Tule ja katso 03/2011

Tule ja katso
Raision seurakuntalehti
3/2011 elokuu ■ 21. vsk
Pyhiinvaellus avaa
silmät näkemään
ja korvat kuulemaan
s. 6
Ekumenia on
kristillistä yhteyttä,
s. 5
Lähetysseuran Tasaus-kampanjan
kohteena Nepalin syrjityt,
s. 4
Miten 10 käskyä
toimii käytännössä?,
s. 12
Tule ja katso
Pääkirjoitus
Minä olen
tie, totuus ja elämä
■ Kesä on monelle meistä kiireistä aikaa. Lataamme
suuria odotuksia sille, mitä meidän pitäisi kesällä ehtiä tekemään. Pitäisi lukea lukemattomat kirjat, siivota sotkuiset kaapit, tavata tuttuja, käydä vierailuilla,
tapahtumissa, mökillä ja matkoilla. Tuntuu, että epäonnistumme, jos emme ehdikään kaikkea mitä olemme suunnitelleet. Unohdamme monesti loman todellisen tarkoituksen, rentoutumisen ja paikallaan olemisen.
■ Usein se, mitä eniten kaipaamme, jää meiltä huomaamatta. Levottomuuden ja kiireen keskellä tunnemme tyhjyyttä ja etsimme, oikean tien ja totuuden lisäksi, pyhää.
Jotain, mikä täyttäisi tyhjyyden ja antaisi meille voimaa.
Ajattelemme ehkä, että pyhä on arjen vastakohta, jotain,
ikään kuin jatkuvaa juhlaa. Mutta pyhän löytäminen ja
kokeminen vaatii kiireetöntä hiljentymistä ja mietiskelyä.
■ Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoi Jeesus. Nämä Jeesuksen sanat muuttuivat minulle todeksi, kun maltoin hiljentyä, kulkea kiirehtimättä ja avata silmäni, korvani ja
sieluni pyhiinvaelluksella kohti Santiago de Compostelaa.
■ Tunne siitä, että tie on tässä ja nyt ja sen kulkeminen
on tehtäväni, vapauttaa. Kulkiessa jäi tilaa omalle itselle, mietteille, jokahetkiselle läsnäololle. Fyysinen matkanteko, kävelyn vaivat, painuivat taka-alalle ja matka
muuttui henkiseksi. Ikään kuin fyysinen rasitus olisi puhdistanut mielen ja sielun ja antanut tilaa puhdistavalle
tyhjyydelle. Vaeltamalla sain kosketuksen johonkin ikiaikaiseen, pyhään, kaikkivaltiaaseen. Pyhä oli paikalla.
■ Matkalla tunsin kuuluvani maailmanlaajuiseen kristittyjen yhteisöön. Tunsin kumppanuutta, luottamusta
ja syvää yhtyettä muihin kulkijoihin. Jokainen meistä
etsi jotain ja vaikka kuljimme erikseen, kuljimme kuitenkin yhdessä. Teimme ruohonjuuritason ekumeniaa: uskomme yhteiseen Jumalaan, kirkkokunnalla ei ole
merkitystä. Pyhä oli läsnä ja henki yhdisti.
■ Kesä vaihtuu vähitellen syksyksi, luonto asettuu levolle. Ehkäpä tänä vuonna osaisimme laskeutua levolle, vähentää vauhtia, rauhoittua ja hiljentyä. Sillä hiljentyäkseen tai kuuluakseen kristilliseen yhteisöön ei
tarvitse lähteä kauas. Tässä lehdessä kerromme mm.
Jaakontiestä, Turun tuomikirkolta alkavasta ja uudelleen merkitystä pyhiinvaellusreitistä, jonka jokainen voi
kulkea hiljentyäkseen, mietiskelläkseen, nauttiakseen
omasta rauhasta ja ympäröivästä luonnosta sekä ekumeenisesta jumalanpalveluksesta, johon osallistuivat
kristityt Raision seudulta, kirkkokuntaan katsomatta.
■ Pyhän tai kristillisen yhteyden kokeminen ei vaadi
vaellusta. Jokainen meistä voi vaeltaa pyhään ja yhteyteen: voimme sytyttää kynttilän ja istua hetken hiljaa,
voimme katsella tuikkivaa
tähtitaivasta ja vaipua mietteisiimme tai voimme kulkea kirkkoon ja asettua hetkeksi kristittyjen yhteisöön,
kaikkivaltiaan Jumalan silmien eteen. Hiljaa, matkasta nauttien ja kiittäen.
Riikka Leskinen
tiedottaja
2
3 / 2011
Ajankohtaista
Barokki- ja folk-musiikkia
Raision kirkossa
■ Mika Suihkonen, viola da
gamba ja Johannes Vesterinen,
cembalo ja urut, tuovat Johann Sebastian Bachin sävellyksiä sisältävän konserttiohjelmansa Raision
kirkkoon lokakuussa. Kansainvälisesti tunnettu gambisti Mika Suihkonen sekä Johannes Vesterinen
ovat molemmat erikoistuneet vanhaan musiikkiin. Barokin äänimaisema ja vanhat instrumentit sopivat
Raision kirkon akustiikkaan erinomaisesti.
Folk-yhtye Mustarastas esiintyy
kirkossa marraskuussa. Konsertissa
yhtye esittää musiikkia mm. uudelta Murretut värit -levyltään. Mustarastas on Kari Haapalan luotsaama
folk-yhtye, jonka musiikissa on havaittavissa sekä irlantilaisia että suomalaisia vaikutteita. Yhtyeen soitinvalikoimaan kuuluvat kansanmusiikille ominaiset akustiset kielisoittimet, haitari, viulu, nyckelharpa,
basso ja tinapilli. Myös moniääninen laulu on erittäin vahvaa.
Sävellykset ja sanoitukset ovat
etupäässä yhtyeen perustajan ja johtajan Kari Haapalan käsialaa. Levyiltä löytyy myös Mustarastaan viulistina ja laulujentekijänä monipuolisesti kunnostautuneen Laura Ai-
Mustarastas-yhtye
rolan lyriikoita sekä vierailevia
runoilijatähtiä kuten Eino Leino,
Saima Harmaja ja Kaija Pispa.
Virsikirjasta ja körttiläisten Siionin virsistäkin on versioitu vetäviä
folkveisuja. Hengelliseltä latingiltaan Mustarastas muistuttaa kuiten-
kin surumielistä suomalaista kansanlaulua.
Bach-konsertti
su 9.10. klo 18 kirkossa
Mustarastas-yhtyeen konsertti
su 13.11. kirkossa
Suorin reitti Raisiosta Israeliin
■ Raision seurakunta järjestää seurakuntamatkan Israeliin keväällä 2012. Matkan aikana tutustutaan Raamatun maisemiin ja vieraillaan mm. Galileassa, Gennesaretin
järven rannoilla sekä Jerusalemissa.
Matkaan lähdetään maanantaina 12.3. Austrian Airlinesin lennolla
Helsingistä Wienin ja Tel Avivin kautta Tiberiakseen. Paluu Wienin kautta Helsinkiin on maanantaina 19.3.
Matkaisäntinä toimivat opettaja
Seppo Niemeläinen ja kirkkoherra Pertti Ruotsalo. Matkan hinta
on 1500–1600 euroa ja se sisältää
lennot, majoittumisen puolihoidolla
(aamiainen ja päivällinen) sekä retket. Matkan vastuullisena järjestäjänä toimii Kinneret Tours.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset:
Seppo Niemeläinen,
puh. 040-573 1155
Pertti Ruotsalo,
puh. 040-502 0077
Syventymistä Raamattuun
■ Raamattuillat alkavat jälleen Tasalan Kamarissa maanantaina 12.9. Raamattuiltoja on järjestetty vuodesta 2008 lähtien joka toinen maanantai. Piirin vetäjänä toimii rovasti Teuvo Vähäkylä.
Vähäkylän mukaan Raamattuil-
tojen tarkoitus on tukea henkilökohtaista raamatunlukua. Seurakunta
lahjoittaa kaikille osanottajille Hetkinen-raamatunlukuoppaan, jonka ohjelmaa seurataan koko vuoden ajan.
Raamattuilloissa esitellään Raamatunkirjat aikajärjestyksessä. Il-
loissa kukin osallistuja lukee vuorollaan otteita Raamatusta, jonka jälkeen sisältöön tutustutaan tarkemmin yhteisen keskustelun kautta.
Raamattuillat Tasalan Kamarissa, joka toinen maanantai klo 18.,
alkaen 12.9.
Laulukoulu kaikille
laulamisesta innostuneille
■ Tänä syksynä on taas mahdollisuus osallistua kanttori Katarina Engströmin luotsaamaan laulukouluun.
Avoin laulukoulu on tarkoitettu
kaikille laulamisesta ja äänenkäy-
tön kehittämisestä kiinnostuneille
seurakuntalaisille. Avoin laulukoulu kokoontuu syyskuussa kahtena iltana: keskiviikkona 7.9. ja torstaina
8.9. klo 18.30 – 20.30 seurakuntatalossa.
Laulukoulu osallistuu sunnuntaina 11.9. klo 10 messuun Raision
kirkossa.
Lisätietoja:
kanttori Katarina Engström,
044-7160 333.
Sanottua
”Ei päämäärä ole tärkeä, vaan matkalla oleminen. En ymmärtänyt sitä ennen. Minusta oli tärkeätä tie-
tää, minne olin menossa. Tänään silmäni ovat auenneet. Nyt ymmärrän, että päämäärä suuntaa sydämemme,
ajatuksemme ja pyrkimyksemme oikeaan suuntaan. Mutta ellemme uskalla olla matkalla tässä ja nyt, koko
sydämellämme, ja ottaa vastaan niin tyyntä kuin tultakin, emme ehkä koskaan pääse perille.”
Hannele Helin,
Ristin vanavedessä - melojien pyhiinvaellus, Kotimaa 32/2011
Tule ja katso
3
3 / 2011
Tervetuloa
rippikouluun!
Vuoden 2012 rippikouluihin kutsutaan vuonna
1997 syntyneitä Raision seurakuntaan kuuluvia
nuoria. Jos nuori ei kuulu seurakuntaan, on silti mahdollista käydä rippikoulu – konfirmaatioon
osallistuminen tosin vaatii kirkkoon liittymisen!
■ Kutsukirje ja ilmoittautumislomake
tulevat postitse kotiin syyskuun puolivälissä. Ne voi noutaa myös seurakunnan toimistosta. Viimeinen rippikouluun ilmoittautumispäivä on perjantai
14.10.2011. Tämän jälkeen voi toki vielä kysellä paikkoja! Tieto rippikouluryhmästä tulee kirjeitse koteihin lokakuun lopussa. Rippikoulut starttaavat
aloitustapahtumalla, joka järjestetään
seurakuntatalolla viikolla 45.
Vuonna 2012 rippikoululaisten
ikäluokka on hieman alle 300 nuorta
eli samansuuruinen kuin aiempinakin vuosina. Koska rippikoululaisten ikäluokka on suuri, ei jokainen
välttämättä pääse juuri siihen ryhmään, mihin toivoo. Edellisinä vuosina etenkin alkukesän ryhmät ovat
olleet kaikkein suosituimpia. Siksi
on suositeltavaa, että ryhmätoiveissa
on myös sellaisia vaihtoehtoja, joiden
leirijaksot ovat joko talvella tai myöhemmin kesällä. Konfirmaatiot järjestetään mahdollisimman pian leirijakson päättymisen jälkeen, usein
jo seuraavana viikonloppuna.
Kesällä 2011 seurakunta järjesti 12 rippikouluryhmää. Laskettelu-
ripari oli talvilomalla ja vaellusripari kesän alussa Lapissa, 8 rippikouluryhmää kesäisessä Viherlahdessa
ja yksi Mannerlahdessa. Kaupunkiripari kokoontui seurakuntatalolla alkukesällä. Rippikouluihin osallistui
hieman alle 300 nuorta.
Seurakunta järjestää myös aikuisrippikouluja, joita käydään papin kanssa keskustellen. Myös aikuisrippikoulu päättyy konfirmaatioon, jos aikuinen on jo kastettu, tai
kasteeseen, jos häntä ei ole aiemmin
kastettu.
Rippikoulun käyminen oikeuttaa
kummina toimimiseen, kirkollisen
vihkimiseen ja itsenäiseen ehtoollisella käymiseen. Rippikoulun jälkeen voi myös asettua 18 vuotta täyttäneenä ehdokkaaksi sekä äänestää
seurakuntavaaleissa.
