docTutustu suunnitelmaan (pdf) - Säkylän Pyhäjärven kalastusalue
download 
Report Transcription
Tutustu suunnitelmaan (pdf) - Säkylän Pyhäjärven kalastusalue
Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2009–2015 Pyhäjärven kalastusalue 2008 1. YLEISTÄ ....................................................................................................................................................................... 3 A. PERUSTIEDOT KALASTUSALUEESTA ............................................................................................................... 4 2. SUUNNITTELUALUE ................................................................................................................................................ 4 2.1. ALUEEN YLEISKUVAUS .......................................................................................................................................... 4-5 2.2. RAVINNETASE ........................................................................................................................................................... 6 2.3. VEDEN LAATU........................................................................................................................................................... 7 3. ALUEEN KALATALOUS ........................................................................................................................................... 8 3.1. KALAVESIEN HALLINTA JA JÄRJESTÄYTYNEISYYS .................................................................................................... 8 3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat ............................................................................................... 8 3.1.2. Kalastusalue ..................................................................................................................................................... 8 3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset ............................................................................................................................ 8 3.1.4. Kalavesien vuokraus 8 3.2. PYYDYKSET, KALASTAJAMÄÄRÄT ............................................................................................................................ 9 3.3. KALATALOUDEN KEHITTÄMINEN ............................................................................................................................ 10 3.3.1. Ammattikalastus .............................................................................................................................................. 10 3.3.2. Saaliskirjanpito ............................................................................................................................................... 11 4. KALAKANTA, KANNANTILA JA KALANSAALIS ............................................................................................ 12 4.1. YLEISTÄ.................................................................................................................................................................. 12 4.2. KALAKANTA................................................................................................................................................... 13-14 4.3. KALANSAALIIT JA KALAKANNAT ....................................................................................................................... 15-16 4.3.1. Muikku ....................................................................................................................................................... 17-21 4.3.2. Siika ........................................................................................................................................................... 21-23 4.3.3. Ahven .............................................................................................................................................................. 24 4.3.4. Kiiski ............................................................................................................................................................... 25 4.3.5. Särki ........................................................................................................................................................... 