docAvaa tiedosto
download 
Report Transcription
Avaa tiedosto
RUISKUT KERÄYKSEEN – Haittoja vähentävä työ ja sen hyödyt Eveliina Kari ja Eva Tawasoli Opinnäytetyö, syksy 2015 Diakonia-ammattikorkeakoulu Hoitoalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK) 2 TIIVISTELMÄ Kari, Eveliina & Tawasoli, Eva. Ruiskut keräykseen – Haittoja vähentävä työ ja sen hyödyt. Helsinki, syksy 2015, 55 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kaksiosainen produktio, jota voi hyödyntää materiaalina päihdehoitotyössä. Produktiota varten tehtiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka avulla saatiin tietoa haittoja vähentävästä työstä ja sen hyödyistä. Tarkoituksena oli produktion kautta antaa terveysneuvontapisteen lähiseudun asukkaille tietoa haittoja vähentävästä työstä, neulojen vaihto-ohjelmasta sekä terveysneuvontapisteiden toiminnasta. Lisäksi tavoitteena oli informoida terveysneuvontapisteiden asiakkaita puhtaiden pistovälineiden tärkeydestä sekä käytettyjen neulojen ja ruiskujen kierrättämisen tärkeydestä. Kirjallisuuskatsausta varten tehtiin kirjallisuushaku Pubmed-, Medic- ja Cinahltietokannoista. Aineistoa kerättiin myös manuaalisesti. Aineisto sisälsi neljä suomenkielistä ja neljä kansainvälistä lähdettä. Kirjallisuuden haku rajattiin vuosiin 2010–2015. Poikkeuksena oli Medic-tietokanta, josta haettiin artikkeleita vuosilta 2007–2015. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat haittoja vähentävän työn olevan hyödyllistä ja kustannustehokasta yhteiskunnalle. Neulojen vaihto-ohjelma ehkäisee merkittävästi infektioita suonensisäisten huumeiden käyttäjillä sekä tukee rajoittavaa huumepolitiikka. Produktio koottiin kirjallisuuskatsauksen tulosten pohjalta. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käytettiin muita luotettavia lähteitä kuten hoitoalan oppikirjoja sekä tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Produktion alustavista versioista pyydettiin palautetta yhteistyökumppanin Stoorin & Sallin taholta. Saadun palautteen perusteella opas muokattiin lopulliseen muotoon. Asiasana: päihdetyö, huumeiden käyttö, infektiot, ympäristöhaitat 3 ABSTRACT: Kari, Eveliina & Tawasoli, Eva. Needles for recycling – Harm reduction and its benefits. Helsinki, Autumn 2015, 55 pages, 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences. Degree program in nursing, Option in health care. Degree: Public Health Nurse. The aim was to create a two-piece production which can be used as a material in substance abuse nursing. The purpose of this thesis was to find information about harm reduction by using a literature review. The purpose was to give information about harm reduction, the needle exchange program and the substance abuse services to the local people near the substance abuse service clinic. The aim was also to give information to the intravenous drug users about the importance of using clean needles and recycling them. In the literature review we searched for literature on Pubmed-, Medic- and Cinahl- databases. Besides that we searched for literature manually. The final material included four Finnish and four international sources. The literature search was limited to the years 2010–2015. However the search from Medicdatabase was limited to the years 2007–2015. All of the literature review’s results demonstrate that harm reduction is useful and cost-effective for society. The needle exchange program prevents intravenous drug users from infections significantly and supports the restrictive drug policy. The production was made based on the results of the literature review. We also used reliable literature, like nursing textbooks and recent scientific research articles. We sent the first version of the production to our partner Stoori & Salli and asked for feedback. We made the final version of the production by using the feedback. Keywords: harm reduction, intravenous drug user, infections, environmental hazards 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................... 6 2 HUUMAUSAINEPOLITIIKKA SUOMESSA ...................................................... 8 3 HAITTOJA VÄHENTÄVÄ TYÖ......................................................................... 9 3.1 Matala kynnys ......................................................................................... 10 3.2 Terveysneuvontapistetyö......................................................................... 11 3.3 Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma ....................................................... 12 3.4 Ympäristötyö ........................................................................................... 14 4 SUONENSISÄISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT INFEKTIOT ... 15 4.1 Huumeiden käyttö infektioiden leviämisen näkökulmasta ....................... 15 4.2 Pistokohdan paikalliset infektiot ............................................................... 16 4.3 C-hepatiitti ............................................................................................... 17 4.4 HIV .......................................................................................................... 18 5 PRODUKTION TOTEUTUS ........................................................................... 20 5.1 Suunnittelu .............................................................................................. 20 5.2 Yhteistyökumppani .................................................................................. 21 5.3 Produktion tarkoitus ja tavoitteet ............................................................. 22 5.4 Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ................................................................... 23 5.5 Kirjallisuuskatsauksen tulokset ................................................................ 26 5.5.1 Hyödyt huumeiden käyttäjän näkökulmasta ...................................... 26 5.5.2 Hyödyt yhteiskunnan näkökulmasta ................................................. 28 5.6 Toteutus .................................................................................................. 29 6 POHDINTA .................................................................................................... 30 6.1 Opinnäytetyön prosessi ........................................................................... 30 6.2 Luotettavuus ja eettisyys ......................................................................... 31 6.3 Ammatillinen kasvu ................................................................................. 32 7 JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................................... 33 LÄHTEET .......................................................................................................... 36 5 LIITTEET LIITE 1: Kirjallisuuskatsauksen aineisto LIITE 2: Infolehtinen LIITE 3: juliste 6 1 JOHDANTO Päihteiden liikakäyttö on yksi suomalaisen yhteiskunnan perusongelmista, joka reflektoituu sosiaali- ja terveysalan päivittäiseen toimintaan. Sosiaali- ja terveysalan kaikissa toiminnoissa on kiinnitettävä huomiota muun muassa päihteiden käytön ehkäisyyn sekä avun tarjontaan päihdehaittojen vähentämisessä (ETENE 2015, 38). Suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyvien välineiden yhteiskäyttö on suurin yksittäinen riskitekijä veriteitse tarttuvien infektioiden leviämiselle (ECDC & EMCDDA 2011, 3). Puhtaiden pistovälineiden jakaminen huumeiden käyttäjille kuuluu haittoja vähentävään päihdetyöhön. Välineiden jakaminen auttaa estämään tartuntatautien leviämistä ja siten vähentää inhimillistä kärsimystä huumeiden käyttäjillä. (Salminen 2007, 15.) Haittoja vähentävä päihdetyö on parempi kuin sairauden hoitaminen. Tartuntatautien ja niistä aiheutettujen ongelmien hoitaminen maksaa valtiolle huomattavasti enemmän kuin tartuntatautien ehkäisy, joten puhtaiden pistoneulojen jakaminen on kansantaloudellisesti merkittävää. (Salminen 2007, 15.) Haittoja vähentävän työn avulla pyritään auttamaan yksilöä hallitsemaan sekä parantamaan omaa terveyttään. Terveyden edistämisessä tiedon ja tuen antaminen sekä neuvonta ovat olennaisissa rooleissa. Haittoja vähentävän työn avulla on mahdollisuus edistää päihteettömiä elintapoja ja vähentää huumeiden käytön riskejä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015; ECDC & EMCDDA 2011, 5.) Päihdetyössä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä päihdehuollon erityispalvelut toimivat terveydenhuollon yhteistyössä. palveluissa Päihdehuollon ennaltaehkäisevän osaamista työn tarvitaan aloittamiseksi jo varhaisessa vaiheessa. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2007, 12.) Opinnäytetyömme on kaksiosainen produktio. Teimme matalan kynnyksen päihdepalvelujen ympäristön asukkaille infolehtisen ja suonensisäisten 7 huumeiden käyttäjille julisteen. Käytimme produktion sisällön suunnittelussa apuna kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyömme oli työelämälähtöinen ja yhteistyökumppanimme oli Stoori & Salli. Olemme kiinnostuneita päihde- ja mielenterveystyöstä. Tämä opinnäytetyö mahdollisti meitä asiakasryhmään tutustumaan syvemmin. päihde- ja mielenterveystyöhön Yhteistyökumppanimme tavoitteisiin sekä kuuluu ympäristötyön edistäminen. Stoori & Salli pyrkii tulevaisuudessa järjestämään yhteisen talkootapahtuman erityispäiväkeskuksen asiakkaille, lähiympäristön asukkaille ja toimijoille. Talkootapahtuma mahdollistaa lähiseudun asukkaiden tutustumisen yhteistyökumppanimme toimintaan ja asiakasryhmään paremmin. Tarkoituksena oli jakaa produktiossa talkootapahtuman yhteydessä. tuotettua infolehtistä eteenpäin 8 2 HUUMAUSAINEPOLITIIKKA SUOMESSA Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi Suomen huumausainepolitiikkaa, joka perustuu valtioneuvoston vuosille 2012–2015 laatimaan periaatepäätökseen huumausainepolitiikasta sekä vuonna 1997 hyväksyttyyn huumausainestrategiaan. Huumausainepolitiikka toteutuu eri hallinnonalojen yhteistyöllä. Suomessa huumausainepolitiikan toteutuksessa on huomioitu ja noudatettu Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineiden vastaisia päätöksiä sekä sopimuksia. (Varjonen 2015, 13.) Suomessa on käytössä rajoittava huumausainepolitiikka, joka tarkoittaa sitä, että lain mukaan huumeiden käyttö ja hallussapito on kiellettyä ja rangaistavaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a.). Huumausainepolitiikan tavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä sekä leviämistä ja samalla minimoida huumeiden käytöstä johtuvia haittoja. Käytännön tasolla pyritään lisäämään huumeiden käyttäjille tarkoitettuja matalan kynnyksen palveluja ja edelleen madaltamaan hoidon kynnystä sekä poistamaan hoitoon hakeutumisen esteitä. (Varjonen 2015, 13–22.) Päihdehuollon tukena on päihdehuoltolaki (41/1986), jonka mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä haittoja. Lisäksi tavoitteena on edistää päihteiden käyttäjien ja heidän läheistensä toimintakykyä sekä turvallisuutta. Päihdepalvelujen laatusuositusten (Lehto & Parjanne 2002, 3) laatimisessa on lähdetty ajatuksesta, että haittoja vähentävä työ tulisi olla huomioituna kaikissa kunnan päätöksissä. 