Kattorakenteiden höyrynsulkuohje ja

Kattorakenteiden höyrynsulkuohje ja -luokitus
1. YLEISTÄ
Toimivat Katot – julkaisu on ohjeistanut vesikatteen ja yläpohjarakenteiden muuta
suunnittelua ja rakentamista, mutta Suomesta on puuttunut selkeä ohjeistus höyrynja ilmansulkujen käytöstä rakenteissa. Myöskään materiaalien käyttäytymistä ja
ominaisuuksia ei ole testattu systemaattisesti.
RIL 107-2012 mukaan yläpohjarakenteissa höyrynsulun vesihöyrynvastuksen Zp tulee
olla vähintään 15 109 m2sPa/kg (Z = 110 103 s/m, sd = 3,0 m) 23 °C lämpötilassa ja
50 % RH suhteellisessa kosteudessa.
Höyrynsulkuna rakenteessa voi periaatteessa olla mikä tahansa tiivis ja yhtenäinen
ainekerros, joka estää haitallisen vesihöyryn diffuusion rakenteeseen. Se voi olla
esim. kalvo-, levy- tai betonirakenne. Tässä ohjeessa tarkastellaan kalvomaisia
höyrynsulkuja.
Ilmansulun tehtävä on estää haitalliset ilmavirtaukset kattorakenteen läpi puolelta
toiselle. Myös ilmansulkuna voi olla esim. kalvo-, levy- tai betonirakenne. Yleensä
höyryn- ja ilmansulkuna toimii rakenteessa sama ainekerros. Koska kalvomaiset
höyrynsulut toimivat rakenteessa lähes poikkeuksetta myös ilmansulkuna, käytetään
tässä luokitusohjeessa näistä yhdistetyistä höyryn- ja ilmansuluista nimitystä
höyrynsulku.
Ilmatiiviyden osalta yläpohjarakenteille ei ole annettu erillistä arvoa, mutta RakMK D3
(2012):ssa annetaan vaatimus koko vaipan ilmanpitävyydelle: ilmavuotoluku q50 saa
olla enintään 4 m3/(h·m2). Suositeltava arvo koko vaipan ilmanpitävyydelle on 1
m3/(h·m2). Lisäksi ilmansulun ilmanläpäisykertoimen tulee olla enintään 1 x 10-6
m3/(m2·s·Pa) (RakMK C4 (2012)).
Rakennuksen sisällä oleva ilma sisältää yleensä aina asumisen tuottamaa
lisäkosteutta ulkoilmaan verrattuna. Tämä lisäkosteus pyrkii siirtymään vesihöyrynä
vaipparakenteiden läpi ulkoilmaan. Kosteuden siirtymistä vaipparakenteen läpi tai
rakenteeseen tapahtuu:
- rakenteen kerrosten läpi (diffuusio), riippuen eri materiaalien erilaisesta kyvystä
läpäistä tai estää vesihöyryn kulkua, tai - ilmavuotojen vaikutuksesta (konvektio), mikäli rakenteessa on rakoja tai
epätiiviitä kohtia.
Ongelmia alkaa muodostua silloin, kun vaipparakenteessa on kastepisterajan kylmällä
puolella liian suuren vesihöyrynvastuksen omaava materiaalikerros, jonka sisäpintaan
kosteus alkaa tiivistyä tai suhteellinen kosteus nousee niin korkeaksi, että kerroksen
sisäpinnassa on homeen kasvulle suotuisat olosuhteet (lämpötila on suurempi kuin 0
°C). Tällöin rakenteissa alkaa esiintyä mm. kosteuden ja veden kerääntymistä,
jäätymistä, veden tippumista ja valumista muualle rakenteeseen (yläpohjarakenteissa
1
takaisin sisätiloihin), lämmöneristeiden eristyskyvyn heikkenemistä, homehtumista,
puurakenteissa pahimmillaan myös lahoamista ja teräsrakenteissa ruostumista.
Edellä olevasta johtuen vesihöyryn haitallinen siirtyminen vaipparakenteen läpi on
Suomessa estettävä asentamalla rakenteen lämpimälle puolelle riittävän
vesihöyrynvastuksen omaava höyrynsulku. Jos höyrynsulku toimii samalla
ilmansulkuna, kuten tässä ohjeessa tarkasteltavissa tuotteissa, on höyrynsulun
ilmanläpäisykerroin oltava riittävän pieni ja kaikkien liitosten ja läpivientien on oltava
ilmatiiviitä.
Yläpohjarakenteen tuuletus ja sen toimivuus vaikuttavat oleellisesti höyrynsulun
höyry- ja ilmatiiviysvaatimuksiin. Erittäin hyvin tuulettuvissa (hyvin tuulettuva katto
määritelty luvussa 3) rakenteissa vähäiset kosteudet kulkeutuvat rakenteesta pois
aiheuttamatta yleensä minkäänlaisia kosteusvaurioita. Tällöinkin on kuitenkin
huomioitava, että kosteusvuotojen yhteydessä syntyy myös merkittäviä
energiavuotoja. Heikommin tuulettuvissa (heikosti tuulettuva katto määritelty luvussa
3) rakenteissa pienetkin kosteusmäärät saattavat aiheuttaa kosteusvaurioita
rakenteisiin, jolloin toimiva (tiivis ja kestävä) höyrynsulku on välttämätön.
Rakenteiden lämmöneristysvaatimusten kiristyessä, myös lämmöneristeiden paksuus
lisääntyy. Mikäli rakenne ei ole tarpeeksi höyry- ja ilmatiivis, ei lämmöneristeiden
lisäämisestä saada haluttua hyötyä. Päinvastoin rakenteessa on enemmän tilavuutta,
minne kosteus voi jäädä vesihöyrynä, tiivistyä vedeksi ja toisinaan jopa jäätyä. Tästä
johtuen höyrynsulun merkitys tulee kasvamaan yhä entisestään.
2. RAKENNUSTEN KOSTEUSRASITUKSET
Rakennuksiin tulee kosteutta monella eri tavalla:
2.1. Ulkopuolinen kosteus
Ulkopuolisiin kosteusrasituksiin varaudutaan suojaamalla rakennus ja rakenteet
(ulkovaippa) materiaaleilla, jotka estävät rakenteiden haitallisen kastumisen ja
rakenteilla, jotka edesauttavat niiden kuivumista.
Kosteus voi tulla rakenteeseen ilmasta sateena (vesi tai lumi) tai tiivistymällä
(kondenssi).
Maassa on aina kosteutta, joten myös maata vasten olevat rakenteet suojataan
kapillaarisesti ja painovoimaisesti siirtyvää kosteutta vastaan sekä tarvittaessa
paineellista vettä vastaan.
2.2. Rakennusaikainen kosteus
Rakentamisen aikana ja rakennuksen valmistumisen jälkeen rakenteita rasittaa
rakennusaikainen kosteus. Sen kuivuminen rakenteista saattaa kestää jopa vuosia,
rakentamisolosuhteista ja -tavasta riippuen. Erilaisilla rakennetyypeillä on merkittäviä
eroja rakenteiden kuivumiskyvyn ja siksi myös rakennekosteuden poistumisen osalta.
2
2.3. Sisäpuolinen kosteus
Rakennusten käytöstä johtuva sisäpuolinen kosteusrasitus vaihtelee eri
rakennuksissa huomattavasti. Asuinrakennusten varustetaso ja elintavat ovat
lisänneet veden käyttöä asunnoissa ja muissa rakennuksissa huomattavasti ja siten
myös kosteudesta aiheutuneet ongelmat ovat lisääntyneet. Kosteutta on kaikissa
tiloissa – sekä ilmassa että materiaaleissa.
Ns. ”kosteat tilat” ja ”märkätilat” ovat suuremman kosteusrasituksen alaisia.
Vesipisteitä on useissa asunnon eri huoneissa, kuten esimerkiksi keittiössä,
pesuhuoneessa, wc:ssä ja saunassa. Erilaisia laitteita, joista asuntoon pääsee
kosteutta, on usein muissakin huoneissa. Asumistottumukset ovat muuttuneet
sellaisiksi, että asunnon huoneilmaan siirtyy kosteutta eri toiminnoissa yhä
enenevässä määrin. Mm. peseytyminen, ruoanlaitto, siivoaminen, pyykin ja astioiden
pesu sekä kukkien kastelu lisäävät sisäilman kosteutta.
2.4. Vesihöyryn diffuusio ja sisäilman kosteuslisä
Kosteus siirtyy rakenteen läpi diffuusiolla silloin, jos rakenteen yli vallitsee
vesihöyrypitoisuusero (g/m3) tai vesihöyryn osapaineita tarkasteltaessa vesihöyryn
osapaine-ero (Pa).
Asuminen tuottaa sisäilmaan lähes aina lisäkosteutta, joka synnyttää
vesihöyrypitoisuuseron sisä- ja ulkoilman välille. Sisä- ja ulkoilman välistä
vesihöyrypitoisuuseroa voidaan kuvata sisäilman kosteuslisällä, eli kuinka paljon
rakennuksen sisäilman vesihöyrypitoisuus on suurempi kuin ulkoilmassa.
Sisä- ja ulkolämpötilan eron muutokset sekä vesihöyrypitoisuuden vaihtelut
aiheuttavat vaipparakenteisiin hetkittäin suuriakin kosteusrasituksia.
Talvisin sisäilmassa oleva kosteuslisä on suurimmillaan ja se pyrkii siirtymään
rakenteiden läpi ulospäin kohti kylmää ulkoilmaa ja kylmempiä lähellä ulkopintaa
olevia rakenneosia. Kylmään ulkoilmaan mahtuu kosteutta vähemmän kuin
sisäilmaan, jolloin kosteus voi herkästi tiivistyä rakenteiden ulko-osiin. Lämpötilan
ollessa 0 °C yläpuolella rakenteiden ulko-osissa voi lisäksi esiintyä homeen kasvulle
otollisia olosuhteita. Rakenteiden toiminnan varmistamiseksi tulee kosteuden kulku
sisältä rakenteisiin estää riittävän suuren vesihöyrynvastuksen omaavalla
höyrynsululla.
