docVakuutuskuntoutus 2/2011
download 
Report Transcription
Vakuutuskuntoutus 2/2011
MCI VakuutusKuntoutus Lehti kuntoutusalan ammattilaisille 2/2011 Vakuutuskuntoutuksen tuella opiskelemaan 2 Pääseekö ammatillisella kuntoutuksella työhön? A Päätoimittaja Juha Mikkola mmatillisen kuntoutuksen tavoitteena on saada mahdollisimman moni kuntoutuja takaisin työelämään. Kuntoutuksen tuloksellisuutta arvioitaessa työllistyminen onkin keskeinen mittari. Kuntoutujalle keskeinen kysymys on ”miten minulle käy kuntoutuksen jälkeen?”. Sekä yksilön että kuntoutusjärjestelmän yhteiskunnalle tuottaman hyödyn kannalta tärkeintä onkin työllistämisratkaisun kestävyys. Tuonnempana tässä lehdessä on artikkeli VKK:n toteuttamasta selvityksestä, jossa VKK:n vuoden 2008 aikana ammatillisen kuntoutusohjelmansa päättäneiltä kuntoutuja-asiakkailta kysyttiin muun muassa heidän nykyisestä työtilanteestaan. Vastausten mukaan ansiotyössä oli 76 prosenttia ja työttöminä vain 10 prosenttia, mikä on likimain samaa tasoa kuin valtakunnallinen työttömyysaste. Kun vielä otetaan huomioon, että 40 prosenttia vastaajista kuului ikäluokkaan 40–49 ja joka neljäs vastaaja oli tätäkin vanhempi, työssäolotilannetta voidaan pitää hyvänä. Myös Keva on omien asiakkaidensa osalta selvittänyt vuonna 2005 ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneiden tilannetta vuonna 2010. Selvityksen mukaan välittömästi kuntoutuksen päätyttyä työelämään oli palannut runsaat 80 prosenttia kuntoutetuista, ja vielä viisi vuotta myöhemminkin jopa 68 prosenttia oli työssä. Vaikka edellä mainitut selvitykset eivät olekaan kaikenkattavia, ne vahvistavat uskoa siihen, että kuntoutus antaa kuntoutujille tasavertaiset mahdollisuudet työllistyä myös pitkäkestoisesti. Työttömiksi päätyneiden kuntoutujien kymmenystä ei tietenkään lohduta tieto, että valtaosa kuntoutujistamme työllistyy. VKK:n selvityksen aikana eräs kyselyn saaneista soitti minulle ja kuvaili tilannettaan – nyt viisikymppisenä media-assistenttina hän ei ollut onnistunut työllistymään eikä oltuaan jo muutaman vuoden työhallinnon asiakkaana pitänyt työllistymismahdollisuuksiaan kummoisina. Siinä vaiheessa oli kovin vaikea enää valaa uskoa työllistymiseen. Siksi onkin tärkeää panostaa jo työnhakuvaiheen alussa työllistymisen tukeen, jolloin saamme sekä tyytyväisempiä kuntoutujia että täytettyä yhteiskunnallisen työllistämisvelvoitteemme. Pyrimmekin lähivuosina kehittämään palveluohjaustamme etenkin työja elinkeinotoimistojen suuntaan, jotta työtä hakevat kuntoutujat varmasti saisivat kaiken saatavilla olevan palvelun työllistyäkseen. n VakuutusKuntoutus 2/2011 Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 etunimi.sukunimi@vkk.fi www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola juha.mikkola@vkk.fi Toimitusneuvosto Samuli Kaarre Jussi Kauma Kirsi Leppänen Juha Mikkola Helena Oksanen Pekka Piispanen Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Fromholdt puhelin 044 700 2015 mari.fromholdt@vkk.fi Toimitus ja ulkoasu MCI Press oy Mikonkatu 18 B, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 info@mcipress.fi www.mcipress.fi Kannen kuva Hannu Miettinen Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö 4 3 Tehovalmennuksen avulla ammattikorkeakouluun Kolme nuorta kuopiolaista pääsi Vakuutuskuntoutuksen järjestämän tehovalmennuksen avulla opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun. 8 Onnistunut kuntoutus johtaa työllistymiseen Mitä tapahtuu, kun ammatillinen kuntoutus päättyy? 12 Apuja työhönpaluuseen 14 Uusi suunta elämään 17 Neljä vuosikymmentä kuntoutustyön parissa Työkykyneuvonta-palvelulla pyritään helpottamaan sairauslomalla olleen henkilön työhönpaluuta. Näkemisen ongelmat kuormittavat fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Näkövammaisten Keskusliitto ry:n kuntoutuspalveluista saa apua. Toimistosihteeri Riitta Karhunen on palvellut VKK:ssa 40 vuoden ajan. 20 Ajassa 22 Asunnonmuutostöillä lisää itsenäistä toimintakykyä Vakuutuskuntoutujat työ- ja elinkeinohallinnon asiakkaina koulutuksen jälkeen Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen kunta-alalla VATESilta selvitys osatyökykyisten työllistämisestä Kuntoutus hallitusohjelmassa Tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavaan kuntoutukseen sisältyy korvaus vaikeasti vammautuneen kuntoutujan asunnonmuutostöistä. KOLUMNIT 2 Pääseekö ammatillisella kuntoutuksella työhön? Päätoimittaja Juha Mikkola 11 Oikeus työhön 8 12 14 ”Työnhaku uudessa elämäntilanteessa on varmasti monelle tilanne, jossa kaipaa tukea rinnalleen. Henkiset voimavarat saattavat ovat kovilla ja takana voi olla hyvinkin vaikeita ajanjaksoja.” Johanna Alhonen Toimitusjohtaja Marja Pihnala Vastaa lukijakyselyyn ja voita Jura kahvinkeitin Katso lisää s. 21 tai www.mcipress.fi/lukijakyselyt VakuutusKuntoutus 2/2011 4 Teksti: Jarmo Seppälä Kuvat: Hannu Miettinen Tehovalmennuksen avulla ammattikorkeakouluun Kolme rakennusalalla työskennellyttä kuopiolaisnuorta joutui luopumaan työtehtävistään tapaturmien ja sairauden vuoksi. Matemaattisten aineiden tehovalmennuksen ansiosta ammattikorkeakoulun pääsykokeet menivät hyvin. Nyt nuorten tavoitteena on amk-insinööritutkinto ja uusi ammatti. K un lakisääteisesti vakuutettu henkilö vammautuu tai sairastuu, hänet voidaan kouluttaa uuteen ammattiin. Tero Hiltusella, Sampsa Parkkosella ja Ville Smolanderilla on jokaisella omat taustatapahtumansa, miksi uudelleenkoulutus oli tarpeen. Kuntoutussuunnittelija Hannalea Wigforss hoitaa Vakuutuskuntoutus VKK:ssa kuntoutussuunnittelua Itä-Suomen alueella. Wigforss totesi yhdessä näiden nuorten kanssa, että ammattikorkeakoulu olisi heille hyvä mahdollisuus jatkokouluttautua aloille ja tehtäviin, joissa vammat ja sairaudet eivät haittaisi ja joissa työ olisi suunnittelutehtäviä ruumiillisen työn sijaan. Työikää kaikilla kolmella on runsaasti edessä, joten aiempi rakennusalan työkokemus yhdistettynä insinöörikoulutukseen kantaisi pitkään työelämässä. kinyt ammattikorkeakouluun edellisenä keväänä onnistumatta läpäisemään pääsykoetta. Matematiikan ja fysiikan puutteelliset pohjatiedot olivat osoittautuneet kompastuskiveksi, eikä opiskelu aikuislukiossa ollut mahdollista, koska pojat olivat edelleen kokopäivätyössä. Molemmat pojat olivat myös edellisenä vuonna osallistuneet ammattikorkeakouluun valmentavalle preppauskurssille, mutta siitä saatu hyöty jäi vaillinaiseksi, koska opetus ei ollut yksilöllistä. Monella aikuisopiskelijalla ja ilman lukiotutkintoa korkeakouluopintoihin hakeutuvalla on vaikeuksia selviytyä pääsykokeissa ja sen jälkeen usein myös opinnoissa. Siksi aktiiviseen valmentautumiseen esimerkiksi iltalukiossa tai valmennuskurssilla on syytä panostaa. Sen lisäksi, että valmentautuminen turvaa sisäänpääsyn opintoihin, se luo hyvän pohjan itse opinnoissa pärjäämiseen. Pääsykokeet tuottivat paljon päänvaivaa - Ammattikorkeakouluun pääsy näytti kuitenkin hankalalta erityisesti pääsykokeessa olevien matematiikan ja fysiikan tehtävien vuoksi. Kokeilimme kerran aiemmin tuloksekkaasti näiden aineiden tehovalmennusta yhden hakijan osalta. Päätimme toteuttaa sen uudelleen näiden samanaikaisesti ja samalla paikkakunnalla pääsykokeita odottelevien nuorten kanssa, Hannalea Wigforss kertoo. - Kolmesta pojasta kaksi oli jo pyr- VakuutusKuntoutus 1/2011 Tehovalmennus ja jatko-opiskelupaikan saaminen on huippujuttu ja erinomainen tilaisuus saada tutkinto ja uusi ammatti. Hannalea Wigforss ryhtyi koordinoimaan tehovalmennusta todetessaan, että epäonnistumista pääsykokeissa ei voi päästää toistamiseen tapahtumaan. Hän järjesti palaverin ja kutsui koolle pojat ja valmentajiksi lupautuneet opettajat. Opettajina toimivat