docVakuutuskuntoutus 2/2012
download 
Report Transcription
Vakuutuskuntoutus 2/2012
VakuutusKuntoutus Lehti kuntoutusalan ammattilaisille tä Aluetyoötta 10 vu Koulutuksella oman elämän ohjaamoon 2/2012 Miten pelastaa nuoret kuntoutukselta? Y Päätoimittaja Juha Mikkola hä useammalle VKK:n asiakkaallekin sosiaaliset ongelmat ja ajautuminen yhteiskunnan marginaaliin ovat arkitodellisuutta. Otetaan yksi esimerkki: nuori, joka 18-vuotiaana sai pahat vasemman jalan vammat, työkokemusta puolentoista kuukauden ajalta, suonensisäisten huumeiden käyttöä, B- ja C-hepatiitti, keskenjäänyt ravintoala-alan peruskoulutus, parhaillaan avovankilassa. Siinä on haastetta kerrakseen kuntoutussuunnittelijalle – miten saada tällainen nuori takaisin työelämään? Ainakin tarvitaan reviirien rajat ylittävää yhteistyötä: yhteisneuvotteluja, terveydenhuollon kuntoutussuunnitelmia, aktivointisuunnitelmia, sosiaalityön suunnitelmaa, asumisjärjestelyjä, velka neuvontaa, kuntouttavaa työtoimintaa, työpajatoimintaa ja niin edelleen. Valitettavasti kuntoutujien moniongelmaisuus yleistyy jatkuvasti.Työmme olisi paljon helpompaa, jos Suomessa kyettäisiin sellaisiin sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin, joilla resursseja, vaikka rajallisiakin, kohdennettaisiin nimenomaan ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Tällöin ehkä alussa kuvattua päihteiden käytöstä seurannutta liikennevahinkoa ei olisi sattunutkaan, tai ainakin kuntoutusohjelman aikaan saaminen olisi helpompaa. Ikävä kyllä yhteisiä varojamme näyttää olevan helpommin saatavissa o ngelmien korjaamiseen kuin niiden ehkäisyyn, etenkin kun monet elämässä kiinnipitävät toimet ovat niin arkipäiväisiä, että niiden vaikuttavuuden osoittaminen talousmittarein on vaikeaa. Monien nuorten tipahtaminen yhteiskunnan kyydistä on viime aikoina päässyt näyttävästi esille. Hyvää on se, että asiaa pohtivissa työryhmissä ovat mukana ne, jotka sitä työtä arjessa tekevät, joskus jopa kohde ryhmänkin edustajia. Selvää on, että pelkästään elämänhallintaohjeilla emme tilannetta korjaa, vaan kyse on myös sosiaalipalveluiden resurssien jaosta ja kustantamisesta. Työryhmämietintöjäkin tarvitaan, kunhan muistamme, että ne yksin eivät lähiönuoren tilannetta korjaa, vaan riittävästi rahoitettu jalkautuva sosiaalityö. Tässä lehdessä esitellään muutamia esimerkkejä toimivista käytännöistä: nuorten työpajatoimintaa ja Kompassi-projektia.Toivottavasti tällaisten toimintamallien avulla pääsemme siihen, ettei kuntoutustarve olisi vain syrjäytymiskierteen lopputulos. Mikä muuten tuli ratkaisuksi alussa mainitulle nuorelle: aluksi koekoulutuksena hotellin vastaanottovirkailijan työhön tähtäävä koulutus, ehtona huumeseula.Toivottavasti käy hyvin! n VakuutusKuntoutus 2/2012 Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 etunimi.sukunimi@vkk.fi www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola juha.mikkola@vkk.fi Toimitusneuvosto Samuli Kaarre Sanna Sinkkilä Susanna Finne Juha Mikkola Helena Oksanen Eero Lankia Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Fromholdt puhelin 044 700 2015 mari.fromholdt@vkk.fi Toimitus ja ulkoasu MCI Press Oy Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 info@mcipress.fi www.mcipress.fi Kannen kuva Tero Kaikko Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press Oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö 4 3 Työpajoissa kasvaa itseensä luottavia nuoria Helsingin kaupungin työpajoissa otetaan koppi putoamisvaarassa olevista nuorista. 8 Kompassi työelämään Piia Manninen pääsi Lapin Kompassiprojektin avulla lounaskahvilaan töihin. 12 Mahdollisuuksien löytäjät 16 Tavoitteena normaali elämä 18 Alueiden tienviitoittajat 20 Ajassa 22 Kysy VKK:n uudet kuntoutuspsykologit auttavat asiakasta näkemään vaihtoehtoja. 18-vuotiaana halvaantunut Minna Kyngäs ei lannistunut, vaan opiskeli ammatin ja työllistyi. Aluetyötä tekevät kuntoutussuunnittelijat tuntevat paikalliset työmarkkinat. Yhdessä työkyvyn tukena -koulutuskierros käynnistyi syyskuussa. VKK:n kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin. KOLUMNIT 2 Miten pelastaa nuoret kuntoutukselta? 11 Työpajat – ihan tavallinen asia Päätoimittaja Juha Mikkola Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja Georg Henrik Wrede 4 22 17 ”On tärkeää, että kuntoutussuunnitelma on konkreettinen, jotta asiakas tietää, mitkä hänen seuraavat askeleensa ovat.” Marianne Lindström Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPhone! Katso lisää s. 21 tai www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus VakuutusKuntoutus 2/2012 4 Teksti: Sari Alhava Kuvat: AJ Savolainen Työpajoissa kasvaa itseensä luottavia nuoria Helsingin kaupungin opetusviraston työpajoilla on valloillaan tekemisen meininki ja silminnähtävä into omaa työtä kohtaan. Työpajoilla on tarkoitus ottaa koppi putoamisvaarassa olevista nuorista sekä auttaa heitä löytämään unelmansa ja tavoittelemaan niitä. Vakuutuskuntoutuksen stipendit jaettiin 24.5. Helsingin Taidehallissa. VakuutusKuntoutus 2/2012 5 17 -vuotias Anette Menander, tai Jacky, kuten kaikki työpajalla häntä kutsuvat, kertoo luovuutensa puhjenneen työpajassa kukkaan. – Täällä minusta on tullut itsevarmempi enkä ole enää niin kriittinen omia töitäni kohtaan. Pääni on täynnä ideoita, joita haluan toteuttaa. Olen saanut myös paljon hyviä ystäviä – ja ylipäänsä nykyään on kiva herätä aamuisin, hän kuvailee työpaja-ajan vaikutuksia. Anette on yksi niistä kymmenestä Helsingin kaupungin työpajalla opiskelevasta nuoresta, joka sai tänä vuonna Vakuutuskuntoutuksen lahjoittaman stipendin. – Halusimme siirtää joulukortteihin varatut rahat hyvään tarkoitukseen, ja katsoimme nuorten tukemisen erinomaiseksi kohteeksi,Vakuutuskuntoutus VKK ry:n toimitusjohtaja Juha Mikkola kertoo. Helsingin opetusvirastolla on kolme työpajaa: Sininen Verstas,WooDoo-werstas ja Mediakylpylä. Sinisellä Verstaalla toimii kolme eri linjaa: lounaskahvilaryhmä Cafe Lucullus, kankaanpainoryhmä Ateljee Rotondo ja ompeluryhmä Ateljee Sartoria. Mediakylpylässä tutustutaan media-alan ammatteihin.WooDoo-werstaalla tehdään monipuolisia puu- ja rakennustöitä. Jokaisen työpajan kouluttajat saivat jaettavaksi opiskelijoilleen kolme stipendiä.Yhden stipendin perusteena oli ryhmädynamiikan edistäminen, toisen huomattava kehittyminen ja kolmannen erityinen sitoutuminen ja korkea motivaatio. Lisäksi jaettiin yksi villi kortti nuorelle, joka on osoittanut monipuolista osaamista ja edistymistä. Villin kortin saanut 21-vuotias Laura Lehtinen kuuli työpajamahdollisuudesta alun perin tutuiltaan. Se kuulosti hänestä liian hyvältä ollakseen totta.Varmistettuaan asian TE-keskuksesta, hän päätti hakea Siniseen Verstaaseen, josta hän siirtyi jatkamaan opintojaan Mediakylpylään. – Tämä on ollut loistavaa aikaa. Täällä on hyviä ihmisiä, ammattimaiset työvälineet, monipuolista tekemistä ja olen saanut hyödyllisiä neuvoja. Olen todella nauttinut tästä ajasta. Ryhmäkommu- Nuoret voivat tutustua itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. nikointi ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet selvästi, hän analysoi. Laura uskoo päätyvänsä media-alalle. Hän on valmistunut media-assistentiksi ja hakee media-alan jatkokoulutukseen, joten tulevaisuuden visio on vahva. Työelämätaidot karttuvat Nuorten työpajoilla työttömät helsinkiläiset nuoret voivat tutustua itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. He pääsevät kehittämään ammatillista osaamistaan harjoitustöiden avulla. – Työpajoilla nuoret oppivat työelämätaitoja, arjen hallintaa, ryhmätyötaitoja ja ammatillisia taitoja. Tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia saada jatko-opiskelupaikka tai työllistyä, tiivistää Sinisen Verstaan kouluttaja Susanna Palo. Työpajat tarjoavat vuosittain keskimäärin viiden kuukauden mittaisen työharjoittelupaikan 270 nuorelle. Pajoilla VakuutusKuntoutus 2/2012 6 Sitoutuminen pajatoimintaan alkaa jo paikkaa odottaessa. – Työpajassa minusta on tullut itsevarmempi, 17-vuotias Anette Menander kertoo. Työnteosta koppi Nuorten työpajat ovat alle 25-vuotiaille, työttömille nuorille tarkoitettuja työharjoittelupaikkoja. Nuorten työpajatoiminnan sisällöllinen kehittäminen kuuluu opetusministeriölle. Nuorisotyön kannalta työpajat ovat nuorille hyviä paikkoja elämäntaitojen kehittämiseen, aikuistumiseen, yhteisölliseen kasvuun ja työssäoppimiseen. Työpajojen rahoitus jakautuu opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kesken. Työhallinto ohjaa nuoria työharjoitteluun ja työmarkkinatuella pajaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa pajatoiminnan kehittämisestä ja perusrahoituksesta. VakuutusKuntoutus 2/2012 Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli TE-toimistoissa heinäkuussa 40 148, mikä on 7,1 prosenttia enemmän kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuotena. TEMin julkaiseman Nuorten yhteiskuntatakuu 2013 -ohjelman mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Laura Lehtinen oli yksi palkituista. 7 Helsingin opetusvirastolla on kolme työpajaa. Jokaisen työpajan kouluttajat saivat jaettavaksi opiskelijoilleen kolme stipendiä. voi osallistua työharjoitteluun, työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Pajapäivän pituus on kuusi tuntia. Työpajojen rahoitus jakautuu opetusja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kesken.Työhallinto ohjaa nuoria työmarkkinatuella pajaan. Opetusja kulttuuriministeriö vastaa pajatoiminnan kehittämisestä ja perusrahoituksesta. – Paja-ajalta saatava työmarkkina tuki ei ole suuri, mutta se on osallistujille merkityksellinen. Se auttaa siihen, että nuori alkaa panostaa tulevaisuuteensa ja mahdollistaa kasvun itsenäiseksi toimijaksi, Palo toteaa. Työpajat on tarkoitettu ensisijaisesti 15–19-vuotiaille työttömille nuorille. Pajoille otetaan myös alle 25-vuotiaita nuoria, mikäli vapaita paikkoja löytyy. Hakea voi jatkuvasti esimerkiksi TE-toimistojen kautta. – Meillä on kolmisenkymmentä nuorta per paja. Non stop -haulla pyritään siihen, ettei odotusaika veny pitkäksi. Hakijat juttelevat työvoimaneuvojan kanssa paikan varmistuttua, ja sitouttaminen pajatoimintaan alkaa jo paikkaa odottaessa. Palo kertoo, että vuosittain on jonkin verran keskeyttäneitä – jotkut motivaatiopulan vuoksi, mutta monet siksi, että ovat saaneet työpaikan. Pajalla kannustetaankin ottamaan työtarjoukset vastaan. Eläviä esimerkkejä Työpajoissa käytetään toiminnallisia menetelmiä. Työskentelyn lomassa on mahdollisuus pohtia omia ongelmiaan ja pysähtyä miettimään, mitä elämältä haluaa sekä miten sen voisi toteuttaa. – Työskentelemme pienryhmissä ja teemme opintokäyntejä työpaikoille sekä opiskelupaikkoihin. Haluamme raottaa tulevaisuuden näkymää omasta mahdollisesta haaveesta. Omaa oppimistaan voi puolestaan seurata portfoliosta, jonka jokainen tekee täällä, Palo kertoo. Apuna ovat myös entiset pajalaiset, jotka tulevat välillä käväisemään. Heitä on käytetty rohkaisevina esimerkkeinä. Kun he ovat tulleet oman alansa ammattilaisiksi, he voivat pitää uusille kursseja tai luennoida siitä, kuinka ovat löytäneet oman alansa. – Nuoret näkevät eläviä esimerkkejä siitä, kuinka samassa tilanteessa ollut on päässyt eteenpäin. Se luo uskoa, että hekin pystyvät samaan, Palo perustelee. Tärkeintä tuntea itsensä arvokkaaksi Palo kokee, että työpajojen tärkein tavoite on palauttaa nuorten luottamus itseensä. – Monet heistä eivät usko kykyihinsä ja voimavaroihinsa, koska heitä on latistettu liikaa koulussa. On tärkeää, että nuoret tulevat oman elämänsä toimijoiksi, jotka uskaltavat luoda tavoitteita ja motivoituvat koulutuksesta. Sitä kautta he pystyvät osallistumaan paremmin yhteis kuntaan. Kun saa joka päivä edes jotakin pientä tehtyä ja saa siitä hyvää palautetta, ihminen tuntee itsensä arvokkaaksi. Palon mukaan koulussa keskitytään liikaa teoria-aineisiin. Ihmiset ovat erilaisia: jotkut tekevät ja ilmaisevat käsillään eivätkä niinkään numeroin ja kirjaimin. Palo oli mukana perustamassa Helsingin ensimmäistä työpajaa, Sinistä Verstasta, vuonna 1993. Hän on nähnyt valtavan määrän nuoria ja toimivan tuotantomallin kehittymisen. – Helsingin kaupungin ajatus on saada koppi niistä nuorista, jotka ovat vaarassa pudota tai ovat jo pudonneet. Tämä toimii mielestäni työpajoissa hyvin.Yli puolet osallistujista saa jatko-opiskelupaikan – parhaina vuosina jopa 70 prosenttia. Ainakin pystymme luomaan täällä jokaiselle jonkinlaisen tulevaisuuden vision sekä palauttamaan uskon omiin kykyihin, Palo iloitsee. n VakuutusKuntoutus 2/2012 8 Teksti: Mia Sivula Kuvat: Jouni Porsanger – Tässä näkee ihmisiä, ja saan puhua englantia, Piia Manninen kuvailee työn hyviä puolia. VakuutusKuntoutus 2/2012 9 Kompassi työelämään Lounaskahvila Lovisan pöydässä istuu nauravakasvoinen Piia Manninen. Hän löysi Lovisasta mieluisan työpaikan Lapin Kompassi-projektin kautta. P iia Manninen, 25, on tehnyt keittiöapulaisen töitä Lapin yliopiston Lounaskahvila Lovisassa reilun vuoden ajan. Oman alan työpaikka löytyi Kompassi-projektin kautta. Kompassin tavoitteena on etsiä yhteistyömalleja, joilla vajaakuntoiset työnhakijat saavat käytännön apua työllistymiseensä. Projektin tarkoituksena on myös auttaa ammatillisen kuntoutusprosessin käynnistämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa. Projektissa työskentelevä kuntoutussuunnittelija Johanna Sirviö lähti etsimään Piian kanssa yhdessä hänelle sopivaa työtä. Yhteistyö sai alkunsa Lapin Kuntoutus Oy:n kautta, jossa Piia oli ollut kuntoutusasiakkaana. – Kävimme aluksi Piian kanssa läpi hänen koulutustaan ja työhistoriaansa. Laitoimme myös CV:n kuntoon. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan sopiviin työpaikkoihin, Sirviö kertoo. Koska Piialla oli jo ravintola-alan työkokemusta, työtä päätettiin etsiä pienistä lounaskahviloista Rovaniemen alueelta. kassaan Invalidiliiton Lapin Kuntoutus keskuksen keittiössä. Työt siellä olivat loppuneet paria vuotta aiemmin. – Osasin jo siivota, laittaa ruokaa ja tehdä muitakin töitä keittiössä, Piia muistelee. Kompassi-projektin ideana ei ole tuupata työtä etsivää ihmistä pikaisesti mihin tahansa työpaikkaan. Ensin kuunnellaan tarkkaan, millaisesta työstä ihminen itse on kiinnostunut, ja mitä hän jo osaa. Sitä kautta hän todennäköisimmin päätyy työhön, jossa hän itse viihtyy. Lapin yliopiston Lounaskahvila Lovisan työntekijöiden palkkauksesta vastaava Lapin Lyyli Oy:n toimitusjohtaja Liisa Ansala ei ollut kuullut Kompassi-projektista aikaisemmin.Yhteydenoton jälkeen innostui asiasta heti ja päätti lähteä mukaan yhteistyöhön. Pakolliset byrokratiat, kuten palkkatukihakemuksen täyttäminen, onnistuivat helposti. – Jos tarvitsin paperitöihin apua, sain sitä Kompassi-projektin työntekijöiltä. Eikä papereita ollutkaan täytettäväksi juuri tavanomaista enempää, Ansala