Valamon ystävät ry

Valamon Ystävä
VALAMON YSTÄVÄT RY:N LEHTI
NUMERO 87 15.12.2012
VALAMON YSTÄVÄT RY
TOIMISTO
Unioninkatu 39 A 6, 4. kerros.
00170 Helsinki. Puh. (09) 135 5715
Toimisto avoinna: ke 15.00-16.30
Toimistossa on päivystäjä. Muina aikoina
viestit voi jättää puhelinvastaajaan.
Toimistosta voi tilata postitse lähetettäväksi
(2 viikon toimitusaika) Valamon Ystävät
ry:n julkaisemia kirjoja ja adresseja. Niitä
saa myös Helsingin Tuohuksesta ja Valamon luostarista.
PUHEENJOHTAJA
Kalle Holmberg
puheenjohtaja@valamonystavat.fi
Jäsenmaksuohje vuodelle 2013 on tämän
lehden sivulla 35.
Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen
edistämiseksi voi tukea lahjoituksin tilille
Sampo FI46 8000 1800 710361
Jäsenten osoitteenmuutokset pyydämme
ilmoittamaan yhdistyksen toimistoon tai
toimisto@valamonystavat.fi.
Valamon Ystävä 87
Julkaisija:
Valamon Ystävät ry.
Valamon Ystävät ry:n lehti, joka ilmestyy
vuonna 2012 kolme kertaa. 39. vuosikerta.
Painos 2000 kpl.
Vastaava toimittaja:
Timo Mertanen
Toimituskunta:
Rauno Jussila, Aila Koivisto,
Timo Mertanen, Andreas Salminen,
Sakari Siitonen
Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2013.
Aineisto pyydetään lähettämään toimitukselle 31.3.2013 mennessä osoitteeseen
lehti@valamonystavat.fi. Kuvia voi lähettää
osoitteeseen kuva@valamonystavat.fi.
Lehden osoite:
Unioninkatu 39 A 6, 00170 Helsinki
Puhelin: 046 541 9974 (Timo Mertanen)
Sähköposti: lehti@valamonystavat.fi
Painopaikka: Painotalo Casper Oy
casper@painotalocasper.fi
Kurikka 2012
Etukannen kuva: Timo Mertanen
Takakannen kuva: Risto Jussila
Valamon Ystävä
2
Puheenjohtajalta
TAPAHTUI ATHOKSELLA
Kesäni alkoi Athosvuorella. Olin siellä
toista kertaa. Edellisestä oli kulunut kuusi
vuotta ja jäljellä hengästyttävä muisto. Tällä
kertaa ote oli harkitumpi. Valmennus tapahtui Valamon opistossa ja sen suoritti Hannu
Pöyhönen. Ryhmän vetäjä on kuin ohjaaja.
Ja meitä oli kymmenen, jos ei vallan vikuroivaa, niin persoonallista roolinkantajaa
kuitenkin. Tarvittiin siis tilannetajua ja sydämen kärsivällisyyttä. Hannulla niitä oli,
lisäksi tietämystä kuin pienessä yliopistossa. Ryhtiä antoi sekin, että saimme tehdä
matkan Kristuksen ”soltaattina” Valamon
hengessä.
Alkumetreillä minulta meni muisti kadotin kalenterini. Kaipasin sitä Pyhittäjä
Gregorioksen luostarissa. Kalenteriin oli
merkitty puolen vuoden tulevaisuus ja lähes
saman verran menneisyyttä. Lisäksi käytin
sitä muisti- ja sitaattikirjana, se oli kuin passi tehtyyn ja tekemättömään. Tunsin olevani
onneton, identiteettiä vailla. Kaiken kukkuraksi rukousnauhani, joka hetki sitten oli
siunattu ehtoopalveluksessa reliikkien päällä, repesi ja ropisi pitkin tummaa kivilattiaa.
Ja minä kontalleni helmien perään muistaen,
että juuri tämän paraikaa yöhön vajoavan
luostarin igumeni, arkkimandriitta Georgios
Kapsanis, oli kirjoittanut jumaloitumisesta
ihmiselämän tarkoituksena. Ja sen olin kokenut avaavan tajuntaani ennen matkaa, ja
nyt kontatessani tässä särkyneen siunauksen
perässä, ymmärsin saavani muistutuksen ainaisesta huolestumisesta ja vartioimattoman
mielen pillastumisesta.
Mutta ei auta itku, kilvoittelu on kesken. Sydän ylös ja pää alas. Ehkä se jumaloituminen vielä selviää. Rukousta ja toimintaa, toimintaa ja rukousta… Turha huo-
Valamon Ystävä
lehtiminen on hulluutta.
Yhdeksäntenä matkapäivänä sairastun.
Makaan matona Ksenofonin luostarissa.
Pieni kelja meren yllä kuin pääskysen pesä.
Aurinko helottaa erkkerin ikkunaan ja minä
palelen. En saa unta ja pelkään, etten jaksa
ehtoolliselle. Aikaa vielä on, mutta voimia
ei. Kuume nousee ja muistan miten pahoinvoinnin yllättäessä Pyhän Panteleimonin
luostarissa tuijotan naishahmoa ikonissa
enkä tunnista. - Se on Pyhä Panteleimon,
palkattaparantaja, kuiskaa ääni vieressäni.
- Etkö luostarin nimikkopyhää tunne? - Anteeksi, anteeksi, tietenkin se on Pyhä Panteleimon, suurmarttyyri, enkä minä surkimus
tunnistanut, vaan naiseksi sotkin. Auta Pyhä
Äiti, puhu puolestani.
Myöhemmin illalla meren äärellä helpottaa. Kymmenpäinen ryhmämme valmistautuu ehtoolliseen rukouspalveluksessa,
jonka Isä Mikael toimittaa. Veli Johannes lukee ja aurinko laskee Aigeian mereen. Luostarin rauha, sen kiireetön kaikkeus ympäröi
piskuista ryhmäämme viiniköynnösten alla
ja minä tunnen paranevani, hitaasti, mutta
varmasti. Aamulla kirkossa valon lisääntyessä ja yöpalvelun liukuessa liturgiaan olen
terve. Nautin ehtoollista ja valmistaudun
jäähyväisiin. Pian Athos on takana, Thessaloniki edessä ja vastassa Helsinki.
Kotona vaimo tarkistaa reppuni, jonka olen huolellisesti purkanut. Sen pohjalta
tipahtaa kalenterini. Aivan kuin itsestään
selvänä, luonnollisena lopetuksena. ”Tässä
minä taas olen, jos tarvetta on.”
Muisti oli palautunut, arki voi alkaa.
Kalle Holmberg
3
VALAMON LUOSTARI
Valamontie 42
79850 Uusi-Valamo
Puhelinvaihde (017) 570 111
Fax (017) 570 1510
VARAUKSET
Majoitus-, ruokailu-, kokous- ja opastusvaraukset
sekä kansanopiston kurssit (ma–pe klo 9–16)
Sähköposti: myyntipalvelu@valamo.fi
Puhelin: (017) 5701810 * 0444259215 * 0444259216
Faksi: (017) 5701510
MUISTOESINEMYYMÄLÄ TUOHUS
Sähköposti: tuohus@valamo.fi
Puhelin: (017) 5701501 * 0444259222
Faksi: (017) 5701510
http://webtuohus.valamo@fi
Avoinna
Kesä-elokuussa
Ma-la 7.30-21.00
Su 8.00-21.00
Syys-toukokuussa
Su-to 8.00-20.00
Pe-la 8.00-21.00
Arkisto ei ole avoinna yleisölle.
Arkiston käytöstä tulee sopia etukäteen sähköpostitse:
valamo@valamo.fi
Valamon Ystävä
4
Kuva: Timo Mertanen
KIRJASTO JA ARKISTO
Sähköposti: kirjasto@valamo.fi
Puhelin: (017) 5701718 * 0444259217
Faksi: (017) 5701510
Kirjasto on avoinna: ma–la 12.00–14.00, ti ja to myös 17.00–18.00.
Sunnuntaisin kirjasto on suljettu.
Tutkimustyö on mahdollista erillisen sopimuksen mukaan ma–pe kirjaston virka-aikana
8.00–16.00.
Valamon Ystävä
5
Kuva: Alexander Savialoff
6
Valamon Ystävä
Arkkimandriitta Sergei
takaisin Valamon johtoon
Kuva: Timo Mertanen
Arkkimandriitta Sergei on palautettu
Valamon luostarin johtajaksi eli igumeniksi.
Arkkipiispa Leon 22.11.2012 tekemä päätös kumoaa vuoden 2011
marraskuussa tehdyn päätöksen, jolla Sergei vapautettiin luostarin johtajan tehtävästä.
Arkkipiispan mukaan tämänpäiväisen päätöksen taustalla on apulaisoikeuskanslerin hänelle 7.11. antama huomautus menettelyvirheestä
Sergein erottamisen yhteydessä.
Arkkipiispan mukaan ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (69
§) ja luostarin ohjesäännössä (15 §)
olevaa ristiriitaa luostarin johtajan
tehtävästä ryhdytään nyt korjaamaan.
OT 22.11.2012
Valamon Ystävien paikallisosastot mukaan
vanhan kirkon ikonien kunnostustyöhön
Päärakennuksen tulipalon yhteydessä purettiin ns. vanhasta kirkosta eli uudelleen vihitystä
Valamon kaikkien pyhien -kirkosta varotoimena kaikki ikonit ja kirkollinen esineistö. Tuossa yhteydessä nousi esiin ajatus kirkon ikonien kunnostuksesta. Useat ikonit ja maalaukset
ovat olleet ilman kunnostusta niiden maalaamisesta lähtien ja ovat vuosien kuluttamia.
Piispa Arseni esitti Valamon Ystäville mahdollisuutta osallistua kunnostustyön kustannuksiin. Paikallisyhdistykset ovat lähtemässä mukaan. Työ suoritetaan Valamon konservointilaitoksella.
Kerromme työn edistymisestä tarkemmin lehtemme tulevissa numeroissa.
Valamon Ystävä
7
Luostarin kesäkuulumisia
Valamon kesäkausi oli vilkas, vaikka kävijämäärä olikin edellisvuodesta laskenut tilastojen mukaan noin 9%. Yleinen talouden lama-aika on näkynyt ja
vaikuttanut koko maassa myös matkailu- ja majoitusalalla, niin myös Valamossa. Luostarin vaikea taloustilanne johti syyskuun alussa yt-neuvottelujen
aloittamiseen, minkä seurauksena odotetaan mahdollisesti lomautuksia tai
jopa muutamien henkilöiden irtisanomisia.
Valamo-trilogia
Luostarin kukkatarha
Heinäveden teatteriyhdistys ry toteutti Karvion kesäteatterissa Valamo-trilogian ensimmäisen osan Isän varjo. Näytelmä kertoo
Valamon luostarin sodan jälkeisestä historiasta ja kulttuurien kohtaamisesta 1940-luvulla. Näytelmän kantaesitys oli 16.6.2012.