25-26 4.3.6. Hauki .............................................................................................................................................................. 27 4.3.7. Taimen ............................................................................................................................................................ 27 4.3.8. Kuha................................................................................................................................................................ 28 4.3.9. Muut lajit ........................................................................................................................................................ 28 4.4. TÄPLÄRAPU ............................................................................................................................................................ 29 4.5. KALASTUSLUVAT JA LUPA-ALUEET ........................................................................................................................ 30 4.5.1. kalastusluvat ................................................................................................................................................... 30 4.5.2. lotit .................................................................................................................................................................. 31 4.6. SUORITETUT HOITOTOIMET ..................................................................................................................................... 31 4.6.1 Istutukset .......................................................................................................................................................... 31 4.7. KALASTUSALUETOIMINNAN RAHOITUS................................................................................................................... 32 B. KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA .................................................................................................................... 33 1 1. TAVOITTEET ............................................................................................................................................................ 33 2. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN ..................................................................................................................... 34 2.1. KALASTUS ............................................................................................................................................................... 34 2.1.1. Muikku ............................................................................................................................................................ 34 2.1.2. Siika ................................................................................................................................................................ 35 2.1.3. Ahven .............................................................................................................................................................. 35 2.1.4. Hoitokalastus .................................................................................................................................................. 36 2.2. KOTITARVE- JA VIRKISTYSKALASTUS ..................................................................................................................... 36 2.2.1. Muikku, siika ja ahven ............................................................................................................................... 36-37 2.2.1. Hauki .............................................................................................................................................................. 37 2.2.2. Taimen ............................................................................................................................................................ 37 2.3. RAVUSTUS .............................................................................................................................................................. 37 2.4. OSAKASKUNTIEN JÄRJESTÄYTYMINEN ..................................................................................................... 