Hyöty-ja haitta-arvio - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi

Transcription

Hyöty-ja haitta-arvio - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio
vedenpinnan nostohankkeessa
Liite 4
Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys ry
1.1.2013
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Sisällysluettelo
1
Johdanto ................................................................................................. 2
2
Maastokatselmukset ............................................................................... 2
3
Virkistyskäyttöhyödyn arvottaminen ...................................................... 2
3.1 Virkistyskäyttöhyödyt ............................................................................ 2
3.2 Muut hyödyt ........................................................................................ 3
3.3 Arviointimenetelmä ............................................................................... 4
3.4 Rakennetun rantatontin virkistyskäyttöhyödyn laskentaperiaate ................. 4
3.5 Hyödynsaajien rajaaminen ..................................................................... 8
3.6 Hyötyvyöhykkeet .................................................................................. 8
3.7 Hyötyjen suuruus ............................................................................... 10
4
Haittojen arvottaminen ......................................................................... 11
4.1 Määritysperusteet pelto- ja metsäpalstojen osalta .................................. 11
4.2 Vettymisen tarkastelurajan perusteet .................................................... 12
4.3 Vettymis- ja vedenallejäämishaitan laskennan perusteet ......................... 13
4.4 Vettyvät alueet................................................................................... 14
4.5 Pysyvästi veden alle jäävät alueet ........................................................ 14
4.6 Tiet ................................................................................................... 14
4.7 Rakennukset ja rantarakennelmat ........................................................ 15
4.8 Haittojen suuruus ............................................................................... 15
5
Yhteenveto hyödyistä ja haitoista ......................................................... 16
Liitteet:
Liite 1. Tarkeelanjärven tilakohtaisesti arvioidut hyödyt ja haitat
Liite 2. Niemilammen tilakohtaisesti arvioidut hyödyt ja haitat
Liite 3. Kaavio korvausperusteiden laskennasta
Piirustukset:
05-01 Vesialueen muutokset ja vettymiskartat, karttalehdet 1-24, 1:1000
Lähteet:
Irene Järvelä; Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö
www sivusto:
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/51593/Vedenkorotuksen_selvity
styo.pdf?sequence=vesi
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 1
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
1
Johdanto
Vesistön vedenkorkeuden nosto vaatii vesilain mukaisen luvan. Luvan
myöntämisen edellytyksenä on intressivertailu, jossa vertaillaan hankkeella
saavutettavia hyötyjä hankkeesta aiheutuviin haittoihin. Vedenpinnan nostosta koituvien hyötyjen tulee olla suuremmat kuin aiheutuvat haitat. Tarkeelanjärven ja Niemilammen veden korkeuden noston hyödyt ja haitat on
arvioitu vaikutusalueelle kiinteistökohtaisesti.
2
Maastokatselmukset
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ranta-alueet on katselmoitu ja valokuvattu useaan eri otteeseen sekä maasta käsin että veneellä liikkuen. Katselmoinneilla on arvioitu rantojen laatua ja virkistyskäytön kannalta sopivaa
vedenkorkeutta. Katselmuksessa on määritetty sopiva vedenkorkeuden
vaihteluvyöhyke rantojen virkistyskäytön kannalta. Kartoituksessa sovellettiin VIRKI-mallin periaatteita (Aittoniemi ym. 1993, Sinisalmi 1995), jossa
rantakiinteistöjen kesäaikaista virkistyskäyttöä tarkastellaan rantojen käytön näkökulmasta. Vesirajan sijainnille määriteltiin ns. optimivyöhyke, eli
sellainen vesirajan sijaintivyöhyke, jolla rannan käytölle ei aiheudu haittaa.
Optimivyöhyke riippuu mm. rannan maalajista ja on laajempi hiekkapohjaisilla alueilla kuin esimerkiksi liejupohjaisilla rannoilla. Maastotarkastelun perusteella virkistyskäytön kannalta paras vyöhyke molemmissa järvissä sijaitsee välillä N60+84,05 – 84,15 m. Haitta on vähäistä
hieman laajemmallakin vyöhykkeellä, mutta kiinteistöille syntyvä haitta alkaa kasvaa jyrkemmin tason +84,25 m jälkeen.
Vettymisvaarassa olevien rakennusten kartoitusta varten tarkasteltavat
alueet valittiin korkeusmalliaineiston avulla ja kohdennettiin ranta-alueille,
joissa peruskartta-aineiston perusteella sijaitsee rakennuksia. Jokaisesta
rantakiinteistöistä laadittiin nk. kohdekortit joissa on esitetty rantarakennelmien korkeudet N60-järjestelmässä. Kartoituksen ja mittausten tarkoituksena oli määrittää vedennousuraja, jolle vedenkorkeudet järvellä saavat
nousta ennen tulvavahinkojen syntymistä.
3
Virkistyskäyttöhyödyn arvottaminen
3.1
Virkistyskäyttöhyödyt
Suurin vaikutus hankkeella on juuri alueen ihmisten virkistyskäyttöön. Suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja ovat saunominen, uinti, kalastus, rentoutuminen, maisemasta nauttiminen ja kiinteistön tai tontin kunnossapito.
Näitä kaikkia ei rahassa suoraan voi edes mitata. Merkittävää taloudellista
etua voidaan kuitenkin olettaa saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen tilanteen paranemisella ja kunnostustarpeen vähenemisenä. Nämä
kaikki tekijät vaikuttavat myös suoraan kiinteistön arvoon.
Alueen elinkeinon vahvistamisen kannalta on myös hyvä että mökeillä ja
vesistöissä viihdytään kauemmin jolloin palveluita käytetään enemmän.
"Kunnollinen" järvi vaikuttaa myös kiinteistöjen kunnossapitämiseen, esimerkiksi harmaiden vesien imeyttämisestä huolehtiminen ajoissa vaatimusten mukaan vaikuttaa järven ravinnekuormitukseen ja "paremman" järven
myötä itse kiinteistön kunnossapitohalukkuuteen.
Sivu 2
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Kiinteistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät.
