docIhmisoikeusloukkaukset_liite_1
download 
Report Transcription
Ihmisoikeusloukkaukset_liite_1
JUKKA DAVIDSSON Liite: Yksilöitten tapauksia, media viittauksia, virallisia asiakirjatietoja ja muuta aihetta koskettavaa tietoa Olen tähän liitteeseen kerännyt käsittelemääni aihetta koskevia tapauksia, joita ihmiset ovat dokumentoineet ja antaneet luvan julkaista tässä asiakirjassa. Olen myös kirjannut lehdistössä ja kirjallisuudessa esiintyneitä asioita oheiseen liitteeseen. Olemme myös hankkineet asiantuntija lausuntoja, lähinnä koskien ihmisten kiduttamista ja epäinhimillistä kohtelua. Keskeisiä asioita, joita on tullut ilmi tutkimuksissamme: Julkinen valta Julkinen valta aiheutti laman ja aiheutti tahallisesti tai tuottamuksellisesti vahinkoa veronmaksajille. Julkinen valta osoitti budjetissa varoja tarkoitukseen, joka rikkoo ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Samaten julkinen valta ryhtyi sopimukseen pankkien kanssa ja näin tahallisesti aiheutti yksilöille perus- ja ihmisoikeuksien menetykset mm. kumoamalla yksipuolisesti omaisuudensuojan. Julkinen valta ei ole huolehtinut millään tavalla yksilöitten oikeusturvasta tai oikeuksien toteutumisesta. Hallitus yhdessä eduskunnan kanssa on keskittynyt vain säätämään lakeja, jotka keskeisesti heikentävät velallisen oikeusturvaa. Kyseisten lakien säätäminen teknisesti kuuluu eduskunnalle, mutta juridisesti voidaan tuomioistuimessa arvioida lakien todellista tarkoitusperää näyttönä ihmisoikeuksien törkeästä, suunnitelmallisesta ja johdonmukaisesta loukkaamisesta. Poliisin toimet Poliisi ei tutki velallisen tekemiä tutkintapyyntöjä, mutta pankin niin vaatiessa poliisi ryhtyy heti maksimaalisiin toimiin. Tästä asiasta seuraa varsin usein keskeisten oikeuksien menetykset. Asiakirjoja näyttää katoavan mystisesti poliisin toimissa, ainakin niitä, jotka olisivat tavalla tai toisella velallisen oikeudellista asemaa tukevia. Minulle on tietyt henkilöt, poliisina toimivina, kertoneet, että ministeriöstä ja esimiehistöstä annetaan käskyjä olla puuttumatta tiettyihin velallisen vaatimiin juttuihin. Syyttäjien toimet Syyttäjät syyttävät aina poikkeuksetta velallista, mutta syyttämättäjättämispäätökset ovat perin tavallisia pankin tai sen toimeksiantosuhteessa olevien henkilöitten asioissa, vaikka kyseessä olisikin varsin selkeä petos- tai muu rikosasia. © Jukka Davidsson 2002 –2– 26. syyskuuta 2008 Syyttäjänä toimineet henkilöt ovat kertoneet, että esimiehet ovat ’’ohjailleet’’ heidän työtään siihen suuntaan, ettei velallisten oikeusturva ole taattu. Tuomioistuimet Tuomioistuimet päättävät lähes poikkeuksetta asiat pankin hyväksi. Asiakirjoja näyttää häviävän ja uusia syytetylle esittämättä jätettyjä tulee esiin tuomioitten jälkeen. Lain vastaiset tuomiot näyttävät olevan tavallisia. Tuomioistuimet eivät katso petokseksi pankin käsin muuttamia asiakirjoja mutta velallinen tuomitaan aina petoksesta kyseisessä tapauksessa. Tuomioistuimet antavat tuomionsa pankin tahdon mukaisesti siitäkin huolimatta, ettei pankki ole esittänyt asiakirjoja todisteeksi. Tästä on seurannut mm. epäily siitä, että lähes kaikki n. 60.000 velkasaneerausohjelmasta on laittomia, koska velkamäärää ei ole selvitetty ja näin tuomiot loukkaavat velallisten ja erityisesti takaajien perus- ja ihmisoikeuksia. Tuomioistuimet ovat langettaneet tuomioita velallisen epärehellisyydestä ja petoksista olosuhteitten vallitessa, jossa valtio yhdessä pankin kanssa hyökkää yksilön perus- ja ihmisoikeuksia vastaan. Yksilöllä on oikeus puolustaa omaisuuttaan kyseistä hyökkäystä vastaan. Tuomioistuimet ovat tuominneet tiettyjä yksilöitä, mm. pankinjohtajia, vahingonkorvauksiin tieten, ettei laki ole kaikille sama. Samassa yhteydessä tulee ihmetellä miten on mahdollista tuomita pankinjohtaja tai isännistön edustaja vahingonkorvaukseen tapauksessa, jossa vahingon aiheuttaja on julkisen vallan edustaja eli kolmas osapuoli. Eduskunnan Oikeusasiamies ja Oikeuskansleri Kyseiset laillisuuden valvojat eivät ’’löydä’’ mistään laittomuuksia. Ihmisoikeuksia ei ole rikottu ja kaikki on laillista, myös heille kerrotut uhkaus tapaukset. Pankkien toimet Asiakirjoja ei luovuteta velalliselle, takaajille, tuomioistuimelle tai muille viranomaisille. Silti väitetään uskottavasti, että kyseinen velallinen on velkaa pankille ja takaajat vastuussa mainituista veloista. Panttien arvojen yksipuolinen alentaminen tilanteessa, jossa kansantalous oli ajettu tahallisesti ’’kiville’’ ja omaisuuden arvot oli saatu näin keinotekoisesti heikkenemään väliaikaisesti. Pankki ei ole vakuuksien realisointeihin velallisen niin pyytäessä ja myöhemmin on voitu todeta, että kyseisistä kaupoista olisi saatu parempi hinta, kuin pankin suorittamassa pantin realisoinnissa on tapahtunut. Väärennökset, petokset, väärät valat ym. rikokset tuntuvat olevan tavallista toimintaa. Uhkailut, kiristykset ja erityisesti velallisen lapsiin kohdistuva painostus näyttää olevan käytössä vahvemman oikeuden hankkimisessa. Oikeustoimet, joilla estetään velallista saamaan oikeutta esimerkiksi hakemalla kyseinen henkilö varattomaksi. Pankkien henkilöt hyödyntävät täysimittaisesti tuomioistuimia, ulosottomiehiä ja poliisia omien etujen ajamiseen. Laittomuudet eivät ole vierasta näissä tapauksissa. –3– 26. syyskuuta 2008 Liiketoimintojen, keksintöjen ja patenttien anastaminen Selvittelyprosessin aikana on merkillepantavan usein tapauksia, joissa jokin taho laillisesti anastaa toisen omaisuutta käyttämällä hyväksi esimerkiksi pankin avokätistä tukea. Yhtiö ajetaan konkurssin ja panttina oleva arvokas patentti kaupataan eteenpäin. Julkinen valta käyttää asiakirjojen salaamista laittomuuksien peittelyyn ’’Monet keskeiset Suomen 1990 – luvun pankkikriisin dokumentit eivät ole vieläkään julkisia1.’’ Julkisen vallan vastuu pankkikriisistä sekä devalvaatioista ’’Pankkien julkinen tukeminen budjetin kautta voidaan katsoa alkaneen alkuvuodesta vuonna 1992, jolloin pikavauhdilla syntyneen työryhmän työn tuloksena ryhdyttiin turvaamaan pankkienluotonantokykyä vahvistamalla kaikkien pankkien omia pääomia2.’’ ’’On selvää, että Suomessa valittu tapa ei ollut läpinäkyvä vaan mahdollisti vastaanottaja toimimisen lähes vapaasti. Tältäkin osin eduskunnan asettamien ehtojen toteutuminen on kyseenalaista. Erityisen arveluttavaa oli se, että aina vuoteen 1994 oli mahdollista siirtää omaisuudenhoitoyhtiöön suljetun sektorin yritysten vastuita ja eräin edellytyksin myös tämän jälkeen. Eniten konttoreita vastaanottaneilla osuuspankeilla oli siten helppo työntää kilpailevan säästöpankin samalla toimialalla toimivan kannattavamman yrityksen vastuut roskapankkiin ja välttyä siten oman asiakkaan taholta tulevat tappiot3.’’ Pankkikriisin aiheuttajana on todettu julkinen valta. Siitä on aivan tuoretta näyttöä tehtyjen tutkimusten pohjalta. Näitä tutkimuksia on tehnyt varsinkin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Government Institute for Economic Reserarch) ja Suomen Akatemian The Academy of Finland) toimesta. Pitkä rivi julkisen vallan virheitä sekä suunnitelmallinen kansalta salattu integraatiota valmisteleva prosessi ajoivat Suomen varsin syvään lamaan4. Devalvaatio 15.11.1991 ja kellutus 8.9.92 vaativat oman hirvittävän uhrimääränsä nimenomaan pienistä ja keskisuurista yrittäjistä. Yli 32.000 yritystä meni konkurssiin ja tasearvoina mitattuna noin 50 – 100 miljardin markan edestä ajettiin tahallaan nurin osaamista, pantteja ja takauksia. Tähän mielestäni olisi seuraavat kommentit hyvä yhdistää: ’’Linjavalinta antaa Presidentille mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisevalla tavalla sisäpolitiikkaan ja koko yhteiskunnan kehittymiseen. Ulkopoliittinen valta heijastuu EMU - valinnan kautta ennen muuta työllisyyspolitiikan toteuttamiseen, koska tiukat EMU – kriteerit edellyttävät, ainakin aluksi, pitkäaikaisen työttömyyden ylläpitoa eikä aktiivista lisätyöllistämistä’’5. Tämä lausuma väistämättä tuo esiin julkisen vallan tahallisuuden tekoon, joka romautti noin 400.000 – 500.000 ihmisen talouden ja ajoi heidät velkakierteeseen. Teolla on myös suorat heijastuksensa pienten yritysten toimintaedellytyksiin. ’’Työttömyyden jämähtäminen 200.000 – 300.000:een voi kuitenkin olla heijastumaa eliitin asenteisiin. Tutkija Anu Kantola analysoi lama-ajan 70 keskeisen päättäjän haastattelut, ja niistä paljastui kolkolta kuulostava ajattelutapa: Moni sanoi aivan suoraan, että tehokkuus kasvaa, kun työttömyys kasvaa’’6. Nämä tutkimukset lisäävät julkisen vallan tahallisuutta aiheuttamilleen vahingoille. Lisänä edelliseen tulee Suomen Pankista, sen pääjohtajan suulla kerrottuna seuraavasti: ’’Olin niin epätoivoinen, että Länsi-Savo - lehden haastattelussa marraskuun 3. päivänä Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 140 SDP eduskuntaryhmä Info 13/1998, 23.11.1998 s. 1 3 SDP eduskuntaryhmä Info 13/1998, 23.11.1998 s. 3 4 Suomen Akatemian tutkimusohjelmat; 1) Laman Opetukset, Prof. Jaakko Kiander, 2) Laman pitkä varjo, 3) Down from the heavens, up from the ashes, Kalela, Kiander, Kivikuru, Loikkanen & Simpura 5 Antti-Pekka Pietilä Presidentin pankki s. 241 6 Helsingin Sanomat 2.11.2001 Tutkijat:: Päättäjien virheet upottivat Suomen lamaan 1 2 –4– 26. syyskuuta 2008 (1989) sanoin, että kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä’’7. Edellä kerrottuun voitaneen lisätä seuraava tieto: ’’ Sitoumuksia tehtiin, sanattomia ja sanallisia. Hulkko ja Pöysä kuvaavat heinäkuista maanantai-iltaa 1986 Jaalan Aurantola lomahotellin saunassa, missä Suomen pankin pääjohtaja Rolf Kullberg, pankin johtokunnan keskustalainen jäsen Esko Ollila ja pääministeri Kalevi Sorsa sopivat yhdessä, että markkaa puolustetaan. Se oli henkilökohtainen sitoutuminen meiltä kolmelta. Ei nyt salaliitto, mutta vähän sinnepäin, Esko Ollila kertoo kirjassaan’’8. Lisää näyttöä julkisen vallan tietoisuudesta ja tahallisuudesta: ’’Vaalikampanjassaan Aho oli julistanut eduskunnassa 31. tammikuuta 1991, että lamasta selviäminen edellytti uutta hallitusta ja hallitusohjelmaa. Lama on itse tehty. Omin voimin siitä on myös tultava ulos’’9. Edellä esitettyjen tosiasioitten valossa ei liene muuta mahdillisuutta todeta lamasta ja sen syntyhistoriasta, että julkinen valta on tahallisesti uhrannut suoraan 4 – 5 % väestöstään laman uhreiksi. Devalvaatio tapahtumien suunnitelmallisuudesta voitaneen todeta seuraavia otoksia: ’’Kulissien takana toimi myös syksyllä 1990 asetettu SDP:n vaihtotaseryhmä, johon kuuluivat TTT:n esimies Pekka Korpinen, EKA-yhtymän pääjohtaja Eero Ranta, Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom, STS-pankin pääjohtaja Ulf Sundqvist ja Postipankin johtokunnan jäsen Eero Tuomainen. Ryhmä esitti puolueen johdolle synkän raportin talouden tilasta ja esitti lääkkeiksi säästöpakettia, devalvaatiota ja palkkojen jäädyttämistä’’10. ’’Myös keskustapuolueen piirissä pohdittiin tuoreen puheenjohtajan Esko Ahon aloitteesta taloustilannetta syksyllä 1990. Tilaisuuksissa kuultiin vientiteollisuuden edustajia, jotka kertoivat teollisuuden kannattavuuskriisistä. valuuttakurssipolitiikka oli esillä myös eri puolueiden ja elinkeinoelämän edustajista koostuneessa ad hoc - ryhmässä, joka julkisti 29.1.1991 kannanoton ’Talouspoliittinen linja’ ’’11. ’’Devalvaatiota valmisteltiin myös teollisuuden puolella. Teollisuuden Keskusliiton (TKL) hallituksen puheenjohtaja Casimir Ehrnrooth oli pettynyt siihen, ettei hallitus devalvoinut: ’Minulla oli semmoinen käsitys, että Ahon hallitus olisi ymmärtänyt, mihin yliarvostetun markan politiikka johtaisi. Mutta toisin kävi’’. Timo Relanderin pyynnöstä tehtiin devalvaation hyödyistä ja haitoista laskelmia syksyllä 1990 myös Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa. TKL:ssä laadittiin vuoden 1991 alussa muistio talouskriisin ratkaisemisesta devalvaation avulla, ja tämän jälkeen teollisuuden johto alkoi ajaa aktiivisesti valuuttakurssimuutosta. Salaisessa 8.1.1991 päivätyssä muistiossa selvitetään devalvaation vaikutuksia ja todetaan muun muassa: Taloudellista tasapainoa ei voida palauttaa enää kyllin nopeasti pelkästään tulopolitiikalla eli supistamalla oleellisesti työvoimakustannusten nousua. vaatisi pitkän laman ja työttömyyden oleellisen kasvun ennen kuin esimerkiksi nimellispalkat joustaisivat alaspäin, jos se yleensäkään on mahdollista. Taloudellisen tasapinon palauttaminen tulopolitiikalla edellyttäisi yleisessä palkankorotuksissa monivuotista nollalinjaa. Kuten edellä on todettu, pelkkä valuuttaputken siirtäminen ylöspäin 4 prosentilla ei ehkä vakuuttaisi markkinoita tarpeeksi, jotta pitkät korot laskisivat. suurta, yli 10 prosentin devalvaatiota ei taas voitane tehdä Suomen valmistautuessa integraatioon’’12. Suomi haki EY jäsenyyttä vuoden 1992 alussa. Kuitenkin jo vuoden 1991 tammikuussa laaditussa raportissa, joka pääosin on perustunut vuoden 1990 ja sitä edeltäneitten vuosien päätöksiin todetaan Suomen valmistautuvan integraatioon. Kuka tai ketkä nämä päätökset oli tehnyt ja millä mandaatilla? Oliko kyseiset henkilöt syyllistyneet rikoslaissa kirjattuihin maanpetos- ja / tai valtiopetosrikoksiin? Rolf Kullberg …ja niin päättyi kulutusjuhla s. 129 Internet uutiset 25.11.1998 – talous: Vahvan markan aatehistoria 9 Antti- Pekka Pietilä Presidentin pankki s. 161 10 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 194 11 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 194 12 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 195 7 8 –5– 26. syyskuuta 2008 Tiedettiinkö julkisenvallan piirissä devalvaation ja kelluntapäätöksen mahdollisuus? ’’Pakkodevalvaatioon ajautumisen mahdollisuus oli syksyllä 1991 niin suuri, että siihen oli eri puolilla myös varauduttu. Esimerkiksi pääministeri Aho järjesti ekonomistikunnan kanssa Kesärannassa 12. syyskuuta keskustelutilaisuuden, jossa varautuminen devalvaatiovaihtoehtoon tuli esille. Aholla oli varsinaisten avustajien kanssa Kesärannassa samana iltana myöhemmin kokous, jossa tilannetta pohdittiin edelleen. Pääministeri katsoi tuolloin, että devalvaatio olisi toistaiseksi pyrittävä välttämään ja katsottava, kuinka suuriin myönnytyksiin palkansaajat voisivat suostua’’13. ’’Pakkodevalvaatio olikin Kepun tavoite. Syksyn 1991 pakkodevalvaatio ei ollutkaan ’pakko’ ainakaan päähallituspuolue keskustalle. Ennen marraskuussa jysähtänyttä devalvaatiota keskustan talouspoliittiset vaikuttajat olivat jo syyskuussa päätyneet lähes yksimielisesti sille kannalle, että markka on devalvoitava, muuten Suomi ei selviä. Risto Uimosen kirjassa ’Nuori Pääministeri’ Ahon hallituksen kriiseistä saadaan uutta tietoa. Kirjan tiedot perustuvat noin 50 vaikuttajan haastatteluihin ja muistiinpanoihin14.’’ Totesin aiemmin tässä asiakirjassa Ahon todenneen, että lama on itse tehty. Siitä seuraava mielenkiintoinen lainaus: ’’Suomen Pankki selätti kokemattoman ja vallasta ihastuneen Ahon. Hänen johtamansa hallitus joutui hyväksymään sataprosenttisesti Suomen pankin ja Holkerin hallituksen laatimat suunnitelmat. Holkerin hallitus ja Suomen Pankki olivat käynnistäneet heti revalvaation jälkeen selvityksen mahdollisuuksista kiinnittää markka EU:n laskennalliseen valuuttaan ecuun’’15. Kyseinen revalvaatio oli 17.3.1989. Puhuttaessa devalvaatioitten aiheuttaminen vahinkojen suuruudesta voidaan asiaa arvioida kokonaisluottomäärien mukaan. Mikäli kyseiset tiedot pitävät paikkansa niin pankkien markkamääräiset ja valuuttaluotot jakautuvat 1990 luvun alussa siten, että kokonaisluotot olivat noin 400 miljardia markkaa. Tästä määrästä valuuttaluottojen osuus oli noin 110 miljardia. Esitetyn luvun oikeellisuutta kuitenkin hieman hämää esiin tulleet asiat, joiden mukaisesti pankit myönsivät valuuttaluottoja, joita ei ole kirjattu lain mukaisesti Suomen Pankkiin, asiakkaille. Devalvaatioitten yhteismäärä on kuitenkin kymmeniä prosenttiyksikköjä. Näin ollen ’kokonaistappio’ asiakkaille olisi noin 50 - 70 miljardia markkaa. Tämä tappio olisi siis pystyttävä yllättävänä uutena menoeränä kyettävä kattamaan jostain. ’’Jälkikäteen esiintyi mm. Suomen Yrittäjäin Keskusliiton (SYKL) piirissä vaatimuksia siitä, että Suomen Pankin olisi pitänyt korvata pk - yritysten valuuttakurssitappiot. Olivathan keskuspankki ja hallitus luvanneet moneen kertaan, ettei devalvaatiota tule16.’’ ’’ Kuinka suuri osa valtion varoista maksettavasta pankkituesta 30.6.1993 mennessä todennäköisesti kuuluu pankkien vakavaraisuuden ylläpitämiseen, paljonko valtion maksamaa pankkitukea todennäköisesti säästettäisiin 30.6.1993 mennessä, jos pankkeja koskevia vakavaraisuusvaatimuksia ei olisi tiukennettu 1.1.1991 voimassa tulleilla pankkisäännöksillä, sekä paljonko valtion maksamaa pankkitukea todennäköisesti säästettäisiin 30.6.1993 mennessä, jos pankkien vakavaraisuus olisi 1.1.1991 alkaen määritetty samaan tapaan kuin voimassa olevassa pankkilainsäädännössä, kuitenkin niin, että pankkeja koskevat vakavaraisuusvaatimukset olisivat kaksi (2) prosenttia alhaisemmat kuin nykyinen pankkilainsäädäntö edellyttää?17’’ ’’Valtion vakuusrahasto on myöntänyt pankeille vakavaraisuuden ylläpitämiseksi tukea yhteensä 14,9 miljardia markkaa. 30.6.1993 mennessä tuen kokonaismäärän arvioidaan nousevan noin 17,0 miljardin markkaan. kaikki tämä tuki on käytetty tavalla tai toisella vakavaraisuuden ylläpitämiseen…Mikäli aikaisemmat vakavaraisuussäännökset olisivat Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 202-203 Kansan Uutiset 3.10.1995 15 Presidentin Pankki, Antti-Pekka Pietilä, s. 161 16 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 218 - 219 17 KK 90/1993 s. 1 ja 2 13 14 –6– 26. syyskuuta 2008 edelleen voimassa, olisi tukea jo saaneiden pankkien tuen määrä ollut karkean arvion mukaan noin seitsemän miljardia markkaa myönnettyä pienempi18.’’ ’’Edellä esitetystä seuraa, että vakavaraisuusvaatimusten alittamiseen erityisluvalla liittyy useita käytännön ongelmia: 1. Suomalaisten pankkien (myös paikallispankkien) joissakin ulkomaisissa veloissa on irtisanomislausekkeet, jotka oikeuttavat velan irtisanomiseen, mikäli pankin vakavaraisuus alittaa BIS – suositusten vähimmäismäärän. Joidenkin pankkien veloissa on ns. cross default – ehdot, jotka oikeuttavat kaikkien vastaavan ehdon sisältävien velkasitoumusten haltijat ennenaikaisen takaisinmaksun vaatimiseen, mikäli yksikin tällainen velkasitoumus irtisanotaan. Ulkomaisen varainhankinnan säilyttäminen näissä tapauksissa edellyttäisi valtion takausten tai rahoituksen korvaamista muutoin valtion nimellä. Kysymys on kymmenistä miljardeista markoista. 2. Vakavaraisuuden alittaminen pankkitarkastusviraston erityisluvalla voi johtaa pankkitukea saaneiden pankkien osalta siihen, että ulkomaiset sijoittajat voivat tulkita luottokelpoisuusarvioinnin perusteella, että Suomen valtio ei yksiselitteisesti turvaakaan pankkijärjestelmän vakavaraisuutta. 3. …Vakavaraisuusvaatimusten alentaminen poikkeusluvin olisi signaali ulkomaisille sijoittajille siitä, että Suomessa pankkien pääomavaatimus on kansainvälistä tasoa alhaisempi eikä valtio pidä antamiaan lupauksia turvata tukea saavien pankkien vakavaraisuus BIS – suositusten mukaisina. 4. Pankkien luottokelpoisuusluokitukseen vaikuttava yksi osatekijä on vakavaraisuus…6. Kilpailuneutraliteetin huomioon ottaen erityisesti valtakunnallisesti toimivien pankkien asettaminen vakavaraisuusvaatimuksiltaan eriarvoiseen asemaan muodostaa ongelman19.’’ ’’Pankkien taseet yhteensä. Vuoden 1991 tilinpäätöksessä pankeilla oli talletuksia yhteensä 275,0 mrd mk. Marraskuun lopussa 1992 pankkien 260 mrd mk:n markkatalletuksista 179 mrd mk erääntyy kuukauden kuluessa. Ulkomaiset velat 1991sisältää ulkomaisten pankkien talletuksia 108,7 mrd mk. Ulkomaisten pankkien velkakirjat 89,0 mrd mk20.’’ EU integraatio kaiken takana ’’1980 – luvun alkuun tultaessa kansainvälinen finanssi-integraatio ja rahamarkkinoilla tapahtuneet muutokset korostivat edelleen tarvetta päästä irti inflaatio-devalvaatiokierteestä. Vuoden 1982 devalvaation jälkeen suomalaisessa ekonomistikunnassa on nähtävissä selkeä linnoittautuminen vakaan markan linjan taakse. Suomen viimeinen devalvaatio vuonna 1982 oli reaktiota Ruotsissa tapahtuneesta aggressiiviseen devalvaatioon ja se vaikeutti Suomessa jo pitkälle omaksutun matalan inflaation tavoitteen saavuttamista21.’’ ’’Euroopassa säännöstelyn purkaminen nähtiin myös osana laajempaa talouden yhdentymiskehitystä, jonka tavoitteena oli tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuminen maasta toiseen. Säännöstelystä luopumisesta tuli vähitellen välttämätön ehto integraatioon osallistuville maille22.’’ Suomi aloitti siis tosiasiallisesti salaisuudessa integraatioprosessinsa aivan 1980-luvun alussa23. ’’Suomessakin tavoitteeksi tuli läntiseen integraatioprosessiin osallistuminen, markkinatalouden voimistaminen ja siten myös väistämättä säännöstelyjärjestelmien asteittainen purkaminen. neuvostoliiton läheisyys ja siitä seurannut tarve tasapainoilla kahden eri blokin välissä ehkä viivästyttivät yleismaailmalliseen kehitykseen osallistumista. Finanssi-integraatio oli osa laajempaa yhdentymistä, johon Suomikin halusi osallistua24.’’ KK 90/1993 s. 2 ja 3 KK 90/1993 s. 3 ja 4 20 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 20, 21 ja 16 21 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 40-41 22 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 55 23 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 57 taulukko 3.1 sekä Economic Policy, Finland’s depression, Honkapohja and Koskela s. 407 figure 4 24 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 55 18 19 –7– 26. syyskuuta 2008 ’’Devalvaatiota kartettiin myös siksi, että sen pelättiin vaikeuttavan yhdentymistä LänsiEurooppaan 25.’’ ’’Siirtyminen kelluviin kursseihin olisi muiden maiden pyrkiessä kiinteisiin kursseihin tuntunut kuitenkin 1980 – luvulla oudolta, vaikka se jälkikäteen 1990 – luvun puolivälissä tuntuikin mahdolliselta. Kellutuspäätös olisi edellyttänyt poikkeuksellisen itsenäistä ajattelua ja riskinottoa. Omaperäisiä valuuttakurssipoliittisia linjauksia kavahdettiin erityisesti läntisen integraatiopyrkimysten vuoksi. Ajateltiin, että Suomen on pitäydyttävä tiukasti EU:n viitoittamalla kiinteiden valuuttakurssien tiellä, jotta myöhempi integroituminen EU:hun ja EMUun ei vaarantuisi. Tätä perustelua esiintyi selkeästi muun muassa Korkmanin työryhmässä (VNK 1992) vuonna 1992 ja edellä esitetyissä ’Puntilan teeseissä’ vuonna 1991. Muodollisesti tosin ei oltu päätetty edes jäsenhakemuksen jättämisestä Euroopan yhteisölle26.’’ ’’Valtiopetos. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen 1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka 2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa27.’’ ’’Törkeä valtiopetos. Jos valtiopetoksessa 1) rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö, 2) rikoksen tekemiseen käytetään aseistettua joukkoa, 3) rikos tehdään ihmisiä surmaamalla tai 4) rikos on poikkeuksellisten olojen vuoksi erityisen vaarallinen ja valtiopetos on myös kokonaisuudessaan arvostellen törkeä, rikoksentekijät on tuomittava törkeästä valtiopetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi28.’’ ’’Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla 1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi, 2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai 3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi29.’’ Oikeustieteen lisensiaatti Aarre Tähti on Suomen Akatemian va. tutkimusassistentti artikkelin julkaisemisen aikana. Hän selvittää EY / EU integraation vaikutuksista seuraavaa: ’’Suomen lainsäädäntöä on jo vuosien ajan muutettu ja harmonisoitu vastaamaan EY:n oikeusnormeja. Harmonisointipyrkimykset saivat arvovaltaista tukea tammikuussa 1989, kun oikeusministeriö lähetti muille ministeriöille ohjeen siitä, kuinka taloudellinen integraatio tulisi ottaa huomioon hallituksen esityksiä laadittaessa. Vuoden 1991 alussa voimaan tullut laki talletuspankkien toiminnasta on yksi niistä keskeisistä säädöksistä, joihin harmonisointi on ulotettu. Lailla tiukennettiin talletuspankkien vakavaraisuusmääräyksiä oleellisesti. Ohjenuorana pidettiin EY:n piirissä laadittua mallia. Sittemmin juuri pankkien vakavaraisuusrajan korkeus on ollut merkittävänä syynä valtion varoista maksetun pankkituen suuruuteen. 30’’ Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 91 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 224 27 Ri 13 luku 1§ 28 Ri 13 luku 2§ 29 Ri 12 luku 1§ 30 Helsingin Sanomat 18.7.1993 25 26 –8– 26. syyskuuta 2008 EU integraatioon keskeisenä tekijänä oli maatalouden sopeuttaminen. Tästä prosessista muutamia lukuja. Vuonna 1990 Suomessa oli noin 199 385 maatilaa. Vuonna 2000 maatiloja oli enää noin 78 890. Vähennystä on siis 120 495 maatilaa. Eduskunta laati lain 1992 valtion tukemien maatilalainojen takaamisesta pankeille 80 %:n. Mikäli jokaisen alasajetun maatilan lainamäärä olisi 500.000 markkaa merkitsee se kokonaisuudessa valtion vastuuna ainakin noin 50 mrd markan vastuita valtion varoista31. ’’Suomalaisia säädöksiä on jo vuosien ajan saatettu vastaamaan Euroopan yhteisön (EY) oikeusnormeja. Lainsäädäntömme ennakkoharmonisoimisella ja harmonisoitujen säädösten noudattamisella on todennäköisesti ollut mm. valtiontaloudellisia vaikutuksia. Ennakkoharmonisoimisen aiheuttamia kuluja ja mahdollisia tuottoja ei havaitakseni kuitenkaan ole otettu sanottavasti huomioon laadittaessa integraation etuja ja haittoja koskevia ennusteita ja laskelmia. Tämä on ongelmallista, koska ennakkoharmonisoinnista johtuneita menoeriä voidaan pitää integraation sekä tosiasiassa myös mahdollisen EY – tai EU – jäsenyyden eräänlaisina ennakkomaksuina. Merkittäviin ennakkoharmonisoituihin säädöksiin kuuluu mm. laki talletuspankkien toiminnasta (28.12.1990/1268). Tuon lain perusteluissa mainitaan lain keskeisimmän uudistuksen koskevan vakavaraisuuden sääntelyä. Perustelujen mukaan talletuspankin vakavaraisuus määritettäisiin EY:n toimesta laaditun kansainvälisen mallin mukaisesti (ks. HE 242/1989 vp, s.1). Ylipäätään talletuspankkilainsäädännön uudistaminen oleellisesti tiukensi talletuspankkien oman pääoman vaatimusta (ks. HE 242/1989 vp, s. 17 ja 55). Mahdollisesti huomattava osa valtion antamasta pankkituesta on tarvittu pankkien vakavaraisuuden pitämiseen tiukennetun vakavaraisuusminimin yläpuolella32.’’ ’’Hallitus on yksimielisesti huhtikuussa asettanut talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi sen, että Suomi täyttää muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin raha- ja talousunioni EMU:n jäsenkriteerit vuoteen 1997 mennessä. Tässä päätöksessä pitäisi nyt pysyä, vaikka tie ei tuntuisikaan alkuun kovin helpolta33.’’ ’’18.03.1992 Eduskunta äänesti EY – jäsenyyden hakemisesta.. Suomi päätti hakea Euroopan Yhteisön jäsenyyttä34.’’ ’’02.05.1992 Sopimus Euroopan talousalueesta (ETA) sekä siihen liittyvät päätösasiakirjat allekirjoitettiin. Sopimuksen oli määrä tulla voimaan 1.1.199335.’’ ’’01.01.1994 Euroopan talousaluetta koskeva sopimus (ETA-sopimus) tuli voimaan 36.’’ ’’01.02.1993 Suomen EY – jäsenyysneuvottelut alkoivat Brysselissä. Suomi ilmoitti neuvottelujen alussa hyväksyvänä EY:n periaatteet ja Maastrictin sopimuksen37.’’ ’’30.03.1994 Suomi ja EU allekirjoittivat Brysselissä Suomen ja EU:n välillä saavutetun neuvottelutuloksen38.’’ ’’18.11.1994 Eduskunta hyväksyi Suomen EU-jäsenyyden39.’’ ’’EY:n talouspoliittisessa yhteistyössä siirryttiin uuteen vaiheeseen kun Maastrichtin huippukokouksessa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaunionin (EMU) perustamista koskeva sopimus. EMU:n toteuttaminen perustuu ns. Delorsin komitean mietinnössä 1989 esitettyyn suunnitelmaan. Kolmivaiheisesti toteutettavan suunnitelman ensimmäinen vaihe alkoi 1.7.1990, jolloin lopullisesti vapautettiin pääomaliikkeet. Toisen vaiheen tavoitteena on yhteisömaiden keskuspankkien yhteistyön tiivistäminen ja talouspolitiikan aikaisempaa läheisempi koordinointi 1.1.1994 alkaen. Kolmannessa vaiheessa perustetaan yhteinen Tilastokeskus sekä allekirjoittaneen omat arviot KK 90/1993 s. 1 33 Nykypäivä (KOK) 31.7.1992 34 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 369 35 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 370 36 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 376 37 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 373 38 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 376 39 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 377 31 32 –9– 26. syyskuuta 2008 keskuspankki ja siirrytään yhteiseen valuuttaan40.’’ ’’Yhdentymisen edellytysten toteutumista seurataan neljällä kriteerillä, jotka hyväksyttiin Maastrichtissa. 1) Yksittäisen maan kuluttajahintaindeksillä mitattu inflaatio ei saisi tarkasteluvuoden aikana poiketa kolmen parhaiten inflaatiota vastustaneen maan hintojen nousuvauhdista huonompaan suuntaan enempää kuin 1,5 prosenttiyksikköä. 2) Julkisen talouden toteutunut tai suunniteltu alijäämä saa olla korkeintaan 3 prosenttia ja vaihtoehtoisesti julkisen sektorin velka korkeintaan 60 prosenttia markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta. 3) Korkotaso, pitkillä koroilla mitattuna, ei saisi olla 2 prosenttia korkeampi kuin kolmen matalimman inflaation maan korkotaso. 4) Valuuttakurssien vakauskriteeri puolestaan edellyttää, että maa on pysynyt vähintään kahden edellisen vuoden ajan annetussa vaihteluvälissä ilman devalvaatiota minkään muun jäsenvaltion valuutan suhteen41.’’ ’’Päättäjille tilanne oli hankala. Jos halutaan saavuttaa ulkoinen tasapaino, on jarrutettava taloutta. Jos halutaan torjua velkadeflaatio, on tehtävä päinvastoin. rahapolitiikan on oltava keveää, korot on pidettävä alhaalla ja inflaatiokin on sallittava. Finanssipolitiikassa on hyväksyttävä valtion velan kasvu ja suuret alijäämät. Rahapolitiikassa sekä Suomi että Ruotsi kuitenkin pyrkivät näinä vuosina Euroopan integraation nimissä ajamaan sisään alhaisen inflaation. Se oli tietysti myrkkyä velkaantuneessa ja lamaantuvassa taloudessa. Velkasitoumusten reaaliarvoahan on sitä suurempi mitä enemmän inflaatio hidastuu. Tiivistetysti voidaan sanoa, että Suomessa tähdättiin valtiontalouden nopeaan tasapainoon ja alhaiseen inflaatioon, ja hyväksyttiin se vaara, että työllisyys romahtaa. Työttömät uhrattiin kuin miehet talvisodassa42.’’ ‘’Recalling also the International Covenant on Civil and Political Rights and the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, Recognizing that all human rights are universal, indivisible, interdependent and interrelated and that the international community must treat human rights globally in a fair and equal manner, on the same footing, and with the same emphasis, Realizing that globalization affects all countries differently and makes them more susceptible to external developments, positive and negative, including in the field of human rights, Realizing also that globalization is not merely an economic process but also has social, political, environmental, cultural and legal dimensions which have an impact on the full enjoyment of all human rights, Recognizing that multilateral mechanisms have a unique role to play in meeting the challenges and opportunities presented by globalization, Noting that human beings strive for a world respectful of cultures, identities and human rights and in that regard work to ensure that all activities, including those affected by globalization, are consistent with these aims, 1. Recognizes that, while globalization, by its impact on, inter alia, the role of the State, may affect human rights, the promotion and protection of all human rights is first and foremost the responsibility of the State; 2. Underlines, therefore, the need to analyse the consequences of globalization on the full 43 enjoyment of all human rights; ’’ Suomi ja Euroopan Yhteisön jäsenyys, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle 9.1.1992, s. 19-20 41 Suomi ja Euroopan Yhteisön jäsenyys, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle 9.1.1992, s. 20 42 HS kuukausiliite 4 / 96, Kansantalous – valtiota vai kansalaisia varten, valtiotieteen tohtori Juhana Vartiainen 43 Globalization and its impact on the full enjoyment of all human rights - Commission on Human Rights resolution 1999/59 40 – 10 – 26. syyskuuta 2008 Kasinotalous ja velalliset vain syyllisiä? ’’1980-luvun puolivälissä purettiin pankkien antolainauksen korkosäännöstely ja sallittiin yritysten pitkäaikainen lainanotto ulkomailta. Nämä toimet muuttivat kotimaisen pankkikilpailun luonteen. Kun aiemmin oli kilpailtu asiakkaista laajalla konttoriverkostolla ja ilmaispalveluilla, alettiin nyt kilpailla luottoasiakkaiden hankinnasta. Tuloksena oli luotonannon kasvu44.’’ ’’Peruskoron mataluus lisäsi markkinakorkojen noustua pankkien ongelmia: niillä oli säännöstelykaudelta periytynyt suuri peruskorkosidonnainen antolainauskanta, mutta ottolainauksessa oli siirrytty käyttämään enenevässä määrin markkinakorkoja. Tämä korkoloukku heikensi merkittävästi pankkien kannattavuutta jo ennen kuin varsinainen lama alkoi45.’’ Tämä oli vakava ongelma pankeille. Mikä oli kyseisen ongelman suuruus? ’’Peruskorkoon sidottuja luottoja oli 11/92 vielä 127 mrd mk. Niistä erääntyy vuoden sisällä 19 mrd mk ja tämän jälkeen tasaisesti laskeva määrä vuosittain. Luotoista 10 mrd erääntyy myöhemmin kuin 10 vuoden kuluttua46.’’ Miten ongelma tulisi ratkaista? ’’Pankit yrittivät paikata peruskoron aiheuttamaa korkoloukkua nostamalla vanhojen peruskorkosidonnaisten luottojensa korkoja. Periaatteessa vanhat velkakirjat antoivat mahdollisuuden tähän. Pankkien, muun muassa Tampereen Aluesäästöpankin tekemät yksipuoliset koronnostot johtivat asiakkaitten nostamiin kanteisiin. Oikeus piti koronnostoja kohtuuttomina ja kumosi ne47.’’ Tästä vaihtoehdosta ei tullut ratkaisua pankeille. Nopein tapa on luottojen ajaminen nopeasti perintäkelpoisiksi tai konkurssiin. ’’ Luottojen määrän muutokset ajettiin alas siten, että vuoden 1993 lopussa piti siis olla noin 108 mrd mk mutta niitä olikin vain noin 95 mrd mk eli 13 mrd mk kyettiin nopeuttamaan alasajoa. Vuoden 1994 lopussa luottoja piti olla noin 95 mrd mk mutta niitä olikin vain noin 73 mrd mk, joten alasajoa kyettiin nopeuttamaan noin 22 mrd mk:lla. Vuoden 1995 lopussa luottoja piti olla jäljellä noin 85 mrd mk mutta niitä oli enää jäljellä 58 mrd mk, joten nopeutusta ongelman purkamisessa oli lisää 15 mrd mk. Tämä merkitsee sitä, että kyseistä ongelmaa ratkottiin ajamalla henkilöt ’nurin’ ja nopeuttamalla ongelman ratkaisemista noin 50 mrd mk:lla vuosien 1993 – 95 aikana48.’’ ’’Keskustelimme Hämäläisen kanssa Tampereen Aluesäästöpankin oikeusprosessista, jonka pankki oli hävinnyt hovioikeudessa. SH: Tähän liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun pankki joutui tähän oikeudenkäyntiin, se pyysi Suomen Pankista lausuntoa suositusten sitovuudesta…Sopimusehdot ovat ne, mitkä sitovat. Niinhän tietysti täytyykin olla, mutta hovioikeuden kanta oli se, että jos Suomen Pankki suosittelee jotakin, niin se ratkaisee49.’’ Suomen lailla ei siis ole mitään väliä tuomioistuimessa vaan Suomen Pankissa tehdään todelliset päätökset ja tuomiot, jotka kumileimasin eli hovioikeus vahvistaa. Minua myös askarruttaa kyseisestä lauseesta se asia, että käytiinkö hovioikeuden ja Suomen Pankin välillä keskusteluja prosessin aikana? ’’Kasinotalouden kekoon kantoivat kortensa pankit ja vakuutusyhtiöt, ammattisijoittajat, tavalliset kansalaiset ja osin myös ulkomaiset sijoittajat. Kasinotalous ei kuitenkaan ollut ylikuumenemisen syy, pikemminkin osa sitä50.’’ ’’Finanssilaitoksen aiheuttamat kokonaistappiot ovat olleet kaikille osakkaille yhteensä vuoden 1992 loppuun mennessä korkoineen yli 4 000 milj. mk51.’’ ’’Finanssilaitos, josta Unitas Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 56 sekä s. 58 kuvio 3.2 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 62 46 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 sekä SP:n tilastot 47 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 133 ja 135 48 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 sekä SP:n tilastot 49 Kaksi Kautta, Mauno Koivisto s. 374 50 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 71 ja 73 51 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 75 44 45 – 11 – 26. syyskuuta 2008 omisti suoraan 19,9 % ja Pomi 27 % sekä vakuutusyhtiöt loput, oli myös konkurssikypsä52.’’ ’’Finanssilaitoksen omistus vakautetaan ja vakuutusyhtiöt sijoittavat siihen uutta pääomaa 343 milj. mk. Omistus jakautuu tämän jälkeen sampo 19,9 %, Teollisuusvakuutuus 19,9 %, EläkeVarma 12,1 %, Investa 10,2 %, Trygg-Hansa 10,2 %, Unitas 9,9 %, Nova 7,6 % ja muut 10,2 %. Finanssilaitoksen osakkeet ovat käyvin arvoin arvottomia, mutta järjestelyn tarkoituksena oli purkaa sementoitu omistus53.’’ ’’Eläke-Sampo oli tarkoitus yhdistää Eläke-Varmaan54.’’ ’’Kun käyttöomaisuusosakkeissa on yliarvoja 180 milj. mk ja kiinteistökannassa useita satoja milj. markkoja, olisi Eläke-Sampo käyvin arvoin konkurssikypsä. Yhtiön heikko tila johtuu nimenomaan huonosti hoidetusta sijoituspolitiikasta, jonka seurauksena yhtiön omaisuus on poikkeuksellisen huonotuottoista55.’’ ’’ Pankkikriisi muodostaa mahtavan määrän erilaisia ja erikokoisia asioita. Kiteyttäen sen voisi todeta sisältävän muutamia keskeisiä asioita. Kriisi oli todellakin pankkikriisi ei siis pankkien asiakkaitten kriisi. Suomen Pankki ja pankkien ylin johto ajoivat liiketoimintansa umpikujaan eli nk. ’korkoloukkuun’. Asiaa pohtimaan asetettiin valtioneuvoston kanslian toimesta 17.1.1992 arvovaltainen joukko. He luovuttivat raporttinsa 16.3.1992. Työryhmän jäseninä toimivat Sirkka Hämäläinen, Eino Keinänen, Jorma Aranko, Ahti Hirvonen, Kalevi Kauniskangas, Pauli Komi, Seppo Lindblom ja Pertti Voutilainen. Sihteereinä toimivat Vesa Vihriälä ja Erkki Kontkanen. Raportissaan ryhmä mm. toteaa, että vuonna 1988 peruskorkoon sidottujen lainojen määrä oli noin 90 prosenttia eli noin 360 miljardia markkaa laskettuna koko antolainausmäärästä. Vastaava luku vuonna 1991 oli noin 60 prosenttia kyseisestä määrästä vastaten rahamääränä noin 250 miljardia markkaa. Tämä tieto on merkittävä sikäli, että kyseinen lainamäärä tuotti tappiota pankeille mainitun ’korkoloukun’ takia. Samana vuonna, keväällä, 1992 KKO totesi kuuluisassa päätöksessään, ettei pankeilla ole oikeutta yksipuolisesti nostaa luottojen korkoja. Päätös merkitsi sitä, että pankkien noin 400 miljardin antolainauksesta ainakin noin 250 miljardia markkaa tuotti tappiota ja aiheutti ongelmia pankeille. Tämä määrä siis muodosti kelvottomat asiakkaat taseella eli lainakannalla mitaten.56’’ ’’Pankkien ongelmat johtuvat useasta tekijästä. On selvää, että huono kannattavuus on pitkälle seurausta pankkien omista virheistä: luotonannon liiallisesta laajentamisesta riittämättömällä korolla ja huonoilla vakuuksilla, luottokelpoisuuden arvioinnin laiminlyönnissä, rahoituskustannusten nousuun varautumattomuudessa, riskipitoisesta sijoitustoiminnasta ja voimavarojen tuhlaamisesta. 57’’ ’’Kurssien romahdus noin 70 prosenttia oli samaa luokkaa kuin Wall Streetillä vuosina 1929-30. Jos suomalaiset osakkeet olisivat jo aiemmin olleet vapaasti ulkomaisten sijoittajien ostettavissa, kurssivaihtelut olisivat jääneet ehkä pienemmiksi. Kurssien laskun jyrkkyys laman aikana oli seurausta markkinoiden pienuudesta ja suomalaisten sijoittajien kireästä likviditeettitilanteesta. Pörssikurssien nousu vuoden 1992 jälkeen oli osin ulkomaisten sijoittajien ansiota. Nämä portfoliosijoitukset auttoivat merkittävästi myös maksutaseen tasapainottamisessa. 58’’ ’’Torstaina tammikuun 19 päivänä 1995 oli selvää, ettei KOP olisi kestänyt päivääkään ilman apua. Toivoa ei ollut paljon enempää Unitas/SYP:lläkään, sillä kilpailevan suurpankin kaatuminen olisi ruopaissut hyvin syvältä ja saattanut johtaa hallitsemattomaan kehitykseen. Suomen ongelmana olivat ulkomaiset sijoittajat, jotka omistivat 60 – 70 miljardin markan arvosta suomalaisia pörssiosakkeita. Pääosaa niistä hallitsivat amerikkalaiset, englantilaiset ja japanilaiset eläkesäätiöt, sijoitusrahastot ja vakuutusyhtiöt. Ne olivat liikkeellä voiton toivossa, eikä niiltä voinut odottaa isänmaallista suhtautumista pieneen kansantalouteen. Ulkomaiset sijoittajat olivat tulleet miljardeineen Suomeen, kun markka oli halpa ja osakkeiden hinnat aliarvostettuja. Sijoitusbuumin alussa Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153 54 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153 55 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 155 56 Valtioneuvoston kanslia 1992/7 Pankkien luotonantokyvyn turvaaminen s. 10, kuvio 9 57 Valtioneuvoston kanslia 1992/7 Pankkien luotonantokyvyn turvaaminen s. 35 58 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 252 52 53 – 12 – 26. syyskuuta 2008 vuosina 1992-93 suomalaisten osakkeiden osuutta kasvatettiin. Koska Suomea pidettiin lupaavana ja nousujohteisena taloutena odotettavissa olevan EU-jäsenyyden myötä, osuutta jopa ylipainotettiin kahteen prosenttiin koko salkun arvosta. Valtaisassa ostoryntäyksessä 60 prosenttia Nokiasta siirtyi ulkomaiseen omistukseen. Suomen talouden epävarman kehityksen ja voittojen kotiuttamishalun vuoksi useat sijoittajat olivat viestineet Suomeen jo vuoden 1994 puolella, että Suomen maaosuutta tultaisiin laskemaan lähelle normaalia eli 0,5-1,0 prosentin tuntumaan. laskun toteuttaminen olisi merkinnyt rajua osakkeiden tulvaa Helsingin Arvopaperipörssiin ja todennäköistä pörssiromahdusta. Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä pelättiin perustellusti tilannetta, jossa suomalaiset joutuisivat lunastamaan jonkin osan osakkeista. Maksuksi olisi annettava valuuttaa, joka veisi mennessään suuren osan Suomen Pankin 50 miljardin markan arvoisesta valuuttavarannosta. Valuuttavarannon pienentyminen olisi johtanut korkojen nousuun ja yritystalouden uuteen laskukierteeseen. Pankeille se olisi merkinnyt uusia luottotappioita ja veronmaksajille uutta tukilaskua. Epävarma tilanne olisi pannut pankeille lainanneet sijoittajat liikkeelle. Uuden laskukauden myötä pankkien edellytykset huolehtia noin 30 miljardin markan ulkomaisesta nettovelastaan olisivat heikentyneet. Kaiken kaikkiaan Suomella ei olisi ollut riittävästi ulkomaista valuuttaa maksaa samanaikaisesti pankkien velkaa ja ulkomailta tulvi via osakeeriä. Valtiovarainministeriössä tilannetta luonnehdittiin samanlaiseksi kuin vuodenvaihteessa 1992-93. Erotuksena oli vain se, että tilanne oli paljon uhkaavampi ulkomaisten sijoittajien arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi.59’’ ’’Helsingin pörssistä saadun tilastotiedon pohjalta voidaan todeta, että 31.05.1989 tehdyn tilaston valossa pörssin markkina-arvo oli ylimmillään ollen 26,36 miljardia euroa eli noin 156,72 miljardia markkaa. Yli 70 prosenttiyksikön pudotus antaa alimman arvonsa 31.08.1992 ollen 7,25 miljardia euroa eli noin 43,04 miljardia markkaa.60’’ Keskeisin kysymys on vuosien 1989, 1990, 1991, 1992 tilinpäätösten kirjaukset. Osakkeet olivat suomalaisten yhtiöitten hallinnassa ja omistuksessa lainsäädännön takia. Onko tämä noin 114 miljardin markan kurssien heikentyminen kirjattu suuryhtiöitten taseisiin tappioksi – tuskin. ’’YLE esitti 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger than Enron. Kyseisessä ohjelmassa kertoi Lynn Turner, joka tuntee pelin sillä hän oli erään tilintarkastusyhtiön osakas ennen kuin aloitti työnsä arvopaperi- ja pörssikomissiossa (SEC). Entisessä elämässäni meillä oli varausjärjestelmä, - jonka avulla voimme auttaa sijoituspankkeja – suunnittelemaan ja järjestämään hypoteettisia tapahtumia. Etsimme rahoitusta ja pidimme asioita taseen ulkopuolella, - ja näin yhtiöiden tila näytti todellista paremmalta. Toimitte samoin kuin Enron ja Andersen. Aivan. Tämä on siis järjestelmällistä. Järjestelmiä on. Isoilla tilintarkastusyhtiöillä on tällaiset ryhmät. Samoin sijoituspankeilla. Sijoituspankit ansaitsevat hyvin suunnittelemalla järjestelyjä. Enronissa ei siis törmätty mihinkään outoon satumaan, - vaan tällainen toiminta on suhteellisen yleinen käytäntö. 