Kaikkiaan esityksiä oli 18 ja se keräsi yhteensä 5.600 katsojaa. Käsikirjoittajana sekä
taiteellisena johtajana toimi teatteriohjaaja
Lauri Jänis. Mukana Timofei-munkin roolissa on ammattinäyttelijä Hannu Virolainen
sekä harrastelijanäyttelijöitä muun muassa
luostarin henkilökunnasta. Vielä ensi kesänä
2013 on mahdollista nähdä tämä trilogian Iosa. Vuonna 2014 esitetään trilogian II-osa.
Sateisen kesän hyvä puoli oli se, että luostarin kasvimaata ja kukkatarhaa ei tarvinnut
juurikaan kastella. Luostarin omasta puutarhasta saatiin lähes koko kesäksi kukkia
perennapenkeistä kirkkoihin, Trapesaan ja
muihin yleisiin tiloihin. Laivarantaan menevän kuusikujan vasemmalla puolella, rinnepellolla sijaitsevaan luostarin kukkatarhaan
on useamman vuoden ajan hankittu ja saatu
lahjoituksina monivuotisia perennoja kuten
jaloritarinkannusta, ukonhattua, unikkoa,
saksankurjenmiekkaa, syysleimua, myskimalvaa, kaunopunahattua ja erilaisia liljoja
sekä gladioluksia. Ainoastaan kirkastusjuhlaan jouduttiin tilaamaan kukkia kukkatukusta, kun juuri siihen aikaan ei mikään
kukkatarhan kukista ollut riittävästi kukassa. Kukkatarhassa ovat ahkeroineet erityisesti talkoolaiset Mirja Paulo ja Leila Frisk.
Luostarin kasvimaasta taas on vastannut
talkoolainen Elsi Takala yhdessä talkoolaisten kanssa. Kasvimaalta on saatu erityisesti
persiljaa, tilliä ja salaattia Trapesan keittiön
tarpeisiin. Luostarin puutarhasta saadaan
erinomainen omenasato.
Kesänäyttelyt
Valamon aarteet-näyttely luostarin kulttuurikeskuksen näytelytiloissa kiinnosti ihmisiä samoin taiteilija Sergei Pietilän Vanhaa
ja Uutta Valamoa -taidenäyttely kulttuurikeskuksen suuressa kokoussalissa. Valamon
aarteet-näyttely on avoinna talvikaudella
lauantaisin.Varsinainen kesän vetonaula
tuntui olleen luostarin pääkirkon uusi juhlamatto, joka oli esillä rinnakkain vanhan
1850-luvulta olevan alkuperäisen maton
kanssa Valamon opiston tiloissa.
Valamon Ystävä
Henkilökunnan muistamisia
Trapesassa vietettiin 4.6.2012 yhteinen kahvihetki kahden luostarin työntekijän, kirjanpitäjä Juhani Hyytiän ja kurssisihteeri Eija
8
Wariksen kunniaksi. Kumpikin on työskennellyt yhtäjaksoisesti 25 vuotta, Juhani luostarin ja Eija Valamon opiston palveluksessa.
Suomen kansanopistoyhdistys palkitsi Eijan
tästä työrupeamasta hopeisella ansiomerkillä ja Juhani sai urheilullisen lahjakortin.
Mainittakoon, että sekä Juhanille että Eijalle
on K.P. Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa
Leo myöntänyt jo aiemmin Pyhän Karitsan
ritarikunnan mitalit tunnustuksena Valamon
luostarin ja opiston hyväksi tehdystä työstä.
Vieras Virosta
Luostarikesän merkittävin kirkollinen vieras
oli K.S. Narvan piispa Lazarij, joka vieraili
luostarissa pyhittäjäisien Sergei ja Herman
Valamolaisten juhlan aikaan 27.-29.6. Esipaimen Lazarij palveli sekä juhlavigilian
että juhlaliturgian luostarin vt. johtajan K.S.
Joensuun piispa Arsenin kanssa. Tämä oli
piispa Lazarin ensimmäinen vierailu Uudessa Valamossa. Hän oli kovin vaikuttunut
kaikesta näkemästään ja oli kiitollinen siitä, että Jumala oli suonut tämän pyhiinvaellusmatkan kautta yhden hänen haaveensa
toteutua.
Valamon kukkien päivänä
juhlittiin luostarin kuusikujaa
Valamossa järjestettiin sunnuntaina 1.7.
viidettä kertaa ‘Valamon kukkien päivä’.
Suomessa luonnonsuojelujärjestöt ovat liki
kymmenen vuoden ajan järjestäneet paikallisesti ‘luonnonkukkien päivää’, usein pohjoismaisen tavan mukaan kesäkuun toisena
sunnuntaina. Valamon korkeudella heinäkuun alku on parempi kukkien katselulle
– tänä vuonna viileä ja kostea alkukesä on
tosin hiukan verottanut kukkaloistoa.
Kukkien päivässä toimivat asiantuntijoi-
Valamon Ystävä
na biologit Leena Pulkkinen ja Jorma Aho.
Luontoretkeen osallistuneita läheltä ja kauempaa tulleita oli noin 25 henkeä.
Luontoretken ensimmäisenä kohteena
oli luostarin huoltotien penkalle kasvatettu
keto. Aluetta on hoidettu niittämällä useita
vuosia ja nyt ojasta ja sen pientareilta löytyy runsaasti ketokukkalajeja. Tähän aikaan
näyttävimpiä ovat ketoneilikat ja kyläkurjenpolvet, huopakeltanot ja monenlaiset
matarat. Alkukesästä ojan reunan valtasivat
ahomansikat ja ojan pohjan monensävyiset
metsäkurjenpolvet. Päivänkakkararunsaus
oli vasta alkamassa.
Tänä vuonna vietetään myös luostarin
kuusikujien satavuotisjuhlaa. Kujien tarkkaa istuttamisen vuotta ei kylläkään tiedetä,
mutta salaman kuivattaman, kaadetun kuusen vuosirenkaiden ja kyläläisten perimätiedon perusteella sata vuotta on verrattain
oikea luku.
Pääsisäänkäynti Papinniemen kartanoon
kulki alunperin kohta sillan jälkeen vasemmalle, peltojen keskelle istutettua kuusikujaa pitkin. Kuja päättyi porttiin ja kahteen
aittaan ennen päärakennuksen pihaan tuloa.
Laatokan Valamon veljestö rakensi näistä
portinpieliaitoista kirkkonsa, nykyisen vanhan kirkon. Kuusikujan yläpään puita jouduttiin kaatamaan pihamaalta mm. uuden
kirkon ja kulttuurikeskuksen rakennustyömaiden alta.
Keskellä kuusikujaa on kaksi erityisen
vanhaa kuusta, toinen niistä poikkeuksellisesti haarautunut jättiläinen. Voisi ajatella,
että noin vuonna 1912 olisi uusittu paikalla
ollutta vanhaa kuusikujaa (kartanon päärakennushan on rakennettu jo 1840-luvulla) ja
siitä olisi jätetty pari hyväkuntoista nuorempaa puuta uuden kujan vahvistukseksi.
Tulotien kuusikujan lisäksi kartanoon on
satakunta vuotta sitten istutettu kaksi muuta kuusikujaa. Ne johtavat laivarantaan,
9
Kuva: arkkimandriitta Sergei
sodan jälkeen Karjalan evakoita asutettiin Heinävedellekin,
suopeltoa vuokrattiin
kansanhuollon määräyksestä
evakkoperheille, jotka eivät
olleet vielä ehtineet
raivata omaa peltoa.
Retken aikana tutkittiin hyvinkin sata
kasvilajia. Mukaan
mahtui monenlaisia
heiniä, saniaisia ja
suovehkaa, ohdakkeita ja putkia (ei
sentään jättiputkea)
ja kukkia lemmikeistä ja orvokeista
nurmikohokkiin ja
maariankämmekkään
asti.
Lämpimät kiitokset luontoretken järjestäjille, oppaille ja
mukana olleille!
mistä kartanon väki ennen kulki höyrylaivalla Kuopioon. Päärakennuksen kulmalta
laiturille vie leveä ‘herrasväen kuusikuja’.
Parikymmentä metriä pohjoiseen vanhan
munkkilan takakulmalta rantaan kulkee paljon kapeampi ‘palvelusväen kuusikuja’. Samalle laiturille ja samalle laivalle kuljettiin,
mutta ei sopinut käyttää samaa tietä.
Luontoretken lopuksi kuljettiin alkuosa
matkamiehen ristin tiestä ja tutkittiin asiantuntijoiden johdolla erityisesti alkumatkan
kosteikon kasveja. Nyt vankkaa koivikkoa
kasvavan ‘varajohtajan suon’ veljestö raivasi pelloksi kohta Papinniemeen tultuaan
1940-luvun alkuvuosina. Kun sitten jatko-
Valamon Ystävä
Ristisaatto Valamosta Lintulaan
Jo 1970-luvun lopulla alkanutta perinnettä
noudattaen toimitettiin 12.7. ristisaatto Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarista
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostariin.
Saattoväki lähti klo 8.00 luostarin pääkirkosta toimittaen rukouspalvelusta matkallelähtijöiden puolesta. Sen jälkeen toimitimme matkalla vielä rukouspalvelukset
Kristus Vapahtajalle, Jumalansynnyttäjälle,
pyhittäjäisille Sergei ja Herman Valamolaisille, pyhittäjä Arseni Konevitsalaiselle ja
10
pyhittäjä Aleksanteri Syväriläiselle. Matkan
päätepisteessä totesimme luostarien välimatkan olevan kuuden rukouspalveluksen
verran.
Menomatka kesti taukoineen liki viisi
tuntia ja siihen osallistui tällä kertaa 39 henkeä. Paluumatkan Lintulasta jalkaisin teki
12 henkilöä, joista luostarin omaa väkeä oli
neljä. Luoja suosi ristisaattoa niin, että sää
oli viileähkö mutta poutainen. Tulomatkaan
osallistuneet saivat pienen kasteen ja se oli
ristisaattoa johtaneen piispa Arsenin sanoja
lainaten sitä säätä, jonka ansaitsimme, eikä
sitä jota toivoimme.
Ristisaaton keskeisenä antina olivat yhteiset rukoukset sekä matkalla että Lintulassa, jossa toimitettiin heti alkuun lyhyt
rukouspalvelus, myöhemmin akatistos Jumalanäidin konevitsalaiselle ikonille ja heti
sen jälkeen panihida äiti igumenia Marinan
haudalla. Luostarin rippi-isä, arkkimandriitta Herman toivotti lämpimin sanoin ristisaattoväen tervetulleeksi. Eräänä konkreettisena
osoituksena Lintulan sisariston ystävällisyydestä oli kaunis kukista ja saniaisista koottu
matto pääportilta Pyhän Kolminaisuuden
kirkkoon. Ristisaatto jäi siihen osallistuneille mieliin kesän eräänä kohokohtana ja syvän hengellisen ilon ja voiman antajana.
