Kokoelmaohjelma

SATAKUNNAN MUSEO
KOKOELMAOHJELMA
1.6.2009
Työryhmä:
Akuliina Aartolahti
Johanna Jakomaa
Kaisa Lindewall
Juhani Ruohonen
Marita Räty
Leila Stenroos
Hannele Suominen
Ulla Teräs
Hilkka Viitala
0
SATAKUNNAN MUSEON KOKOELMAOHJELMA
Kokoelmaohjelma on toimintaohjeisto, jolla määritellään kokoelmien kartuttamista ja
hallintaa koskevat yleiset periaatteet ja menettelytavat sekä turvallisuuteen, säilyttämiseen,
käyttöön ja konservointiin liittyvät periaatteet.
Sisällysluettelo
sivu
1. Johdanto
1.1. Tavoitteet ja tarkoitus
1.2. Museon toiminta-ajatus ja kokoelmatyötä määrittävät tekijät
2
2
2
2. Satakunnan Museon kokoelmien historia
2.1. Museon synty ja alkuvaiheet
2.2. Kokoelmien kehitys
3
3
4
3. Kokoelmien nykytila painopistealueittain
3.1. Kulttuurihistoriallinen museo
3.2. Kuva-arkisto (sisältää Kartta- ja rakennuspiirustuskokoelmat)
3.3. Satakunta-arkisto
3.4. Kirjasto
3.5. Rosenlew-museo
3.6. Luontotalo Arkki
6
6
7
7
8
8
9
4. Yhteistyö muiden museoiden kanssa
4.1. Alueellinen yhteistyö Satakunnan museoiden kesken
4.2. Muiden museoiden kanssa tehtävä yhteistyö
10
10
13
5. Kokoelmien tulevaisuus
5.1. Kokoelmien kartuttamisen resurssit
5.2. Kartuntaperiaatteet ja -kohteet
5.3. Arvottaminen
5.4. Poiston periaatteet
5.5. Kokoelmien sisällön ja määrän seuranta
13
13
14
15
16
17
6. Kokoelmien kartuttamisen, dokumentoinnin ja hallinnan prosessit
6.1. Esineprosessi
6.2. Kuva-arkiston prosessi
6.3. Arkistoprosessi
6.4. Kirjastoprosessi
6.5. Rosenlew-museon kokoelmien prosessit
6.6. Luontotalo Arkin kokoelmien prosessit
6.7. Lainausprosessi
6.8. Poistoprosessi
17
17
20
21
21
22
24
25
26
7. Kokoelmien käyttö
7.1. Tutkimus
7.2. Näyttelytoiminta
7.3. Lainaustoiminta
7.4. Opetuskäyttö
7.5. Käyttö- ja opetuskokoelmat
27
27
27
28
28
28
8. Turvallisuuskysymykset, vakuutusasiat
28
9. Kokoelmapalvelut
30
10. Kokoelmatyön kehittäminen
Liitteet 16 kpl
31
1
1. JOHDANTO
1.1. Tavoitteet ja tarkoitus
Kokoelmat ovat museotoiminnan perusta. Kokoelmat ja niihin liittyvä tieto muodostavat
pohjan koko muulle museotyölle niin tutkimus-, näyttely-, julkaisu- kuin museopedagogiselle
toiminnalle sekä asiakaspalvelulle. Kokoelmien esineistö ja muu aineisto ovat aitoja
todistuskappaleita ihmisen toiminnasta ja luonnosta. Museot muistiorganisaatioina vastaavat
näiden todistuskappaleiden keruusta, säilyttämisestä ja hoidosta niin, että ne ja niihin liittyvä
tieto voidaan saattaa niin yleisön kuin tutkimuksenkin käyttöön sekä nykyiselle että tuleville
sukupolville. Museoilla on samalla vastuu siitä, millaiseksi kuva menneisyydestä näiden
todistuskappaleiden perusteella muodostuu. Kokoelmatoimintaa ohjaava ohjelma onkin siten
erityisen merkittävä ja keskeinen väline museotyössä ja sen kehittämisessä.
Tämän kokoelmaohjelman tarkoituksena on esitellä ja kirjata ne tavoitteet ja menettelytavat
sekä eettiset toimintaperiaatteet, jotka ohjaavat Satakunnan Museon kokoelmatoimintaa,
kokoelmien kartuttamista, dokumentointia ja hallintaa sekä kokoelmien käyttöä.
Kokoelmaohjelma toimii sekä suunnittelun apuna että kokoelmatyön työkaluna ja esimerkiksi
oppaana uuden työntekijän perehdyttämisessä. Kokoelmaohjelmassa myös määritellään
keruun painopistealueet.
Museon kokoelmatoiminta edellyttää yhteistyötä ja työnjakoa etenkin muiden
muistiorganisaatioiden kanssa. Toimintaympäristön muutokset saattavat edellyttää
muutoksia myös kokoelmatoimintaan. Kokoelmaohjelmaa tuleekin jatkossa tarkistaa ja
päivittää näiden vaatimusten mukaisesti.
1.2. Museon toiminta-ajatus ja kokoelmatyötä määrittävät tekijät
Satakunnan Museo on Porin kaupungin omistama laitos, joka toimii kulttuurilautakunnan
alaisena. Museon toimintaa ohjaavat ja säätelevät kulttuuritoimen johtosääntö, museon ja
kaupungin strategiat, toimenpidesuunnitelmat ja sopimukset, museolainsäädäntö sekä
kansainvälisen museoneuvoston ICOMin museotyön ammattieettiset säännöt.
Satakunnan Museon toiminta-ajatus on seuraava:
Satakunnan Museon ja sen toimintayksikköjen Rakennuskulttuuritalo Toivon, Luontotalo
Arkin, Satakunta-arkiston ja Rosenlew-museon toiminnan tarkoituksena on Porin ja koko
Satakunnan kulttuuriperinnön, kulttuuri- ja luonnonympäristöjen kartoittaminen, tutkiminen ja
esitteleminen elämyksiä ja tietoa jakamalla, hallittu irtaimen kulttuuriperinnön ja
luonnonnäytteiden kerääminen, tallentaminen ja hoitaminen sekä kulttuuriympäristön suojelu
ja hoito.
Satakunnan Museo on osa Porin kaupungin kulttuuritointa. Kulttuuritoimen yhteinen toimintaajatus, joka osaltaan määrittää myös museon kokoelmatyötä, on määritelty seuraavasti:
Kulttuuripääoma on innovaatiopääomaa, joka muodostaa yhden keskeisimmistä
menestystekijöistä. Sen merkitys korostuu globalisoituvassa ja digitalisoituvassa
yhteiskunnassa. Porin kulttuuritoimi tallentaa, tuottaa ja välittää tätä kulttuuripääomaa ja siten
luo hyvän elämän edellytyksiä.
Keskeisenä Satakunnan Museon toimintaa ohjaa Porin kaupungin kulttuuritoimen
johtosääntö. Kulttuuritoimelle ollaan laatimassa uutta johtosääntöä vuonna 2008
kulttuurihallinnon uudistuksen yhteydessä. Kulttuuritoimen johtosäännön luonnoksen
(25.8.2008) mukaan Satakunnan Museon tehtävät ovat:
▪ museolain ja – asetuksen tarkoittaman museotoiminnan järjestäminen
▪ kulttuuri- ja luonnonhistorialliseen museotoimintaan liittyvä tallennus-, säilytys-, näyttely- ja
tutkimustoiminta
2
▪ kulttuuriympäristön vaalimiseen liittyvät tehtävät museon toimialueella
▪ kulttuuriperintökasvatus
▪ Satakunnan alueen maakuntamuseona toimiminen.
Kulttuurihallinnon uudistuksen yhteydessä 2008 laaditaan myös koko kulttuuritoimea
koskeva toimintasääntö, joka täydentää johtosääntöä määrittelemällä muun muassa
viranhaltijoiden, myös kokoelmatoimintaan liittyviä, tehtäviä ja toimivaltuuksia.
Johtosäännön ohella museo noudattaa toiminnassaan Porin kaupungin strategiaa, koko
kaupungin kulttuuritoimen ja Satakunnan Museon omaa strategiaa (nykyinen strategiakausi
2006–2012). Museon strategiassa on kriittisiksi menestystekijöiksi määritelty muun muassa
kokoelmien hallinta ja turvaaminen sekä kokoelmien ja tietotaidon tehokas hyödyntäminen.
Lisäksi museon talousarvion yhteydessä laaditaan myös lyhyemmän aikavälin
toimintasuunnitelma, johon siihenkin sisältyy kokoelmatoimintaa koskevia tavoitteita ja
toimenpiteitä.
Museoiden toimintaa ja niiden kokoelmatyötä ohjaavat myös museolaki ja –asetus
(museolaki 729/1992, lain muutos 1166/1996, 644 /1998, lain muutos 887/2005, momentit 1
ja 2, museoasetus 1192/2005). Museolain mukaan museoiden tulee edistää kulttuuri- ja
luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja
visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta,
opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. Laissa on myös määritelty
valtionosuuden saamisen edellytykset. Niihin kuuluu kokoelmien osalta, että museon
näyttely-, työ- ja yleisötilat sekä kokoelmien hoitoon ja säilytykseen tarkoitetut tilat ovat
tarkoituksenmukaisia. Museon kokoelmien säilyminen museokokoelmina on turvattava myös
museon lopettaessa toimintansa. Lisäksi museoasetuksessa on määritelty valtionosuuden
saamisen edellytyksinä, että museon toimialan määrittelyssä ja toiminnassa on otettu
huomioon ainakin museon aihepiiri ja maantieteellinen alue. Museolla tulee olla suunnitelmat
mm. siitä miten tutkimus ja konservointi sekä kokoelmien esittäminen, tallennus,
kartuttaminen ja säilyttäminen on järjestetty.
Satakunnan Museon kuten muidenkin maailman museoiden toimintaa ohjaa myös
Kansainvälisen museokomitean, ICOMin, museotyön ammattieettiset säännöt, jotka viimeksi
hyväksyttiin ICOMin 21. yleiskokouksessa Soulissa 2004.
Satakunnan Museo on myös maakuntamuseo, joksi se nimettiin vuonna 1980, ja sen
toiminta-alue kattaa koko nykyisen Satakunnan, joka vastaa lähinnä historiallista AlaSatakuntaa. Museon keruu- ja tallennustoiminta on jo perustamisesta lähtien, vuodesta
1888, kohdistunut koko historiallisen Satakunnan alueelle ja myös nykyiset kokoelmat
kuvaavat siten koko historiallisen maakunnan kulttuuriperintöä. Museoasetuksessa
määritellyt maakuntamuseon tehtävät sekä nelivuotiskausiksi (nykyinen 2007–2010) laadittu
ja Museoviraston kanssa yhdessä vahvistettu suunnitelma alueellisesta toiminnasta ohjaavat
osaltaan myös museon kokoelmatyötä.
2. SATAKUNNAN MUSEON KOKOELMIEN HISTORIA
2.1. Museon synty ja alkuvaiheet
Porin Suomalainen Seura perusti kotiseutuaatteen elähdyttämänä Satakunnan Museon v
1888. Vastuulliseksi hoitajaksi tuli maist. F.I. Färling. Kokoelmiin päätettiin ryhtyä heti alkuun
keräämään muinaisesineitä. Museon perustamisvuoden 1888 kesän aikana niitä saatiin noin
60 kappaletta. Saman vuoden syksyllä kutsuttiin koolle museon kannatusyhdistyksen
perustava kokous. Tarkoituksena oli esineiden ja asioiden kerääminen ja säilyttäminen.
Satakunnan Museon kokoelmat jakautuivat heti alkuun kahteen pääryhmään eli esihistoriaan
ja muihin esineisiin. Esineistön keruun pääpaino oli esihistoriallisissa kokoelmissa. Muut
3
esineet käsittivät huonekaluja, tauluja, kelloja, aseita, sotilasasuja, talous- ja tarvekaluja,
posliini-, fajanssi-, savi- ja lasiastioita, työkaluja, leimasimia, koriste-esineitä, tulus- ja
piippukokoelmia, luuesineitä, kansallispukuja, ryijyjä, raha- ja mitalikokoelmia, kirjoja,
asiakirjoja ja kirkollista aineistoa.
Maisteri J.F. Ollinen keräsi stipendimatkallaan v. 1889 Kokemäenjoen eteläpuolisista
kunnista esineistöä ja jätti kirjallisen luettelon lunastettavissa olevista muinaisesineistä.
Seuran aktiivijäsen, opettaja Matti Kauppinen teki v. 1890 stipendimatkan Kokemäenjoen
pohjoispuolisiin kuntiin. Aineisto karttui n. 60 kiviaseella, kahdella tahkokivellä, pukuun
kuuluvilla metallikoristeilla ja vaateparsilla Kiikan hautausmaalta, tarve- ja työkaluilla sekä
aseilla, kaikkiaan n. 650 esinettä sekä suurella joukolla kirjoja.
Kaksi ensimmäistä vuotta kokoelmia säilytettiin järjestämättöminä opettaja Matti Kauppisen
yksityisasunnossa. Esinemäärän kasvaessa nopeasti museolle vuokrattiin kaksi huonetta
vuonna 1890 leskirouva Wikmanin talosta I:ssä kaupunginosassa. Myöhemmin huoneita oli
viisi. Vuonna 1892 esineitä luetteloitiin 1257 numeroa. Kolme vuotta myöhemmin esineiden
määrä oli noussut 2052:een.
Museon viralliseksi nimeksi vahvistettiin 1893 ”Satakunnan Museo”. Vahvistus asiaan tuli
senaatilta 5.4.1894. Porin kaupungille museota tarjottiin 12.5.1898. Siirtyminen kaupungille
tapahtui valtuuston päätöksellä 26.1.1899. Tällöin museossa oli vajaat 3000 esinettä.
Vuonna 1896 maisteri Färlingin jälkeen museonhoitajaksi valittiin kansakoulunopettaja Matti
Kauppinen. Tästä alkoi kokoelmien nopea karttuminen. Vuosina 1894–1903 museo sijaitsi
ns. Grönfeldtin perillisten talossa Rantakadun varrella, jonka jälkeen museo siirrettiin maisteri
Liliukselta vuokrattuun Iltaman talon kahdeksaan huoneeseen. Kolme vuotta myöhemmin
kokoelmissa oli jo 6157 esinettä.
Esineistön haalinta maakunnasta alkoi olla vuonna 1913 jo kertaalleen suoritettu kaakkoiskulmaa lukuun ottamatta. Museon varsinaisena maakunnassa liikkuvana kerääjänä oli alusta
lähtien toiminut työmies Aleksander Winter, joka keräsi erityisesti esihistoriallista aineistoa.
Winteristä tulikin muutamassa vuodessa eräs tärkeimpiä muinaisjäännöskeräilijöitä
maassamme. Myös museonhoitaja, opettaja Matti Kauppinen teki keruumatkoja varsinkin
Etelä-Pohjanmaalle. Hänen keruunsa suuntautui lähinnä historiallisiin esineisiin. Maisteri
Mauno Jokipii toimikuntineen on myös toimittanut jonkin verran esineistöä museon
kokoelmiin. Myös voimistelunopettaja, museonhoitaja Arvid Rydman teki keruumatkoja
Satakunnassa.
2.2. Kokoelmien kehitys
Vuosien 1911–1940 välisenä aikana esineistöä kertyi yleensä kokoelmiin vuosittain vajaat
parisataa. Vuosina 1941–1943 esinelisäystä tuli vuosittain vain runsaat parikymmentä.
Vuonna 1918 esineistöä tuli kokoelmiin 106 kappaletta. Tällöin sisällissodan johdosta oli
suojauduttava mielivaltaiselta ryöstelyltä. Kokoelmat saivat säilyä koko I maailmansodan ja
sisällissodan rauhassa, mutta säännöllinen museotyöskentely häiriintyi. Toiminta keskittyi
esineistön suojaamiseen ja säilyttämiseen.
Vuonna 1924 museo liittyi Museoliiton jäseneksi liiton tarjoamien etujen vuoksi.
Voimistelunopettaja, lehtori Arvid Rydman tuli museonhoitajaksi Matti Kauppisen jälkeen
vuonna 1930. Hänen aikanaan museon kokoelmissa ollut savupirtti siirrettiin Isolinnankadun
kansakoulun pihalle. Saman vuosikymmenen puolivälissä museonhoitajina toimi aviopari
Kerttu ja Arvid Rydman yhdessä. Tällöin alettiin myös laatia esineistöstä kortistoa.
Sotavuodet ja pula-aika näkyivät myös museotyössä. Vuonna 1941 osa esineistä, kuten
taulut, hopeat, arvoesineet ja diariot siirrettiin jatkosodan tieltä turvaan. Muita esineitä
pakattiin laatikoihin ja jätettiin museoon odottamaan tilanteen kehitystä. Ikkunat suojattiin
laudoilla. Vuosina 1941–1942 Suomen Pankista ostettiin kultaesineistöä, jota ei käytetty
sotavaroihin kultakeräyksen yhteydessä. Muuten kyseisinä vuosina esineistöä kertyi vähän,
4
vain runsaat parikymmentä vuosittain. Sen sijaan budjettirahoilla korjattiin vanhoja esineitä
uutta museorakennusta silmällä pitäen.
Vuonna 1944 jälleen osa esineistä siirrettiin sodan vuoksi pois museosta. Loput jäivät
lämmittämättömiin tiloihin, mikä oli haitaksi esineistölle. Kyseisenä vuonna museo oli
suljettuna 11,5 kuukautta. Siitä huolimatta esineistöä kertyi vuoden aikana yli 400 kappaletta.
Lisäys johtui suojeluskuntien lahjoituksista näiden lakkauttamisen vuoksi. Seuraavana
vuonna kokoelmat olivat edelleen säilössä aina toukokuuhun asti. Museossa ollut esineistö
kärsi lämmityksen puutteen vuoksi kosteudesta. Tauluihin tuli hometta, osa kiviesineistäkin
homehtui ja puuesineiden liimauksia aukeni. Varastoissa esineet kastuivat jatkuvasti,
mädäntyivät kylmässä ja kosteassa tilassa. Itse museokin vaikutti varastolta.
1940-luvun lopulla esineistöä oli museon ohella kahdessa huonokuntoisessa makasiinissa ja
Isolinnankadun varrella lahoamistilassa olevassa entisessä kansakoulurakennuksessa, jossa
katto oli kaksi kertaa luhistunut esineistön päälle. Varastohuoneen katto vuoti, jolloin
esineistö mätäni. Välikaton romahdus puolestaan rikkoi Ulvilan kirkosta saadun baldakiinin ja
Widbom-suvulle kuuluneet vaunut. Huonokuntoiset varastotilat olivat koitua kokoelmien
tuhoksi, joten niiden tilalle yritettiin saada uusi varasto Puolustusvoimain varikolta.
Taulukokoelma uhkasi edelleen homehtua ja tilanahtaus esti suuremman
esineistökartuttamisen.
Vuonna 1949 Liinaharjan kartanosta saatiin varastosuojaksi navetan yläkerta. Seuraavana
vuonna esineistöä oli edelleen myös museon kahdessa huonossa makasiinissa ja
Isolinnankadun huonokuntoisessa kansakoulurakennuksessa, josta tuli nyt loputkin
välikatosta alas haudaten suuren osan esineistöstä sammalten, hiekan, hirsien ja
mädäntyneitten lautojen alle. Liinaharjan navetan alakerta saatiin lisävarastoksi. Se oli kuiva,
mutta lämmittämätön tila.
Esineistön numerointi oli välikattojen romahtamisen vuoksi ja kosteuden takia tehtävä
uudelleen, sillä numeromaalaukset olivat pilaantuneet, eikä niistä saatu enää selvää.
Isolinnankadun varastoon tehtiin myös miltei vuosittain murtoja, joten voi ymmärtää, että yksi
jos toinenkin esine on kadonnut. Savupirtti oli jätettävä tilanpuutteen vuoksi edelleen ulos.
Vuodesta 1953 lähtien toimiessaan yksin museonhoitajana Kerttu Rydman sai museon
käyttöön varastoksi Isolinnankadulla olleen entisen lääninsairaalan. Vielä 1950-luvun
alkupuolella esineistöä kertyi kokoelmiin kovin niukalti, kunnes vuosikymmenen lopulla
määrä alkoi kasvaa jälleen.
Filosofian maisteri Unto Salo tuli museonhoitajaksi vuonna 1957. Hänen aikanaan otettiin
luetteloinnissa käyttöön saapumiserille alanumerot. Vuosikymmenen lopulla perustettiin
uudelleen Satakunnan Museon kannatusyhdistys. Tällöin saatiin myös Sigrid Juselius
Säätiön suurlahjoitus. 1960-luvun alussa sairaalan ja Liinaharjan varastot olivat edelleen
käytössä. Vuosikymmenen puolivälissä museo sai siihenastisen historiansa suurimman
lahjoituksen, 279 esinettä henkilöltä, joka halusi pysyä tuntemattomana.
Vuonna 1971 pitkäaikaiset haaveet uudesta museorakennuksesta vihdoin toteutuivat.
Rakennus valmistui Hallituskadulle ja vihittiin käyttöön v. 1973. Uudeksi museonjohtajaksi oli
valittu vuonna 1972 FM Risto Koskinen. Museorakennuksen lisäksi esineitä oli edelleen
varastoituna Liinaharjan kartanon navetassa sekä v. 1977 käyttöön saadulla Vähärauman
varikolla.
Museon toiminta laajeni edelleen. Vuonna 1982 merenkulkuneuvos Heimo Saarinen lahjoitti
Porin kaupungille satamahinaaja Santun, joka viisi vuotta myöhemmin nostettiin Reposaaren
Varvinrantaan. Vuoden 1990 alusta museoon liitettiin Porin V kaupunginosassa tontilla
249/21 oleva kiinteistö, johon kuului kolme yksikerroksista hirsirakenteista asuinrakennusta
ja talousrakennus. Tähän uuteen yksikköön perustettiin Rakennuskulttuuritalo Toivo ja
Korsmanin talo. Tontin kulmarakennukseen valmistuivat Toivon neuvonta- ja näyttelytilat, ja
toiseen pienemmistä rakennuksista tuli verstas. Korsmanin talon eteläpäädyn asunto
sisustettiin eläväksi museoksi vuoden 1951 asuun ja toiseen päätyyn tehtiin toimintatila.
5
2000-luvun alussa pihapiiriin pystytettiin vielä Maaherrankadulta vuonna 1977 purettu
hirsirakennus, joka on peräisin vuodelta 1849.
Sirkka-Liisa Hakala toimi va. johtajana vuodesta 1991, kunnes 1994 Leena Sammallahti
valittiin museonjohtajaksi. Hänen aikanaan käynnistettiin Pohjoispuisto 7:ssä luonnonhistoriallisen museon suunnittelu yhdessä rakennusviraston kanssa. Luontotalo Arkki
valmistui 1999. Samalla rakennuksen pohjakerroksessa aloitti toimintansa Satakunta-arkisto,
kun arkistoaineisto siirrettiin sinne museon päärakennuksesta.