61 Tämä on jokapäiväistä liiketoimintaa – tilintarkastusyhtiöissä ja rahamarkkinoilla. ’’ ’’Valtion vakuusrahaston käyttämä konsultti, yhdysvaltalainen investointipankki Merrill Lynch arvio…62’’ Merrill Lynch oli siis mukana suunnittelemassa asioita. Kun vertaillaan Valtion ja Valtion vakuusrahaston sekä Unitas/SYP:n, KOP:n, PSP:n ja OKO:n välillä allekirjoitettua luovutussopimusta Suomen Säästöpankki – SSP:n omaisuudesta ja Arvopaperistamistyöryhmän mietintöä 2/1993 ei voitane välttyä vaikutelmalta, että kyseessä on tehdyn suunnitelman pohjalta toteutettu asiakirja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita käsite Pankkikirja, Antti-Pekka Pietilä, s. 270-271 HEX tilasto vuosilta 1989 ja 1992 61 YLE:n 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger than Enron 62 Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 25 59 60 – 13 – 26. syyskuuta 2008 ’’taselainaus’’ ja siihen liittyvä rahoitusjärjestely sekä pankeille maksettavat bonukset perintätoimista. Työryhmän 23.9.1992 saamasta toimeksiannosta selviää sama asia suraavasti: ’’Voittojen siirtämiseksi erillisyhtiöstä pankkiin on käytetty useita tapaoja; hallinnointipalkkion tms. muodossa, koron- ja valuutanvaihtosopimusjärjestelyt, korkotuottona erillisestä rahoituspanoksesta sekä jäljelle jääneen saatavien ja joukkovelkakirjalainan välisen korkoeron palauttaminen (excess spread), kun erillisyhtiö on suorittanut erilaiset maksut ja muut kulut, viivästetty kauppahinta. Mistä siis mahtavat olla peräisin SSP:n luovutussopimuksessa olevat käsitteet kuten taselainaus ja saatavien rahoitus yms. Kyseisillä menetelmillä annettiin virheellinen kuva pankin todellisesta tilasta siirtämällä taseen ulkopuolelle liiketoimintatappioita. Merrill Lynch omien sanojensa mukaan on seuraavaa: ‘’The Global Markets & Investment Banking group, one of the three global businesses of Merrill Lynch & Co., offers equity, debt, and investment banking services to corporations, financial institutions, agencies and governments around the world. GMI offers clients total access to Merrill Lynch's resources in order to deliver totally integrated and, often, pioneering solutions to our clients. Whether clients are looking for origination, distribution, customized enterprise solutions, innovative equity-linked products, M&A advisory, or prime brokerage services, our considerable global resources are applied - resourcefully and relentlessly - to help propel our clients toward their goals. We see ourselves as a strategic partner to our clients, and as such we are committed to attracting, developing, and retaining the best talent in the industry - our people have a deep understanding of our clients' challenges and translate those challenges into results. The Global Markets & Investment Banking group raises capital for its clients through securities underwriting, private placements, loan syndication, and other financing techniques. We provide investors with access to world markets through global underwriting, trading, and distribution of stocks, bonds and other financial instruments, including government securities, convertibles, derivatives, interest rate swaps, and foreign currencies. As a strategic advisor, we offer merger and acquisition solutions to corporations and governments around the world. We also leverage our industry-leading technology and expertise to supply clearance, settlement, custody, and securities financing services to its clients worldwide. Merrill Lynch is a market leader in providing advisory and financing services to corporations and governments around the world. Merrill Lynch is the pre-eminent bookrunner for global issuers, with unmatched distribution strength. Global Investment Banking, Global Debt Markets, and Global Equity Markets groups work closely together to execute capital raising transactions for corporations and governments in public and private markets worldwide. Merrill Lynch delivers the best execution for our clients . . . Even in the most difficult market conditions.63’’ Edellä kerrotusta voidaan vakavasti kysyä miksi valtiolla olisi pakko lunastaa osakkeita. Edes mainita - Ne olivat liikkeellä voiton toivossa, eikä niiltä voinut odottaa isänmaallista suhtautumista pieneen kansantalouteen – ei perustele pakkoa ellei sitten ole niin, että valtio on allekirjoittanut sijoittajien hyväksi sellaisia asiakirjoja, joiden pohjalta pakko on olemassa. Tällaisena voidaan mainita takaukset ja takaisinostositoumukset yms. verrattavissa olevat asiakirjat. Mainittua järjestelyä on tiettävästi käytetty ainakin KOP:n järjestämässä kansallisannissa japanilaisten sijoittajien hyväksi. Vastuu työttömistä ja työttömyyden aiheuttamisesta ’’Suomalaisten tärkein varallisuusmuoto on asunto64.’’ ’’Vasta vuoden 1988 alusta tulivat käyttöön Suomen Pankin pitkät viite korot. Tätä ennen asuntoluottoja ei Suomen Pankin ohjeiden mukaan saanut sitoa muuhun kuin peruskorkoon65.’’ ’’Maaliskuussa 1989 Talousneuvosto käsitteli Kesärannassa pääsihteerinsä Seppo Leppäsen johdolla laadittua, myöhemmin kuuluisaksi tullutta muistiota ’vaihtotaseongelmat Suomessa’. Leppänen esitti kuinka ylikuumentunut kansantalouden vaihtotase saatetaan joutua rahoittamaan korkean korkotason avulla. Velkaantumisriskejä kuvattiin Merrill Lynch omilta kotisivultaan, www.ml.com Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 107 65 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 14 63 64 – 14 – 26. syyskuuta 2008 kriisivaihtoehdolla, jossa ’velkaantumiskehitys muuttuu nopeasti hallitsemattomaksi’ ja ’ Suomen talous saattaa ajautua 1990 – luvulla pysyvään matalan kasvun, korkean työttömyyden, alhaisen investointiasteen, suuren julkisen talouden alijäämään, vaihtotasealijäämään sekä epävakaan työmarkkinakehityksen tilaan’66.’’ ’’Työministeriön rekisteröimä työttömien työnhakijoiden määrä ylitti vuoden 1994 alussa jopa 500 000. On sanomattakin selvää, että tällaiset työttömyysluvut olivat ennennäkemättömiä paitsi Suomessa myös muissa teollisuusmaissa – vertailukohtaa on haettava 1930 – luvun pulavuosista. Työttömyyden nousu ja laman alku aiheutettiin ensin tahallaan, mutta kävi niin kuin silloin tällöin käy kulotuksessa. Tarkoituksena oli tiettävästi nostaa työttömyys 250 000 henkeen, mutta lama pääsi ryöstäytymään valloilleen (Soininvaara 1994)67.’’ ’’Jotkut hermostuivat jatkuvasta velkaantumisesta ja jopa ehdottivat keinotekoisen laman aikaansaamista velan kasvun pysäyttämiseksi. Uhkaavan kriisin välttäminen minitaantumalla perustui pessimistiseen ajatukseen, että vain kantapään kautta opitaan elämään hintavakauden oloissa (Saari 1992 Minä Ch. Wegelius)68.’’ ’’Kilpailukykyä paransivat paitsi markan devalvoituminen, myös palkankorotuksista pidättäytyminen vuosina 1992-93 ja voimakas, osin saneerauksista johtuva tuottavuuden paraneminen. Keskimääräinen tuottavuus paranee, kun työvoimaa vähennetään ja heikommat yritykset menevät konkurssiin. Keskimääräistä tuottavuutta nosti myös teollisuuden tuotanto-osuuden kasvu ja palvelualojen osuuden supistuminen69.’’ Miksi pankit ovat kiinnostuneita vakuutustoiminnasta? ’’Vakuutustoiminta perustuu varojen keräämiseen, niiden sijoittamiseen tuottavasti ja vahingon sattuessa sijoitettujen varojen takaisin maksuun. Koska vakuutusmaksut kerätään ensin, muodostuu vakuutusyhtiöiden haltuun mittavia rahastoja, joita ne sijoittavat markkinoille (vuonna 1990 vakuutusmaksutulo oli n. 36 mrd mk). Pankit ovat kiinnostuneita näistä varoista. Varsinaiset vahinkovakuutusyhtiöt eivät ole taseeltaan kovin suuria, ja niiden liiketoiminta ei ole ollut Suomessa erityisen kannattavaa. Lisäksi vakuutusyhtiöillä on edessään rankka sopeutuminen kansainväliseen kilpailuun. Vahinkovakuutusyhtiöiden omistuksessa on kuitenkin lakisääteisiä eläkkeistä huolehtivia eläkevakuutusyhtiöitä. Niiden rahastot ovat erittäin suuria ja säännöstelyn alaisia. vakuutusyhtiöt joutuvat lainaamaan kertyneistä eläkemaksuista suurimman osan ns. TEL – takaisinlainauksena 9 %:n korolla maksajille turvaavaa vakuutta vastaan (pankkien taseiden ulkopuoliset vastuusitoumukset 1991 olivat 176,3 mrd mk, lukuun pitää vielä lisätä eläketurvakeskuksen myöntämät takaukset). Myöhemmin korkojen noustessa on vakuutusyhtiöiden rahastoilta vaadittavan tuoton alhaisuus antanut mahdollisuuksia edullisiin liiketoimiin. Merkittävää nimittäin on, että kaikkiin varoihin ei liity takaisinlainausoikeutta. Takaisinlainaus ei alunperinkään ole koskenut kaikkia varoja, mutta merkittävämpää on, että yrityksen lopettaessa toimintansa tai mennessä konkurssiin, jää vakuutusyhtiölle eläkkeiden maksuvelvollisuus ja sitä varten rahastot, joihin ei enää kenelläkään ole takaisinlainausoikeutta. Tällaisia varoja, jotka ovat periaatteessa vapaasti sijoitettavissa saattaa olla jopa kolmannes työeläkevakuutusyhtiöiden rahastoista70.’’ Toisin sanoen, mitä enemmän yrityksiä kaadetaan sitä enemmän varoja siirtyy vapaasti sijoitettavaksi. Varojahan tarvittiin kymmeniä, satoja miljardeja markkoja pankkien omien kiinteistöjen hautaamiseksi eläkevaroihin, valtion ulkomaisten lainojen konvertoimiseksi julkisen sektorin sisäiseksi lainanotoksi ja Kouri yms. kauppojen miljarditappioitten kattamiseksi. Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 63 Laman opetukset, Jaakko Kiander, VATT s. 31 ja 37 68 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 91 ja 111 69 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 117 ja 159 70 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 11, 22 ja 144 66 67 – 15 – 26. syyskuuta 2008 ’’Pk – yritykset työllistävät yksityisen sektorin työvoimasta noin 60 prosenttia ja tuottavat yksityisen sektorin yhteenlasketusta liikevaihdosta noin puolet71.’’ ’’Kiinteistösijoitukset kasvoivat 1.150 milj. mk. Tästä osan selittää Unitaksen eläkesäätiöiden purkuun liittyvät kiinteistökaupat, joilla omaisuutta ostettiin markkinahintoihin nähden ilmeisellä ylihinnalla vuoden lopussa (kso tarkemmin Unitas – analyysi). Sopimukseen liittyi lisäksi, että Ilmarinen ja Pohjola ostivat suoraan SYP:ltä kiinteistöjä eripuolilta Suomea. Näiden kiinteistöjen myyminen tuotti SYP:lle satunnaisena tuottona 414 milj. mk, joka vahvistaa merkittävästi (0,3 % - yksikköä) pankin vakavaraisuutta. Vaikka liiketoimen kaikkia osia ei ole julkaistu, on selvää, että Unitas ja sen suoranaisessa hallinnassa olevat eläkejärjestelmät onnistuivat irrottamaan merkittävän määrän varoja markkinatasoon nähden poikkeuksellisen alhaisella tuottotasolla, mikä merkitsee yksiselitteisesti korkeaa hintaa. Operaatiossa hyödynnettiin eläkejärjestelmän säännösteltyä markkinakorkotasoon nähden erittäin alhaista laskentakorkoa72.’’ ’’Illalla 2. maaliskuuta 1992 järjestettiin Linnassa talouspoliittinen keskustelutilaisuus, johon osallistui parisenkymmentä talouden asiantuntijaa yliopistoista, talouselämästä ja hallinnosta. Hänen arvioonsa (Björn Wahlroos) pankkien tilasta sisältyi todellinen pommi: Ainoa huoli, joka minulle syntyy näistä kahdesta puheenvuorosta on, että se todellisuus, jonka näemme ympärillämme, on aika karmeaa jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, että yrittäminen ei kannata. Pankkien ja työeläkejärjestelmän koko toiminta perustuu sille, että tiettyä varallisuutta, jota se voi moninkertaistaa esim. vakavaraisuussääntöjen kautta. Tosiasia on, että vuonna 1992 kiinteistöjen arvot tippuvat vielä 15 prosenttia. Pankkijärjestelmän suorassa omistuksessa on noin 40 miljardin markan edestä kiinteistöjä. Sen lisäksi pankeilla on lainojen vakuutena kiinteistöjä yhtiöissä, joiden oma pääoma on kutakuinkin kulutettu ja jotka ovat siis konkurssin partaalla. Se on ehkä 40, ehkä 60 miljardia markkaa. Tämä 15 miljardia markkaa kerrottuna Bank for international Settlementsin 8 prosentin vakavaraisuusvaatimuksilla merkitsee 12,5 kertaa 15 eli 180 miljardin markan poistumista suomalaisen pankkijärjestelmän luotonantokyvystä73.’’ Tässä tilaisuudessa siis ammuttiin ilmaan lähtölaukaus yrittäjien, asuntovelallisten ja takaajien lahtaamiselle. PTV antamat erityisvaltuudet ja valvonta sekä muitten viranomaisvastuulla toimien virkamiesten päätökset ’’Pankkitarkastusviraston luvalla Oikosis Oy, joka on perustettu pankin realisointiyhtiöksi on jätetty konsernin ulkopuolelle (STS)74.’’ ’’Vuoden 1992 tilinpäätöksessä (KOP) STS:n liittäminen on vaikuttanut yksinomaan positiivisesti, koska mitään omaisuuden alaskirjausta ei ole tehty, ja valtaosa STS:n taseesta on jätetty vakavaraisuuslaskennan ulkopuolelle PTV:n poikkeuslupien avulla75.’’ ’’Lisäksi on saatu Pankkitarkastusvirastolta poikkeuslupa olla arvostamatta SYP:n omistamia osakkeita, joita emoyhtiö Unitaksen kannalta voitaisiin tarkastella käyttöomaisuutena (esim. Sampo)76.’’ ’’Kokonaisuudessa Unitaksen 1991 tilinpäätöksessä jätettiin yli 2.000 milj. markan tappiot kirjaamatta, ja siirrettiin niiden aiheuttama ongelma ratkaistavaksi tulevaisuudessa77.’’ Laman pitkä varjo, VATT, Pienyrittäjien selviytyminen lamasta, Henri Parkkinen ja Raija Volk, PTT s. 97 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 73 ja 148 73 Kaksi Kautta, Mauno Koivisto s. 368 - 369 74 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 39 75 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 44 76 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 78 77 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64 71 72 – 16 – 26. syyskuuta 2008 ’’Sammon muututtua 80-luvulla keskinäisestä vakuutusyhtiöstä osakeyhtiöksi ja pörssiyhtiöksi, sen omistuksesta käytiin värikäs taistelu. Ns. Kouri – kauppojen seurauksena ja ulkopuolista valtaajaa torjuttaessa, Sammon osakkeet sementoitiin huimilla ylihinnoilla konserniin kuulumattomiin Sampoyhtiöihin ja Finassilaitokseen (kts. tarkemmin Unitas analyysi). Syntynyttä tilannetta on pyritty ratkaisemaan monin tavoin, mutta hyväksyttävän ratkaisun löytyminen on ollut vaikeaa, koska osakkeiden yliarvo on ylittänyt omistustaisteluun osallistuneiden taloudelliset mahdollisuudet ja niiden kirjaaminen oikeaan arvoonsa olisi ajanut Sampo-yhtiöt jaa Unitaksen alle lakisääteisen omien varojen määrän, jonka takia tappiot yksinkertaisesti jätettiin kirjaamatta78.’’ ’’Omistus 9,9 % Finanssilaitoksesta on tosiasiallisesti arvoton tai kirjataan ennemmin tai myöhemmin tappioksi (kirja-arvo 56 milj. mk). Lisäksi 3.6 % osuus Sammosta on arvostettu 114 milj. markan arvoiseksi, kun sen markkina-arvo on noin 36 milj. mk. Merkittävä osa tästä tulee jatkossa kirjattavaksi tappiona, mutta Pankkitarkastusvirasto on antanut poikkeusluvan pitää tämän omaisuuserän arvo toistaiseksi ennallaan79.’’ ’’Mikäli Eläketurvakeskus olisi toiminut normaaleilla markkinoilla, olisi se mennyt konkurssiin, mikä olisi kaatanut TEL - yhtiöille välittömästi muutamien miljardien tappiot ja jatkossa olennaisesti lisää, jolloin myös kaikkien TEL – yhtiöiden oman pääoman tilanne olisi muuttunut kriittiseksi ja ne olisivat nykyisillä ehdoilla ajautuneet todennäköisesto konkurssiin. Tämän vuoksi tappiot on yksinkertaisesti jätetty huomioonottamatta ja siirretty myöhemmin vakuutusmaksuina kerättäviksi. Eläketurvakeskukselle kerättävä veronluonteinen tappiokorvaus on samantyyppinen veronmaksajien avustus, kuin pankkitukikin. Olennaista kuitenkin on, että tämä eläkevakuutusyhtiötuki, joka määrältään nousee hyvin karkean arvion mukaan noin 4 mrd markkaan on kokonaan vastikkeetonta avustusta, ei pääomasijoitusta80.’’ ’’Tilivuoden 1994 loppuun mennessä omaisuudenhoitoyhtiön taseen ennakoidaan uusimpien arvioiden mukaan kasvavan noin 41 miljardiin markkaan osaltaan sen takia, että takausvastuita siirtyy taseeseen noin 7 miljardia markkaa81.’’ Hallitus antoi huhtikuussa 1993 esityksen eduskunnalle laiksi valtion vakauttamistakauksista (HE31/93). Laki tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993 alkaen (529/93). Tällöin vakauttamisen piiriin tulevien luottojen määrä on noin 7 000 miljoonaa markkaa. Lakia sovelletaan valtiontakauksiin, joita lain nojalla annetaan vuosina 1993 ja 199482.’’ ’’SKOPBANK hakee asiakirjallaan päivättynä 14.4.1992 US dollarin lainaa arvoltaan 300 miljoonaa. Suomen markkoina kyseinen summa olisi noin 1,352 mrd mk. Vakuudeksi kyseiselle lainalle pankki antaisi talletuksen arvoltaan 1,757 mrd mk. Talletus olisi kymmeneksi vuodeksi. Talletus annettaisiin myös lainan vakuudeksi (can be used as a security for a loan)83.’’ Kummallista asiassa on se, että kyseinen laina haettiin Hari Investment Ltd nimiin ja pankki antaisi vakuudeksi mitä todennäköisimmin pankin hallussa olevia tallettajien omistamia varoja. ’’Maaliskuussa 1993 KOP:n pääjohtaja sanoi yhtiökokouksessa, että VVR on sitoutunut vastaamaan STS-pankin 3,4 mrd järjestämättömistä luotoista. Lopulliset ratkaisut ovat pitkittyneet ja mutkistuneet, eikä ole saatavilla olevalla tiedolla selvitettävissä, miten STSpankin tulevat tappiot jakautuvat VVR:n ja KOP:n välillä84.’’ ’’Koska omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen ei ollut sitä koskevan lainsäädännön puutteessa mahdollista, ongelmaomaisuuden hoitaminen järjestettiin niin, että STS-pankki jatkoi liikepankkina ongelmaomaisuuden hoitamista. Liikepankin nimi muutettiin Siltapankki Oy:ksi. KansallisPankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 66 80 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 146 81 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 26 82 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 30 sekä Valtiopäivät 1993 HE 31 83 SKOPBANK kirje ulkomaiselle pankille 14.4.1992 84 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 34 78 79 – 17 – 26. syyskuuta 2008 Osake-Pankki omistaa lähes koko Siltapankki Oy:n osakekannan, mutta allekirjoitetun, pankin hallinnosta koskevan osakassopimuksen mukaan määräysvaltaa Siltapankki Oy:ssä käyttää valtion vakuusrahasto. Siltapankki Oy:n toiminta on rahoitettu siten, että Siltapankki Oy on laskenut liikkeeseen pankin järjestämättömien saamisten määräisen 3 290 550 000 markan pääomatodistuksen. Pääomatodistuksen merkitsi kokonaisuudessaan Pons Brevis Oy, joka siirsi sen Kansallis-Osake-Pankille85.’’ Hallituksen esityksessä 6.9.93 todetaan siis sanat ’on laskenut liikkeeseen’, mikä tarkoittanee ennen tämän hallituksen esityksen päivämäärää. Ihmeellistä asiassa on se, että kyseinen yhtiö on merkitty rekisteröidyksi vasta 24.11.1993 eli muutaman kuukauden kuluttua kyseisen noin 3,3 mrd mk:n rahansiirron jälkeen. Yhtiö on fuusioitu Meritaan vuonna 1998. ’’RATA antoi selvityksen 25.1.2002 päivätyllä asiakirjalla KOP:n, SYP:n, PSP:N, ja OKO:n vakavaraisuudesta 30.4.1993, 31.8.1993 ja 31.12.1993. KOP:n osalta luvut olivat 9,59 – 9,12 – 9,81. SYP:n osalta luvut olivat 10,71 – 10,47 – 10,85. PSP:n osalta luvut olivat 12,15 – 13,18 – 10,93 OKO:n osalta luvut olivat 15,91 – 16,50 – 17,1486’’ ’’Toisesta asiakirjasta, Iiro Viinasen vastaus välikysymykseen, ilmenee seuraava lauselause, jolla viitataan vuode 1992 aikana tehtyihin pankkitukipäätöksiin. Lause kuuluu seuraavasti: …vielä tuolloin riittävän vakavaraisuuden omaavien liikepankkien varainhankintaan87.’’ ’’KOP laski huhtikuussa 1992 liikkeelle $ - määräisen vastuudebentuurin USA:n markkinoilla. Vastuudebentuuri voidaan lukea tietyin rajoituksin osaksi pankin vakavaraisuutta. Debentuurin liikkeellelasku oli onnistunut operaatio, jolla parannettiin erittäin merkittävästi pankin vakavaraisuuden tunnuslukua, alun perin noin 1 % yksikköä, mutta nykyisellä kurssilla jo noin 1,4 % yksikköä. vastuudebentuurin liikkeellelasku oli täysin ratkaiseva muodollisen vakavaraisuuden säilyttämisessä laillisissa puitteissa88.’’ ’’Kokonaisvaikutus (STS:n taseen liittäminen talletusten osalta 1992 lopussa KOP:n taseeseen) KOP:n vakavaraisuuteen on lyhytaikaisesti noin 0,4 % yksikköä vakavaraisuutta parantava89.’’ KOP:n vuosien 1992 ja 1993 analyyseista käy ilmi myös se, että tilinpäätöksiin ei ole kirjattu kaikkia tappiota esimerkiksi Securus yhtiön osalta. Mikäli näin olisi menetelty olisi mitä todennäköisimmin menetetty lain määrittämä vakavaraisuus taso. Vuoden 1993 osalta tulee vielä todeta se, että myös KOP:n osalle tuli SSP:n hyvien osien liittäminen omaan taseeseen. Tämän vaikutus on vain noin 0,96 % yksikköä. Edellisistä tiedoista voitaneen varsin pätevästi kysyä millä perusteella mikäkin tieto on ilmoitettu ja onko PTV / RATA salannut koko ajan sen, että todelliset vakavaraisuusluvut olivat alle vaaditun tason. Suomen Säästöpankki – SSP Oy:n ylimääräinen yhtiökokous valitsi 30.10.1993 johtokunnan, joka koostui kilpailevien pankkien (ostajien) johtajista. Kyseinen valinta oli laiton liikepankkilain 13 § mukaan. Johtokunta erosi 10.12.1993. Tällä välillä kyseinen laiton johtokunta toteutti oikeustoimia niin ostajapankkien kuin SSP:n mandaatilla, tyylikkäästi kahdella tuolilla istuen. Ovatko kyseiset oikeustoimet laittomia? Uusi johtokunta valittiin vasta 15.12.1993 eli pankki oli ilman hallitusta kyseisen ajan. ’’Arsenalissa oli suunniteltu miljardi luokan kavallus / petos. Mukana olivat Arsenalin johtoon kuuluvat henkilöt kuin sopimussuhteessa olevia henkilöitä sekä ’’hyvällä nimellä’’ HE 44 6.9.93 RATA kirje 25.1.2002 Dnro 1/760/2002 87 Hallituksen vastauspuheenvuoro edustaja helteen ym. välikysymykseen 03.11.1993 88 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 50 89 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 44 85 86 – 18 – 26. syyskuuta 2008 toimivia liikemiestahoja. Kyseinen hanke saatiin ulkopuolisin keinoin pysäytettyä viimetingassa90.’’ Missä olivat hallituksen jäsenet ja valvovat virkamiehet sekä ministeri? ’’SYP muodosti 1991 yhtiörakenteensa nk. konsernin muotoon. Monivaiheisten järjestelyitten päätteeksi konserniin kuului emo Unitas nimellä ja SYP tyttärenä. Aluksi molemmilla osilla oli lain vaatima ’’liikepankkistatus’’. Vakavaraisuutta määritettäessä lain mukaan kaikilla liikepankeilla pitää olla ensinnäkin lupa sekä jokaisen tulee täyttää kyseinen BIS 8% vakavaraisuus vaade. Unitas / SYP:n kohdalla niin viranomaiset kuin pankki itse antaa yhden vakavaraisuus luvun konsernille. Kun kyseessä kuitenkin on ollut kaksi liikepankkia tulisi kyseisten vakavaraisuuslukujen olla yhteensä vähintään 16% yksikköä. Unitas / Syp itse antaa luvut 1992 osalta 11.1% ja 1993 osalta 11.1%91.’’ Kun kyseinen luku jaetaan kahtia täytynee olla ilmeisimmin siten, että jompikumpi pankeista ei täyttänyt kyseistä vakavaraisuusmääritettä. Miksi PTV ei ole reagoinut kyseiseen asiaan ja onko näin harhautettu tallettajia sekä ulkomaisia rahoittajia? 