docAlustava dispositio - eThesis - Sibelius
download 
Report Transcription
Alustava dispositio - eThesis - Sibelius
SIIONIN LAULUJEN (2016) KOKONAISUUDISTUS – Uudistuksen tavoitteet ja toteuttaminen Tuomas Heikkilä Kirjallinen työ Maaliskuu 2015 Kirkkomusiikin oppiaine Musiikin maisterin tutkinto Taideyliopiston SibeliusAkatemia 2 SISÄLLYS Lyhenteet ........................................................................................................................... 3 1 Johdanto ......................................................................................................................... 4 1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne ........................................................... 4 1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat ............................................................................ 5 1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916 ................................................................... 6 1.4 Siionin laulut 1976 .................................................................................................. 9 1.5 Tutkimustehtävä .................................................................................................... 10 1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset ...................................................... 10 2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja eteneminen .................................... 12 2.1 Uudistuksen vaiheet .............................................................................................. 12 2.2 Uudistuksen lähtökohdat ....................................................................................... 13 2.3 Sävelmistöuudistus................................................................................................ 14 2.4 Tekstiuudistus ....................................................................................................... 15 2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko............................................................................... 17 3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu ...................................................... 20 3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako ........................................................................... 20 3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö .......................................................................... 23 3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit ................................................................................. 25 3.4 Tekijänoikeuskysymykset ..................................................................................... 27 3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset ........................................................................... 28 3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset .......................................................... 28 3.5.2 Vuoden 2016 Siionin laulujen säestyssovitukset ........................................... 29 3.5.3 Sointulaulukirja .............................................................................................. 30 3.6 Palautteen kokoaminen ......................................................................................... 31 3.6.1 Palaute lisävihosta .......................................................................................... 31 3.6.2 Palaute laulukirjaehdotuksesta ....................................................................... 32 3.6.3. Esimerkkejä rauhanyhdistysten antaman palautteen merkityksestä ............. 33 4 Yhteenveto ................................................................................................................... 36 Lähteet ............................................................................................................................. 40 LIITTEET ....................................................................................................................... 47 3 Lyhenteet SRK Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry SL Siionin laulut LKE Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi (2013) VK Virsikirja 4 1 Johdanto 1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viidestä herätysliikkeestä suurin. Liike on saanut nimensä 1800-luvun puolivälissä Ruotsin Lapissa vaikuttaneen pappi Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Laestadius syntyi köyhään perheeseen 10.1.1800. Hän opiskeli rinnakkain sekä teologiaa että kasvitieteitä. Hän oli aikansa arvostetuimpia kasvitieteilijöitä Ruotsissa. Ensimmäisen papin virkansa hän sai Ruotsin pohjoisimmasta seurakunnasta Kaaresuvannossa vuonna 1826. Lestadiolaisuus sai siellä alkunsa talvella 1845–1846, kun Lars Levi Laestadius sai hengellisen heräyksen tavattuaan Lapin Mariaksi kutsutun naisen. Tästä eteenpäin Laestadiuksen saarnoihin syntyi uusi palo ja lestadiolaisuus alkoi kasvamaan kirkon sisällä, muodostaen pikkuhiljaa oman herätysliikkeensä.1 Kaaresuvannon ulkopuolelle liike levisi varsinaisesti vasta 1850-luvulla, kun Laestadius muutti kirkkoherraksi Pajalaan. Hän kuoli 21.2.1861.2 Lestadiolaisuus on pirstaloitunut sittemmin useampaan haaraan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.3 Näistä suurinta kannatusta tänä päivänä nauttii vanhoillislestadiolaisuus. Liikkeen suurin vuosittainen juhla on kesäisin järjestettävät suviseurat, jonne kokoontuu 60 000–80 000 ihmistä useista eri maista. Lauluperinne on kuulunut olennaisena osana lestadiolaisuuteen sen syntyajoista alkaen. Lauluja laulettiin ja lauletaan edelleen yhteisissä kokoontumisissa, kuten seuroissa, raamattuluokissa, pyhäkouluissa, leireillä sekä kodin ja perheen juhlissa. Aluksi ei ollut omaa laulukirjaa, ja pitkään laulettiinkin lauluja sieltä, lauluja täältä. Myöhemmin liikkeen sisällä vaikuttaneet henkilöt alkoivat julkaista omia kokoelmiaan. Ensimmäinen varsinainen liikkeen kokonaisuudistama ja -kustantama Siionin laulut -kokoelma julkaistiin Sievin suviseuroissa vuonna 1976. 1 Kinnunen 2004. Ihonen & Muola. 3 Kinnunen 2014. 2 5 1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat Lars Levi Laestadiuksen alkuunsaama liike ei syntynyt tyhjään tilaan, vaan keskelle ympäröivää kirkollista ja hengellistä elämää, johon kuului myös laulaminen. Hengellistä liikehdintää oli ollut jo ennen lestadiolaisuuden syntyä, ja sen aikaisen virsikirjan lisäksi oli myös muita laulukokoelmia. Tärkeimpinä näistä herrnhutilaisten keskuudessa syntynyt Elias Laguksen suomentama Siionin Virret -kokoelma (Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt) vuodelta 1790 sekä rukoilevaisten Halullisten Sielujen Hengelliset laulut samalta vuodelta, jonka toimittivat Antti Achrenius ja Pentti Jaakko Ignatius.4 Yleisessä käytössä ollut Vanha Virsikirja (1701) koettiin myös niin tutuksi ja läheiseksi, että siitä päätyi monia virsiä lestadiolaisuuden piirissä julkaistuihin ensimmäisiin laulukokoelmiin. Vuoden 1701 virsikirjan ohella käytettiin myös paljon Siionin Virret kokoelmaa (1790) ja kolmantena Halullisten sieluin hengelliset laulut -kokoelmaa (1790).5 1800-luvun loppupuolella alkoi syntyä lestadiolaisuuden piirissä myös omia hengellisiä lauluja. Näitä alettiin julkaista 1870-luvulta lähtien ensin hyvin pieninä vihkoina muutamia lauluja sisältäneinä arkkivirsinä, sittemmin lauluvihkoina ja -kokoelmina. Nämä pienet kokoelmat väistyivät käytöstä, kun 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ilmestyi laajoja laulukokoelmia muun muassa Leonard Typön toimesta. Typpö toimi valtiopäiväedustajana vuosina 1911–21 ja oli 1900-luvun alun vanhoillislestadiolaisuuden huomattavimpia johtajia. Monet Typön kirjoittamista lauluista ovat kaikkein rakastetuimpaa aineistoa kaikissa lestadiolaisuuden haaroissa. Myös nykyisessä virsikirjassamme on kaksi Typön kirjoittamaa virttä: ’Aurinkomme ylösnousi’ (VK 105) ja ’Jeesus sanoi omillensa’ (VK 181). Typön ja muutamien muiden laajat laulukokoelmat olivat ahkerassa käytössä 1900-luvun alkupuolella.6 4 Liukkonen 1997; Holma/1. Liukkonen 1997, 138. 6 Liukkonen 1997, 138–139; Jämsä – Leinonen 2003. 5 6 1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916 Pastorina, kirkkoherrana ja kansanedustajana toimineen Oskari Heikki Jussilan (1888– 1955) kokoama laulukirja Siionin laulut ja Wirret7 valmistui painokuntoon vuonna 1915. Hän valmisteli sitä isänsä avustamana seurakuntatyönsä ohella useita vuosia. Sen painoi Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino vuoden 1916 puolella.8 Tähän laulukirjaansa Jussila kokosi virsiä ja lauluja lähinnä vanhasta, vuoden 1701 Virsikirjasta, Siionin virsistä, rukoilevaisten kokoelmasta ja Leonard Typön laulukirjasta. Tässä ensimmäisessä painoksessa lauluja oli yhteensä 202.9 Kirjansa esipuheessa Jussila todistaa laulukirjan tarpeen: Olen kuullut kristittyjen sanowan, että laulukirjoja on liian monta. Se on totta. Yksi laulu on ollut yhdessä, toinen toisessa kirjassa, joten paljon hankaluutta on ollut, kun useita kirjoja on tarwittu seuratilaisuuksiin kuljettaa. Monen mielessä on ollut ajatus saada laulukirja, johon kustakin käytännössä olleesta laulukirjasta on koottu parhaat, yleisesti käytetyt laulut. Tätä silmällä pitäen tämä laulukirja useain kehotuksesta on toimitettu. Pahimpia kieli- ja muotowirheitä on korjattu ja suomennettu. Wirret on asetettu erikseen wirsikirjan numerojärjestykseen, ettei niiden löytämisessä olisi hankaluutta. Jumalan kunniaa kirkastamaan tämä laulukirja on tarkoitettu, ei riitaa waikuttamaan. 10 Jussila oli myös itse varsin taitava laulunsepittäjä. Laulukirjaansa hän myös suomensi aiemmin muissa kirjoissa hatariksi jääneitä suomennoksia. Ensimmäisessä Jussilan kirjan painoksessa oli huomattava määrä lestadiolaisuuden ydinlauluja, sekä muun muassa nykyiseen virsikirjaammekin (1986) asti säilynyt virsi 316 ’Käyn armoalttarillesi’. Kuten periaatteena edelleenkin on, myös Jussilan laulukirjassa näkyy sen ajan lestadiolainen lauluperinne ja ajan tarpeet. Hänellä oli kyky huomata nopeastikin laulujen ja virsien merkitys seurakunnan ja yksittäisen kristityn elämässä. Ensimmäisessä painoksessa aihepiirejä oli 19. Aihepiirijako säilyi myöhemmissäkin painoksissa lähes samana. 1. Armokutsu 2. Tuhlaajapojan wirsiä 3. Jeesuksen syntymisestä 7 Wirret-sanalla Jussila ei tarkoittanut koko vuoden 1701 virsikirjaa, vaan valittuja lauluja kyseisestä kokoelmasta. 8 Tapaninen 2007, 89. 9 Junttila 1997, 148. 10 Jussila 1916. 