Ravitsemuskatsaus 1/2011

Ravitsemus
1
katsaus
1 / 2 0 1 1
Mikä ohjaa
ruokavalintoja?
Ruoka- ja ravitsemusblogit
Fosfori ja luusto
Painonhallinta
Ajankohtaista
1
Ravitsemus 1 2011
33. vuosikerta
Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Kotiin tilattuna lehden vuosikerta maksaa 5 euroa.
Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Julkaisija
Toimituskunta
Maito ja Terveys ry
Päätoimittaja
ETM Tiina Soisalo
Toimitussihteeri
THM Taina Luova
Tilaukset ja
osoitteenmuutokset
leena.mallonen@maitojaterveys.fi
Toimituksen osoite
Maito ja Terveys ry
PL 77, 00241 Helsinki
puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433
Paino
Forssa Print, 2011
Emeritusprofessori Antti Aro
MMM, FT Paula Hakala
Professori Hannu Korhonen
MMM Leena Packalén
Professori Päivi Palojoki
Dosentti Aila Rissanen
FT Tuula Tuure
Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava.
Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita.
Ne saa tarvittaessa toimituksesta.
2
Ravitsemuskatsaus
1•2011
Lukijalle
L
aihdutus ja painonhallinta ovat puhuttaneet tämän kevään aikana paljon. Myös vuoden ensimmäinen Ravitsemuskatsaus käsittelee aihetta.
Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitys
valmistui tammikuussa 2011. Suosituksessa todetaan, että
lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon
toimintaa. Miten tämä ja lihavuuden ehkäisy on otettu huomioon käytännössä?
Yhtenä näkyvänä esimerkkinä on terveyden edistämiseen liittyvän työn käynnistyminen HUS:n yleislääketieteen
yksikössä. Ensimmäisten toimien joukossa perustettiin terveyden edistämisen toimisto ja HUS kutsui alueensa toimijat
yhteen kuulemaan ajankohtaista tietoa lihavuuden hoidon
nykytilasta sekä keskustelemaan ja verkostoitumaan. HUSkuntayhtymässä on valittu yhteiset kärkihankkeet ”Terveyden edistäminen HUS-piirissä” -selvitystyön pohjalta, joten
vuosina 2011–2012 toiminta painottuu erityisesti diabetekseen, lihavuuteen sekä mielenterveyteen ja päihteisiin.
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on edelläkävijä terveyden edistämisen alalla. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä
ovat moniammatilliset ”preventiotyöryhmät” ja elämäntaparyhmät. Työryhmään kuuluu terveydenhuollon ammattilaisia, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä ja tiiminä (ravitsemussuunnittelija, sh/th, fysioterapeutti, depressiohoitaja,
lääkäri, apteekkari, suuhygienisti/hh, kunnan liikuntatoimenohjaaja).
Nämä yllä mainitut esimerkit ovat hyviä malleja myös
siitä, miten uutta 1.5.2011 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia sovelletaan. Uuden lain tarkoituksena on vahvistaa
hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.
Terveyden edistäminen vaatii laajaa yhteistyötä. Kansanterveysjärjestöillä on muiden ala toimijoiden kanssa käytännön työhön paljon annettavaa, esimerkiksi monipuolisia
materiaaleja, nettisivustoja ja eri alojen asiantuntijuutta.
Pohjoismaiset ravitsemusterapeuttipäivät pidettiin Suomessa kesäkuussa. Painonhallinta oli siellä yhtenä pääteemana. Tasaisesti koko päivälle rytmitetty proteiinipitoinen
ruokavalio näyttäisi tukevan painonhallintaa lisäämällä kylläisyyttä. Proteiinipitoisia ruoka-aineita kuten liha-, kala-,
kana- ja maitotuotteita tulisi sisällyttää päivän jokaiseen syömishetkeen. Säännöllinen ateriarytmi ja liikkuminen ovat
myös tärkeää painonhallinnassa.
Paula Hakalan mielenkiintoinen kooste sivuilla 4−5
avaa Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitystä.
Toivon lukijalle antoisia hetkiä Ravitsemuskatsauksen
parissa.
Tiina Soisalo
Ravitsemuskatsaus
1•2011
3
Ajankohtaista
Aikuisten lihavuuden hoitosuositus uudistettu
– uudet työkalut käyttöön
A
ikuisten
lihavuuden
Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistui
tammikuussa 2011. Sen mukaan lihavuuden hoidon tulee
olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Tämä edellyttää
alueellisten
hoito-ohjelmien
luomista, henkilöstön kouluttamista ja laihdutusryhmien organisointia.
Hoidon perustana on
elintapaohjaus
Suosituksen mukaan paino tulisi ottaa puheeksi potilaan kanssa ainakin silloin, jos painoindeksi eli BMI on yli 30 kg/m2.
Hoitoon valitaan omahoitoon
motivoituneita henkilöitä, joille
laihduttamisesta on terveyden
ja toimintakyvyn kannalta erityisesti hyötyä. Lihavuuden hoito koostuu laihdutus- ja painonhallintavaiheesta.
Lihavuuden ensisijainen
hoitomuoto on elintapaohjaus,
joka toteutetaan mieluiten ryhmässä. Siinä liikapainoisia
opastetaan terveydelle suotuisiin ja painoa alentaviin ruokaja liikuntatottumusten muutoksiin, joita tuetaan käyttäytymisterapeuttisin menetelmin.
Ruokavaliohoito tuottaa
tuloksia
Ruokavaliolla
4
on
keskeinen
merkitys lihavuuden hoidossa.
Tutkimusten mukaan ruokavalio-ohjaus pienentää painoa 6
– 12 kuukauden aikana keskimäärin 5 – 6 %, parhaimmillaan jopa 11 %. Laihtumistulokseen vaikuttavat monenlaiset seikat, kuten ohjauksen sisältö, kesto, intensiteetti ja
ajoitus, ohjattavien motivaatio
ja terveydentila sekä ohjaajan
ammattitaito.
Ruokavalio
pitkäjänteiseksi
Tutkimusten mukaan ruokavalion koostumuksella ei ole olennaista vaikutusta laihtumistulokseen. Tärkeämpää on se, että
potilas motivoituu noudattamaan ruokavaliota ja pysyy mukana ohjauksessa. Tämän vuoksi hänen mieltymyksensä ja tottumuksensa tulee huomioida
neuvonnassa. Suositus mahdollistaa ruokavalion yksilöllisen
toteutuksen monin eri tavoin.
Ehkäistään lihaskato
Laihtumisen kannalta on olennaista, että energian saanti jää
pienemmäksi kuin kulutus. Terveyttä ajatellen on kuitenkin
tärkeää, että kehon rasvapitoisuus pienenee lihaskudoksen ja
luuston kärsimättä. Maltillinen
laihtuminen (1/2 – 1 kg/viikossa) ehkäisee lihas- ja luukatoa,
Ravitsemuskatsaus
1•2011
samoin proteiinin riittävä saanti
ja liikunta.
Lisäksi on tärkeää varmistaa vitamiinien ja kivennäisaineiden (erityisesti D-vitamiini
ja kalsium) sekä välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti. Suositeltavan ruokavalion
keskeiset kohdat on esitetty taulukossa 1.
Ikääntyneiden
laihduttaminen
Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä
(24 – 29 kg/m2) kuin työikäisille, sillä pienestä ylipainosta voi
olla heille terveyden kannalta
jopa hyötyä. Ikääntyneillä laihduttaminen (korkeintaan ½ kg/
viikko) on perusteltua vain silloin, jos sillä arvioidaan olevan
myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, eikä
siitä aiheudu terveysriskejä. Yli
70-vuotiaille laihduttaminen
on kuitenkin harvoin tarpeen.
Tutkittua tietoa
muotidieeteistä
Näyttö vähähiilihydraattisten
dieettien (VHH-dieetit) hyödystä ja turvallisuudesta pitkään
noudatettuna puuttuu. Niillä
on kiusallisia sivuvaikutuksia,
kuten ummetus, pahanhajuinen hengitys, lihaskouristukset
ja hiusten lähtö.
Varsinkaan sellaisia VHHdieettejä ei ole perusteltua suositella, jotka sisältävät runsaasti
tyydyttynyttä rasvaa tai joissa
kielletään marjojen, hedelmien
tai täysjyväviljan käyttö.
Muitakin muotidieettejä on
tutkittu (LEARN, Zone, glykemiaindeksiin perustuva dieetti
ym.). Niistä ei ole etua koostumukseltaan tasapainoiseen ja
runsaskuituiseen ruokavalioon
verrattuna.
Liikunta auttaa
painonhallinnassa
Liikunta tukee ruokavaliota erityisesti painonhallintavaiheessa. Suositeltavaa on kuluttaa
energiaa liikkumalla vähintään
300 kcal päivittäin. Tämä tarkoittaa 45–60 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa, kuten reipasta kävelyä,
pyöräilyä tai maastohiihtoa. Lii-
kuntaa voi mitata myös askelmittarin avulla. Terveyden kannalta on tavoiteltavaa liikkua
7 000–10 000 askelta päivässä.
Puolen tunnin päivittäinen kävely vastaa noin 4 000 askelta.
Lihavuuden tukihoidot
Elintapahoidon tukena voidaan
käyttää erittäin niukkaenergiaisia
ravintovalmisteita (ENE-valmisteet) ja lääkehoitoa tietyin edellytyksin. Orlistaatti on tällä hetkellä Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon hyväksytty lääke.
Leikkaushoitoa
voidaan
harkita vaikea-asteisen lihavuuden hoidossa silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tulosta. Leikkaushoito
edellyttää, että potilas pystyy
sen jälkeen sopeutumaan huomattavan pieniin ruoka-annoksiin loppuelämäkseen. Ruokavaliota tulee täydentää vitamii-
Taulukko 1. Suositeltavan ruokavalion pääkohdat
•Panostetaan syömisen hallintaan (säännöllinen ateriarytmi ja
annoskoot kohdalleen)
•Vältetään ”tyhjiä kaloreita” (kovat rasvat, sokeri, valkoiset vilja valmisteet, sokeripitoiset juomat, alkoholi)
•Lisätään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä sekä suositaan
täysjyväviljaa
•Niiden sisältämä ravintokuitu pitää yllä kylläisyyden tunnetta
ja pienentää ruokavalion energiatiheyttä
•Käytetään kohtuudella vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa, lihaa
ja/tai palkokasveja, jotka turvaavat riittävän proteiinin saannin
(60–120 g/vrk)
•Käytetään kohtuudella pehmeitä rasvoja välttämättömien rasva happojen saannin turvaamiseksi
ni- ja kivennäisainevalmisteilla.
Uutta tukimateriaalia
Suosituksen tueksi on kehitetty
uusia työkaluja (taulukko 2.).
Suositusteksti sisältää myös
tausta-aineistoja: tutkimusyhteenvetoja, käytännön ohjeita
painoa alentavan ruokavalion
toteutuksesta, kooste proteiinin merkityksestä laihdutusruokavaliossa, kuvaukset muotidieeteistä sekä kattava luettelo
suositeltavista kirjallisuudesta
ja verkkosivuista.
Kirjoittaja
Paula Hakala
Dosentti, FT, johtava tutkija
Kelan tutkimusosasto
Lisätietoja:
www.kaypahoito.fi > aikuisten
lihavuuden hoito
Taulukko 2. Hoitosuosituksen
uudet työkalut
•Lihavuuden interaktiivinen
hoitomalli, jossa kuvataan
liikapainoisen potilaan hoi topolku
•Diasarja terveydenhuollon
käyttöön
•Verkkokurssi, joka sisältää
seuraavat neljä osa-aluetta:
•Ravitsemusneuvonnan
työkalupakki
•Liikunta-aiheinen
työkalupakki
•Potilastapauksia, joiden
avulla voi harjoitella
neuvontaa
•Testaa osaamisesi -osio
Ravitsemuskatsaus
1•2011
5
ajankohtaista
Painonhallinta – oikeaa syömistä
vai sopusointuista oloa?
T
utkimusten mukaan suomalaiset syövät entistä
terveellisemmin ja monipuolisemmin, mutta liikaa kulutukseen nähden. Pulskistuva
kansa kamppailee kilojensa
kanssa erilaisin keinoin. Taistelun tulokset ovat väestötutkimusten perusteella kuitenkin
heikkoja.
Kuluttajatutkimuskeskus
selvitti osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa monitieteistä Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla -hanketta
(2009–2011), mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee ja
miten painoa pyritään hallitsemaan. Hankkeessa on mukana
kuusi yliopistoa, tutkimuslaitosta ja ammattikorkeakoulua
eri puolilta Suomea ja sitä rahoittavat näiden lisäksi Tekes ja
kahdeksan kotimaista elintarvikeyritystä. Tutkimuksessa paneuduttiin painonhallinnan arkisiin käytäntöihin. Menetelmänä olivat ryhmäkeskustelut.
