LexPress 3/2010

TOIM. huom.
Ympäristöstä,
elämästä ja
Kirkkotiestä
Erittäin hyvää syksyä kaikille ja
erityisen lämpimästi tervetuloa Lexiin,
uudet fuksit!
Tässä lehdessä te emana on
ympäristö. Teemaan liittyen voitte lukea
esimerkiksi Aleksi Lundénin jutun siitä,
kuinka oman alamme työnantajat huomioivat ympäristön toiminnassaan. Lisäksi
vuoden Lex ry:n klubimestarinakin aikoinaan toiminut Eeva Kirveskari tarjoaa
lexiläisille ainutlaatuisen kurkistuksen
ympäristöjuristin päivään - mitä siellä
oikeissa töissä sitten oikein tehdäänkään?
Ainutlaatuista luettavaa on myös
sivulta 31 alkava oikeusministeri Tuija
Braxin haastattelu! Jutussa Tuija kertoo esimerkiksi talouslaman vaikutuksista ympäristönsuojeluun ja omista
mietteistään ilmastonlämpenemisestä ja
siitä mitä sille voitaisiin lyhyen ja pitkän
tähtäimen suunnitelmilla tehdä.
Lehden loppupuolelta löytyy pari
artikkelia myös rakkaan klubihuonesitomme Kirkkotien historiasta. Kirkkotie täyttää kunniakkaat 40 vuotta
lokakuun 21. päivänä, ja sen kunniaksi
muistelemme sekä ensimmäistä että
toista käryä. Vuoden 2006 palosta meille
kertoo ko. vuoden Lexin puheenjohtajana
toiminut OTM Jaakko Laurila.
sitä juhlitaankin ympäri maailmaa - aina
Lexissä asti. Lexin Oktoberfestjuvista
vietettiin Kirkkotiellä 7.10. Panimoravintola Koulun baarimikon asiantuntevassa
ohjeistuksessa.
Kesä on ohi ja syksy käynnistynyt
toden teolla fuksiviikon ja muiden Lextouhujen siivittämänä. (Fuksiviikosta
ks. s. 22). Lex Caféen pöytien ääressä on
käyty monia keskusteluja kesälomasta,
kuka käytti kesäkuukaudet mäkkärin kassalla, kuka Calonian lukusalissa. Jotkut
lexiläiset käyttivät hyväkseen yliopiston
tarjoamia korkeakouluharjoittelupaikkoja. Lue juttu Markus Laineen ja
Helmi Arolan kesän mielenkiintoisista
kokemuksista sivulta 38 alkaen.
Koska Lexin kotisivujen kuvagalleria on ollut rikki jo useamman viikon,
on tässä lehdessä tapahtumista kuvia
neljän sivun verran, alkaen sivulta 59.
Lexin hallitus tekee paljon töitä saadakseen netin kuvagallerian taas toimimaan,
kiitoksia kärsivällisyydestänne! Muistattehan, että tapahtumista otettuja kuvia
voi aina tulla katselemaan myös Lexin
toimistolle sen normaaleina aukioloaikoina - ja aina muulloinkin, kun toimistolla
näkyy olevan valot päällä.
Mahtavaa syksyn jatkoa Lexissä
toivottaa
Vuoden kolmannella juvispalstalla käsitellään oluita - tarkemmin
sanottuna Oktoberfestin historiaa.
Tämä hieno juhla on jo 200 -vuotias ja
LexPress
- LexPressin toimitus lexpress@lex.fi
3
CALONIA g a l l u p
Kysymykset:
1) Ensivaikutelmasi uusista fukseista?
2) Mistä et luopuisi mistään hinnasta?
Joona Puupponen, 2. vk
1) Ihan kivoja.
2) Jäätelöstä. Erityisesti
vanilijapehmis kinuskikastikkella on herkkua!
LexPress
03/10
s. 17
Päätoimittaja:
Paula Kovari
lexpress@lex.fi
Taitto:
Paula Kovari
Toimituskunta:
Katrin Puolakainen
Antti Säiläkivi
Aleksi Lundén
Tuomas Fonselius
Eeva Kirveskari
Jaakko Laurila
Helmi Arola
Markus Laine
Ulla Riipinen
Lauri Kinnunen
Helena Tolvanen
Henriikka Tiainen
Adelina Leino
Mirka Kuisma
Anna-Sofia Säämänen
Riku Äärimää
Ida Utunen
Maarit Levoniemi, 3. vk
1) Vaikuttavat kilteiltä
ja viattomilta, ainakin
toistaiseksi!
2) iPodista ja ystävistä.
s. 55
Etukansi:
Ossi Raita, 2. vk
1) Ensivaikutelma on
erinomainen.
2) No tietenkään en
luopuisi klubimestari
Asko Metsolasta!
Paula Kovari
Kansikuvat:
www.dreamstime.com
Julkaisija:
Lex ry
Painopaikka:
Newprint Oy
Ann-Mari Poso, 2. vk
1) Mitäänsanomaton.
2) Omasta kodistani.
Painos:
Painos:
550 kpl
ISSN 1235-371X
Copyright © 2010
Lex ry
Teksti ja kuvat: Henriikka Tiainen ja Helena Tolvanen
Toimitus pidättää
oikeuden muokata
ja lyhentää tekstejä.
s. 21
sisällys
s. 22
s. 27
3
Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Pääkirjoitus: Kierrätyksen vaikeudesta . . . . . . . . . . 6
Puheenjohtajalta: Hyvin menee - vai meneekö? . . . . 8
Edarissa tapahtuu: Ryhmä Lex innolla syksyyn! . . . 10
Senilexin kuulumisia: Syyskuulumisia alumneilta . . . 1 2 Vinkkipalsta: Idan opiskeluvinkit fukseille . . . . . . 15
Ympäristöjuristin päivä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Juvispalsta: Olutta ja mennyttä . . . . . . . . . . . . . . 21
Fuksiviikko fuksin kokemana . . . . . . . . . . . . . 22
Fuksiviikko tuutorin silmin . . . . . . . . . . . . . . . 24
EU:n maataloustuet: Byrokratian nielemänä . . 27
Haastattelussa oikeusministeri Tuija Brax . . . . 31
Korkeakouluharjoittelussa . . . . . . . . . . . . . . . 38
Oikeustaju: Ympäristönsuojelusta . . . . . . . . . . . . 43
Toimistojen ympäristöpolitiikasta . . . . . . . . . . 47
Opintotuen sitominen indeksiin:
Nyt olisi korkea aika! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Toim.huom.: Ympäristöstä, elämästä ja Kirkkotiestä . .
Kirkkotie 40 vuotta:
Kirkkotien käry 1982 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
Kirkkotien palo 2006 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
s. 31
PÄÄ kirjoitus
Kierrättämisen
vaikeudesta
Heitin teepussin lasipurkin
päälle roskikseen - jälleen kerran. Mietin, että milloinkohan
saisin aloitettua kierrättämisen,
olenhan potenut asiasta huonoa
omatuntoa siitä asti kun nykyiseen
asuntooni muutin - siis syyskuusta
2009 lähtien.
Ympäristönsuojelu, ympäristöystävällisyys ja yritysten
ympäristöpolitiikat ovat jo vuosia
nousussa ollut trendi. Eikä trendistä
enää voi kai edes puhua, ympäristönsuojelu kun on tullut jäädäkseen.
Joka paikassa tulee nykyään vastaan ympäristöystävällisyys. Eräänä
elokuisena iltana kokosimme pienen
iskuryhmän kanssa fuksipusseja
tiede kunnan uusille opiskelijoille
jaettavaksi. Kassiin solahti perinteisten muistiinpanovihkosten
ja Olaus Petrin Tuomarinohjeiden
lisäksi myös biohajoavia kyniä sekä
myöskin biohajoava, paljon keskustelua herättänyt omenanmuotoinen eväsrasia.
Pussien valmistuessa tulin
miettineeksi näidenkin yrityslahjojen kierrättämistä. Kun aika
joskus tuosta eväsrasiastakin jättää
ja fuksi haluaa sen hävittää, niin
tuleeko tämä biohajoava muoviboksi
6
laittaa biojätteeseen? Vai kuuluuko
se kenties energiajakeeseen? Mahdollista on sekin, että kyseinen rasia
tulisi hävittää muiden poltettavien
roskien seassa.
Entisessä työpaikassani,
isossa toimistossa, osallistuin
työntekijöiden sisäiseen kierrätyskoulutukseen. Pohdittiin post-it
-lappujen paikkaa: oliko se kentien
sekaroskis, paperinkeräys vai ehkä
sittenkin tietosuojaroskille varattu
astia. Minne kalvot kuuluu laittaa ja
pitääkö paperinipuista poistaa niitit
ennen niiden paperinkeräykseen
laittamista? Vasta vähän aikaa sitten en tiennyt, että lasinkeräykseen
saa laittaa vain elintarvikkeiden
pakkauksina käytettyjä lasipurkkeja
ja -pulloja, ei siis esimerkiksi rikkoontuneen juomalasin sirpaleita tai
kahvikupin korvaa.
Kauaa en myöskään ole tiennyt, että jos kaikki yhden suomalaisen vuodessa tuottama biojäte
menisi kaatopaikalle, se synnyttäisi
yhtä paljon kasvihuonepäästöjä kuin
bensiinikäyttöinen henkilöauto 800
kilometrin matkalla. Alkoi harmittaa jäteastiaan tänään kaapimani
lounaantähteet - vaikka ne biojätteeseen menivätkin.
LexPress
Mikä meitä suomalaisia - tai minua itseäni - sitten oikein
vaivaa? Miksen voi käyttää hedelmäostoksillani kankaista hedelmäpussia, kuten ympäristöasioissa valveutunut ystäväni? Sama ystävä
toimii myös omatuntonani, kun ostan kuitenkin niitä reilun kaupan
vanulappuja tavallisten sijaan euron kalliimmalla hinnalla, vaikka opintotuesta ei vastaavanlaisiin myönnytyksiin rahaa oikein riittäisikään.
Kuten suurin osa suomalaisista, myös minä palautan aina tyhjät
pulloni. Siitähän saa rahaa! Onko avain suomalaisen kierrätykseen siis
kylmä kova käteinen? Mutta ei rahakaan aina riitä. Asiat pitää tehdä
tavalliselle kuluttajalle paitsi houkuttelevaksi, myös helpoiksi. En tiedä
missä asuntoani lähin käytettyjen pattereiden keräyspiste on, mutta
omatuntoni ei anna minun heittää niitä sekajätteeseenkään.
Tuloksena on, että keittiön kaapin ylähyllylle kertyy
pikkuhiljaa suureneva kasa ongelmajätettä, laitoinhan sinne pattereiden kaveriksi myös rikki
menneen energiansäästölampun. Toivottavasti
jossain vaiheessa ne löytävät tiensä oikeaan
kierrätysastiaan.
Nyt jos me kaikki tänä syksynä ryhdistäytyisimme ja laittaisimme sen teepussin sinne biojätteeseen. Ja nauttisimme
kirpenevästä syysilmasta vähän paremmalla
omatunnolla.
Ihana kun vielä tulee talvi.
Paula Kovari
LexPressin päätoimittaja
lexpress@lex.fi
PUHEEN johtajalta
Hyvin menee
- vai meneekö?
Jau jau jau! Syksy on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti, mutta vauhdikkaasti.
Tähän aikaan vuodesta lehdet pursuavat mainoksia ja ohjeita uuden
elämän aloittamiseen, ja uuden elämän on myös aloittanut loistavalta
vaikuttava vuosikurssi 2010!
Uudet fuksit laittavat saapuessaan
heti pakan täysin sekaisin. Keväällä
omiin uomiinsa asettunut opiskelijaelämä sekoitetaan
täysin yli sa-
dan uuden opiskelijan syöksyessä pää
edellä valmiiseen yhteisöön, tietämättä
kuitenkaan etukäteen juuri mitään tämän
yhteisön toiminnasta tai keskinäisistä
suhteista. Aivan mahtavaa! Vipinää ja
vilskettä riittää, ja opiskelijatapahtumia
on ilo järjestää, sillä se into, jolla uudet ja
jo tutummatkin tapahtumat otetaan vastaan, kannustaa järjestäjiä panostamaan
tapahtumien laatuun entisestään.
Toisaalta alkuinnostus johtaa
myös jokasyksyisiin varjolistajonotuksiin. Kuten esim. kielten kurssien
jonotuksesta olemme huomanneet,
hulluimman mukaan mennään. On ymmärrettävää, että tapahtumaa tullaan jonottamaan jo edellisenä
iltana tai yöllä, jos kyseessä on
Iso-excu tai SAKKE, joihin
kumpaankin mahtuu vain
osa halukkaista (ja jotka
molemmat ovat todella
kokemisen ar voisia).
Sen sijaan kenenkään ei
pitäisi joutua valvomaan
yötään Calonialla kaikille
yhteisten, pakollisten
kurssien takia. Vaihtoehtona kurssi-ilmoittautumisille voisi olla
sähköinen järjestelmä,
mutta kokemuksen mu-
8
LexPress
kaan siinä kursseille pääsy menee usein
arvonnaksi. Elämää tai HOPSia on aika
vaikea mennä suunnittelemaan lottovoiton varaan. On sääli, että yliopiston
jo muutenkin halvimman tutkinnon
opiskelijat joutuvat resurssien puutteessa taistelemaan paikoista pakollisille
kursseille.
Opiskelijoiden edunvalvonnassa
valtakunnallisella tasolla on tällä
hetkellä puheenaiheina opiskelijoiden työllistyminen ja työsuhteen
ehdot. Opiskelijoita tapaa töissä usein
ala-arvoisella palkalla, tai jopa täysin
palkatta. Osa työnantajista käyttää
häikäilemättä hyväkseen opiskelijoita, jotka kovan kilpailun paineessa
suostuvat lähes mihin vain saadakseen ansioluetteloonsa merkinnän ns.
oman alan hommista. Lakimiesliiton
opiskelijavaliokunta tekeekin parhaansa
herättääkseen koko liiton näkemään ongelman, joka vääristää työmarkkinoita
ja pahimmillaan rikkoo lakia. Opiskelija
on työmarkkinoilla usein kuitenkin se
heikoin osapuoli, jolla ei ole paljon neuvotteluvaltteja. Siksi onkin tärkeää, että
Lakimiesliitto tukee myös opiskelijoita
ja tarjoaa heille selkänojan, jota vasten
on helppo tukeutua työhaastattelussa ja
jatkossa myös itse töitä tehdessä. Kiitos
kuuluukin kaikille niille työnantajille,
jotka näkevät opiskelijat tulevina ammattilaisina ja potentiaalisina omina
työntekijöinä, ja tarjoavat näin ollen
myös opiskelijoille reilut työsuhteen
ehdot.
Palatakseni taas Turkuun ja
tähän hetkeen, tämän lehden tullessa painosta keskustelu ensi vuoden hallitustyrkyistä käy kuumana.
Kähmintälista on täynnä innokkaita
hallitushakijoita, joilla pyörii mielessä
tuhat uutta ideaa ensi vuotta varten.
Vuonna 2011 vietetään vieläpä Lexin
50-vuotisjuhlavuotta, joten tahto ja
into tehdä vuodesta vieläkin parempi
ja erityisempi ja juhlavampi, kuin kaikki
muut vuodet tähän mennessä yhteensä,
on kova.
