Päiväkoti Satakieli

Transcription

Päiväkoti Satakieli

Päiväkoti Satakieli
Varhaiskasvatussuunnitelma
h:\päivitykset\pk-satakieli-vasu doc.docx
1
SISÄLTÖ
2
Esipuhe ............................................................................................................................................ 4
2.1
Varhaiskasvatussuunnitelmaa kuvaa ja ohjaa ............................................................................ 4
2.2
Miten suunnitelma syntyi? .......................................................................................................... 5
3
Toiminta-ajatus ja arvot .................................................................................................................... 5
4
Kasvatuskumppanuus ...................................................................................................................... 6
5
Kasvatusnäkemyksemme perusta ja kasvatuspäämäärä ................................................................. 6
6
Oppiminen, opetus ja ihmiskäsitys ................................................................................................... 7
6.1
Miten pieni lapsi oppii................................................................................................................. 7
6.2
Esikoululaisen oppijana ja toimijana........................................................................................... 7
6.3
Satakielessä lapsen oppimista tuetaan ...................................................................................... 8
6.4
Arvokkaat arjen tilanteet, lapsen kokonainen päivä – oppimista täynnä myös perushoito .......... 8
7
Varhaiskasvatuksen toteutuminen arjessa ....................................................................................... 9
7.1
Varhaiskasvatusympäristö ......................................................................................................... 9
7.2
Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa ..................................................................................... 11
7.3
Mediakasvatus ......................................................................................................................... 11
7.4
Lapsi osallisena ja aktiivisena toimijana ................................................................................... 12
7.4.1
Lapsi oppii leikkiessään .................................................................................................... 12
7.4.2
Liikkuminen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta ......................................................... 13
7.4.3
Taiteellinen ilmaisu ja kokeminen kehittävät lasta ............................................................. 13
7.4.4
Oppimisen ilon lähteenä tutkiminen ja ihmettely................................................................ 14
7.5
8
Lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelu ja toteuttaminen ......................................................... 14
Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa ...................................................................................... 14
8.1
Lapsen tarpeiden havaitseminen ja tukeminen arjessa ............................................................ 14
8.1.1
Lapsen tarvitessa erityistä tukea kasvuunsa ..................................................................... 15
9
Monikulttuurisuus ........................................................................................................................... 15
10
Varhaiskasvatuksen sisällöllisten orientaatioiden toteutuminen ...................................................... 16
10.1 Matemaattinen orientaatio........................................................................................................ 16
10.2 Luonnontieteellinen orientaatio ................................................................................................ 17
10.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio................................................................................... 18
10.4 Esteettinen orientaatio ............................................................................................................. 18
10.5 Eettinen orientaatio .................................................................................................................. 20
10.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio................................................................................. 21
11
Esiopetus ....................................................................................................................................... 21
11.1 Esiopetus on varhaiskasvatuksen osa ..................................................................................... 21
11.2 Esiopetuksen oppilashuolto ja turvallisuuden edistäminen ....................................................... 22
12
Verkostoyhteistyö ........................................................................................................................... 23
13
Arviointi, pedagoginen dokumentointi ja toiminnan kehittäminen osana Satakielen arkea .............. 24
13.1 Lapsen kehityksen ja oppimisen seuraaminen ......................................................................... 24
14
Työyhteisö kehittää työtään ............................................................................................................ 25
15
Satakielen tulevaisuuden näkymät ................................................................................................. 25
16
Liite ................................................................................................................................................ 27
2
ESIPUHE
Päiväkoti Satakieli avattiin tammikuussa 2013 Latokartanoon, Von Daehnin kadulle. Satakielessä on 110
lasta, iältään 0- 7- vuotiaita. 2015 elokuun alusta Satakieleen liitetään päiväkoti Tähkä.
Päiväkotimme sijaitsee luonnon äärellä ja tarjoaa helposti saatavilla olevat mahdollisuudet toteuttaa liikuntaa, leikkiä, taiteilemista, tutkimista ja elämän ihmettelyä myös lähiluonnossa.
Varhaiskasvattajat Satakielessä tarjoavat lapsille turvallista hoitoa, kasvatusta ja opetusta yhteistoiminnassa vanhempien kanssa.
Majakkamme valona loistaa ajatus siitä, että hyvä lapsuus syntyy leikistä, ilosta ja kiireettömyydestä. Pidämme varhaislapsuutta ainutkertaisena ajanjaksona ihmisen elämässä.
Lapsen saadessa paikan päiväkoti Satakielestä sovitaan, että ennen varsinaisen päivähoidon alkua on
tutustumisjakso lapselle vanhempineen. Satakielessä suositellaan vähintään viikon mittaista jaksoa, jolloin lapsi turvallisesti vanhempansa avustuksella tutustuu päiväkotiin, omaan ryhmäänsä ja ryhmän aikuisiin. Tutustumisjakson aikana käydään vanhempien kanssa aloituskeskustelu päiväkodissa tai perheen niin toivoessa heidän omassa kodissaan. Näissä keskusteluissa vanhemmat antavat varhaiskasvattajille lapsen turvalliseen päivähoidon aloittamiseen tarvittavat tiedot. Samalla vanhemmat saavat tietoa päivähoidon käytännöistä ja osallistumismahdollisuuksista.
Tutustumisjakso helpottaa lapsen päivähoidon aloitusta. Vanhemmalla on tällöin mahdollisuus tutustua
päiväkodin arjen erilaisiin tilanteisiin ja nähdä ja kokea aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus ja ryhmän tunnelma sekä Satakielen ilmapiiri. Päiväkotimme on aina avoin paikka vanhemmille.
Satakielen varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, luottamuksen ja vuoropuhelun periaatteille. Kumppanuudessa ja toimintamme arvioinnissa
kiinnitämme huomiota siihen, miten vanhemman lasta koskeva tietämys tulee osaltamme kuulluksi, vastaanotetuksi ja jaetuksi kanssamme.
Varhaiskasvatusympäristö tapahtumineen ja ihmisineen on erottamaton osa lapsen päivittäistä arkea.
Tätä arkea ja jokaisen Satakielessä olevan lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämistä haluamme olla
yhdessä vanhempien ja muiden kumppaneiden kanssa toteuttamassa.
2.1
VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAA KUVAA JA OHJAA
Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005,15) mukaisesti ”varhaiskasvatuksen
ensisijaisena tavoitteena on lisätä ja edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. ”Kun lapsi voi hyvin,
hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. ”
Tämä lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi on myös päiväkotimme oman varhaiskasvatussuunnitelman
punaisena lankana. Haluamme, että tämä suunnitelma kuvaa mahdollisimman konkreettisesti lapsen
päivää päiväkoti Satakielessä. Kuvaa niitä asioita, mitä Satakielessä oikeasti tapahtuu ja kertoo siitä, miten varhaiskasvattaja- yhteisö toimii lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi kasvatuskumppanuuden hengessä.
Varhaiskasvatuksen laadun ydin on aina vuorovaikutuksessa, erilaisissa kohtaamisissa. Juuri siinä kohtaamisessa, miten kasvattaja kuuntelee ja lohduttaa pientä ihmistä, iloitsee hänen kanssaan uudesta
opitusta taidosta, miten kertoo vanhemmille lapsen päivän tapahtumista sekä miten neuvottelee työtoverin kanssa seuraavan päivän kulusta.
Vuorovaikutuksen ollessa lämmintä, läheistä ja keskustelevaa, lapsi ja perhe viihtyvät päiväkodissamme.
Satakielen vasu on tarkoitettu kasvattajille tueksi arkeen. Se kertoo niistä asioista, joihin kasvattajayhteisönä olemme sitoutuneet. Vasu kertoo Satakielen toiminnan periaatteet. Varhaiskasvatussuunnitelma on päiväkodin työn selkeyttäjä.
Perheille se on ikkuna lapsen arjen maailmaan. Haluamme ”näyttää” kirjoitetun tekstin avulla
minkälaista Satakielessä on. Toisaalta vasu helpottaa perheitä arvioimaan työmme laatua. Miten
ja missä lupaamamme asiat toteutuvat ja näkyvät arjessa.
Vasu on yhteistyöväline kumppanuuden kehittämiseksi niin perheiden kuin muidenkin lasten parissa toimivien kanssa.
2.2
MITEN SUUNNITELMA SYNTYI?
Satakielen varhaiskasvatussuunnitelmaa työstettiin noin vuoden ajan kehittämispäivien, pedagogisten
työiltojen ja tiimipalaverien yhteydessä. Olemme työskentelyssä käyttäneet mm. ns. Arvostava lähestymistapa – menetelmää. Menetelmän ytimessä on keskittyminen siihen, mikä toimii ja missä olemme hyviä. Menetelmä ”uskoo” siihen, että muutosvoima käynnistyy, kun me yksilöinä ja yhteisönä tunnistamme
sen missä kulloinkin olemme parhaimmillamme. Arvostavat menetelmät kannustavat kiinnittämään huomiota siihen, mikä kaikesta huolimatta toimii! Prosessin aikana olemme oppineet elämään enemmän
tässä ja nyt – lapsen äärellä – havaiten, seuraten, innostuen ja iloiten!
Varhaiskasvatussuunnitelman ollessa lähes valmis mietimme, miten toteutamme vanhempien ja lasten
osallisuutta työskentelyssämme. Valmistimme päiväkotiin Vasu-seinän ajatuksella, että kuka tahansa vanhempi, uusi työntekijä tai vierailija - pystyy ottamaan haltuun vasun keskeiset ajatukset muutaman
