docRuuan tuottaminen on jatkuvaa puolustustaistelua (sivut 54-57)
download 
Report Transcription
Ruuan tuottaminen on jatkuvaa puolustustaistelua (sivut 54-57)
2/2015 KasvinsuojeluLEHTI Kasvinsuojelu2/2015 LEHTI SISÄLTÖ Porkkanakemppi ja sen levittämä liberibakteeritauti aiheuttavat porkkanoissa erilaiset oireet . . . . . . . . . . . . 36 Anne Nissinen ja Minna Haapalainen Tuleeko Pohjois-Suomesta vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 Kaija Hakala Suomen sää ei rajoita tulipoltteen leviämistä . . . . . . . . . 44 Paula Lilja, Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova Kilpajuoksua karanteeni-kasvintuhoojien kanssa – Eviran kasvintuhooja-laboratorion kuulumisia . . . . . . . . 47 Johanna Santala ja Mirkka Soukainen Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintatavat Suomessa tiedossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 Lotta Kaila Ruuan tuottaminen on jatkuvaa puolustustaistelua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 Hia Sjöblom Peitattua vai peittaamatonta – neonikotinoidit tapetilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Satu Rantala Kasvinsuojeluseuran internetsivut uudistuvat! . . . . . . . . 60 Kuulumisia vuosikokouksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 48. vuosikerta Ilmestyy neljä kertaa vuodessa ISSN 0355-0400 Tilaushinta 25 €/vuosi Julkaisija Kasvinsuojeluseura ry. Puheenjohtaja Heikki Jalli Puhelin 029 531 7260 heikki.jalli@mtt.fi Varapuheenjohtaja Tapio Lahti Puhelin 044 485 0727 tapio.lahti@yara.com Sihteeri Lotta Kaila Puhelin 029 5052 084 lotta.kaila@tukes.fi Toiminnanjohtaja Pertti Rajala Puhelin 010 439 4770 tai 050 561 8686 pertti.rajala@forestum.fi Toimitus Vastaava toimittaja Marika Rastas Puhelin 040 5595 120 kasvinsuojelulehti@gmail.com Paperiposti Kasvinsuojeluseuran toimistolle, osoite alla. Osoitteenmuutokset ja jäsenyysasiat Kasvinsuojeluseura ry./Pertti Rajala Raitamaantie 8 A, 00420 Helsinki Puhelin (09) 477 0790 Telefax (09) 477 07920 http://www.kasvinsuojeluseura.fi Ilmoitushinnat 1/1 s. 143 € 1/2 s. 72 € Ulkoasu ja taitto Forssa Print / taittopalvelu Kansikuva: Kevään vehreyttä. Kuva: Marika Rastas 34 Painopaikka 2015 Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Lain tukemana haitallisten vieraslajien torjuntaan H aitalliset vieraslajit ovat sekä Suomessa että Euroopassa kasvava uhka. Matkailu ja kansainvälinen kauppa tuovat tullessaan yhä uusia vieraslajeja, ja ilmastonmuutos voi vielä pahentaa tilannetta. Nykyisiä kansallisia haitallisten vieraslajien torjuntatoimia on pidetty riittämättöminä. Sitä paitsi vieraslajit leviävät helposti yli kansallisten rajojen. Siksi torjuntaan on kaivattu yhdenmukaisia sääntöjä. EU onkin tuonut torjunnan avuksi omat artiklansa, ja pian Suomessakin uudet lainpykälät alkavat olla kasassa vieraslajiriskien hallitsemiseksi. Haitallisia vieraslajeja pidetään yhtenä maailman vakavimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Ne saattavat esimerkiksi uhata alkuperäisiä lajeja, muuttaa ympäristöä tai levittää tauteja. Lisäksi ne voivat aiheuttaa suurta haittaa myös taloudelle. Erityisen haitallisia Suomessa ovat esimerkiksi vaaralliset kasvintuhoojat kuten koloradonkuoriainen, tulipolte, perunan rengasmätä sekä erityisesti mäntyankeroinen, joka ei onneksi vielä ole levinnyt Suomeen. Myös jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja villiminkki aiheuttavat merkittäviä haittoja. Vuoden alusta voimaan tulleen EU:n asetuksen ytimenä on haitallisten vieraslajien luettelo, johon on tarkoitus koota kaikkein haitallisimpia vieraslajeja. Nyt työ lajien listaamisessa on parhaillaan EU:ssa käynnissä. Listattaville lajeille on tarkoitus asettaa tiukat rajoitukset, joita olisivat esimerkiksi maahantuonnin, myynnin, kasvatuksen, käytön ja pitämisen sekä ympäristöön päästämisen kielto. Myös listalla olevien lajien tahaton levittäminen on tarkoitus estää. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Suomessa on tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 160 haitallista vieraslajia. Vielä ei tiedetä, kuinka moni niistä lopulta päätyy EU:n vieraslajiluetteloon. Tällä hetkellä Suomessakin esiintyvistä lajeista ainakin jättiputket ovat ehdokkaina EU-luetteloon, samoin esimerkiksi kanadanvesirutto sekä jätti- ja japanintatar. Kansallinen lainsäädäntötyö on käynnissä maa- ja metsätalousministeriössä. Tulossa on uusi vieraslajilaki, jonka avulla järjestetään hallinnon ja muiden toimijoiden yhteistyö haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Lakiehdotuksen mukaisesti esimerkiksi kiinteistönomistajille tulisi tietyin edellytyksin velvollisuus hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai rajoittaa sen leviämistä. Lailla halutaan myös esimerkiksi varmistaa, ettei ammattimaisen kasvintaimien käsittelyn mukana leviäisi haitallisia vieraslajeja tahattomasti ympäristöön. Laaja-alaisen asiantuntijaryhmän tukemana valmisteltu lakiehdotus on jo pitkällä ja on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle huhtikuun aikana. Lainsäädäntötyön rinnalla Suomessa toteutetaan edelleen kansallista vieraslajistrategiaa, ja vieraslajiasioiden neuvottelukunnassa kehitetään haitallisten vieraslajien seurantaa. Lisäksi havaintoja kerätään jatkuvasti kansallisessa portaalissa Vieraslajit.fi, jonne kuka tahansa voi käydä jättämässä havaintoilmoituksensa, tutustua haitallisten lajien levinneisyyskarttoihin tai hakea apua esimerkiksi takapihan jättipalsamikasvuston torjuntaan. Neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti Maa- ja metsätalousministeriö 35 Porkkanakemppi ja sen levittämä liberibakteeritauti aiheuttavat porkkanoissa erilaiset oireet Anne Nissinen ja Minna Haapalainen Porkkanakemppi levittää Candidatus Liberibacter solanacearum -bakteeria, joka aiheuttaa porkkanassa lehtien punaista ja keltaista värittymistä, pääjuuren kitukasvuisuutta ja sivujuurten muodostusta. Bakteeritaudin oireet ovat erotettavissa kemppivioituksen oireista, joihin kuuluu lehtien kihartuminen ja pienikasvuisuus, mutta ei värittymisoiretta. Bakteerin esiintyminen kempeissä ja porkkanoissa voidaan todeta DNA-pohjaisella laboratoriotestillä. Porkkanakemppi on porkkanan pahin tuholainen Suomen eteläosissa. Kemppien lentohuippu osuu yleensä kesä-heinäkuun vaihteeseen. Kempit munivat porkkananlehdille, missä uusi kemppisukupolvi kehittyy ja lentää sitten kesän lopulla havupuihin talvehtimaan. Vuonna 2007 havaittiin, että kempin vioittamiin porkkanoihin ilmestyi myöhemmin, kuukausi tai puolitoista kempinsyönnin jälkeen, uusi oire: lehtien voimakas värittyminen purppuran, oranssin tai keltaisen sävyillä (kuva 1). Tämän oireen aiheuttajaksi paljastui maassamme ennen tuntematon bakteeri, Candidatus Liberibacter solanacearum (liberibakteeri). Tämä bakteeri oli aiemmin tunnistettu koisokasvien, mm. perunan, tomaatin ja paprikan, taudinaiheuttajana Pohjois-Amerikassa ja Uudessa Seelannissa. Suomessa tehdyn ensimmäisen löydön jälkeen liberibakteeri on yhdistetty porkkanan 36 tautioireisiin myös muissa Euroopan maissa: Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Ranskassa. Lounais-Suomessa suurin osa porkkanakempeistä kantaa liberibakteeria. Kempin syöntivioituksen ja liberibakteeri-infektion oireet voidaan erottaa toisistaan Tutkimme kasvihuonekokeella liberibakteerin siirtymistä porkkanakempistä porkkanaan siten, että kukin taimi altistettiin yhden aikuisen kempin syönnille kolmen vuorokauden ajan. Bakteerin määrä kempeissä ja niille altistetuissa kasveissa kaksi kuukautta myöhemmin määritettiin kvantitatiivisella PCR-menetelmällä. Kaikki altistetut kasvit eivät infektoituneet kemppialtistuksen jälkeen, vaan tartutuksen onnistuminen riippui siitä, kuinka paljon bakteeria kempissä oli ollut Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Kuva 1. Porkkanakempin syönnin ja liberibakteeritaudin oireet porkkanassa. Vasemmanpuoleisessa kasvissa näkyy kempin aiheuttama ensimmäiste kasvulehtien kihartuminen ja oikeanpuoleisessa sen lisäksi punainen värittymisoire ja juuren oireet. Kuvat: Anne Nissinen. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti muodostuksen yleensä, tarkoitus on suojata kehittyviä toukkia. Lehtien kihartumista aiheuttivat aikuisen kempin lisäksi myös munista kuoriutuneet toukat. Suuri liberibakteerin määrä infektoituneessa kasvissa korreloi selvästi alentuneen juuren painon kanssa ja väritysoireisten lehtien lukumäärän kanssa (kuva 2b). Sen sijaan bakteeri-infektio ei vaikuttanut lehtien lukumäärään tai kihartumisoireeseen. On huomattava, että pelto-olosuhteissa myös muut tekijät, kuten fytoplasmainfektio tai fysiologinen stressitila, voivat aiheuttaa porkkanan lehdissä samantapaisia värittymisoireita kuin liberibakteeri-infektio. 37 ▲ (kuva 2a). Naaraskempin syönti aiheutti huomattavan vähennyksen sekä juuren että naatin painossa. Naaraskempit aiheuttivat kasveille enemmän vahinkoa kuin koiraat, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että naaraat käyttävät ruokailuun pidemmän ajan kuin koiraat. Kihartumisoire liittyy selvästi porkkanakempin syöntiin. Se tulee näkyviin yleensä kahdessa päivässä syönnin alkamisen jälkeen, mikä on aivan liian nopeasti bakteerin lisääntymistä ajatellen. Lehtien kihartumista pidetään äkämänmuodostusreaktiona kasvissa. Kihartuneiden lehtien, kuten äkämän- Kuva 2. a) Porkkanantaimen infektoituminen liberibakteerilla edellyttää, että porkkanakemppi kantaa riittävän suurta määrää tätä bakteeria. b) Porkkanan lehdissä havaittu värittymisoire liittyi selvästi bakteeri-infektioon. Naaraskempin tai koiraskempin syönnille altistetut kasvit on merkitty symboleilla o (naaras) ja + (koiras), ja ei-altistetut kontrollikasvit symbolilla ?. Kuva on muokattu julkaisusta Nissinen ym. 2014. Liberibakteeri lisääntyy porkkanan nilan siiviläputkissa ja levittäytyy putkiloita pitkin koko kasviin Elektronimikroskopia infektoituneen porkkanakasvin eri osista paljasti, että liberibakteeri oli levittäytynyt nilan putkiloissa kasvin kaikkiin osiin. Toisaalta bakteeria löytyi ainoastaan nilan putkiloiden sisältä, eikä se näyttänyt infektoivan kasvin muita solukkotyyppejä. Osa nilan putkiloista oli aivan täynnä bakteereita (kuva 3), ja nilassa oli myös kokoon painuneita kuolleita soluja täynnä bakteerien jäänteitä. Koska liberibakteeri on täy- Kuva 3. Elektronimikroskooppikuva liberibakteereista infektoituneen porkkanan juuren nilasolukossa (TEM, suurennus x 12 000). Kuvassa näkyvät ylhäällä ja alhaalla nilan siiviläputken soluseinät, ja niiden välissä pitkänomaisia bakteereita täynnä oleva siiviläsolu. Kuva: Minna Haapalainen ja Mervi Lindman (Elektronimikroskopian yksikkö, Helsingin yliopisto). 38 Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 sin riippuvainen niistä kasvisoluista, joiden sisällä se loisii, se kuolee kasvisolun kuollessa. Liberibakteerit ovat pitkiä ja ohuita (3 µm x 0,2-0,3 µm), ja vielä toimivissa infektoituneissa siiviläputkissa (kuten kuvassa 3) bakteerit ovat enimmäkseen asettautuneet nestevirtauksen suuntaisesti. Tästä huolimatta bakteerit lisääntyessään haittaavat nilan putkiloiden kuljetustehtävää siinä määrin, että se estää sokereiden kuljetusta lehdistä juuriin, mikä johtaa lehtien värittymiseen ja juuren painon alenemiseen. Porkkanakempin ja liberibakteeritaudin torjuntakeinot Liberibakteeri tarvitsee vektorin päästäkseen kasvin nilaan, joten porkkanakemppien torjunta on oleellisessa asemassa bakteeritaudin torjunnassa. Pitkään porkkanakempin kemiallisena torjuntakeinona on ollut pyretroidien käyttö, mutta tänä vuonna on saatu porkkanalle Minor use -luvalla myös toiseen tehoaineryhmään kuuluva valmiste: Calypso SC 480. Ruotsalaiset ovat saaneet hyvät tuloksia porkkanakempin torjunnassa Karaten, Calypson ja Mavrikin käyttämisestä samassa torjuntaohjelmassa. Tämä torjuntaohjelma oli tehokkain vähentämään värittyneiden lehtien lukumäärää ja lisäämään sadon määrää. Suomalaisessa Minor use -ohjeessa tosin kiinnittää huomiota se, että Calypson käyttöaika on rajattu neljännen kasvulehden avautumisesta siihen, kun juuresta on muodostunut 80 %. Porkkana on kuitenkin altteimmillaan porkkanakempin vioitukselle sirkkakaksilehtiasteella, joten uusia torjuntamenetelmiä kaivattaisiin juuri porkkanan kehityksen alussa. Norjassa porkkanakempin torjuntaan käytetään yleisesti hyönteisverkkoa. Harsojen käytössä Norjassa on havaittu se haittapuoli, että lämpötila harson alla voi aurinkoisina päivinä nousta niin korkealle, että se vioittaa porkkanan taimia. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Lisätietoa aiheesta: Nissinen ym. (2014) Different symptoms in carrots caused by male and female carrot psyllid feeding and infection by ‘Candidatus Liberibacter solanacearum’. Plant Pathology 63:812-820. Munyaneza ym. (2010) Association of “Candidatus Liberibacter solanacearum” with the psyllid, Trioza apicalis (Hemiptera: Triozidae) in Europe. Journal of Economic Entomology, 103(4):1060-1070. Nissinen ym. (2007) Short feeding period of carrot psyllid (Trioza apicalis) females at early growth stages of carrot reduces yield and causes leaf discolouration. Entomologia Experimentalis et Applicata 125:277-283. Kirjoittajista Anne Nissinen työskentelee vanhempana tutkijana Lukessa Luonnonvarat ja biotuotanto – yksikössä ja Minna Haapalainen yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa Maataloustieteiden laitoksella. 39 Tuleeko Pohjois-Suomesta vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu? Kaija Hakala Vaikka kasvintuotannon edellytykset paranevat Pohjois-Suomessa ilmastonmuutoksen myötä, maaperän laatu ei välttämättä sovellu samanlaiseen tehoviljelyyn kuin Etelä-Suomessa eikä peltoja ole riittävästi tuotannon laajentamiseen. Monilla seuduilla luonnonarvot soineen, vanhoine metsineen ja vesistöineen ovat niin suuret, ettei niitä voi maatalouden suuremmalla tuottavuudella kompensoida. Maataloutta harjoitetaan koko Euroopassa, mutta Suomessa puhdas luonto ja matkailu ovat monilla alueilla todennäköisesti tuottavampi vaihtoehto kuin tuottavinkaan maatalous. Maatalouden edellytykset paranevat Suomessa, kun ilmasto lämpenee Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kasvukauden piteneminen ja lämpösumman kasvu voivat nostaa satoja ja lisätä eri kasvien viljelymahdollisuuksia niin Etelä- kuin PohjoisSuomessakin. Etelä-Suomessa voidaan tulevaisuudessa yhä varmemmin viljellä satoisia syyskylvöisiä viljelykasveja, kuten syysvehnää, syysrypsiä ja –rapsia, jopa syysohraa. Viljelyyn voidaan ottaa pidemmän kasvukauden hyödyntäviä viljalajikkeita, runsassa- 40 toista rehumaissia ja laajempi palkoviljojen kirjo, mistä on hyötyä myös Suomen valkuaisomavaraisuudelle. Jos kasvinjalostus pysyy vauhdissa mukana, kasvintuotanto tulee melko varmasti hyötymään ilmastonmuutoksesta, joskin kuivuuskaudet, yhä pitenevät hellejaksot, rankkasateet sekä taudit ja tuholaiset voivat vaikeuttaa kasvintuotannon oloja. Sopeutuminen tuleviin oloihin mm. kasvivalikoimaa laajentamalla voi kuitenkin auttaa maataloutta pysymään elinvoimaisena myös ääriolojen kourissa. Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Taulukko 1. Kasvukauden muutokset eri ilmastonmuutos-skenaarioissa Kuusamossa. A2: päästöjä ei hillitä ja maapallon keskilämpötila voi nousta jopa yli neljä astetta. B1: päästöjä hillitään, eikä maapallon keskilämpötila nouse yli kahta astetta verrattuna 1900-luvun alkuun. Suomessa lämpötila nousee ennusteiden mukaan noin puolitoista kertaa maapallon lämpötilan nousun verran, eli maapallon lämpötilan noustessa kaksi astetta suomen lämpötila nousee kolme astetta. Ohran vaatima lämpösumma on 890 astepäivää, kevätvehnän 990 ja kevätrypsin 1010 astepäivää. Ohraa voitaisiin viljellä Kuusamossa jyväsadoksi jo 2020-luvulla, vehnää vuosisadan puolivälissä. Kasvukausi A2 2025 2055 2085 alku loppu pituus pv 10.5.26.9. 140 5.5. 2.10.151 27.4. 11.10.169 lämpösumma 916 1090 1319 Kasvukausi B1 2025 2055 2085 alku loppu pituus pv 10.5.26.9. 140 7.5. 1.10.148 4.5. 