docVNp 4.2.2010 – Loppuraportti 12-2012
download 
Report Transcription
VNp 4.2.2010 – Loppuraportti 12-2012
Julkaistu: 12/2012. Tämä raportti on saatavana ainoastasan sähköisessä muodossa. Copyright Motiva Oy. Toimenpiteet Energiatehokkuus Seuranta Vaikuttavuus Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi - VNp 4.2.2010 12/2012 Urho Kekkosen katu 4–6 A PL 489 00101 Helsinki Puhelin0424 2811 Faksi 0424 281 299 www.motiva.fi Esipuhe Työn tavoitteena on ollut kehittää arviointikehikko valtioneuvoston 4.2.2010 antaman energiatehokkuutta koskevan periaatepäätöksen sisältämien energiatehokkuustoimenpiteiden seurantaan ja vaikutusten jälkikäteisarviointiin. Työn on rahoittanut työ- ja elinkeinoministeriö. Työstä on Motivassa vastannut Lea Gynther ja lisäksi siihen ovat osallistuneet Ulla Suomi, Saara Elväs ja Ilkka Hippinen. Lisäksi työssä tehtyjä laskelmia ovat suorittaneet Kari Mäkelä ja Juhani Laurikko VTT:stä sekä Juhani Heljo Tampereen teknillisestä yliopistosta. Työlle ei ole perustettu varsinaista ohjausryhmää, mutta työ- ja elinkeinoministeriössä työstä on vastannut Erkki Eskola. Työn aikana on kuultu useita asiantuntijoita: Miimu Airaksinen (VTT), Marko Forsblom (LVM), Pekka Grönlund (TEM), Juhani Heljo (TTY), Jukka Jaakkola (PRKK), Saara Jääskeläinen (LVM), Pasi Kilpelä (Trafi), Timo Kujala (PRKK), Joni-Marko Laine (Senaatti-kiinteistöt), Juhani Laurikko (VTT), Teppo Lehtinen (YM), Juha-Pekka Maijala (YM), Juha Muttilainen (Senaatti-kiinteistöt), Kari Mäkelä (VTT), Leo Parkkonen (VM), Eetu Pilli-Sihvola (VTT), Riina Vuorenmaa (OKM) ja Heikki Väisänen (TEM). Tekijät kiittävät asiantuntijoita työn aikana saaduista tiedoista ja neuvoista. Helsingissä joulukuussa 2012 Motiva Oy Lea Gynther Ulla Suomi 1 Sisällysluettelo Esipuhe .................................................................................................................... 1 Sisällysluettelo ......................................................................................................... 2 Lyhenteet, käsitteet ja yksiköt................................................................................... 4 1 Johdanto ........................................................................................................... 6 1.1 Tausta ja tavoitteet ..................................................................................... 6 1.2 Rajaukset ................................................................................................... 6 1.3 Raportin sisältö .......................................................................................... 7 2 Aihepiiriin liittyviä selvityksiä ja aineistoa ........................................................... 8 2.1 Suomalaista aineistoa ................................................................................ 8 2.1.1 Energiatehokkuustoimikunnan vaikutusarviot ...................................... 8 2.1.2 Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat ...................... 10 2.1.3 ILPO-ohjelma ja sen seuranta ........................................................... 12 2.1.4 Kansallinen älyliikennestrategia ja sen seuranta ............................... 13 2.1.5 ILARI-hanke ...................................................................................... 14 2.1.6 Kioton pöytäkirjan toimeenpanon ja ilmastopolitiikan seurannan kehittäminen ympäristöministeriön toimialoilla -selvitys ..................... 15 2.1.7 Kasvihuonekaasupäästöihin ja niiden vähentämiseen liittyvät nykyiset ja uudet raportointivaatimukset ........................................... 15 2.1.8 Kansallisen ilmastopolitiikan vaikutusten arvioinnin kehittäminen ...... 15 2.1.9 LIAISE-hanke .................................................................................... 16 2.1.10 Energiayhtiöiden pehmeiden toimien arviointihanke .......................... 16 2.1.11 Kuilu-hanke ....................................................................................... 16 2.1.12 Kuluttajien energianeuvonnan vaikutusarvioinnin kehittäminen ......... 17 2.1.13 Joukkoliikenteen energiatehokkuuden seuranta, raportointi ja kehittäminen -selvitys ........................................................................ 18 2.1.14 Liikkumisen ohjauksen seuranta ja vaikutusten arviointi -esiselvitys . 19 2.1.15 POVI-hanke ...................................................................................... 19 2.1.16 Työkaluja .......................................................................................... 19 2.1.17 Muut aiheeseen liittyvät hankkeet ja aineistot.................................... 22 2.2 Kansainvälistä aineistoa ........................................................................... 26 2.2.1 Komission laskentaohjeet ESD-direktiivin tavoitteiden seurannalle ... 26 2.2.2 Energiansäästötoimien laskentamenetelmiä koskevat standardit ...... 26 2.2.3 Ex-post quantification of the effects and costs of policies and measures -projekti ............................................................................. 26 2.2.4 EMEEES-projekti .............................................................................. 26 2.2.5 ODYSSEE-projekti ............................................................................ 27 2.2.6 BEHAVE-projekti............................................................................... 27 2.2.7 Energianeuvonnan arviointi Iso-Britanniassa .................................... 28 2.2.8 Täydennyskoulutuksen arviointihanke Kaliforniassa.......................... 28 3 Vaikutusarvioinnin menetelmät ja erityiskysymykset ....................................... 30 3.1 Etukäteinen ja jälkikäteinen arviointi sekä seuranta.................................. 30 3.2 Top-down-menetelmä .............................................................................. 31 3.3 Bottom-up-menetelmä.............................................................................. 32 3.4 Integroidut menetelmät ............................................................................ 34 3.5 Arvioinnin erityiskysymyksiä ..................................................................... 35 3.5.1 Tarkastelun taseraja ja toimenpiteiden päällekkäisyys ...................... 35 3.5.2 Toimenpiteiden elinikä ja säästövaikutuksen alenema ...................... 36 3.5.3 Nettosäästöt ...................................................................................... 37 3.5.4 Oheishyödyt ...................................................................................... 38 2 3.6 Primäärienergia- ja elinkaaritarkastelut .................................................... 39 3.7 Hiilidioksidin päästökertoimet ................................................................... 40 4 Arviointikehikko ............................................................................................... 42 4.1 Arvioinnin rajaamisen näkökohtia ............................................................. 42 4.2 Arviointimenetelmät ja niiden lähtötiedot toimenpiteittäin tai toimenpideryhmittäin ................................................................................ 44 4.2.1 Yleistä menetelmistä ......................................................................... 44 4.2.2 Toiminnan perusta ............................................................................ 45 4.2.3 Tutkimus ja kehitys............................................................................ 47 4.2.4 Viestintä, neuvonta ja koulutus .......................................................... 47 4.2.5 Julkinen sektori ................................................................................. 51 4.2.6 Yhdyskuntarakenne .......................................................................... 54 4.2.7 Rakentaminen ................................................................................... 55 4.2.8 Liikenne ............................................................................................ 59 4.2.9 Kotitaloudet ja maatalous .................................................................. 62 4.2.10 Teollisuus ja palvelut ......................................................................... 66 4.2.11 Valtiontalous ..................................................................................... 68 4.3 Toimenpidekokonaisuudet ....................................................................... 68 4.4 Esimerkkejä top-down-arvioinnin soveltamisesta ..................................... 72 4.5 Tarkasteluihin liittyvät erityiskysymykset ja epävarmuustekijät ................. 74 4.6 Seurannan ja vaikutusarvioinnin toteuttaminen ja raportointi .................... 77 5 Yhteenveto arviointikehikosta ja jatkoselvitystarpeet ....................................... 80 5.1 Vaikuttavuuden arvioinnin haasteita ......................................................... 80 5.2 Arviointityön organisointi .......................................................................... 80 5.3 VNp:n arviointimenettelyt ......................................................................... 81 5.4 Jatkokehitystarpeet .................................................................................. 87 6 Vaikuttavuuden arviointi 2010–2011................................................................ 90 6.1 Yhteenveto ............................................................................................... 90 6.2 Julkinen sektori ........................................................................................ 92 6.3 Rakennukset ............................................................................................ 93 6.3.1 Uudisrakentaminen ........................................................................... 93 6.3.2 Korjausrakentaminen ........................................................................ 94 6.4 Liikenne ................................................................................................... 95 6.5 Kotitaloudet .............................................................................................. 95 6.5.1 Laitteiden energiankulutus ................................................................ 95 6.5.2 Energianeuvonta, tuntimittarit ja kulutuspalaute ................................ 96 6.6 Maatalous ................................................................................................ 98 6.6.1 Maatilojen energiaohjelma ................................................................ 98 6.6.2 Energiatehokkuuden edistäminen maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa ........................................................................................ 98 6.7 Teollisuus ja palvelut ................................................................................ 99 Lähteet ................................................................................................................. 102 Liite 1: Toimenpiteet valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä (4.2.2010) .......................................................... 107 Liite 2: ERA17-toimenpiteet .................................................................................. 111 Liite 3: ODYSSEE-tietokannan energiatehokkuusindikaattorit .............................. 113 3 Lyhenteet, käsitteet ja yksiköt Lyhenteet ja käsitteet ARA BKT bottom-up Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Bruttokansantuote Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta käyttäen lähtötietoina seurattuja tai arvioituja muutoksia energiankäyttäjien keskuudessa CEN Euroopan standardijärjestö (European Committee for Standardization) CENELEC Eurooppalainen sähköalan standardisoimisjärjestö (European Committee for Electrotechnical Standardization) CHP Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto CO2 Hiilidioksidi EED Energiatehokkuusdirektiivi (Energy Efficiency Directive 2012/27/EU) EKOREM TTY:ssä toteutettu koko rakennuskannan lämmön- ja energian kulutusta sekä kasvihuonekaasuja tarkasteleva Excel-laskentamalli ELY-keskus Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus ESCO ESCO-palvelu on palveluliiketoimintaa, jossa ulkopuolinen energiaasiantuntija toteuttaa asiakasyrityksessä investointeja ja toimenpiteitä energian säästämiseksi. ESCO-toimija (Energy Service Company) sitoutuu sovittavalla tavalla energiankäytön tehostamistavoitteiden saavuttamiseen asiakasyrityksessä. ESD Energiapalveludirektiivi (Energy Services Directive, 2006/32/EY) EU Euroopan unioni EuP Direktiivi energiaa käyttävien tuotteiden energiatehokkuudesta (2005/32/EY). Korvautunut ekosuunnitteludirektiivillä (2009/125/EY). ex ante Etukäteinen arviointi, vaikutusarviointi ex post Jälkikäteinen arviointi, vaikuttavuusarviointi IEE Intelligent Energy Europe ILPO Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma ISO Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (International Organization for Standardization) ISREM TTY:ssä toteutettu asuin- ja palvelurakennusten energiankulutusta ja kasvihuonekaasuja tarkasteleva Excel-laskentamalli LIPASTO VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä. LVM Liikenne- ja viestintäministeriö MMM Maa- ja metsätalousministeriö MTT Maatalouden tutkimuskeskus NEEAP Kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (National Energy Efficiency Action Plan) NEEAP-2 Toinen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma POLIREM TTY:ssä kehitetty koko rakennuskannan lämmön- ja energian kulutusta sekä kasvihuonekaasuja tarkasteleva Excel-laskentamalli, joka päivittää EKOREM-mallin ottamaan huomioon 2012 voimaan tulleiden rakennusmääräysten uuden rakenteen SETUILMU Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan ilmastopolitiikkaa tukeva tutkimuskokonaisuus SYKE Suomen ympäristökeskus TEM Työ- ja elinkeinoministeriö Tike Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus T&K Tutkimus ja kehitys top-down Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta indikaattorein 4 TP TTY UNFCCC VNp VTT YM Toimenpide Tampereen teknillinen yliopisto Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimus (United Nations Framework Convention on Climate Change) Valtioneuvoston periaatepäätös (tässä selvityksessä lyhenteellä viitataan vain valtioneuvoston periaatepäätökseen energiatehokkuudesta 4.2.2010) Teknologian tutkimuskeskus VTT Ympäristöministeriö Yksiköt g GWh kJ kk kt kWh l Mt MWh t tkm TWh v gramma gigawattitunti kilojoule kuukausi kilotonni (tuhat tonnia) kilowattitunti litra megatonni (miljoona tonnia) megawattitunti tonni tonni-kilometri terawattitunti vuosi 5 1 1.1 Johdanto Tausta ja tavoitteet Valtioneuvosto teki 4.2.2010 periaatepäätöksen energiatehokkuuden edistämistoimien tehostamisesta lähivuosina. Vuosina 2010–2020 toteutettavan toimeenpano-ohjelman tavoitteena on saavuttaa Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa (2008) asetetut tavoitteet. Tavoitteiden mukaan energian loppukulutuksen tulee olla vuonna 2020 enintään 310 TWh eli 37 TWh vähemmän kuin vuoden 2008 energiastrategian mukaisessa perusurassa, jossa uusia tehostamistoimenpiteitä ei toteuteta. Periaatepäätös (VNp) perustuu kesäkuussa 2009 valmistuneeseen työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuustoimikunnan mietintöön. Toimikuntatyön aikana tuli esiin laajasti tarve seurannan ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisestä. Hankkeen tavoitteena oli kehittää arviointikehikko VNp:n energiatehokkuuden toimeenpano-ohjelmaan valittujen energiatehokkuustoimenpiteiden seurantaan ja vaikutusten jälkikäteisarviointiin (ex post). Arviointikehikko palvelee paitsi periaatepäätöksen mukaisen toimeenpano-ohjelman vaikutustenarviointia, myös menetelmällisesti mahdollisten uusien vastaavien toimenpideohjelmien vaikutustenarviointia. Lisäksi tavoitteena on ollut periaatepäätöksen toimenpiteiden ensimmäisten vuosien (2010–2011) vaikuttavuuden arvioiminen energiayksiköissä. Toimenpiteille on esitetty etukäteisarvioita (ex ante) energiatehokkuustoimikunnan mietinnössä, energiapalveludirektiivin toimeenpanoon liittyvässä Suomen toisessa kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa (NEEAP-2) ja EU:n taakanjakopäätöksen mukaisessa raportoinnissa. Näissä esitetyt toimenpiteet eivät ole kuitenkaan kaikilta osin identtiset periaatepäätöksen toimenpiteiden kanssa. Työssä on otettu huomioon viime vuosina toteutetut ja syksyllä 2012 käynnissä olevat energiatehokkuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusarviointia käsittelevät hankkeet. Näitä on käsitelty yksityiskohtaisemmin tämän raportin luvussa 2. 1.2 Rajaukset Kehitetty arviointikehikko kohdistuu energian loppukäytön tarkastelulle ja CO2-päästöille. Sähkön muuntamiseksi primäärienergiaksi ehdotetaan yksinkertaista energiatilastoihin perustuvaa muuntokerrointa. Vaikuttavuusarvioinnissa keskitytään vain energiansäästön ja CO2-päästöjen käsittelyyn eikä hankkeessa käsitellä muita vaikuttavuusarvioinnin tyypillisiä kohteita kuten vaikutuksia kansantalouteen, kustannustehokkuutta, ympäristövaikutuksia tai työllisyysvaikutuksia. Useiden toimenpiteiden energiansäästöä ei voida arvioida määrällisesti. Näiden toimenpiteiden osalta voidaan tehdä kuitenkin muuta seurantaa (esim. kattavuus), suorittaa laadullisia arvioita ja jossain tapauksissa mitata välituloksia (esim. osaamisen kehittyminen tai asenteiden muuttuminen). Työssä on annettu ehdotuksia näistä seurantamenettelyistä. Energiapalveludirektiivin (ESD) (Euroopan unioni 2006) ja päästökaupan näkökulmat on otettu huomioon pyrkimällä erottelemaan päästökaupan piirissä syntyvät säästöt muista säästöistä siltä osin kuin se on ollut mahdollista. Suurin osa tässä raportissa 6 käsitellyistä toimenpiteistä kohdistuu energiapalveludirektiivin mukaisella määrittelyllä päästökaupan ulkopuoliseen energiankulutukseen joskin energiansäästöistä hieman yli puolet on arvioitu syntyvän päästökaupan piirissä. Toisaalta taakanjakopäätöksen mukaisessa raportoinnissa päästökauppasektorin määrittely on hyvin erilainen kuin energiapalveludirektiivin raportoinnissa. Siinä sähkön ja kaukolämmön kulutuksesta suurin osa kuuluu päästökauppasektorin piiriin ja näin ollen myös tässä raportissa esitetyistä säästöistä suurin osa siirtyisi päästökaupan piiriin. Säästöjen erottaminen päästökaupan piiriin kuuluviksi ja muiksi säästöiksi sekä eri raportointeihin tehtyjen arvioiden vertailu onkin osoittautunut useissa tapauksissa hankalaksi. Raportin sisältö 1.3 Raportin sisältö on seuraava: • • • • • • • • • Luku 1 (Johdanto) sisältää tietoa hankkeen taustasta, tavoitteista ja rajauksista. Lukuun 2 on koottu suomalaiset ja kansainväliset selvitykset ja aineisto, jota on käytetty lähtökohtana hankkeessa esitettyä seuranta- ja vaikuttavuusarviointimenettelyä kehitettäessä. Luku 3 sisältää tietoa vaikuttavuuden arvioinnin teoreettisesta pohjasta. Luku 4 sisältää ehdotetun seuranta- ja vaikuttavuusarviointimenettelyn. Luvussa 5 on esitetty yhteenveto vaikuttavuuden arvioinnin menetelmistä ja koottu jatkoselvitystarpeet. Luku 6 sisältää vuosien 2010–2011 vaikuttavuusarvioita. Liitteessä 1 on luetteloitu valtioneuvoston periaatepäätöksessä esitetyt toimenpiteet vastuuministeriöineen. Liitteessä 2 on esitelty ERA17-toimintaohjelman sisältämät toimenpiteet. Liitteessä 3 on esitelty ODYSSEE-tietokannan energiatehokkuusindikaattorit. 7 2 2.1 2.1.1 Aihepiiriin liittyviä selvityksiä ja aineistoa Suomalaista aineistoa Energiatehokkuustoimikunnan vaikutusarviot Työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuustoimikunnan mietinnössä (TEM 2009) esitettiin joukko energiatehokkuustoimenpiteitä, jotka muodostivat perustan valtioneuvoston periaatepäätöksessä esitetyille toimenpiteille. Toimikunnan työhön sisältyi etukäteisarviot ehdotetuille toimenpiteille (TEM 2009, Gynther 2009). Toimenpiteiden vaikutusarviot on esitetty taulukossa 1 toimenpiteittäin tai toimenpidekokonaisuuksittain. Taulukossa esitettyjen toimenpiteiden lisäksi toimikunta ehdotti useita vaikutuksiltaan merkittäviä toimenpiteitä liittyen mm. koulutukseen, osaamisen kehittämiseen, viestintään ja T&K-toimintaan. Näiden vaikutuksia ei arvioitu numeerisesti, mutta saavutettavissa voi olla merkittävääkin lisäsäästöä varsinkin pitkällä aikajänteellä. Osa näistä toimenpiteistä on todennäköisesti vaikutukseltaan ainakin osittain päällekkäistä muiden toimenpiteiden vaikutusten kanssa tai voivat olla näiden toteutumisen edellytyksenä. Toimenpiteiden yhteenlaskettu säästöarvio oli 36,4 TWh vuonna 2020 (ks. taulukko 1). Säästöarviosta lämmön ja polttoaineiden osuus oli 30,0 TWh ja sähkön 6,4 TWh. Vastaavaksi CO2-päästöjen vähenemäksi arvioitiin 9,3 Mt. Vaikutusarvioinnissa käytetyt menetelmät, oletukset ja lähtötiedot on esitetty Motivan laatimassa erillisraportissa (Gynther 2009). 8 Taulukko 1. Yhteenveto energiatehokkuustoimikunnan (2009) ehdottamien toimenpiteiden energia- ja päästövaikutuksista. Toimenpide tai toimenpidekokonaisuus Korjausrakentaminen Kiinteistöjen käyttöön ja ylläpitoon liittyvät toimenpiteet Rakentamismääräykset 2010 ja 2012 Säästöt 2020 Lämpö ja polttoaineet GWh GWh 270 570 1 240 200 320 1 630 570 430 340 10 80 Rakennukset yhteensä, noin 5 600 1 050 1 400 Henkilöautojen ajoneuvoteknologia Taloudellinen ajotapa, ajonopeudet ja ajoneuvon hallinta Logistiikan kehittäminen (energiatehokkuussopimus) Joukkoliikenteen kehittäminen 8 490 2 250 960 260 890 30 780 100 240 230 Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksu 750 200 Kevyen liikenteen edistäminen 450 120 Muut liikenteen toimenpiteet 250 1 Liikenne yhteensä , noin 330 2 12 600 130 3 600 200 220 90 Energiatehokkuussopimus, energiapalvelut Kotitalouksien yksilökohtainen katselmus ja konsultointi Energianeuvontaa kuntiin 120 30 30 140 30 40 Muut kotitalouksien toimenpiteet 130 80 50 Kotitaloudet yhteensä , noin 580 360 210 Maatalous yhteensä, noin 490 30 140 Julkisen sektorin säädösohjaus Energiatehokkuussopimuksen ulkopuoliset yritykset Energiatehokkuussopimukset, ei-energiavaltainen ala Energiavaltainen ala: päästökauppa, energiatehokkuussopimukset ym. muut toimet Energiakatselmusten kehittäminen 460 150 130 380 160 120 2 230 530 670 6 420 1 530 2 180 940 220 310 240 70 80 10 700 2 700 3 500 2 100 430 6 400 9 300 3 Muut teollisuuden ja palvelujen toimenpiteet Teollisuus ja palvelut yhteensä, noin Laitteiden energiatehokkuus (EuP-direktiivi), josta kotitalouksien osuus on yli puolet YHTEENSÄ, noin 2 3 CO2 1 000 tonnia 2 400 Muut rakentamisen toimenpiteet 1 Sähkö 30 000 Maankäytön ja liikennejärjestelmäsuunnittelun vaikutusarvio (540 GWh) ei ole taulukossa, sillä se on päällekkäinen joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämisen arvioiden kanssa. Työkoneiden biopolttoaineista 270 kt CO2. Ei sisällä EuP-direktiivin toimia, sillä ne on arvioitu erikseen. 9 2.1.2 Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat Energiapalveludirektiivin (ESD) edellyttämiä kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia (NEEAP) on tehty kaksi, toinen kesäkuussa 2007 (KTM ym. 2007) ja toinen kesäkuussa 2011 (TEM ym. 2011). Ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa säästövaikutukset laskettiin 14 toimenpiteelle tai toimenpidekokonaisuudelle. Tehdyissä arvioissa käytettiin vain bottom-upmenetelmää ja arvioissa käytetyt menetelmät, olettamukset ja lähtötiedot on dokumentoitu NEEAP-raporttiin. Tällöin arvioitiin numeerisesti seuraavien toimenpiteiden vaikutuksia (ex ante) ja/tai vaikuttavuutta (ex post): • • • • • • • • • • • • Kuntasektorin energiakatselmustoiminta Yksityisen palvelusektorin energiakatselmustoiminta Teollisuuden (ei päästökauppasektori) energiakatselmustoiminta Teollisuuden (ei päästökauppasektori) energiansäästösopimustoiminta Ikkunoiden energiamerkintä Lämpöpumppujen edistäminen pientaloissa Öljylämmitteisten pientalojen saneeraukset Taloudellisen ajotavan koulutus henkilöauto-, linja-auto- ja kuormaautoliikenteessä (3 erillistä toimenpidettä) Rengaspaineiden vaikutus henkilö- ja pakettiautojen energiankulutukseen Lämmöneristysmääräykset 2003 Energia-avustukset asuinrakennuksille Lämpökeskusinvestoinnit maatiloilla Suomen toisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa (NEEAP-2) arvioitiin 36 toimenpiteen tai toimenpidekokonaisuuden energiansäästövaikutus vuosina 2010, 2016 ja 2020. Lisäksi toimintasuunnitelmassa esitettiin joukko toimenpiteitä, joiden säästövaikutuksia ei voitu arvioida määrällisesti. Toimenpiteet, joiden säästöarvio esitettiin NEEAP-2:ssa, on lueteltu alla. Toimenpiteistä suuri löytyy myös VNp:stä joko lähes samalla nimikkeellä tai eri tavoin ryhmiteltynä. Rakennukset • Energiatehokkuusmääräykset uudisrakentamiselle 2003, 2008, 2010 ja 2012 • Asuinrakennusten energia-avustukset • Pientalojen lämpöpumput • Rivi- ja kerrostalojen lämpöpumput • Huoneistokohtaiset vesimittarit pakollisiksi • Ikkunoiden energiamerkintä • Höylä III energiatehokkuussopimus – öljylämmitteiset pientalot • Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus – vuokra-asuntoyhteisöt Julkinen sektori • Kuntien energiatehokkuussopimus ja energiaohjelma • Energiakatselmustoiminta – kunta-ala • Tilankäytön tehostaminen valtionhallinnossa • Korjausrakentaminen valtion kiinteistökannassa • Energiatehokkuuden parantaminen valtion uudisrakentamisessa 10 • Ylläpitotoiminta ja käyttäjäinformaatio valtion kiinteistökannassa Palveluala – yksityinen • Energiakatselmustoiminta - palveluala • Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus – palvelualat • Kiinteistöalan energiatehokkuussopimus – toimitilakiinteistöt Teollisuus • Teollisuuden energiakatselmustoiminta • Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus – keskisuuri teollisuus • Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus – energiavaltainen teollisuus Liikenne • Henkilöautojen energiatehokkuuden parantaminen 1 • Uusien pakettiautojen energiatehokkuuden parantaminen • Taloudellisen ajotavan koulutus henkilöautoliikenteessä • Taloudellisen ajotavan koulutus linja-autoliikenteessä • Taloudellisen ajotavan koulutus kuorma-autoliikenteessä • Joukkoliikenteen edistäminen • Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Maatalous • Lämpökeskusinvestoinnit • Tuoreviljasiilot • Lämmittämättömät nautakarjarakennukset • Tilusjärjestelyhanke • Maatilojen energiaohjelma Energia-ala • Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus – energiapalvelut, oma toiminta • Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus – energiantuotanto Horisontaaliset toimenpiteet • Ecodesign-direktiivi ja laiteryhmäkohtaiset energiatehokkuusvaatimukset Energiapalveludirektiivin mukaan jäsenvaltiot saavat säästöjen laskennassa valita käyttävätkö ne bottom-up- vai top-down -laskentamenetelmiä, mutta direktiivi kuitenkin velvoittaa kattamaan vähintään 20–30 % sen piirissä olevasta energian loppukäytöstä bottom-up-menetelmillä, mitä ei kuitenkaan ole erityisesti valvottu. Lisäksi on valittavissa käytetäänkö komission suosittelemia laskentamenetelmiä vai omia kansallisia menetelmiä. Kaikki Suomen kansallisessa energiatahokkuuden toimintasuunnitelmassa esitetyt energiansäästövaikutukset arvioitiin kansallisilla bottom-up-menetelmillä. Laskennassa käytetyistä kansallisista menetelmistä useimpia on käytetty jo pidemmän aikaa, eikä niille ole olemassa komission suosittelemaa bottom-up-menetelmää. Osaa menetelmistä 1 Toimenpide on NEEAP-2:ssa ja VNp:ssä vain osittain sama. NEEAP-2:ssa vaikutusarviot on esitetty pääasiassa normiohjaukselle kun taas VNp:n toimenpidettä toteutetaan käyttämällä laajempaa ohjauskeinojen valikoimaa. 11 käytettiin jo ensimmäisessä kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa vuonna 2007. Niissä toimenpiteissä, joissa toimenpide kohdistuu sekä ESD:n piirissä olevaan loppukäyttöön että päästökaupan piirissä olevaan energiankäyttöön on vaikutusten arviointi jaettu näille kahdelle kohderyhmälle. Primäärienergiansäästöjä, joita energiapalveludirektiivin raportointi ei edellytä, laskettiin vain yhdelle energiatuotantoon liittyvälle toimenpiteelle. NEEAP-2:n valmistelussa nousi esiin tarve systematisoida laskentaperusteita ja lähtötietoja. Erityisesti tästä keskusteltiin liikennesektorilla. Laskelmia tarvitaan useisiin käyttötarkoituksiin ja niitä tekevät useat eri tahot, vaikka useimmiten VTT. ILPO-ohjelma ja sen seuranta 2.1.3 Vuonna 2009 valmistui liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020 (ILPO) 2 (Liikenne- ja viestintäministeriö 2009), jossa esitetään kymmenen toiminta-aluetta, joilla liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala voi osallistua kasvihuonekaasujen vähentämiseen: • • • • • • • • • • Liikenteen biopolttoaineet Liikenteen uudet teknologiat Liikenne ja maankäytön suunnittelu Joukkoliikenteen edistäminen Kevyen liikenteen edistäminen Liikkumisen ohjaus Taloudellinen ohjaus Energiatehokkuus Älykäs liikenne Tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka Yllämainitut toiminta-alueet pitävät sisällään useita erillisiä toimenpiteitä, joista monet ovat samoja kuin VNp:n sisältämät toimenpiteet. ILPOa valmisteltaessa laskettiin toimenpiteiden päästövähennyspotentiaalit, joita tarkastettiin osittain TEM:n energiatehokkuustoimikunnan työn yhteydessä. Numeerisia päästövähennysarvioita esitettiin biopolttoaineiden yleistymiselle, ajoneuvoteknologialle, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämiselle, taloudelliselle ohjaukselle ja liikenteen energiatehokkuussopimusten kautta tapahtuvalle energiatehokkuuden paranemiselle. Maankäytön suunnittelulle, liikkumisen ohjaukselle ja älykkäälle liikenteelle ei esitetty erillisiä potentiaaliarvioita, vaan niiden arvioitiin toteutuvan osana kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosion kasvua sekä yleistä energiatehokkuuden paranemista. VTT suoritti pääosin päästövähennysarviot, mutta osan teki Motiva ensimmäisen NEEAPin valmistelun yhteydessä. ILPO-ohjelmasta on julkaistu kolme seurantaraporttia loppuvuodesta 2010, 2011 ja 2012 (Liikenne- ja viestintäministeriö 2010, 2011 ja 2012). Seuraavaan luetteloon on poimittu seurantaraporttien toimenpiteistä vain ne, joiden kohdalla on kuvattu sellaisia seurantamenetelmiä, jotka mahdollistavat vaikuttavuuden numeerisen arvioinnin. • 2 EU:n sitovat CO2-raja-arvot henkilö- ja pakettiautoille: Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa hiilidioksidipäästötietojen tallentamisesta ja raportoinnin käytännön http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/view/908048 12 • • • • • • • 2.1.4 menettelyiden valmistelusta EU:ssa. EU:lle toimitetaan tiedot kaikista ensirekisteröidyistä autoista (mm. merkki ja malli, hiilidioksidipäästöt, massa ja eräät tekniset tiedot). CO2-porrastettu autovero ja ajoneuvovero sekä käytettynä maahantuodut henkilöautot: Liikenne- ja viestintäministeriö ja Liikenteen turvallisuusvirasto seuraavat auto- ja ajoneuvoverouudistuksen vaikutuksia Suomen autokantaan yhdessä valtiovarainministeriön kanssa. Vaikuttavuuden arviointi tapahtuu seuraamalla uusien henkilöautojen ominaispäästöjä ja myyntimääriä. VTT arvioi päästömuutokset näiden tietojen ja suoritearvioiden avulla. Arvioissa otetaan huomioon myös biopolttoaineen käytön lisääntyminen. Liikenteen turvallisuusvirasto seuraa käytettyjen autojen maahantuontia ja niiden vaikutusta suomalaisen autokannan hiilidioksidipäästöihin. Taloudellisen ajotavan koulutus: Tieliikenteessä koulutettavien kuljettajien määrät ovat tiedossa tai arvioitavissa. Lentoliikenteessä Finavia seuraa jatkuvan korkeuden vähentämisen tekniikan (CDO) edistämishankkeen tuloksia. Energiatehokkuus liikennevalaistuksessa: Liikenneviraston seuraa toteuttamiensa valaisinten uudistusten määrää. Tievalaistuksen ohjausjärjestelmiä on muutettu, siten että yösammutuksia käytetään enemmän. Liikennevirasto seuraa toteutunutta energiansäästöä. Energiatehokkuus toimistoympäristöissä/omassa toiminnassa: Ministeriön ja valtion laitosten käyttöön ottamat ympäristöjärjestelmät, hiilijalanjäljen mittaukset ja energia- ja ilmastostrategiat antavat mahdollisuuden toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten arviointiin. Liikenneinvestoinnit eheytyvän yhdyskuntarakenteen tukena: Destia Oy on arvioinut vuonna 2008 isojen liikenneväylähankkeiden vaikutuksia liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin. Arvioinnissa ei kuitenkaan otettu huomioon uuden väylän mahdollista vaikutusta yhdyskuntarakenteeseen ja liikennesuoritteiden määriin. Jälkikäteisessä vaikuttavuuden arvioinnissa huomioon tulisi ottaa liikennesuoritteiden määrien muutos. Jossain määrin tätä mahdollistaa LIPASTO:n sisältämä alueellinen tieto. Liikenteen taloudellisista ohjauskeinoista päättäminen: Ruuhkamaksujen vaikutukset joukkoliikenteen matkustajamääriin ja päästöihin Helsingin seudulla on selvitetty ja toimenpiteen vaikutuksia tarkastellaan kansallisen älyliikenteen strategian ÄLYSARVI-mittaristossa (ks. luku 2.1.4). Jatkokehittämisen kautta ÄLYSARVI voisi soveltua myös toimenpiteen vaikuttavuuden jälkikäteiseen tarkasteluun. Muut toimenpiteet: Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa lentoliikenteen päästökaupan tarkkailusuunnitelmien käsittelystä. Valtion tulee laatia toimintasuunnitelma, joissa se linjaa toimensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä raportoida kansainvälisen lentoliikenteen CO2-päästöt kansainväliselle siviiliilmailujärjestölle (ICAO). Vesiliikenteen alusten energiatehokkuusindeksin (Energy Efficiency Design Index, EEDI) valmistelussa on edistytty. Kansallinen älyliikennestrategia ja sen seuranta Tieto- ja viestintäteknologian käyttöä liikennejärjestelmässä kutsutaan älykkääksi liikenteeksi tai älyliikenteeksi. Ehdotus kansallisen älyliikenteen strategiaksi 3 valmistui mar3 http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=707523&name=DLFE-9782.pdf 13 raskuussa 2009. Hallitus vahvisti strategian mukaiset tavoitteet ja toimenpiteet huhtikuussa 2010. Strategia sisältää 15-kohtaisen älyliikenteen toimenpideohjelman ja luettelon kahdeksasta kärkihankkeesta. Kansallinen älyliikenteen neuvottelukunta (2010– 2012) seuraa ja ohjaa strategian ja toimeenpanosuunnitelman toteutumista ja huolehtii tarvittaessa päivittämisestä. Strategian mukaiset kärkihankkeet ovat: 1) Paremmat ja ympäristölle ystävällisemmät palvelut • Joukkoliikenteen palvelut • Liikenteen hallinta ja ohjaus 2) Turvallisempi liikenne • Tieliikenteen automaattivalvonta • Ajoneuvojen turvajärjestelmät 3) Sujuvampi liikenne • Toimintamallit onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa • Maksujärjestelmien kokeilut 4) Tehokkaampi logistiikka • Kuljetusten sähköiset toimintamallit 5) Kehittyneet älyliikenteen markkinat • Julkisen tiedon käyttö Yksi älyliikenteen strategian toimenpiteistä on älyliikenteen vaikutusten arvioinnin mittariston luominen. VTT on kehittänyt ÄLYSARVI-nimisen arviointikehikon ja sen avulla on tarkoitus arvioida strategian kärkihankkeiden ja toimenpideohjelman vaikutuksia onnettomuus-, hiilidioksidi-, hiukkas- ja ruuhkakustannusten muutosten sekä asiakastyytyväisyyden osalta. Kehikko on ensi vaiheessa kehitetty vaikutusten etukäteiseen arviointiin ja sen käyttö vaikuttavuuden jälkikäteiseen arviointiin edellyttää jatkokehittämistä. (Forsblom 2011, Pilli-Sihvola 2011) Kehikko sisältää mittareita tuottavuudelle, liikenneturvallisuudelle, ympäristölle (CO2- ja hiukkaspäästöt), logistiikalle, ruuhkautumiselle, joukko- ja kevyelle liikenteelle (matkaosuudet), Suomen sijoittumiselle älyliikenteen kansainvälisessä vertailussa, älyliikenteen palveluiden tuotannolle ja viennille sekä asiakastyytyväisyydelle. Näitä sovelletaan strategian mukaisille toimenpideryhmille tai kärkihankkeille. Lähtökohtana indikaattorien seuraamiselle on vuoden 2009 tilanne. 2.1.5 ILARI-hanke VTT ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus toteuttivat 2010–2012 ILARIhankkeen (Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpiteiden vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi liikennesektorilla) osana sektoritutkimuksen ilmastopolitiikkaa tukevaa tutkimuskokonaisuutta (SETUILMU). Työ toteutettiin osana VTT:n koordinoimaa TransEcotutkimusohjelman 4 (Tieliikenteen energiansäästö ja uusiutuva energia). Hankkeessa laadittiin Suomen liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehityksen uusi perusennuste (baseline-ennuste) sekä liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehittymisen kahdeksan tulevaisuuden visiota perustuen asiantuntijoiden delfoi-tutkimukseen sekä lukiolaisnuorten esseisiin ja kyselyyn. Työssä kehitettiin menetelmä ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpidekokonaisuuksien laatimiseksi sekä arvioitiin mahdollisten toimenpide4 http://www.transeco.fi/ 14 kokonaisuuksien potentiaalia kahden tulevaisuuden vision (Urbaani syke ja Runsaudensarvi) saavuttamisessa. Toimenpidekokonaisuuksien vaikutusten arviointiin laadittiin arviointikehikko ulottuen vuoteen 2050. Tässä kiinnitettiin huomiota toimenpiteiden ja toimenpidekokonaisuuksien väliseen vuorovaikutukseen. Taaksepäin kohdistuvaan vaikuttavuusarviointiin hankkeessa ei kehitetty menetelmiä. (Tuominen ym. 2012) 2.1.6 Kioton pöytäkirjan toimeenpanon ja ilmastopolitiikan seurannan kehittäminen ympäristöministeriön toimialoilla -selvitys Ympäristöministeriö on rahoittanut selvityksen ”Kioton pöytäkirjan toimeenpanon ja ilmastopolitiikan seurannan kehittäminen ympäristöministeriön toimialoilla” (Rekola 2010). Selvityksessä kuvataan ympäristöministeriön edellytyksiä ja valmiuksia ilmastopolitiikan toteutumisen arvioimiseksi ja esitellään ehdotus, miten voitaisiin toteuttaa systemaattisesti organisoitu ilmastopolitiikan seurantajärjestelmä ympäristöhallinnon sisällä. Ehdotuksen taustaksi selvityksessä on kuvattu yleisesti ilmastopolitiikkaa ympäristöhallinnossa, keskeisiä raportointivelvoitteita sekä käytännön sovelluksia ilmastopolitiikan seuraamiseksi muista maista ja organisaatioista. (Rekola 2010) 2.1.7 Kasvihuonekaasupäästöihin ja niiden vähentämiseen liittyvät nykyiset ja uudet raportointivaatimukset EU:n ilmasto- ja energiapaketin toimeenpano tuo mukanaan uusia ilmastonmuutoksen hillintään ja energiapoliittisiin tavoitteisiin liittyviä raportointivelvoitteita, joihin vastaaminen edellyttää tehokasta ja koordinoitua raportointijärjestelmää kansallisella tasolla. Benviroc Oy ja Tilastokeskus toteuttivat ympäristöministeriön tilaamaa hankkeen, jossa tarkasteltiin nykyisiä ja tulevia raportointivaatimuksia ja käytänteitä sekä pyrittiin tunnistamaan toimet, joita tarvitaan uusien velvoitteiden toteuttamiseen. Hankkeen loppuraportissa (23.8.2012) viitattiin SYKE:n ehdotukseen seuranta- ja arviointijärjestelmän toteuttamisesta web-pohjaisena tietokantana (ks. luku 2.1.8). Raportissa todettiin, että asiantuntijaorganisaatiossa tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa tuotiin myös esille näkemys, jonka mukaan yksi tietopankki eri raportointien tarpeisiin ei ole realistinen. Samalla toivottiin yhtenäisten lähtöoletusten koostamista, hyvää kokonaisuuden koordinaatiota ja sen tiedostamista, millaista osaamista missäkin organisaatiossa on. Myös laskennan kuvaus ja dokumentointi olisi hyvä ohjeistaa. (Lapveteläinen, Pipatti ja Monni 2012) 2.1.8 Kansallisen ilmastopolitiikan vaikutusten arvioinnin kehittäminen Tässä SYKE:n ja Oulun yliopiston hankkeessa tavoitteena on ilmastopolitiikan päästövähennystoimien vaikutusten ja vaikuttavuuden menetelmien ja työkalujen kehittäminen EU:lle ja UNFCCC:lle tehtävien raportointien tueksi. UNFCCC ja EU edellyttävät enenevässä määrin määrällisiä arvioita politiikkatoimien vaikutuksista ja vaikuttavuudesta, ja sen tueksi on syvennettävä ymmärrystä siitä miten ja miksi politiikkatoimet vievät tai ovat viemättä kehitystä haluttuun suuntaan. Osana hanketta laadittiin raportti (Hildén ja Mattinen 2011), jossa tarkastellaan kokemuksia politiikkatoimien raportoinnista EU:n seurantajärjestelmään ympäristöministeriön hallinnonalalla vuonna 2011. Hankkeessa todettiin, että eri hallinnonaloilla kiertävään excel-taulukkoon perustuva järjestelmä on kömpelö sekä viiveille ja virheille altis. Komission ja EEA:n (European Environmental Agency) taholta on yleisellä tasolla viitat15 tu mahdollisuuksiin siirtyä web-pohjaiseen tiedonsyöttöjärjestelmään, mutta tämän toteuttaminen kestää todennäköisesti kauan. Hankkeen ehdotuksena oli harkita kansallista järjestelmää, jonka eräänä tulosmuotona olisi EU:n edellyttämä raportointi. Ehdotettu seuranta- ja arviointijärjestelmä toimisi kiinteässä yhteydessä inventaariojärjestelmään ja päästötietojen tuottamisen kehittämistyöhön. Tiedonsyöttö olisi hajautettua. Politiikkatoimien arviot tallennettaisiin järjestelmään systemaattisesti. Hanketta toteutetaan kansainvälisen LIAISE-hankkeen rinnalla, jossa myös kehitetään vaikutusarvioinnin työkaluja (ks. luku 2.1.9). 