pdf-tiedosto - Maito ja terveys

Ravitsemus
1
katsaus
1 / 2 0 1 4
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva
s. 4
Hyvä, paha mielihyvä
s. 12
Syntymäkoko vaikuttaa
ruokatottumuksiins. 23
Kulutuslukuja
s. 30
Ravitsemussuositukset
Ajankohtaista
1
Ravitsemus
1
•
2 0 1 4
36. vuosikerta
Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle.
Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Julkaisija
Toimituskunta
Päätoimittaja
Maito ja Terveys ry
Toimitussihteeri
ETM Katariina Lallukka
Emeritusprofessori Antti Aro
MMM, FT Paula Hakala
Professori Hannu Korhonen
MMM Leena Packalén
Professori Päivi Palojoki
Dosentti Aila Rissanen
ETM, FT Tuula Tuure
ETM Tiina Soisalo
Tilaukset ja
osoitteenmuutoksetleena.mallonen@maitojaterveys.fi
Toimituksen osoite
Maito ja Terveys ry
PL 115, 00241 Helsinki
puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433
Paino
Forssa Print, 2014
Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava.
ISSN-L 0357-2277
ISSN 0357-2277
2
Ravitsemuskatsaus
1•2014
Lukijalle
Ruoka yhdistää maailman.
Ruokaperinteet elävät ja pitävät pintansa. Oman ruoan
tuotanto leimaa kansallisia ruokakulttuureja niin pohjoisessa,
etelässä, idässä kuin lännessäkin. Oma maa on mansikka.
Suomalainen luottaa ja haluaa suomalaisista raaka-aineista
tehtyä ruokaa. Raaka-aineemme ja niistä tehdyt tuotteet ovat
turvallisia, maukkaita ja innovatiivisia.
Ruisleipää, kermajuustoa ja marjoja! Näin vastasi yli 20
vuotta Ranskassa asunut suomalainen nainen, kun kysyin
mitä hän kaipaa Suomesta. Laktoositonta maitojuomaa saa
kuulemma etsiä Pariisista lähes suurennuslasin kanssa.
Ruoka ja ravitsemus ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä
asioita ja on tärkeää, että me suomalaiset olemme aktiivisesti
niihin vaikuttamassa. Tässä lehdessä kerromme sosiaali- ja
terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Sirpa SarlioLähteenkorvan työstä. Hän on esimerkillisesti edustanut
Suomea ruokaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa niin
pohjoismaisessa yhteistyössä, komission toiminnassa kuin
Maailman terveysjärjestön WHO:ssä.
Lehdestä voit lukea myös, miten ELO – Suomalaisen
ruokakulttuurin edistämissäätiö vie monipuolisesti kouluruokailun viestiä Suomessa ja maailmalla.
Yhteiseen hiileen puhaltamista, tiedon jakamista ja
toisten auttamista tarvitaan. Ravitsemusvaikuttajien eturintamaan, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeriksi
on valittu positiivinen yhteistyön taitaja MMM, laillistettu
ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen. Hän aloittaa työnsä 1.9.
Onnittelemme ja toivotamme merkittävälle työlle menestystä.
Tiedätkö, mikä on FT Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan ”mansikkapaikka”? Se selviää henkilöhaastattelusta, joka julkaistaan vain sähköisessä Ravitsemuskatsauksessa (www.
maitojaterveys.fi  Ravitsemuskatsaus). Tutustu kuvitettuun
verkkolehteen, suosittelen.
Iloa ja valoa loppukesään ja syksyyn!
Tiina Soisalo
Ravitsemuskatsaus
1•2014
3
Ravitsemussuositukset
”Hei, muistittehan
ravitsemuksen”
R
avitsemuspolitiikka toteutuu ruokalautasella.
Siinä pitäisi näkyä kaikille yhteinen tavoite: ihmisten
terveys ja hyvinvointi, ympäristön vaaliminen ja tuotantoeläinten hyvä kohtelu. Yksi
ravitsemuspolitiikan toimijoista
on sosiaali- ja terveysministeriö
ja sen ravitsemuksesta vastaava
neuvotteleva virkamies MMT,
VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva.
Kansalaisten hyvinvointiin
vaikuttavia päätöksiä ja ohjelmia tehdään myös muualla kuin
sosiaali- ja terveysministeriössä.
Ravitsemuskin on aika hajallaan
hallinnossa. Niinpä Sirpa SarlioLähteenkorvalla on lobattavaa.
Hän pitää huolen siitä, että valmistelevissa työryhmissä ja päätöksissä muistetaan ravitsemus
terveyden edistäjänä.
– Maa- ja metsätalousministeriö haluaa profiloitua ruokaministeriönä. Minun tehtäväni
on kannustaa, että ruokaohjelmissa on terveellisen ravitsemuksen näkökulma mukana.
Miten esimerkiksi varmistetaan
terveysvaikutukset, kun suositaan luomutuotantoa? Riittääkö
D-vitamiini, kun luomumaitoa
ei saa täydentää?
Ympäristöministeriön kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat myös ruokaa. Hiilijalanjälkien mittaamisessa ei kuiten-
4
kaan saa unohtaa ravitsemuksen
painoarvoa.
– Etupäässä työni on koordinointia. On pidettävä tuntosarvet ulkona. Etsittävä asioille
sopivat kommentoijat verkostosta. Hihkaistava milloin millekin
ryhmälle, että hei, muistittehan
ravitsemuksen. Siksi on tärkeää
tuntea oman ammattikunnan
erityisosaajat ja heidän kiinnostuskohteensa. Tästä työstä
ei ilman verkostoa tulisi mitään,
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva tunnustaa.
Ravitsemus on
terveyden edistämistä
Sosiaali- ja terveysministeriössä
ravitsemus kuuluu terveyden
edistämisen kokonaisuuteen.
Ehkäisevien palvelujen asemaa
pidetään ministeriössä tärkeänä,
mutta eri asia on, miten siihen
käytännössä riittää resursseja.
– Rahaa on kaiken kaikkiaan niukasti, mutta ehkäisevät
palvelut ovat saaneet olla kohtalaisen rauhassa leikkauksilta.
Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan
mukaan ravitsemuksella on ihan
kelvollinen asema sosiaali- ja
terveysministeriössä muiden
terveydenedistämisen palvelujen ohessa. Tuntuu, että ravitsemuksen asema on viime vuosina
jopa vahvistunut kaikilla niillä
Ravitsemuskatsaus
1•2014
alueilla, joilla ministeriöllä on
toimivaltaa eli lainvalmistelussa,
suosituksissa ja rahoituksessa.
Tulostakin on näkyvissä. Uuden neuvola-asetuksen
myötä on määritelty terveysneuvonnan sisällöt. Mukana ovat
monipuolinen ravitsemus, painonhallinta, imetys, liikunta jne.
Ikälaki eli vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia hankkimaan
käyttöönsä erityisasiantuntemusta, jolla taataan laadukkaat
vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhtenä asiantuntemuksen alueena laissa mainitaan
ravitsemus.
– Tämä yksi sana lainsäädännössä antaa mahdollisuuden
kysyä kunnasta, miten vanhusten ravitsemuspalvelujen asiantuntemus on varmennettu.
Terveydenhuoltolaissa on
nyt esitetty kattavasti terveyden
edistämisen ja hyvinvoinnin kokonaisuus ja määritetty vastuutahot sen toteuttamiseen. Merkittävää on myös valtioneuvoston
periaatepäätös ravitsemuksesta
ja liikunnasta. Se valmisteltiin
sosiaali- ja terveysministeriössä.
Maailmanlaajuista
vaikuttamista
Ei riitä, että on näppituntuma ravitsemuksen asemasta kotimaassa. Terveyteen ja hyvinvointiin
vaikuttavat monet kansainväliset organisaatiot ja päätökset.
Sirpa-Sarlio-Lähteenkorva
edustaa Suomea Pohjoismaiden
ministerineuvoston elintarvikkeista vastaavassa virkamieskomiteassa. Komitea kehittää
parhaillaan yhteispohjoismaista
elintarvikkeiden kulutuksen ja
ravitsemuksen seurantajärjestelmää.
Euroopan unionin komissio on nimennyt korkean tason
ravitsemuksen asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on luoda
unionille yhteisiä strategioita.
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva on
ollut ryhmän jäsen vuodesta
2007 lähtien. Ryhmän puitavana on esimerkiksi lihavuus ja
sen ehkäisy. Eri maiden hyvät
käytännöt halutaan jakoon.
Hän on ravitsemuksen yhdyshenkilö Maailman terveysjärjestön WHO:n toiminnassa
ja kommentoi järjestön toimintasuunnitelmia Suomen näkökulmasta. Toisaalta hän välittää
WHO:n viestiä meidän suosituksiimme ja säädöksiimme.
– WHO:n kautta on tullut
mm. suositus, että makkaraaterioita saisi tarjota alle kouluikäisille lapsille vain kerran
viikossa eikä alle vuoden vanhoille lainkaan niiden suola- ja
nitraattipitoisuuden vuoksi.
WHO ja Maailman maa-
talousjärjestö FAO vaikuttavat
siihen, mihin suuntaan maailman ruokajärjestelmää kehitetään. Ne tuottavat poliittisia
lauselmia, jotka sitovat ainakin
moraalisesti kansallisten järjestelmien kehittäjiä. WHO:n ja
FAO:n perustaman Codex alimentarius -komitean standardit
ja ohjeet ovat meilläkin elintarvikesäädösten perustana.
Ravitsemussuositukset
käytäntöön
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva oli
mukana uudistamassa kansallisia ravitsemussuosituksia Valtion
ravitsemusneuvottelukunnan
jäsenenä. Hänellä on myös innostajan rooli suositusten viemiseksi käytäntöön.
– Ravitsemussuosituksia
vievät kentälle järjestöt, kuten
Ravitsemusterapeuttien yhdistys ja Suomen Kuluttajaliitto.
Ne ovat saaneet hankkeisiinsa
rahoitusta sosiaali- ja terveysministeriöstä ja itse olen mukana
ohjausryhmässä.
Hänestä kansalliset suositukset ovat kohtalaisen onnistuneet ja palaute myönteistä.
Julkinen keskustelukin oli pääosin asiallista.
– Onnistuneesti juuri ennen
suosituksia julkaistiin Finravinto
-tutkimus ja sairastavuustilastot,
joissa näkyivät karppaus-buumin seuraukset. Suola ja rasva
eivät todellakaan ole mielipideasioita, vaan suosituksilla on
vankka tutkimustausta.
Joihinkin suosituksen yksityiskohtiin todennäköisesti
joudutaan vielä tekemään tarkennuksia. Yksi niistä on D-vitamiini. Epäselvyyttä on syntynyt
siitä, pitääkö suositus sisällään
myös lapsille ja ikäihmisille esitetyn vitamiinilisän.
– Suositus tarkoittaa kokonaissaantia. Ikäihmisillä esimerkiksi saanti ravinnosta on todella
niukkaa ja kokonaissaanti on
käytännössä sama kuin vitamiinilisä.
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva
olisi halunnut, että kestävä kehitys olisi sisällytetty suositukseen.
– Käyttäjille olisi helpompaa, jos terveyden ja kestävän
kehityksen näkökulmat kulkisivat rinnan: Syö kalaa, mutta
vältä uhanalaisia lajeja kuten…
Kirjoittaja:
Leena Packalen
Ravitsemuskatsaus
1•2014
5
ravitsemussuositukset
Suomalaisten ruokatottumukset
kehittyvät pääosin myönteisesti
S
uomalaisen työikäisen
(15–64-vuotiaiden) väestön ruokatottumusten
kehitys on viimeisien vuosikymmenien aikana ollut pääosin myönteistä, paljastaa
Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys
(AVKT) -tutkimus. Kasvisten ja
kasviöljyn kulutus on lisääntynyt, voin käyttö leivän päällä
on harvinaista ja rasvattoman
maidon suosio on kasvanut.
Lyhyemmällä aikavälillä ruokatottumusten kehityksessä on
kuitenkin havaittu myös epäsuotuisia suuntauksia, jotka näkyvät
muun muassa kovan, tyydyttyneen rasvan saannissa.
Leipä, erityisesti ruisleipä,
on olennainen osa suomalaisten ruokavaliota. Leivän kulutus oli 2000-luvun alkuun asti
jokseenkin tasaista, mutta sen
jälkeen kulutus on vähentynyt.
Vuonna 2000 päivittäin syötiin
keskimäärin kuusi leipäviipaletta, vuonna 2013 neljä. Leivän
kulutus on vähentynyt kaikkien
leipälaatujen osalta. Esimerkiksi
vuonna 2007 osallistujista 7 %
ei syönyt ruisleipää päivittäin.
Vuonna 2013 luku oli noussut
12 %:een.
Perunaa harvemmin
Myös muiden suomalaisille
6
tärkeiden hiilihydraattilähteiden käyttö on muuttunut viime
vuosina. Perunan kulutus on vähentynyt 2000-luvun vaihteen
jälkeen. Yhä harvempi syö perunaa päivittäin. Vuonna 2000
vähintään kolmena päivänä
viikossa keitettyjä perunoita söi
56 %, vuonna 2013 enää 32 %.
Samankaltaisia trendejä
hiilihydraattien vähentämisessä näkyi myös Finravinto 2012
-tutkimuksessa. Siinä todettiin
ruisleivän kulutuksen vähentyneen ja kokonaishiilihydraattien
saannin pienentyneen vertailtaessa vuosia 2007 ja 2012, mutta
sokerinsaannin pysyneen samana.
rasvakseen valitsevien osuus oli
pysynyt noin 20 prosentissa.
Voin käyttö leivällä on ollut
viime aikoina hyvin vähäistä,
ruoanlaitossa sen sijaan hieman suositumpaa. Voin suosio
ruonvalmistusrasvana kasvoi
2010-luvun vaihteessa. Sen
käyttö lisääntyi vuoden 2009
noin kahdeksasta %:sta vuoden
2012 noin 14 %:iin. Vuonna
2013 voin käyttö väheni.
Kasviöljy on suosituin ruoanvalmistuksessa käytetty rasva,
yli puolet käyttää sitä ruoanlaitossa. Sen suosio on noussut
tasaisesti.
Voita vai margariinia?