7 4. Getsemanesta Golgatalle 5. Jeesuksen ylösnousemisesta 6. Armonwirret 7. Matka wieraalla maalla 8. Kotimaan ikäwä 9. Lohdutus waiwoissa 10. Rukouswirsiä 11. Kiitoswirsiä 12. Uuden wuoden wirsi 13. Lasten wirsiä 14. Aamuwirsiä 15. Ehtoowirsiä 16. Erowirsiä 17. Matkan lopulla 18. Herran tulemisesta 19. Taiwaallisesta kunniasta Laulujen perään tulevat virret, joilla on myös oma osastojakonsa. Jussila kustansi itse kirjaansa pitkään, aina vuoteen 1939 saakka, jolloin hän luovutti kustannusoikeudet Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykselle (SRK). Samalla SRK:ssä käynnistettiin laulukirjan uudistus ja perustettiin sille toimituskunta. Vuonna 1940 SRK:n vuosikokous täydensi laulukirjatoimikuntaa ja saman vuoden syksyllä se kokoontuikin Helsingissä vahvistaen uudistustyön periaatteiksi: 1. Uuteen laulukirjaan liitetään Suomen kirkon uusi Virsikirja (1938) kokonaisuudessaan. 2. Nykyisen laulukirjan virsien puolella olevat kristityille rakkaat vanhan virsikirjan ja v. 1886 Virsikirjan virret siirretään laulujen puolelle. 3. Laulukirjasta poistetaan sellaiset laulut, jotka eivät ole päässeet yleisesti käyttöön. 4. Samoin poistetaan sellaisia lauluja, jotka on onnistuneessa muodossa otettu uuteen virsikirjaan. 5. Pysytettävät laulut korjataan nykyistä runokieltä vastaavaan asuun. 8 6. Uusia lauluja otetaan kristillisyyden piirissä julkaistuista kirjoista ja mikäli niitä muuten on saatavissa. 11 Sota teki uudistamisesta takkuista. Toimituskunnan puheenjohtaja, kirkkoherra ja kansanedustaja Väinö Havas kaatui jatkosodan alussa. Uudistettu painos saatiin sodasta huolimatta painosta O.H Jussilan nimellä ja SRK:n kustantamana vuonna 1944.12 Tämä oli ensimmäinen painos, jossa Siionin laulut julkaistiin yhdessä kirkon Virsikirjan kanssa. Aiemmin Jussila oli valinnut kirkon virsikirjoista vain yksittäisiä, liikkeen piirissä suosittuja virsiä mukaan kokoelmaansa. Vanhat, vuoden 1701 virret jäivät kuitenkin vielä omaksi osastokseen Siionin laulujen perään. Vuonna 1961 oli ollut myös laulukirjauudistus – kirja pohjautui Jussilan kokoelmaan – mutta se ei kuitenkaan täysin miellyttänyt kaikkia. Toimikunta asetettiin valmistelemaan tätä uudistusta vuonna 1958. Toimikuntaan kuuluivat kirkkoherrat Pekka Lappalainen ja Paavo Viljanen sekä muina jäseninä muun muassa Anna-Maija Raittila ja Pekka Raittila. Sen valmistelua häiritsi vanhoillislestadiolaisuutta tuolloin koskenut hajaannus. Liikkeestä erkani niin sanottu Elämän Sana -ryhmä, johon laulukirjatoimikunnan jäsenet kuuluivat. Laulukirjan valmiiksi saattaminen oli suunniteltu virsirunoilija, kirjailija Anna-Maija Raittilan (1928–2012) harteille, mutta näin ei tapahtunutkaan ja se siirtyi SRK:n tarkastusvaliokunnalle, joka poisti osan lauluista ja palautti tekstiuudistuksia ennalleen. Laulukirja kuitenkin julkaistiin vuonna 1961 O.H. Jussilan toimittamana kahdentenatoista korjattuna ja lisättynä painoksena.13 Jussilan laulukirjasta julkaistiin yhteensä 19 tekstipainosta ja yksi nuottipainos. Se, että laulukirjasta otettiin paljon uusia painoksia, kertoo siitä että kirjalla oli suuri menekki. Laulukirja toimi vanhoillislestadiolaisten laulukirjana kaiken kaikkiaan kuusi vuosikymmentä ja on liikkeen tähänastisista laulukirjoista pitkäikäisin. Viimeinen painos ilmestyi vuonna 1975.14 11 Liukkonen 1997, 140–143. Holma/2. 13 Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145–147; Holma/2 14 Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145–147; Holma/2. 12 9 1.4 Siionin laulut 1976 Vaikka SRK kustansikin Jussilan laulukirjaa monta vuosikymmentä vuodesta 1939 alkaen, ensimmäinen varsinaisesti SRK:n toimesta kokonaisuudistettu ja koottu laulukirja toteutettiin pitkän odotuksen jälkeen vuosina 1974–1976. Silloisen laulukirjatoimikunnan muodostivat sen puheenjohtaja Pentti Liukkonen ja jäsenet Jaakko Linjama, Yrjö Koskimäki, Taisto Häkli, Pekka Kinnunen, Hannes Holma, Eino Kimpimäki, Niilo Rauhala sekä sihteeri Pentti Vinnurva. Toimikunta julkaisi aluksi vuonna 1975 lisävihkon, joka sisälsi 79 Siionin laulua.15 Laulukirja hyväksyttiin Sievissä vuonna 1976 pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa ja otettiin myönteisesti vastaan.16 Koko laulukirjan rungon muodostaa pitkälti Jussilan laulukirja. Hänen kirjastaan uuteen Siionin laulut -laitokseen jäi vielä 138 laulua 259:stä, joko sellaisenaan tai korjattuna. Säestyslaitos ilmestyi syksyllä 1977. Laulukirja-asia otettiin esille uudelleen 1980-luvun puolivälissä, kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirjauudistus alkoi olla loppusuoralla. SRK:n musiikkitoimikunta tutki, olisiko kirjaan tarpeen tehdä joitain tarkistuksia samassa yhteydessä. Pääasiallinen tavoite tässä tarkistuksessa oli laulettavuuden parantaminen. Yhteensä kolmeakymmentäyhtä laulua muokattiin – mutta vain vähän. Muutokset koskivat pääasiassa tekstien tavuja ja sanoja. Kokonaisuus säilyi hyvin entisenkaltaisena. Tämän uudistuksen yhteydessä Siionin lauluihin liitettiin sen perään uusi, vuoden 1986 Virsikirja.17 15 Holma/2. Siionin laulut 2007, esipuhe. 17 Siionin laulut 2007, esipuhe; Palola 2002, 172. 16 10 1.5 Tutkimustehtävä Käsillä olevan kirjallisen työn on tarkoitus selvittää, miksi ja miten Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys on aloittanut liikkeensä laulukokoelman, Siionin laulujen kokonaisuudistuksen ja mitkä ovat sen keskeisimmät tavoitteet. Selvitän lisäksi uudistuksen teknisiä yksityiskohtia – miten työryhmät asetettiin, mitkä evästykset heille annettiin, mitä haetaan erityisesti sävelmä- ja runouudistuksissa? Tutkin myös, miten palautteen käsittely on toteutettu. Koska lopullinen laulukirja ei ole vielä tähän mennessä ilmestynyt, pääasiallinen tutkimusaineistoni koostuu vuonna 2013 ilmestyneestä laulukirjaehdotuksesta sekä vielä tällä hetkellä käytössä olevasta nykyisestä, vuoden 1976 laulukirjasta. Lopullisen laulukirjan on määrä tulla SRK:n vuosikokouksen hyväksyttäväksi Vaasan suviseurojen yhteydessä kesällä 2015, myyntiin keväällä 2016 ja käyttöön Tornion suviseuroissa kesällä 2016.18 1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset Laulukirjojen lisäksi keskeistä aineistoa tutkimuksessa ovat olleet tulevan laulukirjan lisävihko, laulukirjatoimikunnan pöytäkirjat, lehtiuutiset ja artikkelit. Käyttämäni nuottiesimerkit ovat pääasiassa laulukirjaehdotuksesta ja siltä osin epävirallisia. Tutkimuksessani esiin tuomat muutokset vuoden 1976 laulukirjan ja laulukirjaehdotuksen välillä eivät ole välttämättä lopullisia. Laulukirjaehdotus poistuu käytöstä ja hävitetään, kun uusi Siionin laulut -kokoelma ilmestyy. Tutkimusta varten olen lisäksi haastatellut laulukirjatoimikunnasta kolmea jäsentä: sävelmistöpuolelta kanttori Lauri-Kalle Kallunkia, tekstipuolelta rovasti Niilo Rauhalaa sekä toimikunnan sihteeriä, kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palolaa. Haastattelin heitä Oulussa kahteen otteeseen: ensin vuonna 2011 tehdessäni laulukirjauudistuksesta proseminaarityötä ja uudelleen vuonna 2014 aloittaessani käsillä olevan tutkimuksen tekemistä. 18 Päivämies-verkkolehti 21.2.2015. 11 Aikaisempaa tutkimusta vuoden 2016 laulukirjan uudistamisesta ei ole. Vuoden 1976 kokoelmaa on tutkinut muun muassa Seppo Kirkinen Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston tutkielmassaan ”Siionin laulut – Nuottipainos 1977” vuonna 1991. Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistusta on tutkinut Sheldon Ylioja kirjallisessa työssään ”Songs and hymns of Zion – PohjoisAmerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistus 2008” Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa vuonna 2008. Lestadiolaisista laulukirjoista ovat kirjoittaneet Timo Jämsä ja Tapio Leinonen kirjassaan ”Lepopaikka suloinen: Siionin matkalaulujen lähteillä” 2003. Timo Holma on kirjoittanut artikkelin ”Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa” piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirjassa ”Arpa lankesi ihanasta maasta” vuonna 2000. Pekka Tapaninen on kirjoittanut väitöskirjan Oskari Heikki Jussilan elämästä ja työstä otsikolla ”Oskari Heikki Jussila (1888–1955). Lestadiolaispappi, toimen ja näkyjen mies” vuonna 2007. Muita tätä aihetta sivuavia tutkimuksia ovat tehneet teologisen tiedekunnan Pro gradu tutkielmissaan muun muassa Anna Karhumaa ”Sinussa päivään selkeään ja toivoon, hiljaisuuteen jään” – Niilo Rauhalan toiminta virsikirjakomiteassa virsirunoilijana sekä hänen virsiensä syntykertomukset ja keskeiset teemat” vuonna 2009 ja Leevi Ruonakoski ”Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986 virsikirjaan” vuonna 2012. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston opinnäytetöinä aihetta ovat sivunneet muun muassa Pirjo Hellevirta työssään ”Virsikirjaehdotukseen suhtautuminen Kuopion ja Oulun hiippakunnissa” vuonna 1988 ja Johanna Hytönen työssään ”Visertäkää pienet leivot. Leonard Typpö – Virsirunoilija ja laulukirjojen kokoaja” vuonna 2010. Tein itse tästä aiheesta proseminaarityöni Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa vuonna 2011 otsikolla ”Siionin laulujen (2016) uudistuksen käynnistyminen ja sen tarpeellisuus”. Jatkan käsillä olevassa seminaarityössä aiheen tutkimista. Mielenkiintoni tähän aiheeseen kumpuaa omasta taustastani vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, mitä kautta monet laulut Siionin laulut -kokoelmassa ovat tulleet tutuksi pienestä pitäen. Lisäksi laulukirjatoimikunnassa on toiminut itselleni tuttuja henkilöitä, joiden kautta on ollut kivutonta saada informaatiota, apua ja tukea tutkimukseen. 12 Suunnilleen samaan ajanjaksoon Siionin laulujen uudistamisen kanssa sijoittuu myös herännäisyyden laulukirja Siionin virsien kokonaisuudistus (2008–2017).19 Evankelisen liikkeen käyttämä Siionin kannel -kokoelma puolestaan uudistettiin viimeksi vuonna 1999.20 2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja eteneminen 2.1 Uudistuksen vaiheet Siionin lauluiksi kutsuttavia liikkeen lauluja on käsitteellisesti hieman hankala määrittää, koska kokoelma on saanut syntynsä muiden kokoelmien ja liikkeiden lauluista ja näitä lauluja on Siionin lauluissa mukana edelleenkin. Uutta laulukirjaa työstäneen toimikunnan mukaan yksi keskeinen tuntomerkki Siionin laulun erottamiseksi virrestä on sen subjektiivisuus: se, että laulu koskettaa laulajaa.21 Vanhoillislestadiolaisessa laulukirjaperinteessä on ollut periaatteena, että jokainen sukupolvi voisi jättää siihen jälkensä uusien laulujen muodossa. Edellisen laulukirjan ilmestymisestä oli kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta ja uudistustyö koettiin jälleen ajankohtaiseksi. SRK:n toimitusneuvosto keskusteli 26.8.2002 Siionin laulut -kokoelman uudistamisesta ja täydentämisestä ja piti sitä tarpeellisena.22 SRK:n työvaliokunta hyväksyi reilun vuoden päästä 28.10.2003 toimitusneuvoston esityksen Siionin laulujen kokonaisuudistuksesta. Aluksi nähtiin hyväksi ryhtyä valmistelemaan Siionin laulut -kokoelman lisävihkoa. Ensimmäinen hanketta valmistelemaan nimetty työryhmä kokoontui ensi kerran 25.3.2004. Siihen kuuluivat puheenjohtajana kanttori Martti Murtoperä ja jäseninä lehtori Antti Saari, kanttori Yrjö Koskimäki, rovasti Niilo Rauhala, kanttori Lauri-Kalle Kallunki, lehtori Asta 19 Herättäjä-Yhdistys. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. 21 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. 22 SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008. 20 13 Pihlajaniemi (k. 2007) ja kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola.23 Työryhmä ”keskusteli seikkaperäisesti lisävihkoon kerättävistä lauluista ja sävelmistä sekä valmistumisen aikataulusta”.24 Vuonna 2008 SRK:n työvaliokunta päätti varsinaisen laulukirjauudistuksen toimeenpanosta. Työvaliokunta päätti nimetä laulukirjatoimikuntaan25 seuraavat henkilöt: Martti Murtoperä (puheenjohtaja), Lauri-Kalle Kallunki, luokanopettaja, kirjailija Inkeri Karvonen, Niilo Rauhala, Antti Saari, kanttori Martti Syrjäniemi, rovasti Aimo Hautamäki ja Ari-Pekka Palola (sihteeri). Palauteryhmään nimettiin rovasti Teuvo Aho (koollekutsuja), kanttori Hannu Niemelä (puheenjohtaja), rovasti Olavi Voittonen, tutkija Jussi Hyvärinen, vararehtori Susanna Pöyhtäri, sosiaalityöntekijä Marjut Vannas ja kanttori Hannu Virpi.26 Hyvärinen irtisanoutui tehtävästään 16.2.2011, minkä jälkeen hänen tilalleen tehtävään valittiin julkaisutoimittaja Kirsti Nurkkala.27 Lisäksi perustettiin konsultointiryhmä, johon nimettiin kanttori, lehtori Seppo Kirkinen, Yrjö Koskimäki, kanttori, dir.mus. Pentti Liukkonen (k. 2012), rovasti Pekka Kinnunen, kanttori Taisto Häkli ja koollekutsujana sivistysjohtaja Markku Seppänen. Sihteerin tehtävää konsultointi- ja palauteryhmissä on hoitanut taittaja Sirkka-Liisa Turtinen.28 Nämä kolme työryhmää jakoivat roolinsa siten, että laulukirjatoimikunta laati ehdotuksen uudesta laulukirjasta. Palauteryhmä kommentoi ja antoi palautetta toimikunnan ehdotuksista. Konsultointiryhmään kuului henkilöitä, joilla on aikaisempaa kokemusta ja tietoa laulukirjauudistuksista. He välittivät kokemuksia aiemmista uudistuksista ja menettelytavoista sekä antoivat pyydettäessä neuvoja kahdelle muulle työryhmälle.29 2.2 Uudistuksen lähtökohdat Työvaliokunnan antama tehtävänanto näille työryhmille tiivistyi neljään pääkohtaan: ”nykyisten laulujen hellävarainen uudistaminen, käyttämättömien tai aikansa eläneiden laulujen poistaminen, uusien laulujen etsiminen sekä laulukirjan aihepiirijaon 23 Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2. ja 17.2.2015. Määttä 2004. 25 Nimenmuutos laulukirjatyöryhmästä laulukirjatoimikunnaksi, tmk:n muistio 2.12.2008. 26 Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2.2015. 27 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. 28 SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008; Palola 2014. 29 Palola 2014/2; Kantola 2008. 24 14 uudistaminen”. Nimetyt työryhmät valmistelivat yhdessä tehtävänannon pohjalta laulukirjauudistuksen yleisperiaatteet ja tavoitteet (liite 1), jotka SRK:n johtokunta ja vuosikokous sittemmin hyväksyivät.30 Nämä ovat ne pääperiaatteet, joihin uudistusta alusta alkaen on peilattu. Laulukirjauudistuksessa on pelkistetysti ollut alkujaan kysymys vain siitä, miten sama, liikkeen ydinsanoma ilmaistaan eri näkökohdista. Tarkoituksena ei ole ollut sanoman muuttaminen, vaan ilmaisun päivittäminen.31 2.3 Sävelmistöuudistus Käydessään läpi nykyisten Siionin laulujen sävelmiä, toimikunnan keskeinen lähtökohta oli se, että sävelmän tulee heijastaa samoja ajatuksia ja tunnelmia tekstin kanssa. Toimikunnan sävelmäasiantuntijana toimivan Martti Syrjäniemen mukaan laulun sanoma tulee esiin runon ja musiikin kautta, näin ollen musiikki tukee ja vahvistaa laulun sanomaa.32 Koska musiikki palvelee sanomaa, voidaan pelkistäen sanoa sävelmän olevan alisteinen tekstille. Teksti siis määrittelee Siionin laulua enempi, kuin sen sävelmä. Siionin lauluissa on perinteisesti ollut useiden sävelmien taustalla vanha kansansävelmä, kuten Siionin laulussa (SL) 147 ’Kotoni on taivahassa’. Kansansävelmät mielletään hyväksi perustaksi, mutta tähtäimessä on kuitenkin moni-ilmeinen, tämän päivän sävelmistö. Tavoitteena ovat valoisat, iloiset ja tekstiä tukevat sävelmät. Toki myös surullisia sävelmiä tarvitaan, jos teksti sitä vaatii. Liian kaavamaisia, tunteellisia ja viihteellisiä sävelmiä vierastetaan, sillä ne voivat olla jopa ristiriidassa laulun sanoman kanssa.33 Monien laulujen kohdalla käyttämättömyyden syynä on ollut toimimaton sävelmä, vaikka teksti olisikin hyvä. Esimerkiksi SL:n 77 ’Katoaa nyt maailmasta’ teksti säilytetään, mutta sävelmä vaihdetaan.34 Laulua ei ole laulettu sävelmän toimimattomuuden vuoksi. Se on yksitoikkoinen ja kaavamainen eikä palvele sävelmänä laulun tarkoitusta. 30 Palola 2014/2. Kantola 2006. 32 Haukipuro 2010. 33 Kallunki 2011. 34 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. 31 15 Joidenkin laulujen kohdalla on päädytty sävelmän vaihtamiseen sen takia, että teksti ja sävelmä eivät ole tukeneet toisiaan, välttämättä edes mitaltaan. Tällöin on voitu päätyä rinnakkaissävelmän lisäämiseen. Uusiin teksteihin on lisätty yleensä myös uusi sävelmä. Lisäksi joitakin vuoden 1976 uudistuksessa poistetuista lauluista on palautettu takaisin, ja näin ollen myös vanhoja lauluja tulee olemaan nykyisen ja tulevien sukupolvien laulettavissa. Pelkästään näillä menetelmillä on saatu monipuolisuutta sävelmistöön. Kuitenkaan niin sanotuista ydinlauluista ja perinteeseen pohjautuvista, suosituista lauluista ei ole luovuttu. 2.4 Tekstiuudistus Vanhojen tekstien uudistamisessa tärkeänä seikkana on pidetty sitä, että teksti tulisi ymmärrettäväksi ja selkeäksi. Lauluissa paljon käytettyä niin sanottua kaanaankieltä35 on karsittu, mutta ei kokonaan poistettu. Vaikka kaanaankielestä ei ole kokonaan luovuttu, epäselviä kielikuvia on haluttu poistaa tai selkiyttää ja avata vaikeita käsitteitä ymmärrettäviksi.36 Nykykielenkäytössä eri sävyjä saaneet hengelliset ilmaukset saattavat muutoin muuttaa laulun alkuperäistä merkitystä.37 Nykyisessä kirjassa on monilta osin lauluja, joissa on hatara rakenne – laulut ovat pitkiä ja niissä toistetaan samoja asioita ja kielikuvia, ja ne menettävät näin tehonsa. Näitä rakenteita on pyritty tiivistämään paremmin tehoaviksi ja ymmärrettäviksi, jolloin myös usein liian pitkä laulu lyhenee ja sitä jaksetaan jälleen laulaa alusta loppuun asti. 38 Monissa lauluissa kieliasu on peräisin jopa 1800-luvulta. Se selittää osaltaan sitä, että lauluissa on sellaisia sanoja ja ilmaisuja, jotka eivät enää vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Esimerkiksi SL:ssa 157 ’Täält’ halajaa mun sieluni’ on Mikko Saarenpään runo vuodelta 1885. Niilo Rauhala on uudistanut tekstin ja laulu on myös lyhentynyt laulukirjaehdotuksen (LKE) laulussa 255 15-säkeistöisestä 10-säkeistöiseksi alkusanoin ’Jo kaipaa minun sieluni’. 35 Kaanaankieli koostuu pitkälti vanhan raamatunkäännöksen kielikuvista. Esimerkiksi ”Belialin aallot” (SL 115:2) muutettu muotoon ”vihollisen aallot” (LKE 101:2). 37 Haukipuro 2010; Aittakumpu 2014. 38 Rauhala 2011. 36 16 Tekstejä on muokattu myös laulettavuuden kannalta; sanoja peilataan sävelmään niin, että tavut ja sävelet tukevat toisiaan. Laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palolan mukaan uudistamisessa ei välttämättä pyritä kieliopillisesti täysin rikkeettömään kieleen, mikäli se tuottaa ongelmia laulettavuuteen tai se muuttaa liikaa laulua.39 Jos laulussa on ollut epäselviä kohtia, joissa ilmaisu on jäänyt epäselväksi esimerkiksi raamatullisuuden suhteen, se on muutettu ymmärrettäväksi ja raamatullisen opin mukaiseksi.40 Toimikunnan laatimat kielellisen uudistamisen periaatteet ovat olleet uudistamisen tukena ja ohjanneet tekstien muokkaustyötä läpi prosessin (liite 2). Uudistamisessa toivotaan, että laulu voisi käsittelyn jälkeen tuntua tuoreemmalta ja puhuttelevammalta kuin aiemmin. Edellä mainituista syistä laulu on voitu jättää myös muokkaamatta ja poistettu kokonaan. Laulukirjatoimikunta toteaa: ”SL 126 ’Kuule, sä Eevan lapsi’ on vähän käytetty ja ajatuksiltaan nykyajalle vieras, sisältää esikoislestadiolaisia korostuksia” tai ”SL 213 ’Oi Herra, sinuun ainoaan’: Laulua ei käytetä. Sen isänmaallinen paatos tuntuu vanhahtavalta ja ylitunteelliselta”.41 SL:n 126 tilalle Niilo Rauhala on kirjoittanut samoja teemoja käsittelevän laulun enemmän nykyajan näkökulmasta.42 Monissa tapauksissa minä-muotoon siirtyminen tuo laulun entistä lähemmäksi laulajaa.43 Vuoden 1976 laulukirjassa on jonkin verran esillä lestadiolaisen liikkeen 1970-luvun opillisia korostuksia. Historiaan liittyvät rajankäynnit eivät ole enää ajankohtaisia ja näistä on haluttu eroon. Sekä edellisessä että nykyisessä laulukirjauudistuksessa mukana ollut Niilo Rauhala vertaa ajankuvia: --esimerkiksi sana Jumalan valtakunta piti silloin melkein jokaiseen lauluun ikään kuin väkisinkin ottaa mukaan. Se ei ole kuitenkaan tarkoitus, koska Siionin laulut kokonaisuudessaan värittää Jumalan valtakunnan sanomaa ja kirkastaa sitä. Että pelkkä sana ei tietysti tee laulusta Siionin laulua, vaan kokonaisuus.44 Vastaavia korostuksia ei liikkeen piirissä ilmene 2000-luvulla, ja se tuo muutoksen uuden laulukirjan sävyyn. 39 Haukipuro 2010. Rauhala 2011. 41 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 27.2.2009. 42 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 19.3.2015. 43 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 11.5.2009. 44 Rauhala 2011. 40 17 --kodin kristillinen henki halutaan tuoda selvästi ilmi, ja tällaisia ihmisen elämänvaiheisiin liittyviä lauluja enemmänkin. Myöskin sellaisia, jotka koskevat sairautta ja kärsimystä ja tällaista nuorten kyselyä ja hapuiluakin.45 Tämän päivän jälki, kuten kodin ja perheen merkitys, korostuukin aihepiireissä. 2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko Kun Siionin laulujen kokonaisuudistus alkoi vuonna 2004, käynnistettiin aluksi lisävihon valmistaminen. Käytössä oli jo ollut runsaasti tuon kolmenkymmenen vuoden aikana syntyneitä lauluja, joita on syntynyt muun muassa SRK:n kansanopistoissa, leireillä ja kirjoituskilpailujen muodossa. Ensimmäinen uusia lauluja koskeva kirjoituskilpailu oli järjestetty jo vuonna 1996, mistä ilmoitettiin Päivämies-lehdessä (liite 3). Lisävihkotyöryhmä kävi aluksi läpi tämän kirjoituskilpailun noin 200 laulua, jotka silloinen toimikunta oli arvioinut käyttökelpoisiksi. Liikkeen piirissä - esimerkiksi leireillä ja kansanopistoissa - käytössä olleet laulut kerättiin myös työryhmän käyttöön.46 Muita kanavia laulujen kokoamiseen olivat muun muassa Päivämies-lehdessä ilmoitusten kautta haetut sanoitukset ja sävelmät (liite 4) sekä suoraan ammattilaisilta tilatut tekstit ja sävelmät. Kaikki lauluehdotukset pyydettiin saattamaan lisävihkotyöryhmän haltuun välittömästi, kun Siionin laulujen uudistamisesta ja uusien laulujen keräämisestä tiedotettiin.47 Lisävihkotyöryhmä sai ilmoitusten kautta sävelmäehdotuksia yli sata kappaletta, jotka suurelta osin olivat vahvasti perinteessä kiinni olevia. Yleinen linja sävelmissä oli samankaltainen: melankolinen, harmoniseen molliin taipuva, kaavamaista sävelmärakennetta noudattava. Vaikka edellä mainittu perinne vetoaisikin seurakuntalaisiin48, työryhmä puuttui sävelmävalinnoissa erityisesti siihen, että sävelmät olisivat sopusoinnussa tekstin kanssa. Seurakuntalaiset esittivät myös toiveita vähän uudempaan suuntaan sävelkielessä, vaikka kerätty materiaali pysyikin vanhassa perinteessä ja antoi näin toisenlaista viestiä 45 Rauhala 2011. Kantola 2006. 