17/2014/2 - Aluehallintovirasto

Länsi- ja Sisä-Suomi
Päätös
Nro
Dnro
17/2014/2
LSSAVI/113/04.09/2011
Annettu julkipanon jälkeen
21.2.2014
ASIA
Leppäveden säännöstelyä koskevien määräysten muuttaminen, Jyväskylä,
Laukaa, Toivakka
HAKIJA
Suur-Savon Sähkö Oy
HAKEMUS
Suur-Savon Sähkö Oy on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon
20.12.2011 toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa hakenut lupaa Leppäveden säännöstelyn tarkistamiseen.
SUUNNITELMA
Luvat ja päätökset ja kaavoitustilanne
Leppäveden säännöstely perustuu Toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961
antamaan päätökseen n:o 56/1961, jota on uiton osalta muutettu Korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 antamalla päätöksellä 3591/59/61
N:o 986/62/IM. Lisäksi uiton osalta on voimassa Vaasan läänin lääninhallituksen joulukuun 29 päivänä 1945 antaman päätöksen lupaehto 9).
Hankkeella ei ole vaikutusta alueella voimassaoleviin kaavoihin.
Vesistön yleiskuvaus
Leppävesi sijaitsee Leppävesi-Kynsiveden (nro 14.3) vesistöalueella Jyväskylän, Laukaan ja Toivakan kuntien alueella. Leppävesi saa suurimman
osan vesistään Kuhankosken kautta järven pohjoispuolella sijaitsevasta
Saraavedestä. Leppävedestä vedet virtaavat Vaajakosken kautta Päijänteeseen. Kymijoen vesistön yläosa kokonaisuudessaan laskee Leppäveden kautta Päijänteeseen.
Leppäveden kokonaispituus on noin 30 kilometriä ja pinta-ala on 63,6 km2.
Järven suurin syvyys on 45 metriä keskisyvyyden ollessa 9,4 metriä. Leppäveden valuma-alueen suuruus on 17 684 km2 ja järvisyys 17,0 prosenttia.
LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO
puh. 020 636 1060
Vaasan päätoimipaikka
fax 06 317 4817
Wolffintie 35
kirjaamo.lansi@avi.fi
PL 200, 65101 Vaasa
2
Vedenkorkeudet ja virtaamat
Leppäveden vedenkorkeuksia on havaittu vuodesta 1910 asti. Järven vedenkorkeuksien tunnusluvut ovat olleet vuosina 1988–2007 seuraavat:
Ylin vesi
Keskiylivesi
Keskivesi
Keskialivesi
Alin vesi
HW
MHW
MW
MNW
NW
=
=
=
=
=
NN +
81,50 m
81,19 m
80,61 m
80,25 m
80,11 m
Vaajakosken virtaamien keski- ja ääriarvot ovat olleet vuosina 1988–2007
seuraavat:
Ylin virtaama
Keskiylivirtaama
Keskivirtaama
Keskialivirtaama
Alin virtaama
HQ
MHQ
MQ
MNQ
NQ
= 471 m3/s
= 274 m3/s
= 148 m3/s
= 65 m3/s
= 29 m3/s
Vaajakosken virtaamiin vaikuttaa myös voimalaitoksella harjoitettava lyhytaikaissäännöstely, jolloin kosken virtaama voi vaihdella viikon tai vuorokauden sisällä huomattavan paljon, varsinkin vähävetisenä aikana. Yllä
olevat tunnusluvut on laskettu lähtötietoina virtaamien vuorokausikeskiarvot.
Vesivoima ja säännöstely
Leppäveden alapuolella sijaitseva Vaajakosken voimalaitos on valmistunut
vuonna 1941. Voimalaitoksen putouskorkeus on keskimäärin 2,2 metriä ja
rakennusvirtaama 180,0 m3/s. Laitoksen teho on 3,3 megawattia ja vuosienergia 20 gigawattituntia.
Vaajakosken voimalaitospadon yhteyteen on vuonna 1992 rakennettu kaksi kalatietä, joista toinen sijaitsee voimalaitoksen itä- ja toinen länsisivulla.
Itäpuolen kalatiessä on kahdeksan sekä ylivirtaus- että rakovirtausaukolla
varustettua allasta. Länsipuolen kalatiessä on yhdeksän allasta, joiden välillä on pelkästään ylivirtausaukkoja. Näillä kalateillä on korvattu aiemmin
käytössä ollut kalahissi.
Leppävettä säännöstellään Vaajakosken voimalaitospadolla Toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961 antaman päätöksen mukaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 13.3.1962 kumottiin säännöstelylupaan liittynyt
uittoa koskeva lisämääräys. Säännöstely alkoi vuonna 1961. Voimalaitoksen omistajana ja säännöstelyluvan haltijana on nykyisin Suur-Savon Sähkö Oy. Nykyiset lupaehdot Leppäveden säännöstelyä koskien ovat seuraavat:.
" 1) Vedenjuoksutuksessa Vaajakosken vesilaitoksella on noudatettava
seuraavia määräyksiä:
3
-Leppäveden vedenkorkeuden ylitettyä korkeuden NN + 80,78 m, millä
korkeudella luonnonvarainen purkautuminen on 180 m3/s, tulee koneistojen ja patoaukkojen kautta juoksutettavan vesimäärän olla hydrologisen
toimiston laatiman purkaustaulukon KN:o 33,2 mukainen, kuitenkin niin, että vedenkorkeuden NN + 81,50 m ylittäminen on mahdollisuuksien mukaan
estettävä suurentamalla juoksutusta mainitun taulukon osoittamasta määrästä;
- Leppäveden vedenkorkeuden alitettua korkeuden NN +
80,78 m saa hakija purkaustaulukon mukaisesta vedenjuoksutuksesta poiketen ryhtyä suorittamaan vedenjuoksun viikko- ja vuorokausisäännöstelyä, kuitenkin niin, ettei säännöstellyn vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo, millä tarkoitetaan seitsemän edellisen vuorokauden keskiarvoa, ylitä purkaustaulukon mukaista vastaavaa arvoa, ja niin ettei Leppäveden
vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvo poikkea purkaustaulukon arvosta 10
cm enempää, lukuun ottamatta lumen kevätsulamisen alkamisen ja lokakuun 15 päivän välisenä aikana sellaista tilannetta, että vedenkorkeuden
liukuva viikkokeskiarvo on korkeutta NN +80,53 m suurempi, jolloin vuorokausikeskiarvo ei saa ylittää purkauskäyrän osoittamaa arvoa;
- edellisen kohdan määräyksistä poiketen saadaan silloin, kun purkaustaulukon edellyttämä vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo alittaa lumen
kevätsulamisen alkamisen ja lokakuun 15 päivän välisenä aikana korkeuden NN + 80,25 m tai muuna aikana vuotta korkeuden NN + 80,43 m, vedenjuoksutus sekä viikko- ja vuorokausisäännöstely vesilaitoksella toimittaa siten, ettei Leppäveden vedenkorkeus ylitä hetkellisestikään kevätsulamisen ja lokakuun 15 päivän välisenä aikana korkeutta NN+ 80,30 m eikä muuna aikana vuotta korkeutta NN + 80,48 m eikä alita missään olosuhteissa korkeutta NN + 79,72 m;
- että uittoa toimitettaessa vedenjuoksutuksessa noudatetaan
Vaasan lääninhallituksen joulukuun 29 päivänä 1945 antaman päätöksen
9) lupaehdon määräyksiä.
Luvan mukaan ylimmillä vedenkorkeuksilla Leppäveden juoksutusta on
pääsääntöisesti hoidettava luonnonmukaisen purkautumiskäyrän mukaisesti ja keskikorkeuksilla vedenkorkeus ei saa viikkokeskiarvona laskien
poiketa 10 senttimetriä enempää luonnonmukaisesta. Alemmilla korkeuksilla luonnonmukaisesta tilanteesta saadaan poiketa enemmänkin, kunhan
vedenkorkeudet pysyvät annettujen ylä- ja alarajojen välissä. Vedenkorkeuden yläraja on NN+81,50 metriä ja ehdoton alaraja NN+79,72 m.