5.1 Omaisuudensuoja; PL 15§, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla Yksityinen henkilö omistaa asunnon, jossa hän asuu avopuolisonsa kanssa. Avopuoliso on nk. velkainen. Asunnon omistaja saa kutsun ulosottomiehen luokse kuultavaksi sivullisena. Henkilö menee kyseiseen tapaamiseen. Ulosottomies alkaa kysellä hänen asioitaan päivän tarkkuudella, milloin ostanut asunnon jne. Henkilö ihmettelee kysymyksiä ja toteaa, että miksei häntä informoitu etukäteen, jotta hän olisi voinut ottaa kyseisen asian asiakirjat mukaan. Samalla hän sopii palaavansa asiaan asiakirjojen pohjalta. Ulosottomies toteaa henkilölle, että mikäli tämä ei heti vastaa niin hän tulee tekemään henkilön elämän todella vaikeaksi. Henkilö soittaa uudelleen ulosottomiehelle sopiakseen tapaamisen. Ulosottomies kuitenkin toteaa, että hän on jo ulosmitannut puolet kyseisestä asunnosta. Ulosottomies nauraa erittäin vahingoniloisena puhelimeen. Henkilö soittaa pankkiinsa, varmistaakseen asian ja syystä, että kyseinen asunto on hänen velkojensa vakuutena ja näin ollen saattaa aiheuttaa ongelmia hänen omalle yritystoiminnalleen. Pankista vahvistetaan ulosottomiehen väite. Tässä tilanteessa henkilö järkyttyy erittäin syvällisesti. Koko hänen elämänsä on nyt vaakalaudalla. Henkilö yrittää saada oikaisua asiaansa ulosottoviranomaisen taholta. Viraston johtaja siunaa kuitenkin kyseisen oikeustoimen. Henkilölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin saada asiansa vireille tuomioistuimessa. Henkilö haastaa velkojatahot vastaamaan teostaan. Istunnon aikana selviää, että kyseinen ulosottomies on henkilökohtaisesti vääriin ja laittomiin väitteisiin perustaen saanut velkojat mukaan tähän hankkeeseen. Velkojat luopuivat tuomioistuinkäsittelyssä asiasta mutta kiistivät syyllistyneensä mihinkään vahingonaiheuttamiseen kuten suurten oikeudenkäyntikustannusten toteutumiseen. Mikä on velkaisen ihmisen ja yleensäkin ihmisten oikeusturva, omaisuudensuoja Suomessa? Katso kohdassa 5.8 uuden ulosottolain ihmisoikeuksien loukkaukset! Kyseinen henkilö on kärsinyt tämän törkeän oikeuden loukkauksen johdosta 47.000 markan vahingon oikeudenkäyntikulujen muodossa. Tuomioistuin tuomiolauselmassaan toteaa, ettei kyseinen henkilö ole oikeutettu vaatimaan oikeudenkäynnissään korvauksia, koska häneltä puuttuu vastapuoli?!!! Hänelle on nyt aiheutettu vahinko, joka ylittää 50% keskituloisen henkilön vuotuisesta nettoansioista. Kyseiseen tapaukseen liittyy myös varsin arveluttavia mutta niin paljon kertovia kommentteja ulosottomieheltä. Hän kertoi velalliselle itselleen esimiehensä eli viraston johtajan todenneen, että niin kauan kuin viraston ’’asiakkaita’’ asuu kyseisen kaupungin nk. paremmilla alueilla hänen virastonsa ei tule luovuttamaan. Kaikki kyseiset ’’asiakkaat’’ on kyettävä ajamaan kaupungin huonomaineisimmalle alueelle. Lisäksi kyseinen ulosottomies oli todennut kasvot ihmetystä täynnä, miksi velallinen on niin huolissaan kenen omaisuudesta hänen velkojensa katteeksi omaisuutta ulosmitataan. Velallisen oma tilannehan tässä vain paranee. Yrittäjällä oli hallussaan varsin käyttökelpoinen ja arvokas patentti paperiteollisuuden prosessin käyttöön. Suomalainen suuryritys kiinnostui kyseisestä patentista. Tämä yritys 90 91 Haastattelu 2002, lähdesuojattu Sulautumisesite Unitas / KOP – 19 – 26. syyskuuta 2008 asetti bulvaanikseen erään pienen yrityksen hankkimaan kyseisen patentin haltuunsa. Samaan aikaan kohtuullisen hyvin menestyvän yrityksen rahoittava pankki alkoi ’’epäillä’’ liiketoiminnan kannattavuutta ja alkoi kaataa yritystä. Pankki onnistui toimissaan. Patentti löysi tiensä suomalaisen suuryhtiön omistukseen. Kyseisiä tapauksia Suomessa on paljon. Toisessa arvokkaan patentin ’’siirtämisessä’’ pankin avustuksella ulkomaisen yrityksen omistukseen, kirjoittaa Yhdysvalloissa seitsemässä osavaltiossa asianajotoimintaa harjoittavan toimiston osakas, entiselle eduskunnan puheenjohtajalle vuonna 1997 seuraavasti: ’’A bank that negligently allows an inventor’s patents to lapse after an explicit promise to maintain them and fails to notify the inventor of the interest of a leading global group XXX (nimi muutettu) in his patent, while the bank is holding them for security, is a flagrant violation of acceptable business and banking practices. We represent a number of leading banks and there is no way that we would let them go trial defending such practices. I can’t imagine that Finnish law is that much different than U.S. law in that respect. Kyseinen kongressi edustaja (US Congressman) toteaa myös hyväksymässään internet sivuilla kuvatussa kertomuksessa seuraavaa: ’’an American bank being caught following a similar practice…would not be able to continue to practice the confidential business of banking and would most probably have been forced to stop functioning as a bank. Henkilökohtaisesti olen itse halukas valaehtoisesti todistamaan sen, että olin itse ulosottomiehen kuultavana 4.9.2001 kello 12.40. Ulosottomies kertoi minulle hyvin ylpeänä tutkivansa nykyisen avopuolisoni omaisuus ja muita häntä koskevia tietoja voidakseen päästä kiinni häneen ja hänen omaisuuteensa minun velkojeni takia. Tekeekö hän tätä työtä siksi, että yleisesti tiedetään minun julkisista esiintymisistä pankkikriisin syiden tutkijana vai velallisena? Haluaako hän itsenäisesti tai pankin halusta kiristää minua siten, että joudun muuttamaan pois kotoa, jolloin minulla ei ole paikkaa missä elää Yrittäjän yritykset kaadettiin 1990 luvun alkupuolella. Kyseinen henkilö toimi yhtiökumppaniensa kanssa kyseisessä yhtiössä. Heitä rahoittavalla pankilla oli samalla seudulla suurempi asiakas, jolla oli taloudellisia vaikeuksia ja toimi samalla alalla kuin heidän yrityksensä. Oliko kyseinen yritys kaadettava, jotta sen asiakkaat saatiin siirrettyä ongelmien kanssa painivalle yritykselle? Kyseinen pankki oli antanut tietyille takaajille anteeksi yrityksen velat ja salannut nämä asiat muilta takaajilta. Oikeudenkäynneissä 1995 ja 1996 muutamat takaajista saivat päätökset, joissa heidänkin takausvastuunsa purettiin perustuen siihen, että pankki oli luopunut tiettyjen takaajien velvoitteista. Tätä kertomusta dokumentoiva yrittäjä ei kuitenkaan ollut saanut tietoa kyseisestä asiasta ennen kuluvan vuoden syksyä. Pankki on siis salannut asian häneltä jo kohta kymmenisen vuotta ja perinyt intensiivisesti velkojaan tieten mainituista tuomioista. Kyseinen pankki ei suostu antamaan kyseiselle yrittäjälle mitään asiakirjoja, jotka koskevat hänen asiaansa. Tässä lienee tarkoitus estää perustuslain ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä aiheutetaan vakavaa henkistä kärsimystä laittomalla toiminnalla. ’’Kesärannan näytelmä; Muissa maissa valtion takausten käyttö pienensi pankkitukena menetettyjen miljardien määrää. Suomessa samaa harkittiin jo vuonna 1992, kun lama oli syvimmillään ja kaikki oli kaatumassa seisaaltaan maahan. Pääministeri Aho kutsui virkaasuntoonsa Kesärantaan valtiovarainministeri Viinasen ja valtiovarainministeriön korkeimmat virkamiehet valtiosihteeri Eino Keinäsen, budjettipäällikkö Raimo Sailaksen ja kansantalousjohtaja Sixten Korkmanin. Ahon talouspoliittisena neuvonantajana oli paikalla Teollisuuden Keskusliiton entinen toimitusjohtaja, valtiosihteeri Timo Relander. Valtion Vakuusrahastoa edustivat Suomen pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila, lainsäädäntöjohtaja Pekka Laajanen ja pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jorma Aranko. Ulkopuolisina asiantuntijoina olivat KHT-tilintarkastajat Antti Helenius ja Veikko Kemppinen. Kokouksen aiheena oli pankkikriisin ratkaisukeinot. Helenius ehdotti, että hallitus säätäisi pienille ja keskisuurille yrityksille 10 vuoden verovapauden kriisinhoitolääkkeeksi. Kemppinen esitti oman OPEL-mallinsa eli oman pääomaehtoisen lainan. Kemppisen malli herätti kiinnostusta Kesärannassa. Pääministeri Aho päättikin, että OPEL:n tutkimista varten perustetaan työryhmä. Sitä ei koskaan perustettu. OPEL:ää ei otettu milloinkaan viralliseen käsittelyyn, tutkintaan tai valmisteluun. Kemppinen oli toiminut 15 vuotta suuryritysten tilintarkastajana ja – 20 – 26. syyskuuta 2008 yhteensä 35 vuotta liike-elämän palveluksessa. Hän kehitteli OPEL – mallin ensisijaisesti yritysten pelastamiseksi ja vasta sitten pankkien auttamiseksi’’92. Haluttiinko pien- ja keskisuuri yrityskanta pelastaa ja olisiko kyetty tarjoamaan kotitalouksille eli asuntovelallisille selviämisen mahdollisuus? Pankkien luotot laman alkaessa oli yhteensä noin 400 miljardia markkaa93. Kyseisestä luottomäärästä ulkomaista velkaa oli noin 110 miljardia markkaa94. Luottotappioita kyseisestä luottomäärästä tuli vuosien 1990 – 99 aikana noin 86,142 miljardia markkaa95. Vastaavien luottotappioitten kehitystä kuvataan seuraavasti toisessa lähteessä; luottotappioitten määrä vuosittain noin (miljardeina markkoina) – 1990: 2,5 - 1991: 8 – 1992: 20 – 1993: 20 – 1994: 18 – 1995: 9,5 – 1996: 5 – 1997: 3,596. Luvut ovat hyvin samansuuntaiset. Luottotappiot ovat siis kokoluokaltaan runsaat 80 miljardia markkaa. Pankkitukea annettiin valtion takausten, valtion vakuusrahaston, valtion pääoman ja Suomen Pankin muodossa vuosittain seuraavasti (noin arvoina); 1991: 4 – 1992: 38 – 1993: 42 – 1994: 75 – 1995: 82 – 1996: 7197. Pankkituki oli siis huipussaan noin 82 miljardia markkaa. Luottotappioitten ollessa noin 86 miljardia markkaa ja pankkituen ollen noin 82 miljardia markkaa voidaan todeta se, että valtion varoin olisi kyetty pelastamaan nämä sadat tuhannet yksilöt jo niin olisi haluttu. NÄIN EI KUITENKAAN HALUTTU TEHDÄ!!! ’’Rahoitusjärjestelmän valvontaan ja jokaiseen pankkikriisiin erityisesti liittyy vaikeita periaatteellisia kysymyksiä. Perusongelmia – moraalikatoa, omistajien ja johtajien oikeaa kohtelua sekä pankkituen oikeaa kanavointia – pohdittiin päätöksentekijöiden, virkamiesten ja tutkijoiden parissa kyllä paljon. Monet keskeiset Suomen 1990 – luvun pankkikriisi dokumentit eivät ole vieläkään julkisia. Vesa Vihriälä mainitsee 22.1.1992 päivätyssä muistiossaan vaihtoehtoisia keinoja: tappioiden joustava kirjaaminen, tasejärjestelyt, Suomen Pankin kassavarantovelvoitteen keventäminen, velallisten tukeminen finanssipolitiikan avulla, pankkien oman pääoman hankinnan verosuosinta ja vihdoin luopuminen vakaan markan politiikasta98.’’ ’’Periaatteessa olisi kuitenkin ollut mahdollista myöntää esim. takautuvia kertaluonteisia korkovähennyksiä, jotka olisivat helpottaneet velallisen ongelmia. Yritysten kohdalla olisi voitu jaksottaa valuuttakurssitappioita pidemmälle ajalle99.’’ Mitään ei kuitenkaan tehty. Haluttiinko Pk – yrityksiä todella auttaa ja pelastaa. Valtiopäivät 1993 HE 31 asiakirjassa todetaan seuraavaa: ’’Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion vakauttamistakauksista – Juuri voimaan tulleessa yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/93) tarkoitetun velkasaneerausmenettelyn arvioidaan käytännössä tulevan varsin harvoin kysymykseen pk – yrityksen kohdalla100.’’ ’’Valtioneuvoston istunnossa 22.10.1993 klo 02.50 hyväksytyssä SSP:n pilkkomissopimuksessa todetaan kohdassa 14.1 sekä Valtion Vakuusrahaston tilaisuuteen laatimassa esittelyasiakirjan, päivättynä 21.10.1993, kohdassa 16 todetaan, että ostajilla on oikeus tilanteen per 31.12.1994 mukaisesti siirtää kirjanpitoarvosta omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi – vuoden 1994 aikana järjestämättömiksi tulevat 1 milj. markan ja sen ylittävät yrityssaamiset – sopimuksessa tarkemmin määritellyt ilmeisten riskiasiakkaiden saamiset, joiden siirtokelpoisuuden päättää erityinen tarkastustoimikunta101.’’ Kyseisessä sopimuksessa ei siis rajata asiakas nimikettä SSP:n asiakkuuteen, vaan ostajapankit saivat avoimen valtakirjan siirtää myös omia asiakkaitaan Arsenaliin. Suomen Pankin salaisessa asiakirjassa Pankkikirja, Antti-Pekka Pietilä, s. 237-239 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 58 – kuvio 3.2 94 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 58 – kuvio 3.2 95 Säästöpankki lehti 5 - 2000, s.12 – kuvio luottotappiot vuosina 1990 - 99 96 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 135 – kuvio 5.9 97 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 142 – kuvio 5.10 98 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 140 ja 161 99 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 253 100 Valtiopäivät 1993 HE 31 s. 1 101 Valtioneuvoston pöytäkirja - Salainen 92 93 – 21 – 26. syyskuuta 2008 päivättynä 11.10.1993 todetaan luovutussopimuksesta seuraavaa: ’’Oikeus siirtää tase-eriä omaisuudenhoitoyhtiöön kahden vuoden aikana aiheuttaa epävarmuutta valtion vastuiden ja tappioiden määränä. Valtion on syytä ottaa tämä huomioon pankkitukivaltuuksien mitoituksessa. Ennen lopullista päätöstä olisi lisäksi selvitettävä valtion pääomasijoitusten arvonmenetykseen mahdollisesti liittyvät oikeudelliset ongelmat102.’’ Sirkka Hämäläisen ja Esko Ollilan allekirjoituksilla siis todetaan, että pankit saivat oikeuden itse omista asiakkaistaan , ei vain SSP:n asiakkaista päättää ketkä kaadetaan ja siirretään valtion vastuulle. Asiaan liittynee myös vakavia oikeudellisia ongelmia. SSP:n pilkkomisen yhteydessä Arsenaliin piti siirtyä toistakymmentätuhatta, 14 000103, asiakasta. Tämä todetaan seuraavasti Valtioneuvoston selvityksessä. ’’Epävarmat ja muuten riskipitoiset SSP Oy:n omaisuuserät siirretään Valtion vakuusrahastosta annetussa laissa tarkoitettuun omaisuudenhoitoyhtiöön104.’’ Selonteossa ei mainita mitään muista taselainauseristä, joita tulee 4G, eli ostaja ’pankeilta’. Konsernilla oli vuoden 1997 lopussa noin 8 700 omaa asiakasta ja noin 60 000 taselainausasiakasta105.’’ Kyseisessä luovutussopimuksessa sovitaan lisäksi seuraavaa: ’’12.4 Asiakaskokonaisuuden määritelmä; Asiakaskokonaisuudella tarkoitetaan tässä luovutussopimuksessa harjoittavaa velallista, ja seuraavia velalliseen liittyviä tahoja: yritystoimintaa - velallisen merkittävät omistajat (omistus vähintään 20%) ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaiset yhtiömiehet sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiehet; - velallisen kanssa samaan konserniin kuuluvat määritellään kirjanpitolain mukaisella tavalla; - velallisen sisaryritykset eli valallisen omistajien yli 50 – prosenttisesti omistamat yritykset; - yritykset, joista velallinen joko suoraan tai välillisesti omistaa vähintään 20 % ja kommandiittiyhtiöt, jos velallinen on vastuunalaisena yhtiömiehenä ja avoimet yhtiöt, jos velallinen on yhtiömiehenä; sekä - muut velalliset, joilta olevissa saamisissa on sama vakuus kuin velallisen tai yllä todettujen tahojen saamisissa. Jos sama vakuus on luonnollisen henkilön takaus, myös takaaja kuuluu asiakaskokonaisuuteen. yhteisöt, jolloin konserni Asiakaskokonaisuus määritellään aina ostajakohtaisesti.106.’’ ’’Kohta 12.5 Omaisuudenhoitoyhtiöön / taselainaukseen siirtyvä yrityssaaminen Jos yksi velallisen saaminen on järjestämätön (vrt. kohta 12.4), omaisuudenhoitoyhtiöön / taselainaukseen siirtyvät kaikki velallisen asiakaskokonaisuudelta olevat saamiset107’’. Pankkituki on ollut siis merkittävästi laajempaa mitä annetaan ymmärtää. Oliko toteuttavilla viranomaisilla valtuudet kyseisiin oikeustoimiin? ’’13.2 Omaisuudenhoitoyhtiöön siirrettävät tase-erät 13.2.1 Siirrot per 15.10.1993 Suomen Pankin salainen asiakirja 11.10.1993 Valtion vakuusrahastolle VVM muistio / Vilavaara 18.8.1994 s. 2 104 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 25 105 Valtiopäivät 1998, kirjallinen kysymys 38 106 Luovutussopimus, salainen, kohta 12.4 s. 14 107 Luovutussopimus, salainen, kohta 12.5 s. 14 102 103 – 22 – 26. syyskuuta 2008 SSP:n liiketoiminnan ja osakkeiden kauppa edellyttää, että SSP:n taseesta ja taseen ulkopuolisista eristä siirretään omaisuudenhoitoyhtiöön kirjanpitoarvosta 15.10.1993 tilanteen mukaisena jäljenpänä mainitut omaisuuserät, saamiset ja vastuut. 1. 1 milj. mk:n ja sen ylittävät järjestämättömät yrityssaamiset 2. Seuraavat huonotuottoiset saamiset vaikka ne eivät olisikaan järjestämättömiä… 3. Kiinteistöt ja kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden osakkeet sekä luotot tai muut saamiset, jotka on myönnetty niille tässä ja kohdan 14.2.1 kohdassa 4 tarkoitetuille yhtiöille, joiden osakkeet siirretään omaisuudenhoitoyhtiölle. Vaihtoehtoisesti VVR myöntää mainittujen saamisten maksamisesta takauksen. 4. SSP:n käyttöomaisuuteen… 5. Saatavat … 6. SSP:n tase-erä ’muu omaisuus’. Edellä mainitut erät… Omaisuudenhoitoyhtiö maksaa sen osuuden edellä mainituista eristä, joita ei rahoiteta omaisuudenhoitoyhtiön omalla pääomalla, SSP:lle antamalla SSP:lle niiden kirjanpitoarvoja vastaavan määrän lyhytaikaisia markkinaehtoisia velkakirjoja. velkakirjojen erääntyessä Ostajat rahoittavat suoraan omaisuudenhoitoyhtiötä kohdassa 13.4 esitetyllä tavalla. 13.2.2 Siirrot per 31.12.1994 Ostajalla on oikeus tilanteen per 31.12.1994 mukaisesti siirtää kirjanpitoarvosta omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi seuraavat erät: 1. 1 milj. mk ja sen ylittävät järjestämättömät yrityssaamiset 2. Sellaisilta ilmeisiltä riskiasiakkailta olevat saamiset, jotka täyttävät seuraavat kriteerit: a) vuoden 1994 aikana päättyneen tilikauden tilinpäätöksen perusteella laskettu kokonaispääoman tuotto on negatiivinen ja omavaraisuusaste on alle 5 %; jos yritysasiakkaan vuoden 1994 aikana päättyneen tilikauden tilinpäätöksen perusteella laskettu kokonaispääoman tuotto on negatiivinen tai omavaraisuusaste on alle 5 %, ratkaisee jäljempänä mainittu tarkastustoimikunta sen, onko kyseessä ilmeinen riskiasiakas, jonka saamiset on siirrettävä omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi; tai b) asiakas toimii, asiakkaan päätoimialan mukaan luokiteltuna, jollakin seuraavista toimialoista – kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta ja asiakkaan saamiset ylittävät 5 milj. mk ja on todennäköistä, että saaminen muuttuu 31.3.1995 mennessä järjestämättömäksi tai 31.12.1995 mennessä luottotappioksi tai c) asiakkaalta on vähintään 5 milj. mk:n saaminen, joka erääntyy maksettavaksi viimeistään 31.12.1997 ja jonka viimeinen lyhennyserä on vähintään 80 % saamisen alkuperäisestä määrästä. 108…’’ ’’13.4 Omaisuudenhoitoyhtiön toiminnan rahoitus 108 Luovutussopimus, salainen, s. 15-17 – 23 – 26. syyskuuta 2008 Ostajat vastaavat tasaosuuksin omaisuudenhoitoyhtiön siitä jälleenrahoitustarpeesta, jota ei saada katettua omaisuudenhoitoyhtiön omalla pääomalla. Tätä varten omaisuudenhoitoyhtiö laskee liikkeeseen markkinaehtoisia velkakirjoja, joiden pääoman ja koron maksun Suomen valtio takaa ostajien niin vaatiessa109.’’ ’’15. Viranomaisten myötävaikutus Ostajat ja VVR toteavat, että liiketoiminnan kaupan johdosta viranomaisten kanssa on neuvoteltava mm. siitä, millä tavoin SSP:n liiketoiminnan kaupasta aiheutuva tappio on jaksotettava ostajien kirjanpidossa. ostajat joutuvat myös neuvottelemaan ainakin rahoitustarkastuksen, kilpailuviraston ja kuluttajasuojaviranomaisten ja tietosuojavaltuutetun alaan kuuluvissa asioissa. VVR sitoutuu käytettävissään olevin keinoin myötävaikuttamaan siihen, että kauppahinta luetaan sellaiseksi jaksotettavaksi menoksi, joka poistetaan 10 vuodessa ja että tätä jaksotettavaa menoa ei tarvitse vähentää vakavaraisuuslaskennassa ostajien omasta pääomasta. VVR sitoutuu käytettävissään olevin keinoin myös siihen, että SSP:n liiketoiminnan ja osakkeiden kauppaan tarvittavat muut eri viranomaisten luvat, suostumukset ja myötävaikutukset voidaan saada 110.’’ Tässä taidetaan tarkoittaa tuomioistuimia, syyttäjää, poliisia, ulosottomiehiä, lainsäätäjää eli eduskuntaa ja hallitusta. Valaistusta asiaan on antanut haastattelemamme henkilö, joka kertoi, että presidentin linnaan oli kutsuttu silloisen PTV:n edustajia sekä Korkeimman Oikeuden jäseniä yhteensä 40 henkilöä samaisen vuoden joulukuussa. Saamamme tiedon mukaan myös alemmille oikeusasteille olisi pidetty välittömästi kyseisen ajan jälkeen ’’koulutusta’’ velkaisten mahdollisten juttujen hoitamistavoista. Erään pankin lakiasiainosastolla keskeisenä henkilönä vaikuttanut lakimies toteaa SSP:n pilkkomissopimuksesta seuraavaa: ’’En mä tiedä se on miten niitä sopimuksia tehtiin. Ja sopimuksethan väännettiin tietysti sen mukaan, että jotain on tehtävä, helvetti ja sehän on tehtävä jossa jokainen ajaa firmansa etua. Jos toinen on pöljä niin sillä siisti111.’’ Kyseinen pöljä viittaa valtion edustajiin. Arsenalin ylimpään johtoon kuuluva henkilö kertoo seuraavaa: ’’Siinä oli semmonen mun silmissä käytännön ongelma, että lakia tehtiin ministeriössä kovalla vauhdilla, mutta kauppakirjoja tehtiin taas pankeissa, eikä ne käytännön syistäkään voineet olla toisiinsa yhteydessä. Niin, se kauppakirja ja laki ei osuneet myöskään tasan ihan yhteen… Joo meidän ensimmäinen vuosikertomus joka käsittää vuodet 93 ja 94, niin siellä on muistaakseni kolme erillistä tilinpäätöstä…Joo, se oli joku semmonen tilinpäätöksen tekijöiden niinku erikoistyö, että mä en osaa siinä niiku paljon sanoa. Sen mä oon huomannu, ettei ole taloustoimittajat kukaan oikein analysoineet sitä miten nämä taseet meni edestakasin että…Eli niiden hoitaminen oli aloitettava heti. Ja siinä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tehdä luottopäätöksiä. En tiedä mistä tempaisivat luottopäätösvaltuudet, tänä päivänä en tiedä112.’’ 5.2 Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto; PL 6§, EIS 14 artikla, seitsemäs lisäpöytäkirja 5 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1 artikla, 2 artikla, 7 artikla, KP-sopimus 2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 14 artikla, 20 artikla, 23 artikla, 24 artikla, 25 artikla, 26 artikla, TSS-sopimus 2 artikla ’’Kasinotalous käynnistyi vuoden 1986 syksyllä SYP:in osakkeilla käytävällä keinottelulla. Kasinotalous loppui ’pitkien puukkojen yöhön’ vuonna 1990, jolloin pörssinoteerattujen pankkien osakkeita siirrettiin kuorma-autoilla ohi virallisen markkinapaikan. Oli eletty eräs länsimaisen taloushistorian suurimpia omaisuuden ja taloudellisen vallan uusjakoja. Demokraattinen valtio oli ’housut kintussa’ ihmettelemässä vuosikymmenien kuluessa kerätyn Luovutussopimus, salainen, s. 18 Luovutussopimus, salainen, s. 24 111 Haastattelu 1999, lähdesuojaa pyydetty 112 Haastattelu 1999, lähdesuojaa pyydetty 109 110 – 24 – 26. syyskuuta 2008 varallisuuden ’isojakoa’. Kaikille meille, jotka läheltä seurasimme ’suurta näytelmää’, ovat avoimena kysymykset: Miksi demokraattinen valtio ei puolustautunut vaan suostui maksamaan kuuliaisesti pankkituen sekä salli pienten ja keskisuurten yritysten joukkoteurastuksen ja tätä seuranneen massatyöttömyyden? Kuka tai keitä ovat ilmeisesti ihmisen hahmoa käyttävät markkinavoimat ja millä keinoilla hän tai he ’painostivat’ hallituksen pankkitukeen ilman ehtoja?113’’ Suuren maatilan omistava henkilö kertoo keskisuuren kaupungin paikallisen pankin toiminnasta seuraavan tapahtuman. Henkilö oli pankille velkaa maatilatoiminnan rahoittamisen takia. Johtajat totesivat, etteivät he uudista tiettyä luottoa, muuten kuin siten, että henkilö maksaa uuden vekselin korot, 18%, suoraan pankinjohtajille käteen aina vekselin uudistamisen yhteydessä. Näin toimittiin. Verottaja kuitenkin alkoi kysellä mihin nostot (30.000 markkaa) on käytetty. Velallinen kertoi sen käytetyn pankinjohtajille käteismaksuun velanhoitokuluina. Samalla hän otti yhteyttä pankkiin, jossa asiasta hermostuttiin valtavasti. Hän otti yhteyttä myös emopankin johtoon. Emopankin johto teki asiassa rikosilmoituksen. Ilmoituksen jälkeen eräs paikallinen liikemies otti kertojaan yhteyttä ja kertoi paikallispankin haluavan maksaa verottomana miljoonasumman lahjuksena, mikäli kyseinen tutkintapyyntö vedetään pois. Kyse kun oli satojen miljoonien liiketoimista miljoonan lahjuksella ei ollut merkitystä. Kertoja ei ottanut lahjusta vastaan. Tutkiva paikallinen poliisi on todennut, että näyttää menevän niin korkeisiin piireihin, että ei tästä tule mitään! Syyttäjä ei myöskään edennyt asiassa. Paikallinen poliisipäällikkö ’’saattoi’’ myöhemmin tutkinnan päätökseen. Hän myös jäi pian tapahtuman jälkeen eläkkeelle ja osti kalliin talon aivan keskustassa sekä kalliin auton. Pankin toimitusjohtaja on paikkakunnan menestyvimpiä liikemiehiä nykyisin. Miksi kyseistä tutkintaa ei koskaan suoritettu? Miten poliisipäällikkö rahoitti talo- ja autokaupat? Miten kyseinen pankinjohtaja on rahoittanut nykyiset liiketoimien hankinnat? Miksi verottaja ei ole asiaan kiinnittänyt huomiota jatkossa? Velkasaneerauksen läpivienyt velallinen on lähtenyt lapselleen hakemaan asuntolainaa. Hänen tarkoituksenaan olisi toimia toisena takaajana lapsensa vanhempana tämän ensiasunnon ostamiseen. Lainan kyselytilanteessa pankki toimitti kummallekin takaajalle asiakirjan otsakkeella takaajaseloste. Kyseisessä asiakirjassa on kaksi varsin epäilyttävää kohtaa. Ensimmäinen kohdista toteaa seuraavaa; ’’Onko takaajalla ollut muita kuin vähäisiä maksuviivästyksiä’’. henkilö siis pakotettuna joutuu tässä myöntämään, että hänellä on ollut maksuviiveitä vaikka näin ei laita olisi. Tämä johtuu siitä syystä, että vastauksia voi antaa vain ’’kyllä’’ tai ’’ei’’ kohtiin. Toisena kysymyksenä asiakirja kysyy seuraavaa; ’’Onko takaajalla ollut tuomioistuimen myöntämä velkajärjestely tai yrityssaneeraus’’. Henkilöiltä saamiemme tietojen perusteella on varsin selvää, että mikäli näihin kohtiin vastaa kyllä tai jättää kokonaan vastaamatta niin laina jää saamatta. Pankit perustelevat tätä sillä, että heillä on oikeus tarkistaa luotettavuus takaajien osalta sekä valita asiakkaansa. Velkasaneerauslain tarkoitus on ollut sen säätämisen aikana, että henkilö voisi aloittaa uuden elämän epäonnistumisensa jälkeen oltuaan velkajärjestelyssä. Tosiasiallisesti kuitenkin häneen on lyöty ikuinen leima siitä, että hän on ollut velkasaneerauksessa ja näin ollen hänet on siirretty lopuksi elämää epäluotettavien ihmisten kastiin. Koska kyseinen kysymys johtaa tosiasiallisesti kyseisten ihmisten syrjintään, on mielestäni varsin perusteltua kysyä, onko kyseinen käytäntö ihmisoikeussopimuksia ja perustuslakia rikkova ja näin ollen laiton. Samalla tulee huomioida se, että mikäli perusteluna olisi luotettavuusnäkökanta niin vastaavassa tilanteessa oleva henkilö, joka on esimerkiksi pankinjohtajana syyllistynyt petokseen ja tuomittu rikoksesta vankeuteen saa lainan, koska rikosrekisteriä ei saa tiedustella kyseisessä toimessa. ’’Valtio ei hae Sundqvist – sopimuksen purkua, julistamista pätemättömäksi tai kohtuullistamista oikeusteitse. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta otti perjantaina kannan, että pätemättömyyskanteelle ei ole riittäviä perusteita. lautakunnan mukaan kanteen menestyminen olisi hyvin epävarmaa, koska Arsenal-Silta tiesi jo sopimusta solmiessaan Sundqvistin tilikikkailusta. Lautakunnan mukaan sopimuksen julistaminen pätemättömäksi tuskin onnistuisi, vaikka rahojen piilottelu luotollisilla shekkitileillä on jälkeenpäin katsottu tuomioistuimessa rikokseksi. Kohtuullistamisellakaan ei lautakunnan mielestä näytä olevan 113 Kannattaako Suomessa yrittää, Professori Arto Lahti, s. 35 – 25 – 26. syyskuuta 2008 edellytyksiä. Lain kohtuullistamissäännös on laadittu erityisesti heikompaa osapuolta ajatellen, ja Arsenal-Silta on ollut tässä tapauksessa selvästi vahvempi osapuoli’’114. Merkillistä tässä asiassa on se, että julkinen valta tiesi sopimusta tehdessään entisen SDP:n puoluejohtajan ja STS – pankin pääjohtajan Sundqvistin syyllistyneen rikokseen, mutta siitä huolimatta suositti sopimuksen allekirjoittamista. Miksi näin ei menetellä muitten kansalaisten kohdalla? Toinen merkittävä seikka asiassa on uuteen ulosottolakiin mukaan otetut säädökset pohjautuen juuri kyseiseen tapaukseen. Uusi ulosottolaki nimittäin tulee mahdollistamaan suoran yksilön kiduttamisen. Kolmantena merkillisyytenä perusteluissa on viittaus heikompaan osapuoleen. Miksi tätä säädöstä ei ole huomioitu muissa tapauksissa Suomessa velkauhrien asioissa? ’’Devalvoitumisen ansiosta vararikon partaalla huojunut vientiteollisuus pysyi pystyssä, eivätkä kotitaloudet ja yritykset joutuneet kokemaan sitä vieläkin suurempaa deflaatiota, jota kiinteistä kursseista kiinnipitäminen olisi väistämättä merkinnyt. Valuuttavarantoa pienensi vaihtotaseen alijäämän ohella se. että yritykset alkoivat hädissään lyhentää markka-arvoltaan kasvavia ulkomaisia velkojaan. Lopulta yksityisen sektorin ulkomaisten velkojen nopea lyhentäminen vuosina 1992-93 rahoitettiin nimenomaan valtion ulkomaisen velan kasvulla. Ilman valtion massiivista pääomatuontia valuuttavaranto ei olisi riittänyt ulkomaisten velkojen maksuksi. Yritykset halusivat päästä valuuttakurssiriskistään eroon ja maksoivat omia ulkomaisia lainojaan pois nopeaan tahtiin. Kun vaihtotasekin oli vielä 1994 kesään saakka alijäämäinen joutui valtio tietoisesti ’sosialisoimaan’ ulkomaisen velan. Suomessa osa valtion velasta on perinteisesti ollut ulkomaista valuuttavelkaa. Ensimmäisinä lamavuosina alijäämät rahoitettiin lähes puoliksi ulkomaisella velalla. Ulkomaisen velan huomattava osuus aiheutti ylimääräisen valtion velan kasvun, kun markka devalvoitui vuosien 1991-93 aikana voimakkaasti. Lisäksi eläkerahastot sijoittivat laman aikana runsaasti valtion velkapapereihin, joka muutti osan valtion velasta julkisen sektorin sisäiseksi velaksi ja siten vähensi julkisen sektorin kokonaisvelkaa. Siten oli mahdollista, että Suomen julkinen velka alitti Maastrichtin sopimuksessa asetetun julkisen velan EMU – kriteerin, joka oli 60% kansantuotteesta. Samanaikaisesti valtion velka oli 70% kansantuotteesta115.’’ 5.3 Oikeusturva PL 21§, EIS 6 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 10 artikla, 11 artikla, KP-sopimus 14 artikla Mauno Koivisto lausunnossaan budjettipäällikkö Raimo Sailakselle :”Sellaista kriisilainsäädäntöä ei ilmeisestikään ole, jonka nojalla voitaisiin tilanne hallita laillisesti” 116. Valtion omistaman yhtiön Sonera Oy:n entisen toimitusjohtajan väitetään toimineen petollisesti bisnes.fi - lehdessä monessakin suhteessa. Kyseisen yhtiön omistaman tytäryhtiön SmartTrustin entinen toimitusjohtaja Harri Vatanen on haastettu oikeuteen Soneran taholta. Kyseisen oikeustoimen motiivit tulevat esiin seuraavassa: ’’Nimettömänä pysyttelevä, Soneran johtoa lähellä oleva taho kertoo bisnes.fi – lehdelle tietävänsä, että Soneran tarkoituksena on ollut aiheuttaa oikeusprosesseilla Vataselle mahdollisimman paljon taloudellista vahinkoa. Tavoitteena on lähteen mukaan ollut pakottaa Vatanen luopumaan 117 oikeuksistaan’’ . Kyseisessä lauseessa kiteytyy koko pankkikriisin oikeusprosesseihin kohdistuva arvostelu. Velallisilta ensin keinoja kaihtamatta kaikki omaisuus pois käytöstä, jolloin he eivät voi saada kalliita juristeja itselleen omia etujaan ajamaan. Kyseinen artikkeli tuo esiin myös sen, että kyseinen toiminta on sekä perustuslain että ihmisoikeussopimusten vastainen. Voiko valtio omistajana antaa omistavansa yhtiön toimia kyseisellä tavoin? ’’Vatasen mukaan Soneran johtajien keskuudessa vaikutti viime vuonna sisäinen ryhmittymä, 118 joka pyrki siirtämään hänen keksintönsä yhtiön ulkopuolelle omaan haltuunsa’’ . Hämeen Sanomat Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 123, 130, 149, 152 ja 154 116 Koivisto, Mauno () Kaksi kautta I, 1994 s 383 Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995/Witness to History, 1997 117 bisnes.fi, marraskuu 2001 s. 36 118 bisnes.fi marraskuu 2001 s. 38 114 115 – 26 – 26. syyskuuta 2008 Mielenkiintoista on huomata, että kyseinen tieto ei ole aiheuttanut mitään tutkintapyyntöjä valtion ministeriön toimesta. Onkohan siis niin, että taloudellista hyötyä on saanut Soneran ympäristössä niin vaikutusvaltaiset tahot, ettei kyseinen tutkinta tule kyseeseen. Yrittäjä joutui 1990 luvun alussa vaikeuksiin kysynnän tyrehdyttyä lähes täydellisesti omalla alallaan. Yritystä rahoittanut pankki alkoi varsin suoraviivaisesti kaataa hänen yritystään. Pankkia ei kiinnostanut mitkään vaihtoehdot ei edes yrityssaneerausohjelma. Tärkeämpi oli saada yritys nurin. Yrittäjä joutui yrityksensä velkojen takaajana vastuuseen veloista. Hän hakeutui velkasaneeraukseen, jota pankit vastustivat jyrkästi. Velkasaneeraus myönnettiin kuitenkin tuomioistuimen päätöksellä. Hän perusti uuden samalla alalla toimivan yhtiön, joka toimi kannattavasti jo noin vuoden kuluttua konkurssista. Velkasaneeraus eteni ensimmäiset neljä vuotta ilman suurempia ongelmia. Velkojat saivat tarvittavat selvitykset ajallaan tuloista sekä yhtiön toiminnasta. Neljän vuoden ja muutaman viikon kuluttua saneerausohjelman alkamisesta alkoi tapahtua. Velkojan toimeksiantosuhteessa oleva perintäyhtiö lähestyi velallista haasteella, jonka mukaan velkoja ei ollut noudattanut ohjelmaa sekä oli pimittänyt tulojaan. Velallinen otti kyseisen yhtiön juristiin yhteyttä. Juristi vastasi kyselyyn, että mikäli allekirjoitat velkojapankin kanssa uuden velkakirjan, jonka summa täsmää alunperäisen velan määrän kanssa niin he vetävät pois haasteen. Tässä vaiheessa on pakko kysyä mahtoiko kyseinen toimi täyttää kiristämisen tunnusmerkistöt? Kysymys on sikäli tärkeä koska, kyseinen perintäyhtiö näyttää lähestyvän lähes kaikkia velkasaneerausohjelmassa olevia yksilöitä vastaavalla tavalla. Oikeudenkäynti alkoi. Velallinen voitti käräjäoikeuden päätöksellä täydellisesti jutun. Näin tapahtui myös hovioikeudessa. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Velallinen voitti siis täysin perättömän jutun. Velallinen kuitenkin kärsi mainitun jutun takia niin pahoista henkisistä stressitiloista, että sairastui hengenvaarallisesti. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, että käyttikö kyseinen pankki oikeudenkäyntiä pakotus- tai kiristyskeinona tieten, että tulevat häviämään jutun? Syyllistyikö pankki samalla tekoon, jonka tunnusmerkistöt kuvataan kohdan 5.7 ihmisoikeussopimuksissa? Huomion arvoista on myös oheisessa tapauksessa se, että KKO on ennakkopäätöksenä antanut tuomion, minkä mukaisesti lapsille velkasaneerausohjelmassa hyväksyttävä käyttövara on tietyllä tasolla. Mikäli tämä yrittäjä / velallinen olisi saanut omassa ohjelmassaan kyseisen maksutason olisi se merkinnyt viiden vuoden ohjelmassa runsaan 15.000 € suuruista rahamäärän lisäystä omaan ohjelmaansa. Miten siis on mahdollista, että laki ei ole sama kaikille? Yrittäjä on kaadettu pankin toimesta varsin kyseenalaisten laillisten asioitten vallitessa. Pankin juristi oli nimittäin saanut yrittäjältä valtakirjan toteuttaa tiettyjä oikeustoimia, mutta hän hakikin yhtiön konkurssiin. Kyseisestä asiasta yrittäjä teki poliisille tutkintapyynnön. Oikeudenkäynnin alettua indikoitiin jo heti aluksi vastaajan taholta ’’henkinen’’ näkemys siitä, että tuomari olisi merkittävästi pankin puolta asiassa. Tuomari päätti antaa yksipuolisen tuomion pankin juristin väitteestä yksittäisessä asiassa koskien pankin ja yrittäjän välisiä erimielisyyksiä. Yksipuolinen tuomio on yllättävä, koska yrittäjä pudotettiin vastaajan asemasta yllättäen pois, vaikka hän puolisonsa kanssa laillisesti on samassa asemassa. Samaten yrittäjältä evättiin oikeus edustaa puolisoaan ja lapsiaan istunnossa. Puolisolle määrättiin maksettavaksi täysin perusteettomasti oikeudenkäyntikulut. Lisäksi tuomari erehdytti vastaajiksi haastettuja lapsia luulemaan, että heidän isänsä olisi aiempien käsittelyjen mukaan asianosainen. Lisäksi tuomiossa ei ole perusteluja liioin muitakaan tietoja yrittäjän pudottamisesta pois vastaajan asemasta. Voidaan vain kysyä toimiko tuomioistuimen puheenjohtaja Suomen lakien sekä ihmisoikeussopimusten mukaisesti? Tarina jatkuu sikäli mielenkiintoisesti, että kyseisen yksipuolisen tuomion pohjalta pankki on mitä ilmeisimmin ’’kannustanut’’ ulosottomiehen toimimaan vielä samana päivänä yrittäjän tyttäriä ja puolisoa kohtaan. Hän alkoi ulosmittaamaan heidän omaisuuttaan ja tulojaan täysin keksityn noin 1.700.000 markan velan pohjalta. Annetussa tuomiossa kuitenkin lukee, että tyttäret sekä puoliso velvoitetaan suorittamaan vastaajaksi väitetyn ja prosessipudotetun yrittäjän veloista pantin arvosta seuraavat kantajan saatavat. Ulosottomies kuitenkin katsoi oikeudekseen tyhjentää puolison pankkitilit (vrt. kohta 5.1) sekä aloittaa tyttärien ja puolison ahdistelu. Ulosottomies on myöntänyt hänelle puhelimitse soittaneelle henkilölle ulosmittauksen olevat vailla laillista pohjaa. Tässä vaiheessa dokumentoitua tapausta tulee esittää muutama kysymys seuraavasti: Toimiko tuomioistuimen puheenjohtaja yhteistyössä pankin kanssa ja – 27 – 26. syyskuuta 2008 kävivätkö nämä osapuolet neuvotteluja pankille vaikeaksi käyvän tapauksen voittamisesta? Millä toimilla pankki on saanut ulosottomiehen tekemään lainvastaisia oikeustoimia? Oliko pankin tarkoituskin koko prosessissa päästä vain puolisoon ja lapsiin käsiksi, voidakseen aloittaa kiristämisen? Kyseinen asia jatkuu siten, että pankki aloitti ’’sopimusneuvottelut’’ vastaajan kanssa. Kirjallinen sovintoesitys toimitettiin vastaajalle samalla kun ulosottomies jatkaa ’’moukarointiaan’’ kohti muita perheenjäseniä. Sopimusehdotuksessa on muutamia mielenkiintoisia kohtia seuraavasti: ’’Pankilla on oikeus rauettaa tämä sopimus tai vaihtoehtoisesti saada yrittäjältä tämän sopimuksen perusteella sopimussakkona 200.000 markkaa, mikäli yrittäjän tekemä tutkintapyyntö aiheuttaa toimenpiteitä tai mikäli tutkintaa ei lopeteta neljässä kuukaudessa’’. Nyt on aiheellista kysyä: Syyllistyykö pankki kiristämiseen? Miten on mahdollista ja perusteltua pankilta vaatia sopimussakkoa yrittäjältä, mikäli heidän juristinsa on syyllistynyt rikokseen tai törkeään rikokseen tai poliisin jutturuuhkan vuoksi asian tutkinta kestää yli mainitun ajan? Pankilla on toimilupansa mukaan velvollisuus noudattaa Suomen lakia, miten on mahdollista, että pankki voi jatkaa pankkitoimintaa kun suojelee samalla rikollisuutta? Kyseinen yrittäjä on prosessin aikana sairastunut vakavasti (sairautta ei voida parantaa), kärsinyt vakavista masennustiloista yms. seurauksista. Sopimuksen allekirjoittaessaan yrittäjä joutuisi myös hyväksymään sen, että kyseinen lainvastainen yksipuolinen tuomio jäisi lainvoimiseksi. Oliko siis pankilla vain ja ainoastaan tarve päästä lapsiin ja puolisoon ’’kiinni’’ voidakseen aloittaa yrittäjän kiristämisen ja onko pankin henkilöt yhdessä tuomioistuimentuomarin ja ulosottomiehen kanssa syyllistyneet tekoon, jonka tunnusmerkistöt voidaan johtaa tämän liitteen kohdan 5.7 pohjalta. Yrittäjä joutunee kiristyksen uhrina allekirjoittamaan kyseisen sopimusehdotuksen. Hän on myös tarkastanut poliisilta voiko tutkintapyynnön vetää takaisin. Yllätyksekseen hän huomasi, ettei poliisi ollut kirjannut kyseistä tutkintapyyntöä itselleen vaikka se oli jätetty poliisille kirjallisena ja poliisi kertoi samasta pankin lakimiehestä tehdyn muitakin tutkintapyyntöjä. Rikosilmoitus löytyi kuitenkin poliisista siten, että yrittäjän lakimies soitti pankkiin, josta hänelle kerrottiin tarkkaan poliisimiehen nimi, jolla kyseiset asiakirjat ovat hallussaan!!! Toinen merkittävä huomio tapauksessa on se, että Rahoitustarkastuksen päälakimiehelle on kerrottu asiakirjoin kyseinen tapaus. Hän ei aio puuttua asiaan pankkeja valvovana viranomaisena. Tiedusteltuamme asiaa häneltä – mikäli ette puutu asiaan niin mitkä teidän tehtävänne sitten ovat – hän vastasi meille, sitä hekin ovat kyselleet viimeaikoina sisäisissä keskusteluissaan. Luonnollisen ja oikeushenkilön kohdalla keskeisin oikeusturva koostu kyvyllä hakea ja saada oikeutta. Olemme Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksen kokoaman projektin toimesta tutkineet useita satoja tapauksia, joita henkilöille on tapahtunut kyseisen nk. pankkikriisin aikana. Kyseessä on yksityishenkilöitä, jotka ovat joutuneet kahden asunnon loukkuun, olleet takaajina tai yrittäjinä Suomessa. Ensimmäinen huomiomme on kohdistunut siihen, että kullakin pankkiryhmällä näyttäisi olevan ’’omat tapansa’’ kaataa velallinen. Yhteinen tekijä kaikilla näillä on kuitenkin se, että velalliselta on saatava heti aluksi joko ulosmitattua tai muuten ’’sidottava’’ kaikki omaisuus. Tästä automaattisesti seuraa se tosiasia, että yksilön on äärimmäisen vaikea saada itselleen juridista puolustusta. Kyseisestä asiasta on tehty tutkimuksia Suomessa. Ongelma on myös noteerattu valtion johdossa, mutta julkinen valta ei ole kyseiseen asiaan puuttunut. ’’Puolet suomalaisista on sitä mieltä, että yhdenvertaisuus oikeuskäytännössä toteutuu huonosti tai ei lainkaan. Luku on korkea, koska juuri yhdenvertaisuuden periaatetta pidetään yhtenä tuomioistuinten toiminnan tärkeimpänä tavoitteena. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen oikeusministeriölle tekemä tutkimus on selvittänyt kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin119’’. Oikeusministeri Jussi Järventaus lausuu asiasta omassa kirjeessään eräälle oikeusmurhan uhrille mm. seuraavaa: ’’Sen sijaan ministeriössä on tarkkaan seurattu julkista keskustelua siitä, kuinka kansalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan vaikuttaa ainakin joltakin osin heikentyneen viime vuosien aikana120’’. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut vaikka elämme jo vuotta 2001 ja sen loppuosaa. Varsin perusteltua on epäillä julkisen vallan tarkoitusperiä ja kysyä: Miksi velallisten asemaa vain kurjistetaan eikä heidän oikeusturvaa paranneta mitenkään? (vrt. myös kohta5.8) 119 120 Helsingin Sanomat 19.06.1999 Oikeusministerin kirje eräälle uhrille 14.9.1998 – 28 – 26. syyskuuta 2008 Minä olen pyytänyt itselleni Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artiklan pohjalta Eduskunnan Oikeusasiamieheltä toimenpiteitä. Koska asiaan ei ole ryhdytty, niin kysyin toimenpiteitä asiaani käsittelevältä vanhemmalta avustavalta oikeusasiamiehensihteeriltä. Hän ivallisesti torjui koko asian. Tässä tapauksessa on kyseessä 1977 syntynyt pienellä paikkakunnalla syntynyt mieshenkilö. Hän opiskelee parhaillaan yliopistossa opintolainansa turvin. Kyseinen poika otti äitinsä välityksellä meihin yhteyttä, koska epäili pankin syyllistyneen laittomuuksiin poikaansa kohtaan. Pankki nimittäin alkoi periä häneltä takaajana isänsä velkaa noin 180.000 markkaa. Pojan kieltäytyessä ja kysellessä lainan perään pankki ystävällisesti lähestyi poikaa kirjallisesti ja totesi heidän irtisanovan hänen opintolainansa mikäli tämä ei maksa kyseistä luottoa. Pankki vakuutti olevansa oikealla asialla ja kieltäytyi ensiksi antamasta asiakirjoja, jotka koskevat kyseistä asiaa, nähtäväksi. Paperit osoittivat kuitenkin seuraavaa: Pankki oli luotottanut isää, joka oli yleisesti paikkakunnalla tiedetty alkoholisti. Isän ongelmien takia hänen liiketoimensa, joihin luotto oli myönnetty, alkoi mennä huonosti. Liiketoiminnat haettiin konkurssiin. Konkurssimenettelyn aikana pankki uusi kaikki yrityksen lainat yhdeksi lainaksi ja vaati kyseisen pojan allekirjoittamaan ’’muodollisuutena’’ takauksen kyseiseen yhdistettyyn uuteen luottoon. Poika oli allekirjoittaessaan 17 vuoden ikäinen eli alaikäinen. Pankki myös tiesi myöntäessään luottoa kesken konkurssimenettelyä, että luottoa ei tulla koskaan maksamaan takasin ja, että kyseinen nuorukainen on vielä lapsi ja mahdollisesti opiskelija eli maksukyvytön, ja että konkurssimenettely on meneillään. Mielenkiintoinen yksityiskohta asiassa on se, että tuomioistuin on vahvistanut alaikäisenä allekirjoitetun takauksen lainvoimaiseksi. Monet yrittäjät ovat yrittäneet taistella turhaan Arsenalia vastaan omassa asiassaan. RATA:n näkemyksen mukaan Arsenal ei ole pankki, mutta KHO antamassaan päätöksessä 22.3.2001 / 525 viitataan kuitenkin tosiasialliseen luotonantajan asemaan sekä valtiopäivien 1998 kirjalliseen kysymykseen 38 vastauksessa kerrotaan Arsenalin tehneen 70 000 luottopäätöstä. Monet uhrit ovat kertoneet, että heillä olisi ollut mahdollisuus myydä omaisuutta hyvään hintaa talousvaikeuksiensa ilmentyessä. Panttina olleen omaisuuden myyntiin ei kuitenkaan ole suostuttu pankin taholta. Pankin realisoitua pantit velallinen kärsi selvän vahingon alhaisen realisointihinnan takia. 5.4 Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon EIS 13 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 8 artikla, KP-sopimus 2 artikla, Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artikla ’’Oikeuspoliittinen 19.00 alkaen keskustelutilaisuus Linnassa 6. toukokuuta 1992, klo 1.Tasavallan presidentti on päättänyt järjestää oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitostenedustajien kanssa. Teemoina ovat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnanarviointi ja arvostelu. Keskustelu rakentuu ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon ja toisen teeman osalta yhteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 - 3 valmisteltuun kommentti puheenvuoroon (noin10min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käyttää valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa. 2.Tuomioistuintenyhteiskunnallinenvallankäyttöjariippumattomuus. Alustus: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallintooikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola. Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin – 29 – Scheinin,SA. 3. Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu Alustus: professori Aulis Aarnio, TY Kommentit: apulaisprofessori Jukka Kekkonen, HY; erikoistutkija Jyrki Tala, OPTL 4 Tilaisuuteen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi Tasavallan Presidentti, Rouva Koivisto, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, adjutantti, erityisavustaja Martti Manninen sekä seuraavat henkilöt: johtaja Jorma Aranko, pankkitarkastusvirasto pres. Olavi Heinonen, KKO hall.neuvos Pekka Hallberg, KHO hall.neuvos Suviranta KHO, ei voinut osallistua ulkomaanmatkan takia prof. Allan Rosas, ÅA prof. Heikki Ylikangas, HY OTT Martin Scheinin, SA prof. Aulis Aarnio, TY ap.prof. Jukka Kekkonen, HY er.tutkija Jyrki Tala, OPTL prof. Leena Kartio, TY prof. Olli Mäenpää HY dos. Juha Pöyhönen, HY prof. Kirsti Rissanen, HY prof. Kaarlo Tuori, SA OTL Veli-Pekka Viljanen, OM kihl.tuomari Markku Arponen, Rovaniemen tuomiokunta ylituomari Olli Karikoski, Oulun LO pormestari Juha Kettunen, Kuopion RO pres. Esko Kilpeläinen, Itä-Suomen HO oik.neuvos Per Lindholm, KKO pres. Erkki Rintala, Vaasan HO ap.prof. Antti Kivivuori, HY 26. syyskuuta 2008 – 30 – 26. syyskuuta 2008 prof. Jaakko Uotila, TY oik.neuvos Erkki-Juhani Taipale, KKO asianajaja (1.5.1992 alkaen oik.neuvos KKO) Mikko Tulokas 5. Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen toimii tilaisuuden puheenjohtajana. 6. Tasavallan presidentti haluaa keskustella seminaarista Heinosen kanssa jonkin aikaa ennen seminaaria ja ottaa Heinosen vastaan Linnassa myöhemmin sovittavana aikana.121’’ Keskustelusta ja sen sisällöstä antoi osallistuja kommenttinsa seuraavasti: ’’Professori Heikki Ylikangas, 10.6.2002: Muistelen, että tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästikin näreissään. Minulta ei ollut pyydetty valmistettua puheenvuoroa. Käytin kuitenkin keskustelussa puheenvuoron, jossa käsittelin tuomioistuinten merkitystä valtiota muodostavina instituutioina historiassa ja EU:n toiminnassa. Ennakkotapauksin ohjataan kehitystä haluttuun suuntaan ja luodaan oikeudellista massaa, josta kodifikaatioin tiivistetään yleiset ja perustuslait. Minä olin ymmärtääkseni tullut kutsutuksi merkittäviksi arvioitujen juristien mukana laskien minut kuuluvaksi samaan joukkoon, vaikka itse asiassa olen historioitsija. Silloin olin oikeushistorian professori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Aika huomattava osa läsnä olleista myötäili Koivistoa. Näin tämä oli nähtävästi etukäteen olettanut ja oli siinä oikeassa. Itse tuin Heinosta. Tilaisuudessa ei päädytty mihinkään erityiseen tulokseen, koska päätös, johon haluttiin vaikuttaa, oli jo tehty. Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmänkin pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen. Olen ottanut vapauden lähettää tekstin Jukka Kekkoselle, joka oli alustaja ja nuorempana miehenä muistaa asiat paremmin. 121 Erityisavustaja Martti Mannisen kutsukirje Presidentti Koiviston puolesta, 14.4.1992 – 31 – 26. syyskuuta 2008 Heikki Ylikangas professori 10.6.2002122’’ Olemme pyytäneet Presidentin linnasta 25.6.2002 päivätyllä kirjeellä nähtäväksemme Presidentti Koiviston aineiston koskien 6.5.1992 koskevaa tilaisuutta. Presidentti Halonen salasi päätöksellään 3/30.07.2002 kyseisen materiaalin seuraavalla perustelulla. Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta. Naantalissa 30 päivänä heinäkuuta 2002 Tarja Halonen Tasavallan Presidentti. Laillisesti katsottuna kyseiseen asiaan liittyy ainakin kaksi merkittävää asiaa. 1) Mikäli virkamies Koiviston aineistossa on sellaisia tietoja, jotka tukevat virkamies Koiviston sekaantuneen rikokseen on kyseisen materiaalin salaaminen myös rikos. 2) Kyseisen asian esittelijänä toimi sama henkilö, joka on allekirjoittanut myös 1992 koskevat asiakirjat. Virkamies Martti Manninen oli myös läsnä vuonna 1992 järjestetyssä tilaisuudessa. Näin ollen on pakko kysyä olisiko virkamies Mannisen pitänyt jäävätä itsensä kyseisessä asiassa, koska hän on saattanut syyllistyä myös rikokseen. ’’Koska KKO:n päätös oli jo siis tehty 3.4.1992 eli ennen 6.5.1992 keskustelutilaisuutta, onkin kysyttävä, oliko tilaisuuden luonne painottunut "tuomioistuinten toiminnan arvosteluksi" ? Voisiko siitä käyttää myös nimitystä "nöyryytys- ja kyykytys" –kokous, jossa Korkein oikeus presidenttinsä johdolla joutui suomalaisen lakimieskunnan kerman edessä tasavallan ylimmän viranhaltijan läksyttämäksi ? Toinen, ja vieläpä KKO:n kotisivuilta löytyvä todistusaineisto puhuu saman johtopäätöksen puolesta: ennen päivämäärää 6.5.1992 KKO:n antamat ratkaisut pankin ja asiakkaan välisissä riitakysymyksissä olivat pääsääntöisesti myönteisiä pankin asiakkaan kannalta – heikomman sopijaosapuolen turvasta huolehdittiin, kuten tuomarin ohje, oikeustoimilaki ja sopimusoikeus edellyttävät. Tällaisia päätöksiä ovat mm. KKO:1992:50, KKO:1991:151, KKO:1990:73 ja KKO:1991:75. Viimeksi mainituissa kahdessa päätöksessä KKO jopa linjasi yleisvakuutta siten, että yleisvakuuden sitovuus ei enää ollutkaan rikkomaton. Päätösten seurauksena eduskunta joutuikin säätämään yleisvakuuden sitovuutta rajoittavan lainkohdan ( KK 10:15-16 ). Päivämäärä 6.5.1992 muodostaa vedenjakajan: sen jälkeiseltä ajalta KKO:n sivuilta löytyneistä kuudesta ( 6 ) päätöksestä pankki selviytyi voittajaksi puhtaasti luvuin 5 : 1 ! Päätökset olivat KKO:1994:55. KKO: 1995:56, KKO:1995:157, KKO:1997:104, KKO:1999:9 ja KKO:1999:14. Alastomimmin KKO:n toimintalinjauksen muutos tulee esille päätöksessä KKO:1997:104, jossa KKO:n päätöksen lyhennelmän mukaan "Pankin katsottiin lainan ehtojen mukaisesti olleen oikeutettu korottamaan lainan korkoa muulloinkin kuin peruskoron muuttuessa" . KKO:n päätöksen perusteluissa ei viitattu päätökseen KKO:1992:50, joka päätös siis oli täsmälleen päinvastainen. Ironista kyllä: käräjäoikeus perusti oman pankille kielteisen ratkaisunsa juuri mainitulle KKO:n päätökselle, mutta KKO itse sivuutti oman aiemman päätöksensä ilman perusteluja ! Kolmanneksi, suomalaisen tuomarikunnan parhaimmisto on itsekin karvaasti kokenut, mitä maamme oikeuslaitoksessa on tapahtunut viime vuosina, ja on suivaantunut nykyiseen menoon. Helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson protestoi kirjoituksessaan "Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen" Lakimiesuutisissa ( maaliskuu 2/2002 ) sitä vastaan, että maan tuomioistuinlaitos on liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan ( sic ! ) tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa. Hän kirjoittaa: " Poliittisen eliitin mahdollisuudet Suomessa itse määritellä valtansa rajat ovat lisääntyneet. Samalla ovat valta ja sen valvonta maassa keskittyneet … samoihin käsiin. Suomessa kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa." Samanaikaisesti muukin tuomarikunta viestittää joutuneensa tekemään vääriä päätöksiä "ylemmän tahon" määräyksestä. Syyttäjäviranomainen puolustelee 122 Prof, Heikki Ylikankaan kirjallinen vastaus tilaisuuden sisällöstä – 32 – 26. syyskuuta 2008 syyttämättäjättämispäätöksiään selittämällä, että "kunhan poliittiset päättäjät ensin tekevät omat ratkaisunsa, kyllä me sitten hoidamme oman osuutemme." Varsinkin pankkikriisiin liittyvät, velallisiin kohdistetut oikeudenkäynnit ovat olleet räikeimmin tämän ulkopuolisen ohjauksen määräysvallassa. Oikeudenkäymiskaaren muutos 1.12.1993 ja siihen liittyvät haastemenettelyn muutokset ovat omalta osaltaan luoneet pohjaa siihen, että velallisten ei ole yksinkertaisesti enää ollut mahdollista saada oikeutta ( ks. toisaalla kirjoitus "Vinkkejä velkojille" ). Myös lasten oikeusasioihin, perheväkivaltaan, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, raiskauksiin ja huumausaineiden räjähdysmäiseen leviämiseen liittyvässä oikeudellisessa suhtautumisessa on samoja piirteitä: ei haluta/viitsitä/uskalleta puuttua ikäviin asioihin, jotka koskevat "vähäpätöisiä" ihmisiä, ja joissa toisissa on myös isot taloudelliset intressit. Väärien päätösten tekeminen ja todellinen laista piittaamattomuus on levinnyt myös oikeuslaitoksen ( poliisiviranomainen, syyttäjä, tuomioistuin, ulosottotoimi ) ulkopuolelle: verottajaan ja muihin valtion laitoksiin ja viranomaisiin, pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, suuryrityksiin – niiden ei yksinkertaisesti tarvitse välittää lain määräyksistä suhteessaan asiakkaisiinsa, tavallisiin ihmisiin ja pieniin yrityksiin. Poliittinen johto on niille viestittänyt alun perin valtion päämiehen suulla, että lait eivät rajoita niiden toimintavaltuuksia, ja niissä tiedetään myös, että oikeuslaitos on valjastettu toimimaan saman päämäärän mukaisesti. Professori L.E.Taxell kirjoitti vuonna 1980 pankkien korkolausekkeista ( Ensidig ändring av villkor i massavtal, 116 JFT, 1980 ). Hän nosti keskeiseksi kysymykseksi pankkien oikeuden yksipuolisesti muuttaa vakiosopimustensa ehtoja, eli esimerkiksi korottaa lainan korkoa kesken sopimuskauden. Kirjoituksessa käsiteltiin siis samaa teemaa kuin Koiviston oikeuspoliittisessa seminaarissa.. Hän kyseenalaisti pankkien oikeuden tehdä yksipuolisia muutoksia vakiosopimusehtoihin sopimusehtojen yleistä kohtuullisuutta koskevien normien sekä pankin ja sen asiakkaan erityisen luottamussuhteen perusteella. Taxell totesi kuitenkin pankkien ja asiakkaiden neuvotteluaseman vinoutuneeksi, mistä syystä hän katsoi yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi heikomman sopimusosapuolen suojaamisen. Lakitieteilijä katsoi näin, mutta yhteiskuntatieteilijä Koivisto katsoi toisin ja asettui vahvemman sopimusosapuolen tueksi – kaikkien tuntemin seurauksin, valitettavasti. Käräjätuomari Jussi Nilsson päättää kirjoituksensa oraakkelimaisesti. "Vielä joitakin vuosia sitten olisi Suomen tuomioistuinlaitoksen uudistamista … voitu pitää täysin epärealistisena vaihtoehtona, mutta ei enää nykyisin. Se johtuu siitä, että sisäiset eturistiriidat ovat heikentäneet … korporatistisen johdon yhtenäisyyttä ja vähentäneet olennaisesti sen edellytyksiä johtaa maata." Oikeustieteen tohtori Hannele Pokka kirjoitti ollessaan vielä oikeusministerinä 29.3.1992 – siis viikkoa ennen KKO:1992:50 päätöksen antamista ja noin kuukautta ennen Koiviston oikeuspoliittista seminaaria – kirjassaan "Porvarihallitus" seuraavasti: "Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle." …ja meteli on noussut…123’’ Hei, Lähetin juuri kirjallisen esitykseni sinulle. Kutsuttujen listaa ihmeteltiin yleisesti; siinä oli sekä presidentin myötäilijöitä, että hänen vallankäyttönsä kriitikkoja (kuten minä, joka olin arvostellut monia hänen lausuntojaan armahduksista, talousrikoksista ym.). Heinonen kokosi listan ja kyseli minultakin sopivia alustajaehdokkaita ja muita kutsuttavia. Ehkä siksi kriitikkojakin tuli mukaan. Talouspolitiikasta ym. osaavat muut sanoa paremmin, mutta selvästihän TP (tasavallan presidentti) halusi vaikuttaa (ollen ehkä myöhässä) siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja. Muistutan myös siitä, ettei tämä ollut ainoa presidentin järjestämä seminaari. Itse olin pääalustaja toisessa seminaarissa, jossa käsiteltiin talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan itse päässyt paikalle ja seminaari jäi oikeusministeri Louekosken 123 Kalevi Kannuksen yhteenveto 6.5.1992 seminaarin seurauksista – 33 – 26. syyskuuta 2008 harteille. Lopulta ministerikin vaihtui ja tilaisuutta isännöi Tarja Halonen! Tuossa tilaisuudessa minut yritettiin laulaa suohon, mutta huonolla menestyksellä koska Halonen (toisin kuin Louekoski) ei katsonut, että talousrikolliset joutuvat "ajojahdin" kohteeksi. Sain myös tukea eräiltä poliiseilta ja syyttäjiltä. Varmaan oli muitakin "oikeuspoliittisia" keskusteluja. Jukka Kekkonen PS. Mainituista "ansioistani" sain (kuten muutkin Linnassa puheenvuoroja käyttäneet) kutsun Linnan juhliin 6.12.1992. Olli Karikosken vastaus: -oletan, että paikalle oli haluttu tuomioistuinlaitoksesta myös hallintotuomioistuinten edustajia, joten kutsu oli osunut ilmeisen sattumalta minuun lääninoikeuksien (nyk. hallinto-oikeuksien) ylituomareiden joukosta - en käyttänyt puheenvuoroja - oletan, että tilaisuuden järjestämiseen oli eräänä pontimena tuolloin tuore KKO:n ratkaisu erään pankin lainakoron korottamista koskevassa asiassa ja presidentin huolestuminen tuon päätöksen ja yleensäkin tuomioistuinten päätösten vaikutuksista tuolloisessa taloudellisessa tilanteessa - mahdolliset johtopäätökset jäivät osanottajien itsensä tehtäviksi - jatkotoimista en tiedä Olli Karikoski Lähettäjä: <esko.kilpelainen@om.fi> Vastaus: 9. elokuuta 2002 10:16 Kysymyksessä oleva kokous oli silloisen TP:n koolle kutsuma, luottamuksellinen tilaisuus. Siten katson, ettei minulla ole syytä eikä edes oikeutta ryhtyä selvittelemään sen enempää omaani kuin muidenkaan mukana olleiden osuutta siihen. Kyselynne oikea kohde on mielestäni yksin ja ainoastaan tilaisuuden isäntä, presidentti Koivisto. Esko Kilpeläinen 10 vuoden takaisesta seminaarista ovat erittäin hatarat. Kysymyksenne puolestaan ovat erittäin täsmälliset, niin täsmälliset, etten rohkene yrittääkään kaikkiin niihin vastata, ellen ensin löydä luonnosta omaan puheenvuorooni. Se ehkä on tallessa tietokonelevykkeellä. Mitään kirjallista materiaalia ei tilaisuudessa varmaankaan jaettu, enkä sellaista paperiarkistostani ole löytänyt. Kutsukin tuli minulle puhelimitse. Päivyrini mukaan sen oli esittänyt Martti Manninen. Mihinkään "painostustilaisuuteen" ainakaan en missään tapauksessa ole mieltänyt osallistuvani. PTV:n kanta lainasopimusten yksipuoliseen muuttamiseen oli kielteinen ja julkinen. Lisäksi se oli tehty yleisellä tasolla ja hyvissä ajoin ennen KKO:n yksityistapauksessa antamaa vastaavaa päätöstä. Sen on täytynyt olla Martti Mannisenkin tiedossa. Lisätietoja PTV:n kannasta saa parhaiten rahoitustarkastuksesta esim. OTL Markku Lounatvuorelta. Presidentti Koivisto oli virassaan erittäin tarkka toimivaltansa rajoista. Näin ollen tilaisuudessa ei päädytty eikä voitukaan päätyä mihinkään PTV:a velvoittaviin lopputulemiin. En edes kykene kuvittelemaan, mitä ne olisivat voineet olla. Sikäli kuin tiedän, tilaisuus ei aiheuttanut mitään jatkotoimenpiteitä. Oman käsitykseni mukaan osallistuin keskustelutilaisuuteen, jossa vaihdettiin mielipiteitä pankkien toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Koska PTV oli valtionhallinnossa juuri se elin, jonka nimenomaisena tehtävänä oli seurata ja ottaa kantaa pankkien toimintaan ja ns. "hyvään pankkitapaan", en ollut PTV:n ylijohtajana laisinkaan yllättynyt kutsun saadessani. Yritän löytää puheenvuoroni luonnoksen. Parhain terveisin Jorma Aranko 14.6.2002 Soitin 18.9.2002 Korkeimman oikeuden neuvos Markku Arposelle. Keskustelun aihe oli Oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus Presidentin linnassa 6.5.1992. – 34 – 26. syyskuuta 2008 Arposen kertoman mukaan tilaisuudessa "Vain katseltiin televisiosta jääkiekko-ottelua". On varsin ihmeellistä, että silloinen kihlakunnan tuomari Markku Arponen kutsutaan Rovaniemeltä saakka vain katsomaan jääkiekko-ottelua televisiosta. Korkeimman oikeuden neuvos Markku Alposen lausuman keskustelutilaisuudesta voin valaehtoisesti todistaa. Rovaniemellä 4.10.2002 Taisto Hasanen Lähettäjä: <Markku.Arponen@om.fi> Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <kalevi.kannus@saunalahti.fi> Lähetetty: 7. lokakuuta 2002 17:27 Aihe: Vs: Keskustelun vahvistaminen Hasanen on soittanut minulle. Siteeraus on muuten oikea, mutta siitä on poistettava sana "vain". Toki muutakin ohjelmaa oli ennen kuin ryhdyttiin katselemaan televisiota. Tulin tänään lomalta, joten vastaan vasta nyt. Tänään näyttää tulleen toinenkin viesti. Palaan siihen myöhemmin. Syksyisin terveisin Markku Arponen Olen hämmästyksestä hilpeänä.. YST - Kalle ----- Alkuperäinen viesti ----Lähettäjä: <Markku.Arponen@om.fi> Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <kalevi.kannus@saunalahti.fi> Lähetetty: 9. lokakuuta 2002 9:05 Aihe: Vs: Lätkämatsista Linnassa.. Tilaisuuden lopuksi katsottiin televisiota, muistaakseni jääkiekkoa. En tiedä, miltä kanavalta. Kunnioittaen Markku Arponen Erkki Aurejärvi, Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, toteaa lehtihaastattelussaan seuraavaa: ’’Aurejärvellä ei puolestaan ole kovin kaunista sanottavaa oikeuslaitoksesta. Oikeuslaitoksessa työskentelevät ovat yhtä raadollisia kuin kaikki muutkin. Tuomarinvalan vannominen ei tee ihmisestä pyhimystä. Oikeuslaitoksessa on se erikoisuus, että siellä on paljon valtaa ja että se on täysin kontrolloimatonta. Siellä saa toteuttaa ihmisen raadollisia haluja – vallankäyttöä, epärehellisyyttä, sikailua, mahtailua – ilman, että siitä seuraa mitään124.’’ ’’Suurin osa tuomareista on hyviä mutta toisilla on sitten puutteita ammattitaidossa, asenteissa ja jopa intelligenssissä (älyssä). Tuomareina istuu tyyppejä, jotka eivät yliopistossakaan osanneet juuri mitään. Tuomiot vaihtelevat laajalla skaalalla ja 124 Helsingin Sanomat 8.12.2001 – 35 – 26. syyskuuta 2008 henkilökohtaiset näkemykset vaikuttavat. Ongelmana on tuomarin erottamattomuus. Muissa ammateissa kelvoton työntekijä saa potkut, epäonnistunut yrittäjä joutuu konkurssiin ja poliitikko putoaa vaaleissa. Normaali ihminen joutuu korvausvastuuseen, mutta tuomareilla vastuuta ei ole125.’’ ’’Suomi seisoo oikeusvaltioiden takarivissä. Hovioikeuden presidentti Rintala suomii poliitikkoja ihmisten unohtamisesta. Suomi kuuluu oikeudenkäytön vertailussa huonoon seuraan. Lähimpänä meitä ovat Italia ja Puola, toteaa heinäkuun alusta eläkkeelle siirtyvä Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala. Hän viittaa skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on levinnyt laajasti maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomesta. Huutia saa myös nykyinen hallitus, joka sivuutti Euroopan neuvoston hyväksymän Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja lain käyttöä koskevan perustuslain määräykset. Hallitus totesi kahden rivin lauseella, etteivät ne anna aihetta muutoksiin. Ruotsi otti nämä kaikki välittömästi huomioon126.’’ Tutkiessamme henkilöitten tapauksia nousee esiin ällistyttävän usein näyttö siitä, että pankin edustajat ovat väittäneet oikeudessa, ettei pankilla ole hallussaan luotto- ja takausasiakirjoja. Ne ovat hävinneet. Kuitenkin he ovat kyenneet kertomaan tarkat summat luoton määrästä, erääntyneistä koroista yms. summista, jotka kyseiseen velka- tai takaussuhteen liittyy. Tuomioistuin on vahvistanut lähes poikkeuksetta pankin kannan tuomiossaan. Jälkikäteen on kuitenkin kyetty näyttämään toteen se, että tehdyissä poliisin kotietsinnöissä kyseiset asiakirjat ovat löytyneet. Summat ja muut asiaan liittyvät lailliset seikat tosin ovat näyttäneet olevan pankille epäedullisia. Vääjäämättä tästä nousee esiin merkittäviä oikeusvaltion perusperiaatteita vastaan sotivia kysymyksiä. Lisäksi asiassa on liittymä velkasaneerauslakiin, koska velkasaneerausta haettaessa ei velallisen velkamäärää selvitetä luotettavasti tuomioistuimen toimesta. Käytäntö on osoittanut sen, että pankit ja sen lukuun toimivat henkilöt eivät välitä joko huolimattomuuttaan tai tahallisesti selvittää kyseistä asiaa. Pankin etuhan on se, että saadaan mahdollisimman suuri velkamäärä kyseisiin asiakirjoihin hyväksytettyä. Nyt voidaankin kysyä kuinka monessa tuomitussa velkasaneerauksessa on pankin taholta annettu virheellinen tieto kyseisestä asiasta. Tällä on olennainen vaikutus mm. takaajien asemaan, koska nämä eivät vastuustaan vapaudu saneerauksessa. Tämä tapaus jatkuu kohdasta 5.1. Tapauksessa pankki auttoi suuryhtiötä saamaan patentin haltuunsa. Konkurssi aiheutti takaajille vastuita. He aloittivat taistelun. Tuomioistuinten käsittelytavat ovat varsin mielikuvitukselliset esimerkiksi luottoasiakirjojen osalta, sillä kyseisiin luottoasiakirjoihin oli jälkikäteen käsin korjailtu luottonumeroita siten, että niistä saatiin yleistakauksen luontoinen kokonaisuus. Tällainen toiminta normaalisti olisi petos, asiakirjan väärentämisen muodossa, mutta ei silloin kun pankki niihin syyllistyy. Tuomioistuin ei liioin halunnut kuultavaksi todistajaa, joka asian olisi kyennyt näyttämään toteen ja pankki vielä myönsi syyllisyytensä mutta päätös kuitenkin oli takaajille vastainen. Korkein oikeus vieläpä siunasi tapauksen päätöksellä, jossa ei ole päivämäärää eikä diaarinumeroa. Kuinka yksilö voi saada oikeutta kun näyttökin on sataprosenttinen? Meillä on lukuisia tapauksia, jossa valtion syliin kaatuneen säästöpankin asiakkaat ovat käyneet oikeutta siten, että pankinjohtajat, eli aiempi sopimuksen toinen osapuoli, ovat todistajina todistaneet velallisen näkökannan oikeaksi. Velallinen on hävinnyt nämä jutut aina. Vaikuttiko tuomioistuimen päätökseen se, että valtio olisi joutunut maksamaan kyseisissä tapauksissa vahingonkorvausta? Miten henkilö voi saada Suomessa oikeutta kun täysinäyttökään ei riitä? Aivan tuoreena asiana erään yrittäjän oikeudenkäynnissä tapahtui mielenkiintoinen käänne. Hänellä oli todistaja, joka oli antanut yrittäjän kantaa tukevia lausuntoja kirjallisesti niin aiemmissa poliisikuulusteluissa, kun myös valaehtoisissa kirjallisissa lausunnoissaan. Todistaja kuitenkin muutti kertomuksensa itse oikeudenkäynnissä täydellisesti. Hän oli lisäksi 125 126 Keskisuomalainen 7.12.2001 Ilkka 12.6.1998 – 36 – 26. syyskuuta 2008 kovin unohtavainen tapahtumista. Lisäksi kävi ilmi, että pankki siis yrittäjän vastapuoli oli huolehtinut hänen matka- ja päivärahakuluistaan jo etukäteen. Käsitykseni mukaan tuomioistuimen olisi pitänyt jo viran puolesta puutua asiaan, koska todistajan eri lausunnoissa oli selkeä ristiriita. Samoin olisi pitänyt kysyä vastapuolen tarkoitusperiä, kun he maksoivat todistajan kulut. Oliko todistaja siis lahjottu tai jopa peloteltu ja kiristetty? Miksi tuomioistuin ei reagoinut kyseiseen asiaan? Asiassa on nyt tehty tutkintapyyntö poliisille. Tulevaisuus tulee näyttämään tutkiiko poliisi kyseistä asiaa ja tekeekö syyttäjä, mikäli poliisin tutkimukset suorittaa, taas yllättäen syyttämättäjättämispäätöksen. Sinnikäs yrittäjä on hakenut itselleen oikeutta jo pitemmän aikaa. Hänen asiassaan viranomaiset näyttäisivät syyllistyneen tekoihin, jotka ovat moitittavia Suomen lain ja ihmisoikeussopimusten pohjalta. Hän on pyytänyt aina ylempää viranomaista tukimaan edellisen laiminlyönnit. Näin on edetty aina Tasavallan Presidenttiin asti, Eduskunnan Oikeusasiamiehen vaatimuksesta. Yrittäjä toimitti kyseiset asiakirjat avaamaansa asiaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kyseisen tuomioistuimen tuomarit pyysivät kyseiset asiakirjat avattuun juttuun. Juttu syystä tai toisesta jätettiin tutkimatta ja ottamatta vastaan kyseiseen tuomioistuimeen! Tapahtuiko tämä päätös, koska moitittavana oli niin korkeaarvoisia virkamiehiä, ja koska kyseinen menettely aiheutti sen, ettei asiasta voitaisi valittaa minnekään? Käsittelikö kyseistä asiaa suomalainen jäsen ja mikäli näin oli olisiko hänen pitänyt jäävätä itsensä koska, moitittavana oli nämä korkea-arvoiset henkilöt, jotka saattaisivat aiheuttaa muunlaisessa päätöksessä hänen uraansa nähden haitallisia vaikutteita? 