docKompositio 1/2015 - Suomen Säveltäjät ry
download 
Report Transcription
Kompositio 1/2015 - Suomen Säveltäjät ry
1 / 2015 KOMPOSITIO Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Kesäkuu 2015 PÄ Ä K I R J O I T U S KOMPOSITIO 1/ 2015 Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Julkaisija Suomen Säveltäjät ry Urho Kekkosen Katu 2 C 00100 Helsinki www.composers.fi Puh. 09 - 44 55 89 Päätoimittaja Annu Mikkonen Toimitussihteeri Maisa Mikkonen Suomen Säveltäjät ry:n johtokunta Antti Auvinen (puheenjohtaja) Olli Virtaperko (varapuheenjohtaja) Markus Fagerudd Veli Kujala Ilari Laakso Veli-Matti Puumala Riikka Talvitie Taitto Susanna Raunio susiraunio@gmail.com Kansi Pasi Lyytikäinen: Oneliner. • Sisällys 02 Pääkirjoitus 03 Ovatko valistus ja humanismi kuolemassa? 06 Puhetta musiikin tekijöistä 16 Varsovan Syksy ja NewAud 17 ECSA 19 ISCM World Music Days 2014 23 Leevi Madetoja saa oman nettisivun 24 Säveltäjän vai sanoittajan teos? 24 ECCO ja BBC Singers 25 Uuudet jäsenet 33 Onnittelemme 33 Kaipaamme 34 Kantaesitykset 37 Yhdistyksen kevätkokous ja seminaari 38 Sävellyskonsertit 39 Musiikillinen linturetki 40 Madetoja-säätiön apurahat 2015 41 Juhla-avustuksia orkesteriteosten tilaamiseen 42 Vuosikokous 44 Vuosikertomus 2014 02 ISSN 1799-8433 ISSN 1799-8441 (pdf) KOMPOSITIO 1 / 2015 J ean Sibeliuksen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Juhlinta tapahtuu ensisijaisesti soittamalla Sibeliuksen musiikkia. Sibeliuksen sävellykset ansaitsevat tulla esitetyiksi. Säveltäjän laaja juhlinta ja teosten lukuista esitykset kertovat syvästä arvostuksesta ja siitä, että Sibeliuksen teokset koskettavat ja puhuttelevat kuulijoita yhä edelleen ja yhä uudelleen. Sibeliuksen teokset ovat kiistatta elinvoimaisia. Sibelius, säveltäminen ja säveltäjyys yleisesti ovat esillä eri medioissa. On tärkeää toimia niin, että tämän kuuluisan säveltäjän juhlavuonna 2015 säveltäjä on muutakin kuin vain kuva seinällä. Säveltäjä on elävä toimija ja luova vuorovaikuttaja monipuolisessa kulttuurikentässä. Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Elämme aikaa jolloin yhteiskunta eriarvoistuu kiihtyvällä vauhdilla. Arvot kovenevat. Perinteiset humanistiset arvot kuten oikeudenmukaisuus tai kunnioitus ovat entistä vähemmän yhteiskunnallisen toiminnan perusteina. Taiteella näyttäisi olevan vain välinearvoa ja välineestä, rahasta, on tullut itseisarvo. Tasavuosia täyttävä yhdistyksemme on läsnä aktiivisesti muistuttamassa, että musiikki on arvokasta, koska se on. Yhdistyksemme on työskennellyt ja työskentelee myös tulevaisuudessa sen puolesta, että on rakenteita, jotka ylläpitävät ja mahdollistavat, ja tunnistavat mikä on itseisarvo ja mikä välinearvo. Yhdistyksemme ohella myös Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto täyttää 70 vuotta. Yhdessä 50-vuotisjuhliaan viettävän Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa olemme käynnistäneet Suomen Kulttuurirahaston huomattavalla tuella Sibeliuksen seuraajat -hankkeen, jonka turvin seuraava juhlavuosi, Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla vuonna 2017, sisältää merkityksellisen määrän kantaesityksiä maamme orkestereiden ohjelmistossa. Juhlavuodet on osattava hyödyntää. Juuri käytyjen eduskuntavaalien tuloksena Suomi kallistuu poliittisesti aikaisempaa voimakkaammin oikealle. Millainen on vaalivoittajien kulttuuripolitiikka? Juhlitaanko 70-vuotiasta yhdistystämme maassa, jossa ei ole kulttuuriministeriä? Toivottavasti ei. Antti Auvinen Kalevi Aho OVATKO VALISTUS JA HUMANISMI KUOLEMASSA? AVAUSPUHE LAHDEN VALTAKUNNALLISILLA ORKESTERIPÄIVILLÄ 24.4.2015 Kalevi Aho. KUVA: ANNU MIKKONEN. 50 vuotta sitten täällä Lahdessa pidettiin ensimmäiset kansalliset orkesteripäivät ja perustettiin Suomen Sinfoniaorkesterit -yhdistys. Vuonna 1965 yhteiskunnallinen ja maailmanpoliittinen tilanne olivat kokonaan erilaisia kuin tällä hetkellä. Vaikka maailma oli jakautunut jännitteisesti itä- ja länsiblokkiin, vallitsevana oli silti yhteiskunnallinen optimismi. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakennettiin, Suomeen oltiin luomassa koko maan kattavaa musiikkioppilaitosverkostoa, orkesterielämä oli suuressa nousussa. Tuohon aikaan tehtiin ne perustoimenpiteet, joiden seurauksena maamme musiikkielämä kohosi sittemmin aivan toiselle tasolle kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä maailma ei ole jakautunut enää itä- ja länsiblokkiin, mutta toiveikkuus ihmiskunnan kehityksestä kohti parempaa on silti katoamassa. Eri puolille maailmaa on syntynyt kokonaan uudenlaisia jännitteitä ja kriisipesäkkeitä, joissa voi itää jopa uuden suursodan siemen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on Suomessakin rajusti kasvamassa, ja yhteiskunnat ovat itsessään jakautumassa kahteen luokkaan, hyvinvoiviin ja syrjäytyviin. Vaikka Suomessa tuntuisi olevan enemmän rahaa kuin koskaan, valtion- ja kuntakuntatalous ovat silti kriisissä. Kaikista hyvinvointipalveluista, myös kulttuurista leikataan, ja samalla orkesterilaitoksenkin tulevaisuus on tullut epävarmemmaksi. varoittaa puolestaan: ”Me olemme tekemässä samat virheet kuin tehtiin ennenkin. Huomaamattamme, ikään kuin olisimme unissakävijöitä, voimme ajautua uuteen maailmansotaan.” Grass jatkaa: ”Poliittisten konfliktien ohella vallitsee kaikkialla sosiaalinen kurjuus, ja sitä, kuten myös ylikansoituksesta ja ilmastonmuutoksesta aiheutuneita ongelmia ja seurauksia ei ollenkaan haluta huomioida. Huippukokouksia kyllä pidetään toinen toisensa jälkeen, mutta lopulta mitään todellista ei kuitenkaan tehdä.” Monet taiteilijat ovat alkaneet suhtautua hyvin pessimistisesti ihmiskunnan ja maailman tulevaisuuteen. Esimerkiksi ranskalaiskirjailija M I C H E L H O U E L L E B E C Q totesi Der Spiegel -lehdessä helmikuun lopulla: ”Valistus on loppunut. Humanismi on kuollut. Poliitikkojen sata vuotta sitten löytämä sekularismi, joka näki uskonnottomuudessa tulevaisuuden, on kuollut. Tasavalta on kuollut.” 1 Viimeiseksi jääneessä, espanjalaiselle El País -lehdelle antamassaan haastattelussa 2 Nobel-kirjailija G Ü N T E R G R A S S Säveltäjä AU L I S S A L L I N E N kysyy hiljattain ilmestyneessä kirjassaan: ”Muuttuuko mikään, koskaan? Valonpilkahdukset ja toiveet ihmiskunnan hitaastakin kehityksestä parempaan ovat ajautuneet karille. PA AVO H A AV I KO N ajatus on, että maailma on rakennettu tällaiseksi sen vuoksi, ettei tänne tekisi mieli tulla toista kertaa. En tiedä, onko sielunvaellusta olemassa. Jos on, ilmoitan minäkin, ettei minulla ole haluja tulla tänne takaisin, ei koskaan eikä missään hahmossa.” 3 Näin siis Aulis Sallinen. 1990-luvulta alkaen kaikkialla on voimistunut kolme ilmiötä, jotka sekä uhkaavat maailmanrauhaa että ovat syöksemässä ihmiskuntaa uudestaan henkiseen pimeyteen. Nämä ilmiöt ovat uskonnollinen fundamentalismi, kiihkonationalismi ja rasismi. Eniten otsikoissa on ollut islamilainen fundamentalismi, Al Qaida, Isis, Taliban ja Boko Haram näiden järjestöjen tekemine järkyttävine terroritekoineen. Enemmän on annettu anteeksi kristilliselle fundamentalismille, joka on voimissaan etenkin Yhdysvalloissa. Jo RO N A L D R E AG A N 1980-luvulla perusteli asevarustelun lisäämistä ja Yhdysvaltain käymiä sotia sillä, että tämä on Jumalan tahto. Hartaita kristittyjä ovat myös isä ja poika B U S H , jotka Irakin sodillaan tekivät karmean poliittisen virhearvion. Ennen kaikkea juuri Irakin kaaos ja tästä syntynyt katkera viha länsimaita kohtaan synnytti >> 1 2 3 Der Spiegel Nr. 10/28.2.1015, s. 134 El País, 14.4.2015 Aulis Sallinen – Säveltäjä. Auditorium, Helsinki 2015, s. 303 KOMPOSITIO 1 / 2015 03 ”Jos uskonnollisin, nationalistisin tai poliittisin syin aletaan sensuroida taidetta, silloin liikutaan varsin kyseenalaisilla vesillä. Kieltolistalle joutuisi valtava määrä taiteilijoita, monia aivan suurimpia myöten. Ja mihin ylipäänsä pitäisi panna raja?” S A D DA M H U S S E I N I N diktatuuria vielä monin verroin pahemman ilmiön, julman Isis-järjestön. Venäjällä on puolestaan voimissaan nationalistinen uho, jota aikaisempaa suvaitsemattomammaksi muuttunut venäläinen ortodoksinen kirkko tukee. Ja Israelissa kehitys on ollut menossa kohti ortodoksijuutalaisten yhä suuremmassa vaikutusvallassa olevaa pappisvaltiota. Nämä tendenssit ovat alkaneet uhata myös taiteen ja ajattelun vapautta. Islamilaisfundamentalistit ovat vainonneet Muhammed-pilakuvien tekijöitä ja ylipäänsä islam-kriitikkoja. Venäjällä Novosibirskin oopperan johtaja sai potkut, koska muka oopperan tuottama WAG N E R I N Tannhäuser oli ohjattu niin, että se loukkasi Venäjän ortodoksista kirkkoa. Sen jälkeen ooppera poistettiin ohjelmistosta. Toronton orkesterin intendentti eväsi viime hetkellä ukrainalaissyntyisen pianistin VA L E N T I N A L I S I T S A N sovitun solistiesiintymisen hänen venäläismielisten twitter-kirjoitustensa vuoksi. Säveltäjä J O H N A DA M S I L L A on ollut suuria vaikeuksia saada oopperaansa Klinghofferin kuolema esitetyksi Yhdysvalloissa. Häntä on syytetty antisemitismistä sen takia, että israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktia kuvaava teos yrittää ymmärtää myös palestiinalaisten näkökohtia. Jos uskonnollisin, nationalistisin tai poliittisin syin aletaan sensuroida taidetta, silloin liikutaan varsin kyseenalaisilla vesillä. Kieltolistalle joutuisi valtava määrä taiteilijoita, monia aivan suurimpia myöten. Ja mihin ylipäänsä pitäisi panna raja? Taiteilijat ovat kyllä voineet lausua omituisia ja kyseenalaisiakin poliittisia tai muita mielipiteitä, mutta niiden perusteella teoksia ei pidä sensuroida. Suuren taiteen pohjalla on lopultakin pyrkimys 04 KOMPOSITIO 1 / 2015 humanismiin. Sellainen taide, josta tätä piirrettä ei löydy, ei kerrassaan jää eloon. Malliesimerkkinä tästä on Richard Wagner. Wagner saattoi olla ihmisenä epämiellyttävä, ja hän julkaisi antisemitistisen kirjoituksen ”Juutalaisuus musiikissa”. Silti hänen oopperoistaan antisemitistisiä tai fasistisia tendenssejä ei löydy, vaikka natsit yrittivätkin tulkita niitä tällaisista lähtökohdista. Niiden sanoma on ilman muuta yleisellä tasolla humanistinen. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että Wagnerin ja myös R I C H A R D S T R AU S S I N musiikki yhä vieläkin on esityskiellossa Israelissa. Pahinta on, jos eri puolilla voimistuneet fundamentalistiset ja nationalistiset tendenssit alkavat johtaa taiteilijoiden pelkoon ja itsesensuuriin sekä ohjelmistosuunnittelijoiden ylivarovaisuuteen. Pitääkö siis orkesterin solisteja kiinnitettäessä jonkun sensuurilautakunnan ruveta tutkimaan ensiksi muusikkojen taustoja ja heidän poliittisia ja uskonnollisia mielipiteitään, ennen kuin heidän uskalletaan antaa soittaa solistina vaikkapa joku klassinen konsertto? Pitääkö kieltää kaikki sellaiset uudet teokset, joihin sisältyy jokin kriittinen yhteiskunnallinen kannanotto, ettei vain joku toista mieltä oleva loukkaantuisi? Näin toimittaessa ajauduttaisiin kohti samankaltaista ahdasmielistä sensuuri-ilmastoa, jollainen vaikkapa 1930-luvulla vallitsi monin paikoin muuallakin ”Paras lääke fundamentalismia vastaan on valistus, kulttuuri ja yleensä sivistys.” kuin vain Natsi-Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa. Fundamentalismille on ominaista, että se kieltää maailman moninaisuuden ja käpertyy sisään, itseensä. Tämän seurauksena fundamentalistilta katoaa kyky empatiaan ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Esimerkiksi uskonnollisen fundamentalistin maailma on yksinkertainen ja autoritaarinen: ihminen on alistettu Jumalan tahtoon, nainen on alistettu miehelle, ja kaikki toisin ajattelevat ovat väärässä. Yksinkertaistettuun maailmankuvaan perustuu myös monien ihanteenaan pitämä rahan ja markkinoiden fundamentalismi: kaikkien yhteiskunnallisten päätösten pitäisi olla alisteisia taloudelle, kasvulle, rahalle, voitoille. Mitä tällainen yksioikoinen politiikka sitten pitemmän päälle merkitsee yhteiskunnan tai luonnon kannalta, sitä ei enää haluta ajatella. Fundamentalismi kaventaa ajattelua tai tekee ihmisistä suorastaan ajattelukyvyttömiä. Tällöin tavallisetkin ihmiset voivat alkaa toimia tuhoavasti. Filosofi H A N N A H A R E N D T on käyttänyt ilmaisua pahuuden banaalisuus. Hän kirjoitti natsirikollisesta A D O L F E I C H M A N N I S TA , että tämä oli itse asiassa pelottavan normaali ihminen. Tämän tylsän ja harmaan byrokraatin ongelmana oli vain, ettei hän ylipäänsä halunnut ajatella. Eichmann ainoastaan ”Yksinkertaistettuun maailmankuvaan perustuu myös monien ihanteenaan pitämä rahan ja markkinoiden fundamentalismi: kaikkien yhteiskunnallisten päätösten pitäisi olla alisteisia taloudelle, kasvulle, rahalle, voitoille.” ”Juuri kulttuuriset investoinnit ovat useimmiten osoittautuneet pitemmän päälle kaikkein kannattavimmiksi ja merkitykseltään pysyvimmiksi.” totteli määräyksiä ja toteutti hänelle suodut tehtävät suorastaan ylitunnollisesti ja äärimmäisen tehokkaasti. Paras lääke fundamentalismia vastaan on valistus, kulttuuri ja yleensä sivistys. Tendenssinä Suomessakin näyttää olevan kuitenkin se, että yleistä sivistystä ei pidetä enää tärkeänä maamme kilpailukyvyn kannalta. Lukion tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä ehdotti viime vuonna hallitukselle, että jopa sellaiset yleissivistävät aineet kuin biologia, maantiede, historia, yhteiskuntaoppi ja filosofia tulisivat jatkossa vapaaehtoisiksi, eli lukiolaisten ei olisi pakko näistä enää tietää mitään, jos eivät sitä halua. Taideaineille, kuten musiikille, ei koulujen opetussuunnitelmissa anneta edelleenkään merkitystä siitä huolimatta, että niiden valtava lapsen persoonallisuutta kasvattava merkitys on monin tutkimuksin aina uudestaan todistettu. Näyttää siis siltä, että ihanteena pidetään tällä hetkellä koululaitosta, joka kouluttaa lapset ja nuoret suoraan työelämään ilman turhaa sivistyksen painolastia. Halutaanko siis maahamme kasvattaa tulevaisuudessa mieluiten ajattelemaan kyvyttömiä pikkueichmanneja, eli persoonattomia ja värittömiä ”tikkukirjainkansalaisia”? Tämä ilmaisu tulee tietenkin siitä, että myös omaa käsialaa kehittävä kaunokirjoitus poistuu Suomen kouluista persoonattoman näppäimistön käytön tieltä, vastoin kaikkien psykologien suosituksia. Jos kuitenkin ajattelee maamme kehitystä, koko Suomea ei olisi kansakuntana olemassa ilman sivistystä ja kulttuuria, ellei E L I A S L Ö N N RO T oli koonnut Kalevalaa ja luonut suomen kirjakieltä, elleivät Sibelius ja muut taiteilijat olisi antaneet taiteellista ilmiasua 1900-luvun vaihteen itsenäistymispyrkimyksille, tai ”Se hyötysuhde, mikä Suomessa on saavutettu kulttuurisilla sijoituksilla pelkästään niiden 50 vuoden aikana, jolloin näitä orkesteripäiviä on pidetty, on rahassa mittaamaton.” ellei VÄ I N Ö L I N N A olisi romaaneissaan purkanut sekä toisen maailmansodan että Suomen sisällissodan traumoja ja luonut maaperää kansalliselle konsensukselle. Orkesteristaan ja sen kotisalista Lahti tunnetaan maailmalla paremmin kuin mistään muusta, ne ovat kaupungin todellisia ylpeyden aiheita. Juuri kulttuuriset investoinnit ovat useimmiten osoittautuneet pitemmän päälle kaikkein kannattavimmiksi ja merkitykseltään pysyvimmiksi. Sen sijaan vaikkapa rahan ja markkinoiden fundamentalismi on johtanut moniin käsittämättömiin virhearvioihin. Islannin kaikki suurpankit menivät keinotteluvimmassaan konkurssiin vuonna 2008, ja samalla ne olivat syöksemäisillään koko Islannin maksukyvyttömyyteen. Suomessa Nokia osti omia osakkeitaan vuosien 2003 ja 2008 välillä peräti 19 miljardilla eurolla mitätöidäkseen ne saman tien. Ja tämän valtavan rahasumman kaivoon heittäminen tapahtui vain siitä syystä, että firman osakkeet noteerattaisiin pörssissä edelleen korkeaan kurssiin ja sijoittajat olisivat tyytyväisiä. Niin kauan kuin elävää kulttuuria ja taidetta on vielä olemassa, niin kauan kuin orkesterit soittavat suureneville yleisöille kuten viime vuonna Suomessa, niin kauan kuin orkesterit, teatterit ja ooppera eivät sensuroi ohjelmistoaan tämän ajan kriittisiltäkään ääniltä, niin kauan on vielä toivoa. Mutta sinä hetkenä kun kulttuurielämää aletaan näivettää ja sensuroida ennen kaikkea vain sillä perusteella, että kulttuuri ei näytä tuottavan riittävän paljon taloudellisesti, silloin olemme siirtymässä kohti sellaista henkistä ja yhteiskunnallista pimeyttä, jota Michel Houellebecq, Günter Grass tai Aulis Sallinen pelkäävät. Täällä Lahdessa Sibeliustalon rakentaminen aiheutti aikanaan katkeria riitoja, mutta nyt voi todeta, että se on Lahden kaupungin parhaita investointeja koskaan, etenkin kun talo tuli maksamaan Lahden kaupungille niin vähän, vain 117 miljoonaa markkaa, mikä on vajaa tuhannesosa Nokian omien osakkeiden ostohinnasta. Tämän vuoden aikana jo kahdessa eri kansainvälisessä julkaisussa sali on todettu kuuluvaksi koko maailman akustisesti parhaisiin konserttisaleihin. Sibeliustaloa ei olisi syntynyt ilman Lahden kaupungin kulttuurista kruununjalokiveä, eli Sinfonia Lahtea. Valistus ja sivistys ovat paras lääke kaikenlaista yksioikoista fundamentalismia vastaan. Elävä kulttuuri panee ajattelemaan, auttaa ymmärtämään muitakin näkökulmia, ja näin se vahvistaa myös suvaitsevaisuutta ja humanismia yhteiskunnassa. Se hyötysuhde, mikä Suomessa on saavutettu kulttuurisilla sijoituksilla pelkästään niiden 50 vuoden aikana, jolloin näitä orkesteripäiviä on pidetty, on rahassa mittaamaton. Näillä sanoilla avaan Lahden 50. orkesteripäivät. • Kalevi Aho KOMPOSITIO 1 / 2015 05 Tilattu kolumni Suomen Säveltäjät ry:n Kompositio-lehdelle (2015) Tomi Mäkelä SAARIAHO, SIBELIUS… ENTÄ MUUT? ”K uinka pitkä on Iso-Britannian rantaviiva?” kysyy Lewis Fry Richardson rantaviivaparadoksissaan.1 Suomen rantoja vuonna 2002 mitattaessa huomattiin tuloksen riippuvan paitsi mittauspisteiden etäisyydestä meren rannalla (kuten Richardsonin paradoksissa) myös siitä otetaanko mukaan järvet ja joet – ja jos otetaan niin kuinka pienet.2 Fraktaaligeometria markkeeraa siis hahmottamisen, näkökulman ja mittakaavan merkitystä. Se kuvaa myös enemmän ja vähemmän olennaisten sävelten joukon hierarkkista hahmottumista eli sitä, kuinka monta musiikillista ’ajatusta’ tai ’aihetta’ kussakin sävellyksessä on, tai kuinka monta metristä impulssia esimerkiksi Mozartin Sonate facilesta KV 545 eri ikäiset soittajat löytävät. Yleisesti ottaen niin sanottu linjakas hahmottaminen (”das Gestalten”) merkitsee sitä, ettei kiinnitetä liikaa huomiota välisäveliin, kaikkiin neljäsosanuotteihin jne. Ongelma nousi esiin suunnitellessani esseesikermää Saariaho, Sibelius und andere. Jäin pohtimaan, kuinka monesta suomalaisesta ’järvestä’ ja ’joesta’ on kerrottava jotain, jos haluaa käsitellä suomalaista musiikkia ikään kuin ’kaiken kaikkiaan’. Rantaviivaakin mitattaessa on päätettävä, kuinka isot kivet on kierrettävä. Oikaiseminen lyhentää matkaa. Tilanteeseen sopivan mittakaavan määrittely edellyttää perusteellista keskustelua kriteereistä. Suuresti arvostamani opettaja ja tutkijakollega,3 säveltäjä E R K K I S A L M E N H A A R A jakoi 1990-luvun alussa säveltäjät kolmeen suuruusluokkaan: 1. kenestä voi tehdä väitöskirjan, 2. kenestä syntyy lisensiaatin tutkielma ja 3. kenestä saa aikaan gradun. Pohdiskelu liittyi väljästi Suomen musiikin historia -hankkeeseen. Riippumatta siitä onko myös taiteilijoita, joista voisi kirjoittaa vain seminaarityön, yksittäisen taiteilijan sijoittuminen johonkin arvoluokkaan riippuu siitä, mistä ollaan kiin06 KOMPOSITIO 1 / 2015 nostuneita. Ensin pitää sopia mittayksiköstä, sitten voidaan mitata. Uskon että Salmenhaara otti tämän huomioon. Jos löytyy mielekäs ongelma, hyvän tietokirjan voi kirjoittaa mistä tahansa – vaikka 1500-luvun mylläristä.4 Edes Mozartista ei kannata kirjoittaa ilman tuoretta kysymyksenasettelua, ei vaikka olisi ulkoiset ja muut edellytykset tuottaa virheetöntä tekstiä ja jopa korjata vanhemmista kirjoista löytyviä pikku erehdyksiä. Enemmän tai vähemmän arvokkaita tutkimusaiheita on aikojen kuluessa aina silloin tällöin vertailtu keskenään, mutta loppujen lopuksi työn arvo riippuu ensisijaisesti oivalluksista eikä aiheesta. Aiheita voidaan asettaa arvojärjestykseen vain maailmankatsomuksellisessa viitekehyksessä. Richardsonin paradoksin relevanssin omalle työlleni oivalsin Prahassa, kun M I C H A E L B E C K E R M A N laskeskeli kuinka monta sävellystä B O H U S L AV M A R T I N Ů L L A on.5 Kun nyt puolestani kysyn säveltäjien määrää Suomessa, kuulen huokauksen: ”Liian monta, tilaukset eivät riitä…” Myös kulttuurimainonnan ja historian tulkinnan kannalta olisi helpompaa, jos kulloinkin olisi vain yksi, mutta sitäkin vahvempi suomalaissäveltäjä. Mutta säveltäjien määrää ei voi säännöstellä. Edes ammattilaismuusikoiden määrää ei pystytä laskemaan, ellei olla yksimielisiä siitä, mitä musiikin ’ammattilaisuus’ musiikkialalla tarkoittaa.6 Siihen asti on mittayksiköiden annettava ’kellua’. Saariaho, Sibelius und andere -kirjan nimilista venyi siis pitkäksi: 18 sivua listaa pelkistä henkilöistä, lisäksi yhtyeistä, instituutioista, paikkakunnista jne. Otsikko on kuitenkin partitiivissa ”und andere” – siis ’ ja muita’ eikä ’ ja kaikki muut’.7 Monta nimeä toki puuttuu, onhan kyseessä esseelukemisto eikä tietosanakirja tai oppikirja. Alle 45-vuotiaille on tarkoitus omistaa jatko-osa kunhan heidän asemansa vielä hiukan selkiytyy – tai sitten tehdään huolella laajennettu painos kokonaisuudesta! Sikäli kun kenen tahansa tekemiä aihe- ja henkilövalintoja arvostellaan näkökulmakeskeisyydestä tai jopa ns. saksalaisuudesta, voidaan todeta että jollain perusteellahan valintoja on aina tehtävä, eivätkä kaikki nimet ja asiat ole mahtuneet edes tietosanakirjoihin.8 Suurimman vastuun kattavuudesta kantavatkin juuri tietosana- ja yleiskuva-oppikirjojen tekijät. Heidän valinnoillaan ja luonnehdinnoillaan on taipumus ( ja usein myös tarkoitus) mineralisoitua yleistiedoksi. Mutta yleisesti hyväksytyt arviointi- ja valintakriteerit horjuvat jos kiinnostutaan jostain muusta kuin tavanomaisista asioista, kuten sävellysten laadusta, tavalla tai toisella mitattuna. Tämä rasittaa tietokirjojen validiteettia ja pakottaa kirjoittamaan niitäkin sukupolvi sukupolvelta uudestaan. Opettavaisia irvikuvia valikoidusta tietosana-tiedosta ( ja oikeasti, historiallisessa mielessä, ’saksalaisista’ näkökulmista!) löytyy menneiltä ajoilta, ajatellaanpa vaikka faktojen osalta lähes virheetöntä, valtion varoilla ryhmätyönä tehtyä Das Lexikon der Juden in der Musik. Mit einem Titelverzeichnis jüdischer Werke (useita painoksia v. 1940–1943): sen sivuilta löytyy muista tietokirjoista puuttuvien muusikoiden nimiä yms. perustietoja. Työn ns. arvon luonnehdinnat – esimerkiksi G U S TAV M A H L E R I N ja A R N O L D S C H Ö N B E R G I N musiikinhistoriallisen merkityksen erittelyt – ovat tuossa kirjassa tietysti valheellisuuden maailmanennätys! Mutta Das Lexikon der Juden osoittaa omalla kalmankolkolla tavallaan kuinka tiedonintressit muuttuvat kun esiin nousee aiemmin varjoon jääneitä asioita. Positiivinen esimerkki samasta asiasta ovat kompensaatiohistoriankirjoituksen tulokset, esim. naistaiteilijoista tehdyt tietosanakirjat ja tiedostot. Myös kansalliset ja muut jonkun tietyn yhteisön säätelemät asenteet vaikuttavat tietosanakirjoista yms. löytyviin luonnehdintoihin, korostuksiin ja valintoihin. Tekijät eivät sitä aina edes tiedosta, onhan kyse oman kulttuurin itsestäänselvyyksistä, common sensestä. Silloinkin näkökulmat voivat avartua, varsinkin jos asenteiden tuottamat näkökulmat ovat uusia: esimerkiksi jos kirjoitetaan ensimmäistä kertaa jonkin nuoren kansan musiikista. Pinnistely kulloisessakin tilanteessa vakiintuneen mainstream-perspektiivin ulkopuolisen tarinan hyväksi on valitettavasti aina työlästä ja vastavirta voimakasta. Tietosanakirjassa uudet näkökulmat tuottavat uutta aineistoa faktatasolla, vaikka ne liittyisivät rikolliseen maailmankuvaan (esim. antisemitismiin). Essee on sen sijaan aatehistoriallisen kontekstin osalta äärimmäisen arka laji. Natsien tietosanakirjoille löytyy nykyisinkin käyttöä, kun etsitään perustietoja muissa yhteyksissä kokonaan unohdetuista juutalaismuusikoista, kun taas natsien esseitä alan harjoittajat Saksassa häpeävät yhä kollektiivisesti. Mistä Suomi eniten hyötyy? Kansantaloudellisesti voi hyvinkin olla mielekästä keskittyä tiedotus- ja tutkimustyössä muutamaan harvaan taiteilijaan, mutta suuri osa taiteilijoista varmaankin turhautuu. Kaikenlaisesta tavarasta puheen ollen, teollisuuden ja kaupankäynnin alalla monien ihmisten huomio keskittyy vapaiden markkinoiden ansiosta muutamaan harvaan merkkituotteeseen ja moni muu hyvä tuote jää huomaamatta. Yksi ja toinen erittäin hyvää työtä tekevä firma on 1900–2000-luvuilla mennyt konkurssiin sen jälkeen kun mainonnasta tuli keskeinen osa markkinataloutta. Voisi tietysti ajatella, että muun kuin kaupallisen tiedotustoiminnan olisi taisteltava tätä asetelmaa vastaan ja estää sen leviäminen esimerkiksi taiteen alalle. Mutta toisaalta voi hyvinkin olla aihetta pelätä, että suomalaisen uuden musiikin ’merkki’ kärsii, jos alan harjoittajien nimikirjoa kasvatetaan eikä tyydytä pariin supersäveltäjään. Tieteen alalla historian tulkitsemista ns. suurmiesten varassa onkin jo ajat sitten alettu pitää teologian dominoiman ajan perintönä, eihän edes Mozartin, klassisen taidemusiikin ’messiaan’ aikakautta voi ymmärtää vain Mozartin elämän ja tuotannon valossa. Jo G U I D O A D L E R I N Denkmäler >> Tomi Mäkelä. KUVA:MANUEL A SCHWARTZ, NEW