Lisää liikkumista

IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015
Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, TUIJA TAMMELIN, SANNA PALOMÄKI, NELLI LYYRA,
HENNA HAAPALA
Laadukas
koululiikunta on osa
aktiivista ja viihtyisää
koulupäivää
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden
edistämiseksi tarvitaan laadukasta liikunnanopetusta sekä
muuta koulun liikuntaa.
Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua,
jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat
ja täydentävät toisiaan.
F
yysisen aktiivisuuden kokonaisuus muodostuu koulun liikuntatunneista, välituntiliikunnasta, aktiivisista oppitunneista,
koulumatkaliikunnasta, koulun liikuntakerhoista ja erilaisesta vapaa-ajan liikunnasta. Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan kouluikäisten
tulisi liikkua päivittäin 1–2 tuntia monipuolisesti ja
ikään sopivalla tavalla (Opetusministeriö ja Nuori
Suomi 2008.) Suositus toteutuu todennäköisemmin,
kun fyysinen aktiivisuus koostuu monesta eri osiosta. Koululiikunta ja koulun muu liikunta tukevat
suosituksen toteutumista merkittävästi.
Koululiikunnalla on perinteisesti tarkoitettu koulun tuntikehyksessä olevaa liikunta-oppiaineen opetusta. Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän
aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja
muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa aktiivista
toimintaa. Sekä koululiikunnan että koulun muun
liikunnan päämäärä on liikunnallisen elämäntavan
tukeminen, joka tarkoittaa sitä, että riittävä määrä liikuntaa on osa lapsen ja nuoren jokapäiväistä
elämää. Tähän päämäärään pyritään moninaisilla
tavoitteilla, jotka liittyvät terveyden edistämiseen,
taitojen oppimiseen, sosioemotionaalisten taitojen
tukemiseen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen
muutoin istumapainotteiseen koulupäivään.
Hyvin suunniteltua, ikäkausien mukaan etenevää ja kaikille soveltuvaa liikunnanopetusta
Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada laadukasta liikunnanopetusta, joka on hyvin suunniteltua, etenee ikäkausittain ja soveltuu kaikille. Laadukkaan
liikunnanopetuksen avulla tuetaan lasten ja nuorten
fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten
kokemusten kautta. (AIESEP 2014; Ennis 20110;
UNESCO 2015.)Yleisten fyysisen aktiivisuuden suositusten lisäksi on liikuntatunneille laadittu oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrää koskevat kansainväliset suositukset. Liikuntatunneilla, oppilaiden
pitäi­si liikkua vähintään 50 prosenttia liikuntatunnin ajasta ja 30 prosenttia tunnin kestosta pitäisi olla
rasittavaa liikuntaa (Institute of Medicine 2013; U.S.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa toteutua myös
pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla.
70
LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015
IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015
Kuva: LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI
Department of Health and Human Services 2012).
Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tunneista
kohtuullisen kuormittavaa aikaa on noin 30–40 prosenttia tunnin kestosta (McKenzie ym. 2000).
Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimusprojektissa tutkittiin oppilaiden fyysistä aktiivisuutta
liikuntatunneilla sykemittareiden avulla. Kohtuullisen kuormittavan liikunnan raja-arvona käytettiin
sykkeen arvoa yli 140 lyöntiä minuutissa. Tulosten
mukaan oppilaat liikkuivat vähintään kohtuullisen
kuormittavalla tasolla keskimäärin 41 prosenttia
oppitunnin ajasta. Poikien keskisyke oli 137 ja
tyttöjen 133 lyöntiä minuutissa. Oppilaat olivat
aktiivisimmillaan liikuntatunneilla, joissa aiheena
olivat pallopelit (keskisyke 139) kun taas muilla liikuntatunneilla keskisyke oli 125 lyöntiä minuutissa.
