Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus - hyvien

EU investoi kestävään kalatalouteen
Loppuraportti
Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus hyvien käytäntöjen mallit Suomeen
AMMATTIOPISTO LIVIA / PEIMARIN KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ
KALATALOUS- JA YMPÄRISTÖOPISTO
Tekijä: Maria Saarinen
31.7.2014
__________________________________________________________________
HANKKEEN DIAARINUMERO
HANKENUMERO
HANKKEEN KESTO
RAHOITTAJA
4916/3561/2012
1002301
1.1.2013 – 31.7.2014
Varsinais-Suomen ELY-keskus / Vakkasuomen kalatalousryhmän toimintaan
myönnetystä määrärahasta
HANKKEEN TOTEUTTAJA
Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto
YHTEYSHENKILÖ
Projektipäällikkö Maria Saarinen
puh: 045 6722 688
sähköposti: maria.saarinen@livia.fi
_____________________________________________________________________________
1
SISÄLLYS
1 HANKKEEN TAUSTAA ............................................................................................................... 4
2 HANKKEEN TAVOITTEET .......................................................................................................... 4
3 HANKKEEN ORGANISAATIO ..................................................................................................... 5
4 HANKKEEN RAHOITUS JA AIKATAULU ...................................................................................... 5
5 KUVAUS HANKKEEN TOTEUTUKSESTA JA TULOKSISTA ............................................................. 5
5.1 MATKAOHJELMA JA KONTAKTIHENKILÖT USA:SSA .................................................................... 5
5.2 OSALLISTUJAT ............................................................................................................................. 6
5.3 MATKALLA ALPENAAN 18. - 19.5. ............................................................................................... 6
5.4 MICHIGAN DEPARTMENT OF NATURAL RESOURCES (DNR) / FISHERIES DIVISION, ALPENA
FISHERIES RESEARCH STATION ......................................................................................................... 9
5.5 HURON -JÄRVI JA KALASTUS ..................................................................................................... 10
5.5.1 Perustietoa järvestä ........................................................................................................... 10
5.5.2 Kalastus- ja ympäristöhistoriaa ......................................................................................... 11
5.5.3 Kaupallinen kalastus .......................................................................................................... 13
5.5.3.1 Siika ja kaupallinen kalastus ........................................................................................ 14
5.5.4 Kaupallisen kalastuksen säätely ........................................................................................ 16
5.5.5 Kaupallisen kalastuksen säätely Michiganin osavaltiossa ................................................ 17
5.5.5.1 Säätelyn historiaa ........................................................................................................ 17
5.5.5.2 Siian kaupallisen kalastuksen säätely nykyään ........................................................... 18
5.6 MERIMETSO-ONGELMA JA SEN RATKAISU HURON -JÄRVELLÄ ................................................ 19
5.7 U.S. FISH AND WILDLIFE SERVICE / ALPENA FISH AND WILDLIFE CONSERVATION OFFICE ....... 22
5.8 THUNDER BAY NATIONAL MARINE SANCTUARY / GREAT LAKES MARITIME HERITAGE CENTER.......... 23
5.9 KALANJALOSTUSTA JA KALAKAUPPOJA SEKÄ VERKKOKALASTUSVENE .................................... 24
5.10 GAUTHIER AND SPAULDING FISHERIES................................................................................... 28
5.10.1 Kalastusalus ja siikarysät ................................................................................................. 29
5.10.2 Rysän ankkurointi ja kokeminen ...................................................................................... 30
5.10.3 Saaliin jalostus ................................................................................................................. 32
2
5.11 SIIAN MARKKINOINTI – GREAT LAKES WHITEFISH .................................................................. 35
5.12 BAY PORT FISH COMPANY ...................................................................................................... 36
6 HANKKEEN TIEDOTUS ............................................................................................................ 38
6.1 KIRJALLISET TIEDOTTEET ........................................................................................................... 38
6.2 TIEDOTUSTILAISUUS ................................................................................................................. 38
7 YHTEENVETO ......................................................................................................................... 38
LIITTEET
1. Matkaohjelma
2. Lake Huron Commercial Fisheries 2012
3. Siiankalastuksen säätelyalueet ja lisenssit
4. The Alpena News “Finns learn trap net fishing”
5. Lehdistötiedote ennen matkaa
6. Matkatiedote kalastajille heti matkan jälkeen
7. YLE:n verkkotiedote projektipäällikön haastattelusta
Raportin valokuvat, ellei muuta mainintaa ole: Petri Rannikko, Lasse Hyytinen, Pekka Sahama ja Maria Saarinen.
3
1 HANKKEEN TAUSTAA
Hankesuunnitelman taustalla oli ammattikalastajien kiinnostus innovatiivisiin,
valikoiviin ja kestäviin pyyntimuotoihin sekä vastuullisiin toimintatapoihin.
Myös WWF ja yleinen mielipide painottavat vastuullisten toimintatapojen merkitystä kalatalousalalla. Hyviä esimerkkejä vastuullisesta kalastuksesta ja innovatiivisesta pyyntitekniikasta löytyi Pohjois-Amerikan suurien järvien
alueelta USA:n puolelta. Ammattiopisto Livian Kalatalous- ja ympäristöopisto
onnistui luomaan kontaktit elinkeinokalatalouden toimijoihin Huron -järvellä.
Suurten järvien USA:n puoleisilla vesialueilla ammattikalastajien yleisin pyydys on rysä. Kanadan puolella kalastetaan pääasiassa verkoilla. Huron järvellä ammattikalastajien yleisin pyydys on pohjarysä, jolla kalastetaan 5 –
35 metrin syvyydestä. Matalien rysien johto-osat ulottuvat pintaan, mutta syvät
rysät upotetaan, ankkuroidaan ja koetaan tavalla, joka oli suomalaisille kalastajille tuntematon. Tärkein saalislaji on siika.
Suurten järvien ammattikalastuksen saalis oli vuonna 2010 USA:n osalta noin
kahdeksan miljoonaa kiloa ja saaliin arvo yli 17 miljoonaa dollaria. Kanadan
puolella saalis oli 22 miljoonaa kiloa ja arvoltaan 33 miljoonaa dollaria.
Pohjoisamerikkalaiset Seafood Watch, SeaChoise ja FishWise –ympäristöohjelmat suosittelevat oppaissaan kuluttajille suurilta järviltä rysillä pyydettyä
siikaa kestävänä valintana (”Best Choise”). Järjestöt perustavat suosituksensa
uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen.
Merimetsot ovat järvialueella paikoitellen suuri ongelma. Lintujen karkottamiseksi on kokeiltu mitä erilaisimpia keinoja, ja tulokset ovat olleet ilmeisen positiivia. Merimetsojen lisäksi monet akvaattiset vieraslajit kuten seepra- ja
quaggasimpukat ovat aiheuttaneet järvien ekosysteemeille vakavia ongelmia.
2 HANKKEEN TAVOITTEET
Hankkeen yleisenä tavoitteena oli tutustua innovatiivisiin ja vastuullisiin pyyntitapoihin sekä kalastuksen säätelyyn ja kalastuksen järjestämiseen PohjoisAmerikan suurilla järvillä. Tavoitteena oli tuoda hyvien käytäntöjen mallit Suomeen, missä ne palvelisivat koko elinkeinokalatalouden kenttää.
Yksityiskohtaisemmat tavoitteet olivat:
1. tehdä matka Huron –järvelle, jossa tutustutaan alueen elinkeinokalatalouteen
2. järjestää matkasta tiedotustilaisuus Vakka-suomen kalatalousryhmän toimialueella ja levittää matkaraportti koko Suomeen sähköisen tiedonvälityksen avulla
3. edistää ammattikalastajien ja tutkimuksen välistä yhteistyötä Suomessa
4
3 HANKKEEN ORGANISAATIO
Hanketta hallinnoi Peimarin koulutuskuntayhtymä, Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto. Maria Saarinen toimi hankkeessa osa-aikaisena
projektipäällikkönä.
Ohjausryhmään kutsuttiin hankesuunnitelman mukaisesti seuraavat tahot:
Ilkka Kuukka
Petri Rannikko
Heikki Auvinen
Sami Veneranta
Ammattiopisto Livia / Peimarin koulutuskuntayhtymä,
Kalatalous- ja ympäristöopisto
Vakka-suomen kalatalousryhmä
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Selkämeren Ammattikalastajat ry
Ohjausryhmän puheenjohtajaksi valittiin Sami Veneranta ja sihteeriksi Maria
Saarinen.
Ohjausryhmän kokoukset (yhteensä 3 kpl) pidettiin sähköpostikokouksina.
4 HANKKEEN RAHOITUS JA AIKATAULU
Peimarin koulutuskuntayhtymä toimitti hankkeen alkuperäisen rahoitushakemuksen Varsinais-Suomen ELY-keskukseen 23.11.2012. Hakemusta täydennettiin 27.2.2013 ja 12.4.2013.
Vakka-suomen kalatalousryhmä käsitteli hakemuksen kokouksessaan
2.4.2013 ja esitti lausunnossaan hanketta rahoitettavaksi hakemuksessa esitetyllä tavalla toimintalinjasta 1. Elinvoimaisen ammattikalastuksen kehittäminen.
ELY – keskuksen päätös saatiin 15.4.2013. Hankkeelle myönnettiin hakemuksen mukaisesti 16 199 euron avustus toimenpiteestä IV Alueellinen yhteistoiminta. Myönnetty avustus oli 90 prosenttia hyväksyttyjen kustannusten (17
999 €) kokonaismäärästä. Kymmenen prosentin omarahoitusosuudesta vastasi hakija.
Hanke päättyi 31.7.2014, ja sen lopulliset kustannukset olivat 18 277,81 euroa.
5 KUVAUS HANKKEEN TOTEUTUKSESTA JA TULOKSISTA
5.1 MATKAOHJELMA JA KONTAKTIHENKILÖT USA:SSA
Projektipäällikkö oli talven 2012 - 2013 aikana jatkuvassa yhteydessä Huron –
järven kontaktihenkilöihin. Kontaktihenkilöt olivat:
Ronald E. Kinnunen, kouluttaja ja tutkija
Michigan Sea Grant
5
Michigan State University
Eric MacMillan, tutkija
NOAA (National Oceanic and Atmospheric Administration)
Washington
Jim Johnson, tutkimusbiologi
Huron –järven kalantutkimusaseman johtaja
Michigan Department of Natural Resources
John Gauthier ja Tom Spaulding, ammattikalastajat
Gauthier & Spaulding Fisheries Inc.
Rogers City, Michigan
Tutustumismatkan yksityiskohtainen ohjelma sai lopullisen muotonsa huhtikuussa 2013 (LIITE 1). Tukikohtamme oli Huron –järven luoteisrannalla sijaitseva Alpenan pikkukaupunki, josta käsin tutustuimme kaupungin ja lähialueen
elinkeinokalatalouden toimijoihin.
5.2 OSALLISTUJAT
Matkalle osallistuivat seuraavat viisi henkilöä:




Ammattikalastajat
o Mika Rantanen (Uusikaupunki)
o Sami Veneranta (Merikarvia)
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL)
o tutkija Heikki Auvinen
Vakka-suomen kalatalousryhmä
o aktivaattori Petri Rannikko
Kalatalous- ja ympäristöopisto
o projektipäällikkö Maria Saarinen
Ammattikalastajat pitivät RKTL:n tutkijan osallistumista erittäin tärkeänä, koska tämä voisi viedä muun muassa kalastuksen säätelyä koskevan informaation suoraan tutkimuslaitoksen sisäiseen keskusteluun. RKTL vastasi tutkijan
palkan ja päivärahojen maksusta matkan aikana.
Hankkeen ulkopuolella matkalle osallistuivat omin järjestelyin ja kustannuksin
ammattikalastaja Markku Kettunen Rantasalmelta, kalastusbiologi Lasse Hyytinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta sekä Itä-Suomen kalatalousryhmän aktivaattori Pekka Sahama.
5.3 MATKALLA ALPENAAN 18. - 19.5.
Matkalle lähdettiin Helsingin lentokentältä lauantaina 18.5. klo. 14. Koneen
vaihto oli Amsterdamissa, ja Detroitiin laskeuduttiin saman vuorokauden puolella klo. 20 paikallista aikaa (aikaero -7 h). Lentokentän autovuokraamopisteet oli keskitetty laajalle alueelle muutaman mailin päähän terminaalista, ja
6
sinne ajettiin bussilla. Vuokrasimme auton AVIS:lta, ja ajoimme lähistöllä sijainneeseen hotellimme Hampton Inn & Suites Detroit / Airport – Romulus.
Michiganin osavaltiossa ulkomaisilta kuljettajilta vaaditaan kansainvälinen ajokortti.
Sunnuntaiaamulla lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Pohjois-Amerikan suurten järvien alue sijaitsee USA:n ja Kanadan rajalla (kuva 1). Huron on järvistä
toiseksi suurin. Matkaa Detroitista Huronin luoteisrannalla sijaitsevaan Alpenaan kertyi noin 400 kilometriä (kuva 2). Sää oli vielä sunnuntaina suosiollinen, mutta jo seuraavana päivänä runsaan tuhannen kilometrin päässä
tappavat tornadot pyyhkivät yli Oklahoman.
Kuva 1.
Pohjois-Amerikan suurten järvien alue sijaitsee USA:n ja Kanadan rajalla.
Saavuimme Alpenaan myöhään sunnuntai-iltapäivällä, ja löysimme navigaattorin avulla Days Inn -hotelliimme helposti. Kun kirjautumisemme hotelliin oli
vielä kesken, aulaan astui pistäväkatseinen mies, joka tunnisti meidät heti
suomalaisiksi. Mies oli ryhmämme oppaana toiminut kolmannen polven amerikansuomalainen Ron Kinnunen.
Kinnunen työskentelee kouluttajana Michiganin osavaltion yliopistossa ja tekee työtä erityisesti kaupallisten kalastajien parissa. Kinnunen osoittautui
eloisaksi elinkeinokalatalouden asiantuntijaksi, jonka suonissa näytti edelleen
virtaavan villi lappalainen veri. Hänen isoisänsä oli tullut USA:han 1900-luvun
alussa Lapista ja isoäiti Helsingistä.
Jo sunnuntai-illalla oli selvää, että maanantaina ei olisi asiaa järvelle kovan
tuulen takia.
7
Kuva 2.
Ajoreittimme Detroitista Alpenaan.
Maanantaina 20.5. päivän ohjelmassa olivat:

Michigan Department of Natural Resources (DNR) / Fisheries Division, Alpena Fisheries Research Station
o tutkimusaseman esittely ja Huron-järven kalastushistoria
o siian kaupallisen kalastuksen säätely / Jim Johnson, aseman johtaja
o merimetsotutkimukset ja kannan rajoitustoimenpiteet / Dave Fielder
o siian markkinointihanke / Kinnunen

U.S. Fish and Wildlife Service / Alpena Fisheries Resource Office

Thunder Bay National Marine Sanctuary / Great Lakes Maritime Heritage
Center ja The Besser Museum

Gauthier and Spaulding Fisheries kalanjalostuslaitos

Michigan Sean Grant / Ron Kinnunen; esitelmä Huron –järven siian markkinoinnista sekä omavalvonnan työkaluna käytettävästä kalastustuotteiden
HACCP – järjestelmästä.
8
Illallisen nautimme Court Yard –ravintolassa, joka valmisti kalastajien Gauthier
& Spaulding kuusi päivää aikaisemmin pyytämää sikaa. Suomustettu ja ruodoton siikafilee oli kypsennetty tuijapuisen alustan päällä. Suomalaiseen makuun
kalassa oli ehkä liian voimakas maustus, tai se oli imenyt alustastaan selleriin
vivahtavan maun.
5.4 MICHIGAN DEPARTMENT OF NATURAL RESOURCES (DNR) / FISHERIES
DIVISION, ALPENA FISHERIES RESEARCH STATION
Department of Natural Resources on Michiganin valtion hallinnonalainen
luonnonvarainyksikkö. Kalastusasioista vastaavan Fisheries Division - yksikön
tehtäviin kuuluvat mm. kalavarojen arviointi, kiintiöiden määrittäminen, kalastuslisenssien myöntäminen, valvonta, virkistyskalastuksen kohteena olevien
lajien istuttaminen, alkuperäisten lajien palauttaminen sekä elinympäristöjen
suojelu ja parantaminen.
Alpenan tutkimusasema perustettiin vuonna 1969, ja vuonna 2013 siellä työskentelee seitsemän henkilöä (http://www.michigan.gov/dnr/0,4570,7-15310364_52259_10951_11244---,00.html). Asema sijaitsee Thunder Bay –joen
suulla (kuva 3). Meidät vastaanottivat tutkimusaseman johtaja Jim Johnson ja
tutkija Dave Fielder (kuvassa 4 pöydän päässä). Tutkimusasemalla on käytössään tutkimusalus R/V Chinook.
Kuva 3.
Alpenan kalantutkimusasema (kuva Jim Johnson).
9
Kuva 4.
Kuvassa vasemmasta alanurkasta katsoen Sami Veneranta, Heikki Auvinen, Lasse
Hyytinen, Markku Kettunen, Jim Johnson, Dave Fielder, Mika Rantanen, Maria Saarinen, Ron Kinnunen ja Pekka Sahama. Porukasta puuttuu kuvaaja Petri Rannikko.
Kappaleessa 5 esitetyt tiedot perustuvat vierailun aikana saatuihin tietoihin ja
nähtyihin esitelmiin (Johnson, Fielder, Kinnunen), matkan jälkeen pyynnöstä
saatuihin tietoihin sekä alla oleviin kirjallisiin lähteisiin:




Great Lakes Fisheries Policy & Management, A Binational Perspective
Edited by William W. Taylor, Abigail J. Lynch and Nancy J. Leonard
Management of Commercial Fisheries Bycatch, with Emphasis on Lake
Trout Fisheries of the Upper Great Lakes
James E. Johnson, Jory L. Jonas and James W. Peck
Lake Huron Commercial Fisheries 2012
The Life of the Lakes, a guide to the Great lakes Fishery
Brandon Schroeder and Shari L. Dann
5.5 HURON -JÄRVI JA KALASTUS
5.5.1 Perustietoa järvestä
Maailman neljänneksi suurin makeavetinen järvi
Pituus 332 km
Leveys 295 km
Pinta-ala 59 565 km2 (noin Selkämeren kokoinen)
Keskisyvyys 59 m
Suurin syvyys 229 m
10
Saaria 30 000
Rantaviivaa (saaret mukaan lukien) 6 164 km
Korkeus 176 m merenpinnan yläpuolella
Laskujoki St. Clair River Erie –järveen
Veden vaihtumisaika 21 vuotta
Asutus n. 3 miljoonaa (josta USA:n puolella noin puolet)
Huron -järven tuulenpuoleiset rannat ovat hiekkaa (kuva 5) ja pohjoisosat kalliorantoja.
Kuva 5.
Huron –järven tuulen puoleiset rannat ovat hiekkaa.
5.5.2 Kalastus- ja ympäristöhistoriaa
Suurilla järvillä kalastettiin jo 5 000 vuotta sitten. Kun eurooppalaisten muuttoaalto järville alkoi 1800-luvulla, alueella asui vielä noin 100 000 intiaania. Kasvava väestö toi tullessaan vakaviakin ympäristöongelmia. Suurimpia
ympäristöä muuttaneista ihmistoimista olivat 1860-luvulla alkaneet metsähakkuut, jokien ja virtavesien patoaminen sekä teollistuminen. Rahtilaivaliikennettä varten rakennettua Wellandin kanaalia pitkin järville pääsi lukuisia
vieraslajeja Atlantin valtamereltä. Merinahkiainen (Sea Lamprey, Petromyzon
marinus, kuva 6), joka aiheuttaa alueella edelleen ongelmia, saavutti Huron –
järven vuonna 1937. Merinahkiainen kiinnittyy aikuiseen kalaan terävähampaisen imusuunsa avulla ja imee kalasta verta, minkä seurauksena kala
useimmiten kuolee. Järvistä on menetetty useita kalalajeja merinahkiaisen takia
11
Kuva 6.
Merinahkiainen tappaa aikuisia kaloja (U.S. Fish and Wildlife Service).
Samaan aikaan teollistumisen kanssa kaupallinen kalastus lisääntyi ja tehostui. Turismi ja sen mukana vapaa-ajankalastus tulivat alueelle 1920-luvulla.
1920 - 1950 monien kaupallisten, alkuperäisten kalalajien kalastus romahti tai
loppui kokonaan liikakalastuksen ja merinahkiaisen takia. Huronilla yksi dramaattisimmista romahduksista koettiin muikunsukuisen ”ciscon” (Lake Herring, Coregonus johannae) kalastuksessa, joka loppui kokonaan 1950-luvulla.
Myös järven tärkeimmän petokalan harmaanieriän (Lake trout, Salvelinus namaycush) kanta romahti. Ennen merinahkiaisen saapumista Huronille järven
harmaanieriäsaalis oli keskimäärin 1,5 milj. kg vuodessa, mutta kymmenen
vuotta myöhemmin 1947 saalis oli käytännössä nolla.
Harmaanieriäkannan romahtaminen johti sen ravinto-organismin pilkkusillin
(Alewife, Alosa pseudoharengus) kannan räjähdysmäiseen kasvuun. Myös
pilkkusilli on invasiivinen laji, joka tuli suurille järville Atlantilta Wellandin kanavaa pitkin. Pahimmillaan kalan osuus järven kokonaiskalabiomassasta oli yli
90 prosenttia. Pilkkusilli kilpailee ravinnosta arvokalojen poikasten kanssa.
1960-luvun lopulla aloitettiin toimenpiteet Huron –järven kalakantojen elvyttämiseksi ja veden laadun parantamiseksi. Merinahkiaiskantaa ryhdyttiin vähentämään monin eri tavoin. Kaupallisessa kalastuksessa siirryttiin
verkkokalastuksesta pääosin rysäkalastukseen. Pilkkusillikannan kuriin saamiseksi järveen ryhdyttiin istuttamaan petokalana hopealohta (Coho salmon,
Oncorhynchus kisutch). Nyt hopealohikantaa haluttaisiin rajoittaa, mutta laji lisääntyy järvessä erittäin tehokkaasti. Myös harmaanieriäistutukset aloitettiin,
mutta se lisääntyy luonnollisesti enää Superior –järvessä. Huron- järveen istutetaan harmaanieriää noin neljä miljoonaa kappaletta vuodessa. Kuningaslohta (Chinook salmon, Oncorhynchus tshawytscha) istutetaan lähes yhtä paljon.
Harmaanieriän kalastaminen on sallittu vain Pohjois-Amerikan alkuperäiskansaan kuuluville intiaaneille ja virkistyskalastajille, ja he jakavat kiintiön puoliksi.
12
Vuosien saatossa Huronille on tullut lähes 200 vieraslajia, joista 176:n katsotaan olevan haitallisia järven ekosysteemille. Viimeisten 20 vuoden aikana ravintoverkkoa ovat eniten muuttaneet seepra- ja guaggasimpukat (kuva 7) sekä
mustatäplätokko (Neogobius melanostomus). Erityisesti simpukkainvaasio,
mahdollisesti yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa, on johtanut eläinplanktonin dramaattiseen vähenemiseen. Pelagisten kalojen tärkeän ravintoorganismin Diporeia spp:n määrä alkoi pienentyä 1990-luvun puolivälin jälkeen ja pienisuisille siianpoikasille tärkeän Copepodien määrä 2000-luvun
alussa. Toisaalta kuha ja ahvenkalat ovat olleet ”voittajia”, kun järven tuotantoalueet ovat siirtyneet mataliin vesiin.
Invasiivisia lajeja tulee alueelle edelleen keskimäärin kaksi lajia vuodessa.
Kuva 7.
Seepra- ja quaggasimpukat ovat Huron –järven ravintoketjua muuttaneita invasiivisia
lajeja (kuvat Jim Johnson).
5.5.3 Kaupallinen kalastus
Huron -järvessä on 117 kalalajia, joista järvisiika (Lake whitefish, Coregonus
clupeaformis, kuva 8) on kaupallisesti tärkein laji. Rahallisesti arvokkaimmat
lajit ovat kuitenkin kuha (Walleye) ja ahven (Yellow perch), mutta suurin osa
niistä saadaan verkoilla Kanadan puolelta.
Siian osuus järven kaupallisesta kalansaaliista on noin 75 prosenttia (2,5 milj.
kiloa vuonna 2012) (LIITE 2 Lake Huron Commercial Fisheries 2012). Myös
siikakannat ja siiankalastus ovat kärsineet voimakkaasti muutoksista järven
ravintoverkossa, ja siikasaalis on pienentynyt huippuvuoden 2000 jälkeen yli
kolmanneksella. Harmaanieriän osuus on noin 10 prosenttia kokonaissaaliista,
ahvenen noin kuusi ja kuhan ja monnin (Catfish) noin kolme.
Noin 60 prosenttia Huron –järven kokonaiskalansaaliista saadaan Ontarion
puolelta, 20 prosenttia Michiganista ja 20 prosenttia kalastavat intiaaniheimot.
Yli neljä viidesosaa kokonaissaaliista saadaan järven pääaltaalta.
Huron –järvellä oli vuonna 2012 käytössä noin 16 000 km verkkoja, ja rysiä
koettiin noin 15 000 kertaa.
13
Kuva 8.
Saaliiksi saatua järvisiikaa.
5.5.3.1 Siika ja kaupallinen kalastus
Kirjallisuuden mukaan Suurilla järvillä tavataan ainakin 56 eri siikakantaa. Jim
Johnsonin mielestä jako eri kantoihin on kuitenkin kyseenalainen, ja geneettiset testaukset ovat kesken.
Huron –järvellä, USA:n puoleisilla vesillä, katsotaan olevan neljä keskeistä siian kutualuetta; pohjoisrannikko, luonteisrannikko (alue Michigan –järven salmista Alpenaan), Thunder Bay ja Saginaw Bay. Suurin osa siikakannoista
elää 50 km:n säteellä kutualueistaan, mutta Johnsonin mukaan ainakin jotkin
niistä liikkuvat laajalti, ja myös muutokset ravintoverkossa ovat lisänneet parvien liikehdintää.
Huron –järven siika on kylmän veden laji, ja se kutee marras-joulukuussa tavallisimmin matalikoilla. Kesällä kalat hakeutuvat syviin vesiin. Aikuisen siian
ravintoa ovat Diporeia ja jossain määrin myös pienet kalat ja mäti. Siika on lähes pelkästään kaupallinen kalalaji. Arviolta puolet naarassiioista on ehtinyt
kutea ennen 48 cm kokoa (alamitta).
Neljä rysäkalastusyksikköä kalastaa Huron –järven pääaltaalla siikaa Michiganin osavaltion lisenssillä. Pääaltaan siikasaaliit alkoivat pienentyä vuoden
2006 jälkeen, ja vuoden 2012 saalis oli noin 300 tonnia (kuva 9). Pääsyynä
siikasaaliiden taantumiseen on siian rekryyttien heikentynyt tuotanto 1990luvun puolivälistä lähtien (kuva 10). Siian kasvu on hidastunut, kalat ovat laihempia kuin ennen ja sukukypsyysikä on noussut. Saalissiikojen keski-ikä on
nyt 14,5 vuotta. Saaliit ovat pienentyneet myös pyydysten limoittumista aiheut-
14
tavan ja pyyntitehoa heikentävän Cladophora -levän lisääntymisen vuoksi. Siian pyyntikausi on myös lyhentynyt levän takia.
Kuva 9.
Michiganin kaupallisen siiankalastuksen rysäsaaliit Huron –järvellä ovat pienentyneet
vuoden 2006 jälkeen (kuva Jim Johnson). (Numerot ja värit kuvaavat alueella toimivia
neljää eri kalastusyritystä).
Kuva 10.
Siianpoikasten määrä (kg / 10 min troolaus) Thunder Bay –lahdella < 30 m syvyydessä on vähentynyt rajusti vuoden 1996 jälkeen (kuva Jim Johnson).
15
USA:n puolella vain intiaanit saavat kalastaa siikaa myös verkoilla. Kanadan
puolella suurin osa kalastuksesta tapahtuu verkoilla. Siian (ja harmaanieriän)
pyynnissä käytettävien verkkojen pienin sallittu solmuväli on 57 mm.
5.5.4 Kaupallisen kalastuksen säätely
Kalastuksen järjestämisestä Suurilla järvillä vastaavat USA:n, Kanadan ja intiaaniheimojen hallintoelimet. USA:n puolella järvialueelle sijoittuu kahdeksan
osavaltiota ja Kanadassa Ontarion provinssi. Heimojen hallintoyksiköitä järvillä
on yhteensä noin 35.
Huron –järvelle USA:n osavaltioista sijoittuu Michigan, ja osavaltion hallinnassa olevien vesi- ja luonnonvarojen hoidosta vastaa valtionhallinnon alaisuudessa toimiva Luonnonvarain yksikkö (Michigan Department of Natural
Resources DNR). Käytännössä myös USA:n liittovaltio tekee tiivistä yhteistyötä DNR:n kanssa sisä- ja kauppaministeriön osastojen kautta (U.S Fish and
Wildlife Service ja National Oceanic and Atmospheric Administration). Kanadan puolella pääaltaan hallintoviranomainen on Ontario Ministry of Natural
Resources. Intiaanien hallintoviranomainen on CORA (Chippawa / Ottawa
Resource Authority).
Alkuperäisasukkaiden kalastusoikeudet perustuvat 1800-luvulla intiaanien sekä USA:n ja Kanadan hallitusten välille tehtyihin sopimuksiin, jotka on vahvistettu uudelleen 1990- ja 2000 –luvuilla vuosikymmeniä kestäneiden
oikeuskäsittelyiden jälkeen. Sopimusten mukaan valtiot tai provinssit voivat
puuttua alkuperäiskansojen hallintoyksiköiden alueella tapahtuvaan kalastukseen vain poikkeustapauksissa.
Sopimusten uudelleen vahvistaminen johti kilpailun kiristymiseen myös siiankalastuksessa, ja monet valtion lisenssillä kalastavat joutuivat siirtymään muille alueille, tai valtio osti heidän lisenssinsä. Uusillekaan alueille siirtyminen ei
aina onnistunut virkistyskalastuksen puolelta tulevan vastustuksen takia. Suurinta närää on aiheuttanut sallittujen pyyntimuotojen epätasa-arvoisuus; intiaanit saavat kalastaa siikaa myös verkoilla. Verkkokalastuksen sivusaaliina
saadaan runsaasti harmaanieriää, jonka kantaa yritetään istutuksin elvyttää.
Jopa 70 prosenttia intiaanien harmaanieriäsaaliista on siiankalastuksen sivusaalista. Verkkokalastajat saavat ottaa sivusaaliin talteen, kun taas rysäkalastajat joutuvat vapauttamaan kalat.
Kansainvälisellä tasolla Huron -järven USA:n puoleiset valtiot eivät voi itsenäisesti neuvotella Kanadan kanssa kalastusasioista, vaan neuvottelut hoidetaan
vuonna 1955 perustetun Suurten järvien kalastuskomission kautta (The Great
Lakes Fisheries Comission http://www.glfc.org/). Komissio koordinoi kalatalouden tutkimusta ja vastaa merinahkiaiskannan rajoitustoimista. Se edistää
valtioiden, provinssien, heimojen ja liittovaltioiden virastojen yhteistyötä kalatalouden hallinnossa. Jokaisella järvellä on oma toimikunta, joihin kuuluu USA:n,
Kanadan ja heimojen edustajia (Huron –järvellä Lake Huron Comittee, jossa
noin 30 jäsentä eri aloilta). Vuonna 1981 liittovaltiot, osavaltiot ja provinssit allekirjoittivat yhteisen sopimuksen (A Joint Strategic Plan for Management of
16
Great Lakes Fisheries) järvien kalastuksen hallinnoimiseksi. Vuonna 1989 intiaaniheimot allekirjoittivat saman sopimuksen, ja se on voimassa edelleen.
Kalastajat tekevät saalisilmoituksen kerran kuukaudessa oman alueen hallintoyksikölle, joita Huron -järvellä on viisi (kolme Ontarion, yksi Michiganin ja yksi intiaaniheimojen yksikkö). Verkkokalastajat ilmoittavat käytetyn
verkkomäärän (km) ja saaliin (kg). Hallintoyksiköt toimittavat tiedot edelleen
Lake Huron Comitteelle, joka kokoaa ja käsittelee tiedot.
Kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen välillä tuntuu olevan samanlaisia konflikteja kuin Suomessa. Huronin pääaltaalla kilpailu kalasta ei aiheuta konflikteja, vaan ne syntyvät pääasiassa silloin, kun kalastaja aloittaa
kalastuksen uudessa paikassa. Saginaw Baylla kilpailu kaloista (erityisesti ahvenesta) aiheuttaa konflikteja.
5.5.5 Kaupallisen kalastuksen säätely Michiganin osavaltiossa
5.5.5.1 Säätelyn historiaa








lisenssijärjestelmä 1865 (lisenssien määrää ei rajoitettu)
ensimmäinen kaupallisen kalastuksen laki 1929 (mm. alamitat ja rauhoitusajat)
1960-luvun lopulla alettiin panostaa voimakkaasti virkistyskalastukseen
sen harrastajilta tulevan paineen vuoksi; virkistyskalastuksen suosio oli
noussut hurjasti hopealohen istutustoiminnan aloittamisen jälkeen
1968 lisenssien määrää alettiin rajoittaa. Takeita lisenssin automaattiselle
uusimiselle ei enää ollut, ja uusia kalastajia pääsi alalle vain, jos joku oli
halukas myymään lisenssinsä (lisenssien määrä putosi kymmenessä vuodessa yli kolmesta sadasta 58:aan vuonna 1971)
o jos kalastajalle on myönnetty ensimmäinen lisenssi ennen
15.11.1968, hänellä on edelleen oikeus saada se automaattisesti
uusittua joka vuosi niin kauan, kuin hän on toiminut lakien ja määräysten mukaisesti
1970-luvulla määriteltiin erikseen virkistyskalastuksen käyttöön vesialueet,
joilla kaupallinen kalastus kiellettiin
1974 verkkokalastus kiellettiin
o lisenssien määrä putosi kuudessa vuodessa 36:een (tällä hetkellä
30 lisenssiä, joista 4 pääaltaalla ja 26 Saginaw Baylla, LIITTEET 3a
ja 3b). Karpin verkkokalastus on edelleen sallittu Saginaw Baylla
100 mm verkoilla
2000 DNR:n strateginen suunnitelma ”The Commercial and Native Fisheries program seeks to permit and encourage efficient and stable commercial fisheries which accommodate Native American fishing rights and do
not conflict with recreational fisheries”
o tavoitteena mm. tarjota lisenssinhaltijoille mahdollisuus elinkeinon
optimaaliseen kannattavuuteen
2000 asetus, joka voimassa 2020 saakka. Asetus perustuu Michiganin valtion, USA:n hallituksen ja intiaanien välisiin sopimuksiin kalastuksen säätelystä.
17
5.5.5.2 Siian kaupallisen kalastuksen säätely nykyään
Järvellä ei ole kansainvälistä siian kokonaiskiintiötä, joka jaettaisiin USA:n,
Kanadan ja heimojen kesken, vaan kalastusta säädellään kantakohtaisesti.
USA:n vesialueet on jaettu nykyisen kantakäsityksen mukaisesti kahdeksaan
siiankalastuksen säätely-yksikköön (LIITE 3 a).
Michiganin valtio ja intiaaniheimot ovat keskinäisissä neuvotteluissaan jakaneet Huron -järven siikakiintiön painottaen samalla harmaanieriän suojelua ja
kannan elpymistä. Kanadan puolella kiintiö on jaettu samalla periaatteella,
mutta ilman painotusta harmaanieriän suojeluun. Järven siikakantojen hyödyntämisaste vaihtelee 10 – 30 prosentin välillä, mutta joidenkin kantojen
kohdalla hyödyntämisaste voi nousta yli 50 prosentin.