minuutin silmäilyllä. Halusimme vahvistaa kirjoitettua tekstiä mahdollisimman visuaalisesti ja siitä syntyikin Satakielen ”Visu-Vasu”.
Marraskuussa 2014 järjestimme toiminnallisen perheillan. Lapset ja vanhemmat saivat yhdessä kokea ja
arvioida, mitä lapselle ominaiset tavat toimia (leikki, liikkuminen, taiteilu ja tutkinen) ovat käytännössä.
Lisäksi lapset saivat ”peukuttaa” valokuvin kuvattua toimintaympäristöä ja vanhemmat saivat kertoa ”onnenomenoilla”, mitä asioita pitävät tärkeänä Satakielen varhaiskasvatuksessa.
3
TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT
Satakielen päiväkodissa pidämme yllä rauhallista, lapsen lämpimästi ja yksilöllisesti kohtaavaa ilmapiiriä.
Korostamme lapsen koko päivän merkityksellisyyttä.
Toimimme avoimessa yhteistyössä vanhempien kanssa, kasvatuskumppanuuden hengessä.
Painotamme pienryhmätoimintaa, jota voimme toteuttaa Satakielen avarien ja hyvien tilojen ansiosta.
Toimintaympäristön muokattavuudella voimme tarjota lapsille monipuolista, lasten osallisuutta tukevaa
toimintaa.
Arvot:
TOISTEN KUNNIOITTAMINEN
Kunnioitamme lapsuutta ainutkertaisena elämänvaiheena. Arvostamme jokaista ihmistä yksilönä. Sallimme erilaiset mielipiteet. Olemme tasapuolisia ja kannustavia toisia kohtaan.
SUVAITSEVAISUUS
Opettelemme hyväksymään erilaisia ihmisiä, kulttuureja ja uskontoja. Emme voi tarkasti tietää,
miltä toisesta tuntuu; siihen vaikuttavat erilaiset taustat ja kokemukset. Hyväksymme tämän.
Tahdomme olla ennakkoluulottomia uusia ajatuksia kohtaan.
TOISTEN HUOMIOONOTTAMINEN
Otamme työssämme huomioon jokaisen mielipiteet ja toiveet. Aidosti toisen kuuleminen ja asioihin reagoiminen on meille tärkeää. Toisten auttaminen saa autettavan ja auttajan hyvälle mielelle. Vastuun opetteleminen pienissä asioissa voi tulevaisuudessa antaa lapsille eväitä ottaa
vastuuta isoissa asioissa, toivottavasti myös ympäristöasioissa. Hyvä käytös ja kohtelias kielenkäyttö ovat tärkeitä.
MYÖNTEINEN JA TUNTEITA SALLIVA ILMAPIIRI
Me aikuiset herkistymme havainnoimaan lasten tunnetiloja. Varhaiskasvattajan tehtävänä on
auttaa tulemaan toimeen tunteiden kanssa. Huumorilla selviää monesta tilanteesta! Kiitos ja
kannustus sekä onnistumisenkokemukset kasvattavat itsetuntoa.
LÄHIYMPÄRISTÖHERKKYYS
Lapsuus on ympäristöherkkyyden kehittymisen kannalta otollista aikaa.
Lähiympäristöherkkyys on kykyä havainnoida ja aistia ympärillä tapahtuvaa - aloitamme pienestä ja arvostamme lähellä tässä ja nyt olevaa. Kasvatamme lapsia pitämään lähiympäristöstä
huolta ja näkemään kauneutta ympärillä.
4
KASVATUSKUMPPANUUS
Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa Satakielen henkilöstö ja lasten vanhemmat tietoisesti sitoutuvat
lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Kumppanuudessa vanhemmat ja me työntekijät
olemme tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Kuuleminen, kunnioitus ja vuoropuhelu rakentavat
meille kasvatuskumppanuuden kivijalkaa.
Kasvatuskumppanuuden lähtökohtana ovat lapsen tarpeet. Vanhemmilla on aina ensi sijainen kasvatusoikeus ja – vastuu. Varhaiskasvattajilla on koulutuksen antama tieto ja osaaminen. Varhaiskasvatustyötä
teemme rakkaudesta lapseen – Satakielen perheiden kanssa yhteisen kasvatusvastuun jakaen.
Mielestämme kumppanuus arjessa onnistuu parhaiten silloin, kun meillä on kokemus siitä, että olemme
”samalla puolella pöytää” ollessamme lapsen asioiden äärellä. Yhteinen vuoropuhelu vanhempien, henkilökunnan ja lapsen välillä tapahtuu päivittäisissä kohtaamisissa vanhempien tuodessa tai hakiessa
lasta päivähoidosta. Tähän puheeseen ja jakamiseen on mielestämme tärkeää ottaa lapsi mukaan ja
kuulla myös lapsen kertomuksia päivästä, ajatuksista ja tunteista (lapsen osallisuuden toteutuminen).
Laajemmin lasta koskevia asioita puhutaan erikseen sovituissa varhaiskasvatussuunnitelma keskusteluissa (Vasu). Lapsen vasuun kirjataan ne toimenpiteet, joilla päivähoidossa varmistetaan lapsen hyvän
kasvun ja kehityksen edellytykset. Sen tarkoituksena on turvata lapsen äänen kuuluminen ja vanhempien mahdollisuus vaikuttaa lapsensa päivähoitoon. Lapsen vasun laatiminen on myös päivähoidon ja
vanhempien välistä kasvatuskumppanuutta ja vuorovaikutusta.
Varhaiskasvatus parhaimmillaan on juuri lapselle tärkeiden elinympäristöjen (koti ja päiväkoti) välistä
kumppanuutta, kumppanuutta, jossa kannattelemme lasta yhdessä vahvistumaan elämän mukanaan
tuomissa haasteissa. Kasvatuskumppanuudessa me lapselle läheiset aikuiset kehitämme jatkuvasti kykyä ja taitoa kuulla lasta.
Kasvatuskumppanuus välillämme on myös toiminnallista yhteistyötä. Vanhempien ja lasten kanssa toimimme yhdessä myös erilaisten tapahtumien ja juhlien parissa. Järjestämme yhteisiä liikuntatapahtumia,
äitien- ja isänpäiväaamukahveja, taidenäyttelyjä sekä erimuotoisia joulu- ja kevätjuhlia.
5
KASVATUSNÄKEMYKSEMME PERUSTA JA KASVATUSPÄÄMÄÄRÄ
Lapsen suotuisa kasvuympäristö rakentuu monen tekijän kokonaisuudesta. Kaiken kasvun ja kehityksen
perustana on myönteinen vuorovaikutussuhde lapsen ja aikuisen välillä.
Varhaiskasvattajan tehtävänä ei ole vain kasvattaa lasta, vaan kasvaa yhdessä hänen kanssaan. Meille
on tärkeää, että jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi päivähoitopäivänsä aikana. Kasvatuksen päämääränä on hyvinvoiva lapsi.
6
OPPIMINEN, OPETUS JA IHMISKÄSITYS
Toteuttamamme varhaiskasvatuksen pohjana on humanistinen ihmiskäsitys ja konstruktiivinen oppimiskäsitys.
Ihmiskäsityksellä tarkoitetaan sitä käsitysten, tiedon ja arvojen järjestelmää, johon perustuvat ajatukset
siitä, mikä ja millainen ihminen oikeastaan on. Ihmiskäsitys vaikuttaa myös ihmisen tapaan tehdä työtä.
Ihmiskäsitys vaikuttaa varhaiskasvattajan pedagogiseen ajatteluun. Humanistisen ihmiskäsitys korostaa
yksilöiden erilaisuuden kunnioittamista ja huomioonottamista. Konstruktivistinen oppimis- ja tiedonkäsitys
korostaa lapsen aikaisempien tietojen ja käsitysten merkitystä uuden oppimisessa. Oppimisen kannalta
tärkeitä asioita ovat myös lapsen varhaiskasvatusympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
6.1
MITEN PIENI LAPSI OPPII
6.2
ESIKOULULAINEN OPPIJANA JA TOIMIJANA
Esiopetuksen tehtävä on vahvistaa lapsen valmiutta siirtyä koulumaailmaan ja tukea myös kasvua koululaiseksi. Esiopetusryhmässä harjoitellaan ja vahvistetaan sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikissa arjen tilanteissa. Esiopetusryhmässä ikätovereiden merkitys kasvaa yhä suuremmaksi. Esikoululaiset osallistuvat päiväkodin ja ryhmänsä ohjeiden ja sääntöjen laatimiseen yhä aktiivisemmin. Kyky toimia yhdessä muiden lasten kanssa kehittyy entisestään lasten toimiessa vertaisryhmissä. Edellytyksenä yhteistoiminnalle on, että lapsi osaa havainnoida itseään ja muita. Hän oppii tulkitsemaan käyttäytymistään ja
toimintaansa sekä pystyy ottamaan palautetta vastaan. Esiopetuksen tehtävänä onkin edistää monella
tapaa lasten yhteistyötaitoja.
Esikoululaisen psyykkinen kehitys näkyy muun muassa taitona ottaa toiset huomioon. Tämä taito on kuitenkin vasta kehittymässä. Tilanteita, joissa esiintyy esim. kilpailua, on luonteva harjoitella erilaisten leikkien ja pelien avulla. Toisilla tarve olla ensimmäinen voi olla hyvinkin suuri. Aikuisen tehtävänä on auttaa
lasta pettymystilanteissa, puuttua ristiriitatilanteisiin ja tarjota kaikille tilaisuus onnistumisen kokemuksiin.
Esikouluikäisen lapsen elämässä leikillä on edelleen suuri merkitys. Sääntöleikit lisääntyvät lapsen ajattelun ja kielen kehittyessä. Niiden merkitys kasvaa ja leikkeihin tulee mukaan myös esim. mediamaailman sankarihahmoja. Esikoululaisten sukupuoli-identiteetti alkaa vahvistua ja tämä näkyy myös leikeissä.
Esikoululainen on innokas ja aktiivinen uuden oppija. Lapsi tarvitsee vielä aikuisen ohjausta oman oppimistyylinsä löytämisessä. Aikuisen tulee havainnoida lasta ja hänen kiinnostuksen kohteitaan, jotka taas
motivoivat lasta oppimaan. Esikoululaisen tulee saada myös konkreettisia kokemuksia oppimisestaan.
Tämä voidaan tuoda näkyväksi esikoulun arjessa esimerkiksi kasvun kansioiden avulla. Näin lapsi tulee
yhä tietoisemmaksi siitä, kuinka oppiminen on tapahtunut.
6.3
SATAKIELESSÄ LAPSEN OPPIMISTA TUETAAN
kuuntelemalla
aikuisen positiivinen malli: iloitsen sinusta!
antamalla aikaa kokeilla, yrittää ja erehtyä
vastaamalla lapsen kysymyksiin
rikastuttamalla lasten toimintaa tarkoituksenmukaisilla virikkeillä ja väliintuloilla
kertomalla tarinoita
olemalla lähellä, välittämällä
tarjoamalla elämyksiä ja kokemuksia
itse tekemällä
antamalla oikean kokoisia haasteita
kannustamalla
nuoremmat lapset oppivat vanhemmilta ja vanhemmat lapset oppivat tehokkaasti opettamalla ja
toistamalla asiaa pienemmille
6.4
ARVOKKAAT ARJEN TILANTEET, LAPSEN KOKONAINEN PÄIVÄ – OPPIMISTA TÄYNNÄ MYÖS
PERUSHOITO
Hyvä arki ja huomion kiinnittäminen toiminta-ajatuksemme mukaisesti lapsen kokonaiseen päivään - on
kaiken oppimisen, kasvun ja kehityksen perusta. Pedagogisesti mietitty perushoito antaa pohjan lapsen
oppimiselle. Esimerkiksi ruokaillessa lapsi oppii hyviä tapoja. Lapsen pukeminen ja vaipan vaihtaminen
ovat merkityksellisiä vuorovaikutustilanteita lapsen ja varhaiskasvattajan välillä. Myös perushoitotilanteiden lomassa käytetyt lorut ja laulut tuottavat pienelle lapselle mielihyvää ja edistävät lapsen kielen kehittymistä. Esimerkiksi erilaisissa sylileikeissä pukeutumisen yhteydessä pieni lapsi saa samanaikaisesti
stimulaatioita monen aistikanavan kautta: lapsi kuulee laulun tai lorun sanat, tuntee kehossaan liikkeen,
aistii rytmin, ja näkee aikuisen ilmeet ja eleet.
Ruokailu
Ruokaillessa pieni lapsi oppii hyviä ruokailutapoja. Ruoka syödään ruokailuvälineillä siististi, opetellaan juomaan mukista ja ruokailun päätyttyä sanotaan kiitos. Ruokailutilanne antaa myös mahdollisuuden kärsivällisyyden opetteluun: pöydässä istutaan hetki vielä oman lautasen tyhjenemisen jälkeenkin.
Lapset harjoittelevat ruokailutilanteessa arvioimaan ottavatko ison vai pienen annoksen ruokaa. Lapsia kannustetaan maistamaan uusia makuja, jolloin vähitellen totutaan monipuoliseen ja terveelliseen
ravintoon. Ruoka-apulaisena toimiminen opettaa vastuuta ja toisen auttamista. Pöytää kattaessa ja
ruokailuvälineitä palautettaessa lapsi oppii mm. käytännön matematiikkaa: luokittelua, lukumäärien
laskemista ja lajittelua.
Pukeutuminen
Pientä lasta pukiessa lapselle on tärkeää fyysinen läheisyys sekä katsekontakti. Lämmin kosketus on
ihmisen perustarve ja vahvistaa mm. lapsen kehon kuvan muodostumista. Aikuisen nimetessä vaatteita, kielellistäessä toimintaa, lorutellessa ja lauleskellessa aktivoidaan samalla lasta käyttämään
kieltä ja kartuttamaan sanavarastoa. Pieni lapsi opettelee vastavuoroisen keskustelun alkeita. Jo
