Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle

N:o 12
Joulukuu
”Ja te tulette olemaan minun todistajiani
sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja
Samariassa maan ääriin saakka.” Ap.t. 1:8
2010
91. vuosikerta
EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA
Minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle
Luuk.2:10.
Jouluevankeliumi Jesajan mukaan
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille
loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan,
annat sille suuren ilon; he iloitsevat
sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa
riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja
heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja
kaikki taistelun pauhussa tallatut
sotakengät ja verellä tahratut vai-
pat poltetaan ja tulella kulutetaan.
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:
Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä
Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja
rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan
tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja
iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä (9:2-7).
Näin sanoo Luther
Oikea oppi on jumalallinen taito
Minä, joka olen kuitenkin vanha pyhän Raamatun tohtori, en ole vielä
päässyt lastenopista enkä vielä ymmärrä oikein Jumalan kymmeniä
käskyjä, uskoa ja ”Isä meidän” rukousta. En voi päästä liian tai täysin oppineeksi, vaan luen vielä joka
päivä ja rukoilen katkismustani pienen Hannu-poikani ja pienen Magdalena-tyttöseni kanssa.
Kuinka voisikaan oikein ja perinpohjin käsittää edes ”Isä meidän”
rukouksen ensimmäistä sanaa, jossa sanomme: ”Joka olet taivaissa”?
Sillä jos ymmärtäisin nämä muutamat sanat ja uskoisin, että Jumala,
joka on luonut taivaan ja maan ja
kaikki luontokappaleet ja pitää niitä kädessään ja voimassa, on minun
Isäni, niin päättäisin siitä, että minäkin olen taivaan ja maan herra,
että Kristus on veljeni ja että kaikki
on minun. Gabrielin täytyy olla palvelijani ja Rafaelin hevosmieheni
ja kaikkien enkelien palvelijoitani
kaikissa tarpeissani. Sillä ne olisivat
silloin taivaallisen Isäni minulle antamia varjelukseksi kaikilla teilläni,
etten jalkaani kiviin loukkaisi.
Mutta jotta uskoni ei jäisi harjoittamatta ja koettelematta, sallii taivaallinen Isäni minun joutua vankilaan tai pudota veteen. Silloin saamme nähdä, kuinka paljon ymmärrämme näitä sanoja ja kuinka uskomme kompastelee ja kuinka suuri
on heikkoutemme. Silloin alamme
ajatella ja puhua: ”Herra tietää, lieneekö totta kaikki, mitä on kirjoitet-
tuna pyhässä Raamatussa?”
Sentähden ovat nuo vähäiset sanat ”sinun” ja ”meidän” pyhän Raamatun vaikeimmat sanat, niinkuin
näkyy jo ensimmäisestä käskystä:
”Minä olen Hera, sinun Jumalasi.”
Pyhän Raamatun yksinkertaisuus
Minä pyydän ja kehoitan uskollisesti jokaista kristittyä, ettei hän loukkaantuisi niihin yksinkertaisiin sanoihin ja kertomuksiin, joita on pyhässä Raamatussa, eikä niitä epäilisi. Sillä miten yksinkertaisilta ja ihmeellisiltä ne näyttävätkin, ovat ne
totisesti korkean ja jumalallisen majesteetin voiman ja viisauden sanoja, töitä, kertomuksia ja tuomioita.
Mutta se on kirja, joka tekee kaikki
viisaat ja ymmärtäväiset hulluiksi,
ja ainoastaan yksinkertaiset voivat
sitä ymmärtää, niinkuin Kristus itse
sanoo (Matt.11:25).
Anna sentähden omien luulojesi
ja tunteittesi mennä menojaan ja rakasta sitä kirjaa kaikkein korkeimpana ja kalleimpana pyhyytenäsi ja
kaikkein rikkaimpana kultakaivoksena, jota ei voi milloinkaan tyystin
tutkia ja tyhjentää. Sinun tulee rakastaa Raamattua senkin vuoksi, että sinä voit siitä löytää jumalallisen
viisauden, jonka Jumala siinä esittää meille niin ihmeellisellä ja yksinkertaisella tavalla kumotakseen
kaikkien suuriluuloisten ihmisten
ylpeyden ja saattaakseen heidät häpeään.
Siitä kirjasta löydät myös ne kapalot ja sen seimen, joissa Kristus
lepää ja jonne enkelit ohjasivat paimenet. Kapalot ovat tosin vähäpätöiset ja halvat, mutta aarre, Kristus,
joka niissä lepää, on kallis.
Elämän taistelussa
Enkeli julisti rauhaa
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi
Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he
peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö;
sillä katso, minä ilmoitan teille
suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä
syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungis-
sa. Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna ja
seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri
joukko taivaallista sotaväkeä, ja
he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luukas 2:8-14.
Eikö tämä ole aivan tavattoman
ihana tapahtuma, että Jumala lähet
tää sanansaattajansa ilmoittamaan
paimenille viestin, joka järjen mukaan tulisi ensin ilmoittaa Jerusalemin temppelin ylipapille, sekä
maan keisarille, maaherralle ja kuningas Herodekselle. Nyt Jumalan järjestys on aivan toinen, mitä
käskyvalta ihmisten keskuudessa
osviittaa antaisi. Sitten mitä tuleekaan enkelien julistukseen, niin se
on kerta kaikkiaan niin lohduttava
ja uuden mahdollisuuden esiintuova, että se laittaa toimimaan. Ensisäikähdyksen jälkeen nuo köyhät
lammaspaimenet tekevät päätöksen. Heidän yksimielinen päätöksensä on: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on
tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti” (jae 15). Paimenet ymmärsivätkin oikein rauhan sisällön
ja muodon. He riemuiten ja kiiruhtaen lähtivät katsomaan Vapahtajaa,
josta saivat ilmoituksen. Ilmoittihan
enkelit heille, että on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Hän
on se, joka on ennustettu tulevaksi
ja Hän on Messias kuningas.