kiittää. Vähällä paperityöllä Työnantajat tarvitsevat lisää tietoa Kompassi-projektin asiakkaat ovat eriikäisiä ihmisiä, jotka ovat terveydentilansa rajoitteiden takia olleet pois työmarkkinoilta.Vajaakuntoisuus tai osatyökykyisyys eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilöllä olisi kykyä ja halua työn tekemiseen. Piialla oli pitkä lista erilaisia taitoja, joita hän oli saanut edellisessä työpai- Niin kuin uudessa työssä usein, Piiakin aloitti ensin helpoimmasta päästä. Hän pilkkoi salaatteja, valmisti voileipiä ja annosteli lounasaikaan ruoka-annoksia opiskelijoille. Piian työtehtävät laajenivat nopeasti vuoden aikana. Nyt hän tekee keittiötöiden lisäksi tilityksiä ja työskentelee lounaskahvi- VakuutusKuntoutus 2/2012 10 Lapin Lyyli Oy:n toimitusjohtaja Liisa Ansala, kahvilatyöntekijä Piia Manninen ja koulutussuunnittelija Johanna Sirviö ovat olleet tyytyväisiä Lapin Kompassiin. lan kassalla. Kahdesta eri suunnasta tulevan palvelulinjaston ja monimutkaisen näköisen kassakoneen äärellä saattaisi monella mennä sormi suuhun, mutta Piiaa vain naurattaa. – Tykkään oppia uutta. Kassalla on ollut kiva tehdä töitä.Tässä näkee ihmisiä, ja saan puhua englantia, Piia sanoo. Piian töihin palkannut Ansala suosittelee muillekin työnantajille tutustumista erilaisiin työllistämisen tukimahdollisuuksiin. – Työnantajat eivät varmaankaan tiedä tarpeeksi, millaisia mahdollisuuksia on olemassa. Työnantajan kannalta on hyvä, jos tietoa erilaisista kuntoutusjärjestelyistä olisi helpommin saatavilla. Kynnys ottaa vajaakuntoinen henkilö töihin olisi varmasti paljon matalampi, Ansala pohtii. Hyvin tehty työ poikii lisää töitä Noin viitisenkymmentä henkilöä on jo työvalmennuksessa tai löytänyt töitä Kompassi-projektin avulla. Työtehtävät vaihtelevat kiinteistö- ja kaupan alan töistä puhtaanapitoon ja hoitotyöhön. Kompassi-projektin asiakaslähtöisyydestä kertoo sekin, että työtä ja työssä suo- riutumista seurataan tarpeen mukaan myös työllistymisen jälkeen. Tuettu työllistyminen onkin projektin keskeinen ajatus, kuntoutussuunnittelija Johanna Sirviö kertoo. – Tuemme asiakasta huomaamaan omat vahvuutensa. Piian kohdalla hänen oma toimintansa oli isossa roolissa siinä, että sopiva työpaikka löytyi. Motivaatio on tosi tärkeä juttu, Sirviö kertoo. Piialle vuoden pesti Lovisassa on tuonut lisää itseluottamusta. – Olen joissakin asioissa vähän hidas, mutta tässä työssä siitä ei ole ollut haittaa. Työkaverit auttavat ja neuvovat, jos en osaa jotakin. Lovisa on ollut sopivan pieni ja viihtyisä työpaikka, ja työilmapiiri on ollut hyvä. On ollut kiva tulla aamulla töihin. Työnantaja on ollut Piian työpanokseen enemmän kuin tyytyväinen. – Olen onnellinen siitä, että Piia päätyi töihin juuri meille. Tässä on tyttö, jonka kehitys on ollut vuoden aikana uskomattoman nopeaa. Koska Piia oppi uusia asioita niin nopeasti, saimme koko ajan asettaa hänelle uusia tavoitteita. Nyt Piia on pikemminkin se, joka kouluttaa uudet työntekijät, Ansala kehuu. Kun Piian voimassa oleva työsopimus tammikuussa 2013 päättyy, suuria muutoksia ei tule tapahtumaan. Piia jää Lovisaan töihin. Se on sekä Piian että työn antajan toive. n Mikä Kompassi-projekti? Kompassi-projekti on Lapin ELY-keskuksen rahoittama ESR-hanke. Projektia hallinnoi Lapin yliopiston tutkimus- ja kehittämishanke, joka on toiminnassa vuosina 2009–2013. Kompassi-projektin tavoitteena on tukea vajaakuntoista ja työtä etsivää asiakasta kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Tarkoituksena on, että asiakas löytäisi työpaikan avoimilta työmarkkinoilta. Asiakkaat ohjautuvat Kompassi-projektiin Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kuntoutuspoliklinikan, Rovaniemen kaupungin sosiaalitoimen, työterveyshuollon, Lapin Kuntoutus Oy:n, Rovaniemen työ- ja VakuutusKuntoutus 2/2012 elinkeinotoimiston ja työvoiman palvelukeskuksen kautta. Kompassi-projekti tarjoaa tukea projektin asiakkaalle työnhakuun ja työllistymiseen liittyvissä asioissa. Tukea tarjotaan asiakkaan lisäksi työnantajalle, joka on palkkaamassa töihin vajaakuntoisen työnhakijan. Kompassi-projektin tarkoituksena on viedä työnantajille tietoa erilaisista vajaakuntoisen työllistämiseen liittyvistä tukimuodoista, joita on tarjolla. Se myös tukee työnantajaa tarpeen mukaan koko työllistymisen prosessin ajan. Kompassi-projektissa työskentelee kolme kuntoutussuunnittelijaa. Kuntoutussuunnittelijoiden toimenkuvaan kuuluu palveluohjauksen, työnetsinnän, työvalmennuksen ja koulutussuunnittelun työtehtäviä. – Lapin työmarkkinat ovat haastavat. Työnantajilta kaivattaisiin enemmän ennakkoluulottomuutta. Vajaakuntoisen työntekijän palkkaaminen on usein asennekysymys, projektipäällikkö Anne-Mari Arola sanoo. Asiakkaat ovat löytäneet Kompassi-projektin toiminnan aikana monenlaisia ratkaisuja kohti työelämää tai opiskeluja. Kokonaisuudessaan projektin toimintaan on osallistunut jo yli sata asiakasta. 11 Työpajat – ihan tavallinen asia S yyskuun alussa julkaistiin Ihan tavallisia asioita -vihko ja -verkkosivusto. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä pohtineen työryhmän työ nostatti heti yhteiskunnallisen keskustelun lämpötilaa. Pidän tätä erittäin hyvänä asiana! Tarvitsemme laajaa ja monipuolista keskustelua nuorten hyvinvoinnista ja nuorisopolitiikasta. Keskustelu rakenteista ja siitä, millä tavalla jokainen meistä voi vaikuttaa, antaa harvinaisen hyvän tilaisuuden tuoda esiin nuorisopolitiikan tavoitteita ja menetelmiä. Nuorten syrjäytyminen tai ulkopuolisuus ei tietenkään ole uusi ilmiö, esimerkiksi työpajoissa on pitkään tehty työtä nuorten kanssa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Työpajatoiminnan avulla voidaan tukea yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten pääsyä työelämään ja vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnan talouteen. Työpajatoimintaan panostaminen kannattaa aina! Siksi onkin hienoa, että työpajojen kehittäminen on olennainen osa nuorisotakuuta. Nuorisotakuu on yksi pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman kärkihankkeista. Tavoitteena on, että kaikille nuorille luodaan realistiset mahdollisuudet suorittaa perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että nuoret eivät ajaudu liian pitkään jaksoon ilman minkäänlaista aktiivista toimintaa. Takuun tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta. Työpajapalveluita on saatavilla noin 80 prosentissa Suomen kunnista.Valmentautujan kannalta palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on kuitenkin parannettavaa. Etsivän nuorisotyön ja monialaisen yhteistyön kautta pyritään tehokkaammin löytämään kaikki palveluja tarvitsevat nuoret. Monialaisesta yhteistyöstä kunnissa on viime vuoden alusta säädetty nuorisolaissa. Lain mukaan paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten kunnassa on oltava nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, johon kuuluvat opetus-, sosiaali- ja terveysja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. Lisäksi verkostoon voi kuulua puolustushallinnon ja muiden viranomaisten edustajia.Verkosto toimii vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa. Kunnat voivat koota myös yhteisen verkoston.Verkostojen toiminta on alkanut verrattain hyvin, mutta tietoisuutta niiden tarjoamista mahdollisuuksista eri toimijoiden keskuudessa pitää vielä vahvistaa. Nuorisotoimialalla nähdään kuitenkin ulkopuolisuus