Tässä - Jaakkiman Sanomat

14 – No 6 – 8.10.2014
8.10.2014 – No 6 – 15
SUKUSEUROISSA TAPAHTUU
KUVAT AIMO RUUSUNEN
Kilpiön sukuseura Hämeenlinnassa
Kilpiön sukuseuran vuosikokous ja sukupäivä kokosi runsaasti osanottajia elokuun puolivälissä Hämeenlinnaan. Alkuaikojen kaksipäiväiset tapahtumat ovat lyhentyneet yhden päivän mittaisiksi, mutta paljon ehdittiin
nähdä, kuulla ja kokea yhdenkin päivän aikana. Ja kuulumisten vaihtohan lounas- ja
kahvipöydässä on aina sukupäivien oleellinen osa.
Avauksessaan puheenjohtaja Markku Kilpiö totesi, että 1991 perustetun sukuseuran alkuaikojen evakkokaarti on lähes kokonaan poistunut ja seuraavallakin sukupolvella on jo ikää. ”Sukuseuran
kolmannella vuosikymmenellä odotamme uuden sukupolven ottavan haltuunsa seuran toiminnan. Uskon, että
se tapahtuu luontevasti, koska aika tekee työtä sen puolesta. Viimeistään 40-50 vuoden iässä alkaa monien mielessä nousta esiin kysymys,
mistä oikein olemme tulleet,
millaiseen ketjuun kuulun,
mistä ovat peräisin piirteeni,
luonteeni, lahjani ja kiinnostuksen kohteeni. Silloin alkaa
oma suku tulla tärkeäksi”, sanoi puheenjohtaja.
Sukukirja on työn alla
Tämän kesän sukupäivän
suurtapahtumaksi suunniteltu
ja luvattu sukukirjan valmis-
tuminen siirtyy vielä tulevaisuuteen. Markku Kilpiö esitteli jo tähän mennessä valmistunutta kirjan aineistoa,
johon kuuluvat luvut Kilpiön
suvun ”alkukodista”, Kilpiönimestä, sukuseuran perustamisesta ja tähänastisesta toiminnasta sekä otteita Kilpiön
suvun sanantaitajien tuotannosta. Esimerkkinä kuultiin
Valter Kilpiön laaja kalevalamittainen, riipaiseva runoelma evakkoäidin kohtalosta.
Lisäksi nähtiin kirjaan tulevaa kuvitusta saaristolaiselämästä, työstä ja henkilöistä.
Valmisteilla ovat luvut Kilpiön suvun vaiheista 1600-luvulta lähtien, eri sukuhaarojen esittely sekä muutamien
suvun henkilöiden esittelyjä.
Leena Kurra kertoi sanoin
ja kuvin oman sukuhaaransa esivanhempien vaiheista ja
kirjeenvaihdosta. Sukututkija
Pentti Kilpiön kiinnostavasta
esityksestä kerrotaan laajemmin oheisessa kainalojutussa.
Uusi hallitus
Sukuseuran vuosikokouksessa käsiteltiin sääntöjen
määräämät asiat. Hallituksesta jäivät pois Ritva Nikkanen ja Juhani Kilpiö. Viime vuonna edesmenneen
Erkki Heinosen paikka oli
myös täytettävä. Hallitukseen valittiin uusina Minna
Salonen, Elina Kilpiö, Ee-
KUVAT PENTTI KILPIÖ
Haakanat
Hauhon Lautiassa!
KUVAT KAARINA HAAKANA
Sukuseura Haakana ry ” Suvun taulut”
Kilpiön sukupäivän aluksi tehtiin esittäytymiskierros, vuorossa Heinosen sisaruksia.
va-Riitta Lindholm ja Pentti Kilpiö. Hallituksessa jatkavat puheenjohtaja Markku Kilpiö, varapuheenjohtaja Leena Kurra ja Anja Seppä. Sukuseuran uudeksi sihteeriksi hallitus valitsi keskuudestaan Minna Salosen
sekä rahastonhoitajaksi Ritva Nikkasen Paula Kilpiön
seuraajaksi.
