Tietopaketti punamädästa

PUNAMÄTÄINFO - tietopaketti viljelijöille
Perustietoa kasvintuhoojasta
Mansikan punamätä (Phytophora fragariae var. fragariae) löydettiin ensimmäisen kerran Suomen
mansikkaviljelmiltä vuonna 2012. Punamädän aiheuttaja on sienen kaltainen mikrobi, joka tuhoaa
mansikan juuriston ja heikentää satoa. Erityisen hankalaksi tämän taudin tekee taudinaiheuttajan pitkä
säilymisaika maassa. Punamätä on luokiteltu vaaralliseksi kasvintuhoojaksi , jota ei saa esiintyä
tuotantopaikoilla tai myytävissä, maahan tuotavissa tai maasta vietävissä kasveissa.
Jos epäilee löytäneensä punamädän, on velvollinen ilmoittamaan havainnosta sähköpostilla Eviraan tai
oman alueen ELY-keskuksen kasvintarkastajalle; yhteystiedot löytyvät tämän infopaketin lopusta.
Punamädän esiintymisestä
Mansikan punamätää esiintyy maailmanlaajuisesti. Se aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, jos maaperä on
johonkin vuodenaikaan kostea tai vetinen ja lämpötila samaan aikaan viileä. Punamätä onkin ollut
haitallinen sateisilla alueilla Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tauti voi puhjeta myös lämpimissä ja
kuivissa maissa voimakkaan sadetuksen jälkeen. Taudin merkitys on vähentynyt, kun on siirrytty
käyttämään tihkukastelua, korkeita penkkejä tai siirretty viljely rajoitetuille kasvualustoille.
Naapurimaissamme punamätää esiintyy myös. Ruotsissa taudin kanssa on eletty jo 1970-luvun lopusta
lähtien siirtämällä mansikan tuotantoa pois veden vaivaamilta alueilta. Norjassa punamätä löytyi vuonna
1995. Tautia yritetään hallita suojavyöhykejärjestelyillä, joskin se on hiljalleen levinnyt taimien
tuontikiellosta huolimatta. Tanskassa punamätää hallitaan lyhyillä viljelykierroilla, eikä sitä lueta kaikkein
haitallisimpiin mansikan tauteihin.
Mistä punamädän tunnistaa?
Punamädän oireita on hankala tunnistaa, sillä ne saattavat muistuttaa muiden kasvitautien, kuten
tyvimädän ja juurilahon tai talvivaurioiden aiheuttamia vioituksia.
Tartunnan seurauksena juurten kärkiosissa sivujuuret alkavat tuhoutua ja samalla juuristo harvenee ja
tummuu. Sairaiden juurten sisäosa on väriltään punaruskea, minkä voi erottaa isommissa juurissa.
Mikroskoopin avulla voi juurten sisäosissa nähdä taudinaiheuttajan pyöreitä munaitiöitä. Kesällä sairaat
juuret kuitenkin hajoavat nopeasti, joten oireita voi olla vaikea havaita.
Hauras ja harva juuristo johtaa kasvien heikkoon kasvuun ja lakastumiseen. Punamädän infektoima
kasvusto lähtee hitaasti kasvuun keväällä, mutta on huomattava, että muutkin juuristoa vioittavat sienet
sekä talvivauriot aiheuttavat samoja ongelmia. Punamätätartunta alentaa satoa ja sairaat kasvit talvehtivat
huonosti.
Punamädän saastuttama mansikkalohko.
Kuva: Paula Lilja/Evira
Sairastuneen kasvin juuria sekä mikroskooppikuva munaitiöistä. Kuvat: Mirkka Soukainen/Evira.
Ensimmäiset taudin oireet näkyvät yleensä painanteissa ja ympäröivää aluetta kosteammissa kohdissa.
Omalla viljelmällä kannattaakin seurata mahdollisten heikkokasvuisten laikkujen taimia. Jos oireet
muistuttavat tässä kuvattuja punamädän oireita, kannattaa ottaa yhteys kasvinterveysviranomaisiin.