laajemmin. Kysymys on kiinnittymisestä yhteiskuntaan, paikkansa löytämisestä yhteisössä. Kukaan ei kiistä työn ja koulutuksen merkitystä, mutta elämässä on myös muuta, ja polku työelämään ei ole jokaiselle yhtä suora. Tarvitaan joustavia polkuja työelämään, työpajatoiminta on yksi näistä. n Georg Henrik Wrede Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja VakuutusKuntoutus 2/2012 12 Christel Granfelt ja Marianne Lindström kiittävät nykyisiä työkavereitaan VKK:ssa realistisista odotuksista: kuntoutuspsykologeja ei pidetä ihmeentekijöinä. VakuutusKuntoutus 2/2012 13 Mahdollisuuksien löytäjät N uori mies loukkaantui auto- onnettomuudessa niin, ettei pystynyt enää palaamaan entiseen työhönsä metallialalla. Edessä oli kouluttautuminen uuteen ammattiin. Mihin – sitä alkoi miehen kanssa pohtia Marianne Lindström, joka kertoo asiakkaansa innostuneen uuden ammatin etsimisestä valtavasti. – Prosessin aikana hän löysi kokonaan uusia puolia itsestään ja huomasi, mistä ei ollut entisessä työssään pitänyt. Tapaturman aiheuttamat vammat antoivat valinnoille raamit, mutta kuntoutuja itse keskittyi rajoitustensa sijaan ratkaisujen löytämiseen. Kun Lindström kartoitti asiakkaansa kanssa tämän tilannetta, esiin nousi miehen kiinnostus auttamiseen. Lopulta uusi ammatti löytyi sosiaalialalta, jossa muuttunut terveydentila ei ollut este. – Myöhemmin asiakkaani sanoi, ettei olisi ilman loukkaantumistaan ikinä miettinyt vaihtoehtoja aiemmalle työlleen. Onnettomuudesta tuli hänelle uusi mahdollisuus,VKK:ssa kesällä kuntoutuspsykologina aloittanut Lindström hymyilee. Tällaiset kohtaamiset ovat kuntoutus psykologin työssä palkitsevia, ja niissä myös kirkastuu ammattikunnan rooli osana ammatillisen kuntoutuksen prosessia. – Työmme ankkuroituu asiakkaan kokemukseen ja motivaatioon, kiteyttää Christel Granfelt, joka tuli VKK:lle kuntoutuspsykologiksi samaan aikaan kuin kollegansa. Tuttu työ uudesta vinkkelistä Granfelt ja Lindström ovat kumpikin työskennelleet psykologeina ammatillisen kuntoutuksen parissa parinkymmenen vuoden ajan. He tutustuivat toisiinsa jo edellisessä työpaikassaan Espoon työ- ja elinkeinotoimiston HRV-palvelujen Professi-yksikössä. Professi tuottaa työhallinnon ammatillisen kuntoutuksen maksullisia palveluita, ja sen toimeksiantajia ovat Vakuutuskuntoutus VKK ry:n lisäksi muun muassa työeläkelaitokset, työnantajat ja työterveyshuollon yksiköt. Isoa harppausta työpaikan vaihtaminen ei siis kummallekaan naisista tarkoittanut.VKK:ssakin asiakkaina ovat ihmiset, jotka joutuvat vaihtamaan ammattia tai työtä terveydellisistä syistä. – Ammatinvalintaprosessi on sama, mutta täällä VKK:ssa voimme toimia joustavammin eri asiakastilanteissa eikä vain tiettyjen tuotteiden puitteissa, Granfelt toteaa. Toisaalta toimiessa ”askel lähempänä maksajaa”, kuten Lindström eron nykyisen ja edellisen työpaikan välillä muotoilee, vakuutusyhtiön näkökulma on pidettävä entistä kirkkaammin mielessä. VKK:ssa kuntoutuspsykologi on uusi tehtävä. Rekrytointiprosessin edetessä yrityksen asiantuntemusta päätettiin vahvistaa saman tien kahdella kuntoutuspsykologilla. Ammatillisia ahaa-elämyksiä Christel Granfelt ja Marianne Lindström kiinnostuivat uudesta työpaikastaan pitkälti samoista syistä: Professin kuntoutuspsykologeina heille oli syntynyt VKK:sta yhteistyökumppanina positiivinen kuva, samoin sen työntekijöistä. Tietysti myös mahdollisuus uuden oppimiseen houkutteli. – On innostavaa työskennellä organisaatiossa, joka on erikoistunut ammatillisen kuntoutuksen palveluiden tuottamiseen. Täällä on paljon osaamista, Granfelt tiivistää omat ja kollegansa tunnelmat. Ammatillisessa kuntoutuksessa työparia kiinnostaa sen laaja-alaisuus: Kuntoutuspsykologina on mahdollisuus sekä yksilön auttamiseen että yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Asiakkaiden tilanteissa yhdistyvät niin terveydentila, työelämä, koulutus kuin vakuutusturva. Kuntoutuspsykologien työkentät on jaettu VKK:ssa alueittain: Granfelt vastaa Etelä-Suomesta, ja Lindströmille kuuluu muu Suomi. Kumpikin työskentelee 5–7-henkisissä tiimeissään kuntoutussuunnittelijoiden rinnalla. Aluksi he tutustuivat VKK:n toimintaan hoitamalla kokopäiväisesti kuntoutussuunnittelijan tehtäviä, ja edelleen ne kuuluvat heidän Teksti: Terhi Kivikoski-Hannula Kuvat: Vesa Tyni Vakuutuskuntoutuksen moniammatillisen joukon uusimmat vahvistukset, kuntoutuspsykologit Christel Granfelt ja Marianne Lindström, auttavat asiakasta näkemään vaihtoehtoja. VakuutusKuntoutus 2/2012 14 toimenkuvaansa kuntoutuspsykologin työn ohella. Kuntoutussuunnittelijan tehtävät ovat kummallekin uusi aluevaltaus. – Välillä kuntoutuspsykologina toimiessani joudun muistuttamaan itseäni, ettei kyseessä ole asiakkaani, jota tapaan kuntoutussuunnittelijana, Granfelt naurahtaa. – Myös kuntoutussuunnittelijan tehtävään kuuluvat moninaiset kirjalliset työt ovat vaatineet opettelua. Näkökulmanvaihdos ja yhteistyö kuntoutussuunnittelijoiden kanssa vahvistavat omaa ammattitaitoa: – Kun esimerkiksi käymme kuntoutussuunnittelijan kanssa läpi niitä perusteita, joilla asiakkaalle voidaan korvata jokin koulutus, huomaan entistä selvemmin, mitä kaikkea kuntoutussuunnitelmaa tehdessä tulee ottaa huomioon. Kuntoutus psykologina ajattelisin muuten ensimmäiseksi, että tietysti kouluttautuminen kannattaa, Granfelt kuvaa. Asiakkaan silmin VKK:n kuntoutuksen moniammatillisessa asiantuntijatiimissä kuntoutussuunnittelijan rooli on koordinoiva: toimenkuvaan kuuluvat niin yhteydenpito henkilöasiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä kuin koko ammatillisen kuntoutusprosessin ohjaus ja seuranta. Kuntoutuspsykologi taas keskittyy henkilöasiakkaaseen, vaikka on toki tarvittaessa yhteydessä myös oppilaitoksiin, Mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisen psykologin kanssa on auttanut Vakuutuskuntoutuksen uusia työntekijöitä. VakuutusKuntoutus 2/2012 työnantajiin ja toimeksiantajina oleviin vakuutusyhtiöihin. – Meillä kuntoutuspsykologeilla on mahdollisuus lähteä liikkeelle yksilön toiveista, tarpeista ja mahdollisuuksista. Näin löydämme yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisuja, jotka istuvat hänen elämänsä rakenteisiin, esimerkiksi perhetilanteeseen ja kiinnostuksenkohteisiin, Lindström sanoo. Kuntoutussuunnitelma syntyy soveltuvuusarviointien ja asiakkaiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Niissä kartoitetaan asiakkaan kiinnostuksenkohteet ja ajatukset omasta tilanteestaan. Keskeisiä taustatietoja ovat asiakkaan terveydentilan lisäksi esimerkiksi tämän koulutus ja työkokemus. 