docLue tästä Kotiseurakunta 4/2011
download 
Report Transcription
Lue tästä Kotiseurakunta 4/2011
Kotiseurakunta Vaasan helluntaiseurakunnan jäsenlehti 4/2011 i o t s u s e Je m n o toiv n a a aailm Pääkirjoitus Pääkirjoitus ...................... 2 Jeesus meidän toivomme ... 3 Ajatuksia ilosta ................. 4 Jeesus, jokaisen ihmisen toivo ............................... 5 Vankilaveteraani Arvo Ylppö 6 Parempi 50 kertaa yksi kuin yksi kertaa 50 ................... 8 Vankilasta löytyi ystävä ...... 8 Kristittyjä vainotan yhä ...... 9 Uudet vanhimmistoveljet .... 10 Purcherie Jumalan tumma helmi ............................... 12 Millä virsi? .......................... 14 Ensi jouluna Jerusalemissa . 15 Vankipojan laulu ............... 15 Wau, meillähän siivotaan vapaaehtoisvoimin .............16 Hallinnon pöydältä ............. 17 Tulevia tapahtumia ............ 18 Ilmoituksia ja taloustietoja . 18 Seurakuntatietoja .............. 19 Päätoimittaja Hellevi Pesonen hellevi.pesonen@netikka.fi Toimittajat Ari Koski Tuula Palola Taitto Pertti Lehtonen pele@pp.inet.fi Valokuvat Kansi: Hellevi Pesonen/PL Juttujen kuvat kirjoittajilta, jos ei erikseen mainittu Julkaisija Vaasan helluntaiseurakuntayhdistys ry. Asemakatu 24, 65100 Vaasa ISSN 1457-2044 Lehden valmistus KTMP Ykkös-Offset Oy www.ktmp.fi Joulukuu 2011 2 Kuva: C. Salo Sisällys Riittääkö meillä lähimmäisenrakkautta? Hellevi Pesonen Katsoin tv:stä kaksiosaisen tositapahtumiin perustuvan elokuvan italialaisesta lääkäri Giuseppe Moscatista, joka eli 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa. Moscatilla oli aivan erityisen vahva halu auttaa köyhiä jopa niin suuresti, että hän myi kaikki huonekalunsa ja taulunsa hankkiakseen rahaa köyhien lääkkeisiin. Hän ei edes ajatellut toisista mitään pahaa, vaan oli kuin lähimmäisenrakkauden fyysinen ilmentymä. Jäin ajattelemaan tuota lähimmäisenrakkautta, löytyisikö sitä minusta. Jouduin kuitenkin toteamaan sen ilmenevän minussa todella vähäisessä määrin. Mietin myös, että onko ihmisen oikeastaan mahdollistakaan olla niin täydellinen, ettei edes ajatuksiin tule mitään negatiivista toisia ihmisiä kohtaan. Jos näin on, sen täytyy tulla Jumalalta. Sellaista ei ihminen itse voi itsestään puristaa. Kaiken kaikkiaan rakkaus on mielestäni asia, joka on yksi väärinymmärretyimpiä ja -käytetyimpiä käsitteitä maailmassa. Usein kuulee sanottavan, että miten Jumala voi sallia kaikkea pahaa maailmassa, sillä Hänhän on ilmoittanut olevansa Rakkaus. Mutta Hänen rakkautensa ei ole samanlaista kuin ihmisen rakkaus. Tai paremminkin meidän rakkautemme ei ole Hänen rakkautensa kaltaista. Jumalan rakkaus sisältää järkähtämättömän oikeudenmukaisuuden ja totuuden ja koska Hän on kaikkivaltias, Hän tietää, mitä me milloinkin tarvitsemme. Usein ihmisen silmissä jokin asia näyttäytyy melkein kuin Jumalan rangaistuksena, mutta loppujen lopuksi se osoittautuukin rak- kaudeksi meitä kohtaan. Meidän varsin vähäinen käsityskykymme ei vain yllä Jumalan suuruuksiin. Hän, joka jo edeltä tietää, mitä tarvitsemme, osaa johtaa tapahtumat meidän parhaaksemme. – Jos vain annamme sen tapahtua. Tulevana jouluna saamme jälleen iloiten kiittää siitä Jumalan suuresta rakkaudesta, jonka mukaisesti Hän lähetti Poikansa lunastamaan meidät takaisin itselleen. Tämä on se suurin rakkaus maailmassa. Että joku suostuu tulemaan taivaan ihanuudesta ihmiseksi ja antamaan henkensä toisten edestä. Enkö siis kiittäisi? Enkö siis ylistäisi? Haluan Marian, Jeesuksen äidin kanssa yhtyä tähän kiitokseen. ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niin kuin hän on meidän isillemme puhunut.” (Luuk. 1:47—55) -o- Jeesus – meidän toivomme Raimo Palola ”Meidän Herramme vastaa rukouksiin. Hän antaa meille jokapäiväisen leivän. On oikeus pyytää Häneltä apua ja johdatusta myös ajallisiin tarpeisiin.” Elämme monessa mielessä raskasta ja vaikeaa aikaa. Ajassamme on monenlaisia tekijöitä, jotka aiheuttavat syvää huolta ihmisten mielissä. On taloudellista epävarmuutta. Huoli toimeentulosta on monelle arkipäivää. On huolenaiheita, jotka ovat maailmanlaajusia, joiden edessä ihminen näyttää olevan kovin voimaton. Ei ihme, että monet ihmiset huolestuvat. Meillä on julistettavana sanoma toivosta Eikä ainoastaan sanoma: meillä on Persoona, joka on Toivo itse Jeesus Kristus. Tämä toivo ei ole vain jokin hengellinen abstrakti kuvitelma, vaan toimii ihmisen elämässä hyvin käytännön läheisesti arkielämän keskellä. Saamme tiedostaa, että Jeesus todella voi antaa aivan uuden toivon ihmiselle, toivon, joka heijastuu kaikille elämän alueille. Hän ei ole vain sielujemme pelastaja, vaan Hän tietää, että olemme lihaa ja verta ja että elämme juuri tässä ajassa kaikkine haasteinemme. Siksi meillä on toivon sanoma kaikille ihmisille. Hän antaa toivon syntiselle. Hän antaa anteeksi kaikki syntimme. Hän antaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka uskoo Häneen. Tämä toivo perustuu Golgatan täytettyyn työhön. Hän huusi: Se on täytetty! Silloin avattiin meille syntisille toivon ovi. Tämä sanoma on aina yhtä tarpeellinen ja ajankohtainen. Erilaisten riippuvuuksien kanssa kamppaileville on toivo. Jeesus voi vapauttaa vääristä riippuvuuksista Häneen turvautuvan. Hän tietää heikkoutemme ja ymmärtää meitä. Hän on kärsivällinen Auttaja. Hän säälii heikkouksiamme. Joskus ottaa aikaa päästä vapaaksi, mutta Hän vie voittoon alkamansa hyvän työn meissä. Taloudellisten vaikeuksien, työttömyyden ja ajallisten haasteiden kanssa huokailevalle on myös toivo, joka voi olla hyvin konkreettinen. Meidän Herramme vastaa rukouksiin. Hän antaa meille jokapäiväisen leivän. On oikeus pyytää Häneltä apua ja johdatusta myös ajallisiin tarpeisiin. Hän tuo toivoa myös niihin. Sairauksien keskellä ihminen kokee usein toivottomuutta Hän on meidän parantajamme. Me voimme pyytää kuten alkuseurakunnan uskovat: ”Herra... ojenna kätesi niin, että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu...”Hän on sama tänäänkin. Silloinkaan, kun ei tapahdu paranemista, ei tarvitse olla toivoton. Herra antaa sairauden keskellä voimaa ja auttaa kulkemaan sairaanakin eteenpäin. Monet kamppailevat psyykkisten ongelmien kanssa. Masennus on suuri kansansairaus, joka vie työkyvyn ja elämänhalun yhä useammalta. Liekö siihen usein syynä liian kovat ajan vaatimukset työssä? Jolla on työtä, sillä on sitä jo liiaksikin ja aina vaan pitäisi olla tehokkaampi. Työelämässä myös kaikki muuttuu jatkuvasti. Juuri kun jokin uusi asia on omaksuttu, jo aletaan uutta ajaa sisään. Se tuo stressiä. Ihmisen psyykkinen kestokyky joutuu koetukselle. Paineet Raimo Palola, seurakunnan johtava pastori. purkautuvat usein niin, että puhkeaa masennus. Meillä on kuitenkin toivo masentuneille. Herra lohduttaa, Hän antaa toivon, joka vapauttaa uusia voimavaroja jokapäiväiseen elämään. Elämä on sittenkin turvallisissa käsissä Hän ei stressaa taakoitettua ihmistä, vaan antaa todellisen levon sielulle. Matt. 11:27—30. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Pimeän ajan keskellä olkaamme toivorikkaalla mielellä! Joulun kirkas tähti, Jeesus Kristus, loistaa ”yöhön maan”. Room. 12:12 ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.” -o- 3 Ajatuksia ilosta Ilona Auvinen Ihminen kaipaa iloa elämäänsä ja Jumala tietää sen, sillä Hänhän on meidät tehnyt. Jumalassa meillä on ilon lähde. ”Moni sanoo: ”Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?” ”Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.” (Ps. 4:7,8) Ilo pulppuaa kuin virta erämaassa. Kun Jeesus syntyi, enkelit lähetettiin viemään ilosanomaa, joka oli tuleva kaikelle kansalle. Tämä maailman suurin ilosanoma ilmoitettiin kaikkein vähäisimmille paimenille. Oi, sitä Jumalan rakkautta! Jeesus sanoo omilleen, ettei kukaan voi ottaa pois teidän iloanne. (Joh. 16:22) Tämän ilon olen itse löytänyt jo nuorena. Olin 15-vuotias, kun työtoverini kertoi minulle kadehtivansa minun iloani. Hän tuli työhön pettyneenä juhlinnan jälkeen, ja sen näki hänen kasvoistaan. Ilon salaisuutena on yhteys Jumalan kanssa. Rukouksessa koemme Jumalan läsnäoloa ja ilomme uudistuu. Jumalan sanan äärellä, kun Pyhä Henki sitä avaa, olen onnellisimmillani. Olen silloin ilon lähteen äärellä. Nöyrille luvataan lisääntyvää iloa, sillä ”Hän kaunistaa nöyrät pelastuksella”. (Ps. 149:4) Väkevyytemme on ilo Herrassa. (Neh. 8:10) Toisessa korinttilaiskirjeessä 6:10 Paavali tuo tämän hyvin selvästi esiin. ”Murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta monia rikkaiksi tekevinä.” Paavali oli 4 tämän rajattoman Jumalan palvelija ja omisti pääomaa Jumalan aarteista, joista sai jakaa. ”Mitään omistamatta ja kuitenkin omistaen kaiken.” Taivaan kansalaisena. Palvellessamme Jumalaa koemme iloa. Pyhä Henki antaa meille palvelumielen ja tällöin emme voi olla toimettomat. Jeesuksen mukaan suurin on se, joka palvelee. Hän itse sanoo: ”… jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä ”. (Joh. 12:26) Kaikille meille on annettu palvelutehtävä ja armo Kristuksen lahjan mitan mukaan. (Ef. 4:7) Jumalalle uhraaminen tuottaa iloa. Paavali kirjoittaa Makedonian seurakunnasta, joka eli köyhyydessä. Heidän ilonsa Jumalassa oli niin ylenpalttinen, että he antoivat runsaita lahjoja omasta halustaan. Mikä tärkeintä antoivat itsensäkin Jumalan käyttöön. (2.Kor. 8:2) Ihmeellinen on Jumalan armon vaikutus! Heprealaiskirjeen 13:16:ssa Paavali kirjoittaa, että Jumala mielistyy niihin, jotka omastansa jakavat. Hän jatkaa Fil. 4:18:ssa, että hän iloitsee seurakuntalaisilta saamas- Lankoski,kuv.P.Lehtonen taan lähetyksestä ja sanoo sen olleen suloinen tuoksu, otollinen ja Jumalalle mieluinen uhri. Tuotetaan tänäkin jouluna iloa Jumalalle antamalla niille, joilla ei ole. Toivotan kaikille jouluiloa! -o- Ilon kyyneleet Itken ilosta! Kyyneleeni vuotavat, sydämeni käpertyy. Tunnen läheisyytesi Jumala! Sinun ihmeellisen läsnäolosi. Keinun äärettömyydessä. Tunnen pienuuteni Sinun suuruudessasi. Tätäkö on tuntea Sinut? Sydämeni valittu – Jeesus. Sinä annat ilon elämään tuskankin keskellä. hp Jeesus, jokaisen ihmisen toivo Pirkko Kauhanen Raamatussa puhutaan useassa kohdassa Jeesuksen antamasta toivosta, joka ei ole ainoastaan tätä aikaa varten. Kirje heprealaisille 6:19 sanoo: ”Se toivo meillä on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.” Jeesus kuoli Golgatan ristillä ja sovitti meidän syntimme, koko maailman synnin, ja siksi hän on elävä toivo jo täällä ajassa, ja sen kautta meille avautuu myös iankaikkisen elämän toivo Jumalan taivaassa. 70-luvun lopulla Jumala alkoi kutsua minua yhteyteensä. Olin juuri valmistunut erityisopettajaksi, sain hyvän työpaikan, olin terve, ihmissuhteet ja talous olivat kunnossa, mutta kuitenkin kaiken hyvän keskellä koin itseni toivottomaksi ja tyhjäksi. Kyselin, että tässäkö on elämä, eikö se anna mitään muuta. Eräs hengellinen laulu kuvasi hyvin elämäni tunnelmia: ”Tarkoitusta vailla moni vaeltaa, tietä joka johtaa kuolemaan. Polku alas kulkee tie vain pimenee rauhatonna sydän harhailee. Ei ole rauhaa ei löydy lepoa, tuska täyttää mielen kokonaan. Vaikea on nauraa edes hymyillä, silmät kostuvat kyynelistä.” Kunnioitin hengellisiä asioita ja luulin sen riittävän. En ikinä ajatellut, että Jeesus voisi olla vastaus minun elämäni suuriin kysymyksiin. Lopullisesti asia valkeni, kun menin mukaan Eija Merilän konserttiin Porin helluntaiseurakuntaan vuoden 1980 alkupuolella. Kiitän Jumalaa, että se ei ollut vain konsertti, vaan siinä kokouksessa julistettiin selkeästi evankeliumia. Totesin tuona iltana, että tämä minulta puuttuu; yhteys Jumalaan Jeesuksen kautta. Muutaman viikon kuluttua tuosta kokouksesta sain jättää koko elämäni Jeesuksen käsiin. Sain syntini anteeksi ja Jeesuksen, sielun ankkurin, varman ja lujan, elämääni, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle aina iankaikkiseen elämään. Koko elämäni muuttui. Koin, että on ihana olla lapsi Jumalan ja voittaa ystäviä ja läheisiä Jeesukselle. Mutta Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat. Hän kutsui minut Kiinaan kertomaan tästä toivosta, jonka itse olin saanut vastaanottaa. Näiden 31:n uskossa- ja 22:n lähetystyössäolovuoden aikana olen saanut nähdä kuinka sanoma Jeesuksesta on tuonut toivon lasten, nuorten ja vanhojen elämään niin Kiinassa kuin muissa maissa. Tämä on ollut voimallinen sanoma jo yli kaksi tuhatta vuotta ja sen voittokulku jatkuu yhä. Ollaan uskollisia ja viedään sitä sinne missä on toivottomuutta, hätää ja pimeyttä. Ja sinä ystäväni, joka luet näitä rivejä ja ehkä koet, että elät toivottomuudessa etsien tarkoitusta elämää- Pirkko Kauhanen ja etiopialainen tyttö, jolla on toivoa si. Jeesus rakastaa sinua. Tartu tähän toivon sanomaan, tartu Jeesuksen käteen. Rukoile, että Jeesus antaa sinun syntisi anteeksi ja puhdistaa verellään sydämesi. Saat elämääsi toivon ankkurin, varman ja lujan, joka ulottuu esiripun taakse iankaikkiseen elämään. Haluan kiittää koko seurakuntaa uskollisuudesta yhteisessä työssä Kiinan ja maailman lasten ja nuorten saavuttamiseksi Jeesukselle. Sydämen Joulua ja Siunattua Vuotta 2012! Esirukouksiinne sulkeutuen, Pirkko -o- 5 Muistikuvia vankilaopettaja Aarne Ylpöstä Vilho Koivisto, eläkkeellä oleva vanhempi vartija ”Hakeutuessani vankeinhoitoalan palvelukseen aloitustoimipaikakseni tuli Sukevan keskusvankila, jossa minulle avautui myös tilaisuus tutustua vankilaopettaja Aarne Ylppöön.” Olin palveluvuorossa vankien iltatoimintojen aikana, kun tapasin vankilan pääportilla hyvin mielenkiintoisen henkilön. Portin lähistölle ajoi virka-auto, jonka kuljettajana toimi vankilan johtaja Leo Kostian. Autosta tuli ulos kaksi hyvin erikoista miestä, jotka lähtivät kohti porttia. Toinen miehistä oli puettuna vangin vaatteisiin. Pienempi miehistä oli hyvin valoisan oloinen ja hänen kasvonsa loistivat leveässä hymyssä kuin Hangon keksimainoksessa julistaessaan olosuhteisiin nähden erikoista sanomaa. Jo kaukaa hän huusi – toinen käsi ojennettuna kohti taivasta. ”Tänään on tapahtunut Sukevan keskusvankilassa ainutlaatuinen, historiallinen tapaus. Olemme käyneet Raudasjoessa kastamassa ensimmäisen täällä uskoon tulleen vangin.” Jäin hiukan hämilläni seuraamaan ja katsomaan tilannetta. Asia