Luukas todistaa lisää paimenista:
Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen,
joka makasi seimessä. Ja kun he
tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki,
jotka sen kuulivat, ihmettelivät
sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki
nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa
kaikesta, minkä olivat kuulleet ja
nähneet, sen mukaan kuin heille
oli puhuttu 16-20.
Jeesus on siis kuningas ja Hänet autuudekseen uskossa omistavat kuuluvat Hänen kuningaskuntaansa. Enkelit toivatkin myös sellaisen viestin, että maassa rauha
ihmisten kesken, jota viestiä on
monet tulkinneet väärin. Kun epäusko saa vallan, niin jopa totuus hylätään ja rauha muodostetaan väärien asioiden pohjalle. Jumalan sana
ei lupaa maallista rauhaa ja Jumala
ei vaihda mieltään turmeltuneen ihmisen mieleen. Epäuskoisessa maailmassa luullaan oikeaksi se, mikä
on riittävästi yleistynyt ihmisten
kesken. Epäuskoisessa maailmassa torjutaan syntikäsite eikä kuulla ja miksikään oteta Rauhanruhtinaan julistusta. Jumalan rauhan suo
itse Rauhanruhtinas (Jes.9:6) kansalleen. Jumalan valtakunta ei tule
nähtävällä tavalla, että maailmassa voitaisiin sanoa, että se on täällä. Maailma ei tunne rauhan teitä,
vaikka sen hengessä alati toistetaan
rauha, rauha.
Väärän ja vilpillisen mielen
saamme käsittää ylipappien ja erityisesti kuningas Herodeksen lausunnosta itämaan tietäjille: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta;
ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin
häntä kumartamaan”. Herodeksen pyynnissä oli petoksen maku.
Sen sijaan paimenet ovat meille
todistajat näkemästään autuudesta.
Me uskossa omistamme heidän to-
distuksensa. Meille ei voi olla saarnaajina Herodes ja ylipapit. Jeesus
ei ole luvannut yleistä maallista
rauhaa, vaan on tarkentaen opettanut opetuslapsiaan: ”Tämän minä
olen teille puhunut, että teillä olisi
minussa rauha. Maailmassa teillä
on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut
maailman” Joh.16:33.
Käykäämme mekin nyt uskossa paimenten tavoin seimen ääreen. Se tarkoittaa sitä, että uskossa
omistetaan Jumalan sana autuudeksi Jeesuksessa Kristuksessa. Autuus
on meille lahjoitettu. Hän on Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Hän on meidän rauhamme, autuutemme ja Hän on tuonut esiin iankaikkisen lunastuksen, jonka osallisuuteen olemme päässeet kasteessa
(Room.6:4, Gal.3:27).
Apostoli Paavali opettaa: Sillä
hän on meidän rauhamme, hän,
joka teki molemmat yhdeksi ja
purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi
käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden
rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan
kanssa ristin kautta, kuolettaen
itsensä kautta vihollisuuden. Jeesus julisti rauhan ihmisen ja Jumalan välillä Ef.2:14-16.
Niinpä seurakunnassa julistettakoon uskossa rauhaa Jeesuksessa
Kristuksessa tulevanakin armonvuonna 2011.
Alpo Ahola
Sikisi Pyhästä Hengestä
Paratiisin tuhansia vuosia vanha
profetia vaimon siemenestä täyttyy Betlehemin yössä. Jeesus syntyy tallin seimeen. Jeesus-lapsen
syntymä oli ulkonaisesti aivan normaali, luonnollinen syntymä, mutta
Hänen sikiämisensä ei ollut luonnollinen, miehestä tapahtunut, vaan
ainutlaatuinen, Pyhästä Hengestä
tapahtunut.
Uskontunnustuksessa tunnustamme raamatullisesti: ”Minä uskon.. Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän
Herraamme, joka sikisi Pyhästä
Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta”.
Jeesuksen neitseellinen syntymä
on monien muiden Raamatun peruskysymysten ohella tullut kirkkomme taholta kyseenalaistetuksi.
On aivan pöyristyttävää, että nykyinen arkkipiispa kyseenalaistaa raamatullisen, Jeesuksen neitseellisen
syntymisen, johdattelemalla asiaa
luonnolliseen syntymiseen ja tässä rinnastuksessa silti voivansa yhtyä uskontunnustukseemme. Tämä
on täysin mahdotonta ja Raamatun
edessä kestämätön ajatus. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.
Synnitön, Pyhästä Hengestä sikiäminen tarkoittaa, että Jeesus ei
ihmiseksi tulleenakaan ollut Adamin lankeemuksen tuottaman perisynnin turmelema niin kuin jokainen luonnollisesti syntynyt ihminen on. Kuitenkin Hän oli tosi
ihminen, mutta myös tosi Jumala
samassa persoonassa, sillä Jumaluuttaan Hän ei jättänyt taivaaseen.
Luonnollisessa, miehestä sikiämisessä, Jeesuksessa olisi ollut myös
perisynnin turmelus ja silloin ei
Hänestä olisi ollut uhriksi meidän
ja koko maailman syntien edestä.
Jos Jeesuksen neitseellinen syntymä kyseenalaistetaan, niin se sotii
meidän vanhurskauttamisoppimme
keskeisintä profetiaa vastaan, jonka
Jumala jo vuosituhansia aikaisemmin ilmoitti Paratiisissa: vaimon
siemen on rikki polkeva käärmeen
pään. Tässä Jumala ilmoittaa, että
”vaimon siemenessä” mies ja sen
myötä luonnollinen sikiäminen on
kokonaan ja täydellisesti pois suljettu mahdollisuus. Ja vaimon, Marian, neitseellinen todistus enkelin
ilmestyessä on yhtäpitävä tämän
kanssa ”Kuinka tämä voi tapahtua,
kun minä en miehestä mitään tiedä”
Luuk1:34.
