Purovesist t

Purovesistöt
Käsiteltävät aiheet:










Virtaava vesi maanpinnan
muokkaajana
Valuma-alue ja vesistöalue
Valuma-alueet ja uomastot
ovat erilaisia
Valuma-alueen ominaisuudet
Luonnontilainen valuma-alue
Mikä on puro?
Purot osana vesiekosysteemiä
Luonnontilainen puro
Virtavesi eliöiden elintilana
Virtavesien eliöstö
Virtaava vesi maanpinnan muokkaajana
 Merkittävin maanpinnan muotoja nykyisin
muokkaava tekijä on virtaava vesi
 Virtaavan veden aikaansaama pinnanmuotojen
muutos ja muutoksen mittavuus riippuvat
valuvan veden määrästä (ilmastosta), kallio- ja
maaperästä, topografiasta, maanpinnan
kaltevuudesta ja sen muutoksista sekä
kasvillisuudesta ja ajasta
Valuma-alueen rajaaminen
Vähä-Askanjoki,
Kemijärven vesistöalue
Heidi Leppäniemi & Tiia Rautio
Valuma-alue ja vesistöalue
 Maaston korkeimpien kohtien rajaama alue,
josta vedet valuvat samaan puroon, jokeen,
järveen tai mereen
 Suurista valuma-alueista voidaan käyttää
sanaa vesistöalue → kostuu monimuotoisesta
uomien ja järvien järjestelmästä
Suomen vesistöalueet
Suomen päävesistöalueet
ja osa-aluejako
Valuma-alueet ja uomastot ovat erilaisia
 Koot, muodot ja uomastot ovat vaihtelevia
→ vaikuttavia tekijöitä ovat kallio- ja
maaperän muodot ja niiden muovaama
topografia
 Muodosta voi päätellä virtaveden hydrologisia
ominaisuuksia
Valuma-alueen ominaisuudet
 Ominaisuudet vaikuttavat uomaston muotoon ja
pintavesien laatuun
 Kallioperä vaikuttaa uoman kulkuun pääasiassa
rakoilusuuntien, kerrosrakenteiden ja murroslinjojen
välityksellä
 Maalajin vaikutus ilmenee uoman ja sen haarojen
mutkaisuudessa sekä haarojen määrässä ja
pituudessa → näkyy parhaiten tasamaalla ja
paikallisesti
Lasse Järvenpää
Uomaston muodostuminen
 Uomasto muodostuu, kun sateella vesi virtaa osittain
maan pintaa pitkin ja hakeutuu pian uomiin → etenkin
kasvittoman maan pintaan muodostuu aluksi pieniä
vakoja, jotka yhtyessään kasvavat suuremmiksi puroiksi
 Uomat syvenevät aluksi pohjaeroosion vaikutuksesta,
myöhemmin sivueroosio laajentaa uomaa → muodon
määräävät eroosio-, sedimentaatio- ja akkumulaatioprosessit
 Vesistön morfologia on merkittävä vesistön ekologisia
olosuhteita määräävä tekijä
Auri Sarvilinna
Liisa Laitinen
Poikkileikkaus ja uoman kasvu
Purouoman muoto
eri maalajeissa
Kallio- ja maaperän vaikutus joki- ja
puroverkon muotoon
Poimuttunut liuske
Emäksinen syväkivi
Rakoillut liuske
Hiekka ja sora
Hieta
Savi
Rakoillut graniitti
Moreeni
Muuttuneet
valuma-alueet



Ihmisen toiminta voi muuttaa
valuma-alueen luontaisia
rajoja, mutta erityisesti sen
uomastoa ja vesistöjä
Kaupunkien valuma-alueilla
vedenlaatu vaihtelee runsaasti
→ sähkönjohtokyky on usein
korkea, pH neutraali tai
emäksinen ja vedessä on
runsaasti bakteereita,
ravinteita ja metalleja
Valuma-alueen maankäyttö
heijastuu aina virtavesiekosysteemin toimintaan
Henrik Kettunen
Tiia Rautio
Auri Sarvilinna
Luonnontilainen valuma-alue
Haihtuu 40 %
Maaperään
imeytyy 50 %
Pintavalunnan osuus 10 %
Mikä on puro?
 Jokea pienempi uoma on puro, jos
• Siinä virtaa vettä ympäri vuoden
• Sillä on kalataloudellista merkitystä
• Uomassa voi runsasvetisempänä aikana kulkea veneellä
→ Kyseessä on puro jos yksikin ehdoista täyttyy
 Puron määritelmän mukainen keskivirtaama on
enintään 2 m³/s
 Puroja ja ojia voi olla vaikea erottaa toisistaan
esimerkiksi maatalousalueilla, joissa purot ovat paikoin
voimakkaasti perattuja ja suoristettuja
Purot osana vesiekosysteemiä
 Tärkeä osa ekosysteemiä → valuma-alueiden
pintavedet kulkeutuvat purojen kautta jokivesistöihin ja
jokia myöden mereen asti
 Pienilläkin purouomilla on laaja valuma-alue ja uomasto
yläpuolellaan → purojen tila vaikuttaa suoraan niiden
alapuolisten vesistöjen veden laatuun
 Moni puro rinnastetaan virheellisesti valtaojaan
→ pilaantumisen ja ekologisen tilan muutoksen suhteen
purot ovat ojia herkempiä
Uomahierarkia
Luonnontilainen puro
 Meanderoi
 Sisältää
•
•
•
•
•
Tulvatasanteen
Juoluoita
Jäänteitä aiemmasta uomasta
Kaventumia, leventymiä
Puu- ja kiviainesta
 Uoman pohja on

