EYT-News 1/2015 - Helsingin yliopisto

HELSINGIN YLIOPISTO
EYT-News
1/2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen henkilökuntalehti
KEVÄTTÄ KOHTI
Maija Tenkanen
Vuodesta 2014 on selvitty – ainakin melkein
– tilinpäätöstietoja vielä odottelemme jännityksellä. Kiitos kaikille hartiavoimin tehdystä
työstä tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Olemme
saavuttaneet hyviä tuloksia ja näkyvyyttä
näillä kolmella yliopistojen toimintasektorilla. Vuosi 2015 tuo varmasti uusia mielenkiintoisia haasteita vaikka pitkälti ponnistelemme edelleen samojen teemojen parissa kuin
viime vuonna eli laajojen kandidaatintutkintojen ja uusien maisterintutkintojen parissa
– opetuksen käytännön toteutuksen suunnittelu on keväällä – sekä tilojen uudelleenjärjestelyjen kanssa. Uusia rekrytointejakin
päästään kevään mittaan toivottavasti toteuttamaan avoinna oleviin tehtäviimme.
Yhteistyön kehittämistä Viikin toimijoiden
kesken ja Viikin ja muiden yliopiston kampusten välillä jatkaa vuonna 2015 rehtorin
asettama ViikkiVisio-työryhmä, joka korvaa
nykyisen Viikin kampuksen kehittämisen
ohjausryhmän. Työryhmän käsittelee yhteisten opetusohjelmien lisäksi nykyistä kil-
pailukykyisempien yksiköiden luomista
huomioiden mm. Helsinki Life Science
Centren (HLSC) valmistelun. Helsingin yliopisto on päättänyt panostaa elämän/elo/
biotieteisiin (MOT kääntää Life Sciences =
biotieteet) ja HLSC:lle koostetaan parhaillaan aikamoisella kiireellä – hallitussa kaaoksessa – yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa. Mukana Helsingin yliopistosta ovat eri
Viikin ja Meilahden yksiköt vahvistettuna
Kumpulan ja keskustakampuksen toimijoilla. Tarkoituksena on jo kevään aika toteuttaa kansainvälisen asiantuntijapaneelin vierailu ja saada palaute HLSC suunnitelmista
ja organisoitumisesta. Jännityksellä jäämme odottamaan mitä HLSC tuo tullessaan.
The life sciences comprise the fields of science that
involve the scientific study of living organisms –
such as microorganisms, plants, animals, and
human beings – as well as related considerations
like bioethics.
Mukavaa alkanutta
vuotta kaikille. Erilaisuus on voimavaramme ja yhdessä
olemme vahvempia!
Lähde: en.wikipedia.org/wiki/List_of_life_sciences
Maija
Laitoksen henkilötyövuodet,
opetus- ja tutkimushenkilöstö
Laitoksen henkilötyövuodet,
muu henkilöstö
140
Laitoksen tutkinnot (tavoite) 2014
35,0
120
4. porras
100
30,0
25,0
80
3. porras
20,0
Muut
60
2. porras
15,0
Tekniset
40
1. porras
10,0
Toimisto
20
Muut
0
5,0
0,0
2013
2014
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Viikin ja HLSC kehittämisen ja yhteistyön
keskellä on hyvä muistaa myös omat valintamme. Toimintasuunnitelman mukaisesti
EYT vuonna 2015
▪ rekrytoi tutkimusaktiivisia ja kansainvälisesti verkottuneita ihmisiä,
▪ on aloitteellinen ja aktiivinen toimija
Viikin kampuksen yhteisissä tutkintoohjelmissa,
▪ aloittaa itsenäistyvien tutkijoiden
mentoroinnin,
▪ ylläpitää ajanmukaisia tutkimusinfrastruktuureja,
▪ uudistaa ulkoiset verkkosivustot ja
▪ säästää tilakustannuksissa.
2013
ETK, MMK
ETM, MMM
ETT, MMT, FT
54 (80)
65 (68)
19 (15)
Talous- ja julkaisutiedot eivät vielä ole
saatavilla.
2014
30.1.2015
EYT-News 6(1): 1
SCIENCE DAY 27.11.2014
Maikki Erkkola ja Essi Päivärinta
Maija räppäsi yleisön
tervetulleeksi ”Vain
tiedettä” -teemalle
antautuen ja vakuutti
Elastisen
vilpittömyydellä
olevansa Sori
kaikest.
Sori
sori et oon tehty tätä vuosii
viimeistellyt hakemukset aina hyvään kuosii.
en pahemmin piitannut mitä muut on mieltä
sori monet raivattiin pois tieltä.
ku omat rahkeet ei aina loppupeleis riitä.
vien tavoitteita pidemmälle
niin siis anteeks siitä.
mitä mä tein mitä mä hain – dollareitako vain
oon kehunu itteeni pokerinaamana huomiota mä
sain
sori.
mä oon pahoillani kaikest
ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest.
sori solest ja sapist ja toivost
oodist ja moodlest ja ypjst.
sori.
oikeesti pahoillani kaikest
anteeks et tajusin tän vasta täs vaihees.
pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest
mä oon pahoillani täst kaikest.
joo en saa yöllä nukuttuu,
niin paljon mua kaduttaa.
ei ollu tarkotus ketään suututtaa
nyt on pakko täst hallintoa syyttää
ehkä tää kaikki ei ollutkaan tyhmyyttä
vielä pahoittelut siihen vielä lisää
mä otan vastuun kaikest mut en muuta siitä yhtään
mitään
sori.
mä oon pahoillani kaikest
ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest.
sori solest ja sapist ja toivost
oodist, moodlest ja ypjst.
sori.
oikeesti oon pahoillani kaikest
anteeks et tajusin tän vasta täs vaihees.
pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest
mä oon pahoillani täst kaikest.
Heikki Peltola varoitti
alimielisyydestä
(ylimielisyyden
vastakohta)
tarkoittaen ihmisten
tapaa aliarvioida
itseään ja vähätellä
osaamistaan ja
saavutuksiaan. Kun
ihmisellä on sopiva
määrä egoa, hän on
tervemielinen.
Illan TED -talkeista
vastasivat Kaarina,
Anna-Maija ja Manu.
Kaarina korosti
yhteistyön merkitystä,
Annukka positiivista
ylpeyttä omasta
tieteenalastamme ja
Manu promotoi
luovaa laiskuutta.
Manun datankäsittelydemossa
tiivistyivät sivussa
myös Shakespearen
teokset ja Raamattu.
Mikun kahden dian
puheenvuoro vaihtui
Keravan naisvoimistelijoiden
karvaisimpien
jäsenten ”Kerava sex
bombs:ien” yllätysesiintymiseen.
Hymy irtosi
viimeisimmiltäkin
tanssilattialla, jossa
menoa tahditti
MMYL:n speksibändi.
Keravan naisvoimistelijoiden
emeritus-lentäjä piti
huolen siitä, että
seinäruusuja ei ollut.
Fintelligens / Paula Vesala / Maija Tenkanen
Kuvat Mikael Niku
EYT-News 6(1): 2
30.1.2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
NELJÄNNESVUOSISATA VIIKIN VIHREÄÄ LAAKSOA JA 50 VUOTTA
ELINTARVIKEKEMIAN JA -TEKNOLOGIAN OPETUSTA
Essi Päivärinta
Yliopiston tervehdyksen tilaisuuteen toi rehtori Jukka Kola.
Emerituskansleri Risto Ihamuotila, joka vihittiin viime
kesän promootiossa riemumaisteriksi, valotti puheessaan Viikin vihreän laakson kehitystä sen alkumetreiltä
tähän päivään.
Kuvat Jaakko Martikainen
Tiistaina 13. tammikuuta juhlistettiin neljännesvuosisadan ikään ehtinyttä Viikin vihreää
laaksoa ja johdateltiin ajatuksia kohti elintarvikeopetuksen 50-vuotisjuhlaa, jota vietetään kuluvan vuoden elokuussa. Tilaisuudessa julkistettiin myös tiedekuntamme viimekesäisen promootion juhlakirja ja miekkataulu. Juhlijoiden joukossa oli paitsi viime
kesän promootiossa vihittyjä maistereita ja
tohtoreita, myös runsaasti tiedekuntamme
entistä ja nykyistä henkilökuntaa.
Promoottori, viljateknologian professori Hannu
Salovaara luovutti tilaisuudessa riemutohtorin arvomerkit kesäkuussa poissaolevana vihitylle riemutohtorille, emeritusprofessori Pekka Koivistoiselle.
Riemumaisterin tai -tohtorin arvon voi saada, kun
tutkinnosta on kulunut 50 vuotta.
Pitkäaikaiset kollegat ravitsemustieteen emeritaprofessori
Maija Pekkarinen ja elintarvikekemian emeritusprofessori
Pekka Koivistoinen vihittiin molemmat riemutohtoreiksi.
Pekka naureskeli kuvaa otettaessa, että ”eihän me
kahdestaan saada ihan kahtasataa vuotta täyteen”.
Promovenditoimikunnan tohtoritiimi luovutti miekkataulun dekaani Marketta Sipille. Taulu on nyt paikallaan Metsätieteiden talon seinällä.
MITEN VIIKISTÄ TULI MONITIETEINEN BIOTIETEIDEN KAMPUS?