Uhrilaki Vanhassa Testamentissa vaati virheettömän Karitsan sovintouhriksi kansan syntien edestä.
Tämä oli vertauskuvallista ja ennusti tulevasta uhrista, ”vaimon sieme
nestä”, joka antaisi itsensä yhdeksi
ainoaksi, Jumalalle iankaikkisesti
kelpaavaksi, virheettömäksi uhriksi, vapahtaakseen koko maailman,
viattomalla kärsimisellään, synnistä
ja kadotuksen vallasta. Viaton kärsiminen edellytti viatonta syntymistä.
Jeesuksen neitseellinen syntyminen
on ehdoton edellytys meidän pelastuksellemme. Silloin se on myös
Paratiisissa annetun lupauksen mukaan vanhurskauttamisemme syy,
sillä vain oman rakkaan Poikansa,
alusta loppuun kestävän täydellisen ja pyhän Jumalallisen kuuliaisuuden ja viattomuuden Hän lukee
meille vanhurskaudeksi.
Jumala syntyi ihmiseksi ja oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä kaikki kielletään ja hylätään, kun epäillään Jeesuksen neitseellistä syntymää. On
kuitenkin todettava, suurta murhetta tuntien, että tällekin harhalle on kirkkomme suostumuksensa
antanut. Kristuksen ensimmäinen
tuleminen Betlehemin seimeen tapahtui nöyryydessä, alennuksessa
ja köyhyydessä sen tähden, että me
olisimme valmiit, kun Hän tulee toisen kerran kirkkaudessaan ja kunniassaan.
Varjelkaamme siis itsemme kasteen kalliissa armoliitossa, Sanassa ja ehtoollisen sakramentissa, että olisimme valmiit Hänen toisessa
tulemisessaan.
Siunattua adventin aikaa.
Ossi Niemistö
Vapahtaja on syntynyt
Teille on tänä päivänä syntynyt
Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä
makaamassa” Luuk.2:11-12.
Jouluna meille avautuu ihmiskuntaa koskeva tärkein Jumalan ilmoitus, koko evankeliumin ydinsanoma. Tästä vaimon siemenestä, joka on rikkipolkeva käärmeen pään,
puhuivat kaikki profeetat. Aabrahamille Jumala sanoi: Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki
kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni
kuuliainen1.Moos.22:18. Tulevaan
vaimon siemeneen, eli Kristukseen
uskoivat vanhan liiton pyhät ja saivat syntinsä anteeksi. Vaimon siemen oli heillekin Vapahtaja, joka
vapahtaa kaikki uskovat käärmeen
aiheuttamasta synnin ja kuoleman
kahleista.
Meille uuden liiton uskoville
Luukas kertoo samasta vaimon siemenestä, joka on jo syntynyt, joka on jo rikki polkenut käärmeen
pään ja kuolemallaan sovittanut koko maailman synnit, joka on jo voittajana noussut kuolleista ylös taivaaseen.
Seurakunnassa on tänä päivänä
hätätilanne. Käärme nostaa päätään
ja ajaa joukkonsa Kristusta vastaan.
Piispamme ovat hukanneet Jumalan Sanan, hengen aseet, ja lampaat
juoksevat ilman paimenta suoraan
susien raadeltaviksi. Jeesus ennusti luopumuksen ajasta sanoen: Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee,
löytäneekö hän uskoa maan päältä Luuk18:8.
Tekstimme todistaa edelleen
meille syntyneestä Vapahtajasta.
Tänä jouluna meillä on syytä kuunnella ja lukea tarkasti, mitä Vapahtaja sinulle merkitsee. Unohda hetkeksi kaikki inhimilliset joulun valot, jotka pimentävät Kristuksen
kirkkauden. Tartu uskolla Jumalan lähettämään pelastukseen Pojassaan. Avaa se seimen kapalo, johon
lapsi on kääritty, eli ota Raamattusi ja tutki jouluevankeliumista, onko tämä Vapahtaja syntynyt sinulle.
Luukas sanoo, että TEILLE on syntynyt Vapahtaja. Tähän joukkoon,
”teille” me kaikki kuulumme.
Tämä Vapahtaja on sama Kristus, Herra, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
(Matt.28:18). Tämä seimen lapsi on
sama Herra, joka sinut otti kasteessa Isän lapseksi, puetti sinut omalla vanhurskaudellaan, että kelpaat
Jumalalle. Usko on myös Jumalan
työ (Joh.6:29), joka syntyy ja kasvaa Jumalan sanasta, jota tänäänkin
joulun ilosanoma sinulle ilmoittaa.
Oikea joulurauha syntyy ja pysyy
voimassa tämän seimen lapsen ansiosta ja tuntemisesta.
Rauhallista joulua!
Olavi Niemistö
Jumalan sana
Katkismuksemme opettaa: Jumala puhuttelee luonnossa, kansojen
vaiheissa ja kohtaloissa, yksityisen
ihmisen elämässä, Pyhässä Raamatussa, ennen muuta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä osoittaa ennen muuta sen, että Jumalan sana on se väline, jonka kautta Jumala itse on tekemisissä meidän kanssamme, jonka kautta Henki vaikuttaa ja tulee sydämiimme.
Luther korosti erityisesti sanassa
läsnä olevaa Kristusta. Yksin sanan
kautta anteeksiantamus tulee keskellemme.
”Usko ei luo Jumalaa, vaan Jumala luo uskon”. Tämä uskonpuhdistuksen löytö ja perusajatus on
syntisen vanhurskauttaminen yksin armosta ja yksin uskon kautta.
Tämä luetaan ihmiselle Jeesuksen
lunastuksen tähden autuudeksi. Tähän voidaan todeta: Ilman oikeaa
oppia tämä unohtuu ja ihmisestä tulee keskus.