Ensisijainen sykkeisiin vaikuttava seikka oli kysei-
sen liikuntatunnin sisältö, eikä tyttöjen ja poikien
välillä ollut eroa sykkeissä, kun tunnin liikuntalaji
huomioitiin. Pojat ovat siis sykkeiden perusteella
aktiivisempia kuin tytöt, mutta ero selittyy tuntien
erilaisilla sisällöillä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että oppilaiden oppitunnin aikaiseen fyysiseen
aktiivisuuteen vaikuttavat muun muassa opettajan
toiminta, oppilasryhmän koko sekä tunnin liikuntalaji (Chow, McKenzie & Louie 2008).
Laadukas liikunnanopetus tarjoaa fyysisen aktiivisuuden ohella myönteisiä kokemuksia oppilaille.
Aiem­
pien kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan koululiikuntaan suhtautuminen
on yhtey­
dessä mm. oppilaan aiempiin liikuntakokemuksiin, vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen,
koettuun pätevyyteen, ikään ja sukupuoleen (BarrAnderson ym. 2008; Cairney ym. 2012; Heikinaro-
LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015
71
IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015
Johansson, Varstala & Lyyra 2008; Subramaniam &
Silverman 2007). Lisäksi opettajan toiminta, tuki
ja kannustus (Barr-Anderson ym. 2008, Lauritsalo
2014), oppitunnin sisältö (Kahan 2013, Palomäki &
Heikinaro-Johansson 2011) ja oppimisympäristöön
liittyvät tekijät (Shropshire, Carroll & Yimym 1997)
näyttävät osaltaan määrittävän oppilaan kokemuksia
ja koululiikuntaan suhtautumista.
Liikunta suosittu oppiaine – oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistaminen keskeistä
Suomessa liikunta on yksi koulun suosituimmista
oppiaineista (Kannas, Peltonen & Aira 2009, 37).
Yhdeksäsluokkalaisista pojista lähes 80 prosenttia ja
tytöistä 65 prosenttia kertoi pitävänsä koululiikunnasta, kun asiaa selvitettiin kansallisesti kattavalla
aineistolla keväällä 2010. Oppilaiden myönteisestä
suhtautumisesta liikuntaan kertoo myös se, että useampi kuin joka toinen poika tai tyttö toivoi kouluun
lisää liikuntatunteja.
Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvia oli yhdek­
säsluokkalaisista vain noin seitsemän prosenttia,
ja kaiken kaikkiaan koululiikuntaan suhtauduttiin
myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 68–69.) Vaikka
kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien osuudet
ovat suhteellisen pieniä, ei näiden oppilaiden kokemuksia tule väheksyä tai ohittaa, sillä kielteiset
koke­mukset voivat johtaa liikkumisen välttelyyn
sekä hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin myöhemmässä elämässä.
Penttinen (2015) selvitti tutkielmassaan erilaisten
oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen vertailemalla liikuntaan myönteisesti
ja kielteisesti suhtautuvia yhdeksäsluokkalaisia.
Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat oppilaat
olivat fyysisesti aktiivisempia ja harrastivat vapaaajallaan enemmän liikuntaa, heidän kestävyys- ja
lihaskuntonsa sekä liikuntataidot olivat paremmat,
he kokivat oppiaineen hyödyt ja oman osaamisensa
vahvemmaksi, saivat liikunnasta parempia arvosanoja sekä suhtautuivat koulunkäyntiin yleisesti myönteisemmin kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Huomattavaa oli kuitenkin myös se,
että oppilaiden painoindeksi ja koulumenestys eivät
eronneet myönteisesti ja kielteisesti koululiikuntaa
suhtautuvien ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi.
Erityisesti korkea koettu osaaminen ja oppiaineen
hyödyllisyys, myönteinen suhtautuminen kouluun
ja hyvä liikunnan arvosana lisäsivät sekä tyttöjen
että poikien kohdalla todennäköisyyttä myönteiseen
koululiikuntasuhtautumiseen.