Vähärasvaisten juustojen päivittäinen käyttö kasvoi 2000-luvun
vaihteen jälkeen, mutta lähti
vuosikymmenen vaihteen lähestyessä laskuun. Samalla rasvaisempien juustojen käyttö lisääntyi. Vuonna 2006 päivittäin
rasvaisia juustoja käytti 15 % ja
vähärasvaisia 19 % vastaajista,
vuonna 2013 vastaavasti 22 %
ja 15 %.
Rasvattoman maidon kulutus on lisääntynyt kautta tutkimusjakson, vuodesta 1978
lähtien. Vuonna 2009 myönteinen kehitys pysähtyi ja rasvattoman maidon suosio jopa
väheni. Samaan aikaan tasai-
Kasvirasvapohjainen levite on
ollut 1990-luvulta lähtien suosituin leipärasva. Vuonna 2010
voi-kasviöljyseosten käyttö alkoi
lisääntyä ja samalla kasvirasvalevitteiden suosio laski. Tämä
tarkoittaa tyydyttyneen rasvan
saannin kasvua. Vuonna 2013
puolet aikuisista käytti pääasiassa kasvirasvapohjaisia levitteitä leivällä, kun 2000-luvun
alussa näin teki yli 60 %. Voikasviöljyseoksia käytti naisista
38 % ja miehistä 33 % vuonna
2013. Vuoteen 2009 asti voikasviöljyseoksen leivänpäällis-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
Rasvatonta maitoa
sena pysyneessä kevytmaidon
kulutuksessa näkyi jonkin verran
kasvua erityisesti naisilla. Rasvaton maito on kuitenkin edelleen
yleisimmin käytetty maitolaatu.
Vuonna 2013 miehistä 38 %
ja naisista 42 % joi pääasiassa
rasvatonta maitoa. Kevytmaitoa
käytti miehistä 32 % ja naisista
25 %. Rasvaisten maitojen kulutus väheni 2000-luvulle asti
ja on sen jälkeen pysynyt vähäisenä.
Kasvisten käyttö on kasvanut tasaisesti koko tutkimusjakson ajan. Vuonna 2013 tuoreita
kasviksia söi päivittäin 35 %
miehistä ja 50 % naisista. Keitettyjen kasvisten kulutus sekä
hedelmien ja marjojen kulutus
on myös noussut 1990-luvun lopusta, mutta niiden päivittäinen
käyttö ei ole yhtä yleistä kuin
tuoreiden kasvisten. Hedelmiä
ja marjoja käytti päivittäin 30 %
vastaajista ja keitettyjä kasviksia
14 % vuonna 2013.
Trendit vaikuttavat
Viimeisimmän vuosikymmenen
vaihteessa voimistunut rasvakeskustelu ja vähähiilihydraattisen
ruokavalion suosiminen olivat
merkittäviä vaikuttajia suomalaisten ruokatottumusten muuttumiseen. Julkisen keskustelun
ja vallitsevien ravitsemussuosi-
tusten kyseenalaistamisen myötä muutokset näkyivät erityisesti
hiilihydraattien vähentämisenä
ja tyydyttyneen rasvan lisääntyneenä saantina.
Myös proteiinin saantiin
alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, vaikka puutetta
proteiinista ei suomalaisilla ole.
Varsinaisiksi karppaajiksi itsensä
luokitteli kuitenkin vain 7 %
vastaajista vuonna 2012 ja 5 %
vuonna 2013. Hiilihydraattien
välttely oli yleisempää, jopa 20
% kertoi välttelevänsä kaikkia
hiilihydraatteja ruokavaliossaan
vuonna 2013.
Tulevat vuodet näyttävät,
palataanko pitkään myönteisenä jatkuneeseen kehitykseen ja
näkyvätkö muutokset trendissä
vain ohimenevänä notkahduksena. Myönteistä on kasvisten
käytön tasainen kasvu. Kansanterveydellisestä näkökulmasta
on tärkeä valita rasvattomia ja
vähärasvaisia maitovalmisteita,
leipärasvaksi kasvirasvalevite
ja ruoanlaittoon kasviöljy. Kasvisten, hedelmien ja marjojen
käyttöä on hyvä edelleen lisätä.
AVTK -tutkimus tehdään
vuosittain postikyselynä. Se lähetetään 5000 satunnaisesti valitulle työikäiselle suomalaiselle. Tutkimus on tehty vuodesta
1978 lähtien. Vastausprosentti
vuonna 2013 oli 51 %. Vuo-
sittain tehtynä tutkimus kertoo
ajankohtaisista muutoksista
välittömästi. AVTK-tutkimus
on tärkeä työväline terveyspoliittisessa suunnittelussa. Sitä
hyödynnetään myös monissa
tieteellisissä tutkimuksissa ja
muun muassa erilaisten terveyttä edistävien ohjelmien suunnittelussa.
Kirjoittaja:
Anni Helldán, tutkija, THL
Lähteet:
Helldán A, Helakorpi S, Uutela A.
Suomalaisen aikuisväestön
terveyskäyttäytyminen ja terveys,
kevät 2013. Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Raportti
21/2013, Helsinki 2013.
Helldán A, Raulio S, Kosola M,
Tapanainen H, Ovaskainen ML,
Virtanen S. Finravinto 2012
-tutkimus - The National FINDIET
2012 Survey. Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Raportti
16/2013, Helsinki 2013.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
7
ravitsemussuositukset
Uudet ravitsemussuositukset
käytäntöön
T
ammikuussa 2014 julkaistiin uudet kansalliset ravitsemussuositukset, jotka
perustuvat pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravintoaineita
koskevat suositukset on esitelty
lehden edellisessä numerossa
(2/2013). Tässä keskitytään ruokien valintaa koskeviin suosituksiin.
Suosituksissa korostetaan
ruokavalion kokonaisuuden ja
yksilöllisen joustavuuden merkitystä. Suositusten mukainen
ruokavalio kattaa pääsääntöisesti ravintoaineiden tarpeen.
Arkiset valinnat
kohdalleen
Sekä sairauksien ehkäisyn että
painon hallinnan kannalta on
olennaista, että päivittäin toistuvat ruokavalinnat ovat terveyttä
edistäviä. Tärkeää on myös pitää
ruoka-annosten koko kohtuullisena ja ateriarytmi säännöllisenä.
Kasviksia tulisi nauttia yhteensä vähintään 500 g (5-6
annosta) päivässä. Kasviksiin
kuuluviksi lasketaan juuresten,
vihannesten ja palkokasvien
lisäksi myös marjat, hedelmät
ja sienet. Yksi annos kasviksia
tarkoittaa yhtä keskikokoista hedelmää, 1 dl marjoja tai 1,5 dl
salaattia, raastetta tai keitettyjä
kasviksia.
Pähkinöitä, manteleita ja
siemeniä on hyvä nauttia eri
lajeja vaihdellen. Ne ovat erinomaisia hyvälaatuisen rasvan ja
proteiinin lähteitä.
Viljasta kannattaa suosia
runsaasti kuitua (vähintään 6 g/
100 g) sisältäviä täysjyväviljaval-
Taulukko 1. Keskeisimmät suositeltavat ruokavaliomuutokset
Lisää
VaihdaVähennä
Kasviksia (erityisesti juureksia) ja Vaaleat viljavalmisteet
palkokasveja (herneitä, papuja ja linssejä)
Täysjyväviljavalmisteisiin
Lihavalmisteita ja punaista lihaa
(naudan-, sian- ja lampaanliha)a
Marjoja ja hedelmiä
Voi ja voita sisältävät levitteet
Lisättyä sokeriab sisältäviä juomia
ja ruokia (limut, energiajuomat,
makeiset, makeat leivonnaiset ym.)
Kasviöljyihin ja kasviöljy
pohjaisiin levitteisiin
(rasvaa vähintään 60 %)
c
d
a
b
Kalaa ja muita mereneläviä Rasvaiset maitovalmisteet
vaihdellen eri lajeja
• Suositus: 2-3 kertaa/viikko
Rasvattomiin ja vähärasvaisiin maitovalmisteisiin (rasvaa korkeintaan 1 %)
Suolaac
(Suolaista leipää, leikkeleitä,
naposteltavia ym. sekä suolan
lisäämistä ruokiin)
Pähkinöitä ja siemeniä • Suositus: 2 rkl (n. 30 g)/vrk
Alkoholijuomiad
Korkeintaan 500 g/viikko
Korkeintaan 10 % energiansaannista (noin ½ dl/vrk)
Korkeintaan 5 g/vrk
Naisille korkeintaan 1 annos/vrk ja miehille korkeintaan 2 annosta/vrk
(1 annos on esim. 12 cl viiniä, pieni pullo keskiolutta tai 4 cl väkevää alkoholijuomaa)
8
Ravitsemuskatsaus
1•2014
misteita. Niiden yhteismääräksi
suositellaan naisille kuutta ja
miehille yhdeksää annosta. Yksi
annos tarkoittaa yhtä desilitraa
keitettyä kokojyväpastaa, -ohraa
tai -riisiä tai puolta lautasellista
puuroa tai yhtä leipäviipaletta.
Myös peruna kuuluu suositeltavaan ruokavalioon.
Parannusta rasvan
laatuun
Ruokaöljyistä suositeltavimpia
ovat rypsi- ja rapsiöljy. Niissä on
eniten n-3-sarjan rasvahappoja,
joiden saanti on monilla liian
vähäistä. Myös pellavansiemen-,
camelina-, soija-, saksanpähkinä- ja hampunsiemenöljyt sekä
oliivi- ja auringonkukkaöljy ovat
suositeltavia rasvoja. Sen sijaan
kookos-, palmu- ja palmuydinöljyä ei suositella, koska ne sisältävät runsaasti tyydyttynyttä
rasvaa.
Suosimalla maitovalmisteissa vähärasvaisuutta elimistö saa
hyödykseen maidon hyödylliset ravintoaineet (kalsium, Dvitamiini, proteiini ym.), mutta
välttyy maidon sisältämältä piilorasvalta.
Uudistettu ruokakolmio
huippu on saanut nimen ”sattumat”. Niillä tarkoitetaan
runsaasti tyydyttynyttä rasvaa,
suolaa ja/tai sokeria sisältäviä
ruokia ja juomia. Niiden runsasta ja päivittäistä käyttöä on
syytä välttää, koska ne altistavat
monille terveyshaitoille.
Perustana
tutkittu tieto
Suositusten mukainen ruokavalio vähentää lihomisen riskiä ja alttiutta sairastua moniin
sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, kohonneeseen
verenpaineeseen ja tiettyihin
syöpätauteihin. Tästä on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Suositusten mukaiset valinnat - erityisesti
ruokavalion kasvisvoittoisuus ja
punaisen lihan käytön rajoittaminen - ovat myös ympäristön
kannalta suositeltavia.
Suositukset ovat tiivis ja
monipuolinen 60 sivun tietopaketti. Niissä otetaan kantaa
myös mm. kasvisruokavalioihin,
pakkausmerkintöihin, ravintolisien tarpeeseen ja kestäviin
ruokavalintoihin.
Lähteet:
Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
Terveyttä ruoasta – Suomalaiset
ravitsemussuositukset 2014.
www.vrn.fi
Nordic Nutrition Recommendations
2012. http://www.norden.org/nnr
Kirjoittaja:
Dosentti, FT,
johtava tutkija Paula Hakala,
Kelan tutkimusosasto
Tarkennus
D-vitamiinisuositukseen
U
usien D-vitamiinin
saantisuositusten käytäntöön soveltamisessa on ilmennyt vaikeuksia. Lisäksi Finravinto -tutkimuksen
uusimpien tulosten mukaan
aikuisväestön (25–75-vuotiaat)
keskimääräinen D-vitamiinin
saanti ravinnosta on lisääntynyt
selvästi. Miehillä se ylittää jo
suositeltavan saannin kaikissa
ikäryhmissä. Naisillakin saanti jää vain hieman alla suosi-
tuksen. D-vitamiinivalmisteita
käyttävillä yhteenlaskettu saanti ravinnosta ja valmisteista on
jopa 2-3-kertainen verrattuna
suositeltuun saantiin.
Tämän vuoksi on tarkennettu aikuisväestölle annettuja suosituksia D-vitamiinivalmisteiden
käytöstä. Lisätarvesuositus on
annettu D-vitamiinin saannin
turvaamiseksi silloin, kun ruokavalio ei sisällä riittävästi Dvitamiinipitoisia ruoka-aineita.
Alle 18-vuotiaiden osalta
odotetaan uusia tutkimustuloksia ja harkitaan mahdollisia Dvitamiinivalmisteiden käyttöä
koskevia muutoksia niiden perusteella.
Yli 20 μg/vrk sisältävästä Dvitamiinivalmistemäärästä ei ole
havaittu olevan hyötyä. Tätä suuremmat määrät voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä.
D-vitamiinivalmisteiden tarpeettoman suurta käyttöä on syytä välttää.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
9
ravitsemussuositukset
Taulukko 1. Päivitetyt D-vitamiinin saantia ja lisätarvetta koskevat suositukset. Muutokset lihavoituna.
(10 μg = 400 ky eli kansainvälistä yksikköä) www.vrn.fi
IKÄRYHMÄ
SUOSITELTAVA KOKONAISSAANTIa
LISÄTARVE täydentämään ruoasta
saatavaa D-vitamiinimäärää
2 viikon ikäiset–2-vuotiaat
10 μg/vrk
10 µg/vrk ympäri vuoden
2–17-vuotiaat
10 μg/vrk
7,5 µg/vrk ympäri vuoden
18–60-vuotiaat
10 µg/vrk
10 µg/vrk tarvittaessab
61–74-vuotiaat
10 µg/vrk
10 µg/vrk tarvittaessab
≥ 75-vuotiaat
20 μg/vrk
20 µg/vrk ympäri vuodenc
Raskaana olevat ja imettävät naiset
10 μg/vrk
10 µg/vrk ympäri vuoden
Tarkoittaa valmiista ruoasta ja mahdollisista valmisteista yhteensä saatava D-vitamiinimäärä.