Ritva Rautiainen
rippikoulupappi
Lisätietoja Ritva Rautiainen,
puh 0447160339 ja
ritva.rautiainen@evl.fi
Diakoniatoimiston
päivystysajat ovat muuttuneet
Sukuselvitykset
tulevaisuudessa
yhdestä paikasta
Riikka Leskinen
linaika on maanantaisin klo 15–16.
Puhelinpäivystyksestä voi mm. varata aikoja henkilökohtaiseen tapaamiseen diakoniatyöntekijän kanssa. Puhelinpäivystyksen etuna on, että asiakkaan ei tarvitse jonottaa vuoroaan, vaan asioita pääsee hoitamaan
suoraan diakoniatyöntekijän kanssa.
Diakoniatyöntekijöille voi soittaa
myös päivystyksen ulkopuolisina ai-
koina. Tosin esim. kotikäyntien ja toimitusten aikana työntekijät eivät pääse
vastaamaan puhelimeen. Puhelimeen
voi kuitenkin jättää viestin, jolloin diakoniatyöntekijät ottavat yhteyttä soittajaan mahdollisimman pian.
Diakoniatyöntekijöihin voi ottaa
yhteyttä myös sähköpostilla. Viesteihin pyritään vastaamaan mahdollisimman pian.
Kirkkauden kappeliin
haudatuille muistolaatat
järjestelmä ja jäsentietokanta vuoteen 2014 mennessä. Kun kaikkien
seurakuntien vanhat kirjat on tallennettu, kirkon yhteisen palvelun avulla sukuselvityksiä ei tarvitse enää jatkossa kerätä monesta eri seurakunnasta, vaan tiedot ovat saatavissa yhdestä seurakunnasta.
Raision seurakunnassa on nyt
kuvattu sähköiseen muotoon kaikki vuodesta 1860 eteenpäin olevat
kirkonkirjat. Tallennettuun aineistoon kuuluvat ns. pääkirjat ja kastetut, vihityt, kuolleet sekä Raisioon
ja Raisiosta pois muuttaneet. Kirkonkirjoja digitoitiin yhteensä 56 200 sivua. Työ valmistui kesäkuussa 2011
ja kaikkine valmisteluineen työhön
kului aikaan noin kaksi vuotta. Kirjat kuvattiin erikoisvälineillä asiantuntijayrityksessä.
■ Raision seurakunnan uurnahautausmaahan Kirkkauden Kappeliin haudattujen nimet on nykyisin mahdollista saada näkyville.
Vuonna 2010 tehdyn kunnostuksen yhteydessä Kirkkauden Kappeliin asennettiin graniittipaadet, joihin messinkiset muistolaatat voidaan kiinnittää. Myös aiempina vuosina Kirkkauden Kappeliin haudatuille on mahdollisuus laitattaa muistolaatta.
Seurakunta huolehtii messinkilaattojen tilaamisesta, kaiverruttamisesta ja kiinnittämisestä. Muistolaatan koko on 19 cm x 5 cm.
Laattoihin kaiverretaan yhdenmukaisesti vainajan koko nimi sekä
syntymä- ja kuolinajat. Muistolaatan kokonaishinta kaiverruksineen
ja kiinnityksineen on 61,50 €.
Kirkkauden kappeli on Raision kirkkomaalla sijaitseva, vuonna 1992 valmistunut teräsrunkoisella ja lasiseinäisellä rakennuksella katettu uurnahautausmaa. Maalattia, jota muratit peittävät, pidetään sulana talvella. Se mahdollistaa uurnanlaskut myös aikana, jolloin maa muuten on roudassa. Kappelissa on tilaa kerrallaan
noin 3000 uurnalle. Kappeliin haudatuista laadittiin aiemmin pelkästään ns. muistokirja.
Lisätietoja ja muistolaattojen tilaukset:
toimistonhoitaja Taina Dahlgren, puh. 02-4360 343 tai
taina.dahlgren@evl.fi
Riikka Leskinen
■ Monet perunkirjoitusta varten sukuselvitystä
tarvitsevat kyselevät, miksi todistukset täytyy tilata erikseen
kaikista seurakunnista,
joissa henkilö elämänsä
aikana on ollut kirjoilla.
Miksi tietoja ei saa yhdestä paikasta? Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos.
Useamman sadan vuoden ajan
henkilötiedot kirjoitettiin käsin suuriin kirjoihin (kirkonkirjat) ja myöhemmin koneella perheittäin korteille (ns. perhelehdet). Yhteistä, koko kirkon kattavaa rekisteriä ei ole
ollut, sillä vanhojen kirjojen ja korttien tietoja ole aikaisemmin siirretty tietokoneella luettavaan muotoon.
Nyt Raision seurakunnan kirkonkirjat on saatettu digitaaliseen
muotoon. Digitoitu aineisto tullaan
sitten siirtämään rakenteilla olevaan
koko Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon omaan, yhteiseen jäsentietojärjestelmään.
Kirkonkirjojen digitointi liittyy
Kirkkohallituksen tavoitteeseen luoda yksi yhteinen kirkon jäsentieto-
■ Diakoniatoimiston päivystysaika
on muuttunut heinäkuun alusta lähtien. Päivystykseen voi tulla maanantaisin klo 12-15 ilman ajanvarausta.
Diakoniatyöntekijä ottaa kävijät vastaan saapumisjärjestyksessä.
Diakoniatoimistossa on otettu
käyttöön myös toimistopuhelinaika,
jolla taataan, että soittajat saavat yhteyden diakoniatyöntekijään. Puhe-
Tule ja katso
4
3 / 2011
Joanna Lindén
Raision seurakunnan
TASAUSTAPAHTUMA
la 24.9. klo 11–14
Kauppakeskus Myllyssä
Tasaamalla Nepalin
kastittomille
henkilötodistus. Mukana
Raision seurakunta ja
Suomen Lähetysseura.
Jaossa tasaustietoa ja
lapsille Tasausilmapalloja.
Myynnissä erilaisia
Tasaustuotteita.
TASAUSPÄIVÄN
TAPAHTUMA
ma 26.9. klo 11–12
Tasalan Kamarissa
Päämääränä on luoda yhteiskunta,
jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet.
– Suuri osa kristityistä on köyhiä
daliteja. Kirkossa ei ole kasteja, usko
Jeesukseen antaa kristityille tasa-arvon. Kristinusko voi toimia esikuvana
siitä, miten haluamme daliteja kohdeltavan yhteiskunnassa.
Siskokset Sita (18) ja Pamba (19) ovat Nepalin alakastisia. He ovat hakanneet kiviä rakennusteollisuuden käyttöön
6-vuotiaasta asti. Koulua he eivät ole käyneet. Päivä alkaa puoli seitsemältä kivien nostamisella joesta, töitä tehdään
pimeän laskeutumiseen saakka. Päivän ansiot ovat noin euron.
Tasaus-kampanja 2011
tukee Nepalin alakastisia
L
Lähetysseuran vuoden
2011 Tasaus-kampanjan keräystuotolla autetaan Nepalin alakastisia
eli daliteja parantamaan
koulutustasoaan, pääsemään terveydenhuollon piiriin ja kehittämään
elinkeinojaan. Tavoitteena on tarjota yhä useammalle lapselle mahdollisuus perus- ja ammattikoulutukseen.
Alakastisten tilanne
on sietämätön
Sada kuuluu dalitien kastiin; päiväpalkka, jonka hän saa maanomistajalta työstään on 1,50 euroa.
Dalitit vaativat
oikeuksiaan
Viisi tuhatta dalitia kokoontui Kathmanduun 7. joulukuuta viime vuonna
Dalit Janjati -puolueen kokoukseen.
Samaan aikaan valmisteltiin suurmielenosoitusta, jossa dalitit vaativat
oikeuksiaan.
– Tämä on historiallinen hetki,
jossa haluamme olla mukana. Tuhansia daliteja on saapunut eri puolilta maata, toteaa Bimala Gayak.
Dalitit toivovat, että heidän oikeutensa kirjataan uuteen perustuslakiin.
– Nykyinen hallitus on jo säätänyt lakeja syrjintää vastaan, mutta
niitä ei noudateta, harmittelee Uplift
Servicen juristi Bishnu Gurung.
Simal Jhodi on tullut pääkaupunkiin Nepalin kaakkoisosasta Sarlahista 65 muun dalitin kanssa.
– Aiemmin olimme hiljaa. Nyt
olemme järjestäytyneet ja vaadimme
kansalaisoikeuksiamme. Linja-automatka oli kallis, mutta meidän pitää
näyttää, että olemme valmiita taistelemaan oikeuksiemme puolesta.
Kirkossa kaikki
ovat samanarvoisia
On lauantai ja Laxmipurin kylän
asukkaat pitävät lepopäivän kiireisen sadonkorjuuajan keskellä. Rehevät metsät vaihtuvat riisipeltoihin,
kuoppaisella tiellä tulee vastaan heinäkuormia vetäviä puhveleita. Tietä
reunustavat olkikattoiset savimajat,
ja tuon tuosta kanat, koirat ja vuohet
kirmaavat tien yli.
Paikallisen seurakunnan pastori
Joseph Soren kertoo, että taistelu dalitien oikeuksista ei tarkoita sitä, että arvostellaan muita kansaryhmiä.
Joanna Lindén
Jokainen ansaitsee
ihmisarvoisen elämän
Kuusi miljoonaa Nepalin alakastista
eli dalitia odottaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa Nepalissa. Vielä nykyäänkään syntyperä määrittää
Nepalissa ihmisen kohtalon: hänen
koulutusmahdollisuutensa, ammattinsa, puolisonsa, ihmisten suhtautumisen ja ihmisarvon.
Kastilaitos on virallisesti kumottu, mutta käytännössä se elää vahvana. Daliteja pidetään saastaisina,
ylempien kastien ihmiset eivät suostu edes koskettamaan heitä. Köyhyyden ja syrjinnän vuoksi he jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman koulutusta, terveydenhoitoa, toimeentuloa ja ihmisarvoa. Maan väliaikainen
hallitus valmistelee uutta perustuslakia, ja kristilliset kirkot tekevät vaikuttamistyötä, jotta lakiin saadaan
selvä merkintä ihmisoikeuksista.
Sada Laxmia, 14, haluaa työskennellä tulevaisuudessa ompelijana. Nyt hän viettää kuitenkin sisartensa kanssa päivät riisinkorjuussa
auringonnoususta pimeän tuloon asti Jutepanin kylässä lähellä Lalitpurin kaupunkia.
– Olen opiskellut lukutaitoluokassa ja voisin jatkaa peruskouluun
ja hankkia ammatin. Mutta miten
perheeni selviää, jos en työskentele
enää peltotöissä?
Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppanin Samaritan Uplift Servicen ohjelmakoordinaattori Bimala
Gayak kertoo, että dalitien tilanne on
sietämätön. Gayak on myös dalit ja
tietää, miltä tuntuu, kun joutuu lähtemään pois ruokapöydästä ylempikastisten tullessa huoneeseen. Hän tietää, miltä tuntuu olla saastainen hindujen silmissä.
– Koulutus on tärkein. Kun ymmärrämme, miksi meitä syrjitään, ja
että se ei ole meidän vikamme, voimme muuttaa yhteiskuntaa sisältä päin.
Meidän kristittyjen tulee taistella sen
puolesta, että kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti.
Koulutus lisää arvostusta
Markku Voutilainen toimii Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattorina Nepalissa. Hän
kertoo, että 80 % Nepalin väestöstä
elää maataloudesta. Dalitit pitävät yhteiskunnan käynnissä: he viljelevät
maata ja korjaavat riisin maanomistajien pelloilta. Silti heille maksetaan pienempää palkkaa kuin ylemmän kastin jäsenille. Heidän työpäivänsäkin ovat pidemmät.
– Meitä on syrjitty paljon tässä kylässä. Kerrankin ylempikastiset yrittivät estää meitä korjaamasta kyläämme johtavaa tietä, kertoo
Natchan Marandi.
– Kun Uplift alkoi järjestää meille koulutusta, ylempikastiset alkoivat
osoittaa arvostustaan meitä kohtaan.
Lähetysseuran yhteistyökumppani
Morangin alueella on paikallinen luterilainen kirkko, joka vastaa Samaritan
Uplift Servicen projekteista kylissä.
Malati Devi Karn on bramiini,
joka asuu dalitien naapurissa. Hän
on huomannut, että naapurit ovat olleet terveempiä sen jälkeen, kun Uplift aloitti työn kylässä.
– Haluan, että dalitien oikeuksia
parannetaan. Toivon, että lapset pääsevät kouluun ja dalitit saavat paremmat elinolosuhteet. Olen usein ollut
neuvoton nähdessäni dalitien kärsimystä, mutta nyt tiedän, että voin auttaa heitä Uplift-järjestön kautta. On
hienoa, että kristillinen järjestö näyttää esimerkkiä, miten ihmisoikeudet
pitäisi panna käytäntöön.