2.1.9 LIAISE-hanke Eurooppalainen LIAISE-hanke 5 (Linking Impact Assessment Instruments to Sustainability Expertise) keskittyy politiikkatason vaikutusten arvioinnin tutkimiseen ja kehittämiseen. Hankkeeseen osallistuu 15 eurooppalaista tutkimuslaitosta ja sitä on rahoittanut Euroopan komissio. Työ käynnistyi 2009. LIAISE-hankkeen tavoitteena on kehittää vaikutusarvioinnin työkaluja etukäteisarviointiin, mikä johtaa parempaan päätöksentekoon. Hankkeessa tuodaan vaikutusten arvioinnin käyttöön erilaisia helposti saatavilla olevia ja helppokäyttöisiä malleja ja menetelmiä. Yksi LIAISE:n päätuotteista on Toolbox, jonka avulla tuetaan tutkijoiden ja toimijoiden välistä vaikutusten arviointiin liittyvää yhteistyötä ja viestintää. Toolbox muodostuu kahdesta kokonaisuudesta: vaikutusten arvioinnin työkalujen hakutoiminnoista (IA Database Search Tools) kattaen laajasti mm. erilaisia malleja sekä vaikutusten arvioinnin tietopankista (IA Knowledge Base). Toolboxin prototyyppi julkaistiin syyskuussa 2011 ja toinen versio (ns. Beta-versio) on tekeillä (tilanne marraskuussa 2012). Beta-versio antaa mm. mahdollisuuden käyttäjien itse tallentaa tietoa malleistaan ja kokemuksestaan sekä tarjoaa foorumin kokemusten vaihtoon. 2.1.10 Energiayhtiöiden pehmeiden toimien arviointihanke Adato Energia ja ÅF-Colsult toteuttivat työ- ja energiaministeriön ja Energiateollisuuden rahoittamana selvityksen energiayhtiöiden ns. ”pehmeiden toimien” vaikuttavuustarkasteluista. Pehmeillä toimilla tarkoitetaan tässä pääasiassa viestinnällisiä toimenpiteitä sisältäen asiakaskohtaisen neuvonnan. Työssä tehdyt kartoitukset vahvistivat sen, että luotettavaa kotimaista tietoa pehmeiden toimien vaikuttavuudesta ei ole. Hankkeessa käytiin läpi useita kansainvälisiä selvityksiä (mm. Irlanti, Iso-Britannia ja Tanska), jotka antavat viitteitä siitä, että vaikuttavuus olisi 1−3 % luokkaa kohderyhmien energiankulutuksesta. Alempi arvio vastaa pelkän kehittyneen mittaroinnin (smart meters) ja kuluttajapalautteen (consumer feedback) vaikutusta, ylemmässä on mukana lisäksi räätälöidyn kuluttajainformaation vaikutus. (Adato Energia ja ÅF-Consult 2012) 2.1.11 Kuilu-hanke Suomen ympäristökeskuksen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen KUILU-hanke käynnistyi syyskuussa 2010 ja päättyi vuoden 2011 lopussa. Osa hankkeen rahoituksesta tuli sektoritutkimusohjelmasta. 5 http://www.liaise-noe.eu/ 16 Hankkeen tavoitteena oli arvioida kulutukseen ja tuotteisiin kohdistuvien ohjauskeinojen vaikutuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hanke keskittyi kolmeen kulutuksen alueeseen, joista syntyy suurimmat ilmastovaikutukset: asumiseen, ruokaan ja liikenteeseen. Hankkeessa esitettiin etukäteisarvioita 20:lle käytössä tai suunnitteilla olevalle ohjauskeinoa. Ohjauskeinoja arvioitiin paitsi ilmastovaikutusten, myös muiden ympäristövaikutusten, sivuvaikutusten, pysyvyyden, ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden sekä hyväksyttävyyden suhteen. Hankkeessa myös kehitettiin ehdotuksia uusiksi, entistä toimivammiksi ohjauskeinoyhdistelmiksi. (Nissinen ym. 2012) 2.1.12 Kuluttajien energianeuvonnan vaikutusarvioinnin kehittäminen Työ- ja elinkeinoministeriö kehittää pysyvää kuluttajien energianeuvontajärjestelmää. Ministeriö on nimennyt Motiva Oy:n kuluttajien energianeuvonnan 6 valtakunnalliseksi koordinaatiokeskukseksi. Samalla kun uusia kuluttajiin kohdistuvia energianeuvontahankkeita käynnistetään ja neuvojien työkaluja kehitetään, kehitetään myös toiminnan vaikuttavuuden arviointia. Meneillään oleva kehitystyö jatkuu edelleen vuonna 2013. Kehitysvaiheessa on suoritettu kaksi kartoittavaa kyselyä kuluttajien energianeuvontaa tarjoavien organisaatioiden joukossa keväällä 2011. Kyselyssä esitettiin kysymyksiä mm. siitä, seurataanko energianeuvontatyön määrää ja kohdentumista eri aihealueille ja kohderyhmiin, onko vaikutuksia kohderyhmissä pyritty selvittämään ja millaisia tuloksia on saatu. Saatujen vastausten perusteella vaikuttavuuden arvioiminen neuvontaa tarjoavissa organisaatioissa on melko harvinaista. Noin viidennes vastaajista raportoi, miten seuranta oli toteutettu, mutta yksikään ei maininnut, että energiansäästövaikutuksia olisi pyritty systemaattisesti arvioimaan määrällisesti. Viitteitä satunnaiseen seurantaan kuitenkin saatiin. Vastanneet sähköyhtiöt mainitsivat tällaiseksi vuosikulutuksen seurannan yksittäisissä kohteissa yhdessä asiakkaan kanssa. Toinen yleisesti mainittu menetelmä oli erilaiset kyselyt kohderyhmissä. Näistä mainittiin seuraavia: kohdennettu kysely neuvottujen joukossa, palautekyselyt sekä rakentaja- ja remontoijatutkimus. Lisäksi seurattiin uudisrakentamisen kehitystä rakennusten energialuokkien mukaan. Valtakunnallisen energianeuvonnan puitteissa tapahtuva neuvonta on monimuotoista vaihdellen henkilökohtaisesta neuvonnasta nettisivuihin ja tapahtumiin. Henkilökohtaisen neuvonnan (kasvokkain, puhelimitse, sähköpostitse) vaikuttavuuden arviointiin on kehitetty menetelmä soveltaen Englannissa Energy Saving Trustissa käytössä olevaa menettelyä (ks. luku 2.2.7). Menetelmässä kontaktit (neuvottavien yhteystiedot ja neuvonnan aihepiiri) kirjataan neuvontalokeihin, jotka kerätään neuvontaprojektin koordinaatioon Motivaan. Neuvontaa saaneisiin otetaan jälkikäteen yhteyttä ja tiedustellaan, mitä toimenpiteitä on toteutettu ja mikä saadun neuvonnan merkittävyys on ollut niiden toteutumisessa. Tämän jälkeen energiansäästö arvioidaan hyödyntämällä tietoja eri toimenpiteiden keskimääräisistä säästöistä (ns. tyyppisäästöt) ja tietoa toteutettujen toimenpiteiden yleisyydestä. Ensimmäinen arviointi ajoittuu kevääseen 2013. 6 http://www.motiva.fi/toimialueet/kuluttajien_energianeuvonta 17 2.1.13 Joukkoliikenteen energiatehokkuuden seuranta, raportointi ja kehittäminen -selvitys Tässä Tampereen teknillisen yliopiston JOLEN-tutkimushankkeessa selvitettiin linjaautoliikenteen energiatehokkuutta tilastojen, kirjallisuusselvityksen, tilaajien haastattelujen ja operaattoreiden kyselytutkimuksen avulla. Työ oli osa sektoritutkimuksen neuvottelukunnan (SETUILMU) julkisen sektorin energiatehokkuuden tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuksen tarkoituksena oli parantaa tietotasoa linja-autoliikenteen energiankäytön ja energiatehokkuuden nykytilasta, tunnistaa ja arvioida energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ja esittää suosituksia energiatehokkuuden kehittämiseksi ja julkisen sektorin esimerkkiaseman vahvistamiseksi. (Metsäpuro ym. 2011) Joukkoliikenteen energiatehokkuussopimus ei ollut tuttu tai siihen liittyminen ei kiinnosta yli puolta hankkeessa suoritettuun kyselyyn vastaajista. Lähes kolmannes yrityksistä kuuli sopimuksesta nyt ensimmäistä kertaa ja lähes kolmannekselle yrityksistä energiatehokkuussopimus oli tuttu, mutta heillä ei ole aikeita liittyä sopimukseen. (Metsäpuro ym. 2011) Kulutusseurantakäytännöt vaihtelevat manuaalisesta seurannasta tankkauksen yhteydessä (70 % joukkoliikenneyrityksistä) telematiikkaan (20 %). Vain 7 % yrityksistä seuraa kulutusta jatkuvasti telematiikan avulla. Kulutusta seurataan tyypillisesti autokohtaisesti (83 % yrityksistä), mutta myös yritystasolla (33 %), linjakohtaisesti (7 %) ja kuljettajakohtaisesti (30 %). Seurantajaksojen pituus vaihtelee (viikko, kk, 3 kk, vuosi), mutta kuukausittainen seuranta on yleisintä (53 % yrityksistä). (Metsäpuro ym. 2011) Henkilökilometrien määrää seuraa 43 % yrityksistä ja käytetyin menetelmä tähän on rahastuslaitetietojen käyttö. Muutama yritys tekee myös matkustajalaskentoja. Henkilökilometrien seuranta on yleisintä kaupunkiliikenteen yrityksissä, joista kolme viidestä seuraa henkilökilometrejä. (Metsäpuro ym. 2011) Joukkoliikenteen energiansäästösopimuksen seurannan pohjaksi on otettu käyttöön seurantajärjestelmä, johon sopimukseen liittyneet joukkoliikenneyritykset raportoivat muun muassa ajoneuvojensa vuosimallit, Euro-luokat sekä vuosittain ajetut kilometrit ja polttoaineenkulutukset. Tämän liikenne- ja viestintäministeriön rahoittaman internetpohjaisen seurantajärjestelmän on teknisesti toteuttanut EC-Tools ja sen pääkäyttäjä on Motiva. Sopimukseen liittyneitä yrityksiä on vähän eikä tietoja juurikaan ole seurantajärjestelmään tallennettu. Järjestelmän avulla sähköisesti tallennettujen tietojen pohjalta olisi mahdollista tuottaa raportteja tai verrata yrityksen omia tietoja muiden järjestelmään raportoivien yritysten vastaaviin tietoihin. Yksittäisten muiden yritysten tietoja järjestelmässä ei kuitenkaan voi tarkastella. Raportoinnissa yritys voidaan luokitella kokonsa ja harjoitettavan liikennöintityypin mukaan. (Metsäpuro ym. 2011) Hankkeessa esitettiin seurantajärjestelmän/tietopankin kehittämisehdotuksia. Näistä yksi oli se, että tulisi selvittää mahdollisuutta saada autokohtaiset polttoaineenkulutustiedot siirrettyä suoraan polttoaineen jakelijan tietojärjestelmistä joukkoliikenteen sopimustoiminnan seurantajärjestelmään. Tämän pitäisi olla teknisesti mahdollista autokohtaisilla polttoaineen maksukorteilla. Liikennesuoritetiedon automaattiseen keräämiseen on mahdollisuuksia varsinkin suurimmilla yrityksillä mm. telemaattisilla järjestelmillä. Tällaisten järjestelmien tietojen pitäisi selvityksen ehdotusten mukaisesti olla mahdollisimman automaattisesti siirrettävissä sopimusten seurantajärjestelmään. Uudet mahdollisuudet tekisivät joukkoliikenteen energiatehokkuussopimuksen seurantajärjestelmästä paitsi yritysten näkökulmasta houkuttelevamman myös käyttökelpoisen välineen valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden seurantaan. (Metsäpuro ym. 2011). 18 2.1.14 Liikkumisen ohjauksen seuranta ja vaikutusten arviointi -esiselvitys Esiselvityksessä pyrittiin muodostamaan suositus liikkumisen ohjauksen seurannan ja vaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi Suomessa. Tavoitteena oli löytää mittareita ja menetelmiä sekä Motivan liikkumisen ohjauksen koordinointityön että liikkumisen ohjauksen hankkeiden seurantaan ja vaikutusten arviointiin. Selvityksessä tarkasteltiin, miten ulkomaiset liikkumisen ohjauksessa käytettävät mittarit ja menetelmät sekä kotimaiset muilla aloilla (esimerkiksi energiatehokkuus) käytettävät mittarit soveltuvat liikkumisen ohjauksen seurantaan ja vaikutusten arviointiin Suomessa. Selvityksen rahoitti Liikennevirasto ja sen laadinnasta vastasivat Motiva Oy ja Trafix Oy. (Liikennevirasto 2012b) 2.1.15 POVI-hanke Hallitus kirjasi vaalikauden puolivälin politiikkariihen kannanottoon maaliskuussa 2009, että politiikkatoimien vaikuttavuusarviointia on kehitettävä. Valtioneuvoston kanslia asetti maaliskuussa 2010 työryhmän valmistelemaan asiaa (ns. POVI-hanke 7). Työryhmän loppuraportissa ”Poliittisen päätöksenteon tietopohjan parantaminen – tavoitteet todeksi” on esitetty suosituksia, joiden avulla voidaan parantaa tiedonkäyttöä valtioneuvostotason valmistelussa ja päätöksenteossa. Työryhmän suositukset kytkeytyvät vahvasti valtioneuvoston kanslian johdolla valmisteltuun hallitusohjelman tehokkaan toimeenpanon ja seurannan kehittämishankkeeseen (KOKKA-hanke). (Valtioneuvoston kanslia 2011) Yksittäisten politiikkatoimien arvioinnin sijasta raportti keskittyy laajempaan toimintatapojen muutokseen, jolla vahvistetaan tiedon systemaattista käyttöä poliittisen päätöksenteon tukena. Työryhmän mielestä tärkeintä oli, että merkittävimpien yhteiskunnallisten uudistusten taustalle varmistetaan tiedon käyttäjien (päätösten valmistelijat ja päättäjät) tarpeista lähtevä riittävä tietopohja systemaattisella valtioneuvostotasoisella arvioinnin ja tutkimuksen toimintamallilla. Kehittämistyössä huomion tulisi siirtyä yksittäisistä arvioinneista ja niihin liittyvistä puutteista kohti valtioneuvoston päätöksentekoa kokonaisuudessaan tukevaa ja eri tietolähteistä saatavan laaja-alaisen tiedon tuottamista, syntetisointia ja käyttöä. (Valtioneuvoston kanslia 2011) Edellä olevaan liittyen on vaikea nähdä, miten kokonaisvaltaiseen tarkasteluun on mahdollista päästä jos kokonaisuuden alla olevia toimia ja niiden vaikutuksia ei tunneta. Jos esimerkiksi seurataan vain absoluuttista energiankulutusta, tarvitaan silloinkin tietoa eri alueilla tehdyistä toimenpiteistä, joilla voi olla jopa vastakkaiset vaikutukset. 2.1.16 Työkaluja Energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten seurantajärjestelmä Energiatehokkuussopimusten ja -katselmusten seuranta tapahtuu Motiva Oy:n hallinnoiman internet-pohjaisen seurantajärjestelmän kautta. Elinkeinoelämän, kiinteistöalan sekä kunta-alan energiatehokkuussopimustoimintaan liittyneet yritykset tai yhteisöt raportoivat vuosittain energiankäyttönsä ja siihen liittyvät tehostamistoimensa. Tiedot raportoidaan luottamuksellisesti sopimustoiminnan yhteiseen internetpohjaiseen seurantajärjestelmään. Öljyalan raportointi tapahtuu Öljyalan keskusliiton toimesta ohjelmatasolla. 7 http://www.vnk.fi/julkaisut/julkaisusarja/julkaisu/fi.jsp?oid=327063 19 Energiatehokkuussopimuksissa raportoitavien säästötoimenpiteiden energiansäästövaikutusten arviointiin on laadittu ohjeistus laskennan yleisistä periaatteista 8. Ohje sisältää peruslinjaukset niistä toimenpiteistä, joiden vaikutukset hyväksytään osaksi sopimustoimintaan liittyneiden yritysten ja yhteisöjen asettamien säästötavoitteiden saavuttamista. Ohjeessa esitetään myös yleiset pelisäännöt siitä, miten säästötoimien vaikutukset arvioidaan ja millaisia seikkoja säästöjen laskennassa on otettava huomioon. Käytössä oleva järjestelmä on mahdollistanut sopimusjärjestelmän vaikutusten numeerisen arvioinnin kattavasti ja varsin luotettavasti. Motiva on ylläpitänyt myös energiakatselmustoiminnan seurantajärjestelmää vuodesta 1994. Energiatehokkuussopimusten 2008–2016 seurantajärjestelmä uusittiin internet-pohjaiseksi. Samassa yhteydessä uusittiin myös energiakatselmusten seurantajärjestelmä ja ko. tietokannat yhdistettiin. Tietokantaan kootaan tiedot kaikista energiakatselmuksista ja niissä ehdotetuista energiansäästötoimenpiteistä sekä niiden säästöpotentiaalista. Energiakatselmuksista suurin osa tehdään energiatehokkuussopimuksiin liittyneissä yrityksissä ja yhteisöissä. Näin energiatehokkuussopimusten vuosiraportoinnin kautta saadaan vuosittain tieto toteutetuista energiakatselmuksissa havaituista toimenpiteistä. Tämä palautetieto antaa erinomaisen mahdollisuuden eri toiminta-alueilla (teollisuus, kunta-ala, yksityinen palvelusektori) katselmuksissa raportoiduista säästöpotentiaaleista toteutuvien energiansäästövaikutusten numeeriseen arviointiin. Koska energiakatselmuksista suuri osa toteutetaan sopimuksiin liittyneiden toimijoiden joukossa, katselmusten ja sopimusten vaikutusarviot ovat osittain päällekkäisiä. Seurantajärjestelmä mahdollistaa tämän päällekkäisyyden arvioimisen. POLIREM Rakennuskantaan kohdistuvien energiansäästötoimenpiteiden vaikutusten arviointiin on kehitetty Tampereen teknillisessä yliopistossa kaksi laskentamallia. EKOREM-malli 9 soveltuu parhaiten rakennusosiin kohdistuvien muutosten vaikutusten tarkasteluun koko rakennuskannassa. ISREM-mallin lähtötietoina ovat lämmönlähdekohtaiset ominaiskulutukset ja se soveltuu paremmin rakennuksissa tarvittavien lämmitysenergiamuotojen laskentaan. EKOREM-mallia hyödynnettiin mm. NEEAP-2:ssa tehdyissä uudisrakentamismääräysten ja vesimittareiden yleistymisen arvioissa. Mallien päivitys on tullut ajankohtaiseksi useammastakin syystä, joten ISREMmallin pohjalta kehitettiin uusi POLIREM-malli. Sen on tarkoitus palvella entistä paremmin energiapoliittista päätöksentekoa ja erilaisia energiankulutusmuutosten ja kasvihuonekaasupäästöjen muutosten laskentaa ja seurantaa. Rakennusmääräysten rakenne muuttui vuoden 2012 rakennusmääräysten päivityksessä siten, että erillisten rakennusosien lämmönläpäisykertoimia (U-arvoja) koskevien määräysten sijasta siirrytään kokonaisenergiatarkasteluun ja tarkastelemaan ostetun energian määrää. Muita keskeisiä näkökulmia kehitystyössä ovat olleet se, että POLIREM hyödyntää energiatilastoja mahdollisimman suoraan, siinä on parempi yhteensopivuus päästöinventaarion kanssa sekä integroitavuus ympäristöhallinnon tietojärjestelmiin. 8 http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/midcom-serveattachmentguid1e01d745155d25e1d7411e0938291036ac02f932f93/energiansaastotoimet_energiatehokkuu ssopimuksissa-saastolaskennan_yleisia_pelisaantoja-pdf 9 http://webhotel2.tut.fi/ee/Materiaali/Ekorem/EKOREM_Loppuraportti_051214.pdf 20 REMA VTT on kehittänyt Tekes-hankkeessa REMA-laskentamallin 10, joka on työkalu, jolla voidaan suorittaan melko nopeita analyysejä politiikkatoimenpiteiden vaikutuksista energiantarpeeseen sekä hiilidioksidipäästöihin. REMA:n avulla voidaan arvioida toimenpiteiden – kuten esimerkiksi lämmöneristyksen parantaminen erityyppisissä ja -ikäisissä rakennuksissa, lämmitystapojen muutokset olemassa olevissa rakennuksissa, lämpimän käyttöveden energiatarpeen puolittamisen – vaikutuksia rakennuskannan kokonaisenergiankulutukseen, hiilidioksidipäästöihin sekä uusiutuvien energialähteiden osuuteen kansallisessa energiahuollossa. Laskentamallin avulla voidaan siis simuloida sitä, mihin ja miten rakennuskannan eri osiin vaihtoehtoisia toimenpiteitä on kohdistettava. Mallia hyödynnetään mm. uuden ilmasto- ja energiastrategian skenaarioiden valmistelussa. Meneillään on myös selvitys koko rakennuskannan energiansäästöpotentiaalista. LIPASTO LIPASTO on VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä. Sen pääosat ovat neljän liikennemuodon (tie-, rautatie-, vesi- ja ilmaliikenne) ja työkoneiden päästömallit (päästöjen inventointi) sekä liikennevälineiden ja työkoneiden yksikköpäästökertoimet. Yksikköpäästöillä tarkoitetaan tässä liikennevälineiden päästömääriä kuljetettua massa- tai henkilöyksikköä ja pituusyksikköä kohden (esim. g/tonnikilometri, g/henkilökilometri). LIPASTO-järjestelmä sisältää liikenteen päästöt aikasarjana vuodesta 1980 alkaen sekä ennusteen vuodelle 2030 asti. Tiedot päivitetään vuosittain. Yksityiskohtaisempi laskentajärjestelmän kuvaus löytyy laskentajärjestelmän internet-osoitteesta: http://www.lipasto.vtt.fi/. PIHI PIHI11 on tavarankuljetusten ja logistiikan energiatehokkuussopimukseen liittyneille kuljetusyrityksille räätälöity seurantatyökalu. Järjestelmään voi syöttää joko autokohtaisia tai karkeamman tason yrityskohtaisia tietoja. Molemmissa tapauksissa järjestelmästä on mahdollista tulostaa yrityksen energiatodistus, joka on dokumentti energia-asioiden hallinnasta kuljetusyrityksen asiakkaille. Järjestelmän ylläpidon kustannuksista vastaa liikenne- ja viestintäministeriö ja sen käyttö on kuljetusyritykselle maksutonta. PIHI-seurantajärjestelmän ja Trafin valtakunnallisen ajoneuvotietokannan välille on rakenteilla kytkös, jonka välityksellä autojen perustiedot saadaan siirrettyä rekisterinumeron perusteella. PIHI-järjestelmässä yrityskohtaiset tiedot ovat vain yrityksen itsensä nähtävillä, mutta käyttäjät voivat saada yhteenvetotietoa muiden raportoineiden autokannasta. Järjestelmän pääkäyttäjänä toimii Motiva. 10 http://www.tekes.fi/fi/community/Uutiset/404/Uutinen/1325?name=Rakennusten+energiankul utus+ja+paastovaikutukset+kuriin+uudella+laskentamallilla 11 http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/sopimusalat/liikenne/tavarankuljetukset_ja_logis tiikka/sopimukseen_liittyminen/ 21 ENVIMAT ja selvitys toimialoittaisen energiankulutuksen tietopohjasta ja luotettavuuden arvioinnista ENVIMAT-hankkeen 12 tavoitteena oli selvittää suomalaisen tuotannon ja kulutuksen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset toimialoittain ja tuoteryhmittäin. Työssä luotiin työväline (panos-tuotos-malli), jolla voidaan arvioida Suomen kansantalouden aiheuttamien ympäristövaikutusten ja taloudellisten vaikutusten välisiä suhteita. Mallilla tuotetaan aineistoa ympäristöpoliittiseen päätöksentekoon pyrittäessä vähentämään Suomen materiaalivirtojen ympäristövaikutuksia. Malli kattaa 151 toimialaa ja yli 900 tuoteryhmää ja palvelua. Hankeen toteuttivat SYKE, Thule Instituutti, MTT ja VTT. (Seppälä ym. 2009) Malli tuottaa tietoa kokonaisuuksista, siitä mistä toiminnoista suurimmat päästövähennyspotentiaalit löytyvät ja se soveltuu mm. monikriteeritarkasteluun, mikä tuo lisätietoa pelkkään energiansäästövaikutusten tarkasteluun nähden. Sen sijaan yksittäisten politiikkatoimien tai toimenpidealueiden energiansäästöjen laskentaan malli ei sovellu. Mallin toimialarakenne myös poikkeaa energiatilastojen jaottelusta, sillä energiankulutus on siinä jaoteltu eri sektoreille kansantalouden tilinpidon näkökulmasta. Esimerkiksi asuntoyhtiömuotoisten asuntojen energiankulutus kohdistuu palvelusektorille. Myös muut energiatietojen käsittelyssä tehdyt ratkaisut herättävät kysymyksiä. Hankkeen jatkona ja TEM:n toimeksiannosta on tehty selvitys ”Toimialoittaisen energiankulutuksen tietopohja ja luotettavuuden arviointi” (Mäenpää 2010), jossa kuvattiin yksityiskohtaisemmin sitä, miten energiankulutustietoja on käsitelty ENVIMAT-mallissa. Malli sisältää varsin yksityiskohtaisia energiankulutustietoja esimerkiksi palveluille, joille Tilastokeskukselta ei energiatilastossa ole saatavissa toimialakohtaista tietoa. ENVIMAT-mallissa energiankäyttö on määritetty toimialoille jaottelemalla esim. palvelujen energiankulutus eri toimialoille energiatuotteiden rahamääräisten käyttötietojen avulla. Tietoa siitä, miten ”oikeaan” lopputulokseen tämä johtaa, ei ole. Mallin jatkohanketta ENVIMATscen-mallin laatimiseksi on toteutettu osana SETUILMU-ohjelmaa nimellä ”Suomen ilmastopolitiikan vaihtoehdot vuoteen 2020 ja 2050 - Suomen talouden ja luonnonvarojen käytön skenaariot”. Tavoitteena on ollut tuottaa kehittyneempi skenaariotyökalu valmiiksi työstettyine tulevaisuuden ympäristöineen, joissa voidaan testata esiin nousevien uusien toimenpiteiden tai muutosmahdollisuuksien laaja-alaisia vaikutuksia Suomen taloudessa. 2.1.17 Muut aiheeseen liittyvät hankkeet ja aineistot Esiselvitys politiikkatoimien määrällisen vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisestä Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 2009 esiselvityksen politiikkatoimien määrällisen vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseksi eri sektoreilla (Monni 2010). Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa ilmastopolitiikan arvioinnin kehittämistarpeita sekä kansainvälisten raportointivelvoitteiden täyttämisen että kotimaisen seurannan tarpeiden näkökulmasta. Lisäksi siinä tehtiin ehdotus kehittämishankekokonaisuudeksi. Kehittämistarpeita tunnistettiin kaikilla sektoreilla, koskien monia eri vaikutuksia: vaikutukset päästöihin ja nieluihin, muut ympäristövaikutukset, kustannus- ja talousvaikutukset, sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset, sekä vaikutukset Suomen rajojen ulkopuolella, kuten 12 http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=334358&lan=FI 22 vaikutukset kestävään kehitykseen ja haavoittuviin kehitysmaihin. Ehdotetun kehittämishankekokonaisuuden tavoitteena on kehittää menetelmät, tietopohjat ja välineet, joita voitaisiin käyttää jatkossa politiikkatoimien systemaattiseen arviointiin ja raportointiin. Tarkoituksena on vastata sekä kansainvälisen raportoinnin että kotimaisen seurannan tarpeisiin ja vaatimuksiin. IMPAKTI ja IMPAKTI II VTT, VATT ja Benviroc Oy toteuttivat 2010–2012 SETUILMU:n rahoittamana IMPAKTIhankkeen (Ilmastopolitiikkatoimien kustannustehokkuus, indikaattorit ja vaikutukset). Hankkeessa kehitettiin Suomen ilmastopolitiikan seurantaa ja arviointia kahdella osaalueella: 1) ilmastopolitiikkatoimien vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin ja nieluihin Suomessa ja globaalisti sekä 2) ilmastopolitiikkatoimien kustannustehokkuus ja kustannusten kohdentuminen. Hanke ei erityisesti käsitellyt energiatehokkuustoimenpiteitä vaan enemmänkin ilmastopoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia energiatuotantoon, lähinnä uusiutuvan energian käytön kehitykseen. Jatkohanke (IMPAKTI II), jossa määrälliset arviot päivitetään, käynnistyi syksyllä 2012 ja päättyy alkuvuonna 2013. (Lindroos ym. 2012) ERA17 Asuntoministeri Jan Vapaavuoren nimittämä ERA17-työryhmä 13 (Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017) raportoi lokakuussa 2010 31 toimenpidettä (ks. liite 2), joilla Suomesta saadaan energiatehokkuuden kärkimaa. Työryhmän työtä vetivät ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes. ERA17:ssa esitetyt toimenpiteet ovat osittain samoja kuin VNp:ssä esitetyt. Koska ERA17 keskittyi nimenomaan rakennettuun ympäristöön, ovat siinä esitetyt 31 rakennussektorin toimenpidettä pääosin yksilöidympiä ja yksityiskohtaisempia kuin VNp:n kuusi rakennussektorin toimenpidettä. Tosin osa VNp:n muista toimenpiteistä sivuaa myös rakennussektoria. Gaia Consulting Oy teki toimenpiteille alustavat ilmastovaikutus- ja kustannusarviot (Vehviläinen, Vanhanen ja Illman 2010). Ilmastovaikutuksia arvioitiin pääasiassa energiankulutuksen muutoksien kautta. Tehdyt arvioinnit ovat etukäteisarvioita, joten käytetyt arviointimenetelmät eivät sellaisenaan sovellu VNp:n vaikuttavuusarvioinnissa käytettäviksi. Kuitenkin arvioissa käytetty lähdeaineisto yms. on hyödyllistä myös VNp:n tulevien vaikuttavuusarviointien näkökulmasta. ERA17:n puitteissa toteutettiin taustaselvitys ”Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt”. Siinä keskityttiin rakennetun ympäristön energiankäytön ja kasvihuonekaasupäästöjen nykytilan analyysiin siten, että tavoitteena oli tunnistaa energiankäytön ja kasvihuonekaasupäästöjen muodostumisen kannalta merkitykselliset tekijät eri osa-alueilla sekä osa-alueiden väliset keskeiset vuorovaikutussuhteet. Nykytilan lisäksi tarkasteltiin kehitysennusteita vuosille 2020 ja 2050. (Vehviläinen ym. 2010) 13 http://era17.fi/ 23 Selvitys “Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt, kehitysvertailuja 2005–2050” Tutkimuksessa “Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt, kehitysvertailuja 2005–2050” tehtiin yhdyskuntien realistisiin kehitysvaihtoehtoihin pohjautuva arvio kaupunkiseutujen rakenteen aiheuttamasta kasvihuonekaasupäästöjen määrästä ja sen muutosmahdollisuuksista vuoteen 2050 asti. (Vehviläinen ym. 2010 ref. Lahti ja Moilanen 2010) Tutkimuksessa muodostettiin 34 suurimmalle kaupunkiseudulle perusuran rinnalle neljä hajautumis- ja keskittymisasteeltaan erilaista perusskenaariota, joissa laskettiin asukastiheyksistä, rakennuskannasta, aluetyypeistä ja taajaman leviämisestä riippuvat rakentamisen, rakennuskannan ja perusrakenteen käytön sekä henkilöliikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Neljän perusskenaarion lisäksi arvioitiin eräiden lisätoimenpiteiden vastaavat vaikutukset. (Vehviläinen ym. 2010 ref. Lahti ja Moilanen 2010) Selvitys osoittaa, että yhdyskuntarakenteella on merkittävä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Suurimpien kaupunkiseutujen osalta vähennys on vuoden 2050 tilanteessa yli 7 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia vuodessa, mikä vastaa noin 10 % tämänhetkisistä Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä vähennys ei sisällä rakennuskannan energiatehokkuuden parantumisesta aiheutuvia merkittäviä vähennyksiä. (Vehviläinen ym. 2010 ref. Lahti ja Moilanen 2010) Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit (EPO) -tutkimushankkeen päätavoitteena oli selvittää, miten energiatehokkuutta mitataan eri sektoreilla. Toinen päätavoite oli selvittää, miten energiatehokkuuden parannuspotentiaalia voidaan arvioida sektorikohtaisesti ja myös kattavammin koko yhteiskunnassa. Hanke toteutettiin osana Tekesin ClimBusohjelmaa Aalto-yliopiston, VTT:n ja TTY:n yhteistutkimuksena. (Tuomaala ym. 2012) Tutkimuksessa todettiin, että energiatehokkuutta ja energiatehokkuuspotentiaalia on ensisijaisesti tarkastelava energiayksiköiden avulla. Hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasutehokkuutta voi käyttää tukevana ja täydentävänä arviointikriteerinä. Lisäksi todettiin, että menetelmät energiatehokkuuden mittaamiseksi ja potentiaalien laskemiseksi ovat vielä varsin kehittymättömiä siihen, että ne toimisivat käytännön työn ohjaajina. Aihealueella on edelleen perustutkimustarvetta. (Tuomaala ym. 2012) Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit – tutkimuksen raportti 14 valmistui vuoden 2012 alussa. Raportti on jaettu kolmeen osaan: 1) tutkimuksen johtopäätökset 2) koelaskentaa kuvaava ns. Grande-case raportti ja 3) sektorikohtaiset loppuraportit, yhteensä 5 kpl. (Tuomaala ym. 2012) Logistiikkaa on tarkasteltu hankkeen julkaisussa ”Energiatehokkuus logistiikassa logistiikan energiatehokkuuden mittaaminen ja parantaminen” 15 (Kalliopää, Rantala ja Kalenoja 2010). Energiatehokkuuteen vaikuttavia logistiikan osatekijöitä ovat mm. raaka-aineiden hankintaan, tuotantoon, varastointiin, kuljetuksiin, paluukuljetuksiin, markkinointiin ja jälkimarkkinointiin liittyvät toiminnot. Raportissa painotetaan, että energiatehokkuuden parantamisen kannalta on tärkeää, että toimitusketjun eri osien energiankulutuksen minimoinnin sijasta tarkastellaan koko ketjun energiatehokkuutta, sillä yksittäi14 Raportti Ladattavissa osoitteesta: http://lib.tkk.fi/TIEDE_TEKNOLOGIA/2012/isbn9789526045047.pdf 15 http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=964900&name=DLFE10966.pdf&title=Julkaisuja 25-2010 24 sen ketjun osan optimointi voi johtaa energiankulutuksen kasvuun toimitusketjun muissa osissa. Kuitenkin energiatehokkuustarkastelut ovat perinteisesti liittyneet toimenpiteiden vaikutusten arviointiin toimitusketjun eri vaiheissa, mutta sitä ei ole juurikaan tarkasteltu kokonaisen toimitusketjun ja sen hallinnan osa-alueena. Logistiikan energiatehokkuutta on mitattu tyypillisimmin kuljetussuoritepohjaisilla mittareilla, kuten kuljetusten energiankulutuksella. Toimitusketjun tasolla on usein tarpeellista laskea yhteen toimitusketjun eri osien energiankulutusarvoja, jolloin on mahdollista tarkastella koko logistisen ketjun energiatehokkuutta. Logistiikan energiatehokkuutta on mitattu esimerkiksi kumulatiivisella energiankulutuksella, kuljetusintensiteetin ja kuljetusjalanjäljen avulla sekä erilaisilla välillisillä mittareilla, kuten veden, sähkön ja primäärienergiankulutuksen avulla. Tulosten perusteella kumulatiiviset energiankulutusarvot ja hiilidioksidipäästöt soveltuvat hyvin energiatehokkuuden mittaamiseen ja niiden avulla on mahdollista tunnistaa eniten energiaa kuluttavia toimitusketjun osia ja energiatehokkuustoimenpiteitä. (Kalliopää, Rantala ja Kalenoja 2010) Työssä suoritettiin tapaustarkasteluja paperi- ja metalliteollisuuden toimitusketjuille. Kuljetusten osuudeksi muodostui 11–13 % koko energiankulutuksesta. Kuljetusketjun valinnan todettiin vaikuttavan tutkituissa toimitusketjuissa 1–4 %-yksikköä tuotteiden kokonaisenergiankulutukseen. Tarkasteltujen perusteollisuuden toimitusketjujen kuljetusketjut ovat tyypillisesti luonteeltaan bulkkikuljetuksia, joissa täyttöaste saadaan korkeaksi ja joissa on mahdollista suosia energiatehokkaita ja kustannustehokkaita kuljetusmuotoja, joten tuloksia ei ole suoraan mahdollista yleistää muille toimialoille. (Kalliopää, Rantala ja Kalenoja 2010) Energiatilastojen kehittäminen Energiatilastot ovat keskeinen tiedonlähde energiatehokkuuden vaikutus- ja vaikuttavuusarvioinnissa. Tilastokeskuksessa on ollut viime aikoina muutamia kehityshankkeita energiatilastojen kehittämiseksi. Yksi tällainen on kotitalouksien energiatilastoinnin kehittämishanke (Tilastokeskus 2011). Hankkeessa lämmitysenergian laskentamallia muutettiin asuinrakennusten osalta. Uudistetussa mallissa lämpimän käyttöveden tuottamisen energiankulutus raportoidaan eroteltuna lämmityksen energiankulutuksesta. Myös eri lämmitysmuotojen rinnakkaisen käytön käsittelyä on kehitetty vastaamaan paremmin monipuolistuvia käytäntöjä. Lisäksi Tilastokeskuksella on nyt valmiudet kotitalouksien sähkönkäytön jaotteluun laiteryhmittäin, mikäli tätä tietoa kootaan ajoittain erillisselvityksillä. Tällainen selvitys on tehty viimeksi koskien kotitalouksien sähkönkäyttöä vuonna 2006 (Adato Energia & TTS Tutkimus 2008). Adato Energiassa on meneillään vuoden 2011 jakauman selvittäminen ja työ valmistuu vuoden 2012–2013 vaihteessa. MMM:n tietopalvelukeskus Tike on kerännyt energiankulutustiedot kasvihuoneista osana joka toinen vuosi tehtävää Puutarharekisterikyselyä. Muiden maatilojen energiankulutustietoja kysyttiin ensimmäisen kerran osana vuonna 2010 toteutettua maatalouden rakennetutkimusta. Kerättyjen tietojen pohjalta lopullinen tilasto valmistui alkuvuodesta 2012. Jatkossa energiankulutustiedot kysytään kolmen vuoden välein osana rakennekyselyjä eli seuraavan kerran vuonna 2013. 25 2.2 2.2.1 Kansainvälistä aineistoa Komission laskentaohjeet ESD-direktiivin tavoitteiden seurannalle Direktiivi energiapalveluista ja energian tehokkaasta loppukäytöstä (32/2006/EY, Energiapalveludirektiivi) tuli voimaan 17.5.2006. Direktiivin edellyttämien harmonisoitujen laskentamenetelmien kehittäminen direktiivin tavoitteiden seuraamiseksi oli haastavaa. Harmonisoidut laskentamenetelmät säästöjen laskentaan olisi direktiivin mukaisesti pitänyt valmistua vuoden 2008 alussa. Harmonisoitujen laskentamenetelmien luominen osoittautui komitologiamenettelyssä mahdottomaksi ja kesällä 2010 Euroopan Komissio lopulta julkaisi suositukset laskentaohjeiksi 16 (Euroopan komissio 2010). Ohjeistus sisältää luettelon top-down-menetelmässä käytettävistä indikaattoreista, bottom-upmenetelmän kuvauksen ja ohjeelliset säästöjen laskennassa käyteltävät säästöjen eliniät erilaisille toimenpiteille. 2.2.2 Energiansäästötoimien laskentamenetelmiä koskevat standardit Eurooppalaiset standardisointijärjestöt CEN ja CENELEC ovat valmistelleet standardia energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteiden vaikutusten laskemiseksi. Standardin valmistelu käynnistyi siitä näkökulmasta, että sitä käytettäisiin lähinnä Energiapalveludirektiivin tavoitteiden seurantaan ja sen lähtökohtana oli IEE/EMEEES projektissa (ks. 2.2.4) luodut menettelyt. Myöhemmin näkökulma laajeni yleisemmin vaikutusarviointia palvelevaksi. Standardi sisältää sekä top-down-menetelmän että bottom-up-menetelmän ohjeistuksen (CEN/CENELEC 2010). Standardiluonnos oli äänestysvaiheessa keväällä 2012. Vastaavan ISO-standardin valmistelu on käynnistynyt syksyllä 2011 ISO:n työryhmässä TC 257. 2.2.3 Ex-post quantification of the effects and costs of policies and measures -projekti Tässä vuonna 2009 käynnistyneessä Euroopan komission (DG CLIMA) rahoittamassa hankkeessa kehitetään vaikuttavuusarvioinnin menetelmiä erilaisille hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinoille. Projektissa kehitetään menettely ja laaditaan opas toimenpiteiden ympäristö- ja sosioekonomisten vaikutusten arvioimiseksi. Hankeen toteuttavat Öko-Institut, Cambridge Econometrics AMEC ja TNO. Vuoden 2012 alkupuolella menetelmien kartoitus oli tehty ja raportoitu 17 ja menetelmiä oli tarkoitus testata seuraaviin toimenpiteisiin: päästökauppadirektiivi, rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ja energiamerkintädirektiivi. 2.2.4 EMEEES-projekti EMEEES-projektin 18 tavoitteena oli auttaa Euroopan komissiota kehittämään Energiapalveludirektiivin edellyttämiä harmonisoituja seuranta- ja laskentamenetelmiä energian16 http://motiva.fi/files/4594/ESD_Recommended_measurement_and_verification_methods_dra ft_www.pdf 17 http://ec.europa.eu/clima/policies/g-gas/docs/ghgpams_report_180110_en.pdf 18 http://www.evaluate-energy-savings.eu/emeees/en/home/index.php 26 säästötoimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi. Projektia rahoitti EU:n Intelligent Energy Europe (IEE) -ohjelma. Projektiryhmä pyrki tarjoamaan avuksi käytännön suosituksia ja teknistä tukea. Tavoitteena oli arviointimenetelmien kehittäminen yksittäisten ohjelmien, energiapalveluiden ja toimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kehittää menetelmä arvioida jäsenvaltiossa toteutettujen kaikkien energiansäästötoimenpiteiden yhteisvaikutusta bottom-up- ja top-down-lähestymistapoja yhdistämällä. Projektin tuloksena kehitettiin joukko bottom-up- ja top-down-arvioinnin kuvauksia, mutta suurimmaksi osaksi kehitetyt menetelmät osoittautuivat niin hankaliksi toteuttaa käytännössä, että niitä ei loppujen lopuksi hyödynnetty kovinkaan paljon komission energiapalveludirektiivin edellyttämissä laskentaohjeissa tai laskentastandardissa (kts. luku 2.2.1). 2.2.5 ODYSSEE-projekti ODYSSEE-tietokanta 19 on yksi IEE-ohjelman projekteista. Projektia koordinoi Ademe (Ranska), joka toimii energiatoimistona ja tietokannan ylläpidosta sen alihankkijana vastaa yksityinen konsulttitoimisto Enerdata (Ranska). Tietokanta sisältää suuren joukon erilaisia energia- ja CO2-indikaattoreita kattaen kaikki EU:n jäsenmaat sekä Norjan ja Kroatian. Tietokannan sisältämät indikaattorit on lueteltu tämän raportin liitteessä 3 (ODYSSEE-projekti 2008). Tietokannan indikaattoreita on käytetty lähtökohtana top-down-laskennan osalta sekä komission laskentaohjeistuksessa että käynnissä olevassa CEN laskentastandardityössä. ODYSSEE-indikaattorit kattavat aina koko teollisuuden erittelemättä päästökauppasektoria. Komission laskentaohjeiden mukaisissa ns. ”ESD-indikaattoreissa” sen sijaan tulisi käsitellä vain kyseisen direktiivin alaista energiankulutusta eli erotella päästökauppasektorille kuuluvan ja sille kuulumattomaton energiankulutus. Tämä erottelu osoittautui vaikeaksi useimmissa maissa, jotka käyttivät top-down-menetelmiä toisessa kasallisessa energiatehokkuussuunnitelmassaan. Odyssee-projektin indikaattoreiden – kuten kaikkien muidenkin top-downindikaattoreiden käyttöön – liittyy kaksi merkittävää kysymystä, indikaattoreiden käyttökelpoisuus ja syöttötietojen saatavuus ja luotettavuus. Lisäksi erityisen varovaisesti on suhtauduttava maiden väliseen vertailuun paitsi lähtötietoihin liittyvien epävarmuuksien vuoksi myös siksi, että taustalla vaikuttavat muut kuin energiatehokkuudesta johtuvat tekijät eivät pelkässä indikaattorivertailussa käy ilmi. 2.2.6 BEHAVE-projekti EU:n IEE-ohjelman BEHAVE-projektin 20 tavoitteena oli parantaa käyttäytymiseen kohdistuvien energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuutta. Työn yhdessä osatehtävässä analysoitiin noin 40 projektia ja ohjelmaa mukaan lukien niissä käytetyt vaikutustenarviointimenettelyt. Kyseisestä osatehtävästä vastasi Motiva. Vaikutustenarviointia tarkasteltiin sekä vaikuttavuuden näkökulmasta (impact evaluation) että toiminnallisesta näkökulmasta (process evaluation). Vaikuttavuuden näkökulma kattoi paitsi energia- ja päästövaikutukset myös vaikutukset kuluttajien käyttäytymiseen. 