kuitenkin selkiintyi hyvin nopeasti, kun johtaja nousi autosta ylös ja ilmoitti minulle, että tämä henkilö on Konnunsuon keskusvankilan opettaja Aarne Ylppö, joten voitte laskea hänet vangin kanssa sisälle. Jäin kuitenkin ihmetellen miettimään vankilan johtajan osuutta tällaisessa tilanteessa. Oliko vaikuttimena se, että kysymyksessä oli arkkiatri Arvo Ylpön veli. Muus6 sa tapauksessa hänen täytyi olla hyvin myötämielinen näihin asioihin. Muuten en voi käsittää, että hän vankilan johtajana lähtee autonkuljettajaksi tällaiselle matkalle ilman saattovartijaa, sillä kyseessä oli vanki, jolla oli hyvin pitkä tuomio ja jäljellä vielä useita vuosia. Mikä yhteiskunnallinen kohu siitä olisi syntynyt, jos tämä vanki kaikesta huolimatta olisi karannut ja saattotehtävissä itse laitoksen johtaja. Mielessäni ihailin tämän miehen, Aarne Ylpön, toimintaa ja sitä intoa, millä hän oli työhönsä antautunut. Nytkin hän oli kesälomamatkallaan eikä tämä ollut poikkeus. Vankien päivittäisellä ulkoilualueella hän liikkui Raamattu kainalossaan miesten joukossa kuin kala vedessä kertoen heille taivaallista sanomaa. Hän julisti kaikella innolla sanomaa armahtavasta Jumalasta ja Hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka voi paatuneimmankin ihmisen muuttaa. Tämä muutos saa aikaan yhteiskuntaan sopeutuvan ihmisen ja samalla avaa eteen myös taivasosuuden. Illan hartaushetkessä hän kiitti Jumalaa myös siitä, että sai ”Dynamiitti” Keinäsenkin johdattaa pelastukseen. Viimeinen joulu Kerrotaan, että Aarne Ylppö vielä elämänsä viimeisenä joulu- na halusi tavata Kakolan vankeja. Hänen voimansa olivat kuitenkin jo niin lopussa, etteivät jalat enää nousseet porrasaskelmille. Mutta nuo Kakolan usein karskitkin miehet, moninkertaiset rikoksen uusijat, joilla monilla oli vielä pitkät tuomiot edessään - vaikka paljon oli lusittuja vuosia jo taakse jäänytkin – herkistyivät voimansa menettäneen vanhan miehen vierellä. Tuon miehen he olivat vuosien saatossa oppineet tuntemaan ja hän herätti heissä suurta kunnioitusta. Nyt nämä miehet kantoivat entisen opettajansa kerrokselta kerrokselle. He pysähtyivät jokaisella kerroksella antaen hänelle tilaisuuden julistaa joulun ilosanomaa ja tuoda vielä jäähyväisinä oman henkilökohtaisen joulutervehdyksensä. Viimeinen maanpäällinen matka Sitten tuli viesti, että vankilaopettaja Aarne Ylppö oli saanut iäisyyskutsun – hänen ajallinen matkansa oli päättynyt maaliskuun 7. päivänä 1970. Suuri vankien hengellisen työn ystävä ja tekijä oli poistunut. Hänen siunaus- ja muistotilaisuutensa pidettiin Tampereen helluntaiseurakunnan temppelissä, johon minullekin avautui tilaisuus lähteä kollegani Pentti Soukkamäen kanssa. Mukaamme liittyi myös Vaasan helluntaiseurakunnan paimen Mauno Viinikkala. Tehtäväksemme tuli Pentin kanssa laskea siunaustilaisuudessa Ylpön arkulle vankilanjohtaja Leo Kostianin henkilökohtainen kukkalaite sekä Vaasan lääninvankilassa olevien vankien seppele. Vangit olivat keskuudessaan keränneet päivärahoistaan varat seppeleen ostoa varten ja halusivat näin kunnioittaa opettaja Aarne Ylpön muistoa ja elämäntyötä. Muistotilaisuudessa oli mukana yhteiskunnan hyvin vaikutusvaltainen virkamiesedustus. Tilaisuus muodostui herkän puhuttelevaksi hetkeksi, jossa laajalti ja suurella kunnioituksella sekä arvonannolla kuvailtiin Ylpön elämäntyötä. Jo eläkkeellä oleva entinen vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja, hallitusneuvos Valentin Soine piti muistopuheen. Puheessaan hän käsitteli Ylpön antaumuksellista ja kutsumuksensa mukaista työtä vankien ja koko vankeinhoidon hyväksi. Hän toi esiin myös ne alkuaikojen vaikeudet, joita Ylppö joutui työssään kokemaan. Ylppö sai kuitenkin toiminnalleen näissäkin tilanteissa ylijohtajan varauksettoman tuen. Arkkiatri Arvo Ylppö kertoi puheessaan, miten he eivät sukuna voineet ymmärtää sitä, että hänen veljensä lopetti lakitieteen opintonsa ja siirtyi vankilaopet- tajaksi. Mutta mitä pitemmälle aika kului, sitä ymmärtäväisemmiksi he tulivat veljen valintaa kohtaan. Harvoin voi tavata työhönsä niin paneutunutta ja innoittunutta ihmistä kuin hänen Aarne-veljensä oli. Hänen käyntinsä heidän perheensä luona toi aina mukanaan lämpimän tuulahduksen. Tuliaisena hänellä yleensä oli luettavaa. Kokonaisuutena arkkiatrin puhe kuvaili veljeä ja hänen elämäntyötään hyvin kauniilla ja herkällä tavalla. Valovoimaisen uurtajan siirryttyä joukoista pois lukemattomat vankilalähetit ovat hyvässä yhteistyössä vuosien saatossa toimineet paikallisseurakuntien ja vankilasielunhoitajien kanssa elämässään langenneiden ihmisten parhaaksi. Vankilalähetystyön juuret Vankilalähetystyön juuret pohjautuvat Vaasan linnaan. Vaasalainen vapaakirkollinen opettaja Alba Hellman aloitti työn 1870-luvun alussa, kun hän ryhtyi käymään sielunhoidollisessa tarkoituksessa tapaamassa vankeja Vaasan linnassa. Varsinainen tien viitoittaja on kuitenkin ollut vaasalaisen kuvernöörin tytär Mathilda Wrede. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai luvan käydä laajemminkin miesvankiloissa, ja jolle avattiin vankilan kirkon ovet sananjulistustehtävää varten. Pitkäperjantaina huhtikuun 3. päivänä 1885 Mathilda Wrede astui ensimmäisenä naisena Kakolan kirkon alttarin eteen julistamaan Jumalan sanaa. Hänellä oli tehtävänään vankeinhoitohallituksen johtajan hovioikeudenneuvos Adolf Grotenfeltin myöntämä henkilökohtainen, virallinen lupakirja. Mathildasta on myös mainittu, että hän olisi toiveittensa mukaisesti siunannut Ylpön työnsä jatkajaksi. Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston julkaisussa Suomen vankilat on seuraava maininta vankiloiden hengellisestä työstä: ”Lukuisat vangit ovat näissä saaneet uskonnollisen herätyksen ja sellaisen vakavan pohjan elämälleen, että he ovat myöhemmin voineet säilyä vapaina rangaistuksen kärsittyään.” Ilman historiaa ei ole nykyisyyttä. Meillä seurakuntina ja herätysliikkeinä on vankilatyössä vahva historiallinen menneisyys, mutta toivon mukaan myös vakaa, toiminnallinen tulevaisuus. Joulua vietetään myös vankilassa Näin joulujuhlien aikaan voin todeta, että kotien ja vankilan joulu eroavat toisistaan. Kun kodeissa vietetään aattoiltaa, vankilassa vartija sulkee sellien ovet. Jokaisen lukitun oven ja kahden salvan taakse jää ihminen. Kyynelten läpi voi heijastua hymy, mutta myös murheen painama ihminen, jonka sisäiseen tunne-elämään on rakennettu taivaskaipuu. Kerran kohtasin tämän tapaisen väkivaltarikoksista tuomitun miehen. Käsivarret haavoille viilleltyinä ja verta valuen hän totesi: ”Vaikka olen tällainen kuin olen, silti illan koittaessa ja sellin oven loksahtaessa lukkoon koen sisäisessä tunne-elämässäni hetkiä, jolloin silmäni kostuvat kyynelistä.” Joulu on kuitenkin jokaiselle hyvän tahdon juhla, jolloin ihmiskunnalle julistetaan ilosanomaa: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. -o7 Parempi 50 kertaa yksi kuin yksi kertaa 50 Juha Haapaniemi, vankilapastori Hengelliseen toimintaan liittyy usein kunnianhimoisia tavoitteita ja päämääriä; sekä hyvässä että pahassa. Yksi tällainen päämäärä on tavoittaa