YORKISSA 2014. PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Vrt. Benoît B. Mandelbrot, ”How Long Is the Coast of Britain? Statistical SelfSimilarity and Fractional Dimension”. Science, New Series,Vol. 156, No. 3775 (May 5, 1967). Vrt. http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-rantaviiva-lisaantyi40-000-kilometrilla/1819592 (16.9.2014). Varsinkin hänen Sibelius-kirjansa (Helsinki: Tammi, 1984) aiheuttamat epäoikeudenmukaiset aggressiot tekevät hänestä sympaattisesti traagisen hahmon. Vrt. Carlo Ginzburg, Il formaggio e i vermi. Torino: Einaudi, 1976.Vrt. myös Ginzburgin kirjan ja Carl Dahlhausin Grundlagen der Musikgeschichte. Köln: Gerig, 1977 välisestä suhteesta Tomi Mäkelä, ”Ignaz Moscheles, musiikinhistoria ja tieteen tasoristeykset. Mikro- ja makrohistoria Carl Dahlhausin kirjoitusten valossa”. Musiikki 35, 4, 2005, 125–142. Vrt. sittemmin Michael Beckerman, ”How Long is the Coast of Martinů?” Teoksessa Kontinuität des Wandels / Continuity of Change. Bohuslav Martinu in der Musikgeschichte des 20. Jahrhunderts / Bohuslav Martinu in Twentieth-Century Music History. Toim. Brezina, Ales ja Rentsch, Ivana. Bern etc.: Peter Lang, 2010. Tästä aiheesta ks. esim. Professionalismus in der Musik. Toim. Christian Kaden und Volker Kalisch. Essen: Die Blaue Eule, 1999. Otsikko on syvä kumarrus Dahlhausin hienolle, joskaan ei aivan virheettömälle (vaikkakin ammattimaisesti toimitetulle) esseekokoelmalle Schönberg und andere. Gesammelte Aufsätze zur Neuen Musik. Mainz: Schott, 1978. Kiinnostavaa keskustelua aiheesta kävivät Ludwig Finscher ja Alexander Jaschinski artikkelissaan ”Die neue MGG als internationales Lexikon”. Teoksessa Mehrsprachigkeit und regionale Bindung in Musik und Literatur. Toim. Mäkelä, Tomi ja Klein, Tobias Robert. Frankfurt a. M.: Peter Lang, 2004, 149–154. Niteitä on ilmestynyt jo 156.Vrt. <http://www.dtoe.at/Publikationen/Denkm. php> (4.10.2014). Tiedän että suomalaista koulutusta on viime vuosina yhä enemmän myös arvosteltu, varsinkin Suomessa. Kirjoissani sivuan tätäkin asiaa, mutta olen sitä mieltä että kriittinen keskustelu on käytävä ensin sisäpiireissä eli Suomessa. Carl Dahlhaus, Gesammelte Werke in 10 Bänden. Toim. Hermann Danuser et al. Laaber: Laaber, 2000–2007. Heillä oli iso projekti tukenaan, mutta virheitä kirjoihin jäi siitä huolimatta. Onneksi kukaan kriitikko ei ole keskittynyt niiden etsimiseen. KOMPOSITIO 1 / 2015 07 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ ”Suomen valtti on moninaisuus ja taitava tekijäkollektiivi. Se kertoo sivilisaatiostamme enemmän kuin superlahjakkuutemme. Vaikka uskon lahjakkuuteen (enkä vain koulutukseen ja ns. miljöön merkitykseen), haluaisin antaa ihmiskunnan valita sankarinsa rauhassa, demokraattisesti, enkä musiikkitieteilijänä vaikuttaa kaanonin luomiseen ja myyttien tukemiseen.” der Tonkunst in Österreich (1892–) oivalsi että itävaltalaisuutta on tutkittava laajakantaisesti: 9 tunnetuimmat DTÖ”muistomerkin” saaneet säveltäjät ovatkin C H R I S T O P H W I L L I B A L D G L U C K ja M I C H A E L H AY D N ! Mitä enemmän markkinatalouden lait hyväksytään taidemusiikin harjoittajien piirissä arkipäivän premisseiksi, sitä vaikeampaa on myös rajan veto ns. populaariin musiikkiin, mutta se on toisen jutun aihe. Sitä paitsi myös Sibelius, Saariaho und andere -kirjassani vältin tämän perinteisen rajan vetoa ja kaikkea siihen liittyvää keskustelua. Suomen valtti on moninaisuus ja taitava tekijäkollektiivi. Se kertoo sivilisaatiostamme enemmän kuin superlahjakkuutemme. Vaikka uskon lahjakkuuteen (enkä vain koulutukseen ja ns. miljöön merkitykseen), haluaisin antaa ihmiskunnan valita sankarinsa rauhassa, demokraattisesti, enkä musiikkitieteilijänä vaikuttaa kaanonin luomiseen ja myyttien tukemiseen. Varmuus siitä kuka tämän hetken suomalaisista säveltaiteilijoista 100 vuoden kuluttua vaikuttaa eniten maamme maineeseen tai johonkin muuhun saadaan 100 vuoden kuluttua. Varsinkaan Pacius-aihe ei liity suomalaisen nykymusiikin edistykseen ja tiedotukseen, ei vaikka satsattaisiin saksankielisiin maihin. Vanhemmankin suomalaisen musiikkielämän esittely saattaa tosin olla järkevää jos tavoitteena on suomalaiskulttuurin arvon nousu. Jos sen sijaan halutaan ylläpitää mielikuvaa metsistä löytyvistä neroista, sibeliaanisesti ”Erscheinung(en) aus den Wäldern”, ei saa kertoa kenellekään että ammattilaismusisoinnin aikakausi alkoi meillä jo ennen Sibeliusta, ja että VÄ I N Ä M Ö I N E N eli ( jos eli) kauan sitten – tai että nykyajan hienoimmat suomalaissäveltäjät ja kaikki muutkin muusikot 08 KOMPOSITIO 1 / 2015 ovat päässeet jo lapsena osalliseksi turbokoulutuksesta maailman moderneimpiin kuuluvissa opinahjoissa – kirkonkylän musiikkikoulusta aina musiikkiyliopistoomme asti.10 Sellaistakin yleisöä maailmalla on, joka mielellään uskoisi suomalaisen musiikin olevan itseoppineiden kannonpäämuusikoiden vuolemaa. Uskon kuitenkin että Suomen hyvän maineen tukevin perusta on koulutus ja tietotaito, vasta toissijaisesti luonnon puhtaus, hakkuista huolimatta hienot maisemat ja varsin rehti kansa. Osaamisen ja koululaitoksemme arvostuksesta hyötyvät monet tärkeät palvelualat ja ulkomailla töitä etsivät tai opiskelevat suomalaiset. Korkeakouluissa tehdään sitä paitsi merkittävä osa kansantuotteestamme. Ulkomaiset opiskelijat tuovat maahan rahaa maksaessaan vuokria ja ruokalaskuja. Ja professorikunnan työtä helpottaa se että suomalainen asiantuntemus opitaan tuntemaan ja meille hakeutuu opiskelijoiden parhaimmistoa. Arkihuolia Sekä Saariaho-kirja että Friedrich Pacius, ein deutscher Komponist in Finnland ilmestyi vuoden 2014 elokuussa. Alun perin näin ei pitänyt käydä, mutta lopulta kirjojen viimeistelyn joutui suorittamaan yksi ja sama freelance-kustannustoimittaja rinnakkain muiden töidensä ohella. Vastaavalla tavalla hektisiä hetkiä vietti kirjojen tekijä. Päällekkäisyyteen ajauduttiin kuin alppilaakson lumivyöryssä koska Saariaho-kirjan teko jouduttiin painotuen puutteessa keskeyttämään. Kun rahoitus löytyi (ei muuten senttiäkään Suomesta) tuli kiire, olihan kirja saatava ulos hyvissä ajoin ennen Frankfurtin messuja. Paciuksen osalta tavoite oli ollut iso kaksikielinen julkaisu juhlavuonna 2009 mutta SLS päätti silloin tehdä ensin ruotsinkielisen ja vasta myöhemmin – sikäli kun yhteistyö jonkun saksalaiskustantajan kanssa onnistuisi – laajemman saksankielisen kirjan. Kustantajan löytyminen oli yllättävän vaikeaa. Isot talot eivät olleet aiheesta lainkaan kiinnostuneita. Pitkän taivuttelun jälkeen arvostettu G E O R G O L M S suostui yhteistyöhön, olivathan Suomi-aiheiset kirjamessut tulossa. Aiheena Pacius tuskin herättääkään laajojen piirien huomiota – taatusti vähemmän kuin uusi suomalaismusiikki. Eräs Saksasta muuten kiinnostunut suomalaisjournalistikin totesi uudesta Pacius-kirjasta tylysti, ettei se ”kiinnosta koska olen lukenut sen jo ruotsiksi”. Uudessa versiossa on kuitenkin paljon uutta – prosentuaalisesti paljon enemmän kuin Jean Sibelius -kirjassa (2011), joka on englanniksi laajennettu versio teoksesta ”Poesie in der Luft” (2007). Sivujakin tuli Paciukseen lisää toinen mokoma. Toistaiseksi kaikki kirjani ovat lopulta, kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta, löytäneet yleisönsä. Tavoitteeni onkin herättää uteliaisuutta ja keskustelua, joten kirjojen hiukan hidas hakeutuminen ihmisten yö- tai kirjoituspöydille sopii niiden luonteeseen. En kirjoita niille jotka rakastavat Suomea tai Pohjolaa jo ennestään ja siis odottavat uusia kirjoja lempiaiheestaan vaan niille jotka suhtautuvat meihin epäilevästi. Myös ne lukijat minua kiinnostavat jotka tilaisuuden tullen suuntaavat katseensa vaistomaisesti kohti etelää, niin kuin S E B A S T I A N S C H O E P P keskelle Frankfurtin ensisijaisesti Suomi-aiheisia kirjamessuja (!) ilmestyneessä ja paljon keskustelua provosoineessa kirja-esseessään Mehr Süden wagen, ”Uskalletaan enemmän etelää”. Suomalaisesta näkökulmasta varsinkaan Saariaho-kirja ei liene kiinnostava. Asiat ovat tuttuja, itse koettuja, PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ näkökulmat lähtökohtaisesti outoja. Kerronnallinen punainen lanka on vaikeasti hahmotettavissa, etenkin jos antaa alaviiteviidakon häiritä. Myös kirjan kieli on aikamoinen haaste, onhan ani harvalla suomalaisella nykyisin rutiinia saksan lauserakenteiden, konditionaalien ja muiden kiemuroiden tulkinnassa. Moni lähtökohtaisesti hyväntahtoinenkin suomalaislukija tulee väsymään ’epäselviin’ ilmaisuihin ja alkaa varmasti etsiä vain asia- tai painovirheitä. Kirjahan ei olekaan perinteisessä mielessä tieteellinen, vaan se syntyi ikään kuin iltapuhteilla, ei osana jotain virkatutkimusta. Siinä on ekspressionistinen pohjavire, vaikkei se mikään omakuva tai päiväkirja olekaan. Molemmat kirjat oli tosiaankin kustantajan mielestä ihan pakko saada painettua elokuuhun 2014 mennessä (tai sitten ei lainkaan) vaikka viimeistelyä olisi ollut mahdollista, hauska ja hyvä jatkaa vielä hyvän aikaa. Olen tosin huomannut, että jos ei ajoissa uskalla lopettaa hiomista, vaan pelkää huolimattomuusvirheitä yms., ajautuu hiomiskierteeseen, etenkin jos tekee työtä (pakon sanelemana) yksin. Uskoisin, että sama pätee muuhunkin luovaan työhön kuin esseismiin, esimerkiksi säveltämiseen tai konserttiohjelman valmistelemiseen. Kaiken lisäksi pitkään hiotuista töistäkään ei tahdo tulla virheettömiä, varsinkin jos otetaan huomioon, että virheitä on muunkinlaisia kuin ajan ja/tai työvoiman riittäessä lopulta aina löytyviä lipsahduksia. Kohtalokkain ja vaikeimmin löytyvä virhe on horjuva tai asenteellinen väite. Siitä voidaan vääntää kättä, onko se pahempi kuin nurin niskoin kääntynyt vuosiluku tai nimestä unohtunut (tai vaihtunut) kirjain. Tietokirjoittajien työolosuhteet ovat etenkin viimeistelyvaiheen osalta huo- nontuneet viime vuosina nopeasti. Vaikka kokonaistilannetta kompensoi ainakin näennäisesti helpottunut tiedonetsintävaihe (ongelma on siinä että kun tietoa on helppo saada, se on kaikkien ulottuvilla) ja kirjoittamistekniikkaan liittyvät IT-helpotukset (tämäkin apu on itse asiassa petollista, mutta se olisi toisen tarinan aihe), moni kollega on lopettanut laajamuotoisen julkaisutoiminnan jo ajat sitten. Toisen ajattelevan ihmisen apua ei mikään tietokone tai ”cloud” korvaa! Vielä muutama vuosi sitten alaan perehtyneet kustannustoimittajat tekivät tunnollisesti korjaustyötä, nykyisin vain vähän tai ei lainkaan; poikkeuksia on koko maailmassa vain muutama. Yksittäiset tutkimusalat ja tutkijatyypit kärsivät uudesta tilanteesta kukin omalla tavallaan. Jälkikäteen voidaan vain spekuloida sillä miten esimerkiksi C A R L DA H L H AU S tai eräät suomalaisen musiikkitieteen historian tunnetuimmat nimet olisivat pärjänneet ilman sihteerien ja toimittajien apua. Niin huolellisesti kuin Dahlhausin kirjat ja artikkelit aikanaan varmasti toimitettiinkin, ne aiheuttivat nyt melkoisesti päänsärkyä koottujen teosten tekijöille.11 ”En kirjoita niille jotka rakastavat Suomea tai Pohjolaa jo ennestään ja siis odottavat uusia kirjoja lempiaiheestaan vaan niille jotka suhtautuvat meihin epäilevästi.” Tomi Mäkelä on Berliinissä asuva MartinLuther-yliopiston (Halle-Wittenberg) musiikkitieteen professori. Julkaissut vastikään kirjat Saariaho, Sibelius und andere – Neue Helden des neuen Nordens. 100 Jahre Musik und Bildung in Finnland (Olms, 2014, 296 s.), Friedrich Pacius, ein deutscher Komponist in Finnland (Olms ja SLS, 2014, 552 s.) ja Jean Sibelius und seine Zeit (Laaber 2013, 332 s.). 2011 ilmestyi englanniksi Jean Sibelius (498 s.), joka on käännös Saksassa 2008 palkitusta Sibelius-kirjasta ”Poesie in der Luft” (Breitkopf 2007). Postludium Kirjat esiteltiin Berliinissä 17. marraskuuta Pohjoismaiden suurlähetystökompleksin tiloissa täydelle salille VIP-vieraita. Mottona oli ”Mehr Finnland wagen!” – parafraasi Schoeppin kirjasta Mehr Süden wagen. Tekijän lisäksi tilaisuuteen osallistuivat A N N I K K A KO N T T O R I - G U S TA F S S O N , M A R K G O T H Ó N I ja J Ü R I R E I N V E R E . Keskustelun aiheena oli laajemminkin Suomen ajankohtainen tilanne ja vuoden 2015 merkitys suomalaisen musiikin juhlavuotena. • Tomi Mäkelä KOMPOSITIO 1 / 2015 09 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ Tomi Mäkelä: Saariaho, Sibelius und Andere. Neue Helden des neuen Nordens. Die letzten 100 Jahre Musik und Bildung in Finnland. Olms 2014. S uomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma kirjoitti viime syksynä mielenkiintoisen kolumnin julkisuuden olemuksesta. Hän oli itse joutunut yllättäen julkisuuden kohteeksi, ilmeisesti jollain ikävällä tavalla koskapa foorumi liittyi iltapäivälehden lööppiin. Mielenkiintoista tekstissä oli avoin kuvaus siitä, miten outoihin tunnetiloihin tällainen kohteeksi joutuminen johtaa: kiikkulaudalle, joka helposti heiluttaa uhriaan omnipotenssiharhoista helvetillisiin arvottomuuden tunteisiin. Sharman lyhyt teksti oli lähtökohtaisesti toteava. Mutta jos se on totta, niin mikä julkisuudessa on vialla? Kysymyksen pohtiminen on tärkeää, jos esimerkiksi ammatikseen säveltää musiikkia, jota esitetään julkisesti. Kysymys on tärkeä myös musiikintutkijalle, joka työkseen esittelee musiikintekijöiden aikaansaannoksia julkisuuteen saattamissaan teksteissä. Miksi Tomi Mäkelän uusi kirja Saariaho, Sibelius und andere (”Saariaho, Sibelius ja toiset”) toi Sharman kolumnin mieleeni? Ehkä siksi, että Mäkelän teksti edustaa jokseenkin toista äärilaitaa, kuin kolumnissa mainittu julkisuuden laji (eli lööpit ja kohulehdistö). Suomennokseni kirjan nimestä on kielellisesti kömpelö, koska kirjan eetos tuo niin voimakkaasti mieleeni pohdinnat toiseuden ja ei-identtisyyden olemuksesta ja arvosta, 1900-luvun filosofeista erityisesti A D O R N O N , B U B E R I N ja L E V I N A K S E N teksteissä. Esimerkiksi Levinas arvostelee länsimaisen rationaalisen ja identiteetti-keskeisen filosofian perinnettä siitä, että siinä ihminen viime kädessä yrittää levittää oman itsensä kaikkialle. Kyky kohdata toisen ei-identtisyys rapistuu, ja samalla ylipäänsä herk10 KOMPOSITIO 1 / 2015 kyys omat rajat ylittäville salaisuuksille. Jäljelle jää lopulta vain sokea pakko levittää oma Lebensraum kaikkialle: Vilnan juutalainen Emanuel Levinas käsitti ongelman poikkeuksellisen kirkkaasti. Kaavamaisen lööppijulkisuuden klassinen kuvaus 1900-luvun kaunokirjallisuudessa on tietenkin B Ö L L I N Katharina Blumin menetetty maine. Saman ilmiön kiteyttää sattuvasti M A R T T I L I N D QV I S T eräässä novellissaan. Siinä iltapäivälehden toimittaja on tehnyt kohu-uutisen julkkismiehen salarakkaasta. Nainen haluaa tavata toimittajan, joka sitten saapuu tapaamiseen kovin empaattiseksi tekeytyneenä ja valmiina korjaamaan seuraavana päivänä faktoja, mikäli siihen on tarvetta. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä. Nainen halusi tavata toimittajan kertoakseen tälle, ettei lainkaan eikä miltään osin tunnistanut itseään ja omaa todellisuuttaan siitä, mitä lehteen oli kirjoitettu. Syyt karkeaan ja manipuloivaan julkisuuteen ovat moninaiset. Suomessa kielialu- een ja kansantalouden pienuus ovat yksi syy siihen, että vivahteikkaalle ja avoimelle pohdinnalle on julkisuudessa liian vähän tilaa, varsinkaan musiikin saralla. Syvien ja hankalien kysymysten lahjomaton pohdinta vähenee, pakonomainen menestys-höpöhöpö lisääntyy. Tätä taustaa vasten on virkistävää lukea Tomi Mäkelän pohdintoja. Kirjoittajan sivistynyt ja hienovarainen ote purkaa edellä hahmottamaani harhaisen julkisuuden ongelmaa yksinkertaisesti tuomalla tilalle rakentavan vaihtoehdon. Alun perin lahtelainen Mäkelä toimii nykyään musiikkitieteen professorina Hallessa ja asuu Berliinissä. Vaikka hän on suorittanut opintonsa pääosin Itävallassa ja Saksassa, hän on jatkuvasti pitänyt yllä tiiviitä suhteita synnyinmaahansa, mm. dosenttina SibeliusAkatemiassa. Turvattu institutionaalinen asema saksalaisessa akateemisessa maailmassa antaa hänelle mahdollisuuden tarkastella suomalaisia ilmiöitä riippumattomasti ja kriittisesti. Kirjoittajan vankka sivistys ja ahkera taustatyö ovat PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ ”Syyt karkeaan ja manipuloivaan julkisuuteen ovat moninaiset. Suomessa kielialueen ja kansantalouden pienuus ovat yksi syy siihen, että vivahteikkaalle ja avoimelle pohdinnalle on julkisuudessa liian vähän tilaa, varsinkaan musiikin saralla.” synnyttäneet virkistävää ja kiinnostavaa tekstiä. Lähtökohtana Mäkelän valitsemalle ajanjaksolle 1914–2014 on Helsingin kaupunginorkesterin toiminnan vakauttaminen vuonna 1914. Siitä käsin hän esittelee keskieurooppalaiselle lukijakunnalle suomalaista musiikkisivistystä, erityisesti säveltäjien työn kautta. Kirja ei millään muotoa pyri olemaan Lopullinen Totuus Kaikesta, eikä varsinkaan sen tyyppinen ensyklopedia, jossa olisi huolellisesti annosteltu palstatilaa jokaiselle säveltäjälle tämän kuvitteellisen merkittävyyden mukaan. Kyse on pikemminkin monimuotoisesta kommentaarista ja taustoituksesta, kutsusta herkkävireiseen pohdintaan ja dialogiin. Tuntuu myös siltä, että teksti on syntynyt kirjoittajan omasta kiinnostuksesta aihetta kohtaan, ei virallisten tahojen päätöksestä brändätä tai mainostaa. Mäkelä zoomaa reippaasti esiin puolisen tusinaa säveltäjää ja jättää monia muita yhtä reippaasti hyvinkin lyhyen maininnan varaan. Ratkaisu toimii hyvin tämän kokoisessa teoksessa (n. 300 sivua, joista yli 50 eri hakemistoja). Tekstistä, totta kai, nousee esiin ihailu suomalaisen kulttuurin vahvoja näyttöjä kohtaan, mutta myös kriittisyys ja huoli tulevaisuudesta. Yksi esimerkki on AU L I S S A L L I S E N Kullervooopperan produktiot Suomessa ja Saksassa. Mäkelä kuvaa oivaltavasti sitä, miten lyypekkiläinen ja frankfurtilainen toteutus nostivat esiin teoksesta uusia piirteitä. Kansallisoopperan Kullervokäsityksen herooiset piirteet saivat Saksassa antaa tilaa uskottavammalle murtuneisuuden ja surun kohtaamiselle. Mäkelän kirja valmistui 2014 alussa. Sekä Kansallisoopperan alkuperäisen että Savonlinnan kesän 2014 produktiot nähneenä voisin jopa väittää, että saksalainen musiikkiteatteriperinne on Sallisen Kullervon kohdalla auttanut suomalaista oopperan tekemistä aimo askeleen eteenpäin! suusongelmasta: onhan juuri entusiasmi musiikkikulttuurin keskeinen käyttövoima. Viimekädessä analyyttistä musiikintutkimusta ja arvottavaa kritisismiä ei käy samaistaminen, vaikka niiden välillä vuorovaikutusta onkin. Mäkelä kirjoittaa taiteilijoista, joiden polut ja valinnat poikkeavat toisistaan suurestikin. Kiinnostavia huomioita piirtyy esiin niin K A I J A S A A R I A H O S TA kuin M . A . N U M M I S E S TA , niin M A D E T OJ A S TA kuin R E M U A A LT O S E S TA K I N . Avoimuus ei merkitse kirjoittajan omien mieltymysten piilottamista. Mäkelä sympatisoi avoimesti Saariahon mutkatonta ja huomaavaista asennetta, tämän kertoessa työstään. Hän lukee vastakarvaisesti ja jopa ärtyneesti E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A N omaelämäkertaa Omakuva: manipuloitujen piirteiden etsiminen saa tiukkoja sävyjä. Mäkelän laajassa kirjallisuusluettelossa Omakuva saa perusteellisimman käsittelyn. Suomalaisen musiikkikulttuurin kokonaiskuvaa ajatellen olisi suonut, että kirjallisuusluetteloon olisi päässyt toinenkin kiinnostava autobiografinen teksti, Aulis Sallisen Sadepäivän pohdintoja. Sallisen kuvaus uuskaupunkilaisesta 50-luvun riidasta on liikuttava. Lukiolainen Aulis oli koonnut, sovittanut ja harjoittanut levyiltä kuulemaansa dixieland-musiikkia oman yhtyeensä konserttia varten. Yhteiskunnallinen skisma koulun oikeistolaisen rehtorin ja työväentalolle suunnitellun konsertin välillä ratkaistiin niin komealla tavalla, että kyllä siitä kelpaisi edelleen kertoa ulkomaita myöten! Sitä paremmalla syyllä, kun kevyen musiikin heijastumia on moniaalla Sallisen musiikissa aistittavissa, hänen perushumaanin säveltäjäneetoksensa suodattamana (Don Quijoten yölliset tanssit ym.) Itseäänkorjaavuus on tieteenharjoituksen yksi peruspiirre. Salmenhaaran mainiossa Madetoja-elämäkerrassa minua harmitti se kielteisyys, jolla kirjoittaja kommentoi Madetojan hengellistä musiikkia, joka minun mielestäni muodostaa upean ja tärkeän osan hänen tuotannostaan (ajatelkaa nyt De Profundista tai virttä 142!). Mäkelä nostaa muitta mutkitta hengellisen musiikkiperinteen tärkeäksi pohjavirraksi, paitsi Madetojan myös Heikki Laitisen muusikkokuvassa: keskieurooppalainen sivistys tekee mahdolliseksi pohtia näkökulmia, jotka suomalaisessa keskustelussa ovat usein tabu. Ylipäänsä Mäkelä pohtii avoimesti myös sitä, missä määrin musiikkikirjoittajan sympatia esimerkiksi kollegaansa kohtaan voi ja saa värittää tekstiä. E R K K I S A L M E N H A A R A sijoittaa ihaillen U U N O K L A M I N 7 Variaatiota sellolle ja orkesterille suomalaisen konserttokirjallisuuden ylimpään kastiin. Ratkaisua voi tänään kritikoida. Mutta samalla kyse on ikui- Toinen tabu Suomessa on asemamme idän ja lännen rajapinnalla. Useiden esimerkkien ja lähteiden kautta Mäkelä havainnollistaa rajamaan todellisuutta ja heijastumista musiikin tekemiseen. Suomalainen itseymmärrys korostaa usein liian paljon länttä ja suhtautuu itäisiin virikkeisiin torjuvasti. Tätä kuvaa Mäkelä yrittää kääntää tasapainoisempaan suuntaan. Tosin väite siitä, ettei Suomi ennen autonomian aikaa tuottanut mitään kulttuurisesti merkittävää toi mieleeni PA AVO H A AV I KO N ajatukset vuosien takaa: Haavikon mielestä C H Y D E N I U K S E N ja C RU S E L L I N esimerkit kertovat nimenomaan ruotsalaisen ja läntisen kulttuurin potentiaalista. Pidin paljon myös Mäkelän taannoisista Sibelius-kirjoista, sekä saksan- että suomenkielisestä. Niissä hän pyrki tietoisesti nostamaan esiin vastakarvaisia näkökulmia, esimerkkinä Sibeliuksen 8 laulua opus 57 vuodelta 1909. Samoihin aikoihin syntyneet Luonnotar, Voces Intimae ja 4. sinfonia ovat kantaohjelmiston ytimessä. Yhtä suurenmoista musiikkia on opus 57, ja voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa sen katveeseen jäämisen! Nyt käsillä olevassa kirjassa Mäkelä pohtii myös standardijulkisuudesta syrjään jääneitä hahmoja: >> KOMPOSITIO 1 / 2015 11 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ esimerkiksi E S KO S Y V I N G I N toiminta säveltäjänä ja pedagogina on kiinnostava nosto. Tähän voisin heti lisätä, että satuin hiljattain kuulemaan konsertissa ensi kertaa elämässäni E I N O RO I H A N sävellyksiä: aivan upeita teoksia klarinetille ja pianolle 50-luvulta! Mäkelä vertailee myös suomalaista ja saksalaista kulttuurimaisemaa nimistön kautta. Suomessa esimerkiksi katujen ja instituutioiden nimeäminen keskittyy pakonomaisesti Sibeliukseen, kun taas Saksassa musiikkikorkeakoulujen yms. nimissä esiintyy myös säveltäjiä, jotka ovat tärkeämpiä paikallisesti kuin kansainvälisesti ( E I S L E R , T E L E M A N N jne.). Mäkelän huomio on tärkeä ja haastava. Sitä voi kuitenkin täydentää toteamalla, että Porissa toimii Palmgrenkonservatorio ja Leevi Madetoja on saanut sekä nimeään kantavan pianokilpailun Ouluun, että Madetojan te- kijänoikeustuloja käyttävän Madetojasäätiön, joka merkittävällä tavalla tukee uusien sävellysten syntyä. S E L I M PA L M G R E N I S TA on olemassa melko tuore K I M M O KO R H O S E N elämäkerta: se piirtää pitkälle 1900-luvun puoliväliin vaikuttaneen säveltäjä-pianistin toimintaa ja kulttuurista ympäristöä niin vivahteikkaasti, että sen lukemista voi lämpimästi suositella. Se olisi myös hyvin voinut kuulua Mäkelänkin lähteistöön. Ehkä Sibelius-keskeisyys on nykyään Suomessa avartumassa ihan luonnollisella tavalla. En tiedä kuinka paljon olen ylipäänsä ymmärtänyt musiikkitieteestä, mutta vaikutelmani on se, että Mäkelän musiikkikäsityksen takana vaikuttaa dahlhausilainen perinne. Siinä musiikin autonomisuus, sen itsenäinen esteettinen säteilyvoima sekä myönnetään että suhteellistetaan. Esteettinen vakuuttavuus tekee musiikista eri tyyppi- sen historiantutkimuskohteen kuin esimerkiksi politiikasta. Yksi ja toinen ympäristön ja kulttuurin tekijä voi musiikkiin vaikuttaa: Mäkelän tekemissä haastatteluissa nousee esiin esimerkiksi M I K KO H E I N I Ö N kohdalla valo (sen ominaislaatu erityisesti Kangasalla ja Beninissä), H E I K K I L A I T I S E N kohdalla taasen sekä suvun veisuuperinteet että perintö-Steinway. Kummankin kohdalla oman kodin ja lähiympäristön paikalliset ominaispiirteet nousevat tärkeiksi. Koko Suomen mittakaavassa Mäkelä ei väsy painottamaan ruohonjuuritasoa: musiikkiopistoverkostoa, Lahdesta 1960-luvulla alkanutta musiikkiluokkasysteemiä, Sibelius-Akatemiaa, ja niin edelleen. Paljon muutakin tulee kirjasta mieleen, mutta ehkä Komposition toimitus on tyytyväinen, jos päätän raporttini tähän. • Jyrki Linjama Samuli Tiikkaja: Tulisaarna. Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset. Teos. Juva 2014. 