Nuoret esiin
Vuosikokouksen
jälkeen
kuultiin kaksi kiinnostavaa
suvun nuoremman sukupolven esitystä. Soile Haataja
toimii harrastuksenaan partioliikkeessä, joka viime vuosina on kokenut uuden nousun. Kuulimme partiojärjestön organisaatiosta, uusista
toiminnan linjauksista ja ta-
voitteista. Soile Haataja on
ollut myös kansainvälisissä
tapahtumissa ja ollut kehittämässä uusia toimintamuotoja,
muun muassa perhepartiota.
Sami Naatula on työssä Finnairilla lentäjänä. Hän
kertoi lentäjän koulutuksesta
ja työstä.
Jälleen kolmen vuoden ku-
luttua Kilpiön sukuseura kokoontuu yhteen. Välivuosina
yhteyttä hoidetaan jäsentiedottein ja suvun omalla kotisivulla. Ehkäpä jälleen tehdään taas yhteinen matka
Karjalaan, jos elämä naapurissa lähivuosina rauhoittuisi.
Markku Kilpiö
puheenjohtaja
Eskil Kilpiön jälkipolvien vaiheita Pietarissa
Jaakkiman Harviassa 1600-luvun lopulla asuneen Eskil Kilpiön jälkipolvia muutti 1700-luvun alussa perustettuun ja
kasvavaan Pietariin jo 1700-luvun lopulta alkaen. Pietariin ja
sen ympäristöön Inkerinmaalle muutettiin pysyvästi, jolloin
kirjat siirrettiin muuttokirjalla Pietarin Pyhän Marian seurakuntaan tai vuosipassilla,
jolloin henkilö oli lähtöseurakunnan väestökirjanpidossa.
Vuosipassilla muuttanut saattoi olla useita vuosia, jopa kaksi vuosikymmentä Pietarissa ja/tai Inkerinmaalla. Vuosipassin joutui vuosittain uusimaan ja sitä varten tuli käydä
kotiseurakunnassa.
Muuttoliike Pietariin ja Inkerinmaalle oli suurimmillaan
1860-luvulta 1900-luvun al-
kuun. Tällöin lähes jokaisesta talosta tai perheestä oli yksi tai useampi henkilö lyhyemmän tai pidemmän aikaa
ns. ”matkatyössä”. Pietarissa
asuneiden perheiden lapsikuolleisuus oli huomattavasti suurempi kuin samaan aikaan Jaakkimassa asuneiden
perheiden.
Suomen itsenäistyessä ja rajan sulkeuduttua useimmat
muuttivat takaisin Suomen
puolelle, joskaan eivät aina
lähtöseurantaan.
Henkilöillä, jotka säilyttivät Suomen
kansalaisuuden (passin) oli
mahdollisuus vielä 1930-luvulla muuttaa virallisesti perheineen Suomeen. Virallisen
muuton lisäksi tapahtui ns. laitonta rajan ylitystä, kun haluttiin palata Suomen puolelle.
Perheet, jotka syystä tai toisesta jäivät Leningradiin (Pietariin) kokivat 1930-luvulla Stalin vainot ja sen jälkeen
Hitlerin yrityksen 1940-luvun alussa tappaa Leningradin väestö nälkään. Näissä tapahtumissa kuoli tai katosi Eskilin jälkipolviin kuuluvia. Samanlaisia kohtaloita kokivat
myös Inkerinmaalle jääneet.
Saksan miehitettyä Leningradin etelä- ja länsipuolisen Inkerinmaan osan 1940-luvun
alussa pääsi sieltä inkeriläisiä, joukossa myös jaakkimalaistaustaisia, muuttamaan Viron kautta Suomeen. Rauhan
ehtojen mukaan inkeriläiset
ja sotavangit, joiden joukossa oli myös jaakkimalaistaustaisia, piti palauttaa Neuvostoliittoon. Kaikki eivät palanneet, vaan jäivät Suomeen tai
muuttivat Ruotsiin.
Pietarissa työskenneltiin perinteisten ammattien: renki,
piika, palvelija, työmies, suutari, räätäli lisäksi useissa eri ammateissa kouluttautumalla niihin oppipoika-kisälli-mestarimenetelmällä. Ammatteina oli
mm. pronssi-, hopea-, kulta-,
neula-, leikkikaluseppä, konepajatyöntekijä, nuohooja, kelloseppä, kirjasinvalaja ja masinisti. Suomeen johtavan rautatien valmistuttua työskenteli rautateiden eri tehtävissä
useita jaakkimalaistaustaisia.