monimuotoinen
Veden syvyys ja
virtausnopeus vaihtelee
uoman eri osissa
Tiia Rautio
Auri Sarvilinna
Tiia Rautio
Tiia Rautio
Virtavesi eliöiden elintilana
 Virtaveden ominaisuuksiin eliöiden elintilana vaikuttavat esim.
•
•
•
•
•
•
Veden vaihtuvuus
Lämpö- ja säteilyolot
Pohjamateriaali
Happipitoisuus
Epäorgaaniset aineet (erityisesti ravinteet)
Ravintoverkko
 Vedenpinnan korkeuden vaihtelut ja tulviminen ovat virtavesille
luontaisia
 Elintilana virtavettä ei voi suoraan erottaa maa-alueesta, sillä
rantavyöhykkeellä ja tulvatasanteella on keskeinen merkitys
eliöstölle
• Toimivat elintilana ja tasoittavat lämpö- ja säteilyolosuhteita → puuston
varjostus
Ravintoverkko
(Stream Corridor Restoration: Principles, Processes and Practices 10/98)
by the Federal Interagency Stream Restoration Working Group (FISRWG))
Virtavesi eliöiden elintilana
 Virtavesiekosysteemin tuotanto on pientä verrattuna
maaekosysteemeihin ja riippuvaisempi muualta
tulevista aine- ja energiavirroista
 Pienissä puroissa lämpötilavaihtelut voivat olla
huomattavia lyhyelläkin uomaosuudella → pieni
vesimäärä lämpenee nopeasti, toisaalta lähteet
viilentävät vettä
 Happipitoisuus on yleensä hyvä
Virtavesi
elintilana tarjoaa
 Ravintoa
 Poikastuotantoalueita ja
suojapaikkoja mm. kaloille
• Kalat nousevat pieniinkin puroihin
 Vesiuoma toimii vesieliöiden

liikkumisreittinä
Virtavesiuomat penkereineen
toimivat ekologisina
käytävinä
Tiia Rautio
Ekologinen käytävä
Auri Sarvilinna
Liisa Laitinen
Auri Sarvilinna
Purojen eliöstö
 Eliölajit ja -määrät
ilmentävät puron tilaa
 Liikkeessä oleva
elinympäristö, virtaava
vesi, pakottaa eliöt joko
sopeutumaan virtaukseen
tai hakeutumaan suojaan
→ virtavesiin on
kehittynyt oma lajistonsa
Juha Salonen SKES ry
Kasvillisuus
 Virtaavat vedet ovat haasteellisia elinympäristöjä
→ makrofyyteistä virtaavissa vesissä elää vain
murto-osa
 Vesistöistämme löytyy lajeja, jotka kykenevät
elämään vain virtaavissa vesissä
→ lähinnä leviä ja sammalia
 Kasvit ovat ravintoverkon alimmalla trofiatasolla
→ tuottajia
Ville Suorsa
Ville Suorsa
Ville Suorsa
Kasvillisuus
 Purojen varsille on
levinnyt
ihmisasutuksen
myötä tulokaslajeja
→ jättipalsami
Tiia Rautio
Ville Suorsa
Ville Suorsa
Ville Suorsa
Henrik Kettunen
Pohjaeläimet
 Pientenkin vesistöjen pohjassa elää runsaasti
pohjaeläimiä
→ harvasukasmatoja, simpukoita, juotikkaita, kotiloita,
äyriäisiä, hyönteisiä jne.
 Monet lajit ovat harvinaistuneet tai hävinneet
→ syynä vesien likaantuminen ja siihen liittyvä
happipitoisuuden lasku
 Käyttävät ravintonaan perifytonia, makrofyyttejä,
detritusta ja muita eläimiä
 Ovat tärkeää ravintoa ylemmille trofiatasoille
Jaakko Leppänen
Jaakko Leppänen
Sally Londesborough
Raakku
 Jokihelmisimpukka eli raakku menestyy hapekkaissa ja

puhtaissa virtavesissä
Helmenmuodostuskyky on koitunut lajille kohtalokkaaksi
→ rauhoitettu
 Kanta elinvoimaisin Pohjois