Kahdeksaan keskusteluun
osallistui yhteensä 47 naista ja
21
miestä,
jotka
olivat
38–77-vuotiaita, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja jäseniä
Kuluttajatutkimuskeskuksen ylläpitämässä kuluttajapaneelissa. Osallistujien ikäjakauma
6
heijastaa paneelin rakennetta,
jossa painottuvat keski-ikäiset
ja vanhemmat ikäryhmät.
Painonhallinta-sana
tulkitaan eri tavoin
Lähes kaikilla osallistujilla oli
painonpudotuskokemuksia, ja
osa raportoi laihduttavansa jatkuvasti. Kuudella kymmenestä
painoindeksi oli yli 25 kg/m2,
joten he edustivat hyvin ikäisiään suomalaisia.
Ryhmäkeskusteluissa
ilmaisu painonhallinta sai monenlaisia merkityksiä. Yhtäältä
sitä pidettiin positiivisempana
ja pehmeämpänä ilmaisuna
kuin laihduttaminen, toisaalta
sen ajateltiin kertovan kaikkialle tunkeutuvasta hallinnan vaatimuksesta. ”Hallitse elämää,
hallitse itseäsi, hallitse painoasi”, kuvasi yksi keskustelija yhteiskuntaa, jossa kaikenlainen
hillittömyys aiheuttaa syyllisyydentunteita.
Painonhallinta
saattoi merkitä tavoitetta pitää
paino vakaana, rajojen asettamista ja mittaamista tai oikeanlaista syömistä, mutta myös hyvää oloa. Kriittisimmät ymmärsivät painonhallinnan välineeksi saavuttaa ”meille luotu kuva
ihannenaisesta, ihannevarta-
Ravitsemuskatsaus
1•2011
losta, ihannetyypistä”, omakohtaisissa kuvauksissa se saattoi olla myös ”mahdoton yhtälö” tai ”välttämätön paha”.
Keskustelujen perusteella
kuluttajat sekä erottavat että yhdistävät painonhallinnan ja
laihduttamisen. Silloin, kun näkökulmana oli ylipainosta
eroon pääseminen, laihduttaminen ja painonhallinta voitiin
ajatella toisiaan seuraaviksi vaiheiksi: ensin painoa pudotetaan, sitten se pyritään pitämään vakaana. Vähemmän ongelmalähtöisissä näkökulmissa
korostui painonhallinta kokonaisvaltaisena projektina, joka
koskettaa kaikkia ihmisiä painosta riippumatta. Tavoitteena
saattoi myös olla painonhallinta, jossa paino ei ainakaan nouse ja ideaalitapauksessa se hitaasti mutta varmasti laskee.
Mihin hyvät
painonhallinta-aikeet
kompastuvat?
Painoa pyrittiin hallitsemaan
erilaisin keinoin. Keskusteluissa
puhuttiin paljon painonhallinnan kannalta hyvistä ja huonoista elintarvikkeista, mutta
myös muusta arkisesta tekemisestä: syötiin monipuolisesti,
terveellisesti ja säännöllisesti,
kiinnitettiin huomiota ruoan
määrään ja annoskokoihin, sallittiin kohtuulliset, hallitut nautinnot, tehtiin ruoka itse, käytiin
vaa’alla, liikuttiin, etsittiin tukea asiantuntijoilta ja vertaisilta
ja kuunneltiin omaa kehoa.
Hyvät aikeet törmäsivät
kuitenkin lukuisiin pulmiin, joita keskustelijat nostivat kysymättä esiin: kohtuudessa on
vaikea pysyä, sopivaa ruoan
määrää on vaikea arvioida, erilaiset herkut aiheuttavat ylitsekäymättömiä houkutuksia ja
”ratkeamisia”, ikä tuo kiloja,
joiden karistaminen on vaikeampaa kuin nuorena ja arkielämän kiireet hankaloittavat ruokailun rytmittämistä. Keskusteluissa kuvattiin myös raskaita
elämänvaiheita ja stressiä, joihin liittyi tunnesyömistä tai välinpitämättömyyttä siitä, mitä
syö. Kiinnostavaa kyllä, ei-painonpudottajien keskusteluissa
tällaiset omakohtaiset ongelmat eivät nousseet esiin.
Eri ruokien soveltuvuus
painonhallintaan
Terveellinen syöminen liitettiin
monin tavoin painonhallintaan.
Nähtiin, että ”ideaalitilassa” ne
yhdistyvät ja ovat ”luonnollinen kombinaatio”. Samalla
huomautettiin, että ”terveelliselläkin ruoalla saa kyllä itsensä lihavaksi” ja ”epäterveellisellä voi laihtua”.
Terveellisyys ja painonhallinta kiinnittyivät toisiinsa myös
keskusteluihin
sisältyneessä
kirjallisessa tehtävässä, jossa
osallistujat arvioivat 20 erilaisen elintarvikkeen soveltuvuutta painonhallintaan. Tulosten
perusteella painonhallintaan
sopivat parhaiten käsittelemättömät elintarvikkeet, joita yleisesti pidetään myös terveellisinä (esim. omena, broileri, lohi,
rypsiöljy, ruisleipä). Huonoiten
soveltuvia puolestaan olivat
makeat ja rasvaiset välipalat tai
alkoholi silloinkin, kun tuotteet
oli erityisesti suunnattu painonhallitsijoille (esim. ateriankorvikepatukka, hyvinvointijuoma,
kevytolut).
Julkinen keskustelu eri
energiaravintoaineiden paremmuudesta painonhallinnassa
näkyi siinä, että hiilihydraatteja
(kuituja lukuun ottamatta) kritisoitiin, proteiineja arvostettiin
ja rasvoja niin vältettiin kuin
suosittiin. Kevyttuotteista käytiin kiivastakin keskustelua, jossa kiisteltiin tuotteiden uskotta-
vuudesta, luonnollisuudesta ja
mausta, mutta myös siitä, auttavatko ne lopulta painonhallinnassa vai eivät.
Kuka opastaisi
kohtuuteen?
Yksimielisiä oltiin siitä, että painonhallinnan avain on kohtuullisuus. ”Kysymys on siitä määrästä”. Kohtuullisuuden ideaalissa huomio siirtyy ruoasta sen
syöjään, ja vastuulliseksi toimijaksi asettuu yksilö haluineen ja
kykyineen hillitä niitä. Kun
kohtuullisuus kuitenkin usein
jää saavuttamattomaksi ideaaliksi, saavat yksittäisten elintarvikkeiden energiasisällöt ja
koostumukset painonhallintakeskustelussa runsaasti huomiota. Olisiko niin valistustyössä kuin ruoka-alan yrityksissä
hyvä pohtia entistä enemmän
sitä, miten ihmisiä voitaisiin tukea pyrkimyksissä kohtuullisuuteen?
Kirjoittaja:
Mari Niva
erikoistutkija
Kuluttajatutkimuskeskus
Ravitsemuskatsaus
1•2011
7
ajankohtaista
Tieto, trendit ja tilanteet näkyvät
ruokavalinnoissa
T
iedämme, että meidän
pitäisi syödä terveellisesti
ja valita kestävin menetelmin tuotettua ruokaa, jotta
sekä ympäristö että me itse voisimme hyvin. Ruoan valinta ja
ostotottumukset ovat kuitenkin
paljon muutakin kuin tietoa.
Alkuvuodesta 2011 on useissa
seminaareissa pohdittu kuluttajan valintoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä sekä ostotottumuksissa virtaavia trendejä.
Pienituloinen kantaa
”ruokataakkaa”
Pienituloiset joutuvat tarkkaan
harkitsemaan, mihin ruokarahat riittävät. Rahan jatkuva
niukkuus saattaa lamaannuttaa
niin, ettei edullisen, ravitsevan
ruoan vaihtoehtoja enää nähdä, vaikka niitä olisikin. Viestit
terveellisestä ruoasta koetaan
sirpaleisiksi. Se lisää epävarmuutta ruokavalintoihin. Rahan niukkuus ja epäselvät viestit aiheuttavat pienituloisille
kuluttajille ”ruokataakan”.
Kuluttajaliitto teetti TNSGallupilla tutkimuksen, jossa
nuorilta ja lapsiperheiltä kysyttiin ruokaostoksista. Internetin
välityksellä tavoitettiin 1346
omassa taloudessaan elävää
8
nuorta ja 2038 lapsiperhettä.
Teemaa syvennettiin vielä 26
henkilön muodostamalla nettipaneelikeskustelulla. Ryhmät
jakautuivat pienituloisiin ja paremmin toimeentuleviin.
Tieto oikeasta ruokavaliosta aiheuttaa pienituloisille
enemmän päänvaivaa kuin paremmin toimeentuleville. Terveelliseksi arveltiin kotiruoka,
joka on itse tehty mahdollisimman vähän käsitellyistä raakaaineista. Mutta asiasta ei oltu
ihan varmoja.
Miksi terveellistä
ruokavaliota on vaikea
noudattaa?
Valintojen tekeminen kaupassa
koettiin vaikeaksi. Kotoa opittu
vaikutti nykyisiin ruokailutottumuksiin; kotona on joko opittu
valmistamaan ruokaa tai syömään eineksiä. Voimakas terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinointi saattaa myös
hämärtää käsitystä hyvän ruokavalion perusteista. Monet
pienituloiset kaipasivat tukea
motivoituakseen terveellisiin
ruokavalintoihin.
Niukat varat näkyvät pienituloisten ruokavalinnoissa. He
käyttivät kalaa, kasviksia, he-
Ravitsemuskatsaus
1•2011
delmiä ja marjoja vähemmän
kuin paremmin toimeentulevien ryhmät. Niitä haluttaisiin
kyllä käyttää enemmän, mutta
arkitodellisuus kaupassa estää
sen. Sekä pienituloiset nuoret
että lapsiperheet pyrkivät edelleen pienentämään ruokalaskuaan, jotta rahaa riittäisi muuhun elämiseen.
Pienituloisten lapsiperheiden vanhemmat kokivat oman
terveytensä huonommaksi kuin
paremmin
toimeentulevien
ryhmässä. Omasta ruokailusta
tingittiin, jotta olisi varaa ostaa
lapsille parempaa.
Luomukuluttaja on
mukavasti toimeentuleva
Luomutuotteita harrastava kuluttaja tulee mukavasti toimeen, on vastuullinen ja yhteiskunnallisesti
aktiivinen.
Häntä pidetään järkevänä ja
edelläkävijänä. Hän on useammin nuori kuin vanha. Luomukuluttaja asuu kaupungissa ja
harrastaa ruoanlaittoa. Moni arvelee hänen olevan myös onnellinen. Tällainen kuva luomun käyttäjistä piirtyy viestintätoimisto Kuule Oy:n ja TNSGallupin tekemässä Luomubarometrissä sekä Kuule Oy:n
Luomun brändi -haastattelututkimuksessa.
Luomua ostavat etenkin
naiset, yli 35-vuotiaat, neljän
hengen taloudet ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Nielsenin
kuluttajapaneelin mukaan luomun käyttäjät jakautuvat ryhmiin kuvan 1. osoittamalla tavalla. Aktiivikäyttäjät ostavat
luomutuotteista reilut puolet,
säännölliset käyttäjät kolmanneksen ja kokeilijat 14 prosenttia. Suomalaisten luomuostos
on keskimäärin 33 euroa vuodessa.
Kuva 2. osoittaa, miten
suomalaisten luomuostoskärryn sisältö jakautuu. Suurin
elintarvikeryhmä ovat maitovalmisteet.
Käyttäjät perustelevat luomun valintaa sen puhtaudella
sekä ympäristön ja eläinten hyvinvoinnilla. Sitä pidetään
etenkin lapsille hyvänä vaihtoehtona. Luomun mukana ostetaan myös paljon muuta hyvää,
kuten aitoja makuja, maaseudun elinvoimaa ja oikein tekemisen tunnetta. Luomun ostamista pidetään nykyaikaisena,
fiksuna kuluttamisena.
Kuluttajat ostaisivat luomutuotteita nykyistä enemmän, jos
ne olisivat edullisempia ja laa-
50 %
45 %
40 %
35 %
30 %
25 %
20 %
15 %
10 %
5%
0%
45 %
22 %
7%
Aktiivikäyttäjät
Säännöllisesti
käyttäjät
Kokeilijat
Kuva 1. Luomun käytön säännöllisyys
Luomuostoskorin sisältö
Leipomotuotteet
8%
Kananmunat
5%
Maitovalmisteet
29 %
Hedelmät ja
marjat
10 %
Tuore liha ja
lihavalmisteet
13 %
Vihannekset,
juurekset ja
sienet
15 %
Pakatut
elintarvikkeet
20 %
Kuva 2. Luomuostoskorin sisältö
Ravitsemuskatsaus
1•2011
9
ajankohtaista
dukkaampia ja jos he olisivat
vakuuttuneempia niiden erilaisuudesta tavanomaisiin elintarvikkeisiin verrattuna. Luomun
ostamiseen houkuttelisi myös,
jos ne löytyisivät paremmin
kaupasta ja jos luomutuotteista
tiedettäisiin enemmän.