Lahjoitus luostarille Unkarin Valamon ystäviltä
Unkarilaiset Valamon ystävät Heinäveden
kunnan ystävyyskaupungista Körmendistä
ja Unkari- Suomi seuran Körmendin paikallisosaston jäsenet ovat keränneet rahalahjan Valamon luostarin päärakennuksen jälleenrakentamiseksi. Körmendin kaupungin
pormestari Istvan Bebes ja Unkari-Suomi
seuran Körmendin osaston puheenjohtaja
Miklos Ban luovuttivat keräyksen tuoton
1.450,- euroa Heinäveden Suomi-Unkari
Valamon Ystävä
seuran 25-vuotisjuhlassa sunnuntaina 15.7.
Heinävedellä. Lahjoituksen vastaanotti
luostarin veljestön puolesta arkkimandriitta
Sergei. Lämmin kiitos lahjoittajille.
Lahjoitustilaisuudessa vasemmalta oikealle Körmendin Unkari-Suomi seuran
puheenjohtaja Miklos Ban, arkkimandriitta
Sergei ja Körmendin kaupungin pormestari
Istvan Bebes.
Valamo-kvrtetin uusi tuleminen
Vuosina 1980-81 kanadalainen pappismunkki Serafim, pastori Veikko Lisitsin, kuuliaisuusveli Gaios (Kai Tervonen) ja kanttorikurssin oppilas Jyrki Härkönen muodostivat
Valamo kvartetin. Tukeakseen luostaria he
esiintyivät Valamon Ystävien järjestämissä
tukikonserteissa ja yhteistyön hedelmänä
julkaistiin kasettiäänite valamolaisia kirkkolauluja. Kokoonpano hajosi, kun isä Serafimin oli palattava kotimaahansa.
Vuosia suurissa kirkkojuhlissa Valamoa
laulullaan palvellut Filofonia -kuoro päätti
talkoopestinsä viime pääsiäisenä. Jumalan
johdatuksesta luostarissa on laulutaitoiset
kuuliaisuusveljet Joosef ja Pietari. Jo pelkästään heidän yhteislaulunsa on nostanut
jumalanpalvelusten tasoa merkittävästi.
Luostarin johtajan siunauksesta veli Joosef
on koonnut uuden Valamo kvartetin, johon
kuuluvat mainittujen veljestön jäsenten lisäksi Juha Järvinen, Jari Ketola, Elia Pietarinen ja Dimitri Qvintus. Kokoonpano on
jo enemmän kuin kvartetti ja sitä kehitetään
edelleen. Tarkoitus on saada kokoon vahvistettu kvartetti, jolla taataan yhtäältä luostarin
juhlajumalanpalvelusten rukouksellisuus ja
toisaalta valamolaisen kirkkolaulun elävänä
säilyminen sen aidoimmassa ympäristössä.
11
Kesän kääntyessä syksyyn luostari on julkaissut seinäkalenterin, jonka kuvituksena
on venäläisen taiteilijan Pjotr Balashovin (k.
1888) Valamo-aiheisia litografioita.
Ensi vuonna Valamon luostari juhlii julkaisutoimintansa 150-vuotista taivalta. Seinäkalenterin aiheeksi olemme sen tähden
valinneet kuvia luostarin ensimmäisestä
julkaisusta. Vuonna 1863, igumeni Damaskinin aikaan, luostari julkaisi suurikokoisen
litografia-albumin ”Kokoelma taiteilija P.
I. Balashovin luonnosta piirtämiä Valamon
saaren näkymiä”. Kuviin on ikuistettu luostarin historiallisia tapahtumia ja Laatokan
maisemia: järven tyventä selkää ja tyrskyjä,
kalliosaaria, skiittoja, erakkoloita ja kirkkoja.
Valamon seinäkalenteri on ortodoksinen
kalenteri. Siihen on merkitty kirkkomme
juhlat, jokaisen viikonpäivän pyhät sekä
paastolliset ja paastottomat päivät.
Kaunista kalenteria myyvät Valamon
Tuohus-kaupat sekä Webtuohus. Valamon
kirjakerhon jäsenille kalenteri saapuu yhdessä syksyn kirjatarjousten kanssa.
Hengellisen elämän aakkoset – klassikko uusintapainoksena
”Minne menee sieluni? Mihin se kääntyy?
Mistä se löytää tyynen sataman? Mistä se
saa pysyväisen rauhan?”
Valamon luostarin uusi julkaisu Hengellisen elämän aakkoset on suomennos
1700-luvun ortodoksisesta klassikosta,
joka lukeutuu pyhän Dimitri Rostovilaisen
(1651–1709) tuotantoon. Kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi luostarin kustantamana vuonna 1938.
Valamon Ystävä
Hengellisen elämän aakkoset muistuttaa
abba Dorotheoksen Opetuspuheita. Molemmat kirjat ovat askeettisen elämän perusteoksia, joita on paljon tutkisteltu keljoissa ja
yksityisissä rukouskammioissa. Kirja sisältää kolmekymmentäkolme lukua Kristuksen
maallisen elämän vuosien mukaan. Loppuun on liitetty viisi rukouspsalmia ihmisen
viiden aistin mukaan.
Tuore julkaisu lähetetään Valamon kirjakerholaisille jäsenhintaan. Muuten sitä
saa mm. Valamon Tuohus -kirjakaupoista
(luostarissa ja Helsingin Liisankadulla) sekä
WebTuohuksesta (linkki: http://webtuohus.
valamo.fi/index.php).
Valamon kirjakerho lähettää jäsenilleen
luostarin omia julkaisuja sekä valintansa
mukaan myös muuta ortodoksista kirjallisuutta. Jäsenillä on verkkokaupassa useita
hyviä tarjouksia. Ja muistathan: jos hankit
kirjakerhoon uuden jäsenen, voit valita itsellesi jonkun kirjakerhon tarjouskirjan ilmaiseksi!
Kirjakerhoasioista tarkemmin luosrarin
nettisivuilta: http://www.valamo.fi/fi/kirjakerho.html). Tervetuloa mukaan!
Hyvän ja kauniin elämän ystävä, syvenny
kirjaan. Nauti hengellistä ravintoa.
Luostarin kesäkuulumiset kokosi
arkkimandriitta Sergei
Kuva: Jouko Kärki
Valamon seinäkalenteri
2013
12
LÄHIKUVASSA LUOSTARIN VÄKEÄ:
Kuva: Kaija Savola
Ravintolapäällikkö Tapio
Mäkitalo
Kahvila-ravintola Trapesan ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo on luostarissa töissä jo kolmatta kertaa. Viimeinen keikka tuli syyskuun alussa jatkuneeksi jo yhdeksättä vuotta.
Alun perin Tapio ei kuitenkaan tullut luostariin töihin, vaan kouluun. Vuonna 1977
hän kävi Heinävedellä lukiota, jossa ei ollut
ortodokseille tarjolla omaa uskonnonopetusta.
”Koulusta ehdotettiin, että alkaisin käydä
luostarissa saamassa opetusta. Kävin täällä vuoden ajan kerran kuussa perjantain ja
lauantain. Opettajana toimi kuuliaisuusveli
Pertti Pulkkinen. Nykyään hän on eläkkeellä oleva kuvaamataidon opettaja ja asuu
Kuopiossa”, Tapio kertoo.
Tapio Mäkitalon lapsuudenkoti sijaitsee
58 kilometrin päässä luostarista Kangaslammella lähellä Varkautta. Perheessä isä ja
lapset olivat ortodokseja, äiti luterilainen.
”60-luvulla ja 70-luvun alkupuolella
emme käyneet täällä kovin usein, sillä esimerkiksi luostarin jumalanpalvelukset toimitettiin silloin vielä kirkkoslaaviksi. Vasta
kun uusi kirkko valmistui 1977 ja palvelukset muuttuivat suomenkielisiksi, aloimme
käydä perheen kanssa täällä enemmän”, Tapio muistelee.
Kesätöihin Trapesaan
”Kouluvuoteni aikana tutustuin täällä kaikkiin ihmisiin, niin luostarin työntekijöihin
kuin munkkeihinkin. Nykyisestä henkilökunnasta esimerkiksi toimistopäällikkö
Harri Kosunen oli jo silloin täällä töissä.”
Valamon Ystävä
”Päästyäni ylioppilaaksi 1980 tulin heti
luostariin kesätöihin - keittiöharjoittelijaksi
Trapesaan. Siitä alkoi ravintolaurani”, muistelee Tapio naureskellen.
Kesäpestin jälkeen hän lähti Kuopioon
hotelli- ja ravintolakouluun opiskelemaan
kokiksi.
Yhteys luostariin säilyi, sillä vaikka työt
valmistumisen jälkeen olivatkin Helsingissä, Tapio kävi välillä Valamossa talkoissa.
Vuonna 1986 hän kävi keittiömestarikurssin, mutta alkoi pian suunnitella alanvaihtoa.
”Isäni sairastui ja tilalle tarvittiin jatkajaa,
joten päätin ryhtyä maanviljelijäksi. Urani
tosin jäi melko lyhyeksi”, Tapio velmuilee.
”Jo kahden kuukauden kuluttua tajusin, että
pysyäkseni mukana ravintola-alalla, minun
on pakko olla myös niissä hommissa samanaikaisesti.”
Sopivasti samaan aikaan Valamossa aloittikin matkailualan vuoden kestävä kurssi,
johon Tapiota pyydettiin opettamaan keittiöpuolta. Nykyinen vapaaehtoistyön vastaava
Maria Matsi oli myös samalla kurssilla.
”Luostarissa oli siihen aikaan hyvin
paljon nuorisoa talkoissa ja töissä. Mekin
Marian kanssa kuuluimme siihen nuorisoporukkaan. Nykyään ihmettelen, miten silloinen vanhempi henkilökunta ja veljestö
jaksoivat katsella meidän nuorison menoa”,
Tapio naureskelee.
14
Elämä luostarissa oli vilkasta ja kansainvälistä, sillä talkoissa kävi runsaasti myös
ulkomaalaisia, ja noviisejakin oli melko
paljon.
Läheiset ihmissuhteet tuolta ajalta ovat
säilyneet, sillä hyvä ystäväporukka, josta
osa on edelleen luostarissa töissä, pitää yhä
tiiviisti yhteyttä myös vapaa-ajallaan.
Helsinkiin Haritonin hommiin
Seuraavan vajaan kymmenkunta vuotta
Tapio kävi talvisin töissä Trapesassa, mutta kesät kuluivat perheen maatilaa hoitaen.
Muutos tapahtui 1995, jolloin Suomi liittyi
EU:hun.
”Tilalle olisi pitänyt tehdä miljoonainvestoinnit, jotta se olisi kannattanut, joten päätin myydä lehmät, panna pellot vuokralle ja
lähteä Helsinkiin töihin.”
Kirkkonummella sijaitsevan Pokrovan
Valamon Ystävä
veljesyhteisön vetäjällä Hariton Tuukkasella oli niihin aikoihin Helsingissä maineikas ravintola Galleria Hariton, jonne Tapio pestautui.
Vuosien varrella hän työskenteli Helsingissä useissa eri ravintoloissa ja opiskeli
samalla Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa valmistuen restonomiksi 2004.