Edellä mainitut tulokset kertovat siitä, miten keskeinen rooli oppilaan omilla käsityksillä ja arvostuk-
silla on liikuntaan suhtautumisessa. Oppilaan käsitys
itsestään liikkujana vaikuttaisi olevan merkittävämpi
myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä
teki­
jä kuin oppilaan todelliset liikuntataidot tai
kunto-ominaisuudet. Koetun osaamisen tukeminen
liikuntatunneilla on tärkeää erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, jotka kokevat osaamisensa heikoksi
ja arvostavat liikuntaa vähän, sillä heidän liikuntaaktiivisuutensa on havaittu laskevan yläkoulun aikana eniten (Yli-Piipari 2011). Tulosten valossa uuden
perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) linjaukset oppilaiden pätevyyden
kokemusten vahvistamisesta liikunnassa näyttäytyvät todella tärkeinä. Koska liikunnan kokeminen
hyödylliseksi on myös vahvasti yhteydessä oppilaan
koululiikuntasuhtautumiseen, tulisi liikunta ja sen
merkitykset linkittää oppilaiden arkeen. Myönteistä
liikuntasuhtautumista ja fyysistä aktiivisuutta tulisi
pyrkiä edistämään kaikissa nuorille tärkeissä yhteisöissä kuten kaveripiirissä, perheessä ja koulussa.
Lisää liikkumista ja vähemmän istumista
välitunneille ja luokkahuoneeseen
Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana
tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden
oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa liikkumista. Myös
tällä liikuntatuntien ulkopuolisella koulun liikunnalla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja viihtymiselle koulussa. Koululiikunta ja koulun
muu liikunta muodostavat merkittävän osan kokonaisaktiivisuutta erityisesti vapaa-aikanaan vähi­ten
liikkuville. Koululaiset viettävät välitunneilla aikaa
noin viisi tuntia viikoittain, lukuvuodessa lähes 200
tuntia. Lisäksi koulumatkojen kulkeminen jalan tai
pyörällä lisää helposti noin puoli tuntia aktiivisuutta
päivässä, mikä on jo puolet liikuntasuosituksen minimimäärästä.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa
myös toteutua pitkäaikaista istumista vähentämällä
ja tauottamalla. Liikkumatonta aikaa kertyy kiihtyvyysanturimittausten perusteella hereilläollessa
yläkoulun oppilailla peräti yhdeksän tuntia päivässä.
Koulupäivinä liikkumattomasta ajasta kertyy noin 40
prosenttia koulussa. Koulupäivien aikana alakoulussa istutaan 38 minuuttia ja yläkoulussa 45 minuuttia
jokaista 60 minuuttia kohti.
Istumisen vähentämiseen voi kokeilla vaikkapa
x-breikkiä, joka on yläkoulun oppitunneilla tarkoitettu peli istumisen tauottamiseksi (www.slideshare.
net/x-breikki). Sen avulla opettaja helposti pitää
virkistystauon oppilaille. Käytännössä kyseessä on
power-point tiedosto, jonka ohjeita seuraamalla voi
liikuttaa oppilaita oppitunnin lomassa hauskojen tai
Oppilaan käsitys itsestään liikkujana on merkittävä myönteistä
koululiikuntasuhtautumista selittävä tekijä. Uuden OPS:n linjaukset
oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa ovat tärkeitä.
72
LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015
IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015
asiaa sisältävien kysymysten avulla. Verkosta löytyy
valmiita x-breikkejä eri aiheista (maantieto, äidinkieli) tai opettaja voi luoda oman x-breikin automaatin
avulla itse tai yhdessä oppilaiden kanssa.
Valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma (www.
liikkuvakoulu.fi) on hyvä esimerkki koulun liikunnan edistämisestä. Ohjelman tavoitteena on lisätä
liikkumista koulupäivään ja luoda sen myötä aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Liikkuva koulu
-ohjelmassa on mukana jo noin 130 kuntaa ja 800
koulua ympäri Suomea. Ohjelman pilottivaiheen
aika­na vuosina 2010–2012 saatiin hyviä kokemuksia
ja löydettiin toimivia käytäntöjä, joilla koulut pyrkivät lisäämään liikkumista koulupäivään (Tammelin
ym. 2012). Esimerkit on koottu ohjelman verkkosivuille. Lisäämällä liikkumista välitunneilla ja muuttamalla koulupäivän rakennetta siten, että pitkillä
välitunneilla liikkuminen oli mahdollista, saatiin
lisättyä reipasta liikuntaa noin kymmenen minuuttia koulupäivään. Ohjelma on otettu hyvin vastaan
kouluilla. Koulujen henkilökunnan kokemukset
ovat olleet pääosin myönteisiä. Kyselyn perusteella
valtaosa heistä uskoi, että kouluun jää pysyviä käytäntöjä pilot­tivaiheen jälkeen. Valtaosa vastaajista oli
sitä mieltä, että koulupäivän aikainen liikkuminen
edistää kouluviihtyvyyttä ja että oppilaiden välituntiliikunta edistää työrauhaa. (Kämppi ym. 2013.)