pienten ryhmässä lapset aloittavat omatoimisen pukeutumisen ja riisumisen harjoittelun. Silloin on
tärkeää aikuisen kiireettömyys ja kannustaminen sekä isompien lasten esimerkki. Harjoittelu kehittää
lapsen motoriikkaa. Vähitellen opetellaan huolehtimaan omista tavaroista ja vaatteista. Pienimmäisetkin opettelevat laittamaan ulkokenkänsä ja tossunsa omalle paikalleen sekä ripustamaan haalarinsa naulakkoon.
Siisteyskasvatus
Pientä lasta ei pakoteta istumaan potalla, vaan toisten lasten esimerkki ja aikuisen läsnäolo ja kiitokset motivoivat lasta tähän harjoitteluun. Potalla käyminen on osa strukturoitua päiväjärjestystä – toistuu samanlaisena ja samaan aikaan. Vähitellen fyysisen kehityksen myötä lapsi oppii huomaamaan,
milloin on tarve käydä potalla ja vessassa. Omatoimisuus vahvistuu ja lapsi kokee iloa onnistumisestaan.
Siisteyskasvatukseen kuuluu myös käsien pesu WC-käynnin jälkeen. Lapset opettelevat myös kunnioittamaan toisten lasten yksityisyyttä WC-tilanteissa.
Lepo
Päivälepo on päiväkodissamme lapsen oikeus. Lepoaikana kuunnellaan satuja ja musiikkia ja lepäillään tai nukutaan patjalla tai sängyssä. Pienempien ryhmässä lapset tarvitsevat päiväunet ja nukahtavat usein aikuisten silittelyyn. Nuorimmat lapset nukkuvat noin kahden tunnin päiväunet ja/tai heräävät nukuttuaan riittävästi. Isompien ryhmissä lepoaika on paljon lyhyempi, mutta lepo on tarpeellinen rauhoittumishetki toimintaa täynnä olevan arkipäivän keskellä. Riittävä uni ja lepo edistävät lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista.
7
VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTUMINEN ARJESSA
7.1
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintaympäristön muodostamasta kokonaisuudesta.
Fyysinen varhaiskasvatusympäristömme koostuu päiväkotirakennuksesta ja piha-alueesta.
Fyysistä varhaiskasvatusympäristöä on kaikki se, minkä näemme. Sisällä pöydät, tuolit, hyllyt, lelut, pelit
yms. Järjestämme ja muutamme Satakielen varhaiskasvatusympäristöä lasten ikä- ja kehitystason sekä
tarpeiden mukaisesti.
Pienempien ryhmässä lelut ja tilajärjestelyt vastaavat juuri pienen lapsen tarpeisiin. Pienen lapsen pitää
saada maistaa, haistaa ja kosketella turvallisesti. Isommilla lapsilla pitää olla aikaa, tilaa ja mahdollisuuksia pitkäkestoisempaan leikkiin. Esikoululaisten toimintamateriaalissa huomioidaan lapsen luontainen
kiinnostus ja tiedonjano esim. lukemista ja kirjoittamista kohtaan.
Rikkaan ja monipuolisen leikkiympäristön rakentaminen perustuu varhaiskasvattajien asiantuntemukseen lasten leikin kehitysvaiheista ja leikkikulttuurista.
Lasten toimintavälineiden esillepanoon olemme erityisesti kiinnittäneet huomiota. Pelit, lelut, askartelumateriaalit ovat lasten ulottuvilla, helposti lapsen saatavilla. Tavaroilla on omat kuvitetut paikkansa,
jonne lapsi osaa ne leikin tai pelin päätyttyä palauttaa.
Olemme luoneet päiväkotiin erilaisia leikkipisteitä ja – alueita. Tämä helpottaa lapsen leikkiin ja toimintaan sitoutumista. Lisäksi suunnitellut leikkipisteet tarjoavat lapselle tilaisuuden esim. tutkia, kokeilla ja
jäljitellä oikean elämän tapahtumia. Esimerkiksi. kampaamoleikissä lapsi voi oikeasti kokeilla rooliin asettumista ja oikeita työvälineitä kuten kampaa, harjaa, rullia jne.
Satakielessä lapsen käden jälki näkyy erilaisina tuotoksina niin sisällä kuin ulkonakin: leikkirakennelmina, majoina, maalauksina seinällä ja elävänä muuttuvana ympäristönä, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista – joskus tämä tietysti näkyy myös sekamelskana ja villinä menona.
Satakielen hyvä liikuntasali välineineen mahdollistaakin aktiivisen ohjatun ja vapaan liikkumisen kaikkina
vuodenaikoina.
Iloitsemme myös omasta metsäpihasta, joka tuo luonnon, liikunnan ja tutkimisen aivan lähelle.
Sosiaalinen varhaiskasvatusympäristö muodostuu meistä kaikista - niin kasvattajista, lapsista kuin
vanhemmistakin. Sosiaalinen toimintaympäristö on täynnä vuorovaikutusta. Ympäristömme koostuu erilaisista ja eri-ikäisistä kasvattajapersoonista, eri temperamentin omaavista lapsista, eri kulttuuritaustaisista perheistä ja lapsista. Kaikki tämä tuo meille rikkaan maaperän, mutta myös haasteita yhdessäoloon
arjessa.
Aloittaessaan hoidon Satakielessä lapsi saa ympärilleen aina vertaisryhmän. Ryhmän, jossa lapsella on
mahdollisuus solmia ystävyyssuhteita, opetella jakamista, vuorottelua, ilmaista mielipiteitään – ylipäätään harjoitella elämässä välttämättömiä vuorovaikutustaitoja.
Sosiaalisen toimintaympäristön luomisessa ensiarvoisessa tehtävässä ovat työyhteisön kasvattajat. Varhaiskasvattajan myönteinen ja ystävällinen tapa kohdata toinen kasvattaja, lapsi, vanhempi tai kuka tahansa päiväkodissa kohtaamansa henkilö, tarjoaa lapselle mallin hyvästä vuorovaikutuksesta.
Psyykkinen varhaiskasvatusympäristö syntyy, kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa toisen kanssa.
Se on ikään kuin vain aistittavissa. Se on ilmapiiri, henki, joka Satakielessä vallitsee. Se muodostuu sanomattomista sanoista, kosketuksesta, eleestä, välittämistä, lähellä olosta, toisen tarpeen huomioimisesta ja välittämisestä.
Satakielessä tämä näkyy aikuisten läsnäolona lasten kanssa. Aikuinen on lähellä, seuraa leikkejä, osallistuu peleihin, auttaa ristiriitojen selvittelyssä ja sopimisessa. Satakieli on paikka, jossa aikuinen on lasta
varten erilaisissa arjen tilanteissa.
Aikuinen jakaa arjen ilot ja surut, antaa turvan, luo rajat. Rajojen asettamisessa pidämme mittana lapsen
kykyä ja taitoja. Lapsen itsenäiseen hallintaan annamme sen osan asiasta ja tilanteesta, johon hänen
kykynsä kulloinkin riittävät. Kun asetamme rajan kehityksellisesti oikeaan paikkaan, lapsi saa oikeuden
ja mahdollisuuden toimia juuri kykyjensä alueella ja näin saa myös tärkeitä onnistumisen kokemuksia.
7.2
KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA
Kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehityksessä tuskin kyllin voi korostaa. Kieli antaa ainekset
ajatteluun, havaitsemiseen, tuntemiseen ja tietämiseen. Kielen avulla olemme yhteydessä toisiimme.
Pienen lapsen kielen kehitys lähtee liikkeelle viimeistään syntymästä. Leikissä ja muissa lapselle ominaisissa tavoissa toimia lapsi omaehtoisesti opettelee ja oppii kieltä.
Kieltä tarvitaan oman minän ilmaisemiseen. Kieli on tärkeä väline oppimisessa, sillä tiedot hankitaan ja
varastoidaan muistiin kielen välityksellä. Kieli on yhteydessä lapsen koko kehitykseen.
Kielenkäyttö on:
ajattelua
tunteiden ilmaisua
sosiaalista vuorovaikutusta
toiminnan ilmaisua
Olemme luoneet päiväkotiimme hyvän kielellisen oppimisympäristön, jossa kieltä käytetään monipuolisesti. Kielenkäyttöä aktivoivaa materiaalia on aina lasten ulottuvilla. Päivittäiset lukuhetket eri yhteyksissä ovat tärkeitä. Haluamme viestittää lapsille, että kirjoista voi saada elinikäisen ystävän matkakumppaniksi elämään. Valitsemme kirjoja, joiden teksti ja kuvitus ja aihepiirit rikastuttavat lapsen kieltä, tunneelämää ja elämysmaailmaa. Rohkaisemme myös lapsia kertomaan tarinoita ja kirjaamme niitä ylös (sadutus). Leikimme erilaisia vuorovaikutus- ja draamaleikkejä. Pienet näytelmät, nukke- ja pöytäteatterit
kuuluvat arkipäiväämme ennen kaikkea lasten itsensä esittäminä.
Lasten leikkiessä kehittyvät niin kieli, ajattelu, asioiden joustava ja kokeileva yhdisteleminen kuin luova
ajattelukin.
Leikkiessään lapsi oppii keskustelemaan, perustelemaan, luokittelemaan ja harjoittelemaan käsitteitä.
Järjestämmekin mahdollisimman paljon aikaa lasten omaehtoiselle leikille.
Monet arkiset tilanteet sisältävät keskusteluhetkiä, joissa lapsi puolestaan oppii esittämään mielipiteitään, perustelemaan kuuntelemaan ja antamaan toisille puheenvuoron.
Kielellisen tietoisuuden harjaannuttaminen on läsnä kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Lapsen kielellinen tietoisuus kehittyy vähitellen ja lapsi kiinnostuu kielellisistä pohdinnoista ja tehtävistä.
Lapsi oppii taivutusmuotoja, vertailua, luokittelua ja kiinnostuu kirjaimista. Hän tutustuu kirjoittamisen ja
lukemisen perusperiaatteisiin. Hän harjoittelee nimeämään äänteet, tuntemaan ja kirjoittamaan kirjaimia
sekä oppii lukusuunnan.
Käytössämme on runsaasti kielen oppimista tukevaa materiaalia, kuten tarina-, luko-, muisti- ja sanaselityspelit, loru-, riimi- ja kuva/sanakortit. Työskentelytapaamme kuuluu havainnoida aktiivisesti lapsen kielen- ja puheenkehitystä, jotta huomaisimme mahdolliset vaikeudet ja voisimme tukea lasta lapsen tarpeiden mukaisesti. Puheen puutuessa tai sen tukena käytämme tarvittaessa tukiviittomia ja/tai kuvallista
viestintää vuorovaikutuksen yhtenä muotona. Monikielisille lapsille järjestämme suomen kielen oppimista
tukevaa pienryhmätoimintaa ja suomi toisena kielenä (S2) opetusta.
7.3
MEDIAKASVATUS
Pienet lapset elävät tämä päivänä eri medioiden ympäröiminä. Medialla onkin merkittävä rooli lasten elämässä. Monet varhaiskasvatusikäiset lapset ovatkin jo hyvin tottuneita median käyttäjiä ja samalla alttiina median sekä myönteisille että kielteisille vaikutuksille.
Lapsen kasvuympäristössä mediaa on monessa muodossa ja monin eri välinein. Lapsi aloittaa mediaan
tutustumisen esimerkiksi äänien, kuvien, elokuvien ja cd-romlevyjen, Ipad ym. tablettien sekä puhelimien
kanssa.
Mediasisällöt ja -välineet näkyvät lasten leikeissä, puheessa ja sosiaalisissa suhteissa: media muotoutuu
osaksi lapsen jokapäiväistä elämää.
Haluammekin yhteistyössä vanhempien kanssa tuoda lasten ulottuville hänen kehitystasolle sopivia mediasisältöjä ja toisaalta suojella lasta haitalliselta medialta. Tavoitteenamme on, että lapsi saa varhaiskasvatuksessa tutustua laadukkaaseen ja turvalliseen mediaan.
Mediakasvatus Satakielessä
tuemme lapsen kykyä tulkita ja arvioida median sisältöjä.
keskustelemme lasten kanssa median herättämistä tunteista ja ajatuksista, sekä pohdimme yhdessä heitä askarruttavia kysymyksiä.
pohdimme yhdessä myös median sisältämiä arvoja, mikä on totta, mikä oikein tai väärin.
opastamme lapsia ymmärtämään tv-ohjelmien, elokuvien ja pelien ikäsuositusten ja sisältösymbolien tärkeyden ja merkityksen.
tutustumme lasten kanssa myös tietotekniikkaan yhtenä välineenä löytää ja välittää tietoa.
Lapset opettelevat pienryhmissä ja retkillä digikameran käyttöä. Valokuvia, lehti- ym. painokuvia tutkimalla lapsi löytää uusia tapoja tarkastella tuttujakin asioita. Lapsen luodessa omaa mediasisältöä, hän
oppii samalla kuinka media toimii ja miten se rakentuu. Vanhempainilloissa ja/tai kasvatuskeskusteluissa
kannustamme vanhempia valvomaan lasten median käyttöä ja huomioimaan ikärajoitukset sekä lapselle
liian voimakkaat mediasisällöt. Mietimme yhdessä, viekö lapsen ruutuaika liikaa tilaa leikiltä ja aidolta
vuorovaikutukselta toisten kanssa. Rohkaisemme vanhempia keskustelemaan lasten kanssa median