Trapesan silloinen keittiöpäällikkö oli
muuttamassa perheineen Etelä-Suomeen,
ja Tapiolta kysyttiin kiinnostusta tulla vetämään ravintolaa.
”Vanhempani olivat jo iäkkäitä, ja oli
aika raskasta ajaa joka viikonloppu Helsingistä Kangaslammelle. Tarjous tuli siten sopivaan elämäntilanteeseen, ja päätin palata
kotitilalle huolehtimaan vanhemmistani ja
tulla töihin tänne”, Tapio kertoo pari vuotta
sitten täysremontin kokeneen Trapesan hienossa Punaisessa salissa.
15
Remontti paransi viihtyvyyttä
”Aika on mennyt niin nopeasti, että oikein
kauhistuin, kun huomasin, että kahdeksan
vuotta on taas kulunut kuin siivillä.”
Vuodet ovat olleet vaiherikkaita ylä- ja
alamäkineen. ”Iso myönteinen asia oli, kun
Trapesaan tehtiin mittava perusparannus
kaksi vuotta sitten”, Tapio kertoo. ”Uudistukset ovat helpottaneet työtämme ja vaikuttaneet sitä kautta selkeän myönteisesti työilmapiiriin ja toivottavasti parantaneet myös
asiakasviihtyvyyttä.”
Remontissa uusittiin muun muassa salin
ruokalinjasto, tiskikoneet sekä pakastinlaitteet. Lisäksi ravintolan neljä ruokasalia saivat kokonaan uudet ilmeet ja sisustukset.
Esimerkiksi hienostuneeseen Keisarin
kabinettiin valittiin tyyliin sopivat antiikkitapetit, suunniteltiin käsityönä valmistettu puukatto upotettuine tunnelmavaloineen
sekä oveen ikonografi Alexander Wikströmin käsin valmistama lasireliefi.
Kokous- ja tilauskäytössä suositun Punaisen salin kalustus korvattiin kokonaan
uusilla punaisella sametilla päällystetyillä
korkeaselkänojaisilla ruokakalustoilla.
Trapesan pääsalin valaistus uusittiin, jolloin kauniit, historialliset ikonitkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Samalla salin
seinät maalattiin luostarin nimikkosävyllä,
Jumalansynnyttäjän juhlaväriin viittaavalla
sinisellä.
Talkoolaiset tervetulleita
Tapio viihtyy työssään erinomaisesti.
”Tykkään tehdä työtä, kun sitä on paljon.
Olen parhaimmillani pienessä kiireessä”,
puhelias, eloisa ja humoristinen Tapio kertoo.
”Parasta on, että tässä työssä tapaa paljon ihmisiä. Asiakkaat ovat mukavia, ja
Trapesassa on jatkuvasti myös vaihtuvaa
Valamon Ystävä
talkootyövoimaa, joka tuo paitsi arvokkaan
työpanoksensa myös eloa ja piristystä työyhteisöömme.”
Tapio painottaakin, että Trapesa ottaa
mielellään talkoolaisia vastaan.
”He ovat tärkeitä ja odotettuja, kesäaikana erityisen tarpeellisia. Yritämme toimia
työyhteisönä niin, että talkoolaiset viihtyisivät ja tuntisivat itsensä tarpeelliseksi, mitä
he ovatkin.”
Joistakin vakiotalkoolaisista on tullut jo
ystäviä. Erityisesti hän mainitsee luostarin
kuuluisat ”piirakkamummot”, ryhmän varkautelaisia emäntiä, jotka käyvät kahdesti
vuodessa leipomassa kerralla parituhatta piirakkaa pakastimeen ja valmistavat syksyisin
myös koko vuoden varaston hapankaalia.
Paikallisia ja oman puutarhan satoa
Restonomin tutkintonsa lopputyön Tapio
Mäkitalo teki karjalaisesta ruokakulttuurista, mutta Trapesassa ei voi tarjota pelkkää
karjalaista perinneruokaa, vaan on huomioitava asiakkaiden makutoiveet laajemmin.
”Ruokalistassa olen yhdistänyt perinteisiä karjalaisia ja erilaisia kotimaisia ruokia.
Tärkeintä minusta on, että ruuat ovat selkeitä niin, että asiakas näkee, mitä hän syö ja
voi itse koostaa seisovasta pöydästä mieleisensä kokonaisuuden.”
Trapesa pyrkii tarjoamaan ruokia silloin,
kun niiden sesonki on parhaimmillaan. Kantarelleja, tatteja ja muita sieniä sekä puolukoita ja mustikoita ostetaan paikallisilta
kerääjiltä. Muikut tulevat savolaisesta Haukivedestä, vaikka ne kiertävätkin kalatukun
kautta.
Luostarin omalla kasvimaalla viljellään
persiljaa, tilliä sekä pinaattia, jotka säilötään pakkaseen talven varalle. Myös herukkapensaista kerätään käsin jälkiruokamarjat
talteen ennen kuin viininvalmistuksen kerä-
16
yskone tyhjentää pensaat.
Luostarin puutarhassa kasvaa myös paljon omenapuita, joista tänä vuonna saadaan
Tapion mukaan runsas sato. Omenat lohkotaan pakastimeen ja talvella niitä nautitaan
herkullisena jälkiruokana vaniljakastikkeen
kera.
Avoinna joka päivä
Trapesa on siitä harvinainen ravintola, että
se on avoinna vuoden jokaisena päivänä.
Joulun, pääsiäisen ja äitienpäivän herkkupöytien ääreen tullaan satamäärin pitkienkin
matkojen takaa. Arkinenkin lounasbuffet
tarjoaa vähintään kolme lämmintä ruokalajia, keiton ja kolmea erilaista salaattia sekä
jälkiruoan ja kahvin.
Trapesa toimii myös tilausravintolana,
jonka slaavilaiset ja bysanttilaiset illalliset
kuuluvat luostarin perinteisiin. ”Toki tilaukset tehdään aina asiakkaan toiveiden mukaan eli muitakin vaihtoehtoja on tarjolla”,
Tapio muistuttaa.
Tilausravintolana Trapesa palvelee yhtä
hyvin kokous- ja yritysvieraita ja ryhmämatkalaisia kuin yksityisiä esimerkiksi
perhejuhlien merkeissä. Suosituimpia ovat
syntymäpäivät, mutta myös ristiäisiä ja hautajaisten muistotilaisuuksia on Trapesan saleissa vietetty.
Kaikkiaan saleihin mahtuu yhteensä 350
asiakasta, mutta vaikkapa Keisarin kabinetti
tarjoaa tunnelmalliset puitteet esimerkiksi
20 hengelle. Punaiseen ja Keltaiseen saliin
mahtuu yhteensä satakunta vierasta, ja niiden tilat voidaan tarvittaessa myös erottaa
toisistaan väliseinällä.
Trapesassa on jo parin vuoden ajan ollut tarjolla tuoreiden luostarin leivonnaisten myyntipöytä, jossa on tarjolla kakkuja,
pikkuleipiä sekä muun muassa vanhanajan
Valamon Ystävä
pitkopullaa. Tarjottavat ovat aina tuoreita,
myös viikonloppuisin on usein tarjolla aamulla leivottua kahvileipää.
Valmiiden leipomusten lisäksi Trapesa
toimii myös tilausleipomona, joka valmistaa
tarjottavat kotijuhliin toivomusten mukaan.
Myös kylmiä ruokia tehdään tilauksesta asiakkaan toiveiden mukaan, painottaa Tapio
Mäkitalo.
Pihajuhlia ja puusavottaa
Tapio asuu yhä kotitilallaan, ja vapaa-aika
menee mukavasti tilan töissä.
”Minulla on perinteinen puulämmitys, joten kesät kuluvat polttopuita tehdessä ja talvet taloa lämmittäessä”, Tapio naureskelee.
Pihatyöt ja puutarhanhoito ovat myös
mieluisia hommia. Jos arjesta haluaa lomalle, ainoa tapa kunnon irtiottoon on matkustaa ulkomaille.
”Minulla ei ole perhettä, mutta kavereita on paljon ja heidän kanssaan pidetään
tiiviisti yhteyttä. Talvella kyläilen heidän
luonaan eri puolella Suomea, ja kesällä he
puolestaan tulevat minun luokseni. Talossa
on tilaa majoittua ja puutarhassa sekä vasta
valmistuneessa ’navettaravintolassa’ on mukava viettää kesäiltoja”, Tapio tunnelmoi.
”Aina pitää olla myös jotain pientä harrastusta vireillä, tällä hetkellä opiskelen
englantia kansalaisopistossa.”
Taina Ruoho
17
Saarna Jumalanäidin valamoNimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
”Katso, pohjoiselle taivaalle on
noussut uusi valo, sinun Valamolainen ikonisi, Valtiatar, ja sitä me
hartain lauluin ylistämme: Iloitse,
kunniallinen kruunu, jota helmien
tavoin koristavat pyhittäjäsi Sergei
ja Herman; iloitse, kivettyneiden sydänten pehmennys; iloitse, Jumalan
lapsen asemaan ohjaava salainen
puu ja kyynelten lahjan antaja; iloitse, munkkien kuoron turmeltumaton
ilo.” (Juhlan avuksihuutostikiiroista)
Vietämme tänään Jumalanäidin Valamolaisen ikonin juhlaa. On kulunut neljännesvuosisata siitä, kun aina muistettava esipaimenemme, Korkesti Pyhitetty Arkkipiispa
Paavali teki piispainkokoukselle esityksen
siitä, että tätä juhlaa alettaisiin viettää tänä
päivänä.
Tämän vuonna 1878 Laatokan Valamossa maalatun, ihmeitätekevän ikonin suomalaisen juhlapäivän ajankohdan ratkaisi
tärkeä seikka. Juuri 7. päivänä elokuuta
vuonna 1897 kirjattiin ylös ensimmäinen
ikonin kautta koettu ihmeteko. Nimittäin
luostarin arkistossa vuosikymmeniä säilytetty kertomus Natalia Andrejevan ihmeellisestä näystä ja parantumisesta Valamolaisen Jumalanäidin ikonin edessä kannettujen
rukousten kautta julkistettiin. Juuri tänään
siitä tulee kuluneeksi 115 vuotta.
Natalia Andrejevan kokeman ihmeen jälkeen ikoni saatettiin kunniaan jo Laatokan
Valamossa ja sen kunnioitus on jatkunut
Valamon Ystävä
myös täällä Uudessa Valamossa. Vielä monet muistavat tämän ikonin sijainnin luostarin vanhassa kirkossa, nykyisessä Valamon
kaikkien pyhien kirkossa. Tässä nykyisessä
luostarin pääkirkon ikonostaasissa se on
korotettu kunniaan omaan kiotakaappiinsa
yhdenvertaisesti Konevitsan Jumalanäidin
ikonin kanssa.
Monet ihmiset vuosikymmenien aikana
ovat kokeneet saaneensa vastauksen rukouksiinsa pyydettyään Jumalanäitiä rukoilemaan Vapahtajaa puolestaan Valamon
Jumalanäidin ihmeitätekevän ikonin edessä.