alan ammattilaiset Sauli Winter ja Marko Winter, isä ja poika. Wigforss tunsi Winterit aiemmasta opetuskokeilusta vuodelta 2009, jossa VKK oli auttanut asiakastaan pääsykoevalmennuksessa. Opettajilla puolestaan oli kokemus ja näkemys siitä, mihin osaamiseen valmennuksessa pitää erityisesti keskittyä. Sovittiin yhteisistä pelisäännöistä ja Hannalea Wigforss piti yhteyttä opettajiin ja opiskelijoihin säännöllisesti. - Poikien motivaatio oli korkealla. Oli ilo nähdä, miten innostuneesti he tarttuivat tarjottuun mahdollisuuteen. Astma hyökkäsi armeijassa Nyt 22-vuotias Sampsa Parkkonen suoritti rakennusalan perustutkinnon Savon ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa vuonna 2008. Hän oli alan töissä puolisen vuotta, jonka jälkeen hän aloitti varusmiespalveluksensa. - Olin vain noin puolitoista kuukautta palveluksessa Kainuun Prikaatin pioneerikomppaniassa, kun rupesin saamaan toistuvia poskiontelotulehduksia ja noin puolen vuoden päästä astmaoireita. Lopulta jouduin pois palveluksesta, mikä oli minulle aikamoinen pettymys. Siviilipuolen keuhkolääkäri teki astmasta virallisen 5 Sampsa Parkkonen (vas.), Tero Hiltunen ja Ville Smolander pääsivät yksilöllisen tehovalmennuksen ansiosta opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun Kuopioon. VakuutusKuntoutus 2/2011 6 - Koulussa olemme aloittaneet matematiikalla, rakennustekniikalla, maanmittauksella ja geotekniikalla. Kemiaa on myös, ja se tuottaa edelleen aika lailla työtä, Parkkonen sanoo. Työtapaturma muutti suunnitelmat Matemaattisten aineiden tehovalmennuksen ansiosta ammattikorkeakoulun pääsykokeet menivät kuopiolaispojilta hyvin. terveystilalausunnon Valtiokonttorille, joka noin vuoden kuluttua vahvisti asian, Parkkonen kertoo. Rakennustyössä ja erityisesti korjausrakentamisessa on esimerkiksi paljon purkutöitä, joissa pitää käyttää suojanaamaria ja muita erityisvarusteita. Astmasta kärsivälle tällaiset työt ovat käytännössä mahdottomia. - Kesällä 2010 tuli päätös uudelleenkoulutuksesta ja VKK kartoitti tilanteeni. Luonnollinen jatko ammattiopinnoilleni oli Savonia-ammattikorkeakoulu Kuopiossa ja tavoitteena on rakennusalan suunnittelutehtävät.Vaihtoehtoina olivat myös sähkötekniikan ja tietoliikennetekniikan opinnot, mutta rakentaminen vei sitten voiton. Koska Parkkosella ei ollut lukio-opintoja, ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin oli syytä tehostaa erityisesti matematiikan, fysiikan ja kemian taitoja.VKK:n kautta järjestyi juuri noiden aineiden teho-opetusta, mikä auttoi merkittävästi pääsykokeissa menestymistä. Parkkonen aloitti rakennustekniikan amk-opinnot Kuopiossa tänä syksynä. Liikuntaharrastukset eli sähly, juoksu ja kuntosali ovat mahdollisia astmalääkkeiden avulla. VakuutusKuntoutus 2/2011 Tero Hiltunen kouluttautuu Savoniaammattikorkeakoulussa kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmassa. Hän on aiemmin suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon sekä lvi-asentajan tutkinnon ammattiopistossa Kuopiossa. - Olin neljä vuotta töissä, kun olkapääni vammautui työtapaturmassa. Sitä leikattiin kahdesti, mutta lisäksi siihen tuli vielä revähdys, joten alkuperäiset työtehtävät oli jätettävä, nyt 25-vuotias Hiltunen kertoo. Hiltusen työnantajan vakuutusyhtiö oli yhteydessä VKK:hon, ja sieltä tuli esille mahdollisuus uudelleenkoulutukseen ja pääsykokeiden tehovalmennukseen. - Syksyn täydennyshaussa pääsykoe meni oikein hyvin ja pääsin opiskelemaan kone- ja tuotantotekniikkaa. Olisin halunnut mieluiten lvi-puolelle, mutta se koulutusala on Mikkelissä. Ihan tyytyväinen täytyy tilanteeseen kuitenkin olla. - Meillä on opiskelemassa monta lukion suorittanutta kaveria ja opetustaso menee vähän sen mukaisesti, joten omassa opiskelussa riittää varmasti haasteita jatkossakin, Hiltunen sanoo. Hiltusen alkusyksyn perusopintoihin kuuluvat muun muassa matematiikka, ympäristötekniikka, atk-perusopinnot sekä valmistuksen ja materiaalitekniikan perusteet.Vastapainona opiskelulle Hiltunen harrastaa lenkkeilyä. Työura uusiksi autokolarin vuoksi Kuopiolainen 27-vuotias Ville Smolander on kolmas tehovalmennuksessa ollut ja amk:n pääsykokeen hienosti läpäissyt mies. Smolander jätti lukion kesken vuonna 2003, teki rakennustöitä ja jatkoi niitä varusmiespalveluksen jälkeen vakituisessa työpaikassa. - Joulukuussa 2008 jouduin auto-onnettomuuteen:Vastaan tuli auto maantienopeudessa suoraan oman autoni keulaan. Kuukauden verran olin sairaalassa, sitten Poikien motivaatio oli korkealla. Oli ilo nähdä, miten innostuneesti he tarttuivat tarjottuun mahdollisuuteen. kotihoidossa ja kuntoutuksessa, Smolander muistelee. Kolarissa kärsi eniten Smolanderin oikean jalan polvi, jota operoitiin yhteensä kuusi kertaa. Polvituen avulla hän pystyy nyt hölkkäämään, mutta rakennustöihin vamma ei enää antanut mahdollisuutta palata. - Tämän vuoden alussa VKK:sta otettiin yhteyttä ja sitten alkoi uudelleenkoulutus, joka lähti liikkeelle keskeytyneen lukion loppuunsuorittamisesta ammattikorkeakoulun hakukelpoisuuden saamiseksi. Sain sen tehdyksi aikuislukiossa, ja niiden opiskelujen kanssa samaan aikaan oli VKK:n kustantama tehovalmennus amk:n pääsykokeita varten, Smolander kertoo. - Se oli kyllä varsin tiivis puolivuotisjakso opintojen parissa, kun päivällä oli tehovalmennusta ja illalla lukiota. Lisäksi oli tietysti kotitehtäviä molemmista opinnoista, ja vielä viimeinen jalkaleikkauskin sattui samaan aikaan. Smolanderin mukaan matematiikka muistui vähitellen mieleen, kun osaavat opettajat löysivät oikeat menetelmät ja opiskelu alkoi sujua. Myös edellisen vuoden amk-pääsykoekysymyksiä käytiin läpi. - Pääsykokeet menivät melko hyvin, mutta kokonaispisteitä laski lukion vaatimaton päästötodistus. Pääsin tehovalmennuksen avulla kuitenkin opiskelemaan puutekniikan insinöörikoulutukseen, Smolander iloitsee. Vakuutusyhtiön kuntoutustoimintaan kuuluu se, että Smolander sai ja saa edelleen ansionmenetyskorvausta vähintään koko amk-koulutusjaksonsa ajan.Vakuutusyhtiö korvaa myös muut opiskelusta aiheutuvat välittömät kulut. - Kaiken kaikkiaan tehovalmennus ja jatko-opiskelupaikan saaminen on huip- 7 - Oppilaiden motivaatio oli erittäin hyvä ja osaamista rakennettiin vähitellen, matemaattisten aineiden valmentajat Sauli Winter (vas.) ja Marko Winter kertovat. pujuttu ja erinomainen tilaisuus saada tutkinto ja uusi ammatti, Smolander kiittelee. Matemaattiset taidot tilanteen tasalle Tehovalmennukseen muodostui siis kolmen nuoren miehen ryhmä, mutta opetus tapahtui yksittäisopetuksena. Sauli Winter oli opettanut fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa ja jäänyt juuri eläkkeelle Leppävirran Kivelän koulun lehtorin virasta. Marko Winter opettaa kaupallisia aineita Savon ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa. Lisäksi hänellä on pitkä kokemus kilpatenniksen valmennuksesta, joka jatkuu edelleen. Tiedossa oli, että matematiikan ja fysiikan sekä myös kemian taitoja tarvitaan amk:n pääsykokeissa ammattiopistossa opiskeltua enemmän. Noiden kolmen nuoren aiemmasta opiskelusta oli kulunut lisäksi sen verran aikaa, että osa asioista oli jo unohtunut. Opetusjakso kesti puolitoista kuukautta kahtena päivänä viikossa, ja kunkin oppilaan osalle tuli runsaat 30 tuntia opetusta. Aikatauluissa oli jonkin verran sovittelemista huhti-kesäkuun ajaksi. Opis- kelu vaati myös omatoimista opiskelua eli kotitehtävien tekoa. Marko Winter opetti matematiikkaa, Sauli fysiikkaa, kemiaa ja matematiikan vaikeimpia osa-alueita. - Ensin katsoimme, mikä oli kunkin opiskelijan lähtötilanne ja oliko hän jossain vaiheessa ”pudonnut kärryiltä” koulumatematiikassa. Opetus oli varsin yksilöllistä ja tarkoitus oli saada