Pentti Kilpiö
Jaakkimalaistaustaisia yli
20-vuotta tutkinut turkulainen.
Esimerkkejä jaakkimalaisista Pietarissa
Hopea- ja pronssityöntekijänä työskennellyt
Sebulon Julku (s. 3.1.1853 Jaakkima) muutti
vuonna 1870 Pietariin, jossa avioitui jaakkimalaistaustaisen naisen kanssa, kuoli 10.11.1898
Pietarissa, ja jätti jälkeensä pysyvän muistomerkin valaessaan Iisakin kirkon tornien enkelihahmot. Sebulonin kahdeksasta lapsesta (neljä
kuoli lapsena) kolme palasi Suomeen, kaksi Viipuriin ja yksi Lahdenpohjaan. Lapsista Oskar
Julku, rautateiden konduktööri jäi perheineen
(6 lasta) Leningradiin ja joutui Stalinin vainon
uhriksi 22.5.1938. Oskarin lapsista kaksi kuoli
nälkään 1940-luvun alussa Leningradin piirityksen aikana.
Jakob Kilpiö (s. 17.5.1838 Jaakkima) muut-
ti vanhempiensa mukana 4.7.1847 Pietariin,
jossa työskenteli masinistina ja avioitui Jyväskylässä syntyneen naisen kanssa. Perhe
muutti kahden lapsen (kaksi kuoli lapsena)
kanssa vuonna 1881 kestikievarin pitäjäksi
Kurkijoen Rummunsuolle ja sieltä edelleen
talolliseksi Alhoon taloon n:o 5. Jakob (Jaakko) kuoli 9.10.1912 Kurkijoella.
Veli-Matti ja Taisto Jantunen pohtivat suvusta kerättyä tietoa, Eetu Tiainen kuunteluoppilaana.
”Suvussa on myös karhun tappama
ja paljon pienenä kuolleita”
Juuri Lumivaara ja myös
Jaakkima ovat suvun alkuperäistä asuinaluetta.
Lumivaaran Huhtervun Jantusten sukupuu on saatu varsin hyvään järjestykseen. Tosin sen kokoaja Veli-Matti Jantunen muistuttaa, että virheitä ja vääriä tulkintoja saattaa monistetussa luettelossa olla. Hän korostaa, että pohjatyötä on tehty jo ennen häntä, mutta paljon on
tekemättä.
Ihan varma esi-isä on vuonna 1662 syntynyt Peter Mikonpoika Janduin, jonka
puoliso oli Ingebor (Inkeri).
Peterin isä Michel todennäköisesti hänkin löytyy Lumivaaran kirkonkirjasta.
Juuri Lumivaara ja myös
Jaakkima ovat suvun alkuperäistä asuinaluetta. Aikanaan
täältä ei kovin kauas lähdetty.
Nykyisin suvun jäseniä asuu
monella suunnalla. Pisimmältä tapaamiseen tulivat Ulla ja
Mauri Ahokas Kanadasta.
Mutta takaisin menneiden
vuosisatojen tietoihin. VeliMatti Jantunen aloitti etsinnän Karjala-tietokannan henkilöhausta sukunimellä ja ky-
län nimellä. 1600-luvun lopun ja 1700-luvun tiedoista
hän löysi kahdeksan nimeä,
joiden avulla ”tarina alkoi kehittyä”. Tietoa oli kuitenkin
niukasti.
Vaihtamalla hakutietoihin
rippikirjat kuolleiksi ja haudatuiksi päädyttiin 19 Janduin-nimiseen, joista vanhin
on juuri edellä mainittu vuonna 1662 syntynyt Peter (Pekka). Hän on kuollut vuonna 1725. Leski Ingebor kuoli Huhtervussa 75-vuotiaana
vuonna 1739. Hänen sukunimeään ja vanhempiaan ei
tiedetä.
Sukulaisten etsintä omista
vanhemmista taaksepäin antoi Veli-Matti Jantuselle paljon tietoa. Muun muassa sen,
että yksi suvun jäsen on kuollut karhun tappamana, hyvin
monet ovat kuolleet pikkulapsina ja ensimmäisenä lähti yli
Atlantin Juho Jantunen, Kanadaan vuonna 1929.
