Jäsenlehti 3-4/2011 - Kuopion Pursiseura ry

Tulevia tapahtumia
• KuoPS:n sääntömääräinen syyskokous ma 21.11.2011 klo 19.00 Pohjois-Savon liiton Maakuntasalissa, Sepänkatu 1. Lisätietoa sisäsivuilla.
• Pikkujoulu la 26.11.2011 klo 18.30 alkaen Pirttiniemessä. Lisätietoa sisäsivuilla.
• Matka Helsingin Venemessuille lauantaina 11.2.2012. Tarkemmat tiedot
matkasta päivitetään seuran kotisivuille tapahtumakalenteriin.
• Pilkkikilpailut ja huvilan lämmittäjäiset Pirttiniemessä maaliskuussa
Ohjelmassa on pilkkikilpailun lisäksi kaikenlaista hauskaa kaikenikäisille,
ainakin laulua ja kilpailuja.
• CEVNI-kurssi ja -tutkinto 24.3.2011, mikäli halukkaita löytyy. Lisätietoa
sisäsivuilla.
• Kallavesj´ 2012 Kuopio-hallissa 30.3. – 1.4.2012
2
Kuopion Pursiseura ry
PL 266, Minna Canthin katu 4, 5. krs
70100 KUOPIO
Painopaikka Kopijyvä Oy, Kuopio 2011
kuops kuopionpursiseura.fi
www.kuopionpursiseura.fi
puh. 040 760 3446
HYVÄ PURSISEURALAINEN!
Takana on taas mahtava kesä! Aurinkoenergiaa ja mukavia muistoja henkisten
akkujen lataamiseen, vastavoimaksi syyssateille. Nauttimista maailman upeimmasta
Kallaveden ja koko Vuoksen vesistöstämme.
Seuran hallitus on panostanut viimeisen
kahden vuoden ajan seuran talouden kuntoon saattamiseen. Ja voi savolaiseen malliin sanoa, että olisipa saattanut huonomminkin onnistua. Eli seuran talous on nyt
varsin hyvässä kunnossa. Toki talousyhtälö
on herkkä. Kulut on tarve pitää kurissa ja
uusien projektien aloittaminen tulee puntaroida tarve-näkökulmasta tarkkaan.
Nyt on hyvä aika suunnata katseita tulevaan. Hallitus on nostanut keskeiseksi
asiaksi seuran toiminnan jatkuvuuden turvaamisen. Nykyinen, hyväksi osoittautunut
ja kustannuksiltaan keveä toimintamalli
edellyttää vereitä talkoovoimia. Suomeksi
sanottuna uutta verta ottamaan talkootyökapulaa vanhoilta konkareilta, joiden panosta toki tarvitaan.
Pohjoisranta kehityshankkeena avaa yhden
– fyysisen – mahdollisuuden kehittää seuran toimintaa. Hahmotelmissa on jo aiemmin aloitetun laiturihankkeen lisäksi toimin-
tokeskus. Näin saataisiin puitteita uusille
jäsenille ja veneille sekä ennen kaikkea
kohennusta junioreiden harrastusolosuhteisiin. Kokonaiskustannuksiltaan nämä hankkeet ovat vain niin isoja, että seuran omat
rahkeet eivät yksin riitä. Tarvitaan kumppaneita ja uusia toteutusmalleja.
Pienempänä, mutta henkisesti isona päätöksenä hallitus päätti laser-luokan veneen
hankkimisesta junioreille. Nuorissa on toivo!
Uusia jäseniä siis halutaan. Ennen kaikkea
halutaan lisää tekijöitä mukaan seuran toimintaan. Henkistä panosta. Olemmehan
sisävesien suurin Pursiseura, emme pelkkä
laituripaikan vuokraaja! Syyskokous on oiva
ajankohta tulla mukaan toimintaan. Kokouksessa valitaan luottamushenkilöt ja samassa yhteydessä voi ilmoittautua mukaan
toimikuntatyöskentelyyn. Kokouksen jälkeen pidetään keskustelutilaisuus, jossa
käydään läpi seuran strategista tahtotilaa
sekä ajatuksia Pohjoisranta-hankkeesta.
Tutustu materiaaliin seuran kotisivuilla ja
tule paikan päälle vaikuttamaan!
Kommodori
Lauri Kerman
VANHEMMAN TALONMIEHEN HAVAINTOJA KESÄ 2011
Kesä oli kuuma. Lämmintä oli jopa puuveneessäkin. Välillä joutui juomaan ihan
vettäkin.
Huomattavaa oli pitkin Vuoksen vesistöä,
että veneliikenne oli varsin hiljaista. Veneitä oli varsinkin vierasvenesatamissa seisomassa, mutta eivät ne vaan liikkuneet mihinkään. Liekö johtunut siitä, että Saimaan
vesitilanne oli niukka. Matkan varrella hätkähti monta kertaa, kun pienistä kivistä oli
tullut kookkaita luotoja.
Toisin oli seuramme tukikohdissa järjestetyt
tapahtumat. Iivarin rantakalaillassa oli mahtava osanotto. Samoin oli Jänissalon tukikohdassa. Molemmissa tapahtumissa
emännät ja isännät olivat nähneet erittäin
paljon vaivaa iltojen onnistumiseksi, ja onnistuneita ne olivatkin. Muikkukeitto oli
erinomaista ja rosvopaisti suussa sulavaa.
Maurin leipien kanssa tuli syötyä niin paljon, ettei päässyt pöydästä kuin pyörimällä
pois.
Molemmat tukikohdat olivat kesän aikana
erinomaisessa kunnossa ja jäivät myös
hyvään kuntoon. Kiitos lankeaa toimikunnille, jotka ovat nähneet vaivaa muiden eteen.
Me kaikki muut voisimme helpottaa toimikuntien hommia tekemällä oman osamme.
Vähimmäisvaatimus olisi laittaa vaikka
sauna lämpiämään ja tehdä puita sitä varten. Liekö ollut liian hyvä palvelu, koska oli
havaittavissa valmiin kyttäämistä, ja jos ei
ollut valmista, niin kiukuteltiin. Miettikääpä
sitä.
Pirttiniemi on taas sitten ongelmallisempi.
Kevään jäljiltä useat talvipaikat olivat siivoamatta, laudankappaleita, lahonneita
parrunpätkiä on kuormakaupalla. Jopa jäteöljyt ja siihen liittyvät tarvikkeet lojuvat
kentällä veneiden laskun jälkeen. Risukoita
ei viitsinyt siivota kuin muutama, vaikka
vehkeitä on kaksin kappalein rantavajassa.
Oma episodi on veneiden nosto. Yleensä
kaikki ovat sopineet Pirttiniemeen. Mutta
sitä napinaa talvipaikoista ei voi olla kuulematta.
Edelleen näyttää siltä, että veneet jostain
syystä turpoavat kesän ja talven aikana ja
siksi aina joudutaan järjestämään paikkoja
uudelleen. On yritetty raivata alueita, että
saadaan aina pikkuisen levitettyä aluetta,
mutta pukkien laitto oikeille paikoilleen
näyttää olevan mahdotonta.