47 Määttä 2004. 48 Seurakunta tai seurakuntalainen tarkoittaa tässä tutkimuksessa liikkeen jäsenistöä. 46 18 todellisuudesta. Työryhmässä näkemys otettiin kuitenkin huomioon. Ammattilaisten tekemät sävellykset ovat siten osin tähdänneet uudempaan ilmaisuun. Työryhmä oli lisävihkotyöskentelyssä siis hieman seurakuntaa rohkeammalla linjalla ja tästä kerätty palaute on antanut viestiä siitä, onko uudemmilla ja erilaisemmilla sävelmillä todellista kannatusta.49 Sanoittajista useat ovat nykypäivän runoilijoita, kuten työryhmässä toimivat Inkeri Karvonen ja Niilo Rauhala. Se näkyy tekstissä tuoreella tavalla. Muita uusien tekstien kirjoittajia löytyi liikkeen sisältä – runoja saatiin kerättyä sävelmien tavoin lehtiilmoitusten kautta. Lisävihkotyöryhmä valitsi näistä parhaat ja runoasiantuntijat muokkasivat näitä runoja tarpeen mukaan lauluihin sopiviksi. Lisävihkoon seulottiin saadusta materiaalista 70 uutta laulua. Lisävihon esipuheessa todetaan: ”Tavoitteena on ollut, että lauluissa kuvastuisi elämä nykyajassa ja usko sen kantavana voimana.” Työryhmä teki valinnat niin, että 70 uutta laulua olisivat monipuolinen kokoelma.50 Kuitenkin niin, että laulut ylläpitäisivät liikkeen lauluperinnettä. Aikaisempiin lauluihin verrattuna uudet tekstit on joko luotu tai muokattu ehyen kielen mukaisiksi. Tässä on pyritty seuraamaan ajan saatossa muuttuvaa kielellistä ihannetta.51 Lisävihkoon valittiin entisten lisäksi myös uusia aihepiirejä ja niitä löytyy lisävihosta kuusitoista: 1. Kirkkovuosi (4 laulua) 2. Jumalan sana (4 laulua) 3. Jumalan valtakunta (8 laulua) 4. Jumalan luomistyö (4 laulua) 5. Kiitos ja ylistys (3 laulua) 6. Ahdistukset ja lohdutus (9 laulua) 7. Aamu ja ilta (6 laulua) 8. Isänmaa (3 laulua) 9. Avioliitto (4 laulua) 49 Kallunki 2011. Rauhala 2008, 172. 51 Rauhala 2008, 175; Rauhala 2014. 50 19 10. Koti ja perhe (4 laulua) 11. Lapset (3 laulua) 12. Nuoret (9 laulua) 13. Konfirmaatio (2 laulua) 14. Elämäntehtävä ja työ (3 laulua) 15. Vanhuus (3 laulua) 16. Kuolema ja iankaikkinen autuus (1 laulu) Osastoissa pyrittiin ottamaan huomioon nykypäivän tarpeet – lisälauluissa heijastuvat uudet ilmiöt ja tilanteet. Esille nousee aiempaa enempi myös esimerkiksi vuodenajat, kodin, perheen, lasten ja nuorten laulut sekä kansainvälisyys. Lisäksi myös ihmisen kärsimyksen ja palvelumielen mukaan ottaminen näkyy uusissa lisälauluissa.52 Lisävihko ilmestyi Sotkamon suviseuroissa vuonna 2006 eli kymmenen vuotta ennen kuin varsinaisen kokonaisuudistuksen olisi tarkoitus olla valmis. Ensiksi se julkaistiin itsenäisenä, ohuena vihkona, jonka pystyi helposti asettamaan laulukirjan väliin. Myöhemmin sitä alettiin julkaista yhdessä vuoden 1976 laulukirjan kanssa, jossa lisävihon laulut sijoitettiin laulukirjan perään (numerot 260–329). Lisävihon on todettu saaneen kokonaisuudessaan hyvän vastaanoton, mutta silti käytäntö on vaatinut yllättävänkin pitkän ajan, jotta on nähty, mitkä laulut lähtevät elämään ja mitkä kannattaa liittää lopulliseen laulukirjaan.53 Paikallisiin rauhanyhdistyksiin vedottiin, että niissä laulettaisiin lisävihon lauluja ja opeteltaisiin vaikeampiakin sävelmiä ja että niistä annettaisiin rohkeasti palautetta, jotta uudistustyöhön saataisiin sitä kautta lisää konkretiaa.54 Suosittuja lisävihon lauluja ovat olleet muun muassa SL 283 ’Taivaassa minulla on sinut’, SL 278 ’Ihmettelen Luojan töitä’ ja SL 295 ’On tullut ilta, leikit jää’. 52 Rauhala 2011. SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008. 54 Haukipuro 2010. 53 20 3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu 3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako Laulukirjatoimikunta julkaisi Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi -laitoksen Oulussa 10.12.2013. Se sisältää yhteensä 362 Siionin laulua, joista uusia lauluja 94. Laulukirjaehdotuksesta jätettiin pois 54 vuoden 1976 laulukirjan laulua. Vuoden 1976 laulukirjassa lauluja on 252 (+7 vuoden 1701 virsikirjan virttä). Ehdotuksessa osastoja on 27, kun vuoden -76 kirjassa niitä on 17. Laulukirjaehdotuksessa laulujen lukumäärän keskiarvo osastoa kohtaan on reilut kolmetoista laulua, kun taas vuoden 1976 kirjassa laulujen määrän keskiarvo osastoa kohtaan on noin viisitoista laulua. Näin ollen laulujen ja osastojen keskinäinen suhde pysyy miltei samana. Siionin laulujen kokoelma, joka sisältää vuoden 1976 laulukirjan sekä vuoden 2006 lisävihon, käsittää yhteensä 329 laulua. Lisävihon ulkopuolelta tulleet laulut nostattavat laulukirjaehdotuksen laulujen yhteismäärän 362:een. Osa vuoden 1976 laulukirjan lauluista on siirretty eri osastoon, koska jokaisen laulun kohdalla mietittiin uudestaan, mihin osastoon se uusien osastojen kohdalla parhaiten sopii. Esimerkiksi SL 112 ’Pilvet peittää auringon’ on siirretty vuoden 1976 laulukirjan osastosta ’Siion, Jumalan valtakunta’ laulukirjaehdotuksessa osastoon ’Ahdistukset ja lohdutus’ (LKE 228). Alla on sekä laulukirjaehdotuksen että vuoden 1976 Siionin laulujen osastot. Laulukirjaehdotuksen osastojako: 1. Joulu ja uusi vuosi (26 laulua) 2. Getsemanesta Golgatalle (15 laulua) 3. Jeesuksen ylösnouseminen ja taivaaseenastuminen (9 laulua) 4. Jeesuksen toinen tuleminen (5 laulua) 5. Jumalan armo Kristuksessa (18 laulua) 6. Jumalan sana (9 laulua) 7. Jumalan valtakunta (21 laulua) 21 8. Lähetystyö (6 laulua) 9. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua) 10. Jumalan luomistyö (7 laulua) 11. Koti ja perhe (18 laulua) 12. Lapset (22 laulua) 13. Nuoret (31 laulua) 14. Vanhuus (4 laulua) 15. Matka vieraalla maalla (23 laulua) 16. Ahdistukset ja lohdutus (15 laulua) 17. Taivaallinen koti-ikävä (25 laulua) 18. Kuolema ja ikuisuus (14 laulua) 19. Pyhien autuus taivaan kunniassa (8 laulua) 20. Kiitos ja ylistys (14 laulua) 21. Aamu ja ilta (12 laulua) 22. Isänmaa (6 laulua) 23. Elämän juhlahetket (11 laulua) 24. Elämäntehtävä ja työ (6 laulua) 25. Palvelu ja lähimmäiset (13 laulua) 26. Terveys ja sairaus (5 laulua) 27. Muuttuva maailma (5 laulua) 28. Vanhin Siionin laulu (1 laulu) Vuoden 1976 Siionin laulujen osastojako: 1. Jeesuksen syntyminen ja Jeesuksen nimi (15 laulua) 2. Getsemanesta Golgatalle (24 laulua) 3. Jeesuksen ylösnouseminen (8 laulua) 4. Jeesuksen toinen tuleminen (7 laulua) 5. Jumalan armo Kristuksessa (28 laulua) 6. Siion, Jumalan valtakunta (33 laulua) 7. Matka vieraalla maalla (28 laulua) 8. Taivaallinen koti-ikävä (32 laulua) 9. Kuolema ja iankaikkinen autuus (10 laulua) 10. Kiitos ja ylistys (13 laulua) 22 11. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua) 12. Lauluja isänmaasta (3 laulua) 13. Kodin lauluja (3 laulua) 14. Häälauluja (2 laulua) 15. Lasten lauluja (18 laulua) 16. Nuorten lauluja (15 laulua) 17. Vanhoja virsiä (7 laulua) Jotkut osastot on nimetty laulukirjaehdotukseen suoraviivaisemmin: Esimerkiksi osasto ’Lasten lauluja’ on muutettu muotoon ’Lapset’ ja osasto ’Jeesuksen syntyminen ja Jeesuksen nimi’ muotoon ’Joulu ja uusi vuosi’. Myös joitain osastoja on otsikkoa muuttamalla laajennettu käsittämään monipuolisemmin lauluja, kuten osasto ’Elämän juhlahetket’. Se käsittää häiden lisäksi myös kasteen ja konfirmaation. Aiemmin häillä oli oma osastonsa ’Häälauluja’. Jussilan laulukirjan osasto ’Getsemanesta Golgatalle’ on säilyttänyt saman nimensä läpi sadan vuoden aina laulukirjaehdotukseen saakka. Laulukirjaehdotuksen osastojen sisällöstä voi todeta, miten kirjan sisältöä on suunnattu enempi tähän päivään, nuoriin ja tulevaisuuteen. Lauluja sisältyy eniten ’Nuoret’osastoon (31) ja vähiten ’Vanhuus’-osastoon (4). Myös lapset, perhe, Jumalan valtakunta, joulu ja taivaskaipuu korostuvat laulujen lukumäärän perusteella tulevassa laulukirjassa. ’Koti ja perhe’ -osasto tarjoaa nyt oman laulun myös isälle, LKE 134 ’Tänään isänpäivänä’, jossa on Inkeri Karvosen teksti ja Ritva Holman sävelmä. Otsikon ’Vanhin Siionin laulu’ -alle sijoittuu yksi laulu ja sitä ei lasketa omaksi osastokseen, vaikka se teknisesti onkin niin merkattu. Tämä laulu 362 on Paavali Ervastin vuonna 1874 kirjoittama ’Oi Ylkä Jeesus rakkahin’, jonka sävelmä on toisinto Heinrich Albertin maallisesta sävelmästä vuodelta 1640. Laulu oli aikoinaan tunnetuin lestadiolainen laulu, joka levisi nopeasti myös muiden herätysliikkeiden, kuten evankelisten ja rukoilevaisten laulukokoelmiin.55 Vuoden 1976 Siionin lauluissa tämä laulu kuului osastoon ’Getsemanesta Golgatalle’ (SL 19). Täysin uusina lauluina ehdotukseen tulivat muun muassa ’Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme’ (LKE 145), ’Kirkkautta, puhtautta’ (LKE 127) ja ’Tien Herramme on aukaissut’ (LKE 104). 55 Raittila 1952. 23 Siionin lauluista poistettiin nyt kokonaan vanhat, vuoden 1701 virsikirjan virret, joita oli vuoden 1976 kokoelmassa vielä seitsemän kappaletta omana osastonaan kirjan lopussa. Toimikunta teki linjauksen myös nykyiseen Virsikirjaan (1986) sisältyvien yksittäisten Siionin laulujen kohtalosta. Se totesi, että ei ole takeita siitä, että kaikki laulut säilyisivät tulevissa virsikirjauudistuksissa. Näin ollen toimikunta päätti, että vanhoillislestadiolaiseen lauluperinteeseen keskeisesti kuuluvat laulut säilytetään tulevassakin laulukirjassa ja niiden poistamisesta päätetään tapauskohtaisesti.56 3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö Traditionaalinen Siionin laulun sävelmä on harmoniseen molliin taipuva, vanhoihin koraali- ja kansansävelmiin sekä -toisintoihin pohjautuva. Uudistuksen tavoitteissa ei ole ollut tästä perinteestä luopuminen, vaan ennemmin niin, että sitä laajennetaan ja siihen lisätään sävelmiä, jotta sävelmistöstä tulisi moni-ilmeisempi.57 Ehdotuksesta havaitsee tämän tradition säilymisen hyvin. Perinnettä on haluttu jatkaa myös uusissa sävellyksissä. Mukaan on otettu myös ”uusvanhoja” sävelmiä, joita on käytetty muissa yhteyksissä esimerkiksi hengellisissä lauluissa ja pohjoismaiden virsikirjoissa. Tästä esimerkkinä Johann Sebastian Bachin sävelmä, joka on tunnettu aiemmin hengellisenä lauluna tekstillä ’Laske murhe lauhtumaan’. Tämä Bachin sävelmä on nyt saanut uuden, Anneli Isotaluksen tekstin ’Rakas Isä taivaassa’ (LKE 211). Nuorten lauluun ’Herra, lahjanasi sain’ (SL 244/LKE 174) vaihdettiin virsikirjassakin (VK 507) oleva Tuomo Nikkolan sävelmä vuodelta 1985. Aiemmin Siionin lauluissa käytettiin Johann Grügerin sävelmää vuodelta 1653. Myös aiemmissa kokoelmissa olleita sävelmiä on voitu palauttaa, kuten ehdotuksen laulu 257 ’Mun kotini taivaassa ihana on’. Sen teksti on ollut vuoden 1976 laulukirjassa vanhan saksalais-englantilaisen koraalisävelmän tekstinä (SL 160), mutta nyt siihen palautettiin sen ruotsalainen, ’Värmelandin laulun’ melodia (liite 5). Kesäkuussa 2010 kutsuttiin työryhmä etsimään sävelmiä aiemmista Siionin laulut -kokoelmista. Työryhmään kuuluivat Seppo Kirkinen, Olli Rantala ja Anna-Mari Linna.58 56 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. Kallunki 2011. 