Luontoselvitys, raportti

Transcription

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy
PUDASJÄRVEN KAUPUNKI
Livojoen rantayleiskaava
Luontoselvitys
19.1.2012
PÄIVITETTY 9.8.2013
9.8.2013
Luontoselvitys
3 (40)
SISÄLLYSLUETTELO
1
JOHDANTO .................................................................................................................. 3
2
AINEISTO JA MENETELMÄT ......................................................................................... 4
3
4
2.1
Käytetyt aineistot ................................................................................................ 4
2.2
Maastotyöt ja raportointi ...................................................................................... 4
2.3
Arvokkaat luontokohteet ja lajisto ......................................................................... 5
SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS ......................................................................... 6
3.1
Sijainti ............................................................................................................... 6
3.2
Kaavoitustilanne ja maankäyttö ............................................................................ 6
SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOSUHTEET ........................................................... 8
4.1
Ilmasto .............................................................................................................. 8
4.2
Maa- ja kallioperä sekä topografia ......................................................................... 8
4.3
Pohjavedet ......................................................................................................... 9
4.4
Vesistöt............................................................................................................ 10
4.5
Kasvillisuuden yleispiirteet.................................................................................. 13
4.6
Eläimistön yleiskuvaus ....................................................................................... 16
4.6.1 Nisäkkäät ........................................................................................... 16
4.6.2 Linnusto ............................................................................................. 16
4.6.3 Kalat ja muut vesieläimet ..................................................................... 17
5
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET ................................................................................. 17
5.1
Natura-alueet ja muut suojelualueet .................................................................... 17
5.2
Uhanalaiset ja arvokkaat lajit .............................................................................. 23
5.3
Luonnon kannalta arvokkaat kohteet ................................................................... 25
5.3.1 Vesistöt.............................................................................................. 27
5.3.2 Suot .................................................................................................. 29
5.3.3 Metsät ............................................................................................... 29
5.3.4 Niityt ja perinnebiotoopit ...................................................................... 30
6
YHTEENVETO JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE ...................................................... 32
7
KIRJALLISUUS .......................................................................................................... 33
LIITTEET:
Liite 1: Taulukko, arvokkaat luontokohteet ja luontotyyppikokonaisuudet
Karttaliitteet: Luontokartat, 3 kpl
Kartta-aineistot ja aluerajaukset
© Maanmittauslaitos 8/2013
© Ympäristöhallinnon OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu
© Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuks
© BirdLife Suomi ja SYKE
© Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus
Valokuvat
© FCG Finnish Consulting Group Oy / Ville Suorsa, Minna Tuomala
© Lentokuva Vallas Oy
9.8.2013
Luontoselvitys
1
3 (40)
JOHDANTO
Pudasjärven kaupunki on käynnistänyt Livojokivarren rantayleiskaavoituksen
syksyllä 2010. Tämä työ on Livojokivarren rantayleiskaavaa tukeva selvitys,
joka on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten (MRL 39 §, 1999/132) mukaisella ja rantayleiskaavoituksen
edellyttämällä (MRL 73 §) tarkkuudella. Alueen luonnonolojen esiselvitys eli
olemassa olevien tietojen ja suojelualueiden koonti laadittiin syksyllä 2010
kaavatyön aloituksen ympäristö- ja ekologisten vaikutusten arvioimisen pohjaksi.
Tähän luontoselvitysraporttiin on koottu esiselvityksen olemassa oleva tieto
kaava-alueen luonnon nykytilasta täydennettynä kesän 2011 maastoinventointien tarkemmilla luontotiedoilla. Raportissa kuvataan kaava-alueen luonnon yleispiirteet, maankäytön suunnittelun kannalta huomioitavien arvokkaiden luontotyyppien sekä eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien
alueiden esiintyminen sekä luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön
kannalta huomionarvoiset kohteet.
Kaavoitettavan alueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata
luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä luonnonsuojelulain (47 § ja 49 §) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiintymisalueet. Pyrkimyksenä on myös edistää hyvän elinympäristön ja kestävän kehityksen tavoitteita.
Luontoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta.
9.8.2013
Luontoselvitys
2
4 (40)
AINEISTO JA MENETELMÄT
Suunnittelualueen luonnonolosuhteita ei ole systemaattisesti kartoitettu aiemmin. Pudasjärven turvetuotantoalueiden YVA-menettelyjen aikana on laadittu joitain vedenlaatua tai vesiluontoa koskevia selvityksiä myös Livojoen
osalta.
Tausta-aineistoa alueen luonnonoloista on koottu ympäristöhallinnon OIVAtietokannasta. Maa- ja kallioperätiedot ovat peräisin Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) kartta-aineistoista. Ennen maastotöitä selvitettiin alueelta tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatieto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit -tietokanta; Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus,
2011). Maastoinventointien yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota mahdollisen uhanalaisen lajiston sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisten
lajien esiintymiseen niiden potentiaalisten kasvupaikkojen ja elinympäristöjen
kautta.
2.1
Käytetyt aineistot
Suunnittelualueen luontoselvitysten lähtötiedoiksi kartoitettiin ja hankittiin Livojoen alueelta seuraavat olemassa olevat luonto- ja paikkatietoaineistot:








pohjavesialueet (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)
Natura 2000 -verkoston alueet (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)
luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet (OIVA- ympäristö- ja
paikkatietokanta)
Pudasjärven perinnebiotooppikohteet (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus)
Hertan Eliölajit -tietokannan uhanalaisten lajien paikkatietoaineistot
(Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus)
Suomen kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) arvokkaat lintualueet (BirdLife Suomi ja SYKE)
Metsähallituksen luontotietoaineisto valtion mailta (Metsähallituksen
Pohjanmaan luontopalvelut)
metsätalouden ympäristötukikohteet (Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus)
Lisäksi muita alueelta olemassa olevia luontotietoja etsittiin mm. kirjallisuudesta. Alueen eläimistön kuvaukset perustuvat yleistietoon lajiemme levinneisyyksistä sekä tietoon niiden elinympäristöjen esiintymisestä suunnittelualueella. Linnuston osalta tukeuduttiin myös Suomen III lintuatlaskartoituksen tietoihin (Valkama ym. 2011).
2.2
Maastotyöt ja raportointi
Selvityksen maastoinventoinnit toteutettiin kesä-heinäkuussa 2011, yhteensä
kymmenen maastotyöpäivän aikana, jolloin suunnittelualueelta paikannettiin
kaavoituksessa huomioitavia arvokkaita luontokohteita. Lisäksi heinäkuussa
2013 inventoitiin kaavaehdotukseen esitettyjä uusia rakennuspaikkoja sekä
tarkennettiin useita aiemmin ilma- ja viistokuvilla tulkittuja luontokohteita.
Suunnittelualue on hyvin laaja ja sen kaikkien arvokkaiden luontokohteiden
löytäminen sekä niiden inventoiminen ja arvottaminen vaatisi huomattavasti
yleiskaavatasoa kattavamman ja tarkemman selvitystyön.
Ensimmäisen maastovaiheen inventoinnit kohdennettiin kartta- ja viistoilmakuvatarkastelun, maa- ja kallioperätietojen sekä uhanalaisen lajiston paikkatietojen pohjalta potentiaalisia luontokohteita sisältäville alueille. Tällaisia
maastossa tarkastettuja kohteita olivat mm. Livojoen luonnontilaisen kaltaiset laajemmat koskipaikat sekä sivu-uomat, puustoltaan iäkkäämmät kohteet, rantojen tulvaniityt sekä ojittamattomat suokohteet.
9.8.2013
Luontoselvitys
5 (40)
Kuva 1. Taivallammen sara- ja kortevaltaista rantaa Livojoen alajuoksulla
Tavanomaiset kasvatusmetsät, hakkuut ja taimikot sekä pääosin rakennetut
alueet on jätetty käytännössä luontoarvojen tarkastelun ulkopuolelle.
Tässä raportissa on kuvattu yleispiirteisesti maastoinventoinneissa tarkastettujen alueiden kasvillisuustyypit ja mahdollinen merkittävämpi tai indikaattorilajisto. Lisäksi kuvaillaan yleisesti metsien kasvupaikkatyyppejä sekä niiden
käsittelyastetta.
Suunnittelualueella ei selvitetty pesimälinnustoa tai muuta siellä esiintyvää
eläimistöä, vaan niiden esiintymiseen ja potentiaalisiin elinympäristöihin kiinnitettiin huomiota kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maastotöiden yhteydessä.
Raportin liitekartoilla on esitetty kaikki olemassa olevat luonnon kannalta arvokkaat alueet (ks. kappale 5), jotka sijoittuvat suunnittelualueelle sekä
suunnittelualuetta lähimmät Natura-alueet ja muut suojelualueet tai niihin
verrattavat kohteet. Lisäksi kartoilla esitetään kesän 2011 ja 2013 maastoinventointien aikana paikannetut ja/tai viistoilmakuvatarkastelun perusteella
rajatut arvokkaat luontokohteet sekä laajemmat luontotyyppikokonaisuudet,
jotka käsitellään tarkemmin tässä raportissa (ks. kappale 5.4). Alueiden arvotuskriteereinä on käytetty niiden edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta, uhanalaisuutta sekä lajiston monimuotoisuutta.
Salassa pidettävän uhanalaislajiston esiintymiä ei ole esitetty tarkasti kartoilla, mutta ne on viety kaavoittajan tietoon.
2.3
Arvokkaat luontokohteet ja lajisto
Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon
monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi.
Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Luonnontilaisesta poikkeavien luontotyyppien tilaa voidaan tarvittaessa parantaa
ennallistamalla niitä.
Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi
lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Arvokkaita luontokohteita ovat mm.
luonnonsuojelualueet, Natura 2000 -verkostoon sisällytetyt alueet ja suojeluohjelmien alueet, luonnonsuojelulaissa luetellut luontotyypit, metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt ja vesilain mukaiset kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä uhanalaisen, silmälläpidettävän tai muuten huomionarvoisen lajiston elinympäristöt. Alueiden arvoa nostaa usein myös niiden toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueina.
Luonnonsuojelulaissa (LSL 29 §) on lueteltu merkittäviä luontotyyppejä, jotka
ovat lain mukaan suojeltuja. Niiden asema on lainsäädännöllä turvattu, kun
alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen
maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 §) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät
luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvien suunnittelukäytäntöjen mukaisesti
huomioitava myös maankäytön suunnittelussa. Kaava-alueen inventoinneissa
9.8.2013
Luontoselvitys
6 (40)
on huomioitu myös muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto
& Soininen 1998), joita edellä mainitut lait eivät huomioi. Tällaisia kohteita
ovat mm. vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, harjujen
paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Vesilaissa on
pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 2 luvun 11 §:n ja 3 luvun 2 §:n kohteita, joita ovat pienet lammet (<1 ha), lähteet, fladat ja kluuvijärvet (<10 ha) sekä luonnontilaiset purot.
Luontotyypeillä on tärkeä merkitys paitsi lajien elinympäristöinä, myös itsenäisenä osana biodiversiteettiä. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008).
Uhanalaisia luontotyyppejä ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin
uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on alueella harvinainen. Uhanalaisia luontotyyppejä esiintyy kaikissa ympäristöissä; rannoilla,
metsissä, soilla, tuntureilla ja ihmisen muokkaamissa ympäristöissä.
Arvokkaita luontokohteita ovat myös perinnemaisemat, jotka ovat perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä erityisiä luonto- ja maisematyyppejä. Ne
jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, kedot, ahot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja metsälaitumet. Rakennettua perinnemaisemaa ovat muun muassa
historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen sekä muinaisjäännökset.
Maankäytön suunnittelussa huomioitavia ovat uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiintymät sekä EU:n luontodirektiivin
IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Myös lintudirektiivin liitteen I mukaisten lintulajien esiintyminen tulee huomioida riittävällä tarkkuudella. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan Suomen uhanalaisten lajien Punaiseen kirjaan (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat
äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU)
lajit. Näiden lisäksi on luokiteltu silmälläpidettävät (NT) lajit, jotka eivät ole
valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueellisesti uhanalaiset lajit jaetaan kahteen
luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT).
3
SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS
3.1
Sijainti
Livojoki sijaitsee pääosin Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven kunnassa. Se saa
alkunsa Livojärvestä, Lapin läänin puolelta, Posion kunnasta. Livojoen kokonaispituus on 133 km ja se virtaa pääosin Pudasjärven kunnan luoteisosissa
laskien Iijokeen kaupunkikeskuksen länsipuolella. Livojoki virtaa Sarajärven,
Rytingin sekä Livon kylien kautta.
Suunnittelualue kattaa jokivarren Iijoesta aina Pudasjärven ja Posion kuntien
rajalle saakka. Kaava-alueen kokonaispituus on siten 122 km ja sen pinta-ala
on 68 km2. Suunnittelualue kattaa Livojoen rantaa keskimäärin noin 500 m
pääuoman molemmin puolin sekä lisäksi Rytinkijärven ranta-alueen.