Tasaus jakaa hyvinvointia
Tasaus on Suomen Lähetysseuran
vuosittainen tiedotus- ja varainhankintakampanja, jolla tuetaan kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa.
Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeet saavat varoja myös ulkoministeriöltä, Tasaus-kampanjalla kootaan
Lähetysseuran omavastuuosuutta.
Tasaus-kampanja syntyi vuonna
1992 kevät- ja syyspäiväntasauksen
innoittamana. Valo jakaantuu maailmassa tasan kaksi kertaa vuodessa, mutta elämisen edellytykset eivät
koskaan. Siksi tarvitaan hyvinvoinnin tasaamista.
Joanna Lindén
Henkilöllisyystodistus on ensiaskel tasa-arvoon. Ryhmänjohtaja Sakundi Devi Sahar,
Samaritan Uplift Service.
(käännös ruotsista
Paula Laajalahti)
Kirjoittaja on Lähetysseuran
tiedottaja; hän vieraili Nepalissa
marraskuussa 2010
Tule ja katso
5
3 / 2011
Iloa yhteisestä
uskosta
Raision ekumeenisessa ulkoilma­
jumalan­palveluksessa saarnasi
pappeja neljästä eri kirkkokunnasta.
Heidän mukaansa ekumenia toimii
tällä alueella, koska keskinäinen
kunnioitus on kohdallaan.
Opilliset erot eivät paina vaakakupissa, kun kristityt kokoontuvat yhteiseen, ekumeeniseen Jumalanpalvelukseen.
Iloitsemme siitä, mikä on yhteistä, Raision kirkkoherra Pertti Ruotsalo luonnehtii päivän tarkoitusta.
Raisiossa ekumeeninen Jumalanpalvelus järjestettiin
kolmatta kertaa. Ensimmäinen oli kirkon riemuvuonna
2000 ja toinen kesäkuussa 2005, jolloin vietettiin Raision
kirkon 700-vuotisjuhlavuotta. Nyt elokuussa 2011 pidetty
Jumalanpalvelus sopii Ruotsalon mukaan hyvin kulttuuripääkaupunkivuoden keskelle, vaikka se ei viralliseen ohjelmaan kuulukaan.
Kokemukset ovat olleet erinomaisia
ja ekumeeninen tila Raisiossa on varsin hyvä.
Täällä ei ole mitään
nokittelua, eikä kenenkään tarvitse nostaa omaa profiilia muiden yläpuolelle, Ruotsalo kertoo.
Kristus yhdistää
Helluntaiseurakunnan pappi Taisto Toivola kehuu myös
Raision tilannetta mutta toteaa, että kaikkien seurakuntien kanssa yhteistyö ei aina pelaa. Tavoitetta riittää.
– Ekumenia merkitsee minulle kristittyjen yhteyttä.
Kristityillä tulee olla yhteinen todistus Kristuksesta tälle
maailmalle. Suurin haaste on, että pitäytyisimme seurakuntarajoihin katsomatta Jumalan sanaan, Raamattuun,
ja vastaanottaisimme sen niin kuin se on kirjoitettu, Toivola painottaa.
Helluntaiseurakunta ja vapaakirkko ovat ns. vapaita suuntauksia, joissa pidetään tärkeänä henkilökohtaista suhdetta Kristukseen. Vaikka asiaa painotetaan myös
evankelis-luterilaisessa kirkossa, tässä on vapaakirkon
paimenen, Arto Koivukosken, mukaan yksi merkittävä ero valtakirkkoon.
Vapaissa suuntauksissa henkilökohtainen suhde Kristukseen on suorastaan seurakuntaan liittymisen
edellytys, Koivukoski sanoo.
Vapaissa suuntauksissa ei kasteta
vauvoja, vaan käytetään niin sanottua uskovien kastetta, joka otetaan
usein vasta aikuisiässä.
Traditioita kunnioitetaan
Ortodoksipappi Ion Durakin mukaan
erot luterilaiseen kirkkoon ovat jopa
kasvaneet jälkimmäisen hyväksyttyä naispappeuden
ja -piispuuden. Siitä
huolimatta ekumenia
on edistynyt hyvin ja tilanne Suomessa on parempi kuin monessa
muussa maassa. Ortodoksit rukoilevat jokaisessa Jumalanpalveluksessa, että kristityt olisivat vielä yksi yhteinen seurakunta, alkukirkon tavoin.
– Mielestäni ekumeniassakin tärkein yhteinen asia
on rukous, Durak toteaa.
Omista traditioista ei silti haluta luopua, eikä siihen
ole pappien mukaan syytäkään. Toisten traditioita tulee
kunnioittaa, ja silti voidaan ottaa oppia muilta. Ruotsalon mukaan hyvänä esimerkkinä tästä on ikonien yleistyminen myös evankelis-luterilaisessa kirkossa, vaikka
täällä ei niiden merkitystä välttämättä niin syvästi ymmärretäkään.
Yhteydet rikastuttavat joka tapauksessa, ilman että
tarvitsisi luopua omastaan, Ruotsalo kiteyttää.
Janne Mäkitalo
toimittaja
ka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa
ja maanpiiriä. Taustalla on kreikan sana oikos, ”talo”.
Kristillisen kirkon yhteydessä ekumenialla tarkoitetaan eri kristillisten
yhteisöjen välisiä yhteistyö- ja yhteyspyrkimyksiä. Uskontodialogi taas viit-
Minkä Jumala on
yhdistänyt, sitä älköön
ihminen erottako
■ Otsikosta voisi kuvitella, että tässä kirjoituksessa
käsitellään avioliittoa. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa ekumeniasta, eli kristillisten kirkkojen välisestä yhteistyöstä ja lähentymispyrkimyksistä.
Ekumenialla yritetään korjata sitä ikävää tilannetta, että maailmassa on useita kristillisiä kirkkokuntia,
jotka eivät löydä yhteyttä keskenään, eivätkä voi käydä samaan ehtoollispöytään yhdessä. Ekumeeninen työ
perustuu siihen uskoon, että Jumala on luonut kirkon
yhdeksi Jumalan kansaksi. Jumalan tahto on, että kaikki kristityt olisivat yhtä. Kasteessa meidät liitetään kirkkoon, Jumalan perheväkeen. Yhteinen uskomme yhdistää meidät.
Kristityt puhuttelevat toisiaan veljinä ja sisarina, Jumalan lapsina. Joskus tämä saattaa tuntua hiukan oudolta. Perhe koostuu ihmisistä joiden kanssa jaan koko
elämäni, he ovat minulle ne kaikkein lähimmät ihmiset.
Kuinka ihminen, jota en koskaan ole edes tavannut, voisi olla sisareni tai veljeni?
Jumala on yhdistänyt kirkon ja toivoo, että me osaisimme elää yhdessä, yhtenä perheenä. Ekumeenisen liikkeen mottona käytetäänkin Johanneksen evankeliumin
jaetta, jossa Jeesus rukoilee häneen uskovien puolesta:
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi
sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21). Nikean uskontunnustuksessa me lausumme, että Jeesus on samaa olemusta kuin Isä. Tästä näkökulmasta sisarina ja veljinä
puhuttelu, ei missään nimessä ole yliampuvaa. Tai edes
vertaaminen avioliittoon, jossa aviopuolisot ”tulevat yhdeksi lihaksi”.
Itse asiassa ajatus on aika upea. Minne tahansa menenkin, siellä on minun kastettuja sisariani ja veljiäni.
Jumalan perhe on maailmanlaaja yhteisö, jonka Jumala on itse yhdistänyt. Se on jotain, jota itse kaipaan ja
uskon tämän maailmankin kaipaavan: yhteyttä ihmisten kesken. Sitä, että me voimme tunnistaa kuuluvamme samaan perheeseen ja käydä aterialle saman pöydän ääreen.
Tätä unelmaa me joudumme vielä kuitenkin odottamaan. Niin kuin avioliitossa, eivät ihanteet ja toiveet
toteudu aina kristittyjen keskenkään. Joskus ajaudumme niin pahasti erillemme, ettei yhteisen elämän jatkaminen ole mahdollista. Tämän kaltaisia erimielisyyksiä
kirkot yrittävät nyt yhdessä ratkoa. Siihen tarvitaan paljon teologista työskentelyä ja yhteistyötä, mutta ennen
kaikkea yhteistä rukousta.
Tämän lehden ilmestyessä on Raisiossa juuri vietetty
ekumeenista jumalanpalvelusta eri kirkkokuntien kesken. Yhteinen jumalanpalvelus, yhteinen rukous, tuo
meitä kristittyjä yhteen sellaisella tavalla, joka asettaa
erimielisyytemme oikeaan perspektiiviin. Rukoillessa
emme ole napit
vastakkain, vaan
yhdessä rinnakkain. Kääntyneenä kohti alttaria,
kohti Jumalan
kasvoja.
Miika Ahola
Ekumenia
merkitsee ykseyttä, yhtenäisyyttä.
tulee kreikan sanasta oikoumene, jo-
Puheenvuoro
taa toimintaan, joka pyrkii lähentämään eri uskontoja toisiinsa.
Ekumeenisen työn tarkoituksena
on koota hajaantuneet kirkot elämään
ja todistamaan uskosta yhdessä.
Lähde: Wikipedia & Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon
Internet-sivu: ekumenia
pastori,
Turun seudun
ekumeenisen
piirin pj.
Tule ja katso
6
3 / 2011
Janne Mäkitalo
Papin puheenvuoro
Pyhiinvaeltajan
päiväkirjamerkintöjä
■ 23.4.2007 Pamplona
Monen vuoden unelman täyttymys on lähellä. Olen Espanjassa, lähdössä vaeltamaan Santiago de Compostelaan. Kääntyilen kerrossänkyvuoteellani ja mietin, että refugio on olosuhteiltaan kuin leirikeskus, mutta ilmapiiriltään kuin Lapin autiotuvat. Olen kolmeen
kertaan karsinut rinkastani kaiken ylimääräisen ja paino on silti kymmenkunta kiloa. Tuntuu hullulta, että kaiken tuiki tarpeellisen keskellä on tarpeeton kivi. Kirjoista luin, että kotoa asti mukana kannettava kivi kuvaa oman elämän taakkoja, joista matkan aikana pääsee
eroon. Nukun huonosti, kun jännitän auringon kanssa samaan aikaan nousemista.
■ 1.5.2007 San Juan de Ortega
Vietän vappupäivää räntäsateessa tarpoen. Mieli on valoisa, kävelemme samaan tahtiin seitsemän espanjalaisen kanssa, joista kukaan ei
puhu yhtään osaamaamme kieltä. Silti meitä voi kutsua jo hyvän päivän tuttaviksi. Viikon vaelluksen jälkeen tiedän jo paljon pyhiinvaelluksesta. Sen, että päivän helpottavin hetki on riisua vaelluskengät
pakottavista jaloista ja paikata nirhaumat ja rakot. Sen, että pyhiinvaellus on vaellusta kaikkine vaivoineen, pyhyys tulee jostain ihan
muualta. Tunnistan, kuinka yksinkertainen ja yksitoikkoinen elämä
raivaa minun sisälläni tilaa kuin olisin sielun suursiivouksessa. Pitkillä kävelyillä mieleen nousee asioita, jotka arkena ovat mielen komeroissa piiloissa.
■ 13.5.2007 Cruz Ferro
Olen päässyt rautaristille saakka, se merkitsee käännekohtaa, ja onnistumista, vaikka en olekaan perillä. On aika jättää kivi pois rinkasta. Huolellisesti asettelen elämäni taakan Kristuksen ristin juurelle ja
hartaan hiljaisen rukouksen myötä kerron, mistä haluaisin vapautua.
Jatkan matkaani näennäisesti samanlaisin askelin, mutta jotain suurta ja käänteentekevää on tapahtunut. Olen pyytänyt apua Jumalalta.
Kivi vierähtää sydämeltä.
■ 25.5. 2007 Santiago de Compostela
Saavutan päämääräni. Saan todistuksen suoritetusta pyhiinvaelluksesta; 32 päivää ja 700 kilometriä. Hymyilen valokuvissa ystävieni
kanssa. Iloitsemme, juhlimme ja osallistumme messuun. Tunnistan
peilistä, että olen ruskettunut ja laihtunut. Ääneni kuulostaa vapautuneemmalta ja haluan puhua ihmisten kanssa henkilökohtaisesti ja
syvällisesti. Haikeana jo pohdin, miten opin elämään arkea ilman, että menetän tämän kaiken. Osaanko pysähtyä kotikirkkoon yhtä levollisena. Tiedän, että tämä on yksi elämäni tärkeä merkkipaalu. Tätä muistelen vielä mummona lastenlapsille.