9 3 HAITTOJA VÄHENTÄVÄ TYÖ Haittoja vähentävä työ täydentää lähestymistapoja, jotka pyrkivät estämään tai vähentämään huumeidenkäyttöä (IHRA, i.a.). Realistisesti ajatellen huumeiden käyttöä joka tapauksessa ilmenee ja huumeetonta yhteiskuntaa on mahdoton saavuttaa. Tämän ympäröivälle takia on tärkeä yhteiskunnalle keskittyä aiheutuvien huumeiden käyttäjille haittojen minimointiin. ja Haittoja vähentävällä työllä voi torjua muun muassa huumekuolemia, tartuntatauteja, syrjäytymistä, rikollisuutta sekä alakulttuurien voimistumista. (Törmä 2009, 23.) Huumeiden käytön yhteydessä haittoja vähentävällä työllä pyritään vähentämään huumeiden käytöstä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi pistovälineiden vaihto, opioidikorvaushoito sekä terveys- ja palveluneuvonta. (Kotovirta & Tammi 2012, 154.) Tilanteessa, jossa ihminen ei pysty lopettamaan huumeiden käyttöä, haittoja vähentävä työ on ainoa mahdollinen keino auttaa ja vähentää huumeiden käytöstä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia (Kotovirta & Tammi 2012, 154). Haittojen vähentämisen lähestymistapoja voi useimmiten toteuttaa helposti ja edullisesti. Maailmassa, jossa ei tule koskaan olemaan riittävästi varoja, hyöty maksimoituu, kun valitaan halpa ja tehokas menetelmä kalliin ja vähävaikutteisen menetelmän sijaan. (IHRA i.a.) Päihteiden käyttö ei tulisi olla este palveluiden piiriin pääsemiselle. Lisäksi ei ole hyödyllistä puhua erikseen haittoja vähentävästä ja kuntouttavasta työstä. Alun perin korvaushoitoasetus vahvisti tätä jakoa, mutta päivitetystä korvaushoitoasetuksesta (33/2008) palvelujen jako poistettiin. Päivitetystä asetuksesta huolimatta käytännössä haittoja vähentävästä korvaushoidosta on edelleen vaikea lääkkeettömään päästä hoitoon kuntouttavan tai korvaushoitoon, terveysneuvonnan hoitopalveluihin. (Kaukonen, 2012.) korvaushoidosta asiakkuudesta muihin 10 Kaikessa ihmistyössä olennaisia lähtökohtia ovat ihmisarvon kunnioitus, osallisuus, luottamus, suvaitsevaisuus ja vastuullisuus (Kaukonen, 2012). Haittoja vähentävään työhän liittyy vahvasti ihmisoikeuskysymykset sekä huumeiden käyttäjien oikeus saada asianmukaisia palveluita. Huumeiden käyttäjiä voidaan vastuuttaa, jolloin heille annetaan tietoa huumeiden vaikutuksista, tartuntataudeista, turvallisemmista pistokäytännöistä sekä muusta asiaan liittyvästä. Huumeiden käyttäjät voivat olla itse keskeisessä asemassa haittoja vähentävässä huumetyössä, ja esimerkiksi vertaistoiminnassa huumeiden käyttäjiä voidaan ottaa työskentelemään matalan kynnyksen toimipisteisiin. Vertaistoiminnan avulla voidaan myös tavoittaa huumeiden käyttäjiä, jotka eivät itse halua huumepalveluiden asiakkaiksi. Lisäksi vertaistoiminnan kautta huumeiden käyttäjä saa mahdollisuuden päästä mukaan työyhteisöön. (Ovaska 2009, 219.) 3.1 Matala kynnys Matala kynnys on ilmaisu, jonka avulla kuvaillaan ryhtymistä johonkin helposti ja vaivattomasti. Hoitoalalla matala kynnys liitetään yleisimmin päihdetyön palveluihin. Monet huumeiden käyttäjille tarkoitetut palvelut toimivat matalan kynnyksen periaatteella. (Törmä 2009, 164.) Osassa matalan kynnyksen hoitopalveluissa toiminta on anonyymia (Havio ym. 2009, 102). Matalan kynnyksen tarve hoitojärjestelmässä korostuu, koska normaalikynnys hoitoon pääsemiselle on korkea (Törmä, 2009, 129). Päihdehuoltolain (41/1986 8§) mukaisesti päihdehuollon palvelut on järjestettävä siten, että niiden piiriin voidaan hakeutua suoriutumista oma-aloitteisesti tuetaan. Hoidon on ja niin, että perustuttava asiakkaan itsenäistä luottamuksellisuuteen. Toiminnassa on otettava ensisijaisesti huomioon päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä etu. Matalan kynnyksen toteuttamiseksi asiakkaalta ei pitäisi lähtökohtaisesti vaatia sitoutumaan sellaisiin hoitojärjestelmän tavoitteisiin, jotka vaativuuden takia 11 sulkevat pois osan päihdeongelmaisista. Palvelujen saaminen ei myöskään pitäisi edellyttää merkittäviä muutoksia asiakkaalle. (Törmä 2009, 36.) Sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa ehdotetaan muun muassa matalan kynnyksen ja yhden oven periaatteen korostamista. Käytännössä tämä tarkoittaa mielenterveys- ja päihdepalvelujen yhdistämistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 22.) Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tavoitteena on vahvistaa asiakkaan asemaa. Suunnitelman toteutus edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöihin, resurssien kohdentamista mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä työntekijöiden osaamisen kehittämistä koulutuksella. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 19.) 3.2 Terveysneuvontapistetyö Terveysneuvontapiste on paikka, jossa huumeiden käyttäjälle tai tämän läheiselle tarjotaan mahdollisuutta tukikeskusteluihin, palveluohjaukseen, sosiaali- ja terveysneuvontaan sekä pieniin hoitotoimenpiteisiin (Kotovirta & Tammi 2012, 159). Terveysneuvontapisteessä asiakkaita voidaan ohjata edelleen muualle hoitoon ja auttaa palveluihin hakeutumisessa (Salminen 2007,15). huumeiden Suomalaisen käyttäjiin terveysneuvontatoiminnan kontakti ja luottamus taustalla eikä on heiltä saada vaadita elämäntapamuutosta (A-klinikkasäätiö 2014). A-klinikkasäätiö perusti Suomen ensimmäisen terveysneuvontapiste Vinkin Helsinkiin vuonna 1997 (A-klinikkasäätiö, 2014). Pisteessä vaihdettiin suonensisäisten huumeita käyttäville steriilejä pistovälineitä sekä tarjottiin terveysneuvontapalveluita (Salminen 2007, 15). Nykyään terveys- ja sosiaalineuvontapisteitä on noin viisikymmentä (A-klinikkasäätiö, 2014) ja toimintaa on laajennettu yli 35 paikkakunnalle (Kotovirta & Tammi 2012, 160). Pisteissä on mahdollista vaihtaa likaiset käyttövälineet kuten neulat ja ruiskut puhtaisiin. Asiointi tehdään nimettömänä ja se on käyttäjille täysin ilmaista. (Helsingin Diakonissalaitos i.a.b.) 12 Terveysneuvontaa toteutetaan myös kenttätyönä. Liikkuva terveysneuvontayksikkö on yksi kenttätyön muodoista. Kenttätyön avulla on mahdollista tavoittaa palvelujärjestelmän ulkopuolella olevia huumeiden käyttäjiä ja ohjata heitä palvelujärjestelmän piiriin. (Varjonen 2015, 98; Helsingin Diakonialaitos i.a.c.) Toiminnan tavoitteena on madaltaa huumeiden käyttäjien kynnystä hakeutua hoitopaikkoihin sekä ehkäistä ja vähentää infektioiden leviämistä huumeiden käyttäjien ja muun väestön keskuudessa. Liikkuva terveysneuvontayksikön palvelut ovat muun muassa neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma, hiv-testaus, terveysneuvontatyö, rokotukset, sairaanhoidolliset toimenpiteet sekä palveluohjaus. (Helsingin Diakonialaitos i.a.c.) Terveysneuvontatyö vaikuttaa merkittävästi huumeiden käytöstä aiheuttavien haittojen vähentämiseen sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseen (Sosiaali ja terveysministeriö 2012, 17). Terveysneuvontapistetyön toimintaa voidaan pitää eettisesti ongelmallisena. Aluksi toiminta aiheutti vastustusta ja toiminnan epäiltiin olevan ristiriidassa lain kanssa sekä jopa edistävän huumeiden käyttöä. (Lindberg & Suhonen 2012, 58; Törmä 2009, 30.) Huumausainelain (373/2008) mukaan huumausaineiden käyttö sekä käytettyjen välineiden hallussapito on laitonta, mutta tästä huolimatta on laillista antaa huumeidenkäyttäjille pistosvälineitä käytettäväksi heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi. Suonensisäisten huumeiden käyttäjille suunnatun terveysneuvonnan sekä neulojen ja ruiskujen vaihdon järjestäminen kuuluu perusterveydenhuollon velvoitteisiin ja on osa vuonna 2004 säädettyä tartuntatautiasetusta (Salminen 2007,15). Tartuntatautiasetuksen päivittämisen ansiosta terveysneuvontapistetyö tuli hyväksyttävämmäksi (Lindberg & Suhonen 2012, 58). 3.3 Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmaa toteutetaan pääsääntöisesti neulojen ja ruiskujen vaihtopisteissä, joissa asiakkaat voivat hakea puhtaita pistovälineitä anonyymina (Hirvonen terveysneuvontaa, 2014). Pisteissä B-hepatiittirokotuksia, tarjotaan muun mahdollisuus muassa HIV- ja 13 hepatiittitestaukseen tai laboratoriolähetteen saamiseen, pienten haavojen hoitoa ja hoitoon ohjausta (Havio ym. 2009, 102). Käytetyt pistovälineet voi palauttaa neulojen ja ruiskujen vaihtopisteisiin tai muihin neulojen keräyspisteisiin. Esimerkiksi Helsingissä huumeneuloille on järjestetty niin sanottuja ”keräyspönttöjä”, joita on sijoitettu muun muassa yleisiin vessoihin ja puistoihin. (Hirvonen 2014.) Suomessa todettiin 1990-luvulla suonensisäisesti huumeita käyttävien HIVepidemia, jonka myötä terveysneuvontaa ja pistovälineiden vaihtotoimintaa alettiin laajentamaan. Tutkimukset osoittavat, että suonensisäisten huumeiden käyttäjien joukossa puhjennut HIV-epidemia laantui nopeasti. Myös C-hepatiitin esiintyvyys on laskenut Suomessa useassa ikäryhmässä. Terveystoimintapalveluiden määrän nousun ja ilmaantuvuuden laskun välillä on selkeä ajallinen yhteys. (Salminen, 2007,15; Kotovirta & Tammi 2012, 157.) Vuonna 2003 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan apteekkien kautta myytiin 600 000 neulaa tai ruiskua vuodessa. Vuonna 2011 terveysneuvontapisteissä asioi noin 11 500 asiakasta anonyymisti sekä pisteissä vaihdettiin 3,5 miljoonaa pistosvälinettä. Asiakaskäyntejä oli noin 85 000 ja pistosvälineitä vaihdettiin 309 kappaletta ihmistä kohden. Eniten käyntejä oli Helsingin (noin 8 350 asiakasta), Vantaan (noin 900 asiakasta), Turun (noin 890 asiakasta), Espoon (noin 825 asiakasta) ja Tampereen (noin 568 asiakasta) terveysneuvontapisteissä. (Varjonen 2015, 95–96.) Nykyaikana neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmia toteutetaan kaikissa Euroopan unionin maissa. Sen sijaan haittoja vähentävää toimintaa tarjoavat matalan kynnyksen yksiköt ovat edelleen kiistanalaisia ja päässeet vakiintumaan vain paikallisesti. (Törmä 2009, 28.) Kun palveluita tuodaan yhteisöjen keskuuteen, on tärkeää antaa paikallisille tarvittavaa tietoa neulojen ja ruiskujen vaihtoohjelman tavoitteista sekä tehokkuudesta (NICE 2014, 25). 