Munaitiöt säilyvät, parveilijat levittävät
Juurten hajottua munaitiöt voivat säilyä maassa saastutuskykyisinä jopa 15 vuotta. Munaitiöiden itäessä
suotuisissa olosuhteissa syntyy parveilupesäkkeitä, joista vapautuu tautia levittäviä parveiluitiöitä eli
parveilijoita. Munaitiöiden itämistä tapahtuu 5 - 20⁰C:en lämpötiloissa, mutta optimi on 10 – 15⁰C.
Parveilijat liikkuvat aktiivisesti veden mukana ja
ne myös nousevat maavedessä ylöspäin. Tämän
takia ne joutuvat helposti maan pinnalle ja
siirtyvät valumaveden mukana tartuttamaan
uusia taimia. Tartuntaa tapahtuu 2 – 20⁰C
lämpötilassa, optimi on 10 - 17⁰C. Lämpimässä,
25⁰C:ssa tartuntaa ei enää tapahdu.
Optimilämpötiloista huolimatta tartunta lisääntyy
eniten alle 10⁰C lämpötiloissa ja tämän takia
pitkät, vetiset syksyt nopeuttavat taudin
etenemistä.
Parveilija, kuva: Nina Heiberg, Norja
Kuinka laajalle punamätä on levinnyt Suomessa?
Ensimmäiset tautimääritykset tehtiin alkukesällä 2012. Taimieriä jäljittämällä selvisi, että punamätä on
levinnyt Suomen mansikkatiloille ulkomaisen taimiaineiston välityksellä ilmeisesti jo vuosia sitten.
Punamätää on löytynyt eri taimitoimittajien taimista eri vuosina istutetuista kasvustoista ja monesta eri
lajikkeesta. Yhteistä näille oli hollantilainen taimimateriaali. Vuoden 2012 jäljitysten perusteella löydettiin
punamätää 55 mansikkatilalta Suomessa. Osa jäljityksistä jäi tekemättä ja ne tehdään vuonna 2013.
Punamätä on levinnyt paljon laajemmalle kuin nuo 55 tilaa, minkä vuoksi taudin hävittäminen on
mahdotonta. Eviran tavoitteena on estää punamädän laajempi leviäminen tilalta toiselle.
Kuva: Eviran löytämät punamätäesiintymät 2012
Kesien 2011 ja 2012 sateinen sää suosi taudin leviämistä ja helpotti oireiden tunnistamista kasvustoissa.
Koska tauti voi säilyä maassa ilman isäntäkasvia vähintään 15 vuotta, on sen hävittäminen saastuneilta
tiloilta mahdotonta. Nyt pyritään estämään taudin leviäminen saastuneilta tiloilta muualle ammattimaiseen
tuotantoon. Myös hygieniaohjeilla pyritään estämään punamädän leviämistä niiden tilojen sisällä, missä
esiintymä on todettu.
Viranomaismääräykset
Kun punamädän laaja leviäminen selvisi, antoi Eviran Valvontaosaston kasvinterveysyksikkö päätöksen
toiminnan rajoituksista punamätään saastuneilla tiloilla. Ensimmäinen toiminnan rajoituksia koskeva päätös
kuitenkin katsottiin myöhemmin liian rajoittavaksi ja uusi päätös annettiinkin 21.11.2012. Sen mukaan
toimijoiden on noudatettava seuraavia määräyksiä:
Taimiaineistoa la luovutuksia koskevat määräykset
Jos tilalla on todettu punamätäsaastunta, kielletään mansikan taimiaineiston luovuttaminen saastuneelta
tilalta kokonaisuudessaan. Mansikan taimia ei siis saa luovuttaa avomaalla tai samalla tilalla kasvi- tai
kausihuoneessa tapahtuvasta kasvatuksesta.
Muiden kasvilajien taimiaineistoa ei saa luovuttaa saastuneen tilan peltolohkoilta ammattimaiseen
tuotantoon. Muiden kasvilajien taimien luovuttaminen on sallittua kuitenkin suoraan lopulliselle
kuluttajalle, tukkumyyntiin, viherrakentamiseen ja muihin vastaaviin tarkoituksiin.