Ekologisuus ja
vitaalisuus ohjaavat
valintoja
Perinteisesti ihmistä on tarkasteltu ympäristöstään melko irrallisena yksilönä, päätöksentekijänä, joka ajaa omaa etuaan.
Arjen rutiinit, pakkoraot, normit ja kulttuuriset mallit kuitenkin säätelevät suuresti toimintaamme. Kulutuksen kautta ei
vain tyydytetä tarpeita vaan rakennetaan myös identiteettiä.
Se näkyy asumisessa, sisustuksessa, autoissa, lomamatkailussa, vaatteissa ja myös syömisessä. Yliopistolehtori Minna Autio
Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksesta puhui kuluttajien valintojen vallasta Tekesin
Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa.
Minna Autio näkee ruokakulttuurissamme kaksi kipupistettä: nautinnon puutteen ja
pientuottajien aseman. Meillä
ruuan pitää olla halpaa, terveellistä, vähärasvaista, ekologista, vähähiilihydraattista, kui-
10
tupitoista jne. Mihin ovat unohtuneet ruuan maku, syömisen
nautinto ja ruuan visuaalisuus?
Miksi kaikissa marketeissa
pitää olla sama valikoima ympäri Suomen? Ketjuvalta on homogenoinut paikalliset maut
keskivertotuotteiksi.
Niiden
vastapainoksi ovat syntyneet
maatilatorit ja -puodit sekä lähiruokaan panostavat ravintolat.
Minna Autio ennustaa ekologisuuden,
terveellisyyden,
vitaalisuuden ja suorituskyvyn
trendien vahvistuvan ruokavalinnoissa. Ruokakulttuurissa tapahtuu muutos ruoan arvostamisen suuntaan. Nk. Lohaskuluttajien määrä lisääntyy. He
arvostavat terveellistä ja kestävää elämäntyyliä (LOHAS =
Lifestyle of Health and Sustainability). Tällä hetkellä Lohaskuluttajat ovat enimmäkseen
koulutettuja naisia ja aatteellisia nuoria. Miehinen kuluttajuus on murroksessa.
Monta tapaa suhtautua
ruuan valintaan
Konsultti Sam Waterfall brittiläisestä Healthy Marketin Teamista esitteli terveellisyyden
markkinoinnin maailmalaajuiset trendit Tekesin Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa. Hän
tarjoaa yhdeksän eri tapaa suhtautua ruoan valintaan:
Ravitsemuskatsaus
1•2011
Kontrollointi. Voimaantunut kuluttaja haluaa itse kontrolloida valintojaan. Hänellä
on maailma hallussaan. Pakkausmerkintöjen lukeminen lisääntyy ja tietoa elintarvikkeista haetaan mm. Internetistä.
Kotikokkaaminen. Ruoan
valmistaminen raaka-aineista
tarjoaa mahdollisuuden säädellä ruoan terveellisyyttä.
Helppo terveys. Vaikuttavana motivaationa on yksinkertaisuus. Terveellisen ravitsemuksen noudattamisen pitää
olla helppoa, ymmärrettävää ja
menestyksekästä.
Sairauksien esto ja hoito.
Kuluttajia kiinnostavat tuotteet,
jotka auttavat ehkäisemään
syöpää ja sydäntauteja ja parantavat vastustuskykyä. Suuri
osa kuluttajista uskoo, että ravitsemuksella voidaan hoitaa
lihavuutta, korkeaa kolesterolia
ja diabetesta.
Suuri paino-ongelma. Monelle painonhallinta on mukana jokaisessa ruokavalinnassa.
Terveelliset ruokavalinnat ovat
korvaamassa ihmetuotteita.
Menestyksekäs vanheneminen. Kysymys ei ole vanhenemisen estämisestä vaan siitä,
miten voisi elää täyttä elämää
niin pitkään kuin mahdollista.
Luottamuksen puute. Vaatimuksena on läpinäkyvyys.
Kuluttajat haluavat tietää mitä
syövät ja mistä se on kotoisin.
Paikallisuus nousee tärkeämmäksi kuin tunnetut brandit.
Ympäristön hyvinvointi.
Kuluttajat ajattelevat valinnoissaan ympäristöä ja kiinnittävät
huomiotaan mm. pakkausten
kierrätettävyyteen. Luomun rinnalle nousee luonnollisuus,
mahdollisimman vähän käsitellyt elintarvikkeet.
Välttäminen. Osa kuluttajista haluaa välttää punaista lihaa, lihaa yleensä, maitovalmisteita jne. Satunnainen kasvisruokailu lisääntyy. Osa kuluttajista välttelee elintarvikkeita, joissa on keinotekoisia aineita. Lyhyttä lisäaineluetteloa
arvostetaan.
Sam Waterfallin mukaan
Pohjolassa on tapahtumassa
terveystietoisuuden
herätys.
Pohjoismaiden kuluttajat vaikuttavat myös olevan muuta
maailmaa kriittisempiä oman
terveytensä ja ruokavalionsa arvioimisessa.
Terveellistä,
mutta eri syistä
Maailmalla yhä useampi kuluttaja ajattelee ostoksia tehdessään terveyttään, mutta eri syistä. Sam Waterfall jakaa kuluttajat kuuteen terveellisyysajattelun segmenttiin (kuva 3.):
Parantajat syövät terveelli-
sesti, koska heidän on pakko
jonkin sairauden tai riskin
vuoksi. Ruoka on lääkettä.
Opetuslapset uskovat ruoan merkitykseen. He ovat tietoisia viimeisimmistä ravitsemuskeskusteluista ja ostavat
luomua ja luontaistuotteita.
Taustalla on eettisiä ja uskonnollisia motiiveja.
Sijoittajat haluavat terveellisillä valinnoilla taata hyvän
terveyden tulevaisuudessa. He
arvostavat laatua enemmän
kuin hintaa. Terveellisyyttä ei
kuitenkaan haeta maun ja mukavuuden kustannuksella.
Ratkaisijat haluavat terveellisyyden nyt heti. Tavoittee-
na on voida hyvin ja näyttää
hyvältä nyt. Ostoskoriin valitaan usein funktionaalisia elintarvikkeita. Mausta ja mukavuudesta ei haluta tinkiä.
Kamppailijat jojoavat terveellisen syömisen ja repsahdusten välillä. He uskovat, että
terveys on onnesta kiinni ja sortuvat usein ihmedieetteihin ja
taikatuotteisiin.
Motivoitumattomat eivät
valitse ruokaa terveellisyyden
vaan nautinnon vuoksi. He eivät usko ruoan vaikuttavan terveyteen. He saattavat laihduttaa, mutta ei terveyssyistä vaan
turhamaisuuttaan.
dĞƌǀĞĞůůŝƐLJLJƐĂũĂƚƚĞůƵWŽŚũŽŝƐŵĂŝƐƐĂ
DŽƚŝǀŽŝƚƵͲ
ŵĂƚƚŽŵĂƚ
ϴй
KƉĞƚƵƐůĂƉƐĞƚ
ϲй
WĂƌĂŶƚĂũĂƚ
ϴй
<ĂŵƉƉĂŝůŝũĂƚ
ϭϲй
Ratkaisijat
ZĂƚŬĂŝƐŝũĂƚ
ϰϭ й
ϰϭй
^ŝũŽŝƚƚĂũĂƚ
Ϯϭй
Kuva 3. Kuusi terveellisyysajattelun segmenttiä Pohjoismaissa Sam
Waterfallin mukaan
Ravitsemuskatsaus
1•2011
11
ajankohtaista
Sapere-menetelmää on
sovellettu Suomessa jo 10 vuotta
K
ymmenen vuotta sitten
Kuopiossa pidettiin Suomen ensimmäiset Sapere-menetelmää soveltavat makukouluoppitunnit peruskoulussa.
Vuonna 2002 mukaan tuli
Jyväskylä. Siellä kokeilu laajeni
päivähoitoon. Vuosina 2004 –
2005 muutama päiväkoti toteutti hankkeen nimeltä Salapoliisi Sapere ja koekeittiö. Kokemukset on koottu kirjaan ”Aistien avulla ruokamaailmaan:
Sapere-menetelmä päivähoidon ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena”. Niiden pohjalta luotiin koulutusta ja aineistoa menetelmän käytöstä varhaiskasvatuksessa.
Menetelmästä on tullut
suosittu Suomessa. Viime vuonna varhaiskasvatukseen kehitetty ruokakasvatustapa otettiin
käyttöön seitsemässä KeskiSuomen kunnassa ja Turun kaupungissa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.
Tutkittu ja palkittu
ruokakasvatustapa
Toimintamallin on monissa tutkimuksissa ja kokeiluissa todettu sopivan kaikille päiväkotiikäisille yksivuotiaista eskareihin. Sen menetelmät soveltuvat
myös kaikille luokka-asteille ja
eri oppiaineisiin, kuten äidin-
12
kieleen, ympäristö- ja luonnontietoon, biologiaan, maantietoon sekä kotitalouteen. Kerhokeskus on tuottanut kotitalouden kerhoille materiaalipaketin.
Vuonna 2010 Suomen Lihavuustutkijat ry palkitsi Aistien
avulla ruokamaailmaan -hankkeen, koska se edistää lasten
hyviä ruokatottumuksia.
Moniammatillista
yhteistyötä
Menetelmän
rantautuminen
Suomeen, sen kehittäminen ja
käytön laajeneminen on vaatinut monta asiasta innostunutta
osaajaa. Sitran, MMM:n ja
STM:n rahoitus on mahdollistanyt työn.
Ravitsemussuunnittelija Arja Lyytikäinen on rakentanut
osaajaverkkoa, levittänyt tietoa
menetelmän soveltamisesta ja
ollut siinä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen
asiantuntijana.
Lastentarhanopettaja Aila Koistinen on vienyt toimintamalleja
onnistuneesti varhaiskasvatukseen. Kotitalousopettajien liiton
puheenjohtaja Riitta Cederberg
on soveltanut oppimistapaa
kouluopetukseen, tehnyt siitä
opinnäytetyönsä ja toiminut
Makukoulu-hankkeiden projektikoordinaattorina.
Tutkimuksissa mukana ovat olleet
muun muassa Kaija Rautavirta,
Ravitsemuskatsaus
1•2011
Hely Tuorila ja Ulla Rauramo.
Marthaförbundet on luonut
menetelmästä ruotsinkielisen
version Ruotsin mallin mukaan.
Menetelmän leviämisen
nykytilanne
Moniammatillisia lasten ruokakasvatuksen osaamiskeskuksia
toimii jo Jyväskylässä, Turussa ja
Tampereella. Niissä lastentarhanopettaja, ravitsemusterapeutti, lasten ruokalistoista päättävä
ja aistinvaraisen arvioinnin
asiantuntija kouluttavat lisää toimijoita. Vuoden 2011 loppuun
mennessä aisteihin perustuva
ruokakasvatuksen toimintamalli
on käytössä 30 – 35 kunnassa eri
puolella Suomea. TL
Sapere-menetelmä tarkoittaa ruokakasvatustapaa, joka
hyödyntää toimintaa ja kaikkia aisteja. Se on alun perin
Ranskasta kotoisin, mutta
vuosien varrella siitä on kehitetty Suomen oloihin sopiva, omanlainen versio.
Lisätietoja:
www.sitra.fi/julkaisut (Aistien
avulla ruokamaailmaan)
www.slv.se (Mat för alla sinnen)
www.kerhonetti.net (makukerhot)
www.sapere.fi
Arjen uskomukset ruoasta ja
terveydestä
M
ikä saa ihmiset uskomaan asioihin, jotka
eivät ole totta? Se on
meille luontaista ja keino selviytyä. Ihminen uskoo omiin
silmiinsä, tunteisiinsa, kokemuksiinsa ja sopivaksi valikoimaansa tietoon. Niin pitää ollakin, koska muutoin ihminen
tulee hulluksi. Mutta se on
myös syy, miksi tulemme aina
uskomaan sellaisiakin asioita,
jotka eivät aina ole niin kuin uskotaan.
Elämä vaatii jatkuvaa päättelyä. Teemme sitä koko ajan eri
syvyystasoilla. Se on välttämättömyys, koska joskus tarvitaan
nopeita päätöksiä. Takassa loimottava tuli ei aiheuta reaktiota, mutta tulen näkeminen väärässä paikassa vaatii nopeaa
reagointia.
Myös vaarasta viestiminen
saa reagoimaan helpommin
kuin myönteinen sanoma. Jos
johonkin luullaan liittyvän haittaa, asiaa ei yleensä selvitetä,
vaan käyttöä rajoitetaan varmuuden vuoksi. Ajatellaan ”En
menetä mitään, jos vältän riskin, vaikka turhaan. Jos otan
riskin, olen tyhmä.” Elintarvikeesimerkkinä käy vaikkapa lisäaineet.
Arkiajattelussa nopea ja
sinnepäin tehty päätelmä usein
riittää. Jos haluaa Rovaniemelle, aluksi riittää tieto mennä
pohjoiseen päin. Sitten lähempänä voi kysyä tietä tarkemmin.