Kesällä sisäilman kosteuslisä on yleensä pienempi. Kosteus ei tiivisty rakenteisiin niin
herkästi, koska ulkolämpötila on korkea. Kesällä rakenteet yleensä kuivuvat, mikäli ne
on suunniteltu oikein. Nykyään lisääntyvä rakennusten sisäilman jäähdytys voi
heikentää rakenteiden kuivumiskykyä kesällä.
Tiloissa, jotka ovat kokonaan tai pitkiä aikoja jäähdytettyinä, kuten jäähalleissa,
hiihtoputkissa, pakkasvarastoissa tms., kosteus voi tiivistyä rakenteen sisäpintaan.
Tällaisten rakenteiden sisäpintaan ei saa laittaa suuren vesihöyrynvastuksen
omaavaa kalvomaista höyrynsulkua, jos rakenteeseen pääsee vesihöyryä
ulkoilmasta.
3
2.5. Vesihöyryn konvektio
Vesihöyry voi siirtyä rakenteeseen tai sen läpi myös konvektiolla virtaavan ilman
mukana. Kosteutta voi siirtyä rakenteeseen konvektiolla huomattavan suuria määriä jo
lyhyessä ajassa. Tästä syystä vaipparakenteiden kaikkien liitosten ja läpivientien
saaminen ilmatiiviiksi on ensiarvoisen tärkeätä rakenteen luotettavan kosteusteknisen
toiminnan kannalta.
Ilman siirtymisen rakenteen läpi aiheuttaa rakenteen yli vallitseva ilman paine-ero
(Pa). Paine-eroa voi syntyä lämpötilaerojen, ilmanvaihdon ja tuulen vaikutuksesta.
Talvella ulkoilma jäähtyy aiheuttaen alipainetta rakennuksen sisälle siten, että paineero kasvaa rakennuksen korkeussuunnassa alaspäin mentäessä. Suurin alipaine
sisällä on maan pinnan tasalla. Koska rakennuksen vaippa ei ole täysin ilmatiivis,
paine-erojakauma asettuu rakennuksen korkeussuunnassa siten, että rakennuksen
yläosaan muodostuu ylipainetta ja alaosassa on alipainetta. Neutraaliakseli sijaitsee
yhtenäisen huonekorkeuden puolivälissä (kuva 1). Yläpohjarakenne on siksi usein
ylipaineinen ja pienetkin epäjatkuvuuskohdat aiheuttavat ilmavuotoja ja
kondenssiongelmia.
Kuva 1.
Sisä- ja ulkoilman lämpötilaerojen seurauksena syntyvä paine-erojakauma
rakennuksen ulkovaipan yli. (kuvaa muokataan)
Yläpohjarakenteen paine-ero on yleensä sama kuin seinän yläosassa. Jos sisäkatto
on vesikatteen suuntainen, on paine-ero harjan kohdalla suurimmillaan.
Comment [MAH1]: Kuvassa olisi
hyvä näkyä kattoon kohdistuva paine.
Myös ilmanvaihto voi aiheuttaa rakennuksen sisälle yli- tai alipainetta. Aiemmin
käytössä olleet painovoimainen ilmanvaihto ja koneellinen poistoilmanvaihto
synnyttivät sisälle alipainetta. Tämä alipaine oli yleensä riittävä saamaan koko
sisätilan alipaineiseksi ulkoilmaan nähden, jolloin ilmavirtaukset tapahtuivat ulkoa
sisälle päin eikä sisällä oleva lisäkosteus siirtynyt rakenteisiin. Nykyinen koneellinen
tulo- ja poistoilmanvaihto pyritään myös yleensä mitoittamaan niin, että sisätiloihin
syntyy pieni alipaine. Puutteellisesti säädetyssä ilmanvaihdossa tuloilmanvaihto voi
olla kuitenkin merkittävästi suurempi kuin poistoilmanvaihto, jolloin ylipainetta syntyy
varsinkin yläpohjarakenteisiin. Toisaalta ilmanvaihdon säätäminen alipaineiseksi lisää
radonin, mikrobien ja muiden haitallisten yhdisteiden siirtymistä ilman mukana
4
sisätiloihin rakennuksen alaosasta, joten tavoitteena onkin yleensä melko
tasapainotettu ilmanvaihto.
Tuulen vaikutus rakennuksen vaipan paine-eroihin on vaihteleva. Yläpohjien osalta
tuulen vaikutus rakenteen yli vallitseviin paine-eroihin on yleensä melko pieni.
2.6. Kosteuslisän mitoitusarvot
Sisäilman kosteuslisälle on olemassa kansainvälisen EN ISO 13788-standardin
mukainen luokitus. Tehtyjen tutkimusten mukaan Suomessa on syytä käyttää alla
olevan kuvan 2 ja taulukon 1 mukaisia arvoja kosteuslisän osalta erityyppisissä
rakennuksissa. Ne poikkeavat hieman kansainvälisen EN ISO 13788-standardin
arvoista.
Taulukon 1 arvoja käytetään rakennusten höyrynsulkumateriaalien käyttöluokituksen
perusteena.
Kuva 2.
Kosteuslisän luokitusasteikko ulkolämpötilan funktiona.
10
9
)
3
m
/
(g
,
ä
s
il
s
u
e
t
s
o
k
n
a
m
il
ä
s
i
S
1
8
7
6
2
5
4
3
3
2
1
0
-30
-25
-20
-15
-10
-5
0
5
10
15
20
25
30
Ulkoilman lämpötila, T (°C)
Taulukko 1. Sisäilman kosteuslisän mitoitusarvot eri kosteusluokissa:
Kosteusluokka
1
2
Kosteuslisän
Rakennustyyppi (3, (4
mitoitusarvo talvella (T
≤ 5 °C)
> 5 g/m3 (1
Kylpylät, uimahallit, laitoskeittiöt, pesulat, panimot, kirjapainot,
kasvihuoneet, kostutetut tilat, ratsastusmaneesit, maatalouden
tuotantorakennukset, eläinsuojat
5 g/m3
Asuinrakennukset, toimisto- ja liikerakennukset,
majoitusliikerakennukset, ravintolat, opetusrakennukset ja
päiväkodit, liikuntahallit, sairaalat, talviasuttavat vapaa-ajan
asunnot
5
Jäähallit (5, (6, jäähdytetyt tilat (5, (6, vapaa-ajan asunnot,
puolilämpimät tai kylmillään olevat rakennukset, varastot,
ajoneuvosuojat
1) Kosteusluokan 1 rakennuskohteissa on kosteuslisän suuruus aina arvioitava kohdekohtaisesti erikseen
mitoituksen yhteydessä.
2) Kosteusluokan 3 rakennuskohteissa kosteustekninen mitoitus tehdään käyttäen talvella kosteuslisän arvoa,
3 g/m³, ellei voida luotettavasti osoittaa, että pienempikin kosteuslisä riittää tarkasteltavassa kohteessa.
3) Eri rakennustyyppeihin kuuluvia rakennuksia on lueteltu tarkemmin RakMK D3:ssa /6/.
4) Rakennusta suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon, että rakennuksen käyttötarkoitusta saatetaan joskus
myöhemmin muuttaa, jolloin myös sen kosteusluokka voi muuttua.
5) Jäähallit ja muut jäähdytetyt tilat, joiden lämpötila nostetaan ajoittain korkeaksi ja joita käytetään ajoittain
muihin tarkoituksiin, kuuluvat näiden muiden käyttötarkoitusten mukaisiin kosteusluokkiin. Kosteusluokkaa
valittaessa on lisäksi otettava huomioon, että kosteuslisä voi nousta suureksi lämpötilamuutosten
yhteydessä.
6) Jäähallien ja muiden jäähdytettyjen tilojen vaipparakenteiden mitoituksessa on otettava huomioon myös
ulkoa sisälle päin siirtyvä vesihöyry, joka voi aiheuttaa kosteuden kondensoitumista ja homeen kasvulle otollisia
olosuhteita lähellä rakenteen sisäpintaa.
3
3 g/m3 (2
3. YLÄPOHJARAKENTEIDEN KOSTEUDEN HALLINTA
Ulkopuolisen kosteuden pääsy yläpohjarakenteeseen estetään katon
vedeneristysrakenteella ja sisäpuolinen kosteusrasitus estetään höyrynsululla.
Yläpohjarakenteet voidaan jakaa niiden tuulettuvuuden mukaan hyvin tai heikosti
tuulettuviksi. Jyrkät katot rakennetaan yleensä hyvin tuulettuviksi. Hyvin tuulettuvan
katon vähimmäiskriteerit on esitetty luvun 3.1 taulukossa 2.
Katot, joissa vedeneristyksen alusta on puurakenteinen (laudoitus, vaneri tai vastaava
rakennuslevy) tai siinä on muita kosteudesta kärsiviä materiaaleja, pitää rakentaa
hyvin tuulettuvina.
Laajarunkoiset rakennukset, joissa on loivat katot, toteutetaan usein heikosti
tuulettuvilla rakenteilla. Heikosti tuulettuvassa rakenteessa vedeneristys on yleensä
kiinni (tai lähes kiinni) lämmöneristeissä, kuten esimerkiksi lämmöneristyslevykatot (tai
kevytsorakatot). Tuuletus hoidetaan lämmöneristeiden urituksella ja
räystäsrakenteiden tuuletusraoilla sekä yleensä vähintään harjalle sijoitetuilla
alipainetuulettimilla. Tällöin höyrynsulun merkitys korostuu. Heikosti tuulettuvaan
rakenteeseen saattaa kerääntyä kosteutta, aiheuttaen erilaisia kosteusvaurioita, kuten
homehtumista, lahoamista, lämmöneristyskyvyn alenemista, kondenssiveden
tippumista sisätiloihin, jne…
3.1. Hyvin tuulettuvat rakenteet (tai tuuletustilalliset rakenteet)
Rakenteessa on yleensä korkea ja hyvin toimiva tuuletustila lämmöneristeiden ja
vesikatteen välillä. Rakenteen kosteuden poistamiskyky on useimmiten melko hyvä.