Mastojen
rivistöä
Jänissalossa 10.9.-11
©
Marja
Tuhkanen
Tänä syksynä ajettiin kiviä ja maita pois
etelärannalta, että saataisiin nosturille edes
tilaa pyöriä. On näköjään turhaa työtä, koska osan pitää nostaa veneensä kielloista ja
selityksistä huolimatta niin, että nosturin
liikkuminen estetään ja talviaurauksen
hommaa vaikeutetaan. Viimeisille veneille,
jotka viedään autolla pois muualle säilytykseen, ei ollut kulkuväylää. Jos ei muuta ole
keksitty, niin veneiden teltoilla on tukittu
loput väylästä. Nyt ei enää tahdo uskoa,
ettei tiedetty, kun ei ollut ilmoitettu kirjatulla
kirjeellä. Meitä on Pirttiniemessä muitakin,
ei ole mahdotonta ottaa muita huomioon.
Ongelma on sen verran vakava, että jos
eivät puheet auta, on ilmeisesti siirryttävä
pakkokeinoihin.
Yhteisnostoaikoja oli riittämiin. Kuitenkin
kun viimeinen nosturi on häipynyt, niin tunnin päästä kysellään, milloin nosturi tulee.
Tänä syksynä huomattiin myös sellainen
ilmiö, ettei lauantaipäiville saatu kuskeja.
En sitä ihmettele. Kuka viitsii tulla haukuttavaksi vapaa-aikanaan? Olisikohan aika
miettiä tätäkin asiaa? Onkohan niin, että
ikälisät ovat tuoneet kärttyisyyttä porukkaan
ja minä ite nostaa päätään?
Nostojen kannalta on ehdoton edellytys,
että nosturi lähtee jostain kohti ja etenee
sitten järjestyksessä. Samoilta ”jaloilta” täytyy pystyä nostamaan mahdollisimman
monta venettä. Tänäkin syksynä havaittiin,
että kun nosturi on siirtynyt pois paikalta,
niin sitten vasta tullaan itse paikalle, ja sitten pitäisi ajella ees taas ja taas taas. Järkeä saa käyttää. Puhelinkin on olemassa.
Sillä voi hätyytellä naapuria, jos tätä ei näy
paikalla silloin, kun pitäisi.
Joissakin veneseuroissa homma toimii siten, että ulkopuoliset nostavat veneet järjestään alueittain. Omistaja saa olla paikalla, muttei saa osallistua. Voisi olla ideaa,
tietysti se nostaa kustannuksia. Jotakin on
joka tapauksessa tehtävä, ehdotuksia venepaikkatoimikunnalle saa esittää… siis
rakentavia ehdotuksia.
Vuosi 2012 vaatii venepaikkojen osalta taas
suunnittelua ja päivityksiä. Tänäkin talvena
on Pirttiniemessä tuntemattomia veneitä: ei
nimiä, ei puhelinnumeroita. Mitä pitäisi tehdä näille veneille? Toisaalta aallonmurtajat
vaativat täytettä. Ei ole iso vaiva laittaa
edes pukkiin nimi ja puhelinnumero näkyviin.
Keväällä tullaan siirtämään kaikki myytävät,
mailla olevat ja muuten kesän rannalla seisovat veneet yhteen paikkaan pohjoisrannalle järjestettävään tilaan. Siirto tullaan
suorittamaan omistajien kustannuksella.
Pohjoisranta
Pohjoissatamaa rakennetaan edelleenkin
säästöbudjetilla. Varat eivät yksinkertaisesti riitä muuhun. Pohjoissatama rakennustyö
tuli perintönä nykyiselle hallitukselle. Tarve
on ollut vuosia olemassa. On vain olemassa pieni yksityiskohta, miten hanke rahoitetaan. Siitä oli vain ideoita ilmassa. Seuran
nykyinen hallitus ei halua rasittaa jäsenistöään ylimääräisillä maksuilla. Valitettavasti
haaveet tanssilavan luona eivät johda mihinkään. Tarvitaan raakaa työtä. Tiedossa
on kuitenkin, mitä Lappeenrannassa ja
esim. Varkaudessa on tehty.
Olemme nyt ryhtyneet selvittämään mahdollisuuksia ulkopuoliseen rahoitukseen.
Erilaisia keskusteluja on käyty ja mahdollisuuksia selvitetty. Malli vaatii paljon töitä,
mutta mahdollistaisi hankkeen rakentamisen ja samalla erittäin tarpeellisen junioritoiminnan saattamiseksi aivan uusiin puihin.
Aallonmurtajat tarvitsevat vielä paljon louhetta. Kaikki voivat tehdä sen asian eteen
jotakin. Pitäkää silmät auki ja ilmoitelkaa,
kun näette sellaisia kohteita.
aura saattaa ottaa naruun kiinni ja teltta
lähti.
Vene ja talvi
Kohta on pikkujoulut ja sitten alkaa taas
kohta päivä pidetä. Keskitalvella käykää
lataamassa veneiden akut, niin ei tarvitse
jättää rikkoutuneita akkuja Hessun harmiksi. Sohvia ja taulutelevisioita ei tarvitse
myöskään kantaa jätekatokseen.
Erilaisia venepaketteja on taas syntynyt
rannoille. Luonto päättää välillä hieman
reuhaista näitä nyyttejä. Myrskyn jälkeen
olisi syytä käydä kiristelemässä rihmoja ja
samalla katsella vieruskaveriakin, joka sattuu olemaan etelänmatkalla. Samalla käynnillä nostakaa köydet maasta pois. Lumi-
Seppo
LIITON KUULUMISIA
teksti ja kuvat Petteri Mussalo
Monivuotinen Purjehtijaliiton
ja Veneilyliiton yhdistämistyö
saatiin päätökseen viime
vuoden lopulla. Suomen Purjehdus ja Veneily ry (SPV)
aloitti toimintansa tammikuun
2011 alussa. SPV on yhdistymisen jälkeen
eräs suurimmista liikunnan ja urheilun lajiliitoista. Lähes neljänsadan jäsenseuran
kautta toiminnan piirissä on noin 65000
yksittäistä jäsentä. Toimin liiton organisaatiossa järjestötoimikunnan varapuheenjohtajana ja Vuoksen vesistöalueen aluejohtajana.
Tämän vuoden aikana on toimintaa käynnistetty ja kehitetty. Liitto järjesti keväällä
jäsenseuroille suunnatun kyselyn, jonka
avulla selvitettiin jäsenseurojen ja luokkaliittojen odotuksia veneilyyn liittyvien asioiden
ympärillä. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaiset kuin meidän keväisen strategiatyöhön liittyvän kyselymme tulokset. Kummassakin selvityksessä esille nousivat huoli
jäsenkunnan ikääntymisestä ja huoli aktiivisten nuorten saamisesta toimintaan mukaan. Veneily-ympäristön ylläpito niin ra-
kennetun ympäristön kuin luonnonkin osalta koetaan erittäin tärkeiksi tulevaisuuden
kannalta.
