docHYVÄT KÄDET - Mölnlycke Health Care
download 
Report Transcription
HYVÄT KÄDET - Mölnlycke Health Care
1 2014 HYVÄT KÄDET LEHTI INFEKTIOIDEN EHKÄISYSTÄ Review article | Published 4 September 2012, doi:10.4414/smw.2012.13616 Cite this as: Swiss Med Wkly. 2012;142:w13616 Prevention and control of surgical site infections: review of the Basel Cohort Study Till Junkera, Edin Mujagica, Henry Hoffmanna, Rachel Rosenthala, Heidi Mistelia, Marcel Zwahlenc, Daniel Oertlia, Sarah Tschudin-Sutterb, Andreas F. Widmerb, Walter R. Martid, Walter P. Webera a Department of General Surgery, University Hospital, Basel, Switzerland b Division of Infectious Disease and Hospital Epidemiology, University Hospital, Basel, Switzerland c Research Support Unit, Institute of Social and Preventive Medicine, University of Bern, Switzerland d Department of General Surgery, Cantonal Hospital, Aarau, Switzerland Summary Introduction: Surgical site infections (SSI) are the most common hospital-acquired infections among surgical patients, with significant impact on patient morbidity and health care costs. The Basel SSI Cohort Study was performed to evaluate risk factors and validate current preventive measures for SSI. The objective of the present article was to review the main results of this study and its implications for clinical practice and future research. Summary of methods of the Basel SSI Cohort Study: The prospective observational cohort study included 6,283 consecutive general surgery procedures closely monitored for evidence of SSI up to 1 year after surgery. The dataset was analysed for the influence of various potential SSI risk factors, including timing of surgical antimicrobial prophylaxis (SAP), glove perforation, anaemia, transfusion and tutorial assistance, using multiple logistic regression analyses. In addition, post hoc analyses were performed to assess the economic burden of SSI, the efficiency of the clinical SSI surveillance system, and the spectrum of SSIcausing pathogens. Review of main results of the Basel SSI Cohort Study: The overall SSI rate was 4.7% (293/6,283). While SAP was administered in most patients between 44 and 0 minutes before surgical incision, the lowest risk of SSI was recorded when the antibiotics were administered between 74 and 30 minutes before surgery. Glove perforation in the absence of SAP increased the risk of SSI (OR 2.0; CI 1.4–2.8; p <0.001). No significant association was found for anaemia, transfusion and tutorial assistance with the risk of SSI. The mean additional hospital cost in the event of SSI was CHF 19,638 (95% CI, 8,492–30,784). The surgical staff documented only 49% of in-hospital SSI; the infection control team registered the remaining 51%. Staphylococcus aureus was the most common SSI-causing pathogen (29% of all SSI with documented microbiology). No case of an antimicrobial-resistant pathogen was identified in this series. Swiss Medical Weekly · PDF of the online version · www.smw.ch Conclusions: The Basel SSI Cohort Study suggested that SAP should be administered between 74 and 30 minutes before surgery. Due to the observational nature of these data, corroboration is planned in a randomized controlled trial, which is supported by the Swiss National Science Foundation. Routine change of gloves or double gloving is recommended in the absence of SAP. Anaemia, transfusion and tutorial assistance do not increase the risk of SSI. The substantial economic burden of in-hospital SSI has been confirmed. SSI surveillance by the surgical staff detected only half of all in-hospital SSI, which prompted the introduction of an electronic SSI surveillance system at the University Hospital of Basel and the Cantonal Hospital of Aarau. Due to the absence of multiresistant SSI-causing pathogens, the continuous use of single-shot single-drug SAP with cefuroxime (plus metronidazole in colorectal surgery) has been validated. Key words: surgical site infection; surgical antimicrobial prophylaxis; surgical glove perforation; transfusion; surgical training; health economics Introduction Surgical site infections (SSI) account for 14–16% of all nosocomial infections in inpatients and are considered the most common nosocomial infection among surgical patients [1]. The direct and indirect costs of treating SSI can be extremely high [2]. SSI are considered to reflect the quality of care, as they are potentially preventable complications directly linked to surgery. The issue of risk factors and prevention measures for SSI has not been studied as thoroughly or as systematically as one would like, mostly for ethical or logistical reasons. Thus, many of the current recommendations of the Centres for Disease Control and Prevention (CDC) are based on a strong theoretical rationale or suggestive evidence in the absence of confirmatory scientific knowledge [1]. To address this problem, the Department of Surgery and the Division of Infectious Diseases and Hospital Epidemiology Page 1 of 9 ”Tutkimuksen mukaan antimikrobiprofylaksin puuttuessa leikkauskäsineiden reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio.” HYVÄT KÄDET NR1, 2014 2 Hyvät Kädet Lehti infektioiden ehkäisystä Mölnlycke Health Care Oy Pitäjänmäentie 14, 3 krs. 00380 Helsinki Puhelin: 0201 - 622 300 Faksi: 0201 - 622 310 Sähköposti:info.fi@molnlycke.com Kotisivu: www.molnlycke.fi VASTAAVAT JULKAISIJAT: Tanska: Suomi: Norja: Ruotsi: Hanne Martinsen Kaija Ojala Per Simonsen Fredrik Wallefors Toimittaja: Ann Folin Sähköposti: ann.folin@molnlycke.com TOIMITUSKUNTA: Ruotsi: Ruotsi: Suomi: Tanska: Ruotsi: Norja: Karin Mattsson Ann Folin Ira Pernu Hanne Martinsen Per-Olof Olsson Tone Hustad TUOTANTO JA PAINATUS: Zetterqvist Tryckeri, Västra Frölunda, Ruotsi Kotisivu: www.zetterqvist.eu Arvoisat lukijat ja kirjoittajat! Haluamme tiedottaa teitä tietyllä haikeudella, mutta samanaikaisesti myös ilolla ja uteliaisuudella, että Hyvät Kädet –lehti tullaan lopettamaan siinä muodossa kuin olemme tottuneet sen tuntemaan. Tulemme sen sijaan jatkossa julkaisemaan tekstejä ja kuvia digitaalisesti nettisivuillamme. Sen myötä saamme mahdollisuuden näyttää liikkuvia kuvia ja linkittää tekstiä suoraan referenssimateriaaleihin. Muutoksen myötä voimme julkaista artikkeleita ja muuta koulutusmateriaalia vuoden aikana tasaisemmin, kuin mitä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on mahdollista. Jo nyt nettisivuiltamme löytyy paljon koulutusmateriaalia osoitteissa www.biogelexperineces.com tai www.molnlycke.fi. Käy tutustumassa jo tänään! Viimeinen numeromme sisältää seitsemän artikkelia seuraavin sisällöin: • Ensimmäisessä artikkelissa kerrotaan ilman vaikutuksesta leikkaussalissa ja postoperatiivisiin infektioihin. Ilmalle asetetaan mikrobiologisia vaatimuksia, jotka vaihtelevat harjoitetun kirurgiatyypin tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi asennettaessa ihmisen kehoon vieraita materiaaleja puhutaan infektiolle alttiista puhtaasta kirurgiasta. Tohtorin väitöskirjassa ”Patient safety in the operating room” vuodelta 2013 kuvaa Annette Erichsen Andersson infektioriskiin vaikuttavia seikkoja ortopedisella leikkausosastolla ruotsalaisessa yliopistosairaalassa. • Seuraavassa artikkelissa paneudutaan leikkaussalissa käytettäviin työvaatteisiin ja siinä vertaillaan tavanomaisia työasuja erikoisasuihin. Leikkaussalissa, missä on korkeat puhtausvaatimukset on käytettävä erikoisasua, joka vähentää bakteereja kuljettavien ihohiukkasten siirtymistä työntekijöiden iholta ilmaan. Vuodesta 2006 lähtien on käytössä ollut yhtenäinen eurooppalainen standardi (EN 13795), jossa ilmoitetaan erikoisasujen valmistusmateriaalille asetetut vaatimukset (”clean air suit”). • Tämän jälkeen seuraa lyhyt raportti ortopedisen kirurgian osastolta Slagelsen sairaalasta Tanskasta. Osastolla on käytetty kertakäyttöisiä leikkaussaliasuja kaikissa implanttileikkauksissa viimeisten viiden vuoden aikana. • Saamme lukea myös toisen raportin Satakunnan keskussairaalasta, jossa suositellaan kertakäyttöisten erikoisasujen käyttöä kaikissa proteesitoimenpiteissä. • Seuraavassa artikkelissa tehdään katsaus uusiin tutkimustuloksiin, joita on saatu infektioiden riskitekijöistä ja hyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Tämä prospektiivinen havainnointiin perustuva kohorttitutkimus käsitti 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä, joiden joukossa oli sisäelin-, verisuoni- ja traumakirurgisia toimenpiteitä. Tietoja kerättiin erilaisista mahdollisista leikkauskohdan tulehduksen riskitekijöistä, kuten