Arkiajattelu antaa toimintavalmiutta ja varmuutta. Sinnepäinpäätelmät ovat meille tärkeitä,
mutta suurpiirteisyys menee välillä metsään.
tumatonta muovia. Osa ehkä
jää miettimään paprikan koko
elinkaarta: missä se on kasvatettu, mikä on sen vesi- ja hiilijalanjälki, mitä jos pakkaamaton pilaantuu ennen käyttöä
jne.
Päätelmä voi johtaa
harhaan
Arkiajattelussa totuuskin
on tunneasia
Luonnollisuus herättää positiivista ajattelua, ja luonnollinen
koetaan terveelliseksi. Tehdasvalmisteinen puolestaan koetaan epäterveelliseksi, koska
tehtaasta tulee savua ja saastetta. Mutta ovatko kaikki luonnontuotteet sittenkään aina terveellisiä, esimerkiksi sokeri,
kokaiini tai syanidi?
Suklaassa on paljon energiaa ja herneissä vähän. Herneitä
siis voi syödä kuinka paljon
vain eikä suklaata edes pientä
määrää. Suurpiirteisen arkipäättelyn mukaan suklaapatukassa on aina enemmän energiaa kuin herneissä, vaikka niitä
olisi ämpärillinen.
Kukin tekee päätelmän
omien tietojensa perusteella, ja
ensireaktio sisältää tunnearvion. Jos pyydetään arvioimaan,
kumpi on ympäristöystävällisempi muoviin pakattu vai pakkaamattomana myytävä paprika, ensireaktio voi olla: pakkaamaton, koska siinä ei ole maa-
Jos pitää verrata goiji-marjan ja
karpalon terveellisyyttä, tutkija
alkaa pohtia, mitä terveellisyys
tarkoittaa, mihin vaikutus perustuu ja onko siitä tutkittua
tietoa? Useimmille perusteluksi
riittää myyntipisteessa kerrottu
tieto: uusinta uutta, parantaa
mitä vain, tätikin käytti.
Mieltymykset ja arvotkin
vaikuttavat uskomuksiin. Halutaan ja uskotaan, että jokin on
totta, esimerkiksi se, että luomu
on parempaa. Se joka sanoo
toisin, on kylmä ja sydämentön. TL
Lähde:
Psykologian tohtori Marieke
Saherin luento
Ravitsemusterapeuttien
yhdistyksen kevätkoulutuspäivillä:
”Arjen uskomukset ruoasta ja
terveydestä - mihin
vaihtoehtosuuntausten kiehtovuus
perustuu?”
Ravitsemuskatsaus
1•2011
13
ajankohtaista
Terveysviestintä ja
ravitsemuskasvatus
sosiaalisessa mediassa
I
nternetin synnyttämä ja sosiaalisen median vauhdittama tiedonvälittämisen muutos heijastuu koko yhteiskuntaan. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin
elintapasairauksien
ehkäisystä ja hoidoista.
Vuonna 2009 sikainfluenssarokotetta vastaan nousi näkyvä sosiaalisen median liike.
Eduskuntaa myöten keskusteltiin, miten tällaiset äänet voitaisiin vaimentaa. Nyt on paljastunut, että sikainfluenssarokotteella on jonkinlainen yhteys
lasten narkolepsiaan sairastumiseen. Oliko sosiaalinen media sananvapauden voitto vai
yhteiskunnallisen kaaoksen aiheuttaja?
Keväällä 2011 uutisoitiin
Teknologian tutkimuskeskus
VTT:n johtamasta kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan, kuinka sosiaalisen median avulla voidaan parantaa
ikäihmisten elämänlaatua. Uutinen on osa puhetavan muutosta: sosiaalinen media on
alettu näkemään ratkaisuna terveyden edistämisessä.
Minkä hahmon
sosiaalinen media saa?
Internetin ja sosiaalisen medi-
14
an ympärille on syntynyt erilaisia käyttäjäryhmiä. Tyypillisesti
vanhemmat ihmiset ovat funktionaalisia käyttäjiä ja tiedonetsijöitä. Heille Internet on väline: median ja hakupalveluiden
jatke. Nuoremmille Internet on
välineen lisäksi toimintaympäristö. Sosiaalisessa mediassa
ollaan yhteydessä elämän ihmisiin. On kasvamassa sukupolvia, joille itseilmaisu julkisessa
tilassa on helppoa ja itsestään
selvää.
Sosiaalinen media on yhä
yleisempi tapa löytää vertaisia,
joilla on yhteinen elämäntilanne ja yhteiset tavoitteet. Terveydestä keskusteltaessa nimettömyys tarjoaa suojan kertoa kipeistäkin asioista. Monille kirjoittaminen on puhumista helpompi tapa jakaa elämäänsä.
Sosiaalinen media mahdollistaa yksilöllisen palautteen.
Palautetta voivat antaa vertaiset, asiantuntijat tai teknologiset sovellukset, kuten ruokapäiväkirjat.
Yhteistoiminnallisuus on
keskeistä sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy muun muassa
siten, että erilaisia yhteisen ruokakulttuurin jakavia yhteisöjä
on valtava määrä. Odottavien
ja pienten lasten äitien, keliaa-
Ravitsemuskatsaus
1•2011
kikoiden, laihduttajien, karppaajien, urheilijoiden ja monien muiden erityisruokavalioiden ympärille on syntynyt eläviä yhteisöjä.
Asiantuntijuus on
murroksessa
Facebook on usein keskusteluissa ja uutisoinnissa sosiaalisen median synonyymi. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi
ilmiö. Helsingin Sanomien
eläkkeelle jäänyt päätoimittaja
Janne Virkkunen kirjoittaa Helsingin yliopiston strategiablogissa mediakentän murroksesta: "Muutos on todennäköisesti
syvällisempi kuin osaamme tänään kuvitella, mutta se tapahtuu todennäköisesti hitaammin
kuin tänään arvioimme".
Uusi
tiedonvälittämisen
ekosysteemi on suuri haaste
myös terveydenhuollolle. Ylhäältä alaspäin tapahtuvat terveysviestintä ja -interventiot
ovat yhä vaikeampia. Kliinikot
kohtaavat entistä itsetietoisempia asiakkaita ja organisaatioista keskustellaan sosiaalisessa
mediassa, tahtoivat he sitä tai
eivät. On esitetty, että olemme
siirtyneet auktoriteettiuskosta
asiantuntijavihaan. Kehityksen
voi nähdä myös demokratian
voittona: sosiaalinen media lisää kansakunnan muistia ja tekee yhteiskunnasta avoimemman.
Koulutetut terveysasiantuntijat ovat edelleen harvinainen
näky sosiaalisessa mediassa.
Ongelmia ovat resurssien ja tietotaidon puute. Sosiaalisessa
mediassa asiantuntijat ovat saaneet parhaiten näkyvyyttä mediatalojen tuottamien painonhallintayhteisöpalvelujen kautta (Kiloklubi ja Keventäjät).
Asiantuntijoiden ylläpitämiä blogeja on ilmaantunut
yhä enemmän (esim. Pronutritionist). Yleensä blogit ovat yksittäisten asiantuntijoiden tuottamia. Blogien erityislaatuisuus
syntyy helposta julkaisukanavasta, joka toimii hyvin yhteen
hakukoneiden kanssa ja jonka
kautta voi synnyttää laajoja verkostoja muiden bloggaajien ja
sosiaalisen median aktiivien
kanssa. Suosituimpien suomalaisten ravitsemusblogien lukukerrat viikossa ovat yleensä tuhansia, suurimmillaan kymmeniä tuhansia.
Maailmalla suurta suosiota
nauttii professori Marion Nestlen Foodpolitics-blogi. Yhdysvalloissa toista sataa ravitse-
musterapeuttia käyttää aktiivisesti Twitteriä.
Sosiaaliseen mediaan
meno vaatii
henkilökohtaisuutta
Asiantuntijaorganisaatioiden
rooli sosiaalisessa mediassa on
vaatimaton. Sosiaaliseen mediaan jalkautumisessa ei ole kyse
vain uudesta viestintäkanavasta, vaan myös uudesta toimintakulttuurista ja tavasta ajatella.
Isot terveystoimijat eivät ole kyenneet toistaiseksi vastaamaan
sosiaalisen median pienten ketterien toimijoiden luomaan
haasteeseen.
Asiantuntijalähtöisen läsnäolon ja viestinnän luominen
sosiaaliseen mediaan vaatii
muutosta. Sosiaalinen media
on kuin valtavalla vauhdilla
kasvava metropoli. Ihmisiä ja
viestintää siellä ei voi ymmärtää vain lintuperspektiivistä.
On asetuttava ihmisten tasolle.
Henkilökohtaisuus ja ihmisten tasolla toiminen tarkoittaa sekä asennetta että viestinnän tapoja ja sisältöjä. Eviran
pääjohtajan Jaana Husu-Kallion kolumnit ovat saaneet hyvän
vastaanoton kauttaaltaan sosiaalisessa mediassa. Kolumneis-
saan Husu-Kallio on onnistunut
edustamaan sekä instituutiota
että yksityishenkilöä. Tätä on
asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa – ja kenties laajemminkin sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalinen media
vaatii henkilökohtaista sitoutumista. Samalle se avaa keskusteluyhteyksiä marginaaliryhmien ja ihmisten arkeen.
Kirjoittaja:
ETM, Terveys 2.0 -konsultti
Janne Huovila
Internetin ensimmäinen vaihe oli teknologiakeskeinen,
ja se mullisti tiedon saatavuuden. Toiseen vaiheeseen
liittyvät sosiaalisuus ja verkostot.
Terveyden edistämistä sosiaalisessa mediassa kuvataan terveys 2.0 -käsitteen
avulla. Siinä on kolme ominaisuutta: 1) yksilöllinen
palaute, 2) yhteistoiminnallisuus ja 3) tiedonvälittämisen murros.
Ravitsemuskatsaus
1•2011
15
ajankohtaista
Mikä saa ihmisen pitämään
ruokablogia?
B
login pitäminen lähtee
usein omasta tarpeesta
koota ruokaohjeet virtuaaliseen reseptistöön. Ruokablogi on keino hallita, löytää ja
jakaa ruokaohjeita helpommin
kuin sähköpostitse tai paperilla. Toisaalta blogin pitämiseen
liittyy halu kehittää omia taitojaan niin ruoan laittajana, kirjoittajana, valokuvaajana kuin
tietotekniikan käyttäjänä. Blogin pitämisen myötä tulee tehtyä monipuolisempaa ruokaa ja
kokeiltua uusia ruokalajeja.
Blogiin taltioidut ruokaohjeet
ja kuvat toimivat päiväkirjan tavoin myös oman oppimisen taltioijana. Kun taidot karttuvat, se
tuo iloa ja haasteita, sitouttaa ja
innostaa jatkamaan.
Blogia kirjoitetaan
samanhenkisille
Ruokabloggaamisen syyt ovat
myös yhteisöllisiä. Useimmat
ruokablogin pitäjät kokevat kirjoittavansa jollekin muulle kuin
itselle. Moni ruokablogaaja on
ollut ennen blogin pitämistä
ruokaharrastaja, jolta on kysytty vinkkejä ja ruokaohjeita. Sukulaisista ja tuttavista lukijakunta on nopeasti laajentunut.
Arkisesta ruoanlaitosta tulee so-
16
siaalinen tapahtuma, kun reseptin ja kuvat jakaa muiden
kanssa. Vain itselleen kokkaavankin ruoanlaitto pysyy mielekkäänä, kun kokemuksen saa
jakaa virtuaalisesti muiden
kanssa.
Ruokablogin kohderyhmänä voivat olla tietyn ruokavalion noudattajat tai sen noudattamisen aloittamista harkitsevat,
esimerkiksi vegaanit tai karppaajat. Blogia tehdään ihmisille, jotka noudattavat samanlaista ruokavaliota kuin itsekin tai
oma lapsi. Halutaan helpottaa
ruokavaliota noudattavien elämää ja antaa omat ruokaohjekokeilut muiden tietoon, etenkin jos ruokavaliosta ei helposti
löydy valmiita ruokaohjeita,
kuten lapsen vaikeaan allergiaan. Blogia ei kirjoiteta kasvottomalle massalle, vaan vertaisille, joilla on samanlainen käsitys ruoasta.
Vertaispalaute saa jatkamaan blogin pitämistä. Palaute
on pääsääntöisesti kannustavaa
ja positiivista päinvastoin kuin
Internetin ruoka-aiheisilla keskustelupalstoilla. Blogin avulla
saa lisää samanmielisiä ystäviä.
Yhteinen harrastus yhdistää.
Ruokabloggaajat kokoontuvat
mielellään tapaamisiin eli mii-
Ravitsemuskatsaus
1•2011
teihin laittamaan yhdessä ruokaa, oppimaan uutta, vaihtamaan kokemuksia ja kuvaamaan aikaansaannoksia.