Uuden liiton myötä käynnistettiin alueellinen
toiminta Veneilyliiton toimintamallin mukaisesti. Suomi on jaettu vesistöalueiden mukaisesti 15 alueeseen. Kullakin alueella
toimii alueen seurojen esittämä ja liittohallituksen nimeämä aluejohtaja. Hänen tehtävänään on toimia yhteyshenkilönä seurojen, liiton ja seurojen sekä seurojen ja kuntien ja viranomaisten välillä.
Vuoksen vesistöalue on tilastojen valossa
eräs suurimmista: 56 000 km2, joka on noin
16 % Suomen pinta-alasta. Merkittyjä väyliä
on 3300 km, joista noin 750 km syväväylää,
25 seuraa. Alueemme seurojen pitkäaikainen ja tuloksekas yhteistyö mm. kattavan
yhteiskäyttötukikohtaverkoston on ainutlaatuinen ja kansallisesti tunnustettu toimintamuoto. Huolehditaan yhdessä tämän toimintamuodon säilymisestä pitämällä tukikohdat kunnossa ja tarjoamalla vieraanvaraisuuttamme muiden yhteistoimintaseurojen jäsenille.
Alueen seurojen tapaamisissa on vallinnut
suuri yksimielisyys siitä, että ulottuvillamme
on ainutlaatuinen vesistö. Tämä helmi halutaan säilyttää ja jonka käyttöä haluamme
kehittää niin, että kaikille – niin ihmisille
kuin ainutlaatuiselle eläimistöllekin - on tilaa
olla, viihtyä ja nauttia ainutkertaisista luontokokemuksista.
Meren puolelta kantautuvat uutiset ruuhkaisuudesta ja kilpailusta vierassatamapaikoista sekä vierassatamien maksullisista
varauspalveluista ovat huolestuttavia. Palvelu sotii perinteistä hyvää veneilytapaa
vastaan. Meillä on satamaan aina mahtunut
tulojärjestyksessä. Jos viereen ei mahdu,
niin toiseen tai kolmanteen riviin ainakin.
Tämä yhdessä Suomenlahden ja Saaristomeren saastumisen kanssa saattaa lisätä
veneilijöiden virtaa mereltä Vuoksen vesistöön.
Uusi veneilykausi alkaa syyshuollon jälkeen
muistojen kokoamisella ja uuden kauden
suunnittelulla. Hyvä reissu tehdään vähintään kolmesti – suunnitteluvaiheessa, reissun aikana ja muistellessa. Ja hyvästä veneilykaudesta riittää muisteltavaa pitkäksi
Rantakalailta ja veneitä monessa rivissä
aikaa. Kuinka moni muistaa ja kertoo tarinoita aiempienkin vuosien reissuilta.
Toivotan kaikille rauhallista telakointiaikaa
ja hyvää valmistautumista tulevaan kauteen, reilun seitsemän kuukauden kuluttua
nautimme laineen liplatuksesta ja muista
luonnon äänistä saariston sylissä.
Petteri Mussalo
CEVNI-kurssi ja -tutkinto la 24.3.2012 klo 10 Pirttiniemessä. Suomen Navigaatioliiton vaatimusten mukainen kurssi ja tutkinto kansainvälisen huviveneenkuljettajan
pätevyyskirjan I-tunnusta (sisävesi) varten. Kurssimaksu 50 € (sisältää oppikirjan,
tutkintomaksun ja todistuksen kotiin lähetettynä). Ilmoittautuminen Heikki Lukkariselle viimeistään ti 13.3.2012. Sähköposti: hjlukkarinen@luukku.com,
puhelin: 0400-157 787.
KUTSU KUOPION PURSISEURA RY:N SYYSKOKOUKSEEN
KuoPS:n syyskokous pidetään Pohjois-Savon liiton Maakuntasalissa, Sepänkatu 1,
maanantaina 21. päivänä marraskuuta 2011 klo 19.00 alkaen.
Kokouksessa käsitellään:
Sääntöjen 13. §:ssä tarkoitetut asiat kuten toimintasuunnitelma 2012,
talousarvio 2012, määrättävät maksut, myönnettävät maksuvapautukset ja
henkilövalinnat.
Varsinaisen kokouksen jälkeen keskustelutilaisuus ajankohtaisista seura-asioista
pohjoisranta
seuran strategiat
Suomen Purjehdus ja Veneily ry
Tervetuloa!
HALLITUS
Kahvitarjoilun järjestämisen helpottamiseksi pyydämme ilmoittamaan
osallistumisesta joko sähköpostitse kuops(at)kuopionpursiseura.fi tai puhelimitse
040 760 3446
Pursiseuran Pikkujoulut Pirttiniemessä
lauantaina 26.11.
klo 18.30 alkaen.
Syödään, juodaan ja pidetään hauskaa.
Illalliskortti 20 €.
PS. Olisi mukavaa, jos ilmoittautuisit, niin
saadaan herkut riittämään kaikille.
kuops(at)kuopionpursiseura.fi
puh. 040 760 3446
ILIMAN AIKOJAAN IIVARISTA
Teksti ja kuvat Jouko Hämäläinen
Hieno ja lämmin kesä oli ja meni. Iivarin
kausi alkoi jo toukokuun alkupäivinä ja
loppui lokakuulla saunakirjamerkintöjen
mukaan. Mitään suurempia töitä ei tänä
kesänä tarvinnut tehdä, mitä nyt pieniä
siistimisiä ja puutalkoita puuhasteltiin.
Juhannusta viettämässä olikin paljon
venekuntia. Lieneekö sateinen sää ja
lomien odottelu tyssännyt purjehdukset
lyhyempään reissuun. Heinäkuussa kävijöitä oli ollut mukavasti ja vierailijoiden
saunamaksuja olikin kesän aikana kertynyt
lippaaseen parinsadan euron verran.
Ilahduttavana asiana oli uusien nuorten
jäsenten ja venekuntien ilmaantuminen
Iivarin ”vapaasataman” kävijöihin. Vanha
jengi on pysynyt koossa ja lähes ennallaan.
Elokuussa olikin sitten säpinää. Perinteinen
lossilastillinen polttopuita Pirttiniemen
pukkialueelta raivattuja puita hinattiin
Iivariin. Tyhjennystalkoot pidettiinkin etuajassa ”salaa” ennen rantakalailtaa. Kiitos
innokkaalle ja ahkeralle talkooväelle.
Varsinaisena rantakalailtana 13.8. voitiinkin
sitten keskittyä vain viihtymiseen ja
yhdessäoloon. Päivän mittaan paikalle
tulikin tungokseen asti veneitä, peräti 56
venekuntaa. Lasten Karaoke ja Mölkkymestaruus ratkottiin jo iltapäivällä keiton
valmistumista odotellessa.
Jätkänkynttilä
Auringonpaahteen jo hieman hellittäessä
rantakalakeitto ja Maurin leivät nautittiin
haitarimusiikin
siivittäessä
suvista
tunnelmaa. Oli kesän ehkä hienoin ja tyynin
ilta. Myöhemmin jätkänkynttilöiden savun
luodessa mystistä tunnelmaa oli vuorossa
karaokemestarin
tavoitellun
tittelin
kilpalaulanta. Asiantunteva ja ankara raati
päästikin jatkoon kaikki kovatasoiset
”Pavarotit ja Selin Dionit”. Pohdinnan
jälkeen raati julisti kultaisenmikrofonin
haltijaksi seuraavaksi vuodeksi
Jari
Korkalaisen.