37 2.5. RAUHOITUSALUEET JA -AJAT .................................................................................................................................. 38 2.6. VALVONTA ............................................................................................................................................................. 38 3. SEURANTA JA SELVITYKSET ............................................................................................................................. 38 KIITOKSET.................................................................................................................................................................... 38 KIRJALLISUUSLUETTELO .................................................................................................................................. 39-41 2 1. Yleistä Kalastuslain 1 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Edellä mainitun tilanteen aikaan saamiseksi tulee kalastusalueen laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakantojen tilasta sekä hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (KL 79 §). Ensimmäinen Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1992. Käyttö- ja hoitosuunnitelman laati Pyhäjärven kalastusalueen hallitus. Suunnitelman selvitysosassa on hyvin laajasti käsitelty Pyhäjärven kalastuksen historiaa ja kehitystä viime vuosisadan alusta alkaen. Koska laajamittainen katsaus Pyhäjärven kalakantojen kehitykseen on jo olemassa, voin uudessa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa keskittyä järven tämän hetkiseen vedenlaadun ja kala- ja rapukantojen tilaan. Tämänhetkisen tilan ymmärtäminen vaatii kuitenkin tietoa siitä miten tähän on tultu ja pyrinkin esittämään käytettävissäni olevien tietojen perusteella, miten vedenlaadun ja kalakantojen tila on muuttunut 1990-luvun alusta alkaen. Keväällä 2007 Säkylän Pyhäjärven kalastusalueen hallitus antoi FM Perttu Louhestolle tehtäväksi käyttö- ja hoitosuunnitelman täydennyksen ja saattamisen ajan tasalle. Säkylän Pyhäjärvi on ollut pitkään yhtenä Turun yliopiston ekologian osaston tutkimuskohteista ja uutta tietoa Pyhäjärveltä on saatavissa hyvinkin runsaasti. Vuonna 1995 perustettu Pyhäjärven suojelurahasto on pyrkinyt perustamisestaan lähtien voimakkaasti vähentämään Pyhäjärven ulkoista ja sisäistä kuormitusta ja koko rehevöitymiskehitystä. Selvitykseen pyrittiin keräämään uuteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan soveltuvin osin kaikki käytettävissä olevat tutkimustiedot alueelta ja esittämään mitä hoitotoimenpiteitä järven kunnostamiseksi alueella on tehty. Pääpaino pysyy kuitenkin kalavesien käytön suunnittelussa ja tarvittavien hoitosuositusten laatimisessa. 3 A. Perustiedot kalastusalueesta 2. Suunnittelualue 2.1. Alueen yleiskuvaus Pyhäjärven kalastusalueeseen kuuluu ainoastaan yksi suuri vesistö, Pyhäjärvi ja osia siihen laskevista ja poistuvista joista (Yläneenjoki, Pyhäjoki, Vähäjärvi osittain ja Lammijärvi). Säkylän Pyhäjärvi sijaitsee länsisuomen läänissä, Euran, Säkylän ja Yläneen kuntien alueella. Järven pintaala on 155 km2 ja valuma-alueen pinta-ala on 616 km2 (taulukko 1.1). Pääosa valuma-alueesta sijaitsee järven itä- ja kaakkoispuolella. Järveen laskevat suurimmat joet ovat eteläpäähän laskeva Yläneenjoki ja itälaidalle virtaava Pyhäjoki, joiden valuma-alueet käsittävät 68 % koko valumaalueesta. Järven pohjoispäästä saa alkunsa Eurajoki, jota pitkin Pyhäjärven vedet laskevat kohti Pohjanlahtea. Järvi on säännöstelty. Pyhäjärvi on matala ja avoin järvi, jonka yhtenäisen järvenselän pituus on yli 25 km ja saaria on noin kolmisenkymmentä. Järven pinta-alasta noin 96 % on alle 7 m syvää. Syvin kohta, 25,5 m, löytyy järven länsiosassa sijaitsevasta ainoasta syvänteestä. Pyhäjärven kalastusalue on esitetty kuvassa 1.1. Taulukko 1.1. Säkylän Pyhäjärven perustiedot Pyhäjärvi Pinta-ala Valuma-alueen pinta-ala Tilavuus Keskisyvyys Maksimisyvyys Veden viipymä 155 km2 616 km2 849x106 m3 5,5 m 25,5 m 3,2 a Valuma-alue Osuus pinta-alasta Yläneenjoki Lähivaluma-alue Pyhäjoki 51 % 32 % 17 % (Lähde: LOS) 4 Kuva 1.1. Pyhäjärven kalastusalue (nro 14). lisätään karttaan osakaskuntien rajat. 