Merkittävimpinä tekijöinä virkistyskäytön huonontumiseen on veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen liittyvät muutokset. Veden laatu vaikuttaa erityisesti vesiharrasteiden perusteella muodostuvaan virkistysarvoon. Myös
rantojen käytettävyys vaikuttaa ainakin uintiin ja veneilyyn sekä lomaasuntojen ja leirialueiden käyttöön. Lisäksi on merkitystä järvimaiseman
kauneudella. Veden laadun ohella ovat veteen välittömästi liittyville virkistysmuodoille tärkeitä veden riittävyys, riittävän pienet vedenpinnan korkeuden muutokset ja vesirajan paikka. Itse vesiympäristön muodostama
virkistysarvo liittyy vesimaisemaan ja siihen yhteydessä oleviin harrastuksiin. Vesistöt synnyttävät viihtyisyyshyötyjä ihmisten nauttiessa miellyttävästä ympäristöstä. Myös vesistön ja rantojen yleinen siisteys liittyy viihtyisyyteen, ja sitä parantamalla voidaan vähentää viihtyisyyshaittoja. Viihtyisyyshyödyt ovat osin päällekkäisiä virkistyskäyttöhyötyjen ja käytöstä
riippumattomien hyötyjen kanssa. Viihtyisyyshyötyjä arvioidaankin yleisesti
niiden yhteydessä eikä omana kategorianaan.
3.2
Muut hyödyt
Hankkeella on lisäksi rahassa vaikeasti arvioitavia muita hyötyjä kuten
esimerkiksi vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle sekä luontoarvoille, joita ei tässä laskennassa erikseen
oteta huomioon. Vertailussa ei ole otettu huomioon myöskään vaikutuksia
joita syntyisi jos hanketta ei nyt toteuteta. Mataloituminen ja umpeenkasvu
aiheuttavat välttämättömiä kunnostustoimia jossakin vaiheessa, jolloin
toimenpiteiden kustannukset ovat tätä hanketta huomattavasti suuremmat.
Hankkeella on myönteinen vaikutus kotitarve- ja virkistyskalastukseen veden määrän ja laadun parantuessa Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa.
Aikaisempien vastaavien hankkeitten perusteella voidaan arvioida haukien,
ahventen ja lahnojen määrän kasvavan vedenpinnan noston jälkeen. Sen
sijaan särkikalojen määrän voidaan olettaa muuttuvan pienemmäksi järvissä, koska vahvistuva petokalakanta käyttää näitä ravinnokseen. Myös kalojen yksilökoon voidaan olettaa kasvavan vedenpinnan noston jälkeen sekä
harventuvan pienkalakannan että suurpetokalojen vahvistumisen myötä.
On hyvin vaikea ennustaa tarkalleen miten järven vesikasvuston tulee
käymään hankkeen jälkeen. Aikaisemman yli 20 vuotta vallinneen vesikasvustotilanteen ja kokemusten perusteella voidaan kuitenkin olettaa ilmaversoisten kasvien kuten esimerkiksi järvikortteen vähenemistä. Vähentyminen on suoraan seurausta lisääntyneestä vesisyvyydestä. Vesikasvuston
vähetessä avoin vesialue lisääntyy molemmissa järvissä. Lisäksi tummissa
vesissä riittää pienempikin vesisyvyyden kasvu samoihin muutoksiin avoimessa vesialueessa kuin kirkkaissa vesissä. Vesikasvien vähetessä voidaan
vuosittaisista niitoista luopua osittain tai kokonaan.
Ilmastonmuutoksen myötä on kuivien ja lämpimien kesien sekä hajakuormituksen määrää kasvattavien lauhojen talvien arvioitu yleistyvän, mikä
luo edellytyksiä uposkasvimassojen runsastumiselle. Kuivuuteen liittyviä
hyväksi todettuja sopeutumiskeinoja on pohjapadon rakentaminen.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 3
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
3.3
Arviointimenetelmä
Vesistön rannalla sijaitseva kiinteistö saa lisäarvoa sijainnista ja niistä virkistyskäyttömahdollisuuksista, joita vesistön läheisyys tarjoaa kiinteistön
käyttäjälle. Jos vesistön tai sen rannan käyttökelpoisuus virkistyskäyttöön
nousee, nousee myös kiinteistön käyttäjän vesistöstä saama lisäarvo. Rantatontin ja rannattoman tontin hintaeron voidaan ajatella kuvaavan vesistöstä riippuvaa kiinteistön arvon lisäystä ja sen voidaan sanoa vastaavan
kiinteistön vesistöön liittyvää virkistysarvoa. Jotta vierekkäisiä kiinteistöjä
voidaan kohdella samanarvoisesti, on vesistöön liittyvä virkistysarvo laskettava alueen tyypillisen järvikohtaisen virkistysarvon perusteella. Kiinteistökohtaisesti laskettaessa virkistysarvo riippuu lisäksi muutoksesta rannassa
ja tontin koosta.
Vesistöön liittyvä virkistysarvo määritetään siten, että ensin määritellään
kiinteistöjen kauppahintarekisterin perusteella vesistöön liittyvä virkistysarvo. Erityyppisten lomakiinteistöjen arvostuserot saadaan selville laskemalla
veteen rajautuvien lomakiinteistökauppojen indeksikorjatut €/m² hinnat
yhteen ja jakamalla summa yhteenlaskettujen kauppojen lukumäärällä.
Samoin lasketaan kuivan maan lomakiinteistöjen €/m² hinta. Vesistön virkistyskäytön euromääräinen arvo saadaan vähentämällä rantaan rajoittuvien lomakiinteistöjen neliömetrihinnasta kuivan maan neliömetrihinta. Tarkemmin Tarkeelanjärven ja Niemilammen virkistysarvon määrittelytapa on
kuvattu Irene Järvelän insinöörityössä "Vedenkorkeuden nostohankkeen
selvitystyö" (2012).
Rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyödyn arviointia varten on määritettävä
molemmille järville myös vaikutusalueet ja hyötyvyöhykkeet. Lisäksi hyötyvyöhykkeille tulee laskea virkistysarvon laskua kuvaavat hyötyprosentit.
3.4
Rakennetun rantatontin virkistyskäyttöhyödyn laskentaperiaate
Vesistön virkistyskäyttöarvon hyödyt on arvioitu ns. Aittoniemen menetelmällä. Menetelmän periaatteet on kuvattu julkaisuissa ”Vesistön virkistyskäytön ja sen muutosten arvottaminen” (Imatran Voima Oy. T&K tiedote
IVO-8-10/91)) ja ”Vesistöjen kunnostus” (Ympäristöopas 114/2005. Suomen ympäristökeskus). Tarkeelanjärven ja Niemilammen virkistyskäyttöarvon hyödynarviointi on tehty em. menetelmään perustuen.