Saastuneilla tiloilla on voimassa siemenperunan ja maa-aineksen luovutuskielto tilan kaikilta
peltolohkoilta.
Koska mansikan punamädän on katsottu levinneen laajalti Suomeen, ei viranomainen tee
hävittämispäätöstä kasvustoista, vaan mansikan viljelyä voi halutessaan jatkaa saastuneilla lohkoilla ja
tilalla.
Käyttörajoituksista ilmoittaminen
Jos saastunut tila tai sen peltolohkoja myydään, vuokrataan tai luovutetaan muulla tavalla, on
viranomaispäätöksen mukaisista rajoituksista ilmoitettava ennen luovutusta. Luovutuksen jälkeen on
asiasta ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaiselle, eli joko Eviraan tai paikallisen ELY-keskuksen tarkastajalle.
Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen tapahtuvaa luopumista
rajoitetusta alueesta, esimerkiksi vuokratusta lohkosta, joka on kuulunut tilan viljelyalueisiin silloin kun
viranomaispäätös annettiin.
Viranomaispäätös on voimassa kunnes punamätä on hävitetty ja kasvinsuojeluviranomainen on todennut
tuotantopaikan vapaaksi punamädästä uusintatarkastuksessa. Uusintatarkastus tehdään, kun on kulunut 15
vuotta mansikanviljelyn lopettamisesta tilalla. Mansikanviljelyn lopettamisesta tilalla on ilmoitettava
kasvinsuojeluviranomaiselle.
Mahdollisuudet korvauksiin
Eviran todettua punamätäesiintymien levinneen koko maahan ei kasvustoja määrätty hävitettäväksi eikä
tiloille määrätty viljelykieltoja. Näin ollen korvauksille valtion varoista ei ollut perustetta. Jos tapauksia olisi
ollut vain muutamia, kasvustot olisi todennäköisesti määrätty hävitettäväksi . Samalla tiloille olisi määrätty
15 vuoden viljelykielto ja kasvuston hävittäminen olisi tehty Eviran valvonnassa.
Korvauksia voi toki hakea, mutta niiden maksatus on epätodennäköistä em. syistä. Kasvinterveyslakiin
tehtyjen muutosten perusteella vuodesta 2014 lähtien valtion vastuu kasvitautien ja -tuholaisten
hävittämiskustannusten korvauksista vähenee edelleen.
Korvaukset taimien myyjiltä
Kun tilalla on todettu punamätä, on otettava heti yhteyttä taimien myyjään ja aloitettava neuvottelut
mahdollisista korvauksista. Jos neuvottelut eivät johda sopimukseen ja viljelijä haluaa riitauttaa asian, on
huomattava seuraavat erot toimijoiden välillä:
 Jos myyjä on hollantilainen, on myyntisopimus tehty Alankomaissa voimassa olevan lainsäädännön
mukaan. Mahdolliset riitatapaukset sovitaan hollantilaisissa tuomioistuimissa. Ns. ankaran vastuun
periaatetta ei sovelleta, eli myyjän vastuu kohdistuu ainoastaan taimimateriaaliin, mutta ei
välillisiin vaikutuksiin.
 Jos taimien myyjä on suomalainen yritys, toimitaan suomalaisen lainsäädännön mukaan ja
riitatapaukset käsitellään oman maamme tuomioistuimissa. Myöskään Suomessa ankaran vastuun
periaate ei koske taimiaineistoa, eli taimien myyjän vastuu kohdistuu ainoastaan taimimateriaaliin.
Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton hallitus suosittelee, että vähimmäiskorvauksena tautitapauksissa olisi
uusien taimien toimittaminen saastuneen taimimateriaalin tilalle.
Yeisohjeita tiloille, joilta on löydetty punamätä
Jos viljely jatkuu saastuneella lohkolla
Kun punamätä todetaan tilan jollakin lohkolla, on viljelijällä mahdollisuus jatkaa tuotantoa, eikä
hävittämistä tarvitse heti tehdä. Taudin leviämiseksi on syytä noudattaa seuraavia ohjeita:
 Lisäysmateriaalin ottaminen lohkolta on kiellettyä. Jos lohkolta on ehditty ottaa lisäysmateriaalia
ennen viranomaispäätöksen antamista, tulee nämä taimet toimittaa kaatopaikalle sekajätteenä.