Osa Hannu Salovaaran puheesta 13.1.2015
Miten Viikistä tuli monitieteinen biotieteiden kampus? Oman sivusta seuranneen
silminnäkijän käsitykseni mukaan 1980luvun puolivälissä elintarvikekemian ja teknologian laitoksemme johtaja professori
Pekka Koivistoinen alkoi laitospalavereissammekin pohtia Viikin tulevaisuutta siltä
pohjalta, että tiedekunta hallitsee Helsingin
yliopiston mandaatilla Viikissä 450 hehtaaria peltoa ja metsää kaupungin keskustassa,
siis kaupungin maantieteellisten rajojen
mukaan tarkasteltuna. Paine Helsingin kaupungin taholta oli kasvamassa. Tilanteen
analyysi päätyi siihen, että kannattaisi tehdä kunnon kaupat kaupungin kanssa, jolloin kaupungin lisäksi tiedekunta ja koko
yliopisto hyötyisivät. Tämä ajattelu sai piankin vahvan ja taitavan kehittäjän myös silloisesta dekaanista, professori Risto Ihamuotilasta. Lopputuloksena Helsingin yliopistolla on ollut mahdollisuus järjestellä ja
rakentaa tilojaan muuallakin kuin Viikissä,
jossa on nyt maatalous-metsätieteellisen
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
tiedekunnan lisäksi kolme muutakin biologisia luonnontieteitä hyödyntävää tiedekuntaa, ja lisäksi muita merkittäviä toimijoita.
EKT – OPPIAINE JA LAITOS
Mutta jo kauan ennen Viikin vihreän laakson ajatuksia Pekka Koivistoisella oli ratkaiseva rooli tiedekunnan elintarviketieteiden
kehittämisessä 1960- ja 1970-luvuilla. Toki
tiedekunnassa oli alkujaan jo Keisarillisen
Aleksanterin Yliopiston peruja meijeriopin
professuuri vuodelta 1906 ja ravintokemian
professuuri vuodelta 1947 sekä lihateknologian professuuri vuodelta 1961. Mutta kokonaisuus oli vielä puutteellinen, ja itse
elintarviketieteen ja -teknologian käsitekin
vakiintui vasta 1960-luvulla kansainvälisen
elintarviketieteen ja -teknologian järjestön
IUFoST in perustamisen myötä.
Suonenjoella oli 1950-luvun alkupuolella
muutamia mansikan viljelyä harjoittavia
30.1.2015
tiloja, joiden ajatuksena oli kehittää elinkeinoa ja jatkojalostaa mansikkasatoa. Kärkkäälän kylän Koivulan tila oli näistä kenties
vanhin, siellä mansikan kaupallinen viljely
oli aloitettu jo 1924. Sieltä tuli Pekka Koivistoinen vuonna 1952 tiedekuntaan opiskelemaan ’kasvituotteiden jalostusalaa’ käytyään ensin kysymässä neuvoa dekaani Erkki Kiviseltä, joka opasti opiskelemaan ravintokemiaa, mikrobiologiaa ja kasvibiologiaa
ja -patologiaa. Väitöskirja vuodelta 1961
käsitteli [tuhohyönteisten torjuntaan käytetyn] malationin häviämistä kasvimateriaalista, ja oli siten oikeastaan myös elintarviketurvallisuuden alaa.
Ravintokemian laitoksessa Pekka Koivistoinen toimi assistenttina ja dosenttina sekä
tutkijana Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA:n) rahoittamassa kahdessa projektissa. A.I Virtasen suosituksiin perustuneet opinnot ja työskentely amerikkalaisen NIH:n (National Institute of ...
EYT-News 6(1): 3
…
Health) rahoituksella kuuluisassa
MIT:ssä Yhdysvalloissa 1964-1965
syvensivät elintarvikenäkökulmaa ja loivat
suhteet sikäläisiin elintarviketieteiden kehittäjiin ja tukijoihin.
Pekka Koivistoisella oli se näkemys, että
elintarviketieteitä oli kehitettävä Suomessa
ja Helsingin yliopistossa. Hänen aloitteestaan ja toimenpiteidensä ansiosta – ja mikrobiologian professorin ja tiedekunnan
tuolloisen dekaanin Unto Wartiovaaran
tukemana – laadittiin suunnitelma elintarviketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen
kehittämiseksi maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Tähän saatiin tukea suomalaiselta alan elinkeinoelämältä ja Kellogg
-säätiöltä, jonka tuella ensin hankittiin
MIT:n professorin Robert S. Harris'in selvitys ja ehdotus. Harris oli erittäin arvostettu
ravitsemustieteen asiantuntija Yhdysvalloissa.
Ravintokemian tutkintoaineeseen oli jo
vuonna 1960 perustettu ns. elintarvikesuunta. Syyslukukauden alkaessa vuonna
1965 sillä aloitettiin elintarvikekemian ja teknologian opetus.
Nyt ensi syyskuussa siitä tulee kuluneeksi
siis 50 vuotta ja sen vuoksi olemme päättäneet pitää ns. EKT-päivän torstaina elokuun
27. päivä tässä samassa salissa.
Elintarvikekemian ja
-teknologian
laitoksen logon
suunnitteli laitoksen
laboratoriomestari
Jorma Löytynoja.
Tutkintoaine elintarvikekemiasta ja -teknologiasta tuli vuonna 1967. Vastaava laitos
– EKT-laitos – perustettiin vuonna 1969, ja
Pekka Koivistoisesta tuli sen johtaja. Vuonna 1970 hänet nimitettiin elintarvikekemian
ja -teknologian professoriksi.
vuonna 1977 mm. elintarvike-ekonomian
professuuri ja viljateknologian apulaisprofessuuri. Tässä, kuten muissakin ajamissaan hankkeissa Pekka Koivistoisella oli
suorat ja avoimet kanavat niin yliopiston
korkeimpaan johtoon kuin ministeriön virkamiehiinkin, joiden tuki oli ratkaisevaa.
Todettakoon vielä, että dekaanikaudellaan
1987-1991 Pekka Koivistoinen toteutti hallinnollisen suurtyön, kun
tiedekunnan
laitoksia yhdistettiin ja laitosten lukumäärä
laski yli 30:stä 12:een.
Samassa yhteydessä (1971) perustettiin myös
elintarvikekemian ja -teknologian apulaisprofessuuri, johon virkaan valittiin tekniikan tohtori Rakel Kurkela, hänkin aktiivinen
Viikin elintarviketieteiden kehittäjä joka oli
hankkinut oppinsa Yhdysvalloista, Kalifornian yliopiston Davisin kampukselta.
EKT-laitos sijoittui osittain ravintokemian
laitoksen tiloihin B-talon 1. ja 2. kerrokseen
ja sille valmistui prosessilaboratorio Bluentosalien alla olevaan tilaan.
Yhteistyö Kellogg-säätiön kanssa jatkui
1970-luvulla, kun säätiö tuli suomalaisen
elintarviketeollisuuden rinnalle mukaan
rahoittajaksi toiseen elintarviketieteiden
kehittämishankkeeseen, jossa elintarvikekemian ja -teknologian laitokseen perustettiin
Pekka Koivistoinen seuraa elintarvikekemistien
tulemisia ja menemisiä D-talon toisen kerroksen
aulassa.
QUICK BUT NOT DIRTY SINGLE CELL GENOMICS:
EXPLORING THE AMAZING MICROBIAL WORLD ONE CELL AT A TIME
Christina Lyra
The investigation of individual microbes is
often a challenging task due to the limitations of current metagenomic and culturing
methods. University of Helsinki has set up
a single-cell genomics pipeline in the Department of Food and Environmental Sciences. We use a state-of-the-art, high
throughput culture-independent method,
the single cell genomics pipeline: highspeed Fluorescence-Activated Cell Sorting
(FACS), Multiple Displacement Amplification (MDA), and next generation sequencing.
Christina Lyra ja FACS. Kuva Johanna Rinta-Kanto.
EYT-News 6(1): 4
single cell genomics pipeline enables
matching the microbe’s phylogeny to its
traits and investigating horizontal gene
transfer and studying new metabolic pathways. Single-cell genomics is technically
challenging and has therefore been applied
in just a handful of laboratories world-wide.
Our pipeline is rapid and straightforward
without compromising sterility. Single cell
genomics combines the power of conventional genomics and metagenomics and
overcomes many of the shortcomings of the
existing, widely used methodologies. This
This technique was adopted in Helsinki in
Professor Marko Virta’s research group in a
project that received funding from University of Helsinki “new openings”. The successful application of this cutting-edge technology at the University of Helsinki will
increase European excellence and competitiveness in science and help the University
of Helsinki to reach its goal to be one of the
leading universities in the world in the near
future. We are seeking collaborators to explore the amazing microbial world with us.
30.1.2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
EYTLEAKS: LAITOKSEN NAISTUTKIJAN H-INDEKSI 50!
Toimitukseen saapuneen vihjeen mukaan yhden elintarvike- ja ympäristötieteen laitoksen naistutkijan h-indeksi on
50. Web of Science varmistaa vihjeen oikeaksi: professori
Kaarina Sivosen h-indeksi on 50 eli enemmän kuin laitoksen kenenkään muun tutkijan. Scopus-tietokannan mukaan se on jopa korkeampi, 51. Tämä tarkoittaa sitä, että
51:een hänen 186 julkaisustaan on viitattu yli 51 kertaa.
h-indeksi on Jorge Hirschin vuonna 2005 esittelemä
kvantitatiivinen mitta, jolla pyritään mittaamaan
samanaikaisesti yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja
tuotettujen julkaisujen merkittävyyttä.
