docLue Lasaretti-lehti pdf-versiona! - Varsinais
download 
Report Transcription
Lue Lasaretti-lehti pdf-versiona! - Varsinais
1/ k e s ä k u u 2 0 15 Rintasyöpäpotilaille laadukasta hoitoa Varsinais-Suomessa s. 4 Tyksin palvelut koko maakuntaan s. 6 uudesta toiminnasta hyviä kokemuksia Loimaalla s. 12 En dag i veckan viker Marko Vesanen för Vasa s. 20 Varsinais-Suomen laajuinen yliopistosairaala S O-P Lehtonen Sairaanhoitopiirin johtaja Direktör för sjukvårdsdistriktet airaanhoitopiirit perustettiin neljännesvuosisata sitten järjestämään jäsenkuntiensa asukkaille laissa määrätty erikoissairaanhoito. Perusteena muutokselle oli turvata erikoissairaanhoidon osaaminen ja siihen tarvittavat investoinnit riittävän suurelle väestöpohjalle. Muiden sosiaali- ja terveysalan toimijoiden mukana sairaanhoitopiiritkin joutuivat 1990-luvun alun lamassa nopeaan sopeutukseen. Rakenteiden muuttamiseen ei ollut aikaa, vaan nopeat kustannuksia alentavat ratkaisut tehtiin ”juustohöylällä”, osin myös palkkoihin kajoamalla. Sairaanhoitopiirissämme teimme toki vähän myöhemmin tehokkuutta parantavia muutoksia: Turun kuvantaminen ja laboratorio yhdistyivät sairaanhoitopiiriin, ja monien selvityshankkeiden tuloksena mm. Kirurgisen sairaalan fuusio Tyksiin toteutui myöhemmin vuonna 2004. Suomen talouden elpyminen 1990-luvun lopulla paransi osaltaan erikoissairaanhoidonkin palveluiden saatavuutta, mutta sekään ei riittänyt. Hoitojonot pitenivät, ja niissä oli suurta alueellista vaihtelua. Seuraavan vuosikymmenen alussa toteutettu Kansallinen terveysprojekti paransi etupäässä erikoissairaanhoidon toimintamahdollisuuksia. Luotiin hoitotakuulainsäädäntö. Tästä huolimatta erikoissairaanhoidon käytössä ja tuottavuudessa oli edelleen suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä. Varsinais-Suomen erikoissairaanhoitopainotteinen toimintatapa jatkui vuodesta toiseen. Valitettavasti perusterveydenhuollon toimintakyky rapautui samalla uhkaavasti osassa maata, eikä se aina pystynyt vastaamaan väestön tarpeeseen meilläkään. Muutimme edelleen rakennettamme 2000-luvulla, loimme maakunnan kattavan psykiatrian toimialueen ja liitimme kaikki sairaanhoidolliset palvelut samaan liikelaitokseen. Turunmaan sairaalan liikelaitos haki omaa toimintamalliaan kiinteässä yhteydessä perusterveydenhuoltoon. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme koonneet perinteisessä yliopistosairaalassa toimineet klinikat ”pienet sairaalat” potilaan tarpeiden mukaisesti toimialueiksi. Tämä muutos tuottaa nyt sekä toiminnallisesti että taloudellisesti hyvää tulosta. Lisäksi meillä on maakunnan kattava ensihoidon ja yhteispäivystyksen liikelaitos, joka vastaa kansalaisen kiireelliseen terveydenhuollon tarpeeseen. Ett universitetssjukhus för hela Egen S 2 jukvårdsdistrikten grundades för ett kvartsekel sedan för att tillhandahålla den i lagen föreskrivna specialiserade sjukvården åt medlemskommunernas invånare. Med förändringen ville man trygga specialistkunnandet och de investeringar som fordrades på ett tillräckligt stort befolkningsunderlag. Lågkonjunkturen i början 1990-talet tvingade sjukvårdsdistrikten i likhet med social- och hälsovårdsbranschens övriga aktörer till snabb anpassning. För strukturförändringar fanns ingen tid. De snabba kostnadssänkande lösningarna gjordes i stället med ”osthyveln”, delvis också genom att ge sig på lönerna. Inom sjukvårdsdistriktet gjorde vi lite senare visserligen också förändringar som förbättrade effektiviteten: avbildnings- och laboratorietjänsterna i Åbo anslöts till sjukvårdsdistriktet och som resultat av många utredningsprojekt kunde bland annat kirurgiska sjukhusets fusion med Åucs förverkligas senare under 2004. Den finländska ekonomins återhämtning i slutet av 1990-talet bidrog till att även förbättra specialistvårdstjänsternas tillgänglighet, men inte ens det räckte till. Vårdköerna blev längre och de regionala variationerna var stora. Det nationella hälsoprojektet i början av följande decennium förbättrade i första hand den specialiserade sjukvårdens verksamhetsmöjligheter. Vårdgarantilagstiftningen skapades. Trots det fanns det fortfarande stora skillnader mellan sjukvårdsdistrikten i den specialiserade sjukvårdens användning och produktivitet. Egentliga Finlands specialistvårdsinriktade verksamhetssätt fortsatte från år till år. I delar av landet höll primärvårdens handlingskraft tyvärr samtidigt på att tackla av på ett hotfullt sätt. Inte heller hos oss klarade den av att alltid och överallt svara på befolkningens behov. Vi fortsatte förändra strukturerna på 2000-talet. Vi skapade ett psykiatriskt verksamhetsområde som täckte hela landskapet och anslöt alla sjukvårdstjänster till samma affärsverk. Affärsverket för Åbolands sjukhus sökte sin egen verksamhetsmodell i nära förbindelse med primärvården. Under de fem senaste åren har vi samlat klinikerna, “de små sjukhusen”, som verkat inom det traditionella universitetssjukhuset till verksamhetsområden enligt patientens behov. Den här förändringen producerar nu gott resultat såväl funktionellt som ekonomiskt. Utöver det har vi ett affärsverk för den prehospitala akutvården och samjouren som täcker landskapet och svarar på medborgarens behov av brådskande vård. Vid årets början fogade vi tre nya sjukhus till det förnyade Åucs: Åucs Vakka-Suomi sjukhus, Åucs Loimaa sjukhus och Åucs Salo sjukhus. Nu kan vi bättre än tidigare verka enligt lagens ursprungliga tanke om ett enhetligt anordnande av specialiserad sjukvård. Tjänsternas tillgänglighet fås att bättre svara på befolkningens behov och sjukfrekvens. Den 19.5 godkände vår styrelse att för- Kuluvan vuoden alusta liitimme uudistettuun Tyksiin kolme uutta sairaalaa: Tyks Vakka-Suomen, Tyks Loimaan ja Tyks Salon sairaalat. Nyt pystymme entistä paremmin toimimaan erikoissairaanhoitolain alkuperäisen ajatuksen mukaisesti yhtenäisenä erikoissairaanhoidon järjestäjänä siten, että palveluiden saatavuus saadaan vastaamaan paremmin väestön palveluiden tarvetta ja sairastavuutta. Hallituksemme hyväksyi osaltaan 19.5. Tyks Vakka-Suomen ja Tyks Loimaan sairaaloita koskevan muutoksen esittämisen valtuustolle: yhdistämme sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastot. Potilasta ei tarvitse siirtää hoidon edetessä osastolta toiselle. Kotiin tähtäävä kuntoutus on mukana alusta lähtien potilaan hoidossa. Yliopistosairaalan paras tietämys on terveyskeskuksen käytössä. Historian kehityskulun valossa nyt kehittämämme Vakka-Suomen ja Loimaan malli näyttää sellaiselta, minkä tapaiseksi Suomen järjestelmää olisi ehkä pitänyt alun perin luoda erikoissairaanhoitolain säätämisen aikoihin. Aikaa siitä on kulunut paljon, ja tullemme siksi muutoksen toimenpanovaiheessa kohtaamaan lukuisia käytännön vaikeuksia. Meidän on vain sitkeästi työskenneltävä voittaaksemme nämä esteet, koska olemme löytäneet lupaavan ratkaisun erikoissairaanhoidon tasaisen saatavuuden varmistamiseen, toimintakulujemme kasvun hillitsemiseen ja perusterveydenhuollon toimintaedellytysten turvaamiseen. ntliga Finland ändringen som gäller Åucs Vakka-Suomi sjukhus och Åucs Loimaa sjukhus föredras för fullmäktige: vi förenar sjukhusens och hälsocentralernas vårdavdelningar. Då vården framskrider behöver patienten inte flyttas från en avdelning till en annan. Rehabilitering med hemmet som målsättning ingår i patientvården redan från början. Universitetssjukhusets främsta kunskaper står till hälsocentralens förfogande. I historiens sken framstår modellen vi utvecklat för Vakka-Suomi och Loimaa som den typ av system man kanske från början borde ha gått in för att skapa då lagen om specialiserad sjukvård stiftades. Lång tid har förflutit sedan dess och därför kommer vi antagligen att stöta på många praktiska svårigheter då förändringen ska verkställas. Det gäller för oss att jobba ihärdigt för att övervinna hindren, för vi har hittat en lovande lösning till hur jämn tillgång till specialiserad sjukvård kunde säkras, våra verksamhetskostnaders ökning tyglas och primärvårdens verksamhetsförutsättningar tryggas. S I S Ä L LY S L U E T T E L O Varsinais-Suomen laajuinen yliopistosairaala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Ett universitetssjukhus för hela Egentliga Finland . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Rintasyöpäpotilaille laadukasta hoitoa Varsinais-Suomessa . . . . . . . . . . . . . . 4 Entiset aluesairaalat ovat nyt osa Tyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Yksi sairaala ja sote-uudistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Lähipalvelulautakunta rakentaa siltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Sairaalan vuodeosaston uudistus on Loimaan kärkihanke . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Sairaanhoitopiiri ja kunnat suunnittelevat vuodeosastojen yhdistämistä . . . 10 Yhteiset vuodeosastot hyödyttäisivät potilaita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Loimaan mallia rakennetaan luottamuksen hengessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Gastrokirurgiaa keskitetty Loimaalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Tyks Vakka-Suomen sairaala lisää ja kehittää päiväkirurgiaa . . . . . . . . . . . . 14 Naistenklinikka hoitaa naisia, miehiä ja perheitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Lähisairaalassa on helppo käydä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Sairaala säilyy sitä kehittämällä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Lähisairaalassa on yliopistosairaalan hoitokäytännöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Uutta toimintaa:Kiertävä magneettikuvausrekka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Marko Vesanen viker en veckodag för hematologin i Österbotten . . . . . . . . . 20 Vaasan veri ei vapise,Turun tuki on turvana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Asiakasraatitoiminta alkoi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä . . . . . . . . 23 Tyksin T3-sairaalahankkeen suunnittelijat valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Musiikin mielihyväpatteristo aivoinfarktipotilaiden kuntoutukseen . . . . . . . . 24 Perustutkija ja kliinikko samassa persoonassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Hoitojen ja hoitoympäristön turvallisuutta kehitetään koko ajan . . . . . . . . . . 26 Koulutus koituu potilaan eduksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Uutta puhtia lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutukseen . . . . 29 Pysäköinti muuttuu Tyksin Kantasairaalan alueella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Turun lääkärihelikopteri uusiin tiloihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluentosarja vakuutti kuulijansa . . . . . . . . . . . . . . 32 TOIMITUSTIEDOT Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille. Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper. 15. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2015. JULKAISIJA : Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku. Puh. 02 313 0000. Sähköposti: tiedotus@tyks.fi. Päätoimittaja : Olli-Pekka Lehtonen. TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Esa Halsinaho. Toimituskunta : Olli-Pekka Lehtonen (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren ja Samuli Saarni. Toimittajat: Kristiina Andreasson, Mathias Luther (Inter Folia Press), Marjo Peltoniemi ja Tuula Vainikainen. Taitto: Letterhead Painopaikka : Painotalo Painola, Kaarina, 2015. Osoitelähteet: Varsinais-Suomen, Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirit, Terveystoimittajat ry. Osoitteenmuutokset: Puh. 02 313 1103, sähköposti tiedotus@tyks.fi. ISSN 1457-9057. Kansi: Erikoislääkäri Riku Kiviranta, erikoistuva lääkäri Iida Stenström ja amanuenssi Pernilla Hollmén lääkärikierrolla A-sairaalan endokrinologian osastolla. Kuva: Marjo Peltoniemi 3 Rintasyöpäpotilaille laadukasta hoitoa Varsinais-Suomessa T eksti ja k uva Mar j o Peltoniemi Plastiikkakirurgian erikoislääkäri ja Tyksin plastiikka- ja yleiskirurgian klinikan vastuualuejohtaja Ilkka Koskivuo kertoo, että rintasyövän hoitotulokset ovat Suomessa maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja Turussa vielä valtakunnan tasolla hieman muita suuria kaupunkeja paremmat. R intasyöpä on yleinen sairaus ja naisten yleisin syöpä: joka yhdeksäs suomalainen nainen sairastuu siihen elinaikanaan. Ennuste on kuitenkin hyvä, sillä 90 % potilaista on taudittomia viiden vuoden seurannan jälkeen. Hyvästä ennusteesta huolimatta se on korkean ilmaantuvuutensa vuoksi yksi yleisimmistä työikäisten naisten kuolinsyistä alkoholi- ja verenkiertoelinsairauksien ohella. Ilkka Koskivuo uskoo, että yksi syy Turun muuta maata parempiin tuloksiin on, että Varsinais-Suomessa mammografisia seulontoja on aikaisemmin ulotettu laajempiin ikäluokkiin kuin muualla Suomessa. – Varhainen diagnoosi parantaa tuloksia. Mikään ei ole niin kallista kuin loppuvaiheen levinneen syövän hoito, Koskivuo selventää. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin tulee vuodessa yli 500 uutta rintasyöpäpotilasta, joista kaikki leikataan. Kirjo on alle 30-vuotiaista nuorista naisista satavuotiaisiin vanhuksiin, mutta suurin sairastumisriski ajoittuu myöhempään keski-ikään ja vanhuuteen. VSSHP:ssä rintasyövän leikkaushoito on keskitetty Tyksin kantasairaalaan laadukkaan ja yhdenvertaisen hoidon takaamiseksi. Entistä säästävämpää kirurgiaa 4 Varsinais-Suomen potilaat tulevat pääsääntöisesti hoitoon Tyksiin. – Suomessa rintasyövän ammattilaisporukka on yhtenäinen eikä kilpaile keskenään. Yhteistyötä ja toiminnan kehittämistä edistetään muun muassa yhteisillä tapaamisilla ja koulutuksilla, Koskivuo kertoo. Perinteisesti rintasyöpäleikkaukset ovat olleet kudoksia poistavia ja amputoivia eli rinta on poistettu tai on tehty rintojen osa- poistoja. Nykyään mukaan on tullut entistä enemmän rekonstruktiivinen puoli eli samalla, kun rinta poistetaan, se voidaan korjata. Suomessa uusi rinta tehdään useimmiten potilaan omasta kudoksesta. – Leikkaushoito on mennyt koko ajan säästävämpään suuntaan: nykyisin jo yli puolelle potilaista tehdään säästävä rinnan osapoistoleikkaus. Rintasyöpäleikkaukseen sisältyy kainalon imusolmukkeiden poisto, jos kainalossa on etäpesäkkeitä. Edelleen kehitetään ja pohditaan, että voisiko kainaloleikkauksen tehdä säästävämmin, sillä joillekin potilaille imusolmukkeiden poistaminen kainalosta saattaa aiheuttaa imutievaurion ja erilaisia haittoja kuten käsiturvotusta. Tyksissä on kehitetty tähän korjausleikkaus, jossa tehdään vatsan ylimääräisestä ihosta ja rasvakudoksesta uusi rinta ja samalla voidaan ottaa siirteeseen mukaan imusolmukkeita ja siirtää ne kainaloon arpikudoksen tilalle. Toimenpide elvyttää yläraajan imunestekiertoa, ja jotkut potilaista ovat päässeet sen avulla tukihihasta eroon. Kyseessä on Koskivuon mukaan maanlaajuisesti iso juttu. Erikoisosaamista ja moniammatillista tiimityötä Rintasyöpähoito vaatii erikoisosaamista ja se on moniammatillista tiimityötä parhaimmillaan. Tyksissä erikoisalojen lääkärit, kirurgian poliklinikan rintahoitaja ja röntgenhoitajat kokoontuvat viikoittain yhteiseen palaveriin ja suunnittelevat potilaan hoidon yksilöllisesti. Samalla katsotaan tarvitseeko potilas lisätutkimuksia. Kuvantamisesta vastaa radiologi ja patologi puolestaan tutkii kudosnäytteet. Leikkaus tehdään usein plastiikka- ja yleiskirurgien yhteistyönä. Leikkauksen jälkeen potilas Henna Junttila on kiitollinen saamastaan hyvästä hoidosta ja toivoo, että potilaat saisivat entistä