Rakenteisiin kylmissä olosuhteissa mahdollisesti kondensoitunut (jopa jäätynyt)
kosteus poistuu hyvän tuuletuksen vaikutuksesta rakenteen lämmettyä (keväällä ja
kesällä). Myös vähäiset ja satunnaiset vesikatteen vuodot saattavat jäädä piileviksi
kosteuden kuivuessa ja haihtuessa pois melko nopeasti. Kosteuden kerääntymisriski
6
rakenteeseen on alhainen, joten höyrynsulun diffuusiovastukselle ei sen vuoksi
tarvitse asettaa yhtä kovia vaatimuksia kuin heikosti tuulettuvissa rakenteissa.
Ilmavuotoja ei silti tuulettuvissakaan rakenteissa saa olla, koska silloin muodostuisi
hyvinkin tuulettuvaan rakenteeseen liian suuria paikallisia kosteuskertymiä ja
kosteusvaurioita. Energiatalouden ja lämmöneristyskyvyn kannalta vaatimukset
rakenteen ilmantiiveydelle tulee asettaa yhtä korkealle tasolle kuin heikosti
tuulettuvissa rakenteissa.
Tuulettuva rakenne on hyvin perinteinen, useimmiten puurakenteinen. Siinä
rakennuksen sisältä tuleva kosteus tuuletetaan rakenteesta pois ennen kuin se
aiheuttaa haittoja rakenteelle (tai rakennuksen käyttäjille). Tuuletusvälin tulee
olla riittävän iso, jyrkillä katoilla vähintään 100 mm ja loivilla katoilla vähintään
200 mm (lähes tasakatoilla suositus 300 mm). Poistoilma-aukkojen on oltava
mahdollisimman ylhäällä ja korvausilman tuloaukkojen alhaalla. Näin syntyy
korkeuseron ja lämmön vaikutuksesta yläpohjaan ns. luonnollinen ilmanvaihto.
Toisin sanoen, mitä jyrkempi katto, sitä paremmin painovoimainen tuuletus
toimii. Tuuletustilaan ei saa syntyä sellaisia kohtia (ns. pussin periä), joissa
tuuletusilma ei pääse vaihtumaan. Korvausilman tuloaukkojen tulee sijaita siten,
että korvausilmaa tulee rakenteeseen tasaisesti yläpohjan kaikkiin osiin.
Kuva 3: Tuuletuksen periaate
Comment [MAH2]: lisätään kuviin
alipainetuulettimet!
Taulukossa 2 on hyvin tuulettuvan katon tuuletusvälin korkeutta ja tuuletusaukkoja
koskevat ohjearvot katon kaltevuuden mukaan. Mikäli tarvetta yksityiskohtaisen
tarkastelun avulla ei osoiteta pienemmäksi, käytetään alla olevia minimiarvoina.
Taulukko 2: Hyvin tuulettuvan katon tuuletuksen ohjeellinen mitoitus
poistoaukot
ilmanottoaukot
Kattokaltevuus
min.
tuuletusväli 1) promillea/katto-m2 promillea/katto-m2
1:40 tai loivempi
300 mm
2,5
2,5
1:40 – 1:20
200 mm
2,5
2,5
1:20 tai jyrkempi
100 mm
2,0
2,0
1) Minimituuletusväli ottaen huomioon lämmöneristeen muodonmuutokset ja työtoleranssit. Pienillä
katoilla tai katon osilla tuuletusväli voi olla pienempi kuin taulukon arvo, mikäli poisto- ja
korvausilma-aukoilla on riittävä korkeusero (>500 mm) ja ilman virtausmatka tuuletusvälissä on
lyhyt (alle 3 m). Tällöinkin tuuletusvälin täytyy olla vähintään 50 mm.
7
3.2. Heikosti tuulettuvat rakenteet (umpirakenteiset tuulettuvat rakenteet)
Heikosti tuulettuvissa rakenteissa ilman virtausnopeus ja tuuletuksen
kokonaisilmamäärä on usein niin pieni, että pienetkin vesikatteen vuodot voivat
aiheuttaa kosteuden kerääntymistä rakenteeseen ja myöhemmin kosteusongelmia.
Samoin vähäisetkin höyrynsulun epäjatkuvuuskohdat päästävät sisäpuolista kosteutta
rakenteeseen niin paljon, että siitä saattaa muodostua riski rakenteen toimivuudelle.
Tämän vuoksi höyrynsululle pitää asettaa korkeat vaatimukset sekä
höyrynläpäisemättömyyden että erityisesti detaljitason tiiveyden suhteen, koska
rakenne ei yleensä pysty tuulettamaan sinne kerääntynyttä kosteutta riittävän hyvin.
Rakenteet, joissa vedeneriste on suoraan lämmöneristeen päällä, ovat heikosti
tuulettuvia. Toimivan höyrynsulun merkitys on näissä rakenteissa erittäin suuri.
Tuulettuvuutta voidaan (on suositeltavaa) parantaa käyttämällä uritettuja
lämmöneristyslevyjä. Urien tulisi olla ylimmän eristelevyn alapinnassa tai sen alla
olevan levyn yläpinnassa. Urien suunta tulee olla harjalle päin ja levyjen
saumakohdissa urituksen pitää jatkua yhtenäisenä harjalle tehtävään
kokoojakanavaan asti. Kokoojakanavan kohdalle asennetaan riittävä määrä
alipainetuulettimia.
Alipainetuulettimien määrään vaikuttaa katon kaltevuus, pinta-ala ja muoto sekä
tuulettimien koko. Karkea ”nyrkkisääntö” on yksi Ø 110 mm alipainetuuletin / 100150 katto-m2. Urituksen alapäiden pitää olla auki räystään tuuletusrakoon tai
alapäähän tehtyyn urituksen kokoojakanavaan, jonne korvausilma voidaan johtaa
esim. alipainetuulettimilla.
Kevytsorakatot tuulettuvat paremmin kuin lämmöneristelevyillä eristetyt katot.
Niissä kosteus ei aiheuta kovinkaan herkästi vaurioita itse rakenteelle, mutta
toisaalta rakenteen sisäpinnassa ja höyrynsulussa olevat vuodot aiheuttavat
suurempia energiahukkia, koska kevytsorassa ilman virtausvastus on hyvin pieni.
3.3. Muu erikoisrakentaminen
Mm. kylmä- ja pakkasvarastot sekä urheilurakennukset kuten jää- ja uimahallit
Tällaisten rakennusten sisäpuolen kosteus saattaa olla tiettyinä ajanjaksoina tai
pysyvästi (esim. uimahallit) hyvin korkea.
Kylmärakenteissa (mm. kylmä- ja pakkasvarastot) kosteuden kulku on kesäaikaan
pääosin ”väärinpäin” ulkoa sisälle, mikä pitää ottaa rakenteissa huomioon.
Jäähalleissa tilanne vaihtelee sen mukaan, miten pitkä jääkausi niissä on. Jäiden
sulatus- ja jäädytysjaksoilla kosteus sisällä saattaa hetkellisesti nousta hyvinkin
korkeaksi.
Rakennuksissa, joissa on suuri sisäilman kosteus (mm uimahallit, märkäprosessi
teollisuus, yms.), sisäilman kosteuslisä ei välttämättä laske kesäaikana lainkaan, jos
tuuletus ei poikkea talvitilanteen olosuhteista.
Tällaiset rakennukset ja rakenteet on suunniteltava aina tapauskohtaisesti.
8
3.4. Käännetyt rakenteet
Käännetyissä rakenteissa vedeneristys toimii myös rakenteen höyrynsulkuna.
Vedeneristys asennetaan suoraan kantavan rakenteen päälle, johon täytyy tehdä
tarvittavat kallistukset ennen eristyksen asentamista. Vedenpoisto pitää suunnitella ja
toteuttaa sekä vedeneristyksen päältä että yläpohjarakenteen yläpinnasta.
Lämmöneriste ja sitä suojaavat rakenteet ovat vedeneristyksen päällä. Vedenpitävyys
pyritään testaamaan vedenpainekokeella, jolloin yleensä varmistuu myös riittävä
rakenteen ilman- ja höyryntiiveys.
4. KANTAVAN RAKENTEEN VAIKUTUS YLÄPOHJAN
KOSTEUSTEKNISIIN ASIOIHIN
Yläpohjarakenteet voidaan jakaa myös kantavan rakenteen mukaan erityyppisiin
rakenteisiin:
- Ristikkorakenteet, jolloin höyrynsululla ei yleensä ole kiinteää alustaa.
- Loivat rakenteet, joissa höyrynsulku asennetaan yleensä kiinteälle alustalle.
Elementtirakenteisten pitkillä jänneväleillä toteutettavien yläpohjarakenteiden, kuten
ontelo- ja TT-laatat sekä profiilipellit, liittyessä seinärakenteeseen, samoin kun
seinärakenteena olevien betonisten tai metallisten sandwich-elementtien liittyessä
yläpohjarakenteeseen, ovat taipumat yleensä erittäin suuret, joten höyrynsulun liitos
on suunniteltava tapauskohtaisesti. Yläpohjarakenne taipuu yleensä talvella
lumikuorman alla ja ulkoseinä kaareutuu ulospäin kesällä elementin ulkopinnan
lämpölaajenemisen vaikutuksesta. Yläpohjan höyrynsulun liitoksen
seinärakenteeseen tulee kestää molemmat rasitukset vaurioitumatta tai rakenteen
liikkeet on estettävä rakenteellisilla ratkaisuilla.
Seuraavassa on esitetty asioita, miten kantava rakenne vaikuttaa yläpohjan
toimintaan, kosteuskäyttäytymiseen ja vaatimuksiin höyrynsulkurakenteille.
4.1. Ristikkorakenteet (rankarakenteet)
Ristikkorakenne voi olla puu- tai teräsristikko.