–Näin saatiin sukupuusta versio, ei täydellinen mutta toivottavasti sellainen, jossa ei ole suuria virheitä. Toivon kommentteja, lisäyksiä,
virheiden oikaisuja ja tarkennuksia, Veli-Matti Jantunen
sanoo.
Suvun jäsenten vaiheet olivat
keskustelussa Imatralla kesäkuun viimeisenä lauantaina, kun noin 45 Jantusta kokoontui. Tapaaminen oli tässä muodossa toinen, ensimmäinen oli kaksi vuotta sitten Taiston ja Vienon luona.
Viime vuonna ryhmä suvun
jäseniä teki matkan rajan taa
muun muassa Huhtervuun. Tämä Jantusten suku ei aio
rekisteröityä ainakaan tässä
vaiheessa. Erikseen on olemassa Jantusten Sukuseura ry, mutta se kokoaa vähän
toista sukua.
Sukuseura Haakana ry:n sukutapaaminen järjestettiin 9.10.8.2014
Hauhon Lautsiassa, jossa seuramme perustettiin vuonna 2010.
Paikalla oli tällä kertaa 70 eri Karjalan pitäjiä edustavaa Haakanaa.
Yhtenä tapaamisen teemana oli kädentaidot. Näytteillä oli
runsas eri ikäisten töiden näyttely kirjontatöitä ,taidokkaita nypläystöitä, puu– ja hopeasepän töitä, huovutusta, vanhoja kuvia
ja asiakirjoja, sekä vanha 1940-luvulla Kirvussa tehty ryijy sekä
Kirvun kansallispuku.
Tässä tilaisuudessa julkaisimme myös ensimmäisen laajaa sukuamme koskevan 464-sivuisen kirjan ”Suvun taulut”. Kirjan sisältö on jaettu sukuhaaroittain, koska arkistoista emme ole vielä löytäneet yhteistä esi-isää. Jaakkiman sukuhaaran taulut ovat
laajimmat 1049 taulua, Rautjärven tauluja on 800. Lisäksi Parikkalan, Ruokolahden, Uudenkirkon, Muolaan ja useita Inkerin
sukutauluja.
Maila Haakana lausui Parikkalan haaraan kuuluvan Veikko
Haakanan runoja. Sukuseuran edustajat veivät kukat Hauhon
kirkon sankaripatsaalle.
Sukuseuran puheenjohtajana jatkaa Kaarina Haakana, varapuheenjohtajana ja taloudenhoitajana Raimo Heikkinen, sihteerinä Pertti Kuusinen, jäseninä Aaro Haakana, Kirsi-Marja
Mäkinen, Reijo Haakana ja uutena Risto Haakana.
Kaarina Haakana
puheenjohtaja
Aimo Ruusunen
Rauha
Kirjan tekijät saavat sukukirjan lahjana, oikealla Pia Haakana toimittaja, vasemmalla Risto Haakana sukututkija ja kirjatyöryhmän puheenjohtaja, keskellä sukuseuran puheenjohtaja Kaarina Haakana
Alueemme suvut!
Julkaisemme mieluusti sukujen tapaamisista, sukuseurojen
hankkeista ja sukututkimuksesta kertovia kirjoituksia. Maaliskuun 18. mennessä pyydän ilmoittamaan tulevan 2015
kesän tapahtumista, jotka julkaisen tapahtumakalenterina huhtikuun lehdessä. Otamme myös mieluusti vastaan ilmoituksia, jos sukuseuranne haluaa käyttää lehteämme ilmoituskanavana. Tapaamisiinne on tarjolla näytelehtiä ja
vapaavuosikerta arpajaisvoitoksi. Kertokaa, miten voimme
palvella ja kehittäkäämme antoisaa yhteistyötä. p ti
Laina Ojala kertoi valokuvasta, jossa hän on Matin pojan Einon
kanssa silloin joskus.