19 20 http://www.odyssee-indicators.org/ http://www.cres.gr/behave/home.html 27 Projektien ja ohjelmien vaikuttavuuden arvioinneissa oli käytetty monentyyppisiä menetelmiä, jotka on lueteltu alla: • Seurantatiedon (toteutuneiden toimenpiteiden määrä) yhdistäminen ennalta las• • • • • 2.2.7 kettuihin toimenpiteiden tyyppisäästöihin (default values for savings) Markkinatutkimukset Tehtyjen toimenpiteiden ja niiden vaikutusten selvittäminen kyselyllä: - postikyselyt - internet-kyselyt - puhelinhaastattelut - henkilökohtaiset haastattelut - mielipidekyselyt - kuluttajapaneelit - oppilaiden testaaminen ennen ja jälkeen toimenpiteen - kurssien osallistujien testaaminen ja palautteen kysyminen Kyselyn toteuttaminen ennen ja jälkeen toimenpidettä yllä kuvattuja kanavia käyttäen Vaikutusten selvittäminen kyselytekniikalla ja tulosten kohdistaminen useille eri kampanjoille tai toimenpiteille (attribution) Vertailuryhmän käyttö Energianeuvonnan arviointi Iso-Britanniassa Eräs hyödyllinen esimerkki sellaisesta toimenpiteestä, jolle ei ole yleisesti totuttu esittämään numeerisia vaikuttavuusarvioita löytyi hankkeen aikana Iso-Britanniasta, missä Energy Saving Trust (EST) arvioi kuluttajaneuvonnan vaikutusta CO2-päästöihin. EST:n neuvontakeskukset tarjoavat neuvontaa energiatehokkuudessa ja uusiutuvan energian käytössä. Päätoimintamuodot ovat puhelinneuvonta ja kuluttajien neuvontakeskukseen lähettämät tarkastuslomakkeet (Home Energy Check, HEC). Asiakkaista pidetään tietokantaa, jonne kirjataan yhteystietojen lisäksi kysytty asia ja annetut ohjeet. Toteutetut toimenpiteet kartoitetaan puhelinkyselyllä ja säästöt arvioidaan käyttäen ennalta laskettuja toimenpiteiden tyyppisäästöjä. Kyselyssä tarkastetaan, mikä vaikutus juuri neuvontakeskusten toiminnalla oli toimenpiteiden toteutumiseen, jotta vaikutukset voidaan kohdistaa neuvontakeskuksille sekä muille toimenpiteille. Toiminnan arvioinnissa selvitettiin myös, kuinka kustannustehokasta neuvontatoiminta on ollut eli selvitettiin toiminnan kustannukset suhteessa saavutettuihin päästövähennyksiin. 2.2.8 Täydennyskoulutuksen arviointihanke Kaliforniassa Kaliforniasta löytyy esimerkki siitä, kuinka ammatillisen täydennyskoulutuksen energiansäästövaikutuksia on arvioitu. Opinion Dynamics Corporationin ym. (2010) selvityksessä on tarkasteltu osavaltiossa vuosina 2006–2008 annetun energiatehokkuuskoulutuksen (Statewide Energy Efficiency Education and Training Programs) vaikutuksista osaamiseen ja energiansäästöön. Koulutusta annettiin yhdeksässä koulutuskeskuksessa energiayhtiöiden asiakkaille (end-users) sekä mm. arkkitehdeille, suunnittelijoille, urakoitsijoille ja insinööreille (market actors). Arviointityöhön käytetyt resurssit olivat suuret, peräti 3,2 milj. dollaria kolmen vuoden aikana. Koko koulutusohjelman budjetti oli 72,2 milj. 2006–2008 ja arvioinnin koh28 teena olleiden osien budjetti oli 48,6 milj. dollaria. (Opinion Dynamics Corporation ym. 2010) Arviointityö toteutettiin useita eri menetelmiä hyödyntäen: syvähaastattelut, kurssimateriaalien arviointi, kyselytutkimukset opettajien ja osallistujien joukossa sekä kyselytutkimusten tulosten analysointi (engineering analysis). Seuraavassa on lueteltu kysymykset, joihin arvioinnilla pyrittiin vastaamaan. Tarkastelun kohteena oli siis paitsi määrällisten säästöjen arvioiminen myös sen selvittäminen, mikä vaikutus koulutuksella oli asenteisiin, tietoisuuteen ja osaamiseen. (Opinion Dynamics Corporation ym. 2010) • • • • • • • • • Kuinka laajaa koulutuskeskusten toiminta on? Millaisia tiedollisia muutoksia koulutuskeskusten toiminnalla on saavutettu? Millaisia käyttäytymismuutoksia koulutuskeskusten toiminnalla on saavutettu? Mikä osuus keskusten koulutustarjontaan osallistuneista on muuttanut käyttäytymistään koulutuksen seurauksena? Missä ammattiryhmissä ja millä loppukäytön alueilla muutokset tapahtuivat? Mikä osuus osallistujista sai tietoa loppukäyttäjille suunnatuista tuista ja muista ohjelmista? Mistä ohjelmista tiedotettiin? Kuinka suuri energiansäästö saavutettiin koulutukseen osallistuneiden käyttäytymismuutosten kautta? Miten energiansäästövaikutus jakautuu eri kurssien kesken kussakin koulutuskeskuksessa? Millaiset kurssit tai toimenpiteet todennäköisemmin johtavat energiansäästöön? 29 3 3.1 Vaikutusarvioinnin menetelmät ja erityiskysymykset Etukäteinen ja jälkikäteinen arviointi sekä seuranta Etukäteinen arviointi (ex ante) tuottaa tietoa toimenpiteiden vaikutuksista tulevaisuudessa. Valtioneuvoston kanslian raportissa (2011) siitä on suositeltu käytettäväksi nimitystä ’vaikutusarviointi’. Raportissa todetaan vaikutusarvioinnista seuraavaa: ”Ennakollisen/etukäteisen vaikutusarvioinnin tavoitteena on tuottaa päätöksentekijälle tietoa valmisteilla olevan asian erilaisista toteuttamisvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Ennen päätöksentekoa tehtävä vaikutusten arviointi on luonteeltaan ennakoivaa, jolloin siihen liittyy myös epävarmuustekijöitä ja riskejä sekä ennakointitiedon epävarmuutta. Esimerkiksi tietyn päätöksen käyttäytymisvaikutuksia tai pitkän tähtäimen vaikutuksia saattaa olla vaikea arvioida ja ennustaa. Ennakollisessa arvioinnissa pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän vaihtoehtojen arviointia siten, että toisaalta arvioidaan tavoitteeseen pääsyn erilaisia keinoja ja toisaalta erilaisten keinojen vaikutuksia muuttuvassa toimintaympäristössä. Vaikutusten arvioinnissa on usein hyödyllistä käyttää hyväksi aikaisempien politiikkatoimenpiteiden jälkikäteisarviointia ja esimerkiksi kansainvälisiä vertailutietoja. Ennakollinen arviointi myös edesauttaa päätöksen tavoitteiden täytäntöönpanoa, sekä antaa kriteereitä päätöksenteolle. Lisäksi se auttaa päätösten kohteita valmistautumaan tuleviin muutoksiin. Vaikutusten etukäteisarvioinnissa keskeisessä asemassa ovat asian valmistelijat, päätöksentekijät ja keskeiset sidosryhmät kuten asiantuntijat, yritykset sekä kansalaisjärjestöt.” Tässä hankkeessa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisille toimenpiteille ei ole suoritettu etukäteisarviointia, sillä tämä on tehty Energiatehokkuustoimikunnan työn yhteydessä (ks. luku 2.1.1). Jälkikäteistä arviointia (ex post) käytetään selvittämään, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Valtioneuvoston kanslian raportissa (2011) siitä on suositeltu käytettäväksi nimitystä ’vaikuttavuusarviointi’. Raportissa todetaan vaikuttavuusarvioinnista seuraavaa: ”Jälkikäteen toteutettava arviointi eli vaikuttavuusarviointi tuottaa tietoa siitä, ovatko ennen päätöksentekoa ennakoidut vaikutukset toteutuneet tai onko esiintynyt sellaisia vaikutuksia, joita ei ole ennen päätöksentekoa osattu ennakoida. Vaikuttavuusarviointi tuottaa tietoa päätöksentekijöille siitä, onko halutut tavoitteet saavutettu. Jälkikäteisen arviointitiedon keskeisin tehtävä on mahdollistaa toimenpiteiden kehittäminen siten, että asetetut päämäärät saavutetaan paremmin. Jälkikäteisarviointi mahdollistaa myös oppimisen päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden näkökulmasta sekä parantaa tilivelvollisuutta.” Edellä esitettyä terminologiaa soveltaen tässä hankkeessa on keskitytty jälkikäteen tapahtuvan vaikuttavuusarvioinnin kehittämiseen valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisille toimenpiteille. Seurannalla tarkoitetaan säännöllistä ja systemaattista tiedonkeruuta. Sillä saadaan toimenpiteistä tietoa niiden toteuttamisen aikana. Vaikuttavuusarvioinnissa voidaan hyödyntää seurantavaiheessa hankittua tietoa. 30 3.2 Top-down-menetelmä Top-down-menetelmässä hyödynnetään pääasiassa tilastotietoon perustuvia indikaattoreita. Menetelmällä saatu vaikutusarvio on kokonaisarvio, jossa näkyy kaikkien nykyisten ja varhaisempien samaan energiankulutukseen kohdistuvien toimenpiteiden vaikutus sekä rakenteellisten tekijöiden ja energian hintakehityksen vaikutus. (Rekola 2010) Rakenteellisten kysymysten tunnistaminen on tärkeää, sillä pelkkä indikaattorien ja niiden osoittamien trendien mekaaninen tarkastelu johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin. Esimerkki tuloksiin vaikuttavasta rakenteellisesta tekijästä on teollisuuslaitosten siirtyminen toimialaluokasta toiseen. Toinen esimerkki on teollisuuslaitosten voimalaitosten ulkoistaminen, minkä seurauksena näiden voimalaitosten energiankulutus ei enää näy teollisuussektorilla vaan ostosähkönä. Toisinaan myös kuluttajien siirtyminen suosimaan esimerkiksi isompia autoja tai asuntoja, mikä lisää energiankulutusta, katsotaan rakenteelliseksi tekijäksi, jonka vaikutus pitäisi ”siivota” tuloksista. Tämän tyyppisten tekijöiden käsittely riippuu arvioinnin näkökulmasta, sillä myös näihin tekijöihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan ohjauskeinoilla. Rakenteellisten tekijöiden vaikutuksia voidaan tarkastella ns. dekomponointimenetelmällä, jossa tavoitteena on selvittää indikaattoreiden ja energiatehokkuuden kehittymisen välistä korrelaatio eli kertooko indikaattorin suunnassa tapahtuvat mahdolliset muutokset energiatehokkuuden kehittymisestä vai onko muutosten taustalla muita syitä. Dekomponointimenetelmä on kuitenkin melko työläs, joten sitä ei useimmiten sovelleta top-down-tarkastelujen yhteydessä. Yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksia ei pääsääntöisesti ole eroteltavissa topdown-menetelmän tuloksista. Poikkeuksena ovat esimerkiksi ODYSSEE-tietokannan (ks. luku 2.2.5) ns. diffuusioindikaattorit, joilla mitataan tietyn energiatehokkaan teknisen ratkaisun yleistymistä markkinoilla. Toisaalta tämäntyyppiset indikaattoreiden erottaminen bottom-up-laskennasta on kuin ”veteen piirretty viiva” ja niiden luokittelu top-downja bottom-up-menetelmiksi vaihtelee. Top-down-menetelmän käyttöön liittyy rakenteellisten tekijöiden lisäksi kaksi muuta huomioon otettavaa kysymystä: indikaattoreiden tietoarvo (kyky kuvata energiatehokkuuden muutosta) ja lähtötietojen saatavuus. Energiatehokkuusindikaattoreiden käyttökelpoisuus energiatehokkuuden mittaamisessa vaihtelee. Osa indikaattoreista on tietoarvoltaan varsin hyviä kuten lämmön ominaiskulutus rakennuskuutiota kohden, jos lämpimän käyttöveden energiankulutus voidaan tästä erotella, tai energiankulutus tuoteyksikköä kohden. Sen sijaan usein käytetty energiaintensiteetti (energiankulutus/BKT tai arvonlisä) ei pääsääntöisesti ole hyvä energiatehokkuuden mittari. Käytännön esimerkki tästä on terästeollisuus, jossa energiaintensiteetti (energiankulutus/arvonlisä) on laskenut hyvin nopeasti 2000-luvun puolivälistä arvonlisän ripeän kasvun myötä, mutta ominaiskulutus (energiankulutus/tuotettu terästonni) on pysynyt samalla ajanjaksolla melko vakaana. Indikaattoreiden lähtötietojen saatavuus ja tietojen laatu vaihtelee Suomessa. Teollisuuden tieto on viime aikoina parantunut, mutta aikasarjat ovat lyhyehköt alkaen vuodesta 2000. Palvelujen toimialakohtaiset energiankulutustiedot puuttuvat kokonaan eikä tilanne parane ainakaan ennen vuotta 2013. Silloinkaan ei todennäköisesti saada käyttöön kovin pitkiä aikasarjoja. Tilastokeskus uudisti asumisen lämmityksen, lämpimän käyttöveden ja sähkönkäytön tilastoinnin vuonna 2011. Näitä kysymyksiä on käsitelty esimerkiksi raportissa Gynther ym. 2010. Top-down-indikaattoreiden käytössä jälkikäteisessä arvioinnissa on aina haaste, että tieto ei juuri koskaan ole tuoretta johtuen tilastojen tuottamiseen liittyvästä luonnollisesta viiveestä. Käytännössä viive on vähintään kaksi vuotta (raportointivuosi-2v). 31 Rekola (2010) on kuvannut top-down-menetelmän etuja ja heikkouksia ilmastopolitiikan seurannassa. Samat johtopäätökset mm. läpinäkyvyyden ja yksinkertaisuuden osalta pätevät osittain myös energiatehokkuustoimien arviointiin top-downmenetelmällä. Toisaalta vaikka indikaattorit ovat melko yksinkertaisia, ei kaikkea niiden laskemiseksi tarvittavaa tietoa ole tilastoista saatavilla. Tilastotieto on usein myös liian aggregoitua indikaattoreita varten. Toisaalta, mitä yksityiskohtaisemmalle tasolle laskennassa mennään, sitä enemmän käytettävissä olevan tiedon laatu ja saatavuus heikkenee. Edut ja heikkoudet (Rekola 2010) 3.3 + + + + Läpinäkyvä Yksinkertainen tietotarve Yksinkertaisuus: vähemmän parametreja ja oletuksia Virallista ja laadukasta tietoa − − − Tulokset hyvin yksinkertaisia Vaikea erotella yksittäisten politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia Tuottaa vain vähän tietoa nimenomaisesti niistä toimista, joiden avulla [päästövähennykset] saadaan aikaan Bottom-up-menetelmä Yksittäisen politiikkatoimen vaikutusten arviointiin soveltuu parhaiten bottom-upmenetelmä. Menetelmästä on erilaisia sovelluksia, mutta ne lähtevät aina liikkeelle joko seuratusta tai arvioidusta energiankäyttöön liittyvästä muutoksesta tietyssä kohdejoukossa. Yksinkertaisimmillaan laskennassa selvitetään kuinka monta tietyn tyyppistä toimenpidettä on toteutettu ja mikä tämän toimenpiteen tuoma keskimääräinen yksikkösäästö on. Esimerkiksi voidaan selvittää taloudellisen ajotavan koulutuksen läpikäyneiden lukumäärä ja koulutuksen tuoma keskimääräinen energiansäästö. Näiden tietojen, suoritetietojen ja kulutusarvioiden avulla sekä arvioimalla säästön vaikutusaika voidaan arvioida energiansäästö tarkasteluvuonna. Energiatehokkuussopimusten ja -katselmusten arviointi tapahtuu myös bottom-upmenetelmällä, mutta sitä sovelletaan eri tavalla kuin edellä kuvatussa laskennallisemmassa menettelyssä. Energiatehokkuussopimusten seurannassa kerätään yksityiskohtaista tietoa seurantajärjestelmään kunkin toimijan toteuttamista energiansäästötoimenpiteistä. Tuetuissa (TEM) energiakatselmuksissa ehdotettujen yksitäisten toimenpiteiden tuottamat säästöt saadaan energiakatselmusten seurantajärjestelmään kerätystä tiedosta. Kunkin toimenpiteen säästö on energiakatselmoijan tekemä laskennallinen arvio vuosittaisesta säästövaikutuksesta. Lisäksi sopimuksiin liittyneet voivat raportoida myös muita kuin energiakatselmuksissa ehdotettuja toteutettuja toimenpiteitä, joille raportoidaan vuosittainen säästövaikutus vastaavasti kuin energiakatselmuksissa ehdotetuille toimenpiteille. Bottom-up-laskennassa säästövaikutuksen arvioinnin eräs keskeisimpiä kysymyksiä on perusuran (baseline/counterfactual) määrittäminen. Perusuran määritys on aina mietittävä tapauskohtaisesti toimenpiteen mukaan. Säästöjä voidaan esimerkiksi arvioida lähtötilanteeseen verrattuna, mikä tarkoittaa, että otetaan huomioon kaikki kehitys, joka sisältää myös esimerkiksi teknisestä kehityksestä johtuvan tehostumisen, joka olisi 32 tapahtunut myös ilman toimenpidettä. Toinen vaihtoehto on pyrkiä arvioimaan vain tiettyyn energiankäyttöön kohdistuneen toimenpiteen vaikutusta, jolloin perusuraan pyritään sisällyttämään muut kuin kyseisen toimenpiteen takia tapahtuneet muutokset. Esimerkiksi arvioitaessa energiamerkinnän vaikutusta, jääkaapin uusinnan yksikköenergiansäästö ei yleensä ole uuden ja vanhan jääkaapin kulutusten erotus vaan tehokkaan ja tyypillisen markkinoilla olevan laitteen kulutusten välinen erotus. Lämmityskattiloiden vaihdon edistämisessä puolestaan säästö lasketaan vertaamalla kunkin vuosikymmenen keskimääräistä olemassa olevaa kantaa nykyisin myytävään keskimääräiseen kantaan. Kaikissa bottom-up-arvioissa perinteistä perusuraa ei ole mahdollista muodostaa. Esimerkki tästä on energiakatselmukset, joiden vaikuttavuus arvioidaan Suomessa energiakatselmuksissa ehdotettujen toimenpiteiden säästöpotentiaalin ja energiatehokkuussopimuksista saatavan ehdotettujen toimenpiteiden toteutumatiedon perusteella. Yksittäisen toimenpiteen vuotuinen säästövaikutus on energiakatselmoijan laskennallinen arvio ja perustuu energiankulutukseen ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen. Kansainvälisissä yhteyksissä, mm. komission energiapalveludirektiiviä koskevissa laskentaohjeissa ja CEN:n standardiluonnoksessa, tähän viitataan käsitteellä ”before and after -baseline”. Bottom-up-menetelmää sovellettaessa lähtötiedot normalisoidaan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon esimerkiksi lämmitystarpeen vuosivaihtelu, tilojen käyttöasteiden muutokset yms. Useimmiten normalisointi on mahdollista vain lämmitystarpeen suhteen, mutta ei muiden tekijöiden suhteen lähtötietojen puuttumisen vuoksi. Bottom-up-menetelmä voi hyödyntää eri tavoin kerättyjä lähtötietoja. Yksi vaihtoehto, joskin harvinaisempi, on edellä mainitut yksittäisiä toimenpiteitä varten perustetut seurantajärjestelmät. Muita tiedonkeruutapoja ovat mittaustiedot, laskutusanalyysi, tekniset estimaatit sekä erillisselvitykset. Bottom-up-menetelmä vaatii usein melko paljon resursseja tiedon keräämiseen yksityiskohtaisen tiedontarpeensa vuoksi, mutta on myös usein anoa tapa saada luetettavaa tietoa yksittäisen politiikkatoimenpiteen vaikutuksista. Rekola (2010) on kuvannut bottom-up-menetelmän etuja ja heikkouksia ilmastopolitiikan seurannassa. Samat johtopäätökset pätevät osittain myös energiatehokkuustoimien arviointiin bottom-up-menetelmällä. Kuitenkin johtopäätös, jonka mukaan bottom-upmenetelmä ei sovellu useiden sektoreiden ja politiikkatoimien yhtäaikaiseen arviointiin, ei päde energiatehokkuutta arvioitaessa. Käytännössä menetelmää on sovellettu juuri tämän tyyppiseen arviointiin mm. molemmissa NEEAP:eissa sekä TEM:n energiatehokkuustoimikunnan esittämien toimenpiteiden vaikutusarvioissa. Päällekkäiset vaikutukset on arvioitavissa ja otettavissa huomioon eri menetelmiä käytettäessä kuten NEEAP-2:n toimenpiteiden kuvauksissa on myös esitetty. Edut ja heikkoudet (Rekola 2010) + + + + + 21 Hyvä tarkkuustaso: yksittäisten politiikkatoimien identifioiminen helppoa Tuottaa tietoa siitä, mitkä ovat ne päätoimenpiteet, joilla päästövähennykset saadaan aikaan Yhdenmukainen laitoskohtaisen tiedon kanssa Joustava menetelmä yksittäisten politiikkatoimien tasolla, mutta vaikeasti sovellettavissa laajan politiikkatoimikokonaisuuden arvioinnissa 21 Kattaa useimmat politiikkatoimet Ei päde energiatehokkuutta arvioitaessa. 33 − − − 3.4 Edellyttää tiedon tuottamista ja keräämistä Ei sovellu useiden sektoreiden ja politiikkatoimien yhtäaikaiseen arviointiin21 Ei sovellu tiettyjen horisontaalisten politiikkatoimien kuten verojen arviointiin Integroidut menetelmät Integroiduissa menetelmissä yhdistetään top-down- ja bottom-up-menetelmillä tuotettua tietoa. Laajempien toimenpidepakettien vaikutuksia arvioidaan tällöin tilastotiedon avulla ja yksittäisten toimien vaikutuksia bottom-up-tiedon avulla. Tämä mahdollistaa vaikutusten tarkastelun sekä sektoritasolla että yksittäisten toimenpiteiden tasolla. (Rekola 2010). Rekola (2010) on kuvannut integroitujen menetelmien etuja ja heikkouksia ilmastopolitiikan seurannassa. Samat johtopäätökset pätevät pitkälle myös energiatehokkuustoimien arviointiin integroiduilla menetelmillä. Menetelmän yhdeksi heikkoudeksi todettiin, että top-down- ja bottom-up-menetelmien yhteneväisyyden takaaminen voi olla hankalaa. EMEEES-projektissa (ks. luku 2.2.4), jossa käsiteltiin mm. menetelmien integrointia, tämän yhteneväisyyden saavuttaminen todettiin käytännössä jopa mahdottomaksi. Edut ja heikkoudet (Rekola 2010) + + − − − 22 Joustava, huomioi sekä top-down- että bottom-up-menetelmän elementtejä Integroiduissa menetelmissä ”sisäänrakennettu” varmennus, mikä takaa menetelmien vakauden (ks. kommentti tekstissä) Top-down- ja bottom-up-menetelmien yhteneväisyyden takaaminen voi olla hankalaa 22 Monimutkainen: runsaasti parametreja ja taustaoletuksia Edellyttää runsaasti resursseja, mikäli tarvitaan uuden taustatiedon keruuta EMEEES-projektissa todettiin käytännössä mahdottomaksi saada sama tulos bottom-upja top-down-menetelmällä. 34 Arvioinnin erityiskysymyksiä 3.5 Tarkastelun taseraja ja toimenpiteiden päällekkäisyys 3.5.1 Useat toimenpiteet kohdistuvat samojen toimijoiden samaan energiankäyttöön. Tämä päällekkäisyys on tunnistettava vaikutusten arvioinnissa. Esimerkki tällaisesta päällekkäisyydestä on esitetty kuvassa 1: jos energiansäästösopimusten, energiakatselmusten ja energiatukien yhteisvaikutusta ei otettaisi huomioon, saavutetuiksi kokonaissäästöksi muodostuisi 10,6 TWh/v todellisen noin 9,5 TWh/v sijasta. Tunnistetun päällekkäisyyden käsittelyssä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on käsitellä toimenpiteitä toimenpidekokonaisuuksina eli arvioida päällekkäin menevien toimenpiteiden yhteisvaikutus. Toinen vaihtoehto on arvioida kunkin toimenpiteen vaikutus erikseen ja arvioida sen jälkeen mahdollinen päällekkäisyys. Kuva 1. Esimerkki toimenpiteiden päällekkäisyydestä Taseraja on keskeinen käsite arvioinnissa ja liittyen kiinteästi edellä esitettyyn päällekkäisyyden välttämiseen. Asiaa on käsitelty mm. EPO-hankkeessa (ks. luku 2.1.17), josta alla esitettävä esimerkki on otettu. Taserajojen määrittely on erityisen tärkeää silloin, kun tarkastellaan samanaikaisesti useita sektoreita, sillä sektorit ja niiden erilaiset toiminnot ovat useimmiten osittain päällekkäisiä. Taserajojen myötä on mahdollista välttyä siltä, että jokin osa-alue lasketaan useita kertoja, tai että jokin osa-alue jää kokonaan laskennan ulkopuolelle. (Kallionpää, Rantala ja Kalenoja 2010) Kallionpää ym. (2010) esittävät raportissaan konkreettisen esimerkin, joka havainnollistaa niitä hyvin erilaisia tapoja, joilla taseraja voidaan asettaa. Esimerkiksi teollisuudessa energiatehokkuutta voidaan mitata neljällä erilaisella taserajalla (Kuva 2). Teollisuusyritykset tarkastelevat energiatehokkuutta tyypillisimmin taserajalla A, joka koostuu tuotannosta ja lähtölogistiikasta. A Tuotannon ja lähtölogistiikan taseraja B Hankinnan, tuotannon ja lähtölogistiikan taseraja C Toimitusketjun taseraja D Tuotteen koko elinkaaren määrittämä taseraja 35 Kuva 2. 3.5.2 Esimerkki taserajan asettamisvaihtoehdoista logistiikan energiatehokkuuden mittaamisessa (Kallionpää, Rantala ja Kalenoja 2010) Toimenpiteiden elinikä ja säästövaikutuksen alenema Säästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteen elinikä sekä mahdollinen säästön alenema ajan kuluessa. Yksi politiikkatoimi voi sisältää yhden yksittäisen toimenpiteen (esim. pakolliset vesimittarit tai taloudellisen ajotavan edistäminen) tai suuren määrän erilaisia yksittäisiä toimenpiteitä (esim. energiakatselmukset tai energiatehokkuussopimukset). Säästön elinikä tarkoittaa sitä aikaa vuosina, jona energiansäästötoimen säästövaikutus on toimenpiteen toteutuksen jälkeen voimassa. Jos säästötoimien elinikiä ei huomioitaisi millään tavalla, johtaisi se ajan mittaan tilanteeseen, jossa toteutuneeksi esitetty energiansäästö kasvaa todellista tilannetta huomattavasti suuremmaksi. (Väisänen, Suomi ja Reinikainen 2009) Käyttötekniset, ilman investointeja toteutettavat asetusarvo- ja käyttöaikamuutokset sekä käyttäytymismuutokset ovat usein lyhytikäisiä, tai ainakaan varmuus niillä saavutettavan energiansäästön pysyvyydestä ei ulotu kovin pitkälle. Esimerkiksi rakennuksissa tilanne vaihtelee rakennustyypeittäin, mutta lienee harvinaista, että tilojen käytössä ja ilmanvaihdon käyntiajoissa ei 5–10 vuoden jaksolla tapahtuisi mitään muutoksia. Tyypillisesti muutoksia tehdään vuosittain tai jopa useammin. Järjestelmä- ja laiteinvestoinneilla saavutettavalle säästölle voi olettaa huomattavasti pitempiä vaikutusaikoja, koska laitteiden tekninen käyttöikä on tyypillisesti 10–30 vuotta. (Väisänen, Suomi ja Reinikainen 2012) Euroopan komission laskentaohje säästöjen laskemiseksi energiapalveludirektiivin seurannassa sisältää luettelon erityyppisten toimenpiteiden säätöjen elini’istä16. Tätä 36 edelsi CEN:n suositus toimenpiteiden elini’istä, CWA27 23 (CEN 2007). CWA27-työn mahdollinen jatko päätetään keväällä 2012. Suomi ehdotti, että CWA27-työn luettelo yhtenäistetään komission laskentaohjeen luettelon kanssa, sillä täsmällisempää tietoa eri toimien elini’istä ei juuri ole ja sellaisen kerääminen vaatisi paljon laajamittaisia selvitystöitä eri maissa. Uuteen Energiatehokkuusdirektiiviin ei sisälly luetteloa toimenpiteiden elini’istä. Todellisen tilanteen eli säästön voimassaolon selvittäminen edellyttäisi toimenpidekohtaista jatkuvaa seurantaa. Tämä voi ehkä olla perusteltua joillekin yksittäisille suurille investoinneille, joilla on merkittävä säästövaikutus. Kaikkien toimien seuranta ei kuitenkaan ole teknisesti mahdollista ja se olisi kallista suhteessa saavutettuun energiansäästöön. Vaihtoehto toimenpidekohtaiselle seurannalle on määrittää erityyppisille toimenpiteille yleisesti käytettävät eliniät ja tehdä energiansäästön laskennassa oletus siitä, että säästövaikutus on voimassa tämän ajan toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Väisäsen ym. raportissa (2012) esitetäänkin tyypillisille säästötoimenpiteille energiatehokkuussopimustoimintaan liittyvissä laskelmissa käytettävät eliniät. Osa niistä perustuu Euroopan komission ehdottamiin ns. harmonisoituihin elinikiin, joita jäsenvaltioiden on energiapalveludirektiiviin liittyvissä kansallisissa raportoinneissaan käytettävä, osa on kansallisia oletusarvoja. Säästön alenemalla tarkoitetaan sitä, että säästötoimenpiteen vaikutus usein vähenee ajan kuluessa. Säästövaikutus voi lakata yhtäkkiä tai pitemmän ajan kuluessa ”hiipumalla”. Teknisillä laitteilla hyötysuhteet alenevat laitteen ikääntyessä tai huollon puutteessa ja koulutuksen opit unohdetaan ajan myötä – tai ainakin osa koulutetuista unohtaa ne kokonaan. Säästön alenema on todellinen ilmiö ja sen huomioimatta jättäminen voi johtaa tiettyjen toimien osalta huomattavan ylisuuriin säästöarvioihin. Käytännössä alenemaa on usein kuitenkin vaikea ottaa arvioissa huomioon. (Väisänen, Suomi ja Reinikainen 2012) 3.5.3 Nettosäästöt Toimenpiteillä saavutettaviin todellisiin säästöihin vaikuttavat monenlaiset tekijät, joiden vaikutuksia ei ole yleensä käytännössä ollut mahdollista arvioida. Tällaisia ovat: • Vapaamatkustajakysymys (free riders; (taloudellisten) ohjauskeinojen kohdistu• • • minen myös niihin toimijoihin, jotka olisivat toteuttaneet tehostamistoimia ilman ohjauskeinoja) Seurannais-/heijastusvaikutukset (spill over -hyödyt; varsinaisen kohderyhmän ulkopuolella saatavat oheishyödyt). Kerrannaisvaikutus (multiplier-hyödyt) Takaisinsyöttövaikutus (rebound-ilmiö; yleisimmin säästöjen ohjautuminen lisäkulutukseen) Viime aikoina käynnissä ollessa kansainvälisissä prosesseissa (ks. luvut 2.2.1 – 2.2.4) näihin ns. nettosäästötekijöihin on kiinnitetty paljon huomiota ja niiden käsittelyä on painotettu. Samalla käytännön arviointityön tueksi ei kuitenkaan ole esitetty menetelmiä. Tämä on ymmärrettävää, sillä näiden tekijöiden arvioiminen on käytännössä joko hyvin vaikeaa tai usein jopa mahdotonta. Usein näiden asioiden vaikean selvitettävyyden joh23 CEN:n työpajasopimukset (CEN Workshop Agreement, CWA) eivät ole sitovia, vaan ohjeellisia dokumentteja. 37 dosta päätelmänä on ollut, että eri suuntiin vaikuttavat vapaamatkustajakysymykset ja seurannais-/heijastus-/kerrannaisvaikutukset kumoavan toisensa. Toisaalta se, että arviointi on vaikeaa, ei ole syy ”unohtaa” näiden tekijöiden käsittelyä. Tässä hankkeessa on päädytty suosittamaan sitä, että nettosäästöihin vaikuttavia tekijöitä ei pyritä arvioimaan määrällisesti jollei arvioiden pohjaksi tehdä lisäselvityksiä. Luvussa 4.5 on esitetty karkeaa laadullista tarkastelua siitä, missä toimenpiteissä näillä tekijöillä on mahdollisesti merkitystä. Americal Council for an Energy-Efficient Economy (ACEEE) on tehnyt selvityksen takaisinsyöttövaikutuksesta (rebound-ilmiö). Selvityksen mukaan suora takaisinsyöttövaikutus olisi noin 10 % luokkaa ja epäsuora 11 % eli yhteensä noin 20 %. Suoralla takaisinsyöttövaikutuksella tarkoitetaan sitä, että energiankäytön tehostuminen johtaa energian lisäkulutukseen. Epäsuoralla tarkoitetaan sitä, että energiankäytön tehostumisesta seuraavat kustannussäästöt ohjautuvat muuhun kulutukseen, joka sisältää energiapanostuksia. Selvityksessä käytiin läpi noin sata selvitystä suoran takaisinsyöttövaikutuksen suuruudesta. Useimmissa päädyttiin enintään 10 % suuruusluokkaan. Suurempia muutoksia löytyy lähinnä silloin kun energian hinnat ovat laskeneet. Ilmiö on myös yleisempi matalammissa tuloluokissa. Epäsuoraa vaikutusta tarkastelevia selvityksiä on vähemmän ja ne perustuvat yleensä makroekonomisiin malleihin. Tuloksissa on enemmän hajontaa ja näiden kohdalla todettiin, että lisäselvityksiä tarvitaan. Johtopäätöksenä todettiin, että vaikka takaisinsyöttövaikutusta esiintyy, sen ei kuitenkaan ”syö” säästöjä siinä määrin kuin välillä annetaan ymmärtää, sillä 80 % säästöistä kuitenkin toteutuu. (Nadel 2012) Myös vapaamatkustajaongelmasta on tehty selvityksiä, joista yksi viimeisimmistä on Tanskasta vuodelta 2012 (EA Energianalyse, Niras & Viegand Maagøe, 2012). Selvityksen tekivät EA Energianalyse, Niras and Viegand Maagøe ja työn ohjausryhmiin osallistui paitsi Tanskan energiahallinnon ja energiateollisuuden, myös kansainvälisiä asiantuntijoita. Hankkeessa päädyttiin toteamaan, että 80 % kotitalouksien tuetuista energiansäästöprojekteista olisi toteutunut myös ilman tukia. Lisäksi yhteiskunnan panostusten kotitalouksien energiansäästöön todettiin olevan kolme kertaa niin suuria kuin säästetyn energian arvo. Suomessa tukia myönnetään korjausrakentamiseen ja uusiutuvan energian käyttöönottoon. Lisäksi käytettävissä on kotitalousvähennys. Suomen kohdalla vapaamatkustajaongelman laajuudesta ei ole käytettävissä mitään tietoa, joten Tanskan tuloksia ei tule pitää suoraan Suomeen yleistettävinä. Oleellista on kuitenkin tunnistaa, että tukiin liittyy tämä riski. 3.5.4 Oheishyödyt Tässä selvityksessä on keskitytty pääasiassa energiatehokkuustoimenpiteiden energiavaikutusten arviointiin. Kuitenkin tiedetään, että energiatehokkuuden paraneminen tuo myös runsaasti muita hyötyjä. Nämä vaihtelevat aina terveyshyödyistä tuottavuuteen ja lisäävät hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Tämä oheishyötyjen (multiple benefits) näkökulma on viime aikoina herättänyt kiinnostusta, ja esimerkiksi IEA on tehnyt avauksia arvioinnin kehittämissä. Kokonaisvaltaiselle arviointitavalle olisi suositeltavaa pyrkiä kehittämään systemaattisia menettelyjä myös Suomessa. 38 Primäärienergia- ja elinkaaritarkastelut 3.6 Energiansäästöä tai energiankäytön tehostumista on useimmiten totuttu tarkastelemaan energian loppukäytön näkökulmasta. Tarkastelu rajaa siten pois energian tuotantoon, siirtoon ja jakeluun sekä polttoaineiden elinkaareen liittyvät säästöt. Kun tarkastellaan vaikkapa tehokkaampiin sähkölaitteisiin siirtymistä, suurin osa säästöistä tapahtuu muualla kuin energian loppukäytössä. Suomessa merkittävänä kansallisena toimenpiteenä energian tuotannossa, siirrossa ja jakelussa ovat näihin kohdistuvat energiatehokkuussopimukset, joiden vaikuttavuutta myös seurataan. Myöskään energiansäästöjen tarkastelu vaihdettaessa loppukäyttöenergiasta toiseen (esim. lämmityksessä) ei ole suoraviivaista. Pelkän loppukäyttöenergian tarkastelu ei osoita muutoksen tehokkuutta muusta kuin loppukäyttäjän näkökulmasta. Tuotannon, siirron ja jakelun energiapanostuksia voidaan teoriassa tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta, energiatilastojen näkökulmasta ja elinkaariajattelua soveltaen. Lisäksi, kuten edellä on mainittu, on mahdollista tarkastella suoraan tuotantoon, siirtoon ja jakeluun kohdistuvia toimenpiteitä. Energiatilastoissa kokonais- eli primäärienergiaan sisältyy loppukäyttöenergian lisäksi mm. erilaiset häviöt ja voimalaitosten omakäyttö. Näillä on merkitystä lähinnä sähkön ja kaukolämmön kohdalla. Elinkaariajattelua soveltaen voisi ajatella, että myös muiden energiamuotojen, vaikkapa pelletin tuotantoon ja kuljetukseen liittyvät energiapanostukset otettaisiin huomioon. Toisaalta myös sähkön ja kaukolämmön tuotannon elinkaari ulottuu energiatilaston primäärienergian ulkopuolelle. Elinkaariajattelu ei sinällään istu nykyiseen energiatilastojen rakenteeseen tai perinteiseen tapaan esittää kansallinen energiatase, mutta tulee ainakin teoreettisella tasolla pohdittavaksi silloin kun kehitetään toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien vaikuttavuuden ja vaikutusten arviointia. Elinkaariajattelua on sovellettu energialle vaikkapa ENVIMAT-mallissa (ks. luku 2.1.16). Kansainväliset raportointivaatimukset energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuusarvioille eivät elinkaariajattelua edellytä. Suomesta löytyy yksi selkeä esimerkki, jossa primäärienergia-ajattelua on sovellettu ohjauskeinoa suunniteltaessa. Kyseessä on vuoden 2012 alussa voimaan tulleet rakennusten energiatehokkuusmääräykset (Ympäristöministeriö 2011). Rakennusten kokonaisenergiatarkastelussa (E-luku) tulee huomioiduksi paitsi rakennuksen termiset ominaisuudet myös lämmitysmuoto. E-luku on energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vuotuinen ostoenergiankulutus rakennustyypin standardikäytöllä lämmitettyä nettoalaa kohden. E-luku saadaan laskemalla yhteen ostoenergian määrien ja vastaavien energiamuotojen kertoimien tulot. Energiamuotojen kertoimet ovat seuraavat: • • • • • sähkö 1,7 kaukolämpö 0,7 kaukojäähdytys 0,4 fossiiliset polttoaineet 1,0 rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5 Primäärienergiakysymys on esillä myös EU:n direktiiveissä. Energiapalveludirektiivi pyrkii vaikuttamaan energian loppukäytön tehokkuuteen. Sen liitteessä II on esitetty energian loppukäytön polttoaineiden energiasisältöjen muuntotaulukko. Taulukossa todetaan, että kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,5 24, joka vastaa EU:n sähköntuotannon arvioitua keskimääräistä 40 %:n hyö24 Tämä tarkoittaa sitä, että 1 kWh vastaa 9 MJ primäärienergiana (2,5 * 3,6 MJ/kWh). 39 tysuhdetta direktiivin tavoitejakson aikana. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista muuntokerrointa, jos ne pystyvät sen perustelemaan. Joulukuussa 2012 voimaan tulleen energiatehokkuusdirektiivin (EED) tavoitteena on puolestaan vähentää primäärienergian kulutusta. Energiapalveludirektiiviä vastaava määrittely sähkönsäästön primäärienergiavaikutuksille löytyy myös energiatehokkuusdirektiivin liitteestä IV. Tätä käytetään silloin, kun energian loppukäyttöön perustuvalla menetelmällä lasketut energiansäästöt muunnetaan primäärienergiaksi. (Euroopan Unioni 2006 ja 2012) CEN:n energiansäästön laskentamenetelmiä koskeva standardiluonnos, kuten EU:n komission energiapalveludirektiiviä varten tekemä laskentaohjeistus, keskittyy ensisijaisesti energian loppukäytön tarkasteluun. Se sisältää kuitenkin mahdollisuuden esittää loppukäytölle tehtyjen laskelmien tulokset myös primäärienergiasäästöinä. Tässä tapauksessa standardi käyttää samaa menettelyä ja oletuskertoimia kuin energiapalveludirektiivi. Standardi mainitsee myös kaukolämmön ja toteaa, että siirtyminen kaukolämpöön johtaa puhtaassa loppukäyttötarkastelussa aina energiansäästöön, sillä loppukäyttäjän kiinteistössä ei tällöin tapahdu muuntohäviöitä. Standardi eriyttää häviöiden tarkastelun tilanteissa, joissa kaukolämmöntuotanto tapahtuu CHP-laitoksessa tai erillisessä lämpökeskuksessa. (CEN/CENELEC 2010) Jos VNp:n toimenpiteiden vaikuttavuustarkasteluihin halutaan soveltaa ESD:ssä ja EED:ssä mainittua kansallista sähköntuotannon muuntokerrointa, on tämä mahdollista laskea energiatilastoista. Energiatilastojen mukaan sähkön tuotannon energialähteet vuonna 2010 olivat yhteensä 580 957 TJ. Tilastossa vesi- ja tuulivoima sekä sähkön nettotuonti on yhteismitallistettu polttoaineisiin suoraan saadun sähkön mukaan (3,6 TJ/GWh) ja ydinenergia on laskettu 33 %:n hyötysuhteella tuotetusta ydinvoimasta (10,91 TJ/GWh). Sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle tuotantojen suhteessa (ns. energiamenetelmä). Vuoden 2010 sähkönhankinta oli nettotuonti mukaan lukien 87 703 GWh (315 732 TJ). Vuoden 2010 kertoimeksi sähkölle muodostuisi tällöin 1,84. Vastaavalla tavalla laskien vuoden 2011 kertoimeksi muodostuu 1,81 (sähköntuotannon energianlähteet 550 414 TJ, sähkönhankinta 84 241 GWh). Tulevaisuuteen kohdistuvissa vaikutustarkasteluissa muuntokertoimia on mahdollista jatkossa arvioida 2013 alussa valmistuvan energia- ja ilmastostrategian päivityksessä käytettyjen sähkön tuotantoennusteiden pohjalta. 3.7 Hiilidioksidin päästökertoimet Energiansäästötoimenpiteiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta myös kasvihuonekaasupäästöjen vähenemän joudutaan arvioimaan. Tätä edellyttää mm. kasvihuonekaasupäästöihin kohdistuvat raportointivelvoitteet. Oikeista hiilidioksidipäästöjen päästökertoimien arvoista vallitsee monenlaisia näkemyksiä erityisesti sähkön ja kaukolämmön kohdalla. Tilastokeskuksen polttoaineluokituksessa 25 on annettu kunkin polttoaineen päästökertoimet. Muutokset polttoaineiden koostumuksessa liikenteessä ja lämmitysöljyssä vaikuttavat tuleviin päästökertoimiin. Biokomponentteja sisältävien polttoaineiden päästökertoimia päivitetään kunkin vuoden alussa ottamaan huomioon ko. vuonna todennäköisesti toteutuva koostumus. 25 http://tilastokeskus.fi/tup/khkinv/khkaasut_polttoaineluokitus.html 40 Energiansäästötoimenpiteiden aiheuttaminen hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen käytettäviä CO2-päästökertoimia on käsitelty mm. Motivan raporteissa 26 vuodelta 2012, joihin seuraavassa esitetyt kertoimet perustuvat. Ohjeistus on päivitys vuonna 2004 julkaistusta vastaavasta ohjeesta. Sähköntuotannolle voidaan esittää useita erilaisia päästökertoimia. Sähkönkäyttöön liittyvät päästöt raportoidaan usein sekä keskimääräisellä että marginaalisella päästökertoimella laskettuna, mikä lisää läpinäkyvyyttä. Suomen keskimääräistä sähkönhankintaa kuvaava päästökerroin vaihtelee vuosittain. Vuonna 2012 se oli 210 g/kWh viiden viimeisimmän tilastovuoden keskiarvosta (vuodesta 2011 taaksepäin) hyödynjakomenetelmällä laskettuna. Koska ohjeistus on päivitetty sen jälkeen kun tämän selvityksen päästövaikutukset oli jo laskettu, tässä selvityksessä sähkön keskimääräinen päästökerroin oli 200 g/kWh. Marginaaliperusteinen CO2-päästövähenemien arviointi perustuu siihen, että toteutetut sähkönsäästötoimenpiteet kohdistuvat sähkön marginaalituotantoon, toisin sanoen siihen tuotantomuotoon, joka on sen hetken kalleinta sähköntuotantoa ja jonka tuotantoa säädetään kulutuksen mukaan. Useimmissa tapauksissa kyseessä on hiililauhdetuotanto, mutta ajoittain myös muu tuotanto. Marginaalinen päästökerroin on uudessa ohjeessa 600 g/kWh, joka noudattaa työ- ja elinkeinoministeriön tuulivoiman syöttötariffi -työryhmän käyttämää kerrointa tuulivoiman lisärakentamisella saavutettavista päästövähennyksistä. Samaa kerrointa on käyttänyt myös VTT myöhemmissä arvioissaan marginaalinperusteisena kertoimena. Kaukolämmön yhteistuotantoalueiden keskimääräiseksi CO2-päästökertoimeksi muodostuu hyödynjakomenetelmällä 217 g/kWh kolmen viimeisimmän tilastovuoden keskiarvosta (vuodesta 2011 taaksepäin) laskettuna. Erillistuotannon valtakunnallinen keskimääräinen CO2-päästökerroin kolmen vuoden keskiarvona on 161 g/kWh. Energiatehokkuustoimikunnan työssä (ks. luku 2.1.1) energiansäästötoimenpiteiden hiilidioksidipäästövaikutusten arvioimisessa käytettiin seuraavia päästökertoimia: sähkö 204 g/kWh, liikennepolttoaineet 265 g/kWh, lämmityspolttoaineet ja kaukolämpö kotitalouksissa sekä palvelusektorilla 226 g/kWh, maatalouden polttoaineet 267 g/kWh ja teollisuuden polttoaineet 290 g/kWh. Käytetyt päästökertoimet vastasivat energian tuotanto- ja kulutusrakenteen mukaisia keskimääräisiä päästökertoimia vaihteluvälin ollessa kuitenkin huomattava. Jos toimenpiteet aiheuttavat samanaikaisia muutoksia useammassa energialähteessä, päästömuutokset arvioidaan näille kullekin erikseen. Jos muutos kuitenkin tapahtuu yhdellä sektorilla ja käytössä on polttoaineiden kulutusosuuksilla painotettuja päästökertoimia, ei erillistä tarkastelua tarvitse tehdä. 26 http://motiva.fi/taustatietoa/energiankaytto_suomessa/energiankulutuksen_hiilidioksidipaasto jen_laskenta 41 4 Arviointikehikko Arvioinnin rajaamisen näkökohtia 4.1 Rekola (2010) toteaa raportissaan kasvihuonepäästöjen seurannan kehittämisestä, että kaikille yksittäisille politiikkatoimenpiteille ei välttämättä ole mahdollista tuottaa päästövähennysarvioita. Raportissa esitetään kriteerit, joiden avulla arviointia voidaan kohdistaa oleelliseen. Samat kriteerit soveltuvat hyvin energiatehokkuustoimenpiteisiin. Tärkeää on pyrkiä tuottamaan arviot niille toimenpiteille, joiden: • vaikutus energiatehokkuuteen ja energiansäästöön on merkittävä, • odotetaan vaikuttavan merkittäviin ”pullonkauloihin” energiatehokkuuden edistä• misen ja energiansäästön toimintaympäristössä ja/tai toteuttamisesta aiheutuu suuret kustannukset tai riski merkittävistä kustannuksista. Neljä Motivan asiantuntijaa kävi toisistaan riippumatta VNp:n toimenpiteet läpi näistä näkökulmista. Tässä yhteydessä tunnistettiin tärkeäksi lisäkriteeriksi vaikuttavuuden aikajänne. Lisäksi todettiin, että kustannusten kohdistuminen eri toimijoille (esim. valtio, kunnat, yritykset, kotitaloudet jne.) on otettava huomioon. Seuraavassa on koostettu joitakin suuntaa-antavia huomioita asiantuntija-arvioiden pohjalta. Esiin nostetut toimenpiteet tulee nähdä tämän selvityksen näkökulmasta sellaisina, joiden vaikuttavuutta ainakin tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan arvioimaan, vaikka arviointiresursseissa on niukkuutta. Asiantuntija-arviot eivät ota siis kantaa toimenpiteiden toteutettavuuteen tai muihin näkökulmiin. Kaikki neljä asiantuntijaa pitivät seuraavien toimenpiteiden vaikuttavuutta energiatehokkuuteen ja energiansäästöön merkittävinä: • TP 19 27: Julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi • • • • 27 kriteeriksi noudattaen valtioneuvoston periaatepäätöstä kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. TP 25: Uudisrakentamisen energiamääräyksiä tiukennetaan vaiheittain. TP 28: Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta. TP 31: Olemassa olevan ajoneuvokannan uusiutumista nopeutetaan ja uuden markkinoille tulevan energiatehokkaan ajoneuvoteknologian (ml. sähköautot) käyttöönottoa edistetään. Keskeisiä toimenpiteitä ovat auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen kehittäminen sekä henkilöautojen energiatehokkuusmerkintöjen käyttöönotto. Toimenpiteet mitoitetaan niin, että ne eivät johda ajoneuvokannan kasvuun. TP 36: Laitteiden energiatehokkuusvaatimuksia koskevat säädökset pannaan toimeen. Tehokas toimeenpano varmistetaan riittävällä tiedotuksella. Toimenpiteitä (TP) ei ole numeroitu VNp:ssä. Tässä käytettävä numerointi vastaa VNp:n seurantaryhmän käyttämää numerointia. Numeroitu luettelo kaikista toimenpiteistä löytyy liitteestä 1. 