Puuristikkorakenteissa lämmöneristeet asennetaan yleensä ristikoiden alapaarteiden
väliin ja ristikon puurakenteista alapaarre on rakenteen lämpöisellä puolella ja
yläpaarre kylmällä puolella.
Ristikkorakenne estää höyrynsulun asentamisen sisäkaton rakenteen päälle, joten
höyrynsulku joudutaan asentamaan ristikkojen alapuolelle ennen sisäkaton
rakentamista. Useimmiten se asennetaan ristikkojen alapintaan ”roikkumaan”, ennen
kuin sitä kannattelevat ruoteet saadaan asennetuksi. Asennustapa aiheuttaa
kalvomaiselle höyrynsululle erittäin suuren riskin vaurioitua, koska asennustyö on
hankalaa ja kalvo repeytyy helposti kiinnikkeistään. Myös läpivientien tiivistäminen on
9
usein hankalaa, koska ristikkojen välissä ei yleensä ole riittävän tukevaa alustaa
liitosten tiivistämiselle.
Teräsristikkorakenteissa yläpohjarakenne tehdään yleensä ristikon yläpaarteen
yläpuolelle (esim. profiilipelti kantavana rakenteena). Teräsristikko muodostaisi
muuten rakenteeseen liikaa kylmäsiltoja ja olisi erittäin riskialtis. Tällaisen rakenteen
höyrynsulut käsitellään kohdassa 4.3.
4.2. Betoniyläpohjat
Betoniyläpohja voi olla elementtirakenteinen tai paikalla valettu. Yleisimpiä
elementtirakenteita ovat ontelo- ja TT-laatat.
Betonirakenne on sinänsä hyvin höyrytiivis, mutta elementtien saumat, elementtien
liitokset muihin rakenteisiin ja kaikki läpiviennit ovat ilman erityistä tiivistämistä
paikkoja, mistä sisäpuolinen kosteus helposti pääsee rakenteen kylmälle puolelle.
Betonirakenne on luja ja tukeva alusta höyrynsuluille ja läpivientien tiivistämiselle.
Ongelmaksi saattavat muodostua epätasaisuus ja epäpuhtaudet betonin pinnassa,
jolloin ohuet höyrynsulkumateriaalit vaurioituvat erittäin helposti niiden päällä
käveltäessä työn aikana tai lumikuorman painaessa rakennetta.
TT- ja ontelolaatoissa ongelmia aiheuttavat liian suuret hammastukset vierekkäisten
elementtien välillä. Ontelolaattojen saumojen juotosvalujen pinta on usein liian
epätasainen ja elementtien pinnalla on usein valujen jäljiltä irtonaista betonia ja/tai
kiviainesta.
TT-laattojen etu ontelolaattoihin verrattuna on niiden suurempi koko ja siten katossa
on saumoja vähemmän. TT-laatoissa ongelmia aiheuttavat elementtien
hammastusten lisäksi saumoihin asennettavat (hitsattavat) lattateräkset, jotka ovat
usein vinossa ja terävät kulmat ”pystyssä”. Myös saumojen päälle asennettavat
peltikaistojen terävät kulmat irvistelevät usein aiheuttaen riskin höyrynsulun
tiiveydelle.
Elementtien saumojen juotokset sekä läpivientien jälkivalut tulee tasoittaa ja
puhdistaa huolellisesti ennen höyrynsulun ja läpivientien tiivistysten asentamista.
Hammastukset on tasattava ennen höyrynsulun asennusta.
Paikalla valettu holvi ilman läpivientejä olisi yksin jopa riittävä höyrynsulkurakenne,
mutta kun siihen joudutaan tekemään läpivientejä, on myös erillinen höyrynsulku
yleensä tarpeellinen. Pinnan tulee olla riittävän tasainen ja puhdas.
Betonirakenteissa bituminen höyrynsulku on yleensä parempi, kuin ohut
muovipohjainen höyrynsulku, joka vaurioituu herkästi karkealla betonipinnalla jo työn
aikana. Läpivientien luotettava tiivistys on myös helpointa tehdä bitumikermeillä ja
niiden kanssa käytettävillä tiivistyslaipoilla.
10
Höyrynsulun liitos seinärakenteeseen on aina suunniteltava erikseen. Varsinkin pitkillä
jänneväleillä elementit taipuvat lumikuorman alla ja toisaalta seinäelementit
käyristyvät lämpöliikkeiden vaikutuksesta. Materiaalin ja liitosten tulee kestää liikkeet
vaurioitumatta.
4.3. Profiilipeltikatto
Profiilipelti kantavana rakenteena on epätasainen pohja, minkä vuoksi sen päälle on
aina asennettava riittävän luja tasaava kerros ennen höyrynsulun asentamista.
Suositeltavaa on käyttää riittävän lujuuden omaavaa, vähintään 15 mm paksua
rakennuslevyä (esim. vaneri tai luokan 3 tai 4 OSB-levy), joka kiinnitetään
profiililevyyn rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaisesti (huomioiden tuulikuormat).
Tällöin lämmöneristeet ja vedeneriste voidaan kiinnittää rakennuslevyyn luotettavasti
puhkomatta höyrynsulkuun turhia reikiä. Tällöin myös läpivientien ja höyrynsulun
tiivistykset voidaan tehdä luotettavasti tukevalle alustalle. Myös höyrynsulun
vaurioitumisriski askelkuormista työn aikana vähenee oleellisesti.
Profiililevyn päällä voidaan käyttää myös riittävän kovaa mineraalivillaa (30 – 50 mm),
joka toimii osana rakenteen lämmöneristystä. Tällöin on huolehdittava siitä, että
lämmöneristeiden ja vedeneristeen kiinnikkeet osuvat aina profiililevyn harjanteisiin,
eikä kiinnikkeillä tehdä ylimääräisiä reikiä höyrynsulkuun. Turhien reikien riski
lisääntyy oleellisesti lämmöneristyskerrosten paksuuntuessa.
Höyrynsulkumateriaaliksi on valittava tuote, joka kestää sen ja villan päällä kävelyn
vaurioitumatta.
Profiilipeltikatoilla höyrynsulun liitos seinärakenteeseen on aina suunniteltava
erikseen. Varsinkin pitkillä jänneväleillä profiilipellit taipuvat lumikuorman alla ja
toisaalta seinäelementit käyristyvät lämpöliikkeiden vaikutuksesta. Materiaalin ja
liitosten tulee kestää liikkeet vaurioitumatta.
5. HÖYRYNSULUN ASENNUS
Tiiviin höyrynsulun edellytys on aina huolellinen työn suoritus.
Höyrynsulkumateriaalin on pysyttävä ehjänä sekä asentamisen ajan että koko
rakenteen käyttöiän. Yläpohjan höyrynsulun täytyy liittyä tiiviisti muihin rakenteisiin,
kuten seinien höyrynsulkuun ja erilaisiin läpivienteihin, kuten kattokaivojen
poistoputkiin, savunpoistoluukkuihin, viemärin tuuletusputkiin, savuhormeihin,
ilmastointihormeihin ja –putkiin, jne.
Hyvinkin pienien reikien kautta kulkeutuu rakenteeseen merkittäviä ilma- ja
kosteusmääriä aiheuttaen kosteusongelmia ja energian hukkaa. Tämän vuoksi
höyrynsulku pitää saumata tiiviisti luotettavalla menetelmällä. Höyrynsulun alustan
pitää olla sileä ja tasainen, jotta saumojen tiiveys voidaan varmistaa. Esimerkiksi
kantavan profiilipellin päälle tulee asentaa ensin jokin suora, riittävän jäykkä ja luja,
levymäinen alusta höyrynsululle.
11
Kuva 4: Esimerkki ilmavuodon aiheuttamasta kosteuden siirtymisestä
yläpohjarakenteeseen.
Comment [MAH3]: Piirretään kuva
uusiksi. Muutetaan rakenne
vastaamaan Suomessa käytettyjä,
esim. puuristikkorakenne (P3), vuoto
katon taitekohtaan.. Mainitaan, että
tapahtuu paine-eron vallitessa.
Asennustyöt tulee suunnitella siten, että valmiin höyrynsulun päällä liikutaan
mahdollisimman vähän ja päälle tulevat lämmöneristeet ja muut pintarakenteet
asennetaan suojaamaan höyrynsulkua mahdollisimman pikaisesti.
5.1. Olosuhteet
Höyrynsulkuja asennettaessa tulee huomioida materiaalin käyttäytyminen eri
lämpötiloissa. Materiaalin kylmäominaisuuksien tulee olla riittävät asennettaessa
kylmissä olosuhteissa. Materiaali tulee olla liitettävissä saumoistaan sekä erilaisiin
läpivienteihin luotettavasti vallitsevissa asennuslämpötiloissa.
Höyrynsulkuja ei saa asentaa sateessa. Höyrynsulkumateriaalien saumaaminen ja
liittäminen muihin rakenteisiin eivät yleensä onnistu luotettavasti märissä
olosuhteissa. Mikäli halutaan varmistaa työn jatkuminen keskeytyksettä, tulee
eristettävän alueen päälle asentaa tarvittaessa sääsuoja.
Mikäli höyrynsulkuna käytetään kumibitumikermiä, on alin asentamislämpötila
-20 ºC. Muovisia höyrynsulkuja asennettaessa on alin lämpötila +5 ºC jolloin esim.
limitysten teippaukset on vielä mahdollista saada pitäviksi.
12
5.2. Alusta
Höyrynsulun alustan tulee olla riittävän tasainen ja sileä. Alustassa ei saa olla sellaisia
epätasaisuuksia, joista voi aiheutua höyrynsulun puhkeamisriski. Mikäli alustassa on
epätasaisuuksia, on valittava riittävän paksu ja riittävän puhkaisulujuuden omaava
materiaali.
Alustan kosteuden on oltava niin alhainen, että se kuivuu höyrynsulun sisäpuolelle
aiheuttamatta kosteusongelmia, sillä höyrynsulku estää kuivumisen kattorakenteen
läpi ulospäin.