Maila Haakana lukee Veikko Haakanan runoja
16 – No 6 – 8.10.2014
8.10.2014 – No 6 – 17
SUKUSEUROISSA TAPAHTUU
KUVA SUKUSEURAN KOTISIVULTA
Konsertti-illallinen
Ilmajoen Kestikartanossa
Sihvosten suvun
4. kokous Lahdessa
Sukuseuran tavoitteena on julkaista sukukirja seuraavassa sukukokouksessa vuonna 2016. Kirjatyöryhmän puheenjohtaja, sukututkija Markku Ruuskanen, kertoi eri sukuhaaroista ja niihin kuuluvien suvunjäsenten sukutietojen kartoituksesta, vielä tarkempaa selvittelyä vaativista sukuhaaroista, sukukirjan rakenteesta,
sukukirjahankkeen aikataulusta ja sukukirjan kustannuksista.
Sukukokousten välivuosina on jo kahdesti tehty sukumatka rajantakaiseen Karjalaan.
Pekka Sihvonen kertoi alustavasti kesän 2015 sukumatkasuunnitelmasta, joka tällä kertaa suuntautuisi Viipuriin, Uurakseen, Johannekseen ja Koivistolle. Matkaoppaana toimisi Riitta Varis, kuten aiemmillakin matkoilla. Tarkempi matkasuunnitelma hintatietoineen on luettavissa kevättalven aikana sukuseuran kotisivuilta (www.sihvostensukuseura.fi), jonne on tallennettu myös
valokuvia sukukokouksesta ja iltaristeilystä.
Kokouksen päätteeksi kukitettiin väistyvä puheenjohtaja ja
juotiin kakkukahvit, jonka jälkeen jäi vapaata aikaa tutustua sukulaisiin ennen lähtöä illallisristeilylle Päijänne-risteilyt Hilden
Oy:n Suometar-laivalla. Mukavalle risteilylle osallistui viitisenkymmentä henkilöä.
Sukuseuran sihteeri antaa mielellään lisätietoa sukuseuran toiminnasta ja tuotteista. Hänellä voi laittaa sähköpostia osoitteeseen sihteeri@sihvostensukuseura.fi tai soittaa 040 8308421.
Arja Sihvonen
sukuseuran sihteeri
Kesäinen, lämmin ilma ja
innostunut mieliala loisti
sukulaisten kasvoilla, kun
Tuunaiset kokoontuivat
pitämään sukukokoustaan
Jalasjärven Hirsipirtille
7.6.2014.
Edellisestä sukukokouksesta
Tampereella, oli kulunut kolme vuotta. Osanottajia saapui
eri puolilta Suomea 50 henkeä. Nyt oli mukana myös
nuorempia sukupolvia aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia.
”Mitäs siulle kuuluu?” ja
ryhmäkuvavaiheen jälkeen
siirryttiin sisätiloihin pitämään varsinaista kokousta
hyvässä hengessä.
Sukuseuran hallitus oli
valmistellut asioita ja kaikki viralliset asiat mentiin
joutuisasti.
Sukutaulut herättivät kiinnostusta kokousväessä.
Sihvosten sukuseura ry:n neljäs sukukokous pidettiin Lahdessa
kauniin Vesijärven rannalla sijaitsevassa Ravintola Teivaan Lokissa aurinkoisena lauantaina 19.7.2014 ja iltaa jatkettiin Vääksyn
kanavan risteilyllä. Ennen kokousta nautittiin kesäisen maukas
grillibuffet.
Sukuseuran puheenjohtaja Kari Puolakka toivotti osallistujat
tervetulleiksi Lahteen, sukuseuran neljänteen sukukokoukseen.
Puheessaan hän nosti esille ja esitteli samalla kokousväelle muutamia sukuseuran kannalta merkittäviä henkilöitä, muun muassa
sukuseuran perustajajäseniin kuuluvan Maila Lahovuon (silloisen Pellisen), jonka aktiivisuudesta ja sukurakkaudesta koko sukuseuran perustamisajatus sai alkunsa kesällä 2007, ja innokkaan
sukututkijan Markku Ruuskasen, jonka into sukujuurien tutkimiseen oli alkanut jo 70-luvulla ja jatkuu edelleen sukukirjahankkeen keulahahmona. Puheenjohtaja Puolakka kiitti myös muutamia muita sukuseuran toiminnan kannalta oleellisen tärkeitä toimijoita. Ennen varsinaista sukukokousta kokousväki nousi kunnioittamaan hiljaisella hetkellä pois nukkuneiden sukuseuran jäsenten muistoa ja samalla otettiin osaa muidenkin läheisensä
menettäneiden suruun.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Pertti Sihvonen Joutsenosta ja sihteerinä Arja Sihvonen Imatralta. Kokoukseen osallistui 60 henkilöä, joista suurin osa oli sukuseuran jäseniä eri puolelta Suomea. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat.