15 Työmme ankkuroituu asiakkaan kokemukseen ja motivaatioon. pohtivat myös kerran viikossa pidettävissä tiimipalavereissa, joiden lisäksi Granfeltilla ja Lindströmillä on viikoittain suunnittelupalavereita keskenään. – Koska tehtävämme on kokonaan uusi tässä organisaatiossa, sen kehittäminen ja istuttaminen moniammatilliseen työyhteisöön vie aikaa, Lindström toteaa. Ensimmäisinä kuukausina myös uuden palvelutuotteen luominen työeläke laitoksille on vaatinut paneutumista. Mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisen kuntoutuspsykologin – vieläpä entuudestaan tutun – kanssa on auttanut tässä työssä paljon. Rohkaisijana rankassa paikassa Prosessi kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen, jona aikana kuntoutuspsykologi tapaa asiakkaan tavallisesti kolmesta neljään kertaa. Kuntoutussuunnitelma voi sisältää uudelleenkoulutusvaihtoehdon tai työelämään paluun esimerkiksi työkokeilun tai työhön valmennuksen kautta. – On tärkeää, että kuntoutussuunnitelma on konkreettinen, jotta asiakas tietää, mitkä hänen seuraavat askeleensa ovat, mihin hän hakee tai on seuraavaksi yhteydessä, Lindström painottaa. Palvelutarjonta laajenee Kun suunnitelma on valmis, kuntoutuspsykologi esittelee sen kuntoutussuunnittelijalle. – Mielellään tapaamme asiakkaan yhdessä kuntoutussuunnittelijan kanssa, koska silloin keskusteluun saadaan moni ammatillinen näkökulma, Granfelt ja Lindström sanovat. Tärkeä osa työnkuvaa on konsultointi. Kuntoutussuunnittelija voi esimerkiksi kertoa omasta asiakkaastaan ja kysyä kuntoutuspsykologin näkökulmaa siihen, miten asiassa kannattaisi edetä. Jos asiakas tarvitsee apua ammatinvalinnassa, hänet ohjataan seuraavaksi kuntoutuspsykologille. Asiakkaiden tilanteita VKK:n kuntoutuspsykologit ja kuntoutussuunnittelijat Granfeltin ja Lindströmin mukaan asiakkaat tulevat ammatilliseen kuntoutukseen monenlaisissa tunnelmissa: joku on masentunut, joku järkyttynyt ja joku helpottunut, kun asiat vihdoin edistyvät pitkään kestäneen epätietoisuuden jälkeen. Ennen ammatillisen kuntoutuksen käynnistymistä sairausloma on yleensä kestänyt pitkään, osalla vuosiakin. Joskus käy niinkin, että tien noustessa pystyyn vanhassa työssä mieleen muistuu lapsuuden tai nuoruuden ammattihaave. Kaikki kuntoutuspsykologin asiakkaat eivät kuitenkaan suuntaa uudelle uralle. Ammatillinen kuntoutus voi johtaa myös siihen, että kuntoutuja palaa työhönsä uusiin tehtäviin tai osa-aikaisesti. Joissain tapauksissa työkyvyttömyyseläke on paras vaihtoehto. Aina asiakkaan tilanteeseen ei löydy ratkaisuja nopeasti. Kaikki asiakkaat eivät myöskään ole yhtä innokkaita etsimään elämälleen uutta suuntaa kuin se autoonnettomuudessa vammautunut nuori mies, joka löysi paikkansa sosiaalialalta. Työkyvyttömyys merkitsee useimmille kriisiä, jonka prosessointi vie aikaa ja josta selviytymiseen yksilö tarvitsee tukea. Kun asiakas ymmärtää ja hyväksyy, ettei pysty enää jatkamaan työssään, vanhan päälle voidaan alkaa rakentaa uutta. – Motivaation ja rohkeuden löytäminen ovat juuri asioita, joissa me Christelin kanssa autamme ihmisiä, Lindström sanoo. n Christel Granfelt • s. 1957 • VKK:n kuntoutuspsykologi 4.6.2012 alkaen • koulutus: valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1988 pääaineenaan psykologia • työkokemus: ammatinvalintapsykologina 1989 Tapiolan työvoima toimistossa, 1989–2000 Sipoon työvoimatoimistossa ja 2000–2009 Malmin työ- ja elinkeinotoimistossa sekä kuntoutuspsykologina 2009–2012 Espoon työ- ja elinkeino toimistossa Marianne Lindström • s. 1962 • VKK:n kuntoutuspsykologi 4.6.2012 alkaen • koulutus: valmistunut psykologian maisteriksi Åbo Akademista 1990 • työkokemus: kuntoutuspsykologina 1991–1999 ja 2001–2005 Vaasan työvoimatoimistossa sekä 2000 Norrvalla Rehab Centerissä, työterveyspsykologina 2005–2007 Mehiläisessä ja kuntoutuspsykologina 2007–2009 Kuntoutussäätiössä sekä 2009–2012 Espoon työ- ja elinkeinotoimistossa VakuutusKuntoutus 2/2012 16 Teksti: Juha Saarinen Kuvat: Tero Kaikko Tavoitteena normaali elämä Oululaisen Minna Kyngäksen alaraajat halvaantuivat vuonna 2005. Vammansa vaikeudesta huolimatta hän otti tavoitteekseen valmistua ammattiin ja työllistyä. Seitsemässä vuodessa tavoite toteutui. M inna Kyngäs oli 18-vuotias lähihoitaja-opiskelija, kun hän joutui liikenne onnettomuuteen Karigasniemellä, palatessaan linja-autolla kesätöistä Norjasta heinäkuussa 2005. – Lähdin kesken matkan vessaan. Juuri kun olin tarttumassa oven kahvaan, linja-auto suoritti äkkijarrutuksen eteen tulleen poron vuoksi, jolloin lensin pitkin käytävää auton kojelautaa vasten, muistelee Minna epäonnista paluumatkaansa. Onnettomuutta seurasi leikkaus, kaksi viikkoa toipumista sairaalassa Oulussa ja neljän kuukauden kuntoutusjakso Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä. Onnettomuudessa Minnan selkäydin vaurioitui, mistä seurasi alaraaja halvaus. Minnan ensireaktio halvaukseen oli, ettei se voi olla totta. – En jäänyt kuitenkaan voivottelemaan. Mennessäni Käpylän Kuntoutuskeskukseen olin ihan vuodepotilas. Pystyin syömään. Muuten olin täysin autettava. Kahden kuukauden jälkeen pääsin tositoimiin. Oli hieno tunne, kun kunto koheni ja lähtiessäni Käpylästä pyörätuolilla olin täysin itsenäinen. VakuutusKuntoutus 2/2012 17 Eläkkeelle jäänti ei ollut vaihtoehto Minna tapasi VKK:n kuntoutussuunnittelijan ensimmäisen kerran Käpylän kuntoutuskeskuksessa vähän ennen sieltä kotiutumistaan joulukuussa 2005. Seuraavan talven hän kuntoutti itseään ja opetteli uuteen elämään äitinsä luona Pudasjärvellä. –Vammaisuus toi rajoitteita, mutta toisaalta se avarsi elämää. Sain auton, ja se auttoi itsenäistymään. Auton hankintaa helpotti siitä saatu verovähennys, kunnan vammaispalvelun myöntämä avustus ja vakuutusyhtiön kustantamat apuvälineet. Jo ennen Käpylän kuntoutusjaksoa Minna oli jo päättänyt, että hän suorittaa lähihoitajaopiskelunsa loppuun, kunhan kuntoutuu. Hän ei missään nimessä halunnut jäädä eläkkeelle. – Se ei ollut minulle mikään vaihtoehto, koska se olisi tuonut esille vammaisuutta, vaikka pystyn tekemään töitä ja elämään normaalia elämää niin kuin muut ihmiset. Opiskelu avasi oven työelämään Minna jatkoi keskeytyneitä lähihoitajaopintojaan syksyllä 2006 ja valmistui seuraavan vuoden keväänä. Vakuutusyhtiö korvasi opiskelukustannukset ja ansionmenetyksen tältä ajalta VKK:n suosituksen mukaisesti. Lähihoitajan ammatti ei siintänyt Minnan mielessä, sillä opiskelun suuntautuminen lasten ja nuorten kasvatukseen ei olisi hänen mielestään avannut ovia työelämään. – Päiväkodissa olisi ollut aika vaikeaa pysyä lasten perässä pyörätuolilla, Minna perustelee naurahtaen. Minna oli jo Käpylän kuntoutuskeskuksessa päättänyt että hän jatkaa lähihoitajatutkinnon jälkeen opiskeluja ammattikorkeakoulussa valmistuakseen sosionomiksi. Kun se ei ensi yrittämisellä onnistunut, hän alkoi suorittaa Oulun aikuislukiossa lukion etäkursseja. – Päämääränä oli välttää tilanne olla tekemättä mitään. Aikuislukion kielten opiskelu huomioitaisiin myös osaksi sosionomiopiskelua. Seuraavan vuonna Minnan haave sosionomiopiskelujen aloittamisesta toteutui, ja kolmen ja puolen vuoden kuluttua, jouluna 2011, hän sai sosionomin paperit. Tämänkin opiskelun ajalta Minna sai vakuutusyhtiöltä korvauksen opiskelu kuluista ja ansionmenetyksestä. Töihin opiskeluaikaiseen harjoittelupaikkaan Kuuden vuoden ahkeran ja päämäärätietoisen opiskelun jälkeen edessä oli työnhaku. Se käynnistyi VKK:n kuntoutussuunnittelijan kanssa käydyllä keskustelulla, jossa yhdessä suunniteltiin ja kartoitettiin tilannetta. Kuntoutussuunnittelija ohjasi Minnan tapaamaan Oulun työ- ja elinkeinotoimiston palveluohjaajaa. – Hänen kanssaan keskustelusta oli hyötyä. Työvoimaneuvoja kannusti lähtemään työelämään ja kertoi, mitä eri vaihtoehtoja työ- ja elinkeinotoimistolla olisi tarjota työllistymiseksi: työelämävalmennusta, työkokeilua, työharjoittelua. Ei työelämään noin vain mennä. Työpaikan Minna kuitenkin hankki kevään aikana itse. Hän kuuli tutuilta, että vammaisten etujärjestö Kynnys ry:n Oulun aluetoimisto tulee hakemaan kahta työntekijää nelivuotiseen projektiinsa. Kun paikat tulivat julkiseen hakuun, Minna haki työtä. Hän pääsi 120 hakijan joukosta haastatteluun ja tuli valituksi