14 3.4 Ympäristötyö Olemme tutustuneet ympäristötyön käsitteeseen ja tarkastelleet aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Olemme tutkineet ympäristötyötä päihdealan näkökulmasta ja viitanneet tässä osiossa muun muassa nimby-ilmiöön sekä päihteiden käyttäjien aiheuttamiin esteettisiin haittoihin ympäristölle. Tässä kappaleessa keskitymme erityisesti Stoorissa & Sallissa tapahtuvaan ympäristötyöhön. Ympäristötyö on yhteistyötä eri päihdepalveluiden, päihteidenkäyttäjien ja lähiseudun asukkaiden kesken (Kopomaa & Peltonen 2008, 10; Hampunen 2014). Meidän opinnäytetyömme näkökulmasta ympäristötyön tavoitteena on sopeuttaa haastavat palvelut, kuten päihdealan palveluyksikkö, ja niiden asiakkaat lähiympäristön asukkaiden ja toimijoiden arkeen. Ympäristötyössä pyritään ennaltaehkäisemään ongelmia sekä huolehtimaan alueen turvallisuudesta ja rauhallisuudesta. Asuinaluelähtöisen ympäristötyön tavoitteena on vaikuttaa myös ympäristön asukkaiden ja asukasyhdistysten asenteisiin. Ympäristötyössä olennaista on työskennellä kiinteästi ja avoimesti yhteistyössä lähiympäristön kanssa. Ympäristötyön kannalta olisi hyödyllistä, että suuri osa ympäristön asukkaista olisi mukana toiminnassa. Tämä mahdollistaisi palveluyksikön integroitumisen ympäristöönsä. (Asunto ensin, irti asunnottomuudesta -työryhmä i.a.) Päihteiden käyttäjät voivat aiheuttaa ympäristössä erilaisia haittoja. Lievimmillään haitat voivat olla esteettisiä, jolloin ne vaikuttavat asukkaiden viihtyvyyteen ja alueen imagoon. Esteettisenä haittana voidaan pitää esimerkiksi päihtyneiden henkilöiden näyttäytymistä ja kerääntymistä julkisilla alueilla. Konkreettisempana haittana voidaan pitää päihteiden käyttäjien roskaamista ja likaamista. Haitat vähentävät viihtyvyyttä ja ympäristön hoidon kuluja. Haitat voivat olla esimerkiksi ympäristöön jätetyt huumeruiskut ja neulat, rikollisuus, päihteiden käyttäjien uhkaava käytös ja häiriökäyttäytyminen. (Törmä ym. 2007, 15.) 15 Huumehoitoyksiköihin suhtaudutaan usein vastustavasti eikä niitä tai huumeiden käyttäjiä toivota omaan asuinympäristöön. Ihmisten tuntema pelko huumeyksiköitä ja niissä käyviä kohtaan on suurin syy huumehoitoyksiköiden vastustukseen. (Hietaranta 2009, 8–9.) Nimby-käsite on lyhenne sanoista Not in my backyard. Nimby-ei meidän pihallemme -ilmiö viittaa lähiseudun asukkaiden negatiivisiin asenteisiin ja vastustukseen oman naapuruston ei toivottuja toimintoja kohtaan. Nimbyilmiössä tavallisesti vastustajat luulevat toiminnan aiheuttavan heille vain haittoja ja näkevät hyödyn kohdistuvan ulkopuolisille tahoille. Vastustajat eivät välttämättä vastusta itse toimintaa, vaan kokevat, että se sopii paremmin mihin tahansa muualle kuin omalle lähialueelle. (Kopomaa & Peltonen 2008,10–11.) Helsingin Itäkeskuksessa tehdyssä kysely-tutkimuksessa 9 prosenttia vastanneista koki päihteiden käyttäjistä aiheutuvan melko paljon haittaa ja 17 prosentin mielestä jonkin verran haittaa. (Törmä ym. 2007, 18–23). 4 SUONENSISÄISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT INFEKTIOT 4.1 Huumeiden käyttö infektioiden leviämisen näkökulmasta Yleisimmin suonensisäisesti käytettyjä aineita ovat stimulantit (amfetamiini) ja opioidit. (Forsell & Nurmi 2014, 11). Huumausaineiden ongelmakäyttäjien määrää arvioidaan Suomessa amfetamiinien ja opiodien ongelmakäyttäjien määrällä. Amfetamiinien ongelmakäyttäjien määrä oli vuonna 2012 11000– 18000 ja opioidien 13000–15000. (Varjonen 2015, 48–56.) Tutkimuksen mukaan valtaosalla suonensisäisesti huumeita käyttäneistä päihdepalvelunasiakkaista oli ollut pistovälineiden yhteiskäyttöä (Forsell & Nurmi 2014, 11). Tartuntariski on sitä suurempi, mitä isompi määrä taudinaiheuttajaa pääsee ihmisen elimistöön. Myös huumeiden käyttäjän elinympäristö ja elintavat lisäävät altistusriskiä. (Ristola 2012, 170.) 16 Huumeiden käyttö suonensisäisesti altistaa erilaisille infektioille. Infektion aiheuttajat voivat olla peräisin huumeiden käyttäjän omasta kehosta, likaisista pistovälineistä tai mikrobeilla saastuneista huumeista. Tavallisin syy infektiolle on yhteisten pistovälineiden käyttö. (Ristola 2012, 170.) Veriteitse leviäviä taudinaiheuttajia ovat HI-virus sekä hepatiittivirukset B, C ja D (Ristola 2012, 170). Tässä työssä käsittelemme näistä HI-virusta ja C-hepatiittia, jotka ovat työmme kannalta keskeisimpiä. 4.2 Pistokohdan paikalliset infektiot Säännöllisesti suonensisäisiä huumeita käyttävillä on riski saada pistopaikkoihinsa paikallinen infektio. Paikalliselle infektiolle altistavat likaiset pistovälineet ja huono hygienia pistotilanteessa. Pistokohdan infektion aiheuttaja on tavallisemmin peräisin omalta iholta ja aiheuttajia ovat muun muassa stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. (Ristola 2012, 175.) Infektion merkkejä ovat punoitus, kuumoitus, turvotus ja kipu infektoituneessa kohdassa. Infektioriskiä lisää valtimoon osuneen pistoksen aiheuttama verenvuoto kudoksiin ja tulehtuneen ihon lävitse pistäminen. Hoitamaton infektio voi levitä ympäröiviin kudoksiin, mikä aiheuttaa hengenvaaran. Levinneeseen infektioon liittyy useimmiten kuumetta, yleistilan laskua ja huonovointisuutta. Lievän pistokohdan infektion voi hoitaa suun kautta annettavilla antibiooteilla, sairaanhoitoon. (Ristola mutta 2012, infektion 175.) levitessä Bakteerit kuuluu voivat levitä potilas likaisista pistovälineistä tai aikaisemmin infektoituneesta pistopaikasta verenkiertoon ja aiheuttaa verenmyrkytyksen eli sepsiksen. Verenkiertoon levinneet bakteerit voivat edelleen levitä muihin kudoksiin. Infektiopesäkkeitä voi kehittyä selkärankaan, luustoon, niveliin ja pernaan. (Ristola 2012, 176.) Sydänläppiin edetessä voi bakteeri-infektio aiheuttaa sydämen läppien ja sisäkalvon infektion eli endokardiitin. Oireina voi olla kuumeilu, yleinen sairauden tunne, laihtuminen ja yöhikoilu. Jos endokardiitti vaurioittaa 17 sydänläppää, läpän toiminta häiriintyy ja seurauksena on läppävika. Läppävika voi hoitamattomana johtaa sydämen vajaatoimintaan. Endokardiitti hoidetaan aina sairaalassa suonensisäisellä antibiootilla. (Kettunen 2014.) Infektion aiheuttaja voi olla peräisin pistettävän aineen valmistukseen käytettävistä välineistä tai aineista. Tällöin hoito voi olla vaikeaa, sillä useimmat antibiootit eivät tehoa ympäristöstä saatuihin bakteereihin. (Ristola 2012, 176.) Infektioiden vaatimat pitkät hoitojaksot voivat olla vaikeita toteuttaa potilaan ollessa päihteiden käyttäjä, eikä hoidon keskeytyminen suunniteltua aikaisemmin ole harvinaista (Ristola 2003). 4.3 C-hepatiitti C-hepatiittivirus (HCV) tarttuu herkästi veren välityksellä ja tartuntaan riittää hyvin pieni annos virusta. On arvioitu, että C-hepatiitti on Suomessa kymmenen vuoden kuluttua merkittävä rasite terveydenhuollolle. Arvion mukaan Chepatiitti-infektioista tulee seuraavien 20 vuoden kuluessa merkittävä kansanterveydellinen ja taloudellinen uhka. (Leinikki 2009.) C-hepatiitti tarttuu veren välityksellä. Kehittyneissä maissa tartunnat liittyvät useimmiten päihteiden käyttöön ja Suomessa tavallisin syy C- hepatiittitartuntoihin on pistovälineiden yhteinen käyttö. C-hepatiitin on todettu tarttuvan huonosti seksin välityksellä. (Ristola 2012, 173.) C-hepatiitin itämisaika vaihtelee kolmesta viikosta neljään kuukauteen. Alkuvaiheessa tauti on yleensä vähäoireinen, ja joillain sairastuneista voidaan todeta lievää keltaisuutta. (Ristola 2012, 173.) C-hepatiitti aiheuttaa useimmiten vähäoireisen ohimenevän maksatulehduksen, mutta C-hepatiitin kantajalla maksan vaurioitumisen riski ajan myötä kasvaa (Leinikki 2009). C-hepatiitin kantajiksi jää arviolta 70–80 prosenttia tartunnan saaneista. C-hepatiitin kantajalla virusta on jatkuvasti veressä ja virus leviää tehokkaasti muihin ihmisiin esimerkiksi yhteisten pistovälineiden käytön yhteydessä. (Ristola 2012, 173.) 18 Tartuntatautirekisterin mukaan C-hepatiittitapaukset ovat kokonaisuudessa vähentyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2002 C- hepatiittitapauksia oli 1372, minkä jälkeen tapausten määrä on lähtenyt laskemaan. Vuonna 2009 tartuntoja oli 1050. Vuoden 2009 jälkeen tapausten määrä on kuitenkin lähtenyt hieman nousemaan. Vuonna 2013 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 1172 uutta hepatiitti C-tartuntaa, ja noin puolet kaikenikäisistä tartunnan saaneista oli käyttänyt suonensisäisiä huumeita. (Huovinen ym. 2014, 22–23.) Hepatiitti C-vasta-aineiden esiintyvyys on suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa 80 prosenttia. Esiintyvyyden saaminen matalammalle tasolle suonensisäisten huumeita käyttävien keskuudessa on haastavaa huolimatta neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmasta. (Huovinen ym. 2014, 23.) C-hepatiittivirustartunnan ehkäisyssä tärkeimpänä tavoitteena on estää uudet tartunnat valistuksella, neuvonnalla, puhtailla injektiovälineillä ja riskikäyttäytymisen vähentämisellä. Suonensisäisten huumeiden käyttäjien tartuntoja voidaan vähentää valistuksella ja turvaamalla puhtaiden pistovälineiden saanti. Suonensisäisten huumeiden käyttäjille suunnattujen matalan kynnyksen palveluiden merkitys hepatiitti C:n ehkäisyssä on tärkeä ja Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan riskikäyttäytyminen saadaan tämäntapaisen toiminnan avulla merkittävästi vähenemään. (Leinikki 2009.) Chepatiittia voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta Suomessa hoito edellyttää potilaalta kahden vuoden jaksoa ilman pistohuumeiden käyttöä (Ristola 2012, 173.) Tautiin ei ole olemassa suojaavaa rokotetta (Leinikki 2009). 4.4 HIV Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin vuonna 2014 Suomessa 181 uutta HIVtartuntatapausta, joista suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyi seitsemän. Korkeimmillaan suonensisäisten huumeiden välityksellä saadut HIV-tartunnat 19 ovat olleet vuonna 1999, jolloin tapausten määrä oli 88. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015.) Suonensisäisten huumeiden välityksellä leviävät tartunnat on onnistuttu pitämään matalalla tasolla vuosituhannen vaihteen epidemian jälkeen neulojen- ja ruiskujen vaihdon sekä tartunnan saaneiden HIV-lääkityksen ansiosta. (Brummer-Korvenkontio & Liitsola 2014, 26–27.) HI-virus eli HIV (Human Immunodeficiency Virus) voi tarttua suojaamattomassa seksissä, verikontaktissa tai HIV-positiivisesta äidistä hänen lapseensa raskauden, synnytyksen tai imetyksen yhteydessä. Tartuttavissa määrin HIvirusta voi olla ihmisen kehossa veressä, siemennesteessä, emättimen ja kohdunkaulan eritteissä ja äidinmaidossa. (Valkonen 2011, 17.) HI-virus voi tarttua peräaukkoyhdynnässä suojaamattomassa HIV tarttuu yhdynnässä. helpoimmin Suojaamattomassa peräsuolen seinämän limakalvojen haurauden vuoksi. Peräaukkoyhdynnässä myös terskan kärki ja virtsaputken suu Suojaamattomassa voivat hankautua emätinyhdynnässä rikki, mikä emättimen lisää kuivuus infektioriskiä. voi vähentää yhdynnän turvallisuutta. Limakalvoja voi kuivattaa kuukautiskierrot, raskaus, imetys, ikääntyminen sekä jotkut lääkkeet sekä huumeet. Haavaumat ja sukupuolitaudit lisäävät Suojaamattomassa myös suuseksissä mahdollisuutta riski saada saada tartunta on HIV-tartunta. pieni, mutta mahdollinen. (Valkonen 2011, 18.) Suurin osa tartunnoista äidistä lapseen tapahtuu loppuraskaudessa tai synnytyksen yhteydessä, mutta tartunta voi tapahtua myös imetyksen välityksellä. Äidin hoitamattomaan HIV-infektioon liittyvä sikiön infektoitumisen riski on vaihdellut eri tutkimuksissa 15–40 prosenttia. Tehokkaalla HIVlääkehoidolla tartuntariski laskee jopa alle 1 prosenttiin. Suomessa ei tiettävästi kukaan niistä lapsista, joiden äidin infektio on ollut raskauden aikana tiedossa, ole toistaiseksi saanut HIV-tartuntaa. (Valkonen 2011, 18.) HI-virus voi tarttua veriteitse ihmisestä toiseen joko suonensisäisten huumeiden käytön välityksellä tai veren- ja elintensiirtojen yhteydessä. Tartuntariskiä lisää yhteisten neulojen ja ruiskujen sekä muiden pistosvälineiden käyttö. Suomessa 20 ei verituotteiden testauksen ansiosta ole saatu verensiirrosta tartuntaa vuoden 1985 jälkeen. Varmoissa pistotapaturmiin liittyvissä HIV-altistuksissa tartuntariski on noin 0,3 prosenttia. (Valkonen 2011, 18.) 5 PRODUKTION TOTEUTUS 5.1 Suunnittelu Toiminnalliset eli kehittämispainotteiset opinnäytetyöt voidaan jakaa kahteen ryhmään: tuotekehittelyyn eli produktioon tai kehittämishankkeisiin. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2010, 33.) Produktiossa lopullinen tuotos voi olla käytännön työhön liittyvä opas (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2010, 34). Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa jonkinlaista käytännön toimintaa tai sitä ohjeistavaa ja opastavaa materiaalia. Toiminnallisessa opinnäytetyössä on olennaista, että siinä yhdistyvät käytännön toteutus ja sen raportointi tutkimusviestinnän keinoin. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Aloitimme opinnäytetyön suunnittelun ottamalla yhteyttä Stoorin & Sallin osastonhoitajaan, jonka kanssa kävimme läpi työn tavoitteita, infolehtisen sekä julisteen sisältöä ja työn aikatauluja. Kävimme myös tutustumassa Stoorin & Sallin toimintaan paikan päällä. Infolehtisen ja julisteen sisällön suunnittelua varten keräsimme teoreettista tietoa aiheesta. Tutustuimme alan oppikirjoihin ja tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksen käyttö aineistonkeruumenetelmänä varmistui vasta suunnitteluvaiheen loppupuolella. Käytimme produktion sisällön ja ulkonäön suunnittelun apuna myös toiminnallista opinnäytetyötä ja produktiota käsittelevää kirjallisuutta. Opinnäytetyön toiminnallisen osuuden tekstit on suunniteltava kohderyhmää palveleviksi. Painotuotetta suunnitellessa tulisi pohtia myös esimerkiksi tuotteen ja tekstin kokoa. Muita kriteereitä ovat asiasisällön sopivuus kohderyhmälle, tuotteen houkuttelevuus, informatiivisuus, selkeys ja johdonmukaisuus. Tuotetta 21 suunnitellessa voidaan esimerkiksi miettiä käytetäänkö tuotteessa kuvia ja tehdäänkö tuotteesta mustavalkoinen vai moniväripainatus. Yhteistyökumppanin kanssa olisi hyvä keskustella ulkoasusta ja mahdollisesti yrityksen logon käyttämisestä produktissa. (Vilkka & Airaksinen 2003, 53.) Suunnittelussa kiinnitimme huomiota tuotoksien ulkonäköön ja pyrimme myös huomioimaan keräävämme kohderyhmän infolehtisen ja jo suunnitteluvaiheessa. julisteen alustavista Suunnittelimme versioista palautetta yhteistyökumppanimme kautta. Alkuperäisessä suunnitelmassa ajattelimme keräävämme palautteen itse Stoorin & Sallin henkilökunnalta ja asiakkailta. Lisäksi suunnitelmana oli kerätä Infolehtisestä palautetta lähiympäristön asukkailta yhtiökokouksen välityksellä. 5.2 Yhteistyökumppani Helsingin Diakonissalaitoksen Stoorin & Sallin toiminta on tarkoitettu syrjäytyneille tai syrjäytymisuhan alla oleville ja vaikeasti palveluihin kiinnittyville asiakkaille. Asiakkailla on usein erilaisia sosiaalisia ongelmia, päihdeongelmia tai/ ja mielenterveysongelmia sekä muita sairauksia. (Helsingin Diakonissalaitos i.a.) Erityispäiväkeskus Stoori & Salli sijaitsee vilkkaalla paikalla, jossa on runsaasti palvelu- ja asuinalueita. Stoori & Salli tarjoaa asiakkaille haittoja vähentävää palvelua. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma on yksi haittoja vähentävistä menetelmistä (Varjonen ym. 2014, 99). Osa Stoorin & Sallin asiakkaista tuo käytettyjä neuloja takaisin erityispäiväkeskukseen kierrättäväksi. Ongelmana on se, että osa neuloista jää palauttamatta. (Hirvonen 2014.) Stoorissa & Sallissa työntekijät ja vertaiset ovat tehneet lähiympäristöstä kartan, johon on merkitty paikkoja, joissa asiakkaat usein käyttävät suonensisäisiä huumeita. Työntekijät ja vertaiset käyvät näitä alueita säännöllisesti läpi ja keräävät pois neulat, ruiskut, pullot, lääkepakkaukset ja muut päihteisiin liittyvät esineet. Lisäksi Stoori & Salli on järjestänyt säännöllisiä talkootapahtumia, 22 joissa myös asiakkaat osallistuvat huumeneulojen keräykseen. Vuoden 2015 syksyllä järjestettävissä talkoissa on tarkoitus saada lähiseudun asukkaita mukaan toimintaan. (Hirvonen 2014.) Stoori & Salli tekee ympäristötyötä yhteistyössä Lumme ry:n kanssa. Lumme ry on vapaaehtoisten huumeiden käyttäjien perustama yhdistys, jonka aloitteesta Helsinkiin on hankittu neulojen ja ruiskujen palautusastioita. Yhdistyksen päätavoitteena on, ettei käytettyjä neuloja ja ruiskuja löytyisi puistoista tai kaduilta, vaan Palautusastioiden huumeiden ne palautettaisiin sijaintia käyttäjiä. käytön selvitetään Yhdistyksen jälkeen haastattelemalla jäsenet huolehtivat palautusastiaan. suonensisäisten palautusastioiden tyhjentämisestä sekä neulojen ja ruiskujen hävittämisestä. Lumme ry:n ja Stoorin & Sallin yhteistyön tarkoituksena on järjestää Itäkeskuksen alueelle palautusastioita, joiden tyhjentämisestä huolehtisi Stoorin & Sallin vapaaehtoiset ja asiakkaat. (Henttonen 2015.) 5.3 Produktion tarkoitus ja tavoitteet Produktion tavoitteena oli tuottaa kaksi osainen produktio, jota voi hyödyntää materiaalina päihdehoitotyössä. Produktiota varten teimme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, jonka avulla saimme tietoa haittoja vähentävästä työstä ja sen hyödyistä. Teimme terveysneuvontapisteiden ympäristön asukkaille infolehtisen ja suonensisäisten huumeiden käyttäjille julisteen. Produktion tarkoitus on antaa terveysneuvontapisteen lähiseudun asukkaille tietoa haittoja vähentävästä työstä, neulojen vaihto-ohjelmasta sekä terveysneuvontapisteiden toiminnasta. Lisäksi tavoitteena on informoida suonensisäisten huumeiden käyttäjiä puhtaiden pistovälineiden sekä käytettyjen neulojen ja ruiskujen keräyksen tärkeydestä. 23 Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitimme haittoja vähentävän työn toiminnan hyötyjä ja kannattavuutta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella etsimme vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä hyötyjä kirjallisuuden perusteella haittoja vähentävällä työllä on huumeiden käyttäjille? Mitä hyötyjä kirjallisuuden perusteella haittoja vähentävällä työllä on yhteiskunnalle? 5.4 Kuvaileva kirjallisuuskatsaus Kirjallisuuskatsaus on tieteellinen tutkimusmenetelmä, jonka tarkoituksena on luoda yhteenvetoja perusteella ja tutkimuskysymyksistä katsoa ikään kuin olemassa taaksepäin olevan tietopohjan tulevaisuuden nimissä. Kirjallisuuskatsaus mahdollistaa teorian arviointia ja auttaa rakentamaan kokonaiskuvaa tutkittavasta ilmiöstä. (Salminen 2011, 2–3.) Kirjallisuuskatsaus oli hyödyllinen opinnäytetyömme aiheen kannalta; koska sen avulla pystyimme tarkastelemaan olemassa olevien tutkimusten johtopäätöksiä sekä saada näkemyksen aiheen kehittämisen tarpeista. Haittoja vähentävää työtä on tutkittu Suomessa niukasti, ja kirjallisuuskatsauksen avulla saimme kattavamman kuvan haittoja vähentävästä työstä ottamalla katsauksen myös ulkomaalaista sekä kansainvälistä aineistoa. Kirjallisuuskatsauksen eri tyyppejä ovat kuvaileva kirjallisuuskatsaus, systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi (Salminen 2011, 6). Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on aineistolähtöinen yleiskatsaus ilman tiukkoja ja tarkkoja sääntöjä. tutkimusmenetelmä, jäsennetään. Se on jossa (Kangasniemi tutkittavaa aikaisempaa ym. 2013, ilmiötä tietoa kuvaamaan kootaan, 299–300; tähtäävä kuvaillaan Salminen 2011, ja 6.) Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tutkimuskysymykset ovat väljempiä kuin muissa kirjallisuuskatsaustyypeissä. ajankohtaisen tiedon keräämisessä. Kuvaileva (Salminen kirjallisuuskatsaus 2011, 7.) auttaa Valitsimme opinnäytetyöhömme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, koska se mahdollistaa 24 vapaamman tiedonhaun ja aiheen käsittelyn. Opinnäytetyömme fokuksena oli produktion tuottaminen, ja kuvailevan kirjallisuuskatsauksen väljyys edesauttoi ajankäytön tehokkuuden maksimoimista. Usein ennen tutkimuskysymyksen muotoilua tehdään alustava kirjallisuuskatsaus, jonka avulla tutkimuskysymys määritellään ja liitetään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Tutkimuskysymyksen ollessa täsmällinen voidaan tarkastella aihetta syvällisemmin kun taas väljä kysymys mahdollistaa ilmiön tarkastelun monista näkökulmista. (Kangasniemi ym. 2013, 295.) Ennen kirjallisuuskatsauksen ajankohtaista tekemistä tietoa, minkä etsimme haittoja perusteella vähentävästä muotoilimme työstä alustavan tutkimuskysymyksen. Tämä mahdollisti sen, että pystyimme paneutumaan kirjallisuuskatsauksessa tutkimiimme kysymyksiin syvällisemmin. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa on tarkoitus löytää mahdollisimman relevanttia tietoa liittyen tutkimuskysymykseen. Aineisto muodostuu aiemmin julkaistusta tutkimustiedosta ja aineiston riittävyyden määrää tutkimuskysymys. Kirjallisuuskatsaukseen sisältyy yleensä myös kuvaus aineiston valinnan prosessista. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineiston kokoamisessa on keskeistä sisällön täsmääminen aiheeseen eikä aineiston tarvitse perustua niinkään esimerkiksi rajattuihin hakusanoihin tai aikarajauksiin. (Kangasniemi ym. 2013, 296.) Keräsimme aineistoa Medic-, CINAHL- ja Pubmed-tietokannoista. Pubmed on kansainvälinen lääketieteen ja terveydenhuollon viitetietokanta (Pubmed i.a.). Medic on kotimainen terveystieteiden viitetietokanta, jota tuottaa Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko. Tietokantaan on kerätty kansainvälisten tietokantojen ulkopuolelle jääviä Suomen terveystieteellisiä julkaisuja, väitöskirjoja, opinnäytetöitä, kokousjulkaisuja, kirjoja ja tutkimuslaitosten sekä virastojen raportteja. (Terkko i.a.) Cinahl (EBSCO) on hoitotyön ja hoitotieteen tietokanta (EBSCO i.a.). Eri tietokannoista hakiessa totesimme rajattujen hakusanojen ja aikarajausten helpottavan hakua sekä rajaavan hakutuloksia vastaamaan meidän 25 tutkimuskysymykseemme. Tietokannoista löysimme vain kansainvälisiä ja ulkomaalaisia kirjallisuuskatsaukseemme sopivia tutkimuksia, minkä vuoksi käytimme suomalaisia artikkeleita hakiessa manuaalista hakua. Haimme artikkeleita manuaalisesti Google hakukoneen kautta, aiheeseen liittyvien tutkimusten ja keskeisten teosten lähdeluetteloista sekä tiedustelemalla sosiaali- ja terveysalan eri asiantuntijoilta. Manuaalisessa haussa emme asettaneen haulle tarkkoja aikarajauksia tai hakusanoja, vaan tärkein valintakriteerimme oli tutkimuskysymyksemme tutkimuksia, valita mahdollisimman kannalta. Aineistonhaussa kirjallisuuskatsauksia, Aineistonhaussa noudatimme relevanttia väitöskirjoja hyvän etsimme aineistoa päihdealan ja keskeisiä teoksia. lähdekritiikin kriteereitä. Hyvään lähdekritiikkiin kuuluu, että ennen lähteen hyväksyntää selvitetään aineiston tekijä, tarkoitus ja tekoajankohta (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2010, 16). Apuna hakujen ja ammattikorkeakoulun hakusanojen Helsingin suunnittelussa yksikön käytimme informaatikkoa. Diakonia- Hakusanoiksi valitsimme tutkimuskysymyksemme kannalta keskeisimpiä päihdealan termejä (KUVIO 1). Lopullisessa haussa käyttämämme hakutermit tuottivat mielestämme relevanteimmat hakutulokset ja hakutulosten määrä oli sopiva niiden manuaaliseen läpikäymiseen. Tietokannoista haettaessa hauissa oli rajauksina vuodet 2010–2015 sekä kielinä suomi ja englanti. Poikkeuksena oli Medic-tietokanta, josta haimme artikkeleita vuosilta 2007–2015 haussa löytyneiden artikkeleiden vähäisen määrän vuoksi. Tietokannoista hakusanojen ja rajausten avulla löytyneistä artikkeleista (n=155) valitsimme otsikon perusteella aiheeseemme sopivat artikkelit (n=28). Näistä artikkeleista valitsimme koko tekstin mukaan lopulliset neljä artikkelia. Valintaperusteena valinnassa oli, että artikkeleiden sisältö vastasi tutkimuskysymykseemme ja tutkimukset olivat länsimaisia tai kansainvälisiä. Tietokantahaun ja manuaalisen haun perusteella hyväksyimme kirjallisuuskatsaukseen kahdeksan julkaisua, joista neljä valikoitui tietokannoista hakemalla ja neljä manuaalisesta tiedonhausta. 26 Tietokanta Hakusanat Pubmed Medic Cinahl database Hakusanoilla saadut tulokset harm reduction; n=49 needle exchange program; substance abuse, intravenous harm reduction, n=7 substance abuse harm reduction n=50 needle exchange program, outcomes Otsikon perusteella valitut n=11 Hyväksytyt julkaisut n=1 n=0 n=13 n=0 harm reduction, n=49 outcomes, substance abuse n=3 n=0 Manuaalinen tiedonhaku n=4 n=4 Yht. 8 KUVIO 1: Haku- ja valintatulokset eri viitekannoista Keräsimme lähteet ja tulokset taulukkoon (LIITE 1) helpottaaksemme tulosten käsittelemistä. Tulokset jaoimme edelleen kahteen teemaan, joita käsittelemme seuraavassa kappaleessa. 5.5 Kirjallisuuskatsauksen tulokset 5.5.1 Hyödyt huumeiden käyttäjän näkökulmasta Malliennusteiden mukaan maissa, joissa ylläpidetään neulojen vaihto-ohjelman korkean kattavuuden saavuttamista, on huomattavasti vähemmän suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyviä erilaisia infektioita (Vickerman ym. 2012, 1990). Suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on korkea riski saada Chepatiitti (Turner ym. 2011). Neulojen yhteiskäytön ja pistotapaturmien yhteydessä C-hepatiitti tarttuu hi-virusta herkemmin (McArthur ym. 2014). Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma ja sen suuri kattavuus vähentää Chepatiitin levinneisyyttä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä (Vickerman ym, 27 2012, 1990; Jones infektiotilanteelle ym. asetetut 2010; Turner tavoitteet ym. 2011). epidemian Suomessa Hiv- katkaisemiselle ja tapausmäärien vähenemiselle alle 30 uuteen tapaukseen vuosittain ovat toteutuneet (Varjonen 2015). Terveysneuvontapistetoiminta on ollut keskeinen tekijä infektioiden ehkäisemisessä ja epidemioiden torjunnassa välillisesti myös koko väestön keskuudessa. Muillakin matalan kynnyksen hoitopalveluilla on ollut tärkeä rooli näiden infektioiden ehkäisyssä ja vähentämisessä. (Varjonen 2015, 95–96.) Tartuntatautien suurin riskitekijä ei ole huumeiden käyttö vaan puutteellinen pistohygienia. Neulojen ja ruiskujen vaihtotoiminnan avulla voidaan vähentää merkittävästi infektioriskiä. (Kotovirta & Tammi 2012, 157.) Tärkeää tartuntojen ehkäisyssä on neulojen rajoittamaton jako (Turner ym. 2011). Tutkimusten mukaan yksiköissä, joissa asiakkaille jaetaan puhtaita neuloja, on vähemmän likaisten neulojen uudelleenkäyttöä (Jones ym. 2010). Korkealaatuisten ja johdonmukaisten neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelman palvelujen saatavuuden varmistaminen on elintärkeää HIV tartuntojen leviämisen ja estämisen kannalta (Strike ym. 2011, 34). Terveysneuvontapalveluiden määrän nousun ja infektioiden ilmaantuvuuden laskun välillä on selkeä ajallinen yhteys. Terveysneuvontapalveluiden avulla on onnistuttu ennaltaehkäisemään tuhansia hiv- sekä hepatiitti-infektioita. (Salminen, 2007,15; Arponen ym. 2008, 3; Kotovirta & Tammi 2012, 157.) Yhdistämällä erilaisia haittoja vähentävän työn muotoja voidaan vaikutuksia tehostaa. Esimerkiksi neulojen vaihto-ohjelmien tarjoaminen yhdessä opiaattikorvaushoidon kanssa on tehokkaampi tapa vähentää veriteitse tarttuvia viruksia. (McArthur ym. 2014; Jones ym. 2010.) Terveysneuvontapistetyö on lisännyt suonensisäisen huumeiden käyttäjien motivaatiota ja halua käyttää puhtaita pistosvälineitä (Arponen ym. 2008, 135). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveysneuvontapisteet ja niissä toteutettava haittoja vähentävä työ ovat muodostuneet merkittäväksi osaksi monen huumeiden ongelmakäyttäjän arkea. Pisteissä tarjotaan apua ja tukea, jota ei ole saatavilla muualla yhteiskunnassa. (Perälä 2012.) Haittoja vähentävän työn toimintatavat näyttivät onnistuvan esimerkiksi palveluiden asiakaslähtöisyydessä. Huumeidenkäyttäjät kokivat saavansa 28 terveysneuvontapisteestä ihmismäistä kohtelua, mikä oli heidän mielestään merkittävää verrattuna muihin palveluihin. (Varjonen 2015.) Neulojen ja ruiskujen vaihtotoiminnan ei ole osoitettu lisäävän huumeiden käyttöä (Arponen ym. 2008, 135; Kotovirta & Tammi 2012, 157). 5.5.2 Hyödyt yhteiskunnan näkökulmasta Terveysneuvontatoiminnan pysyvyyden varmistaminen sekä jatkuva kehittäminen ovat kansanterveydellisesti osoitettu tärkeäksi. On todettu, että terveysneuvontapisteiden toiminta on ollut menestyksekästä ja taloudellisesti kustannustehokasta. (Arponen ym. 2008, 3.) Tilanteessa, jossa ihminen ei pysty lopettamaan huumeiden käyttöä, haittoja vähentävä työ on ainoa mahdollinen keino auttaa ja vähentää huumeiden käytöstä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia (Kotovirta & Tammi 2012, 154). Suonensisäisten huumeiden käyttäjien parissa käytetty terveysneuvontamenetelmä yhdistää onnistuneesti terveyden edistämisen sekä matalan kynnyksen terveyspalvelut haittoja vähentävän työhön. Menetelmän toteutus ei vaadi luopumista rajoittavasta huumepolitiikasta. Näin perustellen terveysneuvontamenetelmä poikkeaa aiemmin käytetyistä ehkäisymenetelmistä. (Arponen ym. 2008, 3.) Suomalaisessa haittojen vähentämisen politiikassa on onnistuttu yhdistämään huumeidenkäyttöön liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy (Varjonen 2015). Terveysneuvontapisteiden työntekijät ja pisteissä käyvät asiakkaat näkevät pisteissä tehdyn työn laajemmaksi kuin perinteisen haittojen vähentämisen politiikan tehtävät. Pisteissä tehtävässä työssä yhdistyvät sosiaali- ja hoitotyön eri elementit. Pisteillä on myös yhteys muuhun palvelujärjestelmän toimintaan. (Perälä 2012.) Kenttätyön tavoittamattomissa avulla olevia voidaan päihteiden tavoittaa käyttäjiä palvelujärjestelmän ja saattaa heidät palvelujärjestelmän piiriin (Varjonen 2015). Terveysneuvontapalveluiden kattavuus on riippuvainen ympäristöllisistä olosuhteista, resurssista sekä tarpeista. Erityisen tärkeää on, että 29 terveysneuvonnan palvelut on saatavilla juuri siellä, missä huumeiden käyttäjiä on. Terveysneuvontapalveluiden järjestäminen pienillä paikkakunnilla voi olla haastavaa kansalaisten vastustuksen tai toteuttajien puutteen vuoksi. Tämän takia terveysneuvontapalveluiden suunnittelu tulisi toteutua monen tahon yhteistyöllä. Terveysneuvontapiste sopii paremmin isommille paikkakunnille, mutta pienillä paikkakunnilla luonnollisin vaihtoehto terveysneuvontapalvelulle voi olla terveyskeskus. (Arponen ym. 2008, 146.) Terveysneuvontapisteiden huumeidenkäyttäjiin haittojen toimita (Varjonen on 2015, vähentämispolitiikalla on tehokas 95–96). keino luoda Suomessa mahdollista lisätä kontakti toteutettavalla yhteiskunnassa syrjäytyneen väestöryhmän luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Luottamusta edistäviä työtapoja ovat esim. kuunteleminen ja osallistaminen. Terveysneuvontatoiminnan suhde sen ulkopuoliseen ympäristöön on kuitenkin jännitteinen. Terveysneuvontatoiminta mielletään usein vain ruiskujen ja neulojen vaihtotyöksi, vaikka todellisuudessa tämä on vain osa työtä. Ennakkoluulot voivat vaikeuttaa uusien toimintatapojen menestyksellistä ottamista osaksi suomalaista huumausainepolitiikkaa ja päihdehoidon käytäntöjä. (Perälä 2012.) 