docVoit ladata näköislehden pdf-muodossa tästä.
download 
Report Transcription
Voit ladata näköislehden pdf-muodossa tästä.
kaupunkilehti Kuosmanen kahmii pal kintoja >>3 I I PU T Warkaus-seuran liite P Kulttuuria >>3–7 Yrityksiä >>8–10 Yhteiskunta >>12–13 Terveys >>14–17 Urheilu >>18–19 6/2016 8.10.2016 www.sykkeessa.fi 2 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 6/2016 8.10.2016 kaupunkilehti Vapaus, Tasa-arvo ja Veljeys S uomen perustuslain 18 § kuuluu näin: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla. Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.” Jos julkista valtaa käyttävät ihmiset ottaisivat valtiomme perustuslain vakavasti, meillä ei olisi lähes 20 %:n työttömyyttä Varkaudessa. Ajattelumme ihmisen, työn ja yhteiskunnan välillä on jämähtänyt kansallisvaltioiden aikaan. Työ tulisi nähdä osana ihmisarvoista elämää ja oikeus työhön tulisi toteuttaa jokaisen yksilön kohdalla. Yhteiskunta-ajattelumme on luokattoman heikkoa päätöksenteon tasolla ja sellaista on myös toteutettu työllisyyspolitiikka. Viimeisen vuosikymmenen ajan on lakaistu mattoja päältä ja alta paneutumatta työmarkkinoiden dynamiikan muutokseen. Ongelma ei ole pelkästään työttömyys, vaan siitä seuraavat kerrannaisongelmat. OECD:n tuoreesta koulutusvertailusta käy ilmi järkyttävä tosiasia: suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä 20 % ei vuonna 2015 ollut töissä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Järkyttävämpää on vain se, mitä siitä seuraa, jos/kun näistä suurin osa syrjäytyy. Näennäistoimien aika on ohi. Jokaisen politiikkaan tai julkiseen tehtävään pyrkivän/osallistuvan tulisi jatkossa alkaa sivistää itseään sen suhteen, mitä oikeasti tulisi tehdä, jotta asiat maassamme olisivat paremmin. Kaiken toiminnan tulisi tähdätä kansakuntamme tilan parantamiseen ja aitoon tuloksellisuuteen. Tilastot ovat tilastoja ja todellisuus on läsnä joka hetki. Ahtisaari on presidentti siinä missä Rytikin – toinen heistä laittoi itsensä likoon. Totta on kuitenkin se, ettei AY-siipi ole ollut kartalla vuosikausiin. Ei kummallakaan puolella. Karensseja ja omavastuupäiviä muuttamalla saadaan iso kuva näyttämään siltä, kuin jotain oltaisiin tekemässä. Fakta on kuitenkin se, että ainoa asia, joka tulisi tehdä, olisi alkaa työllistää ihmisiä. Näin, koska kaikkein kalleinta yhteiskunnalle on istuttaa työkykyisiä ihmisiä passiivisena kotonaan tai jossain muualla. Vastikkeeton sosiaaliturva on aikansa elänyt siinä muodossa kuin me sen tunnemme. Ketään ei saa hylätä, mutta antamalla loputonta sosiaaliturvaa työkykyiselle ihmiselle unohdamme vastuun toisistamme. Yhdessä Suomi on rakennettu. Yhdessä se myös pidetään käynnissä. Elinkeinoelämästä tulevat kommentit siitä, että jollain firmalla menee hyvin, vaikka Suomella ei menekään, on omiaan luomaan syvää kuilua hyvä- ja huono-osaisten välille. Yhteiskuntavastuullisuutta on jokapäiväinen valintojen tekeminen – koskee se yksilön sanavalintoja tai ostopäätöksiä. Nykyinen valtaeliitti rakentaa globaalia Suomea itsensä kautta, ei tulevaisuutta turvaten. Yhteiskuntaa tulisi aidosti rakentaa kansakunnan hyvinvointia silmällä pitäen. Lopetan tämän tekstin itseäni paljon fiksumman sosiologian ja kulttuurihistorian dosentin, Jari Ehnroothin lainaukseen (HS 1.10.2016): ”Kun kaikki ihmiset päästetään arvoa tuottavan työn kentälle, se kohentaa taloutta, vahvistaa yksilön vapautta ja edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Työkykyisen on kiistatta arvokkaampaa ja terveellisempää osallistua bruttokansantuotteen kasvattamiseen kuin elää muiden kustannuksella.” Me pystymme siihen, kun tahtotila on aito. Jaakko Ikonen toimitus@sykkeessa.fi Palveluja kannattaa viedä asiakkaiden luokse Teksti: Vesa Moilanen Kelloseppä Sami Rautianen kertoo funtsineensa, että miksi palveluja yleensä ei viedä asiakkaiden luo. Hän pisti tuumasta toimeen ja heinäkuussa alkoi käydä palvelemassa asiakkaita perjantaisin Leppävirralla Foto Oksmanin tiloissa. – Olen pitänyt omaa ”kellosepännurkkausta” ja menen asiakkaiden luo. Ainakin minulle se on ollut tosi hyvä kuvio – on ollut asiakkaita – pitäjiltä käy ihmisiä kirkonkylällä. Ja kun ”kellosepännurkkauksen” vieressä on kunnan omistama sadan neliömetrin tila, niin Sami päätti vuokrata tilan pop up -myymäläksi. – Kun kylällä on ”Pimmeet markkinat” -tapahtuma, niin laitetaan kyseiseen tilaan pop up -myymälä. Tällä hetkellä Varkaudesta pop up -myymälään ovat lähdössä Kello- ja Kultasepänliike Savon Sepät-yrityksen lisäksi Eräreppu ja Kultapaja Jalo sekä keskusteluja on käyty myös muutamien muiden yritysten kanssa, Sami kertoo. Eräreppu palvelee myymälällään lauantaihin saakka. Leppävirran ”Pimmeet markkinat” on keskiviikkona 26.10. klo 16–19, joten iltaaikaan myös töissä käyvillä ihmisillä on parempi mahdollisuus käyttää palveluita. (Kansikuva: Leppävirran yrittäjien toteuttama ”PimVesa Moilanen.) meet markkinat” järjestetään nyt toista ker- taa kirkonkylän keskustassa. Tapahtuman aikana Kello- ja Kultasepänliike Savon Sepät palvelee asiakkaita myös siten, että paikalla on kellohistorian asiantuntija, filosofian maisteri Jorma Räihä, joka tekee kellojen ikä- ja alkuperäismäärityksiä. Lisäksi Foto Oksmanin ja pop up-myymälän edessä on tarjolla sadalle ensimmäiselle hernekeittoa soppatykistä ilmaiseksi. Ja mahdollisesti myös musiikkia – illan alkaessa hämärtyä. Tervetuloa keitolle ja ostoksille, toivottavat Riitta Oksman ja Sami Rautiainen. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 3 Ohjaaja Juho Kuosmanen (oik.) piipahti syyskuun alkupuolella Varkaudessa Elokuvateatteri Maximissa- kertomassa ”Hymyilevä mies”-elokuvan tekemisvaiheita. Ohjaajaa oli runsaslukuisen elokuvayleisön edessä haastattelemassa Tapio Tuomainen. Hymyilevä mies -elokuva kahmii palkintoja Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Uuden tekijäsukupolven kotimaiset elokuvat menestyvät maailmalla. Yhtenä esimerkkinä siitä on Juho Kuosmasen ohjaama elokuva ”Hymyilevä mies”, joka viime toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla Ranskassa nappasi Un Certain Regard-sarjan päävoiton. Sittemmin saman elokuvan kuvaaja J-P Passi on saanut kuvaustyöstään pääpalkinnon kansainvälisillä elokuvaajien festivaalilla Makedoniassa. Aivan tuoreimpana palkitsemisena ”Hymyilevä mies” viime viikonloppuna voitti Zürichin elokuvajuhlien Golden Eye-pääpalkinnon, johon 23.000 euron rahapalkinnon lisäksi kuuluu myös levityspalkinto. Zürich Film Festival esittelee vuosittain ohjaajien ensimmäisiä, toisia tai kolmansia pitkiä elokuvia ympäri maailman. Festivaalin pääpalkinnosta oli kilpailemassa kaikkiaan 14 elokuvaa. ”Hymyilevä mies” on Juho Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva. Lisäksi elokuva on saanut Suomen Oscar-ehdokkuuden. – Siitä on vielä melkoisesti matkaa ”pääkallonpaikalle”. Elokuva pyritään saamaan sellaisille festivaaleille ja teattereihin, joilla on merkitystä, Juho Kuosmanen toteaa. ”Hymyilevä mies” kertoo nyrkkeilijä Olli Mäestä, joka otteli ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1962 – ja hävisi ottelun. Mäen mukaan se oli hänen elämänsä onnellisin päivä – elokuva kantaakin kansainvälisessä levityksessä ni- meä ”The Happiest Day in the Life of Olli Mäki”. Elokuva ”Hymyilevä mies” on tehty tositapahtumien innoittamana - elokuva epäonnistumisen taidosta ja onnen tavoittelemisesta. Elokuvan tekstitys kuulovammaisille ja kuvailutulkkaus on tuonut elokuvan ihan kokonaan uuden yleisön ulottuville. Tekstitys ja kuvailutulkkaus palvelevat myös muita kohderyhmiä kuten lapsia, maahanmuuttajia ja ikäihmisiä. Ohjaaja Juho Kuosmanen vieraili Varkaudessa Elokuvateatteri Maximissa Hopeatähdet-sarjan elokuvanäytöksen yhteydessä ja kertoi elokuvanteosta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Varkauden-visiittinsä seuraavana päivänä hän oli lähdössä elokuvafestivaaleille Torontoon. Sitten vuorossa Zürich, Lontoo, Wien, Pariisi ja Karkkila. – Tietenkään en valita – on mahtavaa, että elokuva otetaan hyvin vastaan ja se löytää yleisönsä. Se on parasta, mitä elokuvantekijä voi toivoa. ”Hymyilevä mies” sai toukokuun Cannesin festivaalien yhteydessä kansainväliseltä medialta runsaasti positiivista suitsutusta. Festivaalin tuomariston kriteereinä pääpalkinnon voittaneelle elokuvalle olivat olleet hyvin moninaiset. – Kehuivat elokuvan jokaista osa-aluetta – kuvausta, äänisuunnittelua, leikkausta, ajankuvaa pukusuunnitteluineen, maskeerausta, lavastusta ja näyttelijäntyötä. Olim- me onnistuneet luomaan elokuvan, jossa henkilöihin on helppo ihastua, heidän elämäänsä myötäelää ja toivoa heille parasta. Siten, että elokuva tuo hymyn huulille ja että elokuvateatterista poistuu onnellisia ihmisiä. Sanoivatkin, että se on jokseenkin jopa harvinaista. Juho Kuosmasen mukaan elokuvassa on oikeastaan mukana rakkaustarina Ollin ja Raijan välillä sekä toinen tarina Ollin ja nyrkkeilypromoottori Elis Askin välillä. Mäellä ja Askilla – heillä molemmilla oli oikeastaan tavoitteena sama päämäärä, elämän onnellisin päivä. Mutta käsitykset tavoitteesta olivat hyvin erilaiset. Salaviinanpolttajat ”Hymyilevä mies” on kuvattu 16 millimetrin mustavalkoiselle filmille. – Se oli meidän mielestämme paras formaatti ja tuntui oikeasti vievän katsojat 60luvulle. Aikakautta ei tarvinnut alleviivata esineillä, vaan automaattisesti tuntuu toiselle aikakaudelle. Toki elokuvaa lavastettiin isosti ja puvut olivat ajanmukaiset. Mutta elokuvaa tehdessä voitiin keskittyä näyttelijöiden kasvoihin ja katseeseen toista ihmistä kohti. Kuitenkin koko ajan tuntuu siltä, että ollaan uskottavasti 60-luvulla, kertoo Kuosmanen, jonka mukaan 16 mm:n mustavalkofilmin hankintaprosessi nykypäivänä ja filminkehitys oli sinänsä oma tarinansa. Juho Kuosmasta viedään ympäri maail- maa ”Hymyilevä mies” -elokuvan merkeissä. Lisäksi hänellä on työn alla kaksi pitkän elokuvan tekstiä. Sekä myös muuta. – Tulevana talvena kuvataan mykkäelokuva ”Salaviinanpolttajat”, joka aikanaan oli Suomen ensimmäinen elokuva ja valmistui vuonna 1907. Ensi vuonna Suomen täyttäessä 100 vuotta, elokuva täyttää 110 vuotta. Salaviinanpolttajat-elokuvasta ei valitettavasti ole meidän päiviimme saakka säilynyt yhtään ainoaa ruutua – ainoastaan lyhyt juonikuvaus, mikä aikanaan oli sanomalehdessä. – Juonikuvauksen pohjalta tehdään uusi versio Loud Silents -mykkäelokuvafestivaaleille Tampereelle ja elokuvan ensi-ilta on ensi huhtikuun lopulla. ”Salaviinanpolttajat” on myös Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Ja ehkä tullaan myös Savon Kinojen elokuvateattereihin. Ainakin Joensuussa on alettu ”imuroimaan” orkesterimonttua mykkäelokuvalle, kertoo Juho Kuosmanen. – Kerran aikaisemmin on kierretty mykkäelokuvalla, mukana myös äänitaiteilija. Se oli aika iso menestys ja mykkäelokuvan esittäminen elävän orkesterin voimalla on aika hauska tapa. Suosittelen. Elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen äänihaastattelu on kuultavissa osoitteessa: sykkeessa.fi/radio 4 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Markus Kinnunen on uutta tangosukupolvea Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Tangojuniori 2015-tittelin reilu vuosi sitten napanneen Markus Kinnusen tavoitteena tulevaisuudessa on Seinäjoen Tangomarkkinat-kisaan osallistuminen ja tangokuninkuus. Tangojuniori Markus Kinnunen piipahti Varkaudessa esiintymässä Autokarin autonäyttelyviikonloppuna syyskuun alussa. Tangojunioriksi Markus tuli 11-vuotiaana, haastatteluhetkellä ikää oli karttunut vuosi lisää – ja kohta taas vuosi lisää. Tangojuniori-kilpailu on 8–12-vuotiaille tarkoitettu laulukilpailu samanaikaisesti Tangomarkkinoiden kanssa. Tangojuniorikilpailun tarkoituksena on luoda estradi, jossa lapset ja nuoret voivat tuoda kykyjään esille ja kartuttaa esiintymiskokemustaan. Tänä syksynä Markus aloitti koulussa seitsemännen luokan. – Koulussa pitää kyllä pärjätä ja ihan hyvin olen pärjännytkin – on tullut ysejä ja kymppejä. Aika moni asia minua kiinnostaa, myös politiikka tai joku sellainen bisnesmies. Ja tietysti musiikki voisi olla ammattina, kunhan ensin katsotaan äänenmurros, sanoi nuori Markus-artisti, joka keikkailee suurin piirtein joka toinen viikko. Kesäaikaan oli ollut vähän esiintymistaukoa, kun hän oli kolmisen viikkoa kielimatkalla Englannissa. – Musiikki on aina ollut sydämessäni. Laulan, soitan pianoa ja kitaraa ja lisäksi harrastan kilpatanssia – musiikki ja tanssi tukevat hyvin toinen toisiaan, sanoi Markus, joka on kotoisin Ilmajoelta, Seinäjoen kupeelta. Esiintymiskokemusta hän on hankkinut myös Ilmajoen Musiikkijuhlien Kekkos- Tangojuniori Markus Kinnusen CD-single oli kysyttyä tavaraa nimikirjoitusten kera. oopperassa, jossa hän esitti ”Pikku-Kekkosta”. – Aika usein taustallani soittaa pianoa hyvin lahjakas nuori mies, Rami Loukola, joka osaa myös tangoja erinomaisesti. Voin laulaa myös ilman bändiä, koska minulla on sellainen kaiutin, jossa on laulujen taustat soitettuna, sanoi Markus ja nuorena artistina antoi täyden tunnustuksen häntä Varkaudessa säestäneelle Trio Akordille. – Kyllä päästiin samoille sävelille ja hyvin osaavat soittaa. Markus on nuoresta iästään huolimatta rutinoitunut esiintyjä. Varkaudessa häntä oli säestämässä Trio Akordi, jossa rumpuja soittaa Urpo ”Upi” Leikas (kuvassa oikealla), bassoa Unto Lappalainen ja hanuria Seppo Rissanen. Hyvältä näyttää Nuorta artistia vietiin esiintymisten välillä valokuvattavaksi ja muistoksi Varkaudenvierailustaan Erkki Niskanen luovutti Markukselle aidon Cavern Club -pinssin. The Cavern Club on yökerho Liverpoolissa, Isossa-Britanniassa. Cavernissa levykaupanpitäjä Brian Epstein näki ensimmäisen kerran The Beatles -yhtyeen, ja tästä alkoi musiikkihistoriaan pysyvästi jäänyt yhteistyö näiden välillä. Cavern Clubin Beatles-pinssejä saa ai- Rakkauden syksy Varkauden Teatterissa Teksti: Vesa Moilanen Kun Varkauden Teatterin tämän syksyn näytäntökauden näytelmät olivat valikoituneet, niin teatterin väki huomasi, että kappas vain, yhteisenä teemana molemmissa syyskauden näytelmissä on rakkaus. Ensimmäinen otos teemasta saatiin, kun ensimmäisenä ensi-iltana nähtiin Robin Hawdonin kirjoittama menestysnäytelmä, vauhdikas parisuhdekomedia Täydelliset häät, joka on naurattanut teatteriyleisöä niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Vaikka kyseessä onkin todella vauhtirikas komedia, niin pohjimmiltaan näytelmä on puhtaasti rakkaustarina, jossa mietitään sitä, kuka on ”se oikea” puolisoksi. Näytelmä sisältää ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”, väärinymmärryksiä, mutta myös oikeaa rakkautta. Tätä tapahtumaketjua Varkauden Teatterin näyttelijät kiidättävät eteenpäin sellaisella vauhdilla, että välillä hiuslisäkkeetkin lentelivät ensi-illassa, mutta se ei tahtia haitannut. Peli jatkui ja jännitys tiivistyi. Näytelmän ohjaaja, Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Kari Suhonen kertoikin taannoin tykkäävänsä vauhdikkaista komedioista – tykkää niissä näytellä ja katsoa niitä. Tässä produktiossa Suhonen pysyi ohjaajan roolissa. Teatterin näyttelijät saivat osoittaa osaamistaan, näyttelijöille riittää haasteellista tekemistä eikä kaksoisroolituksia tarvittu. Useinhan on niin, että vauhdikkaissa komedioissa sisältö tahtoo jäädä vauhdin jalkoihin. Täydelliset häät on siitä poikkeava komedia, että genrensä edustajana se on oikeasti kirjoitettu läsnä olevaksi. Ja vaikka vauhti on railakasta ja näytelmän lavastuksen runsasluiset ovet avautuvat ja sulkeutuvat suunnitelmien mukaisesti, niin näytelmän rytmitys toimii. Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta koko ajan ei mennä hirmuista vauhtia. Vauhtia annostellaan sopivankokoisella mitalla, tulee hengähdystaukoja eikä yleisö läkähdy. Ja hyvin myös näyttelijäkaarti selviytyi läkähtymättä. Sinänsä mielenkiintoista, että Varkauden Teatterin näyttämön lavastus toimi ilman vaihtoja kahden hotellihuoneen näkymänä. Ja koko ajan pystyi seuraamaan samanaikaisesti tapahtumia molemmissa huoneissa. Näytelmän lavastus on Mikko Kosusen, puvustus Veera Onttosen, äänet Jussi Heiskasen ja valot Marko Etelärinteen. Parisuhdekomediassa – tai oikeastaan useamman parisuhteen Täydelliset häätnäytelmässä tapahtumien kulusta vastasivat ansiokkaasti Ville-Veikko Valtanen, Marja Sundgrén, Markku Ryytty, Maija Yrjölä, Mirja Ryytty ja Annikka Kaistinen. Pitää vaan ihastella, että repliikkien ajoittainen monikerroksisuus sujui mallikkaasti ja todella antoi lisäsisältöä esitykseen. Puhumattakaan ”ovitempuista” ja muista liikunnallisista suoritteista. Rakkauden syksy-teema jatkuu Varkauden Teatterissa musikaalin merkeissä, kun musikaali Poikamiesboksi saa ensi-iltansa 15.10. Ja kuukausien ensimmäisten keskiviikkoiltojen Klubien sisältöä myös rakkaus on ryydittämässä. Varkauden Teatteri painaa ”rinta rottingilla” eteenpäin. Voi kamala – vauhtia ja todella vaarallisia tilanteita, mutta myös todellista rakkautta ”Täydelliset häät” -komediassa. Ville-Veikko Valtanen (kuvassa vas.), Markku Ryytty ja Marja Sundgrén ”vaaranpaikassa”. (Kuva: Varkauden Teatteri.) noastaan Cavern Clubilta International Beatleweek -tapahtuman aikana ja pinssiä saa ostaa ainoastaan neljä tapahtumaviikon aikana. Erkki Niskanen kertoi käyneensä tapahtumassa kolme kertaa ja on saanut ostaa 12 pinssiä. Näitä hän on lahjoittanut hyville musiikkimielisille ystävilleen ja tällä kertaa vuorossa oli Tangojunior Markus Kinnunen. Tangojen lisäksi Tangojuniorin ohjelmistoon kuuluu kotimaista iskelmää. Markuksen suosikkiartisti on ehdottomasti Olavi Virta. – Nykyisistä laulajista on vaikea sanoa, kun on niin paljon hyviä. Laulukilpailumenestystä Markuksella on myös vuoden 2015 Savonlinnan Mestarilaulajakisasta, jossa hän sijoittui sarjassaan kolmanneksi. Esiintymisiä on ollut ja hyvältä näyttää jatkossakin. Helsingissä Markus oli esiintymässä THL:n Itsenäisyyspäivän juhlassa viime joulukuussa. Ja kun tätä haastattelua tehtiin ihan Ex tempore ja aikataulukiireellä, siinä samalla Markus kirjoitteli tottuneesti nimmareita CDsingleensä, joka sisältää kappaleet ”Satumaa” ja ”Sininen ja valkoinen”. Mikä sai Tangojuniorin esiintymismatkalle Varkauteen? – Markku Janhusen kanssa on tunnettu jo monta vuotta. Markku on mukavan- ja lupsakankuuloinen mies, sanoi Markus, jolta kysyin myös mielipidettä savolaisista yleensäkin. – Kyllä te savolaiset osaatte olla, hän sanoi diplomaattisesti. Tästä pojasta tullaan varmasti kuulemaan lisää. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Ystäviä Varkauteen kansainvälisestä naivistitapahtumasta Teksti: Vesa Moilanen On sanottu, että naivismissa taiteen saralla ei ole sääntöjä. Naivismilla on paikkansa taiteen kentässä, koska se sydämentaidetta ja iloinen asia. Naivismissa saa olla juuri sitä mitä – jokaisella naivistilla on oma kädenjälkensä. Suomessa naivismi on alkanut saada jalansijaa. Euroopassa taiteenlaji on jo pitkään ollut arvostetussa asemassa, esimerkiksi Tsekissä, jossa varkautelainen Marja Muusa Hämäläinen ja porvoolainen Minna Lehväslaiho olivat kutsuttuina ainoina suomalaisina naivisteina tapahtumaan nimellä ”In Memoriam Jana Hrušky – III International working meeting of naive artists” 20.–27.8.2016. Tapahtuman paikkana oli The Lysice National Chateau eli Lysicen linna. Tapahtumassa oli maalaamassa kaikkiaan 14 naivistia eri puolilta maailmaa. Kuukaudenpäivät tuon tapahtuman jälkeen juttelimme Marja Muusan kanssa – mitä kaikkea viikko Tsekissä ja sitä edeltävä aika oli ollut. – Varmaankin jo viime vuonna Puolan Katowicen näyttely sai aikaan useita kutsuja maailmalle. Tänä vuonna Tsekissä järjestettiin heidän ensimmäinen kansainvälinen naivistinäyttely 1.4.–30.5. Kutná Hora-nimisessä kaupungissa, johon Suomesta osallistuivat myös Timo Hämäläinen ja Minna Lehväslaiho. Näyttelyn avajaisissa luokseni tuli Tsekin Jan Hrušky -säätiön johtaja, joka halusi kuvata töitäni näyttelyssä. Hän kertoi Lysicen linnan tapahtumaviikosta ja halusi kutsua minut sinne. Kun Minna Lehväslaiho sai myös kutsun, päätimme osallistua tapahtumaan, jonka säätiö kustansi kokonaisuudessaan – lukuun ottamatta matkoja. Eli naivistille kyseessä oli aivan huikea arvostuksenosoitus, taiteentuki ja innoitus, kertoo Marja Muusa, jolta Lysicen linnan kesänäyttelyyn pyydettiin kolme työtä ajaksi 2.7.–27.8. Järjestyksessään kolmanteen Jan Hruškan muiston kunniaksi järjestettyyn tapahtumaan oli näyttelyyn pyydetty jokaiselta 14 kutsutulta naivistilta töitä Jan Hruskan töidenlisäksi. Se on osoitus, että Tsekissä naivistit ovat todella arvostettuja. Valtava yhteishenki Paikan päällä Marja Muusan mukaan kaikki oli lempeän sujuvaa – tuntui kuin olisi ollut jossakin sadunmaailmassa, jossa hyvät haltijat häärivät. – Me vain kuljimme virrassa mukana – kaikki sujui, mikään ei ollut mielistelevää tai pröystäilevää. Aitoja kohtaamisia kaikkien kanssa – tapahtuman johtajan, Vladimir Jandásekin kanssa, kuten myös näyttelyn kuraattorin ja Jan Hruškan kirjan kirjoittajan, Ladislav Puklin sekä Lysicen linnan johtajattaren, Martina Rudolfován kanssa. He olivat aivan ihania, aitoja, kohtaavia ja he rakastavat naivistista taidetta sydämensä pohjasta. Viikon aikana naivisteille muodostui valtava yhteishenki – arvostava, kannustava ja innostava henki – elinikäinen ystävyys. – Päivällisemme kestivät 2–4 tuntia koska niin paljon jaoimme toistemme kanssa kuulumisia, tietoa ja taitoamme. Ystävyyssuhteita solmittiin ja ensi keväänä tulee Natascha Villone Varkauteen Taidekeskus Väinölään pitämään yhteisnäyttelyä Minna Lehväslaihon ja minun kanssa. Natascha on Serbiasta ja hän oli tämän vuoden Puolan Katowicen näyttelyn tähtinaivisti. Natascha on alkujaan venäläinen, sekä asunut Yhdysvalloissa ja nyt Serbiassa. Hän on aivan hurmaava ja rakastettava persoona, jonka työt ovat huippuja. Polku jatkuu Lysicen linna on Tsekin tasavallan omistama ja siellä käy runsaasti vierailijoita. – Linnan henkilökunta oli huikeaa, vierailijat ihastelivat naivistien töitä ja tosi paljon kävijät halusivat tietoa Suomesta ja Varkaudesta. Kukaan ei ollut kuullut aikaisemmin Varkaudesta mitään. Moni henkilö pyysi osoitteen ja koettiin kohtaamisenilon hetkiä, kertoo Marja Muusa, joka linnan yhdessä huoneessa olleesta paperiteatterista sai lisäuskoa. Elämä on tässä ja nyt. Unelmiin pitää uskoa ja kulkea niitä kohti. Toisinaan unelmat toteutuvat vähän eri tavalla kuin itse olisi uskonut. – Ainakin tämä kaikki omalla kohdallani. Mietin, oliko tämä tottakaan, mutta kun katsoo diplomeja, plakaatteja, kirjoja ja kuvia – oli se totta. Sydämessä soivat kiitossävelet siitä kaikesta, joka antoi uskoa, että elämä yllättää. Välillä tuntuu musertavasti kuin tie loppuisi – ja välillä aukeaa uusia polkuja. Ja polku naivismin ja nukketeatterin maailmassa jatkuu. Lysicen linnan viikon päätteeksi linnan arvokkaaseen naivistitaiteen kokoelmiin tuli jokaiselta naivistilta ainakin yksi teos. Nyt kokoelmissa on kaksi Marja Muusan teosta. – Kaksi teostani lähti naivistisen taiteen keräilijän kokoelmiin eli tauluja matkalta ei ollut kotiin tuomisina. Mutta plakaatteja, muistoja ja ystäviä, jotka ovatkin pitäneet ahkerasti yhteyttä. Näitä asioita kerrattiin marja Muusa Hämäläisen kanssa ”jälkitunnelmissa”. Syksyllä 2014 Portaanpään kristillisessä opistossa aloittamaansa ”Väri-nää”-kuvataidekoulua hän jatkaa edelleen ja äskettäin Marja Muusa on aloittanut ikonimaalauskurssin Heinävedellä. – Ikonimaalaus on kuin rukousta. Varjosta valoon. Siinä tehdään ikonia – ikkunaa tuonpuoleiseen. Ryhmäkuvassa Lysicen linnan edustalla. Kuvassa (toinen oik.) Minna Lehväslaiho ja (neljäs oik.) Marja Muusa Hämäläinen – Suomen naivistit kansainvälisessä joukossa. Marja Muusa Hämäläinen taustallaan teoksensa ”Unelmien tori”. Kansainvälisessä naivistitapahtumassa Tsekissä hän vei tietoa Varkaudesta Lysicen linnassa kävijöille ja toisille naivistitaiteilijoille. (Kuva: Vesa Moilanen) Linnassa pieni katsoja halusi maalata oman työn ja sehän kävi päinsä – ilo oli molemminpuolinen, kertoo Marja Muusa. 5 6 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Dekkariaiheinen novellikirjoituskilpailu käynnistynyt Teksti: Vesa Moilanen ”Dekkarit-festivaali – Rikospaikkana Varkaus” tulee jälleen ensi kesänä – viikonlopun mittaisena tapahtumana 28.–30.7. Festivaaleihin liittyen syyskuussa käynnistyi valtakunnallinen, rikosaiheinen kirjoituskilpailu, joka on kaikille avoin ja kilpailutekstien tulee olla ennen julkaisemattomia. Suomenkielisten novellien pituudeksi on rajattu 3–5 A4-liuskaa. – Samalla fonttityypillä, koolla ja rivivälillä kirjoitettua tekstiä – sivuja ei numeroida eikä niitata yhteen. Yhdelle puolelle tulostetut tekstit kahtena kappaleena tulee lähettää 31.3.2017 mennessä nimimerkillä varustettuna osoitteeseen: Dekkarit Festivaali, Ahlströminkatu 10, 78250 Varkaus. Erilliseen suljettuun kirjekuoreen lähetyksen yhteyteen tulee laittaa kirjoittajan oman nimi ja yhteystiedot. Silloin tuomaristo ei voi etukäteen tietää kirjoittajan henkilöllisyyttä vaan tekstit luetaan nimimerkkien kirjoittamina, kertovat Dekkarit-festivaalin luovan puolen vastaavat Kati ja Teemu Paananen. Rikosaiheisen novellikirjoituskilpailun raati seuloo kilpailuun tulleista teksteistä parhaat palkittaviksi. Tuhannen euron palkintosumma jaetaan joko yhdelle tai useammalle voittajalle. Kilpailun tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan DekkaritGaalassa lauantai-iltana 29.7. Warkaus-sa- lissa. Kirjoituskilpailun tarkemmat ohjeet löytyvät: www.brott.fi/kirjoituskilpailu Edellä mainitulla nettisivuilla on syksyn aikana tapahtunut liikehdintää. Sivuilla julkaistaan viikoittain, osittain Varkauteen sijoittuvaa jännitystarinaa nimeltään ”Savontie – Maailman valtiaat”. Dekkariteemaa mukaillen tarinaa kirjoittaa mysteerinen John Doe. Tarinan uusin osa on netissä julkaistuna yleensä lauantaisin. Drive in Samoilla nettisivuilla ja facebookissa päivittyy tietoa tulevan kesän Dekkarit-festivaaleista, jonka ohjelmasisällöstä on muotoutunut selvä tahtotila tehdä tapahtumasta viimekesäistä laajempi. – Tässä vaiheessa pyritään siihen, että dekkarigenren käsittely ei jää pintaraapaisuksi, vaan aihetta käsitellään laajasti. Mukana on kirjailijoita, tutkijoita ja toivottavasti myös elokuvantekijöitä. Kyseessähän on kirjallisuus- ja elokuvafestivaali, siinä mielessä ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa. Suunnitelmissa on jo tässä vaiheessa, että elokuvanäytökset olisivat drive in -tapahtumana – toivon mukaan se järjestyy, Paanaset kertovat. Festivaalin tapahtumapaikkana on viime kesän tapaan Varkauden Kotiseutukeskuksen Såltin Arena ja Såltinin sali. Tapahtuma laajentuu gaalailtana Warkaus-saliin ja myös muita Päiviönsaaren paikkoja kartoitetaan tapahtumapaikoiksi. Dekkarit-festivaalin toteutukseen toivotaan yhteistyökumppaneita kaupungin omista toimijoista – kaikki ovat tervetulleita. Yhteistyökumppaneita onkin lupautunut mukaan, esimerkiksi Kirja-Varkaus ry. – Paikallisella tasolla on viritelty keskusteluja Varkauden museoiden kanssa, sillä Varkauden rikoshistoriaan liittyy mielenkiintoisia asioita. Esiintymispuolella tapahtumaan on tulossa Varkauden Soittokunta ja myös teatteriohjaaja Riitta Pasasen kanssa ollaan virittelemässä yhteistyötä oheisohjelman merkeissä – dekkariseikkailua. Varkauden Kuvataideyhdistys ry:n osalta on tulossa viimekesäistä vähän laajempi, dekkariteeman taidenäyttely. – Varkauden ulkopuolelta tulevaa yhteistyötä on saatu esimerkiksi Suomen Dekkariseuralta, joka on lupautunut olla tukemassa tapahtumaa tiedottamalla novellikirjoituskilpailusta ja myös erilaiset kir- jallisuus- ja kirjoittajayhdistykset sekä Facebook-ryhmät ovat kivasti lähteneet mukaan tiedotuspuolelle. Yhteistyökumppaneihin lukeutuu myös Enigma Xperiencen pakohuonepeli, joka tietyllä tavalla tukee tapahtuman teemaa. Dekkarit-festivaalin luovan puolen vastaavat, Kati ja Teemu Paananen iloitsevat, että tapahtuman suojelijaksi ja ”kummisedäksi” on saatu erittäin arvostettu henkilö, Matti Nummenpää, joka on Suomen Kirjailijanimikkoseuran puheenjohtaja ja Mauri Sariola-seuran intendentti. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 50-luku esittäytyy varkautelaisittain Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Millainen Varkaus oli 1950-luvulla – silloin kun kansakunta toipui sodan vuosista ja rakennettiin yhteiskuntaa? Varkauden museoiden 60-vuotissynttäreiden viettäminen jatkuu näyttelyllä ”Varkauden iloinen 50-luku”, joka kertoo valokuvien ja esineistön välityksellä vuosikymmenestä, johon syntyi varkautelaisten yhteinen museo. 50-luku oli murroksen, ristiriitojen ja myös nostalgian vuosikymmen. Näyttelyssä tarkastellaan yhteiskunnan murrosta varkautelaisesta näkökulmasta. Sodan jälkeistä Suomea leimasi jälleenrakennus, usko tulevaisuuteen ja kehitykseen – sama toistui myös Varkauden mittakaavassa. Vahva usko teollisuuteen ja silloisen kauppalan kasvuun loi positiivista henkeä, joka näkyi aktiivisena osallistumisena ja tapahtumien paljoutena. Suuret ikäluokat tulivat kouluikään ja syntyi nuorison oma kulttuuri ja tavat. – 50-luvun aika on niin kiinnostava ja siinä on niin paljon tapahtumia, että aikakausi vaati oman näyttelyn. Jotenkin ihmeellisesti ihmiset Varkaudessa kaivoivat valtavan uskon tulevaisuuteen ja positiivisen rakentamisen ja ilon – uuden ja modernin kaupungin luomisen vahvuuden. Varkaudessa tapahtui hämmästyttävä muutos – mistä ihmiset löysivätkään raskaiden sotavuosien jälkeen valtavan elämänuskon ja uskon hyvään tulevaisuuteen, toteaa Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta, jonka mukaan Varkauden varttuminen ja vaurastuminen näkyi julkisessa rakentamisessa ja muutoinkin kauppalamiljöön rakentamisessa. Sen kasvava kauppala otti hyvin voimakkaasti harteilleen. – Tuolloin rakennettiin aivan käsittämättömiä määriä kerrostaloja Päiviönsaaren ja nykyisen Kauppakadun alueelle sekä nykyisen Kuoppakakankaan alueelle. Oli myös tarvetta julkisiin rakennuksiin, koska suuret ikäluokat tulivat kouluikään ja tarvittiin uusia kouluja. Lisäksi kuntien vastuulle sälytettiin entistä enemmän palveluja. Nuorisokulttuuri 1950-luku oli kovan työnteon aikaa – teollisuuden kehittyminen vaati työvoimaa ja raskasta työtä. Tehtaan vaikutus varkautelaisiin oli edelleenkin vahva, vaikkakin kehittyvä kauppala otti yhä suurempaa roolia. Vaikka 50-luvun murros oli voimakas, Varkaudessakin elettiin hyvin niukasti ja ah- Näyttelyssä on 50-luvun esineistöä vitriineissä – todellista nostalgiaa. taasti. Perinteiset arvot olivat kunniassaan, lapset kasvatettiin pysymään kurissa ja ”herrannuhteessa” – luokkayhteiskunta oli edelleen voimissaan. – Nuorisolla oli oma tapa, musiikki, tyyli ja muoti. Jazz tuli ensin, sitten rock and roll. Tuli aivan uudenlainen nuorisokulttuuri, kuten myös lastenkulttuuri, joka sekin oli muutos. Lapset ja nuoret nähtiin aivan eri tavalla kuin ennen. Lapset eivät olleet ”aikuistenjatkeita” vaan oma kulttuurinsa. – Lapsille ja nuorille tuotettiin palveluja ja nuorten kuluttaminen nousi. Erikoista alkoi olla se, että nuoriso toi Suomeen ja Varkauteen muodin ja virtaukset, joita vanhempi väki alkoi myös omaksua. Jos sen verran hypähdetään seuraavalle vuosikymmenelle, niin 1960-luvulla tehdyn Varkauden yleiskaavassa oli tehty väestösuunnitelmia. Niissä huikeimmat suunnitelmat olivat, että 2000-luvun vaihteessa Varkaudessa olisi 60.000 asukasta. Eli rakennettiin ja katsottiin positiivisesti tulevaisuuteen – lähdettiin suuresti liikkeelle. Jo 50-luvun lopulla, vuonna 1958 Varkaudessa ylitettiin 20.000 asukkaan raja. – Mistä löytyikään voima rakentaa ja uskoa tulevaisuuteen? Mistä se löytyisi nyt, kun eletään ajassa, jossa elintaso on ihan toista luokkaa kuin 50-luvulla? Niin silti mutistaan, että kaikki on niin huonosti. Miten nykyään rakennetaan tulevaisuutta – mutistaanko vai katsotaanko positiivisesti tulevaisuuteen, Melaranta kysyy. Museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta istahti 50-luvun interiööriin. jossa voi kuvata tai kuvauttaa itsensä muistoksi näyttelyvierailusta ja 50-luvusta. Huoneasetelma Varkauden museoiden näyttely ”Varkauden iloinen 50-luku” on esillä 22.1.2017 saakka. Näyttelyn nimellä on haluttu tuoda esille iloa elämästä, joka purkautui positiivisella tavalla asenteella ja ajatuksella tulevaisuuteen. Näyttelyssä on 48 valokuvaa museoiden kokoelmista. Suurin osa kuvista on Valokuvaamo Jäniksen kuvia, mutta näyttelykuvien myötä on nostettu esille myös muita kuvaajia, kuten esimerkiksi Ivar Ekström ja Veikko Hukka, joka oli hyvin merkittävä kuvaaja 50- ja 60-luvuilla. – Toistaiseksi Veikko Hukan kuvia on aika vähän käytetty. Nyt saatiin hyvä mahdollisuus tuoda hänen ottamiaan valokuvia esille näyttelyssä. Toivottavasti tulevaisuudessa hänen kuviaan saadaan enempi julkisuuteen – se on yksi projekti. Näyttelyssä voi astua itsekin 50-luvun kotiin, kuvauttaa tai kuvata itsensä ja voi osallistua myös 50-luvun kuvakisaan Instagramissa hashtagilla: #iloinen50luku Näyttelyyn on rakennettu interiööri, 50luvun huoneasetelma ja on myös ajalle tyyppilisiä vaatteita, joita voi mallata ja sovitella päälleen kuvausta varten. Ja pöydällä olevaan vieraskirjaan voi käydä muistelemassa 50-lukua ja kirjoittaa ihan oikealla mustekynällä ja musteella – kuten tehtiin kansakoulussa 50-luvulla. Hanna-Kaisa Melarannan äänihaastattelu on kuultavissa osoitteessa: sykkeessa.fi/radio Köpen baarissa tapahtuu tänäkin syksynä. Könönpellontie 2, Varkaus. 