 Mitään kasvinjätettä ei saa siirtää muualle lohkon kasvustosta.
 Uusia mansikantaimia ei saa istuttaa saastuneen lohkon välittömään läheisyyteen. Rinnemailla
kannattaa erityisesti rauhoittaa lohkon alapuoliset alueet, joihin tartunta saattaisi edetä valuvan
pintaveden mukana. Ohjeellisena suojaetäisyytenä voidaan pitää 100 metrin vyöhykettä.
 Kasvuston pahimmin oireellisissa kohdissa, missä kuolleita taimia on paljon, on liikkuminen
kielletty, lukuun ottamatta välttämättömiä viljelytoimia. Viljelijän tulee ohjeistaa työntekijöitä ja
tarvittaessa oireelliset kohdat, joissa liikkuminen on kielletty, merkitään kasvustoon esimerkiksi
nauhojen avulla.
 Saastuneella lohkolla saa tehdä vain ehdottoman välttämättömät viljelytoimet, jotta tautia ei
levitettäisi. Viljelytoimet tehdään aina ensin puhtailla lohkoilla ja sen jälkeen siirrytään
saastuneelle lohkolle. Kasvustossa ei liikuta kuin välttämättömien viljelytoimien ja poiminnan
aikana.
 Hyvää viljelyhygieniaa on noudatettava viljelytoimien ja sadonkorjuun aikana. Viljelytoimien
tekijöillä ja poimijoilla tulee olla kertakäyttöiset tai pestävät suojavaatteet, jotka hävitetään tai
pestään siirryttäessä oireellisesta kasvustosta puhtaaseen. Samassa yhteydessä kädet pestään ja
desinfioidaan tai vaihdetaan kertakäyttökäsineet puhtaisiin.
 Kaikki saastuneen lohkon hoidossa käytetyt välineet, koneet ja laitteet pitää pestä ja desinfioida
käytön jälkeen.
Viljelijän on mietittävä poiminnan ja muun työskentelyn organisoimista, jotta tartuntavaara saataisiin
pysäytettyä. Onko esimerkiksi mahdollista käyttää aina tiettyä työntekijäryhmää saastuneella lohkolla
tapahtuvissa toimissa, jolloin ohjeita ei tarvitse selittää koko poimijajoukolle.
Leviäminen veden mukana on pyrittävä estämään, sillä vedessä saattaa olla jonkin aikaa munaitiöitä,
parveilijapesäkkeitä tai hengissä olevia parveilijoita. Pintavalumavesien pääseminen vesilähteenä
käytettäviin ojiin ja kastelualtaisiin täytyy estää, jos vain mahdollista. Mikäli naapurustossa on muita
mansikanviljelijöitä, on leviämisvaarasta syytä keskustella myös heidän kanssaan.
Asiakkaat punamätätilalla
Itsepoimijat ja asiakkaat on syytä pitää poissa punamätään saastuneilta lohkoilta. Viljelijä itse päättää,
tiedottaako hän asiakkailleen lainkaan tilalla olevasta punamätäongelmasta. Mitään velvoitetta siihen ei
ole. Jos aiemmin on ollut tapana myydä tai luovuttaa mansikan taimia asiakkaille, on taudista kuitenkin
pakko mainita eikä taimia enää saa myydä tai luovuttaa. Jos liikkumisrajoitus on merkitty näkyvästi tilan
punamädän vaivaamille lohkoille, saattaa asia kiinnostaa asiakkaita. Silloin on syytä selvittää, että
punamätä ei vaikuta mitenkään poimitun marjan laatuun, eikä tauti ole ihmisille haitallinen.