Juhani Ruohonen valittiin museon johtajaksi vuonna 2004. Jo edellisenä vuonna
Aittaluodossa sijaitseva Rosenlew-museo oli siirtynyt UPM-Kymmene Oyj:ltä Satakunnan
Museon hallintaan. Kotiseutuneuvos Olavi Koskisen keräämä kokoelma sisälsi noin 5500
Rosenlew-yhtiöön liittyvää esinettä, ja lisäksi arkistoaineistoa ja valokuvia. Vuosien 2004 –
2006 aikana museorakennus, vanha kruununviljamakasiini, kunnostettiin museokäyttöön
sopivaksi, ja sinne tuotettiin Rosenlew-yhtiön toiminnasta kertova perusnäyttely. Rosenlewmuseo avattiin yleisölle joulukuussa 2006.
Vuoden 2008 talvella Liinaharjan varaston katto alkoi vuotaa pahasti. Koska tämä
lämmittämätön tila muutenkin soveltui huonosti museoesineitten säilyttämiseen, päätettiin
kalliin remontin sijasta luopua Liinaharjan kivinavetasta kokonaan ja tilalle ryhdyttiin etsimään
parempaa vaihtoehtoa. Kesällä 2008 esineistö siirrettiin Porin Puuvillan vanhalta tehdasalueelta vuokrattuun varastohalliin. Sinne varastoitiin myös osa Rosenlew-museon
kokoelmista sekä museon näyttelykalusteita ja kiertonäyttelyitä.
1970-luvun alkupuolelta lähtien kulttuurihistoriallisen museon kokoelmiin on karttunut
vuosittain reilusta tuhannesta runsaaseen kahteen tuhanteen museoesinettä. Yli
kahdentuhannen esineen huippuvuosia ovat olleet mm. 1976, 1987, 1989, 1994, 2001 sekä
2003. Tällä hetkellä Satakunnan Museossa on luetteloituna noin 88 000 ja Rosenlewkokoelma mukaan luettuna noin 91 000 esinettä.
3. KOKOELMIEN NYKYTILA PAINOPISTEALUEITTAIN
3.1. Kulttuurihistoriallinen museo
Museon 120-vuotisen historian aikana esineistöä on karttunut pääasiassa ilman
määrätietoista keruusuunnitelmaa. Valtaosa esinekokoelmasta on saatu yksityishenkilöiltä
lahjoituksina. Esineitä on ostettu kaiken kaikkiaan vähän, lähinnä vain näyttelyihin liittyen tai
täydentämään kokoelmissa havaittuja oleellisia puutteita.
Kokoelmiin on muodostunut sekä paikallisesti että valtakunnallisesti merkittäviä aineistokokonaisuuksia ja esineryhmiä. Osa näistä on saatu valmiina lahjoituskokonaisuuksina kuten
esim. vuorineuvos F.A. Juseliuksen kodin neljä huoneinteriööriä 1800-luvun lopusta. Joitakin
esineryhmiä on pyritty tietoisesti täydentämään kattaviksi kokonaisuuksiksi museoon jo
kertyneiden lahjoitusten lisäksi, kuten esim. laajat ryijy- ja tuolikokoelmat. Tiettyjä
painopistealueita muodostui 1980-luvulla valtakunnallisesti sovitun maakuntamuseoitten
välisen työnjaon perusteella, kuten esim. juhla- ja hääpukukokoelma.
Käsityö- ja palveluammatteihin liittyvän aineiston lisäksi on kerätty myös paikallista
teollisuusperinnettä sekä satakuntalaista kansanomaista käsityöperinnettä.
Ajallisia keruuteemoja ovat olleet esim. v. 1987 kotitalouden tuotepakkaukset,
jääkiekkojoukkue Porin Ässiin liittyvä materiaali seuran menestysvuosien 1978 ja 2006
yhteydessä sekä Pori Jazz –esineistö yhdistyksen juhlanäyttelyiden yhteydessä.
Luetteloidun n. 88 000 esineen lisäksi museossa on arviolta lähes 10 000 kokoelmiin otettua,
mutta vielä luetteloimatonta esinettä. Luettelointityössä oli 1990-luvun puolivälistä lähtien
usean vuoden tauko johtuen luettelointiohjelman vaihdosta sekä uuden perusnäyttelyn
rakennustyöstä.
6
Tarkempi erittely merkittävistä aineistokokonaisuuksista ja esineryhmistä liitteinä. (liite 3.1.)
Satakunnan Museon esineluettelointi tehtiin käsin vuoteen 1990 asti. Luettelointitiedot
sidottiin kirjoiksi ja niistä tehtiin manuaaliset esinekortit. Tämän jälkeen siirryttiin
luetteloinnissa tietokoneen ja MAD -kortisto-ohjelmaan käyttöön. Esinekortti laadittiin
Museoliiton luettelointiohjeen mukaiseksi. Vuonna 2002 otettiin käyttöön Museoviraston
teettämä Musketti-luettelointiohjelma. MADille aiemmin luetteloitu tietokanta konvertoitiin
Muskettiin ja myös joitakin käsin luetteloituja esineryhmiä on inventoitu tietokantaan.
Keväällä 2009 museokokoelmiin kuuluvasta n. 88 000 luetteloidusta esineestä n. 43 500 oli
Muskettitietokannassa.
MAD-luetteloinnista on arkistossa paperitulosteet, mutta Muskettiluettelointi on vain
sähköisessä muodossa. Tietokannan turvakopioinnin hoitaa kaupungin Tietohallintoyksikkö
kerran vuorokaudessa.
Arkeologisesta materiaalista on tehty myös erillinen access-tietokanta, joka löytyy osoitteesta
PorimusP /Tietokannat…/Arkeologiset kokoelmat.
3.2. Kuva-arkisto
Kuva-aineistoon kuuluvat eri tekniikoilla tehdyt valokuvat, negatiivit, diat, filmit ja muut kuvaja äänitallenteet sekä postikortit.
Museon arkistoon kertyy kuva-aineistoa lahjoituksina ja oman kuvaustoiminnan tuloksena.
Ostot ovat erittäin harvinaisia. Keruusuunnitelmaa ei ole.
Merkittäviä kokonaisuuksia ovat Satakunnan nuorisoseurojen liiton ja Satakuntalaisen
osakunnan kuvakokoelmat. Valokuvaajien K.E. Klintin ja Sven Raidan kokoelmat ovat
suurimpia yksittäisten valokuvaajien kuvakokoelmia. Eri valokuvaamoilta on neljä suurta
negatiivikokoelmaa.
Luetteloituja kuvia on n. 260 000, negatiiveja ehkä saman verran, dioja n. 34 000.
Postikorttien kokonaismäärä on n. 30 000 ja erilaisten kuva- ja äänitallenteiden n. 700.
Valokuvaamoiden negatiivikokoelmista kolme on käsittelemättä ja luetteloimatta.
Kuvakokoelmien digitointi ja luettelointi KuvaMusketti-ohjelmaan on käynnissä. Digikuvia on
tallennettu myös Q-asemalle.
3.3. Satakunta-arkisto
Satakunnan Museon kokoelmiin kuuluva historiallinen arkistomateriaali muodostaa
Satakunta-arkiston.
Satakunta-arkisto tallentaa, luetteloi ja hoitaa Satakunnan maakunnan alueelta
esinelahjoitusten rinnalla tai erikseen tulevaa asiakirja-aineistoa, vastaanottaa
yksityishenkilöiden, sukujen, tilojen, liikkeiden ja järjestöjen asiakirjakokoelmia sekä sellaista
kotiseudullista tai muuta aineistoa, joka ei arkistolain perusteella kuulu valtion
arkistolaitokselle.
Arkistossa on tallennettuna museoon 120 vuoden aikana tulleita asiakirjadokumentteja,
yhtiöpaperikokonaisuuksia, uskonnollisia kirjoja ja pienpainatteita.
Merkittäviä yksittäisiä arkistonmuodostajia kokoelmissa ovat Porin kaupungin 400vuotisjuhlien arkisto (1958) ja Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton keruuarkisto.
Arkistokokoelmassa on vuonna 2008 noin 950 yksityisarkistoa (arkistonmuodostajaa), joista
kertyy arkistoaineistoa noin 700 hyllymetriä. Vuotuinen kartunta on noin 40–50
arkistonmuodostajaa, joissa on 5000 -10000 tallennetta.
7
Satakunta-arkiston kokoelmiin kuuluvat myös kartat ja rakennuspiirustukset, jotka
tilanpuutteen vuoksi säilytetään fyysisesti erikseen museon päärakennuksessa. Vuonna
2008 kokoelmissa oli n. 6200 karttaa ja noin 7700 rakennuspiirustusta.
Museon arkistokokoelmia säilytettiin päärakennuksen pienessä arkistoholvissa vuosina 1973
-1999, jonka jälkeen kokoelmat siirrettiin Luontotalo Arkkiin valmistuneeseen Satakuntaarkiston makasiiniin. Yhdessä makasiinitilan kanssa Satakunta-arkistoa varten valmistui
arkistonhoitajan työtila ja v. 2007 saatiin makasiinin yhteyteen asiakirjatutkijan työtila.
3.4. Kirjasto
Kirjastoaineisto jakautuu kirjoihin, lehtiin ja nuotteihin. Kirjat on jaettu vanhojen kirjojen
kokoelmaan sekä käsikirjaston kirjoihin. Vanhojen kirjojen kokoelma on Luontotalo Arkin
alakerrassa Satakunta-arkiston makasiinissa ja käsikirjasto Hallituskadun toimipisteessä
henkilökunnan käytössä. Lehtiaineisto koostuu aikakaus- ja sanomalehdistä. Sanomalehdet
ovat Varikolla, aikakauslehdet museon käsikirjastossa ja väestösuojassa. Nuotit kuuluvat
vanhojen kirjojen kokoelmaan. Kirjastoaineistoon eivät kuulu esitteet, mainokset jne.
Kirjastoaineistoa kartutetaan ostojen, julkaisuvaihdon sekä lahjoitusten avulla. Luettelointia,
luokitusta ja asiasanoitusta on kuvailtu tarkemmin kirjastoprosesseissa.
Kirjastotietokanta on verkossa henkilökunnan käytettävissä osoitteessa:
PorimusP/tietokannat ja lomakkeet/kirja- ja lehtitietokannat/kirjatietokanta2009->käsikirjasto
tai vanhat kirjat. Käsikirjaston kirjoista on luetteloitu ainoastaan murto-osa tietokantaan.
Järjestämätöntä ja luetteloimatonta kirja- ja lehtiaineistoa on vielä käsikirjastossa,
väestösuojassa ja Varikolla.
Erityisesti vanhojen kirjojen kokoelma on korvaamaton. Sekä käsikirjaston kirjoissa että
vanhojen kirjojen kokoelmassa on paljon suomenkielisiä teoksia, joita ei löydy Fennican eli
Suomen kansallisbibliografian kokoelmista. Myös ruotsin- ja saksankielisen kirjallisuuden
osuus on merkittävä.
Suurin osa aikakauslehdistä tulee tilattuna. Paikalliset sanomalehdet saadaan lahjoituksina.
Asiakkailta saadaan lahjoituksina jonkin verran vanhoja aikakauslehtiä. Käsikirjaston lehdet
on järjestetty kesän 2007 aikana. Sieltä on poistettu kaksoiskappaleet ja lehdet, jotka eivät
liity museon toimintaan tai Satakuntaan ja joita saa myös kaupunginkirjaston kokoelmista.
Varikolla olevista sanomalehdistä on tehty sekä paperi- että sähköinen luettelo, joka löytyy
osoitteesta: PorimusP/tietokannat ja lomakkeet/kirja- ja lehtitietokannat/lehtitietokanta.
Käsikirjastossa sekä pommisuojassa olevista lehdistä on lehtikortisto. Osasta
aikakauslehtikokoelmaa on tehty alanmukaisia luetteloita. Työ on täysin alkuvaiheessaan,
mutta luettelot löytyvät PorimusP/kirjasto/lehtiluetteloita.
3.5. Rosenlew-museo
Rosenlew-museon kokoelmien perusta on 1960-luvulta lähtien kerätyssä, pääasiassa
Rosenlew-yhtiöön liittyvässä aineistossa. Kokoelman keräsi Olavi Koskinen, joka työskenteli
Rosenlew-yhtiön palveluksessa vuosina 1941 – 1981. Hän jatkoi kokoelman kartuttamista
myös eläkkeelle jäätyään. Rosenlew-museon kokoelmat sisältävät esinekokoelman, arkiston
ja valokuvakokoelman, sekä pienen kirjakokoelman, jossa on myös aikakausijulkaisuja.
Rosenlew-museon siirryttyä Satakunnan Museon haltuun vuonna 2003 kokoelmia on
kartutettu tarpeen mukaan ja näyttelyjä varten.
Rosenlew-museon kokoelmia on toistaiseksi luetteloitu Access-ohjelmalla, ja luettelot on
tallennettu P-asemalle. Porin kaupungin it-palvelujen automaattinen nauhavarmennus
tallentaa P-aseman sisällön kerran vuorokaudessa.
8
3.5.1. Esinekokoelma
Satakunnan Museo luetteloi Rosenlew-museon esinekokoelman vuosien 2001 – 2005
aikana. Kokoelmasta oli käytössä Olavi Koskisen tekemä kortisto, johon osa esineistä oli
numeroitu. Tätä numerointia jatkettiin ja korjattiin käyttökelpoisemmaksi, ja uusi esineluettelo
luotiin Access-ohjelmalla. Samalla luettelointitunnukseen lisättiin numeron eteen tunnus R
erottamaan Rosenlew-kokoelman esineet kulttuurihistoriallisen museon kokoelmasta.
Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu tällä hetkellä noin 5600 esinettä. Suurin osa esineistä
on vuosina 1853 – 1987 toimineen Rosenlew-yhtiön tuotantoa ja työkaluja. Pääpaino on
metalliteollisuuden tuotteilla, mutta esineistössä on runsaasti myös puunjalostusteollisuuden,
voimateollisuuden, hiivatehtaan ja tiilitehtaan tuotteita sekä yhtiön urheilu- ja
soittokuntatoimintaan liittyvää esineistöä. Mukana on lisäksi yhtiön konttorin kalustoa ja
konttoritarvikkeita.
Esinekokoelmia säilytetään sekä museon omissa varastoissa Rosenlew-museossa, että
vuokratussa varastotilassa Porin Puuvillan alueella. Osa kokoelmasta (n. 400 kpl) on esillä
vuonna 2006 avatussa perusnäyttelyssä. Rosenlew-museolle ollaan perustamassa myös
pieni käyttökokoelma. Kokoelmaan kerätään kosketeltavia esineitä, joita voidaan hyödyntää
mm. opastuksissa.
3.5.2. Arkisto ja valokuvakokoelma
Rosenlew-museon arkistossa on asiakirja- ja lehtileikeaineistoa noin 34 eri pääotsikon alla, ja
erillisiä nimekkeitä on arviolta yli 2000. Kesän 2007 aikana arkistoaineisto järjestettiin
kansioihin ja vietiin liukuhyllyihin. Aineisto jaoteltiin tuolloin pääasiassa tuotantoaloittain tai laitoksittain. Noin 650 arkistoyksikköä on luetteloitu Access-tietokantaan, joka löytyy
osoitteesta PorimusP:\TIETOKANNAT JA LOMAKKEET\Rosenlew_Arkistoluettelo.
Luettelointityö on kesken.
Vuonna 2006 Satakunnan Museon arkistosta siirrettiin pieni erä Rosenlew-yhtiötä koskevaa
aineistoa Rosenlew-museon arkistoon. Rosenlew-museon arkiston kartunta on ollut
satunnaista, yhden keräilijän tallentamispäätökseen perustuvaa. Arkisto sisältää kuitenkin
esimerkiksi melko täydellisen sarjan Rosenlewin metalliteollisuuden tuotekuvastoja 1930luvulta 1970-luvulle.
Rosenlew-yhtiön virallista arkistoa säilytetään Elinkeinoelämän keskusarkistossa (ELKA)
Mikkelissä.
Rosenlew-museon valokuvakokoelmassa on valokuvia ja dioja sekä pelkästään sähköiseen
muotoon tallennettuja valokuvia yhteensä n. 4000 kpl. Osa kuvista on vielä luetteloimatta.
Kuvia säilytetään Rosenlew-museon arkistohuoneessa. Kuvat, joista museolla on olemassa
ainoastaan sähköinen versio, on tallennettu Q-asemalle. Sijainti:
Q:\NUMEROITUJA\2.ROSENLEW-MUSEO.
3.5.3. Kirjakokoelma ja aikakausijulkaisut
Rosenlew-museossa on kirjoja ja aikakausijulkaisuja yhteensä n. 1000 kpl. Kirjojen osuus
kokoelmasta on noin neljäsosa. Kirjoista suurin osa on tekniikka-aiheisia, ja mukana on myös
esim. tekniikan alan sanakirjoja. Aikakausijulkaisuista kokoelmassa ovat mm. Työ ja Toimi –
lehden vuosikerrat v. 1941 – 2000, Rosenlew-yhtiön Mini-R –julkaisuja 1970-luvulta sekä
Rosenlew-yhtiön toimintakertomuksia (ei täydellinen sarja). Kirjoja ja aikakausijulkaisuja
säilytetään Rosenlew-museon arkistohuoneessa. Kokoelma on luetteloitu Satakunnan
Museon kirjaston Access-tietokantaan Käsikirjasto (ks. kohta 3.4. Kirjasto).
3.6. Luontotalo Arkki
Satakunnan Museoon oli kerätty vuosien saatossa jonkin verran luonnontieteellistä
näytekokoelmaa. Luontotalo Arkin valmistuttua 1999 nämä näytteet siirrettiin sinne.
9
Tämän kokoelman merkittävimpiä osia ovat Viljo Lauron pääosin Reposaarelta kerätty
perhoskokoelma, Porin Lyseon Trooppisten perhosten kokoelma sekä Satakunnan Museon
Hallituskadun entisestä perusnäyttelystä purettu ns. Metsästysdioraama.
Viljo Lauron kokoelmasta ja Porin Lyseon Trooppisten perhosten kokoelmasta porilaiset
perhosharrastajat kokosivat Arkin Perhoshuoneen.
Luontotalon pakastimiin kertyi investointiprojektin aikana myös kuolleiden eläinten raatoja,
joista osaa käytettiin perusnäyttelyn dioraamoja rakennettaessa lajiesittelyihin. Lisäksi
lahjoituksina Arkin investointivaiheessa saatiin useita herbaarioita.
3.6.1. Luonnontieteellinen näytekokoelma
Toiminnan alkuvuosina näytteiden vastaanotto oli tilanteen pakottamana rajoitettava ns.
kuivien näytteiden vastaanottoon. Tuolloin vastaanotettiin mm. nisäkkäitä valmiiksi
täytettyinä, herbaarioita, perhos- ja muita hyönteiskokoelmia.
Näytteiden vastaanoton tilanne muuttui, kun vuonna 2005 Luontotaloon palkattiin oma
eläinkonservaattori ja hänelle valmistui työtila kiinteistön pohjakerrokseen. Tämän jälkeen
kuolleiden eläinten vastaanottokin on ollut jälleen mahdollista. Raadot säilytetään
pakastettuina ennen konservointia. Raakamateriaalien käsittelyssä huomioidaan vallitsevat
tilanteet luonnonvaraisten eläinten levittämien tautien osalta.
Kesän 2007 aikana saatiin luonnontieteelliset näytekokoelmat luetteloitua sähköiseen
muotoon. Luetteloa ylläpitää ja päivittää eläinkonservaattori. Kokonaisuudessaan Luontotalo
Arkin kokoelma sisälsi keväällä 2009 yhteensä noin 32 000 näytettä, joista suurin osa on
varastoitu lastaussillan ja kellarikerroksen varastoihin.
3.6.2. Kirjakokoelma ja aikakausijulkaisut
Luontotalo Arkin kokoelmista löytyy PLY:n eli Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen toiminnan
myötä kertynyttä materiaalia. Se sisältää valikoiman lintuharrastajien taltioimia lehtiä.
Kokoelmaa hoidetaan yhteistyössä yhdistyksen arkistonhoitajan kanssa. Aineiston sähköisen
luetteloinnin suunnittelu on käynnissä. Lisäksi on vastaanotettu luontoharrastajien
lahjoittamia vanhoja luontokirjoja sekä lehtien vuosikertoja.
Intendentille on tilattu Forma-lehti ja eläinkonservaattorille Toppari, Taxidermy Today ja
Breakthrough -lehdet. Sekä intendentillä että eläinkonservaattorilla on omat alaan liittyvät
käsikirjastonsa.
4. YHTEISTYÖ MUIDEN MUSEOIDEN KANSSA
4.1. Alueellinen yhteistyö Satakunnan museoiden kesken
4.1.1. Satakunnassa toimivat museot
Satakunnan Museo on ollut maakuntamuseo vuodesta 1980 lähtien. Maakuntamuseona se
pyrkii edistämään museotoimintaa ja kulttuuriympäristön säilymistä alueellaan sekä tarjoaa
asiantuntija-apua toimialaansa liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi se huolehtii alueensa
museoiden keskinäisestä yhteistyöstä ja kulttuuriperintöön liittyvän tiedon saatavuudesta.
Yhteistyöstä alueen museoiden kanssa on vastannut vuodesta 1976 alkaen maakuntatutkija.
Tällä hetkellä Satakunnan Museon toiminta-alueeseen kuuluu 26 kuntaa, joissa on
laskentatavasta riippuen 36–42 kulttuurihistoriallista museota. Kuntien lukumäärä muuttuu
lähitulevaisuudessa paljonkin kuntaliitosten myötä. Museoiden määrään kuntaliitokset eivät
varsinaisesti vaikuta, mutta niillä on vaikutuksensa museoiden toimintaan ja niissä tehtävään
kokoelmatyöhön.
Ammatillisesti hoidettuja museoita ovat Kankaanpään kaupunginmuseo, Rauman museo,
Rauman merimuseo, Friitalan nahkamuseo Ulvilassa, Emil Cedercreutzin museo
10
Harjavallassa sekä Huittisten museo. Vuoden 2009 alusta Huittisten museo yhdistettiin
hallinnollisesti Emil Cedercreutzin museoon. Museoiden kokoelmat säilyvät kuitenkin
erillisinä.
Loput maakunnan museot ovat ei-päätoimisesti hoidettuja paikallismuseoita. Ne ovat
pääasiassa keskittyneet kuvaamaan perinteistä talonpoikaista elämänmuotoa paikallisine
ilmiöineen. Myös paikallisesti merkittävät käsityöammatit, sivuelinkeinot ja teollisuuteen
liittyvä esineistö on yleensä hyvin edustettuna. Museoista suurin osa on ulkomuseoita ja
viljamakasiineihin sijoitettuja esinemuseoita. Paikallismuseoissa on myös tiettyyn aihepiiriin
keskittyneitä erikoismuseoita, kuten esimerkiksi Eurajoen ja Kokemäen maatalousmuseot,
Kauttuan tehtaitten museo Eurassa, Juustomeijerimuseo Nakkilassa ja Kalastusmuseo
Merikarvialla.