Vesirajan siirtyminen virkistyskäyttökaudella vaikuttaa kaikkiin virkistyskäyttömuotoihin; oleskeluun rannoilla, uintiin, veneilyyn sekä kalastukseen.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen tuleva vedenkorkeus sijoittuu virkistyskäytön kannalta sopivalle optimivyöhykkeelle. Järvien rannoilla ei ole rakentamista ohjaavia kaavoja, joten vedenpinnan nostosta aiheutuva hyöty
on määritetty maastotietokannassa oleville rakennetuille rantarakennuspaikoille.
Rantaviivan sijainnin muutos
Nykyinen ja tuleva rantaviiva on piirretty suunnitelmapiirroksiin rannoilla
tehdyn laserkeilauksen korkeusaineiston sekä maastotietokannan korkeuskäyrien perusteella. Rantaviivan sijainnin muutos on määritetty kiinteistökohtaisesti ja muutos on esitetty kunkin tilan osalta keskiarvona (liitteissä
1 ja 2).
Sivu 4
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Kullekin kiinteistölle määritettiin rantaviivan siirtymän keskimääräinen arvo, riippumatta siitä oliko muutos kiinteistön rajojen sisäpuolella, koska
kiinteistölle muodostuva hyöty ei ole riippuvainen sen laskentaan vaikuttavan maa-alueen omistussuhteesta.
Vedenkorkeuden muutoksen vaikutus virkistyskäyttöarvoon
Vedenpinnan nostosta aiheutuvan virkistyskäyttöhyödyn määrään vaikuttaa
rannan maapohjan laatu ja rannan kaltevuudesta johtuva rantaviivan siirtyminen. Rantojen maapohja on määritetty GTK:n maaperäaineiston perusteella. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannat ovat suurimmaksi osaksi
moreenia. Osittain rantojen maaperä on savea sekä myös kalliota. Turverantoja esiintyy vähän. Huonosti vettyvää maaperää on siis suurin osa rannoista.
Järven vedenkorkeuden laskiessa virkistyskäytön kannalta hyvää tasoa
alemmaksi rannan käyttö- ja maisema-arvot laskevat. Kun rantaviiva siirtyy riittävän kauaksi hyvästä tasosta, katsotaan virkistyskäyttöarvo menetetyksi kokonaan. Tarkeelanjärven tapauksessa näin matalassa järvessä
em. virkistyskäytön nollarajana voidaan pitää noin 48 metrin siirtymää.
Sekä kooltaan että syvyydeltään paljon pienemmällä Niemilammella nollarajan katsotaan olevan huomattavasti lyhyempi (noin 22 metriä) kuin Tarkeelanjärven.
Hyvän rantaviivan sijaintipaikan ja nollarajan välissä virkistyskäyttöarvon
oletetaan laskevan suoraviivaisesti siten, että 1 m vaakatason siirtymä rantaviivassa aiheuttaa noin 2,10 prosenttiyksikön muutoksen virkistyskäyttöarvoon Tarkeelanjärvessä ja noin 4,54 prosenttiyksikön muutoksen virkistyskäyttöarvoon Niemilammella.
Rantatonttien virkistyskäyttöarvo
Irene Järvelä on insinöörityössään "Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö" vuonna 2012 tutkinut Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskivedenkorkeuden korotushanketta uudistetun vesilain antamissa puitteissa.
Insinöörityössään Järvelä analysoi Nummi-Pusulan lomakiinteistökauppojen
neliöhintoja eri vesistötyyppien, vesistön pinta-alojen ja syvyyksien mukaan (Irene Järvelä, kuvat 6 ja 7 sekä taulukot 1 - 6). Aineistona käytettiin
Nummi-Pusulan seudun kiinteistökauppoja vuosina 2007 – 2012/5, sekä
maanmittauslaitoksen ylläpitämästä kiinteistökaupparekisteristä saatua
kauppahinta-aineistoa.
Koska VIRKI-mallin käyttöön sisältyy epävarmuutta etenkin suuruusluokan
suhteen, verrattiin saatuja arvoja kauppahintojen perusteella märitettyyn
vastaavan suuruisen korotuksen tuottamaan arvonmuutokseen. Rannan
virkistyskäyttöarvo saadaan selville vertaamalla rantatonttien ja rannattomien tonttien kauppahintojen eroja. Järvelä toteaa analyysin perusteella,
että koska Tarkeelanjärvi ja Niemilampi ovat molemmat matalia, voidaan
arvioida rannan tuoman arvostuksen nykyisellään olevan Tarkeelanjärvellä
35,76 €/m2 enemmän verrattuna kuivan maan lomakiinteistöön. Niemilampeen rajautuvien kiinteistöjen hinnat ovat 13,94 €/m2 enemmän kuin
kuivan maan lomakiinteistöjen hintojen keskiarvo. Järvelä on omassa selvi-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 5
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
tyksessään laatinut taulukon (taulukko 1), josta eri vedenkorotuksilla arvostuksen muutos on mahdollista laskea.
Tässä tarkastelussa ei ole määritetty jokaisen kiinteistön ja tontin arvoa
erikseen koska rannan virkistysarvo ei välttämättä ole suoraan riippuvainen
kiinteistöön sijoitetun rahamäärän suuruuteen. Siksi kaikki rakennukset ja
tontit katsotaan keskenään samanarvoisiksi järvikohtaisesti. Loma- ja vakituisen asunnon rannan virkistyskäyttöarvo ei myöskään ole riippuvainen
käytön määrästä, siksi ne ovat myös keskenään oletettu samanarvoisiksi
(Sinisalmi ym. 1999).
Kauppahintarekisterin tietojen perusteella voidaan arvioida, että rantatontin
arvo Tarkeelanjärven rannalla on keskimäärin 33,64 €/m2 ja siellä olevien
rakennusten arvo noin 29,50 €/tontti- m2. Ja vastaavasti Niemilammella
rantatontin arvona voidaan pitää 13,19 €/m2 ja siellä olevan rakennuksen
arvona 11,30 €/m2.
Rantarakennuksien ja –tonttien hyötyjä arvioitaessa on oletettu, että rantatontin vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin arvosta ja 30 % rakennuksen arvosta.
Vesistöstä johtuva rakennetun rantatontin virkistyskäyttöarvo on siis Tarkeelanjärvellä seuraava:
0,8 x 33,64 €/m2 +0,3 x 29,50 €/m2 = 35,76 €/m2
Ja vastaavasti Niemilammella:
0,8 x 13,19 €/m2 +0,3 x 11,3 €/m2 = 13,94 €/m2
Taulukko 1. Arvostusmuutos vedenkorkeuden myötä (Järvelä 2012)
Rantarakennuksien ja –tonttien hyötyjä arvioitaessa oletetaan VIRKI-mallin
mukaisesti, että rantatontin vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin
arvosta ja 30 % rakennuksen arvosta. Tähän pohjautuen Järvelä on esittänyt taulukossa 2 arvostuksen laskennallisen muutoksen vedenkorkeuden
korotuksen myötä. Laskennan oletuksena on virkistysarvon laskeminen nollaan, jos vedenkorkeus laskee 0,5 metriä tai nousee 1,5 metriä nykyisestä
keskivedenkorkeudesta (+83.99 m). Vedenkorkeuden nousu tästä enemmän parantaisi vesistön tilaa, mutta aiheuttaisi nykyiselle kiinteistöjen käytölle merkittävää haittaa.