Blogi on itseilmaisun ja
vaikuttamisen kanava
Blogi voi olla myös oman identiteetin rakentamista, jopa
oman osaamisen portfolio,
etenkin ruoka-alan ammattilaisille. Blogisti voi profiloitua tietyn asian puolestapuhujaksi tai
edustajaksi: yksi haluaa kertoa,
että terveellinen kotiruoka voi
olla hyvän makuista ja toinen,
että leipominen on rentouttavaa. Roolin voi olla myös ottamatta. Eräs kasviruokaohjeista
blogia pitävä teki tietoisen valinnan olla korostamatta sitä,
että on kasvissyöjä, jotta ei karsi lukijakuntaa. Hyvä arkiruoka
kiinnostaa useampia kuin kasvissyönti. TL
Lähde: Lahti T:
Ruokabloggaamisen syistä ja
ruokablogien kuvaamasta
ruokakulttuurista. Pro gradu
helmikuu 2010.
Käyttäytymistieteellinen
tiedekunta, Helsingin yliopisto
Ruokablogisteja tapaamassa
P
aulan ja Janin ”Ketun
keittiössä” ja Arin ”Äijäruokaa” ovat pitkäikäisimpiä ruokablogeja maassamme. Ne perustettiin esimerkin
voimalla ja muiden kannustuksella noin viisi vuotta sitten.
Ruoanvalmistus on ollut
kaikille kolmelle harrastus jo
pitkään. Jan muistelee, että
opiskeluaikana ruokaa kokoonnuttiin laittamaan yhdessä. Ari
laittoi itse ruokaa, koska ei ollut
varaa syödä hyvin ulkona. Vaihtelunhalu vei etsimään ideoita
muiden ruokablogeista. Paulan
ja Janin kohdalla kohtalokkaaksi osoittautui halu tehdä Burgundin pataa. Resepti löytyi
Pastanjauhantaa -ruokablogista.
Arki- ja juhlaruokaa
myös oman kasvimaan
tuotteista
Ketun keittiössä kokataan niin
arkeen kuin juhlaankin. Mottona ovat kohtuullisuus ja hyvät
raaka-aineet. Ruoassa on tärkeää myös ruokakulttuuri, muukin kuin nälän tyydyttäminen.
Ruokaa valmistetaan oman
palstaviljelmän sadosta, kotimaisista raaka-aineista sesonkeja kunnioittaen. Palstalla viljellään myös erikoisuuksia, ku-
ten roomalaisiin ruokiin tarvittavia yrttejä. Paulalla, Janilla ja
Arilla on tapana kokoontua
joulun alla viettämään Saturnalia-juhlaa ja kokata roomalaista
ruokaa.
Blogin pitäminen on monipuolistanut perheen ruokalajivalikoimaa, koska on pakko
keksiä uutta blogin sisältöä.
Puolivalmisteita he käyttävät
vain satunnaisesti kiireessä.
Niille on kehkeytynyt oma nimityksensä ”saksiruoka”: pussi
auki ja sekoitellaan.
siin. Virvoitusjuoma olkoon
sokerilla makeutettu, silloin
harvoin kun sitä juo. Kun Paula
leipoo kerran kahdessa kuukaudessa, rasvana on voita.
Ruokabloggaajia on runsaasti
pääkaupunkiseudulla.
Täällä on heille melko usein tapaamisia. Bloggaajat myös
hankkivat yhdessä raaka-aineita, kuten luomuruokaa tai riistan lihaa. TL
Ruoan aitous ja maku
ovat tärkeitä
Lisätietoja:
www.ketunkeittio.blogspot.
com/
aijaruokaa.blogspot.com/
”Äijäruokaa”-blogissa on paljon japanilaista ruokaa. Arin
mottona on: Jos ruoassa on pekonia tai inkivääriä, se ei voi
olla pahaa. Hän suhtautuu
epäillen kevytrasvoihin ja vähäsuolaiseen soijakastikkeeseen, koska hän arvostaa raakaaineissa prosessoimattomuutta
ja lisäaineettomuutta.
Paula ja Jan kertovat käyttävänsä suolaa vain vähän. Sitä ei
ole käytetty heidän lapsuudenkodeissakaan paljon. He suhtautuvat nykyisin entistä nirsommin lisäaineisiin (E-koodeihin), etenkin makeutusainei-
Lähde: Hotelli Helkan järjestämä
ruokaglogin pitäjien tapaaminen
5.2.2011.
Suomessa on puoli miljoonaa ruoanlaiton harrastajaa.
15 prosenttia miehistä ja 11
prosenttia naisista kokee
ruoanlaiton olevan huvia.
Taru Lahden tutkimuksen
mukaan useimmat ruokablogin pitäjät ovat 20–29-vuotiaita. Toiseksi eniten blogin
pitäjiä on ikäryhmässä
30–39-vuotiaat.
Ravitsemuskatsaus
1•2011
17
ajankohtaista
D-vitamiinia riittävästi – mutta ei liikaa
D
-vitamiinin ympärillä
polveileva keskustelu
on aiheuttanut hämmennystä, jota tämä kooste
pyrkii selkeyttämään.
Voiko ruoasta saada
riittävästi D-vitamiinia?
Työikäisille (18–60-vuotiaat)
suositeltu D-vitamiinimäärä on
7,5 µg eli 300 ky/vrk. Se on
mahdollista saada ruoasta esimerkiksi syömällä kalaa 2–3
kertaa viikossa sekä käyttämällä päivittäin vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä.
Markkinoilla on myös maito (Valio Maito Plus), johon on
lisätty D-vitamiinia ”tehoannos”
(2 µg/100 g). Sitä runsaasti (yli
litran päivässä) käyttävän ei ole
syytä syödä D-vitamiinivalmisteita. Saatavilla on myös juustoja, joihin on lisätty D-vitamiinia
(kaikki Polar-juustot; D-vitamiinipitoisuus 5 µg/100 g).
Luomumaitoon ei lisätä Dvitamiinia. Tämä on tärkeää
huomioida lasten D-vitamiinin
saannissa, jos päiväkodissa tai
koulussa käytetään luomumaitoa. Myöskään voihin ei lisätä
D-vitamiinia.
Kenelle suositellaan
D-vitamiinivalmisteita?
Riskiryhmille suositellaan ruokavalion täydentämistä D-vitamiinivalmisteilla
päivittäin
kautta vuoden (taulukko 1.).
Valmisteen lisäksi D-vitamiinia
18
saa tulla ruoasta. Suositusten
tavoitteena on, että riskiryhmiin
kuuluvien luusto voisi rakentua
lujaksi ja pysyä sellaisena mahdollisimman pitkään.
Myös tummaihoisten, peittävää vaatetusta käyttävien ja
vegaanien voi olla tarpeen täydentää ruokavaliota D-vitamiinilla.
Mitkä ovat
D-vitamiinipuutoksen
riskit?
Lapsilla D-vitamiinin puutos voi
aiheuttaa riisitaudin ja aikuisilla
osteomalasian (luiden pehmeneminen) tai osteoporoosin
(luukato). Veren matala D-vitamiinipitoisuus on yhdistetty
muihinkin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen ja infektioihin. Ei
ole kuitenkaan näyttöä siitä, että
kyseessä olisi syy-seuraussuhde.
Tämän vuoksi aiheesta tarvitaan
lisätutkimuksia.
Verestä voidaan mitata Dvitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) pitoisuus. Katsausartikkelissa (Pearce & Cheetman 2010)
esitetään riittävän D-vitamiinin
saannin viiteväliksi 50–75 nmol/
litra, joka on linjassa Suomessa
yleisesti käytetyn viitevälin (40–
80 nmol/litra) kanssa.
Voiko D-vitamiinia
saada liikaa?
Liikasaannin vaara on olemassa, jos käyttää samanaikaisesti
monia D-vitamiinia sisältäviä
valmisteita tai syö D-vitamiinia
ylisuuria annoksia. Euroopassa
D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on alle 10-vuotiailla
25 µg (1000 ky)/vrk ja tätä vanhemmilla 50 µg (2000 ky)/vrk.
Tätä suurempien annosten jatkuvan, pitkäaikaisen käytön
turvallisuudesta ei ole riittävästi
tutkimusnäyttöä.
Liika D-vitamiini varastoituu elimistöön ja poistuu sieltä
Taulukko 1. Riskiryhmät, joille suositellaan D-vitamiinivalmisteen
käyttöä päivittäin
Riskiryhmä
D-vitamiinia valmisteesta
alle 2-vuotiaat a)
10 µg (400 ky)
2–18 -vuotiaat a)
7,5 µg (300 ky)
raskaana olevat ja imettävät a)
10 µg (400 ky)
yli 60-vuotiaat b)
20 µg (800 ky)
a) Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010
b) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen lastenlääkäriyhdistys. (Suositukset uudistettiin tammikuussa 2011)
Ravitsemuskatsaus
1•2011
hitaasti. Se irrottaa luustosta
kalsiumia verenkiertoon, mistä
voi seurata esimerkiksi munuaiskiviä ja munuaisten vajaatoimintaa. Liikasaannin haitat tulevat esiin usein vasta vuosien
kuluttua.
Kirjoittaja
Paula Hakala
Dosentti, FT, johtava tutkija
Kelan tutkimusosasto
Lisätietoja:
www.terveyskirjasto.fi >
D-vitamiini
Pearce SH, Cheetham TD.
Diagnosis and management of
vitamin D deficiency. BMJ.
2010;340:b5664. doi:
10.1136/bmj.b5664. Review.
D-vitamiinin määrä voidaan
ilmoittaa mikrogrammoina
(µg) tai kansainvälisinä yksikköinä (ky).
1 µg = 40 ky (englanniksi IU
= International Unit).
Ravitsemuskatsaus-lehden
numerossa 2/2010 oli virhe
sivulla 23.
Lisätutkimuksissa D-vitamiiniannokset voisivat olla Ilkka Laaksin mukaan 20–25
mikrogrammaa päivässä
(= 800–1000 kansainvälistä
yksikköä päivässä).
Löytyykö ratkaisu lihavuuteen
suolistosta?
S
uolisto liittyy lihavuuteen
monella tapaa. Suolisto
säätelee ruokahalua hermoston ja hormonien välityksellä. Suoli myös aistii ruoan makua, sillä suolessakin on makureseptoreita, ei vain suussa. Lisäksi suolistossa elävillä mikrobeilla on todettu olevan yhteys
lihavuuteen.
Suolistomikrobit
selittävät sitä, miksi
toinen lihoo ja toinen ei
Ihmisen geenit on selvitetty.
Nyt selvitetään meissä olevien
mikrobien genomia. Esimerkiksi ruoansulatuskanavassa on 10
kertaa enemmän mikrobien
genomeja kuin ihmisellä itsellään. Perimä on pysyvää, mutta
mikrobien 103−104 genomia
ovat osin muuttuvaa geeniainesta. Mikrobien genomikin
vaikuttaa ihmisen terveyteen.
Selvitettävää on paljon, koska
emme vielä tunne kuin murtoosan suolistomikrobeistamme.
Se tiedetään, että suurin
osa mikrobistosta on pysyvää.
Erillään eläneiden identtisten
kaksosten suoliston mikrobisto
oli hyvin samankaltainen vielä
kymmenenkin vuoden kuluttua. Erirotuisilla ihmisillä on
erilaiset suolistomikrobit. Pysyvimpiä mikrobeja ovat ne, joilla on kyky kiinnittyä suolen
pintaan, kuten eräät bifidobak-
teerit ja LGG. Antibioottien
käyttö ja laihtuminen ovat yleisimpiä mikrobiston muutoksen
syitä. Ylipainoisilla ruokavalion
vaikutus mikrobistoon on suurempi kuin muilla.
Ruoka ravitsee myös
suolistomikrobit
Ruoka ja juoma ravitsevat ihmisen lisäksi hänen suolistomikrobinsa. Ravinnon sulamattomat
ainekset kulkeutuvat paksusuoleen mikrobien ravinnoksi.
Mutta mitä mikrobit suolessa tekevät? Mikrobit voivat
vaikuttaa lihavuuteenkin. Kun
laihan ja lihavan hiiren ulostetta siirrettiin steriiliin (germ free)
hiireen, sen ulkoinen olemus
muuttui samaksi kuin hiiren,
jolta uloste oli peräisin. Mutta
ei tiedetä, miten pysyvää eli miten tehokas tämä hoito olisi hiirillä -tai ihmisillä. TL
Lähde:
Vuoden 2011 Elintarvikepäivien
tieteellisen symposiumin luennot:
Prof. Karl-Heinz Herzig, Oulun
yliopisto ”Gut – the gateway of
nutrients to the human body and
much more”
Prof. Willem de Voss, Helsingin ja
Wageningenin yliopistot ”Microbes
in our gut”
Ravitsemuskatsaus
1•2011
19
ajankohtaista
Vatsa vaivaa monia
E
rilaiset vatsaoireet ovat
yleinen ja usein sangen
kiusallinen vaiva. Ummetuksesta, ripulista, turvotuksesta, ilmavaivoista, röyhtäilystä,
vatsakivuista ja ruokatorven
polttelusta kärsii tälläkin hetkellä suuri joukko suomalaisia.