3.2
Kaavoitustilanne ja maankäyttö
Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt 11.6.2003 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan
17.2.2005 ja siitä tehdyt valitukset käsiteltiin korkeimmassa hallintooikeudessa 25.8.2006. Kaava on kaikilta osin lainvoimainen. Maakuntakaavassa Livojoen rantayleiskaavan lähialueelle on osoitettu Pärjänsuon ja Sarakylän kyläkeskukset (at) sekä Syötteen matkailun vetovoima-alue / matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue (mv-2). Livojoki on Livon kylän
9.8.2013
Luontoselvitys
7 (40)
yläpuoliselta osuudelta osoitettu lohikannan elvytysohjelman ja uhanalaisen
eliöstön kannalta arvokkaaksi virtavesistöksi (av). Suunnittelualueelle sijoittuu maakuntakaavassa kahdeksan pohjavesialuetta ja osittain yksi valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva arvokas harjualue (MY-hs).
Kaava-alueelle sijoittuu osittain myös Sarajärven kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Tiestön osalta on osoitettu tieliikenteen yhteystarve Repovaaran alueelle.
Maakuntakaava on ohjeena yleiskaavoitukselle.
Kuva 2. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta.
9.8.2013
Luontoselvitys
4
SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOSUHTEET
4.1
Ilmasto
8 (40)
Pudasjärvi kuuluu pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Alueen ilmasto
on mantereinen, mille ovat tyypillisiä hyvin suuret vuotuiset lämpötilanvaihtelut. Maaston kohoaminen koillista kohti sekä paikalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti sademääriin sekä talven runsaslumisuuteen. Vuoden keskilämpötila Pudasjärven länsiosissa on noin +1,5 °C ja laskee koillista kohti
ollen Kuusamossa noin -0,5 °C. Vuoden kylmimmän kuukauden (tammikuu)
keskilämpötila on noin -11 – -14 °C ja lämpimimmän (heinäkuu) 14,5–
15,4 °C. Sademäärät ovat kunnan alavilla länsiosilla noin 550–650 mm vuodessa, mutta korkeammilla paikoilla lähellä 700 mm. Sateisimpia kuukausia
ovat heinä- ja elokuu, kuivimpia helmi–huhtikuu. Pudasjärven itä- ja pohjoisosat kuuluvat maamme runsaslumisimpiin alueisiin.
4.2
Maa- ja kallioperä sekä topografia
Livojokivarren kallioperä on pääasiassa yli 3100–2500 miljoonaa vuotta vanhaa arkeeista kallioperää. Alueen pääkivilajeja ovat granoidiset gneissit ja
migmatiitit sekä niiden sisään sulkeutuvat amfiboliitit. Pudasjärven kaupungin
pohjoisosissa arkeeisia kivilajeja leikkaavat terävästi varhaisproterotsooiset
diabaasit ja graniitit (Lehtinen ym. 1998). Alueella ei ole kalliopaljastumia.
Livojokivarren yleisin maalaji on moreeni, jota peittää paikoin ohut turvekerros. Livojoen laaksossa, jokiuoman lähellä on enimmäkseen karkeaa hietaa,
hiekkaa ja soraa jokikerrostumina. Yläjuoksulla, Sarajärven alueella, esiintyy
myös hienoa hietaa. Nämä tasaiset tai loivasti jokeen viettävät kentät on osin
raivattu pelloiksi ja jokiniityiksi (Johansson ym. 2004). Paikoitellen Livojokivarressa tavataan myös paksuturpeisia maalajeja.
Topografialtaan Livojoen alajuoksu on melko alavaa ja tasaista, mutta latvaosiltaan maanpinnan suhteellinen korkeus kohoaa jo yli 200 metriin, lähestyttäessä Koillismaan vaarajaksoa. Livojoen putouskorkeus on 137 m.
Kuva 3. Suunnittelualueen pohjoisosassa on suuria korkeuseroja, kuva Repovaaralta.
9.8.2013
Luontoselvitys
4.3
9 (40)
Pohjavedet
Suunnittelualueelle sijoittuu yhteensä viisi vedenhankintaan tärkeää pohjavesialuetta (I-luokka): Auralankangas-Riekinkangas (11615114), Nissinkangas (11615157), Penikkakangas (11615117), Uhkakangas (11615141) ja
Hylkilampi (11615125A) (kuva 4, taulukko 1). Suunnittelualueelle sijoittuu tai
siihen rajoittuu lisäksi yksi vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (IIluokka) sekä kahdeksan muuta pohjavesialuetta (III-luokka).
Kuva 4. Suunnittelualueelle ulottuvat tai sitä sivuavat pohjavesialueet.
9.8.2013
Luontoselvitys
10 (40)
Taulukko 1. Livojokivarren pohjavesialueet lueteltuna alavirrasta lukien (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta).
Nimi
Numero
Alueluokka
Muodostumisalueen
pinta-ala (km2)
Kokonaispinta-ala
(km2)
Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä (m3/d)
AuralankangasRiekinkangas
11615114
I
3,77
6,13
3200
Nissinkangas
11615157
I
0,08
0,25
50
Penikkakangas
11615117
I
0,20
0,77
120
Jakunkangas
11615151
III
0,73
1,54
500
Juominkiharju
11615142
III
0,32
0,94
200
Uhkakangas
11615141
I
0,23
0,51
120
Seipikangas
11615140A
II
1,39
2,97
1200
Autiolampi
11615139
III
0,21
0,61
150
Rytinki
11615137
III
2,22
3,40
1500
Murtoselkä
11615128
III
0,73
1,39
500
Nuorunka
11615126
III
0,44
1,49
300
Hylkilampi
11615125A
I
0,55
0,84
300
11615501
III
5,77
8,39
4500
12614141A
III
0,43
0,70
250
KilsikangasIsokivenkangas
Koirakangas
4.4
Vesistöt
Suunnittelualue sijoittuu kokonaisuudessaan Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueelle (VHA4) ja Iijoen valuma-alueelle (61) ollen Iijoen toiseksi suurin sivujoki. Livojoen valuma-alue (61.5) jakaantuu edelleen yhdeksäksi toisen jakovaiheen alueeksi, joista kaava-alue sijoittuu pääosin Livojoen alaosan alueelle
(61.51), Livojoen keskiosan alueella (61.52) sekä Livojärven alueelle (61.53)
(kuva 5). Livojoen valuma-alueen kokonaispinta-ala on 2252 km2 ja järvisyysprosentti 3,2. Livojoella on putouskorkeutta yhteensä noin 137 m.
Jokityypiltään Livojoki luokitellaan suureksi kangasmaiden joeksi (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta). Jokityyppi vastaa luontotyyppiä keskisuuret havumetsävyöhykkeen joet, joka on luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi
(NT) ja vaarantuneeksi (VU) Etelä-Suomen alueella (Raunio ym. 2008), mihin
Livojoen alaosa kuuluu. Livojoen suurin järvi on Rytinkijärvi. Suurimpia Livojokeen laskevia jokia ovat Pärjänjoki, Nuorunkajoki, Kouvanjoki ja Mäntyjoki.
Livojoki meanderoi hienojakoisen maa-aineksen keskellä, minne on muodostunut useita juoluoita eli makkarajärviä. Alaosaltaan Livojoki virtaa paikoitellen melko rauhallisesti, mutta joen yläjuoksulla on runsaasti koskia.
9.8.2013
Luontoselvitys
11 (40)
Kuva 5. Suunnittelualueen sijoittuminen Livojoen valuma-alueelle.
Livojoen alaosan Hanhikoskella on valtakunnallinen virtaamahavaintopaikka.
Vuosien 1980–2010 havaintojen perusteella keskivirtaama Hanhikoskessa on
26 m3/s. Hanhikosken havaintoihin perustuen keskivirtaama Livojoen alaosalla on 29 m3/s. Vähäisestä järvisyydestä johtuen virtaaman vaihtelut Livojoessa ovat hyvin suuria. Keskiylivirtaama (MHQ) Livojoen alaosalla on 89 m 3/s ja
ylivirtaama (HQ) 433 m3/s. Keskialivirtaama on 8,4 m3/s ja alivirtaama 4
m3/s. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)
Laajaan biologiseen, fysikaalis-kemialliseen sekä hydrologis-morfologiseen
aineistoon perustuva Livojoen ekologinen kokonaisluokka on erinomainen.
Fysikaalis-kemialliset tekijät (veden laatu) ilmentävät hyvää tai erinomaista
tilaa. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)
9.8.2013
Luontoselvitys
12 (40)
Kuva 6. Näkymää Rytingistä, Livojoen ylittävältä sillalta Seipikankaan suuntaan.
Livojoen vesi on humuspitoista ja rautapitoisuudet ovat olleet korkeita johtuen valuma-alueen suomaista. Kemiallinen hapen kulutus on ollut 2000-luvulla
Livojen alaosan Kyngäksen havaintopaikalla keskimäärin 13 mg/l ja rautapitoisuus 1155 µg/l. Fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi Suomen virtahavaintopaikkojen keskiarvopitoisuutta matalampia. Myös typpipitoisuudet ovat olleet matalia, ilmentäen karua, erinomaisessa tilassa olevaa vesistöä. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla keskimäärin 25 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 324 µg/l. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)
Livojoen valuma-alue on suurimmaksi osaksi rakentamatonta metsämaata.
Valuma-alueella ei ole tällä hetkellä lainkaan turvetuotantoa, mutta sinne on
suunnitteilla useita turvetuotantohankkeita. Asutus ja maatalousmaat ovat
keskittyneet Livojoen ja suurimpien järvien rannoille.
Livojokea on aikanaan perattu voimakkaasti uiton tarkoituksiin, mutta uittosääntöjen kumoamisen jälkeen lähes kaikki joen virtapaikat on kunnostettu
ja kuivilleen jääneet sivu-uomat vesitetty. Livojoki on vesivoiman suhteen
rakentamaton ja se kuuluu Iijoen vesistön keski- ja yläosan koskiensuojelulailla (35/1987) suojeltuihin vesistöihin.
Koskiensuojelulaki sisältää 53 erillistä suojelukohdetta eli yksittäistä koskea,
jokiosuutta tai vesistöaluetta. Koskiensuojelulain 1 §:n kohdan 40 mukaan
uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua
lupaa Iijoen vesistön keski- ja yläosassa. Hallituksen esityksessä koskiensuojelulaiksi on todettu, että suojeltavaan alueeseen sisältyvät Iijoen pääuoma
sivuvesistöineen Taivalkosken kunnassa sijaitsevalta Jokijärveltä Yli-Iin kunnassa sijaitsevalle Haapakoskelle, Kostonjoki Iijoesta Kostonjärven säännöstelypadon alapuolelle sekä Livojoki (Häkkinen ym. 2005).
Rytinkijärvi sijaitsee Livojen keskiosan alueella Rytinkijärven alueella (61.522
bif.). Rytinkijärven pinta-ala on 98,9 ha, ja se saa vetensä pääosin järven
itäpuolelta laskevista ojista, jotka saavat alkunsa valuma-alueen itäosista
Syötteen kansallispuiston alueelta. Rytinkijärven Valuma-alue on suurelta
osin rakentamatonta, mutta järven rannoilla on vapaa-ajan asutusta ja jonkin
verran vakituista asutusta sekä peltomaita. Kansallispuistoaluetta lukuun ottamatta valuma-alue on pääosin ojitettua suo- ja metsämaata.
Rytinkijärvi on tyypiltään matala humusjärvi (Mh) ja toissijaiselta tyypiltään
pieni humusjärvi (Ph). Järven ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Vuosien 1975–
2000 vedenlaatuhavaintojen (n=31) mukaan järven kokonaisfosforipitoisuus
on ollut keskimäärin 24 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 304 µg/l ja klorofylli-a
pitoisuus 5,5 µg/l. Kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 11 mg/l,
rautapitoisuus 1025 µg/l ja väriluku 95 mg Pt/l. Järven pH on vaihdellut välillä 6,2–7,2. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta).
9.8.2013
Luontoselvitys
13 (40)
Kuva 7. Rehevää lehtomaista rantametsää Livojoen alajuoksulla
4.5
Kasvillisuuden yleispiirteet
Livojoki kuuluu alaosiltaan keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeen
Pohjanmaan lohkoon, keskiosiltaan pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Peräpohjolan lohkoon ja latvaosiltaan pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Kainuun–Kuusamon lohkoon. Suokasvillisuuden aluejaossa Livojoki kuuluu Pohjois-Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen.
Alueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kangasmetsiä ja metsäkasvillisuus on melko karua. Jokivarren metsienkäsittely on talousmetsäalueille tavanomaista ja metsäojitusten vaikutukset ulottuvat osin myös Livojoen pääuomaan saakka, joka kuitenkin on pääosin luonnontilainen tai sen kaltainen.
Jokivarteen on jätetty metsänuudistusalojen kohdalla pääosin riittävä puustoinen suojavyöhyke. Jokivarressa sekä järvien ja lampien rannoilla kasvillisuus on muuta aluetta rehevämpää ja kuivemmilla korkeilla rantatörmillä
esiintyy lehtipuuvaltaisia metsiä, joiden aluskasvillisuudessa vallitsevat metsävarpujen sijaan lehtojen ja rantaluhtien ruohovartiset kasvit (kuva 7.).