ennaltaehkäisevän antimikrobilääkityksen ajankohdasta, leikkauskäsineiden rikkoontumisesta, anemiasta ja verensiirroista. Kiinnostava tulos tuli ilmi, kun havaittiin että antimikrobiprofylaksin puuttuessa leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. • Seuraavassa artikkelissa keskitytään leikkauspotilaan ruumiinlämpötilaan ja lämpötilan laskun syihin. Näiden eri syiden takia on hypotermian ennaltaehkäisemisestä potilasta aktiivisesti etukäteen lämmittämällä tulossa standarditoimenpide ennen leikkausta ja sen aikana silloin, kun potilas nukutetaan. • Lopuksi saamme tutustua rutiineihin ja kokemuksiin aktiivisen itselämpiävän peiton käytöstä hypotermian ehkäisyssä kolmessa eri sairaalassa ympäri Suomea (Lapin keskussairaala, Terveystalo Jyväskylä sekä Terveystalo Turku). Haluamme lopuksi kiittää kaikkia lukijoitamme ja kirjoittajia, jotka ovat mahdollistaneet ja tehneet mielekkääksi tekstien ja kuvien saamisen Hyvät Kädet –lehteen. Ilman teitä emme ikinä olisi saavuttaneet sitä arvostusta, jonka lehti on saanut heti ilmestymisestään 2000-luvun alusta lähtien. Antoisia lukuhetkiä! Sisällys:Sivu Mikrobiologinen ilma 3 Työasu leikkauksessa – tiivis on paras 5 Tyytyväisyyttä mukavalla leikkaussaliasulla 7 Puhdasilmapuku on tärkeä osa proteesileikkauksen prosessia 8 Onko vyö ja henkselit paras tapa estää leikkauskohdan infektioita? 9 Miksi ottaa se riski, että potilas viilenee liikaa, kun lämpimänä pitäminen on helppoa ja nopeaa? 12 Itselämpiävän aktiivipeitteen käyttörutiinit Lapin keskussairaalan päiväkirurgisella leikkausosastolla 14 Lämpöpeitteen käyttökokemuksia Jyväskylän Terveystalon leikkausosastolta 15 Miksi itselämpiävää aktiivipeitettä käytetään Turun Terveystalon leikkausosastolla? 15 Karin Ann Ira Hanne Per-Olof Tone HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Mikrobiologinen ilma Agnes af Geijerstam, lääketieteen opiskelija ja toimittaja Aikuisen ihmisen liikkuessa hänen ihostaan irtoaa noin 10 000 mikroskooppisen kokoista ihohiutaletta minuutissa. Noin kymmenessä prosentissa niistä on aivan tavanomaisia ihobakteereita, joista ei yleensä ole pienintäkään haittaa, mutta joutuessaan leikkaustoimenpiteen aikana esimerkiksi niveleen ne voivat aiheuttaa pahoja infektioita.1 Jotta tällaisia ilmateitse tapahtuvia tartuntoja voidaan välttää, ilma on pidettävä mahdollisimman puhtaana. sisältävät hiukkaset kertyvät johonkin kohtaan. Jotta hiukkasten määrä leikkaussalissa olisi mahdollisimman pieni, on huolehdittava tilan hoitohygienian kannalta oikeanlaisesta ilmastoinnista. Ilmastoinnin on estettävä mikro-organismien pääsy ympäristöön, ylläpidettävä niiden pitoisuutta pienenä leikkauksen aikana ja puhdistettava ilma toimenpiteen jälkeen. Nykyisillä tekniikoilla ilman bakteerimäärä saadaan hyvin pieneksi, mutta jokainen sen vuoksi tehtävä muutostyö aiheuttaa materiaali-, asennus- ja energiakustannuksia. Ilmalle asetettavat mikrobiologiset vaatimukset Infektioille altis puhdas leikkaus Ilman vaikutus leikkauksenjälkeisiin tulehduksiin Vasta 1950-luvulla brittiläiset tutkijat pystyivät osoittamaan yhteyden leikkaussalin ilman suuren bakteerimäärän ja leikkauksenjälkeisten infektioiden välillä. Alussa vain S. aureus -bakteeria pidettiin tarinan ainoana roistona ja 1960 ilmateitse tapahtuville tartunnoille määriteltiin riskitaso. Kun bakteereiden lukumäärä oli 700–1800 cfu/m3 (colony forming units) ja niistä viisi prosenttia oli S. aureus -bakteereita, tartuntavaara pidettiin suurena, ja kun lukumäärä oli 36-72 cfu/m3 ja niistä yksi prosentti oli S. aureus -bakteereita, tartuntavaara oli pieni.2 Vasta kun ortopedinen implanttikirurgia kehittyi, huomattiin, että muutkin bakteerit aiheuttivat leikkauksenjälkeisiä haavatulehduksia, ja samalla oivallettiin, että näissä leikkauksissa ilman on oltava äärimmäisen puhdasta. Ilmateitse siirtyvät bakteerit leikkaussalissa ovat peräisin siellä olevista ihmisistä. Siellä tartunta siirtyy avoimeen haavaan, kehonnesteisiin ja instrumentteihin niin, että bakteereja Tavallisimmat bakteerien lukumäärän mittaamistavat ilmasta perustuvat siihen, että ilmaan levinneitä bakteereja sisältäviä hiukkasia kerätään viljelyalustoille joko suoraan tai suodattimen kautta. Alustoja inkuboidaan sitten 2–4 vuorokautta 32–35 celsiusasteessa niin, että bakteerit alkavat muodostaa kasvustoja. Koska jokaisesta bakteereja sisältävästä hiukkasesta voi syntyä bakteerikasvusto viljelyalustalla riippumatta siitä, onko siinä yksi bakteerisolu vai useita, käytetään mittayksikkönä kasvustoa muodostavia yksikköjä eli englanniksi colony forming units (cfu). Ilmateitse siirtyvissä ihonosasissa on usein monia eri bakteereja ja siten useita bakteerisoluja, joista voi muodostua kasvusto. Mikrobiologiset vaatimukset ilmoitetaan cfu-yksikköinä ja niillä tarkoitetaan aerobisia bakteereja.2 Eri vaatimukset eri leikkauksissa Kun ihmiseen asennetaan keholle vieraita materiaaleja, puhutaan infektioille alttiista puhtaasta kirurgiasta. Siinä on tärkeää poistaa mahdollisimman suuri osa ilmateitse siirtyvien bakteerien kokonaismäärästä, koska ne aiheuttavat infektiovaaran, vaikka olisivatkin pääasiassa ihmisen ihon normaaliflooraa. Tutkimukset ovat osoittaneet korrelaation infektioiden yleisyyden ja ilmateitse siirtyvien tartuntojen välillä vielä silloinkin, kun bakteerien pitoisuus on <10 cfu/m3. Antibioottiprofylaksin vaikutus infektioiden yleisyyteen vaihteli ja mitä enemmän bakteerit muuttuvat antibiooteille vastustuskykyisiksi, sitä huonommin antibiootit vaikuttavat. Mikrobiologinen vaatimus leikkaussalin ilmalle infektioille alttiin puhtaan kirurgian aikana on siten ≤5 cfu/m3, kun käytetään erikoistyöasuja. Arvio siitä, mitkä leikkaukset edellyttävät 3 HYVÄT KÄDET NR1, 2014 4 Patient Safety in the Operating Room Focus on Infection Control and Prevention tällaista puhtaustasoa, tehdään kliinisesti. Kun kyse on vähemmän infektioherkästä kirurgiasta, S. aureus -bakteeri on ensisijainen ilmateitse siirtyvien tartuntojen aiheuttaja. Normaalisti bakteerit leviävät melko huonosti terveestä ihmisestä, ja kun käytetään sekoittavaa ilmastointia ja ≤100 cfu/m3 tartuntojen osuus on pieni. Kun käytetään erikoistyöasua, bakteereja sisältävien hiukkasten määrä vähenee, ja niiden määrän pitäisi olla ≤50 cfu/m3.2 Bakteerit puhalletaan pois Annette Erichsen Andersson Väitöskirja ”Patient safety in the operating room” vuodelta 2013 Institute of Health and Care Sciences, The Sahlgrenska Academy at the University of Gothe nburg, Göteborg, Sweden Leikkaussalin ilmastointi voidaan järjestää monella eri tavalla. Kun aiheesta alettiin 1960-luvulla Isossa-Britanniassa keskustella käytännössä, kävi ilmi, että ilmateitse tapahtuvat tartunnat vähenivät osittain, kun leikkaussalin ilma vaihtui jopa 20 kertaa tunnissa.3 Tämä on taustana nykyisin käytössä olevalle leikkaussalien ilmastointisuositukselle, jonka lukumäärä vastaa tuolloin hyväksi havaittua. Ilmateitse siirtyvien bakteerien määrää vähennetään ilmaa poistamalla. Tulo- ja menoilma-aukot sijoitetaan eri paikkoihin, mutta silti ilmavirtaukset eivät koskaan ole täsmälleen samanlaiset samassakaan tilassa. Turbulenssit ja heilahtelut ovat suuria, ja pyörteitä syntyy ja katoaa. Kun ilmateitse tapahtuvien tartuntojen lähteet - eli leikkaussalissa olevat ihmiset - poistuvat, poistuvat samalla myös ilmassa olevat bakteerit, mikä tapahtuu sekä niiden sedimentoitumisen että ilmastoinnin kautta. Kun ilma vaihtuu 12 kertaa tunnissa, 12 minuutissa saadaan 90-prosenttisesti poistettua vanha ilma, ja kun leikkaussali on edellisen leikkauksen jälkeen siivottu, voidaan seuraava potilas tuoda suoraan sisälle ilman sitä vaaraa, että ilmassa olisi jäljellä ilmateitse siirtyviä taudinaiheuttajia. oli sekoittava ilmastointi, oli suurempi korrelaatio ovenavausten ja kasvaneen cfu-arvon välillä. Leikkaussaleissa, joissa oli laminaarivirtaus leikkauspöydän päällä, näiden välillä ei ollut mitään yhteyttä. Osa cfu-arvojen vaihteluista voidaan selittää leikkauksen kestolla ja paikalla olevien ihmisten lukumäärällä. Viiden leikkauksen aikana ylittyi 25 cfu/m3, ja silloin ilmeni myös muita mahdollisesti negatiivisia tekijöitä, kuten että joku ei ollut peittänyt kaikkia hiuksia päähineellä, joku aivasti tai että leikkaussalissa oli enemmän kuin viisi henkilöä. Tai että leikkauksen aikana vain liikuttiin liikaa. Ehdottomasti pienimmät mitatut arvot olivat välillä 2,3–1,6 cfu/m3 ja niissä leikkauksissa ovia ei avattu kertaakaan ja yleisesti ottaen aktiivisuuden määrä leikkaussalissa oli vähäinen.1 Tehokkaampi virtaus Tulevaisuutta kohti Johtamalla ilma sisään