5 2.2. Ravinnetase Ulkoisen kuormituksen määrät vaihtelevat hyvin voimakkaasti ympäristöolosuhteiden vaihteluiden myötä. Mitä enemmän vettä sataa, sitä enemmän ravinteita huuhtoutuu maaperästä vesistöihin. Erityisesti lauhat talvet lisäävät ravinnehuuhtouman määrää, sillä paljaat pellot eivät kykene sitomaan ravinteita. Vuosina 1995–1999 Pyhäjärveen on tullut keskimäärin 15,8 tonnia fosforia vuodessa kun taas vuosina 2000–2005 vastaava luku on ollut 14,1 tonnia (taulukko 1.2). Merkittävin vaikutus fosforikuormituksen vähenemiseen on ollut Yläneenjoen kuormituksen vähenemisellä. Yläneenjoki on Pyhäjärven suurin ulkoisen fosforikuormituksen lähde, jonka mukana kulkeutuu yli 50 % järveen tulevasta fosforista. Yläneenjoen valuma-alue käsittää noin puolet koko järven valuma-alueesta, mikä selittää syyn Yläneenjoen suureen kuormitusosuuteen. Yläneenjoen fosforikuormituksen vähenemisen syinä voidaan pitää valuma-alueella toteutettuja lukuisia vesiensuojelutoimia (esim. kosteikkoja, laskeutusaltaita, erilaisia hiekkasuodattimia ja kiinteistökohtaisia jätevedenpuhdistamoja) ja sadannan vähenemistä. Vaikka ilmasta tulevan fosforin ei olekaan havaittu olevan suoraan riippuvainen sadannasta, on sen määrä vähentynyt myös merkittävästi 2000-luvulla. Järveen tulevan fosforin vähetessä on myös sen järvessä olevaa määrää onnistuttua poistamaan tehokkaammin. Viime vuosina Pyhäjärvellä toteutetun tehokalastusjakson aikana saatiin kalojen mukana pois 0,5 tonnia enemmän fosforia kuin 1990-luvun lopulla ja näin järveen tulleesta fosforista 25 % poistui kalojen mukana. Typpeä on tullut Pyhäjärveen 1990-luvulla keskimäärin 174 tonnia ja Pyhäjoesta 41 tonnia vuodessa (Pyhäjärvi-instituutti 2007a). 2000-luvun alkupuolella kuormitusmäärät ovat olleet molempien jokien osalta poikkeuksellisen alhaiset vähäsateisten vuosien ansiosta. Viime vuosina typpikuormituksen määrä on sateisimpien vuosien myötä noussut takaisin 1990-luvun keskimääräisiin arvoihin. Taulukko 2.1. Säkylän Pyhäjärven fosforitase vuosina 1995–1999 ja 2000–2005. Tuleva Poistuva Jäävä Yläneenjoki Pyhäjoki Lähivalumaalue Ilmalaskeuma Yhteensä Kalansaalis Eurajoki Yhteensä tonnia % 1995–1999 tonnia % 9,0 57 1,6 10 3,0 19 2,2 15,8 3,0 2,5 5,5 10,3 65 14 19 16 2000–2005 tonnia % 7,5 53 1,7 12 3,3 23 1,6 14,1 3,5 2,4 5,9 8,2 58 Muutos tonnia % -1,5 -16,9 0,1 9,5 0,3 9,5 11 -0,6 -29,2 25 17 0,5 -0,1 14,8 -3,2 -2,1 (Lähde: Ventelä ym painossa) Pyhäjärven kalakannan rakenteen ja vedenlaadun kannalta on tärkeää, että valuma-alueelta järveen tulevan kuormituksen määrä saataisiin suojelutoimilla laskettua pysyvästi vuosien 2002–2003 alhaiselle tasolle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ulkoinen kuormitus laskisi vuositasolla fosforin osalta 8–9 tonniin, mikä on n. 60 % 2000-luvun kuormituksen vuosittaisesta keskiarvosta. Myös kalansaaliin mukana poistuvan fosforin määrä tulisi samaan aikaan saada vuosien 2002–2003 tasolle eli noin 4 tonniin. Tällöin Pyhäjärveen jäävän fosforin määrä jäisi n. 4–5 tonniin. Viime vuosien kokemusten perusteella voidaan selvästi osoittaa, että kun ulkoinen kuormitus laskee 6 riittävän alhaiseksi ja kalaston rakenne on kunnossa, järvi palautuu erinomaiseen tilaan erittäin nopeasti. Ulkoisen kuormituksen lasku vähentää aikaa myöten myös sisäistä kuormitusta ja rehevöitymisen kierteestä pystytään pääsemään irti. Sisäisen kuormituksen määrää on vaikea arvioida, mutta sen arvellaan olevan Pyhäjärvellä merkittävän suuri. Pyhäjärven suojelurahaston kolmannen toimintakauden 2007–2013 tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluukin juuri ulkoisen kuormituksen vähentäminen vuosien 2000–2006 tasoa alemmaksi ja sisäisen kuormituksen vähentäminen (Pyhäjärvi-instituutti 2007b). Lisävaikeutta tavoitteelle aiheuttavat tulevien vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on ennustettu olevan kuormitusten kannalta ongelmallisia. 2.3. Veden laatu Näkösyvyys on Pyhäjärvellä vaihdellut viime vuosina 2,5–3 metrin välillä ja on lähes samaa tasoa kuin 1990-luvun keskimääräinen arvo. Näkösyvyydellä tarkoitetaan syvyyttä, josta veteen laskettu valkoinen levy voidaan juuri ja juuri erottaa. 1980-luvulla näkösyvyys on ollut selvästi nykytasoa parempi ja on vaihdellut 2,5 metristä jopa neljään metriin. Pyhäjärvellä näkösyvyyteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi kasviplanktonin määrä. Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan Pyhäjärven pintaveden laatu on näkösyvyyden perusteella erinomainen (SYKE 2005). Kokonaisfosforipitoisuus ilmoittaa nimensä mukaisesti vedessä olevan fosforin kokonaismäärän. Fosforipitoisuus on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa, koska se on yleensä myös perustuotannon minimitekijä. Mittayksikkö on µg/l (mikrogrammaa per litra) 1 mg = 1000 µg. Pyhäjärven kokonaisfosforipitoisuus on 1990-luvulla ollut keskimäärin 18,8 µg/l. Vuosien 2003– 2005 keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 17,0 µg/l. Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on vesihallituksen yleisluokituksen mukaan alle 12 µg/l. Lievästi rehevien vesien fosforipitoisuus on välillä 12–30 µg/l. Fosforipitoisuuden lähetessä 20 µg/l levätuotanto on selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna. Tuotannon lisääntyminen näkyy myös alusveden happivajeen kasvuna ja veden lievänä samentumisena. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven vedenlaatu on kokonaisfosforipitoisuuden perusteella hyvä (SYKE 2005). Kokonaistyppi ilmoittaa veden kokonaistyppipitoisuuden. Siihen sisältyvät kaikki eri typen esiintymismuodot, kuten orgaaninen typpi ja epäorgaaniset muodot. Nitraatin, nitriitin ja ammoniumin pitoisuudet voidaan mitata myös erikseen. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien kokonaistyppipitoisuus on 200–500 µg/l. Keskimääräinen typpipitoisuus on 1990-luvulla ollut Pyhäjärvellä 475 µg/l. Vuosien 2003–2005 keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli 412 µg/l. Klorofylli a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. Pyhäjärvellä klorofylli a:n määrä on 1990-luvulla ollut keskimäärin 7 µg/l ja vuosina 2003–2005 keskimäärin 6,4 µg/l. Järvet voidaan luokitella eri rehevyysluokkiin myös klorofylli a:n perusteella. Klorofylli a:n jäädessä välille 4–10, kuten Pyhäjärvessä, on järvi lievästi rehevä. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven vedenlaatu on klorofylli a:n perusteella hyvä (SYKE 2005). Sinilevät ovat selvästi runsastuneet Pyhäjärvellä vuodesta 1990 alkaen ja niiden runsas esiintyminen on ollut 1990-luvulla jokavuotinen ilmiö. 2000-luvulla sinilevien määrät ovat selvästi vähentyneet pienentyneen ravinnekuormituksen ja tehostuneen hoitokalastuksen ansiosta. Piilevät ovat olleet merkittävin ryhmä kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. 7 Säkylän Pyhäjärven tila on vedenlaadun luokituksen mukaan hyvä ja lievästi rehevöitynyt. Ongelmia tuottavat kuitenkin sinileväesiintymät, jotka lisääntyvät ravinnekuormituksen kasvaessa. Pyhäjärven tilaa saattavat heikentää tulevien vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on ennustettu olevan juuri kuormitusten kannalta ongelmallisia. Pyhäjärveen laskevien Yläneenjoen ja Pyhäjoen kunto on Suomen ympäristökeskuksen vedenluokituksen mukaan välttävä. 3. Alueen kalatalous 3.1. Kalavesien hallinta ja järjestäytyneisyys 3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat Osakaskunta on yhteisomistuksessa olevan ja rajoiltaan määrätyn vesialueen osakkaista muodostuva lakisääteinen yhteisö. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito ottamalla huomioon mitä kalastuslaissa on säädetty. Pyhäjärvellä kaikki osakaskunnat ovat järjestäytyneitä osakaskuntia. Merkittäviä osakaskuntiin kuulumattomia kalaveden omistajia ovat Ahlstrom Oy, Metsähallitus, Juusela ja Vahanen. 3.1.2. Kalastusalue Pyhäjärven kalastuskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat ovat järjestäytyneet uuden kalastuslain mukaisesti kalastusalueeksi vuonna 1989. Kalaveden omistajat ovat luovuttaneet kalastusta ja kalaveden hoitoa koskevat päätökset kalastusalueelle selvittelysopimuksen mukaisesti. 3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset Pyhäjärvellä toimivia muita järjestöjä ovat Säkylän kalastusseura ry, Honkilahden kalastusseura ry, Pyhäjärven kalamiehet ry, Lännen kalamiehet, Kauttuan tehtaiden urheilukalastajat ry, Etelä-Euran pilkkijät ry, Alasatakunnan vetouistelijat ry sekä Pyhäjärven ammattikalastajat ry. 3.1.4 Kala-alueiden vuokraus Säkylän Pyhäjärvellä on käytössä ns.Lotti järjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että osakaskuntien kalastusalueet on jaettu erillisiin kalastusalueisiin. Alueet on voinut saada hallintaansa 5-vuoden määrä-ajaksi sitä varten järjestetyssä lottihuutokaupassa. Lotteja yhteensä on noin 100kpl. Suunnitelmana on, että koko järven alueelle saataisiin yksi ja yhtenäinen lottijärjestelmä. 