Valtion metsien avohakkuut saivat 1960- ja 1970-luvuilla runsaasti kielteistä
julkisuutta. Pudasjärven ja Posion rajamailla sijaitseva nk. ”Osaran aukea” oli
kooltaan 20 000 hehtaaria, ja se sijoittuu osittain Livojoen pohjoisosan alueelle. Tämä selittää hyvin yläjuoksun metsien yksipuolista rakennetta, ja
koska alueet ovat voimakkaassa metsätalouskäytössä, sieltä puuttuvat lähes
kokonaan vanhat ja varttuneemmat metsät.
Kuva 8. Livojoen rantaa suunnittelualueen pohjoisosassa Karjalaisen kosken kohdalla
(Lentokuva Vallas Oy). Kuvasta on nähtävissä joen perkauksen ja suoristamisen vaikutukset.
9.8.2013
Luontoselvitys
14 (40)
Kuva 9. Suunnittelualueelle hyvin tyypillistä kuivaa mäntykangasta Jakunkankaalla.
Kuva 10. Suunnittelualueen metsät ovat pääasiassa voimakkaassa metsätalouskäytössä, kuva Isonkivenkankaalta.
Kuva 11. Livojoen tuntumassa esiintyy paikoin myös tuoreita ja rehevän lehtomaisiakin metsätyyppejä. Kuvassa tuoretta kangasta Rytinkikoskien alueelta.
9.8.2013
Luontoselvitys
15 (40)
Kuva 12. Vastasuo on laaja aapasuo Livon kylän pohjoispuolella.
Pudasjärvellä soiden osuus pinta-alasta on suuri, ja alueen suot kuuluvat
pääosin aapasuoyhdistymätyyppiin. Alueen suot ovat suhteellisen matalia
(Hänninen & Hyvärinen 1990), ja suurin osa niistä on ojitettu. Suotyypeistä
rämeet ovat yleisimpiä. Livojoen tuntumassa on useita laajoja ojittamattomia
avosuoalueita, jotka ovat linnustollisesti merkittäviä kohteita. Livojoen ympärillä on useita Natura-alueita, jotka kuuluvat myös soidensuojeluohjelmaan.
Joen luontaiset tulvat pitävät saarten ja alavien rantojen niittyjä avoimina.
Aikoinaan jokivarren luonnonniittyjä on niitetty hyvin tarkoin karjan rehuksi,
ja Pudasjärvellä parhaat niityt olivatkin jokiuomien varsilla. Livojoessa on
muutamin paikoin myös hiekkarantaisia alavampia osuuksia. Joen rannat
ovat enimmäkseen jyrkkäpiirteisiä moreenimaan törmiä, mutta erilaisten rantatyyppien monipuolinen vaihtelu lisää joen ekologista monimuotoisuutta.
Rehevimmille paikoille jokivarteen sekä järvien rannoille ja soille on aikoinaan
raivattu peltoja. Avoimia viljelykäytössä olevia laajempia peltoalueita on Sarajärven, Nuorungan, Suvannonkylän, Yli-Livon, Livon ja Ala-Livon kylien alueella. Pienempiä peltoalueita sijoittuu lisäksi koko jokivarren alueelle. Pellot
ja niityt ovat käytön loputtua osin pensoittuneet ja metsittyneet luontaisesti
tai ihmisen toimesta. Alueen merkittävintä kulttuurivaikutteista maisemaa
edustaa Aittojärven–Kynkään valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka
on Pohjois-Pohjanmaan nevalakeudelle tyypillistä järvenrantojen ja jokivarsien asutusta vähäisine viljelyksineen.
Kuva 13. Avointa jokivarren viljelysmaisemaa Suvannon kylän eteläpuolella.
9.8.2013
Luontoselvitys
16 (40)
Kuva 14. Livojoki sijaitsee poronhoitoalueella ja poro onkin alueen näkyvin nisäkäs.
4.6
Eläimistön yleiskuvaus
Kaava-alue sijoittuu kokonaisuudessaan Oulun Pohjanmaan (Oba) eliömaantieteelliselle alueelle.
4.6.1
Nisäkkäät
Livojokivarren nisäkäslajisto koostuu pääosin alueellisesti tavanomaisesta nisäkäslajistosta, jonka runsaimpia lajeja ovat mm. metsäjänis, kettu, hirvi sekä useat eri pikkunisäkäslajit. Inventointikesänä 2011 alueen myyräkannat
olivat erittäin korkealla. Laajojen ja rauhallisten metsäisten seutujen vuoksi
alueella esiintyy myös suurpetoja, joista yleisin on karhu.
Koko Livojoen suunnittelualue kuuluu poronhoitoalueeseen.
4.6.2
Linnusto
Livojoen alueella levittäytyvät Pohjois-Pohjanmaalle ja Pudasjärvelle luonteenomaiset laajat metsä- ja aapasuoalueet sekä paikoin jokivartta kirjavoivat peltolaikut. Alueen linnusto koostuu pääosin näille elinympäristöille tyypillisistä ja yleisistä lajeista. Edellisen valtakunnallisen lintuatlaskartoituksen
mukaan alueen eteläosissa pesivän maalinnuston keskimääräinen tiheys oli
125–150 paria / km2, mutta linnuston tiheys laskee pohjoista kohti ollen alueen pohjoisosissa 100–125 paria / km2 (Väisänen ym. 1998). Suomen III lintuatlaksen mukaan suunnittelualueelle ulottuvilla lintuatlasruuduilla on havaittu yhteensä 124 lintulajia, joista 95 lajia on tulkittu varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011).
Suunnittelualueen linnustollisesti arvokkaimpia kohteita ovat luonnontilaiset
ja rimmikkoiset aapasuot sekä Sarajärven–Ihmelammen rehevä lintuvesikokonaisuus, jotka on arvotettu myös kansallisesti arvokkaiksi lintualueiksi eli
FINIBA-alueiksi (kuva 18). Suoalueilla pesii arvokas ja monilajinen kahlaajalajisto, joita lähistöllä pesivät muuttohaukat saalistavat. Sarajärven–
Ihmelammen alue on alueellisesti arvokas vesilintujen pesimäalue. Livojoen
ja siihen laskevien purojen rehevämmät varsimetsät kasvattavat elinympäristöjen monipuolisuutta ja lintujen monimuotoisuutta ympäristön karumpiin
metsiin ja suovaltaisiin alueisiin verrattuna. Jokivarren peltoalueilla ja ihmisen läheisyydessä pesii myös kulttuurivaikutteisille alueille tyypillisiä lintulajeja. Suunnittelualuetta ympäröivillä laajoilla ja suhteellisen rauhallisilla metsäalueilla pesii myös suojelullisesti arvokkaita petolintuja, kuten maakotkia.
Luontoselvityksen yhteydessä havaitut lintulajit olivat suurimmilta osin alueellisesti yleisiä ja runsaita metsälintulajeja. Alueella havaittiin kohtalaisen
runsaasti metsäkanalintuja, joista yleisimmin havaittiin teeren, metson ja
pyyn poikueita. Livojokivarren korpimaisilla osilla sekä soiden reuna-alueilla,
9.8.2013
Luontoselvitys
17 (40)
varsinkin keski- ja yläjuoksulla, havaittiin melko yleisesti pohjansirkkuja, joka
on voimakkaasti taantunut laji ja luokiteltu vaarantuneeksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010). Joen yläjuoksulla, Repovaaran lounaispuolella (ks. kansikuva), havaittiin laulava lapinuunilintu, joka
on Pohjois- ja Itä-Suomen harvalukuinen pesimälaji.
4.6.3
Kalat ja muut vesieläimet
Livojoki on Iijoen arvokkaimpiin kuuluvia sivujokia mm. hyvän kalakantansa
vuoksi. Livojoki on tunnettu kalastuskohde runsaine koskineen, missä pääsaalislajit ovat harjus, taimen ja kirjolohi. Joen kalakantoja tuetaan poikasistutuksin.
Livojoki kuuluu osana Vaelluskalat palaavat Iijokeen 2008–2010 –hankkeeseen, missä lohia ja meritaimenia on siirretty Iijoen voimalaitosten yläpuolelle tavoitteena palauttaa jokiin niiden luontainen jalokalakanta. Alustavien tulosten mukaan Livojoelta onkin jo löydetty siellä kuteneiden lohien poikasia
(Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Joessa lisääntyvä lohikalakanta
edesauttaa myös jokihelmisimpukan lisääntymistä alueella.
Livojoessa, varsinkin sen yläosalla, on suhteellisen vahva jokihelmisimpukkaeli raakkukanta. Erittäin uhanalaista jokihelmisimpukkaa (Margaritifera margaritifera) on käsitelty tarkemmin kappaleessa 5.2.
5
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
5.1
Natura-alueet ja muut suojelualueet
Syötteen Natura-alue (FI03828) sijaitsee lähimmillään noin 2,3 km etäisyydellä suunnittelualueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 18796 ha ja
se on suojeltu luonto- (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin (SPA, Specially Protected Area) perusteella. Syötteen Natura-aluerajaukseen sisältyvät myös seuraavat, suunnittelualueen läheisyyteen sijoittuvat
suojelualueet tai suojeluohjelmien
alueet: Syötteen kansallispuisto
(KPU110033), Syöte–Salmitunturin IBA ja FINIBA -alue (FI029) sekä Syötteen vanhojen metsien suojelualue (AMO110207) (kuvat 17 ja 18). Syötteellä
sijaitsee alueellisesti arvokas vanhojen metsien ketju, jolla on pituutta noin
25 km. Syötteen alueen metsät ovat pääosin lakialueen kuusikoita, mutta
eteläisemmillä ja alavammilla osilla lajistossa esiintyy myös eteläisempiä piirteitä. Syötteellä kasvavat Suomen eteläisimmät tunturikasvit, kuten esim.
riekonmarja. Alueella esiintyy myös lehtoja ja lettoja sekä ultraemäksisiä kallioita. Syötteen alue on myös merkittävä retkeily- ja virkistysalue.
Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat
pikkujoet ja purot (<1 %), lehdot (<1 %), humuspitoiset lammet ja järvet
(<1 %), luonnonmetsät (60 %), aapasuot (25 %), silikaattikalliot (<1 %),
kalkkikalliot (<1 %), vaihettumissuot ja rantasuot (1 %), kalkkilammet ja
järvet (<1 %), puustoiset suot (5 %), kosteat suurruohoniityt (<1 %), runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (<1 %), alavat niitetyt niityt (<1 %), vuoristojen niitetyt niityt (<1 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %) ja letot (1 %).
Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat helmipöllö,
kapustarinta, kurki, liro, metso, palokärki ja pyy. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin liitteen II lajit ovat ilves, liitoorava, karhu, saukko, lapinleinikki ja lettorikko.
Kaakkurinrimpien Natura-alue (FI1103824) sijoittuu lähimmillään noin
200 m etäisyydelle suunnittelualueesta (kuva 16). Alue on kooltaan 91 ha ja
sen aluetyyppi on SCI/SPA. Kaakkurinrimpien Natura-aluerajaukseen sisältyvät kokonaan tai osittain myös Kaakkurinrimpien soidensuojeluohjelman
9.8.2013
Luontoselvitys
18 (40)
kohde (SSO110420) sekä Suomen linnustollisesti arvokkaisiin alueisiin kuuluva Livojoen alajuoksun soiden FINIBA-alue (810325) (kuvat 17 ja 18). Kaakkurinrimmet on karu keidassuo, joka kuuluu Karhusuon ja Kaakkurinrimpien
muodostamaan laajempaan suokokonaisuuteen. Alueen keskeisimmällä kohdalla on linnustoltaan monipuolista runsasallikoista suota ja alueen itäosassa
sijaitsevan suorantaisen Iso Kataisen ympäristössä on paikoin melko märkiä
sekä karuja soita. Alueen suolinnusto on edustava ja monipuolinen, ja alueella pesii yhteensä noin 20 lajia vesilintuja ja kahlaajia.
keidassuot (91 %) sekä humuspitoiset lammet ja järvet (3 %). Lintudirektiivin liitteen I lajeista suojeluperusteissa mainitaan kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kuikka, kurki, laulujoutsen, liro, mehiläishaukka, metso, palokärki,
sinisuohaukka, suokukko, suopöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Soininsuon–Kapustasuon Natura-alue (FI1103804) sijoittuu lähimmillään
noin 1,6 km etäisyydelle kaava-alueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan
2491 ha, ja sen aluetyyppi on SCI/SPA. Soininsuon–Kapustasuon Naturaaluerajaukseen sisältyvät kokonaan tai osittain myös Soidinsuon ojitusrauhoitusalue, joka on soidensuojeluohjelman kohde (SSO110445), Soininsuon soidensuojelualue, joka kuuluu valtion mailla oleviin luonnonsuojelualueisiin ja
soidensuojelualueisiin (SSA110099) sekä Livojoen alajuoksun soiden FINIBAalue (kuvat 17 ja 18). Alueella edustavimmilla rimpisillä aapasoilla pesii arvokas linnusto ja alueella on runsaasti uhanalaisia lintuja kasvilajeja. Soininsuo on Pohjois-Pohjanmaan laajimpia rimpisiä avosoita ja Kapustasuo on
edustava avoin ja karu aapasuo. Alueella esiintyy paikoin myös runsasruohoista lettonevaa, hienoja luhtia ja tulvaniittyjä. Kapustalammen pohjoispuolella on kasvillisuudeltaan mielenkiintoinen lähde.
humuspitoiset lammet ja järvet (1 %), pikkujoet ja purot (<1 %), keidassuot
(2 %), vaihettumissuot ja rantasuot (<1 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %), letot (<1 %) sekä aapasuot (87 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin
liitteen I linnut ovat ampuhaukka, kalatiira, kapustarinta, kurki, laulujoutsen,
liro, mehiläishaukka, metso, palokärki, pohjantikka, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi
laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Kaahlo-ojan–Susisuon Natura-alue (FI1103814) sijoittuu lähimmillään
noin 3,3 km etäisyydelle suunnittelualueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 1851 ha ja sen aluetyyppi on SCI. Kaahlo-oja (860 ha) kuuluu vanhojen
metsien suojeluohjelmaan (AMO110145) (kuva 17). Kaahlo-ojan metsät ovat
luonnontilaisia mänty- tai kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on paikoin runsaastikin lahopuuta. Alueen suot ovat enimmäkseen luonnontilaisia karuja
rämeitä ja nevoja, mutta purojen varsilla on myös runsaslahopuisia korpia.