Tästä avautuu suurenmoinen
lähtökohta kaikessa evankeliumin
työssä. Mutta kuitenkin sanotaan
yleisesti, että kirkossamme on saarnakriisi? Tämä on hämmästyttävä
väite, eikö olisi parempi sanoa; ei
saarna ole kriisissä, vaan evankeliumin julistajat, jotka ovat unohtaneet, sekä lain ja evankeliumin
saarnan. Toisin sanoen sekoittavat
molemmat keskenään. Sen tähden
heillä on hyvin vähän annettavaa
syntien saartamalle hätääntyneelle
ihmiselle.
Luterilaista kirkkoa on kutsuttu
sanan kirkoksi, jonka ainoa ohjenuora on Raamattu, Jumalan sana,
jolla kaikki opetukset arvioidaan.
Tämä kirkon perustuslaki on kaiken toiminnan perustus ja kivijalka,
kulmakivenä Jeesus Kristus. Tämän
täytyisi olla lähtökohtana jokaisella
julistajalla, joka seurakunnan edessä suunsa avaa. Tämän varaan on
turvallista rakentaa seurakunta. Jumalan pyhä sana ja sen julistaminen, on ollut aina luterilaisuuden
keskeisin toimintaperiaate. Sana tulee julistaa niin kirkkaasti ja selvästi, että kuulijoille tulee selväksi, ettei Jumalaa ja Kristusta voida löytää kuin yksin sanasta ja sakramenteista, eikä mistään muualta. Kaikki
opettajat, jotka muuta sanovat ovat
hereetikkoja, harhaopettajia.
Kukaan ei rakennu siitä, että kerrotaan kuulijoille, mitä mieltä hän
on Raamatun tulkinnasta. Vaan tulisi uskaltaa sanoa näin on kirjoitettu
Raamatussa ja se on voimassa tälläkin hetkellä. Voidaan kysyä, onko
vaikeaa antaa Jumalan Sanan itsensä vaikuttaa ja tehdä työnsä? Pyhän
Hengen tulee myöskin antaa kirkastaa sanaa, jota varten se lähetetty. Meidän tulee muistaa ja rukoilla
ettemme vain olisi esteenä Jumalan
valtakunnan työssä omine selityksinemme ja tulkintoinemme. Lutherilla oli opetuksessaan lähtökohtana ja metodina, antaa Raamatun it-
se selittää Raamattua. Toisin sanoen
antaa Jumalan vaikuttaa kaikessa,
työssämme ja tekemisissämme.
Saarnaajan tehtävä on tuoda kuulijoiden eteen läsnäoleva Kristus
Jeesus. Jeesus, joka ylösnousemuksensa ja lupaustensa mukaan on Sanassa ja sakramenteissa, Hänestä
voidaan sanoa kuten eräs laulaja sanoo: ”Hän on täällä tänään” meidän
keskellämme tässä sanassa, jota me
saamme apostoli Paavalin tavoin
saarnata. Ei Hän jäänyt ”Jerusalemiin” tuhansien kilometrien päähän, vaan tässä ja nyt keskellämme.
Ei tällaisessa saarnassa ole mitään
kriisiä, eikä tällaisesta saarnasta tule kulijoillekaan kriisiä. Sillä tässä
saarnassa on Jeesus keskellämme,
meidän suussamme ja sydämessämme, siinä uskon sanassa jota me
saarnaamme.
Martti Pylkkänen
Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle?
”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ”Sinun
Jumalasi on kuningas!” Jes.52:7
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Luuk.2:14
Profeetta Jesajan ennustus toteutui ensimmäisenä jouluna Jeesuksen syntymässä ja kuulutettiin ihmisille, paimenten kedolla, enkelten
ylistyksessä. Tämä oli ensimmäinen
jouluevankeliumin täysiääninen julistus. ”Aika oli täyttynyt ja Jumalan valtakunta oli tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa
evankeliumi.” (Mark. 1:15)
Taivaallinen kuoro julisti Jumalan rakkautta, mielisuosiota koko
maailmalle. Ei se ollut ajallisen
maailmanrauhan julistus tai toivotus. Niin Jesajan, kuin enkelten julistus oli sanomaa maailman Vapahtajasta, syntien sovittajasta, rauhan
rakentajasta Jumalan ja ihmisten
välillä eli ilosanomaa Kristus kuninkaasta, Herrastamme.
Tänäkin jouluna, v. 2010, saamme vielä kuulla ja lukea täydellistä
jouluevankeliumin sanomaa. Kristityille ovat henki ja ovat elämä, että kuullaan: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (2Kor.5:19) Tämä on
joulun perimmäinen sanoma. Syntimme ovat sovitetut. Saamme uskossa omistaa rauhan Jumalamme
kanssa. Rauhan ja sovinnon jonka olemme jo kasteemme hetkellä saaneet päällemme, hyväksemme. Ja vielä enemmän, saamme
armollisen Jumalamme huolenpidon kaikkeen elämäämme. Mut
ta kysyn: Olemmeko ymmärtäneet
jouluevankeliumin Paavalin tavoin,
joka sanoi kuningas Agrippan edessä: ”Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti
ja voin nytkin täyttää todistajan
tehtävääni, puhua sekä ylhäisille
että alhaisille. Minä puhun vain
siitä, minkä profeetat ja Mooses
ovat ennustaneet tapahtuvan, en
mistään muusta, puhun siitä, että
Messiaan tuli kärsiä kuolema ja
ensimmäisenä nousta kuolleista
sekä julistaa valon sanomaa niin
meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.” (Apt.26:22-23).
Paavali tunnusti Jumalan avulla selvinneensä Kristuksen todistajan tehtävissä. ”Eikä ollut vetäytynyt pois julistamasta ihmisille
kaikkea Jumalan tahtoa.” Apt.
20:27 Ensimmäisen jouluyön, taivaallisen kuoron tilalle, ilosanomaa julistamaan tulivat apostolit.