heissä herättämistä tunteista. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on, ettei häntä jätä
yksin esim. lasta pelottavan ohjelman kanssa.
7.4
LAPSI OSALLISENA JA AKTIIVISENA TOIMIJANA
Toteutamme arjen pedagogiikassa näkökulmaa, jossa lapset ovat osaavia, päteviä ja arvokkaita toimijoita varhaiskasvatusympäristössään. Lasten oikeus osallisuuteen onkin yksi tärkeimpiä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteista. Pienten lasten osallisuus merkitsee sitä, että lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi jokapäiväisissä askareissa ja leikeissä. Meille on tärkeää kuunnella lapsia ja tarttua
hetkiin, joista voi kasvaa yllättäen ja suunnittelematta aitoa osallistumista. Pienetkin ovat mukana päättämässä mm. leikeistä, lauluista, naulakkopaikkamerkeistään, pienryhmien nimistä ja esim. retkikohteista.
Osallisuudessa lapselle tärkein asia on tulla kuulluksi jokapäiväisessä arjen elämässä ja leikissä. Satakielessä lapsi saa kokea olevansa ryhmänsä arvostettu ja hyväksytty jäsen. Osallisuuteen kuuluu olennaisena osana myös lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet ja toimiminen vertaisryhmissä.
Lasten osallisuus Satakielessä tiivistyy seuraaviin asioihin:
- oikeuteen iloita itsestään ja tulla huomioiduksi ja kohdatuksi omana itsenään
- oppimiseen aikuisen turvassa
- kokemuksiin vaikuttamisesta, omatoimisuuden harjoittelusta ja vastuuseen kasvamisesta
- oikeuteen olla sellaisten aikuisten kasvatettavana, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat lasta sekä jaksavat
yhä uudelleen kiinnostua lapsen maailmasta
Lapselle ominaiset tavat toimia – leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja tutkiminen - edustavat sellaista toimintaa, johon lapset yleensä ryhtyvät, jos heitä ei estetä ja miksi estäisimme? Niissä lapset harjoittelevat itselleen mielekkäällä tavalla sosiaalisia-, motorisia- ja kognitiivisia taitoja. Lapset harjoittelevat aistejaan ja luovuuttaan sekä opettelevat ymmärtämään elämän sisältöjä sekä itseään.
7.4.1 Lapsi oppii leikkiessään
Leikki on lapsen pääasiallinen toimintamuoto. Lapsi työstää leikin avulla kokemuksiaan ja jäsentää näin
ympäröivää maailmaa. Leikkitaitojen oppiminen ja syventyminen on yksi varhaisen lapsuuden tärkeimmistä tavoitteista. Osallistuessaan leikkiin lapsi harjoittelee yhdessä toimimista ikätovereidensa kanssa
ja samalla oppii kulloiseenkin leikkiin sisältyviä uusia käsitteitä ja taitoja. Leikki on mukana kaikessa toiminnassamme. Oppimis- ja toimintahetkien leikinomaisuudella helpotamme lasten oppimista.
Varhaiskasvatusympäristömme suunnittelun lähtökohtana on leikin keskeinen asema lasten toimintamuotona ja pienryhmätoiminnassa.
Leikin avulla:
kehitetään kielellisiä valmiuksia
opitaan sosiaalisia taitoja
opitaan empatiaa, toisen asemaan asettumista
opitaan käsittelemään tunteita ja kertomaan niistä
rikastetaan mielikuvitusta
harjoitellaan motorisia taitoja
Päiväkotimme piha metsäpihoineen luo hyvät puitteet monipuoliseen leikkiin myös ulkona. Pihalta on
helppo löytää myös oma paikka rauhalliselle leikille. liikkuen ja leikkien edistyy myös lapsen aistien ja
lihasten yhteistyöskentely eli sensomotoriikka.
Lasten leikki vaatii toisinaan ohjausta onnistuakseen. Tällöin opastamme lasta leikin rakentamisessa
opettaen samalla leikkitaitoja, esimerkiksi ohjaamme leikin alkuun, olemme mallina leikissä, tuomme
leikkiin uusia ideoita ja/tai olemme tukena pulmatilanteiden ratkaisemisessa. Leikin havainnoinnilla
saamme arvokasta tietoa mm. lasten sosiaalisista suhteista, leikkitavoista sekä lapsen yksilöllisestä kehityksestä. Kasvattajan leikkiin osallistumisen taso määrittyy lasten tarpeiden mukaan. Toisinaan
olemme mukana syvällä lasten leikissä, mutta osaamme toki antaa lapsille myös leikkirauhan.
7.4.2 Liikkuminen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta
Liikunta kehittää lasta kokonaisvaltaisesti. Tavoitteenamme on antaa lapselle mahdollisuus nauttia liikkumisesta sekä vahvistaa pysyvien liikuntatottumusten muodostumista. Säännöllinen päivärytmimme ulkoiluineen takaa hyvät mahdollisuudet lasten omaehtoiseen liikuntaan. Liikkumaan houkutteleva pihamme
sekä metsäpiha antavat runsaasti vaihtoehtoja liikkumiseen. Sähly, pyöräily ja keinuminen sekä talvisin
mäenlasku pienillä kumpareilla ovat lasten suosituimpia liikuntamuotoja pihallamme.
Ohjatulla ja monipuolisella liikunnalla tuemme lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Liikuntatuokioidemme periaatteita ovat leikinomaisuus, monipuolisuus, säännönmukaisuus ja tavoitteellisuus.
Painotamme perusliikkeiden oppimista, kuten ryömimistä, konttaamista, kävelemistä, juoksemista, hyppäämistä, heittämistä ja kiinniottamista. Liikunta aktivoi myös ajattelua ja tukee kielellisen, musiikillisen,
kuvallisen ja matemaattisen ajattelun kehitystä. Näin ollen integroimme liikuntaa kaikkeen oppimiseen.
Jokaisella ryhmällä on oma liikuntavuoro salissa sekä Latokartanon liikuntahallin salinsäännöllinen käyttömahdollisuus. Viikoittaisten ohjattujen liikuntatuokioiden ohella kannustamme lapsia liikkumaan muutenkin sisätiloissa. Päiväkodin omien tilojen lisäksi käytössämme ovat urheilukenttä, leikkipuisto ja ympäröivä luonto. Lasten liikunnassa otamme huomioon lapsen iän, yksilölliset motoriset taidot ja tarpeet,
jotta jokainen lapsi saa paljon onnistumisen kokemuksia ja nauttii liikunnasta. Vähän liikkuville lapsille
pyritään erityisesti järjestämään myönteisiä liikuntakokemuksia. Vanhemmat kutsumme osallistumaan
vuosittain Nuoren Suomen Liikuntaseikkailu –tapahtumaan.
7.4.3 Taiteellinen ilmaisu ja kokeminen kehittävät lasta
Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ovat läsnä päiväkotimme arjessa. Herättelemme lasten kiinnostusta ja tarjoamme mahdollisuuksia itse tekemiseen ja kokemiseen ottaen toiminnassa huomioon osallisuuden - lapsilta tulevat ideat ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi käyttää taiteilemisessa luovasti kieltään,
liikkuu kokonaisvaltaisesti, ilmaisee tunteitaan, heittäytyy rooliin ja keksii taiteiluun tapahtumapaikkoja.
Jokainen lapsi osaa tuottaa taidetta piirtäen, muovaten, maalaten, tanssien, musisoiden ja liikkuen. Hyödynnämme varhaiskasvattajiemme taiteellista erityisosaamista joustavasti koko päiväkodissa ja käytämme taidelähtöisiä menetelmiä luontevasti osana muiden sisältöalueiden toteutusta (esim. piirrä kolme
omenaa).
Toimintamme sisältää paljon:
musiikin kuuntelua ja musiikillista ilmaisua
kuvataiteisiin tutustumista ja kuvallista ilmaisua
lasten kirjallisuuteen tutustumista ja sanallista ilmaisua
lastenteatteriin tutustumista ja draamaleikkiä
monipuolisia kädentaitoja
liikunnallista ilmaisua
Taiteillessa annamme lapselle riittävästi aikaa, rauhallisen ympäristön, sopivat materiaalit sekä tilan toimia ja luoda omaa mielikuvitusmaailmaa, jossa kaikki on mahdollista. Kiinnitämme huomiota varhaisympäristön esteettisyyteen. Laitamme töitä esille yhdessä lasten kanssa. Näin lapsi oppii arvostamaan
omia ja toistenkin töitä.
Elämykset, luovuus, oppimisen ilo ja riemu ovat kuitenkin aina tuotosta tärkeämpiä.
7.4.4 Oppimisen ilon lähteenä tutkiminen ja ihmettely
Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä lähtien luontaista. Lapsi on utelias ja haluaa tutustua maailmaan kaikin aistein. Tutkiminen laajentaa lapsen kokemusmaailmaa, tukee kielenkehitystä sekä innostaa asioiden ja ilmiöiden syy-seuraus pohdintoihin.
Päiväkotimme varhaiskasvatusympäristössä lapsi voi kokea yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kautta
oppimisen iloa. Annamme tilaa ja aikaa ihmettelylle ja pysähtymiselle. Tarjoamme lapselle mahdollisuuden tutkia ja oppia yhdessä aikuisen kanssa ja toisaalta rauhassa itsekseenkin. Toimintaympäristömme
on rakennettu niin, että mielenkiintoista materiaalia ja välineitä on helposti lasten saatavilla. Pienillä lapsilla tutkiminen tapahtuu leikeissä ja arjen toimissa tutuilla välineillä. Lapsen kasvaessa tutkiminen syvenee ja laajenee tapahtuvaksi esim. pienillä tutkimusvälineillä (luuppi, mikroskooppi), rakennellen, kirjoihin
tutustuen, jne; tässäkään unohtamatta kuitenkaan leikin merkitystä oppimiselle. Päiväkotimme piha, metsäpiha ja muukin lähiympäristö ovat myös luonnollisia leikki- ja tutkimusympäristöjä.
7.5
LAPSEN VARHAISKASVATUKSEN SUUNNITTELU JA TOTEUTTAMINEN
Lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelun tarkoituksena on varmistaa lapsen varhaiskasvatuksen yksilöllinen ja tarkoituksenmukainen suunnittelu ja toteutuminen. Suunnittelun kokonaisuus muodostuu huoltajien kanssa käytävistä keskusteluista ja sovittuina ajankohtina kirjattavista asiakirjoista. Suunnittelussa
yhdistyvät vanhempien ja varhaiskasvattajien näkemykset lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Päivähoidon aloituksen yhteydessä käymme ns. aloituskeskustelun ja tästä alkaakin lapsen oman varhaiskasvatussuunnitelman rakentuminen. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) laaditaan kerran
vuodessa jokaiselle lapselle yhdessä vanhempien kanssa. Niissä keskustellaan lapselle tärkeistä ja
ajankohtaisista asioista ja laaditaan suunnitelma lapsen kehityksen tukemiseksi.
Nelivuotiaan lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin arviointi tapahtuu vanhempien, neuvolan ja päivähoidon
yhteistyönä (ns. hyve-malli). Hyve-mallin avulla lisätään ja vahvistetaan yhteistyötä ja tarvittaessa tarjotaan myös tukea oikeaan aikaan.
Esiopetusvuotena laaditaan jokaiselle esikoululaiselle oma esiopetuksen oppimissuunnitelma eli Leops.
Tämä suunnitelma toimii myös yhteistyövälineenä lapsen tulevan koulun ja opettajan kanssa.
8
LAPSEN TUKEMINEN VARHAISKASVATUKSESSA
8.1
LAPSEN TARPEIDEN HAVAITSEMINEN JA TUKEMINEN ARJESSA
Lapsen havainnointi ja kehityksen seuraaminen on tärkeä osa varhaiskasvattajien päivittäistä toimintaa.
Esimerkiksi lapsen kielen kehityksen pulmat tulevat esiin useimmiten varsin arkisissa tilanteissa, kun
lapsi ei vaikkapa ymmärrä hänelle annettuja ohjeita tai vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa onkin
pulmia. Päivittäiset leikki- ja perushoidolliset tilanteet ovat juuri niitä tilanteita, jossa me esimerkiksi lapsen kielen käyttöä havainnoimme.
Havaittuamme mahdollisia tuen tarpeita lapsen kehityksessä, keskustelemme vanhempien kanssa, mihin lapsi vahvistettua tukea tarvitsee ja miten se parhaiten toteutuisi? Kielellisen kehityksen pulmissa
tämä vahvistaminen voi olla esim. kuvatuki arjen vuorovaikutustilanteissa.
Lapsen tuen tarpeen havaitseminen ei välttämättä johda heti esim. puheterapian käynnistymiseen tai tutkimuksiin mahdollisen diagnoosin saamiseksi. Siksi arjen varhaiskasvatuksellisten tukitoimien tietoinen