Määritelmän mukaan tutkijan h-indeksi on kokonaisluku, joka
saa arvon h, mikäli kaikista hänen N julkaisustaan h
julkaisuun on viitattu muissa julkaisuissa h kertaa tai
useammin ja loppuihin (N-h) julkaisuun h kertaa tai
vähemmän. Alkuperäisessä julkaisussaan Hirsch esittää, että
indeksin tulisi kasvaa likimain lineaarisesti työvuosien
suhteen ja samalla arvioi, että h-indeksi jaettuna työvuosien
lukumäärällä kuvaa suoraan tutkijan ammatillista kykyä siten
että tavallisen tutkijan h-indeksin ja työvuosien lukumäärän
osamäärän tulisi olla lähellä yhtä. Hirschin mukaan lähellä
kahta oleva osamäärä kertoo poikkeuksellisen kyvykkäästä ja
lähellä kolmea, ällistyttävän kyvykkäästä tutkijasta.
Wikipedian mukaan Kaarina Sivonen on sinilevätutkija ja
Helsingin yliopiston soveltavan mikrobiologian professori.
Hän suoritti tohtorin tutkinnon mikrobiologian alalta
vuonna 1990 Helsingin yliopistossa. Vuosina 1990–2000
hän toimi Helsingin yliopistossa mikrobiologian dosenttina ja Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana
tutkijana sekä vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa.
Vuosina 2000–2010 Sivonen toimi Helsingin yliopistossa
akatemiaprofessorina ja johti Suomen Akatemian mikrobivarantojen huippuyksikköä vuosina 2002–2007. Hän
oli nimitettynä yliopiston limnologian professoriksi vuosina 2007–2008 ja vuoden 2009 alusta soveltavan mikrobiologian professoriksi.
Eräänä viitearvona alkuperäisjulkaisussaan Hirsch osoittaa
viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Nobelin fysiikanpalkinnon saaneiden tutkijoiden h-indeksin olevan 84prosenttisesti yli 30, joskin
nobelistien h-indeksin
arvon suhde työvuosiin
putoaa lähelle ykköstä,
pitkälti siksi, että palkinnon
saajat ovat parhaat päivänsä nähneitä tutkijoita.
Kaarina Sivonen on erikoistunut sinilevien eli syanobakteerien tutkimukseen. Hänen tutkimusryhmänsä havaitsi
aikoinaan myrkyllisten sinileväkukintojen olevan yleisiä
järvissämme ja jokavuotinen ilmiö Itämeressä.
Kaarina Sivosta ei tavoitettu kommentteja varten. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksesta korjattiin Sivosen Lukijan kuva: Kaarina Sivonen
professuurin alan olevan 19.11.2014 lukien mikrobiologia työtoverinsa läksiäiskahveilla
Viikissä tammikuussa 2015.
ja alan täsmennyksen ympäristömikrobiologia.
KIITOS JA NÄKEMIIN
LEENA!
Lähde: Wikipedia
h-indeksin määräytyminen
Taloussihteeri Leena Steininger jää eläkkeelle pitkän ja ansiokkaan työrupeaman jälkeen. Hän tuli töihin Viikkiin vuonna 1979
mikrobiologian laitokseen, josta yhdistelyjen
jälkeen tuli osa soveltavan kemian ja mikrobiologian laitosta. Vaikka Leena 2008 siirtyi
kvestuuriin hän jatkoi edelleen laitoksen
monen tutkijan luottotaloussihteerinä.
Leena kertoo nähneensä opiskelijoiden
varttuvan jopa professoriksi asti ja kirjoituskoneiden muuttuvan tietokoneiksi. Eniten hän on työssään nauttinet ihmisten
kohtaamisesta tässä mielenkiintoisessa ja
mukavassa yliopistossa. Eläkepäivänsä Leena aikoo viettää rennosti ja rauhallisesti käsitöitä ja askartelua harrastaen.
Leena ja työtoverit Ritva ja Tuula soveltavan kemian ja
mikrobiologian laitoksen ajoilta. Kuvat Pekka Oivanen.
Kiitämme Leenaa kaikesta avusta ja toivotamme antoisia eläkepäiviä!
HELSINGIN YLIOPISTO 375 VUOTTA
https://university.helsinki.fi/375
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Leena ja Per valitsevat runsaan kahvipöydän antimista.
▪ Vuosipäivä 26.3.2015
▪ Thinkfest, Ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaali 31.8.–5.9.2015
▪ Helsinki Challenge -seminaari ja palkintogaala 12.–13.11.2015
30.1.2015
EYT-News 6(1): 5
RAVITSEMUSTIETEEN YLIOPISTONLEHTORI ESITTÄYTYY
Raisa Valve
Olen Raisa Valve, uusi ravitsemustieteen
yliopistonlehtori. Koulutukseltani olen filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja
laillistettu ravitsemusterapeutti. Nuo tutkinnot suoritin aikoinaan Kuopion yliopistossa. Lisäksi valmistuin viime syksynä
työnohjaajaksi.
Työurani alkuvaiheessa 90-luvun puolivälissä olin lihavuustutkija. Pro Gradu, jossa
tutkin rasvamieltymyksiä laihdutuksen aikana, linkittyi Viikkiin, koska graduni ohjaajana toimi professori Hely Tuorila. Nyt
tuntuukin mukavalta saada olla töissä laitoksella, johon olen ensimmäisen kerran ollut yhteyksissä yli 20 vuotta sitten. Väitöskirjassani jatkoin lihavuusteemalla, mutta
vaihdoin mieltymyksistä genetiikkaan.
Väitöskirjan jälkeen vaihdoin lihavuudesta
ikääntymiseen ja yliopistoksi vaihtui Helsingin yliopisto. Pääsin tutkijaksi Ikihyvä
Päijät-Häme -hankkeeseen, jota hallinnoi
Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Lahden yksikkö. Ikihyvässä kertyi 10 vuoden seuranta-aineisto
52-86 -vuotiaista. Aineiston avulla olemme
voineet ja voimme edelleen tutkia ikääntymistä monitieteisesti. Ikihyvässä on luotu
myös elintapaohjausmalli, joka on levinnyt
Suomen lisäksi Australiaan ja Intiaan. Mainitsemisen arvoista on sekin, että Ikihyvän
tutkimus- ja kehittämistyön ansiosta silloiseen Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriin
saatiin Suomen ensimmäinen ennaltaehkäisyyn keskittyvä ravitsemusasiantuntija
vuonna 2003.
Antoisia työvuosia Lahdessa kertyi kolmetoista. Viimeiset kuusi vuotta toimin kehittämispäällikkönä ja tiimin esimiehenä. Vastuullani olivat hyvinvointialan tutkimus- ja
kehittämishankkeet ja täydennyskoulutus.
Sain olla mukana todella monenlaisissa
hankekuvioissa, joissa kohderyhmät vaihtelivat lapsista ikääntyneisiin. Kaikissa tutkittiin ja kehitettiin hyvinvointia vahvistavia
toimintamalleja. Tutkimuksellinen ote oli
paljolti käyttäjälähtöinen ja eri toimijoita
osallistava. Tutkimusasetelmat rakennettiin
oikean elämän olosuhteisiin. Lahden seutu
on ollut tässä työssä hyvä alue. Siellä on
ymmärretty yliopistollisen osaamisen tuoma lisäarvo arjen työn kehittämisessä ja
työn vaikutusten esille nostamisessa. Olenkin tottunut tekemään työtä monitieteisissä
verkostoissa, joissa aktiivisina kumppaneina ovat kuntien ja yritysten edustajat. Kansainvälinen yhteistyö on kuulunut oleellisena osana työhöni ja toivon, että näitä kumppanuuksia pystyn ylläpitämään myös uudessa työssäni.
Kiitos ystävällisten uusien työkavereiden,
olen tuntenut itseni tervetulleeksi, ja kohtaamani opiskelijat vaikuttavat motivoituneilta. Opetustyössä haluan kannustaa
opiskelijoita tarkastelemaan asioita useista
näkökulmista. Tutkimustyössä kiinnostaa
se, miten voimme vaikuttaa joukkoruokailussa tarjotun ruoan syömiseen, koska vain
syöty ruoka ravitsee.
Nyt työssäni yliopistonlehtorina vastuullani
ovat ruokapalvelujen ja elintarviketeollisuuden ravitsemuskysymykset. Olen työstäni
erittäin innostunut, koska koen, että voin
jatkaa monitieteistä yhteistyötä opetus- ja
tutkimustyössä. Toivon, että onnistun luomaan aiheen ympärille yhteistyötä yliopistolaisten kanssa ja löydämme innostuneita
kumppaneita mukaan.
Asun Lahdessa perheeni kanssa, johon kuuluu aviomiehen lisäksi teini-ikäiset tyttö ja
poika sekä Shih tzu -rotuinen koira. Olen
ympärivuotinen työmatkapyöräilijä ja onnekseni voin jatkaa sitä, vaikka työpisteeni
siirtyi Viikkiin. Nyt aamuisin pyöräilen noin
10 kilometrin matkan Lahden rautatieasemalle ja sieltä matkustan bussilla Viikkiin.