683 s. E lämä ja teokset, tässä tärkeysjärjestyksessä. Kerrottavaa riittääkin pitkässä ja vaiherikkaassa elämässä, jonka kaarrosta osuvasti kuvaavat etukannen nuorukainen ja takakannen kuutisenkymmentä vuotta vanhempi säveltäjämestari, samassa ajattelevaisessa asennossa. Tuon kaarroksen luonteva rakentaminen onkin Tiikkajan kirjan merkittävin ansio. Teksti soljuu toteavasti eteenpäin, milteipä ilman että väliotsikoitakaan on tarpeen lukea. Einojuhani Rautavaaraa on brändätty uutterasti viime vuosikymmeninä, eritoten Ondinen toimesta, ja julkikuvaansa säveltäjä on aktiivisesti muovannut itsekin tietyn näköiseksi muistelmissaan, kirjallisesti briljantissa Omakuvassa, jota Tiikkaja laajasti lainaa. Kun kolme viimeistä vuosikymmentä ovat olleet Rautavaaralle onnekkaita paitsi innostavien työtehtävien ja kansainvälisen menestyksen myös yksityiselämän osalta, niin edeltäneitä vuosia hän on muistellut varsin valikoivasti. Biografi taas ei ole voinut sivuuttaa säveltäjän ensimmäisen avioliiton vä- >> 12 KOMPOSITIO 1 / 2015 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ kivaltaisimpiakaan tapahtumia. Jos kuva on näköinen, niin Rautavaaran pyrkimys paeta ensin totaalisti musiikkinsa sisään ja sitten – vapauduttuaan – ottaa oman elämänsä ohjat, on vähintäänkin ymmärrettävä. Niin, jos kuva on näköinen. Avioliittoon ynnä muihin ihmiskonstellaatioihin (kuten esim. Savonlinnan oopperajuhlien järjestämän kutsukilpailun nostattamaan riitaan) on aina vähintään kaksi näkökulmaa. Tämän tietää Tiikkajakin, vaikka onkin lähtökohtaisesti säveltäjänsä puolella (tokko biografiaa olisi muuten tullut kirjoittaneeksikaan). Hän tuo kyllä esiin, että M A R I A H E I D I R AU TAVA A R A luopui, ainakin omasta ja monien muidenkin mielestä, Bayreuthissa syntymäisillään olleesta kansainvälisestä karriääristään perheen vuoksi. Kirjoittaja keskittyy kuitenkin siihen, miten säveltäjä asiat koki – ja miksei niin tekisi, tässähän on kyse Rautavaaran elämänkerrasta. Sopivan etäisyyden löytäminen vielä uraansa jatkavaan mestariin, jonka elämää käsitellään aika yksityiskohtaisesti lapsesta asti, ei ole mitenkään itsestään selvää. Pitää olla lähellä ja katsoa kaukaa, tai päinvastoin. Tässä kirjassa se tuntuu onnistuneen. Teokset ja niiden yllättävän kirjavat vaiheet (eri versioita, saman materiaalin käyttämistä eri sävellyksissä, kappaleiden hylkäämisiä ja jälleen löytymisiä) solahtavat kertomukseen ilman että niiden tulkinnasta ja analyysista tehdään suurempaa numeroa. Pääteoksista on kirjoitettu aiemmin paljon, mihin ”Sopivan etäisyyden löytäminen vielä uraansa jatkavaan mestariin, jonka elämää käsitellään aika yksityiskohtaisesti lapsesta asti, ei ole mitenkään itsestään selvää. Pitää olla lähellä ja katsoa kaukaa, tai päinvastoin. Tässä kirjassa se tuntuu onnistuneen.” Tiikkaja voi nojautua, mutta hän nostaa ainakin maininnalle myös useita aika tuntemattomia sävellyksiä. Kirja keskittyy elämään, joten mitään yhteenvetoa tuotannosta, saati sen asemasta suomalaisessa nykymusiikissa, ei esitetä eikä varhemman Rautavaara-kirjallisuuden kanssa keskustella. Kirjakustantajat eivät ilmeisesti nykyisin hyväksy viitejärjestelmää. Tiikkajan leipätekstissä ei ole viittauksia lähteisiin, mutta takaa löytyy kuitenkin viiteluettelo, joka etenee luvuittain katkeamattomana palstana. Siitä on työläs jäljittää, mihin kohtaan leipätekstissä viitataan. Kirjallisuusluettelossa on yhtäältä tarpeettomilta tuntuvia teoksia, toisaalta Rautavaaraa laajasti käsitteleviä teoksia puuttuu. Sävellysluettelon luulisi säveltäjäelämäkertaan kuuluvan, mutta kenties siitäkin on luovuttu kustantajan vaatimuksesta. Joka tapauksessa kiitos sekä kirjoittajalle että kustantajalle siitä, että tässä maassa voidaan julkaista kirja taidemusiikista, vieläpä nykysäveltäjästä! *** Rautavaara pystyi siis lopultakin hankkimaan itselleen mahdollisuuden keskittyä pelkästään sävellystyöhön, ja tämä näyttäytyy ikään kuin ainoa oikeana tapana toteuttaa ammattikutsumusta. Varmaan sellaisesta moni tänä päivänäkin haaveilee. Päiväkirjassaan Rautavaara suorastaan katsoo, että esimerkiksi hallinnolliset työt onkin tarkoitettu menestymättömille säveltäjille. Näiden on ”helppo vetäytyä” yleishyöydyllisiin tehtäviin, ammattikunnalle eduksi, kun eivät osaa säveltää. ”Näin S U L H O R A N TA , S E P P O N U M M I etc. kaikki nämä vesiväriherrat. Heidän ei tarvitse tiedostaa edes epäonnistumistaan, pääsee piiloon, camouflage.” Nämä pohdinnat seurasivat Sibelius-Akatemian rehtorinvaalia, jossa Rautavaara ei onnekseen tullut valituksi. Suomen Säveltäjien ja Teoston johtokunnassa hän sentään istui… • Mikko Heiniö KOMPOSITIO 1 / 2015 13 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ OSKAR MERIKANNON KIRJEITÄ LIISALLE 1889–1922 OLEMME OOPPERAMAA Urkutaiteilija ja musiikin tohtori J A N L E H T O L A sai kymmenen vuotta sitten valmiiksi taiteellisen tohtorintutkintonsa O S K A R M E R I K A N N O N työstä suomalaisen urkutaiteen hyväksi. Tutkimustyö Merikannon parissa on jatkunut, ja nyt on ilmestynyt Lehtolan toimittama kirja Oskar Merikannon kirjoittamista matkakirjeistä puolisolleen LI I S A L L E kolmenkymmenen vuoden ajalta. Kirjekokoelma täydentää kiinnostavalla tavalla kuvaa sadan vuoden takaisesta suomalaisesta musiikkielämästä. Merikanto kommentoi kirjeissään nasevaan ja persoonalliseen tapaansa aikaa ja elämänmenoa. Kirjeistä rakentuu myös hieno kuva merkittävän esittävän ja luovan säveltaiteen mestarin elämästä. • AM Jan Lehtola (toim.): Oskar Merikannon kirjeitä Liisalle 1889–1922. ”Rakas, kaivattu muoriseni!”. Partuuna 2015. 388 sivua, kuvitettu (mv). Nidottu. Helsingissä asuva itävaltalais-saksalainen musikologi ja musiikkiteatteritutkija E L K E A L B R E C H T sekä Baselissa asuva musikologi ja kielitieteilijä E E VA -TA I N A F O R S I U S S C H I B L I ovat toimittaneet esseekokoelman Olemme oopperamaa – Suomalaisen nykyoopperan synty ja kohtalo. Kirja käsittää faktojen ja ajankohtaisen tiedon lisäksi säveltäjien esseitä, joissa on pohdintoja mm. oopperan historiasta ja estetiikan perusteista. Mitä on olla teoksen luoja, oopperasäveltäjä Suomessa ja globalisoituvassa yhteiskunnassa 2000-luvun alkupuolella, noin 100 vuotta sen jälkeen kun merkittävät suomalaiset oopperainstituutiot on perustettu? Kirjan toimittajat saivat esseen yhdeksältätoista säveltäjältä. Jotkut muut katsoivat, että säveltäjän tulee ilmaista itseään ainoastaan sävellystensä kautta ja eräät eivät vain ehtineet kirjoittaa esseetään toivotussa aikataulussa. Mukana on kuitenkin varsin laaja otos suomalaisia oopperasäveltäjiä joukon nuorimmasta, U L J A S P U L K K I K S E S TA aina E I N O J U H A N I R AU TAVA A R A A N sekä yhden tai kaksi oopperaa säveltäneistä varsinaisiin oopperan moniottelijoihin, joita ovat muiden muassa J U K K A L I N KO L A ja I L K K A K U U S I S T O . Kirjoittajille on annettu vapaus toteuttaa esseet omalla tavallaan, mikä on ollut hyvä ratkaisu, sillä tekstit ovat hyvin paljon kirjoittajiensa näköisiä. Tämä tekee kirjan sympaattiseksi lukea. Lisäksi teos puhuttelee varmasti tavallista oopperassa kävijää, jota uskon kiinnostavan, kuinka oopperat ovat syntyneet ja mitä säveltäjän päässä on liikkunut, kun teosta on tehty. • AM Elke Albrecht ja Eeva-Taina Forsius-Schibli (toim.): Olemme oopperamaa – Suomalaisen nykyoopperan synty ja kohtalo. Kulttuuriosuuskunta Vehrä 2014. 227 s. Nidottu. 14 KOMPOSITIO 1 / 2015 PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ SAKSALAINEN SÄVELTÄJÄ SUOMESSA F R E D R I K PAC I U S syntyi Hampurissa vuonna 1809, samana vuonna kuin F E L I X M E N D E L S S O H N B A RT H O L DY. Pacius oli musikaalisesti lahjakas lapsi, ja opiskeli viulunsoittoa L U DW I G S P O H R I N oppilaana sekä musiikinteoriaa, kontrapunktia ja sävellystä M O R I T Z H AU P T M A N N I N johdolla. Pacius asettui pysyvästi asumaan Helsinkiin vuonna 1835, minkä jälkeen hänen vaikutuksensa suomalaiseen musiikkielämään muodostui varsin merkittäväksi. Paitsi että hän on Maamme-laulun säveltäjä ja mm. Akademiska Sångföreningenin perustaja. on hän myös säveltänyt ensimmäisen suomalaisen oopperan Kaarle kuninkaan metsästys. Kirja kertoo Paciuksen elämästä ja työstä erityisesti pohjoiseurooppalaisen kulttuurihistorian näkökulmasta. Kirjan toinen osa muodostuu S I L K E B RU N S I N toimittamista, Paciuksen jäämistöön kuuluneista päiväkirjoista, kirjeistä ja muita dokumenteista, jotka tuovat uusia näkökulmia Paciuksen elämään ja persoonaan. Tämän 1800-luvunkaan ”mamun” elämä ei Suomessa ollut aivan ristiriidatonta. Hän on kuitenkin sittemmin saanut osakseen paljonkin arvostusta ja tullut nimitetyksi myös Suomen musiikin isäksi. • SÄVELTÄJÄ Säveltäjä AU L I S S A L L I N E N täytti tänä keväänä 80 vuotta, minkä vuoksi juuri nyt on otollinen ajankohta julkaista kirja noin kolmenkymmenen vuoden ajalta kertyneistä päiväkirjamerkinnöistä ja esseistä. Runsaat viisisataa liuskaa käsittäneen materiaalin pääpaino on työpäiväkirjoissa, kulloinkin työn alla olleen teoksen sanallisissa analyyseissä. Lisäksi mukana on toistakymmentä esseetä ja kirjoitusta. Tekstien kautta kuljetaan Sallisen mukana mm. Turun saaristossa Hiittisissä, Ranskan Provencessa sekä Suomen musiikkielämän eri estradeilla. • AM Aulis Sallinen: Säveltäjä. Auditorium 2015. 304 s. Sidottu. AM Tomi Mäkelä: Friedrich Pacius – Ein deutscher Komponist in Finnland. Georg Olms Verlag 2014. 552 s. Sidottu. KOMPOSITIO 1 / 2015 15 Antti Auvinen VARSOVAN SYKSY JA NEWAUD WARSAW AUTUMN – INTERNATIONAL FESTIVAL OF CONTEMPORARY MUSIC 19.–27.9.2014 J ärjestyksessään 57. Varsovan Syksy -festivaalin laaja ohjelma rakentui kiehtovasti säveltäjien monipuolisten soitinvalintojen ympärille. Other Instruments -tematiikka esitteli erilaisia mahdollisuuksia liittää ei-länsimaisten kulttuurialueiden soittimistoa länsimaisen taidemusiikin yhteyteen. Festivaalin ohjelmaan oli sisällytetty Arte dei Suonatori -barokkiorkesterin ja musikFabrik -yhtyeen yhteiskonsertti, Andien aerofoneja esittelevän bolivialaisen Orquesta Experimental de Instrumentos Nativosin esiintyminen sekä perinteiseen kiinalaiseen soittimistoon nojaavan pekingiläisen Forbidden City Chamber Orchestran konsertti. Lisäksi ohjelmaan kuului gamelan-musiikkia sekä musiikkia instrumenteilla, joilla on poikkeuksellisen voimakkaat soinnilliset ominaispiirteet sekä syvä kulttuurisidonnaisuus – esimerkiksi didgeridoo, qanun, sho sekä koto. Muut kulttuuriperinteet ja esimerkiksi historialliset soittimet tarjoavat uudenlaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia aikamme taidemusiikin säveltäjille. Historiallisuus voi olla läsnä monella tavalla. M AU R I C I O K AG E L I N Kammermusik für RenaissanceInstrumente vuodelta 1965 oli festivaalin ohjelmassa yhtenä näkökulmana. Kuunnellessani K A Z I M I E R Z S E RO C K I N viimeiseksi jäänyttä teosta Pianophonie pianolle, orkesterille ja elektroniselle äänen transformaatiolle, oli elektroniikan historiallisuus tai jopa ”antiikkisuus” läsnä. Teos on vuodelta 1978. Lyhyt tarkastelu osoitti, että kyseessä oli itse asiassa analogisen äänen transformaation osalta teoksen nykyaikainen Max/MSPrekonstruktio. Itse teoksen elektronista 16 KOMPOSITIO 1 / 2015 ”Kaikkiaan Varsovan Syksyn taiteellinen johtaja Tadeusz Wielecki oli koonnut kaikkiaan hyvän, ajatuksia herättävän sekä virikkeitä antavan, mielenkiintoisen festivaaliohjelman.” äänimaailmaa ei luonnollisestikaan ollut haluttu päivittää. Alkuperäisen teoksen esittäminen vaatii kolme teknikkoa. Nykyaikainen rekonstruktio vaatii yhden teknikon. Yhtä kaikki, erittäin positiivinen kokemus. Lisäksi tuota teosta kuulee konserteissa äärimmäisen harvoin. Muistijäljen piirsi myös DIISSCorkesteri Vilnasta. DIISSC käyttää historiallisia, mutta ei suinkaan vanhentuneita, neuvostosyntetisaattoreita. Idea ei liene lähtökohtaisesti huono, mutta käytännössä DIISSC oli otsalamppuineen ankea ja harmaa kuin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon ryhmäkuva. Tämäkin festivaali, kuten Varsovan Syksyä edeltävä Oslon Pohjoismaiset musiikkipäivät, sisälsi S I M O N S T E E N A N D E R S E N I N teoksen Ouvertures, konserton guzhengille ja orkesterille. Säveltäjän tyyli on tullut tutuksi. Viihdyttävä teos, useammankin kuuntelukerran jälkeen. Ouverturesin toimivana parina Varsovan filharmonisen orkesterin konsertissa oli estetiikaltaan SteenAndersenin hengenheimolaisen, nuoren puolalaisen A N D R Z E J K W I E C I N S K I N teos cembalolle ja orkesterille. Kaikkiaan Varsovan Syksyn taiteellinen johtaja TA D E U S Z W I E L E C K I oli koonnut kaikkiaan hyvän, ajatuksia herättävän sekä virikkeitä antavan, mielenkiintoisen festivaaliohjelman. NewAud Samaan aikaan Varsovan Syksyn kanssa järjestettiin Varsovan yliopistolla New Music: New Audiences -päätöskonferenssi. Lyhyemmin NewAud -projekti päättyi suunnitellusti vuoden 2014 loppuun mennessä. Suomen Säveltäjät ry on ollut mukana toteuttamassa ja ylläpitämässä projektia. Projektiin osallistui yhteensä 31 uuden musiikin yhtyettä 17 eri maasta. Kansainvälisesti tunnustetut Avanti! ja defunensemble olivat Suomen edustajat projektissa. NewAud -projektin päämäärä oli luoda verkosto paitsi uuden musiikin kierrättämiseen, myös yleisötyöhön liittyvien ideoiden vaihtoon. Varsovan päätöskonferenssin suurin kysymys olikin, kuinka tämä eri yhtyeiden verkosto voidaan turvata jatkossa. Projektin vetäjä T H O M A S D E M I D O F F I L L E annettiin valtuutus koota työryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella miten verkoston olemassaolo ja jatkuvuus turvataan tulevaisuudessa. NewAud -projektin tulevaisuus on avoin. • Antti Auvinen Antti Auvinen ECSA – EUROPEAN COMPOSER AND SONGWRITER ALLIANCE ECSA yhteenliittymä edustaa säveltäjiä monipuolisesti. Mukana on taideja klassisen musiikin, populaarimusiikin sekä elokuvamusiikin säveltäjiä. Päätöksentekorakenteen näkökulmasta ECSA sisältää kolme eri komiteaa tai ”pilaria”, kuten ECSA-terminologia kuuluu. Suomen Säveltäjät ry on mukana ECF-komiteassa (Committee for Art & Classical Music Composers). Muut komiteat ovat APCOE (Committee for Popular Music Composers) sekä FFACE (Committee for Film and Audiovisual Composers). Jokaisella genreorientoituneella komitealla on luonnollisesti omat tavoitteensa. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä ECSA:n yleiskokous puolestaan käsittelee ylätason päätettävät asiat. ECSA toimii EU:n rakenteissa kaksisuuntaisesti. Se tiedottaa jäsenorganisaatioilleen EU-tason lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvistä asioista sekä vie jäsenjärjestöjen viestiä eteenpäin EU:n rakenteissa tarvittavalla intensiteetillä. ECSAn toiminnan päämäärät voi tiivistää neljään luokkaan. Ensimmäiseksi päämäärä on vahvistaa säveltäjien asemaa, erityisesti vaikuttamalla EU-lainsäädäntöön, pyrkien samalla lisäämään tietoisuutta ja kunnioitusta säveltäjien työtä kohtaan musiikkiteollisuuden piirissä sekä laajemmalti yhteiskunnassa. Toiseksi ECSA pyrkii puolustamaan tekijänoikeuksien kollektiivihallinnointia. Tavoitteena on myös luoda alusta eurooppalaisten säveltäjin ja musiikintekijöiden kommunikaatiolle. Neljäs päämäärä on suojella eurooppalaista kulttuuridiversiteettiä. Yllä: ECSAn avajaisvastaanotto Skopjessa, Makedoniassa. KUVA: ECSA OFFICE. Alla: Perinteinen makedonialainen kansanmusiikkiyhtye esiintyi ECSAn avajaisvastaanotolla. KUVA: ECSA OFFICE. E CSA edustaa 17 000 säveltäjää ja lauluntekijää yhteensä 22 eri maasta Euroopassa. Suomalaiset ECSA:n jäsenorganisaatiot ovat Suomen Säveltäjät ry sekä Elvis ry. Kaikkiaan jäsenorganisaatioita ECSA:n piirissä on 40. ECSA-kokous Skopjessa 28.–30.9.2014 Syksyn ECSA-kokousta Skopjessa isännöi Makedonian säveltäjäyhdistys SOCOM. On ajateltu, että normaalisti ns. Brysselpainotteisten kokouksien järjestäminen ajoittain myös Euroopan laidoilla lisää integraatiota sekä edistää konkreettisesti musiikintekijöiden arkea erityisesti maissa, joissa kulttuuripoliittiset ja taloudelliset haasteet vaikeuttavat säveltäjien toimintaa. Makedoniassa on säveltäjällä todellakin haasteita. Maa on rutiköyhä ja poliittinen päätöksenteko läpeensä korruptoitunutta. Oman lisämausteen Makedonian olemukseen tuo balkanilainen temperamentti joka yhdistyy erityisesti pääkaupunki Skopjessa tragikoomiset mittasuhteet saavuttavaan nationalismiin sekä sankaripatsasfetisismiin. Kaiken muun lisäksi maan valitseKOMPOSITIO 1 / 2015 >> 17 Puheenjohtajat Kaija Kärkinen ja Antti Auvinen edustivat Suomea ECSAn kokouksessa Skopjessa. KUVA: ECSA OFFICE. ma nimi, Makedonia, aiheuttaa valtavasti poliittista turbulenssia Kreikan kanssa. Kreikka katsoo sillä olevan yksinoikeuden Makedonia nimeen samoin kuin Makedonian nykyisin kaikkialla hyödyntämiin hellenistisiin symboleihin. YK:n jäsenluettelossa maan nimi on kompromissi ”Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia”. ECSA:n Skopjen kokouksessa esiteltiin yhtenä keskusteluaiheena monista mahdollisuus ECCO-orkesterin (European Contemporary Composers Orchestra) uudelleen käynnistämiseen. Useilla itäisen Euroopan säveltäjäyhdistyksillä näyttäisi olevan huomattavia vaikeuksia saada jäseniensä teoksia esille. Sikäläiset konserttiohjelmat eivät kuulemma juurikaan sisällä uusia teoksia eläviltä säveltäjiltä. Kansainvälisesti vertailukelpoista festivaalitoimintaa ei käytännössä ole. ECCO-projekti on nähty mahdollisuutena tuoda pientä helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Hyvin suunniteltuna ja koordinoituna ECCO-orkesteri voisi kenties toimia myös laajemmin säveltäjien teosten tulkkina kaikkialla Euroopassa. Haasteita toki on – esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa vallitsevat totaalisen erilaiset tavat järjestää vaikkapa teoshaku tai koota jury. Lisäksi ECCO-orkesterilla on historia, joka ei ole menestystarina. Halu kehittää toimintaa on kuitenkin olemassa. Halu luoda olosuhteita, joissa uutta musiikkia on mahdollista kuulla mahdollisimman monipuolisesti ja laajasti. Riippumatta asuinpaikasta. Kaikki ECCO-toiminta 18 KOMPOSITIO 1 / 2015 nyt ja tulevaisuudessa tulisi olla sellaista, joka kestää kansainvälisen vertailun taiteellisen tason tai tuotannon ammattimaisuuden suhteen. Lisäksi linjasimme, että ei ole syytä koota yhtä kiinteää ja vakituista kokoonpanoa, joka kantaisi ECCO-nimeä. Konsepti olkoon tulevaisuudessa sellainen, jossa kokoonpano voi muuttua tarpeen, konsertin maatieteellisen sijainnin ja alueen käytettävissä olevien resurssien mukaan. Toisin sanoen ECCO on tulevaisuudessa enemmän tuotantoalusta kuin säännöllisesti kokoontuva joukko muusikoita. Yhtye, joka toimii tällä tuotantoalustalla, on vaihtuva. Huomioiden jäsenmaiden hyvin erilaiset tarpeet ja tavat, pidän ratkaisua varsin hyvänä. ECSAn jäsenjärjestöillä ei ole osoittaa tarvittavia varoja, taiteellisesti uskottavan, vakituisen kokoonpanon ylläpitokustannuksiin. Resurssit, jotka tällaiseen konserttitoimintaan voidaan ECSAn kaltaisessa lobbausjärjestössä osoittaa, ovat hyvin niukat. Käytännössä ECCO-konsertit järjestetään ECSAn kokousten yhteydessä, ja kokouksen järjestävä isäntämaa osallistuu konsertin kustannuksiin huomattavalla osuudella. Tulevaisuus tuo väistämättä tullessaan hyvin erilaisia ECCO-konsertteja. Jää nähtäväksi miten ECCO-projektin käy. Joka tapauksessa ECF-komitea päätti Skopjessa koota työryhmän, jonka tehtävänä olisi toteuttaa ECCOn uudelleen herätettävän toiminnan järjestäminen yleiseurooppalaisella tasolla ECSAn ja ECF:n alaisuudessa. ECSA – The Creators Conference Brysselissä 23.–25.2.2015 ECSAn toinen vuosittainen kokous järjestetään Brysselissä. Viime helmikuussa kokoontumisen ympärille oli järjestetty EU:n ”Creative Europe – Network” -ohjelman yhteyteen Creators Conference, jonka tarkoituksena oli jakaa musiikintekijöille tietoa ja kokemuksia kattaen taiteellista toimintaa i.e. musiikkia sekä EU-politiikkaa. Suurin huomio itse kokouksessa kohdistui EU-direktiiviin koskien kollektiivihallinnon järjestämistä sekä tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan yhdenmukaistamista Euroopassa. Samassa kokouksessa tuli julkiseksi myös ECSAn pääsihteerin vaihtuminen. L U C Y M AT T E R A jatkaa kohti uusia haasteita. Uudeksi pääsihteeriksi nimitettiin toistamiseen, Matteran edeltäjä, PAT R I C K AG E R . Brysselissä teki ensiesiintymisen uudelleen käynnistetty ECCOorkesteri. Tällä kertaa ECCOkokoonpanona toimi belgialainen Sturm und Klang -yhtye T H O M A S VA N H A E P E R E N I N johdolla. Yhtye esitti konsertissaan belgialaisen J E A N L U C FA F C H A M P S I N teoksen Ainsi une courbe, makedonialaisen M I H A I L O T R A N DA F I L OV S K I N teoksen Diptych, unkarilaisen M AT E B A L O G H ’n teoksen Luca Marenzio in Salzburg, P E R T T I J A L AVA N Pinta-teoksen sekä englantilaisen LY N N E P L OW M A N N I N teoksen The Stargazer. Sturm und Klang yhtyeellä oli ajoittain huomattavaa, jopa häiritsevää, epätarkkuutta intonaatiossa. Samoin yhtyeen sisäiset tasoerot kuuluivat valitettavan hyvin. Osa yhteen muusikoista oli kuitenkin huomattavan taitavia. Epätarkkuuksista huolimatta myös kiehtovia hetkiä oli näin ollen mahdollista kokea. Kontrasti Euroopan huippuyhtyeisiin on kuitenkin suuri. Seuraavan päivän kokouksissa Strum und Klang -yhtyeen ECCO-konserttia, sen taiteellista tasoa, tuotantoa ja teknistä toteutusta kehuttiin vuolaasti – rajalliset tuotantoresurssit, tiukan aikataulun sekä pienen budjetin huomioon ottaen tulos oli kohtuullinen. Kokonaisuuden, sekä ECSAn jäsenjärjestöjen hyvin monipuoliset tarpeet huomioon ottaen, suunta lienee oikea. • Antti Auvinen Olli Virtaperko ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014, WROCŁAW, PUOLA V uonna 2014 International Society for Contemporary Music eli ISCM järjesti vuosittaisen Wold Music Days -festivaalin sekä järjestön vuosikokouksen 3.–10. lokakuuta Lounais-Puolan hieman Helsinkiä väkirikkaammassa Wrocławissa. Festivaalille valitut suomalaissäveltäjät olivat Lauri Kilpiö ja Seppo Pohjola. Korkealla profiililla liikkeelle lähtenyt Wrocław tuotti vaihtelevan tasoisen festivaalin, jonka parasta antia olivat korkeatasoiset esittäjät. Maailmanlajuisen oopperahaun lopputulos puolalaisittain Vuosien 2012–2014 WMD-festivaalien teoshakuaikataulut suureellisine oopperasuunnitelmineen sekaisin pistänyt Wrocław lähti ennakkokaavailuissaan rakentamaan festivaalia kuuden orkesterikonsertin, kokoillan oopperan ja useiden kamarioopperoiden varaan. Osapuilleen näin tapahtuikin – varsinkin, jos kokonsa puolesta ensemblen ja kamariorkesterin välimaastoon sijoittuvia soitinkokoonpanoja sallitaan kutsuttavan ”orkestereiksi”. Oopperaosuus toteutui kuitenkin varauksetta suunnitellussa laajuudessaan 4th Contemporary Opera Festivalin tarjoaman -sateenvarjon alla neljine esitettyine oopperoineen. Wrocławissa viettämäni päivien aikana niistä oli mahdollisuus kuulla vuonna 1938 syntyneen Z YG M U N T K R AU Z E N viides ooppera The Trap. F R A N Z K A F K A N henkilöhahmon ympärille rakentunut draama käsitteli Kaf kojen sukuhistoriaa, 1930-lu- vun politiista tilannetta ja juutalaisuutta. Näin ainakin teosesittely kertoi – vain puolaksi tekstitettyä oopperaa oli juonellisesti jokseenkin haastavaa seurata. Ohjelmapoliittisesti puolalaiseen oopperaan painottuneet teosvalinnat jättivät ilmaan kysymysmerkkejä. Samalla kun ISCM-jäsenjärjestöt ympäri maailmaa repivät pelihousujaan muutaman kuukauden välein tapahtuneiden kolmen teoshaun (vuosille 2012–2014) järjestämisen kanssa saadakseen nimenomaan Wrocławin vaatimat oopperaehdotukset toimitetuksi kaksi vuotta ennen festivaa- >> Maailmanlaajuisen oopperahaun paikallisuutta kunnioittava lopputulos: Wrocławin ooppera uudelleenlämmittelemässä ohjelmistonsa vanhaa puolalaisteosta The Trap (säv. Zygmunt Krauze). (KUVA O.V.) KOMPOSITIO 1 / 2015 19 Musiikin hurmosta. Ammattimuusikot arvosoittimineen esiintymislavalla tulkitsemassa Sławomir Kupczakin Sinfoniaa no. 2. (KUVAKAAPPAUS ISCM 2014’N KUVAGALLERIASTA) ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014 sinfoniaorkesterikonserteista muistelun arvoinen on National Forum of Music Symphony Orchestran konsertti, joka pidettiin Wrocławin Filharmonikkojen miniatyyrikokoisessa konserttisalissa. Auditoriomaisesti nouseva katsomo ja täyteen ahdettu pieni lava muodostivat osapuilleen Musiikkitalon harjoitussali Paavon kokoisen tilan, jossa sinfoniaorkesterin äänimassat hyökkäsivät ärhäkkäästi kuulijan kimppuun joka suunnalta. Vaikka tila oli kaikin kriteerein arvioituna aivan liian pieni sinfoniaorkesterille, oli kokemus kokonaisvaltaisessa fyysisyydessään kiehtova. Etenkin saksalaisen JO H A N N E S - B O R I S B O ROW S K I N (*1979) vihainen Change tuotti monipuolisen paletin eri voimakkuudellista melua. Musiikillisesti konsertin kohokohta oli 20 KOMPOSITIO 1 / 2015 (KUVAKAAPPAUS ISCM 2014’N KONSERTIN ”KEYS +” ALASIVULTA) Sinfoniaorkesterista moottoripyöräorkesteriin Festivaalin varsinaisista samaten germaanista traditiota jatkaneen E N N O P O P P E N (*1969) komea Markt. Suomalaisväriä konserttiin toi suomalais-puolalainen A L E X A N D E R G E B E RT ruotsalaisen A L B E RT S C H N E L Z E R I N (*1972) makeuteen taipuvaisen sellokonsertto Crazy Diamondin musiikillista hunajaa tihkuvana solistina. Viestinnällisesti festivaalijärjestäjien näkyvimmäksi nostama organisoitua ääntä sisältänyt jatkumo oli S Ł AWO M I R K U P C Z A K I N (*1979) ulkoilmaspektaakkeli ”Sinfonia #2 sadalle moottoripyörälle”. Erilaisissa kavalkadeissa esiin pärisseet moottoripyöräkerholaiset muodostivat ajoneuvojensa käyntiäänien kautta teoksen musiikillisen substanssin, jota koordinoi kapellimestarin sijaan Akateeminen moottoripyöräkerho APANONAR. Moottoripyöräkerholaisten lauantaipörinöintiä tuettiin hyvin äänekkäillä sähkökitaralla ja rummuilla. Performanssin Festivaalin onnistujia, Lutosławski Piano Duo. lia, oli muun muassa edellä mainittu The Trap jo kantaesitetty Wrocławissa (2011), ja ajatus teoksen uudelleen esittämisestä WMD 2014:ssä epäilemättä jo pitkälle hioutunut. Samanlaista etukäteen lukkoon lyötyä suunnitelmallisuutta voi epäillä olleen olemassa myös K RY S Z T O F P E N D E R E C K I N (*1933) kaksinäytöksisen Paradise Lostin sekä P R A S Q UA L I N (*1981; ei sen kummempia etunimiä) Five Songs from the Cagen esityttämisissä. Täydelliseltä ohjelmapoliittiselta farssilta tilanteen pelasti P É T E R E Ö T VÖ S I N (*1944) oopperan Angels in America esittäminen. Se jäi loppujen lopuksi Wrocławin oopperahypetyksen ainoaksi ei-puolalaiseksi hedelmäksi. ”Moottoripyöräkerholaisten lauantaipörinöintiä tuettiin hyvin äänekkäillä sähkökitaralla ja rummuilla. Performanssin tuloksena Wrocławin keskusta täyttyi pakokaasusta ja polttomoottorin äänistä, ja taidemusiikki pääsi kivasti flirttailemaan HarleyDavidson -kulttuurin kanssa.” tuloksena Wrocławin keskusta täyttyi pakokaasusta ja polttomoottorin äänistä, ja taidemusiikki pääsi kivasti flirttailemaan Harley-Davidson -kulttuurin kanssa. Konsertista saatiin siis irti se, mitä haettiin. Itse olen kommenteissani muiden ISCM-delegaattien todistusten sekä festivaalin vain ja ainoastaan tästä pläjäyksestä kuvamateriaalia tarjonneen tiedotuksen varassa – vietin lauantai-iltapäivän moottoriurheilun sijaan Wrocławin kauniin vanhan kaupungin Pyhän Ristin kirkossa L AU R I K I L P I Ö N kanssa nauttien urkuri P I O T R RO J E K I N ansiokkaasta esityksestä S E P P O P O H J O L A N teoksesta Valon ääni. Laurin oma kappale, alun perin N I KO K U M P U VA A R A L L E sävelletty harmonikkateos Narrative Topography I sai pelkojamme merkittävästi paremman esityksen nuoren ja taitavan R A FA Ł Ł U C I N toimesta. Kollegansa M AC I E J ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014 kanssa Łuc loi rohkaisevan kuvan Puolan harmonikansoiton nykytilasta onnistuneessa konsertissa ”Keys +”, jossa harmonikkateosten vastapainona kuultiin E M I L I A S I TA R Z I N ja B A R T Ł O M I E J WĄ S I K I N muodostamaa pätevää Lutosławski Piano Duoa. ISCM-asiaa: hallitusvaali ja tulevat festivaalit Kuudelle päivälle levitetty ISCM:n vuosikokous General Assembly sisälsi varsinkin alkupäästään kosolti löyhää huttua, jonka kärsijäksi Lauri tapahtuman alkupuolen kokousedustajanamme joutui. Kahden ensimmäisen kokouspäivän istunnot koostuivat ”Conference Sessioneiksi” nimetyistä ilmiselvän spontaanisti improvisoiduista ajan haaskauksista. Varsinaisesta vuosikokouksesta esiin nousi kaksi maininnan arvoista asiaa: ISCM:n hallitusvaali sekä tulevien WMD-festivaalien esittelyt. Lähimenneisyyden vuosi 2012 tarjosi ISCM:lle monia riemastuttaneen nuorentavan kasvojenkohotuksen, kun hallitukseen valittiin kolmekymppinen naiskaksikko, Kroatian N I N A ČA L O P E K ja Viron R I I N E E N S A L U . Kummankin hallitusaika typistyi kuitenkin työ- ja henkilökohtaisten syiden takia kahteen vuoteen. Kun vielä Turkin A L P E R M A R A L päätti keskittyä ISCM:n sijaan yliopistolliseen opetustyöhönsä, vaihtui hallituksen viidestä paikasta Wrocławissa peräti kolme. Uusiksi jäseniksi valittiin perinpohjaisten äänestysten jälkeen kolme kokenutta kehäkettua: Uuden-Seelannin G L E N DA K E A M , Islannin joka paikkaan ja positioon ennättävä K J A R TA N Ó L A F S S O N sekä ISCM-kokouksissa suulliselta ilmaisultaan hyvin vireä Puolan A N N A D O RO TA W Ł A DYC Z K A . Järjestön puheenjohtajan ( P E T E R S W I N N E N ) ja varapuheenjohtajan ( H E N K H E U V E L M A N S ) tullessa Belgiasta ja Alankomaista voi todeta, että ISCM on edelleen varsin Eurooppakeskeinen yhteisö, mitä neljän viime festivaalin järjestämispaikat (Kroatia, Belgia, Slovakia, Puola) sekä tämän vuoden Slovenia osaltaan alleviivaavat. Viime vuosina Eurooppaan painottuneen ISCM-toiminnan tervetulleena vastapainona vuosien 2016 ja 2017 festivaalit järjestetään kaukana Euroopasta, Etelä-Korean Tongyeongissa ja Kanadan Vancouverissa. David Pay ja vallankumouksellisen ISCM-idean kokeilu: mitäpä jos presentaatiot olisivatkin sujuvia, viihdyttäviä ja mukaansa tempaavia? (KUVA O.V.) F R ĄC K I E W I C Z I N Presentaation taidetta vancouverilaisittain ISCM-kokousten kiinnos- tavimmat ja paljastavimmat hetket ovat perinteisesti olleet järjestäjämaakandidaattien presentaatiot suunnitteilla olevista lähivuosien festivaaleista. WMDfestivaalit tapaavat olla järjestäjiensä ja taiteellisten johtajiensa näköisiä, ja festivaalien itsestään kertovien esittelyiden tapa ja sisältö on havaintojeni mukaan vastannut varsin tarkasti festivaalien toteutunutta henkeä. Toissa vuoden Slovakia-Itävalta ISCM:n onnistuneen Slovakian osuuden pystyi ennakoimaan järjestelytiimin positiivisen esiintymisen pohjalta jo vuosia ennen varsinaista festivaalia. Samaan tapaan tämän vuoden festivaalin järjestävän Slovenian presentaatiot ovat vuosien saatossa välittäneet vahvaa ennakkokuvaa mahdollisesta tulevasta: viiden rivissä seisovan hautajaispukuun sonnustautuneen synkän miehen epäselvä ja hiljainen paperiin katsova korulauseellinen ja pokkuroiva mumina ei ole ladannut myönteisiä odotuksia tulevan syksyn festivaalin dynaamisuutta ja kiinnostavuutta kohtaan. Onneksi odotuksia voi rakentaa myös toiseen suuntaan. Vuoden 2017 Vancouverin festivaalilta voi Kanadan sektion DAV I D PAY N ja J I M H I S C O T T I N saumattoman esityksen jäljiltä odottaa paljon. Tarkkaan suunniteltu, paperiin Vuoden 2017 Vancouverin festivaalilta voi Kanadan sektion David Payn ja Jim Hiscottin saumattoman esityksen jäljiltä odottaa paljon. Tarkkaan suunniteltu, paperiin katsomaton, mieheltä toiselle joustavasti siirtynyt innoittunut puhunta oli kuin taidemusiikin viitekehykseen sijoitettu versio Applen uuden vempeleen julkaisusta.” katsomaton, mieheltä toiselle joustavasti siirtynyt innoittunut puhunta oli kuin taidemusiikin viitekehykseen sijoitettu versio Applen uuden vempeleen julkaisusta. Katkoitta ja sähläyksittä edennyt esittely edusti pohjoisamerikkalaista presentaatiokulttuuria vakuuttavimmillaan. Suvereniteettiä ei kuitenkaan saavuteta uhrauksitta. Davidin hotellinaapurina sain seurata päiväkausien valmistautumista ja puheen nyanssien hiontaa, jota varten hän oli saapunut paikan päälle kymmenen päivää (!) ennen presentaation pitämistä. On myös KOMPOSITIO 1 / 2015 >> 21 ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014 ”Summauksena Puolan Wrocławin 2014 WDM:stä voi todeta, että tapahtuma ei noussut ikimuistoiseksi festivaalikokemukseksi – ei hyvässä eikä pahassa. Sekalaisesta ohjelmistosta ei piirtynyt esiin yhtenäistä kuningasajatusta ja yksittäisten konserttien anti oli WMD:lle tyypilliseen tapaan sävellyksellisesti vaihteleva.” huomionarvoista, että lähtökohtaisesti aina toimimattomat mikrofonit, liittimet ja videotykit voivat sittenkin toimia moitteitta, jos joku vaan vaivautuu tarkistamaan asioiden toimivuuden etukäteen – kaikkiin mahdollisiin ongelmatilanteisiin varautuen. Puhumisessa ja säveltämisessä näkyvät vallitsevan samat lainalaisuudet: työtuntien ja paneutumisen määrä korreloi vahvasti saavutetun lopputuloksen laadun ja vakuuttavuuden kanssa. Lopuksi Summauksena Puolan Wrocławin 2014 WDM:stä voi todeta, että tapahtuma ei noussut ikimuistoiseksi festivaalikokemukseksi – ei hyvässä eikä pahassa. Sekalaisesta ohjelmistosta ei piirtynyt esiin yhtenäistä kuningasajatusta ja yksittäisten konserttien anti oli WMD:lle tyypilliseen tapaan sävellyksellisesti vaihteleva. Festivaalin käytännön järjestelyt sujuivat itäeurooppalaiseen tapaan: nytkähdellen ja kaoottisesti mutta samalla myös byrokraattisen jähmeästi. Festivaalin mieleen jäävin saavutus oli kyky tuottaa kaikkien aikojen sekavin, vähiten käyttökelpoinen ja hankalimmin luettavissa oleva festivaalikirja kaikkiaan 546 sivuineen. Maksimoidun kelvottomuuden tavoitteen toteutumisen priorisoinnissa tärkeä osatekijä oli päätyminen teosesittelyissä fonttikokoon 5, jonka pienuuden tuoma erottumattomuuden etu sai tuekseen kaikkien otsikoiden vaalean pastellinvihreän sävyisen värivalinnan. Näillä päätöksillä varmistettiin, että sen lisäksi että tekstejä ei kokonsa puolesta voinut erottaa, ei myöskään ollut mahdollista tietää, mistä konsertista ylipäänsä oli kyse – otsikot piirtyivät konserttivalaistuksissa silmälle esiin yhtä hyvin kuin verisuonet helsinkiläisen huoltoaseman vessan sinivalossa. Ohjelmakirjan täydellisen hyödyttömyyden viimeisteli 22 KOMPOSITIO 1 / 2015 konserttipaikkojen kartan ja festivaalin kokonaisohjelmakartan poisjättäminen, konserttipaikkojen katuosoitteiden kokoavan luetteloinnin kätkeminen sattumanvaraiselle yksittäiselle sivulle sekä päätös tehdä kirjasta kaksikielinen (puola/englanti), jolla taattiin painotuotteelle kaksinkertainen sivumäärä ja saavutettiin mahdollisimman raskas paino ja hankala kuljetettavuus. Ken haluaa tietää, kuinka hyvä festivaaliohjelmakirja tehdään, lainatkoon minulta Wrocław 2014:n ohjelmakirjan ja tehköön sen jälkeen kaiken päin vastoin kuin mitä siinä tehdään. Myönteisenä seikkana on kuitenkin lopuksi oikeus ja kohtuus nostaa esiin esitysten kauttaaltaan korkea ja ammattimainen taso sekä festivaalin korkeaa profiilia tavoitellut ohjelmallinen kunnianhimo. Lähtökohtaisesti varsin raskaasta ISCM-järjestämisvastuusta Lauri Kilpiö ja veden muuttuminen viiniksi – John Davisin ja Stephen Adamsin järkevä ja perusteltu päätös 28 tunnin alkoholittomasta lentomatkasta Austraaliaan kesti suomalaisseurassa noin kaksi tuntia. Käärmeenä raittiuden paratiisiin luikerteli Kööpenhaminan lentoaseman Le Sommelier -ravintolassa Laurin kaunopuheisesti pöytään rohkaisema paremmanpuoleinen Chablis. (KUVA O.V.) Puolan ISCM-sektion voi edeltävistä huomioista huolimatta todeta selvinnen kuiville kohtuullisesti ja sellaisenaan kiitoksen arvoisesti. • Olli Virtaperko Vuoden 2015 ISCM World Music Days pidetään Slovenian Ljubljanassa 26.9.–1.10. Suomen kuudesta teosehdotuksista festivaalille valittiin Max Savikankaan orkesteriteos Whisked whistle. Lisäksi ”individual submission” -teosehdotusmahdollisuuden kautta esitettäväksi valittiin Veli-Matti Puumalan orkesteriteos Rope. Jari Eskola LEEVI MADETOJA SAA OMAN NETTISIVUN M adetoja-säätiön piirissä heräsi jo joitain vuosia sitten ajatus Leevi Madetojalle omistetun nettisivuston perustamisesta. Vuonna 2014 tartuttiin toimeen, ja sivusto julkaistaan nyt kevään muuttuessa kesäksi. Sivusto löytyy osoitteesta www.madetoja.org. Sivuston takana ovat yhteistoiminnassa Madetoja-säätiö, Suomen Säveltäjät ry sekä tärkein Madetojan kustantajista, Fennica Gehrman Oy. Niin Madetoja-säätiön, Madetojarahaston kuin säveltäjäyhdistyksenkin piirissä herättiin pari vuotta sitten miettimään Madetojan suoja-ajan päättymisen vaikutuksia yhdistykselle tilitettäviin tekijänoikeustuloihin, ja sitä kautta mm. Madetoja-säätiön apurahatoimintaan. Madetojan testamentin mukaisesti päätettiin julkaista sivusto, jolla jaetaan tietoa Leevin elämästä ja musiikista sekä julkaistaan mahdollisuuksien mukaan artikkeleita erikoisaiheista. Madetojan suoja-aika päättyy vuoden 2018 alussa, on siis vielä hyvää aikaa herättää uutta kiinnostusta Leevin musiikkia ja sen esittämistä kohtaan. Madetoja-säätiö asetti nettisivuhankkeelle ohjausryhmän. Ryhmässä ovat mukana Madetoja-säätiön hallituksen puheenjohtaja GU S TAV D J U P S J Ö B AC K A , säveltäjä H A N N U P O H J A N N O RO , musiikin tutkija S E I J A L A P PA L A I N E N , toiminnanjohtaja/asiamies A N N U M I K KO N E N sekä päätoimittajana J A R I E S KO L A . Ensi vaiheessa sivuston tekstisisältö perustuu olemassa oleviin artikkeleihin, mm. Fimicin K I M M O KO R H O S E LTA tilaamiin säveltäjäprofiili-teksteihin sekä FMQ:ssa julkaistuihin erikoisaiheisiin. Sivulle saadaan elävyyttä, kun olemassa olevia artikkeleita julkaistaan uudelleen Madetoja-sivulla. Suuri paino on asetettu teoslistaukselle, joka on peräti neljännen sukupolven jälkeläinen Tuukkasen vuoden 1947 teoslistalle. Teoslistasta on linkit soivaan materiaalin laillisessa Spotify-palvelussa sekä osto-linkit nuottikauppaan niiden teosten osalta, jotka ovat ostettavissa. Laajempien orkesteriteosten osalta linkitys on tehty myös kustantajan vuokranuotti-osastolle. Mikäli kustantaja on asettanut partituurin selailtavaiksi nettiin, myös tähän on annettu linkki. Levytykset-osio on linkitetty levy-yhtiöiden omilla sivuilla oleviin nettikauppoihin. Tulevia Madetoja-tutkijoita ei ole unohdettu: sivustolle on koottu kattava lista Leevi Madetojaa ja hänen teoksiaan käsittelevästä kirjallisuudesta ja opinnäytetöistä. Kautta linjan kuvitus toimii tekstipitoisen sisällön keventäjänä. Tutut ja vähemmän tunnetut Leevi-kuvat antavat teksteille syvyyttä, ja kustantamon arkistosta kaivetut nuottikannet tuovat väriä teoslistaukseen. • Jari Eskola www.madetoja.org KOMPOSITIO 1 / 2015 23 Mikko Heiniö SÄVELTÄJÄN VAI SANOITTAJAN TEOS? V uosi sitten kirjoitin siitä, miten säveltäjä piilotetaan esittäjän varjoon (Näkymätön tekijä, Kompositio 3/2013). Tarjolla näyttäisi olevan toinenkin kätkö, nimittäin tekstintekijä – tai ”sanoittaja” kuten nykyisin pyritään sanomaan, kontekstissa kuin kontekstissa. Toukokuussa kerrottiin, että ”V E S A M AT T I L O I R I levyttää taas L E I N OA ” (HS 15.5.14). Itse tekstistä ilmenee, että kyse ei kuitenkaan ole Eino Leinon runojen lausumisesta vaan laulamisesta. Mutta sitä, ketkä ovat laulut säveltäneet, ei mainita. Ja kuitenkin: mikäli nämä laulut sattuisivat olemaan surkeita sävellyksiä, niin siinä ei auttaisi pätkääkään sen enempää Loirin kuin Leinon karisma. *** Kesäkuussa kävin kesäkuntani Kangasalan kulttipaikassa, Haralan harjun näkötornissa. Sitä ylläpitää Havisevan kyläyhdistys, jonka nettisivulla kerro- taan: ”Haralanharjulta avautuvat järvimaisemat ovat saaneet voimakkaan maakunnallisen ja kansallisen symboliarvon Topeliuksen sanoittaman Kesäpäivä Kangasalla laulun myötä.” (http://www. haviseva.fi/harju.html) Totta joka sana – paitsi ettei S A K A R I T O P E L I U S laulua ”sanoittanut”. Hän kirjoitti vuonna 1853 runon ”En sommardag i Kangasala”, jonka G A B R I E L L I N S É N sävelsi 1864. Pikemminkin ”sanoittajaksi” voitaisiin kutsua P. J . H A N N I K A I S TA , joka myöhemmin kirjoitti lauluun suomennoksen. Mutta tämä nyt on vain terminologia (vaikka joskus vähän kylmää, kun joku kertoo esim. mitä S C H U B E R T I N lauluja G O E T H E on ”sanoittanut”). Vakavampaa on se, ettei Haralan harjun väki ole tässä yhteydessä katsonut tarpeelliseksi mainita, kenen sävellys Kesäpäivä Kangasalla on. En osaa sanoa, miten tunnetuksi Topeliuksen runo ehti tulla ennen kuin se sävellettiin. Mutta aivan varmasti se olisi voinut aikojen saatossa totaalisti unohtua, ellei Linsén olisi säveltänyt siitä klassikoksi muodostunutta laulua. Myös Hannikaisen käännös kuullostaisi tänä päivänä pateettiselta, ellei sitä ihmeellisellä tavalla kantaisi kuolematon melodia. *** Marraskuussa puolen sivun ilmoitus Turun Sanomissa (11.11.14) mainostaa ensi syksynä Suomen Kansallisoopperaan tulevaa musikaalia. Kun kyseessä ei ole mikä tahansa teatteri vaan kansallinen musiikkinäyttämö, voisi luulla, että musikaalin primaaritekijäksi nostettaisiin säveltäjä. Ennakkomainoksessa Oopperan kummituksen tekijät järjestetään kuitenkin näin: Sanoitus C H A R L E S H A RT Sanoitus lisäksi R I C H A R D S T I L G O E Musiikki A N D R E W L L OY D W E B B E R Mikko Heiniö ECCO JA BBC SINGERS S uomen Säveltäjät ry on jäsenenä Euroopan säveltäjäyhdistysten järjestössä (ECSA). Järjestöllä on alaosasto, European Composers Forum, joka keskittyy uuden taidemusiikin edistämiseen. Tämän organisaation ”työrukkanen” on ECCO (European Contemporary Composers’ Orchestra), joka aiemmin oli todellakin orkesteri, mutta on nyt laajentunut myös muihin esiintyjäkokoonpanoihin. Esiintyjät ovat nykyään eurooppalaisia kuoroja, orkestereita ja yhtyeitä. Näille kokoonpanoille haetaan vuosittain ohjelmistoa teoshauilla. Viime syksynä teoshaulla haettiin teoksia belgialaiselle Sturm und Klang Ensemblelle, joka piti helmikuussa kon24 KOMPOSITIO 1 / 2015 sertin Brysselissä Creators’ Conferencen yhteydessä. Tuolloin orkesterin konserttiohjelmaan valikoitui muiden teosten ohella P E RT T I J A L AVA N orkesteriteos Pinta. Syyskuun lopussa BBC radioi Lontoossa ECCO-konsertin, jossa esiintyy maineikas BBC Singers. Tätä konserttia varten järjestettiin huhti-toukokuun vaihteessa teoshaku. Teosvalintoja varten yhdistys nimesi valintaraadin, johon kuuluivat kuoronjohtaja T I M O N U O R A N N E ja säveltäjä U L J A S P U L K K I S . Raati kokoontui toukokuun lopussa. Sen mielestä tehdyt ehdotukset olivat erinomaisia ja se oli pahoillaan siitä, että vain kolmea teosta saattoi ehdottaa BBC Singersin konserttiin. Harkinnan jälkeen jury päätyi lopulta ehdottamaan seuraavia teoksia: • P E R T T U H A A PA N E N : Readymade Alice • Maria Suite (osat 4–5): Mater, fons amoris • L O T TA W E N N Ä KO S K I : Ommel (osat 2–5) M I K KO H E I N I Ö : Mikäli jokin näistä teoksista valitaan konsertin ohjelmaan, on yhdistys sitoutunut maksamaan teoksen säveltäjän Lontooseen BBC Singersin konserttiin syyskuussa. • UUDET JÄSENET CECILIA DAMSTRÖM S Jo kahdeksanvuotiaana olin päättänyt että minusta tulee isona pianisti. Tein kovasti töitä tämän unelman eteen. Osallistuin pianokilpailuihin ympäri Eurooppaa vuosina 2001–2006 ja soitin mm. Vaasan kaupunginorkesterin nuorten solistien konsertissa 2006. Mutta pahan rasitusvamman ja vuoden soittotauon jälkeen oli pakko miettiä elämänsuunnitelmaa uudelleen, ja löysin jotain paljon kivempaa: säveltämisen! Hain vuonna 2008 hieman ”välivuosi- vaihtoehtona” Tampereen ammattikorkeakoulun sävellyslinjalle. Mutta aloitettuani opiskelun oli ensimmäistä kertaa olo niin kuin olisin tullut ”kotiin”. Pidin säveltämisestä mutta tuntui oudolta ajatukselta että tästä voisi tulla tuleva ammattini. Tätä asiaa olin opiskellut vasta vuoden verran kun taas pianoa olin harjoitellut viimeiset 15 vuotta päivittäin… Mutta äitini niin kuin myös kahden sävellyskilpailun palkintosijat kannustivat minua jatkamaan tätä uutta polkua, josta olen erittäin kiitollinen, koska koen että minut on luotu säveltäjäksi enkä pystyisi mitään muuta tekemäänkään. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin (2008 –2014) opettajani H A N N U P O H J A N N O RO on ollut minulle erittäin tärkeä, niin kuin myös kannustava ja hyvä yhteishenki Tampereen ammattikorkeakoulussa, sekä sävellysluokalla että koko koulussa. Olin myös vuoden vaihto-opiskelijana Valenciassa. Tämä välivuosi ei kyllä säveltäjän koulutuksen puolesta antanut minulle paljon muuta kuin vakavan työuupumuksen ja vatsahaavan. Opin kuitenkin paljon elämästä, itsestäni ja puhun nyt myös sujuvasti espanjaa. Mutta koska on helppo syyttää ”ympäristöä” kaikista ongelmista päätin tehdä opinnäytetyökseni tut- Cecilia Damström. KUVA: LENA-MARIE JORELLE. ynnyin 1988 Helsingissä monikieliseen perheeseen. Olen valmistunut säveltäjäksi kesällä 2014 Tampereen Ammattikorkeakoulusta ja opiskelen nyt sekä sävellyksen maisteriopintoja Malmö Academy of Musicissa että pianopedagogiikkaa Tampereen ammattikorkeakoulussa. kimuksen, jossa vertailin Tampereen, Sibelius-Akatemian ja Valencian sävellysopintosuunnitelmia toisiinsa. Tämä oli todella mielenkiintoinen prosessi. (Lopputulos oli että suurin osa Valenciassa opiskelevista kärsi työuupumuksesta paljon pahemmin kuin Suomalaiset opiskelijat.) Työuupumuksesta pääsin eroon keskittymällä vuoden pianopedagogisiin opintoihin ja käymällä S A M U E L A D L E R I N inspiroivalla kuuden viikon mestarikurssilla Berliinissä. Valmistuttuani TAMKista säveltäjäksi hain jatko-opintoihin Malmö Academy of Musiciin ja opiskelen täällä L U C A F R A N C E S C O N I N ja S TA F FA N S T O R M I N johdolla. Opiskelen tänä keväänä myöskin TAMKissa piano-pedagogiikkaa R I S T O - M AT T I M A R I N I N johdolla. Olen säveltänyt paljon laulu- ja kuoromusiikkia (joista osa on kustannettu), eli tänä vuonna olen keskittynyt instrumentaalimusiikin säveltämiseen; jousikvartetti Felis-kvartetille, pianominiatyyrejä, puhallinorkesterikappale Swedish Wind Ensemblelle, kappale vaskiyhtyeelle, sello-sonaatti ja huilu-elektroniikka kap- pale. Maisterityöksi suunnittelen palaavani taas laulumusiikin huipentumaan ja tekeväni oopperan sekä oman libreton (mikä on yllättävän yleistä täällä Ruotsin sävellysopiskelijoiden keskuudessa!) joka kantaesitetään opiskelijan voimin keväällä 2016 Malmössä. Musiikin lisäksi harrastan valokuvausta, improvisaatioteatteria, tanssia ja vegaanista ruuanlaittoa. Pidän taiteesta kaikissa muodoissa niin kuin myöskin kielistä, matkustamisesta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Mainittakoon että olen nykymusiikkiyhdistys Tampering ry:n perustajajäsen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja . Olen ollut Korvat Auki ry:n hallituksen jäsen ja olen oman sävellyskonsertin lisäksi järjestänyt kaksi ensimmäistä Korvat Auki -konserttia Tampereella sekä TampeRinging-festivaalin yhdessä muitten yhdistyksen jäsenten kanssa. Ruotsissa olen Konstmusiksystrar -yhdistyksen jäsen. Yhdistys on alle 30-vuotiaille naissäveltäjille. • Cecilia Damström KOMPOSITIO 1 / 2015 25 UUDET JÄSENET SEBASTIAN HILLI opeissa. Tämä vuosi oli tärkeä sillä koin että minulla oli aikaa ja tilaa etsiä omaa ääntäni säveltäjänä. Wienissä Klangforumin inspiroivat konsertit sekä hyvin kattava Wien Modern festivaali olivat yksi vaihtovuoden kohokohtia. Myös tärkeäksi osoittautui orkestraatio-opetus. Huippuluokkainen, perusteellinen ja hyvin hienostuneisiin asioihin syventyvä opetus sai minut ahmimaan itselleni liudan orkestraatiokursseja prof. E R T U Ğ RU L S E V S AY johdolla, ja tästä osittain inspiroituneena koin että oli aika kirjoittaa ensimmäinen orkesterisävellykseni. Sävellys syntyi kuukaudessa ja Reachings isolle orkesterille valittiin kansainvälisen Toru Takemitsu-sävellyskilpailun finaaliin Tokioon vuonna 2015. Tokion filharmoninen orkesteri esittää kappaleen toukokuussa finaalikonsertissa. Tähän mennessä teoksiani on esitetty sekä kotimaassa että ulkomailla muun muassa UNM -festivaaleilla Kööpenhaminassa ja Oslossa, Esbjergissä, Suvisoitossa, Musiikin aika festivaalilla, Korvat auki 35 festivaalilla, Mise-en music festivaalilla New Yorkissa, Wienissä, Dresdenissä, Freiburgissa sekä Klangkonserttisarjassa. Yhtyeet kuten Avanti!, Zagros, Curious chamber players, Esbjerg Ensemble, Cikada, Ensemble Recherche sekä Ensemble Mise-en ovat toimineet teosteni esittäjinä. Kaksi ehkä keskeisintä asiaa minulle tällä hetkellä musiikissa ja säveltämisessä ovat musiikin liike-energia ja sointi. Kiinnitän näihin asioihin hyvin paljon huomiota myös kuulijana. Itse sävellysprosessissa minua taas kiehtoo musiikin pitkälle viety strukturointi ja erilaiset konstruktiot. Viimeaikoina olen kirjoittanut hyvin aktiivista ja tapahtumarikasta musiikkia mutta myös yksinkertaisemmat tapahtumat ja pehmeille soinneille herkistyminen ovat tullut osaksi musiikillista ilmaisuani. • Sebastian Hilli. KUVA: SARA KOKKO. JA R R E LLIN O len 24-vuotias maisteriopintojeni loppuvaiheella oleva helsinkiläinen säveltäjä. Aloitin musiikkiopintoni 9-vuotiaana klassisella pianonsoitolla, mutta kiinnostuin säveltämisestä vasta abiturienttivuonna. Innostuin ensin improvisoinnista, jossa minua kiehtoi irtaantuminen kaikista säännöstöistä. Tämä vapautti minut kuuntelemaan musiikkia ja ääntä itsessään tavalla jota en pianistina ollut kokenut aikaisemmin. Improvisaation kautta löysin sen mikä muodostui kaikkein keskeisimmäksi minulle, eli ääni ja sen tutkiminen, ja näin innostuin säveltämisestä. Eniten minua kiehtoi musiikin abstraktius, kompleksisuus ja kaikki ne selittämättömät illuusiot, jotka synnyttivät monenlaisia tunnetiloja minussa. Minulle oli alusta asti tyypillistä hakeutua ns. kompleksisen musiikin pariin, musiikin joka vaati kuulijalta paljon, sillä pidän haasta26 KOMPOSITIO 1 / 2015 vuudesta. Jossain mielessä musiikin haastavuus on seurannut minua yhä ja joskus musiikkini myös vaatii soittajalta ja kuulijalta paljon. En tietenkään näe tässä mitään itseisarvoa mutta se on yksi musiikin ominaisuus, joka kiehtoo minua. Valmistuttuani ylioppilaaksi vietin vuoden musiikkitieteen laitoksella Helsingin yliopistolla, jossa sain ensimmäiset sävellystuntini H A R R I V U O R E N johdolla kunnes seuraavana vuonna hakeuduin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan sävellystä L AU R I K I L P I Ö N oppilaana. Vuonna 2013 valmistuin musiikin kandidaatiksi ja tällä hetkellä opiskelen viidettä vuotta V E L I - M AT T I P U U M A L A N oppilaana. Tarkoitukseni on valmistua vielä vuoden 2015 aikana musiikin maisteriksi. Vietin ensimmäisen maisterivuoteni Wienissä vaihto-oppilaana M I C H A E L Sebastian Hilli www.sebastianhilli.com UUDET JÄSENET JUHANI TOPIAS VESIKKALA Musiikillinen tekemiseni on alusta pitäen koetellut rajoja, eikä työnkuvani koostu pelkästään säveltämisestä. Tälle 24-vuotiaalle syntyperäiselle helsinkiläiselle musiikin kenttä on aina ollut avoinna, jatkuvassa liikkeessä ja suuri siivu tästä tavoittamattomasta kokonaisuudesta kuitenkin käden ulottuvilla vähintään digitaalisesti. Musiikissa ja omalla musiikilla toimimisen keinoja on päässyt karttumaan vaivihkaa. Alkuvaiheet Sävellystä olen opiskellut pitkän kaavan mukaan, jo musiikkiopistoajoista. Säännöllisinä sävellyksenopettajinani ovat olleet L O T TA W E N N Ä KO S K I , JOVA N K A T R B OJ E V I C , TA P I O N E VA N L I N N A , B E AT F U R R E R , DA N I E L M AY E R ja V E L I - M AT T I P U U M A L A . Täydentävää oppia olen hankkinut kursseilla Suomen ulkopuolella. Tällä hetkellä olen Sibelius-Akatemian sävellyksen maisteriopintojeni loppusuoralla, ja haluan toimia alalla aktiivisesti tutkinnon suorittamisen jälkeenkin. Musisointini alkoi hieman ennen kouluikää kuoroharrastuksesta ja pian myös pianotunneista. Poikakuoro Cantores Minoreksessa minulle avautui ulkomaisen yhteistyön merkitys, laaja musiikillinen yleissivistys ja prima vista -taito. Jälkimmäistä hyödynnän nykyisin laulajantyössäni Helsingin kamarikuorossa ja kuorojen freelancerinä. Noin 11-vuotiaan kuorolaulaja-pianistin päässä notaatio ja soiva lopputulos halusivat nivoutua yhteen paperilla. Ensimmäisiä yrityksiäni voinee luonnehtia lähinnä J . S . B AC H I N nuottien kopioiksi, mutta kun tarve esikuville Juhani Topias Vesikkala . KUVA:MARKKU PIHLAJA 2014. J okainen vaihdos säveltäjän välittömään työskentely-ympäristöön saa hänet väistämättä tuottamaan erilaista musiikkia – paikan suoria vaikutuksia vain on hankalaa arvioida. Suurin osa teoksistani on syntynyt Suomessa, ja muutkin ovat omilla tavoillaan erityisiä. Tietynasteiselle suomalaisuudelleni en mitään mahda, siispä taidan nyt virallisestikin olla suomalainen säveltäjä. vähitellen hiipui ja keskityin sanomisessani vaivaamaan nuotinnusohjelman soittotoimintoa ja pianonkoskettimistoa. Tätä kai kutsuttiin säveltämiseksi – minkä huomattuaan vanhemmat passittivat minut sävellystunneille. Niitä musiikkiopistossani onneksi oli myös tarjolla. Peruskoulun musiikkiluokkien ja lukion jälkeen hyväksyin opiskelupaikakseni Sibelius-akatemian enkä esimerkiksi fysiikan tai kemian laitosta, kummatkin edelleen minua kiinnostavia tieteitä. Säveltäjän ammattiin minua kannusti Jovanka Trbojevićin monivuotinen opetus ja erityisesti Uuno Klami -kilpailun nuorten sarjan voitto vuonna 2007. Seisemänvuotiaana alkanut pianonsoitto on jäänyt C-tutkinnon jälkeen sävellystyötä tukevaksi aktiviteetiksi. 