Säännöstelyllä on laskettu Leppäveden ylimpiä vedenkorkeuksia ja nostettu alimpia vedenkorkeuksia. Järven vedenkorkeuden vaihteluväli on melko
suuri, vaikka sitä onkin jonkin verran pienennetty säännöstelyn avulla.
Luonnontilaisena vedenkorkeuden vuosivaihtelu Leppävedellä oli keskimäärin 1,2 m, ja säännösteltynä se on ollut 1,0 m. Kevättulvat pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan tason NN+81,50 m alapuolella eikä tätä
rajaa ole ylitetty vuosijakson 1988–2007 aikana. Kesällä vedenpinta on
laskenut säännöstelyluvan mukaisesti luonnontilaa vastaavalla tavalla.
Loppukesän vedenkorkeudet ovat jääneet alhaisiksi, sillä lupaehtojen mukaan vedenkorkeus on pidettävä tason NN+80,30 m alapuolella, jos vedenkorkeus laskee luonnonmukaista purkautumiskäyrää noudattaen kesäl-
4
lä tason NN+80,25 m alapuolelle. Talvella vedenpinta on pidetty yleensä
lähellä tasoa NN+80,48 m.
Leppäveden yläpuolella sijaitsee Kuhankosken voimalaitos, jonka kautta
vedet laskevat Saraavedestä Leppäveden pohjoisosassa sijaitsevalle Torronselälle. Voimalaitos on rakennettu Vaasan läänin maaherran
15.10.1920 ja 3.9.1925 antamien päätösten perusteella. Voimalaitospatoa
käytetään myös Saraaveden säännöstelyyn, jota koskevan päätöksen Toinen vesistötoimikunta on antanut 19.12.1957. Kuhankosken Voimalaitoksen nykyinen omistaja on Koskienergia Oy.
Vesien tila
Vesienhoitosuunnitteluun liittyvän Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman mukaan Leppäveden pääallas ja sen pohjoispuolella oleva Torronselkä ovat hyvässä tilassa. Tyypiltään Leppävesi on suuri vähähumuksinen järvi. Taulukossa 1 on esitetty järven vedenlaatutietoja.
Taulukko 1. Leppäveden vedenlaatutietoja. Arvot ovat mediaaneja kesäkaudelta ja pintavesikerroksesta vuosilta 2000–2007. (Keski-Suomen ympäristökeskus 2009).
.
Näkösy
vyys
(m)
Väri
(mgP
t/l)
Kokonaisfosfori (µg/l)
Kokonaistyppi
(µg/l)
aklorofylli
(µg/l)
Alusveden happi (kyll.
%)
2,1
37,5
16,5
410
6,5
51,5
Kalasto ja muu eliöstö Selvitys suunnittelualueen kalastosta perustuu vuonna 2000 tehtyyn Leppäveden kalastusalueen kanavareitin kalataloudelliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan, joka käsittää kanavareitin Kuhnamosta PohjoisLeppävedelle sekä lisäksi Etelä-Leppäveden. Kanavareitin kalastosta hauen ja ahvenen osuus on noin 50–60 prosenttia sekä särkikalojen osuus
noin 20 prosenttia. Lisäksi luontaisesti lisääntyviä lajeja ovat made, kuore
ja muikku. Pohjois-Leppäveden kalatiheys syyskuun alussa 1996 oli 5 900
kpl/ha alueella, jossa vesisyvyys on yli viisi metriä. Luodatuilla alueilla alle
10 senttimetrin pituisia kaloja oli 31 prosenttia. Samaan aikaan tehtyjen
koekalastusten perusteella kalat olivat enimmäkseen ahvenia ja särkiä.
Leppävedellä muikun osuus koesaaliissa oli 13 prosenttia.
Leppävedeltä on ympäristöhallinnon uhanalaistietojen perusteella löytynyt
kolme vesiympäristössä elävää uhanalaista eliölajia.
Vuonteen Murokasniemen ja Pernasaaren välisestä salmesta on löytynyt
vuonna 1959 rentovihvilä (Juncus bulbosus), josta ei ole myöhempiä havaintoja. Lajin ongelmat liittyvät lähinnä umpeenkasvuun ja rantalaidunnuksen vähenemiseen. Toisaalta lajilla on vedessä kasvava muoto, joka
voi kasvattaa metrinkin pituisen varren.
5
Vuonteen Eeronsalmessa on havaittu 1992 sarjarimpi (Butomus umbellatus), mutta lajia ei ole löydetty samalta paikalta enää vuonna 2005. Sarjarimmen elinympäristö on matala rehevä vesialue. Vuonteen esiintymispaikalla on aloitettu karjanlaidunnus havainnon tekemisen jälkeen, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että lajia ei ole sittemmin löydetty.
Toivakan Pohjoonlahdessa on saatu syöttipyydyksiin kaksi siulasirvikästä
(Semblis atrata) vuonna 1992. Kyseessä on vaarantuneeksi luokiteltu vesiperhoslaji, jonka pääasiallisia uhkia ovat vesistörakentaminen ja kemialliset haittavaikutukset. Kyseessä on virtavesilaji, joten ainakin toukat ovat
todennäköisesti peräisin Pohjoonlahteen laskevasta purosta, joka on lähes
Leppäveden tasossa alapäästään.
Kalastus ja kalavesien hoito
Selvitys kalastuksesta on laadittu Äänekoski-Vaajakoski–vesireitin yhteistarkkailu vuonna 2009 –raportin pohjalta. Raportin tiedot perustuvat vuonna 2009 suoritettuun kalastustiedusteluun ja kirjanpitokalastukseen Pohjois-Leppävedellä. Vuonna 2009 Pohjois-Leppävedellä kalasti arviolta 1
472 ruokakuntaa. Vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistus oli 152 657 pyydysvuorokautta tai kalastuskertaa. Pyyntivälineittäin jaettuna verkkojen
osuus oli 53 prosenttia pyyntiponnistuksesta, passiivisten pyyntimuotojen
osuus yhteensä oli 80 prosenttia ja aktiivisten yhteensä 20 prosenttia. Aktiivisten pyyntimuotojen suosio on kasvanut 2000-luvun alkuun verrattuna.
Vuonna 2009 kokonaissaalis Pohjois-Leppävedellä oli 31 537 kilogrammaa. Tärkeimmät saalislajit olivat ahven (34,6 %), hauki (19,2 %), särki
(18,7 %) ja kuha (14,2 %). Etelä-Leppävedellä Jyväskylän maalaiskunnan
alueella vuonna 1997 tärkeimmät saalislajit olivat ahven (30 %), hauki (20
%), muikku (19 %) ja särki (11 %)
Kalaistutukset ovat yleisin kalavesien hoitomuoto. Leppäveteen on istutettu
vuosina 2000–2009 yhteensä noin 590 000 yksikesäistä kuhan poikasta,
noin 497 500 yksikesäistä siian poikasta, 125 000 vastakuoriutunutta tai
esikesäistä hauen poikasta sekä 12 900 kolmevuotiasta järvitaimenta.
Vuonna 2004 Leppäveteen istutettiin 160 000 vastakuoriutunutta muikunpoikasta.
Vesiliikenne ja uitto
Vuonna 1994 käyttöön otettu Keitele-Päijänne -kanavareitti kulkee Leppäveden kautta. Tällä kanavareitillä on sulut mm. Kuhankoskella ja Vaajakoskella. Kanava on palvellut matkustajaliikennettä, uittoa sekä yksityisveneilyä. Laivaväylät ja sulut ovat liikenneviraston ylläpitämiä. Leppävedellä on 4 kunnallista venesatamaa tai -laituria ja useita veneiden vesillelaskupaikkoja. Toivakan kunnan Nikkarinlahdessa olevaa venerantaa kunnostetaan ja laajennetaan vuonna 2011. Venelaiturin ympäristö on matalaa
vesialuetta, joten suunniteltu veden pinnan pitäminen nykyistä korkeammalla loppukesästä hyödyttää laiturin käyttäjiä.