Karaokekisan voittaja Jari
Nähtiinpä lossilla laulujen lomassa
melkoisia ”Tanssii tähtien kanssa”-esityksiä
myöhään yöhön sakka. Tyyni yö tuuditti
täysivatsaiset iloiset juhlijat makoisiin uniin.
Lapset taas saattoivat jo arvailla seuraavan
päivän Olympialaisten lajeja. Aamulla
innokas 14 osallistujan joukko seurasi
”Sulkamiestä” kisakentälle. Olympiahymni
(olikin Euroviisujen tunnussävel) juhlisti
reippaan kilpailija-kaartin lipunnostoa, millä
kisat aloitettiin. Tulokset ratkottiin jopa
sekunnin sadasosien tarkkuudella, jotta
saatiin neljän lajin ja kolmen sarjan
sijoitukset ratkottua. Kaikki osallistujat
voittivat jotain ja saivat ainakin iloista
kilpailumieltä.
Syyskuun lopussa pidettiin vielä yksi
lauantai-ilta mökissä riemukkaat kauden
lopettajaiset äänilevyjen ja kilpatanssien
kera.
Kävijöitä oli todella paljon kesän aikana.
Kirjaan merkintöjä oli tullut lähes 700
venekuntaa. Kun otetaan huomioon vielä
ne, jotka jostain syystä eivät merkitse
käyntejään, on arvio n. 1000 venekuntaa/kesä!!? Ei siis ihme, jos puuta ja
paperia kuluu. Siksi olisi toivottavaa, että
jokainen tekisi tilalle ainakin sen verran
polttopuita, kun on itse kuluttanut. Ehkä
ensi kesänä on toisin – toivotaan.
Syysterveisin Iivarin isäntä Joke
Kiitokset kaikille
merkkipäivääni muistaneille
Martti Hämäläinen
JÄNISSALON KESÄ 2011
Mennyt kesä on taas sitten takanapäin.
Kesä olikin kaikin puolin suotuisa lomailla.
Kävijöitä riittikin runsaasti edellisvuosien
tapaan.
Alkukesän talkoot, juhannus ja Mastonkaatajaiset olivat kesän yhteisiä tapahtumia.
Mastonkaatajaiset kokosivatkin ennätysmäärän veneitä laituriin, kaikkiaan 44 kpl.
Lasten onkikilpailulla aloitettiin ja kaikki saivatkin tasaisesti saalista. Myös Tuhkasen
Ristolla oli kalaonnea laiturin toisella puolen, josta heittelikin kaloja lasten puolelle
ongittavaksi.
Iltapäivä jatkui tikanheittokilpailulla, josta
kiertopalkinnon pokkasi tiukan kisan jälkeen
Jarmo Miettinen.
Päivä jatkui päätapahtuman, eli ROSVONPAISTIN merkeissä. Herkullisesta paistista
suuret kiitokset, sponsoreille PEEÄSSÄN
Tapiolle, PETOSEN LEIPOMON Maurille,
sekä "Pääkokki" ERKALLE. Myös kaikille
ahkerille talkoolaisille KIITOS.
Lopuksi laulettiin Karaokea ja seurusteltiin.
Tukikohta laitetaan talviteloille lokakuun
lopulla. "Talvilukitus" on myös vaihdettu,
eikä tietä aurata.
Hyvää talven aikaa ja uutta kesää ootellessa!
Toivottaapi
JÄNISSALON TOIMIKUNTA
Lasten ongintakilpailu
seniorisarjan voittaja +luomuonki
junioreiden tyylinäytteitä
©Marja Tuhkanen
UUSIA TUULIA
Teksti ja kuvat Kyösti Leikas
Saimaalle suuntautuneella kesäreissulla oli taas mielenkiintoista tutustua yhteiskäytössä olevissa tukikohdissa ja virkistysalueiden satamissa tehtyihin uudistuksiin. Ahkerasti on paikkoja
kohennettu.
LEPPÄVIRRAN PURSISEURA
Uusi ekohuussi
Leppävirtalaiset olivat rakentaneet entisen
puuceen viereen uuden ekohuussin. Siisti
huussi toimii hyvin pienen porukan käytössä. Meidän tukikohdissamme sen kapasiteetti tuskin riittäisi.
Toinen näkyvä uudistus oli vielä hiukan
keskentekoinen "rantakatu". Kivikkoisessa
saaressa kulkua helpottavat grillikatokselta
saunaan johtavat pitkospuut. Niitä on tarkoitus jatkaa grillikodalta myös varsinaiselle
päälaiturille. Tukipuut ovat niin leveät, että
tulevaisuudessa katu on mahdollista leventää rollaattorikelpoiseksi. Vilkasta käyttöä
Rantakatu
ajatellen on rakennettu paikoin myös ohituskaistoja.
Saunaakin on kohennettu ja lauteita uusittu.
Olisi hieno asia, jos leppävirtalaiset vielä
merkitsisivät jotenkin turvallisen reitin tukikohtaansa. Tänäkin kesänä ainakin kaksi
kuopiolaisvenettä sai pohjakosketuksen
tukikohtaa lähestyessään.
Vieraskirjan mukaan 16 kuopiolaisvenettä
on yöpynyt Korkeasaaren tukikohdassa
kuluneena kesänä.
VARKAUDEN PURSISEURA
Varkautelaiset ovat rakentaneet uuden
upean saunan. Pukuhuone ja tilava ulkoterassi mahdollistavat maailman parantamisen isollakin joukolla. Peseytyminen tapahtuu edelleen saunan puolella, sillä erillistä
pesutilaa ei ole. Kiukaan yhteydessä on
lämminvesisäiliö ja sen lisäksi on vielä erillinen pata. Pataa ja kiuasta ei kuitenkaan
voi lämmittää yhtäaikaa, sillä vain yksi pelti
saa olla kerrallaan auki.
Varkautelaiset olivat viisaasti perustaneet
tiskipaikan piiloon saunan taakse. Näin tohtii raavaampikin mies tiskata muiden näkemättä. Nythän suositellaan, ettei tiskivesiäkään päästettäisi suoraan järveen.
KuoPS:n veneitä Yölinnun tukikohdassa oli
käynyt vieraskirjan mukaan ainakin 24.
MIKKELIN PURSISEURA
Hyvätasoisen saunan hulppea kiuas takaa
riittävät löylyt suurellekin kylpijäjoukolle.
Lämmin vesi kuumennetaan padassa ja
johdetaan sieltä boilerin kautta suihkuihin.
Rakennuksen yhteydessä on tilava takkatupa ja niin laaja terassi, että siellä voitiin
pitää seuran juhannustanssit.
Mikkeliläiset vihkivät kirkollisin menoin uuden upean saunansa viime kesänä. Vanha
sauna roudattiin kokonaisena lähipöheikköön ja se kunnostetaan myöhemmin huoltotilaksi. Uuden saunan nimi on Uus´Tuuli.