Hyötyliikunnan lisäksi käyn kehonhuoltotunneilla (bodypump ja bodybalance) ja
RAVITSEMUSTIETEEN
VUOSI ALKOI JUHLIEN
Essi Päivärinta
Ravitsemustieteen osastolla oli vuoden alkaessa monta syytä juhlaan: Christel LambergAllardt sai professorin arvonimen, Maijaliisa Erkkola valittiin yliopistomme opettajaakatemiaan ja yliopistonlehtori Raisa Valve
(kuvassa vasemmalla) aloitti työnsä Endla
Lipren seuraajana. Onnea, Christel ja Maikki! Ja tervetuloa taloon, Raisa!
EYT-News 6(1): 6
teen pieniä käsitöitä. Vapaa-ajallani osallistun myös palvelu- ja vaikuttamistyöhön
Zonta International -järjestössä, jonka tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti
naisten ihmisoikeuksia. Hyvän tekemisen
lisäksi Zonta-toiminta tarjoaa laajan kansainvälisen eri alojen asiantuntijoiden verkoston.
30.1.2015
Tässä esittelen elämäni ensimmäistä lasitaulua, jonka
sain tehdä keväällä 2014 Zonta-piirikokouksessa
Haminassa. Kuva Erja Lindholm.
Onnelin ja
Annelin
jäätelötehdaskohtaukset
kuvattiin
EE-talon
prosessilaboratoriossa.
Laitoksen
saama DVD
on
lainattavissa
Tiina
Kaarlehdolta.
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
VAPAAEHTOISTOIMINTA HARRASTUKSENA
Ritva Partanen
Sysäys vapaaehtoistoimintaan mukaan menemisestä tuli 2000-luvun alussa omien
vanhempien sairastuttua. Viisi vuotta ravasin Helsinki–Lohja-väliä viikottain ensin
äidin terveyden heikentyessä ja sitten isäni
jäätyä leskeksi. Isäni intervallihoitojaksot
vanhainkodeissa avasivat silmäni huomaamaan, miten paljon yksinäisiä ja yksin jätettyjä vanhuksia on. Räikein esimerkki oli
vanhus, jonka lapset asuivat samassa kaupungissa, maksoivat vanhuksen ylläpidosta,
mutta eivät koskaan vaivaantuneet käymään hänen luonaan. Huomasin, miten
tärkeää oli olla vain läsnä ja kuuntelevana
korvana.
Vanhempieni poismenosta toivuttuani
osallistuin vuonna 2012 Vapaaehtoistyön
messuille, joissa vapaaehtoistyöjärjestöt
esittelivät toimintaansa. Aira Samulin oli
energinen tilaisuuden vetäjä ja varmaan
paras esimerkki siitä, mitä vanhuus voi parhaimmillaan olla. Valitsin vapaaehtoistyöjärjestöistä Vanhustyön keskusliiton, joka
valtakunnallisena keskusjärjestönä pyrkii
edistämään vanhusten ja ikääntyvien hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta.
Minut kutsuttiin haastatteluun, jossa kartoitettiin taustaani ja toiveitani ja kerrottiin
tarkemmin vapaaehtoistyön vaihtoehdoista.
Haastattelun perusteella minut hyväksyttiin
senioritoiminnan vapaaehtoistoiminnan
kurssille, jotka järjestettiin Malmilla yhdistyksen tiloissa. Koulutuksessa kerrottiin
periaatteista, ikäihmisen liikkumisen avustamisesta, dementoituneen ja masentuneen
ikäihmisen kohtaamisesta, näkövammaisen
avustamisesta. Lisäkoulutuksena myöhemmin osallistuin ”Lähellä loppuun asti – vapaaehtoinen vanhuksen tukena elämän
loppuvaiheessa” -koulutuspäivään, jossa
annettiin konkreettisia neuvoja vapaaehtoisille siitä, miten käsitellä vanhuksen kuolemaa.
Vanhusystävää valitessa yhdistys löysi minulle 85-vuotiaan sokean naisen vanhusystäväksi. Valintakriteereinä oli yhteiset mielenkiinnon kohteet: lukeminen, teatteri,
ulkoilu, perhe. Ensimmäinen kohtaaminen
jännitti valtavasti, koulutuksen opit kun
olivat tuoreena mielessä. Ovi aukeni ja vanhusystävä kaappasi halaukseen ja sanoi,
että meillä sitten sinutellaan (sinne joutuivat ohjeet teitittelystä ja miten sokea kohdataan romukoppaan ☺). Kahvi porisi pannussa ja pöytä oli katettu koreaksi kunniakseni. Hän asui omakotitalossa iäkkään yhtä
energisen miehensä kanssa, jonka totesin
myöhemmin saaneeni kylkiäisenä vanhusystäväksi, koska hän mielellään osallistui näihin meidän keskusteluihimme.
Seuraavalla tapaamiskerralla vanhusystäväni aikuiset lapset olivat paikalla (hyvä, etten
tiennyt etukäteen). Ilmeisesti he halusivat
paikan päällä varmistaa, että äiti on hyvissä
käsissä. Läpäisin ilmeisesti ”tarkastuksen”,
koska he sanoivat äidilleen, että olin ”juuri
sellainen kuin kerroitkin”. Vanhusystäväni
sokeutuminen tapahtui 2000-luvun alussa
silmäsairauden seurauksena. Hän ei koskaan oppinut liikkumaan sokeainkepin
avulla, mutta omassa kotiympäristössä liikkuminen onnistui vaivatta.
Kävin alussa kerran viikossa hänen luonaan, mutta sittemmin 3 tunnin käynti joka
toinen viikko vakiintui käytännöksi. Vein
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
30.1.2015
hänet yleensä aluksi kävelylenkille, koska
hän oli aina ollut aktiiviliikkuja (hiihtäminen, uinti, pyöräily) ja nautti päästessään
lenkille. Jutun aiheet eivät loppuneet, koska hän seurasi aktiivisesti uutisia. Sokeutumisen myötä hän siirtyi äänikirjojen kuuntelijaksi ja usein keskustelimme kirjoista,
joita hän oli viimeksi ”lukenut”. Hän kertoili myös mielellään ulkomaanmatkoistaan
ja elämänkokemuksistaan yleensäkin sekä
tietysti jälkikasvustaan 4 polvessa, jotka
olivat hänelle tärkeitä.
Heinäkuussa kohtalo puuttui peliin: vanhusystäväni aviomies sairastui ja lyhyen
sairauden jälkeen hän menehtyi ennen joulua. 67 vuoden pitkä yhteiselo oli päättynyt
ja tuoreen lesken suru oli tietysti suunnaton. Huomasin, miten tärkeäksi he molemmat olivat minulle tulleet, koska kuolema
kosketti minuakin syvästi. Soittelimme toisillemme usein ja kävin useammin hänen
luonaan, koska se tuntui olevan hänelle
äärettömän tarpeellista. Toivon, että aika ja
vanhusystäväni iloinen perusminä auttavat,
jotta hän vielä saisi elämänhalunsa takaisin
ja edessä olisi vielä paljon elämäntäyteisiä
vuosia jäljellä.
Vanhuus on arvokasta aikaa ja arvostan
sitä, että olen saanut olla mukana vanhusystäväni ja hänen miehensä rinnalla
myötäelämässä heidän ilojaan ja surujaan
ja tuomassa omalla panoksellani iloa heidän
elämäänsä.
Vanhusystävätoiminnan päätavoitteena on
antaa miellyttäviä yhdessäolon hetkiä niin
vanhukselle kuin vapaaehtoiselle. Näin todella on ja voin lämpimästi suositella muitakin tulemaan vapaaehtoiseksi. Meistä on
huutava pula.
Kuvat Vanhustyön keskusliitto www.vtkl.fi
EYT-News 6(1): 7
VIERAILU AUSTRALIAAN
Markku Yli-Halla
Olin Säätiöiden professoripoolin myöntämän apurahan turvin tutkimus”vapaalla”
vuoden 2014, jolloin olin yliopiston kanssa
tehdyn sopimuksen mukaisesti vapautettu
opetus- ja hallintotehtävistä. Näitä apurahoja on myönnetty vuodesta 2012 lähtien
yhteensä 330 kpl, mutta tällä tietoa tämä
rahoitus päättyy, ja viimeinen hakukierros
(2.–27.2.2015) on juuri käynnistymässä.
Käymässä Tyynen meren rannalla
Käytin suurimman osan apurahakaudesta
kirjoitustöiden tekemiseen paljolti yhteistyössä jatko-opiskelijoiden kanssa. Pääsin
myös pitkästä aikaa kokeelliseen tutkimukseen, ensin tammi–helmikuussa MTT:llä
Jokioisilla, jossa osallistuin sadesimulointikokeen tekemiseen – tosin lähinnä katseella
seuraten.
Varsinainen kokeellisen työn jakso ajoittui
loppuvuoteen, jolloin vietin 2 kk Southern
Cross -yliopistossa (SCU) Australiassa.
Tämän yliopiston Geosciences-laitoksella
(http://scu.edu.au/geoscience/) on vahvaa
tutkimusta happamista sulfaattimaista,
joita olen pitkään tutkinut. Kyseinen laitos
on itse asiassa aloittanut toimintansa sulfaattimaiden tutkimuskeskuksena mutta
vähitellen laajentanut aihepiiriään. Olen
tutustunut SCU:n tutkijoihin sulfaattimaakongresseissa, ja vierailusta sovittiin jo poolihaun yhteydessä keväällä 2013. SCU on
perustettu vuonna 1994, ja se toimii Australian länsirannikolla kahdella kampuksella.