Keitele-Päijänne -kanavareitin käyttöönoton yhteydessä muutettiin merenkulkuhallituksen ja Kymin Uittoyhdistyksen hakemuksesta Leppäveden
aluetta koskevaa uittosääntöä, "Järjestyssääntö metsätuotteiden lauttaa-
6
misesta erinäisissä Laukaan kihlakunnassa olevissa vesistöissä, vahvistettu 11.5.1914 (uittosääntö n:o 28)." Muutos koski Äänekosken ja Haapakosken (Vaajakosken) välistä vesistöä irtouitosta nippu-uittoon siirtymiseksi, ja se tehtiin Itä-Suomen vesioikeuden päätöksellä 28.1.1993 (N:o
4/93/1, 344.Hu.90). Vesiylioikeus muutti päätöstä 10.10.1994, mutta muutokset eivät koskeneet Leppäveden aluetta. Kanavareittiä käytettiin nippuuittoon vuosina 1994 - 2002. Nykyisin alueella ei uiteta puutavaraa.
Virkistyskäyttö
Vesien virkistyskäyttö koostuu loma-asutuksesta, vapaa-ajan kalastuksesta, uinnista, veneilystä sekä ulkoilusta ja retkeilystä. Kalastus on kuvattu
kohdassa kalastus ja kalavesien hoito
Leppävedellä on runsaasti vapaa-ajanasutusta. Koko järven alueella on
noin 600 vapaa-ajan asuntoa ja lisäksi vakituista asutusta. Lomaasutuksen sijoittumisen ohjaukseen on käytetty rantayleiskaavaa Laukaan
ja Toivakan kuntien alueella ja ranta-asemakaavaa paikoitellen Jyväskylän
alueella. Leppäveden läheisyydessä on myös muutamia leirikeskuksia, kuten Leppälahden ja Koivuniemen leirikeskukset Jyväskylässä. Leppäveden
rannalla sijaitsevia matkailuyrityksiä ovat muun muassa Heiskan matkailutila Toivakassa ja Koskenniskan kokous- ja juhlatalo Jyväskylässä. Leppävedellä on 5 uimarantaa, joiden veden laatua valvotaan. Näistä Uimalanniemen ranta on EU-uimavesidirektiivin mukaisesti hyvin varusteltu uimaranta.
Leppäveden säännöstelyn kehittämisselvityksiin sisältyi kyselytutkimus, joka kartoitti Leppäveden käyttöä ja sitä haitanneita tekijöitä sekä virkistyskäytölle soveliaita vedenkorkeuksia. Kyselytutkimuksen toteutti Suomen
ympäristökeskus yhteistyössä Keski-Suomen ympäristökeskuksen ja alueen kuntien kanssa. Kyselytutkimukseen tuli vastauksia yhteensä 99 kappaletta eli noin 64 prosenttia Leppäveden rantakiinteistöjen omistajista ja
osakaskuntien edustajista vastasi kyselyyn.
Talvikaudella suurin osa vastaajista käyttää vesistöä muutaman kerran
kuussa tai harvemmin. Tällöin pääasiallinen käyttömuoto on jäällä liikkuminen. Myös mökkeilyä ja kalastusta harrastetaan. Keväällä suurin osa käytöstä on viikoittaista tai jopa päivittäistä. Järven virkistyskäyttö on aktiivisinta kesällä, jolloin päivittäisten käyttäjien osuus kasvaa 51 prosenttiin. Syksyisin päivittäinen käyttö on vähäisempää, mutta suurin osa käytöstä on
edelleen viikoittaista. Keväästä syksyyn Leppäveden suosituin virkistyskäyttömuoto on mökkeily.
Kyselyn perusteella voidaan päätellä Leppävedellä olevien mökkien olevan
aktiivisessa käytössä ympäri vuoden, koska myös talvikaudella yli 30 prosenttia vastaajista mökkeilee Leppävedellä. Aktiivisinta mökeillä oleskelu
on juhannuksesta elokuuhun ajoittuvalla jaksolla, jolloin lähes 70 prosenttia
vastanneista mökkeilee Leppäveden rannalla. Huhtikuusta marraskuulle
ulottuvalla ajanjaksolla aktiivisesti loma-asunnollaan oleskelevia oli yli puolet vastanneista. Leppävedellä myös kalastetaan aktiivisesti ympäri vuoden. Kalastusta harjoittavien osuus vastanneista oli 20–35 prosenttia vuodenajasta riippuen.
7
Suojelualueet
Leppäveden eteläosassa sijaitsee Humalalahti-Pitkäjoen suun Natura2000
-suojelualue (FI0900024), joka koostuu kahdesta linnustollisesti arvokkaasta alueesta. Humalalahti on ruovikoiden, avo- ja pensaikkoluhtien sekä
kauempana rannasta metsäluhdan ja tulvametsän luonnehtima umpeenkasvava lahti. Pitkäjoen suun alue on jokisuuhun muodostunut yhtenäinen
suurten ilmaversoisten kasvien muodostama luhta, joka vaihettuu rannalla
olevaan luhtaniittyyn.
Järven keskiosan länsirannalla Ruokosaaren alueella on lehmusmetsiköiden suojelemiseksi perustettu yksityisten maalla olevia suojelualueita.
Säännöstelyn muutos ja esitys muutoksista lupaehtoihin
Leppäveden säännöstelyn kehittämisen tavoitteena on nostaa loppukesän
ja alkusyksyn alhaisia vedenkorkeuksia kuivimpina vuosina. Vastaavasti
loppusyksyn ja talven vedenkorkeutta lasketaan hieman, jotta keskivedenkorkeus saadaan säilytettyä ennallaan. Tavoitteiden perusteella on laadittu
juoksutusohjeluonnoksia ja suoritettu säännöstelylaskelmia.
Suoritettujen laskentojen ja tarkastelujen perusteella vesitoimikunnan
19.9.1961 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 muuttaman
päätöksen (liite 3) kohta 1 esitetään kuulumaan seuraavasti:
1) Vedenjuoksutuksessa Vaajakosken vesilaitoksella on noudatettava seuraavia määräyksiä:
a) Leppäveden vedenkorkeuden ylitettyä korkeuden NN + 80,78 m, millä
korkeudella luonnonvarainen purkautuminen on 180 m3/s, tulee koneistojen ja patoaukkojen kautta juoksutettavan vesimäärän olla hydrologisen
toimiston laatiman purkaustaulukon KN:o 33,2 mukainen, kuitenkin niin, että vedenkorkeuden NN + 81,50 m ylittäminen on mahdollisuuksien mukaan
estettävä suurentamalla juoksutusta mainitun taulukon osoittamasta määrästä.
b) Leppäveden vedenkorkeuden alitettua korkeuden NN + 80,78 m saadaan purkautumistaulukon mukaisesta vedenjuoksutuksesta poiketen ryhtyä suorittamaan vedenjuoksun viikko- ja vuorokausisäännöstelyä seuraavin ehdoin:
- Leppäveden vedenkorkeuden ollessa välillä NN + 80,60 m – 80,78 m vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo, millä tarkoitetaan seitsemän edellisen vuorokauden keskiarvoa, ei saa ylittää purkaustaulukon mukaista vastaavaa arvoa, eikä vuorokausikeskiarvo saa poiketa purkaustaulukon arvosta enempää kuin 10 cm. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvo ei kuitenkaan saa ylittää purkaustaulukon mukaista arvoa huhtikuun 1. päivän ja
lokakuun 15. päivän välisenä aikana.
- Leppäveden vedenkorkeuden ollessa välillä NN + 80,40 – 80,60 m, vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo saa ylittää purkaustaulukon mukaisen vastaavan arvon enintään 10 cm:llä.
8
- Kun Leppäveden vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo alittaa korkeuden NN + 80,40 m, vedenjuoksutus sekä viikko- ja vuorokausisäännöstely
on toimitettava siten, ettei vedenkorkeus ylitä hetkellisestikään korkeutta
NN + 80,45 m. Tästä poiketen, mikäli juoksutuksen vuorokausikeskiarvo
ylittää arvon 110 m3/s, korkeuden NN + 80,45 m ylitys on sallittu ja vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo saa ylittää purkautumistaulukon mukaisen arvon enintään 10 cm:llä.