Heidän jälkeensä kaikki Jeesuksen
opetuslapset kautta aikain. Oletko
saanut armon sisäistää tämän sydämen asiaksi? Onko Sinulle kirkastunut Ef.2:10 ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa
Jeesuksessa hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”
Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle, Vapahtajallesi?
Pyhä Henki vie Jeesuksen todistajat liikkeelle, toteuttamaan Jeesuksen lähetyskäskyä. Niin että,
”kaikille kansoille, Jerusalemista
alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta.” Julistakaamme
siis rauhaa, ilosanomaa Herrassa
Jeesuksessa Kristuksessa.
”Vie vuorille jo viesti,
huuda se kaikkeen maailmaan.
Vie vuorille jo viesti:
luo Herran joutukaa.
On Herran luona juhlaa
myös hetket vaikeat.
Hän lahjojansa tuhlaa,
luo uudet maailmat.
Vie vuorille jo viesti,
huuda se kaikkeen maailmaan.
Vie vuorille jo viesti:
luo Herran joutukaa!
(Hengellisiä lauluja n:ro 68:4)
Jukka Teininen
Lasten jouluevankeliumi
Niittykummun ala-aste esittää perinteisen jouluevankeliumin
(24.12.1982). Kuvaelmassa seurataan Joosefin ja Marian matkaa
Betlehemiin. Kyseinen esitys on osoitteessa: http://www.yle.fi/
elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=72&t=330&a=2731
10
Joulurauhaa
Jeesuksessa
En ollut vielä syntynyt, kun synnyit
auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun
tulit turvaajaksi En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan virsi 25:2.
Niin se syksyn aika on taas mennyt ja maa peittyy valkeaan lumeen.
Armon aika kulkee kulkuaan, eikä
aikaakaan, kun kohta taas on joulun
aika. Joulun aika muistuttaa mieliimme Jeesuksen Kristuksen syntymän. Viettäkäämme sitä omassa
elämässämme joulun rauha mielessä. Jumala todistaakin Pojastaan:
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt;
kuulkaa häntä” Matt.17:5.
Elämämme täällä on Jumalan,
Kaikkivaltiaan tiedossa. Me täällä ajassa saamme kohdata sairautta
ja monenlaista ahdistusta. Ei meillä täällä ajassa ole pysyväistä kaupunkia. Saammekin kuulla taivaasta enkelien tervehdyksen: ”Kunnia
Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita
kohtaan hänellä on hyvä tahto!”
Luuk.2:14.
Kuitenkin, mitä näemmekään?
Joulun aika on vuodesta toiseen samanlaista kiirettä ja touhua. Joulun pyhä sanoma hukkuu ihmisten
ulkonaiseen menoon. Meidän tulee nousta tuosta ja kiinnittää katseemme joulun sanomalle. Joulun
valo on minulle Jeesus Kristus, joka syntyi halvassa paikassa ja aivan minua varten, vaikka hän syntyi myös koko maailmaa varten. Ei
kynttilän valo voita sitä valoa, jonka
olen saanut Kristuksessa elääkseni iankaikkisesti. Näin saat sinäkin
tunnustaa.
Jeesus Kristus syntyi sitä varten,
että Hän lunastaisi meidät pyhällä
kalliilla verellään synnin, kuoleman
ja perkeleen vallan alta. Ainoastaan
siten meillä on iankaikkinen elämä
ja autuus jo täällä ajassa. Kirjoittaahan Jesaja: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman
varjon maassa, niille loistaa valkeus” Jes.9:1. Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin.
Tämä joulu 2010 on minulle ensimmäinen sellainen joulu, jota vietän siinä mielessä yksin, että puolisoni sai kutsun taivaan kotiin kesällä. Raamattu todistaa, että taivaassa vietetään jatkuvaa juhlaa. Sinne
ovat kaikki kutsutut.
Laulammehan virsikirjan sanoin:
On lapsi meille syntynyt, on poika
annettu. Hän kantaa valtaa harteillaan, kansa on turvattu virsi 33:3.
Toivota kaikille lukijoille joulurauhaa Jeesuksessa.
Eeva Korpi
11
Uskon perustus
Luokanopettajana toiminut äitini
kysyi kerran uskonnon kokeessa,
mitä Mikael Agricola piti mottonaan
kääntäessään raamatun­tekstejä suomeksi. Vastaukseksi äiti odotti oppikirjassa mainittua Agricolan ajatusta ”kyllä se kuulee suomen kielen,
joka ymmärtää kaikkein mielen”.
Näin uskonpuhdistajamme perusteli sitä, että kansan oli saatava kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään eikä vain latinaksi niin
kuin tuolloin oli tapana.
Joku oppilaista ei ilmeisesti ollut
lukenut kokeeseen kovinkaan hyvin, mutta halusi kuitenkin yrittää.
Hän ehdotti, että Agricolan mottona
käännöstyötä tehdessään olisi ollut
”halvalla menee mutta menköön”.
En tiedä, antoiko äitini pisteitä hyvästä yrityksestä…
Tänään vietämme siis uskonpuhdistuksen muistopäivää. Tämän päivän tarkoituksena on nostaa esiin
niitä kristillisen uskon keskeisiä
totuuksia, joihin Martti Luther ja
muut uskonpuhdistajat perustivat
ajattelunsa ja toimintansa. Tärkein
näistä oli se opetus, että ihmisestä
voi tulla vanhurskas eli Jumalalle kelpaava yksin armosta, yksin
uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Emme siis
voi ansaita pelastusta eli taivaaseen
pääsemistä esimerkiksi tekemällä
hyvää tai välttämällä tekemästä pahaa. Ei, pelastuksen voimme saada
12
vain Jumalan armosta, lahjaksi, uskoessamme evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta syntiemme sovittajana. Ja itse uskokin on lahja,
jonka Jumalan Pyhä Henki meissä
vaikuttaa.