Olen saanut itsekin olla kuin aitiopaikalla
toimittamassa rukouspalveluksia niin lapsettomien pariskuntien kuin sairaidenkin
puolesta. Vuosien varrella olen saanut olla
todistamassa monta kiitoksen liikutuksen
kyyneltä, kun rukousvastauksen saaneet
ovat tulleet kiittämään kiitosrukouspalveluksen kautta Jumalanäitiä avusta ja esirukouksista.
Eräs Jumalanäidin ihme on sekin, että
seitsemän vuotta sitten tämä pyhä ikoni sai
kutsun vierailla Amerikan ortodoksisen kirkon vieraana kahden viikon ajan. Meitä on
täällä tänäänkin muutamia, jotka saimme
olla K.P. Arkkipiispa Leon kanssa saattamassa tätä ikonia eri puolilla Amerikan ortodoksista kirkkoa ja aina Alaskaan saakka.
Oli sanoin kuvaamaton hengellinen ilo ja
Pyhän Hengen kosketuksen hetki, kun Alaskassa Kodiakin saarella olimme pyhittäjä
Herman Alaskalaisen muistopäivän vigiliassa hänen pyhäinjäännöstensä äärellä täpötäydessä Ylösnousemuksen katedraalissa,
jonne Valamon Jumalanäidin ikoni oli tuotu
juhlallisesti keskelle kirkkoa. Seuraavana
18
Kuva: Tara Koivisto
laisen ikonin juhlana
aamuna matkustimme veneillä Kuusisaarelle toimittamaan liturgiaa pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten kirkkoon, joka
on rakennettu pyhittäjäisä Hermanin hautapaikan päälle. Pyhiinvaeltajia ja papistoa oli
tullut paikalle niin paljon, ettemme voineet
toimittaa liturgiaa sisällä pienessä kirkossa
vaan se toimitettiin ulkona. Tuolla paikalla
koimme vahvasti sen historiallisen yhteyden
mikä Valamon luostarin lähetystyön kautta
meillä on Amerikan ortodokseihin.
Ikonin vuosittaisen juhlapäivän viettäminen ja sen Amerikan vierailu ovat vaikuttaneet tämän ikonin tunnetummaksi tulemiseen. Viime vuosina Valamon opistossa
on pidetty ikonimaaluskursseja, jotka ovat
keskittyneet juuri Valamon Jumalanäidin
ikonin maalaamiseen. Laatokan Valamossa
olevasta ikonin vanhasta toisinnosta tehdyt
lukuisat kopiot ovat painokuvina levinneet
laajalle Venäjän alueelle. Onpa yksi Valamon Jumalanäidin ikonin toisinto viety astronauttien mukana avaruuteenkin.
Moneen sairauteen, hätään, ahdistukseen
Valamon Ystävä
ja murheeseen on tullut lohdutus, kun on
käännytty nöyrästi pyytämään apua ja esirukousta Vapahtajan Äidiltä. Kun Jumalanäiti
rukoilee puolestamme, voimme olla varmoja siitä, että nuo rukoukset tulevat kuulluiksi.
Rukousvastausta ei aina ole annettu meille
kuitenkaan niinkuin me haluaisimme sen
olevan, vaan niin kuin on Jumalan tahto.
Tämän juhlan evankeliumissa kuulimme
tutun kertomuksen Martasta ja Mariasta,
kahdesta sisaruksesta, joista toinen palveli
vieraita, kun taas toinen ainoastaan keskittyi kuuntelemaan Vapahtajan sanoja. Tästä
närkästyneenä Martta huomautti Jeesukselle, miksei hän tee asialle mitään, mutta saikin ehkä yllättävän vastauksen: ”Maria on
valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä
pois.” (Lk.10:42) Yhtä hyvin Vapahtaja olisi
voinut sanoa Martalle vuorisaarnan sanoin:
”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin
teille annetaan kaikki tämäkin.”(Mt.6:33).
Tässä on tämän juhlapäivän sanoma myös
meille tämän ajan ihmisille. Kutsu hiljenty-
20
Kuva: Risto Nordell
miseen, rukoukseen, viipymiseen Vapahtajamme jalkojen juuressa ja kuuntelemiseen,
mitä Hän tahtoo meille tänään sanoa.
Evankeliumi päättyy eräästä toisesta
asiayhteydestä otettuun jakeeseen: ”Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan
ja noudattavat sitä.”(Lk.11:28).
Niin, olemmeko me noita autuaita, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat
sitä? Toivottavasti näin on, mutta monesti
on myös niin, että me kyllä kuulemme ja
hyvin tiedämme Jumalan sanan ja Jumalan
käskyt, mutta silti elämme ne unohtaen ja
aivan kuin emme olisi niistä koskaan kuulleetkaan! Helposti unohdamme käytännössä
olla kuuliaisia Jumalan käskyille, vaikka
palkkioksi kuuliaisuudesta meille luvataan
autuus ja onnellisuus. Tänäkin Jumalanäidin juhlana pyhä Kirkko haluaa muistuttaa
meitä siitä esimerkistä, jonka Neitsyt Maria
meille kuuliaisuudessa ja nöyryydessä on
antanut.
Jos me otamme vaarin tämän päivän
evankeliumista ja kuulemme meille koh-
distetut Jumalan sanat, huomaamme kuinka
tärkeää meidänkin on aika ajoin levähtää,
hiljentyä ja pohtia elämämme suuntaa rukoillen ja paastoten. Meidän tulisi tutkistella itseämme ja uudistua hengellisesti. Tämä
parhaillaan elettävä Jumalanäidin paastoaika on Kirkon meille antama mahdollisuus
tehdä parannus, tehdä todellinen muutos
hengellisessä elämässämme.
Jo se, että me olemme kokoontuneet tähän luostarin kirkkoon yhdessä viettämään
Jumalanäidin Valamolaisen ikonin juhlaa,
on osoitus siitä, että me olemme kuulleet
kutsun tulla pyhittymään ja kasvamaan Jumalan kuvina ja Jumalan kaltaisuudessa.
Vahvistakoon Kaikkivaltias Jumalamme
meissä tänäänkin Jumalansynnyttäjän juhlan
kautta ortodoksista uskoamme. Antakoon se
meille toivoa, lohtua ja valoa elämäämme ja
enentäköön se meissä rakkautta lähimmäisiämme, toinen toistamme ja Jumalaa kohtaan. Aamen.
arkkimandriitta Sergei
VALAMON YSTÄVÄT ry:n
VUOSIKOKOUS LA 16.3.2013 klo 14
Valamon Ystävät ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 16.3.2013 klo 14
Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa, Unioninkatu 39,
sisäpiha, Helsinki.
Kahvia on tarjolla klo 13 alkaen ja esitelmä klo 13.30. Varsinainen kokous
alkaa klo 14.
Hallitus
Valamon Ystävä
21
Museoviraston lausunto
palaneesta päärakennuksesta
MUSEOVIRASTO
24.8.2012
DNRO 090/603/2012
Valamon Luostari Veikko Halonen
79850 Uusi-Valamo
Lausuntopyyntö / Veikko Halonen 5.7.2012
Valamon luostarin liiketoiminta on pyytänyt Museoviraston lausuntoa Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin Papinniemen päärakennuksen purkamisesta. Rakennus vahingoittui tulipalon seurauksena maaliskuussa 2012.
Viallisen hormin käytöstä aiheutunut palo kyettiin rajaamaan ylimpään kerrokseen, mutta
sammutusveden kostuttamien rakenteiden sekä siitä seuranneen mikrobitoiminnan aktivoitumisen takia on lähes koko rakennus purettu, lukuun ottamatta hirsirunkoa, välipohjien
kantavia rakenteita sekä tulisijoja. Puretut rakennusosat sekä interiöörien erityispiirteet on
dokumentoitu ja tallennettu mahdollisuuksien mukaan.
Papinniemen kartano muodostettiin Rantasalmen vanhimman kuninkaankartanon, Rantakartanon, ulkopalstalle 1770-luvulla. Ensimmäisenä isäntänä oli vänrikki Johan Kyander.
Heidän omistuksessaan Papinniemi oli ainakin vielä 1880-luvulla. Sen jälkeen kartano kuului kenraalimajuri K. Hj. Granfeltille vuoteen 1892, Enso Oy:IIe vuoteen 1908 ja Oy H.
Saastamoinen Ltd:IIe vuoteen 1940. Saastamoiselta Papinniemi siirtyi vuonna 1940 Valamon Iuostarille, joka tuolloin siirrettiin Laatokan saarelta Heinäveden Papinniemeen.
Papinniemen kartanon päärakennus on rakennettu 1840-luvulía Johan Henrik Kyanderin
toimesta. Laajennetun, kolmikerroksisen sekä peiterimalaudoitetun asunsa se sai 1929. Hirsirunkoinen, ylimmältä kerrokseltaan rankorakenteinen talo oli 1970- luvulle asti luostarin
päärakennus, jossa sijaitsivat muun muassa igumenin asunto, luostarin kanslia ja arkisto.
Yläkerrassa toimi 1960-luvulle saakka kesäkäyttöön tarkoitettu kirkko. Luostaritoiminnan
alkuvuosikymmeninä rakennuksessa asuivat igumeni ja koko johtokunta. Viime vuosina
päärakennuksen kolmas kerros on toiminut kesäaikaan majoitustilana talkoolaisille ja varastona.
Rakennus on suojeltu Valamon ja Papinniemen osayleiskaavassa, Papinniemen päärakennus sisätiloineen otettiin kirkolliseen käyttöön pyhällä vedellä vihmomalla 29.6.1940.
Ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (985/2006) määrätään kuitenkin vain ennen vuotta
1917 rakennetun kirkon kulttuurihistoriallisen arvon turvaamisesta (116 §).
Valamon Ystävä
22
Kuva: Sirpa Autio
HEINÄVEDEN VALAMOSSA TULIPALOSSA VAHINGOITTUNUT LUOSTARIN
PÄÄRAKENNUS KULTTUURIHISTORIALLISENA SUOJELU- JA KORJAUSKOHTEENA
Heinäveden luostarit Valamo ja Lintula sisältyvät valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin (www.rky.fi). Näiden kohteiden kehittämisen
lähtökohtana on niiden ominaisluonteen ja erityispiirteiden turvaaminen. Vaikka Papinniemen päärakennuksen tulipalolta pelastettu ja kuivumaan riisuttu hirsikehikko ei sellaisenaan
ole enää osayleiskaavan tarkoittama suojelukohde, Museovirasto pitää ensisijaisena tavoitteena olemassa olevan hirsirungon säilyttämistä ja käyttämistä osana tulevaa rakennusta.
Rakennusrunko on osa Papinniemen kartanon sekä Uuden Valamon kulttuuriympäristön
historiallista kerroksellisuutta. Pelastetun irtaimiston palauttaminen uuteen rakennukseen
korostaisi osaltaan paikan ja siihen liittyvän maallisen, mutta erityisesti kirkollisen kulttuurin jatkuvuutta ja merkityksiä.