5.6 Toteutus Teimme ensin infoesitteestä ja julisteesta alustavat versiot, jotka lähetimme sähköpostitse Stoorin & Sallin osastonhoitajalle. Poiketen alkuperäisestä suunnitelmasta, sovimme Stoorin & Sallin osastonhoitajan kanssa, että palautteen keruu tapahtuu heidän taholtaan. Muokkasimme sisältöä käyttäen hyväksi kohderyhmältä eli lähiseudun asukkailta, Stoorin & Sallin asiakkailta sekä työntekijöiltä saamaamme palautetta. Yhteyshenkilömme oli koonnut palautteista yhteenvedon, jossa oli konkreettisia muutosehdotuksia produktion sisältöön liittyen. Teimme infolehtisen ja julisteen tekstit selkeästi ymmärrettäviksi aiheesta tietämättömällekin. Kiinnitimme produktiota tehdessä huomiota visuaaliseen 30 ulkonäköön. Teimme oppaan nelisivuiseksi, että se on helposti tulostettavissa yhdelle A4-kokoiselle paperille sen molempia puolia käyttäen. Infolehtisessä kerrotaan Suonensisäisten huumeiden käytön riskeistä, neulojen vaihto-ohjelmasta terveysneuvontapisteissä, haittoja vähentävän työn ja neulojen vaihto-ohjelman hyödyistä sekä ympäristötyöstä (LIITE 2). Juliste on tarkoitettu suonensisäisten huumeiden käyttäjille ja siinä kerrotaan lyhyesti likaisten huumeneulojen infektioriskeistä sekä puhtaiden pistovälineiden ja likaisten neulojen keräämisen tärkeydestä (LIITE 3). 6 POHDINTA 6.1 Opinnäytetyön prosessi Opinnäytetyön tekeminen oli mielekästä. Työn teon aikana opimme jatkuvasti uusia asioita aiheestamme. Prosessin aikana syvensimme tietojamme Suomen huumausainepolitiikasta ja erityisesti haittoja vähentävästä työstä. Opinnäytetyön suunnittelun vaiheessa olimme aluksi ajatelleet tehdä produktion ilman tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyöseminaareissa saimme ohjeistusta ja vinkkejä tutkimusmenetelmän käyttämisestä. Tämän ohjeistuksen ja oman pohdinnan tuloksena päätimme käyttää tutkimusmenetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kaksiosaisen produktion tekeminen sisältäen kirjallisuuskatsausmenetelmän oli pitkä prosessi ja vaati paljon aikaa. Työn laajuuden vuoksi työn teko venyi suunniteltua pidempää. Kuvaileva kirjallisuusmenetelmä oli työmme kannalta sopiva valinta. Tutkimusmenetelmän käyttö tiedonkeruun apuna tuo työlle mielestämme luotettavuutta. Aineiston keruu oli vapaamuotoista ja saimme kattavasti aineistoa sekä ulkomailta että Suomesta. Kirjallisuuskatsauksen kautta saatujen aineistojen perusteella muokkasimme tutkimuskysymyksemme uudelleen. 31 Olimme tutustuneet teoriaan produktion tekemisestä ennen opinnäytetyön aloittamista, mutta produktion tekeminen osoittautui olettamaamme työläämmäksi. Mietimme jälkeenpäin, että pelkkä kirjallisuuskatsaus olisi ollut riittävä opinnäytetyöhön. Opinnäytetyöstä tuli laaja ja siinä oli monta eri vaihetta. Tämä teki työn jäsentelyn ja hahmottamisen ajoittain hankalaksi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä työn lopputulokseen ja mielestämme kirjallisuuskatsaus toimii hyvin yhdessä produktion kanssa. Yhteistyö yhteistyökumppanin kanssa sujui vaivattomasti. Yhteydenpito tapahtui pääsääntöisesti sähköpostin ja puhelimen välityksellä, mikä oli meidän kannaltamme sopiva ratkaisu. Opinnäytetyömme alkuperäisen suunnitelman mukaan palautteiden keruu infolehtisestä ja julisteesta olisi tapahtunut meidän taholtamme. Opinnäytetyöseminaareissa saatujen neuvojen ja tiukan aikataulun perusteella päätimme, että yhteistyökumppanimme huolehtii palautteiden keruusta ja välittää palautteen meille sähköpostin välityksellä. Tämä osoittautui mielestämme hyväksi valinnaksi. Yhteistyökumppanimme yhteyshenkilö vaihtui työn loppuvaiheessa, mutta tämä ei vaikuttanut yhteistyön eikä työskentelymme sujumiseen. Parityöskentely sujui alusta asti vaivattomasti. Päätösten teko yhdessä oli joustavaa ja saimme aikataulut sopimaan hyvin yhteen. Jaksamisen kannalta työskentely oli ajoittain rankkaa, sillä molemmilla oli opinnäytetyön teon lisänä muita opintoja ja töitä. 6.2 Luotettavuus ja eettisyys Eettisyyden tulee näkyä koko opinnäytetyön prosessin aikana (Diakoniaammattikorkeakoulu 2010, 11–12). Tieteellisessä tutkimuksessa hyviä toimintatapoja ovat rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus. Luotettava tutkimus on suunniteltu, toteutettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 132–133.) Olemme pyrkineet raportoimaan opinnäytetyön prosessin yksityiskohtaisesti ja olemme sisällyttäneet raporttiin selostuksen suunnittelusta 32 sekä toteutuksesta. Yksityishenkilöinen tietoja tai haastatteluja käyttäessä olemme kysyneet luvan. Lähteitä valittaessa ja tulkitessa on kiinnitettävä huomiota lähteen ajantasaisuuteen, alkuperään ja kirjoittajan uskottavuuteen (Hirsjärvi ym. 2013, 113–114). Käyttökelpoisia lähteitä ovat tieteellistä ja ammatillista tietoa sisältävät aineistot ja ammattialan artikkelit sekä tilastot, lait ja erilaiset viranomaisten asiakirjat. Kokemuksellinen ensikäden tieto eli esimerkiksi asiakkaiden, potilaiden tai ammattityöntekijöiden omia kokemuksia kuvaileva lähde voi tuoda uutta näkökulmaa opinnäytetyöhön. (Diakonia- ammattikorkeakoulu 2010, 16.) Olemme pyrkineet lähestymään tutkittavaa ilmiötä eettisellä asenteella ja tarkastelemaan käyttämiämme lähteitä kriittisesti. Lähteitä valittaessa olemme pyrkineet valitsemaan ajankohtaisia ja alan asiantuntijoiden tekemiä tutkimuksia. Kotimaisia tutkimuksia on tehty aiheesta vähän, minkä vuoksi käytimme opinnäytetyössä myös kansainvälisiä lähteitä. Lisäksi olemme käyttäneet lähteinä ammattityöntekijöiden haastatteluja. Lähteiden haussa käytimme kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. 6.3 Ammatillinen kasvu Olemme kasvaneet opinnäytetyöprosessin aikana ammatillisesti monin tavoin. Opinnäytetyön avulla olemme syventäneet tietojamme Suomen huumepolitiikasta, päihdetyön kentästä ja erityisesti haittoja vähentävästä työstä sekä sen hyödyistä. Terveydenhoitajan työssä tulemme kohtaamaan päihdeasiakkaita eri kentillä, ja osaamme nyt paremmin antaa palveluohjausta. Osaamme nyt kohdata päihteiden käyttäjiä ihmisinä: tämä oli meillekin kasvun paikka. Opinnäytetyöprosessin myötä olemme käyneet tutustumassa erilaisissa päihdealan yksiköissä ja toiminnoissa, minkä myötä meille syntyi käsitys päihdetyön käytännöistä. Tämän aiheen tarkastelu on opettanut meitä näkemään terveysalan ilmiöitä yhteiskunnan näkökulmasta. 33 Opinnäytetyömme oli kaksiosainen produktio, jossa käytimme tiedonhaun apuna kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Olemme oppineet minkälainen prosessi produktion tekeminen on. Kirjallisuuskatsauksen tekemisen myötä olemme oppineet, miten tehdä järjestelmällistä tiedonhakua eri tietokantoja käyttäen. Olemme myös harjaantuneet lähteiden kriittisessä arvioinnissa. Päihdetyön kaikkien muotojen kehittäminen ja palvelujen laajentaminen on yhteiskunnan eduksi. Huumausainepolitiikkaan perehdyttyämme syvemmin ymmärsimme ennaltaehkäisevän päihdetyön ja varhaisen puuttumisen todellisen merkityksen. 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Haittoja vähentävä toiminta on olennainen osa Suomen huumepolitiikkaa. Opinnäytetyötä tehdessämme huomasimme, että aihetta on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän. Havaitsimme opinnäytetyötä tehdessä, että yhteistyö päihdealan ja terveysalan välillä voi olla vähäistä tai jopa olematonta. Mietimmekin, että moniammatillisen työn lisääminen eri ammattialojen välillä voisi edistää hoidon piiriin pääsemistä ja hoidon tarpeen ajoissa havaitsemista. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma on Suomessa melko uusi ilmiö. Kansainvälisiä tutkimuksia katsastellessamme tutustuimme sellaisiin neulojen vaihto-ohjelman menetelmiin, joita ei toteuteta Suomessa. Tutkimuksista nousi esiin joitain haittoja vähentävän työn kehittämisideoita. Esimerkiksi toimintaan osallistujien ja vaikuttavuuden maksimoimiseksi tulisi kiinnittää huomiota palveluiden saatavuuteen (mm. aukioloajat, etäisyys), hintaan ja monipuolisuuteen. Haittoja vähentävää työtä tulisi kohdistaa sekä vasta suonensisäisiä huumeita käyttämään aloittaneita sekä jo vuosia käyttäneitä kohtaan. (McArthur ym. 2014.) Neulojen vaihto-ohjelmalle asetettuja tavoitteita voi saavuttaa parhaiten, kun palvelua tarjoavat paikat hyödyntävät käytäntöjä koskevia suosituksia aktiivisesti muun muassa suunnitteluun, asianajoon sekä 34 palvelujen kehittelyyn (Strike ym. 2011, 34). Muissa maissa käytössä olevien ja toimivien toimintamallien sekä -tapojen tarkastelu voisi olla hyödyllistä mietittäessä Suomen haittoja vähentävän työn kehittämistä. Lisäksi haittoja vähentävän toiminnan merkitystä tulisi nostaa enemmän väestön tietoisuuteen. Ihmisten tietämättömyys aiheesta voi aiheuttaa ennakkoluuloja ja vastustusta toimintaa kohtaan. Ennakkoluulot taas voivat vaikeuttaa päihdeasiakkaiden integroitumista yhteiskuntaan. Kaikkien kirjallisuuskatsauksessa käyttämiemme tutkimusten tulokset osoittivat, että haittoja vähentävä työ on hyödyllistä sekä kustannustehokasta toimintaa. Haittoja vähentävä työ ei ole lisännyt huumeiden käyttöä ja toiminta on vaikuttanut positiivisesti huumeiden käyttäjien elämänlaatuun. Tutkimusten perusteella haittoja vähentävällä työllä ja etenkin neulojen ja ruiskujen vaihtoohjelmalla on merkittävä vaikutus C-hepatiittitartuntojen vähentymiseen. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma on myös vähentänyt muiden infektioiden tartunnan riskiä. Tutkimusten tuloksia tarkastellessamme huomasimme, että haittoja vähentävästä työstä ei noussut esiin lainkaan negatiivisia tuloksia. Voisi ajatella, että kaikella toiminnalla on myös huonot puolensa. Mietimme, että ovatko tutkimusten järjestäjät halunneet tutkimuksilla nostaa esiin vain toiminnan hyödyllisiä vaikutuksia. Jotta haittoja vähentävästä työstä saataisiin mahdollisimman rea-listinen kuva, olisi aihetta mielestämme hyvä tutkia myös sen negatiivisten vaikutusten kannalta. Tällä hetkellä Helsingin terveysneuvontapisteiden tilanne on murroksessa kun palveluita kilpailutetaan. Taloudellisista syistä kilpailutus voi olla järkevää. Herää kuitenkin ajatus siitä, millainen vaikutus tällä on terveysneuvontapisteiden asiakkaisiin, kun tuttu ympäristö ja henkilökunta toimintatapoineen vaihtuvat uusiin. Vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä. Voisi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä tutkia tällaisen tilanteen vaikutuksia terveysneuvontapisteiden asiakkaiden näkökulmasta. Lisäksi voisi tutkia erilaisia keinoja, joiden avulla voitaisiin edistää asiakkaiden sopeutumista 35 tilanteeseen sekä asiakkaiden välillä. luottamuksen rakentumista uusien työntekijöiden ja 36 LÄHTEET A-klinikkasäätiö 2014. Toimipisteet. Viitattu: 17.02.2015 http://toimipaikka.aklinikka.fi/vinkki/toimipisteet Arponen, Anne; Brummer-Korvenkontio, Henrikki; Liitsola, Kirsi & Salminen, Mika 2008. Luottamus ja vapaaehtoisuus terveysneuvontapistetoiminnan onnistumisen edellytyksinä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B: 15/2008. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78174/2008b15.pdf?s equence=1 Asunto ensin, irti asunnottomuudesta -työryhmä i.a. Ympäristötyö. Viitattu 29.10.2014. http://www.asuntoensin.fi/asunto_ensin/irti_asunnottomuudesta/ym paristotyo Brummer-Korvenkontio, Henrikki & Liitsola, Kirsi 2014. Hiv ja aids. Teoksessa Sari Jaakola, Outi Lyytikäinen, Ruska Rimhanen-Finne, Saara Salmenlinna, Carita Savolainen-Kopra, Jaana Pirhonen, Jaana Vuopio, Jari Jalava, Maija Toropainen, Hanna Nohynek, Salla Toikkanen, Jan-Erik Löflund, Markku Kuusi & Mika Salminen (toim.) Tartuntataudit Suomessa 2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 26–27. Viitattu 20.1.2015. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116198/URN_ISBN_97 8-952-302-190-7.pdf?sequence=1 Diakonia-ammattikorkeakoulu 2010. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä. Opas Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä varten. Diakoniaammattikorkeakoulun julkaisuja. Helsinki: Diakoniaammattikorkeakoulu. EBSCO i.a. Cinahl database. Viitattu 14.4.2015. http://support.ebsco.com/cinahl/ ECDC (Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus) & EMCDDA (Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus) 2011. Pistämällä huumeita käyttävien tartuntatautien ehkäisy ja torjunta. Viitattu 4.2.2015. 37 http://www.emcdda.europa.eu/attachements.cfm/att_189267_FI_E CDC_EMCDDA_Guidance%20in%20brief_FI.pdf ETENE (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) 2012. Etiikan tila sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki. Viitattu: 17.8.2015. http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=327515&n ame=DLFE-5501.pdf Forsell, Martta & Nurmi, Tuula 2014. Päihdehuollon huumeasiakkaat 2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 2.2.2015. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116674/Tr21_14.pdf?se quence=1 Hampunen, Jukka 2014. Sosiaalialan ammattihenkilö, Helsingin Diakonissalaitos. Helsinki. Henkilökohtainen tiedonanto 23.10.2014. Havio, Marjaliisa; Inkinen, Maria & Partanen, Airi 2009. Päihdehoitotyö. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Helsingin Diakonissalaitos i.a.a. Stoori & Salli. Päiväkeskustoimintaa, tuki- ja hoitopalveluja syrjäytyneille päihdeongelmaisille. Viitattu 30.10.2014. https://www.hdl.fi/fi/palvelut/paivatoiminta/112paivakeskus-stoori Helsingin Diakonissalaitos i.a.b. Terveysneuvonta. Viitattu: 17.2.2015 https://www.hdl.fi/fi/palvelut/paihdetyo/556-haittoja-vahentavapaihdehoito Helsingin Diakonissalaitos i.a.c. Terveysneuvontapalvelut suonensisäisesti huumeita käyttäville. Viitattu: 27.02.2015 https://www.hdl.fi/fi/konsernin-artikkelit/214palvelut/index.php?option=com_content&view=article&id=99&catid =5&Itemid=1040 Henttonen, Sami 2015. Lumme ry:n puheenjohtaja. Helsinki. Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2015. Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2013. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Hirvonen, Taina 2014. Lastensairaanhoitaja, Stoori & Salli. Helsinki. Henkilökohtainen tiedonanto15.10.2014. 38 Huovinen, Elisa; Sillanpää, Maarit; Brummer-Korvenkontio, Henrikki & Liitsola, Kirsi 2014. Hepatiitit. Teoksessa Sari Jaakola, Outi Lyytikäinen, Ruska Rimhanen-Finne, Saara Salmenlinna, Carita SavolainenKopra, Jaana Pirhonen, Jaana Vuopio, Jari Jalava, Maija Toropainen, Hanna Nohynek, Salla Toikkanen, Jan-Erik Löflund, Markku Kuusi & Mika Salminen (toim.) Tartuntataudit Suomessa 2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 22–24. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116198/URN_ISBN_97 8-952-302-190-7.pdf?sequence=1 Huumausainelaki 373/2008, 30.05.2008. Viitattu22.01.2015. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080373?search%5Btype%5 D=pika&search%5Bpika%5D=huumausainelaki IHRA (International Harm Reduction Association) i.a. What is harm reduction? Viitattu: 15.04.2015 http://www.ihra.net/what-is-harm-reduction Irti Huumeista ry i.a. Huumeriippuvuus on aivojen sairaus. Viitattu 29.10.2014. http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/riippuvuus/fyysinen_psyy kkinen_ja_sosiaalinen_riippuvuus/huumeriippuvuus_on_aivojen_sa iraus Jones, Lisa; Pickering, Lucy, Sumnall, Harry, McVeigh, James & Bellis, Mark A. 2010 Optimal provision of needle and syringe programmes for injecting drug users: A systematic review. International Journal of Drug Policy Vol: 21, 335–342. Kangasniemi, Mari; Utriainen, Kati; Ahonen, Sanna-Mari; Pietilä, Anna-Maija, Jääskeläinen, Petri & Liikanen, Eeva 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiedelehti 25 (4), 291–301. Tampere: Tampereen yliopisto. Kaukonen, Olavi 2012. Sosiaali- ja terveysneuvonta kantaa päihdetyön keskeisiä arvoja. Viitattu 02.02.2015. http://www.aklinikka.fi/tiimi/1602/sosiaali-ja-terveysneuvonta-kantaa-paihdetyonkeskeisia-arvoja Kettunen, Raimo 2014. Endokardiitti (Sydänläppien tulehdus). Viitattu 16.10.2014 39 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00 679 Kotovirta, Elina & Tuukka, Tammi 2012. Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen ja ehkäisy. Teoksessa Kaija , Mauri Aalto, Hannu Alho & Kalervo Kiianmaa (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. Helsinki: Duodecim, 153–162. Kuula, Arja 2011. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino. Laki päihdehuollosta 1986/41, 17.1/1986. Viitattu 30.9.2015 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041 Lehto Markku & Parjanne Risto 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2002:3. Päihdepalvelujen laatusuositukset, Helsinki. Viitattu: 30.09.2015 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111529/paihdepalv.pdf ?sequence=1 Leinikki, Pauli 2009. Virushepatiitit. Sairauksien ehkäisy. Viitattu 10.2.2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=seh00038 Lindberg, Elina & Suhonen, Riitta 2012. Hoitajien kohtaamat eettiset ongelmat suonensisäisten huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteessä. Hoitotiede 24 (1), 50–61. MacArthur, Georgina J; Velzen, Eva van; Palmateer, Norah; Kimber, Jo; Pharris, Anastasia; Hope, Vivian; Taylor, Avril; Roy, Kirsty; Aspinall, Esther; Goldberg, David; Rhodes, Tim; Hedrich, Dagmar; Salminen, Mika; Hickman, Matthew & Hutchinson, Sharon J. 2014. Interventions to prevent HIV and Hepatitis C in people who inject drugs: a review of reviews to assess evidence of effectiveness. International Journal of Drug Policy Vol 25:1, 34–52. NICE (The National Institute for Health and Care Excellence) 2014. Needle and syringe programmes. Viitattu 27.2.2015. http://www.nice.org.uk/guidance/ph52/resources/guidance-needleand-syringe-programmes-pdf Ovaska, Anne (2009). Huumeiden käytön haittojen vähentäminen. Teoksessa Marjaliisa Havio, Maria Inkinen & Airi Partanen (toim.) Päihdehoitotyö. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 217–223. 40 Perälä, Riikka 2012. Haittojen vähentäminen suomalaisessa huumehoidossa. Etnografinen tutkimus huumeongelman yhteiskunnallisesta hallinnasta 2000-luvun Suomessa. Väitöskirja. Helsinki: Unigrafia. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/30102/haittoje.pdf?s equence=1 Pubmed i.a. PubMed Help. Viitattu 14.4.2015. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK3827/#pubmedhelp.PubMe d_Quick_Start Ristola, Matti 2003. Huumet ja infektiokomplikaatiot. Teoksessa Mikko Salaspuro, Kalervo Kiianmaa & Kaija Seppä (toim.) Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 513–519. Ristola, Matti 2012. Huumeiden käyttöön liittyvät infektiot ja niiden yleisyys. Teoksessa Kaija Seppä, Mauri Aalto, Hannu Alho & Kalervo Kiianmaa (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. Helsinki: Duodecim. Salminen, Ari 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Opetusjulkaisu, 6–7. Vaasa: Vaasan Yliopisto. Viitattu 20.2.2015: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-349-3.pdf Salminen, Mika 2007. Ruiskuhuumeita käyttävien terveysneuvonta on vaikuttava interventio. Kansanterveys 7/2007, 15. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2007. Ehkäisy ja hoito. Laadukkaan päihdetyön kokonaisuus. Viitattu 2.2.2015. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77209/Ehk%c3%a4isy _ja_hoito.pdf?sequence=1 Sosiaali- ja terveysministeriö 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös toimenpideohjelmasta huumausaineiden käytön ja sen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi 2012–2015. Helsinki. http://www.emcdda.europa.eu/attachements.cfm/att_229606_EN_F I_2012%20Government%20resolution%20on%20action%20plan% 20to%20reduce%20drug%20use.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma. Viitattu: 16.02.2015 http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/syrjaytymi sen_ehkaisy 41 Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Ehkäisevä päihdetyö. Viitattu 2.2.2015. http://www.stm.fi/hyvinvointi/paihdehaitat/ehkaiseva_paihdetyo Strike, Carol; Watson, Tara Marie; Lavigne, Paul; Hopkins, Shaun; Shore, Ron; Young Don; Leonard, Lynne & Millson, Peggy 2011. Guidelines for better harm reduction: evaluating imple-mentation of best practice recommendations for needle and syringe programs. International Journal of Drug Policy Vol 22, 34–40. Tammi, Tuukka, 2005. , SUOMALAINEN HUUMEPOLITIIKKA. Aklinikkasäätiö. Viitattu 19.05.2015. http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihteet-jayhteiskunta/suomalainen-huumepolitiikka Terkko i.a. Medic viitetietokanta. Viitattu 14.4.2015. http://www.terkko.helsinki.fi/medic-tietokanta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a. Huumepolitiikka. Viitattu 28.10.2015. https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-jariippuvuudet/huumeet/huumausainepolitiikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Tartuntatautirekisteri. Hiv Suomessa. http://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/hivsuo.pdf Tuomi, Jouni & Sarasjärvi, Anneli 2011. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Turner, K.M.E.; Hutchinson, S.; Vickerman, P.; Hope, V.; Craine, N.; Palmateer, N.; May, M.; Taylor, A.; De Angelis, D.; Cameron, S.; Parry, J.; Lyons, M.; Goldberg, D.; Allen, E. & Hickman, M. The impact of needle and syringe provision and opiate substitution therapy on the incidence of hepatitis C virus in injecting drug users: pooling of UK evidence. Addiction Journal Vol: 106, 1978–1988. Törmä, Sinikka 2009. Kynnyskysymyksiä, huono-osaisimmat huumeiden käyttäjät ja matala kynnys. Hämeenlinna: Sosiaalikehitys OY. Törmä, Sinikka 2009. Matala kynnys – pelkkä retorinen lupaus? Janus 17 (2), 164–169. http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0209/2_2009_pv_torm a.pdf 42 Törmä, Sinikka; Huotari, Kari & Pitkänen, Sari 2007. Kaupunkipäihde-työn haasteet ja toimintamallit Helsingissä. Helsinki: Helsingin kaupungin tilastokeskus. Valkonen, Sanna 2011. HIV-infektio. Teoksessa Helena Mäkinen, Marja Pakarinen & Riikka Teperi (toim.) HIV-hoitotyön käsikirja, 16–23. Varjonen, Vili 2015. Huumetilanne Suomessa 2014. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. http://www.irtihuumeista.fi/files/888/Huumetilanne_Suomessa_2014 .pdf Varjonen, Vili; Tanhua, Hannele & Forsell, Martta 2014. Huumetilanne Suomessa 2013. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114862/URN_ISBN_9 78-952-302-123-5.pdf?sequence=1 Vickerman Peter, Martin Natasha, Turner Katy &Hickman Matthew, 2012. Can needle and syringe programmes and opiate substitution therapy achieve substantial reductions in hepatitis C virus prevalence? Model projections for different epidemic settings. Addiction Journal Vol: 107, 1984–1995. Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi. 43 LIITE 1: Kirjallisuuskatsauksen aineisto Tekijä(t), otsikko, lähde ja Tutkimusmenetelmä Keskeiset tulokset maa Arponen ym. 2008 Poikkitieteellinen kaksiosainen Luottamus ja tutkimus; vapaaehtoisuus kvantitatiivinen terveysneuvontapistetoimin tiedonhaku sekä nan onnistumisen kvalitatiivinen edellytyksinä haastattelututkimus n=11 Manuaalinen tiedonhaku Suomi Tutkimuksen mukaan terveysneuvontatoiminna n pysyvyyden varmistaminen sekä jatkuva kehittäminen on kansanterveydellisesti osoitettu tärkeäksi. On todettu, että terveysneuvontapisteiden toiminta on ollut menestyksekästä ja taloudellisesti kustannustehokasta. Terveysneuvontatoiminna n avulla on ennaltaehkäisty tuhansia hiv-infektiosekä hepatiittiinfektiotapauksia. Toiminta on saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Suonensisäisten huumeiden käyttäjien parissa käytetty terveysneuvontamenetel mä yhdistää onnistuneesti terveyden edistämisen sekä matalan kynnyksen terveyspalvelut haittoja vähentävään työhön. Menetelmän toteutus ei vaadi luopumista rajoittavasta huumepolitiikasta. Näin perustellen terveysneuvontamenetel mä poikkeaa aiemmin käytetyistä ehkäisymenetelmistä. Tutkimuksen mukaan terveysneuvonta on myös lisännyt suonensisäisen 44 huumeiden käyttäjien motivaatiota ja halua käyttää puhtaita pistovälineitä, eikä välineiden saatavuuden parannus ole aiheuttanut huumeiden käytön kasvua. Jones ym. 2010 Optimal provision of needle and syringe programmes for injecting drug users: A systematic review Kirjallisuuskatsaus Terveysneuvontapalvelui den kattavuus on riippuvainen ympäristöllisistä olosuhteista, resurssista sekä tarpeista. Erityisen tärkeää on, että terveysneuvonnan palvelut on saatavilla juuri siellä, missä huumeiden käyttäjiä on. Terveysneuvontapalveluiden järjestäminen pienillä paikkakunnilla voi olla haastavaa kansalaisten vastustuksen tai toteuttajien puutteen vuoksi. Tämän takia terveysneuvontapalveluid en suunnittelu tulisi toteutua monen tahon yhteistyöllä. Terveysneuvontapiste sopii paremmin isommille paikkakunnille, mutta pienillä paikkakunnilla luonnollisin vaihtoehto terveysneuvontapalvelulle voi olla terveyskeskus. Tutkimusten mukaan yksiköissä, joissa asiakkaille jaetaan puhtaita neuloja, on vähemmän likaisten neulojen uudelleenkäyttöä. Pubmed Kansainvälinen tutkimus Tutkimuksissa käy ilmi, että neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelman yhdistäminen johonkin 45 Kotovirta & Tammi 2012 Huumepäihdealan kirja Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen ja ehkäisy Manuaalinen haku Suomi muuhun haittoja vähentävään menetelmään auttaa vähentämään c-hepatiittia ja hi-virusta suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa. ja Tilanteessa, jossa ihminen ei pysty lopettamaan huumeiden käyttöä, haittoja vähentävä työ on ainoa mahdollinen keino auttaa ja vähentää huumeiden käytöstä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Haittoja vähentävä työ on kustannustehokasta. Useat ulkomaiset ja kotimaiset tutkimukset osoittavat, että hyvin toteutettu neulojen ja ruiskujen vaihtotoiminta on vaikuttavaa. Tartuntatautien suurin riskitekijä ei ole huumeiden käyttö, vaan puutteellinen pistohygienia. Pubmed Neulojen ja ruiskujen vaihtotoiminnan avulla voidaan vähentää merkittävästi infektioriskiä eikä vaihtotoiminnan ole osoitettu lisäävän huumeiden käyttöä. Tutkimusten mukaan Chepatiitti tarttuu hi-virusta herkemmin neulojen yhteiskäytön ja pistotapaturmien yhteydessä. Neulojen vaihto-ohjelmien vaikuttavuudesta on myös selvää näyttöä. UK Haittoja vähentävää työtä McArthur ym. 2014 Interventions to prevent HIV and Hepatitis C in people who inject drugs: a review of reviews to assess evidence of effectiveness Kirjallisuuskatsaus 46 tulisi kohdistaa sekä vasta suonensisäisiä huumeita käyttämään aloittaneita sekä jo vuosia käyttäneitä kohtaan. Tutkimuksissa käy myös ilmi, että yhdistämällä erilaisia haittoja ehkäisevän työn muotoja voidaan vaikutuksia tehostaa. Esim. neulojen vaihto-ohjelmien tarjoaminen yhdessä opiaattikorvaushoidon kanssa on tehokkaampi tapa vähentää veriteitse tarttuvia viruksia. Perälä, Riikka 2012 Haittojen vähentäminen suomalaisessa huumehoidossa. Etnografinen tutkimus huume-ongelman yhteiskunnallisesta hallinnasta 2000-luvun Suomessa. Manuaalinen haku Suomi Toimintaan osallistujien ja vaikuttavuuden maksimoimiseksi tulisi kiinnittää huomiota palveluiden saatavuuteen (mm. aukioloajat, etäisyys), hintaan ja monipuolisuuteen. Väitöskirja Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Laadullinen terveysneuvontapisteet ja haastattelututkimus, niissä toteutettava havainnointi haittojen vähentävä työ terveysneuvontapiste ovat muodostuneet en työntekijöille n=19 merkittäväksi osaksi ja asiakkaille n=20 monen huumeiden ongelmakäyttäjän arkea. Pisteissä tarjotaan apua ja tukea, jota ei ole saatavilla muualla yhteiskunnassa. Työntekijät ja pisteissä käyvät asiakkaat näkevät pisteissä tehdyn työn laajemmaksi kuin perinteisen haittojen vähentämisen politiikan tehtävät. Pisteissä tehtävässä työssä yhdistyvät sosiaali- ja 47 hoitotyön eri elementit. Pisteillä on myös yhteys muuhun palvelujärjestelmän toimintaan. Suomessa toteutettava haittojen vähentämispolitiikalla on mahdollista lisätä yhteiskunnassa syrjäytyneen väestöryhmän luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Luottamusta edistäviä työtapoja ovat esim. kuunteleminen ja osallistaminen. Pubmed Terveysneuvontatoiminna n suhde sen ulkopuoliseen ympäristöön on kuitenkin jännitteinen. Terveysneuvontatoiminta mielletään usein vain ruiskujen ja neulojen vaihtotyöksi, vaikka todellisuudessa se on vain osa työtä. Ennakkoluulot voivat vaikeuttaa uusien toimintatapojen menestyksellistä ottamista osaksi suomalaista huumausainepolitiikkaa ja päihdehoidon käytäntöjä. Korkealaatuisten ja johdonmukaisten neulojen vaihto-ohjelman palvelujen saatavuuden varmistaminen on elintärkeää suonensisäisten huumeidenkäyttäjien HIV tartuntojen leviämisen estämisen kannalta. UK Tutkimus Strike ym. 2011 Kyselytutkimus Guidelines for better harm n=94 reduction: evaluating implementation of best practice recommendations for needle and syringe programs osoitti, että 48 Turner ym. 2011 Kirjallisuuskatsaus The impact of needle and syringe provision and opiate substitution therapy on the incidence of hepatitis C virus in injecting drug users: pooling of UK evidence. Pubmed UK Varjonen 2015 Huumetilanne 2014 Raportti huumetilanteesta Suomessa Suomessa Manuaalinen haku Suomi neulojen vaihtoohjelmalle asetettuja tavoitteita voidaan saavuttaa parhaiten, kun palvelua tarjoavat paikat hyödyntävät käytäntöjä koskevia suosituksia aktiivisesti muun muassa suunnitteluun sekä palvelujen kehittämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on korkea riski saada Chepatiitti. Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelma ehkäisee tartuntoja. Tärkeää tartuntojen ehkäisyssä on neulojen rajoittamaton jako. Erityisesti matalan kynnyksen hoitopalvelujen toiminnalla on ollut tärkeä rooli suonensisäisten huumeiden käytöstä johtuvien tartuntatautien ehkäisyssä ja vähentämisessä. Terveysneuvontapisteide n toimita on tehokas keino luoda kontakti huumeidenkäyttäjiin. Terveysneuvontapisteide n toiminta on osoittautunut kustannustehokkaaksi tavaksi vähentää huumeisiin liittyviä terveyshaittoja. Terveysneuvontapiste tai muu matalan kynnyksen toiminta on osoittautunut myös hyväksi keinoksi saada kontakti 49 huumeidenkäyttäjiin. Kenttätyön avulla pyritään tavoittamaan päihteiden käyttäjiä, jotka ovat palvelujärjestelmän tavoittamattomissa ja saattamaan heidät palvelujärjestelmän piiriin. Arviointitutkimuksen mukaan terveysneuvonpistetoimin ta on ollut keskeinen tekijä hiv-infektion, A- ja B-hepatiitti-infektioiden ja osittain myös C-hepatiittiinfektioiden ehkäisemisessä ja epidemioiden torjunnassa ruiskuhuumeita käyttävien – ja välillisesti koko väestön – keskuudessa. Hivinfektiotilanteelle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet epidemian katkaisemisesta ja tapausmäärien vähenemisestä alle 30 uuteen tapaukseen vuosittain ovat toteutuneet. Terveysneuvontapistemal li on ollut hyvin kustannustehokas terveysinterventio, jonka pysyvyyden varmistaminen ja edelleen kehittäminen on hyvin tärkeää. Haittojen vähentämisen politiikan toimintatavat näyttivät onnistuvan esimerkiksi palveluiden asiakaslähtöisyydessä. Huumeidenkäyttäjät itse kokivat saavansa terveysneuvontapisteestä 50 ihmismäistä kohtelua, joka oli heidän mielestään jo sinänsä merkittävää verrattuna muihin palveluihin. Suomalaisessa haittojen vähentämisen politiikassa on onnistuttu yhdistämään menestyksellisesti huumeidenkäyttöön liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy. Suomessa haittojen vähentäminen ja hoito eivät myöskään esiinny toisistaan erillisinä orientaatioina. 51 LIITE 2: Infolehtinen 52 53 54 55 LIITE 3: Juliste