palveluohjaajaksi SAMAT-projektiin. Sen tarkoituksena on tukea vammaisia ja pitkäaikaissairaita vanhemmuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. Minna kiittää opiskelujaan siitä, että työura Kynnyksessä avautui. – Ei työelämään noin vain mennä. Opiskelu antaa teoreettiset tiedot ja taidot työelämässä pärjäämiseen ja työharjoittelu näiden tietojen ja taitojen käytäntöön soveltamiseen. Minna työskentelee nykyään vammaisten etujärjestö Kynnys ry:n Oulun aluetoimistossa. Opiskeluihin kuuluva työharjoittelu myös tasoitti Minnan tietä Kynnyksen työntekijäksi: sosionomiopiskeluihin sisältyvästä kolmenkymmenen viikon työharjoittelusta hän suoritti kahdeksan viikkoa Kynnyksen Oulun toimistossa. Muut harjoittelut tapahtuivat vanhusten palvelukodissa virikeohjaajana ja kuntoutussairaalassa sosiaaliohjaajana. Kuntoutussuunnittelija neuvoo Minna myös arvostaa VKK:n kuntoutussuunnittelijan apua omien tavoitteidensa saavuttamisessa ja tukemisessa. – Kävimme paljon keskusteluja keskenämme. Hän ohjasi minua eteenpäin. Neuvoi, miten vakuutusyhtiön kanssa toimitaan. Miten palveluita nivotaan yhteen, ja miten niitä hyödynnetään. On niin paljon viranomaisia, joiden kanssa pitää olla yhteistyössä, että tuskin olisin itse kaikkea tarvitsemaani tietoa saanut selville. Myös kuntoutustoimenpiteiden korvaukset järjestyivät kuntoutussuunnittelijan suositusten avulla. n VakuutusKuntoutus 2/2012 18 Aluetyöntekijät Taru Ottelin (vas), Maija Ojanen ja Annele Mononen tapaavat toisaan säännöllisesti. Alueiden tienviitoittajat Aluetyötä tekevät kuntoutussuunnittelijat tuntevat paikalliset työmarkkinat. Kuntoutujien henkilökohtainen tapaaminen on työn suola. – N ykyisin tuntuisi aivan oudolta kirjoittaa vakuutusyhtiölle lausunto ihmisen elämäntilanteesta pelkän puhelinkeskustelun perusteella, sanoo kymmenen vuotta VKK:ssa aluetyötä tehnyt kuntoutussuunnittelija Maija Ojanen. Täysin samaa mieltä ovat Ojasen kollegat Annele Mononen ja Taru Ottelin. Vielä kymmenen vuotta sitten kaukana Helsingistä asuneiden VKK:n asiakkaiden asioita hoidettiin pitkälti puhelinpalvelulla. Nykyisin mahdollisuus VakuutusKuntoutus 2/2012 Teksti: Minna Huuhka Kuvat: Vesa Tyni kohdata ihmisiä kasvokkain antaa kuntoutussuunnittelijan työhön aivan uusia ulottuvuuksia. – Joskus asiakkaasta voi päällepäin jo nähdä, että hänellä on kipuja. Kun kasvot ovat harmaat ja hikikarpaloita noruu otsalla, ei asiakkaan tarvitse sen enempää vakuutella, että sattuu, kertoo viime kesästä aluetyötä tehnyt Taru Ottelin. Alun perin kaksivuotiseksi kokeiluksi tarkoitettu aluetyönteko on osoittautunut kaikin puolin tavoitteidensa veroiseksi. Kun oman alueen yhteistyökumppanit kuten oppilaitokset, työnantajat, terveydenhuolto, työhallinto ja oppisopimustoimistot ovat tulleet tutuiksi, yhteydenotot ja asioiden hoitaminen sujuvat jouhevammin. – Pystyn tapaamaan Kaakonkulmalla asuvan asiakkaani henkilökohtaisesti niin monta kertaa kuin on tarpeen. Tämä ei olisi mahdollista, jos työpisteeni sijaitsisi Helsingin pääkonttorissa, Annele Mononen sanoo. Autokuskeja, duunareita Alueellisen kuntoutussuunnittelijan työnä on ratkaista vakuutusyhtiön toimeksi 19 annosta, miten työkykynsä menettänyt ihminen saadaan takaisin työelämään. VKK:n ja Kuntien eläkevakuutuksen teettämien kuntoutujien pitkäaikaistyöllistymistä selvittäneiden tutkimusten mukaan vakuutusjärjestelmän tukema ammatillinen kuntoutus johtaa useimmiten työllistymiseen. Vuonna 2011 ammatillisen kuntoutusohjelman suorittaneista työllistyi 80 prosenttia. VKK:n aluetyötä tekeville kuntoutussuunnittelijoille kahta samanlaista tapausta tulee tuskin koskaan. Suurin osa heidän asiakkaistaan on vammautunut työtapaturmassa. Muita syitä kuntoutussuunnittelijan asiakkaaksi päätymiseen ovat ammattitaudit, liikennevahingot, sotilas- ja urheilutapaturmat sekä potilasvahingot. Mikään tietty ammattiryhmä ei nouse esiin, asiakkaita tulee monilta aloilta. – Tapaturmissa työkykynsä menettäneet ovat usein miehiä, jotka ovat työskennelleet fyysisesti kuormittavilla aloilla, kuten rakennus- ja kuljetusalalla, Ottelin kertoo. Ammattitautien takia työkykynsä menettäneiden joukossa nähdään etenkin kampaajia, leipureita ja lähihoitajia. Joskus tapaukset päätyvät kuntoutussuunnittelijalle heti tuoreeltaan. Toisinaan yhteistyö alkaa vasta vuosien päästä, kun esimerkiksi lapsena liikenneonnettomuudessa vammautunut on saanut peruskoulunsa suoritettua. Koulun penkille… Kun kuntoutussuunnittelija saa uuden asiakkaan, alkaa mittava selvitystyö, jossa apuna voidaan käyttää muun muassa kuntoutuspsykologin, toimintaterapeutin ja konsulttilääkärin palveluja. Ensin selvitetään, olisiko kuntoutujan mahdollista jatkaa työntekoa omalla alallaan vaikka apuvälineitä hyödyntäen tai fyysisesti vähemmän kuormittaviin tehtäviin siirtymällä – vai pitäisikö hänelle löytää kokonaan uusi ammatti. Nykyään kilpailu työpaikoista on niin kovaa, että ilman koulutusta on hankala työllistyä. Pitkän uran tehneelle ihmiselle kokonaan uuden alan opiskelu voi tuottaa vaikeuksia. Jos edellisestä oppitunnista on vuosikymmeniä aikaa, voi koulunpenkille siirtyminen olla tuskien taival. Monosen ja Ojasen mielestä oman alueen oppilaitosten tunteminen helpottaa suuresti asian hoitamista. Jos kuntoutujalla on opinnoissaan vaikeuksia, voidaan luontevasti yhdessä oppilaitoksen henkilökunnan kanssa selvittää, miten opinnot saataisiin käännettyä takaisin oikeille urille. …vai suoraan töihin? – Suurin osa asiakkaistani todella haluaa takaisin töihin.Vain harva haluaa jättäytyä eläkkeelle, Mononen sanoo. Kuntoutussuunnittelijat kertovat, että harva alaa vaihtamaan joutuva asiakas tietää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan, jos vanhassa tutussa työssä ei voi enää jatkaa. Siksi on hyvä, että uutta alaa voi kokeilla tutustumalla käytännön työhön. Ammatillisen kuntoutuksen asiakkaista yli puolet päätyykin työpaikkakuntoutukseen, kuten työkokeiluun, työhön valmennukseen tai saamaan yritystukea. Käytännön työelämän ja siihen sovitettavan ammatillisen koulutuksen yhdistelmällä moni pääsee kiinni uuteen ammattiin. Annele Mononen muistaa hyvin erään pitkään rakennusalalla työskennelleen miesasiakkaan, joka vammautui työssään niin, ettei enää kyennyt alansa töihin edes fyysisesti vähemmän kuormittavissa tehtävissä. – Ehdotin hänelle myyntipuolen töitä rautakaupassa, koska hänellä oli niin laaja rakennusalan kokemus ja hän oli sen tyyppinen ihminen, että varmasti pärjäisi myyntitöissä. Asiakkaan opintojen suorittaminen vaati erikoisjärjestelyjä, mutta lopulta aikuiskoulutuskeskuksen, asiakkaan itsensä,VKK:n ja työnantajan kanssa tehty yhteistyö johti siihen, että hän työllistyi alalle. Asiakas oli itse erittäin tyytyväinen uuteen työhönsä. Realismia Ojanen, Ottelin ja Mononen työskentelevät työllistymisen kannalta haastavilla alueilla. Niin Kouvolan, Jyväskylän kuin Porin seudulla monet suuret työnantajat ovat supistaneet toimintojaan tai lakkauttaneet ne kokonaan. Paikkakuntien työttömyystilastot ovat olleet jo pitkään karua luettavaa. Pienillä paikkakunnilla myös koulutusmahdollisuudet ovat san- Nykyään kilpailu työpaikoista on niin kovaa, että ilman koulutusta on hankala työllistyä. gen rajalliset. Silti asiakkaiden työllistyminen on sujunut yllättävän hyvin. – Uskon, että asiakkaiden olosuhteisiin nähden hyvät työllistymisluvut ovat seurausta työstämme paikallisella tasolla, Mononen sanoo. Ihmisten