5.3. Materiaalikohtaiset ohjeet ja rajoitukset
Höyrynsulkumateriaalien valmistajien tulee esittää asennusohjeet. Ohjeista tulee
ilmetä myös liitosten, läpivientien ja muiden yksityiskohtien toteutus sekä
asennuslämpötilat.
Höyrynsulun alusta on usein epätasainen (varsinkin TT- ja ontelolaatta) ja sen vuoksi
höyrynsululta vaaditaan riittävää puhkaisulujuusominaisuutta. Paksun bitumikermin
puhkaisulujuus on huomattavasti muovisia höyrynsulkuja parempi.
5.4. Detaljit
Höyrynsulun detaljien huolellisella tiivistyksellä varmistetaan, ettei kosteus siirry
konvektion avulla rakenteeseen.
Liitettäessä höyrynsulku sellaiseen materiaaliin, että tiiveyttä ei voida varmistaa
höyrynsulun omalla massalla tai liimalla, pitää tiiveys varmistaa kyseisen materiaalin
ja höyrynsulun kanssa yhteensopivalla elastisella massalla ja mekaanisesti
kiinnitettävällä riittävän jäykällä listalla. Höyrynsulun valmistajan tulee antaa ohjeistus
kiinnitystavasta eri materiaaleihin.
5.4.1. Höyrynsulkujen saumaus
Höyrynsulut saumataan siten että sauma on tiivis (ilma- ja vesihöyrytiivis). Kuvasta 4
nähdään että pienikin vuotokohta voi pilata hyvän kokonaisuuden. Höyrynsulkujen
saumat mitoitetaan siten että saumojen lujuudet vastaavat tuotteen lujuutta.
Olosuhteet vaikuttavat saumaustyöhön. Olosuhteiden vaikutuksista on kerrottu
kappaleessa 5.1. Sauman tiiveyden varmistamiseksi saumaukset suositellaan
tehtäväksi riittävän tukevalla alustalla.
Bitumiset höyrynsulut saumataan hitsaten, kuumabitumiliimauksella tai
bitumipohjaisella tiivistysliimalla.
13
Teippisaumauksessa (muoviset höyrynsulut) teipin laatu ja leveys mitoitetaan siten
että saadaan sekä tarvittava täysin tiivis sauma ja tarvittava lujuus. Teippauksessa on
käytettävä valmistajan esittämää ja testattua materiaalia.
Muovipohjaisten höyrynsulkujen teippaus voidaan tehdä kalvojen väliin tai kalvojen
päälle. Väliin tehtävä tiivistys/teippaus tehdään kaksipuolisella teipillä, jolloin teipin
koko leveys on myös sauman leveys. Päälle tehtävä teippaus suoritetaan
yksipuolisella teipillä, jolloin sauman leveys on käytännössä alle puolet teipin
leveydestä. Kalvojen limitys on aina oltava riittävän suuri, yleensä vähintään 150 mm.
Mikäli teippausta ei tehdä kiinteällä alustalla, suositellaan limityksen sijoittamista
rakenteessa siten, että limityksen kohta jää rakenteessa puristukseen esim.
rimoituksen tai koolauksen alle.
Teippisauman minimileveys on 30 mm. Suositeltavat teippien minileveydet:
Kaksipuolinen teippi 40 mm, yksipuolinen teippi 80 mm.
Comment [MAH4]: Piirretään kuva
teippausvaihtoehdoista
minimileveyksineen ja limityksineen.
5.4.2. Läpiviennit
Pienet pyöreät läpiviennit (halkaisija alle 300 mm) pitää tiivistää erillisillä järjestelmään
kuuluvilla läpivientitiivisteillä, jotka pitää voida saumata höyrynsulkuun tiiviisti
luotettavalla menetelmällä. Tällaisia ovat esimerkiksi kattokaivojen yhteydessä
käytettävät höyrynsulkukaivot.
Isojen pyöreiden läpivientien (halkaisija yli 300 mm) tiivistys pitää suunnitella aina
tapauskohtaisesti. Erikoistiivistysosia joillekin materiaaleille (esim. bitumikermit) on
saatavana halkaisijaltaan jopa 800 mm asti.
Suorakaiteen muotoiset läpiviennit ja erilaiset ylösnostot tiivistetään liittämällä
höyrynsulku liitosrakenteen höyrynsulkuun tai tiiviisti rakenteen sisäpinnassa olevaan
rakenteen osaan. Höyrynsulun liitosten läpi ei saa päästä haitallisia määriä vesihöyryä
yläpohjarakenteeseen, missä kastepistelämpötila saattaisi alittua. Ylösnoston
nurkkien tiiveyteen on erityisesti kiinnitettävä huomioita.
Katolle asennettavat elementtirakenteisten läpivientien (esim. savunpoistoluukut)
höyrynsulku pitää liittää tiiviisti ja luotettavasti katon höyrynsulkuun.
5.4.3. Seinä- ja kattorakenteen liitos
Pitkillä jänneväleillä toteutettavien yläpohjarakenteiden, kuten ontelo- ja TT-laatat
sekä profiilipellit, liittyessä seinärakenteeseen, samoin kun seinärakenteena olevien
betonisten ja metallisten sandwich-elementtien liittyessä yläpohjarakenteeseen, ovat
taipumat yleensä erittäin suuret.
Tällainen liitos voidaan tehdä joustavaksi 90o-kulmaan taivutetun riittävän paksun
pellin avulla, jonka kiinnitys seinä ja kattopintaan tehdään riittävän kaukaa seinän ja
katon liittymästä ja kiinnitys mitoitetaan oikein.
Yläpohjarakenne taipuu yleensä talvella lumikuorman alla ja ulkoseinä kaareutuu
ulospäin kesällä elementin ulkopinnan lämpölaajenemisen vaikutuksesta. Pellin
reunat taipuvat kuormituksen mukana, mutta sen päälle asennettu höyrynsulku pysyy
14
ehjänä. Höyrynsulun tulee seinäpinnassa ylettyä riittävästi pellin yläreunan yläpuolelle
(vähintään 150 mm) ja se pitää liittää tiiviisti seinäpintaan.
Seuraavassa taulukossa on tyypillisiä yläpohjan epäjatkuvuuskohtia ja liittymiä muihin
rakenteisiin, joiden osalta materiaalin valmistajan tulee antaa ohjeistus
kiinnitystavasta ja sauman/liitoksen tiivistämisestä.
15
Taulukko 3: höyrynsulkujen tyypillisiä yksityiskohtia
Liitosrakenne
Bitumisen höyrynsulun
kiinnitys / tiivistys
Muovisen höyrynsulun
kiinnitys / tiivistys
Höyrynsulun kiinnitys alustaan
Liimaten tai hitsaten pisteittäin
tai kauttaaltaan
Vaakapintojen päälle irrallaan,
vaaka-asennus kattotuolin
alapintaan mekaanisesti,
kaltevilla pinnoilla mekaanisesti.
Höyrynsulun
pitkittäissauma/sivulimitys (mm)
Höyrynsulun
päätysauma/päätylimitys (mm)
Seinä- ja kattorakenteen liitos
- Puurunkoinen ulkoseinä, jossa
muovihöyrynsulku ja katolla
bitumihöyrynsulku
Kermien kuumabitumiliimaus tai
hitsaus 100-150 mm
limitys >150 mm,
teippaus: teipin leveys
yksipuolinen 80 mm,
kaksipuolinen 40 mm
- Betonielementti (pystypinta)
Kermi taivutetaan seinäpintaan,
johon se hitsataan tai liimataan
bitumilla. Tarvittaessa lisäksi
mekaaninen kiinnitys.
Rakenteessa huomioitava
mahdolliset rakenteiden
taipumat. Harkko- ja
tiilirakenteissa pinta on yleensä
oikaistava ja tasoitettava.
Kalvo taivutetaan seinäpintaan,
johon se tiivistetään elastisen
massan ja listan avulla.
Rakenteessa on huomioitava
mahdolliset rakenteiden
taipumat. Harkko- ja
tiilirakenteissa pinta on yleensä
oikaistava ja tasoitettava.
Käytetään EPDM -kumista
tiivistysosaa, jonka laippa
tiivistetään (liimaus tai hitsaus)
höyrynsulun ja riittävän ison
(vähintään 150 mm laipan
reunojen yli) lisäkermin väliin.
Höyrynsulkukermin ylösnostot
liimataan tai hitsataan läpivientiin
bitumilla, kattopinnalla
ylösnostopaloihin tehdään
”kampamaiset” viillot, jotta kermi
taipuu läpiviennin mukaiseksi.
Vaativissa kohteissa ylösnoston
yläreunan tiiveys voidaan
varmistaa kiristettävällä
metallipannalla.
Käytetään EPDM-kumista
tiivistyslaippaa
(tai ylösnosto tehdään kermistä
sivu kerrallaan)
Kermi taivutetaan läpiviennin
pintaan, johon se hitsataan tai
liimataan bitumilla. Tarvittaessa
lisäksi mekaaninen kiinnitys.
Rakenteessa huomioitava
mahdolliset rakenteiden
taipumat.
Käytetään valmistajan
suosittelemaa (yleensä muovista
tai kumista) tiivistysosaa, jonka
laippaan höyrynsulku teipataan
tai liimataan.
- Peltikasettielementti
(pystypinta)
- Betoniharkkoseinä (tiiliseinä)
Läpiviennit:
- pyöreä, halkaisija 50-800 mm
- pyöreä, halkaisija yli 800 mm
- pieni, suorakaide, sivumitta alle
50mm
- keskisuuri, suorakaide,
sivumitat alle 500mm
- suuri, suorakaide, sivumitat yli
500mm (esim. piiput,
savunpoistoluukut jne.)
Höyrynsulut (kermi ja muovi) limitetään 100-200 mm, väliin levitetään
elastinen saumamassa, jonka kohdalta ne puristetaan jäykän listan
avulla tasaisesti rungon (seinä tai katto) ja listan väliin.