Hirsikehä on kuivuttuaan ja puhdistettuna käyttökelpoinen. Tämä edellyttää kuitenkin
rakennusrungon riittävää suojaamista. Jo aiemmin syntyneet lahovauriot voidaan korjata hirsikehän tavanomaisena korjaustyönä. Olemassa olevat tulisijat hormeineen voidaan
muurata ja pellittää uudelleen.
Mikäli hirsirunko korvattaisiin ympäristöön sopivalla uudisrakennuksella, olisi ratkaistava käyttökelpoisen hirsikehän ja säilyneiden rakennusosien sijoitus. Rakennuksen rungon
säilyttäminen ja käyttö lähiympäristössä olisi tällaisessakin tilanteessa aiheellista. Poikkeamisen myöntäminen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaan alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan.
Yli-intendenttl Pirjo Uino Intendentti Risto Holopainen
Isä Sergius Colliander
Lehtemme toimitus on aikaisemmin esitellyt tämän otsikon alla luostarin lähipiirissä vaikuttavia käsityötaidon ammattilaisia. Tällä kertaa esittelemme
hengellisen työn ammattilaisen, jonka rauhallinen, isällinen olemus on tullut varmasti tutuksi useimmille luostarin palveluksissa käyneille. Hän on niin
tuttu näky, että monet kuvittelevat hänen kuuluvan luostarin veljestöön.
Isä Sergiuksesta pitäisi oikeastaan kirjoittaa kokonainen kirja, sillä hänellä on aivan
erityinen, moniulotteinen suhde Valamon
luostariin. Hänen elämänvaiheistaan voisi
kertoa paljonkin, mutta voimme tässä yhteydessä julkaista ainoastaan tällaisen pienen
jutun tästä luostarin todellisesta ystävästä,
joka on avustanut viime vuosina luostaria
Kristuksen kirkastumisen kirkon palveluksissa ehkäpä enemmän kuin kukaan muu
veljestön ulkopuolinen pappi.
Isä Sergiuksen yhteydet Valamoon alkoivat jo varhaislapsuudessa, koska hänen
vanhempiensa Ina ja Tito Collianderin siteet Heinäveden Valamoon olivat peräisin jo
1940-luvulta ennen isä Sergiuksen syntymää
vuonna 1949. Isä Sergius kävi Valamossa
lapsuudessaan lähes vuosittain, ensimmäisen kerran v. 1951. Hän kasvoi Helsingissä monikulttuurisessa ympäristössä, oppi
jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan ruotsia,
venäjää, saksaa ja suomea. Hän varttui aikuisuuteen henkisessä mielessä puoleksi valamolaiseksi, koska Valamon luostari ja sen
asukkaat olivat jatkuva puheenaihe hänen
lapsuudenkodissaan. Hän tuli Valamon veljestön jäseneksi 1970-luvun alussa, jolloin
veljestöön kuului enää muutamia vanhoja
munkkeja. Hänet vihittiin pappismunkiksi
Valamossa, mutta löysi Valamosta tulevan
vaimonsa ja erosi veljestöstä mennäkseen
Valamon Ystävä
naimisiin.
Luostari on niistä ajoista kokenut suuria
muutoksia. Isä Sergius kertoo: ”Nyt eletään
aikaisempaan verrattuna täysin uutta aikaa.
Erityisesti 1970-luku merkitsi monessa suhteessa suurta muutosta Valamon luostarin
elämässä. Onneksi luostarin toiminnassa
ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan katkoa
ja vanhan Valamon perinne jatkuu elävänä
uudessa Valamossa. Ajattelen, että luostari
ei ole koskaan staattinen vaan elää ajassa.
Niin on aina ollut. Kun tutkitaan historiaa,
nähdään, että luostarit ovat aidosti osa ympärillään vallitsevaa elämää. Luostarissa on
kuitenkin tärkeintä, että yhteinen rukous
säilyy ja jatkuu.”
”Kävin luostarissa hyvin vähän 1980-luvulla ja sen jälkeen. Tulin jälleen luostariin
v. 1998 tarkoituksenani vain levätä tuntemattomana vieraana. Eihän se onnistunut
vaan mm. isä Sergei oli kuin olisi tavannut
edellisen ikäpolven edustajan ja näytti iloitsevan, kun saatoin täydentää hänen tietämystään aikaisemmasta luostarielämästä.”
Kysyin isä Sergiukselta, oliko silloisessa
luostarissa jotain erityistä, jolla oli hänelle
erityistä tunnearvoa. Hän vastasi: ”Ehkä se
on eräänlainen yksinkertaisuus ja maanläheisyys. Veljestö oli silloin vanhentunut ja
ympäristökin rapautunut ja kaikki toiminta
oli pelkistynyt mahdollisimman yksinker-
24
Kuva: Rauno Jussila
Ihmisiä Valamon luostarin lähipiirissä
taiseksi. Luostarin olemassaolo oli hyvin
uhanalaista ja sen tulevaisuus oli silloin vaakalaudalla. Yritin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että luostarielämä jatkuisi. Sitä
entistä yksinkertaisuutta ja maanläheisyyttä
muistelen vähän kaihoisalla mielellä.”
Luostarin toiminnan jatkuminen ja kehittyminen johti luontevasti pohdintaan isä
Sergiuksen suhteesta uuteen Kristuksen
kirkastumisen kirkkoon. Isä Sergius: ”Uusi
kirkko on suuri ihme. Se saatiin aikaiseksi,
vaikka rakentamisen lähtökohdat olivat hyvin heiveröiset. Oli tärkeää, että arkkipiispa
Paavali asettui koko arvovallallaan tukemaan tätä hanketta. Kun Valamoon saatiin
uusi kirkko, se oli tärkeä merkkipaalu koko
Suomen kirkolle ja vahva osoitus siitä, että
luostari jatkaa toimintaansa. Se yhdisti voimakkaasti kirkkokansaa, kun yksittäiset ihmiset olivat valmiita auttamaan eri tavoin
kirkon suunnittelua ja rakentamista. – Taito
elää perustuu sille, että osataan hyödyntää
vanhoja perinteitä. Koko ajan on kuitenkin
luotava uutta, sillä pysähtyminen ei ole elämää. Tarvitsemme alkukirkon ajan yhteishenkeä edelleen.
Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko
on erittäin toimiva ja kaunis kirkko. Siellä
on hyvä pitää palveluksia. Kaikki tarvittavat pyhät esineet ovat hyvin käsillä. Kirkko
Kuva: Tara Koivisto
Valamon Ystävä
26
edustaa selvästi novgorodilaista ja pihkovalaista kirkkoarkkitehtuurin perinnettä. Se
ei ole kuitenkaan kopio jostakin vanhasta
vaan täysin uusi luomus ja sellaisenaan ainutlaatuinen. Kirkkorakennuksen ainoa ongelma on kaiku, joka saattaa joskus tehdä
vaikeaksi saada selvää esimerkiksi lukijan
sanoista.” Keskustelimme akustiikasta ja
totesimme, että onhan myös Uspenskin katedraalissa pitkä kaiku, mutta se on jotenkin
erilainen, pitkä, mutta ehkä ei niin voimakas
kuin Valamossa.
Puhuimme myös ikoneista ja halusin
tietää, onko jokin Valamon ikoneista erityisen läheinen isä Sergiukselle. Hän vastasi:
”Koen itselleni erittäin läheiseksi kirkon
alttarissa olevan pyhittäjäisien Sergein ja
Hermannin suurehkon ikonin. Sitä on ehkä
vaikeaa nähdä kirkkosalin puolelta, koska
se on alttarin sivuseinällä. Toinen on Jumalanäidin konevitsalainen ihmeitätekevä ikoni. Se tuotiin Valamoon vasta vuonna 1956,
mutta sai heti suuren arvon ja merkityksen
munkkien keskuudessa.”
Keskustelu kääntyi nyt takaisin jumalanpalveluksiin ja puhuimme lukemisesta ja
laulamisesta. Kysyin isä Sergiukselta, onko
hän Valamon monien palvelusten ansiosta
huomannut kehittyneensä laulajana. Hän
kertoi: ”Ollessani nuoruudessani lukijana
Uspenskin katedraalissa, isä Mikael Kriisin
opetti minut lukemaan. Kun tulin Valamoon
70-luvun alussa, minun oli pakko alkaa
myös laulaa, koska siellä ei ollut enää muita
laulavia munkkeja kuin isä Simforian, joka
myös toimitti kaikki jumalanpalvelukset.
Taitoni pääsivät välillä ruostumaan, mutta
laulaminen on taas jossain määrin palautunut täällä Valamossa, kun olen saanut auttaa
luostaria erilaisissa palveluksissa.”
Mikähän sai isä Sergiuksen muuttamaan
jälleen Heinävedelle? Isä Sergius: ”Varmaan
se oli kaipuu päästä etelän hälinästä lähem-
Valamon Ystävä
mäksi luontoa – ja luostareita. Vaimollani
oli samantapainen tarve päästä näkemään
ja kokemaan maalaiselämää. Vietimme
muutamina vuosina vapaa-aikojamme Valamon lähellä, asuimme vuokralla. Hankimme oman talon vakituiseksi asunnoksi pari
vuotta sitten ja olemme hyvin tyytyväisiä.”
Luostarissa käy paljon myös sekä Venäjältä tulevia että Suomessa asuvia venäläisiä
pyhiinvaeltajia, joita isä Sergius voi palvella
heidän omalla äidinkielellään jumalanpalveluksissa ja myös ottamalla vastaan synnintunnustuksia. Venäläisten pyhiinvaeltajien
määrä on kasvanut voimakkaasti ja kasvaa
edelleen ja on hienoa, että he voivat saada
luostarissa palvelua omalla äidinkielellään.
Kaikkien mukavien asioiden ohella sivusimme juttutuokiossamme myös luostarien ja luostarielämän erilaisia ongelmia ja
hankaluuksia, joita on ollut kaikissa luostareissa, myös Valamossa. Isä Sergius toteaa: ”Luostarielämään kuuluvat aina osana
erilaiset vaikeudet ja huolet. Niin on ollut
aina ja on varmasti tulevaisuudessakin. Ei
kuitenkaan pidä alkaa surkutella, ei luostarissa eikä maailmassa. Skeemaigumeni
Johannes on eräässä kirjeessään todennut,
ettei kannata olla huolissaan, jollei kykene
aina muistamaan rukoilemista – koko ajan
on murheita ja huolia: riittää, kun pitää Jumalan mielessä.”
Toivottakaamme isä Sergiukselle siunausta hänen monelta osaltaan lähes korvaamattomaan työhönsä Valamon luostarin
hyväksi!
Rauno Jussila
27
Munkki Joonan keljasta
Tervehdys Valamon ystävät!
Helsinkiläinen Raimo Kouhia lahjoitti 22.
kesäkuuta Valamon luostarille vuosien
varrella keräämiään Heinäveden Valamoa
ja Lintulan luostaria esittäviä postikortteja
ja Laatokan Valamon matkamuistoja sekä
pappismunkki Arkadin vuonna 1936 maalaaman pääluostaria esittävän öljyvärimaalauksen. Kouhia on lahjoittanut aiemmin
luostarille laajan Laatokan Valamoa esittävien postikorttien kokoelman. Tämänkertaisen lahjoituksen ottivat vastaan Kristuksen kirkastumisen luostarin vt. johtaja piispa Arseni ja kalustonhoitaja pappismunkki
Aleksanteri.