- Leppäveden vedenkorkeus ei saa missään olosuhteissa alittaa korkeutta
NN + 79,72 m.
c) Uittoa toimitettaessa vedenjuoksussa noudatetaan Vaasan lääninhallituksen joulukuun 29 päivänä 1945 antaman päätöksen 9) lupaehdon määräyksiä.
Hankkeen vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin
Vedenkorkeudet ja virtaamat sekä niiden muutokset on laskettu vuosijaksolta 1988–2007. Lähtötietoina laskelmissa ovat olleet vedenkorkeus- ja
virtaamahavainnot, Leppäveden pinta-alan riippuvuus vedenkorkeudesta ja
purkautumistaulukko.
Laskelmien mukaan Leppävedellä merkittävin muutos toteutuneisiin vedenkorkeuksiin verrattuna on se, että vedenpinta kuivien kesien jälkeen tulisi olemaan jonkin verran ylempänä loppukesästä ja alkusyksystä. Poikkeuksellisen kuivina vuosina Leppäveden vedenpinta voidaan pitää 15–20
cm ylempänä kuin nykyisin voimassa olevalla juoksutussäännöllä. Säännöstelyn muutos laskisi talven vedenkorkeuksia muutaman senttimetrin.
Tulvakorkeudet Leppävedellä pysyvät ennallaan, koska tulva-aikaisiin
juoksutusmääräyksiinkään ei tule muutosta. Seuraavassa vedenkorkeuden
muutokset on esitetty tunnusluvuilla mitaten:
Leppäveden vedenkorkeudet (NN + m):
Ylin vesi
Keskiylivesi
Keskivesi
Keskialivesi
Alin vesi
HW
MHW
MW
MNW
NW
Havaitut
81,50
81,19
80,61
80,25
80,11
Lasketut
81,52
81,18
80,61
80,35
80,28
Muutos
+ 0,02
- 0,01
+ 0,00
+ 0,10
+ 0,18
Leppäveden menovirtaamiin säännöstelyn muutoksella ei ole merkittävää
vaikutusta, sillä säännöstelytavan muutos on vähäinen. Alimmissa menovirtaamissa havaittuja arvoja selvästi suuremmat uuden juoksutusohjeen
mukaiset arvot johtuvat siitä, ettei laskennassa ole huomioitu lyhytaikaissäännöstelyä. Virtaamat ja niiden muutokset tunnuslukuina ovat seuraavat:
Leppäveden menovirtaamat (m3/s):
Ylin virtaama
Keskiylivirtaama
Keskivirtaama
HQ
MHQ
MQ
Havaitut
471
274
148
Lasketut
462
269
148
Muutos
-9
-5
+0
9
Keskialivirtaama
Alin virtaama
MNQ
NQ
65
29
78
51
+ 13
+ 22
Säännöstelyluvan juoksutusmääräysten muuttaminen ei vaikuta käytännössä lainkaan Leppäveden alapuolisen vesistön vedenkorkeuksiin tai virtaamiin. Tämä johtuu Päijänteen suuresta pinta-alasta.
Hankkeen vaikutukset vesiluontoon sekä vesistöjen ja rantojen käyttöön
Veden laatu
Säännöstelyn muutoksella ei ole yleisesti ottaen vaikutusta Leppäveden
veden laatuun. Paikallisesti matalilla lahtialueilla pienelläkin vedenpinnan
nostolla on kuitenkin edullisia vaikutuksia veden laatuun.
Kalasto ja muu eliöstö
Säännöstelyn muutoksella on vain vähäisiä vaikutuksia Leppäveden kalastoon. Kuivina vuosina vedenlaadun mahdollinen parantuminen loppukesällä on myös kalaston etu. Linnuston pesintäolosuhteisiin loppukesän vedenpinnan muutoksilla ei ole vaikutusta. Myöskään uhanalaisille eliölajeille
säännöstelyn muutoksesta ei ole haittaa. Havaintotiedot ovat vanhoja, ja
lajit myös todennäköisesti selviävät säännöstelyn muutoksesta, vaikka
esiintymät olisivat olemassakin. Säännöstelyn muutos kaiken kaikkiaan on
hyvin lievä, joten haitallisten luontovaikutusten aiheutuminen on hyvin epätodennäköistä.
Maa- ja metsätalous, virkistyskäyttö, kalastus ja rantojen käyttö
Leppäveden säännöstelymuutoksen suurin hyöty saadaan virkistyskäytölle
ja kalastukselle. Leppäveden vedenpinnan nousu loppukesästä ja alkusyksystä helpottaa veneilyä matalilla vesialueilla. Rantautuminen helpottuu,
kun vesi ulottuu lähemmäksi rantatörmää myös kuivina kesinä. Vedenpinnan nousu on siis kalastajien ja muiden vesillä liikkujien etu. Nykyistä korkeamman loppukesän vedenpinnan ansiosta myös uintimahdollisuudet paranevat matalilla rannoilla. Edellä mainitut seikat yhdistettynä kauniiseen
vesimaisemaan parantavat virkistysmahdollisuuksia Leppävedellä.
Leppäveden säännöstelyn tarkistaminen ei aiheuta muutoksia tulvakorkeuksiin. Myöskään alkukesän vedenkorkeudet, jolloin vedenpinta on usein
vielä varsin ylhäällä, eivät muutu. Näin ollen säännöstelyn tarkistamisesta
ei aiheudu haittaa tai vahinkoa rantamaiden käytölle tai rantarakenteille eikä maa- ja metsätaloudelle.
Suojelualueet ja -kohteet
Leppäveden säännöstelyn muutos ei ole ristiriidassa Humalalahden ja Pitkäjoen suun linnustollisesti arvokkaiden alueiden suojelutavoitteiden kanssa. Alimpien vedenkorkeuksien lievä nousu kesällä voi jopa ehkäistä liiallista umpeenkasvua näillä matalilla vesialueilla. Säännöstelyn muutoksesta ei
aiheudu haittaa myöskään Ruokosaaren alueen lehmusmetsiköille.
10
Vesiliikenne ja uitto
Vesiliikenteen ja uiton kannalta merkityksellisintä on se, miten Leppäveden
alimmat vedenkorkeudet muuttuvat. Koska alimmat vedenkorkeudet tulisivat nousemaan nykyolosuhteisiin verrattuna, säännöstelyn muutos parantaa vesiliikenteen ja uiton olosuhteita Leppävedellä
Vesivoima Leppäveden säännöstelymuutosta on valmisteltu Keski-Suomen ELYkeskuksessa yhdessä Vaajakosken voimalaitoksen omistajan Suur-Savon
Sähkö Oy:n ja Kuhankosken voimalaitoksen omistajan Koskienergia Oy:n
kanssa. Voimalaitosten omistajien kanssa on sovittu säännöstelyn muutostavasta ja todettu, ettei muutoksesta aiheudu korvattavaa haittaa yhtiöille.
Hankkeen hyödyt ja menetykset
Säännöstelyn muutoksesta saavat hyötyä monet vesistön käyttäjäryhmät.
Hyötyjiä ovat muun muassa kalastajat, matkailuelinkeinon harjoittajat, vapaa-ajanasukkaat, vesiretkeilijät ja muut vesistön äärellä virkistäytyjät.
Leppäveden virkistyskäytön paranemisella on merkittävä vaikutus alueellisesti.
Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei ole arvioitu aiheutuvan
vahinkoa tai haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle.
HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN
Aluehallintovirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla
kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Jyväskylän kaupungissa sekä Toivakan ja Laukaan kunnissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta
viimeistään 18.6.2012. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista
ilmeneville viranomaisille ja vesialueiden omistajina toimiville osakaskunnille. Lisäksi hakemuksen vireilläolosta on ilmoitettu Keskisuomalaisessa
18.5.2012.
LAUSUNNOT, MUISTUTUKSET JA MIELIPITEET
1) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan todennut, että se on ollut mukana hakemussuunnitelmaa laadittaessa ja sen kannanotot on otettu
huomioon hakemuksessa. Säännöstelyn muuttamisen hyödyt ovat huomattavat ja haittoja ei ole odotettavissa. ELY-keskuksen mielestä Leppäveden
säännöstelyn lievästä muutoksesta ei aiheudu vahinkoa tai haittaa yleiselle
tai yksityiselle edulle. Tämän vuoksi Keski-Suomen ELY-keskus ei vastusta
luvan myöntämistä Leppäveden säännöstelypäätösten muuttamiselle hakemuksessa esitetyllä tavalla.
2) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on lausunnossaan todennut, että haettu muutos
11
säännöstelykäytäntöön voidaan myöntää. Ennalta arvioiden hankkeesta aiheutuvat hyödyt mm. Leppäveden kalastukselle ovat mahdollisia haittoja
suuremmat.
Säännöstelykäytännön muutos ei saa kuitenkaan vaikuttaa haitallisesti
Vaajakoskessa olevien kalateiden toimintaan.
3) Jyväskylän kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on lausunnossaan todennut, ettei sillä ole huomauttamista Leppäveden lupamääräysten muuttamiseen.
4) Laukaan kunnan kaavoitus- ja rakennuslautakunta on lausunnossaan todennut, ettei sillä ole Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemuksesta Leppäveden säännöstelyn lupamääräysten muuttamiseksi huomautettavaa.
Koska säännöstelyn alainen vesialue sijaitsee kahden voimalaitoksen välissä, on suunnitelmat tehty huolella, etteivät muutokset säännöstelyssä aiheuta korvattavaa edunmenetystä kummallekaan yhtiölle.
Keski-Suomen ELY-keskuksen asiasta tekemä selvitys on kattava ja siinä
on esitetty, että loppukesällä toteutettava pinnankorkeuden nosto lisää vesistön virkistyskäytöstä saatavaa hyötyä etenkin kuivina kesinä, lisäksi se
ehkäisee vesistön umpeenkasvua matalilla rannoilla. Keskivedenkorkeuteen ei tule muutoksia. Näin ollen muutokset ovat pääosin myönteisiä.
5)Toivakan kunnan ympäristölautakunta on lausunnossaan todennut,
ettei sillä ole huomauttamista lupahakemuksesta.
6) Leppäveden kalastusalue ei vastusta säännöstelykäytännön muuttamista, mutta vaatii hakemukseen selvitystä siitä, onko kevään korkean yläveden
pinnankorkeuteen tulossa muutoksia, joilla voi olla kalataloudellista merkitystä. Tulvaveden nousulla ja laskulla voi olla vaikutusta kevätkutuisten kalojen
esimerkiksi hauen mädin selviämiseen. Nykyisin Leppävedellä on runsas
haukikanta.
Uudessa säännöstelyssä syksyllä vesipinta on suhteessa ylempänä jo aiemmin kuin nykyisessä säännöstelyssä, jossa vesipintaa on melko jyrkästi
nostettu vasta lokakuun puolesta välistä alkaen. Muistuttaja kysyy, onko
odotettavissa, että uudessa säännöstelyssä alivesi (NW) ja/tai keskialivesi
(MNW) laskisivat talvikautena, jolloin on mahdollista, että mäti jäätyy. Asialla
on merkitystä mm. siikakannoille, jos vedenpinnan laskeminen on suuri suhteessa kutusyvyyteen.
Nykyisellä säännöstelyllä ei ole kalataloudellisia lupamääräyksiä, mutta tilanteen muuttuessa tai lisäselvitysten muuttaessa tiedollisia lähtökohtia
Leppäveden kalastusalue katsoo oikeudekseen muuttaa vaatimuksiaan.
7) Järvi-Suomen Uittoyhdistyksellä ei ole huomautettavaa hakemuksesta.
8) AA:t (Pajula, 410-411-10-93) toteavat muistutuksessaan, että Leppäveden veden pinnan korkeus on jo nykyään liian korkealla. Saarissa olevissa
12
mökeissä vesi vaurioittaa jo perustuksia ja lattioita, koska vesi on jo useampia vuosia pidetty niin korkealla, että saarien lomarakennuksissa osa perustuksista on alkukesän veden pinnan korkeudella.
Aikaisempaan Ympäristöministeriön Laukaan kunnanvirastolla pitämään
Leppäveden korkeuden määrityskokoukseen ei saarissa olevia mökkien
omistajia ollenkaan kutsuttu kuultaviksi ja pidetystä kokouksesta kuulimme
vasta jälkeenpäin lehdestä lukemalla. Tämä on mielestämme kokouksen
koollekutsujan virhe ja näin on kokouksessa saatu aikaan vääriä päätöksiä
vedenpinnan korkeuksista.
Tämän kokouksen päätösten seurauksena on Leppäveden vedenpinnan
korkeus aiheuttanut saarissa olevalle loma-asutukselle jo nykyisellä säännöstelykorkeudella liikaa kosteusvaurioita ja homeongelmia sekä käyttöön
huomattavia vaikeuksia. Veden pintaa ei saa lisää korottaa. Tulva-aikana
veden pinnan nousuunkin tulisi reagoida huomattavasti nopeammin kuin
nykyisin on menetelty.
9) BB (Saarikallio, 179-409-8-380) on ollut mökillänsä kesäisin vuodesta
1969 lähtien. Vedenpinnan korkeus keväällä 2012 on hänen muistinsa mukaan tämän ajanjakson korkeusennätys tähän vuodenaikaan. Laakkonen
kysyy, että onko hakijalla oikeus jättää kesämökkitonttini veden alle, jolloin
saaressa oleva sauna lahoaa ja puut kuolevat. Tontin pinta-ala pienenee ja
siten myös tontin arvo. Laakkonen toteaa, että vedennostosta on haittaa
veneilylle, kun nyt pinnalla näkyvät kivet jäävät pinnan alle piiloon ja lisäävät siten kivelle ajamisen vaaraa. Lopuksi Laukkanen toteaa vastustavansa
pinnakorkeuden nostoa, jos hänen rajapyykkinsä ei pysy kuivalla maalla
kokonaan. Lisäksi hän vaatii selvitettäväksi, miten vedenkorkeus muuttuu,
kuinka muutos todennetaan ja miten ratkaistaan, onko kesä tai syksy kuiva.
10) CC:t (Savio 410-411-10-92) vaativat, ettei Leppäveden pintaa nosteta,
koska se aiheuttaa vahinkoja mökkiläisille ja ranta-asukkaille. Piharakennukset ja mökit ovat kärsineet liiallisesta vedenkorkeudesta. ELYkeskuksen tekemän kysely Leppäveden ranta-asukkaille, joita on 900 mökkiläisineen, oli lähetty vain 200:lle, eikä yhdellekään saaressa sijaitsevalle
mökin omistajalle. Kuulutuksessa ei ole huomioitu kyselyn virheellisyyttä.
Vedenpintaa tulee pitää mieluummin alempana kuin ylempänä. Keväällä
2012 säännöstely aiheutti mökkiläisille ja ranta-asukkaille Leppälahtea
myöten suuria ongelmia, eikä vain heille. Tulvaraja on saatava 30 cm alaspäin, koska kukaan mökkiläinen ei pysty järjestämään harmaavedensuodatusta näillä vedenkorkeuksilla.
11) DD (Vanhatalo 410-403-3-199) on huolestuneena seurannut viivästyneiden talvijuoksutusten vakavia seuraamuksia. Tehtäviin määrättyjen seurantaviranomaisten on viipymättä vaadittava voimalaitosten juoksutusten lisäämistä mm. Vaajakosken ja Kuhankosken kohdalla.
Alavien viljelysmaiden tilanne on kriittinen. Järvenlaskulla viljelykseen saatujen maiden kohdalla hyöty on lähes menetetty. Tarvaalan koskeen sijoitettu silta on lisäksi liian lyhyt. Olisi mielestäni tarvittu lisäaukko virtaaman
13
lisäämiseksi. Nyt vedenpinnan lasku hidastuu ja nousun on todettu lisääntyneen ainakin 10 cm sekä Lievestuoreen että Kuusveden pinnoissa ja vieneen osan laskutoimella saadusta edusta!
Poikkeuksellisina tulvakeväinä olemme merkinneet vedenkorkeudet rantakallioon. Järvenlaskun jälkeen kevättulva 1975 ylsi uuteen ennätykseen ja
tuhosi siihen asti vakiintuneen rantapuuston. Keväällä 1982 tulva oli edellistä selvästi korkeampi. Nyt 20.5.2012 on tullut jälleen uusi tulvaennätys:
1975 kevättulva ylittyi 30 cm:llä ja 1982 kevättulva 16 cm:llä.