leikkauspöydän yläpuolelta katosta niin, että ilman pystysuuntainen nopeus on noin 0,4-0,5 m/s, saadaan aikaan niin kutsuttu laminaarivirtaus, ilmavirtaus, joka on 5–8 kertaa voimakkaampi kuin tavanomaista sekoittavaa järjestelmää käytettäessä. Ilma voidaan johtaa leikkaussaliin myös seinästä, jolloin saadaan aikaan vaakasuuntainen ilmavirtaus. Liikkeet, lamput ja muut vastaavat aiheuttavat virtaan joka tapauksessa häiriöitä, mutta se vähentää silti leikkauspöydällä olevien ilmateitse siirtyvien tartuntalähteiden määrää.3 Erichsen Andersson päättelee, että heikkolaatuisemmasta ilmastointijärjestelmästä huolimatta on mahdollista vähentää cfu-arvoa leikkauksen aikana muuttamalla ihmisten toimintatapoja. Vain seitsemän prosenttia ovenavauksista tapahtui turvallisuussyistä, kuten asiantuntijaneuvojen kysymistä varten. Kaikkien muiden kategorioiden (kuten lounastauko, sosiaalinen käynti, materiaalin hakeminen) ovenavauksia voitiin vähentää paremmalla suunnittelulla. Lisäksi vaikutti siltä, että leikkaussalin oven avaamista kesken traumakirurgisen toimenpiteen pidettiin normaalina ja riskittömänä toimintatapana, jota ei ollut katsottu kuuluvaksi suunniteltuihin toimintoihin leikkaussalissa, jossa on laminaarivirtaus ja jossa ilmalaatu osoittautui ihanteelliseksi.1 Ilmastoinnin lisäksi on siis useita tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmaan, ja useimmiten ne liittyvät ensisijaisesti epäpuhtauksien aiheuttajiin eli ihmisiin, jotka ovat osallisina leikkauksessa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään sitä, mitä kaikkia epäpuhtauksia heissä voi olla. Käytännössä Annette Erichsen Andersson kuvailee vuonna 2013 julkaistussa tohtorinväitöskirjassaan ”Patient safety in the operating room”1 tekijöitä, jotka vaikuttavat leikkauksenaikaiseen infektiovaaraan ruotsalaisen yliopistosairaalan ortopedisellä osastolla. Tutkimuksessa 63 leikkauksen aikana otettiin ilmanäytteitä, joista 30 otettiin akuuttien murtumaleikkausten ja 33 implanttien asennustoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi kerättiin muuta leikkauksiin liittyvää tietoa, kuten ovenavausten sekä paikalla olevien ihmisten lukumäärä ja ilmastointijärjestelmän tyyppi. Suureksi eroksi osoittautui se, miten ovenavausten määrä vaikutti cfu-arvoon leikkausten aikana. Leikkaussaleissa, joissa Göteborg 2013 Lähteet: 1 Erichsen Andersson A. Patient Safety in the Operating Room - Focus on Infection Control and Prevention. Göteborg: University of Gothenburg; 2013. 2 Swedish Standards Institut. Mikrobiologisk renhet i operationsrum SIS-TS 39:2012. Stockholm: SIS Förlag AB; 2012. 3 Svensk förening för Vårdhygien. Byggenskap och Vårdhygien. 2nd ed. Svensk förening för Vårdhygien; 2010. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Työasu leikkauksessa – tiivis on paras 5 NORME EUROPÉENNE EUROPÄISCHE NORM March 2011 ICS 11.140 Supersedes EN 13795-1:2002+A1:2009, EN 13795-2:2004+A1:2009, EN 13795-3:2006+A1:2009 English Version Surgical drapes, gowns and clean air suits, used as medical devices for patients, clinical staff and equipment - General requirements for manufacturers, processors and products, test methods, performance requirements and performance levels Agnes af Geijerstam, lääketieteen opiskelija ja toimittaja Ilmastoinnilla saadaan poistettua osa niistä ihohiukkasista, jotka voivat leikkauksen aikana levittää bakteereita. Ihohiukkaset voidaan myös pysäyttää jo alkulähteellään käyttämällä tiiviimpiä ja parempia työasuja. Perinteisillä pestävillä työasuilla on omat etunsa, mutta tutkimukset viittaavat siihen, että kertakäyttövaatteet ylläpitävät paremmin tasaista ilmanlaatua. EN 13795 EUROPEAN STANDARD Champs chirurgicaux, casaques et tenues de bloc, utilisés en tant que dispositifs médicaux pour les patients, le personnel et les équipements - Exigences générales pour les fabricants, les prestataires et les produits, méthodes d'essai, exigences et niveaux de performance Operationsabdecktücher, -mäntel und Rein-Luft-Kleidung zur Verwendung als Medizinprodukte für Patienten, Klinikpersonal und Geräte - Allgemeine Anforderungen für Hersteller, Wiederaufbereiter und Produkte, Prüfverfahren und Gebrauchsanforderungen This European Standard was approved by CEN on 5 February 2011. CEN members are bound to comply with the CEN/CENELEC Internal Regulations which stipulate the conditions for giving this European Standard the status of a national standard without any alteration. Up-to-date lists and bibliographical references concerning such national standards may be obtained on application to the CEN-CENELEC Management Centre or to any CEN member. This European Standard exists in three official versions (English, French, German). A version in any other language made by translation under the responsibility of a CEN member into its own language and notified to the CEN-CENELEC Management Centre has the same status as the official versions. CEN members are the national standards bodies of Austria, Belgium, Bulgaria, Croatia, Cyprus, Czech Republic, Denmark, Estonia, Finland, France, Germany, Greece, Hungary, Iceland, Ireland, Italy, Latvia, Lithuania, Luxembourg, Malta, Netherlands, Norway, Poland, Portugal, Romania, Slovakia, Slovenia, Spain, Sweden, Switzerland and United Kingdom. EUROPEAN COMMITTEE FOR STANDARDIZATION COMITÉ EUROPÉEN DE NORMALISATION EUROPÄISCHES KOMITEE FÜR NORMUNG Tavallisen työasun ja erikoisasun vertailua Leikkaussalissa, jossa puhtausvaatimukset ovat suuret, on käytettävä erikoisasua eli lääkintäteknistä tuotetta, joka vähentää bakteereja kuljettavien ihohiukkasten siirtymistä työntekijöiden iholta ilmaan. Vuodesta 2006 käytössä on ollut yhteinäinen eurooppalainen standardi (EN 13795), jossa ilmoitetaan erikoisasujen valmistusmateriaaleille asetetut vaatimukset (”puhdasilmapuvut”).1 Materiaalivaatimusten lisäksi asujen mallien suunnittelulla on suuri merkitys, mutta siitä ei standardissa ole vielä määrätty mitään. Asun pitää olla malliltaan sellainen, että hihansuissa ja lahkeissa on resorit. Jos asu on kaksiosainen, paidanhelma työnnetään housunkauluksen sisään ja päähineen alareuna puolestaan paidankauluksen sisään.2 Lähteen voimakkuus laskettiin niin, että joukko testihenkilöitä teki sarjan standardoituja liikkeitä. Näin voitiin laskea cfu-lukumäärä (colony forming units), joka keskimäärin leviää sekunnissa tiettyyn asuun pukeutuneesta ihmisestä ympäristöön. Erikoisasuilla on tämän testin mukaan keskimäärin lähteen voimakkuutena noin 1,5 cfu/s. ”Normaali työasu” on valmistettu vähemmän tiiviistä materiaalista eikä se ole lääkintätekninen tuote. Sen lähteen voimakkuus on noin 5 cfu/s, minkä vuoksi asua ei pidä käyttää leikkaussalissa, jonka puhtausvaatimukset ovat suuret. Asun mallilla ei ole merkitystä, jos materiaali ei ole tiivis tai asussa on aukkoja.2 Takista haalareihin Univormuihin pukeutuneista sairaanhoitajista poiketen kirurgeilta puuttui pitkään oma erityinen työasu. 1800-luvun alkupuolella vereltä ja muulta tilanteeseen liittyvältä suojauduttiin siviilipukineilla, käärittiin hihat ylös ja käytettiin kenties kumista esiliinaa. Tuon ajan teurastajilla ja kalastajilla oli usein puhtaammat suojavaatteet, koska he käyttivät puuvillaista pestävää esiliinaa. Saavuttaessa 1800-luvun loppuun Management Centre: Avenue Marnix 17, B-1000 Brussels © 2011 CEN All rights of exploitation in any form and by any means reserved worldwide for CEN national Members. Ref. No. EN 13795:2011: E EN 13795:2011 alettiin käyttää valkoista lääkärintakkia ja erityisen leikkausasun käyttö alkoi yleistyä. Tekstiilien sterilisointi yleistyi kuitenkin vasta 1920-luvulla. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeijassa kehitettiin vesitiivis puuvillakangas, jolla korvattiin aiemmin yleisesti käytetyt melko löyhästi kudotut puuvillakankaat. Seuraavien vuosikymmenten aikana kudotulle puuvillakankaalle kehitettiin vaihtoehtoja. Suojaamisessa on panostettu pitkälti henkilöstön suojaamiseen potilaalta – jo 1940-luvulla huomattiin, että steriili leikkausvaate vaikuttaa vain vähän bakteereja kantavien ihohiukkasten ilmaan siirtymiseen. Sen jälkeen pukeutumisjärjestelmiä on tietenkin kehitetty. 