käsitykset työelämästä ovat muuttuneet. Mononen on huomannut, että varsinkin nuoret ovat kriittisiä työnsä sisällön suhteen. – Työllisyysnäkymät eivät aina ole auvoiset vajaakuntoiselle, jos työnsaanti takkuaa normaalikuntoisillakin. Koska kuntoutuksen tarkoitus on saada asiakas mukaan työelämään eikä työttömyys kortistoon, pyrimme ottamaan huomioon alueen työelämän realiteetit, Mononen sanoo. n Aluetyöntekoa vuodesta 2002 • aluetyönteko käynnistyi 2002 kokeiluprojektina Jyväskylässä ja Porissa • tavoitteena sujuvampi kuntoutuspalvelu alueilla, joissa puutteita kuntoutuspalveluiden tarjonnassa • hyvien tulosten ja kokemusten myötä vakiintuneeksi toiminnaksi 2005 • vuonna 2008 aluetoimisto myös Kouvolaan • VKK:n aluetyö tuo Vakuutuskuntoutuksen palvelut lähemmäs asiakkaita ja yhteistyötahoja • lisäarvona kiinteä alueellinen verkosto, matala puuttumiskynnys, asiakasläheisyys, hyvät tulokset VakuutusKuntoutus 2/2012 Ajassa 20 Yhdessä työkyvyn tukena Yhdessä työkyvyn tukena -hankkeen perustana on kesällä voimaantullut sairaus vakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutos, jonka mukaan sairaspäivärahan maksaminen 90 päivän jälkeen edellyttää, että vakuutettu toimittaa työterveyshuollon lausunnon työhön paluun mahdollisuuksista. Hankkeen tarkoituksena on rakentaa sairaanhoitopiirikohtaisesti toimintamalli erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon ja sosiaalivakuutuksen yhteistyöstä lakimuutosten tavoitteiden t oteuttamiseksi. Hankkeessa ovat Telan lisäksi mukana Asu sosiaali- ja terveysministeriö, Kela ja Työterveyslaitos. Työterveyshuollon rooli pitkien sairaus poissaolojen koordinoijana edellyttää tiivistä ja toimivaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välillä. Tavoitteena on parantaa erikoissairaanhoidon tuntemusta työterveyshuollon toiminnasta ja käytännöistä. Koulutuksen keskiössä on yhteistyö tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden hoidossa, koska nämä sairausryhmät aiheuttavat yli puolet pitkittyvistä sairauspoissaoloista, Uusia esitteitä o s t yö t n n o n mu u t tään utuksessa ede ttelussa ja tote stöiden suunni on jälkeen? Miten muuto liikennevahing tai aturm työtapa US OUT USKUNT VAKUUT RY työliikenne- ja staa tapaturma-, perustettu palveluyritys. VKK avu yhnna 1964 ja n yhteinen ry on vuo amisessa toutus VKK utusyhtiöide valmistelussa, hoit Vakuutuskun sta harjoittavien vaku usasioiden tout uutu kun eläkevak yhtiöitä ja työeläke edistävää ä kyky vakuutus- misessa. utoiminta en ja vaku usta sekä denmukaista a kumppaneid ista kuntout a ammatill toutujan, yhteistyö ussuunnittelijat, jotk kun tout telee ja ohja VKK suunnit kuntoutusta yhdessä VKK:ssa hoitavat kun . ä asioissa ää ja ylläpitäv kanssa. Asiakastyötä toutukseen liittyviss ärjestöjen kasj tusyhtiöiden vovat asiakasta kun asia ja neu tuottajien tiedotusta. ohjaavat ja n, palvelun lutusta ja viranomaiste vää tutkimusta, kou ja yhteistyötä en liitty sten liitto VKK kehittää tää kuntoutukse akuutuslaito edis Tapaturmav kanssa sekä utuskeskus, Liikennevaku t ova net VKK:n jäse TELA. ajat uutt Työeläkevak ja tapaturliikenneu lakeihin . ntoutuksesta vaikeasti korvataan tannuksina ottavista vakinaiuullisiksi kats asunnon muusekä n ja laitteista muutostöide n nno ukset. Asu vuodessa, an viidessä tään kerr muutostöille. e min tehtävill ten suunnit muutostöide kohtuulliset eista set siitä aiheutun ingosta ja M i tn ee nn? ete avasta vah an asuna nosteta t työt, joill een. annusta ova istakin tarp uttaa vammautum tulisi tote Muutostyöt esti korvata. taessa asuntoa valit a. en, tulee uksi umisen jälke myös uudisrakenn ee vaatieriaate kosk n ja vamman tavanomaise korvataan rotus. nen hinnane VKK neuvoo ja palvelee voit kysyä Lisätietoa lta nnittelijoi toutussuu VKK:n kun VKK ry untoutus Vakuutusk 0 2312 200 vaihde 0919 B Hämeentie sinki 00500 Hel sekä kaksi kolmasosaa alkavista työkyvyttömyys eläkkeistä. Hankkeessa rakennettavaa yhteistyötä voidaan soveltaa myös muihin sairausryhmiin. Hankkeen yhteydessä järjestetään alueellisia tilaisuuksia, joihin kutsutaan alueen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, työterveyshuoltojen ja Kelan lääkäreitä. Tilaisuuksia on tarkoitus järjestää syksyn aikana yhteensä noin 25. Asiantuntijalääkärinä ja kouluttajana toimii työterveyshuollon erikoislääkäri Tiina Kaarne, tiina.kaarne@tela.fi OUTUS USKUNT VAKUUT RY 19.6.2012 14.11 Vakuutuskuntoutus VKK ry on julkaissut kaksi uutta esitettä. Toisessa käsitellään asunnonmuutos töiden korvaamista ja prosessin etenemistä. Esitettä on julkaisun jälkeen jaettu kuntoutujien lisäksi VKK:n asunnonmuutostyöasioiden yhteistyökumppaneille julkiseen terveydenhuoltoon ja kuntiin. Toinen uutuus on selkäydinvammaisille suunnattu esite VKK:n ammatillisen kuntoutuksen palveluista. Esitteen tarkoituksena on jakaa selkäydinvamman saaneille tietoa ammatillisen kuntoutuksen ja työhönpaluun mahdollisuuksista. Esitteessä erilaisia työhön paluun mahdollisuuksia on avattu ammatillisen kuntoutuksen sisällön kuvaamisen lisäksi kahden kuntoutujan haastattelulla. Esitteiden sähköiset versiot löytyvät myös osoitteesta: http://www.vkk.fi/VKK/materiaalipankki.html. Neuvottelukunnan ensimmäinen kokous Vakuutuskuntoutus VKK ry:n neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran 18.4. VKK:n tiloissa Helsingin Sörnäisissä. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina vakuutusala, sosiaalitoimi, kuntoutusjärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja kuntoutuksen palveluntuottajat. Lisäksi neuvottelukunnan kokouksiin osallistuvat neuvottelukunnan lääkärijäsenet. Neuvottelukunta ei käsittele yksittäisiä asiakastapauksia vaan sen tehtävänä on muun muassa edistää liikenneja tapaturmavakuutuksen yhdenmukaista kuntoutuskäytäntöä ja eri toimijoiden välis- VakuutusKuntoutus 2/2012 tä yhteistyötä, seurata ja arvioida vahinkovakuutuksen kuntoutusjärjestelmän toimivuutta ja kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä antaa lausuntoja kuntoutuksen kannalta tärkeistä teemoista. Neuvottelukunnan ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin selkäydinvammaisten ammatillista kuntoutusta ja kalliiden proteesien korvaamiseen liittyviä kysymyksiä. Kokouksen taustamuistiot ja neuvottelukunnan kannanotot ovat nähtävillä VKK:n materiaalipankissa osoitteessa http://www. vkk.fi/VKK/materiaalipankki.html. Neuvottelukunta ei käsittele yksittäisiä asiakastapauksia. 21 Anna palautetta lehdestä ja voita iPhone! Kuntoutusohjaajien valtakunnalliset yhteistyöpäivät Invalidiliitto ry on vuosina 2011–2012 toteuttanut Raha-automaattiyhdistyksen tukemana kuntoutusohjauksen kehittämishanketta. Yksi hankkeen tavoitteista on kuntoutusohjausyhteistyön vahvistaminen kuntoutuspalveluja käyttävien asiakkaiden parhaaksi. Erityisesti sosiaalitoimen sekä potilas- ja vammaisjärjestöjen merkitys kuntoutusohjaajien ja terveydenhuollon yhteistyökumppaneina on ollut osa keskustelua. Hanketta on toteutettu yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kuntoutusohjaajien kanssa. Hanke päättyy 22.