4.1.2. Satakunnassa tehty alueellinen yhteistyö kokoelmien valossa
Alueellinen yhteistyö on pitkälti keskittynyt ei-ammatillisiin museoihin, mutta myös
ammattimuseot ovat olleet sen piirissä. Alueellinen museotyö on käsitetty palvelutehtäväksi
ja ennen kaikkea yhteistyöksi, eikä museoiden toimintaa ole pyritty ohjaamaan ylhäältä päin.
Kehittäminen on aina tapahtunut yhdessä museoiden kanssa neuvotellen. Alusta asti
kokoelmatyö on saanut paljon painoarvoa.
Keskuskortistointi aloitettiin Satakunnassa jo 1960-luvun lopulla. Alueellisen museotyön
alkaessa 1970-luvun lopulla kokoelmien kartunnan suunnittelu oli keskeisessä osassa.
Tuolloin puhuttiin keruusuunnitelmista, jotka tehtiin alueen kaikille silloisille
kotiseutumuseoille. Suunnitelmia ei koskaan kirjattu virallisesti paperille, mutta niistä
keskusteltiin ja kehitettiin yhdessä kunkin museon kanssa. Nämä keruusuunnitelmat loivat
edelleenkin näkyvissä olevan pohjan museoiden kokoelmille. Keruusuunnitelmissa lähdettiin
kunkin museon ja alueen ominaislaadun ja erityispiirteiden esiintuomisesta.
Museoiden kokoelmien aihepiireissä on kuitenkin eroteltavissa myös laajempia linjoja, jotka
viime kädessä juontuvat Satakuntaan kokonaisuutena. Kokoelmissa on nähtävissä alueellisia
painotuksia esimerkiksi Pohjois-Satakuntaan, Kokemäenjoen-Loimijoen alueeseen ja EteläSatakuntaan, toisaalta Rauman seutuun, Pyhäjärven seutuun jne. Toisin sanoen museoiden
omia aihepiirejä mietittäessä on otettu huomioon seutukunnat ja koko maakunta. Myös
teemallisia kokonaisuuksia kokoelmissa voidaan hahmottaa, kuten esimerkiksi
kalastusmuseot ja kalastukseen liittyvät kokoelmat, tietyt ammattikunnat (suutareista
kenkäteollisuuteen), koulu- ja kiertokoulumuseot jne.
Liitteenä olevaan taulukkoon (Liite 4.1.2.a) on kerätty yleispiirteet ei-ammatillisesti
hoidettujen paikallismuseoiden kokoelmista. Sen pohjana ovat vanhat keruusuunnitelmat,
joita on täydennetty nykytilanteella ja jonkin verran on nostettu esiin merkittäviä
osakokonaisuuksia. Myös joitain kehittämismahdollisuuksia tulevaisuuden varalle on esitetty.
On kuitenkin huomattava, että kokoelmien nykytilannetta ei ole systemaattisesti tarkistettu.
Liitteessä 4.1.2.b on kunkin ammatillisen museon toimittama yhteenveto niiden keskeisistä
kokoelma-alueista ja kartuttamisperiaatteista.
4.1.3. Kokoelmayhteistyön tarve
Satakunnan paikallismuseoiden kokoelmat ovat yhteenlaskettuna erittäin mittavat ja ne
säilyttävät huomattavaa osaa satakuntalaisesta esineellisestä kulttuuriperinnöstä.
Satakunnan Museossa sijaitseva keskuskortisto sisältää yhteensä 30 279 korttia 19:sta
museosta. Yhteensä paikallismuseoiden kokoelmien päänumeroiden määrä kuitenkin on
kokonaisuudessaan karkeastikin arvioiden reilusti yli 140 000, valokuvien päänumeroita on
yli 120 000. Lisäksi erilaista arkistoaineistoa, kirjoja, lehtiä ja tallenteita on yli 100 000
kappaletta. Kattavat ja ajantasaiset tiedot eri museoiden kokoelmista ja niiden painopisteistä
puuttuvat.
Satakunnan Museon oma kokoelmatyö on pitkälti ollut erillään paikallismuseoiden kanssa
tehdystä kokoelmatyöstä. Alueellinen työ on ollut lähinnä kokoelmien hoitoon ja
11
kokoelmahallintaan liittyvää neuvontaa, ei niinkään kokoelmien välistä yhteistyötä. Myöskään
paikallismuseoiden välillä ei ole varsinaista kokoelmapoliittista yhteistyötä.
Alueen kaikki museot, ammatillisesti ja ei-ammatillisesti hoidetut, toimivat kuitenkin samalla
kentällä ja niiden perustavoitteet ovat yhtenevät. Maantieteellisestä jaosta huolimatta
museoiden kartuttamiskohteissa ja –alueissa on runsaasti päällekkäisyyttä. Myös
Satakunnan Museo on alusta asti kartuttanut kokoelmiaan koko maakunnan alueelta ja ollut
selkeästi maakuntamuseo myös kokoelmiltaan. Valtakunnallisten linjausten puuttuminen
vaikeuttaa yhteisten kartuntaperiaatteiden suunnittelua, mutta silti olisi syytä pyrkiä
tiiviimpään yhteistyöhön maakunnan sisällä. Kaikkien etu jatkossa on, että
kokoelmayhteistyö on tiiviimpää sekä ammattimuseoiden että ei-päätoimisesti hoidettujen
museoiden kesken.
Alueellisen museotyön tehtävä ei kuitenkaan ole jakaa varsinaista tallennusvastuuta
kotiseutumuseoille tai määritellä niiden aihepiirejä. Paikallismuseoiden kokoelmien
tunteminen ja painopisteiden huomioon ottaminen ovat kuitenkin tarpeellisia ja jopa
välttämättömiä Satakunnan Museon omien kokoelmien kartuttamista ajatellen.
Maakuntamuseona Satakunnan Museolla on velvollisuus tuntea ja ottaa huomioon
maakunnan muiden museoiden tehtäväalueet.
4.1.4. Alueellisen kokoelmayhteistyön kehittäminen
Jatkossa erityisesti ammattimuseoiden välinen yhteistyö ja kokoelmien painopisteiden
huomioon ottaminen on tärkeää. Selkeä tarve on myös kehittää kokoelmien
kartuntaperiaatteita keskitetysti. Ammattimuseoiden osalta tavoitteena onkin, että jokainen
museo tekee oman kokoelmapoliittisen ohjelmansa ja muiden ammattimuseoiden
kokoelmalinjaukset otetaan huomioon kartunnassa. Tällä hetkellä kokoelmapoliittinen
ohjelma on tehty ainoastaan Emil Cedercreutzin museossa
(http://www.harjavalta.fi/palvelut/museo/kokoelmat/kokoelmapoliittinen_ohjelma/). Tämän
lisäksi sellainen on tekeillä Kankaanpään kaupunginmuseossa.
Lähivuosina suurin haaste on kokoelmien digitoinnin aloittaminen, joka on yksi Satakunnan
Museon alueellisen museotyön nelivuotissuunnitelman 2007–2010 painopistealueista.
Digitoinnin avulla kokonaiskuva museoiden kokoelmista saavutetaan helpommin ja
suunnitelmallisuutta kokoelmien kartunnassa voidaan lisätä. Vanhaa keskuskortistointia
aletaan myös digitoida tällä sovelluksella.
Kotiseutumuseoiden näyttelytilat ovat hyvin rajallisia ja säilytysolosuhteet usein puutteellisia.
Näin ollen kokoelmien karttumista täytyisi harkita hyvin tarkkaan ja sen tulisi olla
suunnitelmallista. Näissä museoissa myös nykypäivän tai lähihistorian tallentaminen on
erittäin ongelmallista, eikä usein edes mahdollista. Profiloinnin terävöittäminen muuttuu
jatkuvasti tärkeämmäksi kuntaliitosten myötä. Kun saman kunnan alueella on kolme
kotiseutumuseota, on niiden paikallisuuden ja ominaislaadun hahmottaminen entistä
tarpeellisempaa.
Koska kokoelmien sisältöä ei voida kovinkaan pitkälle kehittää kartuttamalla kokoelmia,
sisältö olisi löydettävä jo olemassa olevista kokoelmista. Tärkeää on oman paikkakunnan
erityispiirteiden löytäminen ja tuominen esiin toiminnassa muilla keinoin, esimerkiksi
näyttelyillä, opastuksilla ja opetuspaketeilla. Ensisijaisen tärkeää olisi esineiden liittäminen
paremmin paikallishistoriaan (relevanssi), kontekstitietojen ja tarinoiden huolellinen
tallentaminen ja esiintuominen. On myös muistettava, että pienissä paikallismuseoissa
kokoelman kehittäminen on hyvin lähellä näyttelysuunnittelua, sillä näissä museoissa
kokoelma on usein sama kuin näyttely.
Ominaislaatu voidaan löytää noudattamalla yhteisiä kartuntaperiaatteita alueellisella ja
maakunnallisella tasolla ja tätä kautta esimerkiksi ohjaamalla lahjoitukset juuri oikeaan
paikkaan. Tämä vaatii kuitenkin kaikkien maakunnan museoiden välistä yhteistyötä ja ennen
kaikkea kaikkien kokoelmien tuntemista myös paikallismuseotasolla. Tähän voidaan päästä
12
tiivistämällä yhteistyötä paikallismuseoväen kesken, järjestämällä yhteisiä tapaamisia ja
vierailuja toistensa museoissa.
4.2. Muiden museoiden kanssa tehtävä yhteistyö
Satakunnassa toimivien museoiden kesken tehtävän yhteistyön lisäksi tulee Satakunnan
Museon huomioida yhteistyö ja työnjako muiden suomalaisten museoiden kanssa.
Suomessa toimii vuonna 2009 kaikkiaan 3 valtakunnallista museota, 21 maakuntamuseota,
16 aluetaidemuseota ja 15 valtakunnallista erikoismuseota. Erityisen tärkeää olisi saada
aikaiseksi yhteisesti hyväksytty työnjako näiden suurten museoiden välille.
Valtakunnallista kokoelmaohjelmaa, jossa olisi määritelty valtakunnalliset vastuualueet eri
kulttuurihistoriallisille museoille, ei ole olemassa. Vastuu valtakunnallisen ohjelman
laatimisesta on kulttuurihistoriallisten museoiden osalta Museovirastolla / Kansallismuseolla,
joka onkin käynnistämässä ohjelman laatimisen.
Maakuntamuseoille kuten Satakunnan Museolle valtakunnallisen kokoelmaohjelman
laatiminen on erityisen tärkeää. Maakuntamuseot joutuvat huomioimaan tehtävänjaon paitsi
omalla toimialueellaan toimivien muiden museoiden, niin myös erikoismuseoiden sekä
suuressa määrin muiden maakuntamuseoiden kanssa. Maakuntamuseoiden keruu- ja
tallennustoiminta määrittyy paitsi maantieteellisesti niin myös omien kokoelmaohjelmien
mukaan aihepiireittäin.
Kansallisen ohjelman laatimisessa tarvitaan yhteistyötä kaikkien kulttuurihistoriallisten
museoiden välillä, mutta myös ulkopuolista ohjausta, koska kokonaisuudessaan työnjakoa ei
voi laatia pelkästään kunkin museon omista, vaan myös valtakunnallisista, yhteisistä
lähtökohdista ja tarpeista. Kansallisen ohjelman toteutuminen edellyttääkin jokaiselta sen
piirissä olevalta museolta oman kokoelmaohjelmansa sopeuttamista valtakunnallisen
ohjelmaan.
Valtakunnallisen kokoelmaohjelman avulla voidaan ohjata eri museoihin tarjottavia
lahjoituksia muihin museoihin. Ohjelma on tärkeä työkalu myös poistoista päätettäessä, kun
voidaan selvittää, onko jonkun muun museon kokoelmissa tai ainakin keruuohjelmassa
poistettavaksi suunniteltu esine tai esineryhmä. Valtakunnallista ohjelmaa voidaan hyödyntää
myös esineistön vaihtamisessa muiden museoiden kanssa. Erinomaisen tärkeä työkalu
kansallisen ohjelman laatimisessa ja etenkin sen toteuttamisessa ja seurannassa olisi
kaikkien sen piirissä olevien museoiden kokoelmatietojen, esine- ja kuvarekisterien
saattaminen muiden museoiden saataville.
5. KOKOELMIEN TULEVAISUUS
Museoeettisten sääntöjen sekä Suomen museolain mukaan museot ovat vastuussa siitä,
että niiden hallussa olevia kokoelmia tutkitaan, niistä huolehditaan ja ne ovat kaikkien
saavutettavissa. Tämä edellyttää riittäviä henkilöresursseja sekä toimitiloja. Koska museon
taloudelliset voimavarat ovat rajalliset, on lain hengessä ennen kaikkea huolehdittava jo
olemassa olevasta kokoelmasta ja kokoelmia kartutettava vain tarkkaan harkiten.
5.1. Kokoelmien kartuttamisen resurssit
Varastotilanne
Satakunnan Museossa on suuri puute varastotilasta, lähes kaikki tilat ovat jo täynnä. Kesällä
2008 käyttöön otettu Puuvillan varastohalli saatiin toistaiseksi vain lyhytaikaisella vuokrasopimuksella. Mikäli sen vuokra-aika jatkuu, voidaan nykyisten varastojen uudelleenjärjestelyllä saada hieman helpotusta nykytilanteeseen, mutta ei kuitenkaan tilaa kokoelmien
kasvulle. Lisätilaa toisi vasta suunnitteluasteella oleva, Porin taidemuseon kanssa yhteinen
kokoelmakeskus. Toteutuessaankin ko. hanke vie useita vuosia.
13
Museon varastotilat eivät voi jatkuvasti lisääntyä, joten myöskään kokoelmat eivät voi
rajattomasti kasvaa.
Luettelointia odottava aineisto
Luetteloimattoman aineiston suuri määrä vaikeuttaa kartuntaperiaatteiden määrittelemistä ja
vastaanottopäätösten tekoa. Useiden vuosien aikana kertynyt, luettelointia odottava
materiaali on muutenkin hallitsematon osa kokoelmia, jota ei pystytä mitenkään
hyödyntämään museon tutkimus- tai näyttelytoiminnassa.
Luettelointi
Kokoelmien käytön ja hallinnan edellytys olisi koko materiaalin saaminen sähköiseen
muotoon. Aiemmin käsin luetteloidun aineiston inventointi ja digitalisointi sekä nyt
luettelointia odottavan suuren aineistomäärän käsittely vaatii runsaasti työvuosia.
Museon esinekokoelmien luettelointiohjelma Musketti mahdollistaa monipuolisen tiedonhaun,
mutta luettelointityössä ohjelma on kankea ja hidastaa luettelointiprosessia. Jatkossa työtä
tulee nopeuttamaan WebMusketin käyttöönotto.
Esineiden luetteloinnin yhteydessä on hiljattain otettu käyttöön systemaattinen
digitaalikuvaus. Vaikka se onkin lisätyövaihe luettelointiprosessiin, niin toisaalta se
yksinkertaistaa ja nopeuttaa luettelointia, koska sanallinen kuvailu voidaan minimoida.
Samalla se helpottaa tietojen käyttöä, koska kuvan informatiivinen arvo on suurempi kuin
esineen sanallisen kuvauksen.
Henkilöresurssit
Henkilöstö on tilojen ohella keskeisin kokoelmatyön resursseista. Satakunnan Museossa on
yhteensä 29 vakinaista työntekijää (joulukuu 2008), joista erityisesti kokoelmatyöstä
vastaavaa henkilöstöä ovat kokoelma-amanuenssi, esine-, tekstiili- ja eläinkonservaattorit,
Satakunta-arkistosta vastaava amanuenssi sekä valokuva-arkistonhoitaja. Myös muu
henkilöstö työskentelee eri aikoina ja eri laajuudessa kokoelmatyössä, esimerkiksi
näyttelyiden suunnittelussa ja rakentamisessa sekä siivouksessa.
Deponoinnit
Museossa on edelleen säilytettävänä joitakin vanhoja deponointieriä, esim.1977 tulleet
Satakuntasäätiön ja Satalinnasäätiön omistamat Maila Talvion Laaksola-kodin Satakuntasalin ja Komiteahuoneen esineistöt.
Enää ei deponointeja kuitenkaan pääsääntöisesti oteta vastaan. Yksityishenkilöiden kanssa
deponointisopimuksia ei tehdä. Paikallismuseoitten kohdalla joudutaan joskus tekemään
poikkeuksia, akuutissa tuhoutumisvaarassa olevaa esineistöä voidaan tilapäisesti ottaa
Satakunnan Museoon säilytykseen. Tällöin esineistä laaditaan deponointisopimus. (liite 5.1.)
5.2. Kartuntaperiaatteet ja –kohteet
Museon hankintapolitiikan päämääränä on yleisyys, tyypillisyys, merkittävyys ja alueellinen
identiteetti. Näistä syistä kokoelmiin ei pidä hyväksyä aineistoa, joka
▪ on oman toimialan ja alueen ulkopuolelta
▪ on kokoelmien kannalta merkityksetöntä esim. puutteellisten kontekstitietojen takia, jolloin
sitä ei voida käyttää näyttely-, opetus- tai tutkimustoiminnassa.
▪ liian huonon kunnon tai muun syyn takia on vaikeasti säilytettävää ja käytettävää
▪ sopii paremmin johonkin toiseen museoon tai kokoelmaan
▪ on kokoelmissa ennestään hyvin edustettuna
14
5.2.1. Kartuntakohteiden ja –linjausten määrittely
Museoiden vastuualuejaossa maakunnallisten keskusmuseoiden tehtävä on huolehtia
laajasti oman maakuntansa ominaispiirteisiin liittyvästä keruutyöstä ja pienien
paikallismuseoiden oman kylänsä tai kuntansa identiteettiä kuvaavista kokoelmista.
Kaikkien Satakunnassa toimivien museoiden välisen työnjaon tehostamiseksi on nyt tehty
maakunnan ammatillisesti hoidettujen museoiden sekä paikallismuseoiden kokoelmien
kartoitus (liitteet 4.1.a ja 4.1.b). Päällekkäisyyttä pyritään jatkossa karsimaan, joten esim.
maatalouteen liittyvää aineistoa ei enää taltioida Satakunnan Museon kokoelmiin.
Tallennuksessa keskitytään teollisuuden ja kaupunkikeskeisen kulttuurin ilmiöihin
huomioiden edelleen myös Museoviraston 1980-luvulla määrittelemä maakuntamuseoiden
välinen valtakunnallinen työnjako. Siinä vastuualueisiimme on luettu mm. teollisuudesta
tekstiili- ja vaatetus-, puutavara-, kemian- sekä metalliteollisuus ja vapaa-ajasta aatteelliset ja
sivistykselliset yhteisöt, leikit, pelit ja urheilu sekä tapakulttuuri.
Rosenlew-museo tallentaa Rosenlew-yhtiöön ja sen ”perillisyhtiöihin” liittyvää aineistoa.
Myöhemmin, resurssien niin salliessa Rosenlew-museo laajentaa kartuntaansa Satakunnan
alueen muuhunkin teollisuushistorialliseen materiaaliin, jonka tallennuksesta huolehtii
toistaiseksi Satakunnan Museo.
Luontotalo Arkki tallentaa satakuntalaista luonnonympäristöä erityisenä painopistealueena
maakunnan kosteikkoluonto ja sen tyyppilajit. Luontotalo Arkin näytekokoelmaa kartutetaan
pääasiassa näyttely- ja opetustoiminnan tarpeisiin. Näytevaihtoa voidaan erityistilanteissa
suorittaa myös muiden Suomessa toimivien luonnontieteellisten museoiden kanssa.
Suuntautuminen nykyajan sekä lähimenneisyyden tallennukseen ja tutkimiseen vaatii uusia
menetelmiä sekä lähestymistapoja. Sattumanvaraisesti ja lahjoittajalähtöisesti valikoituvien
esineitten vastaanottamisen sijasta pyritään ilmiökeskeiseen dokumentointiin sekä esineisiin
liittyvien tarinoiden tallentamiseen.
Tallennuksessa keskitytään jatkossa keruuteemoihin. Työskentelyssä hyödynnetään kaikkia
dokumentointimuotoja, joten teemoista kertyy aineistoa esinekokoelmien lisäksi myös
valokuvakokoelmaan sekä arkistoon. Projekteihin on luontevaa sisällyttää myös aiheen
pohjalta museon eri toimipisteissä toteutettuja näyttelyitä sekä yhteistyötä esim.
Yliopistokeskuksen ja muiden alueen oppilaitosten kanssa.
Lähitulevaisuuden keruuteemoiksi kaavailtuja
▪ Huvilajuopien alue
▪ Lähiöelämää: 1980-luvulla Sampolassa tehdyn paikallistutkimuksen seuranta
dokumentoimalla tämän päivän tilanne samalla alueella.
▪ Porilaiset urheiluseurat
▪ Pyöräilykulttuuri
▪ Kokemäenjoki-teema
Näistä seuraavan 5-vuotiskauden aikana pyritään toteuttamaan Kokemäenjoki–teema sekä
porilaista lähiöelämää ja urheiluseuroja kartoittavat aineistokeruut.
5.3. Arvottaminen
Satakunnan Museon taltioimasta esineistöstä suurin osa kuuluu luetteloituun esinekokoelmaan, jota ei ole jaettu arvoluokkiin.
Tämän varsinaisen esinekokoelman lisäksi museossa on käyttökokoelmia eli talteen otettua
esineistöä, jota säilytetään ilman dokumentointitoimenpiteitä. Ne esineet saavat käytössä
kulua, tuhoutuakin. Nämä aineistokokonaisuudet ovat
15
▪ Korsmanin talon esineistö: kaikki elävän museon esineet ovat normaaleja 1950-luvun alun
kodin käyttöesineitä, joista loppuun kuluneet korvataan toisilla.
▪ Kulttuurihistoriallisen museon opetuskokoelma, jonka esineitä voi käsitellä ja kosketella
vapaammin kuin museoesineitä. Nämä esineet on merkitty numerolla, jonka edessä on
tunnus SAT.M.
▪ Rekvisiitta, jota käytetään näyttelymateriaalina sekä varaosina konservoinnissa.
▪ Rosenlew-museoon ollaan myös kokoamassa käyttökokoelmaa.
Käyttökokoelman lisäksi myös luetteloidusta kokoelmasta voidaan joutua poistamaan
esineitä tai valokuvia, mikäli sille on olemassa riittävät perusteet.
5.4. Poiston periaatteet
Perinteinen käsitys on, että kokoelmaan kerran otettuja esineitä ei voi koskaan poistaa.
