III - Analoginen päättely

Analoginen paattely
Tässä tekstissä käsitellään analogisen päättelyn keskeisiä ominaisuuksia ja todetaan, että sekä looginen päättely että analyyttinen ajattelu perustuvat analogiseen päättelyyn (joka on kaiken päättelyn
äiti). Analogisella päättelyllä tulisi lisäksi olla keskeinen sija ammattikorkeakouluissa, jotka ovat niiden itsensä nimeämänä ja oman väittämänsä mukaan luonteeltaan Universities of Applied Sciences.
Ammattikorkeakoulun ja tutkimuskorkeakoulun opetustehtävien eron voisi ilmaista yksinkertaisuudessaan seuraavasti: Mikäli todellisuutta kuvailevia teorioita ajatellaan vaikkapa koneina, ammattikorkeakoulun opiskelija oppii käyttämään näitä koneita niiden ominaisuuksien mukaisesti niille
sopiviin käyttötarkoituksiin. Tradenomiopiskelijan ei tarvitse tietää tarkalleen kuinka kone toimii,
hänen ei tarvitse tuntea koneen osien suhdetta toisiinsa ja niiden synnyttämää dynamiikkaa koneen
sisällä. Hänen oppimispäämääränään on sen ymmärtäminen, missä kaikissa ympäristöissä kutakin
konetta voidaan hyödyntää. Tutkimuskorkeakoulun opiskelija puolestaan perehtyy syvemmin koneen
sisäiseen rakenteeseen ja pyrkii ymmärtämään itse konetta ja kenties kehittämään parannettuja versioita koneesta. Työnjako näyttäisi tältä ideaalimaailmassa, mutta todellisuudessa myös tutkimuskorkeakoulut keskittyvät pääosin koneiden käytön opettamiseen.
Esimerkiksi keskeinen peliteoreettinen malli Vangin dilemma kuvaa hyvin ryhmäkäyttäytymistä
Euroalueella näinä aikoina, samaten se kuvaa organisaatioiden valintamahdollisuuksia millä tahansa
työpaikalla. Opiskelijamme oppivat mallin dynamiikan ja toimintaperiaatteet sekä sen monipuoliset
soveltamismahdollisuudet taloudessa, mutta heidän ei tarvitse perehtyä mallin taustalla oleviin käyttäytymistä sääteleviin säännönmukaisuuksiin.
Kun arvioimme minkä tahansa välineen soveltuvuutta jossakin uudessa tilanteessa, joudumme turvautumaan analogian apuun. Analogia tarkoittaa sitä, että etsimme uudesta tilanteesta elementtejä,
jotka tunnistamme tietomme perusteella. Mitä enemmän ja mitä samankaltaisempia elementtejä löydämme uudessa tilanteessa, sen voimakkaampi analogia mielessämme syntyy hallussamme olevan
tiedon ja uuden soveltamisalan välillä. Meidän aivomme toimivat tarkalleen ottaen juuri tällä tavalla:
mielemme kategorisoi kaikkea ympärillämme olevaa ja tämä kategorisointi on juuri samankaltaisuuksien etsintää ja niiden tulkintaa. Aivomme etsivät alituiseen analogioita ja juuri tämän kyvyn ansiosta
ihminen kykenee näkemään ja luomaan säännönmukaisuutta.
Kaikki päättely, joka kohdistuu todellisuuteen, siis meitä ympäröivään maailmaan, on luonteeltaan
induktiivista, ts. kaikki tietomme perustuu yksittäistapauksista tehtyihin yleistyksiin. Tämä tarkoittaa
sitä, että kaikki tietomme todellisuudesta perustuu analogiseen päättelyymme: näemme että aina kun
A tapahtuu, on seurauksena B. Johdamme tästä helposti teorian: syyn A vääjäämätön eli looginen
seuraus on B. Kun tämä teoria tuntuu toimivan kaiken aikaa, toteamme että voimme päätellä minkä
tahansa yksittäisen tapauksen tämän yleisen teorian perusteella - ja tätä kutsumme deduktiiviseksi
päättelyksi. Tarkkaavainen lukija havaitsee välittömästi käsitteellisen omituisuuden: deduktiivinen ja
looginen päättely perustellaan induktiivisella päättelyllä, jotka kaikki perustuvat analogiseen päättelyyn. Menemättä tässä käsittelyssä yksityiskohtiin, totean että juuri näin omituisessa maailmassa me
elämme. Kaikki empiirinen tieto on luonteeltaan induktiivista ja kuitenkin usein kuvittelemme olevamme tekemisissä deduktiivisen päättelyn kanssa. Kaipuumme tähän jälkimmäiseen johtunee sen
paremmasta maineesta tieteen historiassa. Kuvittelemme, että tietomme on jollakin tavalla aidosti
pysyvämpää, kun päättelemme yksittäisiä tapauksia muuttumattoman teorian avulla, vaikka todellisuudessa kaikki empiiriset teoriamme ovat vain yleistyksiä - yksittäistapausten perusteella analogian
avulla johdettuja yleistyksiä.
Yllä olevan voi halutessaan lukea operationaalisella tavalla, siis siten, että se tarjoaa jotakin välinearvoa meille: kaikki empiirinen tietomme onkin yllättävän tasa-arvoista, muuttumattomia totuuksia ei ole ja kaikkien ihmisten ajattelun perusrakenne tuottaa samankaltaista tietoa. Analogian vahvuutena on se, että se toimii riippumatta siitä, mitä sen käyttäjä ymmärtää sen toiminnasta. Lisäksi
sen käytössä voi harjaantua, voimme parantaa analogista kykyämme esim. tarkastellessamme liiketalouden teorioita erilaisissa toimintaympäristöissä. Tällöin aivan keskeiseksi tekijäksi nousee opiskelijan itsenäisen analogisen päättelyn kehittyminen.
2012
Jukka Kaisla