Tarkkoja lukuja ruoansulatuskanavan oireiden yleisyydestä
on vaikea antaa, sillä läheskään
kaikkien vaivojen vuoksi ei lähdetä lääkäriin.
Vatsavaivat ovat
yleistyneet
Mahasuolikanavaan liittyvän
oireilun yleistymistä selittävät
muun muassa väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti lisääntyvä ylipainoisuus. Myös ruokatottumuksissa ja ruokailurytmissä tapahtuneet muutokset
voivat selittää mahavaivojen
yleistymistä. Ihmiset syövät entistä enemmän pitkälle käsiteltyä ruokaa ja varsinaisia aterioita korvataan kiireessä hotkaistuilla välipaloilla. Ruoansulatuskanava ei pidä kiireisestä
elämänrytmistä, istumatyöstä
eikä liian vähäisestä liikunnasta. Usein puhutaankin ”stressivatsasta”.
20
Monet vatsavaivat ovat vaarattomia, mutta kiusallisia. Niiden
kanssa oppii kuitenkin pärjäämään. Tällaisia ovat esimerkiksi
monet toiminnallisiksi luokitellut mahavaivat, joille ei löydy
selkeää, oireet selittävää syytä.
Osa vaivoista vaatii kuitenkin
lääke- tai ruokavaliohoitoa, ja
joskus vaivojen takaa voi paljastua vakavakin sairaus, kuten
mahasyöpä.
Oireista kannattaa käydä
keskustelemassa lääkärin kanssa, jos ne häiritsevät normaalia
päivittäistä elämää, tuntuvat rajoittavan tavanomaista ruokailua tai aiheuttavat liiaksi huolta.
Seuraavassa kerrotaan tarkemmin muutamista tavallisimmista vatsavaivoista:
hakeutuu sen takia lääkärin
hoitoon. Ummetus yleistyy selkeästi iän myötä. Se vaivaa
etenkin naisia ja ylipainoisia.
Tyypillisimpiä ummetuksen aiheuttajia on vääränlainen
ruokavalio, jossa suolen toimintaa edistävää ravintokuitua
on liian vähän. Myös liikkumattomuus ja vääränlaiset ulostamistavat edesauttavat ummetusoireen kehittymistä. Joskus
ummetuksen taustalta voi löytyä rakenteellisia sekä aineenvaihduntaan tai hormonitoimintaan liittyviä häiriöitä. Ummetus voi johtua myös psyykkisistä syistä tai se voi olla lääkkeiden sivuvaikutus.
Ummetus
Ripuli on hyvin tavallinen ja
yleinen ruoansulatuskanavaan
liittyvä vaiva, jonka mahdollisia
syitä on monia. Akuutti ripulioire liittyy usein infektioon,
jonka aiheuttaja voi olla bakteeri tai virus. Esimerkiksi ns.
turistiripulin syynä ovat elimistölle oudot, uuden paikkakunnan mikrobit, jotka aikaansaavat usein varsin rajun, mutta
muutamassa päivässä itsestään
paranevan ripulitaudin.
Ummetuksella
tarkoitetaan
suolen hidasta toimintaa ja siitä
aiheutuvaa paksusuolen sisällön runsautta. Ummetuksessa
tyypillistä on harvoin tapahtuva
ulostaminen ja kovat ulosteet.
Ummetuksen esiintyvyys
länsimaissa vaihtelee 2–28 prosentin välillä. Vaivan yleisyydestä huolimatta vain noin prosentti ummetuksesta kärsivistä
Ravitsemuskatsaus
1•2011
Ripuli
Pitkään jatkuvan, kroonisen ripulin takana saattaa olla
hoitoa vaativa sairaus. Ripuli
voi kieliä myös ravintoaineiden
imeytymishäiriöstä tai ruokaaineyliherkkyydestä tai se voi
olla jonkin lääkeaineen sivuvaikutus.
Mahan- ja pohjukaissuolen
haavaumat selittävät ylävatsaoireilusta viidenneksen, ja noin
10 prosentilla taustalta löytyy
laktoosi-intoleranssi. Sappikivitauti, keliakia ja syöpätaudit
ovat harvinaisempia ylävatsaoireiden selittäjiä.
Dyspepsia eli
ylävatsaoire
Ärtyvä suoli -oireyhtymä
eli IBS
Ylävatsaan liittyvää monikirjoista oireilua nimitetään usein
dyspepsiaksi. Tyypillisiä oireita
ovat kipu, polte, turvotus, röyhtäily ja kuvotus. Noin kolmannes ylävatsaoireista on luonteeltaan toiminnallista dyspepsiaa eli oireille ei löydy mitään
yksiselitteistä lääketieteellistä
aiheuttajaa.
Hieman vajaa kolmannes
ylävatsaoireilusta selittyy refluksitaudilla, jolla tarkoitetaan
mahansisällön
aiheuttamaa
ruokatorven ärsytystä ja siitä
seuraavaa oireilua. Tyypillisiä
oireita ovat närästys sekä rinnanaluspolte. Refluksioireita
esiintyy 57 prosentilla aikuisväestöstä ainakin silloin tällöin.
Viikoittain närästysoireita on
noin yhdeksällä prosentilla aikuisista.
Ärtyvä suoli -oireyhtymä on tavallisin mahasuolikanavan toiminnallisista vaivoista. Sen tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat
vatsakipu ja häiriintynyt suolen
toiminta. Oireyhtymään liittyy
vatsan turvotusta, vaihdellen
ummetusta ja ripulia sekä poikkeavaa ulostustiheyttä. Liitännäisoireina voi olla rytmihäiriöitä sekä fibromyalgiaa eli pehmytkudoskipuilua.
Ärtyvä suoli -oireyhtymän
esiintyvyys on Suomessa 5–20
prosenttia. Se on naisilla yleisempi vaiva kuin miehillä.
IBS:n tarkkaa syytä ei tunneta,
mutta selittäviä tekijöitä voivat
olla muun muassa herkistynyt
suolen hermostollinen tai motorinen toiminta, ruokavalion
koostumuksesta ja ruokailurytmistä johtuvat syyt tai muutok-
Taulukko 1.
Mahavaivat vaativat tarkempaa selvittelyä, kun vaivaan
liittyy:
–tahatonta laihtumista
–nielemisvaikeuksia
–jatkuvaa pahoinvointia
–epäselvää rintakipua
–verisiä ulosteita tai
epäily verenvuodosta
–jatkuva ripuli
–vaikea ummetus
–kuumeilu
–keliakiaepäily
–raudanpuuteanemia
–jatkuvasti pahenevia
oireita
–pitkäkestoisia oireita
set suoliston bakteerifloorassa.
Myös istumatyön arvellaan pahentavan IBS-oireilua.
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen
Viestintä Nutrimedia
Lähde: sisätautien ja
gastroenterologian erikoislääkäri
Jari Koskenpadon esitys Valion
8.2.2011 Helsingissä
järjestämässä seminaarissa.
Ravitsemuskatsaus
1•2011
21
ajankohtaista
Ruokailoa ja maitoa – kaiken ikää
Tiivistelmä Maailman maitopäivän seminaarista
Ruokailoa
suomalaisessa
ruokakulttuurissa
Ruokakulttuuriasiamies,
KtaO, KM
Anni-Mari Syväniemi, MTK
Se, mitä ja miten me täällä Suomessa syömme, kertoo suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä
ja kulttuurista. Ruokakulttuurimme rikkaus lähtee siitä, että
olemme saaneet vaikutteita
niin idästä kuin lännestä. Täällä
Suomessa syömme puhdasta ja
konstailematonta ruokaa, jota
pohjoinen luontomme meille
kasvattaa. Meidät tunnetaan
vastuullisena ja järkevänä kansana. Se näkyy myös ruoassamme eli panostamme tutkimukseen, laatuun ja terveellisyyteen. Jokainen meistä suomalaisista luo ruokakulttuuria
omilla päivittäisillä valinnoillamme. Ruokakulttuuri on kotien kulttuuria!
Makumuistot kantavat ihmisen elämässä läpi koko elämän. Tottumukset makuihin
syntyvät jo varhaislapsuudessa.
Ruoka on se, joka tuo iloa elämään myös vanhuuden päivinä,
kun toimintakyky heikkenee.
On siis tärkeää pitää huoli siitä,
että lapset opettelevat lempeästi
22
uusiin makuihin ja syövät monipuolisesti. Aivan samalla tavalla
on ensisijaisen arvokasta tarjota
maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa
elämän ehtoopuolella oleville
vanhuksille.
Annetaan aikaa hyvälle
suomalaiselle ruoalle ja maidolle, syödään yhdessä, ruoasta
iloisesti nauttien!
Maidon merkitys lapsen
ruokavaliossa
Tutkija, ETM
Pipsa Kyttälä, THL
Maidolla on erittäin merkittävä
rooli suomalaisten lasten ja
nuorten ruokavaliossa, sillä maito ja maitovalmisteet tuovat lasten ruokavalioon merkittävän
määrän mm. proteiinia, kalsiumia, fosforia, D-vitamiinia
sekä B2- ja B12-vitamiineja. Päivittäin käytettävien tuotteiden
valinnassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota maidon ja maitovalmisteiden laatuun, sillä ne
voivat tuoda ruokavalioon myös
kovaa rasvaa ja sokeria.
Alle kouluikäisillä lapsilla
nestemäisen maidon ja piimän
käyttö on runsasta, ja heillä
yleisimmin käytetyt maitolaadut ovat ykkös- ja kevytmaito.
Leikki-ikäisille lapsille suositellaan käytettäväksi rasvatonta
Ravitsemuskatsaus
1•2011
maitoa, eli tämän suosituksen
toteutumiseen on vielä matkaa.
Rasvattoman maidon osuus
käytetystä maidosta kuitenkin
kasvaa lapsen iän myötä.
Yläkouluikäisillä maito ja
maitotuotteet kuuluvat tärkeänä osana niin aamupalaan kuin
lounaaseen. Yli puolet (52 %)
yläkouluikäisistä valitsee koululounaalla
ruokajuomaksi
maitoa tai piimää. Kouluikäiset
lapset ja nuoret, ykkösluokkalaisista yläkouluikäisiin saakka,
käyttävät sekä koulussa että kotona yleisimmin rasvatonta
maitoa.
Millä eväillä
suomalainen tekee
työtä?
Ravitsemusterapeutti, TtM
Anette Palssa, Valio Olo
Suomalaisten
ruokailutottumukset ovat tutkimusten mukaan muuttuneet parempaan ja
terveellisempään suuntaan. Yksilöittäin ruokatottumuksissa
on paljon vaihtelua, ja käsitys
terveellisestä syömisestä on
usein hukassa. Ruokailun rytmittäminen arkipäivään luo
oman haasteensa. Valitettavan
usein ravitsemusviestintä elää
säännöllisen kahdeksasta neljään -työpäivän rytmissä, joten
ohjeiden soveltaminen vuorotyöntekijän arkeen on vaikeaa.
Painoa pidetään liian usein
terveellisen ruokavalion mittarina. Siksi työikäisessä väestössä haasteena saattaa olla jopa
vajaaravitsemus, kun painon
nousun pelossa syömistä rajoitetaan. Niukka syöminen voi
johtaa tärkeiden ravintoaineiden, erityisesti proteiinin, tyydyttymättömän rasvan ja kalsiumin, liian vähäiseen saantiin. Maidosta ja maitovalmisteista ruokavalioon saadaan lisää proteiinia ja kalsiumia, kalasta ja kasvirasvoista taas tyydyttymätöntä rasvaa.
Iltapäivän välipala olisi
myös tarpeellinen monelle työikäiselle, sillä se tukee jaksamista työpäivän aikana ja auttaa syömisen hallinnassa.
Ikääntyessä on tärkeää
turvata riittävä
proteiinin saanti
Projektijohtaja, ETT
Merja Suominen,
Suomen Muistiasiantuntijat ry
Hyvä ravitsemus ylläpitää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Iso osa ikääntyneistä kärsii heikentyneestä ravitsemustilasta eli liian vähäisestä
energian ja/tai suojaravintoai-
neiden saannista. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä puhutaan ja mitä suurempi on ulkopuolisen avun ja hoidon tarve,
sitä yleisempää heikko ravitsemustila on.
Lihaskato eli sarkopenia
kuuluu normaaliin ikääntymiseen. Ihmisen lihasmassasta ja
-voimasta katoaa noin 1 % vuodessa 30. ikävuoden jälkeen.
Vanhenemiseen liittyvien hormonimuutosten, sairauksien ja
laihtumisen seurauksena lihaskato kiihtyy ja riski toiminnanvajeiden kehittymiseen suurenee. Riittävä proteiinin- ja energiansaanti sekä liikunta auttavat
hidastamaan lihaskadon etenemistä.
Lihaskadon hidastamiseksi
ikääntyvät tarvitsevat ruokavaliostaan enemmän proteiinia
kuin työikäiset. Suosituksena
on 1,0–1,2 g/painokilo/vrk eli
vähintään 80 g proteiinia päivässä. Riittävä proteiinin saanti
ikääntyneillä auttaa myös ylläpitämään luuston hyvää kuntoa, sydän- ja verisuoniterveyttä ja solujen uusiutumista, kuten haavojen parantumista.