Tämä ajattelu oli mahdollista kasvavien resurssien aikana. Jotta nykypäivän rajallisten
resurssien puitteissa kyetään vastaamaan myös tuleviin haasteisiin, on olemassa olevaa
kokoelmaa voitava arvioida uudelleen. Arvotukset ja painopisteet muuttuvat ja ajallinen
etäisyys antaa mahdollisuuden myös tarkastella kokonaisuuksia paremmin. Poistot on
kyettävä näkemään osana kokoelmien hallintaa.
Yleisön täytyy kuitenkin voida luottaa siihen, että museo vastaa kokoelmistaan. Poistojen
tulee olla perusteltuja, eikä niiden lähtökohtana saa olla esim. kaupallinen hyötyminen.
Kukaan museon palveluksessa oleva tai tämän lähiomainen ei myöskään saa hyötyä
museoesineen poistosta.
Poiston periaatteita voidaan soveltaa esinekokoelman lisäksi myös museon muihin
tallenteisiin kuten valokuviin ja luonnontieteelliseen aineistoon.
5.4.1. Esineen poistoa kokoelmista voidaan harkita seuraavista syistä:
▪ Esineen kontekstitiedot puuttuvat ja kokoelmissa on muita vastaavia, joista tiedot on
olemassa.
▪ Kokoelmissa on useita samanlaisia esineitä.
▪ Esine on museon aihepiirin kannalta merkityksetön, mutta se voidaan siirtää jonkun muun
museon kokoelmiin, minne se paremmin soveltuu.
▪ Esineen huono kunto:
Sitä ei voi konservointitoimenpiteillä pelastaa.
Se hajoaa kemiallisesti.
Se on vaaraksi muulle kokoelmalle tai sen käyttäjille.
Esine on vahingoittunut niin, että sillä ei ole museaalista arvoa.
Esineestä on säilynyt vain epäoleellinen fragmentti.
▪ Esineen säilyttäminen tai hoito on esim. sen koon tai huonon kunnon vuoksi museolle
taloudellisesti mahdotonta.
▪ Esine ei itse asiassa enää ole kokoelmissa, se on tuhoutunut, kadonnut tai varastettu.
Poistoon päädyttäessä näistä kriteereistä täyttyy yleensä useita.
5.4.2. Poisto
Poistoehdotuksen tekee kokoelmasta vastaava tutkija tai konservaattori. Esinevastaavat
selvittävät yhdessä poiston perusteet ja poistotavan. Poistopäätös edellyttää, että esine ei
ole muinaismuistolain alainen maalöytö. Lopullisesti poiston hyväksyy museonjohtaja, siitä
tehdään kirjallinen poistopäätös ja poisto merkitään luettelointitietoihin.
16
5.4.3. Esine voidaan poistaa kokoelmista seuraavilla tavoilla
▪ Lahjoitetaan toiselle museolle tai liitetään muuhun julkiseen kokoelmaan.
▪ Vaihto toisen museon kanssa: kumpikin saa kokoelmiinsa paremmin soveltuvan esineen.
▪ Siirretään käyttökokoelmaan.
▪ Tallenne tuhotaan.
Esineitä, joissa on museon esinenumero, ei saa koskaan löytyä esim. kaatopaikalta.
5.5. Kokoelmien sisällön ja määrän seuranta
Luontotalo Arkin sekä Rosenlew-museon kokoelmat on luetteloitu sähköiseen muotoon
yhtenäisiksi tietokannoiksi, joten seuranta on helppo toteuttaa. Kulttuurihistoriallisen museon
puolella seurantaa hankaloittaa kokoelmien iästä johtuva laajuus sekä useat erilaiset
luettelointijärjestelmät. Tästä ongelmasta päästään vasta sitten, kun koko kokoelma on saatu
inventoitua ja tiedot talletettua Muskettiin.
Esinekokoelman sisällön ja määrän seurantaa hankaloittaa nyt myös vastaanotettu, mutta
vielä luetteloimaton aineisto. Tulodiarioon suuret saapumiserät on kirjattu ilman tarkempaa
erittelyä sisällöstä ja määrästä. Luettelointia tulisikin pystyä nykyisestä nopeuttamaan, jotta
tämä hallitsematon massa saataisiin mukaan seurannan piiriin.
Jatkossa lahjoitusten vastaanottosysteemiä muutetaan niin, että tulodiarion oheen tehdään
lista saapuvista esineistä. Listaan merkitään saapumiserän jokaisen esineen nimi ja
kappalemäärä. Se voidaan laatia vastaanottopuhdistuksen yhteydessä. Sähköisessä
muodossa toteutettu lista mahdollistaa tarkistushaut myös luetteloimattomasta aineistosta.
6. KOKOELMIEN KARTUTTAMISEN, DOKUMENTOINNIN JA
HALLINNAN PROSESSIT
6.1. Esineprosessi
Esineprosessi kuvaa esineen tuloa kentältä osaksi museon kokoelmaa sekä sen eri
käsittelyvaiheita.
6.1.1. Esineen tulo osaksi kokoelmaa
Yhteydenotto
Kun asiakas ottaa yhteyttä museoon tarjoten esinettä museon kokoelmiin hänet ohjataan
kokoelmista vastaavalle tutkijalle, joka tekee vastaanottopäätökset esinetarjouksista. Mikäli
tutkija ei ole paikalla, ei luvata varmaa esineitten vastaanottoa, vaan otetaan soittopyyntö ja
tutkija selvittää asian. Tarkemmat ohjeet asiakaspalvelulle liite 6.1.1.a.
Tutkija haastattelee lahjoittajaa lyhyesti ottaen ylös perustiedot esineestä, sen taustasta ja
kunnosta. Näiden tietojen perusteella pystytään yleensä tekemään päätös siitä, voidaanko
esine ottaa museon kokoelmiin. Jos esine on nähtävä luonnossa päätöksentekoa varten,
sovitaan asiakkaan kanssa tapaaminen.
Mikäli esine ei kuulu museon keruupiiriin voi tutkija ohjata asiakkaan sellaiseen museoon,
jonka kokoelmiin se saattaisi soveltua.
Museon arkeologinen kokoelma ei enää kartu, vaan vastaanotettu esineistö toimitetaan
eteenpäin Kansallismuseon kokoelmiin. Esinetiedot kirjataan Museoviraston lomakkeelle.
Myös museo voi olla yhteydenottaja. Aktiivisen keruun tarkoitus on kohdistaa tallentaminen
tiettyihin, museon kartuntaperiaatteissa nimettyihin aihepiireihin tai esim. hankkia
lisäaineistoa tekeillä oleviin näyttelyihin.
17
Kokoelmien kartoitus ja vastaanottopäätös
Jos esine on erityisen arvokas tai oleellinen lisä museon kokoelmiin saatetaan
vastaanottopäätös tehdä heti, mutta yleensä tutkijan on ennen päätöksen tekemistä
kartoitettava museon kokoelmat ja selvitettävä, onko museolla entuudestaan vastaavaa
esinettä. Tarvittaessa hän keskustelee asiasta ko. esineryhmästä vastaavan konservaattorin
kanssa. Mikäli esinettä / esineryhmää on kokoelmissa jo riittävästi, tekee tutkija kielteisen
vastaanottopäätöksen ja informoi tästä asiakasta. Muita syitä kielteiseen päätökseen voivat
olla esim. esineen huono kunto, suuri koko tai paino, joka aiheuttaisi jatkossa kohtuuttomasti
ongelmia sen käsittelylle ja säilyttämiselle. Kaikille vastaanotetuille esineille on kyettävä
takaamaan asianmukaiset säilytysolosuhteet.
Mikäli taas esinettä ei entuudestaan ole ja se on museon kokoelmiin soveltuva, ottaa tutkija
esineen vastaan. Museon työntekijä ei voi itse vastaanottaa omaa tai lähisukulaisensa
lahjoitusta, vaan tulokartoituksen ja päätöksen hoitaa tällöin joku muu henkilökunnasta.
Jos kyseessä on osto, tekee tutkija hankintapäätöksen yhdessä museonjohtajan kanssa.
Vastaanotto
Ottaessaan vastaan esinettä tutkija tarvittaessa haastattelee lahjoittajaa uudelleen, jotta
kaikki esineeseen, sen historiaan, käyttöön, valmistukseen ja omistussuhteisiin liittyvä tieto
saadaan tallennettua. Samalla lahjoituksesta täytetään luovutussopimus. (liite 6.1.1.b) Siitä
käy ilmi lahjoittajan yhteystiedot ja lahjoituserän sisältö. Sopimuksessa kerrotaan myös
lahjoitettavien tai myytävien esineiden omistusoikeuden siirtymisestä museolle. Asiakirjasta
täytetään kaksi samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Luovutussopimus arkistoidaan mappiin, jota säilytetään museon toimistossa.
Diariointi
Vastaanottotilanteessa lahjoituserä saa juoksevan diarionumeron, jonka avulla se on
mahdollista tunnistaa museon kokoelmista.
Museolla on erillinen sidottu diariokirja, josta löytyvät diarioerien perustiedot:
saantipäivämäärä, saantitapa (lahjoitus, osto jne.), luovuttajan nimi ja yhteystiedot,
saantierän kuvaus ja muut mahdolliset tiedot. Diariokirjan ylläpidosta vastaa kokoelmaamanuenssi ja sitä säilytetään hänen huoneessaan. Diarionumero liitetään kyseiseen esineerään ja myös kaikkiin sellaisiin esineisiin, jotka esim. kokonsa vuoksi siirtyvät jo
tulovaiheessa erilleen saapumiserän muista esineistä.
Karanteeni, tulotarkistus, –puhdistus ja listaus
Museoon saapunutta esinettä säilytetään karanteenissa erillisissä vastaanottotiloissa ennen
kuin se pääsee samoihin tiloihin varsinaisten museoesineiden kanssa. Karanteenihuoneesta
esine otetaan tulopuhdistukseen. Näin pyritään suojaamaan museon olemassa olevaa
kokoelmaa erilaisilta uhilta, lähinnä tuholaisilta.
Hallituskadun toimipisteessä karanteenihuoneena on varastohuone 1 rakennuksen
alakäytävässä. Tulopuhdistus tehdään käytävän toisella puolella metallityöhuoneessa
konservaattorin ohjauksessa. Puhdistuksen yhteydessä esineistä tehdään lista, johon
merkitään jokaisen esineen nimi ja kappalemäärä. Tiedot talletetaan saapumiserittäin
Luetteloimattomat -tiedostoon, sijainti PorimusP/ Esineet. Näin luettelointia odottavasta
esineistöstäkin voidaan tehdä tarkistuksia esim. uutta aineistoa vastaanotettaessa.
Puhdistetut esineet pakataan diarioerittäin laatikoihin, jotka varastoidaan erilliseen
säilytystilaan odottamaan luettelointia. Kopio luovutussopimuksesta kulkee esine-erän
mukana luettelointiin asti.
Varikon toimipisteeseen suoraan toimitettavia esineitä säilytetään tuloaulassa ennen
tarkistusta, puhdistusta ja luettelointia. Diarionumero ja vastaanottotiedot liitetään myös niihin
esineisiin.
18
Esineitten peruspuhdistus tapahtuu yleensä imuroimalla. Pakastaminen on varmin tapa
hävittää esineistä tuhohyönteiset. Turkikset, ryijyt ym. paksut tekstiilit pakastetaan aina
museoon tuotaessa, muut esineet vain tarpeen vaatiessa. Pakastusvastuuhenkilö on
konservaattori. Museolla on käytössä pakastuspäiväkirja, johon merkitään pakastettavan
esineen numero, pakastusaika ja muut huomioitavat asiat. Pakastearkku on sekä
Hallituskadun että Varikon toimipisteessä. Suurikokoiset esineet toimitetaan
pakastuslaitokseen tai tuhohyönteiset hävitetään niistä myrkyttämällä.
6.1.2. Luettelointi
Esineet luetteloidaan sähköiseen muotoon Musketti –tietokantaan. Luetteloinnissa kukin
esine saa oman numeronsa. Luetteloinnin päänumero on sama kuin diarionumero. Jos
saapumiserässä on useampia esineitä, niille annetaan päänumeron lisäksi juokseva
alanumero. Numero kiinnitetään esineeseen huomaamattomaan paikkaan asianmukaisesti ja
pysyvästi. Koviin esineisiin numero maalataan, tekstiileissä käytetään ommeltavaa
numerolappua, pahvisiin ja paperisiin esineisiin numero merkitään lyijykynällä.
Luetteloinnissa ohjelmaan tallennetaan esineen kontekstitiedot, kuvaus esineen
ulkomuodosta mittoineen ja materiaaleineen sekä muut esineen kannalta merkittävät tiedot.
Tietojen yhteyteen on mahdollista liittää digikuvia esineestä. Kuvat löytyvät myös erillisestä
esinekuvatiedostosta.
Näitä esineen perusluettelointitietoja voidaan myöhemmin täydentää esim. näyttelytyön
yhteydessä tehtävällä laajemmalla tutkimustyöllä.
Esineeseen mahdollisesti liittyviä verifikaatteja säilytetään Hallituskadulla käyttöarkistossa
merkittynä esineen numerolla ja verifikaatit kirjataan esineen luettelointitietoihin.
6.1.3. Varastointi ja siirrot
Luetteloinnin jälkeen esine siirretään varastoon. Varastointipaikka valitaan esineen tyypin,
koon ja materiaalin mukaan. Satakunnan Museon esinevarastot sijaitsevat Hallituskadun,
Varikon ja Puuvillan toimipisteissä.
Pienesineistö, pääosa tauluista sekä tekstiilit on sijoitettu Hallituskadulle, huonekalut,
kookkaat taulut sekä kodinkoneet Varikolle. Maataloustyökalut, ajokalut, rakennusfragmentit
ym. suurikokoiset esineet on varastoitu Puuvillaan. Varastoihin esineet on järjestetty
esineryhmittäin, mikä helpottaa niiden löytymistä. Paikkakohtainen hakemisto on toistaiseksi
vain tekstiileistä, tauluista ja tuoleista.
Varastoitaessa esineet pakataan ja suojataan tarpeen mukaan. Esineen pakkaamistapa
riippuu pitkälti sen materiaalista. Perusperiaatteena suojaamisessa on säilyvyyden
takaaminen sekä jokaisen esineryhmän oikeaoppinen varastoiminen. Suojaukseen käytetään
puhtaita ja hapottomia materiaaleja, esim. silkkipaperia, suojakankaita ja / tai pahvilaatikoita.
Pakkauksen päälle merkitään sen sisältö selvästi ja näkyvästi, jotta sitä ei tarvitse
tarpeettomasti aukoa.
Kun esine noudetaan varastosta esim. näyttely- tai tutkimuskäyttöön sijoitetaan sen paikalle
varastoon lainauslappu. Palautettaessa huolehditaan siitä, että esine viedään takaisin omalle
paikalleen.
Esinesiirroissa ja kuljetuksissa huolehditaan siitä, etteivät esineet vaurioidu. Vahinkoja
vältetään noudattamalla oikeita ja turvallisia käsittelytapoja sekä suojaamalla ja tukemalla
esineet kuljetuksen aikana. Museon eri toimipisteiden välillä esinesiirtoihin käytetään
pääsääntöisesti omaa pakettiautoa. Suurten esineiden siirroissa tarvitaan nostolava-autoa ja
käytetään kuljetusliikkeiden palveluja.
6.1.4. Konservointi
Konservoinnin tavoitteena on museoesineiden säilyminen. Ennaltaehkäisevää konservointia
ovat esineen peruspuhdistus, asianmukainen käsittely ja varastointi sekä museon tilojen
19
oikeat olosuhteet. Osa esineistä tarvitsee myös perusteellisempaa konservointia. Yleensä
näitä konservaattorin suorittamia laajempia toimenpiteitä tehdään esineen mennessä
näyttelyyn. Satakunnan Museossa työskentelee tekstiili- sekä esinekonservaattori. Lisäksi
tarvittaessa ostetaan erityisalojen konservointipalveluja.
6.2. Kuva-arkiston prosessi
6.2.1. Materiaalin saapuminen kokoelmiin
Yhteydenotto
Lahjoittajat saattavat ottaa etukäteen yhteyttä tai tulevat suoraan museon toimistoon
tuomaan lahjoituksensa. Suurempien lahjoitusten vastaanottamisesta neuvotellaan
museonjohtajan kanssa.
Myös muut kuin kuva-arkistonhoitaja ottavat vastaan kuvalahjoituksia.
Kokoelmien kartoitus ja vastaanottopäätös
Kuva-aineisto on yleensä otettu kokonaisuudessaan vastaan, koska karsinta on helpompi
tehdä vasta, kun on perehdytty lahjoituksen sisältöön. Museon kokoelmiin kelpaamattoman
aineiston jatkotoimenpiteistä sovitaan lahjoittajan kanssa.
Postikortit on myös otettu karsimatta vastaan samasta syystä kuin kuva-aineistokin. Vanhat
kortit säilytetään kaikki. Uudempien korttien kohdalla tehdään sopimus lahjoittajan kanssa
siitä, saako tarpeettomat kortit hävittää tai antaa lasten työpajamateriaaliksi.
Mahdollisista ostoista päättää museonjohtaja.
Vastaanotto
Otettaessa vastaan kuva-aineistoa tehdään luovutussopimus. (liite 6.2.1.) Siitä käy ilmi
lahjoittajan yhteystiedot, lahjoituserän sisältö ja käyttöoikeudet. Asiakirja täytetään kahtena
kappaleena, joista toinen annetaan luovuttajalle, toinen jää museolle. Luovutussopimuksia
säilytetään kuva-arkistonhoitajan hyllyssä.
Diariointi
Vastaanottotilanteessa kuva-aineisto sekä kuva- ja äänitallenteet saavat juoksevan
diarionumeron. Korteille annetaan arkistolahjoitusnumero.
Tulotarkastus ja –puhdistus
Aineisto tarkastetaan silmämääräisesti ja puhdistetaan mahdollisuuksien mukaan.
Puhdistettu aineisto odottaa luetteloimista kuva-arkistonhoitajan työtilassa. Mikäli on kyse
hyvin suuresta lahjoituksesta, väliaikainen varastointi on alakäytävällä.
6.2.2. Luettelointi
Kuvaluettelointi on aikaisemmin tehty käsin valokuvaluetteloihin. Nykyään luetteloidaan myös
KuvaMusketti-ohjelmaan. Kuvat on aiemmin kiinnitetty kartonkiin kuivaliimausmenetelmällä.
Nykyisin käytetään pääasiassa aukkokartonkeja, joissa on sopivat aukot erikokoisille kuville.
Kuvatiedot kirjoitetaan käsin kuvakartongille, johon tulee kaikki kuvaan liittyvä tieto. Samat
tiedot kirjataan myös KuvaMusketti-ohjelmaan. Valokuvaluettelossa on vain päätiedot.
Aikaisemmin jokaiselle yksittäiselle kuvalle on annettu oma järjestysnumero ja vastaava
negatiivi on saanut saman numeron. V:n 2002 alusta lähtien otettiin käyttöön uusi
numerointitapa: kuvaryhmälle annetaan päänumero ja ryhmään kuuluvat kuvat saavat oman
alanumeronsa. Negatiiville annetaan vastaavan kuvan numero. Numero merkitään kartonkiin
tai mikäli kuvaa ei kiinnitetä kartongille, merkitään numero lyijykynällä kuvan taakse.
Negatiivien numerot merkitään niiden suojataskuihin.
20
Diat luetteloidaan käsin vihkoon ja Access-ohjelmaan, johon tulevat kaikki saatavissa olevat
tiedot. Ne on myös numeroitu juoksevasti, mutta v:n 2005 alusta lähtien myös
diakokonaisuuksille annetaan päänumero ja yksittäisille dioille alanumero. Numerot
merkitään tussilla diakehyksiin tai mikäli niitä ei ole kehystetty, suojataskuihin.
Digikuvien säilytys- ja luettelointiongelmia selvittämään perustettu työryhmä on aloittanut
toimintansa keväällä 2009.
Filmit yms. tallenteet on numeroitu kukin ryhmä erikseen ja luetteloitu numerojärjestyksessä.
Luettelo on myös sähköisessä muodossa.
Postikortit luetteloidaan oman systeeminsä mukaan aiheen mukaisella päänumerolla ja
juoksevalla alanumerolla. Kortteja ei ole luetteloitu sähköisesti.
6.2.3. Varastointi
Luetteloinnin jälkeen kuvat sijoitetaan aiheen mukaisille paikoilleen kuva-arkiston laatikoihin.
Negatiivit suojataskuineen säilytetään mapeissa tai kartonkilaatikoissa.
Diat laitetaan lokerollisiin muovitaskuihin, jotka sijoitetaan peltisiin kaappeihin tai
kartonkilaatikoihin. Dialaatikostot ovat museorakennuksen alakäytävässä.
Filmit yms. tallenteet sijoitetaan numerojärjestykseen laatikoihin ja laatikot kuva-arkistoon.
Postikortit säilytetään kartonkilaatikoissa kuva-arkistossa.
6.2.4. Konservointi
Satakunnan Museossa ei tehdä kuva-aineiston konservointia. Tarvittaessa työ teetetään
ostopalveluna.
6.3. Arkistoprosessi
Satakunta-arkiston prosessin laadinta on toistaiseksi kesken ja vaatii arkistonhoitajan
paneutumista asiaan.
6.4 Kirjastoprosessi
6.4.1. Tulo osaksi kokoelmaa
Yhteydenotto
Kirjastolahjoitukset tulevat etupäässä osana muita lahjoituksia kokoelma-amanuenssin,
valokuva-arkistonhoitajan tai Rakennuskulttuuritalo Toivon kautta. Yksittäisistä suurista
kirjalahjoituksista on sovittu etukäteen museonjohtajan kanssa ja valittu niistä museon
kokoelmiin otettavat teokset. Toisinaan asiakkaat tuovat kirjalahjoituksensa suoraan museon
toimistoon.
Kokoelmien kartoitus ja vastaanottopäätös
Etukäteistarkistusta lahjoituksista ei ole pystytty tekemään. Asiakkaalta kysytään
suostumusta hylätä tai hyväksyä aineisto museon kokoelmiin, jos lahjoitus on tuotu suoraan
toimistoon. Julkaisuvaihtorenkaasta tulevat julkaisut on automaattisesti otettu museon
käsikirjastoon. Ostoista päättää museonjohtaja hankintatoivomusten perusteella. Nuotteja on
vanhojen kirjojen kokoelmassa jonkin verran, mutta museota parempi paikka niille olisi joko
Palmgren-opisto tai Sinfonietta.
Vastaanotto
Lahjoittajan yhteystiedot ja lahjoitus kirjataan luovutuslomakkeelle. (liite 6.4.1.)
21
Diariointi
Joissakin vanhoissa kirjoissa on diarionumero, mutta enää sitä ei käytetä kirjastoaineistossa.