1980-luvulla osoitettiin, että ilmateitse tapahtuvat tartunnat vähenivät 90 prosenttia, jos haalaria käytettiin yhdessä sekoittavan ilmastoinnin kanssa. Bakteeritiiviiden työasujen yleistymisen esteenä on yksinkertaisesti ollut se, että niitä on epämukavaa käyttää. Mitä tiiviimpää kangas on, sitä lämpimämpää ja hiostuttavampaa se on käytössä.3 Uudelleenkäytettyä vai upouutta Työryhmän A. Tammelin, B. Ljungqvist ja B. Reinmüller4 viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa verrattiin kahta asujärjestelmää ja niiden tehoa ihobakteerien ilmaan siirtymisen estämisessä. Vertailuun otettiin polypropeenivalmisteinen kertakäyttöasu ja yleisesti käytössä oleva puuvillasta ja polyesteristä valmistettu monikäyttöinen asujärjestelmä, jota HYVÄT KÄDET NR1, 2014 6 Käytettäessä kertakäyttöistä puhdasilmapukua vähennetään bakteereja kantavien ihohiukkasten määrää leikkaussalin ilmassa. pestään ja käytetään uudelleen. Kummatkin asut olivat malliltaan samanlaisia: resorilliset housut ja lyhythihaiset paidat, joiden hihoissa, helmassa ja kaula-aukossa oli resorit. Kummankin puvun materiaalit täyttävät erikoistyöasulle asetetut vaatimukset. Monikäyttöinen asu sisälsi 69 prosenttia puuvillaa, 30 prosenttia polyesteriä ja yhden prosentin hiilikuitua, painoi150 g/m2 ja se oli pesty noin 50 kertaa. Kertakäyttöpuku oli valmistettu antistaattisesti käsitellystä polypropeenista, jota ei ollut kudottu ja jonka neliöpaino oli noin 35 grammaa. Materiaalin vaikutusta ilmanlaatuun testattiin sekä laboratorioympäristössä että käytännössä todellisen leikkauksen aikana. suurempi – 2,5 cfu/s ja 10,9 cfu/s. Leikkausten aikana cfu/m3-arvo ei kertaakaan ollut suurempi kuin 10 silloin, kun käytettiin kertakäyttöasua, mutta kun käytössä oli monikäyttöinen puuvilla-polyesterivalmisteinen asu, niin tapahtui kahdesti. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että tutkimuksessa käytetyn leikkaussalin ilmastoinnilla ei pystytä pitämään ilmanlaatua tasaisena, jos henkilöstö käyttää perinteisiä monikäyttöisiä työasuja. Uuden ilmastointijärjestelmän rakentamista ei pidetä mahdollisena ratkaisuna ongelmaan – varsinkaan lyhyellä aikavälillä. Sitä pidettiin sen sijaan mielenkiintoisena, että ilmalaatua voidaan parantaa käytettävillä työasuilla, minkä tutkimuksen tulokset osoittivat todeksi. ”cfu/m3-pitoisuudet olivat huomattavasti pienemmät, kun käytettiin kertakäyttöistä asua niin testauskammiossa kuin leikkaussalissa” MÄÄRITELMIÄ ”Normaali työasu – työasu, joka on valmistettu löyhäksi kudotusta materiaalista ja jota ei ole tarkoitettu estämään ilmateitse tapahtuvaa tartuntaa. Huomautus: Normaali työasu ei ole lääkintätekninen tuote.” ”Erikoisasu – työasu, joka vähentää asun käyttäjän (henkilöstön) bakteereja kantavien ihohiukkasten aiheuttamaa leikkaussalin kontaminoitumista, jolloin myös ilmateitse tapahtuvien tartuntojen ja haavatulehdusten riski vähenee. Huomautus: Erikoisasu on lääkintätekninen tuote, joka vastaa SS-EN 13795 -standardin vaatimuksia ja on suunniteltu vähentämään ilmateitse tapahtuvien tartuntojen riskiä.” Viisi ihmistä teki testihuoneessa vakioituja liikkeitä yhdeksän minuutin ajan ja ilmateitse siirtyvien partikkelien pitoisuus mitattiin testihuoneen ulostuloilmasta. Bakteerien määrä mitattiin viljelemällä ja pitoisuus cfu/m3 voitiin laskea. Tutkimukseen käytetty leikkaussali sijaitsee Norrtäljen sairaalassa (Tukholman lähellä) ja siellä oli sekoittava ilmastointi. Ilmasta otettiin kokeet kymmenen lonkkaleikkauksen yhteydessä vuonna 2011. Kaikilla läsnä olleilla oli puuvilla-/ polyesterivalmisteiset työasut viidessä leikkauksessa ja polypropeenivalmisteiset työasut viidessä leikkauksessa. Gelatiinisuodatin vietiin mahdollisimman lähelle leikkaushaavaa kuudeksi kymmenen minuutin jaksoksi, ja inkuboinnin ja viljelyn jälkeen voitiin laskea cfu/m3:n keskiarvo.4 Lähde: SS-EN 13795:2011 Terveydenhuollon tekstiilit - Leikkausliinat, leikkaustakit ja puhdasilmapuvut, joita käytetään terveydenhuollon tuotteina potilaille, henkilökunnalle ja laitteille - Valmistajien, tekstiilihuoltajien ja tuotteiden yleiset vaatimukset, testimenetelmät, suorituskykyvaatimukset ja luokitus. Lähteet: Materiaali vaikuttaa Tammelin et al. -tutkimusryhmän tulokset4 osoittivat, että cfu/m3-pitoisuudet olivat huomattavasti pienemmät, kun käytettiin kertakäyttöistä asua niin testauskammiossa kuin leikkaussalissa. Lähteen voimakkuuden keskiarvo oli kertakäyttöasuilla leikkaussalissa 0,7 cfu/s ja moneen kertaan käytettävillä asuilla 1,5 cfu/s. Testihuoneessa ero oli vieläkin 1. 2. 3. 4. SS-EN 13795:2011 Sjukvårdstextil - Uppdukningsmaterial, operationsrockar och specialarbetsdräkter, avsedda som medicintekniska produkter för patienter, personal och utrustning - Allmänna krav för tillverkare, rekonditionerare och produkter, provningsmetoder, funktionskrav och funktionsnivåer. Swedish Standards Institute. Mikrobiologisk renhet i operationsrum SIS-TS 39:2012. Stockholm: SIS Förlag AB; 2012. H. Laufman, NL Belkin, KK Meyer. A critical review of a century’s progress in surgical apparel: how far have we come? J Am Coll Surgeons. 2000 Nov; 191(5): 554-568. A. Tammelin, B Ljungqvist, B Reinmüller. Single-use surgical clothing system for reduction of airborne bacteria in the operating room. J Hosp Infect. 2013 Jul; 84(3): 245-247. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Tyytyväisyyttä mukavalla leikkaussaliasulla 7 Toimittaja: Line Emilie Fedders Tanskalaisen Slagelsen sairaalan ortopedisen kirurgian leikkausosaston henkilöstö on innoissaan kertakäyttöisistä leikkaussaleissa käytettävistä puhdasilmapuvuista, joita käytetään kaikissa implanttileikkauksissa. Sen lisäksi, että nämä työpuvut pitävät tartuntamäärät vähäisinä, ne ovat myös huomattavasti mukavampia käyttää kuin muut työpuvut. Leikkaussalissa käytettävä puku koostuu päivittäisestä työpuvusta ja steriilistä leikkaustakista. Erityisen infektioherkkää kirurgiaa varten tarvitaan suojaava työpuku. Slagelsen sairaalassa käytetään kertakäyttöistä työpukua (puhdasilmapuku), jonka leikkaus on tavallista paremmin istuva ja joka on valmistettu muita vaihtoehtoja mukavammasta materiaalista. Tätä mieltä on ainakin ortopedisen kirurgian leikkausosaston henkilöstö, joka on käyttänyt näitä pukuja kaikkien implanttileikkausten yhteydessä jo yli viisi vuotta. Suunnittelua ja mukavuutta ”Asu on paljon mukavampi kuin vanhat tummansiniset kertakäyttöpuvut. Kangas tuntuu pehmeämmältä eikä se hiosta – tämä kangas on aiempaa paremmin hengittävää. Se on myös vuorattu tietyistä kohdista, joten se on huomattavasti miellyttävämpi yllä”, kertoo implanttikirurgian vastaava ylilääkäri Karl Rønne. Työpuku, jota Karl Rønne kollegoineen käyttää, täyttää EN standardin asettamat vaatimukset puhdasilmapuvuille (1). Työpuvun vyötäröllä ja hihansuissa on resorit sekä leikkaus on sellainen, ettei helmaa tarvitse työntää housujen vyötärön sisälle. Alaosan vyötäröllä on nauhakiinnitys ja nilkoissa resorit. Sekä ylä- että alaosassa on mukavuuskerros ja kaikki tarvittavat taskut. ”Myös nuorten sairaanhoitajien mielestä puku on tyylikkäämpi kuin vanhat puvut. Se muistuttaa enemmän oikeaa vaatekertaa, he sanovat. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä näihin pukuihin. Joku käyttää tätä pukua jopa kaikissa leikkauksissa tavanomaisen tekstiilipuvun sijaan, eikä siitä mitään haittaa olekaan”, Karl Rønne lisää. Infektionhallinta ennen kaikkea Slagelsen sairaalan ortopedisen kirurgian leikkausosastolla käytetään puhdasilmapukujen lisäksi leikkaussalissa laminaari-ilmastointia, jotta infektiomäärät saadaan pysymään vähäisinä, mikä tavoite onkin saavutettu hyvin. “Kahdesti vuodessa otamme hiukkasmittauksen implanttileikkaussalista. Saaduista tuloksista näemme infektioiden osuuden, joka on noin 0,26 %, kun koko maan keskiarvo on 1,25 %. Meillä on ollut vain yksi primääristi infektoitunut polvi kuluneiden 3,5 vuoden aikana – ja olemme siitä hyvin ylpeitä. Selitys on moninainen – siihen vaikuttaa sekä laminaari-ilmastoinnin että puhdasilmapukujen käyttö”, Karl Rønne selittää. Ylilääkäri Karl Rønne Lähteet: 1. EN 13795:2011 Terveydenhuollon tekstiilit - Leikkausliinat, leikkaustakit ja puhdasilmapuvut, joita käytetään terveydenhuollon tuotteina potilaille, henkilökunnalle ja laitteille Valmistajien, tekstiilihuoltajien ja tuotteiden yleiset vaatimukset, testimenetelmät, suorituskykyvaatimukset ja luokitus.Infect. 2013 Jul; 84(3): 245-247. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 8 Puhdasilmapuku on tärkeä osa proteesileikkauksen prosessia Virpi Nieminen, Osastonhoitaja, Satakunnan keskussairaala, leikkausosasto Satakunnan keskussairaalassa on kiinnitetty huomiota leikkaussalin ilman puhtauteen jo 13 vuoden ajan, vuodesta 2000 lähtien. Satakunnan keskussairaala on ollut edelläkävijänä monessa asiassa. Vuonna 1987 Satakunta siirtyi ensimmäisten sairaaloiden joukossa leikkaussaleissa kokonaan kertakäyttöiseen peittelyyn. Monikäyttöinen peittely jäi historiaan lopullisesti. Emmi Rantalaiho, Eeva Virtanen, Linda Vasarainen, Sinikka Siltala-Gaetti, Ritva Ahola ja Johanna Suovaara kahvihuoneessa Linda Vasarainen salityössä • • • • • Satakunnan keskussairaalan leikkaussali: Toimenpiteiden määrä vuonna 2013 12466 leikkausta. Vuonna 2013 tehtiin 800 tekonivelleikkausta. Vuonna 2014 lähestytään tuhatta tekonivelleikkausta. Leikkausosastolla on 13 leikkaussalia. Leikkausosastolla leikataan kaikkien kirurgisten erikoisalojen potilaita (ortopedia, vatsa-alueen kirurgia, urologia, pediatria, keuhko- ja verisuonikirurgia, plastiikka- ja rintarauhaskirurgia, naistentauteihin ja synnytykseen liittyvä kirurgia, korva- nenä- ja kurkkutautien kirurgia, hammas-, suu- ja leukakirurgia sekä nukutusta vaativa silmäkirurgia). • Ortopediaa päivittäin 3-4 salissa. Infektioiden hallinta on ensiarvoiseen tärkeää proteesileikkauksissa, joten aloimme kiinnittämään enemmän huomiota myös puhtaaseen ilmaan leikkaussalissa. Satakunnan keskussairaalan leikkaussaleissa oli jo aiemmin asennettuna laminaari-ilmastointi, mutta apulaisosastonhoitajana työskennellyt Pirjo Lindström halusi kiinnittää huomiota myös salissa työskentelevien vaatetukseen. Tiedossamme oli, että salissa työskentelevä henkilökunta vaikuttaa suuresti leikkaussali-ilman partikkeli- ja mikrobimääriin. Kokeilimme kertakäyttöisiä puhdasilmapukuja leikkausosastollamme ja käyttäjät olivat tyytyväisiä uuteen pukuun. Puhdasilmapuku oli myös mukavan lämmin käytössä, sillä ortopedinen leikkaussali on muuten hyvin kylmä. Pirjo vertaili tavallisten kertakäyttöpukujen hintaa verrattuna monikäyttöisiin työpukuihin. Hän laski pesula- ja kuljetushinnat monikäyttöpuvuista ja vertasi niitä kertakäyttöpukuihin, ja totesi kertakäyttöpukujen käytön tulevan edullisemmaksi. Pirjo totesi kertakäyttöpuvut myös ekologisemmaksi vaihtoehdoksi, koska käytön jälkeen ne poltetaan energiajätteenä. Siitä lähtien olemme käyttäneet puhdasilmapukuja leikkaussalissa. Satakunnan keskussairaalan leikkausosastolla halutaan hoitaa potilaat parhaalla mahdollisella tavalla. Sairaalassamme suositellaan puhdasilmapukua käytettävän kaikissa proteesileikkauksissa, ”implantti kuin implantti” ja keskustelua on ollut käytön laajentamista muun muussa verisuoniohitusleikkauksiin. Leikkaussalissa on 16 ortopedistä hoitajaa ja puhdasilmapuku laitetaan automaattisesti aamulla päälle osana prosessia. Hoitajat kokevat puvun käytön miellyttäväksi. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Onko ”vyö ja henkselit” paras tapa estää leikkauskohdan infektioita? 9 Kirjoittaja: Ian Mason PhD Leikkauskohdan infektiot vaikuttavat potilaiden sairastuvuuteen ja terveydenhuollon kustannuksiin huomattavasti. Tässä artikkelissa tehdään katsaus uusiin tutkimustuloksiin, joita on saatu infektioiden riskitekijöistä ja hyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Englannin kielessä on suosittu vanha sanonta ”vyö ja henkselit”. Molemmat on tarkoitettu pitämään housut kantajansa yllä. Kun otetaan käyttöön ”vyö ja henkselit”, halutaan kahdella tapaa varmistaa, etteivät housut valu alas! Yleisemmin voi sanoa, että käytetään useampaa kuin yhtä menetelmää jonkin asian turvaamiseen. Vaikka tuota sanontaa usein käytetäänkin humoristisissa yhteyksissä, siihen kiteytyy kauniisti tärkeä turvallisuussuunnittelun käsite: esimerkiksi ilmailuturvallisuudessa varajärjestelmät ovat pakollisia kaikille perusjärjestelmille, joiden turvin lentokoneet voivat ylipäätään nousta ilmaan. Miten ihmeessä tämä sitten liittyy leikkauskohtien infektioihin? Hyvin paljonkin. Kun potilaalle tehdään jokin yleinen leikkaustoimenpide, hänelle annetaan ennaltaehkäisevästi antibiootteja, joilla pyritään estämään tulehduskomplikaatiot. Kirurgi käyttää kenties kaksoiskäsineitä, jotta leikkaushaava ei kontaminoituisi siinä tapauksessa, että leikkauskäsineeseen tulee reikä. Onko jompikumpi menetelmä parempi kuin toinen vai pitäisikö niitä käyttää yhdessä? Näihin tärkeisiin kysymyksiin voidaan vastata vain hyvällä kliinisellä näytöllä. Toistaiseksi on valitettavasti tehty hyvin vähän kliinisiä tutkimuksia, joista kliinisen työn tekijöille olisi apua päätöksenteossa. Leikkauskäsineiden rikkoontumisen vaikutuksesta leikkauskohtien infektioihin on vain hyvin vähän tutkittua tietoa.1 Onneksi2 sveitsiläisen Baselin yliopistosairaalan kirurgian tiedekunnan sisäelinkirurgian osaston leikkaavana lääkärinä toimivan ja Baselin rintasyöpäkeskuksen johtavan lääkärin Dr Walter Weberin tekemä laaja tutkimus paikkaa osaltaan tätä suurta puutosta. Yli 6 000 potilasta Dr Weber valvoi yhdessä kirurgiaan ja tartuntatauteihin erikoistuneiden kollegojensa kanssa tarkasti yli 6000 peräkkäin hoidettua potilasta, joille tehtiin yleiskirurginen toimenpide. Potilaita seurattiin pisimmillään vuosi leikkauksen jälkeen, minkä aikana seurattiin erityisen tarkasti merkkejä leikkauskohdan tulehduksista. Review article | Published 4 September 2012, doi:10.4414/smw.2012.13616 Cite this as: Swiss Med Wkly. 2012;142:w13616 Prevention and control of surgical site infections: review of the Basel Cohort Study Till Junkera, Edin Mujagica, Henry Hoffmanna, Rachel Rosenthala, Heidi Mistelia, Marcel Zwahlenc, Daniel Oertlia, Sarah Tschudin-Sutterb, Andreas F. Widmerb, Walter R. Martid, Walter P. Webera a Department of General Surgery, University Hospital, Basel, Switzerland b Division of Infectious Disease and Hospital Epidemiology, University Hospital, Basel, Switzerland c Research Support Unit, Institute of Social and Preventive Medicine, University of Bern, Switzerland d Department of General Surgery, Cantonal Hospital, Aarau, Switzerland Summary Introduction: Surgical site infections (SSI) are the most common hospital-acquired infections among surgical patients, with significant impact on patient morbidity and health care costs. The Basel SSI Cohort Study was performed to evaluate risk factors and validate current preventive measures for SSI. The objective of the present article was to review the main results of this study and its implications for clinical practice and future research. Summary of methods of the Basel SSI Cohort Study: The prospective observational cohort study included 6,283 consecutive general surgery procedures closely monitored for evidence of SSI up to 1 year after surgery. The dataset was analysed for the influence of various potential SSI risk factors, including timing of surgical antimicrobial prophylaxis (SAP), glove perforation, anaemia, transfusion and tutorial assistance, using multiple logistic regression analyses. In addition, post hoc analyses were performed to assess the economic burden of SSI, the efficiency of the clinical SSI surveillance system, and the spectrum of SSIcausing pathogens. Review of main results of the Basel SSI Cohort Study: The overall SSI rate was 4.7% (293/6,283). While SAP was administered in most patients between 44 and 0 minutes before surgical incision, the lowest risk of SSI was recorded when the antibiotics were administered between 74 and 30 minutes before surgery. Glove perforation in the absence of SAP increased the risk of SSI (OR 2.0; CI 1.4–2.8; p <0.001). No significant association was found for anaemia, transfusion and tutorial assistance with the risk of SSI. The mean additional hospital cost in the event of SSI was CHF 19,638 (95% CI, 8,492–30,784). The surgical staff documented only 49% of in-hospital SSI; the infection control team registered the remaining 51%. Staphylococcus aureus was the most common SSI-causing pathogen (29% of all SSI with documented microbiology). No case of an antimicrobial-resistant pathogen was identified in this series. Swiss Medical Weekly · PDF of the online version · www.smw.ch Conclusions: The Basel SSI Cohort Study suggested that SAP should be administered between 74 and 30 minutes before surgery. Due to the observational nature of these data, corroboration is planned in a randomized controlled trial, which is supported by the Swiss National Science Foundation. Routine change of gloves or double gloving is recommended in the absence of SAP. Anaemia, transfusion and tutorial assistance do not increase the risk of SSI. The substantial economic burden of in-hospital SSI has been confirmed. SSI surveillance by the surgical staff detected only half of all in-hospital SSI, which prompted the introduction of an electronic SSI surveillance system at the University Hospital of Basel and the Cantonal Hospital of Aarau. Due to the absence of multiresistant SSI-causing pathogens, the continuous use of single-shot single-drug SAP with