aloittaminen mahdollisimman varhain on aina lapsen etu. Varhainen puuttuminen lapsen pulmiin ja oireisiin on järkevämpää ja tehokkaampaa, kuin jäädä odottamaan, että asia korjautuisi itsestään. Ns. varhaisen tuen sijoitamme aina lapsen päivittäiseen toimintaan ja se rakentuu Satakielessä vahvan perusosaamisen ja peruspedagogiikan varaan ja siihen sisältyy aina ennaltaehkäisyn näkökulma.
Varhaiskasvatukselliset tukitoimet ovat pääasiassa varhaiskasvattajien oman työn tarkastelua lapsen tarpeen näkökulmasta siinä ympäristössä, missä lapsi on.
8.1.1 Lapsen tarvitessa erityistä tukea kasvuunsa
Satakielessä on myös erityistä tukea kasvulleen ja kehitykselleen tarvitsevia lapsia, joilla jokin kehityksen
osa-alue tarvitsee vahvistettua tukea meiltä aikuisilta sekä mallia toisilta lapsilta. Tukea voi tarvita lapsi,
jolla on viivettä ikätasoonsa nähden esim. liikunnallisessa tai kielellisessä kehityksessä tai hänellä voi
olla pulmia omien tunteiden ilmaisussa ja hallinnassa sekä leikissä ja sosiaalisissa suhteissa.
Erityisen tuen tarvetta kartoitetaan aina arjen tilanteissa – miten lapsen oleminen ryhmässä sujuu sekä
pohtimalla asiaa yhdessä perheen kanssa ja käyttäen apuna erityispalveluja, kuten puheterapeutin, terveyskeskuspsykologin ja perheneuvolan palveluja. Lapsi voi saada asiantuntijalausunnon ja hänelle voidaan hakea ns. rakenteellista tukitoimea, joka käytännössä tarkoittaa tällä hetkellä Satakielessä erityisopettajan tukea, ryhmäkoon pienennystä tai avustajaa ryhmän tukena. Lapselle laaditaan tällöin yhdessä
perheen kanssa aina lapsen vasun erityisen tuen suunnitelma, jonka sisältöä ja tavoitteita arvioidaan
säännöllisesti.
Erityiskasvatuksellinen tuki on osa lapsen tavallista arkea.
Erityislastentarhanopettajan tehtävä on erityispedagogisen tietotaidon jakaminen ja työskentelytaitojen
kehittäminen yhdessä varhaiskasvattajien kanssa.
Erityislastentarhanopettajalla toimii rinnakkaisopettajana, ohjaa lapsia yksilöllisesti ja pienryhmissä.
Tärkeä näkökulma tässä työssä on varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä toiminta lasten kasvun ja
kehityksen pulmissa. Tarvittaessa konsultoimme myös varhaiskasvatusalueen kiertävää erityislastentarhanopettajaa lapsen tukemiseen liittyvissä asioissa.
9
MONIKULTTUURISUUS
Viikin väestörakenne on rikas, sillä täällä asuu perheitä eri kieli- ja kulttuuritaustoista. Satakielessä on
myös edustettuna eri kulttuureita ja haluammekin ohjata lapsia arvostamaan ja kunnioittamaan niitä. Eri
kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen tulee saada tuntea yhteisöllisyyden; joukkoon kuulumisen kokemus ja
se, että hänen kieli- ja kulttuuritaustansa hyväksytään. Päiväkodin ryhmään osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden oppimiseen suomen kieltä puhuvien lasten ja aikuisten
kanssa.
Lapsen aloittaessa päivähoidon Satakielessä, aloituskeskustelussa keskustellaan mm. perheen kulttuuriin ja lapsen ruokailuun liittyvistä tavoista, lapsen kielimaailmasta sekä tuodaan päiväkodin arkea näkyväksi. Yhteisen kielen puuttuessa käytämme keskusteluissa tulkkia. Vasu- ja leops- keskusteluissa rohkaisemme vanhempia huolehtimaan lapsen oman kulttuurin säilyttämisestä ja äidinkielen merkityksestä;
kannustamme vanhempia puhumaan lapselle omaa äidinkieltään, suomea lapsi oppii päiväkodissa.
Hyvä äidinkielen hallinta on perusta kaikelle oppimiselle, myös suomen kielen.
Perheen kanssa sovimme yhdessä, miten lapsen suomen kielen oppimista tuetaan päiväkodissa. Keskusteluissa lapselle laaditaan kaksikielisyyden suunnitelma, jota arvioidaan säännöllisesti. Arvioimme
puheen ja kielen kehitystä Kettu-kielenkehityksen arviointivälineen avulla sekä havaintojemme pohjana
käytämme kielen kehityksen seurantalomaketta. Suunnittelemme suomen kielen oppimistilanteita lapsen
lähtökohdista käsin huomioiden lapsen sen hetkinen suomen kielen taso. Seuraamme, dokumentoimme
ja arvioimme lapsen kielen kehitystä koko päiväkotiajan. Konsultoimme lisäksi alueemme Suomi toisena
kielenä lastentarhanopettajaa (S2-lto), joka vierailee päiväkodissa ja on yhdessä suunnittelemassa kanssamme suomen kielen kehittämistä lapsikohtaisesti. S2-lto voi myös tarvittaessa osallistua keskusteluihin vanhempien kanssa.
Hyödynnämme suomen oppimisessa perushoidon tilanteita. Arjen pukemistilanteet, leikkihetket, kirjanlukuhetket, metsäretket, pelien pelaamiset ja ruokapöytäkeskustelut tarjoavat myönteisiä suomen kielen
oppimisen hetkiä, joissa varhaiskasvattaja käyttää selkeää kieltä. Aamupiirissä jäsennämme kuvilla päivän ja viikon tapahtumia, sekä loruttelemme ja laulamme päivän eri tilanteissa, jotka osaltaan kehittävät
suomen oppimista eteenpäin.
Satakielessä muokkaamme oppimisympäristöämme suomen kieltä tukevaksi nimeämällä ja kuvittamalla
ympäristöä, jotta lapsi saa vieraalle kielelle tukea kuvista. Hyödynnämme kokoryhmätilanteiden lisänä
pienryhmätilanteita tai kahdenkeskisiä oppimistilanteita, jotka antavat tilaa opetella suomen kieltä ja rohkaisevat lasta oman puheen tuottamiseen. Osallistumme lasten leikkeihin ja tuemme eri kieli- ja kulttuuritaustaista lasta leikeissä, jotta hän pystyisi ystävystymään muiden lasten kanssa ja käyttämään suomea
käyttö- ja leikkikielenä. Tavoitteenamme on, että lapsi oppisi ilmaisemaan omia tarpeitaan suomeksi eri
vuorovaikutustilanteissa.
10 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLISTEN ORIENTAATIOIDEN TOTEUTUMINEN
10.1 MATEMAATTINEN ORIENTAATIO
Varhaiskasvatuksessa matemaattiseen ajatteluun pyritään antamaan valmiuksia päättelyn, vertaamisen
ja laskemisen avulla. Ne tapahtuvat lapsen arkielämän tilanteissa leikinomaisesti lasta kiinnostavien
konkreettisten ja tuttujen materiaalien, esineiden ja välineiden avulla.
Integroimme matematiikkaa luontevasti arkeen. Matemaattisen ajattelun kehittymistä tukevat myös mm.
leikkien ja laulujen sanat, rytmit, runot, riimit ja kerronta. Jokapäiväiset pukemis-, riisumis- ja syömistilanteet tarjoavat mahdollisuuden matemaattisten käsitteiden harjaannuttamiseen, esimerkiksi ensimmäinen
käsine, toinen leipä, molemmat jalat jne. Lähiympäristössä liikkuminen luo monipuolisia tilaisuuksia matemaattiselle havainnoinnille ja tutkimiselle eri aisteja käyttäen. Leikkiminen, toiminnallisuus ja arkipäivän
askareet ovat myös keskeisiä asioita matemaattisten käsitteiden havaitsemisessa ja ymmärtämisessä.
Lukukäsite
Luku voidaan esittää lukumääränä, lukusanalla (puhuttuna tai kirjoitettuna) tai numeromerkillä.
Lapsen lukukäsite laajenee iän ja opetuksen myötä.
Luokittelu
Luokittelu tarkoittaa ominaisuuksien vertailua ja niiden perusteella ryhmiin asettamista. Luokittelun kautta
pyrimme jäsentämään ympäristöä ja täsmentämään käsitteitä erilaisten jakojen ja luokkien avulla, esimerkiksi pitkät ja lyhyet kynät, korkeat ja matalat tuolit. Luokittelussa on tärkeää oivaltaa, miten kohteet
eroavat tai ovat samanlaisia kuin vertailtavana olevat kohteet yhden tai useamman ominaisuuden mukaan.
Mittaaminen
Aloitamme mittaamisen yleensä vertailutehtävillä ja sitä voidaan harjoitella vaikka lukumääriä ei vielä
osattaisikaan. Mittana käytämme esim. luonnossa käpyä, keppiä, lankaa, kyniä ja palikoita. Mittaustuloksia vertailemalla kappaleet voidaan asettaa järjestykseen (esim. pituusjärjestys).
Vertailu
Vertailu on kahden tai useamman esineen tai asian vertaamista jonkin ominaisuuden suhteen. Vertailemme esimerkiksi käsitteillä pieni - suuri, vähemmän - enemmän, yhtä painava kuin.
Järjestykseen asettaminen ja sarjoittaminen
Järjestykseen asettaminen ja sarjoittaminen tarkoittavat toimintoa, jossa esinejoukko järjestellään sarjaan jonkin verratun ominaisuuden mukaan. Sarjoittamisperusteita ovat mm. massa, pituus, leveys ja tilavuus. Sarjoittamisessa kiinnitämme huomiota jonkin säännönmukaisuuden toistumiseen kuviossa. Sarjoittaminen kehittää lapsen tarkkaavaisuutta ja kykyä tarkastella vain sovittuja ominaisuuksia.
Lukujonotaidot
Harjaannutamme lukujonotaitoja arjen toimissa ja leikeissä, kun laskemme vaikkapa lapsia tai arpakuution silmiä. Leikittelemme numeroilla esimerkiksi laskemalla taaksepäin, luettelemalla lukuja esim. viidestä eteenpäin tai sanomalla ääneen vain joka toisen numeron. Lukujonotaidon kehittyminen vaatii sen
ymmärtämistä, miten uusi lukusana muodostetaan, kun kymmenen ylittyy, sekä luvun määrän ja luvun
järjestystä koskevan ominaisuuden integroitumista.
Päättely
Päättely ja ongelmaratkaisutaidot kehittyvät, kun annamme tukea lapsen omille pohdinnoille sekä keskustellen ohjaamme päätelmien tekemistä. Annamme lapselle aikaa pohtia ja löytää itse ratkaisuja ongelmiin.
Geometria
Aloitamme geometrian oman ympäristön muotoihin perehtymisestä ja niiden nimeämisestä, esimerkiksi
pöytien ja ikkunoiden muodot. Rakentelutehtävissä lapsi oppii muodostamaan käsityksen erilaisten kappaleiden keskinäisistä suhteista. Palapeleissä lapsi mallintaa kolmiulotteisuutta kaksiulotteisesti ja luo
rakenteen tasokuvioiden moninaisuudesta. Käytämme oikeaa matemaattista sanastoa, joka kuvaa kappaleiden ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita. Geometrian harjoittelun aloitamme kolmiulotteisuudesta
edeten kohti kaksi- ja yksiulotteisuutta, kokonaisuudesta yksityiskohtiin.
Ajallinen käsittäminen
Ajallinen käsittäminen harjaantuu arkipäivän tilanteissa, kun käytämme aikaa kuvaavia sanoja, kuten nyt,
eilen, tänään, lepohetken jälkeen, illalla, huomenna jne. Säännöllinen päivä- ja viikkorytmimme auttavat
lasta hahmottamaan ajankulkua. Kalenterin avulla harjoittelemme viikonpäiviä, kuukausia ja vuodenaikoja.
Avaruudellinen käsittäminen
Avaruudellinen käsittäminen kehittyy, kun lapsi oppii joka päivä vastaantulevia tilakäsitteitä, kuten ylös,
alas, edessä, takana, välissä, vieressä, oikea ja vasen.
10.2 LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO
Luonnontieteellisessä orientaatiossa syvennytään elollisen ja elottoman ympäristön ja luonnon ilmiöihin
havainnoiden, kokeillen ja tutkien.
Säännöllinen retkeily lähiympäristössä, ympäristön havainnointi sekä omasta metsäpihasta nauttiminen
kuuluvat arkeemme. Luonnon aistiminen; katselu, kuuntelu, haistelu, maistelu ja tunnustelu tukevat oppimista sekä edistävät parhaiten lapsen oman luontosuhteen kehittymistä. Havainnoimme elollista ja elotonta luontoa, kuten kasvi-, eläin- ja kivikuntaa. Vuodenaikojen vaihteluihin liittyvien ilmiöiden kuten säätilan, veden olomuotojen ja kasvun seuraaminen on tärkeä osa toimintaamme.
Tutkimme ympäristöä, teemme havaintoja ja päätelmiä sekä tallennamme niitä eri menetelmin, esimerkiksi piirtäen, valokuvaten ja keräten. Luonnonmateriaalien käyttö askarteluissa kehittää lapsen käsitystä
materiaalien alkuperästä ja luonnon kiertokulusta. Luontotietämyksen karttuminen ja positiiviset luontokokemukset lisäävät luonnon arvostamista. Ohjaamme lapsia huolehtimaan ympäristöstä ja toimimaan