15-vuotiaana aloitin fagotinsoiton, minkä myötä sain tuiki tarpeellista orkesterikokemusta. Teorianopettajana saan oppilailta jatkuvasti uusia näkökulmia musiikkiin. Myös improvisointi yksin tai yhdessä on ollut alusta lähtien tärkeä kanava säveltämiseeni. Tyylikysymyksiä Säveltämällä otan vas- tattavakseni hyvin yksilöllisiä haastei- ta, kuten mihin teosjatkumoon tulisi tämän musiikin asettua, tai miksi joku havaitsija kenties tietämättään tarvitsee juuri tämän teoksen, juuri nyt. En pyri toimimaan sävellyksellisten koulukuntien piirissä, mikä nykyisessä pluralismissa on onneksi mahdollista. Tuotantooni kuuluu vaihtelevantyylistä musiikkia elektroakustisesta kuoromusiikkiin ja kortti-improvisaatiosta multimediaalisiin yhteistyöteoksiin. Enin osa musiikistani toimii kompleksisen sullotun ja tarkan, hienovaraisen välillä. Olen kiinnostunut katkelmista, hetken yksityiskohdista ja makustelen esseemäisiä, löyhästi asteittaisia kerronnan tapoja. Nautin eri vaikutteiden sulauttamisesta ja uusista tulokulmista vakiintuneisiin taiteenaloihin. Minua ainoastaan kiehtoo se tyylillinen haaste, että häviävän pienen nykymusiikin kulttuurimme reunoilla odottaa joko innovaatio, synteesi, museaalisuus tai kuluminen – kaikki kokeilemisen arvoisia. Freelance-musiikkikriitikon työssäni arvioin muiden taiteessa tarkkaan, mikä on minulle ja oman aikani musisoinnissa kiinnostavaa, toimivaa ja tarpeellista. >> KOMPOSITIO 1 / 2015 27 UUDET JÄSENET SAULI ZINOVJEV Kuuntelu- ja esittämistottumuksissani barokin seutu ja varhaisin musiikki on minua lähinnä. Muulle vanhalle musiikille, kuten B E E T H OV E N I L L E , WAG N E R I L L E tai S C H Ö N B E R G I L L E , en ole osannut suoda vastaavaa asemaa. Hienoisia vaikutteita työhöni livahtaa myös yhteiskunnallisista ilmiöistä, jazzistä, muutamilta populaarimusiikoilta, äänitaiteesta, noisesta tai Korean, Mosambikin, Keski-Aasian, Oseanian ja Välimeren alueiden perinteisestä musiikista. nen musiikki on esittäjälleen ja varsinkin säveltäjälleen kenties vähiten paikkakuntasidonnainen taiteenala. Niin kauan kuin internet-kuuntelu ei pysty korvaamaan konserttielämystä, vaatii kansainvälistyvä musiikkielämä lukuisia paikkakuntia ja keskittymiä toimiakseen. Olen työstänyt teosteni esityksiä Euroopan eri kulmilla ja USA:ssa, ja toisaalta paluumuuttaneena Suomen säveltämisen ja sävellyskoulutuksen tulevaisuudennäkymät ja Korvat auki -yhdistyksen kautta vaikuttaminen kiehtovat minua. Koulutukseni ei ole kattanut kaikkea nykysäveltäjän työssä olennaista, ja se tuskin olisi mahdollistakaan. Suomalainen säveltaide on jättänyt sivuun tai tyystin huomiotta muualla keskeisiä äänen ilmenemismuotoja (enkä nyt viittaa pelkästään kalleimpiin eurooppalaiskoneistoihin, kuten SWR-sinfoniaorkesterin suurtilauksiin, vaan lähinnä pieniin uudehkoihin teostyyppeihin), mutta onneksi tilanne on parantumassa. Musiikin ohella haluan kokea ja oppia jatkuvasti uutta kielistä, kulttuureista, pyöräilystä, yhteiskunnasta, historiasta ja valkoviineistä. Annan näiden vaikutteiden näkyä säveltämisessäni arvaamattomilla tavoilla jatkossakin. • Juhani Topias Vesikkala 28 KOMPOSITIO 1 / 2015 Sauli Zinovjev. Suomesta ja maailmasta Ajanmukai- O len monesti ihmetellyt miten olen päätynyt säveltäjäksi. Miksi olen ajautunut valitsemaan ammatiksekseni haastavan, monesti äärimmäisen turhauttavan ja yksinäisen, mutta kuitenkin niin huumaavan koukuttavan ja palkitsevan ammatin. Kun Suomen Säveltäjien uusia jäseniä pyydettiin esittäytymään, ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mistä tähän pisteeseen on tultu. Synnyin vuoden 1988 joulukuussa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Melko pian syntymäni jälkeen äitini joutui kuitenkin palaamaan jatkamaan opintojaan silloiseen Leningradiin ja minun kasvatukseni jäi pitkälti isovanhempieni vastuulle. Ensimmäiset taidekokemukseni ajoittuu jo näille ajoille varhaislapsuuteeni, jossa kuvataiteilija-isoisäni kanssa touhusin usein hänen työhuoneellaan. Taulujen pinnalla hohkaavat paksut öljyvärikerrokset ja maaliohenteen katku saavat vieläkin minussa aikaan lämpimän turvallisuudentunteen sekä jotain omituista sanoinkuvaamatonta mielihyvää. Lapsuudessani suhteeni musiikkiin oli etäinen. Vaikka olohuoneen lattialla lego-leikkieni taustalla usein soivatkin isoäitini valitsemat G U S TAV M A H L E R I N sinfoniat, saivat lasten elokuvien laulukohtaukset kylmästi pikakelauksesta ja muutenkin musiikki herätti minussa lähinnä negatiivisia tunteita. Muistan erään keskustelun elävästi isoäitini kanssa, jossa yritin epätoivoisesti ymmärtää seitsemänvuotiaan aivoilla mitä ihmeen hyötyä on laulajista. Olihan mielestäni yksi turhimmista ammattikunnista muusikot, joita kohtaan tunsin suorastaan sääliä ja myötähäpeää. Ilmeisesti näkemykseni esiintyvästä taiteilijasta sisälsi jonkinlaista epävarmaa karavaanielämää ja materialistista puutostilaa. Tästä kaikesta huolimatta jotakin kipinöintiä omaa luovaa musisointia kohtaan kuitenkin oli havaittavissa jo lapsuusvuosinani. Muistoihini on jäänyt kaksi musisointiin vahvasti liittyvää hetkeä, jossa toisessa imitoin pianon matalia koskettimia paiskomalla ukkosen UUDET JÄSENET jylinää ja toisessa makaan lattialla puolitajuttomana henkeä haukkoen intensiivisen huuliharppusoolon jälkimainingeissa. Jälkikäteen voin todeta olevani tyytyväinen, että sain viettää lapsuuteni täysin ilman velvollisuutta opiskella musiikkia. Kuitenkin syystä tai toisesta ympärilleni kertyi lukuisa määrä erilaisia lähinnä isovanhempieni hankkimia soittimia, jota sain itsenäisesti tutkia ja kokeilla. Perheeni on siis ollut äärimmäisen kannustava, mutta myös kärsivällinen musiikillisessa kasvatuksessani. Ilon määrä on ollut todennäköisesti valtava, kun myöhemmin vihdoin romahdin musiikkiin ja palavasti. Se tapahtui salamannopeasti, kun 13-vuotiaana tutustuin nykyisin vibrafonia ammatikseen soittavaan PA N U S AVO L A I S E E N . Siitä hetkestä lähtien olen pitänyt itseäni henkeen ja vereen muusikkona. Savolainen oli jo lapsena erittäin lahjakas ja monipuolinen muusikon alku, jota seuraamalla opin musiikista valtavasti jo muutamassa vuodessa soittaessamme yhdessä rock- ja jazzbändeissä. Vieläkään minulle ei ole aivan päivänselvää miksi kiinnostuin 16-vuotiaana klassisesta musiikista. Siihen todennäköisesti vaikuttivat ainakin osaltaan F R A N Z L I S Z T, F R E D E R I C C H O P I N , flyygeli sekä klassisen musiikin lapsuudenkodissani saama arvostus. Jostain merkillisestä syystä olin päätynyt K A L L E T O I V I O N pianoresitaaliin Lahden konserttitalolle ja resitaalista kotiin päästyäni katselemaan YouTubesta G YÖ R G Y C Z I F F R A A . Juuri tämä käänteen tekevä kokemus todistaa minulle musiikin voiman ja riittää minulle perusteluksi lapsena pohtimaani kysymykseeni muusikkojen tarpeellisuudesta. En ollut juurikaan soittanut pianoa aikaisemmin, mutta innostukseni klassiseen musiikkiin ohjasi jättämään bassokitaran nurkkaan ja keskittämään kaikki energiani pianonsoiton harjoitteluun. Puoli vuotta itsenäisen harjoittelun jälkeen pääsin Lahden konservatorioon opiskelemaan pianonsoittoa ja vuotta myöhemmin aloitin konservatorion ammatillisella toisella-asteella. Päivälukio sai siis väistyä musiikin tieltä. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, että en pitänyt päätöstäni koulun lopettamisesta edes riskinä. Tuskin on olemassa yhtä tiettyä hetkeä, jolloin olisin alkanut säveltämään tai mistä asti olisin pitänyt itseäni säveltäjänä. Kappaleiden kirjoittaminen oli bändimaailmassa päivän selvä asia, joten oman musiikin tekeminen seurasi luontevasti osaksi pianonsoittoani. Ensimmäiset paperille nuotintamani sävellykset olivat lievästi ilmaistuna kunnianhimoisia. Ihailin suuria romanttisia pianokonserttoja, joissa kiteytyi vuolaat tunteet ja huima virtuoosisuus. Ennakkoluulottomasti ( ja ehkä suuruuden hulluuttani) tartuin härkää sarvista ja sävelsin konservatorion ensimmäisenä opiskeluvuotena itselleni kolmiosaisen pianokonserton. Ympärilläni olevien ihmisten vilpittömästä kannustuksesta johtuen pääsin esittämään konserttoani useampaan kertaan ja tästä rohkaistuneena säveltäminen sai enenevissä määrin painoarvoa muusikkoudessani. Vuonna 2008 osallistuessani pianonsoitonmestarikurssille Kuhmon kamarimusiikki -festivaalin yhteydessä kävin lyhyen keskustelun festivaalilla vierailleen P E R T T U H A A PA S E N kanssa, joka rohkaisi minua hakeutumaan opiskelemaan sävellystä. Seuraavana lukuvuonna Lahden Konservatorio järjesti minulle sävellystunteja trumpetisti K A R I K A R J A L A I S E LTA ja lisäksi kävin yksityisesti Helsingissä viikoittain tapaamassa PA S I LY Y T I K Ä I S TÄ , jonka kärsivällinen läsnäolo antoi minulle kallisarvoista motivaatiota hakeutua systemaattisen sävellysopetuksen pariin SibeliusAkatemiaan. Ennen opintojeni alkua SibeliusAkatemiassa käsitykseni musiikista rajoittui pitkälti 1900-luvun alkuun ja olin aktiivisesti kartuttanut teosluetteloani pitkälti Shostakovits-vaikutteisilla teoksilla. Syksyllä 2010 TA P I O N E VA N L I N N A N kanssa alkaneet akateemiset sävellysopinnot antoivat minulle tervetulleen aikalisän tutustua uuteen musiikkiin ja pohtia säveltämistä syvällisemmin. Ensimmäinen opiskeluvuoteni kului pitkälti uutta kielioppia opetellessa ja jokaisella sävellystunnilla löysin minulle aivan uusia työvälineitä jalostamaan luomistyötäni. Monelle niinkin itsestään selvät asiat kuin esimerkiksi sävellysten luonnostelu ja pohjamateriaalin hiominen astui osaksi työvaiheitani vasta Pitäjänmäessä pidettyjen sävellystuntien yhteydessä. Vieläkin olen innoissani ajatuksesta, että säveltämistä ei tarvitse aloittaa aina kappaleen alusta. Suoritettuani musiikin kandidaatin tutkinnon Sibelius-Akatemiasta keväällä 2013 suuntasin vuodeksi Saksan Karlsruheen professori WO L F G A N G R I H M I N oppilaaksi suorittamaan ERASMUS-opintojani. Saksassa suurin osa opinnoista koostui itsenäisestä työskentelystä ja minulle jäi paljon aikaa etsiä millaista musiikkia haluan oikeasti säveltää. Jälkikäteen ajateltuna pidän Saksassa vietettyä vuotta hyvin tärkeänä askeleena kohti itsenäistä työskentelyäni. Tällä hetkellä maisteriopintoni Sibelius-Akatemiassa Tapio Nevanlinnan johdolla ovat aivan loppu suoralla ja 19 vuoden koulutusputken jälkeinen elämä siintää horisontissa. Oppilaitoksen luomasta turvallisesta ympäristöstä irtautuminen ja työelämään astuminen herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta minua jännittää miten tulen löytämään asemani säveltäjäyhteisössä. Tulenko työllistymään ja miten saan pidettyä itseni motivoituna arjen haasteiden keskellä. Toisaalta odotan koulun päättymistä vapauttavana hetkenä, jonka jälkeen voin keskittyä luomistyöhöni täysin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Olen ollut onnekas saadessani kuluneena vuonna mentorointia S E B A S T I A N FAG E R L U N D I LTA , jonka kanssa käytyjen lukuisien syvällisten keskusteluiden jälkeen koen olevani valmis ottamaan seuraavan askeleeni. En usko syntyneeni säveltäjäksi enkä varsinkaan valinneeni säveltämistä työkseni. Arvelen päätyneeni säveltäjäksi rakkaiden ihmisten kannustamana monien sattumien kautta. • Sauli Zinovjev Helsingissä, 5.2.2015 KOMPOSITIO 1 / 2015 29 UUDET JÄSENET Alex Freeman. KUVA: LARS JOHNSON. ALEX FREEMAN O len syntynyt vuonna 1972 Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa. Olen suorittanut sävellyksen perusopinnot Eastman School of Musicissa ja opiskellut maisteriksi Bostonin yliopistossa. Tehdessäni tohtorin opintoja Juilliardissa, mainitsin keväällä 2000 opettajalleni Christopher Rouselle, että olisin kiinnostunut opiskelemaan ulkomailla opintojeni loppuvaiheessa. Kysyin häneltä, olisiko Suomi hänestä hyvä vaihtoehto, johon hän heti vastasi ”Kyllä! Ota yhteyttä Eero Hämeenniemeen ja kysy ottaisiko hän sinut oppilaakseen.” Niinpä hain Fulbright-stipendiä ja lähetin sähköpostin Eerolle, ja jotenkin kaikki järjestyi: löysin itseni Suomesta vuonna 2001 tekemässä Sibelius-aiheista väitöskirjaa, ja täällä olen edelleen 2015. Välillä olen tehnyt töitä myös Yhdysvalloissa, mutta olen pitänyt ammatillisia suh- 30 KOMPOSITIO 1 / 2015 teita jatkuvasti yllä myös Suomessa. Vaimoni Aino ja minä olemme hiljattain saaneet lapsen, Armas-pojan, ja asettuneet nyt Espooseen asumaan. Myös kissamme Simon muutti Suomeen, ja on viihtynyt täällä hyvin! Ensimmäinen kantaesitykseni Suomessa oli E VA A L K U L A N tilaama Magnolia soolokanteleelle, joka kuultiin Korvat auki ry:n 25-vuotiskonsertissa 2002. Muutama kuukausi sen jälkeen HämäläisOsakunnan Laulajat E S KO K A L L I O N johdolla kantaesitti O Magnum Mysteriumin. Vuosien saatossa päädyin säveltämään HOL:lle useita teoksia. Mm. HOL:n Lehdellä-levy sisältää neljä sävellystäni A A RO H E L L A A KO S K E N runoihin. Tapiolan Kuoron kanssa tekemääni yhteistyöhön ovat osallistuneet Eva Alkula (sähkökantele) ja M I K A L AU N I S , jonka Kalevala-aiheisiin kuvituksiin perus- tin sävellykseni. Viimeisin julkaisuni on pianosävellysteni kokoelmalevy, jolla soittavat S A L L A K A R A KO R P I , M AT I L DA K Ä R K K Ä I N E N , B R I A N L E E ja R I S T O M AT T I M A R I N . Taiteellinen työni Suomessa on pitänyt sisällään muutakin kuin säveltämistä. Olen osallistunut Avantin sävellystyöpajoihin, laulanut useissa kuoroissa, ollut Ylioppilaskunnan Soittajien jäsen (basso- ja tenoripasuuna), opettanut musiikkia SibeliusAkatemiassa, ja myös mm. esiintynyt solistitenorin roolissa (Brittenin St Nicholas) Kuopion kaupunginorkesterin ja Puijon Kamarikuoron ( joht. Atso Almila) kanssa sekä hieman johtanutkin (Akateeminen Sinfonietta). Yhdysvalloissa olen opettanut Carleton Collegessa sävellystä 2007–2015. Samalla olen tehnyt tilaussävellyksiä niin Suomeen kuin Yhdysvaltoihinkin sen mitä olen ehtinyt. Kesäkuussa on tulossa New Yorkissa konsertti, jossa kuullaan teoksia Inner Voice -pianolevyltäni, mm. Amerikan ensi-esitys Aerial Voices -teoksesta. Syyskuussa New Yorkissa kuullaan kantaesitys ensimmäisestä jousikvartetostani nimeltä En Echelon. Nyt aion keskittyä taas säveltämiseen ja toivon voivani rakentaa uraani vahvemmin Suomeen. Siinä ohessa harrastelen perheeni kanssa vauvauintia ja -muskaria, sekä alan nyt keväällä taas treenata juoksua, tällä kertaa kenties puolimaraton tähtäimessä. (Kerron sen tässä, jotta paineet kasvaisivat ja olisi pakko mennä.) Minulla on Suomessa oma bändi, Alex Freeman Popshow, ja laulan myös Audite-kuorossa. Jos aika riittäisi, soittaisin mielelläni vakavammin myös pääinstrumenttiani bassopasuunaa. • Lisää infoa: www.alexfreemanmusic.com Alex Freeman UUDET JÄSENET Miika Hyytiäinen. KUVA: RAINER KURZEDER. MIIKA HYYTIÄINEN O len musiikkiteatterisäveltäjä Miika Hyytiäinen. Teoksissani on kuultu monenlaisia vaikutteita: matematiikkaa ja sitaatteja, Suomessa vietettyä nuoruutta ja Saksassa suoritettua sävellysdiplomia, musiikkia ja teatteria. Kun olin nelivuotias, pikkuveljeni oppi kävelemään, eikä enää suostunut musiikkiteatteriesitysteni mykkiin rooleihin. Silloin opin, että kannattaa tehdä sellaisia asioita, joita on kiva esittää. Isälläni puolestaan oli tapana katsoa videoita aamuöisin. Olen nähnyt alle kouluikäisenä lukuisista elokuvista vain lopun. Useimmista elokuvista tuo loppu myös riittää mainiosti. Opin vaatimaan tarinoilta enemmän. Omienkin teosteni maailma on fragmentaarinen ja pirstaloitunut: kukin kokee niissä oman tarinansa. Vastaavasti esimerkiksi sinfoniset monoliitit, teokset joissa on koko maailma hyvässä järjestyksessä, tuntuvat eksoottisilta. Myös työtapani on fragmentaarinen, ja olen joskus kuvannut sitä bulimiseksi. Ahmimisvaiheessa sisään tungetaan materiaalia laidasta laitaan, tyylistä ja taiteenlajista toiseen, tieteestä pornografiaan ja ihmissuhdevatkuliin. Vastaavasti lopun kirjoitusvaihe on nopea ja intensiivinen flow-ryöppyjen myrsky, eikä aina miellyttävä tai helppo. Säveltäjänä olen oppinut ekonomiseksi, ellen suorastaan pihiksi. Yhtäkään ideaa, objektia tai esiintyjää ei hyödynnetä vain yhdellä tavalla. Melodia on myös instrumentin pohjapiirros, sopraano myös kapellimestari ja partituuri myös lavaste. Tämä sitoo omalta osaltaan teoksen Gesamtkunstwerkiksi. Se on epäilemättä myös perintöä vanhemmiltani. Heidän suurin närkästyksensä on oopperan lopussa neljä tahtia laulava lapsikuoro. Mitä haaskausta! Opiskelut Helsingissä olivat epäilemättä opettavaisia, suoritin tutkinnot matematiikassa ja musiikkitieteessä ja olin aktiivinen konserttitoiminnassa. Opin hallitsemaan matematiikkaa niin suvereenisti, että rakennan sillä teosteni pohjan, mutta onnistun yleensä pitämään sen aisoissa ja esimerkiksi näyttämölliset eleet ja kohtaaminen pääsevät teoksen pinnalle. Yliopistoaikoina opin myös asioita, jotka olisi voinut jäädä oppimatta: Lapsesta lähtien olin itse tehnyt musiikkiteatteriesityksissäni kaiken. Oikeat säveltäjät eivät kuitenkaan tee muuta kuin partituureja. Oli kova työ oppia tuosta ajatusmaailmasta takaisin pois ja se tapahtui vasta professorini DA N I E L O T T I N ja Berliini Universität der Künsten kautta. Berliinissä olen oppinut tärkeitä asioita: Minun tekemiselleni on nimi, konteksti ja esihistoria. Kokeelliselle musiikkiteatterille on olemassa jopa oma erikoistumislinjansa, jolta valmistuin. Pääsin kokeilemaan kaikkea: ohjaamista, laulamista, ukulelen soiton opettamista. Opin kyseenalaistamaan turhat raja-aidat, paradoksaalisesti samaan aikaan kun opiskelin säveltämiseen kuuluvia teknisiä taitoja. Opintojeni toistuva motiivi oli oman äänen etsiminen. Löysin sen oikeastaan vasta aikaa käsittelevässä oopperassani Aikainen. Musiikkiteatteriteos on poikkitaiteellinen, hupsu ja älykäs, banaali ja vaativa, se menee syvälle mutta tarjoaa halvinta mahdollista hupia, huukivuukia ja alkulukuja. Aikaisessa koen onnistuneeni ensimmäisen kerran yhdistämään selkeän ja tinkimättömän konseptin rikkaaseen ja ylitsepursuavaan materiaaliin. Aikaisessa palasin muutenkin juurilleni. Viisivuotiaana, siis veljeni lopetettua varhaisen uransa musiikkiteatterin parissa, aloin ymmärtää, miten aika toimii ja miten sen kanssa voi leikkiä. Tuota samaa ajan kokemuksen opettamaa nöyryyttä ja iloa yritän edelleenkin säveltäjänä kuvata. • Miika Hyytiäinen KOMPOSITIO 1 / 2015 31 UUDET JÄSENET ESA PIETILÄ O Muistan olleeni kiinnostunut säveltämisestä jo ekaluokkalaisena pimputellessani kanttori-isoisäni pianoa omaksi huvikseni ja etsiessäni improvisatorisia ”taikamaailmoja ja -ääniä”, joiksi niitä kuulemma kutsuin. En silloin osannut soittaa vielä mitään instrumenttia. Kun olin 9-vuotias, basisti-enoni rohkaisi minua hakemaan musiikkiopistoon. Pääsin sisään ja aloitin klarinetin soiton opiskelun, koska jazz kiinnosti. Jo parin vuoden päästä oli sitten ihan pakko saada se saksofoni. Liityin teininä Pori Big Bandin riveihin ja siitä jatkui tieni jazzmusiikkiin. Urani alkoi varsinaisesti siis jazzmuusikkona ja sävelsinkin nuorempana paljon erinäisille jazzyhtyeille ja Big Bandeille. Jazz oli toki ensimmäinen musiikillinen kiinnostukseni, mutta alusta asti olen kuitenkin ollut kiinnostunut kaikenlaisesta laadukkaasta musiikista ilman tyyli- ja genrerajoja – kuuntelin siis teininä jo sujuvasti rinnakkain konserttimusiikin klassikoita, jazzia, progea ja soulia ym. Tällainen ”genrettömyys” on ilmennyt ja todentunut käytännössä tuotannossani paremminkin reilun kymmenen viimeisen vuoden aikana sekä säveltäjänä että saksofonistina. Koen, että en ole säveltäjä/muusikko, joka haluaa olla vain tietyn musiikillisen genren tai ”lokeron” sisällä. Tällainen diversifioitunut musiikillinen identiteetti ja tapa työskennellä tuntuu sopivan parhaiten minulle, ja se myös innostaa minua uusiin ”ulottuvuuksiin” ilmaisullisesti. 32 KOMPOSITIO 1 / 2015 Esa Pietilä. KUVA: PATRIK STENSTRÖM. len säveltäjä & saksofonisti (s.1964), kotoisin Porista. Muutin sittemmin Helsinkiin opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle, josta valmistuin 1996. Säveltäminen on pienestä pitäen kiinnostanut minua ja opiskelinkin sitä Akatemiassa Jukka Linkolan ja Rich Shemarian (USA) johdolla, sekä myöhemmin itse opiskellen perusteellisesti vuosien ajan. Suomen Säveltäjien jäseneksi hakeminen ehti näköjään olla melkein kaksikymmentä vuotta ”to do” -listallani. Tärkeimpiä kiinnostuksen kohteitani ovat myös erilaiset musiikilliset synteesit ja eri musiikkien rajapinnat ja positiiviset musiikilliset ”konfliktit”. Viime aikojen suoranainen intohimoni on ollut säveltää isommille kokoonpanoille, kuten kamari- tai sinfoniaorkesterille. Contemporary ja avant-garde ovat termejä – jos minut johonkin lokeroihin halutaan laittaa niin olkoot ne nuo. Saksofonistina suuri kiinnostukseni improvisaatioon on tuonut minulle paljon uusia näkökulmia sävellystyöhöni ja koen, että minun tapauksessani improvisoija palvelee ja ruokkii säveltäjää ideoilla – ja päinvastoin. Olen kiinnostunut yhdistelemään erilaisia musiikillisia lähtökohtia, kuten esim. nykymusiikkia, jazzia, kansanmusiikk ia ja improvisaatiota niiden eri ilmenemismuodoissaan, pienistä suuriin kokoonpanoihin. Barokista olen myös ammentanut ”mielenmaisemia” eikä live-elektronii kank aan hyödyntäminen ole minulle nykyään vierasta. Lempisäveltäjistäni mainitta koon mm. G YÖ R G Y L I G E T I ja W I T O L D L U T O S L AW S K I . Säveltäjänä olen tehnyt tilausteoksia mm. kamariorkesteri Avanti!lle, Zagros Ensemblelle, UMOlle ja YLElle. Esittäjänä tärkeimmistä kantaesityksistä mainittakoon E E RO H Ä M E E N N I E M E N minulle säveltämä saksofonikonsertto Grounds (SE ensemble, joht. S A N T T U M AT I A S RO U VA L I ) sekä oma konserttoni Graffiti Play (Avanti!, joht. E - P S A L O N E N ). Ensi vuonna on vuorossa K A L E V I A H O N saksofonikon ser ton kantaesitys. Säveltäjänä työskentelen tällä hetkellä niin kaksoiskonserton kuin muutaman pienemmän kamarimusiikkiteoksen parissa. • Esa Pietilä Tammikuussa yhdistykseen hyväksyttiin ennätysmäärä uusia jäseniä. Edellä itsensä esitelleiden lisäksi uusia jäseniä ovat Tero-Pekka Henell ja Mike Solomon. Yhdistyksessämme on nyt kaikkiaan 204 jäsentä. ONNITTELEMME J U K K A KO S K I N E N 5 0 V 3. 3. E S A H E L A S V U O 70 V 9. 3. M A A R I T A N D E R Z É N 8 0 V 3.4. AU L I S S A L L I N E N 8 0 V 9. 3. O L L I KO S K E L I N 6 0 V 16 . 3. S E P P O P O H JO L A 5 0 V 4. 5. O L L I KO RT E K A N G A S 6 0 V 16 . 5. U O L E V I T I K K A N E N 75 V 4. 6 . J UA N A N T O N I O M U RO 70 V 18 . 6 . V E L I - M AT T I P U U M A L A 5 0 V 17.7. J U K K A L I N KO L A 6 0 V 21.7. JO R M A PA N U L A 8 5 V 10 . 8 . P E K K A J A L K A N E N 70 V 5.9. R A FA E L J U N C H AYA ROJ A S 5 0 V 19.9. Suomen Sinfoniaorkesterit ry 50 vuotta KAIPAAMME Jouni Kesti. KUVA: KIMMO PIHLAJAMAA / FOCUS STUDIO. Säveltäjä, muusikko, kuvataiteilija, kirjoittaja JO U N I K E S T I (s. 1946) menehtyi Oulussa 21.4. pitkittyneeseen leikkauskomplikaatioon. Jäämme kaipaamaan todellista taiteen moniottelijaa. KOMPOSITIO 1 / 2015 33 KANTAESITYKSET KANTAESITYKSET 21. 8 . 2 014 PAT R I K V I DJ E S KO G : An English Rose Garden for euphonium and organ. Tanja Karjalainen (euphonium), Jan Lehtola (urut). Kvevlaxin kirkko, Mustasaari. 10 . 2 . J U K K A L I N KO L A : Laulusarja Katri Valan runoihin. Eija Ahvo (sopraano), Susanna Haavisto (altto), Jukka Linkola (piano). Malmitalo, Helsinki. 11. 3. J U K K A L I N KO L A : Hommage a’ Stadin Arska. Risto Aaltonen (lausunta), Maija Hapuoja (sopraano), Jukka Linkola (piano). Suomen kansallisteatteri. Between Me and Bach. Tuija Hakkila (piano). Helsingin kaupungintalo. 12 . 3. I T Z A M Z A PATA : 11. 2 . JOVA N K A T R B OJ E V I C : karu. Koko teoksen (I Anaar; II El CAmino Real; III Echo, returning) kantaesitys. Temppeliaukion kirkko, Helsinki. 6 .11. 