paremmin ohjeistusta, tietoa, ohjausta vertaistukeen sekä perusteluja leikkausmuodon valintaan. Kuvassa myös häntä hoitanut erikoislääkäri Ilkka Koskivuo. menee syöpäklinikalle, jossa häntä hoitavat syöpätautien erikoislääkärit. Useimmat potilaat saavat rintasyövän uusiutumista estäviä liitännäishoitoja. Perinnöllisyyslääketiede, jossa selvitetään rintasyövän periytyvyyttä, on oma lukunsa. Sairastuminen on usein Koskivuon mukaan naiselle pysäyttävä kokemus. Kaikenlainen tiedon ja tulosten odottaminen on yleensä ahdistavaa. Viiveet pyritään minimoimaan ja potilas hoitamaan yhden luukun periaatteella, mitä potilaatkin arvostavat. Välillä tulee ruuhkahuippuja, mutta jonot ovat pysyneet kohtuullisina. Sairaalassaoloaika on lyhentynyt, sillä nykyisin rintasyövän perusleikkaukset hoidetaan useimmiten päiväkirurgisena. Syöpä voitettiin hyvällä hoidolla Naantalilaista Henna Junttilaa, 56, kohtasi suru, kun hänen poikansa kuoli autoonnettomuudessa vuoden 2010 kesällä. Pian sen jälkeen hän tunsi rinnassaan peukalonpään kokoisen kyhmyn, jonka hän nimesi ”surukyhmyksi”. Kun se ei hävinnyt, vaan kasvoi, siitä otettiin seuraavana vuonna neulanäytteet, joiden perusteella kasvain tulkittiin vaarattomaksi. Henna pääsi syksyllä 2012 joukkotarkastukseen, jossa kasvain kiinnitti uudelleen huomion, ja sitä lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Tyksistä ei tullut heti kutsua leikkaukseen, vaan tarvittiin vielä lisänäytteitä. Tammikuussa 2013 rinta avattiin paikallispuudutuksessa ja silloin kasvain oli jo reilun ankanmunan kokoinen. Muutaman viikon päästä tuloksista todettiin kasvain pahanlaatuiseksi ja aggressiiviseksi. Ja siitä käynnistyi varsinainen hoitorumba kuten Henna tiivistä hoitojaksoa kuvaa. Ensimmäisessä leikkauksessa poistettiin kasvain ja toisessa piti ottaa lisää varmuusmarginaalia ympäriltä. Leikkaushaavojen kesällä parannuttua alkoivat sytostaattihoidot. Niiden sivuvaikutuksena tuli toimintakyvyn alenemista ja pistelyä. Syksyllä alkoivat hyvin sujuneet sädehoidot, jotka kestivät lokakuuhun. Niiden jälkeen alkoivat hormonihoidot. – Silloin tipahdin: kaikki voimat menivät ja niveliä särki. Hakeuduin lopulta yksityisvastaanotolle pyytämään hormoneiden lopettamista. Samassa yhteydessä tutkittiin leikkaushaavaan tullut kovettuma ja näytteistä kävi ilmi, että syöpä oli uusitutunut. Pääsin nopeasti uuteen leikkaukseen. Minulle tehtiin korjaava leikkaus, jossa uusi rinta rakennettiin omasta kudoksesta. Nyt olen toipunut, kiitollinen jokaisesta päivästä ja tunnen itseni pitkästä aikaa terveeksi, Henna kertoo. 5 Hoitokäytännöt yhdenmukaistuvat ja hoitoon pääsy nopeutuu Entiset aluesairaalat ovat nyt osa Tyksiä T eksti E S A HALS INA H O Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin aluesairaaloina aiemmin toimineet Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaalat kuuluvat nyt kiinteästi Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, kun ns. Yksi sairaala – projektissa luotu organisaatiomalli otettiin käyttöön vuoden 2015 alusta. Muutos ei koske Turussa sijaitsevaa Turunmaan sairaalaa, joka jatkaa erillisenä liikelaitosmuotoisena sairaanhoitopiirin sairaalana. K äytännössä uudistus tarkoittaa, että Tyksissä vuonna 2013 käyttöön otettu hoitolinjaorganisaatio ulottuu nyt myös Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloihin. Muutoksen yhteydessä lakkautettiin alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunta ja sen tilalle perustettiin uusi lähipalvelulautakunta. Aluesairaaloista tuli ”lähisairaaloita”, jotka tarjoavat jatkossa yhä enemmän sellaisia tutkimuksia, hoitopalveluita ja toimenpiteitä, joita kansalaiset tarvitsevat usein. Harvemmin tarvittavia ja vaativimpia hoitoja keskitetään Tyksin Kantasairaalaan ja Kirurgiseen sairaalaan. Sairaalassa annettaviin hoitoihin vaikuttaa myös vuoden alussa voimaan astunut päivystysasetus, joka rajoittaa lähisairaaloissa tehtäviä toimenpiteitä. Salossa myös raskaampaa kirurgiaa 6 Tkenkonivelkirurgiaa ja hieman raskaampaa pehmytosakirurgiaa tehdään jatkossa myös Salon sairaalassa, jossa synnytykset jatkuvat poikkeusluvalla vuoden 2017 kesään saakka. Synnytysten takia Salossa pitää olla uuden päivystysasetuksen mukaiset leikkaussali- ja päivystysvalmiudet joka tapauksessa. Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloissa kirurgista takapäivystystä vaativia leikkauksia ei enää tehdä, mutta päiväkirurgiset toimenpiteet lisääntynevät niissä entisestään. Tyksin hoitolinjaorganisaatio käsittää kahdeksan toimialuetta ja kaksi palvelualuetta, jotka jakautuvat yhteensä noin 70 vastuualueeseen tai palveluyksikköön. Aiemmin Tyks oli hallinnollisesti jaettu 20 klinikkaan, joiden sisällä potilashoito toteutettiin erikoisaloittain. Nyt vastaavaa jakoa klinikoihin ei enää ole, vaikka klinikka-sana esiintyykin joidenkin toimi- ja vastuualueiden nimissä. Toimialueet vastaavat potilaiden hoidoista ja palvelualueet tarjoavat siihen liittyviä asiantuntija- ja erikoispalveluita. Tutkimuspalveluista vastaa edelleen Tyks-Sapa-liikelaitos ja päivystyspalveluista Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos. Potilaat hyötyvät uudistuksesta Uudistuksen avulla sairaanhoitopiiri voi tarjota potilaille aiempaa laadukkaammat hoitopalvelut taloudellisesti järkevällä tavalla, yhtenäistää hoitokäytäntöjä sekä tehdä parempaa yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa. Hyvin tärkeä muutos on vuodeosastojen toiminnan uudelleenorganisointi Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloissa. Siitä kerrotaan tarkemmin erillisessä jutussa tässä lehdessä. Potilaiden hoitoon pääsy nopeutuu ja tasaarvoistuu, koska potilas voidaan lähettää siihen sairaalaan, josta vapaa hoitoaika löytyy ensimmäisenä. Siksi esimerkiksi turkulainen tai kaarinalainen potilas voikin saada lähetteen vaikkapa Loimaan sairaalaan Tyksin Kantasairaalan sijasta. – Meille kauempaa tulleet potilaat ovat monesti ihmetelleet päätymistään Loimaalle, mutta hoidon jälkeen he ovat olleet tosi tyytyväisiä, Loimaan sairaalaan koordinoiva ylilääkäri Armi Vuori kertoo. Loimaan sairaala on jo pitkään erikoistunut päiväkirurgiaan. – Hyvin hiottu päiki-prosessimme sopii tähän uudistukseen loistavasti ja sitä kannattaa hyödyntää. Toinen avaintekijä on työhön sitoutunut moniammatillinen henkilökunta. Työntekijämme voivat siirtyä joustavasti esimerkiksi sairaslomalle jääneen paikalle, Vuori toteaa. Sairaaloiden lähialueiden potilaita muutos hyödyttää vähentyvänä Turkuun matkusteluna. Moni sellainen hoito, joka vaatii useita poliklinikkakäyntejä, toteutetaan jatkossa yhä useammin lähimpänä potilasta sijaitsevassa sairaalassa. Henkilöstölle iso muutos Henkilöstön osalta muutos kosketti lähes 700 työntekijää. Lähisairaaloiden lääkärit kuuluvat nyt oman erikoisalansa mukaisiin Tyksin toimi- ja vastuualueisiin. Hoitohenkilöstö työskentelee omissa sairaaloissaan joustavasti hoitaen yhden tai useamman vastuualueen potilaita. Aiemmat aluesairaaloiden johtavat ylilääkärit ovat koordinoivia ylilääkäreitä, jotka huolehtivat vastuualueiden sujuvasta yhteistyöstä omissa sairaaloissaan. – Oma työni on muuttunut selvästi. Sairaalan johtavana ylilääkärinä hallinto vei suunnilleen puolet työajastani, mutta nyt koordinoivana ylilääkärinä teen vain noin 20 prosenttia hallintotyötä ja loput 80 prosenttia voin käyttää kliiniseen työhön, Vakka-Suomen sairaalan koordinoiva ylilääkäri Michal Sopyllo kertoo. Sopyllo hoitaa viikoittain kolmisenkymmentä yleis- ja gastrokirurgista potilasta. – Kaksi päivää viikossa työskentelen poliklinikalla ja kaksi päivää leikkaussalissa. Toimenpiteet teen pääasiassa tähystämällä. Yhden päivän varaan hallinnolle. Tasa-arvoiset lähipalvelut väestölle Tyksin sairaalajohtaja Petri Virolaisen mukaan Tyksin toimialueorganisaation ulottaminen Saloon, Loimaallea ja Uuteenkaupunkiin on suuri toiminnallinen muutos ja se aiheuttaa monia konkreettisia muutoksia entisten aluesairaaloiden toiminnassa. – Osa muutoksista tapahtunee melko vaivattomasti, mutta osa vie varmasti melkoisesti aikaa. Vaikka uusien toimintojen järjestelyihin on liittynyt paljon epävarmuustekijöitä ja tiedottaminenkaan ei ole aina täysin onnistunut, on henkilöstö ottanut muutokset hyvin vastaan. Siitä heille suuri kiitos. Muutosten tavoitteena on turvata sairaaloiden toiminta tulevina vuosina ja taata tasa-arvoiset lähipalvelut koko sairaanhoitopiirin väestölle, Virolainen toteaa. Oman ylilääkärin virkansa ohella Tyksin vs. sairaalajohtajana toimi neesta Virolaisesti tuli päätoiminen Tyksin sairaalajohtaja kuntayhtymän hallituksen 19.5. tekemällä päätöksellä. Turun yliopistollisen keskuss a i r a a l a n s a i r a a l ay k s i k ö t Tyks Kantasairaala (A-sairaala, T-sairaala ja U-sairaala) Tyks Kirurginen sairaala Tyks Loimaan sairaala Tyks Salon sairaala Tyks Vakka-Suomen sairaala (Paimion ja Raision sairaaloiden käyttö erikoissairaanhoidossa lopetetaan kesäkuussa 2015) T yk sin toimialueet 1. Tules (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) 2. Sydänkeskus 3. Vatsaelinkirurgian ja urologian klinikka 4. Neuro 5. Medisiininen toimialue 6. Operatiivinen toiminta ja syöpätaudit 7. Naistenklinikka 8. Lasten ja nuorten klinikka T y k s i n pa lv e l ua l u e e t 1. Asiantuntijapalvelut 2. Totek (toimenpide-, tehohoito- ja kivunhoitopalvelut) Haavanhoitajan palveluita lisätty Tyksissä Tyksin kirurgian poliklinikan haavanhoitajatoiminta on laajentunut. Haavanhoitaja pystyy nyt aiempaa paremmin vastaamaan sekä Tyksin omilta osastoilta että perusterveydenhuollosta tuleviin haavan paikallishoitoa koskeviin kysymyksiin. Haavanhoitajan konsultaatiopuhelimeen voi soittaa arkisin klo 8–15. sisäpuhelut dect-numeroon 37 352 ulkopuhelut numeroon 050 409 7050. Lisäksi poliklinikalla on mahdollisuus reaaliaikaiseen etäkonsultaatioon. Yksi sairaala ja sote-uudistus Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Samalla tavoitellaan nykyistä kustannustehokkaampaa ja vaikuttavampaa toimintaa. Tavoitteet ovat samat kuin meidän Yksi sairaala -projektissamme. Haaste on melkoinen kun potilaiden hoitoa pitäisi laadullisesti parantaa ja samalla vähentää kustannuksia; tehdä siis enemmän pienemmällä porukalla. Siihen ei päästä ”säästämällä” juustohöylällä. E rikoissairaanhoidon lohkoutuminen yhä pienempiin osaamisalueisiin on johtanut siihen, että aika on ajamassa sairaalajärjestelmämme ohi. Tämä on ollut jo nähtävissä Suomessa mm. pienten sairaaloiden vaikeuksina rekrytoida lääkäreitä, ja ongelma on kasvamassa. Entiset todelliset moniosaajat eläköityvät ja tilalle on tulossa lääkäreitä, joiden osaaminen on hyvää, mutta aiempaa suppeammalla erikoisalalla. Kaikkien tarvittavien erikoisalojen palvelujen tarjoaminen vaatisi nykyisellä mallilla lääkärimäärän huomattavaa lisäämistä. Lisäksi vuoden alusta voimaan astunut päivystysasetus ei mahdollista päivystyksen järjestämistä entisellä tavalla. Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että päivystävässä yksikössä on turvattu entistä huomattavasti parempi ja laajempi osaaminen kaikkina vuorokauden aikoina. Kustannussyistä, mutta myös siksi, että osaavaa väkeä ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin entisiin päivystyspisteisiin, on yksiköiden määrää vähennettävä. Tämä tarkoittaa heikennystä päivystyspalveluihin siinä mielessä, että päivystävä piste voi sijaita aiempaa kauempana. Toisaalta muutos parantaa päivystävästä yksiköstä saatavia palveluita. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin päivystystarjonta on nyt huomattavasti viime vuotta parempi. Merkittävin lisä on ympärivuorokautinen sydänpäivystys. Vaikka muutos päivystyksessä ei kohtele kaikkia samalla tavalla, kaikki voittavat. Kaikki muutokset yhdessä ovat johtaneet siihen, että palvelutarjonta ja tarve eivät kohtaa optimaalisesti. Selvitysten mukaan erikoissairaanhoitoon käytettävät resurssit vaihtelevat Suomessa kunnittain merkittävästi ja hoidoissa on suuria vaikuttavuuseroja. Erityisesti erikoissairaanhoidon kulut ovat kasvaneet kuntien kantokykyä nopeammin. Yksi sairaala -projektissa on tarkoituksena tasata palvelueroja, parantaa hoidon vaikuttavuutta ja oikea-aikaisuutta, ja siten vähentää kustannuksia hoidon laadusta tinkimättä. Tämä tarkoittaa muutoksia kaikkien alueen sairaaloiden toiminnassa. Erityisen kalliit ja erityisosaamista vaativat hoidot keskittyvät, mutta toisaalta lähisairaaloihin lisätään toimintaa, jollaista siellä ei ennen ole ollut. Esimerkkeinä tällaisista uusista palveluista käyvät nefrologian, endokrinologian, infektiotautien, keuhkosairauksien, hematologian, verisuonikirurgian, urologian ja tekonivelkirurgian polikliiniset palvelut. Ajatuksena on että harvoin tarvittavia palveluita voidaan hakea kauempaakin, mutta usein tarvittavat on hyvä saada läheltä. Palvelutarpeen määrittämisessä on isossa roolissa sairaanhoitopiirin hallituksen nimittämä lähipalvelulautakunta. jatkuu... 7 ...jatkoa edelliseltä sivulta Toisaalta lähisairaaloihin on vuosien aikana kertynyt osaamista, mikä olisi hyvä käyttää hyväksi. Siksi lähisairaaloihin voidaan myös keskittää tiettyjä toimintoja, mitä kaikissa muissa sairaaloissa ei ole. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta käy gastroenterologinen päiväkirurgia Loimaalla. Avohoitopainotteisuuden lisäys vähentää vuodeosastohoidon tarvetta. Loimaalla ja Uudessakaupungissa on siksi käynnistetty yhteinen projekti, jonka tavoitteena on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vuodeosastotoimintojen yhdistäminen. Hanke on ainutlaatuinen, ja nimenomaan sote-hengen mukainen. Yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon edustajien sekä kuntapäättäjien ja virkamiesten kanssa on sujunut erittäin hyvin. Hankkeeseen liittyy monia ongelmia, mutta niitä on ratkottu erittäin rakentavassa hengessä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodeosastopaikkatarvetta pystytään näin merkittävästi vähentämään ja raja-aita erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä madaltuu huomattavasti. Sellaistahan ei tulisi olla lainkaan. Tämän hankkeen myötä VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirillä on mahdollisuus nousta pieneltä takamatkalta kärkeen terveydenhuollon organisaation nykyaikaistamisessa. Tärkeintä on tietysti se että muutoksella pystytään turvaamaan alueelliset lähipalvelut ja hyvä hoito myös tulevaisuudessa. Yksi sairaala -hanke etenee hyvässä hengessä. Kyseessä on kuitenkin erittäin suuri muutos, joka aiheuttaa epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsee muutosta, vaikka muutostavasta ei yhteisymmärrystä tahdo syntyä. Yksi sairaala -hanke on ensimmäinen merkittävä askel perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimintojen yhdistämiseksi meidän sairaanhoitopiirissä. Muutoksen onnistumisen edellytyksenä on kaikkien mukanaolo. Tarvitsemme henkilökunnan, johtavien virkamiesten, poliittisten päättäjien ja ennen kaikkea palveluiden käyttäjien apua muutoksen läpiviemisessä. Toivon että kaikki lähtisivät mukaan aktiiviseen keskusteluun, siitä mitä me terveydenhuollon palveluilta tulevaisuudessa haluamme. 