Pimeimpänä vuodenaikana (loka-maaliskuu), jos ei käytä säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita,
ravintorasvoja ja/tai kalaa 2-3 kertaa viikossa.
c
Pienempi annos (10 µg/vrk) D-vitamiinilisää voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon vitaminoituja maitovalmisteita,
ravintorasvoja ja/tai kalaa.
a
b
D-vitamiinin turvallisen
saannin ylärajat, joita ei pitäisi
ylittää (www.norden.org/nnr):
•Lapset, alle 1-vuotiaat:
25 μg/vrk
•Lapset, 1-11-vuotiaat:
50 μg/vrk
•Nuoret ja aikuiset:
100 μg/vrk
Kirjoittaja:
Dosentti, FT,
johtava tutkija Paula Hakala,
Kelan tutkimusosasto
Syö hyvää innostaa ja kannustaa
S
yö hyvää -hanke kertoo
uusien ravitsemussuositusten mukaisista ruokavalinnoista. Ne tekevät hyvää
keholle ja ympäristölle ja myös
maistuvat hyvälle. Hanke pyrkii luomaan polun luotettavan,
ravitsemuksesta rennosti viestivän tahon luokse ja kokoamaan
viestintäverkoston tämän tueksi.
Kuluttajaliiton hankkeessa on 21 kumppania ja kuusi
kohderyhmää: lapsiperheet,
nuoret, työikäiset, ikääntyvät,
ravitsemus- ja terveysalan ammattilaiset sekä media. Nelivuotisen hankkeen rahoittaa
Raha-automaattiyhdistys.
10
Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Ruokatiedon, Maa- ja
kotitalousnaisten ja Marttojen
kanssa toteutetaan laajat alahankkeet. Järjestöjen paikallisja jäsenyhdistyksissä pidetään
noin 100 luentotilaisuutta. Lisäksi järjestetään avoimia luentotilaisuuksia.
Muiden kumppanien kanssa painotetaan viestintää ja aineiston hyödyntämistä heidän
toiminnassaan. Lisäksi osallistutaan monille messuille,
kumppaneiden kevät- ja syyskoulutuspäiville sekä seminaaritapahtumiin.
Esitteet, magneetti, nuorille
Ravitsemuskatsaus
1•2014
suunnattu mobiilisovellus Yolo
ja aikuisillekin sopiva Syö hyvää
– peli kannustavat terveellisiin
elintapoihin. Yolo löytyy sovelluskaupoista ja Syö hyvää -peli
sekä muu aineisto hankkeen
nettisivuilta.
Syö hyvää tarttuu erilaisiin
teemoihin parin kuukauden välein. Teemaa käsitellään videoin, www.syohyvaa.fi -sivuilla
julkaistavin artikkelein ja blogikirjoituksin.
Kirjoittaja:
Annikka Marniemi,
annikka.marniemi@kuluttajaliitto.fi
Millainen on terveyden kannalta
paras ruokavalio?
O
n kiistaton tosiasia,
että ravinto vaikuttaa
eliniän pituuteen ja
terveiden elinvuosien määrään.
Kuitenkin siitä, millainen on terveellisin ruokavalio, esitetään
ristiriitaisia näkemyksiä äärilaidasta toiseen. Tämä on aiheuttanut uskottavuuskriisin, jonka
vuoksi moni valitsee ruokansa
pelkästään makumieltymysten
perusteella.
Tilanteen selkeyttämiseksi Yalen yliopiston tutkijoita
pyydettiin vertailemaan tutkimustietoon perustuen erilasia
ruokavalioita. Niihin kuuluivat
monet Suomessakin median
myötävaikutuksella suosiota
saaneet muotidieetit (esim. vähärasvainen, vähähiilihydraattinen ja Välimeren dieetti sekä
paleo- eli kivikauden-, GI- ja
vegaanidieetti).
Mikään dieetti ei ollut
selvä voittaja
Vertailussa päädyttiin johtopäätökseen, ettei mikään ruokavalio
ole selvästi muita parempi. Monelle ruokavaliolle oli tyypillistä
tiettyjen ruoka-aineiden ylikorostunut suosiminen tai jyrkkä
kieltäminen, mille ei löytynyt
perusteita. Näyttöä ei löytynyt
hyvin vähärasvaisen ruokavalion paremmuudesta verrattuna
paljon terveellistä rasvaa sisältävään Välimeren ruokavalioon.
Kuitupitoisia hiilihydraatteja sisältävä dieetti osoittautui paremmaksi kuin vähähiilihydraattinen.
Väitteille lihapitoisen paleoruokavalion terveellisyydestä
ei löytynyt tukea. Tutkijat huomauttavat, että nykypäivän liha
on aivan jotain muuta kuin kivikauden liha. Lisäksi kyseistä
ruokavaliota on käytännössä
mahdoton toteuttaa, koska valtaosa kivikauden riistaeläimistä
ja kasveista on kuollut sukupuuttoon.
Avainsanoja kasvikset,
luonnollisuus ja kohtuus
Tutkijat päätyivät siihen, että
tietyt yleispiirteet ruokavaliossa
ovat terveyden kannalta tärkeitä
– eivät tiukat säännöt ja rajoitukset. Pääasiassa kasviksista koostuva ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokavalio näyttää
edistävän terveyttä parhaiten.
Se ehkäisee erityisesti sydän- ja
verisuoni- sekä syöpäsairauksia.
Myös täysjyväviljan sekä pähkinöiden ja siementen käyttö on
hyödyksi.
Lisäksi ruoan tulisi koostua
mahdollisimman luonnollista
ja vähän prosessoiduista ruokaaineista. Silloin ei tarvitse kantaa
huolta suolasta, tyydyttyneistä
ja transrasvoista eikä sokerista,
joista valtaosa saadaan teollisista elintarvikkeista. Tärkeää on
muistaa myös syömisen kohtuullisuus. Hyvän ruokavalion
kiteytyksenä tutkijat pitävätkin
lausetta: ”Syö kohtuullisesti ja
enimmäkseen kasviksia”.
Tutkijoiden mielestä ravinnosta ja terveydestä puhuttaessa tulisi painottaa niitä asioita,
joiden tiedetään perustuvan
varmasti tutkittuun tietoon. Lisäksi on hyvä tunnustaa, että
ravintoon liittyy paljon sellaisia
asioita, joista ei ole vielä käytettävissä luotettavaa tietoa.
Kirjoittaja:
Dosentti, FT,
johtava tutkija Paula Hakala,
Kelan tutkimusosasto
Lähde:
Katz DL, Meller S. Can we say
what diet is best for health? Annu
Rev Public Health 2014;35:83103. doi: 10.1146/annurevpublhealth-032013-182351.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
11
Ajankohtaista
Hyvä, paha mielihyvä
M
ielihyvä on psyykkinen tila, joka koetaan
myönteisenä ja tavoittelemisen arvoisena. Mielihyvää
voivat tuottaa biologiset tekijät,
kuten ruoka ja juoma tai kulttuuriset tekijät, kuten musiikki
ja elokuvat. Mielihyvän tunteen
voi aiheuttaa myös suoraa keskushermostoon vaikuttavat kemialliset aineet, kuten alkoholi
ja jotkut lääkkeet.
– Mielihyvä ei ole suoraan
kytköksissä nälkään, mutta
tiedetään, että nälkä on paras
mauste, toteaa FT, dosentti Leila
Karhunen Itä-Suomen yliopistosta.
Mielihyvä toimii monella
tapaa syömisen säätelyssä. Mielihyvän seurauksena halu syödä
lisääntyy. Herkullisen ruuan näkeminen vahvistaa näläntunnetta ja halua syödä sekä aktivoi
mielihyvän kokemista sääteleviä aivoalueita. Mitä enemmän
maultaan, rakenteeltaan, ulkonäöltään ja hajultaan erilaisia
ruokia on tarjolla, sitä enemmän
ja monipuolisemmin syödään.
Mutta mielihyvä saattaa viedä myös pahaan kierteeseen,
jos vaikkapa painonhallinnan
nimissä on sallittuja ja kiellettyjä
ruokia: Pidän kielletystä ja haluan sitä, mutta en saisi haluta.
Haluan kuitenkin. En siis hallitse
halujani. Kun en kerran hallitse,
niin antaa mennä.
12
Leila Karhusen mukaan kannattaa opetella syömisen taito,
jotta mielihyvää ruuasta voi kokea hyvällä mielellä. Tarvitaan
rento joustava asenne ruokaan.
Ruuasta saa nauttia. Tarvitaan
sisäinen motivaatio syödä monipuolisesti erilaisia ruokia ja näin
edistää hyvää ravitsemustilaa.
Tarvitaan syömisen säätelyä eli
nälän, ruokahalun ja kylläisyyden tuntemusten huomaamista.
Se ylläpitää elimistön luontaista energiatasapainoa ja painoa.
Tarvitaan kykyä huolehtia syömisestä. Ensisijaisen tärkeää ovat
säännölliset ennustettavat ateriat
eli tasapainoinen ateriarytmi.
Geenitkö ratkaisevat
sopivan ruuan?
Terveelle väestölle tarkoitetut
yleiset ravitsemussuositukset eivät ota huomioon yksilöllisesti
muuttuneita ravintotarpeita. Voidaanko geenien (perintötekijöiden) tasolle viedyllä ravitsemustutkimuksella määritellä, mikä
on yksilölle parasta ruokaa?
– Perinnöllisen vaihtelun
määrittäminen saattaa auttaa
tunnistamaan ravitsemukseen
liittyviä yksilöllisiä tarpeita,
mutta rinnalle tarvitaan aina
myös ravitsemuskäyttäytymiseen ja valintoihin liittyvää tietoa ja ymmärrystä, toteaa FT,
dosentti Marjukka Kolehmainen
Ravitsemuskatsaus
1•2014
Itä-Suomen yliopistosta.
Ihmisen aineenvaihdunnan
tilaan vaikuttavat monet sisäiset
tekijät, kuten kehon koostumus,
perinnöllinen genotyyppi, terveydentila, ikä, kudosten uusiutumisnopeus ja perusaineenvaihdunta. Ja toisaalta vaikuttavat
ulkoiset tekijät, kuten ravintoaineet, erilaiset bioaktiiviset
yhdisteet, fyysinen aktiivisuus,
mikrobit, lääkkeet ja henkinen
tilakin.
– Ravitsemusneuvonnan pitää perustua suosituksiin, mutta
suosituksia voidaan muokata
geneettisen ja metabolisen tiedon valossa, jos tietoa vain on
tarpeeksi. Yleiset ja yksilölliset ravitsemussuositukset eivät
ole toistensa vastakohtia, vaan
täydentävät toisiaan, Marjukka
Kolehmainen muistuttaa.
Tällä hetkellä täydellisen
yksilöllisen ravitsemuksen määrittäminen ja siihen liittyvä valmennus ovat vielä tieteisfantasiaa. Geneettisen ymmärryksen
lisäksi on mietittävä, haluavatko ihmiset tietää mahdolliset
yksilölliset ravinnontarpeensa.
Lisääkö se vain ahdistusta vai
voimaannuttaako tieto ottamaan
vastuuta hyvinvoinnistaan? Rajoittaako yksilöllinen ravitsemus
yhdessä syömistä?
Eurooppalaisessa kyselytutkimuksessa 66 % vastaajista
olisi valmis tekemän geneetti-
siä testejä ja 27 % noudattaisi
geneettisen tiedon perusteella
suunniteltua yksilöllistä ruokavaliota. Ruokavalioon halukkailla oli enemmän tiedostettuja
terveysongelmia.
Nutrigenetiikka tutkii geenien osuutta siihen, miten
ruoka kehossamme vaikuttaa elintoimintoihin. On
löydetty esimerkiksi lihavuudelle altistavia geenejä,
mutta ne selittävät yksilöiden välisestä painonvaihtelusta vain 1,45 % eli noin
puoli kiloa 170–180 -senttisellä ihmisellä.
Nutrigenomiikka tutkii sitä,
miten syöty ruoka vaikuttaa
geenien toimintaan. Tiedetään, että rasva ja sen laatu,
hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet
vaikuttavat geenien toimintaan.
Makumieltymykset
peritään ja opitaan
Joku pitää karvaasta ja toiselle se
on täysin vastemielinen maku.
Joku himoitsee hapanta, mutta
toisen se saa irvistelemään. Makumieltymysten erot selittyvät
sekä perintötekijöillä että oppimisella ja ympäristötekijöillä.
Tiedetään, että mieltymys makeaan periytyy, mutta mieltymys suolaiseen ei. Suolaisen
mieltymys opitaan kulttuurin
ja altistuksen kautta. Karvaan,
makean ja umamin (esim. lihan maku) aistimisen geenit on
paikannettu.
FT Outi Törnwall Helsingin yliopistosta on tutkinut makumieltymysten periytyvyyttä
21–25 –vuotiailla kaksosilla.
Tutkimuksen kohteena olivat
mieltymykset happamiin, polttaviin ja astringoiviin eli suuta
mutristaviin ruokiin.
Mieltymys astringoiviin ruokiin ei näyttäisi periytyvän. Sen
sijaa syljen proteiinintuotannon
periytyvyydestä on viitteitä. Syljen proteiinit reagoivat astringoivien ruokien tanniinin kanssa,
voitelevat suuta ja vaikuttavat
aistimukseen.
Mieltymys happamaan ja
polttavaan makuun periytyy
noin 50-prosenttisesti, mutta
ympäristöllä ja oppimisella on
yhtä suuri merkitys.
– Paljon on vielä tutkittavaa,
jotta saadaan selville, mitkä geenit mieltymyksen taustalla ovat,
Outi Törnwall huomauttaa.
Flavorimieltymyksiä happamiin, polttaviin ja umamiruokiin kartoittaneen kyselyn
perusteella nuoret aikuiset ja-
kaantuivat kahteen ryhmään:
perusryhmään ja ”seikkailijoihin”. ”Seikkailijoilla” oli vahvempi mieltymys happamaan
ja polttavaan makuun ja vähemmän uusien ruokien pelkoa. Perimä selittää ryhmien eron noin
77 prosenttisesti.
Flavori on ruuan maun,
tuoksun ja rakenteen yhteisaistimus ja mielihyvän
perusta. Flavori käynnistää
elimistön vastaanottamaan
ravintoa kiihottamalla mm.
syljeneritystä.