Sairaalavahtimestarina uransa tehnyt
Raimo Kouhia sai luostareihin liittyvän
keräilyinnostuksensa isältään. Molemmat
vanhemmat olivat kotoisin Kivennavalta
ja isän koti oli lähellä Lintulan luostaria.
Vuonna 1907 syntynyt isä , vaikka oli suomenkielinen ja luterilainen, kävi kolme
vuotta Lintulassa venäjänkielistä koulua.
Suomen itsenäistyttyä Kivennavalle avattiin
suomenkielinen koulu, jossa opinnot jatkuivat. Luostarin läheisyydessä vietetystä lapsuudesta oli isällä paljon kerrottavaa pojalleen, jossa syttyi keräilyinnostus luostarien
muistoesineisiin.
Kouhia on kerännyt Valamon luostariin
lahjoittamansa materiaalin noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa pääkaupunkiseudun antikvariaateista, kirpputoreilta,
postikorttien huutokaupoista sekä osto- ja
myyntiliikkeistä.
Luostarin kalustonhoitaja liitti vastaan-
Valamon Ystävä
otetut merkittävät lahjoitukset luostarin kokoelmiin.
Taannoin kirjoitin oppaillemme siitä
miten lintuemo itseään säästämättä vie sen
madon pienokaiselleen. Vie sen perille. Miten omenapuu takuuvarmasti taas kukkii ja
tuottaa meille syötävää.
Näinhän asianlaita on meidänkin kohdalla. Usein kuitenkin tunnemme: Se ja se asia
on tekemättä, jäänyt kesken. Ahdistumme.
Luostarissa olen ehkä hitusen oppinut sii-
28
tä, mitä on keskittyminen olennaiseen. Sitä,
että vie yhden asian päätökseen ja unohtaa
ne viisikymmentä muuta, joita ei kuitenkaan
jaksa suorittaa.
“ Pääskynen viuhoo pääni päällä
kiiltävän mustana, keveänä, perho suussa onnesta pakahtumaisillaan!”
“ Heilukaa pihlajat!
Olkaa kovia, kovia, pihlajanmarjat!
Kovia minunkin edestäni,
jos uuvun.”
Me ihmiset - uskossa pienet - saamme
rukoilla:
Isä, turhaan voimani uuvutin.
En muista pääsinkö perille.
Sen muistan, että ainakin yritin.
Viime viikolla juoksin maratonin. Viimeisillä kilometreillä en miettinyt pääsenkö
maalin asti. Ajattelin: Seuraavan kilometrin
yritän vielä jaksaa.
Mutta vain rukous kantaa lopulliseen
maaliin:
“ Jeesus siunatkoon, siunatkoon sinua,
Isä varjelkoon sinua!
Varjelkoon silmissäsi ja sydämessäsi sen
sinen,
joka taivaasta muistuttaa,
joka Jumalan hyvyydestä muistuttaa
ja siitä,
että Jumala on uskollinen,
että uupuvin lapsikin viedään perille...
Aamen Jeesuksen siunaavassa, varjelevassa
nimessä, aamen.
(Anna-Maija Raittila)
Tampereen paikallisyhdistyksen
toimintaa keväällä 2013
* Kevätkauden 2013 yleisöillat Nikolainsalissa tiistaina klo 18: 8.1., 5.2., 5.3. ja 9.4.2013.
Vierainamme mm. isä Heikki Honkamäki ja emeritusprofessori Markku Ojanen.
* Heinä-elokuun vaihteessa Tampereen osasto järjestää neljän päivän pyhiinvaellusmatkan
Laatokan Valamoon. Matkalle mahtuu mukaan noin 30 henkilöä.
Tiedot tarkentuvat lähiaikoina. Seuraa ilmoitteluamme Aamulehden Tapahtumakalenterissa (aamulehti.menoinfo.fi) ja Facebook-sivullamme (Valamon Ystävät ry, Tampereen
osasto).
Valamon Ystävä
29
Igumenia Marina in Memoriam
Lintulan luostarin johtaja igumenia Marina (Iltola) oli syntynyt Salmin pitäjän Karkun kylässä 2.12.1930 ja kuoli 81-vuotiaana auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin 17.6.2012 Joensuussa.
Kuva: Sirpa Autio
Äiti igumenia oli valmistunut ylioppilaaksi Kuopion tyttölyseosta ja kansakoulun
opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta
korkeakoulusta. Vuosina 1965-1966 hän
opiskeli stipendiaattina Yhdysvalloissa.
Opettajatyön jälkeen hän toimi Suomen
ortodoksisen kirkollishallituksen notaarina
1968-1982. Kun Valamon Ystävät ry perustettiin vuonna 1973, silloinen Maria Iltola
oli alusta saakka aktiivisesti mukana ja toimitti monen vuoden ajan Valamon Ystävälehteä.
Vuosina 1977-1980 hän oli lähetystyöntekijänä Keniassa, missä joutui vakavaan
auto-onnettomuuteen. Myöhemmin äiti Marina itse kertoi, että hän oli tehnyt Jumalalle
lupauksen, että jos hän toipuu auto-onnettomuudessa saamistaan vammoista, hän menee Lintulan luostariin. Niin sitten kävikin
ja vuonna 1982 hän liittyi Lintulan luostarin
sisaristoon. Igumenia Antoninan kuoleman
jälkeen hänet valittiin igumeniaksi vuonna
1998.
Saimme olla igumenia Marinan kanssa lähes yhtä kauan luostareiden johtajina,
joskin äiti Marina oli hoitanut käytännössä luostarin
johtajan tehtäviä jo igumenia
Antoninan sairauden aikana.
Suuresta ikäerosta huolimatta meistä tuli hyvät ystävät
ja vertaistuki toisillemme.
Igumenia Marina oli helposti
lähestyttävä ihminen. Hänen
kanssaan saattoi keskustella
aivan mistä asiasta tahansa.
Hänelle mikään elämän ilmiö
ei ollut vierasta. Useimmiten
puhelinkeskusteluissa
jaoimme luostareidemme ilot
ja surut. Saimme osallistua
monille yhteisille matkoille.
K.P. Karjalan ja koko Suo-
Igumenioiden Antoninan ja
Marinan haudat vierekkäin
Lintulan hautausmaalla.
Valamon Ystävä
30
men arkkipiispa Leon virallisilla
vierailuilla Amerikan ja Puolan
ortodoksisiin kirkkoihin olimme molemmat mukana. Lisäksi
teimme yhteisiä pyhiinvaelluksia Laatokan Valamoon, Konevitsaan, Pyhtitsaan ja Petserin
luostariin. Viimeisin yhteinen
ulkomaanmatka oli kesäkuussa
2011 Brysseliin, missä kävimme
tutustumassa isä Mitro Revon
kutsusta EU:n parlamentin ja
komission toimintaan. Lukemattomia automatkoja teimme
arkkipiispan joulu-ja pääsiäisvastaanotoille tai maaherran uuden vuoden vastaanotoille. Äiti
igumenia oli uskollinen vieras Valamon igumenin pääsiäis- ja jouluvastaanotoilla sekä
nimipäiväkahveilla. Vastavuoroisesti kävin
onnittelemassa häntä pyhän suurmarttyyri
Marinan muistopäivänä.
Igumenia Marina oli kirkkomme voimanaisia. Hänellä oli pitkä kokemus Suomen
ortodoksisen kirkon palveluksessa ja hänellä
oli hyvin selkeät mielipiteet moniin kirkollisiin asioihin. Hän sanoi mielipiteensä suoraan ja rohkeasti. Hän oli myötäelävä, huolehtiva, rakastava ja lempeä hengellinen äiti
monille, jotka kääntyivät hänen puoleensa
esirukouspyynnöin elämänsä murheissa ja
ahdistuksissa.Äiti Marinalla oli myös loistava huumorin taju. Monet kerrat saimme
myös nauraa hänen kanssaan sydämemme
pohjasta elämän hauskoille sattumuksille.
Erikoista oli se, että auto-onnettomuuden
Valamon Ystävä
Kuva: Timo Mertanen
Igumenia Marina otti vastaan
patriarkka Bartolomeoksen lahjan tämän Suomen vierailulla
kesällä 2010. Patriarkka kutsui
Lintulaa hänelle rakkaaksi luostariksi.
seurauksena äiti Marina tuli Lintulan luostariin ja auto-onnettomuuden seurauksena
hänet otettiin pois Lintulan luostarista.
Äiti Marina oli hyvin kunnioitettu luostarin johtaja. Kun hänet saatettiin Lintulan
luostarin hautausmaan lepoon 21.kesäkuuta,
saattojoukkoa oli Lintulan sisariston, arkkipiispa Leon ja piispa Arsenin lisäksi Athosvuoren pyhän Andreaksen skiitan johtaja
arkkimandriitta Efraim seurueineen, kymmeniä pappeja sekä suuri sukulaisten, ystävien ja hengellisten lasten joukko. Hautakumpu peittyi toinen toistaan kauniimmista
kymmenistä kukkalaitteista ja kukista.
Ollos iäti muistettu aina muistettava äiti
igumenia Marina!
Arkkimandriitta Sergei
31
Valamoa tukemassa
Lehtemme toimitus on vuosien kuluessa esitellyt useita luostarissa ja tai sen
lähipiirissä vaikuttavia ihmisiä sekä luostarin omaa väkeä että muita henkilöitä, jotka toimivat luostarissa tai sen lähipiirissä. Valamon luostarissa on
paljon palkattua henkilökuntaa, mutta siellä työskentelee myös suuri joukko
palkatonta työtä tekeviä luostarin ystäviä.
Miksi luostari tarvitsee juuri nyt erilaista vapaaehtoistyötä? Luostarin taloudelliset
ongelmat kärjistyivät viimetalvisen päärakennuksen tulipalon seurauksena. Luostarin
tulevaisuus ei ole kuitenkaan niin uhattuna
kuin esimerkiksi 1970-luvulla, josta isä Sergius puhuu toisaalla tässä lehdessä. Luostari
tulee varmasti toimeen, jumalanpalvelukset,
rukouselämä ja luostarin muut toiminnot
jatkuvat suunnilleen entisellään. Talousongelmien vaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää ja lieventää, kun autamme ja tuemme
luostaria kukin omalla tavallamme voimiemme mukaan.
Monet kertovat haluavansa tukea Valamon luostaria. Luostaria voi avustaa suoraan
lahjoittamalla rahaa luostarille, vierailemalla luostarissa, yöpymällä tai ruokailemalla
siellä, ostamalla erilaisia tuotteita luostarin
myymälästä Tuohuksesta Valamossa tai Helsingissä, liittymällä Valamon kirjakerhoon
tai kuten suurin osa lehtemme lukijoista,
liittymällä Valamon Ystävät ry:n jäseneksi.