Ei taida olla ihan ehtaa savon murretta.
Myös vanha päärakennus on edelleen käytössä ja sen viihtyisän tuvan leivinuunissa
paistetaan mm. pitsoja syyskuun alkupuolella pidettävissä pitsailloissa. Rannassa on
vielä perinteinen grillikatos ja pienen matkan päässä ulkopuolisillekin vuokrattava
toinen sauna.
Mikkeliläisillä on hieman erilainen malli periä vierailijoilta laituri- ja saunamaksut. Grillikodassa on valmiiksi painettuja kirjekuoria,
joihin vierailija merkitsee veneen nimen ja
sen miehistön lukumäärän sekä vierailun
ajankohdan. Maksu on 4 euroa/henk/vrk,
rahat suljetaan kuoreen ja kuori sujautetaan
lukittuun postilaatikkoon. Seuran avaimista
pidetään tarkkaa lukua ja sellaisen uusi
seuralainen voi lunastaa maksua vastaan ja
henkilöllisyytensä todistaen.
RISTIINAN PURSISEURA
Ristiinalaisilla on tukikohdassaan tilava ja
kaikille keleille passeli grillimaja. Keskellä
grillipaikka helloineen ja ulkokehällä pöydät
ja penkit kuten Jänissalossa. Kerrassaan
oivallinen paikka, joka oli uutena kymmenisen vuotta sitten ainutlaatuinen koko Vuoksen vesistössä.
SULKAVAN PURSISEURA
Sulkavalaiset ovat rakentaneet Varvirantaan komean ravintola-rakennuksen. Siitä
ei tosin ole pursiseuralaisille paljoakaan
iloa, sillä ovet ovat lukossa muulloin paitsi
suursoutujen yhteydessä, joiden tarpeisiin
pytinki on tehtykin. Korkeintaan katetulle
terassialueelle voi mennä ukkosta tai sadetta pakoon. Sauna on entiseen tapaan seuralaisten käytössä, kunhan tietää avaamiskonstit.
Mikkeliläisten tavoin ristiinalaiset hinasivat
vanhan saunansa ehjänä pöheikköön ja
rakentavat nyt innolla uutta saunaa. Talkooväki oli ollut työn touhussa aamusta
iltaan jo viikon verran.
ROKANSAARI
Saimaan virkistysalueyhdistyksen Rokansaari on eräs Saimaan helmistä. Upea
hiekkasaari laguuneineen ja polkuineen on
ainutlaatuinen nähtävyys. Historiakin siellä
havisee, sillä ensimmäisen maailmansodan
aikaisia vallihautojen jäänteitä on nähtävissä. Ne oli tehty Pietarin puolustustarpeisiin
saksalaisia vastaan.
Rokansaaren kunnostetussa päähuvilassa
on B-oikeuksinen kesäkahvila. Laiturilta
sinne on opaskilven mukaan matkaa 200
m, mutta takaisin laiturille 400 m.
NEW PORT SAIMAA GARDENS
Ensi kesäksi valmistuu Imatran lähelle entisen Rauhan sairaalan alueelle uusi 50
paikkainen vierasvenesatama New Port
Saimaa Gardens. Laiturirakenteet ovat jo
nyt valmiit, mutta paikka on vielä yksityiskäytössä. Laiturilla oleva kyltti uhkaili ulkopuolista kävijää sakoilla, jotka löytävät kohteensa veneen rekisterinumeron perusteella. Nykytilassa on vain muutama kylkikiinnityspaikka ja loput pelkästään aisapaikkoja.
Valmiiseen satamaan luvataan kaikki veneilijän tarvitsemat peruspalvelut.
Alueelle rakennetaan kylpylähotelli, golfkenttä ja n. 900 vapaa-ajanasuntoa, joista
puolet viikko-osakehuoneistoja. Vuodepaikkoja tulee 8000 ja ravintolatuoleja 2300.
Kokonaisuus tulee olemaan lajissaan Pohjoismaiden suurin.
Investointi perustunee itärajan takaisiin asiakkaisiin. Suuren rakennustyömaan alueella satunnaisesti tapaamistamme henkilöistä
useimmat puhuivat venäjää.
P.S. Käykääpä Lappeenrannassa vieraillessanne lounaalla Lappeenrannan Pursiseuran Wilmanrannan ravintolassa. Herkullista ruokaa mahan täydeltä kohtuu hinnalla!
PIRTTINIEMEN PURJEHDUSLEIRI
Teksti Sonja Leppänen, kuvat Keijo Leppänen
Olen ollut purjehdusleirillä kolmena kesänä. Joka vuosi on purjehdusleirin osallistujalista ollut
aivan täynnä. Myös tänä vuonna leiriläisiä oli paljon.
Joka aamu kokoonnuttiin lipputangon ympärille nostamaan lippu ja aloittamaan uusi leiripäivä.
Leirillä kaadettiin veneitä, ohjattiin moottorivenettä radan läpi ja tietysti purjehdittiin.
Leiriläiset pääsivät myös suuremman purjeveneen kyytiin,
ja jopa ohjaamaan sitä.
Välillä käytiin syömässä ja
lämmittelemässä. Lopussa
leiriläisille jaettiin vielä palkintoja ja diplomeita.
Leirin jälkeen alkoivat harjoitukset. Tiistaina oli tiistaikisoja ja torstaina harjoitukset.
Purjehduksia jatkettiin koko
kesän ajan.
Sonja
JUNIORIKESÄ
Teksti Tiina Brunell, kuvat Oliver Kuustonen
Kuluneena kesänä meidän oli mahdollista
palkata Sportti työllistää -tuen turvin päätoiminen purjehdusmestari. Tämä mahdollisti harjoitusten järjestämisen useammille
illoille ja kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Tehtävää hoiti Niklas Tavasti.
Kesään mahtui monenlaista toimintaa. Alkeispurjehdusleiri toi vilskettä ja vilinää Pirttiniemeen heti kesän alussa. Harjoitusiltoina ja tiistaikisoissa nähtiin joukko iloisia
purjehtijanuorukaisia koko kesän ajan.
Olimme mukana myös jo perinteeksi muodostuneessa Terve Kuopio -tapahtumassa
keskustan Valkeisella. Innokkaita junioripurjehtijoita riitti jonoksi asti.
Mutta nyt on junioreidenkin osalta kesän
purjehduskausi ohi. Optarit ja Laserit on
laitettu talviteloille odottamaan tulevia koitoksia.
Perinteisesti junnupäättäjäisissä muistettiin
kauden aikana eri tavoin ansioituneita junnuja. Aktiivisesta mukanaolosta palkittiin
mitalilla Tuuli Hankonen, Ohto Pihlajamäki,
Onni Kylävainio, Veikka Rantapere, Martti
Kerman ja Anniina Iire. Tuuli ja Ohto palkittiin lisäksi vuoden optimistijollatulokkaina.
Vuoden optimistijollakehittyjän kunniamaininnan sai Sonja Leppänen.