Sukuseuraa alusta alkaen puheenjohtajana luotsannut Kari Puolakka ilmoitti jättävänsä hallitustyöskentelyn. Sukuseuran
uudeksi puheenjohtajaksi valittiin aiemmin varapuheen- johtajana toiminut Hannu Sihvonen Nurmijärveltä ja varapuheenjohtajaksi nousi aiemmasta hallituksesta järvenpääläinen Merja Kuittinen. Sukuseuran sihteerinä jatkaa edelleen Arja Sihvonen Imatralta. Sukuseuran hallitukseen tulivat uudelleen valituiksi myös Riitta Varis Imatralta, Markku Ruuskanen Nurmijärveltä,
Marko Sihvonen Tuusulasta ja Pekka Sihvonen Lappeenrannasta. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Pasi Varkila Jyväskylästä. Toiminnantarkistajina jatkavat edelleen ekonomi Irma
Sihvonen Rautjärveltä ja tradenomi Kalevi Kontiokorpi Imatralta ja varalle valittiin Aura Sihvonen Imatralta.
Tuunaisen suku kokoontui Jalasjärvellä
Tilit, toimintakertomus ja
keskustelut toimintakaudesta, antoivat vastuuvapauden
tilivelvollisille.
Toimintasuunnitelma uudelle kaudelle keskustelutti myös jonkin verran paikalla olijoita. Erilaisia toimintaehdotuksia ja asioita kirjattiin
evääksi hallitukselle.
Uutena asiana oli Tuunaisen sukuseuran sääntöjen päivittäminen Liiton ohjeellisten
mallisääntöjen mukaiseksi.
Uusia sääntöjä jaettiin osallistujille kokouksessa.
Uusi puheenjohtaja tuli Ari
Mikkilästä, kotoisin Tupokselta. Hallitukseen valittiin
myöskin uusia jäseniä. Tavoitteena on, että eri sukuhaarat ovat edustettuina. Uutena
virkailijana valittiin myös sukuseuran toiminnantarkastajaksi Pauli Tuunainen.
Konsertin esiintyjät makunautintojen äärellä: solistit Reetta Haavisto ja Antti Pakkanen sekä säestäjä Tuomas Juutilainen (vasemmalla).
Pakkasten sukuseuran
kesän 2014 kohokohta on
takana. Ei ollut pakkasesta tietoakaan, kun lämpötila kohosi tunteiden kanssa hellelukemiin. Oli mukavaa! Pakkaset olivat lähteneet runsaslukuisesti liikkeelle, kauimmaiset aina
Ruotsista asti. Jo toisilleen
tutut halailivat ja kuulumiset vaihtuivat, uusia
tuttuja tuli taas monelle.
Suku on suuri ja ympäri
Suomea, emme ole kaikki
entuudestaan tuttuja.
Päivä käynnistyi lauantaina
keittolounaalla klo 13.30 alkaen, jonka jälkeen oli vapaata oleskelua hienolla pihalla
ja puistossa. Pieni ”kesätorikauppias” Emmiina (5 vuotta), kartanon pitäjien Päivin
ja Miikan tytär, ihastutti meitä ja oli mukana arpojen
myynnissä Siriman kanssa.
Pääjuhla käynnistyi klo 18.
Puheenjohtaja Raimo Pakkanen piti tervehdyspuheen, ja
toimittaja Leena Pakkanen
juonsi illan ammattitaidollaan. Upeat puitteet ja talon
historian esitteli talon emäntä Päivi Nylund. Mielenkiintoinen esittely lisäsi paikan
arvokkuutta.
Konsertti alkoi Reetta
Haaviston ja Antti Pakkasen omilla erillisillä oopperalauluilla.