3.10.153 lämpösumma 915 1028 1109 Viljat ja rypsi voivat menestyä PohjoisSuomessa vuosisadan puolivälissä Pohjois-Suomessa, etenkin Lapissa, viljellään pääasiassa nurmia, jotka menestyvät karussakin ilmastossa ja kasvavat nopeasti lyhyen kesän erittäin pitkässä päivässä. Myös vihantaviljoja voidaan viljellä, eikä lämpösumma jyväsadon tuottamiseen useimpina vuosina riittäisikään. Esim. Kuusamossa keskimääräinen tämänhetkinen lämpösumma on 770 astepäivää (ºdd), joka ei riitä minkään viljakasvin, ei edes rehuohran kypsymiseen korjattavaksi siemeneksi. Silloin tällöin saattaa tulla hyviäkin kasvukausia, jolloin satoa saataisiin korjattua kuivattavaksi siemeneksi, mutta kuivauslaitteisiin ei ole kannattanut investoida epävarman tuloksen takia. Ohrasato meneekin Kuusamossa nykyisin säilörehuksi yhdessä nurmisatojen kanssa. Jos emme vähennä päästöjä riittävästi, maapallon keskilämpötila voi nousta niin paljon, että ruoan tuotanto häiriintyy kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Maltillinen 1-3 asteen lämpötilan nousu kuitenkin 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti edistää kasvintuotantoa ja parantaa maatalouden edellytyksiä etenkin pohjoisilla alueilla. Esimerkiksi Kuusamossa kehitys voi johtaa siihen, että pitenevä kasvukausi ja suuremmat lämpösummat alkavat vähitellen suosia vehnän, kauran, palkoviljojen sekä rypsin ja rapsin viljelyä. Kuluvan vuosisadan puolivälissä jo kaikista nykyisistä valtalajeista voidaan saada Kuusamossakin kuivattavaa siemensatoa. Aikainen ohra saattaa tuottaa luotettavasti siemensatoa jo parin vuosikymmenen sisällä (Taulukko 1). Paikalliset olot ovat lämpösummaa tärkeämpiä Pohjois-Suomessa pellot ovat yleensä turvemaita, jotka lämpenevät hitaasti eivätkä ole kovin hedelmällistä. Tämän takia on mahdollista, ettei kaikkien kasvien, esim. vehnän viljely laajene kovin pohjoiseen huolimatta suotuisista lämpösummista. Myöskään investoinnit uuteen konekantaan, viljavarastoihin ja viljan kuivaukseen eivät ala ennen kuin viljelijät ovat varmoja olojen parantumisesta. 41 Taulukko 2. Talvikauden muutokset eri ilmastonmuutos-skenaarioissa. A2: päästöjä ei hillitä ja maapallon keskilämpötila voi nousta jopa yli neljä astetta. B1: päästöjä hillitään eikä maapallon keskilämpötila nouse yli kahta astetta verrattuna 1900-luvun alkuun. Talvi A2 2025 2055 2085 alku loppu 23.10.17.4. 31.10.9.4. 19.11.20.3. pituus pv 178 162 122 Talvi B1 2025 2055 2085 alku loppu 23.10.18.4. 28.10.12.4. 3.11.8.4. pituus pv 179 168 157 Jatkossakin tulee olemaan huonoja vuosia ja aikaisia/myöhäisiä halloja, jotka voivat pienentää satoja ja aiheuttaa viljelijöissä epävarmuutta. Pohjois-Suomen maatalous voi joka tapauksessa hyötyä kohonneista lämpötiloista kasvivalikoiman lisääntymisen, suuremman nurmisadon ja omavaraisemman väkirehun tuotannon muodossa. Myös panostaminen jatkojalostukseen voi parantaa maatilan tuloa. Puhdas ja kaunis luonto on PohjoisSuomen valtti tulevaisuudessakin Monen Pohjoisen kunnan ihmisiä työllistää tällä hetkellä etenkin turismi. Esim. Kuusamossa vierailee joka vuosi miljoona turistia mm. Rukan hiihtokeskuksessa tai Oulangan kansallispuistossa. Samalla kun Etelä-Suomessa hiihtokelit saattavat ilmastonmuutoksen myötä kokonaan hävitä, ne huononevat reippaasti myös Kuusamossa (Taulukko 2). Talviaika lyhenee ja talvisateiden runsastuessa lumimäärä saattaa kyllä kasvaa, mutta lumi voi myös yllättäen sulaa tai ladut pehmetä nollakelien myötä kesken hiihtokauden. On mahdollista, että Etelä-Suomesta tulee yhä enemmän hiihtoturisteja Kuusamoon, kun talvilajien harrastaminen muuttuu etelässä yhä hankalammiksi, mutta toisaalta kauden lyhentyminen saattaa aiheuttaa Kuu- 42 samolle taloudellisia menetyksiä, joita maatalouden kohenevat edellytykset eivät pysty korvaamaan. Pohjois-Suomessa on paljon alueita, joiden arvo talven ja kesän matkailukohteina hohtavine hankineen, pitkine talvineen, soineen, kuruineen, vanhoine metsineen ja vesistöineen on harvinaisen suuri. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat parannukset maatalouden edellytyksiin eivät voi korvata haittoja, joita ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa näille luonnonarvoille. Maataloutta harjoitetaan koko Euroopassa, mutta Suomessa puhdas luonto ja matkailu ovat monilla alueilla todennäköisesti tuottavampi vaihtoehto kuin tuottavinkaan maatalous. Lähteet: Peltonen-Sainio ja Hakala 2014: Viljely muuttuvassa ilmastossa – miten peltoviljely sopeutetaan onnistuneesti. Teho Plus –hankkeen raportti 4/2014, 12 s. Saatavilla http:// www.ymparisto.fi/fi-FI/TEHO_Plus/Julkaisusarja/Raportit Kuhmon kaupungin maaseutuasiamies Jouni Määttä, suullinen tiedonanto, 7.1.2015 Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Luken Luonnonvarat ja biotuotanto – yksikössä. Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 KASVINVILJELYN TUOTANTOPANOKSET BERNERILTÄ Myynnissämme tällä hetkellä kasvinsuojeluaineita, lehtilannoitteita, siemeniä, voiteluaineita ja polttoaineita. Myynnin hoitavat paikalliset asiantuntijamme. Toimitamme tuotteet suorina tilatoimituksina. Ajantasaisen tuotevalikoimamme ja yhteystiedot löydät nettisivuiltamme VILJELIJÄNBERNER.FI. PARASSATO –KASVINSUOJELUAINEILLA ONNISTUT Sekator OD Acanto Prima Ariane S Tehokas gramma-aine ohralle, vehnälle ja syysviljoille. Kahden tehoaineen valmis seos viljan tautitorjuntaan. Pitkäkestoista tehoa ohdakkeeseen ja valvattiin. CHEMINOVAN LAADUKKAAT LEHTILANNOITTEET Multiple Hi-Phos Zoom Mn 330, Cu 110, Zn 84, Mg 84 g/l P 192, K 62, Mg 48 g/l N 80, B 50, S 80, Mo 4, Mg 90 g/l Fosforia ja muita keskeisiä ravinteita sisältävä tuote muun muassa perunalle ja viljoille. Erityisesti öljy- ja palkokasveille kehitetty lehtilannoite. Käytetään myös perunalla edullisena boorilannoitteena. Viljojen ja nurmien tärkeimmät hivenravinteet yhdellä aineella ja edullisesti. Mangaani ja sinkki ovat ravinteita joiden liukenevuus heikkenee maan pH:n noustessa. Multiple on hyvä ratkaisu tähän. HYVÄKSYTTY MYÖS LUOMUSSA! Muista myös öljykasvikampanjamme: Osta rypsin- tai rapsinsiemenet ja Avaunt® 3l tuholaistorjuntaan niin saat kaupan päälle Avaunt® -urheilukassin. Kuva 1. Tulipoltteen aiheuttamaa lehtien kuihtumista ja hedelmien näivettymistä päärynäpuussa. Kuva: Annika Hollsten. Suomen sää ei rajoita tulipoltteen leviämistä Paula Lilja, Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova Tulipolte (Erwinia amylovora) on Rosaceae-heimon kasvien tuhoisa bakteeritauti. Se aiheuttaa versojen lakastumista, mustumista ja kasvien kuolemista. Suomessa viljellyistä kasveista tulipoltteen tärkeimpiä isäntäkasveja ovat omenapuut, päärynäpuut, tuhkapensaat, pihlajat, orapihlajat ja tuomipihlajat. Suomen ensimmäinen tulipoltehavainto tehtiin viime kesänä Ahvenanmaalla. Eviran tekemän tutkimuksen mukaan tulipolte voisi aiheuttaa epidemian Rovaniemeä myöten. Suomen ensimmäinen tulipoltelöydös kesällä 2014 Tulipolte todettiin viime kesänä ahvenanmaalaiselta hedelmätarhalta päärynästä. Tau- 44 din leviämisreitistä ei ole vielä tietoa. Kesän 2015 tarkastuksissa selviää, onko tauti levinnyt Ahvenanmaalla laajemmalle, vai onko kyse yksittäisestä esiintymästä. Jos tauti on Ahvenanmaalla levinnyt jo laajalle, ei alkuKasvinsuojelulehti 2 • 2015 Kuva 2. Tulipoltteen aiheuttamia oireita kurttutuhkapensaalla (Cotoneaster bullatus). Kuva: Paula Lilja. perää voitane enää saada selville. Todennäköisin leviämisreitti on muista EU-maista tuodut perusrungot ja taimet. Koska tulipoltteelle ei ole varsinaista torjuntakeinoa, pyritään tulipoltetta hävittämään saastuneita kasveja hävittämällä ja määräämällä rajoituksia kasvien siirrolle saastuneelta puhtaalle alueelle. Hedelmätarhalla, josta tulipolte löydettiin, on saastuneen lohkon puut määrätty hävitettäväksi sekä muita varotoimia taudin leviämisen estämiseksi. Tulipoltteen löytymispaikan ympärille on muodostettu säteeltään 1 km laajuinen puskurivyöhyke, joka tarkastetaan ensi kesänä. Suomi on viimeinen maa EU:ssa, josta tulipolte löytyi. Baltian maissa tulipoltetta on yritetty hävittää jo muutamien vuosien ajan ja myös Norjassa kamppaillaan tulipoltteen leviämisen estämiseksi. Tulipoltteen hävittäminen ei ole onnistunut missään Euroopan maassa, mistä sitä on todettu. Tauti leviää pölyttäjien välityksellä, joten se ehtii helposti leviämään laajalle alueelle jo ennen kuin se havaitaan. Suomessa taudin hävittämistä vaikeuttaisi se, että isäntäkasvina on myös luonnonvarainen pihlaja. On siis tärkeää tarkkailla erityisesti uusia istutuksia tulipoltteen varalta, jotta oireet havaittaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen kuin tauti on ehtinyt levitä. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Tulipolte leviää taimiaineiston välityksellä Suomeen tuodaan suuria määriä tulipoltteen isäntäkasveja muista EU-maista niin ammatti- kuin harrastajakäyttöön. Suomella on tulipoltteen suhteen EU:ssa suoja-alue, joten tänne saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja vain toisista EU-maista ZP-kasvipassilla varustettuna suoja-alueelta tai puskurialueelta, joita on perustettu taimistojen ympärille. EU:n ulkopuolisista maista tulipoltteen isäntäkasveja ei saa tuoda lainkaan. Kaupallisessa tuonnissa tulipoltteen suoja-aluevaatimukset yleensä täyttyvät. Tosin valvonnassa havaitaan vuosittain joitakin isäntäkasvieriä, joilta ZP-kasvipassi puuttuu. Valvonnasta ja merkinnöistä huolimatta tauti voi olla kasveissa piilevänä ja tulla esille vasta kun olosuhteet ovat sille suotuisat. Suurin tulipolteriski liittyy valvontajärjestelmän ulkopuolella olevaan materiaaliin. Taimia myydään harrastajille taimimyymälöiden lisäksi toreilla ja markkinoilla, joilla myytävät kasvit eivät välttämättä ole ammattimaisesti tuotettuja ja tarkastettuja. Suomen ilmaston sopivuus tulipoltteelle selvitettiin mallintamalla Tulipolte-epidemioiden kehittymien on mah- 45 dollista vain tietynlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Epidemian kehittyminen edellyttää, että omenan kukinnan aikana kertyy riittävästi lämpösummaa (?18,3 °C tunneittain laskettu lämpösumma on ? 110), päivän keskilämpötilan on vähintään 15,6 °C ja kukkien pinnalla on vettä, joka voi olla peräisin sateesta tai esim. kasteesta. Tulipolte-epidemioiden ennustamiseen säätietojen perusteella on kehitetty useita epidemiologisia malleja. Näistä yleisimmin käytetty on Maryblyt -malli, jonka avulla mm. yhdysvaltalaiset omenanviljelijät varautuvat epidemioihin. Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä arvioitiin Maryblyt -mallin avulla, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolte-epidemioiden kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaisin kukkivalle Pirja -lajikkeelle että myöhään kukkivalle Lobo -lajikkeelle, ja siinä käytettiin kahdenkymmenen vuoden (1993?2012) säätietoja neljältätoista eri paikkakunnalta. Tulipolte-epidemiat ovat mahdollisia Rovaniemellä asti Maryblyt -mallin avulla tehdyn arvion mukaan Suomen sää on suotuisa tulipoltteelle. Epidemioita olisi voinut kehittyä kaikilla tarkastelluilla paikkakunnilla useina vuosina (Taulukko 1). Etelä-Suomessa epidemioita olisi voinut kehittyä noin joka viides vuosi ja Keski- ja Itä-Suomessa lähes joka toinen vuosi. Lajikkeesta ja paikkakunnasta riippuen infektioille suotuisa ajanjakso oli arvion mukaan jopa viisi päivää. Joinain vuosina ainoa tartunnan riskiä ennustemallissa rajoittava tekijä oli sateen puute omenan kukinta-aikana. Tulipolte-epidemian kehittyminen ei kuitenkaan vaadi sadetta, vaan vähäisempikin kosteus, kuten kaste voi riittää. Tämän vuoksi epidemioiden todennäköisyys saattaa olla arvioitua suurempi. Selvityksen tulokset on julkaistu Agricultural and Food Science lehdessä (vol 24). 46 Taulukko1. Todennäköisyys sille, että sääolosuhteet ovat suotuisat tulipolteinfektioiden kehittymiselle ainakin yhden päivän aikana vuodessa. Paikkakunta Pirja Jomala Helsinki Lohja Piikkiö Kokemäki Pälkäne Hirvensalmi Lappeenranta Kuopio Jyväskylä Ylistaro Oulu Kajaani Rovaniemi 0,220,24 0,180,18 0,180,31 0,230,41 0,320,39 0,320,32 0,450,45 0,320,42 0,420,51 0,410,46 0,230,32 0,180,28 0,270,23 0,350,41 Lobo Kesän 2015 tarkastukset keskittyvät taimistoille ja hedelmätarhoille Eviran ja Ely-keskusten tekemät tarkastukset keskittyvät kesällä 2015 hedelmätarhoille ja taimistoille. Lisäksi tehdään tarkastuksia taimimyymälöissä ja viheralueilla. Lisäksi kaivataan ammattiviljelijöiden, viheralueiden hoitajien ja kotipuutarhureiden ilmoituksia epäilyttävistä oireista. Havaintoilmoituksia voi tehdä Eviraan sähköpostitse osoitteeseen kasvinterveys@evira.fi ja internet-sivuilta löytyvällä sähköisellä lomakkeella www.evira. fi/tuhoojailmoitus. Lisätietoa ja kuvia tulipoltteesta: www.evira.fi/tulipolte Kirjoittajat työskentelevät Evirassa. Paula Lilja kasvinterveysyksiköstä sekä Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova ovat riskinarvioinnin tutkimusyksiköstä. Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Kilpajuoksua karanteeni-kasvintuhoojien kanssa – Eviran kasvintuhoojalaboratorion kuulumisia Johanna Santala ja Mirkka Soukainen Suomeen viime vuosina saapuneet uudet vaaralliset kasvitaudit, kuten tulipolte, luumun rokkoviroosi ja omenan lisäversoisuus, ovat aiheuttaneet Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa kiireellisen tarpeen kehittää kyseisten taudinaiheuttajien määritysmenetelmiä. Lisäksi meillä jo aiemmin esiintyneiden tautien määrittämistä on jatkuvasti kehitettävä, jotta käytössä olisivat parhaat mahdolliset menetelmät kasvintuotantoamme uhkaavien taudinaiheuttajien löytämiseksi. Määrityksiä kehitettäessä käytetään pohjana Euroopan ja Välimerenmaiden kasvinsuojeluorganisaation EPPO:n stardardeissa kuvattuja tai muita kansainvälisesti tutkittuja tarkoitukseen sopivia menetelmiä. Tulipoltetta etsitty aktiivisesti 20 vuotta Tulipoltetta (aiheuttaja Erwinia amylovora) on kartoitettu Suomessa systemaattisesti hedelmä- ja taimitarhoilta, taimimyymälöistä, julkisilta viheralueilta ja yksityisiltä pihoilta EU:hun liittymisestämme asti. Ensimmäinen löydös Suomessa tehtiin elokuussa 2014 ahvenanmaalaisella hedelmäviljelmällä vuonna 2009 istutetuissa ’Concorde’ -päärynäpuissa (Soukainen ym. 2015). Tätä ennen Suomi oli ainoa EU-maa, jossa tulipoltetta ei ollut todettu. Laboratoriossa karanteenibakteeritautien testaaminen on monivaiheinen prosessi. Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa noudatetaan 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti tulipoltteen määrityksessä EPPO:n standardia. EPPO päivittää lukuisia ohjeitaan tiuhaan tahtiin, joten uusien menetelmien käyttöönotossa riittää työtä. Tänäkin keväänä siirrytään tulipoltteen testauksessa taas uuteen EPPO:n suosituksen mukaiseen menettelyyn. Evirassa tulipoltetta on perinteisesti etsitty epäilyttäviä oireita sisältävistä näytteistä. Tulevaisuudessa tautia testaan todennäköisesti myös oireettomista näytteistä, kun on selvitettävä, onko tartunta levinnyt sairaista kasveista ympäristöön. Tulipoltteen toteaminen oireettomista kasveista on kuitenkin epävarmaa. Siksi taudin löytöpaikkojen ympäristöä on tarkkailtava oireiden puhkeamisen varalta vuosia. Erityisesti pölyttävien hyönteisten mukana tauti voi levitä useiden kilometrien 47 päähän alkuperäisestä saastunnasta. Oireellisista näytteistä tulipoltetta voidaan tutkia kasvista eristetystä bakteeriuutoksesta tai kasvin pinnalta otetusta bakteerilimasta, jos sellaista on. Oireettomista ja oireiltaan vähäisistä näytteistä uutetut bakteerit rikastetaan E. amylovoraa suosivissa ravintoliemissä. Tulipoltteen määritys alkaa vähintään kahdella seulontatestillä, joiden on oltava biologiselta periaatteeltaan erilaisia – molekulaarisia, serologisia tai maljaviljelyyn perustuvia. Jos yksikin seulontatesti antaa positiivisen tuloksen, määritystä jatketaan eristämällä bakteerit maljalle morfologista tunnistusta varten. Tyypilliset pesäkkeet testataan jälleen vähintään kahdella erilaisella testillä. Jos tulos on positiivinen, E. amylovora on periaatteessa todettu. Bakteerikannan patogeenisuus on kuitenkin vielä osoitettava siirrostamalla puhtaaksi viljellyt bakteerit päärynän tai omenan raakileisiin tai isäntäkasvin taimiin tai oksiin. Oireiden ilmestyttyä bakteerit eristetään testikasvista maljalle ja määritetään serologisella tai molekulaarisella menetelmällä. Vasta tämän jälkeen voidaan uudesta esiintymästä antaa lopputulos: tulipolte todettu. Jos taudin leviämisen vaara on suuri, on torjuntatoimiin todennäköisesti ryhdyttävä jo ennen kuin patogeenisuustesti on viety loppuun saakka. Luumun rokkoviruslöydös innoitti kehittämään laaja-alaisia virustestejä Kesällä 2014 kasvintarkastuslaboratorioon saapui emokasvina toimineesta luumupuusta otettu lehtinäyte, jossa näkyi luumun rokkovirukselle (Plum pox virus) tyypillisiä keltaisia rengaslaikkuja. Lehtinäyte tutkittiin PCR-testillä, joka tunnistaa useita luumun rokkoviruksen kanssa samaan potyvirus -sukuun kuuluvia viruksia. PCR-testissä monistuneen tuotteen emäsjärjestys selvitettiin sekvensoimalla, jolloin näytteestä löytynyt potyvirus paljastui luumun rokkoviruksen D-roduksi. Viruslajin varmistuttua Evirassa otettiin 48 Kuva 1. Patogeeninen tulipoltekanta aiheuttaa tumman laikun ja bakteerilimaa siirrostetussa raa’assa omenaviipaleessa. (Kuva: Mirkka Soukainen). käyttöön luumun rokkoviruksen ELISA-testi, jonka avulla voidaan tutkia nopeasti suuriakin näytemääriä. Ensimmäisen löydöksen jälkeen Evirassa tutkittiinkin viime kesän ja syksyn aikana lähes sata lisänäytettä, joilla kartoitettiin luumun rokkoviruksen levinneisyyttä Suomessa (Santala ym. 2015). Luumun rokkoviruksen seuranta ja kartoitukset jatkuvat kasvukaudella 2015. Vaikka luumun rokkovirusta osattiin edellä mainitussa tapauksessa oireiden perusteella epäillä, ei pelkästään oireisiin perustuvaan tunnistukseen voida virusten osalta luottaa. Siksi Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa ylläpidetään viruskohtaisia PCR ja/tai ELISA -testejä Suomea yleisimmin uhkaaville vaarallisille kasvintuhoojille ja taimiaineistotuhoojille, mutta niiden ylläpito kaikille maatamme mahdollisesti uhkaaville viruksille olisi hyvin kallista ja käytännössä mahdotontakin. Evirassa kehitetään kuitenkin parhaillaan potyviruksia tunnistavan PCR-testin lisäksi muita laaja-alaisia PCR-menetelmiä. Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Kuva 2. Rokkoviroosin rengaslaikkuoireita luumun lehdessä. (Kuva: Mirkka Soukainen). Ne sallivat useiden samaan sukuun tai heimoon kuuluvien virusten tunnistamisen yhtäaikaisesti, ja siten tarjoavat taloudellisen tavan ylläpitää valmiuksia uusien ja meillä harvinaisten virusten tunnistamiseen. Esimerkiksi tospoviruksia tunnistava laaja-alainen PCR-testi on jo osoittautunut käytännössä hyödylliseksi, sillä sen avulla on saatu todettua palsamin kuoliolaikkuvirus sellaisistakin oireellisista kasveista, joissa viruspitoisuus on liian alhainen havaittavaksi PCR-testiä epäherkemmällä ELISA-testillä. Näin on päästy eroon viime keväänä hämmennystä aiheuttaneista tilanteista, joissa selvästi oireellisista kasveista ei saatu johdonmukaisesti yhteneviä testituloksia. Näytteen valmistaminen on tarkkaa työtä Omenan lisäversoisuutta aiheuttava fytoplasma (Candidatus Phytoplasma mali) havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2009 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti tautia levittävistä omenalehtikempeistä (Lemmetty ym. 2011). Omenapuissa tautia havaittiin ensikerran vuonna 2012 (Lemmetty ym. 2013). Fytoplasmojen, kuten monien muidenkin taudinaiheuttajien, toteamisessa näytteen valmistus ja näytteenoton ajoitus ovat ratkaisevassa osassa. Lisäversoisuustautia aiheuttavat fytoplasmat ovat ilmeisesti jakautuneet epätasaisesti puun eri osiin, ja sen vuoksi on tärkeää, että näytteeksi valitaan lehtiä oireellisista oksista. Jos oireita ei ole näkyvillä, on tärkeää kerätä lehtiä eri puolilta puuta. Fytoplasmat elävät kasvin johtosolukossa, eikä niitä voida kasvattaa ravintoalustoilla kuten perinteisiä bakteereita. Laboratoriossa lehdistä irrotetaankin keskisuonet ja lehtiruodit, joista valmistetaan varsinainen reaaliaikaisella ja perinteisellä PCR:llä tutkittava näyte. Näin näytteeseen saadaan mukaan mahdollisimman paljon johtosolukkoa ja niissä mahdollisesti olevia fytoplasmoja. Fytoplasmojen määrä versoissa lisääntyy kasvukauden aikana ja on suurimmillaan loppu- 49 Kuva 3. Lisäversoisuus tutkitaan omenan lehtisuonista ja -ruodeista. Fytoplasma-DNA:n tunnistusreaktio näkyy nousevana käyränä reaaliaikaisessa PCR-testissä. (Kuva: Jukka Tegel). kesällä. Ennen lehtien varisemista ne siirtyvät talvehtimaan puun juuristoon. Tämän vuoksi lehtinäytteen ottaminen liian aikaisin kasvukauden alussa tai myöhään syksyllä voi johtaa väärään negatiiviseen tulokseen. Lisäversoisuutta voidaan periaatteessa määrittää myös talvella puun juurista otetuista näytteistä, mutta käytännössä kattavan näytteen ottaminen on työlästä. Kiirettä tiedossa keväästä syksyyn Eviran kasvintuhoojalaboratoriossa tutkitaan tulipoltetta, luumun rokkovirusta ja omenan lisäversoisuutta ensisijaisesti kasvussa olevista kasveista, koska niistä saadaan luotettavin tulos. Tämä rajoittaa näytteenottoaikaa ja aiheuttaa ruuhkaa laboratoriossa. Erityisesti tulipoltenäytteiden riittävän nopea testaus taudin leviämisen estämiseksi isäntäkasvien kukinnan aikaan touko-kesäkuussa on haaste, johon laboratorio valmistautuu parhaillaan validoimalla uusia menetelmiä. 50 Lisätietoa aiheesta: Lemmetty A, Soukainen M & Tuovinen T. 2013. First Report of ‘Candidatus Phytoplasma mali,’ the Causal Agent of Apple Proliferation Disease, in Apple Trees in Finland. Plant Disease 97 (10), 1376. Lemmetty A, Tuovinen T & Kemppainen R. 2011. ’Candidatus Phytoplasma mali’ infected Cacopsylla picta found in apple orchards in South-Western Finland. Bulletin of Insectology 64, S257-S258. Santala J & Soukainen M. 2015. First report of Plum pox virus on plum in Finland. EPPO Bulletin 45 (2), julkaistaan 8/2015. Soukainen M, Santala J & Tegel J. 2015. First report of Erwinia amylovora, the causal agent of fire blight, on pear in Finland. Plant Disease. Luettavissa: http://dx.doi.org/10.1094/ PDIS-11-14-1221-PDN Kirjoittajat työskentelevät Evirassa tutkijoina Kasvianalytiikan yksikössä. Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintatavat Suomessa tiedossa Lotta Kaila Ammattimaiseksi luokiteltujen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattajien ja käyttäjien tulee suorittaa kasvinsuojeluaineita koskeva tutkinto 26.11.2015 mennessä. Euroopan komissio järjestää koulutuksia, joiden ansiosta tutkinnon kouluttajat pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja parhaita käytäntöjään eri jäsenvaltioiden välillä. Better Training for Safer Food -kurssisarjan (BTSF) tavoitteena on jakaa ajankohtaista tietoa EU:n jäsenvaltioiden välillä elintarvikkeisiin, rehuihin, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä kasvinterveyteen liittyvissä asioissa. Maaliskuussa Lissabonissa järjestetyssä koulutuksessa aiheena oli kasvinsuojeluaineiden käyttäjien ja markkinoille saattajien tutkinto torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin (2009/128/EY) (jäljempänä puitedirektiivi) mukaisesti. Kurssilla keskusteltiin kasvinsuojelututkintoon liittyvästä lainsäädännöstä sekä kasvinsuojeluaineiden turvallisesta ja kestävästä käytöstä niin ympäristön kuin käyttäjän näkökulmasta. Kurssin tavoitteena oli jakaa mahdollisimman paljon kokemuksia kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä, joten asiantuntijaluentojen lisäksi osallistujia aktivoitiin useiden ryhmätöiden avulla. Kurssille osallistui 35 henkilöä 15 eri jäsenvaltiosta sekä Norjasta. Suomesta kurssilla oli mukana viisi osallistujaa; Samuli Junt- 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti tila Oulun seudun ammattioppilaitoksesta, Miika Kahelin Helsingin yliopistosta, Liisa Pietikäinen Pohjois-Savon ProAgriasta, Marja Turakainen Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksesta ja minä eli Lotta Kaila Turvallisuusja kemikaalivirastosta (Tukes). Työssään Samuli, Miika, Liisa ja Marja ovat tekemisissä puitedirektiivin kanssa pitämällä viljelijöille kasvinsuojelukoulutuksia ja -tutkintoja. Lisäksi Samuli ja Miika opettavat aihetta oppilaitoksissaan. Omaan työnkuvaani kuuluu kasvinsuojeluaineiden kaupan ja käytön valvonta, johon myös kyseinen direktiivi kuuluu. Suomalaiset kouluttajat ovat hyvin koulutettuja Kaikki osallistujat kokivat koulutuksen suurimmaksi hyödyksi sen, että koulutuksessa sai tietoa siitä, miten kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä toteutetaan muualla Euroopassa. Lisäksi koulutuksessa sai kuulla muiden 51 Lissabonissa kurssille osallistuneet Miika Kahelin, Samuli Junttila, Lotta Kaila, Liisa Pietikäinen ja Marja Turakainen. maiden kasvinsuojeluun liittyvistä haasteista ja hyvistä toimintatavoista näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Kurssin perusteella puitedirektiivi ja sen edistämä integroitu kasvinsuojelu toteutuvat eripuolella Eurooppaa vielä hyvin eritasoisena. Esimerkiksi Suomessa, Tanskassa ja Saksassa monet integroidun kasvinsuojelun toimintatavat ovat jo itsestään selvä osa tavanomaista viljelyä. Miikan mielestä erityisen mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Italiassa ja Puolassa toimijat joutuvat viemään kasvinsuojeluruiskunsa testattavaksi, kun taas Suomessa testaajat menevät tilalle testaamaan ruiskun. Lisäksi kaikissa maissa ruiskujen testaus ei ole vielä yleinen käytäntö. Vuodesta 2016 tulee testaajille kiireinen vuosi