onnistumisen tunteita heti alkuun, Sauli Winter mainitsee. Opetuksen perusteena oppilaan motivaatio Marko Winter korostaa opiskelijan oman motivaation merkitystä, mikä tässäkin tapauksessa tuli hyvin esiin. - Vanhan kaavan mukaan tulos = kyvyt x motivaatio x resurssit. Tämä tulee esille erityisesti urheiluvalmennuksessa, mutta myös vaikkapa matematiikan opiskelussa. Nämä nuoret olivat hyvin motivoituneita opiskeluun. Tehovalmennukselle lienee kysyntää myös jatkossa, ja ainakin Marko Winter on lupautunut olemaan tarvittaessa toiminnassa mukana. Sauli Winter pohtii myös, voisiko jokin pienyritys ruveta pyörittämään säännöllisesti tällaisia täydennyskursseja. Esille on tullut myös ajatus mahdollisesta opetustuen tarpeesta amk-opintojen aikana, mikä lienee myös toteutettavissa. Niin opettajat kuin opiskelijat ovat tyytyväisiä tehovalmennuksen sisältöön ja lopputulokseen. Pääsykoepisteitä laskettaessa voitiin havaita, että nämä kolme nuorta saivat pääsykokeissa paremmat pisteet kuin moni lukion suorittanut hakija. Perinteinen pääsykoevalmentautuminen toteutuu yleensä iltalukiossa tai valmennuskurssilla, joilla on oma tärkeä paikkansa.Valmennuskursseja ei kuitenkaan ole tarjolla jokaisella paikkakunnalla tai niiden tarjoama opetus voi olla riittämätöntä. - Kuopiolaispojille järjestetyssä yksilövalmennuksessa etuna oli erityisesti se, että opetuksessa oli mahdollista lähteä liikkeelle jokaisen omalta osaamisen tasolta. Pojat pysyivät ”kärryillä” koko ajan, osaamista rakennettiin kerros kerrokselta eikä osaamisaukkoja päässyt syntymään. Valmennuksesta aiheutuneet kustannuksetkin pysyivät varsin kohtuullisina, Hannalea Wigforss summaa. n VakuutusKuntoutus 2/2011 8 Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: AJ Savolainen Johanna Alhonen selvitti ammatillisen kuntoutusohjelman käyneiden työllistymistä. VakuutusKuntoutus 2/2011 9 Onnistunut kuntoutus johtaa työllistymiseen Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ammatillinen kuntoutus saadaan päätökseensä? Kohtaavatko todellisuus ja tavoitteet, entä uudelleenkoulutettu työnantajansa? Kantaako kuntoutus? Tutkimuksen mukaan kyllä. K eväällä 2011 VKK:ssa päätettiin selvittää, kuinka hyvin ammatillisen kuntoutusohjelman käyneet työllistyvät avoimilla työmarkkinoilla. Lisäksi ”Kantaako kuntoutus? Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen” -selvityksen tavoitteena oli antaa eväitä kuntoutussuunnittelijoiden työn tueksi. Kohderyhmäksi valittiin ne henkilöt, jotka olivat lopettaneet ammatillisen kuntoutusohjelman vuoden 2008 aikana. Tutkimusvuosi antoi ajallisesti riittävästi osviittaa sille, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia kuntoutuksella on. Aika oli myös riittävän pitkä niitä kuntoutujia ajatellen, joille työllistyminen oli ensisijainen tavoite.Vetovastuussa tutkimuksesta on ollut vastavalmistunut sosiaalipsykologi Johanna Alhonen. Nappiajoitus Johanna Alhonen tuli Vakuutuskuntoutukseen harjoittelijaksi huhtikuussa 2011. – Se, että istun tässä nyt, on sattumusten summa. Olin opiskeluaikanani törmännyt useaan otteeseen Vakuutuskuntoutukseen ja kerran netissä surfatessani satuin taas osumaan heidän kotisivuilleen. Laitoin siltä istumalta avoimen hakemukseni ja CV:ni heille tiedoksi. Samoihin aikoihin Vakuutuskuntoutuksessa oli herännyt kiinnostus tutkia ammatillisen kuntoutuksen ja työllistymisen välis- tä suhdetta, mutta resurssipula ei mahdollistanut selvityksen tekoa.Yhteydenottoni osui oikeaan aikaan, sillä jo ensimmäisessä tapaamisessa kävimme läpi tulevan tutkimuksen perusteet, Alhonen muistelee. Suunnittelussa oli mukana kuutisen Vakuutuskuntoutuksen työntekijää a ina toimitusjohtaja Juha Mikkolaa myöten. Kysymykset laadittiin yhdessä tiimin kanssa, mutta vastausten purun ja lopullisen raportin laati Alhonen. – Kysymyspatteristo koostui pääosin monivalintakysymyksistä. Selvitimme taustamuuttujat – ikä, sukupuoli, paikkakunta, koulutus ennen ja jälkeen kuntoutuksen – sekä työllistymisen ja korvaustenmaksun nykytilanteen. Avoimilla kysymyksillä herättelimme tuntoja kuntoutuksesta ja sen merkityksestä. Vastausprosentti saatiin nousemaan 43:een muutamien muistutusten myötä. Määrään Alhonen on tyytyväinen, sillä tutkimus toteutettiin vain kuukauden sisällä. Erilaiset taustat, erilaiset tarpeet Selvitykseen osallistuneista hieman yli puolet oli päätynyt ammatilliseen kuntoutukseen ammattitaudin seurauksena. Seuraavaksi suurin ryhmä oli raajavammoista kärsineet. Kaiken kaikkiaan vastanneet edustivat hyvin VKK:n tyypillistä asiakaskantaa. – Kuntoutus tehdään kuntoutuslain kirjainta noudattaen, mutta aina yksilöl- liset tarpeet huomioon ottaen. Kyselyyn osallistui myös muutamia aivovammapotilaita sekä kaula-, lanne- tai vartaloalueen vammoista toipuvia, joten selvää on, että heidän tarpeensa ovat erilaiset.Yleisesti voidaan sanoa, että kuntoutujien joukossa ammattitautien osuus on vähenemässä. Osaselitys parempaan tilanteeseen on esimerkiksi kemikaalien kehittyminen käyttäjäystävällisemmäksi ja yleisen työturvallisuuden parantuminen, Alhonen selventää. Tutkimuksessa yksilölliset tarpeet nousivat esille lähinnä työllistymisvaihetta koskevissa kysymyksissä. – Yksi mielenkiintoinen, melko ristiriitainen tulos syntyi, kun kysyimme kokemuksia avuntarpeesta työnhakuvaiheessa. Kun kysyimme ”saitko tarvittavaa apua työnhaussa”, 57 prosenttia vastasi ei. Kysymykseen ”olisitko kaivannut lisää apua työnhaussa” vastaajista 70 prosenttia sanoi niin ikään ei. Ehkä tämä pitäisi analysoida niin, että moni olisi juuri työnhaun hetkellä tarvinnut enemmän ohjausta ja tukea, mutta näin jälkikäteen arvioituna tilanne on sitten lauennut itsestään. Toinen selitys saattaa olla, että vastaaja ei ole osannut erottaa eri toimijoiden osuutta kokonaisprosessissa ja vastaus on mennyt väärään osoitteeseen. Toki tätä ristiriitaa ei saa ohittaa. Työnhaku uudessa elämäntilanteessa on varmasti monelle tilanne, jossa kaipaa tukea rinnalleen. Henkiset voimavarat saattavat ovat kovilla ja takana voi VakuutusKuntoutus 2/2011 10 Kaiken kaikkiaan 76 prosenttia vastanneista oli viime keväänä työelämässä mukana. Pääosa kuntoutuksesta tapahtui kuitenkin oppilaitoksissa tai oppisopimuspohjalta. Alhonen toteaa, että tulokset antavat vahvistusta kuntoutussuunnittelijan työlle. Jatkotutkimusta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta varmaa on, että juuri päättynyt kysely on osoittanut paikkansa. – Ainakin meille selvisi se, että tällainen tutkimus on mahdollista toteuttaa melko pienin resurssein. Näin jälkikäteen tosin huomaan, että kysymättä jäi, kuinka moni vastanneista työllistyi entiselle työnantajalleen. Lisäksi seuraavalla kerralla avunsaantia ja -tarvetta tulee analysoida vielä perusteellisemmin. Sisäisen käytön lisäksi tuloksista pääsevät hyötymään myös Vakuutuskuntoutuksen yhteistyökumppanit – vakuutusyhtiöt etunenässä. – Suurin osa osallistuneista, yli kolme neljäsosaa, ei saa tällä hetkellä mitään korvauksia tapaturma- tai liikennevakuutuksesta. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneitäkin on vain muutama prosentti, Alhonen sanoo. Työ tekijäänsä kiittää olla hyvinkin vaikeita ajanjaksoja.Vaikka tuemmekin asiakasta ohjelman loppuvaiheessa ja seuraamme työllistymistä, suhteemme asiakkaaseen päättyy periaatteessa kuntoutusohjelman jälkeen. Olemmekin pohtineet lisäyhteistyötä erityisesti työhallinnon kanssa, jotta kukaan ei jäisi tyhjän päälle siinä vaiheessa, kun siirtyminen työelämään tulee ajankohtaiseksi. Hyvät tulokset kantavat pitkälle Vakuutuskuntoutuksessa tuloksiin on oltu tyytyväisiä. Keskeisin ja erityisen mieleinen tulos oli työllistyneiden suuri osuus. Vastaukset läpikäynyt Alhonen toteaa, että myös korrelaatio kuntoutusohjelmaan tyytyväisten ja työllistyneiden välillä on selvä. – Kaiken kaikkiaan 76 prosenttia vastanneista oli viime keväänä työelämässä mukana ja heistä suurin osa oli tässä tilanteessa jo kolmen kuukauden päästä kun- VakuutusKuntoutus 2/2011 toutuksen päättymisestä. Se, että jotkut työllistyivät vielä vuosi kuntoutuksen jälkeenkin, oli hienoa. Onnistunut kuntoutusprosessi edellyttää usein aikaisemman koulutustason nostoa. Kuntoutusohjelman vuonna 2008 päättäneistä kymmenesosa kuntoutui työhön työpaikallaan. Tutkimus on avoimesti luettavissa Vakuutuskuntoutus ry:n kotisivuilla. – Kiitokset osallistuneille ovat menneet. Uskon, että suurin osa vastanneista koki sekä osallistumisen että omien kokemusten jakamisen mielekkääksi. Ja onhan jokaisen anti aina lopputuloksen kannalta merkittävä panos – myös ihmiselle itselleen, Alhonen tietää. – Itse opin prosessin aikana todella paljon. Harjoittelijalle tuskin löytyy tätä kokemusta parempaa tapaa päästä sisään niin Vakuutuskuntoutuksen kuin kuntoutujan todellisuuteen. n ”Kantaako kuntoutus? Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen.” -kyselytutkimus Vakuutuskuntoutus VKK ry toteutti toukokuussa 2011 kyselytutkimuksen, jossa kohteena olivat vuonna 2008 Vakuutuskuntoutus ry:n järjestämän ammatillisen kuntoutusohjelman päättäneet asiakkaat. Koko otos 318, tutkimukseen vastanneiden määrä 137 (vastausprosentti 43). Naisten osuus oli 44 prosenttia, miesten 56. Kyselyyn oli mahdollista vastata joko sähköisen linkin kautta tai postitse lähetetyllä vastauslomakkeella. Kyselyhetkellä vastanneista oli työssä 76 prosenttia. Tutkimuksen yhteenveto on VKK:n verkkosivuilla www.vkk.fi 11 Oikeus työhön Y K hyväksyi 2006 vammaisia henkilöitä koskevan ihmisoikeussopimuksen, jonka Suomi on allekirjoittanut, muttei ratifioinut.YK-sopimuksen artikla 27 käsittelee työtä ja työllistymistä ja korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta tehdä työtä yhdenvertaisesti. Suomessa vammaisten henkilöiden työllisyysaste on harvinaisen matala. Laskentatavoista riippuen noin 20 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä, kun vastaava työllisyysaste muualla Euroopassa on 40 prosenttia. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että loput olisivat haluttomia tai kyvyttömiä tekemään töitä. Pellervon taloustutkimuksen mukaan vammaiset henkilöt ovat erittäin halukkaita tekemään töitä. Usea kuitenkin kokee työnhaun haasteelliseksi: vammaisilla ihmisillä itsellään eikä myöskään viranomaisilla ole tietoa työllistymis- ja kuntoutuspalveluista. Lisäksi työllistymistä helpottavien tukien ja apuvälineiden hakuprosessi on hankala. Hälyttävintä tutkimustuloksissa oli se, etteivät monet vammaiset ihmiset usko omiin työllistymismahdollisuuksiinsa. Tämä luonnollisesti osaltaan heikentää työnhakumotivaatiota ja vaikeuttaa työllistymistä. Kuka järjestää empowerment-kursseja, joissa saadaan lihaksia työnhakuun? Vammaisten koulutustaso on edelleen matalampi kuin väestöllä keskimäärin. Siksi ensimmäisen työpaikan turvaaminen vastavalmistuneille vammaisille nuorille on erityisen tärkeää. Työpaikka tarjoaa mahdollisuuden saada tuntumaa työelämässä olemiseen, se lisää tarvittavia taitoja ja kohottaa itsetuntoa. Kataisen hallitusohjelmassa mainittu yhteiskuntatakuun antaminen on merkittävä edistysaskel tähän suuntaan. Yhteiskuntatakuun toteuttamisen yhteydessä tulisi pohtia räätälöityjä toimenpiteitä, joilla vammaisia nuoria voitaisiin parhaiten tukea opinnoista työelämään siirtymisessä. Esimerkiksi sveitsiläisessä selkäydinvammakeskuksessa (Schweizer Paraplegiker-Zentrum Institut für Berufsfindung) vammautumisen jälkeen selkäydinvammaista tuetaan kouluttautumaan ja työllistymään. Räätälöinti on avainsana. Koulutus- ja työllistymisasiat ovat osa muuta kuntoutusprosessia. Työnantajat ovat vahvasti mukana tässä prosessissa. Sveitsissä tämän kuntoutusmallin seurauksena selkäydinvammaisia on enemmän työelämässä kuin eläkkeellä. Olisiko jotain opittavaa Sveitsistä? Liikenne- tai työtapaturmassa vammautuneet henkilöt ovat saaneet tietyin edellytyksin ansionmenetyskorvausta.Voiko tämäntyyppinen korvaus johtaa siihen, että ihminen valitsee mieluummin korvauksen työhön siirtymisen sijasta? On selvää, ettei kukaan riskeeraa omaa toimeentuloaan, mikäli voi valita takuuvarman toimeentulon. On kehitettävä ratkaisuja, joissa liikenne- tai työtapaturmassa vammautunut henkilö voisi työllistyä jättämällä eläkkeen lepäämään. Tämä antaisi vammautuneelle ihmiselle mahdollisuuden kokeilla, onnistuuko työ joko osa-aikaisesti tai kokopäiväisesti. Viime vuosina on ollut runsaasti eri toimijoiden seminaareja ja projekteja. Kaikissa halutaan työllistää vammaisia ja osatyökykyisiä. Tulokset ovat olleet laihoja. Nyt tarvitaan yhteistä keskustelua siitä, miten ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin. Asioita on keskitettävä ja yksinkertaistettava. n Marja Pihnala toimitusjohtaja VakuutusKuntoutus 2/2011 12 Apuja työhönpaluuseen Työkykyneuvonta-palvelulla pyritään helpottamaan sairauslomalla olleen henkilön työhönpaluuta. Ohjauksen lisäksi tarvitaan sujuvaa sidosryhmätahojen yhteistyötä ja aimo annos asiakkaan omaa motivaatiota. A siakaslähtöisyys on avainsana Kelan uudessa työkykyneuvonta-palvelussa. Sen tavoitteena on edistää sairauspäivärahaa saavan asiakkaan työhönpaluuta.Tähän pyritään asiakkaalle räätälöidyn työkykyneuvonnan ja siihen kuuluvan ohjauksen avulla. Järjestelmäpäällikkö Maija Rainamo Kelasta kertoo, että KYKY-hankkeeseen kuuluvan palvelun puoli vuotta kestänyt pilotointivaihe on nyt ohi ja seuraava askel on lanseerata uusi palvelu maanlaajuisesti ensi tammikuussa. – Kyseessä on KYKY-työkykyprosessin kehittämisohjelma, jonka avulla tuetaan sairauspäivärahan saajien työhönpaluuta, ehkäistään työelämästä syrjäytymistä ja myöhennetään eläkkeelle siirtymisikää. KYKY-hankkeen palvelu on suunnattu niille sairauspäivärahaa saaville ja kuntoutusta tarvitseville asiakkaille, joilla on mahdollisuus ja tavoite palata työelämään. Työkykyä tukevia ratkaisuja suunnittelevat Kelan työkykyneuvojat yhdessä asiakkaan ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvin toimivalla sidosryhmäyhteistyöllä on olennainen merkitys asiakkaan palveluketjussa. VakuutusKuntoutus 2/2011 Työkykyneuvojat ottavat asiakkaan luvalla yhteyttä yhteistyötahoihin, kuten työterveyshuoltoon, työ- ja elinkeinotoimistoon ja kuntoutuksen järjestäjiin. Työkykyneuvoja ohjaa ja tukee Hanketta varten Kela on kouluttanut 54 työkykyneuvojaa, jotka tulevat työskentelemään asiakkaiden apuna ja ohjaajina. Maija Rainamo kertoo, että KYKY-hankkeeseen liittyvän, työhönpaluuta tukevan toimintamallin tarkoituksena on tunnistaa sairauspäivärahaa saavien joukosta ne asiakkaat, jotka eniten tarvitsevat tukea palatakseen töihin. Nämä asiakkaat saavat täysin henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa työkykyneuvojilta. – Lähdimme siitä, että prosessin tulee olla asiakkaan kannalta yhtenäinen ja selkeä palveluketju, jossa hänen asiansa ja tarpeensa tulevat huomioiduiksi. Asiaa halutaan käsitellä kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon niin asiakkaan elämäntilanne kuin hänen tarpeensa ja tavoitteensakin. Tärkeää on myös motivointi ja kuuntelu. Näin asiakas voi itse keskittyä työhönpaluuseen ja itsensä kuntouttami- seen, kun toistuvat yhteydenotot, erilaiset hakemukset ja selvitykset hoidetaan ja ohjeistetaan ikään kuin yhden luukun periaatteella ja samalla asiakas saa käytännön apua. – Kyllähän Kelan asiat saattavat vaikuttaa helposti melkoiselta viidakolta, jossa asiakas kokee olevansa yksin. On päivärahaa, asumistukea, työttömyysturvaa ja kuntoutusta, Rainamo