Monipuolinen
ohjelma antoi meidän nauttia myös Oskar Merikannon
useista lauluista duettona esitettynä. Ne toivat kyyneliä
monen silmäkulmaan herkkyydellään. Pianisti Tuomas
Juutilainen oli myös loistava! Ruokailuun siirryttiin
noin klo 19. Pöytä oli täynnä makunautintoja, runsas ja
herkullinen.
Ruokailun jälkeen ohjelmaan kuului tietysti aina tunnelmaa edelleen nostattavat
Notkolan Reetan hauskat tarinat. Kiitos Reetta, ilta ilman
sinua on vajavainen. Ruotsista tullut vieras Eero Pakkanen lauloi ihanan, hitaan
valssin ”Paljon sun luonasi
sain”. Tämän jälkeen seurasi
arpajaisvoittojen jako ja kiitokset uurastajille. Lopuksi
Leena kutsui talon isännän ja
kokin Miika Nylundin kiitostaputuksille. Vapaa yhdessäolo jatkui yömyöhään. Nauru
ja ilonpito kuului kauas.
Sunnuntaiaamu oli edelleen
helteinen. Monipuolinen aamiainen antoi vauhtia päivälle, siitä nautittiin. Kartanon
tiloista siirryttiin Lähdesmäen huonekaluhalliin vierailulle. Irmeli Lähdesmäki kertoi liikkeen historian ja tämän
päivän sisustusvinkit. Vanhoista autoista kiinnostuneet
tutustuivat Raimo Lähdesmäen vanhojen autojen kokoelmaan. Raimo kertoi autojen tarinat. Hienoja autoja!
Siihen loppui yhdessäolo,
kukin lähti kotiseudulleen.
Jäämme odottamaan pikkujoulua Haminassa ja seuraavia sukujuhlia. Hyvää kannattaa odottaa! Tavataan taas!
Siiri Lujanen
Helsinki
Jaakkiman Pakkasia
}Reetta Notkola on armoitettu
koomikko. Hän on esiintynyt
harrastajateatterissa vuodesta 1978 Salo-Miehikkälässä, ja
show sujuu häneltä niin yksin
kuin ryhmässäkin.
Sukuseuralle leivottiin uusi puheenjohtaja
Ari Mikkilästä.
KUVAT ARI MIKKILÄ
Sihteeri kertoi vielä suvusta poistuneet, joille vietettiin hiljainen hetki, sekä sukuun syntyneet kuluneen kolmen vuoden aikana. Kokouksen päätteeksi laulettiin reippaasti ja tunteella Karjalaisten Laulu.
Kokous oli kasvattanut jo
melkoisen näläntunteen osanottajille ja niinpä ruokailu alkoikin välittömästi vilkkaan
puheenpulinan säestämänä.
Ruokailun jälkeen soittivat
Satu Koski-Lammi ja hänen
veljensä Jarmo Liikaluoma
reipasta musiikkia hanureilla.
Kahvittelun jälkeen suunnitellut ulkopelit, kuten
Kyykkä ja muut, voitti komea
kesäsade.
Lopuksi saimme kuulla Sinikka Tuunaisen luentoa
Tuunaisen suvun historiasta. Hän oli tehnyt hienon
työn Tuunaisen suvun historian vaiheista, alkaen Taneli
Tuunaisen (1871-1945) esiisien vaiheista vuosisatojen
saatossa.
Luennon runko heijastettiin
myös kuvia käyttäen kaikille
nähtäväksi:
Sinikka Tuunainen
kertoi kiinnostavasti suvun vaiheista.
Tuunaisten sukua kokoontui Jalasjärven Hirsipirtille puolen sataa
henkeä eri puolilta Suomea.
1. Sukupolvet
Jaakkiman
Metsämiklissä. Metsämiklin
kanta-isän Staffan Bertilssonin (1665-1740) tie Tuunaansaarelta Jaakkimaan.
2. Sukupolvet Kerimäen Tuunaan saaressa. Mistä Tuunaan saarelle ?
3. Entä sitä ennen ???
Kaikki saivat vielä mukaansa tulostenipun, jossa on
paljon tutkittua tietoa. Ja tutkimus jatkuu. Suuret kiitokset siitä Sinikka Tuunaiselle
ja muille sukututkimusta
tehneille.