Viljelytekniikan mahdollisuudet punamädän ehkäisyssä
Puhdas taimimateriaali lähtökohtana
Tärkein tapa välttyä saamasta punamätää omille viljelmilleen on terveen taimimateriaalin käyttö
istutuksissa. Tämä on asetettu myös Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön EPPO:n toimesta
punamädän torjunnan lähtökohdaksi.
Taimimateriaalille on asetettu nollatoleranssi punamädän suhteen, eli myytävässä taimimateriaalissa sitä
ei saa esiintyä. Tätä varten maat ovat luoneet omat sertifiointijärjestelmänsä, jonka tulee varmistaa, että
punamätää ei esiinny taimissa.
Ilmavat, korkeat kasvupenkit ehkäisevät tartunnan leviämistä, vaikka taimimateriaalissa olisikin ollut joku
tartunnan saanut taimi. Meidän ilmastossamme mansikkapenkkien korkeudella on olemassa yläraja, joka
riippuu lumipeitteen paksuudesta kovien pakkasten aikana. Riittävän korkeita penkkejä ei liene mahdollista
tehdä, sillä jos penkki jää paljaaksi kovien pakkasten aikaan, taimet ja niiden juuristot jäätyvät. Viljelypaikka
on kuitenkin syytä valita siten, että vältetään alueita, joissa vesi herkästi pääsee johonkin vuodenaikaan
seisomaan. Näillä ohjeilla ehkäistään myös muiden maassa ja vedessä leviävien tautien esiintymistä.
Lyhyt viljelykierto on hyvä keino ehkäistä taimimateriaalin mukana kulkeutuneen punamätäinfektion
leviämistä tilalla. Jos taimien mukana on tullut yksittäisiä saastuneita taimia, ei tauti ehdi levitä laajalle,
varsinkaan jos olosuhteet eivät ole sateiset ja märät.
Kaksivuotiseen kiertoon on menty jo monissa meitä etelämpänä olevissa maissa avomaalla viljeltäessä.
Etelä-Euroopassa kierto on yksivuotinen.
Käytössä olevista kasvinsuojeluaineista
Kasvinsuojeluaineilla voidaan vain rajoitetusti vaikuttaa punamädän esiintymiseen. Turvallisuus- ja
kemikaalivirasto Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä on ainoastaan fosetyyli-alumiinia sisältävä Aliettevalmiste, jolla on vaikutusta punamädän ehkäisemisessä. Tehoaine ei paranna tartuntaa, mutta parantaa
kasvien vastustuskykyä juuristoon tunkeutuvia parveilijoita vastaan.
Alietten uusittu käyttöohje mansikan tyvimädän ja punamädän torjuntaan
Istutusvuonna taimirivit ruiskutetaan 2-3 viikkoa istutuksen jälkeen, kun taimet ovat hyvin
juurtuneita. Käsittely toistetaan 20-30 vrk:n jälkeen. Käyttömäärä riviruiskutuksessa on 4,0
kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna 800-1000 l:aan vettä.
Käytettäessä upotuskäsittelyä, taimet voidaan käsitellä ennen istutusta upottamalla
paljasjuuristen taimien juuret 0,2- 0,3 % (20-30 g/10 l vettä) liuokseen 15-30 minuutin ajaksi
juuri ennen istutusta tai kastelemalla paakkutaimet perusteellisesti 0,3 %
käyttölaimennoksella. Uusintakäsittely voidaan tehdä ruiskuttamalla rivit neljän viikon
kuluttua. Riviruiskutuskäsittelyssä käyttömäärä on 4,0 kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna
800-1000 l:aan vettä. Upotuskäsittelyä käytettäessä ensimmäinen sadonkorjuu voidaan
tehdä vasta istutusta seuraavana vuonna.
Syksyn ruiskutus tehdään elokuun lopulla - syyskuun alussa tai aiemmin tautitilanteen niin
vaatiessa.
Istutusvuoden jälkeiset vuodet: Taimirivit ruiskutetaan keväällä kasvun alettua.
Uusintaruiskutus voidaan tehdä 20–30 vrk:n jälkeen. Syksyn ruiskutus tehdään elokuun
lopulla - syyskuun alussa tai aiemmin tautitilanteen niin vaatiessa. Käyttömäärä
riviruiskutuksessa on 4,0 kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna 800-1000 l:aan vettä.