Kirjoittaja:
Leena Packalen
Lähde:
Elintarvikepäivät 2014,
Tieteellinen ohjelma: Eloa ja Iloa
syömisestä
Ravitsemuskatsaus
1•2014
13
ajankohtaista
Suomalaiset Pohjoismaiden
pulskimpia
A
ikuisväestön lihavuus
on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa, mutta harvinaisempaa
kuin Etelä-Euroopassa tai IsossaBritanniassa. Yli puolet aikuisista suomalaisista on ylipainoisia
ja joka viides on selvästi lihava.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan työikäisten miesten
keskimääräinen painoindeksi
(BMI) on 27,1 ja naisten 26,0.
– Vaikuttaa siltä, että lihavuusepidemia on Suomessa
vähitellen tasoittumassa, mutta
keskiarvot ovat edelleen liian
korkeat, sanoo ylijohtaja Erkki
Vartiainen THL:sta.
Väestön ylipainoisuus ei ole
yksinomaan Suomen ongelma,
vaan liikakilojen kanssa kamppaillaan kaikkialla länsimaissa
ja yhä enemmän myös kehitysmaissa. Vartiaisen mukaan
mikään maa ei ole vielä löytänyt
onnistunutta reseptiä kääntää
lihavuuslukemat laskuun.
Suomessa tähän tähtää
THL:n vuonna 2012 käynnistämä Kansallinen lihavuusohjelma, jonka tavoite on saada
lihavuuskehitys laskusuuntaan.
Monen toimijan yhteistyöohjelma pyrkii siihen, että entistä
harvemmasta lapsesta ja nuoresta kasvaisi lihava aikuinen, ja entistä harvempi lihoisi aikuisiässä.
14
Lapsuusiän ylipaino ja lihavuus lisäävät riskiä painoongelmiin myös aikuisiässä.
THL:n lasten ja nuorten terveysseurantatutkimuksen (LATE)
mukaan leikki-ikäisistä lapsista
noin 12 prosenttia on ylipainoisia, mutta kouluikäisistä jo viidennes. Nuorten ylipainoisuus
on kolminkertaistunut neljän
viime vuosikymmenen aikana,
ja lihavuuden vaikeusaste on
kasvanut.
Haitallinen
vyötärölihavuus
Vartiainen muistuttaa, että lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma, sillä se lisää
monien kroonisten sairauksien
riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi
tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä kihti
ja sappikivitauti.
– Sairastumisriski alkaa
nousta jo kohtuullisen vähäisellä ylipainolla, Vartiainen tähdentää.
Yksi merkittävä ylipainoon
liittyvä terveysriski on metabolinen oireyhtymä, jolle on tyypillistä etenkin vyötärölle painottuva lihavuus. Siihen liittyy lisäksi
verenpaineen kohoaminen sekä
rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
– Metabolinen oireyhtymä
voi uusimpien tutkimustietojen
mukaan olla jopa 44 prosentilla
suomalaisista. Se yleistyy iän
myötä ja on miehillä yleensä
yleisempi kuin naisilla, kertoo
THL:n tutkimusprofessori Pekka
Jousilahti.
Metabolisessa oireyhtymässä on kyse useiden terveydelle
haitallisten riskitekijöiden kasautumisesta. Siksi se ennustaa
hyvin tyypin 2 diabeteksen ja
sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Ehkäisyn kannalta keskiössä on
painonhallinta sekä ruokavalion
että liikunnan keinoin, Jousilahti
painottaa.
Itämeren ruokaa ja
liikuntaa
Dosentti, akatemiatutkija Satu
Männistön mukaan tutkimuksissa lihavuuteen on yhdistetty
mm. prosessoidun lihan, voin,
vaalean vähäkuituisen viljan,
makeisten ja virvoitusjuomien
runsas käyttö. Parempaa painonhallintaa taas ennustaa ruokavalio, jossa on paljon kasviksia ja
hedelmiä, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja maitovalmisteita.
– Tunnetuin terveellisen
ruokavalion malli on Välimeren
ruokavalio, jonka kotimainen
vastine on Itämeren ruokavalio,
Männistö toteaa.
Itämeren ruokakorissa on
reilusti vihanneksia, juureksia
ja marjoja, ruista ja muuta täysjyväviljaa, rypsiöljyä ja muita
kasvirasvoja, kalaa 2 -3 kertaa
viikossa sekä rasvattomia ja
vähärasvaisia maitovalmisteita.
Itämeren ruokavalio on hyvin
linjassa ravitsemussuositusten
mukaisen, terveyttä edistävän
ruokavalion kanssa.
Tutkija Jarna Hannukainen
Turun yliopiston PET-keskuksesta muistuttaa, että liikunta
tukee sekä laihdutusta että painonhallintaa. Se vähentää lisäksi
tehokkaasti viskeraalista eli sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa, vaikkei paino alenisikaan.
– Liikunnan on tutkimuksissa havaittu vähentävän maksaan
kertynyttä rasvaa sekä normaalipainoisilla, ylipainoisilla että
ylipainoisilla diabeetikoilla,
Hannukainen kertoo.
Rasvamaksa sotkee
metaboliaa
Rasvamaksa todetaan tavallisesti
40 - 60 vuoden iässä, mutta nykyään sitä löytyy yhä useammin
jo lapsilla ja nuorilla aikuisilla.
Yleisin rasvamaksan syy on vyötärölihavuus. Maksan rasvoittuminen sekoittaa elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Se
on vahvassa yhteydessä tyypin
2 diabeteksen ilmaantumiseen.
– Maksan rasvoittuminen
selittää suurimman osan lihavuuteen liittyvistä metabolisista
häiriöistä. Keskeisimmät niistä
ovat lisääntynyt glukoosin tuotanto sekä lisääntynyt triglyseridien ja kolesterolin synteesi,
kertoo professori Jussi Pihlajamäki Itä-Suomen yliopistosta.
Alttius maksasolujen rasvoittumiseen vaihtelee ihmisestä
toiseen. Kaikille lihaville ei kehity rasvamaksaa, eikä heillä
välttämättä ole metabolisia ongelmia. Toisaalta myös laihalla
ihmisellä voi olla liian suuri
määrä rasvaa kehossaan.
Satu Männistö sanookin,
että lihavuustutkimuksessa on
entistä enemmän keskityttävä
selvittämään myös sitä, ketkä
ovat oikeasti lihavia.
– Onko niin, että lihavuus
ei ole kaikille yhtä haitallista?
hän pohtii.
miota myös lihavuuteen yksilön
henkilökohtaisena kokemuksena ja lihavuuteen yhteiskunnallisena ilmiönä.
– Pyrkimys olla terve ja
hoikka on yhteiskunnassamme
vahva normi. Ruumiin koosta
on tullut yhä enemmän kelpaavuuden mittari, Jallinoja sanoo.
Jallionojan mielestä lihavuuspuhetta leimaa usein lihavien syyllistäminen ja lihavuuden
näkeminen terveydenhuollon
kustannuseränä. Leimaamisen
sijaan pitäisi vahvistaa näkemystä, että lihavuus ei ole vain
yksilön ongelma ja vastuu.
– Yksi tavoite olisikin löytää keinoja, joilla kannustetaan lihavaa ihmistä elintapamuutokseen niin, että samalla
myös oman kehon hyväksyntä
ja myötätunto itseä kohtaan lisääntyvät. Ongelma on monen
tieteenalan yhteinen kysymys,
Jallinoja sanoo.
Kohti oman kehon
hyväksyntää
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen,
Viestintä Nutrimedia
Dosentti, tutkimuspäällikkö
Piia Jallinoja Kuluttajatutkimuskeskuksesta huomauttaa,
että puhetta lihavuudesta ja sen
merkityksestä ihmisen terveydelle ovat jo pitkään hallinneet
ravitsemus- ja lääketiede. Entistä
enemmän pitäisi kiinnittää huo-
Lähde:
Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
seminaari Helsingissä 4.4.2014
Ravitsemuskatsaus
1•2014
15
ajankohtaista
Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus
heikentää elämänlaatua
S
airauteen liittyvä vajaaravitsemus on yleinen,
mutta huonosti tiedostettu
ongelma Suomessa. Euroopassa
on arvioitu, että vajaaravitsemuksen riski on 30 %:lla sairaalapotilaista ja siitä aiheutuvat
terveydenhuollon kustannukset
ovat kaksinkertaiset ylipainoon
verrattuna. Riskipotilaiden tunnistaminen ja tehostetun ravitsemusohjauksen kohdentaminen
näihin potilaisiin on kannattavaa.
Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravintoaineiden saanti ei vastaa kehon
fysiologista tarvetta ja josta
aiheutuu haitallisia mitattavia
muutoksia kehon koostumuksessa ja sen toiminnassa. Sairauteen liittyvään vajaaravitsemukseen liittyy aina inflammaatio
eli tulehdusvaste.
Inflammaation aste vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ravitsemushoidolla voidaan korjata ravitsemustilaa sekä siihen
mikä on elimistön typen tarve1.
Krooniset sairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti, munuaisten ja
sydämen vajaatoiminta, syöpä
ja tulehdukselliset suolistosairaudet kuuluvat ryhmään, jossa
inflammaation aste on lievä tai
keskivaikea. Suuret leikkaukset,
vakavat aivotapahtumat ja tehohoitopotilaat kuuluvat vaikean
inflammaation ryhmään. Saira-
16
uksissa ja tiloissa, joihin ei liity
inflammaatiota, kuten anorexia
nervosa ja vaikea depressio,
ravitsemustila korjaantuu, kun
syömistä estävät oireet ja tekijät
on poistettu. Sen sijaan muissa
sairauksissa ravitsemustila palautuu normaaliksi vain, jos sairaus
tai tila väistyy. Ravitsemushoidolla voidaan näissä tilanteissa
hidastaa merkittävästi lihaskatoa.
Vajaaravitsemus
aiheuttaa kärsimystä
Vajaaravitsemuksen näkyvin
piirre on laihtuminen. Akuutissa
vaiheessa menetetään pääasiassa rasvakudosta mutta tilan
kroonistuessa lihaskato kiihtyy.
Painonlasku on merkittävä, kun
paino on laskenut yli 10 % puolessa vuodessa tai yli 5 % kuukaudessa. Potilas menehtyy, kun
tavoitepainosta on menetetty
30-35 % tai lihaskudoksesta yli
puolet.
Fataali painonlasku johtaa
sydämen ja keuhkojen vajaatoimintaan ja keuhkokuumeeseen.
Tästä syystä laihtuminen lisää
mm. sydämen ja munuaisten
vajaatoimintapotilaiden kuolleisuutta. Vajaaravitsemus lisää
infektio- ja leikkauskomplikaatioriskiä, sairaanhoidon tarvetta ja heikentää elämänlaatua.
Näiden seurauksena sairaalas-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
saoloaika pitenee 3-6 vrk:lla
ja sairaanhoidon kustannukset
jopa kolminkertaistuvat.
Kolmannes sairaalapotilaista on riskipotilaita
Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus tunnistetaan huonosti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että
vajaaravitsemusriskin yleisyys
on yli 30 %2. Suomessa TAYS,
KYS ja HUS ovat seuloneet
vajaaravitsemusriskiä. Näyttää
siltä, että ongelma on Suomessa
samansuuruinen kuin muualla
Euroopassa. Varovasti arvioiden
se koskee lähes 500 000 potilasta. Huolestuttavaa on, että
näistä suurin osa jää toteamatta
ja hoitamatta.
Kirjoittaja:
Helena Orell-Kotikangas, THM,
laillistettu ravitsemusterapeutti,
Kliinisen ravitsemusterapian yksikkö, Ravioli, HUS
Lähteet:
1. Sobotka L, editor. Basics in
Clinical Nutrition. s. 21-22. Galen;
2011.723 p.
2. Sorensen J, Kondrup J,
Prokopowicz J, et al. EuroOOPS:
an international, multicentre study
to implement nutritional risk
screening and evaluate clinical
outcome. Clinical Nutrition
2008;27:340-349.
Osteoporoosin Käypä hoito
-suositus on päivitetty
– Nyt mukana on myös lapsinäkökulma
T
uoreessa osteoporoosin
käypä hoito -suosituksen
päivitetyssä versiossa korostetaan murtumapotilaiden
tunnistamisen, tutkimisen ja
hoitoon ohjauksen merkitystä.
Lisäksi pidetään tärkeänä ensimmäisen luunmurtuman ja
kaatumisten ehkäisyä.
Käypä hoito -suosituksen
avulla pyritään ehkäisemään
sairastumista. Pääviestinä on
”riittävästi liikuntaa, terveellistä
syömistä, tupakoinnin välttämistä”. Lääkkeelliset keinot ovat jo
sairastuneiden hoitokeinoja.
Riittävästi kalsiumia
ja D-vitamiinia
Osteoporoosin ehkäisyssä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin
saanti ovat tärkeitä. Osteoporoosipotilaan kalsiumin saannin
tulisi olla 1 000-1 500 mg vuorokaudessa. Kalsiumia saadaan
parhaiten maitovalmisteista. Tarvittaessa käytetään kalsiumlisää.
Luuston kehityksen aikana tarvitaan D-vitamiinia riittävän mineraalitiheyden saavuttamiseksi. D-vitamiini lisää
luun määrää lapsilla ja nuorilla
aikuisilla. Se hidastaa luuntiheyden pienentymistä yhdessä
kalsiumin kanssa vaihdevuosiiän ohittaneilla naisilla.
D-vitamiini vaikuttaa myönteisesti iäkkäiden ihmisten tasapainoon, lisää lihasvoimaa ja
ehkäisee samalla kaatumisia. Se
myös hidastaa lisäkilpirauhasen
liikaerityksestä johtuvaa osteoporoosia.
sopii myös ikäihmisille. Tanssi
ja voimistelu vahvistavat myös
tasapainoa. Osteoporoosia sairastavienkin on tärkeää liikkua
ja vahvistaa lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa.
Painon seuranta
tärkeää
Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luun määrä kasvaa
20–30 ikävuoteen saakka ja säilyy melko muuttumattomana
40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen
luun määrä pienenee. Pienentyminen kiihtyy naisilla vaihdevuosien myötä.
Osteoporoosi ei kuitenkaan
ole vain naisten sairaus, vaan
luun häviäminen nopeutuu elämänkaaren loppupäässä sekä
miehillä että naisilla. Osteoporoosia on myös lapsilla, esimerkiksi tiettyjen lääkehoitojen
seurauksena.