yleiset määräykset
o siian alamitta on 48 cm (19 tuumaa), paitsi Saginaw bayn alueella
43 cm (Kanadassa ja intiaaneilla 43 cm)
o kalastuskielto siian kutuaikana 1. – 30.11. (Kanadassa ei)
o sivusaalis vapautettava (harmaanieriä, lohi, kuha ja ahven)
o vain rysät sallittu valtion lisenssillä kalastaville (DNR päätös 1974)
o solmuvälirajoitukset
 pääaltaalla kalapesä vähintään 57 mm (large mesh trap net,
LM)
 Saginaw Baylla alle 24 m syvyyksissä muut osat kuin johtoaita saavat tietyin edellytyksin olla 45 mm (small mesh trap
nets SM)

lisenssit myönnetään vuodeksi kerrallaan harkinnan mukaan (MDNR)
o pääasiallinen säätelykeino on säädellä lisenssien määrää (eli kalastusyritysten määrää). Jim Johnsonin mukaan kiintiösäätely vaatii
erittäin paljon dataa ja se on kallista. Lisenssin myöntämisen harkinnassa otetaan huomioon siikakantojen tilanne, kalastettavissa
oleva määrä, kalastajien ”pätevyys” ja kalastusvuodet, laivaston kapasiteetti ym. Lisenssissä määrätään:
 pyydysten määrä ja kalastusalue. Tällä hetkellä
 pääaltaalla neljä lisenssiä yhteensä 39 LM-rysälle ja
kahdelle SM-rysälle
 Saginaw Bayllä noin 10 lisenssiä SM-siikarysille
 pyyntisyvyydet
o lisenssikohtainen saaliskiintiö määrätään joissakin tapauksissa
 mm. intiaanien vaatimuksesta heidän toimialueensa rajalla
kalastaville michiganilaisille. Alpenan kahden lisenssinhaltijan
kiintiöt ovat 180 tonnia vuodessa
 tällöin kiintiötä harkittaessa otetaan huomioon kalastusyrityksen saaliit viideltä edelliseltä vuodelta
 (kanadalaiset ja intiaanit käyttävät pääasiassa kiintiömallia)
18
5.6 MERIMETSO-ONGELMA JA SEN RATKAISU HURON -JÄRVELLÄ
Tutkija Dave Fielder piti meille Power Point -esitelmän aiheesta ”Keltaahvenkannan romahdus ja elpyminen merimetsokannan säätelytoimien avulla
Les Cheneaux –saarilla” (Yellow Perch Collapse in the Les Cheneaux Islands
and Recovery through Cormorant Management Efforts).
Les Cheneaux on 36 saaren saariryhmä Huron järven pohjoisosassa. Alue on
tärkeä kelta-ahvenen lisääntymis- ja elinalue, ja erittäin tärkeä virkistyskalastajien kalastusalue.
Alueen merimetsokanta (Double-Crested Cormorant, Phalacrocorax auritus)
lähti kasvuun vuonna 1980, ja kanta kasvoi kahdessa vuosikymmenessä noin
5 500 pesään. Kannan kasvua edistivät suojelutoimenpiteet, ympäristömyrkkyjen väheneminen ja täpläsillikannan (alewife) runsastuminen.
Merimetsokannan kasvaessa ahvenkannan kokonaiskuolevuus nousi yli 90
prosenttiin (kuva 11). Tyypillisiä vasteita kokonaiskuolevuuden noustessa ovat
kalojen nopeutunut kasvu ja keskimääräisen iän lasku. Myös Huronilla kalojen
kasvu kiihtyi; 3-vuotiaan ahvenen keskipituus kasvoi muutamassa vuodessa
lähes 50 prosenttia ennen kuin merimetsokannan rajoitustoimet vuonna 2004
aloitettiin ja vielä muutaman vuoden sen jälkeen (kuva 12). Ahventen keskimääräinen ikä laski runsaasta kolmesta vuodesta alle kahteen vuoteen (kuva
13).
Kuva 11.
Merimetsokannan kasvaessa ahvenkannan kokonaiskuolevuus kasvoi yli 90 prosenttiin (keltainen viiva) (lähde: Dave Fielderin esitelmä Alpenan kalatutkimusasemalla
toukokuussa 2013).
19
Kuva 12.
3-vuotiaan ahvenen keskipituus kasvoi muutamassa vuodessa lähes 50 prosenttia
(musta viiva) ennen kuin merimetsokannan rajoitustoimet vuonna 2004 aloitettiin
(lähde: Dave Fielder).
Kuva 13.
Kalojen keskimääräinen ikä laski runsaasta kolmesta vuodesta alle kahteen vuoteen
(musta viiva) (lähde: Dave Fielder).
Virkistyskalastuksen ahvensaalis ja onkijoiden saama yksikkösaalis romahtivat 23 vuodessa lähes nollaan (kuva 14) Myös yleiskatsausverkkojen yksikkösaalis romahti lähes nollaan (kuva 15).
20
Kuva 14.
Virkistyskalastajien ahvensaalis (tuhatta kpl) (musta viiva) ja onkijoiden yksikkösaalis
(ahventa / tunti) (keltainen viiva) ja merimetsoindeksi (vihreä viiva) (lähde: Dave
Fielder).
Kuva 15.
Yleiskatsausverkkojen yksikkösaaliin (keltainen viiva) ja merimetsopesien lukumäärän (vihreä viiva) kehitys (lähde: Dave Fielder).
Vaikka merimetsokannan räjähdysmäinen kasvu liittyi paljolti Huronjärven ravintoverkon dramaattisiin muutoksiin, linnun vahingollisista vaikutuksista alueen kalakantoihin oli niin paljon todisteita, että kannanrajoitustoimet katsottiin
välttämättömiksi. Muun muassa luonnonsuojelujärjestöt vastustivat ja viiväs-
21
tyttivät asiaa vuosikausien ajan, mutta vuonna 2000 ahvensaaliin totaalisesti
romahdettua asian suunnittelussa päästiin eteenpäin.
Rajoitustoimet päästiin aloittamaan vuonna 2004. Koska merimetso on muuttolintu, sen säätelytoimet kuuluvat liittovaltiolle, maatalousministeriön riistansuojeluviranomaiselle (U.S. Department of Agriculture’s Wildlife Services).
Kannanrajoitustoimet ovat olleet pääasiassa munien öljyämistä ja aikuisten
lintujen tappamista ampumalla. Lintuja on myös häädetty tärkeimmiltä ahvenen kutualueilta mitä erilaisin keinoin, muun muassa liekinheittimien avulla.
Ensimmäisenä vuonna kantaa harvennettiin 15 prosenttia ja seuraavina vuosina enemmän.
Kun merimetsojen määrä laski, kelta-ahventen määrä kasvoi, kokonaiskuolleisuus laski, kasvu hidastui ja keskimääräinen ikä nousi. Onkijoiden yksikkösaalis ja virkistyskalastuksen saalis kasvoivat. Ahvenen poikastuotanto kasvoi
vuodesta 2003 lähtien. Vaikka runsastunut poikastuotanto saattoi osittain johtua suotuisista ympäristöolosuhteista, kannan elpymiseen vaikutti vuosiluokkien runsautta enemmän niiden suurempi eloonjäänti.
Tällä hetkellä Les Cheneaux -saarilla on 500 merimetsonpesää eli noin 10
prosenttia huippumäärästä, mikä on osoitus siitä, että merimetsopopulaation
pienentäminen on mahdollista.
5.7 U.S. FISH AND WILDLIFE SERVICE / ALPENA FISH AND WILDLIFE CONSERVATION OFFICE
U.S. FWS (http://www.fws.gov/) on Yhdysvaltojen sisäministeriön osasto, joka
vastaa lähinnä Suomen Ympäristöministeriötä.
Alpenan yksikkö http://www.fws.gov/midwest/alpena/
Meidät ottivat vastaan asemalla kalabiologina työskentelevä Stephen Lenart
(kuva 16) ja Michiganin valtion yliopiston (Michigan Sea Grant) kouluttajana
toimiva Brandon Schroeder (kuvassa 17 vasemmalla). Lenart kertoi Alpenan
toimipaikan toteuttavan muun muassa seuraavia tehtäviä:






merinahkiaisen kannan rajoitustoimenpiteiden johtaminen Great Lakes
Fishery Comissionin ohjeiden mukaisesti
alkuperäislajien tutkimus ja palauttamistoimenpiteet sekä elinympäristön
parantaminen
invasiivisten lajien tutkimuksen ja kannan rajoitustoimenpiteiden johtaminen
koulutus
liittovaltion lakien täytäntöönpano ja valvonta
kalataloudellisten hankkeiden rahoittaminen (silloin, kun ne liittyvät kalojen,
villieläinten ja kasvien suojeluun sekä niiden elinympäristöjen parantamiseen)
22
Kuva 16.
Biologi Stephen Lenart työskentelee Alpena Fish and Wildlife Conservation officessa
Brandon Schroeder kertoi projekteista, joissa Michigan Sea Grantin tavoitteena on lisätä erityisesti nuorten tietämystä Suurista järvistä, niiden luonnonvaroista ja biologiasta. Schroeder vei ryhmämme myös tutustumaan Great
Lakes Maritime Heritage Centeriin.
Kuva 17.
Brandon Schroeder kertoo matkaseurueellemme vetämistään projekteista.
5.8 THUNDER BAY NATIONAL MARINE SANCTUARY / GREAT LAKES MARITIME HERITAGE CENTER
The Great Lakes Maritime Heritage Center on Thunder Bay National Marine
Sanctuaryn suurelle yleisölle tarkoitettu vierailukeskus, jossa on erilaisten
23
Suuriin järviin liittyvien näyttelyiden lisäksi muun muassa tiloja tutkimukselle,
elokuvateatteri ja veneenrakennuskeskus. Näyttelyissä on esillä vanhoja veneitä ja pyydyksiä ja Suurten järvien laivaliikenteeseen liittyviä esineitä ja muita historiallisia dokumentteja (kuva 18). Keskuksen verkkosivut
http://thunderbay.noaa.gov/maritime/glmhc.html.
Kuva 18.
The Great Lakes Maritime Heritage Centerissä on näytteillä merenkulkuun liittyviä esineitä.
5.9 KALANJALOSTUSTA JA KALAKAUPPOJA SEKÄ VERKKOKALASTUSVENE
Tiistaina 21.5. kokoonnuimme aamupalalle ennen kuutta tavoitteena olla rannassa puoli seitsemältä, mutta kalastajat olivat kertoneet Kinnuselle tuulen
olevan jälleen liian voimakas. Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan pohjoista kohti. Päivän ohjelmassa oli pikavierailu Gauthier and Spauldingin kalanjalostuslaitoksella, vierailu Big Stone Bay Fishery – kalanjalostuslaitoksella,
kalakauppa ja aikoinaan maailman pisin riippusilta Mackinaw Cityssä sekä paluumatkalla intiaanikalastajan verkkokalastusvene Hammond Bayssä (kuva
19). Gauthier and Spauldingin jalostuslaitos esitellään kappaleessa 5.10, jossa on myös yrityksen kalastuksen kuvaus.
24
Kuva 19.
Tutustumiskohteemme tiistaina 21.5. ajettaessa Alpenasta pohjoiseen.
Big Stone Bay Fishery jalostaa ja myy Suurten järvien kalaa monessa eri
muodossa (kuva 20). Kalan käsittely ja esillepano eivät joka kohdassa näyttäneet täyttävän suomalaista standardia (kuva 21).
Kuva 20.
Kalamakkaran valmistusta Big Stone Bay Fisheryn kalanjalostustiloissa.
25
Kuva 21.
Big Stone Bay Fisheryssä panostus tuotteiden esillepanoon oli vaatimatonta.
Mackinaw Cityssä nautimme lounaaksi friteeratusta Suurten järvien siiasta
valmistettua grilliruokaa (kuva 22). Siian maku oli hyvä ja raikas.
Kuva 22.
Oppaamme Ron Kinnusen mielestä Scalawagsin ravintolasta saa Mackinaw Cityn
parhaat kalasta valmistetut pikaruoat.
26
Ylitimme autolla The Mackinac Bridge –sillan (kuva 23). Silta kulkee
Mackinacin salmien yli ja yhdistää Michiganin alemman ja ylemmän niemimaan toisiinsa. Silta on tällä hetkellä maailman viidenneksi pisin riippusilta, 8
614 jalkaa (n. 2,6 km). Ylemmän niemimaan puolella Kinnunen vei meidät
pieneen kalajalosteita myyvään kauppaan, josta vielä ostimme mukaamme
matkaevääksi siikamakkaraa ja –levitettä.
Kuva 23.
The Mackinac Bridge yhdistää Michiganin alemman ja ylemmän niemimaan toisiinsa.
Paluumatkalla meidän oli määrä tavata intiaanikalastaja Albert LaBlance, mutta hänen sairastumisensa vuoksi vierailimme vain hänen verkkokalastusveneellään (kuvasarja 24). Verkkovenettä kutsutaan nimellä gill tug. Verkot
koetaan joko aluksen sivussa tai perässä olevasta aukosta. Vene on muuten
umpinainen, ja kalat irrotetaan verkoista ja jäitetään katetussa tilassa. Vain alkuperäiskansaan kuuluvilla intiaaneilla on oikeus kalastaa verkoilla Huron –
järven USA:n puoleisella vesillä.
27
Kuva 24.
Albert LaBlancen verkkovene (ylh. vas). Museoitu verkkovene, jossa näkyvissä aluksen perässä oleva verkkojen koenta-aukko (ylh. oik.). Alakuvat Ron Kinnunen.
5.10 GAUTHIER AND SPAULDING FISHERIES
Keskiviikkona tuulet olivat vihdoin laantuneet, ja kalastusmatka järvelle oli
mahdollinen. Meidät vei järvelle yksi neljästä valtion lisenssillä Huron –järvellä
kalastavista rysäkalastusyrityksistä. John Gauthier ja Tom Spaulding sekä kalastukseen osallistuvat palkolliset David Kortman ja Wayne Augsburger ovat
kalastaneet yhdessä 28 vuoden ajan. Spauldingin ja Gauthierin yhteinen kalastushistoria ulottuu 45 vuoden taakse.
Kalastuksen kohteena on siika. Kalastajat saavat kalastaa kymmenellä rysällä, ja heidän vuosikiintiönsä on 400 000 paunaa (180 000 kg). Kiintiö on asetettu 1990-luvun alussa Gauthier ja Spaudigin kalavesien pohjoisrajalla
kalastavien intiaanien vaatimuksesta, ja se perustui silloiseen saalistasoon.
Kiintiö ei ole täyttynyt 20 vuoteen, ja nykyiset vuosisaaliit ovat alle 200 000
paunaa.
Koko kalastustapahtuma videoitiin, ja Ammattiopisto Livian ATK-asiantuntija
Jukka Sinisalo koosti materiaalista noin 15 minuutin pituisen esittelyvideon.
Gauthierin ja Spauldingin mielestä video on hyvin koostettu, ja he antoivat hyväksyntänsä videon laittamiselle internetiin.
Video löytyy osoitteesta
http://www.youtube.com/watch?v=1OdBg70wMMk. Kalastuksen periaate käy
parhaiten esille videosta, mutta seuraavassa lyhyt yhteenveto myös kirjallisena.
28
5.10.1 Kalastusalus ja siikarysät
Kalastusalus ”Norseman” on 15 metriä pitkä hytillinen lautta, jossa on paljon
kansitilaa ja matalat laidat (kuva 25). Aluksen bruttovetoisuus on 20 tonnia ja
nettovetoisuus 16 tonnia.
Kuva 25.
Gauthier ja Spauldingin rysäkalastuksessa käyttämä alus Norseman.
Siiankalastuksessa käytetään pohjarysää (kuvat 26 ja 27). Siikarysän kalapesä on noin kuusi metriä korkea ja leveä ja pituudeltaan 10 - 15 metriä. Suuliinassa pyydyksen korkeus nousee, ja potkut ja johtoaita ovat 12 m korkeita.
Kalapesän päissä, ylä- ja alareunassa, olevat puomit pitävät kalapesän mallissaan (kuva 27). Pyyntisyvyys on keväällä ja kesällä 25 – 35 metriä ja syksyllä 15 – 25 metriä.
Kuva 26.
Yksinkertaistettu malli Gauthier ja Spauldingin käyttämästä siikarysästä (kuva Jim
Johnson).
29
Kuva 27.
Yksinkertaistettu esimerkki Pohjois-Amerikan suurilla järvillä yleisestä pohjarysästä
(bottom trap net) (Dave Brenner, Michigan Sea Grant).
Siikarysän kalapesän (pot) solmuvälin on oltava vähintään 57 mm (silmäkoko
4,5 tuumaa). Tämä koko selektoi alamittaiset siiat hyvin tehokkaasti. Pyydyksen rakenteelle ei ole asetettu muita rajoituksia tai vaatimuksia.
Gauthierin ja Spauldingin siikarysien suuliinan ja potkujen havas on solmuväliltään 64 – 76 mm. Potkujen pituus on noin 30 metriä. Johtoaidan pituus on
vähintään 300 metriä, ja hapaan solmuväli 200 mm tai alle sen.
Uusien rysien materiaali on paksulankainen polypropyleeni. Tavoitteena on
kalojen mahdollisimman vähäinen silmääntyminen. Vanhempien rysien materiaali on nailonhavas, joka silmän jäykistämiseksi käsitellään kolmen vuoden
välein runsaalla tervakerroksella.
5.10.2 Rysän ankkurointi ja kokeminen
Rysä ankkuroidaan pinnassa alapaulastaan niin tiukkaan ja niin pitkillä köysillä, että pyydys pysyy mallissaan, kun se upotetaan pohjaan. Peräankkureissa
on 300 metrin köydet. Ankkurista tulee naru myös yläpaulaan estämään kaatumista voimakkaan virtauksen aikana. Köysiä ei höllätä koentavaiheessa, ja
niiden kireys oli korvin kuultavissa. Pohjarysien kalastusteho perustuu suurelta
osin nimenomaan pyydyksen ja hapaan kireyteen.
Kokeminen aloitetaan pyydyksen peräpäästä, ja kalapesä vinssataan hitaasti
ylös ankkuriköyden kulkiessa aluksi aluksen kannen yli. Kalapesän noustessa
siikojen paineentasaus näkyi veden pinnalle pirskahtelevina ilmakuplina. Kun
kalapesän jälkimmäinen osa on noussut aluksen kylkeen saakka, kaksi miestä
nostaa kalat ylös haaveilla laatikoihin, joista toiset kaksi miestä lajittelee ne eri
kokoluokkiin. Alamittaiset siiat ja kalat, joita valtion lisenssillä kalastavilla ei ole
oikeutta ottaa (muun muassa harmaanieriät), heitetään takaisin järveen. Kalastajat sanoivat, että suuresta saalismäärästä johtuen heillä ei ole mahdollisuutta verestää kaloja, vaan ne vain jäitetään ja siirretään laatikoissa kannen
30
alle. Päivän saalis seitsemästä rysästä oli 5 700 paunaa (n. 2 500 kg). Katso
kuvasarja 28.
Kalastajien mukaan samantyyppiset mutta pienempisilmäiset pohjarysät pyytävät erittäin hyvin kuhaa.
Kun palasimme kalastusmatkalta rantaan, meitä oli vastassa Alpena News –
paikallislehden toimittaja Jordan Travis. Juttu ”Finns learn trap net fishing” julkaistiin seuraavan päivän lehdessä (LIITE 4).
31
Kuvasarja 28. Siiankalastusta Huron –järvellä.
5.10.3 Saaliin jalostus
Kalastajilla on Rogers Cityssä (50 km Alpenasta pohjoiseen) oma jalostuslaitos, jossa pienimmät siiat suomustetaan, halkaistaan ja fileoidaan koneellisesti
saman päivän aikana ja myydään tuoreina ravintoloihin ja tukkuihin. Isommat
kalat fileoidaan ja pakastetaan. Lihasruodot poistetaan kalamäärästä riippuen
joko koneellisesti tai käsin. Lihasruotojen poistosta jäävä sivutuote lähetetään
jatkojalostukseen, jossa siitä valmistetaan leivitettyjä siikapihvejä. Tuote myydään pakasteena. Katso kuvasarja 29. Pyöreän siian kalastajahinta oli vierailumme ajankohtana kaksi dollaria paunalta eli noin 3,4 € / kg, mutta
jalosteiden arvo on luonnollisesti korkeampi.
32
Kalastajien työskentelytavat tuntuivat osittain vanhanaikaisilta, muun muassa
koko prosessi sisälsi hyvin paljon raskasta nostamista, mikä olisi voitu välttää
yksinkertaisin apuvälinein.
33
34
Kuvasarja 29. Siian jalostusta ja tuotteita Gauthier and Spaulding Fisheries.
5.11 SIIAN MARKKINOINTI – GREAT LAKES WHITEFISH
Ron Kinnunen esitteli Michigan Sea Grantin (Michigan State University) siian
markkinointiprojektin ”Great Lakes Whitefish”, jossa hän on toiminut projektipäällikkönä. Markkinointiprojektin tarkoituksena oli lisätä Michiganin osavaltion
kuluttajien tietoutta Suurten järvien siiasta ja sen kalastuksesta, parantaa tuotteiden laatua ja nostaa niiden jalostusastetta sekä vähentää halvan, pääasiassa kanadalaisen tuontikalan vaikutusta markkinoihin. Projektissa oli mukana
koko kalantuotannon ketju ammattikalastajista kauppaan.