Tähän oli mukava päättää Sukukokous ja lähteä kotimatkalle mukanaan
paljon mietittävää.
Olavi Hyvönen
sukuseuran sihteeri
Suvun vanhin
Inkeri Mikkilä
(s.Tuunainen) Jaakkimasta
täytti 90 vuotta 2.7.2014.
Uimosen sukuseura koolla Ähtärissä
KUVAT AIJA UUSOKSA
Bassobaritoni Antti Pakkanen ojentaa ruusun illan juontajalle emeritatoimittaja Leena Pakkaselle.
Sukuseuran järjestämä konsertti oli avoin tilaisuus myös muiden
tulla ja nauttia suvun ammattimuusikoiden esiintymisestä.
Mikon Majat tarjosivat Uimosten kokoukselle mukavat puitteet.
Uimosen sukuseuran
sukukokousta vietettiin
Ähtärissä 23.8.2014
Mikon Majoilla.
Kokous aloitettiin klo 15
ja paikalla oli 31 henkilöä,
joista osa lapsia.
Ennen kokouksen alkua
pidettiin hiljainen hetki
poisnukkuneiden
muistoksi.
Kokouksen avasi suvun esimies Aija Uusoksa. Hänet
valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Maija Pesonen. Pöytäkirjantarkistajiksi ja samalla ääntenlaskijoiksi valittiin
Raimo Uimonen ja Sisko
Renkola.
Kokouksessa
hyväksyttiin sukuseuran toimintaker-
tomus vuosilta 2011-2013.
Taloudenhoitaja Aira Vasikkaniemi esitteli tilinpäätökset kuluneilta vuosilta. Kokous myönsi tili- ja vastuuvapauden tilivelvollisille. Kokous hyväksyi sukuneuvoston esittämän toimintasuunnitelman ja tulo- ja menoarvion vuosille 2014-2016. Jäsenmaksun suuruudeksi päätet-
tiin 12 € vuosille 2014-2016,
ja alle 18-vuotiailta maksua ei
peritä.
Sukuneuvosto saatiin valittua seuraavaksi kolmeksi vuodeksi nopeasti, koska valituiksi tulivat entiset:
esimies Aija Uusoksa (Joensuu), varaesimies Kalevi Uimonen (Espoo), jäsenet Maija Pesonen (Kangasala), Aira
Vasikkaniemi (Ähtäri), Pirkko Holvitie (Helsinki) ja Jyrki Uimonen (Tampere) sekä varajäsenet Jari Uimonen (Hämeenlinna) ja Pauli Uimonen (Porvoo). Sukuseuran sihteerin ja taloudenhoitajan valinta jäi neuvoston
tehtäväksi.
Varsinaisiksi toiminnantarkastajiksi valittiin Minna Uimonen (Isokyrö) ja Oona
Uimonen-Männistö (Vaasa)
sekä varalle Pertti Uimonen
(Isokyrö) ja Hellevi Uimonen (Isokyrö).
Työryhmän perustaminen
sukukirjan tekoon pidetään
edelleen vireillä. Kokousväen toivomuksesta sovittiin,
että yritetään järjestää vuosittain ns. epävirallinen kokoontuminen esimerkiksi Ähtäriin.
timia, jotka oli tehty mm. pajusta, tuohesta, sarvesta ja
ruo'osta. Kyseessä oli soittimia eri aikakausilta, kivikaudelta 1800-luvulle, mm. paimenten pillisoittimia. Esitys
oli kuulemisen arvoinen, sillä niin monenlaisia ääniä ja
musiikkia hän sai aikaiseksi näistä soittimista. Illan lopuksi ruokailtiin ja pidettiin
arpajaiset.
Kokouksen jälkeen Minna
Hokka esitteli erilaisia soit-
Minna Hokka sai soimaan monenlaiset, erilaisista luonnonmateriaaleista valmistetut soittimet eri aikakausilta.
Puhetta riitti ja tuntui, että
aika loppui taas kesken, sillä Uimoset eivät todellakaan
ole mitään tuppisuita, joten ilmapiiri oli leppoisa ja kaikille
riitti juttuseuraa.
Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille Uimosille ja Uimosista kiinnostuneille
Aija Uusoksa
esimies