mahdollisimman monta ihmistä. Ihastelemme esim. amerikkalaisten seurakuntien tilaisuuksissa käyvien väkimäärien suuruutta. Muistamme Billy Grahamin, Luis Palaun ja suomalaisen evankelistavirkaveljensä Kalevi Lehtisen isoja kokouksia stadioneilla. Suomessa ja monissa muissa läntisissä maissa ovat ihmiset kuulleet ilosanoman usein jo moneen kertaan. Myös vangit ovat kohdanneet jo monesti ilosanoman. Se, ettei sanoma ole ”tehonnut”, ei johtune saarnaajan tai evankelistan hengettömyydestä tai hengellisestä suuntauksesta. Sanoman lisäksi ihminen, lähimmäinen voi tarvita muutakin, jotta hänen sisimpänsä tulisi kosketetuksi. Tätä kirjoitettaessa seuraava sunnuntai on tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä Matt. 25 Jeesus opettaa nälkäisten, sairaitten, vaatteitta olevien, kodittomien ja vankilassa olevien kohtaamisesta. He tarvitsevat kuka mitäkin: sairaat ja vankilassa olevat ennenkaikkea toivoa, nälkäiset, sairaat ja kodittomat rakkautta. Kaikki yhdessä uskoa toivon ja rakkauden Jumalaan. Apostoli Paavali kirjoittaakin 1. Kor. 13 uskosta, toivosta ja rakkaudesta keskeisinä kristityn elämän sisältöinä. Vankilassa uskon, toivon ja rakkauden herääminen ei ole helppoa. Usko, toivo ja rakkaus saattavat olla sanoina tuttuja, mutta sydämelle vieraita tai väärin ymmärrettyjä. Tarvitaan ihmisiä, jotka jaksavat sitkeästi asettua vankilähimmäisen vierelle kerta toisensa 8 Vaasan vankila Sundominlahdelta. jälkeen; ihmisiä, jotka jaksavat uskoa, toivoa ja rakastaa. Tässä kutsumuksessa on usein parempi tavata yksi vankilähimmäinen 50 kertaa kuin 50 vankilähimmäistä kerran. Kuva: P. Lehtonen ”Herra, anna vankilaläheteille ja heidän seurakunnilleen uskoa, toivoa ja rakkautta.” -o- Vankilasta löytyi ystävä Hellevi Pesonen Seurakunnassamme on useita vankilatyöntekijöitä. Alfa-kurssia on pidetty jo vuosien ajan ja muutamat käyvät myös selleissä tapaamassa vankeja yksityisesti. Minäkin olin vankilalähetystyössä mukana vuosina 2002—2006. Pidimme siskoni kanssa Alfa-kursseja naisten osastolla. Eräänä päivänä osastolle saapui naisvanki, jonka tavatessani tunsin, että häntä varten minut lähetettiin tähän työhön. Kävin säännöllisesti tapaamassa häntä koko hänen Vaasassa oloaikansa ennen hänen siirtymistään Vanajan avovankilaan. Hänen siellä ollessaan, kävimme kirjeenvaihtoa. Vietinpä yhden yönkin siellä hänen vieraanaan. Jokaisella tapaamiskerralla rukoilimme yhdessä ja hän tutki Sanaa paljon yksikseenkin. Usein hän kertoi, miten paljon nämä vie- railut hänelle merkitsevät.Valitettavasti hän ei ole vapaudessa ollessaankaan vielä rohjennut jättäytyä Jeesuksen varaan, vaan elämä on mennyt huonoon suuntaan. Vaikka olemme nykyään harvakseltaan yhteydessä, on vahva ystävyys voimassa edelleen. Esitän tässä toivomuksen, että muistaisimme esirukouksin myös tätä tärkeää työmuotoa. Itse Jeesus mainitsee Matt. 25:36:ssa tekoja, joita tekevät omistavat Jumalan valtakunnan. Näitä ovat muun muassa ne, jotka käyvät vankeja katsomassa. -o- Kristittyjä vainotaan yhä Hellevi Pesonen Vaikka uskonnonvapaus on yleismaailmallinen ja perustavanlaatuinen ihmisoikeus, uskovia vainotaan monissa maissa. Jokainen meistä varmaankin tietää, miten kristittyjä vainottiin Rooman vallan aikana. Mutta tiesitkö, että kristittyjen vainot jatkuvat edelleen? Joka päivä kristittyjä pidätetään, hakataan, vangitaan ja kidutetaan. Italialaisen tutkimuksen mukaan kristinuskon kaksituhatvuotisen historian aikana arviolta 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä uskonsa takia, näistä 45,5 miljoonaa 1900-luvun aikana. Brittiläisen baptistipastori David Pawsonin mukaan 250 000 kristittyä kohtaa marttyyrikuoleman uskonsa tähden joka vuosi. Maailman väestöstä jopa 70 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan voimakkaasti. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa, Iranissa, Egyptissä ja Kiinassa valtio on syyllistynyt systemaattisiin uskonnonvapausloukkauksiin. Irakissa, Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä painostetaan ja ahdistetaan, ja he kohtaavat hyökkäyksiä, väkivaltaa ja väkivallan uhkaa ääriryhmien taholta. ”Ennemmin olen vankilassa kuin tekemättä mitään Jumalalle” – sanoi kiinalainen uskova, joka oli yli kaksi vuotta vankilassa yritettyään rekisteröidä seurakuntaansa. taan suunnatut vainot ovat lisääntyneet 22 maassa. Irak, Egypti, Libanon, Pakistan ja Nigeria ovat maita, joissa on sanotaan olevan vaikeinta elää kristittynä. Myös Sudan ja Pohjois-Korea mainitaan maana, jossa kristittyjä johdonmukaisesti vainotaan. Stefanuslähetyksen internet-sivuilla on useita kymmeniä kertomuksia siitä, miten tänäkin vuonna vainoja toteutetaan monissa maissa. Lainaan tähän erään tarinan: Etiopia – Kääntykää, lähtekää tai kuolkaa ”UUTISET 7.2.2011(http://www. stefanus.fi/uutiset/7-2-11.html) Etiopialaisen Beshenon kaupungin kristittyjä on häiritty ja pahoinpidelty sen jälkeen, kun muslimit kiinnittivät kristittyjen kotien oviin ilmoituksia, joissa heitä kehotettiin kääntymään islamiin, lähtemään kaupungista tai kohtaamaan kuolema. Kolme kristittyä johtajaa on joutunut pakenemaan kaupungista, kaksi kristittyä on pakolla käännytetty islamiin. Evankelisten kristittyjen yhteisö koostuu noin 30 uskovasta Beshenon enimmäkseen islaminuskoisessa kaupungissa. Evankelista Kassa Awano on edelleen kriittisessä tilassa muslimien pahoinpideltyä hänet 29.11.2010. Muutama päivä hyökkäyksen jälkeen lähes 100 muslimia piiritti ajoneuvon, joka kuljetti kristittyjä johtajia rauhanneuvotteluihin muslimijohtajien kanssa. Tesema Hirego ja Niggusie Denano loukkaantuivat vakavasti, muut johtajat lievemmin. Temesgen Peterosia puukotettiin 2.1.2011, kun hän oli todistanut oi- Vuosi 2011 alkoi pommiiskulla jumalanpalvelukseen Tämän vuoden alussa tehtiin Aleksandriassa pommi-isku koptilaisortodoksiseen kirkkoon. Sitä ovat seuranneet monet muut vakavat tapahtumat – muun muassa lähes sadan kristityn pidättäminen Iranissa, väkivaltaisuudet Pohjois-Nigeriassa sekä Pakistanin kristityn vähemmistöministerin murha, joka johtui hänen vastustuksestaan maan jumalanpilkkaa koskevaa lainsäädäntöä kohtaan. Joidenkin tietolähteiden mukaan tämän päivän kristittyjä vas- Kuva: Stefanus-lähetys Jatkuu seuraavalla sivulla... 9 jatkuu ed. sivulta keudessa edellä mainitusta hyökkäyksestä. Beshenon kristityt ovat olleet muslimien maalitauluna jo vuosia. Valitettavasti kaupungin muslimiviranomaiset kieltäytyvät suojelemasta kristittyjä. Viranomaiset eivät huomioi kristittyjen vetoomuksia oikeuden tapahtumiseksi. Lisäksi he ovat toistuneesti evänneet luvan rakentaa kristityille hautausmaa ja rukoushuone. Internatioanl Christian Concern” Rukoilkaa vainottujen puolesta Me saamme elää maassa, jossa voimme vapaasti kokoontua palvelemaan Jumalaa. Se on suuri kiitoksen aihe. Teemme hyvin, kun muistamme vainoja kohtaavia ihmisiä sekä yleisesti seurakunnassa että yksityisissä rukouksissamme. Raamatun sanakin kehottaa meitä tähän: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina, muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itselläkin ruumis.” (Hebr. 13:3) Raamatun mukaan uskovan rukous voi paljon, kun se on harras. Esirukous on siis erittäin tärkeä ase näitä vainoja vastaan ja ennen kaikkea siksi, että vainotut kestäisivät heidän kohdalleen tulleet koetukset menettämättä uskoaan. Sillä niin varmasti kuin aurinko joka aamu nousee, on Jumala luvannut olla jokaisen omansa kanssa maailman loppuun saakka. Lähteet: Stefanus-lähetys, Wikipedia, Ajattele toisin – usko vapaasti! -julkaisu Uudet vanhimmistoveljet Johan Österholm Johan ja Johanna sekä lapset Daniel, Cecilia ja Joel Olen Johan Österholm ja uusi vanhemmistoveli. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle sekä teille seurakuntalaiset siitä luottamuksen osoituksesta, että katsoitte minut arvolliseksi tähän palvelustehtävään. Otan tämän haasteen innolla vastaan, ymmärtäen kuitenkin sen, että ”Herra on se, joka antaa kasvun”. 10 Olen 38-vuotias perheenisä. Perheeseeni kuuluu vaimo Johanna, sekä lapset Daniel 10 v., Cecilia 6 v. ja Joel 6 kk. Perhe on minulle ykkösprioriteetti heti Jeesuksen jälkeen. Voin sanoa, että perhe on minulle Herran lahja ja rakkauteni heitä jokaista kohtaan on minulle hyvin tärkeä. Vaimoni on ollut minulle tuki monessa asiassa. Toki hän on minulle myös peili, jonka kautta opin tuntemaan itseäni paremmin. Lapsissani näen sen jatkuvuuden ja perinnön, mitä myös minä jätän jälkeeni. Sydämeni iloitsee nähdessäni sen, miten he oppivat uutta ja löytävät elämässään uusia asioita. Ollessani 7-vuotias vanhempani tulivat uskoon, ja siten olen saanut heiltä omaan hengelliseen elämääni mallin. Kiitän vanhempiani ja ennen kaikkea äitiäni rukouksista, jotka hän on vuokseni rukoillut, ne ovat sittenkin kantaneet. Seurakuntaelämässä olen ollut mukana noin 30 vuotta. Toisinaan enemmän ja joskus hieman vähemmän. Lapsuusajalta on jäänyt lähtemättömästi mieleen kesäleirit ja erilaiset kerhot. Myöhemmin tuli kuvioon mukaan musiikki. Seurakunnan nuorten kuorot, erilaiset bändit ja ylistyskokoonpanot. Jossain vaiheessa aloin myös tehdä omia lauluja ja sanoituksia. Lähetystyö sekä Israeltyö ovat minulle myös hyvin tärkeitä. Niiden kautta olen oppinut tuntemaan Jumalaa sekä hänen kaikkivaltiuttaan enemmän. Ansiotyössäni toimin invataksin sekä linja-autojen kuljettajana. Tehtäviini kuuluu ikääntyvien sekä vaikeavammaisten henkilöiden kuljettaminen. Lisäksi koulukuljetukset ovat tulleet tutuiksi, joten ihmisten palvelemisesta on tullut aika luonnollinen osa minua. Vanhimmistoveljenä haluan palvella tätä seurakuntaa yhteistyössä kaikkien jäsenten kanssa, niin, että toteutuisi tämä sana: ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7) Jutellaan kun tavataan! Teitä siunaten Johan Juho Juhaninmäki Hanna, Lidia ja Juho. Olen Juho Juhaninmäki, 33-vuotias perheenisä Gerbystä. Perheeseeni kuuluu vaimo Hanna, sekä tyttö Lidia, joka on tätä isänpäivänä kirjoittaessani 2 v 8 kk. Myöskin lisää väkeä on meidän kotiin tulossa, sillä toisen lapsen laskettu aika on aivan näinä päivinä. Olen kotoisin Ullavasta, KeskiPohjanmaalta aivan kuten vaimonikin. Entisen kotikuntani asukkaista tuli kaupunkilaisia kunnan liityttyä muutama vuosi sitten Kokkolaan. Elämäni ensimmäiset 25 vuotta olenkin viettänyt turvallisesti Ullava-Kokkola-akselilla. Valmistuin Kokkolasta aikanaan insinööriksi, jonka jälkeen vierähti pari vuotta Savossa töiden perässä. Tämän jälkeen olen ollut puolen vuoden jakson Espanjassa ja Marokossa lähetystyöharjoittelussa. Etelästä palattuani ja pienen kierroksen Kokkolaan vielä teh- tyäni lähdin seuraavaksi vaimon ja työn perässä Vaasaan. Tällä reissulla on nyt oltu yli viisi vuotta ja voinen tässä todeta, että Vaasasta on tullut nyt kotini. Se, mikä elämässä on oleellista, ja mikä kyllä minuakin on vaimon ja työn lisäksi liikuttanut, on usko Jeesukseen ja halu palvella Häntä. Olen lapsena tullut uskoon leirillä, 12 vuotta oli silloin ikää. Kaksi samanikäistä kaveriani teki mukanani saman ratkaisun silloin ja edelleen tämä kolmikko saa olla Taivaan Isän joukoissa. Nuorena olin aktiivinen pienessä kotiseurakunnassamme. Pidin sitä jotenkin itsestäänselvyytenä enkä ollenkaan taakkana tai ”pakkona”. Pääsin sitten mukaan seurakunnan vanhimmistoonkin ollessani muistaakseni 19-vuotias. Se mikä tekemisiäni yhdistää ja mitä haluan ylläpitää, on tietyn- lainen kunnioitus sitä omaa kristillistä yhteisöäkin kohtaan, missä kulloinkin olen. Tällä hetkellä se on Vaasan helluntaiseurakunta. En ole velkaa seurakunnalle, mutta minä saan antaa sille. En ole velkaa myöskään Vapahtajalleni, mutta saan antaa Hänelle. Olen todella kiitollinen siitä, että Jumala on minut kutsunut seurakuntamme vanhimman tehtävään. Tässä lyhyessä kirjoituksessa on vaikea saada sanoiksi puettua niitä tunteita, mitä mielessä pyöri, kun tehtävään kutsuttiin. Silti ajattelen niin, että jos minua kutsutaan, niin silloin olen taivaasta katsottuna myös tehtävään kelvollinen. Se tuntui siltä, että Jumala kuitenkin pitää kiinni lupauksestaan johdattaa minuakin. Perheenä olemme lähetysmyönteisiä ja toivomme meidän tiemme johtavan kertomaan Ilosanomaa vielä muillekin maille. Kuten seurakunnalla keväällä sanoin, uskon tämän vanhimmistotehtävän olevan siunaukseksi omalle perheelleni. Toivon, että se on siunaus myös koko seurakunnalle, ja että en ole esteenä sille, mitä Jumala haluaa seurakunnassamme tehdä. ”Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mu- kaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana”. (1 Piet. 5:2-3) Kiitos, että saamme perheenä olla sinun rukouksissasi. Nähdään ja tutustutaan lisää seurakunnalla tai toistemme kotona. Juho Juhaninmäki 11 Purcherie – Jumalan tumma helmi Tuula Palola Purcherie tuli maaliskuussa 2008 Ruandasta miehensä ja kuuden lapsen kanssa Suomeen. Esitin hänelle muutamia kysymyksiä, joihin hän vastasi seuraavasti: Mikä pani teidät lähtemään Afrikasta? ”Minä olen ruandalainen, mutta mieheni oli kongolainen. Ja hän oli meidän maassa pakolainen. Ja sieltä sitten suomalaiset tulivat vuonna 2005 etsimään pakolaisia ja niin me tulimme.” Minkälaisin ajatuksin ajattelet sitä mistä olette tulleet? ”Minä voin sanoa, että minä voin kiittää Jumalaa. Minulla oli raskas elämä. Elämäni oli erilaisia kärsimyksiä. Lapsuudessa olin uskovainen. Mä muistan kun olin 9 vuotta. Olin tykänny olla kirkossa, joka oli helluntaikirkko. Ja silloin minä huomasin olevani sokea. Koulussa näin, mutta muuten en nähnyt mitään. Se kesti kaksi viikkoa. Ja Jumala paransi minut. Perheeni ei ollut uskovainen. Minä uskoin koko ajan Jumalaan ja kouluni oli kristillinen koulu. Kasvua Jumalan kanssa Olen kasvanut Jumalan kanssa. Kun valmistuin peruskoulusta, silloin minä olin 16—17 -vuotias. Silloin minä olin oikea uskovainen. Ja silloin Jumala näytti minulle minun tulevan elämän. Mutta mulla ei ollut ketään auttamassa, ei ollut uskon ystäviä. Mä menin kuoroon, aloin laulaa, aloin auttaa pyhäkoulussa. 1993 mä muutin pääkaupunkiin opiskelemaan. Silloin mä lopetin Jumalan työn. Se kesti vähän aikaa. 