7 8 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Lähiruokaketjun kehittämisestä pohjaa tulevaisuudelle Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Kotimainen ruoka tuo leivän moneen pöytään. Julkisissa ruokapalveluissa pyörii iso raha – kunnallisten keittiöiden antimet ovat osa tuhansien ihmisten arkea – päiväkotilasten, koululaisten ja vanhusten. Ei ole yhdentekevää, mistä ruoka hankitaan ja millaista se on. Suomessa nautitaan julkisissa ruokapalveluissa vuodessa n. 380 miljoonaa ateriaa, joihin hankitaan elintarvikkeita n. 350 miljoonalla eurolla. Suuren volyymin vuoksi julkiset ammattikeittiöt ovat merkittävässä roolissa koko elintarvikeketjun kestävyyden kehittämisessä. Ammattikeittiöiden valinnat vaikuttavat koko elintarvikeketjuun alkutuotannosta kuluttajan lautaselle asti. Laadukkaaseen ja maittavaan ruokaan panostamalla voidaan vähentää myös kustannuksia ja hävikkiä. Kunnilla on merkittävä rooli ja haaste vastuullisista hankinnoista – myös ruokapalvelujen osalta. Suomen hallitus on asettanut vuodelle 2020 tavoitteen, jonka mukaan julkisten keittiöiden aterioiden raakaaineista 20 % tulee olla luomua. Syyskuun alussa Varkaudesta startannut Vastuullisuusviesti 2016 peräänkuulutti vastuullisia ruokahankintoja kunnallisiin keittiöihin ja julkisen sektorin ruokaturvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. – Suomi ei tule pärjäämään bulkilla, vaan laatuun ja erikoistumiseen sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen perustuen. Ruokasektori on tulevaisuuden kasvuala, jonka kilpailukykyä ja yhteistyötä on kehitettävä kansallisen ruokastrategian linjausten mukaisesti, totesi Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki, jonka mukaan ruokaturvallisuuden on jatkossakin oltava Suomen kansainvälinen vahvuus. – Entistäkin enemmän ruokateollisuuden globaalissa keskittymisessä tulee säilyttää kuluttajien luottamus elintarvikkeiden alkuperään, tuotantotapaan, elintarvikeketjun toimivuuteen ja luotettavuuden parantamiseksi on lisättävä avoimuutta ja näkyvyyttä. Rajamäen mielestä toimia on tehostettava eri tasoilla kotimaisen ruoan ja lähiruoan eteen. Kuntien hankintasääntöjen uudistamisen on oltava väylä lähiruoan jalostuksen ja markkinoinnin tukemiseen ja käytölle. – Olemme myös Varkauden kaupungin ja Navitaksen kautta halunneet vauhdittaa Keski-Savon alueen tuottajien, jalostuksen ja markkinoinnin yhteistyötä. Lähiruoallamme on kyettävä antamaan tuottajille lisäarvoa ja Viitostien kehityskäytävälle vetovoimaa. Sammesta hunajaan, pihvikarjasta laatuvihanneksiimme ulottuva vetovoimainen portti herkullisten ja laadukkaiden lähiruokiemme pariin voisi toteutua esimerkiksi Pohjoisen Portin alueella – vaikka lopullinen ratkaisu voisi olla osa Joutenlahden vetovoima-aluetta. Koulutusleikkaukset Savon koulutuskuntayhtymän johtaja Heikki Helve muistutti, että vastuullisuus vaatii osaajia, joilla on ajantasainen tieto ja taito toimia vastuullisuuden mukaisesti. Osaaminen on edellytys myös toimintaan taloudellisesti kilpailukykyisellä tavalla. – Savon koulutuskuntayhtymän, kuten muidenkin toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjien huoli ja erittäin haastava tilanne on valtion rahoituksen voimakas ja äkillinen leikkaaminen. Nyt jo kaikessa hiljaisuudessa yli 200 miljoonan euron leikkaukseen nousseet valtion rahoituksen leikkaukset tästä vuodesta vuoteen 2017 merkitsee n. 18.000 nuorten aloitus- paikan vähentymistä. – Jos suunnitellut koulutuskohtaiset yksikköhintojen leikkaukset toteutuisivat, niin nyt tapahtuvan leikkauksen päälle maatalousopetuksen rahoitus vähenisi yli 20 %. Vaarantuisi koko maan maatalousopetus ja samalla osaavan, uuden työvoiman koulutus vastuullisen tuotantoprosessin alkupäästä. – Toki koulutuksen leikkaukset heikentävät toimintaa kaikilta osa-alueilta, joten nyt on tärkeää, että kuluttajina ja päättäjinä ylläpidämme kulutuskysynnän kautta vastuullisen toiminnan ja kestävän kehityksen edellyttämiä talouden pyöriä pyörimässä tälläkin osa-alueella, Heikki Helve evästi. Lähituotteet MTK:n Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen totesi, että Pohjois-Savossa tuotetaan jo nyt tehokkaasti maailman puhtainta maitoa, lihaa ja muita maataloustuotteita, mutta korkeat tuotantokustannukset ja tuottajan saama alhainen hinta tekevät tuotannosta kannattamatonta. – Jos julkisella puolella ryhdytään käyttämään yhä enemmän lähituotteita ja suomalaisia elintarvikkeita, voimme omilla tuotteilla korvata tuontia ja lisätä oman alueen tuotteiden kysyntää. Kauhasen mielestä oman alueen ruokatuotantoa tulee kehittää vastaamaan julkisen sektorin tarpeita. Pienempien tuottajien tulisi verkostoitua esimerkiksi uusien osuuskuntien kautta. Kysyntään pitää olla tarjontaa ja siksi tarvitaan myös uutta tuotantoa ja jalostavaa elintarvikeyritystoimintaa. – Luomutuotteiden lisääminen ja tuotteiden kehittäminen voi tarjota mahdollisuuksia rakentaa uutta toimintaa ja lähimarkkinaa. Julkisen sektorin tulee kuitenkin omissa päätöksissään laittaa tavoitteet luomu- tuotteiden käytön lisäämiseksi, hän painotti. Kuluttaja avainasemassa Vastuullisuusviestin starttitilaisuudessa maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen toi esille, että julkiset hankinnat tulee nähdä myös strategisena kehittämisvälineenä, innovaatioiden ja elinkeinotoiminnan vahvistajana ja ne tulee sisällyttää kuntien strategioihin. – Myös lähiruokaohjelman tavoitetasoihin on kirjattu, että kuntien hankinta- ja muihin strategioihin tulee saada mukaan lähiruoan hankintaan ja käyttöön ohjaava linjaus. Lähiruoan merkitystä kunnan strategisena painopisteenä ja paikallistalouden vahvistajana pitää nostaa entisestään esille, sanoi Viljanen, jonka mukaan suomalainen ruokaketju toimii tunnetusti vastuullisesti. Se kantaa vastuuta ympäristöstä, tuoteturvallisuudesta, ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista, eläinten hyvinvoinnista, paikallisesta elinvoimasta ja taloudesta. – Tutkimukset vahvistavat, että suomalaista ruokaa arvostetaan, mutta kauppataseemme osoittaa, että tuontiruoka syö sijaa kotimaisilta tuotteilta samaan aikaan kun elintarvikevientimme takkuaa. Yksi vastuullisuusviestin tehtävistä onkin kiinnittää huomiota siihen, miten meistä jokainen kuluttajana omilla valinnoillamme ruokaostoksia tehdessä voi vaikuttaa suomalaisen elintarviketuotannon tulevaisuuteen, Kirsi Viljanen sanoi. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäen haastattelu kuunneltavissa: sykkeessa.fi/radio Traktorien johdolla Vastuullisuusviesti lähti kohti Joroisia, siitä edelleen Juvalle ja avajaispäivän viimeisenä etappina oli Mikkeli. Vastuullisuusviesti päättyi kolmantena viestipäivänä Hyvinkäälle. Vastuullisuusviesti 2016-starttia olivat Varkaudessa vauhdittamassa Savon koulutuskuntayhtymän johtaja Heikki Helve (kuvassa oik.), Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki, Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen ja MTK Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen Leppävirralta. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 9 Eeva Lemiläinen (kuvassa oik.) ja Johanna Kemppinen kertoivat Palvelun Helmi 2016 -kampanjan startista. Hertunrannan maisemiin istahdettiin Varkauden lähivesillä Lady of the Lake -sähköaluksella pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen. Baarimestari Tuomas Kilpeläinen nosti tiskille olutvalikoimaa, josta löytyy nykyisellään kymmenkunta erilaista mallasjuomaa. Oktoberfest myös Varkauteen Parasta palvelua etsimässä Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutfestivaali, joka pidetään joka vuosi Münchenissä Theresienwiesenin aukiolla Saksassa syyskuun ja lokakuun vaihteessa. Se on yksi kaupungin historian kuuluisimmista tapahtumista ja maailman suurin ja tuottoisin kansanjuhla, johon osallistuu miljoonia ihmisiä. Oktoberfest-nimellä järjestetään juhlia myös muualla ympäri maailmaa. Oktoberfest on myös Varkaudessa lokakuun puolivälissä lauantaina 15.10. Ravintola Tyyskänhovissa Päiviönsarella, josta iltaa voi jatkaa viralliseen jatkopaikkaan Ravintola Nizzan Club Cannesiin Pirtinvirran toiselle puolelle. Iltakymmenen jälkeen alkavat Oktoberfest-jatkot. – Oktoberfest-jatkopaikkana tarjotaan palvelua – ravintolan ala- ja yläkerta ovat käytössä, alakerrassa dj soittaa myös teemaan sopivaa musiikkia. Yläkerran Ravintola Nizza on varautunut oktoberfest-teemaan jo aiemmin lauantaipäivän aikaan; saatavana on mm. Ofto- Palvelu on tehokas kilpailukeino ja palvelun esille nostamisella on merkitystä. Perinteiseen tapaan Warkauden Nuorkauppakamari ry ja Navitas Kehitys Oy käynnistivät syyskuun puolessa välissä Palvelun Helmi -kampanjan, jonka tarkoituksena on valita Varkauden paras palveluhenkilö ja Varkauden talousalueen paras palveluyritys. Palvelun Helmi -palkittavia voi ehdottaa marraskuun loppuun saakka internetissä sivustojen www.jcwarkaus.fi ja www.visitvarkaus.fi kautta sekä lomakeäänestyksellä Varkauden kirjastossa ja Uimahalli Ilopisarassa. Palvelun Helmi-palkintoa yrityksille on Warkauden Nuorkauppakamari jakanut vuodesta 1989. Navitas Kehitys Oy:n myöntämä Palvelun Helmi parhaalle palveluhenkilölle on jaettu seitsemän kertaa – vuodesta 2009 lähtien. Valintaraati kokoontuu heti joulukuun alussa ja voittajat julkistetaan ennen joulukuun puoliväliä ja heille luovutetaan Palvelun Helmi-kunniataulut. – Yksittäisen palveluhenkilön merkitys voi olla suunnaton – yritys voi saada hyvän maineen yhden työntekijän ansiosta. Hyvää palvelua on kaikki se, joka jättää jonkinlaisen hyvän muistijäljen ihmiselle. Se voi olla pieni elämys hetkessä, asiakkaan kohtaaminen ja hänen tarpeisiinsa vastaamista, sanoo Navitas Kehitys Oy:n Eeva Lemiläinen. Warkauden Nuorkauppakamari ry:n Johanna Kemppisen mielestä erinomainen asiakaskokemus on kaikkein tärkeintä. – Tapahtuipa se yksittäisen henkilön tai yrityksen puolesta. Tärkeintä on kokemus, mikä jää. Voi olla pienistä asioista kiinni, että asiakas palaa yritykseen toisenkin kerran. Palvelun Helmi-kampanjassa voi äänestää parasta palveluyritystä ja parasta palveluhenkilöä. Kiitos ja positiivinen palaute ilahduttaa niin antajaa kuin saajaakin. Omaa suosikkia kannattaa ehdottaa, sillä ehdotuksia antaneiden kesken arvotaan palkintoja. Viime vuonna Palvelun Helmi-kunniakirjan saivat Sami Salminen (K-Market Pirkka) ja Uimahalli Ilopisara. taa Syys-Vekaraan liittyen. Ohjelmatarjontaa päivitetään koko ajan ja tapahtumaviikko tarjoaa mahdollisuuksia myös uusille toimijoille olla rakentamassa syyslomaviikon sisältöä. – Syys-Vekaran ohjelma tarjoaa muun muassa teatteria, elokuvia, satumaratonin, työpajoja, liikuntaa ja retkiä. Jos on aikomus viettää syyslomaviikkoa Varkaudessa, niin todellakin on tekemistä. Syys-Vekaraan idea on syntynyt SOSlapsikylän ”Uudet ideat ja hyvinvoinnin tukemisen infra” -työryhmästä, joka on saanut hyvän palautteen ohjelman kokoamisesta. SOS-Lapsikylä on vuodesta 2014 lähtien ollut rakentamassa uudenlaista toimintamallia lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kehittämistyöhön on valjastettu kaupungin henkilöstön lisäksi myös maviikon aikana kolmena päivänä 10 leikrunsaasti muita toimijoita, kuten kolmatta kikentälle tulee Pokemon Go-mobiilipelin sektoria, seurakuntaa ja elinkeinoelämää. lureja ”metsästettäväksi”. Syys-Vekara-viikkoa tuotteistetaan jatPokemon ja leikkikentät kumoksi tulevien vuosien syyslomaviikoilSyys-Vekara-viikon aikana halutaan tehdä le. Hyvänä pohjana on ollut valtakunnallimyös Varkauden leikkikenttiä tutuiksi. sesti tunnettu ja Varkaudelle merkitykselliVarkaudessa on 38 leikkikenttää ja syyslo- nen Vekara-Varkaus-festivaaliviikko kesä- kuun toisena viikkona. Niin – ja tulevaisuutta ajatellen – olisiko kenties ”Talvi-Vekara” odotettavissa viikolla 10 eli talvilomaviikon aikana. Näyttää siltä, että todella ”hyvä draivi” on päällä Varkaudessa. Odotellaan – yhteispelillä Vekara-Varkaus-brändi on kasvanut koko kaupungin hyväksi. berfestiin liittyviä bretzeleitä ja muuta pientä purtavaa. Oktoberfest-oluina on saksalaista ja myös kotimaisen pienpanimon, Mallaskosken oktoberfest-olutta. Suomalaisten pienpanimoiden oluita on mahdollisesti jatkossa tulossa valikoimiimme lisää, kertoo Ravintola Nizzan ja Club Cannesin baarimestari Tuomas Kilpeläinen, joka aloitti työt kyseisissä paikoissa elokuun alussa. Ravintola-alalta kokemusta ja ammattitaitoa hän on hankkinut vuosien mittaan mm. Tampereelta, Oulusta ja Kuopiosta. Oluista puhuttaessa Tuomas kertoo, että niitä suositellaan myös erilaisten ruokien kanssa, vaikka ravintolalla on luonnollisestikin myös viinisuositukset ruokailuun. Baarimestari Tuomas Kilpeläinen korostaa, että Ravintola Nizza on kuitenkin ”koko kansan baari ja ruokapaikka”. – Täällä ei eritellä, jotta tuleeko työvaatteissa suoraan rakennukselta vai puku päällä. Kaikki asiakkaat ovat yhtä tärkeitä. Syys-Vekara ilahduttaa tarjonnalla Teksti: Vesa Moilanen Viikolla 42 eli koulujen syyslomaviikolla on nyt tekemistä ja kokemista lapsille, nuorille ja lapsiperheille Varkaudessa. Ensimmäistä kertaa on koottu Syys-Vekara-otsikon alle Varkauden ohjelmatarjontaa ajalla 17.–23.10. Upeaa! Tapahtumaviikkoa varten on kyselty varkautelaisilta liikunta- ja urheiluseuroilta, seurakunnalta, yhdistyksiltä ja kaupungin yksiköiltä kunkin jo valmiina olevia syyslomaviikon ohjelmia. Tarjonnan runsaus suorastaan oli yllättävää – osoituksena siitä, että kaupungissa on paljon vireää toimintaa, jota viikon aikana tuodaan esille. – Kaupungissa on myönteinen henki ja on ollut tosi hyvä tehdä tapahtumia ja yhteistyötä – asenteet ovat paikallaan. Eri tahoihin on otettu yhteyksiä ja houkuteltu tuottamaan sisältöä Syys-Vekaraan, jonka ohjelma on nähtävillä Vekara-Varkauden kotisivuilla. Uusia yhteistyökumppaneita on saatu mukaan sisältötuotantoon, lisää on tulossa ja saa edelleen tulla mukaan tapahtumaviikon toteuttamiseen, sanoo Navitas Kehitys Oy:n tapahtumatuottaja Heli Sutinen, jolle voi lähettää sähköpostia tai soit- 10 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Yrittäjyys varteenotettava vaihtoehto Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Hyvinvointi Suomessa perustuu pk-yritysten varaan. Jos aiotaan Suomea nostaa, niin pk-yritykset ovat työllistäjänä – samoin kuin koko vuosituhannen alun ovat työllistäneet yli 100.000 suomalaista. Tällaista viestiä oli tuomassa Savon Yrittäjät ry:n toimitusjohtaja Arto Nykänen, kun yhdistyksen pop-up-toimisto oli Yrittäjän päivän viikolla Taitotalo Navitaksella Varkaudessa. Nykäsen mukaan pk-sektorin merkitys on suurimmalle osalle kansalaisista jollakin tasolla sisäistettynä, mutta tietämystä halutaan edelleen syventää. – Muistutetaan kuluttajille, että kun ostaa Varkaudesta, niin palvelut säilyvät. Jos palveluja ei käytetä, on turha marista palvelujen mahdollisten loppuessa. Varkauden Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Aimo Aalto totesi hienona asiana, että yrittäjätkin otetaan tosissaan. – Varkauden-tilanteessa on päästy kohtuullisen hyvään yhteistyöhön eri verkostojen kanssa. Yrittäjiä kuunnellaan herkällä korvalla ja onneksi päättäjät ovat huomanneet yritysten työllistävän vaikutuksen. Paljon on tehty, mutta on myös tekemätöntä työtä, sanoi Aalto, jonka mielestä Varkauden yleinen, ns. ”positiivinen pöhinä” ja jopa Varkaus-hengen uusi tuleminen vaikuttavat yrittäjän näkökulmasta hyvälle. – Toki olemme omalta osaltamme olleet rakentamassa tällaista henkeä. Tiedetään, missä ollaan ja asetetaan tavoitteita eteenpäin. Toivottavasti Varkauden yrittäjien ääni kuuluisi vieläkin enemmän kaupungin päätännässä, esimerkiksi elinkeinoryhmässä ja mahdollisesti myös johtoryhmässä ja kaupunkistrategian suunnitteluryhmässä. Viime vuonna Varkaus valittiin PohjoisSavon yrittäjäystävällisimmäksi kunnaksi. Arto Nykäsen mielestä molemmat osapuolet ovat tehneet töitä tämän asian eteen. – Lähes kaikki kaupungin päätökset vaikuttavat yrittäjyyteen ja sen edellytyksiin. Näitä asioita viedään Varkaudessa yhdessä eteenpäin ja molemmat osapuolet tekevät täysillä töitä siihen, että yrittäjyys on mahdollista ja Varkaus olisi hyvä paikka yrittää. Nykänen tähdensi, että yritysten toimintaedellytyksiä tulisi edelleen parantaa. Monta pientä asiaa on jo saatu eteenpäin, mutta monta isoa asiaa on vielä ratkaisematta. – Voimakkaita toimia kaivattaisiin esimerkiksi työllistämisessä – etenkin yksinyrittäjän osalta. Suomessa on Euroopan jäykin työmarkkinajärjestelmä. Kaikissa kilpailijamaissa on hoidettu asia, että paikallisesti työpaikalla pystytään asioita sopimaan. Myös muita toimia ihmisten työllistämiseen pitäisi tehdä kynnyksen madaltamiseksi. Nykäsen mukaan yrittäjyyden kuva on viime aikoina aika paljon muuttunut. Esimerkiksi yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt siten, että hyvinkin paljon koulutetut Varkauden Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Aimo Aalto (kuvassa oik.) ja Savon Yrittäjät ry:n toimitusjohtaja Arto Nykänen totesivat, että yrittäjyyden kuva on muuttunut ja arvostus on lisääntynyt. asiantuntijat eivät saa myytyä työpanostaan yhteen paikkaan ja siksi perustavat yrityksen. – Esimerkkeinä ovat kouluttajat, konsultit ja lääkärit, jotka yrityksensä kautta myyvät työpanoksensa ympäri Suomea. Tämäkin on muuttanut kuvaa yrittäjyydestä. Positiivisuus edellä Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Suomen Yrittäjien 20-vuotisjuhlassa Helsingissä 5.9.2016, että yrittäjän menestys on yhteinen etu. Ja yhtä lailla riskinsä ottanut on aina voittonsa ansainnut. Presidentti myös muistutti juhlapuheessaan, että epäonnistuminen yritystoiminnassa on kaikkien tappio – yrittäjää pitää kannustaa onnistumaan seuraavalla kerralla. Aimo Aallon mielestä presidentti oli puheessaan kiteyttänyt asiat ja että yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto, jonka arvostus on tänä päivänä lisääntynyt. – Pitää sanoa, että meillä yrittäjillä itsellämme on henkilökohtainen vastuu ammatista ja myös