58 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. 57 24 Sävelmiä etsittiin myös muiden maiden koraalikirjoista. Uusia sävelmiä tarvittiin eritoten uusiin ja lisävihon lauluihin, joihin ei lisävihkovaiheessa ollut ehditty hakea optimaalisinta sävelmää. Toimikunta totesi tarpeelliseksi käydä läpi Ruotsin ja Norjan luterilaisten kirkkojen virsikirjat, Englannin anglikaanisen kirkon virsikirjan sekä Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon uuden virsikirjan. Tähän tehtävään kutsuttiin helmikuussa 2011 kanttoreista koostuva työryhmä, johon kuuluivat puheenjohtajana Sheldon Ylioja sekä jäseninä Kauko Perkkiö (k. 2012), Päivikki Leinonen ja Lauri Nurkkala. Halutessaan he voivat etsiä sävelmiä myös muista lähteistä.59 Joidenkin sävelmien kohdalla on haluttu yhdenmukaistaa nuottiasua ja säerajoja virsikirjan sävelmien kanssa. Esimerkiksi Siionin laulu 124 ’Kun Jeesus on omana mulla’ on muutettu vastaamaan virsikirjan muotoa virrestä 178 ’Myös isämme uskoivat ennen’ (liite 6). Sävelmistöön on haluttu kuitenkin lisäksi niin sanottua uudempaa ilmaisua, jota tässä yhteydessä peilataan juuri siihen, mikä on Siionin laulun traditio. Esimerkiksi tahtiosoituksia on ollut aiemmin tasa- ja kolmijakoisia sekä esimerkiksi 5/4- ja 3/2tahtilajia. Laulukirjaehdotuksessa onkin enemmän kirjavuutta tahtilajeissa, edellä mainittujen lisäksi muun muassa 5/8- ja keinuvia 6/4- ja 6/8-tahtilajeja, jotka ovat suurimmalta osin uudempaa sävelmateriaalia (liite 7). Lisävihosta ja laulukirjaehdotuksesta saadun kirjan käyttäjien palautteen perusteella voitiin huomata, että heidän makunsa on hyvin perinteessä kiinni pysyvää. Lisävihkovaiheessa tutuksi tulleita, helposti omaksuttavia, kauniita sävelmiä haluttiin laulukirjaan, mutta jos sävelmä oli vähänkään uudempaan tyyliin vivahtava, se jakoi mielipiteitä. Koettiin, että sävelmä on liian vaikea, eikä sitä opita. Siitä huolimatta laulukirjatoimikunta halusi määrätietoisesti ottaa mukaan näitä uudemman tyylin lauluja, jotta laulukirjauudistuksen yhdessä sovittu tavoite toteutuisi. Jotta sävelmistö olisi tämän tavoitteen mukaan ”monipuolinen- ja ilmeinen”, se ei voi silloin olla liian samasta puusta veistetty. Lauri-Kalle Kallungin mukaan vuonna 2006 ilmestyneen lisävihon sävelmistö monipuolistui vielä laulukirjaehdotuksessa.60 Uusina sävelmiä ehdotuksessa ovat esimerkiksi Arto Heikkilän ’Maailmassamme muuttuvassa’ (LKE 59 60 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 14.1.2011. Kallunki 2014. 25 361), Ari Lohen ’Näin uskon, tunnustan myös sen’ (LKE 94) ja Hannu Virpin ’Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme’ (LKE 145). 3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit Suoraan runonkirjoittajilta tilattujen tekstien lisäksi niitä haettiin sävelmien tavoin julkisesti ilmoitusten kautta Päivämies-lehdessä (liite8). Toimikunnan runoasiantuntijat ovat voineet muokata näitä runoja sopivalla tavalla. Vuoden 1976 laulukirjauudistuksen pääperiaatteisiin kuulunut oikean opin korostaminen - kuten liikkeen vanhurskauttamisoppi ja eksklusiivinen uskonkäsitys61 näkyy kirjassa hyvin alleviivattuna ja yksityiskohtaisinakin ilmaisuina. Silloin ei riittänyt, että laulu jo sinällään kokonaisena kuvaisi näitä asioita. Edelleenkin oppia pidetään keskeisenä asiana, mutta laulukirjauudistuksessa on ajateltu, että sanoma näkyy ennemminkin kokonaisuudessa kuin yksittäisissä sanoissa ja fraaseissa. Siionin lauluissa (2016) on periaatteena, että ne kirkastavat Jumalan valtakuntaa ja kutsuvat siihen, vahvistavat uskoa, uskovaisten yhteyttä. Niissä on tällaista toivon ja ilon läsnäoloa, valoisuuttakin. Kieli on rikkaampaa, kuin edellisessä laulukirjassa oli. 62 Siionin lauluihin on otettu mukaan alusta asti myös muualla ja toisissa yhteisöissä syntyneitä tekstejä. Laulukirjaehdotuksessa mukana on edelleen esimerkiksi ’Jouluyö, juhlayö’, jossa on säilytetty alkuperäinen käännös Joseph Mohrin tekstistä. Laulukirjatoimikunta päätti, että kyseisen laulun tekstiä ei lähdetä muokkaamaan, koska se olisi heidän mukaansa ”toivoton tehtävä”.63 Vuoden 1976 laulukirjassa oli vielä mukana August Ludvig Stormin virsi ’Kiitos sulle, Jumalani’ (SL 190). Viides säkeistö on Niilo Rauhalan käsialaa: ”Kiitos valtakunnastasi, jossa armon tarjoat—”. Tulevasta laulukirjasta tämä laulu on kuitenkin jätetty pois, koska sama laulu Stormin tekstiin löytyy virsikirjan puolelta (VK 341a ja 341b). 61 Käsitys siitä, että pelastus rajoittuu vain tietyn yhteisön sisälle. Rauhala 2014. 63 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 16.8.2010. 62 26 Laulun syntyperä ei siis lähtökohtaisesti ratkaise sitä, onko se kelvollinen Siionin lauluihin vai ei. Monet laulut ovat kulkeneet lestadiolaisuuden laulukirjoissa vuosikymmeniä ja ne halutaan edelleen mukaan, koska ne ovat tuttuja, paljon laulettuja ja näin ollen ihmisille rakkaita. Uusina, muualla syntyneinä lauluina tulevaan laulukirjaan tullee esimerkiksi muutamia Ruotsin kirkon virsiä ja joululauluihin Charles Wesleyn vuonna 1743 sanoittama ’Enkellaulu kaikuu nyt’ (LKE 23). Suurin osa lauluista kuitenkin tulee edelleen liikkeen keskuudesta. Kuitenkaan se, että jokin laulu on suosittu liikkeen piirissä, ei takaa sitä, että kyseinen laulu otettaisiin Siionin lauluihin. Opillisuus on edelleen tärkeä tekijä. Tekstiltään niin sanotut yleishengelliset ja sanomaltaan ohuet laulut eivät sovi Siionin laulukirjan yhtenäiseen ilmeeseen tai luonteeseen.64 Vaikka nuorten osasto on laulukirjan laajin, nuoria tekstinkirjoittajia on kuitenkin erittäin vähän. Nuorilta pyydettiin uusia tekstejä, mutta niitä ei juuri saatu. Tämä koettiin laulukirjatoimikunnassa yllättävänä. Näin ollen toimikunnan täytyi ottaa esille muiden tekemiä tekstejä ja muokata ne nuorten lauluiksi. Niissä pyritään kuvaamaan nimenomaan tämän ajan nuorten elämäntuntoja.65 Ennen kaikkea korostetaan sitä, että Jumalan seurakunta on tänäkin aikana nuorille sellainen suoja, turvapaikka, jossa saadaan rakkautta ja hoivaa ja ymmärrystä kokea omakseen. Että kokee uskon turvalliseksi, emme niinkään halua kuvata sitä, kuinka vaikeaa voi olla esimerkiksi uskon kilvoitus. Peruslähtökohta meille on se, että kuvataan myönteisiä, iloisia asioita ja minkä onnen ja ilon voi kokea siitä, että saa olla kristitty tänäkin aikana.66 Tuomo Töllin kirjoittamaa laulua ’Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss’ maan’ (SL 252) uudistivat Marjut Vannas ja Niilo Rauhala muotoon ’Oi muistathan, nuori, kun myrskyää’: SL 252: 1. Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss’ maan kun purttasi Herrasi ohjaa, :,: voit armoonsa turvata ainiaan, hän lapsiaan siunaten johtaa. :,:67 LKE 180: 1. Oi muistathan, nuori, kun myrskyää, niin Herramme purttasi ohjaa. Hän voimallaan myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. Hän voimallaan myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. 68 64 Rauhala 2014. Rauhala 2014. 66 Rauhala 2014. 67 Siionin laulut 2007. 68 Laulukirjaehdotus 2013. 65 27 Kolmannen säkeistön alkuperäinen ilmaisu ”On nuorena elämä vaikeaa, kun synti niin lähellä riehuu” on muutettu toimikunnan lähtökohdan mukaisesti vähemmän epätoivoiseksi ja uskon vaikeutta ilmaisevaksi: ”Ja syntiä vastaan kun taistelet, niin tunnet: se lähellä riehuu”. Täysin uutena nuorten lauluna lisättiin nuorten osastoon esimerkiksi ehdotuksen laulu 193 ’Nuoruuden päivät tahdon, Herrani’, jonka on kirjoittanut Marjut Vannas (2011, 2013) ja säveltänyt Sheldon Ylioja (2011). 3.4 Tekijänoikeuskysymykset Kaikilta oikeudenomistajilta pyydettiin julkaisuluvat sekä tekstiin että sävelmiin. Kaikkiin sävelmiin saatiin lupa, vaikka teksti saatettiin vaihtaa. Esimerkiksi Ruotsissa paljon käytetty Waldemar Åhlénin säveltämä kesävirsi (Sommarpsalm) sai Siionin lauluihin uuden, Inkeri Karvosen runon ’Kasteinen niityn ruoho’ (LKE 141). Lauri-Kalle Kallungin mukaan yhtään hankalaa keskustelua ei tarvinnut sävelmien tekijänoikeuksista käydä. Tekijänoikeusasiat otettiin huomioon myös tekstipuolella. Tekijänoikeuslain piirissä olevien runojen julkaisuun täytyi selvittää lupa. Pariin kolmeen lauluun yritettiin muokata varovaisesti tekstiä, mutta tekijänoikeuden haltija ei antanut siihen lupaa ja näin ollen laulut jäivät ehdotuksesta pois. Yksi, jo vuoden 1976 laulukirjaan muokattu laulu jäi uuden informaation valossa kokonaan ehdotuksesta pois: ’Tuo armon lasinen meri’ (SL 91) on Niilo Saastamoisen käsialaa vuodelta 1923 ja tätä tekstiä uudisti Pekka Kinnunen vuonna 1976. Nyt huomattiin, että tekijänoikeudet ovat kirjoittajan kuoleman jälkeen jollakin hallussa. Vuoden -76 laulukirjassa tekijänoikeusasiaa ei ollut otettu huomioon. Laulun historiaa tarkistettiin nyt enemmän ja huomattiin, että tekijän kuolemasta ei ole kulunut vielä 70 vuotta. Tekstin oikeudet ovat toisella taholla, jota ei ole tavoitettu, joten laulua ei voitu muokata eikä ottaa enää mukaan. Muokkaamattomana versiona kyseinen laulu olisi voitu ottaa mukaan, mutta tällöin laulu ei olisi sopinut uuden laulukirjan kokonaisuuteen.69 69 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. 28 3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset 3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset Ensimmäisen vanhoillislestadiolaisten käytössä olleen nuottipainoksen Hengelliset Matkalaulut kokosivat vuonna 1930 Jaakko Leonard Seppänen (1881–1938) ja Paul Heideman (1890–1973).70 Siionin Lauluja neliäänisesti soinnutettuna -laitos ilmestyi Rovaniemen kappalaisen, pastori Pentti J.P. Seppäsen toimesta vuonna 1950. Valmistelu kesti lähes viisi vuotta ja työn pohjana oli lähinnä vuonna 1935 julkaistu Hengelliset Matkalaulut -tekstipainos. Nuottipainoksessa oli 217 sävelmää. Laulut, jotka löytyivät silloisesta virsikirjasta, jätettiin tästä nuottijulkaisusta pois. Seppänen julkaisi laitoksen omakustanteena, kuitenkin yhteistyössä SRK:n kanssa.71 1950- ja 1960-lukujen vaihteen laulukirjauudistuksen yhteydessä toteutettu nuottipainos ilmestyi monien vaiheiden jälkeen vuonna 1963. Tämä oli ensimmäinen nuottipainos, jonka SRK kustansi. SRK:n työvaliokunnan asettamaan toimikuntaan kuuluivat seuraavat henkilöt: Lenna Pellikka (puheenjohtaja), Jaakko Linjama, Leo Toivanen, Yrjö Koskimäki, Hemmo Sälekivi, Pentti Liukkonen ja Hannes Holma. Soinnutustyön tähän säestyskirjaan teki pääasiassa säveltäjä Jaakko Linjama.72 Vuoden 1976 laulukirjan kokonaisuudistusta toteutettaessa sanojen rinnalla tarkistettiin koko ajan myös sävelmiä. Kokonaisuudistus oli jäänyt joiltakin osin keskeneräiseksi; joissakin lauluissa sanat ja sävelmä eivät täysin täsmänneet. Nuottipainoksessa merkattiinkin tällaiset kohdat pikkunuoteilla teksteihin niiden säkeistöjen kohdalle, missä ongelmia ilmeni. Vuoden 1986 Virsikirjan valmistumisen aikana nämä virheet korjattiin laulukirjaan SRK:n musiikkitoimikunnan toimesta, koska uusi painos Siionin lauluista oli joka tapauksessa tulossa. Jaakko Linjaman sovitukset säilytettiin suurelta osin vuonna 1988 ilmestyneessä päivitetyssä säestyslaitoksessa. Pari soinnutusta palautettiin vuoden 1963 laitoksesta. 