Suomen joissa
Harvinaistunut merkittävästi
Etelä- ja Keski-Suomessa
vesien laadun
heikkenemisen vuoksi
Lajia uhkaavat metsä- ja
suo-ojitus, veden laadun ja
määrän muutokset sekä
jokirakentaminen
Kalat
 Purot ovat kaloille tärkeitä lisääntymis- ja elinympäristöjä
• Ihmistoiminta on vaikuttanut kalojen elinolosuhteisiin muuttamalla veden
virtausolosuhteita
 Virtaava vesi on edellytys useiden lajien esiintymiselle,
mutta harvat kalalajit oleskelevat puroissa vakituisesti
• Lohikaloja pidetään hyvinä virtaveden laadun indikaattoreina
 Yhteistä purovesistöjä hyödyntäville kaloille on se, että
ne kutevat soraisille pohjille
• Happipitoinen vesi läpäisee helposti soraikon ja kehittyvien mätimunien
hapentarve tyydyttyy
Juha Salonen SKES ry
Kalat
 Purolajistolle tunnusomaisia
kaloja ovat lohikaloista harjus
ja purotaimen, pikkunahkiainen, kivisimppu,
kivennuoliainen, hauki,
ahven, särki, made ja mutu,
myös töröä tavataan
 Tyypillisiä virtavesilajeja
ovat myös salakka ja seipi
sekä piikkikalat (kolmipiikki ja
kymmenpiikki)
Juha Salonen SKES ry
Kalojen elinympäristövaatimukset
 Uomien perkaus ja ojitukset vähentävät
elinympäristöjen monimuotoisuutta → kalojen
esiintymistä rajoittavia tekijöitä
 Virtaavassa vedessä pitää olla suojapaikkoja,
ja suojaa myös suuria virrannopeuksia vastaan
→ kalat vaeltavat suoja- ja ruokailualueiden
välillä vuorokauden eri aikoina
Kalojen elinympäristövaatimukset
 Kalanpoikaset viihtyvät yleensä matalilla, hitaasti
virtaavilla suojaisilla alueilla, kasvaessaan ne siirtyvät
syvemmille, nopeammin virtaaville ja karkeapohjaisille
alueille
 Suojapaikkoja luovat esimerkiksi
•
•
•
•
•
•
•
Vesikasvillisuus,
Rantapenger siihen kiinnittyneine juurineen
Kaatuneet puunrungot ja muut isot puunkappaleet
Varjostava rantakasvillisuus
Kivet
Veden pyörteisyys
Syvänteet
Ravut
 Suomessa on jokirapuja, täplärapuja ja
kapeasaksirapuja → kotoperäiset jokiravut ovat
sopeutuneet virtavesiin parhaiten
 1800 -luvun lopussa ja 1900 -luvun alussa rapurutto
tuhosi jokirapukannat lähes koko Euroopasta
→ tilalle istutettiin Pohjois-Amerikasta tuotua
täplärapua
 Täplärapu kestää rapuruttoa paremmin kuin jokirapu,
mutta taudinkantajana saastuttaa vesistöt
→ jokiravut enää menesty samassa vesistössä
Linnut




Virtavedet ympäröivine tulvaalueineen ja kosteikkoineen
ovat tärkeitä elinympäristöjä
linnustolle
• Toisaalta harvat lajit pesivät
ainoastaan virtaavien vesien
äärellä
Monet linnut hakeutuvat myös
talvisin virtaavien vesien
sulapaikkoihin
Kahlaajista esim. rantasipi
saattaa pesiä hyvinkin pienten
purojen ja ojien varsilla
• Virtavesien äärellä viihtyvät myös
västäräkki ja virtavästäräkki
Pohjoisen virtavesille tyypillisiä
lajeja ovat mm. koskikara ja
merisirri
Nisäkkäät
 Nisäkkäistä virtaavien vesien
varrella viihtyvät erityisesti
molemmat Suomen
majavalajeista sekä minkki ja
saukko
• Myös esimerkiksi piisami viihtyy
hitaasti virtaavien pienvesistöjen
äärellä
 Myös luonnostamme lähes

kadonneen vesikon
elinympäristöihin kuuluvat
jossain määrin puronvarret
Kuvassa lumikko
Liisa Laitinen
Majavien pato