42 Vaikuttavuudeltaan merkittäviksi arvioiduista toimenpiteistä useimmille on mahdollista arvioida energiansäästövaikutukset, joita on esitetty mm. EU:n energiapalveludirektiivin edellyttämässä toisessa kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa (NEEAP-2, 2011), Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittisen ohjelman 2009–2020 (ILPO) valmistelussa ja sen seurantaraporteissa (2010, 2011 ja 2012) sekä TEM:n energiatehokkuustoimikunnan työn (2009) yhteydessä. Kaikki neljä asiantuntijaa pitivät toimenpiteen 26 (Korjausrakentamista ja sen osana energiatehokkuuden parantamista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein) kustannuksia merkittävinä. Vähintään kolme mainintaa kustannusten osalta saivat lisäksi seuraavat toimenpiteet: • TP 28: Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan raken• • • nusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta. TP 32: Joukkoliikennettä edistetään joulukuussa 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009–2015 pohjalta. Joukkoliikenteen rakenteita, laajuutta, laatua ja liityntäliikennettä kehitetään sekä toteutetaan joukkoliikennettä tukevia väyläinvestointeja. TP 35: Selvitetään tienkäyttömaksujen tarvetta ja vaikutuksia. (Arvio korkeista kustannuksista ei perustunut selvityshankkeelle vaan tienkäyttömaksujen toteuttamiselle.) TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset. Neljän asiantuntijan arvioissa korjausrakentamisen määräykset katsottiin paitsi hyvin vaikuttavaksi myös todennäköisesti hyvin kalliiksi toimenpiteeksi, jonka kustannustehokkuutta on toteutusvaiheessa tarkasteltava huolella ja pohdittava myös uudenlaisia rahoitusmalleja toimenpiteen toteutukseen. Toimenpiteen vaikuttavuuden tarkasteleminen energiamäärinä on mahdollista nykyisin käytettävissä olevien mallien avulla. Tämä luo pohjaa myös kustannustehokkuuden tarkastelulle. Muiden vaikutukseltaan merkittävien toimenpiteiden ei arvioitu olevan yhtä kalliita toteuttaa. Tienkäyttömaksuja ja joukkoliikenteen edistämistä epäiltiin melko kalliiksi toimenpiteiksi, joiden vaikutukset voivat kuitenkin jäädä melko vähäisiksi. Joukkoliikenteen toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin mahdollistaa ajoittain toistettava henkilöliikennetutkimus, mutta tienkäyttömaksujen kohdalla vaikuttavuusarvioinnin menetelmiä on vielä kehitettävä mahdollisessa toteutusvaiheessa. Verotus katsottiin jossain määrin vaikuttavaksi toimenpiteeksi, mutta myös hyvin kalliiksi. Verotuksen vaikuttavuuden jälkikäteinen arviointi ei ole kuitenkaan nykyisin käytettävissä olevilla työvälineillä ja malleilla mahdollista. Asiantuntijat katsoivat monen toimenpiteen olevan merkittäviä siksi, että ne poistavat energiatehokkuuden pullonkauloja. Seuraavassa on lueteltu näistä vain ne, jotka kaikki neljä mainitsivat: • TP 5: Vahvistetaan monitieteellistä tutkimusta, jossa eri tieteenalat kehittävät • osaamistaan ja tuottavat perustietoa energiantarpeeltaan oleellisesti alhaisemman yhteiskunnan rakenteista, toiminnasta, kuluttajakäyttäytymisestä ja hyvinvoinnin luomisesta. TP 29: Rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönottoa edistetään. 43 • TP 39: Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajan• tasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen. TP 46: Tuotetaan malleja energiatehokkuuden sisällyttämiseksi erilaisiin hankintaprosesseihin ja hankintasopimuksiin. Sekä edellä luetellut että muut pullonkauloihin vaikuttavat toimenpiteet ovat useimmat sellaisia, että niiden vaikuttavuuden arviointi on hyvin haasteellista ja usein käytännössä mahdotonta. Seuraavassa näille toimenpiteille ei ole esitetty menetelmiä vaikuttavuuden arviointiin lukuun ottamatta toimenpidettä 39, jonka vaikuttavuutta on mahdollista tarkastella yhdessä muiden kotitalouksiin vaikuttavien toimenpiteiden kanssa. 4.2 4.2.1 Arviointimenetelmät ja niiden lähtötiedot toimenpiteittäin tai toimenpideryhmittäin Yleistä menetelmistä Seuraavassa on käyty läpi kaikki valtioneuvoston periaatepäätöksessä 4.2.2010 esitetyt toimenpiteet ja niiden nykyiset ja/tai mahdolliset arviointimenetelmät. Toimenpiteet ovat hyvin erilaisia sen suhteen, miten niiden vaikuttavuutta tulisi tai on käytännössä mahdollista arvioida. Osalle toimenpiteitä vaikuttavuuden arviointia on mahdollista tehdä energiayksiköissä jo nyt tai se on todennäköisesti mahdollista kehitystyön kautta. Osa toimenpiteistä taas toimii muiden toimenpiteiden toteuttamisen perustana. Osalla toimenpiteistä tiedetään olevan oma vaikutuksensa energiatehokkuuteen, mutta sitä ei voida mitata energiayksiköissä. Käytännön arviointityössä – esimerkiksi NEEAP-2:n valmistelussa – arvioinnin kannalta vaikeimmiksi ovat osoittautuneet ns. pehmeät toimenpiteet, kuten kuluttajille ja muille energian loppukäyttäjille suunnattu energiatehokkuusneuvonta ja -kampanjat sekä muu informaatiotoiminta. Erilaisten kampanjoiden, jotka vielä useinkin seuraavat toisiaan tai limittyvät keskenään ja ovat lyhytkestoisia, vaikutuksia energianyksiköissä on pääsääntöisesti hyvin vaikea arvioida ainakaan kustannustehokkaasti. Tällaisten toimenpiteiden kohdalla joudutaan hyväksymään se, että energiansäästöarvioita ei käytännössä voida tehdä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että niillä ei olisi vaikutusta tai että minkäänlaista seurantaa vaikuttavuudesta ei voitaisi tehdä. Kyselyillä on mahdollista selvittää ihmisten tietoisuutta sekä asenteiden ja käyttäytymisen muutosta ja niihin vaikuttavia tekijöitä, mitkä ovat myös arvokkaita tuloksia tulevien toimien suunnittelua varten. Toinen osa-alue, jonka vaikutusta energiansäästöön ei voi suoraan mitata, on tutkimus- ja kehitystoiminta. Toimenpiteen toteuttamisen ja säästöjen realisoitumisen välillä kuluu yleensä aikaa ja syy-yhteyttä on usein mahdoton jälkikäteen osoittaa. Toimenpiteiden arviointimenetelmänä on käytetty ensisijaisesti bottom-uparviointia, jota on täydennetty laadullisin arvioin. Bottom-up-menetelmää on Suomessa totuttu käyttämään mm. NEEAP:ien ja merkittävien energiatehokkuustoimenpiteiden kuten energiakatselmusohjelman ja energiatehokkuussopimustoiminnan arvioinneissa. Toimenpide 48 (Ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä seuraa toimeenpano-ohjelman toteutumista ja vaikutuksia) on itsessään seurantaa ja vaikutusten arviointia, joten sitä ei ole käsitelty. Luvussa 4.3 on esitetty, mitkä toimenpiteet toimivat yhdessä kokonaisuuksina eli vaikuttavat samojen energiankäyttäjien samaan energiankulutukseen. 44 Luvussa 0 on esitetty esimerkkejä top-down-arvioinnin soveltamisesta joillekin sektoreille tai energiankäytön osa-alueille. Top-down-menetelmillä ei pääsääntöisesti voi seurata yksittäisten politiikkatoimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien vaikutuksia. Top-down-arvioita ei yleisesti suositella ensisijaiseksi arviointikeinoksi vaan käytettäväksi bottom-up-arvioinnin rinnalla siksi, että mm. rakenteelliset tekijät vaikuttavat tuloksiin ja niiden eliminointi säästöarvioista on vaikeaa. Lisäksi tulokset ovat usein liian aggregoituja pitkälle menevien johtopäätösten tekemiseksi ja erityisesti pienten muutosten seuraamiseksi. 4.2.2 Toiminnan perusta Riippumaton asiantuntijataho arvioi vuonna 2011 toiminnan perustan tilan energiansäästön ja energiatehokkuuden näkökulmasta (TP 1) Toimenpide on selvitys- ja kehitystehtävä, jolla ei itsessään ole suoria vaikutuksia energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuden edistämisen organisointia kehitetään (TP 2) Toimenpide on selvitys- ja kehitystehtävä, jolla ei itsessään ole suoria vaikutuksia energiatehokkuuteen. Energiatehokkuus sisällytetään kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmiin osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta (TP 3) Koulutuksen tuntijakouudistus on meneillään ja opetushallitus valmistelee valtakunnallista opetussuunnitelmaa, jolle paikalliset suunnitelmat perustuvat. Suunnitelma on valmistuttuaan voimassa seuraavat kymmenen vuotta. Myös nykyinen valtakunnallinen opetussuunnitelma sisältää kestävän kehityksen kokonaisuuden ja mm. lukiossa energiaasiat ovat jo mukana. Ammatillisessa koulutuksessa ammatillisten perustutkintojen sisällöt uudistettiin vuonna 2010, minkä jälkeen kestävä kehitys on sisältynyt elinikäisen oppimisen avaintaitona kaikkiin tutkintoihin, joskin eri painoarvolla tutkinnosta riippuen. Ammatillisia oppilaitoksia kannustetaan kestävän kehityksen sisällyttämiseen koulujen toimintaan, johtamiseen ja opetukseen. Korkeakoulut päättävät itsenäisesti koulutuksen sisällöistä. Energia-alaa voi opiskella perustutkinto-opiskelijana sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Erityisesti energiatehokkuuteen keskittyviä koulutusohjelmia löytyy oppisopimustyyppisestä täydennyskoulutuksesta. Tämä on uudentyyppinen koulutusmuoto, jota on järjestetty vuodesta 2009 lähtien opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Yksi Opetushallituksen koulutustoimikunnista toimii energia-alalla. Koulutustoimikunnan tehtävänä on edistää energia-alan koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta yhdessä opetusministeriön ja opetushallituksen kanssa. Toimenpiteen vaikuttavuuden arviointi energiamäärinä on lähes mahdotonta luotettavasti ja kustannustehokkaasti. Koululaisten ja opiskelijoiden energiatehokkuuskasvatuksella on kauaskantoinen ja todennäköisesti merkittävä vaikutus energiatehokkuuteen. Vaikka arviointi energiamäärinä on mahdotonta, muuta arviointia on mahdollista tehdä. 45 Opetushallituksella on luonteva rooli seurata toimenpiteen tavoitteiden toteutumista käytännön toiminnan tasolla, eli miten toimenpide on jalkautettu eri tasojen oppilaitoksiin. Koululaisten osaamista voidaan kartoittaa osana opetustyötä. Koulutuksen vaikutuksia koululaisten ja heidän perheidensä asenteisiin – välttämätöntä energiansäästön saavuttamiseksi – on mahdollista kartoittaa myös osana kuluttajiin kohdistuvia kyselytutkimuksia. Tähän tulokseen on tultu mm. Iso-Britanniassa toimivan Energy Saving Trustin selvityksessä (2007) koulutuksen vaikutuksesta kuluttajien energiakäyttäytymiseen. Selvityksessä esitettiin myös, että lisätutkimusta tarvittaisiin mm. lasten roolista kotitalouksien energiankulutuksen muodostumisessa, perheiden sisäisestä dynamiikasta energiankulutukseen liittyvissä kysymyksissä ja koululaisten käyttäytymisestä suhteessa energiaa kuluttaviin tuotteisiin. Ehdotetut tutkimusaiheet vaikuttavat tarpeellisilta myös Suomessa. Tiede-, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiot -ketjun toimivuus varmistetaan uusien ratkaisujen aikaansaamiseksi ja kaupallistamiseksi (TP 4) Ketjun kaikissa osissa on meneillään toimintaa. Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjausten (2010) mukaan julkisella vallalla on käytössään kysyntään vaikuttavia politiikkavälineitä, joita voitaisiin hyödyntää huomattavasti enemmän innovaatioiden edistämiseksi. Tällaisia ovat julkiset hankinnat, sääntely ja standardisointi. Esimerkiksi sääntelyä voidaan toteuttaa innovaatioiden kysyntää markkinoilla kasvattavalla tavalla (mm. energiatehokkuuden lisääminen). Merkittävät tutkimuksen rahoittajat, kuten Suomen Akatemia, Tekes ja Sitra, kehittävät tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä ja arvioivat tutkimuksen vaikuttavuutta. Tutkimuksen vaikuttavuuden arviointia ei ole mahdollista lähestyä samoin kuin suoraan eri loppukäyttösektoreihin kohdistuvien toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia. Vaikuttavuus ei useimmiten synny lineaarisesti eli tutkimuksen ja energian loppukäytön muutoksen välillä ei ole suoraa linkkiä. Tutkimus myös vaikuttaa monia eri polkuja pitkin: julkaisut, patentit, koulutus, tutkijoiden toimiminen elinkeinoelämän asiantuntijoina, yhteistyöverkostot jne. Yleensä on mahdotonta selvittää, mikä osuus yksittäisillä tutkimustuloksilla tai edes laajemmilla tutkimusohjelmilla on asioiden kehittymiseen. (Mustajoki 2005) Vahvistetaan monitieteellistä tutkimusta, jossa eri tieteenalat kehittävät osaamistaan ja tuottavat perustietoa energiantarpeeltaan oleellisesti alhaisemman yhteiskunnan rakenteista, toiminnasta, kuluttajakäyttäytymisestä ja hyvinvoinnin luomisesta (TP 5) Toimenpiteellä ei ole juurikaan omia suoria vaikutuksia energiatehokkuuteen. Toimenpide linkittyy kuitenkin läheisesti toimenpiteisiin 4 ja 9, joiden kautta monitieteellisen perustutkimuksen tuoma uusi tieto konkretisoituu ratkaisuiksi. Kehitetään energiatehokkuuden kehitystä kuvaavia mittareita eri aloille (TP 6) Toimenpide sisältää joukon kehitys- ja selvityshankkeita, jotka tukevat seurantaa ja vaikutustenarviointityötä sekä muiden toimenpiteiden toteuttamista. Toimenpiteellä ei ole omia erillisiä vaikutuksia vaan säästöt realisoituvat toimenpiteiden kautta, joita mittareiden tuottama tieto auttaa tunnistamaan. 46 Tehostetaan eri viranomaisten yhteistyötä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi (TP 7) Ks. luku 4.2.6 4.2.3 Tutkimus ja kehitys Käynnistetään energiatehokkuuden innovaatiotoimintaa edistävä, eri toimijoiden verkosto, joka etsii, seuloo ja vie eteenpäin energiatehokkuuteen liittyviä kehitysideoita (TP 8) Toimenpiteen 8 vaikutukset riippuvat siitä, millaisia tunnistettavat kehitysideat ovat ja mitä niiden eteenpäinvieminen edellyttää. Tässä vaiheessa näille ei voida osoittaa seurannan ja vaikutustenarvioinnin menetelmiä, mutta jo kehitysideoita seulottaessa niiden vaikutuksia ja mahdollisia seurantamenetelmiä on tarkasteltava. Varsinaisessa kehitysvaiheessa kullekin toimenpiteelle mietitään soveltuvat seurannan ja vaikutustenarvioinnin käytännöt ja menetelmät. Käynnistetään tutkimusohjelma tai hankekokonaisuus, jossa energiatehokkuudella on vahva asema. Käyttäytymiseen liittyvä tutkimus kytketään energiatehokkuusteknologian ja -innovaatioiden tutkimukseen. (TP 9) Toimenpide toimii pohjana muille toimenpiteille. Tutkimusohjelmaan tai hankekokonaisuuteen on olennaista sisällyttää yhtenä osa-alueena myös vaikutusten arvioinnin kehittäminen. Kuten edellä toimenpiteen 4 kohdalla todettiin, tutkimuksen vaikuttavuuden arviointia ei ole mahdollista lähestyä samoin kuin suoraan eri loppukäyttösektoreihin kohdistuvien toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia. Jos toimenpiteiden osana toteutetaan demonstraatio- ja pilot-hankkeita, näiden vaikutuksia voi olla mahdollista seurata ja tuloksia käyttää jatkotoimien arvioinneissa. 4.2.4 Viestintä, neuvonta ja koulutus Kuluttajien energianeuvontajärjestelmä otetaan käyttöön ja nimetään toiminnalle valtakunnallinen koordinaatiokeskus (TP 10) Toimenpide muodostaa yhdessä muiden kuluttajiin kohdistuvaan energianeuvonnan toimenpiteiden kanssa kokonaisuuden. Erityisesti päällekkäisyyttä vaikutuksissa on toimenpiteen 39 kanssa: Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen. Motiva nimettiin kuluttajien energianeuvonnan valtakunnalliseksi koordinaatiokeskukseksi vuoden 2010 lopulla. Energianeuvontaa on kehitetty TEM:n rahoituksella vuosina 2010–2011 pilot-hankkeiden kautta ja vuosina 2011–2012 toteutettiin hanke kuluttajaneuvonnan pysyvän arkkitehtuurin rakentamiseksi. Osana kehityshanketta kehitetään myös kuluttajaneuvonnan seurantaa ja vaikutusten arviointia. Tällä hetkellä on nähtävissä, että numeerista vaikuttavuuden arviointia voidaan tehdä ainakin henkilökohtaisen neuvonnan (sähköposti, puhelinneuvonta, tapaaminen) osalta noudattamalla samantapaista menettelyä kuin Energy Saving Trust noudattaa Iso-Britanniassa (ks. luku 2.2.7). Kun neuvontatapahtumat kirjataan ylös, toimenpiteiden toteuma on mahdollista selvittää jälkikäteen kysymällä ja energiansäästö voidaan arvioi47 da toimenpiteiden säästöjen oletusarvoja (”tyyppisäästöjä”) käyttäen. Tyyppisäästöjä on jo muodostettu arvioinnin pohjaksi, mutta ensimmäinen kysely toteutetaan vasta keväällä 2013. Kyselyllä selvitetään toteutetut toimenpiteet ja kartoitetaan sitä, mikä merkitys juuri energianeuvonnalla on ollut toimenpiteen toteutumisessa ja mistä muista lähteistä kuluttaja on tietoa hankkinut. Toimenpide 25 kattaa uudisrakentamisen määräykset. Suomessa on kuitenkin totuttu näkemään, että osa omakotitalon rakentajista rakentaa taloja, joissa energiatehokkuus on parempi kuin määräykset edellyttävät. Tämä voidaan katsoa valtaosin informaatio-ohjauksen (ml. kerrannaisvaikutukset) vaikutukseksi. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin tämä määräystasoa tehokkaampi rakentaminen on vielä mahdollista määräystason jatkuvasti tiukentuessa. Tilanteesta kerätään tietoa Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus ry:n vuosittaisen rakentaja- ja remontoijakyselyn kautta. Kyselyssä uudis- ja lisärakentajilta kysytään, tuleeko rakennuksesta määräysten mukainen, määräyksiä energiatehokkaampi vai passiivienergiatalo. Lisäksi kysytään rakennuksen energiatehokkuusluokka sekä energiatehokkaan rakentamisen motiiveja (asuminen terveellistä, alhaiset energiakustannukset, hyvän asuinympäristön turvaaminen myös lapsillemme, rakennuksen jälleenmyyntiarvon nostaminen). Kehitetään korjausrakentamisen neuvontaverkostoa ja korjausrakentamisen kokonaisvaltaista viestintää ottaen huomioon myös rakennusten energiatehokkuuden näkökulma. (TP 11) Toimenpiteen vaikuttavuuden arviointi jatkossa riippuu niistä toimista, jolla sitä toteutetaan. Tähän mennessä osana toimenpidettä on YM:n rajoituksella toteutettu internetsivusto (korjaustieto.fi) ja järjestetty korjausrakentamisen neuvonnan tapahtumia. Näiden vaikuttavuus energiansäästöön ei ole arvioitavissa. Internet-sivuston kävijämääriä ja kävijöiden tarkastelemia aineistoja on mahdollista seurata, jos käyttöön on otettu kävijäseurantaohjelma. Pelkän internet-sivun vaikuttavuus jäänee kuitenkin melko pieneksi eikä ole luotettavasti eroteltavissa neuvonnan eri vaikutuskanavien kokonaisuudesta. Henkilökohtaisen neuvonnan (puhelin, sähköposti, kasvokkain) vaikuttavuutta voisi ajatella arvioitavan samoin kuin kuluttajien energianeuvonnan (TP 10) eli kirjaamalla neuvontatapahtumat ylös ja kysymällä kuluttajilta toimenpiteiden toteutumisesta. Otetaan autokaupoissa käyttöön henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät (TP 12) Energiatehokkuusmerkinnät sisältyvät myös liikenteen toimenpiteeseen 31, joten tätä käsitellään sen yhteydessä, sillä toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden (ks. luku 4.2.8). Energiayhtiöt velvoitetaan antamaan energiankäytöstä palautetietoa kuluttajille (TP 13) Laki energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista tuli voimaan vuoden 2010 alussa. Energiatehokkuussopimukseen kuuluvan energiapalveluja koskevan toimeenpano-ohjelman yhteydessä on valmisteltu ohjeistus ja mallit sekä sähkön että kaukolämmön kulutuksesta annettavasta palautteesta. Vaatimuksia energiatehokkuuspalveluille asettaa myös vuoden 2012 lopussa voimaan tullut Energiatehokkuusdirektiivi, mutta näitä ei ole käsitelty kattavasti tässä raportissa. 48 Kulutuspalautteen vaikuttavuutta voisi ajatella arvioitavan käyttämällä tietoja sen yleisyydestä, tietoja palautteen piirissä olevasta kotitalouksien energiankulutuksesta sekä tutkimustuloksia kulutuspalautteen vaikutuksesta (keskimääräiset säästöprosentit) ja pysyvyydestä. Yksi mahdollinen kehityssuunta voisi olla hankkia päivitettyä tietoa kulutuspalautteen vaikutuksesta ja pysyvyydestä kansallisesti. Kulutuspalautteen vaikutuksesta energiankulutukseen on tehty joitakin suomalaisia selvityksiä. Esimerkiksi Haakanan ja Sillanpään (1996) toteuttamassa tutkimuksessa todettiin, että vertaileva kulutuspalaute vähensi sähkönkulutusta 17–21 % ja lämmönkulutusta 5 %. Jatkotutkimuksessa (Haakana ym. 1998) tarkasteltiin tilannetta kahden vuoden kuluttua. Lähes puolet talouksista oli edelleen pyrkinyt pienentämään edes yhden energialajin kulutusta vielä ensimmäisen tutkimuksen jälkeisinä vuosina. Seurantatutkimuksen jälkeen oli koko tutkimusaineiston keskimääräinen lämmönkulutus kasvanut 4 % ja sähkön kuukausikulutus oli kasvanut keskimäärin 3,2 %. Vaikutus sähkönsäästöön oli siis selvästi pysyvämpi kuin lämmönsäästöön. Energiateollisuus käynnisti vuoden 2011 lopulla yhdessä TEM:n ja Motivan kanssa selvityksen energiayhtiöiden asiakkaille suunnattujen energiatehokkuustoimien vaikutusten arvioimiseksi. Selvityksessä käytiin läpi mm. Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa tehtyjä selvityksiä. Näiden mukaan parhaita tuloksia on saatu yhdistämällä älykästä mittarointia tiiviiseen, personoituun informaatioon. Saavutettu sähkönsäästö on ollut 13 % luokkaa. Näissä tutkimuksissa on riittävän otoskoon ja kontrolliryhmän käytön lisäksi painotettu samanlaisia toimenpiteitä ja kommunikointimenetelmiä kuin Suomessa. Toisaalta Suomen ja näiden maiden väliltä löytyy myös eroavaisuuksia tiedon jakamistavoissa ja kulutustottumuksissa. Esitetty vaikutuksen suuruusluokka on helppo hyväksyä intuitiivisesti, mutta juuri näistä erovaisuuksista johtuen täsmällisemmän arvion tekeminen vaatisi kotimaista selvitystä. (Adato Energia ja ÅF-Konsult 2012) Koska energiapalvelujen toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamista seurataan (ks. luku 2.1.16), seurantatietoa energiayhtiöiden toteuttaman palautteen yleistymisestä on saatavilla varsin hyvin. Tieto on myös kattavaa, sillä toimenpideohjelma kattaa 87 % sähkön ja 83 % kaukolämmön jakelusta ja myynnistä. 81 % sähkön myynnin sopimusyritysten toimipaikoista toimitti vuonna 2011 asiakkaille vähintään kerran vuodessa energiankulutuksen seurantaraportin. 62 % tarjosi asiakkailleen mahdollisuutta seurata omaa kulutustaan internetistä. 45 % kaukolämmön sopimusyrityksistä toimitti vuonna 2011 asiakkaille energiankulutuksen seurantaraportin vähintään kerran vuodessa. Internetin käyttömahdollisuuksia kulutuksen seurantaan ilmoittaa tarjonneensa asiakkaille 25 % sopimusyrityksistä. Sähköyhtiöiden mahdollisuudet yksityiskohtaisen kulutuspalautteen antamiseen ovat muuttumassa oleellisesti paremmiksi tuntimittauksen yleistyessä. Vuoden 2014 alussa 80 % sähköasiakkaista on oltava tuntimittauksen piirissä. Mittaus tarjoaa ennen kaikkea kuluttajille paremmat seurantamahdollisuudet mm. oman energiankäyttönsä ajoittumisesta ja kulutuspiikeistä. Sähköyhtiöiden puolestaan on mahdollista seurata vaikkapa sitä, miten aktiivisesti palautetietoa haetaan. Tällaisen seurantatiedon keräämisen mahdollisuuksista on keskusteltu mm. Elvari-hankkeen 28 yhteydessä. Elvarihankkeessa on aiemmin selvitetty seurantapaneelein mm. sitä, mikä on pelkän tuntimittauksen vaikutus kulutukseen ja mikä vaikutus tuntimittauksella on yhdistettynä neuvontaan. Pelkän tuntimittauksen vaikutus todettiin vähäiseksi, mutta kun se yhdistettiin neuvontaan, näkyviä säästöjä saatiin aikaan. Löydös on samansuuntainen kuin Adato Energia ja ÅF-Konsultin raportissa (2012) läpi käydyissä kansainvälisissä selvityksissä. 28 Elvari on Motivan ja Energiateollisuus ry:n käynnistämä sähkölämmityksen tehostamisohjelma. 49 Varmistetaan energiatehokkuuden ja energiansäästöosaamisen sisällyttäminen eri alojen ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen (TP 14) Toimenpide rajautuu ammatilliseen eli toisen asteen koulutukseen. Täten esimerkiksi ammattikorkeakoulujen kurssitarjonta ei sisälly toimenpiteen piiriin. Toimenpiteen vaikutusten arviointi energiamäärinä on lähes mahdotonta luotettavasti ja kustannustehokkaasti. Jos käytettävissä olevat resurssit olisivat suuret, vaikuttavuusarviointia voisi tehdä oppilaitoskohtaisesti soveltaen esimerkiksi Kaliforniassa käytettyä menettelyä (ks. luku 2.2.8). Vahvasti energiatehokkuuteen liittyvästä lisä- ja täydennyskoulutuksesta (esim. rakennusalalla) olisi hyvä saada kartoittavaa seurantatietoa koskien edes sitä, missä ja millaista koulutusta on järjestetty, osallistujamäärät ja koulutuksen kautta myönnetyt erilaiset pätevyystodistukset. Rakennusalan suorittavan tason lisä- ja täydennyskoulutuksen nykytilasta ja tarpeista valmistui elokuussa 2012 selvitys osana EU:n IEE-ohjelman rahoittamaa Building Energy Skills and Training -hanketta (Build Up Skills 2012). Hanketta koordinoi Motiva ja siihen osallistuvat Suomesta TTS, Amiedu ja Rakennusteollisuuden koulutuskeskus (RATEKO). Selvityksen mukaan kiinteistö- ja rakennusala työllisti vuoden 2009 lopussa peräti noin 20 % työvoimasta. Hankkeen aikana havaittiin, että käytännössä melkein kaikki rakennusalan työntekijät on jollain tasolla jatkossa saatava lisäkoulutuksen piiriin. Energiaosaaminen on sisällytettävä perus- ja täydennyskoulutuksissa läpileikkaavana tavoitteena kaikkiin koulutussisältöihin. Rakennusalan ammattiosaamisen tasoa on raportin havaintojen mukaan nostettava erityisesti rakennusfysiikkaan, lämmöneristykseen, rakennusten ilmatiiveyteen, kosteudenhallintaan, putkiasennuksiin ja uusiutuvaan energiaan liittyen. Isoina kokonaisuuksina nousivat esiin kokonaisuuden hallinta työmaalla, puutteet perusosaamisessa sekä ulkomaisen työvoiman käytön ja korjausrakentamisen haasteet. (Build Up Skills 2012) Vuoden 2013 alussa julkistettavan kansallisen toimenpideohjelman tavoitteena on saada aikaan rakentamisen toimintakulttuurissa laatukeskeinen koulutus- ja muutosprosessi, johon ovat sitoutuneet kaikki rakennusalan keskeiset toimijat, koulutusorganisaatiot, henkilö- ja yritystason yhdistykset sekä edunvalvontajärjestöt. Toimenpideohjelman ei ole tässä vaiheessa suunniteltu sisältävän seurantaindikaattoreita osaamisen kehittymiselle. Eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään otettavaksi muualla käyttöön (TP 15) Tämä on toimenpide, jolla on vaikutuksia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa. Vaikutusten arvioimiseksi ei kuitenkaan ole käytettävissä kustannustehokkaita keinoja. 50 4.2.5 Julkinen sektori Julkinen sektori toimii vahvana esimerkkinä energiatehokkuuden edistämisessä (TP 16) Toimenpidettä toteutetaan usein eri keinoin: energiatehokkuussopimusten kautta, julkisia hankintoja kehittämällä, ESCO-toimintaa edistämällä ja ERA17-toimintaohjelmaa toteuttamalla. Energiatehokkuussopimukseen liittyneiden kuntien kattavuus oli vuoden 2011 lopussa noin 71 % kuntien asukasluvulla mitattuna. Liittyneitä kuntia ja kuntayhtymiä oli 123. Sopimuksille epävirallisesti asetettu kattavuustavoite on saavutettu. Kunta-alan sopimustoiminnan seuranta ja vaikutusten arviointi tapahtuu vuosiraportoinnin perusteella hyödyntäen Motivan hallinnoimaa seurantatietokantaa. Kunta-alan energiatehokkuussopimusten vuoden 2011 kehitysprojektit liittyvät julkisiin hankintoihin ja ESCO-palvelun edistämiseen. Julkisten hankintojen osalta on mahdotonta erottaa niiden sopimusympäristössä kehittämisen vaikuttavuutta toimenpiteen 19 vaikuttavuudesta. Tämän vuoksi julkisten hankintojen vaikuttavuuden arviointia on käsitelty vain toimenpiteen 19 kohdalla. ESCO-toiminnan seuraamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja, mutta kaikki edellyttävät toimintatapojen kehittämistä. Motiva on ylläpitänyt ESCO-hankerekisteriä ja luetteloa ESCO-yrityksistä. Yritykset eivät enää viime vuosina kuitenkaan ole juurikaan ilmoittaneet hankkeitaan rekisteriin, mikä onkin ollut täysin vapaaehtoista. Energiatehokkuussopimusten vuosiraportoinnissa yrityksiltä ja kunnilta kysytään, mitkä raportoiduista energiatehokkuustoimista on toteutettu ESCO-hankkeina. Tietoa siitä, onko tämä muistettu systemaattisesti raportoida, ei ole. Tieto TEM tukemista ESCO-hankkeista olisi pääosin mahdollista saada myös Yrtti-raportointijärjestelmästä, mutta ko. tiedon yhdistäminen sopimukseen liittyneisiin olisi tehtävä käsin. Energiatukia ESCO-yrityksille myöntävät työ- ja elinkeinoministeriö sekä ELYkeskukset. ELY-keskukset tallentavat tiedot hakemuksista ELYjen yhteiseen TUKI2000tietojärjestelmään. TUKI2000-tietojärjestelmän tietojen raportointi tapahtuu YRTTIjärjestelmän kautta. TUKI2000-järjestelmään on mahdollista tallentaa energiansäästötiedot ja vältetyt CO2-päästöt tukihakemuslomakkeista 29. TEM:n ohjeet ELYille (Diari-nro 932/352/2010) painottavat hankkeen tietojen tallentamista (erityisesti energiatiedot ja CO2-päästöt) tietojärjestelmään yhtenäisten seurantatietojen kokoamiseksi ja vaikuttavuuden analysointia varten. Käytännössä tallennuskäytännöt kuitenkin vaihtelevat. TEM kerää vuosittain manuaalisesti vaikutusarvioita hankkeista, joille on maksanut tukia. TEM kehittää tukipäätösten energiatietojen seurantaa liittyen sekä itse myöntämiinsä että ELY:jen myöntämiin tukiin vuonna 2013. Työ käynnistyy uusiutuvan energian tuista, mutta on mahdollisesti laajennettavissa energiatehokkuuteen jolloin järjestelmään voisi olla mahdollista lisätä merkintä siitä, jos hanke toteutetaan ESCO-hankkeena. Tulee huomata, että kaikille ESCO-hankkeille ei kuitenkaan haeta tukea, joten tietojen täydelliseen kattavuuteen ei tätäkään kautta voi päästä. Neljäs mahdollinen seurantatapa olisi tehostaa tiedonkeruuta ajoittain toteutettavin kyselyin (esim. haastattelemalla) ESCO-yrityksiä. Koska yrityksiä ei ole lukumääräisesti paljon, kysely olisi teoriassa mahdollinen. Hankerekisterin vajavaisesta päivittämisestä voi kuitenkin päätellä, että tiedonkeruu olisi käytännössä haastavaa ja aikaa vievää. Tietoja käynnistyneistä hankkeista olisi mahdollista täydentää julkisten hankintojen ilmoituskanavan HILMA:n kautta. 29 Energiatuen hakulomake: http://www.tem.fi/files/21608/Energiatukihakemus_investointiin.pdf 51 Valtion organisaatioiden rakennuskantaa koskevat toimet ovat olleet paljolti Senaatti-kiinteistöjen varassa. Osa valtion julkisyhteisöistä on kuitenkin ollut aktiivisia ja erilaisia energiankäytön tehostamis- ja ympäristösuunnitelmia on laadittu. Näiden vaikutuksia kyseisten organisaatioiden energiankulutukseen on jossain määrin mahdollista jatkossa seurata Senaatissa kehitteillä olevan seurantajärjestelmän kautta (ks. TP 18). Seurantamahdollisuudet riippuvat kuitenkin siitä, millaiseksi järjestelmä lopulta rakentuu. Yksi tavoitteista on lisätä toteutettujen toimenpiteiden näkyvyyttä, mikä tehostaisi julkisen sektorin esimerkkiroolin toteutumista. Tämän toiminnan energiavaikutukset eivät ole mitattavissa. Sen sijaan käytettyjä keinoja ja yksittäisiä toimia voisi pyrkiä seuraamaan, jotta toiminnan laajuudesta saadaan tietoa. Toimenpiteen katsotaan linkittyvän läheisesti ERA17 -toimintaohjelmaan. Siinä onkin useita julkiseen sektoriin kohdistuvia toimenpiteitä esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun osalta (ks. liite 2). Yhdyskuntarakenteeseen liittyviä toimenpiteitä on käsitelty tämän raportin luvussa 4.2.6. Säädetään puitelaki ja asetukset julkisyhteisöjen energiatehokkuudesta ja pannaan ne ripeästi toimeen (TP 17) Asiasta on valmisteltu lakiesitys, mutta se pysähtyi syksyllä 2010 rahakuntaan. Vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä on mahdollista suunnitella vasta kun mahdollisen uuden lakiesityksen määräykset ovat tiedossa. Työ- ja elinkeinoministeriö laatii vuoden 2010 loppuun mennessä energiatehokkuussuunnitelman, joka palvelee mallina muita valtion organisaatioita ja kuntia. Muiden hallinnonalojen suunnitelmat valmistuvat vuoden 2012 aikana. (TP 18) Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut oman energiantehokkuussuunnitelmansa ja Motiva on laatinut yleisen ohjeistuksen suunnitelmien laatimiseksi. Valtion toimijoiden joukossa vaatimus suunnitelman laatimisesta sisällytetään tulosohjausprosesseihin. Energiatehokkuussopimusjärjestelmässä mukana olevat kunnat laativat energiankäytön tehostamissuunnitelman, joka vastaa käytännössä VNp:n toimenpiteen mukaista energiatehokkuussuunnitelmaa. Muista kunnista todennäköisesti hyvin harva laatii VNp:n toimenpiteen tarkoittaman energiatehokkuussuunnitelman. Valtion kiinteistökannan laajuus- ja energiakulutustietojen kokoaminen yhteiseen tietokantaan (Optimaze) on käynnissä valtionvarainministeriön rahoittamana Senaattikiinteistöissä. Toimi ei itsessään tuo säästöjä, mutta helpottaa tavoitteiden asettamisessa ja on arvokas seurannan ja säästöjen arvioinnin tietolähde. Haasteena tietokannan rakentamisessa on kulutusten jyvittäminen mm. virastotaloissa, joissa on useita toimijoita ja osa tiloista vuokralaisten käytössä. Pidemmällä ajanjaksolla tietokantaan on pyrkimyksenä saada mukaan myös muut kuin Senaatin hallinnoimat valtion kiinteistöt. Energiatehokkuussuunnitelmien seurantamahdollisuudet riippuvat siitä, millaiseksi järjestelmä lopulta rakentuu. Olisi toivottavaa, että järjestelmään olisi mahdollista tallentaa vähintään tieto siitä, onko energiatehokkuussuunnitelma tehty. Liikkumiseen liittyvien toimenpiteiden seuranta ei ainakaan ole mahdollista Optimazen kautta. Näitä tuskin on mahdollista seurata ja vaikutuksia arvioida keskitetysti. Tietojen kerääminen ja vaikuttavuuden arviointi olisi varsin työlästä. Sen sijaan toimijoita tulee kannustaa itse seuraamaan toteuttamiensa toimenpiteiden vaikuttavuutta. Energiatehokkuussopimuksissa mukana olevien kuntien toimenpiteitä ja niiden tuomia säästöjä seurataan (ks. luku 2.1.16). Tehostamissuunnitelmia oli vuoden 2011 52 loppuun mennessä tehnyt 81 % kuntien energiatehokkuussopimukseen ja 42 % kuntien energiaohjelmaan liittyneistä kunnista. VNp:n energiansäästötoimenpiteiden kokonaistarkasteluissa kuitenkin on muistettava, että tätä säästöä ei tule laskea kahdesti, toisaalta kohdistaen energiatehokkuussopimuksille ja toisaalta energiatehokkuussuunnitelmille. Kunta-alan energiatehokkuustoimenpiteet arvioidaan valtaosaltaan kunta-alan sopimustoimintaan liittyen. Jos myös muut kuin energiatehokkuussopimuksissa olevat kunnat aktivoituisivat laatimaan suunnitelmia, toteutettujen toimenpiteiden seuranta ja vaikuttavuuden arviointi olisi mahdollista seurantakyselyjen avulla. Käytännössä tämän toteuttaminen olisi ehkä mahdollista hyödyntämällä pohjana nykyistä energiatehokkuussopimusten seurantajärjestelmää. Tämä edellyttäisi kehitystyötä, mutta hyvänä tavoitteena olisi toteutetuista toimenpiteistä kaikille pakollisten tietojen kysyminen samassa muodossa kuin nykyisissä energiatehokkuussopimuksissa. Tämä todennäköisesti mahdollistaisi tietojen jatkokäsittelyn nykyistä sopimustoimintaa vastaavalla tavalla sekä tarvittavan kehitystyöpanoksen minimoinnin. Toisaalta oikeiden henkilöiden yhteystietojen löytäminen ja ylläpito sekä vastausten karhuaminen ja käsittely vaatisi selkeästi lisäresursseja verrattuna nykyiseen kunta-alan sopimustoiminnan seurantaan varattuun resurssiin. Lisäksi muiden kuin energiatehokkuussopimukseen jo liittyneiden kuntien motivointi raportointiin olisi todennäköisesti hyvin vaikeaa ja edellyttäisi luultavasti jonkinlaista sanktiojärjestelmää. Julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi noudattaen valtioneuvoston periaatepäätöstä kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa (TP 19) Toimenpiteen toteuttamiseksi on tehty useita toimia. TEM:n ohje ”Energiatehokkuus julkisissa hankinnoissa” julkaistiin marraskuussa 2008. Kuntien energiatehokkuussopimukseen ja energiaohjelmaan liittyneet kunnat sitoutuvat ottamaan energiatehokkuuden huomioon hankinnoissa. Vuonna 2009 sisällöllisesti hyväksytty energiamerkintädirektiivi sisältää myös julkisten hankintojen energiatehokkuuteen kannustamista koskevia velvoitteita. LVM:ssä on valmisteltu EU-lainsäädännön pohjalta lakia puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvohankintojen edistämiseksi julkisella sektorilla. Motivan työohjelmiin 2011–2012 on sisällytetty TEM:n ohjeen laajentaminen ja jalkauttaminen. Hankintojen tueksi on mm. tuotettu useita oppaita ja hankintahenkilöstöä koulutetaan. Motiva on myös julkaissut verkkopalvelun 30 ja neuvoo julkisia hankkijoita ympäristönäkökohtien priorisoimisessa hankintatoiminnassa ja niiden huomioimisessa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hankinnoissa. Osana työ- ja elinkeinoministeriön Motivalta tilaamaa ns. työohjelmaa toteutettiin vuonna 2012 selvitys kuntien energiatehokkuusohjeiden soveltamisesta. Selvityksessä tarkasteltiin, miten kunnat ovat sisällyttäneet julkisten hankintojen energiatehokkuusohjeet osaksi omaa hankintaohjeistusta sekä miten ohjeita sovelletaan kunnissa. Selvitys tehtiin Webropol-kyselynä ja haastatteluna. Selvitys tuottaa siis ainakin laadullista tietoa siitä, mikä vaikutus ohjeistuksella on käytännössä ollut. Toistamalla selvitys ajoittain olisi mahdollista päästä paremmin kiinni myös ohjeistuksen määrällisiin muutoksiin toimintatavoissa. 30 http://www.motivanhankintapalvelu.fi/ 53 4.2.6 Yhdyskuntarakenne VNp:ssä on useita yhdyskuntarakennetta käsitteleviä toimenpiteitä, jotka on lueteltu alla. Näistä toimenpidettä 7 ei ole luokiteltu tähän ryhmään, mutta vaikutusarvioinnin näkökulmasta se kuuluu muiden yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien toimenpiteiden joukkoon. • TP 7: Tehostetaan eri viranomaisten yhteistyötä yhdyskuntarakenteen eheyttä• • • • • miseksi. TP 20: Edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja. TP 21: Edistetään seudullisten ilmasto- ja energiastrategioiden laadintaa sekä niiden kytkentää aidosti maankäytön ohjaukseen ja liikennejärjestelmien kehittämiseen. TP 22: Päätöksenteon tueksi kehitetään yhteiseen käsitteistöön ja mittaristoon perustuvia yhdyskuntarakenteen kestävyyden arviointimenetelmiä. TP 23: Lisätään yhdyskuntarakenteen ohjauksen vaikuttavuutta. Kehitetään tähän liittyvää lainsäädäntöä sekä suunnittelun ja toteutuksen välineitä. TP 24: Lainsäädännöllä parannetaan suurten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen edellytyksiä ottaen huomioon kaikki kaavatasot. Yhdyskuntarakenteen toimenpiteiden vaikutukset näkyvät muilla sektoreilla, lähinnä liikenteessä ja rakennetussa ympäristössä. Erillinen yhdyskuntarakenteen toimenpiteiden arviointi johtaisi energiansäästön kaksinkertaiseen laskentaan. Tämä on tullut esiin mm. Energiatehokkuustoimikunnan työn yhteydessä, NEEAP-2 raportoinnissa sekä kun Suomi jätti keväällä 2011 EU:n kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmäpäätöksen mukaisen raportin, jossa oletettiin, että toimenpiteiden vaikutukset näkyvät täysimääräisesti muilla sektoreilla (Hildén ja Mattinen 2011). Tällä hetkellä yleisellä tasolla on verrattain hyvä käsitys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yhdyskuntarakenteeseen. Käytettävissä on seurantatietoja pitkän aikavälin kehityksestä. Ennustemallien (vyöhykeanalyysin) avulla voidaan laatia kuvauksia vaihtoehtoisista kehityskuluista. Viime aikoina on mm. tehty tarkasteluja vaihtoehtoisten yhdyskuntarakenteiden merkityksestä suurimmilla kaupunkiseuduilla (Lahti ja Moilanen 2010) ja laadittu kattava selvitys yhdyskuntarakenteen merkityksestä kasvihuonekaasupäästöjen kehityksen kannalta yleensä (Vehviläinen ym. 2010). Yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavien politiikkatoimien määrällinen arviointi on kuitenkin vaativaa, koska niiden aikajänne on pitkä ja ne liittyvät lukuisiin muihin toimenpiteisiin kuten veroratkaisuihin, liikennepolitiikkaan ja erilaisiin tukijärjestelmiin. On esimerkiksi mahdollista tunnistaa ja seurata piirteitä, jotka vievät kehitystä kohti autoriippuvuutta, mutta tämä ei mahdollista määrällisten arvioiden esittämistä eri yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavien ohjauskeinojen vaikutuksesta energiankulutukseen tai kasvihuonekaasupäästöihin. (Hildén ja Mattinen 2011) Hildén ja Mattinen (2011) toteavat myös seuraavaa: ”Yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavien toimenpiteiden seurannan ja raportoinnin kehittämiseksi olennaista on tunnistaa kaikki ne toimenpiteet, jotka ovat tärkeitä yhdyskuntarakenteen kannalta. Tätä tarkoitusta varten on perusteltua kehittää mallityökaluja, joiden avulla voidaan joustavasti analysoida erilaisia mahdollisia kehityskulkuja ja kytkeä niitä muuhun yhteiskuntakehitykseen ja politiikka-alueisiin (liikennepolitiikka, veropolitiikka jne.). Tämän lisäksi on perusteltua koota järjestelmällisesti tietoja yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavien politiikka- 54 alueiden kehityksestä. Niiden avulla on mahdollista syventää havaitun kehityksen tulkintaa ja eri ohjauskeinojen tarkastelua.” Tässä työssä laadittavassa vaikuttavuudenarviointikehikossa yhdyskuntarakenteeseen kohdistuville toimenpiteille ei edellä olevaan viitaten esitetä tehtäväksi erillisiä vaikuttavuusarvioita vaan ko. toimenpiteet katsotaan muiden toimenpiteiden täysimääräisen toteutumisen edellytykseksi. Erityisesti tämä näkyy eräiden liikenteen toimenpiteiden, kuten joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämisen, kohdalla. Yhdyskuntarakennetta koskevien politiikkatoimien vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin menetelmien kehitystä on kuitenkin syytä seurata. Mahdollisesti tarkentuva toimenpidekohtainen tieto olisi arvokasta vertailutietoa mm. liikennesektorin vaikuttavuusarvioille. Esimerkiksi kaupunkiseutujen tai kaupunkien ja valtion välisten MAL-aiesopimusten (Maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisen aiesopimus) seurantaa mietitään jo joissain kunnissa. Pääkaupunkiseudulla Helsingin Seudun Ympäristöpalveluissa (HSY) on käynnistymässä hanke, jossa tarkoituksena on parantaa tietoa rakennusten lämmitystavoista ja todellisesta lämmönkulutuksesta, kartoittaa paikallisen uusiutuvan energian käyttöä ja rakentaa mahdollisesti paikkatietopohjainen seurantatyökalu ilmastonmuutoksen hillintätyön ja MAL-aiesopimuksen seurannan tueksi. 