Kulissien takana kuhisee, kun
jännittyneet ehdokkaat yrittävät vai
vihkaa selvittää omia mahdollisuuksiaan kilpailijoita vastaan ja samalla osoittaa olevansa itse erinomaisia valintoja
hakemaansa pestiin. Tänä vuonna, kun
oma pää ei enää ole pölkyllä, on vaalien
seuraaminen osaltani paljon vähemmän
stressaavaa kuin viimeksi. Nyt, kun oma
kausi alkaa vääjäämättä olla lopuillaan,
tulee aika paljonkin ajateltua kuluvaa
vuotta ja myöskin omaa edellistä hallitusvuottani. Pieni häiriintynyt ajatuksenpoikanen pulpahtikin mieleeni; jos sitä
sitten kuitenkin hakisi vielä kolmannelle
kaudelle? Aika on Lexin hommissa kulunut kuin siivillä, ja saatuja kokemuksia
muistelen lämmöllä ja rakkaudella, vaikka aika ei niitä muistoja olekaan vielä
ehtinyt kullata. Toisaalta, jos kahden
hallitusvuoden jälkeen ehtii vielä hyvin
valmistua samassa ajassa, kuin oikkarit
keskimäärin (eli kuudessa vuodessa),
niin kolmen jälkeen se ei ehkä enää onnistukaan.
Onkin aika päästää uudet toimijat
muokkaamaan Lexistä näköistään.
Ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen
luontainen tarve jättää jälkensä historiaan ja pyrkiä säilyttämään oma aikaansaannoksensa muuttumattomana
myös jatkossa. Onneksi se on kuitenkin
melkeinpä mahdotonta, jolloin toiset,
joilla on täysin sama tarve, pääsevät
muuttamaan ja kehittämään asioita.
Tämän mielessä pitäen uskon, että Lex
kasvaa, kaunistuu ja viisastuu edelleen
vuosi vuodelta. En malta odottaa näkeväni, miten tämä tästä jatkuu.
Katrin Puolakainen
Hallituksen puheenjohtaja
puheenjohtaja@lex.fi
LexPress
9
EDARISSA tapahtuu
Ryhmä Lex
innolla syksyyn!
Edustajistoryhmälle syksy on
ollut tuttuun tyyliin kiireinen, ja
tämän lehden ilmestyessä vähintään
kolme kokousta on jo ehditty istumaan.
Syksyn kokouksissa on päästy jo valitsemaan TYYlle uusi pääsihteeri sekä
Tylkkärille vakituinen päätoimittaja.
Myös ylioppilastalojen remontti on sekä
varainhankintakampanja ovat olleet
vahvasti esillä.
Uusia avainhenkilöitä
Syyskauden avanneeseen elokuun kokoukseen osuivat ehkä TYYn
merkittävimmät henkilövalinnat.
Ylioppilaskunnassa ylintä päätösvaltaa
käyttävä edustajisto pääsi valitsemaan
uutta pääsihteeriä Katja Sauvolan
tilalle sekä vakituista päätoimittajaa
Turun ylioppilaslehdelle.
10
voi jatkua yhtä elinvoimaisena myös
tulevaisuudessa.
Hankkeen toteuttamisesta on
olemassa monenlaisia skenaarioita,
joissa ylioppilaskunnan ja TYS:n välinen
rooli vaihtelee. Villeimmissä visioissa
ylioppilastaloja kaupataan TYYlle yhden
euron hintaan, mikä merkitsisi remontin vastuun ja organisoinnin siirtymistä
kokonaan ylioppilaskunnalle. TYS:llä on
jo olemassa tätä varten organisaatio,
joten ei ole missään nimessä järkevää,
että näitä tehtäviä siirrettäisiin TYYn
harteille. On syytä pitää mielessä ylioppilaskunnan keskeisin tehtävä: edunvalvonta.
Valituiksi tulivat valtiotieteen
yo. Tomi Nyström (pääsihteeri) sekä
FM Anna-Elina Matilainen (päätoimittaja).
Rahankäyttöä tällaiseen projektiin ryhmämme pitää kannatettavana, mikäli investointi on mahdollista tehdä ilman, että TYYn perustoiminnot vaarantuvat. Ennen kaikkea
on varmistettava, ettei vuokrataso
nouse alayhdistyksille kohtuuttoman
suureksi.
Edunvalvontaorganisaatio vai
ihan jotain muuta?
Varainhankintakampanja
loppusuoralla
Ehkä yhdeksi kuluvan syksyn
tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi
on muodostunut ylioppilastalojen
remontti, joka tulee koskettamaan niin
itse ylioppilaskuntaa kuin sen yksittäisiä alayhdistyksiäkin. Monen muun
ryhmittymän tavoin myös Ryhmä Lex
pitää tärkeänä, että toimintaedellytykset yo-taloilla pyritään säilyttämään
lähellä nykyistä tilaa, jotta ylioppilaskunnan ja sen alayhdistysten toiminta
Lisäksi kättä väännetään ylioppilaskunnan roolista varainhankintakampanjassa . Pitäisikö myös
opiskelijoiden osallistua kampanjaan?
Osa tuntuu ajattelevan, ettei opiskelijarintaman tarvitse tehdä mitään, koska
opiskelunhan pitäisi olla maksutonta.
Totuus on kuitenkin se, että julkisen
rahoituksen perään on tässä vaiheessa
enää turha itkeä – se juna meni jo!
Niinpä onkin ensiarvoisen tärkeää, että
LexPress
myös opiskelijat kantavat kortensa kekoon. Tuleehan
kerätty raha nimenomaan meidän hyödyksi. Tässä on
TYYllä erittäin tärkeä linjauksen paikka.
TYYn toimintaan mukaan
Myöhemmin syksyllä alkaa taas tuttu kähmintä
tulevan vuoden hallituspaikoista.
Kiinnostaisiko sinua toimia TYYssä tai jopa
sen hallituksessa? Innokkaille ja motivoituneille
löytyy varmasti mieluisaa tehtävää. Ryhmä Lexin
toimintaan ovat tervetulleita kaikki aiempaan
kokemukseen ja vuosikurssiin katsomatta. Jos
kiinnostuit, ota ihmeessä yhteyttä allekirjoittaneeseen!
Muista, että tekemistä ja tehtävää löytyy
myös oman tiedekuntamme ulkopuolelta!
Tuomas Fonselius
Ryhmäpuheenjohtaja
Ryhmä Lex
HUOM! Ryhmä Lexin blogi: http://lexed.wordpress.com/
SENILEXIN kuulumisia
Syyskuulumisia
alumneilta
Lehtien jo leijailessa alas kaduille ja fuksien suunnatessa ensimmäisiä
kertoja Kirkkotielle, on myös Senilexin toiminta lähtemässä liikkeelle
kesälomien jälkeen. Yhdistyksen hallituksen syksyn ensimmäinen kokous
pidettiin Calonialla 31.8. Seuraavassa tapahtumatietoa alumneille sekä
muutamia muitakin Senilex-liitännäisiä asioita.
Syystapaaminen Helsingissä
Perinteinen Senilex ry:n syystapaaminen Helsingissä järjestetään
torstaina 4.11.2010 klo 18.30 alkaen.
Tapaamista on ystävällisesti lupautunut
isännöimään Huhtamäki Oyj:n hallinto- ja lakiasiainjohtaja Juha Salonen.
Tilaisuus järjestetään Huhtamäki Oyj:n
tiloissa osoitteessa Keilaranta 10, Espoo.
Syystapaamiseen järjestetään vakiintuneen tavan mukaisesti yhdistyksen
kustantama bussikuljetus Turusta (ja
takaisin). Ilmoittautumiset ja lisätietoa
kuljetuksesta saat Tuire Nurmiolta
sähköpostilla tuire.nurmio@oikeus.fi. Viimeinen ilmoittautumispäivä on torstai
21.10.
Tiedekunnan ja Lexin
50-vuotisjuhlallisuudet
Senilex on aktiivisesti mukana
juhlistamassa tiedekunnan ja Lexin
puolivuosisataista taivalta. Osana
juhlallisuuksia, vuoden 2011 Tiedekunnan Päivä ja vuosikurssien 1961, 1971,
1981, 1991 ja 2001 kurssitapaamiset
järjestetään perjantaina 18.3.2011. Tiedekunnan Päivän yhteydessä pidetään
myös Senilex ry:n sääntömääräinen vuosikokous Calonialla.
12
Tiedekunnan Päivän iltatilaisuus
järjestetään tänä juhlavuotena yhdessä Lexin kanssa siten, että Tiedekunnan Päivä huipentuu Lex ry:n
50-vuotisjuhlaan Turun Messukeskuksessa. Tapahtuma ja iltajuhla ovat jo nyt
herättäneet suurta kiinnostusta senilexiläisten keskuudessa, ja odotammekin että
Tiedekunnan Päivä ja vuosijuhla keräävät
ennätysmäärän senioreita paikalle - myös
muilta kuin kurssitapaamisten vuosikursseilta. Kokoa siis hyvissä ajoin yhteen
opiskeluaikainen kaveri-iskuryhmäsi ja
varmista paikkasi näissä juhlallisuuksissa! Sokerina i:n päälle senilexiläisten
keskuudessa on muodostunut ad hoc
– sillistoimikunta, joka on luvannut
järjestää turnauskestävyyttä omaaville
senioreille tapahtumarikkaan silliaamiaisen vuosijuhlaa seuraavana päivänä!
Osana tiedekunnan 50-vuotisjuhlallisuuksia Calonialla järjestetään erillinen juhlaseminaari ja illallisjuhla toukokuussa. Seminaari järjestetään joko torstaina 5.5. tai perjantaina
6.5.2011, tarkka ajankohta ilmoitetaan
myöhemmin. Myös tänne tilaisuuteen on
odotettavissa sankka joukko senilexiläisiä, joten merkitse ajankohta kalenteriisi
jo nyt!
LexPress
Vuosikurssien
yhdyshenkilöprojekti
Senilexin hallitus on pitkällisen
osoiteselvitystyön ja lukuisien
puhelinsoittojen jälkeen saanut
kokoon suuren osan eri vuosikurssien
yhteyshenkilöistä. Hallitus lausuu
suuret kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille yhteyshenkilöiksi lupautuneille!
Yhteyshenkilöihin tullaan olemaan
yhteydessä lähiviikkojen aikana. Ilman yhteyshenkilöä ovat kuitenkin
vielä vuosikurssit 1963, 1965, 1969,
1977, 1981, 1986, 1987, 1993 ja
2000, joiden osalta yhteyshenkilöiden
metsästys vielä jatkuu. Jos olet joltain
em. kurssilta ja olet kiinnostunut
tehtävästä voit olla yhteydessä kehen
tahansa hallituksen jäseneen. Yhteystietomme löytyvät Senilexin nettisivuilta osoitteesta www.senilex.fi.
Valokuvia Lexin
50-vuotisteokseen
Lexin historiateoksen toimituskunta etsii edelleen vanhoja
valokuvia Lexin 50-vuotiselta taipaleelta. Historiateoksen tarkoituksena on antaa teoksen lukijalle mahdollisuuden laaja käsitys lexiläisyydestä
viiden vuosikymmenen ajalta. Mikäli
sinulla on valokuvia omalta opiskeluajaltasi, voit olla osaltasi auttamassa
historiateoksen laatimisessa. Kaikenlaiset opiskelijaelämästä ja lexiläisyydestä vuosikymmenten varrelta
kertovat kuvat ovat tervetulleita kokoelmaan. Kuvat voivat olla esimerkiksi
juhlista, opiskelijareissuilta, luennolta
tai vaikka kahvitauolta. Voit toimittaa
digitaalisessa muodossa olevat kuvat
osoitteeseen historia@lex.fi. Mikäli kuvat ovat cd:llä tai dvd:llä taikka paperiversioina, voi kuvat toimittaa postiosoitteeseen: Lex ry /Valokuvat, Yo-talo A, 2.
krs, 20500 Turku. Toimikunta palauttaa
kaikki kuvat lähettäjille. Laitathan
kuvien mukana tiedot: (i) lähettäjästä
valo-kuvien palauttamista varten, (ii)
kuvassa esiintyvistä henkilöistä, (iii) kuvan ottamispäivämäärästä, (iv) kuvatus
ta tapahtumasta tai kuvaan liittyvästä
tarinasta sekä (v) kuvan tekijänoikeuksien haltijasta.
Kesäkuun publiikin Senilexstipendiaatti
Senilexin stipendirahastosta
jaettiin tuttuun tapaan 500 euron
suuruinen stipendi myös 4.6. järjestetyssä publiikissa. Senilexin stipendin
jakoperusteina ovat stipendirahaston
sääntöjen mukaisesti opiskelijan tutkintotodistuksen mukainen opintomenestys ja muut akateemiset ja yhteisölliset ansiot. Stipendin saajan valitsee
oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani
yhdessä Senilexin hallituksen puheenjohtajan kanssa. Tämänkertainen stipendinsaaja oli OTM Niina Suvanto.
Niina sai tutkielmastaan arvosanan
Eximia cum laude approbatur. Hän on
toiminut tiedekunnan suunnittelutoimikunnan jäsenenä ja Suomen Lakimiesliiton valtuuskunnan jäsenenä. Niina
on myös osallistunut aktiivisesti Lexin
toimintaan, josta hänelle on myös myönnetty Kettumerkki vuonna 2008. Hän
on myös ollut Lexin hallituksen jäsen
ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja
vuonna 2006. Onnittelut Niinalle vielä
kerran!
Nähdään syystapaamisessa!
Antti Säiläkivi
Asianajaja, Senilex ry:n hallituksen
tiedotusvastaava
LexPress
13
VINKKI palsta
Idan lukuvinkit
Kesän jäljiltä lukutuntuma saattaa olla vähän kadoksissa, kun tieteellisen
tekstin sijaan on tullut luettua lähinnä pehmeäkantisia pokkareita. Opintopisteitä olisi
kuitenkin saatava kasaan, joten mitä tehdä? Kiirettä ja stressiä välttääkseen on hyvä
tehdä itselleen sopiva ja realistinen lukusuunnitelma, jossa huomioit myös opiskeluun
liittymättömät aktiviteettisi. Opiskelutekniikoita on yhtä monta kuin opiskelijoita,
joten kaikkea kokeilemalla löydät varmasti itsellesi sopivimman vaihtoehdon.
1) Lukusuunnitelma KELA odottaa opiskelijoiden opiskelevan 40
tuntia viikossa. Opiskeletko?
2) Käy luennoilla Mikäli et ehdi,
voit turvautua esim. Lexin nettisivujen luentomuistiinpanoihin.
3) Vanhat tenttikysymykset Mallivastauksia tekemällä asiat jäävät
paremmin mieleen.
4) Muistiinpanot Kirjoita tukisanoja
(kopioittesi) marginaaleihin ja tee
kaavioita ja miellekarttoja vaikeiden asioiden selventämiseksi.
5) Säädösluettelo Käytä lakeja kirjojen ohella mm. kertaamiseen ja
asioiden jäsentämiseen.
6) Opintopiirit Tiedekunnan opintopiirit tai ihan vaan kavereiden
kanssa. Yhdessä opiskelu on mukavampaa!
7) Lukupaikka Lue kirjastossa, jos et
saa kotona aikaiseksi.
8) Kertaaminen Tärkein vaihe
urakassa. Palautat mieleesi luetun
materiaalin. Kertaamiselle kannattaa jättää aikaa!
9) Lepo Väsyneenä et opi mitään
ja keskittyminen on vaikeaa.
Perjantaiaamuisin lukeminen on
pelkästään itsensä huijaamista!
10) Älä luovuta Vaikka kaikki ei
mennyt suunnitelmien mukaan,
kannattaa yrittää loppuun asti.
Opinnoissa etenemisen
auttamiseksi on tarjolla tiedekunnankin puolelta apua. Opiskelijoiden kanssa
yhteistyössä suunnitellulla valinnaisella
opintojaksolla Taitava opiskelu perehdytään mm. juuri erilaisiin opiskelutek
niikoihin. Tämän lisäksi osasta oikeudenalojen perusteista järjestetään ohjattuja
opintopiirejä opiskelun tukemiseksi.
Opintopiirejä voit perustaa myös itse
kavereidesi kanssa: vaikeita asioita on
hyvä käydä yhdessä läpi niiden ymmärtämiseksi.
Ohessa muutamia hyväksi koettuja vinkkejä avuksi tenttiin valmistautumiseen! Lukuiloa!