cefuroxime (plus metronidazole in colorectal surgery) has been validated. Key words: surgical site infection; surgical antimicrobial prophylaxis; surgical glove perforation; transfusion; surgical training; health economics Introduction Surgical site infections (SSI) account for 14–16% of all nosocomial infections in inpatients and are considered the most common nosocomial infection among surgical patients [1]. The direct and indirect costs of treating SSI can be extremely high [2]. SSI are considered to reflect the quality of care, as they are potentially preventable complications directly linked to surgery. The issue of risk factors and prevention measures for SSI has not been studied as thoroughly or as systematically as one would like, mostly for ethical or logistical reasons. Thus, many of the current recommendations of the Centres for Disease Control and Prevention (CDC) are based on a strong theoretical rationale or suggestive evidence in the absence of confirmatory scientific knowledge [1]. To address this problem, the Department of Surgery and the Division of Infectious Diseases and Hospital Epidemiology Page 1 of 9 Prospektiivisessa havainnointiin perustuvassa kohorttitutkimuksessa tutkittiin 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä Prospektiivisessa havainnointiin perustuvassa kohorttitutkimuksessa tutkittiin 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä, kuten sisäelin-, verisuoni- ja traumakirurgisia toimenpiteitä. Tietoja kerättiin erilaisista mahdollisista leikkauskohdan tulehduksen riskitekijöistä, kuten ennaltaehkäisevän antimikrobilääkityksen ajankohdasta, leikkauskäsineiden rikkoontumisesta, anemiasta ja verensiirroista. Tiedot analysoitiin käyttämällä usean selittäjän logistista regressioanalyysia, jotta saatiin selville kunkin tekijän vaikutus infektioriskiin. Lisäanalyyseissä HYVÄT KÄDET NR1, 2014 10 leikkaustoimenpiteitä. Tehokkain tapa vähentää käsineiden vuotoja on käyttää kaksoiskäsineitä, mikä vähentää käsineiden rikkoontumista huomattavasti: yksiä käsineitä käytettäessä käsineistä rikkoontuu jopa 51 prosenttia, kun kaksoiskäsineitä käytettäessä sisemmistä käsineistä rikkoontuu vain 7 prosenttia. Lisäksi sisäkäsineen reikiintymismäärät ovat perintisiin kaksoiskäsineisiin verrattuna huomattavasti pienempiä silloin, kun käytetään indikaattorikäsineitä (värillisiä lateksivalmisteisia sisäkäsineitä, jotka varoittavat kirurgia käsineen reikiintymisestä). Toteutetuista varotoimenpiteistä riippumatta käsineiden reikiintyminen on yhä ongelma kliinisessä työssä.” Onko reikien todellinen määrä suurempi? Potilaan valmistelua leikkaukseen arvioitiin myös leikkauskohtien tulehdusten aiheuttamaa taloudellista kuormaa, infektioiden seurantajärjestelmien tehokkuutta ja infektioita aiheuttavien patogeenien kirjoa. Mielenkiintoisia tuloksia Leikkauskohtien tulehdusten kokonaisosuus oli 4,7 %. Muutamia mielenkiintoisia seikkoja kävi ilmi, kun tutkijat paneutuivat leikkauskohtien infektioiden ja leikkauskäsineiden rikkoontumisen ja leikkausta edeltävän antimikrobiprofylaksin suhteeseen. Kohortissa, johon kuului 4 147 analyysiin kelpaavaa toimenpidettä, oli yhteensä 188 leikkauskohdan infektiota (4,5 %). Leikkauskäsineiden rikkoontuminen oli kirjattu 677 tapauksessa (16,3 %). Tilastollisesta analyysistä kävi selvästi ilmi, että antimikrobiprofylaksin puuttuessa leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Tulehdusten osuus oli 12,7 % silloin, kun leikkauskäsineeseen oli tullut reikä, ja 2,9 % silloin, kun aseptinen tekniikka ei ollut pettänyt – tilastollisesti merkitsevä nelinkertainen ero. Tätä yhteyttä ei ollut nähtävissä silloin, kun potilas oli saanut antibiootteja. Tekijät toteavat tutkimuksesta tehdyssä julkaisussa3 näin: “Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on selvitetty leikkauskohdan tulehdusten ja leikkauskäsineiden vuodon yhteyttä laajassa joukossa Baselin tutkimuksessa havaittu leikkauskäsineiden reikiintymismäärä saattoi olla paljon suurempi kuin tutkimuksessa kävi ilmi, koska tutkijat eivät testanneet käsineitä leikkauksen jälkeen puhaltamalla niihin ilmaa tai täyttämällä ne vedellä. Tutkimuksessa turvauduttiin käsineisiin tulleiden reikien havainnointiin silmämääräisesti tai nesteen havaitsemiseen käsineen sisällä. Tutkimuksessa saatiin useita muitakin mielenkiintoisia tuloksia. Ensinnäkin tutkimuksessa vahvistettiin laajalti hyväksytty epäily, että leikkauskohtien tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin kirurgeilla on tapana ilmoittaa. Leikkaussalihenkilöstö kirjasi tutkimuksen mukaan vain puolet kaikista sairaalassa ilmenneistä tulehduskohdan tulehduksista (48,7 %), kun taas tulehduksia seuraava tutkimusryhmä kirjasi loput (51,3 %). Leikkaussalihenkilöstön kehno suoritus tässä asiassa johti koko sairaalan kirjaamisjärjestelmien täydelliseen uudistamiseen, kun tutkijoille selvisi, että tulehduksia ei kirjattu siksi, että kirjaamiseen käytettävien lomakkeiden täyttämiseen kului niin paljon aikaa tilanteissa, joissa oli kiire hoitaa muita asioita. ”antimikrobiprofylaksin puuttuessa leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio” Kahteen tutkimuksessa mukana olleeseen sairaalaan on tämän jälkeen hankittu sähköinen leikkauskohtien tulehdusten seurantajärjestelmä tämän puutteen korjaamiseksi. Näin leikkauskohtien tulehdukset saadaan kirjattua huomattavasti nopeammin. Järjestelmä lähettää myös automaattisen muistutuksen kirurgien sähköpostiosoitteeseen, jos haavan seurannasta puuttuu tietoja. Kuten tutkijat korostavat, on välttämätöntä kerätä HYVÄT KÄDET NR1, 2014 11 tiedot leikkauskohtien tulehduksista, koska ne tulevat niin kalliiksi. Heidän tutkimustulostensa mukaan leikkauskohdan tulehdukset kaksinkertaistivat sairaalahoitojakson pituuden (keskimäärin 16,8 ylimääräistä leikkauksenjälkeistä sairaalapäivää ja 7,4 ylimääräistä antibioottihoitopäivää). Se lisäsi 61 % leikkauskohdan tulehduksiin liittyvien sairaalakustannusten keskiarvoa. Milloin antibiootteja? Toinen mielenkiintoinen havainto liittyi leikkauksiin liittyvän antimikrobiprofylaksin ajankohtaan (SAP). Potilaille, joille annettiin ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa (CDC infektioluokitus 3[kontaminoitunut], 2 [puhdas-kontaminoitunut] ja 1 [puhdas], johon liittyy hajoamaton implantti tai jota annetaan kirurgin harkinnan mukaan, jos leikkausta seuraava leikkauskohdan tulehdus olisi ollut potilaan kannalta suuri riski), annettiin paksu- ja peräsuolileikkauksen yhteydessä suonensisäisesti yksi annos 1,5 g kefurosksiimia sekä 500 mg metronidatsolia. Pidemmissä toimenpiteissä annos uusittiin neljän tunnin välein aina toimenpiteen loppuun asti. Useimmille potilaille ennaltaehkäisevä antibioottilääkitys annettiin 44–0 minuuttia ennen leikkaushaavan tekemistä, ja pienin leikkauskohdan tulehdusriski kirjattiin niissä leikkauksissa, joissa antibiootti annettiin 74–30 minuuttia ennen leikkausta. Tutkijat kommentoivat sitä, miten epäyhtenäinen käsitys ennaltaehkäisevästä antibioottihoidosta on puhtaassa kirurgiassa. Heidän mukaansa tutkimuksen tulokset tukevat ja laajentavat ajatusta ennaltaehkäisevän antibioottilääkityksen käytöstä kaikissa puhtaissa toimenpiteissä silloin, kun leikkauskäsineiden reikiintymisen estämisestä ei huolehdita tarkasti. Heidän johtopäätöksensä on, että ilman leikkauksessa käytettävää antimikrobiprofylaksiaa leikkauskäsineiden reikiintyminen lisää leikkauskohdan tulehdusriskiä. Leikkauskäsineiden säännöllinen vaihtaminen tai kaksoiskäsineiden Tehokkain tapa vähentää käsineiden vuotoja on käyttää kaksoiskäsineitä. käyttö on suositeltavaa, kun ei käytetä ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä. Kun otetaan huomioon, että leikkauksien yhteydessä käytettävästä antimikrobiprofylaksiasta annetut ohjeet tunnetaan huonosti ja niitä noudatetaan huonosti4, mukaan lukien lääkityksen oikea antamisajankohta5, kenties artikkelin alussa esitelty ”vyö ja henkselit” -lähestysmäistapa voisi olla paras toimintamalli? On ilman muuta hyvä käyttää antimikrobiprofylaksiaa potilaille, mutta miksi jättää käyttämättä kaksoiskäsineitä sen lisäksi – niiden käyttö lisäisi yhden suojakerroksen niin potilaalle kuin leikkaushenkilöstöllekin. BASELIN LEIKKAUSKOHTIEN TULEHDUKSISTA TEHDYN KOHORTTITUTKIMUKSEN YDINTULOKSET: • Leikkauskohtien tulehduksista sairaaloille koituva merkittävä taloudellinen taakka on vahvistettu. • Leikkausta varten annettava ennaltaehkäisevä antibiootti olisi annettava potilaalle 74–30 minuuttia ennen leikkausta. • Leikkauskäsineiden säännöllinen vaihtaminen tai kaksoiskäsineiden käyttö on suositeltavaa, kun ei käytetä ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä. • Leikkaussalihenkilöstö havaitsi seurannassa vain puolet kaikista leikkauskohtien tulehduksista. Lähteet: 1 2 3 4 5 Mistel H et al. Surgical glove perforation and the risk of surgical site infection. Arch Surg. 2009;144(6)553-558 Junker T, Mujagic E, Hoffmann H, et al., Swiss Med Wkly. 2012 Sep 4;142:w13616. Prevention and control of surgical site infections: review of the Basel Cohort Study. Mistel et al. ibid Ng RS, Chong CP. Surgeons’ adherence to guidelines for surgical antimicrobial prophylaxis - a review. Australas Med J. 2012;5(10):534-40. Hohmann C, Eickhoff C, et al. Adherence to guidelines for antibiotic prophylaxis in surgery patients in German hospitals: a multicentre evaluation involving pharmacy interns. Infection. 