12) EE Kovera (850-405-5-231) ja Lisä-Kovera (850-405-5-309) toteaa, että
keväällä 2012 Leppäveden vedenpinta on ollut erittäin korkealla ja se on
aiheuttanut ranta-asukkaille ongelmia ja taloudellista vahinkoa ainakin järven eteläpäässä. Hän vaatii selvitettäväksi tarkemmin, kuinka loppukevään
ja alkukesän vedenkorkeus muuttuu. Aikanaan kyselytutkimus tehtiin vedenpinnan ollessa ennätysmatalalla ja näin saatiin ilmeisesti haluttu tulos;
kaikki ranta-asukkaat pitivät sen hetkistä tilannetta hankalana. Matala vedenpinta ei aiheuta kuitenkaan taloudellista vahinkoa, maisemaa se ei ehkä
kaikilta osiltaan paranna.
Korkea vedenpinta aiheuttaa taloudellisen vahingon lisäksi sen, että suuri
määrä humusta huuhtoutuu järveen ja aiheuttaa rehevöitymistä. Ongelma
on siis liian suuri vedenpinnan vaihtelu ja varsinkin sen maksimikorkeus.
Miksi ei voida selkeästi ilmoittaa jonakin tarkkaan ilmoitettuna ajankohtana
vedenpinnan tarkka korkeus ranta-asukkaille, jotta he voivat merkitä sen
muistiin, ja lisäksi kertoa kuinka paljon se voi tästä korkeintaan nousta.
Juoksutuksen määrää ei voida ehkä lisätä määrättömästi, mutta täysi juoksutus on oltava käytössä jo ennen kuin maksimikorkeus saavutetaan. Nykyiset ennustus- ja laskentamenetelmät antavat tähän varsin hyvät mahdollisuudet. Samalla voidaan myös kertoa se vähemmän tärkeä minimikorkeus, jota pyritään noudattamaan.
Vedenkorkeuden säännöstelyyn ei tietenkään vaikuta yksin Vaajakosken
juoksutukset, mutta koko vesistöä voidaan varmasti nykytietämyksen turvin
järkevästi säännöstellä ja aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa. ELYkeskuksen tulee tätä valvoa tarkemmin kuin se tällä hetkellä tekee. Esimerkiksi pinnankorkeuden kyselyihin ei aina edes vastata, eikä ajantasaista ja
luotettavaa tietoa pystytä antamaan. Pitkän ajan keskiarvot eivät kerro Iyhytaikaisista varsin vaikeista ongelmista, ne hukkuvat ja tasoittuvat käyrästöihin.
Kuinka suuri ero on tällä hetkellä vedenpinnan korkeudessa järven eri kohdissa? Sitä ei kai tiedä kukaan. Missä nykyinen mittauspiste on? Tarkka tieto vedenpinnan korkeudesta ja lähiajan ennusteesta auttaisi rantaasukkaita arvioimaan asiaa omalta kohdaltaan ja eliminoimaan mahdollisuuksiensa mukaan vahinkoja.
Jos sähköyhtiö voi saada tahtonsa läpi, pitää se vähintään velvoittaa lisäämään jatkuvaa ajantasaista ja julkista tiedottamista ja ELY-keskuksen pitää
lisätä valvontaansa.
14
Säännöstelijät ja vedenkorkeuden valvojat vetoavat aina juoksutusten yhteydessä alapuoliseen vesistöön, että sinne ei voi enempää juoksuttaa.
Reittivesissä, johon Saraajärvi, Leppävesi ja Päijänne kuuluvat on liian
monta säännöstelijää ja valvojaa. Päätöksentekoa tulisi keskittää.
13) FF:t (Veikkola 179-407-2:58) omistavat kesäpaikan Leppäveden rannalla Mustalahdessa. Heidän mukaansa tällä hetkellä rantaviiva on karannut noin 35 metrin päähän, mikä haittaa heidän rantansa virkistyskäyttöä ja
erityisesti veneilyä.
He kannattavat Suur-Savon Sähkö Oy:n hakemuksen hyväksymistä koskien Leppäveden säännöstelyn lupamääräysten muutosta siten, että veden
pintaa pidetään kuivina kesinä vähintään 20 cm korkeammalla.
Hakijan selitys
Hakija on 27.11.2012 toimittanut selityksensä muistutuksista ja vaatimuksista ja esittänyt niistä yleisesti, että vaikka Suur-Savon Sähkö Oy on
säännöstelymuutoksen hakijana, hanke ei ole lähtenyt liikkeelle yhtiön aloitteesta eikä taloudellisen edun tavoittelusta. Muutoksen hyötyjiä ovat ensisijaisesti vesistön virkistyskäyttäjät, vesiliikenne ja veneily. Vesistöjen pinnankorkeuksista ja virtaamista sekä niiden ennusteista löytyy tietoa osoitteesta www.ymparisto.fi. Koska Leppäveden pinnankorkeuteen vaikuttavat
merkittävästi muutkin tekijät kuin säännöstelyohjeen mukaiset juoksutukset,
Suur-Savon Sähkö Oy katsoo ELY-keskusta oikeampana tahona asiasta
tiedottamiseen.
Hakija on esittänyt lausunnoista ja muistutuksista erikseen seuraavaa:
Lausunnot
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on lausunut, että säännöstelykäytännön muutos ei saa vaikuttaa
haitallisesti Vaajakosken kalatien toimintaan. Vaajakosken virtaamien ja
säännöstelypadon yläpuolisten vedenkorkeuden muutos on hakijan arvion
mukaan niin vähäinen, ettei sillä ole vaikutusta kalateiden toimintaan.
Muistutukset
BB ja AA:t
Vuonna 2012 Leppäveden pinta on ollut harvinaisen korkealla runsasvetisen sään takia. Säännöstely perustuu vesistötoimikunnan vuonna 1961 antamaan lupapäätökseen. Näiden lupaehtojen mukaan on toimittu myös tänä
vuonna. Haettu säännöstelyn muutos koskee kuivan ajan vedenkorkeuksia,
jotka nousisivat aiempaan verrattuna. Koska tulvatilanteen aikaisiin lupaehtoihin ei haeta muutoksia, säännöstelyn muutos ei vaikuta tulvakorkeuksiin.
CC:t
Vainioiden esittämällä tulvarajan alentamisella tarkoittaneen vedenkorkeuden ylärajan NN+81,50 m alentamista. Tämä raja on jo sellaisella korkeu-
15
della, että korkeimpia tulvakorkeuksia on voitu huomattavasti alentaa. Tämä käy ilmi mm. hakemuksen liitteenä olevan suunnitelman kuvasta 1, sivu
7. Tulvanaikaisiin lupaehtoihin ei ole esitetty muutosta, joten vaatimus vedenkorkeuden ylärajan alentamisesta on haettuun asiaan kuulumaton.
Leppäveden kalastusalue
Säännöstelyn muutoksella ei ole vaikutusta tulvanajan vedenkorkeuksiin
eikä tulvan nousuun ja laskuun. Talven aikana Leppäveden pinta laskee
vain vähän tai ei lainkaan. Uudella säännöstelykäytännöllä tähän ei tulisi
merkittävää muutosta. Nämä seikat selviävät suunnitelman liitteen 8 vedenkorkeuskäyristä.
DD
Leppäveden yläpuolella Rautalammin reitillä sijaitsevien Kuusveden ja Lievestuoreenjärven tulvaongelmat ovat Leppäveden säännöstelyn lupamääräysten muuttamiseen kuulumattomia asioita.
EE
Loppukevään ja alkukesän vedenpintaan säännöstelymuutoksella ei tulisi
olemaan vaikutusta, mikä selviää suunnitelman liitteen 8 vedenkorkeuskäyristä.