siinä vastuullisesti. Kestävän kehityksen periaatteet näkyvät toiminnassamme esimerkiksi jätteiden lajittelussa ja materiaalien kierrättämisessä. Ympäristö- ja luonnontieto nivoutuu kiinteästi muuhun toimintaamme tuoden virikkeitä mm. liikuntaan, musiikkiin, askarteluun ja kuvalliseen ilmaisuun. Laajemmat
teemat ja aihealueet valitsemme lasten kiinnostusten mukaan. Esimerkiksi suosittuja teemoja ovat olleet
avaruus ja eläimet. Oma pihamme tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luonnon havainnointiin ja tutkimiseen. Se on myös vaihteleva leikkiympäristö kallioineen, kivineen, puineen. Päiväkotimme lähiympäristöstä löytyy monipuolista luontoa retkikohteiksi, kuten esim. pellot, metsät ja Viikin luonnonsuojelualue.
Opettelemme liikkumaan niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössäkin. Harjoittelemme liikennesääntöjen mukaista, turvallista ja rauhallista liikkumista liikenteessä ja julkisissa kulkuvälineissä, sekä muiden
liikkujien huomioon ottamista.
10.3 HISTORIALLIS-YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO
Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa tutustutaan menneisyyteen ja nykyaikaan. Tavoitteina ovat
ajankulun havainnoiminen, erilaisten näkökulmien tutkiminen ja sukupolvien ketjuun liittyminen.
Päiväkotimme sijaitsee alueella, jossa voimme luontevasti liikkuessamme tutustua alueen menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Pääosa Viikistä on peltolaaksoa, jota lännessä rajaavat Lahdenväylä ja Vantaanjoki sekä Myllypurossa
kallioinen metsävyöhyke, Hallainvuori. Viikin eteläosa on luonnonsuojelualuetta. Viikin satoja vuosia
vanha peltomaisema on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Keskiajalla Viikki oli yksi Helsingin pitäjän vauraimmista kylistä. Viikin pelloilla on tuotettu viljaa ja rehua Vantaankosken kuninkaankartanolle.
Tutustumme historiaan myös museoretkin mm. Tekniikan museo, vanhojen esineiden, valokuvien, tarinoiden ja kirjojen välityksellä. Kansanperinnettä siirrämme perinneleikkien – ja laulujen välityksellä ja
viettämällä Laskiaista, Runebergin päivää (ainakin tortut tutuksi!). Lapsille läheisimpään ja tärkeimpään
lähiympäristöön tutustumme suosituilla kotipiharetkillä.
Retkeillessä Viikissä kiinnitämme huomiota julkisiin rakennuksiin kuten kouluihin, kirkkoon, yliopiston laitoksiin: eläinsairaala, kasvihuoneet, kirjasto.
Aloitamme kotiseutuun tutustumisen läheltä ja vähitellen tutustumme laajemmin Helsinkiin kotikaupunkina.
Lapsen omaa historiaa teemme näkyväksi kotoa tuotavien valokuvien ja kasvunkansioiden avulla.
10.4 ESTEETTINEN ORIENTAATIO
Esteettisen orientaation sisältöalueita ovat kirjallisuus, kuvataide, kädentaidot, musiikki, ja tanssi.
Tavoitteenamme on antaa lapselle mahdollisuus nauttia taiteista ja taiteilemisesta sekä ilmaista itseään
kokonaisvaltaisesti. Elämykset saadaan oman tekemisen ja kokemisen kautta sillä taiteen tekeminen on
kokonaisvaltainen tapahtuma, johon liittyy mm. mielikuvitus, leikki, liike, keho, elämys, havainnot, ajattelu
ja vuorovaikutus. Nämä vahvistavat lapsen omaa minäkuvaa, itsetuntoa ja luovuutta samalla kun esteettinen näkemys kehittyy.
Taidekasvatuksessa tekeminen ja prosessi ovat tuotosta tärkeämpiä. Taidekasvatuksen avulla tutustutamme lapset omaan kulttuuriin, muihin kulttuureihin ja ihmiskunnan historiaan. Taiteen tekemiseen kuuluvat ohjattu ja vapaa toiminta, joissa tärkeintä on tekemisen ilo.
Taidekasvatuksen avulla myös monet taidot kehittyvät. Esimerkiksi hienomotoriset taidot paranevat,
lapsi oppii kuuntelemaan ohjeita, tekemään mallin mukaan ja toteuttamaan omia luovia ratkaisujaan
oma-aloitteisesti. Kannustamme lasta rohkeuteen, omaan näkemykseen tulkinnasta. Näin uskomme kylvävämme kiinnostuksen siementä eri taidemuotoja kohtaan.
Kuvataide ja kädentaidot
Kuvataiteessa ja kädentaidoissa perehdytämme lapset erilaisiin työtapoihin, materiaaleihin ja välineisiin.
Opettelemme käyttämään työvälineitä mahdollisimman oikein ja huolehtimaan niistä.
Erilaisia perusvälineitä ja -materiaaleja on aina lasten vapaasti saatavilla mm. muovailu, maalaus-, piirustus- ja askartelutarvikkeita. Töiden tarkastelu, ajatusten kirjaaminen sekä esillepano kuuluvat oleellisena osana työskentelyymme.
Draama
Draamakasvatuksen avulla lapsi harjoittelee omia ilmaisullisia valmiuksiaan, itsensä tuntemista ja keskittymiskykyä. Samalla mielikuvitus ja esiintymisvalmius kehittyvät. Lasten omien tuotosten lisäksi järjestämme lapsille mahdollisuuksia nauttia erilaisista esityksistä, esimerkiksi nukketeatterista, tanssiteatterista tai retkestä sirkukseen. Rohkaisemme lapsia omaan ja vapaaseen ilmaisuun sekä tuottamaan omia
esityksiä, jotka parhaimmillaan kehittävät taiteellisen ilmaisun lisäksi myös pitkäjänteistä työskentelyä ja
yhteistyötaitoja. On tärkeää, että lapset saavat tuottaa omia ajatuksiaan sadutus -menetelmällä ja muilla
omilla pienillä kirjallisilla tuotoksilla
Musiikki
Musiikki on läsnä arjessa ja juhlassa.
Musiikki vaikuttaa lapsen kognitiivisten taitojen kehittymiseen, vahvistaa oppimisvalmiuksia ja kehittää
myös esim. motorisia kykyjä. Musiikki puhuttelee lapsen tunteita. Lapsi voikin ilmentää ja työstää erilaisia
tunnetiloja ja ilmaista näin itseään luovasti. Musiikkia liitämme kokonaisvaltaisesti toimintaan ja kehitämme näin esim. lapsen puhe- ja muistikapasiteettia laulaen ja loruillen. Musiikilla on myös yhteys lukemaan oppimisen ja matemaattisen ajattelun kehittymisen kanssa. Musiikkikasvatuksemme neljä osa-aluetta ovat:
laulaminen,
soittaminen,
kuuntelu
musiikkiliikunta
Musiikin avulla lapset tutustuvat teorian ja säveltapailun alkeisiin sekä musiikin peruskäsitteisiin; dynamiikka (äänen voimakkuuden vaihtelut), rytmi (tasa- ja kolmijakoinen), tempo (puheen ja musiikin nopeuden vaihtelut, hidas/nopea), melodia (äänen korkeuden erot, sävelkulut), harmonia (sävyerot, molli/duuri)
ja muoto (musiikin osat, soolo/tutti).
Musiikin kuuntelu
Tavoitteenamme on aistien kehittyminen sekä auditiivisen erottelu- ja havainnoimiskyvyn harjaannuttaminen menetelminä mm.
itse tuotetun ja valmiin tallennetun aineiston kuuntelu
luonnon ja ympäristön äänien kuunteleminen
musiikkisadut
erilaisiin musiikkityyleihin tutustuminen
Laulaminen
Päiväkodissamme laulaminen kuuluu jokaiseen päivään. Laulu ja hyräily sopivat moneen perushoito ja
siirtymätilanteeseen.
Laulamisen ja loruilun tavoitteena ovat ilo, nautinto, mukava yhdessäolo ja esim. äänen käyttämisen hallinnan opettelu. Opetuksessa etenemme sävelkulultaan helposta vaikeampaan musiikkiin ja käytämme
aluksi pieniä sävelalueita. Rohkaisemme laulamaan lasta yksin ja ryhmässä.
Soittaminen
Soittaminen kehittää rytmitajua ja keskittymiskykyä. Haluamme, että lapsi oppii tunnistamaan erilaisia
soittimia ja saa kokemuksia niillä soittamisesta. Samalla opitaan soittimien oikeaa käsittelyä ja oikea soittoasento. Menetelminä käytämme mm. musiikin kuuntelua, soittoa yksin ja ryhmässä. Aloitamme läheltä,
omasta kehosta ja soittamisen kehonsoittimilla.
Musiikkiliikunta
Musiikkiliikunta kehittää lapsen kykyä liikkua tilassa. Musiikkiliikunta vahvistaa perusliikuntataitoja.
Käytämme menetelminä:
ohjatut laululeikit
pelit musiikin tahdissa
mielikuvaliikunta,
tanssi ja kaikki musiikin mukaan liikkuminen.
10.5 EETTINEN ORIENTAATIO
Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvoja normimaailman kysymyksiä, pohditaan oikeaa ja väärää,
hyvää ja pahaa, totuutta ja valhetta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, erilaisia tunteita, asenteita ja vastuun ottamista. Eettinen orientaatio vahvistaa lapsen halua ja kykyä asettua toisen asemaan.
Eettinen orientaatio on päiväkodissamme jokapäiväistä lapsen ja lapsiryhmän kohtaamista, jossa opitaan elämään ihmisiksi ja toimimaan arvojemme mukaisesti. Ihmisenä elämiseen kuuluu taju oikeasta ja
väärästä, hyvästä ja pahasta. Opetamme lapsille, että oikean ja väärän erottaminen on joskus vaikeaa ja
jopa mahdotonta, mutta on ehdottoman tärkeä pohdinnan aihe. Arjen tilanteissa opitaan oikeudenmukaista suhtautumista ja tasa-arvoista elämää. Sitä voidaan kokea kaiken lapselle ominaisen toiminnan
kautta.
Meille on tärkeää vahvistaa osaltamme lapsen itsetunnon kehittymistä. Annamme lapselle tunteen siitä,
että hän on tärkeä, hänestä välitetään ja hänet hyväksytään. Luomme tilaisuuksia, joissa lapsi saa kokea
onnistumista ja iloa. Hyvään itsetuntoon kuuluu kyky hyväksyä erilaisuus niin itsessä kuin toisissa. Aidon
välittämisen ja huolenpidon avulla tuemme lapsen kykyä huolehtia ja välittää itsestään, muista ihmisistä
sekä ympäristöstä.
Arkielämän kokemusten kautta opettelemme ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita, oikean ja väärän
sekä ottamaan ne huomioon omassa toiminnassamme. Harjoittelemme sopivaa tunteiden ilmaisemista
ja tunteiden nimeämistä, esimerkiksi suuttua saa, mutta toista ei lyödä eikä tavaroita rikota. Tavoitteenamme on, että lapsi oppii ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, pystyy ratkaisemaan ristiriitoja
sovittelemalla sekä pyytämään ja antamaan anteeksi.
Harjoittelemme hyviä tapoja; ruokailutapoja, tervehtimistä, kiittämistä ja käyttäytymistä hyvien tapojen
mukaisesti. Tiedostamme mallina olemisen vastuullisuuden ja sen, että kasvatukseen kuuluvat niin sanallinen viestintä, kuin sanattomasti välitetyt arvot ja asenteet.
Kiusaaminen ja erilaiset pelot ovat myös lasta usein koskettavia aiheita. Niistä keskusteleminen yhdessä
aikuisen tai koko ryhmän kanssa auttaa lasta kohtaamaan vaikeita tunteita ja selviämään niistä. Oman ja
muiden työn arvostamista harjoittelemme pienillä, lapsen taitotasolle sopivilla työtehtävillä, esimerkiksi
ruoka-apulaistehtävillä ja sänkyjen petaamisella. Pienimmätkin lapset osallistuvat esimerkiksi tuomalla
omat ruokailuvälineet kärryyn ruokailun päätteeksi.
Yhteisvastuullisuutta harjoittelemme pitämällä huolta yhteisistä leikkivälineistä ja lähiympäristöstä.
10.6 USKONNOLLIS-KATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO
Uskonnollis-katsomuksellisessa orientaatiossa tutustutaan omaan uskontoon tai katsomukseen sekä siihen liittyviin asioihin ja ilmiöihin kokemalla ja tuntemalla, ihmettelemällä ja kyselemällä sekä pohtimalla.
Lähdemme siitä, että kuuntelemme lasta ja olemme valmiita keskustelemaan mielessä heränneistä kysymyksistä yhdessä lapsen tai ryhmän kanssa, Luomalla avoimen ja turvallisen ilmapiirin rohkaisemme
lasta pysähtymään elämän suurten kysymysten äärelle. Moniin lapsen kysymyksiin ei ole vain oikeaa tai
väärää vastausta, tärkeintä on keskustelu ja ajatusten herättely. Haluamme antaa lapselle mahdollisuuden myös hiljaisuuden kokemiseen. Annamme lapsille valmiuksia kohdata uskontoon liittyviä asioita ja