Vanhan diarionumeron lisääminen Access-tietokantaan olisi hyvä täydentävä tieto, joka
mahdollisesti tullaan tekemään tulevaisuudessa.
Karanteeni, tulotarkistus ja puhdistus
Kirjastoaineistoa ei ole laitettu karanteeniin. Tulotarkistuksessa katsotaan kirjastoaineiston
kunto silmämääräisesti. Aineisto jaotellaan vanhoihin kirjoihin tai käsikirjastoon meneviin ja
samalla tarkistetaan, onko se jo entuudestaan kokoelmissa. Kaksoiskappaleita on lahjoitettu
Rakennuskulttuuritalo Toivoon, Raunelaan, Kankaanpään museoon sekä Turun yliopiston
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselle.
Luetteloimatonta aineistoa säilytetään toimistossa tai käsikirjastossa, erikseen muusta
kirjastoaineistosta.
6.4.2. Luettelointi
Luettelointi eli kuvailu tehdään suomalaisten luettelointisääntöjen mukaisesti Accesstietokantaan. Vanhat kirjat on luetteloitu pelkästään Access-tietokantaan.
Luetteloinnin ja luokituksen yhteydessä uuteen sekä vanhaan kirja-aineistoon merkitään
nimiösivulle lyijykynällä luokka oikeaan yläkulmaan ja pääsana alleviivataan. Käsikirjaston
kirjat ja lehdet leimataan Satakunnan Museo –leimalla. Vanhoja kirjoja ei ole leimattu.
Kaikki kokoelmiin otettava aineisto kirjataan ensin saapuneiden materiaalien luetteloon
juoksevalla numeroinnilla. Luettelo on jaettu: 1. kirjoihin, 2. vanhoihin kirjoihin, 3. vanhoihin
lehtiin, 4. lehtiin, sarjoihin ja kausijulkaisuihin, 5. sekalaisiin. Luettelot löytyvät osoitteesta:
Porimus P/kirjasto/saapunut materiaali/ Satakunnan Museon kirjasto 20XX saapunut
materiaali. Lehdet merkataan lehtikortistoon. Uusista kirjoista ja lehdistä tehdään
uutuusluettelo, joka jaetaan henkilökunnalle sähköpostitse.
6.4.3. Sijaintipaikat ja käyttö
Käsikirjaston uutuusvaunu sijaitsee henkilökunnan kahvihuoneessa. Vanhat aikakauslehdet
sijoitetaan Hallituskadulle väestösuojaan, sanomalehdet Varikon kellarikerrokseen ja vanhat
kirjat Arkin alakerran arkistotilaan.
Käsikirjastosta ja vanhojen kirjojen kokoelmasta ei lainata teoksia ulkopuolisille. Aineistosta
otetaan valokopioita maksua vastaan. Sen sijaan museon henkilökunta voi lainata kirjoja
omaan työpisteeseensä. Henkilökuntalainoista tehdään kuitti, joka laitetaan kirjan tilalle
hyllyyn. Lainauksen päätyttyä kirja palautetaan omalle paikalleen ja kuitti laitetaan
kortistolaatikon päällä olevaan lokeroon, jossa lukee ”Palautetut kirjat”. Vanhoista kirjoista
tehdään kuitti samalla periaatteella kuin käsikirjaston lainoistakin.
6.4.4. Konservointi
Satakunnan Museossa ei tehdä paperikonservointia. Tarvittaessa käytetään ulkopuolista
konservointipalvelua. Vanhoja kirjoja ja huonokuntoisia käsikirjaston kirjoja on suojattu
omatekoisilla pahvikoteloilla ja suojapusseilla. Muovitus tms. yleisten kirjastojen käyttämä
kirjojen suojaus ei ole tarpeen.
6.5. Rosenlew-museon kokoelmien prosessit
Rosenlew-museon kokoelmien prosessit ovat pääosin samoja kuin Satakunnan Museon
kokoelmien prosessit (ks. luvut 6.1., 6.2., 6.3., 6.4., 6.7. ja 6.8.), mutta seuraavin poikkeuksin
ja lisäyksin.
22
6.5.1. Aineiston tulo osaksi kokoelmaa
Yhteydenotto
Esine-, valokuva-, ja arkistoaineistolahjoituksia tarjoavat asiakkaat ohjataan intendentille.
Vastaanotto
Esineiden, kuvien ja arkistoaineiston luovutussopimuksia (ent. vastaanottotositteita)
säilytetään Rosenlew-museon arkistossa. Esineille ja arkistoaineistolle on omat
sopimuslomakkeensa. (liitteet 6.5.1.a ja 6.5.1.b) Valokuva- ja kirjalahjoituksissa käytetään
arkistoaineiston sopimuslomaketta.
Diariointi
Rosenlew-museoon ei ole ennen vuotta 2009 tehty esineiden, valokuvien tai arkistoaineiston
diaaria, vaan diaarin on aiemmin käytännössä muodostanut vastaanottotositteiden kansio.
Vuoden 2009 kesäkuusta lähtien Rosenlew-museossa on käytössä omat diariokirjansa
esineille, arkistoaineistolle sekä valokuville. Samalla otetaan käyttöön myös numerointitapa,
joka on käytössä Satakunnan Museossakin, eli kukin esine saa eräkohtaisen numeron
(=diaarinumero) ja esinekohtaisen alanumeron (päänumero:alanumero). Aiemmin
luetteloiduilla Rosenlew-museon esineillä on kullakin pelkkä päänumero. Arkistodiaariin ja
valokuvadiaariin merkitään juokseva numerointi kullekin tuloerälle. Itse asiakirjoihin tai
valokuviin tätä numeroa ei merkitä.
Diariokirjoja säilytetään Rosenlew-museon arkistohuoneessa. Kirjoilla ja aikakausijulkaisuilla
ei ole omaa tulodiaaria, vaan ne merkitään pelkästään yhteen luetteloon (ks. kohta
”luettelointi”).
Karanteeni, tulotarkistus ja puhdistus
Rosenlew-museon kokoelmiin tulevan aineiston karanteeni, tulotarkistus ja puhdistus
tehdään konservaattorin työhuoneessa. Puhdistuksen jälkeen esineet siirretään odottamaan
luettelointia alavarastoon niille varattuun tilaan. Arkistoaineisto, valokuvat ja kirjat sekä
aikakausijulkaisut voivat odottaa luettelointia myös toimistohuoneessa tai arkistohuoneessa.
6.5.2. Luettelointi
Rosenlew-museon kokoelman esineet luetteloidaan Access-ohjelmalla. Esineisiin
merkittäviin tunnuksiin (diaarinumero + alanumero) laitetaan eteen kirjain R erottamaan
Rosenlew-kokoelman esineet kulttuurihistoriallisen museon kokoelmasta. Rosenlew-museon
esineluettelo on tallennettu tietokantaan ”ROSENLEW esineet ja kuvat”, joka sijaitsee
kansiossa PorimusP:\TIETOKANNAT JA LOMAKKEET. Esineluetteloon päästään avaamalla
tietokannan Esineet-lomake.
Myös arkistoaineisto ja valokuvat luetteloidaan Accessilla. Arkistoaineisto saa oman
sijaintipaikkaan viittaavan tunnuksensa sisältönsä mukaan, esim. ”luokka: metalliteollisuus,
sijainti: kansio 1”. Yksittäiset asiakirjat saavat luetteloitaessa automaattisen tunnistenumeron
(juokseva numerointi). Rosenlew-museon arkistoluettelo on tallennettu P-asemalle, tarkka
sijainti on: PorimusP:\TIETOKANNAT JA LOMAKKEET\Rosenlew_Arkistoluettelo.
Valokuvilla on juokseva numerointi. Valokuvaluettelon sijainti: PorimusP:\TIETOKANNAT JA
LOMAKKEET\ROSENLEW esineet ja kuvat. Tietokannasta avataan Kuvat-lomake.
Rosenlew-museon kirjakokoelman kirjat sekä aikakausijulkaisut luetteloidaan Satakunnan
Museon kirjaston Access-tietokantaan Käsikirjasto. Tietokannan sijainti:
PorimusP:/TIETOKANNAT JA LOMAKKEET/kirja- ja lehtitietokannat/kirjatietokanta2009.
6.5.3. Varastointi
Rosenlew-museon esinekokoelman esineet saavat sijoituspaikan esineen materiaalin ja
koon mukaan ja jossain tapauksessa myös tuotannonalan mukaan. Pienikokoiset
metalliesineet ja metalliteollisuuden tuotteet sijoitetaan ylävarastoon, muu pienikokoinen
23
esineistö ja taulut alavarastoon, tekstiilit ja paperituotteet arkistohuoneeseen sekä
suurikokoiset esineet Puuvillan varastoon.
Arkistoaineisto saa arkistohuoneen liukuhyllyillä oman kansiosijaintipaikkansa sisältönsä
mukaan. Suurikokoiset kartat ja piirustukset sijoitetaan toistaiseksi arkistohyllyjen päälle
suojapaperin alle.
Valokuvat sijoitetaan arkistohuoneeseen. Kuvat, joista museolla on olemassa ainoastaan
sähköinen versio, on tallennettu Q-asemalle, sijainti: Q:\NUMEROITUJA\2.ROSENLEWMUSEO.
Rosenlew-museon kirjakokoelmaa ja aikakausijulkaisuja säilytetään arkistohuoneessa.
6.6. Luontotalo Arkin kokoelmien prosessit
6.6.1. Luonnontieteellisen näytteen tulo osaksi kokoelmaa
Eläinkonservaattori ottaa vastaan Luontotalo Arkkiin lahjoitettavat luonnontieteelliset
näytteet. Vastaanoton yhteydessä valikoidaan käyttötarkoituksiin sopiva materiaali (tuoreet ja
ehjät) erilleen. Pilaantunut materiaali hävitetään tai lähetetään edelleen yliopistollisille
laitoksille tutkimusmateriaaliksi, jos heillä on niille tarvetta. Samoin hyväkuntoinen Arkille
tarpeeton materiaali lähetetään tutkimusmateriaaliksi tai käytetään mahdollisuuksien mukaan
vaihdossa toisten laitosten kanssa. Vastaanotettu raakamateriaali pakastetaan tai muutoin
varastoidaan tulevaa käyttöä varten.
6.6.2. Luettelointi
Eläinkonservaattori listaa Arkille tulevat eläimet ensin erilliseen tulodiarioon, josta ne
kalenterivuoden loputtua siirretään varsinaiseen näyteluetteloon. Luettelossa on erilliset
sarakkeet, joita päivitetään sen mukaan, missä kyseinen näyte kulloinkin sijaitsee (pakastin/
varasto/ näyttely tms.). Vastaanotetusta materiaalista kirjataan löytö- ja lahjoitustiedot
lomakkeelle. (liite 6.6.2)
6.6.3. Varastointi
Tuhohyönteisten hyökkäysten estämiseksi lähes kaikki vastaanotettu materiaali pakastetaan
ennen varastoimista. Täytetyt eläimet viedään kellarin käytävän päässä oleviin kolmeen
pieneen varastokoppiin, muu materiaali menee pannuhuoneen vieressä olevaan varastoon,
jossa on liukuhyllyt. Muut kuin valmiit täytetyt eläimet pakataan pahvilaatikoihin.
6.6.4. Luonnontieteellisen alan konservointi
Eläinkonservaattorin tehtäviin kuuluu perusnäyttelyn kunnosta huolehtiminen, joka
käytännössä tarkoittaa eläinten ja dioraamojen puhdistusta ja kunnostusta sekä uusimista
tarpeen mukaan.
Varastoissa vallitsevia olosuhteita (kosteus, lämpötila) tarkkaillaan ja varastoituja eläimiä
sekä muita taltioituja esineitä puhdistetaan vuosittain.
Varastoja ja näyttelytiloja on myös säännöllisesti seurattava tuhohyönteisten varalta ja
ainakin varastot on syytä myrkyttää vuosittain. Myrkyttämisten osalta eniten tarkkaavaisuutta
vaativat hyönteiskokoelmat sekä varsinainen perhoshuone, jossa on yleisölle esillä oleva
kokoelmien osa.
Raakamateriaalista eläinkonservaattori työstää uusia täytettyjä eläimiä Arkin perusnäyttelyyn
sekä vaihtuviin näyttelyihin.
24
6.7. Lainausprosessi
6.7.1. Lainausperiaatteet
Satakunnan Museo lainaa kokoelmiinsa kuuluvia esineitä muille museoille ja julkisyhteisöille.
Jokainen laina käsitellään tapauskohtaisesti. Lainan edellytyksenä on, että lainaaja kykenee
takaamaan museon edellyttämät kulloisetkin olosuhdevaatimukset. Edelleen lainaajan tulee
vakuuttaa esine siitä arvosta, jonka Satakunnan Museo on esineelle määrittänyt. Laina-ajan
maksimipituus on kerrallaan viisi vuotta. Tarvittaessa lainaa voidaan jatkaa uudella
sopimuksella.
Kuva-arkistosta ei lainata alkuperäisaineistoa. Asiakkaalle tehdään kuvista hänen
tarpeisiinsa sopivat kopiot.
Arkistoaineistoa lainataan museon sisäiseen opetus-, tutkimus- ja näyttelykäyttöön sekä
kaukolainataan muihin museoihin ja ammatillisesti hoidetuille arkistoille. Ulkopuolinen tutkija
voi lainata tallenteita ainoastaan arkiston yhteydessä olevaan tutkimushuoneeseen.
Vaikka museon kirjastosta ei lainata materiaalia ulos, näyttelylainat ovat mahdollisia
museonjohtajan päätöksellä.
6.7.2. Esinelainaan liittyvät työvaiheet
Lainatiedustelu ja kokoelman kartoitus
Kun lainaaja ottaa yhteyttä museoon esittäen lainatiedustelun otetaan ylös taustatiedot
lainasta: lainaaja, näyttelyn teema, näyttelypaikan sijainti ja olosuhteet sekä aiottu laina-aika.
Mikäli perusteet lainalle ovat kunnossa, aloittaa tutkija lainattavien esineiden kartoituksen.
Hän selvittää löytyykö museon kokoelmista tiedustelun mukaista esinettä. Jos sellaista ei ole,
siitä ilmoitetaan lainan pyytäjälle. Lainaan soveltuvan esineen löydyttyä konservaattori tutkii
sen kunnon ja määrittelee olosuhdevaatimukset. Esineen huono kunto saattaa estää lainan
toteutumisen.
Yhteydenotto lainaajaan
Kokoelma-amanuenssi ottaa yhteyden lainaajaan esitellen lainaehdot, vakuutusarvot ja
lainasta koituvat pakkaus- ja käsittelykustannukset. Mikäli lainaaja suostuu ehtoihin ja
lainasta syntyviin kustannuksiin, pyydetään häntä lähettämään kirjallinen lainapyyntö
museonjohtajalle.
Käytännön toimet
Konservaattori tekee esineelle kuntokartoituksen (liite 6.7.2.a), minkä jälkeen se pakataan
huolellisesti siirtoa varten. Lainaaja vastaa esineen kuljetuksista ja siihen liittyvistä
kustannuksista.
Kokoelma-amanuenssi laatii esineestä lainasopimuksen, johon kirjataan seuraavat
perustiedot: lainanantaja, lainaaja, laina-aika, näyttelyn nimi, lainattavien esineiden numerot
ja nimet, esineiden vakuutusarvot, käsittely- ja olosuhdemääräykset (liite 6.7.2.b). Sopimus
laaditaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toinen jää lainanantajalle ja toinen
annetaan lainaajalle. Lainanantaja ja lainaaja allekirjoittavat sopimuksen. Satakunnan
Museon puolesta sen allekirjoittaa lainan luovuttaja. Lyhytaikaisten lainasopimusten mappi
on toimistossa, pitkäaikaisten museonjohtajan huoneessa. Kaikista sopimuksista on kopio
kokoelma-amanuenssilla ja arkeologisista esineistä museolehtorilla/ arkeologilla.
Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen esine/ esineet luovutetaan lainaajalle.
Lainasopimuksen mukaan liitetään konservaattorin allekirjoittama kuntokartoituslomake,
johon lainapaikalla tulee merkitä esineen tarkastukset ja mahdolliset vauriot.
25
Lainan palautuminen
Esineen palatessa museoon huolehtii lainan vastaanottaja siitä, että pakkaukset avataan heti
ja esineen kunto tarkastetaan silmämääräisesti. Mikäli kaikki näyttää olevan kunnossa, hän
kuittaa lainasopimukseen palautuksen ja ilmoittaa palautuksen aina myös kokoelmaamanuenssille.
Konservaattori tekee esineelle varsinaisen kuntokartoituslomakkeen mukaisen
tulotarkastuksen. Tämän jälkeen esine puhdistetaan, pakataan ja siirretään takaisin
varastoon.
6.7.3. Arkistolaina
Arkistotallenteen lainapyynnöstä ilmoitetaan arkistonhoitajalle, joka vastaa lainanannosta ja
asiakirjan käyttöohjeista. Jokainen lainaaja allekirjoittaa lainasopimuksen, jossa on
merkattuna lainan tarkoitus sekä lakiin pohjautuva selvitys, ettei asiakirjatallenteen käytöllä
vahingoiteta kenenkään henkilökohtaista suojaa tai etua.
6.7.4. Vastuu ja vakuutukset
Lainaaja on velvollinen vakuuttamaan Satakunnan Museolta lainaamansa esineet tai muun
aineiston siitä arvosta, jonka museon tutkija niille määrittää. Lainaaja on vastuussa
materiaalista koko laina-ajan, johon sisältyy myös siirrot ja kuljetukset.
6.8. Poistoprosessi
Toimenpiteet tallenteen poistamiseksi Satakunnan Museon kokoelmista.
Poistopäätöstä ei voi tehdä, jos kyseessä on muinaismuistolain alainen maalöytö.
6.8.1. Poiston valmistelu
Poistoehdotuksen tekee kokoelmasta vastaava tutkija tai konservaattori.
Esinevastaavat selvittävät yhdessä poiston perusteet. Tutkija selvittää esineen taustat ja
aseman kokoelmassa, konservaattori esineen kuntoon ja säilytykseen liittyvät tekijät.
Samalla arvioidaan poiston vaikutukset jäljelle jäävälle kokoelmalle ja mietitään ehdotus
poistotavasta.
Poistoesitys perusteluineen tehdään Poistoselvitys -kaavakkeelle (liite 6.8.1.). Mahdollinen
lisädokumentointi tehdään poistuvan esineen numerolle Muskettiin. Esineestä otetaan myös
digikuvat.
6.8.2. Poistopäätös
Poistoesitys käsitellään palaverissa, jossa on paikalla kokoelmasta vastaavat tutkijat,
konservaattorit sekä museonjohtaja.
Lopullisen poistopäätöksen tekee museonjohtaja. Kaavakkeeseen merkitään esitys joko
hyväksytyksi tai hylätyksi ja päätös vahvistetaan museonjohtajan allekirjoituksella.
Myönteinen poistopäätös palautuu valmistelijoille toimeenpanoa varten. Kielteinen päätös
tallennetaan arkistoon, Poistot – mappiin.
6.8.3. Poiston toimeenpano
Poiston käytännön toteutuksen hoitaa sen valmistelleet työntekijät.
Tallenteesta poistetaan museon esinenumero, minkä jälkeen tallenne poistetaan päätöksen
mukaisesti.
Poisto kirjataan luettelointitiedostoihin, esinekorttiin ym. rekistereihin. Muskettiluettelointiin
poistotieto merkitään esineen nimen kohdalle, nimen tarkenne: poistettu esine. Samalla
Näytä nimi otsikossa –rasti siirretään tähän nimeen. Näin tieto esineen poistosta näkyy
yleishaussa. Mikäli esineen tietoja ei ole kirjattu Muskettiin, se tehdään tässä yhteydessä,
26
jotta kaikki poistot saadaan mukaan hakujärjestelmään. Esineestä poistoprosessin aikana
otetut digikuvat talletetaan kansioon Porimus / Muskettikuvat / Poistetut.
Poiston toteuttajat kuittaavat toimenpiteet allekirjoituksellaan Poistoselvitys -kaavakkeelle,
minkä jälkeen se sijoitetaan arkistoon, Poistot – mappiin.
7. KOKOELMIEN KÄYTTÖ
7.1. Tutkimus
Vaikka suuri osa museon kokoelmista ei koskaan tule yleisön nähtäville näyttelyihin, on
museoon tallennetulla materiaalilla tärkeä rooli kulttuuriperinnön säilymisessä ja museolla
tehtävässä tutkimustyössä. Osa tutkimuksesta on näyttelysuunnittelun pohjatyötä, osa
erilaisia julkaisuja varten tehtävää tutkimusta ja osassa tavoitteena on esim. opinnäytetyön
laatiminen.
Museon oma tutkimustyö liittyy lähinnä museon näyttelyihin ja julkaisuihin. Lisäksi
tutkimustyötä tehdään maksullisena palveluna asiakkaille. Ulkopuolisten on myös
mahdollisuus itse tutkia museon esine- ja kuvakokoelmia, arkistoa ja kirjastoa. Aineistoa ei
kuitenkaan luovuteta tutkimusta varten pois museon tiloista, vaan työ on tehtävä
paikanpäällä. Museon henkilökunta avustaa vierailevia tutkijoita / alan opiskelijoita
aineistojen esille ottamisessa. Arkistomakasiinin tallenteiden tutkiminen tapahtuu
arkistonhoitajan avulla ja valvonnassa.
Kokoelmissa olevien esineitten kuvaamiseen tarvitaan museonjohtajan tai intendentin
allekirjoittama kuvauslupa, jossa määritellään kuvan käyttöoikeudet sekä siitä asiakkaalle
aiheutuvat kustannukset (liite 7.1.).
7.2. Näyttelytoiminta
Yleisölle näkyvin osa museokokoelmien käytöstä on näyttelytoiminta. Satakunnan Museossa
on useita vaihtuvien näyttelyitten tiloja – Sali, Kamari, Koululaistila ja myös museon aulassa
ja kahviossa järjestetään pienimuotoisia näyttelyitä – sekä kolmeen kerrokseen sijoittuva
perusnäyttelytila. Perusnäyttely on uusittu kokonaan viimeksi vuonna 2002, vaihtuvat
näyttelyt ovat kestoltaan 1-6kk. Näyttelyissä on esillä n. 5 % kulttuurihistoriallisen museon
esinekokoelmista.
Luontotalo Arkin näyttelytiloja ovat perusnäyttely, perhoshuone, vaihtuvien näyttelyiden tila
sekä Kahvila Kaulushaikaran tila. Perusnäyttely valmistui vuonna 2000. Lisäksi luentosalissa
esitetään multivisiota, jonka teema vuonna 2009 on ”Selkämerellä”. Vaihtuvat näyttelyt ovat
kestoltaan 1 – 3 kk. Arkin piha-alueelta löytyy lisäksi Kivipiha Jotuni –kivinäyttely.