Susisuo on edustava aapasuo, jonka keskeisillä osilla sijaitsee laaja koivulettoalue ja itäosassa on rinnesoita. Kaahlo-oja–Susisuo on alueellisesti poikkeuksellisen laaja yhtenäinen metsä- ja suoalue.
pikkujoet ja purot (<1 %), aapasuot (60 %), vaihettumissuot ja rantasuot (7
%), keidassuot (10 %), luonnonmetsät (10 %), letot (3 %) sekä puustoiset
suot (10 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat
ampuhaukka, kapustarinta, kurki, laulujoutsen, liro, suokukko ja vesipääsky.
Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueen suojeluperusteissa mainitaan lettorikko.
Ruosuo–Isosuon Natura-alue (FI1103809) sijoittuu lähimmillään noin 2,5
km etäisyydelle kaava-alueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 508 ha ja
sen aluetyyppi on SCI/SPA. Ruosuolla on monipuolinen linnusto, mihin kuuluu
useita uhanalaisia lajeja. Edustavat rimpinevat, luhtaiset suotyypit sekä lähteiset lettonevat ovat alueelle tyypillisiä. Suon rehevimmillä osilla kasvaa
9.8.2013
Luontoselvitys
19 (40)
vaateliasta kasvilajistoa. Isosuo on erillinen ojitusalueen avulla Ruosuosta
erotettu märkä ja osin keidassuomainen karu suo.
humuspitoiset lammet ja järvet (5 %), keidassuot (10 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %) sekä aapasuot (83 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat kapustarinta, kuikka, kurki, liro, laulujoutsen, metso, pohjantikka, sinisuohaukka, suokukko ja uivelo. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Seipikankaan Natura-alue (FI1103800) sijoittuu osittain kaava-alueelle
(kuvat 15 ja 16). Natura alue on kooltaan 314 ha ja sen aluetyyppi on SCI.
Natura-aluerajaukseen sisältyy myös harjujensuojeluohjelman kohde Seipikangas (HSO110111), joka on esitetty maakuntakaavassa merkinnällä arvokas harjualue (MY-hs). Natura-alueella ovat myös soidensuojeluohjelman
kohde Seipikankaan korpi (SSO110442) sekä yksityisten mailla olevat luonnonsuojelualueet Martanmäen luonnonsuojelualue (YSA118356) ja Seipikankaan luonnonsuojelualue (YSA117714) (kuvat 17). Seipikangas on soiden
ympäröimä erikoinen harjumuodostuma, jonka deltamaisten liepeiden kainaloissa on useita lampia ja tihkupintoja sekä keskiravinteinen lähde. Seipikankaan korvessa on luhtaisia ja lähteisiä nevoja sekä Livojokivarren tulvaniittyjä. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit
ovat humuspitoiset lammet ja järvet (5 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %),
vaihettumissuot ja rantasuot (20 %) sekä puustoiset suot (15 %). Suojeluperusteissa mainitaan lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji lettorikko.
Suomen tärkeisiin lintualueisiin kuuluva Ihmelampi–Sarajärvi (FINIBA,
810021) sijoittuu lähimmillään noin 0,7 km etäisyydelle kaava-alueesta. Alue
on kooltaan 278 ha. Ihmelampi-Sarajärvi on keskikokoinen, rehevöitynyt peltojen, metsien ja soiden ympäröimä järvi.
Kuva 15. Seipikankaan Natura-alue ulottuu osin suunnittelualueelle Rytingin länsipuolella.
9.8.2013
Luontoselvitys
20 (40)
Kuva 16. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat Natura-alueet.
9.8.2013
Luontoselvitys
21 (40)
Kuva 17. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat luonnonsuojeluohjelmien alueet sekä muut luonnonsuojelualueet.
9.8.2013
Luontoselvitys
22 (40)
Kuva 18. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat kansainvälisesti tärkeät (IBA) ja kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA).
9.8.2013
Luontoselvitys
5.2
23 (40)
Uhanalaiset ja arvokkaat lajit
Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen uhanalaisten lajien Punaiseen kirjaan 2010 (Rassi ym. 2010), joka on laadittu IUCN:n uuden uhanalaisuusluokituksen ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille arvioiduille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi niiden elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole
uhanalaisia. Alueellisesti uhanalaisten lajien (Rassi ym. 2001) osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osaalueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja
alueellisesti uhanalaiset (RT).
EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, jolloin niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen
luonnonsuojelulain nojalla (LSL 49 §) kiellettyä.
EU:n lintudirektiivin liitteessä I luetellaan erityistä suojelua edellyttäviä luonnonvaraisia lintulajeja, joiden suojelua ja elinympäristöjen säilymistä direktiivi turvaa. Lajien suojelemiseksi EU:n jäsenmaiden on osoitettava erityisiä
suojelualueita (SPA = Specially Protected Areas) eli lintudirektiivin perusteella
suojeltuja Natura-alueita.
Maankäytön suunnittelussa tulee lisäksi huomioida myös etenkin erityisesti
suojeltavien eliölajien (LsL 46 § ja 47 §) esiintymät.
Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku on erittäin
uhanalainen (EN) laji, ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaisiin lajeihin. Puhtaissa ja luonnontilaisissa virtavesissä elävän jokihelmisimpukan pääasiallisiksi uhiksi on lueteltu vesirakentaminen, jokien perkaukset ja ruoppaukset sekä muut uomaa tai virtaamaa muuttavat toimet,
isäntäkalojen väheneminen tai häviäminen esimerkiksi jokien patoamisen
vuoksi, metsien ja soiden ojitukset sekä vesien likaantuminen tai rehevöityminen. Merkittävin lajin uhanalaistumiseen vaikuttanut syy oli helmenpyynti,
joka loppui lajin rauhoittamiseen vuonna 1955 (Rassi ym. 2010). Raakkua on
pyydetty mm. Livojoen Kynkäänlammella ja sen alapuolisilla alueilla (Iijoen
suojeluyhdistys 2008). Livojoella jokihelmisimpukkaa esiintyy paikoitellen joen keskijuoksulla, mutta vahvin kanta on joen yläjuoksulla. Jokihelmisimpukan esiintyminen joessa indikoi hyvää vedenlaatua ja joen luonnontilaisuutta.
Raakku reagoi herkästi veden laadun, kiintoainekuormituksen, virtauksen ja
pohjan laadun muutoksiin. Purotaimen on välttämätön raakun lisääntymiskierrossa, koska sen toukkavaiheet, eli glokidiot talvehtivat kalan kiduksissa.
Raakun ja taimenen esiintyminen on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, joka voi vaikuttaa vesistön kuntoon ja veden laatuun. Jokihelmisimpukan
tarkemmat esiintymistiedot ovat viranomaisen julkisuudesta annetun lain
(621/1999, 24 §, 1 mom.) nojalla salassa pidettäviä, koska tiedon julkisuus
saattaisi vaarantaa kyseisten lajien suojelua. Tiedot on kuitenkin viety kaavoittajan ja viranomaisten tietoon.
Lettorikko (Saxifraca hirculus) on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) lajiksi, ja
se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) mukaisiin lajeihin.
Lettorikon kasvupaikkoja ovat ravinteikkaat letot ja lähteiden liepeet. Sen
elinympäristöjen määrä ja levinneisyysalue ovat supistuneet. Lajia uhkaavat
ojitus ja turpeenotto sekä vesien rakentaminen, jotka vaikuttavat kasvupaikkojen vesitalouteen. Livojoella lettorikkoa esiintyy joen yläjuoksun soilla.
Silmälläpidettäviä kasvilajeja (NT) ovat alueella esiintyvät ahonoidanlukko,
ahdinsammal ja tulvasammal. Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) kasvaa hiekkaisilla laidunkedoilla ja niityillä. Sen voi löytää myös vanhoilta pihoilta, peltojen laidoilta, tienvarsiniityiltä, rantatörmistä ja pensaikoista. Ahdinsammalen (Platyhypnidium riparioides) kasvupaikkoja ovat kosket, joet ja
purot. Se kasvaa kiviin tai puunjuuriin kiinnittyneenä vesirajassa tai veden alla. Ahdinsammalen kasvupaikkojen vähenemiseen ja heikkenemiseen ovat
9.8.2013
Luontoselvitys
24 (40)
vaikuttaneet ojitukset, purojen perkaamiset, vesistörakentaminen ja vesistöjen rehevöityminen. Tulvasammal (Myrinia pulvinata) kasvaa purojen ja jokien varsilla ajoittain tulvan alle jäävien lehtipuiden ja pensaiden sedimentin
peittämillä rungoilla. Tulvasammalen elinympäristöt ovat vähentyneet vesien
säännöstelyn ja koskien perkauksen sekä rantojen raivauksen takia.
Kuva 19. Kullero
Alueellisesti uhanalaisista (RT) putkilokasvilajeista alueella esiintyy pulskaneilikka (Dianthus superbus), siniyökönlehti (Pinguicula vulgaris) ja kullero
(Trollius europaeus). Pulskaneilikan kasvupaikkoja ovat jokien hiekka- ja sorarannat, rantaniityt, kallionpenkereet, kuivat kyläkedot, tienvarret ja pientareet. Siniyökönlehti kasvaa lettomaisilla soilla, kosteilla niityillä, lähteikköjen
laiteilla ja rannoilla. Siniyökönlehden vähenemiseen ovat vaikuttaneet ojitukset. Kulleron kasvupaikkoja ovat tulvapensaikot ja joenvarsiniityt. Kulleroa on
käytetty myös koristekasvina, joten sitä voi esiintyä myös puutarhakarkulaisena pihoilla ja pelloilla. Pulskaneilikka, siniyökönlehti ja kullero ovat levinneisyydeltään pohjoisia kasvilajeja.
Alueellisesti uhanalaisista sammalista (RT) alueella esiintyy viitasammal, rosopurosammal ja purokorvasammal. Viitasammal (Leskea polycarpa) kasvaa
jokivarsissa tulvanalaisissa rantametsissä ja pensaikoissa puiden ja pensaiden sedimentin peittämillä rungoilla, joskus kivillä ja lahopuulla. Kanta on
Etelä-Suomessa elinvoimainen. Rosopurosammal (Hygrohypnum duriusculum) kasvaa purokivillä ja kallioilla upoksissa ja joskus vesirajassa, ja sen
kanta on taantunut etelässä vesien rakentamisen ja likaantumisen vuoksi.
Purokorvasammal (Jungermannia exsertifolia subsp. cordifolia) kasvaa purotai lähdekivillä virtaavissa vesissä, ja sen levinneisyys on painottunut Skandinaviassa etelä- ja keskiosiin.
Muuttohaukka (Falco peregrinus) on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, minkä
lisäksi se luetaan EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja se on säädetty
Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen perusteella erityistä suojelua vaativien lajien joukkoon. Muuttohaukka on levinneisyydeltään pohjoisten laajojen
aapasuoalueiden laji, jonka pesimäkanta Livojoen valuma-alueella on vahva.
Se pesii Livojokivarren rimpisimmillä laajoilla suoalueilla ja saalistaa siellä pesiviä lintuja tai vierailee lähialueen kosteikoilla saalistamassa.
9.8.2013
Luontoselvitys
25 (40)
Kuva 20. Seiterinojan luonnontilaista rantaa.