tuemme lapsen oman minän muodostumista. Lisäksi tutustumme uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten
ja miksi niitä vietetään. Teemme myös vierailuja kirkkoon ja osallistumme seurakuntien tapahtumiin. Tutustumme kirkkovuoden suurimpiin juhliin. Näitä ovat joulu ja pääsiäinen, joihin liittyy myös paljon kulttuuriperintöä. Valmistaudumme jouluun laulaen, leikkien, leipoen ja askarrellen. Joulujuhlaa vietämme
vuosittain vaihtelevasti esimerkiksi joulupolun tai perinteisen juhlan muodossa. Pääsiäistä valmistelemme myös perinteisin askarteluin. Aihepiireihimme kuuluvat myös erilaiset perhejuhlat, joita ovat
kaste, rippijuhla, häät ja hautajaiset. Näitä juhlia käsittelemme päiväkodissa, sekä etukäteen suunnitellusti, että spontaaneissa tilanteissa lasten kokemusten kautta. Esimerkiksi aamupiireissä kokemuksia
voidaan jakaa ja keskustella aiheesta. Perhejuhlat nousevat herkästi myös mukaan lasten leikkeihin.
Keskusteluissa vanhempien kanssa sovimme lapsen katsomuskasvatukseen liittyvistä asioista ja toimimme vanhempien toiveiden mukaisesti.
Päiväkodissamme on myös uskontokuntiin kuulumattomia ja eri uskontoihin kuuluvia lapsia. Vanhempien kanssa sovimme, miten huomioimme heidän katsomustensa ominaispiirteet ja tavat, esimerkiksi
juhlien vietossa tai vaatetuksessa. Kirkkovierailujen ajaksi heidän lapsilleen järjestetään ohjattua tavoitteellista toimintaa, esim. musiikkihetki tai askartelua. Opastamme lapsia erilaisuuden ja erilaisten katsomusten kunnioittamiseen.
11 ESIOPETUS
Lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna eli
pääsääntöisesti kuusivuotiaana.
Esiopetus perustuu leikinomaiseen, lapsen kehitystasosta lähtevään toimintaan, joka edistää myös lapsen kielellistä kehitystä sekä valmiuksia uusien asioiden oppimiseen. Toiminnassa otetaan huomioon
lapsen tarve oppia mielikuvituksen ja leikin kautta. Tavoitteena on, että esiopetuksessa lapsen myönteinen minäkuva vahvistuu ja hänen oppimaan oppimisen taitonsa kehittyvät. Lapsi omaksuu perustietoja, taitoja ja -valmiuksia oppimisen eri alueilta ikänsä ja edellytystensä mukaisesti.
11.1 ESIOPETUS ON VARHAISKASVATUKSEN OSA
Esiopetuksen tehtävänä on yhteistyössä kotien kanssa tukea lasten yksilöllistä ja yhteisöllistä kehitystä,
oppimisen halua ja iloa sekä tervettä itsetuntoa. Esiopetuksessa luodaan hyvä pohja lapsen elinikäiselle
oppimiselle.
Esiopetustamme ohjaa Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelma (2014), joka pohjautuu valtakunnalliseen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus 2010)
Esiopetusvuoden alussa esiopettajat laativat ryhmälle esiopetuksen toimintasuunnitelman, jota arvioidaan säännöllisesti.
Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunkin lapsen oppimisvalmiuksia sekä havaita ja ennaltaehkäistä
mahdollisia oppimisvaikeuksia.
Esiopettaja laatii yhdessä vanhempien kanssa lapselle oman esiopetuksen oppimissuunnitelman, eli
leops:in, johon kirjataan tarvittaessa lapsen varhaiskasvatukselliset tuen tarpeet sekä mahdollinen tehostetun tuen ja arjen kuntoutuksen tarve.
Leops -keskustelun yhteydessä kirjataan myös mahdolliset/tarvittavat suomi toisena kielenä eli S2 - lasten kielen kehityksen tukitoimet sekä täytetään kielenkehityksen seurantakaavake. Leops toimitetaan keväällä vanhempien luvalla lasten tulevien koulujen rehtoreille, jotka toimittavat ne lapsen tulevalle luokanopettajalle.
Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapselle kasvatuksellisesti
ja opetuksellisesti eheän kokonaisuuden. Esiopetus päiväkoti Satakielessä on luonteva osa varhaiskasvatusta. Esiopetukseen kuuluu luonnollisena osana kaikki päiväkodin perustoiminnot, kuten esimerkiksi,
ruokailu, leikki, ulkoilu, retket, askartelut sekä päivittäiset vuorovaikutustilanteet niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Nämä kaikki ovat tärkeitä oppimistilanteita, joissa lapsi luontevasti harjoittelee erilaisia
tarpeellisia elämäntaitoja.
Yhteistyössä lähikoulun kanssa tutustutamme lapsia koulumaailmaan. Lähikoulusta meille tulee tutuksi
kummiluokka, jonka luona vieraillemme. Osa luokan oppilaista vastaavasti vierailee opettajan kanssa
myös esiopetusryhmässä. Pidämme yhdessä mm. askartelu-, peli-, ja kirjanlukuhetkiä. Pääsemme myös
lähikouluun pitämään muutaman oman esiopetustuokion. Näin lapset saavat kokemuksen työskentelystä
koulussa.
Erilaiset esikoululaisille suunnatut retket esim. liikuntapaikkoihin, museoihin, tapahtumiin, liikennekouluun sekä erilaiset projektit esim. teatterin tekeminen ja pienet tutkimukset, sisältyvät esiopetusvuoden
toimintaan ja ne eheyttävät eri orientaatioita.
Lisäksi seuraamme lapsen kasvua ja kehitystä dokumentoimalla valokuvin ja kirjallisin kuvauksin tapahtumia, joissa lapset ovat olleet mukana. Nämä kaikki sekä lasten omat työt kerätään lasten omiin kasvunkansioihin. Kansiot sekä osallistumistodistuksen lapset saavat kotiin esiopetusvuoden päätyttyä.
11.2 ESIOPETUKSEN OPPILASHUOLTO
Oppilashuolto on lapsen fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista ja sen toteuttaminen kuuluu kaikille kasvatusyhteisössä työskenteleville. Oppilashuollon avulla edistetään lasten
tervettä ja tasapainoista kasvua ja kehitystä sekä luodaan edellytykset hyvälle kasvulle ja oppimiselle.
Tavoitteena on, että lapsi kokee toimintaympäristön turvalliseksi ja viihtyisäksi, tuntee yhteenkuuluvuutta
ryhmään, saa huolenpitoa ja ohjausta sekä kannustavaa palautetta päivittäisessä arjessa ja apua ongelmatilanteissa.
Oppilashuoltotyö perustuu luottamukselliseen ja vastuulliseen yhteistyöhön kotien, henkilöstön ja lasta
hoitavien muiden tahojen kanssa. Tavoitteena on edistää sekä ryhmän että yksittäisen lapsen hyvinvointia. Onnistunut oppilashuoltotyö edellyttää yhdessä laadittuja toimintamalleja ja suunnitelmia ennaltaehkäisevää työtä sekä ongelmatilanteiden hoitamista varten. Esiopetuksen oppilashuolto koostuu yhteisöllisestä ja yksilökohtaisesta oppilashuollosta. Pääpaino on yhteisöllisessä oppilashuollossa.
Yhteisöllinen oppilashuolto
Yhteisöllinen oppilashuolto on tärkeä osa esiopetuksen toimintakulttuuria ja siinä seurataan, arvioidaan
ja kehitetään esiopetusyhteisön ja esiopetusryhmien hyvinvointia sekä huolehditaan esiopetusympäristön terveellisyydestä, turvallisuudesta ja esteettömyydestä. Lapsella on oikeus turvallisiin oppimisympäristöihin, joihin kuuluvat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinenkin turvallisuus. Rauhallinen ilmapiiri edistää
työrauhaa. Satakielessä yhteisölliseen oppilashuoltoon osallistuvat ryhmän lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja, tarvittaessa erityislastentarhanopettaja ja/tai alueen suomi toisena kielenä – opettaja.
Varhaiskasvatusalueella toimii alueellinen oppilashuoltoryhmä, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.
Yksilökohtainen oppilashuolto
Yksilökohtainen oppilashuolto sisältää lapselle annettavat terveydenhoitopalvelut neuvolan kautta, oppilashuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä yksittäistä lasta koskeva monialaisen oppilashuollon asiantuntijaryhmän palvelut. Tavoitteena on seurata ja edistää lapsen hyvinvointia ja oppimista sekä kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja terveyttä. Oppilashuollolla on tärkeä merkitys varhaisen tuen turvaamisessa ja ongelmien ehkäisyssä.
Neuvolatoiminta on osa esiopetuksen oppilashuollon palveluja. Esiopetusikäinen lapsi käy terveydenhoitajan tarkastuksessa 6-vuotiaana. Tässä yhteydessä arvioidaan tarvittaessa lapsen tuen tarve kouluun
siirryttäessä. Neuvolassa oppilashuollon yhteistyökumppaneina toimivat lapsen oma terveydenhoitaja,
neuvolan psykologi ja varhaisen tuen sosiaaliohjaaja.
11.3 TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN
Esiopetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen ympäristöön. Siihen kuuluu sekä fyysinen, psyykkinen että sosiaalinen turvallisuus. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on lasten ja esiopetuksen henkilöstön turvallisuuden takaaminen. Oppimisympäristön turvallisuuden edistäminen on osa päiväkotimme
toimintakulttuuria ja otamme sen huomioon kaikessa toiminnassa. Päiväkodin turvallisuus – ja pelastussuunnitelma päivitetään vuosittain. Lähietsintä- ja poistumisharjoitus toteutetaan myös vuosittain.
Oppilashuollon tavoitteena on tukea toimintakyvyn säilymistä myös fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta
vaarantavissa tilanteissa. Erilaisissa ongelma-, onnettomuus- ja kriisitilanteissa sekä niiden edellyttämässä jälkihoidossa huolehdimme lapsen ja koko päiväkodin tarvitsemasta psykososiaalisesta tuesta
yhdessä muiden tarvittavien ammattilaisten kanssa.
Esiopetuksen fyysiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen kuuluu lasten suojeleminen kaikenlaiselta väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Havaittuihin kiusaamistapauksiin puutumme välittömästi ja tapausten
selvittäminen tapahtuu tarvittaessa yhteistyössä ryhmän kasvattajien, vanhempien ja lasten kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman liitteenä on kiusaamisen ehkäisy ja puuttumisen suunnitelma Satakielessä.
12 VERKOSTOYHTEISTYÖ
Teemme jatkuvasti ja säännöllisesti yhteistyötä varhaiskasvatukseen läheisesti liittyvien toimijoiden
kanssa. Saamme eri yhteistyökumppaneilta paljon tukea ja apua varhaiskasvatuksen toteuttamiseen –
siksi yhteistyö on tärkeää ja usein yhteinen kokemuksemme on se että opimme toisiltamme.
Varhaisen tuen perhetyö ja lastensuojelu
Varhaisen tuen perhetyö on lapsiperheille tarkoitettua tukea, ohjausta ja neuvontaa erilaisissa elämäntilanteissa. Ohjaamme tarvittaessa perheitä perhetyön piiriin. Varhaisen tuen perhetyötä tekevät sosiaaliohjaajat.
Yhteistyömuotomme lastensuojelun kanssa on usein konsultaatio ja yhteisneuvottelu vanhempien
kanssa.
Lastenneuvola ja neuvolan psykologitoiminta
Strukturoitua yhteistyötä neuvolan kanssa teemme ns. Hyve-mallin puitteissa. Hyve-malli on pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa kehitetty malli 4-vuotiaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen arviointiin.
Hyve-malli tuo varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyön näkyväksi vanhemmille ja on varsin konkreettista työskentelyä lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhteistyötä neuvolan kanssa teemme aina vanhempien luvalla. Laaja kattava tarkastus neljävuotiaana antaa aikaa harjoitella asioita ennen koulun alkua.
Neuvolan psykologin työn tavoitteena on tukea lapsen kehitystä ja vanhemmuutta sekä havaita lapsen ja
perheen ongelmat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja järjestää muiden tahojen kanssa tarvittavaa tukea. Lähetteen neuvolapsykologille ja terveyskeskuspuheterapeutille saa neuvolan terveydenhoitajalta.
Perheneuvola
