Pikkalanlahden kalakanta tuhottu

Kirkkonummen Sanomat
N:o 4 – 12.1.2014
12
ARI PAATAJA
Pikkalanlahden kalakanta tuhottu
Jos kävit menneenä kesänä yrittämässä kalaonneasi
Pikkalanlahdella, etkä saanut tärppiäkään, niin älä
menetä toivoasi kalastustaitojesi suhteen. Ei sieltä saanut kukaan muukaan.
Hoitokalastuksesta ja ammattikalastuksen tehokkuudesta puhuttaessa Pikkalanlahti on valtakunnan ykköspuheenaiheita. Asiaa puitiin
viime vuonna MTV:n 45 minuuttia ohjelmassa 23.10.,
Helsingin Sanomissa 13.5.
sekä myös aukeaman verran
Iltalehdessä 11.12., sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Meille kirkkonummelaisille tuo maine ei kuitenkaan ole kovan mairitteleva,
sillä Pikkalanlahti toimii esimerkkinä siitä, miten kalakannat voidaan tuhota.
Niin mahdottoman hyvä kalapaikka Pikkalanlahti on ollut, että sitä ei ole saatu tuhottua päivässä eikä
kahdessa. Surullinen tarina
johtaa 90-luvun taitteeseen
jolloin Pikkalan kartanon
isäntä Ture Lindeberg antoi
ammattikalastusluvan siuntiolaiselle Klaus Berglundille. Ne kenellä kalastusoikeus lahdelle tuolloin oli,
muistavat kuinka runsaasti siellä oli; isoja kuhia, haukia kuin myös muita kaloja.
Näitä myös Berglund nosteli hymyssä suin verkkojatoistaan, jotka vuosi vuodelta olivat yhä pidempiä ja
pidempiä. 17 vuotta sitten
pelkkä syyskalastus antoi
n.60 000 kiloa kuhaa!
Yksi huolestuneena asiaa
seuranneista on Pekka Räty, jolla on kiinteistö Marsuddenissa. ”Verkkoja tuli joka vuosi enemmän ja talvella jään alla saattoi risteillä
liki 5 km:n verkkojatat. Samaan aikaan pidimme itse
muutamaa verkkoa ja kirjanpidostamme näkyy kuinka verkkomäärän lisäännyttyä kalojen keskikoko pieneni vuosi vuodelta.”
Kuolinisku saaliisiin tuli uusien poistorysien myötä, jolloin ammattikalastajan saaliit kasvoivat peräti 20-kertaisiksi. Laskeva
suuntaus on jo pitkään ollut nähtävissä, niin verkkokalastajien kuin myös viehekalastajien saaliissa. Kun
”saattohoitorysät” ilmestyivät lahdelle, tuli täysi kato.
Viime kesänä paikallisen kalakerhon perinteisen uistelukisan 20 veneen yhteissaalis
oli vaivaiset pari kuhaa.
Kalakannat ovat
vääristyneet
Kirkkonummi–Porkkala kalastusalueen kalastuksenvalvojan Jyrki Kettusen mielestä on outoa, että lahnan
poistopyyntiin tarkoitetun
rysän silmäkoko on niin pieni, että sinne jäävät aivan
kaikki kalat. Kettunen on ollut seuraamassa rysän nostoa, jonka pienisilmäisessä
havaksessa oli vieri vieressä kuolleita kuhanpoikasia.
”Jos kerran poistetaan vesistöstä lahnoja, niin kalastus pitäisi tehdä niin suurella silmäkoolla ettei rysään
jää muita kuin lahnoja. Jos
silmäkoko olisi 80 mm, niin
sillloin silmän läpi pääsisivät kutukypsät kuhat”, jatkaa Kettunen.
Ihminen on itse aiheuttanut kalakantojen vääristymän. Ensin maksetaan ammattikalastukselle tukia, jolla vedestä poistetaan isot
petokalat. Kun ei enää ole
petokaloja pitämässä särkikalakantoja kurissa, räjähtävät särkikalakannat käsiin
ja niitä yritetään pienentää
tukemalla särkikalojen poistokalastusta.