näissä maissa, sillä 52 puitedirektiivin mukaan ruiskujen tulee olla testattuna 26.11.2016 mennessä vähintään kerran. Samulin mielestä ruiskun testauksen lisäksi mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Puolassa, Kreikassa ja Saksassa laittomat kasvinsuojeluaineet ovat yllättävän suuri ongelma. Kreikassa esimerkiksi on arvioitu, että noin 7-10 % kasvinsuojeluaineista on laittomia. Varsinaista uutta asiaa puitedirektiivistä tai siihen liittyvästä koulutuksesta ei kuitenkaan suomalaisille osallistujille tullut. Liisa ja Marja toteavat, että asioiden itsestäänselvyys kertoo siitä, että Tukes on tehnyt hyvän työn kouluttaessaan tutkinnon järjestäjiä Suomessa. Osallistujat haluavatkin kiittää erityisesti Pauliina Laitista Tukesista erinomaisesta työstään Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimeenpanossa. Kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä ja puitedirektiiviin liittyvästä koulutuksesta löytyy lisää tietoa Tukesin nettisivuilta (www. tukes.fi/kstutkinto). Miika kehuu nettisivuilla olevaa tutkintomateriaalia hyväksi ja selkeäksi, joten sen avulla voi opiskella myös itsenäisesti tutkintoa varten. Opetusmateriaali löytyy Tukesin nettisivuilta (www.tukes.fi/ kasvinsuojelu, www.tukes.fi/vaxtskydd). Valvonnan tavoitteena toimijoiden omaehtoinen direktiivin noudattaminen Kasvinsuojelukoulutuksen lisäksi kurssilla keskusteltiin paljon puitedirektiivin valvonnasta ja puutteiden sanktioimisesta. Kasvinsuojelututkinnon suorittaminen ja kasvinsuojeluruiskun testaus ovat helppoja tarkastaa todistuksista, mutta miten voidaan valvoa sitä, onko kasvinsuojelussa huomioitu tarvitta- 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti vat integroidun kasvinsuojelun periaatteet? Omasta mielestäni puitedirektiivin valvontaan tulisi löytää muita valvontakeinoja kuin monissa muissa valvonnoissa käytetyt tarkistuslistatyyppiset ratkaisut. Yksi integroidun kasvinsuojelun periaatteisiin sopiva valvonnan toimintatapa on Tanskassa, missä kasvinsuojeluainevalvonnat tehdään keskustelemalla toimijoiden kanssa siitä, millaisia integroidun kasvinsuojelun toimintatapoja kasvinsuojelussa on käytetty. Integroidun kasvinsuojelun toteutumiseksi viljelijän tulee ottaa itse vastuuta tilalleen sopivimmista kasvinsuojelukäytännöistä. Hyvien kasvinsuojelun toimintatapojen sisäistäminen johtaa parhaimmillaan siihen, että toimijat noudattavat puitedirektiivin velvoitteita huomaamattaan. Tätä tavoitetta myös kasvinsuojeluaineiden valvonnan tulee tukea. Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana Tukesissa Kemikaalituotevalvonnan yksikössä. 53 Ruuan tuottaminen on jatkuvaa puolustustaistelua Hia Sjöblom JÄRKI-hankkeessa etsitään hyviä käytännössä toteutettavia ratkaisuja kestävän ruuantuotannon turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Punaisena lankana kaikessa toiminnassa on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun turvaaminen. Järki-hankkeessa lähdetään liikkeelle ennaltaehkäisystä Maaseutu, viljelymahdollisuudet sekä Itämeri, jonka valuma-alueella valtaosa Suomesta sijaitsee, halutaan pitää puhtaina ja toimivina. Jos ympäristöä pilataan ja vesien annetaan likaantua, ollaan menossa väärään suuntaan. Hankkeen nimikin kertoo, että ratkaisuja haetaan järkevästi, tutkimustietoa ja maalaisjärjen käyttöä yhdistelemällä. Käytännön työtä tehdään pitkälti peltojen ja vesistöjen äärellä. Tähtäin on tulevaisuuteen. Kasvun- ja kasvinsuojelussa liikkeelle lähdetään ennaltaehkäisy kärjessä. Maan rakenteesta, ojituksesta, ravinnepitoisuudesta ja puhtaudesta on huolehdittava. Kaikki se on kasvinsuojelua parhaimmillaan. - Kaikki, mikä saa kasvit voimaan hyvin, kasvamaan ja tuottamaan, on kasvinsuojelua. Kun asiaa katsotaan toiselta reunalta, se tarkoittaa että kaikki mikä saa kasvin kasvamaan huonosti, pitää torjua, projektijohtaja Eija Hagelberg tiivistää Järki-hankkeen tavoitteita kasvin- ja kasvunsuojelun viidakossa. Perusasioiden pitää olla kunnossa. Ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. Peltomaan tulee voida hyvin. Peltomaasta kannattaa pi- 54 Kuva 1. Kaikki, mikä estää kasvin hyvän kasvun, kuten heikko maanrakenne, vesien väärät virtaamat tai se, että ne seisovat pelloilla ovat asioita, joita pitää torjua. Muuten kasveilla ei ole hyvää mahdollisuutta kasvaa, Järki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg sanoo. Kuva: Hia Sjöblom. tää huolta. Sen pitää hengittää, pidättää ravinteita. Vesi ei saa seistä pellossa. Ekosysteemipalveluiden pitää toimia. Järki-hankkeessa on paiskittu töitä monimuotoisuuden ja vesiensuojelun edistämiseksi jo vuodesta 2009. Koko ajan on haettu oppia ja kehitetty ratkaisuja käytännön tasolKasvinsuojelulehti 2 • 2015 la. Erilaisia ratkaisuja on kehitetty ja kokeiltu yhdessä viljelijöiden ja tuottajien kanssa. - Perusfilosofiaamme kuuluu, että tietämys ja käytännön osaaminen ovat siellä, missä ruokaa tuotetaan ja elämää eletään maaseutumaisemassa. Peltomaisemassa nähdään, miten homma toimii ja mitkä ovat tekojen seuraukset. - Järki on tehnyt paljon töitä esimerkiksi varsinaissuomalaisissa savipeltojen maisemissa neuvomalla viljelijöitä ja keskustelemalla heidän kanssaan. On pureuduttu savimaan ongelmiin. Liialle tiivistymiselle on etsitty ja saatukin ratkaisuja. Kun joitakin keinoja on löydetty, niitä on kokeiltu käytännös- sä. Toimenpiteiden vaikutuksia on seurattu. Ongelmille on haettu ratkaisuja. Järki-isku torjuntataidosta Jos ratkaisut on hyviksi havaittu, on tietoa haluttu levittää. Sitä varten hankkeessa on julkaistu muun muassa Järki-iskuja. Ne toimivat perustietopaketteina, joiden kautta asiasta kiinnostunut voi löytää väljemmille tietoväylille. Viidestoista Järki-isku julkistettiin huhtikuun lopulla. Siinä pureudutaan kasvinsuojeluun ja sitä kautta uhkien torjuntaan. Iskun nimeksi annettiin Torjuntataito. Kuva 2. Järki-hankkeessa oikeisiin ratkaisuihin haetaan eväitä peltojen laidoilta ja käytännöstä, sieltä missä ruokaa oikeasti tuotetaan ja sen tulevaisuuden ongelmille haetaan ratkaisuja. Kuva: Hia Sjöblom. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti 55 Kuva 3. Paimiossa vihanneksia viljelevä Esko Holma ja puutarhatilan vetovastuuseen valmistautuva Hanna Holma luottavat vihannesviljelyn tulevaisuuteen. Tänäkin keväänä lähes miljoona kasvihuoneessa kasvatettua purjon tainta jatkaa kasvuaan avomaalla. Kuva: Hia Sjöblom. - Kuluttajienkin suunnalta tulee selkeitä viestejä siitä, että torjunnoissa pitäisi suosia luonnonmukaisia ja biologisia menetelmiä, paimiolaisen Holman puutarhatilan Esko Holma sanoo. Järki- iskussa hän kertoo hieman enemmän siitä, miten avomaalla viljeltävien vihannesten kasvinsuojelua hoidetaan. Yhtenä keinona on viljelykierto. Koska tilalla keskitytään nimenomaan sellerin, purjon ja avomaankurkun tuotantoon, vuokrataan kierrossa olevia peltoja naapuritilallisten viljeltäviksi. Pellon tuotantoon tulee tauko ja se vaikuttaa ratkaisevasti tuholaisten ja tautien torjuntaan. Kasvihuoneissa suositaan biologispohjaisia torjuntakeinoja. Taistelu kasvua haittaavia tekijöitä vastaan on jatkuvaa. Uusien uhkien 56 tuloa on vahdittava. Kasvihuoneita käytetään alkukeväästä taimien kasvatukseen. - Kun taimet siirretään avomaalle, tyhjenevät kasvihuoneet. Niissä alkaa silloin tauteja ja tuholaisia torjuva ”lämpökäsittely”. Tyhjä kasvihuone kuumenee auringon paahteessa ja kasvua estävät haittatekijät kuolevat, tilan ohjaksiin piakkoin tarttuva perhetilan tytär Hanna Holma sanoo. Askel kerrallaan - IPM:ssä, eli integroidussa kasvinsuojelussa, on tärkeää, että koko ajan tavoitellaan mahdollisimman vähäistä torjunta-aineiden käyttöä. Asioita ratkaistaan muut suojelukeinot kärjessä. Vasta viime hädässä joudutaan turKasvinsuojelulehti 2 • 2015 vautumaan kasvinsuojeluaineisiin, Eija Hagelberg painottaa. - Maan rakenteesta, salaojituksesta, ravinnepitoisuudesta ja puhtaudesta on huolehdittava. Kaikki tämäkin on kasvinsuojelua parhaimmillaan. Totuushan on, että turhien ja liiallisten torjunta-aineiden käyttö tulee kalliiksi, eikä se kestävyyden kannalta suinkaan ole ongelmatonta. Peltomaata on vielä paljon muokattava ennen kuin maaperään liittyvät ongelmat on ratkaistu. Tekoja ja niiden vaikutuksia pitää seurata herkeämättä. On hyvä pitää mielessä, että joidenkin toimien seuraukset saattavat näkyä vasta