8 P e t r i V i r o l a i n e n, sairaalajohtaja, Tyks Lähipalvelulautakunta rakentaa siltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille Teksti ja kuva E SA H A L SIN A H O S airaanhoitopiirin uuden lähipalvelulautakunnan puheenjohtaja Juhani Nummentalo näyttää haastattelussa tyytyväiseltä mieheltä, eikä syyttä. – Lähipalvelulautakunnan työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Siinä ei ole näkynyt sellaista vastakkainasettelua, jota oli jonkin verran alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunnassa. Myöskään puoluepolitiikka ei ole tullut esiin, vaan keskusteluja on käyty asiapohjalta, Nummentalo toteaa. Lautakunta on ehtinyt pitää omia kokouksiaan tammi-, maalis- ja huhtikuussa sekä yhden laajemman keskustelutilaisuuden 7.4. Kansalaisten kuuleminen on tärkeää. Nyt perustetut lähipalvelulautakunta ja asiakasraati ovat siihen hyviä kanavia, Juhani Nummentalo sanoo. Uudessakaupungissa. Seuraavan keskustelutilaisuuden lautakunta pitää tämän lehden ilmestymisen aikoihin 8.6. Loimaalla. Nummentalon mielestä on hyvä, että on lähdetty neuvotteluiden avulla aktiivisesti kehittämään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä. – Tähtäin on saada aikaan yksi terveydenhuollon kokonaisuus, eli olemme jo tekemässä omaa alueellista sote-ratkaisua. Sosiaalitoimi ei siinä ole vielä mukana, mutta se voidaan liittää mukaan, kun valtakunnalliset sote-linjaukset saadaan päätettyä. Mitä lähipalvelut sitten ovat? – Sitä pohdimme muun muassa huhtikuussa pidetyssä tilaisuudessa, johon osallistui myös viranhaltijoita. Perustimme työryhmän pohtimaan asiaa. Kunnilta olemme pyytäneet huhtikuussa erikseen lausuntoja lähipalveluiden määrittelystä. Loimaan lähipalveluita pohdimme kesäkuun tapaamisessa. Uskon, että meillä on siitä kesän jälkeen yhteinen näkemys. Nummentalo huomauttaa, että lähipalveluihin ei ole mitään ”standardia”, vaan alueelliset erityispiirteet vaikuttavat siihen. – Yleisesti ottaen niitä ovat usein tarvittavat toimenpiteet ja hoitopalvelut, joita tuotetaan paljon. Eräänlaiset ”massatuotteet”, joita voidaan tuottaa monessa paikassa. – Uusi toiminta on kuitenkin jo alkanut entisissä aluesairaaloissa. Työntekijät ovat olleet jonkin verran huolissaan työpaikkojen säilymisestä ja siitä, kenen työnantajan palveluksessa jatkossa ovat. Mielialat ovat kuitenkin rauhoittuneet, kun se viesti on mennyt perille, että ketään ei irtisanota, Nummentalo toteaa. – Näen, että lautakuntamme rooli on toimia tiedonvälittäjänä jäsenkuntien sekä sairaanhoitopiirin hallituksen ja viranhaltijoiden välillä. Sairaalajohtaja Petri Virolainen toimii lautakunnan esittelijänä. Sihteerin ja muut tukipalvelut saamme sairaanhoitopiirin kehittämispalveluista. Millä yleisnimellä entisiä aluesairaaloita sitten pitäisi kutsua? – Kyllä lähisairaala tuntuisi nyt luontevalta nimitykseltä Tyksin Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloille. Lautakuntamme olisi luonteva elin tämänkin asian pohtimiseen. JUHANI NUMMENTALO Juhani Nummentalo on toiminut mielenterveyshoitajana Halikon sairaalassa vuodesta 1981. Jo kouluikäisenä hän osallistui politiikkaan kokoomusnuorissa. 1980-luvulla hän lähti kunnallispolitiikkaan. Vuonna 1996 Nummentalo valittiin Salon kaupunginvaltuustoon. Hän toimi kahdeksan vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja on nyt valtuuston varapuheenjohtaja. Lisäksi hän vaikutti aikanaan Salon terveyskeskuskuntayhtymän hallituksessa ja valtuustossa. Sairaanhoitopiirissä hän on toiminut alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunnan puheenjohtajana, jonka lakkauttamisen jälkeen hänet valittiin sen seuraajaksi tulleen lähipalvelulautakunnan puheenjohtajaksi. Kaupunginjohtaja Jari Rantala korostaa, että potilaan näkökulma täytyy pitää kärjessä. Usein tarvittavat palvelut kannattaa tuottaa lähellä, mutta harvoin tarvittavat voi hakea kauempaakin. Kaupunginjohtaja Jari Rantala: Sairaalan vuodeosaston uudistus on Loimaan kärkihanke T eksti ja k u va E SA H A L SIN A H O Kaupunginjohtaja Jari Rantalan mukaan Loimaalla ollaan hyvin tietoisia siitä, että kaupunki käyttää erikoissairaanhoidon palveluita suhteellisesti enemmän kuin monet muut kunnat. – Meillä on kustannuksia, jotka eivät johdu väestörakenteesta tai sairastavuudesta. Erikoissairaanhoidon vuosimenomme ovat 2223 miljoonaa euroa, ja vuosikasvua on ollut jopa kymmenen prosenttia, mikä on liikaa. – Meillä oli jo paljon tiedossa, mutta teettämämme ulkopuolinen selvitys täsmensi niitä. Tyksin Loimaan sairaalaan vuodeosaston uudistus on valtuustomme kärkihanke, johon sairaanhoitopiiri tuli sitten mukaan. – Uudistukseen liittyy myös henkilöstövaikutuksia ja niiden osalta valmistelu on kesken. Hallituksemme on halunnut tarkempia laskelmia ja mitoituksia. Tietoa olemme saaneet hyvin, esimerkiksi valtuuston seminaarissa tämä oli keskeinen aihe. Rantalan mielestä erikoissairaanhoidossa pitää pohtia varsinkin lähipalveluita ja niiden toteuttamistapaa. Loimaalla on edustaja myös lähipalvelulautakunnassa. – Vielä ei ole ollut suoraa vuoropuhelua sen kanssa. Lautakunnalla on keskeinen tehtävä esittää näkemyksiä nimenomaan lähipalveluista, Rantalaa toteaa. – Vuodeosastouudistuksen taloushyödyksi olemme jo budjetoineet kuluvalle vuodelle 700 000 euroa olettaen, että se toteutuisi jo syksyllä. Näyttää kuitenkin siltä, että käytännön toteutus venyy pidemmälle. Rantalaa näkee hankkeen riskeinä henkilöstöön liittyvät muutokset, potilaan edun toteutumisen ja sairaanhoitopiiristä saatavan tuen riittävyyden, tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja keskinäisen toiminnan. – Kuntanäkökulmasta meillä on kuitenkin vahva oma lähtökohta uudistukselle. Sairaanhoitopiirin kuntaneuvotteluissa tuli vahvasti esille, että vakauttamista on jatkettava päällekkäisyyksiä purkamalla, perustasoa on vahvistettava, ja jatkuva päivystys pitää järjestää jollakin tavalla jatkossakin. 9 Loimaalla ja Uudessakaupungissa uudenlaista yhteistyötä Sairaanhoitopiiri ja kunnat suunnittelevat vuodeosastojen yhdistämistä T eksti E S A HA LS INA H O U udenkaupungin ja Loimaan kaupungit ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri suunnittelevat yhdistävänsä Tyksin Vakka-Suomen ja Loimaan kaupunkien vuodeosastot siten, että niiden hallinnointivastuu siirtyisi kaupunkien perusterveydenhuollolle. Ajatuksena on, että potilas pysyisi samassa sängyssä, vaikka hänen hoitovastuunsa siirtyisi sairaalalta terveyskeskukselle tai päinvastoin. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus ja Uudenkaupungin kaupunginhallitus ovat jo suunnitelman hyväksyneet. Lopullisesti suunnitelma pitää hyväksyä kuntayhtymän ja kyseisten kaupunkien valtuustoissa Ne kokoontuvat kesäkuussa. Uudessa toimintamallissa vuodeosastot olisivat yhteisosastoja, joissa olisi sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon lääkärin hoitovastuulla olevia potilaita, mutta kokonaisvastuu osastosta sekä potilaiden kuntoutusketjusta olisi terveys- keskuksella. Sairaanhoitopiirin erikoislääkäri olisi hoitovastuussa osastolla olevista erikoissairaanhoitoa tarvitsevista potilaista ja terveyskeskuslääkäri muista potilaista. Terveyskeskuslääkäri kuitenkin osallistuisi erikoislääkärin hoitovastuulla olevan potilaan hoitoon alusta asti. Näin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön hyödyt saataisiin potilaan hoitoketjuun osastohoidon alusta asti. Vastaavasti erikoislääkärin osaaminen olisi terveyskeskuslääkärin käytettävissä hänen hoitovastuullaan olevien potilaiden hoidossa. Yhteensä viisi yhteisosastoa Uudistus vähentäisi näiden kahden sairaalan nykyiset 148 vuodeosastopaikkaa 114 paikkaan. Loimaalla vähenisi kahdeksan paikkaa (esh-paikat vähenevät 38:llä ja perustason paikat lisääntyvät 30:llä) ja Uudessakaupungissa 26 paikkaa (esh-paikat vähenevät 19:llä ja perustason paikat seitsemällä). Loimaan sairaalaan tulisi kolme yhteiskäytössä olevaa vuodeosastoa, joista yksi painottuisi sisätauteihin, toinen kirurgiaan ja kolmas geriatriaan. Sekä sisätautipainotteisella että kirurgiapainotteisella osastolla olisi 10 paikkaa erikoissairaanhoidon tarpeisiin ja 15 perustason tarpeisiin. Geriatriapainotteisella osastolla olisi 27 perustason vuodepaikkaa, eikä lainkaan erikoissairaanhoidon vuodepaikkoja. Vakka-Suomen sairaalaan muodostettaisiin kaksi yhteisosastoa. Toinen olisi sisätautipainotteinen osasto, jossa olisi 9 paikkaa erikoissairaanhoidon tarpeisiin ja 11 perustason tarpeisiin. Kirurgiapainotteisella osastolla olisi 5 paikkaa erikoissairaanhoidolle ja 12 paikkaa perustason käyttöön. Osa sh-piirin työntekijöistä kaupunkien palvelukseen Uudistuksen jälkeen sairaanhoitopiirin erikoislääkärit ja tietyt asiantuntijapalveluiden työntekijät, kuten fysioterapeutit ja sosiaali- Markus Laine: Yhteiset vuodeosastot hyödyttäisivät potilaita Teksti ja ku va E SA H A L SIN A H O K oko 2000-luvun Loimaalla ortopedina ja viimeiset kolme vuotta va. kirurgian ylilääkärinä toiminut Markus Laine odottaa suunnitteilla olevalta vuodeosastouudistukselta paljon hyvää. – Siitä tulisi suuri positiivinen muutos, jos Tyksin ja terveyskeskuksen henkilöt alkaisivat työskennellä sairaalan vuodeosastoilla yhdessä. Potilas hyötyisi, kun hän voisi siirtyä Tyksin hoidosta terveyskeskuksen vastuulle ilman sängyn vaihtoa. – Tämä olisi sellainen ”Loimaan malli”, 10 Markus Laineen mielestä potilas hyötyy, jos hänen ei tarvitsisi siirtyä edes toiseen sänkyyn, vaikka hoitovastuu siirtyisi sairaalalta terveyskeskukselle. jonka olemme itse kehittäneet. En tiedä, että muualla olisi toteutettu samanlaista, sanoo Laine, joka teki viimeisen työpäivänsä kliinikkona helmikuun lopussa ja valmistautuu eläkeläisen rooliin. Nyt Laine on lomalla heinäkuun loppuun saakka. Hän toivoo kuitenkin, että voisi sen jälkeen järjestellä vuodeosastojen toimintaa uuteen malliin, jos valtuusto tekee siihen johtavan päätöksen. Lähtökohtana on Laineen mukaan se, että Varsinais-Suomessa on poikkeuksellisen kattava aluesairaalaverkosto, joissa hoidetaan monia sellaisia potilasryhmiä, jotka muualla hoidetaan terveyskeskuksessa. Siksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kasvaneet suhteellisesti enemmän. Jarmo Rasi: työntekijät, jatkaisivat sairaanhoitopiirin palveluksessa. Heidän työnsä vuodeosastoilla perustuisi sairaanhoitopiirin ja kaupungin välillä tehtävään yhteistyösopimukseen. Pääosa nykyisestä Loimaan ja VakkaSuomen sairaaloiden vuodeosastojen hoitohenkilöstöstä siirtyisi kyseisten kaupunkien palvelukseen osapuolten välillä tehtävillä liikkeenluovutussopimuksilla. Liikkeenluovutuksissa on tarkoituksena sopia sairaanhoitopiirille määräaikaisesta työntekijöiden takaisinottovelvollisuudesta, mikäli kaupunki ryhtyisi järjestelemään omia toimintojaan siten, että työt päättyisivät jonkun kaupungin palvelukseen siirtyneen työntekijän osalta. Sairaanhoitopiiri arvioi alustavasti, että uudistus vähentää muutoksen kohteena olevien vuodeosastotoimintojen erikoissairaanhoidon kustannuksia yhteensä noin neljällä miljoonalla eurolla. Uusikaupunki arvioi puolestaan, että vuodeosastoyhteistyö toisi kaupungille noin miljoonan euron vuosisäästöt. Loimaa on budjetoinut jo kuluvan vuoden talousarvioonsa 700 000 euron säästövaikutuksen. Jos kaikki kolme valtuustoa hyväksyvät uudistuksen kesäkuussa, yhteistyö käynnistetään ensi syksynä. – Päättäjät huolestuivat ja Loimaan kaupunki tilasi Kuntamaisema Oy:ltä selvityksen, jonka tulokset saimme viime vuoden alkupuolella. Samaan aikaan sairaanhoitopiiri selvitti perusterveydenhuollon tarpeita ja käynnisti Yksi sairaala -projektin. Tällä tiellä ollaan ja nyt odotellaan lopullisia päätöksiä. Jatkossa lähisairaaloissa on tarkoitus tarjota sekä usein tarvittavia lähisairaalapalveluita että harvemmin tarvittavia erikoispalveluita. Laineen mielestä Loimaan sairaalan erikoispalveluita voisivat olla gastrokirurginen päiväkirurgia, korva-, verisuoni- ja laskimokirurgia sekä gynekologiset toimenpiteet. – Näillä aloilla voisimme hoitaa potilaita laajalta alueelta koko VarsinaisSuomesta. – Lähipalveluina voisimme tarjota sellaisia poliklinikkapalveluja, joita potilaat tarvitsevat usein. Syöpä- ja eturauhaspotilaat sekä muistisairauksista kärsivät olisit sopivia lähipalveluiden käyttäjiä. Myös hoitajapoliklinikat sopivat hyvin lähipalveluiksi, esimerkiksi haavahoitajan ja kuulonhuoltaja vastaanotot ja muistipoliklinikka, Laine kaavailee. Loimaan mallia rakennetaan luottamuksen hengessä T eksti ja k u va E SA H A L SIN A H O L oimaan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, rehtori Jarmo Rasin mielestä Loimaalla ollaan suunnittelemassa koko maankin mittapuun mukaan merkittäviä terveydenhuollon ratkaisuja. – Olemme luomassa uutta Loimaan mallia yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa. Uskon, että uudenlaisella yhteistyöllä Loimaan sairaala kehittyy ja voi jatkossakin hyvin. Rasin mukaan tavoitteena on uudenlainen, erikoistunut ja kuntouttava lähisairaala. Sairaala, jossa seutukunnan asukkaat saavat erikoissairaanhoidon lähipalvelunsa joustavasti ja mutkattomasti. Palveluja toteutettaessa otetaan huomioon myös muualta piiristä mahdollisesti tuleva potilasvirta. – Uudella mallilla kaadetaan raja-aitoja ja karsitaan päällekkäisiä toimintoja. Erikoissairaanhoidon lääkäri konsultoi tarvittaessa perusterveydenhuoltoa. Kotihoitoa kehitetään ja lähetekäytäntöä vähennetään. Uudistamalla joitakin toimintoja muuhun toimintaan jää enemmän rahaa. – Neuvotteluissa on ollut hyvä henki. Sairaanhoitopiiri on luvannut turvata erikoissairaanhoidon lähipalvelut Loimaalla ja siihen me luotamme. – Tavoite on, että Loimaan seudun lääkäripalvelut paranevat niin perusterveyden- huollossa kuin erikoissairaanhoidossa ja sosiaalityö voidaan hoitaa tasapuolisemmin ja paremmin tämän kokonaisuuden kautta. Työtä on tehty yli vuosi ja paljon on edelleen tekemättä, mutta suunta on mielestäni oikea, toteaa Jarmo Rasi, joka on toiminut sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2008. Rasin mukaan suunnittelussa on pyritty huomioimaan niin piirin uusi strategia, uusi päivystysasetus, muuttuvat hoitokäytänteet, Loimaan seudun ikäihmisten palveluiden tarveselvitykset, alueellinen yhteistyö kuin kuntien taloudelliset voimavaratkin. – Olemme ladanneet paljon perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyölle. Yhtenä tärkeimmistä asioista on ikäihmisten hoitoketjun uudelleentarkastelu. Siinä yhteydessä niin Loimaan kaupungin kuin seutukunnan muidenkin kuntien on pohdittava ja järjestettävä kotihoitonsa uudelleen. Kotihoito on saatava toimimaan paremmin ja kattavampana, se on kaikkien etu. – Olennaista on potilaan saama apu. Sen on oltava oikea-aikaista, oikeapaikkaista ja laadukasta. Mutta myös henkilöstöstä on huolehdittava tässä muutosprosessissa, Rasi muistuttaa. Jarmo Rasin mukaan kuntapäättäjillä on nyt ratkaisun paikka terveyspalveluiden uudistamisessa. 11 Hoitajat ovat tärkeässä roolissa potilaiden viihtyvyyden kannalta. Herkko Rautakorpi nauttii kahvit yhdessä vierustoverinsa Juhana Siltasen kans Gastrokirurgiaa keskitetty Loim T eksti ja k uvat Mar jo Peltoniemi Yksi sairaala –uudistuksen myötä aluesairaalat ovat entistä kiinteämmin osa Tyksiä ja saman hallinnon alla. Turun ja naapurikuntien potilaat voivat saada kutsun toimenpiteeseen yhä useammin Tyksin lähisairaaloihin. Resurssien parhaan hyödyntämisen takia ja jonojen purkamisen vuoksi esimerkiksi sappi- ja tyräpotilaat menevät pääosin keskitetysti leikkaukseen Tyksin Loimaan sairaalaan. Uudenlaisesta toimintatavasta ja tiettyihin aloihin erikoistumisesta on hyviä kokemuksia Loimaan sairaalassa sekä henkilökunnalla että potilailla. 