Sivu 6
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella on suunnitteilla vedenpinnan korotus
joka nostaa kesäkauden keskivedentasoa 23 cm. Tällöin kiinteistön arvon
muutos vedenkorotuksen myötä on Tarkeelanjärvellä 1,44 €/m2 ja Niemilammella 1,29 €/m2. Käytännössä samanlaisissa kiinteistöissä jotka sijaitsevat eri järven rannalla hyötyä kertyisi Tarkeelanjärvellä 0,15 euroa neliötä kohden enemmän. Koska tämä virkistysarvo ei ota huomioon veden siirtymää maalle päin tulee se normeerata keskimääräisen siirtymän mukaiseksi siten, että VIRKI-mallilla saavutettava hyöty on käytännössä
yhtä suuri kuin Järvelän edellä esittämä arvostusmuutos kiinteistön
neliömetriä kohden. Mallin mukaan järven vedenkorkeuden nostosta koituva hyöty voidaan laskea kaavalla:
Hyöty = (arvossa tapahtuva suhteellinen muutos) x (vesistöstä johtuva virkistyskäyttöarvo)
Oletetaan järvenrantakiinteistön keskimääräiseksi pinta-alaksi Tarkeelanjärven alueella 5000 neliötä ja maastomallin avulla arvioiduksi keskimääräiseksi veden siirtymäksi 1,916 metriä. Niemilammen puolella keskimääräinen siirtymä on 2,037 metriä. Kun tunnetaan edellä mainittu muutosprosentti metriä kohden (2,10143 %) on voimassa seuraava yhtälö:
0,0210143 x 1,916 x 5000 x virkistyskäyttöarvo = 1,44 x 5000 = 7200 €
Virkistyskäyttöarvo voidaan näin ollen laskea jakamalla arvostuksenmuutos
arvossa tapahtuvalla suhteellisella muutoksella. Virkistyskäyttöarvo on Tarkeelanjärvellä siis seuraava:
1,44 / (0,0210143 x 1,916) = 35,76 €/m2
Vastaavasti Niemilammella virkistyskäyttöarvo on:
1,29 / (0,045105 x 2,037) = 13,94 €/m2
Vedenkorkeuden nostosta aiheutuva kiinteistökohtainen hyöty
Edellä esitetyn perusteella vedenpinnan nostosta saatava hyöty rakennetulla rantatontilla.
Tarkeelanjärven rannalla kiinteistökohtainen hyöty on seuraava:
Hyöty = 0,0210143 x rantaviivan siirtymä x rakennuspaikan pinta-ala x
35,76 €/m2
Vastaavasti kiinteistökohtainen hyöty Niemilammen rantatontilla on:
Hyöty = 0,045105 x rantaviivan siirtymä x rakennuspaikan pinta-ala x
13,94 €/m2
Hyötyjä laskettaessa rakennuspaikkojen suurimmaksi pinta-alaksi on oletettu 6500 m2. Tätä arvoa käytetään vain kiinteistöillä joilla pinta-ala on yli
kyseisen arvon. Rantaviivan siirtymänä Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella
on käytetty kunkin rakennuspaikan kohdalta saatua keskiarvoa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 7
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
3.5
Hyödynsaajien rajaaminen
Hyötyjä arvioitaessa on otettu huomioon kiinteistön arviointihetken mukainen käyttö sekä keskivedenkorkeuden muuttamista tarkoittavan hankkeen
jälkeinen todennäköinen pääasiallinen käyttö. Epävarmoja tulevaan käyttöön liittyviä odotuksia ei sen sijaan otettu hyötyjen arvioinnissa huomioon.
Hyötynä pidettiin virkistyskäytön myötä syntyvää käyttöarvon nousua rantakiinteistölle siinä tarkoituksessa, johon sitä käytetään tai olosuhteet
huomioon ottaen voidaan lähinnä käyttää.
Kiinteistöille joille ei voitu osoittaa olevan rakennusta tai rakennusoikeutta
pienuuden tai muun syyn perusteella, ei hyötyä laskettu.
Ammattikalastusta ei kummassakaan järvessä harjoiteta. Tästä syystä kalakannan parantumisesta syntyvät hyödyt sisältyvät virkistyskäyttöhyötylaskentaan. Osakaskunnille ei hyötyennustettavuuden epävarmuuden johdosta voida määritellä hyödyn suuruutta, ja tästä johtuen ei myöskään kustannusosuutta hankkeen kustannuksista.
3.6
Hyötyvyöhykkeet
Rantakiinteistön vesistöön liittyvä virkistysarvo muodostuu eri osista ja vesistöä muuttava toiminta ei vaikuta kaikkiin osiin samalla tavalla. Tämän
vuoksi yksittäisen rantakiinteistön virkistyskäyttöhyötyä määritettäessä arvioidaan mihin osaan vesistösidonnaisesta virkistyskäytöstä toiminta vaikuttaa. Sen lisäksi arvioidaan, mikä osuus kyseisellä osalla on rantakiinteistön vesistöön liittyvän virkistysarvon muodostumisesta. Tähän sovelletaan
Mattilan (1995) tutkimusta, jossa on selvitetty rantatontin arvonmuodostusta. Mattilan tutkimuksessa rantatontin arvonmuodostus jaetaan kolmeen
osaan: vesiharrasteisiin, vesiympäristöön ja maaharrasteisiin. Vesiharrasteet jaetaan edelleen saunomiseen, uimiseen, kalastukseen ja veneilyyn.
Vesiympäristö jaetaan puolestaan rannalla oleilun ja vesimaiseman osioon.
Vesistöön liittyvän virkistysarvon voidaan olettaa riippuvan vain vesistösidonnaisen virkistyskäytön mahdollisuuksista, ei maaharrasteista. Tässä
arvioinnissa on katsottu, että vesiharrasteiden ja vesiympäristön virkistysarvon merkitys on niin keskeinen järven äärellä sijaitseville rantakiinteistöille, että ne muodostavat rantakiinteistön virkistysarvon kokonaan.