Osteoporoosipotilailla heikko
ravitsemustila ja alipainoisuus
ovat pahempi ongelma kuin ylipaino. Säännöllinen punnitus
on yksinkertainen tapa seurata
ravitsemustilaa. Sen tulee olla
säännöllinen osa iäkkään osteoporoosipotilaan terveydentilan
selvitystä.
Useimmat luunmurtumat
syntyvät kaatuessa. Kaatumisen riski kasvaa, jos jalkojen
lihasvoima ja liikkuvuus ovat
heikkoja ja näkö ja tasapaino
ovat huonontuneet.
Liikunta ehkäisee osteoporoosia tehokkaasti. Juoksuja ja
hyppyjä sisältävä ns. luuliikunta vahvistaa lasten ja nuorten
luustoa. Aikuisille hyviä liikuntamuotoja ovat kävely, juoksu
ja kuntosaliharjoittelu, joka
Luusto on elävää
kudosta
Lähde:
Käypä hoito -suosituksen
tiedotustilaisuus 29.4. Helsingissä.
Käypä hoito -suositus ja
potilasversio ovat osoitteessa
www.kaypahoito.fi
Ravitsemuskatsaus
1•2014
17
Joukkoruokailu ja maito
Arvo ruualle ja sen tekijöille
-N
yt vain odotamme,
että kurssitetut panevat tiedot, taidot
ja ideat jakoon omassa työyhteisössään.
Maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Veli-Pekka Talvela
on rahoittajan edustajana tyytyväinen ruuan ja ruuantekijöiden
arvostusta kohottaneiden hankkeiden tuloksiin. Tämän kaltaiset hankkeet tuovat ministeriön
ruokapolitiikkaa esiin.
Ylijohtaja Talvela puhui
ProTaRu- ja ResTaRu -hankkeiden päätösseminaarissa tammikuussa Helsingissä. Molemmat
ovat koulutushankkeita, joissa
oppimisen ja voimaantumisen
kautta etsittiin oman työn arvostusta ja rohkeutta sen kehittämiseen. ProTaRu:n kirjattu
tavoite on ”Taitava ruokapalveluhenkilöstö julkisten ruokapalveluiden laatuketjun elinvoima”
ja ResTaRu:n ”Vastuullinen ja
taitava ruokapalveluhenkilöstö
muutosagenttina ruokahävikkiä
vähentämässä ja ruokasivistystä
nostamassa”. Molempien hankkeiden johtajana ja kouluttajana
toimi FT Seija Lintukangas yrityksensä Edutaru Oy:n kautta ja
yhteistyökumppaneiden avustuksella. Hankkeiden koulutusseminaarit toteutettiin vuosien
2012 ja 2013 aikana.
18
Kohti ruokasivistystä
– Osaava ruokapalveluhenkilöstö on kansanterveyden kivijalka.
Moni kaivaa hautansa haarukalla, mutta moni on myös pelastunut. Ruokatottumuksilla on
merkitystä, muistutti professori
Päivi Palojoki Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa olemme
siirtymässä vaikeanmakuisesta
ravitsemuskasvatuksesta tutumpaan ruokakasvatukseen ja sitä
kautta kohti ruokasivistystä.
Ohjausryhmän puheenjohtajana Päivi Palojoki nosti esille
hankkeiden aikana täsmentyneitä käsitteitä. Ruokasivistykseen
kuuluvat arvot, arvostus, vastuulliset ruuan valinnat, järkevä ruuan käyttö, hyvät tavat ja
huomaavaisuus.
– Ruokapalvelun ammattilaiset tekevät ruokakasvatustyötä ja siihen heille on annettava
edellytykset. Arvostus ansaitaan
osaamisella. Siksi ruokapalveluhenkilöstö tarvitsee koulutusta, tiedottamista, yhteistyötä,
ravitsemus- ja viestintätaitoja
sekä vertaiskeskusteluja, joissa
osaamista ja kokemusta jaetaan.
On opittu ideoitu
Päivi Palojoki kirjasi hankkeiden
saavutuksia. Kurssitetuille selvisi, että oppiva työyhteisö löytää
uusia toimintamalleja ja pelaa
Ravitsemuskatsaus
1•2014
samaan maaliin. Yhteinen oppimispolku rohkaisi itseohjautuvaksi työntekijäksi ja muutoksia
tuottavaan toimintaan.
Seija Lintukangas puolestaan havaitsi koulutetuissa
myönteistä muutosta itsearvostuksessa, asennoitumisessa ja toiminnassa. Rohkeus ja
osaaminen ruokakasvatukseen
paranivat. Ruokahävikin vähentämiseen löydettiin konkreettisia toimia. Ympäristön arvostus
ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan
koheni.
– Pelkkä informaatio-ohjaus
ei riitä. Tarvitaan asioiden kansantajuistamista ja mahdollisuutta soveltaa tietoa käytäntöön. Työyhteisössä esimiesten
vaikutus on avainasemassa, hän
totesi.
Johtaja Tuija Sinisalo Kylänkattauksesta, Jyväskylän sisäisestä liikelaitoksesta, listaa
oman henkilöstönsä kouluttautumisesta seuranneita ideoita:
Laajennetun kasvattajuuden
käsitteestä päästiin ideoimaan
pedakokkiajatusta. Jyväskylässä
kouluruokadiplomia innostui tavoittelemaan ja saikin seitsemän
koulua. Opettajille ehdotettiin
kouluruokailuopintoja asenteiden parantamiseksi. Kouluruokaa markkinoitiin esitteellä
koululaisten vanhemmille. Ruokapalvelun tiedotteeseen syntyi
ideanurkka, jossa hyviä käytän-
töjä ja keksintöjä jaetaan muillekin. Myös Kylänkattauksen oma
keittokirja nousi ideana esiin.
Marketta Lappalainen vastaa Hämeenkosken ravitsemuspalveluista. Hän piti seminaarien antia mielenkiintoisena ja
kirjallisia tehtäviä vaativina,
mutta innostavina. Koulutuksen myötä ruokapalvelu sai lisää
näkyvyyttä. Ruokapalvelussa
päätettiin toteuttaa toiveruokaviikko kaksi kertaa vuodessa.
Oppilaskuntien kanssa sovittiin
Tietoa kouluruokailusta
Opetushallitus ja Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos keräsivät
tietoa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä peruskouluissa syksyllä 2013 ja 2011.
Kyselyyn vastasi 74 ja 72 prosenttia kouluista.
Rehtorien arvioiden mukaan yli 90 % oppilaista osallistui kouluruokailuun joka
arkipäivä vuonna 2013. Yläkouluissa tulos oli vain 60 %.
Huolestuttavaa on:
•Ylempien luokkien oppilai den ruokailuun osallistumi sen väheneminen entisestään
•Jopa alaluokilla on pientä
vähenemistä havaittavissa
Lisääntynyt on:
•Kouluruokailun ohjauksen
kirjaaminen paikallisiin opetussuunnitelmiin
•Oppilaiden osallisuus
•Yhteistyö ruokailusta vas taavan henkilöstön ja koulu terveydenhuollon kanssa
•Yhteistyö vanhempien kanssa
•Kouluruokailusuosituksen
noudattaminen koululou naan ja välipalojen järjestämisessä
Lisätietoja:
http://www.oph.fi/tietopalvelut/
tilastotiedot/hyvinvoinnin_ja_
terveyden_edistaminen
ruokajärjestäjistä ja muutenkin
yhteistyö lisääntyi kouluyhteisössä.
Hankeraportit valaisevat
ProTaRu ja ResTaRu -hankkeista on julkaistu loppuraportit.
Ne ovat valaisevaa luettavaa
hankkeen toteuttamisesta ja tuloksista, mutta myös johdatusta
ruokakasvatuksen ja ruokasivistyksen maailmaan.
Raporteissa on määritelty ja
kuvattu, mitä on ruokakasvatus,
ruokasivistys ja ruokakulttuuri. Niissä on myös kiinnostava
katsaus oppimiseen, voimaantumiseen ja muutosagentiksi
rohkaistumiseen.
Seminaarien ja oppimistehtävien sisällöt kertovat koulutuksen monipuolisuudesta ja
oppimispolun rakentamisesta.
Hankkeen tulokset on esitelty
lainaamalla paljon kurssilaisten
kokemuksia ja mielipiteitä.
Kirjoittaja:
Leena Packalen
Loppuraportit ovat luettavissa
www.laatuketju.fi/hankkeet sivulla.
Painettuja loppuraportteja voi tilata
osoitteesta seija.lintukangas@
edutaru.fi
Ravitsemuskatsaus
1•2014
19
Ajankohtaista
joukkoruokailu ja maito
Suomalaisen kouluruokailun
viestiä viedään maailmalle
E
LO - Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö
edistää nimensä mukaisesti korkeatasoista suomalaista ruokakulttuuria. Kesäkuussa
2009 perustettu yleishyödyllinen järjestö tekee yhteistyötä
muiden kulttuurialojen sekä
teollisuuden, oppilaitosten ja
palvelualojen kanssa Suomessa
ja ulkomailla. Säätiö järjestää
ruoka-alan kilpailuja ja tukee
suomalaisten osallistumista gastronomian alan kansainvälisiin
kilpailuihin. Vuoden Kokki ja Tarjoilija -kilpailuiden yhteydessä
järjestetään Kouluruokakilpailu.
Säätiön painopistealueet
ovat kouluruokailu ja villiruoka. Kouluruokailuhankkeen
tavoitteena on tehdä Suomen
kouluruokailu näkyväksi, jotta
ruoan laatu saa huomiota ja sen
arvostus paranee. Joulukuussa
2013 teemaksi täsmennettiin
”Kouluruokailu – matkalla maailman parhaaksi”.
ELO-säätiön kouluruokailuverkosto, The Finnish School
Meal Network, kerää suomalaisen kouluruokailun tekijät, tukijat
ja näkijät saman pöydän ääreen.
Verkosto tukee ja kehittää suomalaista kouluruokailua, jakaa
hyviä ideoita ja uutisia. Syksyllä
2014 kouluja innostetaan villiruokateemoilla. Syksy huipentuu
itsenäisyyspäiväviikkoon, jolloin
kouluruokailussa kannustetaan
käyttämään suomalaisia raakaaineita ja nostamaan esille ruokakulttuuriin liittyviä asioita.
Hankkeen puuhanaisia ovat
Seija Kurunmäki ja Sini Garam.
Yhtenä hankkeen asiantuntijana
on professori Päivi Palojoki Hel-
singin yliopistosta. Maailmalle
viestiä vie kansanterveyden asiantuntija professori Pekka Puska.
Kouluruokailuverkoston Facebook-sivuille (Good News on
School Meals) kerätään uutisia
suomalaisesta kouluruokailusta
myös kansainvälisten lukijoiden käyttöön. Lisäksi julkaistaan
”Finland has a secret weapon”videoklippejä kouluruokailua
käsittelevää viestintää varten.
Ne tuovat esiin kiinnostavia näkökulmia kouluruuasta.
Kirjoittaja:
Professori Päivi Palojoki,
Helsingin yliopisto
Katso videoiden osoitteet lehden
nettiversiosta
Lisätietoja:
www.elo-saatio.fi
Maito on tärkeää
-M
aidontuotanto ja
jalostus ovat elintarvikesektorimme
vetureita, sanoo erikoistutkija
Csaba Jansik MTT Taloustutkimuksesta. – Nautakarjatalouden
osuus on 28 % maatalouden tuotoksesta ja meijeriteollisuus vastaa 22 % elintarviketeollisuuden
liikevaihdosta.
Suomen suhteellinen kilpailukyky on vahvempi nurmen kuin
20
viljantuotannossa. Keski-, Itä- ja
Pohjois-Suomessa maidontuotanto on parempi tai ainoa varteenotettava vaihtoehto tiloille.
– Maidon proteiinit koostuvat kaseiinista ja heraproteiinista. Niissä on kaikkia välttämättömiä aminohappoja, sanoo
laillistettu ravitsemusterapeutti
Reijo Laatikainen. – Siksi maitoproteiini on hyvä lihasten ja
kudosten rakennusaine.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
Proteiinilla on hyvä kylläisyysvaikutus. Suomalaiset
saavat yleisesti ottaen riittävästi
proteiinia, mutta aamiaisella
proteiinin saantiin kannattaa
kiinnittää erityistä huomiota.
Aamiaisen proteiini lisää kylläisyyttä koko päivän ajan.
Lähde:
Meidän maito -kutsutilaisuus 27.5.
Maitovalmisteista apua
diabeteksen ehkäisyyn
M
aitovalmisteiden, vähärasvaisten maitovalmisteiden ja juuston kulutus näyttää ehkäisevän
tyypin 2 diabetesta. Tämä selviää tuoreesta usean tutkimuksen
meta-analyysistä. Myös jogurtin
syömisestä oli suojaa diabetesta vastaan, kun verrattiin hyvin
vähän jogurttia käyttäviä sitä
enemmän käyttäviin.
Maitovalmisteiden käyttö
laski tyypin 2 diabeteksen riskiä tilastollisesti merkitsevästi.
Suurin hyöty nähtiin siirryttäessä vähäisestä käytöstä 300–400
gramman päivittäiseen kulutukseen. Kun maitovalmisteita
katsottiin erikseen, juuston syöminen oli eduksi aina 50 gramman päivittäiseen käyttöön asti
ja jogurtin hyödyt näkyivät jo
120–140 gramman päivittäisellä
kulutuksella.
Maitovalmisteiden suojaaviksi tekijöiksi arvellaan niiden
sisältämiä kalsiumia, D-vitamiinia, magnesiumia ja proteiinia,
erityisesti heraproteiinia. Näillä
kaikilla voi olla vaikutusta mm.
insuliinin toimintaan.
Tutkimukseen otettiin mukaan 17 kohorttitutkimusta ympäri maailmaa.
Jogurttia diabeteksen
ehkäisyyn
Tuoreessa Diabetologia-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa
vähärasvaiset hapatetut maitovalmisteet, erityisesti jogurtti,
vähensivät diabetesriskiä. Sen
sijaan muilla maitovalmisteilla
ei tässä tutkimuksessa havaittu
vaikutusta.