5.5 Oikeus työhön ja elinkeinovapaus PL 18 §, Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 4344/1991, I osa kohdat 1 – 12 erityisesti 1 – 10 artiklat, TSS-sopimus 6 artikla, 7 artikla, 11 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 23 artikla Yrittäjä on toiminut mm. hotelli- ja ravintolaliiketoiminnassa. Hänellä on erittäin arvostettu ja kattava koulutus mainitulle alalle. Konkurssin jälkeen hän on yrittänyt saada työtä itselleen. Eräänä mahdollisuutena hänelle tarjottiin olutbaarin vastuussa olevan hoitajan paikkaa (koulutuksensa puolesta täysin ylikoulutettu mainittuun työhön). Kyseisessä asemassa oleva henkilö on vastuussa tuotevalvontakeskukselle (alkoholijuomien anniskelulupa) sääntöjen ja muitten normien noudattamisesta. Luvan antava viranomainen epäsi kyseisen luvan perustaen päätöksensä siihen, että kyseisellä henkilöllä on ulosotossa velkoja. Mainittu syy tekee hänestä epäluotettavan kyseiseen työhön. Rikkooko kyseinen viranomainen ihmisoikeussopimuksia ja syyllistyykö hän samalla syrjintään? Yrittäjä laajensi liiketoimintaansa yhteistyössä rahoittavan pankkinsa kanssa. Kaikki sujui erittäin hyvin. Ennen kesää 1992 yrittäjä maksoi yhtiönsä toimesta ja pankinjohtajien pyynnöstä 1.000.000 markkaa eli noin € 168.400 pankin osuuspääomaan, jotta pankin vakaavaraisuus säilyisi. Erehdyttikö pankki yrittäjää tässä tilanteessa luulemaan, että asiakassuhdetta jatkettaisiin vielä kesän jälkeen? Kesällä 1992 kuitenkin kaikki muuttui toisin. Kesällä 1992 pankit saivat valtion maksamaan luottotappion verovaroista, eli kun pankki sai kaadettua yrityksen tai yksilön, tästä aiheutuneet tappiot voitiin hakea valtion varoista. Valtio maksoi siis eräänlaista uuden ajan ’’tapporahaa’’ pankeille. Pankkiin oli haettu toisaalta Suomesta uusi henkilö hoitamaan vastuitten alasajon. Hän ilmoitti yrittäjälle suoraan, että liiketoiminnat on nyt loppu tässä pankissa. Yrittäjän yrittäessä järjestellä asioitaan toisaalla emopankin puolella kyseinen pankin uusi henkilö alkoi uhkailla selkeästi yrittäjää erilaisilla siviili- ja rikoskanteilla yms. tutkintapyynnöillä. Uhkailu oli suunnattu nimenomaan yrittäjän toimia kohtaan pelastaa omaisuutensa. Uhkailulla tähdättiin yrittäjän perheen, vaimon ja lapsien, turvallisuuteen. Vanhat johtajat saivat lähteä ja kyseinen ’’kaataja’’ jäi hoitamaan hommansa loppuun. Yrittäjän saamien tietojen mukaan kaikki kyseisen pankin yritysasiakkaat kaadettiin ja haudattiin fuusioimalla pankki nk. roskapankkiin. Yrittäjä taisteltuaan omaisuutensa pelastamisesta väsyi täysin sekä sairastui erittäin vakavasti masennukseen ja on ollut hoidettavana. Hänen henkensä pelastui kuitenkin täpärästi. Otteita hänen lääkärinlausunnostaan; potilas selviytyi ihmissuhteissaan ja työssään aina kesään 1992 saakka, jolloin silloisen laman seurauksena liiketoimet ajautuivat romahdusmaisesti umpikujaan ja liiketoimet ajautuivat konkurssiin talvella 1993, jonka jälkeen potilas joutui henkiseen umpikujaan ja hänen maailmansa romahti täydellisesti…viimein masentui syvästi – 37 – 26. syyskuuta 2008 ja joutui täydelliseen epätoivoon, jossa potilas oli erittäin lähellä itsemurhaa – oli suunnitellut sen jo valmiiksi ja oli toteuttamassa sitä päätyen kuitenkin avun hakemiseen…keskeisenä vaikuttajana masennuksen puhkeamiseen on ollut erittäin traumaattinen konkurssiprosessi, jonka yhteydessä potilas on selvästi joutunut henkisen väkivallan ja painostuksen kohteeksi (vrt. kohta 5.7). Lääkärin lausunnon on kirjoittanut psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko. Sittemmin yrittäjä on käynyt läpi konkurssinsa asiakirjoja ja takausvastuitaan. Hän on todennut, ettei antamiensa nimivakuuksien katteeksi ole ohjattu yhtään markkaa realisoiduista panteista. Tämä on sikäli yllättävää, koska lähes kaikki yrityksen omistamat kohteet, jotka olivat pantteina, oli ostettu rahoittavalta pankilta. Mikäli pankki nyt joitakin kuukausia myöhemmin on huutanut itselleen tai kolmannelle omaisuuserät selkeästi halvempaan hintaan, kuin millä ne oli myyty aiemmin kaadetulle yritykselle, voidaankin esittää monia arveluja pankin toimien laillisuudesta. Oliko pankki erehdyttänyt yrittäjää tai jopa syyllistynyt johonkin tekoon, joka olisi kuvattu rikoslaissa. 5.6 Oikeus sosiaaliturvaan PL 19 §, YK:n ihmisoikeuksien julistus 22 artikla, 25 artikla, TSS-sopimus 11 artikla Aiemmassa osassa olen kertonut henkilöstä, joka ryhtyi auttamaan tiettyjä takaajia asiassaan. Kyseinen henkilö haki toimeentulonsa turvaksi lakien määrittämää muutaman tuhannen markan toimeentulotukea. Prosessissa on pakko käydä työvoimatoimiston kautta hakemassa lausunto siitä, että on oikeutettu kyseiseen rahaan. Hänelle kuitenkin annettiin lainvastainen päätös, joka ei oikeuttanut häntä mihinkään tukeen. Hänestä on jo nyt muuten tehty kahdeksan perätöntä rikosilmoitusta sekä ahdisteltu kaikin mahdollisin tavoin. Hän taistelee valtion omistamaa omaisuudenhoito yhtiötä vastaan. Miten on mahdollista, että juuri hänelle, joka taistelee valtion korvausvelvollisuutta vastaan, sattuu jokaisessa valtion hallinnoimassa paikassa näitä lainvastaisia päätöksiä? 5.7 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto PL 7§, EIS 3 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla, KP-sopimus 7 artikla, Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 1 artikla, 16 artikla ’’Koivisto on kantansa ratkaissut. Hän kuitenkin korostaa, että jokaisen hallituspuolueen on otettava päätöksestä vastuu. Muuten syntyy halua mennä muiden selän taakse siinä tilanteessa, kun vaikea sopeutumisprosessi on edessä. (7.1.1992)127’’ ’’Suomalaista kriisipolitiikkaa voidaan jälkikäteen pitää myös schumperiläisen talouden dynaamista uudistumista korostavan ajattelun mukaisena. Kun talouspolitiikka ei pyri tasaamaan kaikkia talouden vaihteluita, jää talouden omalle uudistumisprosessille eli luovalle tuholle (creative destruction) enemmän tilaa. Kriisistä selviävät talousyksiköt ovat entistä tehokkaampia ja talouskasvu voi olla nopeaa. Ruumiita tosin jää polun varteen128.’’ ’’Koivisto korosti myös ulkomaisen mielipiteen merkitystä: Ei ole muuta mahdollisuutta kuin noudattaa kansainvälisiä pöytätapoja…nyt tarvitaan uusi voimien keräys vakaan markan politiikan taakse129.’’ ’’Koivisto toteaa myös: Jos Suomen hallitus olisi devalvoinut keväällä, se olisi ehkä tulkittu omaehtoiseksi, aggressiiviseksi. Nyt on vähän verta vuodatettu, on kamppailtu, on nostettu korot erittäin korkealle. Ulospäin tämän pitäisi näyttää ihan erilaiselta kuin offensiivinen devalvaatio. Voidaan sanoa, että toiminta on ollut pakon sanelemaa130.’’ Toisin sanoen, kansainvälisiin pöytätapoihin kuuluu mieluummin oman maan kansalaisiin suunnattu ihmisoikeuksien loukkaaminen siinä määrin, että voitaneen kysyä törkeän rikosoikeudellisen vastuun täyttymistä, kuin pienen imagotappion hyväksyminen. Tarkasteltaessa muitakin ihmisoikeussopimuksia voidaan todeta, että Julkisen vallan vastuu aiheuttamansa kollektiivisen vahingon hoitamisesta yksilöllisenä vain pankkeja ja Brysselin päiväkirjat 1990 – 1994, Erkki Liikanen, s. 68 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 273 129 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 207 130 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 226 (HS 19.11.1991 ja Koivisto 1994 s. 336) 127 128 – 38 – 26. syyskuuta 2008 tiettyjä tahoja hyödyntävänä toimena on täysin lakien vastainen. Julkinen valta ei millään edellytyksin voi katsoa oikeudekseen polkea tietyn kansanryhmän laillisia oikeuksia. ’’Useissa tapauksissa törkeät ihmisoikeusloukkaukset on kansainvälisesti määritelty niin sanotuiksi kansainvälisiksi rikoksiksi, joista voidaan syyttää paitsi rikoksentekovaltiossa myös muussa valtiossa, vaikka tekijä tai uhri eivät olisi asianomaisen valtion kansalaisia. Eräissä tilanteissa kansallisissa tuomioistuimissa toteutuva rikosoikeudellinen vastuu on todettu riittämättömäksi esimerkiksi sen vuoksi, että ihmisoikeuksien räikeät loukkaukset olivat kansallisen lainsäädännön mukaan sallittuja tai että rikoksentekijän kansalaisuus- tai oleskeluvaltio on muusta syystä haluton asettamaan häntä syytteeseen.’’131. YK:n yhteydessä sovitun yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä ja rankaisemisesta (sopS 4-5/1960) mukaan seuraat asiat ovat rangaistavia: I artikla; Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja rankaisemiseen ne sitoutuvat. II artikla; Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan joukkotuhonnalla jokaista seuraavaa tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain: a) ryhmän jäsen tappamista; b) vaikean ruumiillisen tai henkisen vamman aiheuttamista ryhmän jäsenille; c) ryhmän elinehtojen tahallista huonontamista tarkoituksella aikaansaada sen fyysillinen häviäminen joko kokonaan tai osittain; d) toimenpiteiden toteuttamista, joiden tarkoituksena on syntyvyyden ehkäiseminen ryhmän piirissä; e) lasten pakollista siirtämistä ryhmästä toiseen. III artikla; Seuraavat teot ovat rangaistavia: a) joukkotuhonta; b) salahanke joukkotuhonnan suorittamiseksi c) välitön ja julkinen yllytys joukkotuhontaan; d) joukkotuhonnan yritys; e) osallisuus joukkotuhontaan. IV artikla; Joukkotuhontaan tai johonkin 3 artiklan mainittuihin muihin rikoksiin syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti hallitusvastuussa olevia henkilöitä (gouvernants), virkamiehiä taikka yksityisiä henkilöitä. VI artikla; Joukkotuhonnasta tai 3 artiklassa mainituista muista teoista syytetyt henkilöt vastaavat oikeassa tuomioistuimessa siinä valtiossa, missä teko suoritettiin, tai sellaisessa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, jolla on toimivalta niihin sopimusosapuoliin nähden, jotka ovat sen tuomiovallan hyväksyneet. Convention on the non-applicability of statutory limitations to war crimes and crimes against humanity (päätöslauselma 2391 (XXII) 26.11.1968) yleissopimuksen mukaan mm. seuraavat asiat tulee ottaa huomioon rikoksissa ihmisyyttä vastaan; the judgment of the Tribunal and resolutions 2184 (XXI) of 12 December 1966 and 2202 (XXI) of 16 December 1966 which expressly condemned as crimes against humanity the violation of the economic and political rights of the indigenous population on the one hand and the policies of apartheid on the other. Considering that the war crimes and crimes against humanity are among the gravest crimes in the international law. Convinced that the effective punishment of war crimes and crimes against humanity in an important element in the prevention of such crimes, the protection of human rights and fundamental freedoms, the furtherance of co-operation among peoples and the promotion of international peace and security. Nothing that the application to war crimes and crimes against humanity of the rules of municipal law relating to the period of limitation for ordinary crimes is a matter of serious concern to world public opinion, since it prevents the prosecution and punisment of persons responsible for those crimes. Recognizing thet it is necessary and timely to affirm in international law, through this Convention, the principle that there is no period of limitation for war crimes and crimes against humanity, and to secure its universal application. 131 Perusoikeudet, Prof. Martin Scheinin, s. 756 – 39 – 26. syyskuuta 2008 Tämä tapaus jatkuu kohdan 5.1 kohdasta, jossa maatilan omistajalta vaadittiin lainan korot maksuun suoraan pankinjohtajille. Pankki pohjasi liiketoimet ilmeisesti varsin kyseenalaiselle toimintatavalle. Pankin lakimies saadessaan tietää toimista yritti päästä muualle töihin onnistumatta siinä. Meille tuntemattomien tapahtumien päätteeksi kyseinen lakimies löytyi metsästä omasta autossa kuolleena. Hänet oli tappanut auton kaasu. Itsemurha siis. Aikaa kului kyseisestä tapauksesta jonkin verran. Lakimiehen vaimo löytyi yllättäen kuolleena kotoaan. Pankin luotto-osastoa hoiti eräs vanhempi rouva. Hänet lähetettiin, vastoin pankin normaalia käytäntöä, ulkomaille palkintomatkalle. Auto ajoi hänet siellä kuoliaaksi. Pankin omistavan kiinteistökeskuksen johtaja löydettiin kaikkien yllätykseksi hirttäytyneenä. Pankin toimitusjohtajan huoneesta tavattiin johtajan lisäksi alaston nainen aamulla pankin avaamisen yhteydessä. Nainen toimitettiin sairaalaan, missä hän kuoli myöhemmin. Pankin asiakkaita on löydetty kuolleena ja heitä on ilmeisesti sairastunut vakavasti myös henkisesti. Käsitykseni mukaan mitään näistä tapauksista ei ole tutkittu kunnolla. Voiko näin moni kuolla ilman mitään yhteyttä toisiinsa? Käytettiinkö lakimieheen ja kenties hänen vaimoonsa, jonka uumoiltiin tienneen asiat, jotain sellaisia keinoja, esimerkiksi kiristämistä, tai muuta henkistä väkivaltaa, joka aiheutti kuolemat? YK:n kidutuksen vastaisen päivän teemana Helsingin Sanomat kirjoittivat artikkelin turvapaikkahakemusten käsittelyajoista. ’’Turvapaikkahakemuksen pitkä käsittely muistuttaa kidutusprosessia, sanoo psykiatri Asko Rauta Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta. Kidutukselle on tyypillistä, että uhria pidetään jatkuvassa epävarmuudessa. Hän joutuu odottamaan ja pelkäämään. Hän ei tiedä, onko toivoa tulevaisuudesta. Jos turvapaikkapäätöstä pitää odotella pitkään, jopa vuosia, tilanne on samantyyppinen; mitään ei voi suunnitella tulevan varalle, koska tulevaisuutta ei ole’’132. Analysoitaessa edellistä psykiatri Raudan kertomaa voidaan todeta yhteneviä asioita niin sodan aikana uhriksi joutuneista ihmisistä kuin laman tuhoamista yksilöistä. Sana uhri sopii ensinnäkin molempiin. Laman uhrit voidaan todentaa sillä, että ensinnäkin julkisen vallan tekemät päätökset olivat syynä Suomen syvään lamaan. Tämä on näytetty toteen tehdyissä tutkimuksissa. Toiseksi julkinen valta selkeästi teki sellaisia sopimuksia pankkien kanssa, jotka oikeuttivat pankit kaatamaan valikoidusti yksilöitä ja ajamaan heidät ahdinkoon. Kolmanneksi Wärtsilän Meriteollisuus Oy:n konkurssin yhteydessä Korkein oikeus päätti, että suulliset puheet sitovat myös valtiota. Ministerit ja korkeat virkamiehet vakuuttelivat useita kertoja, ettei Suomen markkaa tulla devalvoimaan. Toisin kuitenkin kävi. Markan arvo muuttui useitten kymmenten prosenttien suuruisella arvolla ja aiheutti lukuisia konkursseja. Viimeiseksi julkinen valta toteutti tahallisesti syrjivää ja epätasa-arvoista valtion varojen jakotapaa eri henkilöitten välillä. Kaadetut henkilöt ovat siis omaa syyttään joutuneet mainittuun tilanteeseen ja näin ollen ovat uhreja. Artikkelissa todetaan lisäksi sellaisia sanoja kuten – kidutukselle tyypillistä on jatkuva epävarmuus, odottaminen ja pelkääminen, toivon menettäminen tulevaisuudesta koska pitkä aika viestii siitä, ettei tulevaisuutta ole. Suomessa kirkkohallitus on kerännyt joitakin satoja yksilökertomuksia, henkilökohtaisesti minulle toimitetut kertomukset ja omakohtaiset kokemukseni puoltavat edellä kerrottua sataprosenttisesti. Kun ei toivoa ole, ei myöskään tulevaisuutta ole. Tämäkin puoltaa kiduttamisen määritettä. Arvioitaessa kiduttamisen tai epäinhimillisen kohtelun astetta ja kokonaisuutta on otettava huomioon se, että nämä yksilöt ovat olleet vailla tulevaisuutta, pelokkaina, nälkäisinä ja sairaina vailla kunnollista hoitoa lähes kymmenen vuotta. Artikkeli jatkuu seuraavasti: ’’Oireilu alkaa yleensä muutamassa kuukaudessa maahantulosta ja pahenee vuoden odottelun jälkeen. Ihmiset oireilevat eri tavoin. Esiintyy ahdistusta, masennusta ja taantumista. Potilas saattaa menettää kykynsä toimia aikuisena ihmisenä, Rauta kuvailee’’133. Laman uhriksi joutuneet yksilöt näyttävät psyykkiseltä käyttäytymiseltään noudattavan samaa kaavaa. Kuinka on siis mahdollista vaatia, että henkilö, joka on menettänyt kaiken, vaipuu masennukseen ja taantuu, voisi saada itselleen mitään oikeusturvaa. Varsinkin kun julkinen valta on vaikeuttanut niin lainsäädännöllä kuin lausunnoillaan kyseisten ihmisten asemaa. Tämä lienee mitä keskeisimmin kiduttamista määritelmän mukaan artiklassa 1, kun hiljaa hyväksyy (vrt. kohta 5.3). 132 133 Helsingin Sanomat 26.6.2001 Helsingin Sanomat 26.6.2001 – 40 – 26. syyskuuta 2008 ’’Toisessa artikkelissa vuodelta 1995 on selostettu traumaperäisen stressihäiriön diagnostiikkaa. Taulukko 1:stä selvästi käy ilmi, että traumaperäinen stressihäiriö on yleinen onnettomuuksien ja sotakokemuksien jälkeen Taulukko 1. Traumaperäisen stressihäiriön (TPSH) esiintyvyys erilaisten stressitilanteiden jälkeen. Tavallinen onnettomuus Luonnonkatastrofi Sotakokemukset Sota- ja sotavankeuskokemukset Pitkäaikainen kidutus Keskitysleirivankeus (toinen maailmansota) Yhdysvaltojen kokonaisväestö, elinaikainen alle 1 % 3 – 10 % 15 – 35 % 30 – 75 % noin 50 % lähes 100 % 1.0 – 2.6 % Taulukko 2. Lyhennelmä traumaperäisen stressihäiriön diagnostisista kriteereistä (Tautiluokitus 1987, osa 3). A. Henkilö on kokenut epätavallisen voimakkaan tapahtuman, joka olisi ollut melkein kenelle tahansa huomattavaa kärsimystä tuottava. B. Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti uudelleen tungettelevan mieleen palautumisen, painajaisten, toistumistuntemusten tai muistojen provosoiman ahdistuneisuuden muodossa (neljä esimerkkiä). C. Traumaan liittyvien ärsykkeitten välttäminen tai siihen liittyvä psykogeeninen amnesia (kolme esimerkkiä) sekä reagointiherkkyyden turtuminen, jonka merkkinä voi olla kiinnostuksen väheneminen, vieraantuneisuus. tunneilmaisujen rajoittuneisuus tai tulevaisuuden mahdollisuuksien kaventuminen (neljä esimerkkiä). D. Lisääntyneen vireystason oireet, kuten nukahtamisvaikeus, ärtyisyys, keskittymisvaikeus. varuillaanolo ja pelokkuus sekä herkistyneet ruumiilliset reaktiot traumaattista tapahtumaa muistuttavissa tilanteissa (kuusi esimerkkiä). E. Oireet (B, C ja D) ovat esiintyneet vähintään kuukauden ajan. Diagnoosiin edellytetään vähintään yksi kuvattu oire ryhmästä B, kolme ryhmästä C ja kaksi ryhmästä D. Tarkastelemme nyt henkisiä traumoja eli psyykkistä traumaa. Silla ei ole "maallikon" sanamuotoa käytettynä: hulluus, hullu eli mielisairas-sanan kanssa mitään yhteyttä, eikä sellaisesta sairaudesta ole kysymys todellisuudessa. Kun kyseessä on trauma - tällainen tulee usein esim. liikenne- tai tapaturmaonnettomuudessa, sodassa, tulipalossa, Estoniaonnettomuudessa, ym. tilanteita on paljon. Ensin katsomme, mitä uskomus eli koululääketiede sanoo. Eli mitä Suomi ja jokainen lääkäri on velvollinen tunnustamaan WHO:n mukaan. Trauma mielenterveyden järkyttäjänä Psyykkinen trauma liittyy tilanteisiin, jotka ovat omiaan uhkaamaan henkilön fyysistä olemassaoloa, sosiaalista turvallisuutta ja muita ihmisen perustarpeita. Traumaan liittyy jokin ulkoinen todellinen tapahtuma, jolla on merkitystä asianomaisen henkilön persoonallisuuteen, elämänkohtaloihin ja yksilöllisyyteen. Keskeistä on, miten henkilö käsittää ja kokee jonkin traumaattisen tapahtuman. Tyypillisiä järkyttäviä tilanteita ihmisen elämässä ovat hänen itsenäisyyttään uhkaavat seikat. Jokin ulkoinen vaara, sairaus, tapaturma, invaliditeetti tai muu syy voi uhata ihmisen riippumattomuutta ja itsenäisyyttä, jos järkytyksen jälkeen ei ole toipunut, voi sairaus kestää jopa elämän loppuun saakka. Traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen on TPSH:n keskeinen oire (Gersons ja Carlier 1992, Musalek ym. 1992, Hammond ym.1993), joka selvimmin erottaa tämän häiriön muista psyykkisistä häiriöistä. (Rubonis ja Bickman 1991), todettiin onnettomuuden jälkeisen psyykkisen kokonaissairastavuuden lisääntyneen keskimäärin 17 prosentti yksiköllä runsaan vuoden aikana verrattuna vastaavan yhteisön aiempaan sairastavuuteen tai vertailukelpoisen muun yhteisön sairastavuuslukuihin. Taulukossa mainitut stressireaktiot ovat yleensä lyhytkestoisia; esimerkiksi äkillinen stressireaktio voi kestää vain muutamia päiviä. Subakuutti stressireaktio – 41 – 26. syyskuuta 2008 ei sisälly tautiluokitukseen mutta on käytännössä - mm. sotilaspsykiatriassa - hyvin tunnettu erityinen häiriö, joka täyttää ajallisesti äkillisen stressireaktion ja traumaperäisen stressihäiriön välliin jäävän aukon (P 1993). Käytännössä näillä kuitenkin tarkoitetaan pitempikestoisia muita tai tarkemmin määrittelemättömiä reaktioita vakavaan stressiin, jolloin häiriön muotona tulevat kyseeseen muutkin omilla tunnuksillaan koodattavat psyykkiset häiriöt. Persoonallisuuden muutokset ovat aina pitkäkestoisia; edellytetty aikaraja on aina vähintään kaksi vuotta. Artikkelista Tieteen Kuvalehti 3/2000 Nykyään puhutaan paljon ns. stressisairauksista. Pitkään kestävä stressireaktio vahingoittaa elimistöä kahdella tavalla: se altistaa sairauksille ja hidastaa toipumista. Ulkoisia tunnusmerkkejä vakavampia oireita ovat lihasten surkastuminen, luukato, kohonnut verenpaine ja erilaiset mielenterveysongelmat. Lisämunuaiset erittävät steroidihormoneja, jotka vaikuttavat elimistön kykyyn käsitellä hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja ja kivennäisaineita. Jos elimistön rakennusaineita ei saada käyttöön normaaliin tapaan, keho alkaa väistämättä rapistua. Siksi pitkäaikainen stressi heikentää salakavalasti elimistön toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Immuunijärjestelmän hairiöt helpottavat taudinaiheuttajien pääsyä elimistöön. Koska pitkittynyt stressi horjuttaa terveyttä sekä suoraan että välillisesti heikentämällä immuunivastetta, sitä pidetään vakaville taudeille altistavana tekijänä mm. masennuksen, verenpainetaudin, sydän- ja verisuonitautien, suolistosairauksien, syövän ja diabeteksen synnyssä. Vikojen syntyä stressi edistää. Japanissa tehdyssä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että yhteys on olemassa. Hiljattain Yhdysvalloissa julkistettujen tutkimustulosten mukaan stressi kolminkertaistaa sepelvaltimopotilaiden riskin kuolla sairauteensa. Voimakkaan stressireaktion aiheuttaneen puhetilanteen aikana tutkijat tekivät havaintoja koehenkilöiden fyysisistä reaktioista. Kaikkien verenpaine kohosi huomattavasti, osalla ilmeni sydämen rytmihäiriöitä. Seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että useimmat sillä välin sydäninfarktiin kuolleista henkiloista olivat kärsineet esiintymisen aikana stressireaktion aiheuttamista sydämen rytmihäiriöistä. Tutkimusten perusteella on pidetty mahdollisena, että stressi altistaa diabetekselle. Yhdysvalloissa on todettu, että jatkuvasti normaalia suurempi kortisolimäärä vaikuttaa haiman insuliinieritykseen. Päinvastoin kuin lyhytkestoinen stressireaktio pitkäaikainen stressi vaikuttaa kielteisesti ihmisen henkisiin kykyihin. Kun elimistö kärsii jatkuvasta stressistä, keskittymis- ja oppimiskyky sekä muisti heikkenevät. Tutkimus- kohteena on ollut erityisesti hippokampus eli aivoturso, jolla on keskeinen asema oppimisessa ja muistamisessa. On havaittu, että normaalia suurempi stressihormonipitoisuus vaikuttaa kielteisesti hippokampuksen hermosolujen toimintaan etenkin pitkällä aikavälillä. On todettu monenlaisia aivotoiminnan häiriöitä. Muun muassa välittäjäaineiksi kutsuttujen, hermosolujen väliseen viestintään vaikuttavien aineiden määrä vähenee. Kun stressi jatkuu kuukausia, hippokampuksesta alkaa tuhoutua hermosoluja. Havaintojen perusteella stressi on aivojen toimintakyvylle lähes yhtä suuri uhka kuin esimerkiksi aivo- verenvuoto tai aivoinfarkti. Stressin takia kohonneiden klukokortikoidipitoisuuksien on todettu uhkaavan myös ihmisillä aivojen terveyttä. Tietoa stressin aiheuttamista aivomuutoksista on saatu tutkimalla henkilöitä, jotka ovat altistuneet stressin eri muodoille ja joiden glukokortikoiditaso on ollut poikkeuksellisen suuri. Nykykäsityksen mukaan stressin aivoja vahingoittava vaikutus perustuu siihen, että elimistössä on liikaa kortisolia ja muita glukokortikoideja. Monet tutkimukset tukevat tatä näkemystä. Ihmisen ominaisuudet, kuten persoonallisuustekijät, altistavat jatkuvan stressin haittavaikutuksille. - Herkistyminen kuitenkin madaltaa reaktiokynnystä, sanoo Rooseveltin yliopiston stressintutkimusinstituutin johtaja Jonathan Smith. Kun elimistö suorastaan sylkee stressikemikaaleja vereen, räjähdämme. - Herkistyminen virittää aivot ylikierroksille, selittää psykologi Michael Meaney McGillin yliopistosta. Aivot liioittelevat reaktiotaan, ja stressihormonit tulvivat yli. Aivot käyttäytyvät kuin henki olisi vaakalaudalla. - Monivuotiset tutkimuksemme ovat vakuuttaneet meidät siitä, että ihmiset todella tulevat allergisiksi stressille ja että altistuminen muuttaa aivojen toimintaa. Herkistynyt elimistö erittää – 42 – 26. syyskuuta 2008 kiihottavia hormoneja liikaa tai rauhoittavia liian vahan, vakuuttaa myös Seymour Levine Delawaren yliopistosta. Ryöppy uusia tutkimuksia paljastaa, miten lieväkin stressi voi aiheuttaa monenlaisia muutoksia elimistössä. Tutkijat ovat muun muassa