Meren rannalla laskuveden aikaan
Lismoren lisko
Oma vierailupaikkani oli alle 30 000 asukkaan Lismore, joka sijaitsee New South
Walesin osavaltion pohjoisnurkassa
200 km Brisbanesta ja on noin 40 km Tyynenmeren rannasta. Kaupunki on yksi suuri
omakotialue, ja siellä on yhdet liikennevalot. Julkista liikennettä on minimaalisesti.
Siitä huolimatta en uskaltanut vuokrata
autoa, koska liikenne on vasemmanpuoleinen, ja kävellessäkin katsoin ensimmäiset
viikot aina väärään suuntaan.
Asuin ensimmäiset kaksi viikkoa pienessä
hostellissa, josta oli yliopistolle aamuisin
35 min ja iltaisin 50 min kävelymatka. Ero
johtuu siitä, että aamulla oli alamäkeä ja
illalla taas varsin jyrkkää ylämäkeä. Lopun
aikaa majoituin soluasuntoon, jonka laitoksen kiinalainen jatko-opiskelija oli vuokrannut. Kolmantena asukkaana oli papualainen
metsäalan opiskelija. Tälle asunnolle kävely
kesti 10 min suuntaansa ja oli tasamaata.
Muutto lähietäisyydelle oli helpotus, sillä
ulkoilman lämpötila oli monena päivänä
reippaasti yli 30 °C, ja ylämäki alkoi ottaa
pumpun päälle. Vain noin puolessa Lismoren asunnoista oli ilmastointi.
Vierailuni pääasiallinen sisältö oli scanningelektronimikroskoopilla istumista yhdessä professori Leigh Sullivanin kanssa.
Laite oli varattu meille joka maanantai, ja
sitten kaksi seuraavaa päivää kuluikin siihen, että kirjoitin näkemästämme. Tutkittavat näytteet olivat happamien sulfaattimaiden vanhoihin juurikanaviin muodostuneita
pillimäisiä rautasaostumia. Omat näytteeni
olivat Ylistarosta ja Joensuusta, ja sitten
haimme vertailunäytteitä kahdesta paikasta
Lismoren läheltä. Mikroskopoinnin lisäksi
näytteiden mineralogia määritettiin röntgendiffraktiomenetelmällä ja lisäksi tehtiin
kemiallisia määrityksiä.
Näytteiden lähettäminen Suomesta Australiaan oli oma operaationsa, sillä tiukkojen
karanteenisäädösten mukaisesti ne piti ensin
viedä gammasäteilytykseen. Näytteistä ei
tietenkään sitten voi tutkia enää mitään sellaista, jossa mikrobit olisivat mukana. Siksi
tutkimuskohteeksi valikoituikin nimenomaan maan mineralogia. Laboratoriossa ei
saanut työskennellä sandaaleissa, vaan jalassa piti olla umpinaiset kengät. Valkoinen
takki päällä taas ei saanut mennä laboratoriosta ulos. Laboratorion ovissa oli sähköinen
lukitus ja itse laboratoriossa oli valvontakamera. Minua hiukan ihmetytti, ...
Kaikkein kirjavin
papukaijalaji
Koaloista
varoittava
liikennemerkki
Juurikanaviin saostuneita rautapillejä
EYT-News 6(1): 8
30.1.2015
Mineraalimääritykseen meneviä maanäytteitä
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
…
kun uuttoihin käytettyjä 100 ml muoviputkia ja uutteiden säilytykseen käytettyjä pienempiä putkia pidettiin kertakäyttötavarana; meillähän ne pestään ja
käytetään vaikka kuinka monta kertaa.
Laitoksella oli kuusi professoria (full tai associate) ja 10 tohtoritutkijaa, joista puolet oli
ulkomaalaisia (Intia, Sri Lanka, Saksa,
Ranska, Englanti, Kiina, Pakistan). Kaikki
10 jatko-opiskelijaa olivat ulkomaalaisia
seuraavista maista: Kiina, Pakistan, Ranska,
Iran ja USA. Australialaisia jatko-opinnot
eivät kuulemma kiinnosta, ja he menevät
ainakin tällä alalla heti töihin Bachelortutkinnon jälkeen. Työyhteisö oli siis aidon
kansainvälinen, ja kaiken maailman ihmisten menemistä ja tulemista pidettiin täysin
normaalina, ja käypäläisten oletettiin ryhtyvän oitis hommiin. Minäkin sain heti metrin
verran laboratoriopöytää omaan käyttööni.
Master of Science -tutkinto on Australiasta
käytännössä poistunut kokonaan, ja tohtoriopintoihin pääsee suoraan Bachelortutkinnon jälkeen, niin kuin USAssakin. Ei
ihme, että tohtoriksi sitten valmistutaan
nuorena. Ryhdyin hiukan pohtimaan omien
englanninkielisten maisteriohjelmiemme
kohderyhmää. Onko meidän ylipäätään
mahdollisuus saada omaan yliopistoomme
tavoittelemiamme huippulahjakkuuksia, jos
he monessa muussa maassa pääsevät
Bachelor-tutkinnon jälkeen suoraan tohtorikoulutukseen?
Australian länsirannikko on suuri eläintarha. Yliopiston kampuksella oli puolen metrin mittaisia liskoja, ja papukaijoja oli suurina parvina kolmea lajia. Myös ibislintuja
ja luonnonvaraisia kalkkunoita oli nähtävissä. Papukaijat aloittivat aamulla mekastuksen klo 7, kun aurinko nousi, ja illalla äänimaisemaa hallitsivat kaskassirkat.
Lisäksi eläinkuntaan kuului pieniä kenguruita, joita näki harvakseltaan. Koalat olivat
kuulemma yleisiä, mutta minä näin niitä
vain liikennemerkeissä, joissa varoitettiin
ajamasta niiden päälle. Onnettomuuksia
kuitenkin tapahtuu, ja SCU:ssa on koalasairaala.
Lokakuussa Australiassa oli alkamassa kevät, ja käärmeet olivat aktiivisimmillaan.
Yliopiston sähköpostissa annettiin yleinen
käärmevaroitus ja toimintaohje, jos kaikkein vaarallisin eli ruskeakäärme (brownsnake) tulee vastaan. Eräänä aamuna kuulin, että eräs kollega oli menettänyt yhden
kolmesta kanastaan pythonin kitaan. Kanat
olivat olleet pihalla häkissä, ja käärme oli
mennyt verkon silmästä sisään ja hotkaissut
kanan. Mutta python oli jäänyt häkin van-
Yleiskuva laboratoriosta
giksi, koska ei ollut enää mahtunut reiästä
ulos. Tarina ei kerro, miten käärmeen sitten
kävi. Hieman pelottavaa oli katsella lepakkoparvia, jotka lensivät illan pimentyessä
matalalla kävelyreittini yli. Ne olivat suurimpiin lepakoihin kuuluvia lentäviä koiria
(flying fox), joita Lismoressa on valtava
yhdyskunta.
Kahdessa kuukaudessa kertyi paljon tuloksia, ja nyt on (jossain vaiheessa) edessä
julkaisun laadinta. Vaikka tarkoitukseni oli
tutkimus”vapaan” aikana tyhjentää kertyneitä datakasoja, niin en saanut mainittavaa
nettovaikutusta aikaan. Toisesta päästä
jotain purkautumista tapahtuikin, mutta
tämän Australian-retken seurauksena uusia
tuloksia tuli kaksin verroin lisää. Eläkkeelläkö se kasa sitten sulaa?
TUTKIMUSMATKALLA ÅBOSSA
Hanna Koivula
me oli tutustua Gadolinia-rakennuksen neljän kerroksen väkeen: fysikaalisen kemian
laitokseen (FyKe) ja luonnonmateriaalien
tutkimuksen kanssa toimiviin kuitu- ja selluloosateknologian laboratorioon (FCT),
paperinjalostuksen laboratorioon (LPCC) ja
puu- ja paperikemian laboratorioon (3PK).
Kaikki nämä edellä mainitut yksiköt ovat
Åbo Akademissa vuodenvaihteen tiedekuntauudistuksen jälkeen kuuluneet samaan
luonnontieteiden ja tekniikan tiedekuntaan.
Iloinen joukko elintarviketieteilijöitä teki
marraskuun lopulla tutustumismatkan Åbo
Akademille Turkuun. Matkassa mukana olivat Kati Katina, Rossana Coda, Elisa Arte ja
Jari Mäkelä. Matkanjohtajana ja järjestäjänä toimi Hanna Koivula. Tarkoituksenam-
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Laboratoriokierroksen jälkeen elintarviketeknologit alkoivat jo kaivata ruokaa, joten
suuntana oli Turun keskusta ja illallispöytä
ravintola Di Trevin välimerellisen menun
merkeissä. Illan pimetessä puhuttiin töistä
ja suunniteltiin tulevaisuutta oikein miellyttävissä merkeissä turkulaisen historian havistessa lumisessa ympäristössämme.
Kuvat Jari Mäkelä ja Hanna Koivula
Meillä oli oikein hedelmällinen palaveri paikalle saapuneiden professorien Jouko Peltosen
(FyKe) ja Stefan Willförin (3PK) sekä akatemianlehtoreiden Mari Nurmi (LPCC) ja Jan Gustafsson (FCT) kanssa.