Toisena uskonpuhdistuksen keskeisenä periaatteena oli latinankielinen ilmaus Sola scriptura, eli yksin Raamattu. Periaatteen mukaan
pyhä Raamattu, Jumalan sana, on
kristillisen uskon ja elämän korkein ohje.
Viime päivinä tätä periaatetta on
julkisuudessa koeteltu ankarasti, samalla kun olemme joutuneet seuraamaan ennennäkemätöntä kirkosta eroamisen tulvaa. TV2:n homokeskustelun jälkeen evankelis-luterilaisen kirkon on jättänyt jo lähes
kolmekymmentä­viisituhatta ihmistä.
Homoseksuaalisuus on herkkä ja
arka asia – eikä pelkästään kirkolle.
Erityisesti se koskee tietysti heitä,
joille asia on omakohtainen. Monet
homot, lesbot ja muut seksuaalisiin
vähemmistöihin kuuluvat joutuvat
kokemaan syrjintää, kiusaamista ja
jopa väkivaltaa. Tämä on ehdottomasti väärin. Jokainen ihminen on
Jumalan luoma ja sellaisena äärettömän arvokas, täysin riippumatta
vaikkapa iästä, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta – tai sukupuolisesta suuntautumisesta.
Kuitenkaan kaikkia seksuaalisuuden toteuttamisen muotoja ei voida
pitää yhdenvertaisina. Esimerkiksi avioliitto on Raamatun mukaan
Jumalan asettama ja sellaisena selkeästi miehen ja naisen välinen liitto. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksessa, 1. Mooseksen kirjassa,
ja saman vahvistaa myös Jeesus,
kun hän toteaa Matteuksen evankeliumissa: ”Ettekö ole lukeneet, että
Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies
jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Siinä on pähkinänkuoressa kristillinen avioliittokäsitys.
Kirkko ja jokainen yksittäinen
kristitty on kutsuttu välittämään Jumalan sanaa ja hänen siunaustaan
kaikille ihmisille. Mutta kaikkia
ihmisten tekoja tai heidän elämäntapaansa ei Raamatun pohjalta ole
lupa siunata. Yhteiskunta voi kyllä säätää lakeja, joissa rekisteröidään homoseksuaalisia parisuhteita
ja jossain vaiheessa saatetaan avioliitto laajentaa koskemaan myös
homo- ja lesbopareja. Kirkon ei
kuitenkaan pidä lähteä tähän mukaan, vaan sen tulee tarjota tukeaan
seksuaalisille vähemmistöille ja olla myös heidän kirkkonsa jollain
muulla tavoin kuin toimittamalla
parisuhteiden siunaamisia tai vihkimisiä.
Nimittäin Raamatun kanta asiassa on yksiselitteinen ja vastaansanomaton: sekä Vanhassa että Uudessa
testamentissa jyrkästi tuomitaan homoseksuaaliset teot Jumalan tahdon
vastaisina. Tämän linjauksen vah-
vistaa myös Jeesus, kun hän sanoo:
”Älkää luulko, että minä olen tullut
lakia tai profeettoja kumoamaan.
En minä ole tullut kumoamaan,
vaan toteuttamaan”.
Jeesuksen tehtävänä ei siis ollut
kumota sitä Jumalan lakia, joka oli
ilmoitettu Vanhassa testamentissa.
Ei, vaan hänen tehtävänsä oli toteuttaa tuo laki meidän puolestamme ja ristinkuolemallaan tuoda sovitus kaikesta siitä, missä me olemme rikkoneet lakia vastaan. Ja tässä
kohden olemme kaikki samalla viivalla, niin homot kuin heterotkin.
Jumalan edessä olemme yhtä lailla syntisiä ja tarvitsemme hänen armoaan ja anteeksiantamustaan. Niin
kuin roomalaiskirjeessä sanotaan:
”Kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja
ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi
vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.
Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän
jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa:
hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen” Room.3:22-26.
Näin uskonpuhdistuksen muistopäivänä on tärkeä pitää esillä, että kirkon tulee jatkuvasti uudistua.
Mutta uudistumisen tulee tapahtua
Jumalan sanan pohjalta. Jumalan13
palveluskäytäntöjä ja muita toimintatapoja on tarpeen muokata kullekin ajalle ja erilaisille ihmisille
sopiviksi, mutta uskon keskeisen
sisällön ja opetuksen siitä, mikä on
oikein ja mikä väärin Jumalan edessä, pitää pysyä samoina.
Kirkosta eroamiset ovat nostaneet
pintaan sen, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on kriisissä. Eikä
suurin ongelma suinkaan ole jäsenmäärän väheneminen. Ei, vaan kirkon kriisi on ennen muuta hengellinen. Kirkon kriisi on uskon kriisi,
jossa yhä enemmän kyseenalaistetaan Raamatun arvovaltaa ja kielletään keskeisiä uskontotuuksia.
Kirkon piirissä voi kuulla opetusta, jossa kiistetään Jeesuksen jumaluus, neitseestäsyntyminen ja hänen
todellinen, ruumiillinen ylösnousemisensa. Samoin jotkut torjuvat ajatuksen Jeesuksen ristinkuolemasta
ihmiskunnan syntien sovituksena
ja Jumalan vihan ja rangaistuksen
kantamisena meidän puolestamme. Tähän tapaan opettaville voisi varmaan sanoa niin kuin aikanaan (vuonna 1799) seppä Jaakko
Högmanin (1753-1806) kerrotaan
todenneen nuorelle (22-vuotias)
Paavo Ruotsalaiselle (1777- 1852):
”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen.” Nimittäin Jeesus Kristus
oli ja on ennen kaikkea Vapahtajamme, syntiemme sovittaja.
Tästä kirjoittaa uskonpuhdistaja
Luther toisen uskonkohdan selityksessään: ”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt to14
si Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani.
Hän on lunastanut minut, kadotetun
ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään
ja kuolemallaan.”