70 Seppänen 2004. Seppänen 2004. 72 Liukkonen 2004. 71 29 Uusia soinnutuksia tehtiin kolmisenkymmentä. Tämän työn tekivät kanttorit Arto Heikkilä, Olli Linjama, Lauri Nurkkala ja Pekka Syrjäniemi.73 3.5.2 Vuoden 2016 Siionin laulujen säestyssovitukset Sovittamistyö uuden laulukirjan osalta alkoi jo vuoden 2006 lisävihon sovitusten eli satsien laatimisesta. Vuosina 2004–2005 laadittujen evästyksien mukaan sovituksien piti olla kauttaaltaan neliäänisiä ja ambitukseltaan sellaisia, että niitä voidaan soittaa niin pianolla kuin uruillakin. Tuolloin lisävihkovaiheessa voitiin kokeilumielessä testata myös sitä, millainen satsi toimii. Persoonallista ilmettä sai olla, eikä kaikkien sovituksien tarvinnut olla saman sapluunan mukaisia.74 Palaute rauhanyhdistyksiltä ja seurasäestäjiltä näistä lisävihkosovituksista oli kuitenkin selkeä: sovituksia pitäisi helpontaa. Tätä palautetta kuunneltiin ja sittemmin on pidetty sovittajaseminaareja, joissa on käytännönläheisesti tarkasteltu, miten satseja helponnetaan ja käyty läpi esimerkkejä, kun joku on tällaiset helpontamisen tehnyt. Rauhanyhdistysten säestäjät ovat hyvin usein harrastajasoittajia, eivät siis lähellekään aina ammattilaisia, joten haaste piilee siinä, miten sovituksesta saadaan sellainen, että soittaja siitä selviytyisi ja se palvelisi laulun johtamista ja säestämistä. Yhtä aikaa yritetään vielä pitää mukana satsissa sellaiset musiikin arvot, jotka nostaisivat sävelmän ilmettä ja jopa parantaisivat sävelmää.75 Persoonallisuus saa yhä näkyä sovituksissa, mutta samalla pyritään välttämään ajatusta siitä, että sovitukset olisivat yksistään sovittajan taiteellinen näyte. Silloin satsit eivät välttämättä palvelisi kokonaislaitoksessa tarkoitustaan ja kokonaisuutta. Lisävihon sovitukset teki muutaman hengen ryhmä, mutta kokonaisuudistuksessa ryhmän koko laajeni noin kymmenen hengen suuruiseksi. Sovittajiksi kutsuttiin sellaisia henkilöitä, joilla oli aikaisempaa kokemusta sovitusten tekemisestä ja näyttöä siitä, että he pystyvät omaksumaan sovitut tavoitteet ja tuottamaan sellaista materiaalia, joka palvelee Siionin laulut – Nuottipainos (1988) 2010. Kallunki 2014. 75 Kallunki 2014. 73 74 30 soinnutustyön päämääriä. Periaatteena oli myös se, että laulun säveltäjältä tulisi oma, työskentelyn tavoitteiden mukainen sovitus.76 Sovittajia kokonaisuudistuksessa ovat muun muassa Arto Turpela, Vesa Kajava, LauriKalle Kallunki, Hannu Virpi, Ritva Holma, Eero Kukko, Liisa Keränen, Martti Syrjäniemi, Ari Lohi, Jari Linjama, Juha Hakulinen ja Lauri Nurkkala. Verrattuna vuoden 1977 työskentelyyn, 2010-luvulla ammattilaisten ja osaavien sovittajien määrä liikkeen sisällä on huomattavasti suurempi. 1977 säestyskirjassa vahvasti ilmenevä Jaakko Linjaman työ näkyy edelleen uudessa laitoksessa. Hänen omien sävelmiensä kohdalla sovitukset säilytetään ennallaan, mutta myös muutoin hänen elämäntyötään halutaan kunnioittaa tulevassa säestyslaitoksessa säilyttämällä hänen sovituksiaan. Tämä on ollut aikaisemmassa laulukirjauudistuksessa Linjaman kanssa tiiviisti työskennelleiden henkilöiden toive ja myös nykyisen laulukirjatoimikunnan kokonaisajatus.77 3.5.3 Sointulaulukirja Koko uusi Siionin laulut -kokoelma julkaistaan samanaikaisesti vuonna 2016 myös reaalisoinnuin varustettuna painoksena. Kukin säveltäjä on laittanut omiin lauluihinsa sointumerkit ja lisäksi neljän hengen ryhmä tekee sointumerkit muihin lauluihin. Nämä tekijät ovat antaneet työnäytteitä aiemmin esimerkiksi SRK:n tuottamissa lastenlaulukokoelmissa.78 Sointukirjalaitos on tarkoitettu niille soittajille, jotka kokevat että neliääninen säestyskirja on heille liian vaativa. Samalla sointukirja palvelee myös muita instrumentteja, kuin pianoa ja urkuja. Myös sävellajeissa pystytään tekemään muutoksia matalampaan suuntaan. Sointulaulukirjassa ei kuitenkaan ole otettu huomioon sitä, 76 Kallunki 2014. Kallunki 2014. 78 Kallunki 2014. 77 31 mitkä sävellajit olisivat helpommin soitettavissa kitaralla, kuten kirkon sointuvirsikirjassa on tehty.79 Sointulaulukirjasta ei suoriteta erikseen kokeilukäyttöä ja palautteen antoa, vaan se ilmestyy sellaisenaan. Kokeilukäytön sijasta sointumerkeillä varustettuja sävelmiä on julkaistu Päivämies-lehden välissä ilmestyvän nuortenlehti Kapsäkin takalehdellä viimeiset kaksi vuotta. Samassa yhteydessä on esitelty laulun taustaa.80 (liite 9) 3.6 Palautteen kokoaminen 3.6.1 Palaute lisävihosta Joistakin Siionin lauluista on saatu uudistuksen aikana palaute seurakunnalta kahteen otteeseen. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2006 valmistuneesta lisävihosta pyydettiin ja saatiin palaute vuonna 2011. Tähän 70 laulun lisävihkokokoelmaan tehtiin tämän palautteen perusteella muutoksia, jotka näkyvät vuonna 2013 ilmestyneessä laulukirjaehdotuksessa. Ehdotuksesta puolestaan saatiin seurakunnan palaute keväällä 2014.81 Lisävihon muutokset koskivat lähinnä sen sävelmistöä: 11 lauluun tehtiin sävelmällisiä muutoksia tai vaihdettiin sävelmä. Pääasiassa nämä sävelmämuutokset koskivat lauluja, joissa oli jokin vanha, jo käytössä oleva koraalisävelmä. Näihin teksteihin ei ollut lisävihkovaiheessa ehditty hakemaan sopivampaa sävelmää. Ehdotukseen ehdittiin sitten saada näihin lauluihin persoonallisempaa ilmettä ja hakea uusia sävelmiä.82 Esimerkiksi lisävihon lauluun 281 ’Kiitos, Herra, elämästä’ vaihdettiin sen saksalaisen, vanhan koraalisävelmän tilalle Pentti Vinnurvan sävelmä (LKE 300) ja lauluun 324 ’Sinua kiitän, Herra’ vaihdettiin Melchior Teschnerin (1615) koraalisävelmän tilalle norjalainen kansansävelmä (LKE 334). 79 Kallunki 2014. Kallunki 2014. 81 Kallunki 2014. 82 Kallunki 2014. 80 32 Saadun lisävihkopalautteen perusteella kaikki tekstit puolestaan tulivat laulukirjaehdotukseen. Pieniä muutoksia kuitenkin tehtiin 17 laulun tekstiin.83 3.6.2 Palaute laulukirjaehdotuksesta SRK:n johtokunnan asettama palauteryhmä84 kävi läpi kaikki ehdotuksen laulut ja antoi siitä toimikunnalle yksityiskohtaista palautetta koko prosessin ajan keväästä 2009 alkaen aina tammikuuhun 2015 saakka.85 SRK:n palauteryhmän jäsenistä osa on selkeämmin sävelmä- ja toiset tekstiorientoituneita. Täten on voitu saada kokonaisuuden kannalta parempi palaute. Palauteryhmän työskentelyssä eniten aikaa meni kuitenkin laulujen opillisiin kysymyksiin. Palauteryhmän ja laulukirjatoimikunnan välinen vuoropuhelu on ollut luottamuksellista ja toisia arvostavaa – näin ollen työskentely on voinut toteutua avoimesti ja rehellisesti. Vaikka työryhmien jäsenet ovat kaikki liikkeen sisältä, tietty objektiivisuus lauluihin on pyritty säilyttämään, jotta asetetut tavoitteet toteutuvat. Jotkut laulut voivat olla yhdelle erityisen rakkaita, joku toinen laulu toiselle. Vaikka laulukirjaan pyritäänkin jättämään tämän ajan jälki, niin se tehdään myös tulevia sukupolvia varten.86 Ehdotus lähetettiin vuoden 2014 alussa kaikkiin Suomen rauhanyhdistyksiin tutustumista ja palautteen antamista varten. Laitoksen esipuheessa vedottiin rauhanyhdistyksiä tutustumaan huolellisesti ehdotukseen ja antamaan palautetta laulukohtaisesti, ei niinkään yleisellä tasolla. Rauhanyhdistyksissä oli muodostettu seurakuntalaisista palauteryhmiä antamaan palautetta. Myös yksittäisen henkilön antama palaute otettiin huomioon ja se välitettiin eteenpäin palauteryhmien kautta. Laulun saaman palautteen määrä ei yksistään vaikuttanut palautteen painoarvoon – yksikin ajatus voi olla merkittävä, jos sitä kukaan muu ei ollut aiemmin huomannut. Kuitenkin perustelut olivat tärkeässä asemassa – ei niinkään pelkkä argumentoimaton tuntuma. Palautekyselylomakkeessa eriteltiin ensin laulukirjauudistuksen periaatteet ja 83 Kallunki 2014; Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. Ryhmän jäsenet lueteltu luvussa 2.1. 85 Sähköinen tiedontanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015. 86 Aittakumpu 2014/2. 84 33 tavoitteet, johon peilatakseen palautteen antajat pystyivät arvioimaan ehdotuksen lauluja ja vastaamaan lomakkeen kysymyksiin.87 (liite 10) Rauhanyhdistysten palauteryhmät lähettivät palautteen laulukirjatoimikunnalle kaikkine perusteluineen sähköisellä zef-lomakkeella huhtikuun 2014 loppuun mennessä. Palautekyselyyn vastasi 115 rauhanyhdistystä 174:stä. Tosin jotkut rauhanyhdistykset olivat muodostaneet yhteisiä palauteryhmiä. Tämän palautteen valossa laulukirjatoimikunta on tehnyt laulukohtaiset koosteet aihepiireittäin ja tehnyt lauluihin tarvittavia muutoksia. Suurinta kritiikkiä saivat kaikista tutuimpien ja eniten laulettujen laulujen muokkaukset. Vähän käytettyjen laulujen suuriinkin muutoksiin valtaosa suhtautui hyväksyvästi. Kokonaisuudessaan palaute kuitenkin pirstaloitui ja jopa saman laulun sisällä saattoi tulla molempien ääripäiden mielipiteitä. Näin ollen on pyritty laulukohtaisesti määrittelemään, mikä on kirjan käyttäjien enemmistön näkemys kyseisestä laulusta.88 Lopullinen laulukirja muovautuu kuitenkin ehdotuksesta saadun seurakunnan palautteen mukaan, jonka on käsitellyt SRK:n palauteryhmä. He käsittelivät palautteen perusteellisesti kymmenessä pitkässä kokouksessa elokuun 2014 ja tammikuun 2015 välisenä aikana ja antoi sen pohjalta oman muutosehdotuksensa laulukirjatoimikunnalle.89 Nykyisen laulukirjan 252 laulusta 198 valittiin lopulliseen laulukirjaan. Kaikki lisävihon 70 laulua tulevat myös lopulliseen laulukirjaan. Laulukirjaehdotuksesta saadun palautteen perusteella sen 362 laulusta muutoksia on tehty 207 laulun sanoituksiin ja 18 laulun sävelmään.90 3.6.3. Esimerkkejä rauhanyhdistysten antaman palautteen merkityksestä Niin sanottuihin ydinlauluhin kuuluvaa Siionin laulua 55 ’Nouse jo, pilvi verinen’ muokattiin sanoitukseltaan Niilo Rauhalan toimesta laulukirjaehdotukseen. Alkuperäisestä yhdeksästä säkeistöstä jäljelle jäi kahdeksan säkeistöä ja alkusanat kuuluvat uudistamisen jälkeen: ’Jo nouse, pilvi verinen’. Laulusta antoi palautetta 58 rauhanyhdistystä tai palauteryhmää. Näistä 24 vastaajaa (41,4%) olivat sitä mieltä, että 87 Laulukirjaehdotus, esipuhe 2013; Palola 2014/2. Laulukirjaehdotus, esipuhe 2013; Palola 2014/2; Palola 2014/3. 89 Sähköinen tiedonanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015. 90 Päivämies-verkkolehti 21.2.2015; Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. 