5.3
Luonnon kannalta arvokkaat kohteet
Suunnittelualueen luonnon kannalta arvokkaat alueet on esitetty liitekartoilla
yksittäisinä kohteina (mm. puronvarret) tai useiden luontotyyppien muodostamina laajempina kokonaisuuksina (esim. rehevä sivu-uoma, koski, tulvaniityt). Näillä alueilla on metsä- ja/tai vesilain mukaisia kohteita, uhanalaisia
luontotyyppejä tai perinnebiotooppeja ja ne toimivat yleensä uhanalaisen tai
muutoin arvokkaan lajiston elinympäristöinä. Alueet on numeroitu ja esitetty
kohteittain liitteessä 1. Kohteet on rajattu kartoille pääasiassa suunnittelualueen rajoja noudattaen, mutta kohteiden luonnonolot voivat jatkua vastaavanlaisina myös suunnittelualueen ulkopuolelle. Etenkin useat ojittamattomat
suoluontokohteet ovat laajoja ja niiden edustavimmat osat sijoittuvat usein
suunnittelualueen ulkopuolelle.
Luonnonsuojelulain 29 § mukaisista arvokkaista luontotyypeistä suunnittelualueen eteläosaan sijoittuu luonnontilaisia hiekkarantoja, jotka sijaitsevat tulvanalaisten saarten rannoilla (luontokohde 57). Suunnittelualueen maantieteellinen sijainti ja luonnon yleispiirteet huomioiden muiden luonnonsuojelulaissa lueteltujen luontotyyppien esiintyminen alueella on hyvin epätodennäköistä, yksittäisiä perinnebiotooppeihin liittyviä maisemapuita lukuun ottamatta.
Suunnittelualueella on useita vesilain 2 luvun 11 §:n ja 3 luvun 2 §:n suojelemia luontotyyppejä, kuten pieniä havumetsäalueen puroja ja alle 1 ha suuruisia lampia.
Suunnittelualueen maastoinventoinneissa metsälain 10 § mukaisina erityisen
tärkeinä elinympäristöinä tai muina arvokkaina elinympäristöinä havaittiin
lehtoja, purojen ja pienten lampien välittömiä lähiympäristöjä, ruoho- ja heinäkorpia, vähäpuustoisia soita, pienialaisia tulvametsiä ja tulvasaarten ja rantojen rantaluhtia sekä lahopuustoisia vanhoja havu- ja sekametsiköitä.
Uhanalaisista luontotyypeistä alueella esiintyy metsien, soiden, virtavesien ja
perinnebiotooppien luontotyyppejä. Merkittävimmät Livojoen uhanalaisista
luontotyypeistä liittyvät perinnebiotooppeihin (metsälaitumet, CR) tulvaniittyihin (EN) ja tulvametsiin (VU). Alueen tulvaniittyjen edustavuus on tosin
kärsinyt, ja suurinta osaa uhkaa umpeenkasvu ja pensoittuminen jokivarsien
niittytalouden loputtua. Alueen merkittävimmät uhanalaiset luontotyypit on
lueteltu luontokohteittain liitetaulukossa.
9.8.2013
Luontoselvitys
26 (40)
Kuva 21. ja 22. Edustavimmat tulvanalaiset rantaniityt ovat tuoreita heinätulvaniittyjä
ja osin suurruohotulvaniittyjä (yllä). Aivan rantavyöhykkeessä niityt ovat suursaratulvaniittyjä ja kortetulvaniittyjä (alla).
Arvokkaiden luontotyyppien uhanalaistumisen syitä suunnittelualueella ovat
olleet muun muassa soiden ojitukset, metsätalous, rakentaminen, jokien perkaukset (mm. uitto) ja maatalouden muutokset. Metsämaan kuivattamiseksi
ja puuston kasvun lisäämiseksi suunnittelualueen puustoiset suot, etenkin
korvet, on pääosin ojitettu ja purojen uomia on usein perattu ja oiottu.
Suunnittelualueelle sijoittuvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset
metsät sekä soiden luontotyypeistä puustoiset suot (mm. korvet) ovat yleensä hyvin pienialaisia.
Metsälain mukaisista kohteista lehtoja ja reheviä korpia esiintyy vaaranrinteiden kuusikoissa sekä usein hyvin kapea-alaisesti purojen varsilla. Suunnittelualueella ei ole avokallioita, mutta heti alueen ulkopuolella, Kilsivaaralla ja
Välikankaalla, on muutama kallioluontokohde. Pieniä lampia esiintyy koko
suunnittelualueella, ja niistä luonnontilaisimmat on rajattu metsä- ja/tai vesilain mukaisina luontokohteina.
9.8.2013
Luontoselvitys
27 (40)
Kuva 23. Seipikankaan Natura-alueella sijaitsee useita harjujen väliin syntyneitä suorantaisia lampia.
5.3.1
Vesistöt
Pienvesien lähiympäristöissä on useampia metsälain mukaisia arvokkaita
kohteita. Livojoen suunnittelualueella on runsaasti pieniä sivujokia, puroja,
noroja ja lampia sekä muutama lähde, joiden luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset välittömät lähiympäristöt ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Maastokäyntien aikaan inventoituja puronvarsia Livojoen yläjuoksulla ovat mm. Seiterinoja, Sotioja, Maijanlamminoja ja Rytinkijärveltä etelään Posonoja, Pihlajaoja, oja Koirakoskella, oja Koiranivassa ja
Juominginoja. Seiterinojan varressa on vanhaa korpimaista kuusi- ja mäntyvaltaista metsää, jossa on paljon lahopuuta. Sotiojan varrella on pajuluhta.
Maijanlamminojan puronvarsi on lehtokorpimainen. Myös Posonojan laskuuoma Livojokivarressa on tihkupintaista korpea, ja siellä kasvaa huomionarvoisena lajina siniyökönlehteä. Pihlajaoja on lähes luonnontilainen, vuolas ja
kasvillisuus sen rannoilla on rehevää. Koirakoskella on kasvillisuudeltaan rehevä ojanvarsi, jossa kasvaa järeitä kuusia. Koiranivan ojanvarsi on kasvillisuudeltaan rehevä ja rannoilla kasvaa järeitä kuusia. Ojalan Juominginoja on
luonnontilainen ja mutkainen oja, joka on todennäköisesti hyvä kalojen kutujoki ja sen rantavyöhykkeessä kasvillisuus on rehevän lehtomaista.
Livojoki luetaan havumetsävyöhykkeen keskisuuriin jokiin, jotka on uhanalaisuusluokitukseltaan luettu vaarantuneiksi (VU). Jokiuoma on mutkainen eli
meanderoiva. Hiekkaisilla jokiosuuksilla joen virtaukset ja tulvat liikuttavat
hiekkaa, mistä esimerkkinä on Hiekkasaari joen alajuoksulla (kuva 22). Livojoen rannat ovat kuitenkin pääosin kasvillisuuden peitossa, ja paikoitellen jokiuoma on jyrkkärantainen. Meanderoiva jokiuoma syntyy, kun joki virtaa
hienon sedimentin täyttämässä laaksossa. Mutkitellessaan joki kuluttaa uomaansa ulkokaarteista ja kasaa kuljettamaansa ainesta sisäkaarteisiin. Livojoen meanderoivilla jokiosuuksilla on vanhoja, osin tai kokonaan pääuomasta
irti kuroutuneita ja seisovavetisiä uomanosia eli juoluoita, jotka ovat osin
soistuneet. Eräät alueen soistuneet juoluat voidaan tulkita metsälain 10 §
mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin (vähäpuustoiset suot). Livojoki
menderoi eniten ala- ja keskijuoksulla, missä myös juoluoita on eniten, etenkin Livon kylän kohdalla. Maastokäynneillä inventoituja arvokkaita kohteita
ovat Livojoen yläjuoksulla soinen juolua Kivikuivien eteläpuolella, Sarajärven
pohjoispuolella Livojoen rannalla sijaitseva Vaulusuo, sekä Livon kylän tuntumassa sijaitsevat Murtoniemi, Matkavaulu, Hevossaari ja Martinaho.
9.8.2013
Luontoselvitys
28 (40)
Kuva 24. Livojoen alajuoksulla saarten rannoilla on luonnontilaista hiekkarantaa
Livojoen kosket ovat maisemallisten ja virkistyskäyttöarvojensa lisäksi luonnon kannalta arvokkaita kohteita. Suurimmat kosket ovat Kyngäskoski, Timonen ja Malinen. Luonnontilaisessa koskessa pohjan rakenne on monipuolinen, pohjalla on lohkareita, kiviä, soraa ja karkeaa hiekkaa. Koskessa on
monenlaisia elinympäristöjä virtausolojen vaihdellessa suojaisesta nopean
virtauksen alueisiin. Livojoen koskia on kunnostettu, mutta kunnostukselle
olisi uudelleen tarvetta (Metsähallitus 2011). Iijoen vesistön uittoperattujen
jokien kunnostukset saatiin päätökseen 2010. Maastokäynnillä inventoituja
koskipaikkoja ovat Livojoen yläjuoksulla Pölkkänänkoski, Kilsikoski, Saarikoski jyrkkine harjurinteineen, Louhikoski ja koski Seiterinojan suulla, Rytingin
eteläpuolella sijaitseva Rytinkikosket, Posonkoski ja Hillinkoski Suvannon kylän kohdalla. Alajuoksulla on inventoitu Hanhikoskien alue sekä useita lyhyempiä nimettömiä koskipätkiä.
Kuva 25. Kilsikosken yläosaa.
9.8.2013
Luontoselvitys
5.3.2
29 (40)
Suot
Livojoen tuntumassa on useita laajoja aapasuoalueita. Pienialaiset vähäpuustoiset suot ovat metsälain 10 § mukaisia kohteita, joita sijoittuu usein
avosuoalueiden laiteille sekä umpeutuvien juoluoiden alueelle. Livojoen ympäristön laajoja aapasuokohteita ympäröivät mäntyä kasvavat rämeet. Järeäpuustoisia ja edustavia kuusikkokorpia esiintyy niukemmin, ja korvet ovat
lähinnä sekapuustoisia luhtia rämelaiteissa. Kuusikkokorvet on tehokkaasti
ojitettu ja hakattu. Ylipäätään puustoisia rämelaiteita on voimakkaasti ojitettu ja niiden luonnontila on muuttunut. Etenkin joen yläjuoksulla rämemuuttumien osuus on huomattava.
Luontokohdekartoilla laajemmat avosuot jätettiin rajaamatta, joista suurin
osa ja etenkin niiden edustavimmat osuudet sijoittuvat suunnittelualueen ulkopuolelle. Aapasuokohteiden ojitettuja laiteita sijoittuu etenkin joen yläjuoksulla suunnittelualueelle, mutta niitä ei rämemuuttumina ole poimittu luontokohteiksi. Livojokivarressa soiden uudisojituksia ei tulisi enää sallia, sillä ojikot lisäävät veden humuskuormitusta, minkä lisäksi ojittamattomilla soilla on
tulvia tasaavaa vaikutus.
Laajoja aapasoita on runsaasti etenkin Livojoen alajuoksulla. Linnustollisesti
arvokkaaseen FINIBA-alueeseen Livojoen alajuoksun suot kuuluvat Vastasuo,
Penikkasuo, Lamminsuo, Karhusuo, suunnittelualueeseen rajautuva suokokonaisuus Metsosuo-Voilamminsuo-Iso Pyöriäsuo, Kaakkurinrimmit ja Soidinsuo
(kuva 18). Kaakkurinrimmit on Natura-alue ja Soidinsuo lisäksi myös soidensuojelualue. Suunnittelualueelle ulottuvia laajoja avosoita Livojoen yläjuoksulla ovat Piikkilamminkankaan suo, Vitikonsuo, Viisioikianniskansuo, AlaAroperänsuo ja Keihäshetteensuo. Sarajärven eteläpuolella suunnittelualueelle ulottuvat Palosuo ja Hoikkasuo ja Rytinkijärvellä Siltasuo. Alajuoksulla
suunnittelualueelle ulottuvat osittain Vääräsuo, Palosuo ja Konttisuo.
5.3.3
Metsät
Suunnittelualueen metsät ovat kasvillisuudeltaan karuja ja pääosin talouskäytössä. Metsien arvokkaat luontokohteet ovat lehtoa tai lehtomaista metsää, varttunutta metsää/puustoa sekä luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista metsää. Arvokkaimmat kohteet sijaitsevat lähinnä purojen varsilla.
Maastokäynnillä inventoituja arvokkaita metsäluontokohteita ovat mm. Seiterinoja, jonka varrella on järeäpuustoista korpea ja tuoretta kangasta, jossa
on paljon lahopuuta. Rytinkikoskilla on edustava metsäalue, jossa puusto on
eri-ikäistä ja joukossa esiintyy järeitä kuusia, haapoja ja koivuja sekä runsaasti lahopuuta. Martinahossa on arvokas luontotyyppikokonaisuus juoluoineen, missä hakkaamattomana säilynyt metsä on edustavaa. Koirakosken,
Koiranivan ja Juominginojan rehevillä ojanvarsilla kasvaa järeitä kuusia, ja
Vesala—Kuusiniemen alueella on myös suurempaa kuusikkoa.