8 3.2. Pyydykset, kalastajamäärät Pyhäjärven merkitys tärkeänä kalapaikkana on säilynyt, vaikka verkkojen ja nuottien määrät ovat laskeneet tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien (taulukko 3.1). Myös ammattikalastajien ja luvan lunastaneiden vapaa-ajankalastajien määrät ovat viime vuosina vähentyneet (taulukko 3.2). Riista- ja kalatalouden arvion mukaan viehekalastuksen ja onginnan sekä pilkinnän aiheuttama kalastusrasitus on Pyhäjärvellä verrattain korkea (taulukko 3.3). Taulukon 3.3 arvot on saatu RKTL:n valtakunnallisen kalastuskyselyn perusteella. Satunnaisesti arvottujen henkilöiden antamat tiedot kalastuksen määrästä tietyllä kalastusalueella olivat pohjana arvioitaessa koko kalastusalueen kalastusmäärää. Kalastuspaine on säilynyt Pyhäjärvellä korkeana, vaikka pyyntivälineiden määrällä laskettu kalastusteho onkin laskenut. Nuottakalastuksen laadullinen tehostuminen uusien menetelmien ja kasvaneen nuottakoon myötä on pitänyt kalastuspaineen Pyhäjärvellä korkeana myös viime vuosina. Pyhäjärven kalastuspaineen on 1990-luvulla laskettu olevan noin 2,3 verkkoyksikköä/ha (Ruohonen 2000), kun se 1980-luvulla oli 3,0 verkkoyksikköä/ha (Sarvala ym 1998a). Kalastuspaine on näin ollen edelleenkin verraten korkea, joskaan ei aivan 1980-luvun ja 1990-luvun alun huippulukemissa. Taulukko 3.1. Pyhäjärvellä käytössä olleet pyydykset vuosina 1990–2006. vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Verkot kpl 6500 7000 7000 6400 7500 6200 5700 4800 4700 4300 4000 4400 4000 4000 3914 3757 3801 3805 3750 Nuotat kpl Rysät kpl 7 7 7 8 8 7 6 5 5 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 Rapumerrat kpl 149 151 84 62 73 82 76 83 1200 2400 5200 6400 7950 5370 5410 7120 8200 2009 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) 9 Taulukko 3.2. Ammatti- ja vapaa-ajankalastajien määrä Pyhäjärvellä (hlö) Vuosi Ammattikalastajat n.190 1993 n.180 1994 n.160 1995 n.150 1996 n.130 1997 62 1998 63 1999 63 2000 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) Vapaa-ajankalastajat Vapaa-ajankalastajat (luvan lunastaneet) (arvio pilkkijöistä ja läänikohtaisella viehekortilla kalastavista) 3989 3513 2885 n.2800 n.2600 2562 2549 2648 2000–2500 2000–2500 2000–2500 2000–2500 2000–2500 2000–2500 2000–2500 2000–2500 Taulukko 3.3. Säkylän Pyhäjärven vapaa-ajan kalastajien kalastusmäärä ja kalastusrasitus vuonna 2005 pyyntipäivissä mitattuna. Viehekalastus 3 000 11 000 Läänikohtainen lupa Ikään perustuva oikeus Kalaveden omistajan 1 000 lupa Jokamiehen oikeus 14 178 Kalastusrasitus (Lähde: RKTL, Toivonen 2006) Onginta ja pilkintä Muu kalastus 31 000 56 000 55 577 3.3. Kalatalouden kehittäminen 3.3.1. Ammattikalastus Säkylän Pyhäjärven kalataloutta on pyritty kehittämään viime vuosina hyvin aktiivisesti. Säkylän Pyhäjärvellä on toteutettu vuosina 2001–2004 kannattava ja kestävä kalatalous –projekti (Havia & Salomaa 2004), jonka pääkohtia olivat: • • • • • • laadun varmistaminen koko tuotanto- ja jakeluketjussa tuotantoketjun (kalastus, jakelu) menetelmien parantaminen yhteistyön ja osaamisen kehittäminen yritystoiminnassa vientitoiminnan turvaaminen ja kehittäminen jalostusasteen nostaminen kalan menekin edistäminen Projektin yhteydessä kalasatamien varustetasoa on kehitetty työtä nopeuttavilla käsittelylinjoilla ja viidellä perkauskoneella. Uudistukset ovat helpottaneet työtä ja parantaneet laatua. Muikun perkausasteen nostamista on hidastanut siitä saatava heikko hinta verrattuna työmäärään. Kalasatamien hygieenisyyttä on pyritty kehittämään erottamalla lajittelu-, perkaus- ja fileointitila 10 toisistaan ja lisäämällä rehukalan varastointitilaa. Tärkeimmät investointikohteet ovat olleet hygienialainsäädännön vaatimia kuten rehukalakylmiö, viemäröinti, puhdastilat perkaukseen, fileeraukseen ja mädinkäsittelyyn. Myös kesäkalastuksen lisäämistä on pyritty kehittämään ja tarpeellisiin välineistöihin ja niiden käyttöön on tutustuttu. Kalojen menekkiä on pyritty edistämään messuesittelyillä, pitämällä yhteyttä nuottakuntien tärkeimpiin ostajiin ja tekemällä selvityksiä halutuista kalatuotteista seudun vähittäiskaupoissa ja suurtalouksissa. Hankkeen eri osien yhteistuloksena pystyttiin varmistamaan pikku ahvenen vienti Keski-Eurooppaan. Laatua, jalostusta ja menekkiä on pyritty myös edistämään tutustumiskäynneillä alan kauppoihin ja tuotantolaitoksiin. Tietoa Pyhäjärven kalataloudesta on pyritty lisäämään tiedottein. Myös EU-parlamentin kalatalousvaliokunta on tutustunut Pyhäjärven kalatalouteen vuonna 2003. Projektin päätyttyä jatkotoimenpiteitä ja kehittämistä jäätiin kaipaamaan erityisesti kalastus–jalostus–markkinointi – ketjun osalta. 