Teksti: Ida
Utunen
Kuva: Saara
Ingström
LexPress
15
Eräs maanantai
ympäristöjuristina
Oletko joskus miettinyt, mitä siellä asianajotoimistoissa oikeasti tapahtuu?
Kokouksia, sähköposteja, pelkkää asiaa? Istuvatko juristit vain omissa
huoneissaan facebookkaamassa kahvikuppi kädessä? Ympäristöjuristi
Eeva Kirveskari asianajotoimisto Hammaström Puhakka Partnersilta
valottaa LexPressin lukijoille normaalia maanantaita toimistolla.
06:20 Louis Armstrongin ”What a
Wonderful World” –biisi herättää. Seuraa
noin 5 – 7 torkutusta.
vitaan vesistöbiologian ja kemian tuntemusta, jota olen pyytänyt yhtiöltä. Tutkin
yhtiön kommentteja ja materiaalia.
07:00 Vielä pienet torkut lattialla.
10:02 Tiimipalaveri osakas B:n
huoneessa. Käydään läpi ympäristötiimin
työtilannetta: Työtilanne on tasaantunut
merkittävästi alkusyksyn jutturuuhkien
jälkeen. Asianajaja C toteaa elokuun
olleen hänelle kiireisin kuukausi 18
vuoteen. Itselläni on vain yksi fatalji tulevana perjantaina, eli tilaa ottaa lisääkin
töitä. Sovitaan, että asianajaja C delegoi
osan tulevasta ympäristörikosasiasta
minulle tehtäväksi.
07:15 Aamiaista, Hesari, tukka järjestykseen, hampaiden tiskaus, kissoille
ruokaa, jne…
08:52 Lähijuna M kohti Helsingin
päärautatieasemaa. Nukuttaa vieläkin,
kuten näköjään muitakin matkustajia.
Matkalla sähköpostien ja Facebookin
tutkimista.
09:12 Wayne’s Coffee, iso latte mukaan. Edessäni jonossa on mies, jonka
pää ulottuu melkein kattoon. Hieraisen
silmiä. Mies on edelleen siinä.
09:22 Toimistolla. Kone auki, tutkailen viikon kalenterimerkintöjä.
Sisäisessä kokoustilassa on alkamassa
koulutus aiheesta ”Distressed Finance”.
09:25 Yhteiskunnallista toimintaa
harjoittava asiakas A Oy on lähettänyt
sähköpostitse lisämateriaalia laadittavana olevaan vastaselitykseen hallintooikeudelle.
Vastaselityksessä on kyse ympäristöluvassa yhtiölle määrätystä päästörajaarvosta. Olemme hakeneet muutosta
raja-arvoon, jonka johdosta viranomaiset
sekä muut asianosaiset ovat antaneet
vastineensa. Vastineiden johdosta laadittavan vastaselityksen argumenteiksi tar-
Todetaan, että minun on pidettävä
muutaman viikon kuluttua parin tunnin
esitelmä virolaisille asianajajille, jotka
tulevat vierailulle Helsinkiin. Aiheena on
”Environmental liabilities” sekä ”Environmental permits and notifications”.
Löytyy aasinsilta kertoa osakas B:lle
ja asianajaja C:lle muutama hyvä juttu
mm. entisen työntekijän entisestä aviomiehestä, moottorikelkkailusta suolla ja
moottorikelkan uppoamisesta suohon.
Pohditaan praktiikan markkinointia
ja mahdollisen seminaarin järjestämistä.
Päätetään jatkaa pohtimista osakas B:n
mökillä kuukauden päästä perjantaista
lauantaihin. Asianajaja C. kertoo, ettei
osakkaan savusaunaa saatu palamaan
viime kerralla, mutta lämpöä oli 130
astetta.
10:35 Asianajaja C. saapuu hetki pala-
LexPress
17
verin jälkeen paperipinon kanssa huoneeseeni ja esitelmöi ympäristörikosasian
taustat. Haastehakemuksen mukaan kyse
on ympäristön turmelemisesta (RL 48
luku 1 § 1). Yhtiön väitetään tietoisesti
sijoittaneen rakennusjätettä sille kuulumattomaan paikkaan.
asiakas G Oy:n tarvetta hakea muutosta
ympäristölupamääräyksiin tuotannon
kasvun johdosta. Tuotteiden valmistusprosessissa käytetään aineita, joista
aiheutuu päästöjä ilmaan. Näille päästöille
on asetuksessa sekä ympäristöluvassa säädetty ylärajat.
10:56 Palaan tutkimaan asiakas A
Oy:n papereita ja avaan vastaselityksen
koneelle laadittavaksi. Huomaan, että
aiemmin nauttimani iso latte (normaalikokoisen sijaan) aiheuttaa lievää
vapinaa.
Vien allekirjoitetun muistion sihteerille, joka skannaa sen PDF-muotoon
lähetettäväksi. Palaan työstämään asiakas
A Oy:n vastaselitystä.
11:15 Kuulen, että esitelmä ”Distressed finance” päättyy. Vaihdetaan
sähköpostitse kollegoiden D., E. ja
F:n kanssa muutama ajatus tulevasta
Amsterdamin/Brysselin viikonloppureissusta. Kollega E. toteaa, että kannattaisi
varata hotellihuoneet nyt, ettei tarvitse
asua Hiltonissa.
11:17 Osakas B. tuo allekirjoitettavaksi viime viikolla tehdyn muistion, joka
käsitteli teollista toimintaa harjoittavan
12:00 Lounaalle ravintola Katsomoon
kollegoiden D ja E:n kanssa. Pääasiallisena
puheenaiheena on urheilu ja urheilemattomuus. Lopputulokset: ennen aamiaista
juokseminen ei ole tervettä, eikä nainen
muutu amatsoniksi, vaikka treenaisi useamman vuoden.
13:00 Takaisin toimistolle. Hissimatkalla nopeat kuulumiset osakas H:n
kanssa, joka on juuri saanut uudeksi perheenjäsenekseen terrierin. Kaksi perheeseen kuuluvaa kissaa eivät pidä uudesta
tulokkaasta.
13:05 Kaffetta. Kuulumiset asianajaja I:n kanssa, joka vietti viikonloppunsa skutsissa. Päivän sähköpostien
järjeste-lyä ja paluu asiakas A Oy:n
vastaselitykseen.
13:58 Osakas J tulee kysymään ehdinkö laatia huomiseen mennessä erään
vahingonkorvausasiassa tehtävän vastauskirjeen, ja hän selittää asian taustat.
Kyse on öljyvuodosta rantakiinteistöille
aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Alan tutkia asiaa.
14:24 Asianajaja K. tulee kysymään
voinko osallistua ensi viikolla Pykälän fuksiryhmille toimistollamme pidettävään
tilaisuuteen. Vaihdetaan siitä pari sanaa.
Merkkaan tilaisuuden kalenteriin ja palaan öljyvuoto-asiaan.
14:32 Kaupungin L. maanmittausosastolta soitetaan. Olen Asiakas M Oy:n
puolesta viime viikolla selvittänyt yhtiön
omistaman teollisuuskiinteistön rasitemerkintöjä, joista yksi on selvästi virheellinen. Asia liittyy teollisuuskiinteistön
kauppaan, jonka kauppakirjaa laadin
viime viikolla. Keskustelen kaupungin
edustajan kanssa merkinnän alkuperästä
ja mahdollisesta poistamisesta.
15:10 Kaffetta. Osakas B:n huoneessa
on skeittilauta. Käyn ihmettelemässä
sitä. Kommentoidaan longboardin ja
skeittilaudan hintaeroa. Kumpikaan
ei ole kokeillut skeittausta eikä longboardia.
15:15 Kollega N. tulee vaihtamaan
kuulumisia möreällä viski-bassolla streptilssit kourassa. Puhutaan muutama
minuutti Helsinki Midnight Run –tapah-
tumasta ja kollega N:n naisasioista,
kunnes hän yskii huonekasviin ja poistuu
omaan huoneeseensa konkurssiasian
pariin. Palaan öljyvuoto-asiaan ja alan
kirjoittaa asiakkaan puolesta kirjettä
vahingonkorvauksen maksamisesta.
15:32 Asianajaja I. poikkeaa näyttämässä lopullista versiota uusitusta EU:n
ja kansallisen ympäristölainsäädännön
seurantamuistiosta, jota laadimme kuukausittain asiakas O Oy:lle. Lainsäädännön seuranta auttaa asiakasyhtiötä
ennakoimaan jatkuvasti muuttuvaa
toimintaympäristöään tehokkaasti.
17:03 Jopa huolestuttavan syvällisen vahingonkorvauksiin keskittymisen
johdosta on pidettävä tauko ja keitettävä
teetä ja syötävä pari keksiä. Kollegat D.
ja F. poikkeavat vaihtamassa pari sanaa.
Todetaan, etteivät halvat kengät ole
kovinkaan kestäviä. Jatkan vielä vahingonkorvauskirjettä.
17:40 Ehdin pysäyttää osakas J:n
juuri ennen kuin hänen kätensä ehtii
hänen huoneensa valonkatkaisimelle.
Käymme pikaisen keskustelun vahingonkorvausasian korvausperusteista ja
-summista. Osakas J. sammuttaa valot ja
syöksyy ulos. Jatkan vielä hetken kirjeen
viimeistelyä.
18:05 Vaihto juoksuvaatteisiin, duunivaatteet kaappiin, poppia korville.
Reipasta hölkkää kohti kotia. Päivä
ympäristöjuristina on päättynyt ja vapaaaika alkaa!
Teksti ja kuva: Eeva Kirveskari
LexPress
19
Juvis palsta
Olutta ja mennyttä
Harvalla juomalla on oma
kansanjuhlansa. Oluellapa on.
Maailman suurin kansanjuhla,
Münchenin Oktoberfest, on omistettu vain ja ainoastaan tälle mallasjuomalle, jonka sanotaan olevan
maailman vanhin alkoholijuoma ja
kaikista maailman juomista kolmanneksi suosituin – heti veden
ja teen jälkeen.
Juhlan suosio on vanhasta
iästään huolimatta huipussaan,
ja järjestäjät odottivat tänä vuonna
festivaalien oluenmyyntiennätyksen rikkoutuvan noin 7 miljoonan
kävijän avulla. Nykyinen [juttua
kirjoittaessa tämän vuoden festivaali ei ollut vielä päättynyt] ennätys
on vaatimattomat 6,9 miljoonaa
olutlitraa.
Oktoberfest vietti tänä
vuonna 200-vuotisjuhliaan
– ensimmäisen kerran tämä perinteinen festivaali järjestettiin
jo vuonna 1810. Olutta on tosin
juhlittu ”vasta” 177 kertaa, sillä
muun muassa maailmansotien
aikaan juhlaa ei ymmärrettävistä
syistä järjestetty.
Kovemmallakin kaverilla on
Oktoberfestissä tekemistä kisakunnon kanssa, sillä oluen juhlaa
kestää 17 päivää putkeen, tänä vuonna siis aikavälillä 18.9.–4.10. Omistautuneimmat oluenjuojat jatkoivat
festivaalien jälkeen Suomeen; olutta
maisteltiin sopivasti Oktoberfestin
jatkoksi Lexin Oktoberfestjuviksessa 7.10.
Teksti: Riku Äärimaa
Kuva: www.dreamstime.com
Ensimmäiset
askeleeni uutena
lexiläisenä
“No niin, ja sitten kaikki tänne
rannan suuntaan, seuraavaksi ohjelmassa Lexin perinne!” kaikui huuto
kiertoajelun kolmannella pysähdyspaikalla, Ruissalon rannalla. Sinne menivät
kiltisti fuksit riviin vanhempien tieteenharjoittajien kanssa kun Silja Line lipui
näköpiiriin. Ja siellä sitten tulevat lakimiehet näyttelivät Siljan matkustajille
siloisia poskiaan. Mahtoivat olla Siljan
matkustajat ihmeissään! Viimeistään
tuossa hetkessä allekirjoittanut tajusi,
kuinka upeaa on olla lexiläinen! Legenda fuksiviikosta ja sen loistavuudesta
on kiirinyt varmasti jokaisen oikikseen
hakevan korviin. Totuus on, että se on
vielä miljoona kertaa parempi kokemus
kun sen pääsee itse kokemaan eikä vain
kuule siitä juttua.
Yhteenkuuluvuuden tunne tiedekunnassa on ihan mieletön! Tämän
sai jokainen fuksi varmasti kokea jo heti
Tutustumisiltana ja -bileissä kun van
hemmat tieteenharjoittajat tulivat iloisina juttelemaan ja hengailemaan meidän
fuksien kanssa. Aluksi ehkä hieman
jännitti kun vanhemmat tieteenharjoittajat, ja varsinkin hallitus, näyttivät aika
pelottavilta ja kaikki olivat vielä ihan
tuntemattomia. Kun sitten kuitenkin
pääsi tutustumaan lähemmin ihanaiseen
Susseen, huippuystävälliseen Sannaan,
mielettömän hauskaan ja mukavaan
Katriniin sekä muihin huippuihin hallituslaisiin ja tieteenharjoittajiin, olivat
kaikki pelot ja epäilykset pois pyyhittyjä
– tässä tiedekunnassa on koti!
Lautasten hakeminen kaupasta,
uiminen Ruissalossa, rumasti tanssiminen ja kaikenmaailman muut esitykset – you name it, we do it! Kunhan
vaan palkaksi saa pelimiespisteitä.. tai
no... Ehkä voidaan tehdä kaikkea ihan
ilmankin, on se vaan niin kivaa olla
fuksi!! Pelimiespisteitä on siis viikon ajan
keräilty jos jonkinmoisista tempauksista
ja on tehty kaikkea mautonta, mutta
näyttävää! Itse kukin pisteen saanut
tietää, miten suuria tekoja pisteiden
22
LexPress
saaminen on vaatinut. Kunnioitettava
suoritus siis jokaiselta, joka on passinsa
täyteen saanut!
Ja sitten se laulaminen! Onko
mitään hienompaa kuin hieman hiprakassa, upeiden ihmisten ympäröimänä,
mielettömissä fiiliksissä ja ennen kaikkea
täysillä, laulaa omasta laulukirjastamme
upeita ja koskettavia lauluja yhdessä?
Kiertoajelulla opittiin paljon uusia lauluja
ja meno oli ihan mahtavaa. Meininki oli
upeaa jokaisessa bussissa eikä mikään
bussi jättänyt laulutaidoiltaan ketään
kylmäksi! En tiedä muista, mutta oma
laulukirjani tulee varmasti olemaan kovassa käytössä ja viimeistään ensi keväänä pitää suurimman osan lauluista tulla
ulkomuistista ja suoraan sydämestä.
Olihan fuksiviikossa sitten vähän
haasteitakin. Hatunnosto niille, jotka
saivat aarteita metsästäessään paikalle ihka aidon Jethron ja kaksikymmentähenkisen turistilauman! Aivotyötä
ja ankaraa keskittymistä vaati myös
Turun Käräjäoikeusyhdistyksen soveltuvuustesti. Kovinkaan moni meistä
ei taida soveltua alalle, sillä aika harva
mitään papereihin kirjoitti...
Mikä siis oli fuksiviikon saldo?
No ainakin hurjasti uusia ystäviä (osan
muistaa jo nimeltäkin!), paljon infoa
(osa jo ehkä unohdettukin), aarteenmetsästystä, kiertoajelua,
upeita kuvia, kärsinyt fuksipassi täynnä merkintöjä, uusia
legendoja, unettomia öitä,
Lexin upea kaulahuivi kaulassa,
laulukirja hyllyllä odottamassa
uusintakierrosta, käheä ääni,
monta kumottua juomaa ja
monta uutta juomalaulua, ja
ennen kaikkea palava halu olla
lexiläinen ja osa tuota upeaa
eliittiä!
Siirtäessäni fuksiviikon
loistokkaat kuvat kamerastani tietokoneelle kirjoitin
kansion nimeksi Fuksiviikko Vol.1. Aion nimittäin kokea
tämän huvin vielä uudestaan
– ensi vuonna sitten vanhemman tieteenharjoittajan näkövinkkelistä!