Livojokivarren yläjuoksulle sijoittuvat metsätalouden ympäristötukikohteet
(Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus) ovat reheviä puronvarsia ja lehtolaikkuja, ja ne sijoittuvat aiempien jokiuomien reheville pohjille, kangasmaan puronvarsien lasku-uoman suulle sekä tulvavaikutteisten saarten alueille.
Alajuoksulla esiintyy enemmän korkeita rantatörmiä, missä lehtomaiset kankaat ja puustoltaan käsitellyt sekä aikoinaan ojitetut lehdot lisäävät rantametsien rehevää ilmettä. Näistä alajuoksun voimakkaasti muutetuista alueista, joiden kasvupaikkatyyppi on osin myös lehtoa, ei kuitenkaan rajattu arvokkaita luontokohteita. Jokea on sotienjälkeisen uittoperkauksen aikana oiottu, jolloin uoman mutkat ovat jääneet soistumaan ja niiden alueella esiintyy nykyisin tiheitä pajuluhtia. Joen kunnostuksessa 1990-luvulla uittoperkausten penkereitä on aukaistu ja maamassoja on puskettu alavammille rantaalueille, mikä näkyy paikoin rantalepikoiden ilmeessä. Uomakunnostusten
muuttamat ranta-alueet ovat usein reheviä, mutta eivät varsinaista lehtoa.
9.8.2013
Luontoselvitys
5.3.4
30 (40)
Niityt ja perinnebiotoopit
Tulvat ylläpitävät jokirannoilla avoimia kasvillisuusvyöhykkeitä, jota niittytalouden aikaan on hyödynnetty tehokkaasti. Tulvaniityt ovat uhanalaisuusluokituksen mukaan erittäin uhanalaisia (EN) luontotyyppejä. Ilman riittävää
rantavoimien sekä ihmisen vaikutusta niityt kuitenkin pensoittuvat ja metsittyvät. Livojoellakin niitto ja laidunnus ovat aiemmin pitäneet rantojen tulvaniittyjä avoimina ja kasvattaneet niiden pinta-alaa. Niittyjen käytön loputtua laajemmat niityt ovat alkaneet kasvaa umpeen ja niitä on myös metsitetty männylle. Iäkkäämpiä paikallisia asukkaita haastattelemalla selvisi, että
Livojoen rantoja niitettiin ennen hyvin tarkkaan ja ahkerasti. Kaikki tulvanalaiset ranta-alueet hyödynnettiin luonnonniittykäytössä. Nykyisin tulvavesi ei joessa nouse enää niin korkealle, kuin vielä 1950-luvulla ja etenkin
ennen uittoperkauksia. Lisäksi talvinen jääpeite on ohentunut siten, että jään
voima ei kuluta pensaikkoa enää entiseen tapaan.
Livojoella tulvanalaisia niittyrantoja on runsaasti siellä täällä koko suunnittelualueella, mutta useimmat niistä ovat melko kapeita. Edustavia tulvaniittyjä
on rajattu liitekartoille osin maastoinventointien sekä ilmakuva- ja viistoilmakuvatulkinnan perusteella. Maastokäynnillä inventoituja tulvaniittyjä sijoittuu
Seiterinojan suualueelle, Saarikoskelle, Louhikoskille, Kivikuivien alueelle,
Oraviojalle, Kaitarantaan ja Saarikosken–Vääräkosken alueelle. Kesän 2013
inventoinneissa tarkistettiin useita ilmakuvista tulkittuja tulvaniittyjä, jolloin
useat kohteet todettiin niin umpeutuneeksi ja/tai metsitetyksi, että niitä ei
rajattu arvokkaiksi luontokohteiksi. Muun muassa Nuorungan alueella, ylempänä rantapenkereellä olevia ja kuivempia tulvaniittyjä on nykyisin metsitetty.
Jokivarren tulvanalaiset niityt ovat kasvillisuudeltaan usein heinäisiä tai saravaltaisia ja niillä esiintyy suurruohoja, jotka kasvavat tyypillisesti rantaluhdilla. Sara- ja kortevaltaiset kosteat rantaniityt sijoittuvat kesävesirajan tuntumaan. Ylempänä rannalla on tuoreita, heinäisempiä niittyjä. Livojoen tuoreiden heinä- ja suurruohotulvaniittyjen yleisimmät ja näyttävimmät lajit ovat
mesiangervo, huopaohdake, luhta- ja viitakastikka, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, ahomatara sekä rantatädyke. Edustavia tuoreita suurruohotulvaniittyjä,
joilla kullero kukkii, on enää harvassa, sillä ne ovat useimmiten pensoittuneet.
Kuva 26. Kosteita heinätulvaniittysaaria Louhikoskella korkean veden aikaan.
9.8.2013
Luontoselvitys
31 (40)
Rehevien rantametsien sekä kuivien ja pensoittuvien niittyjen alueilla esiintyy
usein runsaasti metsäkurjenpolvea ja paikoin metsäruusua. Jokitörmällä
ylemmäksi sijoittuvat kuivat ja tuoreet heinätulvaniityt ovat pensoittumassa
umpeen, mikä johtuu niittytalouden loppumisen lisäksi myös kevätvirtaamien
aiheuttaman kulutuksen vähenemisestä, joka johtuu osaltaan jokiuoman suoristamisesta ja pengerryksistä. Pensoittumisen vaikutukset ranta-alueiden ilmeessä ovat vuosikymmenten tulosta.
Perinnebiotoopit ylläpitävät arvokasta kulttuurisidonnaista kasvilajistoa, joka
on taantunut maatalouden muutosten myötä. Suunnittelualueella on paikoin
edustavia perinnebiotooppeja muun muassa Livon kylällä, Ala-Livolla ja Kynkäällä sekä ylempänä Rytinkijärvellä, Yli-Livolla ja Suvannon kylän alueella.
Ympäristöhallinnon inventoimat arvokkaat perinnebiotoopit on esitetty raportissa Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat (Vainio ja Kekäläinen 1998) ja
suunnittelualueelle sijoittuvat kohteet on lueteltu liitteessä 1 (kohteet 95, 97,
107 ja 109).
Edellä esitettyjen inventoitujen kohteiden lisäksi maastokäyntien aikana
suunnittelualueella havaittiin myös muita perinneympäristökohteita Livon kylällä ja Yli-Livolla sekä Suvannonkylällä. Alueen arvokkaat perinnebiotoopit
säilyttävät arvonsa, vain mikäli niiden käyttö (mm. lammas- ja hevoslaitumet) jatkuu. Erityisesti metsälaitumilla on oma arvonsa, ja niiden käytön soisi myös lisääntyvän. Livojoella tulvanalaisten rantaniittyjen edustavuus on
heikentynyt huomattavasti ja edustavimpien tulvaniittyjen yläosan pensoittumisen hidastaminen olisi hyvä järjestää raivaamalla niittyjä luonnonhoitokohteina.
Kuva. 27. Käytössä olevia rantalaitumia ja avointa perinnemaisemaa Livon kylällä.
9.8.2013
Luontoselvitys
6
32 (40)
YHTEENVETO JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE
Suunnittelualueen laajuuden vuoksi koko Livojokivartta ei ole täysin kattavasti inventoitu maastoselvityksissä, vaan inventoinnit kohdennettiin potentiaalisesti arvokkaille kohteille sekä alueilla, joille on osoitettu lisärakentamista.
Luontoselvityksen tuloksena esitetyt arvokkaat luontokohteet ja laajemmat
luontotyyppikokonaisuudet ovat luontoarvojensa puolesta muusta suunnittelualueesta poikkeavia kohteita, jotka lisäävät alueen luonnon monimuotoisuutta. Arvokkailla luontokohteilla esiintyy usein myös uhanalaista tai alueellisesti muutoin merkittävää kasvi- ja eläinlajistoa.
Luonnon kannalta arvokkaimmat alueet suunnittelualueella ja sen läheisyydessä ovat Natura-alueita, luonnonsuojelualueita, luonnonsuojeluohjelmien
kohteita, linnuston kannalta arvokkaita FINIBA-alueita, uhanalaisten lajien
esiintymiä, perinnebiotooppeja, metsä- ja vesilain mukaisia kohteita sekä
uhanalaisia luontotyyppejä, jotka on rajattu kartoille maastoinventointien sekä kartta- ja viistokuvatarkastelun pohjalta. Useita toisiinsa liittyviä arvokkaita luontokohteita sisältävät laajemmat alueet, kuten pitkät koskijaksot ja tulvasaaret, yhdistettiin arvokkaiksi luontotyyppikokonaisuuksiksi.
Lajistollisesti erityisen merkittäviä, reheviä soita ja muita laajempia luontokohteita ei sijoitu suunnittelualueen ranta-alueille, vaan esimerkiksi edustavimmat suoluontokohteet sijoittuvat yläjuoksulla suunnittelualueen ulkopuolelle, missä esiintyy mm. lettoja ja reheviä korpikohteita. Livojoen erityispiirteisiin kuuluvat myös tulvanalaiset rantaniityt, joista edustavimmat on poimittu luontokohteiksi. Nykyisellään tulvaniityt ovat pahasti umpeutumassa
maankäytön muutosten ja tulvavaikutuksen heikkenemisen vuoksi. Osa tulvaniityistä on myös metsitetty. Livojokivarren tulvaniityt kaipaisivat kattavan
inventoinnin ja edustavimmat niistä myös hoito-ohjelman.
Livojoki on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Livon kylän yläpuoliselta
osuudelta osoitettu lohikannan elvytysohjelman ja uhanalaisen eliöstön kannalta arvokkaaksi virtavesistöksi. Tämä joen erityispiirre on syytä huomioida
kaikessa joen valuma-alueen toiminnoissa. Lajiston kannalta merkittävät
kohteet, etenkin raakun esiintymisalueet, tulee huomioida kaava-alueen toimintoja suunniteltaessa. Rantojen lisärakentamisen osalta tämä tulee huomioida kaavamääräyksissä jätevesijärjestelmiä ja rantojen käyttöä koskevalla
ohjeistuksella.
Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet ja luontotyyppikokonaisuudet on hyvä huomioida alueen maankäytönsuunnittelussa ja
kaavoituksessa, sillä ne osaltaan lisäävät alueen maisemallista- ja virkistyskäyttöarvoa.
9.8.2013
Luontoselvitys
8
33 (40)
KIRJALLISUUS
Häikiö, J. 1999. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI.
Turvetutkimusraportti 271. Geologian tutkimuskeskus. Espoo.
Häkkinen, K., Karmala, P., Ollila, M. & Paronen, R. 2005. Koskiensuojelulain sekä
Ounasjoen ja Kyrönjoen erityissuojelulakien mukaiset korvaustoimitukset.
Suomen ympäristö 772. Suomen ympäristökeskus. 113 s.
Hänninen, P. 1983. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus
polttoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto,
raportti P 13,4/83/11 8. Kuopio.
polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto,
raportti P 13,4/83/13 6. Kuopio.
polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto,
raportti P 13 .4/84/15 6. Kuopio.
Hänninen, P. 1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI.
Turveraportti 271. Geologian tutkimuskeskus. Kuopio.
Hänninen, P. ja Hyvärinen, A. 1990. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus.
Johansson, P., Räisänen, J. & Väisänen, U. 2004. Pudasjärven kartta-alueen
maaperä. Geologian tutkimuskeskus. Lehti 3514 10. 9 s.
Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä - 3000
vuosimiljoonaa. Suomen Geologinen Seura ry. Helsinki. 375 s.
Metsähallitus 2006. Syötteen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. 61 s.
Metsähallitus
2011:
Metsähallituksen
tuore
selvitys
tuo
uutta
tietoa
koskikunnostusten
onnistumisesta
ja
suomalaisen
kalastusperinteen
muutoksesta.
WWW-dokumentti:
http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ajankohtaista/Tiedotearkisto/Tiedotteet2011/Sivut/koskikunnostustenonnistumisesta.aspx (viitattu 20.12.2011).
9.8.2013
Luontoselvitys
34 (40)
Museovirasto 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
RKY,
Pyramidikattoiset
kesänavetat.
WWW-dokumentti:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2107
(päivitetty
22.12.2009), viitattu 9.3.2011.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011. Vaelluskalat palaavat Iijokeen 2008–2010
projekti
saavutti
tavoitteensa.
WWW-dokumentti:
http://ely.combo.fi/fi/tiedotepalvelu/2011/Documents/Pohjois-Pohjanmaan%20ELY/TIEDOTE_Vaelluskalat_liitemateriaali.pdf, viitattu 9.3.2011.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2007. Arvokkaat maisema-alueet, AittojärviKyngäs.
WWW-dokumentti:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=222037&lan=fi (päivitetty 26.10.2007), viitattu 9.3.2011.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien
uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen
ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.
Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien
uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö
8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s.
Suomen ympäristökeskus 2012: Luontotyyppien ja lajien esittely – ahdinsammal.
WWW-dokumentti:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122204&lan=fi, (viitattu 2.12.2011).
Ulvinen, T., Syrjänen, K. ja Anttila, S. 2002. Suomen sammalet –levinneisyys,
ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.