Luonnonmateriaalihan
se lesekin on, todettiin
yhdessä.
30.1.2015
EYT-News 6(1): 9
VIIKIN KAMPUSKIRJASTO TIEDOTTAA
Helsingin yliopiston kirjasto – Viikin kampuskirjasto
opastaa moninaisten kirjaston palvelujen käyttöön
uusilla ResearchGuides –sivuilla. Sieltä löytyy mm:
▪ E-kirjaopas - ohjeita e-kirjojen käyttöön: Yleistä ekirjoista: http://libraryguides.helsinki.fi/ekirjaopas
▪ Opas opettajille - e-kirjat ja e-artikkelit
kurssivaatimuksissa ja opetuksessa: E-kirjat kurssivaatimuksissa ja opetuksessa: http://
libraryguides.helsinki.fi/
opasopettajille_ekirjat_ja_elehdet
▪ Food and Nutrition Sciences: http://
libraryguides.helsinki.fi/food_science
TERVETULOA/WELCOME TO "VIIKKILEARNS –
OPPIMISTEORIOISTA KÄYTÄNTÖÖN" –
SYMPOSIUMIIN!
Viikin kampuksen tiedekunnat järjestävät 4.3.2015
yhteisen "ViikkiLearns – oppimisteorioista
käytäntöön" symposiumin, jonka tarkoituksena on
jakaa innovatiivisia ja ajatuksia herättäviä
kokemuksia kampuksen oppimiseen ja opetukseen
liittyen sekä tuoda esiin kampuksella tehtyä
pedagogista tutkimusta. Symposiumissa esiintyvät
Viikin kampuksen inspiroivat opettajat sekä
pedagogiset asiantuntijat. Symposium on tarkoitettu
opetushenkilökunnalle ja muuten opetuksesta ja
oppimisesta kiinnostuneille.
We are pleased to invite you to our Symposium
“ViikkiLearns – From learning theories to practice” on
4th of March 2015. The purpose of this symposium is
to share innovative and thought-provoking learning
and teaching experiences and pedagogical research
from teachers combining different faculties of Viikki
campus. This symposium has been put together in
corporation of the Faculties in the Viikki Campus to
bring together all the teaching staff and other staff
who are interested in learning and teaching.
KAMERAN KORTILTA
Lokakuussa Viikki Food Science -seminaari järjestettiin yhdessä Wageningenin yliopiston vieraiden kanssa. Päivä
päättyi buffet-tilaisuuteen postereiden äärellä EE-talon toisen kerroksen aulassa. Postereihin tutustuminen
valitettavasti hankaloitui, kun valoautomatiikka sammutti useimmat valot. Kuvat Laila Seppä.
TYÖTERVEYSHUOLTO YMPYRÄTALOON
Helsingin yliopisto järjestää henkilöstölleen
ennaltaehkäisevän työterveyshuollon ja
yleislääkäritasoisen työhön liittyvän avosairaanhoidon. Työterveyshuollon käyttöoikeus on ma–pe klo 8-20, mikäli työterveyshuollon toimipaikka on auki. Klo 20 jälkeen, viikonloppuisin ja arkipyhinä ei työterveyshuollon käyttöoikeutta ole.
Työterveyshuollon toimipiste määräytyy
työpaikan, ei asuinpaikan, sijainnin mukaan. Elintarvike- ja ympäristötieteiden
laitoksen toimipiste on Ympyrätalo, jossa
työterveyshoitajamme on Ulla Lintunen ja
työterveyslääkärimme Susanne Heikinheimo. Pääkaupunkiseudulla voi akuuteissa
sairaustilanteissa asioida kaikilla yleislääkäreillä Mehiläisen pääkaupunkiseudun toimipisteissä kuitenkin niin, että kaikki työhön ja työkykyyn liittyvät asiat tulee hoitaa
Mehiläinen Ympyrätalossa yliopiston vastuulääkäreillä tai heidän nimetyillä sijaisillaan.
Seminaari on ilmainen / free of charge.
Ilmoittautuminen/register by 13.2.2015
elomake.helsinki.fi/lomakkeet/57065/lomake.html.
TYÖTERVEYSHOITAJAN
VASTAANOTTO VIIKISSÄ
OCCUPATIONAL HEALTH CARE
SERVICES MOVED TO YMPYRÄTALO
The University of Helsinki offers its staff
preventive occupational health services and
general work-related outpatient medical
care. Employees may use occupational
health services on weekdays between 8.00
and 20.00 if the occupational health care
location is open. Occupational health is not
available after 20.00, on weekends and
public holidays.
The occupational health unit assigned to
groups of employees depends on the location of their workplace, not their place of
residence. The unit of the Department of
Food and Environmental Sciences is Mehiläinen Ympyrätalo. However, in the Helsinki Metropolitan Area, employees with
acute health problems may visit any general
practitioner in any Mehiläinen location in
the Helsinki Metropolitan Area, but all matters related to work and the ability to work
must be handled at Mehiläinen Ympyrätalo
with the physicians assigned to the University of Helsinki or their deputies.
Ohjelma ja lisätietoa / program and info: http://
blogs.helsinki.fi/viikkilearns2015/
Työterveyshoitaja pitää maanantaivastaanottoa Viikin Infokeskus Koronan huoneessa 110C klo 9–12 kaksi kerta kuussa.
Lisätietoa Flammassa.
Occupational health nurse has her appointment in Viikki on two Mondays each
month. Finnish information in Flamma,
AJANKOHTAISIA TEEMOJA ICA-EDUKONFERENSSISSA WIENISSÄ
Työterveyshuollon käyttöopas Flammassa
www.mehilainen.fi
Guide to Occupational Health Care in Flamma
Mehiläinen in English
A two day ICA-EDU conference in Vienna on
Educating Life Science Graduates Fit for Europe on
15th – 16th April 2015
Further information on the ICAICA-Edu Colloquium
2015 Website.
Kuva Linda Tammisto
EYT-News 6(1): 10
30.1.2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
OPPIMATKANI VÄITÖSTILAISUUTEEN AL AINIIN
Anna-Maija Lampi
Syksyllä sain puhelun ystävältäni Afaf Kamal-Eldiniltä Yhdistyneiden Arabiemiraattien yliopistosta (UAEU:sta) Al Ainista. Hänen ensimmäinen jatko-opiskelijansa Elizabeth Budilarto väittelee joulukuun puolivälissä, ja väitöstilaisuuteen tarvitaan ulkomainen asiantuntija. Tehtävänä oli olla yksi
neljästä väitöskirjatyön ja sen pohjalta pidetyn esityksen arvioijana. Kun kuulin, että
työn aiheena oli kasviöljyjen initiaatiovaiheen tutkimiseen kehitetyt uudet menetelmät, innostuin välittömästi. Yes! Nyt vaan
piti saada lupa kotoa lähteä Arabian niemimaalle. Pitkien neuvottelujen jälkeen sain
luvan.
Kun kyselin Afafilta väitöskirjatyön tarkastuksesta UAEU:ssa, sain vastaukseksi
”vähän niin kuin Suomessa – ei niin kuin
Ruotsissa”. Opin, että tämä tarkoitti sitä, että väitöskirjalle tehtiin ensin esitarkastus ja
että minä olin esitarkastaja. Tein, kuten
pyydettiin. Laadin muutaman sivun esitarkastusraportin ja toimitin sen työn vastuuprofessorille eli Afafille. Raporttia ei saanut
näyttää työn tekijälle. Kun kyselin väitöstilaisuuden kulusta, opin, että väittelijä pitää
noin 45 min esityksen ja sen jälkeen arvioijat kyselevät. Sopiva aika kysellä olisi noin
15 min. Siis koko matka vain 15 min takia!
Tämän päälle tuli pyyntö pitää laitoksen
henkilökunnalle ja opiskelijoille esitys
”Suomesta, yliopistostamme ja laitoksestamme sekä tietenkin myös tutkimuksesta”.
(Kiitos materiaaleista Maija ja Vieno!).
Sitten alkoi väitöspäivä lähestyä. Minulle lähetettiin lentoliput ja tieto kuljettajan olevan vastassa Dubain kentällä puolelta öin.
Pukukoodista ymmärsin, että voin mennä
sellaisena kuin olen. Tämä kyllä hirvitti, sillä kaikissa yliopiston virallisissa kuvissa
naisilla oli hyvin peittävät mustat vaatteet.
Tämäkin käytännön ongelma ratkesi onnel-
lisesti: vierasmaalaisena sain pukeutua
oman kulttuurini mukaisesti. Kukaan ei tuijottanut, vaikka mukana ollut punainen
huivi lepäsi olkapäillä, ei hiuksilla.
Al Ainissa opin, että voisin seurata laitoksen
opetusta parina päivänä sekä perehtyä tiloihin ja resursseihin, minkä pohjalta minun
tulisi kirjoittaa raportti IFT:lle (Institute of
Food Technologists, USA). Tämä taas johtui
siitä, että sikäläinen elintarviketieteiden
kandidaattiohjelma on IFT:n hyväksymä,
mikä puolestaan vaatii säännölliset arvioinnit. Olin siis se arvioija. En voinut muuta
kuin ihailla heidän opinto-opastaan, jossa
oli mm. yksilöidyt oppimistavoitteet ja arviointikohteet jokaiselle kurssille erikseen sekä koko tutkinnolle yleisesti sekä tietenkin
tiukka lukujärjestys. Ja ne resurssit! Öljyrahoilla hankittu.