12 – Aluesairaaloihin keskitettyä toimintaa ollut jo pidempään eli turkulaisia potilaita on ohjattu kaikkiin aluesairaaloihin toimenpiteisiin. Alun perin Loimaalle tulivat lähinnä oman piirin eli Loimaan sekä lähikuntien asukkaat. Nykyisin niiden ulkopuolelta tänne tulee tyrä- ja sappitoimenpiteisiin lisäksi esimerkiksi Turun, Naantalin, Raision, Maskun ja Mynämäen asukkaita, Loimaan sairaalan hoitohenkilökunta kertoo. Kaarinasta itään päin sijaitsevista kunnista potilaat menevät näihin toimenpiteisiin Saloon ja Mynämäeltä rannikkoa ylöspäin sijaitsevista kunnista Uusikaupunkiin. Suurin osa turkulaisista tulee Tyksin Loimaan sairaalaan. Ainoastaan sellaiset potilaat, joilla on leikattavan vaivan lisäksi vakavia perussairauksia, hoidetaan Turussa. – Tämä helpottaa resurssipulaa ja edesauttaa joustavasti hoitamaan joitakin po- tilasryhmiä, jotka eivät vaadi intensiivistä suuren yliopistosairaalan hoitoa, kertoo Loimaalla työskentelevä erikoislääkäri Tuomas Lehtoranta. Hyvät kokemukset kiirineet Vatsakirurgit Tuomas Lehtoranta ja hänen kollegansa Ville Falenius vastaavat Loimaan sairaalassa pääosin sappi ja -tyräkirurgiasta apunaan erikoistuvat lääkärit. Lisäksi he ovat pitäneet poliklinikkatoimintaa Loimaalla ja vastaanottoa myös Raision sairaalassa. Gastroenterologian yhteistyö on sujunut Lehtorannan mukaan joustavasti. – Potilailta saatu palaute on ollut positiivista alkuhankaluuksien jälkeen. Aluksi potilaat saattoivat hämmästellä Loimaata leikkauspaikkana, että eivätkö he voi mennä Turkuun leikkaukseen, vaikka asuvat Tyksin vieressä. Loimaalle on kuitenkin vain tunnin matka, Tuomas Lehtoranta toteaa. Päiväkirurgian hoitohenkilökunta kertoo, että osittain myös hyvien kokemusten ja palautteiden myötä puskaradio on kiirinyt, kun tyytyväiset potilaat ovat vieneet viestiä eteenpäin. – Viime aikoina ei ole enää törmännyt siihen, että siinä olisi mitään kovin ihmeellistä. Potilaat tulevat tänne mielellään. Ainoana miinuspuolena Lehtoranta pitää sitä, että kontrollien järjestäminen ssa. Lääkäri Tuomas Lehtoranta ojentaa vettä tyräleikkauksessa olleelle Ninalle. imaalle leikanneelle lääkärille tietyille potilaille voi olla hankalaa. Loimaalla tehdään paljon päiväkirurgiaa, jossa ei ole rutiinikontrolleja. Jos tulee jotain ongelmia leikkauksen jälkeen, niin Loimaalle on monilla potilailla pidempi matka tulla vastaanotolle. Päivystyksellisten ongelmien kanssa potilaat hakeutuvat yleensä Tyksiin. Leikkauksen jälkeen Loimaalla ei aina välttämättä saada palautetta, jos joku asia ei ole mennyt toivotulla tavalla. – Yksi sairaala projekti on vähän muokannut meidän potilaskenttäämme ja erikoistumisen myötä potilasmateriaali supistunut. Toiminta on vuosien myötä hioutunut, joten suuria muutostarpeita ei juuri nyt ole. Tulevaisuudessa haasteita tuovat muun muassa lainsäädännölliset asiat. Vuoden alusta voimaan tullut päivystysasetus työllistää parhaillaan, että toiminta saadaan sitä vastaavaksi. Loimaalla panostetaan aktiivisesti asiakaspalautteen keräämiseen ja toimintaa pyritään kehittämään koko ajan sen pohjalta. Päiväkirurgian saama palaute on ollut erittäin positiivista. Potilaat arvostavat esimerkiksi, että tietävät kenen käsissä ovat, ammattitaitoa ja asiantuntemusta, hyvää palvelua ja kohtelua, joustoa (esimerkiksi peruutuspaikkoja on järjestynyt tarvittaessa) sekä pienen sairaalan lämmintä tunnelmaa. Maskulainen potilas: Voin suositella Maskulainen Nina, 49, tuli Loimaalle sappileikkaukseen. Työterveystarkastuksessa Pulssissa selvisi, että maksa-arvot olivat kohollaan. Välillä oli ollut myös ruokailun jälkeen vatsakipua. Ultraäänikuvausten kautta syy selvisi ja hän sai lähetteen leikkaukseen Loimaalle kolmen viikon päästä. – Aamulla piti olla paikalla puoli kahdeksalta ja leikkaukseen pääsi yhdentoista aikaan. Odottelua oli vähän, mutta henkilökunta oli todella ystävällistä ja ihanaa ja päivä on mennyt pikaisesti. Välimatkan takia piti tehdä pieniä järjestelyitä ja ensin ihmettelin miksi tänne, mutta tunnin ajomatka ei ole paha. Kokemus oli positiivinen. Täällä on pidetty hyvää huolta, joten voin suositella muillekin. Turkulainen potilas: Tunnelma lämmin, palvelu pelasi Turkulainen Herkko Rautakorpi, 72, tuli jo toista kertaa toimenpiteeseen Loimaalle. Ensimmäisellä kerralla tehtiin tyräleikkaus ja nyt sappileikkaus. Kokemus oli jo ensimmäisestä kerrasta myönteinen, joten hän tuli Loimaalle hyvillä mielin. Sappikivi löydettiin sattumien summana, kun häntä tutkittiin Tyksissä muiden asioiden takia. Ylävatsassa ja selässä oli ollut kipuja, joiden syytä ei löydetty. Vatsan tähystyksessä huomattiin kohtuullisen suuri sappikivi. Kutsu tuli muutaman viikon päästä Loimaalle, jossa pienen sairaalan tunnelma on Herkon mielestä ehkä vielä lämpimämpi ja kuuntelevampi kuin suuressa ja palvelu hyvää. – Leikkauspäivän herätys oli aikainen, kun täällä piti olla seitsemäksi aamulla, mutta moni tulee vielä hankalamman matkan päästä kuin Turusta. Nyt kun nämä leikkaukset on keskitetty, niin tämän ymmärtää. Hyvä ystävä kyyditsi minut tällä ja edellisellä kerralla. Aamulla oli aamutoimet: haastattelut, verikokeet ja pukeutuminen. Tietoa sai hyvin ja hoitajat sekä lääkäri kuuntelivat ja vastasivat kysymyksiin. Yhdeksän aikaan pääsin leikkaussaliin. Itse tapahtumasta en muista mitään. Herätessä olo oli ihan hyvä, loikoilin puoli tuntia ja yhden kieppeillä pääsin toipumishuoneeseen, jossa on syöty ja nautittu kahvia. Ystävä tulee neljän jälkeen hakemaan ja vaimokin saa rentoutua, kun on odottanut tuolla huolen rypyt kasvoilla, Herkko hymyilee. Gastrokirurgiset toimenpiteet Loimaalla – Gastrokirurgisia toimenpiteitä tehtiin Loimaan sairaalassa viime vuonna 1038. – Tähystyksellisiä sappirakonpoistoja tehtiin viime vuonna 224 ja avoimesti leikattuja 14. – Nivustyrän leikkauksia mukaan lukien sekä avoimet että tähystykselliset leikkaukset tehtiin noin 450 ja erilaisia vatsanpeitteen tyriä leikattiin noin 200. 13 Tyks Vakka-Suomen sairaala lisää ja kehittää päiväkirurgiaa Meillä on hyvä ja motivoitunut henkilökunta ja toivon, että motivaatio ei häviä nyt meneillään olevan uudistuksen takia, koordinoiva ylilääkäri Michal Sopyllo toteaa. Teksti ja ku va E SA H A L SIN A H O Vakka-Suomen sairaalan ovista käy vilkas potilasliikenne. Sairaalan koordinoiva ylilääkäri Michal Sopyllo kertoo, 14 että viime vuonna sairaalassa kävi avohoidossa noin 46 000 potilasta. – Niistä puolet oli sovittuja poliklinikkakäyntejä ja puolet päivystyskäyntejä yhteispäivystyksessä. Päivystyskäynneistä noin 12 000 kirjattiin perusterveydenhuoltoon ja noin 11 000 erikoissairaanhoitoon, Sopyllo toteaa. – Yksi sairaala -uudistus toi selkeän muutoksen sairaalamme toimintaan, kun Tyksin hoitolinjaorganisaatio ulotettiin tänne. Raskas ortopedia ja vuodeosastohoitoa vaativa leikkaustoiminta on loppunut lähes kokonaan ja ortopedia yleensäkin vähenee täällä merkittävästi, mutta yleiskirurgiaa, urologiaa ja gynekologia kehitetään. Päiväkirurgisen toiminnan uskon lisääntyvän, esimerkkinä korva-, nenä ja kurkkutaudit sekä silmäleikkaukset, jotka ovat lisääntyneet viime syksystä lähtien. – Meidän ajanvarauspoliklinikkamme vahvistuvat ja kehittyvät, etenkin syöpäpoli, infuusiopoli, hematologian poli ja dialyysitoiminta. Myös gastron tähystyspolimme vastaa hyvin erikoissairaanhoidon lähipalvelujen tarpeisiin. Viimeiset ortopediset leikkaukset, kuten tekonivelleikkaukset, tehtiin 30. huhtikuuta. – Toukokuun lopun jälkeen meillä ei ole enää takapäivystystä. Sen jälkeen vuodeosastoa vaativia leikkauksia ei uuden päivystysasetuksen takia voi enää tehdä. Voimme kuitenkin hyödyntää leikkaussalihenkilökunnan arki-iltaisin kello kahdeksaan jatkuvaa varallaoloa päiväkirurgiassa. Osa sairaalan potilaista jää toimenpiteen jälkeen edelleen ainakin yhdeksi yöksi osastolle. Esimerkkeinä Sopyllo mainitsee laparoskooppiset (tähystyksenä tehtävät) kohdunpoistot, laskeumakorjaukset, kilpirauhaskirurgian ja isot vatsatyräleikkaukset. – Ja vaikka sappileikkauksiakin tehdään pääsääntöisesti laparoskoopisesti, osa joudutaan silloin tällöin muuttamaan avoleikkaukseksi, jolloin on selvää, ettei potilas Naistenklinikka hoitaa naisia, miehiä ja perheitä T u u la Vainikainen T kotiudu samana päivänä. Silloin olisi ehkä viisaampaa järjestää tänne tilapäinen takapäivystäjä, kuin lähettää vasta leikattu potilas ambulanssilla Turkuun. Näin on tähän asti menetelty gynekologisten potilaiden kohdalla ja se täyttäisi myös päivystysasetuksen kriteerit, Sopyllo pohtii. Vuodeosastoille iso muutos Vuodeosastoille kaavailtu muutos on puhuttanut paljon Vakka-Suomen sairaalan, kuten muidenkin lähisairaaloiden väkeä. – Auki olleet asiat ovat aiheuttaneet epätietoisuutta ja pelkoja henkilökunnassa. – Siinä tavoitellaan potilaan kannalta selkeämpää toimintaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteisillä vuodeosastoilla. Meillä on nyt kolmella vuodeosastolla 36 sairaansijaa, joista 19 sisätautien, 14 kirurgian ja 3 valvonnan käytössä. Uudistuksessa erikoissairaanhoidon vuodepaikat vähenevät merkittävästi, kun osa niistä muutetaan perusterveydenhuollon paikoiksi. Eniten kannatusta saaneen vaihtoehdon mukaan vuodeosastojen hallinnointi siirtyisi kaupungin vastuulle ja noin puolet vuodeosastojen hoitohenkilöstöstä siirtyisi kaupungin palvelukseen. Sairaanhoitopiirin hallitus päätti jo esittää tämän mallin hyväksymistä piirin valtuustolle, joka kokoontuu tämän lehden ilmestyessä 9.6. Uudistus tarvitsee myös Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston hyväksynnän. – Muutos koskisi 26-28 työntekijäämme. Uudenkaupungin johdon taholta on todettu, että irtisanomisia ei tässä yhteydessä ole tulossa. Vuodeosastojen erikoissairaanhoidon lääkäreiden työsuhteet eivät muutu, vaan he jatkaisivat sairaanhoitopiirin palveluksessa. yksin naistenklinikka juhli 70-vuotista taivaltaan vastaanoton ja klinikan toimintaa luotaavan monipuolisen yleisöluentosarjan muodossa. Juhlaan osallistui paljon myös omia eläkeläisiä. 200 kuvan kavalkadi herätti paljon iloisia ”Hyvä me” -muistoja. Naistenklinikka palvelee nykyisin Tykservan kolmessa sairaanhoitopiirissä 865 200 asukasta. Klinikalla työskentelee nykyisin 281 ammattilaista, heistä vajaat 50 lähisairaaloissa. – Porin ja Tyksin yhteistyö on ollut vahvaa aikaisemminkin. Vuodesta 2011 yhteisiä linjoja on vahvistettu myös Vaasan kanssa. Ennenaikaiset synnytykset, vaativa sikiödiagnostiikka, syöpäleikkaukset, vaativa lantion pohjan kirurgia ja endometrioosileikkaukset sekä vaikea miehen lapsettomuus (TESE-kirurgia) on keskitetty Tyksiin, selvitti ylilääkäri, professori Seija Grénman. U-sairaalaan muutettaessa vuodepaikkoja oli 160 ja osastoja kuusi. Tällä hetkellä entistä useampi potilas hoidetaan polikliinisesti ja koska useimmat leikkaukset tehdään tähystyksenä, on sairaalassaoloaika lyhentynyt n. 1,5 vuorokauteen. Synnyttäjät kotiutuvat 2-3 vuorokaudessa. Ylihoitaja Marjo Kauppila kertoi klinikan hoitotyön kehittämisestä. Vuodesta 2006 klinikalla on toiminut kliinisen hoitotyön asiantuntija, jonka tehtävänä on edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Hän toimii myös potilasturvallisuuskoordinaattorina, mikä on tärkeä osa laatutyötä. Kätilöt tekevät nykyisin n. 1500 sikiöiden ultraääniseulontaa ja antavat geneettisen perusneuvonnan, noin 250 käyntiä vuosittain. Synnytyspelkoa hoidetaan kätilövetoisella poliklinikalla ja imetyspoliklinikalla tuetaan imetyksen käynnistymistä. Äitiyspoliklinikan diabeteshoitajan vastaanotolla käy vuosittain noin 700 äitiä. Seksuaaliterveyspoliklinikan seksuaalineuvojan asiakkaita ovat mm. syöpä- ja vulvodyniapotilaat. Avannehoitajan vastaanotto toimii yhteistyössä vatsatoimialueen sairaanhoitajien kanssa. Päiväkirurgia valtaa alaa – Leikkaukseen kotoa, yöksi omaan sänkyyn, kiteytti gynekologisen hoidon vastuualuejohtaja, apulaisylilääkäri Riikka Aaltonen päiväkirurgian nykylinjat. Tyksistä tulee maailmaan vuosittain 4 000– 4 300 varsinaissuomalaista. Turun lisäksi Varsinais-Suomessa synnytetään toistaiseksi Salossa. Kuva: Marjo Kauppila Päiki-toimenpiteitä ovat nykyisin rutiinina kohdun tähystykset ja kaavinnat, virtsankarkailuleikkaukset ja sterilisaatiot, yhä useammin myös kohdun laskeumat ja poistot. Päiväkirurginen ja lyhythoitoinen toiminta edellyttää sitä, että sairaalassa toiminta on suunnitelmallista ja harkittua, jolloin virheitäkin sattuu vähemmän. Näin paranee myös tehokkuus ja tuottavuus. Päiväkirurgiset ja leikkauspäivän aamuna toimenpiteeseen tulevat potilaat saavat puhelinohjausta, jonka turvin selviää nopeasta sairaalavisiitistä ja kotiutuksesta. Potilas ei yleensä halua olla sairaalassa pidempään kuin on pakko. Erilaisista rajoituksista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä leikkauksesta toipumisessa. Paluu normaaliin elämään on tavoitteena mahdollisimman pian toimenpiteen jälkeen. Se edellyttää selkeästi sovittuja kotiuttamiskriteereitä ja riittävää kipu- ja pahoinvointilääkitystä. – Päiväkirurgiassa tapahtuu vähemmän komplikaatioita kuin perinteisessä kirurgiassa. Sairaalan seinät eivät suojaa ongelmilta eikä ongelmien toteaminen viivästy kotona, tiivistää Aaltonen 15 Lähisairaalassa on helppo käydä – Sairaanhoito kallistuu vääjäämättä, eikä meillä ole varaa osaoptimointiin. Siksi toimintaa pitää rohkeasti uudistaa, Atso Vainio toteaa. Kaupunginjohtaja Atso Vainio: Sairaala säilyy sitä kehittämällä AU K E A MA N T eksti T ja k u vaT ES A H A L S I N A H O U 16 udenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio pitää vuodeosastouudistusta monisäikeisenä asia, josta on paljon mielipiteitä. – Uudistusta ei silti pidä lykätä. Meillä on selkeä tavoite tuottaa potilaille paras mahdollinen hoito taloudellisesti järkevällä tavalla, Vainio toteaa. Turvattominta Vainion mielestä olisi ”jäädä poteroihin”. – Uskon, että lähtemällä vahvasti kehittämään toimintaa, me pidämme täällä toimivan sairaalan. – Raskaamman kirurgian loppuminen täällä on kyllä kipeä asia. Mutta päivystysasetus on faktaa, joka pitää hyväksyä, Vainio tulkitsee. Lähipalvelulautakuntaa Vainio pitää hyvänä asiana. – Se rauhoittaa mielialoja jo olemassaolollaan. Mitä ne lähipalvelut sitten ovat, niin se hakee vielä muotoaan. Uskon, että sairaalalle syntyy luonteva profiili kehittämällä Tyksin toimialueiden toimintaa sairaalassa yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Vainion mukaan sekä kaupungilla että sairaanhoitopiirillä oli vahva tahto kehittää sairaalan toimintaa. Uuden päivystysasetuksen voimaantulon läheneminen edisti osaltaan asiaa. – Me olimme aloitteellisia ja kaupunginhallitus ehdotti viime joulukuussa neuvotteluja sairaanhoitopiirille. Myös taloudella on suuri merkitys. – Terveyskeskuksen vuodeosasto on selvästi halvempi kuin sairaalan vastaava. Yhteistyöllä saadaan lisää tuottavuutta. Esimerkiksi leikkaustoimenpiteen jälkeen potilas voidaan kuntouttaa ja siirtää nopeammin perusterveydenhuollon vastuulle, jos Tyksin erikoislääkäri voi käydä joustavasti konsultoimassa. – Alueen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että meillä on jatkuva päivystys. Päivystykseen tulee ilmeisesti pieniä muutoksia, mutta se varmaankin jatkuu. Vainion mielestä suurempaan sairaalaan eli Tyksiin kuuluminen on ihan keskeistä, koska silloin saadaan Vakka-Suomen sairaalaan paremmin lääkäreitä. – Toimintojen keskittämiseen on ollut paineita ilman päivystysasetustakin. Sellaisia palveluita voidaan keskittää kauemmas, joita yksittäiset henkilöt tarvitsevat harvoin. Varjopuoliakin uudistuksesta voi tulla. – Voiko esimerkiksi pitkäaikaissairaan kynnys hakeutua hoitoon nousta, jos hän vaikkapa uskoo joutuvansa Turkuun jonkin yöllä tulevan terveysongelman takia? Tai lisääntyykö liikenne ja potilaiden kuljettelu esimerkiksi vaativien tutkimusten takia? Mutta toisaalta nyt meillä on käynyt magneettirekka sairaalan pihalla, mikä on hieno juttu, Vainio pohtii. Uusikaupunkilainen Keijo Könttä on tyytyväinen Vakka-Suomen sairaalan palveluihin. – Täällä