Valmistetta saa käyttää mansikalla korkeintaan kolme kertaa kasvukauden aikana
niin istutusvuonna kuin satovuonna. Alietten käyttö on kielletty pohjavesialueella.
Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitolla on myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin myöntämä
koetoimintalupa vuodelle 2013 käyttää Fenomenal-valmistetta mansikantaimien upotus- tai
kastelukäsittelyyn tyvimätää vastaan. Fenomenal sisältää fosetyyli-alumiinin lisäksi toista tehoainetta,
fenamidonia. Koekäytön tulee tapahtua valvotuissa oloissa ja siitä on tehtävä sopimus liiton kanssa. Liitto
ylläpitää Tukesiin toimitettavaa käyttäjälistaa ja koetoimintaluvat ovat vain liiton jäsenten saatavilla.
Fenomenal -valmistetta käytetään Keski-Euroopassa joko upotuskäsittelynä tai yhdistämällä upotus
avomaaviljelyssä kasvustoruiskutukseen. Fenamidonille kehittyy herkästi resistenssi, minkä takia
kasvustoruiskutuksia saa tehdä vain kerran vuodessa.
Suomessa rekisteröidyillä perunaruttovalmisteilla ei ole tehoa punamätään
Muualla maailmassa on käytetty punamädän leviämisen ehkäisemisessä myös Syngentan Ridomil Gold 480
EC- valmistetta, ruiskuttamalla sitä ison vesimäärän kanssa syksyllä kasvustoon, jotta tehoaine kulkeutuisi
juuristovyöhykkeeseen. Valmisteen tehoaineet ovat metalaksyyli-M sekä mefenoksaami, joista
jälkimmäisellä on vaikutusta punamätään.
Perunaruton aiheuttaja kuuluu samaan sienisukuun punamädän kanssa. Meillä rekisterissä olevassa,
perunaruton torjuntaan tarkoitetussa Ridomil Gold MZ Pepite –valmisteessa ovat tehoaineina mankotsebi
ja metalaksyyli-M. Valmiste ei kulkeudu juuristoon, eikä näin ollen tehoa punamätään. Myöskään uudehko
perunaruton torjuntaan tarkoitettu mandipromamidia tehoaineena sisältävä Revus-valmiste ei vaikuta
punamätään, vaikka tällaista huhua on ilmeisesti viime vuonna ollut liikkeellä. Näitä valmisteita ei ole
hyväksytty mansikalla käytettäväksi, eikä kasvinsuojeluaineiden levitys käyttöohjeen vastaisesti ole
sallittua.
Muut suoja-aineet
Mansikanviljelijät ovat tottuneet käyttämään tyvimädän ehkäisyssä kaliumfosfiittia sisältäviä valmisteita
joko taimien upotuksessa ja kastelussa tai levittämällä valmistetta juuristoalueelle tihkukastelun mukana.
Kyseessä on lannoitevalmiste, joka parantaa kasvin puolustusmekanismeja tiettyjä sienitauteja vastaan,
mutta parantavaa vaikutusta taimen punamätäinfektioon sillä ei ole.
Pohjavesialueilla ei ole mahdollista käyttää Aliette-valmistetta, joten kaliumfosfiitin käyttö on ainut
mahdollisuus suojata taimia.
Kasvuston hävitys
Kun punamätään saastunut kasvusto hävitetään, se on syytä tehdä suoraan kasvupaikalla. Tavanomaisessa
viljelyssä on suositeltavaa käyttää glyfosaattiruiskutusta jäljellä olevan vihreän kasvuston tuhoamiseen. Kun
valmiste on vaikuttanut ja taimet kuolleet, poistetaan muovit ja hävitetään ne sijaintikunnan
ympäristöohjeiden mukaisesti. Mansikan kuolleet juurakot kynnetään mahdollisimman syvälle maan sisään.
Muokkauksen jälkeen alueella viljellään mahdollisimman peittävää ja pysyvää viljelykasvia tai kasvustoa. Jos
lohko siirretään viljakasvien viljelyyn, on eduksi siirtyä kevennettyyn muokkaukseen.