2 014 M A R K K U K L A M I : Arpi. Maikki Säikkä (laulu), Harri Wallenius (klarinetti), Irma Sandrén (sello), Iina Kivimäki (harppu). Turun konservatorio. 21.11. 2 014 PAU L I I N A I S O M Ä K I : Vartoon Music. E. Nygård, J. Alén, P. Judin. Vaasan kaupungintalo. 11. 2 . R I I K K A TA LV I T I E : Village Party. Nicolas Hodges (piano), Uusinta Ensemble, joht. Magnus Lindberg. Helsinki, Ritarihuone. 13. 2 . Y R JÖ H J E LT: Four Aspects. Clara Dent (oboe), Bence Boganyi (fagotti). Tammelan kunnantalo. 7.12 . 2 014 P E T R I J U D I N : Karjalainen lasten ooppera ”Kaunis Nasto”. Karjalan tasavallan musiikkiteatteri, Petroskoi. 14. 2 . L O T TA W E N N Ä KO S K I : Mien. Lapin kamariorkesterin puhallinkvintetti. Rovaniemi. 2 3.12 . 2 014 A N A S TA S I A S A L O : Mirror, concerto for viola and orchestra. Jussi Tuhkanen (alttoviulu), Kuopion kaupunginorkesteri, johtaa Atso Almila. Kuopion musiikkikeskus. 15.1. A DA M V I L AG I : Accused. Barbara Hannigan (sopraano), London Philharmonic Orchestra, joht. Wladimir Jurowski. Lontoo, Royal Festival Hall. 2 8 .1. M AG N U S L I N D B E RG : Törö. Petri Kumela (kitara). Sellosali, Espoo. 5. 2 . K A L E V I A H O : 5. 2 . S A M I K L E M O L A : Rapu. Petri Kumela (kitara). Sellosali, Espoo. Harmonikkakonsertto. Niko Kumpuvaara (harmonikka), Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Anna-Maria Helsing. Keski-Pohjanmaan Konservatorion Sali, Kokkola. 20.2. K I R MO LI N T I N E N : 2 . 3. E R K K I PA L O L A : Suite for Harp and CD-player Three Meditations op. 39. Anni Kuusimäki (harppu). G-18-sali, Helsinki. 3. 3. K I R M O L I N T I N E N : Uusi teos kitaralle. Timo Korhonen (kitara). Musiikkitalo, Black Box. 34 KOMPOSITIO 1 / 2015 Mosaic musiikkia puhallinkvintetille. Puhallinkvintetti Colori. Helsingin saksalainen kirkko. 19. 3. H A R R I A H M A S : Saturnian Aurorae. Sari Blå (piano). Imatran musiikkiopisto, Kaleva-sali. 19. 3. A R I RO M P PA N E N : Taivas. Johanna Försti (sopraano), Jukka Linkola (piano). Malmitalo. 19. 3. J U K K A L I N KO L A : Konsertto neljäsosasävelaskelharmonikalle. Veli Kujala (harmonikka), HKO, joht. Susanna Mälkki. Helsingin Musiikkitalo. 2 3. 3. M I K KO H E I N I Ö : Through Green Glass. Patrik Kleemola (kitara). Queen Elisabeth Hall, Lontoo, Englanti. 2 7. 3. O L L I KO RT E K A N G A S : Jannen salaisuus, ooppera. Libretto: Minna Lindgren. Suomen Kansallisooppera, Alminsali. Toccata Urbana. 9. 2 . M A R K K U K L A M I : 9. 2 . L AU R I S U P P O N E N : 12 . 3. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : Makabere Gesichten. Sirja Pohjanheimo-Vikla (laulu), Marjukka Myyrä (alttoviulu), Tuomas Taanila (kitara). Helsingin Konservatorio. 2 0 . 3. J U K K A T I E N S U U : Kolme laulua Kantelettaren runoihin sopraanolle, lapinrummulle ja konserttiharmonikalle. Maria Mannermaa (sopraano, lapinrumpu), Signe Kyllönen (harmonikka). 2 8 . 2 . M AT T I M U RT O : Malmitalo, Helsinki. Uusi teos kitaralle. Timo Korhonen (kitara). Musiikkitalo, Black Box. Ludi. Milla Mäkinen (laulu), Kaisamaija Uljas (renessanssiluuttu/teorbi). Helsingin Konservatorio. Inguna Ganda. Pyynikin Puhaltajat, joht. Juha Untala. Tampereen Konservatorion Pyynikki-sali. 11. 3. J U K K A - P E K K A L E H T O : 2 9. 3. O L L I KO RT E K A N G A S : The Return. (The Mad Farmer, Flying the Flag of Rough Branch, Secedes from the Union). Tapiolan kamarikuoro, joht. Hannu Norjanen. Ritarihuone, Helsinki. 31. 3. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A : Kiss. Trio 3D, Virginie Colette (sopraano), Sophie Maréchal (kitara), Nadia Ratsimandresy (Ondes Martenot). Pariisi. 11. 3. PAO L A L I VO R S I : Rubaiyat. Gerald Finlay (baritoni) ja HKO. Helsinki. KANTAESITYKSET 2 .4. PAU L I I N A I S O M Ä K I : Rauhan annan teille. Cantilena, joht. Hanna LikitaloGoesch. Kaarinan kirkko. 3.4. H A N N U P O H J A N N O RO : …sic desolatus moritur. Helena Vuola (sello), Kari Vuola (urut). Naantalin kirkko. Via Crucis Op. 34. Felis-kvartetti: Sirkka Kautonen (viulu), Anja Syvälähde (viulu), Helka Hakasalo (alttoviulu), Marion Göbel (sello). Siuntion Pyhän Pietarin Kirkko. 3.4. C E C I L I A DA M S T RÖ M : Pääsiäisaamuna. Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye, joht. Sirkku-Liisa Niemi. Rekolan kirkko, Vantaa. Konsertto patarummuille ja orkestserille. Ari-Pekka Mäenpää (patarummut), Turun filharmoninen orkesteri, joht. Erkki Lasonpalo. Turun konserttitalo. 2 2 .4. K A L E V I A H O : Alberga memorial ballads. Espoo Big Band, joht. Marzi Nyman. Tapiolan Kulttuurikeskus, Espoo. 2 3.4. J U K K A L I N KO L A : Carissima amica (versio sopraanolle ja pianolle). Anna-Maija Perttunen (sopraano), Joel Papinoja (piano). Järvenpää-talo. Höstlig skärgård. Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Pasi Hyökki. Helsingin musiikkitalo. Tyttöjä ja kuolemaa, op. 101. Teksti: Ilpo Tiihonen ja Gustav Fröding. Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Pasi Hyökki. Helsingin musiikkitalo. 11.4. JO U N I K A I PA I N E N : 11.4. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A : Hommage vanhalle säveltäjälle. Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Pasi Hyökki. Helsingin musiikkitalo. 12 .4. J U H A N I T. V E S I K K A L A : Taklamakan. Beatriz Tirado (saksofoni), Sibelius-Akatemian puhallinkapubändi, joht. Juuso Wallin. Helsingin Musiikkitalo, Black Box. Scatterings. Soile Isokoski (sopraano), RSO, johtaa Hannu Lintu. Helsingin Musiikkitalo. 15.4. M I N N A L E I N O N E N : Uusi teos huilulle, ensemblelle ja elektroniikalle. Hanna Kinnunen (huilu), NYKY Ensemble ja defunensemble. Helsingin Musiikkitalo, Camerata. 17.4. S A M I K L E M O L A : Symphony No. 285: Going on… until… and ”beyond”. Malmö Operaorkester, joht. Leif Segerstam. Malmön oopperatalo, Ruotsi. 8 . 5. L E I F S E G E R S TA M : 2 3.4. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : 5.4. TA P I O T U O M E L A : 11.4. O L L I KO RT E K A N G A S : 5 Graphs for 29 Musicians. Universität der Künste -orkesteri, joht. Henry Hao-An Cheng. Universität der Künste Verlin, Bundesallee-Gebäude. 5. 5. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : Lux Arctica. Sinfonia Lahti, johtaa Okko Kamu. Lahden Sibelius-talo. 2 3.4. H A R R I A H M A S : 4.4. PAU L I I N A I S O M Ä K I : Resurrexit. Kallion Kantaattikuoro, joht. Tommi Niskala. Kallion kirkko. 6 . 5. L O T TA W E N N Ä KO S K I : I stället för vingar. Teksti: Eva-Stina Byggmästar. Musikteater Saum, Figura Ensemble. Danskapellet, Kööpenhamina, Tanska. Täpinä. Terhi Aurala-Heiskanen (huilu), Paavali Jumppanen (piano). Pieksämäki, Kulttuurikeskus Poleeni. 2 4.4. A DA M V I L AG I : 2 4.4. S T E FA N B A RT L I N G : Apricot Whispers. Nairi Azezian (huilu, piano), Levon Babyans (sello), Kamariorkesteri Refugium Musicum. Helsingin Tuomiokirkko. 2 7.4. P E RT T I J A L AVA : Lyhyitä keskusteluja yöllisillä katoilla. Patrik Kleemola (kitara). Katajanokan kitarasalonki, Helsinki. Directions. Päivi Kukkonen (huilu), Laura Kemppainen (oboe), Okko Kivikataja (klarinetti), Joonas Seppelin (käyrätorvi), Sari Seppelin (fagotti). Helsingin Musiikkitalo, Harjoitussali Paavo. 9. 5. M A X S AV I K A N G A S : Musiikki IC98 -taitelijaryhmän videoinstallaatioon Hours, Years, Aeons (2015). Juho Martikainen, kontrabasso, nelikanavaäänite. Venetsian biennaali, Aaltopaviljonki. 9. 5. H A R R I S U I L A M O : Ciaccona a spirale. Petri Kumela (kitara), Mikko Luoma (harmonikka). Gdanskin musiikkiakatemia. 10 . 5. A R I RO M P PA N E N : Tvashtar Catena. Roope Gröndahl (piano). Espoon Sellosali, klo 15. 11. 5. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A : Balada, kantaatti kuorolle, solisteille ja orkesterille. Madrid. 2 7.4. A DA M V I L AG I : 2 9.4. T O M I R Ä I S Ä N E N : Dive. Erik Bosgraaf (nokkahuilu). Lontoo, Wilton-s Music Hall. Theia. Musikalische Akademie des Nationaltheater-Orchesters (NTO) Mannheim, johtaa Pietari Inkinen. Der Mozartsaal (Rosengartenplatz 2), Mannheim, Saksa. 11. 5. T O M I R Ä I S Ä N E N : Re-Joy. Tuomas Pyrhönen (urut). Helsinki. 12 . 5. K I M M O H A KO L A : 4. 5. S AU L I Z I N OV J E V: Deformations I–II. Ensemble Sentieri Selvaggi. Milano. 4. 5. S E B A S T I A N H I L L I : Paraphrase. Zagros Ensemble. Helsingin Musiikkitalo, Camerata. 13. 5. P E T R I J U D I N : Maan kämmenellä, meren sydämellä. Vaasan Oopperakuoro, Vaasan Kaupunginorkesteri, joht. AnnaMaria Helsing. Vaasan kaupungintalon juhlasali. >> 13. 5. JO U N I H I RV E L Ä : Shattered land. Zagros Ensemble. Helsingin Musiikkitalo, Camerata. KOMPOSITIO 1 / 2015 35 KANTAESITYKSET Sonetti 51. Polyteknikkojen kuoro, joht. Saara Aittokumpu. Helsingin konservatorion konserttisali, klo 15. 14. 5. O L L I V I RTA P E R KO : 4. 6 . T I M O - J U H A N I K Y L L Ö N E N : Juhlafanfaari op. 93. Espoon tuomiokirkko, klo 22. Hashtag. UMO Jazz Orchestra. M1-studio, YLE, klo 19. 19. 5. S I D H I L L E : 2 0 . 5. L E I F S E G E R S TA M : S ymphony No. 284: Pisces Fishing for Pieces (Peaces)… All Over? Not Yet!!! Philharmonisches Orchester Heidelberg, joht. Leif Segerstam. Stadthalle, Heidelberg, Altstadt, Saksa, klo 20. Unser Wandel ist im Himmel. Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris. Kallion kirkko, klo 18. 2 3. 5. TA P I O T U O M E L A : In via. Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris. Kallion kirkko, Helsinki, klo 18. Uusi teos viululle, neljäsosasävelaskelharmonikalle ja uruille. Pasi Eerikäinen (viulu), Veli Kujala (neljäsosasävelaskelharmonikka), Susanne Kujala (urut). Kallion kirkko, Helsinki, klo 19. 8.6. TII NA MY LLÄ R I N E N : 12 . 6 . S E B A S T I A N DU M I T R E S C U : Cântecul ploaiei. Elena Mîndru, Tuomas Turunen, Eero Seppä, Anssi Tirkkonen; valtion filharmonia ”Transilvania”; kapellimestari Tiberiu Soare. Cluj, Romania. 2 3. 5. PAO L A L I VO R S I : Titusbrevet. Sampo Haapaniemi, Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris, solisti Sampo Haapaniemi. Kallion kirkko, Helsinki, klo 18. 2 3. 5. L AU R I M Ä N T Y S A A R I : 2 3. 5. J U H A N I KO M U L A I N E N : Uusi teos. Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris. Kallion kirkko, Helsinki, klo 18. 2 8 . 5. H A R R I V I I TA N E N : Prière de l’oiseau de paradis pour harpe – Paratiisilinnun rukous. Liisa Honkanen (harppu). Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Pariisi, Ranska. O Leyda Gratiosa. Leidens Amateur Arts Festival orchestra and choir. Leiden, Hollanti. 3 0 . 5. P E K K A KO S T I A I N E N : Päärme. Petteri Iivonen, Samuli Peltonen, Juho Pohjonen. Kemiön kirkko, klo 19. 7.7. L O T TA W E N N Ä KO S K I : Elämälle – ooppera Oskar Merikannosta. Libretto: Juhani Koivisto. Ohjaaja: Anna Kelo. Vaasan kaupunginorkesteri. Ilmajoen Musiikkijuhlat, klo 19.30. 5. 6 . J A A K KO K U U S I S T O : 19. 5. M A I J A H Y N N I N E N : Earthship. Divertimento Ensemble. EXPO 2015, Italian Pavillon, Milano. Exaltations. Status Ensemble. Sysmän kirkko, klo 19. 3.7. L AU R I M Ä N T Y S A A R I : 14. 6 . K A L E V I A H O : 2. puhallinkvintetto. Philharmonisches Bläserquintett Berlin: Michael Hasel (Fl., Picc. und Altfl.), Andreas Wittmann (Ob. und Engl.horn), Walter Seyfahrt (Kl.), Fergus McWilliam (Horn) und Marion Reinhard (Fag.). Philharmonie, Kammermusiksaal, Berliini, Saksa. 17. 6 . M A X S AV I K A N G A S : Kaksoiskonsertto trumpetille, kontrabassolle ja orkesterille. James Morrison (trumpetti), Edgar Meyer (kontrabasso). Queensland Symphony Orchestra, johtaa SanttuMatias Rouvali. Spirituals. Nicholas Söderlund (basso), Kari Vuola (urut), Tuomas Tainio (lyömäsoittimet). Paraisten urkupäivät. 2 2 . 6 . J U K K A L I N KO L A : Lointains échos / Distant echoes op. 24 for string quartet. Vladimir Lakatos (1st violin), Teodor Nicolau (2nd violin), Mihai Spinei (viola), Mircea Palade (v-cello). Carlux, Ranska. 17.7. T E O D O R N I C O L AU : Harrbådan Neito. Anu Komsi, Annika Mylläri, Markus Nykänen, Sören Lillkung, Gabrien Suovanen, kuoro, Keskipohjanmaan kamariorkesteri, joht. Erkki Lasonpalo. Kokkolan Snellman-Sali, klo 19. 2 3.7. S E P P O P O H JO L A : 2 9.7. A K I Y L I - S A L O M Ä K I : Harhoja. Emily Beynon (huilu), Philibert Perrine (oboe), Christoffer Sundqvist (klarinetti), Gustavo Núñez (fagotti), Elina Vähälä (viulu), Paula Sundqvist (viulu), Riitta-Liisa Ristiluoma (alttoviulu), Mikko Ivars (sello). Uusikaupunki, Vanha kirkko, klo 18. 1. 8 . M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : Viertel (työnimi). ConTempo-jousikvartetti. Sibiu, Romania. 7. 8 . J U H A T. KO S K I N E N : Lusia Rusintytär. Virpi Räisänen (mezzoopraano). Utajärven ulkoilmateatteri, klo 18. Tuulen viemää / Pe aripile vântului. Mirel Iancovici (sello). Zutphen, Alankomaat. 19. 8 . T E O D O R N I C O L AU : 2 7. 8 . J U K K A T I E N S U U : Uusi teos. Hong Kong Chinese Orchestra. Helsingin juhlaviikot. Helsingin musiikkitalo, klo 19. 2 3. 6 . A N T O N I N S E RV I E R E : Reachings. Tokyo Philharmonic Orchestra, joht. Kazumasa Watanabe. Tokyo Opera City Concert Hall, Takemutsu Memorial. 31. 5. S E B A S T I A N H I L L I : 36 KOMPOSITIO 1 / 2015 Procrastinations. Divertimento ensemble. Milano. 2 6 . 6 . JO U N I K A I PA I N E N : Life Is… Valtteri Malmivirta (pasuuna), Avanti! joht. Hannu Lintu. Porvoon taidetehdas. Chained. Harri Kuusijärvi (harmonikka). Helsingin Musiikkitalo. 2 8 . 8 . S AU L I Z I N OV J E V: KANTAESITYKSET 2 .9. K A L E V I A H O : Sinfonia nro 16. Virpi Räisänen (mezzosopraano), RSO, joht. Hannu Lintu. Helsingin Musiikkitalo, klo 19. 10 .9. M I K KO H E I N I Ö : Ilta. Henna Jämsä (klarinett), Erkki Lahesmaa (sello), Key Ensemble, joht. Teemu Honkanen. Tanssiteatteri ERI, Turku, klo 19. 12 .9. M AG N U S L I N D B E RG : Viulukonsertto No. 2. Frank Zimmerman (viulu), London Philharmonic Orchestra, joht. Jaap van Zweden. Royal Festival Hall, Lontoo. 13.9. M A I J A H Y N N I N E N : …sicut aurora provedit. Mirka Malmi (viulu), Maija Hynninen (elektroniikka), Ilona Jäntti (liinat). Helsingin Musiikkitalo. Sinfonia no 4 – Voimien vihjeet. I Kiehuva savi – maa, II Vellova meri – vesi, III Kieppuva tuuli – ilma, Aihalteleva mieli – ihminen. Turun filharmoninen orkesteri, joht. Risto Joost. 2 5.9. P E RT T I J A L AVA : Tuned to the real world. Eeva Alkula, Jenny Vartiainen, Heidi Äijälä. Kööpenhamina, Royal Library, Nordic Music Days. 2 6 .9. A D I N A DU M I T R E S C U : Konsertto fagotille ja kamariorkesterille. Mikko-Pekka Svala (fagotti), HKO, joht Johannes Gustavsson. Helsingin Musiikkitalo, klo 19. 18 .9. Y R JÖ H J E LT: VIITASAAREN MUSIIKIN AIKA 30.6.–5.7.2015 V iitasaaren Musiikin ajan vieraina on ensi kesänä kaksi nykymusiikin suurta nimeä, Sir Harrison Birtwistle ja Brian Ferneyhough. Myös pedagogina tunnettu Ferneyhough pitää Viitasaaren kesäakatemian järjestämän tämän kesän sävellyskurssin, mikä osaltaan varmasti vaikutti siihen, että kurssille tuli ennätysmäärä hakemuksia, joista valtaosa ulkomailta. Festivaalin pääesiintyjävieras on Ensemble Modern, joka mentoroi Viitasaarella ensemblesoiton kurssin. Festivaalin ohjelmaan kuuluu monien Sir Harrison Birtwistlen muiden teosten ohella myös Ensemble Modernin ja nuorten muusikkojen ja opiskelijoiden yhdessä valmistama esitys teoksesta Theseus Game. Ohjelmassa on myös useita Brian Ferneyhoughin sävellyksiä, joista tarkemmat tiedot julkaistaan festivaalin ohjelman julkistamisen yhteydessä toukokuussa. Suomen Säveltäjät ry:n jäsenillä on vapaa pääsy festivaalin konsertteihin. • YHDISTYKSEN KEVÄTKOKOUS JA SEMINAARI PIDETÄÄN LAUANTAINA 6.6.2015 KLO 14 MUSIIKKITALON AUDITORIOSSA, HELSINGISSÄ. Kevätseminaarissa keskustellaan siitä, millainen on hyvä säveltäjän verkkosivu, miltä sen tulisi näyttää ja mitä sen tulisi sisältää. KOMPOSITIO 1 / 2015 37 HARRI VIITASEN SÄVELLYSKONSERTTI JOUNI HIRVELÄN SÄVELLYSKONSERTTI Birds and Stars 24.8.2015 KLO 19 Torstaina 28.5.2015 klo 12.45 Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Eglise de la Trinité 3 rue de la Trinité, Pariisi, Ranska Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa Helsinki – Berliini – Helsinki. E S I I N T Y J ÄT: pääurut harppu A N N A - K A I S A P I P P U R I , oboe S A M U L I V I I TA N E N , kuoriurut H A R R I V I I TA N E N , LIISA HON K A N E N, Konsertissa kuullaan Jouni Hirvelän viime vuosina Berliinissä ja Helsingissä säveltämää kamarimusiikkia, jossa keskeisenä juonteena on muusikon ja instrumentin välisen suhteen laajentaminen. U U S I N TA E N S E M B L E DU E A N T T I MEERI PULAKK A J E N N I LJ U NG Ohjelma: M O R I TA K A Z U TA K A S A A R A R AU T I O 1) Ekliptika – toccata per organo (Allegro ma non troppo) Kadenssi urkukonserttoon Firmamentum – Concertum organo et orchestrae symhonicae (Tähtitaivas – konsertto uruille ja sinfoniaorkesterille) H A R R I V I I TA N E N , pääurut S A M U L I V I I TA N E N , kuoriurut 2) Prière de l’oiseau de paradis pour harpe (Larghetto) (Paratiisilinnun rukous – harpulle, maailman kantaesitys, uudistettu versio 2014) LIISA HON K A N E N, harppu 3) Die Amsel für Oboe solo (Mustarastas – oboelle) – Allegro appassionato – Andantino parlando – Adagio e con licenza poetica – Leggiero agitato (Choral) A N N A - K A I S A P I P P U R I , oboe 4) Images d’oiseau pour orgue (Lintukuvia – uruille) Tendrement, Quasi una fantasia H A R R I V I I TA N E N , pääurut 38 KOMPOSITIO 1 / 2015 E L I S A J Ä RV I Liput: 17,50/11,50/6,50 € (Lippupalvelu), 15/10/5 € (Musiikkitalo) T imo-Juhani Kyllösen Harmonikkakonsertto, op. 60 on valittu toukokuussa järjestettävän maineikkaan Klingenthalin kansainvälisen harmonikkakilpailun pakolliseksi loppukilpailukappaleeksi. Loppukilpailuun valitaan viisi soittajaa, jotka kaikki esittävät konserton Vogtlandin filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari Dorian Keilhackin johdolla. Kilpailuun osallistuu myös suomalainen, Saksassa harmonikansoittoa opiskeleva Petteri Waris, joka on esittänyt konserton kertaalleen Suomessa jo tänä vuonna. MUSIIKILLINEN LINTURETKI Dokumenttielokuva ja konsertti Helsingin tuomiokirkon Kryptassa keskiviikkona 1.7. klo 17 Illan lintuaiheisen konsertin johdantona nähdään D E N I S E säveltäjädokumentti Messiaen et les oiseaux (1973). Ranskalainen O L I V I E R M E S S I A E N oli urkuri, säveltäjä, pedagogi ja lintuharrastaja, jonka musiikillisessa ajattelussa värit ja rytmit ovat vahvasti läsnä. Tual kuvaa säveltäjän läheistä suhdetta katoliseen uskoon ja luontoon, erityisesti lintuihin, jotka olivat Messiaenille viestintuojia näkymättömän ja näkyvän välillä. T UA L I N NORDIC MUSIC DAYS 24.–27.9.2015, KÖÖPENHAMINA E L O K U VA N K E S T O : 72 M I N E NGLA N N IN K I E LIN E N T E K STIT YS E L O K U VA E S I T E TÄ Ä N 35 M M : N F I L M I LTÄ 24.9. Carved in Stone Kongernes Lapidarium Kongernes Lapidarium Kello 19 alkavassa konsertissa esiintyvät Jenny Metsälä, huilu; Liisa Honkanen, harppu; Anna-Kaisa Pippuri, oboe; Kiril Kozlovsky, piano ja Harri Viitanen, urut 26.9. Joissance Debussy, Messiaen, Karg-Elert, Buxtehude, Viitanen 25.9. Sound Art Den Sorte Diamant 27.9. Trembling Superheroes Helsingin Urkukesä 2015 esittää elokuvan yhteistyössä Ranskan instituutin, Kinomafian ja Artova Kinon kanssa Hofteatret Vapaa pääsy, ohjelma 8 euroa (sis. kahvitarjoilun) http://www.nordicmusicdays.org • KOMPOSITIO 1 / 2015 39 MADETOJA-SÄÄTIÖN APURAHAT 2015 JAKO 2.3.2015 Sävellystilausavustukset Hakija Säveltäjä C I RC O A E R E O RY TA PA N I R I N N E , SA M I K L E MOL A Teos Concerto Planos - nykysirkusta ja uutta taidemusiikkia yhdistävä näyttämöteos, 70’ Jako (e) 4 000,00 D E F U N E N S E M B L E N K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY K I M MO K UOK K A LA 2 fl, 2 cl, 2 harp, pno, perc, vlc, el, 20’ 4 000,00 H E L S I N G I N K A M A R I K U O RO N K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY A N T T I AU V I N E N Autuus-näyttämöteos sekakuorolle, soitinyhtyeelle, elektoniikalle ja videolle, 70’ 2 000,00 KO U R A E L L A I T Z A M Z A PATA Kamarimusiikkiteos harmonikalle, pasuunalle ja tuuballe, 8–13’ 2 000,00 K U LT T U U R I Y H D I S T Y S V E I K KO L A DA DA TA P I O N E VA N L I N N A Teos huilulle, 2 viululle ja pianolle, 7’ 1 500,00 K U U S I J Ä RV I H A R R I S AU L I Z I N OV J E V Sooloteos harmonikalle, 8’ 2 000,00 L I I K K E E N P U O L E S TA K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY JOVA N K A T R B OJ E V I C Sävellys nykytanssiteokseen Pysähdys – Taiteen pimeä tie puhallinkvintetille ja nauhalle, 45’ 4 000,00 M A LI T UOM AS O L L I KO S K E L I N Trio huilulle, sellolle ja pianolle, 15’ 3 000,00 M A RT I K A I N E N J U L I U S PA AVO KO R P I J A A K KO Teos baritonille ja pianolle, 5’ 1 000,00 M I K RO E N S E M B L E S A M P O H A A PA M Ä K I 1/4-säv.ask.huilu, 1/4-säv.ask. klarinetti, 1/4-säv.ask.kitara, 1/4-säv.ask.harmonikka, 1/4-säv. ask.piano, viulu, sello, 20’ 4 000,00 O H E N OJ A A N T T I TI MO -J U H A N I KY LLÖN E N Marimbakonsertto, 25’ 4 000,00 PA L M U O S M O K I R MO LI N TI N E N Duo huilulle ja kitaralle, 5’ 1 500,00 T H E QU E E NSL A N D SYM PHON Y O RC H E S T R A M A X S AV I K A N G A S Double concerto for trumpet, double bass and symphony orchestra, 20–25’ 4 000,00 TA M P E R E E N A K AT E E M I S E T L AU L A J AT RY J A A K KO M Ä N T Y J Ä RV I Teos sekakuorolle a cappella, 5’ 1 000,00 T O I VA N E N T I I A M A R I A A D I N A DU M I T R E S C U 2 duoa lyömäsoittimille (lyömäsoittimet ja kitara + lyömäsoittimiet ja harmonikka), 20’ 3 000,00 TOLON E N OT TO TIINA MY LLÄ R IN E N Teos kitaralle ja elektroniikalle, 10’ 2 000,00 U U S I N TA - K A M A R I Y H T Y E E N K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY SE BAST I A N H I LLI Teos ensemblelle (fi, cl, vln, vla, vlc, pno), 15’ 3 000,00 H I L J A I S U U S - F E S T I VA A L I T I M O T H Y PAG E Teos klarinetille, bandoneónille ja akrobaatille, 10’ 2 000,00 48 000,00 Äänitetuki L E H TOL A JA N, O L L I KO RT E K A N G A S 40 KOMPOSITIO 1 / 2015 O L L I KO RT E K A N G A S Urkuteosten tallentaminen 2 000,00 50 000,00 JUHLA-AVUSTUKSIA ORKESTERITEOSTEN TILAAMISEEN S uomen Kulttuurirahasto myönsi Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahastolle 150 000 euron avustuksen, joka on tarkoitettu orkesterien sävellystilausten tukemiseen. Tämä avustus on juhlavuosiavustus, joka annettiin 70 vuotta täyttävälle Sibelius-rahastolle, jotta tämä voisi avustaa 50 vuotta täyttävän Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenorkestereita tekemään tilauksia 70 vuotta täyttävän Suomen Säveltäjät ry:n jäseniltä. Kaikki teokset esitetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017. Hanketta varten muodostettiin Suomen Säveltäjäin Sibeliusrahastoon sävellystilaustoimikunta, joka päätti avustuksista 13.5. Sävellystilaustoimikuntaan kuuluvat pj. A N T T I AU V I N E N , säveltäjät K A L E V I A H O , V E L I - M AT T I P U U M A L A ja L O T TA W E N N Ä KO S K I sekä muusikot P E T R I K U M E L A ja C H R I S T O F F E R S U N D QV I S T . Avustuksia sävellystilauksiin myönnettiin yhteensä 130 000 euroa. Loppuosa 20 000 euroa jätettiin jaettavaksi myöhemmin orkesterimateriaalien kirjoittamistukena. Avustukset myönnettiin seuraavasti: Sibeliuksen seuraajat, päätökset 13.5.2015 Hakija Säveltäjä Myönnetty, e Kohde AVA N T I ! S A M P O H A A PA M Ä K I 6 700 Konsertto neljäsosasävelaskelpianolle ja kamariyhtyeelle H Y V I N K Ä Ä N O R K E S T E R I RY VILLE R A ASA K K A 9 000 Teos orkesterisoittimille ja esineille JO E N S U U N K AU P U N G I N O R K E S T E R I K I R MO LI N TI N E N 13 000 Konsertto orkesterille + solistisia osuuksia eri instrumenteille J Y VÄ S K Y L Ä S I N F O N I A K I M MO K UOK K A LA 5 000 Teos orkesterille K E M I N K AU P U N G I N O R K E S T E R I / KAI NIEMINEN 4 000 Jousikvartetto J U H A N I N U O RVA L A 6 500 Teos jousiorkesterille L A H D E N K AU P U N G I N O R K E S T E R I TA P I O T U O M E L A 9 000 Teos orkesterille OU LU SI N FON I A JU H A PISTO 13 000 Teos orkesterille P O R I S I N F O N I E T TA JU K K A-PE K K A LEHTO 6 500 Teos orkesterille S A I M A A S I N F O N I E T TA M I K KO N I S U L A 7 000 Saimaa-aiheinen orkesteriteos S E I N Ä J O E N K AU P U N G I N O R K E S T E R I PA S I LY Y T I K Ä I N E N 10 000 Teos kokoonpanolle fl, ob, cl, cor, fg, 2 vl, vla, vc, cb S U O M A L A I N E N B A RO K K I O R K E S T E R I JU K K A TIENSU U 8 000 Barokkiorkesteriteos TA P I O L A S I N F O N I E T TA K I M M O H A KO L A 8 000 Teos orkesterille T U RU N F I L H A R M O N I N E N PAU L I I N A I S O M Ä K I 16 500 Oratorio sekakuorolle, sopraanoja baritonisolisteille ja orkesterille 7 800 Konsertoiva teos harmonikalle ja big bandille L Ä N S I - P O H J A N JO U S I K VA RT E T T I J A S AVO N L I N N A N O R K E S T E R I Y H D I S T Y S RY/ S AVO N L I N N A - K VA RT E T T I K E SK I-POH JA NM A A N K A M A R IOR K E ST E R I OR K E ST E R I U M O J A Z Z O RC H E S T R A V E LI K U JA L A 130 000 KOMPOSITIO 1 / 2015 41 VUOSIKOKOUS Y hdistyksen vuosikokous pidettiin 27.3.2015 perinteisessä Laulumiesten ravintolassa, aivan yhdistyksen entisen toimiston kupeessa. Kokoukseen osallistui monikymmenpäinen jäsenjoukko, myös monia upouusia yhdistyksen jäseniä. K I M M O H A KO L A johti kokouksessa puhetta ja luotsasi varsin monipolviseksi kehkeytynyttä keskustelua varmoin ottein. Yhdistyksen toimistoassistentti M A I S A M I K KO N E N toimi kokouksen sihteerinä. Kokouksen tilinpäätösasioiden käsittely sujui varsin rutiininomaisesti, ja yhdistyksen hallinnon hoidosta vastaaville myönnettiin vastuuvapaus vuoden 2014 tilien ja hallinnon hoidosta. Kokousasioihin kuului myös uuden johtokunnan valinta. Varapuheenjohtaja O L L I V I R TA P E R KO valittiin uudestaan varapuheenjohtajaksi ilman äänestystä. Johtokunnan jäsenistä päästiin kuitenkin äänestämään. Erovuoroisia olivat jäsenet M A R K U S FAG E RU D D , J O H A N TA L L G R E N ja R I I K K A TA LV I T I E . Näiden lisäksi ehdotettiin uusina kandidaatteina M A R I A K A L L I O N PÄ ÄTÄ , V E L I K U J A L A A sekä A N T T I N I S S I L Ä Ä . Vaalissa valituiksi tulivat Markus Fagerudd ja Riikka Talvitie entisestä johtokunnasta sekä Veli Kujala uutena. Kokouksen pisin keskustelu käytiin kuitenkin johtokunnan laatimasta sääntömuutosehdotuksesta. Sääntömuutosesitys käsitti pääasiassa teknisiä ja käytännöllisiä muutoksia, joilla olisi saatettu säännöt vastaamaan nykykäytäntöjä ja tämän päivän tarpeita. Näiden mukaan esim. johtokunta olisi muutettu hallitukseksi ja joitakin monimutkaisia ilmaisuja olisi yksinkertaistettu. Keskustelua aiheutti pykälä, joka koski vaalien äänestysmenettelyä. Johtokunnan esityksessä ehdotettiin johtokunnan (tai minkä tahansa) vaalien äänestysmenettelyksi vuosikokouksissamme vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan jokainen äänestää yhtä ehdokasta jokaiselle avoimena olevalle ( johtokunta)paikalle. Kuten usein 42 KOMPOSITIO 1 / 2015 vuosikokouksissa, haluttiin säilyttää mahdollisuus äänestää vaikka vain yhtä ehdokasta. Myös vakavan taidemusiikin lyhentäminen pelkästään taidemusiikiksi aiheutti kommentointia. Koska keskustelussa ei päästy yksimielisyyteen, jouduttiin asiasta äänestämään ja niin johtokunnan esitys hylättiin, vaikka sitä kannatti yli puolet kokousedustajista. Sääntömuutoksen hyväksymiseen oltaisiin kuitenkin tarvittu ¾ enemmistö, mitä esitys ei saanut. Niinpä asia palautui johtokunnalle uudelleen valmisteltavaksi. Keskustelu jatkui vilkkaana vielä illallisella kokouksen jälkeenkin, mitä siivittivät erinomainen ruoka ja hyvät juomat. • Annu Mikkonen Puheenjohtaja Antti Auvinen esittelee sääntömuutosehdotusta. Kuulijoina Maija Hynninen ja Tiina Myllärinen. KUVA: MAARIT ANDERZÉN. VUOSIKOKOUS Yllä: Ääntenlaskenta käynnissä menneiden polvien valvovan katseen alla. | Keskellä vasemmalla: Kokousiloa Ilkka Kuusisto ja Maarit Anderzén. | Keskellä oikealla: Villapaitaveljekset Kari Tikka ja Harri Viitanen. | Alla: Kokouksen jälkipuinneissa Yrjö Hjelt ja Juha Leinonen. KUVAT: MAARIT ANDERZÉN. KOMPOSITIO 1 / 2015 43 SUOMEN SÄVELTÄJÄT RY VUOSIKERTOMUS 2014 69. toimintavuosi HALLINTO ORGANISAATIO Toimisto: Johtokunta: Vt. toiminnanjohtaja: J A R I (osa-aik. 1.9.