88 34 laulu voidaan ottaa mukaan sellaisenaan. 32 vastaajaa (55,2%) olivat sitä mieltä, että teksti kaipaa muutosta. SRK:n palauteryhmä ehdotti 22.8.2014 laulukirjatoimikunnalle seuraavaa: ”Olisiko tämä laulu sellainen, että tehtäisiin vain mahdollisimman pienet muutokset esim. 3. säk. kun mailman kylmyys: maailman kylmyys uuvuttaa. 2. säkeistö palautettaisiin takaisin nykyisestä laulukirjasta.” Laulukirjatoimikunta päätti 2.9.2014 kokouksessaan: ”USL91 56 Jo nouse, pilvi verinen. Sovittiin, että Niilo käy tekstin uudelleen läpi ja palauttaa sen lähemmäs nykyisiä sanamuotoja. Laulun alkusanat palautetaan ennalleen ja 2. säk. otetaan mukaan.” Laulukirjatoimikunta teki laulua koskevan lopullisen ratkaisun kokouksessaan 15.9.2014: ”USL 56 Nouse jo, pilvi verinen. Todettiin, että suoranaiset kielivirheet on korjattu ja lyhentymämuodot valtaosin karsittu, mutta muuten sanoitus on säilytetty entisellään, kuten palautteessa toivottiin. Lktk92 hyväksyi uudistetun sanoituksen. 3. säk:n loppusäkeet tulivat muotoon: ”Suo sätees meitä sulattaa, / maailman kylmyys uuvuttaa.” 93 Poikkeuksena enemmistön palautteen huomiotta jättämisestä on esimerkiksi ehdotuksen laulu 152 ’On lapsonen lähtenyt matkalle maan’, joka vuoden 1976 laulukirjassa oli muodossa ’Tie lapsosen kulkee nyt korvessa maan’ (SL 225). Yleisesti tähän toivottiin sanamuotoa ’Maan korvessa kulkevi lapsosen tie’. Palautteen antajat ajattelivat, että tämä Niilo Rauhalan runo Siionin laulussa perustuisi Immi Hellénin runoon, käytetäänhän siinä samaa P.J. Hannikaisen sävelmääkin. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri laulua ja palauteryhmä piti välttämättömänä, että Rauhalan teksti muutetaan sellaiseksi, ettei tällaista mielleyhtymää synny.94 Palauteprosessissa ilmeni samalla myös se, että laulukirjauudistuksesta tiedottaminen ei ollut tavoittanut kaikkia seurakuntalaisia. Tästä syystä syntyneiden väärien käsitysten ja epäluulojen vuoksi koettiin edelleen tärkeäksi jatkaa avointa tiedottamista uudistuksesta ja palautteen käsittelystä.95 Toimikunta kutsui puolueettomana arvioijana kokoon vielä erikseen Sävelmien arviointiryhmän, jonka jäseninä toimivat lehtori Markku Liukkonen, kuoronjohtaja Olli Heikkilä ja kanttori Tauno Satomaa.96 USL = Laulukirjatoimikunnan käyttämä lyhenne sanasta ’uudistettu Siionin laulu’ Lktk = Laulukirjatoimikunta 93 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 27.2.2015. 94 Palola 2014/3. 95 Palola 2014/4. 96 SL:jen uudistustyön palauteryhmän kokousmuistio, 13.10.2014. 91 92 35 Alla Siionin laulun ’Nouse jo, pilvi verinen’ kehittyminen laulukirjauudistuksen aikana: SL 55 ’Nouse jo, pilvi verinen’ LKE 56 ’Jo nouse, pilvi verinen’ ’Nouse jo, pilvi verinen’ 1. Nouse jo, pilvi verinen, ylene yrttitarhasta, virvoita meidän sydämet sun rakkautes tulella! 1. Jo nouse, pilvi verinen, ylene yrttitarhasta ja sydämemme virvoita rakkautesi tulella. 1. Nouse jo, pilvi verinen, ylene yrttitarhasta, virvoita meidän sydämet rakkautesi tulella. 2. Anna sun veres pisarain langeta kuiviin sydämiin ja rakkauttas tuntemaan meit’ auta, siinä kasvamaan! 3. Aurinko veripunaisna paista ain’ laumas lippuna, suo sätees meitä sulattaa, kun mailman kylmyys uuvuttaa! 4. On ilma lämmin, ihana Karitsan kasvoin paisteessa. – Suo Henkes meitä hallita ja sydämemme vallita! 5. Nyt saarnaa, Siion, verestä, se päästää tunnon siteistä, avaapi meille autuuden ja syntein anteeks’ saamisen. 6. Oi, kasvakaamme armossa kuin ruusut yrttitarhassa, Jeesuksen veren voimassa, rakkahan isän helmassa. 7. Jo kohta meidät siirretään hääsaliin uuden taivahan, enkelein suureen seurahan Karitsan virttä veisaamaan. 8. Se aika ompi ihana, kun jääpi tämä myrskyn maa, on aurinkona kirkkaana kuolleista noussut Karitsa. 9. Ei siellä enää muisteta ett’ ompi oltu sodassa; ei turmeluskaan ahdista, vaan kaikk’ on tyyntä, suloista. Isak Wilhelm Vikman 1912 2. Aurinko veripunainen, valaise lauma Jeesuksen, säteillä meitä sulata, maailma ettei uuvuta. 3. On ilma lämmin, suloinen, kun loistaa kasvot Kristuksen. Henkesi meitä hallitkoon ja sydämemme vallitkoon. 4. Nyt saarnaa, Siion, verestä, se päästää tunnon siteistä ja avaa meille autuuden, anteeksiannon syntien. 5. Oi, kasvakaamme armossa kuin ruusut yrttitarhassa, Jeesuksen veren voimassa ja Isän rakkaan hoidossa. 6. Jo kohta meidät noudetaan hääsaliin taivaan päältä maan. Liitymme seuraan enkelten Karitsan virttä veisaten. 7. Oi autuuttamme ihanaa, on taakse jäänyt myrskyn maa! On aurinkona kirkkaana kuolleista noussut Karitsa. 8. Ei nouse mieleen murheet maan, ei taistelut, ei vaivatkaan. Me taivaan rauhaa suloista iäti saamme nauttia. Isak Wilhelm Vikman 1912, uud. Niilo Rauhala 2009 2. Anna sun veres pisarain langeta kuiviin sydämiin, rakkauttasi tuntemaan auta ja siinä kasvamaan. 3. Aurinko veripunaisna paista ain laumas lippuna. Suo sätees meitä sulattaa, maailman kylmyys uuvuttaa. 4. On ilma lämmin, ihana Karitsan kasvoin paisteessa. Suo Henkes meitä hallita ja sydämemme vallita. 5. Nyt saarnaa Siion verestä, se päästää tunnon siteistä ja avaa meille autuuden ja syntein anteeks’ saamisen. 6. Oi, kasvakaamme armossa kuin ruusut yrttitarhassa, Jeesuksen veren voimassa ja rakkaan Isän helmassa! 7. Jo kohta meidät siirretään hääsaliin uuden taivahan, enkelein suureen seurahan Karitsan virttä veisaamaan. 8. Se aika ompi ihana, kun jääpi tämä myrskyn maa. On aurinkona kirkkaana kuolleista noussut Karitsa. 9. Ei siellä enää muisteta, että on oltu sodassa, ei turmeluskaan ahdista, on kaikki tyyntä, suloista. Isak Wilhelm Vikman 1912, muokk. Niilo Rauhala 2014 36 4 Yhteenveto Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen toiminnassa käytetyn laulukirjan, Siionin laulujen uudistusprojektia ja sen tavoitteita. Vaikka uusi laitos ilmestyy vasta tämän tutkimuksen valmistumisen jälkeen, on suurin osa uudistuksen vaiheista jo takana päin ja näin ollen tutkiminen on ollut mielekästä ja monin paikoin helppoakin. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Oskari Heikki Jussilan laulukirjan ilmestymisestä. Jussilan kirja on muodostanut tietynlaisen Siionin laulujen rungon aina tulevaan laulukirjaan saakka. Vaikka itsenäisen Siionin laulut -kokoelman historia on vielä varsin lyhyt, voidaan oikeutetusti sanoa, että vuosi 2016 on Siionin laulujen juhlavuosi. Samassa yhteydessä julkaistaan kirja laulujen tekijöistä ja taustoista, sekä äänitesarja uuden laulukirjan lauluista.97 Tutkimuksessa paneuduin erityisesti uudistuksen periaatteisiin ja peilasin työryhmien toimesta tekemiä muutoksia näihin periaatteisiin. Analysoin ja vertailin yksittäisten laulujen muutoksia, sen syitä ja mahdollisia seurauksia. Pääasiallisena vertailuaineistona käytin vuoden 1976 Siionin laulut -kokoelmaa ja Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi -laitosta vuodelta 2013. Muuna tutkimusaineistona käytin muun muassa laulukirjauudistuksesta kirjoitettua liikkeen omaa lehtimateriaalia ja liikkeen julkaisemaa kirjallisuutta. Toimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palola luovutti ystävällisesti käyttööni toimikunnan pöytäkirjoja ja toimi keskeisenä tiedonlähteenä koskien laulukirjauudistusta. Lisäksi haastattelin toimikunnan muita jäseniä ja kävin sähköpostikeskustelua. Suurena apuna materiaalin keruussa toimi ystävällisesti SRK:n arkistonhoitaja Irja Junttila, jota ilman tutkimukseni olisi vieläkin alkutekijöissään. SRK:n työvaliokunnan asettamat keskeisimmät tavoitteet ”nykyisten laulujen hellävarainen uudistaminen, käyttämättömien tai aikansa eläneiden laulujen poistaminen, uusien laulujen etsiminen sekä laulukirjan aihepiirijaon uudistaminen” onnistuivat laulukirjaehdotukseen peilattaessa hyvin. Laulujen sanoma kuvastuu samana, mutta aiempaa monipuolisemmin ja eri elämäntilanteista katsottuna. Osastojen monipuolisuus on antanut tilaa erityyppisille teksteille. Käyttämättömien laulujen tilalle tulee varmasti suosittuja lauluja, mutta aika näyttää sen, millaisen käyttöasteen täysin 97 Päivämies-verkkolehti 21.2.2015. 37 uutena kirjaan tulevat laulut saavat. On selvää, että kaikki laulut eivät voi olla yhtä laulettuja – toiset jäävät mitä todennäköisimmin paitsioon ja niistä halutaan eroon jälleen seuraavassa laulukirjauudistuksessa. Kokonaisuutena laulukirja tarjoaa laulajalle - niin nuorelle, kuin vanhemmallekin - kattavan tarjoilun niin perinnettä kuin myös raikasta, nykypäivän ilmaisua. Siionin laulujen ilme säilyy tunnistettavana, traditio kulkee edelleen mukana ja kokoelman ydinlaulut pitävät varmasti pintansa, mutta laulukirja lyö nyt aiempaa useammin kättä päälle myös muiden kokoelmien ja lauluntekijöiden - erityisesti säveltäjien - kanssa. Asiassa ei sinänsä ole uutta ja mullistavaa, onhan liikkeessä alkujaankin laulettu lauluja muiden yhteisöjen kokoelmista. Laulukirjauudistus on ollut koko vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteinen hanke. Uudistamisesta ja sen etenemisestä on tiedotettu jatkuvasti pääasiassa viikkolehti Päivämiehessä, liikkeen vuosikirjoissa ja paikallisrauhanyhdistyksissä pidetyissä tiedotustilaisuuksissa. Työryhmien toiminta on ollut läpinäkyvää ja kaikille liikkeen jäsenille on annettu mahdollisuus vaikuttaa laulukirjan syntyyn. Jokaisella, hyvin perustellulla mielipiteellä ja idealla on voinut olla hyvin konkreettinenkin vaikutus. Kuitenkaan yhdessä sovituista uudistusperiaatteista ei ole lipsuttu, vaan kaikkia uudistuksia on peilattu näihin periaatteisiin. Työryhmiin ja sen eri rooleihin on nimetty asiansa osaavia henkilöitä, jotka ovat voineet tarkkailla uudistuksen etenemistä ammattimaisella otteella, jotta laulukirjasta ei tulisi pelkkä tunneperäinen ja ilman perusteluja koottu kokoelma. Laulukirjan tulee kestää aikaa ja palvella tulevia sukupolvia. Suuren yleisön ei ole kuitenkaan ollut aivan yhtä helppo saada tietoa laulukirjauudistuksesta, kuin liikkeen jäsenistöllä. SRK:n internetsivuilla98 ei ole minkäänlaista osiota, missä uudistuksesta kerrottaisiin, toisin kuin esimerkiksi Herättäjä-Yhdistyksen kotisivuilla99, missä esitellään Siionin Virsien kokonaisuudistusta kattavasti. 98 99 http://rauhanyhdistys.fi. https://www.h-y.fi/52-kokonaisuudistus. 