Järvialueen hyötyvyöhykkeet määritetään virkistyskäyttömuotojen avulla.
Jotta virkistyskäyttöön kohdistuva alenema voidaan arvioida, on myös selvitettävä millä tavalla kiinteistöä käytetään yleisesti ottaen virkistystarkoituksiin. Hyödyn laskemista varten on kiinteistön täysi käyttöhyöty laskettu
alueen rantatonttien kauppahintaan ja rantasiirtymään perustuen. Tässä
hankkeessa käytettiin virkistyskäytön hyödyn laskemiseksi painoarvoina
taulukon 2 keskiarvolukuja.
Kuten taulukosta 2 huomataan, virkistyskäyttö painottuu eri virkistyskäyttömuotojen osalta erilailla. Kiinteistössä jossa rakennus sijaitsee kauempana rannasta, ei voi nauttia esimerkiksi maisemasta samalla tavalla kuin
kiinteistö jossa rakennus sijaitsee lähellä rantaa. Onkimista, pilkkimistä ja
veneilyä taas voidaan harjoittaa vaikka kiinteistö ei sijaitsisikaan ihan lähel-
Sivu 8
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
lä järveä. Vastaavilla olettamuksilla ja rakennusten sijainnin perusteella
laskettiin hyötyvyöhykkeet jotka on esitetty kuvassa 2.
Taulukko 2 Virkistyskäyttömuotojen painoarvot (Ignatius 2012)
Kuva 1. Tarkeelanjärvelle ja Niemilammelle rakennetuille rantakiinteistöille määritellyt eri virkistyskäyttömuotojen ulottuvuudet.
Alueen järvien osalta oletettiin virkistyskäyttöhyödyn rajoittuvan kiinteistöihin joilla on kiinteä yhteys järveen olemassa. Järvillä ei laskennallisesti
oletettu olevan laajempaa merkitystä.
Virkistyskäytön parantumisesta muodostuu virkistyskäyttöhyötyä suurelle
osalle kiinteistöjä. Virkistyskäyttöhyöty muuttuu vedenpinna noustessa ja
laskiessa. Virkistyskäyttöhyödyn voidaan olettaa vaihtelevan myös kiinteis-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 9
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
tön rakennusten sijainnin suhteen. Hyödyn suuruuden katsottiin pienenevän etäännyttäessä järvestä.
Tässä hyötytarkastelussa hyödyn alenema rajattiin kiinteistön rakennusten
sijainnin perusteella kolmeen hyötyluokkaan. Eniten virkistyskäyttöhyötyä
katsotaan syntyvän niille kiinteistön omistajille joilla on asutus- tai virkistyskäytössä oleva rakennus alle 200 metrin etäisyydellä järven rannasta.
Vähiten hyötyä syntyy niille kiinteistöille joiden rakennukset ovat yli 500
metrin päässä rannasta. Näillä luokitelluilla kiinteistöillä on myös oma ranta
tai muu yhtä kelvollinen yhteys rantaan. Alla on esitetty hyötyluokat ja
hyötyjen suuruusprosentti täydestä hyödystä laskettuna rantaan ulottuvien
kiinteistöjen osalta, joissa on rakennus:
1. 0 - 200 m
2. 200 - 500 m
3. >500 m
100 % (täysi käyttöhyöty)
10 %
1%
Kuva 2. Kuvassa on esitetty Tarkeelanjärvelle ja Niemilammelle rakennetuille rantakiinteistöille virkistyskäytön perusteella määritellyt hyötyvyöhykkeet (vihreät
palkit). Kuvassa vihreä katkoviiva kuvaa molempiin järviin määriteltyä yleistä virkistyskäyttöä etäisyyden kasvaessa järvestä.
3.7
Hyötyjen suuruus
Tavoiteltu vedenpinnan nosto on Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantojen
käytön kannalta nykyistä vedenkorkeutta parempi. Vedenkorkeuden vaihtelu vähenee ja kesävedenkorkeus asettuu rantojen virkistyskäytön kannalta
optimivyöhykkeelle.
Sivu 10
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Järven vedenkorkeuden nostosta koituvat hyödyt on arvioitu tilakohtaisesti
järveen rajoittuvien tilojen osalta. Arvioidut hyödyt on esitetty tilakohtaisesti liitteissä 1 ja 2, jossa on esitetty rahaksi muutettu laskennallinen hyöty alueen rakennetuille rantarakennuspaikoille. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella vedenkorkeuden nostosta koituvat laskennalliset virkistyskäyttöhyödyt ovat yhteensä noin 517 000 euroa. Suurin yksittäiselle kiinteistölle
laskettu hyöty on 15 268 euroa kun hyötyjen keskiarvo on noin 5200 euroa. Lisäksi hankkeesta koituu muita rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä.
4
Haittojen arvottaminen
Hankkeesta syntyvät pitkäaikaiset haitat aiheutuvat järven vedenkorkeudennoston seurauksena. Hankkeen vaikutuksesta ali- ja keskivedenkorkeudet nousevat. Ylivedenkorkeudet eivät nouse mutta tulvan kesto saattaa
pidentyä keskimääräistä pienemmillä tulvilla. Suurilla tulvilla kestoaika pysyy samana.
Syntyviä haittoja ovat pysyvästi veden alle jäävät alueet sekä vettymishaitat ja siitä johtuva metsä- tai maatalousmaan tuottavuuden heikentyminen.
Lisäksi veden alle jäävillä alueilla sijaitseva puusto joudutaan poistamaan.
Alueella tehdyn laserkeilauksen ja maastotietokannan korkeusaineiston perusteella on määritetty nykyinen ja tuleva rantaviiva sekä vettymisvyöhykkeiden rajat, jotka ilmenevät liitteenä olevista kuviokartoista.
4.1
Määritysperusteet pelto- ja metsäpalstojen osalta
Korkeista vedenkorkeuksista peltoviljelylle aiheutuva vahinko muodostuu
lähinnä sadon tuhoutumisesta veden alle jäävällä peltoalueella, vettymisen
aiheuttamasta sadon alenemasta, kylvön viivästymisestä sekä tulvan aiheuttamasta muusta haitasta, kuten kulkuyhteyksien katkeamisesta. Metsätalouden kannalta on tärkeää, että kasvukauden ulkopuolella ei esiinny pitkäaikaisia tulvia ja toisaalta, että vettyminen ei vähennä kasvukauden aikaista tuottoa rantametsissä.