Välitunnit ovat liikuntatuntien ohella keskeisimpiä
oppilaiden liikkumisen mahdollisuuksia koulupäivän aikana (Jago & Baranowski 2004), ja välitunneilta voikin kertyä jopa 40 prosenttia oppilaiden päivittäisestä reippaasta liikunnasta (Ridgers, Stratton &
Fairclough 2006;, Ridgers ym. 2012). Ramstetterin ja
kollegoiden (2010) katsauksen mukaan välituntien
vietto on hyödyksi myös oppilaiden kognitiiviselle
ja akateemiselle kehitykselle esimerkiksi parempana
keskittymiskykynä ja luokkahuonekäyttäytymisenä.
Välitunneilla oppilailla on mahdollisuus vapaampaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman oppituntien struktuuria ja aikuisten kontrollia (National
Association of Early Childhood Specialists in State
Departments of Education 2001) ja siten kehittää
sosiaalisia ja kommunikointitaitojaan (Ramstetter,
Murray & Garner 2010).
Välitunnit ovat olleet usein ensimmäisiä muutoskohteita Liikkuva koulu -ohjelman kouluissa. Haapalan ja kollegoiden (2014a) tutkimuksessa välitunnin rooli koulupäivän liikunnallistamisessa korostui.
Neljässä yläkoulussa lukujärjestyksiä muutettiin
pitkien välituntien järjestämiseksi, ulkovälitunteja
lisättiin, välitunneille järjestettiin sekä ohjattua toimintaa että välineistöä, ja oppilaat toimivat välitunneilla vertaisohjaajina.
Toimintakulttuurin muutos on mahdollista myös
yläkouluissa; tutkimuksen mukaan oppilaiden
osallistuminen liikunta- ja pallopeleihin välitunneilla ainakin silloin tällöin lisääntyi, pääosin poikien osallistumisen kasvun vuoksi. Tytöt saattavat
jatkossa tarvita omaa huomiota ja ratkaisuja, sillä
heidän osallistumisensa välituntiliikuntaan lisääntyi
kahdessa koulussa, jossa oli lisäksi tarjolla erillisiä
liikuntatoimintoja tai -tiloja vain tytöille. Välituntien liikuntamahdollisuuksissa oppilaat voivat saada
käytännöllisiä välineitä vuorovaikutukseen uusien
koulutovereiden kanssa oppituntien ulkopuolella,
ja tällä tavoin koulu voi edistää heidän oppimistaan
ja motivaatiotaan (Viner ym. 2012, Crosnoe & McNeely 2008) sekä koulusta pitämistä (Boulton, Don
& Boulton 2011). Välituntiliikunnan onkin todettu
olevan positiivisesti yhteydessä oppilaiden kokemiin
koulun sosiaalisiin tekijöihin, kuten vertaissuhteisiin ja yhteenkuuluvuuteen koulussa sekä kouluilmapiiriin (Haapala ym. 2014b). Välituntiliikunnan
toteuttaminen siten, että se parhaiten tukisi näitä
sosiaalisia tavoitteita, olisi tärkeää etenkin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun.
Liikkuva koulu -ohjelmassa koulut ja kunnat eri
puolella Suomea toteuttavat omia suunnitelmiaan liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Prosessin tuek­si
on laadittu Matkalla liikkuvaksi kouluksi -opas ja
nettisivut (www.liikkuvakoulu.fi/lahdemukaan).