on melkeinpä parempi hoito kuin Turussa, hän kehaisee. Könttä tietää, mistä puhuu, sillä hän on käynyt hoidoissa sekä Tyksin Kantasairaalassa että Vakka-Suomen sairaalassa maaliskuusta 2012 alkaen. Silloin hänellä todettiin myelofibroosi. – Vuodessa kuulemma yksi sadastatuhannesta sairastuu tähän. – Hoidot aloitettiin Turussa. Sinne oli hankala mennä. Matka oli pitkä ja piti löytää autolle parkkipaikka. Sitten piti vielä kävellä pitkiä matkoja pihoilla ja sairaalan käytävillä. Täällä on mukavampi käydä, kun asunkin tässä ihan lähellä. Haastattelupäivänä Könttä kävi Tyksin erikoislääkäri Tommi Salmen poliklinikkavastaanotolla. Aluksi sairaus vei Köntän niin huonoon kuntoon, että hän pystyi liikkumaan vain pyörätuolin avulla. – Alkuun myös väsytti hirveästi, mikä tietysti kuuluu sairauteen. Sitten sain niin hyvää lääkettä, että kuntouduin sen avulla kävelykuntoon. – Nyt pystyn kävelemään pitkiäkin matkoja. Käsistä on kyllä voimat vähentyneet, silti tyytyväisen oloinen Könttä kertoo. Keijo Könttä kehuu Tyksin Vakka-Suomen sairaalan hoitoja ja iloitsee siitä, että on saanut hyvän lääkkeen ansiosta elämäänsä hyviä päiviä vakavasta sairaudesta huolimatta. Lähisairaalassa on yliopistosairaalan hoitokäytännöt Hematologian poliklinikka on hyvä esimerkki lähisairaalapalvelusta, joka vähentää potilaiden matkustamista ja yhtenäistää hoitoja. Vakka-Suomen sairaalassa haastatellulla erikoislääkäri Tommi Salmella on siitä kahden ja puolen vuoden kokemus. Hän hoitaa hematologian erikoisalaan kuuluvia potilaita Tyksin neljässä sairaalassa väestömääriin suhteutettujen vastaanottoaikojen mukaisesti. – Kaksi päivää viikosta olen lähisairaaloissa ja kolme päivää Kantasairaalassa. Täällä Vakka-Suomen sairaalassa käyn kerran kolmessa viikossa, Loimaalla kaksi kertaa kolmessa viikossa ja Salossa kerran viikossa Salmi kertoo. – Toki sairaaloiden väliä ajaminen tuntuu varsinkin talvisin joskus raskaalta. Mutta lähisairaaloiden alueilla on yhteensä viitisensataa hematologista potilasta, jotka muutoin joutuisivat matkaamaan itse Turkuun ja takaisin monta kertaa hoitojaksojensa aikana. Täällä Uudessakaupungissa on 113 potilasta, joista otan päivässä vastaan 9–10 potilasta fyysisesti ja saman verran puhelimitse. Salmen mielestä tässä systeemissä on erittäin tärkeää ja hienoa, että potilaat saavat samat hoitokäytännöt. Vaikka hematologia toimii nyt neljässä paikassa, hoito on yhtenäistä. Hoidot lähisairaaloissa ovat ihan samanlaisia kuin Tyksin Kantasairaalassa Turussa. – Esimerkiksi myelooman ensilinjan hoito aloitetaan potilasta lähinnä olevassa sairaalassa. Kuurien välissä käydään hoidon kannalta sopivalla hetkellä autologisten eli potilaalta itseltään kerättävien kantasolujen keruussa Kantasairaalassa, jossa myöhemmin toteutetaan myös autologinen kantasolunsiirto intensiivi solunsalpaajahoidon tueksi hematologian vuodeosastolla. Sen jälkeen hoito jatkuu lähisairaaloissa potilaan omalla poliklinikalla, Salmi selvittää. – Tyypillisiä hoidettavia sairauksia täällä ovat myeloomat, krooninen lymfaattinen leukemia, myelodysplastinen syndrooma ja myelofibroosi. – Esimerkiksi myeloomapotilaan hoitosykli kestää yleensä kolmisen viikkoa. Syklin aikana potilas käy lähisairaalassa yhden kerran minun vastaanotollani ja samana päivänä lääkehoitopoliklinikalla sekä lisäksi kolme muuta kertaa lääkehoitopoliklinikalla. Eli hänelle tulee neljä sairaalareissua kolmen viikon jaksossa yhdessä hoitosyklissä, joita yleensä annetaan 4–6 ennen autologista kantasolunsiirtoa. Yhteinen koulutus lisää hoidon laatua Salmi aloitti vakituisessa virassa kliinisellä hematologialla syyskuussa 2012 ja lokakuussa hematologian poliklinikkatoiminta alkoi Salossa, Loimaalla ja Uudessakaupungissa. Uudessakaupungissa ja Loimaalla syöpätautien poliklinikkatoimintaan on jo jonkin aikaa kuulunut myös solunsalpaajahoitojen antaminen infuusio- ja lääkehoitopoliklinikoilla. Salossa polikliiniset solunsalpaajahoidot aloitettiin vasta hematologisen poliklinikkatoiminnan alkamisen myötä lääkehoitopoliklinikalla. – Tämä on vaativaa työtä, jossa tarvitaan jatkuvaa täydennyskoulutusta. Meillä onkin säännöllistä yhteistä koulutusta kaikkien kolmen lähisairaalan henkilöstön kanssa. Se parantaa ammattitaitoa ja hoidon laatua sekä yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja samalla edistää myös hoitohenkilöstön yhteishenkeä.. ”Yhteen sairaalaan” siirtyminen aiheutti Salmen mukaan lyhytkestoisen kaaoksen viime joulukuulle, kun oli paljon potilaita ja piti järjestellä vuoden vaihteen muutoksen ylimenoa. – Nyt tilanne on kokonaisuudessaan hyvä ja toimiva, varsinkin kun teen työtä kaikissa Tyksin yksiköissä. Esimerkiksi voin kirjautua yhdellä ja samalla tunnuksella kaikkien neljän sairaalan järjestelmiin. Ennen jokaiseen sairaalaan oli eri tunnukset ja potilastietoihin tutustuminen oli hidasta ja hankalaa etenkin, jos potilaan tietoja piti etsiä eri sairaalasta, kuin missä sillä hetkellä työskentelin. On erittäin tärkeää ja hienoa, että potilaat saavat samat hoitokäytännöt, erikoislääkäri Tommi Salmi sanoo. 17 Uutta toimintaa: Kiertävä magneettikuvausrekka T eksti ja k u vat Mar jo Peltoniemi Magneettikuvausrekka kiertää eri viikonpäivinä Tyksin vuonna huhtikuussa alkanut täysin uudenlainen erityisesti – Meillä kiertävä rekka on yksityislaitoksen rekka, jonka kuvausaikaa vuokraamme samoin kuin siinä työskentelevän työntekijän työpanosta, kertoo toiminnan suunnitteluryhmän vetäjänä toiminut Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen A-röntgenin osastonylilääkäri Riitta Parkkola. aluesairaaloita palveleva kuvantamistoiminta. Röntgenlää- Monipuolista kuvantamista lähipalveluna sairaaloissa Loimaalla, Uudessakaupungissa ja Salossa. Kyseessä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä tänä käri Riitta Parkkola kertoo millaisia kuvauksia rekassa on mahdollista tehdä. M 18 agneettikuvausrekka on maanantaisin ja tiistaisin Loimaan sairaalan edustalla, keskiviikkoisin Vakka-Suomen sairaalan pihamaalla Uudessakaupungissa ja torstaisin sekä perjantaisin Salon sairaalan käytössä. Ideana on, että potilaiden ei tarvitse matkustaa Turkuun, vaan magneettikuvaus voidaan tehdä paikallisen sairaalan pihalla. Liikkuvat magneettikuvausrekat tulivat käyttöön kymmenisen vuotta sitten ensin yksityisillä laitoksilla, kun keksittiin, että magneettikuvauslaite oli ylipäätään teknisesti mahdollista laittaa rekkaan. Laite vaatii tietynlaisen ympäristön ja suojauksen, ettei tehokas magneetti aiheuta ongelmia ohikulkijoille. Nyt omia tai vuokrattuja magneettikuvausrekkoja ovat ottaneet käyttöön myös muut yliopistosairaalat tarjotakseen tutkimuksen tukipalvelua lähellä. Sairaaloihin ei kannata hankkia omaa 1,5 miljoonaa euroa maksavaa laitetta, jos se olisi käytössä vain yhtenä päivänä viikossa. Tavoite on, että rekassa tehtäisiin 15 kuvausta päivässä, mutta siihen ei ole vielä päästy. Tyks Loimaan sairaala ei käytä tällä hetkellä kahden koko päivän kapasiteettia viikossa, joten syksyllä on suunnitelmissa, että rekka olisi toisen näistä Loimaan päivistä viikossa Turun kaupunginsairaalan pihalla, sillä viisainta on sijoittaa rekka paikkaan, jossa tarve on suurin. – Samalla meillä on ollut sellainen ajatus, että tämä lisäisi aluesairaaloiden houkuttelevuutta työpaikkoina röntgenlääkäreiden kannalta, koska aluesairaaloihin on ollut vaikeuksia löytää röntgenlääkäreitä. Röntgenlääkäreillä on nyt monipuolisempi toimenkuva sisältäessään myös magneettikuvien tulkintaa, Riitta Parkkola sanoo. Toisaalta Parkkola kertoo, että rekasta välittyvien magneettikuvien lausunnat ovat lisänneet röntgenlääkärien työmäärää, koska ne ovat tulleet muiden kuvausten lisäksi. Rekan ainoa rajoitus on, että sinne ei saa vuodepotilasta. Mari Gustafsson tekee Salossa magneettirekan kuvantamislaitteella lannerangan magneettitutkimusta halikkolaiselle potilaalle, joka kertoo olevansa tyytyväinen päästessään magneettikuvauksiin lähelle. Pyörätuolipotilaskin sen sijaan voidaan kuvata rekassa, koska siinä on nostolava. – Tällä hetkellä rekassa tehdään eniten aivojen ja selkärangan kuvauksia. Seuraavaksi yleisimpiä ovat nivelten kuvaukset eli polvet, lonkat ja olkapäät. Aivokuvauksia tehdään esimerkiksi muistisairauksien, aivoverenkiertohäiriöiden ja MS-taudin diagnostiikkaa varten. Selkärangasta tutkitaan muun muassa välilevyn pullistumia tai selkärangan ahtautta ja nivelkuvauksissa tutkitaan esimerkiksi polvinivelkierukan repeämiä tai rustovaurioita. Tietoteknisen tuen merkitys on tärkeä, että kuvat siirtyvät rekasta sairaanhoitopiirin tietoverkkoon ja kaikki onkin sujunut Parkkolan mukaan näiltä osin moitteettomasti. Yliopistosairaalan tulee tarjota sekä korkealaatuista kuvausta että lausuntoja ja toimia samalla myös opetussairaalana, jossa opetetaan erikoistuvia lääkäreitä kuvantulkinnassa. Lähettävä lääkäri määrittelee kuvausten kiireellisyysluokan. Odotusajat ovat pysyneet kohtuullisina ja jos potilas tarvitsee nopeaa päivystyskuvausta on Tyksin päivystyksen yhteydessä tätä tarkoitusta varten yksi päivystysmagneettikuvauslaite. – Sen sijaan esimerkiksi aivokasvainleikkausten jälkeiset kontrollit ovat vuosittaisia eivätkä kiireellisiä. Lausunnot kuvista tulisi olla valmiina viiden päivän sisällä. Tähän pystytään kutakuinkin hyvin, vaikkei aina. Magneettikuvaus on vakiinnuttanut paikkansa laajalti neurologiassa, neurokirurgiassa ja ortopedisessa kuvantamisessa. Kuvausmäärät ovat kasvaneet joka vuosi jopa kymmenen prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kuvantaminen VSSHP:ssä • Varsinais-Suomen Kuvantamiskeskuksen koko henkilöstömäärä (hoitajat, lääkärit ja muu henkilökunta) on 287. • Lääkäreitä kuvantamiskeskuksessa on 62 mukaan lukien kaikki kantasairaalan, aluesairaaloiden ja erikoistuvat lääkärit. • Magneettikuvauksia tehtiin vuonna 2014 23 900, joista 7 800 ostettiin yksityisiltä laitoksilta. • Magneettikuvauslaitteita on A-röntgenissä neljä, kaupunginsairaalassa sekä T-sairaalassa yksi ja lisäksi PET-keskuksessa kaksi. Toimintaa suunnitelleessa työryhmässä mukana ollut osastonhoitaja Riitta Rastas ja magneettirekan työntekijä Mari Gustafsson tällä kertaa Salon sairaalan pihaan parkkeeratun magneettikuvausrekan edustalla. Magneettirekan toimintaa suunnitelleen ryhmän vetäjänä toiminut röntgenlääkäri Riitta Parkkola tukenaan röntgenhoitajat Sanna Vainio ja Tiia Mäkeläinen. 19 Marko Vesanen viker en veckodag för hematologin i Österbotten T E K S T O C H BILD MAT H I AS L U T H ER Vasa sjukvårdsdistrikt anslöt sig till Åucs specialupptagningsområde för tre år sedan. Men det behövs inte alltid administrativa band för att samarbetet över distriktsgränserna skall löpa. En eldsjäl med skarp blick kan räcka. Hematologen Marko Vesanen är en sådan. Å 20 ucs-läkaren Vesanen har de senaste tre åren i stort sett varje vecka jobbat en dag i Vasa på hematologiska polikliniken, förutom sina fyra arbetsdagar i Åbo. – Visst blir det ganska mycket resande. Det börjar också synas. I något skede tänkte jag på det som min privatmottagning, men nu har det blivit livsviktigt. Hematologin har under 2000-talet fått många nya verktyg som gör att man kan vårda svårare fall än tidigare – och då växer den potentiella patientskaran. I Österbotten hände det här samtidigt med att två erfarna hematologer på Vasa centralsjukhus slutade, den ena för att gå i pension och den andra för att bli chefsöverläkare. – Men de värvade mig för hematologin före det. Det gick på två dagar. Det är specialiteten som väljer läkare, inte tvärtom. Åtminstone gör hematologin det, säger Marko Vesanen som då som nybliven internist jobbade i Vasa. Efter det första året i Vasa flyttade Vesanen till Åbo för att fortsätta specialiseringen på hematologi. – Vi tänkte oss att återvända till Vasa, men frun fick ett bra jobb och jag började undervisa medicinestuderande så blev vi här i Åbo, säger han. Men Vasa centralsjukhus hade svårt att hitta nya hematologer. Vesanen ställde 2009 upp som konsult för hematologin i Vasa medan han i Åbo blev en efterfrågad föreläsare på universitetet. Det var hektiska tider i Vasa, säger han – det fanns mängder av nya patienter, ofta skulle man sätta sig in i anamnesen på en kvart. Vesanen fann att hans föregångare hade varit snälla – alltför snälla. Det fanns många patienter som kunde få sin fortsatta uppföljning och vård på hälsovårdscentralen men kontrollerades på sjukhuset mest av gammal vana. – Av tusen patienter år 2009 skrev jag ut femhundra, men tog med andra handen in sjuhundra nya svårare fall som behövde det mera. Sedan 2012 har Marko Vesanen jobbat en dag praktiskt taget varje vecka i Vasa. Numera är det onsdagar. Äldre statsman Sedan 2012 har Vasa centralsjukhus igen en egen ordinarie hematolog i Sanna Asplund. Liksom Vesanen kom hon från Åbo till Vasa. – Men en hematolog räcker inte här. Egentligen skulle det behövas två på heltid, tre skulle vara utmärkt, säger hon. Marko Vesanen både möter patienter och föreläser för medicinestuderande under sina besök varje vecka i Vasa. – Markos stöd är nog viktigt för mig. Hon påminner om att det också finns andra smala specialiteter i Vasa som stöder sig på kolleger från universitetssjukhusen. Vesanen säger att han fungerar lite som en äldre statsman för Asplund. De viktigaste vårdbesluten i Vasa blir han konsulterad om. En stor del av patienterna träffar han också själv under sin poliklinikdag. – Det kan vara från femton till tjugofem patienter på en dag, säger poliklinikens sköterska Lilian Ahlbäck som lägger ut schemat. I praktiken alternerar Sanna Asplund, Marko Vesanen och ytterligare en internist i specialisering på polikliniken under veckodagarna. En patient med en intensiv vårdperiod med flera läkarbesök i veckan kan förstås inte bara träffa Vesanen, och det tycker han att i och för sig är bra – patienterna skall inte sitta fast med bara en läkare. – Men många har sagt att de vill komma just till mig, och det är lite tungt emellanåt. Marko Vesanen är nog, som de tidigare hematologerna i Vasa, lite snäll. I Österbotten är hans rykte grundmurat. Lyfter på hatten Chauffören Mikael Holtlund från Korsnäs diagnosticerades för tre år sedan av Vesanen med kronisk myeloisk leukemi (KML). Ett halvår senare fick han en allogen benmärgstransplantation i Åbo. Sjukdomen har slagit tillbaka men Mikael och hans hustru Susanne är fulla av beundran för hur hematologerna i Vasa och Åbo samarbetar. – Vi lyfter på hatten för dem, de borde få Finlands Vita Ros. Det är otroligt vad de kan. De räddar ju folk till livet, säger Susanne. – Och Marko är en pärla. Han vet vad som skall göras, säger hon. – Jo, han finner alltid en lösning, inflikar Mikael Holtlund. Han har fått tillbringa långa veckor på sjukhuset i Åbo. Men han har bara gott att säga också om hur personalen tagit hand om patienten från ”världens svenskaste kommun” Korsnäs. – I varje skift har det funnits någon som kan svenska, ibland bättre, ibland sämre men alltid tillräckligt. Vården har varit ett teamarbete med flera läkare engagerade både i Åbo och i Vasa. – Det är ju väldigt fint att man med hjälp av ett universitetssjukhus kan ordna så här fin vård också på ett ganska litet sjukhus som Vasas, säger Mikael Holtlund. Rätt plats I Åbo jobbar Marko Vesanen fyra dagar i veckan med akuta internmedicinska patienter på T-sjukhuset, inte alls begränsat till hematologi. Hans speciella ansvar här är att vara konsult i fråga om koagulering, alltså för blödande patienter eller för patienter med propp. Dessutom alltså varje vecka Vasa turretur. – Det ger mig en