Hyviä proteiininlähteitä ikääntyneen ruokavaliossa ovat esimerkiksi maito ja maitovalmisteet, liha, kala, broileri ja kananmuna sekä niistä tehdyt
valmisteet.
Tiesitkö?
Maailman maitopäivää juhlitaan 1. kesäkuuta YK:n
elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n koordinoimana. Kansainvälisen tapahtuman tarkoituksena on
kiinnittää huomiota maitoon monesta eri näkökulmasta, kuten elintarvikkeena, osana ruokakulttuuria,
ravintoaineiden lähteenä ja
maataloustuotteena. Päivää
vietetään monessa maassa
samaan aikaan, jolloin korostuu maidon merkitys
maailmanlaajuisena elintarvikkeena.
Kansainvälistä koulumaitopäivää juhlitaan syyskuun
viimeisenä keskiviikkona.
Päivän tarkoituksena on
muistuttaa maidon merkityksestä koululaisten ravitsemuksessa. FAO koordinoi
päivän viettoa ja kannustaa
koulujen oppilaita ja henkilökuntaa päivän viettoon.
Juhlintaan osallistuu vuosittain miljoonia koululaisia
yli 40 maassa.
Ravitsemuskatsaus
1•2011
23
Väitöksiä
Runsaasti fosforia ja vähän kalsiumia sisältävä
ruokavalio on haitaksi luustolle
F
osfori ja kalsium ovat
luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän
luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän.
Ravinnon fosforin ongelma
ei ole niukka saanti, vaan liika
saanti. Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, ihmiset saavat fosforia ravinnosta keskimäärin
2–3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten (600 mg/vrk).
Suomalaisten fosforin
saantia on aliarvioitu
Suomalaisten fosforin päälähteitä ovat maito-, vilja- ja lihatuotteet. Näistä maitovalmisteet
sisältävät myös runsaasti kalsiumia. Elintarvikkeet voivat sisältää luontaisesti fosforia, niihin lisättyjä lisäainefosfaatteja
tai molempia. Suomalaisten nykyiset fosforin saannit ovat todennäköisesti aliarvioituja, sillä
useiden ravintolaskentaohjelmien fosforipitoisuudet perustuvat Fineli®-elintarvikekoostumustietokannan tietoihin, jossa
elintarvikkeiden fosforipitoisuuksista osa on analysoitu laboratoriossa, mutta osa fosforipitoisuuksista on vain laskennallisia. Saannin arvioinnin
ongelmaa lisää sekin, että fosfaattilisäaineita ei useinkaan
ole otettu huomioon ravintoainesisällöissä.
24
Riittävä kalsiumin saanti
tärkeää, kun fosforin
saanti on runsasta
Väitöstutkimuksessani selvitin,
onko ruokavalion fosforimäärällä, fosforilähteillä ja kalsiumfosforisuhteella vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan terveillä 20–43-vuotiailla
suomalaisilla naisilla. Väitöskirjatyö perustui kahteen kokeelliseen tutkimukseen ja kahteen
poikkileikkaustutkimukseen.
Runsaalla fosforin saannilla (1995 mg/vrk) havaittiin olevan haitallisia vaikutuksia kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan, sillä seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuus
(SPTH) suureni, luun hajoaminen
lisääntyi ja luun muodostus väheni. Kun runsaasti fosforia
(1850 mg/vrk) ja vähän kalsiumia (480 mg/vrk) sisältävään
ruokavalioon lisättiin kalsiumia
(600 ja 1200 mg), S-PTH-pitoisuus pieneni ja luun hajoaminen väheni molemmilla kalsiumlisäyksillä.
Kalsiumin
saantisuositus aikuisille on 800
mg/vrk.
Tutkimuksessa, jossa oli
mukana 147 suomalaista naista, runsas fosforin saanti oli yhteydessä korkeampiin S-PTH
pitoisuuksiin. Lisäksi havaittiin, että lisäaineista peräisin
oleva fosfori on haitallisempaa
Ravitsemuskatsaus
1•2011
kuin elintarvikkeen luontaisesti
sisältämä fosfori. Suomalaisten
tärkeimpiä lisäainefosfaattien
lähteitä ovat makkarat, lihavalmisteet, leivinjauheella kohotetut leivonnaiset sekä valmisruoat. Sama tutkimus osoitti, että
alhainen ruokavalion kalsiumfosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja mahdollisesti tätä kautta lisätä myös
luun hajoamista.
Väitöskirjatyöni perusteella
runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan
perustelua myös terveillä ihmisillä etenkin, jos kalsiumin
saanti jää alle ravitsemussuositusten.
Kirjoittaja:
ETT, tutkijatohtori
Virpi Kemi
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Ravitsemustiede
Helsingin yliopisto
Lähde: Väitös 28.5.2010 ”Effects
of dietary phosphorus and
calcium-to-phosphorus ratio on
calcium and bone metabolism in
healthy 20- to 43-year-old Finnish
women”
Hiilihydraattien laatu on tärkeää lasten
ruokavaliossa
H
iilihydraatit ovat elimistön tärkein energianlähde. Niistä saadaan maailmanlaajuisesti 40–
80% energiasta. Niiden osuudeksi suositellaankin 50–60%
energiansaannista
kolmesta
ikävuodesta lähtien.
Lasten
hiilihydraattien
saantia on tutkittu vähän. Erityisesti kuitua koskeva tutkimustieto on riittämätöntä. Kansainväliset kuidun saantisuositukset
lapsille perustuvat keskimääräisiin arviointeihin ja aikuisten
suosituksiin, eikä suomalaisia
suosituksia ole käytettävissä.
Erittäin vähän energiaa sisältävien ravintokuitujen on ajateltu
vaikuttavan haitallisesti lasten
kasvuun.
STRIP-projektissa (=SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden
InterventioProjekti) on selvitetty väitöskirjatyönä lasten hiilihydraattien saantia. Tutkimuksessa käytettiin tietolähteenä
tutkimuslasten ruokapäiväkirjoja, verinäytteitä sekä kasvutietoja, kun lapset olivat 8 kk–10 v
ikäisiä.
Runsaasta kuidusta on
etua myös lapsille
Väitöskirjatyön tulokset osoittivat, ettei runsaasta kuidun
saannista ole haittaa lasten kasvulle, vaan etua sekä ravitse-
muksellisesti että sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyssä. Runsaasti kuitua saaneiden
lasten ruokavaliossa oli enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähemmän sokeria,
rasvaa ja tyydyttynyttä rasvaa
kuin keskimäärin tai vähän kuitua saaneiden lasten ruokavaliossa. Lisäksi runsas kuidun
saanti laski lasten kolesteroliarvoja. Sokeri ja fruktoosi nostivat
triglyseridiarvoja. Runsas kokonaishiilihydraattien saanti laski
veren hyvää HDL -kolesterolia
vain niillä lapsilla, joilla oli
apolipoproteiini E geenissä alleeli E3 tai E4.
Sokerilla yllättävä
yhteys pituuskasvuun
Sokerin runsas saanti heikensi
lasten ruokavalion laatua. Paljon sokeripitoisia elintarvikkeita käyttäneet lapset söivät vähemmän vilja- ja maitotuotteita
kuin niukemmin sokeria käyttäneet lapset. Heillä myös ruokavalion rasvan laatu oli huonompi kuin muilla lapsilla. Sokerin
käyttö ylitti suositukset jo toisesta ikävuodesta lähtien paljon sokeria käyttäneillä lapsilla.
Lasten runsas sokerin käyttö oli yllättäen yhteydessä myös
lasten pituuskasvuun. Kymmenen vuoden seurantajaksolla
runsaasti sokeria käyttäneiden
lasten kasvu jäi 1,5 cm jälkeen
vähemmän sokeria käyttäneistä
lapsista. Sokerin ja pituuskasvun yhteydestä tarvitaan lisätutkimuksia. Runsaalla sokerinkäytöllä ei tässä tutkimuksessa
havaittu olevan yhteyttä ylipainoon.
Hiilihydraattien laadulla
on tärkeä merkitys lasten ruokavaliossa. Sokerin käytössä
kannattaa olla tarkkana jo varhaislapsuudessa. Lasten ruokavalion tulisi olla runsaskuituista. Suositeltavaa on lisätä lasten
viljavalmisteiden,
kasvisten,
hedelmien ja marjojen käyttöä.
Vähäinen kuidun saanti on yhteydessä makeisten, sokerin ja
lastenruokien runsaaseen käyttöön.
Kirjoittaja:
FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Soile Ruottinen
Lähde:
Väitös 10.2.2011: Carbohydrate
intake in children – associations
with dietary intakes, growth,
serum lipids, and dental health,
Turun Yliopisto
Ravitsemuskatsaus
1•2011
25
väitöksiä
Laihdutusmainonnasta ja lihavuuden kokemisesta
S
uomalaiset
kuluttavat
noin sata miljoonaa euroa
vuodessa
laihuuden
markkinoilla. Laihdutustuotteille riittää ostajia, koska noin joka neljäs mies ja joka kolmas
nainen laihduttaa.
Väitöstutkimukseni kohdistui lihavuutta ympäröivään
kulttuuriin. Laihdutusmainonnasta tarkasteltiin sitä, millaisia
laihdutustuotteita sodanjälkeisessä Suomessa on mainostettu.
Lähteenä oli perhelehti Seura
vuosilta 1948 – 2001. Lisäksi
haastateltiin 44 vaikeasti lihavaa (painoindeksi vähintään 35
kg/m²) ihmistä, jotka osallistuivat erikoissairaanhoidon painonhallintaryhmään ja kysyttiin
heidän kokemuksiaan lihavana
elämisestä ja käsityksiään lihavuuden syistä. Lisäksi selvitettiin, mitä vaikeasti lihavat naiset laihduttaessaan tavoittelivat.
Laihdutustuotteita
markkinoidaan
puhuttelevin lupauksin
Yksi tutkimuksen päätulos on,
että laihdutuksen ihmetuotteita
mainostettiin runsaasti ja niiden markkinoinnissa luvattiin
painon nopeaa putoamista, ulkonäön kohentumista, tuotteen
turvallisuutta ja luonnonmukaisuutta sekä näläntunteen puuttumista laihduttamisen aikana.
Erikseen selvitettiin Painonvartijoiden ja rasvaimua tarjoavien klinikoiden mainonnasta,
26
miten vastuu painosta jakautuu
palvelun tuottajan ja ostajan
kesken. Mainonnassa ei viitattu, että asiakas olisi vastuussa
painostaan tai terveytensä ylläpitämisestä. Hänen vastuullaan
oli toteuttaa elintapamuutokset
tai noudattaa klinikan asiantuntijoiden ohjeita. Mainonnassa
ei pidetty tärkeänä sitä, että
henkilö ymmärtäisi, mikä on
johtanut lihavuuden syntyyn.
Lihavuuden selitys on
yhteydessä
painonhallinnan
onnistumiseen
Vaikeasti lihavilla henkilöillä
oli useita selityksiä lihavuudelleen. Tutkimuksessa löydettiin
neljä selitysmallia, joiden mukaan lihavuus johtuu elintavoista (”Mä syön liikaa makkaraa”), lääketieteellisistä syistä
(”Kun tuli toi diabetes, niin sit
mä aloin lihoo”), psyykkisemotionaalisista (”Mulla on
niin paha olla, niin paha mieli”)
tai sosiokulttuurisista syistä
(”Kun mun pyörä varastettiin
niin sit se liikunta jäi” tai ”Mä
lihon aina jouluna”).
Painonhallinnassa onnistuneiden henkilöiden lihavuusselityksille oli tyypillistä, että ne
myötäilivät tieteellistä tietämystä lihavuuden aiheuttajista.
Epäonnistujat kokivat syyllisyyttä sekä alemmuudentunnetta. He puhuivat siitä, kuinka
syömistään kontrolloimalla ja
Ravitsemuskatsaus
1•2011
liikkumalla ihminen lunastaa
paikkansa niiden joukossa, joiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä elintapojensa vuoksi. Painonhallinnalla voi osoittaa
omaavansa valtaa omaan kehoonsa ja mielitekoihinsa sekä
näyttää, että toimii, kuten sosiaalisesti odotetaan.
Naiset tavoittelevat
ennen kaikkea
parempaa ulkonäköä
Naisten haastatteluissa toive ulkonäön kohenemisesta korostui. Kaikki naiset elämäntilanteesta, painosta ja iästä riippumatta toivoivat laihtuvansa, jotta saisivat kauniimman vartalon
ja viehättävämmän ulkonäön.
On tärkeää, että terveydenhuollossa potilaita tuetaan asettamaan realistisia laihtumistavoitteita eikä uskomaan laihdutustuotteiden ostohalukkuutta
lisäävää mielikuvamarkkinointia ja ylimitoitettuja mainosväittämiä.