■ Neljä vuotta myöhemmin 17.5. 2011 Aviles
Täällä taas, olen tainnut jäädä koukkuun. Neljän vuoden ajan olen
kertoillut yhdistyksissä matkoistani. Nyt minulla on uudet jutut pohjoiselta reitiltä, rannan tuntumasta. Olen kuljeskellut myös kotona
Raision pyhiä polkuja, vaeltanut Suomen kauneimpia erämaita ja aina
uudelleen palannut Espanjaan. Kun ensimmäisellä kerralla luulin, että
on vain yksi oikea tapa, reitti tai ystävyyksiksi muuttuneet ihmissuhteet, tiedän nyt että jokainen
matka on erilainen. Kuten Santiagoon, myös Kristuksen ristin luo voi saapua monelta eri
suunnalta ja monin eri tavoin.
Taksi voi tuoda tavarat tai bussi voi viedä perille, oikeaoppisuus ei ole tämän lajin tärkein
anti, vaan yhteenkuuluvuus,
niin ihmisten, luomakunnan
kuin Jumalankin kanssa.
Olen täällä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, sanoi
eräs ystäväni. Olin kovasti eri
mieltä, mutta väite ei jättänyt
rauhaan. Ainakin lähimmäisilleni on suuri siunaus, jos minä matkoillani muutun paremmaksi ihmiseksi.
Tiina Rautiainen
pastori
Hymy oli herkässä vielä loppusuorallakin. Raision kirkkomaan edessä Aune
ja Matti Lahtela sekä Anneli Sukari-Laivoranta ja Jarmo Laivoranta.
Pyhiinvaellus
halki kaupungin
Turun Tuomiokirkolta Raision kirkolle
suuntautunut Pyhän Jaakobin eli Jaakon
vaellus keräsi mukaansa parikymmentä
vaeltajaa. Matka auttoi vaeltajien mukaan
näkemään monia asioita uudelta kantilta.
T
ämänvuotiselle Jaakonvaellukselle
Turusta Raisioon ilmoittautui mukaan monenlaista väkeä, aina liikemiehistä eläkeläisiin ja ensikertalaisista kokeneempaan kaartiin. Yksi ensikertalainen oli Maskusta Turkuun muuttanut liikemies ja poliitikko, Jarmo Laivoranta.
Rauhoittuminen kiireen keskellä vetosi mieheen.
– Ei luoja tänne kiirettä luonut, se on meidän
ihmisten keksimä juttu. Vaellus tuntui ihanalta, ja
näimme tuttuja maisemia uudelta näkökannalta,
Laivoranta kuvailee matkaa.
Pyhiinvaellus järjestettiin Jaakonpäivänä eli
maanantaina 25.7. Tilaisuus alkoi hartaushetkellä Turun tuomiokirkon portailla. Hartauden jälkeen kuultiin matkanjohtaja Jyrki Aaltosen ohjeita onnistunutta vaellusta varten.
– Olemme valinneet reitin, jossa on mahdollisimman vähän isoja risteyksiä ja liikennevaloja. Kun selviydymme Satakunnantien risteyksestä, olemme jo voiton puolella, Aaltonen kertoo.
Vehreästä puistosta lähtenyt 9.1 km:n matka
kulki Turun keskustan katujen ja Suikkilan polkujen kautta Ihalaan ja sieltä aina päätepisteelle, Raision kirkolle. Sää suosi vaeltajia, kun helteet hellittivät hetkeksi ja maisemia saatiin ihailla
sopivassa pilvipoudassa. Päämäärään päästiin ja
vain yksi iäkkäämpi matkaaja joutui vaihtamaan
apostolinkyydin bussiin.
Pyhiinvaelluksen suosio
kasvaa
Tänä vuonna järjestetty Jaakonvaellus oli, tällä Turusta Rymättylän kirkolle johtavalla reitillä, kolmas. Ensimmäinen vaellus vuonna 2004
suuntautui Turusta Raision ja Naantalin kautta
Rymättylään. Viime vuonna oli vuorossa tynkävaellus Naantalista Rymättylään. Yhteistä näillä
kaikilla reiteillä on suunnittelija ja organisaattori, Jyrki Aaltonen.
– Tämä on tällainen yhden miehen pakkomielle, Aaltonen naurahtaa omille motiiveilleen.
Aaltonen toimii Raision Rinkan puheenjohtajana ja on sitä kautta innostunut vaelluksista. Etukäteen häntä arvelutti erityisesti vaeltajien määrä, sillä sitä ei osannut yhtään arvioida. Mies oli
tyytyväinen, että lähtijöitä oli näinkin paljon. Mukaan saatiin myös kokenut matkantekijä, SauvoKarunan kirkkoherra Kalle Elonheimo.
Uskontunnustusta
jaloilla
Elonheimon mukaan pyhiinvaelluksessa on jotain ainutlaatuista, se on uskontunnusta jaloilla.
Asioi­ta näkee ja ymmärtää uusin silmin, eri tavalla kuin pyöräillessä, saati autoillessa.
– Vaeltaessa voi rukoilla ja lukea jopa Raamattua, Elonheimo kertoo.
Elonheimo tietää mistä puhuu, sillä häntä
voidaan pitää varsinaisena pyhiinvaelluspappina. Niin paljon hän on vaeltanut, aina Santiago
de Compostelaa myöden. Lisäksi hän on Jaakontien ystävät -yhdistyksen sihteeri ja perustajajäsen. Elonheimon mukaan pyhiinvaelluksen suosio on kasvussa, ja tänäkin vuonna Suomessa järjestetään noin parikymmentä eri vaellusta.
Uskonelämään
uusia ulottuvuuksia
Pyhiinvaeltajissa on Elonheimon mukaan kahdenlaista väkeä. Toisaalta on itse vaelluksesta
kiinnostuneita kuntoilijoita ja retkeilijöitä ja toisaalta seurakunta-aktiiveja, jotka hakevat uusia
ulottuvuuksia uskonelämäänsä.
Tämänkertaisen joukon vanhimmat vaeltajat
lienevät olleen raisiolaiset, yli 70-vuotiaat Aune
ja Matti Lahtela. Lahtelat ovat aikanaan palvelleet seurakunnan vapaaehtoistyössä monin eri tavoin. Nykyään he käyvät kirkossa aina kun ehtivät
ja laulavat kirkkokuorossa.
– Vaelluksellakin virrenlaulamiset olivat yksi kohokohta, Matti Lahtela sanoo.
Turkulainen Jaakko Erola on osallistunut
pyhiinvaelluksiin ennenkin. Hänen mukaansa
kävellessä on hyvä pohtia uskon ja elämän asioita. Toisten ihmisten kohtaaminen on myös tärkeää.
– Matkalla kaikki ovat tasa-arvoisia riippumatta siitä, mitä kirkkokuntaa he edustavat. Yhteistä tavoitetta kohti käydään, Erola kuvailee
matkan arvoa.
Määränpäässä, Raision kirkossa, pidettiin
vielä loppuhartaus ennen kuin siirryttiin nauttimaan ansaittua mehutarjoilua. Ensi vuonna tarkoituksena on vaeltaa Raisiosta Naantaliin.
Janne Mäkitalo
toimittaja
Tule ja katso
7
3 / 2011
Diakoniatyöltä kysytään
nyt läsnäolon taitoa
Diakoniatyölle olisi Raisiossa tilausta varsinkin
yhteisöllisyyden vahvistajana. Vastoin­käymisistä
selvitään paremmin, kun ihmiset tukevat toisiaan,
uskovat Kari Hanka ja Heikki Arikka.
K
oko lailla hyvinvoivassa Raisiossakin yhä useampi asukas voi huonosti: sosiaalitoimen menot kasvavat jatkuvasti, nuorisotyöttömyyden kehitys on ollut ennätysmäistä ja huostaanotot ovat lisääntyneet melkoisesti.
Samaan pöytään istuneet Raision työttömien entinen puheenjohtaja, eläkeläinen Kari Hanka ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Heikki Arik-
ka jakavat näkemyksen siitä, että aineellisen
tuen lisäksi raisiolaiset tarvitsevat nyt ennen
kaikkea uutta yhteisöllisyyttä: henkistä tukea
– kuuntelijoita, opastajia ja rinnalla kulkijoita, ja diakoniatyöllä voisi tässä olla tärkeä rooli. Nyt olisi myös korkea aika tiivistää kaikkien osapuolten yhteistyötä ja haudata mahdolliset ennakkoluulot.
– Ihmisistä tässä on viime kädessä kysymys,
keskustelijat painottavat.
Ihmiset yhteen
Hanka pitää tärkeänä sitä, että raisiolaisille
saataisiin sukupolvien rajat ylittävä kohtaamispaikka, jonka kautta yhteisöllisyyden tunne voi
luontevasti kasvaa.
– Diakoniatyö voisi tehdä tässä asiassa päänavauksen. Tuoda ihmiset yhteen ja toimia tiiviisti
myötäeläjänä, henkisen tuen antajana, hän pohtii.
– Henkinen tuki ja vierellä oleminen eivät kuulu yhteiskunnan tehtäväpiiriin, ja tässä
on seurakunnan rako. Palkattu diakonia voisi
organisoida ihmiset yhteiseen pöytään, saada
heidät auttamaan toisiaan ja olemaan toistensa
kanssa tekemisissä, Arikka vastaa.
Konkreettisesti tämmöinen paikka voisi Arikan mukaan löytyä ydinkeskustasta. ToiTiina Piha
Raision diakonia­työllä on
markkina­rako
kuuntelijana
ihmisten
keskellä.
– Ennakkoluulottomasti kohti
uutta
yhteisöllisyyttä,
rohkaisevat
Kari Hanka (vas.)
ja Heikki Arikka.
minnassa olisi mukana työttömiä, nuoria työllistettyjä, vapaaehtoisia, diakoniatyöntekijöitä,
yhdistyselämässä mukana olevia aikuisia. Erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa.
– Tilat eivät olisi kustannusmielessä iso
asia, ja toiminta yhdistäisi ihmisiä yli ikärajojen kirkko keskelle kylää -periaatteella, mutta
matalakirkollisessa diakonian hengessä toteutettuna, Arikka visioi.
Hanka muistuttaa, että valtavaan tarpeeseen ei millään pystytä vastaamaan palkatuin
voimin, vaan riveihin tarvitaan koko liuta vapaaehtoisia.
Oppia elämänhallintaan
Arikka huomauttaa, että usein tarvetta ei ole nimenomaan diakonille, vaan läsnä olevalle ihmiselle.
– Monilta puuttuu sekin taho, jonka puoleen voi kääntyä arkisen avun tarpeessa. Siinäkin voisi olla diakonialle paikka. Myös kokonaisvaltaisen elämänhallinnan opastukselle on
tarvetta, Arikka sanoo.
Keskustelijat suorastaan vaativat enemmän
yhteistyötä kaupungin ja diakoniatyön välille ja
pitävät aikaa monin tavoin otollisena päänavauksille
– Kaupungin työntekijöillä, muun muassa
opettajilla, on aika kattava kuva, missä tässä
kaupungissa mennään., Arikka uskoo.
Keskustelijat ovat vakuuttuneita siitä, että
yhteisöllisyyden vahvistaminen on myös kaupungin etu.
– Siitähän syrjäytyminen lähtee, että koetaan, että on muut ja minä. Pitäisi monin eri tavoin vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että he
kuuluvat yhteisöön. Se ei kuulu kaupungin päätehtäviin, mutta se tulee varmasti sille halvemmaksi ja on yhteinen etu.
Arikka muistuttaa myös seurakunnan olevan viime kädessä yhteisö eikä rakennustensa
tai työntekijöidensä summa.
– Seurakuntien kannattakin pohtia vakavasti sitä, miten tarjota yhteisöllisyyttä pikemminkin kuin palveluja – niin kauan kuin rahaa
on vielä jäljellä.
Tiina Piha
toimittaja
❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧❧
Ratkaisuna aikuiskaste
R
aisiolainen Rauha Seppälä kävi aikuisrippikoulun ja hänet kastettiin 27-vuotiaana, vuonna 2008.
– Olin tullut uskoon edeltävän vuoden aikana.
Seurakuntien työ perheiden ja vähävaraisten
parissa oli tullut tutuksi lasteni syntymän jälkeen ja halusin tukea hyvää työtä maksamalla kirkollisveroa.
– Varmaankin lasten saaminen synnytti myös tarpeen uskoa Hyvän olemassaoloon.