kuvaa ja lisää, että työkykyneuvojan tehtävänä on kertoa asiakkaalle eri vaihtoehdoista. Takaisin työelämään Pilotoinnin perusteella voitiin tehdä karkea johtopäätös, että työkykyneuvontaan ohjautuneilla 20–39-vuotiailla asiakkailla yleisimpiä sairauksia olivat mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Sen sijaan varttuneemmilla, eli 40–65-vuotiailla asiakkailla yleisimpiä sairauksia olivat tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät vaivat. Sairauspäivärahakäsittelijät poimivat Kelassa työkykyneuvontaan niitä asiakkaita, joilla on edellytyksiä palata työelämään ja jotka täyttävät myös muut kriteerit, esimerkiksi eivät sairasta vaikeaa työkyvyttö- 13 Teksti: Nina Björklund Kuvat: AJ Savolainen myyteen johtavaa sairautta, johon ei voida kuntoutuksella tai työhönpaluuta tukevilla toimilla vaikuttaa. Neuvonnan ja ohjauksen kohteena ovat myös erityisesti nuoret ammattikouluttamattomat asiakkaat, joiden sairauspäivärahahakemus saatetaan hylätä lääketieteellisistä syistä. – Pilotoinnista saatujen kokemusten perusteella alustavaan ohjaavaan työkykyneuvontaan voidaan työkykyneuvojan harkinnan mukaan ottaa myös sellaisia asiakkaita, joiden sairauden hoito tai tutkimukset ovat kesken. Sen sijaan työkykyneuvontaa eivät tarvitse ne asiakkaat, joilla on sellainen lyhytaikainen sairaus, joka ei uhkaa työkykyä. Lyhyen sairauspoissaolon jälkeen tällainen henkilö palaa aikanaan normaalia kautta työelämään eikä tukea tarvita, Rainamo linjaa. Neuvonta käyntiin puhelimella Kun työkykyneuvontaan on poimittu soveltuva asiakas, hänen tilannettaan ryhdytään selvittämään tarkemmin. Maija Rainamo kertoo, että yleensä lähdetään liikkeelle yksinkertaisesti puhelinsoitolla asiakkaalle. – Työkykyneuvoja ottaa yhteyttä asiakkaaseen puhelimitse, kertoo yhteydenoton tarkoituksesta ja selvittää alustavasti asiakkaan elämäntilannetta, toiveita ja tavoitteita. Asiakkaalle lähetetään myös esitietolomake, jossa kartoitetaan näitä samoja asioita. Pilotoinnissa huomasimme, että asiakkaat eivät suinkaan säikähtäneet, kun Kelasta tuli puhelu, vaan olivat sitä vastoin iloisia, että heidän asioistaan oltiin kiinnostuneita. Työkykyneuvontaan kutsutut olivatkin tyytyväisiä siitä, että saivat ohjausta ja neuvontaa. – Monella asiakkaalla on esimerkiksi mielikuva, että saatuaan 300 päivän ajan sairauspäivärahaa, he voivat hakea suoraan työkyvyttömyyseläkettä. Kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeessä on erilaiset kriteerit ja joissakin tilanteissa tuloksena olisi saattanut olla hylkäävä päätös. Asiakkaille kerrottiin kuntoutustoimenpiteistä, joiden avulla he voisivat jatkaa työelämässä, Maija Rainamo kuvailee. Koko Kelan hanke Työkykyneuvojat ovat oleellisessa asemassa KYKY-hankkeen u uden palvelun to- Asiakassihteeri Mia Saarela: ”Odotan erityisesti sidosryhmäyhteistyötä” A siakassihteeri Mia Saarela Kelan Kokkolan toimistosta on yksi niistä 54 työkykyneuvojasta, jotka on koulutettu KYKY-hankkeen neuvontapalvelua varten. “Olen ollut hankkeessa mukana alusta lähtien. Pilottihanke käynnistettiin lokakuussa 2009. Meitä on KeskiPohjanmaan vakuutuspiirissä kaksi nimettyä työkykyneuvojaa, mutta ainakin alkuun pääosin minä teen tätä neuvontaa. Olen toiminut kuntoutustyöntekijänä ja saanut nyt työkykyneuvojan koulutuksen. Olen pitänyt koulutustilaisuuksista, etenkin viimeisin haastattelukoulutus oli oikein hyvä. Koulutuksessa asioita on oppinut ymmärtämään ja olemme käyneet läpi vuorovaikutustaitoja. Myös toisten neuvojien tapaa- teuttamisessa. Myös Rainamo korostaa työkykyneuvojien roolia. – Työkykyneuvonnassa korostuu ammatillisen kuntoutuksen vahva osaaminen. Tärkeitä ovat myös hyvät sidosryhmäyhteistyötaidot ja omaksutut tiedot eri sidosryhmien kuntoutus- ja muista toimenpiteistä, Rainamo luettelee ja lisää listaan vielä hyvät vuorovaikutustaidot. Kaikki 54 työkykyneuvojaa ja ne sairaus- minen on mielestäni ollut tärkeää. Pilotointivaiheessa puolen vuoden aikana minulla oli noin 30 asiakasta haastattelussa. Selvästi suurin ryhmä oli 50-60 –vuotiaiden joukko. Toinen ryhmä koostui nuorista, 20-25 –vuotiaista. Täytyy sanoa, että tietyllä tavalla koin helpommaksi työskennellä varttuneempien kanssa. Heillä oli tietty motivaatio ja enemmän taustaa työelämään. Kaksikymmenvuotiaan voi olla vaikeampi hahmottaa tulevaa, etenkin jos hänellä ei ole vielä koulutusta. Odotan tammikuun aloitusaikaa hyvin innokkaasti. Työ on mielenkiintoista ja haasteellista. Erityisesti mietin, kuinka sidosryhmäyhteistyö lähtee käyntiin. Siitä minulla on odotuksia. Toki vie aikansa, että kaikki toimii. Ja eri puolilla Suomea on varmasti osin eri toimintatavat.” n päivärahan käsittelijät, jotka tekevät asiakaspoimintaa, on koulutettu eri puolilla maata pidetyissä koulutustilaisuuksissa. Maija Rainamo odottaa luottavaisena palvelun lähtölaukaisua ja on iloinen etenkin sen tuomasta asiakaslähtöisyydestä. Myös Kelan johto tukee hanketta. – Kyllä meillä tuntuu olevan vahva tuki sille, että saisimme tämän palvelun toimimaan, Rainamo päättää. n VakuutusKuntoutus 2/2011 14 VakuutusKuntoutus 2/2011 Teksti: Riikka Hollo Kuvat: AJ Savolainen Uusi suunta elämään Näön heikentyminen saattaa alentaa työkykyä. Näkemisen ongelmat kuormittavat fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Näkövammaisten Keskusliitto ry:n kuntoutuspalveluista saa apua. N äön heikentyessä erityisesti tarkkuutta vaativissa ammateissa toimiminen voi hankaloitua. Mitä silloin voi tehdä? Mistä saa tietoa ja apua? Vai onko aika jo jäädä eläkkeelle? Näihin ja moniin muihin näönkäyttöön liittyviin kysymyksiin saa vastauksen Näkövammaisten Keskusliitto ry:n Kuntoutus-Iiriksestä, Helsingin Itäkeskuksesta. Näkövammaisten Keskusliitto tarjoaa ammatillisen kuntoutuksen ja työllisyyden palveluja työikäisille, nuorille ja iäkkäille näkövammaisille ja näköongelmaisille ympäri Suomen. Asiakkaat ovat iältään 13–63-vuotiaita. – Tyypillinen asiakkaamme pohtii, miten hän voi jatkaa työssään näköongelman kanssa. Näkövamman tai näön heikentymisen seurauksena ihmisen työkyky on heikentynyt tai uhkaa heikentyä lähivuosina, ja monilla saattaa olla jo konkreettisia ongelmia työssä selviytymisessä, työllisyyspäällikkö Taru Tammi valottaa ja jatkaa: – Liiton tavoitteena on tukea ihmisten työelämään kuntoutumista, omatoimista työssä jaksamista ja työhyvinvointia sekä työelämään sijoittumista. Myös nuoret, vasta opiskelemaan pyrkivät ja juuri valmistuneet näköongelmaiset ovat asiakkaitamme työllisyyspalveluissa. Näkövammaisten Keskusliiton ammatillisen kuntoutuksen moniammatillinen tiimi kartoittaa näkövammaisen tai näköongelmaisen henkilön kokonaistilanteen ja laatii kullekin sopivan kuntoutussuunnitelman. Tiimiin kuuluvat silmälääkärin, kuntoutusylilääkärin, optikon, psykologin, sosionomin ja työllisyysneuvojan lisäksi näönkäytönohjaaja ja ATK-kouluttaja. – Tavoitteena on, että asiakas löytäisi oman paikkansa eli pystyisi jatkamaan työssään tai löytämään uuden, itselleen sopivan työ- tai opiskelupaikan. Aina vanhaan työhön palaaminen ei ole edes apuvälineiden avulla mahdollista. Tällöin työllisyysneuvoja astuu kuvioon ja alkaa yhdessä asiakkaan kanssa selvittää, mitä työtä henkilö voisi jatkossa tehdä, Taru Tammi muistuttaa. Kaikki alkaa kuntoutustutkimuksesta Näkövammainen tai näköongelmainen ihminen tarvitsee lähes poikkeuksetta hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi kuntoutustutkimusta tai erilaisia kartoituksia. Näin työelämässä jatkaminen ja työhön palaaminen esimerkiksi sairausloman jälkeen helpottuvat. Perusedellytys on, että fyysinen työympäristö ja tarvittavat näkemisen apuvälineet on suunniteltu oikein. Suunnittelun tueksi tarvitaan henkilökohtaisia