Teksti: Adelina Leino
Kuvat: Paula Kovari
LexPress
23
Fuksiviikko
tuutorin silmin
Jokilaivakausi oli jo auki ja lukuvuoden lisäksi Lexvuosikin oli jo
lähes taputeltu kasaan, kun viime
toukokuussa notkuimme bileiden jälkitunnelmissa YO-talon pihalla. Juhla-
tumutunnelman keskellä päätään nosti
haikeus – ensimmäisen tiedekunnassa
vietetyn vuoden jälkeen fuksin asema
oli auttamattomasti liukumassa pois
käsistä tuleville vielä tuntemattomille
kanssaopiskelijoille. Joku julistautui
ikuiseksi fuksiksi ja uhosi teettävänsä
asiasta vielä haalarimerkinkin, toiset
suuntasivat ajatuksensa jo hyvillä mielin tulevaan ja vanhemman tieteenharjoittajan saappaiden täyttämiseen. Yhtä
mieltä kaikki kuitenkin olivat siitä, että
fuksivuosi on juhlaa.
mitä enemmän kokemusta matkalla
on karttunut, mutta nollakympit vaikuttavat joko tienneen, mitä ovat
ainejärjestöömme tulossa tekemään
tai ovat vaihtoehtoisesti erittäin nopeasti oppivaa sorttia. Viimeistään fuksisitseillä nähtiin, että lexiläisten uusin
aalto on valmis ottamaan toimintamme
omakseen näyttävästi. Fuksiviikolla paikoittain kuultuja nurinoita vanhoista
lexiläisistä lauluperinteistä sun muista
kieltämättä eksentrisistä akateemiseen
ilonpitoon kuuluvista käytännöistä
tuskin enää pääsee ilmoille. Toisinkin
voisi olla asian laita: poikkitieteellisten
kontaktien kautta korviin kantautunut
juttu erään sisarainejärjestön fuksista,
joka sitseillä on nyreissään kysynyt,
eikö laulamisen sijaan voitaisi vain
istua ja nauttia sitä keskiolutta, saa vanhemman tieteenharjoittajan sydämen
itkemään verta.
Meillä taas näyttää olevan käsissämme vuosikurssi, joka kokeilee
ja osallistuu. Tapahtumat ovat olleet
Juhlaa se totta vie näyttää
alkusyksyn perusteella uunituoreiden fuksienkin osalta olleen ja tulevan olemaan. Hieman pidemmän aikaa
tiedekunnassa viettäneen näkökulmasta pidot toki tuntuvat paranevan,
24
LexPress
läisen silmiin sellaisen onnen
kipinän, ettei kenellekään
tilannetta todistaneelle olisi
jäänyt epäselväksi, miten
iloisia integroitumisesta tässä
vanhojen jarrujen piirissä ollaan. Alkanut yhteinen taival
kohti tutkintoa on nimittäin
todistanut jo jotain: meidät on
veistetty samasta puusta.
Teksti: Mirka Kuisma
Kuvat: Paula Kovari
mustanaan fukseja ihmettelemässä
menoa ja ottamassa tuntumaa uuteen
ympäristöön. Näin asian kuuluukin olla
– fuksi hei, tämän ensimmäisen vuotesi
ajan maailma on sun. Ei sillä, että nollakymppejä olisi tarvinnut kahta kertaa
kehottaa laittamaan itseään likoon:
jo fuksiviikolla alkaneet paikoittaiset
heittäytymisen hetket ryhmäesityksissä
ja kastajaisten säästelemätön pisteidenmetsästys on pantu ilolla merkille.
Showmeininkiä uudessa vuosikerrassa riittää, mikä ei välttämättä yllätä
– erään lähteen, tosin jäävin sellaisen,
mukaan jokainen parillisena vuotena
aloittava vuosikerta kun on säännönmukaisesti päällikkövuosikurssi.
Untuvikkomme ovat hiljalleen
myös uskaltautuneet ottamaan
kontaktia muihin
vuosikursseihin.
Tällä saralla mielensä voi rohkaista jok’ikinen vanhempia tieteenharjoittajia arasteleva
fuksi: syksyn ensimmäisestä fuksin
kaveripyynnöstä
kertominen sytytti eräänkin varttuneemman lexi-
LexPress
25
Maataloustuki
ja byrokraattinen
paperisota
Harva suomalainen on enää viljelijä tai muu maatalousyrittäjä, mutta
olemme kaikki jo tutustuneet maataloustukeen siinä muodossa, että
ruuasta ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi, vaan monipuolinen valikoima
löytyy kohtuulliseen hintaan. Maataloustuet ovat tulleet tunnetuksi myös
vuosittaisista suurien tuensaajien listoista.
Suomen maa- ja puutarhatukijärjestelmä kätkee sisälleen monta eri
tukea, vuonna 2010 eri tukia maksetaan
yhteensä 1,9 miljardia euroa. Pienempi
osa tuesta (40 %), eli n.766 milj. euroa,
tulee EU:sta, ja tästä pieni osa tulee
Suomelta itseltään maksamamme EU:n
jäsenmaksun muodossa. Suurin osa, 1,15
miljardia euroa, on suoraan kansallista
tukea, eli raha tulee valtion budjetista.
Siitä voi kukin laskea oman osuutensa.
EU:n hallinnollisilla hinnoilla on
myös tarkoitus tukea maataloutta, eli
tuotteen markkinahinta pidetään päätöksillä alempana kuin tuotantokustannukset ovat. Lisäksi käytössä on interventiojärjestelmä, jolla nimensä mukaisesti korjataan tuotteiden (kuten viljan)
hintaa. Interventiojärjestelmä toimii
esimerkiksi siten, että EU ostaa viljaa
tuottajilta varastoon hyvänä satovuonna,
ja huonona laittaa sen markkinoille ja
estää siten hintojen nousun.
Suomessa maataloustuotannon
ongelmat voi tiivistää karkeasti maamme
sijaintiin. Pohjoinen paikkamme lyhentää
kasvukautta niin paljon, että tuotanto
olisi kannattavaa ilman tukia vain, jos
syömäsi ruoka olisi huomattavasti kalliimpaa. Tuotantokustannukset Suomessa ovat huomattavasti korkeammat kuin
mitä maatalousyrittäjä saa tuotteiden
myynnistä, joten tätä myynnin ja tuotan-
tokustannusten eroa paikataan tuilla.
Mikäli tämänhetkiset tuet poistettaisiin,
niin ruuan hinnan korotus ei olisi mitään
makeisveron korotuksen jälkeistä luokkaa, vaan kolmin- tai nelinkertainen
nykyiseen verrattuna. Toinen Suomen
ongelma on tilojen pieni koko.
Suomen tuotannon ongelmana
oleva kannattamattomuus on ehdotettu ratkaistavaksi sillä, että kaikki
kannattamaton tuotanto lopetettaisiin ja
ruoka tuotaisiin lähempänä päiväntasaajaa olevista maista. Suomen maatalouspolitiikan ydin on kuitenkin tuotannon
säilyttäminen nimenomaan Suomessa.
Lisäksi maataloustukien vaikutus ei jää
pelkkään ruuan hintaan, vaan niiden yksi
tehtävä on pitää maaseutu asutettuna
ennen muuta siten, että maaseudulta ei
vain käytäisi töissä, vaan se myös tarjoaisi
työtä.
Valittavana ovat siis joko tuet,
tai summa rahaa jokaiselle puhtaana
käteen, ulkomailta tuotu tai erittäin kallis kotimainen ruoka, ja hyvin erilainen
maaseutu. Lisäksi tulisi työttömyys,
jota voinee verrata siihen, että noin 63
000 kaksi henkeä työllistävää yritystä
lopettaisi toimintansa. Myös muut elintarvikeketjun osat työllistävät suomalaisia: koko määräksi on arvioitu n. 300
000 ihmistä.
LexPress
27
Tässä kohtaa voisi ajatella, että
kyllä tuotannon jossakin määrin pitäisi
olla kannattavaa ilman tukia, mutta tukien loppuessa valitettavasti hyvin suuri
osa suomalaisista maatiloista lopettaisi
toimintansa, sillä tuotanto ilman tukia
on kannattamatonta.
Tukea saavien tilojen määrä laskee
koko ajan sitä mukaa kun maatilojen lukumäärä vähenee. Itse tukimäärä ei laske
samalla tavoin, sillä pinta-ala ja tuotantoeläinten määrä pysyvät suunnilleen entisissä tasoissaan. Suurten tukien saajien
määrä täten vain kasvaa, kun tilojen koko
suurenee. Tilojen koon kasvu johtuu vain
siitä, että pienemmän tilan on hankala
enää olla kannattava; maatilaa voi verrata
pieneen yritykseen.
Maatalousasiat (maataloustuista
tilatuki ja tuotantoon sidotut EU-tuet)
28
kuuluvat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan ja niitä säännellään asetuksin,
joten EU:n tukiin vaikuttaminen vaatii
monen maan yhteistyötä.
Kansallisesta tuesta Suomi päättää yhdessä EU:n kanssa. Suurin
osa nahistelusta EU:n kanssa maatalousasioissa liittyy kansallisen tuen
maksuun, sillä se väärentää kilpailua,
vaikka menisikin vain korkeiden tuotantokustannusten maksuun. Kansallista
tukea maksetaan, koska Suomessa on
siitä sijainnista johtuen hankalampi
olla maataloustuottaja kuin muissa
EU-maissa.
Kansallinen tukijärjestelmä on
jaettu eri tukiin, joista merkittävimmät ovat Etelä-Suomen kansallinen
tuki (141-tuki) ja pohjoinen tuki sekä
luonnonhaittakorvauksen kansallinen
LexPress
lisäosa. Suomi on jaettu seitsemään
tukialueeseen, joiden mukaan kansallisia
tukia maksetaan. Alueittain maksetaan
esimerkiksi luonnonhaittatuki, jonka
tarkoitus on tasata Suomen alueellisten
erojen aiheuttamia eroja tuotantoolosuhteissa. Luonnonhaittatuella on
kansallinen lisäosa, mutta varsinainen
luonnonhaittatuki maksetaan EU:n
budjetista.
Eri tukia on yhteensä n.200, ja
niistä jokaisella on aikomus saavuttaa jotakin. Osa maataloustuista on
ympäristö(nsuojelu)perusteisia. Maataloudella on tapana kuormittaa vesistöjä runsaasti ja muutenkin muokata
luontoa ympärillään. EU ja Suomi maksavat yhdessä ympäristötukea maataloustuottajille, jotka sitoutuvat ohjelmaan
maatalouden kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Ohjelmakausi
kestää viisi vuotta, joten tuloksia pitää
tulla. Tuloksia tuen saaminen myös
edellyttää.
Perustavaraa olevien kosteikkojen perustamisen ja ravinnekuormituksen vähentämisen lisäksi ympäristötuella tuetaan myös luomutuotantoa ja
-kotieläintuotantoa ja luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Ympäristötuella on myös kansallinen lisäosa, jota
maksetaan Etelä-Suomessa. Kuluttaja-veronmaksaja voi myös olla ylpeä
itsestään eläintensuojelun osalta, sillä
maataloustukijärjestelmässä on myös
eläinten hyvinvoinnin tuki, joka nimensä mukaisen toiminnan lisäksi tukee
tuotantoeläinten lajinmukaisemman
hoidon lisäämistä.
Tukien myönteiset vaikutukset
puolustavat niiden olemassaoloa, mutta
itse tukijärjestelmän ja tukien hakemisen
vaikeaselkoisuus on hankalammin
puolustettavissa ja ne kaipaisivatkin
selkeyttämistä.
Teksti ja kuva: Ulla Riipinen
Tilatuki, eli tulotuki:
EU maksaa kokonaan. Tarkoituksena varmistaa, että tuotanto jatkuu
ja on kannattavaa. Maksuperuste
on tukioikeus ja tilan tukikelpoinen
pinta-ala, eli tarkasti laskettu todella
maatalouteen (esim. viljely) käytetty
pinta-ala.
Tuotantoon sidotut EUtuet:
tuki, joka perustuu tilan tuotantoon. Merkitys vähentynyt tilatuen
merkityksen kasvaessa.
Luonnonhaittakorvaus/-tuki
(myös ns. vuoristotuki ja kirjainyhdistelmä LFA): ympäristötekijöiden
(kuten kasvukauden pituus, maan kivisyys) perusteella maksettava tuki.
141-tuki:
tuki määräytyy Suomen liittymissopimuksen 141 artiklan nojalla.
Maksetaan vain Suomen eteläosissa
ja on alueen tärkein tuki.
Lähteet:
Maa- ja metsätalousministeriö
Mavi (Maatalousvirasto)
Valtion talousarvioesitys
LexPress
29
oikeusministerin
ympäristöaatteet
Kun teemana on ympäristö ja julkaisupaikkana LexPress, kuka voisi
olla parempi vastaamaan muutamaan ajankohtaiseen kysymykseen
kuin oikeusministeri Tuija Brax? Haastateltavasta heti aistittava palava
mielenkiinto ja halu vaikuttaa varsinkin ihmisoikeus- ja ympäristöasioihin
osoittavat, että maassamme on tällä hetkellä erittäin asiantunteva ja aidosti
välittävä vihreä oikeusministeri. Tuija Brax asettaakin itselleen ja muille
kunnianhimoista tavoitteita, jotta edessämme olisi oikeudenmukaisempi
ja puhtaampi huominen.
Tuija Brax on toiminut muun
muassa Vihreän liiton kansanedustajana ja puheenjohtajana, Helsingin
kaupunginvaltuutettuna sekä lakivaliokunnan puheenjohtajana. Vuonna
2007 Brax valittiin oikeusministeriksi
Vanhasen II hallitukseen ja Kiviniemen
hallituksessa hän jatkaa tehtävässään.
Kukapa olisi uskonut, että oikeusministerimme piti aikoinaan politiikkaa
itseltään poissuljettuna vaihtoehtona.
Lukioaikana poliittinen vakaumus
kuitenkin löytyi.
”Olin ajatellut, että mitä muuta
tahansa paitsi politiikkaa. Toisin kuitenkin kävi. Olin silloisessa Länsi-Saksassa vaihto-oppilaana ja siellä vihreän
liikkeen synty näkyi erittäin vahvana.
Liikehdintä oli erittäin mukaansatempaavaa ja Suomeen takaisin tullessani
aloin itse tarkkailemaan Suomen
vihreää liikettä ja sen syntyä.
Helsingin oikeustieteellisestä tiedekunnasta oikeustieteen kandidaatiksi tammikuussa 1990 valmistunut
Brax ei kuulu niihin, jotka pienestä pitäen
tiesivät haluavansa juristiksi, vaan päätös
oikeustieteelliseen hakemisesta syntyi
Valmis mielenkiinto asioihin
johtaa usein siihen, että ajautuu ennustamattomiin tilanteisiin. Loppujen
lopuksi siinä kävi niin, että Haaviston
Pekka pyysi minua opintojeni loppuvaiheessa vihreiden eduskuntaryhmään
töihin. Tällöin kysymykseen olikin jo
helppo vastata myöntävästi.”
LexPress
31
rationaalisen harkinnan tuloksena,
klassista poissuljentamenetelmää käyttäen.
“En halunnut muutakaan.
Varmaan olisin halunnut historioitsijaksi, jos elämässä ei tarvitsisi yhtään
miettiä ammattia ja työtä. Varmistelin kuitenkin itselleni koulupaikkaa ja
pääsin myös Helsingin opettajankoulutuslaitokselle. Liikuntatieteet olisivat
voineet olla toinen takaportti.”
Myöskään uravalinnan onnistuminen ei ollut nuorelle oikeustie-
teen ylioppilaalle itsestäänselvyys
ja oman paikan löytäminen vei aikansa.
“Ensimmäisen oikisvuoden
jälkeen lähdin Amerikkaan leirinohjaajaksi. Heti aluksi minulle ei tullut vielä
varmuutta siitä, onko oikis oma juttuni.