Eniten vähärasvaisia hapatettuja maitovalmisteita nauttineilla oli 24 prosenttia pienempi riski sairastua aikuistyypin
diabetekseen kuin ei lainkaan
näitä valmisteita käyttäneillä.
Jo 4,5 viikoittaista 125 gramman annosta riitti suojaamaan
sairastumiselta.
Tutkijat arvelivat, että hapatetuilla maitovalmisteilla voi
olla monta mahdollista mekanismia diabetesriskin alentamiseen. Maitovalmisteissa on
K2-vitamiinia, joka on liitetty
alentuneeseen diabetesriskiin.
Hapatetuissa maitovalmisteissa
on probioottisia bekteereita, jotka voivat tuottaa K2-vitamiinia.
Niillä on myös havaittu olevan
myönteisiä vaikutuksia mm. kolesterolitasoihin.
Enimmäkseen hapatetut
maitovalmisteet olivat jogurttia, mutta myös rahkaa, rae- ja
tuorejuustoa. Tutkimuksessa oli
mukana 4 000 EPIC-Norfolk
-tutkimukseen osallistunutta
40–79-vuotiasta aikuista. Heitä
seurattiin 11 vuoden ajan.
Myös diabeteksen
hoidossa
Toisessa usean tutkimuksen
yhteenvedossa todettiin vähärasvaisten maitovalmisteiden
nauttimisen olevan tärkeä osa
tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä
ja hoitoa.
Siinä todettiin epidemiologisten tutkimusten pohjalta, että
vähintään kolme annosta vähärasvaisia maitovalmisteita osana
terveellistä ruokavaliota auttaa
alentamaan diabetesriskiä.
KL
Lähteet:
Aune D ym. Dairy products and
the risk of type 2 diabetes: a
systematic review and doseresponse meta-analysis of cohort
studies. Am J Clin Nutr
2013;98:1066-83.
O’Connor LM ym. Dietary dairy
product intake and incident type 2
diabetes: a prospective study
using dietary data from a 7-day
food diary. Diabetologia
2014;57:909-17.
Galvão Cândido ym. Dairy
products consumption versus
type 2 diabetes prevention and
treatment; a review of recent
findings from human studies. Nutr
Hosp. 2013;28:1384-95.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
21
Väitöksiä
Maitohappobakteeri voi vähentää
koliikki-itkua
J
opa viidesosa imeväisikäisistä kärsii koliikki-itkusta.
Syytä koliikkiin ei edelleenkään tunneta, eikä siihen ole
tehokasta hoitoa.
Lääketieteen lisensiaatti
Anna Pärtyn väitöstutkimuksen mukaan Lactobacillus
rhamnosus GG –maitohappobakteeri voi tarjota turvallisen
ja tehokkaan tavan ehkäistä ja
vähentää imeväisikäisen vauvan
itkuisuutta.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suolistomikrobiston ja itkun yhteyttä,
tutkia koliikki-itkun pitkäaikaisia vaikutuksia terveydelle sekä
selvittää pro- ja prebioottien tarjoamaa mahdollisuutta vähentää ja ehkäistä koliikkioireita.
Suolistomikrobisto
yhteydessä itkuisuuteen
Väitöstutkimuksen mukaan vauvan suolistomikrobiston koostumus on yhteydessä varhaisen
itkun määrään ja koliikkiin. Suoliston vähäinen laktobasillien ja
bifidobakteerien määrä ennustaa itkuisuuden lisääntymistä.
Keskosena syntyneiden lasten
suolistomikrobisto poikkeaa täysiaikaisena syntyneiden lasten
mikrobistosta vähäisemmän rintaruokinnan, antibioottihoitojen
ja sairaalaympäristön vuoksi.
Tutkimuksessa varhainen
pro- ja prebioottilisä vähensi kes-
22
koslasten itkuisuutta kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Pro- tai prebioottia saaneista
keskoslapsista koliikki-itkua oli
19 prosentilla. Lumevalmistetta
saaneessa ryhmässä luku oli 47
prosenttia. Myös täysiaikaisilla
koliikkilapsilla LGG-maitohappobkateeri vähensi päivittäistä
koliikki-itkun määrää verrattuna
lumevalmisteeseen.
Vaikutusmekanismi
vaatii lisätutkimuksia
Pärtyn mukaan tutkimuslöydökset ovat vasta alustavia ja
lisätutkimuksia tarvitaan. Maitohappobakteereja ei voi vielä suositella rutiininomaiseen
koliikkioireiden hoitoon. Proja prebioottien vaikutus suolistomikrobiston koostumukseen
oli tutkimuksessa melko vähäinen. Pro- ja prebiootit voivat
kuitenkin tulevaisuudessa olla
turvallinen ehkäisy- ja hoitomuoto koliikki-itkuun. Varhainen koliikki-itku voi ennakoida
myöhemmällä iällä ilmeneviä
toiminnallisia vatsavaivoja.
Väitöskirjan aineisto koostui kolmesta etenevästä kaksoissokkoutetusta interventiotutkimuksesta. Tutkimuspotilaat
olivat täysiaikaisena syntyneitä
lapsia (n=89), ennenaikaisina
syntyneitä lapsia (n=94) ja täysiaikaisina syntyneitä koliikkilapsia (n=30).
Ravitsemuskatsaus
1•2014
Probiootti
Terveysvaikutteiset maitohappobakteerit eli probiootit ovat terveeseen suolistoon kuuluvia hyödyllisiä
bakteereja. Probiootti on
elävä mikrobi, joka vaikuttaa myönteisesti terveyteen
tasapainottamalla suoliston
mikrobistoa. Probioottien
ominaisuudet ja vaikutukset
ovat erilaisia, joten jokaisen
bakteerin terveysvaikutukset pitää tutkia erikseen.
Prebiootti
Prebiootiksi kutsutaan ohutsuolessa imeytymätöntä
kuidunkaltaista hiilihydraattia, joka parantaa tietyn tai
tiettyjen mikrobien kasvua
tai aktiivisuutta suolistossa
saaden aikaan terveydelle
edullisia vaikutuksia. Prebioottina toimivia oligosakkarideja on luonnostaan
mm. parsassa, artisokassa,
sipulissa, valkosipulissa ja
soijapavuissa sekä maidossa ja äidinmaidossa.
KKK
Lähde:
Anna Pärtty: Infant Colic Crying
and Gastrointestinal Tract.
Causes, Consequences and Cure.
Turun yliopiston julkaisuja D 1100.
Turku, 2013.
Syntymäkoko vaikuttaa
ruokatottumuksiin
T
uoreessa väitöstyössä selvitettiin, vaikuttaako varhainen kasvu aikuisiän
ruokatottumuksiin ja ruokavalioon liittyviin kansantautien
riskitekijöihin. Elämänkaarinäkökulman mukaan aikuisiän
krooniset kansantaudit voivat
saada alkunsa jo sikiöaikana.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että pienellä syntymäkoolla
on yhteys korkeampaan riskiin
sairastua kansantauteihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen,
myöhemmällä iällä. Elintavoilla,
kuten ruoankäytöllä ja fyysisellä
aktiivisuudella on myös merkittävä osa näiden kansantautien
synnyssä.
Väitöstutkimuksessa selvisi, että suuri syntymäkoko oli
yhteydessä runsaampaan hedelmien ja marjojen kulutukseen.
Kilon suurempi syntymäpaino
oli yhteydessä noin 80 grammaa runsaampaan hedelmien
ja marjojen kulutukseen. Suuri syntymäkoko oli yhteydessä
myös runsaampaan hiilihydraattien ja kuidun saantiin sekä
vähäisempään rasvan saantiin.
Tulokset viittaavat siihen, että
pienikokoisina syntyneillä voi
olla epäterveellisemmät ruokatottumukset.
Pienipainoiset herkkiä
suolalle
Tutkimuksessa havaittiin myös,
että syntyessään pienipainoisilla
suolan saanti nosti yläpainetta
eli systolista verenpainetta. Sen
sijaan syntyessään painavammilla suolan saanti ei vaikuttanut
systoliseen verenpaineeseen.
Suolan saannin ja alapaineen eli
diastolisen verenpaineen välillä
ei havaittu yhteyttä kummallakaan ryhmällä.
Tutkimuksessa pienipainoisuuden rajana oli 3050 g.
Syntymäkokoon vaikuttaa äidin
ravitsemuksen lisäksi mm. perimä, istukan toiminta ja mahdolliset sairaudet. Tulos osoittaa,
että pienipainoisina syntyneet
ovat herkempiä suolan saannista
johtuvalle verenpaineen nousulle, minkä vuoksi he voivat
erityisesti hyötyä suolan saannin
rajoittamisesta.
Vauvan hidas kasvu
on haitallista
Tutkimuksessa osoitettiin, että hidas kasvu ensimmäisenä
elinvuotena voi vaikuttaa haitallisesti elimistön aterianjälkeiseen aineenvaihduntaan ja sen
tapaan käsitellä ravintoa. Ruoka
nosti imeväisiässä hitaasti kasvaneiden veren insuliinipitoisuutta
ja veressä kiertävien rasvojen,
triglyseridien, pitoisuutta voimakkaammin kuin kontrolliryhmällä. Tutkimus vahvistaa
käsitystä siitä, että kasvu ensimmäisenä elinvuotena muokkaa
aikuisiän aineenvaihduntaa ja
voi siten lisätä riskiä sairastua
sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen myöhemmällä iällä.
Tutkimukseen osallistui
2 003 ihmistä, jotka syntyivät
Helsingissä vuosina 1934–1944,
ja joiden syntymä-, neuvola- ja
koulutiedot kasvumittoineen
olivat saatavilla. He osallistuivat keskimäärin 61-vuotiaina
vuosina 2001–2004 yksityiskohtaisiin terveystarkastuksiin,
joissa mm. heidän painonsa,
pituutensa ja verenpaineensa
mitattiin ja he täyttivät 128-kohtaisen ruoankäytön frekvenssikyselyn. Heidän joukostaan 24
ylipainoista henkilöä osallistui
ateriatestaukseen.
Kirjoittaja:
Mia-Maria Perälä, ETM (väit.)
Lähde:
Mia-Maria Perälän väitös
12.4.2014 Helsingin yliopistossa:
Early Growth and Adult Health:
Programming of postprandial
responses, food intake and salt
sensitivity. http://urn.fi/
URN:ISBN:978-952-302-133-4
Ravitsemuskatsaus
1•2014
23
väitöksiä
Maitoallergia aiheuttaa luultua
harvemmin pikkulasten vatsaoireita
M
erkittävä osa lehmänmaidon aiheuttamiksi
epäillyistä vatsaoireista eivät johdu maidosta. Tämä
selvisi tuoreesta Laura MerrasSalmion väitöstutkimuksesta.
Tutkimukseen osallistuneiden potilaiden vatsaoireiden
aiheuttajiksi oli epäilty lehmänmaitoa. Kun potilaat altistettiin
lehmänmaidolle, oireita sai
vain noin kolmannes potilaista
(32%). Tavallisin oire oli löysävatsaisuus. Lähes yhtä moni
potilas (31%) sai vanhempien
arvion mukaan merkittäviä oireita lume-altistuksen aikana.
Lumeoireista tavallisimmat
olivat itkuisuus ja pulauttelu.
Yhdelläkään potilaista ei todettu lehmänmaidon IgE-vastaaineita.
Kun lehmänmaidolle reagoineiden lasten ruokavaliosta
poistettiin lehmänmaito, suolen
limakalvolla oli vielä viitteitä
leivästä tulehduksesta, mitä maitoaltistus ei muuttanut. Tästä voi
päätellä, että osalla lehmänmaidolle reagoineista lapsista on
suolen limakalvo muutenkin
lievästi tulehtunut, eikä kyse ole
välttämättä pelkästään lehmänmaitoallergiasta.
24
Eroja
vuorovaikutuksessa
Oireettomilla tai lumeoireisilla
lehmänmaitoallergikoiksi epäilyillä pikkulapsilla havaittiin
hiukan poikkeava vuorovaikutusprofiili äidin kanssa. Äidin
herkkyys ja lapsen halukkuus
vuorovaikutukseen olivat alentuneet. Tutkimuksessa havaittiin
yhteys vatsaoireisen, todentamattoman lehmänmaitoallergiaepäilyn ja heikentyneen vuorovaikutuksen välillä.
Epäselvät kipuitkut aiheuttavat pikkulasten perheille
merkittävää huolta. On tärkeää
tukea vatsaoireisten vauvojen
vanhempia positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi.
Ei turhia
rajoituksia
Vatsaoireisissa, todentamattomissa maitoallergiaepäilyissä
suositellaan usein lehmänmaidon poistamista ruokavaliosta. Tällainen ruokavalio johtaa
mataliin lehmänmaito-vastaainetasoihin. Tiettyjen matalien
vasta-ainetasojen on todettu
lisäävän allergisoitumisriskiä
pikkulapsilla. Lehmänmaitoproteiinitonta ruokavaliota ei siis
pitäisi jatkaa pitkään ilman kak-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
soissokkovarmennusta suolistooireisen lehmänmaitoallergian
epäilyissä.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pikkulasten vatsaoireiden
ja lehmänmaitoallergian yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin psyykkisen kuormituksen merkitystä
lehmänmaitoallergiassa ja sitä
koskevissa epäilyissä.
Vain vatsaoireisia on noin
neljäsosa lehmänmaitoallergikoista. Vatsaoireinen alatyyppi
voidaan todentaa vain maitoaltistusta käyttäen, koska vatsaoireisilla lehmänmaitoallergikoilla ei ole yleensä IgE-vastaaineita lehmänmaidolle. Tällöin
ihopistokokeista ei ole hyötyä.
Lähde:
LL Laura Merras-Salmion väitös
”Clinical characteristics of cow's
milk allergy with gastrointestinal
symptoms” 28.5.2014 Helsingin
yliopiston lääketieteellisessä
tiedekunnassa.