Maailma on kylmä ja kova paikka, jossa tapahtuu hirveyksiä. Ilman uskoa ja toivoa paremmasta en olisi pystynyt kasvattamaan tasapainoisia lapsia enkä jaksaisi itsekään ponnistella
eteenpäin vaikeina aikoina.
Mielenkiintoisia
keskusteluja
Rippikoulun Seppälä koki kaikin puolin myönteiseksi.
– Kävin useita kertoja erään pastorin puheilla. Keskusteluista sukeutui aina pitkiä ja mielenkiintoisia, sillä olin juuri lukenut Raamatun
ensimmäistä kertaa ja moni asia siinä vaivasi
ja suorastaan suututti minua. Yllättävän monet
kohdat olivat myös tuttuja, sillä monet sanonnat ja ajatelmat ovat niin syvällä suomalaisessa
kulttuurissa. Se tuntui turvalliselta ja oikealta.
Rauha Seppälä kastettiin kirkossa, lasten,
sisarusten, kummien ja äidin läsnä ollessa.
– Tilaisuus oli juhlallinen, mutta myös
konstailematon ja rento. Olin iloinen, se oli hyvin onnellinen päivä. Lapsiani ei kastettu vielä tuolloin. Heidän kastejuhlansa vuonna 2009
oli myös unohtumaton tilaisuus. Harva laulaa
omissa ristiäisissään täysillä mukana lastenvirsiä kuten tyttäreni.
Seppälä suosittelee rippikoulua ja kastetta aikuisiällä erityisesti pohdiskelijaluonteille.
Sillä, mihin kirkkokuntaan liittyy, ei ole hänelle enää kovin suurta merkitystä.
– Tärkeintä on uskovien yhteys.
Aikuiskasteella
käydään hiljaisesti
Suomessa aikuinen tulee rippikouluun ja kastettavaksi saadakseen kirkolliset häät tai hautajaiset, päästäkseen kummiksi tai koettuaan us-
koon tulemisen, kiteyttää pastori Tiina Rautiainen Raision seurakunnasta.
Vuosittain Raisiossa kastetaan noin kym-
menkunta aikuista ja määrä on ollut hienoisesti kasvamaan päin. Henkinen kynnys on silti
melkoisen korkea ja kastetut pitävät ratkaisunsa suhteen matalaa profiilia.
– Uskonnolliset ajatukset ja kokemukset
ovat suomalaisille herkkiä yksityisasioita. Olemme myös mieleltämme kansankirkkolaisia; kun
kaikki tekevät samalla tavalla, ei kenenkään
tarvitse hävetä. Lapsikasteesta poikkeaminen
herättää hämmennystä, Rautiainen tuumii.
Aikuisiällä yleensä yksityisesti käytävästä
rippikoulusta lähtee Rautiaisen mukaan enimmäkseen tyytyväisiä ihmisiä. Myös papin näkökulmasta kokemus on hyvä.
– On aivan oma antinsa puhua asioista aikuisten kanssa.
Jos kaste kiinnostaa, kannattaa Rautiaisen
mukaan yksinkertaisesti soittaa papille vaikka
tikusta asiaa tehden.
– Sen jälkeen kynnys on ylitetty ja kaikki
on jo helpompaa.
Tiina Piha
toimittaja
Tule ja katso
8
3 / 2011
Sana
Jumalalle kelpaava
Riikka Leskinen
■ ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.
Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Room. 3: 25-26)
Leirijakson aikana käytimme siis paljon aikaa
Raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa mainittiin parikin kertaa sana
vanhurskas. Se tarkoittaa Jumalalle kelpaava. Raamatun mukaan vanhurskas on se, joka uskoo Jeesukseen.
Raamatun punainen lanka on siis Jeesus, olennainen,
ja olennaisinta on Hänen tuntemisensa ja Häneen uskominen.
Viikon rippileirijaksomme Mannerlahdessa päättyi
ja konfirmaatiomessua vietimme seuraavana lauantaina. Noin seitsemän päivää opiskelimme Raamattua. Sen
kautta löydämme ja sen kautta opimme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen – elävän Vapahtajan. Raamatun lehdiltä löydämme Jumalan ja kuulemme Hänen äänensä.
Mitä me leirijaksomme aikana oikeastaan opiskelimme? Konfirmaatiomessussa nuoret tunnustivat yhdessä seurakunnan kanssa kristillisen uskon. Tuossa apostolisessa uskontunnustuksessa on kristillisen
uskomme ydinkohdat. Jokainen kohta siinä on tärkeä.
Tunnustamamme usko nojaa noihin totuuksiin.
Raamatussa sanotaan: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Mutta kuinka rakastamme Jumalaa yli kaiken? Otamme vastaan Hänen
tarjoaman syntien anteeksiannon, jonka Hän Jeesuksen kautta meille tarjoaa. Pyhä Henki on puolustajamme. Hän haluaa johtaa meidät Jeesuksen ristin juurelle. Sinne saat jättää kaikki ne itsekkyydestäkin johtuvat
asiat, synnit, jotka vievät sinua kauemmas Jumalasta.
Mannerlahden leirikeskuksen rajojen sisällä leiripäivämme olivat toinen toistaan mukavampia – näin
uskallan sanoa. Ehkä todellisempi elämä alkoi taas,
kun tulimme noiden rajojen sisältä ulos. Tässä maailmassa todellisia asioita ovat Jumalan Henki – Pyhä
Henki ja Paholainen voimineen. Elämä on henkien
taistelua, sen voimme huomata joka päivä.
Rukoukseni on, että oppisimme tuntemaan ja tietämään suurimman, mitä ihminen voi omistaa – Jeesuksen. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Mitä sinä vastaat?
Paholainen yrittää saada meitä kauemmas Jumalasta niin, että Hänen petkutuksessaan luottaisimme
vain itseemme. Ihminen itsekkyydessään luottaa vain
Jaakko Rainerma,
pastori
Luomakunta
itseensä ja yrittää saada muiden ja Jumalan hyväksynnän. Edes hetkellinen muiden hyväksyntä, hurraus ja
kiitos eivät näytä riittävän, vaan me ihmiset haluamme
Jumalan paikan. Paholainen haluaa, että hylkäämme
Jumalan ja lakkaamme kuuntelemasta Häntä ja Hänen
pyhää Sanaansa Raamattua.
Henkilöstöuutiset
Seurakuntapastori Pyry Winter on nimitetty kappalainen
Markku Ahlstrandin vuorotteluvapaan sijaiseksi
ajalle 1.6.–30.11.2011.
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta…
Tuomas sanoi hänelle:
”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet;
kuinka voisimme tuntea tien?”
Jeesus sanoi hänelle:
”Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin
kuin minun kauttani. ”
Johanna Niemi ja on valittu lastenohjaajan
toimeen 1.8.2011 alkaen.
Marika Tohka on valittu lastenohjaajan
toimeen 1.8.2011 alkaen.
Mira Salonen on valittu lastenohjaajan sijaiseksi
ajalle 1.8.–31.12.2011.
Joh 14:1-2, 5-6
Koonnut: Hannele Siltala
ympäristöasiantuntija
Hannele Siltala
Jeesus puhuu oheisessa Raamatun tekstissä tiestä ja iankaikkisesta elämästä.
Hahmottele oman elämäsi polkua joko mielessäsi tai paperilla. Mitkä asiat ovat luoneet varjoja polullesi? Mitkä kohdat polullasi ovat puolestaan niitä kaikkein valoisimpia? Onko polkusi
jossain kohtaa kapeampi tai leveämpi? Mieti miksi? Mitä asioita
on polkusi varrella? Tunnetko sinä tien Jumalan luo?
Raision seurakuntalehti ■ ISSN 1457-8395 ■ 21. vuosikerta
Raision seurakunta
Julkaisija Raision seurakunta
Postiosoite PL 10, 21201 Raisio
Toimituksen käyntiosoite
Kirkkoherrankuja 2
Puhelin
(02) 436 0300
Internet
www.raisionseurakunta.fi
Päätoimittaja
Riikka Leskinen
puh. (02) 436 0331
riikka.leskinen@evl.fi
Kustantaja
Toimituskunta
Riikka Leskinen
Mariitta Pentti
Ritva Rautiainen
Tiina Rautiainen
Johanna Salonen
Sirpa-Liisa Tuominen
Levikki
Jakelu
Kannen kuvat
Kustannus-osakeyhtiö
Kotimaa
11 000
Itella posti oy
Janne Mäkitalo
Joanna Lindén
Tule ja katso
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
3 / 2011
9
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
JUMALANPALVELUSELÄMÄ
Messu
sunnuntaisin ja pyhäpäivisin
klo 10 kirkossa.
ARKIAAMUN
EHTOOLLINEN
ke 7.9., 5.10. 2.11. ja 7.12.
klo 8 seurakuntatalossa
KirkonMenot -MESSU
ke 7.9., 5.10., 2.11., 7.12.
klo 18 kirkossa
VANHUSTEN
KIRKKOPYHÄ
su 2.10. klo 10 messu kirkossa
Jumalanpalveluksen jälkeen juhla
seurakuntatalolla.
Kirkkokuljetus. Muut kuljetusta tarvitsevat voivat ottaa yhteyttä diakoniatoimistoon Erja Andersson puh.
044-7160 326.
Seurakunnassa tapahtuu
HERÄTTÄJÄN KIRKKOPYHÄ
su 16.10. klo 10 messu kirkossa
Lounas ja seurat messun jälkeen
seurakuntatalossa.
Mukana mm. Jaakko Löytty, joka
saarnaa messussa.
Rovastikunnallinen
KEHITYSVAMMAISTEN
KIRKKOPYHÄ
su 9.10. klo 10 Maskun kirkossa
Lisätiedot ja ilmoittautumiset
viimeistään 30.9. Päivi Leinolle,
puh. 044-7160 365
KIRKKOKULJETUKSET
Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Lähtö klo 9.30. kodeista
kirkon ovelle. Jumalanpalveluksen
jälkeen autot kuljettavat kotiin.
Kirkkokuljetus on ilmainen.
Kirkkokuljetusreitit:
reitti 1: Kalkelankatu - Vaisaaren
R-kioski, Karrinkadun ja Kunnaan­
kadun kulma – kirkko
reitti 2: Pertunkuja 3 – Hulvelankatu
24,22,20 ja 16 – kirkko
Kirkkokuljetus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tulla kirkkoon,
mutta eivät jaksa itse kävellä, pyöräillä tai kyydinsaanti on vaikeaa.
Vakioreittejä on kaksi, mutta aina
voi soittaa ja pyytää kyyti omalle
kotiovelle, josta taksikuljettaja
hakee ovelta autoon ja takaisin.
Lisätietoja: Erja Andersson,
puh. 044-7160 326.
Diakoniatoimiston
päivystysajat
Diakoniatoimistossa
maanantaisin
klo 12–15
Puhelinpäivystys
maanantaisin
klo 15–16
Työntekijöille voi soittaa myös muina aikoina tai ottaa yhteyttä sähköpostitse etunimi.sukunimi@evl.fi.
Kahvila ja
lähetyssoppi
avoinna
ma–to klo 10–15,
pe klo 10–13. Syyskausi alkaa 5.9.
Lähetyssoppi
Avoinna kahvilan aukioloaikoina.
Myytävänä käsitöitä, kortteja, adresseja. Soppi vastaanottaa lahjoituksena mm. lankoja ja käsitöitä.
Tasalan Kamarin joka kuukauden
ensimmäisen maanantain tuotto
menee lähetystyön hyväksi.
Säännöllinen viikkotoiminta:
•Diakoniatyöntekijän vastaanotto tiistaisin klo 10-12, mm. verenpaineen mittausta ja keskustelua
•Nettikahvila tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 13-15
•Rummikub-pelituokio
keskiviikkoisin klo 13-15
•Äiti Teresan peittopiiri
torstaisin klo 10-13
Raision seurakunnan
SEURAKUNTAMATKA
ISRAELIIN 12.–19.3.2012
Matkan aikana tutustutaan
Raamatun maisemiin ja vieraillaan
mm. Galileassa, Gennesaretin järven rannoilla sekä Jerusalemissa.
Lisätiedot matkaisänniltä:
opettaja Seppo Niemeläinen,
040-573 1155
kirkkoherra Pertti Ruotsalo,
puh. 040-502 0077
Muut toiminta:
Tuolijumppaa ma 12.9., 10.10., 14.11.
ja 12.12. klo 11-12
Yhteislauluhetki ke 7.9., 26.10., 16.11.
klo 13-14
Ohjelmatuokiot
maanantaisin klo 11-12:
•19.9. Pysyvät arvot vanhuudessa.