Peltoviljelyä järvien läheisyydessä on hyvin vähän. Valtaosa rantojen läheisestä maanviljelyksestä on sijoittunut Niemilammen itä- ja pohjois-osaan.
Lisäksi peltoja on Tarkeelanjärven länsiosassa, Varvarinkulmalla. Pääosa
rantaan ulottuvasta maankäytöstä on metsätalouteen liittyvää tai virkistyskäyttöön tarkoitettua maankäyttöä. Hankkeen myötä ei peltoalueita jää veden alle, eikä veden kesäaikainen korottuminen vaikuta kulkuyhteyksiin.
Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella tulvahuippu ajoittuu yleensä toukokuun
alkupäiville (28.4-8.5), joten viljelyolosuhteet määräytyvät tulvan perusteella. Peltojen alimmat osat ovat yleensä tason N60+84,40 m yläpuolella
eli hieman keskimääräistä tulvaa korkeammalla. Metsämaiden alaraja on
yleensä N60+84,30 m. Vedenkorkeuden suunnitellut muutokset eivät vaikuta kummankaan järven tulvakorkeuksiin. Vaikutuksia sen sijaan saattaa
syntyä keskimääräistä alempien tulvien pitkittymisestä, joten muutos saattaa lisätä vettymisestä lisähaittaa maa- ja metsätaloudelle. Muutoksen ollessa hyvin pieni ja alueen maalajien ollessa pääsääntöisesti huonosti vettyvää, on laskennallinen keskimääräinen haitta hyvin teoreettinen ja myös
vaikutukseltaan pienempi kuin vuosittaiset äärivaihtelut.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 11
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
Molempien järvien keskivedenpinnan muutos nostaa kasvukauden keskivedenkorkeutta (MW 1.5.-20.10 ) noin 22 cm tasolle N60+84,14 m. Kuivavaraa alimpiin metsäpalstojen osiin jää kasvukaudella keskimäärin 16 cm ja
peltojen alimpiin osiin 26 cm. Peltojen ja metsäpalstojen sijaitessa pääsääntöisesti suhteellisen korkealla, ei muutoksella siten aiheudu merkittävää haitta maa- ja metsätaloudelle.
Vaikutusarvioinnin laatimiseksi on molempien järvien ranta-alueet kartoitettu lennokkimittausten avulla vuoden 2012 aikana. Aluetta tarkasteltaessa on hahmoteltu alavat pellot ja metsä-alueet. Kuivatustehon on tulkittu
olevan 100 % pelloilla, jotka ovat vähintään noin 100 cm keskivedenpinnan
yläpuolella. Koska peltojen ojitustekniikasta ei ole täsmällistä tietoa, on
karttatarkastelun perusteella hahmoteltu ne pellot, joiden on katsottu olevan mahdollisia ongelma -alueita hankkeessa. Laskennassa on kuitenkin
otettu huomioon vielä tätäkin suurempi täyden kuivatussyvyyden alue.
Ratkaisevaa peltojen hyödynnettävyyden kannalta on se, millä tasolla vedenpinta on kylvöaikaan touko- kesäkuussa. Toukokuussa virtaamat ovat
keski- ja loppukesän tasoa suuremmat, joten kylvökauden vedenkorkeudet
ensisijaisesti määräävät sen alueen, jolla viljely on mahdollista. Aktiiviviljelyssä oleville pelloille on välttämätöntä päästä ainakin useimpina keväinä
toukotöiden aikaan, joten tämän ajanjakson vedenkorkeuden muutoksella
on olennainen merkitys hankkeen käytännön vaikutuksia arvioitaessa.
Suurten kiinteistöjen osalta joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on maa- tai
metsätalous ja joilla päärakennus tai saunarakennus sijoittui lähelle rantaa,
lisättiin metsämaan ja peltohaittojen lisäksi rakennusmaan haitat 6500 m2
mukaan. Näille isoille kiinteistöille rakennusmaan haittapinta-alan suhteutettiin lähimpien kiinteistöjen haittojen perusteella vastaamaan rakennetun
6500 m2 kiinteistön kokoista kokonaishaittaa. Nämä kyseiset muita merkittävästi isommat kiinteistöt saivat samalle haitta-alueelle kahdet eri haitat
koska kiinteistön sisälle ei voitu rakennettua aluetta määritellä yksiselitteisesti.
4.2
Vettymisen tarkastelurajan perusteet
Vettymishaitan ja vedenallejäämishaitan määrittämiseksi on haitta-alue
määritettävä eri maankäyttöalueille. Vesilain mukaan vedenpinna nostosta
syntyvänä haittana pidetään maan käyttöarvon laskua siinä tarkoituksessa,
johon maata käytetään tai olosuhteet huomioon ottaen voidaan lähinnä
käyttää. Vedenpinnan korotushankkeissa on keskeistä määrittää se haitta,
jonka perusteella vesilain säätelemä kustannustenosittelu eri tilojen kesken
suoritetaan. Sen vuoksi on rajattava se alue, jolle vedenpinnan nostosta
syntyy haittaa (haittaraja ja -alue) ja jaettava se sitten suhteellisiin haittavyöhykkeisiin.
Peltojen osalta tarkistettiin haitta-aluerajan riittävyys pellon keskimääräisen alarajan laskentakaavalla (Typpö 1995):
MW + (0,5 * (h + t) + 20) + kuivavara [cm]
Sivu 12
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
jossa
h = MHW – MW[veg]
t = [ajankohta jolloin HW] - [ajankohta jolloin lumipeite sulanut]
kuivavara = 40 cm
Nummi-Pusulassa pysyvän lumipeitteen lähtemisen ajankohta on määritelty
ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan aikavälille 31.1-10.4. Vuosien
1981-2011 välisen laskennallisen tilaston mukaan Tarkeelanjärvessä ja
Niemilammessa korkeimmat kevättulvat ovat olleet suurimmillaan keskimäärin 27-37 päivää lumen sulamisen jälkeen. Suurimmalla esiintymiserolla ja 40 cm kuivavaralla laskettuna tulokseksi saadaan N60+84,97 m. Keskimääräisen tulvakorkeuden ja 40 cm kuivavaran avulla laskettuna, peltoviljelyn nykyinen täyden käyttöhyödyn raja olisi tasossa noin N60+84,70
m. Termisen kasvukauden laskettu vedenpinnan taso nykytilanteessa on
N60+83,93 m.