Merkintä
Hakemusta käsiteltäessä ovat olleet esillä seuraavat päätökset:
1)
2)
3)
Vesistötoimikunnan 19.9.1961 antama päätös n:o 56/1961
Korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 antama päätös valitukseen 3591/59/61 N:00 986/62/IM
Vaasan Lääninhallituksen päätös 29.12.1945
ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU
Luparatkaisu
Aluehallintovirasto muuttaa vesitoimikunnan 19.9.1961 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.1962 muuttaman päätöksen lupaehtoa 1
jäljempänä ilmenevällä tavalla.
Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja jäljempänä olevaa
muutettua lupaehtoa. Muilta osin noudatetaan aikaisemmin annettujen
päätösten lupaehtoja eli toisen vesistötoimikunnan 19.9.1961 antamaan
päätöstä n:o 56/1961, jota on uiton osalta muutettu Korkeimman hallintooikeuden 13.3.1962 antamalla päätöksellä 3591/59/61 N:o 986/62/IM.
Lupaehtoja koskeva vedenkorkeus mitataan Leppäveden Leppälahden
mittausasemalta, joka sijaitsee koordinaateissa ETRS-TM35FIN: Pohjoinen 6901125, Itä: 446009.
16
Vedenkorkeus mitataan asteikolla valtakunnallisessa korkeusjärjestelmässä N60 ja vedenkorkeudet lupamääräyksissä ovat valtakunnallisen korkeusjärjestelmässä NN. Näiden korkeusjärjestelmien välinen ero Jyväskylän
seudulla määräytyy seuraavasti: NN = N60 - 0,24 m.
Muutosten jälkeen lupamääräys 1. kuuluu seuraavasti
1) Vedenjuoksutuksessa Vaajakosken vesilaitoksella on noudatettava seuraavia määräyksiä:
a) Leppäveden vedenkorkeuden ylitettyä korkeuden NN + 80,78 m, millä
korkeudella luonnonvarainen purkautuminen on 180 m3/s, tulee koneistojen ja patoaukkojen kautta juoksutettavan vesimäärän olla hydrologisen
toimiston laatiman purkaustaulukon KN:o 33,2 mukainen, kuitenkin niin, että vedenkorkeuden NN + 81,50 m ylittäminen on mahdollisuuksien mukaan
estettävä suurentamalla juoksutusta mainitun taulukon osoittamasta määrästä
b) Leppäveden vedenkorkeuden alitettua korkeuden NN + 80,78 m saadaan purkautumistaulukon mukaisesta vedenjuoksutuksesta poiketen ryhtyä suorittamaan vedenjuoksun viikko- ja vuorokausisäännöstelyä seuraavin ehdoin:
- Leppäveden vedenkorkeuden ollessa välillä NN + 80,60 m – 80,78 m vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo, millä tarkoitetaan seitsemän edellisen vuorokauden keskiarvoa, ei saa ylittää purkaustaulukon mukaista vastaavaa arvoa, eikä vuorokausikeskiarvo saa poiketa purkaustaulukon arvosta enempää kuin 10 cm. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvo ei kuitenkaan saa ylittää purkaustaulukon mukaista arvoa huhtikuun 1. päivän ja
lokakuun 15. päivän välisenä aikana.
- Leppäveden vedenkorkeuden ollessa välillä NN + 80,40 – 80,60 m, vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo saa ylittää purkaustaulukon mukaisen vastaavan arvon enintään 10 cm:llä.
- Kun Leppäveden vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo alittaa korkeuden NN + 80,40 m, vedenjuoksutus sekä viikko- ja vuorokausisäännöstely
on toimitettava siten, ettei vedenkorkeus ylitä hetkellisestikään korkeutta
NN + 80,45 m. Tästä poiketen, mikäli juoksutuksen vuorokausikeskiarvo
ylittää arvon 110 m3/s, korkeuden NN + 80,45 m ylitys on sallittu ja vedenkorkeuden liukuva viikkokeskiarvo saa ylittää purkautumistaulukon mukaisen arvon enintään 10 cm:llä.
- Leppäveden vedenkorkeus ei saa missään olosuhteissa alittaa korkeutta
NN + 79,72 m.
c) Uittoa toimitettaessa vedenjuoksussa noudatetaan Vaasan lääninhallituksen joulukuun 29 päivänä 1945 antaman päätöksen 9) lupaehdon määräyksiä, jotka ovat seuraavat. Nykyinen Vaajakosken etelärannalla oleva
uittoaukko saadaan sulkea.
17
Uittoa toimitetaan sen jälkeen Naiskosken oikealle rannalle rakennettavan,
riittävän pitkän ja laajan sekä muutenkin tarkoitustaan täysin vastaavan uittoruuhen kautta, jonka aukon leveys sulkuluukun kohdalla on vähintään
2,5 m ja kynnyskorkeus on enintään NN + 79,15 m katselmuksella käytetystä vertailutasosta lukien. Uittoruuhesta ylöspäin on järjestettävä veden
korkeuden mukaan liikkuva sekä riittävän pitkä ja laaja uittosuppilo puiden
ohjaamisen helpottamiseksi uittoruuhen sekä uittotavaran ohjaamiseksi ylhäältäpäin edellä mainittuihin uittosuppiloihin ja uittoruuheen asetettava riittävän pitkiä, tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita johto- ja syväpuomeja. Vesilaitoksen omistajan on rakennettava ja pidettävä kunnossa edellä mainitut laitteet kuin myös ne laitokset, jotka sen lisäksi mahdollisesti tarvitaan
padon ja vesilaitoksen suojelemiseksi uitosta aiheutuvalta vahingolta.
Vesilaitoksen omistajan on myös luovutettava korvauksetta uittoa varten
tarpeellinen vesimäärä ja jos riittävää vetoa ja virtaa ei muuten saataisi
syntymään uittoruuheen päin, kustannettava uittosuppiloon ja sen yläpuolelle riittävä määrä pintavirtaa synnyttäviä koneita ja annettava korvauksetta niitä varten tarvittava voima
Jos veden nostaminen tai laskeminen tulee Vaajakosken ja Leppäveden
välisellä jokiosalla aiheuttamaan, että sanotulle välille on tehtävä uusia uittolaitteita tai muutettava entisiä, on vesilaitoksen omistajan ne kustannettava.
Rakennustyön aikana on voimalaitoksen omistajan järjestettävä niin, että
uitto koko laajuudessaan voidaan esteettömästi toimittaa nykyisessä uittoväylässä sekä suojeltava rakennustyötä uiton aiheuttamilta vahingoilta.
Uudet lupaehdot
d) Luvan haltijan on toimitettava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus aluehallintovirastolle 1.4.2024. Lupahakemukseen on liitettävä selvitys Leppäveden toteutuneista vedenkorkeuksista uusien säännöstelyrajojen ajalta ja tarkistettu arvio vaikutuksista ja tarvittaessa korvausesitys.
e) Jos tässä päätöksessä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutuu vahinko,
haitta tai muu edunmenetys, jota nyt ei ole edellytetty, voi edunmenetyksen
kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen lupapäätöksen lainvoiman estämättä saattaa asian vesilain 2 luvun 27 §:ssä säädetyssä ajassa aluehallintoviraston käsiteltäväksi.
Perustelut
Alkuperäinen säännöstelylupa on myönnetty ennen vesilakia (264/1961)
voimassa olleen vesioikeuslain (31/1902) voimassa ollessa. Vesioikeuslain
säännökset, vesilain (264/1961) 22 luvun 2 §:n 2 momentti sekä 1.1.2012
voimaan tulleen vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 1 momentti huomioon
ottaen asiassa on sovellettu hakemuksen vireilletulohetkellä voimassa ollutta vesilakia (264/1961).
Hakemus on annettu erikseen tiedoksi vesialueen omistajina toimiville osakaskunnille, mutta ei erikseen ranta-alueiden omistajille. Ranta-alueiden
omistajia olisi niin suuri määrä, että hakemuksen sisältö ja sen vaikutukset
huomioon ottaen heidän kuulemisensa muutoin kuin yleistiedoksiantona
18
(kuulutus aluehallintovirastossa ja kunnissa sekä ilmoitus lehdessä) olisi
tarpeetonta.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan säännöstelyn muutoksella ei ole
vaikutusta tulva-aikaisiin vedenkorkeuksiin. Koska alimmat vedenkorkeudet
tulisivat nousemaan nykyolosuhteisiin verrattuna, säännöstelyn muutos parantaa vesiliikenteen, rantojen ja vesistön virkistyskäytön ja uiton olosuhteita Leppävedellä. Ennalta arvioiden hankkeesta aiheutuvat hyödyt Leppäveden kalastoon ja kalastukselle ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Veden laatuun, kaavoitukseen, luonnonsuojeluun ja maa- ja metsätalouteen ei
säännöstelyn muutoksella ole vaikutusta. Leppäveden säännöstelyn lievästä muutoksesta ei ole arvioitu aiheutuvan vahinkoa tai haittaa yleiselle tai
yksityiselle edulle.