Kasvatus- ja perheneuvonta on tarkoitettu helsinkiläisille 0-17 -vuotiaille lapsille ja nuorille perheineen.
Kasvatus- ja perheneuvonnasta saa apua lapsen tai nuoren kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, pulmallisissa perhetilanteissa sekä lasta tai perhettä kohdanneissa kriiseissä. Pulmallisissa
tilanteissa ohjaamme perhettä ottamaan yhteyttä perheneuvolaan. Osallistumme tarvittaessa yhteisneuvotteluihin ja voimme saada perheneuvolasta myös konsultaatioapua.
Lasta tutkivat ja kuntouttavat tahot
Teemme tarvittaessa tiivistäkin yhteistyötä yhteisneuvottelujen merkeissä lasta kuntouttavien tahojen
kanssa. Vanhempien luvalla/ kautta toimitamme lapsen arjen kuvauksia esim. puhe- ja toimintaterapeuteille.
Koulu
Viikin alueella, päiväkodeissa toteutettavan esiopetuksen ja koulujen välisen yhteistyön, lähtökohtana on
joustavien yhteistyömuotojen löytäminen esiopetuksesta alkuopetukseen. Keskeistä yhteistyössä on
luottamuksellisen ja moniammatillinen yhteistyö aikuisten kesken. Vanhempia informoidaan koulun
aloitukseen liittyvistä asioista, niin päiväkotien, kuin koulujenkin taholta.
Leikkipuisto
Lähileikkipuisto Viikkari tarjoaa meille mukavan lähellä oleva retkikohteen.
Kulttuuritoimi
Satakielen lapset tekevät paljon retkiä museoihin, teattereihin, taidenäyttelyihin ja kirjastoon.
Kirjastoauto käy kerran kuukaudessa päiväkodin portilla. Lainaamme paljon kirjoja ja opettelemme kirjastopalvelujen käyttöä, niin kirjastoautossa, kuin Viikin kirjastossakin.
Seurakunta
Muutaman kerran vuodessa osallistumme Viikin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin.
Joulu- ja pääsiäiskirkkoon osallistuminen kuuluu perinteisiimme.
Alan oppilaitokset
Eri kasvatusalan opiskelijoiden arviointi ja ohjaus kuuluu perustehtäväämme.
13 ARVIOINTI, PEDAGOGINEN DOKUMENTOINTI JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN OSANA SATAKIELEN ARKEA
13.1 LAPSEN KEHITYKSEN JA OPPIMISEN SEURAAMINEN
Arvioinnin tarkoituksena on aina lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen ja varhaiskasvattajien oman
toiminnan kehittäminen. Kun teemme arviointia tai mahdollista kartoitusta lapsesta, mietimme aina jo
etukäteen tarkasti, mitä saamallamme tiedolla teemme. Satakielessä lapsi ei ole ”suorittamassa” varhaiskasvatusta erilaisten testien ja arviointien viidakossa, vaan kunkin lapsen kehityksen seurannassa
lähdemme lapsen omista edellytyksistä. Lapsen kehityksen seuraaminen ja havainnointi auttavat kuitenkin kasvattajia suunnittelemaan työtä tavoitteellisesti ja lapsen tarpeista lähtien.
Lapsen aloittaessa päiväkodissa, alamme myös lapsen kanssa yhdessä kerätä lapselle omaa kasvunkansiota. Kansion tarkoituksena on tehdä lapsen ajatukset, kiinnostuksen kohteet, kehitys ja oppiminen
näkyväksi.
Satakielessä lapsen oma kansio on osa dokumentaatiota. Se on kuvaus lapsen varhaislapsuuden tapahtumista ja töistä. Työt kansioon valitaan yhdessä lapsen kanssa ja usein ne kertovat lapselle jostain merkityksellisestä taidon oppimisesta, esim. saksilla leikkaaminen.
Kansiossa on lapsen omien tuotosten lisäksi aikuisten havaintoja lapsesta, lapsen haastatteluja ja leikkitilanteiden kuvauksia sekä valokuvia erilaisista arjen tapahtumista ja tilanteista. Valokuvat lapsesta päiväkodin arjessa ja kavereiden kanssa toimimisesta ovat lapselle tärkeitä muistoja.
Pienemmillä lapsilla kasvattajan dokumentointi korostuu enemmän ja varhaiskasvattajat dokumentoivat
kansioon lapsen eri tilanteista kuvia, tunnelmia ja kuvauksia.
Kansioihin kerätään lapsen omia töitä, lasten kertomuksia omista töistään, lapsen kertomia satuja ja tarinoita.
Dokumentoinnilla pyritään luomaan vahvoja pedagogisia dokumentteja eli dokumentteja joita hyödynnetään laajasti arjen kasvatustyössä ja toiminnassa myös dokumentin tallentamisen jälkeenkin.
Ryhmien eteistiloissa olevat digikehykset mahdollistavat vanhempien mm. katsella aamupäivän retkeltä
otettuja kuvia.
14 TYÖYHTEISÖ KEHITTÄÄ TYÖTÄÄN
Satakielessä työyhteisö arvioi itseään ja toimintaa monella tasolla. Jatkuva arviointi on meille arjessa todentuva prosessi, jossa arviointi ja suunnittelu kytkeytyvät yhteen. Pohdimme yhdessä toimimmeko niin
kuin olemme luvanneet, mitä pitäisi muuttaa ja kehittää?
Varhaiskasvatussuunnitelma on kumppaneillemme lupaus hyvästä laadukkaasta toiminnasta. Haluamme, että kasvatuspäämäärämme, hyvinvoiva lapsi näkyy ja on ”punaisena lankana” niin toiminnan
suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa kuin kehittämisessäkin.
Uuden toimintakauden alussa työstetään varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta yhteisiä teemoja. Vuoden vaihtuessa arvioidaan suunnitelmaa toiminnan kehittämisen tarpeista - huomioiden saadut palautteet niin lapsilta kuin vanhemmiltakin. Kevätkauden päättyessä arvioidaan koko toimintakauden onnistumisia ja sitä, miten asetetut tavoitteet on saavutettu. Kukin tiimi arvioi myös jatkuvasti omaa toimintaansa, esim. toiminta lapsiryhmän kanssa, lasten osallisuuden toteutuminen, yksittäisen kasvattajan
oma osallisuus tiimin työskentelyssä jne.
Helsingin varhaiskasvatusvirastossa tehdään säännöllisesti asiakastyytyväisyyskysely, jonka tulokset
ovat pohjana toimintamme arvioinnille.
Lapset antavat spontaania ja rohkeaakin palautetta viipymättä – tämän palautteen edessä olemme välillä
hämillämme, iloisina ja välillä sangen nöyrinä!
15
SATAKIELEN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT
Varhaiskasvatuksen tehtävä ja perheiden tarpeet muuttuvat yhteiskunnan muutosten myötä. Olemme
pohtineet tämän ”vasutyön” aikana, miten voimme kulloinkin toimia parhaiten lapsen ja perheen hyväksi
ja minkälaisia mahdollisesti ovat ne muutokset tulevaisuudessa, jotka työhömme varhaiskasvattajina eniten vaikuttavat.
Pohdinnoissa millaista osaamista tulevaisuudessa yhä enemmän tarvitaan, nousi esiin mm. seuraavaa:
-
yhteistyö lapsiryhmien kesken monimuotoisempaa - toiminnan jatkuva organisointi korostuu yhä
enemmän
ympäristön suojelu ja kestävä kehitys yhä luontevammaksi osaksi varhaiskasvatusta
luontokasvatus
digitaalisen osaamisen tarpeet
kyky tehdä asioita edelleen myös käsillä – luovuus!
mediakasvatus, medialukutaidosta monilukutaitoon
monikulttuurisuutta ja moninaisuutta koskeva osaaminen
-
moniammatillisuus
sosiaalinen oppimisympäristön merkitys lapsille
ammattitaidon kehittämisen tarve jatkuvaa
tuen antamisen tarve vanhemmille lisääntyy
Vaikka puitteet, rakenteet ja organisaatiot ympärillämme muuttuisivatkin uskomme siihen, että varhaispedagogiikan ydin jatkossakin on toimivassa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudessa. Tulevaisuudessakin laatu Satakielessä syntyy siitä, että me varhaiskasvattajat yhdessä – yhteiseen kasvatuspäämäärään sitoutuneina – teemme arjessa laadukasta varhaiskasvatusta antamalla lapsille hyviä
eväitä tulevaa elämää varten!
16LIITE
Kiusaamisen ehkäisy ja puuttumisen suunnitelma Satakielessä
1. Perusta: Lapsen oikeus turvalliseen päivähoitoon
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka mukaan lapsella on oikeus suojaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa vastaan.
2. Mitä kiusaaminen on
Lapsen kokemus kiusaamisesta on yksilöllistä ja siksi huomioimme lapsen oman kokemuksen
kiusaamisesta ja kokemuksen merkityksen kyseiselle lapselle
Psykologian professori Christina Salmivalli määrittelee: ”Kiusaamista on se, kun samalle lapselle
aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea
puolustautua.”
Kiusaamisessa on kyse voimasuhteiden epätasapainosta uhrin ja kiusaajan välillä.
Kaikki nahistelu, riidat ja erimielisyydet eivät ole kiusaamista. Riidat ja erimielisyydet eroavat kiusaamisesta siinä, että ne ovat yleensä ohimeneviä ja hetkellisiä eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama lapsi.
Kiusaamista on:
Fyysinen kiusaaminen:
lyöminen
potkiminen
kamppaaminen
esteenä oleminen
vaatteiden repiminen
nipistely
kivien, hiekan jne. heittäminen
leikkien sotkeminen
Sanallinen kiusaaminen:
haukkuminen
nimittely
hämääminen
lällättäminen
vaatteiden, hiusten ym.
kommentointi
Psyykkinen kiusaaminen:
uhkailu
manipulointi
kiristäminen
ilveily, ilmeily
leikin sääntöjen muuttaminen
poissulkeminen
selän takana puhuminen
puhumatta jättäminen
3. Miten huomaamme ja tunnistamme kiusaamisen päiväkodissamme
Tiedostamme että kiusaaminen on ryhmäilmiö. Kiusaamista ei tapahdu vain kiusaajan ja kiusatun
välillä, vaan myös ryhmän muilla lapsilla on rooli kiusaamisessa.
Kiusaamistilanteissa esiintyviä rooleja ovat:
-kiusaaja
-apuri
-kannustajat
-kiusattu
-puolustaja
-hiljainen hyväksyjä
Tiedostamme arjessa sen että kiusaamista tapahtuu usein silloin kun lapsilla on ns. vapaata leikkiä sisällä tai ulkona. Näihin tilanteisiin liittyy usein se että aikuinen ei näe tilannetta vaikka sinänsä lasten valvonta on kohdallaan.
Satakielessäkin on kiusaamista. Teemme joka päivä työtä sen eteen että meillä olisi lapsille
avoin ja turvallinen ilmapiiri missä lapsi voi ja haluaa kertoa aikuiselle mahdollisesta kiusaamisesta.
4. Käyttämämme keinot
Kiusaamisen ehkäisy on meillä jokapäiväistä arjen pedagogiikkaa. Perustana ovat toteuttamamme tapa- ja moraalikasvatus. Opetamme ja vahvistamme monipuolisesti ja eri keinoin kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, kykyä empatiaan. Opetamme yhteisen vastuun kantamista kaikkien hyvinvoinnista.
Kaikkien hyvinvointia lisäävät säännöt:
1. Toista ei satuteta
2. Puhutaan kauniisti
3. Anna toisen toimia rauhassa
Satakielessä kiusaamista ehkäistään:
ylläpitämällä turvallista ilmapiiriä
laadukkaalla varhaiskasvatuksella (järjestämme mielekästä, ikätasoista tekemistä riittävästi)
vahvistamalla ja opettamalla sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja (sosiaaliset taidot ovat yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja laskeminen)
lapsen osallisuuden vahvistamisella
aikuisen sitoutuneisuudella lapsiryhmään
yhteiset lapsemme – periaatteella: kaikki puuttuvat
koulutuksiin osallistumalla
5. Yhteistyö vanhempien kanssa:
- vanhempainilloissa kerromme varhaiskasvatussuunnitelman kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen
suunnitelmasta
- kuuntelemme vanhempia avoimesti ja rohkaisemme kertomaan ajatuksista jotta yhdessä toimisimme lapsen parhaaksi
- kerromme rehellisesti lapsen päivän sujumisesta ja siitä miten esim. nahistelut ym. tilanteet on selvitetty ja hoidettu.

Päiväkoti Satakieli

Transcription

Similar documents

Perheryhmäkoti Satakieli

HIRVIONNETTOMUUDET KESÄLLÄ Hirvionnettomuuksia sattuu

Varhaiskasvatuksen johdon ja asiantuntijoiden valtakunnallinen

Grunderna för småbarnfostran

paiha t01 yj örebro

Erikoismerkit ja kaavat - Metropolia Ammattikorkeakoulu

mobiilidata

EsKo - TIEDONSIIRTO esiopetuksesta kouluun

Potilasohje spirometria suomi

Elina Kataja, Yhteinen osallisuus varhaiskasvatuksen pedagogiikassa