Särkikalojen poistokalastus Pikkalanlahdella on ollut
pilottihanke. On haluttu tutkia miten runsaat särkikalasaaliit voidaan hyödyntää,
mikä kuulostaa aivan järkevältä. Samalla on elätetty
toiveita, että vesi kirkastuisi
kun särkikaloja poistetaan.
Viimeiksi mainittu on sittemmin todettu turhaksi toiveeksi, sillä asiantuntijoiden
mukaan hoitokalastus ei ole
ratkaisu Itämeren rehevöitymiseen. Syyskynnöt, lauhat talvet sekä kevään sulamisvedet pitävät huolen siitä, että kiintoaineksen huuhtoutuminen pelloilta lahdelle
on voimakasta. Kuravellinä
virtaava Pikkalanjoki värjää meren sekaisin ajoittain
aina Upinniemen eteläkärkeä myöten.
Poistokalastusta on puolustettu fosforin poistamisella vedestä, mutta on ehdottoman väärin lähteä
poistamaan fosforia vedestä särkikaloja poistamalla.
”Kookkaisiin ja vanhoihin
yksilöihin kohdistuva tehopyynti nuorentaa kalakantoja ja kasvattaa yksilömääriä.
Pienet yksilöt erittävät ra-
vinteita suhteellisesti enemmän kuin suuret. Kierre on
valmis”, toteavat kalatutkija Kimmo Kahilainen sekä
kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin Sanomissa. – Jos valuma-alueelta tulevaa kuormitusta ei voida pienentää,
rehevöityneestä särkikalavaltaisesta vedestä ei ole
mahdollista saada hoitokalastuksella hyvälaatuista,
jatkavat asiantuntijat.
Fosforia voidaan järkevämmin poistaa vesistöstä
antamalla petokalojen kasvaa tarpeeksi suureksi. Tähän päästään riittävän suurella petokalojen alamitalla
sekä tarpeeksi suurella verkon silmäkoolla. Kun Ruotsissa Hjälmarenilla verkon
silmäkoko nostettiin 60 millimetriin ja alamittaa 45
senttiin, niin kuhasaaliit
alkoivat nousta ja kasvun
huippu +174 % saavutettiin
seitsemässä vuodessa.
Merialueillamme kuhan
vuotuinen saalis saattaisi
kasvaa pelkän säätelyn tuloksena 1014 tonnilla ja koska pyydetyssä kalassa poistuu fosforia 0,8 %/tn niin pelkällä kalastuksen säätelyllä
poistuisi 8,1 tn fosforia vuodessa .Tuilla toteutetun poistokalastuksen saalis vuonna
2012 oli n. 1000 tn eli poistettu fosforimäärä oli samainen
8 tn. Samaan tulokseen päästään kuhan säätelyn tuloksena poistuvan forforin osalta. Lisäksi säätelyn tuloksena kuhasaaliin arvo kaikille kalastajaryhmille kasvaa
tuon 174 %. Isot petokalat pitävät vesistöjen särkikalakannat kurissa ja sitä myöten veden laadun hyvänä.
Mutta näin ei tapahdu
Suomessa, vaan täällä maksetaan tukiaisina 50 000 eur/
tn poistokalastuksesta eli
400 000 euroa vuodessa ammattikalastuksen tukemiseen. Samalla kuhankalastuksen säätelyä vastustamalla aktiivisesti vastustetaan kuhakantojen kasvua.
Hoitokalastuksella
pyydetään
arvokalaa
Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Orian Bondenstamin
puheenvuorossa viime joulukuussa WWF:n särkikalapäivän aikana kävi ilmi, että
poistokalastusprojekti käyn-
ISORYSIÄ on monenlaisia. Kuvassa valtavia push-up rysiä, joiden kokeminen
on yhden miehen voimin helppoa. Veneessä oleva kompressori työntää paineilmaa rysän kellukkeisiin ja rysä nousee pinnalle, minkä jälkeen saalis on helppo tyhjentää veneeseen.
nistettiin Pikkalanlahdella
ilman että tutkittiin ensin
Pikkalanlahden kalakantoja. Tuntuu käsittämättömältä, että käynnistetään tehokalastusprojekti, joka ei ensin tutki kalakantojen tilaa.