Pohjavesialueilla useimpien glyfosaatti-valmisteiden laaja-alainen käyttö on kielletty.
Ohjeet taimien ostoon ja istutukseen
Taimia ostettaessa muistettavia asioita:
Talleta alkuperäiset tuotantomaan kasvipassit/lähetyslistat kaikista taimieristä. Dokumentit voi esimerkiksi
liittää viljelymuistiinpanoihin lohkon perustamisvuoden kohdalle. Näin ne pysyvät tallessa todisteena, jos
lohkolla myöhempinä vuosina ilmenee punamädän tai jonkin muun taimien mukana kulkevan taudin
oireita.
 Talleta taimitodistukset tai niiden tiedot (esim. laatikon kyljestä) samoin kuin kasvipassit ja
lähetyslistat
 Mikäli em. tietoja ei ole lähetyksessä, vaadi ne taimien myyjältä
Oikealla olevassa esimerkissä tavaraerän mukana kulkevat kaikki vaadittavat kasvipassi- ja
taimitodistusmerkinnät. Vasemmalla olevasta lipukkeesta puuttuu päivämäärämerkintä, joka viljelijän tulee
tietää ostaessaan taimia.
 Tarkista taimierä huolellisesti ennen istutusta
Jos taimissa on jo ennen istuttamista huomautettavaa, tummuneita juuria, selkeää pilaantumista tai
muita kasvuun lähtöön vaikuttavia ongelmia, on taimista syytä tehdä välittömästi reklamaatio taimien
myyjälle. Huonolaatuisten taimien istuttamista ei suositella tautiriskin takia.
Myös Evira pyytää ilmoittamaan oman alueen kasvintarkastajalle huonolaatuisista taimieristä
taimien saapuessa tilalle. Kasvintarkastaja ottaa näytteet, jotka tutkitaan Eviran laboratoriossa
punamädän varalta.
Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa digikuvia ongelmista, koska niitä on helppo siirtää ostajan,
myyjän ja taimia tuottaneen taimiston välillä, kun asiaa selvitellään.
Missä taimien puhtautta voidaan tutkia?
Punamätä voidaan luotettavasti määrittää kasvinäytteistä vain tähän tehtävään akkreditoidussa
laboratoriossa. Ainoa tällainen laboratorio Suomessa on Eviran kasvintarkastusyksikön laboratorio Helsingin
Viikissä. Eviran laboratoriolla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta lähteä tutkimaan viljelijöiden lähettämiä
kasvinäytteitä omalta tilaltaan, vaan resurssit on valjastettu kasvinterveysvalvonnan käyttöön.
Evira ei siis tutki oireettomia näytteitä, vain edellä mainittuja huonolaatuisia taimieriä.
Ulkomaisista laboratorioista punamätää tutkivat maksullisesti NAK Tuinbouw –laboratorio Hollannissa ,
sekä Fera- laboratorio Yorkissa, Englannissa (The Food and Environment Research Agency, Sand Hutton,
York, YO41 1LZ, United Kingdom).
Viljelijätilaisuuksien järjestäminen
Koska punamädän kestoasteet voivat levitä myös kengän- ja saappaanpohjissa, on oltava entistä tarkempi
vierailtaessa mansikkatiloilla. Viljelmillä tapahtuvia kokoontumisia ja pellonpiennarpäiviä järjestettäessä
tulee jokaisen suojautua riittävän vahvoilla kertakäyttöisillä kengänsuojilla. Suojien käyttö on kaikkien
osapuolien edun mukaista, eikä merkitse epäluottamusta käyntikohteena olevaa tilaa kohtaan. Tilan
isäntäväen ei myöskään tarvitse miettiä, mitä vierailijat mahdollisesti kengänpohjissaan kantavat.
Ulkomaisilla tiloilla vierailtaessa on hyvä noudattaa samaa käytäntöä, vaikka sitä ei vierailukohteessa
vaadittaisikaan.