Tavoitteena on kouluissa saada koko henkilökunta
ja oppilaat osallistumaan mukaan suunnitteluun ja
toteutukseen.
Koululiikunnalla ja koulun muulla liikunnalla on
suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä, sillä tavoittaahan koulu lähes kaikki lapset ja nuoret. Päämääränä on luoda kouluihin
toimintaympäristöjä, joissa oppilaiden aktiivisuus ja
kouluviihtyvyys lisääntyvät. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja
muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan.
Ajankohtaisia kysymyksiä, joihin pyritään etsimään
vastauksia, ovat muun muassa seuraavat: Miten koululiikuntaa ja koulun muuta liikuntaa tulisi toteuttaa
oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi? Mikä on
opettajan rooli laadukkaan koululiikunnan ja koulun muun liikunnan toteuttajana ja miten saadaan
koulun henkilökunta ja oppilaat mukaan toteuttamaan aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää?
PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT
Professori
Liikuntakasvatuksen laitos
Jyväskylän yliopisto
Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi
TUIJA TAMMELIN, FT, LitM
Tutkimusjohtaja
LIKES-tutkimuskeskus
Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi
SANNA PALOMÄKI, LitT
Lehtori
Liikuntakasvatuksen laitos
Jyväskylän yliopisto
Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi
NELLI LYYRA, LitT
Tutkija
Liikuntakasvatuksen laitos
Jyväskylän yliopisto
Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi
HENNA HAAPALA, LitM
Tutkija
LIKES-tutkimuskeskus
Sähköposti: henna.haapala@likes.fi
LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015
73
IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015
LÄHTEET
AIESEP. 2014. Position Statement on Physical Education Teach-
McKenzie, T. L., Marshall, S. J., Sallis, J. F., & Conway, T L. (2000).
er Education. http://aiesep.org/wp-content/uploads/2014/11/2014-
Student activity levels, lesson context, and teacher behavior during
AIESEP-Position-Statement-on-Physical-Education-Teacher-Educati-
middle school physical education. Research Quarterly for Exercise
on.pdf. (Luettu 4.3.2015.)
and Sport, 71, 249–259.
Barr-Anderson, D. J, Neumark-Sztainer, D., Schmitz, K. H.,
National Association of Early Childhood Specialists in State
Ward, D. S., Conway, T. L., Pratt, C., Baggett, C. D., Lytle, L. &
Departments of Education. 2001. Recess and the Importance
Pate, R. R. 2008. But I like PE: factors associated with enjoyment of
of Play: A Position Statement on Young Children and Recess. Wa-
physical education class in middle school girls. Research Quarterly
shington, DC: National Association of Early Childhood Specialists in
of Exercise and Sport. 79 (1),18–27.
State Departments of Education.
Boulton, M. J., Don, J. & Boulton, L. 2011. Predicting children’s
Opetusministeriö & Nuori Suomi. 2008. Fyysisen aktiivisuuden
liking of school from their peer relationships. Social Psychology of
suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Helsinki: Opetusministeriö ja
Education 14,489.
Nuori Suomi ry.
Cairney, J., Kwan, M., Velduizen, S., Hay, J., Bray, S. R. & Faught,
Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P. 2011. Liikunnan oppimis-
B. E. 2012. Gender, perceived competence and the enjoyment of
tulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Koulutuksen
physical education in children: a longitudinal examination. Inter-
seurantaraportit 2011:4. Opetushallitus.
national Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:26.
Penttinen, S. 2015. Kuka pitää koululiikunnasta? Erilaisten oppilas-
Chow, B. C., McKenzie, T. L. & Louie, L. 2008. Children’s physical
tekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluok-
activity and environmental influences during elementary school
kalaisilla. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Liikuntakasva-
physical education. Journal of Teaching in Physical Education, 27
tuksen laitos. Jyväskylän yliopisto.
(1), 38–50.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki:
Crosnoe, R. & McNeely, C. 2008. Peer relations, adolescent rese-
Opetushallitus.
arch and practice. Family & Community Health 31, 71–80.