Oikeustieteellistä ei silloin 80-luvulla
päällisin puolin kauppakorkeakoulusta
erottanut: oli hirveästi pukuja, jakkupukuja, nahkasalkkuja ja olkatoppauksia… Pääfiilis oli, että ihmiset haluavat
Aleksille pankkeihin töihin. Vasta kun
opinnot syvenivät ja pääsin muun muassa ihmisoikeusasioiden pariin, tiesin
varmasti olevani oikeassa
paikassa.”
Nykyisin Tuija Brax
on tyytyväinen suorittamaansa tutkintoon.
“Juristin koulutuksesta on mielettömästi hyötyä politiikassa ja asioiden
hahmottamisessa. On
helppo oppia uutta, kun on
valmiina tietty kehikko siitä
miten muun muassa Euroopan Unioni, hallinto ja
perussopimukset toimivat.
Toisaalta miinuksena täytyy
sanoa se, että juristin koulutus tuhoaa suomen kielen
ylitarkkuudellaan.”
Paljon kansainvälistä
keskustelua aiheuttanut ilmastonlämpeneminen huolestuttaa myös
oikeusministeriä. Globaalina
ympäristöongelmana kasvihuoneilmiö on ylitse muiden
ja sen torjuminen onkin
avaintekijä kohti puhtaampaa
ja ympäristöystävällisempää
maailmaa. Ihmisen on aika
kantaa vastuu teoistaan, sillä
vaikka ilmasto on muuttunut,
Brax pitää kasvihuoneilmiön
pääasiallisena aiheuttajana
ihmiskuntaa.
32
LexPress
“Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Luonto reagoi ihmisen tekoihin. Itse
asiassa ilmaston lämpeneminen on
pakko saada pysähtymään 2 asteeseen.
Mikään ei viittaa siihen, että olisimme
tarpeeksi pitkällä kyseisen tavoitteen
saavuttamiseksi.
Tämänhetkinen tieteellinen tieto
maailman ilmastopaneelista ja muista lähteistä lähtee siitä, että jos ilmasto
lämpenee sitä pidemmälle, seuraukset
ovat katastrofaaliset niin ympäristölle
kuin ihmiskunnalle. Seuraukset näkyvät
esimerkiksi ääri-ilmiöinä, tulvina, kuivuutena ja ruokakriisinä. Yksi pelottava
skenaario on, heikkeneekö golf-virta
tulevaisuudessa merien lämpenemisen
seurauksena.”
.
Ilmastonmuutosta pyritään torjumaan kansainvälisin sopimuksin
ja yhteistyön avulla. EU ja näin ollen
myös Suomi on mukana erilaisissa
ilmastosopimuksissa, muun muassa
Kioton pöytäkirjassa. Kuitenkaan isot
talousjätit USA, Venäjä ja Kiina eivät
ole sopimusta ratifioineet. Sopimuksen hyödyllisyydestä ilman kyseisten
maiden panosta on kiistelty. Yhteistyötä
todella tarvitaan, mutta asia ei ole aivan
yksiselitteinen ja siksi tilanne onkin
vaikea. Asiaa hankaloittaa entisestään
todellinen kiire saada muutoksia aikaan.
“EU:n keskeiset neuvottelijatkin
ovat keskenään eri mieltä ja aiheesta
debatoidaan jatkuvasti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että jos EU ei
näitä kysymyksiä pysty omalta osaltaan
ratkaisemaan, olemaan edelläkävijä ja
osoittamaan, että jos tahtoa on, on myös
keino sekä osoittamaan, että ilmastokysymykset ja talouskasvu pystytään
yhdistämään, niin onko meillä mitään
toivoa?
Toinen ratkaisu on varma tie
tuhoon. Vaikka EU lopettaisi kaikki päästönsä, ilman kyseisten maiden
panosta ei tavoitteisiin ikinä päästä.
Eihän se mikään salaisuus ole, että
Obaman hallituksen luultiin toimivan
asian suhteen nopeammin.
Kyseisiä maita olisi painostettava. Toisaalta Kiina tekee yksittäisiä
todella suuria teknologisia harppauksia hiilineutraalien uusien kaupunkien
rakentamisessa. Yhdysvalloissa on
myös hyvin kunnianhimoisia suunnitelmia raideliikenteestä ja energiapihien kaupunkien infrastruktuurista.
Mutta ongelma tällaisten suunnitelmien
ja kiireen välillä on valtava.”
Maailmalla myllertänyt finanssikriisi on väistämättä jättänyt
luonnonsuojelun varjoonsa. Niin
valtioille, yhtiöille kuin yksilöillekin
taloudellisten päämäärien ajaminen on
nyky-yhteiskunnassa useimmiten etusijalla. Tällöin asioiden pitkäkantoiset
seuraukset jäävät helposti liian vähälle
huomiolle.
“Finanssikriisi taas kertaalleen
opettaa, että ympäristölle on aina
pahasta jos talous yhtäkkiä romahtaa.
Silloin ihmisten pelko työttömyydestä
ja lastensa tulevaisuudesta ajaa lyhytnäköisiin päätöksiin ja tekoihin.”
Virheistä voi kuitenkin oppia ja
Brax haluaakin uskoa tulevaisuuteen.
“Suomen vihreiden yksi keskeinen linjaus on ollut se, että talouspolitiikka pitää hallita ja on huolehdittava, että ihmisillä on turvallinen olo
tulevaisuuden suhteen. Myös tulevat
työpaikat ovat entistä enemmän vihreitä työpaikkoja. Uudella energiaverolla
ohjataan kriisin jälkeinen talous kasvamaan selvästi enemmän ympäristötalouden puolelle ja tekemään entistä
kalliimmaksi sellainen tuotanto, joka
perustuu vain ja ainoastaan ympäristön
kulutukseen. Kyllä tästä tuhkasta voi
nousta paljon uuttakin.”
Brax on erikoistunut ihmisoikeusja ympäristöjuridiikkaan ja näitä
LexPress
33
aloja koskeviin kysymyksiin hän on
keskittynyt myös poliittisessa toiminnassaan. Rutiinien kautta hän pyrkii
noudattamaan konkreettisesti omia
periaatteitaan käytännön elämässä.
Ministerin työ tuo kuitenkin mukanaan
velvoitteita, joiden täyttäminen ei onnistu ilman periaatteista joustamista.
”Ministerinä aiheutan työmatkoja lennellessäni sellaisen laskun,
että minulla menee koko loppuelämä
sen takaisin kerimiseen. Oikeusministeriössä on kuitenkin moneen kertaan
esitetty, että voitaisiinko ainakin joka
toinen EU:n konferensseista toimittaa
niin sanottuna videokonferenssina.
Ilmeisesti EU:n järjestelmä on kuitenkin
vielä niin uusi, että toimintatapoja ei
suostuta ainakaan toistaiseksi muuttamaan.”
34
Braxin mielestä demokratiaa parempaa järjestelmää ei ole keksitty.
Sen heikkouksia tulisi parantaa laajentamalla demokratiaa, ei hylkäämällä sitä.
“On erittäin tavallista, että diktatuurit ovat myös kaikista pahimpia
ympäristön tuhoajia. Vanha Neuvostoliitto on tästä erittäin hyvä esimerkki.
Maa, jossa ihmisillä ei ole oikeuksia,
jossa hallitaan pelolla ja väkivallalla ja
jonka hallinnossa ei ole alkeellisiakaan
avoimuuden periaatteita, tuhlaa ja
sotkee, suorastaan tuhoaa ympäristöä.
Vastaavasti ei tiedetä yhtään diktatuuria,
joka ei olisi jollain tavalla mustalla listalla
ympäristökysymyksissä.”
Usein ihmisoikeusrikkomuksiin
liittyy vakavasti myös korruptio ja
tällöin hyvin tyypillistä on myös uhan-
LexPress
Jatkuu sivulla 36
alaisten kasvien ja eläinten niin sanottu ryöstö. Tällaisissa tilanteissa
on hahmotettavissa pahan kolmio:
ihmisoikeusloukkaukset, korruptio ja
ympäristötuho kulkevat käsi kädessä.”
Nykyinen hallitus on tehnyt
ilmasto- ja ympäristöpolitiikan
kannalta niin hyviä kuin huonojakin
ratkaisuja. Tulevaisuusselonteossa
asetettu pitkän aikavälin päästötavoite
on ollut edistysaskel. Kuitenkin hallituksen lyhyen aikavälin ilmastopolitiikka tarvitsisi uudistamista. Yksi
hallituskauden saavutuksista on ollut
vesilain uudistusta koskeva esitys.
Myös muita jo aloitettuja hankkeita
olisi vietävä eteenpäin seuraavan hallituksen aikana.
”Vesien, kosteikkojen ja suojaalueiden suojelun lisäksi aivan realistisia, mahdollisesti ensi kevään hallitusohjelmaan kirjattavia tavoitteita riittää.
Etelä-Suomen metsien suojeluun olisi
budjetoitava lisää rahaa. Tämänhetkinen summa voitaisiin hyvin kolminkertaistaa. Saimaannorpan suojelu
saataisiin vielä paremmalle tasolle
kotimaisella lainsäädännöllä ja hallituksen käskyllä. Tällaisten asianlaitojen
huonosta tilanteesta me vastaamme
itse, emmekä voi syyttää muita. Joten
nyt on aika toimia tilanteen parantamiseksi.”
Hallituksen aloittama, mielipiteitä rankasti jakava vihreä
verouudistus pyrkii muuttamaan
verotuksen painopistettä. Veroja kerättäisiin enemmän ympäristöveroina ja
vastaavasti tuloverotusta pyrittäisiin
keventämään ainakin kaikkien pienituloisimpien osalta. Vihreä verouudistus onkin iso kysymys myös ilmastopolitiikassa.
” Linjaa on edelleen kiristettävä
reilulla tavalla kertomalla äänestäjille
ja veronmaksajille, että 3-4 vuoden
välein ympäristöelementti tulee aina
tiukentumaan. Tällöin ihmiset pystyvät
varautumaan tulevaan. Omassa arjessa
36
pystytään investoimaan valintoihin
jotka eivät kuluta uusiutumattomia
luonnonvaroja. Asiat eivät saa tulla
epäreiluina yllätyksinä ja esimerkiksi
taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevat eivät saa joutua kestämättömiin
tilanteisiin verouudistuksen myötä.”
Suomen sisäisistä tasa-arvokysymyksistä avioliittolaki ja sen
mahdollinen uudistaminen on ollut
paljon esillä. Vihreä liitto, kuten myös
suurin osa muista puolueista, kannattaa
sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ennen esitetynlaista lakiuudistusta suurimmaksi kynnyskysymykseksi nousee
kuitenkin tulevien eduskuntavaalien
lopputulos ja seuraavan hallituksen
kokoonpano. Jos perussuomalaiset saavuttavat tavoittelemansa vaalivoiton,
voi avioliittolain uudistus olla vaikeaa.
Haluun uudistaa avioliittolakia liittynee
vahvasti myös muiden pohjoismaiden,
Ruotsin, Norjan ja viimeisimpänä
Islannin sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö.
“Ratkaisevaa oli Islannin yksimielinen päätös. Se jättää Suomen
pohjoismaista hännänpitäjäksi. Muiden
pohjoismaiden malli on yksi syy siihen,
miksi oikeusministeriö valmistelee
asian hallitusneuvotteluja. Kotimaisena
syynä on yksinkertaisesti se, että perussuomalaisten vaalivoitto olisi niin valtava, että sillä olisi ratkaiseva merkitys
hallitusneuvotteluissa. Hyvä puoli tässä
tietenkin on, että äänestämällä voi nyt
vaikuttaa!”
Teksti: Anna-Sofia Säämänen
Kuvat: Valtioneuvoston kuvapankki
(http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/kuvapankki/kuvalistaus.
jsp?locale=fi&oid=4830)
LexPress
Korkeakouluharjoittelu
- kurkistus virkamiehen elämään
Korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu korkeakouluharjoittelu on oiva
tilaisuus tutustua valtion, kuntien ja yleisesti koko julkisen hallinnon
työmahdollisuuksiin. Halutessaan opiskelijalla on tosin mahdollisuus
harjoitteluun myös yksityisellä sektorilla, mutta perinteisesti harjoittelut
on toteutettu oikeustieteen opiskelijoiden osalta pääosin julkisella
puolella.
Korkeakouluharjoittelijat ovat
työnantajalle otollinen vaihtoehto,
sillä yliopisto osallistuu opiskelijan
palkkakustannuksiin. Harjoittelua
usein kartetaan sen matalan palkkauksen vuoksi, joka on välillä 900-1600
euroa, työnantajasta riippuen. Vähättelyyn ei kuitenkaan ole syytä, sillä
harjoittelun tarjoamat työtehtävät ovat
usein enemmän kuin opiskelija uskaltaa
toivoakaan.
Sopivan har joittelupaik an
löytäminen ei tuottane ongelmaa,
sillä vaihtoehtoja on laidasta laitaan.
Tarjolla on työpaikkoja käräjäoikeudesta aina korkeimpaan oikeuteen,
syyttäjävirastoon, ministeriöihin,
oikeuskanslerille tai vaikka Suomen
punaiseen ristiin. Erona perinteiseen
oikeustieteilijän kesätyöhön voi olla
myös se, että harjoittelussa pääsee
käsiksi vaativiin juridisiin työtehtäviin.
Harjoittelun ei tulisi pitää sisällään
puhelinkeskuksena tai kahvinkeittäjänä
olemista, vaan juridisen osaamisen
käyttämistä oikeisiin, haastaviin, monipuolisiin ja opettavaisiin työtehtäviin.
Harjoittelun avulla voi myös
ansaita itselleen tulevaisuuden
työpaikan. Työnantajan huomatessa,
että opiskelija on pätevä ja motivoitunut, on opiskelija hyvissä asemissa
seuraavia kesätyöpaikkoja jaettaessa
tai virkoja ja sijaisuuksia täytettäessä.
Esimerkiksi Tilastokeskuksessa muutamia vuosia sitten vuoden aikana
palvelleista 29:stä harjoittelijasta 12
jäi taloon. Yhä kiristyvässä kilpailussa
työpaikoista on harjoittelu valttikortti
jalan oveen väliin saamiseksi.
Listat tulevan kesän harjoittelupaikoista ilmestyvät Calonian seinille helmikuun tienoilla.
Aikaisempina vuosina paikkoja on
ollut jaossa tiedekunnassamme 30-40
kappaletta. Toivotaan, että paikkojen
määrää ei supisteta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Pidä siis silmäsi
auki, jos olet kyllästynyt kahvinkeittoon asianjotoimistoissa tai muuten
vaan haluat kokea työntekoa julkisella
sektorilla, sillä ruoho saattaa olla
vihreämpää aidan toisella puolella!
Tekstit: Markus Laine
Kuva: Jenna Kiiskinen
38
LexPress
Korkeakouluharjoittelijana
Keskusrikospoliisissa
Työskentelin menneen kesän
korkeakouluharjoittelijana Keskusrikospoliisin Kansainvälisellä osastolla
Vantaan Jokiniemessä. Keskusrikospoliisin (KRP) vastuualueena poliisissa on
vakavimman, erityisesti järjestäytyneen
ja ammattimaisesti toimivan rikollisuuden torjunta ja tutkinta. Toisena
päätehtävänään KRP tuottaa rikostorjunnan asiantuntijapalveluja koko poliisikunnan ja muiden lainvalvontaviranomaisten käyttöön. Keskusrikospoliisi on
jakautunut viiteen osastoon, jotka ovat
Rikostekninen laboratorio, Tutkintaosasto, Tiedusteluosasto, Hallinto-osasto
ja Kansainvälinen osasto, jossa siis itse
työskentelin. Kansainvälinen osasto toimii kansainvälisen rikospoliisiyhteistyön kansallisena
keskuksena. Lisäksi osastolla on
viestiliikennekeskus, joka vastaa
kansainvälisestä tiedonvaihdosta
poliisiviranomaisten kesken.
mukaan myös ns. operatiiviseen työhön.