Rosenlew-museossa on kaksi näyttelytilaa. Yläkerran näyttelytila on omistettu
kokonaisuudessaan perusnäyttelylle, joka on valmistunut v. 2006. Alakerran vaihtuvien
näyttelyiden tilassa esitellään 1 – 5 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain.
Näyttelyesineitä valittaessa otetaan huomioon niiden materiaali ja kunto. Näyttelyä varten
esineet yleensä konservoidaan ja liian huono kunto voi jopa estää esineen näyttelykäytön.
Valitun esineistön kestävyys vaikuttaa osaltaan näyttelysuunnitelmaan. Arkoja materiaaleja
ei pidetä pitkään yhtäjaksoisesti esillä. Myös perusnäyttelyistä tietyt esineryhmät vaihdetaan
säännöllisin väliajoin.
Silloin tällöin museo on toteuttanut pienimuotoisia näyttelyitä myös muissa kuin museon
omissa tiloissa. Tällöin ongelmana on kuitenkin se, ettei tilapäisten näyttelytilojen lämpötilaa,
kosteutta ja valaistusta pystytä järjestämään museoesineille asetettujen olosuhdesuositusten
mukaan.
27
7.3. Lainaustoiminta
Muiden museoiden tekemiin näyttelyihin lainattavien esineiden lisäksi Satakunnan Museosta
lainataan itse koottuja kiertonäyttelyitä. Osa niistä käsittää ainoastaan teksti-kuvaplansseja,
mutta osasta on laadittu myös museoesineitä sisältävä versio. Sellaisen kiertonäyttelyn
lainauksessa käytetään samoja, kohdassa 6 selvitettyjä lainausperiaatteita kuin muissakin
esinelainoissa.
7.4. Opetuskäyttö
Arkeologisten opastusten yhteydessä on oppaan ja oppilaiden käytössä muutamia aitoja
kivikauden esineitä, jotka eivät kärsi koskettelusta ja sen lisäksi pronssi- ja rautakauden
esineiden kopioita, jotka on luetteloitu museon kokoelmiin. Koululaisille järjestetään myös
muita kouluopetuksen teemoihin liittyviä opastuksia, joissa voi olla mukana erityisesti tähän
tarkoitukseen kokoelmista valittua esineistöä.
Museon ja koulujen väliseen yhteistyöhön sisältyy myös koululaisten tekemiä näyttelyitä,
joissa käytetään kokoelmiin kuuluvia esineitä tarpeen mukaan.
Työpajoissa sekä lasten tapahtumissa voidaan esim. koululaistilaan laittaa vitriineihin esille
esineistöä, joka liittyy tilaisuuden aiheeseen. Lasten tapahtumissa, kuten
nukketeatteriesityksissä tms. voi olla mukana museoesineitä, jos niitä ei varsinaisesti käytetä
eikä yleisö pääse niitä koskemaan.
7.5. Käyttö- ja opetuskokoelmat
Museolla on pieni opetuskokoelma, johon esineet on saatu lahjoituksina. Jatkossa tullaan
opetuskokoelmaa kartuttamaan myös siirtämällä joitain museoesineitä käyttökokoelmaan
niistä esineryhmistä, joihin vuosikymmenien kuluessa on kertynyt runsaasti samanlaista
esineistöä.
Käyttökokoelma eroaa museokokoelmasta sikäli, että yleisö saa koskea kokoelman
esineisiin, ne saavat kulua käytössä, aikaa myöten jopa tuhoutua. Opetuskokoelmaa on
käytetty lähinnä kouluopetuksen tukena, mutta kokoelman monipuolistuessa sitä on
mahdollista hyödyntää myös pienimuotoisten, kosketeltavien näyttelyitten tekemiseen mm.
näkövammaisia varten. Lisäksi laajempi käyttökokoelma mahdollistaa esineitä sisältävien
kiertonäyttelyiden lainaamisen tiloihin, joissa olosuhteet eivät täytä museoesineille asetettuja
vaatimuksia.
Satakunnan Museon Rakennuskulttuuritalo Toivon yhteydessä oleva Korsmanin talo on
1950-luvun alkuun sijoittuva nk. elävä museo, jonka kaikki esineet ovat käyttökokoelmaa.
Sitä kokoelmaa myös täydennetään jatkuvasti.
8. TURVALLISUUSKYSYMYKSET, VAKUUTUSASIAT
8.1. Turvallisuus
Satakunnan Museon kaikissa toimipisteissä huomioidaan kokoelmiin kohdistuvat uhat. Eri
toimipisteissä vallitsee erilaiset turvallisuusolosuhteet.
Kulttuurihistoriallinen museo, Hallituskatu 11
Kulttuurihistoriallisen museon tilat Hallituskatu 11:ssa ovat paloturvalliset ja varustettu
palohälytysjärjestelmällä. Palohälyttimiä (lämpö- ja savuhälyttimiä) on kaikkien tilojen
katoissa ja ne tarkastetaan säännöllisesti. Palontorjuntavälineistönä on käytössä vesiposteja
sammutusletkuineen (6 kpl), käsisammuttimia (9 kpl) ja sammutuspeitteitä (4 kpl).
28
Museorakennus on varustettu murtosuojauksella ja murtohälytysjärjestelmällä.
Näyttelytiloissa on tallentava kameravalvonta sekä henkilövalvonta. Uhkaavia tilanteita
varten on käytössä myös hälytysnappeja.
Kokoelmien säilytys- ja käsittelytiloissa huolehditaan riittävästä turvallisuudesta sekä
esineitten vaatimista olosuhteista. Museoesineille, arkistoaineistolle ja valokuville on
säilyvyyden takaamiseksi tietyt normit lämpötilasta, kosteudesta ja valon voimakkuudesta.
Hallituskadun sekä Varikon tiloissa on lämmitys ja kostutus, Puuvillan varastohallissa
ainoastaan lämmitys. Kosteuden poistoa ei kiinteistöissä toistaiseksi ole. Sekä varasto- että
näyttelytiloja ja niiden olosuhteiden muutoksia mitataan ja tarkkaillaan säännöllisesti.
Luontotalo Arkki, Pohjoispuisto 7
Luontotalo Arkin tilat ovat paloturvalliset ja varustetut automaattisella
palohälytysjärjestelmällä. Palohälyttimiä on kaikkien tilojen katoissa ja ne tarkastetaan
säännöllisesti. Palontorjuntavälineistönä on käytössä vesiposti ja sammutusletku (3 kpl),
vaahtosammuttimia (4 kpl) ja sammutuspeitteitä (3 kpl). Eläinkonservaattorin työssään
tarvitsemat palovaaralliset kemikaalit säilytetään säädösten mukaisessa paloturvallisessa
myrkkykaapissa. Arkistohuoneen ikkunoissa on palosuojatut pimennyskaihtimet.
Rakennuksessa on murtohälytysjärjestelmä ja ikkunoissa murtosuojauksesta kertovat tarrat.
Näyttelytiloissa on kamera- ja henkilövalvonta. Uhkaavia tilanteita varten on käytössä
hälytysnappeja, joita henkilökunta voi tarvittaessa kantaa mukanaan.
Luontotalo Arkissa on käytössä koneellinen ilmastointi, jota tarkkaillaan lämpö- ja
kosteusmittareilla. Perhoshuoneessa on erillinen kosteudenpoisto. Eläinkonservaattori
valvoo erityiskohteena hyönteiskokoelmia ja niiden myrkytystarpeita.
Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo, Varvinkatu 19
Rakennuskulttuuritalo Toivon ja Korsmanin taloissa keskeinen turvallisuuskysymys ovat itse
toimitilat eli neljä hirsirunkoista asuinrakennusta ja ulkorakennus. Esineistö koostuu pääosin
käyttökokoelmasta. Keskeinen osa kokoelmia ovat käsikirjasto ja muu arkistoaineisto.
Rakennuksissa on sekä palo- että murtohälytysjärjestelmät. Ovissa ja ikkunoissa on
murtosuojausmerkinnät. Palohälytyksen tullessa soi taloissa ja myös pihamaalla
kovaääninen hälytin. Ulkohälytys tarvitaan, koska museo sijaitsee palonaralla vanhalla
puutaloalueella. Kaikissa rakennuksissa on käsisammuttimet (yht. 6 kpl) sekä
sammutuspeitteet (yht. 5 kpl).
Henkilöturvallisuuden parantamiseksi on yksin päivystäviä varten rannekehälytin.
Rosenlew-museo, Kuninkaanlahdenkatu 14
Rosenlew-museon tiloissa on automaattinen palohälytysjärjestelmä, johon kuuluu sekä
lämpö- että savuhälyttimiä. Rakennuksessa on 5 sammutuspeitettä sekä 5 sammutusletkulla
ja käsisammuttimella varustettua vesipostia.
Museorakennuksessa on murtohälytysjärjestelmä ja ikkunoissa murtosuojausmerkinnät.
Näyttelytiloissa on kamera- ja henkilövalvonta. Uhkaavia tilanteita varten on käytössä
hälytysnappi, jota voi tarvittaessa kantaa mukanaan.
Rosenlew-museon kokoelmia säilytetään museorakennuksen varastoissa ja
arkistohuoneessa sekä Puuvillan varastohallissa. Rosenlew-museon omissa tiloissa on
lämmitys ja kostutus, Puuvillassa lämmitys. Museon varasto- ja näyttelytilojen sekä
arkistohuoneen lämpö- ja kosteusolosuhteita tarkkaillaan säännöllisesti. Kokoelmien säilytysja käsittelytiloissa työskennellessä otetaan huomioon kokoelmien vaatimat olosuhteet sekä
yleinen turvallisuus.
29
Museon kaikkien toimipisteiden kiinteistönhoidosta vastaa Porin kaupungin Teknisen
palveluksen Kiinteistönhoidon yksikkö.
Esineiden käsittely- ja siirtotoimenpiteet tehdään huolellisesti ja suunnitellusti noudattaen
kokoelmaohjelman toimintaohjeita. Oikealla toiminnalla esineiden ikää on mahdollista
pitkittää merkittävästi.
Lainattaessa kokoelmia ulkopuolelle huolehditaan esineiden turvallisuudesta määrittelemällä
lainasopimuksessa turvallisuus- ja olosuhdevaatimukset lainattaville esineille.
Satakunnan Museosta on laadittu kaikki toimipisteet käsittävä suojelusuunnitelma, jossa on
myös käsitelty kokoelmien turvallisuuskysymyksiä ja joka on kaikkien työntekijöiden
saatavilla. Henkilöstö perehdytetään kokoelmien käsittelyyn ja kokoelmia koskeviin
turvallisuuskysymyksiin kokoelmaohjelman ja suojelusuunnitelman mukaisesti.
Perehdytyksestä vastaa kokoelmista vastaava amanuenssi sekä konservaattorit.
8.2. Vakuutus
Satakunnan Museon irtaimisto mukaan lukien esinekokokokoelmat on vakuutettu All Risks –
sopimuksella. Vieraalle esineistölle on vakuutus, joka kattaa sekä museoon deponoidun että
ulkopuolelta näyttelyihin lainattavan esineistön. Tarvittaessa otetaan lisävakuutus.
Satakunnan Museosta esineistöä lainaava vastaa esineistön vakuuttamisesta siitä arvosta,
jonka Satakunnan Museo on esineelle määrittänyt.
Vahinkotapauksiin liittyvien tietojen kirjaamiseen on laadittu lomake. (liite 8.2.)
9. KOKOELMAPALVELUT
Museon kokoelmien käytöstä on kerrottu laajemmin luvussa 7, mutta kokoelmien käyttöön
liittyviä, museon hinnastoon perustuvia maksullisia palveluita ovat seuraavat:
Opastukset
▪ Eri laajuisia opastuksia museon pysyviin sekä vaihtuviin näyttelyihin.
▪ Tietyille luokka-asteille suunniteltuja teemaopastuksia Vesien sylistä Satakunnaksi näyttelyyn sekä Korsmanin taloon. Porilaisille päiväkoti- ja kouluryhmille opastukset ovat
maksuttomia.
▪ Lähinnä opiskelija- ja harrastajaryhmille yksilöidysti räätälöityjä opastuskokonaisuuksia,
joihin voi sisältyä näyttelyn lisäksi muutakin kokoelmiin tutustumista.
Asiantuntijapalvelut
▪ Asiantuntijapalvelut sisältävät erilaista neuvontaa ja tiedonhakua asiakkaille. Tehtäviin
kuuluu esim. esineiden tyyli-, kunto-, ikä- ym. arvioinnit, mutta hinta-arviointia ei tehdä.
Ohjausta annetaan myös esineitten hoitoon, säilytykseen ja näytteilläpitoon liittyvissä
asioissa. Perusneuvonta on maksutonta, mutta laajemmasta selvitystyöstä peritään
hinnaston mukainen tuntikorvaus.
▪ Kokoelmiin kuuluvien esineiden kuvaustyöstä peritään tuntikorvaus ja lisäksi kuvista
veloitetaan käyttötarkoituksen mukainen maksu.
▪ Maksullisia konservointipalveluja annetaan lähinnä paikallismuseoille osana maakunnallista
museotyötä. Resurssipulan takia konservointiin voidaan ottaa vain akuutisti
tuhoutumisvaarassa olevia esineitä.
30
Tietopalvelu
▪ Museon esinekokoelmat, arkisto, kuva-arkisto ja kirjasto ovat tutkijoitten käytössä, mutta
aineistoa ei lainata ulos. Asiakkaan tarvitsemista kopioista peritään maksu. Kuva-arkiston
aineistosta voi tilata kopioita sekä paperikuvina että sähköisessä muodossa.
Esineiden lainaustoiminta
▪ Museoesineitä lainataan muiden museoiden näyttelyihin. Esinelainoista peritään käsittelyja pakkauskulut.
▪ Kiertonäyttelyistä perittävä korvaus määräytyy näyttelyn laajuuden ja mukana mahdollisesti
olevien museoesineitten perusteella.
10. KOKOELMATYÖN KEHITTÄMINEN
Satakunnan Museon kokoelmaohjelman laatimiseen kulunut yli kahden vuoden periodi on
selkeästi osoittanut kokoelmatyössä ilmenneet puutteet. Ohjelmaa tehtäessä on pyritty
parantamaan tai luomaan uusia toimintatapoja. On laadittu puuttuneita lomakkeita ja
vanhentuneita on muokattu vastaamaan nykytarpeita. Lomakkeet ovat olleet koekäytössä
puolitoista vuotta, minä aikana niitä on muokattu tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran nyt
on myös määritelty museon kokoelmille poiston periaatteet, jotka osaltaan mahdollistavat
olemassa olevan kokoelman kriittisen tarkastelun.
Monenlaiset muutokset vaikuttavat lähitulevaisuudessa kokoelmatyöhön. Kokoelmista
vastaavassa henkilökunnassa tulee tapahtumaan vaihdoksia. Porin taidemuseon kanssa on
suunnitteilla yhteinen kokoelmakeskus. Keruuteemojen käyttöönotto ohjaa kokoelmien
kartuntaa hallitumpaan suuntaan. Lähivuosina käyttöön saatava web-musketti tulee
toivottavasti nopeuttamaan luettelointiprosessia. Lisäksi kokoelmaohjelman valmistuessa
käynnistyy esinekokoelmien inventointisuunnitelman teko.
Asiakasneuvontatyö on tärkeä osa museotyötä, mutta nykykäytännön mukainen
asiakaspalvelu ilman ajanvarausta kuitenkin keskeyttää muut työt useita kertoja päivässä.
Jatkossa pyritään suunnittelemaan parempi toimintamalli, ajanvaraussysteemi ja / tai esim.
asiakaspalvelupäivien käyttöönotto. Tämä toisi asiakkaille palveluvarmuutta ja tehostaisi
henkilökunnan ajankäyttöä.
Koska kokoelmatyö on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä prosessi, on museon
kokoelmaohjelmaa myös aika-ajoin tarkistettava ja päivitettävä. Työskentelyn myötä
ilmenevät korjausehdotukset kirjataan seuraavaa päivitystä varten muistiin Kokoelmaohjelma
-mapin Kehitystarpeet -kansioon. Tarkistusprosessin käynnistämisestä vastaa kokoelmaamanuenssi. Edessä olevien suurten muutosten takia ohjelman seuraava päivitys tullee
ajankohtaiseksi noin viiden vuoden kuluttua.
31
Liite 3.1.
MERKITTÄVÄT AINEISTOKOKONAISUUDET TAI ESINERYHMÄT
”VALMIIT KOKONAISUUDET”
Interiöörikokonaisuudet
– Vuorineuvos F.A. Juseliuksen koti – 4 huonetta
– Maila Talvion Laaksola – 2 huonetta deponoituna
– Pekkalan maakauppa, Lavia
Gallen-Kallelan freskoluonnokset Juseliuksen mausoleumiin
Henkilökiinnostavuutta sisältävät kokonaisuudet:
– F.A. Juseliuksen talouteen kuuluneet esineet
– Gallen-Kallelan maalaus- ym. välineistöä
– Nortamolle kuulunutta välineistöä
– valokuvaaja Englundin kuvaamoon ja perheeseen liittyvää esineistöä
AJALLISESTI rajattuja kokonaisuuksia
– maakaupan myyntituotteet 1930–50 –luku (Pekkalan interiööri)
– keskiaikaiset puuveistokset
– merkkausliinat 1700–1900 –luku
– helmikirjonnat, 1800-luku
– Tyylikaudet:
Kokoelmasta muodostuu hyviä huonekalujen, pienesineistön ja tekstiilien tyylihistoriallisia kokonaisuuksia
keskiajalta 1900-luvun puoliväliin asti. Puuesineistön ohessa on mm. renessanssi- ja barokkiajalta hyvä
tinaesinekokoelma sekä keramiikkaa ja 1700-luvulta lähtien lasi-, posliini- ja hopeaesineitä sekä tekstiileitä.
Merkittävät ESINERYHMÄT:
Arkeologiset kokoelmat
Aseet:
– hyvä kokoelma vanhempia aseita arkeologisesta aineistosta sisällissotaan asti,
uudempaa vain muutama
Huonekalut
– tuoleista ajallisesti ja tyylillisesti kattavin kokonaisuus – tyyppituolikokoelma keskiajalta 1950-luvulle
– myös muista huonekaluista on edustava kokoelma sekä tyyli- että kansanomaisia kalusteita
Kansanomaiset, koristeelliset puukäsityöt
– nauhapirtoja, rukinlapoja, kaulauslautoja, länkiä, juustokehiä, vakkoja ym. kodin tarve-esineitä pääasiassa 1700–
1800 -luvuilta
Kellot
– kokoelmassa on kelloja 1600-luvulta lähtien
– hyvä kokoelma eri-ikäisiä taskukelloja 1700–1800-luvuilta
Leikkikalut
Naisten juhlapuvut 1800-luvun puolivälistä lähtien 1980-luvulle
– kattavin on hääpukukokoelma, 55 kappaletta. Se edustaa hyvin eri tyylikausia, mukana on mustia, värillisiä ja
valkeita pukuja sekä myös asusteita.
Naisten kansanpuvun osat 1700-luvun jälkipuolelta 1800-luvun puoliväliin
– tykkimyssykokoelmassa 154 myssyä ja 34 tykkiä, joista 20 on nyplättyjä
– myös hameita, liivejä ja röijyjä on koko tältä ajanjaksolta
Rahat:
– laaja maksuvälinekokoelma, joka käsittää sekä metallirahat että setelit ja rahan korvikkeet
oravannahasta Euron käyttöönottoon.
Ryijyt
– 1700-luvulta 1970-luvulle, painopiste Satakunnassa, 169 kpl / toukokuu 2007
Tinaesineet
– tuoppeja, vateja, lautasia ja kynttilänjalkoja 1600-luvulta alkaen
Taideteokset
– useita satoja kehystettyjä teoksia sekä jonkin verran veistoksia
ALUEELLISESTI TAI PAIKALLISESTI KIINNOSTAVAT
– paikallinen ammattikäsityöläisten esineistö, verstas- ja varhainen teollinen tuotanto
– satakuntalaisten rakennusten sekä Porin kaupungin pienoismallit
– suojeluskuntaliput
TEKIJÄN / VALMISTAJAN PERUSTEELLA
– Tuorsniemen lasitehdas
– Porin tulitikkutehdas
– Porin olut
– Porin puuvilla
– Porin sänkytehdas
– Rosenlew – kokoelma
KÄYTÖN TAI KONTEKSTIN PERUSTEELLA
– laivan pienoismallit
– perinteinen kalastusvälineistö: meri-, joki-, järvi– talonpoikaiskulttuuriin liittyvä esineistö pääasiassa 1800-luvulta,
sekä maataloustyökalut että asuntojen sisustus
– porvariskotien sisustukseen ja talouteen liittyvä esineistö 1800-luku – 1900-l. alku
– laajat yksittäisten yksityiskotien esineistöt,
pääasiassa kuolinpesä- t. testamenttilahjoituksia, esim. Elgin sisarusten koti-irtaimistoa
– apteekkiaineisto
– VPK-aineisto
– naisten juhlapuvut 1850 – l. – 1980-l., mm. hääpukukokoelma
– kastemekot
AMMATIT, käsityö- ja palvelu– Ammatit, joista laajempia kokonaisuuksia:
parturi-kampaaja, suutari, vakaaja, kivenhakkaaja, peltiseppä, kirvesmies ja puuseppä, savenvalaja, kellovaluri ja
vaskenvaluri, seppä ja aseseppä, rukkisorvari, muurari, kammantekijä
– Muut ammatit, joista löytyy mainittavaa esineistöä:
kello- ja kultaseppä, maalari, räätäli, leipuri, kaakelintekijä, satulaseppä, tynnyrintekijä, kattotiilentekijä,
tykkimyssyntekijä, kirjansitoja, sorvari, nuohooja
KERUUTEEMOJA
– kotitalouden tuotepakkaukset, systemaattinen keruu 1987
– Porin Ässät
talletukset menestysvuosien 1978 ja 2006 yhteydessä
– Pori Jazz -esineistö
keräystä korostetusti juhlanäyttelyiden yhteydessä
– Näyttelyitten yhteydessä kerätty ko materiaalia:
Torpan esineistöä
Koira – esineistöä
Tietokonenäyttely
MUUTAMIA KOKOELMIEMME HELMIÄ
– kaappikello Könnin varhaistuotantoa 1700-luvun lopulta, vanhalla signeerauksella Joh:Köningsbäck
– kastelevy ja kastemyssy 1700-luvun lopulta
– ranskalainen Jumeau-tehtaan valmistama muotinukke -soittorasia 1880–90 -luvulta
– keskieurooppalainen Marottinukke -soittorasia 1800-luvulta
– keskiaikaisen tolppasängyn osmansolmukoristeinen tolppa
– Noormarkun kivikautinen puinen reenjalas
– Rieskaronmäen pronssikautiset löydöt
– Lammaistenkosken hopealusikka 1200-luvulta
Liite 4.1.2.a
Yhteenveto Satakunnan ei-ammatillisesti hoidettujen museoiden kokoelmista
Yhteenvedossa kokoelmia on tarkasteltu esinekokoelmien kannalta, monilla museoilla on lisäksi hallussaan valokuvakokoelmia sekä
arkistoaineistoa, joita ei tässä mainita erikseen.