kartoituksia sekä Näkövammaisten Keskusliitossa että työpaikalla. Kaikki lähtee kuntoutustutkimuksesta, jonka perusta on huolellinen näöntutkimus. – On tärkeää hakeutua jo varhaisessa vaiheessa tutkimuksiin, jos näköky- VakuutusKuntoutus 2/2011 15 16 Näkövammaisten Keskusliiton ammatillisen kuntoutuksen palvelut • työkyvyn arviointiin, ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä työllistymiseen liittyvät kuntoutusjaksot • kuntoutustarvetta selvittävät tutkimukset • työhön paluun tai työssä jatkamisen suunnittelu • apuvälinetarpeen kartoitus ja apuvälineiden käytönohjaus • työpaikka- ja verkostokäynnit • työllisyysneuvonta ja työhön valmennuksen palvelut • elinkeinoneuvonta yritystoimintaan. Lisätietoja: Näkövammaisten Keskusliitto ry / Kuntoutus-Iiris, puh. 09 396 041, www.nkl.fi, www.nkl.fi/iiris On tärkeää hakeutua jo varhaisessa vaiheessa tutkimuksiin, jos näkökyvyn kanssa on ongelmia. vyn kanssa on ongelmia. Kun asiaa pitkittää, saattaa saada joukon muita vaivoja, kuten päänsärkyä ja uupumusta. Silmälääkärin vastaanotolla tutkitaan kokonaistilanne huolellisesti ja kartoitetaan työolosuhteet. Tätä kautta on mahdollista saada lähete kuntoutustutkimukseen Kuntoutus-Iirikseen, vastaava optikko Tuula Kääriäinen sanoo. Kun kuntoutuspäätös on saatu, tehdään seikkaperäinen toiminnallisen näön kartoitus, johon kuuluvat muun muassa näkökenttätutkimukset, äärinäkötutkimus, lukutestit ja valaistustutkimus. Myös apuvälinesovitukset näönkäytönohjaajan ja atk-kouluttajan opastuksella ovat tärkeä osa kuntoutuksen alkuvaiheita. – Kuntoutussuunnitelma räätälöidään aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Apuvälineet valitaan tilanteeseen sopiviksi, ja tilanteen muuttuessa voidaan hankkia lisää apuvälineitä. Ensimmäisenä tulevat oikein VakuutusKuntoutus 2/2011 määritetyt silmälasit, sen jälkeen suurennuslasit, lukutelevisiot, elektroninen suurennuslaite sekä suurennus- ja puheohjelma tietokoneelle,Tuula Kääriäinen kertoo. Koulutuksen kautta uusille urille Näkövammaisen tai näköongelmaisen kuntoutusmahdollisuuksien tunnistamisessa tarvitaan erityisesti silmälääkäriä. Kuntoutukseen ohjaamisessa sen sijaan auttavat työterveyshuolto ja keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat. Ammatillisen kuntoutuksen kriteerien täyttyessä kuntoutuksen järjestää ja maksaa Kela ja/tai työeläkelaitokset. Myös työ- ja elinkeinotoimistot voivat tukea työtöntä työnhakijaa. Työn ja opiskelun mahdollistavat teknisesti vaativat atk-apuvälineet. Kela kustantaa apuvälineet samoin kuin niiden tarpeen kartoittamiseen liittyvät tutkimukset. – Ammatilliseen kuntoutukseen voi hakeutua toimittamalla kuntoutushakemuksen Kelaan tai työeläkelaitokseen. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan työterveyslääkärin tai hoitavan lääkärin B2lääkärinlausunto sekä selvitys työ- ja toimintakyvystä ja lausunto ammatillisen kuntoutuksen käynnistämisestä, Taru Tammi sanoo. Yhteistyö voimavaraksi Koska paineet työelämässä ovat kovat, moni jättää usein kertomatta mahdollisista näköongelmistaan leimautumisen pelossa. – On ikävää, että ihmiset eivät usein uskalla kertoa näkemisen ongelmistaan työterveyslääkärin vastaanotolla. Ei voi päästä eteenpäin, ellei tunnusta ja tunnista ongelmaa. Apua on saatavilla. Sekin on valitettavaa, että työterveyshuollossa tunnetaan hyvin heikosti ne mahdollisuudet, mitä näköongelmaisen kuntoutumiseen liittyy, Tuula Kääriäinen sanoo. Myös Taru Tammi peräänkuuluttaa yhteistyön merkitystä. Työterveyshuollon ja Kuntoutus-Iiriksen yhteistyö on aluillaan. Tammi kannustaakin työterveyshoitajia ja -lääkäreitä soittamaan, jos jokin kuntoutukseen liittyvä näköasia askarruttaa. – Yhdessä toimien voisimme saavuttaa vieläkin parempia tuloksia näköongelmaisten sijoittumisessa työelämään, Taru Tammi sanoo. Kahta samanlaista päivää ei ole Työllisyysneuvojan jokainen päivä on erilainen. Asiakastapaamisia on ympäri Suomen ja työpaikkakäyntejä, palavereja ja oppilaitosvierailuja pitkin päivää. – Tapaamiset ovat hyvin erilaisia. Ne voivat liittyä nykyiseen työtilanteeseen tai ammatinvalintaan. Oppilaitosvierailuilla tapaan opiskelijoita. Näiden lisäksi työhöni kuuluu näkövammaisten oikeuksien valvonta. On tärkeää huolehtia, että näkövammaisten työolosuhteet ovat kunnossa. Tehtäväni on olla koordinaattori Kelan, sosiaalitoimen, TE-toimiston ja työpaikan välissä, Taru Tammi valottaa. n 17 Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: Susanna Kekkonen Minulla on ollut onni tehdä töitä hyville esimiehille, toimistosihteeri Riitta Karhunen toteaa tyytyväisenä. Neljä vuosikymmentä kuntoutustyön parissa Vakuutuskuntoutus VKK ry:n toimistosihteeri Riitta Karhunen saavutti uuden virstanpylvään työurallaan syyskuussa. Saman työnantajan leivissä tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta. VakuutusKuntoutus 2/2011 18 Riitta Karhunen on palvellut Vakuutuskuntoutusta vuodesta 1971 lähtien. Parin vuoden kuluttua edessä ovat ansaitut eläkepäivät. H aastattelua edeltävänä päivänä Riitta Karhusen kunniaksi Vakuutuskuntoutuksessa juotiin kakkukahvit. Juhlakalu itse ei juurikaan pidä esillä olemisesta, mutta sen verran hulppea on hänen työuransa, että kiitospuheilta ei voi välttyä. – Kun laitoin ajatuksiani kasaan menneistä vuosikymmenistä, en ensin muistanut juurikaan muutoksia. Mutta kun toimitusjohtajamme Juha Mikkola puheessaan mainitsi, että vuonna 1971 esimerkiksi laskukone tuli markkinoille, VakuutusKuntoutus 2/2011 tajusin kuinka paljon tietotekniikka aikoinaan muutti työtämme. Ennen me teimme kaiken käsin. Silloin meitä olikin toimistossa 13, nyt kolme ja puoli työntekijää. Ruutupaperille kirjattiin asiakkaan tiedot ja niitä sitten säilytettiin pahvikansioissa. Kyllä sitä melkoista pinkkaa sai mukanaan kantaa. Nythän sitä vaan painetaan näppäintä ja tieto kulkee. Jokainen päivä oli erilainen Riitta Karhunen on kotoisin Lapista. – Hiihtämään opin vuoden vanhana. Siihen aikaan, 1950–1960-luvulla, ei ollut televisiota tai muita viihdykkeitä. Nykyiset harrastukseni ovat pääosin lapsuuden peruja: me luimme, marjastimme, samoilimme ja liikuimme koko perhe. Lapin tyttö muutti sittemmin parikymppisenä Helsinkiin.Vuotta myöhemmin hän huomasi Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa silloinen Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus haki toimistosihteeriä. Ensimmäinen työpäivä syyskuun 27. päivä vuonna 1971 oli sateinen ja sumuinen, mutta nuoren tytön mieli avoin ja iloinen. 19 telijoiden assistentin paikka. Sain pestin ja siitä alkoi minun työurani mielenkiintoisimmat ajat. Uskallan sanoa, että lähes 30 vuoden ajan jokainen päivä oli erilainen. Työssäni olin paljon kontakteissa kuntoutujiemme, vakuutusyhtiöiden, työnantajien ja oppilaitosten kanssa. Avustin myös erilaisten selvitysten teoissa, joita VKK:ssa silloin runsaasti tehtiin. Työnkuvan mielekkyys ja monipuolisuus oli yksi syy, miksi en koskaan vaihtanut työpaikkaa. On hienoa olla mukana rakentamassa jonkun toisen elämää uuteen uskoon. Ympyrä sulkeutuu – Muistan edelleen omat ajatukseni, kun sininen poplari päällä nousin Simonkentällä bussista numero 39 ulos. Näin jälkikäteen 40 vuotta tuntuu lyhyeltä. Omasta mielestäni olen edelleen se sama ihminen, joka silloin kolkutteli uuden työpaikkansa ovea, Karhunen muistelee. VKK sijaitsi niihin aikoihin Kalevankadulla, Stockmannia vastapäätä. Jo keväällä oli muutto edessä, kun osa toiminnoista siirtyi Pohjoiselle Rautatiekadulle ja eläkepuoli Bulevardille. – Haussa oli silloin kuntoutussuunnit- Karhunen kuitenkin myöntää, että kahdesti hän on lähettänyt työhakemuksen, päässyt haastatteluun – ja kieltäytynyt tarjotusta työstä. – Olen aina viihtynyt