Riitta Hoverfält ja Marketta Visa.
•26.9. Tasauspäivän ohjelmaa.
Katja Koskensalo.
•5.10. (keskiviikko) Enkelten kielin.
Katarina Engström ja Tiina Rautiainen.
•21.11. Isänmaallisia lauluja.
Sauli Hannuksela.
Kuukauden pappi
Syyskuu: Pyry Winter
Lokakuu: Tiina Rautiainen
Marraskuu: Seija Ala-Uotila
Raisiomessu
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
Illanvietto
rennommalla
otteella
su 18.9. ja 20.11. klo 17
seurakuntatalossa
to 27.10. klo 18
seurakuntatalossa
BACH-KONSERTTI
su 9.10. klo 18 kirkossa
Mika Suihkonen, viola da damba
Johannes Vesterinen, cembalo ja
urut
Mustarastas-yhtyeen
FOLK-KONSERTTI
su 13.11. klo 18 kirkossa
Martinus-kuoron
ADVENTTIKONSERTTI
su 27.11. klo 18 kirkossa
KUOROJA
Martinus-kuoro
sekakuoro nuorille ja
nuorekkaille aikuisille ma klo 19–21
seurakuntatalossa alkaen 29.8.
Laulukammari
Yhteislaulun riemua kaikenikäisille
laulajille ti klo 10–11.30 seurakuntatalossa, alkaen 13.9.
Lisätietoja: kanttori Katarina Engström, 044-7160 333
YHTEISLAULUA
”Virsin, lauluin, psalttarein”
- yhteislauluhetki
ke 14.9., 12.10. ja 30.11. klo 18.30
kirkossa Kanttori Katarina Engströmin johdolla.
Tasalan Kamarin yhteislauluhetki
ke 7.9., 26.10., 16.11. ja 14.12. klo 13-14
Kanttori Sini Niemisen johdolla.
torstaisin klo 18–20
seurakuntatalossa
•22.9. Kasteen lahja – suurinta rakkautta, Seija Ala-Uotila ja Pyry
Winter
•29.9. Ehtoollisen lahja – anteeksiannon makua, Seija Ala-Uotila
•6.10. Rukouksen lahja – yhteys
maan ja taivaan välillä, Jaakko
Rainerma
Avoin keskusteluilta uskonkysymyksistä, jossa mikään asia ei ole
liian pieni pohdittavaksi.
AKKOJEN LATAUS
ke 7.9. klo 17–21
Viherlahden leirikeskuksessa
Rentoutumis- ja hemmotteluhetki äideille! Ohjelmassa ulkoilua
(säävaraus), saunomista, jutustelua, hiljentymistä ja iltapalaa.
Viherlahteen mennään kimppakyydein.
Ilmoittautuminen 2.9. mennessä
Johanna Saloselle p. 044-7160 370
tai johanna.salonen@evl.fi
MIELI-ryhmä
Uusi ryhmä aloittaa perjantaina
16.9. klo 13 Tasalan Kamarissa.
Jos haluatko keskustella itsellesi tärkeistä asioista ja/tai jakaa
ajatuksiasi toisten kanssa, Tasalan Kamarissa kokoontuvassa Mielenterveyskuntoutujien vertaistukiryhmässä sinulla on siihen
mahdollisuus.
Lisätiedot: diakoniatyöntekijät Erja Andersson, p. 044-7160 326 ja Anna Ojala, p. 044-7160 352.
SOPUKKA
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
LÄHETYSTYÖSSÄ TAPAHTUU
PIIRIT
Lähetystyön askartelupiiri
to 1.9., 29.9., 27.10. ja 24.11. klo 13
seurakuntatalon rippikoulusalissa.
Kaanaan lähetyspiiri
ke 7.9., 5.10., 2.11. ja 7.12. klo 13
seurakuntatalon kahviossa.
Kenian lähetyspiiri
ti 20.9., 18.10., 15.11. ja 13.12 klo 11.30
seurakuntatalon kahviossa.
TASAUSTAPAHTUMA
la 24.9. klo 11–14
Kauppakeskus Myllyssä
Tasaamalla Nepalin kastittomille henkilötodistus. Mukana Raision
seurakunta ja Suomen Lähetysseura. Jaossa tasaustietoa ja lapsille
Tasausilmapalloja. Myynnissä erilaisia Tasaustuotteita.
TASAUSPÄIVÄN TAPAHTUMA
ma 26.9. klo 11–12 Tasalan Kamarissa
Lähetyksen
ADVENTTIMYYJÄISET
la 26.11. klo 11–13 seurakuntatalossa
PIIRIT JA KERHOT
Varttuneiden kerhot
Seurakuntatalo: parillisten viikkojen
torstaisin klo 12, alkaen 8.9.
Vaisaaren seurakuntakoti: parittomien
viikkojen torstaisin klo 12, alk. 15.9.
Mahdollisuus kerhotaksin käyttöön. Kerhoemäntä: Erja Andersson, p. 044-7160 326
Seniorikerho
parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 12 Kokinvuoren seurakunta­
kodissa, alk. 21.9. Kerhoisäntä:
Teppo Lummikko, p. 044-7160 350
Thainkielinen piiri
su 4.9., 30.10. ja 27.11. klo 14
seurakuntatalossa
Runopiiri
joka kuukauden ensimmäinen
maanantai klo 15.30
Tasalan Kamarissa, alkaen 5.9.
Miestenpiiri
joka toinen pe klo 18
Tasalan Kamarissa, alkaen 23.9.
Raamattuillat
ma 12.9., 26.9., 10.10., 24.10., 7.11.,
21.11., 5.12. ja 19.12. klo 18
Tasalan Kamarissa
Miestenryhmä joka toinen pe
klo 18.30 Tasalan Kamarissa,
alkaen 23.9.
LEIREJÄ JA RETKIÄ
Omaishoitajien virkistyspäivä
”LUONNON HELMASSA”
to 8.9. klo 10–15
Viherlahden leirikeskuksessa
Lähtö yhteiskuljetuksella seurakuntatalolta klo 9.30., paluu Raisioon
n. klo 15.30.
Päivän hinta 5 € henkilö sisältäen
matkat, ruokailun ja ohjelman.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset
viimeistään ti 30.8. Anna Ojala,
p. 044-7160 352. Kerrothan myös
erikoisruokavaliosi.
Perheiden ja aikuisten
LUONTOPOLKULEIRI 1.–2.10.
Viherlahden leirikeskuksessa
Ohjelmassa mm. luontoaskartelua,
Gospel -jumppaa sekä Jone & kroko
-esitys. Lisätietoja: Hannele Siltala,
044-7160 380 ja Tiina Rautiainen,
044-7160 323.
ELÄMÄ PELISSÄ
Thaimaa – Suomi
– soppaa kavereille
la 24.9., 22.10. ja
19.11. klo 13 Tasalan Kamarissa
Raision seurakunnan keittolounas
työttömille ja vähävaraisille
raisiolaisille.
■
AVOIN LAULUKOULU
Kaikille laulamisesta ja äänenkäytön kehittämisestä kiinnostuneille
ke 7.9. ja to 8.9. klo 18.30–20.30
seurakuntatalossa
Laulukoulu osallistuu Raision kirkossa su 11.9. järjestettävään messuun.
Lisätietoja: kanttori Katarina Engström, 044-7160 333
ILTA RAAMATUN ÄÄRELLÄ
SURURYHMÄ
Uusi ryhmä aloittaa tiistaina
11.10. klo 18 seurakuntatalossa
Ryhmä on kuoleman kautta läheisensä menettäneille tarkoitettu
tukiryhmä. Siihen osallistuminen
ei edellytä kirkkoon kuulumista,
eikä seurakunta-aktiivisuutta. Ennen ryhmän alkua tapaamme jokaisen osallistujan henkilökohtaisesti.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset
viimeistään 3.10. pastori Teppo
Lummikko, p. 044-7160 350 tai
diakoniatyöntekijä Päivi Leino,
p. 044-7160 365
Auttamiskeskus
Puhelinpäivystys torstaisin
klo 10–14, p. 4385 865.
Tilapäistä apua voi pyytää esim.
asioiden toimittamiseen, saattajaksi sairaalaan, lukemaan tai juttelemaan. Apu on maksutonta.
■
KONSERTTEJA
PYHIEN MUISTO
Pyhäinpäivän iltakirkot
la 5.11. Raision kirkossa klo 16 ja 18
Luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen
kuolleiden seurakuntalaisten nimet
ja sytytetään kynttilät heidän muistolleen. Ensimmäisessä tilaisuudessa luetaan niiden henkilöiden nimet,
joiden sukunimi alkaa aakkosten alkupään kirjaimilla ja toisessa tilaisuudessa niiden nimet, joiden sukunimi alkaa aakkosten loppupään
kirjaimilla. Kirjain rajaus ei ole vielä tiedossa.
Tasalan
Kamarin
toimintaa
■
KULTTUURIT KOHTAAVAT
su 30.10. klo 14 seurakuntatalossa
Tilaisuus on kaksikielinen ja kaikille avoin. Tulkkina toimii
pastori Seija Ala-Uotila. Mukana mm. Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniatyössä toiminut Kirsi Mikkola. Phatchara Viander esittää thairam -tanssia
perinteisessä thai-asussa ja Heijastus-lauluryhmä esiintyy
Marja Savirannan johdolla.
-seurakuntaillat
Joka toinen lauantai klo 17–19
Kokinvuoren seurakuntakodissa,
alkaen 3.9.
Illoissa pureudutaan eri arkipäivän
aiheisiin Raamatun kautta
sekä lauletaan yhdessä.
Yhteinen iltarukous ja iltatee.
Vetäjänä pastori Jaakko Rainerma.
■
Tule ja katso
3 / 2011
10
Lapsille ja perheille
Päiväkerhot
Tytöille ja pojille
Perheseikkailu
Vapaita
päiväkerhopaikkoja voi tiedustella numerosta 0447160 370 / Johanna
Salonen.
HARRASTEKERHOT
ke 21.9. klo 17
Wanhan Pappilan pihamaalla
Perhekerhot
Kokinvuoressa,
Tikanmaalla ja
Pappilassa
ke klo 10.30–12
Vaisaaressa
ke klo 10–11.30
Kokkikerho
ti klo 16-18 parillisilla viikoilla Kokinvuoren seurakuntakodissa, alk. 6.9.
ma klo 16–17 Raision lukion salissa,
alk. 5.9.
Partiolippukunnat
alakoululaisille
Partiolippukunnat kokoontuvat Wanhassa Pappilassa, seurakuntatalon pihapiirissä.
Piltit Tikanmaalla ti klo 13–14.30
Tiitiäiset Kokinvuoressa ti klo 13.30–15
ti klo 16–17 Ihalan koulun
salissa, alk. 6.9.
Toiminta on maksutonta eikä siihen tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Pyhän Martin lyhtyjuhla
Lisätietoja Eeva Lahti p. 044-7160 341
Omat sisäpelitossut ja
maila mukaan.
Kerhot ovat maksuttomia.
puuhamessun tapaan
to 3.11. klo 17.30
seurakuntatalossa
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
sunnuntaisin klo 12–13,
alkaen 18.9.
Toiminta on maksutonta, ilmoittautuminen
tapahtuu pyhäkoulussa.
Kokoontumispaikat Puuhakerhot
ti klo 16–17 Tikanmaan srk-koti ja
Vaisaaren srk-koti, alkaen 6.9.
Vaisaaren srk-koti, Kunnaank. 8
Kokinvuoren srk-koti, Murroskuja 3
Friisilän srk-koti, Lumparlank. 18
Tikanmaan srk-koti, Kapponk. 14 C 26
Kuloisten koulu, Keskitie 38
Konsan koulu, Alikonsantie 2
Petäsmäen päiväkoti, Hietatie 4
Metsäaron kerhotila, Hakakatu 2
Kerhossa hiljennytään, lauletaan, leikitään ja askarrellaan. Kerho on tarkoitettu alakouluikäisille ja on maksuton.
Vanhemmuuttaan aloittelevien
perheiden ryhmä
Kullannuput
Tyttökerho
joka toinen tiistai klo 14–16
Kokinvuoren srk-koti, alkaen 13.9.
ma klo 13–15
Tikanmaan seurakuntakodissa,
alkaen 22.8.
Rentoutumis- ja hemmotteluhetki äideille! Ohjelmassa ulkoilua (säävaraus),
saunomista, jutustelua, hiljentymistä ja
iltapalaa. Viherlahteen mennään kimppakyydein.
Ilmoittautuminen 2.9. mennessä Johanna
Saloselle p. 044-7160 370 tai johanna.salonen@evl.fi
PYHÄKOULUT Kausimaksu 5 €.