1994 alkoi sota. Sodan aikana tulin raskaaksi ja menin heti naimisiin ilman siunausta. Ja elämä muuttui. Viisi kuukautta sen jälkeen Jumala muistutti, mitä Hän 12 Purcherien perhe: Purcherie keskellä, lapsia ovat vas. lukien Blandine, Estella, Seguin, Innocent (takana), Serge ja Blaise. oli näyttänyt minulle minun elämästäni. Ja sitten Hän vielä näytti, että oli joki ja sen yli oli vaikea päästä. Ja silloin mä näin, kun mieheni oli toisella puolen jokea. Sitten hän otti minun kädestä ja minä pääsin sinne, missä hän oli. Kun heräsin kysyin Jumalalta, että mitä tämä tarkoitti. Ja Jumala ilmoitti, että minun elämässä tulee myrskyä. Isän sairaus koetteli perhettä Kun mieheni sairastui 2001, silloin vielä Jumala muistutti minulle tämän unen. Kun olin nuori, minun perheessä oli väkivaltaa. Ja minä sanoin että en halua elää noin. Kun mieheni tuli sairaaksi, siihen oli syy. Hänen työkaverit olivat muslimeja ja he halusivat, että hän tulee muslimiksi. Ja kun hän päätti, että nyt tulen muslimiksi, silloin mä menin huoneeseen ja rukoilin. Silloin mä olin jehovantodistaja, silloin ei ollu kirkkoa lähellä. Kun mies tuli muslimiksi ajattelin, että otan e- ron, mutta sitä minä en sanonut hänelle. Se oli joulukuussa. Ja silloin tammikuussa hän joutui vankilaan ilman syytä ja sairastui siellä. Se kesti kaksi viikkoa vankilassa ja kun hän tuli pois hänellä oli huimausta ja silloin ajatus, että tulisi muslimiksi meni pois. Ja silloin, kun hän tuli sairaaksi, hän alkoi rukoilla ja käymään kirkossa uudestaan. Yleensä ennen nukkumaan menoa me puhuimme Jumalan sanasta ja rukoilimme. Kun hän sairastui, hän halusi taas olla yhdessä rukouksessa. Mieheni sai syntinsä anteeksi Kolme vuotta hän vaivoin jaksoi kävellä. Mutta sitten hän ei enää kävellyt ilman keppiä. Vuonna 2005 hän ei enää kävellyt, hän vain istui. 2006 meillä oli uskova naapuri, joka antoi kirkossa rukousaiheen, että he rukoili meidän puolesta. Ja silloin Jumala sanoi, että minun pitää paastota kaksi päivää. Minä tein sen. Jumala lähetti meille palvelijan ja silloin mies tuli oikeaan uskoon. Ja hän sai syntinsä anteeksi. Ja viikko sen jälkeen hän tuli paremmaksi ja me iloitsimme siitä. Tämä oli Afrikassa. Ja silloin minulla oli vaikeaa, kun hän oli voimaton. Elämä oli vaikeaa, mutta minä rukoilin ja palvelin Jumalaa. nen mieheni kuolemaa, että minulla on edessä juhlapäivä. Se tarkoitti mieheni kuolemaa, koska hän kuoli uskossa. Me uskomme, että joku päivä me näemme hänet.” Kuoroon ja kasteelle Silloin kun mieheni tuli uskoon, minä kävin siinä kirkossa, missä meidän naapuri oli. Ja Jumala sanoi mulle, että sinun pitää mennä takaisin kuoroon. Jätin Jehovantodistajat ja tulin helluntaikirkkoon. Silloin aloin Jumalaa palvoa, menin kasteelle vuonna 2006. Blaise, 13 ja Blandine, 15 ovat mieheni lapsia, he tulivat meille vonna 2005. ”Joulu, meidän joulu on aina. Meidän pitää muistaa, että Jeesus on tullut maailmaan ihmiseksi ja Hän halusi olla meidän kanssa ja halusi pelastaa meidät. Juhlitaan joulua! Afrikassa lapset leikkivät jouludraamaa, laulamme joululauluja. Vietetään juhlaa perheen kanssa ja ystävien kanssa. Mutta joulupäivän olemme kirkossa koko päivän. Aloitamme klo 10 ja olemme kirkossa ehkä 3—4 :ään asti.” Suomessa – Ihan ajan kanssa, lisäsin. Kun tulimme Suomeen, mieheni oli sairas. Lääkärit sanoivat, että ei voi tehdä mitään. Kaksi kuukautta hän oli sairaalassa ja etsittiin erilaisia ratkaisuja, mutta ei auttanut mikään. Mies kuoli 2009 marraskuussa ja näin jäin yksinhuoltajaksi maahanmuuttajana kuuden lapsen kanssa.” Miten olet selviytynyt? ”Se on vain Jumala! Rukoilin, minä en jaksa mitään. Opetin lapsille, mikä on hyvä ja kehoitin heitä turvaamaan Herraan, että me pärjäämme täällä. Jumala puhui en- Purcherien ajatuksia joulusta: ”Kiitos Herralle! Hän auttoi kun olin Afrikassa. Kun opiskelin, hoidin lapset, Herra auttoi. Kiitän Herraa! Meidän pitää olla kärsivällisiä. Jaakob 1:12: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat.” Meidän pitää olla kärsivällisiä siinä, mitä meillä on. Meidän pitää arvostaa sitä, mitä Jumala on meille antanut, koska olemme matkalla taivaaseen. Ja kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän kärsi meidän puolesta, että me saamme elää ikuisesti. Meidän tulee pitää kiinni siitä mitä meillä on.” – Purcherie oli murheellinen seurakunnan siivousasiasta. Etsittiin siivoojaa, eikä sitä tahtonut löytyä. Purcerie koki, että meidän seurakuntalaisten pitäisi siivota. Afrikassa, vaikka elämä oli niin raskasta, hän kuitenkin halusi kaiken muun touhun lisäksi palvella käsillään. Siellä siivous hoitui niin, että kuorolaiset tekivät homman. Purcherie oli yksi heistä. Purcheriesta meillä on paljon oppimista. Vaikka hänen elämänsä on ollut niin raskas, hänessä ei ole katkeruutta. Päinvastoin hän on hyvin onnellinen ja kiitollinen. Ja näin tämä kaukaa keskuuteemme tullut Jumalan tumma helmi jatkaa elämäänsä maahanmuuttajana opiskellen lähiohoitajaksi ja hoitaen pesuettaan. – Mutta ennen muuta Purcherie palvelee Elävää Jumalaa koko sydämellään! -o- Toivotamme teille koko seurakuntana iloista joulua ja siunattua uutta vuotta 2012! Monin terveisin Virpi, Franz, Lisa ja Dominik sekä Groß-Rustin seurakunta Kiitämme kuluneesta vuodesta, esirukouksistanne ja osoittamastanne rakkaudesta. Toivotamme siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa koko seurakunnalle sekä onnellista uutta vuotta! Esirukouksiinne edelleen sulkeutuen Raimo Palola perheineen Lasse Kujanen perheineen Liisa Pensonen perheineen Anja Seppälä 13 Millä on virsi? Roosa Palola Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. (1. Kor. 14:26) Nexus-kuoro esiintyy Roosa Palolan johdolla. Reilu vuosi sitten seurakunnan alasalissa kokoontui innokas joukko musiikkia rakastavia seurakuntalaisia, joilla oli kova halu päästä laulamaan ja soittamaan yhdessä. Mukana oli monta sellaista, jotka kokivat omaksi tehtäväkseen Jumalan palvelemisen musiikin avulla, mutta eivät vain olleet löytäneet sopivaa tapaa olla seurakunnan toiminnassa mukana. Keskusteltiin yhdessä siitä, mitä odotuksia, toiveita ja näkyjä ihmisillä oli. Joukossa oli kuorolaulajia, solisteja, ylistyslaulujen kannattajia ja vastustajia, hengellisen laulukirjan, pitkän kirjan ja nykygospelin faneja. Oli sopraanoja ja alttoja, tenoreja ja bassoja ja kaikkea siltä väliltä. Oli kuorokonkaria ja aloittelijaa ja oli muutamia muuten vain innokkaita touhuajia. Tämän kirjavan porukan toiveissa oli saada seurakuntaan kuoro. Ja sellainenhan lähes erottamattomasti kuuluu kuvioon, kun on kyse helluntaiseurakunnasta. 