inkomst som motsvarar en privatmottagning, men det är mycket mera meningsfullt. Pengar kan inte riktigt ersätta den uppskattning jag får och känslan av att göra nytta, säger han. – Så länge jag orkar och frun ger mig möjlighet till det så fortsätter jag. Fast kanske inte riktigt till 2029 då jag blir pensionerad. Vaasan veri ei vapise,Turun tuki on turvana TA K S T I ja K U VAT M ATH IA S LUTH E R Vaasan sairaanhoitopiiri siirtyi Tyksin erityisvastuualueeseen kolme vuotta sitten. Mutta yhteistyö yli piirirajojen voi sujua hallinnollisista siteistä riippumatta. Yksi teräväkatseinen tulisielu riittää. Sellainen kuin hematologi Marko Vesanen. T yks-lääkäri Vesanen on käytännössä kolme viimeistä vuotta työskennellyt joka viikko päivän Vaasan hematologian poliklinikalla ja neljä työpäivää Turussa. – Onpa siinä reissaamista, monet sanovat. Ja kieltämättä kilometrit alkavat jo näkyä. Jos jossain vaiheessa oli sellainen ajatus että tämä on minun yksityisvastaanottoni niin nyt sen jatkumisesta on tullut elintärkeää, hän sanoo. Hematologia on saanut 2000-luvulla monia uusia työkaluja, mikä on tehnyt mahdolliseksi hoitaa vaikeampia tapauksia. Tämä on lisännyt potilasmäärää. Pohjanmaalla tämä tapahtui samanaikaisesti kun kaksi kokenutta hematologia lopetti Vaasan keskussairaalassa; toinen jäi eläkkeelle ja toisesta tuli johtajaylilääkäri. – Mutta värväsivät minut hematologialle ennen sitä. Se kävi kahdessa päivässä. Erityisala valitsee lääkärin, eikä päinvastoin. Ainakin hematologiassa käy näin, sanoo Vesanen joka oli juuri silloin aloittanut sisätautilääkärinä Vaasassa. Ensimmäisen Sanna Asplund tarkistaa Korsnäsilaisen Mikael Holtlundin ihon poliklinikkakäynnillä Vaasassa. Vaasan vuoden jälkeen Vesanen muutti Turkuun jatkaakseen erikoistumista hematologiaan. – Tarkoitus oli palata Vaasaan, mutta vaimo sai hyvän työpaikan täältä Turusta ja minä jäin opettamaan kandeja, joten jäimme. Vaasan keskussairaalan oli kuitenkin vaikea löytää uusia hematologeja. Vesanen aloitti 2009 konsultoivana hematologina Vaasassa, kun taas Turussa hänestä tuli kysytty luennoitsija yliopistossa. – Se oli hektistä aikaa Vaasassa, sanoo hän – minulle uusia potilaita oli paljon, joskus vain varttitunti aikaa paneutua sairauskertomukseen. Vesanen huomasi edeltäjiensä olleen aivan liian kilttejä. Monet potilaat olisivat voineet jatkaa seuraushoitoa terveyskeskuksessa mutta tämä tehtiin sairaalassa vanhasta tottumuksesta. jatkuu... 21 ...jatkoa edelliseltä sivulta Vaasan hematologian poliklinikan hoitaja Lilian Ahlbäck järjestää potilaskäynnit ja vakuuttaa että ovet pysyvät auki sitä tarvitseville. – Tuhannesta potilaasta vuonna 2009 laitoin viisisataa ulos, ja samaan aikaan otin toisella kädellä seitsemänsataa uutta ja vaativampaa tapausta sisään. Vuodesta 2012 on Marko Vesanen työskennellyt päivän Vaasassa joka viikko. Nykyisin päivä on keskiviikko. Vanhempi valtiomies 22 Vuodesta 2012 on Vaasan keskussairaalalla ollut taas oma vakituinen hematologi, Sanna Asplund. Vesasen tapaan hänkin tuli Turusta. – Yksi hematologi ei kuitenkaan riitä . Täällä tarvittaisiin kaksi kokoaikaista, kolme olisi erinomaista, Asplund sanoo. – Markon tuki on tosi tärkeää minulle. Hän muistuttaa että Vaasassa on muitakin kapeita erityisaloja jotka nojaavat yliopistosairaaloiden kollegoiden tukeen. Vesanen kertoo toimivansa vähän kuin vanhempi valtiomies. Häntä konsultoidaan tärkeimmistä hoitopäätöksistä. Hän myös tapaa itse suurimman osan potilaista poliklinikkapäivänään. – Päivässä voi potilaita olla viidestätoista kahteenkymmeneenviiteen, sanoo Vaasan hematologian poliklinikan hoitaja Lilian Ahlbäck, joka laatii päiväjärjestyksen. Käytännössä Sanna Asplund, Marko Vesanen ja lisäksi yksi erikoistuva sisätautilääkäri vuorottelevat eri viikonpäivinä poliklinikalla ja osastolla. Jatkuvaa hoitoa saava potilas ei voi koko viikon ajan tavata samaa lääkäriä. Tämä ei ole Marko Vesasen mielestä huono asia. Potilaiden ei pidä jäädä yhden lääkärin varaan. – Mutta monet ovat sanoneet haluavansa tulla juuri minulle, ja se on välillä raskasta. Marko Vesanen on kyllä, samoin kuin aiemmat Vaasan hematologit, hiukan kiltti. Pohjanmaalla hänen maineensa on levinnyt. Vuodesta 2012 Sanna Asplund on Vaasan keskussairaalan hematologian ylilääkäri. Tukenaan hänellä on vanhempi kollega Turusta. Hatunnoston arvoinen Ammattiautoilija Mikael Holtlund Korsnäsista sai kolme vuotta sitten diagnoosin krooninen myelooinen leukemia (KML). Puoli vuotta myöhemmin hänelle tehtiin allogeeninen kantasolusiirto Turussa. Sairaus on uusiutunut, mutta Mikael ja hänen vaimonsa Susanne ylistävät tapaa jolla Vaasan ja Turun hematologit tekevät yhteistyötä. – Nostamme heille hattua, heille pitäisi antaa Suomen Valkoinen Ruusu. He osaavat uskomattoman paljon. Hehän pelastavat ihmishenkiä, sanoo Susanne. – Ja Marko on oikea helmi. Hän tietää mitä pitää tehdä. – Niin, hän löytää aina ratkaisun, Mikael Holtlund lisää. Holtlund on saanut viettää pitkiä viikkoja sairaalassa Turussa. Mutta hänellä on vain hyvää sanottavaa kuinka henkilökunta on pitänyt huolta potilaasta joka tulee ”maailman ruotsalaisimmasta kunnasta” Korsnäsista. – Jokaisessa työvuorossa on ollut joku joka puhuu ruotsia, joskus paremmin, joskus heikommin mutta aina tarpeeksi hyvin. Hoito on ollut usean lääkärin tiimityötä sekä Turussa että Vaasassa. – Onhan valtavan hienoa, että yliopistosairaalan avulla voidaan järjestää näin hienoa hoitoa melko pienessä Vaasan keskussairaalassa, sanoo Mikael Holtlund. Oikea paikka Turussa Marko Vesanen työskentelee neljänä päivänä viikossa akuuttien sisätautipotilaiden hoidossa T-sairaalassa. Sillä ei ole muuta tekemistä hematologian kanssa kuin että hänen erityisvastuullaan on olla verenvuoto- ja veritulppapotilaiden hoidon erityisasiantuntija. Tämän lisäksi siis joka viikko yhtenä vuorokautena meno-paluu Vaasaan . – Rahallisesti se vastaa minulle yksityisvastaanottoa, mutta on paljon mielekkäämpää. Kun kokee itsensä tarpeelliseksi ja kokee sen arvostuksen siellä, niin sitä ei oikein rahalla pysty korvaamaan, Vesanen sanoo. – Niin kauan jatkan kuin jaksan ja vaimo antaa siihen mahdollisuuden. Vaikka ei ehkä 2029 asti jolloin jään eläkkeelle. Asiakasraatitoiminta alkoi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Teksti Kristiina A ndreasson V arsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) on käynnistynyt asiakasraatitoiminta. Tavoitteena on saada palvelun käyttäjät mukaan kehittämään toimintaa asiakaslähtöiseksi. Asiakasraadilta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää johdon ja toimintayksiköiden päätöksenteon tukena. Asiakasraateja on aiemmin hyödynnetty enemmän yksityissektorilla, mm. kaupan alalla. Viimeisen kahden vuoden aikana on esimerkiksi Vaasan sairaanhoitopiirissä käynnistetty terveydenhuollon asiakasraatitoiminta. – Asiakasraati voi ottaa kantaa konkreettisiin, käytännön arkisiin asioihin kuten esimerkiksi sairaalan opastuksiin, ohjeisiin ja tilakysymyksiin, sanoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kehittämispalveluissa työskentelevä Mari Viljanen-Peuraniemi. Raatilaisiksi haki 53 innostunutta. Raatiin valittiin kaksivuotiselle kaudelle 10 varsinaista jäsentä ja heille varajäsenet. Raatiin haetaan vielä myös ruotsinkielinen jäsen. Asiakasraati kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Ensimmäisessä kokouksessaan 16.6. raati valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategian 2014–2016 Terveempänä kotiin mukaan toiminnan tarkoituksena on lisätä väestön terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Toiminnan tulos tulee näkyä potilaille selkeänä ja osallistuvana palveluna sekä erinomaisena palvelukokemuksena. Yksi sitovista strategisista tavoitteista on potilasraatien organisointi toukokuuhun 2015 mennessä. Tyksin T3-sairaalahankkeen suunnittelijat valittu T eksti ESA HA L S INA HO Sairaanhoitopiirin kiinteistöjaosto valitsi 13. toukokuuta T3-sairaalahankeen arkkitehtipääsuunnittelijaksi työyhteenliittymän Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy / Schauman arkkitehdit Oy. Samassa kokouksessa valittiin myös muita suunnittelijoita. Kilpailutukseen osallistu kolme suunnittelijaryhmää. – Suunnittelijoiden kanssa allekirjoitetaan sopimukset kesäkuussa, minkä jälkeen rakennuksen käytännön suunnittelu pääsee toden teolla vauhtiin. Toiminnallinen suunnitelma on päivitetty kevään aikana, kertoo hankejohtaja Raija Asola, joka vastaa hankkeen toiminnallisesta suunnittelusta. Rakennuksen tulevien käyttäjien ja suunnittelijoiden yhteistyö käynnistyy todenteolla lomien jälkeen elokuusta alkaen. Logistiikkasuunnittelu kilpailutetaan vielä erikseen, tarjousten jättöaika päättyi toukokuun lopulla. Logistiikka käsittää, tekstiilien, lääkkeiden, hoitovälineiden ja -tarvikkeiden, tutkimusnäytteiden, ruoan, jätteiden, perinteisen postin ja putkipostin, potilaiden ja tavaroidenkuljetusten sekä henkilöliikenteen suunnittelun. – Konkreettinen rakentaminen alkaa 2016 keväällä T3:n perustaksi tulevan betonikannen valamisella, rakentamisesta vastaava kiinteistöpäällikkö Timo Seppälä. Leikkauskuva näyttää T3-rakennuksen etelästä, Kupittaan aseman suunnasta katsottuna. K u va : arkkitehtiryhm ä R eino K oiv u la O y Koko kahdeksankerroksinen sairaala nousee 9 000 neliömetrin laajuiselle betonikannelle, joka rakennetaan rautatien ja Helsingintien päälle. T3-rakennuksen bruttopinta-ala on 54 000 neliömetriä. T3 korvaa nykyisen U-sairaalarakennuksen, jonka bruttoala on noin 47 000 neliömetriä. T3:n arvioidaan valmistuvan vuonna 2019, jonka jälkeen U-sairaalan käyttö loppuu toimintojen siirtyessä sieltä T3:een. T3-uudisrakennukseen sijoittuvat lasten ja nuorten sairauksien, naistentautien ja synnytysten, korva-, nenä- ja kurkkusairauksien sekä suu- ja leukasairauksien hoito. Lisäksi sinne tulee sairaanhoidollisia tukipalveluja, kuten kliininen neurofysiologia, kuvantaminen, laboratorionäytteenotto ja lähivälinehuolto. Tyksin T3-sairaalahankkeen suunnittelijat: Arkkitehti/pääsuunnittelija: TYL Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy/ Schauman arkkitehdit Oy Rakennesuunnittelu: Sweco Rakennetekniikka Oy LVIA-suunnittelu: Granlund Oy Sähkösuunnittelu: Sähköinsinööritoimisto Matti Leppä Oy Geotekninen suunnittelu: Rambol Finland Oy Rata- ja tiealueen suunnittelu: Rambol Finland Oy/ProxionOy/YSP Oy Palotekninen suunnittelu: L2 Paloturvallisuus Oy Automaattisen sammutusjärjestelmän suunnittelu: Heikki Lehmusvirta Oy Kiinteät sairaalalaitteet: Granlund Oy T3-hankkeen kotisivut: www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/t3 23 Musiikin mielihyväpatteristo aivoinfarktipotilaiden kuntoutukseen T uuL A VA INIKA INEN Neurologisia sairauksia, kuten aivoverenkiertohäiriötä, Parkinsonin tautia tai aivovamman jälkitilaa sairastavat ovat kasvava ryhmä. Heille ei ole tarjolla parantavia hoitoja, joten tehokkaalle ja edulliselle kuntoutukselle on suuri kysyntä. Musiikkia on käytetty terapian välineenä vuosituhansien ajan. Vasta 2000-luvulla on saatu tieteellinen näyttö sen vaikuttavuudesta neurologisten potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. A ivosairauksia sairastavien toimintakyvyn puutosten minimointi ja elämänlaadun parantaminen, laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon lisääminen ovat tärkeitä tavoitteita. Aivoinfarktipotilailla on sairastumisen seurauksena fyysisiä vammoja, joita kuntoutetaan useita toistoja vaativilla fyysisillä suoritteilla. Näiden potilaiden toimintakyky on usein heikentynyt vireystason laskun ja masennuksen vuoksi, joten mielialan kohottaminen voisi palvella myös fyysistä kuntoutumista. Musiikki herättää mielihyvää, joten siitä ei voi olla haittaa kuntoutumiselle. 24 – Kaikki musiikin kuuntelu aktivoi aivoja. Potilaan mieluisaksi kokema musiikki vähentää sairauden akuuttivaiheeseen liittyviä fysiologisia stressivaikutuksia. Musiikin kuuntelu aktivoi molemmille aivopuoliskoille ulottuvan laaja-alaisen hermoverkoston ja lisää aivojen verenkiertoa. Siksi sillä on muutakin kuin psykologista merkitystä kuntoutumisessa. Tämän todistavat useat tutkimukset, mutta niiden johtopäätöksiä ei ole toistaiseksi sovellettu laajasti käytäntöön, pohtii neurologian professori Seppo Soinila. Musiikin hyödyntämisessä aivojen kuntoutuksessa ei ole kyse musiikkiterapiasta, vaan siinä tavoitellaan nimenomaan aivovaurion jälkeistä säästyneiden hermosolujen Aivojen aktivaatio (puna-keltaiset alueet) musiikin kuuntelun aikana potilaalla, joka on sairastanut melko laajan aivoinfarktin kolme viikkoa aikaisemmin. Infarkti näkyy normaalia tummempana kuvan oikeanpuoleisissa leikkeissä (nuolet). Vastaavat aivokuoren alueet aktivoituvat infarktista huolimatta voimakkaasti, mikä kuvastaa aivojen oikean puoliskon keskeistä osuutta musiikin, erityisesti melodian ja harmonian prosessoinnissa. versomista ja uusien hermokontaktien ja -verkostojen muodostumista nostamalla aivojen yleistä vireystilaa, mikä on hermokontaktien uudismuodostuksen edellytys. Aiemmissa tutkimuksissa aivoinfarktin jälkeisessä kuntoutuksessa potilas on kuunnellut musiikkia tai harjoitellut esimerkiksi kävelyä musiikin rytmissä tai harjoittanut halvaantuneen yläraajan motoriikkaa. Kaikki mitatut ominaisuudet, kuten kävelymatka, askelpituus, käden taputusnopeus tai sormien motoriikka paranivat. Jo 20 minuutin päivittäinen kuuntelu kolmen viikon ajan on tuottanut merkittävästi parempia tuloksia verrattuna tavanomaista kuntoutusta saaviin potilaisiin. Musiikin kuntouttava vaikutus näkyy magneettitutkimuksissa. Juuri tämä vaikutuksen todentaminen on aivokuvissa vakuuttanut. ”Ihan mukavasta” rentouttavasta musiikin kuuntelusta on tullut konkreettisia, mitattavia kuntoutusvaikutuksia tuottava menetelmä. Seppo Soinilan ja Teppo Särkämön tutkijaryhmä on osoittanut, että musiikin kuuntelu oli aivoverenkiertohäiriöstä kärsiville potilaille jopa hyödyllisempää kuin äänikirjojen kuuntelu. Musiikkia kuunnelleet selvisivät tarkkaavuutta ja kielellistä muistia mittaavissa testeissä paremmin kuin potilaat, jotka kuuntelivat saman ajan äänikirjoja tai saivat tavanomaista kuntoutusta. Musiikin kuuntelu myös vähensi sekavuutta ja masennusta enemmän kuin mitä havaittiin muissa ryhmissä. Aivosairauksissa kuntoutus ja sitä tukevat arkitoimet kattavat yhteensä vain 30 prosenttia vuodeosastolla toipuvan aivoinfarktipotilaan päivästä. Passiivisen oleskelun sijaan potilaille voitaisiin tarjota järjestelmällistä musiikin kuuntelua. – Tuoreet havaintomme osoittavat, että musiikin tuottama neuropsykologinen kuntoutuminen korreloi aivojen harmaan aineen lisääntymiseen vastaavilla aivoalueilla. Lisää tutkimusta tarvitaan optimaalisen kuntoutusmusiikin laadun, määrän ja ajoituksen määrittämiseksi. Parhaillaan meillä onkin Tyksissä meneillään tutkimus, jossa selvitämme millä tavoin musiikin aiheuttama laaja-alainen aktivaatio tehostaa hermoverkostojen korjautumista. Tutkimme myös onko vokaalimusiikki tehokkaampaa kuin instrumentaalimusiikki aivojen kognitiivisen vaurion korjautumisessa. Entä johtaako musiikilla saavutettu akuuttivaiheen stressin väheneminen aivojen rakenteen korjautumiseen? Tuloksia on odotettavissa ensi vuonna. Soinilan tutkimusryhmään kuuluvat LL, tohtorikoulutettava Aleksi Sihvonen ja neuroradiologian professori Riitta Parkkola Tyksistä sekä dosentti Teppo Särkämö ja PsM Vera Leo Helsingin yliopistosta. Yhteistyökumppaneita on myös Åbo Akademista, TBMC:stä (Turku Brain and Mind Center), Turun Taideakatemiasta, Barcelonan yliopistosta ja Hannoverin Musikhochschulesta. Musiikkia