Lisätietoja Rauli Louhi p. 050 9121 802
Tarjolla kahvia, kavereita ja kuulumisten
vaihtoa!
Kahvila on suunnattu pienten lasten perheille.
Emäntänä Johanna Niemi.
ke 7.9. klo 17–21
Viherlahden leirikeskuksessa
Lippukunnanjohtaja
Inka Lähteenmäki p. 040-5179691
www.raisionkillinallit.fi
RC- autokerho
la klo 14–18 Raision
lukion salissa, alk. 10.9.
maanantaisin klo 13.30–15.30
Kokinvuoren seurakuntakodissa
Akkojen lataus
Lippukunnanjohtaja
Aleksi Mannerjoki
p. 040-8291050
www.jokikylanpojat.net
Raision KilliNallit
Kausimaksu 5 €.
Lisätietoja Timo
Koskensalo p. 050 5291 083
Perhekahvila
Monenlaista mukavaa tekemistä koko
perheelle: mm. askartelua, musiikkia, leikkiä, laulua, pieniä hartaushetkiä ja toisinaan yllätysohjelmaa. Lapsiperheille edullinen keittolounas.
Jokikylän Pojat
Lennokkikerho
la klo 10–12
Navetan
kerhotilassa,
alkaen 10.9.
Ohjelmassa tuikkulyhtyjen valmistusta
Pappilan päiväkerhon tiloissa seurakuntatalon alakerrassa, kun lyhdyt ovat valmiit
niin siirrytään kulkueena kirkkoon, jossa
iltahartaus. Tilaisuus päättyy seurakuntatalon pihamaalla olevaan mehu ja pipari tarjoiluun.
■
Kurssi on tarkoitettu rippikoulun käyneille. Ilmoittautuminen 23.9. mennessä.
Eevalle p. 044 7160 341
Sählykerhot:
yläkoululaisille ja lukiolaisille
Ohjelmassa mm. lauluja,
runoja ja lasten töiden
näyttely.
17.9., 29.10. ja 26.11. klo 10–14
Kokinvuoren seurakuntakodissa
Kerhonohjaajakurssi nuorille
alkaa 1.10. rovastikunnallisella
vihjepäivällä Kokinvuoren
seurakuntakodissa.
Kausimaksu 5 €. Järj. Raision Martat
Lisätietoja Eeva Lahti p. 044-7160 341
puuhamessun tapaan
su 2.10. klo 16
seurakuntatalossa
Perheiden lauantait
Vietä syyslomapäivät nauttien luonnosta, leikeistä ja peleistä yhdessä toisten
perheiden kanssa. Ilmoittautuminen sähköisesti seurakunnan Internet -sivuilla
31.8. mennessä. Aikuiset 30 € lapset 16 €,
alle 7- vuotiaat ilmaiseksi. Lisätietoja Eevalta.
Kausimaksu 5 €. Lisätietoja
Stefan Forsström p. 044-7160 369
Enkeli-ilta
Vauvaperheiden ja
1. lapsensa saaneiden ryhmät
Syyslomaleiri perheille 21.–23.10.
Viherlahden leirikeskuksessa
K-12 Taideklubi
ti klo 16–17.30
seurakuntatalossa,
alk. 6.9.
Kokoperheen
tapahtuma,
jossa ohjelmassa
monenlaista
mukavaa tekemistä, laulua, leikkiä,
rastirata, hiljentyminen, mehu- ja piparitarjoilu.
Tervetuloa mukaan!
Tiedustelut
Tyttökerho on 4.–5. -luokkalaisten tyttöjen oma juttu.
Lisätietoja Eeva Hörkkö p. 044-7160 341
Lisätietoja:
Sari Jokinen
puh. 4383015,
sari.jokinen@
evl.fi
pyhäkoulusihteeri Irma Siivonen
p. 4360 374
pastori Tiina Rautiainen p. 044-7160 323
Lapsikuoro
Chorus Juniorum (7–12 -vuotiaille)
to klo 16–17.30
Wanhassa Pappilassa, 1.9. alkaen
Pyhäkoulujen
SYYSRETKI
su 2.10. Viherlahden leirikeskukseen
Retki on tarkoitettu koko perheelle.
Lisätietoja: pyhäkoulusihteeri
Irma Siivonen, puh. 4360 374
Lisätietoja kanttori Sini Nieminen
p. 044-7160 367
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
(7-14-vuotiaat)
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
Kokemuksia Kullannupuissa:
Ryhmässä jaetaan
vauvaperheen ilot ja surut
■ Odotin ensimmäistä lastani ja olin mukana
neuvolan perhevalmennuksessa. Erään kerran
seurakunnan lastenohjaaja tuli neuvolaan kertomaan vauvaperheiden ryhmästä, Kullannupuista. Kullannuppuihin ei tarvitse ilmoittautua
ja mukaan voi tulla, kun seinät kotona alkavat
kaatua niskaan.
Olimme juuri muuttaneet Raisioon ja olin
iloinen mahdollisuudesta tutustua muihin äiteihin sekä päästä jakamaan vauvaperheen iloja ja
suruja. Odotin myös saavani hyödyllisiä vinkkejä vauvan hoitoon.
Olenko riittävä?
Kun esikoisemme oli kahden kuukauden ikäinen, lähdimme kohti Tikanmaan seurakuntakotia. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja kerhon nukkehuoneen lattialla oli jo 8 vauvakaukaloa. Mukaan oli helppoa ja luontevaa mennä.
Kokoonnuimme ensin olkkariin, aikuiset piiriin ja vauvat keskellä olevalle peitolle. Alussa laulettiin rytmimunilla säestäen ja kuulumisia vaih-
dellen. Tuntui huojentavalta kuulla, että muillakin on samanlaisia mietteitä ja pelkoja, kuin minulla. Osaanko, olenko riittävä, toiminko oikein?
Vanhemmuudessa on paljon oppimista ja
parisuhdekin on koetuksella esikoisen tultua
maailmaan. Yksi äideistä sanoi, että pidetään
”ketutuspäivä”. Hänellä oli ollut miehen kanssa aamulla erimielisyyksiä ja hän halusi purkaa tuntojaan. Asiat, joita Kullannupuissa puhutaan, jäävät niiden seinien sisälle ja jokainen voi
osallistua keskusteluun oman halunsa mukaan.
Ensimmäisen kerran teemana oli varhainen vuorovaikutus musiikin keinoin. Oli ihanaa, kun aluksi jokaiselle lapselle laulettiin
erikseen omalla nimellä. Jokainen tunsi kuuluvansa joukkoon. Sitten oli huiveja, rytmisoittimia, lorutusta ja heijaamista. Opin uusia vauvalauluja, joita voin laulella kotona vauvalleni.
Pienokaiseni piti hurjasti huivileikeistä ja koko pieni naama oli hymyssä. Jotkut vähän isommat vauvat kikattivat suureen ääneen. Lauluhetken jälkeen oli tarjolla kahvia, teetä, mehua. Mo-
nilla oli omaakin evästä. Joku vaihtoi vaippaa, joku imetti. Tunnelma oli kotoinen ja rauhallinen.
Tärkeää tietoa treffeiltä
Tiedän myös, että tulevan syksyn aikana on paljon mukavaa tulossa: keskustelemme perheen
rooleista, teemme aarrekarttaa, musiikkia ja
kuvataidettakin on lisää tiedossa. Asiantuntijoita tulee kertomaan kestovaipoista, vauvaviittomista, vauvahieronnasta ja erityisesti odotan innolla vauvan soseruokakurssia.
Keväällä on tulossa myös kiinnostava Yhtä
köyttä -perhekurssi ensimmäisen lapsen saaneille pariskunnille, josta voi saada tukea parisuhteen hoitamiseen.
Parasta tietenkin on arjen juttujen jakaminen toisten äitien kanssa. Olemme sopineet
kerhossa myös vaunuttelutreffejä ja ystävystyneet perheittäinkin. Tärkeiksi ovat tulleet myös
turvalliset ohjaajat, joilta voi aina kysyä neuvoa.
Kullannupun äiti
Kullannupuista
tukea vanhemmuuteen
■ Raision seurakunta aloitti Kullannuput
-ryhmän tammikuussa 2008 yhteistyössä Raision äitiysneuvolan kanssa. Ryhmä
perustettiin ensimmäisen lapsen saaneiden perheiden vertaistukiryhmäksi, tukemaan varhaista vuorovaikutusta ja uuden
perheen jaksamista. Reilun kahden vuoden aikana on Kullannupuissa käynyt lähes sata perhettä.
Yhteistyötä on tehty Raision kaupungin sosiaalitoimen, neuvolan ja päivähoidon kanssa. Sekä monien eri yhdistysten,
mm Marttojen ja MLL:n kanssa.
Kullannuput Tikanmaa seurakuntakodissa maanantaisin klo 13-15.
Lisätiedot www.raisionseurakunta.fi
tai sari.jokinen@evl.fi
■
Tule ja katso
Nu
3 / 2011
11
Koulupastori Miia päivystää
rten tapahtumat
Vaisaaren koulussa keskiviikkoisin
Raision lukiossa joka toinen torstai
VIIKKOTOIMINTA
Nuorten Gospelkuoro
Raision kauppaopistossa
joka toinen torstai
Tarkemmat päivämäärät ilmestyvät
koulujen ilmoitustauluille.
sunnuntaisin klo 13.30 seurakuntatalon alasalissa.
Lisätietoja Siniltä, puh. 044-7160 367
Kirkonmenot
ke 7.9., 5.10., 2.11.,7.12. klo 18
kirkossa.
Ehtoollisjumalanpalvelus
nuorille. Teejatkot Nurkassa.
Bänditoiminta
Bänditoimintaan tarvitaan mukaan kaikentasoisia
eri soittimien soittajia. Bändi säestää esimerkiksi KirkonMenoissa. Jos et osaa soittaa, mutta bänditoiminta kiinnostaa muuten, niin myös sinulle on
tekemistä esimerkiksi äänentoiston parissa. Myös
soittamiseen saat opastusta. Lisätietoja Hannulta.
Nuortenillat
keskiviikkoisin klo 18-20 Nurkassa.
Yhteistä toimintaa ja tekemistä nuorille. Voit myös
osallistua nuorteniltojen suunnitteluun ja tuoda
vaikka oman esityksesi nuorteniltaan! Lisätietoja
Hannulta. Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona
ei ole Nuorteniltaa vaan KirkonMenot.
Yhteystiedot
Yhteystiedot
LEIREJÄ
Nuortenleiri 25.-27.11. Viherlahdessa.
Yhdessä olemista ja kaikkea kivaa toimintaa rippikoulun käyneille nuorille. Leirimaksu 16 €.
Hengarit
Ajankohtaista tietoa nuorisotyön toiminnasta ja
tapahtumista nuorisotyön
nettisivuilla:
www.raisionseurakunta.fi/
nuorille
torstaisin klo 17–20 Nurkassa.
Nuorten avoimien ovien ilta, johon voi tulla vaikka pelailemaan tai
muuten vain oleskelemaan.
Kitarakerho
tiistaisin klo 17 Nurkassa.
Kitarakerhossa opetellaan soittamaan
kitaraa ja vietetään aikaa yhdessä.
Kaikki kitaransoitosta kiinnostuneet
ovat tervetulleita. Oma kitara ei ole
välttämätön. Lisätietoja Hannulta.
Hannu Back
vs. nuorisotyönohjaaja
044-7160 351
Mia Flemming
nuorisotyönohjaaja
044-7160 357
Eeva Lahti
nuorisotyönohjaaja
044-7160 341
Kimmo Keskinen
nuorisotyönohjaaja
044-7160 330
Ritva Rautiainen
044-7160 339
rippikoulu- ja nuorisopastori
Sähköpostiosoitteet:
etunimi.sukunimi@evl.fi
www.raisionseurakunta.fi
Rippikoulur yhmä 10. tuotantoa.
Kohtaamisia
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
■
Seurakuntanuoret seikkailevat
maan ja taivaan välillä
■ Sukellusta, kalliokiipeilyä, bänditoimintaa,
valokuvausta ja tiettävästi maailman ensimmäinen plektraralli; seinäkiipeilyä, pelkokerrointa ja juhlaillallinen. Puhe on seurakunnan nuorisotyöstä.
Raision seurakunnassa nuorisotoiminta on
niin aktiivista ja monipuolista, että siinä moni
isompikin kaupunki jää heittämällä kakkoseksi.
– Näin hyvästä toiminnasta saa olla kiitollinen, summaa nuorisotiloihin pistäytymään tullut tuore lukiolainen Henna Peräkylä monen
nuoren tunnelmat. Toinen paikalla piipahtaja,
Anni Suominen peukuttaa ja lisää kiitoslistaan hyvät nuorisotyöntekijät.