Luvan haltija on määrätty saattamaan viimeistään 1.4.2024 aluehallintovirastossa vireille hakemus Leppäveden säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamiseksi. Vesilain 8 luvun 10a §:n mukaan vesiympäristön ja
sen käytön kannalta merkittävät säännöstelyluvan ehdot tulee määrätä tarkistettaviksi määräajoin, jollei tällaista määräystä ole pidettävä erityisestä
syystä ilmeisen tarpeettomana. Päätöksessä on myös määrättävä, mitä
selvityksiä tuolloin on esitettävä.
Aluehallintovirasto pitää säännöstelymääräysten tarkistamista tarpeellisena, koska vesistön tilaan ja käyttöön vaikuttavien tekijöiden haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää vedenkorkeuteen ja -juoksutukseen liittyvillä
säännöstelymääräyksillä. Lainkohdassa mainittua erityistä syytä, jonka perusteella tarkistamista voitaisiin pitää ilmeisen tarpeettomana, ei ole esitetty. Aluehallintovirasto pitää lupamääräyksessä 1 d) määrättyä aikaa sopivana uuden lupamääräysten tarkistuksen tekemiseen ottaen huomioon
käytettävissä olevat tiedot säännöstelyn toteutumisesta ja vaikutuksista.
Aluehallintovirasto on selvyyden vuoksi kirjoittanut auki uittoa koskevan lupaehdon 1 c sitä kuitenkaan muuttamatta.
Lainkohdat
Vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentti, 8 luvun 9 §, 10 a §, 16 luvun
8 § ja 21 § 2 momentti sekä hallintolain 55 §
Muistutuksiin ja vaatimuksiin vastaaminen
Aluehallintovirasto toteaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen 2) lausunnosta, että säännöstelykäytäntöön tulevat muutokset ovat sen verran vähäisiä, etteivät ne vaikuta
Vaajakoskessa olevien kalateiden toimivuuteen.
Aluehallintovirasto hylkää BB:n 9) sekä AA:iden 8) vaatimukset vesivahinkoja koskien, koska ylimpiä vedenkorkeuksia ei muuteta hankkeen yhteydessä vaan nostetaan ainoastaan alimpia vedenkorkeuksia. Aluehallintovirasto toteaa BB:n vaatimukseen vedenkorkeuden todentamisesta, että hakemuksessa on esitetty riittävä selvitys hankkeen vaikutuksista vedenkorkeuksiin. Pintakiville ajamisen riski ei sanottavasti muutu.
19
Aluehallintovirasto hylkää CC:iden 10) vaatimuksen tulvarajan alentamisesta, koska hankkeen tarkoituksena ei ole muuttaa ylimpiä vedenkorkeuksia.
Aluehallintovirasto hylkää EE:n 12) vaatimuksen loppukevään ja alkukesän
vedenkorkeuksien laskemisesta käsiteltävään asiaan kuulumattomina, koska hakemus koskee luvan muuttamista siten, että loppukesän ja alkusyksyn
vedenkorkeuksia voidaan nostaa, kun samalla alennetaan loppusyksyn ja
talven vedenkorkeutta. Säännöstelyluvan muuttamista ei käsitellä laajemmin.
Aluehallintovirasto toteaa EE:n 12), CC:iden 10) sekä AA:iden 8) huomautuksiin koskien hankkeen tiedottamista ennen hakemuksen jättämistä, että
puutteita on saattanut olla, mutta niitä ei voida käsitellä tämän hakemusasian yhteydessä. Aluehallintovirasto ei velvoita hakijaa tiedottamaan vedenkorkeuksista erikseen, koska Leppäveden korkeustiedot ovat saatavilla
ympäristöhallinnon verkkosivuilta.
Aluehallintovirasto hylkää Leppäveden kalastusalueen 6) vaatimuksen selvittää kevään korkean yläveden pinnankorkeuden muutoksia ja niiden vaikutusta kalatalouteen, koska säännöstelyn muutoksella ei ole vaikutusta
kevään tulvanajan vedenkorkeuksiin eikä tulvan nousuun ja laskuun. Talven aikana Leppäveden pinta laskee vain vähän tai ei lainkaan eikä hakemuksen mukainen säännöstelyn muutos muuta tilannetta.
Aluehallintovirasto hylkää DD:n 11) vaatimuksen siitä, että tehtävään määrättyjen seurantaviranomaisten on vaadittava voimalaitosten talvijuoksutusten lisäämistä Vaajakosken ja Kuhankosken kohdalla sekä hänen vaatimuksensa Tarvaalan sillan lisäaukosta, koska Leppäveden yläpuolella
Rautalammin reitillä sijaitsevien Kuusveden ja Lievestuoreenjärven tulvaongelmat ovat hakemukseen kuulumattomia.
KÄSITTELYMAKSU
Tämän päätöksen käsittelymaksu on 11 600 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta.
Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen
(1145/2009) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan
vesilain 2 luvun mukaisen yli 50 km2 suuruista vesialuetta koskevan säännöstelyhakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 35 690 euroa. Luvan muuttamista tai tarkastamista koskevan hakemuksen käsittelystä
peritään maksu, jonka suuruus on 50 prosenttia taulukon mukaisesta maksusta. Aluehallintovirasto on työmäärään perustuen alentanut maksua 35
prosenttia. Käsittelymaksu on siten 11 600 euroa.
LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN
Päätös
Hakija
Jäljennös päätöksestä
Jyväskylän kaupunki
Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen
Toivakan kunta
20
Toivakan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
Laukaan kunta
Laukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat –vastuualue (sähköisesti)
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kalatalousryhmä
(sähköisesti)
Suomen ympäristökeskus (sähköisesti)
Ilmoitus päätöksestä
Asianosaisille, joille on lähetetty lupahakemuksesta erityistiedoksianto sekä niille, jotka ovat esittäneet lupahakemuksen tiedoksiantovaiheessa
muistutuksia, vaatimuksia ja mielipiteitä.
Ilmoittaminen ilmoitustauluilla
Päätöksestä kuulutetaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Jyväskylän kaupungin, Toivakan ja Laukaan kuntien virallisilla ilmoitustauluilla.
21
MUUTOKSENHAKU
Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla.
Liite
Valitusosoitus
Lasse Känsälä
Tarja Savea-Nukala
Reko Vuotila
Mikko Vesaaja
Asian ovat ratkaisseet johtaja Tarja Savea-Nukala ja ympäristöneuvokset
Lasse Känsälä, Reko Vuotila ja Mikko Vesaaja. Asian on esitellyt ympäristöneuvos Mikko Vesaaja.
MVe/TKa
22
VALITUSOSOITUS
LIITE
Valitusviranomainen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviranomaisen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan
hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin
pääasiasta.
Valitusaika
Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä
määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 24.3.2014.
Valitusoikeus
Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella
ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat
rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset.
Valituksen sisältö
Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava
- päätös, johon haetaan muutosta
- valittajan nimi ja kotikunta
- postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle,
PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi)
- miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta
- mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi
- perusteet, joilla muutosta vaaditaan
- valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla)
Valituksen liitteet
Valituskirjelmään on liitettävä
- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle
- mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta
Valituksen toimittaminen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle
Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle.
Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä
vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot
käyntiosoite:
postiosoite:
puhelin:
sähköposti:
aukioloaika:
Wolffintie 35,65200 Vaasa
PL 200, 65101 Vaasa
0295 018 450
kirjaamo.lansi@avi.fi
klo 8 - 16.15
Oikeudenkäyntimaksu
Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 97 euroa.
Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa
laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.