Vesiasetuksen 1560/2011 3 luku 24§ määritellään viljelysmaan kuivatussyvyydeksi 1,2 metriä. Metsämaiden osalta ei uudessa laissa ole suoraan kuivatussyvyyttä mainittu. Yleisenä metsämaan kuivatussyvyyden suositusarvona pidetään 0,60 - 1,1 metriä riippuen turvepaksuudesta. Tässä haittaarvioinnissa maalajitietojen perusteella on metsämaiden osalta haittarajaksi
valittu 0,8 metriä (+84,96 m) ja pelloilla 1,2 metriä (+85,36 m) keskivedenpinnan tasosta (MW) laskettuna. Valittujen haittarajojen ylärajoja
voidaan pitää riittävinä korvausten kokonaismäärän osalta, koska
laskennallinen korvattava pinta-ala kattaa selvästi suuremman alueen kuin
mitä tarkastelussa arvioitu todellinen ja laskennallinen täyden käyttöhyödyn raja tällä hetkellä on.
4.3
Vettymis- ja vedenallejäämishaitan laskennan perusteet
Pysyvästi veden alle jäävät alueet Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa
vyöhykkeellä +83,99 - 84,16 m on selvitetty tilakohtaisesti. Vedenkorkeuden noston vuoksi ranta-alueilla tapahtuu maa-alueiden vettymistä. Vettymishaittoja ilmenee järveen rajoittuvilla pelto- ja metsämailla sekä rantaan
ulottuvilla tonttialueilla. Vettymishaittaa on oletettu syntyvän samalla tavalla jokaisessa kiinteistössä vaikka maan laatu olisi eri. Poikkeuksena edelliseen on kallioalueet joissa ei synny vettymishaitta.
Vettymishaitan laskemiseksi on määritetty korvausvyöhykkeet (liite 3).
Vettymisalue ulottuu pelto- alueilla 1,20 m korkeudelle keskivedenkorkeudesta, metsämaalle ja rantarakennustonteille vettymisalue ulottuu 0,80
metrin korkeudelle. Korkeudet perustuvat vesilain määrittelemästä kuivatussyvyydestä. Vyöhykkeet on määritetty pellon osalta 30 senttimetrin korkeusvälein ja metsämaan osalta 20 senttimetrin korkeusvälein alkaen uudesta keskiveden korkeudesta +84,16 m.
Liitteessä 3 on kaavio, jossa on esitetty korvausten laskentatapa.
Kaavion vasen harmaa palkki kuvaa peltojen nykyisen kuivatustilanteen
mukaista arvoa. Esimerkiksi alimpana, korkeusalueella +83,99 – 84,29 m,
pellon arvo on 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvosta,
korkeusalueella +84,29 – 84,59 m arvo on 40 %, korkeusalueella +84,59 –
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 13
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
84,89 m arvo on 60 % ja niin edelleen kunnes korkeuden +85,19 m
yläpuolella olevan pellon katsotaan omaavan täyden kuivatussyvyyden ja
sen arvo on 100 %.
Keskimmäinen palkki kuvaa pellon arvoa tulevassa kuivatustilanteessa kun
keskivedenkorkeutta on nostettu 17 cm. Nyt korkeusalueella +84,16 –
+84,46 m pellon arvo on 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon
arvosta. Korkeusalueella +84,46 – 84,76 m arvo on 40 % ja niin edelleen
kunnes korkeustason +85,36 m yläpuolella pellolla on täysi kuivatussyvyys
ja arvo on tällöin 100 %. Pellon arvon muutos saadaan vähentämällä nykytilanteen arvosta tulevan tilanteen arvo.
Metsämaan ja rantarakennuspaikkojen korvaukset lasketaan samoin, mutta
vettymishaitan katsotaan ulottuvan 0,80 metrin korkeudelle tavoiteltavasta
keskivedenkorkeudesta.
4.4
Vettyvät alueet
Keltaisessa palkissa on esimerkiksi pellon arvon muutos korvausvyöhykkeittäin (I, II, III, IV, V). Palkki on jaettu 30 cm vyöhykkeisiin alkaen uudesta keskivedenkorkeudesta. Kunkin vyöhykkeen keltaisessa ruudussa on
laskettu keskiarvo pellon arvon muutoksesta. Tätä kullekin vyöhykkeelle
laskettua %- lukua käytetään laskettaessa pellon arvon muutosta euroissa.
Esimerkiksi vyöhykkeellä +0,00 – 0,30 m pellon arvon muutos on 904 €/ha
(11,3 % x 8000 €/ha) ja vyöhykkeellä +0,30 – 0,60 m arvon muutos on
edelleen 904 €/ha. Arvon muutos lasketaan kaikille vyöhykkeille.
GTK:n maaperäaineiston perusteella on määritelty kallioalueet kiinteistökohtaisesti. Kallioalueille ei lasketa syntyvän vettymishaittaa. Vaikka soraja hiekkamailla vettyminen on pientä, on ne oletettu samanarvoisesti laskennassa huomioon.
4.5
Pysyvästi veden alle jäävät alueet
Veden alle jäävä alue, eli korkeudella +83,99 – 84,16 m korkeusalueen arvo korvataan sinisen laatikon mukaisesti. Sekä pelto että metsämaa ja rakennuspaikkojen maa jotka jäävä veden alle arvioidaan samoin perustein.
Arvo korvataan vesilain mukaisesti 1,5-kertaisena nykyisestä maan arvosta. Korkeusalueella +83,99 – 84,16 m sijaitsevan pellon arvo on nykytilanteessa 20 % täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvosta. Kerrottaessa tämä kertoimella 1,5, saadaan korvausprosentiksi 30 % ja pellon korvausarvoksi muodostuu 2400 €/ha. Metsämaan korvausprosentiksi muodostuu 22,5 % ja tällöin korvausarvoksi 225 €/ha.
Kiinteistön osa joka on vettä, korvataan uuden keskivedenkorkeuden tasolle puolitoistakertaisena. Korvaushintana käytetään kunkin kiinteistön
maankäytölle soveltuvaa yksikköhintaa.
4.6
Tiet
Syntyvästä vettymisen kasvusta saattaa aiheutua haittaa alueen heikkorakenteisille sorateille. Teille kohdistuvat haitat synnyttävät lähinnä kantavuuden alentumista niissä osissa missä tie sijaitsee hyvin lähellä rantaa.
Vaikutusten arvioimiseksi tarkasteltiin potentiaalisten teiden kohdalta vet-
Sivu 14
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
tymisen muutosta tienosista jotka sijoittuivat korkeustason N60+84,5 m
alapuolelle. Kyseisen vyöhykerajan tuntumaan sijoittui Yllöntie, Tarkeelanväylä, Varvarintie ja kiinteistölle 1:51 vievä tie. Muut kuin kiinteistölle 1:51
vievä tie sijaitsivat tarkastelutason yläpuolella. Tämä Niemilammen rantaan
vievä lintuniementiestä erkaantuvan tienhaaran alimmat osat, noin 20 metrin matkalta, sijaitsevat korkeuden N60+84,30 - N60+84,40 m välissä.