vuosien kuluttua. Hagelberg korostaa vastuullista ja kestävää ruuantuotantoa. Asiat on tehtävä niin, että ruuan tuottaminen onnistuu myös tulevaisuudessa. Siksi peltomaasta on pidettävä hyvää huolta. Hankkeessa on porauduttu syvälle savimaan rakenteen parantamiseen, jotta muun muassa ravinnevalumat saataisiin kuriin. Fosforin ja typen valuminen vesistöihin ja päätyminen Itämereen on pysäytettävä. Ravinteet on pidettävä pellossa, missä niillä on tärkeä tehtävä. - Ongelma on iso, eikä sitä ratkaista hetkessä, mutta askel kerrallaan mennään, Hagelberg sanoo. Kirjoittaja on toimittaja Järki-hankkeessa. Järkevää keskustelua Maatalouden tehostuminen ja tuotantotapojen muutos tuo lisää haasteita. Ravinnepäästöille ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle on lyötävä jarrua. Tarve keskustelulle myös maatalouden ympäristöasioista kasvaa. Maatalouden ohjelmakauden uudistuminen lisää osaltaan tätä tarvetta. Asioista pitää saada järkeviä ja käytännössä toimivia ratkaisuja. Järki-hanke toimii sitoutumattomana ja puolueettomana keskustelufoorumina ja ajatusten välittäjänä päättäjien, vaikuttajien ja käytännön työtä tekevien viljelijöiden välillä. Maa- ja metsätalousympäristöjen tulevaisuus ja ongelmat koskettavat yhteiskuntaa laajasti. Niiden vaikutukset liikuttavat viljelijöiden lisäksi myös kuluttajia, maanomistajia, metsästäjiä, maatalousneuvojia, virkamiehiä, luonnonsuojelijoita, ympäristöasiantuntijoita ja tutkijoita. Eri toimijat katsovat 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti asiaa omasta näkökulmastaan. Siksi keskustelua, tiedonvaihtoa ja yhteistyötä pitää koko ajan kehittää. Yhteistyön kehittämiseen on Järki-hankkeessa myös lähdetty käytännön tasolla. Näkemyksiä vaihdetaan erilaisissa keskusteluryhmissä, yhteistyön muotoja haetaan ja kokeillaan tilojen ja tuottajien välillä. -Tarve yhteisille foorumeille on ilmeinen, Eija Hagelberg sanoo. Järki on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön sekä Baltic Sea Action Groupin yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevä edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Hanketta rahoittavat mm. Sophie von Julinin säätiö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Ympäristöministeriö. Hankkeeseen voi tutustua sen nettisivuilla: www.jarki.fi 57 Peitattua vai peittaamatonta – neonikotinoidit tapetilla Satu Rantala Neonikotinoideissa ei ole haastellista pelkkä nimi Neonikotinoideja sisältäviä peittausaineita on Suomessa käytetty 2000-luvun alusta lähtien, kun ensimmäinen tiametoksaamia sisältävä Cruiser-valmiste hyväksyttiin käyttöön. Klotianidiinia tehoaineenaan sisätävä Elado pääsi kilpailemaan Cruiserin rinnalle vuosikymmenen lopulla. Melkein viidentoista vuoden ajan valta-osa pelloillamme kasvaneista öljykasveista oli jommallakummalla valmisteella peitattua. Muualla maailmassa käyttö alkoi jo kymmenkunta vuotta aiemmin. Neonikotinoideja sisältäviä valmisteita käytetään maailmanlaajuisesti kymmeniin, ellei satoihin eri käyttökohteisiin. Neonikotinoideja sisältävät valmisteet ovat tehokkaita kasvinsuojeluaineita. Ne hoitavat tehtävänsä kirppojen sekä muiden tuhohyönteisten torjuntatehtävässään, mutta teho saattaa koitua myös valmisteiden kohtaloksi, sillä ne lamauttavat myös muiden kuin torjuntakohdehyönteisten keskushermostoa. EU:n alueella muutama vuosi sitten alkanut neonikotinoidikeskustelu jatkuu yhä kiivaana. Havainnot mehiläisten joukkokuolemista ja vähentymisestä levisivät. Julkaistiin useita tutkimuksia, joissa epäiltiin neonikotinoideilla olevan osuutta pölyttäjähyönteisten kantojen romahtamiseen. Myös puoltavia tuloksia tarjoiltiin, ja tutkimusaiheen haasteellisuudesta johtuen, tuloksista pystyi tekemään monenlaisia johtopäätöksiä. EU:n viranomaiset heräävät EFSA (Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen) julkaisi oman arviointinsa aiheesta tammikuussa 2013. Johtopäätöksissään EFSA arvioi tiettyjen käyttökohteiden olevan mehiläisten kannalta turvallisia, toiset taas osoit- Kuva: SeppVei, Wikimedia Commons 58 Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 tautuivat selkeästi riskiä aiheuttaviksi. Arvion pohjalta EU:n komissio hyväksyi 24.5.2013 täytäntöönpanoasetuksen, joka kieltää neonikotinoideihin kuuluvien imidaklopridia, tiametoksaamia ja klotianidiinia tehoaineinaan sisältävien valmisteiden ja niillä käsiteltyjen siementen käyttöä mehiläisiä houkuttelevilla kasveilla (kymmeniä kasveja), mukaan lukien rypsi ja rapsi. Suomessa Tukes kielsi tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden käytön asetuksen mukaisesti. Hätälupia haussa EU:n kasvinsuojeluainelainsäädäntö sisältää mahdollisuuden, jossa jäsenvaltio voi hätätilanteessa myöntää valmisteelle 120 vuorokauden poikkeusluvan. Lokakuussa 2013 Tukes vastaanotti ensimmäiset poikkeuslupahakemukset Cruiserille ja Eladolle. Öljykasvienviljelijät, teollisuus, ja muut sidosryhmät olivat huolissaan suomalaisesta öljyntuotannosta. Vähintään yhtä huolestuneita oltiin mehiläisistä ja muista pölyttäjistä. Tukesissa tehtiin töitä hätälupahakemusten kanssa. Asioita punnittiin ja selviteltiin, lisätietoa etsittiin. Mehiläiset pörräsivät unissakin. Mikä painaa vaakakupissa eniten, miten säädöksiä tulkitaan? Onneksi MTT (nyk. LUKE) toimi nopeasti. Heti kesällä 2013 käynnistettiin Neomehi -hanke ja koelohkot tutkimuspesineen perustettiin Jokioisten ympäristöön. Tukes sai alustavat tulokset kesän 2013 analyyseista vuoden 2014 alussa, ja jo tammikuun lopulla annettiin päätökset poikkeuslupien myöntämisestä jo aiemmin peitatulle siemenelle kevätkylvöille 2014. Tulosten perusteella peittausaineiden käytöstä ei näyttänyt olevan akuuttia haittaa mehiläisille tai yhteyttä mehiläispesien menestykseen. Tehoainejäämiä kyllä löytyi, mutta hyvin alhaisia pitoisuuksia. Ilman kotimaista tutkimusta, hätälupapäätösten tekeminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Syksyllä 2014 Tukesin postilaatikkoon kolahti taas hätälupahakemuksia. Tällä kertaa 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Kuva: Saara Sivonen postia oli jo odotettu, eikä mitään uutta tai poikkeavaa tietoa edellisvuoteen verrattuna Neomehi-hankkeesta oltu saatu, joten luvat myönnettiin myös kevätkylvöille 2015. Tosin riskinhallintatoimenpiteitä kiristettiin hieman edellisvuodesta, tänä keväänä siementä ei saa kylvää pneumaattisella kylvökalustolla. Näin minimoidaan valmisteen pölyäminen ja sitä kautta kulkeutuminen ympäristöön ja pölyttäjiin. Ruotsalaiset viranomaiskollegamme päätyivät toisenlaisiin johtopäätöksiin pohdinnoissaan. KEMI (Kemikalieinspektionen) ei hyväksynyt Ruotsin öljykasvinviljelijöiden hakemaa hätälupaa rapsinsiemenen peittaukseen kevätkaudelle 2015. Tutkimusta siellä ja täällä Viimeisen kahden vuoden aikana, eli komission asettamien rajoitusten jälkeen, on neonikotinoidien vaikutuksia pölyttäviin hyönteisiin tutkittu kiihtyvällä tahdilla. Hyvä homma, mutta pienen pohjoisen maan kannalta katseltuna herää kysymys, kuinka suoria johtopäätöksiä tuloksista voidaan tehdä meidän olosuhteisiimme. Suomessa öljykasvinviljely alkaa niiltä leveysasteilta, joilla muut sen lopettavat. Meillä Suomessa, neonikotinoidien puuttuminen vaikuttaisi eniten rypsin ja rapsin viljelyyn. Baltian maat tunnistavat samat 59 huolet, mutta jo Unkarissa on haettu ahkerasti hätälupia auringonkukalle ja maissille, joiden volyymit peittoavat mennen tullen Suomen öljykasvit. Näin ollen myös tutkimus keskittyy näiden Euroopassa suurten viljelykasvien ympärille. Onneksi on kotimainen tutkimus. Luonnonvarakeskuksella työstetään parhaillaan NEOMEHI -hankkeen loppuraporttia. Sitä mielenkiinnolla odotellen! Valitettavasti Suomessa tehdyllä tutkimuksella ei taida olla kovin isoa painoarvoa EU:n komissiossa tehtäviin päätöksiin. Mutta kansallisen tason päätöksiin vaikutus on suuri! nanottoa neonikotinoidien hyväksyttävyyteen. EASAC:n laatimalla raportilla on todennäköisesti vaikutusta komission tuleviin päätöksiin. Raportti kallistuu kyseenalaistamaan neonikotinoidien tarpeellisuuden maataloudessa, joten lain ja asetusten puitteet neonikotinoidien käytölle lienevät tulevaisuudessakin nihkeät EU:ssa. Niinpä. Tapahtuupa lainsäädännössä sitä taikka tätä, varmaa on, että öljykasvien viljely Suomessa on muutostilassa. Toivon kuitenkin, että myös tulevina kesinä kansallismaisemaamme