Tiistaikisojen mestarit:
Optimistijollissa sijoitukset
1. Alvar Kuustonen
2. Johanna Kylmäoja
3. Sonja Leppänen
Lasereissa sijoitukset
1. Verneri Immonen
2. Oliver Kuustonen
3. Saara Kemppainen
Parhaiden optimistijolla-, laser- ja kevytvenepurjehtijoiden stipendit oli jakamassa
Tapiolan edustaja Timo Kettunen. Kiitos
Timo ja Tapiola! Parhaan optimistijollapurjehtijana palkittiin Alvar Kuustonen. Alvar
sai myös optari-kiertopalkinnon. Parhaana
laserpurjehtijana palkittiin Verneri Immonen
ja parhaana kevytvenepurjehtijana Tarmo
Föhr. Tarmo sai laser-kiertopalkinnon jo
kolmannen kerran peräkkäin.
Martti Hämäläisen lahjarahaston turvin aktiivijunioreille hankittiin nimikoidut tiimipusakat käytettäväksi mm. edustusasuna
kilpailumatkoilla. Lämmin kiitos Martille!
Vaikka purjehduskausi onkin päättynyt, jatkuu mukava yhdessä olo mm. sählyn parissa. Junnuille on varattu salivuoro Hatsalan
koulun liikuntasalista lauantaisin klo 16.00 –
18.00. Mukaan mahtuu!
Junnupäättäjäiset ja palkitut
KILPAILUTOIMIKUNNAN KESÄ 2011
Mennyt kesä oli veneilykesänä erinomainen. Sääolosuhteet vaihtelivat sopivasti.
Aurinkoa ja tuulta oli riittävästi, myös kevyitä kelejä ja sadepäiviä oli tarjolla. Pursiseuralaiset osallistuivat kilpailuihin Saimaalla ja
merellä.
Jari Hamström voitti Suomen mestaruuden
505 luokassa. Lisäksi Hamström saalisti
kakkossijan 505 kokonaisrankingista. Jari
kävi myös ulkomailla TransAlp Cup campione del Gardalla. Tuloksena arvokas neljäs sija. Hienoa Jari !!!!!!!!!
Savon regatassa Riku Jaakonsaari sijoittui
lopputuloksissa iso-lys sarjassa Trixieveneellään toiseksi.
Saimaa rankingissa käytiin tiukkaa taistelua
pokaalisijoista loppuun asti. Riku Jaakonsaari sijoittui ansaitusti lopputuloksissa
kolmanneksi. Riku oli taas ahkerin Saimaa
rankingissa kiertänyt seuralainen. Hyvä
Riku !!!!!!
Viinijuhlapurjehduksessa oli kuumat ja kevyet kelit. Radan reilusta lyhentämisestä
huolimatta vain iso-lys pääsi kokonaisuudessaan maaliin. Keski- ja pieni-lysistä
maaliin ei selviytynyt kukaan. H-veneistä
Juha Kuustonen purjehti taitavasti ja kerkesi maaliin reilusti ennen kilpailuajan päättymistä ja selkeä voitto. Sami Lehtonen ajoi
taitavan miehistönsä kanssa kevyen tuulen
shiftit hyödyntäen ja saapui Kokanee veneellään maaliin iso-lysin voittajana. Suurkiitokset Hamppi, Ramppa, Riti ja Kunto!
Kallaveden kierrossa oli ennätysosanottajamäärä, 17 venettä. Kelit olivat suotuisat
spinaakkereille molempina päivinä. Pekka
Humala näytti mallia allekirjoittaneelle ja
muille. Tarkalla ajollaan Pekka korjasi potin
iso-lys sarjassa Huvinvuoksi veneellään.
Pikku-lysin voiton vei Asko Hämäläinen
Nasu veneellään.
Näin kirjoitteli Sami S/Y KOKANEE
Karvahattu Cup -11 Miettinen ja Vuorinne tiukassa "väännössä"
PURJEHDUSTA AHVENANMAALLA PERINNEVENEELLÄ
Teksti ja kuvat Vesa Pölkki
Storbåten Cajsa laskettiin veteen vuonna
1985. Alus on rakennettu mahdollisimman
tarkkaan liki pari sataa vuotta vanhan
venetyypin mukaiseksi. Cajsan omistavat
muutamat saaristokunnat ja sitä hallinnoi
yhdistys 'Segelföreningen Storbåten rf'.
Cajsan jälkeen samantyyppisiä veneitä on
rakennettu useita, mutta Cajsa on ainoa,
johon ei ole asennettu moottoria – tyynellä
ilmalla ja satamamanöövereissä täytyy
turvautua soutamiseen.
Cajsan kahvelitakilassa on häkellyttävän
pitkä puomi, joka ulottuu pari metriä veneen
perän taakse, mikä suorastaan haittaa
purjeen reivaamista ja puomille sitomista.
Fokka on melkoisen pieni. Takapainoisten
purjeiden parina myös köli on keulassa
olematon ja peräpäässä sen syvyys
lähenee metriä. Niinpä Cajsan keulan voi
mukavasti ajaa silokalliolle, samoin
karilleajot tapahtuvat pehmeästi. Iso
peräsin
tekee
aluksesta
kuitenkin
kohtuullisen ketterän.
Melkein kymmenmetrinen storbåten on rakenteeltaan avovene,
mutta tarpeen vaatiessa sen peräosaan
voidaan nostaa noin
kolme metriä pitkä katto etuseinineen, jolloin
alukseen saadaan matalahko kajuutta, jossa
pari kolme henkeä
mahtuu
yöpymään.
Cajsassa hytti pysyy
vakituisesti, eihän sitä
käytetä kalastukseen.
Katon ylittävä peräsinpinna on melkoisen
mahtava.
Cajsan omistajatahot purjehtivat sillä
vuosittain, mutta se on myös vuokrattavana. Estelle besättning - reilun kaupan
laivan Estellen rakentajat ja purjehtijat - on
tehnyt Cajsalla 11 purjehdusta. Kuluneena
kesänä
joukkomme
sai
Cajsan
Maarianhaminassa 23.7. ja luovutti sen
takaisin 31.7. Itse tulin mukaan vasta
puolivälissä purjehdusta Kökarissa, koska
päijännepurjehdus
sattui
päällekkäin
Cajsan odysseian kanssa.
Kuopiosta ehtii Kökariin alle kahdentoista
tunnin, kun hyppää klo 5.55 junaan, vaihtaa
toiseen, sitten bussiin ja saaristolauttaan.
Kökarissa pääsin retkielämän rutiineihin eli
saunoimme, uimme ja paistoimme
makkaraa iltamyöhään. Kippari ja kipparitar
yöpyivät veneessä, me muut majoituimme
Lähtövalmisteluja Kökarin laiturissa
telttoihimme leirintäalueelle. Seuraavana
päivänä, torstaina keitimme aamupuuron
leirintäalueen keittiössä emmekä Cajsan
kaasuhellalla. Siinä sivussa nipsaisimme
puutiaisen erään yksivuotiaan pikkutytön
niskasta. Operaation suoritti kippari-Jyrki,
joka oli itse saanut viime kesänä neljä
puutiaista nahkaansa.