Tie on jo nykyään huonosti käytettävissä tulvakorkeuden aikaan. Tien pinnan vaaitusten ja maastomallin perusteella kosteus tulisi hankkeen toteuttamisen jälkeen rasittamaan lisää tierakennetta, mikäli tien pinta pysyy nykyisellä tasolla. Tarkemmin tien kunnostamisesta sovitaan kiinteistön omistajien kanssa, kun hankkeen vaikutukset rakenteeseen selviävät. Tien rakenteiden kantavuutta ehdotetaan vahvistettavan riittävällä sorastuksella ja
peruskuivatuksen toteutuksella. Tien korjauskustannukset on sisällytetty
hankkeen toteuttamiskustannuksiin.
4.7
Rakennukset ja rantarakennelmat
Hankkeen myötä vedenpinta nousee kesällä optimitasolle molemmissa järvissä. Tulvakorkeudet eivät nouse joten lähellä rantaa sijaitsevat rakennukset eivät kastu muutosten takia. Kesäaikainen nykyistä korkeampi vedenpinnan taso ei myöskään jätä nykyisiä laitureita tmv. rakennelmia pysyvästi
veden alle. Hankkeen vaikutukset rantarakennelmiin on esitetty kiinteistökohtaisesti lupahakemuksen selostusosassa kuvassa 47 ja liitteessä 7
(kohdekortit rantarakennelmista). Hankkeen selvitysten aikana ei tullut
esille kaivoja tai kellarirakennelmia joihin hankkeella voisi olla vaikutusta.
4.8
Haittojen suuruus
Pellon arvot on määritetty viime vuosina alueella tehtyjen maakauppojen
hehtaarihintojen perusteella. Metsämaan arvoksi on arvioitu 1000 €/ha ilman puustoa. Alueiden arvot on määritetty nykyhetken tilanteen mukaan,
eikä niissä ole huomioitu mahdollisia tulevia käyttömuotoja odotusarvona.
Esimerkiksi rakentamaton rantametsä on määritetty metsäksi vaikka alueelle voisi tulevaisuudessa rakentaa esimerkiksi loma-asutusta.
Korvaukset maankäytön perusteella
Rantarakennuspaikan maan yksikköhinta
Metsämaan yksikköhinta
Pellon yksikköhinta
Joutomaa
55700
1000
8000
100
€/ha
€/ha
€/ha
€/ha
Joutomaan korvaukset määritellään laskennan yksinkertaistamiseksi vallitsevan maankäyttöluokan vyöhykkeiden perusteella.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen yhteinen nykyinen keskiveden aikainen
vesipinta-ala on 103,4 hehtaaria. Veden noston jälkeen keskivedenkorkeuden N60+84,16 m mukaisella rantaviivalla tulee vesialueen pinta-alaksi
108,6 hehtaaria. Veden korkeuden noston vuoksi Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannoilla jää veden alle pysyvästi yhteensä noin 2,28 ha maaalueita. Pysyvästi veden alle jäävää osakaskuntien vesijättömaata on
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 15
Tarkeelanjärven ja Niemilammen
Hyöty- ja haitta-arvio vedenpinnan nostohankkeessa
(64,44%) 1,47 hehtaaria. Kiinteistöjen puolella veden alle jää pysyvästi
(35,56%) 0,811 ha joista metsämaata on (81,8%) 1,87 hehtaaria sekä
tonttimaata (18,16%) 0,41 hehtaaria. Joutomaata (0,068%) jää veden alle
0,0016 hehtaaria. Peltomaata ei jää pysyvästi veden alle.
Vettyvää peltomaata on 1,1981 hehtaaria, vettyvää metsämaata 16,29
hehtaaria ja vettyvää rakennusmaata 6,82 hehtaaria.
Suurin yksittäiselle kiinteistölle laskettu haitta on 12 170 euroa kun haittojen keskiarvo on noin 700 euroa
Kaikkien Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen rajoittuvien ja vaikutusalueella
järveen yhteydessä olevien uomien varsilla sijaitsevien kiinteistöjen kiinteistökohtaiset haitta-arviot ilmenevät liitteistä 1 ja 2.
5
Yhteenveto hyödyistä ja haitoista
Hankkeella saavutetaan hyötyjä ainakin yleisen edun ja ympäristön, vesialueen omistajan, osakkaiden ja ranta-alueen omistajien kannalta. Suurimmat hyödyt kunnostuksella saavutetaan vesistön virkistyskäyttöarvon
paranemisen kautta. Hyötyjen rahallinen suuruus on arvioitu tilakohtaisesti
hankkeen vaikutusalueen tiloille.
Hankkeesta aiheutuvat pitkäaikaiset haitat ovat vedenkorkeuden nostamisen vuoksi aiheutuvat vahingot. Vahinkoa syntyy Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöillä kokonaan veden alle jääville alueille sekä pelto-,
tontti- ja metsäalueiden vettymisestä.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen kunnostuksesta aiheutuvat rahaksi muutetut kokonaishyödyt ovat yhteensä noin 517 000 euroa ja kokonaishaitat
yhteensä noin 83 500 euroa. Hankkeella saavutettava laskennallinen hyöty
on haittoja noin 6 kertaa suurempi. Hankkeella saavutetaan lisäksi muita
rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä, joten hankkeella saavutettava hyöty
on merkittävästi suurempi kuin hankkeesta koituvat haitat.
Liitteessä 1 ja 2 on esitetty kiinteistöille kohdistuneet hyödyt ja haitat. Niiden kiinteistöiden joiden hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, on laskettu
myös osuus keskivedenkorkeuden nostamisen kustannuksiin. Muiden kiinteistöjen osalta on vähennetty maksettavan korvauksen määrää enintään
hankkeen hänelle tuottamaa hyötyä vastaavalla määrällä.
Taulukko 3. Yhteenveto laskennassa huomioiduista kiinteistöistä / kpl
Kaikkien kiinteistöjen yhteismäärä
124
Yhteiset vesi- ja maa-alueet
4
Hankkeesta enemmän hyötyvät kiinteistöt
98
Hankkeesta enemmän kärsivät kiinteistöt
23
Kiinteistöt joille syntyy hyötyjä
100
Kiinteistöt joille syntyy haittoja
119
Sivu 16