Siperia opettaa

Lähettäjä:
Satu Eronen
Castreninkatu 18 B 50 sähköposti satumaria.eronen@gmail.com
00530 Helsinki
puh. 050 374 0018
Anni Pitkänen
Uudenmaankatu 9 A 10sähköposti annipitka@gmail.com
15100 Lahti
puh. 045 234 2103
Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta, osoitteenmuutoksia ja käytännönasioita
Aatto Lamminpää
c/o Teivainen
Myllytie 2 17200 Vääksy
puh. +358 50 3559619
sähköposti aatto.lamminpaa@elisanet.fi
blogi www.lamminpaa.blogspot.com
Aatto Lamminpään työtä voi tukea taloudellisesti käyttämällä Kansanlähetyksen tiliä:
NORDEA: 207018-28325 OP: 504319-23452 SAMPO: 800018-224132
Merkitse viestikenttään Lamminpää Aatto tai käytä viitenumeroa 21953.
Hyvät lähetti- ja rukouskirjeen saajat!
Heti alkuun iso kiitos rukouksistanne ja muustakin muistamisesta! Nopeasti on mennä
hujahtanut kuukausi siitä kun ensimmäisen kirjeen kirjoitin. Voi olla, että joskus myöhemmin
tahti harvenee hieman, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tänään olimme Minusinskissa luterilaisten pienimuotoisessa jumalanpalveluksessa. Kun odottelin
poikia Ivecossa avasin Laurin sinne unohtaman pikku raamatun. Siinä oli merkki Sakarjan kirjan
kohdalla ja luin 6:15: "Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia. Kun näin
tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Kaikki tämä
toteutuu, jos te noudatatte Herran teidän Jumalanne tahtoa".
Lähtöhässäkkä
Lähtö Suomesta oli melkoista hässäkkää, vaikka lopulta kaikki sujuikin hyvin. Joose Pitkäsen veli
Jyri, joka on Lauri Häkkisen kanssa talkooporukkana tällä ensimmäisellä kolmen kuukauden
reissulla, oli reilu viikko ennen lähtöä ostanut itselleen liikkuvan kodin, elikä jalasmökin. Sen
siirrossa ja asentamisessa kului muutama tärkeä päivä ja niinpä muut valmistelut kasautuivat.
Hyvä ystäväni ja ex-srk-nuoreni Ami Lätti tuli onneksi apuun ja saimme asennettua 15
vuotiaaseen matkaautoomme 3,8 tn dsl Ivecoon tavara- ja nukkumishyllyt sekä lähtöä edeltävänä
iltana ja yönä mittatilaustyönä rakennetun kattotelineen kahdelle Jooselle menossa olleelle
kanootille. Kattokuormamme käänsikin lukemattomien ihailevat katseet koko matkamme ajan, ja
meiltä myös kyseltiin missä aiomme meloskella. Niin saimme samalla tilaisuuden kertoa
Karatusan nuorisotyöstä, jossa vapaa-ajan käytön lisäksi on tarkoitus kanootteja käyttää.
Pitkästen pyynnöstä olin ostanut viisi tiukkaan rullattua uutta 9-13cm patjaa. Sitten meillä oli
veljeni Ilmarin jostain pelastamat jalkiolla varustetut sähköurut sekä jonkun verran työkaluja,
mm. agregaatti ja autoon kuuluvaa kalustoa omien matkavarusteittemme ja minun
mäkihyppyvarusteitten lisäksi. Rajan yli saa viedä vain 50kg/hlö.
Sydäntä lämmittävää oli
kokea lappeenrantalaisten
"kilomummujen" ja heidän
organisaattorinsa Tapsan
apu. He olivat liikkeellä
kolmella henkilöautolla ja
auttoivat
(myyvittivät,
uukuniemeläisen
herätyslikkeen
sanastoa)
meidät rajan yli. Saimme
rajan jälkeen Tapsalta vielä
kymmenkunta isoa tavaraja
yhden
ruokasäkin
tuliaisviemisiksi. Pietarissa
jo
kevensimme
tuota
säkkikuormaa ennenkuin
lastasimme melko isot
Omskiin
matkaavat
sähköurut Ivecon perälle.
Kuvat: Jyri Pitkänen
Pietari - Nishni-Novgorod - Uralin vuoristo - Omsk - Minusinsk
Matka sujui hyvin. Ajoimme vuorotellen. Vielä toipilaana ollut Jyri ajoi vain päivällä. Lauri jatkoi
puolille öin, Jyrin jo nukkuessa ja minä "aamuvirkkuna" lähdin jatkamaan n 4 tunnin pysäköinnin
jälkeen poikien kuorsatessa tavaratilan hyllyillä. Pidimme yhden lähes vuorokauden tauon
ajamisessa jo ennen Uralia kun vierailimme ystäväni Nishni-Novgorodin lähetti Miina Viitasen
kotona. Muuten tiet olivat kohtalaisessa tai "siedettävässä" kunnossa, mutta Uralia ylittäessämme
joutui välillä matelemaan jopa kolmeakymppiä. Uutta asfalttia ei ollut ilmaantunut vuosiin.