Soudimme Cajsan kahdella airolla laiturista
väljemmälle, nostimme purjeet ja luovimme
lempeässä tuulessa ulos lahdesta. Meitä oli
7 henkeä, joista yksi 10-vuotias.
Enemmänkin väkeä Cajsaan mahtuisi,
kaksi vuotta sitten meitä oli 10 henkeä,
joista 3 ala-asteikäistä.
Koko purjehdukseni ajan tuulet kävivät
pohjoisesta ja koillisesta, Maarianhaminaan
olisi päässyt yhdellä styyrpuurin halssilla,
ellei olisi ollut aihetta tehdä mutkia. Cajsan
alkumatka oli kärsinyt hyvin heikoista
vastatuulista eikä pitkäkölinen raskas
vene feikkipumpulipurjein ole niissä
oloissa tehokas luovimaan. Se oli
aiheuttanut stressiä, kun oli sovittu
päivä, jolloin tavattaisiin Kökarissa.
Niinpä miehistö oli innostunut
luovimaan pimeässä, kun eräänä
yönä oli poikkeuksellisesti tuullut
oikein kunnolla. Eräs purjehtijoista oli
ensimmäisellä Cajsa-matkallaan, ja
hänelle se oli ollut rankka kokemus.
Suuntasimme Kökarin länsiniemen
ympäri etelämpänä sijaitsevaan
Källskäriin. Alku oli niin leppoisaa, että
kehtasimme oikaista eräästä salmesta, jossa oli useita kiviä, eikä
merikarttakaan ollut siellä ajan tasalla.
Myötäisessä tuulessa oli lämmintä ja
rentoa, mitä nyt läpsimme ihoiltamme
kukkakärpäsiä, joita pörräsi kiusaksi
asti. Niitä riitti eikä kukaan haastattelemistani muistanut niitä olleen niin
paljon, lentelivät ihan ulapallakin.
Källskär on retkeilyaluetta, suojaisessa
lahdessa on kalliossa lenkit, joihin veneet
voivat keulansa kiinnittää; kaksi purtta siellä
oli tullessamme. Saaressa on myös
käymälät ja polku. Saaren erikoisuus on
"hullun kreivin" Göran Åkerhielmin 60luvulla rakennuttama talo ja sen puutarha,
joka on erityisen kuuluisa rodoistaan ja
krokettikentästään. Reima Pietilän piirtämä
hirsitalo, joka on nyt turistinähtävyytenä, on
tuotu osina maista, kuten puutarhan
multakin. Meille sattui erityinen onnenpotku,
talonmies saapui paikalle juuri ollessamme
talon terassille ja pääsimme kierrokselle
sisään. Iso tupa, pieni makuusoppi, kelpo
keittiö. Takan päällä Tove Janssonin taulu.
Åkerhielm on myös pystyttänyt kreikkalaistyylisiä patsaita puutarhaan ja kallioille.
Källskärin nähtävyyksiin kuuluvat myös
jääkauden hiomat kivimuodostelmat (kuva
alla). Ovat todella näkemisen arvoisia!
Saariretkemme aikana tuuli oli voimistunut
ja se teki lähtömme koilliseen aukeavasta
lahdesta vaikeaksi. Huolellisella suunnittelulla ja sen toteutuksella onnistuimme,
Cajsaa kiskottiin ankkuriköydestä, rannalla
ollen annoin sille vielä vauhtia ja hyppäsin
viime hetkessä mukaan, soutaen ja purjeet
nopeasti nostaen pääsimme matkaan.
Tästä lähtien tuulta riittikin kylliksi, välillä
jopa niin paljon, ettei miehistöä tarvinnut
edes kehottaa tuulen puolen laidalle. Cajsa
purjehti enimmäkseen noin 5 solmua, mutta
ylitti se 7 solmunkin vauhdin. Suuntasimme
länteen tavoitteenamme Sältingskärin saari,
jossa Cajsa on käynyt useammankin
kerran. Tämä merialue on melkoisen
autiota, mutta aina paikoitellen siellä on
matalia luotoja rykelminä. Sitä tienoota ei
ole mitattu oikein tarkkaan, kartassakin oli
yksi tyhjä alue, jonka kiersimme. Valitsimme
reitin, joka vaikutti parhaiten kartoitetulta.
Sältingskärissä on suojainen lahti, joka
aukeaa kaakkoon. Kapeassa sisääntuloväylässä on kivi melkein keskellä, mutta
sen sivuitse mahtuu nipin napin
soutamaan, ja pitemmällä niemeke, jonka
taakse Cajsa asetettiin niin, että sen köli oli
pohjassa koko pituudeltaan. Jolla täytyi
asettaa sillaksi, jota pitkin pääsimme
maihin. Saaressa on neljä kalamajaa, joihin
majoituimme. Ne ovat avoinna kuin Lapin
autiomajat.
Seuraavana aamuna varhain keitin
perinteemme mukaisesti ison kattilallisen
kaurapuuroa. Olin ainoana hereillä vielä
ravittuani itseni, ja yksikseni läksin
tutustumaan saareen. Mökkikylän likelle on
nimimerkki JPA rakentanut ajopuista kaksi
istumapaikkaa, joissa sopii mietiskellä ja
katsella merta. Etäämpänä löysin kotkan tai
sääksen pesän käkkyrämännyssä, mutta
asukas ei ollut paikalla. Eräässä
poukamassa oli hylkeen luuranko, siinä
vielä nahanriekaleitakin päällä.
Päivän mittaan otimme aurinkoa ja uimme
meressä, joka oli oikein kivan lämmin. Vesi
oli myös puhdasta, joissain rannoissa
aikaisemmin oli ollut levää, ja kuulemma
selilläkin, mutta minun eteeni sellaista
paikkaa ei sattunut tällä reissulla.
Sääennusteita seurasimme kännyköillämme netistä, ja ne pelottelivat sateilla. Ei
kuitenkaan satanut kuin pari mitätöntä
ripausta.
Päätimme myös viettää toisenkin yön
samassa saaressa käymättä välillä vesillä,
liekö raskas alkumatka väsyttänyt osan
purjehtijoita. Keräsin suolta lakkoja,
kuivemmilta mailta vattuja, niistä syntyi
herkullinen hillo. Illalla paistoimme lettuja
nuotiolla ja taikinan loputtua vielä
makkaraa, niinpä pakolliset kuviot tuli taas
käytyä läpi. Aurinko laski saaren huipun
taakse kullaten koko taivaan, ja Eija-Marjut
kävi esittämässä varjokuvia sitä vasten.
Lauantaina nukuimme aika pitkään, mutta
nautittuamme aamuaterian kasasimme
tavaramme Cajsaan, siivosimme jälkemme
ja läksimme jatkamaan purjehdustamme.
Ilma oli taas kaunis, tuulta ja lämpöä
riittävästi. Poikkesimme Rödhamnissa,
missä oli vierasvenesataman baarissa
tarjolla maukkaita pullia. Saarella on
porakaivo, josta saimme kylmää vesitäydennystä, kävimme myös kallion
huipulla majailevassa museoidussa radiomajakassa.