–31.12.2014) Puheenjohtaja A N T T I 44 30.6.2014 asti AU V I N E N Varapuheenjohtaja O L L I Jäsenet E S KO L A V I RTA P E R KO Toiminnanjohtaja: A N N U (osa-aik. 1.9.–31.12.2014) M I K KO N E N 1.7.2014 lähtien M A R K U S FAG E RU D D I L A R I L A A K SO Toimistoassistentti: M A I S A M I K KO N E N , osa-aikainen V E L I - M AT T I P U U M A L A JO H A N TA L L G R E N R I I K K A TA LV I T I E KOMPOSITIO 1 / 2015 Yhdistyksen johtokunta ja toimistohenkilökunta vuonna 2014. Kuvasta puuttuu vt. toiminnanjohtaja Jari Eskola. KUVA: MAARIT KYTÖHARJU. VUOSIKERTOMUS 2014 Toimintavuoden aikana yhdistyksen toimisto muutti perinteikkäästä Runeberginkadun huoneistosta uusiin, moderneihin toimitiloihin Teoston alivuokralaiseksi Kampin Huippuun, osoitteeseen Urho Kekkosen katu 2 C. Johtokunta piti toimintavuoden aikana kaksitoista varsinaista kokousta. Näiden lisäksi johtokunta kokoontui kesäseminaariin elokuussa ja tapasi useita kertoja vuoden aikana muutaman hengen ryhmissä erilaisten työryhmien, Teosto-asioiden sekä muiden ajankohtaisten kysymysten merkeissä. Maaliskuussa poistui keskuudestamme Pentti Raitio, joka usean vuoden ajan toimi yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. Vuosikokouksen vahvistama jäsenmaksu oli 1 % kunkin jäsenen Teoston kotimaisesta yleisestä tilityksestä, kuitenkin vähintään 50 euroa ja enintään 200 euroa. Kannatusjäsenen johtokunta on päättänyt vapauttaa jäsenmaksusta. Kokoukset Vuoden aikana aloitettiin yhdistyksen sääntöjen uudistustyö. Tarkoitus on ajanmukaistaa yhdistyksen säännöt sekä saattaa ne vastaamaan vallitsevia käytäntöjä. Sääntömääräinen vuosikokous 15.3.2014 Lallukan juhlasali, Helsinki. Puheenjohtajana toimi Mikko Heiniö. Läsnä oli 54 yhdistyksen jäsentä. Sääntöjen lisäksi alettiin valmistella ohjesääntöä, johon kirjataan johtokunnan, toimiston ja yhdistyksen toiminnan periaatteet ja toiminnassa noudatettavat menettelytavat. Erovuorossa olivat puheenjohtaja Tapio Tuomela sekä jäsenet Veli-Matti Puumala ja Olli Virtaperko. Tapio Tuomela ei ollut enää käytettävissä puheenjohtajaksi. Hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti varapuheenjohtaja Antti Auvinen. Koska varapuheenjohtaja oli valittu puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajakaudesta oli vielä vuosi jäljellä, piti johtokunnalle valita vuodeksi uusi varapuheenjohtaja. Varapuheenjohtajaehdokkaita olivat Johan Tallgren ja Olli Virtaperko, joista viimeksi mainittu äänestettiin varapuheenjohtajaksi. Hallituksen muiksi jäseniksi äänestettiin Ilari Laakso ja Veli-Matti Puumala. Verkkosivutyöryhmä aloitti toimintansa keväällä tavoitteenaan uudistaa yhdistyksen verkkosivut vastaamaan nykypäivän tarpeita. Uudistustyö jatkui vuoden loppuun, mutta uudet verkkosivut otettiin käyttöön vasta seuraavan vuoden puolella. Kevät- ja syyskaudella järjestettiin yhteensä seitsemän tilaisuutta, joissa yhdistyksen johtokunta tapasi Teoston hallituksen vakavan musiikin edustajaa voidakseen keskustella Teoston piirissä esillä olevista asioista. Huhtikuuhun asti Teoston hallituksen jäsenenä oli Mikko Heiniö, ja sen jälkeen Kimmo Hakola. JÄSENET JA JÄSENKOKOUKSET Uudet jäsenet: Kevätkokous 12.4.2014 ravintola Myllärit, Tampere. Puheenjohtajana Antti Auvinen, läsnä 36 yhdistyksen jäsentä. Kokouksessa valittiin jäsenet Madetoja-säätiön hallitukseen. Erovuorossa olleet Veli Kujala ja Olli Roman valittiin uudelleen. Syyskokous 31.10.2014 Ravintola Kampin Huippu, Helsinki. Puheenjohtajana Antti Auvinen, läsnä 46 yhdistyksen jäsentä. JO S U É M O R E N O Valittiin jäsenet Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston hallitukseen. Kaikki erovuoroiset eli Petri Kumela, Tapio Lappalainen, Mikko Luoma, Pasi Lyytikäinen ja Olli Virtaperko valittiin uudelleen. Kunniajäsenet: Puheenjohtaja esitteli vireillä olevaa sääntöuudistusta, joka herätti vilkasta keskustelua jäsenistön kesken. S E B A S T I A N DU M I T R E S C U T I M O H I E TA L A PA AVO H E I N I N E N , M I K KO H E I N I Ö, E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A , AU L I S S A L L I N E N , J A R M O S E R M I L Ä J A TA P I O T U O M E L A . Vuoden päättyessä yhdistyksessä oli 196 jäsentä 19 naista 177 miestä 6 kunniajäsentä 1 kannatusjäsen TOIMINTA JA TALOUS Edunvalvonta Muusikkojen liiton kanssa laadittiin mallisopimus, joka mahdollistaa konserttitallenteiden promootiokäytön. Mallisopimusta voi tilata yhdistyksen toimistosta tai sen voi ladata yhdistyksen verkkosivulta (Sävellystilaukset). >> KOMPOSITIO 1 / 2015 45 VUOSIKERTOMUS 2014 Suomen Musiikkikustantajien ja Elvisin kanssa aikoinaan laadittu musiikin kustantamisen mallisopimus päivitettiin vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Vakavan musiikin säveltäjien osalta sopimuksessa on edelleen keskeistä nuotin valmistaminen ja julkaiseminen. Kevyen musiikin tekijöitä varten on olemassa sopimusversio, jossa kustannussopimus ei enää edellytä nuotin valmistamista. Mallikustannussopimus on niin ikään saatavilla toimistossa tai ladattavissa yhdistyksen verkkosivulta (Kustannussopimus). Taiteilijajärjestöistä koostuvan Tekijäfoorumin päätavoite toimintavuoden aikana oli ns. kohtuullinen korvaus -lainsäädännön saaminen tekijänoikeuslakiin. Jäsenpalvelut Yhdistys toimii jäsentensä yhdyssiteenä sekä järjestää erilaisia seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotustoimintaa. Yhdistys järjesti vuoden aikana kolme jäsenkokousta ja kaksi seminaaria. Lisäksi yhdistykseen ja sen intressipiiriin liittyvistä asioista tiedotettiin jäsenlehdessä, sähköpostitse, yhdistyksen kotisivuilla sekä yhdistyksen Facebooksivulla. Jäsenten käytettävissä oli myös verkkotietosanakirja Grove Music Online. Toiminnasta yksityiskohtaisemm in toisaalla. Yhdistys antaa myös jäsenneuvontaa tekijän-oikeudellisissa, toimeentulo-, verotus- ym. kysymyksissä. Tarpeen vaatiessa on tarjottu myös ulkopuolista lainopillista neuvontaa. Edistämistoiminta Yhdistys on tukenut syyskokouksen 2011 vahvistamalla tavalla Musica nova Helsinki -festivaalia, Viitasaaren Musiikin aika -festivaalia ja Oulun Uuden Musiikin Lokakuuta. Perinteisesti tukea on saanut myös suomalaisen nykymusiikin esittämiseen keskittynyt Tampere Biennale. Lisäksi yhdistys on ostanut rajatun määrän pääsylippuja Klang ja Tulkinnanvaraista -konserttisarjoihin kannustaakseen jäseniään seuraamaan taidemusiikin kehitystä ja kollegoidensa tuotantoa. TUOTOT Talous Oheisesta taulukosta käyvät ilmi yhdistyksen tärkeimmät tulo- ja kuluerät (ilman omakatteisia rahastoja). Valokopiointikorvauksia ei käytetä yhdistyksen juoksevien kulujen kattamiseen, vaan mm. luovan säveltaiteen edistämiseen. Yksityiskohtaiset tiedot taloudesta löytyvät vuoden 2014 tuloslaskelmasta ja taseesta. € Teoston toiminta-avustus Valokopiointikorvaukset Valtion toiminta-avustus Jäsenmaksut Radiointikorvaukset ja pääsylipputulot (NMD) Avustukset mm. NMD 2013 182 943 130 674 13 000 12 139 1 841 38 877 YHTEENSÄ 379 474 KULUT€ Henkilöstökulut Huoneistokulut Kansainvälisen toiminnan kulut Musiikin edistämis- ja julkaisutoiminta Toimisto- ja matkakulut Tiedotustoiminta Kokouskulut Jäsentoiminta Taloushallinnon kulut Muut kulut Varaukset (70-vuotisjuhla ja PoMP 2018) 154 752 24 850 21 730 45 721 30 756 10 890 8 849 18 722 17 206 11 096 34 000 YHTEENSÄ 378 572 46 KOMPOSITIO 1 / 2015 (+902 €) VUOSIKERTOMUS 2014 Sijoitustoiminta Yhdistyksen Teostolta saama toiminta-avustus maksettiin normaaliin tapaan vuoden alussa. Korkotason ollessa nykyään lähellä 0 % sijoitettiin saadut varat riskittömään lyhyen koron rahastoon, jossa korko on pankkikorkoa hiukan korkeampi. Kirjanpito, tilintarkastajat Kirjanpidosta vuonna 2014 vastasi Talouskonsultointi Mertaoja. Kirjanpitäjänä ja taloushallinnon tukihenkilönä toimi Pirjo Väänänen. Tilintarkastajat 2014: Kari Lydman (KHT) ja Jukka Mynttinen (KHT) sekä varalla Merja Prihti ja Matti Jyrkkiö. • Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi tekijänoikeuslain muutt am isesta: luvattoman verkkojakelun vastaiset toimet 17.1.2014 Lausunnossa yhdistys ilmoitti tukevansa TTVK:n lausuntoa, jonka mukaan aineistoa luvattomasti jakelevan verkko-osoitteen nettiyhteyttä on voitava hidastaa tehokkaasti. Lisäksi todettiin, että osavastuu laittomasta verkkojakelusta kuuluu operaattoreille, jotka saavat tuloja myös lisensioimattoman aineiston verkkoliikenteestä. • Lausunto opetushallitukselle musiikkialan perustutkinnon perusteiden luonnoksesta 26.5.2014 Lausunnossaan yhdistys korosti Teostolle tehtävän esitysilmoituksen merkitystä osana muusikon työtä ja ammattietiikkaa. • Ehdotus Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvostolle alueellisten taidetoimikuntien jäseniksi 2015–2016 28.8.2014 KOTIMAINEN TOIMINTA SEMINAARIT, SYMPOSIUMIT JA PANEELIT Kevätseminaari järjestettiin kevätkokouksen yhteydessä 11.4. yhteistyössä Tampere Biennalen kanssa Tampere-talon studiossa. Seminaarin otsikkona oli Välttämätön musiikki ja moderaattorina toimi Yleisradion tiedetoimittaja Hannamari Luukkanen. Alustajina olivat kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen, musiikkikuntoutuksen tutkija Teppo Särkämö sekä musiikkipsykologian tutkija Suvi Saarikallio. Syysseminaari 31.10. muodostui syyskokouksen yhteydessä järjestetystä tilaisuudesta, jossa Musiikin edistämissäätiön pääsihteeri Leena Hirvonen esitteli säätiön toimintaperiaatteita sekä kertoi siitä, millainen on hyvä hakemus. Lisäksi tutustuttiin Music Finlandin säveltäjäpalveluihin sekä esiteltiin jäsenistölle yhdistyksen uusia toimitiloja Kampin Huipussa. Yhdistys oli mukana järjestämässä yhdessä Elvis ry:n kanssa Pohjoismaisiin elokuvamusiikkipäiviin liittyvää Harpaseminaaria. Seminaari pidettiin Hanasaaressa 29.–30.8. Musiikkipäivillä oli luennoimassa mm. Tuomas Kantelinen. Seminaaria edelsi Finnvox-studioilla Pitäjänmäellä 28.8. pidetty elokuvamusiikin johdantokurssi. Kurssilla luennoivat mm. Olli Koskelin (johdanto), Sakari Kirjavainen (ohjaajan näkökulma), Timo Hietala (säveltäjän näkökulma) sekä Hietala & Mikko Oinonen (ohjelmistot, laitteet, speksit ja filet). • Ehdotus Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvostolle valtion musiikkitoimikunnan jäseniksi 2015–2016 28.8.2014 Yhdistys toimi myös aktiivisesti yhteistyössä muiden tekijäjärjestöjen kanssa lainauskorvauksen saattamiseksi muiden Pohjoismaiden korvausten tasolle. Jari Eskola kirjoitti aiheesta artikkelin Teostoryyn. HANKKEET Kolmio-hanke Vuonna 2012 käynnistynyt Suomen Säveltäjien, Suomen Taiteilijaseuran, TAKUn ja Satakunnan ammattikorkeakoulun Kolmio-hanke päättyi kesäkuussa 2014. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Jari Eskola ja Riikka Talvitie. Säveltäjinä hankkeeseen osallistuivat Sami Klemola (Tiistilän koulu; animaatiotyöpaja), Juha T. Koskinen (Harjulan koulu; soivat veistokset sekä Villa Breda; vanhustyö), Jukka-Pekka Lehto (Onnikoti ja Kuntoutuskeskus Kankaanpää; konsertteja, työpajoja), Minna Leinonen, Pasi Lyytikäinen ja Riikka Talvitie (Musiikkitalo; kuule, minä sävellän!) Paola Livorsi (Taidehalli; moniaistinen työpaja koululaisille). Itu-hanke Aloitteet, lausunnot, vetoomukset ja julkilausumat Yhdistys osallistui yhtenä allekirjoittajana Musikkojen liiton laatimaan lausuntoon kohtuullisesta korvauksesta ja kohtuullisista sopimusehdoista tekijänoikeusluovutusten yhteydessä 25.2.2014. ITU on Itä-Helsingin alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyöhanke. Yhteistyökumppaneina ovat Itä-Helsingin musiikkiopisto, Helsingin kuvataidekoulu, Suomen Säveltäjät ry, Sibelius-Akatemia sekä Helsingin kulttuurikeskuksen Stoa ja Vuotalo. ITU-hankkeen tavoitteena on tiivistää alueen kulttuuritoimijoiden ja peruskoulujen yhteistyötä, sekä innostaa >> KOMPOSITIO 1 / 2015 47 VUOSIKERTOMUS 2014 nuoria taiteen tekemiseen heidän omien ideoidensa pohjalta. Projektissa on keskeistä opettajien ja eri alojen taiteilijoiden yhteistyö. Hankkeen on tarkoitus juurtua pysyväksi toimintamalliksi Itä-Helsinkiin. Lukuvuonna 2013–14 hankkeessa olivat mukana Itäkeskuksen peruskoulun, Porolahden peruskoulu, Herttoniemen yhteiskoulu ja Vuosaaren peruskoulu. Säveltäjinä mukana toimivat Juha T. Koskinen, Sami Klemola ja Minna Leinonen. Jäsenistölle lähetettiin vuoden aikana kolme jäsenlehti Kompositiota. Lehden taittoi turkulainen mainostoimisto Kanava. Yhdistyksen Internet-kotisivu on osoitteessa www.composers.fi. Kotisivun kautta voi ilmoittaa mm. kantaesitykset, Sävellysvuosi-julkaisuun tulevat teostiedot ja sieltä voi tulostaa sävellystilaussopimuksen sekä suomeksi että englanniksi. Sivuilta löytyvät myös suositukset sävellystilauspalkkioiksi sekä konserttikalenteri. Kotisivun uudistus käynnistyi vuoden 2014 aikana. Yhdistyksen Facebookryhmä on osoitteessa: www.facebook.com/ SuomenSaveltajat Säveltämisen alkeisopetus – täydennyskoulutus taidemusiikin säveltäjille Syksyllä 2014 Suomen Säveltäjät ry käynnisti koulutushankkeen, jonka tavoitteena on kehittää taidemusiikin säveltäjien pedagogisia taitoja ja samalla lisätä säveltämisen alkeiden opetusta musiikkioppilaitoksissa. Ensimmäisessä vaiheessa elokuussa järjestettiin kaikille osallistujille yhteinen koulutusjakso. Kouluttajina toimivat Taideyliopiston musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen ja näyttelijä, kouluttaja Elina Stirkkinen. Koulutus tarjosi erilaisia työkaluja vuorovaikutustaitojen ja luovan pedagogisen prosessin hallintaan sekä antoi erilaisia valmiuksia ja harjoitteita ryhmäopetustilanteisiin. Facebookissa tiedotetaan laajaa yleisöä silmällä pitäen säveltäjille tärkeistä aiheista sekä samalla säveltäjiä erilaisista musiikkielämän ilmiöistä jne. Facebook-ryhmässä oli vuoden lopussa 250 ”tykkääjää”. Säveltäjille suunnattuun notaatio-ohjelmisto-aiheiseen Facebook-keskusteluryhmään voi liittyä pyytämällä. SIDOSRYHMÄT Teosto ry Koulutuksessa oli mukana 14 säveltäjää. Toinen vaihe toteutetaan yhteistyössä eri musiikkioppilaitosten kanssa. Kukin kurssille osallistuva säveltäjä toteuttaa harjoitteluprojektin valitsemassaan musiikkiopistossa. Projektit voivat olla erilaisia ja räätälöityjä mukanaolevien osapuolten tarpeisiin. 70-vuotisjuhlavuoden hankkeet Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa valmisteltiin säveltäjien ja orkestereiden yhteistyöhanketta Sibeliuksen perilliset, joka alkaa vuonna kummankin yhdistyksen juhlavuonna 2015 ja huipentuu Suomen 100-vuotisjuhlav uonna 2017. Yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi ryhdyttiin valmistelemaan audiovisuaalista säveltäjädokumentaatiota. Hankkeen tarkoituksena on jatkaa yhdistyksen perinnettä tallentaa juhlavuosina jossain muodossa sitä, millaista kulloinkin on ollut suomalaisen säveltäjän työ. VIESTINTÄ Jäsenille jaettua säveltäjäkäsikirjaa päivitettiin vuoden aikana kerran. Yhdistyksen jäsenille on tilattu jäsenetuna vaihtoehtoisesti joko Rondo, Finnish Music Quarterly (FMQ) tai Nutida Musik. Yhdistys on myös yksi FMQ:n julkaisijoista. 48 KOMPOSITIO 1 / 2015 Yhdistyksen tärkein sidosryhmä on Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto. Teostossa toimii useita edunvalvonta työryhmiä, joiden toimintaan jäsenjärjestöjen edustajat ovat osallistuneet. Teoston veroryhmän työskentelyn seurauksena kansanedustaja Lenita Toivakka (kok) teki syksyllä 2014 lakialoitteen, jonka mukaan tekijänoikeustulon voisi tulouttaa tekijän omalle yritykselle. Yhdistyksen edustajana työryhmässä toimi Jari Eskola. Syksyllä perustettiin sosiaalityöryhmä, joka keskittyi ensisijaisesti tekijänoikeus- ja taiteilijatuloon liittyvien eläketurvakysymysten selvittämiseen. Työryhmässä on ollut mukana Annu Mikkonen. Lisäksi niin Teoston kuin tekijöidenkin edunvalvontaan liittyvistä kysymyksistä keskustellaan Teoston yhteiskuntasuhdetyöryhmässä. Tätä laajempi kokoonpano on yhteistyöfoorumi, jossa käsitellään myös Teoston ja jäsenjärjestöjen keskinäisiä ongelmatilanteita. Kummankin elimen kokouksiin osallistuu jäsenjärjestöjen luottamus- ja toimihenkilöitä. Partituurimusiikin tuki jaetaan edelleen eläville tekijöille ja kustantajille tilityksen suhteessa ja tilityksen yhteydessä. Kansallisista varoista jaettava partituurimusiikin tuki kohdistetaan entisen genre-luokituksen c-, d- ja e-kategorioiden teoksille yhteensä 195.000 euroa. VUOSIKERTOMUS 2014 Antti Auvisen teos Orior oli Teosto-palkintoehdokkaana vuonna 2014. Yhdistyksen edustajat Teostossa Teoston hallitukseen ja sen asettamiin toimikuntiin ja työryhmiin kuuluneet Suomen Säveltäjien jäsenet tai edustajat käyvät ilmi oheisesta taulukosta. Teoston hallitus Mikko Heiniö, varapuheenjohtaja (vakavan musiikin edustaja) 9.4. asti Kimmo Hakola, varapuheenjohtaja (vakavan musiikin edustaja) 9.4. lähtien Hallituksen yhteiskuntasuhdetyöryhmä Mikko Heiniö 9.4 asti Kimmo Hakola 9.4. lähtien Annu Mikkonen 1.8. lähtien Teoston ja jäsenjärjestöjen yhteistyöfoorumi (YTF) Yhteistyöfoorumin tehtävä on toimia Teoston hallituksen, johdon ja jäsenjärjestöjen yhteistyöelimenä, jossa voidaan käsitellä Teostoon liittyviä periaatteellisia ja mahdollisesti ristiriitoja aiheuttavia aiheita. Mikko Heiniö, Tapio Tuomela sekä tilanteen mukaan Jari Eskola tai Antti Auvinen 9.4. lähtien Kimmo Hakola, Antti Auvinen ja Olli Virtaperko. 1.8. lähtien myös Annu Mikkonen Teoston verotyöryhmä Pohtii tekijänoikeustulojen verokohtelun kohtuullistamista. Jari Eskola Tilitys- ja jakosääntötoimikunta Toimikunta valvoo tilitystä ja valmistelee tarv ittavia muutoksia jakosääntöön. Tapio Tuomela Riikka Talvitie (varalla) Valvontatyöryhmä Työr yhmä käsittelee ensi sijassa esitysraportointiin liittyviä väärinkäytöksiä ja puutteellisuuksia. Harri Suilamo Sovittelutoimikunta Toimikunta sovittelee kustannussopimuksiin liittyviä erimielisyyksiä. Harri Suilamo Raportointitoimikunta Raportointitoimikunta selvittää esitysraportointiin liittyviä ongelmia ja pyrkii löytämään keinoja ongelmien poistamiseksi. Pasi Lyytikäinen Vaalivaliokunta Esittää kevätkokoukselle ehdokkaita hallituksen puheenjohtajaksi ja hallituksen jäseniksi. Antti Auvinen ja Jari Eskola Sosiaaliturva-työryhmä Pohtii taiteilijoiden sosiaali-turvaan liittyviä kysymyksiä. Antti Auvinen, Riikka Talvitie ja Jari Eskola. 1.10 lähtien Annu Mikkonen Online-työryhmä Seuraa online-markkinoiden kehitystä ja vaikutusta sekä toimii tiedonvälityskanavana. Antti Auvinen (ei kokoontunut vuonna 2014) Sävellystilaustoimikunta Jakaa tukea uuden kotimaisen partituurimusiikin tilaustoimintaan Yrjö Hjelt Minna Leinonen Tapio Nevanlinna Jenna Vainio, sihteeri >> KOMPOSITIO 1 / 2015 49 VUOSIKERTOMUS 2014 Teoston kulttuurikummit Teoston yhteiskuntasuhde-työryhmän luoman järjestelmän puitteissa on noin puolelle kansanedustajista nimetty henkilökohtainen kulttuurikummi, musiikin tekijä, jonka tehtävänä on pitää yhteyttä kansanedustajaan ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon siten, että ratkaisut olisivat tekijöiden kannalta myönteisiä. Kulttuurikummit toimivat yhteistyössä pääsääntöisesti oman äänestysalueensa kansanedustajien kanssa. Vuonna 2014 nimitettiin kulttuurikummit myös EU-parlamentin uusille suomalaisjäsenille. Nämä on merkitty oheiseen listaan *:llä. Music Finland Musiikin Edistämissäätiö MES Erittäin keskeisen sidosryhmän muodostaa Music Finland. Music Finland jatkaa perinteikkään Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen toimintoja mm. levittämällä säveltäjäasiakkaiden partituureja ja tiedottamalla suomalaisen musiikin trendeistä ja ilmiöistä maailmanlaajuisesti. Luovan säveltaiteen edistämissäätiö Lusesin ja Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus Esekin toiminnot yhdistänyt Musiikin Edistämissäätiö MES aloitti toiminnan vuoden 2013 alussa. MESin hallituksessa toimi yhdistyksen ehdottamana Teoston edustajana Mikko Heiniö (vpj.) (varalla Tapio Tuomela). Music Finlandin hallituksessa Suomen Säveltäjiä edustivat Olli Virtaperko ja Riikka Talvitie (varajäsen). Musiikin edistämissäätiö MES myönsi tukea eri tehtäväalueille yhteensä 2,40 milj. euroa. Music Finlandin organisoimassa Klassisen musiikin viennin visio 2020 -työryhmässä Suomen Säveltäjiä edusti Johan Tallgren ja Kärkihanke 2015–16 -ohjausryhmässä Jari Eskola. MESin asiantuntijatoimikunnissa oli Suomen Säveltäjät ry:n jäseniä seuraavasti: Finnish Music Quarterly Finnish Music Quarterlyn (FMQ) pääjulkaisijana vuodesta 1994 toiminut Gramex halusi luopua tästä roolistaan. FMQ:n julkaisijoista Suomen Säveltäjät ry sekä Music Finland olivat valmiita toimimaan lehden uutena pääjulkaisijana. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen FMQ:n julkaisijoiden kokous valitsi uudeksi pääjulkaisijaksi Music Finlandin. Suomen Säveltäjät ry, Muusikkojen liitto sekä Sibelius-Akatemia jatkavat julkaisuyhteisön jäseninä. Yhdistyksen piiristä neuvotteluihin osallistuivat erityisesti FMQ:n toimitusneuvoston puheenjohtaja Kimmo Hakola sekä Music Finlandin hallituksen jäsen Olli Virtaperko. 