2012 Apr;40(2):131-7. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 12 Miksi ottaa se riski, että potilas viilenee liikaa, kun lämpimänä pitäminen on helppoa ja nopeaa? Ian Mason (työterveyslääkäri ja lääketieteen toimittaja) Ruumiinlämmön mittaaminen ja säätely on terveyden kannalta olennaista. Kaikki terveydenhuollon työntekijät tietävät, että ihmisen normaalilämpö on jotakuinkin 37 C (98,6 F). Elimistön ydinlämpöä säätelee silloin elimistön ”termostaatti” eli hypotalamus. Hypotalamuksen etuosan erikoistuneet neuronit valvovat ydinlämpöä jatkuvasti ja ryhtyvät vastatoimiin lämpötilan vaihdellessa. Toistaiseksi tiedetään hyvin vähän siitä, miten lämmön tunnistaminen tapahtuu hypotalamuksessa, mutta se sen sijaan tiedetään, että vain muutaman asteen heilahteluilla on vakavia haittavaikutuksia. Sitäkin ihmeellisempää on, että meni vuosisatoja, ennen kuin lääketieteessä oivallettiin, miten tärkeää on pitää potilas lämpimänä leikkauksen aikana. Vielä nykyäänkin anestesian aikana ja sen jälkeen vilusta väriseminen on tavallinen ongelma, ja tahattoman hypotermian vallitsevuus leikkauspotilaissa on tutkimusten mukaan 50–90 %1. Iso-Britannian Royal College of Anaesthetists -yliopiston julkaisussa lainataan erään potilaan toteamusta2 “Se oli tavattoman pelottavaa. Minua paleli kamalasti enkä tiennyt mitä tehdä tai miten lämmittää itseäni. Olin varma, että jokin on pahasti vialla.” Kylmyystekijät Leikkaussalissa on monta tekijää, jotka viilentävät potilasta. Ensinnäkin potilaalla on vain ohuet vaatteet vaikka ympäristö on viileä. Lisäksi anestesiaan käytettävät aineet ja kaasut vaikuttavat elimistön lämmönsäätelyyn estämällä ääreisverisuonien supistumisreaktioita.3 Pienikin ydinlämmön lasku voi olla potilaalle vaaral- linen. Kliinisesti merkittävä hypotermia alkaa 36 celsiusasteessa, kun ajatellaan suuria haittavaikutuksia, kuten lisääntyneitä infektioihin liittyviä komplikaatioita, suuria sydäntapahtumia, hyytymishäiriöitä, lisääntynyttä makuuhaavojen riskiä, pitkittynyttä sairaalajaksoa ja suurempia kustannuksia.4 Yhdessä meta-analyysissä laskettiin, että keskimäärin vain 1,5 celsiusasteen perioperatiivinen hypotermia aiheutti useita haittavaikutuksia, jotka lisäsivät leikkauspotilaan ”Pienikin ydinlämmön lasku voi olla potilaalle vaarallinen” sairaalahoitokustannuksia 2 500–7 000 $ eri leikkaustoimenpiteiden yhteydessä.5 On eriskummallista, että tällaisia haittavaikutuksia esiintyy yhä, kun ottaa huomioon että leikkauksenaikaisen hypotermian estämiseen on käytettävissä lukuisia tehokkaita ja suhteellisen edullisia tekniikoita. Nykyisin potilaita lämmitetään muun muassa aktiivisilla lämmittämismenetelmillä, kuten infrapunavaloilla, itse lämpenevillä peitoilla, kuumailmalämmittimillä, lämmitettävillä patjoilla tai peitoilla, joissa on lämminvesikierto, tai käyttämällä esilämmitettyjä infuusionesteitä ja anestesiakaasuja. Passiiviset lämmitysmenetelmät, kuten heijastavat peitot tai jalkojen ympärille tiukasti kierretyt joustositeet, on todettu tehottomiksi hypotermian ja sen voimakkuuden estämiseen.6 Kuinka kauan? Edellä mainituista syistä leikkauksenjälkeisen hypotermian estäminen aktiivisen lämmittämisen keinoin alkaa olla perusmenetelmä yleisanestesiaan tulevien potilaiden leikkausta edeltävänä ja leikkauksenaikaisena hoitona. Aktiivinen esilämmittäminen ehkäisee postoperatiivista hypotermiaa. HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Avoimeksi jää silti kysymys siitä, miten pitkään potilasta olisi lämmitettävä. Professori Ernst-Peter Horn ja hänen kollegansa Saksan Pinnebergin Regio Klinikum -sairaalan anestesiaosastolta (yhdessä Schleswig-Holsteinin Kielin yliopiston tutkijoiden kanssa) päättivät selvittää kysymystä. Dr Horn tuo esiin, että joissain tutkimuksissa kerrotaan 30 minuutin aktiivisen lämmittämisen olevan tehokasta, kun taas toisissa käytetään 60 minuutin lämmittämistä ennen leikkausta. Lisäksi hän huomauttaa, että kumpikin näistä ajoista voi olla epäkäytännöllinen päivittäisessä kliinisessä työssä. Hänen työryhmässä suunnitteli tutkimuksen, jossa arvioitiin, riittäisivätkö lyhyemmät 10, 20 ja 30 minuutin aktiiviset leikkausta edeltävät pintaihon lämmitysjaksot vähentämään leikkauksenjälkeistä hypotermiaa ja värinää.7 Tutkimukseen valittiin satunnaisesti 200 potilasta, jotka olivat tulossa 30–90 minuuttia kestävään yleisanestesiassa tehtävään leikkaustoimenpiteeseen, ja heitä lämmitettiin joko passiivisesti eristämällä tai johtamalle iholle lämmintä ilmaa 10, 20 tai 30 minuutin ajan. Elimistön lämpötila mitattiin tärykalvolta, ja värinää arvioitiin silmämääräisesti. Tutkimukset osoittivat, että ydinlämpötilojen muutoksissa oli tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja niiden potilaiden, joita ei lämmitetty etukäteen, ja niiden potilaiden välillä, jotka lämmitettiin etukäteen (p < 0.00001), mutta kolmen etukäteen lämmitetyn ryhmän välillä ei sen sijaan ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0.54). Etukäteen lämmittämättömien potilaiden ydinlämpötila laski enemmän kuin etukäteen lämmitettyjen potilaiden, olkoonkin että heitäkin lämmitettiin leikkauksen aikana. Dr Horn raportoi, että ilman etukäteen tehtävää lämmittämistä yli puolet potilaista (69 %) oli hypotermisiä (< 36 °C) anestesian lopussa, kun taas 10, 20 tai 30 minuutin ajan etukäteen lämmitetyistä vain 13 %, 7 % ja 6 % oli hypotermisiä. Värinää oli havaittavissa 10 etukäteen lämmittämättömässä potilaassa ja etukäteen lämmitettyjen eri ryhmissä vastaavasti kolmessa, kolmessa ja yhdessä potilaassa (p = 0.02). Saksalaisen tutkijaryhmän johtopäätös oli, että potilaan lämmittäminen pelkästään 10 tai 20 minuutin ajan ennen yleisanestesiaa estää hypotermian ja vähentää kylmyyden aiheuttamaa värinää. He suosittelivat standardoitua vähintään 10 minuutin etukäteen lämmittämistä ja 20 tai 30 minuutin lämmittämistä, aina kun pidempi lämmitys- aika vain on mahdollinen (vaikka aikaerojen vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kävi selvästi ilmi, että 20 ja 30 minuutin ajan lämmitettyjen potilaiden hypotermian osuus oli pienempi kuin vain 10 minuuttia etukäteen ”Etukäteen lämmittämättömien potilaiden ydinlämpötila laski enemmän kuin etukäteen lämmitettyjen potilaiden, olkoonkin että heitäkin lämmitettiin leikkauksen aikana.” lämmitetyillä potilailla). He toteavat, että neljä prosenttia tutkituista potilaista oli hypotermisiä jo saapuessaan osastolle leikkausta edeltävään hoitoon. Syynä siihen voi olla esilääkityksenä annettu midatsolaami, mutta se vain korostaa kaikkien muiden potilaan lämmittämiseksi toteutettavien käytännön toimien tärkeyttä ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen. Pidä potilas lämpimänä ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen! Lähteet: 1 2 3 4 5 6 7 Moola S, Lockwood C. Effectiveness of strategies for the management and/or prevention of hypothermia within the adult perioperative environment. Int J Evid Based Healthc. 2011 Dec;9(4):337-45. The Royal College of Anaesthetists. Patient Information. Risks associated with your anaesthetic. Section 3. Shivering. Revised Edition 2009 Andrzejowski J, Hoyle J et al., Effect of prewarming on post-induction core temperature and the incidence of inadvertent perioperative hypothermia in patients undergoing general anaesthesia. Br J Anaesth. 2008 Nov;101(5):627-31. Torossian A.Thermal management during anaesthesia and thermoregulation standards for the prevention of inadvertent perioperative hypothermia. Best Pract Res Clin Anaesthesiol. 2008 Dec;22(4):659-68. Mahoney CB, Odom J. Maintaining intraoperative normothermia: a meta-analysis of outcomes with costs. AANA J. 1999 Apr;67(2):155-63. Moola S, Lockwood C. Effectiveness of strategies for the management and/or prevention of hypothermia within the adult perioperative environment. Int J Evid Based Healthc. 