Valamon Ystävät ry:n jäsenet tekevät omaa
työtään eri puolella Suomea luostarin tukemiseksi. Yhdistys tukee ja tekee tunnetuksi Valamon luostaria tukemalla erityisesti
luostarin kirkollisten tilojen rakennus- ja
hoitokustannuksia, kirkollisen esineistön
hankintaa ja ylläpitoa. Valtakunnallinen yhdistys sekä paikallisyhdistykset eri puolella
Suomea keräävät rahaa luostarille monin
tavoin. Ne edistävät luostaritradition tuntemusta ja pyhiinvaellustietoutta järjestämällä
Valamon Ystävä
luostari- ja pyhiinvaellusmatkoja, seminaareja ja esitelmätilaisuuksia sekä erilaisia
talkoita ja myyjäisiä. Myös yhdistyksemme
ottaa vastaan lahjoituksia, jotka osoitetaan
johonkin Valamon luostarin toivomaan kohteeseen.
Talkoolaisena luostarissa
Tässä emme esittele yhtä ihmistä vaan
kerromme suuresta ihmisryhmästä, joka
on valinnut ehkä konkreettisimman tavan
luostarin auttamiseen ja tukemiseen. Kirjoitamme niistä luostarin ystävistä, jotka
osallistuvat Valamon opiston vapaaehtoistyön kursseille ja haluavat tehdä itselleen
luontuvaa työtä luostarissa talkoolaisena.
Vapaaehtoistyö on usein lähes näkymätöntä,
mutta kuitenkin luostarin toiminnan kannalta merkittävää työtä erilaisissa tehtävissä.
Talkoolaiset tulevat luostariin useimmiten
viikoksi tai pariksi tekemään jotakin, mitä
luostarissa kulloinkin tarvitaan. Heitä on ollut vuosien kuluessa satoja, kenties tuhansia.
Monet tulevat yhä uudelleen ja osa on ollut
luostarissa erilaisissa työtehtävissä jopa satoja kertoja. Luostarissa on tarjolla työtä ja
tehtäviä varmasti kaikille halukkaille ympäri vuoden. Kiireellisin ja työteliäin aika on
tietenkin silloin, kun luostari on täynnä väkeä eli kesällä ja suurten juhlien aikoihin.
Olin itse viime kesänä vaimoni Pirjon
kanssa Valamossa vapaaehtoistyön kurssilla
ja toimimme molemmat luostarioppaana. En
32
Kuva: Rauno Jussila
kerro enempää työstämme, josta kummatkin
pidimme suuresti. Vaikka olin oppaana täysin aloittelija, toivon, että osasin antaa opastettavilleni riittävän hyvän kuvan Valamon
luostarista, sen historiasta ja nykypäivästä. Tapasin kuitenkin viikon aikana monia
muita talkoolaisia. Talkoolaisten joukko on
edustava joukko eri-ikäisiä ja erilaisissa ammateissa toimivia ihmisiä eri puolelta Suomea ja ulkomailtakin. Osa haluaa tehdä työtä omassa rauhassaan, osa taas haluaa uusia
kokemuksia tai tavata uusia ihmisiä, mutta
keneltäkään ei kysytä hänen motiivejaan
tulla luostariin talkoolaiseksi. Kaikki tässä
haastattelemani henkilöt kertoivat viihtyvänsä työssään Valamossa. Muutamat olivat
ensimmäistä kertaa, mutta joukossa oli todellisia talkootyön sankareita, jotka tulivat
aina uudelleen Valamoon ja osa heistä jopa
monta kertaa vuodessa.
Tarmo kertoi olleensa kymmeniä kertoja viiden vuoden aikana Valamossa Ramin
porukassa ja muutamia kertoja myös Lintulan luostarissa. ”Rami” eli Raimo Leho-
Valamon Ystävä
niemi ohjaa erityisesti ulkotöitä ja erilaisia
rakennusprojekteja. Tarmo oli kuullut tästä
mahdollisuudesta kaveriltaan ja on sanojensa mukaan tehnyt kaikkea työtä laidasta
laitaan. Kysyessäni, miksi olet täällä aina
uudelleen, Tarmo kertoi Valamon ilmapiirin kiehtovan häntä. ”Minulla on vain halu
olla mukana. Siihen ei ole mitään järjellistä
syytä.”
Myös kokonainen eteläsuomalainen perhe, äiti, isä ja kaksi lasta oli vapaaehtoistyön
kurssilla. Isä työskenteli Trapesassa tiskipuolella, keräsi astioita ja tiskasi. Äiti teki
mm. puutarhatöitä ja lapset näyttivät monesti olevan avustamassa häntä. Äidin kertoman mukaan lapset halusivat tehdä oman
pienen osuutensa. Yhtenä päivänä he saivat
olla koeyleisönä uudella lapsille suunnatulla
luostariopaskierroksella. Kierros sujui kuuleman mukaan hyvin ja oli oikein kiva.
Rauno (ei siis tämän kirjoittaja) kertoi
olleensa työelämässä aluksi leipurina ja
myöhemmin ravintolakokkina mm. eräässä Helsingin tunnetuimmista ravintoloista.
33
Hän on valmistanut ruokaa mm. presidentinlinnan juhlatilaisuuksiin ja vuoden 1975
ETYK-kokouksen vieraille, eli sen ajan
kaikille merkittäville valtiomiehille ja valtiovierailuilla mm. Englannin kuningatar
Elisabethille. Rauno kertoi olleensa Valamossa aikaisemminkin ja tulevansa varmasti uudelleen. Ei siis kannata ihmetellä, jos
Valamon Trapesan ruoka yleensä maistuu
vieraille ja on joskus jopa harvinaisen hyvää, koska se voi olla suorastaan huippukokin valmistamaa.
Eija on ollut myymässä Tuohuksessa
vuodesta 2006 alkaen vähintään kerran vuodessa. ”Olin Valamossa ensimmäistä kertaa
opiston kurssilla. Opas kertoi, että Valamossa voi tehdä vapaaehtoistyötä. Minulle tuli
vahva tunne, että haluan töihin Valamoon
ja tulin tänne heti seuraavana kesänä. Ympäristö ja ilmapiiri kiehtoivat minua. Valamo on paikka, missä voi hiljentyä ja olla
oma itsensä. Myymälässä saa hyvän kuvan,
minkälaisia ihmisiä täällä käy. Venäläisten
osuus on kasvanut huomattavasti ja ehkä jo
kolmasosa vieraista saattaa olla venäläisiä.
Täällä oppii koko ajan mm. ikoneista, kun
asiakkaat kysyvät. Otan asioista selvää mm.
oppailta.”
Tuula on siviilissä farmaseutti, mutta
työskenteli luostarin Trapesassa tarjoilupuolella. Hänet tapasin useimmiten ravintolasalista fereesiin pukeutuneena palvelemassa
ystävällisellä tavallaan ravintolavieraita.
Veikko sanoi olevansa talkoolaisena ensikertalainen, mutta luostari oli hänelle tuttu
paikka, koska hän oli käynyt täällä aikaisemmin työnsä vuoksi. Hänkin on ollut Ramin
porukassa purkamassa palaneita kaapistoja,
penkkejä, naulakoita ym. ”Maaleja on hiottu
pois ja korjattu vanhaa munkin sänkyä, joka
on tulossa näytteille viinituvan eteiseen.”
Kohtasin myös toisen Tuulan, joka oli
Valamossa toista kertaa. Hän on työskennel-
Valamon Ystävä
lyt keittiössä salaattipuolella ja tehnyt myös
lusikkaleipiä. Hän on tehnyt myös siivoustöitä keittiössä ja ollut sekä näyttely- että
tsasounavahtina. ”Työ on ollut mukavaa,
mutta ulkotyössä tsasounavahtina hyönteiset vähän häiritsivät.”
Jukka oli ollut Valamossa luostarioppaana viitenä kesänä ja oli suureksi avuksi ja
tueksi meille kokemattomille kollegoilleen.
Hänen tietomääränsä on todella kunnioitettava. Hän on perehtynyt luostarin historiaan
ja ortodoksisuuteen opiskelemalla jopa kreikan kieltä. Täytyy olla kiitollinen tällaisille
talkoolaisille, jotka paneutuvat vapaaehtoistyöhön käsittämättömän perusteellisesti.
Tapasin myös todellisen konkarin, Annelin, joka kertoi olleensa Valamossa satoja
kertoja ja joskus jopa pitkiä aikoja. Hän oli
tehnyt monenlaista työtä ja sanoi tulevansa
aina yhtä mielellään.
Oman kokemukseni perusteella suosittelen vapaaehtoistyön kurssia kaikille, jotka
haluavat hiljentyä luostarissa työn merkeissä. Talkoolaiseksi pääsevät kaikki, jotka kykenevät tekemään noin viikon ajan jotakin
luostarin tarjoamaa työtä. Muita pääsyvaatimuksia ei ole eikä talkoolaiselta kysytä
hänen syitään hakeutua Valamoon tai edes
hänen uskonnollista vakaumustaan. Luostari tarjoaa työtä ja sitä vastaan ilmaisen asumisen ja ruuan.
Muutama talkoolainen järjesti meille yhteisen iltanuotiohetken. Saimme nuotiolla
hiillostetun makkaran ohella nauttia illasta
Juojärven rannalla, hyvästä seurasta ja luostarin uuden noviisin Pietarin kauniista laulusta. Kiitän vielä kerran Valamon luostaria,
kaikkia talkoolaisia, vapaaehtoistyön ohjaajia, kokeneempia luostarioppaita ja opastamiani luostarivieraita mieleenpainuvasta
viikosta Valamossa!
Rauno Jussila
34
JÄSENMAKSU 2013
Valamon Ystävät ry:n jäsenmaksu vuodelle 2013 on 15 €.
Ainaisjäsenmaksu on 150 €.
Kannatusjäsenmaksu yhdistyksille ja järjestöille 50 €, yrityksille 150 €.
Jäsenmaksu maksetaan Valamon Ystävät ry:n tilille:
Sampopankki FI46 8000 1800 710361.
Maksettaessa pyydämme käyttämään viitenumeroa, joka on lehden osoitelipukkeessa nimen yläpuolelta löytyvä jäsennumero. Jäsennumerossa
oleva A-kirjain tarkoittaa maksettua ainaisjäsenmaksua.
Jos sinulla ei ole jäsennumeroa, voit maksaessasi kirjoittaa yhteystiedot
maksun viesti-kenttään.
Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen edistämiseksi voi tukea myös
lahjoituksin samalle tilille Sampo FI46 8000 1800 710361
Saaja
Viesti
FI46 8000 1800 710361
Valamon Ystävät ry
Maksaja
Jäsenmaksu 2013 - 15 euroa
Ainaisjäsen - 150 euroa
Tililtä n:o
Valamon Ystävä
Viite
Eräpäivä
Euroa
35
Valamossa viljellään paljon viinimarjaa. Kuvassa munkki Andreas
ihailee viherherukan marjojen kasvua ja kypsymistä. Seuraavassa lehdessä kerrotaan enemmän munkki Andreaksesta ja hieman mm. Valamon viininvalmistuksesta.