14 Niinpä sitten päätettiin perustaa kuoro. Huomattiin jo ensimmäisessä kokoontumisessa, että tärkeämpää kuin saada äänet sointumaan kauniisti yhteen, on saada kokea yhteyttä toisten seurakuntalaisten kanssa ja palvella Jumalaa. Ja mikäpä musiikkia rakastaville uskoville on sen ”kevyempi ies” ja mieluisampi tapa palvella kuin laulaminen! Ennen kuin kuoroa alettaisiin yleisesti kutsua seurakuntakuoroksi, haluttiin valita kuvaavampi nimi ryhmällemme. Päätettiin siis järjestää kristillinen nimiäänestys. Ylivoimaiseksi voittajaksi äänestyksessä nousi Nexus. Nimi ei tullut Samsungin älypuhelimesta Nexus Onesta eikä se tullut Shimano-merkkisen polkupyörän Nexus-vaihteistosta. Nimi tuli latinankielisestä sanasta Nexus, joka tarkoittaa yhteyttä. Se kuvasti hyvin kuorolaisten toivetta saada kokea yhteyttä toisiimme ja Jumalaan. Toiselle sijalle yltänyt nimi ”Tähkä” ja kolmannelle sijalle yltänyt ”Valon viesti” toivon mukaan kuvaavat myös kuoroa, vaikka vain yksi nimi piti 28 vaihtoehdosta valita! Mikä Nexuksessa sitten on se yhdistävä tekijä? Se ei ole musiikkimaku – niitä on monenlaisia, lähes yhtä monta kuin kuorolaista. Nexuslaisia ei myöskään yhdistä ikä. Nykyään ikähaitari iloksemme yltää yläkoululaisista eläkeläisiin! Meitä ei yhdistä rotu tai kieli, ei vaatetyyli tai edes laulutaito! Niiden sijaan meillä kaikilla on yksi toivo, sama päämäärä ja maailman paras laulun aihe - vain muutaman esimerkin mainitakseni. Paavali kirjoittaa efesolaisille ja vaasalaisille: ”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.” (Ef. 4:3-4). Tämän me nexuslaiset pyrimme muistamaan. Kuorolaululla ja kaikella muullakin musiikilla seurakunnassa on myös toisenlainen tehtävä. Paavali kehottaa meitä opettamaan myös lauluilla: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” (Kol. 3:16) PS. Kuoropaikat eivät vielä ole täynnä, tervetuloa mukaan kaikki innostuneet! Oikeassa äänessä pysyminen on eduksi, mutta ei ole kriteeri kuoroon pääsemiselle! :) -o- Ensi jouluna Jerusalemissa? Lasse Kujanen ”Olen usein ihmetellyt omaa ”hengellistä lukihäiriötäni” lukiessani Raamattua. Monet Raamatun itsestään selvät, tärkeät totuudet ovat jääneet minulta huomaamatta useiksi vuosiksi.” www.scaredsacred.org/silhouette.jpg Paavali voisi ojentaa minua tänään Raamattua lukiessani samoin kuin aikoinaan Korinton seurakuntaa: ”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän - ...” (2. Kor. 1:13) Vuosia ”lukihäiriöni” esti minua huomaamasta, että Raamattu on historiallisesti aikaan ja paikkaan sidottu kirja. Alkukertomusten jälkeen Raamatussa kerrotaan lähinnä Aabrahamin ja hänestä polveutuvan kansan historia ja tulevaisuus. Lähes kaikki tapahtumat sijoittuvat Israelin alueelle. Samoin Raamatun kirjoittajat yhtä lukuunottamatta kuuluivat Israelin kansaan. Vasta tunnustettuani Jumalan valinnan Israelin kohdalla, ymmärsin Jumalan valinnan omalla kohdallani. Jumala on kytkenyt ihmiskunnan pelastushistorian merkkipaalut juutalaisten palaamiseen kotimaahansa. Kun Mooses johti kansaa kohden Luvattua maata, niin Jumala siunasi ihmiskuntaa: Raamattua alettiin kirjoittaa. Samoin kansan palaaminen Babylonian pakkosiirtolaisuudes- ta noin 500 eKr. mahdollisti ”joulun ihmeen” koko ihmiskunnalle. Koska kansa asui kotimaassaan, niin Kirjoitukset täyttyivät: ”Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.” (Miika 5:1, Matt. 2:6) Israelin valtio perustettiin v. 1948 ja juutalaiset ovat jo kolmannen kerran palanneet kotimaahansa. Minkähän siunauksen Jumala on valmistanut tällä kertaa koko ihmiskunnalle? Jos Vanha testamentti kertoo Jumalasta, joka haluaa viedä yhden kansan Luvattuun maahan, niin Uusi testamentti kertoo Jumalasta, joka kuolleista ylösnousseen Poikansa kautta antaa käskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ...” (Matt. 28:19) Kirkkohistoria osoittaa, että evankeliumi Jeesuksesta on pääasiallisesti kiertänyt maapalloa idästä länteen. Lähetystyö alkoi Jerusalemista, juutalaisista ja on myös päättyvä sinne. Jeesuksen profetia omaisuuskansansa kohdalla on toteutuva: ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” (Matt. 20:16) Jospa jo ensi joulun voisimme viettää Herran kanssa Jerusalemissa! -o- Vankipojan laulu R.Palola Jos vapaaksi mä täältä pääsen kerran mä tahdon elon uuden aloittaa ja elämäni antaa käsiin Herran mi vankipoikaa yhä rakastaa. kerto: Sä vapaaks’ minut ostit ristinpuulla nyt puolehesi käännyn nöyrtyen. Kai vankipojan rukouksen kuulla voit Vapahtaja meidän syntisten. Kun katson ulos näen sinitaivaan se vapautta mulle julistaa. Miksi tieni kulkenut on tähän vaivaan ja muurit elämääni rajoittaa? Kun vapauden päivä kerran koittaa mä tietä uutta tahdon vaeltaa. Mä tahdon kiusat koetukset voittaa, jos Herra mua vielä armahtaa. 15 Wau, meillähän siivotaan vapaaehtoisvoimin! Anu Riippi Olen yrittäjäperheen tytär ja tästä johtuen olen saanut tehdä töitä laidasta laitaan pienestä pitäen. Jossain elämänvaiheessa työskentelin vuosia äitini siivousfirmassa. Työkenttääni kuului mm. erilaisten rakennuskohteiden loppusiivouksia sekä majoitus- ja toimistotilojen siivouksia. Aika usein näinä siivousvuosina kävi mielessä ajatus, että mihin ihmeeseen minä tätäkin kokemusta tarvitsen? – Nyt siihen on tainnut tulla vastaus! Minut on nimittäin nimitetty seurakuntamme ”siivousvastaavaksi”. Kiitän luottamuksesta ja otan tehtävän iloiten vastaan. Siivoukseen on tällä hetkellä ilmoittautunut mukaan yli 30 vapaaehtoista, se on hienoa! Olen jaka- ”Seurakuntamme on päättänyt kokeilla hoituuko yhteisen kotimme siivous vapaaehtoisvoimin ja minäpä uskon, että kyllä se hoituu!” nut tämän porukan kahdeksaan eri ryhmään. Jokainen ryhmä huolehtii seurakuntamme tilojen siivouksesta omalla vuorollansa. Hääräilemme siivouksen merkeissä seurakunnalla kerran viikossa, yleensä keskiviikkoisin, mutta tarpeen mukaan muulloinkin. Yleensä hommissa on neljä siivoojaa kerrallaan. Toivon meidän siivoojien puolesta kaikkia seurakuntalaisia kiinnittämään huomiota yhteisen kotimme hyvinvointiin. Ei kuormiteta nurkkia turhalla tavaralla ja viedään rikkoutuneet kamppeet ros- kiin. Keittiötä käyttävät tyhjentävät myös keittiön roska-astiat lähtiessään. Kaiken a ja o on, että jokainen siivoaa omat jälkensä! Sovitaan, että pidetään seurakuntakodistamme ja tietenkin myös toisistamme parempaa kuin hyvää huolta. Yhteistyöllä pääsemme eteenpäin! Haluatko tulla mukaan siivousporukkaan? Ota rohkeasti yhteyttä minuun anuriippi@gmail.com tai puh. 044-5807495 tai ilmoita halukkuutesi toimistoon, niin otan sinuun yhteyttä. Yksi siivoustiimeistä työn touhussa. Vasemmalta Anu Riippi, Salla Dyster, Sanna Lahti ja Galina Harju. 16 HALLINNON PÖYDÄLTÄ Ari Koski Henkilöstöhallinnollisia kysymyksiä ja tehtäväkuvauksia Seurakunnan hallinnon suunnittelukellon mukaisesti syksyllä tarkastellaan palkattuun henkilöstöön liittyviä kysymyksiä. Vuoden 2010 syyskaudella saimme valmiiksi kristillisiä järjestöjä koskevan työehtosopimuksen (kj-tes) vaatimukset huomioon ottavat tehtävät. Yhtenä keskeisenä asiana oli määrittää työntekijöiden tehtäväkuvat, joihin työntekijöillä itsellään oli mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa. Tämän kuluvan vuoden tarkastelussa vanhimmisto ei nähnyt tarvetta avata tehtäväkuvia uudelleen, vaan määritellyt tehtäväkuvaukset säilyivät vastuineen. Hallitus puolestaan tarkasti palkatun henkilöstön euromääräiset palkat ja niissä tapahtuneet kj-tesin mukaiset korotukset. Ulkomailla työskentelevän henkilöstön osalta tehtäväkuvat päivitettiin kesäkauden aikana, vierailujen yhteydessä. Tiivistelmät kotimaan henkilöstön tehtäväkuvista Johtavan pastorin Raimo Palolan keskeisinä tehtävinä on seurakunnan toiminnan yleinen huolehtiminen ja johtaminen sekä opetuksesta vastaaminen. Hän toimii seurakunnan yhdyshenkilönä ja kirjeenvaihtajana sekä asioiden esittelijänä vanhimmiston kokouksessa. Myös lähiesimiehen tehtävistä vastaaminen ja käytännön diakonia- sekä sielunhoitotyön toteuttaminen lukeutuvat Raimon ydintehtäviin. Pastori Lasse Kujanen on seurakuntamme nuorisotyöstä vastaava pastori. Hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat siis nuorisotyön kokonaisvaltainen johtaminen ja Hallinnon pöydältä -palstalla tiedotetaan vanhimmiston ja hallituksen asioista ja päätöksistä. Aiheet on koottu useilta kuukausilta ja edustavat vain osaa hallinnon työskentelyn kokonaisuudesta. nuorten kristillisestä opetuksesta huolehtiminen. Toisena merkittävänä vastuualueena Lassella on pienryhmätoiminnan johtaminen ja kehittäminen, niin kutsutun solutyön eteenpäin vienti. Lisäksi seurakunnan julistusvastuussa toimiminen on osa hänen tehtävänkuvaansa. Lapsityönohjaaja Liisa Pensonen huolehtii lapsiin ja perheisiin suuntautuvasta toiminnasta seurakunnassamme. Seurakunnan lapsityön suunnittelu, koordinointi ja käytännön toteutuksesta vastaaminen, ulospäin suuntautuvine tapahtumineen ja vierailuineen, sekä varhaisnuorisotyöstä huolehtiminen yhteistyössä nuorisotyön kanssa ovat hänen keskeisiä työtehtäviään. Myös seurakunnan perhetyön edistäminen lukeutuu Liisan tehtäväalueeseen. Lisäksi hän toimii maahanmuuttajatyössä tulkkina ja yhteyshenkilönä tarvittaessa. Diakoni Anja Seppälä vastaa seurakunnan toimistonhoitajan tehtävistä, ja toimii seurakuntamme käytännön diakoniatyössä sekä ulospäin suuntautuvassa toimin- nassa. Anjan tehtäviin lukeutuvat myös muut monipuoliset tehtävät, kuten tilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa avustaminen, hyvänä esimerkkinä musiikkitoiminta jne. Talonmies Antti Halkolan tehtäväkuvaus sisältää talonmiehen monipuoliset työtehtävät. Näin talvikaudella mm. keskeisesti pihan lumitöistä huolehtiminen. Antti huolehtii myös muista tarpeen mukaan esille tulevista talonmiehelle selkeästi kuuluvista tehtävistä. Lisäksi jokainen työntekijä vastaa tehtäväalaansa liittyvästä tiedottamisesta ja viestinnästä sekä yhteistyötahojen kanssa työskentelystä. Raportti oman tehtäväalueen suunnitelmista ja käytännön toteutuksen sujuvuudesta annetaan omatoimisesti vanhimmistolle. Näin vuoden päätteeksi on aika taas kiittää työntekijöitämme kuluneesta vuodesta. Samoin myös sitä laajaa vapaaehtoisten toimijoiden joukkoa, joka on mahdollistanut laajan toimintamme. Kiitos teille kaikille, ja siunattua joulun aikaa! 17 Tulevia tilaisuuksia 11.12. klo 15 18.12. klo 18 25.12. klo 15 31.12. 1.1.2012 klo 15 21.2. Seurakunnan joulujuhla Joululaulujen ilta Joulukirkko Uudenvuoden vastaanotto, järj. mahanmuuttajat. (Alkamisaika: seuraa ilmoittelua) Ehtoolliskokous Seurakunnassa vierailee ICEJ:n uusi johtaja Jürgen Bühler ja Juha Ketola Katso tarkemmat viikkokohtaiset tiedot tilaisuuksista sanomalehdistä ja seurakunnan kotisivulta www.vaasanhelluntaiseurakunta.fi. Nuorten omat sivut: www.glow-nuortenilta.fi Taloustietoja Pera Kirjoittaessani tätä saimme juuri marraskuun palkat maksuun. Pankkitilin saldo ei näytä kovinkaan hyvältä, mutta olemme pystyneet hoitamaan velvollisuutemme. Kiitos Herralle! Kesälomien jälkeen tulee aina laskuja normaalia enemmän. Ne tasaantuvat yleensä joulukuun loppuun mennessä. Vertailua vuoden takaiseen tilanteeseen: Tilanne on jonkin verran parempi. Olemme selvinneet vaikka kustannustaso on noussut. Suurimmat kustannusnousut ovat olleet henkilöstökustannusten osalla, vaikka emme voi sanoakaan, että työtekijöidemme palkat olisivat huippuluokkaa. Toisin sanoen kustannusjahti jatkuu vielä, näillä näkymin saavutamme tasapainon ennen ensi kevättä. Siunattua joulunaikaa kaikille! (Tilinumero, johon kätevästi voit ohjata kymmenyksesi, on Handelsbanken 313130-3043643). KOTISEURAKUNTA-lehden toimitus kiittää kaikkia avustajia ja esirukoilijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille lukijoille joulurauhaa ja siunausrikasta uutta vuotta! Aina jotain erityistä Kultaliike Oskar Marin Oy • Kauppapuistikko 23 • VAASA puh. 3172880 • www.oskarmarin.fi • posti@oskarmarin.fi 18 Vaasan helluntaiseurakunta Asemakatu 24, 65100 Vaasa puh: 06-317 3705 fax: 06-317 3701 seurakunta@vaasanhelluntaiseurakunta.fi www.vaasanhelluntaiseurakunta.fi Toimisto avoinna ma - to klo 9 - 11 Pankit: HB: 313130-3043643 (seurakunta) HB: 313130-3043692 (rakennusrah.) HB: 313130-3354651 (TV-työ) Työntekijät Vanhimmisto Raimo Palola, pastori puh: 044 281 0750 raimo.palola@netikka.fi raimo.palola@vaasanhelluntaiseurakunta.fi Antila Pertti (siht.)p. Antila Tauno p. Harju Rainer p. Juhaninmäki Juho p. Keltto Eero p. Koski Ari (pj.) p. Kujanen Lasse p. Ojajärvi Risto p. Palola Raimo p. Rinta-Valkama J. p. Tuoriniemi Juha p. Österholm Johan p. Lasse Kujanen, nuorisotyö puh: 050 558 8572 lasse.kujanen@luukku.com Liisa Pensonen, lapsityö puh: 050 382 8100 liisa.pensonen@netikka.fi Anja Seppälä, diakoni puh: 050 558 8571 anja.seppala@vaasanhelluntaiseurakunta.fi Projektityöntekijä Hanna Byah Projektityöntekijä Kirjeposti: Hanna Byah c/o M. Virkkilä Laurintie 25 65300 Vaasa Lähetystyössä kannatamme Pirkko Kauhanen Flat E, 42/Floor Tower 11, Caribbean Coast, Tung Chung, Lantau Island HONG KONG puh: +852-21 625 675 puh/fax: +852-91 795 723 pirkko51ilona@gmail.com Virpi ja Franz Strohmaier Gost-Rust 29 A-3123 Obritzberg, AUSTRIA puh: +43-027-826 401 franz@crossnet.at Teklu Wolde Ten Forty Ministries Etiopia KOPUTUS TV-ohjelmat 045 312 6330 040 0568 933 050 334 2575 040-501 1851 050 583 5594 040 557 4903 050 558 8572 050 0563 972 044 281 0750 040 551 6668 050 597 2374 050 572 9339 Botnia TV:ssä ohjelmat jatkuvat to klo 19, uusinta perjantaina. Tervetuloa katsomaan kristillistä paikallisohjelmamme. Lähemmät ohjelmatiedot lehdissä ja kotisivulta. Radio-ohjelmat Ystäväpalvelu Myllymäki Tuula Vaasan Helluntaiseurakuntayhdistys ry:n hallitus Tuoriniemi Juha (pj.) Koski Ari (varapj.) Harju Rainer (siht.) Antila Pertti (tal. hoit.) Ojajärvi Risto Vallius Tellervo Palola Rosa (varajäs.) Rajala Markku (varajäs.) Vaasan Helluntaikirkkoseurakunta Tuoriniemi Juha (pj) Isännöitsijä Asemakatu 24 (tehtävä avoinna) Talonmies Halkola Antti Lähetykset TV7:ssä jatkuvat tiiistaisin joka toinen viikko klo 19.30. p. 044 351 1231 Osoitemuutokset Postitse seurakunnan toimistoon tai ilmoitus kotisivuilta http://www.vaasanhelluntaiseurakunta.fi Kolmen kanava Radio Vaasan taajuudella 99,5 MHz (kaapelitaajuus 102,2 MHz): la klo 14.30 ja su klo 9.30. Jäsentiedot Muutokset 22.08.11- 21.11.11: - liittynyt 16 - muuttanut, eronnut 10 - kuollut 1 Jäseniä 21.11.2011 596 Muistamiset Seurakunta on perinteisesti muistanut seurakuntaan kuuluvia syntymäpäiväsankareita heidän täyttäessään pyöreitä vuosia 50. ikävuodesta alkaen sekä 80. vuodesta lähtien joka vuosi. Jos et halua seurakunnasta huomionosoitusta syntymäpäivänäsi, voitko ilmoittaa siitä hyvissä ajoin seurakunnan toimistoon ma‑to klo 9-11, puh. 06-3173705 tai työntekijöiden kännykkänumeroihin, jotka löytyvät esim. tästä seurakuntalehdestä. - valikosta Yhteystiedot -> Tee osoitemuutos 19 2