Projektin yhteydessä suoritettiin muun muassa makutestit, joissa verrattiin
Suurten järvien Michiganissa ja Kanadassa pyydetyn siian sekä muiden kuluttajien eniten käyttämien kalalajien makua, rakennetta ja hyväksyttävyyttä toisiinsa. Michiganin siika oli paras kaikissa kategorioissa, eikä tuoreen ja
pakastetun fileen välillä ollut juurikaan eroa.
Suurten
järvien
michiganilaiset
ammattikalastajat
perustivat
nan ”Legends of the Lakes”, joka on myös osuuskunnan tuotemerkki (kuva
30). Ensimmäinen tuote oli ruodoton, pakastettu siikafilee, mutta sittemmin valikoima on laajentunut. Projektin ja osuuskunnan verkkosivuilla esitellään
muun muassa kalastajaperheet, jotka ovat mukana osuuskunnan toiminnassa
http://www.greatlakeswhitefish.com/.
Kuva 30.
Great Lakes Whitefish -markkinointiprojektin yhteydessä perustetun osuuskunnan
tuotemerkki.
35
Legends of the Lakes –osuuskunnan yritykset tekevät markkinoinnissa yhteistyötä ja auttavat toisiaan esimerkiksi silloin, kun joku yrityksistä on saanut vähemmän saalista kuin tilauksia on sisällä. Tällöin yritykset myyvät pyöreää
siikaa pulassa olevalle.
5.12 BAY PORT FISH COMPANY
Torstaina 23.5. alkoi kotimatkamme. Ohjelmassa oli vielä kalastausyritys Bay
Port Fish Company Huron –järven eteläosassa Saginaw Bayllä. Vielä 1900luvun alkupuolella Saginaw Bay oli Michiganin kalastuksen keskus, ja pääasiallinen kalastuksen kohde oli Amerikan muikku (cisco).
Bay Port Fish Company on perustettu vuonna 1895, ja nykyiset omistajat ovat
veljekset Tod ja Forrest Williams. Tod Williams otti meidät vastaan. Yritys on
toiminnasta keväästä syksyyn, ja sillä on neljä alusta. Pyydykset rakennetaan
itse (kuvat 31 ja 32). Kalastuksen kohteena ovat muun muassa siika, keltaahven, kuha, made, karppi ja valkobassi sekä omassa viljelyssä tuotettu monni. Yrityksen kaupassa myydään tuoretta, savustettua ja pakastettua kalaa.
Tuoretta kalaa myydään myös lähialueen markkinatapahtumissa. Vierailupäivänä myynnissä olleiden kalalajien hinnat olivat pyöreää siikaa lukuun ottamatta suurin piirtein Suomen kauppojen tasoa (kuva 33). Pyöreän siian hinta
oli vain 2 $ paunalta, eli 4,4 € kilolta. Myös Williamsit ovat mukana Legends of
the Lakes –osuuskunnassa.
Siikasaaliit Williamsien kalavesillä lisääntyivät monena vuotena 2000-luvulla,
mutta vuonna 2012 saalis romahti lähes nollaan. Ahvensaaliit ovat olleet melko vakaita. Tosin ahvenen kalastusta säädellään aikaisempaa tiukemmin, ja
osa yrityksen käytössä olleista kalavesistä varattiin muutama vuosi sitten pelkästään vapaa-ajankalastuksen käyttöön. Myös veden madaltuminen tuottaa
ongelmia saaliin maihin tuonnille.
Kuva 31.
Vanhaa ahvenrysää korjataan.
36
Kuva 32.
Ahvenrysän pienoismalli (Bay Port Fish Company).
Kuva 33.
Kalojen hintataso Bay Port Fish Companyssä oli pyöreää siikaa lukuun ottamatta lähes samaa tasoa kuin Suomessa.
Paluulentomme lähti Detroitista iltakymmeneltä, ja Helsinkiin saavuimme seuraavan vuorokauden puolella alkuillasta.
37
6 HANKKEEN TIEDOTUS
6.1 KIRJALLISET TIEDOTTEET
Kalastajia ja sidosryhmiä tiedotettiin hankkeesta ennen matkaa sähköpostitse.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan tiedotusvälineille lähetettiin kirjallinen tiedote noin viikko ennen matkaa (LIITE 5).
Ammattiopisto Livian ja Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n verkkosivuilla julkaistiin heti matkan jälkeen lyhyt yhteenveto ”Matka Huron –järvelle oli
onnistunut”, jossa keskityttiin erityisesti kalastusosuuteen (LIITE 6).
YLE Turku haastatteli projektipäällikköä matkan jälkeen, ja lähetys tuli ulos
31.5. YLE:n haastattelusta koostama verkkotiedote on liitteenä 7.
6.2 TIEDOTUSTILAISUUS
Alkuperäisenä suunnitelmana oli järjestää tiedotustilaisuus maissa Vakkasuomen kalatalousryhmän toimialueella. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin,
ja tilaisuus päätettiin järjestää Kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyn yhteydessä 5.2.2014. Hankkeen ohjausryhmä katsoi, että on kaikkein paras ratkaisu järjestää tilaisuus tällä tavalla, koska maissa järjestettyyn erillistilaisuuteen
ei olisi mitenkään saatu paikalle niin suurta kalastajajoukkoa, kuin risteilyllä on
aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella ollut.
Tilaisuus oli onnistunut. Paikalla oli yhteensä 90 henkilöä, joista 55 ammattikalastajaa. Muut osallistujat olivat Maa- ja metsätalousministeriön, VarsinaisSuomen ELY-keskuksen, Kalatalouden keskusliiton ja paikallisten neuvontajärjestöjen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, koulutuksen sekä tiedostusvälineiden edustajia.
Myös kalastustapahtumasta koostettu video sai ensiesityksensä tiedotusristeilyllä. Kalastustapa kiinnosti kalastajia, mutta suurinta keskustelua herätti kalastajien tapa käsitellä kaloja ja se, että siikoja ei verestetty.
7 YHTEENVETO
Kalastuksen järjestämisestä Suurilla järvillä vastaavat USA:n, Kanadan ja intiaaniheimojen hallintoelimet. Neuvottelut järven kalastusasioista hoidetaan
Suurten järvien kalastuskomission kautta (The Grate Lakes Fishery Comission). Lisäksi jokaisella järvellä on oma toimikunta (Lake Committees), joissa on
laajapohjainen jäsenistö.
Siialla ei Huron -järvellä ole kansainvälistä kokonaiskiintiötä, vaan kalastusta
säädellään kantakohtaisesti. USA:n vesialueet on jaettu nykyisen kantakäsityksen mukaan kahdeksaan säätely-yksikköön, ja valtionhallinnon luonnonvarainyksikkö (Department of Natural Resources / Fisheries Division) määrittää
siikakiintiön painottaen samalla harmaanieriän suojelua ja kannan elpymistä.
Michiganin valtio ja intiaaniheimot jakavat kiintiöt keskinäisissä neuvotteluis38
saan. Kanadan puolella kiintiö on jaettu samalla periaatteella, mutta ilman
painotusta harmaanieriän suojeluun. Järven siikakantojen hyödyntämisaste
vaihtelee 10 – 30 prosentin välillä, mutta joidenkin kantojen kohdalla hyödyntämisaste voi nousta yli 50 prosentin.
Vanhat saaliskiintiöt on määritetty 1990-luvun alussa, mutta siikakannan taantuessa saalista rajoittaa ennemminkin kalastettavan kannan koko. Siika on
taantunut järven ekologisten muutosten takia. Suurimmat uhkat siikakannoille
ovat vieraslajeina järvelle saapuneet seepra- ja guaggasimpukat, joiden vaikutuksesta hankajalkaisten ja muun eläinplanktonin määrät ovat paikoitellen romahtaneet. Sekä aikuiset siiat että poikaset käyttävät ravintonaan
eläinplanktonia. 1930-luvulla järvelle vieraslajina Wellandin kanavan kautta
tullut merinahkiainen on uhka kaikille kalakannoille, ja useita kalakantoja on
menetetty kokonaan.
Michiganissa siiankalastuksen pääasiallinen säätelykeino on rajoittaa lisenssien määrää. Lisenssissä määrätään pyyntialue, suurin pyyntisyvyys, rysien lukumäärä ja saaliskiintiö. Osavaltion lisenssillä kalastavat saavat kalastaa vain
rysillä. Tavoitteena on ollut siiankalastuksen ja harmaanieriän suojelun tasapaino; samalla kun elpyvää harmaanieriäkantaa voidaan suojella, siikaa voidaan kalastaa runsaasti. Siikarysien kalapesän hapaan solmuvälin on oltava
vähintään 57 mm, mikä lajittelee alamittaiset siiat tehokkaasti. Siian alamitta
on 48 cm.
Verkkokalastusoikeus on varattu alkuperäiskansaan kuuluville intiaaneille. Intiaanit saavat kalastaa myös harmaanieriää. Vieraileva ryhmämme rinnasti intiaanit
Suomessa
pienimuotoista
rannikkokalastusta
harjoittaviin
ammattikalastajiin.
Alkuperäisasukkaiden kalastusoikeudet perustuvat 1800-luvulla intiaanien sekä USA:n ja Kanadan hallitusten välille tehtyihin sopimuksiin, jotka on vahvistettu uudelleen 1990- ja 2000 –luvuilla. Sopimusten mukaan valtiot tai
provinssit voivat puuttua alkuperäiskansojen hallintoyksiköiden alueella tapahtuvaan kalastukseen vain poikkeustapauksissa.
Suurten järvien michiganilaiset ammattikalastajat, jotka myös jalostavat itse
saaliinsa, ovat perustaneet osuuskunnan ”Legends of the Lakes”. Osuuskunnan tavoitteena on ollut parantaa siikatuotteiden laatua ja markkinointia yhteistyön avulla. Gauthier ja Spaulding Fisheries on osuuskunnan jäsen.
Huronjärven pohjoisosassa sijaitsevan saariryhmän merimetsokanta kasvoi
1980-luvulta lähtien kahdessa vuosikymmenessä 5 500 pesään. Alueen keltaahvenkanta heikkeni samassa tahdissa. Luonnonsuojelujärjestöt vastustivat ja
viivästyttivät merimetson kannanrajoitustoimia vuosikausien ajan. Vasta vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliin romahdettua nollaan asiassa päästiin
eteenpäin. Kannanrajoitustoimet ovat olleet pääasiassa munien öljyämistä ja
aikuisten lintujen tappamista ampumalla. Lintuja on myös häädetty tärkeimmiltä ahvenen kutualueilta. Kun merimetsojen määrä laski, kelta-ahvenkanta elpyi. Tällä hetkellä saarilla on 500 merimetsonpesää. Toimet ja tulokset
39
Huronjärvellä osoittavat, että merimetsopopulaation pienentäminen on mahdollista.
Matkalla mukana olleet kalastajat ovat kiinnostuneita kokeilemaan Huron –
järvellä käytettävää pohjarysää siian- ja ahvenenkalastuksessa. Jatkohanke
kahden koerysän hankkimiseksi Selkämerelle on parhaillaan käynnissä.
40
MATKAOHJELMA
LIITE 1
Hankkeen koodi: EHURON13
Kaikki ajat paikallisia aikoja!
18.5. lauantai
Turusta
Porista
9.00
Bussi Turku – Helsinki-Vantaan lentokenttä
Laituri 1 Turun linja-autoasema
11.40
Turun bussi saapuu lentokentälle, terminaali 2
08.00
Bussi Pori – Helsinki-Vantaan lentokenttä
Laituri 1 Porin linja-autoasema
12.05
Porin bussi saapuu lentokentälle, terminaali 2
12.00
lähtöselvitys Delta Airlines
14.00
Lento Helsinki – Amsterdam DL9463 (lentoaika 2h 30min)
Koneessa kahvi ja voileipä (vaikka lipussa dinner)
15.30
Saavutaan Amsterdamiin
17.10
Lento Amsterdam – Detroit DL249 (lentoaika 8h 45 min)
Päivällinen koneessa
19.55
Saavutaan Detroit Metro kentälle
Noudetaan auto AVIS –toimipisteestä
Ajo hotellille (3 km) Hampton Inn & Suites Detroit / Airport – Romulus, 31700 Smith Road, Romulus, Michigan 48174
puh. +17345950033
19.5. sunnuntai
Ajo Alpenaan (400 km), jossa majoittuminen
hotelli Days Inn Alpenaan, 1496 M 32 W Alpena, Michigan 49707
puh. +19893566118
Tietoa Alpenan kaupungista http://www.alpenacvb.com/index.php
Oppaamme Ronald E. Kinnunen majoittuu samaan hotelliin, ja tapaamme hänet illalla. Kinnunen on varannut ajan sunnuntai-illasta
torstaiaamuun meidän vierailuamme varten, ja kulkee mukanamme
eri
kohteissa.
Tietoa
Kinnusesta
http://www.miseagrant.umich.edu/people/ron-kinnunen/
41
20.5. maanantai – 22.5. keskiviikko
Kohteet ovat alla, päiväkohtainen ohjelma selviää vasta perillä.