Lisäainefosfori vaikuttaa luustoon
negatiivisesti
R
avinnon fosforilähteiden
välillä on eroja imeytyvyydessä ja vaikutuksessa
luuston mineraaliaineenvaihduntaan. Lisäainefosfori näyttää imeytyvän tehokkaimmin ja
vaikuttavan ainakin lyhytkestoisesti luuston aineenvaihduntaan
negatiivisesti. Siksi lisäainefosforipitoiset tuotteet voivat olla haitallisempia fosforirajoitteisessa
ruokavaliossa kuin luontaisesti
fosforia sisältävät ruuat, osoittaa
ETM Heini Karpin väitöstutkimus.
Suomalaisten fosforin saanti
on runsasta verrattuna ravitsemussuosituksiin. Naisilla saanti on keskimäärin 1350 mg ja
miehillä 1800 mg vuorokaudessa, kun suositus aikuisväestölle
on 600 mg/vrk. Runsas fosforin
saanti on haitallista kroonisesta
munuaisten vajaatoiminnasta
kärsiville, mutta viimeaikaisten
tutkimusten perusteella se saattaa lisätä myös sydän- ja verisuonitautien sekä osteoporoosin
riskiä väestötasolla.
Fosforia saadaan useista eri
lähteistä kuten maidosta, lihasta,
viljasta, palkoviljasta ja kananmunista sekä lisäainefosfaatista.
Raejuusto sopii
munuaispotilaalle
Heini Karpin väitöskirjassa
määritettiin yhteensä 21 lihaja meijerituotteen kokonais- ja
liukoisen fosforin pitoisuus.
Suurimmat kokonais- ja liukoisen fosforin pitoisuudet todettiin sulatejuustoilla sekä kovilla,
kypsytetyillä juustoilla, matalimmat puolestaan maidolla ja
raejuustolla.
Fosfori-proteiinisuhteen sekä natriumpitoisuuden perusteella raejuusto ja lisäaineettomat
lihat soveltuvat munuaispotilaille
paremmin kuin sulatejuustot, kovat kypsytetyt juustot, leikkeleet
tai makkarat, Karp toteaa.
Luustolle
juustoa
Väitöskirjan yhdessä osatyössä tutkittiin eri fosforilähteiden
akuutteja vaikutuksia mineraaliaineenvaihduntaan 15 terveellä
nuorella naisella. Kontrollijaksolla fosforin (500 mg) ja kalsiumin (250 mg) saanti oli niukkaa. Muilla tutkimusjaksoilla
fosforin saanti oli noin 1500 mg
vuorokaudessa, josta 1000 mg
saatiin vaihdellen lihasta, viljasta, juustosta tai lisäainefosforiseoksesta. Tutkimusruokavaliot
koostettiin lisäainefosforiseosta
lukuun ottamatta tavallisista
elintarvikkeista.
Seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH)
nosti kontrollipäivään verrattuna ainoastaan lisäainefosforiseos. Luun aineenvaihdunnan
merkkiaineiden perusteella liha
lisäsi sekä luun hajoamista että sen muodostumista. Juusto
sen sijaan laski seerumin PTHpitoisuutta ja vähensi luun hajoamista.
Vilja nosti seerumin fosfaattipitoisuutta vähemmän kuin
muut fosforilähteet, mikä viittaa
siihen, että viljan fosfori on huonommin imeytyvää kuin muista
lähteistä peräisin oleva fosfori.
Karpin mukaan fosforilähteen vaikutukset elimistössä
riippuvat myös sen sisältämistä
muista ravintoaineista; kypsytetyn juuston positiivinen vaikutus mineraaliaineenvaihduntaan johtuu juuston sisältämästä
kalsiumista.
KKK
Lähde:
Heini Karp. Dietary phosphorus
sources and their acute effects on
mineral metabolism in healthy
women. Academic dissertation.
University of Helsinki. Helsinki,
2013.
Ravitsemuskatsaus
1•2014
25
väitöksiä
Hapatettu täysjyvävehnäleipä sopii
ruisleivän kaveriksi
R
uisleipä vaikuttaa myönteisesti aterianjälkeiseen
sokeriaineenvaihduntaan, sillä sen syömisen jälkeen
tarvitaan vähemmän insuliinia
verensokerin säätelyyn kuin
valkoisen vehnäleivän syömisen jälkeen. Lisäksi verensokeri
pysyy paremmalla tasolla vielä
kolmenkin tunnin jälkeen ruisleivän syömisestä. Sen sijaan
vehnäleivän syöminen nostaa
ja laskee verensokeria nopeasti.
Tuore väitöskirjatutkimus
osoitti, että ruisleivän myönteisen insuliinivasteen lisäksi
hapatettu täysjyvävehnäleipä
laskee aterianjälkeistä verensokerivastetta verrattuna valkoiseen vehnäleipään. Tavanomaisesti hiivalla valmistetun
täysjyvävehnäleivän syöminen
sen sijaan aiheutti samanlaisen
aterianjälkeisen verensokeri- ja
insuliinivasteen kuin valkoisen
vehnäleivän syöminen.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös paksusuolen kautta
välittyviä vaikutuksia. Ne eivät
olleet yhtä merkittäviä pitkäaikaisen sokeriaineenvaihdunnan
säätelyssä kuin aterianjälkeiset
verensokeri- ja insuliinivasteet.
Suolistovaikutukset
vielä epäselviä
Täysjyväviljan ja viljakuidun
vaikutuksia sokeriaineenvaih-
26
duntaan ja suoliston tapahtumiin tutkittiin kahdessa eri
ateriakokeessa ja kahdessa interventiossa. Niihin osallistui
pääosin keski-ikäisiä terveitä
sekä metabolisesta oireyhtymästä kärsiviä miehiä ja naisia. Aterianjälkeisten vasteiden
lisäksi selvitettiin viljakuituun
sitoutuneiden fenolisten yhdisteiden imeytymistä elimistöön,
suoliston mikrobikoostumusta
sekä paksusuolessa viljakuidusta muodostuvien lyhytketjuisten
rasvahappojen pitoisuutta verenkierrossa.
Viljakuidun fenolihapot tai
niistä elimistössä muodostuvat
aineenvaihduntatuotteet eivät
selittäneet muutoksia sokeriaineenvaihdunnassa. Vaikka ruisleivässä on runsaasti viljakuitua,
jota paksusuolen mikrobit hajottavat ja käyttävät ravinnokseen,
pitkäaikainen ruisleivän syöminen ei muuttanut tutkittavien
suoliston mikrobikoostumusta
verrattuna valkoisen vehnäleivän syömiseen.
Täysjyväviljan ja viljakuidun sijasta ruokavalion rasva
oli yhteydessä suoliston mikrobikoostumukseen. Viljakuidusta
muodostuvien lyhytketjuisten
rasvahappojen, propionaatin ja
butyraatin, pitoisuudet veressä
nousivat ruista sisältävien leipien syömisen vaikutuksesta.
Tarvitaan jatkotutkimuksia sel-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
vittämään, onko propionaatilla
ja butyraatilla merkitystä sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä.
Ruisleipää helpommin
saatavilla
Suomalaiset ravitsemussuositukset ohjeistavat syömään päivittäin vähintään kolme annosta
täysjyväviljatuotteita. Aterianjälkeisen sokeriaineenvaihdunnan kannalta on parempi valita
hapatettua täysjyvävehnäleipää
kuin tavanomaista. Hapatettujen vehnäleipien valikoima
kaupoissa on kuitenkin hyvin
suppea, usein olematon. Näin
ollen ruisleipä onkin suomalaiselle helppo ja käytännöllinen
valinta.
Kirjoittaja:
Jenni Lappi, TtM, väit.
Lähde:
Jenni Lapin väitös ”Effects of
Wholegrain Foods and Grain Fibre
in Intestinal Tract in Relation to
Glucose Metabolism: With an
Emphasis on Wheat and Rye
Bread Effects “ http://
epublications.uef.fi/pub/urn_
isbn_978-952-61-1424-8/
Kirjallisuutta
Tuore kirja päivittää maitotietoutta
Y
K:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO on äskettäin julkaissut uuden
kirjan maidosta ja maitovalmisteista ihmisen ravitsemuksessa.
Esipuheessa todetaan, että FAO
julkaisi samannimisen kirjan
vuonna 1959. Siksi oli tarve päivittää tieto, kuinka maito ja maitovalmisteet vaikuttavat ihmisen
ravitsemukseen ja terveyteen
ja kuinka maidontuotannon
ja meijeriteollisuuden kehitys
voivat edistää ruokaturvaa ja
lievittää köyhyyttä.
FAO:n kokoamat tilastot
osoittavat, että maidon ja maitovalmisteiden kulutus on kasvanut jatkuvasti monissa maissa,
joissa kulutus oli aiemmin vähäistä. Maidontuotannon ja kulutuksen kasvu on ollut nopeinta
Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
Afrikan maissa maidon kulutus
on vielä vähäistä johtuen oman
maidontuotannon hitaasta kehityksestä ja perinteisen käytön
vähäisyydestä.
Kirjassa kuvataan esimerkkejä onnistuneista hankkeista,
joissa maidontuotannon kehityksen avulla on parannettu
väestön ruokaturvaa ja ravitsemusta. Samalla on voitu vähentää maaseudun köyhyyttä, kun
pienet tilat tuottavat aiempaa
enemmän maitoa markkinoille. Kirjassa on mielenkiintoista
tietoa myös koulumaitoa ja mai-
don täydentämistä koskevista
ohjelmista, joita on toteutettu
eri maanosissa.
Havainnollista asiaa
Kirja käsittää yhdeksän kappaletta, jotka muodostavat laajan
kokonaisuuden maidontuotannon ja ravitsemuksen yhteyksien
ymmärtämiseen globaalitasolla.
Jokaisessa kappaleessa on kattava viiteluettelo, mikä auttaa
lukijaa perehtymään tarkemmin
kyseiseen aihepiiriin. Kappaleissa on ajantasaista tietoa maidon
ja maitovalmisteiden ravitsemuksellisesta arvosta. Niissä
arvioidaan nykyistä tieteellistä
tietoa muuttuvien ruokavaliotrendien valossa.
Kirjassa esitellään maidontuotannon ja -kulutuksen
globaaleja trendejä ja haasteita
kestävän maitoteollisuuden kehittämisessä ja elintarviketurvallisuuden varmistamisessa.
Siihen on listattu myös konkreettisia vaihtoehtoja aliravitsemuksen poistamiseen. Nämä ohjeistukset on suunnattu hallituksille,
kansainvälisille järjestöille ja
yksityisen sektorin toimijoille.
Kirjan luettavuutta parantavat
lukuisat taulukot ja tietolaatikot,
esimerkkinä lista EU:n hyväksymistä maitoon liittyvistä yleisistä
terveysväitteistä.
Kirja on tarkoitettu alan
opiskelijoille ja tutkijoille, virkamiehille, teollisuudelle ja
kuluttajille. Kirja tarjoaa hyvin
monipuolista ja ajankohtaista
luettavaa maailman maitotaloudesta, sen kehityksestä ja
ongelmista sekä kehittyneissä
että kehittyvissä maissa. Kirja
on erinomainen lähdeteos lukijoille, joita kiinnostaa maidon ravitsemuksellinen arvo,
terveysvaikutukset ja merkitys
maailman elintarviketaloudessa ja ruokaturvassa. Kyseessä
on merkittävä maitoon liittyvän
tiedon lähde, jota voidaan hyödyntää pitkälle tulevaisuuteen.
Kirjoittaja:
Prof. Hannu J. Korhonen,
MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
Lähde:
Milk and Dairy Products in Human
Nutrition. FAO, 2013
Ravitsemuskatsaus
1•2014
27
kv iäri jt aöl kl is si u
äutta
Opas keski-ikäisten ja
ikääntyneiden ruokavalintoihin
V
ireyttä vuosiin viisailla valinnoilla on TtM,
laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partasen kansantajuinen teos keski-ikäisten
ja ikääntyneiden ruokavaliosta.
Kirjassa Partanen käsittelee aihetta osin omien kokemuksiensa
ja osin tutkimustiedon näkökulmasta. Siinä annetaan ymmärrettäviä vinkkejä lukijan oman
ruokavalion koostamiseen.
Kirjassa on kaksi näkökulmaa terveelliseen ruokavalioon
ja elintapoihin: ensimmäisessä
osassa käsitellään keski-ikäisten ja terveiden eläke-ikäisten
ruokavaliota. Toinen osa keskittyy huonokuntoisten ja vajaaravitsemusriskissä olevien
vanhusten ruokavalintoihin ja
toimintakyvyn ylläpitoon. Lisäksi kirja opastaa kansansairauksien ehkäisyyn. Lopussa on
ruokaohjeita sekä terveille että
vajaaravitsemusriskissä oleville.
Lukija haastetaan pohtimaan, onko yli 50 vuoden
iässä enää tarvetta laihduttaa,
jos ylipainoa ei ole kovin paljoa ja mm. kolesteroli- ja verensokeriarvot ovat normaalit.
Laihduttamisen sijaan kirjassa
kannustetaan korjaamaan elämäntavat. Kirjan pääpaino on
terveellisissä ruokavalinnoissa,
mutta myös unen, stressinhallinnan ja liikunnan merkitystä
terveydelle ja toimintakyvylle
28
käsitellään. Erityisesti mainitaan
riittävä proteiinin ja rasvan saanti sekä hiilihydraattien ja rasvan
laatu. Myös alkoholinkäyttöä
kehotetaan miettimään.
Ikääntyneille ja vajaaravitsemusriskissä oleville suunnatussa
osuudessa Partanen antaa vinkkejä ruokailun järjestämiseen ja
riittävän ravinnonsaannin turvaamiseen toimintakyvyn alentuessa. Proteiinin riittävää saantia
korostetaan. Myös liikuntaan ja
arkiaktiivisuuteen kannustetaan
mahdollisuuksien mukaan. Ruokaohjeiden joukossa on muutama tavallista tuhdimpi resepti
vajaaravitsemuksen ehkäisyyn.
Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla on yleisteos, jossa on
jokaiselle jotakin. Tiedollinen
anti kirjasta jää kuitenkin melko laihaksi. Kirjan aiheissa olisi
aineksia kahteenkin oppaaseen,
sillä vajaaravitsemuksesta olisi
voinut kirjoittaa huomattavasti
kattavammin. Myös keski-ikäisille suunnattu osuus kaipaisi
hieman lihaa luiden ympärille.
Näkökulma ruokavalion kokonaisuudesta ja terveellisistä elintavoista vaa’an tuijottamisen sijaan on kuitenkin erinomainen.