Tiivistys aina erillisen
suunnitelman mukaan
Ensisijaisesti käytetään
valmistajan suosittelemaa
(yleensä muovista tai kumista)
tiivistysosaa, jonka laippaan
höyrynsulku teipataan tai
liimataan.
Jos valmisosaa ei ole, kalvo
taivutetaan läpiviennin pintaan,
johon se tiivistetään teippaamalla
tai elastisen massan ja listan
avulla. Rakenteessa on
huomioitava mahdolliset
rakenteiden taipumat.
16
5.4.4. Kiinnikkeet
Höyrynsulun tiiveyteen vesikatteen kiinnikkeiden kohdalla tulee kiinnittää huomiota.
- On vältettävä turhia reikiä (esim. profiilipeltialustalla kiinnikkeiden linjaus profiilin
harjanteisiin).
- Kiinnikemalli on valittava huomioiden alusrakenne, lämmöneriste ja sen paksuus
sekä höyrynsulkumateriaali ja höyrynsulun käyttäytyminen kiinnikkeen kohdalla
(tiiveys).
5.4.5. Jälkiasennukset
LVIS-töiden ja muiden höyrynsulun asennuksen jälkeen tehtävien pintaasennustöiden yhteydessä höyrynsulkuun ei saa tehdä hallitsemattomia viiltoja tai
reikiä niitä huolellisesti paikkaamatta. Erilaisten jälkiasennustöiden yhteydessä
höyrynsulkuun tehdään hyvin helposti reikiä esim. kiinnikkeillä (ruuvit, naulat,
lyöntiankkurit, jne…)
Katon läpi tehtävien jälkiasennusten yhteydessä katto on avattava riittävän suurelta
alalta. Höyrynsulku pitää tiivistää materiaaliin sopivalla tiivistysosalla, joka on liitettävä
höyrynsulkuun ja läpivientiosaan höyrytiiviisti tai höyrynsulku pitää liittää
läpimenevään rakenteeseen tiiviisti.
5.5. Höyrynsulun suojaaminen rakentamisen aikana
Höyrynsulku tulee suojata asennuksen jälkeen niin, ettei se vaurioidu työn edetessä.
Ylimääräistä liikkumista höyrynsulun päällä tulee välttää. Paras tapa höyrynsulun
suojaamiselle on asentaa lämmöneristeet ja vedeneristeet välittömästi höyrynsulun
asentamisen jälkeen. Mikäli höyrynsulku jää pidemmäksi aikaa suojaamatta, tulee
höyrynsulkumateriaaliksi valita sellainen tuote joka kestää mekaanista rasitusta ja
säänvaihteluita.
Mikäli höyrynsulku vaurioituu asennuksen aikana, tulee se korjata välittömästi.
Höyrynsulkumateriaalin tulee olla sellainen, että vaurioitunut kohta voidaan korjata.
Vaurioituneen kohdan päälle laitetaan paikkapala joka yltää joka suunnasta vähintään
150mm vaurioituneen kohdan yli. Paikkapala tulee olla samaa materiaalia kuin itse
höyrynsulkukin on ja se tulee saada asennettua tiiviisti kiinni höyrynsulkuun.
5.6. Höyrynsulun käyttäminen tilapäisenä vedeneristeenä
Poikkeustapauksissa höyrynsulku voi toimia työnaikaisena vedeneristeenä.
Materiaalin tulee olla tähän tarkoitukseen sopiva (esim. bitumikermi). Tällöin pitää
huolehtia myös vedenpoistosta höyrynsulun päältä. Tarvittaessa asennetaan
höyrynsulkukaivot. Kylmissä olosuhteissa saattaa tällainen rakenne kastua
sisäpuolelta (kondenssi).
17
5.7. Valvonta ja laaduntarkkailu
Höyrynsulun saumat ja läpivientien tiiveys on tarkastettava ennen kuin ne jäävät
muiden rakenteiden alle piiloon. Erityisesti on huolehdittava siitä, että
höyrynsulkutuote ei jää rypyille saumoissa siten, että siitä aiheutuu ilmavuotoriski.
Asennustyön laatua voidaan arvioida taulukon 4 avulla.
Taulukko 4: Asennustyön laatuvaatimukset
Alusta
Höyrynsulku
Saumat
Liitokset rakenteisiin
- seinärakenne
- läpiviennit
- bitumi- ja
muovihöyrynsulun
keskinäiset liitokset
Kiinnitysalustassa ei saa olla haittaavia epätasaisuuksia
Asennetussa höyrynsulussa ei saa olla reikiä eikä
epäjatkuvuuskohtia. Reiät, viillot, yms epäjatkuvuuskohdat
paikataan:
1) bitumihöyrynsuluissa bitumikermillä tai poikkeustapauksissa
(vain hyvin pienet reiät tai auki olevat saumat)
kumibitumimassalla
2) muovihöyrynsuluissa paikkapalalla teipaten tai hyvin pienet
reiät pelkästään teipaten
Limitykset ja saumojen leveydet taulukon 3 mukaan
1) bitumihöyrynsuluissa saumat hitsataan tai liimataan
ilmatiiviisti. Saumasta tulisi hieman pursuta liimausbitumia
ulos, jolloin tiiveys on varmistettu.
2) muovihöyrynsulut saumataan ilmatiiviisti teippauksella (teipin
leveys vähintään 40 tai 80 mm) tai tiivistysmassan ja listan
avulla
Jäykissä liitoksissa
1) kermit liimataan tai hitsataan pystypintaan (betonipinta,
peltikasetti, jne) vähintään 150 mm
2) höyrynsulkukalvo käännetään seinälle ja liitetään
seinäpintaan ilmatiiviisti teippauksella (teipin leveys vähintään
40 tai 80 mm) tai tiivistysmassan ja listan avulla
Joustavissa liitoksissa käytetään joustorakennetta (esim.
kulmapeltiä, joka kiinnitetään vain reunoistaan riittävän kaukaa
seinä- ja kattopinnan yhtymäkohdasta kumpaankin pintaan
luotettavasti).
Käytetään valmiita tiivistysosia (yleensä pyöreissä ja pienissä neliön
mallisissa läpivienneissä)
Isoissa suorakaiteen muotoisissa tehdään ylösnostot kuten seinillä
Bitumisen ja muovisen höyrynsulun liitos varmistetaan elastisella
tiivistysmassalla ja riittävän jäykällä listalla, jolla kalvot ja niiden
välissä oleva massa puristetaan toisiinsa tiiviisti joko katto- tai
seinärakenteeseen kiinni. Liitoksessa on huomioitava mahdollinen
rakenteen liikevara.
18
6. MATERIAALIT JA TUOTTEET
6.1. Höyrynsulkutuotteet
Markkinoilla löytyy eri materiaaleista valmistettuja kalvomaisia höyrynsulkutuotteita.
Yleisimmin käytettyjä materiaaleja ovat bitumi ja muovi. Bitumisina höyrynsulkuina käytetään
usein bitumikermejä, joita käytetään myös vedeneristysten aluskermeinä. Lisäksi on myös
bitumisia höyrynsulkuja, jotka on varta vasten valmistettu höyrynsulkutarkoitukseen..
Bitumiset höyrynsulut ovat yleensä selkeästi paksumpia kuin muoviset höyrynsulut.
Alumiinilaminoiduilla (bitumi ja muovi) höyrynsuluilla on kaikista suurin vesihöyrynvastus.
Muovisina höyrynsulkuina käytetään muovikalvoja (polyeteeniä), verkkovahvisteisia
muovikalvoja ja alumiinilaminoituja muovikalvoja.
Höyrynsulun tehtävä rakenteessa on estää tai hidastaa vesihöyryn ja ilman liikkuminen
rakenteessa (toimii siis myös ilmansulkuna). Siksi höyrynsululta on vaadittava riittävä vastus
vesihöyryn diffuusiota vastaan. Höyrynsulkutuotteiden vesihöyrynläpäisevyys on tunnettava
ja ilmoitettava, jotta suunnittelija voi määrittää rakenteen läpi menevät kosteusvirrat.
Kuitenkin on huomioitava, että höyrynsulun epäjatkuvuuskohtien, kuten epätiiviiden
saumojen tai reikien kautta kulkeutuva vesimäärä saattaa olla selvästi suurempi kuin
diffuusion vaikutuksesta sen läpi pääsevä vesimäärä (kts. kuva 4).
Tuotteen tulee kestää rakentamisaikaiset ilmastorasitukset sekä normaalit työskentelytavat.
Rakennusvaiheen aikana höyrynsulkuun saattaa kohdistua erilaisia mekaanisia rasituksia.
Höyrynsulku tulee valita siten, etteivät rakennusvaiheen rasitukset puhkaise sitä.
Ensisijaisesti höyrynsulku on suojattava mekaanisilta rasituksilta asennusvaiheen ja käytön
aikana.
Rakennuksen käytön aikana höyrynsulku on usein kohtalaisen tasalämpöisissä olosuhteissa.
Mikäli höyrynsulkutuote asennetaan poikkeuksellisissa lämpötiloissa tai mikäli höyrynsulku
jää väliaikaiseksi vedeneristeeksi, niin höyrynsulun sääkestävyyteen (haurastuminen),
kylmänkestävyyteen (taivutettavuus) ja lämmönkestävyyteen on kiinnitettävä erityistä
huomiota.
Höyrynsulkutuotteiden ehkä kaikkein tärkein ominaisuus on tiivistettävyys ja saumattavuus.
Höyrynsulkumateriaalin ja -tuotteen on oltava sellainen, että tuote on helppo liittää ja
saumata tiivisti sekä itseensä, eri alustoihin että liitoskohtiin. Tuotteeseen tulee olla saatavilla
helposti asennettavia liitos- ja tiivistysosia kaikkiin normaaleihin rakenteisiin. Tiiveyden on
säilyttävä riittävällä tasolla kymmeniä vuosia.