– Työntekijöistä on tosi paljon kiinni. Ei sitä ihan kenen kanssa tahansa voisi tehdä tätä kaikkea.
Isoja kokemuksia
turvallisesti
Tänä syksynä uuteen opiskelukaupunkiin suuntaava Anni on ollut seikkailuklubin aktiivijäsen.
– Olen saanut tehdä paljon sellaista, mihin
ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Nämä jutut ovat olleet jokaiselle meistä isoja kokemuk-
sia ja mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen. Toisaalta kenenkään ei ole ollut pakko tehdä mitään sellaista, mitä ei halua. Monesti nuoret tekevät vain muiden painostuksesta asioita, joita
eivät oikeasti halua. Tässä porukassa voi turvallisesti myös pelätä, Anni painottaa.
Huimapäisyyttä kysyvät äärimmäisyyslajit
ovat silti pikemminkin pikantti mauste kuin itsetarkoitus. Nuorisotoiminnan kulmakiviä ovat
viikoittaiset nuortenillat sekä suositut hengarit, joissa tärkeintä on yhdessäolo ja puuhastelu leppoisassa hengessä. Säännölliseen toimintaan lukeutuvat myös muun muassa kitarakerho, bändi sekä kuvauskerho, isoskoulutusta unohtamatta.
Annilla on hyvä kokemuksia myös kitarakerhosta.
– Ilmapiiri on minun kaltaiseni epämusikaalisenkin kannalta hyvä, hän nauraa.
– Kukaan ei ihmetellyt, että mitä tuokin täällä tekee. Ja hei, ilman bänditoimintaa kirkonmenot olisivat paljon tylsemmät, hän muistuttaa.
Henna puolestaan on toiminut ahkerasti
isosena ja on lisäksi osallistunut nuorten retriittiin.
– Sekin oli hieno,
mielenkiintoinen ja rauhoittava kokemus. Hiljaa oleminen oli tavallaan vaikeaa, mutta siihen tottui.
Isostoiminnalle Hen­
na syttyi oman rippileirinsä aikana.
– Toiminnassa on
samanhenkisiä ihmisiä
ja siinä saa kavereita. Saa toteuttaa itseään, laulaa, leikkiä, mikäs siinä! Se vain on mun juttu,
Henna kertoo.
Nuorten toiveita
kuunnellaan
Kun yhdessä seikkaillaan, yhdessä myös rauhoitutaan. Nuorisotyöntekijä Hannu Back toteaa,
että yhdessä tekeminen on usein se tärkein juttu. Hannu kertoo, että alkavan syksyn suunnitelmissa on myös uudenlainen klubi-ilta kerran kuukaudessa.
– Se olisi lähinnä yhdessä oloa, laulua, leikkiä, näytelmiä. Tehtäisiin tätä kaikkea porukal-
la ja nuoret voivat myös keskenään valmistella
esityksiä, Hannu hahmottelee.
Hennan ja Annin kommentit ovat kannustavia.
– Klubi-ilta on oikeasti hyvä idea!
Hannu kuuntelee herkällä korvalla tyttöjen toiveita.
– Nuorten omia ideoita otetaan erittäin
mielellään vastaan ja niitä saisi tulla paljon
enemmänkin. Kaikkein parasta on tehdä sellaista, mistä tietää nuorten pitävän. Heitä vartenhan me tätä teemme.
Tiina Piha
toimittaja
Tule ja katso
12
3 / 2011
Kymmenen
käskyä
– tässä
ja nyt
K
ymmenen käskyä ovat
yhtä
ajankohtaisia
edelleen: viimeistään
rippikoulussa ne opetellaan ulkoa. Mutta miten hyvin käskyt ovat mielessä
vielä aikuisena, miten niitä tulkitsevat lapset ja miten rippikoulunuoret
muotoilevat niistä tuoreet käskyt.
– Uskoisin muistavani kaikki
Kymmenen käskyä, raisiolainen Tuija Vihermäki pohtii. Ja kun hän alkaa miettiä, tulee kahdeksan kymmenestä mieleen heti. Kahta viimeistä pitää vähän miettiä.
– Ne ovat mielestäni yleisiä elämänohjeita, älä varasta, älä tapa, Vihermäki pohtii.
– Lapsena kävin pyhäkoulussa,
missä niitä opeteltiin, eli muistelen,
että osasin ne jo ennen rippikoulua.
Pienen lapsen äitinä Tuija Vihermäki voi pohtia esimerkiksi neljännen käskyn sanomaa vanhempien
kunnioittamisesta. Sitä on yritettävä
opettaa omille lapsille.
- Omien vanhempien kohdalla se
voisi merkitä sitä, että vaikka ei olisi
samaa mieltä, niin kunnioittaisi toisten mielipiteitä.
– Esimerkiksi älä varasta. Siitä
tulee mieleen, mitä Englannissa on
nyt tapahtunut. Ei ole tahdottu kunnioittaa toisten omaa. Siinä on mennyt
yrittäjiltä bisnekset ja ihmisiltä kodit
ja tavarat.
Isän ja äidin kunnioittaminen herättää ajatuksia heidän merkityksestään:
– Ei sitä itsekään olisi täällä jos ei
olisi omia vanhempia. Ei voi juuriaan
eikä vanhempiaan unohtaa.
Yhdeksäs ja kymmenes käsky siitä, ettei pidä tavoitella toisen omaa
on tänä päivänä ajankohtainen. Lehtonen pohtii, että hänen omalla kohdallaan on toive asua omakotitalossa.
– Tuntuu helposti, että kaikilla
muilla onkin omakotitalo, siitä tulee
helposti katkera olo.
Mutta asiat voi ajatella myös toisin:
– Pitää muistaa itse ihan päivittäin kiittää siitä, mitä on. Jos jollain
toisella on jotakin, voisi iloita siitä, se
ei ole itseltä pois.
Ohjenuora
omassa elämässä
Hannele Ruuskalle kymmenen
käskyä ovat yleisiä sääntöjä ja elämänohjeita.
– Ensimmäisenä tulee mieleen älä
varasta. Kymmenen käskyä ovat sääntöjä, että mitä tahansa tekeekin ja toimii niin niiden sääntöjen mukaan.
– Ne toimivat ohjenuorana, mitä
voi noudattaa elämässä.
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei
saa olla muita jumalia.
– Meillä on monia eri asioita elämässä. Tär­ keintä on se, mikä on meidän Jumalamme.
Jos rahasta tulee tärkein, se vaikuttaa
ihmissuhteisiin ja näkyy kaikessa: epä jumala on saanut paikan. Vanhassa Tes tamentissa se oli epäjumala nimeltä Baal,
omistamisen jumala, jota palvottiin.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
– Yksinkertaistettuna se on tervettä
Jumalan pelkoa, kunnioitusta Jumalaa koh taan.
3. Pyhitä lepopäivä.
– Lepopäivän pyhittämisessä kyse voi olla
myös epäjumalan palvomisesta: status,
asema, raha pistää tekemään töitä vuo rokauden ja viikon ympäri. Pyhittäminen
tarkoittaa myös sitä, että käyttää erilaista
huomiota jumalasuhteeseensa.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Raamattu on perhekeskeinen, käsky suo jelee perhettä. Mutta jos vanhemmat eivät
ansaitse kunnioitusta? Ehkä kunnioituksen
osoittaminen heille voi herättää ajatuksia
siitä, pitäisikö käyttäytyä sen kunnioituksen
mukaisesti.
6. Älä tee aviorikosta.
Tähän Jumalan käskyyn liittyy siunaus.
Jos jättää pettämättä aviopuolisoaan, mikä
siunaus se onkaan koko perheelle, avio liitolle ja lapsille.
7. Älä varasta.
Tällä käskyllä, kuten muillakin, on myös
yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Väärän todistuksen lausuminen on erään laista juoruamista. Kun valehtelee, on mie tittävä kenelle olet sanonut asian mitenkin.
Tämä tekee olon hyvin stressaantuneeksi
ja rikkoo ihmissuhteita.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa,
työntekijöitä, karjaa äläkä mitään,
mikä hänelle kuuluu.
– Jos uskoo Jumalaan, hyvään tarkoittavaan
isään, voi uskoa hänen pitävän huolta siitä,
että minulla on tarpeellinen.
– Nyt eletään hyvin vahvasti materialistista
aikaa, saattaa ihmisissä tunteen onko mi kään tarpeeksi. Kateus vallitsee, eikä kiitetä
siitä mitä on. Useimmilla Suomessa kaikki
on hyvin, se pyrkii unohtumaan.
5. Älä tapa.
Käsky merkitsee myös sitä, tule solvata
toisia ja lyödä henkisesti alas.
Käskyt osoittavat Jumalan
tahdon mukaista elämää,
seurakuntapastori Pyry
Winter kertoo.
Sini Silvan
Yhteiskunnan
pilareita
– Kymmenen käskyä ovat ne pilarit
joihin yhteiskunta on rakentunut,
Minna Lehtonen pohtii. Siinä kohtaa kun niitä lähdetään rikkomaan,
alkavat ihmiset voimaan huonosti.
Sini Silvan
Martti Luther julkaisi Vähä Katekismuksen
vuonna 1529. Yhdeksi sen tärkeäksi osaksi
muodostuivat Vanhan Testamentin Mooseksen
laista peräisin olevat Kymmenen käskyä.
11-kuukautisen Aleksin äiti,
Tuija Vihermäki uskoo,
että aikuisillekin pieni
kertaus kymmenestä
käskystä voisi olla
ajoittain paikallaan.
– Ei niitä tule ihan
päivittäin mietittyä.
Rippikoululaisten nykypäivän
kymmenen käskyä
Raision seurakunnan rippikouluryhmä muotoili tuoreen version
käskyistä, omasta näkökulmastaan. Ja tältä se kuulostaa:
1. Älä aseta ketään/mitään Jumalan paikalle.
2. Älä sano Jumalauta
3. Anna aikaa itsellesi ja lähimmäisellesi. Varaa ainakin yksi
päivä viikosta rauhoittumiselle.
4. Arvosta vanhempiasi ja anna heille aikaa. Pidä heidän
kanssaan hyvät välit.
5. Älä satuta muita henkisesti äläkä fyysisesti. Varjele ja
suojele kaikkea elämää.
6. Ole uskollinen puolisollesi ja kunnioita häntä.
7. Kunnioita toisten omaisuutta ja arvosta heidän
tekemäänsä työtä.
8. Kerro totuus ja ole rehellinen mielipiteissäsi.
9.–10. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on ja ole kadeh­timatta
sitä, mitä muilla on. Hanki oma elämä.
Käskyt suojelevat elämää
ja vähentävät pahuutta
– Lailla ja kymmenellä käskyllä on
kaksi tehtävää. Ensinnä ne suojelevat
elämää. Jos olisi mahdollista, että ihmiset eläisivät ja noudattaisivat kymmentä käskyä sataprosenttisesti, eikö se olisikin hyvää elämää, Raision
seurakunnan uusi seurakuntapastori Pyry Winter kysyy.
– Toinen tehtävistä on osoittaa, se
että olemme vajavaisia ja syntisiä ih-
misiä, jotka tarvitsevat Jeesuksen pelastustyötä. Synnit sovitettiin Golgatan
ristillä.
– Ehkä tänä päivänä meillä on yhteiskunnassa se humanistinen ihmiskäsitys, että ihminen on hyvä ja pystyy
tekemään oikeita ja tasapuolisia ratkaisuja. Tässä Raamattu opettaa toisin. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä
tuli syntinen eli taipuvainen pahaan.
– Laki tai käskyt osoittavat samalla, että ihminen on vajavainen
eikä pysty elämään niiden mukaan.
Toivon mukaan se johtaa siihen, että
ihminen kääntyy Jumalan ja Jeesuksen puoleen: sitä kautta löytyy pelastus, Winter kertoo.
Winter muistuttaa, että rippikoulussa puhutaan paljon myös hengen
hedelmistä Galatalaiskirjeen mukaan: Pyhä Henki tuottaa hyviä hedelmiä ja niitä hyviä hedelmiä, hyviä tekoja saavat nauttia myös muut.
– Käskyt osoittavat Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumala ei ole
sellainen perfektionisti: taas teit
tuossa ja tuossa pieleen. Hän antoi
käskyt, osoitti tahdon, mutta antoi
poikansa Jeesuksen, joka sovitti synnit ristillä, Winter sanoo.
– Jumala on ihmisen puolella,
hän kiteyttää.
Sini Silvan
toimittaja