Kirjoittaja:
Kati Laine, laillistettu
ravitsemusterapeutti, TtM
Lähde:
Partanen H. Vireyttä vuosiin
viisailla valinnoilla. Nutrifilia 2013.
Kestävä vai ravitseva?
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen SustFoodChoice-hankkeessa on kehitetty uusi
tuoteryhmäkohtainen elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja
ravitsevuutta vertaileva menetelmä. Uudessa menetelmässä
tuoteryhmän ravitsemuksellinen
tehtävä otetaan huomioon. Esimerkiksi proteiinin lähteiden
ympäristövaikutuksia voidaan
verrata järkevämmin toisiinsa.
HYVINVOIPA-hankkeessa
selvitettiin, miten kestävä kehi-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
tys toteutuu sosiaali-, terveys-,
ruoka- ja liikuntapolitiikassa ja
miten eri väestöryhmien ruoankäyttö vaikuttaa kestävyyteen.
Lisäksi pohdittiin, miten ruokailu- ja liikuntatottumuksia voisi
ohjata parempaan suuntaan.
Kokonaisvaltaisen kestävyyden
saavuttamiseksi tarvitaan yhteinen tavoite, joka huomioi väestöryhmien erityistarpeet.
Tutkimusjulkaisu: http://www.mtt.
fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu22.pdf
Kirjoja ruokakulttuurista
ja -kasvatuksesta
Ruokakulttuurin laajuus ja syvyys näkyväksi
L
autasta laajemmalta -teosta kuvaillaan ruokakulttuurin pikkujättiläiseksi, eikä
tätä luonnehdintaa ole vaikea
allekirjoittaa. Yli 900-sivuinen
kirja on tarkoitettu oppikirjaksi,
mutta myös kaikille ruoasta ja
ruoan taustoista kiinnostuneille.
Teos on jaoteltu kahdeksaan
aihepiiriin, joista jokainen keskittyy ruokaan ja ruokakulttuuriin erilaisesta näkökulmasta.
Ruokaa lähestytään paitsi raakaaineiden, kemian ja fysiologian
kautta myös kulttuuria, ekologiaa, etiikkaa, historiaa, taidetta
ja uskontoa painottaen.
Suomalaisen ruokakulttuurin merkitys on kirjoittajalle,
Ulla Rauramolle (MMM, FM), itsestäänselvyys: ”Kun tunnemme
omia ruokajuuriamme hieman
pakkausta syvemmältä, emme
niin helposti hylkää hienoja
ruokiamme ja samanaikaisesti
liputa kritiikittömästi vieraita tervetulleiksi”, Rauramo painottaa.
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun kustantama kirja
on laajuutensa vuoksi saatavilla
vain e-julkaisuna.
Lähde:
Ulla Rauramo: Lautasta
laajemmalta. http://shop.haagahelia.com/Lautasta-laajemmalta
Ruokakasvatuksen avaimia
V
uonna 2009 käynnistynyt hanke ”Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa” päättyi viime vuonna.
Hankkeen tuloksena syntynyt
julkaisu kokoaa yhteen asiantuntemusta ja käytännön tietoa
lasten ruokakasvatuksesta.
Hankkeen tavoitteena oli
kehittää lasten ruokakasvatukseen rakenteita ja käytäntöjä,
jotka tuottavat lapsille ruokailoa, rakentavat lasten myönteistä
suhdetta ruokaan ja saavat lapset
kiinnostumaan ruuasta. Ravitsemuksellisina tavoitteina oli lisätä
lasten kasvisten, hedelmien ja
marjojen käyttöä, monipuolistaa
lasten ruokavaliota ja tukea so-
pusuhtaisen painon kehittymistä.
Keskeisenä menetelmänä
hankkeessa oli aistilähtöinen
Sapere-ruokakasvatusmenetelmä. Menetelmän taustalla on
ajatus lapsen luontaisesta uteliaisuudesta ja kaikkien aistien
hyödyntämisestä ruokaan tutustumisessa.
Kaksiosaisen raportin ensimmäisessä osassa kuvataan
ruokakasvatuksen kokonaisuutta kattavasti. Asiantuntijaraportti
on johdonmukaisesti koottu ja
helppolukuinen teos kaikille
lasten ravitsemuksesta ja ruokakasvatuksesta kiinnostuneille.
Raportin toisen osan muodostaa ideapankki, johon on
koottu vinkkejä ja tehtäviä havainnollistavien kuvien kera.
Varhaiskasvatusalan ammattilaiset voivat helposti poimia
ideapankista parhaat palat käytännön työnsä tueksi.
Lähde:
Pauliina Ojansivu, Mari Sandell,
Hanna Lagström & Arja
Lyytikäinen: Lasten ruokakasvatus
varhaiskasvatuksessa – Ruokailoa
ja terveyttä lapsille. http://www.
utu.fi/fi/sivustot/cyri/
tutkimustoiminta/hankkeet/Sivut/
ruokakasvatusvarhaiskasvatuksessa-raportti.
aspx tai http://www.doria.fi/
handle/10024/94505
Kirjoittaja:
Saila Paavola, ETM
Ravitsemuskatsaus
1•2014
29
Kulutuslukuja 2013
Ravintotase kertoo
elintarvikkeiden kulutuksesta
S
uomessa syötiin ja juotiin
viime vuonna keskimäärin 175 litraa nestemäisiä
maitotuotteita, 23 kiloa juustoa,
80 kiloa viljaa, 77 kiloa lihaa,
61 kiloa vihanneksia ja 58 kiloa
hedelmiä.
Tiedot ilmenevät Maa- ja
metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken ravintotaseen ennakkotiedoista.
Rasvattoman maidon
kulutus kasvoi
Maitoa juotiin keskimäärin lähes
130 litraa henkeä kohti, lähes saman verran kuin vuotta aiemmin.
Maidosta noin puolet oli kevytmaitoa, 40 prosenttia rasvatonta
ja 10 prosenttia täysmaitoa.
Rasvattoman maidon kulutus kasvoi prosentin vuodesta
2012 muutaman vuoden laskusuunnan jälkeen. Kevytmaidon
kulutus sen sijaan pieneni puolitoista prosenttia. Täysmaidon
kulutus kasvoi vajaalla kolmella prosentilla, kun kasvu edellisenä vuonna oli kymmenen
prosenttia.
Piimän kulutus pieneni vajaan viisi prosenttia, jogurtin ja
viilin vajaat kolme prosenttia.
Kerman kulutus oli samalla tasolla kuin vuonna 2012. Kaiken
kaikkiaan nestemäisten maitovalmisteiden kulutus väheni vajaan prosentin edellisvuoteen
verrattuna.
30
Rahka ja raejuusto
maistuvat
Juuston kulutus kasvoi kuusi
prosenttia reiluun 23 kiloon
henkeä kohti. Juuston kulutus on
kasvanut pitkään. Tästä kasvusta
iso osa johtuu rahkan ja raejuuston kulutuksen kasvusta. Nämä
molemmat lasketaan mukaan
juuston kulutuslukuun.
Voin kulutus kasvoi edelleen hieman. Sitä syötiin viime
vuonna keskimäärin 4,4 kiloa
henkeä kohti. Rasvaseosten ja
margariinien kulutustietoja ei
ole saatavilla.
Ruis, kaura ja ohra
nosteessa
Viljaa kulutettiin noin 80 kiloa
viime vuonna henkeä kohti.
Kokonaiskulutus väheni prosentilla.
Vehnän kulutus pieneni
vajaan kilon muutaman vuoden takaiselle tasolle 46 kiloon.
Ohran kulutus sen sijaan kasvoi
vajaan kilon verran 2,4 kiloon.
Myös rukiin ja kauran kulutus
kasvoi hieman. Ruista kului 15,7
ja kauraa 5,6 kiloa. Riisin kulutus pysyi ennallaan 5,3 kilossa.
Siipikarjanlihan suosio
kasvoi
Lihaa syötiin viime vuonna noin
77 kiloa henkeä kohti, kun mu-
Ravitsemuskatsaus
1•2014
kaan lasketaan riista ja syötävät
elimet. Vähennystä edelliseen
vuoteen oli 0,4 kiloa. Lihan kulutus on ravintotaseessa ilmoitettu luullisena eli ruholihana.
Siipikarjanlihan kulutus
jatkoi kasvuaan puolella kilolla henkeä kohti. Sitä syötiin
keskimäärin 19,5 kiloa. Sekä
naudan- että sianlihan kulutus
pieneni puoli kiloa. Sianlihaa
syötiin 35,6 kiloa, naudanlihaa
vuonna 18,4 kiloa, lampaan- ja
hevosenlihaa 0,6 kiloa kumpaakin ja poronlihaa puoli kiloa.
Kananmunien kulutus ei
juuri muuttunut edellisvuotisesta. Niitä syötiin keskimäärin
10,7 kiloa.
Tuoreita vihanneksia
entistä enemmän
Tuoreiden vihannesten kulutus
oli viime vuonna lähes 61 kiloa.
Edellisvuoteen kasvua oli 3,5
kiloa henkeä kohti.
Tuoreita hedelmiä syötiin
keskimäärin reilu 51 kiloa henkeä kohti. Tästä sitruksia oli 13
kiloa. Hedelmäsäilykkeitä ja
kuivattuja hedelmiä nautittiin
yhteensä vajaa 7 kiloa.
Tilasto kertoo
muutoksista
Ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta
käytöstä ja kulutuksesta. Ravintotaseeseen kuuluu yhteensä 12
eri elintarvikeryhmää.
Taseessa lasketaan kotimainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja
tuonnin perusteella. Kotimainen käyttö jakautuu edelleen
eläinrehuksi, siemenkäyttöön,
teollisuuden raaka-aineiksi ja
ruokakäyttöön. Ruokakäytön
perusteella lasketaan elintarvikkeiden kulutusluvut henkeä
kohti vuodessa.
Tiettyjen tuotteiden, kuten
vihannesten, kulutusluvut ovat
tällä tilastointimenetelmällä
vain suuntaa antavia. Ne kuvaavat enemmänkin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin
toteutunutta kulutusta, koska
mm. varastotappioiden ja muun
hävikin määrää ei ole saatavissa
ja ne sisältyvät tällöin kulutusmääriin.
KL
Taulukko 1. Elintarvikkeiden kulutus g/hlö/vrk
ElintarvikeKulutus
1980 1990 2000 20102013
Viljavalmisteet
Peruna
Kasvikset, vihannekset
Marjat ja hedelmät
Liha
Kala
Kananmuna
Maitovalmisteet, nestemäiset
Juusto***
Voi
Margariini
Rasvaseokset
Kasviöljyt
Sokeri, siirappi, ym.
…
*
**
***
196
177
45
242
183
46
32
7,4 dl
18
32
21
...
17
105
203 206 218219
165 169 162143
114
177
201
167*
242
247
222
159**
184 190 209211
52 36 4444
31 28 2729
5,9 dl 5,1 dl 4,9 dl 4,9 dl
35 45 5264
15 128 12
21 ... 20...
6 ...8 ...
10 13 1414
95
93
89
80
tietoa ei saatavilla
tuoreet vihannekset
hedelmät tuoreena, kuivattuna, säilykkeinä. Ei sisällä marjoja eikä hedelmämehuja.
sisältää maustamattoman rahkan ja raejuuston
Taulukko 2. Maitovalmisteiden kulutus vuonna 2013, ennakko
MAITOVALMISTE
Kulutus vuodessa Kulutuspäivässä
l/hlödl/hlö
tilamaito (n. 4,3 %)
1,5
0,04
täysmaito (3,5 %)
12,5
0,34
kevytmaito (1,5 %) ja ykkösmaito
65,9
1,81
rasvaton maito
49,7
1,36
Maidot yhteensä
129,63,55
juotavat piimät
10,9
0,30
jogurtit
22,00,60
viilit
3,30,09
hapatetut kermavalmisteet*
2,6
0,07
Hapatetut maitovalmisteet yhteensä38,8
1,06
kermat
6,50,18
Lähde:
Tike, Maa- ja
metsätalousministeriön
tietopalvelukeskus, Ravintotase
2013 (ennakko)
http://www.maataloustilastot.fi/
ravintotase
*
Nestemäiset maitovalmisteet
yhteensä
175,04,80
Juustot
Voi
23,263,5
4,412,1
kg/hlög/hlö
Sisältää kermaviilin, ranskankerman ja smetanan
Ravitsemuskatsaus
1•2014
31
1
ASIAKASSUORA
Ravitsemuskatsaus 1/2014
Sisältösivu
Lukijalle3
Ravitsemussuositukset
”Hei, muistittehan ravitsemuksen”
Suomalaisten ruokatottumukset kehittyvät pääosin myönteisesti
Uudet ravitsemussuositukset käytäntöön
Tarkennus D-vitamiinisuositukseen
Syö hyvää innostaa ja kannustaa Millainen on terveyden kannalta paras ruokavalio?
4
6
8
9
10
11
Ajankohtaista
Hyvä, paha mielihyvä Suomalaiset Pohjoismaiden pulskimpia Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus heikentää elämänlaatua
Osteoporoosin Käypä hoito -suositus on päivitetty
12
14
16
17
Joukkoruokailu ja maito
Arvo ruualle ja sen tekijöille Tietoa kouluruokailusta
Suomalaisen kouluruokailun viestiä viedään maailmalle
Maito on tärkeää taloudelle ja ravitsemukselle
Maitovalmisteista apua diabeteksen ehkäisyyn 18
19
20
20
21
Väitöksiä
Maitohappobakteeri voi vähentää koliikki-itkua Syntymäkoko vaikuttaa ruokatottumuksiin
Maitoallergia aiheuttaa luultua harvemmin pikkulasten vatsaoireita Lisäainefosfori vaikuttaa luustoon negatiivisesti Hapatettu täysjyvävehnäleipä sopii ruisleivän kaveriksi
22
23
24
25
26
Kirjallisuutta
Tuore kirja päivittää maitotietoutta Opas keski-ikäisten ja ikääntyneiden ruokavalintoihin Kestävä vai ravitseva?
Kirjoja ruokakulttuurista ja -kasvatuksesta 27
28
28
29
Kulutuslukuja 2013
Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta
30