2011 Dec;9(4):337-45. Horn EP, Bein B et al. The effect of short time periods pre-warming in the prevention of peri-operative hypothermia. Anaesthesia 2012 Jun;67(6):612-7. doi: 10.1111/j.13652044.2012.07073.x. Epub 2012 Feb 29. 13 HYVÄT KÄDET NR1, 2014 14 Itselämpiävän aktiivipeitteen käyttörutiinit Lapin keskussairaalan päiväkirurgisella leikkausosastolla Jenni Vaarala, anestesiahoitaja ja tiimivastaava, Lyhki-yksikkö, Lapin keskussairaala Lapin keskussairaalaan avattiin Lyhki-yksikön leikkaussalit marraskuussa 2012, ja alusta asti olemme käyttäneet itselämpiävää aktiivipeitettä leikkauspotilaan lämpötalouden ylläpitämiseen perioperatiivisessa ympäristössä. Tämä on osa jatkuvaa laatu- ja potilasturvallisuustyöskentelyä. amuotoon kuin potilaan lämpötilan mittaamiseen. Käytämme peittoja vain aikuisille potilaille. Preoperatiivisesti Preoperatiivisesti peiton saavat käsitai olkapääleikkaukseen tulevat potilaat, joille laitetaan plexus-puudutus heräämössä ennen toimenpidettä. Intraoperatiivisesti Jenni Vaarala Intraoperatiivisesti käytämme peittoja kaikille aikuisille potilaille, jotka nukutetaan tai paikallispuudutetaan, lukuun ottamatta lyhyimpiä leikkauksiamme, joiden arvioitu kesto on puoli tuntia tai alle. Indikaatio Postoperatiivisesti Indikaatio peitteiden käytölle on yleisesti sovittu ja se perustuu pikemminkin käytettyyn anestesi- Postoperatiivisesti peittoja käytetään niin pitkään kuin ne pysyvät lämpimänä, ja potilaat saavat ottaa ne mukaansa kotiutuessaan. Pisimmillään potilaan kotimatka voi olla jopa 500 km, ja näin ollen talviaikaan pakkasen paukkuessa yli kolmessakymmenessä asteessa peite lämmittää mukavasti kotimatkallakin. Käyttö Peittoa on helppo käyttää sekä henkilökunnan että potilaan. Pakkaus on helppo avata ja peite aktivoituu ilman vaikutuksesta. Peitto voidaan laittaa potilaan päälle kokonaan tai tarvittaessa vain osittain, jolloin sitä voidaan käyttää kaikissa leikkausasennoissa. Palaute peitteestä on ollut pelkästään positiivista niin potilaiden kuin henkilökunnankin taholta. LÄMMÖN UUDELLEENJAKAUTUMISESTA JOHTUVA HYPOTERMIA: Anestesian ensimmäisen tunnin aikana lämpö jakautuu kehon keskiosista äärialueille verisuonten laajentumisen myötä. Tämä alentaa kehon keskiosien lämpötilaa, samalla kun äärialueiden lämpötilan nousee. Tämän seurauksena potilaille kehittyy tyypillisesti hypotermiaa. Yli 80 prosenttia lämpötilan laskusta ensimmäisen tunnin aikana aiheutuu lämmön uudelleenjakautumisesta johtuvasta hypotermiasta.1 Lähteet: 1. Matsukawa T, Sessler DI, Sessler AM, Schroeder M, Ozaki M, Kurz A, et al. Heat flow and distribution during induction of general anesthesia. Anesthesiology. 1995;82(3):662-73. Jenni Vaarala hoitaa potilasta HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Lämpöpeitteen käyttökokemuksia Jyväskylän Terveystalon leikkausosastolta Brita Kuusela, sairaanhoitaja, Terveystalo Jyväskylä leikkausosasto Olemme käyttäneet itselämpiävää lämpöpeitteitä asiakkaillemme Jyväskylän Terveystalossa reilun vuoden ajan leikkausosastolla. Idea lämpöpeitteen käytöstä tuli peittelytarvikkeiden esittelytilaisuudessa. • • • • tuote on kertakäyttöinen/henkilökohtainen. ylläpidämme erittäin korkean hygieniatason ne eivät vaadi huoltoa peitteet eivät pölyä käytössä, mikä vähentää partikkelien määrää leikkaussalissa peite on helppokäyttöinen Brita Kuusela • Olimme pohtineet erilaisia vaihtoehtoja asiakkaidemme preoperatiiviseen lämmittämiseen. Päädyimme lämpöpeitteiden kokeiluun, koska peitteet eivät tarvitse mitään lattialla tai telineessä olevaa laitetta toimiakseen. Tämä oli yksi useista tärkeistä argumenteista peitteen käytölle, koska lisälaitteet vaativat aina tilaa, jota leikkaussaleissa tunnetusti on aina liian vähän. Muita tärkeitä syitä sille, että aloimme käyttää peitettä oli: Kokeilun alussa sovimme, että lämpöpeite laitetaan salissa potilaalle noin 10-15 minuuttia ennen toimenpiteen aloitusta. Usein potilaat saavat peitteen käyttöönsä jo heräämössä valmisteluvaiheessa. Potilaat tulevat ravinnotta ja jännittyneinä osastolle, joka jo osaltaan vaikuttaa viileyden aistimukseen. Preoperatiivinen esilämmitys auttaa ehkäisemään hypotermiaa perioperatiivisessa ympäristössä. Leikkaussalin alhainen lämpötila ja ilmastointi alentavat po- tilaan lämpötilaa. Anestesian aikainen lämpötilan laskun riski on olemassa kaikilla asiakkailla riippumatta iästä, sukupuolesta tai fyysisestä kunnosta. Asiakkaan siirtyessä heräämöön peite seuraa mukana. Paleleminen tai herääminen vilunväristyksiin leikkauksen jälkeen on epämiellyttävä kokemus. Kylmyys ja lihasvärinä postoperatiivisesti muistetaan usein pahimpana kokemuksena sairaalassa olosta. Asiakkaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä lämpöpeitteisiin ja osa haluaa viedä peitteen mukanaan kotiin. Tavoitteenamme on kaikissa tilanteissa asiakkaan hyvä olo. Potilaan lämmittäminen tarjoaa turvallisen, helpon, miellyttävän ja kustannustehokkaan keinon tahattoman hypotermian ja siihen liittyvien komplikaatioiden ehkäisyn. Miksi itselämpiävää aktiivipeitettä käytetään Turun Terveystalon leikkausosastolla? Pirkko Säteri, erikoissairaanhoitaja ja Kristiina Kuusniemi, anestesiologian erikoislääkäri, Suomen Terveystalo Turku Terveystalon Turun henkilökunta osallistui alkusyksystä 2013 koulutukseen, jossa keskusteltiin ennen leikkausta tapahtuvan potilaan lämmittämisen merkityksestä potilaan toipumiseen. Koulutuksen jälkeen keskusteltiin esilämmittämisen merkityksestä. Halusimme kiinnittää huomiota siihen, että huolehditaan siitä ettei potilas pääse jäähtymään ennen leikkausta. Tavoiteena on ettei potilas olisi valmiiksi jäähtynyt leikkaussaliin tullessaan. Aloitimme itsestään lämpiävän aktiivipeitteen käytön. Anestesiologian erikoislääkäri Kristiina Kuusniemi sanoo valintaan vaikuttaneen tuotteen helppokäyttöisyyden, äänettömyyden ja sen että peitto mahtuu pieneen tilaan. Erikoissairaanhoitaja Pirkko Säterin mukaan Terveystalolla Turussa oli toki jo aiemmin kiinnitetty huomiota potilaslämmitykseen leikkausosastolla ja lämmitetty potilaan vuoteita ennen leikkausta, sekä potilaita leikkauksen aikana. Turun Terveystalossa itsestään lämpiävä aktiivipeite annetaan potilaalle jo odotustilassa tai asetetaan sängylle Pirkko Säteri ja Kristiina Kuusniemi 15 HYVÄT KÄDET NR1, 2014 Palautusosoite: Mölnlycke Health Care Oy Pitäjänmäentie 14, 3 krs 00380 Helsinki Mölnlycke Health Care Pitäjänmäentie 14, 3 krs FI-00380 Helsinki Puh: 0201 622 300 Fax: 0201 622 310 jatkoa edelliseltä sivulta Tilaa sähköinen uutiskirjeemme! P R O D U C T I O N Z E T T E R Q V I S T T R Y C K E R I A B – P R I N T E D B Y W W W. Z E T T E R Q V I S T. E U , G Ö T E B O R G 2 0 1 4 Lähetä yhteystiedot osoitteeseen info.fi@molnlycke.com, niin lisäämme tietosi postituslistalle. © M Ö L N LY C K E H E A LT H C A R E , 2 0 1 4 – H Y VÄT K Ä D E T 1 / 1 4 – 1 , 5 K ennen leikkausta, vähintään 30 minuuttia ennen anestesian aloitusta. Peite on potilalla leikkauksen ajan ja se seuraa heräämöön potilaan mukana sekä joissain tapauksissa lähtee jopa potilaan mukana kotiin asti. Peittoa käytetään pääsääntöisesti kaikilla potilailla, lukuunottamatta lyhytkestoisia toimenpiteitä. Peite on aina käytössä puhtaissa ortopedisissa leikkauksissa. Potilailta saatu palaute on ollut hyvää. Potilaat kokevat peitteen miellyttävänä ja mikäli potilaalla on liian kuuma, voi peiteen laittaa syrjään. ”Siitä lähtien kun potilaan vuode on lämmitetty ennen leikkausta, olemme huomanneet tärinään käytettävän lääkkeiden määrän vähentyneen huomattavasti” Pirkko toteaa ”ja nyt aktiivipeitteen käyttöönoton jälkeen olemme huomanneet, että potilaat tärisevät huomattavasti vähemmän heräämössä leikkauksen jälkeen.” Kristiina Kuusniemi haluaisi kiinnittää vielä enemmän huomiota potilaan ydinlämpötilan mittaamiseen, varsinkin pitkissä toimenpiteissä. Tällä hetkellä pidemmissä toimenpiteissä mitataan potilaan ydinlämpötilaa tärykalvolta, nenänielusta tai esofaguksesta. Henkilökunnan palaute tuotteesta on ollut pääsääntöisesti positiivista ja tuote on todettu helppokäyttöiseksi. Uuden lämpöpeitteen käyttöönoton yhteydessä Kristiina Kuusniemi informoi vuodeosaston henkilökuntaa tuotteesta ja sen käytöstä. ”Tämä on tärkeää, koska joissakin tapauksissa aktiivipeite laitetaan potilaalle jo vuodeosastolla ja se myös palautuu sinne potilaan mukana toimenpiteen jälkeen. Kaikkien osapuolien on hyvä tietää miksi ja miten peitettä käytetään” Pirkko ja Kristiina sanovat.