Yksi mielenkiintoinen seikka oli mittava panostus opetukseen. Vaikka opetusohjelma
kattoi vain nelivuotisen kandidaattitutkinnon ja uusia opiskelijoita tuli vuosittain
noin 15, kukin opettaja laitosjohtajaa lukuun ottamatta opetti 10–12 tuntia viikossa
koko lukuvuoden ajan. Ei siinä aikaa tutkimukselle juuri jäänyt. Onneksi kaikki opiskelijat olivat tyttöjä, sillä jos mukana olisi
ollut yksikin poika, kaikki opetus olisi ollut
annettava erikseen pojalle ja tytöille. Tytöt
ja pojat kun eivät saaneet kohdata toisiaan
yliopiston alueella.
Lopuksi väitöstilaisuudesta. Elizabeth Budilarto oli valmistellut erinomaisen esityksen
työstään ja piti sen pienilukuiselle yleisölle
yliopiston hallintorakennuksessa. Kahvituokion jälkeen arvioijat kyselivät väittelijältä, kukin noin 15 min ajan, väitöstutkimuksesta ja vähän laajemminkin. Tämän
jälkeen väitöskirja, esitys ja väittelijän kyky
puolustaa työtään arvioitiin sekä sovittiin
väitöskirjaan esitettävistä täydennyksistä.
Lopuksi arvioijaraati julisti, että väitöskirjatyö oli hyväksytty pienin muutoksin. Nyt
vain odottelen, milloin saan lopullisen työn
eteeni.
Aikamoinen matka, josta tutuin osa taisi olla tuo väitöstilaisuus.
HANNU SALOVAARAN MUOTOKUVA
PALJASTETAAN 6.2.2015
Viljateknologian professori Hannu Salovaaran
muotokuva paljastetaan perjantaina 6.2.2015 klo 12
alkavassa tilaisuudessa luentosalissa B2.
Muotokuvan on ottanut valokuvaaja Jaakko
Martikainen.
Kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen. Lisätietoja
tiina.kaarlehto@helsinki.fi.
CHRISTEL LAMBERG-ALLARDTILLE
PROFESSORIN ARVO
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt
19.12.2014 professorin arvonimen ravitsemustieteen
dosentti Christel Lamberg-Allardtille.
Onnea Christel!
MAIJALIISA ERKKOLA OPETTAJIEN
AKATEMIAAN
Opettajien akatemiaan on valittu 20 uutta jäsentä,
joista yksi on ravitsemustieteen yliopistonlehtori
Maijalliisa Erkkola. Valinta Opettajien akatemian
jäseneksi on yliopistoyhteisön tunnustus opettajan
opetusansioista ja oppineisuudesta opetuksessa.
Opettajien akatemian jäsenet ja heidän nimeämänsä
kotiyksiköt saavat käyttöönsä kaksivuotisen
määrärahan.
Rehtorin päätös perusteluineen
www.helsinki.fi/opettajienakatemia
Onnea Maikki!
BIONAUTIT HELSINKI CHALLENGE
–LOPPUKILPAILUUN
Helsinki Challenge -loppukilpailussa on mukana laaja
valikoima huipputiedettä genetiikasta onnellisuuden
tutkimukseen. Jaossa on 375 000 euron
palkintosumma parhaille ideoille. Ohjelmaan haki
mukaan 144 poikkitieteellistä ehdotusta, joista
tuomaristo valitsi 20. Näistä yksi on Christina Lyran
vetämä Improving laboratories in Africa –
Mikrobiologisten laboratorioiden kehittäminen
Afrikassa.
Onnea kisaan!
challenge.helsinki.fi/blog/improving-laboratories-inafrica
Kuva http://www.uaeu.ac.ae/en/vc/mcd/publications/
cfa_brochure_update.pdf
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
30.1.2015
EYT-News 6(1): 11
KOULULAISET OMENAPAJASSA EE-TALOSSA
Laila Seppä
Pienten jalkojen tipsutusta oli EE-talossa
tavallista enemmän loka-marraskuun vaihteessa, kun neljä ala-asteen luokkaa läheisestä koulusta saapui aistinvaraisen tutkimuksen laboratorioon Omenatyöpajoihin.
Oppilaiden vanhemmat olivat täyttäneet
etukäteen kaksisivuisen taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin demografisten tietojen
lisäksi hedelmien ja marjojen käyttötottumuksista ja varattiin tilaa vapaille kommenteille.
Pajoissa oppilaat arvioivat kolmen kotimaisen omenan miellyttävyyttä ensin ulkonäön
perusteella ja sitten maistamisen jälkeen
(kuvat 1 ja 2). Lopuksi kysyttiin mikä omenoista oli mieleisin ja miksi. Arvioinnin
jälkeen 4-6 oppilasta kustakin luokasta jäi
laboratorioon ryhmäkeskusteluun, ja loput
menivät seminaarihuoneeseen piirtämään
hedelmäaiheita. Keskustelut nauhoitettiin
ja ne litteroitiin myöhemmin.
Kuva 1. Omenat tarjottiin halkaistuina satunnaistetussa
järjestyksessä
Kuva 2. Osa arviointilomaketta
OMENAT
delmät. Vähän hedelmiä syövien mielihedelmä oli usein banaani.
Kaikki omenapajojen lajikkeet ovat rapeita
ja melko punaisia, kaikissa on kuitenkin
myös vihreää (kuva 3). Loboa viljellään
eniten (hieman laskutavasta riippuen noin
neljännes sadosta on Loboa). Heta ja Pekka
taas ovat uusia lajikkeita, kumpikin on Lobon ja Huvituksen risteytys. Tänä satovuonna Lobo oli tavanomaista vihreämpi. Heta
on mehukas, makea ja jonkin verran hapan,
kun taas Lobo on makea, mehukas ja hieman vähemmän hapan, ja siihen muodostuu varastoinnin aikana vahakerros.
Lobo nousi suosikiksi. Tytöt pitivät hieman
enemmän punaisempien lajikkeiden, Hetan
ja Pekan ulkonäöstä, kun taas pojat pitivät
melko vihreän Lobon ulkonäöstä. Mieltymysarvioissa ei ollut eroa sukupuolten välillä maistamisen jälkeen. Pitäminen kasvoi
jokaisen lajikkeen kohdalla, kun lajikkeita
päästiin maistamaan (kuva 4). Aikuisilla
omenansyöjillä ero ei ole useinkaan näin
iso.
Hedelmiä syötiin eniten välipalaksi. Päivittäin hedelmiä söi 51 lasta (57 %), he söivät
hedelmiä muita useammin myös aamupalalla. Päivittäin hedelmiä syövät söivät myös
marjoja ja kuivattuja hedelmiä enemmän
kuin muut. Marjojen syönti jakautui melko
tasaisesti aamu-, väli- ja iltapalan kesken.
Mieleisin marja oli mansikka, useimmin
syötiin mansikkaa ja mustikkaa. Muutama
lapsi ei syönyt juuri ollenkaan hedelmiä ja
marjoja. Vapaista kommenteista ilmeni, että
asia vaivasi huoltajia suuresti.
Vapaissa kommenteissa kuvattiin omenan
ja marjojen säilöntää ja moni huoltaja kertoi sesonkien vaikutuksesta hedelmien ja
marjojen syömiseen ja niiden tuoreuteen.
Saatavuus, väärä tuoreusaste ja hinta rajoittaa monen perheen hedelmien syömistä.
Useassa perheessä syödään loppukesästä ja
syksyisin huomattavan paljon enemmän
hedelmiä kuin muina vuodenaikoina.
Yleisin syy valita jokin lajike oli omenan
makea maku (taulukko 1). Syiden määrää ei
rajoitettu, ja ne perustuivat vapaaseen kuvailuun. Suullisessa palautteessa ilmeni,
että Pekka-lajikkeen tummanpunainen väri
epäilytti monia, mutta sen makea maku oli
iloinen yllätys.
RYHMÄKESKUSTELUT
MILLAISIA JA MITEN
HEDELMIÄ SYÖDÄÄN
Keskusteluista kävi ilmi, että monet lapset
saavat kosketuksen eksoottisiin hedelmiin
ja muihin ruokiin risteilyjen, ulkomaanmatkojen tai perheenjäsenten ...
Oppilaiden mielihedelmiä olivat muun muassa omena, sitrushedelmät, päärynä ja
banaani. Myös mangon, meloonin, rypäleiden ja ananaksen ystäviä oli. Mielihedelmiä
mainittiin 116 kappaletta, osa luetteli useita
mielihedelmiä, osa vain yhden. Oppilaat
nimesivät myös inhokkihedelmiä: banaani,
ananas, luumu, kiivi, avokado ja sitrushe-
Keskustelurunko suunniteltiin aihekokonaisuuksien ympärille noin 30 minuutin pituiseksi. Aluksi vetäjät näyttivät oppilaille lautasmallikuvia, joiden avulla johdateltiin keskustelu terveellisen ruuan kautta hedelmiin.
Taulukko 1. Yleisimmät syyt valita lajike
Kuva 3. Lajikkeiden aistittavien ominaisuuksien profiilit, jotka perustuvat vuosien 2009–2011 kuvailevan analyysin tuloksiin (n= 11–14).