–23.11. pidettäviin valtakunnallisiin yhteistyöpäiviin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä. Lisätietoja: projektipäällikkö Riitta Saksanen, p. 044 765 1332, riitta.saksanen@invalidiliitto.fi Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet: http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/ invalidiliitto/tapahtumat?bid=678. HUS:ille aivovammapoliklinikka HUS:n uuden aivovammapoliklinikan toiminta käynnistyi 1.10.2012. Aivovammapoliklinikka keskittyy aivovammapotilaisiin, joiden seuranta voidaan siirtää avohoitoon akuuttihoidon tarpeen päätyttyä. Aivovammapoliklinikan tehtäviin kuuluu aivovamma epäilyjen diagnostiikka, aivovammojen vaikeusasteen arviointi ja siihen liittyvä diagnostiikka, kuntoutusarviot ja kuntoutussuunnitelmat. Aivovammapoliklinikan toiminta on osa Meilahden neurologista polikliinista toimintaa. Aivovammapoliklinikka on ajanvarauspoliklinikka, jonne potilaat tulevat lääkärin tai vakuutusyhtiön lähetteellä. Poliklinikan tavoitteena on tehostaa kuntoutumista ja muun muassa parantaa aivovammapotilaiden työhön paluun edellytyksiä tehostamalla varhaista diagnostiikkaa ja nopeaa ohjautumista lääkinnälliseen sekä mahdolliseen ammatilliseen kuntoutukseen. Yksikön ylilääkärinä toimii dosentti Aarne Ylinen. Moniammatillisella klinikalla työskentelee lisäksi neurologian erikoislääkäri, kaksi neuropsykologia, sairaanhoitaja sekä osastosihteeri/ lähihoitaja. Vuoden 2013 alusta tiimissä on mukana myös sosiaalityöntekijä ja neurokirurgi. Arvottava palkinto on noin 850 euron arvoinen Applen iPhone. Jokainen numero on uusi mahdollisuus osallistua! Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa www.mcipress.fi /vakuutuskuntoutus Vastaaminen on helppoa. 1.Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/lukijakyselyt 2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3.Merkitse numerosarja 2775. 4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2012. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 2.1.2013. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. VakuutusKuntoutus 2/2012 22 Kysy Samuli Kaarre Kuntoutuspäällikkö, VKK Helena Oksanen Johtava kuntoutussuunnittelija, VKK Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkkö Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja. P ohjois-Suomessa asuva kuntou tujaopiskelija on epätietoinen, miten vakuutusyhtiö korvaa ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisesta aiheutuvia matkakuluja. Hänellä on kävelymatkaa bussipysäkille 1,5 km ja bussit haja-asutusalueella kulkevat harvoin. Hän ajaisi mieluiten 15 kilometrin pituisen koulumatkansa omalla autolla. Miten vakuutusyhtiö osallistuu matkoista aiheutuviin kustannuksiin? Kysymyksestä ei käy ilmi, onko kuntoutujan kohdalla kysymys liikennevai tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta.Vaikka kuntoutuslakien soveltaminen pääsääntöisesti on hyvin samanlaista näiden kahden vakuutuslajin kohdalla, matkakulujen korvauskäytännöt eroavat toisistaan. Jos sovelletaan tapaturmavakuutus lakia, lähtökohtana on, että päivittäiset matkat oppilaitoksen ja kodin välillä korvataan joukkoliikennevälineiden taksojen mukaisesti. Oman auton käytöstä aiheutuvat kustannukset korvataan silloin, kun oman auton käyttö on välttämätöntä sairauden tai vamman aiheuttamien rajoittei- VakuutusKuntoutus 2/2012 den vuoksi. Tällöin korvaus on Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista vuosittain antaman päätöksen mukainen määrä. Täysi korvaus on 0,45 €/km vuonna 2012 ja korvauksen suuruus määräytyy kulloinkin voimassaolevan verohallituksen päätöksen mukaisesti. Oman auton käyttö voidaan korvata myös silloin, kun joukkoliikenneyhteydet puuttuvat tai jos kuntoutujan päivittäinen matka niitä käyttäen olisi vähintään kaksi tuntia pitempi kuin omaa autoa käyttäen. Jos kuntoutuja haluaa kulkea omalla autolla, vaikka yllä mainitut edellytykset eivät täyttyisikään, vakuutuslaitos korvaa matkakustannukset puolitetulla kilometrikorvauksella. Lähtökohtana on, että päivittäiset matkat oppilaitoksen ja kodin välillä korvataan joukkoliikennevälineiden taksojen mukaisesti. Tapaturmavakuutuksen kohdalla kohtuullisten päivittäisten matkakustannusten kuukausittaisena ylärajana joka tapauksessa pidetään 800 €/kk matkustustavasta riippumatta. Jos kuntoutujan matkoihin sovelletaan liikennevakuutuksen kuntoutuslakia, matkakulut korvataan julkisia kulkuneuvoja käytettäessä julkisten kulkuneuvojen taksan mukaan. Jos kuntoutuja tekee matkat omalla autolla, hänelle korvataan sen käytöstä aina 0,25 €/km. Korvausmäärä 0,25 €/km perustuu liikennevahinko lautakunnan liikennevakuutuslain soveltamista koskevaan ratkaisuun, mutta sitä sovelletaan myös kuntoutusasioissa. Opiskelumatkakulujen korvauskäytäntö työeläkekuntoutuksen osalta on esitetty Telan verkkosivuilla www.tela.fi/kuntoutussuositukset. 23 Matkakustannuksina ulkomaanjakson osalta korvataan meno-paluumatka. välttämättömiä ja suuruudeltaan kohtuullisia. Pääsääntöisesti ylimääräiset elinkustannukset korvataan määrällä, joka vastaa puolta kyseistä maata koskevasta Verohallinnon vahvistamasta päivärahasta. Matkakustannuksina ulkomaanjakson osalta korvataan meno-paluumatka halvimman kohtuullisena pidettävän matkustustavan mukaan. Paikan päällä syntyvät matkakustannukset asunnon ja oppilaitoksen välillä korvataan pääsääntöisesti halvimman matkustustavan mukaan todellisten kulujen mukaisina. Toisin kuin Suomessa tapahtuvassa opiskelussa, matkoja kotipaikkakunnalle lukukausien tai harjoittelun aikana ei korvata, kun opiskelu tapahtuu ulkomailla. S osiaalialan ammattikorkeakouluopiskelija aikoo suorittaa opintoihinsa kuuluvan pakollisen kolmen kuukauden harjoittelujakson ulkomailla. Siitä aiheutuu matkakuluja ja ylimääräisiä asumiskuluja. Korvaako vakuutusyhtiö nämä kulut ammatillisena kuntoutuksena? Kuntoutusratkaisuja harkittaessa selvitetään ensisijaisesti kuntoutujan mahdollisuuksia opiskella Suomessa. Suomalaisen koulutusjärjestelmän tarjoamat vaihtoehdot ovat suhteellisen kattavia ja ulkomailla tapahtuvaa opiskelua voi olla käytännössä vaikea seurata ja tukea. Tässä tapauksessa kuntoutuja ei kuitenkaan suorita tutkintoa ulkomailla vaan on suorittamassa sosiaalialan ammattikorkeakou- luopintoja ja tahtoo suorittaa pakollisen kolmen kuukauden harjoittelujakson ulkomailla. Suomessa tapahtuvan opiskelun opinto-ohjelmaan voi sisältyä ulkomaanjakso, joka voi olla joko opintojakso jossakin oppilaitoksessa tai työharjoittelujakso. Tällaisesta ulkomaanjaksosta aiheutuvat ylimääräiset kulut voidaan korvata kuntoutuslain nojalla, jos kyseisen jakson suorittaminen on välttämätöntä päättötodistuksen saamiseksi. Sen sijaan ei korvata esimerkiksi opintojen loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden johonkin ulkomaan kohteeseen suuntautuvia tutustumismatkoja, joihin osallistuminen ei ole välttämätöntä tutkinnon suorittamiseksi. Korvauksen määrää arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, ovatko kulut VakuutusKuntoutus 2/2012 Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot 2012 – koulutusjärjestelmän muutokset, työvoimakoulutus, opiskelijan motivointi, uutuustutkinnot ja rakennusala työllistäjänä VKK järjestää yhteistyössä opetushallituksen kanssa perinteisen Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot-koulutustilaisuuden. Torstaina 29.11.2012 klo 8.50–15.00 Ravintola Sipulissa (Bankettisali) 3. krs, Kanavaranta 7 (Katajanokka), Helsinki Aiheina: • koulutusjärjestelmän muutokset • työvoimakoulutus • opiskelijan motivointi • uudet tutkinnot -rakennustekniikan ammattitutkinto -hoiva-avustaja • rakennusala työllistäjänä Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet ovat nähtävissä osoitteessa www.vkk.fi.