Cajsa ei ole niin tehokas luovimaan kuin
modernit veneet, mutta kyllähän matka
kuitenkin taittui, kun tuulta oli vielä vähän
tavallista enemmän. Cajsan luovikäännöksessä täytyy hetken aikaa pakata
fokalla, jotta vene kääntyy uudelle halssille.
Huolella tehtynä käännös kyllä onnistuu,
kertaakaan emme missanneet. Iso kahvelitakilainen puuvene herättää huomiota, ja
muutama moottoriveneilijä tuli varta vasten
lähemmäksi katsomaan.
Yöpymään menimme Senskär-nimiselle
saarelle, joka on jo melko lähellä
Maarianhaminaa. Senskär ei ole yhtä karu
kuin aikaisemmat käyntipaikkamme, maa
on ruohon peitossa ja puita kasvaa miltei
metsäksi. Saari on suojelualue, mutta sieltä
oli hiljattain leikattu ruoho. Myös puita on
muotoiltu, joten maisema on kovin
puistomainen. Kahdella kalliorannalla on
pöytä ja penkit, grilli ja veneiden kiinnityslenkit.
nautimme pöydän antimia puoleen yöhön.
Luontokin osoitti huomiota. Melkoista
siritystä kuului pusikoista ja yksi rohkea
hepokatti lennähti ensin Jyrkin tukkaan ja
sitten Kaius sai sen keltaiseen pusakkaansa, jossa se viihtyikin pitempään kuin
sitä jaksoimme ihailla.
Sunnuntaina reilun tunnin purjehduksen
jälkeen olimme Maarianhaminan Sjökvarteretissa, missä kiinnitimme Cajsan vielä
isomman perinneveneen, segelsumpen
Jehun, kupeeseen. Saavuimme yhden
maissa ja hätäisimmät kotiin lähtijät
tähtäsivät klo 14.20 lähtevään lauttaan,
joten pitkiin jäähyväisiin ei ollut aikaa. Hej
då, Cajsa!
Viimeistä yhteistä iltaamme juhlimme
tavallista tarmokkaammin, ja sattui vielä
olemaan yhden jäsenemme Eskon syntymäpäivä, joten soitimme ja lauloimme ja
Nettilinkit, joissa reittimme ja valokuviakin:
cajsa.ax
http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/5titlg8qlbivouk8
http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/9cqns2n2s392eqco
http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/9j5jkpbld74bmcse
Valitettavasti minulla ei ole kuvaa Cajsasta täysin purjein, olin itse veneessä
purjehdusten aikana. Täällä on: http://cajsa.ax/cajsa/Bilder/Sidor/sottunga.html#4.
JUHANI AHON 150-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT
Teksti ja kuva: Kyösti Leikas
Kuopion Pursiyhdistyksen perustajajäsenen Juhani Ahon syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Ympäri Suomea järjestettiin erilaisia juhlatilaisuuksia suuren kirjailijan kunniaksi. Peräniemen kasinolla syntymäpäiväjuhlia vietettiin teemalla Purjeidenkuivatusiltamat.
Kolmisenkymmentä asiakasta jäi rankkasateeseen ovien ulkopuolelle, kun kaikki paikat olivat
täyttyneet.
Kuopion Pursiyhdistyksen perustajajäseniä Purjeidenkuivatusiltamissa: vas. rva Anna Loviisa
Löf (Anna-Terttu), rautakauppias, kauppaneuvos Isak Löf (Kyösti), lääninlääkäri, lääkintäneuvos Julius Johnsson (Pertti), rva Amanda Tolonen (Tiina) ja kauppias, seuran ensimmäinen
kommodori Aapeli Tolonen (Pekka).
Tilaisuudessa julkistettiin myös kirjailija Outi Vuorikarin kaupunkikävelyopaskirja Juhani Ahon
Kuopio 1872 - 1903. Teoksia on muutama kappale myynnissä myös seuran toimistolla.
SAIMAAN KATIT
Teksti ja kuvat: Kyösti Leikas
Silloin tällöin voi
veneilijä Saimaallakin kohdata katamaraanin.
Vauhdikkaasti ja vakaasti
purjehtii tämä tilava
kaksirunkoinen vene. Sana katamaraani tulee tamilin
kielisestä sanasta
Cattumarun. Venetyyppi on länsimaissa suhteellisen uusi.
Amerikoissa
niitä
alettiin
rakentaa
1980-luvulla. Polynesialaiset ovat tosin käyttäneet katteja vuosisatoja.
Saimaalla katamaraanit ovat melko harvinaisia. Niitä lienee siellä kaikkiaan vain
puolenkymmentä. Joskus joukkoon eksyy
joku Saimaan kanavan kautta tullut vierailija.
RISTIINAN KESKITTYMÄ
Ristiinassa rakennettiin jo 1970-luvulla
kymmenkunta fanerista kölivenettä. Suurin
osa veneenrakentajista oli töissä Pelloksen
tehtaalla.
Ristiinan pursiseura on perustettu 1975 ja
siellä on tällä hetkellä 372 jäsentä. Seuralla
on kotisatama Ristiinassa ja hyvätasoinen
saaritukikohta Korkia. Korkian laiturissa
tavattiin pursiseuran hallituksen jäsen Heikki Piipari ja vaimonsa Pirjo omassa katamaraanissaan. Heikki Piipari on Saimaan katamaraanien rakentajapioneeri. Suurelta
osin hänen suunnitelmiensa ja muottinsa
pohjalta valmistui Ristiinassa 1980-luvun
loppupuolella kolme katamaraania. Heikki
Piipari rakensi s/y Taireenan, Juha Muikku
s/y Kastellan ja Erkki Gustafsson s/y Marketan. Osittain samalla muotilla on tehty
myös yksi trimaraani (kolmirunkoinen vene).
Tarvittiin 12-metriset hallit veneiden kokoamista varten. Urakka kesti kolmisen
vuotta. Kaikki mahdolliset vapaa-ajat oltiin
veneiden kimpussa. Se kostautui aikanaan
yliherkkyytenä hartseille ja harmautti enenaikaisesti veneenrakentajien hiukset.
Piiparin katamaraanin mitat ovat hulppeat.
Pituutta on 10,20 m, leveyttä 5,70 m ja painoa vain kolmisen tonnia. Veneessä on
kaksi nostoköliä. Ala-asennossa syväys on
180 cm, mutta yläasennossa vain vaivaiset
40 cm. Maston korkeus on 14,5 m ja peruspurjeiden pinta-ala 60 m². Spinaakkeri
on sadan neliön kokoinen. Hyvissä olosuh-
teissa katti yltää 14 - 15 solmun nopeuksiin
ja spinnulla on päästy 16 solmua.
15-hevosvoimaista perämoottoria. Talviteloille katti kömpii trailerin päällä.
Katamaraanin sisätilat ovat avarat. Runkojen välissä on salonki ja rungoista löytyvät
makuutilat, pentteri ja vessa. Rantautumista
ja pläkää varten veneessä on kaksi Hondan
Ristiinan kateilla on käyty Saimaan kanavan kautta merellä ja voitettu Saimaan nopeimman veneen palkinto.
Katin tilavassa salongissa Pirjo ja Heikki Piipari sekä Anna-Terttu Leikas