Asiaa voisi verrata siihen että metsästäjille annetaan vapaat kädet kaataa hirviä ilman että ensin tutkitaan mitä riistalaskenta kertoo hirvikannan vahvuudesta.
Vaikutuksen tietävät
kaikki Pikkalanlahdella kalastaneet, virkamiehet levittelevät käsiään kun ei ole
vanhaa tutkimustietoa kalakantojen tilasta Pikkalanlahdella. Maailman meriä on
saatu tyhjennettyä arvokkaista kalalajeista. Ei siis
ole konsti eikä mikään tyhjentää nykyaikaisilla tehopyydyksillä yksi lahti petokaloista. Jonkun pitäisi puhaltaa pilliin ja todeta että
ammattikalastus on joiltain
alueilta lopetettava, koska
arvokalakannat eivät sitä
kestä, eikä kalastus ole kestävän kehityksen mukaista.
Arvokalojen pyynnistä on
kysymys, vaikka sitä halutaan kaunistella ”hoitokalastus” nimikkeen alle. Rysälupia on väärin kriteerein anottu maanomistajilta.
Siuntion kunta on 13.4.2011
käsitellyt Klaus Berglundin
rysälupa-anomusta kunnan
vesialueelle. Anomuksessaan
Berglund oli selittänyt, että
hänen rysänsä on rakenteeltaan sellainen, että taimen,
siika , kuha, ahven, hauki ja
made eivät pysy siinä, vaan
voivat uida pois!!!! Lautakunnassa ainoastaan Kalle
Holm tuntui ymmärtävän että eihän tuollaista pyydystä
ole olemassakaan ja vastusti
asiaa. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan asiaan vihkiytymättömät lautakunnan jäsenet myönsivät rysäluvan
66 euron vuosimaksulla.
Riista ja Kalatalouden
tutkimuslaitoksen raportissa (http://www.rktl.fi/www/
uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/vajaasti_
hyodynnetty_kala_loppuraportti.pd ) todetaan että särkikalojen poistokalastus Pikkalanlahdella ei ole
taloudellisesti kannattavaa.
Mutta koska sivusaaliina
tulee kuhia, ahvenia, haukia ja siikoja, se tekee rysäkalastuksesta tuottoisan.
Pilottihankkeen aikana jopa 2/3 tuloista tuli sivusaa-
KOM
liina saaduista arvokaloista. Tämä tietysti kuulostaa
oudolta, sillä kyseessähän
on sama kalastaja, jonka lupahakemuksen mukaa arvokalat uivat hänen rysistään
pois……
Kettusen peräänkuuluttamia isolla silmäkoolla varustettuja lahnarysiä lienee
siis turha odottaa. Rysien 25
millimetrin silmäkoko pyytää pienimmätkin kalat ja
jos pieni kala ei mahdu siitä
läpi, se kuolee silmään, kuten Kettunen on ollut todistamassa.
Ammattikalastus rysillä
on tuottoisaa. Ei sen takia
että niillä pyydettäisiin särkikaloja, vaan sen takia että
niihin menevät kaikki kalat.
Sisälahteen laskettu verkko
on hetkessä köytenä, koska
se menee täyteen särkikaloja eikä verkko enää pyydä. Mutta rysään saa mennä
vaikka kuinka paljon särkiä
tai lahnoja eikä sen teho pyytää esimerkiksi kuhia heikkene siitä lainkaan. Päinvastoin petokalat hakeutuvat rysiin koska siellä on
muita kaloja niitä houkuttelemassa. Sana tehokkaista
rysistä on kiirinyt ja Kirkkonummen ja Inkoon välisellä
rannikko-osuudella on ollut
jopa 17 isorysää. Valitettavasti ne vievät loputkin kalat viimeisistä suojapaikoista, rannikon lahtivesistä sekä jokisuista.
Isorysiä saa yksityisillä
vesialueilla pitää kuka vain
saatuaan siihen maanomistajalta luvan. Isorysäksi luetaan rysä, jonka korkeus joltain osaltaan – johtoaita mukaan luettuna – ylittää 1,5
metriä. Isorysää ei kuitenkaan saa pitää 3 kilometriä
lähempänä lohipitoisen joen suistoa ja tällaisiksi joiksi on luokiteltu mm. Pikkalanjoki sekä Ingarskilanjoki. Pikkalanjoen suistossa
Berglundilla on ollut poikkeuslupa 5:n isorysän pitämiseen lähempänä jokisuuta, mutta esim. Ingarskilanjoen edustalle ei poikkauslupia ole myönnetty.