kalastusmatka Alpenasta Huron-järvelle, kalastajat John Gauthier ja Tom
Spaulding
(http://www.greatlakeswhitefish.com/index.php?option=com_content&task
=view&id=101&Itemid=49)

Gauthierin ja Spauldingin kalanjalostuslaitos Rogers Cityssä (60 km Alpenasta pohjoiseen). Täällä saamme tietoa myös siian markkinoinnista sekä
omavalvonnan työkaluna käytettävästä kalastustuotteiden HACCP – järjestelmästä (Kinnunen opettaa mm. tätä Michiganin yliopistossa). (HACCP =
Hazard Analysis and Critical Control Points, vaarojen arviointi ja kriittiset
hallintapisteet)

vierailu intiaanikalastaja Albert LaBlancin rannassa, Hammond Bay

vierailu muutamassa muussa kalanjalostuslaitoksessa

Michigan Department of Natural Resources / Alpena Fisheries Research
Station; tutkimusaseman esittely, mm.
o siian kaupallisen kalastuksen säätely / Jim Johnson, aseman johtaja
o merimetsotutkimukset ja kannan rajoitustoimenpiteet / Dave Fielder
o samassa tilaisuudessa Kinnusen esitelmä siian markkinointihankkeesta

U.S. Fish and Wildlife Service / Alpena Fisheries Resource Office
U.S. FWS (http://www.fws.gov/) on Yhdysvaltojen sisäministeriön osasto,
joka käsittääkseni vastaa lähinnä Suomen Ympäristöministeriötä ja jonka
tehtävänä on kalojen, villieläinten ja kasvien suojelu ja niiden elinympäristöjen parantaminen
Alpenan yksikkö http://www.fws.gov/midwest/alpena/

Thunder Bay National Marine Sanctuary / Great Lakes Maritime Heritage
Center http://thunderbay.noaa.gov/maritime/glmhc.html
23.5. torstai
07.00

Lähtö hotellista kohti Detroitia
tapaaminen matkan varrella Saginaw Bayssä. Kalastaja Todd Williams
kertoo alueen kalastuksesta ja esittelee muun muassa ahvenrysiä
21.55
Lento Detroit – Amsterdam DL248 (lentoaika 8h)
Päivällinen koneessa
42
24.5 perjantai
11.55
Saavutaan Amsterdamiin
13.55
Lento Amsterdam – Helsinki DL9310 (lentoaika 2h 30 min)
Koneessa kahvi ja sämpylä (vaikka lentolipussa dinner)
17.25
Saavutaan Helsingin lentokentälle
Turkuun ja Poriin lähtee busseja noin tunnin välein!
Hyvää kotimatkaa!
MATKAEVÄSTYSTÄ:
Passi mukaan!
Jaan matkaliput Helsingin lentokentällä.
Mukana saa olla yksi 23 kg matkalaukku ja yksi käsimatkatavara max 56 x 35
x 23 cm.
Hotelleissa tarjotaan aamiainen ja lentokoneissa päivällinen tai lounas, muuten jokainen vastaa itse omista ruokailukustannuksistaan (päivärahat hankkeesta).
Luottokortti on paras maksuvälinen USA:ssa, kannattaa silti varmaan vaihtaa
myös vähän dollareita.
43
LIITE 2
44
45
46
47
48
49
50
51
52
LIITE 3 a
Siiankalastuksen säätely-yksiköt USA:n vesialueilla (WFH 01 – 008).
53
LIITE 3 b
Saginaw Bayn kalastuslisenssit.
54
LIITE 4
Finns learn trap net fishing
May 22, 2013
Jordan Travis - News Staff Writer , The Alpena News
Save | Post a comment |
ALPENA - After spending six hours on Lake Huron, a group of visitors from Finland returned to
port Wednesday with their haul: 5,500 pounds of whitefish and new knowledge about trap nets.
The group of eight went out with John Gauthier and Tom Spaulding to observe their methods for
catching fish. Fisherman Sami Veneranta was among them, and said he was pleased to see the day's
catch.
"It's really nice to see how things are going in this part of the world," he said.
The group watched how Gauthier and Spaulding handle their trap nets, which are different from the
ones Finnish fishermen use, Veneranta said. They also discussed some of the shared problems fishermen in both countries have, as well as possible solutions to them.
Maria Saarinen, Livia College program director, arranged the trip after a Finnish fisherman asked
about Great Lakes commercial fishers around two years ago. While Great Lakes trap nets are completely submerged, Finnish trap nets have nets leading up to the "pot" that extend all the way to the
surface. This makes fishing in deeper waters impractical, and the netting material is expensive.
Saarinen contacted Ron Kinnunen, a Michigan Sea Grant extension educator for the Upper Peninsula.
"I found his name on the Internet," she said. "Because 'Kinnunen' is a Finnish last name, I thought I
should email him."
Kinnunen called Gauthier and Spaulding to see if they'd be willing to show the visitors how they
fish, he said. He also told them about how commercial fisheries market their whitefish, as well as
food handling methods and safety standards.
Saarinen also needed to find a way to fund the trip, she said. It took her about a year and a half to do
so, and some opposed them traveling so far when they could observe trap netters in closer locations.
However, fishermen wanted to see the kind of traps Gauthier and Spaulding use, so the European
Union financed the trip.
Trap netting also could help Finns who fish an inland lake to save an extremely rare kind of seal.
Lasse Hyytinen, Centre for Economic Development, Transport and the Environment fishery biologist, said gill nets, a different kind of fishing method, can kill the seals if they're caught in them. By
switching to trap nets, commercial fishermen can help the seals and save their livelihood.
55
Fishermen in Finland have a shared problem with Michigan anglers: cormorants eating tons of fish,
Hyytinen said. He was impressed to hear about efforts to control Michigan's double-crested cormorant population.
"Nowadays in the Baltic Sea, we have lots of problems with cormorants," he said. "You have a nice
solution for that."
After Gauthier, Spaulding and their crew trucked the fish up to their processing plant in Rogers
City, the group got to see how their machinery automatically cuts the fish into two perfect fillets,
Spaulding said.
"They fillet by hand in Finland right now, so that's why they're interested in the machinery," he
said.
Over the course of their visit, which lasted a few days, the group also visited the Department of
Natural Resources' Alpena Fisheries Research Station, Saarinen said.
This wasn't the first time Gauthier and Spaulding shared their knowledge of trap net fishing with a
group of foreign visitors. Last year, they took out a group from Norway to show them much of the
same things.
"We like to advance our trap net fishery business in other areas, especially on the other side of the
earth," Gauthier said. "It's so cool, especially because they don't fish our kind of nets (in Finland),
so it's a great opportunity."
Gauthier and Spaulding enjoyed meeting more people from other cultures, they said.
"It's a pleasure to meet these folks. We're glad they could come over; they're welcome back to come
and see us any time," Spaulding said.
Saarinen said she and her group were glad to come, too.
"Everybody has been so kind and welcoming," she said. "You've touched our hearts, especially Ron
Kinnunen, who has Finnish roots. He has put in so much time to help us."
Jordan Travis can be reached via email at jtravis@thealpenanews.com or by phone at 358-5688.
Follow Jordan on Twitter @jt_alpenanews. Read his blog, A Snowball's Chance, at
www.thealpenanews.com.
56
LIITE 5
TIEDOTE TIEDOTUSVÄLINEILLE: ”Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus - hyvien käytäntöjen mallit Suomeen”
Peimarin koulutuskuntayhtymän Kalatalous- ja ympäristöopistossa on startattu hanke
”Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus - hyvien käytäntöjen mallit Suomeen”.
Hankkeessa tehdään matka Pohjois-Amerikan Huron -järven alueelle, missä pyyntimenetelmien lisäksi tutustutaan kalakantatutkimukseen, kalastuksen järjestämiseen ja säätelyyn
sekä toimintaympäristön ongelmiin ja niiden ratkaisukeinoihin. Hyvien käytäntöjen mallit
tuodaan Suomeen, missä tiedot palvelevat Suomen koko elinkeinokalatalouden kenttää.
Hankkeeseen kutsuttujen yhteistyötahojen avulla edistetään ammattikalastajien yhteistyötä
sekä ammattikalastajien ja tutkimuksen välistä yhteistyötä Suomessa.
Hankkeen on rahoittanut Vakka-suomen kalatalousryhmä, ja kymmenen prosentin omarahoitusosuudesta vastaa Peimarin koulutuskuntayhtymä.
Hankesuunnitelman taustalla on ammattikalastajien kiinnostus innovatiivisiin, valikoiviin ja
kestäviin pyyntimuotoihin sekä vastuullisiin toimintatapoihin. Hyviä esimerkkejä vastuullisesta kalastuksesta ja innovatiivisesta pyyntitekniikasta löytyy Pohjois-Amerikan suurien
järvien alueelta USA:n puolelta. Kalatalous- ja ympäristöopisto on onnistunut luomaan
kontaktit elinkeinokalatalouden toimijoihin Huron -järvellä.
Suurten järvien USA:n puoleisilla vesillä ammattikalastajien yleisin pyydys on rysä. Kanadan puolella kalastetaan pääasiassa verkoilla. Huron -järvellä ammattikalastajien yleisin
pyydys on pohjarysä (bottom trap net), jolla kalastetaan 5 – 40 metrin syvyydestä. Matalien rysien johto-osat ulottuvat pintaan, mutta syvät rysät upotetaan, ankkuroidaan ja koetaan tavalla, joka on suomalaisille kalastajille tuntematon. Tärkein saalislaji on siika.
Matka toteutetaan 18. – 24.5. välisenä aikana, ja matkaan lähtevät allekirjoittaneen lisäksi
ammattikalastajat Mika Rantanen ja Sami Veneranta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Heikki Auvinen sekä Vakka-suomen kalatalousryhmän aktivaattori Petri
Rannikko.
Tutustumiskohteet Huron –järvellä ovat:
- kalastusyritykset; kalastajat, pyydykset, selviytymisstrategiat, yhteistyö, elintarvikehygienia, markkinointi, logistiikka
- käytännön kalastus järvellä
- kalastuspolitiikka
- kalakantatutkimukset, kalastuksen säätelykeinot
- kalakantojen hoito
- merimetso-ongelma ja sen käsittely
- muut ympäristöongelmat
Hankkeen tuloksista järjestetään tiedotustilaisuus Vakka-suomen kalatalousryhmän toimialueella. Matkaraportti levitetään koko Suomeen sähköisen tiedonvälityksen avulla.
Lisätietoja:
projektipäällikkö Maria Saarinen
puh. 045 6722 688
E-posti: maria.saarinen@livia.fi
57
LIITE 6
Matka Huron -järvelle oli onnistunut (Livian ja SAKL:n verkkosivuilla)
Peimarin koulutuskuntayhtymän Kalatalous- ja ympäristöopiston hanke ”Pohjois-Amerikan
suurten järvien ammattikalastus - hyvien käytäntöjen mallit Suomeen” vei toukokuun lopulla kalastajia ja kalabiologeja Pohjois-Amerikan Huron –järvelle. Hankkeen on rahoittanut
Vakka-suomen kalatalousryhmä, ja kymmenen prosentin omarahoitusosuudesta vastaa
Peimarin koulutuskuntayhtymä.
Vajaan viikon mittaiseen matkaan osallistuivat allekirjoittaneen lisäksi ammattikalastajat
Mika Rantanen Uudestakaupungista ja Sami Veneranta Merikarvialta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Heikki Auvinen sekä Vakka-suomen kalatalousryhmän aktivaattori Petri Rannikko. Hankkeen ulkopuolella matkalle osallistuivat omin järjestelyin ja
kustannuksin ammattikalastaja Markku Kettunen Rantasalmelta, kalastusbiologi Lasse
Hyytinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta sekä Itä-Suomen kalatalousryhmän aktivaattori
Pekka Sahama.
Ryhmämme oppaana toimi kolmannen polven amerikansuomalainen Ron Kinnunen, joka
työskentelee tutkijana ja opettajana Michiganin osavaltion yliopistossa. Kinnunen osoittautui eloisaksi elinkeinokalatalouden asiantuntijaksi, jonka suonissa näytti edelleen virtaavan
villi lappalainen veri.
Huron on yksi Pohjois-Amerikan viidestä suuresta järvestä. Järvi on pinta-alaltaan Selkämeren kokoinen ja keskisyvyydeltään 60 metriä. Sen tuulenpuoleiset rannat ovat hiekkaa
(kuva 1) ja pohjoisosat kalliorantoja. Tukikohtamme oli Huronin luoteisrannalla Alpena –
nimisessä pikkukaupungissa.
Vierailumme aikana tappavat tornadot pyyhkivät yli Oklahoman, ja alkuviikosta säärintaman ennustettiin ulottuvan Suurille järville saakka! Onneksi säästyimme pahimmalta myräkältä, vaikka matkaamme varjostikin runsas vesisade. Ainoastaan yhtenä päivänä tuuli
lauhtui sen verran, että järvelle pääsy oli mahdollista.
Meidät vei järvelle yksi neljästä valtion lisenssillä Huron –järvellä kalastavista rysäkalastusyrityksistä. Vain alkuperäiskansaan kuuluvilla intiaaneilla on oikeus kalastaa myös verkoilla. Tom Spaulding ja John Gauthier sekä kalastukseen osallistuvat kaksi palkollista
miestä ovat kalastaneet yhdessä 28 vuoden ajan. Spauldingin ja Gauthierin yhteinen kalastushistoria ulottuu 45 vuoden taa! Kalastuksen kohteena on siika (Lake white fish) (kuva
2). Kalastajat saavat kalastaa kymmenellä rysällä, ja heidän vuosikiintiönsä on 400 000
paunaa (180 000 kg). Kalastusalus ”Norseman” on hytillinen lautta, jossa on paljon kansitilaa ja matalat laidat.
Kalastuksessa käytetään pohjarysiä (bottom trap net), ja syvin apaja oli 117 jalkaa eli noin
40 metriä. Pohjarysät ovat kaikilta osiltaan 3 – 8 m korkeita. Kalapesä on 10 - 15 metriä
pitkä laatikko, jonka päissä, ylä- ja alareunassa, olevat puomit pitävät mallissaan. Kalapesän hapaan solmuväli oli noin 60 mm, mikä lajittelee alamittaiset siiat erittäin tehokkaasti.
Siian alamitta on 19 tuumaa (48,2 cm). Ammattikalastajien saalissiikojen keskimääräinen
ikä on noin 15 vuotta.
Rysä ankkuroidaan pinnassa alapaulastaan niin tiukkaan ja niin pitkillä köysillä, että pyydys pysyy mallissaan, kun se upotetaan pohjaan. Peräankkureissa oli 300 metrin köydet.
58
Ankkurista tuli naru myös yläpaulaan estämään kaatumista voimakkaan virtauksen aikana.
Köysiä ei höllätä koentavaiheessa, ja niiden kireys oli korvin kuultavissa.
Kokeminen aloitetaan pyydyksen peräpäästä, ja kalapesä vinssataan hitaasti ylös ankkuriköyden kulkiessa aluksi aluksen kannen yli. Kalapesän noustessa siikojen paineentasaus
näkyi veden pinnalle pirskahtelevina ilmakuplina. Kun kalapesän jälkimmäinen osa oli
noussut aluksen kylkeen saakka (kuva 3), kaksi miestä nosti kalat ylös haaveilla laatikoihin, joista toiset kaksi miestä lajitteli ne eri kokoluokkiin. Alamittaiset siiat ja kalat, joita valtion lisenssillä kalastavilla ei ole oikeutta ottaa (muun muassa harmaanieriät (Lake trout)),
heitetään takaisin vapauteen. Alkuperäiskansaan kuuluvat intiaanit saavat kalastaa myös
harmaanieriää.
Suuresta saalismäärästä johtuen kalaa ei verestetä, vaan se jäitetään ja siirretään laatikoissa kannen alle. Päivän saalis seitsemästä rysästä oli 5 200 paunaa (2 340 kg).
Kalastajilla on oma jalostuslaitos, jossa pienimmät siiat suomustetaan, halkaistaan ja fileoidaan koneellisesti saman päivän aikana ja myydään tuoreina useisiin ravintoloihin ja
tukkuihin (kuva 4). Isommat kalat fileoidaan ja pakastetaan. Lihasruodot poistetaan kalamäärästä riippuen joko koneellisesti tai käsin. Lihasruotojen poistosta jäävä sivutuote lähetetään jatkojalostukseen, jossa siitä valmistetaan leivitettyjä siikapihvejä. Tuote myydään
pakasteena (kuva 5). Kuvassa 5 kalapihvien ja niiden raaka-aineen lisäksi vasemmalta
kalastaja Tom Spaulding, oppaamme Ron Kinnunen, aktivaattori Pekka Sahama ItäSuomen kalatalousryhmästä ja tutkija Heikki Auvinen RKTL:sta.
Pyöreän siian kalastajahinta on kaksi dollaria paunalta eli noin 3,4 € / kg, mutta jalosteiden
arvo on luonnollisesti korkeampi.
Matkamme aikana vierailimme Alpenassa myös kalantutkimusasemalla ja Suomen ympäristöministeriötä vastaavassa yksikössä, joissa saimme tietoa muun muassa kalakantojen
tilasta ja hoidosta, kalastuksen säätelystä, Huronin ympäristöongelmista, siian markkinoinnista sekä omavalvonnan työkaluna käytettävästä kalastustuotteiden HACCP – järjestelmästä. Tapasimme myös ahvenen (Yellow perch) kalastajia ja tutustuimme
intiaanikalastajan verkkoveneeseen. Tutkimusasemalla saimme kuulla vakuuttavaa faktaa
merimetson vaikutuksista kalakantoihin, ja miten selvästi merimetsokannan säätelytoimet
olivat vaikuttaneet kalakantojen elpymiseen. Näistä kaikista voitte kuulla lisää hankkeen
tiedotustilaisuudessa, joka järjestetään Vakka-suomen kalatalousryhmän toimialueella
näillä näkymin elokuun aikana. Koko kalastustapahtuma videoitiin, ja linkki materiaalista
koostettavaan videoon liitetään sekä Livian että Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n
sivuille. Matkaraportti levitetään myöhemmin koko Suomeen sähköisen tiedonvälityksen
avulla.
Lopuksi voin todeta, että sanonta ”Amerikassa on kaikki suurta”, on totta. Kuvassa 6 on
lautasellinen porsaan ribsejä. Lisättäköön, että kysymyksessä oli puolikas annos…
Lisätietoja:
projektipäällikkö Maria Saarinen
Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto
puh. 045 6722 688
E-posti: maria.saarinen@livia.fi
59
LIITE 7
Yle Turku
Pohjarysillä parempia kalansaaliita?
Pohjarysistä toivotaan ratkaisua ammattikalastajien ahdinkoon. Hyljetuhojen välttämiseen
kehitetyt push up -rysät ovat tuottaneet laihanlaista saalista, joten uusia ideoita käytiin hakemassa rapakon takaa. Samalla löytyi resepti merimetsojen torjuntaan: maissiöljy.
Rysäkalastusta Huron-järvellä Yhdysvalloissa. Kuva: Maria Saarinen / Livia
Mistä on kyse?