voidaan käyttää aivovaurion kuntoutuksessa hyvin kevyellä ohjauksella ja minimaalisin laiteinvestoinnein. Radioita, CD-soittimia, korvakuulokkeita ja muuta laitteistoa on saatavana edullisesti. Enemmän on kyse asenteesta. Muun kuntoutuksen kannalta tyhjiin hetkiin on tuotavissa tavoitteellista toimintaa, joka kaiken lisäksi vielä tuntuu hyvältä. Erikoislääkäri Riku Kiviranta työskentelee A-sairaalan endokrinologian poliklinikalla ja yhdysosastolla, jossa hoidetaan endokrinologian, gastroenterologian ja nefrologian potilaita. Kuva: Marjo Peltoniemi. Endokrinologi Riku Kiviranta Perustutkija ja kliinikko samassa persoonassa T u u la Vainikainen R iku Kiviranta innostui tutkimuksesta jo lääketieteen opintojen alussa. – Monet innostavat perustutkijat, etenkin tuleva väitöskirjanohjaajani professori Eero Vuorio korostivat tutkimuksen merkitystä. Päädyin biolääketieteen tutkijalinjalle, jossa Vuorio oli myös alussa tiiviisti mukana opettamassa. Hän on todella motivoiva tyyppi ja aloitin väitöskirjan tekemisen hänen ryhmässään. Biolääketieteen tutkijakoulusta sain loma-aikoina palkkaakin ja pääsin keväällä 1997 M.D. Anderson Cancer Centeriin, Texasiin. Väitöskirjatyössään Kiviranta selvitti katepsiini K -entsyymin merkitystä luun aineenvaihdunnassa. Se on keskeinen entsyymi luuta hajottavissa osteoklastisoluissa. Tutkimuksessa käytettiin geneettisesti muunneltuja hiiriä. Työllä oli suoraa kliinistä merkitystä, koska ensimmäinen katepsiini K:n estäjä lienee tulossa markkinoille osteoporoosilääkkeenä noin vuoden sisällä. – Nykyisin tutkimme luuta muodostavien osteoblastisolujen erilaistumisen molekyylitason säätelyä, geenimuunnellut eläinmallit ovat edelleen keskeisiä työkaluja. Lisäksi tutkimme miten osteoblastit vaikuttavat luuytimessä verisolujen erilaistumiseen. Yhteistyössä professori Pirjo Nuutilan työryhmän kanssa Kiviranta tutkii lihavuuden ja lihavuusleikkausten merkitystä luun aineenvaihdunnassa. – Meitä kiinnostaa luuytimen rasva, josta tiedetään hyvin vähän. Onko se kokonaan omanlaisensa rasvakudos, onko se metabolisesti aktiivinen ja mitä se tekee luuytimessä? Aikuisen ihmisen pitkät luut sisältävät pääosin luuytimen rasvaa ja hyvin vähän verisoluja tuottava punaista luuydintä. Lääkäriksi valmistumisen jälkeen Kiviranta päivysti sairaaloissa ja teki täyspäiväisesti väitöskirjaa. Sen jälkeen alkoi sisätauteihin erikoistuminen Tyksissä 2004. – Vuonna 2005 pääsin luututkimuksen huipun, professori Roland Baronin tutkimusryhmään Yalen yliopistoon New Haveniin. Kun Baron siirtyi Harvardiin Bostoniin, seurasin labran mukana. Tutkin siellä Baronin laboratorion identifioimaa uutta proteiinia (sinkkisormiproteiini 521) ja sen merkitystä osteoblastien aineenvaihdunnassa. jatkuu... 25 ...jatkoa edelliseltä sivulta Reissussa oppi paitsi uusia tekniikoita, myös asenteen, verkottumisen ja kansainvälisyyden tärkeyttä. Lisäksi Baronilla oli kokemusta yhteistyöstä lääkeyritysten kanssa. Perustutkimuksen ja yritysten yhteistyö onkin tärkeää, että uusia lääkkeitä saadaan potilaille. Ei yksin laboratoriossa Kliininen työ on aina ollut Kivirannalle tärkeää, sillä laboratoriotyön ohella hän pitää vuorovaikutuksesta potilaiden kanssa ja kliinisen työn haasteista. – Pystyn yhdistämään luun aineenvaihdunnan osaamistani potilastyöhön, koska endokrinologit hoitavat luun- ja mineraaliaineenvaihdunnan häiriöitä. Vastapainona teen tehopäivystyksiä, jossa asioita tapahtuu nopeasti, saa tehdä pieniä toimenpiteitä, nopeita päätöksiä ja ratkaista taas erilaisia haasteita. Hyvin hoidettu potilas antaa tyydytystä, kun kokee antaneensa potilaalle jotain. Tutkimuksessa voi mennä kuukausia ennen kuin tuloksia syntyy. Kliinisessä työssä saa joka päivä jotain aikaan. Huonossakin tilanteessa voi kuitenkin olla läsnä ja lohduttaa. – Kliininen työ syöttää tutkimukseen uusia, selvittämistä vaativia kysymyksiä. Yritän aktiivisesti etsiä linkkejä klinikan ja labran välillä. Uudet hoidot ovat entistä enemmän molekulaarisia täsmähoitoja ja meillä lääkäreillä pitäisi olla enemmän käsitystä mm. monimutkaisista signalointireiteistä, jotta ymmärrämme mitä oikeastaan hoidamme. Kliinikoiden tutkimusmahdollisuuksia vahvistettava – Valtion tutkimusmäärärahojen vähentyessä on entistä hankalampaa löytää rahoitusta. Yliopistosairaalassa jo erikoistumisvaiheeseen ja normaaliin sairaalatyöhön pitäisi kuulua tutkimustyötä, juuri täällähän pitäisi kehittää, testata ja hankkia kokemuksia uusista hoitomuodoista. Nykyisin mietitään ennen kaikkea tehokkuutta sekä hoidettujen potilaiden, käyntien ja hoitojaksojen määrää. Meillä ei kohta ole enää uusia hoitoja tai lääkkeitä, jos kenelläkään ei ole aikaa tai mahdollisuuksia niitä kehittää. Emme nykyresursseilla pysty arvioimaan edes käytössä olevien hoitojen tuloksia. Riku Kiviranta huomionosoitukset: • European Calcified Tissue Societyn Ian T. Boyle -palkinto alle 40-vuotiaana tehdyistä tutkimussaavutuksista luun perus- ja translationaalisen tutkimuksen alalla 2014 26 • Suomen Endokrinologiyhdistyksen ansioituneelle nuorelle tutkijalle myöntämä Unto Uotilan palkinto 2014 Hoitojen ja hoitoympäristön turvallisuutta kehitetään koko ajan Teksti ja ku vat M arjo Peltoniemi Potilasturvallisuus on asia, jota kehitetään jatkuvasti Tyksissä. Tämä on samalla hoitotyön laatuun satsaamista, kun riskit pyritään minimoimaan. Vaarailmoituksien raportointijärjestelmä HaiPro on siinä yksi tärkeä työkalu. Eri yksiköissä on omat potilasturvallisuusryhmänsä, jotka vastaavat potilasturvallisuuden kehittämisestä. Tyksin teho-osaston potilasturvallisuustiimiläiset kertovat kokemuksiaan siitä, miten turvallisuutta edistetään teho-osastolla. T eho-osastolla on käytössä lukuisia elämää ylläpitäviä teknisiä laitteita ja myös lääkehoito sekä informaation kulku ovat tärkeässä roolissa. Teholta löytyy takavuosilta eräs malliesimerkki vaaratapahtumasta ja sen korjaamisesta. – Tyksin teho-osastolla hoitaja havaitsi, että nenämahaletkun ja suonikanyylin annostelusovittimet olivat samanlaiset ja tällöin mahdollisuus siihen, että lääkettä annostellaan väärään paikkaan, oli suuri. Hoitaja teki siitä Haipro-järjestelmään vaarailmoituksen, joka johti välittömään koko sairaanhoitopiiriä koskevaan ohjeistukseen ja hoitokäytäntöjen muuttamiseen. Tällainen vaara on vältetty sen jälkeen, kun annostelusovittimet vaihdettiin erilaisiksi, kertoo teho-osaston ylihoitaja Hanna Vinberg. Vinbergin mukaan löytyy samantyyppisiä ja lukemattomia vaikeampiakin asioita, joissa voi tulla inhimillisiä virheitä. Teho-osastolla samoin kuin koko Tyksissä on käytössä laajalti muuallakin terveydenhuollossa käytössä oleva HaiProraportointijärjestelmä, johon voi ilmoittaa huomaamistaan vaaratapahtumista tai läheltä piti –tapahtumista. Järjestelmä tuli teholla käyttöön 2009. – Vuonna 2014 meillä teho-osastolla tehtiin 256 HaiPro-ilmoitusta. Meillä ilmoitus on helppo tehdä, sillä jokaisella potilaspaikalla on oma pääte. Koulutuksen myötä työntekijämme ovat entistä tietoisempia riskeistä ja ilmoituksentekomahdollisuudesta, Vinberg sanoo. Osa jokaisen arkityötä Totekiin eli toimenpide ja tehohoitopalvelualueeseen kuuluvalla teho-osastolla työskentelee hoitajien ja lääkäreiden lisäksi monia muitakin ammattilaisia, joiden arkityöhön kuuluu osana potilasturvallisuusasiat. Potilasturvallisuus on jokaisen asia ja sisältää kaiken kaikkiaan pieniä ja arkisia asioita. – Nykyisin on esimerkiksi paljon samannäköisiä lääkkeitä ja tällöin niiden sijoittelussa voi miettiä, ettei laiteta ihan samannäköisiä pakkauksia vierekkäin. Potilashuoneissamme tarvikkeet on sijoitettu samalla tavalla, jotta ne löytyvät helposti. Jos hoitotarvikkeissa on huomattu riskitekijöitä, niistä on ilmoitettu sekä HaiPro-järjestelmään että tarvikkeen toimittajalle ja tuotteita on vaihdettu turvallisempiin. Laitteiden suhteen ilmenevä vika voi olla joskus laitteessa tai Jokaiselta teho-osaston 24 potilaspaikalta löytyy muun muassa kuvassa näkyvät hengityskoneet, nesteensiirtolaitteet ja valvontamonitorit sekä lisäksi esimerkiksi munuaiskoneita ja sydämen toimintaa tukevia laitteita. Erittäin teknisessä ympäristössä panostetaankin siihen, että henkilökunta osaa käyttää laitteita turvallisesti ja oikein. Kuvassa päätteellä sairaanhoitaja Seija Sarkkinen ja takana vasemmalta apulaisosastonhoitaja Anu Laine, ylihoitaja Hanna Vinberg ja osastonhoitaja Pirjo Partanen. Partasen ja Laineen lisäksi tehon potilasturvallisuusryhmään kuuluvat sh, TtK, Virpi Terävä (opintovapaalla), sh, TtM Laura Peltonen (äitiyslomalla), sh Miia Kimari, sh Anne Korvenpää sekä osastonlääkärit Outi Inkinen ja Ruut Laitio joskus sen virheellisessä käytössä, tiimiläiset toteavat. Lääkehoidon osalta on käytössä koko talossa lääkehoidon koulutus- ja lupakäytäntösysteemi, jolla varmistetaan henkilökunnan lääkeosaaminen. Tiedonkulku on tärkeää ja siinä esiintyvät ongelmat voivat olla sisäisiä tai eri osastojen välisiä esimerkiksi siirtyvien potilaiden kohdalla. Raportoidut ongelmat voivat ratketa esimerkiksi henkilöiden työnjakoa selkeyttämällä eri tilanteissa tai lisäkoulutuksella. HaiPro-ilmoituksen myötä muuttuvista toimintatavoista informointi on myös tärkeää. – Teholla on ideoitu koko palvelualueella käyttöönotettu talossa tehtävä turvallisuuskierros, jolla jokaisen tulee kerran vuodessa käydä. Laiteturvallisuuden osalta olemme ottamassa tänä vuonna käyttöön niin ikään omalla osastollamme kehitetyn laitepassin, johon on listattu kaikki laitteet tieto-osioineen. Hoitajan vastuulla on itsenäisesti suorittaa perehtymiset työssään tarvitsemiin laitteisiin ja pitää kirjaa laite-osaamisestaan passin avulla. Kerran vuodessa on teemakuu- kausi, jolloin Haipro-ilmoitusten tekemiseen kiinnitetään aivan erityistä huomiota. – Henkilökunnan kanssa yhteistyössä on laadittu tarkistuslistoja monista eri asioista hoitajien työtä helpottamaan. Käytäntö on peräisin ilmailualalta. Koska Tyksissä hoidetaan kaikki alueen tehopotilaat samalla osastolla, osaamisvaatimukset ovat laajat. Teholla on muun muassa oma tietojärjelmävastuuhoitajien kehittämä tietokanta, kuin sisäinen google, josta pystyy hakusanalla etsimään laiteohjeistot, lääkeohjeet, hoitoohjeet ja pääsee Farmakaan ja akuuttihoitotietokantoihin sekä Tietoporttiin. Myös omainen voi ilmoittaa netissä Kerran kuukaudessa potilasturvallisuustyöryhmä, johon kuuluu hoitajia ja lääkäreitä, kokoontuu ja käsittelee kaikki siinä kuussa esille tulleet ilmoitukset ja pohtii toimenpiteitä. Jos tulee sellaisia ilmoituksia, joihin pitää reagoida heti, ne käsitellään välittömästi. Tiedot säilyvät HaiPro:ssa ja niitä voidaan analysoida. Ilmoituksen hoidossa tapahtuneesta vaaratapahtumasta voi antaa potilaspalautteena myös omainen tai potilas. He voivat ilmoittaa siitä sähköisellä vaaratapahtumailmoituksella nimettömästi. Ilmoituksen käsittelee sairaanhoitopiirin potilasturvallisuuspäällikkö. Ilmoituspohja löytyy Tyksin internetsivuilta kohdasta Potilaille ja läheisille > Potilasturvallisuus. HaiPro – Vaaratapahtumien raportointijärjestelmä • HaiPro on Lääkelaitoksen, STM:n ja VTT:n yhdessä eri sairaaloiden ja perusterveydenhuollon kanssa luoma menettely vaaratapahtumien systemaattiseen ilmoittamiseen, niiden käsittelyyn ja niistä oppimiseen oman toiminnan kehittämiseksi. • Systeemi on syyllistämätön ja ilmoituksen voi tehdä kuka vain, joka on ollut tilanteessa. • Ilmoitus tehdään nimettömänä. • Ilmoittaminen on tärkeää, mutta tärkeää on myös, että se johtaa toimenpiteisiin vaaratapahtuman ehkäisemiseksi. 27 Koulutus koituu potilaan eduksi Outi Reunasen tie on kulkenut laitoshuoltajasta perushoitajaksi ja sitten sairaanhoitajasta amk-sairaanhoitajaksi ja nyt ylemmän ammatti-korkeakoulututkinnon opiskelijaksi. Taustalla Outin työtiimiläisiä. T eksti ja k uvat Mar jo Peltoniemi VSSHP:ssa arvostetaan työntekijöiden ammattitaitoa ja siksi heille tarjotaan täydennyskoulutusmahdollisuuksia, jotta potilaat voivat luottaa hyvään ja korkeatasoiseen osaamiseen yliopistosairaalassa. Koulutetut tuovat samalla terveysalan viimeisimmän tiedon potilashoitoon. Hyvä esimerkki aktiivisesta kouluttajasta on reumatologian poliklinikalla työskentelevä ylempää amk-tutkintoa opiskeleva sairaanhoitaja Outi Reunanen, jolle elinikäinen oppiminen on lähes elämäntapa. K 28 yselyissä henkilökunnan ammattitaito nousee tärkeimmäksi asiaksi, jota terveydenhuollon asiakkaat arvostavat. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä halutaan taata henkilöstölle hyvät mahdollisuudet kouluttautumiseen. Kouluttautumisen merkityksen allekirjoittaa myös siitä paljon kokemusta omaava reumahoitaja Outi Reunanen. – Yliopistollisessa keskussairaalassa pitää olla koko ajan etulinjassa. Reuma on muutakin kuin nivelreumaa. Meillä hoidetaan myös harvinaisia sidekudostauteja ja selkärankareumatauteja. Kaikkien näiden lääkehoito etenee koko ajan ja me annamme siihen ajantasaista ohjausta. Reumahoitajilla on Tyksissä Outin mielestä erityisen hyvät kouluttautumismahdollisuudet ja mahdollisuus osallistua valtakunnallisiin koulutuksiin, joita järjestää esimerkiksi Reumahoitajayhdistys ja Reumatologinen yhdistys. Outi on itsekin ollut mukana kehittämässä koulutuksia. – Ensin täytyy päästä koulutukseen, että voi olla motivoinut. Se syö motivaatiota, jos täytyy paljon ylimääräisesti perustella kouluttautumistarvettaan. Tyksissä ei koskaan ole ollut ongelmaa päästä koulutukseen. Reumapotilasta hoidetaan moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluvat reumatologin ja sairaanhoitajan lisäksi sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti sekä toimintaterapeutti. Reumavuodeosaston reumahoitajat ja lääkärit tukevat ja auttavat kuormitettua poliklinikkaa. Yhteistyö auttaa Outin mielestä hahmottamaan kokonaisuutta eri näkökulmista. Askel askeleelta eteenpäin Outi Reunanen aloitti aikoinaan kesätöissä laitoshuoltajana Paimiossa. Tämän jälkeen hän pyrki perushoitajakouluun. Koulun jälkeen pisin sijaisuus löytyi gastroenterologiselta kirurgiselta osastolta. Työskenneltyään monella eri kirurgisella osastolla hän haki uudelleen kouluun ylihoitajan suosituksesta, koska tämä totesi, että tulevaisuudessa virkoihin vaaditaan sairaanhoitajan tutkinto. Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän työskenteli vuosia virassa traumatologisella vuodeosastolla. Perhepoliittisista syistä silloin kolmen pienen lapsen äitinä hän hakeutui kotikuntansa Paimion reumahoitoyksikön päivätyö-virkaan. Lasten kasvaessa omaa aikaa alkoi olla enemmän ja hän haki Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajan amk-tutkintoa päivittääkseen tutkintonsa työn ohessa. Puolen vuoden päästä valmistumisesta kurssikaverit yllyttivät, että haettaisiinko vielä opiskelemaan ylempää amk-tutkintoa ja sillä tiellä Outi on tällä hetkellä. Tavoitteena on valmistua vuoden päästä keväällä ja lopputyö valmistunee jo jouluna. Työskentelypaikkakunta vaihtui, kun reumapoliklinikka muutti Paimiosta Tyksin mäelle 2014. Koulutusta pitää myös hyödyntää Koulutuksen myötä osaa Outin mielestä hahmottaa entistä paremmin, että tietyt asiat pohjautuvat johonkin teoriaan. Opiskelu perheen ohella on haaste, josta suoriutumiseksi motivaatio pitää olla kohdillaan. Maisteritutkintoa vastaava, mutta enemmän työelämäpainotteisempi ylempi amk-tutkinto sisältää 90 opintoviikkoa kahdessa vuodessa työn ohessa, mikä vaatii sitoutuneisuutta ja Uutta puhtia lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutukseen Teksti ja k u va E S A H ALS INA H O T urun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ammatillinen jatkokoulutustoimikunta järjesti huhtikuun alussa seminaarin erikoistumiskoulutuksesta Tyksin erityisvastuualueella (erva). – Halusimme informoida kouluttajia erikoistumiskoulutuksen nykytilanteesta ja uuden lainsäädännön myötä siinä tapahtuvista muutoksista sekä samalla kannustaa erityisvastuualueemme yksiköiden käyttöä koulutuksessa nykyistä enemmän, luonnehti toimikunnan puheenjohtaja, professori Juha Mäkinen tilaisuuden tavoitteita. Dekaani Pentti Huovinen kertoi, että lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutuksen ohjausvastuu on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle helmikuussa, kun siihen liittyvät laki- ja asetusmuutokset astuivat voimaan. Muutoksen keskeinen tavoite on parantaa STM:n mahdollisuutta ohjata eri erikoisalojen koulutusmääriä palvelujärjestelmän valtakunnallisista ja alueellisista tarpeista lähtien. – Erikoistumiskoulutusta on helpompi kehittää, kun koulutuksesta säädetään STM:n asetuksessa. Yliopistolla säilyy silti jatkossakin vastuu koulutuskokonaisuuden toteutuksesta ja teoriakoulutuksen järjestämisestä, Huovinen totesi. Uusien säädösten mukaan erikoistumiskoulutus ei johda enää yliopistolliseen tutkintoon. Tällä ei ole kuitenkaan käytännön merkitystä koulutettaville, sillä yliopisto antaa todistuksen suoritetusta erikoistumiskoulutuksesta ja Valvira myöntää erikoislääkärin tai -hammaslääkärin oikeudet entiseen tapaan. Juha Mäkinen (vas.) ja Risto-Pekka Happonen ovat olleet vuosia mukana erikoistumiskoulutuksen kehittämistyössä sekä Turun yliopistossa että valtakunnallisesti. Erikoistuvien kannalta iso muutos on, että erikoistumiskoulutukseen ei pääse jatkossa ilmoittautumalla, vaan siihen pitää pyrkiä. Kuinka pyrkiminen ja millä mekanismilla koulutusmäärien ohjaus käytännössä tapahtuvat, on vielä auki. Näitä ja muita avoinna olevia kysymyksiä ratkotaan STM:n erikoistumiskoulutuksen koordinaatiojaoksessa kiinteässä yhteistyössä yliopistojen alueellisten erikoitumiskoulutuksen neuvottelukuntien kanssa. – Valmistelutyöryhmän kokouksissa pohdittiin, voiko lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutus säilyä maksuttomana. Asian nosti esiin OKM, sillä kaikkien muiden akateemisten alojen yliopistollinen ammatillinen jatkokoulutus on maksullista, kertoo valtakunnallisessa työryhmässä ollut professori Risto-Pekka Happonen. – Toistaiseksi koulutus on maksutonta. Nähtäväksi jää, kuinka asialle käy tulevaisuudessa. Turun yliopiston erikoistumiskoulutusohjelmiin on rekisteröitynyt 840 lääkäriä ja 26 hammaslääkäriä. Tyksin ervalla on 310 erikoistumisvirkaa lääkäreille ja 14 hammaslääkäreille. Kyselytutkimusten mukaan nuorten lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kiinnostus erikoistumiseen on suurta. Lääkäreiden erikoistumisaste on 65 % ja hammaslääkäreiden 15 %. Erikoislääkäreistä kolmasosa ja erikoishammaslääkäreistä puolet jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Nykyinen koulutusvolyymi riittää kattamaan erikoislääkäreiden poistuman. Suun terveydenhuolto joutuu vaikeuksiin, mikäli erikoishammaslääkärien koulutusmääriä ei lisätä olennaisesti. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Samuli Saarni muistutti, että palvelujärjestelmän rakenteiden muuttuminen tuo muutospaineita erikoistumiskoulutukseen. Varsinais-Suomessa asiaan vaikuttaa mm. yksi sairaala -uudistus, jossa aluesairaaloiden toiminta liitettiin osaksi Tyksin hoitolinjaorganisaatiota. Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jouko Remes ja Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Auvo Rauhala painottivat erikoislääkärikoulutuksen merkitystä keskussairaaloille. Koulutuksen toteuttaminen osaksi yliopistosairaalan ulkopuolella parantaa hoitopalvelujen saatavuutta ja helpottaa erikoislääkäreiden rekrytointia koulutuspaikkakunnalla. Vapaana olevia erikoislääkärin virkoja voidaan hyödyntää koulutuksessa. oman elämän priorisointia. Opinnoissa tehdään paljon kirjallisia töitä ja ohjeistavia lähipäiviä on noin pari kuukaudessa. – Olin opintovapaalla ensimmäistä kertaa tämän vuoden tammi- ja helmikuun, kun minun piti tehdä kirjallisiin töihin liittyviä potilashaastatteluja, mikä ei olisi virka-aikaiselle muuten onnistunut. Kädentaidot ovat jo selkäytimessä; olen reuman asiantuntijasairaanhoitaja, mutta tieto-taitoa tulee opintojen myötä kerros kerrokselta enemmän. Kaikki koulutukset ovat tuoneet jotain potilastyöhön. Linjani on kehit- täminen ja johtaminen. Tulen pyrkimään esimiesasemaan, sillä ei ole mieltä käydä koulua, ellei koulutusta tule hyödyntämään, hän toteaa. – En olisi koskaan uskonut, että minusta tulee elämäntapaopiskelija, kun olen niin kädentyöntekijä, mutta ehkä se on se, että haluaa koko ajan olla ajan hengessä. Olen reumapoliklinikan seniori tällä hetkellä reumahoitajista. Kouluttautuminen kuuluu Outin mielestä omaan ammatillisuuteen, mutta on silti kiva, että työnantaja arvostaa sitä myös. Työnantaja voi näyttää arvostustaan Outin mielestä hyödyntämällä työntekijän koulutuksen myötä tullutta osaamista ja tarjoamalla koulutusta vastaavia tehtäviä. Hänen mielestään kouluttautujaan päin voitaisiin olla enemmänkin yhteydessä. Esimerkiksi omassa työssään Outi mainitsee uuden innovatiivisen ylihoitajan, joka muun muassa mahdollisti hänelle ja tukee häntä tiimivastaavan tehtävässä, kun Tyksiin rakennetaan peräti yhdeksää reumavastaanottoa. Outi organisoi kuka hoitajista on milloinkin missäkin. Erikoistumiskoulutukseen pitää pyrkiä 29 Pysäköinti muuttuu Tyksin Kantasairaalan alueella T yks ja Q-Park Finland Oy ovat solmineet Tyksin Kantasairaalan alueen pysäköinnistä 10 vuoden mittaisen sopimuksen. Sopimus tuo muutoksia henkilöstön ja asiakkaiden pysäköintiin. Muutostyöt Tyksin Kantasairaalan alueella tehdään vaiheittain. Pysäköinnin opastuksen ja hinnoittelun selkeyttämiseksi Kantasairaalan alueen opastukset uudistetaan ja pysäköintialueiden tilatiedot ilmoitetaan jatkossa reaaliajassa muuttuvin kyltein ja mobiiliapplikaation avulla. Nykyisen henkilökunnan pysäköintilaitoksen 1. kerrokseen valmistuu myös Q-Parkin asiakaspalvelupiste syksyllä 2015. Asiakaspalvelupisteestä saa opastusta pysäköintiasioissa. Ensimmäiset näkyvät pysäköintiin liittyvät muutokset ovat jo tapahtuneet: pysä- 30 köintilaitteiden uudistamisen myötä tuli mahdolliseksi pysäköinnin maksaminen sirukorteilla ja Easyparkin mobiilisovelluksella. Toukokuun alussa, samaan aikaan pysäköintilaitteiden uudistamisen kanssa, otettiin käyttöön uusi asiakaspysäköintipaikkojen luokittelu A- ja B-hintakategoriaan. A-pysäköintitariffialueita on kaksi: T-sairaalan vieressä sekä U-sairaalan edessä olevat pysäköintiruudut. B-alueeseen kuuluvat muut lyhytaikaiset pysäköintialueet. B-alueeseen kuuluvat lisäksi P1-kerroksen tulevat 65 ruutua. – Q-Park Finland Oy on tyytyväinen saadessaan aloittaa pysäköinninoperoinnin Tyksissä, toteaa toimitusjohtaja Juha Sirelius. – Haluamme parantaa sairaalassa käyvien potilaiden ja heidän läheisten pysäköinti- kokemuksia sekä huomioida henkilökunnan pysäköintitarpeet paremmin. Konsernillamme on paljon kokemusta sairaalapysäköinnistä Euroopasta, joista tuomme oppia Turkuun. Aiomme myös tuoda henkilökuntaa paikalle ohjaamaan ja auttamaan asiakkaita. Tavoitteenamme on selkeyttää pysäköintiä kaikille sairaalan käyttäjille. Keskeiset muutokset asiakaspysäköinnissä 1.5.2015 alkaen Kertapysäköintiä eli lyhytaikaista vierailijaja asiakaspysäköintiä varten on A- ja Bhintakategoria A-pysäköintitariffialueita on kaksi: T-sairaalan vieressä sekä U-sairaalan edessä olevat pysäköintiruudut. B-alueeseen kuuluvat muut lyhytaikaiset pysäköintialueet. Asiakaspysäköinnin hinnoittelu: • A-alue: 2 €/h • B-alue: 1 €/h • Päiväpysäköinti: 6 €/12 h • Päivä-, ilta- ja yöpysäköinti: 8 €/vrk Asiakaspalvelupisteen valmistuttua (arviolta 1.9.2015) alennuksia pysäköintiin Pitkäkestoisissa tutkimuksissa ja hoidoissa olevilla potilailla on oikeus hakea palveluntuottajan 50 % alennus pysäköinnistä. Ns. sarjahoidoissa käyvillä potilailla on oikeus hakea tarvitsemalleen ajalle 50 % alennus pysäköintiin. Omaisilla, jotka vierailevat esimerkiksi lapsipotilaan luona päivittäin, on oikeus hakea myös em. alennus. (Tyks määrittelee alennuksen saajien kriteerit palveluntuottajalle). Alennuksen saamiseksi tulee rekisteröityä Q-Parkin verkkosivuilla tai vaihtoehtoisesti asiakaspalvelupisteessä. Muutokset henkilökunnan pysäköinnissä 1.9.2015 Tyksin henkilökunnan pysäköintialueiksi lisätään vähemmällä käytöllä olevat vieraspysäköintialueet U-sairaalan takana oleva ulkoalue, Tykistökadun ja Savitehtaankadun risteyksessä oleva P-alue sekä 1-talon kulman alueen vieraspaikat. Nykyisen henkilökunnan pysäköintilaitoksen P1-kerroksesta otetaan asiakaspysäköintikäyttöön korvaavasti n. 65 ruutua. Alueelta on jatkossa käytäväyhteys T- ja U-sairaalaan. Muutostöiden valmistuttua henkilökunnan pysäköintikapasiteetti kasvaa Kantasairaalan alueella. Näiden paikkojen lisäksi henkilökunnalla on mahdollisuus pysäköidä Teknologiakiinteistöjen ulkoalueella. Henkilökunnan sopimuspysäköinnissä otetaan käyttöön sähköinen lupahallinta. Henkilökuntapysäköinti luokitellaan ulkoja sisäpysäköintikategoriaan. Pysäköinnin hinnoittelu: Henkilökunnan kausikortti • Hallipysäköinti: 15 €/kuukausi tai 1,5 €/työvuoro • Ulkoaluepysäköinti: 10 €/kuukausi tai 1 €/työvuoro Siirtymäaikana (elokuun loppuun asti) yöllä työskentelevä henkilökunta voi pysäköidä ilmaiseksi kaikkina päivinä klo 19.00–07.00: • A-sairaalan ja U-sairaalan välissä olevassa vanhassa pysäköintirakennuksessa (tähänastisilla maksullisilla paikoilla) • Savitehtaankadun ja Tykistökadun sillan kulmauksessa olevalla T-sairaalan pysäköintipaikalla Erillistä lupalappua ei tähän pysäköintiin tarvita. Pysäköinnin muutoksista tiedotetaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin internetsivustolla ja henkilöstölehti Hospitaalissa. Turun lääkärihelikopteri uusiin tiloihin Turun lääkärihelikopteritukikohta muuttaa kesäkuussa uusiin tiloihin. uusi tukikohta on suunniteltu täysin ympärivuorokautisen päivystyksen tarpeisiin. T urun lääkärihelikopteritoiminta pääsee vihdoin ajanmukaisiin tiloihin, kun uusi FinnHEMSin suunnittelema ja rakennuttama tukikohta otetaan käyttöön. Se on ensimmäinen tukikohta, joka on suunniteltu täysin lääkärihelikopteritoiminnan ehdoilla ja ympärivuorokautiseen päivystämiseen sopivaksi. Turun tukikohta on valtakunnallisesti yksi kuudesta FinnHEMSin lääkärihelikopteritukikohdasta. Tukikohdassa päivystää ympärivuorokautisesti kolmihenkinen miehistö: ensihoitolääkäri, lentäjä ja HEMS-avustaja, jotka tuovat tehohoitotasoisen ensihoidon nopeasti tapahtumapaikalle. Päivystys siirtyy uuteen tukikohtaan 16.6. Muutto toteutetaan vaiheittain, jotta päivystystoimintaan ei tule katkosta. Lääkärihelikopteritoiminta keskeinen osa ensihoitoa FinnHEMS tuottaa lääkärihelikopteripalvelun valtakunnallisesti yhdessä yliopistollisten sairaanhoitopiirien kanssa. Turussa lääkärihelikopteritoiminnassa työskentelevät lääkärit ovat Tyksin ensihoitoon ja anestesiologiaan erikoistuneita lääkäreitä. FinnHEMS vastaa tukikohdista ja toiminnan hallinnoinnista. Vastoin yleistä käsitystä helikopteri harvoin kuljettaa potilaita. Ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri ja tehohoitotasoinen ensihoito mahdollisimman nopeasti potilaan luokse. Helikopterin lentoaika kohteeseen kestää yleensä 10-30 minuuttia ja keskimäärin apu on paikalla 15 minuutin kuluessa hälytyksestä. Turun tukikohdan lääkärihelikopteri palvelee koko VarsinaisSuomen aluetta. Hälytyksiä tulee keskimäärin 6–7 vuorokaudessa. Vuonna 2014 hälytyksiä tuli yhteensä noin 2 260. Useimmiten kyseessä on peruselintoiminnon häiriö kuten tajuttomuus, elottomuus tai hengitysvaikeus tai onnettomuus. TE KSTI: Pä IV I E KDA H L , Ground Communications Ku VA : FIN N H E M S FinnhEMS on valtakunnallinen lääkärihelikopteripalveluiden hallinnointiyksikkö. Yhtiön omistavat yhtä suurin osuuksin yliopistolliset sairaanhoitopiirit. FinnHEMS on voittoa tavoittelematon osakeyhtiö, joka on perustettu vuonna 2010. FinnHEMSillä on kuusi tukikohtaa: Vantaa, Turku, Tampere, Kuopio, Oulu ja Rovaniemi. 31 Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluentosarja vakuutti kuulijansa Keväällä T-sairaalan Johan Haartman - ja Risto Lahesmaa -salit olivat tupaten täynnä, kun Tyksin asiantuntijat avasivat teemojaan. Suosittu yleisöluentosarja jatkuu syksyllä to 1.10.2015 klo 18–20 Asiaa aivoista Kevään Aivoviikon tilaisuuden uusinta Puheenjohtaja toimialuejohtaja, professori Risto O. Roine 18.00 – 18.10 18.10 – 18.40 18.40 – 19.10 19.10 – 19.40 19.40 – 20.00 Tilaisuuden avaus, professori Risto O. Roine Aivoterveyden kasvava merkitys. Aivoliiton ja Aivosäätiön esittely Hanki itsellesi käytetyt aivot! Professori Juha Rinne Muistin lajit. Kuluvatko aivot käytössä? Voiko muistisairauden ehkäistä? Voiko aivoverenkiertohäiriön ehkäistä? Professori Risto O. Roine Aivot ja sydän. Näihin riskitekijöihin voit itse vaikuttaa. Aivojen kuntoutus Suojaa aivosi! Ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuo Mitä aivot kestävät? Aivot ja alkoholi Nauttivat aivot Ylilääkäri, professori Seppo Soinila Hyvä ja paha stressi. Aivojen palkitsemisjärjestelmä. Aivot ja musiikki to 5.11.2015 klo 18–20 Ollaan kuulolla kuulosta ja tasapainosta Puheenjohtaja professori, ylilääkäri Jaakko Pulkkinen, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Huhtikuussa selvitettiin vatsavaivoja ja alustajina olivat vasemmalta erikoislääkäri Jukka Koffert, ylilääkäri Markku Voutilainen, erikoislääkäri Teppo Stenvall ja erikoislääkäri Heikki Nuutinen. Lue aiheesta enemmän internetissä: www.vsshp.fi > Media, tiedotteet, viestintä > Tiedotteet > Kun vatsa vaivaa. K u va : E sa H alsinaho to 3.9.2015 klo 18–20 Biteillä parempaa hoitoa? Informaatioteknologia hoitotyön tukena Puheenjohtaja professori, ylihoitaja Sanna Salanterä, hoitotiede 32 18.00-18.15 18.15-18.40 18.40 – 19.05 19.05 – 19.30 19.30 – 19.55 19.55-20.00 Ketä ja mitä hoitotiede tutkii Tyksissä ja Turun yliopistossa. Sanna Salanterä Pelaamista terveydellä vai terveemmäksi pelaamalla? TtM, tohtorikoulutettava Lotta Kauhanen Tekstiviesteillä tukea mielenterveyspotilaalle Professori Maritta Välimäki Älyä johtamiseen! TtT, kehittämisylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine Hoitaja puhuu, teksti tallentuu – puheentunnistuksen mahdollisuudet hoitotyössä TtM, tutkija Riitta Danielsson-Ojala Keskustelua 18.00 – 18.05 18.05 – 18.25 18.25 – 18.50 18.50 - 19.15 19.15 – 19.40 19.40 - 20.00 Tervetuloa! Jaakko Pulkkinen Kuulon tutkiminen ja kuulovammat LT, erikoislääkäri Jussi Sarin Vika välikorvassa - voiko kuulovian korjata leikkaamalla? Ylilääkäri Jaakko Pulkkinen Sähköä sisäkorvaan – sisäkorvaistute Osastonylilääkäri Jaakko Salonen Korvaperäinen huimaus, Erikoislääkäri, LT Lotta Haavisto Keskustelu to 3.12.2015 klo 18–20 Painavasti lihavuuden hoidosta Puheenjohtajana ravitsemustieteen professori Harri Niinikoski 18.00 – 18 25 18.25 – 18.50 18.50 – 19.10 19.10 – 19.35 19.35 – 19.55 Milloin lihavuus on hoidettava sairaus? Professori Markus Juonala, sisätaudit Ruokavaliot vertailussa Professori Harri Niinikoski, ravitsemustiede Liiku lisää! Dosentti Jarna Hannukainen, PET-keskus Lihavuusleikkaukset – kenelle, milloin ja millä menetelmällä? Ylilääkäri Paulina Salminen, vatsaelinkirurgian ja urologian klinikka Lihavuuden korjaantuminen näkyy aivoista alkaen. Mitä PET-tutkimuksilla tiedetään asiasta? Professori Pirjo Nuutila, sisätaudit, PET-keskus Järjestäjä Tyksin tutkimuspalvelut yhteistyössä toimi- ja vastuualueiden ja TYKS-säätiön kanssa.