Tässä auttoi suuresti aikaisempi työkokemus poliisihallinnosta ja sainkin elokuun
loppuun asti työskennellä pääosin talousrikostorjunnan operatiivisissa tehtävissä,
joskin ohessa laadin myös muistioita ja
selvityksiä poliisitoimintaan liittyen.
Kuten Kansainvälisen osaston
nimestäkin voi päätellä, toiminnot keskittyvät usein Suomen rajojen ulkopuolelle.
Harjoittelussa tulivat erittäin tutuksi
kansainväliset poliisiorganisaatiot kuten
Interpol ja Europol kuten myös useiden
eri maiden oikeusviranomaiset kotimaisia yhteistyöviranomaisia unohtamatta.
Hain harjoittelupaikakseni nimenomaan poliisihallinnon paikkoja, sillä
ammatillinen kiinnostukseni
on keskittynyt lähinnä poliisityöhön. Itselläni ei juuri ollut
ennakko-odotuksia harjoittelun suhteen, olihan korkeakouluharjoittelu minulle uusi ja
tuntematon asia. Kuitenkin jo
ensimmäisen työpäivän jälkeen
totesin, että tulossa on erittäin
mielenkiintoinen kesä. Ensimmäiset viikot menivät taloon ja
sen eri toimintoihin ja osastoihin
tutustuessa sekä muutamia
juridisia muistioita kirjoitellen.
Vähitellen alkoivat myös tunnukset poliisin eri tietojärjestelmiin
ja rekistereihin saapua ja pääsin
LexPress
39
Työskentely rikosasioiden asiantuntijaorganisaatiossa oli haastavaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Huolellisuus
ja motivaatio ovat erittäin tärkeitä, jotta
poliisiviranomainen pysyisi mahdollisimman hyvin rikostilanteissa ajan tasalla
ja jotta erittäin tärkeä oikeusvarmuus ei
pääse heikkenemään. Rikosten maailma
on myös todella mielenkiintoinen, kahta
samanlaista työpäivää tuskin tulee vastaan. Korvaamaton apu työssäni olivat
maamme kokeneimmat rikostorjunnan
ja -tutkinnan asiantuntijat ja muut työtoverit, joilta sai apua aina tarvitessaan.
Voin suositella harjoittelua poliisissa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita
rikoksista ja erityisesti niiden tutkinnasta
ja torjunnasta. Harjoittelu valotti hyvin
poliisin toimintojen kokonaisuuden
Suomessa ja tärkeän kansainvälisen
yhteistyön merkityksen rikosten tutkinnassa. Valtakunnallisena yksikkönä
KRP on erinomainen työpaikka poliisin
työstä kiinnostuneille ja asiantuntijaorganisaationa se työllistää suuren joukon eri alojen asiantuntijoita, mukaan
lukien juristeja.
Harjoittelijana
Aluehallintovirastossa
Pohdiskellessani viime keväänä
valtion korkeakouluharjoittelupaikkojen hakua vaikuttivat muutamat paikat mielestäni muita kiinnostavammilta.
Yksi näistä paikoista oli Lounais-Suomen
aluehallintovirastossa (entinen LänsiSuomen lääninhallitus). Aluehallintovirastossa eli AVIssa oli tarjolla useampia
harjoittelupaikkoja, mutta itse olin kiinnostunut erityisesti paikasta, jossa pääsi
käsittelemään terveydenhuollon kanteluita. En tiennyt tarkalleen ottaen, mitä
työ pitäisi sisällään, mutta innostukseni
oli suuri, kun minut kutsuttiin haastatteluun ja myös valittiin paikkaan.
Harjoitteluni alkoi kesäkuun
alussa ja tutustuin nopeasti uusiin
työkavereihini. Muut harjoittelijat olivat mukavia ja aluehallintoviraston vakituinen henkilökunta toivotti meidät
lämpimästi tervetulleiksi. Viihdyin
AVIssa erinomaisesti rennon työilmapiirin ja mielenkiintoisten työtehtävien ansiosta. Huomioni kiinnitti alusta alkaen
tietty mutkattomuus, sillä muutamista
40
aiemmista työkokemuksistani poiketen
AVI ei vaikuttanut niin hierarkkiselta
kuin valtion viraston olisi voinut kuvitella olevan. Kaikki tulivat hyvin toimeen
keskenään.
Mitä sitten pääsin tekemään? Osallistuin kanteluprosessiin siinä vaiheessa,
kun hallintokantelut olivat jo valmiita
ratkaistaviksi. Käsittelemäni kantelut olivat terveydenhuollon alalta – hyvin usein
kysymys oli potilaan kokemasta huonosta
kohtelusta tai potilaan käsityksen mukaan epäasianmukaisesta hoidosta. Kun
hallintokantelu saapuu aluehallintovirastoon, alkaa kantelun selvittely. Kantelun kohteelta tai kohteilta pyydetään
selvitykset kantelussa kysymyksessä
olevan asian suhteen, ja selvitysten
saapumisen jälkeen kantelijalle varataan
vielä tilaisuus vastineen esittämiseen.
Kun kaikki selvitykset ovat saapuneet,
on kantelu valmis ratkaistavaksi. Minun
tehtäväni oli valmistella päätösluonnos
saatujen selvitysten ja asiaan soveltuvan lainsäädännön perusteella. Aina
LexPress
tehtävä ei todellakaan ollut helppo, sillä
suuressa osassa kanteluja tarvitaan myös
lääketieteellistä asiatuntemusta. Tätä ei
tietenkään juristeilta edellytetä, vaan
lääketieteellisen puolen hoitavat aluehallintoviraston lääninlääkärit. Kantelujen
käsittely vaatii silti myös juristilta hieman uudenlaista ajattelua, ja terveydenhuollon lainsäädäntö tuli kesän kuluessa
tutuksi varsin monipuolisesti.
Työn suhteen minulle oli mielestäni suurta hyötyä aiemmasta työkokemuksestani sairaalan tekstinkäsittelijänä.
Potilasasiakirjat näyttivät jo valmiiksi
tutuilta, eikä lääketieteellinen terminologiakaan ollut täysin vierasta. Tiedonhakutaidot olivat suureksi hyödyksi,
enkä usko, että aiemmin käymästäni
sosiaalioikeuden kurssistakaan oli haittaa. Tärkeintä työssä oli mielestäni
kuitenkin into oppia uutta ja tutustua
kantelukäsittelyn koukeroihin. Olin aina
kuvitellut, etten ollut erityisen kiinnostunut hallinto-oikeudesta – viimeistään
sosiaalioikeuden kurssi ja harjoittelupaikka valtionhallinnossa saivat kuitenkin
mieleni muuttumaan. Hallinto-oikeuden
perusteiden kurssikirjoista on mahdo-
tonta saada käsitystä siitä, mitä kaikkea hallinto-oikeus oikeastaan onkaan
ja minkälaista on työskennellä valtion
virastossa.
Harjoittelun aikaiset työtehtäväni
olivat mielenkiintoisia ja vastuullisia,
ja pääsin tekemään ihan ”oikeita” juristin töitä. Tekemäni päätösluonnokset
menivät tosin vielä esittelijälle muokattaviksi, mutta muutamat luonnokseni
päätyivät esittelijän kautta ratkaisuvaiheeseen lähes sellaisenaan. Harjoittelupaikka aluehallintovirastossa auttoi
hahmottamaan valtionhallinnon rakennetta ja kanteluprosessia aivan toisella
tavalla kuin kirjoista opiskeleminen. Kesän aikana tuli myös selväksi, että varsin
monet valtionhallinnon virkamiehet ovat
aloittaneet uransa korkeakouluharjoittelijoina – harjoittelu saattaa siis myös
konkreettisesti avata ovia myöhempää
työuraa ajatellen. Kaiken kaikkiaan harjoittelukokemukseni AVIssa oli erittäin
positiivinen ja suosittelen korkeakouluharjoittelua lämpimästi kaikille.
Teksti ja kuva: Helmi Arola
LexPress
41
OIKEUS taju
Ympäristönsuojelu
KKO:n pohdinnassa
Oikeustaju-palstalla juristin koulutuksen saanut henkilölle esitellään
muutama tosielämän tapaus, joihin hän parhaaksi katsomallaan tavalla
kommentoi. Tässä numerossa ympäristöoikeudellisia ennakkopäätöksiä
kommentoi tutkija Minna Pappila.
Tapaus 1. KKO:2009:47
Hakkuuta valtion metsässä Lopen
Keihäsjärvellä vastustaneet luontoaktivistit olivat hakkuun käynnissä ollessa
oleskelleet hakkuualueella ja sen läheisyydessä. Kysymys oli siitä, olivatko he
menettelyllään syyllistyneet metsälain 18
a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn metsän
hakkuun estämiseen.
Pappilan kommentit
KKO katsoi, että rangaistussäännöstä on suhteutettava perustuslain
turvaamaan sananvapauteen, kokoontumisvapauteen sekä mahdollisuuteen
osallistua päätöksentekoon. Rangaistussäännöstä on tulkittava niin, ettei vaikeuteta luontoaktivistien laillista kansalaistoimintaa. Riihimäen käräjäoikeus
ja Kouvolan hovioikeus olivat pitäneet
kaikkia kolmea syytettynä ollutta luonnonsuojelijaa syyllisinä metsän hakkuun
estämiseen. KKO tuomitsi yhden aktivistin sakkoihin ja vapautti kaksi muuta
syytteistä. Näistä toinen oli hakkuukoneen kuljettajienkin mukaan pysynyt
kaukana hakkuukoneista ja toinen oli
käynyt koneiden lähellä vain kun koneet
eivät olleet käynnissä. Katson, että KKO
aivan oikein tulkitsi metsälain 18a §:ä
ottaen huomioon perustuslain turvaamat
oikeudet. Suurin osa luonnonsuojelijoista
oli pysynyt etäällä hakkuukoneista, eikä
heidän tarkoituksenaan ollut suoraan
estää hakkuita, vaan vaikuttaa Metsähallituksen päätöksentekoon, mikä on
perustuslain turvaamaa mielipiteen
ilmaisua.
KKO toteaa, että ”että metsän
hakkuun estämisestä tuomitseminen
edellyttää siten ensinnäkin metsälain
mukaisesti suoritettavan hakkuun häirintää”. KKO ei kuitenkaan alempien
oikeusasteiden tapaan ottanut kantaa
siihen, olivatko hakkuut metsälain
mukaiset. Suoraan minkään metsälain
määräyksen vastaisia hakkuut eivät
varmasti olleetkaan, mutta entä jos
otetaan huomioon perustuslain 20 §:n
mukainen vastuu ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta? Suomen
metsä- ja pääsääntöisesti muukaan
lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ei
nykyisellään kykene vastaamaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisen
aiheuttamaan haasteeseen. Ei edes vaikka
niin metsälain mukaan pitäisi tapahtua ja
käräjäoikeuskin tapausta ratkaistessaan
surkuhupaisasti totesi: ”Perustuslain 20
§:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Metsälain mukaan hakkuut
tuli toteuttaa muun muassa siten, että
metsäluonnon monimuotoisuus otetaan
huomioon. Näin ollen metsälain 18 a § ei
ollut ristiriidassa myöskään perustuslain
20 §:n 1 momentin kanssa.”
Etelä-Suomen metsistä 1-2 % on
suojeltu, kymmeniä lajeja uhkaa sukupuutto. Potentiaalisia suojelualueita
ei valtion mailla enää ole monia EteläSuomessa, ja yksityisten metsien suojelu
LexPress
43
OIKEUS taju
on sekä kallista että saattaa aiheuttaa ristiriitoja. Valtion uusi suojelutrendi pitää
sisällään pienialaisia sekä vapaaehtoisia
ja määräaikaisia suojelukohteita. Ekologinen tutkimus on kuitenkin osoittanut,
että suojelualueiden pitäisi olla mahdollisimman laajoja ja toisiinsa kytkeytyneitä,
jotta uhanalaiset lajit voisivat elää niillä.
KKO:n ratkaisuun liittyneitä hakkuita kos
kevan Luonto-Liiton tiedotteen mukaan
”perusteluina suojeluehdotukselle olivat
Etelä-Suomen heikko metsiensuojelutilanne, Keihäsjärven alueen laajuus ja
yhtenäisyys, uhanalaisen ja vaateliaan
lajiston esiintyminen alueella, sijainti
lähellä Vaskijärven ja Keihässuon Natura
2000 -alueita sekä alueen metsien hyvä
kehityspotentiaali.”
Metsänhakkuun estämisen
määrääminen metsälaissa rangaistavaksi otettiin mukaan metsälain muutokseen vuonna 2005 kansanedustajien
lakialoitteen pohjalta ja siitä käyty keskustelu oli yllättävän vähäistä. Mikään
laajamittainen ongelma metsänhakkuiden keskeyttäminen ei ole ollut ja
se on keskittynyt lähes poikkeuksetta
valtion omistamiin ja Metsähallituksen
hallinnoimiin metsiin. Niillä ei ole estetty
yksityisten metsänomistajien hakkuita.
Muutamien yksityisen metsänhakkuuyritysten toimintaa ne sen sijaan ovat
näissä yksittäistapauksissa vaikeuttaneet.
Heille maksettavat vahingonkorvausmaksut olisivat saattaneet riittää, kun
muistetaan, että monet metsät, joiden
hakkuut luonnonsuojelijat ovat pysäyttäneet, on sittemmin suojeltu joko luonnonsuojelualueena tai Metsähallituksen
omin päätöksin. Toisinaan aktivistit ovat
maksaneet sakot suojeltuaan metsää,
joka on päätynyt suojelualueeksi. Ilman
metsäaktivistien laajamittaista kartoitustyötä, suojelualoitteita, neuvotteluja,
painostusta ja toisinaan myös mielenosoi
tuksia olisi metsiensuojelutilanteemme
nykyistäkin paljon heikompi.
***
Tapaus 2. KKO:2008:33
Naantalissa Neste Oilin öljynjalostamolta oli sen työntekijöiden
huolimattomuudesta päässyt suuri määrä
öljyä jalostamon maaperään, josta sitä oli
valunut myös mereen. Rantoja oli puhdistettu noin 10 km matkalta ja meren
rannoilta oli poistettu noin 30 tonnia
öljyyntynyttä maata ja noin 15 tonnia
rantakasvillisuutta. Tapauksessa oli ensin
ratkaistava voitiinko menettely katsoa
yhtiön toiminnassa tehdyksi tuottamukselliseksi ympäristön turmelemiseksi ja
toiseksi onko yhtiö tuomittava yhteisösakkoon.
Ympäristön pilaantuminen oli
laajamittaista ja kaksi yhtiön työntekijää oli jo aiemmin tuomittu rangaistuksiin tuottamuksellisesta ympäristön
turmelemisesta. Neste Oil väitti, ettei
yhtiön toiminnassa ollut tapahtunut
rikosta. KKO kuitenkin totesi, että
44
LexPress
yhtiön toiminnassa oli maaöljyvahinkolain ja ympäristönsuojelulain vastaisesti päästetty öljyä ympäristöön ja näin
aiheutettu vahinko ja vahingon vaara
olivat olleet erityisen suuria ja että yhtiön
toiminnassa on syyllistytty tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen.
Pappilan kommentit
Rikoslain 9 luvun 2 §:n (369/2001)
mukaan oikeushenkilö
voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka
oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on
ollut osallinen rikokseen tai
sallinut rikoksen tekemisen
taikka jos oikeushenkilön
toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta
ja varovaisuutta rikoksen
ehkäisemiseksi.
totesi, että yhtiön toiminnassa oli ollut
olennaisia puutteita, vahingonvaara oli
ollut merkittävä ja vahingot olivat olleet
laajat. Kyseessä oli kuitenkin tuottamuksellinen rikos, joka ilmentää enemmänkin
ajattelemattomuutta kuin piittaamattomuutta lain säännöksistä. KKO tuomitsi
yhtiön 500 000 euron yhteisösakkoon.