Mansikanviljelijöiden kannattaa varautua jatkossa siihen, että tiloilta löytyy aina vahvoja, kertakäyttöisiä
jalkinesuojia. Hyvä käytäntö olisi, että pellonpiennarpäiviin osallistujilta vaaditaan jalkinesuojat ja niitä on
jokaisella automaattisesti aina mukana. Jalkinesuojien hankinnoista kannattaa kysellä marjanviljelypiirien
yhteistilauksia maatalouskaupoista.
Tekstin kokoaminen: Tuija Tanska, Puutarhaliitto – Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto
Lähteinä on käytetty mm.
- Evira/Raija Valtosen ja Sirkka Malkin esitelmät sekä Eviran antamat viranomaispäätökset ja
toimintaohjeet tiloille
- MTT/Päivi Parikan esitelmät punamädästä
- GartneriRådgivningen, Tanska/konsulentti Ole Scharffin esitelmä
___________________________________________________________________
Eviran ja kasvintarkastajien yhteystiedot
Eviran sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi evira.fi
ja ELY-keskusten etunimi.sukunimi ely-keskus.fi
Evira/Helsingin toimipisteen kasvintarkastajat: kasvintarkastaja.helsinki evira.fi
Evira/Turun toimipisteen kasvintarkastajat: kasvintarkastaja.turku evira.fi
Etelä-Pohjanmaa
Raila Väisälä
Osmo Peltola
Jaakko Lahti
ELY
ELY
ELY
503 967 622
405 179 132
405 592 741
ELY
ELY
405 065 468
295 024 073
ELY
ELY
295 025 099
295 025 061
Evira
Evira
Evira
Evira
ELY
400 571 060
405 751 724
405 752 346
405 751 467
295 029 067
ELY
295 023 553
Etelä-Savo
Heikki Häkkinen
Marja Pulkkinen
Häme
Leena Sihvo
Merja Kohvakka
Kaakkois-Suomi
Sakari Salo
Maija Sulkula
Sanna Tuomala
Mikko Vainikka
Teijo Lehto
Kainuu
Jukka Kivioja
Keski-Suomi
503 952 730
Aili Vuorenmaa
ELY
Lappi
Arja Moilanen
Seppo Launonen
Vili-Matti Kraatari
Hannu Puominen
ELY
ELY
ELY
ELY
407 291 352
400 607 555
295 037 071
407 747 388
ELY
504 380 048
ELY
ELY
ELY
ELY
ELY
503 128 646
503 128 606
503 128 668
503 128 620
503 128 536
ELY
Evira
295 026 075
405 753 796
ELY
ELY
Evira
Evira
444 368 030
295 038 106
408 406 842
408 452 384
ELY
ELY
295 026 565
295 026 591
ELY
ELY
ELY
295 022 050
447 124 110
295 022 079
Evira
Evira
Evira
Evira
ELY
295 305 120
408 251 285
400 571 051
404 874 568
503 128 760
Evira
Evira
Evira
Evira
ELY
405 117 274
405 479 227
408 359 338
408 454 649
405 430 531
Pirkanmaa
Juhani Alasarkki
Pohjanmaa
Fredrik Ström
Sirkku Niemelä
Glenn Höstman
Ulla Smeds-Raven
Lars Björkgård
Pohjois-Karjala
Ritva Majoinen
Seppo Sälliluoma
Pohjois-Pohjanmaa
Eija Tiiliharju
Liisa Niskala
Markku Jokikokko
Vuokko Leinonen
Pohjois-Savo
Juho Iivanainen
Irja Lehtonen
Satakunta
Jari Keskimäki
Heli Koivisto
Heikki Simppa
Uusimaa
Kim Tilli
Marko Pirinen
Pirjo Roponen
Terhi Andström
Lotta Kaila
Varsinais-Suomi
Ulla Oksanen
Kati Lankinen
Esa Poutanen
Taija Yli-Nikula
Antti Kärpijoki
Ahvenanmaa
Annika Hollsten / Ålands
landskapsregering/Jordbruksbyrån
sähköposti: etunimi.sukunimi@regeringen.ax
018 252 93