Vainio, M. ja Kekäläinen, H. 1997. Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. PohjoisPohjanmaan ympäristökeskus. Oulu.
Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas.
Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti:
http://atlas3.lintuatlas.fi (viitattu 2.1.2012).
FCG Finnish Consulting Group Oy
LIITE 1
Luontoselvitys
LIITE 1. Livojokivarren arvokkaat luontokohteet ja luontotyyppikokonaisuudet.
Maastossa inventoidut kohteet on lihavoitu alla olevassa taulukossa. Muut kohteet on rajattu peruskartan, ilmakuvien ja viistoilmakuvien perusteella. Arvokkaiden luontotyyppien maastoinventointien
kohdentamisessa ja/tai rajauksessa on huomioitu myös Metsähallituksen kuviotiedot, Metsäkeskuksen ympäristötukikohteet sekä inventoidut perinnemaisemakohteet (Vainio ja Kekäläinen 1998), käytetyt
lähteet on ilmoitettu karttaselitteissä. Selitteessä MetsäL. 10 § on metsälain arvokas elinympäristö, LsL 29 § on luonnonsuojelulain luontotyyppi ja VesiL. 2 luku 11 § vesilain mukainen luontotyyppi, jonka
ominaispiirteitä ei saa muuttaa. Arvokkaat luontokohteet on sisällytetty kaavaan merkinnällä luo. Luontokohteet, jotka sisältävät erityisesti suojeltavan (LsL 42 §) lajin esiintymät, on esitetty kaavassa merkinnällä
luo-1 . Kohten numerointi viittaa liitekartoilla esitettyihin luontokohteisiin. Liitekarttoja on 3 kpl, joissa Livojoki on jaettu yläosaan (1), keskiosaan (2) ja alaosaan (3).
*) Luontokohteen mahdollisesti sisältämät uhanalaiset luontotyypit on lueteltu taulukossa. Uhanalaiset luontotyypit: CR (äärimmäisen uhanalainen), EN (erittäin uhanalainen) ja VU (vaarantunut) on esitetty
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaisesti (Raunio ym. 2008). Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen osalta suunnittelualue jakaantuu Rytinkikoskien yläpuoliselta osaltaan Pohjois-Suomeen
ja alapuoliselta osaltaan Etelä-Suomeen, mikä vaikuttaa uhanalaisstatusten määräytymiseen. Joen yläosan eli Pohjoisboreaaliselle vyöhykkeelle sijoittuvien luontotyyppien uhanalaisstatuksessa on ilmoitettu
sekä Pohjois- että Etelä-Suomi, mikäli niiden statukset eroavat (NT, silmälläpidettävä). Luontokohteen sisältämistä luontotyypeistä on mainittu vain uhanalaiset (CR, EN, VU). Koko Livojoki on keskisuuri
havumetsävyöhykkeen joki, jotka on arvotettu vaarantuneiksi (VU). Tulvaniittyjen pinta-alasta suurin osuus sisältää suursararantaniittyjä, jotka on silmälläpidettävän (NT) statuksen vuoksi jätetty mainitsematta
uhanalaisuussarakkeessa.
nro
Kohteen luontotyyppien uhanalaisuus *
Kohteen nimi
1 Huuto-oja S
2 Pölkkänänkoski
3 Kilsivaara W, saaret
4 Jalokoski-Kilsikoski
5 Isonkivenkangas E
6 Mäntyjoki-SaarikoskiKarjalainen
7 Louhikosket-Louhiuoma
8 Kivikuivat-Kivikuivat S
9 Vitikonsuo
10 Kiviojan suu
Kuvaus
Selite / suojeluarvo
Suorantainen pieni lampi (> 1ha) joen eteläpuolella. Rannoilla suurempaa puus- Luontotyyppikokonaisuus, rantaluhta ja lammen lähiymtoa. Jokirannassa niittyä.
päristö MetsäL. 10 §, lampi VesiL. 2 luku 11 §
Kapea ja matala koskikohde, jossa ranta lähes luonnontilainen.
Koskialue, virkistyskäyttökohde
Suurempia ja puustoltaan luonnontilaisia tulvaniittysaaria, monimuotoista joki- Luontotyyppikokonaisuus; tulvaniityt, monimuotoinen
uomastoa ja kasvillisuudeltaan lehtomaisen reheviä ja luhtaisia ranta-alueita
uomasto, rehevä kasvillisuus. Luhtarannat sekä ruoho- ja
heinäkorvet MetsäL. 10 §
Edustava pidempi koskialue, rantapuusto rehevää ja monimuotoista. Tulvaniit- koskialue, tulvaniityt, virkistyskäyttökohde
tysaaria.
Harjurinteiden väliin sijoittuva ojittamaton pienialainen suoluontokohde.
vähäpuustoinen ojittamaton suo MetsäL. 10 §
Pitkä koskialue, jossa osin jyrkät harjurinteet. Rajaus sisältää tulvaniittysaaria Laaja luontotyyppikokonaisuus; lehdot, puronvarret ja
sekä lehtosaaria. Lehdossa huomionarvoisena lajina mm. runsaasti kotkansiipeä. luhtaiset tulvaniityt MetsäL. 10 §, virkistyskäyttöalue
Uomaa on jonkin verran muokattu, rannalla on koskesta nostettuja kiviä. Kosken
alue erottuu ympäristöstään kasvillisuudeltaan rehevänä, ympärillä on mäntykangasta. Kaapinvaaran eteläpuolella rehevä purouoma ja tulvaniitty.
Kosteat heinätulvaniityt (VU)
Joessa saaria. Oikaistu uoma kulkee joen keskellä, vanhassa uomassa luhtaista
tulvaniittyä ja tulvametsää. Luonnontilainen puronvarsi, jonka uoma kaivautunut syvälle harjuun.
Laajalla alueella jokivarren tulvaniittyjä ja pajuluhtaa. Uomaa on osin oikaistu,
mutta alueella runsaasti vanhoja luhtaisia uomanpohjia. Joen eteläpuolella
suurempi juolua, jossa saraluhtaa.
keskiosistaan luonnontilainen laaja avosuo, jonka itäosat sijoittuvat suunnittelualueelle. Laiteiltaan ojitettu, mutta ominaispiirteensä säilyttänyt aapasuo. Laide
oligotrofista nevarämettä.
Luonnontilainen purouoma sekä jokirannan tulvaniittyä, edustavaa rantapuustoa, koski
luontotyyppikokonaisuus; puronvarsi ja luhtaiset tulvametsät MetsäL. 10 §
Havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU), sisämaan
tulvametsät (NT/CR), kosteat heinätulvaniityt (VU)
luhtaiset tulvaniityt MetsäL. 10 §
Kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU), kosteat heinätulvaniityt
(VU), tuoreet heinätulvaniityt (CR)
Pohjoisboreaaliset aapasuot, laiteilla vähäpuustoiset suot
MetsäL. 10 §
luontotyyppikokonaisuus; koskialue, puronvarsi ja tulvaniittyluhtaa MetsäL. 10 §
Havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU)
LIITE 1
Luontoselvitys
11 Viisoikia-SeitenoikiaSeiterinoja
12 Ylimmäinen Lehmikoski
13 Vauluvaara N
14 Vaulusuo E
15 Vauluvaara SE
Useiden pitkien koskien muodostama jokialue välillä Viisoikia-Seitenoikia. Luon- luontotyyppikokonaisuus; puronvarsi ja tulvaniittyluhdat
tokohderajaus sisältää Seiterinojan luonnontilaisen uoman sekä Välikankaalta MetsäL. 10 §
laskevan kuivuneen uoman suuosat luhtineen. Seiterinojan suulla suursaraisia
niittysaaria. Rantojen kasvillisuus rehevää, lehtomaista. Seiterinojan varressa
runsaslahopuustoista iäkkäämpää metsää. Osittain korpea. Seiterinoja on luonnontilainen, paljon uomapuuta. Ojan laskukohta on jyrkkärantainen. Kohteella
metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus).
Tulvaniittyä ja tulvaniittysaari
tulvaniittyluhta MetsäL. 10 §
Havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU), vanhat sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (NT/VU)
Luonnontilainen kangasmaan purouoma, joka uurtanut uomansa syvälle. Uoman luontotyyppikokonaisuus; puronvarsi ja tulvaniittyluhta
varrella järeämpää puustoa ja lahopuuta. Jokipenger osin lehtomaista kangasta. MetsäL. 10 §
Muutamia järeitä haapoja ja raitoja, koivupökkelöä ja lahopuuta, vanhan metsän
piirteitä. Indikaattorilajistossa mm. pikireunakääpää. Luontokohteeseen rajattu
joessa edustava koski sekä pieni tulvaniittysaari.
Umpeutuva juolua, jonka alueella vielä pieniä lampia. Saravaltaista luhtaa.
Lammet ja luhta MetsäL. 10 §, lampi VesiL. 2 luku 11 §
Rantaan ulottuva luonnontilaisen kaltainen puustoinen suo. Suon eteläpuolella
ojituksia.
16 Leililampi
Luonnontilainen lampi yli 1 ha, rantaneva
17 Lehmioja
Luonnontilaisen kaltainen purouoman suu
18 Ruuhenkoski-Ruuhenoja Matalia kosia joessa, virkistyskäyttöalue. Purouoma, jonka laiteilla päätehakkuita, reunapuustoa säästetty.
19 Vääräkoski
matala koskialue joessa
20 Kuusilehto S
Palosuon ojittamattomalta suoalueelta rantaan ulottuva suojuotti, joka olosuhteiltaan luonnontilainen
21 Hoikkasuo
Ojittamaton avosuo ja metsäsaareke. Joen ja suokohteen välinen alue hakattu ja
aurattu. Suoluontokohde, joka ulottuu suunnittelualueelle suurelta osin, rajattu
ojittamattomat osat luontokohteeksi
22 Sattula
Rehevä ja pieni lehtolaikku jokivarressa. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa mm.
sudenmarja, tesma, metsäkurjenpolvi, metsäimarre. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
23 Jaaskamonoja
Luonnontilaisen kaltainen, kirkasvetinen tammukkapuro, varjoisa, suojainen
pienvesi. Lähipuusto useakerroksinen ja vaihteleva iältään, lehtipuuvaltainen.
Uoman ylle taipuneita puita. Puron lähiympäristö pääosin tuoretta lehtoa, jossa
runsaslajinen ja rehevä kenttäkerroksen kasvillisuus, mm. koiranvehnää. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
24 Myllysaari
Suurempi saari, jossa rehevää kasvillisuutta ja järeämpää puustoa. Tulvaniittyluhtaa.
25 Joentauskangas
Livojokivarressa oleva tuore lehto ja kulttuurivaikutteinen vanha niitty. Runsaslajinen ja rehevä kenttäkerroksen kasvillisuus. Lehtoruohot ja heinät vallitsevia,
puusto koivuvaltaista, käsittelemätöntä. Joen ranta luontaisesti puuton, avoin.
Kasvillisuudessa mm. koiranvehnä, sudenmarja, lillukka, mesiangervo, huopaohdake, metsäkurjenpolvi, karhunputki, metsäruusu, tuomi. Suorantainen pieni
lampi ja puronvarsi. Kuviolla metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
puustoiset suot MetsäL. 10 §
Lammen rantanevat MetsäL. 10 §
puronvarsi MetsäL. 10 §
koski, virkistyskäyttöalue
Puustoiset suot MetsäL. 10 §
Metsäsaareke ojittamattomalla suolla ja puustoiset suot
laiteella MetsäL. 10 §
Pieni lehtokohde MetsäL. 10 §
Tuoreet keskiravinteiset lehdot (NT/VU)
puronvarsi ja lehto MetsäL. 10 §
Havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (NT/VU)
tulvaniittyluhta MetsäL. 10 §
luontotyyppikokonaisuus; tulvaniitty, pienet lammet VesiL
11 §, puronvarsi ja lehto MetsäL. 10 §
Tuoreet keskiravinteiset lehdot (NT/VU), havumetsävyöhykkeen purot (NT/VU)
LIITE 1
Luontoselvitys
26 Siltasuo
Laiteiltaan paikoin ojitettu nevaräme, joka keskiosiltaan avoimempaa nevaa, niukkapuustoinen suo ja rantaneva MetsäL. 10 §
Rytinkijärven rannassa saranevaa. Vesitalous luonnontilaisen kaltainen. Vanhoja,
hidaskasvuisia ja pienirunkoisia puita. Hieman keloja. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
Rytinkijärveen laskeva suurempi luonnontilaisen kaltainen puro. Lasku-uoman puronvarsi MetsäL. 10 §
suulla pajuluhtaa.
Seipilammen-Autiolammen alueella on luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualu- luhtainen rantaneva MetsäL. 10 §
een ulkopuoella on rajattu luontokohteeksi Autiolammen ja Lahnalammen rantanevaa ja lasku-uomaa kohti Livojokea. Rantametsät ovat lehtomaisia, mutta
nuoria ja käsiteltyjä. Autiolammen ranta on luhtaista saranevaa.