siinä, miten tuomme asiat jul- kisuuteen ja kerromme, mitä yrittäminen on. – On tullut uusi sukupolvi. Ei enää korosteta raaka työtä ja ilman lomia toimimista – negatiivisia asioita. Yrittäjyyden asiaa tuleekin lähteä viemään positiivisuus edellä. Olennaisesti yrittäjyyteen liittyy riski. – Toisessa vaakakupissa on mahdollisuus menestyä. Pääsääntöisesti yritteliäät ihmiset valikoituvat yrittäjiksi. Hyvillä onnistumisilla luodaan esimerkkejä ja toivon mukaan se luo jatkumoa, totesi Varkauden Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Aimo Aalto. Varkauden Yrittäjät ry vietti yhdistyksen 75-vuotisjuhlaa Warkaus-salissa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Maakunnallinen yrittäjäjuhla on tänä syksynä 19.11. Leppävirralla Vesileppis Areenalla. – Se on jäsenistölle suurin vuosittainen juhla, joka kiertää maakuntaa. Joku yrittäjä on sanonut, että yrittäjäjuhla on yrittäjien ”Linnan juhla”, Arto Nykänen totesi. Yrittäjäasiaa kuultavissa osoitteessa: sykkeessa.fi/radio Käsityönkatu 34–36, 7821 0 Varkaus Yrjö Soininen puh. 0500 303 500 Jari Koistinen puh. 0400 720 290 www.lam.fi II PU T P II PU T P -l eh ti Kotiseututyötä vuodesta 1956, Warkaus-seura Ry Puheenjohtajan kynästä: Sukupolvien sillat Jaakko Ikonen Kotiseutukeskus on pian 170 vuotta Wanha. Ainakin sen rakennuskanta täyttää edellä mainitut vuosimäärän vuonna 2018. Ympäristö ja rakennuskanta on oiva paikka pohtia elämää syvemmin ja katsoa hetki isompaa elämänkuvaa. Sukupolvet vaihtuvat ja meno on kulloisellakin ajanjaksolla ollut sen aikaisten ihmisten näköistä. Kun miettii tätä hetkeä ja pohtii maailmaa ympärillään, voi kysyä, kenen tai minkä näköistä tämä elämänmeno on? Kotiseututyö on aloitettu 1800-luvulla Saksassa. Voisikohan sitä kutsua tieteen suuntaukseksi? Tiedettä tai ei, niin kotiseutua ja siihen liittyviä seikkoja on pyritty selvittämään ja tutkimaan jo oiva tovi. Meillä Varkaudessa tällainen elinympäristöä tutkaileva toiminta käynnistettiin virallisesti 1956 ja näin sitä on ehditty tekemään jo useamman sukupolven voimin. Globalisoituneessa maailmassa kaikki kuitenkin tulee aikanaan palaamaan luonnon ykseyteen. Erilaiset rajat ovat jo tulleet vastaan ja jatkossa ne muistuttavat seurauksillaan meitä ihmisiä yhä useammin. Kyse on vain siitä, milloin alamme jälleen elämään siinä todellisuudessa, jossa yhden ihmisen rajallisuus on läsnä kanssakäymisessämme. Tällöin kotiseudun merkitys ihmiselle usein aukeaa uudella tavalla. Sen merkityksen voi löytää aina uudelleen ja uudelleen. Se on ikään kuin Varkauden uimahallin sosiaalinen parlamentti – kotiin ei voi jäädä, mutta uimahallissa käytyjen keskus- telujen jälkeen voi aina tuntea olevansa kotona. Siellä kuulee tahtomattakin seikkoja, jotka saavat ihmisen ymmärtämään, mitä on kotiseutu. Suuri on maailma, mutta vähän on se, mitä onneen tarvitaan. Meidän tulisi uskaltaa rikkoa näitä näkymättömiä rajoja useammin arjessamme ja näin oivaltaa mukavuusalueemme riskit. Voimme oppia niin paljon toisiltamme, kun vain uskallamme antautua keskusteluille myös itsellemme aiemmin vieraiden ihmisten kanssa. Lisäksi arkoja ja epävarmoja tulisi aidosti huomioida ja tukea osallistumisessa erilaiseen kanssakäymiseen. Meillä Varkaudessa on valtava resurssi ihmisissä, jotka tällä hetkellä hiljaa mielessään pohtivat asioita. Heidän tarinoissaan usein piilee viisaus. Pioneerityö kunniaan ja ihmiset kentälle. Näin voimme nähdä jo pian uudenlaista kotiseututyötä Varkaudessa. Kotiseututyötä on sekin, että ensi viikon lauantaina eli 15.10.2016 Warkaus-Seura useiden yhteistyökumppaneidensa kanssa järjestää Kotiseutukeskuksessa Oktoberfestin. Olkoon tämä ja kaikki siellä tapahtuva kunnianosoitus saksalaiselle kotiseututyölle ja kiitos siitä, että me täällä idässäkin voimme harjoittaa itsetutkiskelua. Lisäksi täytyy esittää tulevaisuuden nimissä kutsu kaikille varkautelaisille ja siitä kiinnostuneille – lain mukaan täysi-ikäisille – kautta aikojen ensimmäiseen Oktoberfestiin Tyyskän Bierstubeeneihin! Herzlich Willkommen zum OKTOBERFEST! Mikkelinä (29.9.) pihti pirttiin ja päre pihtiin! – todettiin muinoin Tampereella Sirpa Ollikainen Uunin, hellan, takan, päreen, yhden talikynttilän tai myöhemmin nauris- tai öljytuikun valossa on maalaistuvassa aikoinaan tehty niin välttämättömät askareet kuin kauniit naisten käsityöt ja miesten taidokkaat nikkaroinnitkin. Päreitä poltettiin valonlähteenä maassamme keskiajalta 1800-luvun loppupuolelle. Päreiden tekemistä varten valittiin kesällä tarkoitukseensa sopivat mäntypuut, jotka sitten talvella kaadettiin ja kuljetettiin pihapiiriin. Ne hakattiin sopivan mittaisiksi pölkyiksi. Päreiden teossa puuhaa riitti koko kesän iltapuhteiksi. Kesällä pölkyt halkaistiin kirveellä sopivan paksuisiksi palhoiksi, ja ne sitten säleiksi. Sen jälkeen ”kiskottiin” puukolla säleistä päreitä. Koko määräytyi käyttötarkoituksen mukaan. Yleinen koko oli 3–4 cm leveä, 2–3 mm paksu ja pituus oli 1 kyynärä, n. 60 cm. Valaisupäreet kiskottiin suorasyisestä ja sopivan leveästä puusta. Se halkaistiin kahtia, puolikkaat taas kahtia niin monta kertaa että saatiin sopiva paksuus. Valaisupäre oli paksumpi kuin koripäre. Katto- ja seinäpäällystyspäreet olivat tukevampia, leveämpiä ja lyhyempiä kuin valaisupäreet. Yhden päreen paloaika oli noin 15 minuuttia, ja niitä varattiin valaisutarpeiksi n. 20000 kappaletta! Isossa tuvassa saattoi palaa useita päreitä yht'aikaa. Lukija tarvitsi lähivalon, samoin ompelu, kirjailu ja nikkarointi tarvitsivat sitä. Pärettä poltettiin pärepihdissä. Joskus sitä pidettiin vain kädessä, ja joskus se tökättiin sellaisenaan seinänrakoon. Puiset pärepihdit tehtiin yleensä kotona itse, ja metalliset takoi seppä. Taitavan nikkarin ja München, Oktoberfest 2016. Tunnelma katossa! Kuva: Varkauden museot/Tuomas Toratti. varsinkin sepän käsissä niistä syntyi upeita taideteoksia. Pienempiä pidettiin seinän raossa, vain pihtiosaa, tai pöydällä ja kookkaita lattialla. Palavan päreen alla tai vieressä pidettiin saavia tai allasta, jossa oli vettä. Tämä varotoimenpide oli putoilevia kipinöitä ja hiiltyneinä putoilevia säleen palasia varten. Eripuolella maatamme kutsuttiin pärepihtiä muillakin nimillä. Sellaisia olivat esim. pärerenki, seiko, seikko, rahko, pärerahko ja kasakka. Samuli Paulaharju, kansatieteen kerääjä ja tutkija, muistiinmerkitsi matkoillaan myös esineiden nimiä. Pärepihti oli Sakkolassa rintarakko, Korpiselässä tsihikka ja Kokkolassa lyspekka. Kuvassa oleva pärepihti on Varkauden museon kokoelmista. Sen lahjoitti museolle Yrjö Saarela Leppävirran Liukonsaaresta v. 1956. Siinä on kotitekoinen jalkaosa, ja sepän takoma pihti. Uudet jäsenet – liittykää laatuseuraan! Warkaus-seura toivottaa hyvää syksyä. www.varkaus-seura.fi II PU T Kahden ystävyyskaupungin välistä antoisaa leirikoulutoimintaa vuosina 1995–2010 P Asta Olli, Varkauden ruotsinkielisen koulun rehtori vuosina 1989–2009 Jo edesmennyt koulutoimenjohtaja Pekka Laitinen, joka oli hyvin kiinnostunut Pohjoismaisesta yhteistyöstä, esitti 1990-luvun alussa Sandvikenissä Jäderforsin koulun ja Varkauden ruotsinkielisen koulun yhteistyötä. Sain pian yhteistiedot ja kutsun pitää leirikoulua toukokuussa 1995. Aloimme heti suunnitella ensimmäistä leirikouluamme. Saimme myös projektiimme hyvin tehdyn budjetin ansiosta SverigeFinland kulturfondenilta pienen avustuksen. Päätimme opettajien, oppilaitten ja vanhempien kanssa kerätä varat tekemällä työtä yhdessä mm. kirpputori-myyjäisillä, myymällä mausteita, pikkuleipiä ja makeisia kolmen vuoden aikana. Kaikki olivat innokkaasti mukana, myös lasten isovanhempia toivat myyjäisiin leivonnaisia. Matkakassaamme kertyi n. 5000 euroa josta riitti omalle linja-autolle, laivalipuille, vakuutuksia varten sekä ylöspitokustannuksiin Jäderforsin koululla. Kun oli maksun aika kertoi rehtori Olof Holmström, että oli saanut sovitettua Sandvikenin koulutoimen kanssa, että saamme ilmaiseksi asua ja syödä koululla. Vastineeksi halusivat, että Jäderforsin lk. 3–6 saa seurata meitä retkillämme kolmen päivän aikana. Matkakassaamme jäi hyvä pesämuna seuraavaa retkeä varten. Hyvissä ajoin ilmoittautui tarpeeksi vanhempia mukaan leirikouluun. Pidimme säännöllisesti infotilaisuuksia ja yhteyttä Jäderforsin koulun opettajiin. Kun oli kysymyksestä meidän ensimmäisestä leirikoulusta, niin suunnittelimme sen tarkkaan alusta loppuun. Viikon ohjelman laadimme isäntä koulun kanssa. He tarjosivat erilaisia elämyksiä Sandvikenissä jossa on vanhoista ruukeista muodostettu nykyisiä ulkoilualueita monenlaisilla aktiviteeteillä. Niin valkeni vihdoin 25.5.1995 varhainen aamu kun Pohjolanmatkan iso linjaauto täyttyi innokkaista matkaajista. Suunta oli läpi Suomen Turun satamaan. Seuraavana aamuna klo 8 odotti Tukholman satamassa koulumme monivuotinen ystävä Leif Tengström (Svensk-Finlands vänner i Stockholm säätiön puheenjohtaja). Hän ajelutti meidät Tukholmassa, ja toivotti lopuksi hyvää matkaa ja antoi pienen summan Ruotsinkielisen koulun oppilaita Sandvikenissä v. 1995 kaupungintalon puistossa. (Kuva: Asta Olli.) kruunuja matkakassaamme. LeifTengström toisti tämän myös joka kerta seuraavilla leirikoulumatkoillamme Jäderforsiin. Niitä teimme 4 kertaa vielä n. 4 vuoden väliajoin. Ensimmäisen etapin ajoimme Tukholmasta Uppsalaan. Siellä tutustuimme Tuomiokirkkoon ja vanhaan kaupunkiin jossa ruokailimme. Matka jatkui Gävlen kaupunkiin jossa oli pieni tauko ennen saapumista Sandvikeniin. Sieltä oli vielä n. 20 km:n matka Jäderforsiin. Oli jo iltapäivä kun iso linja-auto pysähtyi koulun pihalle, missä uteliaat oppilaat, opettajat ja vanhemmat ottivat meidät innolla vastaan. Nopeasti kannoimme tavaramme isoon voimistelusaliin jossa asuimme kolme seuraavaa päivää. Rehtori ilmoitti samalla että ruoka odottaa ruokasalissa ja että vanhemmat järjestävät ohjelmaa illalla. Näin he toimivat joka ilta ja järjestimme yhdessä pelejä ja leikkejä. Meillä oli kerran mukana pesäpallomailoja ja sääntöjä. Opetimme tätä suomalaista kansanpeliä josta he olivat kuulleet ja halusivat myös oppia pelaamaan. Molemmissa kouluissa oli n. 40–45 oppilasta, joten monet asiat olivat samanlaisia ja yhteisiä. Varkautelaisten vieraiden vastaanottajia v. 1995 Sandvikenissä. (Kuva: Asta Olli.) Seuraavien päivien ohjelmat olivat usein laadittu samalla tavalla. Aamupalan jälkeen petasimme vuoteemme ja menimme pihalle jossa Jäderforsin oppilaat odottivat. Pelit pystyyn ja yhteinen neuvonpito päivän ohjelmasta alkoi. Esimerkiksi kun ohjelmassa oli lähtö pitemmälle matkalle Storsjönin varrella olevaan vanhaan ruukkiin, Gysinge bruk monine aktiviteetteineen, niin varasimme melkein koko päivän siihen. Söimme kauniissa ravintolassa, tutustuimme Ruotsin historiaan jne. Seuraavana päivänä oli uintia Sandvikenin uimahallissa, shoppailua ja pientä syömistä, ruotsalaisittain ”fika på stan” kaupungin keskustassa. Illallisen jälkeen järjestivät oppilaat discon ja vanhemmat kahvihetken opettajien kanssa samalla seuraten nuorten menoa ”toisella silmällä”. Oppilaat tutustuivat näin paremmin toisiinsa ja loivat kirjeenvaihtokaverisuhteita, usein moneksi vuodeksi. Toinen ulkoilualue aktiviteetteineen on Högbobruk, jossa vierailimme myös muilla leirikoulureissuilla. Vierailimme joka kerta myös Sandvikenin tehtailla. Se antoi hyvän kuvan konsernin maailmanlaajuisesta, monipuolisesta tuotannosta. Torstaiaamuna oli aina varhainen herätys. Heti aamupalan jälkeen veimme tavarat linja-autoon, siivosimme jälkemme. Kokoonnuimme koulunpihalle missä Jäderforsin kaikki oppilaat, opettajat ja vanhempia olivat kerääntyneet. Joka kerta oli yhtä haikeaa jättää hyvästit uusille ystäville. Sa- malla vaihdettiin ystävien kesken pieniä lahjoja ja luvattiin pitää yhteyttä. Ehdin vuosien varrella tutustua Jäderforsin kolmeen rehtoriin joista ensimmäinen oli Olof Holmström. Hänen kanssa loimme pohjan tälle yhteistyölle, jonka seuraavat rehtorit Tjälvar Åslund ja Margareta Skog jatkoivat meidän kanssamme. Jäderforsin koulun lk. 3–6 opettajineen vierailivat Varkaudessa 1996. He asuivat koulussamme ja teimme retkiä Heinävedelle ja Savonlinnaan. Olavinlinna teki valtavan vaikutuksen ruotsalaisiin ystäviimme jotka olivat historian tunneilla tutustuneet Suomen historiaan. Illalla oli yhteinen illanvietto jonka meidän vanhemmat järjestivät Niittylänkoulun pihalla. Seuraavana vuonna saimme vieraaksemme Sandvikenin Bessemer Gymnasiumin. Heidän kanssa teimme samanlaiset retket Heinäveden luostariin ja Savonlinnaan. Opin myös näillä matkoilla tuntemaan Varkauden Luttilasta kotoisin olevan, ja jo nuorena Sandvikeniin muuttaneen terveystieteiden tohtorin Riitta-Liisa Björkin. Olemme tavanneet Varkaudessa Pohjola päivillä ja olemme silloin tällöin vieläkin yhteydessä. Näiltä matkoilta on jäänyt mieleeni ruotsalaisten luonnollinen tapa kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa katsomatta kieleen tai kulttuuriin. He ovatkin jo niin kauan ottaneet vastaan ulkomaalaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. II PU T P Paluumuuttajan ajatuksia kyläyhdistyksen kesätapahtumassa Pirkko Ikäheimonen, paluumuuttaja Kylämme mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Lehtoniemen laivanrakennus toi alueelle työpaikkoja ja asutusta 1880-luvulta. Alueen asuttaminen tapahtui ilman asemakaavoja, villinä rakentamisena. Asunnot olivat ahtaita ja heikkoja. Kylämme, Käärmeniemi, sijaitsi Joroisten kunnan perukoilla. 1990-luvulla Varkaus ryhtyi laatimaan asemakaavaa alueelle. Asukkaiden toiveita kuunneltiin. Vuonna 1996 perustettiin Käärmeniemeen kylätoimikunta. Se kokosi kaduille ja kujille nimiehdotuksia, joista osa toteutuikin. Syntyi tarve perustaa yhdistys, joka myös rekisteröitäisiin. Perustamiskokoukseen kutsuttiin myös lehtoniemeläiset. Näin syntyi 17.01.2001 Lehtoniemen ja Käärmeniemen Kylät ry. Kyläyhdistys saikin monta pientä parannusta aikaan kylällä, kun oli päästy avoimeen keskusteluun kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Kotiseututyö on viime aikoina noussut muoti-ilmiöksi. Monet kylät ja kaupunginosat ovat maassamme saaneet paljon hyvää aikaan vireällä toiminnallaan. Asemakaavan valmistuttua alkoi meidänkin kylälle nousta uusia rakennuksia. Myös vanhoja korjattiin ja laajennettiin. Itseni tavoin moni paluumuuttaja löysi taas lapsuuskotinsa kunnostaen sen rakennuksia, rakentaen uutta ja kunnostaen pihansa. Asukkaat ovat nuorentuneet, ja joukossa on runsaasti eri ammattiryhmien edustajia. Tyytyväinen arpajaisvoiton saaja. (Kuva: Auli Rummukainen.) Toivoisin heidän tulevan ideoineen mukaan Viritettyä jousta tarkastellaan. kylätoimintaan, omilla tiedoillaan ja tai- (Kuva: Auli Rummukainen.) doillaan kehittämään kyläämme entistä elävämmäksi. Uskon, että yhteistyöllä saaEnni Rummukainen vutamme paljon tulevaisuudessa. Haasteita valkoisen Askur-ponin selässä. (Kuva: Hanna Ihalainen.) löytyy! Harrastuksena kylätoiminta II PU T P Kyläneuvos Esko Ropponen papereitaan katsastamassa. Teksti ja kuva: Sirpa Ollikainen Harjurantalainen Esko (Eko) Ropponen, joka täytti syyskuussa 81 vuotta, kertoo aina olleensa mukana jossakin järjestötoiminnassa. Hänestä on ollut mukava touhuta joukossa, ja samalla kehitellä uutta tekemistä. Vuosien kuluessa oma kylä, eläminen ja viihtyminen siellä tuli tärkeäksi. Hänen elämäntehtäväkseen muodostuikin oman ja muiden kylien kehittäminen. Maaseutu ei saa autioitua! Kotikylään Harjurannalle perustettiin v. 1980 Kylätoimikunta, joka toimi vireästi. Uudet tuulet rupesivat puhaltamaan v. 1993, kun Eko Ropponen valittiin puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus päättyi v. 2012. Ropponen kertoi omaavansa rohkeutta ottaa vastuuta, ja on ollut kiinnostunut ja innostunut toiminnasta. Hän myös sai muut toimijat innostumaan ajatuksista, kehittelemään niitä yhdessä ja toimimaan suunnitelmien mukaisesti. Näin syntyi ”Harjurannan henki”, joka on aikojen kuluessa vain voimistunut. Kaikki esille tuodut ideat ovat olleet hyviä ja arvokkaita, joita sitten yhdessä on kehitelty ja mahdollisuuksien mukaan talkootyönä toteutettu. Kaikki on syntynyt kyläläisten energian voimin. Kylätoimikunta rekisteröitiin nimellä Harjurannan kyläyhdistys v. 1997. Etelä-Savossa sijaitseva Kangaslammin kunta, jossa Harjurannan kyläkin sijaitsi, yhdistettiin Varkauden kaupunkiin v. 2005. Jo aikaisemmin Kangaslampi oli liittynyt Pohjois-Savoon. Mitä Harjurannalla on tehty asukkaiden viihtyisyyden lisäämiseksi ja elämää helpottavaksi? Tässä Esko Ropposen kanssa käydyn keskustelun pohjalta kirjattu lista, jota on täydennetty mm. lehdistä kerätyillä tiedoilla. Lista ei ole täydellinen,eivätkä tulokset ole aikajärjestyksessä. Julkiset tunnustukset: Mikkelinläänin Vuoden kylä 1995, Valtakunnan Vuoden Kylä -kilpailun II sija v. 1998, Pohjois-Savon Kylä v. 2002. Kylätoimikunnan ja Kyläyhdistyksen talkootöitä: katuvalot, luontokirkko, laavuja, näkötorni, Peis Immosen luola, luontopolku, maastopyöräreitti, vierasvenesatama, uimaranta, lentopallokenttä, kylätupa vanhasta liiteristä, kylätupaan nuorille biljardipöytä, bändin soittovälineet ja ohjaaja, kesäteatteri ja uusi katsomo, esiintymislava ja pukukopit