ToimintaPerust. alue
1970
Kauttua
Esinemäärä
(noin)
2095
Kunta
Eura
Museo
Kauttuan tehtaitten
museo
Eura
Hinnerjoen
kotiseutumuseo
1956
Hinnerjoen
kk.
Kokoelmat käsittävän Valon käsityöläistorpan interiööreineen
sekä laajan maatalousosaston ja kotiseutumuseo-osaston.
Maatalouspuolella ovat vahvasti korostuneet hevosvetoisen
kauden maatalousvälineet. Muita erityiskokonaisuuksia ovat
kuparisepän työpaja välineineen, kaakeliuunitehtaan esineistö,
puuvakkojen valmistus, karamellitehtaan välineistö sekä Raulan
sahan ja tiilitehtaan esineistö.
6700
Eura
Mannilan museo
1946
Entinen
Honkilahden
kunta
Museon kaksi vanhaa asuinrakennusta (torppa- ja mäkitupa)
ovat sinällään arvokkaita. Kokoelma on perinteinen ja pieni,
mutta edustava kotiseutumuseon kokoelma. Kokoelmissa on
runsaasti tekstiilejä, mm. naisten vaatteita
468
Eurajoki
Eurajoen museot
(Maatalousmuseo,
makasiini,
koulumuseo)
1956
Eurajoki
Kotiseutumuseo esittelee paikallista perinteistä maa- ja
kotitalousesineistöstä. Maatalousmuseon kokoelma koostuu
maatalouden esineistöstä ja koneista ennen 1950-lukua.
Edustavia osakokonaisuuksia ovat kalastusosasto, Munakarin
poikien huone sekä asekokoelma. Koulumuseoon on koottu
kattavasti eurajokelaisten koulujen tavaroita pääasiassa 1930–
1950 -luvuilta, joukossa on myös uudempaa kouluvälineistöä.
5200
Honkajoki
Honkajoen museo
1959
Honkajoki
Kotiseutumuseon kokoelma on tyypillinen, mutta paikallinen:
sahdin valmistus ja nauttiminen sekä kimpiastiat ovat hyvin
edustettuina. Erityisesti haarikoissa näkyy paikallinen ilme.
Lisäksi hyviä kokonaisuuksia ovat nahkurin ja nikkarin
välineistö sekä kulkuvälineet ennen teitä. Yksityiskohtana on
Pohjois-Satakunnan asutus.
Jämijärvi
Jämijärven museo
1964
Jämijärvi
Tyypillinen kotiseutumuseon kokoelma, jossa maanviljelys ja
paikalliset käsityöammatit ovat hyvin edustettuina. Erityisesti
salaojaputkientekovälineet ovat paikallinen erikoisuus.
Kokoelmiin kuuluu myös erittäin edustava kokonaisuus
kiertokoulun tavaroita. Jämijärvellä on myös erillinen
ilmailuperinnehuone, joka esittelee Jämin ilmailuhistoriaa
esinein ja valokuvin.
460
Karvia
Karvian museo
1957
Karvia
Kotiseutumuseossa on maanviljelykseen, kotitalouteen ja
asumiseen liittyvää esineistöä, metsästys- ja kalastusvälineitä,
puusepän ja nahkurin työkaluja. Jonkin verran on myös
kirkollista esineistöä, mm. melko laaja raamattukokoelma.
Kokoelmissa on runsaasti tekstiilejä, erityisesti rekipeittoja.
Muita osakokonaisuuksia on mm. pieni vanhojen rahojen
kokoelma, kivikauden kokoelma ja varavankilan esineistö.
1650
Kokoelmat
Museo tallentaa Kauttuan teollista historiaa. Kokoelmissa on
ruukkiin sekä paperi- ja jalostustehtaisiin liittyvää esineistöä.
Kokoelmissa on vanhastaan myös muihin teemoihin, kuten
maanviljelyyn liittyvää esineistöä, joka on kerätty ennen vuotta
2006 kun museo siirtyi kunnan omistukseen. Tätä osaa
kokoelmista ei kartuteta.
Äetsä
Keikyän
kotiseutumuseo
1962
Entinen
Keikyän
kunta
Kattava kokoelma kaikenlaisen pienteollisuuden esineistöä aina
nykypäivään asti; mm. sarvikampojen, kumipallojen, lastu- ja
olkitöiden sekä kassien valmistukseen liittyvää välineistöä.
Myös maanviljelys ja asumiskulttuuri ovat edustettuina esineinä
ja interiööreinä. Lisäksi on kokoelmissa on paikallisiin
harrastuksiin ja erikoisuuksiin liittyvää materiaalia.
3565
Kiikoinen
Esinemuseo,
Myllymäen
torpparimuseo
1956,
1972
Kiikoinen
Kotiseutumuseo eli esinemuseo on kokoelmiltaan tyypillinen
paikallismuseo. Paikalliset käsityöammatit ja vuohenpito
nousevat esiin. Myös pula-ajan esineistöä on jonkin verran,
mutta sitä kaivataan lisää. Suurin osa esinekokoelmista (1250)
on kotiseutumuseossa. Torppariaiheinen ulkomuseo on
pääasiassa kotiseututalo- ja kesäteatterikäytössä.
1520
Kiukainen
Panelian
kotiseutumuseo ja
rivimylly
Panelian kylä
Kokoelma käsittää melko tyypillisen kotiseutumuseon
esineistön sisältäen mm. nikkarin- nahkurin ja kirjansitojan
työvälineet. Erityisalueena on Kiukaisten kulttuuri. Paikallisen
omaleimaisuuden kannalta merkittävä on rivimylly, jonka
kunnostus on tuonut tämän vaiheen paikkakunnan historiasta
näkyväksi. Tulevaisuudessa mahdollisuus olisi kiinnittää
huomiota Panelian teollisuuslaitoksiin ja niiden historiaan.
3000
Kiukainen
Kiukaisten vanha
pappila
1958
Kiukainen
Museo sijaitsee 1865 rakennetussa pappilassa, joka tuo
luontevasti kokoelmien aihepiiriksi 1800-luvun säätyläisen
asumiskulttuurin. Paikalliset käsityöammatit ja pienteollisuus
ovat myös edustettuna. Kokoelmassa on myös hienoa
kirkollista esineistöä, joka on peräisin Kiukaisten vanhasta
kirkosta.
2000
Rauma
Kodisjoen
kotiseutumuseo
1958
Entinen
Kodisjoen
kunnan alue
Museomakasiinissa ja Sepän torpassa on melko runsaat ja
monipuoliset esinekokoelmat. Pienesineistöä, kuten koruja,
kelloja, sekä maalöytöjä (liitupiipun paloja, kvartsi-iskoksia) jne.
on melko paljon. Ainutlaatuisia ovat museokokoelmia
kartuttaneen kerääjän esineiden käyttötarkoituksista laatimat
havainnolliset piirrokset. Kodisjoen kirkossa on erillinen
kirkkomuseo, jonka kokoelmat ovat poikkeuksellisen edustavat,
mutta huonossa kunnossa. Kunnan liityttyä Raumaan, tulisi
Kodisjoen historiaa pyrkiä kokoelmissa korostamaan.
Kokemäki
Kokemäen
maatalousmuseo
1925
Kokemäki
Suomen todennäköisesti vanhimman makasiinimuseon eli
maatalousmuseon teemana on selkeästi maanviljelys ja
maatalouskulttuuri ennen koneistumisen aikaa, myös
perinteiset käsityöammatit ovat edustettuina. Esihistorialliset
kokoelmat ovat kotiseutumuseolle poikkeukselliset.
Erikoisuutena ovat pienoismallit vanhoista kokemäkeläisistä
rakennuksista. Kokoelmat ovat erittäin monipuoliset ja
esillepano toimii museon museona.
Kokemäki
Kokemäen
ulkomuseo
1962
Kokemäki
Kahdeksantoista rakennusta käsittävä ulkomuseo käsittää mm.
sis.
varakasta talollisasumista edustavan Yli-Pälpälän
edelliseen
päärakennuksen. Lisäksi museossa on mm. torpan
asuinrakennus, tuulimylly sekä miilunpolttajan taukohuone ns.
kolipirtti sekä ruotsalaistyylinen aitta Kravin kanavan kaivuun
ajoilta. Museotyö jäi aikoinaan pahasti kesken ja ainoastaan YliPälpälä on valmis. Kokoelmatiedot ovat tällä hetkellä vielä
erittäin puutteelliset, vaikkakin museotyö on viime aikoina
edistynyt. Kokoelmissa on ulkomuseolle tyypillistä esineistöä:
maatalous- ja ajokaluja, asumiseen liittyvää esineistöä jne.
Kokoelmissa on myös jotain harvinaisuuksia, kuten esineitä
vanhasta Kokemäen kartanosta. Osassa esineistä on pahoja
hyönteisvaurioita.
Ulvila
Kullaan
kotiseutumuseo,
Taattolan
ulkomuseo, Koskin
äijän mylly, Kaarlo
Kangasniemen
museo
19602008
Entinen
Kullaan
kunnan alue
Museomakasiinissa olevat kokoelmat ovat erittäin monipuoliset
käsittäen maanviljelysesineistöä, ajokaluja,
käsityöammattikokonaisuuksia ja runsaasti kotitalousesineistöä.
Naisten käsityövälineitä on paljon. Ulkomuseossa on jonkin
verran uittoon liittyvää esineistöä sekä tekstiilejä, pääosin
vaatetusta. Kaarlo Kangasniemen urheilumuseossa on mm.
mitali- ja palkintokokoelma.
6500
Köyliö
Tuiskulan
torpparimuseo
1934
Köyliö
Torpparielämästä kertova museo kuvastaa kartanon vaikutusta
koko pitäjään. Ulkomuseon päärakennus on torppa
interiööreineen. Aitoissa oleva esineistö on edustava
kotiseutumuseon kokoelma ja sen esillepano on alkuperäinen:
1930-luvun tyyliin typologinen sarja. Pihapiirissä on lisäksi
Seppä Bärlingin paja sekä alueelle siirretty mäkitupalaisen
asunto. Lisäksi on pruuttahuone sammutusvälineineen.
Museoalueen käyttöä leimaa kesäteatteritoiminta.
1934
Lappi
Kotiseutumuseo ja
kirkkotallit
1945
Lappi
Kokoelmissa on hyvin edustettuna paikalliset monenkirjavat
käsityöammatit ja käsityöläisten välineet, kuten pyssysepän
työvälineet ja koristeelliset paikalliset puuastiat. Kokoelmiin
kuuluu myös mm. kulkuvälineitä ja kaupan esineistöä. Osassa
kokoelmia on paha tuholaisongelma. Museokäytössä olevat
kirkkotallit ovat ainutlaatuiset. Niiden järjestäminen ja
saattaminen näyttelykäyttöön on lähitulevaisuuden projekti.
Maatalouskokoelmat sekä laaja pullokokoelma ovat erillisessä
suulirakennuksessa Hakalan torpan luona Kuljun kylässä. Itse
Hakalan torppa on rakennushistoriallisesti merkittävä. Torpassa
on mm. keittiövälineitä sekä kiertokoulu.
3737
Lavia
Lavian
kotiseutumuseo
1949
Lavia
Puukäsityöt, puukäsityöverstaat, nahkurit ja tekstiilityöt ovat
kokoelmissa hyvin edustettuina. Kokoelma sisältää mm.
maalattuja, koristeellisia työvälineitä ja esineitä sekä kuuluja
lavialaisia kuparipannuja. Erikoisuutena on kivi- ja
mineraalikokoelma sekä melko laaja kivikauden kokoelma:
kirveitä, talttoja ja iskoksia.
773
Luvia
Kotiseutumuseo
1969
Luvia
Kotiseutumuseon teemat liittyvät mereen, kalastukseen,
purjehdukseen sekä laivanvarustukseen ja -rakennukseen.
Myös paikallinen maanviljelys ja asumiskulttuuri ovat
edustettuna. Viime aikoina on kerätty jonkun verran materiaalia
vanhoista luvialaisista liikeyrityksistä. Paikoitellen kokoelmat
ovat pahoin hyönteisten saastuttamia, erityisesti vaarassa ovat
suulin maatalousvälineistö sekä vanha aitta
kalastusvälineineen.
1786
Merikarvia
Kotiseutumuseo,
Kalastusmuseo,
Matilda RoslinKalliolan kirjailijakoti
Merikarvia
Kotiseutumuseon kokoelma on selvästi paikallinen ja
aikaperspektiiviltään laaja. Kalastukseen liittyvä, melko laaja ja
hyvin järjestetty, kokoelma on kokonaisuudessaan
kalastusmuseossa, tosin osa siitä on luetteloimatta. Matilda
Roslin-Kalliolan kirjailijakoti, on Harjavallan lisäksi maakunnan
ainoa henkilöhistoriallien museo. Se kuvastaa paitsi kirjailijan
henkilöhistoriaa, myös pieneläjän asumistapaa maustettuna
säätyläisperinteellä.
900
Nakkila
Kotiseutumuseo,
Juustomeijerimuseo
1952
Nakkila
Ulkomuseoalue kuvastaa lähinnä paikallista talollisen
elämänmuotoa, maatalous ylipäätään on erittäin laajasti
edustettuna kahdessa maatalouskonehallissa. Lisäksi teemoina
on kalastus (patokalastus), nahkiaiset ja tietysti nakkilalainen
keinutuolinteko. Kirkon lähellä entisessä makasiinissa sijaitseva
Juustomeijerimuseo on erikoismuseo, jonka kokoelma koostuu
Nakkilan meijerin (1920-1963) juustolan esineistöstä sekä
muista maakunnan meijereistä saaduista esineistä.
Meijerimuseon kokoelmissa on noin 1500 esinettä.
7500
Noormarkku Kotiseututalo
Kahari
1955
Noormarkku
Ulkomuseoalueella on kymmenkunta rakennusta, joissa on
esillä perinteistä maatalouteen liittyvää esineistöä.
Päärakennus toimii lähinnä kotiseututalona ja sen sisustukseen
Maire Gullichsenin vaikutus on ollut huomattava.
Päärakennuksessa on myös Mairen tavaroilla sisustettu
kamari-interiööri. Pihapiirin ulkopuolella oleva Setälän
mäkitupalaisasumus on lajinsa erinomainen edustaja: se on
alkuperäisellä paikallaan ja myös sisustus on alkuperäinen kuvastaa hyvin 1900-luvun alun vähävaraisten elintapaa.
2400
Pomarkku
1963
Pomarkku
Kirkonkylän historia, kalastus Puurijärvellä, haapio ja sen teko,
Kivijärven käsityöelinkeinot; tuolit, (erit. myyntiin) aikanaan
tehdyt pinnatuolit, päretyöt jne. ovat museon kokoelmien
omaleimaisimpia teemoja.
904
Kotiseutumuseo
Rauma
Kotiseutumuseo
Muina
1979
Punkalaidun Talonpoikaismuseo
Yli-Kirra
Entinen
Vasaraisten
kunnan alue
Ulkomuseokokonaisuus kertoo paitsi asumiskulttuurista myös
lukuisísta kädentaidoista alueella, erityisen hyvin edustettuna
ovat puuvakkojen teko ja puukäsityöt. Asumiskulttuurissa näkyy
läheisen Rauman kaupunkikulttuurin vaikutus
lähiympäristöönsä. Huomattava osakokonaisuus on rant'huone:
rantavaja alkuperäisine kalastusvälineineen.
Punkalaidun
Museo sijaitseeYli-Kirran talon alkuperäisellä paikalla ja
umpipiha mies- ja karjapihoineen edustaa 1800-luvun
satakuntalaisen talollisen elinympäristöä, johon kokoelmatkin
painottuvat. Museossa on laaja maatalousvälineiden
erilliskokoelma sekä metsästysosasto. Tekstiilikokoelmat ovat
hyvät. Lisäksi museossa on henkilöhistoriallinen
erilliskokoelma: Punkalaitumelta kotoisin olleen Niilo Valosen
työhuone esineistöineen. Työhuone ja sen kirjat ovat tutkijoitten
käytettävissä. Ulkomuseoalueella on jonkin verran
tuholaisongelmaa.
1800
Siikainen
Kotiseutumuseo
1955
Siikainen
Paikalliset sahat, Otamon kaivos, kalastus, metsästys ja
puukäsityö ovat luontevia aihepiirejä. Lisäksi on
koulukokoelma ja jonkin verran myös apteekkivälineistöä.
Museo sijaitsee entisessä kirkonkylän koulurakennuksessa,
jossa on ns. siikaislainen lasikuisti. Koulumiljöö on hyvin
säilynyt. Pihapiirissä oleva vanha pakarirakennus on
kunnostettu ja alkuperäinen sisustus on saatu säilymään.
1200
Säkylä
Kotiseutumuseo
1961
Säkylä
Säkylän ulkomuseon päärakennuksena on torpan
asuinrakennus. Sen lisäksi on kaksi aittaa, sauna, navetta,
mäkitupalaisen asunto sekä suuri makasiinirakennus.
Kokoelmat ovat laajat kotiseutumuseon kokoelmat asumiseen
ja eri elinkeinoihin liittyvine esineineen. Paikallisena piirteenä
on kalastus, joka olisi tarkoitus tuoda paremmin esiin näyttelyä
uudistamalla. Toinen paikallinen ammatti, myllynkivien teko,
puuttuu kokoelmista edelleen.
1400
Vampula
Kotiseutumuseo
1936
Vampula
Yksi vanhimpia museoita, joka on vanhastaan tehnyt tiiviimpää
yhteistyötä Varsinais-Suomen alueen kanssa. Ulkomuseoon
kuuluu tuulimylly, savusauna, paja sekä torpan
rakennushistoriallisesti mielenkiintoinen asuinrakennus, jonka
toinen pää on luhti. Museon kokoelma on paikallinen ja
maanviljelysteemaan keskittynyt.
1300
Liite 4.1.2.b
4.1.2.b
Yhteenveto Satakunnan ammatillisten museoiden kokoelmista 2009
Kunta
Ulvila
Harjavalta
Huittinen
Museo
Friitalan
nahkamuseo
Emil
Cedercreutzin
museo
Huittisten museo
Perust. Kokoelmat
1999
Friitalan nahkatehtaan
historiasta ja toiminnasta
kertovaa esineistöä,
valokuvia ja
arkistoaineistoa. Myös
muuta nahan tuotantoon ja
käyttöön liittyvää
esineistöä sekä valmiita
tuotteita.
1916
Kokoelmien pääpaino on
Emil Cedercreutzin
kuvanveisto- ja
siluettitöissä sekä hänen
muussa elämäntyössään.
Taidekokoelmaan kuuluu
Cedercreutzin oman
tuotannon lisäksi
aikalaistaidetta sekä
satakuntalaista taidetta.
Kulttuurihistoriallisessa
kokoelmassa on
säätyläiskulttuuria,
satakuntalaista
maaseutukulttuuria sekä
mm. ajokalustoa.
1938
Kulttuurihistoriallinen
paikallishistoriaa kuvaava
kokoelma, pääasiassa
kokoelma koostuu
talonpoikaista elämää
kuvaavasta esineistöstä
1700-luvulta 1900-luvun
alkuun. Iso osa
kokoelmista on peräisin
alueella aikaisemmin
toimineista kotimuseoista.
Lisäksi kokoelmiin kuuluu
Lauri Leppäsen
taidekokoelma, joka
lahjoitettiin kaupungille
vuonna 1966.
Esinemäärä
(noin)
Kartunta
1500
Kokoelmat karttuvat
lahjoituksin.
Nahkatehtaan
aineistoa lahjoitetaan
välillä isoinakin erinä
(kauppojen ja
tehtaiden jäämistöt),
mutta myös
yksittäisinä
lahjoituksina (valmiit
tuotteet, mm.
huonekaluja).
Kartunnan rajaaminen
on aihepiirin
suppeuden takia
helppoa, mutta
virallista
kokoelmapoliittista
ohjelmaa ei ole.
Kartuntapa on
pääasiassa lahjoitus.
Kartunnan pääpaino
on Cedercreutzin
elämäntyössä sekä
satakuntalaisessa
taiteessa.
Kulttuurihistoriallista
kokoelmaa ei kartuta
ellei se olennaisesti
Esineitä 6280, täydennä olemassa
taideteoksia
olevaa kokoelmaa.
3800, AVKartuntapolitiikka on
materiaalia
kirjattu
53 000
kokoelmapoliittiseen
yksikköä.
ohjelmaan.
15 000
Kokoelmat karttuva
lahjoituksin ja
periaatteessa
lahjoitukset
hyväksytään aina.
Myös Lauri Leppäsen
kokoelma karttuu
lahjoituksin, mutta
keruu ei ole
järjestelmällistä.
Museolla ei ole
kirjattua
tallennussuunnitelmaa
tai kokoelmapoliittista
ohjelmaa.
Kankaanpään
kaupunginKankaanpää museo
Rauma
Rauma
Rauman museo
Rauman
merimuseo
1974
Kokoelmat koostuvat
kahdesta osasta:
kulttuurihistorialliseen
kokoelmaan on talletettu
aineistoa kankaanpään ja
sen ympäristön
aineellisesta kulttuurista.
Mukana ovat alueelle
tärkeät elinkeinot ja vanhat
käsityöammatit sekä
nykykulttuuri, tärkeänä
kokonaisuutena on
jalkineiden valmistus, niin
käsityönä kuin
teollisestikin. Toisen osan
muodostaa Kauko ja
Sinikka Räikkeen
taidekokoelma, joka
lahjoitettiin kaupungille
1990-luvun puolivälissä.
Se sisältää noin 400 työtä.
Kaupunginmuseolla on
myös Niinisalon
varuskuntaan liittyvää
kokoelma, mutta suurin
osa siitä ei kuulu museon
omiin kokoelmiin.
1891
Rauman kaupunkiin ja sen
ympäristöön keskittyvä
kokoelma, jossa nykyisin
huomioidaan myös
kuntaliitosten myötä tulleet
uudet alueet. Kokoelmissa
on runsaasti tekstiileihin,
erityisesti pitsiin liittyvää
aineistoa
2004
Merenkulun
esinekokoelma, josta on
rajattu pois veneily ja
kalastus. Omat
esinekokoelmat melko
pienet, mutta
digitaalisessa muodossa
olevat valokuva- ja
arkistokokoelmat laajat.
30 000
Kokoelmat karttuvat
lahjoituksin, mutta
hyvin valikoivasti.
Kartuntaa rajoittaa
asianmukaisen
varastotilan puute.
Poikkeuksena ovat
Räikkeiden
taideteokset, joista
kaikki lahjoitukset
vastaanotetaan.
Kokoelmapoliittinen
ohjelma on tekeillä.