Kilometrejä kertyi 5400 ja aikaa kului viikko.
Heti Minusinskiin saavuttuamme jouduimme pastori Slava Shadrinin perheen muuttotalkoisiin.
Iveco pääsi heti oikeuksiinsa. Hyvänä apuna olivat SEKL:n Venäjän työpisteisiin
tutustumismatkalla olleet aluekoordinaattori pastori Tapani Kaitainen ja Savon KL:n piirijohtaja
Heikki Huttunen. Pitkäset olivat ehtineet muuttaa ennen saapumistamme. Tämä oli jo neljäs
seurakunnan työntekijöitä koskettanut muutto. Karatusaan elokuussa muuttanut pastori Vitali
Lutzenko perheineen saa asua vain ensi kesään nykyisessä vuokra-asunnossa, ja siksi tulevan
pappilan remonttiprojektilla on kiire.
Pappilan remonttiprojekti
Työt Karatusan Revolutsion-(Vallankumous)kadulla perinteisessä venäläisessä hirsitalossa
(8mx9m) ovat jo hyvässä vauhdissa. Purimme kaikki lattiat heti alkuunsa ja komeat
60x450-550mm lehtikuusilankut odottavat uudelleen asentamista hyvin tapuloituna
ulkovarastossa pihan perällä. Joose Pitkäsen Inkerin kirkon nimiin ostama tontti vanhoine
rakennuksineen on tyypillisen venäläinen, vähän kuin entisen valtion virkamiehen leipä
Suomessa: pitkä, mutta kapea. Rakennukset ovat kuin sumpussa lähekkäin. Naapurin ikkunakin
vain käden ojennuksen päässä, mutta perumaata riittää. Hirsisen talon lisäksi on hirsinen melko
kookas (3mx3m), mutta matala ulkosauna, jonka jo kunnostimme väluiaikaisesti
pesupaikaksemme,. Saunan kanssa linjassa on huonokuntoinen hirsinavetta, joka puretaan ja
tilalle rakennetaan hirsinen vieras/saunamaja (3mx4,5m). Perjantaina oli suuren juhlan tuntua
kun pääsimme saunomaan.
Olemme hakeneet lupaa
talon jatkamiseen kolmella
metrillä,
jotta
saadaan
Lutzenkojen
6
hengen
perheelle
riittävästi
asumistilaa. Talosta puuttui
eristys lattiasta kokonaan.
Alkujaan se lienee toiminut
kuin ns. multipenkki, jossa
seinästä
noin
metrin
matkalla
multa
ulottuu
lattialankkuihin,
mutta
mullan
painuttua
muuttunut
osittaiseksi
rossipohjaksi ja ollut hyvin
kylmä. Välipohjassakin oli
vain
noin
10
sentin
savikerros
"eristeenä".
Rakennamme
kunnolla
eristetyn
ja
oikein
tuulettuvan rossipohjan sekä eristämme riittävästi välipohjan. Seiniin tulee sisäpuolelle 5 sentin
lisäeristys ja siisti pintamateriaali. Ulkopuolelle etsitään tuulensuojalevyä tai vastaavaa, jonka
peitoksi tulee vuorilaudoitus.
Olohuoneen lattian alla sijaitsevaan tilavaan kellariin valetaan betonilattia ja muurataan seinät,
jolloin perunat ja muut ruokatavarat säilyvät. Keittiön lattian alla oleva kellari kunnostetaan
samoin ja sinne tulee painesäiliö ja mahdollisesti lämminvesivaraaja. Kylmän talon nurkassa
sijaitsevan eteisen tilalle tulee maavarainen laatalle rakennettu WC ja pesutila. Lämmityksen
suunnittelimme hoituvan hyvällä leivinuunilla, mutta lienee rakennettava paikalliseen tapaan
keskuslämmityskattila ja vapaakiertoinen lämmitysjärjestelmä. Rakennamme joka tapauksessa
valmiudet leivinuunin rakentamiselle ja siksi kunnon talkoomuurarille olisi täällä vientiä. Me
Laurin kanssa olemme aivan aloittelevia "hätäapumuurareita". Keskiviikkona on tulossa kaivuri
septitankin, harmaitten vesien putkien ja salaojien asentamista varten. Juomakelvoton vesi tulee
omasta porakaivosta.Huomenna lähdemme Joosen ja täällä juuri nyt vierailevan Siperian
lääninrovastin Juha Saaren kanssa käymään Karatusassa tapaamassa Raionin eli kunnanjohtajaa,
joka on syntyjään virolainen ja sukunimi on myös Saari.
Kyselin Juha Saarelta vähän vinkkejä mitä kaikkea työhöni ja nyt nimenomaan tähän menossa
olevaan rakennusprojektiin liittyvää voin kirjoittaa lähettikirjeeseen. Kyseessä oleva Inkerin
kirkolle ostettu tontti korjattavine rakennuksineen maksoi 11 000 euroa ja melko karkea Joosen
ja minun laatima kustannusarvio koko jutusta on noin 30 000 euroa (sisältäen tuon 11 000).
Huomattavin osa on tulee rakennustarvikkeista. Muutamiin rakennusvaiheisiin on tarkoitus
palkata myös paikallista työvoimaa, vaikka pääosan teemme itse talkootyönä. Tähän
taloprojektiin liittyvät lupa-, ym. paperiasiat ovat nyt hyvässä mallissa ja myös tulevaisuuden
kirkkoprojektiin liittyvä tonttikysymys on laitamyötäisessä. Samoin Suetukin (virolaiskylä)
käytössä olevan hirsikirkon tontti- ja rekisteröimisasiatovat myös etenemässä. Siellä kuten
Karatusassakin pidetään joka toinen sunnuntai jumalanpalvelus. Minusinskissa se on joka
sunnuntai. Minusinskin nuortenillat läheisen ammattikouluinternaatin oppilaille jatkuvat
marraskuusta alkaen viikottain.
Siunatuksi lopuksi,
niinkuin entinen rovasti sanoi aloittaessaan saarnansa loppulausetta, jotain siitä mitä lupasin
ensimmäisessä kirjeessä. - Miksi Siperiaan ja miksi juuri nyt? Venäjän hengellinen työ on ollut
sydämmelläni bulgarialaisen pastori Haralan Popofin vierailusta (1965) Suomessa ja Helsingin
Raamattukoulussa. Jo 1963 olin ollut suuressa opiskelijoitten lähetyskokouksessa Lahden
Joutjärven kirkossa ja polvistunut muitten noin 300-400 nuoren kanssa alttarin eteen
siunattavaksi tarvittaessa vaikka lähetystyöhön. Olin takarivissä lähes keskellä kirkkoa ja hidasta
tämä lähteminen on ollut senkin jälkeen. 1991 alkaen olen erilaisten ryhmien kanssa tehnyt
viikon/kuukauden mittaisia aktiomatkoja Venäjälle alkuun autolla kyliä kiertäen ja myöhemmin
Kusti Materon apuna laivoilla Siperian joille.
Eräällä 1995 tekemällämme matkalla pomppasi Päivän Tunnussanasta teksti jostain 1.Mooseksen
kirjasta: "Jää asumaan tähän maahan niin minä siunaan sinua suuresti". Se ei silloin ollut
mahdollista käytännössä ja nytkään en voi kerrallaan olla 3kk pitempää aikaa viisumin vuoksi,
mutta katsotaan miten Herra johdattaa. Joose ja Johanna Pitkäsen kanssa oli juteltu aina silloin
tällöin minun mahdollisesta lähtemisestä heidän avukseen Venäjän työhön. Huhtikuussa kun olin
menossa Ryttylään Idäntyöpäiville Joose pommitti minua tekstiviestein asiasta ja tuon viikonlopun
aikana lupasin Herralle, että jos se on hänen tahtonsa, niin olen valmis lähtemään. Hengellinen
elämäni oli ollut melko pitkään melkoista erämaata, ja kun Ryttylään ajellessani yritin vähän
rukoilla tuntui, ettei rukous kohonnut Skodan kattoa korkeammalle. Kuitenkin kun kuuntelin
raamattutunteja ja muuta ohjelmaa se kaikki tuntui kuin Emmauksen tien kulkijoitten
kokemukselta: ”Eikö sydämemme ollut palava kun hän selitti meille kirjoituksia”.
Palaan Suomeen joulukuun alussa ja olen menossa veteraanimäkihyppääjien leirille Taivalkoskelle
3-6.12. Luultavasti jään joksikin aikaa pohjoiseen. Sen jälkeen ennen joulua ja vuoden vaihteessa
minulla lienee vierailuja muutamiin seurakuntiin. Seuraavan matkan aikataulu ja mahdollisten
talkookavereitten löytyminen on vielä suunnitteluvaiheessa. Talven urheiluohjelmassani on
helmikuun puolivälissä veteraanien SM- ja maaliskuun alussa MM-kisat. Huippuhyväksi
työkaveriksi osoittautuneella Lauri Häkkisellä on tammikuun alusta 3 ja puolen kuukauden
opiskelujakso rakennusmestarikoulussa ja sen jälkeen hän saattaisi päästä jatkamaan
työharjoittelua - jos Herra suo vaikkapa Karatusaan. Huomisen jälkeen saatamme tietää
mahdollisesti jotain Karatusan kirkkoprojektin liikkeellelähdöstäkin. Se on jo suuremman luokan
juttu kaikin puolin, myös taloudellisesti.
Siunattua syksyä ja alkavaa talvea toivottaen, Aatsa