50 Atso Almila Antti Auvinen Heikki Elo * Sampsa Ertamo Sebastian Fagerlund Kimmo Hakola Mikko Heiniö Lasse Jalava Jouni Kaipainen Jouni Kesti Olli Kortekangas Pekka Kostiainen Jaakko Kuusisto Juha Leinonen Tapani Länsiö Kai Nieminen Antti Nissilä Sakari Raappana Heikki Sarmanto Jarmo Sermilä Riikka Talvitie * Jukka Viitasaari Olli Virtaperko * KOMPOSITIO 1 / 2015 Äänitetuotanto/vakava: Lauri Kilpiö, Olli Virtaperko, Jarkko Hartikainen (varajäsen) Elävä musiikki: Markus Fagerudd, Kimmo Hakola (varajäsen) Työskentely: Kirmo Lintinen, Juhani Nuorvala Kuoromatkat: Lauri Mäntysaari Julkaisutuki: Jari Eskola, Lauri Toivio Koulutustoiminta: Kimmo Hakola Vikan Teosto lahjoitti Vikanin Musiikin Edistämissäätiön (MES) residenssirahastoon ja Gramex puolestaan rahoitti kiinteistön rakennusten peruskorjauksen ja kunnostuksen. VUOSIKERTOMUS 2014 Huvilan kunnostustyö valmistui keväällä ja syksyllä kunnostettiin alueen hirsihuvilat. Huvilaa ja hirsimökkejä vuokrataan Teoston ja Gramexin jäsenten käyttöön, ensisijaisesti työskentelytarkoituksiin. Teoston säveltäjäjärjestöt sekä Muusikkojen liitto huolehtivat vuokraustoiminnasta. Kopiosto ry Kopiosto ry on solminut jäsenjärjestöjensä valtuuttamana sopimuksia mm. valtion, kuntien, kirkon ja kunnallishallinnon kanssa kopiointikorvauksista. Korvaukset jakaantuvat valokopiointi- ja tallennekorvauksiin. Forum Artis ry Yhdistys kuuluu jäsenjärjestönä Forum Artisiin, jonka tarkoituksena on valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestönä edistää, vaalia ja tukea jäsenjärjestöjensä edustamia taiteenaloja, eri taiteenalojen kanssakäymistä ja erityisesti toimia edustamiensa taiteenalojen oikeudellisten ja taloudellisten etujen ajamiseksi. Forum Artisin puheenjohtajana toimi säveltäjä Ilkka Niemeläinen, ja hallituksen jäsenenä Lauri Kilpiö. Yhdistyksen pääsihteeri oli syyskaudelle asti Johanna Venho ja loppuvuoden Sanna Manninen. Suomen musiikkineuvosto Valokopiointikorvaukset jaetaan kollektiivisesti Kopioston jäsenjärjestöille, jotka voivat käyttää saamansa korvaukset mm. yhdistysten koulutus-, tiedotus- ja julkaisutoimintaan, tekijänoikeusneuvontaan, suomalaisen taiteen edistämiseen ja kansainväliseen toimintaan. Suomen Säveltäjät ry sai Kopiostolta kopiointikorvauksia 2014 yhteensä 130 674 euroa. Tilitysalueittain tuotot olivat: Peruskoulut ja lukiot Ammattioppilaitokset ja AMK:t Yliopistot Musiikkioppilaitokset Kirkollishallinto Kurssimaksuja perivät oppilait. Uskonnolliset yhteisöt YHTEENSÄ Suomen musiikkineuvosto toimii musiikkialan järjestöjen yhteiselimenä. Musiikkineuvosto laatii säännöllisin väliajoin musiikkipoliittisen ohjelman, joka on luettavissa musiikkineuvoston verkkosivulla www.musiccouncil.fi. Musiikkineuvoston hallituksen jäsenenä on Markku Klami, joka toimii myös musiikkineuvoston ammatillisessa työryhmässä. Yhdistys on seuraavien yhteisöjen jäsen 17 804 1 519 4 641 44 389 32 109 26 032 4 180 € 130 674 Valokopiointikorvauksia käytettiin 2014 aikana kansainvälisen toiminnan kulujen kattamiseen, musiikin edistämistoimintaan, tiedotus-toimintaan (mm. Kompositio, nettisivut) sekä koulutustoimintaan. Lisäksi Suomen Säveltäjät, Suomen Kirjailijaliitto ja Finlands Svenska Författareförening ovat varanneet vuosittain kirkollishallinnon nuottiryhmästä saamistaan korvauksista summan jaettavaksi Pegasos-avustuksina suomalaisen lyriikan säveltämiseen. Vuonna 2014 avustuksiin varattiin yhteensä 5.000 euroa, joista Suomen Säveltäjien ja Kirjailijaliiton osuus oli 2.000 euroa/järjestö ja loppu tuli Författareföreningiltä. Pegasos-avustukset jakaa Sibeliusrahaston hallitus. • • • • • • • ECF European Composers Forum (liitettiin ECSAan) ECSA European Composer and Songwriter Alliance Forum Artis ry ISCM International Society of Contemporary Music Konserttikeskus ry Kopiosto ry Luovan säveltaiteen edistämissäätiö (LUSES) (perustajajäsen) • Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien yhteistyöprojekti LYHTY • Music Finland ry • Nuorten kapellimestarien kehittämis- ja tukiyhdistys (perustajajäsen) • NKR Pohjoismainen säveltäjäneuvosto • Sibelius-Seura ry • Suomalaisen musiikin julkistamisseura ry • Suomen musiikkineuvosto Finnish Music Council ry • Suomen Tekijänoikeudellinen yhdistys ry • Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto TEOSTO ry •Tekijäfoorumi • Villa Karon ystävät ry Kopioston tallennekorvauksista suurin osa saadaan hyvitysmaksuista, joita kerätään kuva- ja äänitallennusalustojen sekä eräiden tallentavien laitteiden myyjiltä. Tallennekorvauksiin liittyvä tilitys maksetaan musiikin oikeudenhaltijoille Teoston kautta. >> KOMPOSITIO 1 / 2015 51 VUOSIKERTOMUS 2014 Edustukset ja luottamustehtävät Konserttikeskus ry:n valtuuskunta Olli Virtaperko Erik Bergman -rahaston hallitus Johan Tallgren, Annu Mikkonen Lauri Kilpiö, Teoston johtokunnan nimeämänä Suomen Tekijänoikeudellisen yhdistyksen kokoukset Tapio Tuomela Nuorten kapellimestarien kehittämis- ja tukiyhdistyksen hallitus Kimmo Hakola ja Annu Mikkonen Finnish Music Quarterlyn toimitusneuvosto Kimmo Hakola ja Lauri Kilpiö Taiteen edistämiskeskus, musiikkitoimikunta Perttu Haapanen Forum Artis ry Ilkka Niemeläinen (pj), Lauri Kilpiö (hallitus) Suomen Ranskan Instituutin hallitus Tapio Tuomela (varajäsen) OKM Kulttuuri/AV-jaosto 31 Johan Tallgren Lyhdyn taitelijavaltuuskunta Kimmo Hakola, Olli Kortekangas, Lauri Kilpiö Yhdistys onnitteli toimintavuoden aikana seuraavia jäseniä KANSAINVÄLINEN TOIMINTA • • • • • • • • • • • • • • • • POHJOISMAINEN TOIMINTA Reijo Jyrkiäinen 80 v. Jouko Linjama 80 v. Heikki Sarmanto 75 v. Pekka Kostiainen 70 v. Leif Segerstam 70 v. Carita Holmström 60 v. Tapio Nevanlinna 60 v. Harri Suilamo 60 v. Harri Viitanen 60 v. Adina Dumitrescu 50 v. Heikki Elo 50 v. Osmo Honkanen 50 v. Pauliina Isomäki 50 v. Juha Ojala 50 v. Osmo Tapio Räihälä 50 v. Patrik Vidjeskog 50 v Pohjoismainen säveltäjäneuvosto NKR kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa: 12.2. Brysselissä (ECSA:n kokousten yhteydessä), 18.9. Oslossa. Helmikuun kokoukseen osallistui Tapio Tuomela ja syyskuun kokoukseen Antti Auvinen. Puheenjohtajana toimi Ruotsin säveltäjäyhdistys FST:n puheenjohtaja Martin Q Larsson. Pohjoismaisten säveltäjäyhdistysten toiminnanjohtajien työryhmä ns. Pentagon-työryhmä, kokoontui vuoden aikana kerran, Oslossa Pohjoismaisten musiikkipäivien aikana. Pentagon-ryhmä on NKR:n päätösten toimeenpaneva haara. Kokoukseen osallistui Annu Mikkonen. Pohjoismaisten musiikkipäivien 2014 ohjelmistosuunnittelua varten nimetyn ohjelmisto-toimikunnan suomalaisena jäsenenä toimi Lotta Wennäkoski. Toimikuntaan kuuluu edustaja jokaisesta Pohjoismaasta, ja taiteellisena johtajana toimi norjalainen Lars Petter Haugen. Yhteisesti muiden pohjoismaisten säveltäjäjärjestöjen kanssa on hankittu käyttö-lisenssejä verkossa toimivaan Grove 52 KOMPOSITIO 1 / 2015 VUOSIKERTOMUS 2014 Music Online -tietosanakirjaan verkkosivulla www.oxfordmusiconline.com. Kaikilla jäsenillä on mahdollisuus käyttää tätä julkaisua. Käyttäjätunnuksen ja salasanan saa yhdistyksen toimistosta. Nordic Composer’s Radio Yhdistys oli mukana Nordic Composer’s Radion toiminnassa. Julkaisijana toimii Ruotsin säveltäjäyhdistys. Radio lähettää ohjelmia, joissa soitetaan pohjoismaista uutta taidemusiikkia. Vuoden 2014 aikana oli kahdeksan lähetystä, yksi kuukaudessa. Pohjoismaiset musiikkipäivät Pohjoismaiset musiikkipäivät järjestettiin Oslossa 17. – 20.9. Ultima-festivaalin jatkeena. Festivaalin aikana esitettiin seuraavat suomalaisteokset: Sampo Haapamäki: Velinikka Maija Hynninen: Borrowed Tunes Osmo Tapio Räihälä: Seurat I Festivaalin ohjelmaan kuului myös Avanti!n tuottama ja esittämä HumppAvanti-konsertti. ISCM:n eli Kansainvälisen nykymusiikkiseuran (International Society for Contemporary Music) Suomen sektiona toimii Suomen Säveltäjät ry ja sektion puheenjohtajana Olli Virtaperko. ISCM:n vuotuinen päätapahtuma, nykymusiikkifestivaali World Music Days järjestettiin 3.– 12.10.2014 Wrocławissa, Puolassa. Festivaalille valitut suomalaisteokset olivat Lauri Kilpiön Narrative Topography harmonikalle (2007) ja Seppo Pohjolan Voice of Light uruille (2010). Tapahtuman yhteydessä pidetyssä ISCM:n yleiskokouksessa yhdistystä edustivat Lauri Kilpiö ja Olli Virtaperko. Hankkeet New Music: New Audiences -hanke suuntautui uuteen musiikkiin ja uusiin yleisöihin. Hanke päättyi lokakuussa ja päätöskokous pidettiin Varsovassa. Kokoukseen osallistui Antti Auvinen. Suomen Säveltäjät ry osallistui projektiin rahoittajana ja suomalaisena koordinaattorina. Suomesta olivat mukana Avanti! ja defunensemble. Kaikkiaan mukana oli 32 yhtyettä 17:stä Euroopan maasta. Säveltäjävaihtotoiminta Säveltäjävaihto Puolan säveltäjäyhdistyksen kanssa jatkui ennallaan. Varsovan syksy -festivaalille matkusti Antti Auvinen. Puolasta oli vieraana Tampere Biennalessa Artur Kroschel. MUU KANSAINVÄLINEN TOIMINTA Järjestöt European Composer and Songwriter Alliance ECSAn tärkein tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekijöihin erityisesti EU:hun liittyvissä tekijänoikeudellisissa ja ajankohtaisissa kysymyksissä. ECSAn puheenjohtajana toimii ruotsalainen Alfonso Karabuda (SKAP). ECSA:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 25. helmikuuta Brysselissä, jossa järjestettiin myös tekijänoikeutta käsitellyt Creators’ Conference. Kokoukseen osallistui Tapio Tuomela. Eurooppalaisten taidemusiikin säveltä-jäjärjestöjen yhteisorganisaatio European Composers’ Forum (ECF) lakkautettiin itsenäisenä organisaationa kesäkuussa 2014 pidetyssä kokouksessa Wienissä. ECF yhdistyi kiinteäksi osaksi ECSAa. Wienin kokoukseen osallistuivat Antti Auvinen ja Jari Eskola. ECF:n piirissä toimineet säveltäjien työllistymiseen tähtäävä ja uusia yleisöhankkeita suunnitteleva The Composers’ Directory ja European Contemporary Composers Orchestra (ECCO) siirtyivät myös ECSAn piiriin, ns. ECF-komiteaan. RAHASTOT OMAKATTEISET RAHASTOT Yhdistyksellä on kuusi omakatteista rahastoa. Madetoja-rahaston tehtävänä on ollut julkistaa Leevi Madetojan musiikkia. Tätä tehtävää ja Madetojan testamentissa määrättyä muun suomalaisen musiikin edistämistä hoitamaan on vuonna 1997 perustettu Madetoja-säätiö. Madetoja-rahastosta siirrettiin Madetoja-säätiölle jaettavaksi avustuksina 30.000 euroa. Madetoja-rahaston omistamassa huoneistossa Runeberginkatu 15 A 9:ssä alkoi taloyhtiön toimesta putkisaneeraus marraskuussa 2014. Huoneistoa ei tämän vuoksi voitu vuokrata loppuvuodesta. Toivo Saarenpää -rahaston pääoman muodostaa Töölössä osoitteessa Ilmarinkatu 8 A 23 sijaitseva huoneisto. Huoneisto on sekä Saarenpää-rahaston (60 %) että Madetojarahaston (40 %) omistuksessa. ECSAn lokakuisessa kokouksessa Skopjessa, Makedoniassa yhdistystä edusti Antti Auvinen. >> KOMPOSITIO 1 / 2015 53 VUOSIKERTOMUS 2014 Yöpymiskorvaukset olivat seuraavat: vuorossa olevien jäsenten tilalle kaksivuotiskaudeksi jäsenet säätiön hallitukseen. Rahaston hallitus valitsi vuosikokouksessa 2014 puheenjohtajaksi Veli-Matti Puumalan ja varapuheenjohtajaksi Pasi Lyytikäisen. Muut jäsenet olivat Tuija Hakkila, Anastasia Salo, Petri Kumela, Tapio Lappalainen, Juha Leinonen, Mikko Luoma, Asko Hyvärinen ja Olli Virtaperko. Säätiön asiamiehenä toimi 5.12 asti Jari Eskola ja talousasioista vastasi Annu Mikkonen, joka valittiin 5.12. lähtien asiamieheksi. • Yhdistyksen jäseniltä ja heidän perheeltään: 1 aikuinen 35,- /vrk 175,- /vko 2 aikuista 45,- /vrk 175,- /vko •Ulkopuolisilta: 1 aikuinen 50,- /vrk 2 aikuista 60,- /vrk 225,- /vko 300,- /vko Avustuksia ja apurahoja myönnettiin 2014 yhteensä 48 750 €, johon Teostolta saatiin jaettavaksi 30.000 €. Yöpymismaksuista kertyi vuonna 2014 yhteensä 10 431 euroa, joka jaettiin Saarenpää- ja Madetoja-rahastojen kesken omistusten suhteessa. Kuluja asunnon ylläpidosta aiheutui yhteensä 3 385 euroa. Työskentelyapurahan saivat seuraavat säveltäjät: Väinö Raitio -rahaston, Kajse ja Kalervo Tuukkasen rahaston, Erik Bergman-rahaston sekä Armas Launis -rahaston varoja ei käytetty tilikauden aikana. Hilli Sebastian Hynninen Maija Mäntysaari Lauri Pohjola Seppo Világi Adam Omakatteisten rahastojen varoista on tarkemmin tasekirjassa 31.12.2014. Yhteensä SÄÄTIÖT 2 000 4 000 4 000 5 000 5 000 20 000 Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto Sävellystilauksia varten jaettiin avustuksia seuraavasti: Sibelius-rahasto on säätiö, jota hoidetaan erillään yhdistyksen hallinnosta. Yhdistyksen syyskokous valitsee vuosittain ero- Tilaaja Säveltäjä Myönn. Kujala Veli Tiina Myllärinen 4 500 Trio neljäsosasävelaskelharmonikalle, viululle ja uruille, 20–25’ Maschmann Heiko Asko Hyvärinen 2 000 Sooloteos kontrabassolle, 13–15’ Myllärinen Jyrki Sami Klemola 3 000 Teos kitaralle ja ääninauhalle, 10–15’ Taite ry Lotta Wennäkoski 5 000 Kamariooppera ”Wunderbar”, pianotrio ja 4 laulusolistia, 60’ Viitasaaren kesäakatemia Heinz-Juhani Hofmann 4 000 Kamarikuoroteos, max 16 (4/4/4/4) ääntä, 20’ Elias Izhar Antti Auvinen 2 000 Teos kitaralle ja cembalolle, 7’ Tampere Biennale Niilo Tarnanen 3 250 Kvartetti (harppu/elektroniikka, piano/elektroniikka, kitara/elektroniikka, käyrätorvi/elektroniikka), 10’ 23 750 54 KOMPOSITIO 1 / 2015 Teos VUOSIKERTOMUS 2014 Pegasos-rahastosta jaetaan apurahoja ja avustuksia elävän kotimaisen runoilijan tekstiin tehtäville sävellyksille. Avustuksia myönnettiin yhteensä 5.000 euroa seuraavasti: minaarista, ja keskusteltiin yleisesti mm. Nordic Composers’ Radio -hankkeesta sekä loppuvuoden omista koulutushankkeista. • 2 000 euroa Kamarikuoro Key Ensemblelle Atso Almilalta tilattavaan teokseen Heli Laaksosen tekstiin. Helmikuu • 2 000 euroa Maija Sydänmaalakalle Jukka Linkolalta tilattavaan teokseen Kirsi Poutasen tekstiin. • 1 000 euroa Harri Wessmanille sävellystyöhön lauluihin Terttu Jurvakaisen teksteihin. Helmikuun kokouksen pääpaino oli yhdistyksen vuosikokousasioissa. Keskusteltiin FMQ-lehden tilanteesta ja tulevaisuudesta, Madetoja-palkinnosta sekä Teoston aatteellisesta strategiasta. Kokousraportteja saatiin mm. European Composers’ and Songwriters’ Alliance ECSA:n kokouksesta sekä Teoston tilitys- ja jakosääntötoimikunnan kokouksesta, jossa partituurimusiikin tuesta oli jälleen keskusteltu. Madetoja-säätiö Maaliskuu Vuonna 1997 perustettu Madetoja-säätiö jakaa avustuksia paitsi Leevi Madetojan tuotannon julkistamiseen, myös sävellys-tilauksiin sekä suomalaisen musiikin esittämiseen ja taltiointiin. Kuten Sibelius-rahaston, myös Madetojasäätiön hallinto hoidetaan erillään yhdistyksen hallinnosta. Yhdistyksen kevätkokous valitsee vuosittain erovuorossa olevat jäsenet kaksivuotis-kaudeksi säätiön hallitukseen. Lisäksi yhdistyksen johtokunta nimeää vuosittain yhden hallituksen jäsenen vuodeksi kerrallaan. Säätiön hallituksen jäsenet olivat Gustav Djupsjöbacka (pj), Veli Kujala, Hannu Pohjannoro ja Olli Roman sekä yhdistyksen johtokunnan nimeämänä Riikka Talvitie, joka myös oli hallituksen varapuheenjohtaja. Hallituksen varajäsen oli Ilmo Ranta. Säätiön asiamiehenä toimi lokakuuhun asti Jari Eskola, talousasioista vastasi Annu Mikkonen, joka lokakuusta lähtien toimi säätiön asiamiehenä. (Madetoja-säätiön jakamat avustukset 2014, ks. seuraava sivu 56.) JOHTOKUNNAN VUOSI 2014 Yleistä Suomen Säveltäjät ry:n johtokunta kokoontui vuonna 2014 yhteensä kaksitoista kertaa. Tämän lisäksi pidettiin myös yksi sähköpostikokous. Normaaliin tapaan kokouksesta toiseen toistuvia aiheita olivat mm. Madetojan teosten sovitusluvat, Teosto-, Music Finland- ja MES-asiat sekä erilaisista kokousedustuksista päättäminen ja kokouksissa käynneistä raportoiminen. Tammikuu Jäsenhakemuksia käsitellään kahdesti vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa. Tällä kertaa hyväksyttiin yksi uusi jäsen: Timo Hietala. Tammikuun kokouksessa päätettiin myös Tampere Biennalen festivaalituesta, sen yhteydessä järjestettävästä se- Maaliskuun kokouksessa käytiin läpi vielä vuosikokousasioista lähinnä käytännön kannalta, keskusteltiin yhdistyksen sijoituksista, päätettiin Uuden Musiikin Lokakuun festivaalituesta sekä yhdistyksen osallistumisesta Nordic Composers’ Radio -projektiin. Koulutusasioista pöydällä olivat säveltäjien pedagoginen koulutushanke sekä syksyllä järjestettävä elokuvamusiikin viikonloppu, siihen liittyvä johdantokurssi ja sen sisältö. Todettiin yhdistyksen toimiston olevan kiinni toimitilojen muutosta johtuen muutaman päivän. Johtokunta päätti kutsua Tapio Tuomelan yhdistyksen kunniajäseneksi. Huhtikuu Huhtikuun kokous oli Antti Auvisen ensimmäinen kokous yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja myös ensimmäinen kerta, kun johtokunta kokoontui yhdistyksen uusissa toimitiloissa. Tähän liittyen tehtiin muutamia johtokunnan työjärjestykseen kuuluvia käytäntöjen päivityksiä, mm. sähköpostikokouksen mahdollisuus kiireellisissä asioissa jne. Huhtikuun kokouksessa keskusteltiin mm. toukokuussa Helsingissä pidettävästä Unesco/EBU:n säveltäjärostrumista ja sen sisällöstä yhdistyksen jäsenten kannalta, FMQlehden tilanteesta ja mahdollisista tulevaisuuden suunnista ja Musiikin Edistämissäätiö MESin käytännöistä, mm. vakavan musiikin äänituen sekä kantaesitysmateriaalin puhtaaksikirjoitustuen osalta. Toukokuu Toukokuun kokouksen aluksi johtokunnan vieraina olivat Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen ja viestintä- ja promootiotiimin vetäjä Heli Lampi. Keskusteltiin Music Finland -aiheista, mm. kentältä tulevasta palautteesta Music Finlandin toiminnoista, säveltäjäsivujen uudistuksesta, nuotiston toiminnoista jne. >> KOMPOSITIO 1 / 2015 55 VUOSIKERTOMUS 2014 Madetoja-säätiö jakoi avustuksia, yhteensä 45 500 euroa seuraavasti: Sävellystilauspalkkiot Hakija Säveltäjä Teos Jako Akademiska damkören Lyran Minna Leinonen Hysteri! Naiskuorolle, 30–40’ 3 000 Ensemble Adapter Jarkko Hartikainen Teos kokoonpanolle fl, cl, harp, perc + electronics, 10’ 2 500 Hautakangas Ville Henri Sokka Pianokvintetti, 15–20’ 2 000 Järvi Elisa & Andrea Kiefer Lauri Mäntysaari Teos harmonikalle, pianolle ja elektroniikalle, 8–10’ 2 000 Kaakinen-Pilch Sirkka-Liisa Harri Wessman Konsertto viola d’amorelle ja orkesterille, 15–20’ 3 000 Kamarikuoro Key Ensemble ry ja Tanssiteatteri ERI Mikko Heiniö Ilta-teos sellolle, klarinetille ja sekakuorolle, 50–55’ 4 000 Kuhmon Musiikkiyhdistys ry Juha T. Koskinen, Jukka Tiensuu Uudet teokset SuSä/ Preludit-hankkeeseen, 5’ 2 000 Lindberg Tuuli Paola Livorsi Laulusarja sopraanolle ja kitaralle, 15’ 2 000 Marin Risto-Matti Matei Gheorghiu Teos pianolle, 12’ 1 500 Ohenoja Antti Eero Hämeenniemi Teos lyömäsoittimille ja pasuunalle, 10’ 2 500 Passauer Saiten Sanna Ahvenjärvi Teos kitaralle ja alttoviululle, 10’ 2 500 Perko Jukka Outi Tarkiainen Konsertto sopraanosaksofonille ja orkesterille, 30’ 4 000 Radion kamarikuoron laulajat ry Matthew Whittall Teos kuorolle ja orkesterille, 30’ 3 000 Rönkä Eeva-Kaisa Maija Hynninen Konsertto oboelle ja kamariorkesterille, 20–25’ 4 000 Smolander Sanna Juha Pisto Teos pianolle, 12’ 1 500 Viitasaaren kesäakatemia ry Lauri Supponen Teos kansainväliselle vierailevalle yhtyeelle, 15–20’ 4 000 Leevi Madetoja Kevään 2014 promootio 2 000 Konserttituki Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiotoimikunta 2014 Yhteensä 56 KOMPOSITIO 1 / 2015 45 500 VUOSIKERTOMUS 2014 Kokouksessa päätettiin mm. SuSän ehdokkaista Teoston toimikuntiin ja Musiikin aika -festivaalin festivaalituesta. Kokousraportteja kuultiin SuSän ja Muusikkojen liiton yhteisen ”konserttitaltiointien jälkikäytön pelisäännöt” -työryhmän työskentelyn etenemisestä. Työryhmän tavoitteena on luoda sellainen sopimusmalli, jota seuraamalla säveltäjä pystyisi luvallisesti laittamaan teoksensa konserttitaltioinnin kuultavaksi esim. omille nettisivuilleen, Youtubeen tai vastaavaan palveluun. Reflektoitiin Teoston kevätkokouksen sekä yhdistyksen kevätkokouksen ja -seminaarin asioita. Kesäkuu Kesäkuun kokouksessa esiteltiin mallikustannussopimuksen uutta versiota. Uutta mallia on työstetty alkuvuoden ajan Teoston jäsenjärjestöjen toiminnanjohtajien voimin. Tavoitteena uudessa mallisopimuksessa on lisätä läpinäkyvyyttä sekä ohjata allekirjoittajaosapuolet sopimaan selkeästi tietyistä asioista, mm. alikustannussopimuksista. Mallikustannussopimuksesta tulee kaksi versiota: nuotillinen kustannussopimus sekä nuotiton kustannussopimus. Näistä jälkimmäinen on lähinnä pop-puolen käyttöön, sillä siellä nuotteja ei ole enää aikoihin tehty. Kesäkuun kokouksessa päätettiin myös syksyn työjärjestelyistä yhdistyksen toimistolla. Annu Mikkonen palaa opintovapaalta 1.7. Syyskuussa toiminnanjohtajan työt jaetaan Annu Mikkosen ja Jari Eskolan kesken. Tämä järjestely on voimassa vuoden loppuun saakka. Kesäkuun kokouksessa päätettiin myös yhdistyksen nettisivujen uudistamisesta ja sen käytännön työtä johtavan nettisivutyöryhmän perustamisesta. Kokousraporteissa saatiin tietoa mm. Music Finlandin hallituksen kokouksesta ja 2015–16 kärkihankkeen valmistelun tilanteesta, Kolmio-hankkeen päättymisestä sekä ITUhankkeesta, jonka uusi kierros alkaa syksyllä 2014. Syyskuu Yhdistyksen jäsenyyttä oli hakenut kolme henkilöä, joista kaksi, Sebastian Dumitrescu ja Josué Moreno hyväksyttiin jäseniksi. Päätettiin myös liittyä Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhty –yhteistyöprojektiin. Madetoja-rahaston omistamassa, Runeberginkadulla sijaitsevassa huoneistossa tehtiin vuoden lopulla putkiremontti. Päätettiin kunnostaa samalla huoneiston keittiö, joka alkoi olla huonossa kunnossa. Päätettiin myös tehdä joitakin korjauksia Saarenpää- ja Madetoja-rahaston yhteisesti omistamassa Ilmarinkadun huoneistossa. Hyväksyttiin alustava toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2015 tehtäviä toiminta-avustusanomuksia varten. Muusikkojen liiton kanssa neuvoteltu konserttitallenteen promootiokäytön mallisopimus valmistui. Keskusteltiin myös sävellystilaustariffien korotustarpeesta. Asia ajankohtaistunee vuoden 2015 alussa. Lokakuu Lokakuussa saatiin varmuus 70-vuotisjuhlav uoteen liittyvän audiovisuaalisen säveltäjädokumentaation rahoituksesta. Tehtiin myös ehdotuksen MES:n lautakuntiin 2015–2016 sekä valittiin ISCM:n Suomen juryyn Veli Kujala ja Tapio Tuomela. Yhdistys oli Kansansivistysrahaston pyynnöstä mukana käynnistämässä rahaston järjestämää onnittelulaulukilpailua, jonka tarkoituksena on löytää suomalainen vastine amerikkalaiselle Happy Birthday to you –laululle. Keskusteltiin tiukkaan sävyyn Yleisradion päätöksestä lakkauttaa Jälkikoirat-ohjelma, ja päätettiin antaa asiasta julkilausuma. Marraskuu Elokuu Johtokunta kokoontui syyskauden aikana viisi kertaa. Elokuussa pidettiin johtokunnan perinteinen kesäseminaari ja lyhyt virallinen kokous. Seminaarissa keskusteltiin mm. yhdistyksen sääntöjen uudistamistarpeesta sekä, vireillä olleiden hankkeiden eteenpäin viemisestä. Varsinaisessa kokousosiossa hyväksyttiin kustantajien ja tekijöiden yhteisesti laatima uusi mallikustannussopimus. Päätettiin, että Lauri Kilpiö ja Olli Virtaperko osallistuvat ISCM:n kokouksiin Wrocławissa, Puolassa. Lisäksi päätettiin yhdistyksen ehdokkaista Taiteen edistämiskeskukseen musiikkitoimikuntaan sekä alueellisiin taidetoimikuntiin. Päätettiin ehdottaa Ilari Laaksoa Forum Artisin hallitukseen vuoden 2015 alusta lähtien. Keskusteltiin LUSESin lakkauttamisesta aiheutuvista seikoista, mm. LUSESin hallinnoimista oopperateoksista. Toivottiin, että kun oikeudet jatkossa siirtyvät MESiin, mahdolliset näistä teoksista saatavat tuotot koituisivat nimenomaisesti luovan säveltaiteen hyväksi. Teoston vaalivaliokuntaan ehdotettiin Markus Fageruddia ja Harri Suilamoa. Todettiin, että Alfred Kordelinin säätiö oli myöntänyt yhdistykselle 8 000 euroa Säveltämisen alkeisopetus -koulutushankkeeseen. Joulukuu Päätettiin myöntää Musica nova Helsingille 4 500 euron avustus vuoden 2015 festivaalia varten. Yhteistyössä Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n ja Suomen Arvostelijoiden Liiton >> KOMPOSITIO 1 / 2015 57 VUOSIKERTOMUS 2014 Päätettiin osallistua ECCO-orkesterin Call for Scores – hankkeseen, mikä tarkoittaisi matka- ja majoituskustannusten maksamista, mikäli suomalaisen säveltäjän teos valittaisiin orkesterin konserttiohjelmaan. kanssa tehdä Jälkikoirat-ohjelman lopettamista vastustava kannanotto. JÄSENLUETTELO 31.12.2014 A E Vladimir Agopov Harri Ahmas Kalevi Aho Sanna Ahvenjärvi Timo Alakotila Atso Almila James Andean Anneli Arho Carl Armfelt Antti Auvinen Heikki Elo Eero Erkkilä Sampsa Ertamo F Sebastian Fagerlund Markus Fagerudd G B Stefan Bartling Leonid Bashmakov Ilkka von Boehm Fridrich Bruk D Adina Carmen Dumitrescu Sebastian Dumitrescu 58 KOMPOSITIO 1 / 2015 Matei Gheorghiu Kaj-Erik Gustafsson H Antti Haapalainen Sampo Haapamäki Perttu Haapanen Kyösti Haatanen Kimmo Hakola Jarkko Hartikainen Teppo Hauta-aho Anders Hedelin Paavo Heininen Mikko Heiniö Esa Helasvuo Timo Hietala Petri Hiidenkari Sid Hille-Taskila Peter Hilli Jouni Hirvelä Yrjö Hjelt Heinz-Juhani Hofmann Christian Holmqvist Carita Holmström Ilari Hongisto Antero Honkanen Osmo Honkanen Anna Huuskonen Maija Hynninen Asko Hyvärinen Eero Hämeenniemi Keira Hölttö I Pauliina Isomäki J Lasse Jalava Pertti Jalava Pekka Jalkanen Erkki Jokinen Petri Judin Rafael Junchaya Reijo Jyrkiäinen K Ilari Kaila Jouni Kaipainen Andrus Kallastu Maria Kallionpää Juho Kangas Tuomas Kantelinen Lars Karlsson Harri Kerko Mikko Kervinen Jouni Kesti Lauri Kilpiö Markku Klami Sami Klemola Oliver Kohlenberg VUOSIKERTOMUS 2014 Juhani Komulainen Paavo Korpijaakko Olli Kortekangas Patrick Kosk Olli Koskelin Juha T. Koskinen Jukka Koskinen Pekka Kostiainen Kimmo Kuitunen Veli Kujala Petri Kuljuntausta Kimmo Kuokkala Kari Kuosmanen Jouni Kuronen Ilkka Kuusisto Jaakko Kuusisto Timo-Juhani Kyllönen Tommi Kärkkäinen L Ilari Laakso Timo Laiho Tapio Lappalainen Juha Lehmus Jukka-Pekka Lehto Juha Leinonen Minna Leinonen Ere Lievonen Magnus Lindberg Herbert Lindholm Jouko Linjama Jyrki Linjama Jukka Linkola Kirmo Lintinen Paola Livorsi Jimmy Lopez Pasi Lyytikäinen Ulf Långbacka Tapani Länsiö M Q Juho Miettinen Josué Moreno Juan Antonio Muro Matti Murto Olli Mustonen Tiina Myllärinen Jaakko Mäntyjärvi Lauri Mäntysaari Daping Qin N Tapio Nevanlinna Teodor Nicolau Ilkka Niemeläinen Kai Nieminen Markku Nikula Antti Nissilä Mikko Nisula Juhani Nuorvala R Sakari Raappana Ville Raasakka Erkki Raiski Einojuhani Rautavaara Herman Rechberger Jüri Reinvere Olli Roman Otto Romanowski Ari Romppanen Jukka Ruohomäki Kari Rydman Osmo Tapio Räihälä Tomi Räisänen S O Juha Ojala P Seppo Paakkunainen Timothy Page Erkki Palola Jorma Panula Juha Pisto Hannu Pohjannoro Seppo Pohjola Uljas Pulkkis Veli-Matti Puumala Kaija Saariaho Aulis Sallinen Anastasia Salo Esa-Pekka Salonen Heikki Sarmanto Max Savikangas Leif Segerstam Victoria Sergeenko Jarmo Sermilä Antonin Serviere Pekka Sirén Harri Suilamo Lauri Supponen Niilo Tarnanen Tuomo Teirilä Jukka Tiensuu Kari Tikka Uolevi Tikkanen Lauri Toivio Jovanka Trbojevic Tapio Tuomela Tuomas Turriago Jouko Tötterström V Sakari Vainikka Jennah Vainio Ari Vakkilainen Heikki Valpola Patrik Vidjeskog Harri Viitanen Jukka Viitasaari Adam Világi Asko Vilén Olli Virtaperko Harri Vuori Kari Väkevä W Lotta Wennäkoski Harri Wessman Matthew Whittall Klaus Wiede Y Aki Yli-Salomäki T Johan Tallgren Riikka Talvitie Jussi Tamminen Outi Tarkiainen Z Itzam Zapata yht. 196 jäsentä Vuosikertomus 2014 Toimitus: yhdistyksen toimisto ja johtokunta Versio 17.3.2015 KOMPOSITIO 1 / 2015 59