Korkeimman oikeuden päätös vaikuttaa oikealta ja melko kohtuulliselta.
KKO totesi, ettei öljynsiirtolaitteita ollut varustettu erityisillä varmistustai hälytysjärjestelmillä ja
öljynsiirron suorittaneen
operaattorin oli sallittu poistua venttiilin avaamisen
jälkeen paikalta, vaikka jo
aikaisemmin oli tapahtunut kahdesti
öljyä siirrettäessä vastaavanlaisia vahingonvaaraa aiheuttaneita virheitä. Yhtiö
oli laiminlyönyt ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin öljyn siirtämisessä tapahtuvien
laiminlyöntien seurausten estämiseksi.
Näin ollen yhtiön toiminnassa ei oltu
noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja
varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi ja
yhteisösakon tuomitsemisen edellytykset
täyttyivät.
Tosin yhteisösakko olisi saattanut olla
vielä hieman korkeampikin, ottaen huomioon mm. sen, että läheltä piti tilanteita
oli jo aiemmin ollut kaksi, ja että Neste
Oilin liikevaihto oli vuonna 2008 yli 7
miljardia euroa. Tilanteen korjaaminen
eli onnettomuuden aiheuttaneen venttiilin aukijäämisen estäminen maksoi
yhtiölle vain 40 000 euroa. Luontovahingot olisivat olleet todella laajat, jos
onnettomuus olisi sattunut kesällä.
Yhteisösakko voi olla 850 – 850
000 euroa. Sakkoa määrättäessä otetaan
huomioon mm. rikoksen laji ja vakavuus
sekä yhtiön koko- ja vakavaraisuus.
Yhteisösakon määrää arvioidessaan KKO
Yhtiön toiminta vaikuttaa hieman
tekopyhältä. Vuonna 2007, jolloin Neste
Oil oikeudessa kiisti yhtiön toiminnassa
tapahtuneen ympäristön turmelemista,
se vuosiraportissaan samalla vakuutti
LexPress
45
OIKEUS taju
”vastuullisuuden” olevan yksi sen perusarvoista ja olevansa huipulla kestävän
kehityksen huomioon ottamisessa.
Nähdäkseni vastuullinen yhtiö muun kestävän toiminnan ohella myös huolehtisi
teknistä valmiudesta jo ensimmäisen
vahingon jälkeen – ja mieluummin jo ennen sitä – ja myös myöntäisi vastuunsa ja
vastaisi suoraselkäisesti aiheuttamistaan
ympäristövahingoista.
***
Tapaus 3. KKO:2006:88
Rantakaavassa (121 ha) oli annettu mm. maiseman suojelemiseksi
metsätalouden harjoittamista rajoittavia
määräyksiä. Esimerkiksi lähivirkistysalueella puuston kaataminen oli kokonaan
kielletty ja maa- ja metsätalous- ja maisemansuojelualueilla tuli pyrkiä maiseman
säilyttämiseen. Kim B oli tehnyt kaavaalueella avohakkuita ja metsänhoitotoimenpiteitä yhteensä 8,5 hehtaarin
alalla. Kysymys koski sitä, täyttivätkö
kaava-alueella suoritetut metsänhakkuut ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön (rikoslaki 48:1.3). KKO katsoi,
että Kim B oli syyllistynyt ympäristön
turmelemiseen, mutta oli alentanut hänelle tuomittua sakkorangaistusta.
Pappilan kommentit
Kim B oli suorittanut hakkuita
ja muita toimenpiteitä kuudella eri
kuviolla. Ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää
tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten rikkomisen lisäksi,
että muutos rinnastuu ympäristön pilaantumiseen. Silloin kun muutoksesta ei
aiheudu vaaraa terveydelle tai vahinkoa
luonnolle tai omaisuudelle, edellytetään
KKO:n mukaan muutokselta verraten
laajaa tai voimakasta vaikutusta suojat-
46
tuihin ympäristöetuihin. KKO katsoi hakkuualoista kahden täyttävän ympäristön
turmelemisen tunnusmerkit. Kyseessä oli
kaksi (1,8 ja 2,5 hehtaaria) vierekkäistä
metsäalaa, joilla oli suoritettu avohakkuita ja osittain jätetty suojuspuita.
Tapauksessa olivat kyseessä aivan
normaalit, vallitsevan metsänhoito-opin
ja metsälain mukaiset hakkuut. Rantakaavan vastaisuus ja maisematyöluvan
puute sekä pilaantumiseen rinnastuvat
vaikutukset tekivät niistä rangaistavia.
Yllättävää tässä tapauksessa oli se, että
kohtalaisen tavanomaisen kokoisten
aukkojen katsottiin ”turmelleen maisemakuvaa ja melkoisesti vähentäneen
alueen viihtyisyyttä”. Suomessa kun
on aina korostettu metsänhakkuiden
”luonnonmukaisuutta” ja aukkohakkuiden ja maanmuokkauksenkin nopeaa
maisemoitumista taimikon syntymisen
myötä.
Tapauksesta eivät selviä kaavaalueen maanomistusolot, mutta ilmeisesti yhtiö, jota Kim B edustaa, omistaa
osittain tai kokonaan rantakaava-alueen
ja on näin saanut kaavan myötä voittoa
mökkitonttien myymisestä ja hyvitystä
siitä, että on suostunut metsänkäytön rajoituksiin kaava-alueella. Toisaalta tapaus
herättää miettimään, miksi ihmisten
mökki- tai kotimaisemaa suojellaan turmelemiselta vain silloin, kun talo sattuu
sijaitsemaan tällaisella kaava-alueella.
Kaavoittamattomilla alueilla avohakkuut voivat ulottua aivan pihapiiriin.
Metsälaki ei edellytä jättämään suojaavaa
puustoa järvien ja jokien rannalle tai
asuintalojen viereen, eikä avohakkuiden
kokoakaan ole rajoitettu. Tosin yhä useammat suomalaiset, metsänomistajatkin,
ovat alkaneet vastustaa avohakkuita ja
vaatia vaihtoehtoisten hakkuumuotojen
käyttämistä.
Toimittaja: Lauri Kinnunen
Kuvat: www.morguefile.com
LexPress
Ympäristöystävälliset
t o i m i s t o t
kohti vihrempää tulevaisuutta
Kestävän kehityksen turvaaminen tulevaisuudessa on kaikkien yhteinen
haaste, ja päämäärän eteen ponnistaminen on helpompaa yhdessä. Myös
juridisella alalla työskentelevien sekä oikeustiedettä opiskelevien on
hyvä ottaa asia omakseen. Etenkin asianajotoiminnalle on nimittäin
tyypillistä, että suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät paperin- ja
sähkönkulutuksesta. Myös matkustamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt
kuormittavat ympäristöä. Lex ry ja kaikki lexiläiset joutuvat viimeistään
nyt todellisen haasteen eteen ympäristön puolesta.
Suomen suurimpiin asianajotoimistoihin lukeutuvat Borenius
& Kemppinen ja Castrén & Snellman ovat hyviä esimerkkejä siitä,
miten erityisesti lakialan ammattilaiset voivat kantaa kortensa kekoon
ympäristötalkoissa.
- Henkilökohtaisesti vältän printtaamasta asiakirjoja, jotka voin lukea
suoraan näytön ruudulla. Mikäli jokin
asiakirja tarvitsee välttämättä printata,
valitsen asetuksiksi kaksi sivua rinnan
ja kaksipuolisen tulostuksen, kertoo
lakikielenkääntäjä Essi Partia Borenius
& Kemppiseltä.
Partia, kuten muutkin ympäristötietoiset työntekijät, penkovat kaikki
vanhat toimistotarvikkeet läpi, ennen
siirtymistä uusien pariin. Tämä saattaa tuntua pieneltä asialta, mutta
on merkittävä toimenpide laajemmassa mittakaavassa. Edellä mainitun
lisäksi Borenius & Kemppisellä kierrätetään kaikki jätteet, tulostetaan
kaksipuolisesti, sammutetaan valot
sekä tietokoneet, kun niitä ei käytetä,
ja juodaan pullotetun veden sijaan
kaupungin vesijohtovettä.
Kaikki nämä teot liittyvät WWF:n
Green Office -ympäristöohjelmaan
johon asianajotoimisto on liittynyt
vuonna 2007. Ohjelman vaatimat kriteerit se täytti vuonna 2009.
Tsemppaajalle palkinto
Green Office -merkin myöntämisen edellytyksenä on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja toimiston
ekologisen jalanjäljen pienentäminen.
Erityisesti Borenius & Kemppisellä
tarkoituksena on ollut lisätä henkilökunnan ympäristötietoisuutta ja saada
samalla aikaan kustannussäästöjä.
Projekti käynnistyi työntekijöiden aloitteesta, ja nyt toimintatavat ovat muuttuneet konkreettisesti eritoten printtauksen, tulostuksen ja kierrätyksen
osalta. Yrityksen henkilöstöstä kerätty
työryhmä suunnittelee tulevia uudistuksia kuukausittain, ja yksittäinen
työntekijä halutaan palkita yhteiseen
tavoitteen eteen tehdystä työstä.
- Toimistopalaverin yhteydessä
jaetaan kiertopalkinto eli Green Office -diplomi kuukauden ekoteon tehneelle työntekijälle. Erityisesti hissin
välttäminen, painetuista lakikirjoista
luopuminen sekä työmatkahiihto ovat
antaneet aihetta palkintoon, Partia
selventää.
LexPress
47
Osakkaat esimerkkinä
Haaste lexiläisille
Myös Castrén & Snellmanin osalta
ympäristöprojekti käynnistyi työntekijöiden aloitteesta toimiston muuttaessa
uusiin toimitiloihin Helsingissä.
Castrén & Snellman on mukana
myös muissa ympäristöprojekteissa.
John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri
-hanke saa heiltä tukea pro bono-työnä,
eli Castrén & Snellman antaa säätiölle
juridista neuvoa veloituksetta. Tämän
lisäksi hankkeesta jaetaan tietoa asianajotoimiston tilaisuuksissa, ja säätiölle
lahjoitetaan rahaa.
Tällä hetkellä kaikki Suomen ensimmäisen Green Office -maininnan
saaneen asianajotoimiston työntekijät
osallistuvat yhdessä ympäristötalkoisiin.
Osakkaat näyttävät omalla toiminnallaan esimerkkiä.
- Järjestämme erilaisia ympäristötempauksia ja kampanjoita, joista viimeisin
koski paperin säästämistä. Kampanjassa
kaksi osakasta kilpaili siitä, kumpi kulutti
viikon aikana paperia vähemmän. Toinen
osakkaista ei ollut tulostanut yhtään
paperia koko kilpailuviikon aikana ja
toinenkin oli tiputtanut kulutustaan 75
prosenttia normaalista, Castrén & Snellmanin viestintäpäällikkö Pia Dahlqvist
selventää.
Castrén & Snellmanilla pyritään
siihen, että kaikki tuotettu toimistojäte pystytään kierrättämään tai hyödyntämään energiana. Paperin kulutuksen
ja sähkön käytön lisäksi toimiston väki
pyrkii keventämään ympäristökuormitusta vähentämällä erityisesti lentomatkustamista.
-Pyrimme käyttämään sen sijaan
videoneuvottelutekniikkaa ja jakamaan
tapahtumissamme esitysmateriaalit
sähköisesti. Uusille työntekijöille Green
Office -ohjelma esitellään heti ensimmäisinä työpäivinä.
Maamme johtavien asianajotoimistojen esimerkistä viisastuneena
lexiläisten olisikin nyt hyvä katsastaa
myös omat kulutus- ja kierrätystottumuksensa.
-Haastammekin Lex ry:n toimiston
mukaan ympäristötalkoisiin. Ympäristön
säästäminen lähtee liikkeelle jo aivan
pienistä asioista. Ottakaa päämääräksi
vaikka paperin kulutuksen vähentäminen
vuodessa kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin tästä hetkestä.
Dahlqvist suosittelee yhdistyksemme toimistoa lajittelemaan toimiston jätteet, vähentämään tulostamista,
käyttämään energiasäästölamppuja, lopettamaan kertakäyttöastioiden käytön
ja suosimaan julkisia kulkuneuvoja.
- Ympäristöajatukset voi mieluusti
viedä myös kotiin tuliaiseksi. Nämä asiat
koskettavat meitä kaikkia, ei pelkästään
viherpiipertäjiä, hän muistuttaa.
Teksti: Aleksi Lundén
Ympäristö pyritään huomioimaan
kaikessa toiminnassa.
-Muiden yritysten ympäristöystävällisyys vaikuttaa siihen, ketä valitsemme
yhteistyökumppaniksemme, Dahlqvist
painottaa.
48
LexPress
LEXPRESSIN
YMPÄRISTÖVINKIT:
1. Vältä paperinkulutusta ja tulosta
kaksipuolisesti.
2. Aktivoi energiansäästöasetukset
tietokoneisiin ja muihin laitteisiin.
Sammuta laitteet päivän päätteeksi.
3. Harrasta hyötyliikuntaa matkalla
yliopistolle ja töihin tai käytä julkisia
kulkuvälineitä.
4. Suosi kasvispainotteisia tarjoiluja ja lounasvalintoja.
5. Anna lahjaksi kavereille ja perheelle paikallisia palveluja tavaran
sijaan.
6. Kuluta harkiten, käytä uudelleen, kierrätä! Lajittele kaikki jätteet.
7. Hanki mahdollisimman
ympäristöystävällisiä tuotteita ja
palveluja.
8. Sovella ympäristöystävällisiä
toimintatapoja myös kaikessa toiminnassasi!
Lähde: Haastattelut ja WWF
Mikä Green Office?
- WWF:n ympäristöohjelma, jonka
avulla työpaikat voivat vähentää
ympäristökuormitustaan, saavuttaa
säästöjä ja hidastaa ilmastonmuutosta.
- Suomessa tällä hetkellä 130
myönnettyä merkin käyttöoikeutta.
- Kotimaiset Green Office –toimistot säästivät vuonna 2009 yhteensä
2230 tonnia kasvihuonepäästöjä
edelliseen vuoteen verrattuna. Säästö
vastaa 260 henkilöautomatkaa maapallon ympäri.
Lähde: WWF
Opintotuen
sitominen indeksiin
- eikö olisi jo aikakin?
Tätä tekstiä kirjoittaessa, kuun toisena päivänä eli kaksi päivää ennen
opintotuen seuraavaa erää, kirjoittajan tili kumisee tyhjyyttään. Ostin
eilen kaupasta nuudeleita ja maitoa luotolla ja tänään kävin Assarin
ullakolla syömässä - visalle, kiitos. Verojen ja vuokran jälkeen tuesta
käteen jäävä 59,80 euroa kun pääsi jo pari viikkoa sitten loppumaan.
Kiivaaseen keskusteluun säännöllisin väliajoin nouseva opintotuki herättää opiskelijoissa tyytymättömyyttä. Elämiseen jo tälläkin hetkellä
riittämätöntä tukea ei hallituksen budjettiesityksessä ole edelleenkään sidottu
indeksiin muiden perustoimeentuloa
turvaavien sosiaalietuuksien tavoin, vaikka eri puolueet ja opiskelijajärjestöt sitä
ovat painokkaasti vaatineetkin.
Jos opintotukea ei sidota indeksiin, opintotuen ostovoima heikkenee
vuosi vuodelta. Tällä hetkellä ostovoima
on vuoden 2008 korotuksesta huolimatta
alle vuoden 1992 opintotuen reaaliarvon. 2,5 % inflaatiolla maksimiopintotuen arvo tämän päivän rahassa vastaa
kymmenen vuoden päästä 367 euroa
kuukaudessa. Tämän päivän peruskoulun kolmasluokkalaiselle tulee olemaan
taloudellisesti vaikeaa tulevaisuuden
korkeakouluopiskelijana. 367 €/kk ei riitä
aina edes asumiseen.