Kirjoittaja:
FT, tutkijatohtori
Stiina Hänninen
terveystieteiden yksikkö
Tampereen yliopisto
Lähde: Väitös 10.12.2010:
"Lihavuus ja laihduttaminen
laihdutusmainonnassa ja vaikeasti
lihavien ihmisten kokemana ".
Väitöstilaisuuden lektio:
Sosiaalilääketieteellinen
Aikakauslehti 2011:48;79-81
Suomalainen valitsee
ravintolassa pihvin
S
uomalainen ilmoittaa kyselyissä haluavansa syödä
kevyemmin. Silti hän valitsee ravintolassa mieluummin
lihaa kuin salaatin, kasvisruokaa tai kala- ja äyriäisruokia.
Kevyt kiinnostaa, mutta raskasta syödään. Liharuoka on ollut
suosituinta ravintoloissa kautta
aikain.
Ajanjakso
1940-luku
1950-luku
1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000-luku
Suosikkiruokia
Rasvainen siankyljys
Sipulipihvi, wieninleike
Pihvit ja ranskalaiset
Wieninleike
Pippuripihvit, pitsa ja jauheliharuoat
Pihvit
Pihvit ja hampurilaiset
Lähde: Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan tiedotustilaisuus 19.1.2011:
Ravintolaruokailun trendit eilen, tänään ja huomenna.
Maito on aikuisten toiseksi yleisin
ruokajuoma kodin ulkopuolella
M
aito on toiseksi yleisin aterian yhteydessä nautittu juoma.
Sen valitsee 18 prosenttia lounaalla tai päivällisellä ulkona
syövistä yli 15-vuotiaista suomalaisista. Maidon isoa osuutta
selittää osittain se, että Ravintolaruokailun trenditutkimuksessa ovat mukana myös opiskelija- ja henkilöstöravintolat. Hanavesi on yleisin ruokajuoma
ulkona syödyllä aterialla.
Vesi
Maito
Virvoitusjuoma
Viini
Kotikalja
Olut
Mehu
Kivennäisvesi
Kahvi
0
10
20
30
40
50
Lähde: Ravintolaruokailun trendit 2010 -tutkimus
Lähde: Ravintolaruokailun trendit 2010 -tutkimus
Ravitsemuskatsaus
1•2011
27
Kulutuslukuja 2010
Ravintotase on monipuolinen
tietolähde
S
uomalaiset kuluttivat vuonna 2010 nestemäisiä maitotuotteita
keskimäärin
183 kiloa, hedelmiä ja marjoja
81 kiloa, viljaa 80 kiloa, lihaa 76
kiloa ja vihanneksia 68 kiloa.
Lihaa, munia, juustoa, jogurttia, hedelmiä, kasviöljyjä,
pähkinöitä ja kaakaota kului
edellistä vuotta enemmän. Sen
sijaan vihannesten ja sokereiden
kokonaiskulutus vähenivät.
Lihan kokonaiskulutus kasvoi vuoden 2009 notkahduksen
jälkeen. Naudan- sekä siipikarjan lihan kulutus kasvoivat noin
neljä prosenttia. Myös sianlihan kulutus kasvoi hieman. Lihasta suurin osa oli sikaa, noin
35 kiloa. Nautaa ja siipikarjanlihaa kului lähes yhtä paljon eli
noin 18 kiloa kumpaakin.
Vaikka viljan kulutus pysyi
edellisvuoden tasolla, eri viljalajien suosio vaihteli. Ruista ja
kauraa kului enemmän ja vehnää hieman vähemmän. Suurin
osa viljasta oli edelleen vehnää, 46 kiloa. Ruista söimme
16 kiloa, kauraa ja riisiä kumpaakin 5 kiloa asukasta kohden
laskettuna.
Valtaosa vihanneksista, 56
kiloa, oli tuoreita vihanneksia.
Vihannesten kokonaiskulutusluvussa ovat mukana vihannespakasteet ja -säilykkeet.
Hedelmiä ja marjoja syömme tuoreina, kuivattuina ja me-
28
huina yli 80 kiloa vuodessa
henkeä kohden. Tästä yli puolet, noin 48 kiloa, oli tuoreita
hedelmiä.
Maitovalmisteita kului
entiseen tapaan
Maitovalmisteiden ja juomien
kulutuksessa ei tapahtunut suurta
muutosta. Maitoa kului noin 131
litraa ja piimää 12 litraa. Olutta
joimme 83 litraa, virvoitusjuomia
61 litraa ja mehuja 48 litraa.
Sokeria, siirappia ja hunajaa kului noin 32 kiloa henkeä
kohden. Todellista kulutusta on
hankala arvioida. Esimerkiksi
tuontielintarvikkeiden sokeri ei
ole luvussa mukana.
Ravintotase tutuksi
Ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta.
Ravintotaseeseen kuuluu 12
ruoka-aineryhmää sekä alkoholijuomat. Ruokakäytön perusteella lasketaan elintarvikkeiden kulutusluvut henkeä kohti
vuodessa. TL
Lähde: Tike, Maa- ja
metsätalousministeriön
tietopalvelukeskus, Ravintotase
2010 (ennakko).
Elintarvikkeiden kulutus g/hlö/vrk
Elintarvike
Viljavalmisteet
Peruna
Kasvikset, vihannekset
Hedelmät ja marjat
Liha
Kala
Kananmuna
Maitovalmisteet, nestemäiset
Juusto
Voi
Margariini
Rasvaseokset
Sokeri, siirappi, ym.
Ravitsemuskatsaus
1•2011
Kulutus
1980
196
177
45
242
183
46
32
7,4 dl
18
32
21
-
105
1990
203
165
114
242
184
52
31
5,9 dl
35
15
21
6
95
2000 2010
206
218
169
162
177
201
247
222
190
209
36
44
28
27
5,1 dl 4,9 dl
45
52
12
8
-
20
-
8
93
89
Energiaravintoaineiden lähteet vuonna 2010
Energian saanti 2010
11,6 MJ (2777 kcal) /henkilö/ vrk *
Elintarvikeryhmä
Viljavalmisteet
Maito ja maitovalmisteet
Liha ja lihavalmisteet
Sokerit
Ravintorasvat
Peruna ja kasvikset
Hedelmät ja marjat
Kalat
Kananmuna
%
27
17
14
13
13
9
4
2
1
Hiilihydraattien saanti 2010
318,7 g /henkilö/vrk
Elintarvikeryhmä
Viljavalmisteet
Sokerit
Peruna ja kasvikset
Maito ja maitovalmisteet
Hedelmät ja marjat
%
42
28
13
9
8
*Ei sisällä alkoholia.
Proteiinin saanti 2010
108,3 g /henkilö/vrk
Elintarvikeryhmä
Liha ja lihavalmisteet
Maito ja maitovalmisteet
Viljavalmisteet
Kalat
Peruna ja kasvikset
Kananmuna
Hedelmät ja marjat
%
31
29
22
7
7
3
1
Rasvan saanti 2010
108,8 g /henkilö/vrk
Elintarvikeryhmä
Margariinit ja öljyt
Voi
Maito ja maitovalmisteet
(maidot ja piimät 5 %)
Liha ja lihavalmisteet
Kasvikset ja hedelmät Viljavalmisteet
Kananmuna
Kalat
Ravitsemuskatsaus
1•2011
%
29
9
26
23
4
4
3
2
29
kulutuslukuja 2010
Maitovalmisteiden kulutus
S
uomi on maitomaa, vaikka maidon ja piimän kulutus jatkoi viime vuonna
hienoista laskuaan edellisten
vuosien tapaan. Maidon ja piimän sijaan syödään juustoa ja
jogurtteja, jotka edelleen kasvattivat suosiotaan. Viime
vuonna myös viilien kulutus
suureni.
Vuonna 2010 maitoja kulutettiin 131 litraa henkeä kohden, mikä oli prosentin vähemmän kuin vuotta aiemmin. Käy-
tetyin maitolaatu on kevytmaito. Kuitenkin jo lähes 40 prosenttia maidoista oli rasvatonta.
Piimää, jogurtteja ja viilejä
kului yli 41 litraa. Suosituin hapatettu maitovalmiste on jogurtti, jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta. Viime vuonna sitä
kului lähes 23 litraa henkeä
kohden, neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Viili yllätti positiivisesti.
Viilin kulutus on ollut pitkään
vähenevä, mutta viime vuonna
Maitovalmisteiden kulutus vuonna 2010, ennakko
NESTEMÄISET MAITOVALMISTEET
tilamaito (4,3 %)
täysmaito (3,5 %)
kevytmaito (1,5 %) ja
ykkös- ja luomumaidot
rasvaton maito
Maidot yhteensä
juotavat piimät
jogurtit
viilit, sis. kermaviilin
Hapatetut maitovalmisteet yhteensä
kermat
Nestemäiset maitovalmisteet yhteensä
l/hlö/v
1,8
10,1
dl/hlö/vrk
0,05
0,28
67,6
51,7
131,2
12,0
22,8
5,0
39,8
7,0
178,0
1,85
1,42
3,60
0,33
0,62
0,14
1,09
0,19
4,87
JÄÄTELÖT
l/hlö/v
13,9
dl/hlö/vrk
0,38
kg/hlö/v
19,1
g/hlö/vrk
52,4
2,9
2,8
7,5
5,2
8,0
7,6
20,4
14,3
JUUSTOT
RASVAT
voi
rasvaseokset
margariinit (vuonna 2008)
kasviöljyt
30
Ravitsemuskatsaus
1•2011
kulutus suureni pari prosenttia
5,2 kiloon (5,0 litraan). Kymmenessä vuodessa viilin kulutus on vähentynyt litran.
Nestemäisten maitovalmisteiden kulutus, kermat mukaan
lukien, oli viime vuonna yhteensä 183 kiloa henkeä kohden.
Litroiksi muutettuna se oli 178
litraa. Se oli reilun prosentin vähemmän kuin vuonna 2009.
Nestemäisten maitovalmisteiden kokonaiskulutus ei enää
yllä suositukseen, joka on puoli litraa nestemäisiä maitovalmisteita päivässä.
Jäätelön kulutus henkeä
kohden oli viime vuonna 13,9
litraa. Se oli litran enemmän
kuin vuonna 2009 ja samaa
luokkaa kuin jäätelönkulutuksen huippuvuonna 2005, jolloin söimme 14,1 litraa jäätelöä
henkeä kohden. Kumpanakin
vuonna lämmin kesäsää edisti
jäätelön myyntiä.
Juustojen kulutus kasvoi
hieman, ja oli 19,1 kiloa henkeä kohden. Luku sisältää myös
raejuuston ja rahkan. Rasvojen
kulutus säilyi lähes ennallaan
verrattuna vuoteen 2009. TL
Lähde: Tike, Maa- ja
metsätalousministeriön
tietopalvelukeskus, Ravintotase
2010 (ennakko)
Maitovalmisteiden aiempien vuosien kulutuslukuja on Maito ja
Terveys ry:n verkkosivuilla osoitteessa www.maitojaterveys.fi.
Voin kulutus Euroopassa
vuonna 2009
Ranska
7,9
Saksa
5,6
Sveitsi
5,4
Islan
5
Tsekki
5
Itävalta
4,8
Puola
4,4
Viro
4,3
Norja
3,9
Hollan
3,4
Iso-Britannia
3
2,9
SUOMI
Slovakia
2,8
Latvia
2,7
Venäjä
2,5
Irlan
2,5
2,4
Belgia
Lieua
2,2
Ukraina
1,9
Ruotsi
1,8
Tanska
1,8
Italia
1,6
Kroaa
1,1
Unkari
1
0,7
Kreikka
Espanja
0,5
0
2
4
6
8
10
Voin kulutus Euroopassa vuonna 2009, kg/asukas
Lähde: Bulletin of the International Dairy Federation 446/2010. The World
Dairy Situation 2010
Ravitsemuskatsaus
1•2011
31
1
JOUKKOKIRJE
Ravitsemuskatsaus 1/2011
Sisältö
sivu
Lukijalle
3
Ajankohtaista
Aikuisten lihavuuden hoitosuositus uudistettu
Mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee?
Tieto, trendit ja tilanteet ruokavalinnoissa
Sapere-menetelmän 10 vuotta Suomessa
Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä
Terveysviestintä ja ravitsemuskasvatus
sosiaalisessa mediassa
Mikä saa ihmisen pitämää ruokablogia?
Ruokablogisteja tapaamassa
D-vitamiinia riittävästi – mutta ei liikaa
Löytyykö ratkaisu lihavuuteen suolistosta?
Vatsa vaivaa monia
Ruokailoa ja maitoa – kaiken ikää
Suomalainen valitsee ravintolassa pihvin
Maito on toiseksi yleisin ruokajuoma
4
6
8
12
13
14
16
17
18
19
20
22
27
27
Väitöksiä
Fosforin saanti ja luusto
Hiilihydraatit lasten ruokavaliossa
Laihdutusmainonta ja lihavuuden kokeminen
24
25
26
Kulutuslukuja 2010
Ravintotase
Maitovalmisteiden kulutus
Voin kulutus
28
30
31