sekä katto, vuosittaiset ohjelmallinen Harjurantapäivä ja Maaseutumarkkinat Varkaudessa. Varkaudessa järjestettiin Valtakunnalliset kyläpäivät v. 2002, ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajana oli Esko Ropponen. Keskustelimme siitä, mistä voi jatkuvasti ammentaa tietoutta, innostusta ja voimia kylätoimintaan. Esko Ropponen kertoi puheenjohtajaksi ryhtyessään ruvenneensa ottamaan selvää toiminnan perusteista. Hän vieraili ympäristön kylissä ja keskusteli siellä tutustuen näin lähitoimijoihin. Avoimuudellaan sekä oman kotikylänsä ja sen kyläyhdistyksen toiminnan myönteisellä esiintuomisella hän jäi mieliin kaikkialla. Sitten tutustuminen laajeni koko Etelä-Savon alueelle. Hän oli mukana Mikkelinläänin kyläasiain neuvottelukunnassa myös puheenjohtajana. Neuvottelukunta rekisteröitiin nimellä Järvi-Suomen kylät ry. Hän toimi myös valtakunnallisen Kyläasiain neuvottelukunnan seuraajan Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) hallituksen varajäsenenä. SYTY järjestää vuosittain paikallistoimijoille seminaari- ja tapaamistilaisuuden, Lokaalin. Sinne Esko Ropponen on osallistunut säännöllisesti. Lisäksi hän toimi Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelin neuvottelukunnan jäsenenä ja Etelä-Savon maakuntaliiton yhteistyöryhmän maaseutujaoston jäsenenä. Maakunnan ja Varkauden kaupunkiin liittymisen myötä Esko Ropposen toiminta painottui Pohjois-Sa- voon. Hän toimi Pohjois-Savon Kylät ry:n hallituksessa puheenjohtajanakin. Myös maaseudun kehittämisyhdistys Leaderin Mansikka ry -ryhmän hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Valtio avustaa vuosittain rahallisesti maaseudun kehittämistä Leaderin kauttaa. Pohjois-Savossa mm. Mansikka ry:n kautta maaseudun kylät voivat anoa hankkeilleen rahoitusta, ja saada sieltä muutenkin opastusta toiminnalleen. Valtionapu on kylille tärkeä, samoin kuin huolella ja tarkasti anomista varten laaditut hankesuunnitelmat. Harjurannan kylätoimikunnalla ja kyläyhdistyksellä on ollut vuosien aikana 17 hanketta, joihin on haettu ja saatu rahoitusta. ”Samanhenkisten” kanssa keskusteluista hän kertoi saaneensa paljon tietoa ja myös tukea toiminnalleen. Asioihin ja ihmisiin tutustumista hän pitää tärkeänä jokaiselle uudelle toimijalle, etenkin yhdistysten toimihenkilöille. Esko Ropposelle myönnettyjä henkilökohtaisia tunnustuksia: – Tasavallan presidentin myöntämä Leijonan ritarikunnan tunnustus. – 4 kpl Suomen Kotiseutuliiton pronssisia ansiomitaleita. – Harjurannan kyläpäällikkö. – 2002 Suomen sosialidemokraattisen puolueen kultainen ansiomerkki. – 2004 Suomen Kylähullu -titteli on elinikäinen; toimikautenaan hän saa kantaa kruunua, viittaa, jokeri-hattua ja kaulaliinaa; valinnan suorittaa Esko Ropposen toimesta perustettu Kylähullujen kilta, ja valintaan vaaditaan valittavan kotikunnan suostumus; perusteet: oman kylän tai lähiympäristön hyväksi ja kyläyhdistystyötä muuallakin; valitsijoiden sanomaa: ”Umpihullu mies, jonka ideoista on poikinut joukko kylän toimintaa elähdyttäviä hankkeita.” ”Ilman Ropposen panosta Harjuranta olisi vain pieni ja mitätön kyläpahanen Vrkauden kupeessa.” Ropposen sanomaa: ”Hulluuden on oltava terveellä pohjalla. Tässä virassa on oltava itse innostunut ja saatava toisetkin innostumaan. Ei saa ottaa pienistä asioista nokkaansa, vaikka ulkopuolelta tulee arvostelua.Tätä hommaa on tehtävä iloisin mielin ja omasta tahdosta.” – 2004 Kylätoiminnan tiennäyttäjä – on kylätoiminnan arvokkain tunnustus; myöntää Suomen Kylätoiminta ry; jaetaan Lokaalissa; perusteet: toiminta pitkäaikaisella panoksella kehittämässä valtakunnallista tai paikallista kylätoimintaa. – 2007 Suomen Kylätoiminta ry:n kultainen ansiomerkki. – 2009 Varkauden kaupungin kulttuurityön erityispalkinto. – 2015 Varkauden Urheiluseurat ry:n kultainen ansiomerkki. – 2015 Kyläneuvos -arvonimen haki Harjurannan kyläyhdistys ry; perusteita: Itä-Suomen ja koko maan kylätoiminnan kehittäjä; luovuttajana Kylähullujen Kilta; perusteluja: arvokasta, tuloksellista ja kaukokatseista toimintaa ja merkittävän ja pysyvän toiminnan kehittämistä kylien ja maailman hyväksi. Kylätoiminnan tulevaisuus Esko Ropponen pitää kyläyhdistyksen tärkeimpänä yhteistyökumppanina oman kunnan päättäjiä. Heidän kanssaan neuvotteleva yhteistyö on välttämätöntä. Yhtä tärkeää on yhteistyö kunnan muiden kylä- ja kaupunginosayhdistysten kanssa. Yhteistyötä pitäisi syntyä myös kaikkien 3. sektorin toimijoiden kanssa, sillä 3. sektorin toiminnan merkitys kasvaa. Yhdessä vahvuuksia on enemmän, kuten myös voimaa. Ilman korvausta ei kukaan kauan jaksa, joten sopiva korvaus tehdystä työstä on neuvoteltava. Talkootyö ei aina innosta, varsinkaan, jos ei ole kyse omasta hyvinvoinnista. Yhteistyön pitäisi olla käynnissä myös rahoittajien kanssa, sillä ilman rahaa on mahdotonta toimia. Varkauteen on perustettu kyläneuvosto. Se syntyi virkamiesten toimesta. Koska kyse on kyliä koskevista asioista, pitäisi kylän asioita tuntevien olla työstämässäkin sitä. Toivottavasti asia korjautuu. Kyläneuvoston tärkeitä asioita ovat kannanotot kyliä koskeviin suunnitelmiin, kylien omat isot asiat, kylien kehittämisohjelmat, kärkihankkeet ja rahoitus. Tekeillä on maaseutuohjelma. Myös sen tekijöiden joukossa pitäisi olla kyläläisiä, siis niitä, joiden elinpiiriin suunnitelma tulee vaikuttamaan. Näin miettii kyläneuvos. Esko Ropponen pohtii tulevaisuutta näin: Kaupungin keskusta-alueellakin on kyläyhdistyksiä, ja toiminta on osittain samanlaista kuin maaseudulla. Rahoitus vain järjestyy eri lähteistä. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne muuttuisi. Varkauteen pitäisi perustaa Varkauden kylät ja korttelit -yhdistys, jolloin voitaisiin suunnitella toimintoja ja toimia yhteistyössä toisiamme tukien ja täydentäen. Näin myös raja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä hälvenisi. Vielä toiveita kylätoimijoille: Maaseudulla on paljon eläkeläisiä. Pitäisi ottaa terävä kanta kylän turvallisuuteen! On muistettava, että eläkeläiset ovat suuri voimavara. Ikinuoret ovat sijoitus, eivät rasite. Heidät olisi toiminnallistettava heidät heidän ehdoillaan! Myös kesämökkiläiset olisi saatava mukaan kesäiseen toimintaan! Kysyin vielä Esko Ropposelta, ehtiikö noin kiireinen ja kylätoimintaan täysin paneutunut mies harrastaa muuta järjestötyön vastapainoksi. Hän otti puhelimensa esille ja rupesi vierittelemään kuvia: ensin upea suuri rakennus, kotitalo, joka on maalaistalo vuodelta 1832. Sitten kuvia pihalta, joka on kuin kukkatarha, ja jossa on paljon ruusuja. Vielä on kuvia keittiöpuutarhasta vihanneksineen ja yrtteineen. Kaikki oli kuin ammattipuutarhurin käden jäljiltä. Tuo puutarhuri on Esko Ropponen! Hän on kiinnostunut myös sukunsa historiasta. Harjurannalta siitä löytyy 1. merkintä v. 1774, jolloin suvun nimi oli Roppo. Hän on kerännyt ja merkinnyt muistiin tarinoita ja historiaa Harjurannalta. Pihapiirissä hänellä on oma museo, johon hän on kerännyt eri taloista käyttö- ja tarvekaluja. Kaikkea hyvää Esko Ropposelle ja antoisia vuosia kaikkien kolmen harrastuksen parissa! 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Kylän pojat vauhdissa! Hukka-Pallon Futsal-kausi alkaa. Kotiottelut 201 6–201 7: Su 6.1 1 . klo 1 4 Ryökäleet (FC Joutsa) Su 1 3.1 1 . Dubbla Dag: klo 1 2:30 Riemu/2 ja klo 1 6 Kady II La 3.1 2. klo 1 4.00 FS Feeniks La 7.1 . klo 1 4 Lipa Su 1 5.1 klo 1 4 SC Riverball La 1 1 .2. klo 1 4 JKV 23.1 0. SäBä-päivä Liikkarilla – vastassa alueemme suuret JosBa ja Welhot. Laatusäbää à la B-pojat! 11 12 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Yhdessä tekemään Suomen 100-vuotisjuhlaa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Ensi vuonna itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Itsenäisyyden juhlavuoden teemana on ”Yhdessä” – yhdessä pyritään rakentamaan eri toimijoiden kanssa ohjelmaa ja tapahtumia. Juhlavuosi on avoin kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville – kaikilla on mahdollisuus tehdä pieni tai suuri teko ja antaa lahja omalle yhteisölle ja Suomelle. Valtioneuvoston kansliassa toimiva Suomi100-hanke vastaa juhlavuoden kokoamisesta. Varkaudessa kaupunginhallitus on nimittänyt Suomi100-ohjausryhmän ja toisena virallisena ryhmänä maamme juhlavuoteen liittyen Soisalo-opiston alaisuudessa toimiva työryhmä – keskusteleva, ideoiva ja asioita eteenpäin vievä työryhmä. Ohjausryhmä luo puitteet ja suuntaviivat, joita työryhmä toteuttaa. – Juhlavuotta toivotaan vietettävän kolmen idean pohjalta – historia, nykypäivä ja tulevaisuus. Ja nimenomaan tulevaisuuteen katseet tulisi kääntää – yhdessä tehden tulevaisuutta. Kaikilta kuntalaisilta, yrityksiltä ja yhdistyksiltä pyydetään ideoita ja lähdetään luomaan ja toteuttamaan teemaa yhdessä. Jokainen voi osallistua, on mahdollisuus toteuttaa hullujakin ideoita ja vaikka haastaa toinen toistaan osallistumaan, totesi Varkauden Suomi100-koordinaattori Janne Juutilainen, jonka mielestä juhlavuoteen voisi liittyä vaikka lupaus. – Voisi vaikka luvata, että elän ensi vuoden ja tulevaisuuden niin, että ajan polkupyörällä kypärä päässä liikennesääntöjä noudattaen. ”Yhdessä”-teeman tavoitteena Varkaudessa on yhteisöllisyys toiminnassa, alueen toimijoiden verkostoituminen, sukupolvien välisten ketjujen yhdistäminen. Kohtaamisia vauvasta vaariin siten, että yhdistävänä tekijänä on yhteinen toiminta kuntalaisten hyvinvoinnin ja Varkauden vetovoiman lisäämiseksi. tapahtumaa. Ne voivat olla erilaisia yhteisöllisiä kokeiluja, pienimuotoisia ja helposti järjestettäviä liikunta- tai kulttuuritapahtumia, lajiesittelyjä, konsertteja, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä päivällisiä tai suurempiakin, kuntalaisia aktivoivia toimintoja. Näitä arkipäivän asioita voi olla sellainenkin, että esimerkiksi ”syrjäytetään sohva” ja lähdetään pois kotoa – lähdetään yhdessä tekemään. – Ja saada vaikka yhdistettyä ruumiin ja hengen kulttuuria yhteistyössä – liikuntaseurat ja kulttuuritoimijat yhdessä toteuttamaan erilaista. Myös ravistella itse kukin harteiltaan ”hämähäkinseittejä” ja antaa aivoille tilaa ja luoda jotakin uutta, mainitsi työryhmän jäsen, Varkauden kaupungin viestintäpäällikkö Kaisu Tolvanen. Maakuntatasolla juhlavuotta koordinoi Pohjois-Savon liitto, jolta on mahdollisuus hakea tapahtuma-avustusta. Tapahtumiin tarvitaan tiloja, joita voivat olla myös puistot, pihat, salit ja kokoushuoneet – tai vaikka taloyhtiön seinä, johon voisi toteuttaa vieraskirjan. Tiloja otetaan vastaan www.varkaus.fi/suomi100 -sivustolla. Sieltä löytyy lomake, johon voi ilmoittaa oman halukkuutensa osallistua tapahtumavuoden toteutukseen ja on tietoa mahdollisista käytössä olevista tiloista. Varkauden kaupunki ja Varkauden ev. lut. seurakunta antavat tilojaan korvauksetta Suomi100-tapahtumien käyttöön. Juhlavuoden tilaisuuksien käytössä ovat myös Varkauden Teatterin tilat, teatterin omien aikataulujen puitteissa, samoin Warkausseuran Såltinin sali. Kun vuodenvaihteessa Varkaudessa on juhlava ilotulitus, niin juhlavuosi tulee näkymään katukuvassa jatkossa mm. Pirtinvirran sillalla, jossa lipputankoihin tullaan laittamaan Suomi100-lippuja. Varkauden kaupunki tilaa roll up-telineitä, jotka ovat eri toimijoiden lainattavissa omiin tapah100 tapahtumaa – vähintään tumiinsa ja tilaisuuksiinsa juhlavuoden Eri toimijoiden toteuttamana ensi vuonna merkeissä. Samoin rekvisiitaksi on tulossa tavoitellaan Varkaudessa vähintäänkin 100 juhlavuoden ilmapalloja. Kuva-arvoitus Tunnista kuva: missä ja milloin kuva on otettu ja tunnista kuvasta yksi henkilö. Kolmelle nopeimmalle, oikein vastanneelle, liput musikaalin ”Poikamiesboksi” ensi-iltaan Varkauden Teatterissa lauantaina 15.10.2016. Vastaukset sähköpostiosoitteeseen: toimitus@sykkeessa.fi Kannustetaan ja haastetaan toisiamme, varkautelaisia yhteisöjä, seuroja, järjestöjä ja yrityksiä rakentamaan tapahtumarikasta Suomi100-juhlavuotta Varkauteen, sanoivat Heli Sutinen (kuvassa oik.), Tommi Taskinen, Janne Juutilainen ja Kaisu Tolvanen esitellessään tiedotustilaisuuden päätteeksi Suomi Finland100-julistetta. Ensi vuoden teeman mukaisesti isossa roolissa on yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuuden tunne. – Kun vain saataisiin kaikenikäiset mukaan, kokoonnuttaisiin eri teemojen ympärille ja kaikki saisivat juhlavuodesta itselleen jotakin uutta. Katsotaan ympärillemme, että ketä saisimme mukaamme. Huomattaisiin naapuri tai ystävä ja otettaisiin kyytiin mukaan tapahtumiin, mainitsi Varkauden Suomi100-työryhmän jäsen, tapahtumatuottaja Heli Sutinen, jonka mukaan tulevan kesän Vekara-Varkaus-festivaaliviikon teemana on ”100 riemua” eli 100 erilaista sisältöä riemukkaassa ohjelmassa viikolla 24. Ideat esille Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumatunnuksen on saanut tapahtuma ”Yhteispuhallus turuilla ja toreilla”. Kyseessä on kuuden puhallinorkesterin yhteishanke, joka toteutetaan yhdessä eteläsavolaisten kuntien kanssa. Yhden päivän aikana, lauantaina 6.5. yhteishankkeen jokaisella paikkakunnalla järjestetään samanlainen, kahden orkesterin konsertti ja orkesterit vaihtuvat paikkakunnittain. Puhallinmusiikin yhteissoittoa kuullaan Varkaudessa, Rantasalmella, Juvalla, Puumalassa ja Mikkelissä – yhteistyötä parhaimmillaan yli maakuntarajojen. Tässä vaiheessa on myös tiedossa, että juhlavuoden tapahtumatunnuksen on myös saanut Harjuranta. Valtioneuvoston kanslia on liittänyt Harjurannan Kyläyhdistys ry:n hankkeen Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan. Työnimeltään ”Yhdessä Harjurannalla 1917–2017 -hanke koostuu kolmesta osasta. Laajin niistä on Harjurannan kylää vuosina 2016–2017 kuvaava dokumentti, jonka tavoitteena on kertoa noin 600 asukkaan kylän elämästä Varkauden läheisyydessä. Kuvaukset alkavat kuluvana syksynä ja dokumentin ensi-ilta on Harjurannalla joulukuussa 2017. Toinen osa hankkeesta esittelee Harjurannan historiaa valokuvin ja esinein näyttelyssä, joka on esillä Kylätuvalla Harjurantapäivänä 29.7.2017. Kolmas osa muodostuu Harjurantapäivänä kuultavista luennoista, jotka käsittelevät kylän historian tapahtumarikkaita vaiheita. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi tarjoaa mainiot mahdollisuudet yhdessä tekemisen kautta tutustuttaa paikkakunnan ihmisiä toisiinsa. Jos pöytälaatikossa idea, niin nyt on oikea aika se esille ja tuoda ilahduttamaan kaikkia kuntalaisia. Loka-marraskuussa on tulossa workshoptyyppinen ideointi- ja keskustelutilaisuus yhteisöille ja yrityksille sekä kuntalaisille Varkaudessa 2017 vietettävistä Suomi100-juhlallisuuksista. Halukkuudesta olla mukana Suomi100juhlavuoden toteutuksessa Varkaudessa tai tapahtumien käytössä olevista tiloista, niin yhteydenottoa sähköpostitse Varkauden Suomi100-koordinaattorille: janne.juutilainen@soisalo-opisto.fi tai puhelimitse 040 7138656 tai www.varkaus.fi/suomi100, josta saa lisätietoa Varkauden Suomi100-toteutuksesta. Sosiaalisessa mediassa on yhteisesti käytettävät aihetunnisteet: #suomi100, #yhdessä, #varkaudessa. Varkauden Suomi100-kuulumisia on kuunneltavissa osoitteessa: sykkeessa.fi/radio 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Varkauden kaupunginvaltuustossa puhuttua, osa 1: 13 Kiintiöpakolaisia Varkauteen Teksti: Mikko Lehtinen, kuvat: Vesa Moilanen Sarja ”Valtuustossa puhuttua” aloittaa! Sarjassa tuomme Varkauden kaupunginvaltuuston mielenkiintoisimpia puheenvuoroja koko kansan tietoon. Toivomme, että nautit vilkaisusta päätöstenteon taustoihin. Varkauden kaupunginvaltuusto päätti 23.5.2016 ottaa vastaan 30 kiintiöpakolaista eli 5–6 perhettä Varkauteen vuoden 2016 aikana. Pyrkimys oli, että Varkauteen sijoitetaan samalta kielialueelta tulevia lapsiperheitä. Tarkempana toiveena oli vastaanottaa nimenomaan Syyrian sotaa pakenevia lapsiperheitä. Alla on valikoituja suoria lainauksia Varkauden kaupunginvaltuuston kokouksesta 23.5., jossa tästä kaupunginhallituksen päätöksestä keskusteltiin ja äänestettiin. Äänestyksessä Pekka Kedon (sit.) esitys päätöksen siirtämisestä eteenpäin ei mennyt läpi, vaan kaupunginhallituksen alkuperäinen esitys toteutui. Matti Semi (vas.) ehdotti, että toisin kuin kaupunginhallitus oli esittänyt, otettaisiin paitsi kiintiöpakolaisia, myös turvapaikanhakijoita vapaaehtoisesti. Tämäkään ehdotus ei mennyt läpi äänestyksessä. Kokous on kuunneltavissa YouTubessa, osoitteessa: https://youtu.be/–eQ0Ka20DVE Valtuutettu Pekka Keto (sit.) ”Varkaudessa ei ole varattu talousarviossa 2016 erillistä määrärahaa pakolaisten elinkustannuksien, terveydenhuollon ja koulutuksen kattamiseen. On varattu vain 115 000 euron määräraha, joka on tarkoitettu pelkästään 30 kiintiöpakolaisen ohjaukseen ja neuvontaan sekä muuhun heidän kotouttamistaan tukevaan toimintaan. Ei siis varsinaisten elinkustannuksien kattamiseen. Kokemus monissa kunnissa on kuitenkin osoittanut, että korvaukset pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta eivät ole olleet riittäviä. Valtion korvaukset kunnille ovat enimmäkseen laskennallisia, eivätkä aina vastaa toteutuneita kuluja. Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskisen mielestä kunnille maksettaviin laskennallisiin korvauksiin tarvitaan 40–50 prosentin korotus. Lisäksi hän on todennut, että on muistettava, että maahanmuuttajat tarvitsevat paljon henkilökohtaista palvelua. Kunnan tulee myös kartoittaa alustavasti alueen asunto- ja koulutuspaikkatilanne sekä varautua järjestämään riittävästi kotouttamiskoulutusta ja työllistämispalveluita. Kiintiöpakolaisten osalta menojen osuus koskettaisi eniten sivistystoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Sivistystoimen perustoimilautakunnan talousarvio 2016 ei kuitenkaan sisältänyt erillisiä määrärahoja kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen, josta myös muistaakseni talousarviokokouksessa mainittiin, että se ei riitä. Talousarviossa ei myöskään ole varauduttu lisähenkilöstön palkkaamiseen ja siihen liittyviin kustannuksiin. Osa kiintiöpakolaisista tulee erittäin vaikeista olosuhteista, joten lisäresursseja tarvitaan lähinnä psykososiaalisten palveluiden järjestämiseen. On tullut ilmi, että varsinkin alaikäisten osalta sosiaalitoimen, lastensuojelun, kustannukset ovat nousseet kunnissa, joihin kiintiöpakolaisia on sijoitettu. Myös terveydenhuollon kustannukset liittyen infektiosairauksiin, tartuntatauteihin, ovat lisääntyneet. Psykiatristen palveluiden tarve on ollut huomattavan suuri. Maahanmuutovirasto on erityisesti korostanut sitä, että pakolaisten sijoittamisessa kuntiin tulee huomioida kunnan työllisyystilanne. Varkaudessa on lähes 20 % työttömyysaste, joten on oletettavaa että pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat eivät tule työllistymään helposti Varkaudessa, vaan ovat osaltaan lisäämässä sosiaali- ja terveystoimen menoja.” ”Kunnalla on lain mukaan itsemääräämisoikeus. Eikä sillä ole mitään velvoitetta ottaa vastaan kiintiöpakolaisia eikä turvapaikanhakijoita. Varsinkaan kun siihen ei ole taloudellisia edellytyksiä eikä siihen ole talousarviossa varauduttu riittävällä tavalla. Kuntalaisten mielipidettä pakolaisasioissa on kuultava, koska heidän hyväksyvä mielipiteensä on tärkeässä roolissa pakolaisten kotouttamisessa. Neuvoa antava kansanäänestys tulevien kuntavaalien 2017 yhdessä yhteydessä on ratkaisu tähän. Esitän, että koska talousarviossa 2016 ei ole varauduttu riittävällä määrärahalla kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen, niin asiasta päättäminen sekä mahdollinen sopimus ELY-keskuksen kanssa siirretään vuonna 2017 valittavalle uudelle valtuustolle.” Valtuutettu Markku Kujanpää (kd.) ”Rautavaara, köyhä kunta, on myös ottanut kiintiöpakolaisia, 2–5 perhettä, tai suunnitteilla ainakin on. Hekin ovat nähneet, että ei ole kyse perimmältään talousasiasta, vaan on kyse jostain muusta. Silloin lähdetään siitä miettimään, että halutaanko hädässä olevia ihmisiä auttaa. Tässä tilanteessa siellä kunnassa ainakin ovat päättäjät todenneet, että autetaan hädässä olevia ihmisiä. Sama ajatus on itselläkin mielessä. Varkaus ei ole taloudellisesti niin heikossa tilanteessa, että talousasiat tässä tilanteessa olisivat este. Nyt herää kaksi kysymystä. On kaupunginhallituksen esitys ja Matti Semin antama esitys. Että otetaanko me vain kiintiöpakolaisia vai otetaanko myös turvapaikanhakijoita tänne vaihtoehtoisesti. Tää on nyt itselleni pohdiskelun paikka. Itse olen tullut siihen ajatukseen ja päätökseen, että kanna- tan, että otetaan vain kiintiöpakolaisia. Itse perustelen tässä muutamaa näkökulmaa. Ensinnäkin noin laajemmalla perspektiivillä, koko Eurooppaa ajatellen, pitäisi minusta kaiken kaikkiaan lähteä siitä ajatuksesta, että ihmiset otetaan nimenomaan pakolaisleireiltä tänne Eurooppaan. Suomen kannaltakin pitäisi olla näin lähtökohtaisesti, että sieltä otetaan hädässä olevat ihmiset tänne. Eikä niin, että me erilaisilla myönteisillä signaaleilla ja toimenpiteillä edesautetaan sitä, että tulee turvapaikanhakijoita – siellä erilaiset järjestöt toteuttavat kalliita matkoja näille henkilöille, väärillä perusteilla ja väärillä argumenteilla perustelevat ihmisille että lähtekää Eurooppaan, siellä on kaikkea hyvää.” ”30 on se lukumäärä, mikä esityksessä on. Sehän tarkoittaisi noin 5–6 perhettä. Ei sillä kovin paljon Varkauden työttömyystilannetta vaikeuteta, että tänne tulee 5 tai 6 perhettä, joista perhettä kohden on kolme lasta vielä. Siihen nähden peilasin asiaa työttömyyslukuihin, enkä näkisi kovin merkittävänä. Se on uhkakuva ja ongelma, se myönnetään, mutta se ei ole niin suuri peruste, etteikö henkilöitä voitais vielä sitten ottaa.” ”Niin minusta Varkaus voisi olla aivan hyvin paikkakunta, joihin näistä kolmestakymmenestä sijoitetaan.” Kaupunginjohtaja Hannu Tsupari ”Kedon esittämästä talousarvion ylityksestä. Ensinnäkin systeemihän toimii sillä tavalla, että se milloin pakolaiset tulevat riippuu kunnasta. Kunta itse päättää, sen jälkeen kun on tehnyt myönteisen päätöksen, milloin se ottaisi ne vastaan. Kaupunki voi päättää, että otetaan pakolaisia vastaan vaikka lokakuun alusta tai jostain muusta ajankohdasta. Sillä tavalla voidaan varmistaa se, että budjetti ei todellakaan ylity. Se 115 000 euroa on määrärahavaraus ja kau- punginhallitus tietysti kohdentaa sen haluamallaan tavalla. Sen voi kohdentaa henkilöiden palkkakuluihin, mutta se voidaan kohdentaa myös mihin tahansa muuhun menoon. Eli kyllä se on hyvin pitkälti kaupunginhallituksen käsissä. Budjetti ei tältä osin voi ylittyä.” Valtuutettu Markko Rothström (kok.) ”On toisaalta surullista kuunnella tätä keskustelua, kun puhutaan budjetista ja talousarviosta, että onko meillä rahaa vai eikö meillä ole rahaa tähän asiaan. Kysymys on ehkä 100 000 eurosta. Tuossa edellisessä pykälässä päätettiin just asiasta, jossa meiltä meni ihan hupskeikkaa kolmesta neljään miljoonaa euroa, sen takia että ollaan jahkailtu yhtiöittämisen ja toiminnan kehittämisen kannalta… Siihen ei kukaan ottanut kantaa silloin. Mutta tämmöisestä asiasta, joka on mediaseksikäs, niin tässä sitten otetaan pienempiinkin kohtiin kantaa. Talousarvio tai budjetti, nehän on arvioita, ja mä uskoisin että meiltä varmasti löytyy rahaa. Se on ihan totta, että sinne ei varmaan riittävästi ole rahaa merkattu, mutta olisi tosi hyvä jos me pystyttäisiin auttamaan niitä viittä perhettä, 30 ihmistä, joista puolet ehkä olisivat lapsia, ja hoitamaan ne täällä. Se, että ovatko he kiintiöpakolaisista tai turvapaikanhakijoista, on tavallaan toisarvoinen seikka. Kysymys on kuitenkin ihmisistä ja perheistä. Jos heitä pystytään auttamaan, niin tehdään oma velvollisuutemme siinä. Tähän tuskin kaadutaan, että onko se tänä vuonna vai ensi vuonna, onko rahaa budjetoitu vai eikö. Arviot tehdään rahankäytöstä, ja joskus menee pieleen ja joskus menee kohdalleen, mutta asiat pitää silti hoitaa eteenpäin. Ei näitä kannata vatvoa ja vetkutella vuodesta tai kuukaudesta toiseen.” ”Päättäjän päivä” tuo päättäjiä kuntalaisten arkeen Varkauden kaupungilla lanseerataan uusi konsepti ”Päättäjän päivä”, jonka tavoitteena on tuoda päättäjät lähemmäksi kuntalaisia ja yhtälailla tehdä kaupungin toimintoja tutuksi. Päättäjän päivät aloittaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki maanantaina 17.10. työskentelemällä kirjastolla klo 16–18 normaaleissa kirjastotoimen tehtävissä. Kari Rajamäki on tavattavissa tämän jälkeen klo 18–19 kirjastokah- vilassa. Päättäjän päivät jatkuvat marraskuussa valtakunnallisella ”Kutsu poliitikko museoon” -teemaviikolla, kun keskiviikkona 2.11. kansanedustaja Matti Semi ja perjantaina 4.11. kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Selkomaa työskentelevät Varkauden museoilla. Tuolloin päättäjät tutustuvat kokoelmatyöhön ja pääsevät näkemään museon kulisseihin, töihin, jotka eivät suurelle yleisölle muuten näy. 14 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 ”Mielen tanssiaiset” tutkii ja ravistelee Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen ”Minä kuulen, minä näen, minä tunnen…” Mitä mieli oikein on, missä se on, mistä se tulee ja syntyy, mitä mielessä oikein liikkuu ja mitä se itse kullekin meistä merkitsee? Mieli vaikuttaa ihmisen elämään valtavasti ja sitä halutaan tehdä näkyväksi konkreettisesti ja abstraktisesti Varkauden Mielituvan 20-vuotisuuden kunniaksi toteutettavalla ”Mielen tanssiaiset”-produktiolla. Varkauden Seudun Mielenterveysväki ry ja Teatteriryhmä nimettömät ry ovat ryhtyneet yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on toteuttaa devising-menetelmällä useita eri ilmaisumuotoja sisältävän, intermodaalisen teatteriesityksen nimeltään ”Mielen tanssiaiset”. Pohjois-Savon kulttuurirahasto on tukenut hanketta apurahalla ja Riitta Pasasen ohjaama ”Mielen tanssiaiset” saa ensiiltansa kutsuvierasnäytäntönä Varkauden kirjaston auditoriossa keskiviikkona 23.11. klo 15.30. Produktiosta on näytökset klo 18 Tehtaan koulun salissa 24.11., 28.11., 29.11. ja 30.10. Toiveita on, että ”Mielen tanssiaiset” esitettäisiin myös keväällä viikolla 17, jolloin valtakunnallisesti vietetään henkisen hyvinvoinnin viikkoa. Jospa Varkaus näkyisikin valtakunnallisesti tuolloin ”Mielen tanssiaiset” -esityksellä. Aarteita ryhmältä Ryhmälähtöisellä käsikirjoittamisella jokainen ryhmän jäsen on lähtenyt mukaan omana itsenään ja on liikuttu mahdollisesti itseään hyvin läheisillä alueilla. Poikkitaiteellisesti toteutettavassa produktiossa on harjoiteltu aktiivisesti ja harjoitellaan edelleen. On pidetty tutustumisharjoituksia, työpajoja, improvisaatioita, kirjoitettu, tehty yhdessä maalauksia ja on tanssittu. Siinä muutama esimerkki työskentelytavoista. – Kun tällä tavalla lähtee tekemään, niin ryhmä aina yllättää – teemat vain syntyvät ja se on tämänkaltaisen työskentelyn arvokkuus. Ihmisten yhteinen energia, kokemus, historia, näkemys – ne yhdistyvät. Se vaatii ihmisten heittäytymistä, sitoutumista tekemään ja luottamaan toisiinsa – ja yhtäkkiä tulee aarteita, sanoo Riitta Pasanen, joka kokee, että ammatillisesti ohjaajana on pidettävä itsensä kasassa ja luotsattava ryhmää. Eli hän tekee esityksen dramaturgian yhdessä ryhmän kanssa. Ryhmän koko on parikymmentä ja se koostuu Mielituvan ja Nimettömien henkilöistä. Esitykseen on Varkauden Teatteri ojentanut auttavan kätensä puvustuksen ja teknisten asioiden puitteissa. Teatteriryhmä Nimettömät ry:n puheenjohtaja Tommi Taskinen näkee hankkeen konkreettisena merkityksenä oppia uutta ja tehdä ihmistä näkyväksi tarinoiden avulla. – Toisaalta mielenasiat voivat olla vaiettuja juttuja ja ehkä ne koetaan vieläkin häpeällisinä. Tätä kautta voidaan asiaa tutkistella ja lähteä ravistelemaan ja purkamaan ennakkoluuloja. Joskus ennakkoajatukset voivat olla erittäin vääriä ja johtaa harhaan, jos niiden mukaan toimii. ”Mielen tanssiaiset” on sivistävä tutkimusmatka ryhmän jäsenille ja laajemminkin, hän sanoo. Riitta Pasasen mukaan soveltavan taiteen alueella käytetään laboratoriotyöskentelyä ja teatterikin on laboratorio, jossa tutkitaan jotakin aihetta – miten se näyttäytyy ja mitä se tarkoittaa. – Soveltava taide tutkii monia asioita, muun muassa tilan merkitystä. On ollut todella mielenkiintoista, mitä ajatellaan mielestä. Projektin jälkeen haluan kirjoittaa auki sitä, mitä löysin. Esitystä toteuttavan ryhmän edustaja luonnehtii projektia mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi. Harjoituksissa on saanut uutta elämystä ja on uskaltanut heittäytyä turvallisessa ryhmässä. Ja toinen ryhmäläinen toteaa olevan harjoitusten jälkeen ”aivan piipussa” hyvällä tavalla. Harjoitukset ovat tavallaan raskaita, koska asioissa mennään syvälle, mutta toisaalta ihanana asiana hän tuo esille sen, että produktiossa ”Mielen tanssiaiset” tulee näkyviin eri ikäpolvien kautta. Mielitupa Mielitupa sijaitsee Varkaudessa osoitteessa Rajakatu 3 ja se on vertaistukikohtaamispaikka ja matalan kynnyksen toimintapaikka mielenterveyskuntoutujille. Toimipaikkana Mielitupa aloitti kaksi vuosikymmentä sitten silloisen Varkauden poliisilaitoksen pyörävajassa. Sieltä Mielitupa siirtyi isompiin tiloihin osoitteeseen Kauppakatu 59 ja nykyiseen sijaintipaikkaansa likimain vuosikymmen sitten. Perustaja on Harri Kotikangas, joka toimii nykyisellään Varkauden Seudun Mielenterveysväki ry:n puheenjohtajana. Yhdistyksellä on ikää jo 38 vuotta. Mielituvan toiminta on riippuvainen Raha-automaattiyhdistyksen avustuksesta ja Varkauden kaupunki avustaa omistamansa huoneiston vuokranmaksua n. 80prosenttisesti. Toiminnassa on mukana kiitettävästi myös vapaaehtoisvoimia – rinnalla kulkijoina monissa asioissa. Jos on huono olla, niin Mielitupa on ”turvallinen satama”. Mielituvassa pidetyn ”Mielentanssiaiset”-tiedotustilaisuuden yhteydessä sain tiedon, että Varkauden sairaalan psykiatrian poliklinikalla on vuosittain yli 1.000 asiakasta. Suurin osa Mielituvan kävijöistä on psykiatrian poliklinikan entisiä tai nykyisiä asiakkaita. Todella toivottavaa olisikin, että ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja, vaan Mielitupaan uskallettaisiin tulla. Ei tarvitse pelätä tulla leimatuksi mielenterveyskuntoutujaksi tulleessaan Mielitupaan – sitä stigmaa ”Mielen tanssiaiset” on omalta osaltaan hälventämässä. Mielituvassa päivittäin kävijä kertoo, että se on erittäin tärkeä paikka ja tuo sisältöä elämään. Toinen sanoo löytäneensä Mielituvasta paikkansa ja saaneensa toimintakykynsä takaisin sen jälkeen, kun hänet oli taloudellisista syistä irtisanottu työpaikastaan ja oli sanojensa mukaan ollut ”aika romuna”. Mielituvan perustaja Harri Kotikangas painottaa, että ajatuksena oli tähdentää, ettei pidä jäädä yksin kotiin. Pitää lähteä ihmisten ilmoille. – Mielitupa on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille ja myös muille kävijöille. Tänne voi tulla kuka tahansa, mutta ei alkoholin vaikutuksen alaisena. Hyvin Mielitupa on pyörinyt ja aukioloajat löytyvät netistä ja Mielituvan ovesta, hän sanoo. Mielituvasta saa lisätietoa osoitteesta: www.mielitupa.com Mielituvalla ei tarvitse olla yksin. Kiitos, että meillä Varkaudessa on Mielitupa! Mielituvan ja ”Mielen tanssiaiset” -työryhmän väkeä yhteisessä kuvassa Mielituvalla. Taustalla näkyy osa maalauksesta, joka on tehty yhteisellä menetelmällä ja teoksessa on kaikkien kädenjälki mukana. Mielitupa on ”turvallinen satama” ja se sijaitsee Varkaudessa osoitteessa Rajakatu 3. Autoja, renkaita, vanteita Nyt myynnissä yli 40 katsastettua käyttöautoa, 600–6000 € . Vanteet–renkaat alehinnoin, nopea toimitus ja joustavat työajat. Talvirenkaat saapuvat elokuussa, varaa omasi ajoissa. Nopeat pikaremontit edullisesti ja ammattitaidolla. Auto-, rengas- ja vannekauppoihin nopea, jopa 1 00% SVEA-EKONOMI-rahoitus. Tule koeajamaan ja neuvottelemaan kaupoista – rahoituspäätös heti! AUTO-SOININEN Kaura-ahontie 31 , Varkaus (katsastusasema) 0400 321 296 Älä liukastele, vettä tulee kaatamalla! ! 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Fyysistä ja henkistä hyvinvointia seniorikerhosta 15 Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Aikoinaan – kun Varkaudessa mentiin töihin sahalle, sellulle, paperille tai konepajalle – mentiin töihin Ahlströmille. Oltiin Ahlströmin porukkaa, jota edelleen sitoo yhteenkuuluvuus Warkauden PRO Seniorikerhossa. Kerhon jäsenistön yhdistävänä tekijänä on myös toimihenkilöys. Hieman historiaa nykypäivää edeltävästä ajasta. Teollisuuden työnjohtajat ja virkailijat perustivat Varkauteen oman yhdistyksen 20.8.1917. Teollisuusvirkailijoiden yhdistys -nimi muutettiin vuonna 1979 keskusjärjestön nimen mukaisesti ja nimeksi tuli Varkauden Teollisuustoimihenkilöt ry. – Teknikot irtaantuivat ja perustivat oman yhdistyksen 30.10.1934. Nimeksi tuli tuolloin Varkauden Teollisuusteknikkojen yhdistys. Tämä oli 11. yhdistys maassamme – aiemmin teknikot olivat perustaneet yhdistykset mm. Viipuriin, Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Kuopioon, kertoo Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja Vilho Miettinen, jonka mukaan Suomen Teollisuusteknikkojen Liitto oli perustettu 12.4.1925. Vuonna 1945 perustettu Työnjohtajien Liitto yhdistyi vuonna 1953 Teknikkojen Liiton kanssa ja nimeksi tuli Työnjohtajien ja Teknillisten Toimihenkilöiden Liitto ja sittemmin vuonna 1965 nimeksi tuli Teknisten Liitto. Paikallisyhdistykset ovat muuttaneet nimeään liiton mukaisesti. – Likimain 35 vuotta sitten Varkauden Tekniset-yhdistys perusti eläkeläisille oman jaoksen – veteraanijaoston. Teknillisten Liitto, Teollisuuden Toimihenkilöt sekä RAL- ja Staf-liittojen yhdistyessä vuonna 2001 nimi muuttui Toimihenkilöunioni TU:ksi. Myös paikalliset yhdistykset yhdistyivät Warkauden Toimihenkilöt TU:ksi. Viimeinen liittojen fuusioituminen tapahtui vuonna 2009, jolloin SUORA (Suomen Rahoitus) tuli mukaan. Uuden liiton nimeksi tuli Ammattiliitto Pro ry, listaa fuusioita ja yhdistymisiä Vilho, jonka mukaan hänet parhaiten tunnetaan nimellä Ville. – Vuosikymmen sitten liittoon perustettiin oma yhdistys eläkeläisille, Ammattiliitto PRO Seniorit ry, johon paikalliset kerhot kuuluvat. Haasteemme ja tavoitteemme on kehittää toimintaamme ja toimintatapojamme siten, että tavoittaisimme yhdistymisien myötä tulleet jäsenet, hän jatkaa. Varkaus oli perustamassa Ammattiliitto PRO Seniorit ry:tä ja ensimmäisinä aloittamassa paikallista toimintaa. Seniorikerhotoimintaa on maassamme 12 paikkakunnalla ja kerhot toimivat alueellaan itsenäisinä, noudattaen valtakunnallisen Senioriyhdistyksen hallituksen laatimia ja hyväksymiä sääntöjä ja toimintamallia. Aktiivista toimintaa Henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat kerhon avainsanoja. – Varkaus on toiminnoiltaan Suomen vilkkain kerho – rinta rottingilla sen voi sanoa. Moni on ottanut mallia Varkauden kerhon toiminnasta. Ovat ihmetelleet, kun toiminta on pyörinyt jo niin pitkään ja toi- Uimahallin jumppasalin ovi on jo avoinna – kohta alkaa maanantaiaamupäivän jumppahetki. Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja Ville Miettinen kertoo, että kerhon aktiivisuudesta on otettu mallia muualle Suomessa. minta on osoittanut tarpeellisuutensa, jatkaa Ville ja kertoo kerhon toiminnan painopisteen olevan liikunnassa ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä. On luentoja eri aiheista, teatterimatkoja, keväällä ”laidunkauden avajaiset”, syksyllä Oktoberfest-festarit ja tietysti loppuvuodesta pikkujoulut. Nyt Oktober-festarit on tulossa 26.10. Kallioniemessä. Syyskokouksensa yhdistys pitää 2.11. – Kerholaisilla on monenlaista mielessä, mm. puhetta lippoamisreissusta Kukkolankoskelle, mutta nykyään se ei ole sallittua turisteille. Niinpä menemme 4.11. Varkauden Teatteriin ja Kuopion Teatteriin 1.12. pikkujoulun merkeissä. Lokakuussa porukalle on tarjolla 18.–19.10. Tallinnan-risteilyreissu. Warkauden PRO Seniorikerhon maanantaiaamuista jumppahetkeä olin seuraamassa uimahallin alakerran jumppasalilla. Tiistaisin ja torstaisin ohjelmassa on kuntosalitoimintaa ja salibandya Liikuntatalolla, jossa torstaisin on myös naisten jumppaa. – Maanantaiaamupäivän jumpassa on aina mukana kolmisenkymmentä osallistujaa ja myös kuntosalilla porukka on käynyt aktiivisesti. Kerran kuukaudessa pidetään kuntopiiriä ja pidetään yllä fyysistä kuntoa. Seniorikerhon toimintoja vetävät oman jäsenistön vertaisohjaajat. Kerho saa kaupungilta toimintaan perustuvaa avustusta, jolla osittain saadaan maksettua salivuokria. – Suurimpana on yhteenkuuluvuuden tunne sosiaalisella puolella. Meillä ei chattailla, vaan heitetään läppää ja pidetään ”turpakäräjiä”, Ville kertoo hymyissä suin. Kerholaisten ajatuksissa on myös ollut tehtaanpillin ääni – perinteinen symboli. Ääni on löytynyt Ylen Elävästä arkistosta. – Pitäisi vaan rakentaa niin, että Varkauden museossa olevan tehtaanpillin viereen tulisi nappi, jota painamalla saisi pillinäänen kuuluville, Ville toivoo. Tiettävästi asia on hyvällä mallilla ja tehtaanpillin ääntä saadaan kuuluville museossa. Varkaudessa on pidetty huolta, että paikallisen Seniorikerhon edustus on valtakunnallisessa yhdistyksessä. Valtakunnallinen yhdistys liittyi vuonna 2012 yhteisöjäsenenä Eläkkeensaajien Keskusliittoon ja tulevaisuuden tavoitteena on saada yhteistyötä myös paikallisesti. – Ajatuksena onkin, että paikallisen EKL:n kautta saataisiin välitettyä omaa edunvalvontaa kaupungin suuntaan, Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja Ville Miettinen toteaa. 16 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sydämenterveyden asiat esillä Maailman sydänpäivänä Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Varmaankaan kovin monesti ei Warkaussali ole ollut niin täynnä kuin oli Maailman sydänpäivänä, torstaina 29. syyskuuta. Nimittäin salin molemmat parvekkeetkin olivat lähes täynnä sydämen terveyden asioista kiinnostuneista henkilöistä. Illan teemana oli ”Sinun sydämesi tähden”. Taulumäen Apteekki, Varkauden Sydänyhdistys ry, Hyvinvointi Ankkuri, TuuLihanke ja Pharma Nord olivat illassa vahvasti mukana. Taulumäen Apteekki on ”Liikkujan Apteekki” ja Varkauden kaupungin liikuntapalvelujen TuuLi-hanke eli Tuupaten Liikkumaan on työikäiselle aikuisväestölle (18–64 v.) suunnattu terveysliikuntahanke henkilöille, jotka liikkuvat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta vähän tai ei lainkaan. Pyrkimyksenä on elämäntapamuutokseen motivointi ja liikunnan ilon löytäminen jokapäiväiseen elämään. Hyvinvointi Ankkuri on Varkauden kaupungin hyvinvointikioski, jossa voi asioida maksuttomasti, ilman ajanvarausta. Varkauden Sydänyhdistys ry on tehnyt ansiokasta työtään sydämen hyväksi nelisenkymmentä vuotta ja Pharma Nord oli Maailman sydänpäivän illassa mukana yhtenä Euroopan suurimmista ravintolisien ja rohdosvalmisteiden valmistajista. Niin – mitä kuuluu sydämellesi? Taulumäen Apteekin apteekkari Helena Toivakka kysyi näin illan avajaisiksi ja totesi, että meistä jokainen voi vaalia itse sydämenterveyttään. Sydän tarvitsee liikuntaa ja energiaa – täpötäyttä Warkaus-salissa olivat liikuttamassa Varkauden kaupungin liikuntapalvelujen edustajina Maire Kolari-Sorjo- nen ja Else Lehtonen, jotka myös kertoivat TuuLi-hankkeesta. Riskitekijöitä Illan keskeisenä teemana oli otsikko ”Miksi korkeaa kolesterolia kannattaa hoitaa?” Tätä asiaa oli avaamassa sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani Sneck. Puheenvuorossaan hän myös kävi läpi valtimotaudin vaaratekijöitä ja niiden ehkäisemistä. – Yksilötasolla jokainen voi vaikuttaa hyvin paljon, samoin kansallisella tasolla. Jokainen yksilö voi miettiä, onko ravitsemus nykyisten suositusten mukainen, liikkuuko riittävästi, tupakoiko, käyttääkö alkoholia turhan suuria määriä. Kansallisella tasolla näkisin vieläkin, että meidän pitäisi saada valmisruokatuotteiden määriä vähennettyä ja näin verenpaineita alemmaksi, hän totesi. Juhani Sneck käytti myös sanontaa ”kellon kääntäminen taaksepäin”. – Ihminen vanhenee vuosien myötä ja verisuonet samalla. Mutta voi olla myös poikkeuksellista verisuonien vanhenemista, jolloin sepelvaltimotauti ilmaantuu aivan liian aikaisin tai joku muu ateroskleroosin ilmenemä. – Nyt onkin saatu viitteitä ja hyviä tutkimustuloksia, että jos hoidetaan tehokkaasti kolesterolia alentamalla suuren riskin potilaita, niin saatetaan pystyä kääntämään ateroskleroosiprosessi toiseen suuntaan. Eli saatetaan pystyä vähentämään suonenseinämästä kolesteroli- ja rasvakertymiä. Sneckin mukaan kolesterolihoidon kri- Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani Sneck puhumassa Warkaus-salissa Maailman sydänpäivän iltana. Hänen puheenvuoronsa aiheena oli korkean kolesterolin hoitaminen. teerit ovat hyvin moninaiset – joka tapauksessa suuren riskin potilaat ja hyvin suuren riskin potilaat tarvitsevat lääkehoitoa. Hän myös luetteli riskitekijöitä, joita ovat mm. valtimotauti, diabetes, munuaisten vajaatoiminta. – On myös koko joukko merkittäviä yksittäisiä riskitekijöitä, esimerkiksi perinnöllisiä kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöitä. Merkittävää on myös suvun historia. Jos suvussa on kovin nuorella iällä valtimotauteja, niin se voi tarkoittaa, että joku tarkemmin tunnistamaton tekijä nostaa kyseisen potilaan riskiä sairastua myös nuorella iällä vastaavaan vaivaan. Kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista puhuttaessa Juhani Sneck kertoi törmäävänsä niihin tehdessään käytännön työtään erikoislääkärinä. – Ihmiset valittavat monesti lihaskipuja, usein myös niveltenjäykkyyttä. Osa näistä on tosia eli kun lääkitys tauotetaan, niin oireet katoavat. Mutta voi käydä myös niin, että oireet eivät kuitenkaan katoa ja taustalla voi olla muita tekijöitä, joita juuri sillä hetkellä ei tunnisteta. Elintarviketieteiden maisteri Katja Saarikosken teemana oli ubikinoni. mentian esiintymiselle. Jos aivoihin kehittyy pieniä infarkteja huonon verenkierron seurauksena, niin ilman muuta se vaikuttaa henkiseen suorituskykyyn. Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani Sneck käsitteli puheenvuorossaan hyvin seikkaperäisesti sydämeen ja kolesteroliin liittyviä asioita. Kun kysyin häneltä asioita terveen elämän edellytyksiin, niin vastaus jysähti välittömästi. – Tietenkin riittävä lepo, hyvä ja monipuolinen ravinto, hyvä liikunta, tupakoimattomuus, ylipainon välttäminen, ehkä liiallisen juhlinnankin välttäminen voi kuulua siihen osastoon. Ja jos vielä voi nauttia hyvien, mukavien ihmisten seurasta – mikä sen parempaa – siinä aika hyvä resepti, hän totesi. Pharma Nord-yhtiön edustajana elintarviketieteiden maisteri Katja Saarikoski selvitti kysymystä ”Mikä ihmeen ubikinoni?” Puheenvuorossaan hän totesi, että ubikinoni on elintärkeä aine energiantuotannossa, tärkeä rasvaliukoinen antioksidantti, joka suojaa kolesterolia ja rasvoja hapettumiselta. – Sydämen normaaliin toimintaan tarviDementia taan jatkuvasti ubikinonia, joka suojaa moParkkipaikat Verisuonien terveydestä puhuessaan Juhani nilta rappeutumissairauksilta, kuten muun ovat täynnä ja samoin Sneck mainitsi dementia-sanan. muassa muistisairauksilta, diabetekselta ja Warkaus-sali – Dementia tarkoittaa yleisesti ottaen metaboliselta oireyhtymältä. aina parvekkeita myöten – ”Sinun henkisten kykyjen alenemaa. Alzheimerin sydämesi tauti on tietysti hyvin merkittävä ja tunnetErikoislääkäri Juhani Sneckin tähden” tu asia. Mutta ehkä vähemmän on nostettu haastattelu on kuunneltavissa: -tapahtuma kiinnosti ennen viime aikoja esille, että verisuonten sykkeessa.fi/radio ajankohtaisilla terveydellä on valtavan suuri vaikutus deaiheillaan. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Kaverikoirat ovat karvaisia hyväntekijöitä 17 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Lähdeaineisto: www.kennelliitto.fi/kaverikoirat Hyväntahtoiset koiranomistajat tarjoavat oman koiransa ystävyyttä myös toisten ihmisten iloksi kaverikoiratoiminnan avulla. Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä – kaverikoiraohjaajien vieraillessa koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, vammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa. Kennelliiton alainen kaverikoiratoiminta määritellään eläinavusteiseksi toiminnaksi, jossa toimijat ovat saaneet vähintään perehdytyksen ja sen käytyään valmiuden vierailla erityisryhmien luona. Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria ja niiden omistajat vapaaehtoisia ”maallikkoja” eikä toiminnassa ole kyse ammattimaisesta terapiasta. Kaverikoiratoiminnassa edellytetään koiranomistajalta sitoutumista pitkäjänteiseen toimintaan, jossa vierailukäynnit tehdään käyntikohteiden toiveiden mukaisesti. Lähtökohtana on, että kohtaamistilanteessa kaikki osapuolet nauttivat ja saavat hyvän mielen – asiakas, koiranohjaaja ja koira. Ja vapaaehtoistoiminnan luonteen mukaisesti toiminta on palkatonta eikä koirakoille makseta kulukorvauksia. Työasu Tassukamut Varkaudessa kaverikoiratoimintaa on ollut syksystä 2013 lähtien – kaverikoiria on puolensataa ja koiranohjaajia nelisenkymmentä. Varkauden Kaverikoirat-Tassukamut tekevät vierailuja kotikaupunkinsa lisäksi Leppävirralla, Joroisissa ja Heinävedellä. – Kysyntää on paljon ja joka viikko on yleensä 2–4 vierailukohdetta. Tehdään vierailuja pyydettäessä ja pääsääntöisesti vanhusten luo, koska heitä on paljon, kertoi Johanna Heinonen, jonka mukaan Käpykankaan Palvelukeskuksessa on viime aikoina käyty 5–6 viikon välein. Palvelukeskuksessa syyskuun puolivälissä tehdyllä vierailulla olivat Johannan kanssa Katri Turpeinen ja Ulla-Maija Syrjälahti. Varkauden Kaverikoirien, Tassukamujen ohjaajilla on pääasiassa yksi, joillakin useampi kaverikoira. Johannalla on neljä koiraa, Ulla-Maijalla kaksi ja Katrilla on toiseksi kaverikoiraksi kasvamassa pentu. – Kaverikoiratoiminta on mukavaa ja antoisaa. Kun ajattelee, että jos itse joskus joutuu hoitolaitokseen, niin varmasti on kiva, kun kaverikoirat tulevat vierailulle – kun itsellä on ollut koira. Täällä näkee, että itsekin voi tulla sellaiseen kuntoon, että tarvitsee hoitoa, Ulla-Maija totesi. – Tästä tulee itselle hyvä mieli ja auttamisen ilo, kun näkee, että toiset ilahtuvat Tassukamut vierailulla Käpykankaan Palvelukeskuksessa. Kuvassa (oik.) Johanna Heinonen ja koirista ja pääsevät rapsuttelemaan ihania Aatu (5 v.), Katri Turpeinen ja Piivi (5 v.) sekä Ulla-Maija Syrjälahti ja Topias (3 v.). koiria. Kaverikoiratoiminta on vastapainoa työelämälle ja on silmiä avaavaa. Ei tällaisissa paikoissa muutoin tule käytyä, jos ei ole ketään sukulaista hoitolaitoksessa, Katri sanoi. Varkauden Tassukamut tekevät tärkeää työtä – samoin kaverikoirien ohjaajat. – Yhteislenkkejäkin järjestetään ja käydään koirien kanssa yhdessä lenkillä. Ja käydään seminaareissa kouluttautumassa – nytkin marraskuussa Varkaudesta on lähdössä kuusi ihmistä Vantaalle seminaariin kaverikoirien tiimoilta, mainitsi Johanna, johon voi ottaa yhteyttä, jos tuntee kiinnostusta kaverikoiratoimintaan. Kätevimmin yhteydenotto sujuu sähköpostitse osoitteeseen: jonskuheinonen@gmail.com Kaverikoiratoiminnassa koiranohjaajaa koulutetaan kaverikoirakurssilla ja seminaareissa. Koulutuksen avulla ohjaajalle annetaan valmiuksia erilaisten asiakasryhmien kohtaamiseen, koiran käyttäytymiseen ja sen tulkitsemiseen sekä koiran ohjaamiseen vierailutilanteissa. Koiranohjaajan tulee olla täysi-ikäinen ja hänellä tulee olla riittävästi aikaa toimintaa varten. Kaverikoirakäynnit ajoitetaan vierailukohteiden aikataulujen mukaan. Koiranohjaajan tulee tuntea koiransa erittäin hyvin ja hänen tehtävänsä on taata turvallinen kohtaaminen sekä asiakkaalle että koiralle. Kaverikoiran tulee olla terve, vähintään 2-vuotias, ihmisystävällinen koira, jolla on hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa. Kaverikoira-nimeä voivat käyttää ainoastaan Kennelliiton ryhmissä toimivat koirakot. kennelliiton kaverikoirat tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja koiranohjaajan nimikyltistä. Työasukseen oranssin huivin kaverikoira saa sen jälkeen kun on tehnyt harjoituskäyntien jälkeen kuusi itsenäistä vierailua ja koira on käyttäytynyt vierailujen aikana asiallisesti. Kaverikoiratoimintaan mukaan lähtevältä edellytetään ryhmätyötaitoja ja koiralta kykyä työskennellä toisten koirien läheisyydessä. Koiran tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä se saa häkeltyä erityisistä hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Kaverikoirien osalta ollaan hyvin tarkkoja siitä, ettei liian tiheillä käynneillä tuoteta Auvisen mielestä kaverikoiratoiminta on koiralle stressiä. Koirakon käyntitiheys on- Vilma ihan mukava asia – tässä rapsuttelun kohteena kin maksimissaan yksi käynti viikossa. Aatu-lapinkoira. Hei tuleva kuntavaaliehdokas! Haluatko näkyvän ja markkinoiden tehokkaimman mediapaikan Sykkeessämediasta? Tarjolla erityisesti nuorille ehdokkaille mahdollisuus maksaa mainos jakamalla Sykkeessä-lehteä. Kysy tarjousta myynnistä. 18 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Kiinnekohtia ja henkistä vireyttä harrasteliikunnasta Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Varkautelaisesta pikkupojasta on tullut lahtelainen. Tänä päivänä hän nauttii lahtelaisuudesta, joka merkitsee hänelle paljon. Kuitenkin hän tiedostaa juurensa ja Varkaus on edelleen vierailujen kohteena. Urheiluun ja liikuntaan hän sai kipinän pikkupoikana Kämärin kentän pukukopissa. – Isän velipoika pelasi pesäpalloa ja talvella jääpalloa. Puurtilan Kisapoikien ja WP 35:n pukukopissa kuuli jutut ja tuli sytytys joukkuepeleihin. Eino ”Ypi” Ropponen vei minut peleihin ja treeneihin ja PKP:n treeneissä olin pallopoikana monta vuotta. Lahden Kortteliliiga on saanut perintöä Varkaudesta ja mieltymyksestäni joukkuepeleihin. Ja sitä kautta olen saanut paljon työhöni joukkueurheilun parissa, kertoo entinen pikkupoika Varkaudesta, Lahden Kortteliliiga ry:n toiminnanjohtaja Jake Ropponen. Vuonna 1969 käynnistynyt Kortteliliiga on melkoinen kasvutarina. Kyseessä on aikuisten harrasteliikunta ja kaveriporukat. – Siitä tulee minullekin henki, että jaksaa tehdä hommaa. Tarina alkaa kaveriporukoiden tuumailuista Lahden torilla. Merkittäviä asioita oli tapahtunut – keskiolut oli vapautunut ja viikkorytmiin olivat rantautuneet vapaat lauantait, joiden myötä syntyi ajatus, että ”eiköhän pelata jalkapalloa”. Luonteva ratkaisu jalkapallokaupunki Lahdessa! Alkuun Kortteliliigassa pelasi neljä porukkaa, mutta kasvunaika koitti. – Seuraavina kesinä porukoita tuli lisää ja jossakin vaiheessa pelaajien tyttöystävät alkoivat vaatia, että heillekin pitää olla jotakin. Ja Kortteliliigaan tuli naisten lentopallo, kertoo Jake, jonka mukaan liikuntalajeja tuli jatkuvasti lisää, esimerkiksi 1982 kaukalopallo, josta muodostuikin menestyslaji. – Aikoinaan mietittiin vuosia, otetaanko salibandy lajikirjoon mukaan. Luojan kiitos otettiin. Salibandy toi mukanaan Kortteliliigaan uuden sukupolven ja salibandy on ollut mukana jo parikymmentä vuotta. Jake Ropponen Lahden Kortteliliigan toimistossa. Aikoinaan pienen varkautelaispojan starttiseutuna oli Savo. Nykyisellään lahtelaisuus ja Kortteliliiga merkitsevät hänelle paljon. keskikaljakuppiloiden ja ravintoloiden asiakaskuntien muodostamia joukkueita. – Kortteliliiga on pystynyt kaivamaan keskikaljakuppiloiden savuisista pöydistä miehet pari kertaa viikossa liikkumaan. He eivät lähtisi minkään muun takia, mutta lähtevät edustamaan omaa baaria ja se on ”pyhä asia”. Sen varjolla tulee hikoiltua ja homma on ok. – Toki kaveriporukoiden kirjo on laajentunut – on työporukoita, kouluporukoita ja yleensäkin asioista, joiden ympärille muodostuu kaveriporukoita. Kortteliliigan ydin on kaveriporukat, joissa pidetään kaverista huolta. On olemassa joku kiinnekohta ja se vetää kentälle liikkumaan, Jake sanoo. Kortteliliigan kehityskaari on todella hieno myös sillä tapaa, että kaveriporukat jatkavat sittemmin seniorisarjoissa. – Siellä jutut ovat erilaiset, kavereita tuetaan erilaisissa elämäntilanteissa ja liikunnan lisäksi mukana on sosiaalinen näkökulma, joka mielestäni iän myötä korostuu. Enää ei ole tärkeintä hikoilu tai yksittäisen pelin voittaminen, vaan kuulut yhteisöön, Kaveriporukat olet siinä mukana ja annat oman panoksesi. Ja mikä mielenkiintoista liittyen Lahden Jake Ropponen kertoo, että nykyisellään Kortteliliigaan ja sen liikunnallisiin toi- Lahden Kortteliliigassa on 14 eri lajia ja mintoihin, niin juuret ovat hyvin vahvasti luodun toimintamallin mukaan myös uusia lahtelaisessa ravintolaelämässä – baarien, lajeja pystytään aloittamaan aika nopeasti. sestä suomalaisesta urheiluseurasta millään tavalla. Kortteliliigassa kaikilla lajeilla on jaostot, joiden kautta toimintaa pyöritetään ja minä sitten ”jeesaan”, kertoo Jake, jonka ”suurena rakkautena” aikoinaan oli pesäpallo. Jääkiekkoa hän pelasi A-junnuihin saakka, sitten tuli kaukalopallo ja nyt senioritasolla salibandy harrastusmielessä. Ja nykyisellään entistä enempi aikaa on vienyt mölkky – Päijät-Hämeen ”kansallislaji”. – Meidän kannalta paras piirre mölkyssä on, että pelivälineenä on lahtelainen mölkky – ei mitään piraatteja. Mölkkysetit valmistetaan Päijät-Hämeen alueella, huonosti työllistyvien suojatyökeskuksessa. Kuntayhtymä ostaa alueen kaikki koivutukit raaka-aineeksi mölkkysetteihin. – Esimerkiksi viime vuonna Ranskaan on myyty 200.000 mölkkysettiä – Ranskassa mölkynpelaaminen varmaankin koetaan eksoottiseksi lajiksi ja se on siellä uutta. Ja sitä on Ranskassa helppo pelata, koska siellä on pelipaikat eli petankkikentät valmiina, toteaa Jake, jolla on mölkyssä yksi maailmanmestaruus ja suomenmestaruus. Tänä vuonna mölkynheiton MM-kisat pidettiin Ranskassa 20.