värittävät kirkkaankeltaiset täplät, pörisevine pörriäisineen. Uusinta uutta Lisätietoja aiheesta: Huhtikuun alussa EASAC (European Academies Science Advisory Council) julkaisi selvityksen (Ecosystem services, agriculture and neonicotinoids, April 2015), jossa arvioidaan monipuolisesti neonikotinoidien vaikutusta, ei vain pölyttäjiin, vaan myös koko viljelyympäristöön, sosioekonomisia ja poliittisia näkökulmia unohtamatta. EU:n komissiolta odotetaan tämän vuoden aikana uutta kan- NEOMEHI-hanke: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/NEOMEHI EASAC-raportti: http://www.easac.eu/home/reports-and-statements/detail-view/article/ecosystem-se.html Tukes: www.tukes.fi Kirjoittaja on ylitarkastaja Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes). Kasvinsuojeluseuran internetsivut uudistuvat! Kasvinsuojeluseuran nettisivut saavat kevään aikana uuden ilmeen ja selkeämmän sisällön. Sivuilta löydät tiedot seuran tapahtumista ja kokouksista, jaostojen kuulumiset sekä olennaiset ja ajan tasalla olevat yhteystiedot. Sivuilta löydät myös yhteydenottolomakkeen hallitukselle ja jaostoille. Uutta sivuilla on ulkoasun lisäksi myös sisällössä. Etusivun uutispalkissa jaetaan kasvinsuojelun ajankohtaisia uutisia ja tiedotteita. Seuran toiminnasta kerrotaan kokouspöytä- 60 kirjojen lisäksi myös raporteilla kokouksista ja tapahtumista. Uutisista ja tapahtumista voi tilata RSS- ja Atom-syötteen ns. syötteenlukijaan tai vaikkapa omaan sähköpostiohjelKasvinsuojelulehti 2 • 2015 maan. Jäsenet voivat tilata myös Kasvinsuojeluseuran uutiskirjeen sähköpostiin. Seuran tapahtumiin ilmoittautuminen onnistuu jatkossa sähköisten ilmoittautumislomakkeiden avulla. Kasvinsuojeluseuran vanha tuhoojatietokanta ja tasapainoisen kasvinsuojelun nettioppaat ovat jatkossa avoimia kaikille ja niihin pääsee siirtymään uusilta sivuilta. Tietokantaa ja nettioppaita käyttäessä tulee kuitenkin muistaa että ne saattavat sisältää osittain jo vanhentunutta tietoa. Sanastojaoston kasvinsuojelun sanastoihin on myös jatkossa vapaa pääsy kaikille. Valmiit sanastot löytyvät sanastojaoston alasivulta. Jäsenien palvelut käyttöön kirjautumalla Kasvinsuojelulehti on sivujen kautta saatavilla rekisteröityneille jäsenille sähköisenä versiona. Kannattaa siis käydä kirjautumassa sivuille! Täältä kautta löydät linkin myös Kasvinsuojelulehden Facebook-sivulle. 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Seuran jäsenet saavat käyttäjätunnukset uusille sivuille lähettämällä sähköpostiviestin osoitteeseen juha.tuomola@evira.fi. Viestiin voi laittaa aiheeksi vaikka ”Haluaisin käyttäjätunnukset Kasvinsuojeluseuran nettisivuille”. Vastauksena lähetetään aloitussalasana, jonka voi käydä myöhemmin muuttamassa. Sähköpostiosoite toimii käyttäjätunnuksena. Uusien jäsenien kannattaa käyttää etusivun ”Liity jäseneksi” toimintoa. Sivuille kirjautumisen jälkeen voi omia jäsentietojaan käydä muuttamassa tarpeen mukaan. Esimerkiksi osoitemuutokset voi käydä itse korjaamassa jäsentietoihin, eikä niistä tarvitse erikseen ilmoittaa toimistolle. Kirjautuneet jäsenet voivat myös halutessaan saada Kasvinsuojelulehden ja jäsenlaskun sähköpostitse, paperisten versioiden sijaan. Lisäksi jäsenet voivat tilata Kasvinsuojeluseuran sähköisen uutiskirjeen. Sivut löydät osoitteesta: www.kasvinsuojeluseura.fi. Tervetuloa tutustumaan! 61 Kuulumisia vuosikokouksesta Pidimme Kasvinsuojeluseuran vuosikokouksen Tieteiden talolla 19.3. Kokouksessa käsittelimme muun muassa seuran taloustilannetta, valitsimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä, palkitsimme kolme ansioitunutta opinnäytetyötä sekä keskustelimme seuran tämän ja viime vuoden toiminnasta. Kasvinsuojeluseuran toiminnan haasteena on rahoituksen turvaaminen. Vuoden 2014 tulos oli harmillisesti negatiivinen tilikauden alijäämän ollen selvästi miinuksen puolella. Huonoon tulokseen vaikuttivat muun muassa arvioitua vähäisempi tarve seuran järjestämille kasvinsuojelukoulutuksille ja vähäinen kirjamyynti. Olemme hallituksessa ryhtyneet toimenpiteisiin seuran talouden parantamiseksi. Yhte- nä tavoitteenamme on aktivoida opiskelijoita mukaan seuran toimintaan. Aloitimme työn valitsemalla vuosikokouksessa hallitukseen opiskelijaedustajan. Kokoukseen saapui neljä ehdokasta, joista valitsimme hallitukseen äänestämällä Sampo Murasen. Sampo on Helsingin yliopistossa maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa ensimmäisen vuoden opiskelija. Toiseksi uudeksi hallituksen jäseneksi valitsimme Tero Hirven. Tero toimii Fazerilla viljanhankintapäällikkönä. Sekä vuosikokouksessa että viimeisimmässä hallituksen kokouksessa ehdotettiin, että seuraan perustettaisiin opiskelijajaosto. Jaoston tavoitteena olisi tehdä seuran toiminnasta opiskelijoille houkuttelevampaa. Hallituspaikasta kiinnostuneet opiskelijat voisivat Kokouksen osallistujia Tieteiden talolla. 62 Kasvinsuojelulehti 2 • 2015 toimia uuden jaoston perustajina. Päätämme jaoston perustamisesta hallituksen seuraavassa kokouksessa kesäkuun alussa. Palkitsimme vuosikokouksessa 250 euron suuruisella stipendillä kolme opinnäytetyötä. Stipendin saaneista töistä voi lukea enemmän Kasvinsuojelulehden tulevista numeroista. Vuosikokouksessa kuulimme Layla Höckerstedtin esityksen työstään ”Sienten Phyllachora maydis Maubl. ja Monographella maydis Müller & Samuels aiheuttaman asfalttilaikkutaudin esiintyvyys maissilla (Zea mays L.) Nicaraguassa”. Muut palkittavat työt olivat Heidi Istolahden työ ”Spongospora subterranea, levinneisyys ja geneettinen monimuotoisuus Suomessa” ja Janne Välimaan työ ”Viljelykierron vaikutus kevätvehnän satoon kynnetyllä ja suorakylvetyllä maalla”. Kävimme kokouksessa läpi viime vuoden toimintakertomuksen ja tämän vuoden toimintasuunnitelman. Seuran jaostot järjestävät vuosittain kesäretkiä, joissa tutustutaan jaostojen toiminnan kannalta mielenkiintoisiin kohteisiin. Viime kesänä kohteina olivat esimerkiksi metsäjaoston järjestämä retki tutustumaan kirjanpainajatuhoihin Lapinlahdelle sekä asunto- ja elintarvikejaoston retki Fumigants & Pheromones -konferenssiin Krakovaan. Lisäksi jaostot järjestävät seminaari- 2 • 2015 Kasvinsuojelulehti Pertti Rajala (vasemmalla) ja Heikki Jalli kukittamassa Layla Höckerstedtiä stipendin ansiosta. päiviä, joissa puhutaan jaostojen toimialojen ajankohtaisista asioista. Vuosittain järjestettäviä seminaareja ovat peltokasvijaoston järjestämät Kasvinsuojelupäivä ja Syyspuinti sekä asunto- ja elintarvikejaoston järjestämä Tuhoeläintorjuntapäivä. Kasvinsuojeluseuran ajankohtaisista asioista voi lukea lisää seuran nettisivuilta osoitteesta www.kasvinsuojeluseura.fi. Tulevaisuudessa uudistuvilta nettisivuilta löytyvät muun muassa vuosikokouksen ja hallituksen kokousten pöytäkirjat. Hyvää kevään alkua kaikille! Lotta Kaila Kasvinsuojeluseuran sihteeri 63 KASVINSUOJELUSEURAN KESÄRETKI VIROON 10.–12.6.2015 Kasvinsuojeluseura ry:n suosittu kesäretki järjestetään tänä vuonna Viroon. Retkellä vieraillaan virolaisilla peltopäivillä ja tutustutaan mahdollisiin tuleviin kotimaan kasvukauden kasvinsuojelullisiin haasteisiin maatila- ja koetoimintakohteilla. Retkelle lähdetään Matka-Niinimäen bussilla Jokioisilta M-talon parkkipaikalta keskiviikkona 10.6.2015 klo 18.00 aikoihin, josta matka jatkuu Helsinkiin Katajanokan satamaan. M/S Viking XPRS lähtee satamasta klo 21.30. Seuraavana aamuna matkaamme samalla bussilla Kehtnaan Viron peltopäiville, josta illaksi siirrymme Tarttoon. Siellä majoittaudutaan kaupungin parhaaseen hotelliin, Dorpat Hotelliin. Illan aikana tutustutaan kaupunkiin ja nautitaan päivällinen. Perjantaina tutustutaan ammattikohteisiin. Laiva lähtee kotimatkalle satamasta klo 18.00, mutta sitä ennen nautimme jo laivalla Buffetin antimista klo 17.30 lähtien. Helsinkiin saavutaan klo 20.30 ja kotimatka jatkuu Matka-Niinimäellä. Retken hinta on enintään 290 €/seuran jäsen (ei jäsenet 310 €) kattaen ohjelman, ruokailut, yöpymisen ja bussikuljetuksen Jokioisilta. ILMOITTAUTUMINEN: Ilmoittautuminen 30.4.2015 mennessä 0500 226 505/Artonmatkat. Ilmoittautuessasi muista mainita mm. mahdolliset ruoka-aineallergiat ja mistä tulet kyytiin. Lisätietoja peltokasvijaoston puheenjohtajalta tai sihteeriltä: asmo.saarinen@berner.fi / 0500 703 420 tai merja.hognasbacka@luke.fi / 029 532 6157 sekä www.kasvinsuojeluseura.fi.