Ammattiopisto Livian kalatalous- ja ympäristöopiston hankkeessa haetaan uusia käytännön
ratkaisuja kalastuselinkeinon turvaamiseksi
Matkalla Pohjois-Amerikan Huron-järvellä oli ammattikalastajia Vakka-Suomesta, Satakunnasta ja Järvi-Suomesta
Lisäksi tutkijoita mm. RKTL:stä ja Etelä-Savon ELY-keskuksesta
Hankkeen tuloksista järjestetään loppukesästä tiedotustilaisuus Vakka-Suomen ammattikalastajille, muualle tietoa levitetään sähköisesti
Joukko ammattikalastajia ja tutkijoita vieraili viime viikolla Yhdysvalloissa onkimassa uusia ideoita
elinkeinon turvaamiseksi. Verkkokalastuksen kannattavuutta kun on jo vuosia nakertanut elpynyt
hyljekanta.
60
Hankekoordinaattori Maria Saarinen Ammattiopisto Liviasta kertoo, että Suurten järvien alueella ei
ole hyljeongelmaa, mutta amerikkalaiskalastajien yleisin pyydys on rysä. Kanadan puolella yleisempää on heittää verkot mereen.
Pohjarysät upotetaan eri tavalla
Suomalaisdelegaatio tutustui paikallisiin käytäntöihin erityisesti Huron-järven länsirannalla Alpenassa, Michiganissa. Bottom trap net, pohjarysä on siellä hyväksi havaittu, ja tärkein saalislaji on
siika.
– Kalastus tapahtuu jopa 40 metrin syvyydessä, ja itse rysä on ankkuroitu pohjaan. Pohjarysä on
korkeudeltaan kolmesta kahdeksaan metriin. Ensi näkemältä siian kalastukseen tarkoitetut rysät
olivat todella suuria; pienempi malli kävisi meille paremmin.
Meilläkin kalastetaan pohjasta, mutta amerikkalainen tapa upottaa ja kokea rysä eroaa suuresti.
– Myös Saaristomerellä pyydetään ahvenkaloja pohjasta, mutta rysän johto-osat ulottuvat pintaan
saakka. Se on paljon kalliimpi ja työläämpi versio, koska havasta menee enemmän. Pyyntimuoto ei
ole käytännöllinen yli 10 metrin syvyyksistä. toteaa hankekoordinaattori Maria Saarinen.
Kulttuurieroja kaloilla vai kalastajilla?
Siikaa kalastetaan Suomessa pääosin pinnasta, mutta Yhdysvalloissa on saatu parempia saaliita pohjia koluamalla.
Hankekoordinaattori Maria Saarinen. Kuva: Yle – Mukanamme ollut kalastaja Selkämereltä sanoi,
että kun siika kohtaa johtoaidan, se nousee pintaan. Amerikkalaisten mukaan se taas menee pohjaan, että tässä on vähän kulttuurieroja! Täytyy kokeilla! Mistä sen tietää, vaikka kymmenen vuoden kuluttua kaikki siiankalastus meilläkin tapahtuisi näillä pohjarysillä, visioi Maria Saarinen.
Muutkin eväkkäät toki uivat pohjarysään.
– Siian lisäksi pohjarysä toimii erityisen hyvin kuhalle ja ahvenelle. Ahvenrysä on aivan samanlainen, mutta mittakaava pienempi.
Hankekoordinaattori Maria Saarisen lähin tavoite on löytää rahoitus koerysään, jolla Saaristomeren
ammattikalastajat voisivat testata pohjarysän toimivuutta.
Push up -siikarysissä parantamisen varaa
Hyljetuhojen takia alettiin 2000-luvun puolivälissä kehittää hylkeenkestäviä ahven- ja kuharysiä
Saaristomerellä sekä siika- ja lohirysiä Selkämerellä.
Ei ole mitään takeita, että kalatalous saataisiin nousuun pohjarysillä. Kokeilematta ei voi tietää!
- Maria Saarinen
Liki kymmenen vuoden testauksessa on havaittu niiden soveltuvan joillekin alueille ja kalastajille.
61
Suurin ongelma on pyydyksen korkeat kustannukset, minkä takia kalastajat eivät ole niistä innostuneet. Saaristomerellä vain kahdeksan ammattikalastajaa käyttää näitä niin kutsuttuja push up -rysiä.
– Ei ole mitään takeita, että kalatalous saataisiin nousuun pohjarysillä. Mutta täytyy kokeilla, se voi
olla mahdollisuus joillekin kalastajille ja joillakin alueilla. Kokeilematta ei voi tietää!
Hankekoordinaattori Maria Saarinen kaipaa asennemuutosta yleiseen keskusteluilmapiiriin, niin
tutkijoilta kuin poliitikoiltakin. Hänen mielestään ammattikalastajien toimintaedellytykset olisi turvattava ja muun muassa haittaeläinongelmat ratkottava.
Maissiöljyllä merimetsoja vastaan
Hylkeiden ohella kalastajia riesana ovat merimetsot, jotka hotkaisevat ison osan arvokaloista. Myös
niiden torjuntaan haettiin uusia oppeja rapakon takaa. Huron-järvellä etenkin ahventen ja haukien
kannat romahtivat 1980-luvun puolivälistä yleistyneen sikäläisen merimetsolajin myötä.
Päivän siikasaalis Kuva: Petri Rannikko / Vakka-Suomen Kalastuspuisto – Järvi on Selkämeren
kokoinen, puolet Pohjanlahdesta. Siellä piikki oli 2000-luvun taitteessa, jolloin pesiviä pareja oli
5 000. Meillähän on jo 17 000 paria, ja kun kerroimme tämän amerikkalaisille, he olivat aivan että
herranjestas! Siellä kestäväksi määräksi on katsottu 500 pesää.
Hankekoordinaattori Maria Saarinen kertoo, että ongelmaan on löydetty perin amerikkalainen ratkaisu: maissiöljy.
– Vuosituhannen taitteessa alettiin munia öljytä maissiöljyllä, mikä tappaa alkion. Yksi muna jätetään aina pesään, ja näin merimetsokanta on saatu selkeästi laskemaan sinne 500 pesän tienoille.
Nyt ahvenkannat ovat elpyneet ennalleen, jopa vähän entistä paremmiksi.
Lue myös
Maria Saarisen alustava yhteenveto Suomen ammattikalastajaliitto ry:n sivuilla
62