38 Uudistuksen alkuvaiheessa vuonna 2006 julkaistu Siionin laulujen lisävihko oli ensimmäinen konkreettinen harppaus uudistustyössä. Iso osa lauluista siirtyisi tulevaan laulukirjaan. Se auttoi myös toimikuntaa monessa mielessä: voitiin kokeilla, millainen uusi laulu alkaa nykypäivänä elämään, minkälaiset säestyssovitukset toimivat ja kuinka vaikeita tai helppoja niiden pitäisi olla. Lisälauluista kerätyt käyttökokemukset antoivat konkretiaa kokonaisuudistustyöhön. Edellisen, vuoden 1976 laulukirjauudistuksen jälkeen maailma on muuttunut paljon. Tekniset apuvälineet ovat tulleet entistä useammalle osaksi arkipäivää, internet on jokaisen saatavilla ja puhelimet kulkevat kaikkien mukana. Tiedonkulku on nopeutunut. Myös SRK on seurannut aikaa. Uudistustyössä se on näkynyt esimerkiksi sähköisenä palautteenantona. Toimikunta on voinut vaihtaa ajatuksiaan joskus myös kokoontumatta aina konkreettisesti samaan huoneeseen. SRK on palvellut myös seurakuntalaisia kehittelemällä esimerkiksi sähköisen Siionin laulut ja Virsikirja -kokoelman, jonka voi ladata suoraan puhelimeen tai tietokoneelle. Uudestakin Siionin laulut -kokoelmasta julkaistaan mobiili- ja tietokoneversiot samaan aikaan, kun kokoelma otetaan käyttöön. Samassa yhteydessä SRK julkaisee myös kirjan laulun tekijöistä ja taustoista sekä äänitesarjan uuden laulukirjan lauluista.100 Aika Siionin laulujen uudistukselle oli nyt kypsä. Vuoden 1976 laulukirjassa näkyy sen ajan jälki, joka on aikojen saatossa muuttunut niin kulttuurin kuin uskonopillisten painotustenkin osalta. Laulukirjan eri laulujen käyttöaste on jäänyt alle sen, mitä se voisi olla. Liikkeen piirissä on laulettu paljon lauluja, jotka ovat syntyneet myöhemmin eri yhteyksissä liikkeen toiminnan parissa. Käyttämättömät laulut on aika vaihtaa lauluihin, joita lauletaan. Käyttämättömyyden taustalla on voinut olla jokin tekninen seikka. Esimerkiksi sävelmä ei ole jostain syystä toiminut ja näin ollen sama, sinällään hyvä teksti on voitu siirtää toisen sävelmän pariksi. Monien Virsikirjaan sisältyvien laulujen kohdalla on tehty ratkaisuja, esimerkiksi yhdenmukaistamalla sävelasua tai poistamalla kokonaan kyseinen laulu Siionin lauluista. Virsikirjan versiot ovat voineet tulla tutummiksi ihan käytännön syistä; esimerkiksi kirkkotilassa järjestetyissä rauhanyhdistysten tilaisuuksissa on voinut olla helpommin saatavilla vain Virsikirja ja siitä on sitten 100 Päivämies-verkkolehti 21.2.2015. 39 mielellään laulettu Siionin lauluja. Toimikunnan runoasiantuntija, myös virsikirjakomiteassa, Ruotsin kirkon virsikirjan suomennostyössä ja Suomen kirkon käsikirjakomiteassa toimineen Niilo Rauhalan toive on, että myös tulevissa virsikirjoissa säilyisi Siionin lauluja: Jos entisiä lauluista tehtyjä virsiä jää pois, on hyvä että myös uusia tulee mukaan, jotta balanssi säilyisi kirkossamme eri herätysliikkeiden laulujen suhteen, ja että otettaisiin kaikista herätysliikkeistä lauluja mukaan myös uuteen virsikirjaan.101 Myös tulevassa laulukirjassa mukana säilyvien laulujen kieliasua on pitänyt tarkistaa ja uudistaa, jotta laulun sanoma avautuisi - ei vain tämän päivän laulajille - vaan myös tulevien sukupolvien laulajille. Laulujen kieli on uudistusten jälkeen muuttunut helpommin ymmärrettäväksi. Monille laulajille kielikuvien muutokset voivat arkipäiväistää laulua, mutta monen turvallisuuden tunne voi kokea kolauksen siitäkin, kun jokin aiemmin opittu suosikkilaulu ei menekään enää samalla tavalla. Säkeistöjen vähentäminen nostaa varmasti monien laulujen asemaa liikkeen tilaisuuksissa. Liekö nykypäivän hektisyyttä kuvaavaa, että turhan pitkiksi koettuja lauluja on pitänyt lyhentää? Tutkimuksia tästä laulukirjauudistuksesta ei käsillä olevan tutkimuksen lisäksi ole. Käsittelin tässä työssäni prosessia melko kokonaisvaltaisesti, mutta tutkimisen aiheita riittäisi moneenkin eri työhön. Esimerkiksi uudistetun kirjan käyttäjien kokemukset, ja reaktiot heille rakkaiden laulujen muutoksiin olisivat mielenkiintoinen tutkimuskohde. Lisäksi laulukirja tarjoaa tutkimusaiheita niin musiikinteoreettisesta kuin teologisestakin näkökulmasta. Ongelmakohdaksi tässä tutkimuksessa koin sen, että uusi laulukirja ei ole vielä ilmestynyt. Tutkiminen ja johtopäätökset jäävät paljolti laulukirjaehdotuksen varaan. Yksi tutkimisen aihe myöhemmin olisikin se, miten lopullinen laulukirja muodostui laulukirjaehdotuksesta. Tutkimuksessa olisi tällöin samantyyppinen asetelma, kuin Leevi Ruonakosken Pro gradu -tutkielmassa ”Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986 virsikirjaan” (2012). 101 Rauhala 2011. 40 Lähteet Kirjallisuus ja lehdet Aittakumpu, Pekka 2014 ”Niilo Rauhala: Laulukirjauudistus on Siionin yhteinen hanke”. Uutinen Päivämies-lehdessä 12/2014. 2014/2 ”Uudistusta tarpeen katsoa laajemmasta näkökulmasta”. Uutinen Päivämieslehdessä 12/2014. Haukipuro, Kaarina 2010 ”Siionin laulujen uudistustyössä halutaan vaalia hyvää sanomaa”. Uutinen Päivämies-lehdessä 10/2010. Holma, Timo 2000 ”Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa”. Artikkeli piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirjassa ”Arpa lankesi ihanasta maasta”, toim. Keijo Nissilä. Kirjapaja, Helsinki, s. 79–84. Junttila, Irja 1997 ”Siionin laulujen ja wirsien painokset 1916–1975”. Pysykää minun rakkaudessani. Vuosikirja 1996, toim. Samuli Pentikäinen. SRK, Oulu, s. 148–153. Jussila, Oskari Heikki 1916 Siionin laulut ja Wirret (toim.). Omakustanne. Kuopio 1916. 41 Jämsä, Timo – Leinonen, Tapio 2003 Lepopaikka suloinen: Siionin matkalaulujen lähteellä. Lähetysyhdistys Rauhan Sana ry, Oulu, s. 44–47. Kantola, Hanna 2006 ”Uudet Siionin laulut koottiin lisävihkoksi”. Uutinen Päivämies-lehdessä 27– 28/2006. 2008 . ”Uudistustyö käynnistyi”. Uutinen Päivämies-lehdessä 34/2008. Liukkonen, Pentti 1997 ”O.H. Jussilan laulukirja 1916–1976”. Pysykää minun rakkaudessani. Vuosikirja 1996, toim. Samuli Pentikäinen. SRK, Oulu, s. 138–147. 2004 ”Siionin Laulut ja Wirret -nuottipainos 1963”. Jumalan pelko suo turvan. Vuosikirja 2003, toim. Ari-Pekka Palola ja Jussi Hyvärinen. SRK, Oulu, s. 198–201. Murtoperä, Martti 2010 ”Siionin laulut -kokoelman uudistuksesta”. Kirjoitus Päivämies-lehdessä 41/2010. Määttä, Toivo 2004 ”Siionin laulut -kokoelmaa uudistetaan”. Uutinen Päivämies-lehdessä 15– 16/2004. Palola, Ari-Pekka 2002 ”SRK:n kirjakustannustoiminnan vaiheita”. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi. Vuosikirja 2001, toim. Samuli Pentikäinen, Ari-Pekka Palola. SRK, Oulu, s. 172–173. 42 2014/2 ”Siionin laulujen uudistamisessa tavoitteena ymmärrettävyys ja laulettavuus”. Uutinen Päivämies-lehdessä 12/2014. 2014/3 ”Kentän palaute käydään huolellisesti läpi”. Uutinen Päivämies-lehdessä 41/2014. 2014/4 ”Rauhanyhdistykset antoivat runsaasti palautetta laulukirjaehdotuksesta”. Uutinen Päivämies-lehdessä 23/2014. Raittila, Pekka 1952 Lestadiolaisuuden varhaisimmat virsijulkaisut. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia 52. Helsinki, s. 312–313. Rauhala, Niilo 2008 ”Uudet Siionin laulut”. Muutoksen keskellä. Vuosikirja 2007, toim. Aimo Hautamäki, Tuomas Hänninen. SRK, Oulu, s. 172–175. Seppänen, Markku 2004 ”Siionin Lauluja -nuottipainos 1950 ”. Jumalan pelko suo turvan. Vuosikirja 2003, toim. Ari-Pekka Palola ja Jussi Hyvärinen. SRK, Oulu, s. 194–197. Siionin laulut 2007 Esipuhe. SRK, Oulu. Siionin laulut – Nuottipainos (1988) 2010 Esipuhe. SRK, Oulu. 43 Internet-lähteet https://www.h-y.fi/52-kokonaisuudistus Herättäjä-Yhdistys. (Luettu 12.3.2015) http://www.tornio.fi/filewrap.php?c=&f=Kirjasto_Laestadius_Holma_liite.doc. Holma, Timo/1: Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa. Esitelmä L.L. Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa Rovaniemellä 16.1.2000. (Luettu 2.12.2014) http://www.sti.fi/luennot/files/th050413.html Holma, Timo/2: Lestadiolaisen liikkeen laulukirjat. (Luettu 22.1.2015) http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herlaest.html Ihonen, Markku & Muola, Timo: Lars Levi Laestadius. (Luettu 27.1.2015) http://paivamies.fi/uutiset/869/ Päivämies-verkkolehti 21.2.2015. (Luettu 16.3.2015) http://rauhanyhdistys.fi SRK:n internetsivut. (Luettu 16.3.2015) http://sley.fi/node/2976 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. (Luettu 12.3.2015) 44 Haastattelut ja sähköiset tiedonannot Kallunki, Lauri-Kalle 2011 Haastattelu 17.2.2011, Oulu. 2014 Haastattelu 26.10.2014, Oulu. Palola, Ari-Pekka 2014 Haastattelu 27.10.2014, Oulu. Rauhala, Niilo 2011 Haastattelu 17.2.2011, Oulu. 2014 Haastattelu 27.10.2014, Oulu. Sähköinen tiedontanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015. Sähköiset tiedonannot laulukirjatoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Palolalta 11.2., 17.2., 27.2. ja 18.3.2015. Pöytäkirjat ja muistiot SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008. Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 27.2.2009. 45 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 11.5.2009. Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 16.8.2010. Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 14.1.2011. Muistio SL:jen uudistustyön palauteryhmän kokouksesta 13.10.2014. Kaikki asiakirjat SRK:n kustannuspäällikkö, laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palolan hallussa. Opinnäytteet Hellevirta, Pirjo 1988. Virsikirjaehdotukseen suhtautuminen Kuopion ja Oulun hiippakunnissa. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia. Hytönen, Johanna 2010. Visertäkää pienet leivot. Leonard Typpö – Virsirunoilija ja laulukirjojen kokoaja. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia. Karhumaa, Anna 2009. ”Sinussa päivään selkeään ja toivoon, hiljaisuuteen jään” – Niilo Rauhalan toiminta virsikirjakomiteassa virsirunoilijana sekä hänen virsiensä syntykertomukset ja keskeiset teemat. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Kinnunen, Mauri 2004. Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870–1939. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. 46 Kirkinen, Seppo 1991. Siionin laulut – Nuottipainos 1977. Tutkielma. SibeliusAkatemia Ruonakoski, Leevi 2012. Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986 virsikirjaan. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Tapaninen, Pekka 2007. Oskari Heikki Jussila (1888–1955). Lestadiolaispappi, toimen ja näkyjen mies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi, s. 89–92. Ylioja, Sheldon 2008. Songs and hymns of Zion – Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistus 2008. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia. 47 LIITTEET Liite 1: Siionin laulut -kokoelman uudistamisen yleisperiaatteet. Liite 2: Laulukirjatoimikunnan laatimat Siionin laulujen kielellisen uudistamisen periaatteet. Liite 3: Uusien laulujen kirjoituskilpailun ilmoitus Päivämies-lehdessä 49/1996. Liite 4: Ilmoitus Päivämies-lehdessä 46/2005 uusien sävelmien hakemiseksi. Liite 5: LKE 257 ’Mun kotini taivaassa ihana on’. Liite 6: Uudistettu versio Siionin laulusta 124 ’Kun Jeesus on omana mulla’. Rytmiasu muutettu vastaamaan virttä 178 (ylh.). Virsi 178 ’Myös isämme uskoivat ennen’, säv. Emil Törnwall, san. Göran Widmark 1945. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. Liite 7: Uusi Siionin laulu ’Armon tuuli kantaa’ (LKE 184), säv. Lauri Nurkkala, san. Inkeri Karvonen. Liite 8: Ilmoitus Päivämies-lehdessä 34/2011 uusien tekstien hakemiseksi. Liite 9: Uudistetun Siionin laulun taustaa. Nuortenlehti Kapsäkin takasivu 7–8/2014. Liite 10: Rauhanyhdistyksiin lähetetty palautekysely laulukirjaehdotuksesta.