havainneet, että stressikemikaalit kuormittavat immuunijärjestelmää. Tuoreessa italialaistutkimuksessa havaittiin, että ensimmäistä kertaa laskuvarjolla hyppäävien sotilaiden hermosolujen kasvutekijän NGF:n tuotanto kiihtyi. NGF pitää hermosoluja elossa, mutta joitakin elimistön puolustussoluja se vahingoittaa. Sairastumisalttius lisääntyy. Näin stressi voi helpottaa flunssan iskemistä - tai jopa lisätä syöpäriskiä. Myös lisämunuaisten erittämän kortisolin ylituotanto vahingoittaa immuunipuolustusta ja altistaa ainakin nuhakuumeelle, sanaa psykologian professori Sheldon Cohen Carnegie Mellonin yliopistosta omaan tutkimukseensa viitaten. Mittaukset osoittivat, että stressaantuneiden koehenkilöiden veressä oli tavallista enemmän kortikoliberiinia. Tämä hormoni vapauttaa aivolisäkkeestä kortikotropiinia, joka puolestaan kiihdyttää kortisolin valmistusta. - Tässä on todennäköisin fysiologinen selitys siihen, miksi stressaantuneet ihmiset saavat flunssan tavallista helpommin, Cohen sanoo. Jos hormonia on liikaa, tuloksena voi olla liikalihavuus, sydäntauti tai luiden haurastuminen. Hiljattain ilmestyneen Discover - lehden mukaan ylimääräinen kortisoli tuhoaa aivosolujakin heikentäen muistia. Stressihormonit kietoutuvat myös reumaattiseen niveltu1ehdukseen. Kathleen Matt kollegoineen Arizonan yliopistosta on tutkinut reumaattista nivelsärkyä sairastavia ihmisiä ja havainnut, että itsensä rasittuneiksi ja kireiksi tuntevilla saattaa olla veressään prolaktiinia jopa kaksi kertaa enemmän kuin henkilöillä, joita stressi ei kiusaa. Aivolisäkkeen erittämä prolaktiini kertyy niveliin ja aiheuttaa turvotusta ja kipua. Nimenomaan prolaktiini on syypää niveltulehduskipuihin, joten alun alkuaan säryt juontuvat "stressista." Myös kortikotropiini voi vaikuttaa kiputuntemuksiin, saada ne jopa yltymään, koska se pystyy ehkäisemään elimistön omien kivunlievittäjien, endorfiinien, tuotannon. Adrenaliini, jota lisämunuaiset tuottavat stressitilanteessa, liitettiin ennen astmaan, nyt se yhdistetään myös infarktiin ja halvauksiin. - Tämä hormoni saa verihiutaleet erittämään runsaasti ATP:ta, solujen energianlähteenä toimivaa yhdistettä, joka voi suurina pitoisuuksina johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen, koska se supistaa verisuonet nopeasti, sanaa Cornellin lääketieteellisen keskuksen sydänspesialisti Thomas Pickering. Verenpaineeseen vaikuttavat myös dopamiini ja noradrenaliini: nekin supistavat suonia. Joissakin tapauksissa traumaattinen stressireaktio sairastuttaa ihmisen vasta vuosikymmenien kuluttua. Tämän stressin salakavaluuden havaitsi Yalen lääketieteellisen korkeakoulun apulaisprofessori Lawrence Brass tutkiessaan toisen maailmansodan veteraaneja. Ilmeni, että sotavankeina olleilla miehillä esiintyi kahdeksan kertaa enemmän halvauksia kuin niillä, joita ei ollut vangittu. Havainto hämmensi Brassin aluksi - onhan sydänkohtauksen ja halvauksen aiheuttavia hormoneja veressä runsaasti vain muutama tunti stressaavan tapahtuman jälkeen. Vähitellen hän alkoi aavistella, että stressiperäinen sairaus voi iskeä pitkienkin aikojen kuluttua. - Sotavankeus oli miehille niin raju kokemus, että trauman välittömät vaikutukset jäivät pysyviksi: Vankien neurohormonaalinen järjestelmä meni sekaisin. Se ei enää kyennyt erottamaan todellista stressiä vähäisemmästä rasituksesta vaan alkoi erittää toisia hormoneja liikaa ja toisia liian vahan pienimmästäkin ärsytyksestä. - Kun tällainen hormonaalinen epäsuhta jatkuu vuosia tai vuosikymmeniä, sydän rasittuu ja veri kiertää huonosti, ja seurauksena voi olla halvaus. Ankara stressikokemus lisää halvausriskiä jopa enemmän kuin korkea verenpaine. Ensimmäiset konkreettiset todisteet siitä, että stressi todella voi fyysisesti muuttaa ihmistä, saatiin viime vuonna, kun Kalifornian ja Yalen yliopistojen tutkimus uhreista valmistui. Jos herkistyminen alkaa rajusta traumasta ja jos se johtaa kemiallisiin ja anatomisiin muutoksiin hermostossa, voisi olettaa että tuhovoimasta saataisiin todisteita helposti. Tutkijat testaavat biokemiallisia vaikutuksia koe-eläimillä. Massachusettsin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että esimerkiksi rotta herkistyy stressille. Kuka meistä herkistyy? Tiedämme, että herkistymistä tapahtuu, mutta emme tiedä, miten ankara stressin pitää olla tai millaisissa tilanteissa stressi vaikuttaa näin voimakkaasti. Emme todellakaan tiedä, Levine tunnustaa. Se on monimutkaisempi tapahtumasarja kuin stressihormonien määrän muutos. Yksilöissä on eroja. – 43 – 26. syyskuuta 2008 Kun stressiä on ryhdytty tarkastelemaan biokemiallisena tapahtumasarjana, on alettu ymmärtää, että tarpeeksi voimakas henkinen rasitus voi muuttaa koko stressinkäsittelyjärjestelmän. Tarkka selvittäminen edellyttää monen tieteenalan, kuten genetiikan, psykologian ja lääketieteen, yhteen nivomista. Samoin se vaatii, uuden teorian kehon ja mielen vuorovaikutuksesta. Raja biologian ja psykologian valista pyyhkiytyy sitä mukaa kuin tutkijat kartoittavat neurohormonien reittejä elimistössä. Jonathan Smith visioi jo päivää, "jolloin kehitetään lääkkeitä, jotka voivat virittää elimistön koko neurokemiallisen järjestelmän uudelleen". Hän arvioi, että kestää vuosia, ennen kuin täysin ymmärretään, miten traumat ja muu henkinen rasitus muuttavat neurokemiallisia prosessejamme. Mika itse asiassa on se mekanismi, jonka avulla psyykkinen stressi muokkaa aivojen viestintäjärjestelmää? - Kaikkia tällaisia katastrofikokemuksia seuraavat reaktiot muistuttavat toisiaan, ja ne ilmenevat lähes poikkeuksetta jokaisella vaikean onnettomuuden uhrilla. Lääketieteessä tila tunnetaan nimellä posttraumaattinen stressireaktio. Sen oireista yleisimpiä ovat unihäiriöt, päänsärky, huimaus, vatsakivut, pelkotilat, keskittymisvaikeudet. Reaktion erityistuntomerkkejä ovat myös toistuvat mielikuvat alkuperäisestä kauhukokemuksesta. Ne voivat laueta lievistäkin aistiärsykkeistä. Elimistössä vallitsee jatkuva sotatila. Elimistö kuluu, kun se vastaa päivittäisiin paineisiin kemikaaleilla, jotka on alusta alkaen tarkoitettu hätätilanteisiin. Loputon kemikaalipommitus nakertaa immuunijärjestelmää ja raivaa tien tulehduksille ja sairauksille. Stressihormonit syövyttävät ruoansulatuskanavaa ja keuhkoja edistäen vatsahaavaa ja astmaa. Ne voivat myös heikentää sydäntä. Nyt näyttää todennäköisemmältä, että kemikaalit, joita traumaattinen stressireaktio vapauttaa, jäytävät elimistöä kohtalokkaasti, saavat sen hitaasti tappamaan itseään. Krooninen stressi on kuin hidas myrkky, Jean King kiteyttää.134’’ Tässä kertomuksessa kertoo yrittäjä, joka yrittää saada oikeutta omalle anopilleen ja lastensa isoäidille. Kyseinen henkilö on kuollut varsin kyseenalaisten asioitten vallitessa. Tässä kertomuksessa on vielä sellainen erityispiirre, että pankki ei suostu antamaan mitään asiakirjoja tai niiden kopioita liittyen tähän asiaan. Yrittäjä otti yhtiönsä lukuun vuonna 1987 lainan 180.000 markkaa. Hänen anoppinsa takasi kyseisen luoton omalla nimellään. Yrittäjä hoiti luottoaan aina kevääseen 1997 asti. Hän sairastui ja joutui lopettamaan yrityksensä. Luotosta oli jäljellä 30.000 markkaa. Pankki ei irtisanonut kirjallisesti luottoa eikä hakenut sille oikeuden päätöstä miltään osin, ei päävelallista tai takaajaa kohtaan. Pankin henkilöt aloittivat suoraan puhelimitse painostaa kyseistä vanhempaa rouvaa eli takaajaa. Pankin painostus lähinnä koski sitä, että yrittäjän anopin (takaajan) tulee pantata asuntonsa osakkeet kyseisen lainan vakuudeksi. Miksi pankki näin vaati, vaikka heillä oli jo kyseisen henkilön nimitakaus? Miksi pankki ei kirjallisesti ryhtynyt toimenpiteisiin luoton eräännyttämiseksi tai hakemaan päätöstä tuomioistuimesta? Pankin toimihenkilöt jatkoivat painostustaan vuodesta 1997 aina vuoden 1998 kesään. Tuolloin kuvaan astui mukaan ulosottomies, jolla ei siis ollut oikeuden päätöstä hallussaan. Hän soitti yrittäjälle ja uhkaili häntä asunnon ulosmittaamisella. Samainen ulosottomies meni myös takaajan eli vanhemman rouvan kotiin sopimatta aikaa etukäteen. Hänellä oli mukanaan toinen mieshenkilö. Rouvan pojanpoika kertoo seuraavaa käymänsä puhelinkeskustelun pohjalta: ’’mummoni oli kokenut heidän käytöksensä uhkaavaksi, oli ollut peloissaan ja miettinyt miten saisi miehet ulos asunnostaan. Ulosottomiehet olivat alkaneet omin luvin tutkimaan tauluja ja huonekaluja. He olivat myös kyselleet osakekirjaa, mutta mummoni oli sanonut ettei se ole hänen hallussaan’’. Pankissa töissä ollut toimihenkilö oli antanut rouvalle ohjeet, ettei hänen tule antaa osakkeita pankille, koska takaussitoumus ei sitä edellytä. Vanhempi rouva alkoi väsyä painostuksen alla. Painostus pankin ja ulosoton taholta kiihtyi erityisen rankaksi miniänsä lähdettyä matkalle kahdeksi viikoksi. Rouva taipui pankin tahtoon ja panttausasiakirjat allekirjoitettiin ja todistettiin rouvan asunnossa syksyllä 1998. Kopiota ei hänelle annettu eikä jälkikäteen toimitettu. Vanhempi rouva masentui tapahtumien jälkeen ja oli hoidettava kuolemaansa asti. Hänelle oli suunniteltu hoito psykiatrisen sairaalan vanhusten osastolta vakavan 134 Suomen vakuutuslääkärit organisaatio ja uhrit s. 139 - 151 – 44 – 26. syyskuuta 2008 masennuksen takia. Mummo kuoli omaisten läsnä ollessa. Lääkärin todetessa kuoleman, hän oli todennut ääneen hoitajan ja omaisten kuullen, ’’miten loppu tuli näin pian’’. Varsin perusteltua on kysyä kuoliko kyseinen henkilö henkisen painostuksen takia? Oliko kyseiset pankin ja ulosottomiesten toimenpiteet laittomia? Mielsivätkö tai olisiko heidän pitänyt mieltää, että vanhempi rouva masentuu ja kuolee mikäli häneen kohdistetaan voimakkaita henkisiä , jopa mitä todennäköisimmin laittomia toimenpiteitä? Onko kyseessä kuolemantuottamus tai jopa tappo? Olen keskustellut erään yrittäjän kanssa. Hänen dokumentoimansa asia, koskee sitä, että hänet on haettu vastikään henkilökohtaiseen konkurssiin. Hän on tehnyt aiemmin ulosottoselvityksiä vaadituilla tavoin. Pankki kuitenkin haki hänet henkilökohtaiseen konkurssiin mitä todennäköisimmin tieten, ettei hänellä ole varoja hallussaan. Toteutuuko tässäkin tapauksessa henkinen kidutus näennäisesti laillisella perusteella? Onko pankin tarkoitus kiduttaa tai kiristää mainitulla toimenpiteellä, jotta joku muu henkilö suorittaisi hänen puolestaan velkoja pankille? Henkilö on erittäin masentunut ja henkisesti ahdistunut. Kyseessä on tavallinen perhe, jossa molemmat puolisot käyvät työssä. Herran työnantaja haettiin konkurssiin pankin taholta. Hän menetti työnsä ja tulonsa. Herra oli paremmin ansaitseva puoliso perheessä. Heillä oli velkojensa katteena talo, vapaa-ajanasunto ja lapissa talvimökki. Yhteensä näitten omaisuusarvo oli 1989 noin 2.300.000 markkaa. Lainoja heillä oli tuolloin noin 500.000 markkaa. Tällä hetkellä he ovat pankille velkaa noin 1.500.000 markkaa. Rouva oli töissä pankissa. Toisen puolison menetettyä tulonsa kävi rouva kertomassa työnantajalleen miehensä tilanteesta sekä tämän sairastumisesta vakavasti. Epäselväksi ei lienee jäänyt työnantajalle miehen työkyvyn romahtaminen. Rouva tarjoutui myymään nopeasti heidän talonsa, jotta raha-asiat saataisiin kuntoon. Hänen työnantajansa eli pankinjohtaja vastasi, että ole aivan rauhassa, ensi maanantaina hän kertoo mitä tehdään. Maanantaita ei tullut koskaan vaan pallottelu jatkui seuraavat kolme vuotta. Rouvaa siirreltiin pankinjohtajalta toiselle eikä asia ratkennut. Pankista myönnettiin taustat tieten aina uusi luotto, jolla maksettiin aiemmat korot ja samalla korotettiin kaikkien luottojen korot huippulukemiin. Myönnettiinkö luotot siitä tietoisena, ettei kyseinen perhe tosiasiallisesti kykene koskaan maksamaan luottoja takaisin? Rouvan työtehtävät liittyivät pankkineuvojan tehtäviin. Kyseisiä henkilöitä pankissa piti olla viisi hoitamassa asiakkaita, jotka kaadettiin pankin toimesta. Kyseinen rouva jätettiin yksin hoitamaan yhä pahenevaa tilannetta ja sopimaan paniikissa olevien asiakkaitten tapaamisia pankinjohtajien kanssa. Nämä kuitenkin ani harvoin ilmestyivät paikalle. Työtehtävien määrä ja varsin ikävä luonne aiheuttivat omien ongelmien mukana kyseiselle rouvalle täydellisen uupumisen ja erittäin vakavat henkiset jäljet. Hän masentui ja sairastui henkisesti erittäin vakavasti ja oli hoidettavana pitkiä aikoja. Omat raha-asiat olivat täysin paniikinomaisessa tilassa. kaikki kaatui päälle. Myydä kun ei saanut aiemmin. Rouva aikoi hakeutua vuonna 1992 velkasaneeraukseen. Pankinjohtajat ilmoittivat, että mikäli kyseinen henkilö hakeutuu pankin työntekijänä velkasaneeraukseen niin siitä seuraa potkut. Onko tämä laillinen potkujen peruste? Tammikuussa 1994 kyseinen rouva menetti sitten työpaikkansa. Hänen työsuhteensa purettiin yksipuolisesti. Miksi kyseinen henkilö jätettiin yksin hoitamaan viiden ihmisen työkuormaa, kun tiedettiin kyseisen henkilön taustat ja väsymys ja uupumukset? Oliko tarkoituskin ajaa hänet täysin loppuun ja järjestellä sellaiseen tilanteeseen, josta taloudellisesti ei ole selviytymisen edellytyksiä? Puhuttaessa henkisestä kidutuksesta tai epäinhimillisestä kohtelusta tulee kysyä seuraava kysymys: Missä vaiheessa näennäisesti laillinen toimenpide velallista kohtaan, kuten ulosottomiesten toimet, henkilökohtainen konkurssi, rikosilmoitusten tehtailu, lapsiin kohdistuvat toimet, joilla pakotetaan velallista, kiristäminen jne. muuttuvat henkiseksi pahoinpitelyksi? Tätä arvioitaessa on pidettävä mielessä ainakin seuraavat asiat: Julkinen valta on syyllinen näitten yksilöitten tilanteeseen, julkinen valta on tunnustanut asian ainakin osittain, velallista täytynee kuitenkin pitää rehellisenä ihmisenä vaikkakin hän on velallinen, velallinen on jo useassa tapauksessa kärsinyt henkisistä sairauksista ja useissa tapauksissa kyseiset asiat ovat aiheuttaneet nk. elimellisiä sairauksia, velallinen ei ole vain velkanumero vaan hän on ihminen, velallisellakin pitäisi olla oikeusturva, joka ei tunnu kohtaavan ketään heistä, jaksaako täysin tulevaisuutensa menettänyt yksilö taistella omien oikeuksiensa – 45 – 26. syyskuuta 2008 puolesta. Näissä asiakirjoissa esiintyneissä tapauksissa on esimerkkejä, jotka ylittävät kyseiset rajat. Miksi julkinen valta ei puutu asioihin? Väestöliiton väestöntutkimuslaitos on vuonna 1998 laatinut loppuraportin (D 34 1998) Helsingin yliopiston kansanterveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston psykiatrianklinikan kanssa tekemästään tutkimuksesta nimellä ’’Köyhiä ja Kipeitä’’. Kyseisestä tutkimuksesta seuraavassa keskeiset asiat: ’’Itsemurha-ajatukset ja erityisesti itsemurhayritykset ovat psyykkisen epätoivon ilmaisu. Tässä tutkimuksessa itsemurhan tekemistä ajatelleita oli ollut väestöön suhteutettuna eri vuosina 90 000 – 125 000 ja sitä yrittäneitä 15 000 – 50 000. Keskimääräiset luvut olivat korkeimmat vuonna 1995, 110 000 itsemurhan tekemistä ajatellutta (3,1 %) ja 28 000 itsemurhaa yrittänyttä (0,8 %). Vuoden 1997 lukujen perusteella itsemurhan tekemistä oli ajatellut 90 000 ja yrittänyt 20 000 henkilöä. Itsemurhan tekemistä ajattelivat selvästi useammin ihmiset, joilla oli oman arvionsa mukaan huono terveydentila. Jos ihmiset pitivät itseään mielenterveydeltään melko sairaina, ero muihin oli jo kymmenkertainen. Tästä ryhmästä jopa 30% oli ajatellut itsemurhan tekemistä. Työttömillä miehillä itsemurhan tekemisen ajattelu oli ollut noin kolme kertaa ja naisilla noin kaksi kertaa yleisempää kuin muilla. Velanmaksuvaikeuksissa olleilla vastaava ero oli muuhun väestöön verrattuna 2-4 kertainen. Tähän ryhmään kuuluneista jopa 10-20 % oli ajatellut itsemurhan tekemistä. Osuus oli silti tuntuvasti vähemmän kuin Vantaan velkaneuvonnan asiakkailla, joilla peräti 34 % oli ajatellut itsemurhan tekemistä vuonna 1994 (Nykänen ym. 1995). Näyttää siis oikeutetulta olettaa, että mitä suurempi ja pitkäkestoisempia taloudelliset vaikeudet ovat, sitä useammin niihin liittyy myös itsemurha-ajatuksia’’135. ’’Olemme tehneet aineistosta joitakin syventäviä analyyseja ja selvittäneet muun muassa itsemurha-ajatuksia tai –yrityksiä (Hintikka ym.1998a). Taloudellisen taantuman aikana itsemurhayritykset olivat selvästi yleisempiä kuin mitä aiemmin on oletettu. Tekemämme selvitys on Suomessa ensimmäinen, jossa itsemurhayrityksiä ei ole arvioitu terveyspalveluiden käytön perusteella. Tämä menetelmällinen ero on ilmeisesti suurin syy korkeisiin itsemurhayritysprevalensseihin. Tärkeä löydös oli myös se, että velanmaksuvaikeuksista kärsivät olivat muita useammin riskissä itsetuhoisuuden suhteen (ajatukset ja yritykset)(Hintikka ym. 1998b). Yhteys oli muista tekijöistä riippumaton ja osoittaa edelleen, että taloudelliset vaikeudet ovat vakava mielenterveyden uhka’’136. ’’Terveydentilan kielteiset muutokset taas merkitsevät huomattavaa poikkeamaa väestön pidemmän aikavälin terveyskehityksestä. Laman jälkeen terveydentilan pitäisi jälleen parantua ennakoidulla tavalla. Joidenkin sairauksien osalta tästä kehityksestä voidaan poiketa siksi, että osa laman terveydellisistä vaikutuksista tulee esille vasta muutaman vuoden kestävän siirtymäajan jälkeen. Sairastuminen on näissä tapauksissa vaiheittain etenevä prosessi’’137. ’’Lamalla on paitsi välittömiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia myös välillisiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia. Näistä tärkein tämän raportin kannalta on laman mahdollinen vaikutus seuraavaan sukupolveen, joka on viettänyt lapsuuttaan laman olosuhteissa. Tämä sukupolvi voi joutua maksamaan laman jälkilaskua138.Perheiden ajautuminen talousvaikeuksiin selittää tuoreiden tutkimustulosten mukaan peräti puolet lapsilla lama-aikana ilmenneistä mielenterveysongelmista. Laman ja perheolojen vaikutusta tutkinut lastenpsykiatri Tytti Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 71 Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 116 - 117 137 Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 118 138 Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 127 135 136 – 46 – 26. syyskuuta 2008 Solantie Stakesista huomauttaa, että tulos on poikkeuksellinen. Yleensä yhden tekijän kontolle voidaan panna korkeintaan parikymmentä prosenttia jostakin tutkittavasta ilmiöstä’’139. Itsemurhan tehneitä lama-aikana aina vuoteen 1997 asti laskettuna on noin 13 800 henkilöä140. ’’Viime vuonna, kesän korvilla, Sonera puolestaan osti kaksi ruotsalaista tietoturva-alan yritystä iD2:n ja Across Wirelessin. Sonera maksoi yhtiöistä miljardeja markkoja. Osa porukkaa sokeutui, Vatanen luonnehtii. Noiden ruotsalaisyritysten vetäjät, Björn Gustavsson ja Anders Ingeström olivat molemmat saaneet kaupoistaan satoja miljoonia. Syntyi ajatus ostaa yhtiöt halvalla pois ja myydä eteenpäin. Valtiolla kun ei ollut asian osalta kontrollia. Vatanen kieltäytyi ryhtymästä tähän hänen mielestään eettisesti arveluttavaan hankkeeseen syyskuussa 2000. Lokakuussa Soneran johto sanoi hänet irti Smarttrustin toimitusjohtajan asemesta. Hänen seuraajakseen tuli Björn Gustavsson, joka teki itsemurhan tammikuussa’’141. Kuinka on mahdollista, että henkilö, joka juuri on saanut satoja miljoonia rahaa ja oli pienen lapsen isä suistaa itsensä hengiltä odottamatta? Kiristettiinkö häntä jollain? Liittyikö aiempiin kauppoihin jotain, jolla häntä saatettiin kiristää? Miksi tätäkään kuoleman tapausta ei tutkita? Liittyykö tapahtumiin jotain sellaista, joka olisi oikeudellisesti arvosteltavissa esimerkiksi Yhdysvalloissa pörssilainsäädännön kannalta (NYSE ja Nasdaq)? 5.8 Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto, PL 22 §, EIS 17 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 30 artikla, KP-sopimus 5 artikla, TSSsopimus 5 artikla Julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia siitä, että perus- ja ihmisoikeudet turvataan kansalaisille. Ihmisoikeuksien toteutumisen seuranta on velvoitettu perustuslaissa toteutettavaksi Eduskunnan Oikeusasiamiehen ja Oikeuskanslerin toimesta. Kuinka on siis perusteltavissa se, että kirkkohallituksen kokoama projekti ’’Katakombista elämään’’ on läpikäytyään joitakin satoja tapauksia kyennyt identifioimaan runsaasti laittomuuksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Kyseiset virastot ovat vastanneet tuhansiin kanteluihin. Näistä ei ole kyetty löytämään laittomuuksia tai ihmisoikeuksien loukkauksia, vaikka heillä on käytettävissään tarpeen niin vaatiessa rahaa, poliisi tutkimaan asioita, pääsy kaikkiin salaisiin asiakirjoihin yms. resurssit. Pennitön kansalaisjärjestö kykenee tähän. Miten tämä on mahdollista? Ovatko kyseiset valvovat viranomaiset jo nyt syyllistyneet johonkin, kuten virkavelvoitteensa laiminlyömiseen, rikosten suosimiseen tms. teonkuvauksiin? ’’Valtioneuvosto (hallitus) antoi pankkituesta ja rahoitusjärjestelmän tervehdyttämistoimista eduskunnalle tiedonannon joulukuussa 1993 ja toukokuussa 1996. Ensimmäisestä tiedonannosta löytyi myös ’’virallinen selitys’’ pankkikriisin syistä. Yleisten kansantaloudellisten syiden lisäksi tiedonanto mainitsee myös lainsäädännön ja valvonnan puutteita: valvontaviranomaisten resurssit olivat liian pienet, tilinpäätöskäytäntö liian salliva, tilintarkastajien valvonta oli riittämätöntä eikä lainsäädäntö mahdollistanut pankkien osakkuusyhtiöiden valvontaa. Siten valtiovalta myönsi omat virheensä pankkikriisin taustasta142’’. Kyseisestä kohdasta puuttui valtion syyllisyys myös laman aiheuttajana talouspolitiikassa. Valtion on siis myöntänyt oman syyllisyytensä osittain, mutta seuraavassa ihmetyttää velkaisten ihmisten kohtelu. Valtio ei vain laiminlyö velvoitettaan turvata ihmisoikeuksien toteutumista vaan aktiivisesti ryhtyy toimiin, joilla toteutetaan oikeuksien väärinkäytökset! On pakko kysyä halutaanko kaikki velkaiset hengiltä? Valtioneuvoston ja julkisen vallan osuutta aiheuttamiensa vahinkojen korjaamisessa voidaan kyseenalaistaa. Seuraavassa (liite 2) esimerkki lainvalmistelusta, jonka tarkoituksena Hämeen Sanomat, Talousahdinko selittää puolet lamalasten mielenterveyspulmista Stakes, tilastot miesten ja naisten itsemurhista 141 bisnes.fi marraskuu 2001 s.38 142 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 142 139 140 – 47 – 26. syyskuuta 2008 lienee tuhota loputkin velallisista (vrt. tapaukset kohdassa 5.1)(vrt. myös pääasiakirjan kohdassa 7 sivulla 29 mitä eduskunnan oikeusasiamies on kyseisestä laista lausunut). Kyseessä on uusi ulosottolaki. Tulevissa oikeusprosesseissa tulee ottaa kantaa salattujen asiakirjojen ja lainsäädäntötyön osalta, missä määrin kyseiset asiakokonaisuudet on toteutettu laillisena toimintana tai niitä olisi arvosteltava rikosoikeudelliselta kannalta, rikosten peittelynä, törkeitten rikosten tosiasiallisena toteuttamismuotona jne. Kunnioittavasti Jukka Davidsson Ekonomi V IR RA NN IE ME NT IE 13 • PUUT IKK AL A • 14 96 0 PUH EL IN: 0 40 - 5 10 00 82 • F A K S I: 03 - 53 655 08