täällä hyvin. Muita töitä hain lähinnä siksi, että olin kuullut, että henkilökohtaisen uusiutumisen vuoksi töitä pitäisi vaihtaa vähintään kymmenen vuoden välein. Nyt olen tyytyväinen, että en lähtenyt minnekään. Olen nähnyt lamat ja taantumat. Moni on jäänyt työttömäksi. Toinen syy tyytyväisyyteen on, että Karhunen on aina ihaillut kuntoutussuunnittelijoiden tekemää työtä. – On hienoa olla mukana rakentamassa jonkun toisen elämää uuteen uskoon. Meillä on täällä rankkojakin tapauksia. Suunnittelijoilta tarvitaan vahvaa osaamista ja herkkyyttä. Me todellakin teemme arvokasta työtä. Karhunen on työvuosiensa aikana palvellut neljää toimitusjohtajaa.Yksi heistä oli VKK:n perustaja Veikko Niemi. – Minulla on ollut onni tehdä töitä hyville esimiehille. Kaikki ovat olleet erilaisia ja kaikkien kanssa olen tullut toimeen, mutta kyllä Veikko Niemi kuntoutustyön pioneerina jäi erityisesti mieleeni. Muistan, kuinka alkuvuosina olimme kuin perhe – pienessä työyhteisössä oli kotoinen tunnelma. Ja olihan aikakin silloin 70-luvulla erilainen: ei meillä ollut kellokortteja tai työnseurantaa. Toimistoon oli palkattu Elli – sydämellinen, lämmin ihminen, joka keitteli meille kahvit emalipannulla. Työtä tehtiin nykyiseen verrattuna vaatimattomin välinein. Vuonna 1998 ryhmäsihteerin tehtävät päätettiin lopettaa. Siitä tähän päivään Karhunen on tehnyt toimistosihteerin tehtäviä. Uutta aikaa odotellessa Karhunen on ollut nyt osa-aikaeläkkeellä muutaman vuoden. – Minulta kysyttiin aikoinaan, miksi haluan pitää vapaana juuri maanantain ja perjantain. Mielestäni perjantai on aina ollut viikon paras, ja maanantai pahin työpäivä. Nyt saan aloittaa viikon tiistaina ja nauttia vielä siitä perjantaistakin. No, syy osa-aikaeläkkeeseen on kuitenkin oma jaksaminen. Sairastuin reumaan kymmenisen vuotta sitten ja omat voimat ovat ajoittain kovilla. Reuman myötä myös liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle. – Olin jo ajatellut, kuinka vielä kahdeksankymppisenä laskettelen pitkin tuntureita, mutta valitettavasti tämä ajatus on saanut jäädä. Kuntoani aion kyllä pitää muutoin yllä ja sitä hieman kohentaakin, Karhunen toteaa ja mainitsee, että perhe, suku ja ystävät ovat hänen elämän suola. Lopullinen vetäytyminen työelämästä tapahtuu vuoden päästä, 63-vuotiaana. Tulevaa Riitta Karhunen odottaa ilolla. – Minulla on paljon suunnitelmia. Ainakin ATK-taitojani aion edelleen kehittää ja oppia myös kuvankäsittelyn. Takaisin pohjoiseen en aio muuttaa, mutta eittämättä vietän siellä enemmän aikaa. Odotan jo sitä, kuinka ensi vuonna tähän aikaan voin viettää Lapissa koko ruska-ajan. n VakuutusKuntoutus 2/2011 20 Ajassa Vakuutuskuntoutujat työ- ja elinkeinohallinnon asiakkaina koulutuksen jälkeen VKK tehostaa yhteistyötään TE-hallinnon kanssa tapaturma- tai liikennevakuutuslaitoksen kuntoutuksena uuteen ammattiin kouluttautuneiden henkilöiden osalta. Henkilöt, joilla saattaa valmistuttuaan olla vaikeuksia sijoittua sopivaan työhön, ovat oikeutettuja TE-toimisto- jen työllistymisen tukemisen palveluihin ja palkkatukeen, mikäli he täyttävät näiden etuuksien myöntämiskriteerit. Tavoitteena on käynnistää työllistymisessä tarvittavat tukitoimet mahdollisimman pian koulutuksen päättymisen jälkeen. Uudessa toimintamallis- sa VKK:n kuntoutussuunnittelija ohjaa työllistymisen tukea tarvitsevan henkilön TE-hallinnon palveluiden piiriin koulutusohjelman loppuvaiheessa tai viimeistään koulutuksen päätyttyä. TEhallinnossa tehdään arvio mahdollisten tukitoimien, esimerkiksi työkokeilun järjestä- misen tarpeesta. Joissakin tapauksissa kuntoutuja saattaa tarvita tukea myös työkokeilupaikan hakemiseen. VKK on laatinut toimintakäytäntöä koskevan esitteen yhteistyössä TE-hallinnon kanssa. Käytännöstä on jo saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Mikkelistä. Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen kunta-alalla Kevan elokuussa julkistaman selvityksen mukaan ammatillisen kuntoutuksen tulokset kunta-alalla ovat erinomaisia. Välittömästi kuntoutuksen päätyttyä työelämään palaa reilut 80 prosenttia kuntoutetuista. Vielä viiden vuoden päästä ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneistä jopa 68 prosenttia on työssä kunnassa. Raportissa selvitettiin vuonna 2005 ammatillisen kuntoutuksen onnistuneesti päättäneiden tilannetta vuonna 2010. Viitisen prosenttia oli seurantakauden päätyttyä vanhuuseläkkeellä ja 19 prosent- tia työkyvyttömyyseläkkeellä. Osatyökyvyttömyyseläkkeen tarjoamaa tukea tarvitsi 18 prosenttia kuntoutuksen viisi vuotta aiemmin käyneistä. Tuki- ja liikuntaelinsairauden vuoksi ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneista 72 prosenttia oli työelämässä vielä viiden vuoden jälkeen. Mielenterveyssyistä kuntoutetuista työelämässä oli vastaavasti 60 prosenttia. Mielenterveyskuntoutettujenkin työelämässä pysyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen voidaan kuitenkin pitää hyvänä tuloksena. Lisätietoja www.keva.fi. VATESilta selvitys osatyökykyisten työllistämisestä VATES-säätiön toteuttamassa ja Sitran rahoittamassa projektissa selvitettiin vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisen kansantaloudellista merkitystä. PTT:n selvityksessä arvioitiin muun muassa, miten osatyökykyisille suunnatut työvoimapoliittiset toimenpiteet rahoittavat itsensä. Toise- VakuutusKuntoutus 2/2011 na seikkana korostettiin, että jos osatyökykyiset halutaan aidosti työmarkkinoille, pitää uskaltaa määrittää selkeä tavoite, jota seurataan ja mitataan. Yrityspäättäjille suunnatun kyselyn vastausten mukaan yritykset ovat kiinnostuneita palkkaamaan vammaisia ja osatyökykyisiä, mutta yri- tykset kaipaavat lisätietoa ja käytännön esimerkkejä. Lisätietoa tarvitaan eniten taloudellista tukimuodoista mutta myös työn ja työolosuhteiden sopeuttamisesta sekä vammaisten työllistämisen erityiskysymyksiin perehtyneestä asiantuntijapalvelusta. Lisätietoja www.vates.fi. yritykset ovat kiinnostuneita palkkaamaan vammaisia ja osatyökykyisiä, mutta yritykset kaipaavat lisätietoa ja käytännön esimerkkejä. 21 Anna palautetta lehdestä ja voita kahviautomaatti! Kuntoutus hallitusohjelmassa Kataisen hallituksen ohjelmassa on runsaasti kuntoutukseen ja vammaisuuteen liittyviä kohtia. Poimintoja: • Vammaisten työllistymistä edistetään ja esteettömyyttä lisätään. • Sairauspäivärahan maksamisen edellytykseksi asetetaan työterveyshuollon lausunto 90 sairauspäivärahapäivän jälkeen. Työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky ja työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. • Varmistetaan oikea-aikaisen ja viivytyksettömän kuntoutuksen toteutuminen. Kuntoutus otetaan osaksi hoito- ja työhönpaluuprosessia. Vahvistetaan ja selkiytetään työterveyshuollon, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen yhteistyötä työntekijän työkyvyn tukemisessa. • Parannetaan mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä edistämällä osittaisen sairauspäivärahan, osittaisen kuntoutustuen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttöä. • Työnantajien valmiuksia ja kannustimia palkata osatyökykyisiä edistetään ja kehitetään. Tavoitteena on luoda vaikeasti työllistyville ja vammaisille pysyvä palkkatuki. Työpankkikokeilu laajennetaan valtakunnalliseksi. • Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. • Työ- ja elinkeinotoimistojen työnvälitysroolia, yrityspalveluita ja työnantaja- ja oppilaitosyhteistyötä tehostetaan. Koko hallitusohjelma: www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp Jokainen numero on uusi mahdollisuus osallistua! Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa www.mcipress.fi/lukijakyselyt Vastaaminen on helppoa. 1. Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/lukijakyselyt 2. Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3. Merkitse numerosarja 2775. 4. Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden. Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2011. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 2.1.2012. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Arvottava palkinto on noin 1000 euron arvoinen Jura-kahviautomaatti. VakuutusKuntoutus 2/2011 22 Asunnonmuutostöillä lisää itsenäistä toimintakykyä Tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavaan kuntoutukseen sisältyy korvaus vaikeasti vammautuneen kuntoutujan asunnonmuutostöistä. A sunnonmuutostöiden toteuttamisesta ja korvaamisesta on esitetty paljon kysymyksiä: Mitä vammautuneen itsensä pitää tehdä ja osata? Mitkä ovat tärkeimmät pelisäännöt asunnonmuutostöiden laajuutta ja tasoa arvioitaessa? Kuka muutostyöt toteuttaa ja onko vakuutusyhtiöillä omia timpureita? Mikä on VKK:n rooli tässä prosessissa? Sekä liikenne- että tapaturmavakuutuksen kuntoutuslakien mukaan korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille tarpeellisista ja kohtuullisiksi katsottavista vakinaiseen asuntoon tarvittavista apuvälineistä ja laitteista sekä asunnonmuutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Käytännössä asunnonmuutostöiden toteuttaminen on laaja ja monivaiheinen kokonaisuus.Vakuutusyhtiön toimeksiannosta VKK on usein mukana asunnon- Ensimmäinen lähtökohta on, että asunnonmuutostöitä toteutetaan vain vammautuneen vakinaiseen asuntoon. VakuutusKuntoutus 2/2011 muutostöiden suunnittelussa ja korvattavuutta arvioitaessa. Heti alkuun voidaan todeta, että vakuutusyhtiöillä ei ole käytössään omia rakennusmiehiä eikä VKK vakuutusyhtiön lukuun toimiessaan toteuta remontteja. VKK:n rooliin asunnonmuutostöiden kokonaisprosessissa kuuluu ennen kaikkea arvioida suunniteltujen ratkaisujen tarpeellisuutta vamman kannalta ja niistä aiheutuvien kustannusten kohtuullisuutta sekä varmistaa muutostöiden sujuva eteneminen yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa. Muutostyöt vain vakinaiseen asuntoon Ensimmäinen lähtökohta on, että asunnonmuutostöitä toteutetaan vain vammautuneen vakinaiseen asuntoon. Vakinaisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jossa vammautunut pääasiallisesti asuu. Sillä ei ole merkitystä, onko asunto omistusasunto, vuokra-asunto vai asuuko vammautunut asunnossa jonkun muun syyn perusteella. Asumisjärjestelyn tulee kuitenkin olla luonteeltaan pysyvä. Niin sanottuihin kakkosasuntoihin ja loma-asuntoihin asunnonmuutostöitä ei korvata. Lain mukaan oikeus asunnonmuutostöiden korvaukseen on enintään kerran viidessä vuodessa. Erikseen laissa on kuitenkin mainittu, että erityisen painavien syiden perusteella asunnonmuutostyöt voidaan korvata myös tätä useammin. Viiden vuoden säännöstä voidaan poiketa esimerkiksi, kun nuorena vammautunut henkilö muuttaa pois kotoa. Asunnonmuutostyöt voidaan korvata ensimmäiseen omaan asuntoon vaikka muutostyöt olisi korvattu lapsuudenkotiin vähemmän kuin viisi vuotta aikaisemmin. Yleensä myös muut oleelliset perhetilanteen muutokset oikeuttavat poikkeamaan viiden vuoden säännöstä. Asunnon perusparannusta ei korvata Asunnonmuutostöiden yhteydessä halutaan joskus samaan kokonaisuuteen liittää myös muita remonttikohteita. Nämä muut työt voivat liittyä vaikkapa kodin vanhentuneiden ratkaisujen uusimiseen, yleensä asumistason parantamiseen tai esimerkiksi märkätilojen ja vesieristysten kohdalla tiukentuneisiin viranomaisohjeisiin ja rakentamista sääteleviin normeihin. Remonttikokonaisuutta suunniteltaessa tulee kuitenkin muistaa, että asunnonmuutostöinä ei korvata normaaleja asumistasoon liittyviä uudistuksia tai perusparannustoimenpiteitä. Asunnonmuutostöiden tarpeen tulee palautua aina vamman aiheuttamiin rajoituksiin ja korvattavaan vahinkoon. Käytännössä perusparannustoimenpiteiden osuus vähennetään muutostöiden kokonaiskuluista lopullista korvausratkaisua määriteltäessä. Muutostöiden suunnittelu käynnistyy tarpeen arvioinnilla Asunnonmuutostyöprosessi käynnistyy muutosten tarpeen arvioinnilla. Asun- 23 nonmuutostöiden suunnittelun käynnistämiseksi on syytä olla yhteydessä vakuutusyhtiön tai VKK:n lisäksi asuinpaikan terveyskeskuksen tai keskussairaalan fysioterapeuttiin, toimintaterapeuttiin tai kuntoutusohjaajaan. Ensimmäiseksi sovitaan kotikäynti, johon osallistuvat julkista terveydenhuoltoa edustava kuntoutusalan ammattihenkilö sekä rakennusalan ammattihenkilö esimerkiksi kotikunnasta. Yleensä kotikunnan palveluksessa on rakennusammattilainen, joka suunnittelee asunnonmuutostöitä kunnan vammaispalvelun tarpeisiin ja hän voi osallistua myös vakuutusyhtiön korvattavaksi tulevien asunnonmuutostöiden suunnitteluun. Tarpeen vaatiessa voidaan kunnan edustajan sijasta pyytää kotikäynnille mukaan esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton korjausneuvoja. Kotikäynnillä asiakas ja ammattihenkilöt kartoittavat yhteistyössä toimintakyvyn ja asunnon nykytilanteen ja näissä ilmenevät ongelmat ja mitä muutostöillä tavoitellaan. Lisäksi määritellään tarvittavat työt ja rakennusalan ammattihenkilö ottaa kantaa niiden rakennustekniseen toteutukseen. Samalla käydään läpi mahdolliset vaihtoehtoiset toteutustavat. Rakennusteknisen suunnittelun yhteydessä on hyvä selvittää myös rakentamiseen liittyvät viranomaisvaatimukset ja tarvittavat rakennusluvat. työseloste ja tarjoukset helpottavat ja nopeuttavat VKK:n selvittelyä ja vakuutusyhtiön päätöksentekoa. Korvattavuuden arviointi Saatujen selvitysten perusteella määritellään vakuutusyhtiön suorittama korvaus. Perusteellinen yksityiskohtainen työseloste antaa mahdollisuuden tarjousten asianmukaiseen vertailuun ja oikeudenmukaiseen korvausratkaisuun.VKK:n perustellun suosituksen perusteella vakuutusyhtiö antaa asunnonmuutostyöasiassa valituskelpoisen korvauspäätöksen, johon on kirjattu ne työt, jotka vakuutusyhtiö on hyväksynyt korvattavaksi. Korvauspäätöksen saatuaan asiakas voi tehdä urakkasopimuksen haluamansa ura- koitsijan kanssa. Epäselvyyksien välttämiseksi urakkasopimus on aina syytä tehdä kirjallisena. Töiden tilaajana ja urakkasopimuksen osapuolena on asiakas, jonka kotiin asunnonmuutostöitä tehdään. Lähtökohtaisesti urakoitsija on vastuussa siitä, että työsuoritus vastaa sovittua ja työt on toteutettu laadukkaasti.Vastaavasti asiakkaan on työn tilaajana huolehdittava urakoitsijan asianmukaisesta valvonnasta ja reklamoitava mahdollisista puutteista tai virheistä kohtuullisessa ajassa ne havaittuaan. Töiden toteuttamisen osalta vakuutusyhtiön rooli rajoittuu korvauspäätöksen mukaisen korvauksen suorittamiseen, eikä yhtiö vastaa mahdollisista työ- tai suunnitteluvirheistä tai muista ongelmista, jotka liittyvät urakkasopimukseen. n Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja. Työseloste tarjousten perustaksi Suunnitteluvaiheen päättyessä käytettävissä on kuntoutusalan ammattihenkilön lausunto muutostöiden tarpeesta sekä rakennusalan ammattihenkilön laatima yksityiskohtainen työseloste toteutettavasta kokonaisuudesta. Työselosteella on suuri merkitys, koska sen perusteella pyydetään tarjoukset paikallisilta rakennusurakoitsijoilta. Yleensä on syytä hankkia tarjoukset mahdollisuuksien mukaan 2-3 urakoitsijalta. Kun tarvittavat selvitykset on saatu hankittua, ne tulee toimittaa VKK:hon tai vakuutusyhtiöön. Kuntoutusalan ammattihenkilön lausunnon, rakennusteknisen työselosteen ja tarjousten lisäksi liitteenä on syytä toimittaa esimerkiksi valokuvia asunnosta ja asunnon pohjapiirros. Selkeä ja riittävän yksityiskohtainen VakuutusKuntoutus 2/2011 Vakuuttavaa kuntoutusta www.vkk.fi