4.2.7 Rakentaminen Uudisrakentamisen energiamääräyksiä tiukennetaan vaiheittain (TP 25) Energiatehokkuutta koskevia määräyksiä on muutettu vuosina 1978, 1985, 2003, 2008 ja 2010. Vuoden 2008 muutos oli rakenteellinen, eikä siten sisältänyt merkittävää energiatehokkuusmuutosta. Vuoden 2010 ja vanhempien määräysten vaikutukset arvioitiin NEEAP-2:n (ks. luku 2.1.2) yhteydessä Tampereen teknillisen yliopiston EKOREMmallilla. Koska vanhojen määräysten vaikutukset on nyt johdonmukaisella tavalla mallilla arvioitu, ei niitä ole tarpeen VNp:n vaikutusten seuraamiseksi enää uudelleen arvioida. Vuonna 2012 tulee voimaan seuraava energiatehokkuutta koskeva tiukennus ja samalla siirrytään kokonaisenergiatarkasteluun, jossa otetaan huomioon myös energian tuotantotapa. Tästäkin esitettiin alustava arvio NEEAP-2:n yhteydessä EKOREM-mallilla laskettuna. TTY:n uusi POLIREM-malli soveltuu aiempaa paremmin uusien eri tavoin rakentuvien rakennusmääräysten tarkasteluun. Lisäksi käytettävissä on toinenkin malli, VTT:n kehittämä REMA. Vaikuttavuuden arviointiin on siis työkalujen näkökulmasta hyvät edellytykset myös jatkossa. Mallien taustalle tarvitaan luotettavaa tietoa rakennuskannasta ja sen energiankulutuksesta. Tilastokeskuksessa toteutetussa hankkeessa asumisen energiankulutuksesta (Tilastokeskus 2011) ehdotettiin lähderekistereiden ja -tilastojen kehittämistä niin, että ne paremmin tukisivat energiatilastoinnin tarpeita Suomessa. Hankkeessa ehdotettiin, että energiatodistuksen sisältämät tiedot tulisi saada samaan, Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään, perusrekisteriin muiden rakennus- ja asuntotietojen kanssa. Tämä tuleekin ilmeisesti valmisteilla olevan tilastolain muutoksen jälkeen jatkossa mahdolliseksi. Samoin hankkeen ehdotusten mukaan rakennuslupatietojen rekisteröintiä tulisi tehostaa erityisesti korjausrakentamisen ja lämmitysjärjestelmien uudistamisen yhteydessä, jotta lämmitysjärjestelmien muutokset kirjautuisivat oikein rekisteritietoihin. 55 Korjausrakentamista ja sen osana energiatehokkuuden parantamista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein (TP 26) Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) energia-avustusten energiansäästövaikutuksia on arvioitu Suomen NEEAP-2:ssa (ks. luku 2.1.2). Asuinrakennusten energia-avustusten toimenpidekohtaiset energiansäästöt on määritetty otoskyselyjen perusteella. Energia-avustusta saaneiden kerros- ja rivitalojen otos oli 700 kohdetta vuonna 2007 ja noin 900 vuonna 2009. Energia-avustettujen pientalojen otos oli noin 2 200 kohdetta vuonna 2007 ja se kattoi 70 % avustuskohteista. Kyselyllä selvitettiin erityisesti lämmitystapamuutoksia ja sitä, mitä uusiutuvaa energiaa otettiin käyttöön ja mitä energiamuotoa oli aiemmin käytetty. Otostutkimuksen perusteella määritettiin, kuinka paljon avustukset aiheuttivat toimenpiteittäin energiansäästöä avustusmäärää kohden. Energiansäästöt laajennettiin koskemaan koko maata ARA:n keräämien avustustilastojen perusteella. Korjausrakentamisen avustusten vaikuttavuuden arvioiminen jatkossa olisi mahdollista edellä kuvattua menetelmää käyttäen. Muutaman seuraavan vuoden ajan arvioita voidaan tehdä hyödyntämällä tietoa avustusmääristä sekä siitä, kuinka paljon avustukset aiheuttavat toimenpiteittäin energiansäästöä avustusmäärää kohden vuonna 2009. Otostutkimuksen päivittäminen on kuitenkin ajankohtaista noin 3−5 vuoden välein. Toinen vaihtoehto seurantaan voisi olla rakennus- ja huoneistorekisterin tietosisällön kehittäminen. Tilastokeskus (2011) ehdotti kotitalouksien energiatilastoinnin kehittämishankkeen yhteydessä, että valtion tukeman korjausrakentamisen ja energiaavustusten ehdoksi tulisi asettaa rakennushankkeiden ja niitä koskevien rakennustietojen ilmoittaminen ja päivittäminen rakennus- ja huoneistorekisteriin. Tällöin tieto olisi kattavaa ja ajantasaista. Kotitalousvähennyksen kohdistumista erilaisiin korjaustoimenpiteisiin ei tällä hetkellä millään tavalla seurata. Luonteva seurantataho olisi verottaja. Tieto energiaremonteista on kerättävissä kotitalousvähennyksen haun yhteydessä jo nyt raportoitavista tiedoista. Asuntokohtaisten vesimittareiden asentamisesta uusiin rakennuksiin ohjataan säädöksin (TP 27) Ympäristöministeriön asetuksella 31 muutettiin kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koskevaa asetusta Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa D1 siten, että uudisrakentamisessa kiinteistöön, jossa on useampi kuin yksi huoneisto, asennetaan päävesimittarin lisäksi huoneistokohtaiset mittarit huoneistoon tulevan kylmän ja lämpimän käyttöveden mittaamiseen. Asetuksen määräykset tulivat voimaan vuoden 2011 alussa. Asuinhuoneistojen lisäksi mittarit on asennettava toimisto- ja liikekiinteistöihin. Vedenkulutus tulee olla helposti seurattavissa ja lukemaa tulee voida käyttää laskutusperusteena. Vesimittareiden vaikutusta energiankulutukseen selvitti ympäristöministeriön asettama työryhmä, joka antoi muistionsa kesäkuussa 2009 32. Muistiossa esitettyjen arvioiden mukaan säästöpotentiaali on suurempi vanhoissa rakennuksissa kuin uudiskohteissa. Samaa periaatetta on sovellettu myös NEEAP-2:ssa (ks. luku 2.1.2) vedenkäytön mittaamiselle tehdyille laskelmille. 31 32 http://www.finlex.fi/data/normit/36380-D1_2010.pdf http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=104742&lan=sv 56 Vaikuttavuuden arviointi uudiskohteissa voidaan toteuttaa laskennallisesti käyttämällä vuosittain toteutuneita rakennusmääriä ja esimerkiksi NEEAP-2:ssa käytettyjä säästölaskennan oletuksia ja jatkossa mahdollisesti erillistä selvityshankkeista saatavaa mittauksiin perustuvaa tietoa. Korjausrakennuskohteille ei vastaavia määräyksiä tällä hetkellä ole. Jos mittaaminen tulee pakolliseksi, laskennassa tarvitaan vastaavasti tieto vuosittain asennettujen mittareiden määrästä. Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta (TP 28) Korjausrakentamisen määräysten tuomia energiansäästöjä on mahdollista arvioida mallintamalla (EKOREM tai POLIREM sekä REMA). POLIREM-mallin edeltäjää EKOREMmallia on käytetty mm. TEM:n energiatehokkuustoimikunnan työssä korjausrakentamisen vaikutusten arvioinnissa ja sitä voidaan käyttää jatkossakin, jos määräykset rakennetaan niin, että ne kohdistuvat rakenneosiin. POLIREM soveltuu paremmin, jos määräyksillä asetetaan raja-arvoja kokonais- tai ominaiskulutuksille. Myös REMA soveltuu käytettäväksi korjausrakentamisen määräysten vaikuttavuuden tarkasteluun. Sitä on käytetty mm. koko rakennuskannan energiansäästöpotentiaalin arviointityössä. Korjausrakentamisen vuonna 2013 voimaan tulevien määräysten vaikuttavuuden arviointiin liittyy muutamia huomioon otettavia, mutta myös osin vaikeasti käsiteltäviä erityiskysymyksiä. Ensiksikin määräykset tulevat koskevaan vain luvanvaraista korjausrakentamista. Huolto- ja kunnossapitotyyppinen korjausrakentaminen jää siis määräysten piirin ulkopuolelle. Osa korjausrakentamisen potentiaalista toteutuu laadukkaasti jo ilman määräyksiä. Tämän vuoksi määräysten vaikuttavuutta arvioitaessa tulisi pystyä arvioimaan vain tämän normaalikehityksen ylittävän toiminnan vaikutus. Lisäksi korjaustoiminta sisältää nykyisin vielä paljon laatutason nostoa, mikä lisää erityisesti sähkön kulutusta. Näin korjaustoiminnassa toteutettavien ergitehokkuustoimien säätövaikutus ei tule näkyväksi vaan korjausrakentamisen nettovaikutus kohteiden energiankäyttöön on usein negatiivinen. Tähän liittyen on ratkaistava, miten korjausrakennuskohteissa toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden laskennallista energiansäästöä käsitellään: katsotaanko säästöjen toteutuneen vai ei. Laskennallisten säästöjen tulkitsemista toteutuneiksi säästöksi puoltaa se, energiatehokkuus joka tapauksessa paranee, jos tarkastelussa vakioidaan rakennuksen pavelu-/laatutaso tai se, että kulutus olisi vielä suurempi ilman näitä toimenpiteitä. Tämä käsittelytapa vastaa EU:n energiapalveludirektiivin säästön laskentaohjeistuksen lähestymistapaa, jota sovelletaan myös mm. energiatehokkuussopimustoiminnan vaikutuksia arvioitaessa. Toisaalta laskennallisten säästöjen tulkitsemista toteutumattomiksi puoltaa taas se, että nykyisen ilmasto- ja energiastrategian tavoite on asetettu energiankäytön absoluuttisena määränä arvioituun perusuraan nähden. Julkisella sektorilla korjausrakentamisen energiansäästö on mahdollista arvioida myös hyödyntäen Senaatti-kiinteistöjen rakennushankkeiden tietokannan tietoja vuotuisesta rakentamisen määrästä. Korjausta edeltävä rakennusosien ja teknisten järjestelmien ominaisuuksien vertailutaso saadaan korjausiässä olevan kiinteistökannan rakentamisvuoden rakentamismääräyksistä. Määräysten puuttuessa on vertailuratkaisuna korjattavan kiinteistökannan tyypillinen tai tavanomainen ratkaisu. Energiansäästötoimien kohteena olevien rakennusosien ja taloteknisten ratkaisujen määrä on laskettavissa Senaatti-kiinteistöissä laaditusta mallista, jossa koko kiinteistökannan keskeisten rakennusosien ja järjestelmien määrä saadaan keskimääräisen virtuaalisen rakennuksen ra57 kennusosien määrittelemässä suhteessa. Menetelmää käytettiin NEEAP-2:n vaikutusarvioissa (ks. luku 2.1.2). Rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönottoa edistetään (TP 29) Suomen Isännöintiliitto, Suomen Kiinteistöliitto, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto ry (RAKLI) ja ympäristöministeriö ovat käynnistäneet Asunto-osakeyhtiön kiinteistöstrategian laadinta -kehityshankkeen. Siinä kehitetään strategian laadintamalli sekä edistetään jo olemassa olevien suunnitelmallisen kiinteistönpidon työkalujen käyttöä uuden asunto-osakeyhtiölain mukaisten kunnossapitotarveselvitysten laatimisessa. Toimenpidettä on aiheellista tarkastella vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta yhdessä korjausrakentamisen rakennusmääräysten (TP 28) sekä kotitaloussektorilla myös kuluttajaneuvonnan kehittämisen (TP 10 ja TP 39) kanssa. Lisäksi toimenpide linkittyy vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta toimenpiteeseen 30. Kiinteistöstrategiat edistävät osaltaan korjausrakentamishankkeiden käynnistämistä. Toisaalta niiden sisältämät käyttöön kohdistuvat toimet edesauttavat sitä, että kiinteistön rakennusajankohdan määräystason tai korjausrakentamisen määräysten mukainen energiatehokkuuden taso saadaan pidettyä yllä tulevina vuosina. Yksi seurattava indikaattori tulisi olla se, kuinka paljon ohjeistuksia ja työkaluja on ladattu käyttöön. Tämä kertoo siitä, miten hyvin ylipäätänsä tieto työkaluista on käyttäjät saavuttanut. Energiatehokkuussopimusten seurannassa kysytään jo, otetaanko energiatehokkuus huomioon hankinnoissa (tavarat ja palvelut). Elinkaaripohjaisten työkalujen käytöstä ei kysytä eksplisiittisesti, mutta kysymys voitaisiin mahdollisesti sisällyttää jatkossa energiatehokkuussopimusten kyselyihin. Pienrakennusten osalta Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus ry:n vuosittaisessa remontoijakyselyssä kysytään jo mm. remonttien motiiveja ja tiedonlähteitä ja voisi olla ajateltavissa, että kysymyksiä täsmennettäisiin jatkossa jos sopivia työkaluja tulee käyttöön. Korjausrakentamisen suunnittelun ja asiakaslähtöisen toteutuksen toimintamallien kehitystä ja käyttöön ottoa edistetään yhteistyössä rakennus- ja kiinteistöalan toimijoiden kanssa (TP 30) Kehitystyötä on käynnissä useassa hankkeessa YM:n Lähiöohjelman hankkeiden sekä YM:n T&K-toiminnan kautta. Lisäksi on vaikutettu Tekesin tutkimusohjelmien sisältöön ja YM on mukana Sitran teollisen korjausrakentamisen kehittämishankkeessa. Jatkossa on tarkoitus ottaa käyttöön hyviä käytäntöjä T&K tulosten perusteella. Toimenpidettä tulee tarkastella vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta yhdessä korjausrakentamisen rakennusmääräysten (TP 28) sekä kotitaloussektorilla myös kuluttajaneuvonnan kehittämisen (TP 10 ja TP 39) kanssa. Lisäksi toimenpide linkittyy vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta edellä kuvattuun toimenpiteeseen 29. Tulevat rakennusmääräykset asettavat perustason korjausrakentamisen vaikuttavuudelle. Asiakaslähtöiset toimintamallit madaltavat korjausrakentamishankkeiden toteutuskynnystä, edistävät sujuvaa toteutusta ja lisäävät loppukäyttäjien tyytyväisyyttä lopputulokseen. Toisaalta toimenpiteet voivat tehokkaasti toteutettuna johtaa jopa määräystasoa parempaan energiatehokkuuteen. 58 Vaikuttavuuden arviointi on mahdollista lähinnä kyselytutkimuksella korjausrakentamisen asiakaskunnassa kun toimintamalleja on saatu riittävässä määrin vietyä käytäntöön. 4.2.8 Liikenne Ajoneuvokannan uusiutumista nopeutetaan ja uuden markkinoille tulevan energiatehokkaan ajoneuvoteknologian (ml. sähköautot) käyttöönottoa edistetään. (TP 31) Otetaan autokaupoissa käyttöön henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät (TP12) Keskeisiä keinoja toimenpiteen toteuttamisessa ovat auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen kehittäminen sekä henkilöautojen energiatehokkuusmerkintöjen käyttöönotto. Toimenpiteet mitoitetaan niin, että ne eivät johda ajoneuvokannan kasvuun. Toimenpide 31 on energiatehokkuusmerkintöjen osalta päällekkäinen toimenpiteen 12 kanssa, joten niitä on aiheellista tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Toimenpide 31 on kuitenkin laajempi kuin toimenpide 12. Toimenpiteessä 51 (Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset) on päällekkäisyyttä toimenpiteen 31 kanssa liikenteen verotuksen osalta. Koska useilla toimenpiteillä vaikutetaan samaan energiankulutukseen ja niiden vaikutusten arviointi erillisenä on hyvin vaikeaa, uusiin henkilöautoihin kohdistuvien toimenpiteiden vaikutusta on mielekkäintä arvioida kokonaisuutena. Trafin rekistereiden avulla on mahdollista seurata ensirekisteröityjen henkilöautojen CO2-päästöjen (g/km) kehittymistä. Uusien henkilöautojen keskimääräiset päästöt ovat pudonneet jaksolla 2007–2010 noin 17 % (Liikenne- ja viestintäministeriö 2011). Uusien autojen energiatehokkuuden paranemisen vaikuttavuus on arvioitavissa yhdistämällä suoritetiedot Trafin seurantatietoon uusien autojen ominaisuuksista. Myös rekisteröityjen sähköautojen määrä on saatavissa Trafin rekistereistä. Arvioita energiankulutuksen ja päästöjen kehittymisestä tekee käytännössä useimmiten VTT, mutta myös VATT on julkaissut vuoden 2008 veromuutoksen vaikutuksista raportin (Perrels ja Tuovinen 2012). ILPO-ohjelman seurantaraportin (Liikenne- ja viestintäministeriö 2011) mukaan ajoneuvokannan uusiutumisen nopeutumisesta ei kuitenkaan ole vielä merkkejä. Vanhoja autoja ei romutettu samassa tahdissa kuin uusia ostettiin, mikä näkyy tilastoissa autokannan kasvuna. Ensirekisteröityjen ajoneuvojen määrää energialuokittain eroteltuna bensiini- ja dieselkäyttöisiin on mahdollista seurata Trafin rekisterien kautta. Merkinnän energiansäästövaikutusta on kuitenkin vaikea osoittaa, sillä kuluttajien valintoihin vaikuttavat monet muutkin tekijät, jolloin merkinnän vaikutuksen erottaminen kokonaisuudesta on hankala tehdä kustannustehokkaasti. Jos asiaa haluttaisiin seurata tarkemmin, se jouduttaisiin toteuttamaan kyselytutkimuksin, joissa selvitetään, mikä merkitys ja vaikutus energiatehokkuusmerkinnällä oli ostopäätöstä tehtäessä. 59 Joukkoliikennettä edistetään joulukuussa 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009–2015 pohjalta. Joukkoliikenteen rakenteita, laajuutta, laatua ja liityntäliikennettä kehitetään sekä toteutetaan joukkoliikennettä tukevia väyläinvestointeja. (TP 32) Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamiseksi laadittu joukkoliikenteen kehittämisohjelma (APAJA) valmistui toukokuussa 2009 ja toimet aloitettiin samanaikaisesti. Keskisuurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen uudistamisohjelmaa KETJUa toteutettiin 2008−2010. Suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämistä tuettiin taloudellisesti, 5 miljoonalla eurolla vuonna 2009 ja 7,5 miljoonalla eurolla vuonna 2010. Käynnissä olevat ratainvestoinnit tulevat jatkossa parantamaan junaliikenteen edellytyksiä sekä kaupunkiseutujen välisillä matkoilla että kaupunkiseuduilla (Kehärata). Toimenpide liittyy jossain määrin toimenpiteeseen 35 (Selvitetään tienkäyttömaksujen tarvetta ja vaikutuksia). Tienkäyttömaksut voivat ohjata osan henkilöautoliikenteen käyttäjistä joukkoliikenteeseen tai kevyeen liikenteeseen. Seurannassa voidaan hyödyntää kuuden vuoden välein toteutettavaa valtakunnallista henkilöliikennetutkimusta 33. Sen perusteella on selvitetty liikkumistarpeiden muutoksia ja liikkumisen ajallisia ja alueellisia eroja vuodesta 1974 alkaen. Tuorein tutkimus valmistui vuoden 2012 alussa ja se tehtiin 2010–2011 (Liikennevirasto 2012a). Sen toteuttamisesta vastasivat WSP Finland Oy, TNS Gallup Oy sekä alikonsulttina Suomen ympäristökeskus. Edellinen henkilöliikennetutkimus tehtiin 2004–2005. Henkilöliikennetutkimus on valtakunnallisesti mittavin matkustustottumuksia tutkiva toistuva haastattelututkimus. Liikkumista, matkoja tai liikkumistarpeeseen vaikuttavia taustatekijöitä tutkitaan suoraan tai välillisesti myös monissa muissa poikkileikkaus- ja rotaatiotutkimuksissa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen matkailu-, ajankäyttö-, kulutus- ja työvoimatutkimuksissa on haastattelukysymyksiä, joissa käsitellään myös liikkumiseen liittyviä tietoja ja taustatekijöitä. Muita asiaan liittyviä ja mahdollisesti hyödynnettäviä kyselyjä ovat Ympäristöministeriön Asukasbarometri sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyt. (Kalenoja ym. 2009) Kuva 3 selventää henkilöliikennetutkimuksen kulkutapojen tarkastelutapaa. Selvitys jakautuu kotimaan ja ulkomaan matkoihin. Kotimaan matkat jakautuvat edelleen alle 100 km matkoihin ja pitkiin vähintään 100 km matkoihin. Kun perusrakenne pysyy eri ajankohtien tutkimuksissa saman, liikennemuotojen välistä siirtymää on mahdollista tarkastella. Kulkutapojen lisäksi tutkimuksessa selvitetään matkojen syyt. Henkilöliikennetutkimus toistuu hyvin harvoin ja se on melko raskas toteuttaa. Liikkumisen ohjauksen seurantaa ja vaikutusten arviointia käsittelevässä esiselvityksessä (ks. luku 2.1.14) todettiin, että olisi hyvä pyrkiä kehittämään myös vaihtoehtoisia nopeampia keinoja kulkutapamuutosten seurantaan, siten että päivitettyä tietoa olisi saatavilla muutaman vuoden välein. 33 http://www.hlt.fi/index.htm 60 Kuva 3. Henkilöliikennetutkimusaineiston 2004–2005 päivämatkojen jakautuminen eri kulkutavoilla tehtyihin koti- ja ulkomaanmatkoihin. (Kalenoja ym. 2009) Tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään häiriöttömiksi hyödyntäen muun muassa älykkään liikenteen mahdollisuuksia. (TP 33) Liikennesektorilla on kaksi voimassa olevaa energiatehokkuussopimusta: tavarankuljetusten ja logistiikan energiatehokkuussopimus (2008−2016) ja joukkoliikenteen energiatehokkuussopimus (2008−2016). Molempien tavoitteena on riittävä kattavuus alan yrityksissä ja sopimukseen liittyvien yritysten energiantehokkuuden parantaminen yhdeksällä prosentilla vuoteen 2016 mennessä. Sopimuksiin on liitytty toivottua vähemmän. Trafin tulossopimuksessa on tavoitteeksi asetettu liittyjien määrän kasvattaminen. Joukkoliikenteen sopimuksessa linja-autoliikenteen seurantaan on olemassa seurantajärjestelmä, jonka pääkäyttäjänä toimii Motiva. Yritykset eivät ole juurikaan tietojaan siihen tallentaneet ja JOLEN-hankkeessa (ks. luku 2.1.12) on esitetty kehitysehdotuksia, joilla järjestelmän käytön houkuttelevuutta olisi ehkä mahdollisuus parantaa. Vastaavasti kuorma-autoliikenteen energiatehokkuutta olisi mahdollista seurata valtakunnallisesti Tavarakuljetusten ja logistiikan seurantajärjestelmällä (PIHI), mutta tässä on vastaava puute tietosisällössä (ks. luku 2.1.16). Rautatiekuljetusten energiankulutusta seurataan VTT:n LIPASTO/RAILIlaskentajärjestelmällä. Kansalliselle älyliikenteen strategialle on rakennettu vaikutusarvioinnin kehikko ÄLYSARVI (ks. luku 2.1.4). Kehikko sisältää toimenpideryhmien ja ns. kärkihankkeiden vaikutusten etukäteisarvioinnissa käytettävät mittarit ja menettelytavan niiden laskemiseksi. Jälkikäteisen vaikuttavuusarvioinnin ottaminen mukaan kehikkoon vaatii jatkokehitystyötä, jolle jo rakennettu systematisoitu lähestymistapa antaa hyvät edellytykset. 61 Laaditaan toimenpide- ja rahoitusohjelma kevyen liikenteen suosion lisäämiseksi ja otetaan käyttöön liikkumisen palvelukeskukset (TP 34) Kevyttä liikennettä edistävä kävely- ja pyöräilystrategia julkistettiin keväällä 2011 ja tavoitteena on ollut laatia siihen liittyvä toimenpideohjelma vuoden 2011 loppuun mennessä. Seurannassa voidaan hyödyntää valtakunnallista henkilöliikennetutkimusta (ks. TP 32). Henkilöliikennetutkimus on ainoa valtakunnallinen tietolähde jalankulun ja pyöräilyn kysyntään (Kalenoja ym. 2009). Selvitetään tienkäyttömaksujen tarvetta ja vaikutuksia (TP 35) Ruuhkamaksujen vaikutuksia pääkaupunkiseudulla on arvioitu LVM:n Straficalta tilaamassa selvityksessä, jossa arvioitiin kolmen eri ratkaisumallin energiansäästö- ja päästövaikutuksia sekä kustannuksia (Suvanto, Anttila ja Moilanen 2009). Vuoden 2011 jatkoselvityksessä tarkoituksena tarkasteltiin toteuttaisiko liikennejärjestelmä, jonka yhtenä osana on ruuhkamaksu, seudun liikennejärjestelmälle asetettuja tavoitteita paremmin kuin järjestelmä, joka ei sisällä ruuhkamaksuja (Välipirtti, Suvanto ja Moilanen 2011). LVM on julkaissut myös esiselvityksen tienkäyttömaksujen käytöstä Suomessa (Suvanto, Vilkman ja Moilanen 2007). Kuten edellä toimenpiteen 33 yhteydessä todettiin, kansalliselle älyliikenteen strategialle on rakennettu vaikutusarvioinnin kehikko ÄLYSARVI (ks. luku 2.1.4). Kehikkoa on sovellettu pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen vaikutusten arviointiin neljässätoista pääkaupunkiseudun kunnassa. Jälkikäteisen vaikuttavuusarvioinnin ottaminen mukaan kehikkoon vaatii jatkokehitystyötä. 4.2.9 Kotitaloudet ja maatalous Laitteiden energiatehokkuusvaatimuksia koskevat säädökset pannaan toimeen. Tehokas toimeenpano varmistetaan riittävällä tiedotuksella. (TP 36) Edistetään energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa ja selvitetään entistä tehokkaampien taloudellisten kannustimien käyttöönottoa energiatehokkuustoimenpiteiden lisäämiseksi (TP 38) Toimenpiteet 36 ja 38 linkittyvät vahvasti yhteen, sillä ne kohdistuvat samojen kuluttajien samaan energiankäyttöön. Siksi niitä on käsitelty tässä yhtenä kokonaisuutena. Laitteiden energiatehokkuusvaatimusten vaikutuksia vuoteen 2020 mennessä on arvioitu mm. TEM:n energiatehokkuustoimikunnan työn yhteydessä (ks. luku 2.1.1). Arviointi tehtiin skenaariotarkasteluna, jossa tehokkaampien laitteiden markkinoille tuloa verrattiin arvioon normaalikehityksestä. Jälkikäteinen vaikuttavuuden arviointi voisi tapahtua laskennallisesti samantyyppisellä menettelyllä korjaten lähinnä aiemmin arvioituja laitteiden myyntimääriä vastaamaan todellista myyntiä. Energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa on edistetty erilaisten internetpohjaisten palvelujen kautta. Näitä ovat mm. Motivan sivuilla toimivat TopTen-tietokanta ja Ostajan Opas -sivusto, jossa on kuluttajille tietoa tuotteiden ekologisesta suunnittelusta ja energiamerkinnästä, sekä erillinen www.lampputieto.fi -sivusto. Motiva seuraa sivustojen kävijämääriä. 62 Taloudellisten kannustimien vaikuttavuuden arviointi olisi todennäköisesti mahdollista riippuen kuitenkin siitä, millaisia kannustimia otetaan käyttöön ja miten ne toteutetaan. Lisäksi edellytyksenä on seurantakäytännön kehittäminen. Tällöin on oltava tieto, mihin kannusteet kohdistuvat, mitä sen seurauksena markkinoilla arvioidaan tapahtuvan ja mitä käytetään vertailutasona. Useimpien yksittäisten, erityisesti viestinnällisten, toimenpiteiden bottom-uparviointi kustannustehokkaasti on hankalaa ja useimmiten jopa mahdotonta. Tämän vuoksi tässä suositellaan poikkeuksellisesti top-down-tarkastelua. Adato Energia Oy (2008) tuotti selvityksen kotitalouksien sähkönkäytön jakaumasta laiteryhmittäin vuonna 2006. Selvitystä päivitetään vuoden 2011 tiedoilla ja tulokset saadaan vuoden 2013 alussa. Selvitykset tuottavat tietoa kotitaloussähkön jakaumasta eri laiteryhmiin, laitteiden yleisyydestä ja käyttötavoista. Tuloksista on myös arvioitavissa eräiden yleisten laitteiden ominaiskulutukset (kWh/laite, vuosi). Jos selvitys toistetaan ajoittain – esimerkiksi kolmen vuoden välein − nähdään miten keskikulutukset kehittyvät. Energiansäästö voidaan arvioida top-down-menetelmällä tarkastelemalla ominaiskulutuksen ja laitemäärien kehittymistä yhdessä. Keskikulutusten seuraaminen ei kerro yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksista vaan antaa viitteitä useiden toimenpiteiden yhteisvaikutuksesta. Näitä ovat mm. ekosuunnitteludirektiivin ja energiamerkintädirektiivin vaikutus, viestinnälliset toimet kuten oppaat, nettiviestintä ja kuluttajaneuvonta sekä sähkön verotus. Lisäksi laitteiden energiatehokkuus paranisi jonkin verran myös ilman toimenpiteitä kun laitevalmistajat tekevät kehitystyötä omaa kilpailukykyään parantaakseen. Keskikulutusten tarkastelu on kuitenkin varsin kustannustehokas, yksinkertainen ja kohtuullisen luotettava top-down -tarkastelutapa. Tuloksia voidaan käyttää myös vertailukohtana silloin kun yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuutta on mahdollista arvioida bottom-up-menetelmällä. Seuraavassa on käsitelty sitä, millainen laskentamenetelmä Euroopan komission rahoittamassa hankkeessa ”Ex-post quantification of the effects and costs of policies and measures” (ks. luku 2.2.3) kehitettiin energiamerkintöjen vaikuttavuuden arvioinnille (Forster ym. 2009). Vaikuttavuuden arviointi tehtiin käyttämällä olemassa olevan laitekannan mallinnusmenetelmää (stock modelling). Menetelmää sovellettiin neljälle laiteryhmälle (jääkaapit, pakastimet, pyykinpesukoneet ja astianpesukoneet) kymmenessä maassa ajanjaksolla 1990–2004. Laskentamenettely koostui kahdesta skenaariosta, perusskenaariosta ja ”direktiiviskenaariosta”. Perusskenaariossa oletettiin, että ominaiskulutukset olisivat jääneet vuoden 1990 tasolle eikä mitään kansainvälisiä tai kansallisia toimenpiteitä olisi toteutettu. Tämä oletus antaa ylärajan direktiivien ja muiden toimenpiteiden vaikutukselle. ”Direktiiviskenaariossa” tarkasteltiin myytyjen laitteiden kulutustrendejä. Muut laskentaparametrit (elinikä, valmiusvirran kulutus) jäädytettiin ja ainoita muuttujia skenaariossa olivat laitemyynti eri energiamerkintäluokissa ja laitteiden yleisyys (kotitalouksien määrä ja laitteiden yleisyys niissä). Laitemyyntitiedot tulivat pääosin GfK:lta, jonka on kansainvälinen markkinatutkimusyritys, jonka tiedot ovat maksullisia. Lisäksi tarvittiin tieto ominaiskulutuksesta kussakin energiamerkintäluokassa. Säästövaikutus oli näiden kahden skenaarion erotus. Tarkastelu on erittäin herkkä sille, millainen perusskenaario on. Perustarkastelun lisäksi suoritettiin herkkyystarkastelu, jossa puolet säästöstä oletettiin johtuvan aiemmista politiikkatoimista ja autonomisesta kehityksestä. 63 Vuodelle 2004 arvioidut säästöt olivat 9−12 % laiteryhmästä riippuen perusskenaarion kulutuksesta kaikkia kymmentä maata yhdessä tarkasteltaessa. Maakohtaiset erot olivat kuitenkin huomattavia. Tässä hankkeessa tiedusteltiin GfK:lta, millaista tietoa sillä on Suomesta saatavilla. Tietoja kodinkoneiden ja kulutuselektroniikan myynnistä Suomessa on kerätty vuodesta 2005 alkaen. Tiedot tulevat kauppiaspaneelilta, joka kattaa tuoreryhmästä riippuen 70– 80 % myyntivolyymistä. Mukana on sekä myymälöiden että internetin kautta tapahtuva kauppa. Laiteryhmien sisällä laitteiden luokittelu on hyvin hienojakoinen ja niistä kerätään hyvin yksityiskohtaista tietoa ml. energiatehokkuusluokka, tekniset ominaisuudet ja hinta. Tiedon hyödyntämismahdollisuuksia rajoittaa kuitenkin niiden korkea hinta. Energiatehokkuus maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa (TP 37) Tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet energiatehokkuuden edistämiseen maatalouden tukijärjestelmissä on investointituissa, joiden kohdalla energianäkökulma otetaan huomioon tukikohteita määriteltäessä. Toistaiseksi pääpaino on ollut uusiutuvaa energiaa käyttävien lämmitysratkaisujen edistämisessä, mutta energiatehokkuuden katsotaan olevan tulossa mukaan tarkasteluihin. Tilusjärjestelyille annetut tuet edistävät energiatehokkuutta, sillä koneiden siirtotyö vähenee yleensä merkittävästi. NEEAP-2.ssa esitettiin säästöarviot lämpökeskuksille, tuoreviljasiiloille, lämmittämättömille nautakarjarakennuksille sekä peltotilusjärjestelyille. Vastaavia, seuraavassa kuvattuja, menetelmiä voidaan käyttää myös jatkossa tapahtuvissa arvioissa. ELY-keskukset kirjaavat investointitukihakemuksista tiedot Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tietokantoihin. Lämpökeskusinvestointien kohdalla hakemuksesta käy ilmi hankkeen koko (korvattava lämpökeskusteho), arvioidut kustannukset, tiedot hakijasta sekä hakemuksen jättöpäivä. Päätös tuen myöntämisestä ja päätökseen liittyvät tiedot kirjataan samaan tietokantaan. Lämpökeskushankkeina huomioidaan uudet sikala-, siipikarjakasvattamo- ja kasvihuonehankkeet ja niihin liittyvät uudet ja laajennettavat lämpökeskukset sekä muut lämpökeskukset, joilla korvataan olemassa olevia lämpökeskuksia. Laskentamenetelmä perustuu toteutuneiden lämpökeskushankkeiden määrään, keskimääräiseen tehoon ja arvioituun vuotuiseen käyttöaikaan ja hyötysuhteeseen. Tuoreviljasiilojen käyttö vähentää viljankuivauksen tarvetta ja siten kuivurien energiankulutusta. Kuivurit toimivat pääsääntöisesti öljyllä ja kuivausenergiaa kuluu keskimäärin 170 kWh/1000 kg. ELY-keskukset kokoavat tuoreviljasiiloja koskevista tukihakemuksista tiedot Tiken tietokantaan. Hakemuksesta käy ilmi hankkeen koko (rakennettava siilotilavuus). Lämmittämättömissä nautakarjarakennuksissa voidaan lämmitystä tarvitsevissa tiloissa, kuten vasikka-, maidonhuolto- ja sosiaalitiloissa, hyödyntää esim. maidon jäähdyttämisestä saatavaa lämpöä. Lisäksi energiansäästöä voidaan saada ilmanvaihdon sähkönkulutuksessa. ELY-keskukset kokoavat tiedot pihattonavettojen tukihakemuksista Tiken tietokantaan. Hakemusasiakirjoissa on hankkeen koko (rakennettava neliömäärä), käyttötarkoitus (lypsy- tai emolehmät) ja tyyppi (kylmä tai viileä). Maanmittauslaitos pitää kirjaa vuosittain toteutuneesta peltotilusjärjestelyjen määrästä (hehtaarit). NEEAP-2:ssa tehty säästöarvio perustui tähän tietoon sekä arvioon tyypillisen tilusjärjestelyn tuomasta säästöstä järjestelyn kohteena ollutta hehtaaria kohden. Jatkossa arviota tästä tyypillisestä säästöstä tulisi täsmentää, mutta menetelmällisesti arvioiden teko on mahdollista samalla tavoin myös jatkossa. 64 Jos energiatehokkuusnäkökulma on tarkoitus ottaa jatkossa huomioon laajemmin investointituissa tai muiden tukimekanismien kautta, on vaikutustenarvioinnin tietotarpeet syytä ottaa alusta lähtien huomioon. Tukihakemuskaavakkeita suunniteltaessa tulee miettiä vaikutusarvioinnin tietotarpeet ja tehdä tarvittavat muutokset tietojärjestelmiin, jotta ko. tiedot voidaan tallentaa. Tukien vaikuttavuuden arvioinnissa on tiedostettava ja vältettävä mahdollinen päällekkäisyys maatalouden energiaohjelman (TP 41) vaikuttavuuden arvion kanssa. Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen (TP 39) Toimenpide on vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta päällekkäinen toimenpiteiden kuluttajaneuvonnan (TP 10) sekä laitteisiin kohdistuvien toimenpiteiden (TP 36 ja TP 38) kanssa. Huoneistokohtaisen energiankulutuksen mittaamisen ja seurannan menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Kuluttajille annetaan vertailukelpoista palautetta energiankäytöstä ja siihen liittyvistä tehostamistoimista (TP 40) Toimenpide 40 on sekä sisällöltään että vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta päällekkäinen toimenpiteiden 13 (energiayhtiöiden kuluttajapalaute) ja 27 (vesimittareiden pakollisuus uudisrakennuksissa) kanssa. Tämän vuoksi sille ei tässä esitetä vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä. Maatilojen energiaohjelma (TP 41) Maatalouden energiaohjelma käynnistyi tammikuussa 2010. Ohjelmassa on seurattu liittyneiden tilojen määrää ja päätuotantosuuntia. Lisäksi on seurattu tehtyjen energiasuunnitelmien määrää ja suunnitelmien kohteena olleiden tilojen energiankulutustiedot on kirjattu Motivan ylläpitämään yksinkertaiseen tietokantaan. Ohjelman säästövaikutuksia on arvioitu seurantakyselyllä joulukuussa 2011 ja 2012. Liittyneiden tilojen määrä on ollut vielä vähäinen ja suuremmille energiankäyttäjille suunnattu katselmustoiminta ei ole vielä käynnistynyt, joten myös säästöarviot ovat jääneet melko pieniksi. Säästöjen arvioimiseksi liittyneille tiloille tehdään vuosittainen kysely, jossa tiedustellaan niiden toteuttamia toimenpiteitä. Nämä tiedot yhdistetään kyseisten toimenpiteiden tyypillisten energiansäästöarvioiden (ns. tyyppisäästöt) kanssa. Tyyppisäästöt on määritelty erikseen erilaisille tilatyypeille ja eri kokoluokkia edustaville tiloille. Energiasuunnitelmista ei ole saatavissa sellaisia tietoja, joiden pohjalta energiansäästöarviot voitaisiin suoraan koota. Energiakatselmustoiminta on todennäköisesti käynnistymässä maatiloilla vuonna 2013. Säästöarviot saadaan yhdistämällä energiakatselmuksissa ehdotettujen toimenpiteiden säästövaikutukset tiloilta kyselyllä saatavaan tietoon toimenpiteiden toteutumisesta. Katselmuksia odotetaan tehtävän lukumääräisesti niin vähän, että niiden seurantaan ei aluksi ole kehitteillä erityistä seurantatietokantaa. Jos katselmusten määrä kasvaa ennakoitua suuremmaksi, on mahdollista harkita niiden seurannan yhdistämistä osaksi Motivan hallinnoimaa TEM:n tukemien energiakatselmusten seurantatietokantaa. Tämä edellyttää jatkokehitystyötä ko. tietokantaan. 65 Arvio energiaohjelman vaikuttavuudesta voi olla osittain päällekkäinen maatalouden tukien (TP 37) vaikuttavuuden arvioiden kanssa. Koska Maaseutuvirastolla on tiedossa sekä investointitukia saaneet, joita on melko rajallinen määrä, sekä energiaohjelmaan liittyneet tilat, päällekkäisyyksien poistaminen voisi olla mahdollista. Energiaohjelman vaikutusarvioon sisältyy kuitenkin niin paljon epävarmuuksia, että tällä hetkellä tarkastelun vieminen näin yksityiskohtaiselle tasolle ei ole perusteltua. Energiatehokkuusvaatimukset otetaan huomioon tuettavaa maatila- ja maaseuturakentamista koskevissa säädöksissä ja määräyksissä (TP 42) Tuetun maaseutu- ja maatalousrakentamisen ohjeistuksen uudistus (ml. energiatehokkuusasiat) on valmisteilla MMM:n asetusmuodossa. MMM:n rakentamismääräykset ja ohjeet "Maatilan lämpöhuolto, asuinrakennusten lämmitys ja ilmanvaihto" sekä "Maatalouden tuotantorakennusten lämpöhuolto ja huoneilmasto" vuodelta 2001 korvataan uudella MMM:n asetuksella. Toimenpiteen vaikutusten arviointi on mahdollista vasta kun määräystaso on tiedossa ja määräykset ovat olleet jonkin aikaa voimassa, jolloin niiden mukainen rakentaminen on käynnistynyt. Suunnitteluvaiheessa on tarpeen ottaa huomioon tulevat vaikuttavuuden arvioinnin tietotarpeet ja liittää esimerkiksi tukipäätöksiin velvoite tuen saajalle vastata seurantakyselyihin tietyn ajan sisällä tuen saamisesta. Koska kyseessä on tuetut hankkeet, ainakin osa arvioinnissa tarvittavista tiedoista (rakennustyypit ja volyymit) voisi olla kerättävissä jo tukihakemuksista. Arviointi tapahtuu volyymitietojen avulla ja vertaamalla uusien ja vanhojen rakentamismääräysten energiatehokkuuden tasoa. Seurantakyselyllä voisi saada lisäksi arvion siitä, mikä osa rakennetaan määräystasoa paremmin. 4.2.10 Teollisuus ja palvelut Energia-alan yrityksiä koskevan, vuoden 2010 alusta voimaantulevan lain kattavalla toimeenpanolla varmistetaan energian käyttäjien energiatehokkuuspalvelut (TP 43) Laki energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista tuli voimaan vuoden 2010 alussa. Lisäksi energiapalvelujen tarjoamista on edistetty vapaaehtoisesti. Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimukseen sisältyy energiapalvelujen toimenpideohjelma. Sen toimeenpanoon sisältyville asiakkaisiin kohdistuville toimenpiteille ei NEEAP-2:ssa esitetty arviota. Asiakkaisiin suuntautuvien toimenpiteiden energiansäästövaikutuksista todettiin ainoastaan, että niiden lukumääriä ja kattavuutta seurataan vuosittaisessa raportoinnissa, mutta energiansäästövaikutuksia ei ole arvioitu. Toimenpiteen vaikutuksia tarkasteltaessa on ottava huomioon, että toimenpide on vaikutuksiltaan päällekkäinen muiden mm. neuvontaa ja palautetietoa koskevien toimenpiteiden kanssa. Kuluttajiin kohdistuvien toimien vaikuttavuuden arviointia on käsitelty yksityiskohtaisemmin toimenpiteiden 10 ja 13 kohdalla. Yritysten ja yhteisöjen energiatehokkuustuet, rahoitusmallit ja liiketoimintakonseptit (TP 44) Toimenpidettä on käytännön tasolla toteutettu lähinnä energiatukien myöntämisen linjauksien kautta. Energiatehokkuuteen kohdistuvien TEM:n energiatukien kautta saavutettavat säästöt ovat siinä määrin päällekkäisiä energiatehokkuussopimusten ja energia66 katselmusten säästöjen kanssa, että niiden vaikutusta ei arvioida erikseen. Niille ei myöskään esitetty NEEAP-2:ssa vaikuttavuusarviota vaan niiden vaikutusten oletettiin sisältyvän energiatehokkuussopimustoiminnan arvioihin. Periaatteessa energiatehokkuuteen liittyvistä tuista olisi mahdollista arvioida niiden säästövaikutusta tukihakemuksissa esitettyjen tietojen perusteella. Se edellyttäisi ELYkeskusten käsittelemien hakemusten tietojen huolellisempaa tallentamista jatkokäsittelyä ajatellen. Tähän liittyvään TEM:n kehityshankkeeseen on viitattukin toimenpiteen 16 yhteydessä. Jos toimenpidettä toteutetaan jatkossa myös muin toimin kuin energiatuen kautta, näille toimille tulee suunnitella seurannan ja vaikuttavuuden arvioinnin menettelyt samalla, kun kyseisiä toimia aletaan kehittää. Energiatehokkuussopimuksia kehitetään aiempaa huomattavasti haastavammiksi ja laaja-alaisemmiksi ja ne kytketään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Sopimuksia tukevia katselmusmenettelyjä kehitetään edelleen. (TP 45) Energiatehokkuussopimusten ja -katselmusten seurantajärjestelmiä kehittää ja ylläpitää Motiva. Sopimustoiminnan seurantajärjestelmän kehitystarpeet riippuvat siitä, miten sopimuksia kehitetään edelleen. Jos sopimusten sitovuus, kattavuus toimialojen sisällä tai energiansäästön tavoitetasot muuttuvat, ei tämä sinällään aiheuta merkittäviä muutostarpeita järjestelmässä esim. mahdollisia lisättäviä kysymyksiä lukuun ottamatta. Sen sijaan järjestelmän laajentaminen toimialojen sisällä tai kokonaan uusille sopimusaloille vaatii kehitystyötä. Nykyisin seurantajärjestelmä sisältää 18 raportoivaa toiminta-aluetta, joista kaksi kiinteistöalan energiatehokukkuusopimuksen alueella, kaksi kunta-alan sopimusten, yksi öljyalan Höylä III-sopimuksen ja loput elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen alueella. Myös katselmusten seurannan menettelyjen ja työkalujen kehitystarve riippuu siitä mihin suuntaan katselmustoimintaa kehitetään. Tuotetaan malleja energiatehokkuuden sisällyttämiseksi erilaisiin hankintaprosesseihin ja hankintasopimuksiin (TP 46) TEM:n ohjeet energiatehokkuuden huomioon ottamisesta hankinnoissa on uusittu kesällä 2011 ja niiden jalkauttaminen on prosessina käynnissä. ESCO-palvelun hankinnasta mallit ja ohjeistukset ovat Motivan kotisivuilla. Vuonna 2012 Motiva kehitti asiasta uuden ohjeen kunnille 34. Energiatehokkuuden huomioimista vuokrasopimuksissa kehitettiin Ekotehokkaat sopimuskäytännöt -hankkeessa (Green Lease), johon osallistui laajamittaisesti alan toimijoita. ESCO-toiminnan seurannan kehittämistä on käsitelty julkisen sektorin toimenpiteen 16 yhteydessä. Ehdotetut toimintatavat soveltuvat myös muiden kuin julkisella sektorilla toimivien ESCO:jen seuraamiseen. Green Lease -toiminnan vaikuttavuus on hyvin vaikeasti arvioitavissa. Ensimmäinen haaste on tiedon keruu toiminnan laajuudesta. Toinen on sen arviointi, millaisiin säästöihin sopimukset johtavat. Kun toiminnasta on saatu enemmän käytännön kokemuksia, tietoa voisi yrittää saada toimijoita haastattelemalla. 34 http://www.motivanhankintapalvelu.fi/files/258/Ohjeita_julkisten_ESCOhankintojen_tilaajille_2012.pdf 67 Käynnistetään selvitys taloudellisuuskriteereistä, joilla energian tuotannon uusinvestointeja ja loppukäytön investointeja voitaisiin paremmin verrata keskenään (TP 47) Koska kyseessä on selvitysluonteinen työ, jonka tulokset pannaan mahdollisesti täytäntöön vasta varsin pitkällä aikajänteellä, ei selvityksessä itsellään ole suoraa vaikutusta energiatehokkuuteen. Motiva toteutti työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiantona vuonna 2011 aiheesta selvityksen, missä arvioitiin karkeasti toteutuksen mahdollisia vaikutuksia ja tarvetta aiheen jatkoselvityksille. Mahdollisessa toteutusvaiheessa on muistettava seurannan ja vaikutusten arvioinnin näkökulma. 4.2.11 Valtiontalous Tarvittaessa hallinnonalojen määrärahoja priorisoidaan ja kohdennetaan uudelleen ottaen huomioon ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet (TP 49) Toimenpide luo muiden toimenpiteiden toteuttamisen taloudellista pohjaa. Julkista rahoitusta suunnataan ensisijaisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä osaamisen parantamiseen (TP 50) Toimenpide luo muiden toimenpiteiden toteuttamisen taloudellista pohjaa. Energiansäästöön kannustaminen veroratkaisuin (TP 51) Toimenpidettä toteutetaan toisaalta liikenteen verotusta kehittämällä, toisaalta energiaverotusta kehittämällä. Liikenteen verotuksen osalta toimenpide on täysin päällekkäinen liikenteen toimenpiteen 31 kanssa. NEEAP-2:n valmistelun yhteydessä todettiin viimeksi, että vaikka verotuksen tavoitteena on muiden tavoitteiden ohella ohjata energiantehokkuuden parantamiseen, ei verotuksen vaikutukset ole nykyisin käytettävissä olevilla laskentamalleilla arvioitavissa eikä tarkoitukseen soveltuvia malleja ja menetelmiä myöskään saada ainakaan lähiaikoina käyttöön. Menetelmiä/työkaluja verotuksen vaikuttavuuden arviointiin on käytössä esim. Ruotsissa ja Saksassa. TEM suunnittelee näiden menetelmien soveltuvuuden selvittämistä myös Suomessa liittyen Energiatehokkuusdirektiivin arviointitarpeisiin. 4.3 Toimenpidekokonaisuudet Useat toimenpiteet kohdistuvat samojen energiankäyttäjien samaan energiankulutukseen. TEM:n energiatehokkuustoimikunnan (TEM 2009) mietinnössä asia todettiin seuraavasti: ”Haasteellisten energiansäästötavoitteiden menestyksellinen saavuttaminen edellyttää, että yksittäisten toimenpiteiden sijaan toimenpiteet tulisi nähdä toimenpideketjuina tai -koreina. Tämä vaatii vahvaa kansallista sitoutumista, päättäväisyyttä ja tahtotilaa, jotta varmistetaan katkeamattomat, vaikuttavat toteutusketjut. Sinällään toimenpideketjut useimmiten koostuvat yksittäisistä projektoiduista toimenpiteistä, joilla on selkeät vastuut ja tavoitteet. Kansainvälisesti on todettu, että esimerkillisten, onnistuneiden ja kustannustehokkaiden energiansäästöhankkeiden taustalla on toimenpideketjujen 68 tunnistaminen ja täytäntöönpano. Toimenpideketjut auttavat myös tunnistamaan ja poistamaan toiminnan pullonkaulat.” Toimikunnan mietintö sisältää myös esimerkkejä toimenpideketjuista koskien koulutusjärjestelmää ja osaamisen kehittämistä, innovaatioita sekä tuotteiden ja palveluiden tuottamisen ja kuluttajien hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Kun eri toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan, nämä liittymät ja päällekkäisyydet on otettava huomioon. Yksi esimerkki päällekkäisyyksien käsittelytavasta löytyy energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten seurannasta (ks. luku 3.5.1). Toimenpidekokonaisuuksien käsittely vaatii jatkokehittämistä samalla, kun yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä kehitetään. Huomionarvoisia päällekkäisyyksien välttämisessä ovat mm. sellaiset toimenpiteet, jotka asettavat vertailutason (baseline-tason) muille toimenpiteille. Tällaisia ovat esimerkiksi rakentamismääräykset ja laitteiden energiatehokkuuteen kohdistuvat määräykset. Kyseisten toimenpiteiden vaikutukset ovat varsin hyvin arvioitavissa. Kun tämän jälkeen esimerkiksi kulutuspalautteen avulla, neuvonnalla ja muilla viestinnän keinoilla pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen (hankintakäyttäytymiseen tai ”päivittäiseen energiakäyttäytymiseen”), on otettava huomioon määräysten jo asettama vertailutaso. Seuraavilla sivuilla oleviin taulukoihin 2−4 on koottu VNp:n toimenpiteistä tunnistettavissa olevat merkittävimmät toimenpidekokonaisuudet. Erityisen paljon liittymäkohtia ja päällekkäisyyttä on kotitalouksiin kohdistuvissa toimenpiteissä, joilla pyritään vähentämään asumisen (taulukko 2), laitteiden ja valaistuksen (taulukko 3) sekä liikkumisen energiankulutusta (taulukko 4). Näistä toimenpiteistä suuri osa on sellaisia, jotka on luokiteltu VNp:ssä muihin ryhmiin kuin kotitalouksiin kohdistuviksi toimenpiteiksi. Laitteiden kohdalla esitetty ominaiskulutusten seurantaan perustuva top-down-tarkastelu ottaa huomioon koko toimenpidekorin vaikutukset (ks. luku 4.2.9). Yhdyskuntarakenteen toimenpiteiden vaikutukset näkyvät eri sektoreilla, lähinnä liikenteessä ja rakennetussa ympäristössä. Erillinen yhdyskuntarakenteen toimenpiteiden arviointi johtaisi energiansäästön kaksinkertaiseen laskentaan. Tästä johtuen yhdyskuntarakenteeseen liittyvien toimenpiteiden vaikutuksia ei arvioitu energiayksiköissä myöskään toisessa kansallisessa energiatehokkuussuunnitelmassa (NEEAP-2). 69 Taulukko 2. Kotitalouksien asumisen energiankulutukseen kohdistuvat toimenpiteet Toimenpide TP 3: Energiatehokkuus sisällytetään kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmiin osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta RakennusTP 25: Uudisrakentamisen energiamääräyksiä tiukennetaan vaiheittain määräykset TP 28: Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta Tuet ja verot TP 26: Korjausrakentamista ja sen osana energiatehokkuuden parantamista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset Energian TP 13: Energiayhtiöt velvoitetaan antamaan energiankäytöstä palautemittaaminen tietoa kuluttajille1 TP 27: Asuntokohtaisten vesimittareiden asentamisesta uusiin rakenja palaute nuksiin ohjataan säädöksin TP 40: Huoneistokohtaisen energiankulutuksen mittaamisen ja seurannan menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Kuluttajille annetaan vertailukelpoista palautetta energiankäytöstä ja siihen liittyvistä tehostamistoimista. Neuvonta ja TP 10: Kuluttajien energianeuvontajärjestelmä otetaan käyttöön ja nitiedotus metään toiminnalle valtakunnallinen koordinaatiokeskus2 TP 11: Kehitetään korjausrakentamisen neuvontaverkostoa ja korjausrakentamisen kokonaisvaltaista viestintää ottaen huomioon myös rakennusten energiatehokkuuden näkökulma TP 39: Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen2 TP 43: Energia-alan yrityksiä koskevan, vuoden 2010 alusta voimaantulevan lain kattavalla toimeenpanolla varmistetaan energian käyttäjien energiatehokkuuspalvelut1 Yhdyskunta- TP 20: Edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratrakenne kaisuja 1 Toimenpiteet TP 13 ja TP 43 ovat päällekkäisiä kulutuspalautteen osalta. 2 Toimenpiteet TP 10 ja TP 39 ovat käytännössä lähes päällekkäisiä. Koulutus 70 Taulukko 3. Kotitalouksien laitteiden ja valaistuksen sähkönkulutukseen kohdistuvat toimenpiteet Toimenpide TP 3: Energiatehokkuus sisällytetään kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmiin osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta Tehokkaiden TP 36: Laitteiden energiatehokkuusvaatimuksia koskevat säädökset laitteiden pannaan toimeen. Tehokas toimeenpano varmistetaan riittävällä tiedotarjonta tuksella TP 38: Edistetään energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa ja selvitetään entistä tehokkaampien taloudellisten kannustimien käyttöönottoa energiatehokkuustoimenpiteiden lisäämiseksi Tuet ja verot TP 38: Edistetään energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa ja selvitetään entistä tehokkaampien taloudellisten kannustimien käyttöönottoa energiatehokkuustoimenpiteiden lisäämiseksi TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset. Energian TP 13: Energiayhtiöt velvoitetaan antamaan energiankäytöstä palautemittaaminen tietoa kuluttajille1 TP 40: Huoneistokohtaisen energiankulutuksen mittaamisen ja seuranja palaute nan menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Kuluttajille annetaan vertailukelpoista palautetta energiankäytöstä ja siihen liittyvistä tehostamistoimista. Neuvonta ja TP 10: Kuluttajien energianeuvontajärjestelmä otetaan käyttöön ja nitiedotus metään toiminnalle valtakunnallinen koordinaatiokeskus2 TP 36: Laitteiden energiatehokkuusvaatimuksia koskevat säädökset pannaan toimeen. Tehokas toimeenpano varmistetaan riittävällä tiedotuksella. TP 39: Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen2 TP 43: Energia-alan yrityksiä koskevan, vuoden 2010 alusta voimaantulevan lain kattavalla toimeenpanolla varmistetaan energian käyttäjien energiatehokkuuspalvelut1 1 Toimenpiteet TP 13 ja TP 43 ovat päällekkäisiä kulutuspalautteen osalta. 2 Toimenpiteet TP 10 ja TP 39 ovat käytännössä lähes päällekkäisiä. Koulutus 71 Taulukko 4. Kotitalouksien liikkumisen energiankulutukseen kohdistuvat toimenpiteet Toimenpide TP 3: Energiatehokkuus sisällytetään kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmiin osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta Henkilöautojen TP 31: Olemassa olevan ajoneuvokannan uusiutumista nopeutetaan energiaja uuden markkinoille tulevan energiatehokkaan ajoneuvoteknologian tehokkuuden (ml. sähköautot) käyttöönottoa edistetään. Keskeisiä toimenpiteitä parantaminen ovat auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen kehittäminen1 sekä henkilöautojen energiatehokkuusmerkintöjen käyttöönotto2. Toimenpiteet mitoitetaan niin, että ne eivät johda ajoneuvokannan kasvuun. TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset1 Liikkumisen TP 32: Joukkoliikennettä edistetään joulukuussa 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009–2015 ohjaus/ henkilöautoilun pohjalta. Joukkoliikenteen rakenteita, laajuutta, laatua ja liityntäliikenhillitseminen nettä kehitetään sekä toteutetaan joukkoliikennettä tukevia väyläinvestointeja. TP 34: Laaditaan toimenpide- ja rahoitusohjelma kevyen liikenteen suosion lisäämiseksi ja otetaan käyttöön liikkumisen palvelukeskukset. TP 35: Selvitetään tienkäyttömaksujen tarvetta ja vaikutuksia. Neuvonta ja TP 10: Kuluttajien energianeuvontajärjestelmä otetaan käyttöön ja nitiedotus metään toiminnalle valtakunnallinen koordinaatiokeskus. TP 12: Otetaan autokaupoissa käyttöön henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät2 YhdyskuntaYhdyskuntarakenteeseen kohdistuvat toimenpiteet 7 sekä 21–24 (ks. rakenne liite 1) 1 Toimenpiteet 31 ja 51 ovat päällekkäisiä verotuksen osalta. 2 Toimenpiteet 12 ja 31 ovat päällekkäisiä energiatehokkuusmerkinnän osalta. Koulutus 4.4 Esimerkkejä top-down-arvioinnin soveltamisesta Seuraavassa on esitetty laskentaesimerkit kahdesta (kuvat 4 ja 5) Euroopan komission ehdottamasta seurantaindikaattorista (Euroopan komissio 2010). Toinen indikaattoreista on kotitalouksien lämmitysenergian kulutus kerrosneliötä kohden lämpötilakorjattuna (Consumption of households for space heating in toe per floor area in m2 adjusted for climatic conditions, P1). Indikaattorin yksikkö on kWh/m2. Indikaattorin laskennassa tarvittavat tiedot ovat tarkasteluvuosien lämmityksen energiankulutus (GWh), vakinaisesti asuttujen asuntojen määrä (kpl), vakinaisesti asuttujen asuntojen keskikoko, vuosittain lämmitystarveluku sekä lämmitystarpeen pitkän ajan keskiarvo. Suomessa tilastokeskuksesta on saatavissa suoraan vakinaisesti asuttujen asuntojen neliötiedot, joten indikaattoria ei tarvitse laskea asuntojen lukumäärän ja keskikoon kautta. Laskennassa 2007 on perusvuosi, johon kulutuksia verrataan. Tämä on 72 käytännössä hankalaa siksi, että kotitalouksien energiankäytön tilastokäytännöt ovat muuttuneet ja yhtenäinen aikasarja on saatavilla vain vuodesta 2008 lähtien. Kunkin vuoden energiansäästö lasketaan vuotuisen indikaattorin avulla vähentämällä perusvuoden indikaattorin arvosta tarkasteluvuoden indikaattorin arvo ja kertomalla tulos tarkasteluvuoden energiankulutuksella. Komission ehdotuksessa ”negatiivisia säästöjä” ei oteta huomioon vaan ne oletetaan nollaksi. Kuvassa 4 myös ”negatiiviset säästöt” on näytetty havainnollisuuden vuoksi. Tulokset näyttävät heittelehtivän hyvin voimakkaasti tarkasteluvuodesta riippuen, mikä tuskin kuvaa energiatehokkuuden todellista kehitytä. 2 000 1 726 1 500 Energyiansäästö, GWh 1 000 801 702 500 0 0 2000 2001 2002 -500 -1 000 2003 2004 -517 -570 2005 -383 2006 2007 2008 2009 2010 -447 -962 -1 218 -1 500 Kuva 4. Energiansäästö kotitalouksien lämmityksessä Euroopan komission ehdottamaa top-down-laskentatapaa noudattaen (Euroopan komissio 2010) Toinen esimerkki on esitetty kuvassa 5. Seurantaindikaattori on tekstiili-, vaate- ja nahkateollisuuden energiankulutus teollisuuden volyymi-indeksiä kohden (Energy consumption per unit of production, P14). Indikaattorin yksikkö voi olla esim. GWh. Indikaattorin laskennassa tarvittavat tiedot ovat tarkasteltavan teollisuussektorin energiankulutus ja volyymi-indeksi. Kunkin vuoden energiansäästö lasketaan vuotuisen indikaattorin avulla vähentämällä perusvuoden indikaattorista tarkasteluvuoden indikaattori ja kertomalla tulos tarkasteluvuoden energiankulutuksella. Jos indikaattoria sovelletaan NEEAPlaskelmissa, energiankulutuksesta olisi eroteltava ESD-direktiivin piirissä oleva osuus päästökauppadirektiivin piirissä olevasta osuudesta. Tekstiili-, vaate- ja nahkateollisuudessa ESD-direktiivin piirissä on noin 90 % sektorin energiankulutuksesta. Tätä erottelua ei kuitenkaan ole kuvassa 5 tehty. 73 15 14 14 Koko sektori ESD-alue 10 Energiansäästö, GWh 7 7 5 0 2008 -5 2009 2010 -5 -5 -10 Kuva 5. 4.5 Energiansäästö vaatteiden valmistuksessa (TOL 2008 -luokituksessa luokka 14) Euroopan komission ehdottamaa top-down-laskentatapaa noudattaen (Euroopan komissio 2010). Tarkasteluihin liittyvät erityiskysymykset ja epävarmuustekijät Luvussa 3.5 käytiin läpi, millaisia erityiskysymyksiä vaikutusten arviointiin liittyy. Näistä tarkastelun taserajaa on käsitelty VNp:n osalta sekä luvussa 4.2 kunkin toimenpiteen kohdalla että luvussa 4.3 toimenpidekokonaisuuksia tarkasteltaessa. Seuraavassa käsitellään sekä VNp:n toimenpiteisiin liittyviä ns. nettosäästötekijöitä (ks. luku 3.5.3) että muita epävarmuustekijöitä. Nettosäästötekijät Taloudellisiin ohjauskeinoihin liittyy usein vapaamatkustajakysymys (free-riders) kun taloudellista etua saavat myös sellaiset toimijat, jotka olisivat toteuttaneet toimenpiteitä ilman kyseistä etua. Vapaamatkustajia on käytännössä mahdotonta täysin välttää esimerkiksi tukien kohdalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toimenpide on tällöin epäonnistunut ja sen vaikuttavuus on huono. Tärkeää on toimenpiteiden suunnittelu siten, että vapaamatkustajien määrä pysyy kohtuullisena ja lisäksi pyrkiä seuraamaan vapaamatkustajien määrän mahdollista kehitystä ja sopeuttaa toimenpiteitä tarvittaessa. Esimerkiksi jos energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa tuettaisiin, kehitystä markkinoilla (laitteiden myynti energiatehokkuusluokittain) tulisi seurata ja tarvittaessa sopeuttaa tukiehdot vastaamaan kehitystä. Seuraavassa on listattu VNp:n toimenpiteitä, joihin sisältyy taloudellisia kannustimia ja niihin liittyvä mahdollinen vapaamatkustajakysymys: 74 • • • • • TP 26: Korjausrakentamista ja sen osana energiatehokkuuden parantamista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein. TP 37: Energiatehokkuuden edistämistä painotetaan maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa. TP 38: Edistetään energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa ja selvitetään entistä tehokkaampien taloudellisten kannustimien käyttöönottoa energiatehokkuustoimenpiteiden lisäämiseksi. TP 45: Energiatehokkuussopimuksia kehitetään aiempaa huomattavasti haastavammiksi ja laaja-alaisemmiksi ja ne kytketään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Sopimuksia tukevia katselmusmenettelyjä kehitetään edelleen. (Toimenpiteeseen sisältyy taloudellisia kannustimia katselmustukien muodossa.) TP 46: Tuotetaan malleja energiatehokkuuden sisällyttämiseksi erilaisiin hankintaprosesseihin ja hankintasopimuksiin. (ESCO-tuet) Edellä mainituista toimenpiteistä tuet energiakatselmuksille ja ESCO-toiminnalle ovat olleet pitkään käytössä. Vapaamatkustajakysymyksen merkittävyyttä ei ole systemaattisesti arvioitu. Kaikille ESCO-hankkeille ei haeta tukia vaan hankkeita toteutetaan myös jonkin verran ilman tukia, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että yritykset kokevat joissain tapauksissa ne kustannustehokkaiksi myös ilman tukea. Energiatehokkuushankkeiden investointituelle, koskien myös ESCO-hankkeita, takaisinmaksuajalle asetettavilla vaatimuksilla pyritään kuitenkin osittain välttämään vapaamatkustajia. Khan (2006) on analysoinut Suomen energiakatselmustukiin liittyvää vapaamatkustajakysymystä, eikä arvioinut sitä erityisen merkittäväksi. Esimerkiksi energiakatselmustoiminnan kohdalla tarkastelun taseraja määrittää suhtautumista vapaamatkustajakysymykseen. Taseraja voidaan asettaa siten, että pyritään arvioimaan tuettujen energiakatselmusten nettosäästöt eli pois lukien vapaamatkustajien joukossa syntyneet säästöt. Toisaalta taseraja voidaan asettaa myös siten, että pyritään arvioimaan aivan koko energiakatselmustoiminnan vaikutukset eli mukaan lukien myös ne energiakatselmukset, joita ei ole tuettu ja joita on toteutettu erilaisilla malleilla kuin tuettuja energiakatselmuksia (seurannais- ja kerrannaisvaikutukset, spillover, multiplier). Tällä hetkellä tarkastelun taseraja on asetettu ns. Motiva-mallien mukaan tehtyjen tuettujen energiakatselmusten bruttosäästöihin, koska muista kuin tuetuista energiakatselmuksista tiedonkeruu on käytännössä lähes mahdotonta. Seurannais- ja kerrannaisvaikutukset (spill over, multiplier) ovat mahdollisia erityisesti viestinnällisten toimenpiteiden kohdalla. Esimerkiksi energianeuvontaa saanut perheenjäsen välittää usein tietonsa muillekin perheenjäsenille. Jos saatu neuvonta koskee hankintoja, ei kerrannaisvaikutuksia yhden kotitalouden sisällä yleensä synny, mutta käyttäytymismuutosten kohdalla niitä voi syntyä. Toisaalta perheenjäsen voi kertoa hyvistä kokemuksistaan naapurille. Toinen esimerkki on toimenpide, joka koskee asuntokohtaisten vesimittareiden asentamista uudisrakennuksiin (TP 27). Toimenpiteellä on mahdollisesti seurannaisvaikutuksia myös olemassa olevassa asuntokannassa, kun asuntokohtaisesta veden mittaamisesta tulee yhä enemmän ”maan tapa”. Tämän seurannaisvaikutuksen suuruus ei kuitenkaan ole arvioitavissa. Vielä yksi esimerkki on Maatilojen energiaohjelma (TP 41). Ohjelmaan liittyneiden tilojen määrä on vielä pieni. Ohjelmaa on kuitenkin parin vuoden ajan markkinoitu aktiivisesti, neuvonnallisia aineistoja on jaettu ja energiatehokkuus on ollut näkyvästi esillä alan lehdissä ja tilaisuuksissa. Vaikka liittyneitä on vähän, toimenpiteen vaikuttavuus on kuitenkin suurempi kuin pelkät 75 seurantatiedot antavat ymmärtää. Seurannais- ja kerrannaisvaikutukset voivat olla joidenkin toimenpiteiden kohdalla merkittäviä, mutta suuruusluokan arvioiminen vaatisi erillisiä jatkoselvityksiä. Takaisinsyöttövaikutus (rebound) on mahdollinen lähinnä kuluttajiin kohdistuvissa toimenpiteissä. On vaikea kuvitella, että yrityksissä tai muissa organisaatioissa säästyneet energiakustannukset ohjautuisivat merkittävässä määrin ainakaan suoraan lisäkulutukseen. Kuluttajien kohdalla voi olla mahdollista vaikkapa se, että uudella vähemmän kuluttavalla autolla ajetaan enemmän kuin vanhalla, koska polttoainekustannukset ovat alhaisemmat. Säästöjä voidaan kuitenkin tarvita pääomakustannuksiin, mikä vähentää kiinnostusta suoritteen kasvattamiseen. Toinen esimerkki takaisinsyöttövaikutuksesta voisi olla vaikkapa se, että televisiota ei enää suljeta virtanapista kun on ostettu energiatehokas laite. Jonkin verran takaisinsyöttövaikutusta todennäköisesti esiintyy, mutta koska kotimaista tutkimusta asiasta ei ole, sen merkittävyydestä on vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Takaisinsyöttövaikutusta hillitsee ainakin energian nousujohteinen hintakehitys sekä informaatio-ohjaus. Asuinrakentamisessa sitä hillitsevät korkeammat rakennuskustannukset. ”Autonomiset” säästöt ja politiikkatoimien säästöt Yksi ratkaistava kysymys VNp:n vaikuttavuuden arvioinnissa on se, mitä säästöjä arvioidaan, kaikkia toimenpiteiden vaikutuspiirissä syntyviä säästöjä (kokonaissäästöt) vai pelkästään normaalikehityksen (ns. autonomisen kehityksen) lisäksi tulevia säästöjä. Esimerkki ”autonomisista säästöistä” on se, että laitevalmistajat parantaisivat kodinkoneiden energiatehokkuutta kilpailukykynsä kehittämiseksi myös ilman poliittisia ohjauskeinoja. Normiohjauksen avulla kehitystä nopeutetaan ja varmistetaan, että markkinoilla ei ole lainkaan energiatehokkuudeltaan huonoja laitteita ja informaatio-ohjauksella (energiamerkinnät) luodaan kysyntää tehokkaille laitteille. Päätös siitä, kumpaa näkökulmaa (kokonaissäästöt vai politiikkatoimien säästöt) painotetaan, on osittain poliittinen. Varsinaisessa arviointityössä bottom-up-laskennassa molempia voidaan pyrkiä arvioimaan perusuraa koskevilla valinnoilla (ks. luku 3.3). Sen sijaan top-down-tarkasteluissa ei ole mahdollista erotella politiikkatoimen vaikutuksia muusta kehityksestä. ”Autonomisten säästöjen” arvioiminen ei useimmiten ole helppoa, mutta joissain tapauksissa niiden karkea arvioiminen on mahdollista. Tämä käytännön haaste ohjaa osaltaan siihen, että arvioinnin kohteena ovat yleensä kokonaissäästöt. Usein arviointi myös kohdistetaan kokonaissäästöihin kuten EU:n energiapalveludirektiivissä. Toimenpiteiden elinikä ja vaikuttavuuden ajoittuminen Toimenpiteiden elinikäkysymystä on käsitelty yleisellä tasolla tämän raportin luvussa 3.5.2. VNp:n toimenpiteissä säästövaikutuksen elinikä vaihtelee. Joidenkin toimenpiteiden vaikutus on hyvin pitkäkestoinen. Tällaisia ovat mm. toiminnan perustaan vaikuttavat toimenpiteet kuten energiatehokkuuden sisällyttäminen koulutukseen. Vaikka energiatehokkuuteen liittyvät ratkaisut muuttuvat ajan myötä, varhain muodostuneet myönteiset asenteet ja energiatehokkuuden kehittyminen ”kansalaistaidoksi” muodostavat vahvan pohjan toiminnalle myöhemminkin. Myös esimerkiksi yhdyskuntarakenteeseen vaikuttamisella, useilla energiantuotantoon liittyvillä toimenpiteillä sekä uudis- ja korjausrakentamisen määräyksillä on kauaskantoisia vaikutuksia, vaikka näiden vaikutukset näkyvät useimmiten melko hitaasti. 76 Ajoneuvojen ja laitteiden hankintaan kohdistuvien toimenpiteiden elinikä on sama kuin ko. hyödykkeiden käyttöikä. Niiden käyttöön kohdistuvien toimenpiteiden (neuvonta, viestintä) vaikutus taas voi joissain tapauksissa jäädä hyvin lyhytaikaiseksi. Samoin erilaisten energiatehokkuuden malliratkaisujen, toimintamallien ja työkalujen elinikä voi joissain tapauksissa jäädä melko lyhytaikaiseksi. Näissäkin tapauksissa pysyvämmäksi hyödyksi todennäköisesti jää energiatehokkuuden huomioon ottavan ajattelumallin juurtuminen. Osa toimenpiteistä on sellaisia, että ne alkavat vaikuttaa vasta pidemmän ajan kuluttua. Tällaisia ovat edellä mainittujen yhdyskuntarakenteen toimenpiteiden lisäksi mm. tutkimukseen liittyvät toimenpiteet. Myös jotkin selvitysvaiheessa olevat toimenpiteet vaikuttavat vasta pitkällä aikavälillä vaikka ne lopulta päätettäisiinkin toteuttaa. Tällaisia ovat mm. tienkäyttömaksut (TP 35) sekä selvitys taloudellisuuskriteereistä, joilla energian tuotannon uusinvestointeja ja loppukäytön investointeja voitaisiin paremmin verrata keskenään (TP 47). Toimenpiteiden elinikää ja vaikuttavuuden ajanjaksoa on siis tarkasteltava erikseen kunkin politiikkatoimenpiteen vaikuttavuutta arvioitaessa. Yhtenäisiä suuntaviivoja ei ole mahdollista antaa. Yksittäisille loppukäyttötoimenpiteille näitä on sen sijaan annettu (ks. luku 3.5.2). Vertailutiedon hyödyntäminen Numeeristen vaikuttavuusarvioiden ”järkevyyttä” on suositeltavaa tarkastella myös hakemalla vertailuaineistoa. Ensiksi tämä tapahtuu energiatilastoja hyödyntämällä. Loppukäyttösektoreille tehtyjä yhteenlaskettuja säästöarvioita on aiheellista tarkastella verraten niitä energiatilastoista nähtävään sektorikohtaiseen kulutukseen ja sen kehitykseen. Muitakin tietolähteitä on käytettävissä. Esimerkiksi liikennesektorilla kuuden vuoden välein toistuva valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus (Kalenoja ym. 2009) tuottaa yksityiskohtaista tietoa liikenteen kehittymisestä. Yksittäisen toimenpiteen vaikutuksia on tuloksista vaikea arvioida ja tutkimus toistuu melko harvoin, mutta se antaa suuntaa toimenpiteiden yhteisvaikutuksesta. Kotitalouksien kohdalla kokonaisvaltainen tarkastelu on mahdollista jossain määrin mm. tuoteryhmäkohtaisia kulutustrendejä seuraamalla. Tarkastelujen taustaksi voisi olla hyödyllistä selvittää, mikä on kotitalouksien energiansäästöpotentiaali tällä hetkellä. Tämä saattaisi olla mahdollista analysoimalla parhaillaan kerättävää Kotitalouksien sähkönkäyttö 2010 -selvityksen aineistoa, joka mahdollistaisi vähän ja runsaasti energiaa käyttävien kuluttajien yksityiskohtaisen tarkastelun. Vastaavaa menettelyä on hyödynnetty muilla sektoreilla, mm. kansanterveydellisessä tutkimuksessa, jossa on todettu, että Suomen väestössä monien eri sairauksien riskiä voidaan todennäköisesti alentaa korkeasti koulutetun väestön riskitasolle, mikä tarkoittaa 20–40 % vähentämispotentiaalia nykyisestä sairastavuudesta (Kiiskinen ym. 2008). 4.6 Seurannan ja vaikutusarvioinnin toteuttaminen ja raportointi Kansallisesti tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta tarvitaan poliittisten tavoitteiden (mm. energia, ympäristö, liikenne) seuraamiseksi. Tärkeä kokoava poliittisen tahdon ilmaus on kulloinkin voimassa oleva kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Myös toimenpiteitä täytäntöönpanevat tahot tarvitsevat seuranta ja vaikuttavuustietoa toimenpiteiden toteuttamisessa ja kehittämisessä. 77 Kansallisten tarpeiden lisäksi vaikuttavuusarvioille on runsaasti tarvetta myös kansainvälisesti. Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikutuksia on raportoitava mm. Energiapalveludirektiivin, uuden Energiatehokkuusdirektiivin ja Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisissa raportoinneissa. Lisäksi näihin toimenpiteisiin liittyviä kasvihuonekaasupäästövaikutuksia raportoidaan useammassa raportoinnissa. Moninkertainen toisiinsa liittyvien asioiden raportointi on herättänyt paljon keskustelua ja kehitystoiveita mm. CA ESD -hankkeen (Concerted Action for the Energy Services Directive) piirissä. Samanaikaisesti on tunnistettu, että useat tekijät vaikeuttavat raportoinnin yhtenäistämistä ja raportointiprosessien virtaviivaistamista. Tällaisia tekijöitä ovat mm. eri tavoin asetetut tavoitteet (kasvihuonekaasut, energiansäästö, loppukäyttö vs. primäärienergia), erilaiset raportointisyklit ja vastuukysymykset kun eri raportoinneista vastaavat kussakin maassa eri ministeriöt ja komissiossa sen eri yksiköt. Erityisesti myös komissiossa eri yksiköiden (esim. DG ENER ja DG ENV) välistä yhteistyötä olisi syytä parantaa, jotta mahdollisuudet edes EU:n edellyttämien raportointien sisältöjen ja niiden aikataulujen yhtenäistämiselle paranisivat. Suomessa ministeriöiden välistä yhteistyötä on lisätty raportointiprosessien kehittämiseksi ja virtaviivaistamiseksi erityisesti parin viime vuoden aikana. Eri direktiivien raportointi jakautuu useisiin ministeriöihin, joilla on selkeä koordinaattorin rooli raportoinnissa. Tietoa tarvitaan kuitenkin useiden eri ministeriöiden alueilta. Käytännön kokemus viime vuosien raportointityöstä on osoittanut, että vastuualueiden väliset ”rajaaidat” ovat matalia ja ministeriöt ovat sitoutuneita yhteistyöhön. Yhteistyötä on laajennettu myös järjestämällä seminaareja, joihin on osallistunut ministeriöiden virkamiesten lisäksi eri sidosryhmien edustajia. Raportoinnin kehittämiseksi on esitetty myös ajatus siitä, että eri raportointiprosessien tueksi kehitettäisiin tietopohja, jota hyödyntäen vaikutusarviot tehtäisiin. Yhtenäinen ja kaikille käyttäjille avoin tietopohja mm. laskennan peruslähtötiedoista (esim. energiankulutuksen, rakennus- ja ajoneuvokannan kehittyminen) ja käytössä olevista tiedonlähteistä ja arvioita tekevistä tahoista voisi toimiessaan yhtenäistää ja helpottaa sekä vaikutus- että vaikuttavuusarviointia. Tämän pidemmälle menevää itse vaikutusarviointien laskennallista yhtenäistämistä on kuitenkaan vaikea kuvitella mm. eri raportointien toisistaan poikkeavien tavoitteiden, määrittelyjen ja laskentamenetelmien sekä tiedonkeruun monimuotoisuuden vuoksi. Lisäksi on vaikea edes kuvitella yhtä tahoa, joka hallitsisi riittävän syvällisesti kaikki tarkasteltavat sektorit ja toimenpiteet. Monilla osa-alueilla on jo tällä hetkellä vakiintuneita seurantakäytäntöjä ja laskentamalleja, joiden käytöllä on pitkät perinteet, joita on syytä jatkaa. Näitä käyttäville organisaatioille on myös kertynyt runsaasti osaamista tulosten tulkinnasta ja hyödyntämisestä sekä järjestelmien ja mallien edelleen kehittämisestä. Käytössä olevien seurantakäytäntöjen ja mallien tavoitteet, kehittäjä, ylläpitävä organisaatio ja mahdolliset yhteyshenkilöt sekä niistä saatavissa olevien tietojen lyhyt kuvaus olisi kuitenkin hyvä jakaa mahdollisen uuden tietopohjan kautta. Kuvassa 6 on esitetty, miten toimenpiteiden suunnittelu (ja jatkosuunnittelu), toteuttaminen sekä vaikutusten (ex ante) ja vaikuttavuuden (ex post) arvioiminen linkittyvät toisiinsa. Kaavio on komissiolle tehdystä selvityksestä toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin menetelmien kehittämisestä (Forster ym. 2009). Kyseisessä selvityksessä käytiin läpi laaja aineisto vaikutusarvioita ja todettiin, että etukäteisarvioinneissa ennakoitu energiansäästö oli yleensä korkeampi kuin jälkikäteisarvioissa laskettu. Tämän korostaa jälkikäteisen vaikuttavuusarvioinnin merkitystä ja osoittaa, että etukäteisiä vaikutusarvioita on aiheellista ajoittain korjata. 78 Vaikutusten arviointi. Suunnitelma/ vaikuttavuusarvio Politiikkatoimen suunnittelu Vaikutusten uudelleenarviointi Kuva 6. Toimenpiteen toteuttaminen Vaikuttavuuden arviointi Arviointisykli (Forster ym. 2009) Arviointisykli kannattaa pyrkiä sovittamaan mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin prosesseihin. Useat näistä toimivatkin melko samanlaisella aikataululla. Esimerkiksi energiatehokkuussopimusten ja -katselmusten kunkin vuoden seurantatieto/vaikuttavuusarviot koostetaan seuraavan vuoden syksyksi ja etukäteiset vaikutusarviot päivitetään loppuvuonna TEM:n työohjelmaraportointia varten. Myös ILPO-ohjelman kunkin vuoden seurantaraportti valmistuu seuraavana syksynä. Energiatilastoissa tiedot energian kokonaiskulutuksesta julkaistaan muutaman kuukauden viiveellä, mutta arvioissa tarvittavat ennakkotiedot loppukäytöstä on saatavissa tilastovuotta seuraavan vuoden syksyllä. Eräät prosessit, kuten kotitalouslaitteiden ominaiskulutusten seuraamisessa tarvittavat otostutkimukset, toteutetaan huomattavasti pidemmällä aikajänteellä. Kun edellinen seuranta-aineisto koski vuotta 2006, vuoden 2013 alussa valmistuva aiheisto koskee vuotta 2011. Jatkossakaan tietoja ei tuoteta vuosittain eikä tämä olisi edes tarkoituksenmukaista, sillä muutokset eivät tapahdu niin nopeasti. Henkilöliikennetutkimus toistuu tätäkin harvemmin − joka kuudes vuosi. Tutkimus on niin raskas ja toistuu niin harvoin, että kulkutapamuutoksen mittaamiselle voisi olla hyvä kehittää nopeampi mittari kuin henkilöliikennetutkimus tai seudulliset laajat liikennetutkimukset. Kuvan 6 mukainen vaikuttavuusarvioiden koostaminen koko VNp:n toimenpidepaketille vaikuttaisi olevan mielekkäintä toteuttaa kunkin vuoden osalta seuraavan vuoden lopulla, jolloin useimmiten edellisen vuoden seurantatieto on käytössä. Tämän jälkeen käytettävissä olevat etukäteiset vaikutusarviot kannattaisi myös päivittää. Vuoden muina aikoina kerätään lähinnä seurantatietoa arvioiden tueksi. Myös olemassa olevia arviointiprosesseja tulisi kehittää. Esimerkiksi ILPOraportoinnissa olisi hyvä ottaa energiansäästö seurantaindikaattoriksi CO2-säästöjen ohella esimerkiksi henkilöautojen tilannetta seurattaessa. Käytännössä VNp:n sisältämien toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioitiin ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisesti loppuvuodesta 2012 koskien vuosia 2010–2011 (ks. luku 6). 79 5 5.1 Yhteenveto arviointikehikosta ja jatkoselvitystarpeet Vaikuttavuuden arvioinnin haasteita Kansallisesti tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta tarvitaan poliittisten tavoitteiden (mm. energia, ympäristö, liikenne) seuraamiseksi. Kansallisten tarpeiden lisäksi vaikuttavuusarvioille on runsaasti tarvetta myös kansainvälisesti. Eri tavoin asetetut tavoitteet (kasvihuonekaasut, energiansäästö, loppukäyttö vs. primäärienergia), erilaiset raportointisyklit ja vastuukysymykset luovat haasteita arvioinnille ja raportoinnille. Ei ole harvinaista, että samastakin seurannasta tuotetaan eri tarkoituksiin eri tavalla työstettyjä vaikuttavuusarvioita, jotka voivat kuitenkin sinällään olla aivan oikeita. Kun lähtöoletukset ja rajaukset vaihtelevat, myös tuloksissa on eroja. Yksi keskeisiä kysymyksiä on arvioinnin lähtötietojen saatavuus. Tilastotiedot eivät useinkaan muodosta riittävää pohjaa arvioinnin lähtökohdaksi. Tilastotietoja kuitenkin tarvitaan sekä arvioinnissa että tulosten vertailukohtana. Kotitalouksien kohdalla tilastointia onkin viime aikoina kehitetty yksityiskohtaisempaan suuntaan, mikä on hyödyllistä arvioinnin näkökulmasta. Samalla on kuitenkin tärkeää säilyttää jatkossakin energiatilastoissa kotitaloudet nykyisen kaltaisena sektorina eikä hajauttaa tietoja vastaamaan esimerkiksi kansantalouden tilinpidon mukaisia määrittelyjä, koska kotitaloudet ovat energiatehokkuuteen liittyen myös mm. EU:n direktiiveissä omana selkeänä kohderyhmänä kuten myös rakennusten energiankäyttö. Palvelusektorilla taas olisi tarvetta toimialakohtaiselle tiedolle, jota nyt ei ole saatavilla. Maataloussektorilla Tike on viime aikoina kehittänyt tilastointia, mikä jatkossa parantaa tietopohjaa kyseisen sektorin energiankulutuksesta. Koska arviointityö on melko resurssi-intensiivistä mm. seurantajärjestelmien kehitystarpeen ja tiedonkeruun haasteellisuuden vuoksi, työlle on kohdistettava riittävästi resursseja. Kaikkien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioiminen ei välttämättä ole kustannustehokasta. Tämän selvityksen luvussa 4.1 on esitetty näkökohtia, joiden avulla arvioinnin resursseja voisi pyrkiä ohjaamaan sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Näkökohtien tarkastelussa löytyi viitteitä siitä, että tässä on jo nykyisinkin varsin hyvin onnistuttu − vaikuttavimpia ja ”kalleimpia” toimenpiteitä pystytään varsin hyvin arvioimaan. Sen sijaan energiatehokkuuden pullonkauloihin vaikuttavien toimenpiteiden arviointia on tehty vähemmän, todennäköisesti siksi, että se on toimenpiteiden sisältämistä ohjauskeinotyypeistä johtuen vaikeampaa. 5.2 Arviointityön organisointi Arviointityö on organisoitava systemaattisella tavalla. Vaikka tässä selvityksessä arvioinnissa on keskitytty jälkikäteen tehtävään vaikuttavuuden arviointiin (ex post), oleellinen osa arviointityötä on myös etukäteen tehtävä vaikutusten arviointi (ex ante). Nämä ovat pääosin tiiviisti kytköksissä toisiinsa luvussa 4.6 esitetyllä tavalla (kuva 6). Täten vaikuttavuuden ja vaikutusten arvioinnin organisointi kannattaa tehdä integroidusti. Arviointityön organisointi on tapahtunut pääosin siten, että kustakin toimenpiteestä vastaava ministeriö on kohdistanut sille hallinnonalallaan resursseja. Kansainvälisissä raportoinneissa työtä on koordinoinut se ministeriö, joka on kulloinkin vastannut käsillä olevasta raportointitarpeesta, esim. TEM Energiapalveludirektiivin ja YM Rakennusten 80 energiatehokkuusdirektiivin mukaisesta raportoinnista. Kansallisen ohjelman, kuten käsillä olevan VNp:n, vaikuttavuuden arviointia varten on luontevaa luoda vuosittain toistuva menettely. Arviointityö jakautuu tässäkin tapauksessa käytännössä useille tahoille, joita kukin ministeriö rahoittaa omalla vastuullaan olevien toimenpiteiden osalta. Työlle tarvitaan kuitenkin koordinoiva taho. Esimerkiksi Energiapalveludirektiivin edellyttämäksi arvioista vastaavaksi tahoksi on nimetty Motiva. 5.3 VNp:n arviointimenettelyt Taulukossa 5 on esitetty yhteenveto siitä, miten kunkin toimenpiteen vaikuttavuuden arviointia on nykyisellä tietämyksellä mahdollista käsitellä. Osalle toimenpiteistä on jo käytettävissä arviointimenetelmä (vihreä värikoodi). Osalle se on kehitettävissä (keltainen) joko kohtalaisella varmuudella tai todennäköisesti. Joidenkin toimenpiteiden kohdalla seurantaa ja arviointia suositellaan tehtäväksi muilla tavoin kuin energiayksiköissä (punainen). Ilman värikoodia ovat sellaiset toimenpiteet, joiden arviointimenetelmistä on liian aikaista sanoa mitään, sillä toimenpiteitä on ensin muuten kehitettävä eteenpäin. Taulukossa on myös merkitty kullekin toimenpiteelle taho, jolle seuranta ja arviointi ja niiden kehittäminen voisi luontevasti sopia. Kaikkien toimenpiteiden kohdalla ko. tahoa ei ole voitu taulukossa vielä nimetä. Lisäksi joidenkin toimenpiteiden kohdalla on määriteltävä, mitä ovat muut kuin energiamäärinä mitattavat arviointitiedot. Vastuista ja resursoinnista on syytä keskustella VNp:tä seuraavassa ryhmässä. Tämän pohjalta taulukkoa voidaan kehittää edelleen. Taulukon jälkeen on esitetty luettelot toimenpiteistä, joiden vaikutuksia ei arvioida, sillä ne eivät itsessään tuota säästöjä tai ne luovat edellytyksiä muiden toimenpiteiden toteuttamiselle. Suositeltavat menetelmät perustuvat pääasiassa bottom-up-lähestymistapaan. Kotitalouksien laitesähkön kohdalla on ehdotettu top-down-menetelmän käyttöä useiden eri toimenpiteiden yhteisvaikutuksen arvioimiseksi. Myös henkilöliikennetutkimuksen tiedot kulkutapamuutoksesta ovat eräänlaista top-down-arviointia, sillä tutkimus ei paljasta syitä tai yksittäisiä toimenpiteitä, jotka muutokseen ovat johtaneet. Taulukko 5 ei sisällä sellaisia VNp:ssä esitettyjä toimenpiteitä, jotka luovat edellytyksiä muiden toimenpiteiden toteuttamiselle tai vaikutukset ovat päällekkäisiä muiden toimenpiteiden kanssa eikä sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät itsessään tuota säästöjä. Tällaiset toimenpiteet on lueteltu taulukon 5 jälkeen. Toimenpiteille on taulukossa esitetty arvioiva(t) organisaatio(t) silloin kun todennäköinen käytännön seuranta- ja arviointitaho on tiedossa. Arvioijalla tarkoitetaan taulukossa paitsi varsinaista arviointityön tekijää, myös tahoa, joka pääasiassa kehittää ko. toimenpiteen arviointityön menetelmät. Taulukkoon on kirjattu ”arvioijan määrittely” kun arvioija ei ole tiedossa. Taulukossa 5 käytettyjen värien selitykset: Arviointimenetelmä on käytössä Arviointimenetelmä on kehitettävissä Seuranta ja arviointi muuten kuin energiayksiköissä Ilman värikoodia ovat sellaiset toimenpiteet, joiden arviointimenetelmistä on liian aikaista sanoa mitään, sillä toimenpiteitä on ensin muuten kehitettävä eteenpäin. 