40 000
Kokoelmat karttuvat
lahjoituksin. Kartunta
pyritään keskittämään
pitsiin ja sen
valmistukseen sekä
raumalaisten yritysten
ja liikkeiden
esineistöön. Kartuntaa
rajoittaa erittäin
ongelmallinen
varastotilanne.
2000
Merenkulkuun liittyvän
esineistön ja
dokumenttien
kerääminen aktiivista
ja suunnitelmallista.
Kokoelmat karttuvat
lahjoituksin ja ostoin.
Virallista
kokoelmapoliittista
ohjelmaa ei ole.
Liite 5.1.
SATAKUNNAN MUSEO
Hallituskatu 11
28100 Pori
puh. (02) 621 1078
DEPONOINTISOPIMUS
Kokoelmat
Luovuttaja
Osoite ja puhelin
Yhdyshenkilö
Esine / aineisto
Ajoitus ym. tiedot
Jatko- ja lisätietoja deponoidusta aineistosta liitteenä □ , liitesivujen määrä ___ kpl.
Deponoinnin syy
Sopimusehdot
Deponoitu aineisto pysyy edelleen _____________________________________ omistuksessa,
mutta Satakunnan Museo vastaa sen säilytyksestä □ toistaiseksi / _________________ saakka.
Säilytykseen kuuluu materiaalin puhdistus, mutta ei muuta konservointia. Mikäli deponoitua aineistoa halutaan
käyttää Satakunnan Museon näyttelyissä tai julkaisuissa, sovitaan sen konservoinnista tällöin erikseen.
□ Satakunnan Museolla on oikeus käyttää deponoitua aineistoa näyttelyissään ja julkaisuissaan,
□ näyttely- / julkaisukäytöstä sovitaan omistajan kanssa aina erikseen.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika ______________________
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
__________________________________
__________________________________
Liite ____
DEPONOINTISOPIMUKSEEN
Esine / aineisto
Ajoitus ym. tiedot
Liite 6.1.1.a
ESINEITTEN VASTAANOTTO-OHJEET ASIAKASPALVELULLE
Esineitten vastaanotosta kokoelmiin vastaa pääsääntöisesti KOKOELMAAMANUENSSI Marita Räty 881059
– esinelahjoituksia / -myyntiä koskevat puhelut käännetään amanuenssille tai
otetaan soittopyyntö – jos hän on poissa ”hetken”
– amanuenssin ollessa lomalla, jos asialla ei ole kiire
– myös ilman etukäteissoittoa paikalle saapuvat esinelahjoittajat ohjataan aina
ensisijaisesti kokoelma-amanuenssille
Amanuenssin ollessa poissa
Virka-aikana kiireelliset esinelahjoituspuhelut ja paikalle tulleet asiakkaat palvelee joku muu
kokoelmia tuntevasta henkilökunnasta.
– kansatieteellinen ja kulttuurihistoriallinen esineistö:
esinekonservaattori Kaisa Lindewall 801079
maakuntatutkija Akuliina Aartolahti 801056
– tekstiilit, asusteet yms.: tekstiilikonservaattori Hannele Suominen 801070
– teollisuus: rakennustutkija Liisa Nummelin 801077
Virastoajan ulkopuolella eli klo 16 jälkeen ja viikonloppuisin
– kyselijää pyydetään soittamaan uudelleen virka-aikaan ja ensisijaisesti
amanuenssille
– mukanaan lahjoitettavaa tuoneelta asiakkaalta otetaan yhteystiedot ->
asia toimitetaan eteenpäin edellä olleen marssijärjestyksen mukaan.
HUOM!
Varmaa esineitten vastaanottoa ei saa koskaan luvata, vaan todetaan, että ”tutkija
selvittää tarvitaanko, onko mahdollista ottaa ko. esineet kokoelmiin ja ottaa sitten teihin
yhteyttä”.
Mikäli asiakas ehdottomasti haluaa jättää tuomansa esineet tarjolle, tarvitaan niiden mukaan
jatkokeskusteluja varten:
Päiväys, tuojan nimi ja puhelinnumero.
Asiakasta palvelleen / esineet vastaanottaneen puumerkki ehdottomasti myös!
HUOM!
Tähän on TULOTIEDOT-lomake Porimus (P) / Esineitten vastaanotto - kansiossa,
tulostakaa se sieltä käyttöönne tarvittaessa.
Muun materiaalin vastaanotto hoidetaan seuraavasti
– arkistoaineisto: Jouko Räty 881060, Mervi Aho 801062
– kartat: Mervi Aho, Liisa Nummelin 801077
– kirjat: Pirjo Nybacka 881078, Mervi Aho
– kuvat: Mervi Aho
– maalöydöt (arkeologia): Carita Tulkki 801054
– Rosenlew-museon kaikki aineisto: intendentti 809510
Jos ko. henkilökään ei ole paikalla ota soittopyyntö tai valitse ”lähinnä sopiva”!
Liite 6.1.1.b
SATAKUNNAN MUSEO
Hallituskatu
28100 Pori
puh. (02) 621 1078
Luovuttaja: nimi
ammatti
LUOVUTUSSOPIMUS
Esinekokoelmat
Diarionumero ____________
Luovutuspvm ____________
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
syntymäaika ja –paikka
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Osoite …………………………………………………………………………………………………………….
Puhelin
Luovutustapa
□ lahjoitus
□ myynti,
Esine
Valmistaja, käyttäjä, käyttötarkoitus ja –paikka, ajoitus ym. tiedot
hinta ______ €
Samalla luovutettu arkistoaineisto / kuvat / kirjastoaineisto:
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä
□,
liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Satakunnan Museon kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle, voidaan toimittaa □ toiseen museoon tai □ teatterille,
□ pitää / voidaan hävittää, □ voidaan liittää museon käyttökokoelmaan
Luovutettu aineisto siirtyy Satakunnan Museon omistukseen tämän sopimuksen allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika . . . . . . . . . . . . . . . .
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
Esine
Valmistaja, käyttäjä, käyttötarkoitus ja –paikka, ajoitus ym. tiedot
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
AINEISTOON LIITTYVÄT HENKILÖ- YM. TIEDOT
NIMI kokonaan, ammatti,
syntymä- ja kuolinaika + paikka
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
Sukulaisuussuhde tai muu
yhteys lahjoittajaan / aineistoon
Muita lisätietoja
Liite 6.2.1.
SATAKUNNAN MUSEO
LUOVUTUSSOPIMUS
Hallituskatu 11
28100 Pori
puh. (02) 621 1062
Kuvakokoelmat
Diarionumero ____________
Luovutuspvm ____________
Luovuttaja
Osoite ja puhelin
Luovutustapa
□ lahjoitus
□ myynti
□ lainaus skannattavaksi
Aineisto
Samalla luovutettu arkistoaineisto / kirjastoaineisto:
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä
□, liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Satakunnan Museon kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle,
□ pitää / voidaan hävittää
voidaan toimittaa
□ toiseen museoon,
Luovutettu aineisto siirtyy Satakunnan Museon omistukseen tämän sopimuksen allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika ______________________
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
__________________________________
__________________________________
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
Aineiston omistaja ellei lahjoittaja
Tekijän- ja käyttöoikeustiedot
Muut tiedot
Liite 6.4.1.
SATAKUNNAN MUSEO
LUOVUTUSSOPIMUS
Hallituskatu 11
28100 Pori
puh. (02) 621 1078
Kirjastokokoelmat
Luovuttaja: nimi
ammatti
Luovutuspvm ____________
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
syntymäaika ja –paikka
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Osoite ja puhelin
Luovutustapa
□ lahjoitus
Tekijä ja teoksen nimi:
□ myynti,
hinta ______ €
Lehtiaineiston vuosikerta ja nro:
Samalla luovutettu arkistoaineisto / kuvat
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä
□, liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Satakunnan Museon kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle voidaan toimittaa □ toiseen museoon □ teatterille □ Sinfonietalle
□ pitää / voidaan hävittää □ voidaan liittää museon käyttökokoelmaan
Luovutettu aineisto siirtyy Satakunnan Museon omistukseen tämän sopimuksen allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika ______________________
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
__________________________________
__________________________________
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Tekijä ja teoksen nimi
Lehtiaineiston vuosikerta ja nro:
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
AINEISTOON LIITTYVÄT HENKILÖ- YM. TIEDOT
NIMI kokonaan, ammatti, syntymä- ja kuolinaika + paikka
Sukulaisuussuhde tai muu yhteys lahjoittajaan / aineistoon
Muita lisätietoja
Liite 6.5.1.a
ROSENLEW- MUSEO
LUOVUTUSSOPIMUS
Kuninkaanlahdenkatu 14
28100 Pori
puh. (02) 621 1866
Esinekokoelma
Diarionumero ____________
Luovutuspvm ____________
Luovuttaja: nimi
ammatti
.................................................................
................................................................
syntymäaika ja –paikka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Osoite ja puhelin
Luovutustapa
□ lahjoitus
□ myynti,
Esine
Valmistaja, käyttäjä, käyttötarkoitus ja –paikka, ajoitus ym. tiedot
hinta ______ €
Samalla luovutettu arkistoaineisto / kuvat / kirjastoaineisto:
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä
□, liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Rosenlew-museon kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle, voidaan toimittaa □ toiseen museoon tai □ teatterille,
□ pitää / voidaan hävittää, □ voidaan liittää museon käyttökokoelmaan
Luovutettu aineisto siirtyy Rosenlew-museon omistukseen tämän sopimuksen allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
..................................
...................................
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
Esine
Valmistaja, käyttäjä, käyttötarkoitus ja –paikka, ajoitus ym. tiedot
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
AINEISTOON LIITTYVÄT HENKILÖ- YM. TIEDOT
NIMI kokonaan, ammatti,
syntymä- ja kuolinaika + paikka
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
nimi ___________________________
_______________________________
ammatti ________________________
s. _____________________________
k. _____________________________
Sukulaisuussuhde tai muu
yhteys lahjoittajaan / aineistoon
Muita lisätietoja
Liite 6.5.1.b
ROSENLEW-MUSEO
LUOVUTUSSOPIMUS
Kuninkaanlahdenkatu 14
28100 Pori
puh. (02) 621 1866
Arkisto
Diarionumero ____________
Luovutuspvm ____________
Luovuttaja
Osoite ja puhelin
Luovutustapa
□ lahjoitus
□ myynti
□ lainaus skannattavaksi
Aineisto
Samalla luovutettu muu aineisto:
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä
□, liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Rosenlew-museon kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle,
□ pitää / voidaan hävittää
voidaan toimittaa
□ toiseen museoon,
Luovutettu aineisto siirtyy Rosenlew-museon omistukseen tämän sopimuksen allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika ______________________
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
__________________________________
__________________________________
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ___________
Aineiston omistaja ellei lahjoittaja
Tekijän- ja käyttöoikeustiedot
Muut tiedot
Liite 6.6.2.
LUONTOTALO ARKKI
Pohjoispuisto 7
28100 Pori
puh. (02) 621 1176
LUOVUTUSSOPIMUS
Esinekokoelma
Diarionumero ___________
Luovutuspvm ___________
Luovuttaja: nimi
Osoite ja puhelin:
Luovutustapa
□ lahjoitus
□ myynti, hinta _____ €
Esine
Löytäjä/kerääjä, löytöpaikka, -tapa ja -aika, täyttäjä, ent. käyttötarkoitus
ym. tiedot
Samalla luovutettu arkistoaineisto / kuvat / kirjastoaineisto:
Jatko- ja lisätietoja ohessa liitteenä □, liitesivujen määrä ___ kpl.
Mikäli osa luovutetusta aineistosta todetaan soveltumattomaksi Satakunnan Museo/Luontotalo Arkin
kokoelmiin, se
□ palautetaan asiakkaalle, voidaan toimittaa □ toiseen museoon tai □ teatterille,
□ pitää / voidaan hävittää, □ voidaan liittää museon käyttökokoelmaan
Luovutettu aineisto siirtyy Satakunnan Museon/Luontotalo Arkin omistukseen tämän sopimuksen
allekirjoituksella.
Sopimusta on tehty 2 samanlaista kappaletta, toinen luovuttajalle, toinen museolle.
Paikka ja aika ______________________
Luovuttajan allekirjoitus
Vastaanottajan allekirjoitus
__________________________________
__________________________________
Liite ____
LUOVUTUSSOPIMUKSEEN
Diarionumero ____________
Esine
Löytäjä/kerääjä, löytöpaikka, -tapa ja -aika, täyttäjä, ent.
käyttötarkoitus ym. tiedot
SATAKUNNAN MUSEO
Liite 6.7.2.a
6.7.2.a
Hallituskatu 11, 28100 Pori
puh 02 621 1078
faksi 02 621 1061
E-mail etunimi.sukunimi@pori.fi
KUNTORAPORTTI
KUNTORAPORTTI,
seuraa esinettä lainaan, palautettava esineen mukana täydennettynä.
Lainaaja:
Lainaaja
Osoite:
Yhteyshenkilö:
Näyttelyn nimi:
Näyttelypaikka ja –aika:
Erityisehdot:
Lainan antaja:
antaja Satakunnan Museo
Yhteyshenkilö:
ESINE:
inv.no
Materiaalit:
Kuvaus:
Mitat:
Esineen kunto / vauriokartoitus:
Kuvat:
Olosuhteet:
Käsittelyohjeet:
Pakkaus:
Päiväys:
_______________________
Allekirjoitus
__________________________________________
Nimen selvennys
Esine:
Inv.no
LAINAAJAN ANTAMAT TIEDOT
Tulotarkastus:
Tulotarkastus kunto muuttumaton
□
kunto muuttunut
□
tapahtuma / esineen kunto / vauriokartoitus:
Päiväys:
________________________
Allekirjoitus
__________________________________________
Nimen selvennys:
Lähtötarkastus:
Lähtötarkastus kunto muuttumaton
□
kunto muuttunut
□
tapahtuma / esineen kunto / vauriokartoitus:
Päiväys:
________________________
Allekirjoitus
__________________________________________
Nimen selvennys:
PALUUTARKASTUS
PALUUTARKASTUS SATAKUNNAN
SATAKUNNAN MUSEOSSA
Esineen kunto / vauriokartoitus: kunto muuttumaton
□
kunto muuttunut
Kuvat
Päiväys:
________________________
Allekirjoitus
__________________________________________
Nimen selvennys:
□
Satakunnan Museo
Hallituskatu 11
Liite 6.7.2.b
28100 PORI
LAINAUSSOPIMUS
Päiväys: _______
puh. (02) 621 1078
faksi (02) 621 1061
etunimi.sukunimi@pori.fi
Lainanantaja /
yhteyshenkilö
Lainansaaja
yhteystietoineen
Laina-aika:
Lainan tarkoitus:
Lainaehdot:
Lainansaaja vakuuttaa esineet koko laina-ajaksi sisältäen kuljetukset.
Lainaaja vastaa esineitten kuljetuksista kustannuksineen. Lainaajan on
esitettävä lainan antajalle vakuutustodistus tai kopio siitä ennen kuljetusten
alkamista.
Muut lainaan liittyvät, etukäteen sovitut kulut: käsittelymaksu ______ €,
lainamaksu _______€.
Lainan mukana seuraa esineistä kuntoraportti, jonka lainan saaja täydentää
purkaessaan esineet pakkauksistaan kuljetuksen jälkeen. Mikäli esineen
kunnossa havaitaan laina-aikana muutoksia, on lainan antajalle kerrottava siitä
viipymättä ja vahinko tulee myös kirjata kuntoraporttiin.
Esineitten
käsittelyyn ja
hoitoon liittyvät
erityisehdot:
Näyttelytila:
Käsittely:
Esineet:
Esineen numero:
Vakuutusarvo:
Lainanantajan allekirjoitus:
_____________________________
Pvm: ____________
Lainansaajan allekirjoitus:
_____________________________
Pvm: ____________
Palautuksen vastaanottanut: _____________________________
Pvm: ___________
Liite 6.8.1.
POISTOSELVITYS
__________________
POISTOESITYS:
Esine:
Inv.numero:
Perustelut:
Kontekstitiedot huonot □ / puuttuu □ ja kokoelmissa on muita vastaavia esineitä □,
kokoelmissa on useita samanlaisia esineitä □, esine on museon aihepiirin kannalta merkityksetön □,
esineen huono kunto □, kohtuuttoman suuret säilytys t. hoitokustannukset □.
Esine soveltuu paremmin jonkun muun museon kokoelmiin □ .
Esineen on todettu puuttuvan kokoelmista □ .
.……………………………………………………………………………………………………………
…………………………………………………………………………………………………………….
…………………………………………………………………………………………………………….
…………………………………………………………………………………………………………….
…………………………………………………………………………………………………………….
□ Esine on kuvattu selvitystyön yhteydessä
Ehdotus poistotavaksi:
□ Siirretään käyttökokoelmaan. _____________________________________________
□ Tallenne tuhotaan. ______________________________________________________
□ Lahjoitetaan toiselle museolle.
Tallenteen tuleva omistaja: _________________________________________________
Puuttuva tallenne kirjataan kadonneeksi □ , tuhoutuneeksi □ , varastetuksi □.
Selvityksen laatijat:
PÄÄTÖS
□ Esine poistetaan Satakunnan Museon kokoelmista.
□ Esinettä ei poisteta Satakunnan Museon kokoelmista
Porissa ___________________
_______________________________
Museonjohtaja
POISTOTOIMENPITEET :
□Tallenne on poistettu päätöksen mukaisesti.
Poisto on kirjattu pääkirjaan □ , esinekorttiin □ , Muskettiin □, muuhun _____________.
Kuntoselvitys □ , digikuvat (Porimus, Muskettikuvat, Poistetut) □ on talletettu.
Toimeenpanijat:
Liite 7.1.
SATAKUNNAN MUSEO
Hallituskatu 11
28100 PORI
puh. (02) 621 1078, satakunnanmuseo@pori.fi
KUVAUSLUPA
Tämä kuvauslupa oikeuttaa
yhteen (1) kuvauskertaan.
Nimi __________________________________________
Osoite __________________________________________
Puhelin__________________________________________
on oikeutettu valokuvaamaan Satakunnan Museon kokoelmia seuraavasti:
Kohde tai
negatiivin numero: _________________________________________________________________
Käyttötarkoitus: ___________________________________________________________________
Julkaisija: ________________________________________________________________________
Valokuvauksesta peritään
______ € kuluina
______ € käyttöoikeusmaksuna
Kuvaaja sitoutuu luovuttamaan kuvauksiensa negatiivit ja yhden kuvan/diapositiivikopiot/digitaalisen
tiedoston Satakunnan Museon kuva-arkistoon, jossa myös kuvauskohteeseen liittyvät tiedot ennen
julkaisua tarkistetaan. Kuvattaessa ei ole sallittua käyttää salamalaitetta.
Tämä lupa oikeuttaa jokaisen otetun valokuvan kohdalla vain yhteen (1) julkaisukäyttöön.
Mikäli valokuvaa myöhemmin käytetään toiseen julkaisuun tai muussa julkisessa yhteydessä, on
Satakunnan Museolta haettava kutakin kertaa varten erikseen lupa julkaisu- ja käyttöoikeuteen.
Julkaisun yhteydessä on oltava maininta Satakunnan Museon kokoelmat. Mikäli julkaisu toimitetaan
Satakunnan Museon kirjastoon, ei kuvausmaksua peritä.
Paikka ja aika ___________________ Luvan hakijan allekirjoitus ____________________________
Lupa myönnetään/pvm_____________ Luvan myöntäjän allekirjoitus__________________________
Kuvauksen valvoja täyttää
Valvoja ____________________________
Kuvausaika klo_____ - _____
1. Laskutetaan _____tuntia á _____
Läh. laskutettavaksi ____/____20___
2. Ei laskuteta
3. Opinnäytetyön kohdalla ei laskuteta, mikäli työstä toimitetaan kopio museon käyttöön.
Muussa tapauksessa laskutetaan yhden (1) tunnin korvaus taksan mukaan.
Valvojan allekirjoitus______________________________________________________
Liite 8.2.
OHJEET:
VAHINGON SATTUESSA TÄYTÄ AINA RAPORTTI
Vahinkoja sattuu valvonnasta huolimatta, sille ei valitettavasti voi mitään. Museolla on vakuutus
vahinkotilanteitten varalle, joten yksityishenkilön ei tapahtunutta vahinkoa tarvitse panikoida.
Poliisia ei tarvitse kutsua paikalle, vaan raporttiin kirjataan mitä on tapahtunut, missä, mille
esineelle / esineille jne.
Vahinkoon osalliselle asiakkaalle voi kertoa, että tarvitsemme tämän raportin vakuutusyhtiötä
varten ja on mahdollista, että häneen ollaan yhteydessä myöhemmin museon tai
vakuutusyhtiön taholta. Museonjohtaja on se henkilö, jonka yhteystiedot voi antaa, jos asiakas
niitä pyytää/haluaa. Hän on se henkilö, joka selvittelee asiat eteenpäin.
Vahinko: Kirjaa ylös vahinko, mitä on tapahtunut, missä, miten ym.
Aika, päivämäärä ja kellonaika: Voi olla myös, että tarkkaa tapahtuma-aikaa ei tiedetä, silloin
ruksaa kohta ”todettu” ja kirjaa ylös se aika, koska vahinko on huomattu.
Aiheuttaja:
Aiheuttajana voi olla yksityishenkilö, koululuokka tai muu ryhmä. Aina ei välttämättä edes
tiedetä kuka vahingon aiheutti ja koska.
Jos aiheuttajana on koululainen tai tarhalainen, niin yhteyshenkilöksi merkitään silloin opettaja.
Valvonta tilanteessa: kirjaa rehellisesti ylös missä valvojat ovat olleet ja olivatko kamerat
päällä, tee rehellinen raportointi kokonaistilanteesta.
Muuta: muut seikat jos niitä on.
VAHINKORAPORTTI
VAHINKO, kuvaillaan mitä on tapahtunut:
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
________________________
VAHINGOITTUNEET ESINEET:
____________________________________________________________________________
____________________________________________________________________
AIKA:
päivämäärä ________________________
- tapahtunut
- todettu
kellonaika _______________________


AIHEUTTAJA:
(lapsiryhmän kohdalla yhteyshenkilön tiedot)
1.
2.
henkilön nimi ________________________________________________
osoite
________________________________________________
puhelinnro
________________________________________________
Kävijäryhmä _________________________________________________
vahingon aiheuttaja, jos tiedossa ________________________________

3.
Ei tiedetä
4.
Muu kuin ihmisen aiheuttama tapahtuma
 _________________
VALVONTATILANNE vahingon sattuessa:

__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
__________________________________________________
________________________________
Kameravalvonta käytössä
MUUTA HUOMATTAVAA:
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
_________________________________________________________
___________________________
Vahinkoon osallisen allekirjoitus ja nimen selvennys:
_________________________________________
Tilanneselvityksen antajan allekirjoitus ja nimenselvennys:
_________________________________________