Saranevat (NT/VU), sararämeet (LC/VU)
29 Puuroniemi 1
Tuore lehto, puusto koivuvaltaista. Vanhoja harvennusjälkiä. Kasvillisuus: su- Lehto MetsäL. 10 §
denmarja, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, karhunputki, hiirenporras, metsäimarre, lillukka. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
30 Puuroniemi 2
Tuore lehto, vähäpuustoinen. Runsaslajinen ja rehevä kenttäkerroksen kasvilli- Lehto MetsäL. 10 §
suus: mesiangervo, kurjenpolvi, kurjenjalka, karhunputki, metsäimarre, ruusukesammal. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
31 Rytinkikosket
Rytinkikoskilla on hieno metsäalue, jossa kasvaa eri-ikäistä puustoa, vanhaa luontotyyppikokonaisuus; lehto ja puronvarsi MetsäL. 10 §
kuusikkoa, isoja koivuja ja haapoja. Lahopuuta on paljon. Korpimainen notkelma
ja puronvarsi. Kuviolla metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
Tuoreet keskiravinteiset lehdot (NT/VU),
32 Posonoja
Posonojan on Livojokeen laskeva luonnontilainen suuri puro, laskukohdassa on luontotyyppikokonaisuus; puronvarsi, lehto, lehtokorpi,
Livojoessa koskipaikka. Rannassa kasvaa huomionarvoisena lajina siniyökönleh- ruoho- ja heinäkorpi MetsäL. 10 §, koski ja tulvaniittysaateä. Uoma luonnontilainen ja leveää suvantoa. Varjoisa suojainen pienvesi. ret
Kostea pienilmasto. Purouoma kivinen, koskinen. Puron lähiympäristö paikoin
vähäpuustoinen, käsitelty. Ranta osittain rehevää ruoho- ja heinäkorpea. Lajistossa: mesiangervo, kurjenjalka, korpiorvokki, karhunputki. Uoman ylle taipuneita puita, osittain järeää kuusivaltaista metsää. Rannat osittain tuoretta lehtoa.
Kasvillisuus: metsäimarrre, metsäkurjenpolvi, lillukka, mesiangervo, huopaohdake, karhunputki, korpiorvokki, korpi-imarre, okarahkasammal, lehväsammal.
Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
Pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU), havumetsävyöhykkeen purot (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), ruoho- ja heinäkorvet (EN), lehtokorvet (EN),
sisävesien suursararantaniityt (EN), kosteat heinätulvaniityt (VU)
33 Ruo-oja
Rehevä puronvarren lasku-uoman suu (ei luonnontilainen), jonka kasvillisuudessa lehtojen ruohovartisia. Joessa matala koskiosuus sekä alavia tulvarantoja.
Hieno koskialue. Joessa on saari, jossa muutamia isoja haapoja, kasvillisuus
lehtoa. Jokavuotinen tulvavaikutus. Kasvillisuudessa lehtolajistoa; mm. lehtokorte ja sudenmarja. (Metsäkeskus)
Rehevähkö lehtomaisen kankaan puronvarsi, joella pieniä niittyrantaisia saaria ja
koski.
Pihlajaoja on lähes luonnontilainen. Purouomaa mahdollisesti joskus perattu.
Kostea pienilmasto. Puron lähiympäristö rehevää lehtokorpea. Puusto lehtipuuvaltaista sekametsää, vanhoja harvennusjälkiä. Metsätalouden ympäristötukikohde (Metsäkeskus)
Rehevä lehtokorpimainen puronvarsi ja luhtaiset tulvarannat MetsäL 10 §. Koski, virkistyskäyttökohde.
luontotyyppikokonaisuus; lehto ja luhtaiset tulvarannat
MetsäL. 10 §, koski, tulvaniityt
Sisävesien suursararantaniityt (EN), kosteat heinätulvaniityt (VU), ruoho- ja heinäkorvet (EN)
Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU)
luontotyyppikokonaisuus; puronvarsi ja luhtaiset tulvaniityt MetsäL. 10 §
Havumetsävyöhykkeen purot (VU), sisävesien suursararantaniityt (EN), kosteat heinätulvaniityt (VU)
Havumetsävyöhykkeen purot (VU), ruoho- ja heinäkorvet (EN), lehtokorvet (EN)
27 Sotioja
28 Autiolampi–Lahnalampi
34 Hillinkoski
35 Oravioja
36 Pihlajaoja
Saranevat (NT/VU)
LIITE 1
Luontoselvitys
37 Kaitaranta
38 Koirakoski
39 Juominginoja
40 Alempi Peurakoski
41 Korpikoski
42 Joentauskangas S
43 Kirsioja
44 Martinaho
45 Takkulanpudas
46 Karjosaaren länsipuolen
metsälaidun
47 Karjosaari
48 Karjosaaren rantalaidun
49 Karsikkoperän lampi
50 Hanhikoski
51 Saarikoski-Vääräkoski
52 Väärälä
Kaitarannassa on pieniä lampia sekä kapea heinäinen tulvaniitty. Ylempänä luontotyyppikokonaisuus, pienet lammet VesiL. 11 §, tulolevat vanhat tulvaniityt on metsitetty.
varanta
Pieniä niittyrantaisia tulvasaaria
tulvaniityt
Kosteat heinätulvaniityt (VU), sisävesien suursararantaniityt (EN)
Pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU), kosteat heinätulvaniityt (VU), sisävesien suursararantaniityt (EN)
Juominginoja on alaosaltaan luonnontilainen ja osin jyrkkärantainen kangasmaan suuri puro. Luultavasti hyvä kutujoki. Rantavyöhykkeessä kasvillisuus on
paikoin rehevän lehtomaista. Puustossa on muutamia korkeita ja järeitä kuusia,
mäntyä sekä haapaa. Joessa niittyrantaisia saaria, jotka on rajattu samaan luontokohteeseen.
Puustoltaan edustavaa ja rehevää lehtomaista rantametsää, osin tuoretta lehtoa. Matala koskijakso ja kapea alava tulvaranta. Joen vastarannalla päätehakkuita.
koskialue ja tulvaniittysaaria, suurempaa puustoa ja rehevän lehtomaista kasvillisuutta jokirannassa kosken kohdalla
Pieni luonnontilainen lampi, johon ei ole johdettu ojituksia. Saattaa olla entisen
jokiuoman pohjaa. Ympäröivä kasvillisuus rehevää.
luontotyyppikokonaisuus, purot MetsäL. 10 §, tulvaniittysaaret
Kangasmaan luonnontilainen ja mutkitteleva, puroa suurempi uoma, joka uurtanut tiensä syvälle hiekkamaaperään. Kirsiojan uoman varrella juoluoita. Luontokohteeseen rajattu Pellikanniemen vanhan jokiuoman lammet ja tulvanalainen lehtomainen rantametsä.
Juoluoita, joiden väliset metsät ovat säilyneet käsittelemättömänä. Juoluoiden
suopohjat pääosin ojittamattomia, luhtaista saranevaa ja pajuluhtaa. Kasvillisuudessa luhtarantojen ja lehtomaisten korpien lajistoa. Puustoltaan melko
nuorta, jonkin verran pientä lahopuuta.
Juolualampia, osittain soistunutta sara- ja pajuluhtaa
luontotyyppikokonaisuus; luonnontilainen uoma, juoluat
ja pienet soistuneet lammet. Tulvametsää, koivuja pajuluhtaa.
Pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU), sisämaan
tulvametsät (CR)
luontotyyppikokonaisuus, juoluat, luhdat, käsittelemättömät nuoret sekametsät.
Saranevat (VU), sisämaan tulvametsät (CR), ruoho- ja
heinäkorvet (EN)
luontotyyppikokonaisuus; lehto MetsäL. 10 §, koskikohde
tulvarannat ja koskialue
Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), ruoho- ja heinäkorvet (EN), kosteat heinätulvaniityt (VU), sisävesien
suursararantaniityt (EN)
Kosteat heinätulvaniityt (VU), sisävesien suursararantaniityt (EN)
lampi VesiL. 11 §
luontotyyppikokonaisuus; juoluat, saraluhdat, lampi VesiL.
11 §
Karjosaaren luoteispuolella on Livojoen vanhaan uomaan rajautuva metsä- perinnebiotooppi
laidun, joka on paikallisesti arvokas perinnebiotooppikohde. Huomionarvoisena
lajina rantatädyke (perinnemaisemaraportti)
laajoja niittyrantoja vanhan uoman varrella. Perinnebiotooppia, huomionarvoi- rantalaidunta, luontaista tulvaniittyä, perinnebiotooppisena lajina rantatädykettä runsaasti. Uhanalaisen lajin esiintymiä.
kohde
Livon kylän keskellä jokirannassa on Karjosaaren rantalaidun, joka on paikallises- perinnebiotooppi, rantaniityt ja –laitumet, luontaiset
ti arvokas perinnebiotooppi. Rannassa on tulvaniittyä ja ylempänä hakaa. Huo- tulvaniityt
mionarvoisia lajeja ovat ranta- ja rohtotädyke. (perinnemaisemaraportti)
Pieni lampi ja rantaluhta
Pieni lampi VesiL. 11 §, luhta- ja saranevat MetsäL. 10 §
Pitkä, matala koskialue
koskikohde
Saarikoski-Vääräkosken alue muodostuu kahden koskipätkän väliselle alueelle, luontotyyppikokonaisuus; kosket, rehevän lehtomaiset
joessa on korkeat törmät. Saarikoskena alueella kapeita puromaisia sivu-uomia, rannat, kapeat sivu-uomat
joiden rantatörmät lehtomaisia.
Väärälän tilan pihapiirissä Livojokivarressa on heinäistä ketoa. Pihassa on vanho- perinnebiotooppi
ja ja uudempia rakennuksia. Kedolla kasvaa uhanalaista pulskaneilikkaa ja huomionarvoisena lajina kissankäpälää. Perinnebiotooppikohde on paikallisesti
arvokas. (perinnemaisemaraportti)
Sekametsälaitumet (CR)
Sisävesien suursararantaniityt (EN), sisävesien korkeakasvuiset rantaniityt (EN)
Sisävesien suursararantaniityt (EN), tuoreet heinäniityt (EN), kosteat heinäniityt (CR)
Saranevat (VU)
Heinäkedot (CR), tuoreet pienruohoniityt (CR)
LIITE 1
Luontoselvitys
53 Yliniitty
Yliniitty on paikallisesti arvokas perinnebiotooppi. Joen rannassa on tulvaniittyä perinnebiotooppi
ja tuoretta heinäniittyä, ylempänä metsälaidunta. Alueella kasvaa alueellisesti
uhanalaista pulskaneilikkaa ja huomionarvoisina lajeina kissankäpälää, rantatädykettä ja rantanätkelmää. (perinnemaisemaraportti)
54 Aintionoja
luonnontilaisena mutkitteleva suurempi uoma, jonka rannat lehtomaisen rehe- lehtomaiset rantametsät
viä. Paikallisesti arvokas monimuotoisuuskohde
Matala koskijakso ja tulvasaaria, niittyrantaa ja pieniä sivu-uomia
luontotyyppikokonaisuus; koski, rehevät tulvasaaret
55 Timosenkoski
56 Konttisuo W
57 Hiekkasaari
58 Isoniemi
59 Kiiskilampi
60 Isoaro
Laiteiltaan ojitettu laaja suoluontokohde, josta kaava-alueella keidassuon länsi- Niukkapuustoiset suot MetsäL. 10 §,
osat. Leimallista erityisen runsas kermien ja kuljujen vuorottelu
tulvanalaisia saaria, joissa leimallista luonnontilaiset hiekkarannat
luontotyyppikokonaisuus; virtaveden luonnontilaiset hiekkarannat LsL. 29 §, tulvaniityt
Joen sisäkaarteen matalaa tulvanalaista rantaa, joka rajautuu viljeltyyn peltoon tulvanalaiset rannat, uoman rantametsät
Isoniemen pohjoisosassa.
Pieni Kiiskilampi sekä muutamia pienempiä lampia, joiden rantametsiä osittain pienet lammet VesiL. 11 §
käsitelty. Luonnon monimuotoisuuskohteet
pieniä lampia, osin ojitusten muokkaamia, luhtaista rantametsää
luontotyyppikokonaisuus; lampien sara- ja ruoholuhdat
sekametsälaitumet (CR)
Sisävesien suursararantaniityt (EN), tuoreet heinäniityt (EN), kosteat heinäniityt (CR)
Viettokeitaat (VU)
Sisävesien suursararantaniityt (EN)
Sisävesien suursararantaniityt (EN)

Luontoselvitys, raportti

Transcription

Similar documents

Sähköinen dokumentointi erityistyöntekijöiden palveluissa

SohviTellu_2015 200.9 KB

aittovuoren asemakaava ar al lp ap ao vl vl-1 lt et

Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi

Kuntastrategia ja strategiatyöskentely kunnassa

osa 2 - Mäntyharju

kuninkaansaari, niiniveden rantaosayleiskaavan muutos

granskning av inre skärgårdens generalplan sisäsaariston