ELY:n virkamiehet löysivät syksyn tarkastuskierroksellaan 25.9.2013 laittomiksi
epäiltyjä rysiä ja tekivät niistä tutkintapyynnöt poliisille.
Laittomiksi epäiltyjä rysiä
oli Siuntionjoki- ja Ingarskilajokisuussa sekä lähellä Ingarskilajoen suistoa.
Mitä pitäisi tehdä?
MEN
TTI
Kalakannoissa on aina ollut luontaista vaihtelua. Kuhan runsaille ikäluokille on
oivat mahdollisuudet jos kesä on pitkä ja lämmin, kuten esimerkiksi mennyt kesä oli. Vastaavasti kylminä
kesinä ei suuria ikäluokkia
synny. Pikkalanlahden tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole ilmojen vaihtelusta, sillä Pikkalan kuhakadon aikaan niin Espoonlahdella kuin myös Inkoossa on
hyvät kuhakannat.
Kuhilla on toki muitakin ottajia. On merimetsoja
ja hylkeitä, mutta mitkään
tutkimustulokset eivät osoita näiden olevan syy kuhakatoon. Myös virkistyskalastajien verkoilla ja vieheillä
on osuutensa asiassa, mutta
ammattimaiseen kalastukseen verrattuna niiden osuus
on vähäinen. Riista- ja Kalantutkimuslaitoksen Saaristomerellä suorittamien
tutkimusten mukaan verkkokalastuksen teho viehekalastukseen on noin kymmenkertainen. Kun tiedetään että viehekalastaja käy
vain muutaman tunnin kokeilemassa onneaan ja verkot sekä rysät pyytävät 24h
vuorokaudessa, niin on selvää että kuha on monivuotisen verkkokalastuksen sekä viimeaikaisen tehokkaan
rysäpyynnin lopputuloksena
Pikkalanlahdelta tehokkaasti hävitetty.
Kirkkonummi–Porkkalan kalastusalue kokoontui
syyskuun alussa ylimääräiseen kokoukseen, jonka keskeisenä tehtävänä oli löytää
keinoja siihen, miten alueen
kuhakannat saataisiin pidettyä elinvoimaisina. Kokousta varten oli pyydetty asiantuntijalausunto Helsingin
Yliopiston kalataloustieteen
professorilta, Hannu Lehtoselta. Aiemmin kalastusalue
on pyytänyt lausunnon toiselta kalataloustieteen professorilta, Sakari Kuikalta ja
oppineiden tietäjien viesti on
ollut sama. Pikkalan alueella kalastuspaine ylittää tuotannon ja kalat pyydetään
pois liian pieninä. Vaikka kalastusalue on vuosien varrella nostanut verkon silmäkokoa sekä kuhan alamittaa,
nämä toimenpiteet eivät ole
olleet riittäviä. Kokouksessa esitetyn professori Lehtosen lausuntoon pohjautuvan tiedon mukaisesti pitäisi Pikkalanlahdella:
KUHA on rannikon tärkein ammattikalastuksen kohde. Vuosia kestänyt kalastus Pikkalanlahdella osoittautui liian voimakkaaksi ja kuhakanta saatiin parissa vuosikymmenessä alueelta tuhottua.
Kirkkonummen Sanomat
N:o 4 – 12.1.2014
NÄYTE rysän kalastustehosta. Tämä rysä oli Kotkassa laskettu vaelluskalojen
nousuväylälle ja lämpimässä vedessä pilaantuvien lahnojen seassa näkyy ainakin yksi iso lohi!