Ramstetter, C. L., Murray, R., & Garner, A. S. 2010. The crucial
Ennis, C. D. 2011. Physical education curriculum priorities: Evidence
role of recess in schools. Journal of School Health, 80 (11), 517–26.
for education and skillfulness. Quest 63 (1), 5-18.
Ridgers, N. D., Stratton, G. & Fairclough, S. J. 2006. Physical
Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen,
activity levels of children during school playtime. Sports Medicine
H., Lintunen, T., & Tammelin, T. H. 2014a. Adolescents’ physical
36, 359–371.
activity at recess and actions to promote a physically active school
Ridgers, N. D., Timperio, A., Crawford, D. & Salmon, J. 2012.
day in four Finnish schools. Health Education Research, 29 (5),
Five-year changes in school recess and lunchtime and the contri-
840–852.
bution to children’s daily physical activity. British Journal of Sports
Haapala, H. L., Hirvensalo, M. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen,
Medicine 46, 741–746.
H., Kankaanpää, A., Lintunen, T. & Tammelin, T. H. 2014b. Recess
Shropshire, J., Carroll, B. & Yim, S. 1997.
physical activity and school-related social factors in Finnish primary
Children’s Attitudes to Physical Education: Gender Differences.
and lower secondary schools: cross-sectional associations. BMC
European Journal of Physical Education 2, 23–38.
Public Health, 14, 1114.
Subramaniam, P. R. & Silverman, S. 2007. Middle school stu-
Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. & Lyyra M. 2008. Yläkoulu-
dents’ attitudes toward physical education. Teaching and Teacher
laisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-
Education 23, 602–611.
ajan liikunnan harrastamiseen. Liikunta & Tiede 45 (6), 31–37.
Tammelin, T., Laine, K., Turpeinen, S. (toim.) 2012. Liikkuva koulu
Institute of Medicine. 2013. Educating the student body: Taking
-ohjelman pilottivaiheen loppuraportti. Liikunnan ja kansantervey-
physical activity and physical education to school. Washington, DC:
den julkaisuja 261. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edis-
National Academy of Sciences.
tämissäätiö LIKES.
http:77www.iom.edu/Reports.
aspx. (Luettu 5.3.2015)
UNESCO. 2015. Quality Physical Education (QPE). Guidelines for
Jago, R. & Baranowski, T. 2004. Non-curricular approaches for
policy-makers. Paris, France: Author.
increasing physical activity in youth: a review. Preventive Medicine
U.S. Department of Health and Human Services. 2012. Physical
39, 157–163.
activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to
Kahan, D. 2013. Here Is What Interests Us! Students’ Reconceived
increase physical activity among youth. Washington, DC: Author.
Physical Education Activity Offerings in an Inner-City Middle School.
http://www.health.gov/paguidelines/midcourse/pag-mid-course-
Physical Educator 70 (3), 243–261.
report-final.pdf. (Luettu 4.3.2015)
Kannas, L., Peltonen, H. & Aira, T. (toim.) 2009. Kokemuksia ja
Viner, R. M., Ozer, E. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fa-
näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkouluissa. Terveystiedon
tusi, A. & Currie, C. 2012. Adolescence and the social determinants
kehittämistutkimus osa 1. Opetushallitus. Jyväskylän yliopisto.
of health. Lancet, 379, 1641–1652.
Kämppi K, Asanti R, Hirvensalo M, Laine K, Pönkkö A, Romar
Yli-Piipari, S. 2011. The Development of Students’ Physical Educa-
J-E, Tammelin T. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. 2013. Liikunnan ja kan-
tion Motivation and Physical Activity: A 3.5-Year Longitudinal Study
santerveyden julkaisuja 269. Jyväskylä. Liikunnan ja kansantervey-
across Grades 6 to 9. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physi-
den edistämissäätiö LIKES.
cal Education and Health 170.
Lauritsalo, K. 2014. ”Usually I like school PE, but...” School physical
education described in Internet discussion forums. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 207.
74
Primary School
LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015