Höyrynsuluksi tulee valita sellainen tuote, jolle valmistaja antaa riittävät tiivistysohjeet
rakennuksessa käytettäviin rakenteisiin ja materiaaleihin.
Bitumiset höyrynsulut ovat usein varmempia saumata ja liittää yksityiskohtiin kuin muoviset
höyrynsulut, varsinkin kylmissä olosuhteissa.
19
Alla olevassa taulukossa on verrattu bitumisia ja muovisia höyrynsulkuja toisiinsa. Taulukko
on hyvin yleinen ja vain suuntaa antava, koska eri höyrynsulkumateriaaliryhmissä
tuotekohtaiset eroavuudet voivat olla suuret.
Taulukko 5: Höyrynsulkumateriaalien (pääryhmien) ominaisuuksien karkea vertailu
(tuotekohtaisia eroavaisuuksia on huomioitava!)
Pääasiallinen liitäntä-/saumaustapa
Höyrynsulun tiivistettävyys
(saumaus ja liittäminen
yksityiskohtiin)
Asentaminen kylmässä
Paksuus
Höyrynsulun tiiveys
(vesihöyryn läpäisevyys)
(ja vesitiiveys)
Lujuus
vetolujuudet
mekaaninen kestävyys
(kestävyys vaurioitumista vastaan)
Käyttökohteet
Bitumiset höyrynsulut
Muoviset höyrynsulut
”hitsaus”/liimaus
helppoa
vaatii huolellisuutta
teippaus
vaatii eritystä
huolellisuutta
vaatii huolellisuutta
vaatii erityistä huolellisuutta
saumojen tiivistäminen ei
yleensä onnistu
paksu (1-4 mm)
ohut (≥0,2 mm)
materiaali OK
saumat pitää saada tiiviiksi
materiaali OK
saumat pitää saada tiiviiksi
hyvä
hyvä, sitkeä
hyvä
arka mekaaniselle rasitukselle
(ohut materiaali)
hyvin tuulettuvat
ristikkoyläpohjat
heikosti tuulettuvat
rakenteet, erikoisrakenteet,
käännetyt rakenteet, hyvin
tuulettuvat betoniyläpohjat
Yläpohjan höyrynsulku joutuu rakennusvaiheessa ja myöhemmin valmiissa rakenteessa
erilaisille rasituksille alttiiksi.
Alla on esitetty esimerkkejä niistä rasituksista, jotka saattavat kohdistua höyrynsulkuun
joko asennus- ja rakennusvaiheen aikana tai myöhemmin käytön ja huollon yhteydessä.
Höyrynsulkumateriaali ja asennustapa on valittava siten, etteivät seuraavat
rasitustekijät vaurioita höyrysulkua.
-
Rankarakenteisiin (esim. ristikot) asennettavat höyrynsulut:
o repeytyminen asennettaessa
(repäisylujuus, vetolujuus)
o kiinnikkeen ”läpi” repeytyminen esim. omasta painosta (repäisylujuus)
o muiden materiaalien asentamisessa aiheutuvat ”kolhut” (puhkaisulujuus)
o reikien teko läpivienneille
(läpivientien tiivistettävyys)
o muiden materiaalien kiinnikkeet (jäävät usein piiloon, eikä niistä ”tiedetä”
mitään)
(puhkaisulujuus, paksuus, tiivistyvyys/elastisuus)
o mahdolliset rakenteiden liikkeet
(vetolujuus, venymä,
repäisylujuus)
-
Kiinteälle alustalle asennettavat höyrynsulut:
20
o repeytyminen asennettaessa (levitettäessä)
(vetolujuus,
repäisylujuus)
o kävelykuormitus kalvon päällä (puhkaisulujuus, paksuus)
o alustan epätasaisuudesta tai epäpuhtaudesta johtuvat pistekuormat
(puhkaisulujuus, paksuus)
o lämmöneristeiden ja vedeneristeiden kiinnikkeet
(puhkaisulujuus,
paksuus, tiivistyvyys/elastisuus)
o mahdolliset rakenteiden liikkeet (esim. seinien vierustoilla)
(vetolujuus, venymä, repäisylujuus)
 yläpohjan hammastukset
 jännevälin keskellä taipuma seinän pysyessä paikoillaan
 seinien pullistuma (lämpölaajeneminen) laatan reunan pysyessä
paikoillaan.
Rakenteen kokonaistoimivuuden kannalta höyrynsulun ehjänä pysyminen ja läpivientien
sekä liittymien tiiveys ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin itse materiaalin höyryn
läpäisemättömyys. Siksi materiaalin muut tekniset ominaisuudet, kuten asennettavuus,
saumauksen luotettavuus erilaisissa olosuhteissa, läpivientien tiiveys ja erilaiset liitosdetaljit,
määrittävät materiaalin todellisen toimivuuden rakenteessa.
6.2. Höyrynsulkujen luokitus
Höyrynsulkumateriaalit valitaan rakennuksen kosteusrasituksen ja kattorakenteen tyypin ja
tuuletuksen mukaisesti. Mitä suurempi kosteusrasitus ja mitä heikompi tuuletus
kattorakenteessa on, sitä tiiviimpi ja kestävämpi höyrynsulun tulee olla.
Rakennusten höyrynsulkumateriaalien käyttöluokituksen perusteena käytetään sisäilman
kosteuslisää (taulukko 1 ja taulukko 6). Höyrynsulkujen tuoteluokitus (taulukko 7) määrittää
höyrynsulkuna käytettävien materiaalien vähimmäisominaisuudet. Taulukossa on esitetty
vaatimukset sekä bitumisille (BH) että muovisille (MH) höyrynsuluille.
6.2.1. Höyrynsulkujen käyttöluokitus
Alla olevasta taulukosta selviää suositeltava höyrynsulkutyyppi kohteen mukaan.
21
Taulukko 6: Höyrynsulkujen käyttöluokitus
Rakennuksen kosteuslisä (sisä- ja ulkoilman vesihöyrypitoisuuden
ero talvella)
pieni (3 g/m3)
normaali (5 g/m3)
suuri (> 5 g/m3)
Kosteusluokka 3
Kosteusluokka 2
Kosteusluokka 1
MHA2, MH3, MH4
MHA2, MH3
MHA2, MH3
BH1, BHA2, BH3
MHA2, MH3
BH1, BHA2, BH3
MHA2, MH3
BH1, BHA2,BH3
MHA2
BH1, BHA2, BH3
BH1, BHA2, BH3
BH1, BHA2, (BH3)
BH1, BHA2, BH3
BH1, BHA2
BH1, BHA2
BH1, BHA2
BH1, BHA2
BH1, BHA2
BH1, BHA2, BH3
BH1, BHA2
BH1, BHA2
BH1, BHA2, BH3
MHA2, MH3
BH1, BHA2, BH3
MHA2
BH1, BHA2
Hyvin tuulettuvat rakenteet
Ristikkoyläpohjat (ja
muut rankarakenteet)
Betoniyläpohjat, joissa
puurakenteinen katto
päällä
Heikosti tuulettuvat
rakenteet
Betoniyläpohjat
- massiivilaatta
- ontelolaatta
- TT-laatta
Profiilipelti yläpohjat
- villa-alusta
-
levyalusta
6.2.2. Höyrynsulkujen tuotevaatimukset ja -luokat
Höyrynsulkutuotteiden on täytettävä Eurooppalaisten tuotestandardien vaatimukset.
Bitumisten höyrynsulkutuotteiden vaatimukset on annettu standardissa SFS-EN 13970 ja
muovisten standardissa SFS-EN 13984. Nämä tuotestandardit asettavat hyvin rajoitetusti
vaatimuksia höyrynsulkutuotteille, mutta ne antavat raamit mahdollisille kansallisille ohjeille.
Kattoliitto ry on siksi tehnyt oheiset tuotevaatimukset höyrynsulkutuotteille (taulukko 7).
Tuoteluokituksella halutaan varmistaa, että höyrynsulkuina käytetään hyviksi ja varmoiksi
havaittuja tuotteita.
Uudet eurooppalaiset tuotestandardit edellyttävät, että höyrynsulkujen
vesihöyrynläpäisevyydet ilmoitetaan vesihöyryn vastuksena (yksikkö m²sPa/kg). Tämä
poikkeaa tavasta ilmoittaa katolla käytettävien bitumikermien vesihöyrynläpäisevyys
22
vastuskertoimella, μ (suureeton), Vertailtavuuden vuoksi on suositeltavaa, että
höyrynsulkujen vesihöyrynläpäisevyys ilmoitetaan molemmilla tavoilla, varsinkin kun
testimenetelmä (SFS-EN 1931) on sama. Tähän saakka tuotteiden tämä ominaisuus on
esitetty hyvin monella eri tavalla (PAM -arvo, vesihöyrynläpäisevyys jne.), jolloin vertailu on
ollut erittäin hankalaa.
Vesihöyryn läpäisevyys ominaisuudet
(Testistandardi SFS-EN 1931)
ominaisuus
Vesihöyrynvastus, Z
yksikkö
Huom!
SFS-EN 13970 (bitumiset höyrynsulut) ja SFS-EN
m²sPa/kg 13984
(muoviset höyrynsulut) tuotestandardien suosittelema
ilmoitustapa
Vesihöyryn läpäisevyys, W
kg/m²sPa
Vesihöyryn
diffuusiovastusluku,µ
-
SFS-EN 13707 (bitumikermit) tuotestandardin
suosittelema ilmoitustapa
Vesihöyrydiffuusiota vastaavan
m
ilmakerroksen paksuus, sd
SFS-EN 13859-1 (bitumiset aluskatteet) ja
SFS-EN 13859-2 (muoviset aluskatteet)
tuotestandardien
suosittelema ilmoitustapa
Tuotteen tai materiaalin vesihöyryn läpäisevyys ominaisuudet voidaan ilmoittaa eri tavoilla, kuten taulukossa esitetään. Samalla testimenetelmällä (SFS‐EN 1931) ja mittauksilla saadaan tähän tarvittavat datat. Suomessa ei ole näille tuotteille asetettu palovaatimuksia. Joissakin kohteissa paloominaisuudet saattavat olla tärkeät. Tällöin kattorakenteiden höyrynsuluille voidaan asettaa
vaatimuksia rakennustarvikkeiden paloteknistä käyttäytymistä koskevan luokituksen
mukaisesti (”reaction to fire”). Tällöin tulevat kyseeseen luokat E tai F (luokassa F ei ole
vaatimuksia).