Ja jo Vanhassa testamentissa,
Jesajan kirjassa, todetaan satoja
vuosia ennen Golgatan tapahtumia:
”Omista teoistaan me uskoimme
hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän
ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet
ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”
Hänen haavojensa hinnalla me
olemme parantuneet... Päivän evankeliumissa kuulimme, kuinka Jeesus paransi kuninkaan virkamiehen
pojan, joka oli vakavasti sairaana.
Ratkaisevaa oli lapsestaan huolestuneen isän usko Jeesukseen. Tämä
usko sai Jeesuksen toteamaan: ”Mene kotiisi, poikasi elää.” Ja seuraavana päivänä kotimatkallaan virkamies sai tietää, että juuri sillä hetkellä poika oli parantunut. Ihmeen
seurauksena virkamiehen koko talon väestä tuli Jeesuksen seuraajia.
Ja hänen seuraajikseen myös meitä
jokaista kutsutaan.
Raamattu vakuuttaa meille, että
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tä-
nään ja iankaikkisesti”. Niinpä hän
voi edelleen parantaa – samoin kuin
uudistaa – myös tämän rakkaan
kirkkomme.
Käynnissä oleva kriisi antaa kirkolle tilaisuuden terävöittää linjaansa ja pyrkiä entistä uskollisemmin
seuraamaan Raamatun opetuksia.
Mutta olemmeko me valmiita siihen? Vai haluammeko niin mukautua ympäröivän maailman arvoihin
ja sen painostukseen, että toimimme jollain muulla tavoin? Suokoon
Herramme kirkon päättäjille – ja
meille kaikille – nöyryyttä, viisaut-
ta, rohkeutta ja Pyhän Hengen voimaa, että osaisimme kulkea Jumalan ja hänen pyhän sanansa viitoittamaa tietä tästä eteenpäin.
Pastori Yrjö Ikonen
Saarna Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan
Johanneksenkirkosta sanajumalan­palveluksessa
24.10.2010 (YLE1). Uskon perustus. Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä.
Saarnateksti: Joh.4:46–53.
Jo riennä, katso, sieluni, Ken seimessä nyt makaapi:
Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses
UV 74:3.
Joosef, älä pelkää
”Jeesuksen Kristuksen syntyminen
oli näin. Kun hänen äitinsä Maria
oli kihlattu Joosefille, huomattiin
hänen ennen heidän yhteenmenoaan
olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi
hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso,
hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin
poika, älä pelkää ottaa tykösi Mari-
aa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä
on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja
hän on synnyttävä pojan, ja sinun on
annettava hänelle nimi Jeesus, sillä
hän on vapahtava kansansa heidän
synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä
Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee
raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle
on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän
kanssamme” Matt.1:18-23.
15
Simeonin opetus
Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja
jumalinen mies, joka odotti Israelin
lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen
päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt
Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja
kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta
sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin
tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet
valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä
pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” Luuk.2:25-32.
Ei myöskään riitä se, että Maria, Joosef, Simeon ja Hanna hänet näkivät; minunkin täytyy hänet nähdä, minunkin täytyy oppia tuntemaan
hänet, minunkin täytyy tietää hänet siksi oikeaksi Messiaaksi.
Luther
Seurailmoituksia
Seurat: loppiainen, to 6.1.2011 klo14.00, Tuula Niemi, Mäkitie 36, Kerava.
Puhujat: rov. Helge Hilden, Esa Hyökyvaara ja Tapio Niemistö.
Seurat: la 15.1.2011 klo 13.00 Vaasassa, Todistajaseuran rukoushuoneella, Kasarminkatu 18. Johtokunnan kokous ennen seuratilaisuutta alkaen klo 11.00.
Kansikuva: Enkelisiluetti on Alavuden seurakuntatalon ikkunakoriste.
Kuva: Alpo Ahola 28.10.2010.
16
Todistaja-lehden sisällysluettelo 2010
Teksti
Kirjoittaja
Lehden nro Sivu
Näin sanoo Luther
Uusi aika
Älkäämme mukautuko maailmaan
Johanneksen ilmestys
Jalkani lamppu Jeesus herättää kuolleista
Autuas on vaatetettu
Armo ja totuus
Uusi vuosi 2010
Rukous uudenvuodenpäivänä
Ketkä ovat Jeesuksen sukulaisia
SK 32
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Martti Pylkkänen Anders P. O. Skytte
Jukka Jäntti
Arvo Hietamäki Eeva Korpi
Johannes Bäck
G. O. Holmberg
K. V. Tamminen
1
1
13
1
5
1
7
1
9
1
10
1
12
1
14
1
15
1
16
1
17
1
19
Näin sanoo Luther
Paasto
”Minä se olen” Nimi Jeesus
Miten päästään taivaaseen
Avaimet
Autuaat ovat saaneet lohdutuksen Paavalin tervehdys myös meille Olemme sanan varassa
Martti Luther2
Alpo Ahola2
Ossi Niemistö2
Olavi Niemistö2
Martti Pylkkänen2
Tapio Niemistö 2
Kari Niemistö2
Veikko Mahlamäki 2
Eeva Korpi2
Näin sanoo Luther
Elämän arki
Uskon salaisuus
Jeesuksen ylistys
Meillä on elämä ja autuus
Vieraalla maalla
Hyvä Paimen
Vapaus
Luther-säätiön uutisia
Isä on antanut taas uuden vuoden
Oikea julistaja
Martti Lutherin käsitys
Martti Luther3
1
Alpo Ahola32
Ossi Niemistö3
5
Olavi Niemistö3
7
Erkki Markula3
9
Helge Virtanen3
11
Jukka Teininen3
12
Otto Tolja3
13
Toimitus
3
14
Eeva Korpi3
16
C. F. W. Walther3
17
Esko Murto3
17
Näin sanoo Luther
Vasten parempaa tietoa
Jumalan pääsiäissaarna
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
1
5
7
9
11
13
16
18
19
42
43
4
4
17
Uskon vanhurskaus
Synnin palkka on kuolema
Suuri voitonpäivä
Ilm. 7:9-17
Hän kantoi syntimme
Jumalan kyllä ja Jumalan ei
Olavi Niemistö
Martti Pylkkänen
Helge Virtanen
Anders P. O. Skytte
Eeva Korpi
Sakari Korpinen
Näin sanoo Luther
Toukokuu 2010
Autuas pysyy Jumalassa
Raamatun profetia
Merkittävä piispanvihkimys
Tervehdys
Elämän leipä
Terttu Tynin muistolle
Martti Luther
5
1
Alpo Ahola
53
Ossi Niemistö
5
5
Olavi Niemistö
5
8
Obare, Väisänen, T. Niemistö 5
9
Johtokunta
5
14
Lars ”Lasse” Lövdahl
5
15
Eeva Korpi
5
19
Matteus 3:
Näin sanoo Luther
Satonäkymistä
Äläkä saata meitä kiusaukseen
Lopunaika
Lutherin kirjoituksista poimittua
Toukomettisen ääni
Rakasta lähimmäistäsi
Seurapuheita kuunnellessa
Lapsuuskoti
Saanko olla pelastuksesta varma?