EYT-News 6(1): 12
30.1.2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
KEVÄÄN YPJ-KIERROS / YPJ EVALUATION
Yliopistojen työehtosopimuksen mukaisesti tänä
keväänä toteutetaan koko palkkausjärjestelmän piiriin
kuuluvan henkilöstön suoriutumisen arviointi.
Lisätietoja yksikkökokouksessa 10.2. ja
https://flamma.helsinki.fi/fi/HY333658.
Kuva 4. Koululaisten mieltymysarviot lajikekohtaisesti, n=80–86. Mieltymysarvioissa oli eroa ennen ja jälkeen
maistamisen jokaisen lajikkeen osalta, * = p<0,05 ja ** = p<0,01.
…
taustan ansiosta. Erikoiset hedelmät
virittivät yhdessä ryhmässä keskustelun sushista ja levästä.
Keskustelijat kertoivat eloisasti siitä, millaisia ruokia ja välipaloja kotona valmistetaan
hedelmistä ja marjoista (esimerkiksi piirakoita ja smoothieta) ja millä tavoin syksyn
satoa käsitellään. Herkullisten ruokien valmistamisen voikin nähdä myös perhettä
yhdistävänä toimintana.
Marjastuksesta ja sienestyksestä keskusteleminen johti yhdessä ryhmässä kalastuksen ja tuoreen kalan syömisen pariin. Marjametsään joutuminen on kokemus, jonka
usea keskustelija jakoi keskenään, ja se harmitti erityisesti, jos oli hyttysiä tai saalis oli
pieni. Itsepoiminnassa käymiseen suhtauduttiin positiivisesti.
Kaikki luokat olivat hyvin innostuneita vierailusta ja laboratoriossa suoritettavista
tehtävistä. Joka luokalla oli oppilaita, jotka
tarvitsivat apua ja ohjausta arvioinnin aikana ja niitä, jotka suorittivat kaiken täysin
itsenäisesti. Ryhmäkeskustelulle 30 minuuttia on sopiva aika myös kirjallisuuden
perusteella.
------Tutkimuksen toteutti Laila Seppä apunaan
opiskelijat Maija Greis, Kaisa Saarimaa ja
Jutta Varis. Kaikki olemme nyt monta kokemusta rikkaampia ja ehkä viisaampiakin.
Tutkimukseen on saatu rahoitusta Maa- ja
metsätalousminiteriöltä. Monipuolinen
omena -hankkeesta löytyy lisätietoja blogista blogs.helsinki.fi/monipuolinen-omena.
ENSILUMIKISAN
As required by the General Collective Agreement for
Universities, an evaluation of the personal
performance of the entire staff under the salary
system for Finnish universities will be carried out this
spring. Further information at the department meeting
on 10.2. and https://flamma.helsinki.fi/en/HY333659.
VFS-SEMINAARIT JATKUVAT KOKO KEVÄÄN
Viikki Food Science -seminaarisarjan tilaisuudet
jatkuvat koko kevään (seminaarihuone 11–12, ellei
toisin ilmoiteta):
▪ Perjantai 30.1. kello 13.00
Professor Andrea Bauer Hampurin
ammattikorkeakoulusta kertoo Kasvuolosuhteiden
vaikutuksesta Riesling-viinien aistinavaraisiin
ominaisuuksiin (Factors causing sensory variation
in Riesling wines from different terroirs)
▪ Torstai 26.2. kello 14.00
Tutkijatohtori Outi Mäkinen Kööpenhaminan
yliopistosta puhuu kasviperäisistä maidon
tyyppisistä tuotteista (Milk without the moo – the
science and technology of plant-based dairy
substitutes)
▪ Torstai 19.3. kello 14.00
Professori Christel Lamberg-Allardt puhuu
aiheesta "Haasteita D-vitamiinitutkimuksissa eri
etnisissä ryhmissä" (Challenges in conducting
vitamin D research in humans).
Ohjelma täydentyy vielä kevään kuluessa, joten
seuraa ilmoittelua ja blogia blogs.helsinki.fi/vfsseminars.
VOITTO OUTILLE
ARVIOIJIA KAIVATAAN KURSSITÖIHIN!
Muistatteko tämän talven ensilumen? Perjantaina 21.11. aamupäivällä alkoi sataa sankasti sohjoista lunta, joka jäätyi tienpintaan
ja aiheutti lukuisia peltikolareita ja tieltä
suistumisia iltapäivän liikenteessä. Kotimatka kesärenkailla oli sellainen riski, että
viisaat jättivät auton Viikin parkkipaikalle.
Lunta satoi kymmenen sentin kerros, joka
viikonlopun aikana hupeni ja alkuviikosta
suli kokonaan.
Kurssi ETT230 Aistinvaraisen tutkimuksen perusteet
käynnistyi juuri viimeistä kertaa 29 opiskelijan voimin.
Ensi lukuvuonna asioita opetetaan kahdella erillisellä
kurssilla (ET240 ja ET245).
ETT230:n viimeinen loppuseminaari järjestetään
24.4. EE-talon Walter-salissa, jonne yleisö on
lämpimästi tervetullutta. Tätä ennen kaikilla
laitoslaisilla ja muulla kampuksen väellä on
mahdollisuus osallistua sankoin joukoin kurssitöiden
arviointiraateihin!
Lumiaurat ehtivät kuitenkin liikkeelle Viikissä, joten ensilumikilpailu ratkesi. Voiton
vei Outi Brinck, jonka veikkaus 25.11. osui
lähimmäksi oikeata päivää.
Laila Seppä, kurssin opettaja
Onnea Outi!
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
30.1.2015
EYT-News 6(1): 13
YKSIKKÖKOKOUS /
DEPARTMENT MEETING 10.2.
Laitoksen yksikkökokous pidetään tiistaina 10.2.2015
klo 14.00—16 luentosalissa B6. Johtosäännön
mukaan yksikkökokouksessa ”käsitellään yhteisiä
kehittämishankkeita, suunnitellaan toimintaa ja
tiedotetaan yliopistossa meneillään olevista
ajankohtaisista asioista”.
Kutsu ja asialista lähetetään laitoksen henkilökunnalle
ja opiskelijoille viikkoa ennen kokousta.
KEVÄÄN LAITOSNEUVOSTOT
Kevään 2015 kokoukset pidetään tiistaisin 24.2.,
31.3., 21.4., 19.5. ja 9.6. klo 14.00. Laitosneuvoston
aineisto löytyy Flammasta flamma.helsinki.fi/fi/
HY321154.
EKT-PÄIVÄ 27.8.2015
Elintarvikekemian ja -teknologian opetus aloitettiin
Helsingin yliopiston ravintokemian laitoksen
elintarvikesuunnalla syyslukukauden alussa 1965.
Kun siitä on syksyllä kulunut puoli vuosisataa
järjestämme perinteisen EKT-päivän työnimellä
kulkevan tilaisuuden, jossa tarkastellaan paitsi
mennyttä myös tämän päivän elintarvikealan
tutkimusta ja opetusta sekä tulevaisuuden haasteita.
Tervetuloa!
KESÄ-NEWS
Seuraava EYT-News ilmestyy perjantaina 29.5.2015.
Juttuja, juttuehdotuksia ja muuta materiaalia otetaan
vastaan osoitteessa tiina.kaarlehto@helsinki.fi
Tämä ja kaikki vanhat EYT-Newsit löytyvät
Flammasta flamma.helsinki.fi/fi/HY320880.
KAKSI INVARUUTUA, KAMERA JA KYYLÄ
Tiina Kaarlehto
EE-talon Mustialankadun puolen
ulko-oven edustan kaksi parkkiruutua on varattu pyörätuolitunnuksin eli vammaisen pysäköintiluvalla varustetuille autoille.
Muita parkkipaikkojahan talon
edustalla ei ole, vaikka opiskelijatilojen ikkunanedus on yleensä täynnä autoja. Yliopistolaisten käytössä
olevia parkkipaikkoja on kyllä lähellä, esim. Mustialankadun toisella
puolella.
Liian usein taloon tai talosta kävellessäni näen, että invapaikalle on
parkkeerannut auto ilman asianmukaista lupaa. Ilmiö on alkanut
ärsyttää niin, että olen nappaillut
valokuvia näistä autoista ja miettinyt, missä kuvat julkaisen. No missäpä muualla kuin EYT-Newsissä!
Nämä kuvat on otettu syys-Newsin ilmestymisen jälkeen eli loka–tammikuussa. En ole harjoittanut erityistä
vahtaamista vaan ottanut kuvan muutenkin ohi kulkiessani. Olen tutkinut
auton etuikkunan tarkoin lupaa etsien
ja ottanut kuvan vain, jos auto vie yli
puolet invapaikasta. Osittainen invapaikan väärinkäyttö tuottaisikin kuvia lähes
päivittäin, sillä vain harvoin oikeanpuoleinen paikka on kokonaan vapaa.
Väärin parkkeeraavan auton muuten
tunnistaa jo kaukaa: se on ulommalla
paikalla enemmän tai vähemmän epämääräisesti, kuten kuvista huomaa. Invatunnusauto on aina lähinnä sisäänkäyntiä olevassa ruudussa ja keskellä sitä.
Näissä autoissa kun on henkilö, joka –
surukseen – joutuu minimoimaan kulkemisensa.
Toivottavasti Newsin
lukijakunta on niin
kunnollista porukkaa,
ettei kukaan tunnista
kuvista omaa menopeliään.
EYT-News 6(1): 14
30.1.2015
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos