Katternö 3/2013

3 • 2013 Sähköyhtiösi asiakaslehti
Pohjanmaa + Härjedalen = totta
Saga Österholm ja Annika Rak:
Asenne ratkaisee
Bjørn Lomborg:
Maapallon
tila
jeån asiakkaille
Jaetaan myös Här
Kauno, mestarivalehtelija
Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren
Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen,
Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen
Vetelin
k atja
ternö
–1
Sähkölaitoksen asiakkaille.
Kolme kysymystä
Sisältö
Mitä oikein uskoa?
Y
u Herman Lindqvist, synt.
1943, ruotsalaisen diplomaatin
poika, varttui Helsingissä ja
kirjoitti siellä ylioppilaaksi.
Kirjailija, journalisti ja populaarihistorioitsija, tunnetaan mm.
TV-sarjasta Hermans historia.
Julkaissut hiljattain (noin) 55.
kirjansa, När Finland var Sverige.
Hän asuu Chambourcyssä Pariisin liepeillä. On asunut kauemmin Suomessa kuin Ruotsissa.
Millä tavoin Suomi ja Ruotsi muistuttavat toisiaan?
Ruotsilla ja Suomella on sama historiallinen tausta, joten
maidemme oikeuskäsitys ja valtiojärjestys ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia. Lisäksi esim. jokamiehenoikeus
ja julkisuusperiaate ovat maillemme yhteisiä ja kansainvälisesti ainutlaatuisia.
Molemmat maat perustuvat voimakkaaseen demokraattiseen oikeudentuntoon, tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen, itsestään selvään tunteeseen ihmisten tasavertaisuudesta. Rakastamme myös samalla tavalla luontoa ja
tunnemme ”kaipuuta maalle”, luonnon hiljaisuuteen, haluamme ”olla rauhassa”, yksin metsässä tai järven rannalla,
jossa pääsee näkemästä muita ihmisiä.
Mitä tulee kansanperinteeseen, Ruotsi ja Suomen ruotsinkieliset alueet ovat eniten samankaltaisia; meillä on
esim. Lucian päivä, jota vietetään vain meidän maissamme.
Snapsilauluperinne on myös yhteistä Ruotsille ja Suomen
ruotsinkielisille, samoin duurissa kulkevat kansanlaulut.
Millä tavoin Suomi ja Ruotsi eroavat toisistaan?
Erot ovat luonnollisesti suurimmillaan siellä, missä suomen
kieli ja kulttuuri törmäävät ruotsin kieleen ja perinteisiin.
Suomessa saunotaan, syödään mielellään laatikkoruokia
jne. Tango kuuluu enemmän Suomeen kuin Ruotsiin.
Suomalaiset osallistuvat koko sielullaan maaotteluihin,
varsinkin ruotsalaisia vastaan riippumatta siitä, mistä urheilulajista on kyse; sillä on pitkä historiallinen selityksensä ja se viittaisi siihen, että suomalaiset kärsivät edelleen
ja täysin turhaan pikkuveli-kompleksista suhteessa ruotsalaisiin. Ruotsin puolella tappioista päästään nopeasti yli,
mutta suomalaiset tuntuvat vaeltavan pitkään tuskissaan,
hautoen kostoa...
Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee?
Elämänlaatu tarkoittaa minulle, että saan elää tekemällä
esteettä sitä, mistä eniten pidän: lukea, kirjoittaa, syödä,
juoda ja rakastaa – ei kuitenkaan aina tässä järjestyksessä.
Näpit irti Mankala-periaatteesta! 4
Vikaan menee heti alusta 5
Maapallo jaksaa yhä paremmin 6
IPCC: Lämpenemistauko ei muuta mitään 12
Pohjanmaa + Härjedalen = totta 16
Valehtelun Suomenmestari 24
Asenne ratkaisee 26
Erään matkailijan kokemuksia 34
Lina Enlund
K:n ilmastopaneeli IPCC on taas kerran ilmoittanut maailman olevan matkalla kohti tuhoa. Ja kuten tavallista, tilanne on aiempia luulojamme pahempi. Joka näki TV:n uutislähetykset ja ympäristöministeri Ville Niinistön lausunnot IPCC-raportin julkistamisen yhteydessä,
pakostakin pelästyi.
Samaan aikaan kuitenkin havainnot osoittavat maapallon lämpötilan
jopa laskeneen, ei vain pysähtyneen. Mitä varmemmaksi IPCC on asiastaan tullut, sitä enemmän lämpötila on poikennut skenaarioista.
Nuorena insinöörinä, v. 1988, huolestuin NASA:n ilmastotutkija James
Hansenin esittämistä profetioista lämpötilan voimakkaasta noususta.
Nyt 25 vuotta myöhemmin näemme, että Hansenin ennuste piti kohtuullisen hyvin paikkansa ensimmäiset 10 vuotta, 1998 saakka, mutta sen
jälkeen ennuste on näyttänyt pieleen 15 vuotta. Hansenin, sen paremmin
kuin IPCC:nkään mallit eivät ennustaneet lämpötilan laskua.
Jos seuraa kansainvälistä mediaa – kotimaiset eivät valitettavasti
tarjoa tietoa – huomaa maineikkaiden johtavien ilmastontutkijoiden
(Curry, Pielke, Lindzen, Bengtsson, von Storch ym.) suhtautuvan IPCC:n
menetelmiin erittäin kriittisesti. Poliitikot olisi aivan ensiksi heivattava
ilmastopaneelista, he sanovat yksimielisesti.
Monet puhuvat jopa tietojen manipuloinnista. Judith Curry kertoo esimerkkejä IPCC:n oudosta käyttäytymisestä (ks. artikkeli s. 12–13). Toiset
tutkijat kyseenalaistavat IPCC:n väitteen, että lämpö olisi hävinnyt syvälle mereen. Juuri tätä kirjoittaessani maailmalla leviää uutinen, jonka
mukaan tilastotieteilijä Steve McIntyre, joka paljasti IPCC:n kieron ’mailatempun’, on nyt osoittanut, miten IPCC on uudessa raportissaan manipuloinut lämpötilakäyriä.
Mitä tavallinen ihminen voi tästä oikein ajatella?
Jos sovellamme IPCC:hen tavanomaisia objektiivisuuden, faktoihin pitäytymisen ja läpinäkyvyyden kriteerejä, mitä saamme tulokseksi? Onko se
uskottavaa, että tieteellisen raportin sisältöä mankeloidaan neuvotteluissa suljettujen ovien takana
salamyhkäisyyden varjossa?
Politiikka rakentuu IPCC:n auktoriteetin varaan.
Ja se politiikka on erityisen kouriintuntuvaa meille
energia-alalla. Ilmastopolitiikka tunkeutuu syvälle
arkeemme. Meitä pidetään sekä syntipukkeina että
maailman pelastajina.
Veteraanipoliitikko Ole Norrback vertasi Katternön edellisessä numerossa ilmastoasiaa uskonsotaan, jossa kriittisiä kysymyksiä esittävät tuomitaan ’kieltäjinä’. Toivon hänen olevan väärässä.
STEFAN STORHOLM, Toimitusjohtaja, Katternö
EU-komissaari epäileväinen 42
Katternö 3 • 2013 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, 68600 Pietarsaari,
puh. (06) 781 5300, faksi (06) 781 5322, stefan.storholm@katterno.fi, www.katterno.fi
Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) 781 5333, siv.granqvist@katterno.fi
2 – k at ternö
Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, www.storkamp.com Toimittajat Svenolof Karlsson,
Globaalin lämpötilan suunta on alaspäin. Mutta IPCC on vuosien 2001, 2007 ja 2013 raporteis-
Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund,
saan tullut asiastaan yhä varmemmaksi, 80 %:sta 90 %:iin ja lopulta 95 %:n varmuuteen.
Terje Tiilikka Kansikuva Karl Vilhjálmsson Paino Forsberg 2013
Lämpötilakäyrä brittiläiseltä HadCRUT:lta.
Onko sinulla yhteyksiä
Ruotsiin?
u Timo Konttinen, Pietarsaari
u Paula Backlund, Ähtävä:
”Asuin Ruotsissa vuoden
opiskellessani Grimslövin
kansankorkeakoulussa
Smålannissa. Opin siellä
ruotsin kielen. Minulla on
joitain ystäviä Ruotsissa, ja
vaimollani on sukua siellä.
Ajoimme viime elokuussa
Lofooteille ja palasimme
kotiin Pohjois-Ruotsin
Haaparannan, Kiirunan ja
Abiskon kautta. Siellä oli
uskomattoman halpaa Norjan hintatason jälkeen.”
”Kaksi siskoani on asunut
Ruotsissa 1970-luvulta
lähtien. He tulevat perheineen tänne joka kesä.
Itse lomailemme yleensä
Hemavanissa. Seuraan
Ruotsin tapahtumia katsomalla TV:tä ja lukemalla
viikkolehtiä. Meillä on
paljon yhteistä, vaikka en
piittaakaan politiikasta tai
kuningasperheestä.”
u Riitta Jäger, Veteli
u Tero Puusaari, Veteli
”Pidän säännöllisesti yhteyttä Ruotsissa asuviin
serkkuihini. Soittelemme
ja lähetämme sähköpostia.
Maillamme on paljon yhteistä historiallisessa mielessä.
Ruotsalaiset voisivat mielellään olla yhtä kiinnostuneita
meistä kuin me olemme
heistä. Kurjaa, että Kruunupyyn ja Arlandan välinen
lentoyhteys loppui. Me päätimme sitten lentää Berliiniin
viime lomamatkallamme.”
”Minulla ei ole sukua Ruotsissa, mutta toki seuraan
Ruotsin talousuutisia.
Mielenkiintoista, että heidän taloutensa on toiminut
viime aikoina niin hyvin verrattuna Suomeen ja moniin
muihin maihin. En muista,
milloin olisin viimeksi ollut
Ruotsissa. Aiemmilta ajoilta
muistan, kuinka pistäydyimme Haaparantaan ostamaan
voita palatessamme lomareissuilta Ylläkseltä.”
Karolina Isaksson
k at ternö
–3
Suomi tarvitsee monipuolisuutta energia-alalla, Andreas Rasmus sanoo:
”Vähittäismarkkinoiden kiirehtiminen ei ole hyvä ajatus”
Näpit irti Mankala-periaatteesta!
Kyminjoen Mankalan voimala, josta Mankala-periaate on saanut nimensä.
Vihreät poliitikot haluavat
poistaa Suomen vanhan yhteistyömallin, jolla on voitu
monipuolisesti laajentaa
energiatuotantoa. Tietävätkö he todella, mitä tekevät,
kysyy Katternö-konsernin
tuotantopäällikkö Andreas
Rasmus.
u Sotien jälkeen energia-alan oli
ensisijaisesti laajennettava sähköntuotantoa. Suomi oli köyhä
maa, ja meidän oli järjestettävä
energiahuoltomme omin voimin.
Meillä ei ollut varaa luksusratkaisuihin.
Tässä ympäristössä syntyi Mankala-periaate, ainutlaatuinen suomalainen yhteistyömalli.
Mankala-periaate
kuvataan
muodollisesti yhtiöjärjestyksessä:
jokainen omistaja maksaa yhtiön
toiminnan kustannukset osakeomistuksensa suhteessa. Osakeomistus tuottaa oikeuden yhtiön
tuottamaan energiaan, omakustannushintaan, sekin omistusosuuden
suhteessa.
Osakkeet eivät ensi sijassa oi-
4 – k at ternö
keuta osinkoon. Mallissa ei kierretä
veroa, koska Mankala-yhtiö ei tuota
voittoa. Sen sijaan omistajia verotetaan saamansa edullisemman energian tuottamasta voitosta omien
tilinpäätöstensä yhteydessä.
Korkein hallinto-oikeus vahvisti
tämän menettelyn kahdessa ratkaisussaan vuosina 1963 ja 1968. Toinen niistä koski Kymijoen Mankalan
voimalaa, josta sai alkunsa nimitys
Mankala-yhtiö.
Nykyään yli 40 % sähköstä tuotetaan Suomessa omakustannusperiaatteella. Se koskee niin ydinvoimaa kuin uusiutuvaa energiaakin,
nimittäin suurinta osaa vesivoimaa,
2/3 tuulivoimaa ja suurta osaa bioenergiaa.
Muun muassa seuraavat yhtiöt
toimivat Mankala-periaatteella:
Ydinvoima: Teollisuuden Voima
(Olkiluodon ydinvoimala),
Fennovoima (tuleva Hanhikivi 1)
Vesivoima: Kaitfors, Kemijoki,
Mankala, PVO-Vesivoima
Tuulivoima: Puhuri, Rajakiiri, EPV
Tuulivoima, Hyötytuuli, Innopower
Yhdistelmätuotantomuodot:
Alholmens Kraft, Pohjolan Voima,
Kanteleen Voima, EPV Energia
Mankala-periaate on siis ratkaisevan tärkeä Suomen energiatuotannolle. Energiatuotantoon tehtävät
investoinnit vaativat suuria pääomia. Voimalan rakentaminen sitoo
paljon rahaa.
Investointi yhtiön kokonaan yksin omistamaan, riittävän suureen
voimalaan merkitsisi yhtiölle erittäin voimakasta velkaantumista.
Yhtälö on huomattavasti edullisempi, kun yhtiö voi tasaisin väliajoin
osallistua pienillä osuuksilla yhteisiin hankkeisiin.
Mankala-periaate
mahdollistaa hankkeet, joihin omistajilla ei
muuten olisi varaa. Mittakaavaetuja saavutetaan sillä, että voidaan
rakentaa suurempia yksiköitä tai
useita pienempiä yksiköitä sisältäviä puistoja.
Mankala-periaate rohkaisee siis
myös luovaan yhteistyöhön. Ilman
sitä vain isot yhtiöt voisivat selvitä
suurista energiainvestoinneista ja
investoinnit keskittyisivät suurille
paikkakunnille.
Nyt tietyt ryhmät yrittävät am-
pua Mankala-periaatteen upoksiin.
Keväällä 2010 Vihreiden europarlamentaarikot Satu Hassi ja Heidi
Hautala jättivät EU-komissiolle
kysymyksen, jossa he kyseenalaistivat Mankala-periaatteen laillisuuden.
Yhtenä perusteluna he esittivät, että kunnalliset energiayhtiöt,
esim. Helsingin Energia ja Pietarsaaren Energialaitos ovat voineet
saada veroetua. Mutta uusi, vuoden
2014 alusta voimaan astuva EU-direktiivi määrää kaikki energiayhtiöt
muutettavaksi osakeyhtiöiksi, joten tämä perustelu raukeaa.
Hassin ja Hautalan toiminta koetaan yleisesti yritykseksi pysäyttää
Fennovoiman ja Teollisuuden Voiman ydinvoimalahankkeet Hanhikivi 1 ja Olkiluoto 4.
Ehkä Hassi ja Hautala eivät huomanneet, että Suomen vihreästä
energiatuotannosta suuri osa toteutetaan Mankala-periaatteella?
Komissio lupasi kysymyksen vuoksi selvittää asiaa ja pyysi Suomelta selityksen. Marraskuussa 2012
EU-komissio lopetti selvityksen
todeten, ettei Mankala-periaate ole
EU-direktiivien vastainen.
Voivatko Suomen energiayhtiöt
nyt hengähtää? Kun lukee Vihreiden kommentteja EU-komission
päätökseen, voi surullisena todeta,
ettei heidän mielestään viimeistä
sanaa ole EU:ssa vielä sanottu.
Meidän on Suomessa huolehdittava siitä, että pienet energiayhtiöt
voivat tulevaisuudessakin investoida uuteen energiatuotantoon. Energiantuottajien monimuotoisuus ja
monien toimijoiden muodostamat
markkinat on parempi vaihtoehto,
etenkin
asiakkaiden
kannalta, jotka viime kädessä maksavat laskun.
Andreas
Rasmus
Vikaan menee heti alusta
Kolme Paikallisvoiman vaikuttajaa. Roald
von Schoultz keskellä vieressään vasemmalla Keravan Energian toim.joht. Jussi Lehto ja
oikealla Juha Lindholm, Vatajankosken Sähkön toim.joht. ja Paikallisvoiman puh.joht.
Kiiruhtakaa hitaasti sähkön
yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden asiassa,
sanoo Roald von Schoultz,
Paikallisvoiman toiminnanjohtaja ja Tammisaaren Energian
toimitusjohtaja. Ollaanko siinä
menossa vikaan heti alusta?
u On entistä selvempää, että malli,
jota on poliittisten aloitteiden perusteella ehdotettu sähkön yhteispohjoismaisiksi vähittäismarkkinoiksi
vuoden 2015 alusta, ei edistä kilpailua eikä paranna loppuasiakkaan
palveluja.
Emme Paikallisvoima ry:ssä sano,
että olisi väärin avata kuluttajille
pitkällä aikavälillä mahdollisuus
ostaa vapaasti sähkönsä Suomesta,
Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta.
Mutta kuten viereisestä kuviosta näkyy, sähkönmyynti vastaa vain 7 %:a
loppuasiakkaan kustannuksista. Miten mielekästä on tuhlata ruutia juuri tähän ’siivuun’?
Mitä loppuasiakkaan maksama hinta
sisältää?
Miksi ei sen sijaan kysytä, miten
tukkumarkkinat toimivat?
Suhteellisen uusi Paikallisvoimayhdistys (perustettu 2011) edustaa
enemmistöä Suomen pienistä ja keskisuurista energiayhtiöistä. Olemme
lyhyessä ajassa kartoittaneet meitä
yhdistäviä perusasioita:
• Sähköverkkotoiminnan sääntelyn on sallittava kohtuullinen
tuotto, jolla mahdollistetaan
investoinnit toimitusvarmuuden
takaamiseksi.
• Kotimaisia polttoaineita, puuta
ja turvetta, ei saa syrjiä. Ne parantavat energiaomavaraisuutta
ja työllisyyttä ja vähentävät öljyriippuvuutta.
• Mankala-periaate (katso viereinen artikkeli!) on säilytettävä.
Jos se poistetaan, paikallisyhtiöiden on vaikeampi toteuttaa
suuria yhteisiä energiainvestointeja, mikä suosii suuryhtiöitä.
Tämän lisäksi yhtiöitä yhdistää
joukko yhteispohjoismaisiin vähittäismarkkinoihin liittyviä asioita.
Erityisen huolestuttavaa ehdotetussa mallissa on pakollinen yhteislaskutus ja ns. supplier centric model
(myyjäkeskeinen malli).
Sähkönmyyntiyhtiön olisi pakko
sisällyttää myös sähköverkkoyhtiön
kustannukset asiakkaalle lähetettävään yhteen laskuun. Näin ollen asiakkaan ja verkkoyhtiön ensikäden
kosketus saisi kuoliniskun.
Paikallisvoimassa me näemme
päivittäin läheisen ja nopean yhteydenpiton asiakkaan kanssa ratkaisevan tärkeäksi tämän asioiden
hoitamiseksi, ja siksi pidämme tätä
pitkänä askeleena taaksepäin. Miten asiakaspalvelun on ajateltu toimivan, jos kaikki viestintä tapahtuu
toisessa maassa sijaitsevan sähkönmyyntiyhtiön kasvottoman puhelinpalvelun kanssa, ehkä vieraalla
kielellä?
Muita seurauksia ovat:
• Suuria sähköntoimittajia suositaan, koska vaatimus sähkönmyyjien yhteydenpidosta kaikkiin jakeluyhtiöihin vaatii sellaisia hallinto- ja talousresursseja,
joita pienillä toimijoilla ei ole.
• Kilpailu heikkenee ja hinnat
nousevat, koska energiayhtiöiden on investoitava kalliisiin
tietojärjestelmiin.
• Toimenpiteet viivästyvät sähkökatkoissa ja muissa häiriötilanteissa, varsinkin myrskyissä.
Paikallisvoiman on näiden esimerkkien vuoksi pakko astua esiin.
Me tunnemme loppuasiakkaamme
paremmin kuin kukaan muu ja katsomme, että nyt tehdyt ehdotukset
vahingoittavat etenkin heitä.
Suomessa näistä asioista vastaava työ- ja elinkeinoministeriö on,
myönteistä kyllä, tehnyt selväksi,
että se jakaa monessa asiassa Paikallisvoiman käsityksen ongelmista.
Sekin on myönteistä, että Paikallisvoima on löytänyt yhteistyökumppaneiksi vastaavasti Ruotsissa ja
Norjassa pk-energiayhtiöitä edus-
tavat LokalKraftin ja KF Bedriftin. He
painiskelevat samojen kysymysten
parissa, mutta valitettavasti heidän
poliitikkonsa eivät vaikuta yhtä tarkkakorvaisilta kuin Suomessa.
Yhteenvetona voidaan todeta,
että monet poliittiset toimijat tuntuvat kaikista näistä epäselvyyksistä
huolimatta jatkavan täyttä höyryä
kampanjointia sähkön yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden
puolesta, mikä on huolestuttavaa.
Paikallisvoima kuuluttaakin nyt
päätöksentekoon hyviä perusteluja.
Kannattaa ensin hyvässä järjestyksessä rakentaa kansalliset markkinat toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Ensin on esimerkiksi tartuttava suuriin aluekohtaisiin hintaeroihin niin
maiden sisällä kuin niiden välilläkin
ennen kuin otetaan askel yhteisiin
vähittäismarkkinoihin.
Kun paikallisten markkinoiden
epäkohdat on tunnistettu ja ratkaistu, on ehkä sopiva aika markkinoiden yhdistyä. Mutta se ei käy parissa
vuodessa. Prosessille on annettava
sen vaatima aika. Kaikkein vähiten
edistetään loppuasiakkaiden etua,
jos nyt kiirehditään kalliita ratkaisuja, joiden tulos on epävarma.
Roald von Schoultz
k at ternö
–5
Karl Vilhjálmsson
Bjørn Lomborg on matkoilla
suuren osan vuotta, mutta
viettää mahdollisimman paljon
aikaa Skoonen kauniissa maisemissa.
Maapallo jaksaa median kuvauksia paremmin.
Ja pystymme paremmin kuin koskaan vähentämään
ihmisten kärsimyksiä. Keskittykää faktoihin ja
laskekaa tarkkaan, mitkä toimet tuovat panokseen
nähden parhaat tulokset, Bjørn Lomborg sanoo.
Bjørn Lomborg:
Maapallo jaksaa yhä paremmin
6 – k at ternö
k at ternö
–7
Etsikää älykkäitä ratkaisuja, Bjørn Lomborg sanoo
Missä teoistamme on eniten hyötyä?
Hillitkää pelottelua, Bjørn Lomborg
kehottaa. Maailmassa on monia
ongelmia. Mutta edellytyksemme
ratkaista ne ovat paremmat kuin
koskaan. Käytetään rajalliset
resurssimme älykkäisiin ja
harkittuihin toimiin, sellaisiin joista
on todellista hyötyä.
B
jørn Lomborg, 48, kuvaa itseään numeronörtiksi. Hän ei ollut koskaan
ajatellut seisovansa valokeilassa
best-seller kirjailijana ja arvostettuna
yhteiskunnallisena keskustelijana, kysyttynä TV-kasvona ja kolumnistina useissa
maailman suurimmista lehdistä.
”Vartuin Tanskan Aalborgissa. Äitini
luki horoskooppeja ja harrasti healingparantamista – joskus meillä oli pitkä jono
ihmisiä odottamassa hoitoa. Biologinen
isäni kuoli ollessani pieni, isäpuoleni oli
basisti Aalborgin sinfoniaorkesterissa ja
koulutukseltaan pappi.”
”Olin ainut lapsi, vietin hyvän lapsuuden
ja opin, että olin se vähän erilainen poika ja ettei siinä ollut mitään vikaa. Toisin
kuin jotkut kaverini en koskaan haaveillut
taistelulentäjän tai kapteenin urasta, vaan
halusin atomifyysikoksi – mutta loppujen
lopuksi kiinnostuin tietokonemallinnuksesta ja peliteoriasta.
Yliopistossa Lomborg syventyi numeroiden ja tilastojen kiehtovaan maailmaan. ”Aioin omistaa elämäni akateemisten kirjoitelmien laatimiseen ehkä sadan
ihmisen lukijakunnalle, ja olin tyytyväinen ajatukseen.”
Vuonna 1994 Bjørn Lomborg väitteli
valtiotieteiden tohtoriksi, ja hän on sen
jälkeen toiminut korkealla akateemisella
tasolla, nykyään Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun dosenttina.
Miten kaikki alkoi
Lomborgin elämä kääntyi v. 1997 hänen
lukiessaan tunnetun amerikkalaisen taloustieteilijän Julian Simonin haastattelua. Simon väitti, että ympäristö – vastoin
yleistä käsitystä – kehittyi yhä parempaan suuntaan.
”Minun mielestäni Julian Simon oli oikeistolainen narri. Olin syvästi kiinnostunut ympäristöstä – olen sitä vieläkin – ja
tuin Greenpeacea. Ryhdyin muutaman
8 – k at ternö
taitavan opiskelijani kanssa etsimään todisteita sille, että Simon oli väärässä. Kaivoimme esiin faktat ja havaitsimme suureksi hämmästykseksemme hänen olleen
oikeassa. Kuvasimme tätä artikkelisarjassa [Tanskan johtavassa sanomalehdessä]
Politikenissa, ja esitimme satoja lähdeviittauksia. Kehitys kulki maailmassa pitkälti
parempaa kohti.”
Siitä nousi myrsky. Bjørn Lomborg sanoi kollegoineen sellaista, mitä ilmeisesti
ei saanut sanoa. Seuranneessa keskustelussa Tanskan lehdissä julkaistiin 400 artikkelia.
”Uskoimme, että meillä oli hyviä uutisia.
Jännittävää, että maailma näytti erilaiselta kuin luulimme! Mutta ihmiset eivät
halunneet kuunnella. Luulimme, että faktat olivat tärkeitä. Mutta monet laittoivat
kädet korville.”
Tämä sai Bjørn Lomborgin kirjoittamaan v. 1998 kirjan Verdens sande tilstand
(ruotsiksi: Världens verkliga tillstånd; ei ole
julkaistu suomeksi). Hän ajatteli palaavansa työhönsä tietokonemallinnuksen
pariin, mutta kun Cambridge University
Press julkaisi kirjan englanniksi, The Skeptical Environmentalist, Lomborgin nimi
nousi kansainväliseen kuuluisuuteen.
Näin hänestä oli myös luotu kuva, josta
hän ei päässyt irti. Vaikka monet eivät halunneet kuulla hänen sanomaansa, toiset
nostivat häntä esiin totuuden etsijänä, jolla on numerot ja faktat harvinaisen hyvin
hallussa.
Oma ajatuspaja
Bjørn Lomborg teki nyt aloitteen Copenhagen Consensus –ajatuspajan perustamiseen. Se tekee yhteistyötä maailman 60
johtavan taloustieteilijän ja muiden asiantuntijoiden kanssa, ja he hakevat cost-benefit-analyysilla toimenpiteitä, joilla voisi
saavuttaa maailmassa eniten hyvää suhteessa käytettyyn rahamäärään.
Copenhagen Consensus on kolme kertaa, vuosina 2004, 2008 ja 2012, toteuttanut laajaa huomiota herättäneet arvioinnit. Enemmistö loppupriorisoinnit ratkaisevan paneelin jäsenistä on palkittu
taloustieteen Nobelilla.
Uusimmassa, v. 2012, alkukysymyksenä
oli: Jos sinulla on käytettävissäsi 75 miljardia dollaria maailman hädän vähentämiseksi, miten käytät rahat luodaksesi mahdollisimman paljon hyvää? Evästykseksi
annettiin 30 tutkimusraporttia.
Ei ehkä ole yllätys, ettei listan kärjestä
löydy maailmoja syleileviä ideoita? Eniten hyvää tällä rahalla saadaan aikaan
lisäämällä ravintoon hivenaineita (esim.
A-vitamiinia ja sinkkiä) niukoissa oloissa
asuville, torjumalla malariaa ja tuberkuloosia, rokotuksilla ja hoitamalla koululaisten suolistoloiset.
Faktojen tarkastaminen keskiössä
Monet tekijät varmasti vaikuttavat Bjørn
Lomborgin valovoimaisuuteen, mutta
yksi on aivan selvästi hänen keskittymisensä faktojen tarkastamiseen ja loogiseen päättelyyn yhdistettynä matemaattiseen hallintaan. Luvut voivat oikein käsiteltyinä olla armottomia: ne paljastavat
pilvilinnat ja hälyraportit, jotka eivät pidä
kutinsa.
Muutamat seikat toistuvat harhaanjohtamisen psykologiassa. Siinä liioitellaan
eikä eroteta suurta ja pientä. Koko kuvaa
ei kerrota. Vaaditaan nopeita toimenpiteitä. Mutta puutteelliset tiedot ja paniikki
eivät ole hyvä perusta tärkeille päätöksille, Bjørn Lomborg sanoo.
Yksi hänen esimerkeistään on sään ääriilmiöt, joiden media väittää enemmän tai
vähemmän faktana aiheutuvan globaalista lämpenemisestä.
”IPCC julkaisi aiheesta 600-sivuisen
raportin v. 2011. Se ei saanut kovin paljon
mediahuomiota, koska se kuvasi asioita
monelta kantilta. Globaali lämpeneminen
tuo mukanaan enemmän helleaaltoja –
enemmän ”äärisäätä”. Mutta myös vähemmän kovia pakkaskausia – vähemmän
”äärisäätä”. Ihmisiä kuolee paljon enemmän kylmään kuin lämpöön, joten tulevaisuudessa kaiken kaikkiaan vähemmän
ihmisiä kuolee helteeseen ja pakkaseen.”
Globaalin lämpenemisen ennustetaan
myös tuovan enemmän rankkasateita.
Mutta samalla sademäärien kasvu lievittää vesipulaa monin paikoin. Sen vuoksi
arvioidaan, että yhteensä 1,2 miljardia ihmistä vähemmän kärsii vesipulasta vuosisadan lopussa.
Kuitenkaan, Bjørn Lomborg lisää, emme
ole vielä nähneet tosiasiallisia merkkejä
sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Hän
viittaa uuteen Nature-lehden raporttiin
(Huntingford et al, heinäkuu 2013), jossa
todetaan sään ääri-ilmiöiden dokumentoidun määrän pysyneen globaalisti samalla
tasolla vuodesta 1960.
Karl Vilhjálmsson
Jatkuvasti mediassa
Vuosien mittaan Bjørn Lomborg on esiintynyt yhteyksissä, joka voisi saada pääministerin vihertämään kateudesta.
Esimerkiksi TV:ssä Larry Kingin, David
Lettermanin, BBC Newsnightin, ABC 60
Minutes:n ja monien muiden vieraana.
Hän toimii kommentaattorina CNN:lle,
Foxille, MSNBC:lle, BBC:lle ym. Hän kirjoittaa New York Timesiin, Wall Street Journaliin, Economistiin, The Timesiin, The Australianiin ja moniin muihin lehtiin. World
Economic Forum valitsi hänet Global Leader for tomorrow -vaikuttajaksi, Times
Magazine valitsi hänet maailman sadan
vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon,
The Guardian puolestaan niiden 50 ihmisen joukkoon, jotka voisivat pelastaa planeettamme. Ja niin edelleen.
Viime huhtikuussa hänet kutsuttiin
Yhdysvaltain kongressin ympäristövaliokuntaan kertomaan ns. testimonyssa
ilmastoasiasta. Lomborgin analyysin mukaan globaalin lämpenemisen myönteiset
vaikutukset hallitsevat noin vuoteen 2070
saakka.
Bjørn Lomborgin tiukka faktojen tarkastaminen on kuitenkin haastavaa monille maailmanparantajille, ja ne jotka
hän on paljastanut, eivät aina iloitse siitä.
Ilmastoaktivistit esimerkiksi kuvaavat
häntä säännöllisesti ilmastonmuutoksen
’kieltäjänä’, vaikka hän perustaa väitteensä IPCC:n skenaarioille/ennusteille ja tekee yhteistyötä IPCC:n johtavien ilmastomallintajien kanssa.
Kaikki poliitikotkaan eivät pidä Bjørn
Lomborgin analyyseista. Tanskan hallitus
veti viime vuonna tukensa Copenhagen
Consensukselta – ”ainut vaalilupaus, jonka nykyinen hallitus on pitänyt”. Nykyään
keskusta hoitaa yhdysvaltalainen säätiö,
rahoitus tulee Lomborgin toiminnasta,
toimistoja on Lowellissa (USA:ssa) ja Budapestissa.
Älkää tehkö päätöksiä paineen alaisina!
Globaalisti yhä useammat ovat pelastamassa maailmaa. Se tarjoaa elannon sadoille tuhansille ihmisille. Retoriikka on
helppo tunnistaa: uhat ovat nyt pahempia
kuin olemme luulleetkaan ja voimakkailla
panostuksilla on kiire, hyvin kiire. Retoriikka myös vetoaa moniin, se on ilmiselvää.
”Olen vakuuttunut, että useimmat todella
haluavat tehdä hyvää. Mutta eikö olekin
Bjørn Lomborg kutsuu itseään numeronörtiksi. ”Olen
yksi niistä harvoista, joiden mielestä Maailmanpankin
tilinpäätös voi olla seksikäs.”
k at ternö
–9
outoa”, Bjørn Lomborg kysyy, ”että saamme jatkuvasti kuulla asioiden olevan huonommin kuin olemme tähän saakka luulleet? Aikaa myöten voi tarkastaa, toteutuivatko katastrofit todella tai tuliko niistä
väitetyn vakavia. Liioittelun ja vähättelyn
suhteen voisi odottaa olevan 50–50. Mutta
luvut ovat noin 100–0.”
Lomborgin sanomana on, ettei isoja
asioita saa päättää paineen alaisena. Käytännönläheinen suhtautuminen, faktojen
kunnioittaminen ja tarkka cost-benefitanalyysi antavat parhaat mahdollisuudet
saavuttaa todellisia tuloksia.
Greenpeacen moraalin puutteesta
u Aiemmin
SVENOLOF KARLSSON
Mitä 75 miljardilla
dollarilla voisi tehdä?
Sinulla on käytettävissäsi 75 miljardia dollaria. Miten luot tällä rahalla mahdollisimman
paljon hyvää? Kysymys esitettiin Copenhagen Consensukselle v. 2012, ja se laati oheisen listan.
Tässä hyvin lyhyesti. Tarkempi lista osoitteessa www.copenhagenconsensus.com.
1. Annetaan vauvoille (0–2 v.) hiven-/
kivennäisainelisää (micronutrient interventions): se vahvistaa heidän fyysistä
ja henkistä kehitystään merkittävästi,
parantaa koulumenestystä ja lisää elinaikaisia tuloja kolminkertaisesti
2. Lisätään tukea malarian vastaiseen taisteluun
3. Lisätään lasten rokotuksia
4. Häädetään lasten suolistoloiset
5. Parannetaan tuberkuloosia sairastavien
hoitoa
6. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen satomäärien kasvattamiseksi: se
vähentää aliravitsemusta ja edistää biologista monimuotoisuutta; maatalouden
tieltä tarvitsee kaataa vähemmän metsää
7. Investoidaan luonnonkatastrofien varhaisiin hälytysjärjestelmiin
8. Lisätään kirurgisten toimenpiteiden saatavuutta
9. Rokotetaan hepatiitti-B:tä vastaan
10. Käytetään akuuteissa sydänkohtauksissa
edullisia lääkkeitä köyhissä maissa
11. Kampanjoidaan suolan vähentämiseksi
ruoassa kroonisten sairauksien supistamiseksi
12. Panostetaan geotekniseen tutkimukseen
ja kehitykseen maahan saapuvan auringonsäteilyn sääntelyksi
13. Annetaan ehdollista tukea koulutukseen
osallistumisesta
14. Lisätään HIV-rokotteen tutkimusta ja kehitystä
15. Järjestetään tiedotuskampanjoita koulutuksen hyödyistä
16. Rakennetaan porakaivoja ja käsipumppuja
vuoksi. Lancet-lehdessä julkaistuissa
tutkimuksissa arvioidaan, että vuosittain kuolee 680 000 alle 5-vuotiasta lasta
A-vitamiinipuutoksen vuoksi.
Siitä huolimatta aktivistit Greenpeacesta Naomi Kleimiin vastustavat
ja pilkkaavat Golden Ricea. [...] 12 viime
vuoden aikana Greenpeace ja muut ovat
yrittäneet estää Golden Ricen käyttöä
kaikin mahdollisin keinoin, vaikka mitään haitallisia vaikutuksia terveyteen
tai ympäristöön ei ole osoitettu. Näinä
12 vuonna n. 8 miljoonaa lasta on kuollut A-vitamiinin puutokseen.
[...] Yhtenä lempiväittämänä on, että
Golden Rice -riisiä pitäisi syödä 7 kiloa
päivässä saadakseen riittävästi A-vita-
miinia. Se on täysin väärin. Kaksi uutta
tutkimusta osoittaa, että jo 50 gramman riisiannoksesta saa 60 % päivittäisestä A-vitamiinintarpeesta – enemmän kuin samasta määrästä pinaattia.
[...] Yleisillä väittämillä, että geenimuokattu ruoka olisi ’Frankensteinin
ruokaa’ [frankenfoods] ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Viittaan U.S.
National Academy of Sciences:n lausumaan [Yhdysvaltain tiedeakatemia,
jolla on erittäin vahva asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa]: ”Geenimuokatun ruoan ei ole tähän mennessä
todettu aiheuttavan ihmisille minkäänlaista terveyshaittaa.”
u Tietenkin
jos otat epätodennäköisen
katastrofin ja tutkit, mitä tulokseksi
syntyisi, jos se sijoitetaan epätodennäköisen pessimistiseen talousmalliin,
voit saada räiskyviä otsikoita, mutta et
hyvää politiikkaa. EU:n ilmastopolitiikan arvioidaan maksavan 200 miljardia
euroa vuodessa, mutta [jos politiikka
jatkuu samanlaisena] lämpötila on laskenut vuosisadan loppuun mennessä
vain 0,05 Celsius-astetta, niin vähän,
että se on hädin tuskin mitattavissa.
Saksa on tukenut aurinkoenergiaa
yli 100 miljardilla eurolla, kuitenkin aurinkoenergian vaikutus hiilidioksidiin
ei ole sen suurempi kuin että globaalia
lämpenemistä on vuoteen 2100 men-
nessä saatu lykättyä 37 tuntia. Espanja
maksaa lähes prosentin BKT:staan tukea uusiutuvalle energialle. [Enemmän
kuin mitä Espanja sijoittaa korkeakoulutukseen.] Tehottomat aurinkopaneelit ja tuulimyllyt rasittavat Espanjan
taloutta lähes 10 000 miljoonalla eurolla
vuodessa, mutta hiilidioksidipäästöjen
supistumisen arvo on Euroopan markkinoilla alle 80 miljoonaa euroa.
Meille on kahden viime vuosikymmenen ajan opetettu, että meidän on siirryttävä ’vihreään’ energiaan. Mutta fossiilisten polttoaineiden osuus maailman
energiankulutuksesta ei ole samana
aikana supistunut, se on edelleen 83 %.
Ikävä totuus on, että nykyinen ilmas-
topolitiikka on epäonnistunut. Kyllä,
meillä on ilmasto-ongelma, mutta heitämme kankkulan kaivoon suunnattomia rahasummia emmekä saa käytännöllisesti katsoen mitään vastineeksi.
Vihreä energia ei ole vielä kypsää otettavaksi käyttöön, ei taloudellisesti eikä
teknologisesti. Meidän on keskityttävä
halvempien tekniikoiden kehittämiseen tulevaisuutta varten. Jos pystyisimme tuottamaan vihreää energiaa
fossiilisia polttoaineita halvemmalla,
kaikki vaihtaisivat siihen – myös kiinalaiset.
u University of East Anglian ilmastotutkimusyksiköstä vuotaneet tai hakkeroidut sähköpostit, Climategatena
tunnettu tapaus, näytti tiedeyhteisöstä
puolen, jota useimmat eivät koskaan
näe. Se ei ollut kaunis kuva. Sähköpostiviestit paljastivat, kuinka ryhmä
maailman vaikutusvaltaisimpia ilmastontutkijoita juonitteli säilyttääkseen
ilmastoasiassa ’puolueen linjan’.
Tiedot, jotka eivät tukeneet heidän
oletuksiaan globaalista lämpenemisestä, piilotettiin tai niitä vääristeltiin.
Arvostettuja tiedejulkaisuja, jotka uskalsivat julkaista ei-toivottuja tuloksia
sisältäviä artikkeleita, uhattiin boikoteilla. Kun eriävää mieltä olevat tutkijat
pyysivät tietoja julkisuusperiaatteeseen viitaten, kyseiset s-postit tuhottiin
ja, vieläkin pahempaa, todennäköisesti
myös alkuperäinen data tuhottiin.
[...] Tarvitsemme uuden ja paremman
menetelmän ilmastoasiaan tarttumiseen. Jotta onnistuisimme siinä, meidän
on tajuttava, että viime vuosikymmenen liioiteltu pelottelutaktiikka kostautuu nyt.
(Bjørn Lomborg, National Post, 28.8.2013)
Epäonnistuneesta ilmastopolitiikasta
Bjørn Lomborg vieraana Dylan Ratiganin suuria katsojalukuja keräävässä show’ssa amerikkalaisella MSNBC-uutiskanavalla. Huhtikuu 2011.
Christy Bowe
Climategatesta
Bjørn Lomborg ja Al Gore Yhdysvaltain kongressin energia- ja ympäristövaliokunnan kuulemisessa maaliskuussa 2007.
10 – k at ternö
tässä kuussa (elokuussa
2013) 400 mielenosoittajaa tuhosi geenimuunnellun riisin (Golden Rice) koeviljelmän Filippiineillä. Hyvää tarkoittavien mutta harhaanjohtavien organisaatioiden, esim. Greenpeacen, ohjaamina
tällaiset revohkat estävät 680 000 hengen pelastamisen vuosittain. Sitä on moraalisesti mahdoton puolustaa.
Golden Rice on geenimuokattua, jotta
se sisältäisi A-vitamiinia.A-vitamiini on
tärkeää, koska riisi on kolmen miljardin
ihmisen perusravintoa, ja noin 10 % heistä kuuluu A-vitamiinin puutostilan riskijoukkoon. Maailman terveysjärjestö WHO
arvioi, että vuosittain 250 000–500 000
lasta sokeutuu A-vitamiinin puutteen
(Bjørn Lomborg, Financial Times, 29.7.2013)
(Cool it –kirjan viime painoksen jälkisanat,
2010)
k at ternö
– 11
Donna Laframboise
TT/Scanpix, Jonathan Näckstrand
hyväksyä. Kun lause on lopulta
hyväksytty, aletaan neuvotella
seuraavasta.
Kokous käydään suljettujen ovien takana. Medialla ei ole sinne
asiaa. Selostuksia ei anneta. [...]
Lehdistökonferenssissa esitellään
sitten poliittisesti pesty versio.
Aivan kuin tätä nelipäiväistä kokousta ei olisi koskaan pidettykään, IPCC:n edustajat ja lehtimiehet kertovat juhlallisesti tieteen
nyt sanoneen sanansa.
Entä jos IPCC:n kokous lähetettäisiin suorana TV:ssä? Jokainen
pääsisi näkemään, etteivät tieteentekijät sano viimeistä sanaa
IPCC:ssä. Tavallinen kansa ymmärtää sen, mitä monet journalisteista eivät tunnu näkevän: Tieteellisiä totuuksia ei luoda neuvottelemalla yön pikkutunneilla
suljettujen ovien takana.”
Asiantuntijakommentteja
Keskustelua kavahtavat ryhmät tukivat IPCC:n 5. ilmastoraporttia sen julkistamistilaisuudessa Tukholmassa.
IPCC: Lämpenemistauko ei Ilmastopaneeli IPCC:n
laatima päättäjille
suunnattu raportti
27. syyskuuta herätti
uteliaisuutta etenkin
yhden seikan suhteen.
Miten raportissa kommentoitaisiin sitä, ettei
maapallon lämpötila on
noussut yli 15 vuoteen?
Vastaus: Ei mitenkään.
Raporttiluonnoksen
muotoilu, jossa pysähtymistä pidettiin ongelmana ilmastomallien
kannalta, poistettiin
viime hetkellä.
12 – k at ternö
muuta mitään
I
lmasto- ja energia-asiat ovat
saman kolikon kaksi puolta.
Lähes kaikki energiasektoria
sääntelevät lait liittyvät ilmastopoliittisiin tavoitteisiin. Jos
haluaa tietää energia-asioiden
kehityssuunnan, joutuu pakostakin syventymään myös ilmastopolitiikkaan.
On kiistatonta, että lämpötila
on hiljalleen laskenut noin vuosikymmenen ajan. Maailman
suuret mittauslaitokset osoittavat, ettei maapallo ole lämmennyt merkittävästi 15–17 vuoteen.
Uudessa kirjassaan, Die Klimafalle, IPCC:n lead author ilmastoprofessori Hans von Storch
kertoo, että alle 2 % tietokonemallinnuksista sisältää näin
pitkiä taukoja lämpenemisestä:
”Kukaan ei ole tähän mennessä
pystynyt vastaamaan vakuuttavasti, miksi lämpeneminen
näyttää pysähtyneen. Se on vakava tieteellinen ongelma, johon
IPCC:n on tartuttava seuraavassa raportissaan.”
IPCC-raportin luonnos vuoti
julkisuuteen periaatteessa salaisen valmistelun aikana. Siksi
oli tiedossa, että vielä viikkoa
ennen julkistusta luonnoksessa
todettiin lämpenemistauon sotivan malleja vastaan.
Miten prosessi kulkee?
IPCC:n n. 30-sivuinen tiivistelmä on siis suunnattu päättäjille (summary for policymakers).
Heillä ei oleteta olevan riittävästi aikaa tai osaamista lukea
koko raporttia. Merkillistä kyllä, tiivistelmä valmistuu paljon
ennen raporttia, josta sen on
tarkoitus esittää yhteenveto.
Miten prosessi menee? Donna Laframboise, kanadalainen
journalisti, joka on jo pitkään
tutkinut IPCC:tä, kirjoitti päivää
ennen julkistusta:
”IPCC on kokoustanut viime
maanantaista lähtien [eli neljä
päivää]. Kokouksen tarkoituksena on varmistaa, että tutkijoiden
laatima tieteellinen taustadokumentti miellyttää myös poliittisia päätöksentekijöitä. Luonnos
heijastetaan kokouksessa suurille valkokankaille lause lauseelta. Diplomaatit, virkamiehet ja
poliitikot noin tusinasta YK:n jäsenvaltiosta ovat neuvotelleet ja
käyneet kauppaa keskenään, ja
nyt loppuvaiheessa on löydettävä muotoilut, jotka kaikki voivat
Judith Curry, ilmastotieteen professori ja johtava tutkija, nostaa
esiin luonnoksen muotoilun: ”Mallit eivät yleensä näytä lämpenemistrendissä 10–15 viime vuotena havaittua supistumista.” Lopullisessa
versiossa muutettuna muotoon:
”Ilmastomallien pitkän aikavälin
tietokonesimulaatiot osoittavat globaalien keskilämpötilojen trendin
v. 1951–2012 noudattavan havaittua
trendiä. Niin lyhyillä aikaväleillä
kuin 10–15 vuotta simulaatioiden ja
havaittujen trendien välillä on eroja.” Luonnoksessa mainitun, malleja vastaan sotineen 15 vuoden
lämpenemistauon sanotaan nyt
siis mahtuvan luonnollisen vaihtelun sisään.
Toinen keskeinen muotoilu
luonnoksessa: ”On äärimmäisen
todennäköistä, että ihmisen toiminta on aiheuttanut yli puolet
maapallon keskilämpötilan noususta vuosina 1951–2010.” Loppuversiossa lukee, että ”paras arvio
ihmisen aiheuttamasta lämpenemisestä on sama kuin kauden
aikana havaittu lämpeneminen”.
Yhtäkkiä koko lämpenemisen
katsotaan siis aiheutuvan ihmisestä. Judith Curry:
”Nämä Tukholman ’konklaavin’
tekemät muutokset ovat täysin
ymmärrykseni vastaisia. IPCC on
heittänyt haasteen – jos tauko jatkuu 15 vuoden jälkeen (no, senhän
se on jo tehnyt), he ovat polttaneet
näppinsä.”
Richard Lindzen, MIT:n legendaarinen meteorologian professori:
”Näen uuden raportin lähinnä
koomisena pohjanoteerauksena
sen epäjohdonmukaisuuden takia.
Raportti julistaa mallinsa entistä
varmemmiksi samalla, kun mallien ja havaintojen ero on kasvanut.
[...] He jättävät myös mainitsematta lämpenemisen olevan niin
vähäistä, ettei siitä kannata huolestua.”
Helsingin Sanomat eroaa
muista
Helsingin Sanomat välittää
pohjoismaisista sanomalehdistä kaikkein kritiikittömimmin
IPCC:n alarmistista sanomaa.
Ero on hätkähdyttävä verrattuna Ruotsin valtakunnallisiin lehtiin, jotka kaikki nostavat esiin
myös kriittisiä ääniä.
Tieteenteorian prof. Ingemar
Nordin käsitteli Dagens Industri
–lehdessä lämpötilan nousun pysähtymisen taustatekijöitä.
”Jos halutaan syyttää luonnon
tekijöitä (esim. merivirtoja, pilvien muodostusta, aurinkoa, tulivuorten purkauksia, yleisiä kaoottisia prosesseja), ne heijastuvat
heti takaisin ’todisteisiin’, joita on
esitetty globaalista lämpenemisestä aiemmin v. 1975–2000. Silloin
sanottiin, ettei yksikään luonnon
tekijä voisi olla riittävän voimakas kumoamaan ihmisen hiilidioksidipäästöjä. Ja tätä oletusta
käytettiin pohjana, kun aiemmissa raporteissa arvioitiin ilmastoherkkyyttä, jonka mukaan hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen nostaisi lämpötilaa noin
kolme astetta.
Mutta jos nyt yhtäkkiä osoittautuukin, että luonnon tekijät voivat
estää lämpenemistä, vaikka hiilidioksidipitoisuus nousee nopeasti
– niin, silloin putoaa pohja kaikilta IPCC:n ennusteilta tulevasta ilmastokatastrofista. Ilmastoherkkyyttä on luultavasti liioiteltu
karkeasti eikä globaali lämpötila
pysty yksinkertaisesti nousemaan
rajusti ja nopeasti hiilidioksidin
vuoksi.”
Ilmastoprofessorit Roger Pielke Jr ja Björn-Ola Linnér käsittelivät Dagens Nyheter –lehdessä
”joidenkin tutkijoiden huolestuttavaa taipumusta käyttää ilmasto- ja ympäristötieteellisiä
raportteja autoritaarisempien
poliittisten järjestelmien puolustamiseen. Viitaten raporttien
synkimpiin skenaarioihin he
vaativat poliittista poikkeustilaa.
”Ihmisten pelkoihin vetoaminen on paitsi tehotonta mutta voi
myös horjuttaa demokratiaa ja
erityisesti asiantuntijoiden roolia
politiikassa. [...] Yksi ajankohtainen esimerkki on Global Challenges Foundation –säätiön ehdotus,
jonka mukaan merkittävän lämpenemisen riski vaatii ’tehokasta
globaalia päätöksentekoelintä’.
Säätiö väittää ohjelmanjulistuksessaan meidän olevan nykyisessä
poliittisessa järjestelmässämme
kykenemättömiä käsittelemään
ympäristökriisejä. Säätiö haluaa
luoda uuden poliittisen järjestelmän ja juridisesti sitovan globaalin oikeusjärjestyksen, jolloin
heidän
ongelmankuvauksensa
mukaan ei tarvitsisi kantaa huolta tulevista vaaleista ja uudelleenvalinnasta.”
Planeetta ei samaa
joukkuetta
Svenska Dagbladet antoi puheenvuoron Bjørn Lomborgille.
”Ilmastotarinan todellinen ongelma on, ettei planeetta ole 15–20
viime vuoden aikana yhtynyt peliin. Vaikka olemme jatkaneet CO₂päästöjä ja mallit ovat ennustaneet yhä korkeampia lämpötiloja,
lämpömittareiden lukemat eivät
ole hievahtaneetkaan.
[...] Katastrofiskenaariot käyvät
yhä epätodennäköisimmiksi. Tällä
on merkitystä, koska huolestuttavia ovat nimenomaan suuret lämpötilannousut. IPCC ei myöskään
korosta sitä, että maailman nyt
kokema vaatimaton lämpeneminen on suurimmalta osalta myönteinen asia. Kaikki merkittävät
taloudelliset ilmastomallit osoittavat, että noin 1,5–2⁰C:een saakka
globaalit edut ovat painavampia
kuin kustannukset.”
Mainittujen ruotsalaislehtien
priorisointi on merkki trendin
muutoksesta. Mahdollisesti se
saavuttaa myös Helsingin lehdet
muutaman vuoden viiveellä, kuten kansainväliset trendit yleensäkin.
SVENOLOF KARLSSON
Donna Laframboise, IPCC:n toimintatavoista kirjan kirjoittanut
journalisti.
Wikipedia
Hans von Storch, Hampurin yliopiston ilmastoprofessori.
Wikipedia
Judith Curry, Georgia Institute
of Technologyn maailmankuulu
ilmastoprofessori.
Ingemar Nordin, Linköpingin
yliopiston tieteenteorian professori.
k at ternö
– 13
Karl Vilhjálmsson
Mahdollisuuksien maakunnat
Stentjärnsmyren-suo, kaunis myöhäiskesän ilta.
Pohjanmaan ja Ruotsin Härjedalenin kohtaaminen.
Herrforsin ja HMAB:n edustaja Seppo Tupeli (oik.) ja
Härjedalenin kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Anders
Häggkvist. Pelissä upeita mahdollisuuksia ja edellytyksiä
pitkäjänteiselle yhteistyölle.
14 – k at ternö
k at ternö
– 15
Karl Vilhjálmsson
Karl Vilhjálmsson
me tunteneet härjedalenilaisia eivätkä
he meitä. Mutta näimme mahdollisuuden
ja arvioimme, että meillä olisi osaaminen
suhteen hyvät edellytykset saada käännettyä toiminta kannattavaksi”, Stefan
Storholm sanoo.
HMAB:n koko osakekanta siirtyi Herrforsille vuoden 2013 alussa, ja yhtiö päätti
investoida kolmeen uuteen, lähinnä puupolttoaineelle tarkoitettuun pellettipuristimeen. Näin saatiin 100 000 polttoainetonnin vuosituotantokapasiteetti runsaan
20 milj. kruunun investoinnilla.
Kovaa työtä
Härjedalenia, nähtynä Duvbergetiltä. Taustalla HMAB:n turvesuo Bådhusflyet ja Svegsjön-järvi.
H
ärjedalenia on mahdoton esitellä
kysymättä, mistä nimi ja ensimmäiset asukkaat ovat peräisin.
Härjedalenin alkuperä voidaan johtaa
muinaisnorjan sanasta Herjárdalr eli Härjådalen, Herje-joen laakso. Härj- tarkoittaa ”kivistä maastoa” tai ”kivistä pohjaa”,
joten Härjedalen on kivikkoisen joen laakso. Nimi mainitaan ensimmäisen kerran
Svegin yleiskäräjillä v. 1273 laaditussa
asiakirjassa, jossa käsitellään Norjan ja
Ruotsin rajaa. Härjedalen kuului silloin
Norjalle.
Tässä yhteydessä on kerrottava myös
Härjulf Hornbrytaren taru. Yllä mainitussa rajanvedossa v. 1273 todettiin, että
norjalaiset olivat asuttaneet Härjedalenin
ja että heistä ensimmäinen, 15 sukupolvea
aiemmin, oli Heriulfuer hornbriotr (Härjulf
Hornbrytaren).
Härjulf oli merkkihenkilö Norjan kuninkaan Halvdan Mustan hovissa (hallitsi n.
830–860). Härjulf joutui kuitenkin epäsuosioon iskettyään kuoliaaksi yhden kuninkaan miehistä Halvdanin hopeoidulla
juomasarvella. Härjulf löi miestä sellaisella voimalla, että sarvi katkesi (mistä nimi
hornbriotr, sarvenrikkoja), ja hän pakeni
Mälardaleniin Anund Uppsalen luo. Vas16 – k at ternö
taanotto oli lämmin, mutta ryhdyttyään
liian läheisiin suhteisiin Anundin sukulaisen Helgan kanssa, pariskunta joutui pakenemaan länteen. Härjulf ja Helga asettuivat asumaan Härjedaleniin, erämaahan
paikkaan, joka sai nimekseen Sliarosvellir.
Ruotsin ja Tanskan lukuisten sotien jälkeen Härjedalen erotettiin vuoden 1645
Brömsebron rauhassa kuuluvaksi Ruotsiin. Silti liikenne on jatkunut Härjedalenista länteen nykypäiviin saakka. Norjan
puolen Røros oli pitkään lähin kauppakeskus.
Härjedalen oli siis Norjaa noin 800 vuotta ja on nyt ollut Ruotsia runsaat 350 vuotta.
Vertailun vuoksi, Pohjanmaa oli osa
Ruotsia noin 600 vuotta ja sen jälkeen osa
Venäjää ja Suomea yhteensä 200 vuotta.
Uusia yhteisiä intressejä
Nyt Härjedalenille ja Pohjanmaalle on
syntynyt uusia yhteisiä intressejä. Yhdistävänä tekijänä olivat aluksi bioenergia ja
turve, luonnonvarat, joita Härjedalenissa
on runsain mitoin.
”Panostimme Katternö-konsernissa jo
varhain bioenergiaan, esim. puuhun ja
turpeeseen, paljon ennen kuin ’vihreää’
energiatuotantoa alettiin suosia poliittisesti. Mutta vaikka Suomessa on paljon
turvetta, turpeennostoon käytettävissä
olevista soista on pulaa. Sen vuoksi haimme aktiivisesti turvesoita”, kertoo Katternö-konsernin johtaja Stefan Storholm.
Konsultti kertoi Härjedalenista, ja sitä
kautta Katternön väki löysi Härjedalens
Miljöbränsle AB:n (HMAB) ja sen suuret
turvesuot.
HMAB aloitti kuivien biopolttoaineiden
tuotannon Svegissä 1989, alunpitäen turvebrikettien toimittamiseksi Vattenfallin
laitokselle Uppsalaan. Myöhemmin HMAB
alkoi valmistaa brikettejä myös puuraaka-aineesta. Sekä teollisuudelle että kotitalouksille tarkoitetut pelletit tulivat tuotevalikoimaan v. 2006.
Katternö havaitsi tunnusteluissaan,
että HMAB:llä oli kannattavuusongelmia,
mutta silti tehokas höyrykuivain ja briketointilaitos. Vähäisimpänä seikkana ei ollut sekään, että yhtiöllä oli 1700 hehtaaria
turvesoita.
Herrfors Oy siirtyi HMAB:n pääomistajaksi v. 2010.
”Tiesimme, ettei se olisi helppo juttu.
Ulkoa on vaikea nähdä, mitä kannattavuusongelmien takana piilee, emmekä
Seppo Tupeli, Herrfors-konsernin verkkoyhtiön toim.johtaja, sai HMAB:n kehittämisen tehtäväkseen, ja hän on nyt kolmen
vuoden ajan sukkuloinut tiiviisti Pietarsaaren ja Svegin väliä. Näin hän kuvaa
työtä:
”Yhtiön rakennemuutos on nyt tehty.
Olemme joutuneet useissa vaiheissa supistamaan henkilöstöä, koska turpeenkorjuu ei yltänyt budjetoituihin tavoitteisiin. Monet kiinteät kustannukset on
muutettu ulkoisiksi ostopalveluiksi. Sen
ansiosta tehokkuus on parantunut, ja tulevaisuus näyttää nyt huomattavasti valoisammalta.”
Turpeenkorjuussa epävarmuutta aiheuttaa sää. Nyrkkisääntönä on sateen jälkeen vähintään viiden päivän pouta ennen
kuin korjuu voidaan aloittaa.
”Olemme pystyneet vähentämään rajusti toiminnan riippuvuutta sääoloista
investoimalla laajempaan puutuotevalikoimaan. Olemme kustannusten supistumisen ansiosta huomattavasti kilpailukykyisempiä, ja se on tuonut meille uusia
asiakkaita etenkin uudella puutuotesegmentillä”, Seppo Tupeli sanoo.
Myös turvesuot ja turpeenkorjuun menetelmät ovat vaatineet toimia.
”Kun käytettävissä on 1700 hehtaaria
turvesoita, toiminnan tehokkuus on äärimmäisen tärkeää! Sadonkorjuulle mahdollisena kesäaikana meidän on voitava
työskennellä maksimaalisesti kentällä ja
tehokkailla laitteilla.”
Uusia tuotantolaitteita ja uudempia ja
leveämpiä koneita on hankittu. Uudet urakoitsijat mm. Suomesta ovat auttaneet lisäämään turpeennostoa merkittävästi.
”Turvesuot ovat osin kuluneita ja aiheuttaneet kuivatusongelmia. Jos veden juoksu ei toimi optimaalisesti, se vaikuttaa
heti kielteisesti työhön. Näihin asioihin
keskittyminen ja tuhansien korjuutuntien
Kvarnforsen, yksi Härjeåns Kraftin yhdeksästä vesivoimalasta. Putouskorkeus 28 m, teho runsaat 4 MW.
Generaattorin edessä Sven-Erik Åström.
Karl Vilhjálmsson
k at ternö
– 17
Karl Vilhjálmsson
Karl Vilhjálmsson
Kontteja uusiokäytössä, erinomaisia pellettien ja
brikettien varastointiin ja kuljetukseen.
kova työ on tuottanut tulosta. Tämän vuoden turvesato oli selvästi budjetoitua suurempi ja todistaa, että olemme toimineet
oikein”, Seppo Tupeli sanoo.
Seppo Tupeli astui HMAB:n toimitusjohtajaksi helmikuussa 2013. Paikallis- ja talousjohtajana toimii Anders Wiklund.
Todellinen potentiaali
Mutta todellinen potentiaali on muualla.
”Näimme jo varhain, että eri toimintamuotojen integrointi voisi tuottaa yhteisiä
etuja. Härjeån oli hyvin hoidettu energiayhtiö, jolla oli omaa tuotantoa ja oma verkko; HMAB:llä oli turvetta, puupolttoainetta lähellä ja arvokas jalostuslaitos. Toisin
sanoen, hyvät edellytykset lämpövoimalalle”, Stefan Storholm kertoo.
”Erillisen lämpövoimalan olisi ilman
turvetta vaikea saada puuraaka-aine riittämään muuhun kuin vain polttoaineeksi.
Mutta kun lämpövoimalassa poltettaisiin
turvetta, saisimme hukkalämpöä, jolla
voitaisiin korvata sähkön kuivausprosessissa. Saisimme silloin nostettua kannattavuutta jalostaaksemme lähinnä biopolttoainetta runsasenergiaisiksi ja tiiviiksi
pelleteiksi tai briketeiksi.”
Lämpövoimala oli suunnitelmien mukaan Pietarsaaren Alholmens Kraftin
tyyppinen, vaikkakin huomattavasti pienempi. ”Alustava prosessisuunnitelmamme perustuu vuosittaiseen 150 000 tonnin
biopolttoainekapasiteettiin”, Stefan Storholm sanoo.
Lämpövoimalan toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin välttämättä ruotsalainen
kumppani. Härjeåns Kraft Ab, Härjedalenin johtava energiayhtiö, oli itsestään
selvä keskustelukumppani. Sillä oli kaksi suurta omistajaa, Härjedalenin kunta
(36,6 %) ja Fortum (47,9 %). Fortum oli
aikanaan tullut omistajaksi ostettuaan
Gullspångs Kraftin. Pienomistajilla oli yhteensä 15,5 % osakkeista.
Fortum oli Härjeåns Kraftin omistajaroolissaan passiivinen uuden energiatuotannon suhteen. Niinpä Fortum päätti
myydä Härjeåns Kraftin osakkeensa.
Yhteisymmärryksessä kunnan kanssa
18 – k at ternö
”Aloimme tutkia, millä ehdoin voisimme
ostaa Fortumin osuuden. Tietenkin yhtenä ehtona oli, että se tapahtuisi yhteisymmärryksessä toisen suuromistajan, Härjedalenin kunnan, kanssa”, Stefan Storholm
sanoo.
Muitakin kiinnostuneita oli, esim. kunnallinen Jämtkraft naapurimaakunta
Jämtlannista. Jämtkraft kuuluu Ruotsin
suurimpiin energiayhtiöihin, ja se pyrkii
laajentumaan.
Useiden tarjouskierrosten jälkeen kauppa oli selvä heinäkuussa 2013. Herrfors
Oy osti Fortumin osakeosuuden Härjeåns
Kraftista. Herrfors nousi näin yhdessä parin pienehkön osake-erän kanssa yhtiön
pääomistajaksi 50,5 % osakeomistuksellaan.
”Tavoitteena on kehittää edelleen tätä jo
hyvin hoidettua ja lähes velatonta yhtiötä.
Kauppa vahvistaa Katternö-konsernia,
mikä hyödyttää pitkällä aikavälillä niin
sen omistajia kuin asiakkaitakin”, Stefan
Storholm selvitti kaupan yhteydessä.
Kauppahinta oli 470 milj. Ruotsin kruunua (noin 54 milj. euroa). Vertailun vuoksi, Herrfors-konsernin liikevaihto v. 2012
oli noin 91 milj. euroa ja Härjeåns Kraftin
liikevaihto vajaat 600 milj. kruunua (n. 70
milj. euroa).
Karl Vilhjálmsson
Miksi juuri Katternö?
Miksi juuri Katternö-konserni lähti mukaan tähän?
”Pohjoismaiset markkinat ovat avautumassa, se on tärkeä trendi. Maantiede
ei merkitse enää samaa kuin ennen. Synergiaetua voi syntyä myös valtakunnan
rajojen yli”, sanoo Peter Boström, Katternö-konsernin ja nykyään myös Härjeåns
Kraftin hallitusten puheenjohtaja.
”Lisäksi Ruotsi on aina ollut meille ruotsinkielisellä Pohjanmaalla lähialuetta.
Kieli ja paljolti myös asenne ovat yhteistä.
Mutta tietenkin kuten aina liiketoiminnassa täytyy tietää, mitä on tekemässä”,
hän lisää.
Mainittakoon, ettei tämä ole Katternökonsernille ensimmäinen matka. 1990-luvun lopulla Katternö hakeutui yhteistyöhön kahden suuren ruotsalaisen energiayhtiön, Skellefteå Kraftin ja Graningen,
kanssa. Tuloksena syntyi Alholmens
Kraft, maailman suurin bioenergiavoimala, menestystarina, jonka suomalaiset ja
ruotsalaiset tahot ovat yhdessä luoneet.
”Meillä Pohjanmaalla on valitettavasti
vaikea yltää Härjedalenin tasolle yhdessä suhteessa”, Peter Boström sanoo, ”nimittäin luonnonkauneudessa. Meillä on
viljavat lakeudet ja kaunis kivikkoinen
saaristo, mutta miten pitkälle ne riittävät
verrattuna Härjedalenin komeisiin tuntureihin ja erämaihin”, hän kysyy.
Henry Jonasson
SVENOLOF KARLSSON
Härjedalenin kunnanhallituksen puheenjohtajan Gunilla Zetterström Bäcken kommentit s. 48.
Ylimpänä putkisto jossa turve kuivuu sinkoutuessaan eteenpäin. Keskellä Stefan Storholm keskustelemassa
HMAB:n paikallisjohtaja Anders Wiklundin kanssa. Alimpana kauppaneuvos Peter Boström, mm. Katternökonsernin, Härjeåns Kraftin ja HMAB:n hallitusten puh.joht.
k at ternö
– 19
Kotiseudun ruoho vihertää
Johanna Forsman
u Ekologisuus on kaiken perustana Jennie ja Khalid Wikströmin raken-
Lina Enlund
u Vietettyään tusinan verran vuo-
sia maailmalla Andreas Rasmus
muutti kaksi vuotta sitten takaisin
kotiseudulleen Sokojalle. Nyt hän
kirjaimellisesti raivaa siellä jalansijaa joka ilta töiden jälkeen.
”Talopaketti saapui Sokojalle
heinäkuussa, joten vielä on aika
paljon tehtävää jäljellä. Yritän ehtiä vapaa-ajalla mahdollisimman
paljon, ja päiväaikaan isä ja appi
huolehtivat talohankkeen etenemisestä.”
Avovaimo Johanna Rönnbackalla on hevonen, joka aikaa myöten
myöskin muuttaa tilalle.
Kotikentällä. Andreas Rasmus pelaa mielellään jalkapalloa ja aikoo tarttua peliin
Sokajan 5. divisioonan joukkueessa ensi vuonna.
”Olen istunut hevosen selässä
rauhallisella käyntivauhdilla, mutta
en kyllä väittäisi, että osaan ratsastaa”, hän nauraa.
Sitä paremmin hänellä sitten onkin hallussaan Katternö-konsernin
yhteiset tuotantoresurssit ja Herrforsin oma sähkönhankinta ja –
myynti.
”Plus monenlaista pientä muutakin. Työtehtävät ovat laajoja,
suunnittelun pitkäjänteisyys hel-
pottaa asioita. Kalenteri on yleensä
täynnä pari viikkoa eteenpäin, mutta jotkut asiat, esim. tarjouskyselyt,
on käsiteltävä nopeammin”, hän
selittää.
Andreas tuli energia-alalle teollisuudesta. Hän teki Åbo Akademin
diplomityönsä KWH Pipella aiheenaan erilaisten muovinvalmistusprosesseissa käytettävien työkalujen simulointi. KWH-konsernissa
hänellä oli monia mielenkiintoisia
tehtäviä, mm. kolmen tuotantolinjan rakentaminen Ulvilan tehtaalle.
Sen jälkeen hän vietti 16 kuukautta
Saskatoonissa Keski-Kanadassa.
”No talvet olivat siellä hirveitä
mutta kesät lämpimiä. Lähdin sinne
tuotespesialistina, mutta käytännössä tehtävänäni oli tuoteinsinöörinä kehittää kahden tehtaan raakaaineiden ja vedenkäsittelyä.”
Hankkeen valmistuttua hän palasi Vaasaan johtamaan muoviputkien tuotantoa KWH Pipella. Siinä
tehtävässä vierähti vuosi ennen
kuin hänet rekrytoitiin Katternökonserniin.
”Tuntui mukavalta muuttaa
takaisin kotiseudulle, jossa perhe
ja kaverit ovat. Vaasassa viettämieni seitsemän vuoden aikana olin lähes joka viikonloppu Sokajalla. Nyt
olen kotona viikonloppuisin.”
Alueen tähti. Katternön sähköasema jakaa virtaa Herrforsin alueverkkoa
pitkin eri suuntiin, Pietarsaareen, Ähtävälle ja Evijärvelle. Herrfors osti v. 2005
Fingridin kantaverkkoliitynnän ja aiemmin tänä vuonna Herrfors osti myös toisen
kantaverkkojohdon, joka kulkee sähköaseman ohi. Alueen sähköverkot liittyvät
täällä yhteen, Seppo Tupeli sanoo.
Katternön sähköasema
täyttää 50 vuotta
u Sähköasema kasitien varressa
Katternö nyt Campus Allegrossa
Lina Enlund
u Katternö-konsernin
hallinnolla
on uusi osoite Pietarsaaressa. Henkilökunta, n. 25 työntekijää, muutti
elokuussa Isokadulta Kauppiaankadulle Campus Allegron 4. kerrokseen.
”Hauska työskennellä uusissa
tiloissa. Viihdyimme toki hyvin Isokadullakin, mutta tilat kävivät pieniksi rekrytoituamme uutta väkeä”,
Katternön johdon sihteeri Siv Granqvist kertoo.
Kaikilla on omat huoneet uudessa konttorissa. Maisemakonttorin
loiston päivät taitavat olla ohi?
20 – k at ternö
”Kyllä, minä pidän useimmiten
ovea auki, mutta kun puhuu asiakaspuhelua tai käsittelee muita
luottamuksellisia asioita, on hyvä,
että on ovi, jonka voi sulkea. Olemme myös saaneet enemmän kokoustiloja, niitä tarvitaan.”
Konsernin sisäiset asiatkin ovat
löytäneet fooruminsa.
”Käsittelemme työhön liittyviä
ajankohtaisia asioita yhteisen kahvipöydän ääressä. Jos on istunut
huoneessaan ovi kiinni tai ollut
matkalla, kahvitauolla asiat aina
päivitetään”, Siv Granqvist kertoo.
Ängagård – muoviton
unelmatalo
näyttää jotenkin hylätyltä, mutta
se on hyvässä kunnossa ja edelleen
alueen sähkönjakelun tähti.
”Se on erittäin tärkeä solmupiste
koko alueen sähköhuollolle. Sillä
on tärkeä rooli myös sähkön varasyötössä”, selittää Herrfors NätVerkon toim.joht. Seppo Tupeli.
Aseman sisällä on runsaasti tilaa nykyään täysautomaattiselle
alueverkko-ohjaukselle, joka on
kapseloitu 1960-luvulle tyypillisiin
kulisseihin. Sähköasema otettiin
säännölliseen käyttöön 5. joulukuuta 1963 klo 13.00.
”Tarkoituksena oli ottaa 20 kV:a
Katternön yli pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevasta kantaverkosta ja
jakaa sähkö alueelle. Vielä 1980-lu-
vulla asemalla toimi päivystäjä,
mutta sitten se muutettiin etäohjattavaksi”, muistelee Pietarsaaren
Energialaitoksella v. 1965–1994 toimitusjohtajana työskennellyt Leif
Ingo.
Alholmens Kraft kytkettiin verkkoon 2000-luvun alussa, ja näin
Pietarsaaren suunnasta kantaverkkoon Katternön sähköaseman kautta syötetty sähkömäärä kasvoi.
”Katternön sähköasema toimii
hyvin, se on luotettava ja teholtaan
hyvä. Sen merkitys kasvaa entisestään ensi vuonna, kun tuulivoimaa
aletaan syöttää sen kautta Oravaisten suunnalta”, Seppo Tupeli
toteaa.
Katternö-lehti onnittelee syntymäpäiväsankaria!
taessa unelmataloaan Sokaluotoon.
”Haluamme hengittävän mutta silti huolella eristetyn talon. Pyrimme
löytämään ekologisia materiaaleja, välttämään muovia ja kierrättämään
mahdollisimman paljon”, Jennie kertoo.
Elementtiseinät toimitettiin elokuussa 2012. Ne ovat puulastuvillaa,
jota valmistetaan sekoittamalla puuteollisuuden jäännöstuotteita ja
sementtiä. Ulkoseiniin tulee kalkkirappaus ja sisäseiniin savirappaus.
”Savi tasapainottaa sisätilojen luonnollista kosteutta. Se imee kosteutta, kun on kosteaa, ja luovuttaa sitä, kun on kuivaa.”
Routaeristyksenä käytettiin pulverisoidusta kierrätyslasista ja pienistä ilmakuplista valmistettua Foamitia.
”Se korvaa styroxin, joka on muovia”, Khalid selittää.
Lämmityksenä on vesivaipallinen takka, 1300 litran varaaja, jota lämmitetään puulla.
”Talon eristys on niin hyvä, että varaava takka olisi lämmittänyt talon
liian kuumaksi”, Jennie sanoo.
Kesällä käyttövesi lämpiää kuudella aurinkokeräimellä.
”Lisäksi varaajassa on sähkövastus siltä varalta, että jokin ensisijaisista lähteistä ei tuottaisi riittävästi energiaa”, Khalid sanoo.
Kylpyhuoneeseeen tulee kompostoiva wc, jolloin jätevesijärjestelmä
on yksinkertaisempi.
”Ekotaloissa on usein alipaineilmanvaihto, mutta me valitsimme maalämpökierukalla varustetun koneellisen järjestelmän, joka lämmittää
ulkoilmaa ennen kuin se saavuttaa huonetilat. Lämmöntalteenottoaste
on 90 %”, Jennie sanoo.
He arvioivat rakennuskustannusten jäävän tavanomaisten talojen tasolle.
”Teemme paljon itse ja käytämme kierrätysmateriaaleja, mm. kattotiilet, harmaavesisuodatin ja sisäovet”, Jennie selittää.
”Emmekä stressaa rakentamisessa”, Khalid lisää.
Kaksilapsinen perhe aikoo muuttaa unelmataloonsa ensi vuonna.
Lina Enlund
Aurinkoa sisälle. Tyhjiöputki-aurinkokeräimet ja polttopuut tuottavat Wikströmin perheen lämpimän veden uudessa kodissa. ”Meillä on varalta sähkövastus,
jos energianlähteet eivät riitä”, Khalid ja Jennie sanovat.
k at ternö
– 21
Tuuli ja Tarmo ovat kaksosia ja mielellään tutkivat
asioita.
Nyt he miettivät ellingeiksi kutsumiaan otuksia, joiden
kanssa he joskus leikkivät. Ellinkejä on vaikka kuinka
paljon, ja ne muistuttavat toisiaan kuin kaksi marjaa.
Vaari on viisain ihminen, jonka he tuntevat. Hän on, kuten tavallista, suuressa puutarhassaan.
Piirrokset: Terese Bast
Teksti: Svenolof Karlsson
- Niin, katsokaas, ellingit ovat onnellisia, kun kukaan ei pakota niitä mihinkään ja
ne voivat käyttää energiansa, miten haluavat. Mutta joskus niihin tarttuu ikään
kuin näkymätön käsi, joka on niitä vahvempi. Ei auta vaikka ne kuinka haraavat
vastaan, kaikkien on pakko tungeksia jonossa samaan suuntaan.
- Olette koulussa varmaan oppineet, että ellinkejä kutsutaan myös elektroneiksi.
Mutta miksi ne käyttäytyvät niin eri lailla? Joskus ne
ovat superenergisiä ja viuhtovat eteenpäin kuin päättömät kanat. Mutta joskus ne tukkivat yhteen paikkaan
ja tönivät toisiaan kärsimättöminä pitkässä jonossa ja
näyttävät hapanta naamaa.
- Kysytään niiltä, Tarmo sanoo.
- Niin, miksi te teette niin, Tuuli kysyy.
Iloisten ellinkien vastaukset ovat vähän outoja:
Mutta kenen se
näkymätön käsi on,
Tarmo kysyy.
Mikä käsi se oikein
on, Tuuli kysyy.
Kuule kuinka ihanasti laulu kaikaa...
Ei mitään kahleita...
Olen vapaa
kuin lintu...
Vaari selittää, että näkymätön käsi on oikeastaan voimakenttä, joka syntyy, kun
jännite kytketään päälle. Esimerkiksi kun kytkee sähkövirran päälle ja sytyttää
lampun.
- Elektronit eivät jaksa harata vastaan. Ne ovat jumissa voimakentässä ja kulkeutuvat kaikki samaan suuntaan, kunnes virta katkaistaan.
Ei olisi kivaa joutua
suljetuksi sähköjohtoon,
Tuuli sanoo.
Siellä on varmaan tosi
ahdasta, Tarmo sanoo.
Mutta miksi jotkut
ellingit ovat niin
riitaisia, Tuuli kysyy.
Happamat ellingit eivät
sano mitään, mulkoilevat
vain ja jatkavat tönimistä.
- Mennään vaarin luo, Tuuli
sanoo.
- Joo, vaari osaa varmaan
selittää, Tarmo sanoo.
22 – k at ternö
Ja miksi toiset ovat
niin rauhallisia,
Tarmo kysyy.
Vaari selittää senkin. Se johtuu
katkonaisuudeksi kutsutusta ilmiöstä.
- Ehkä sitä voisi kutsua stressiksi.
Rauhallisessa ympäristössä esim.
vesivoimalassa, lämpövoimalassa* tai
ydinvoimalassa syntyneet elektronit
käyttäytyvät kiltimmin. Rauhattomassa
ympäristössä, esim. tuulivoimalassa tai
aurinkokennossa syntyneet hakkaavat
ja rasittavat laitteistoa ja aiheuttavat
muille ongelmia.
*) Kuten Alholmens Kraftissa Pietarsaaressa
Mutta ellingit luovat valoa ja
lämpöä meille ihmisille. Se on
kai hyvä, vaari sanoo.
- Minunkin tekee mieli riidellä, kun on
stressiä, Tarmo sanoo.
- Mutta muille ei ole kivaa, jos riitelet,
Tuuli sanoo.
Vaari on samaa mieltä. Tämä ei ole
helppo asia. Eiväthän ellingit voi mitään
sille, mitä ihmiset keksivät. Mutta
katkonainen sähköntuotanto aiheuttaa
ylimääräisiä ongelmia ja nostaa sähkön
hintaa.
- On tärkeää, että tästä asiasta
keskustellaan järkevästi, vaari sanoo.
k at ternö
– 23
Valehtelun Suo menmestari
Johanna Forsman
Kortesjärveläinen Kauno
Luoma, 73, on voittanut
valehtelun suomenmestaruuden
peräti kahdeksan kertaa.
Mitkä ominaisuudet tekevät
(pohjalaisesta) hyvän valehtelijan?
R
ehtiys ja suoruus. Näistä ominaisuuksistahan meidät pohjalaiset
tunnetaan. Mutta osataan täällä
muutakin. Nimittäin valehdella. Ainakin
Kauno Luoma osaa. Todistusaineistona
hänellä on olohuoneessa mittava määrä
palkintoja: pokaaleita, puukkoja, tauluja
ja radioita. Luoma on voittanut valehtelun
suomenmestaruuden peräti kahdeksan
kertaa! Kortesjärven Ylikylän nuorisoseurantalolla on jo vuodesta 1995 järjestetty
ja kisattu valehtelun suomenmestaruudesta. Kisat käydään aina aprillipäivän
tienoilla huhtikuussa. Mittelöön saa osallistua kuka tahansa, jolla vain pokkaa ja
tarinaa riittää. Kisassa pyritään pitämään
yllä vanhaa tarinankerronnan perinnettä.
Esitys saa olla korkeintaan seitsemän minuutin pituinen, eikä sitä parane paperista lukea. Vyön alle ei saa iskeä eikä ketään
loukata.
Pokkaa ja uskoa tarinaan
Mutta millainen mies Kauno Luoma itse
on? Miten hänestä tuli niin hyvä valehtelemaan? Entä mitä valehteleminen hänen
mielestään on?
”Pitää uskua itte siihen, mitä sanoo ja
jutteloo. Pitää vaan olla oma ittensä. Pitää rupillansa näyttää, että on sanojensa
takana”, selittää Luoma asian ydintä. Näin
siis teoriassa. Entä käytännössä? ”Parhaat
tarinat on sellaasia, johona on itte joukos
ajatuksinensa. Valehtelemisen tairos oon
oppinu sen, että pitää olla nöyrä. Toisella
kertaa putuaa liian korkialta, jos luuloo
olevansa jotakin.”
Luoma ei pahemmin juttujaan etukäteen
harjoittele. Tarinansa hän käy etukäteen
läpi lähinnä selällään sängyssä maaten.
”En minä kotona niitä puhu. Kun mulla on
akka Härmästä, joka on Isoontaloon Antin
sukua, niin en tohori puhua valehia, enkä
paljo muutakaan. Kotona mulle pirethän
kovaa kuria. Ei mulle kaffiakaan anneta
kun kerran päiväs”, veistelee Luoma.
24 – k at ternö
Näyttelemisestä se alkoi
Kauno Luoma syntyi sota-aikana. Isänsä
vanavedessä hän oppi lapsesta asti tekemään töitä maatilalla ja metsässä. Suupaltti hän ei ollut, pikemminkin ujonpuoleinen, kuten isänsäkin.
”Toiskas, eli lähimmäs naapuris, oli
vah vuu de t:
misen- Valtava yrittä
ishenki
te
yh
henki ja
ntti
-Työllisyysparo se
ta
hipoo sa
e t:
mah dollisuu d
turkis–Maa talouden jahittämin en
ta rhauksen ke
yritykset
– Pienet konepaä javientiä
vo isiva t lisät
ota
–Metsä vo isi taärj
en emmän töit
Kauko Luoman pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä.
Johanna Forsman
miäs, joka toimitti kummitusjuttuja kersoolle ja vanhemmillekin. Se oli jännää ja
peljättävää. Mutta kun televisio tuli, loppuu niin tarinankerronnat kun naapurustossa käynnitkin.”
Mutta opettaja huomasi Luoman kyvyt.
Tämä pyysi 13-vuotiasta Kaunoa näytelmäkerhoon. Näyttelemistä Luoma onkin
harrastanut jo 60 vuotta.
”Yleensä jos näytelmäs on ollu pöhkön
osa, se on mulle annettu. Onhan niitä ensirakastajankin roolia ollu. Mutta oon kyllä
niihi sanonu että ne aijat on nyt sivuutte.”
Näyttelemisessä ja valehtelussa on Luoman mukaan samaa. ”Molemmat on tarinankerrontaa. Ei sen juhlavampaa.”
Valehtelemisen
suomenmestaruuskilpailut tapahtuvat seuraavasti: Esitys,
valehteleminen tai tarinankerronta saa
kestää siis enintään seitsemän minuuttia.
Raadissa istuvat pari tuomaria ja poliitikko. Tuomarit ja poliitikot vaihtuvat vuosittain, kuten puolueetkin. ”Sitten puhuthan
niin läheltä totuutta, kun suinkin vaan
kärsii. Siinä saa jättää pikkuusen arvootuksen varhan.”
Säännöissä sanotaan, että kilpailun
voittajan tulee pitää kilpailusta yksi
välivuosi. Näin Luoman voittoputkeen
hei kkou de t:
yhdistetty
–Isompaansa
varjoon
sivupitä jä jää aina
, nuoriso
– Väki ikääntyy
ilmaan
lähtee suureen maa
uhat:
, nuo– Väki vähen ee
ytää
ea
risolle vaik lö
aast
va
a
koulutust
vaa työtä
tulee hajurakoa. Silloin hän pääsee taputtamaan muille kilpailijoille yleisöön.
Voittajafiilistä hän kuvaa näin: ”Kun
voittaa, niin on niinku rooppingista kärähtäny, ettei saa osallistua seuraavana
vuonna.”
Luoma kertoo tarinansa tietysti leveällä murteella. ”Pohojanmaalla on 23 eri
murretta. Täski pitäjäs puhuthan kahta”.
Luoma muistaa puhuneensa näytelmässä
kirjakieltä vain kerran. ”Näyttelin henkilöä, joka yritti olla hianompi. Se oli tavallinen maalaasäijä, mutta se yritti esittää
hianompaa mitä oli.”
Murretta ja nöyryyttä
Onpa Luomalla kokemusta myös murteella puhumisen suomenmestaruuskilpailuista. Siitä irtosi heti hopea. ”Puhun
murretta, jossa laitethan h-kirjainta seleventämhän siihen välhin.”
Luoma kertoo olevansa kotona pysyvää
sorttia. ”En oo paljo kouluja käyny, enkä
oo sen paljon kauempana käyny, mitä tuvan perälasista näkyy”. Mutta tuossa kohtaa taitaa Luoman muisti pätkiä, sillä kohta hän paljastaa olleensa Tampereella – ja
jopa Helsingissäkin asti.
”Viime kesänä olthin esittämässä pohojalaismusikaalia Helsingin Savoy -teatterissa”. Tampereella Luomaa käytettiin
ikään kuin testeissä. ”Se oli sellaanen
kunniapalakintomatka, jonka nuorisoporukhan seura mut joukossansa vei vuonna
2004. Ne halus testata mua vakoolumuseon valheenpaljastuskoneella.”
Ensiksi Luoman piti vastata totuudenmukaisesti koneen kolmeen kysymyk-
seen. Seuraavat kymmenen piti valehdella. Kun kone kysyi muun muassa, oliko
Luoma koskaan varastanut kaupasta
mitään, hän vastasi, että kyllä on. Ja hän
voitti koneen tuollakin vastauksellaan.
Mutta Luoma on nöyrä mies. ”En mielelläni kehu ittiäni, oon mieluummin varjon
puolella. Mulla on sellaanen luonto, että
jos kehuthan tai haukuthan, niin ei sillä
niin suurta väliä”. Luoma sanoo olevansa
pitäjänsä rehellisin mies, melkein. ”Pappi
vaan menee erelle.”
Vaimo, Sinikka, paljastaa, mistä tietää
isännän valehtelevan. ”Silloon sen silimä
vilakkuu.”
SUSANNE STRÖMBERG
k at ternö
– 25
Johanna Forsman
Saga Österlund, 86, ja Annika
Rak, 45. Karismaattinen kaksikko,
joka erottuu massasta. He
tapaavat tässä ensimmäistä
kertaa. Mitä heillä on sanottavaa
toisilleen?
Asenne ratkaisee
26 – k at ternö
k at ternö
– 27
”Hän on selviytyjä, uskomattoman vahva...Saga on
ollut salainen esikuvani”
Johanna Forsman
Johanna Forsman
Kuin kaksi 22-vuotiasta
elämänjanoista
interreilaajaa, jotka
tapaavat sattumalta
pariisilaisessa
kahvilassa. Kysymykset
satelevat. Millainen
matkasi oli? Mitä
reittejä valitsit? Mitä
olet nähnyt ja kokenut?
U
udessakaarlepyyssä Saga Österlundin ovikello soi. Sagaa hiukan jännittää, vaikka hän tietää, kuka siellä
pimputtaa. Kerrostalon kolmanteen kerrokseen kavunnut pitkä, hoikka ja lihaksikas Annika on pukeutunut aniliininpunaiseen toppiin ja harmaisiin verkkareihin.
Hän astuu eteiseen ja kättelee Sagaa, jota
hän ei ole koskaan ennen tavannut.
Sagalla on yllään tiukat tummansiniset
strech-farkut, jotka korostavat hänen siroja jalkojaan. Valkoisen paidan päällä on
punainen virkattu villaliivi. Huulet ovat
punatut ja korvissa kimaltelevat kultaiset
korvarenkaat. Tavaramerkki mustankiharainen tukka on tiptop, kuten aina. Sagasta
tulee mieleen niin Lenita Airisto kuin edesmennyt filmitähti Elisabeth Taylor.
Annika pyytää anteeksi, ettei ole laittautunut. ”Lähden heti haastattelumme
jälkeen Vaasaan Nice Run -tapahtumaan
töihin. Siksi tämä meikitön ja ”tukka
sekaisin”-look”, hän sanoo. Annikastakin
tulee mieleen eräs amerikkalainen tunnettu näyttelijä-ikiliikkuja: nuorempi versio Jane Fondasta.
Synergiaa ilman rajoja
Sagan koti on kauniisti ja hyvällä maulla
sisustettu jokaista yksityiskohtaa myö-
28 – k at ternö
ten. Se ei ole vaatimattomimmasta päästä. Jokainen neliömetri, seiniä myöten, on
täynnä tauluja, kukkia, valokuvia ja muita
koriste-esineitä. Jopa vessa on sisustettu
viimeistä piirtoa myöten. Tunnen astuneeni toiseen, ihanan piristävien värien ja
yksityiskohtien maailmaan.
Saga vie meidät keittiönpöytänsä ääreen. Kaksikolla näyttää heti synkkaavan.
Saga ja Annika ovat kuin kaksi innokasta
kaksikymppistä interreilaajaa, jotka ovat
sattumalta tavanneet kahvilassa Pariisissa. He puhuvat samaa kieltä. Kielimuureja
ei ole. Naiset pistävät rinkkansa lattialle
ja lepuuttavat jalkojaan. Café noirin tuoksussa he alkavat kysellä kuulumisia. Ilmassa on hyväntuulisuutta. Kiinnostusta.
Kunnioitusta.
Ja kysymyksiä satelee: millainen matkasi on ollut? Mitä junia ja reittejä valitsit?
Mitä tuli nähtyä ja koettua? Lopuksi he
miettivät, mikä matkan teossa on kaikista
tärkeintä ja mitä jäi käteen.
Kunnianhimoa ja määrätietoisuutta
Saga kertoo tuntevansa Annikan äidin ja
isän sekä yhden Annikan siskoista. ”Isähän on käynyt sinulla vuosikymmenet
parturoitavana. Isä ymmärtää laadun
päälle, ihan kuten minä”, nauraa Annika.
Annika on nähnyt Sagan aiemmin vain
kaupungilla. ”Sagasta huokuu sanoma: opi
pitämään elämästäsi, työstäsi ja itsestäsi,
niin huomaat kaiken helpottuvan. Olen
aina pitänyt Sagaa yhtenä Uudenkaarlepyyn tyylikkäimmistä naisista. Arvostan
Sagassa eniten sitä, ettei hän välitä siitä,
mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on
selviytyjä – pieni mutta uskomattoman
vahva eikä hän anna muiden vinojen katseiden tai kommenttien vaikuttaa päätöksiinsä. Saga on tavallaan ollut salainen
esikuvani”, Annika paljastaa.
Itseään Annika luonnehtii sanoilla
sporttinen ja vahva. Tyytyväinen ja onnellinen. Kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Humoristinen, utelias ja suhteellisen peloton. ”Silloin tällöin olen varmaan
myös aivan kamala. Joskus vähän puolihullukin”, lataa sanavalmis Annika, joka
on varsinaiselta koulutukseltaan kielenkääntäjä.
Tasapainon hallintaa
Niin Sagalle kuin Annikallekin itsestä
huolehtiminen on tärkeää. ”Toki oma ulkonäköni on minulle tärkeä. Se ei tarkoita pelkkää meikkiä, vaan se kattaa vaatteiden lisäksi ryhdin, ilmeet ja liikkeet.
Töissä haluan näyttää siltä, mitä edustan.
Sisäinen hyvinvointi näkyy aina ulospäin
– ja toisinpäin”, Annika sanoo.
Annika toimii fitness-alalla, tällä hetkellä toimitusjohtajana Pietarsaaressa
Cambridge-ohjelman
pääkallopaikalla.
Työ keskittyy laihduttamiseen ja painonhallintaan. Työ vie hänet kotimaan matkojen lisäksi ulkomaille kuutisen kertaa
vuodessa. Viimeksi Annika oli Malesiassa
kertomassa Cambridge-ohjelman Suomen
menestystarinaa.
Mutta vielä on tavoitteita. ”Aion tehdä
Cambridge-ohjelmasta tunnetun täällä
Suomessa. Haluan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, THL:ssa, tiedetään, että työmme tuo pysyviä muutoksia
ja että ohjelmaamme voi suositella merkittävänä terveyden edistäjänä. Lihavuus
on epidemia, joka on pysäytettävä, ja minä
tiedän, miten se tehdään. Ei valtion tulisi
panostaa kalliisiin lihavuusleikkauksiin
vaan ennaltaehkäisevään painonhallintaan”, terävöittää Annika.
Eläkkeelle jäämisen vaikeus
Työssä Annikalle tärkeintä on kehittyminen ja kehittäminen. Hän on muutoshakuinen. ”Melkein kaikkia asioita voi parantaa. Jos olisin työkonepuolella, yrittäisin varmaan kehittää äänettömiä laitteita:
pölynimureita, vispilöitä ja ruohonleikkureita.”
Annikan ’kymmenen käskyä’ kuuluvat:
Elä omaa elämääsi ja anna muiden tehdä samoin. Kuuntele muiden mielipiteitä
kiinnostuksella ja opi niistä jotain uutta.
Usko on hieno asia, uskonnollisuus voi olla
vaarallista. Älä tuomitse. Elämä on kuin
syke: iso heilahdus ylös, toinen alas ja sen
jälkeen on hieman tasaisempaa. Sitten
kun viiva on suora, tiedät, mitä se tarkoittaa. Pidä nenä poissa kakkavaipasta, tiedät jo, miltä se haisee. Ja viimeisenä: aina
on varaa parantaa.
Sagasta voisi sanoa, että hän pääsisi
sormia näpäyttämällä iltapäivälehtien
lööppeihin, jos niin haluaisi. Otsikko voisi
olla vaikka: Saga, 86, jää viimein eläkkeelle!
70 vuotta parturina saa riittää.
”Niin, minun piti jäädä eläkkeelle vuonna 1991, mutta se ei vaan onnistunut, koska nautin työstäni. Olen ollut terve ja viihtynyt ihmisten parissa.” Parturoiminen
ja yrittäjyys olivat Sagalle elämäntapa.
Ei häntä olisi saatu eläkkeelle vieläkään,
mutta kiinteistö, jossa parturi toimi, myytiin. ”Katsoin silloin hetkeni tulleen. Eivät
he muuten olisi saaneet minua lopettamaan. Minut olisi varmaan pitänyt kantaa
ulos”, Saga nauraa.
Grand Bold Lady
Saga Österlund kuuluu samaan erityiseen
ja harvinaiseen grand old lady -kaartiin
kuin kansamme tanssittajakuuluisuus
Aira Samulin. Yhteistä Samulinille ja Sagalle on se, että he ovat molemmat tehneet
työtä nauttien siitä joka solullaan. Yhteistä heille on myös se, että molemmilla on
ollut (on ) huomattavasti nuorempi mies.
Sagan avopuoliso, Stickan, on Sagaa 22
vuotta nuorempi.
”Tapasin Stickanin, kun olin 49-vuotias
leski. Hän oli silloin alle kolmekymppinen,
mutta ikäisekseen paljon kypsempi. Olemme pitäneet yhtä siitä asti”, Saga kertoo.
Aluksi ihmiset äimistelivät heidän suhdettaan. ”Mutta emme me välittäneet puheista, vaikkeivät ne aina tietenkään kivoilta tuntuneet. Mutta jos sanon suoraan,
tämä yhtälö ei olisi voinut toimia, jos minä
olisin ollut se nuorempi osapuoli!”
”En ole koskaan kuullut minusta sanottavan, että olisin vanha”, Saga sanoo.
Työ ja tahto kantaa
Saga syntyi ja kasvoi Vexalassa uskonnollisessa kodissa. Lapsikatraassa oli 11 lasta.
Saga oli toiseksi vanhin. Rahaa ei perheellä ollut liikaa, mutta rakkautta sitäkin
enemmän. Sagaa surettaa vieläkin, että
k at ternö
– 29
”Nautin... Elän nyt parasta aikaani”
kaksi hänen veljeään joutui lähtemään sotalapsiksi Ruotsiin. He ovat jääneet sinne
asumaan.
”Se vaan oli välttämätöntä äidin työtaakan helpottamiseksi. Me sisarukset tulimme aina hyvin toimeen, sekä keskenämme
että vanhempiemme kanssa. Minulla on
lapsuudesta erittäin hyviä muistoja. Saimme olla mukana kaikessa ja kaikkialla.”
Saga sai myös tottua työntekoon pienestä pitäen, kuten Annikakin. Kun Annikan
ensimmäinen kesätyö oli minkkihäkkien
kokoaminen markka per häkki, Saga lypsi lehmiä, kirnusi voita ja kutoi mattoja.
Sagan ollessa 15-vuotias hän muutti Uuteenkaarlepyyhyn, jossa hän pääsi oppitytöksi serkkunsa Ruth Lärkan parturiin. Se
sijaitsi Topeliuksenkatu 7:ssä siinä, missä
on nykyään kirjasto.
Ihanat lastenlastenlapset
Vuonna 1943 parturin asiakkaat saattoivat
kuulla lehmien ammuvan saksien saksatusten taustalla, sillä pihassa oli navetta.
”Olin ujo tyttö, jolla ei ollut mitään hajua
siitä, mitä miesten hiustenleikkuu oli.” Rahaa ei silloin palkaksi työstä saanut. Ainoastaan ilmaisen ylöspidon ja asunnon. Saga
asui serkkunsa luona. Pikkuhiljaa Saga sai
oman yrityksen ja sai päättää itse kaikesta.
Sagalla on yksi lapsi. ”Sain tyttäreni
21-vuotiaana avioliitostani, nyttemmin
poisnukkuneen aviomieheni Pelle Österlundin kanssa. Tytön ollessa pieni parturoin kotona pari vuotta. Mutta kun ajattelen taaksepäin, tytär jäi kyllä töiltäni paitsioon”, tuumii Saga. Nyt tytär on 65-vuotias. Hän jäi eläkkeelle ennen äitiään.
”Itkin, kun sain lapsenlastenlapsia. Nyt
on ihanaa viettää aikaa heidän ja tyttäreni
kanssa. Otamme menetettyä aikaa takaisin!” Muutenkin Saga nauttii eläkkeellä
olostaan, vaikka luuli sen aluksi koituvan
tuhokseen. ”Elän nyt parasta aikaani. Panostan monipuolisempaan ruoanlaittoon
ja huolehdin avomiehestäni ja tapaan ystäviä ja tuttavia.”
Mieskin voi olla ”talouskone”
Annikan kaksikielinen lapsuudenkoti on
Uudessakaarlepyyssä. Hän ja viisi siskoaan saivat vanhemmiltaan lahjaksi vastuun kantamisen mahdollisuuden. ”Isä ja
äiti luottivat meihin, ja opin myös yhtä ja
toista omien kömmähdysteni kautta.”
”Vanhempani ovat todella välittäneet
meistä lapsista. Minusta oli ihanaa, kun äitini oli kotona koulusta tullessani. Saman
olen tarjonnut hyvin pitkään myös omil-
30 – k at ternö
le lapsilleni. Yksityisyrittäjyyden suurin
plussa on omasta kalenterista määräämisoikeus. Menin töihin, kun lapset menivät kouluun, ja tulin keskellä päivää kotiin
tekemään läksyt heidän kanssaan.”
Illalla miehen tullessa kotiin, Annika
lähti uudestaan töihin, jumppia vetämään.
”Se oli ajoittain rankkaa, mutta toimi kuitenkin hyvin.”
Annikalla ja aviomiehellään Simonilla
on kaksi poikaa, toinen 14-vuotias ja toinen pian täysi-ikäinen.
”Aviomieheni on ollut laadukas valinta.
Olemme olleet yhdessä 23 vuotta. Suhdetta pitää tietenkin hoitaa. Autopilottia
käyttämällä menee varmasti metsään. Simon on myös äärettömän tärkeä mentori
ja oikeasti paras kaverini”, Annika innostuu kehumaan miestään.
”Nykyään mieheni on kuin muumimamma. Oikea talousihme! Alussa panin merkille, että pyykit kuivuivat narulla väärin
päin. Mutta kuka sen määrittelee, mikä on
oikein tai väärin päin”, kysyy Annika.
Hänen mielestään miehen tulee tehdä
kotona muutakin kuin vain leikata nurmikko tai pestä auto. ”Kotitöistä pitää
sopia ja ottaa niihin lapsetkin mukaan.
Annikan mielestä epätasa-arvo johtuu siitä, että naiset nipottavat hiljaa itsekseen.
”Asiat pitää sanoa ääneen, jos haluaa muutosta. Miten kukaan voi tietää, että joku on
tyytymätön, jos on vain hiljaa ja kärsii?”
Johanna Forsman
”Simon oli hyvä valinta. Olemme
eläneet yhdessä 23 vuotta.
Mutta suhdetta täytyy hoitaa.
Jos käyttää vain autopilottia,
menee helposti metsään.”
Ihmisläheinen ja rikas työ
Saga yllättää, kun hän sanoo olevansa ujo.
”Pidän ihmisistä, mutta vältän ihmispaljouksia. Kun jäin eläkkeelle, minulle tuli valtava ikävä asiakkaitani. Puoli
vuotta ’surin’ jokaista heitä erikseen. En
saanut öisin nukuttua. Elämä oli aika tummaa. Ajattelin, että mitähän tästä tulee.”
Vuosien saatossa useista asiakkaista oli
tullut Sagalle läheisiä, jopa ystäviä. ”Juttelin työssäni asiakkaiden kanssa kaikesta
maan ja taivaan välillä. Olen saanut seurata heidän ja läheistensä elämää rippijuhlista häihin ja hautajaisiin.”
Se on tehnyt elämästä antoisaa. Hänelle
työ on ollut elämäntapa, jota hän on rakastanut. Jokainen päivä drop in -parturissa
oli erilainen.
Ajokoiran juoksugeenit
Annikalla ja Sagalla on paljon yhteistä.
Otetaan ensiksi aamurutiinit. Molempien
aamu alkaa seitsemältä. Vaikka Annika
on työmatkalla ulkomailla, hän herää aina
Suomen aikaa seitsemältä.
k at ternö
– 31
”Aivan kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan...”
Johanna Forsman
Saga herää aina huonolla tuulella. ”Sitten kiitän Jumalaa uudesta
päivästä, juon kaksi kuppia mustaa
kahvia, jumppaan ja venyttelen.”
Kerran viikossa Saga ottaa vauhtia
kellarissa olevalta pieneltä trampoliinilta. Mutta vasta suihkussa Saga
herää.
Seuraava seikka saa varmaan monet kateellisiksi: Saga pitää makeasta. Hän syö joka päivä pullan tai
kaksi. Mutta sitä ei tee Annika. Hänen aamunsa alkaa tyhjällä mahalla
yhdistettynä puolen tunnin juoksulenkkiin.
”Minulla on periaate, että käyn
suihkussa vain, jos olen hionnut. Se
on mielestäni hyvä periaate jokaiselle”, hän uskoo. Annikan aamiainen
on nykyään niukempi kuin silloin
kun hän ohjasi jumppia 20–35 tunnin viikkotahtiin. ”Otan puoli kupillista Cambridge-pirtelöä ja kahvin.
Työmatkat kävelen, siihen kuluu 20
minuuttia suuntaansa.”
Annikasta tuli Cambridge-ohjelman Suomen toimitusjohtaja
vuonna 2008. Fyysinen työ vaihtui
konttorityöksi. Se ei ollut helppoa.
Liikkumista Annika ei ole voinut jättää. ”Olen kuin ajokoira, joka vaatii
päivittäisen lenkkinsä voidakseen
hyvin.” Mutta Annikan elämä ei ole
enää nonstop bodycombatia. ”Nyt
ohjaan jumppia enää kaksi tuntia
viikossa. Muina päivinä käyn toisten
vetämissä jumpissa tai kuntosalilla.”
Alfa ja Omega
Annika Rak ei enää ehdi olla entiseen tapaan fyysisesti aktiivinen, mutta hän aloittaa päivän aina puolen tunnin juoksulenkillä.
Tyhjällä vatsalla.
32 – k at ternö
Saga ja Annika nauttivat päivän pääaterian vasta illansuussa. Molempien mielestä ravinnolla on erittäin
suuri merkitys terveyteen. Annika
muotoilee sen näin: ravinto ja sen
laatu ovat Alfa ja Omega. Sagan lautaselta löytyy yleensä kalaa ja vihanneksia. Annika popsii normaalia
kotiruokaa.
”Mutta en minä isoruokainen ole.
Katson myös, mitä suuhuni pistän.
Syön aika vähän: 1500–1800 kcal päivässä. Viikonloppuisin vähän tuhdimmin. Silloin saatan jopa mässäilläkin”, Annika kertoo.
Molemmat haluavat säilyttää
kontrollin elämässään. ”En siedä
kaaosta. Pidän rutiineista ja periaatteistani kiinni”, sanoo Saga. Ja Annika jatkaa: ”Minäkin tulen jämptistä
kodista, jossa rutiinit olivat kurssis-
Ei pidä luulla, että Saga Österlund on ripustanut
sakset naulaan! Hänellä oli ikävä asiakkaita ja
asiakkailla häntä.
Johanna Forsman
sa. Joka perjantai tampattiin matot
ja siivottiin.”
Foxy ladies
Tässä kaksikossa on karismaa. Heidät huomataan, he erottuvat joukosta.
”En ole koskaan halunnut tuoda itseäni esiin. Minä vain rakastan vaatteita ja ulkonäölliset seikat ovat minulle tärkeitä. En välitä, mitä muut
ajattelevat pukeutumisestani. Olen
aina pukeutunut omalla tavallani”,
sanoo Saga. Hän on ostanut vaatteensa sekä Suomesta että lukuisilta
ulkomaanreissuiltaan.
Annika tilaa suurimmaksi osaksi
vaatteet verkosta. ”Olen sen verran
harteikas, että minun on vaikea löytää sopivia vaatteita kaupoista”, hän
sanoo. He ovat myös turkisten ystäviä, joita molemmat omistavat neljä
kappaletta. Minkkiä, kettua ja jänistä. ”Minusta on jotenkin pöyristyttävää, jos ei Uudessakaarlepyyssä –
Suomen turkismekassa – voi käyttää
turkiksia. Turkis kuuluisi jokaiselle
tämän kaupungin asukkaalle. Edes
jonkinlaisena versiona. Vaikka sitten turkispallona pipossa”, Annika
sanoo nauraen mutta tosissaan.
”Minä pidän turkiksia, koska palelen niin herkästi. En siis sen takia,
että haluaisin olla hieno”, täsmentää
Saga.
Ei harmaita hiuksia
Hiukset ovat Sagalle pääasia. ”Tulee
hyvä olo, kun hiukset ovat kuosissa.
Olen tottunut, että tukka on hyvin.
Se on osa minua. Jotkut ovat tosin
luulleet, että minulla on peruukki.”
Saga käy nykyään kampaajalla
enää kerran tai kaksi viikossa. Ennen eläkkeelle jääntiään hän laitatti
hiuksensa joka päivä ennen töiden
alkua. Hän aikoo jatkaa kampaajalla käyntiä niin kauan kuin elää. ”Se
on aitoa luksusta. On ihanaa istua
tuoliin, pistää silmät kiinni ja antaa
kampaajan tehdä hommansa. Olla
vain ja nauttia!”
Vuosien varrella Sagan hiustyyli
on vaihdellut afrosta lyhyeeseen.
Mutta hän on aina ollut ruskeaverikkö. Vaikka Saga värjää hiuksensa
mustaksi, harmaiden hiusten takia
hän ei sitä tee. ”Minulla on vain ohimoilla hiukan harmaita. Ihan kuin
äidillänikin oli.”
Pinnan alla
Perfektionismi ja nöyryys
Sagan mielestä ihmisillä on paljon ulkonäköä koskevia ennakkoluuloja. ”Jotkut voivat ajatella minusta, että yritän olla jotenkin erikoinen. Jotkut hämmästyvätkin tosissaan, kun huomaavat, että olen syvästi
ajatteleva ihminen”, Saga sanoo.
Nainen on toiselle susi, niinhän sitä sanotaan. Naisilta on sadellut molemmille
negatiivisuutta. Syitä he itse ihmettelevät. Saga on kuitenkin ilokseen huomannut, että vanhemmiten hänelle on siunaantunut enemmän naisystäviä. Saga
ei osaa olla riidoissa kenenkään kanssa.
”Joskus jopa soitan ihmisille perään ja
varmistan, etten vain sanonut pahasti.
Tai jotain sellaista, mitä voisi käsittää
väärin.”
Annika tuntee olevansa itsenäinen.
”En ole koskaan mennyt virran mukana.
Siksipä olen joskus tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Minulle on myös sanottu, että
moni pelkää minua, koska olen niin pitkä.
Tarkempaa syytä en tiedä. Mutta se, että
joku pelkää minua, loukkaa kovasti. Ei minua todellakaan tarvitse pelätä”, kertoo
Annika.
Positiivista palautetta Annikalle ’uskalletaan’ antaa paljolti vain jumppatuntien
jälkeen. ”Silloin minulle taputetaan spontaanisti. Se tuntuu hyvältä. Joskus myös
hikiset miehet innostuvat kehumaan rehkittyään Annikan tahdittamana.”
Vähän aikaa Sagan ja Annikan jutustelua
seuratessani huomaan, että he ovat kunnianhimoisia ja myönteisestä asenteesta
virtaa saavia perfektionisteja. On heissä
myös suoraselkäistä nöyryyttä. Valovoimaa. ”Kaikki lähtee itsestä. Jos et itse
arvosta itseäsi, et voi odottaa kenenkään
muunkaan arvostavan”, Annika sanoo.
Annika sanoo saavuttaneensa asemansa työssään uteliaisuutensa ja rohkeutensa ansiosta. ”Olen hyvä suunnittelemaan
ja tiedän, mitä haluan. En kuitenkaan pidä
mitään itsestäänselvänä. Yritysmaailmassa ei voi ajatella olevansa kenenkään kaveri. Pää on pidettävä kylmänä.”
Kumpikin sanovat olevansa onnellisia
ja tyytyväisiä. ”Vaikka onhan minulla
ollut murheita ja vastoinkäymisiä” Saga
sanoo. Hän kärsi ensimmäinen miehensä
kuoltua. Veljen ja vanhempien poismeno
oli raskasta. ”Käännyn vaikeuksissa aina
Jumalan puoleen. Jumala on ollut minulle
lohtuna ja olen saanut paljon apua ylhäältä”.
Annikalla ei ole samoja kokemuksia. ”En
ole vielä joutunut kokemaan mitään todella raskasta. Otan sen vastaan, kun on sen
aika”, Annika sanoo tyynesti.
Saga kertoo olevansa tunneihminen.
”Ehkä vähän liikaakin. Esimerkiksi jos
jollain asiakkaallani oli perheessään kuolemaa tai sairas vaimo, niin sitten ajattelin
pitkään sitä ihmistä. Tällaiset asiat koskettavat minua, vaikka olen positiivinen,
ja ajattelen, että kaikki järjestyy”, Saga
kuvaa.
Naurua ja hulluttelua
Sagan haave on elää terveenä 100-vuotiaaksi. ”En halua vanhainkotiin. Menen
sinne vain pakosta! Mutta vielä on monta
tukkaa leikattavana.”
Sillä ei pidä luulla, että Saga on ripustanut sakset naulaan! Ehei... Hän parturoi
edelleen yhden tai kaksi asiakasta viikossa. ”Luottoasiakkaat hakevat minut autollaan kotiinsa. Hiukset saavat taas kyytiä.
Olen mobiili-parturoija.”
Parin viikon päästä ensitapaamisestaan
Saga ja Annika hulluttelevat kuin vuosien
takaiset ystävät kuvausstudiolla Pietarsaaressa. Annika nappaa 42-kiloisen Sagan syliin, Saga kampaa Annikan hiuksia,
he poseeraavat eri venytysliikkein... Kaksikko nauttii täysillä salamavalojen välkkeestä.
Kun vien Sagan takaisin Uuteenkaarlepyyhyn kuvausten jälkeen, hän miettii
ääneen: ”Annikalla on erittäin paljon annettavaa. Olimme samalla aaltopituudella.
Se oli niin ihmeellistä. Ihan kuin olisimme
tunteneet toisemme jo pitkään.”
SUSANNE STRÖMBERG
k at ternö
– 33
Gun-Marie Wiis
On 19. elokuuta 1799 Oulussa. Paroni Silfverhjelm
on päättänyt todistaa hypnotisoijan taitonsa. Joiden
on vaikea pysytellä vakavina spektaakkelin alussa.
Mutta pian kaksi heistä on vajonnut syvään uneen.
Seuraavaksi on kauniin Albertinan vuoro, ja pian
hänkin nukkuu.
Erään matkailijan kokemuksia
34 – k at ternö
k at ternö
– 35
taan, että tälläkin suomalaispoloisella oli
isä ja äiti, jotka ’valvoivat, raatoivat ja rukoilivat’ hänen edestään. Heidän hyvää tarkoittavat neuvonsa kaikuivat kuuroille korville aina siihen hirmuiseen hetkeen saakka,
kunnes toteutui se Pyhän kirjan sana, joka
ei viivytä palkkaansa:
”SILMÄ, JOKA HÄPÄISEE ISÄNSÄ JA KATSOO YLÖN TOTELLA ÄITIÄNSÄ, SEN KAARNEET OJAN TYKÖNÄ HAKKAAVAT ULOS JA
KOTKAN POJAT SYÖVÄT...”
Edward Daniel Clarke (1769–1822) oli väsymätön
matkailija. Hän matkusti monet vuodet Euroopassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa, piti tauotta päiväkirjaa ja julkaisi myöhemmin matkakertomuksensa
teoksessa Travels in Various Countries of Europe,
Asia and Africa (kuusi nidettä vuosina 1810–1823,
joista kaksi viimeistä kertoo Skandinaviasta ja
Suomesta). Kesällä 1799 hän lähtee matkalle, joka
oli vievä neljä vuotta ja tuova hänet kahdesti Suomeen. Tässä Henry Meyerin muotokuva Clarkesta,
jonka John Jackson on siirtänyt pistekaiverruksena
kuparille 1814.
Mieluummin ilman lääkäriä
T
uolloin 40-vuotias paroni Carl Göran
Silfverhjelm tunnetaan seurapiireissä hypnotisoijana ja ’magnetisoijana’.
Hän on hankkinut oppinsa muun muassa
Pariisista. Tukholmassa hän perusti v.
1787 magnetismiseuran, Tukholman eksegeettisen ja filantrooppisen seuran, ja hän
oli jonkin aikaa ylläpitänyt ns. bankettia,
potilaiden vastaanottoa varten.
Asian mielenkiintoa lisää se, että Silfverhjelm sisällyttää istuntoihinsa mielellään
enonsa, kuuluisan Emanuel Swedenborgin, ajatuksia. Animaalinen magnetismi,
mesmerismi, swedenborgismi eri muodoissa oli suurinta huutoa tähän aikaan, ja
paroni Silfverhjelm on alan auktoriteetti.
Nyt Silfverhjelm asuu siis Oulussa tultuaan v. 1794 nimitetyksi Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantiksi.
Mutta muitakin kiintoisia persoonia on
läsnä. Esimerkiksi italialainen löytöretkeilijä Guiseppe Acerbi ja hänen englantilainen kollegansa Edward Daniel Clarke.
Acerbi, 27, jolla on juristin tutkinto Padovan yliopistosta, on yhdessä ystävänsä
Bernardo Bellottin, varakkaan pankkiirin
pojan kanssa, käynyt maailman ääressä,
Nordkapissa. He ovat nyt kotimatkalla yhdeksän hengen seurueena, palvelijat mukaan luettuina. He aikovat astua Oulussa
laivaan, joka veisi heidät Tukholmaan.
Clarke, 31, on saanut monipuolisen koulutuksen Cambridgen yliopistossa, ja hänestä oli myöhemmin tuleva siellä mineralogian professori. Mutta ennen kaikkea
hän on väsymätön matkailija ja keräilijä.
Tämä retki oli alkanut toukokuussa 1799
ja päättyi vasta lokakuussa 1802 Clarken
vierailtua lukuisissa Euroopan ja Aasian
maissa. Clarken seurana retken alkuosalla
on John Marten Cripps, varakas nuorimies,
joka on palkannut Clarken opettajakseen.
Aluksi Clarken ja Crippsin seurana on
ollut myös Thomas Malthus, maailmankuulu taloustieteilijä, jonka ajatuksista
malthusilaisuutena tunnettu oppisuunta
on peräisin. Malthus on kuitenkin jäänyt
Tukholmaan, sillä hän on kiinnostunut
Ruotsin yksityiskohtaisesta väestökirjanpidosta.
Matkattuaan Pohjanlahden Ruotsin
36 – k at ternö
puolta pohjoiseen Clarke ja Cripps ovat
kääntyneet Enontekiössä palatakseen
etelään Suomen puolta.
Siinä vaiheessa Acerbi ja Clarke ovat
kuulleet huhuja toistensa retkikunnista,
mutta he tapaavat vasta Oulussa.
Silfverhjelmin istunto
Molemmat retkikunnat antavat Oululle
hyvän arvosanan. Molemmat kutsutaan
paroni Silfverhjelmin luo yltäkylläiselle
päivälliselle. Mutta kaikista kaupungin
mukavuuksista huolimatta yksi asia kiinnostaa eniten. Paroni on luvannut esittää
animaalisen magnetismin taitojaan. Clarke kertoo:
”Se kutkutti niin paljon uteliaisuuttamme, ettemme voineet keskittyä muuhun. Sen
vuoksi pyysimme hartaasti, että saisimme
olla mukana näkemässä tämän taidon vaikutuksia käytännössä, ja myönnyimmekin
kernaasti pyyntöön osallistua itsekin kokeeseen.
Signor Bellotti ja Herra Cripps valittiin
tehtävään ensimmäiseksi. Voimatta pysytellä vakavana kaikkien niiden metkujen ja
konstien keskellä, joita tämänlaatuisiin silmänkääntötemppuihin tarvitaan, puhkesi
kumpikin herroista nauruun heti kun paroni alkoi elehtiä temppuineen. Ihmeeksemme
heidän naurunsa alkoi vähitellen hyytyä ja
poskensa alkoivat nykiä ja vavista, kunnes
molemmat vaipuivat syvään uneen. Kaunis
nuori nainen, Albertina, oli myös saapuvilla
ja hänet saatettiin seuraavaksi transsiin samalla tavalla. Hän vastasi sen aikana useisiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Sen
jälkeen samanlaista farssia koetettiin pelata Acerbin ja kirjoittajan kanssa, paronin
saamatta kummassakaan aikaan muuta
kuin hillitöntä naurua.
Acerbi, joka oli perinpohjin selvillä kaikesta siitä, mitä tässä tilaisuudessa tapahtui,
sanoi näytöksen järjestelyihin pettyneenä:
’Tätä on helpompi pilkata kuin selittää.’
Todellisuudessa nuoren naisen onkin täytynyt olla osallisena metkussa. Samoin Signor
Bellotti ja herra Cripps katsoivat pitkien
madonlukujen väsyttämänä asiakseen torkahtaa, kun taas heidän paremmin varautuneet kumppaninsa, paronin teennäisiä
ilmeitä ja asentoja inhoten, pysyivät lujana
kaikkia animaalisen magnetismin vaikutuksia vastaan.”
Valitettavasti Clarke ja Acerbi eivät ehdi
vaihtaa matkakokemuksiaan sen lähem-
Olkijoen edustalla aivan maantien vieressä Clarkea kohtasi seurueineen tämä näky. Mies oli saanut murhasta mestaustuomion. Clarken piirros.
min. Acerbin on seurueineen kiiruhdettava heti istunnon jälkeen alukseen, joka
veisi heidät Tukholmaan.
Katternö-lehden myöhemmässä numerossa seuraamme Acerbin jälkiä hänen
Suomen-vierailullaan. Mutta tässä kertomus Edward Daniel Clarken kokemuksista.
Hirvittävä näky
Clarke lähtee seurueineen Oulusta samaan aikaan kuin Acerbi. Tarkoituksena
on yöpyä Kempeleellä, mutta majapaikan
surkeuden nähtyään he jatkavat edelleen
Liminkajoelle. Ehkä Oulun ylellisyys on
tehnyt meistä liian nirsoja, Clarke kommentoi.
Seuraavana päivänä matka jatkuu edelleen Lumijoelle ja Karirannan kautta Siikajoelle, joka ylitetään lautalla. Clarke
on kiinnostunut luonnosta, ja hän panee
merkille mustikoiden ja puolukoiden runsauden ja lisää kukkivan mesimarjan kokoelmiinsa.
Olkijoen edustalle he kohtaavat hirvit-
tävän näyn. Avoimelle raiviolle on pystytetty kolme kärrynpyörää, ja niillä makaa
ruumis. He saavat kuulla ruumiin kuuluvan miehelle, joka oli humalassa katkaissut naisen kaulan kirveellä.
”Hänen päänsä oli asetettu yhdelle kärrynpyörälle, oikea käsi toiselle, ja loput ruumiista, puettuna säätynsä tapaan keltaisella liinalla vyötettyyn valkeaan paitaan,
lepäsi kolmannella pyörällä.”
Ruotsalaisessa
kuolemantuomiossa
määrätään, että oikea käsi hakataan irti
ennen kaulan katkaisua, Clarke selittää.
”Pysähdyimme muutamaksi toviksi tekemään luonnosta tästä kaameasta spektaakkelista. Keskellä synkän metsän yksinäisyyttä, missä äänettömyys tuntui kuoleman
hiljaisuudelta, puhutteli näky meitä todella
hirveällä tavalla. Ihmisruumis asetettuna
sillä tavoin lintujen ruoaksi yleisen tien varteen ei voi olla sävähdyttämättä jokaista
ohikulkijaa, ja sillä on epäilemättä ihmisiin
myönteinen vaikutus, vaikka rikoksen suuruus sinänsä miltei hukkuukin pelottavan
rangaistuksen synnyttämään sääliin. Sano-
Matka jatkuu Raaheen, josta matkustavaiset saavat varakkaan vaikutelman. Clarke
käy kaupungin saksalaisen välskärin ja
samalla lääkärin luona saadakseen apua
kurkkutautiinsa. Kun välskäri esittelee
hoitomenetelmiään, Clarke päättää maksaa hänelle säästyäkseen hoidolta.
Seuraavat pysähdyspaikat ovat Karjaluoto, Invala, Heusala ja Roukala. Clarke
panee merkille lukuisat koirat, joiden rotu
muistuttaa sutta. Joka talossa on ainakin
pari sellaista koiraa.
Roukalan ja Hihnalan välillä seurue jätti Oulun läänin ja saapui Vaasan lääniin.
Tiet olivat yhtä hyviä ”kuin minkä tahansa englantilaisen huvipuiston käytävät”.
Koska Clarke ”ei ollut milloinkaan nähnyt
mitään niin erinomaista”, hän otti talteen
hiukkasen tienrakennuksessa käytettyä
soraa.
Maisema on upea.
”Vanhoja maaseutukirkkoja näkyy olevan
joka kylässä, ja punaiseksi siveltynä ne kaikki näyttävät hyvin maalauksellisilta. Ei olisi
helppoa sanoa mitä kansallista tyylisuuntaa
ne edustavat, mutta Sveitsissä ja alppisolissa kirkolliset rakennukset edustavat monin
paikoin samaa tyyliä. Pieni rautainen risti,
pallot ja muut ornamentit katon koristeena.
Tapuli on aina rakennettu erilleen varsinaisesta kirkosta. Kattoon naulatut ja maahan
asti ulottuvat tikapuut kuuluvat miltei aina
asiaan. Niitä ei koskaan oteta pois, jotta ne
olisivat valmiina tulipalon sattuessa. Joissain taloissakin on samanlaiset tikkaat.”
Sopusuhtaisia kalastajia
Clarken näkemät kalansaaliit kiehtovat
häntä.
”Suomalainen menossa kalaan tai tulossa sieltä kuuluu ehdottomasti hauskimpiin
näkyihin. Pitkiä, komeita ja sopusuhtaisia
miehiä näkee tavallisesti aamun ja illan
tunteina kulkemassa paljasjaloin, tuohikonttia selässään kantaen. Näimme erään
miehen poikkeavan tieltä tiheikköön selässään sellainen kantamus kalaa, että sillä olisi luullut ruokkivan puoli kylää. Yksi ainoa
perhe ahmimassa tuollaisen määrän kalaa
ruokapöydässään, se on kyllä merkillistä.
Lappalainen voi kalaretkillään hotkia suunk at ternö
– 37
”Suomalainen menossa kalaan tai tulossa sieltä pois kuuluu haus
kimpiin näkyihin... pitkiä, komeita ja sopusuhtaisia miehiä”
”Pienet kärrymme eivät olleet koskaan
olleet kovemmalla koetuksella keikkuessaan ja kolistellessaan majataloon. Talot,
tai ainakin suurin osa niistä, oli Ruotsin
kaupungeille tyypilliseen tapaan maalattu
keltamullalla.”
Kirjoista kiinnostunut Clarke haeskeli niitä ahkerasti Uudenkaarlepyyn
kaupoista ja apteekeista, ja hän löysikin
muutaman, joita käytettiin makulatuurina rohtojen ja kynttilöiden kääreeksi. Ne
olivat latinankielisiä teologisia väitöskirjoja, ”kelvottomia ansaitsemaan mitään
parempaa kohtaloa”.
Iloinen hautajaissaattue
Kemin kirkko, Clarken piirros.
Merenkurkun kartta, Clarken esittämänä.
nattoman määrän kerralla ja ahmittuaan
itsensä täyteen nukahtaa uneen ruokaansa
sulattaakseen. Niin myös suomalaisten keskuudessa yksi ainokainen perhe voi syödä
puolisen bushelia yhdella aterialla.”
Clarke kuvaa Pohjanmaata koko Ruotsin valtakunnan viljavimmaksi alueeksi.
”Talonpojat ovat erinomaisen taitavia
maanviljelijöitä. Heidän lopetettuaan kyntämästä ja äestämästä pellot muistuttavat
hyvin hoidettua puutarhaa. Ne on jaettu
sarkoihin, joissa siemen on aina kylvetty riviin. Lisäksi pellot on pidetty täysin puhtaana rikkaruohoista, ja kaikenlainen roska on
muutenkin korjattu pois. Maa on usein hyvin kivistä, kuten Lontoon lähellä Surreyssäkin, mutta tuottaa runsaan sadon.”
Ruis on komeinta, mitä Clarke on koskaan nähnyt, ohra sitä vastoin kehnoa.
Muutama yksittäinen kaurapeltokin näkyy. Perunaa ja humalaa kasvatettiin
asuinrakennusten lähistöllä.
”Humalaviljelmiä näkee hyvin yleisesti, tavallisesti neljänneseekkerin verran kussakin
talossa. Perunapellot ovat kovasti yleistyneet
viime aikoina ja tulevat luultavasti päivä
päivältä yhä yleisemmiksi. Näimme talojen
lähellä myös lanttu- ja tupakkaviljelmiä.”
Clarke kertoo, että suomalaiset ottavat
pellosta kaksi satoa peräkkäin ja jättävät
sen sitten kesannolle. Elokuussa kylvetty ruis valmistuu seuraavaksi elokuuksi.
Kylvö tapahtuu täsmälleen samalla tavalla kuin Englannissakin.
mutta hyvässä kunnossa. Maisema on
mäkistä, ja suuret kalliot hallitsevat koko
matkaa Vitikkaan ja Kokkolaan, jota Clarke kuvaa viimeisenä merkittävämpänä
kaupunkina Gävlen pohjoispuolella.
”Jotkut taloista oli maalattu punavärillä,
mikä on merkille pantava seikka, sillä sivistystason vaihtelua voidaan tässä maassa mitata sen mukaan, miten maalattujen
rakennusten lukumäärä milloinkin kasvaa
tai pienenee. Kuten tavallista, näimme täälläkin kaksi kirkkoa, toisen porvarissäädylle
ja toisen talonpojille. Kadut on vedetty suoraan kulmaan toisiinsa nähden ja ne ovat
kaksikymmentä jalkaa leveät. Asukkaita on
suunnilleen tuhatneljäsataa.”
Satamaan pääsevät vain alukset, joiden
syväys on alle 12 jalkaa, mutta pohjoisessa Kalajoen lähellä, missä myös veistetään laivoja myyntiin, on toinen lastauspaikka.
”Kävimme muutamien porvarien luona.
Heidän asunnoissaan näki tässä maassa
epätavallisia hienouksia, kuten seinäpapereita. Asunnot oli sisältä siististi maalattuja
ja lämmitystä varten ne oli varustettu kaakeliuunein. Jotain tällaista Ruotsin pohjoisissa maakunnissa erityisesti tarvitaankin,
sillä ilman tällaista verhousta seinät ovat
pelkkää paljasta hirttä, joiden rakosista pilkistää kuiva sammal, joskus lutikanpesäkin.
Niissä on siten aina tilaa hämähäkeille ja
muille ryömijöille.”
Clarke vertailee eri maiden hygieniatasoa.
”Ruotsalaisia [joka siis sisältää Suomen]
ei voida yleisemmin syyttää epäsiisteydestä.
Italialle ja Ranskan eteläisille provinsseille tyypillinen siivottomuus on jopa Lapissa
tuntematonta. Erilainen ilmasto voi jossain
määrin olla siihen selityksenä, mutta ruot-
Punaiseksi maalatut talot
Seurue ohitti Peitson, jonka jälkeen avautui kaunis näkymä Pohjanlahdelle ja sen
metsäisille saarille. He näkevät useita
vanhoja tervahautoja. Tie on mutkainen
38 – k at ternö
salaisilla, kuten hollantilaisillakin, on luontainen taipumus puhtauteen, mistä hyveestä Ranskassa ja Italiassa useinkaan ei juuri
välitetä.”
Vaikuttavia tupakkapeltoja
Kokkolan jälkeen seurue kulkee tupakkapeltojen ohitse. Ne ovat komeimpia Clarken koskaan näkemiä. Tupakan lehdet
ovat kuin suurimmatkin kaalinlehdet.
Etelään kuljetaan Kruunupyyn kautta.
Pietarsaari sijaitsee syrjässä, eikä seurue
käy siellä. Storåssa, Kruunupyyn kirkonkylässä, seurue vaihtaa hevosia. He näkevät lukuisia tervatynnyrein lastattuja
kärryjä matkalla vientisatamaan.
Seuraava pysähdyspaikka on Abbors
Lepplaxissa; sitä kuvataan ”aitona suomalaisena maalaistalona”. Huoneet ovat suuria ja avaria ja matkustavaisten huoneet
on maalattu ja tapetoitu. Talossa asuu tavattoman suuri perhe. Lapset ovat terveitä ja vankkoja.
”Matkamme kulki tuona päivänä Ruotsin
vauraimman osan halki. Kaikkialla näkemämme vilkas työ ja touhu kertoi väestön
ahkeruudesta. Elon korjuu, pikikeittämöt,
tervarahti rannikolle, lastausvalmiit laivat ankkurissaan, saavintekijät – sellainen
työntäyteinen elämä tuli vastaamme kaikkialla saadessamme näkyviin Uudenkaarlepyyn, joka näytti viehättävämmältä ja
pittoreskimmalta kuin mikään muu Ruotsin
tai Suomen kaupunki.”
Seurue saapuu kaupunkiin tullihuoneen
yläpuolelle pystytetystä riemuportista.
Sen yläosaan oli kirjoitettu G III muistuttamaan kuninkaasta, jonka kunniaksi se
oli pystytetty. Kadut ovat kuitenkin kapeat ja huonosti kivetyt.
Seuraavana päivänä, 25. elokuuta, matkalla Uudestakaarlepyystä Munsalaan he
kohtaavat hautajaissaattueen.
”Lukuunottamatta sitä, että suruväki oli
iloisempaa kuin tavallisesti koko joukon
kulkiessa eteenpäin sekaisin ja vailla järjestystä, näytti kaikki ulkonaisesti samanlaiselta kuin Englannissakin. Sunnuntai
kun oli, näimme viitisenkymmentä perhettä
samaan aikaan kieseillään kirkkoon kiiruhtamassa.”
Seuraava pysähdyspaikka on Oravai-
nen, jossa Clarke näkee kyytiasemalla Linnaea borealisin, siis vanamon, yhä kukassa. Kuten Ångermanlannissakin, naisilla
on tapana istua hajareisin hevosen selässä
ja paljastaa siten paljaat säärensä kaikkien nähtäväksi.
Komossan ja Murkaisten välillä seurue
joutuu ukkosmyrskyyn ja lämpömittari
osoittaa 62 astetta Fahrenheitia (16,5ºC).
Aluella viljellään kauraa, lanttua, pellavaa ja kaalia. He saapuvat Veikkaalaan ja
tapaavat muutaman tytön matkalla kärryineen kirkosta kotiin. ”Tytöt kuuluivat
kauneimpiin, mitä koskaan olimme nähneet.”
Veikkaalan jälkeen päivän päätepisteenä on Vaasa. Juuri ennen itse kaupunkiin
tuloa seurue näkee komean valkoisen palatsirakennuksen. Talonpojat sanovat sen
olevan parlamenttitalo, joita Suomessa on
kaksi. Neuvosmiehet asuvat Vaasassa tai
sen ympäristössä.
Vaasa on puineen ja kallioineen idyllinen kaupunki, jossa on seitsemäntoista
hyvin leveää, suoraan kulmaan vedettyä
katua. Kadut näyttävät autioilta, koska
niillä ei liiku kukaan.
”Kaupungissa puhutaan ainoastaan ruot-
sin kieltä. Emme löytäneet Vaasasta ainoatakaan, joka olisi kyennyt lukemaan edes
Pater Nosterin suomeksi. Sama ruotsin
voittoisuus ilmenee koko matkalla Uudestakaarlepyystä Turkuun.”
Björköläisten elämää
Maaherra ottaa matkaseurueen vastaan
Vaasassa hyvin suopeasti ja kohteliaasti.
Hän huolehtii siitä, että heille annetaan
käyttöön vene Merenkurkun ylitystä varten. Seurue aloittaa merimatkan Iskmosta
30. elokuuta.
Tuuli oli ensin suotuisa, mutta veneen
ohitettua Björkön kaakkoisosan tuuli
kääntyy ja pakottaa matkalaiset nousemaan maihin. Clarke joutuu nyt pitämään
taukoa kuumeisesta matkustamisestaan
ja opettelee tuntemaan Björkötä peräti
kahden päivän ajan. Seurue löytää synkkien metsien halki reitin noin kolmenkymmenen, hajallaan tasangolla sijaitsevan
asuintalon luo.
Ajatus siitä, että maa voisi tarjota elannon, oli björköläisten mielestä niin kaukainen, että he olivat kieltäneet erästä
pariinsa asettautunutta muukalaista ojittamasta maitaan.
Edward Daniel Clarken
Clarkes resväg
matka alkaa
i denna
tässä
berättelse
kertomuksessa
börjar i Uleåborg
Oulusta
ochja
slutar
päättyy
i Funäsdalen.
Malmageniin.
k at ternö
– 39
Silloin hallitus kielsi kahvin nauttimisen kaikkialla Ruotsissa...
”Heidän mielestään maan kuivattaminen
ei ainoastaan koitunut vahingoksi hänen
naapureilleen, vaan oli muutoinkin väärin
muita kohtaan, se kun johdatti pois Taivaan
lähettämän kasteen. Sellaista on björköläisten yksinkertaisuus ja turmeltumattomuus
ja heidän suhtautumisensa varallisuuteen,
erityisesti maaomaisuuteen.”
Matkailijat kutsutaan taloon, jonka omistaja oli nuorempi kahdesta veljeksestä.
”Isän kuollessa vanhempi veljistä peri
kaiken omaisuuden. Pian sen jälkeen nuorempi veli meni naimisiin, jolloin vanhempi
teki hänelle seuraavanlaisen ehdotuksen:
’Veliseni’, hän sanoi, ’olet nyt naimisissa ja
tulet tarvitsemaan minun omaani vaimosi
ja perheesi elatukseen. Ota maat ja talo ja
kaikki minkä isä jätti, minä rupean elämään
poikamiehenä. Salli minun ainoastaan asua
luonasi, tehdä työtä haluni mukaan ja jos
tauti minut käsittää, anna minun jäädä kotiin hoitamaan lapsiasi.’
Ehdotus otettiin vastaan yhtä rehdisti
kuin se oli tehtykin, ja niin nuoremmasta
veljestä tuli perheen pää. Meidän tullessamme taloon hänellä oli neljätoista lasta ja
iltaa myöten meidän oli ilo nähdä uhrauksensa tehnyt vanhempi veli, nyt jo vuosia
nähneenä, vasta pellolta palanneena varsin
ankaran päivätyön jälkeen. Hän istuskeli
maassa edessään puukuppi, jossa hän pitkällä huhmarella säästeliäästi survoi tupakanlehtiä ja puuntuhkaa tehdäkseen niistä
itselleen halpaa nuuskaa. Hänen veljensä
pienet lapset hyppivät riemusta vanhan ilokumppaninsa ja hyväntekijänsä ympärillä
ja kiskoivat tämän harmaita hapsia nähdessään hänen saapuneen taas työstään.”
Clarken seurue jatkaa keskeytynyttä matkaansa 1. syyskuuta saarelaisten
yhteisellä veneellä, johon he vaunuineen
hädin tuskin mahtuvat mukanaan iso
sika, jonka saarelaiset halusivat myydä
Uumajassa. Muutaman seikkailun jälkeen
vene saapuu Ruotsin puolelle. Björköläiset
kertovat, että talvisin asukkaat kulkevat
Merenkurkun molemmin puolin asioillaan
jäiden yli reellä.
Rohkea susi
Uumajasta Clarke jatkaa seurueineen
maantietä etelään. Gnarpissa he kääntyvät länteen ja kulkevat Bergsjön, Dellenin,
Delsbon, Lassekrogin, Kårbölen ja Kolsätterin kautta Svegiin, jonne he saapuvat 13.
syyskuuta.
Matkatessaan Ångermanlannin poikki
Clarke toteaa alueella olevan runsaasti
karhuja ja susia.
”Näimme eräänä iltana vaunuistamme
40 – k at ternö
niin rohkean suden, että se uskalsi kulkea
tien yli mennessään metsään järveltä, jolle
se oli laskeutunut juomaan. Niitä estetään
käymään karjan kimppuun soittamalla
jatkuvasti lurea [tarkoittaa varmaankin
tuohitorvea], jollaista jokainen metsässä
laiduntavan karjan mukana kulkeva neitonen pitää kädessään. Kuulimme jatkuvasti
näiden trumpettien ääniä, mutta etupäässä
iltaa kohden, jolloin karjaa oltiin kutsumassa kotiin.”
Clarke kuvaa Svegin ympäristöä alavaksi ja jylhäksi, seurue yöpyy syrjäisessä
mutta mukavassa Nilsvallenin kestikievarissa. Clarke panee merkille, että näillä
seuduin syödään paljon vuohenlihaa.
Maisema alkaa muistuttaa Alppeja. Seurue jatkaa matkaansa Ljusnan-joen vartta, jota Clarken mukaan pidetään yhtenä
Euroopan komeimmista vesistöistä. He
saapuvat Ransjöhön Glissjöbergin kautta.
Kestikievari näyttää siellä kuitenkin niin
kehnolta, että Clarke suostutteli naapurimökin isäntää ottamaan seurueen luokseen.
”Hänen pöytänsä äärellä nämä sanat on
kirjoitettu, samalla kun hänen vanha vaimonsa kulutti aikaansa katsellen toimitusta sängyllä kirjoittajan vieressä, poltellen
puolen toista tuumaa pitkää piippuaan ja
sylkien tuvan lattiaa kastellen.
Makuukamarin ovella oli veistopuuhissaan vanhahko mies, joka äkkiä keskeytti
työnsä ruveten seuraamaan kynän nopeaa
liikettä paperilla. Ollen täysin kykenemätön
ymmärtämään mitä mokoma sulkakynäily
merkitsi, lausui mies kirjoittajaa samalla
kasvoihin tuijottaen: ’Totisesti, luulenpa
teidän olevan noita!’ Kun häneltä kysyttiin,
mistä hän oli tullut moiseen käsitykseen,
kuului vastaus: ’Kun tulette, Herra ties mistä, puhutte käsittämätöntä kieltä ja teette
noitakonsteja!’
Miesrukka oli tosissaan, ja niinpä häntä
oli syy rauhoittaa. Ainakin hänet piti saada
siihen luuloon, että noidan käynti merkitsi
enemmän hyvää kuin pahaa. Tehokkaimmaksi apukeinoksi osoittautui kelpo tupakka, jota tungettiin hiukkasen hänen massiinsa. Täyttäen sillä piippuaan hän heitti
työnsä lopulta kokonaan. Antaen siitä hiukkasen sängyllä istuneelle vanhalle naiselle
hän kyykistyi alas, sytytti jaloruohonsa, ja
alkoi imeä savuaan äärimmäisen ahnaasti
ja tyytyväisenä.”
Kuin Sveitsissä
Seurue saapuu Hedeen.
”Kaikki toi täällä mieleen Sveitsin. Hirrestä tehty silta ja kirkko näyttivät siltä, kuin
ne olisi rakennettu sveitsiläisen mallin mukaan, ja talonpoikaisnaisten pukukin oli
täsmälleen sellainen, joita joissain Sveitsin
kantoneissa näkee – valkoinen hihallinen
paita, lyhyt puolihame, punaiset karstatut
villasukat ja päätä myöten nutturaksi sidotut hiukset. Koska oli sapatti, näimme
talonpojat täydessä puvussaan. Miehillä oli
lakissaan värillisiä, alas hartioille riippuvia
tupsuja.”
Heden pappi sai tänä pyhänä vastaanottaa ”tavanomaisen lahjansa”, mikä tähän vuoden aikaan käsitti voita, juustoa
ja muuta sellaista. ”Monet kirkossakävijät
punottivat saatuaan ryypyn pappilassa”,
Clarke toteaa. Pappi tarjoaa matkalaisille
päivälliseksi harjusta.
Clarke saa kuulla Långåsbystä, joka on
varmaankin nykypäivän Långå, syrjäisestä kylästä 17 kilometrin päässä. Seurue lähtee muutamien kyläläisten mukana sinne ja löytää pienen yhteisön, joka
on ”todella alkukantainen ja vuoristojen
maailmaan sopiva”.
”Tuvat olivat täynnä villieläinten nahkoja. Ostimme sieltä harmaan oravan nahkoja, joista ranskalaiset käyttävät nimeä
petit gris. Kylä käsitti joukon siellä täällä
hajallaan sijaitsevia mökkejä, ulottuen
melko laajalle vihreää turvemaata, missä
ei näkynyt tietä eikä polkua. Kylän asukkaat, lukumäärältään kaikkiaan kahdeksantoista perhettä, ovat vailla vakinaista
pappia tai ketään muutakaan ylimmäistä,
joka häiritsisi heidän itsehallintoaan, he
kun ovat kokonaan oman yksinäisyytensä
herroja.
Mahtavat vuoret ja pilviä hipovat metsät ympäröivät heidän hallussaan olevaa
ylänköä kuin seinä. Meistä tämän eristetyn
kolkan asukkaat näyttivät olevan kokonaan
vailla yhteyksiä ja kauppasuhteita muun ihmiskunnan kanssa.”
Clarke ja hänen seurueensa olivat nyt
omasta mielestään nähneet melkein koko
Ruotsin, mutta missään koko valtakunnassa he eivät olleet nähneet kerjäläistä.
”Mistään ei luultavasti löydy sen terveempää, vankempaa ja paremmin elämän
tarpeilla varustettua ihmisrotua kuin Ångermanlannista ja näiltä Härjedalenin seuduilta. Aina kotoa lähtiessään, olipa matka
kuinka lyhyt tahansa, ottaa talonpoika mukaansa säkillisen leipää, tynnyrin piimää,
palasen kuivaa lihaa, nautaa, lammasta tai
härkää, hiukan juustoa ja vakan voita, joka
painaa ainakin kaksi naulaa. On hämmästyttävää nähdä millaisen määrän voita he
nielevät joka aterialla.”
Anders Robertsson
Kahvikiellon alullepanija
Seurue ohittaa Tännäsin ja Funäsdalenin ennen saapumista Norjan rajalle.
Malmagenissa he ehtivät kokea vielä yhden kiehtovan tapaamisen. Clarke ja hänen ystävänsä kuuluvat nyt kymmenen
hengen seurueeseen, joka on matkalla
Norjan puolelle. He joutuvat yöpymään
surkeassa hökkelissä, jonka katostakin
puuttuu osa. Muona on melkein loppu,
he ovat nälissään.
Silloin paikalle saapuu vanha kalastaja tarjoamaan heille saalistaan, röaa
eli rautua. Kala-ateria on herkullinen,
mutta varsinaiseksi keskusteluaiheeksi
nouseekin kalastaja.
”Ulkonäön perusteella emme olisi millään pystyneet arvaamaan, kuinka suuri
persoonallisuus meidän edessämme tämän kalastajan hahmossa nyt seisoi. Hän
esiintyi tavalliseen talonpojan asuun pukeutuneena, ja ikänsä ja harmaitten hapsiensa vuoksi hän oli arvokkaan oloinen.
Kävi ilmi, että täällä Ruotsin syrjäseuduilla kohtaamassamme köyhässä kalastajassa meillä oli vikapää siihen kahvikieltoon,
jossa koko valtakunta tuohon aikaan äärimmäisyydestä toiseen huojui.”
Clarke kertoo tarinan näin:
”Ruotsin hallituksen tietämättä oli jo
pitkään harrastettu kiellettyä kuormatrafiikkia salakuljettamalla Norjaan ruutia ja tuomalla sen maksuksi paluurahtina
kahvia. Härjedalenin maaherraa ja Ljusnedalenin ruukin patruunaa pidettiin jutun
päätekijöinä. Tämä samainen kalastaja,
joka nyt kunnioitti meitä läsnäolollaan,
kirjoitti tarkkaan ylös tynnyreiden lukumäärän, niihin tehdyt merkinnät ja tiedot
niiden omistajasta. Tämän memoraaliansa
miehemme ojensi kuninkaalle, joka otettuaan hänet hyvin armollisesti vastaan lupasi palkita hänet. Kolmen viikon kuluttua
siitä julkaisi hallitus määräyksen, jossa monen rangaistuksen uhalla kiellettiin kahvin
käyttö kaikkialla Ruotsissa.
Saiko vanha kalastaja koskaan mitään
palkkiota, emme tulleet tietämään. Asian
yksityiskohdat tulivat meidän tietoomme
muutamien sellaisten henkilöiden toimesta, jotka tunsivat hyvin hänet itsensä ja
kaikki kyseiseen liiketoimintaan kuuluvat
seikat. He suhtautuivat häneen tietynlaisella kunnioituksella, eivätkä osoittaneet
häntä kohtaan pienimmässäkään suhteessa mitään sellaista, mikä Englannissa
olisi tullut ilmiantajan osaksi. He uskoivat
miehen toimineen pelkästä isänmaanrakkaudesta, mikä varmaan olikin totta. Se
oli saanut hänet tekemään kahdesti tuon
Funäsdalen ja taustalla Skarvarna, kaksi tunnusomaista vuorenhuippua. Alla Clarken piirros syksyltä
1799.Yllä valokuva syksyltä 2013.
valtavan matkan näiltä vuorilta valtakunnan pääkaupunkiin ja astumaan viimein
kuninkaallisen palatsin kamareihin, vieläpä
itse hallitsijan eteen.”
Tämä on Clarken viimeinen kokemus
Ruotsissa. Tällä kertaa. Matka jatkuu
Trondheimiin ja sieltä Kristianiaan (Osloon). Sen jälkeen taas Tukholmaan ja
uudelleen Suomeen, Ahvenanmeren yli
Turun kautta Pietariin. Ja sitten jälleen
muualle vielä lähes kolme vuotta, kunnes
Clarke lopulta palaa Englantiin.
Tämä kertomus perustuu Edward Daniel Clarken
kirjaan Travels in Various Countries of Europe, Asia
and Africa. Part the Third. Scandinavia, painettu v.
1824. Kirjan on toimittanut ja suomentanut Jorma
Ojala v. 2000 nimellä Napapiirin takaa alas Pohjanmaalle 1799, josta suorat sitaatit on lainattu.
SVENOLOF KARLSSON
k at ternö
– 41
Wikipedia
odotetaan vielä nousevan huomattavasti.
Jotta saksalaiset pystyisivät selviämään
energiamuutoksestaan, heidän on rakennettava 2800 km uutta kantaverkkoa ja
uudistettava 4400 km vanhaa kantaverkkoa.
”Tämä ei ole hyvää kehitystä. Sähkönkuluttajat ja etenkin teollisuus tarvitsevat edullista sähköä. Muuten vaarana on,
että teollisuuden pako Euroopasta jatkuu”, totesi Günther Oettinger EU-komission EUSEW-kokouksessa kesäkuussa.
Uusia direktiivejä tarvitaan
Selviääkö Eurooppa energiamuutoksestaan?
EU-komissaari epäileväinen
E
Miten käy energiamuutokselle,
jota EU pitää suurena
tulevaisuuskysymyksenä? Nyt
jopa EU:n energiakomissaari
Günther Oettinger kuulostaa
epäilevältä.
42 – k at ternö
U:n odotetaan vuoden lopussa esittävän unionin ilmastotavoitteet
vuoteen 2030 saakka. Komissio julkaisi maaliskuussa ns. vihreän kirjan ilmasto- ja energiapolitiikan raameista, ja
se on nyt ollut lausuntokierroksella.
Mitä on odotettavissa?
Energiakomissaari Günther Oettinger
kuuluu joukkoon, joka on yhä enemmän
esittänyt epäilyjä EU:n ilmastopolitiikasta ja etenkin kotimaansa Saksan valtavasta energiapolitiikan muutoksesta, die
Energiewende.
”Panostuksemme rahoitus on käymässä
yhä epävarmemmaksi, kun muu maailma
ei seuraa esimerkkiämme”, Oettinger sanoi puheessaan syyskuussa.
Energiewenden tavoitteena on saada 80 %
Saksan sähköenergiasta uusiutuvaksi 2050
mennessä. Samalla ydinvoimasta aiotaan
luopua vuonna 2022. Nyt kun etenkin tuulivoimaloihin ja aurinkokennoihin on pa-
nostettu massiivisesti, uusiutuvan energian
osuus alkaa Saksalla lähestyä 30 %:a.
Sähkön verotus kasvaa
Saksan energiamuutos rahoitetaan erillisellä EEG-maksulla, joka peritään jokaiselta kulutetulta kilowattitunnilta (kWh).
Maksun on tarkoitus kattaa Saksan valtion maksamat uusiutuvan energian tuet,
syöttötariffit. Saksan sähköntuottajat
saavat saman hinnan per tuotettu kWh
Saksan sähköpörssin hintatasosta riippumatta.
Saksa on yksi niistä EU-maista, joissa sähkönhintaa on korotettu rajusti
20-20-20-strategian käyttöönoton jälkeen.
Syöttötariffit maksoivat viime vuonna 12,7
miljardia euroa. Sen seurauksena asiakkaiden sähkölaskut ovat kallistuneet rajusti viime vuosina.
Uusiutuvan sähkön tuki on saksalaisten
kuluttajien sähkölaskuissa tällä hetkellä
yli 5 senttiä per kWh. Tämän tukiosuuden
Ei kovin yksinkertaista. Monet puhuvat Saksan
energiasektorin muutoksesta, mutta kaikille ei ole
ehkä selvää, miten monimutkainen se on. Tässä
yritys kuvata tiekarttaa. Kuvan ovat koonneet IFEU
(Institut für Energie- und Umweltforschung), Heidelberg; Fraunhofer IBP (Institut für Bauphysik) ja
Hochschule Regensburg.
Mutta Euroopan energiaverkko vaatii
vieläkin mittavampaa uudistamista, jos
tavoite unionin yhteisistä energiamarkkinoista aiotaan saavuttaa.
Siinä Günther Oettinger on selväsanainen. EU:hun on luotava uudet harmonisoidut puitteet energiainvestoinneille.
”Euroopan energiasektori on kovasti
uudistamisen tarpeessa. Koko infrastruktuuri johtoineen, varastointilaitoksineen
ja putkineen on saatava uudelle tasolle. Ja
suuri osa rakennuksista on EU:ssa korjattava energiatehokkaammiksi.”
Hän mainitsee investointikustannusten mittaluokaksi 100 miljardia euroa
vuodessa.
”Minkään muun alan ei tarvitse suunnitella investointeja yhtä pitkäjänteisesti
kuin energia-alan. Siksi markkinoilla on
oltava vakaat ja selkeät säännöt, jotta ammattisijoittajat uskaltavat sijoittaa pääomia uusiin energialaitoksiin.”
Sijoittajat epäröivät, koska poliittiset
suhdannevaihtelut luovat epävarmuutta.
”Sijoittajat ovat tottuneita käsittelemään markkinariskejä, mutta kaihtavat
byrokratiaa ja sääntöviidakkoa. Maail-
Wikipedia
EU on loiventamassa ilmastoon keskittymistään.
Käytävillä spekuloidaan, ettei ilmastokomissaari
Connie Hedegaardille nimetä seuraajaa tulevaan
EU-komissioon.
massa on monia muitakin sijoituskohteita, ja meidän on saatava sijoittajat vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa
sijoittaa rahansa tänne, Euroopan energiahankkeisiin”, Günther Oettinger sanoo.
Etua USA:lle
EU:n energiamuutossuunnitelmia häiritsee vielä yksi tekijä: liuskekaasun läpimurto.
Ennen Saksan vaaleja 22. syyskuuta
Oettinger kehotti maanmiehiään olemaan
tekemättä kategorisia päätöksiä liuskekaasun louhinnan sääntelystä. USA:ssa
teollisuus on kovassa nousussa reilusti
alempien kaasunhintojen ansiosta, ja ne
taas ovat seurausta maan liuskekaasubuumista.
USA:ssa käytetään uutta särötystekniikkaa, jossa syvällä maanpinnan alla
olevia kaasutaskuja voidaan hyödyntää
pumppaamalla niihin vettä ja kemikaaleja ja muodostamalla painetta. Euroopassa
monet toimijat vastustavat menetelmää.
Eurooppa on nykyään kaasuhuollossaan riippuvainen Venäjästä.
”Neuvon säilyttämään kaikki mahdollisuudet avoimina. Se huolettaa Putinia”,
Oettinger sanoi ja viittasi niihin vallankäytön mahdollisuuksiin, joita Venäjällä
kaasuvientinsä ansiosta on.
JOHAN SVENLIN
svenolof karlsson
Mahdoton tehtävä? Kaikki 28 jäsenmaata ovat
innokkaita luomaan energiasektorille omia kansallisia sääntöjään, joten EU:n energiakomissaari
Günther Oettingerilla on paljon pelissä.
k at ternö
– 43
Lina Enlund
Passiiviset asiakkaat hyppäävät helpommin toisen yhtiön kelkkaan, koska he eivät tiedä, mitä he rahallaan
saavat. Mutta he ovat usein häviäjiä,
Inger Roos sanoo.
Suomessa lähes halvinta sähköä
kastellaan 2500–5000 kilowattituntia (kWh)
vuodessa kuluttavien asiakkaiden ostovoimaa
– se on kerrostaloasukkaiden normaali kulutusmäärä Euroopassa – vain Norjassa ja Ranskassa sähkö on halvempaa kuin Suomessa.
Sähkön nimellishinta (sis. verot) vuoden
2012 alkupuoliskolla, johon tämä EU-tilasto
perustuu, oli korkein Tanskassa, Kyproksella
ja Saksassa, 26–30 senttiä/kWh. Suomessa
hinta oli vähän yli 15 senttiä/kWh.
Ostovoimaan suhteutettuna tilanne kuitenkin muuttui taulukon osoittamalla tavalla.
Vain vesivoiman ansiosta omavaraiset norjalaiset ja liki 80 % sähköstään ydinvoimasta
saavat ranskalaiset ovat hintatilastossa suo-
Iso-Britannia
u Riippuu siitä miten laskee, mutta jos tar-
malaisia parempiosaisia.
Kuten toisaalla tässä lehdessä kerrotaan,
Saksan sähkönhinta lienee nykyään tauluk-
koakin korkeampi maan tuulivoimalle ja
aurinkokennoille maksamien suunnattoman
suurten tukien vuoksi.
Vero yhä suurempi osa hinnasta
u Energiamarkkinaviraston mukaan sähkölämmitysasiakkaiden sähkönhinta on kehittynyt Suomessa v. 1997–2012 taulukon osoittamalla tavalla, kun vuosikulutukseksi oletetaan
18000 kWh.
Taulukossa näkyvät sähköntuotannon,
sähkönjakelun ja veron osuudet sähkön loppuhinnasta. Kuten näkyy, tuotantokustannusten osuus hinnasta on pysynyt lähes samana
Asiakkaalla oikeus oikeaan hintaan
M
Monista tuntuu, että he mak-
savat liikaa pankkipalveluista,
kännykkäliittymistä tai sähkön-
kulutuksesta. Ole aktiivinen asiakas, kehottaa asiakassuhteita
tutkiva Inger Roos.
44 – k at ternö
ainokset kehottavat meitä kuluttajia vaihtamaan pankkia, kännykkäoperaattoria ja sähköyhtiötä
saadaksemme halvimman hinnan. Kampanjoiden tukena meille soittelevat tunkeilevat puhelinmyyjät, jotka saavat asiakkaan tuntemaan itsensä tyhmäksi.
Kännykkäasiakas saattoi pari vuotta
sitten saada useita puheluja viikossa eri
operaattoreilta. Joka ei tiennyt tekstiviestiensä senttihintaa, sai ivallisen jatkokysymyksen: ”Miksi maksat liikaa, etkö välitä raha-asioistasi?”
”Tuo on tavallinen menetelmä yritysten pyrkiessä markkinoille. He tähtäävät
passiivisiin asiakkaisiin ja tekevät todellisuutta suuremmilta kuulostavia hintavertailuja”, sanoo Karlstadin yliopiston lehtori ja dosentti Inger Roos.
Sama ilmiö näkyi pankkialalla viisi,
kymmenen vuotta sitten, kun me passiiviset pankkiasiakkaat murehdimme,
maksammeko lainoistamme liian korkeaa
korkoa”, hän sanoo.
Tieto on valtaa
Toimittuaan vuosikausia yrittäjänä – Pietarsaaren Marketorin kauppiaana – Inger
Roos panosti akateemiseen uraan, ja hän
on tutkinut asiakassuhteita 1990-luvun lopulta lukien.
Asiakassuhteita tarkasteltiin tutkimuksissa pitkään tyytyväisyyden ja laadun
mukaan, mutta nykyään keskitytään erottamaan aktiiviset asiakkaat passiivisista.
”Aktiiviset asiakkaat tietävät, miksi he
käyttävät tietyn yrityksen palveluja, he
tuntevat alan hintatason ja arvostavat valitsemansa yrityksen palvelua. Passiiviset
asiakkaat ajelehtivat, ja heitä nakertaa
tunne, että he maksavat liikaa”, Inger Roos
sanoo.
Hän on viime vuosina tutkinut asiakkaiden käyttäytymistä muun muassa TeliaSoneran asiakastietojen pohjalta. Johtopäätöksenä on, että palveluyritysten näkökulmasta kannattaa yrittää tavoittaa kaikki
asiakkaat, jotta he tulisivat tietoisiksi siitä,
mistä palvelutasosta he maksavat.
”Tieto on ainut tapa, jolla voi estää yhtiön jatkuvaa vaihtamista. Aktiiviset asiakkaat ovat lojaaleja, koska he tietävät, mitä
saavat. He ovat olleet yhteydessä yritykseen ja huomanneet pääsevänsä asiakaspalveluun sitä tarvitessaan. He saavat palvelua omalla kielellään. Ja he arvostavat
toimitusvarmuutta. Passiiviset asiakkaat
eivät ole ehkä koskaan soittaneet asiakaspalveluun ja olettavat sen vuoksi palvelun
samanlaiseksi kaikissa yhtiöissä.”
Epäreilut suulliset sopimukset
Sähkömarkkinoillekin on viime vuosina
saatu uusia toimijoita. Osa kosiskelee asiakkaita samoin väittein kuin mitä mobiilimarkkinoilla käytettiin.
”He yrittävät kalastaa passiivisia asiakkaita, jotka eivät osaa esittää vastaväitteitä
puhelinmyyjien hintavertailuihin. Suurelta
prosenttierolta kuulostava luku voi usein
tarkoittaa vain paria euroa kuukaudessa.
Siksi yrityksille on tärkeää, että asiakkaat
esittävät aktiivisesti kysymyksiä.”
Inger Roos mainitsee tapauksia, joissa
asiakkaat ovat solmineet sitovat suulliset
sopimukset puhelimessa, ja sitten tajuttuaan, mitä he ovat luvanneet, katuneet
ja yrittäneet soittaa takaisin. Vastassa on
ollut automaattinen puhelinvastaaja. Roosin mielestä tällaisia myyntimenetelmiä
pitäisi säännellä ankarammin laissa.
”Huijauksen kohteeksi ovat joutuneet
etenkin vanhukset, jotka eivät osaa irtisanoa sopimustaan. Kaikki yritykset eivät
valitettavasti rakenna asiakassuhteita
pitkäjänteiselle luottamukselle”, Inger
Roos sanoo.
Pitkäjänteiset suhteet
Puhelinmyyjät ovat soitelleet sähköasiakkaille myös Katternö-konsernin alueella.
Katternö-yhtiöt pyrkivät vastaamaan kilpailuun tiedottamalla asiakkaille toiminnastaan ja tarjoamalla vakaat ja kilpailukykyiset hinnat.
Katternö-yhtiöt sijoittuvat hintavertailussa Suomen keskiarvon alapuolelle.
”Katternö-ryhmän yhtiöt ovat julkisessa omistuksessa eikä voiton maksimointi ole niiden tavoitteena. Omistajat ovat
ilmoittaneet tähtäävänsä kohtuulliseen
tuottoon voidakseen investoida pitkäjänteisesti uusiin energialaitoksiin ja ylläpitääkseen nykyisiä”, sanoo konsernin johtaja Stefan Storholm.
(43,3 % v. 1997 ja 44,1 % v. 2012).
Sähkönjakelu sitä vastoin on suhteessa selvästi edullisempaa (pudotusta 32,4 %:sta 23,6
%:iin), kun taas veron osuudessa luvut ovat
lähes päinvastaiset (24,4 %:sta 32,3 %:iin).
Sähköveroa nostettiin viimeksi vuodenvaihteessa, joten nyt veron osuus hinnasta lienee
hiukan suurempi.
Yhteiskuntavastuu on toinen tärkeä
seikka. Katternö-yhtiöissä on jo geeneihin
sisäänrakennettuna alueellinen näkökulma ja vahvan paikallisyhteisön edistäminen.
”Investointimme ovat myös auttaneet
Suomea täyttämään Kioton sopimuksen
velvoitteet ja lupaukset EU:lle. Rakentaessamme Alholmens Kraftin olimme biopolttoaineen edelläkävijä, ja tänä vuonna
olemme ottaneet käyttöön kaksi uutta
tuulivoimapuistoa. Kuulumme tällä hetkellä eniten tuulivoimaa Suomessa rakentaviin yhtiöihin”, sanoo Stefan Storholm.
Yrityksen arvot on aktiivisille asiakkaille tärkeä osa asiakassuhdetta, Inger Roos
toteaa.
”Ne juuri tietävät yhtiön omistajat ja
tuntevat yhtiön yhteiskuntavastuun. Ja
aktiiviset asiakkaat arvioivat yhtiön onnistumista jatkuvasti.”
JOHAN SVENLIN
k at ternö
– 45
Lina Enlund
sa mittareissa ollut”, Kristian Finell sanoo.
Uusi mittaustekniikka on rakennettu
niin, että se pystyy tulevaisuudessa ottamaan vastaan paikallisesti tuotettua
sähköä. Se kuitenkin edellyttää mittarin
vaihtoa.
”AMR-tekniikka tarjoaa myös mahdollisuuden kuormanohjauksen integrointiin.
Nykyään kuormanohjausta hyödynnetään
kodeissa lähinnä lämminvesivaraajan
käynnistämiseen yösähköön siirryttäessä. Tulevaisuudessa tällä tekniikalla voidaan ehkä ohjata dynaamisesti kuormia,
esim. lämminvesivaraajaa ja varaavaa lattialämmitystä, sähköpörssin hinnan mukaan, mutta vielä emme ole siinä”, Finell
toteaa.
Katternö-yhtiöiden seuraavana askeleena on EDM-järjestelmän (Energy Data Management) uudistaminen ja kehittäminen.
”Keräämme siihen kaikki kulutus-, tuotanto- ja rajamittausarvot sekä lämpötilat
ja Nord Pool -sähköpörssin hinnat. Järjestelmä laskee sähkötaseemme ja toimii
myös keräämämme tiedon mittaustietokantana. Saamme erittäin mielenkiintoisen kuvan kokonaistilanteesta, kun meillä
on käytettävissämme kaikki mittaustiedot tunti tunnilta.”
Ei enää tasauslaskuja
Hanskassa. Herrfors on yhdessä Kruunupyyn ja Vetelin sähkölaitosten kanssa valinnut tanskalaisvalmistaja Kamstrupin tekniikan.
”Mittarit ovat osoittautuneet luotettaviksi, ja yhtiöt ovat saaneet synergiaetua”, Kristian Finell sanoo.
Uudet sähkömittarit tikittävät hienosti
AMR-uudistuksen on lain
mukaan oltava valmis
viimeistään joulukuussa 2013.
Katternö-yhtiöissä aikataulu
pitää hyvinkin.
”Lokakuussa myös Herrforsin
asiakkaat pääsevät seuraamaan
sähkönkulutustaan internetin
kautta”, Kristian Finell
lupaa.
K
aksi vuotta sitten Herrforsilla oli
edessään suururakka: kaikkien
16 000 asiakkaan mekaanisten sähkömittareiden vaihto etäluettaviin aina
Ylivieskasta Oravaisiin. Nyt enää muuta-
46 – k at ternö
malla sadalla asiakkaalla on vanhantyyppinen mittari.
”Kaiken kaikkiaan vaihto on sujunut
joustavasti. Alihankkijat ovat tehneet
80 % asennuksista, Herrforsin omat asentajat loput”, kertoo Herrforsin AMR-insinööri Kristian Finell.
AMR on lyhenne englannista (Automatic Meter Reading, automaattinen mittarinluenta), ja se tarkoittaa, että mittari
lähettää digitaalisen radiotekniikan avulla tunneittain raportin asiakkaan sähkönkulutuksesta sähköyhtiölle. Mittarin
vaihto kestää yleensä 10 minuuttia. Asennukset on hoidettu kuudessa vaiheessa
Herrforsin alueella.
”Tavoitteena on ollut vaihtaa 50 mittaria päivässä. Vauhti on tietenkin eri hajaasutusalueella ja taajamissa. Kesämökkialueet olemme hoitaneet kesäaikaan, jotta
jokaiselle asiakkaalle ei tarvitsisi varata
erikseen aikaa. Pyrimme saamaan vaihdot hoidettua sataprosenttisesti ennen
joulukuuta, mutta se voi olla vaikeaa, kos-
ka jotkut talonomistajat asuvat muualla ja
mittarit ovat lukkojen takana.”
Sähkönlaatu paranee
Siirtyminen etäluettaviin mittareihin on
seurausta EU:n 20/20/20-tavoitteisiin liittyvistä päätöksistä. EU-maat ovat toteuttaneet uudistuksen eri aikatauluilla. Suomen eduskunta päätti, että maan kaikki
sähkömittarit on vaihdettava etäluettaviin joulukuun 2013 loppuun mennessä.
Ruotsissa kiirehdittiin siirtymää ja se
määrättiin jo vuodelle 2009, mutta järjestelmät joudutaan siellä nyt päivittämään,
jotta raportointi saadaan tuntikohtaiseksi
eikä päiväkohtaiseksi.
Uusien mittareiden toisena tärkeänä
tehtävänä on rekisteröidä asiakkaan saama jännite ja sähkönlaatu.
”Olemme saaneet paremmat mahdollisuudet valvoa asiakkaiden sähkönlaatua. Jos jännite on liian korkea tai matala,
saamme siitä automaattisen hälytyksen.
Tätä hyödyllistä toimintoa ei mekaanisis-
Katternö-konsernin eri yhtiöt ovat toteuttaneet mittarinvaihdot hieman eri
aikatauluilla. Pietarsaaren Energialaitos
oli ensimmäisenä valmis, ja kodin sähkönkulutuksen seuraamisesta on jo muodostunut rutiini monille pietarsaarelaisasiakkaille.
”Lokakuussa myös Herrfors avaa internet-raportoinnin asiakkailleen. Monet
ovat kyselleet, voivatko he heti mittarin
saatuaan alkaa seurata kulutustaan internetissä, mutta olemme päättäneet avata
sen mahdollisuuden kaikille asiakkaille
yhtä aikaa.”
Internet-raportoinnissa asiakas pääsee seuraamaan sähkönkulutustaan
vuorokauden viiveellä. Asiakas kirjautuu palveluun asiakasnumerolla ja mittarin numerolla ja pääsee näkemään
kotitaloutensa sähkönkulutuksen tunti
tunnilta, päivä päivältä tai kuukausi
kuukaudelta. Uuden järjestelmän vuoksi
asiakas saa todelliseen kulutukseensa
perustuvan sähkölaskun eikä arviolaskua kuten aiemmasta järjestelmästä,
jossa sähköyhtiö arvioi kunkin kulutusta ja tasoitti erotuksen tietyin ajoin tasauslaskulla.
”Nyt viimeistelemme järjestelmää ja toimintoja, jotta kaikki toimisi optimaalisesti”, Kristian Finell sanoo.
JOHAN SVENLIN
Nord Poolin sähkövirrat
u Näin sähkö virtasi Nord Poolin eri sähkö-
alueiden kesken 30. syyskuuta 2013 klo 14.32.
Nord Pool on pohjoismainen sähköpörssi,
jonka Ruotsi ja Norja perustivat v. 1996. Myöhemmin siihen ovat liittyneet myös Tanska,
Suomi ja Viro.
Nord Poolissa on spotmarkkinat (mikä
tarkoittaa seuraavan toimitusvuorokauden
24 tuntia), ns. Elbas-tasesähkömarkkinat
(tuntikauppaa joka sovitaan viimeistään tuntia
ennen toimitustuntia) ja johdannaismarkkinat
(hinnanvarmistustuotteita lähimpien viikkojen, kuukausien ja vuoden toimituksiin).
Kaikkea sähkökauppaa ei käydä Nord
Poolin kautta, mutta sen sähkönhinnat ovat
määrääviä pohjoismaisilla markkinoilla. Myös
Katternö-yhtiöt myyvät ja ostavat sähköä Nord
Poolissa. Nord Poolin järjestelmävastuu kuuluu Suomessa Fingridille.
Tämä Fingridin kotisivujen kartta kertoo
reaaliajassa sähköntoimitukset Pohjoismaiden
eri sähköalueiden kesken ja kulloisenkin sähkönhinnan. Kuten näkyy, Suomessa kulutettiin
9647 megawattia (MW) sähköä, josta 2050
MW tuotiin maahan, ja spothinta oli 44,90 €/
MWh.
Sähkön tuotantotapa näkyy taulukosta.
Tanska sai esim. vajaan neljäsosan sähköstään
tuulienergiasta, Ruotsi runsaat 1 % ja Suomi
alle yhden promillen. Norja, jolla on yllin kyllin vesivoimaa, tuotti sitä enemmän kuin mitä
maa sillä hetkellä kulutti.
k at ternö
– 47
Ken Kackur
Hallituksille rautaisannos tietoa
Joukko Paikallisvoiman ruotsinkielisten jäsenyhtiöiden
hallitusjäseniä istui
koulunpenkille 5.
syyskuuta. Teemoina käsiteltiin
energiatuotantoa,
Eurooppa-politiikkaa ja juridisia asioita.
Härjeåns Kraftin hallitus kokouksessaan Pietarsaaren Allegrossa. Vasemmalta Andreas Rasmus, Mats Falkeman, Magnus Sjöberg, Stefan Storholm,
Peter Boström, Ulf Wallberg, Sten-Olov Salomonsson, Inger Lagerquist, Gunilla Zetterström Bäcke ja Göran Pålsson.
Herrfors on erittäin tervetullut!
”Näemme tämän yhteistyön
todella myönteisenä. Asioita on alkanut tapahtua,
ja luotamme Herrforsiin
pitkäjänteisenä yhteistyökumppanina”, Härjedalenin
kunnanhallituksen puh.joht.
Gunilla Zetterström Bäcke
sanoo.
H
än ja Härjeåns Kraftin hallituksen muut jäsenet kokoustivat Pietarsaaressa 20.
syyskuuta. Pääkysymyksenä oli
kahden suuromistajan – Herrforsin ja Härjedalenin kunnan – tulevaisuuden strategiat yritykselle.
Vasta käynnistynyt yhteistyö on
iso asia molemmille osapuolille, ja
yhteiset pyrkimykset aiotaan nyt
muotoilla osakassopimukseen.
Sen kulmakivenä Herrfors myy
hiljattain hankkimastaan 50,5
prosentin osake-enemmistöstään
osan Härjedalenin kunnalle siten,
että Herrforsin omistukseen jää
48 – k at ternö
40 % ja Härjedalenin kunnalle
49,86 % osakkeista.
Kaupasta on jo tehty poliittinen
päätös, ja se aiotaan toteuttaa
lokakuussa. Mutta mitä kehitysaskelia yhtiö sen jälkeen ottaa ja
mitä uusinvestointeja on edessä,
siitä vielä neuvotellaan.
Gunilla Zetterström Bäcke pitää Herrforsin ajatuksia Svegiin
perustettavasta uudesta lämpövoimalasta (ks. artikkeli s. 14–19)
hyvin kiinnostavina, mutta hankkeesta ei ole vielä ehditty keskustella sen syvemmin.
”Meillä Härjedalenissa puhaltavat nyt positiiviset tuulet. Monien
muuttotappiovuosien jälkeen väkiluku on nyt kasvussa ja uusien
yritysten perustaminen on saanut
vauhtia.”
Hän mainitsee NyföretagarCentrumin tämän syksyn rankinglistan, jossa Härjedalen nousi viime vuoden 181. sijalta tämän vuoden viidenneksi Ruotsin kunnista.
”Lähes uskomatonta”, hän sanoo, ”Härjedalenissa perustettiin
53 uutta yritystä vuoden 2013 alkupuoliskolla, ja parasta on, että
niitä perustettiin monille eri aloille. Härjedalenissa luotetaan tulevaisuuteen!”
Härjedalen on todellista hajaasutusaluetta, n. 10 260 asukasta ja
11 954 km2, ja kunnalla on ollut samoja ongelmia kuin Ruotsin muissakin harvaan asutuissa kunnissa.
Luonnonkauneus, virkistys- ja
elämysmahdollisuudet sekä luonnonrikkaudet, esim. vesivoima,
puu ja turve, ovat Härjedalenin
suurimmat voimavarat. Matkailu
on itsestään selvä elinkeino, energiatuotanto toinen.
”Tämän potentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin yrittäjyyttä, ja siksi Herrfors on meille
hieno mahdollisuus”, Gunilla Zetterström sanoo.
”Herrforsin
investoinnit
HMAB:han ovat osoittaneet uuden
omistajan toimivan ammattimaisesti ja pitkäjänteisesti. Jos HMAB
olisi jouduttu sulkemaan, seuraukset olisivat olleet tuhoisia. Nyt
kuntaan on saatu uusia työpaikkoja, ja tulevaisuudesta käytävät keskustelut ovat todella kiintoisia!”
Hallitusjäsenillä on
edessään tiivis ja opettavainen päivä koulunpenkillä.
Ken Kackur
T
ämänlaatuista koulutusta
järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja Paikallisvoiman toiminnanjohtaja Roald
von Schoultz oli tyytyväinen.
”Energia-ala kehittyy nopeasti,
poliittisesti päätetyt säännökset
paisuvat koko ajan ja monia uusia
asioita on noussut esiin. Hallitustehtävät ovat yhä vaativampia ja
edellyttävät tietoa ja aktiivista
sitoutumista”, hän sanoo.
Omassa esityksessään hän
kertoi, miten lainsäätäjillä on taipumuksena käsitellä koko energiakenttää samoin mittarein.
Mutta alan toimijat ovat hyvinkin
erilaisia niin kooltaan kuin luonteeltaan.
”Suuryhtiöiden, esim. Fortumin
ja Vattenfallin, näkemys ei aina
ole sama kuin pienten paikallisten yhtiöiden. Taajamissa voi olla
30 asiakasta yhdellä johto-kilometrillä, maaseudulla ehkä yksi.
Edellytykset ovat täysin erilaiset.”
Suunnitellut sähkön pohjois-
maiset vähittäismarkkinat (katso s. 5) on hyvä esimerkki siitä,
että yhteinen näkemys on todellisuudessa joskus vaikeampaa
kuin pohjoismaisten virkamiesten kokouksissa ajatellaan.
”Pohjoismaiset vähittäismarkkinat ovat vaarassa luisua täysin
metsään. Tanska ei osallistu, Suomi ja Norja ovat skeptisiä. Ehkä
saamme pohjoismaiset markkinat, joihin vain Ruotsi osallistuu”,
kuului ennuste.
Brysselinkonsultit Sami Tulonen ja Jukka-Pekka Rantakokko
kertoivat, miten EU ajaa energiatehokkuutta, mutta ei täysin
ymmärrä maiden erilaisia lähtökohtia.
He kuvasivat ’tukikilpailua’,
miten Euroopan maat yrittävät
luoda etua itselleen kansallisilla
säännöillä, etenkin uusiutuvasta
energiasta. Se on vastoin EU:n nimenomaisia integraatiotavoitteita ja yhteiseurooppalaisten sähkömarkkinoiden perustamista,
jota ennustetaan vuodelle 2015,
vaikka tuskin kukaan siihen uskoo.
EU:ssa ajankohtaisessa ehdotuksessa biomassa luokiteltaisiin
kestävyyskriteerien
mukaan.
Jotakuta saattaa hämmästyttää,
että EU-järjestelmässä asiasta
vastaava henkilö ei ole luultavasti
koskaan kävellyt metsässä.
Sami Tulonen kertoi yhä akuutimmasta ongelmasta: sijoittajat
kaihtavat panostamista Euroopan sähköverkon vaatimaan massiiviseen laajentamiseen. Samalla
energia-asioissa on tapahtumassa globaaleja muutoksia liuskekaasun, öljyhiekan, Kanadasta
USA:han kulkevan kaasujohdon
ym. takia.
Patrick Wackström, Porvoon
Energian toim.joht. kertoi energiatuotannosta ja sähkökaupasta. Katternön Andreas Rasmus
käsitteli Mankala-problematiikkaa. Juristi Kjell Renlund kuvasi
hallitusjäsenyyden mukanaan
tuomaa laajaa juridista vastuuta.
SVENOLOF KARLSSON
Jyrki Tervo
Gunilla Zetterström
Bäcke, Härjedalenin
kunnanhallituksen puheenjohtaja.
SVENOLOF KARLSSON
k at ternö
– 49
Uutta kuvaa ilmakehän hiilidioksidihistoriasta
Yli 12000 vuotta vanha vaivaiskoivun
lehti – todelliselta leveydeltään vain 5
mm – on tarjonnut mielenkiintoista uutta tietoa. Lehtikuvan on ottanut Björn
Eriksson, Tukholman yliopisto.
u Usein sanotaan, ettei ilmakehän hiilidioksiditaso (noin
400 ppm = miljoonasosaa) ole
ollut nykyisen korkuinen miljooniin vuosiin. Mutta 3/2013
Quaternary Science Reviews –
lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan se ei pidä paikkansa. Viime jääkauden siirtyessä nykyiseen lämpökauteen
noin 12650 vuotta sitten hiili-
dioksiditaso nousi ja on voinut
olla peräti 400 ppm.
Tutkimus perustuu vuosituhansia sedimentin alla levänneiden lehtien ilmarakoihin. Kasvit
ottavat yhteyttämistä varten
hiilidioksidia ilmarakojen kautta. Mitä vähemmän hiilidioksidia, sitä enemmän ilmarakoja.
Tutkimuksen on tehnyt Margret Steinthorsdottirin johtama Tukholman yliopiston
tutkijaryhmä. He tutkivat Blekingessä erään umpeenkasvaneen järven pohjakerroksiin
hautautuneiden vaivaiskoivulehtien ilmarakoja.
”Näimme myös, että hiilidioksiditaso saattoi vaihdella
nopeasti. Taso nousi ja laski
100 ppm:n nopeudella alle 50
vuodessa”, Margret Steinthorsdottir kertoo.
Hiilidioksidipitoisuus
toisin sanoen nousi ilmakehässä
silloin yhtä nopeasti kuin nyt
50 viime vuoden aikana. Ja vähintään yhtä mielenkiintoinen
uutinen: se laski takaisin yhtä
nopeasti.
Kaksi aiempaa tutkimusta
(2002 ja 2003) osoittivat lähes
identtisen kuvion, CO2-tason
nopean 100 ppm muutoksen,
mutta ne jäivät vähälle huomiolle. Luultavasti koska niiden
tulokset eivät täsmänneet sentyyppisiin tutkimuksiin, joissa
pyritään määrittämään aiempia hiilidioksidipitoisuuksia
vanhan jään ilmakuplien perusteella.
”Nykyään tiedämme jääkuplien antavan hyviä keskiarvoja
pitkille aikaväleille, tuhansille tai kymmenilletuhansille
vuosille, mutta ne eivät kerro
nopeista vaihteluista sadan
vuoden asteikolla”, Margret
Steinthorsdottir sanoo.
Ilmastokeskustelua seurannut ymmärtää tämän uuden
tutkimuksen mullistavuuden.
Yleensä väitetään, ettei hiilidioksiditaso ole ollut yhtä korkea kuin nyt miljooniin vuo-
tuksia kasvillisuuteen määrittävään malliin (fertilization
effect).
Ero entiseen näkyy etenkin
maapallon kuivilla seuduilla,
jotka ovat hiilidioksidimäärän
nousun ansiosta nyt merkittävästi vihreämpiä. Tutkimuk-
sen mukaan puiden latvukset
toimivat parhaina indikaattoreina. Hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa yhteyttäminen
vaatii vähemmän vettä, minkä
ansiosta puut pystyvät muodostamaan enemmän lehtiä
suhteessa vesimäärään.
siin. Sen sanotaan pysyneen
vakaasti noin 280 ppm:ssä,
kunnes teollisuuden päästöt
alkoivat nostaa sitä.
”Olosuhteet olivat jääkauden
lopulla erilaiset kuin nykyään,
joten emme voi noin vain verrata tilannetta omaan aikaamme. Mutta ymmärtääksemme
nykyistä ilmastonmuutosta
meidän on tiedettävä enemmän aiemmista ilmastonmuutoksista. Tämä tutkimus kyseenalaistaa entisajan ilmaston ’oikeaoppisen’ tulkinnan
ja avaa mahdollisuuksia uusiin
tulkintoihin”, Margret Steinthorsdottir tiivistää.
Margret Steinthorsdottir jatkaa
tutkijan uralla. Nyt
syksyllä hän etsii
fossiloituneita
lehtiä Australian
hiilikaivoksista.
Pitkä ja lämmin kesä
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Maailma on entistäkin vihreämpi
u Esittelimme
Katternön
edellisessä numerossa kartan,
joka kertoi maapallon muuttuneen 6 % vihreämmäksi vuosina 1982–1999. Juuri lehden
ollessa painossa julkaistiin
uusi tutkimus hiilidioksidin
merkityksestä kasvillisuudelle vuoteen 2010 saakka.
Siinä todettiin ilmakehän
hiilidioksidipitoisuuden kasvun (14 %) kaudella 1982–
2010 lisänneen kasvillisuuden määrää 11 %.
Randall Donohue,
CSIRO
(Commonwealth Scientific and
Industrial Research
Organisation), Canberra, Australia johti
tutkijaryhmää,
jonka
tulokset perustuvat nimenomaan hiilidioksidin vaiku-
50 – k at ternö
Koska puut hyötyvät hiilidioksidimäärän kasvusta ruohokasveja enemmän, metsät
valtaavat pitkällä aikavälillä
heinikkoista maata, Randall
Donohue kommentoi. Tutkimus on julkaistu Geophysical
Research Letters –lehdessä.
Kuva osoittaa maapallon vihreyden OrbView-2 –satelliittimittausten mukaan
vuosina 1998–2010. Maa-alueiden vihreys mitattiin NDVI-indeksillä (Normalized Difference Vegetation Index), mikä
rekisteröi elävän kasvillisuuden määrän. Merialueiden vaihtelevan siniset
sävyt osoittavat lehtivihreän määrän.
Lehtivihreää on kasviplanktonissa, joka
on maapallon suurimpia happilähteitä.
Kuva: NASA Earth Observatory.
Elokuu
u Kesä alkoi Suomessa tou-
kokuussa ja jatkui syyskuulle.
Touko-elokuun keskilämpötila
oli heinäkuuta lukuun ottamatta
pitkäaikaiskeskiarvoa korkeampi.
Etenkin Lapissa oli harvinaisen
lämmintä.
Todella kuumia hellekausia ei
kuitenkaan ollut. Ylin lämpötila
mitattiin Liperissä 26. kesäkuuta,
32,4 astetta. Kylmintä oli Pyhäjärvellä 13. kesäkuuta, -2,7 astetta.
Eniten hellepäiviä (25 astetta tai
enemmän) oli Salossa ja Kouvolassa, nimittäin 25 päivää.
Sademäärissä oli suurta vaihtelua. Alajärvellä satoi kesä-elokuussa eniten, 363 mm, ja Inarissa
vähiten, 85 mm. Ukkosia oli pitkäaikaiskeskiarvoa vähemmän.
Hitaasti laskeva keskilämpötilan
trendi jatkui globaalissa mittakaavassa. Kaikki viisi suurta mittausinstituuttia osoittavat maapallon
lämpötilan laskeneen selvästi viime viisivuotiskaudella. Vuosi 2002
on aika yhtenäisesti taitekohta,
jolloin trendi kääntyi alaspäin.
Elokuun 2013 tiedot mukaan lukien lämpötila ei ole noussut merkittävästi 202 kuukauteen eli lähes
17 vuoteen, näin RSS:n (yhden yllä
mainituista viidestä instituutista)
mukaan. Yleisesti siteerattu auktoriteetti, amerikkalaisen NOAA:n
raportti vuodelta 2008, State of
the Climate, pitää 15 vuoden pysähdystä takarajana, jolloin on
tehtävä johtopäätös, jonka mukaan
ilmastomallit perustuvat vääriin
olettamuksiin.
Laajasti julkaistut ennusteet
pohjoisnapa-alueen jäiden sulamisesta kokonaan kesällä 2013 eivät
nekään toteutuneet. Päinvastoin
jääpeite oli kuluneena kesänä
paljon laajempi kuin viime kesinä.
Etelämantereella merenjää on koko
vuoden ollut pitkäaikaiskeskiarvoa
laajempi.
Fyysisen maantieteen professori Ole
Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n
tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien
1998–2006 keskiarvosta.
Mitä ilmastomallit sanovat
ja mitä faktat osoittavat?
73 ilmastomallia
Havainnot
u Mitä ilmastomallit sanovat
ja mitä faktat osoittavat? Tässä
yhteenveto siitä, miten hyvin 73
eri ilmastomallia on onnistunut
kuvaamaan tropiikin ilmakehän
tapahtumia verrattuna tosiasiallisiin mitattuihin arvoihin.
Juuri tässä, tropiikin troposfäärin
keskikerroksessa, pitäisi olla ns.
hotspot, mikäli vesihöyry tosiasiassa vahvistaisi hiilidioksidin
lämmittävää vaikutusta, mihin
ilmastomallit perustuvat. Ns.
CMIP-protokollan (kansainvälisen
ilmastomallien standardin) mukaisesti tehdyt 73 malliajoa osoit-
tavat, kuten kuvasta näkyy, aivan
liian korkeita arvoja verrattuna
radioluotaimien ja satelliittien
mittaamiin tosiasiallisiin lämpötiloihin.
Yhteenvedon on laatinut
satelliittimittausten kuuluisa
uranuurtaja, professori John
Christy. Kuviossa ilmoitetaan vain
trendisuunta, jotta kuva olisi havainnollisempi. Kuten näkyy, tosiasiallinen lämpötila on noussut
kaudella 1979–2012 vain runsaat
0,2 astetta, kun sen olisi mallien
mukaan pitänyt nousta 0,4–1,8
astetta (keskimäärin 0,9 astetta).
Sähkötuonti Suomeen
u Kymmenen viime vuoden
trendinä on ollut, että Suomi tuo
yhä enemmän sähköä maahan.
Vuonna 2012 yli 20 % Suomessa
kulutetusta sähköstä oli tuontisähköä. Pieni määrä sähköä myös
viedään maasta. Hinta ratkaisee,
miten vienti/tuonti kulkee, mutta
kannattaa kuitenkin huomata,
että pullonkaulat rajoittavat sähkönjakelua.
Kuten näkyy, Venäjä toimitti
eniten sähköä Suomeen vuoteen
2012 saakka, jolloin päärooli siirtyi Pohjoismaille.
k at ternö
– 51
Jarl Ahlbeck on Åbo Akademin ympäristötekniikan dosentti.
Voit esittää hänelle kysymyksiä osoitteessa www.katterno.fi
Miten paksua jää oli jääkaudella?
Jääpeitteen sanotaan olleen enimmillään 3 km paksuinen jääkaudella. Miten se tiedetään?
Miten paljon jää painoi?
Oulu
Ylivieska
Uumaja
Katternö
Vaasa
Sundsvall
Sveg
Turku
Tukholma
Tältä alueemme näytti 9500 vuotta sitten. Itämeren paikalla oli sisäjärvi, jolle on sittemmin annettu nimeksi Ancylus. Kartalla
ilmoitetuista paikkakunnista vain Sveg sijaitsi kuivalla maalla. Kiinteää ihmisasutusta oli jo joissain osissa aluetta.
Jalle: Grönlannin mannerjää on
paksuimmasta kohdastaan yli 3000
metriä (keskipaksuus n. 2100 m).
Se on jäänne jääkaudelta, joten se
antaa osviittaa jääpeitteen koosta
myös meidän alueellamme.
Maahan kohdistuvaa painetta on
vaikea arvioida. Se on huomattavasti vähemmän kuin staattinen paine
(3000 m vastaa 300 ilmakehää, jos
kyseessä olisi vesi), mutta kuitenkin
hyvin suuri.
Viime
mannerjään
ollessa
paksuimmillaan sen keskus sijaitsi
Pohjanlahden länsiosassa. Maankuori painui siellä siis kaikkein eniten, yli 800 metriä luonnollista tasoaan alemmas. Maa on sen jälkeen
kohonnut yli 700 metriä, joten n. 100
m on vielä jäljellä. Maankohoamisvauhti on nyt 8–9 mm vuodessa.
On mielenkiintoista, että Grönlannissa oli edellisellä lämpökaudella
(Eem-kaudella n. 120000–130000
vuotta sitten) paljon nykyistä vähemmän jäätä. Silloin oli lämpimämpää, pähkinäpuuta ja tammea
kasvoi Oulun korkeudella ja metsiä
Nordkappiin saakka.
Tämän lehden nro:ssa 1/2013 professori Lennart Bengtsson mainitsi,
että Grönlannin jäiden sulaminen
kestäisi n. 3000 vuotta, jos ilman
hiilidioksidipitoisuuden oletettaisiin
nelinkertaistuvan.
Missä marjoissa on
eniten vitamiineja?
Mitkä marjat ovat vitamiinipitoisimpia? Ja miten terveellisiä marjat ovat?
Jalle: Minä en ole ravintoasiantuntija, mutta vain C-vitamiinipitoisuuksia tutkimalla saa vaillinaisen
kuvan asiasta. Suomessa emme
kärsi C-vitamiinin puutteesta. Jos
marjojen ainut myönteinen vaikutus terveyteen (ja se on todistettu)
johtuisi C-vitamiinista, paremman
tehon voisi saada syömällä vahvoja
C-vitamiinitabletteja. Mutta kannattaa mieluummin syödä marjoja
niiden muidenkin hyödyllisten aineiden vuoksi.
Tässä alla Ruotsin elintarvikeviraston marja-analyysien tuloksia.
Musta- ja punaherukat sisältävät
tämän mukaan ylivoimaisesti eniten C-vitamiinia, enemmän kuin
tyrni, joka usein esitetään eniten Cvitamiinia sisältävänä marjana.
Herukoissa on myös eniten Kvitamiinia, kun taas mansikoissa ja
vadelmissa on eniten folaattia (jota
kutsutaan myös foolihapoksi tai
B9-vitamiiniksi). Folaatti on tärkeää
kasvulle, ja sitä tarvitaan veren punasolujen muodostumiseen, solunjakautumiseen, raskaana olevien
maidontuotantoon jne.
Ovatko speedway-pakokaasut ympäristöystävällisiä?
Speedway-liiton edustajalta kysyttiin Ruotsin TV:ssä, miksi
Speedway Grand Prix 2013 ajetaan
Tukholman Friends Arenassa stadionin katto suljettuna. Eikö se ole
pakokaasujen takia vaarallista?
Vastauksena oli, ettei vaaraa ole.
Speedway-urheilussa ollaan ympäristöystävällisiä ja ajetaan metanolilla, siksi ei hiilidioksidipäästöjä
synny. Mitä siitä pitää ajatella?
Jalle: Vastaus osoittaa syvää tietämättömyyttä.
Metanoli on selluloosan valmistuksen sivutuote, mutta sitä voidaan tehdä myös maakaasusta.
Metanolin palaessa moottorissa
52 – k at ternö
muodostuu hiilidioksidia ja vettä
sekä epätäydellisesti palaneita orgaanisia aineita, etenkin formaldehydiä, joka on myrkyllinen kaasu ja
jonka tunnistaa pistävästä hajusta.
Nykyajan autoissa nämä aineet jälkipoltetaan (jälkihapetetaan) ka-
talysaattorissa, mutta speedwaypyörissä ei.
Lisäksi ilman typen ja hapen reaktioissa muodostuu typpioksideja
korkeissa lämpötiloissa (sekundaari-NOx). Minä en oleilisi samassa
hallissa, jossa metanolimoottori
käy vaihtelevalla kuormalla, kuten
speedway-pyörissä.
Mopojen ja 2-tahtisten moottoripyörien moottoreissa (ei koske
speedway-pyöriä, jotka ovat 4-tahtisia) ongelmana ovat lisäksi öljyn
palamistuotteet, ns. POH (polyorganic hydrocarbons) ja PAH (polyaromatic hydrocarbons), jotka
kumpikin ovat voimakkaasti syöpää
aiheuttavia.
Sitä vastoin hiilidioksidi ei tietenkään ole myrkky. Mehän tuotamme
sitä hengittäessämme koko ajan
itsekin.
Timo Lahti, Juha Hautamäki, Tomi Reima
ja Rene Lahtinen. Yyteri 2010.
Taulukko kertoo, miten hyvin 125 grammaa marjoja vastaa aikuiselle naiselle suositeltua vitamiinien päiväsaantia.
Miksi muuttolinnut
lentävät aurana?
Miksi muuttolinnut lentävät aurana, kun taas kilpapyöräilijät polkevat suoraan toistensa takana?
Eivätkö molemmat pyri pienentämään kärjen takana tulevien tuulivastusta?
Jalle: Kilpapyöräilijöidenkin pitäisi
muodostaa aura, jos he haluaisivat
joukkueena päästä maaliin nopeiten. Sitä vastoin yksittäisen pyöräilijän kannattaa ajaa toisen takana.
Tämä liittyy virtausdynamiikkaan,
jota jo fyysikko Isaac Newton kuvasi matemaattisesti liikelaeissaan.
Linnut ovat kokeilleet ja tulleet samaan johtopäätöksen kirjoja lukematta.
Chiaran nuottikirja
Viisisataa ihmistä tungeksii tasaisena virtana Ambrasin linnan barokkisaliin Innsbrückissa. Espanjalaisen salin seiniä koristavat ruhtinaiden ja heidän sukunsa muotokuvat, katto on tammea, pitkällä
seinustalla on pieni koroke ja sillä cembalo ja pari rumaa metallista
nuottitelinettä. Salin rakennutti arkkiherttua Ferdinand II v. 1569.
Yleisö rapistelee ja hälisee, vasemmalla kaksi tyttöä tutkii kikattaen facebookia.
Sisään maleksii muusikkoja jousisoittimia kantaen, huolettomasti ryppyisissä puvuissa selät kumarassa. Konserttimestari on vanha
ja harmaatukkainen, alttoviulisti poikamainen hippi, tumma tukka
poninhännälle sidottuna. Cembalon soittaja, keski-ikäinen nainen,
selaa hysteerisesti nuottejaan matkalla saliin. Nämäkö tyypit muka
ovat kuuluisa barokkiorkesteri Concerto Italiano, jonka konserttiin
jouduimme varaamaan kalliit liput peräti vuoden etukäteen?
Konserttimestari antaa stemman. Matala, melkein as eikä a. Yleisö hiljenee heti. Rapina lakkaa. Facebookin selailu loppuu. Itävaltaiset osaavat toki käyttäytyä konserteissa.
Sitten se alkaa. Merkintänä Grave (raskaasti), kuiskaava pianissimo, viesti muusikoilta 400 vuoden takaa, pehmeää, yliluonnollisen
kaunista. Ja sitten musiikki yhtäkkiä rävähtää lentoon, forte, joka
säväyttää kuin sähköisku. Vivace (eloisasti), loistavaa, kuin ilotulitus, tanssivaa, svengaavaa, uskomattoman ihanaa. Ajan ja paikan
tajuni katoaa, ohjelmalehtinen putoaa lattialle ja leijun pilvissä, vaikka olen taatusti selvä ja päihteetön.
Ja sitten yhtäkkiä konsertti on ohi ja odotamme bussia kaupunkiin lämpimässä elokuun illassa.
Mitä ihmeen musiikkia olimme kuulemassa? No, ohjelman nimenä oli Chiaran nuottikirja. Punapartainen pappi Antonio Vivaldi
loi 1600-luvulla pienen orkesterin erään orpokodin tytöistä. Se oli
eräänlaista taiteellista kirkollista hyväntekeväisyyttä. Orkesteri
myös esiintyi ja sai vähän palkkaakin, mutta tiukan moraalin takia
soittajat esiintyivät useimmiten verhon takaa, jotta kauniit viulistitytöt eivät herättäisi syntisiä himoja miehisessä yleisössä. Vivaldi sävelsi uusia teoksia varta vasten tälle orkesterille, joka oli ilmeisesti
erittäin taitava nuottien vaikeudesta päätellen.
Yksi tytöistä tunnetaan nimellä Signora Chiara, ja hänen on täytynyt olla äärimmäisen lahjakas viulisti, ja Vivaldi rakasti häntä. Vivaldi sai sittemmin potkut
työstään jonkin naisjutun takia, mutta kyse
ei ollut Chiarasta, heidän suhteensa oli pelkästään musiikillinen. Vivaldi omisti useita
sävellyksiä Signora Chiaralle, ja me kuulimme
konsertissa Chiairan omassa nuottikirjassa
säilynyttä musiikkia.
Signora Chiarasta tuli sittemmin orkesterin
Jarl Ahlbeck
kapellimestari, ja hän eli 75-vuotiaaksi. Sitten
ajat muuttuivat kovemmiksi, seurasi riitoja. Tyttökoti lakkautettiin. Mitä Venetsian orpotytöille sen jälkeen tapahtui, sitä ei tiedä kukaan.
Vivaldin sävellykset eivät näytä nuottikirjoituksena kovin kummoisilta. Pahimmillaan ne voi höylätä läpi sormiharjoituksina. Parhaimmillaan ne ovat täynnä tunnetta, rytmiä ja tyyliä, aivan kuten
Concerto Italianossa.
Uskon, että Vivaldin musiikki kuulosti 1600-luvun Venetsiassa todella hyvältä, vähintään yhtä hienolta kuin Innsbrückissa vuonna 2013.
k at ternö
– 53
Energinen
kulttuuriteko
Tarkkaa työtä. Leo Saari on lomakauden jälkeen johtanut puiden raivausta
Vetelin sähkölinjoilta.
Riskipuut
raivattu
u Vetelin sähkölaitos
Syysmyrskyt voivat aiheuttaa sähkökatkoja, ja Vetelissä moottorisahaa on käytetty täysillä kierroksilla
raivaamassa riskipuita.
”Viime vuosien runsaat sateet
ja tämän kesän aurinkoisuus ovat
vauhdittaneet puiden kasvua”, sanoo Leo Saari, jolla on linjatöistä yli
45 vuoden kokemus.
Hän on käyttänyt moottorisahaa
ja johtanut raivaustöitä.
”Tekniikka pitää osata, kun kaadetaan 7–8-metrisiä puita linjojen
lähellä. Ensin puu sahataan kahdelta vastakkaiselta suunnalta, ja sitten puu vedetään vinssillä oikeaan
suuntaan maahan.”
Leon ja hänen tiiminsä avuksi on
vuokrattu erikoisvarusteltu traktori, joka on raivannut sähkölinjojen
vesaikkoa.
”Helpossa maastossa se pystyy
raivaamaan kolme kertaa tehokkaammin kuin ihminen raivaussahalla, mutta sitä ei voi käyttää tarkkaan työhön”, Leo Saari sanoo.
54 – k at ternö
u Pietarsaaren
Energialaitos
Kaikista nähdyistä muuntamoista
Västergärdanin juuri remontoitu
muuntamo on kyllä viihtyisin. Ovessa on numero 6, ja ovesta voisi kuvitella astuvan ulos hyvin pitkä vanha
mummo kantaen tarjottimella hyvin
korkeita mehulaseja.
”Muuntamo on 1940-luvun jälkipuoliskolta, ja se oli kuudes alueellemme rakennettu muuntajaasema. Olemme kunnostaneet sen
säilyttääksemme tämän aikansa
viimeisen edustajan hyvässä kunnossa”, kertoo Pietarsaaren Energialaitoksen jakelupäällikkö Johan
Sundholm.
Energialaitoksen omat asentajat
Veikko Sydänsaari, Clas Ahlvik ja
Per Häggblom ovat skrapanneet ja
maalanneet, vaihtaneet paneeleita,
ikkunoita ja kattoa. Ulkona kulkeva
suurjännitelinjakin uusittiin keväällä. Aseman sisällä muuntaja muuntaa suurjännitteen 230 voltiksi Fäbodantien asukkaiden käyttöön. Ei
näy pitkää mummoa eikä kissaa...
Historiallinen.
Västergärdanin
muuntamo erottuu Pietarsaaren Energialaitoksen alueen muista noin 250
muuntamosta. ”Yleensä vanhojen asemien tilalle tulee ns. peltikioskit, mutta
tämä asema haluttiin säilyttää 1940-luvulta”, Johan Sundholm sanoo.
Hakkuutähteistä
energiaa
Parempaa sähkönsaantia. Humlan
uusi muuntaja muuntaa suurjännitteen
1000 volttiin, jolloin jännite säilyy parempana lähempänä asiakkaita.
Enemmän
jännitettä
maaseudulle
u Esse Elektro-Kraft
Jännite heikkenee, mitä pidemmän
matkaa sähkö joutuu kulkemaan
linjoja pitkin. Esse Elektro-Kraft
asentaa sen vuoksi tietyille alueille ns. välimuuntajat pystyäkseen
parantamaan asiakkaille toimitettavan sähkön laatua.
Uusin välimuuntaja sijaitsee
Humlassa, jossa 20 kV:n muuntaja pudottaa suurjännitteen ensin
1 kV:ksi. Sen jälkeen sähkö jatkaa
kauempana olevaan toiseen muuntajaan, joka muuntaa sen 230/400
voltiksi.
”Yhden kilovoltin välimuuntajat
ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi maaseudulla, jossa välimatkat ovat pitkiä ja asiakkaina
etupäässä pientiloja ja tavallisia
kotitalouksia”, Esse Elektro-Kraftin
Daniel Sulkakoski kertoo.
Yhtiö hoitaa itse uusien muuntajien asennukset.
”Asiakkaat eivät huomaa muutosta muutoin kuin että sähkönlaatu on parempi ja tasaisempi”, Daniel Sulkakoski sanoo.
u Herrfors
Syyskuussa vietettiin harjannostajaisia uudella hakkuutähteen vastaanottoasemalla, joka on valmistumassa Vieskan Voimalla Ylivieskassa. Asemaa on tarkoitus käyttää
rinnan runsaan vuosikymmenen
toimineen turpeen vastaanottoaseman kanssa.
”Olemme lisänneet hakkuutähteen polttoa voimalassa viisinkertaisesti verrattuna lämmityskauteen 2010–2011. Olemme
investoineet 800 000 euroa uuteen
vastaanottoasemaan nostaaksemme voimalan kapasiteettia”, sanoo
voimalaitospäällikkö Tommi Salo.
Voimalaan syötetään uuden vastaanottokeskuksen kautta 80 000 m3
eli 700 rekkakuormallista biopolttoainetta vuodessa. Se vastaa 3 400
omakotitalon energiankulutusta.
”Biopolttoaineen osuutta ei voi
nykytekniikalla nostaa tätä enempää. Puolet energiasta saadaan nyt
turpeesta, joka on yhdessä hakkuutähteen kanssa paras energianlähde laitoksellemme”, Tommi Salo
sanoo.
Vesivoima sai
valtionapua
Korkealla. Jonas Rönnqvist on toiminut kokopäiväisenä asentajana Kruunupyyn Sähkölaitoksella vuodenvaihteesta lähtien, jolloin hän vaihtoi armeijan
harmaat siviilivaatteisiin. ”Olin sinkosimona (panssarintorjunnassa), siis ei
mitään tekemistä sähkön kanssa”, hän
hymyilee
Energinen
asentaja pitää
vaihtelusta
u Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos
Valtioneuvostolta saatiin loppukesästä myönteinen viesti – Uudenkaarlepyyn Voimalaitos saa suurimman mahdollisen valtionavun eli
20 % investoinneista vesivoimalan
laajentamiseen.
”Se on tärkeä osa rahoitusta ja
edellytys sille, että voimme viedä
hanketta eteenpäin”, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim.
joht. Tony Eklund.
Investointi koskee pienehköä,
n. 2 MW rinnakkaisturbiinia, jolla
täydennetään nykyistä 4,5 MW vesivoimalaa sähköntuotannon lisäämiseksi ja käyttövarmuuden parantamiseksi.
Hankkeen budjetti on runsaat
4–5 miljoonaa euroa, josta arviolta puolet kuluu rakennustöihin ja
toinen puoli varsinaiseen vesivoimakoneeseen ja sen tarpeelliseen
automaatioon.
”Kilpailutusvaihe
käynnistyy
syksyllä, ja jos kaikki sujuu suunnitellusti, uusi voimala voi valmistua
syksyllä 2015”, Tony Eklund sanoo.
Esse Elektro-Kraft
Tj Ingvar Kulla
Herrfors
Tj Stefan Storholm
u Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin,
alueille Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja
Alavieskassa Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus:
338 GWh • Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08)
411 0400(Ylivieska), 766 7242 (Kolppi), 385 0050
(Oravainen), 867 5001 (Teerijärvi) • Vikailmoitukset
toimistoajan ulkopuolella: 723 4521 (Oravainen,
Pedersöre, Teerijärvi), kaukolämpö: (08) 426 350
/sähkö: 044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu:
781 5312 (Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska)
• www.katterno.fi
Pietarsaaren Energialaitos
Vt.tj. Henrik Snellman
u Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon ja
Sandsundiin Pedersöressä.
Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWh Vaihde:
786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079 Asiakaspalvelu:
786 3448 • www.jpenergy.net
Kruunupyyn Sähkölaitos
www.paramotor.fi
u Kruunupyyn Sähkölaitos
Ylös nosturiin, kaapeli katki, alas
maahan ja johdot ylös, sitten seuraavaan paikkaan. Työpöydän ääressä istuminen ei sovi Kruunupyyn
Sähkölaitoksen uudelle asentajalle
Jonas Rönnqvistille.
”Viihdyn kun saan tehdä monta
erilaista hommaa. Viime aikoina
olen ollut kentällä tarkistamassa
muuntajia ja erottimia. Sitä ennen
vaihdoin mittareita, mutta se työ alkaa nyt olla valmista. Lähes kaikilla
on alueellamme nyt etäluettavat
mittarit”, Jonas Rönnqvist sanoo
tavoittaessamme hänet Bjondahlintieltä Pedersören rajalta.
Vähän sääli muuten, että kaikki
mittarit on vaihdettu.
”No niin kun joskus asentajalle
tarjottiin pullakahvit.”
Sitten hän hyppää kuorma-autoon ja lähtee seuraavalle tehtävälle. Ei kahvia näkyvissä.
Polttaa haketta. Perhonjoki Oy:n
voimala Vieskan Voima on lisännyt biopolttoaineen osuutta kattilassaan.
u Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä
(Markby) sekä Kruunupyyssä (Jeussen).
Asiakkaita: 3 700 • Vuositoimitus: 50 GWh
Vaihde: 020 766 1900
Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023
Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911 Laskutus:
020 766 1912, Johanna Stubb www.eekab.fi
Tj Glen Ahlskog
u Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä,
Pedersöressä ja Kokkolassa
Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh
Vaihde: 824 2200
Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005
Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld
www.kronoby.fi/elverk
Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos
Tj Tony Eklund
u Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin
alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh
Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111,
iltaisin 722 0050, 723 4520
Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251
www.nykarlebykraftverk.fi
Vetelin Sähkölaitos
Tandemturbiini. Uusi voimala sijoitetaan aikoinaan tukinuittoa varten varattuun luukkuun.
Tj Juha Kauppinen
u Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta Polson,
Kivikankaan ja Nykäsen kyliä
Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh
Puhelin: 866 3600 (vaihde)
Vikailmoitukset: 866 3600
Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali
www.vetelinsahkolaitos.fi
k at ternö
– 55
Minä saan energiani luonnossa oleskelusta.
Luonto on ollut minulle kuin toinen koti lapsesta lähtien. Isoäitini on ollut suurin innoittajani
ja opettanut ja neuvonut minulle aiempien
sukupolvien omaksumaa luontotietoutta.
Kouluttauduin biologiksi Åbo Akademissa,
mutta palasin Ähtävälle heti kun se vain oli
mahdollista. Halusin osoittaa omalla esimerkilläni, että luontoyrittäjänä voi hankkia elantonsa, liikeideana luonto-osaaminen. Yrittäjyys on
sujunut hyvin. Kymmenen vuoden jälkeen olen
vakiinnuttanut asemani monitoimimiehenä,
luonto-oppaana, selviytymiskurssien, melontaretkien, vaellusten ja luontoretkien järjestäjänä, kansalaisopiston opettajana ja konsulttina
jne.
Olen aina kulkenut omia teitäni, en välitä
paljoakaan siitä, mitä ihmiset puhuvat. Selviän
luonnossa joka säällä ja luotan pärjäämiseeni
tavalla, jonka mielellään soisin myös muille.
Mattias Kanckos,
luontoyrittäjä
Ken Kackur
56 – k at ternö