Höyrynsululla täytyy olla tietty tiiveys vesihöyrylle ja ilmalle. Höyrynsulun diffuusiovastus
(vesihöyryn läpäisevyys) on tärkeä ominaisuus, jota tarvitaan yläpohjarakenteen
kosteustekniseen mitoitukseen ja suunnitteluun. On kuitenkin muistettava että
asennusvirheistä ja rei’istä saattaa virrata moninkertaiset kosteus- ja ilmamäärät, joten
diffuusiovastuksen ylimitoitukseen ei ole tarvetta. Myös yläpohjarakenteen muilla
materiaaleilla ja niiden höyrynvastuksella on merkitystä mitoitukseen.
Höyrynsulkumateriaalin tulee olla joustava (elastinen) ja taivutettava kaikissa suositeltavissa
asennus- ja käyttölämpötiloissa. Höyrynsulkumateriaalin tulee kestää rakennuksen omat
liikkeet. Kylmänkestävyys ja elastisuus kuvataan tuotteen taivutettavuuden avulla. Tuotteen
23
joustavuus tulee säilyä rakennuksen (höyrynsulun) koko käyttöiän ajan
(pitkäaikaiskestävyys).
Höyrynsulkumateriaalin tulee kestää asennustyön sekä käytön aikaiset rasitukset. Mitä
suurempi naulanvarren repäisylujuus materiaalilla on sitä paremmin se kestää pistekohtaista
kuormitusta, kuten kiinnikkeisiin liittyviä rasituksia.
Tuotteiden sauman tiiveys ja lujuus, tuotteiden liitokset toisiin materiaaleihin ja tiiveys
kiinnikkeiden kohdalta varmistavat hyvän lopputuloksen.
24
Taulukko 7: Höyrynsulkujen tuoteluokitus
Bitumiset ja muoviset höyrynsulut
Bitumiset höyrynsulut 1)
Muoviset höyrynsulut 2)
Tuoteluokat
Tutkimus
Vaatimus
Yksikkö
BH 1
BHA 2
BH 3
MHA 2
MH 3
MH 4
8)
KB-kermi
alumiinim
uovilaminaatti
verkkovahvistettu
LPDE-kalvo
perus
höyrynsulkukalvo
LPDE
400/300
400/300
450/350
240/240
110/110
8
15
500
130
400
130
80
200
200
200
350
240
110
menetelmä
KBkermi
Vetolujuus, 23°C; pit.s./poikkis.
Venymä, 23°C; pit.s./poikkis.
Naulanvarren repäisylujuus; pit.s./poikkis.
EN 12311-1
min
EN 12311-2
min
EN 12311-1
min
EN 12311-2
min
EN 12310-1
min
N/50 mm
%
N
600/400
25
alumiinila
mi-noitu
KB-kermi
10
150
20
100
3)
Puhkaisulujuus
pehmeä alusta (EPS)
dynaaminen (isku) +23°C
Sauman vetolujuus
Vesitiiveys
4)
5)
min
mm
600
400
400
min
N/50 mm
400
300
300
EN 12317-2
min
EN 1928 B
min
kPa
300
EN 1928 A
min
kPa
-
EN 1931
min
EN 1109
max/max
-
-
-
12
0,8x10
2
2
2
2x10
-25/30
-25/30
-25/30
0,160
ilm.
ilm.
0,2
0,2
0,2
höyrynsulkumateriaali, pinta ja pohja
°C/Ø mm
-25/30
-20/30
-20/30
- hitsattava bituminen höyrynsulku, pinta
°C/Ø mm
-20/30
-20/30
-20/30
- hitsattava bituminen höyrynsulku, pohja
°C/Ø mm
-10/30
-10/30
-10/30
Taivutettavuus
2 x10
12
200
1x10
m sPa/kg
12
200
-
2
Vesihöyryn vastus, Z
6)
EN 12691B
EN 12317-1
12
0,8x10
12
0,1x10
EN 1849-1
ilm.
(MDV).
min
kg/m²
3,000
2,200
2,200
- hitsattava bituminen höyrynsulku
7)
Paksuus
kg/m²
mm
4,000
3,200
3,200
EN1849-2
min
min (MDV)
Mitat
EN 1848-1
ilm. (MLV)
mm
ilm.
ilm.
ilm.
ilm.
ilm.
ilm.
max
mm/10m
20
20
20
75
75
75
Nimellispaino
7)
- höyrynsulkumateriaali
pituus ja leveys
suoruus
7)
25
12
1) Bitumisten höyrynsulkujen testimenetelmät ja vaatimukset ovat standardin SFS-EN 13970 mukaiset
2) Muovisten höyrynsulkujen testimenetelmät ja vaatimukset ovat standardin SFS-EN 13984 mukaiset
3) Höyrynsulut testataan pehmeän alustan (polystyreenialustan, EPS:n) päällä.
4) Tavoite on, että höyrysulun saumakohta on yhtä luja kuin itse materiaali. Muovisen höyrynsulun sauman lujuus testataan käytettävän saumausmateriaalin,
esimerkiksi teipin, kanssa. Bitumisten höyrynsulkujen saumat tehdään ja testataan tuotteen mukaisesti joko liimatulla tai hitsatulla saumalla.
5) Bitumiselle höyrynsululle suositellaan korkeampaa vesitiiveysvaatimusta kuin mitä tuotestandardi SFS-EN 13970 edellyttää. Määritys tehdään yhden tunnin kokeena
menetelmästä SFS-EN 1928 B poiketen. Tuotestandardin SFS-EN 13970 mukaan tuotehyväksynnässä bitumisten höyrynsulkujen vesitiiveysvaatimus on > 2 kPa
menetelmän SFS-EN 1928A mukaan.
6) Tuotestandardeissa SFS-EN 13970 (bitumiset höyrynsulut) ja SFS-EN 13984 (muoviset höyrynsulut), höyrynsulkutuotteiden vesihöyrynläpäisevyys
ilmoitetaan vesihöyrynvastuksena Z (yksikkö m²sPa/kg), poiketen esimerkiksi bitumikatteiden tuotestandardin (SFS-EN 13707) tavasta ilmoittaa ominaisuus vesihöyryn
vastuslukuna, µ (suureton) tai
aluskatestandardin (SFS-EN13859-1) tavasta ilmoittaa vesihöyrynläpäisevyysominaisuus ”vesihöyryndiffuusiota vastaavan ilmakerroksen paksuutena, sd [m]”. Koska
saman testimenetelmän (SFS-EN 1931)
avulla voidaan määrittää vesihöyrynläpäisevyyden eri luvut, on suositeltavaa, että valmistaja ilmoittaa myös muut vesihöyrynläpäisevyysominaisuudet kuin
vesihöyrynvastuksen, Z.
7) Valmistaja ilmoittaa tuotteen mitat ja niihin liittyvät toleranssit. Tuotestandardit antavat lisäinformaatiota mittojen ja toleranssien ilmoitustavoista.
8) Alumiinikalvolla tai muulla tiiviillä kalvolla tai kerroksella varustettu KB-kermi
Muut vaatimukset:
A) Suomessa ei ole esitetty höyrynsulkutuotteille palovaatimusta. On suositeltavaa paloherkissä kohteissa vaatia ja käyttää höyrynsulkutuotteita, jotka täyttävät
paloluokan E, EN ISO 11925-2 mukaan testattuina.
6.3. Oheistarvikkeet
Tiiviin lopputuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan hyvän höyrynsulkumateriaalin lisäksi siihen
sopivia oheistarvikkeita, kuten esim. saumausmateriaalit, kiinnikkeet ja läpivientien
tiivistysosat.
6.3.1. Teipit:
Teippisaumauksessa (muoviset höyrynsulut) teipin laatu ja leveys mitoitetaan siten
että saadaan sekä tarvittava täysin tiivis sauma ja tarvittava lujuus. Teippauksessa on
käytettävä valmistajan esittämää ja testattua materiaalia.
Teippisauman minimileveys on 30 mm. Suositeltavat teippien minileveydet:
Kaksipuolinen teippi 40 mm, yksipuolinen teippi 80 mm.
6.3.2. Bitumiset saumaus- ja tiivistysmassat
Bitumisia höyrynsulkuja voidaan hitsauksen ja kuumabitumiliimauksen lisäksi saumata
kylmäbitumimassoilla (ns. kylmäliimaus).
26
6.3.3. Läpivientitiivisteet
Läpivientien tiivistämisessä suositellaan käytettäväksi tehdasvalmisteisia
höyrynsulkumateriaalin valmistajan suosittelemia tiivistysosia.
6.3.4. Kiinnikkeet
Kiinnityksiin tulee käyttää höyrynsulkuun sopivia kiinnikkeitä. Niiden valinnassa tulee
huomioida höyrynsulkumateriaalin repäisylujuus ja kiinnitystapa (esim. katon
alapintaan ”roikkumaan” kiinnitettävät höyrynsulut eivät saa repeytyä kiinnikkeiden
kohdista normaaleilla työmenetelmillä). Materiaalin valmistajan tulee antaa
suositukset kiinnitystavasta ja kiinnikkeistä.
7. DETALJIPIIRROKSET
Detaljikuvien luettelo (Toimivat Katot 2012 -julkaisuun):
-
läpiviennin tiivistykset – pyöreät pienet
neliskanttiset isommat lävistykset kuten savuhormi, savunpoistoluukku, seinärakenne,
valokuilu
seinän ja katon liitosdetaljit kantavalla ja ei-kantavalla seinällä
27
Comment [MAH5]: Ei piirretä uutta,
on TK 2007 kuvat L7, L8 ja L10.