– verkon silmäkoko nostaa 60 millimetriin
– kuhan alamitta nostaa
45 senttimetriin
– verkot ym. kiinteät pyydykset kieltää
– rauhoittaa kuha kesäkuuksi
Kuhan kesäkuinen rauhoitus on hieman ristiriitainen asia, sillä Pikkalanlahdella ovat kuhan keskeiset
kutualueet olleet rauhoitettuna jo 26 vuotta, mutta se
ei ole kuhaa pelastanut. Ainoa joka rauhoitusalueella
on kalastanut, on erikoislu-
van anonut kalastaja Berglund. Jos kalastuksen aiheuttama kuolevuus kuhalle
on niin suurta kuin se Pikkalanlahdella on, ei kuhan
rauhoittamisella ole merkitystä. Kuhat menevät verkkoon erityisen hyvin toukokuussa niiden vaeltaessa
kutualueille. Kutuaikainen
rauhoitus ei kuitenkaan ole
ratkaisu kuhakysymykseen,
sillä tapettu kuha on aina
pois seuraavasta kudusta,
pyydettiinpä kala syyskuussa, joulukuussa tai toukokuussa. Tuntuukin oudol-
ta ajatus että JOS joku kala pääsee kutemaan, niin se
rauhoitetaan.
Ennemminkin tulisi turvata riittävän suuri emokalakanta. Luvut valaisevat
parhaiten asiaa. Jos kutevasta kannasta pyydetään
vuosittain esim. 30 000 yksilöä, niin mitä kalastusta pitää tuolloin rajoittaa? Kesäkuista viehekalastusta, jolloin kuteva kanta vähenee
3 000 yksilöllä vai ympärivuotista verkkokalastusta
jolloin 27 000 kalaa ei koskaan pääse kutemaan. Tä-
13
hän vastaavat kalatalouden professorit yhteen ääneen: sitä kalastusmuotoa
tulee eniten rajoittaa, mikä
aiheuttaa kovimman kalastuskuolevuuden.
Kalastustehokkuutta pienentämällä, verkkojen silmäkokoa ja kalojen
alamittaa nostamalla pitää
varmistaa että vedessä on
riittävän suuri kuteva kalakanta. Vapakalastajille voidaan suositella esim. kolmen kuhan päiväkiintiötä,
kuten kalastusoppaat tekevät. Mutta näillä toimenpiteillä ei ole juurikaan merkitystä, jos samaan aikaan
kuhien kuolevuus verkkopyydyksillä on niin voimakasta kun se nyt on.
Pikkalanlahden särkikalojen poistokalastus tyhjensi lahden arvokaloista. Hyödyn siitä sai vain yksi ammattikalastaja vesialueiden
omistajien jäädessä tuijottamaan tyhjänä lainehtivaa lahtea. Karmea tarina. Pikkalanlahti on nyt
uhrattu ja menetetty. Toivoa vain sopii, että muualla ei lähdetä toistamaan
samoja virheitä. Toisaalta
pelko kalakantojen totaaliseen hävitykseen on suuri, sillä Orian Bondenstam
on lupaillut, että hän kolminkertaistaa poistokalastuksen saaliin vuonna 2014.
Koska poistokalastus ei ole
taloudellisesti kannattavaa
ja väli- ja ulkosaaristo on jo
tyhjä kalasta, niin kyse on
puhtaasti siitä, että rannikon loput arvokalakannat
aiotaan tehorysillä lahdata
niiden viimeisistä suojapaikoista, mantereen lahdista
ja jokisuista.
ARI PAATAJA
OPPIA RUOTSISTA
Ruotsissa on koettu monia vastaavanlaisia kalakantoja hävittäviä toimia vuosien varrella, joita Isabella Lövin kuvaa kirjassaan ”Tyst hav- jakten pä den sista matfisken”. Erittäin suositeltava kirja niille virkamiehille jotka eivät usko kalatutkijoiden sanaa tai kenelle tahansa jolle meriluonto on rakas.
Pirkko Lehtinen, Uusdemarit:
Onko rahanjako ollut oikea?
– Toteuttaako tämä talousarvio kuntalain vaatimukset? Vastaus tulee vasta talousarviovuoden mittaan.
Seurantaa on nykyisestä
tiivistettävä ja mahdollisiin
ongelmiin puututtava heti
kun niitä havaitaan, odottelu vain pahentaa tilannetta.
Suurimmat ongelmat ovat
toistuvasti olleet perusturvan puolella. Sen vuoksi ilmaan jää kysymys, onko toimialojen välinen rahanjako
oikea, mainitsi mm. Uusdemareitten valtuustoryhmän
pj Pirkko Lehtinen talousarviokokouksessa Kirkkonummella 19.12.