Rämän näkemys
Matti-piispa ja ne toiset
Raamattu
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Martti Pylkkänen
Jukka Teininen
Erkki Markula
Eeva Korpi
Tuntematon
Helmi Gutaj
Toimitus
Juha Muukkonen
6
1
62
63
6
4
6
7
6
9
6
11
6
13
6
14
6
16
6
17
6
18
6
19
Näin sanoo Luther
Etsikkoaika
”Veisatkaa Herralle kiitosta”
Sana lohduttaa
Koko maailman autuus
Taivaallinen rautatie
Älä pelkää
Ihmispelko
Kasteen sakramentti
Avioliittoon vihkiminen
Jumala luojana
Luterilainen ja Concordia
Seksuaalisuuden epäterveet ilmiöt
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Jukka Jäntti
Pyhäkoulun laulukirja
Eeva Korpi
Jukka Teininen
Ari Auranen
Martti Luther
Martti Pylkkänen
Toimitus
Toimitus
7-8
1
7-82
7-8
4
7-8
6
7-8
7
7-8
8
7-8
10
7-8
11
7-8
13
7-8
16
7-8
17
7-8
19
7-8
19
18
4
4
4
4
4
4
6
8
9
11
15
16
Näin sanoo Luther
Lain ja evankeliumin virka
Kristus, voittomme!
Jeesuksen veri puhdistaa
Oikea ja väärä kirkko
Laki ja evankeliumi
Jumala osoittaa rakkautensa
Jeesus ei vastaa
Evankeliumi kuuluu kaikille
Tutkimus
Neekeriorja
Huolenaiheena pappeus
Pysykäämme sanassa
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Martti Pylkkänen
Kari Niemistö
Tapio Niemistö
Juha Muukkonen
Veikko Mahlamäki
STT/ Iltalehti.fi
Pyhäkoulun laulukirja
Paavo Niemistö
Eeva Korpi
9
1
93
9
5
9
6
9
7
9
8
9
10
9
12
9
14
9
15
9
16
9
18
9
19
Näin sanoo Luther
Syntiinlankeemuksen seuraus
Voiko kirkkomme langeta
Penseä seurakunta
Johdata meitä
Juudas kirjoittaa
Kristus kahleisiin – ryövärit valloilleen
I Kristuksen toinen tuleminen
Helli
Esko Korven muistolle
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Kari Liedes
Veikko Mahlamäki
Pekka Nisula
Hannu Lehtonen
Pyhäkoulun laulukirja
Eeva Korpi
10 1
103
10 5
10 7
10 8
10 9
10 10
10 12
10 16
10 18
Näin sanoo Luther
Jeesus tulee – oletko valmis
Elämmekö jo lopunajassa
Sinun kuninkaasi tulee
Usko ilman näkemistä
Luomakuntakin odottaa
II Kristuksen toinen tuleminen
Päivämme on tiedossasi
Martti Luther
Alpo Ahola
Ossi Niemistö
Olavi Niemistö
Martti Pylkkänen
C.O.Rosenius
Hannu Lehtonen
Eeva Korpi
11 1
112
11 4
11 6
11 7
11 10
11 12
11 18
Jouluevankeliumi Jesajan mukaan
Näin sanoo Luther
Martti Luther
Enkeli julisti rauhaa Alpo Ahola
Sikisi Pyhästä Hengestä
Ossi Niemistö
Vapahtaja on syntynyt
Olavi Niemistö
Jumalan sana
Martti Pylkkänen
Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle?
Jukka Teininen
Joulurauhaa Jeesuksessa
Eeva Korpi
Uskon perustus
Yrjö Ikonen
122
122
123
12 5
12 7
12 8
12 9
12 11
12 12
19
Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo
hänen juuristansa
Jes.11:1.
Evankelisluterilainen Todistajaseura ja Todistaja-lehti
toivottaa
kaikille seuran saarnaajille ja lehden lukijoille,
asiamiehille ja avustajille
Autuaallista Joulurauhaa Ja
Siunausrikasta Uutta Vuotta 2011
Toimitus
Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura
Päätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola, puh. 0500484486, 063356855,
alpo.ahola@nic.fi
Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa,
puh. 0505578061, 063179835
Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen
Todistajalehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/Todistajaseura.htm
Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85,
61350 Huissi, puh. 0503226176
Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kestotilauksena kotimaahan ja pohjoismaihin
25 € / vuosikerta ja ulkomaille 30 €
ISSN 0355-926262
Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa
Todistajaseuran pj: Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere,
puh. 0445040752
Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050326176
Ev.lut. Todistajaseura ja Todistaja-lehti: Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki,
tilin n:o 507100-236193
20
Art-Print Oy