Opintotuen riittämättömyyyden
johdosta opiskelijan on tehtävä aiempaa
enemmän töitä opintojen ohessa. Vaikka
opiskeluaikana hankittu työkokemus
on vastavalmistuneelle elintärkeä valtti
työmarkkinoilla, ei opiskelijan tulisi
tarvita tehdä mitä tahansa omaan alaan
liittymätöntä työtä saadakseen leipää
pöytään. On tärkeää, ettei opintotuen
taso jäisi enää jälkeen yleisestä kehityksestä. Korotuksella olisi myös positiivisia
50
vaikutuksia valmistumiseen ja työuran
alkuun.
Kenenkään etu ei ole se, että
nuoria rasitetaan jo opiskeluaikana
niin paljon, että yli neljännes opiskelijoista kokee psyykkisiä vaikeuksia. On
kohtuutonta yhteiskunnalta jättää vinoutuva huoltosuhde sekä kasvavat eläke- ja
hoivakustannukset tämän sukupolven
maksettavaksi, josta enenevä osa kuluu
puhki ja siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle jo alle 35-vuotiaana. Opiskelijan
toimeentulon taso on rittäämättömällä
tasolla ja se pitää sitoa indeksiin, jottei
se tästä heikkenisi edelleen.
On arvioitu, että yksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä alle 35-vuotias
maksaa yhteiskunnalle 1,5 miljoonaa
euroa kuluina ja menetettyinä verotuloina. Opintotuen sitomisen indeksiin
arvioitiin maksavan valtiolle 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2012, siis saman verran kuin viiden nuoren ennenaikainen
syrjäytyminen työelämästä.
Käynnissä on kampanja, www.
adressit.com/opiskelijanhyvinvointi, opintotuen indeksiin sitomisen puolesta.
Käy allekirjoittamassa adressi ja vaikuta
oman tilisi saldoon!
Teksti: Paula Kovari,
adressin 8798:s allekirjoittaja
LexPress
Uusi Suomi 4.11.1982:
“Tunnussanalla
sisään Turussa
- Juristiylioppilaiden
salakapakka paljastui!”
Me kaikki nuoremman polven lexiläiset olemme kuulleet tarinoita
Kirkkotien kahdesta kärystä. Siitä 80-luvulla nopean päätöksen
saaneesta salakapakkatoiminasta sekä vasta alle viisi vuotta sitten
tapahtuneesta traagisesta onnettomuudesta: Kirkkotien palamisesta
maan tasalle. Kirkkotien 40-vuotisjuhlien kunniaksi LexPress valoittaa
lukijoilleen tarinoita molempien käryjen takaa.
Ensinnäkin: Kuinka ja miksi
Lex sai kerhohuoneiston
Kirkkotieltä
Lexin oman kerhohuoneiston
taru alkaa jo vuodesta 1965, jolloin luotiin pohja Kirkkotien hankkimiselle. Tuolloinen yhdistyksen
puheenjohtaja sai yhdistyksen ensimmäisen kunniapuheenjohtajan Bengt
Bromsin välityksellä oikeustieteellisen tiedekunnan merkittävimmän
tukijan vakuutusyhtiö Sammon entisen pääjohtajan Ilmari Katajan
tietoiseksi siitä, että yhdistyksemme
haki omia kerhotiloja. Kataja taasen
tunsi henkilökohtaisesti rakennusurakoitsija Armas Puolimatkan – ja
menestystarina oli valmis.
Suomalaisessa Pohjassa pidettyjen, muutamien konjakkipullojen
mittaisten neuvotteluiden jälkeen
Puolimatka oli valmis luovuttamaan
Lexille oman huoneiston. Huoneisto
valmistui Kaivokadulla olevaan kerrostaloon ja se luovutettiin verotussyistä
suoraan Turun yliopistolle, tosin sillä
edellytyksellä, että Lexillä on siihen
ikuinen käyttöoikeus. Tässä huoneistossa Lex ei kuitenkaan koskaan
toiminut, sillä Puolimatkan uusi
rakennus oli valmisteilla Kirkkotien
ja Keskikadun kulmaan ja siihen oli
piirretty valmiiksi Lexin käyttöön
sopiva kaksikerroksinen kerhotila.
Huoneiston hankintaan oikeuttavien
osakkeiden merkintä As. Oy Kairisnummen kirjoihin suoritettiin
21.10.1970 ja huoneisto oli kaikilta
osin virallisesti Lexin oma. Kaivokadun kerhohuoneistosta yliopisto
oli luovutuskirjan mukaan velvollinen suorittamaan Lexille kohtalaisen
ison korvauksen, joka turvasi oman
kerhohuoneiston hankkimiselle sopivan pesämunan. Katajan myötävaikutuksella yhdistykselle saatiin myös
edullinen laina pitkällä maksuajalla,
sillä silloisella yhdistyksellämme ei
ollut nykyisenlaista maksuvalmiutta
jäsenmaksun ollessa kolme markkaa. Välissä yhdistys oli vuokralla
Henrikinkadulla, jossa Lex-aktiivit ja
yhdistys saivat opetella kerhotilojen
kunnossapidon ja kirjastonhoidon
saloja.
LexPress
53
Legendaarinen KÄRY
Eniten kiinnostusta Kirkkotien
historiassa ainakin itsessäni herättää
vuosia toimineen salakapakan käryäminen vuonna 1982. Asia kulkee perimätietona vuosikurssilta toiseen ja legenda
elää:
Torstai-iltana 7.10.1982 Kirkkotiellä oli tavalliset juhlat. Puolenyön
jälkeen paikalle saapui liikkuva poliisi,
jolle oli tullut hälytys metelöinnistä.
Sana oikeustieteilijöiden pimeästä alkoholinmyynnistä levisi kulovalkean tavoin
ja Lex sai osakseen paljon negatiivista
julkisuutta valtakunnan lehdistössä.
Käryn seurauksena yhdistyksen puheenjohtaja istui neljä päivää
tutkintavankeudessa ja hallitusta sekä
muutamia ulkopuolisia kuulusteltiin.
Takavarikkoon joutui 779 pulloa olutta
sekä melko laaja valikoima muita alkoholijuomia viinistä viinaan ja viskiin.
Valtiolle menivät myös rikoksentekovälineenä käytetyt alkoholin anniskelumitat. Käräjäoikeudessa Lex tuomittiin menettämään rikoksen tuottamana
taloudellisena hyötynä 10 000 markkaa.
Lisäksi yhdistys ja sen puheenjohtaja
velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan 20 000 markkaa takavarikoimatta
jääneiden myytyjen alkoholijuomien
arvona. Sakkorangaistuksen saivat myös
vastuun ottaneet toisen vuosikurssin isäntä ja emäntä. Onni
onnettomuudessa oli se, etteivät
muut kiusallisen raskauttavat
todistusaineistot joutuneet poliisien käsiin. Tuolloin sakot olisivat
olleet moninkertaiset.
Kärystä ja sen syistä on
esi-tetty vuosien varrella
monia teorioita, kuten naapuriteoria, uudet-poliisit-jotka-eivättienneet-mitä-tekivät –teoria,
oven vartioimattomuuden teoria
(liikaa ulkopuolisia lexiläisten
joukossa), kilpailuteoria (paikka oli niin
suosittu, että siitä oli uhkaa laillisille
kapakoille) sekä turkulaisen ylioppilaan
54
tekemä kantelu, jonka johdosta KRP
tutki Lexin asioita ja varainhankintaa jo
keväällä 1982. Tämän johdosta Kirkkotien historiassa tunnetaan myös episodi
”kadonneet pullot”, mutta siitä joskus
myöhemmin. Varmuutta kärähtämisestä
ei tulla koskaan saamaan, mutta todennäköisin selitys on se, että naapurin
tekemä valitussoitto yhdistyi Turun poliisilaitoksen sijaan liikkuvaan poliisiin,
josta partio lähetettiin. Turun poliisilaitoksen kanssa kun Lexillä oli jo vuosia
ollut hyvät välit.
Yhteishankintamenettelyn
luominen
Merkittävin Käryn aiheuttama
seuraus, jonka vaikutus näkyy vielä
tänäkin päivänä, on yhteishankintamenettelyn luominen. Menettely luotiin
yhteistyössä poliisin ja Alkon kanssa ja
otettiin käyttöön vuonna 1983. Alkuun
kukin sai yhteishankintana hankkia
korillisen olutta, jota säilytettiin Kirkkotien sosiaalitoimistossa eli sossussa.
Juomat sai Kirkkotieltä lunastaa suurta,
lähinnä tietokoneen lerppua muistuttavaa reikäkorttia vastaan. Pikkuhiljaa
menettely kehittyi kanta- ja vastakorttijärjestelmäksi, josta myöhemmin,
vasta vuonna 2001 siirryttiin lippujen
käyttöön. Myös juomavalikoima on
vaihdellut oluesta lonkeroon ja siideristä
viineihin.
Teksti: Lexin arkisto / Katariina Huikko
Kuva: Lexin arkisto / Markus Laine
Tekstin editointi: Paula Kovari
LexPress
Turun palo 2006
eli Kirkkotien toinen käry
Turun palo -06
Lauantaiaamuna 29.7.2006 hieman kello kuuden jälkeen aamulla
herään klubimestari Eeva Kirveskarin
soittoon. Hän on saanut automaattisen
varashälytyksen Kirkkotien kerhohuoneiston laitteista kännykkäänsä ja pyytää
minua käymään paikalla. Hätäkeskuksesta on sanottu viereisessä kaupassa
olevan mahdollisesti pieni tulipalo.
Tilanteen suhteen vielä melko
toiveikkaana epäilen jonkun Siwan
jääkaapin hieman kärähtäneen, mutta vedän kuitenkin vaatteet päälleni ja lähden
paikalle, jossa olen ensimmäisten siviilien
joukossa. Kadulla on useita paloautoja ja
tilanne vaikuttaa heti hieman huolestuttavalta. Savua tulee kattorakenteiden
läpi kohtalaisesti. Tilanteen vakavuus
valkenee melko nopeasti, kun tarjoan
Kirkkotien avaimia palomiehille ja vastaus kuuluu: ”pojat taisivat juuri mennä
moottorisahalla sisään”.
Palon yhä yltyessä noin puolen
tunnin kuluttua on selvää, ettei tiloissa juhlita ainakaan samana syksynä.
Rakennus roihuaa pitkälle lauantaita
ennen kuin se saadaan sammumaan.
Epätodellista tilannetta ehtii käydä ihmettelemässä sankka joukko lexiläisiä.
Joltain taitaa päästä jopa pieni kyynel.
Istuvan hallituksen kesken toteamme,
että lehtemme päätoimittajan erottaminen ei tainnutkaan olla vuoden
ikävin tapahtuma.
Palon jälkeen nousi vilkasta keskustelua siitä, olisiko ollut aika jättää
historiallinen Kirkkotie taakse ja hankkia uudet isommat tilat jostain muualta.
Uutta kerhotilaa tietysti etsittiin kiireellisellä aikataululla, mutta mitään vakavasti
otettavaa ei kuitenkaan löytynyt. Tulos
ei sinänsä ole kovin yllättävä: uutta
paikkaa on yritetty etsiä paremmallakin
aikataululla vuosien saatossa, laihoin
tuloksin. Toiminnan laatu asettaa tiloille
ja sijainnille melko vaativat kriteerit, eikä
taloudellistakaan puolta voitu sivuuttaa.
Koska myöskään viereinen ruokakauppa
ei ollut kiinnostunut myymään omia
tilojaan ja tontin rakennusoikeus oli
käytetty, ei lisäneliöitä monen harmiksi
ollut tarjolla ja villit ideat kattoterasseista
sekä saunasta piti haudata.
Lexin suureksi eduksi koitui
ruokakaupalla ollut keskeytysvakuutus,
joka takasi jälleenrakennusprojektin
nopean toteutumisen. Kun vakuutusyhtiö joutui korvaamaan jokaiselta
kiinniolokuukaudelta huomattavalla
summalla kaupan menettämiä tuloja, oli
helpompaa luottaa luvattuun aikatauluun
tilojen valmistumisesta helmikuun loppuun mennessä.
Savun hälvettyä
Koolle kutsuttu yhdistyksen kokous olikin lopulta yksimielinen, että
tilanteessa järkevintä on saada vanhat
tilat kuntoon ja käyttöön mahdollisimman pian. Kun luvattu aikataulu vanhan
paikan korjaamiseksi oli hyvinkin nopea,
olisi ollut turhan raju ratkaisu jäädä odottelemaan uuden sopivan paikan ilmaantumista tuntemattomaksi ajaksi.
Ilmeisesti ruokakaupan sähkölaitteista lähtenyt palo tuhoaa yläkerran
kokonaan. Alakerta kärsi mittavat savuja vesivahingot ja jouduttiin purkamaan
lähes täysin. Tilan vakuutukset olivat
kuitenkin kunnossa ja tilanne siten hallinnassa.
Kirkkotiellä vuonna 2003 valmistuneesta perusteellisesta remontista oli
edelleen kaikki piirustukset ja suunnitelmat jäljellä, mikä helpotti uudelleenrakentamista huomattavasti. Omat muutoksensa ja päänvaivaa toivat uudistuneiden
rakennusmääräysten asettamat lukuisat
vaatimukset. Esimerkiksi pakollinen,
koko portaikon vallannut ja huomattavan hintava invahissi kaatui taloyhtiön
kanssa kiistelyn jälkeen lopulta Lexin
maksettavaksi.
Suuri osa parannuksista, kuten
uusi koneellinen ilmastointi, saatiin
vakuutusyhtiön piikkiin ja esimerkiksi
ikiaikaisten sähkö- ja putkilinjojen uudistaminen oli suuri etu. Varsin kaivattu
muutos oli myös ylimääräisen invawc:n
rakentaminen. Menetettyä lattiapintaalaa pyrittiin lisäämään esimerkiksi liukuovia asentamalla ja myymällä biljardihuoneen ajoittain toiminut flipperi.
osallistui mukava määrä yrityksiä ja yksityishenkilöitä, joiden joukosta suurimmat lahjoittajat komeilevat Kirkkotien
seinällä omassa taulussaan. Meikäläiset
eivät unohda juuriaan.
Kerhohuoneisto saatiin rakennettua aikataulussa takaisin vanhalle
paikalleen muutamaa viikkoa ennen
kevään vuosijuhlia. Maaliskuun alussa
järjestetyt avajaiset olivat loistava kruunu työläälle projektille. Vaikka hymy
palopaikalla seistessä oli varsin hyytynyt,
niin nykyisin noita aikoja muistellessa
fiilikset ovat jo varsin nostalgiset.
Kirkkotien puuttuminen toi
ylimääräisen vaivan lisäksi myös pientä
vaihtelua perinteisiin kuvioihin. Koska
kaikki syksyn tapahtumat päätettiin sattuneesta huolimatta järjestää, pääsivät
lexiläiset tutustumaan aiempaa enemmän
erilaisiin bilepaikkoihin. Apua tilakysymykseen saatiin muilta ainejärjestöiltä
ja vuosien mittaan syntyneistä suhteista
oli suurta hyötyä. Muunlaisten paikkojen
näkeminen myös osoitti monelle kuinka
toimivat omat tilamme loppujen lopuksi
ovatkaan.
Teksti: Jaakko Laurila, Lex ry:n
hallituksen puheenjohtaja 2006
Kuvat: Lexin arkisto
Pro Kirkkotie -keräys
Haastavassa tilanteessa mieltä
lämmitti vanhemmilta, jo työelämässä
vaikuttavilta lexiläisiltä saatu sympatia
ja tuki. Joidenkin kymmenien tuhansien
eurojen kustannuksia paikkaamaan
käynnistettiin Pro Kirkkotie –keräys,
jonka tuotoilla saatiin katettua suurin osa
syntyneistä kustannuksista. Keräykseen
56
LexPress