Pirkon mukaan pitkää
istumista vaatineen, uusmallisen ja laajasti osallistaneen uuden talousarvion
tuottamiseen on suhtauduttu tilanteen edellyttämällä vakavuudella niin luottamushenkilöiden kuin virkamiesten taholla.
– Päämäärä on ollut yhteinen eli tasapainotettu
kunnan talous, jolla voidaan luoda edellytykset tarvittavien palvelujen tuottamiselle, joskin neuvotteluja
leimasi sen ohessa käydyt
YT-neuvottelut.
Moitetta Lehtinen antoi
siitä, että tänäkään vuonna
ei päästy siihen, että tulois-
ta ja menoista olisi päätetty
samassa kokouksessa.
– Uusdemarit jättivät yhdessä muutaman muun ryhmän kanssa eriävän mielipiteen veropäätökseen.
Katsoimme, että tässä taloustilanteessa olisi ollut
tarkoituksenmukaista korottaa veroprosenttia vielä lisää 0,25 % ja kiinteistöveroakin maltillisesti, jotta henkilöstöön kohdistuvia säästötoimenpiteitä olisi
voitu pienentää.
– Käsittelyssä oleva talousarvio tietää tiukennuksia ja muutoksia kaikille toimialoille ja kaikkiin toimintoihin. Toisaalta muutos on
myös mahdollisuus, se ehkä
pakottaa meitä ihan oikeasti muuttamaan ja järkevöittämään toimintatapojamme
sekä priorisoimaan palvelujamme.
– Me suomalaiset olemme
parhaimmillamme vaikeuksissa. Silloin puurretaan sisulla vaikka läpi harmaan
kiven. Nyt meillä kaikilla
on näytön paikka, työntekijöillä, luottamushenkilöillä ja yhtäkaikki myös kuntalaisilla. Löytyykö meistä yrittävyyttä löytämään
tarvittavia ratkaisuja, uskon niin.
Pirkon mukaan ny tarvi-
taan yhtenäistä näkemys- eli Espoo ja Helsinki.
Investointeihin on suhtä palvelujen tuottamisesta
eli kolmella ämmällä: MI- tauduttu varsin pidättyväsTÄ, MITEN JA MISSÄ? ja ti ja ikään kuin odottavalsiihen avuksi palvelutarve- la mielellä. Katsotaan mikä
kartoitus sekä palveluverk- on mahdollista ja parempia
koselvitys.
aikoja toivoen, totesi Pirk– On ratkaistava, mitä ko iloiten siitä, että pääkirkunta itse tuottaa, mitä os- jastohanke pääsi talousarvitetaan, mitä mahdollises- oon, mutta sieltähän se sitti ulkoistetaan ja mitä teh- ten putosi.
– Elämä ei tähän lopu,
dään yhteistyössä muiden
kuntien kanssa. Kaikissa mutta aika tiukoilla ollaan
näissä tapauksissa kunta koko tämä valtuustokausi,
vastaa palvelujen järjestä- hän summasi.
misestä ja laadusta. TärkeäL.K.
nä pidämme, että kunta säilyttää tarvittavan osaamisen
itsellään, vaikka käyttäisikin vaihtoehtoisia tuottamistapoja, sanoi Lehtinen
huomauttaen, että vaikka kaikilla on
yksimielinen
halu olla itsenäinen kunta,
monissa asioissa tehdään
yhteistyötä
nyt ja jatkossa toisten kuntien kanssa ja
suuntana on
valtaosin itä PIRKKO Lehtinen, Uusdemarit
PIRISTYSTÄ ARKEEN tai JUHLAAN
JORVASPUODISTA
AUKI JOKA PÄIVÄ
arkisin 8.30–19,
la 8–18,
su 10–18
tykkää
Kotimainen
TULPPAANIKIMPPU
6 €/10 kpl
10 €/20 kpl
MYYNTIPAIKKAMME
– JORVASPUOTI – LIPPULAIVA – ENTRESSE –
TUKKUHALLI Ruukintie 20, ESPOO
TUOREMYYNTI PITKÄNEN
Jorvaksenkaari 24
www.kukkakaari.fi