–21.8. ja Jake oli valittu Suomen joukkueen kapteeniksi. – Kisat olivat kiva lajijuhla, jossa korostui entistä enemmän kansainvälisyys. Ranska tuli laajalla rintamalla vieden kolme kärkisijaa. Oma sijoituksemme oli pieni pettymys (33.). Pientä kritiikkiä tuli tuomaritoiminnasta ja hieman oli kielimuuriakin havaittavissa, mutta 268 joukkuetta teki tapahtumasta juhlan. Ensi vuonna Tsekeissä ja 2018 toivottavasti Lahdessa, kertoo Jake ja jatkaa, että Suomessa ei ole tiedostettu, että mölkynpelaaminen on Ranskassa todella suosittu laji. Ja myös Suomessa on vielä aika monta maakuntaa valloittamatta – ehkä laji kuitenkin pikkuhiljaa saa jalansijaa yhä useammalla seudulla. Elämä on valintoja täynnä. Jake Ropponen sanoo, että pieni varkautelaispoika on todella onnellinen saadessaan tehdä työtä Mölkky Lahden Kortteliliigassa. Kortteliliigan toimistossa työskentelee – Minulle lahtelaisuus merkitsee hirmu Ropposen lisäksi työllistettyjä henkilöitä. paljon. Kortteliliigasta on kasvanut osa lah– Vaikka Kortteliliiga on byrokratiavapaa telaisuutta – lahtelainen tapa viettää vapaaja vapaa yhteisö, tämä ei poikkea perintei- aikaa hyvässä kaveriporukassa, hän sanoo. – Joissakin lajeissa on oma harrastajakuntansa, mutta esimerkiksi jalkapallossa ja salibandyssa on niin, että harrastajat ovat osittain samoja henkilöitä – salibandya talvella ja jalkapalloa kesällä. – Ajassa on tilaisuus tällaiselle. Halutaan yhteisöllisyyttä liikuntaharrastuksen kautta. Konseptimme ei ole ”rakettitiedettä” ja on täysin monistettavissa. Ja mielellään on kerrottu, mitä sudenkuoppia voi välttää – eikä tarvitse lyödä päätä seinään, sanoo Jake, jonka mukaan Kortteliliigan elinvoima on paikallisuudessa. Pitää tuntea olosuhteet, toimintatavat ja ihmiset – silloin onnistuu. – Lahden Kortteliliigan suurena periaatteena on, että tämä on aikuisten harrasteliikuntaa eli juniorit on rajattu pois. Muutamissa lajeissa ei haluta lähteä junnujen kanssa kisailemaan vuoroista. Ensin junnut ottavat vuoroja ja vasta sitten Kortteliliiga. Siksi esimerkiksi kaukalopallossa Kortteliliigalla on aika myöhäisiä pelejä. Lahden Kortteliliigan keskuspaikkana on Lahden Kisapuiston tennis- ja squashhalli ympäröivine kenttineen keskellä Lahtea. Kyseessä on hyvinkin lahtelaisen liikunnan ”mekka” ja kaupungin liikuntavilkkain hehtaari – kesät talvet. Alueella on mm. koripalloalue, joihin ei lainkaan myönnetä vuoroja vaan porukat tulevat ja pelaavat milloin haluavat – ja homma toimii. Lahden Kortteliigan toimintoihin on senioriliikunta tullut vuosien mittaan harrastajien ikääntymisen myötä. Ja senioriliikunnallehan on muutoinkin nykypäivän tilausta. – Meillä on ollut Kunnossa Kaiken Ikääprojekteja ja niiden myötä kaikkiin kortteliliigalajeihin on pyritty tekemään seniorisarjoja. Vanhimmat osanottajat löytyvät tenniksestä, jossa on vahvat senioriperinteet, koska tennistä pystyy pelaamaan iällisesti pitkälle. Iättömiä lajeja ovat myös petankki ja mölkky, joissa ei tule osanottajille fyysistä estettä. Kortteliliiga pystyykin tarjoamaan kiinnekohtia ja henkistä vireyttä. Maaotteluun osallistui 14 maata. Suomi voitti loppuottelussa Ranskan 3–2, heittämässä Hannu Laaksonen Iitistä. (Kuva: Jake Ropponen.) Lahden Kisapuisto on lahtelaisen liikunnan ”mekka”. Jake Ropponen Päijät-Hämeen ”kansallislajin” parissa eli heittämässä mölkkyä. 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Artikkelisarja optimaalisista perusliiketekniikoista: 19 Työntö, perusliike arkipäivästämme vastaliikettä, jonka avulla saadaan kehon jänteiden elastinen energia käytettyä hyväksi. Koko vartalon heiluriliikkeessä mikään kehon osa ei ole neutraalissa, vaan Molemmat sekä kaikki kehon osat liikkuvat ja tällöin soveltyöntö ja veto letaankin dynaamisen kontrollin periaatovat ns. nostoteita. liikkeitä. Tässä On selvää, ettei edes nostoliikkeissä koko tapauksessa noskeho ole kokonaisuudessaan keskialueella, toliike-termi hekoska muuten emme liikkuisi mihinkään. rättää hämmenSiksi on ymmärrettävä myös missä suhteesnystä, koska suusa kehon osien tulisi liikkua suhteessa toirin osa meistä ei miellä vetoa nostoksi. Täs- siinsa. sä tapauksessa kuitenkin jaamme liikkeiden Syy miksi hyvin hallittu ja oikein jaettu tyypit nosto- ja heiluriliikkeisiin, joissa liike on tärkeää, on yksinkertainen. Mitä molemmissa kehon käyttöstrategia on eri- hallitumpi ja paremmin jaettu liike on, sitä lainen. turvallisempi sekä suorituskykyisempi se Nostoliikkeitä tarvitaan ennen kaikkea on. Maksimaalista suorituskykyä vammoja suurten kuormien liikuttamiseen turvalli- ennaltaehkäisten – kaiken harjoittelun sesti. Nostoliikkeisiin sovelletaan pääosin sääntö numero yksi ja yksi. ns. neutraalin stabiliteetin periaatteita. Sekä työntö että veto ovat erittäin arkisia Neutraali stabiliteetti tarkoittaa asennon liikkeitä ja muodostavat ison osan harjoithallintaa ns. neutraalialueella/keskialueella. telumme perustasta, koska harjoittelun tuEli se on sitä mihin on jo monta vuosikym- lisi tähdätä siihen, että toiminta- ja suorimentä keskitytty Pilateksessa, kuntoutuk- tuskykymme salin ulkopuolella kehittyy. sessa ja myös liikkumisen saralla. Siksi sekä työnnön että vedon tekniikka ja Heiluriliikkeiden periaatetta käytetään etenkin lavan käyttö molemmissa on avaipienempien kuormien tehokkaaseen siirtä- nasemassa. miseen. Heiluriliikkeissä käytetään sekä ns. Olkapääongelmat ovat erittäin yleisiä A-P Lindberg, Varkauden Fysiokeskus Oy SPS Spiral Stabilization: apua niska- ja selkävaivoihin Kolottaako selkä, niska-hartia? Oletko istunut päivän päätteen ääressä? Tai työskennellyt paikallaan seisten? Onko ryhtikin alkanut painua vähän kasaan? Varmasti varsinkin nykypäivänä voi vastata – kyllä. – Silloin kannatta kokeilla tsekkiläisen lääkäri Richard Smisekin kehittämää SPS Spiral Stabilization -kehonhallinta- ja terapiamenetelmää. Jo muutamalla yksinkertaisella liikkeellä pääsee alkuun ja keskittymällä ja toistamalla harjoitteita oppii kotiharjoitteluohjelman helposti. Mutta vasta harjoitus tekee mestarin, toteaa fysioterapeutti Sirkka Immonen, jonka mukaan harjoittelu perustuu koko kehoa kiertävien liikeketjujen, ns. spiraaliketjujen harjoittamiseen. – Spiraaliketjut ovat rankaa ojentavia/pidentäviä ja täten rankaa elvyttäviä liikeketjuja. Suorat liikeketjut, ns. vertikaaliketjut, joita käytämme istuessa/seistessä, ovat ran- kaa kasaan painavia liikeketjuja ja täten rangan aineenvaihduntaa heikentävää, hän sanoo ja jatkaa, että tarkoilla lihasketjuliikkeillä voidaan harjoittaa, vahvistaa, venyttää ja rentouttaa kehon eri osia. Esimerkiksi kehon spiraaliketjuharjoitteilla rentoutetaan vertikaaliketjun lihaksia, rankaa tukevia lihaksia, sillä spiraali- ja vertikaaliketjut toimivat toistensa vastavaikuttajina. SPS Spiral Stabilization-harjoittelussa harjoitellaan pääasiassa seisten/pystyasennossa ja aina hengityksen tahdissa. Harjoitteissa vatsalihaskorsetin merkitys korostuu ja harjoittelussa käytetään lääkäri Richard Smisekin suunnittelemaa erityistä kuminauhaa astuksena. – Lääkäri Richard Smisek on saanut hyviä tuloksia välilevynpullistumapotilailla – ilman leikkaushoitoa – ja muilla selkäkipupotilailla sekä lasten skolioosien (kieroselkäisyyden) hoidossa. Hyviä liikuntalajeja, joissa spiraaliketjut aktivoituvat, ovat sauvakävely ja hiihto. Mutta ei ”sauvojen kävelytys” vartalon sivukeskilinjan edessä, mitä todella paljon näkee, fysioterapeutti Sirkka Immonen huomauttaa. SPS-perusliike – Alaraajat ”työntävät” lattiaa vasten – pakarat ja vatsa jännittyvät – lavat aukaisevat kädet etuviistoon sivuille kuminauhan vastusta vasten – rintakehä pysyy keskiasennossa ja kaula pää pitkänä, katse silmien korkeudella. Näin vartaloa kiertävät spiraaliketjut ojentavat/nostavat kehoa painovoimaa vasten ylös. Kun liikkeen tekee vain toisella kädellä – tuntee kuinka vastakkainen alaraaja joutuu tekemään enemmän töitä vartalon painopisteen pysyessä keskellä. SPS vaatii keskittymistä, kehittää kehotietoisuutta, herättelee nukkuvia lihaksia (lavat!) ja elvyttää rangan aineenvaihduntaa – mitäpä muuta työkseen istuvan (kulunut/kuluva) ranka tarvitsisi! (Kuva: Vesa Moilanen.) yhteiskunnassamme ja erittäin iso osa niistä on toiminnallisia, ei rakenteellisia alkuperältään. Niiden toiminnallisesta alkuperästä johtuen sariaanhoitojärjestelmämme hoitaa enimmäkseen oiretta, ei syytä, ja se on kallista. Jotta olkapää voisi toimia hyvin, optimaalisesti, on lavan toimittava hyvin olkapään mukana. Ne ovat toimintapari. Jos olkapää liikkuu, pitää lavan liikkua. Työnnöissä ja vedoissa on tavoitteena olkapäiden liikuttaminen osana yläraajaa. Ongelmana on, että erittäin monella eivät lavat liiku olkapään mukana. Valitettavasti penkkipunnerrus ja monet muut selkä tukea vasten tehtävät työntöliikkeet haittaavat lapojen liikettä nimenomaan selkätuen vuoksi. Penkkipunnerrus ei ole huono liike, etenkin jos harrastaa voimannostoa niin sitä harjoiteltava, koska se on osa lajirepertuaaria. Jos kuitenkin olet tavallinen kuntoilija, niin kohtuullisen harvoin tarvitset työntövoimaa selin makuulla. Siksikin työntötekniikkaa kannattaisi harjoittaa ennemmin seisten, jolloin opit voimantuottoa arkielämääsi varten. Kun harjoittelet työntö esimerkiksi ristitaljassa seisten opettele työntämään lavoista ja olkapäistä, jolloin saat lisää voimaa ja lavat liikkumaan olkapäiden mukana. Samalla kun lavat liikkuvat, ne myös jakavat kuormituksen olkanivelen kanssa, jolloin olkanivel ei ota yksin kuormaa vastaan ja ylikuormitu. Ennen kuin aloitat lihaskuntoharjoittelun, on syytä tarkistaa myös mikä on lapojen asento ja kuinka asento säilyy kun harjoittelet, sillä vaikka lapasi liikkuisivat, mutta niiden asento ei ole hyvä, olet nimenomaan aiheuttamassa ylikuormitusta olkapäihisi – tällöin liike ei ole lääke, vaan myrkky, joka rikkoo elimistösi. Liikunta on erittäin hieno ja positiivinen välttämättömyys elämässämme ja liikunta voi olla lääke, kunhan liiketekniikka on riittävän hyvässä kunnossa ja siitä huolehditaan. Liikunnan iloa ja riemua! PS. Ensi kerralla lisää ylävartalon vetoliikkeistä. Kirjoittaja on kansainvälinen kouluttaja ja luennoitsija: T4U (Toiminnallisen anatomian ja liikkeen pääkouluttaja), ATT (Anatomy Trains Teacher), ATiT (Anatomy Trains in Training), MTT (Myofascial Taping Teacher). Tietokirjailija: “Täsmäliike”, “Aktiiviliikkujan Venyttelytekniikat”, “Vatsa-Pakara-Selkäkirjasarja” (Fitra), “Kaikki Kuntosaliharjoittelusta” (Docendo). Fysioterapeutti: ATT, OMI Adv., MDT cred., kuntouttavan ja toiminnallisen harjoittelun sekä motorisen kontrollin erityisosaaja Personal trainer ja valmentaja Trainer4you Oy. Muista siirtää kellot taaksepäin Normaali- eli talviaika alkaa lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Kesäaika päättyy ja talviaika 2016 alkaa siten sunnuntaina 30.10. klo 4 aamulla. Kelloja siirretään silloin tunti taaksepäin klo 3:een. Muistisääntönä voi pitää, että kelloa käännetään aina kohti kesää: keväällä eteenja syksyllä taaksepäin. Talviaika päättyy ja kesäaika 2017 alkaa sunnuntaina 26. maaliskuuta. Siten talviaika, vaikka onkin normaaliaika, on ajallisesti lyhyempi kuin kesäaika. Talviajassa eletään vuodesta vain viisi kuukautta siinä missä kesäajassa on seitsemän. Tämä ei valitettavasti vaikuta mitenkään itse kesän (tai talvenkaan) pituuteen. Talviaikaan siirtymisessä on sentään se hyvä puoli, että silloin saa yhteen sunnuntaihin tunnin lisää aikaa. Voi vaikka nukkua vähän pidempään. Keväällä se on kuitenkin maksettava takaisin yhtenä menetettävänä tuntina. Palvelemme liikkeessämme ma–to 9.30–1 7.30. (Perjantaisin 9.00–1 7.30 palvelemme: Foto Oksman Kievarinkatu 4 Leppävirta.) Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 20 6/2016 | 8. lokakuuta 2016 Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: toimitus@sykkeessa.fi Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Sykkeessä-menovinkkejä Isäkahvila Hilpeä hämärä Varkauden iloinen 50-luku Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana ABC Varkaus -liikennemyymälä Parillisten viikkojen tiistait syksyllä 2016 Varkauden museot 23.9.2016–22.1.2017 Joroinen 13.10.2016 Kuopion Musiikkikeskus 14.10.2016 klo 19 Syömishäiriöön sairastuneiden Nekku stand uppia? – avoin ryhmä Eräonnistunut näytös SYLI-keskus/Järjestökeskus Majakka, Kuopio Gastropub Einon Vintti, Mikkeli 28.9.–21.12.2016 14.10.2016 klo 20–22 Vesi ja tuli, ilma ja maa – Tuovi The Kummisedät – Jo 60 vuotta Tiitisen Mandala-maalauksia kovaa komiikkaa Sykkeessä-nettilehti mukana menossa ympäri vuoden. Uutta: Sykkeessä-radio! sykkeessa.fi kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Julkaisija: VM-lehdet Oy Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Myynti: Timo Leppänen, 040 833 3232 Enni Niiranen, 045 112 3857 Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Mikkolehtinen.net aineisto@sykkeessa.fi Painatus: Lehtisepät Oy, Pieksämäki Seuraava Sykkeessä-lehti ilmestyy lauantaina 26.11.2016. Kuopion Musiikkikeskus 15.10.2016 klo 19 Täydelliset häät Oktoberfest Varkauden Teatteri 1.10.–30.12.2016 Janne Hurme ja Isto Hiltunen Ravintola Nizza, Varkaus 8.10.2016 Asiallinen keskusteluilta uudesta avioliittolaista Kallaveden kirkko, Kuopio 9.10.2016 klo 18 Salibandya: Welhot–Blue Fox Sykkeessä-kaupunkilehteä jaetaan näissä paikoissa: Warkauden portti, Piirakkapaja, Kahvila Aaretti, Sepon Lihatori myymälät, KauraAhon kioski, Kukkakauppa Pelakuu, Iskender, M-Market, Könönpellon baari, Autokari Varkaus ja Pieksämäki, Sale Jäppilä ja Ullan kellaripuoti. Toimitus: Vesa Moilanen toimitus@sykkeessa.fi Babadum Nepal-Intia puoti, Kuopio 1.10.–10.11.2016 Nyt Sykkeessä-lehden kannatustilaaminen on mahdollista! Minne päin maailmaa tahansa! Vain 29 € vuodessa! Printtinä tai sähköisenä! Lisätietoa: toimitussihteeri Mikko Häkkinen, toimitus@sykkeessa.fi Kuopiohalli 9.10.2016 klo 18–20 Décadas – flamencon voimaa Sotku, Kuopio 10.10.2016 klo 19 Turvallisuuskoulutus naisille Savonia-ammattikorkeakoulu, Varkaus 10.–11.10.2016 Mikkomarkkinat Mikkelin tori 11.–12.10.2016 klo 7–16 Yksinyrittäjä: Oivalla mahdollisuutesi – johda itseäsi Kuopion kaupunki Neljä iltaa, 12., 13., 19. ja 20.10. Ravintola Tyyskänhovi, Varkaus 15.10.2016 klo 20 Jari Sillanpää Rauhalahdessa Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio 15.10.2016 klo 21 Tulitikkuja lainaamassa Poleenin teatteri, Pieksämäki 15.10.–31.12.2016 Unohtumaton Georg Ots Kuopion kaupungintalo, juhlasali 16.10.2016 klo 15 Syys-Vekara Varkaus 17.–23.10.2016 Satuhetket syyslomalla Kuopion taidemuseo 18.–21.10.2016 klo 10 Pepe Willberg: Legenda Kuopion Musiikkikeskus 19.10.2016 klo 19 Sirkka ja Sylvi Varkauden Teatteri 19.10.2016 klo 10 Järkieväät – ruokaa aivoille -luento Samuli Edelmann Pietarista Berliiniin Miesten 1. sarjan lentopalloottelu: NiNu–Jankko Suokadun palvelukeskus, Kuopio 13.10.2016 klo 16:30–20 Konserttitalo Mikaeli, Mikkeli 13.10.2016 klo 19 Kuopion Musiikkikeskus 21.10.2016 klo 19 Nilsiän liikuntatalo, Kuopio 22.10.2016 klo 16