81 Taulukko 5. Toimenpide Yhteenveto toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin menetelmistä ja arvioinnin kehittämisen aikataulusta Seuranta ja arviointitaho 35, muuta huomioitavaa TP 3: Energiatehokkuus sisällytetään Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määrittely. kaikkien tasojen oppilaitosten opetus- aa, muu arviointi ohjelmiin osana kestävän kehityksen ”Muun arvioinedistämiseen ja ilmastonmuutokseen nin” täsmentäliittyvää koulutusta. minen. TP 4: Tiede–tutkimus–kehitys– Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määritinnovaatiot-ketjun toimivuus varmiste- aa, muu arviointi tely. taan uusien ratkaisujen aikaansaami”Muun arvioinseksi ja kaupallistamiseksi. nin” täsmentäminen. TP 5: Vahvistetaan monitieteellistä Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määrittely. tutkimusta, jossa eri tieteenalat kehit- aa, muu arviointi tävät osaamistaan ja tuottavat perus”Muun arviointietoa energiantarpeeltaan oleellisesti nin” täsmentäalhaisemman yhteiskunnan rakenteisminen. ta, toiminnasta, kuluttajakäyttäytymisestä ja hyvinvoinnin luomisesta. TP 8: Käynnistetään energiatehokArviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määritkuuden innovaatiotoimintaa edistävä, aa, muu arviointi tely. eri toimijoiden verkosto, joka etsii, ”Muun arvioinseuloo ja vie eteenpäin energiatehoknin” täsmentäkuuteen liittyviä kehitysideoita. minen. TP 9: Käynnistetään tutkimusohjelma Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määrittai hankekokonaisuus, jossa energia- aa, muu arviointi tely. tehokkuudella on vahva asema. Käyt”Muun arviointäytymiseen liittyvä tutkimus kytketään nin” täsmentäenergiatehokkuusteknologian ja minen. innovaatioiden tutkimukseen. TP 10: Kuluttajien energianeuvontajär- Arviointimenetelmä (BU ja TD Kehitystyötä jestelmä otetaan käyttöön ja nimetään yhdistelmä) on kehitettävissä 2012–2013 (Motoiminnalle valtakunnallinen koorditiva, mutta myös naatiokeskus. YM, PRKK, TP 11: Kehitetään korjausrakentamienergiayhtiöt) sen neuvontaverkostoa ja korjausrakentamisen kokonaisvaltaista viestintää ottaen huomioon myös rakennusten energiatehokkuuden näkökulma. TP 39: Huolehditaan siitä, että kotita35 Arviointimenetelmä Arvioija on nimetty taulukossa silloin kuin todennäköinen käytännön seuranta- ja arviointitaho on tiedossa. Arvioijalla tarkoitetaan tässä paitsi varsinaista arviointityön tekijää, myös tahoa, joka pääasiassa kehittää arviointityön menetelmät. Taulukkoon on kirjattu ”arvioijan määrittely” kun arvioija ei ole tiedossa. 82 Toimenpide Arviointimenetelmä louksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen. TP 13: Energiayhtiöt velvoitetaan an- Arviointimenetelmä voisi mahtamaan energiankäytöstä palautetie- dollisesti olla kehitettävissä, toa kuluttajille. mutta jatkoselvityksiä tarvitaan. TP 40: Huoneistokohtaisen energiankulutuksen mittaamisen ja seurannan menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Kuluttajille annetaan vertailukelpoista palautetta energiankäytöstä ja siihen liittyvistä tehostamistoimista. TP 14: Varmistetaan energiatehokArviointi energiamäärinä vaikekuuden ja energiansäästöosaamisen aa, muu arviointi sisällyttäminen eri alojen ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen. Seuranta ja arviointitaho 35, muuta huomioitavaa Arvioijan määrittely. Arvioijan määrittely. ”Muun arvioinnin” täsmentäminen. TP 16: Julkinen sektori toimii vahvana Arviointimenetelmät (BU) mah- Senaattiesimerkkinä energiatehokkuuden edis- dollisesti kehitettävissä kiinteistöt, Motitämisessä. va TP 17: Säädetään puitelaki ja asetuk- Arviointimahdollisuutta ei osata Arvioijan määritset julkisyhteisöjen energiatehokkuu- vielä määritellä tely. desta ja pannaan ne ripeästi toimeen. TP 18: Työ- ja elinkeinoministeriö laatii Arviointimenetelmä (BU) mah- Motiva, Senaatvuoden 2010 loppuun mennessä dollisesti kehitettävissä. ti-kiinteistöt energiatehokkuussuunnitelman, joka Kuntien suunnitelmia/toimia jo Motiva palvelee mallina muita valtion organi- seurataan (BU) saatioita ja kuntia. Muiden hallinnonalojen suunnitelmat valmistuvat vuoden 2012 aikana. TP 19: Julkisissa hankinnoissa ener- Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määritgiatehokkuus otetaan yhdeksi keskei- aa, muu arviointi tely (Motivalla seksi kriteeriksi noudattaen valtioneutod. näk. luontevoston periaatepäätöstä kestävien va rooli). valintojen edistämisestä julkisissa ”Muun arvioinhankinnoissa. nin” täsmentäminen. TP 25: Uudisrakentamisen energia- Arviointimenetelmä (BU) on TTY, VTT määräyksiä tiukennetaan vaiheittain. käytössä TP 26: Korjausrakentamista ja sen Arviointimenetelmä (BU) on TTY, VTT osana energiatehokkuuden paranta- käytössä 83 Toimenpide mista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein. TP 27: Asuntokohtaisten vesimittareiden asentamisesta uusiin rakennuksiin ohjataan säädöksin. TP 28: Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta. TP 29: Rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönottoa edistetään. Arviointimenetelmä Seuranta ja arviointitaho 35, muuta huomioitavaa Arviointimenetelmä (BU) on käytössä TTY, VTT Arviointimenetelmä (BU) on käytössä TTY, VTT Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määrittely. aa, muu arviointi ”Muun arvioinnin” täsmentäminen. TP 30: Korjausrakentamisen suunnit- Arviointi energiamäärinä vaike- Arvioijan määrittelun ja asiakaslähtöisen toteutuksen aa, muu arviointi tely. toimintamallien kehitystä ja käyttöön ”Muun arvioinottoa edistetään yhteistyössä rakennin” täsmentänus- ja kiinteistöalan toimijoiden kansminen. sa. TP 12: Otetaan autokaupoissa käyt- Arviointimenetelmä (BU) on VTT, Trafi töön henkilöautojen energiatehokkäytössä uusien autojen enerkuusmerkinnät. giatehokkuuden paranemisen TP 31: Olemassa olevan ajoneuvoarvioimiseksi. kannan uusiutumista nopeutetaan ja uuden markkinoille tulevan energiatehokkaan ajoneuvoteknologian (ml. sähköautot) käyttöönottoa edistetään. Keskeisiä toimenpiteitä ovat auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen kehittäminen sekä henkilöautojen energiatehokkuusmerkintöjen käyttöönotto. Toimenpiteet mitoitetaan niin, että ne eivät johda ajoneuvokannan kasvuun. TP 32: Joukkoliikennettä edistetään Arviointimenetelmä (TD) kehi- Arvioijan määrittely. joulukuussa 2009 voimaan tulleen tettävissä joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009–2015 pohjalta. Joukkoliikenteen rakenteita, laajuutta, laatua ja liityntäliikennettä kehitetään sekä toteutetaan joukkoliikennettä tukevia väyläinvestointeja. 84 Toimenpide Arviointimenetelmä Seuranta ja arviointitaho 35, muuta huomioitavaa TP 33: Tavaraliikenteen energiatehok- Tavaraliikenteen energiatehok- Motiva kuuden parantamiselle luodaan edelly- kuussopimuksille arviointimetyksiä. Logistiikan keskeisten solmu- netelmä (BU) on olemassa, kohtien liikenneyhteyksiä kehitetään mutta sitä ei voi käyttää seuhäiriöttömiksi hyödyntäen muun mu- rantatietojen puutteellisuuden assa älykkään liikenteen mahdollivuoksi. suuksia. Logistiikan arviointimenetelmä VTT vaatii jatkokehitystyötä (ÄLYSARVI) TP 34: Laaditaan toimenpide- ja rahoi- Arviointimenetelmä (TD) kehi- Arvioijan määrittusohjelma kevyen liikenteen suosion tettävissä (arvioinnilla tod. näk. tely. lisäämiseksi ja otetaan käyttöön liik- 6 vuoden aikajänne) kumisen palvelukeskukset. TP 35: Selvitetään tienkäyttömaksujen Selvityshanke. ToteutusvaiArvioijan määrittarvetta ja vaikutuksia. heen arviointi on todennäköitely. sesti mahdollista, mutta vaatii kehitystyötä TP 36: Laitteiden energiatehokkuus- Arviointimenetelmä (BU) on Motiva, Adato Energia vaatimuksia koskevat säädökset pan- käytössä energiatehokkuusnaan toimeen. Tehokas toimeenpano vaatimuksille. Arviointimenevarmistetaan riittävällä tiedotuksella. telmä (TD) on käytettävissä TP 38: Edistetään energiatehokkaiden laitesähkön ja valaistuksen laitteiden markkinoille tuloa ja selvite- kokonaisvaltaiseen tarkastetään entistä tehokkaampien taloudel- luun. Arvioinnin lähtötiedot on listen kannustimien käyttöönottoa saatavilla vain 3-4 vuoden väenergiatehokkuustoimenpiteiden lilein. säämiseksi. TP 37: Energiatehokkuuden edistäArviointimenetelmä (BU) on Arvioijan määritmistä painotetaan maatalouden tuki- käytössä tely (rooli mm. järjestelmien linjauksissa. MMM:llä ja Maanmittauslaitoksella) TP 41: Maatilojen energiaohjelmaa Arviointimenetelmä (BU) on Motiva (ohjeltoteutetaan suunnitelmallisesti. käytössä man operaattori) TP 42: Energiatehokkuusvaatimukset Arviointimenetelmä (BU) on Arvioijan määritotetaan huomioon tuettavaa maatila- kehitettävissä tely. ja maaseuturakentamista koskevissa säädöksissä ja määräyksissä. TP 45: Energiatehokkuussopimuksia Arviointimenetelmä (BU) on Motiva kehitetään aiempaa huomattavasti käytössä energiatehokkuussohaastavammiksi ja laaja-alaisemmiksi pimuksille ja energiakatselja ne kytketään tutkimus- ja innovaa- muksille tiotoimintaan. Sopimuksia tukevia katselmusmenettelyjä kehitetään edelleen. 85 Toimenpide Arviointimenetelmä TP 46: Tuotetaan malleja energiatehokkuuden sisällyttämiseksi erilaisiin hankintaprosesseihin ja hankintasopimuksiin. TP 47: Käynnistetään selvitys taloudellisuuskriteereistä, joilla energian tuotannon uusinvestointeja ja loppukäytön investointeja voitaisiin paremmin verrata keskenään. TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset. ESCOt: Arviointimenetelmä (BU) kehitettävissä Green Lease: Arviointimahdollisuutta ei osata vielä määritellä Arviointimahdollisuus selvitetään, mikäli hanke etenee. Seuranta ja arviointitaho 35, muuta huomioitavaa Motiva Suomessa ei ole menetelmää VM, TEM, Motiarviointiin erillisenä toimenpiva, tutkimuslaiteenä, mutta ulkomaisia malle- tokset ja on olemassa. VNp:ssä on esitetty lisäksi toimenpiteitä, joiden vaikutuksia ei arvioida, sillä ne luovat edellytyksiä muiden toimenpiteiden toteuttamiselle tai vaikutukset ovat päällekkäisiä muiden toimenpiteiden kanssa: • TP 7: Tehostetaan eri viranomaisten yhteistyötä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. • TP 15: Eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään otettavaksi muualla käyttöön. • TP 20: Edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja. • TP 21: Edistetään seudullisten ilmasto- ja energiastrategioiden laadintaa sekä niiden kytkentää aidosti maankäytön ohjaukseen ja liikennejärjestelmien kehittämiseen. • TP 22: Päätöksenteon tueksi kehitetään yhteiseen käsitteistöön ja mittaristoon perustuvia yhdyskuntarakenteen kestävyyden arviointimenetelmiä. • TP 23: Lisätään yhdyskuntarakenteen ohjauksen vaikuttavuutta. Kehitetään tähän liittyvää lainsäädäntöä sekä suunnittelun ja toteutuksen välineitä. • TP 24: Lainsäädännöllä parannetaan suurten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen edellytyksiä ottaen huomioon kaikki kaavatasot. • TP 43: Energia-alan yrityksiä koskevan, vuoden 2010 alusta voimaantulevan lain kattavalla toimeenpanolla varmistetaan energian käyttäjien energiatehokkuuspalvelut. (Toimenpiteen vaikutukset ovat päällekkäisiä erityisesti toimenpiteiden 10 ja 13 kanssa.) • TP 44: Laajennetaan yritysten ja yhteisöjen energiatehokkuustukien käyttöalaa sekä kehitetään rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja. (Toimenpiteen vaikutukset ovat päällekkäisiä energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten vaikutusten kanssa.) • TP 49: Tarvittaessa hallinnonalojen määrärahoja priorisoidaan ja kohdennetaan uudelleen ottaen huomioon ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet. • TP 50: Julkista rahoitusta suunnataan ensisijaisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä osaamisen parantamiseen. 86 Toimenpiteitä, joiden vaikutuksia ei arvioida, sillä ne eivät itsessään tuota säästöjä: • TP 1: Riippumaton asiantuntijataho arvioi vuonna 2011 toiminnan perustan tilan • • • energiansäästön ja energiatehokkuuden näkökulmasta. TP 2: Energiatehokkuuden edistämisen organisointia kehitetään. TP 6: Kehitetään energiatehokkuuden kehitystä kuvaavia mittareita eri aloille. TP 48: Ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä seuraa toimeenpanoohjelman toteutumista ja vaikutuksia. Ensimmäinen tilannekatsaus toimeenpanon toteutumisesta tehdään keväällä 2011. Jatkokehitystarpeet 5.4 Motiva jatkaa TEM:n rahoituksella VNp:n vaikuttavuuden arviointikehikon kehittämistä vuonna 2013 ja kokoaa vuotta 2012 koskevat tarkastelut loppuvuodesta 2013. Alla on koostettu työssä tunnistettuja jatkokehitystarpeita. Seuraavassa jatkokehitystoimet on koottu kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on esitetty ne, jotka toteutetaan TEM:n rahoituksella osana Motivan vuoden 2013 työohjelmaa, joko VNp:n vaikuttavuuden arviointityötä tai muita hankkeita. Useimmissa näissä tarvitaan yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Toisessa ryhmässä on esitetty ne, jotka sopisivat Motivan toteuttamaksi, jos tehtäviin on mahdollista saada lisää resursseja. Kolmannessa ryhmässä on jatkotoimet, jotka sopivat parhaiten muiden tahojen toteutettavaksi, mutta joissa monessa Motiva voi olla mukana esim. ohjausryhmätyöskentelyssä ja/tai tuomassa hankkeisiin tiedon hyödyntäjän näkökulmaa. Jatkokehittämisehdotukset liittyvät pääasiassa energiavaikutusten arviointiin. Kuitenkin tiedetään, että energiatehokkuuden paraneminen tuo myös runsaasti muita hyötyjä. Nämä vaihtelevat aina terveyshyödyistä tuottavuuteen ja lisäävät hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Tämä oheishyötyjen (multiple benefits) näkökulma on viime aikoina herättänyt kiinnostusta, ja esimerkiksi IEA on tehnyt avauksia arvioinnin kehittämissä. Kokonaisvaltaiselle arviointitavalle olisi suositeltavaa pyrkiä kehittämään systemaattisia menettelyjä myös Suomessa. Motivan jatkokehitystyöt osana Motivan TEM:n vuoden 2013 energiatyöohjelmatarjouksen hankkeita • • • • • • • Vuoden 2012 vaikuttavuustarkastelut (energiamäärinä) menetelmien ja lähtötietojen sallimassa laajuudessa. Vuosien 2010 ja 2011 tarkastelujen täydentäminen mahdollisuuksien mukaan. Taulukon 5 jatkokehittäminen: työn organisoinnista keskustelu VNp:n seurantaryhmän kanssa. Muiden kuin energiamäärinä arvioitavien vaikutusten arvioinnin täsmentäminen ja mahdollinen kehittäminen yhdessä ko. alueista vastaavien ministeriöiden ja muiden tahojen kanssa Meneillään olevien vaikuttavuuden arviointia käsittelevien hankkeiden seuranta ja tulosten hyödyntäminen VNp:n arvioinnin jatkokehittämisessä Toimenpidekokonaisuuksien tarkastelun kehittäminen Primäärienergiatarkastelujen käsittelyn täsmentäminen Päästökaupan piirissä olevan ja muun energiankulutuksen käsittelyn täsmentäminen Kuluttajaneuvonnan vaikuttavuuden arvioinnin edelleen kehittäminen 87 Motivalle sopivat jatkokehitystyöt, mikäli niihin on osoitettavissa lisäresursseja • • • • Mallinnustyökalujen ja arviointimenetelmien kehittäminen verotuksen energiansäästövaikutusten tarkasteluun, mm. kansainvälinen kartoitus aiheesta Selvitys tuntimittauksen hyödyntämismahdollisuuksista toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannassa ja tuntimittauksen kautta saatavan palautetiedon vaikuttavuudesta. Lisäksi tarvitaan selvitystyötä kulutuspalautteen vaikuttavuudesta yleisemmällä tasolla. Selvitys vaikuttavuuden arvioinnin nettosäästötekijöiden (kerrannais-, seurannais- ja takaisinsyöttövaikutukset sekä vapaamatkustajakysymys) merkittävyydestä ja käsittelystä eri toimenpiteissä Lisäksi tarvittaessa seurantajärjestelmien jatkokehittäminen energiatehokkuussopimuksille ja energiakatselmuksille vastaamaan niissä mahdollisesti jatkossa tapahtuvia muutoksia VNp:n ja Energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti. (Motiva toteuttaa pienet muutos- ja kehitystarpeet osana TEM:n energiatyöohjelman energiatehokkuussopimustoiminnan ja energiakatselmustoiminnan seurannan hankkeita. Suuremmat kehitystarpeet on resursoitava erikseen.) Jatkokehitystarpeita muiden toimijoiden alueella • • • • • • • • • • • Tilastokeskuksen energiatilastojen uudistettujen kotitalouksien energiankulutuksen aikasarjojen jatkaminen taaksepäin vuoteen 2007 asti TTY:n ÄLYSARVI-kehikon jatkokehittäminen vaikutusten arvioinnista vaikuttavuuden arviointiin liikennesektorilla Henkilöliikennetutkimusta nopeampien mittareiden kehittäminen kulkutapamuutosten mittaamiseen Kotitalouksien sähkönkäyttöselvityksen päivittäminen 3-4 vuoden välein (Adato Energia; TEM ja Motiva jatkossakin mukana ohjausryhmätyöskentelyssä) TTY:n POLIREM-mallin viimeistely vastaamaan vuoden 2012 rakennusmääräysten rakennetta Periaatteista sopiminen laatutason noston käsittelystä korjausrakentamisen vaikuttavuusarvioinnissa (Motiva voi olla yhteistyössä sopimassa periaatteista) Senaatti-kiinteistöjen Optimaze-tietokannan jatkokehitys ja hyödyntäminen julkisen sektorin seurannassa (työ käynnissä) ARA:n kyselytutkimuksen toistaminen ajoittain energia-avustusten kohdentumisen seuraamiseksi. Vaihtoehtoisesti tuettujen hankkeiden tietojen vieminen rakennus- ja huoneistorekisteriin. Kotitalousvähennyksen kohdentumisen seurannan käynnistäminen Seurannan järjestäminen vahvasti energiatehokkuuteen liittyvästä lisä- ja täydennyskoulutuksesta (esim. missä ja millaista koulutusta on järjestetty, osallistujamäärät ja koulutuksen kautta myönnetyt erilaiset pätevyystodistukset) Tutkimus mm. perheiden sisäisestä dynamiikasta energiankulutukseen liittyvissä kysymyksissä, lasten roolista kotitalouksien energiankulutuksen muodostumisessa ja koululaisten käyttäytymisestä suhteessa energiaa kuluttaviin tuotteisiin Edellä mainittujen lisäksi luvussa 4.6 käsitelty arviointityön tueksi ehdotettu tietopohja eri sektoreilla tapahtuvien erilaisten vaikutusarviointien tarpeisiin edellyttäisi huomattavaa kehityspanostusta. Tällainen hanke edellyttää ministeriöiden ja useiden käytännön to- 88 teuttajien välistä yhteistyötä, missä Motiva voisi olla koordinoivana tahona. Tietopohjaa olisi aiheellista käsitellä VNp:n seurantaryhmässä. Asia liittyy läheisesti myös taakanjakotyöryhmän työn aihepiiriin. 89 6 6.1 Vaikuttavuuden arviointi 2010–2011 Yhteenveto Taulukkoon 6 on koottu yhteen niiden toimenpiteiden vaikuttavuus, joille se on arvioitavissa numeerisesti vuosina 2010–2011. Arviot on kuvattu alla luvuissa 6.2–6.7. Vuoden 2011 loppuun mennessä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisten toimenpiteiden on arvioitu säästäneen yhteensä 5,0 TWh/v ja vähentäneen CO2-päästöjä 1,2 Mt/v. Arvio on melko varovainen arvio toimenpiteiden todellisesta vaikutuksesta, sillä merkittävälle osalle periaatepäätöksen toimenpiteistä ei ole voitu esittää vaikuttavuusarvioita. Saavutettua säästöä ei tule verrata suoraan vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategian energiansäästötavoitteisiin. Koska strategia tuli voimaan vuoden 2008 lopulla, tässä arvioidut säästöt eivät kata sen ensimmäistä toimintavuotta 2009. Lisäksi tulee huomata, että numeerisia arvioita on voitu esittää vain osalle toimenpiteistä, joten säästöt ovat todellisuudessa suurempia kuin taulukossa 6 on esitetty. Taulukossa 6 arvioiduista toimenpiteistä kaikki muut sisältävät sähkön ja/tai kaukolämmön käyttöä paitsi uusiin henkilöautoihin tai maatalouden tukijärjestelmiin liittyvät toimenpiteet. Täten suurimmalla osalla toimenpiteistä kokonaissäästöt ovat suurempia kuin taulukossa 6 esitetyt. Sähkön tuotannon primäärienergiakertoimena voidaan käyttää 2,5:ttä, mutta myös kansallisten energiatilastojen pohjalta 1,84 vuonna 2010 ja 1,81 vuonna 2011 (ks. luku 3.6), joten koko energiajärjestelmän tasolla primäärienergian säästöt ovat useimpien toimenpiteiden kohdalla (pois lukien energiateollisuuden energiatehokkuussopimukset) huomattavasti taulukossa 6 raportoituja suurempia. Sähkön lisäksi kokonaissäästöt ovat taulukossa 6 esitettyä korkeampia myös kaukolämmölle. Arvioita ei kuitenkaan ole tässä tehty numeerisesti johtuen siitä, että säästöjen erottelu eri energiamuodoille on osoittautunut joissain tapauksissa (mm. rakennuksiin kohdistuvien toimenpiteiden kohdalla) haasteelliseksi. Arviota pyritään täydentämään tältä osin vuoden 2013 arviointityössä. Päästökauppasektorin ulkopuoliselle energiankäytölle on erilaisia määritelmiä. Energiapalveludirektiiviin määritelmän mukaan päästökaupan alueelle kuuluu vain niiden toimipaikkojen energiankäyttö ja säästöt, jotka ovat päästökauppadirektiivin piirissä. Tällöin ostoenergian (sähkö + kaukolämpö) säästöt eivät sisälly päästökauppasektorille muilla kuin päästökaupan piirissä olevilla toimipaikoilla. Tämä on merkittävä ero EU:n taakanjakopäätöksen määritelmään, jossa kaikki ostoenergiaan liittyvät säästöt sisältyvä päästökauppasektorille. Tämä aiheuttaa merkittävän eron arvioitaessa eri toimenpiteiden vaikutuksia eri raportointeihin. Tässä työssä sovelletaan Energiapalveludirektiivin mukaista määrittelyä, jonka perusteella on arvioitu, kuinka suuri osa säästöistä syntyy päästökauppasektorilla ja kuinka suuri osa päästökauppasektorin ulkopuolella. Tällä määrittelyllä päästökaupan piirissä olevaan energiankäyttöön kohdistuvaa energiansäästöä on arvioiduista toimenpiteistä vain osa elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen ja teollisuuden energiakatselmusten säästövaikutuksesta. Energiapalveludirektiivin määritelmän mukaan arvioitaessa energiansäästöistä 62 % syntyi päästökaupan piirissä vuonna 2010 ja 49 % vuonna 2011. 90 Taulukko 6. Yhteenveto vaikuttavuusarvioista energian loppukäytössä 2010–2011 Toimenpide tai toimenpidekoko- Säästö Säästö Säästö CO2-päästöjen vä- naisuus 2010 2011 2010–2011 henemä4 2010–2011 Rakennusmääräykset, energiatehokkuus Rakennusmääräykset, vesimittarit Korjausrakentamisen tuet Uusien henkilöautojen ener1 giatehokkuus 2 Kuluttajaneuvonta Maatilojen energiaohjelma Energiatehokkuus maatalouden tukijärjestelmien linjauk3 sissa Energiatehokkuussopimukset, teollisuus Energiatehokkuussopimukset, energiateollisuus Energiatehokkuussopimukset, palveluala Energiatehokkuussopimukset, kunnat Energiatehokkuussopimukset, kiinteistöt Energiatehokkuussopimukset, öljyala Energiakatselmukset, teolli5 suus, päästökauppasektori Energiakatselmukset, muu teollisuus kuin päästökaup5 pasektori Energiakatselmukset, kunnat Energiakatselmukset, palveluala Yhteensä GWh/v GWh/v GWh/v kt/v 351 472 778 144 - 1 1 0,2 29 160 88 214 117 374 26 119 11 3 17 11 3 19 22 6 36 5 1 9 1 225 876 2 100 446 444 449 893 291 15 21 37 8 33 26 59 12 63 65 128 28 45 38 82 22 72 74 146 39 94 67 161 42 16 20 12 17 28 37 6 8 2 598 2 453 5 005 1 206 1 Normien, verotuksen, energiamerkinnän ja tiedottamisen yhteisvaikutus. 2 Karkea suuruusluokka-arvio. 3 Tuki tilusjärjestelyille, tuoreviljasiiloille ja lämmittämättömille nautakarjarakennuksille. 4 Sähkön kohdalla CO2-päästöjen vähenemä on arvioitu käyttämällä Suomen keskimääräisen sähkön- hankinnan kerrointa. 5 Päästökaupan piirissä syntyvät säästöt on määritelty Energiapalveludirektiivin mukaisesti, mikä eroaa olennaisesti taakanjakopäätöksen mukaisesta määrittelystä. 91 6.2 Julkinen sektori Motiva selvitti keväällä 2011, miten energiatehokkuussopimukseen liittyneissä kunnissa on sovellettu työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2011 julkaisemia hankintaohjeita. Suositusluonteisissa ohjeissa on esitetty ne keskeiset tuoteryhmät, joiden osalta hankinnoista vastaavien julkisen sektorin organisaatioiden on pyrittävä ottamaan energiatehokkuus huomioon. Organisaatioita myös kehotetaan sisällyttämään ohjeet omiin hankintastrategioihinsa ja -ohjeisiinsa. Noin puolet energiatehokkuussopimukseen liittyneistä kunnista vastasi kyselyyn. Suurin osa vastanneista soveltaa TEM:n hankintaohjetta hankinnoissa ja yhteishankinnoissa. Muun muassa tietokoneiden tai ammattikeittiölaitteiden hankinnassa kaksi kolmasosaa vastanneista on valinnut ohjeen mukaiset laitteet. Ajoneuvoista on tällä hetkellä helposti saatavissa esimerkiksi päästötietoja, joten niiden vertailu hankintaprosessin aikana on melko yleistä. Toisaalta tavara- ja henkilökuljetuspalveluja hankittaessa energiatehokkuusvaatimuksien käyttö on toistaiseksi melko vaatimatonta. Suurimmat puutteet hankintaohjeen soveltamisessa liittyivät energiatehokkuustavoitteiden asettamiseen ja hankintahenkilöstön koulutukseen. Myös hankintaohjetta varten nimetyn vastuuhenkilön nimeämisessä ollaan vasta alussa. Kysely osoittaa, että energiatehokkuusohjeiden soveltaminen etenee pikkuhiljaa kunnissa. Jotta toimintaa voidaan kehittää, se kuitenkin edellyttää vahvaa strategisen ohjauksen kehittämistä, jossa kyselyn mukaan on vielä selviä puutteita. Vuoden 2012 kyselyssä saatiin selvitettyä tämän hetkinen tilanne, jota voidaan jatkossa pitää lähtötasona. Kyselyssä kysymykset aseteltiin siten, että kehitystä voidaan ajan kuluessa seurata toistamalla kysely muutaman vuoden päästä. Julkisen sektorin energiatehokkuussuunnitelmien yleistymisestä ei ole selkeää kuvaa. Valtionhallinnon kiinteistötiedot sisältävään Optimaze-tietokantaan ei ole ainakaan vielä liitetty tietoa tehdyistä suunnitelmista. Koska suunnitelmia laativat tahot kysyvät Senaatti-kiinteistöiltä energiankulutustietoja ja joissain tapauksissa ottavat yhteyttä Motivaan, hieman tietoa on kertynyt siitä, mikä on tilanne eri ministeriöiden hallinnonaloilla (Muttilainen 2012). Esimerkiksi sisäasiainministeriön hallinnonalalla kymmenkunta organisaatiota laatii yhteistä varsin laajaa energiatehokkuussuunnitelmaa. Mukana on poliisin kaltaisia suuria organisaatioita. Suunnitelma on tehty tai tekeillä myös mm. TEKES:ssä, verohallinnossa, sosiaali- ja terveysministeriössä ja Geodeettisessä laitoksessa. TEM:n hallinnonalalla tulostavoitesopimuksissa edellytetään, että suunnitelmat on tehtävä vuoden 2012 loppuun mennessä, mutta näistä organisaatioista yhteydenottoja ei juuri ole tullut. Ulkoasiainministeriö viimeistelee omaa ympäristöohjelmaansa, johon energiatehokkuussuunnitelma on integroitu. Yksi Senaatti-kiinteistöjen uusimmista toimintamuodoista on pari vuotta sitten Oulussa aloittama sähkönsäästöhanke, joka on laajenemassa koko Suomeen. Käyttäjäsähköprojektin tavoitteena on pienentää toimistorakennusten sähkönkulutusta 9 % vuoteen 2016 mennessä. Marraskuun 2012 alussa mukana oli 36 valtionhallinnon rakennusta ja vuodenvaihteessa 2012–2013 niitä on noin 50. Alkuvuonna 2012 projektiin liittyneet ovat säästäneet sähkönkulutuksesta 6 % kun säästö on ollut muissa Senaattikiinteistöjen ylläpitämissä kohteissa 1,8 %. 92 6.3 6.3.1 Rakennukset Uudisrakentaminen Rakennuksien kohdalla vaikuttavuusarvioita on tehty kolmelle toimenpiteelle eli uudisrakentamisen rakennusmääräyksille, asuinrakennusten energia-avustuksille ja veden käytön mittaamisen yleistymiselle. Laskentamenetelmiä on kuvattu yksityiskohtaisemmin NEEAP-2:ssa. Arviointityötä tehdessä kävi ilmi, että aivan yksinkertaista ja nopeaa vaikuttavuuden arviointi nykyisillä työvälineillä ja tietopohjalla ei ole. Perinne tulevaisuuteen kohdistuvissa vaikutusarvioissa on vahvempi. Esimerkiksi lähtötietojen keräämiseen ja sähkön- ja lämmönsäästön erittelyyn liittyy kehittämistarpeita, joita kuvataan alla. Uudisrakentamisen määräysten energiansäästöksi saadaan 351 GWh/v vuonna 2010 ja 427 GWh/v vuonna 2011. Vuoden 2011 tilanteessa säästö on tällöin yhteensä 778 GWh/v. Säästöt on laskettu TTY:n kehittämällä laskentamenetelmällä. Arvio perustuu toteutuneisiin rakennusvolyymeihin. Lähtökohtana on, että rakennukset rakennetaan määräysten mukaisesti ja mahdollista parempaa energiatehokkuuden tasoa ei kohdisteta tälle toimenpiteelle. Mallin sisältämät oletukset vuoden 2012 määräysten vaikutuksesta energiansäästöön kaipaavat tekijöiden mukaan täsmennystä muiden hankkeiden kautta, sillä nyt käytetty 20 % tehostuminen on ilmeisesti jossain määrin korkea arvio. Vuosien 2010–2011 vaikuttavuusarvioihin tällä ei kuitenkaan ole vielä vaikutusta. Uudisrakentamisen määräysten energiansäästöä vastaavaa CO2-päästöjen vähenemää voidaan arvioida TTY:n POLIREM-mallin lämmitystapajakauman avulla. Vuonna 2010 uusiutuvan energian osuus uudistuotannon lämmitysmuotona oli 15 %, fossiilisten polttoaineiden 2 %, kaukolämmön 46 % ja sähkön 37 %. Vuonna 2011 vastaava jakauma oli: uusiutuva energia 14 %, fossiiliset polttoaineet 2 %, kaukolämpö 49 % ja sähkö 35 %. Jakaumatieto ei ole aivan tarkka vaan sähköä säästyy enemmän kuin tämä jakauma antaa ymmärtää. Jakauman tarkentaminen olisi teknisesti mahdollista POLIREM-mallin avulla, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa tämän hankkeen resurssien puitteissa. Edellä esitettyjä jakaumia käyttäen päästöjen vähennyksiksi saadaan 64 kt/v vuonna 2010 ja 80 kt/v vuonna 2011. Määräys pakollisesta veden kulutuksen mittauksesta uudiskohteissa tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Säästöjen on siten arvioitu kohdistuvan enintään loppuvuoden uusiin rakennuksiin, jolloin säästöarvioksi vuodelle 2011 saadaan 1,2 GWh/v. Säästöoletuksena on käytetty 10 % vedenkulutuksesta. Toimenpiteen säästö kohdistuu koko uuteen kerrostaloasuntokantaan ja puoleen uusista rivitaloista. Omakotitaloissa ei synny säästöjä, sillä niihin mittarit olisi asennettu joka tapauksessa. Hiilidioksidipäästöjen vähenemäksi voidaan arvioida yllä esitetyllä lämmitystapajakaumalla 0,2 kt/v vuonna 2011. PRKK:n vuosittaisessa Rakentaja-kyselyssä uudisrakentajilta kysytään, kuinka moni rakentaa vain rakennusmääräysten mukaisesti ja kuinka moni pyrkii parempaan energiatehokkuuteen. Loppuvuonna 2012 tehdyssä kyselyssä tähän kysymykseen vastasi 331 uudisrakentajaa, joista 63 ilmoitti pyrkivänsä määräyksiä parempaan tasoon ja lisäksi 21 kertoi rakentavansa passiivienergiatalon. Määräyksiä paremmin pyrkii siis rakentamaan neljännes uudisrakentajista, minkä voidaan arvioida johtuvan suurimmalta osin eri toimijoiden toteuttamasta tiedottamisesta ja neuvonnasta. Kysyttäessä, millä keinoin määräyksiä parempaan rakentamiseen pyritään, esille nousivat erityisesti maalämmön käyttö, hyvä eristys ja energiatehokkaat ikkunat. Muutamia mainintoja saivat myös tehokkaan lämmöntalteenoton asentaminen, tiiveyden parantaminen, aurinkokeräimet sekä (vesikiertoinen) tulisija. Useat vastaajat mainitsivat rakentavansa ”matalaenergiatalon”, mutta eivät määritelleet sitä tarkemmin. 93 6.3.2 Korjausrakentaminen Asuinrakennusten energia-avustusten tuoma säästö on arvioitu erikseen toisaalta pientaloille ja toisaalta rivi- ja kerrostaloille. Toimenpidekohtaiset energiansäästöt on määritetty Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) otoskyselyn perusteella. Otostutkimuksen perusteella määritettiin kullekin toimenpiteelle, kuinka paljon avustukset aiheuttivat energiansäästöä avustusmäärää kohden (kWh/euro). Energiansäästöt laajennettiin koskemaan koko maata ARA:n keräämien avustustilastojen perusteella. Pientaloissa tuettujen energiatehokkuustoimien säästöarvioksi saadaan 5 GWh/v sekä vuonna 2010 että vuonna 2011. Rivi- ja kerrostaloissa säästöarvio vuodelle 2010 on 24 GWh/v ja vuodelle 2011 83 GWh/v eli yhteensä 107 GWh/v. Vuoden 2011 säästöt on arvioitu vuotta 2010 huomattavasti suuremmiksi kerrostaloissa, sillä vuonna 2010 myönnettiin enemmän avustuksia (suhdanneluonteiset avustukset) ja näiden toimenpiteiden on arvioitu toteutuvan käytännössä vuonna 2011. Vuonna 2010 olemassa olevan pientalokannan lämmönkulutuksen jakauma oli seuraava: uusiutuva energia 24 %, fossiiliset polttoaineet 23 %, kaukolämpö 8 % ja sähkö 45 %. Tällöin päästöjen vähenemä oli sekä vuonna 2010 että 2011 hieman yli 0,8 kt/v eli yhteensä 1,7 kt/v. Vuonna 2010 rivi- ja kerrostaloissa lämmönkulutuksen jakauma oli seuraava: uusiutuva energia 1 %, fossiiliset polttoaineet 8 %, kaukolämpö 77 % ja sähkö 14 %. Tällöin päästöjen vähenemä oli 5 kt/v vuonna 2010 ja 19 kt/v vuonna 2011 eli yhteensä 24 kt/v. Avustusten aikaansaamaksi päästöjen vähenemäksi jaksolla 2010–2011 muodostuu yhteensä 26 kt/v. Energia-avustusten vaikuttavuuden arvioinnissa TTY:ssä nousi esiin useita kysymyksiä, joihin on jatkossa aiheellista kiinnittää huomiota. Yksi näistä on täsmentää, kuinka pitkän ajan päästä avustusten myöntämisvuoden jälkeen energiansäästöt alkavat vaikuttaa ja kuinka paljon myönnetyistä avustuksista jää käyttämättä. Laskelmissa on tähän mennessä oletettu, että kaikki myönnetyt rahat käytetään ja säästöt alkavat vaikuttaa myöntämisvuoden jälkeisenä vuonna. Tämä saattaa tehdä säästöarvioista etupainotteisia, koska päätökset avustuksista tehdään vasta syksyllä ja myönnettyjä avustuksia jää jonkin verran maksamatta. Tarkastelua olisi ilmeisesti mahdollista tältä osin täsmentää ARA:n tietojen pohjalta. Epävarmuutta arviossa aiheuttaa myös se, että ARA:n perustilastoinnista puuttuu kohteiden laajuustiedot. Asuntojen määrä kuitenkin löytyy ja tällä tiedolla pystyy karkeasti arvioimaan kohdekannan koon. VNp:n vaikuttavuustarkastelussa keskitytään ensisijaisesti energiatehokkuustoimenpiteisiin eikä uusiutuvaan energiaan. Rajanveto on kuitenkin hankalaa, sillä erilaiset lämpöpumput säästävät ostoenergiaa, mutta perustuvat uusiutuvan energian merkittävään hyödyntämiseen. Uusiutuvan energian avustuksien vaikutuksia ei ole tarkasteluun sisällytetty. Jos näitä haluttaisiin tarkastella, ARA:lla tulisi olla tieto, mistä lämmitystavasta on siirrytty uusiutuvan käyttöön. Tällaista tietoa ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Käytännössä tämä tarkoittaa tietoa, kuinka paljon tuettujen energiatehokkuustoimenpiteiden vaikutuksista on kohdistunut öljyyn ja kuinka paljon sähköön. Kunnista tämä tieto saattaa löytyä, sillä se on saatavilla mm. Tampereelta. PRKK:n vuosittaisessa Remontoija-kyselyssä rakentajilta kysytään sitä, onko korjausrakennusprojektissa käytetty hyväksi kotitalousvähennystä. Loppuvuonna 2012 toteutetussa kyselyssä 75 % vastaajista kertoi hyödyntäneensä kotitalousvähennystä. Tyypillisesti kotitalousvähennystä oli käytetty yhtä aikaa useisiin energiatehokkuuteen vaikuttaviin tai muihin korjauksiin. Yleisin korjaus, johon sitä oli käytetty, oli lämmöneristyksen parantaminen (34 % kotitalousvähennystä käyttäneistä). Ikkunoiden korjauksen mainitsi 26 % ja ulko-ovien 19 % kotitalousvähennystä käyttäneistä. Lämmitysjärjestelmään liittyvä korjaus on voinut kohdistua energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian 94 käyttöön tai molempiin. Lämmitysjärjestelmään kohdistuvia korjauksia raportoi tehneensä 24 % kotitalousvähennystä käyttäneistä. Lisäksi vapaissa vastauksissa raportoitiin erikseen muutama ilmalämpöpumppuasennus. Ilmanvaihtojärjestelmään kohdistuvia korjauksia kotitalousvähennystä hyödyntäen oli tehnyt 15 % vastaajista. 6.4 Liikenne Liikenteen energiankäyttöön liittyen arvioitiin uusien autojen energiatehokkuuden paranemisen tuoma energiansäästö ja CO2-päästöjen vähennys vuosille 2010 ja 2011. Energiansäästö ja päästövähenemä kumpanakin vuonna on laskettu oletetun perusuran (business-as-usual, BAU) ja toteutuneen myynnin erotuksena. Näin laskien vuonna 2010 polttoaineiden säästö oli 160 GWh/a ja vuonna 2011 jo 214 GWh/a eli kumulatiivisesti yhteensä 374 GWh/a. CO2-päästöt vähenivät tämän seurauksena 51 kt vuonna 2010 ja 68 kt vuonna 2011 eli yhteensä 119 kt/v. Vuonna 2012 valmistuneen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kevyen liikenteen (kävely ja pyöräily) kehitys ei ole ollut toivotun kaltainen. Suomalaiset liikkuvat jalan ja pyöräillen entistä vähemmän. Vähennys koskee kaikkia ikäryhmiä, mutta merkittävintä on nuorten ja ikäihmisten jalankulun ja pyöräilyn vähentyminen. Ajo mopoilla ja mopoautoilla on korvannut nuorten jalankulkua ja pyöräilyä. Ikäihmiset taas autoilevat enemmän kuin vastaavat ikäryhmät edellisessä tutkimuksessa. Joukkoliikenteen kehitystä seurataan ILPO:n vuosittaisissa seurantaraporteissa. Näyttää siltä, että joukkoliikennematkojen määrät ovat monissa kaupungeissa nousseet. Tällaisia kaupunkeja ovat ainakin Helsinki, Turku ja Kouvola. Myös pyörämatkojen määrät ovat lähteneet kasvamaan ilmeisesti ainakin pääkaupunkiseudulla. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2012) Suurin haaste (ero ILPO-ohjelman tavoitteen ja toteuman välillä) näyttäisi tällä hetkellä olevan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn taloudellisen tuen määrä. Suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuki on jäänyt noin puoleen arvioidusta tarpeesta vuosina 2010 ja 2011. Liikkumisen ohjauksen tuki on jäänyt noin kymmenesosaan arvioidusta tarpeesta. Kävelyn ja pyöräilyn tuen tarvetta ei vielä ole arvioitu. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2012) Energiatehokkuuden kehittymistä kaikkien tavaraliikenteen sopimusjärjestelmään liittyneiden yritysten osalta on vaikea arvioida, sillä energiatehokkuussopimuksen seurantajärjestelmään (PIHI) raportoivia yrityksiä on vain vähän. Toimialatasolla energiatehokkuus on heikentynyt, sillä talouden ja kuljetusten painopiste on siirtynyt massatavaraa kuljettavista toimialoista kappaletavaraa kuljettaville toimialoille. Tämä ei kuitenkaan kuvasta yksittäisten yritysten energiatehokkuuden muutoksia. 6.5 6.5.1 Kotitaloudet Laitteiden energiankulutus Kotitalouslaitteissa tapahtunutta säästöä pyrittiin arvioimaan top-down-menetelmällä hyödyntäen Adaton selvityksiä kotitaloussähkön kulutuksesta laiteryhmittäin 2006 ja 2011 (Adato Energia Oy ja TTS Tutkimus 2008; 2011 tiedot luonnosvaiheessa). Menetelmässä tarkastellaan kunkin laiteryhmän laitteiden määrien ja ominaiskulutusten (kWh/v) kehitystä. Esimerkiksi jääkaapeissa vuonna 2011 syntynyt säästö vuoteen 2006 nähden lasketaan laitekannan ominaiskulutusten erotuksen ja vuoden 2011 95 laitemäärän tulona (227–198 kWh/v x 1 471 741 = 43 GWh/v). Ominaiskulutuksen muutoksessa näkyy kaikki ne erilaiset toimenpiteet (mm. ekosuunnittelu, energiamerkinnät, erilaiset informaatiotoimenpiteet), joilla kyseisten laitteiden kulutukseen on pyritty vaikuttamaan. Selvitysten tuottamat lähtötiedot eivät kuitenkaan valitettavasti anna mahdollisuutta kattavan kokonaiskuvan muodostamiseen kaikille laiteryhmille. Joissakin laiteryhmissä mallia on täsmennetty joko laitemallin tai laiteryhmän sisällön suhteen vuoden 2006 jälkeen siten ettei energiansäästöä voi vuosien 2006 ja 2011 erosta laskea yllä kuvatulla tavalla. Esimerkiksi vuonna 2006 LCD- ja plasmatelevisioita käsiteltiin yhtenä ryhmänä, kuten myös tallentavia ja perusdigibokseja, kun vuonna 2011 ne eroteltiin omiksi laiteryhmikseen. Joissain tapauksissa laitteiden käyttötapa on muuttunut suorastaan dramaattisesti vaikka laitteiden itsensä energiatehokkuus on parantunut. Tällainen tuoteryhmä on kannettavat tietokoneet, joiden käyttöajat olivat vielä melko pieniä vuonna 2006. Kun kannettavat tietokoneet ovat korvanneet pöytäkoneita, niiden käyttöajat ovat kasvaneet reilusti samalla kun myös niiden lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut. Tämän vuoksi top-down-tarkastelu ei näytä kannettaville tietokoneille säästöjä. Jotain johtopäätöksiä aineistosta kuitenkin on tehtävissä. Viitteitä tehostumiskehityksestä on nähtävillä jääkaappien lisäksi myös pakastimien kohdalla. Niiden ominaiskulutukset ovat laskeneet. Lisäksi niiden lukumäärä on laskenut, mikä antaa viitteitä siitä, että kotitaloudet harkitsevat pakastimen tarvetta. Myös jääkaappipakastimien määrä vaikuttaisi laskeneen hieman, mutta niiden ominaiskulutuksen kehitys on epäselvä, sillä laitemallia on täsmennetty vuodesta 2006. Sähköliesien ja pyykinpesukoneiden ominaiskulutuksissa näkyy pientä laskua. Astianpesukoneiden ominaiskulutukset taas ovat hieman nousseet kylmävesiliitännän yleistyessä. Blue Ray -soittimet ovat tulleet DVDsoittimien rinnalle, mutta näiden laitteiden yhteenlaskettu lukumäärä on kääntymässä laskuun ja ominaiskulutus on laskenut selvästi, sillä paljon elokuvia katselevat ovat siirtymässä käyttämään internet-pohjaisia palveluja, mikä lisää edelleen tietotekniikan energiankulutusta. Energianeuvonta, tuntimittarit ja kulutuspalaute 6.5.2 Valtakunnallisen kuluttajien energianeuvonnan vaikutuksia ei ole vielä voitu kovin luotettavasti arvioida energiayksiköissä, sillä tällainen arviointi on mahdollista lähinnä henkilökohtaiselle neuvonnalle eikä arvioinnissa tarvittavaa palautetietoa ole vielä saatu. Ensimmäinen perusteellisempi arvio tapahtuu keväällä 2013 ja toinen syksyllä 2013. Motiva on tehnyt kuitenkin neuvonnan vaikutuksista karkean suuruusluokka-arvion käyttämällä tietoja eri tavoin tavoitettujen kuluttajien määristä ja melko varovaisia oletuksia säästövaikutuksille neuvontatapahtumaa kohden. Laskennan oletukset olivat: • • 96 Henkilökohtaisten neuvontatapahtumien määrän arvioidaan kasvavan vuoden 2012 noin 10 000:sta tasolle 13 000 vuoteen 2013 mennessä ja vakiintuvan sitten. Henkilökohtaisen neuvonnan yksikkösäästönä on käytetty 600 kWh/v per neuvontatapahtuma. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi joka viides tavoitettu kuluttaja tekisi lämmitysjärjestelmään kohdistuvan toimenpiteen, joka pienentäisi energiankulutusta 3 000 kWh/v. Kohdennetun neuvonnan tapahtumiin osallistuin noin 8 000 vuonna 2012 ja määrän arvioidaan kasvavan tasolle 10 000 vuonna 2013 ja tasolle 15 000 vuodesta 2015 eteenpäin. Yksikkösäästönä on käytetty 150 kWh/v per neuvontatapahtuma. • • Yleistapahtumissa tavoitettujen määrä oli noin 14 000 vuonna 2012 ja määrän oletetaan kasvavan tasolle 20 000 vuoteen 2015 mennessä. Yksikkösäästönä on käytetty 100 kWh/v per neuvontatapahtuma. Internet-sivujen käyttäjämääräksi arvioitiin 15 000 vuonna 2013 ja sen jälkeen 30 000 vuosittain. Yksikkösäästönä on käytetty 10 kWh/v per kävijä. Näillä oletuksilla sekä vuonna 2010 että 2011 energiansäästöksi arvioitiin noin 11 GWh eli yhteensä noin 22 GWh. Korjausrakentamisen neuvontaverkostossa ei ole suunnitteilla vastaavaa tiedonkeruuta henkilökohtaisesta neuvonnasta. Osa korjausrakentamisen neuvojista on käytännössä samoja henkilöitä kuin valtakunnallisessa energianeuvonnassa. Maakunnalliset kuluttajien energianeuvonnan hankkeet ovat raportoineet hyvin tietoja järjestämistään tapahtumista, niihin osallistuneista ja aihepiireistä. Yhteensä hankkeiden järjestämiin kohdennettuihin tilaisuuksiin osallistui lähes 4 000 henkilöä ajanjaksolla tammi-elokuu 2012. Yleisluonteisissa tilaisuuksissa arvioitiin saavutetun lähes 12 000 henkilöä samalla ajanjaksolla. Osa tilaisuuksista kohdistui suoraan kuluttajille, osa erilaisille kuluttajien kanssa työskenteleville asiantuntija- ja ammattilaistahoille sekä yhdistyksille, jolloin saavutetaan kerrannaisvaikutuksia. Koordinaatiolle palautuneen tiedon mukaan henkilökohtaista neuvontaa (puhelin, sähköposti, kasvokkain) on annettu yhteensä yli 7 500 kertaa tammi-elokuussa 2012, mutta tieto on lähinnä suuntaa-antava, sillä neuvontakertojen kirjaaminen ja jopa laskeminen vaikkapa tapahtumien yhteydessä on haasteellista. Hankkeisiin liittyi usein myös hyvää medianäkyvyyttä. Tämä lisää energiansäästökeinojen tunnettuutta ja tuo uusia asiakkaita energianeuvonnan piiriin. PRKK selvitti loppuvuonna 2012 vuotuisessa Rakentaja ja remontoija -kyselyssä rakentajien ja remontoijien käyttämiä tietolähteitä. Kyselyyn lisättiin ensimmäisen kerran vastausvaihtoehtona valtakunnallinen kuluttajien energianeuvonta. Kumpaankin kyselyyn saatiin noin 330 vastausta. Kuluttajien energianeuvonta mainittiin tietolähteenä rakentajakyselyn vastauksissa 17 kertaa ja remontoijakyselyn vastauksissa 28 kertaa. Verrattuna muihin tietolähteisiin (mm. PRKK, kunnallinen rakennusneuvonta, internet, suunnittelijat ja vastaava työnjohtaja, myyjät, messut) nähden palvelua käytetään vielä melko vähän. Tulee kuitenkin huomata, että neuvontatoiminta on vasta alkuvaiheessa ja että sitä on voinut olla vaikea tunnistaa vastausvaihtoehtojen joukossa, sillä kysymyksenasettelu ei ollut aivan täsmällinen. Uudisrakentajien neuvontakanavien käyttöön liittyvistä vastauksista on pääteltävissä, että jos valtakunnallista energianeuvontaa oli käytetty, oli todennäköisempää, että oli päädytty rakentamaan passiivienergiatalo tai määräyksiä energiatehokkaampi rakennus. Lähes kaikki passiivienergiatalon rakentaneet olivat hakeneet tietoa myös PRKK:sta. Sähkön tuntimittaus on yleistynyt ripeästi. Mittareita on asennettu yli kaksi miljoonaa ja niitä tulee asentaa vielä noin miljoona, jotta vuoden 2013 loppuun mennessä kaikki kuluttajat saadaan tuntimittauksen piiriin. Kaukolämpömittareista yli 80 % on kaukoluettavia ja suurin osa niistä pystyy toimittamaan tuntidataa ja loput kuukausittaista dataa. Kuluttaja saa tietoa omasta kulutuksestaan mittausten pohjalta lähinnä internetsivuilta. Asunnon sisäiset näyttötaulut eivät ole vielä yleistyneet Suomessa, vaikka näitäkin palveluja tarjotaan. Ulkomaisissa selvityksissä on saatu viitteitä siitä, että tuntimittaus ja kulutuspalaute yhdistettynä kohdennettuihin informaatiotoimiin voi tuoda 1−3 % säästön, mutta näissä tapauksissa palautetta on todennäköisesti saatu näyttötaulujen kautta, mikä on kuluttajalle helpompaa kuin tietojen katsominen internetistä (Adato Energia ja ÅF-Konsult 2012). Jos 1−3 % säästöarviota sovelletaan kotitalouksien vuotuiseen noin 20 TWh sähkönkulutukseen, säästöpotentiaali olisi 200–600 GWh. Kun 97 kaukolämmön kulutus Suomessa on säästä riippuen 16–19 TWh vuodessa, säästöpotentiaali olisi luokkaa 160–480 GWh. Jotta tämä potentiaali toteutuisi, kuluttajat tarvitsevat räätälöityjä informaatiotoimia ja heidän tulisi seurata energiankulutustaan. 6.6 6.6.1 Maatalous Maatilojen energiaohjelma Maatilojen energiaohjelma käynnistyi tammikuussa 2010. Motiva suoritti ohjelman ensimmäisen vaikuttavuuden arvioinnin joulukuussa 2011. Motiva lähetti seurantakyselyn 171 tilalliselle, jotka olivat liittyneet maatilojen energiaohjelmaan marraskuuhun 2011 mennessä ja antaneet liittymisen yhteydessä sähköpostiosoitteensa. Kyselylomakkeella kartoitettiin ohjelmaan liittyneiden tilojen tehtyjä toimia energian säästämiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Vaikuttavuutta arvioitiin kyselyssä raportoitujen toimenpiteiden ja tyypillisten säästöjen perusteella. Kyselyyn vastasi 74 tilaa, joiden yhteenlasketuksi energiansäästöksi arvioitiin 2 867 MWh/v. Säästöistä valtaosa, 2 832 MWh, oli lämpöä ja polttoaineita ja vain 35 MWh sähköä. Syksyllä 2012 toteutettiin toinen kysely koskien säästöjä ajanjaksolla marraskuu 2011 – marraskuu 2012. Tarkastelujakson loppuun mennessä ohjelmaan oli liittynyt 280 maatilaa, joista kyselyyn vastasi 83 (30 %). Raportointijaksolla kyselyyn vastanneiden säästöiksi arvioitiin 2 760 MWh/v. Säästöistä 2 832 MWh oli lämpöä ja polttoaineita ja 98 MWh sähköä. Kumulatiiviseksi säästöksi vastanneiden joukossa v. 2010–2011 saadaan tällöin 5 627 MWh/v. On huomattava, että kyseessä on matala arvio ohjelman tuomista säästöistä, sillä myös ne, jotka eivät vastanneet kyselyyn, ovat todennäköisesti toteuttaneet jonkin verran toimenpiteitä. CO2-päästöjen vähenemä on arvioitu hyödyntämällä Tiken tietoja maatilojen energiankulutuksen jakaumasta eri energialähteille. 6.6.2 Energiatehokkuuden edistäminen maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa Tämän toimenpiteen alle on sisällytetty kolme tukia sisältävää toimenpidettä, joiden vaikuttavuus on arvioitavissa energiayksiköissä. Toimenpiteet ovat tilusjärjestelyt (lohkojen vaihto), tuorerehusiilot ja lämmittämättömät nautakarjarakennukset. Toimenpiteiden yksityiskohtaisemmat kuvaukset ja säästölaskennan periaatteet on kuvattu NEEAP2:ssa. NEEAP-2 sisälsi toteumaan perustuvia vaikutusarvioita tuille vuosilta 2008–2010. Tässä työssä arviot päivitettiin vuonna 2011 tuettujen hankkeiden volyymitiedoilla. Mukaan lopputuloksiin otettiin vain vuodet 2010 ja 2011. Toiminnasta pidemmällä tarkastelujaksolla syntynyt säästö on huomattavasti alla esitettyä suurempi, mutta tässä on otettu huomioon VNp:n antamisen ajankohta. Tilusjärjestelyjen energiansäästöarvioksi vähentyneestä maatalousliikenteestä johtuen saadaan 15,5 GWh/v vuonna 2010 ja 14,9 GWh/v vuonna 2011 eli kumuloituvasti 30,3 GWh/v vuoden 2011 loppuun mennessä. Tuorerehusiilojen energiansäästöarvioksi saadaan 1,0 GWh/v vuonna 2010 ja 2,9 GWh/v vuonna 2011 eli kumuloituvasti 3,8 GWh/v vuoden 2011 loppuun mennessä. Lämmittämättömien nautakarjarakennusten energiansäästöarvioksi saadaan 0,4 GWh/v vuonna 2010 ja 1,3 GWh/v vuonna 2011 eli kumuloituvasti 1,7 GWh/v vuoden 2011 loppuun mennessä. 98 Näiden kolmen toimenpiteen yhteenlasketuksi energiansäästöksi saadaan 17 GWh/v vuonna 2010, 19 GWh/v vuonna 2011 ja kumuloituvasti 36 GWh/v vuoden 2011 lopussa. 6.7 Teollisuus ja palvelut Energiakatselmusten ja energiatehokkuussopimusten vaikutusarviot on tehty Motivassa. Menetelmä on kuvattu yksityiskohtaisemmin NEEAP-2:ssa. Se perustuu katselmusraporteista kerättävään tietoon energiansäästöpotentiaalista ja sopimuksiin liittyneiden toimijoiden vuosittain raportoimiin toteutuneisiin toimenpiteisiin ja niiden energiansäästövaikutuksiin. Teollisuuden energiakatselmusten vaikutusarvio on jaettu päästökauppasektorille ja sen ulkopuolella olevalle teollisuudelle Energiapalveludirektiivin määritelmien mukaisesti. On huomattava, että tässä jaossa Energiapalveludirektiiviin alueelle kuuluva säästö kattaa mm. ostosähkön ja kaukolämmön toisin kuin taakanjako päätöksen määritelmässä, jossa nämä energiamuodot ja niihin liittyvät säästöt sisältyvä päästökauppasektorille. Tämä eri raportointien määrittelyjen eroavaisuus on hyvä esimerkki siitä, miksi eri raportoinneissa arvioidut vaikutukset samoillekin toimenpiteille saattavat vaihdella merkittävästi. Palvelusektorilla vaikutusarvio on tehty erikseen yksityisille palveluille ja kuntaalalle. Tulokset on koostettu taulukkoon 7. Vuosien 2010–2011 energiansäästö yhteensä oli 372 GWh/v, mistä 146 GWh (39 %) syntyi Energiapalveludirektiivin määritelmän mukaan päästökaupan piiriin kuuluvien toimipaikkojen (teollisuus) energiankäytöstä ja 226 GWh (61 %) energiapalveludirektiivin piiriin kuuluvien toimijoiden (teollisuus sekä yksityinen ja julkinen palveluala) energiankäytöstä. Lämmön ja polttoaineiden osuus vuosien 2010 ja 2011 energiakatselmustoiminnan kokonaissäästöstä yhteensä oli 284 GWh ja sähkön osuus 78 GWh (21 %). Energiatehokkuussopimusten vaikutusarvio on myös tehty erikseen päästökauppasektorille ja muulle energiankäytölle vastaavalla Energiapalveludirektiivin mukaisella jaottelulla kuin edellä on kuvattu liittyen energiakatselmustoiminnan arvioihin. Arvio sisältää elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen (teollisuus, yksityinen palveluala ja energia-ala) energiatehokkuussopimusten lisäksi kunta-alan, kiinteistöalan ja öljyalan (Höylä) energiatehokkuussopimukset. Näistä Höylän ja asuinkiinteistöjä koskevan sopimuksen piirissä syntyneet säästöt kohdistuvat pääasiassa kotitaloussektorille. Tulokset on esitetty taulukossa 8. Vuosien 2010–2011 energiansäästö yhteensä oli 3 299 GWh/v, mistä 2 667 GWh syntyi Energiapalveludirektiivin määritelmän mukaan päästökaupan piiriin kuuluvien toimipaikkojen (teollisuus, energia-ala) energiankäytöstä ja 632 GWh Energiapalveludirektiivin piiriin kuuluvien toimijoiden (teollisuus, yksityinen palveluala, kunta-ala, kiinteistöala, öljylämmityskiinteistöt) energiankäytöstä. Lämmön ja polttoaineiden osuus kokonaissäästöstä oli 1 371 GWh ja sähkön osuus 1 296 GWh. Sekä energiakatselmusten että energiatehokkuussopimusten toimenpiteiden aikaansaamasta sähkönsäästöstä aiheutuva hiilidioksidipäästöjen vähenemä on laskettu keskimääräisellä sähköntuotannon päästökertoimella 200 t/GWh. Lämmölle ja polttoaineille on käytetty palvelujen, kuntien ja kiinteistöjen kohdalla kerrointa 220 t/GWh, teollisuudessa kerrointa 280 t/GWh ja energiateollisuudessa kerrointa 290 t/GWh. Öljyalan sopimuksessa on käytetty kerrointa 267 t/GWh. 99 Energiakatselmuksissa päästöjen vähenemäksi saatiin 95 kt/v vuonna 2011 ajanjaksolle 2010–2011 laskettuna. Sopimuksissa vastaavaksi päästöjen vähenemäksi arvioitiin 807 kt/v. Taulukko 7. 2010 2011 Yhteensä 2010–2011 Yhteenveto energiakatselmusten vaikuttavuusarvioista 2010–2011 Säästö- Teollisuus, Teollisuus, vaikutus päästö- ei päästö- palve- kaupan pii- kaupan pii- lusektori Lämpö1 GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä GWh/v CO2 kt/v Lämpö1 GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä GWh/v CO2 kt/v Lämpö1 GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä rissä 2 rissä Kunnat 3 Yksityinen Yhteensä 52 73 13 13 151 19 21 3 7 51 72 94 16 20 202 19 68 25 55 3 9 4 12 51 144 6 13 3 5 27 74 67 12 17 171 20 121 18 127 3 22 4 25 44 294 25 34 6 13 78 146 161 28 37 372 39 42 6 8 95 GWh/v CO2 kt/v 1 Sisältää myös polttoaineet. 2 Energiakatselmusten vaikutusarvio on jaettu päästökaupan piirissä ja sen ulkopuolella olevaan ener- giankäyttöön Energiapalveludirektiivin määritelmän mukaisesti. Määritelmä eroaa olennaisesti taakanjakopäätöksen mukaisesta määrittelystä päästökauppasektorille sisältyvästä energiankäytöstä. Energiapalveludirektiiviin määritelmän mukaan päästökaupan alueelle kuuluu vain niiden toimipaikkojen energiankäyttö ja säästöt, jotka ovat päästökauppadirektiivin piirissä. Tämä on merkittävä ero taakanjakopäätöksen määritelmään, jossa kaikki ostoenergia (sähkö + kaukolämpö) ja siihen liittyvät säästöt sisältyvä päästökauppasektorille. 3 Sisältää sekä omien polttoaineiden käyttöön että ostoenergiaan (sähkö + kaukolämpö) kohdistuvat säästöt pois lukien päästökauppaan kuuluvien toimipaikkojen ko. säästöt. Ks. selite 2. 100 Taulukko 8. 2010 2011 Yhteensä 2010–2011 Yhteenveto energiatehokkuussopimusten vaikuttavuusarvioista 2010–2011 Säästö- Energiaval- Keskisuuri Energia- Palvelu- vaikutus tainen teolli- teollisuus teollisuus ala 1 Lämpö GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä GWh/v CO2 kt/v Lämpö1 GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä GWh/v CO2 kt/v Lämpö1 GWh/v Sähkö GWh/v Yhteensä GWh/v CO2 kt/v Kunnat Kiinteistöt Höylä Yhteensä Päästökaupan 2 suus piirissä 687 38 126 3 8 60 45 965 748 491 9 318 13 25 3 0 859 782 1 177 249 47 10 444 100 15 3 33 7 63 14 45 12 1 824 395 1 530 330 499 94 147 8 10 54 38 849 623 263 20 302 13 16 11 0 625 514 762 162 114 25 449 191 21 4 26 5 65 14 38 10 1 474 412 1 137 338 1 186 132 272 11 17 114 82 1 814 1 371 754 29 621 26 42 14 0 1 485 1 296 1 939 412 161 35 893 291 37 8 59 12 128 28 82 22 3 299 807 2 667 668 1 Sisältää myös polttoaineet. 2 Energiatehokkuussopimusten vaikutusarvio on jaettu päästökaupan alueelle ja sen ulkopuolella olevalle säästölle Energiapalveludirektiivin määritelmien mukaisesti. Määri- telmä eroaa olennaisesti taakanjakopäätöksen mukaisesta päästökauppasektorin määrittelystä. Energiapalveludirektiiviin määritelmän mukaan päästökaupan alueelle kuuluu vain niiden toimipaikkojen energiankäyttö ja säästöt, jotka ovat päästökauppadirektiivin piirissä. Tällöin ostoenergian (sähkö + kaukolämpö) säästöt eivät sisälly päästökauppasektorille muilla kuin päästökaupan piirissä olevilla toimipaikoilla. Tämä on merkittävä ero taakanjakopäätöksen määritelmään, jossa kaikki ostoenergiaan liittyvät säästöt sisältyvä päästökauppasektorille. Lähteet Adato Energia Oy ja ÅF-Konsult (2012). Measuring and evaluating the soft energy efficiency measures. Report 5 July 2012. Adato Energia Oy ja TTS Tutkimus (2008). Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006. Tutkimusraportti 2.10.2008. ISBN 978-952-9696-41-3. Build Up Skills (2012). BUILD UP Skills – Finland, Nykytilanteen analyysi. Intelligent Energy Europe Programme. Elokuu 2012. http://finland.buildupskills.eu/sites/default/files/BUILD%20UP%20Skills%20nykytilan%20 analyysi%20raportti%20FI_1209_FINAL_0.pdf CEN (2007): Saving Lifetimes of Energy Efficiency Improvement Measures in Bottom-up Calculations. CEN Workshop Agreement. CWA 15693:2007 E. April 2007. CEN/CENELEC (2010): Energy Efficiency and Savings Calculation, Top-down and Bottom-up Methods. The European Committee for Standardization (CEN) and the European Committee for Electrotechnical Standardization (CENELEC). Standardiluonnos prEN 16212. Joulukuu 2010. EA Energianalyse, Niras & Viegand Maagøe (2012): Evaluering af energiselskabernes energispareaktiviteter. Tanska 18.5.2012. Energy Saving Trust (2007): The role of education and schools in shaping energyrelated consumer behaviour. http://www.energysavingtrust.org.uk/uploads/documents/aboutest/Schools%20report.pdf Euroopan komissio (2010): Recommendations on Measurement and Verification Methods in the Framework of Directive 2006/32/EC on Energy End-Use Efficiency and Energy Services. European Commission, Directorate General for Energy. Preliminary draft excerpt, undated, distributed in July 2010. Euroopan unioni (2012): Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2012/27/EU) energiatehokkuudesta direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta. Euroopan unioni (2006): Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta. http://www.evaluate-energysavings.eu/emeees/en/countries/Finland/docs/l_11420060427fi00640085.pdf Forsblom M. (2011): Henkilökohtainen tiedonanto 14.11.2011. Liikenne- ja viestintäministeriö. Forster D., Buttazoni M., Eichhammer W., Faberi S., Falconer A., Greenleaf J., Harfoot M., Harmsen R., Köhler J., Ragwitz M., Rhiemeier J-M., Schleich J., Sensfuss F. ja Toro F. (2009): Quantification of the effects on greenhouse gas emissions of policies and measures. AEA Technology plc, Ecofys, Fraunhofer ISI, ISIS ja BSR Sustainability. A final report to the European Commission. Joulukuu 2009. Gynther L. (2009): Energiansäästön ja hiilidioksidipäästöjen vaikutusarviot taustaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuustoimikunta ja Motiva Oy. Taustaraportti lokakuu 2009. Raportti on saatavana vain sähköisessä muodossa. http://motiva.fi/files/2644/Energiansaaston_ja_hiilidioksidipaastojen_vaikutusarviot_taustaraportti_2009.pdf Gynther L., Suomi U., Elväs S., Koreneff G. ja Lehtilä A. (2010): Energiatehokkuusindikaattorit. Motiva Oy ja VTT. Loppuraportti 11/2010. Raportti on saatavana vain sähköisessä muodossa. http://www.motiva.fi/files/3942/Energiatehokkuusindikaattorit_Loppuraportti_2010.pdf Haakana, Maarit & Sillanpää Liisa. 1996. Palautteen ja säästöneuvonnan vaikutus energiankulutukseen. Vuorovaikutteinen vertailututkimus kotitalouksissa. VTT Rakennustekniikka ja Työtehoseura. LINKKI - Kuluttajien käyttäytymisen ja energiansäästön tutkimusohjelma. Julkaisu 16/1996. 138 s. Haakana M., Sillanpää L. ja Korhonen A. 1998. Käyttötapamuutosten pysyvyys ja siihen vaikuttaneet tekijät. Kulutuslukujen jälkiseuranta koetalouksissa. VTT Rakennustekniikka ja Työtehoseura. LINKKI 2 - Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma. Julkaisu 4/1998. 60 s. Hildén M. ja Mattinen M. (2011): Seurantajärjestelmäpäätöksen (280/2004/ EC) mukainen raportointi ja sen kehittäminen Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Raporttiluonnos 3.6.2011. Kalenoja H., Kivari M. ja Voltti V. (2009): Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. Esiselvitys. Tampereen teknillinen yliopisto, Strafica Oy ja Linea Konsultit Oy. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 7/2009. ISBN 978-952-243-021-2 (verkkojulkaisu). Kauppa- ja teollisuusministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Valtiovarainministeriö ja Ympäristöministeriö (2007): Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP). 26.6.2007. Khan J. (2006): Evaluation of the Energy Audit Programme in Finland. AID-EE Project, Energy Intelligence for Europe Program. April 2006. http://www.aid-ee.org/documents/012EnergyAuditProgramme-Finland.PDF Kiiskinen U., Vehko t., Matikainen K., Natunen S ja Aromaa A. (2008): Terveyden edistämisen mahdollisuudet – vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:1. Helsinki, 2008. 112 s. ISBN 978-952-00-2504-5 (PDF). 103 Lapveteläinen T., Pipatti R. ja Monni S. (2012). Kasvihuonekaasupäästöihin ja niiden vähentämiseen liittyvät nykyiset ja uudet raportointivaatimukset. Tilastokeskus ja Benviroc Oy. Loppuraportti 23.9.2012. Liikenne- ja viestintäministeriö (2012): Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020 - Seuranta 2012. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 23/2012. 978-952-243-325-1 (verkkojulkaisu). Liikenne- ja viestintäministeriö (2011): Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020 - Seuranta 2011. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 29/2011. 978-952-243-256-8 (verkkojulkaisu). Liikenne- ja viestintäministeriö (2010): Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020 - Seuranta 2010. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 28/2010. ISBN 978-952-243-172-1 (verkkojulkaisu). Liikenne- ja viestintäministeriö (2009): Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020. Liikenne- ja viestintäministeriön ohjelmia ja strategioita 2/2009. ISBN 978-952-243-066-3 (verkkojulkaisu). Helsinki 2009. Liikennevirasto (2012a). Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. Helsinki 2012. ISBN 978952-255-102-3, ISBN 978-952-255-103-0 (pdf). Liikennevirasto (2012b): Liikkumisen ohjauksen seuranta ja vaikutusten arviointi. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 40/2012. Helsinki 2012. ISBN 978-952-255-192-4. Lindroos T.J., Monni S., Honkatukia J., Soimakallio S. ja Savolainen I. (2012). Arvioita uusiutuvan energian lisäämisen vaikutuksista Suomen kasvihuonekaasupäästöihin ja kansantalouteen. VTT Technology 11. Espoo 2012. ISBN 978-951-38-7624-1. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T11.pdf Metsäpuro P., Liimatainen H., Rauhamäki H. ja Mäntynen J. (2011): Joukkoliikenteen energiatehokkuuden seuranta, raportointi ja kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, julkisen sektorin energiatehokkuuden tutkimuskokonaisuus, raportti 1-2011. ISSN: 1797-7673 (verkkojulkaisu). Mustajoki A. (2005): Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata? Julkaisija: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Tieteessä tapahtuu 2005:7. http://www.tieteessatapahtuu.fi/0705/mustajoki.pdf Monni S. (2010): Kansallisen ilmastopolitiikan vaikutusten arvioinnin kehittämistarpeet. Benviroc Oy. Ympäristöministeriön raportteja 7/2010, 80 s. ISBN 978-952-11-3740-2 (verkkojulkaisu). Julkaisu on saatavana vain sähköisessä muodossa. http://www.environment.fi/download.asp?contentid=116565&lan=fi Muttilainen J. (2012): Henkilökohtainen tiedonanto 20.11.2012. Senaatti-kiinteistöt. 104 Mäenpää I. (2010): Toimialoittaisen energiankulutuksen tietopohja ja luotettavuuden arviointi. Oulun yliopiston Thule-instituutti ja Suomen ympäristökeskus. Raporttiluonnos 16.11.2010. Nadel S. (2012): The Rebound Effect: Large or Small? American Council for an EnergyEfficient Economy (ACEEE). White paper. September 2012. http://aceee.org/files/pdf/white-paper/rebound-large-and-small.pdf Nissinen A., Heiskanen E., Perrels A., Berghäll E., Liesimaa V. ja Mattinen M. (2012). Ohjauskeinoyhdistelmät asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään – KUILU-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristö SY 11/2012. ODYSSEE-projekti (2008). Definition of Energy Efficiency Indicators in ODYSSEE data base. January 2008. http://www.odyssee-indicators.org/database/definition_indicators.pdf. Opinion Dynamics Corporation, Summit Blue, Jai J. Mitchell Analytics and Wirtshafter Associates (2010): Indirect Impact Evaluation of the Statewide Energy Efficiency Education and Training Program Volume I of IV. California Public Utilities Commission, Energy Division. Final Report, Study ID: CPU0014.01. Perrels A. ja Tuovinen T. (2012): The Effectiveness of Differentiation of the Finnish Car Purchase Tax according to Carbon Dioxide Emission Performance. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 168/2012. ISBN 978-952-274-014-4 (PDF). Helsinki 2012. Pilli-Sihvola E. (2011): Henkilökohtainen tiedonanto 30.11.2011. VTT. Rekola A. (2010): Kioton pöytäkirjan toimeenpanon ja ilmastopolitiikan seurannan kehittäminen ympäristöministeriön toimialoilla. Ympäristöministeriön ilmastoryhmän toimeksianto. Raportti 9.1.2010. Ei julkinen. Seppälä J., Mäenpää I., Koskela S., Mattila T., Nissinen A., Katajajuuri J-M., Härmä T., Korhonen M-R., Saarinen M. ja Virtanen Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009, 134 s. Suomen ympäristökeskus (SYKE). ISBN: 978-952-11-3460-9, ISBN 978-952-113460-9 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painettuna ISBN 978-952-11-3459-3 (nid.) Suvanto T., Anttila S. ja Moilanen P. (2009): Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitys. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Strafica Oy. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 30/2009. ISBN 978-952-243-072-4 (verkkojulkaisu). Suvanto T., Vilkman A ja Moilanen P. (2007): Tienkäyttömaksujen vaikutukset Suomessa. Esiselvitys. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Strafica Oy. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 35/2007. ISBN 978-952-201-899-1 (verkkojulkaisu). TEM (2009): Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. Energiatehokkuustoimikunnan mietintö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 52/2009. 105 Tilastokeskus (2011): Asumisen (kotitalouksien) energian kulutus –loppuraportti. Luonnos 30.6.2011. Tuomaala M. ym. (2012). Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. Tutkimusraportti. Aalto-yliopisto Energiatekniikan laitos. Aalto-yliopiston julkaisuja. Espoo. Tuominen A., Järvi T., Wahlgren I., Mäkelä K., Tapio P. ja Varho V. (2012): Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpidekokonaisuudet liikennesektorilla vuoteen 2050. Baselinekehitys, Urbaani syke vai Runsaudensarvi? VTT ja Turun yliopisto. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 15/2012. ISBN:978-952-243-316-9. Työ- ja elinkeinoministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtiovarainministeriö ja Ympäristöministeriö (2011): Suomen toinen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP-2). 27.6.2011. Valtioneuvoston kanslia (2011): Poliittisen päätöksenteon tietopohjan parantaminen – tavoitteet todeksi. Politiikkatoimien vaikuttavuusarvioinnin kehittämistyöryhmän raportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 8/2011. ISBN 978-952-5896-60-2 (Nid.). Vehviläinen I., Pesola A., Heljo J., Vihola J., Jääskeläinen S., Kalenoja H., Lahti P., Mäkelä K. ja Ristimäki M. (2010): Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt. Sitran selvityksiä 39. ISBN 978-951-563-739-0 (URL:http://www.sitra.fi). Vehviläinen I., Vanhanen J. ja Illman J. (2010): ERA17-toimintaohjelman alustavat vaikutus- ja kustannusarviot. Gaia Consulting Oy. 12.11.2010. http://era17.fi/wpcontent/uploads/2010/11/ERA17-alustavat-vaikutus-ja-kustannusarviot.pdf Väisänen H., Suomi U. ja Reinikainen E. (2012): Energiansäästötoimet energiatehokkuussopimuksissa - Säästölaskennan yleisiä pelisääntöjä. Työ- ja elinkeinoministeriö, Motiva Oy ja Insinööritoimisto Granlund Oy. http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/ → Tietoa sopimuksista → Sopimustoiminnan kulmakivet → Seuranta ja raportointi → Säästöjen laskenta → Energiansäästötoimet energiatehokkuussopimuksissa, Säästölaskennan yleisiä pelisääntöjä (pdf) Välipirtti K. L., Suvanto T. ja Moilanen P. (2011): Helsingin seudun ruuhkamaksu. Jatkoselvitys. Liikenne- ja viestintäministeriö, Valtiovarainministeriö ja Strafica Oy. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 5/2011. ISBN 978-952-243-214-8 (verkkojulkaisu). Ympäristöministeriö (2011): Ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatehokkuudesta. D3 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Annettu Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2011. 106 Liite 1: Toimenpiteet valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä (4.2.2010) A. Läpileikkaavat toimenpidealueet Toiminnan perusta • TP 1 36: Riippumaton asiantuntijataho arvioi vuonna 2011 toiminnan perustan ti• • • • • • lan energiansäästön ja energiatehokkuuden näkökulmasta. (TEM) TP 2: Energiatehokkuuden edistämisen organisointia kehitetään. (TEM) TP 3: Energiatehokkuus sisällytetään kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmiin osana kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta. (OPM) TP 4: Tiede–tutkimus–kehitys–innovaatiot-ketjun toimivuus varmistetaan uusien ratkaisujen aikaansaamiseksi ja kaupallistamiseksi. (TEM, OPM) TP 5: Vahvistetaan monitieteellistä tutkimusta, jossa eri tieteenalat kehittävät osaamistaan ja tuottavat perustietoa energiantarpeeltaan oleellisesti alhaisemman yhteiskunnan rakenteista, toiminnasta, kuluttajakäyttäytymisestä ja hyvinvoinnin luomisesta. (OPM, TEM) TP 6: Kehitetään energiatehokkuuden kehitystä kuvaavia mittareita eri aloille. (TEM) TP 7: Tehostetaan eri viranomaisten yhteistyötä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. (YM, LVM) Tutkimuksen ja innovaatioiden kehittäminen • TP 8: Käynnistetään energiatehokkuuden innovaatiotoimintaa edistävä, eri toimi• joiden verkosto, joka etsii, seuloo ja vie eteenpäin energiatehokkuuteen liittyviä kehitysideoita. (TEM) TP 9: Käynnistetään tutkimusohjelma tai hankekokonaisuus, jossa energiatehokkuudella on vahva asema. Käyttäytymiseen liittyvä tutkimus kytketään energiatehokkuusteknologian ja -innovaatioiden tutkimukseen. (TEM) Viestintä, neuvonta ja koulutus • TP 10: Kuluttajien energianeuvontajärjestelmä otetaan käyttöön ja nimetään toiminnalle valtakunnallinen koordinaatiokeskus. (TEM) • TP 11: Kehitetään korjausrakentamisen neuvontaverkostoa ja korjausrakentami• sen kokonaisvaltaista viestintää ottaen huomioon myös rakennusten energiatehokkuuden näkökulma. (YM) TP 12: Otetaan autokaupoissa käyttöön henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät. (LVM) 36 Toimenpiteitä (TP) ei ole numeroitu VNp:ssä. Tässä käytettävä numerointi vastaa VNp:n seurantaryhmän käyttämää numerointia. 107 • TP 13: Energiayhtiöt velvoitetaan antamaan energiankäytöstä palautetietoa kuluttajille. (TEM) • TP 14: Varmistetaan energiatehokkuuden ja energiansäästöosaamisen sisällyttäminen eri alojen ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen. (TEM, OPM) • TP 15: Eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään otettavaksi muualla käyttöön. (TEM) Julkinen sektori • TP 16: Julkinen sektori toimii vahvana esimerkkinä energiatehokkuuden edistä• • • misessä. (TEM) TP 17: Säädetään puitelaki ja asetukset julkisyhteisöjen energiatehokkuudesta ja pannaan ne ripeästi toimeen. (TEM) TP 18: Työ- ja elinkeinoministeriö laatii vuoden 2010 loppuun mennessä energiatehokkuussuunnitelman, joka palvelee mallina muita valtion organisaatioita ja kuntia. Muiden hallinnonalojen suunnitelmat valmistuvat vuoden 2012 aikana. (TEM) TP 19: Julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi noudattaen valtioneuvoston periaatepäätöstä kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. (TEM) B. Sektorikohtaiset toimenpidealueet Yhdyskuntarakenne • TP 20: Edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja. (YM) • TP 21: Edistetään seudullisten ilmasto- ja energiastrategioiden laadintaa sekä • • • niiden kytkentää aidosti maankäytön ohjaukseen ja liikennejärjestelmien kehittämiseen. (YM) TP 22: Päätöksenteon tueksi kehitetään yhteiseen käsitteistöön ja mittaristoon perustuvia yhdyskuntarakenteen kestävyyden arviointimenetelmiä. (YM) TP 23: Lisätään yhdyskuntarakenteen ohjauksen vaikuttavuutta. Kehitetään tähän liittyvää lainsäädäntöä sekä suunnittelun ja toteutuksen välineitä. (YM) TP 24: Lainsäädännöllä parannetaan suurten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen edellytyksiä ottaen huomioon kaikki kaavatasot. (YM) Rakennukset • TP 25: Uudisrakentamisen energiamääräyksiä tiukennetaan vaiheittain. (YM) • TP 26: Korjausrakentamista ja sen osana energiatehokkuuden parantamista tuetaan kannustavin ja kohdennetuin taloudellisin ohjaus- ja tukitoimenpitein. (YM) • TP 27: Asuntokohtaisten vesimittareiden asentamisesta uusiin rakennuksiin oh• • 108 jataan säädöksin. (YM) TP 28: Vaatimuksia ulotetaan korjausrakentamiseen uusittavana olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin pohjalta. (YM) TP 29: Rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönottoa edistetään. (YM) • TP 30: Korjausrakentamisen suunnittelun ja asiakaslähtöisen toteutuksen toimintamallien kehitystä ja käyttöön ottoa edistetään yhteistyössä rakennus- ja kiinteistöalan toimijoiden kanssa. (YM) Liikenne • TP 31: Olemassa olevan ajoneuvokannan uusiutumista nopeutetaan ja uuden • • • • markkinoille tulevan energiatehokkaan ajoneuvoteknologian (ml. sähköautot) käyttöönottoa edistetään. Keskeisiä toimenpiteitä ovat auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen kehittäminen (VM) sekä henkilöautojen energiatehokkuusmerkintöjen käyttöönotto (LVM). Toimenpiteet mitoitetaan niin, että ne eivät johda ajoneuvokannan kasvuun. TP 32: Joukkoliikennettä edistetään joulukuussa 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009–2015 pohjalta. Joukkoliikenteen rakenteita, laajuutta, laatua ja liityntäliikennettä kehitetään sekä toteutetaan joukkoliikennettä tukevia väyläinvestointeja. (LVM) TP 33: Tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään häiriöttömiksi hyödyntäen muun muassa älykkään liikenteen mahdollisuuksia. (LVM) TP 34: Laaditaan toimenpide- ja rahoitusohjelma kevyen liikenteen suosion lisäämiseksi ja otetaan käyttöön liikkumisen palvelukeskukset. (LVM) TP 35: Selvitetään tienkäyttömaksujen tarvetta ja vaikutuksia. (LVM, VM) Kotitaloudet ja maatalous • TP 36: Laitteiden energiatehokkuusvaatimuksia koskevat säädökset pannaan • • • • • • toimeen. Tehokas toimeenpano varmistetaan riittävällä tiedotuksella. (TEM) TP 37: Energiatehokkuuden edistämistä painotetaan maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa. (MMM) TP 38: Edistetään energiatehokkaiden laitteiden markkinoille tuloa ja selvitetään entistä tehokkaampien taloudellisten kannustimien käyttöönottoa energiatehokkuustoimenpiteiden lisäämiseksi. (TEM) TP 39: Huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista puolueetonta tietoa energiansäästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta koko energiajärjestelmämme huomioon ottaen. (TEM) TP 40: Huoneistokohtaisen energiankulutuksen mittaamisen ja seurannan menetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Kuluttajille annetaan vertailukelpoista palautetta energiankäytöstä ja siihen liittyvistä tehostamistoimista. (TEM) TP 41: Maatilojen energiaohjelmaa toteutetaan suunnitelmallisesti. (MMM) TP 42: Energiatehokkuusvaatimukset otetaan huomioon tuettavaa maatila- ja maaseuturakentamista koskevissa säädöksissä ja määräyksissä. (MMM) 109 Teollisuus ja palveluala • TP 43: Energia-alan yrityksiä koskevan, vuoden 2010 alusta voimaantulevan lain • • • • kattavalla toimeenpanolla varmistetaan energian käyttäjien energiatehokkuuspalvelut. (TEM) TP 44: Laajennetaan yritysten ja yhteisöjen energiatehokkuustukien käyttöalaa sekä kehitetään rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja. (TEM) TP 45: Energiatehokkuussopimuksia kehitetään aiempaa huomattavasti haastavammiksi ja laaja-alaisemmiksi ja ne kytketään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Sopimuksia tukevia katselmusmenettelyjä kehitetään edelleen. (TEM) TP 46: Tuotetaan malleja energiatehokkuuden sisällyttämiseksi erilaisiin hankintaprosesseihin ja hankintasopimuksiin. (TEM) TP 47: Käynnistetään selvitys taloudellisuuskriteereistä, joilla energian tuotannon uusinvestointeja ja loppukäytön investointeja voitaisiin paremmin verrata keskenään. (TEM) Seuraavat toimenpiteet on luettavissa VNp:n tekstiosassa, mutta eivät toimenpideluettelossa. Kuten VNp:n täytäntöönpanossa, myös tässä ne on kuitenkin käsittelyn helpottamiseksi esitetty numeroituina ja luettelomuodossa. Seuranta • TP 48: Ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä seuraa toimeenpano- ohjelman toteutumista ja vaikutuksia. Ensimmäinen tilannekatsaus toimeenpanon toteutumisesta tehdään keväällä 2011. Valtiontalous • TP 49: Tarvittaessa hallinnonalojen määrärahoja priorisoidaan ja kohdennetaan • • 110 uudelleen ottaen huomioon ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet. TP 50: Julkista rahoitusta suunnataan ensisijaisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä osaamisen parantamiseen. TP 51: Veroratkaisuissa painottuu energiansäästöön kannustaminen energiaverotuksen tasoa kehittämällä turvaten kuitenkin teollisuuden toimintaedellytykset. Liite 2: ERA17-toimenpiteet Energiatehokas maankäyttö • Päästölaskelmat ja kokonaisenergiatarkastelu osaksi kaavojen vaikutusten arvi• • • • • • • • • • ointia Energiatehokkuutta täydennysrakentamisella Erilaiset yhdyskunnat hiilidioksidipäästöjen lähteenä Yhdyskuntarakenteen hajaantumiselle rajoja Liikenteen suunnittelun ja kaavoituksen prosesseille parempi yhteistyö Kestävä liikkuminen suunnittelun lähtökohdaksi Liikkumisvyöhykkeet ohjaavat maankäytön ja liikkumisen suunnittelua Liikkumisen taloudellinen ja tiedollinen ohjaus muuttaa kuluttajakäyttäytymistä Energiaviisaiden alueiden kehittäminen on yhteistyötä Tietojärjestelmät yhteensopiviksi vertailukelpoisen aluetiedon ja luokittelun mahdollistamiseksi Kaupunginjohtajista suunnannäyttäjiä kestävien ja hiilivapaiden yhdyskuntien kehittämisessä Hajautettu energiantuotanto • Nollaenergiarakentamisen mahdollistava aurinkosähkövalmius tekee rakennuk• sista energian tuottajia Reaaliaikainen sähkönhinnoittelu tuo joustoa kulutukseen ja alentaa tuotantokapasiteetin tarvetta Rakentamisen ohjaus • Rakentamismääräysten roadmap mahdollistaa kiristyvien säännösten ennakoinnin • Korjausrakentamisen ohjaus rakentamismääräyksillä • Uudis- ja korjausrakentamisen sekä kiinteistönpidon palveluntuottajien pätevyys • • • • varmistaa korkean laadun Rakennusvalvonnan ennakoiva laadunohjaus ohjaa kuluttajia energiaviisaisiin valintoihin Rakennusten energiatodistus ja kiinteistötietojen rekisteri lisäävät ihmisten tietoisuutta rakennusten energiatehokkuusominaisuuksista Kannustimet motivoivat kuluttajia energiatehokkaisiin ratkaisuihin Verotus kannustaa rakennusoikeuden tehokkaaseen käyttöön 111 Kiinteistöjen käyttö ja omistus • • • • • Alueille ja rakennuksille ympäristöluokitukset ohjaamaan kuluttajavalintoja Kannustimet energiatehokkuuteen sitouttavat käyttäjät jo suunnitteluvaiheessa Kiinteistöalalle päästökauppajärjestelmä Energiaviisautta edistävien palveluiden ja toimintamallien lanseeraaminen Käyttö- ja kiinteistöpalvelut ajan tasalle Osaamisen kehittäminen • • • • • • 112 Tutkimus ja perusosaaminen yli hallinnon- ja tieteenalojen rajojen Korjausrakentaminen ja ylläpito – hajanaiset palvelut helpommin saataville Uusien ratkaisujen testaus, kehittäminen ja käyttöönotto Kuntien ERA17-toimintaohjelmat ja energiaviisaat strategiat Energiaviisaat valinnat tunnetuiksi rakentajille ja remontoijille Seurantaryhmän asettaminen Liite 3: ODYSSEE-tietokannan energiatehokkuusindikaattorit Makroindikaattorit Teollisuus 113 Liikenne 114 Kotitaloudet Palvelut ja maatalous Energiateollisuus (transformations) 115 Julkaistu: 12/2012. Tämä raportti on saatavana ainoastasan sähköisessä muodossa. Copyright Motiva Oy. Toimenpiteet Energiatehokkuus Seuranta Vaikuttavuus Energiatehokkuustoimenpiteden vaikuttavuuden arviointi - VNp 4.2.2010 12/2012 Urho Kekkosen katu 4–6 A PL 489 00101 Helsinki Puhelin0424 2811 Faksi 0424 281 299 www.motiva.fi