3.3.2. Saaliskirjanpito Edellisen Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelman tärkeimpänä lisäselvitystarpeena pidettiin saaliskirjanpitotietoihin perustuvien saalistietojen hankkiminen. Myös eri pyyntivälineiden määrien ja saaliiden osuutta niissä haluttiin selvittää tarkemmin. Ammattikalastuksen osalta mainitut tiedot ovatkin nykyään melko hyvin tiedossa. Ammattikalastajien ja tutkijoiden käsitykset arvokalasaaliista ovat yhtäpitäviä. Erityisesti talvinuottauksen saalisarviot arvokalojen osalta ovat samanlaisia, sillä ne perustuvat todellisiin saalistilastoihin ja saalisnäytteisiin. Rysä- ja verkkokalastuksen osalta tilastointi on kuitenkin vielä vajaampaa ja näiden pyyntimuotojen saalisseurantaa tulisi edelleen kehittää. Kun tilastointi on epävarmalla pohjalla, ovat saalisarviot myös epätarkkoja. Järven hoidon kannalta tarkat saalisarviot eri kalalajeittain eriteltynä ovat hyvin tärkeitä. Niistä saatua tietoa voidaan käyttää ammattikalastuksen kehittämiseen ja järvessä tapahtuneiden muutosten tulkitsemiseen. Ammattikalastajien tilastointipuolta hoitaa Säkyläläinen Tilistö Tmi, jonka tietojen perusteella ainakin talvinuottauksella pyydetyistä arvokaloista saadaan hyvin tarkat tiedot. Muiden kalalajien osalta kalastajat antavat omat arvionsa pyydettyjen kalojen määristä. Tutkijoiden kalansaalisarviot perustuvat nuottakauden aikana nuottasaaliista noin kahden viikon välein otettuihin näytteisiin ja ammattikalastajien muikkusaalistilastoon. Koska muikkusaaliit tunnetaan hyvin tarkkaan, voidaan muiden lajien saalismäärät arvioida muikun ja muiden lajien saalissuhteiden avulla. Kalastusalueen käytössä on myös ollut jo vuodesta 1999 asti ATK-pohjainen lupa- ja saalistietojen tilastointijärjestelmä. Saalistilasto perustuu luvan lunastuksen yhteydessä postitettavaan vapaaehtoiseen ilmoitukseen edellisvuoden saaliista. Periaatteessa tilasto sisältää siis luvan lunastaneiden ammatti- ja vapaa-ajankalastajien saaliin. Nuottakuntien, sekä viehekalastusluvalla ja yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saalis ei sisälly tilastoon. Vastausprosentti saalisilmoituksissa on vaihdellut 30 % tietämillä ja oikea kalansaalis arvioidaan kertomalla ilmoitettu saalismäärä luvan ostaneiden ja saalismääriin vastanneiden välisellä suhteella. Pyhäjärven kalastusalueen saaliskirjanpito on hyvin järjestetty ainoastaan talvinuottauksen osalta. Ammattikalastuksen osalta erityisesti rysä- ja verkkokalastuksen saaliit ovat edelleenkin sangen karkeita arvioita ja niitä olisi syytä kehittää. Toinen ongelma on myös arviot viehekalastusluvalla ja yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saaliista. Karkeita arvioita pystytään tekemään RKTL:n tekemien valtakunnallisten vapaa-ajankalastuskyselyjen perusteella, mutta tarkempia tietoja kaivattaisiin. Saalistilaston kehittämiseksi tulisi kalastajia kannustaa aktiivisempaan saalismäärien ilmoittelemiseen. Kannustimina voitaisiin käyttää esimerkiksi erilaisia palkkioita (Ruohonen 2000). 11 4. Kalakanta, kannantila ja kalansaalis 4.1. Yleistä Pyhäjärven saalismäärien on havaittu olevan hyvin korkea verrattuna järven ravinnepitoisuuteen tai perustuotannon määrään (Sarvala ym 1998a). Syynä tähän pidetään erittäin tehokasta ammattikalastusta, jonka tärkeimmät kaupalliset lajit ovat pitkään olleet muikku ja siika sekä viime vuosina ahven. Ammattikalastus on vuosittain saanut saaliiksi 70–90 % ensimmäistä vuotta eläneistä muikuista. Koska muikun määrän rajoittavin tekijä on ravinto, juuri tämä kalastuksen voimakas kohdistuminen nuoriin kaloihin lisää kalojen kasvua ja lisääntymiskykyä ja mahdollistaa hyvin voimakkaan kalastuspaineen ilman että kalakanta romahtaisi. Talvinuottauksen saalistietojen perusteella Pyhäjärven kalakannassa on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia 1990-luvun alussa. 1980-luvulla merkittävin kalansaalis koostui muikusta ja sitä saatiinkin saaliiksi useimmiten 300–400 tonnia/vuosi. Seuraavaksi eniten saatiin siikaa (n. 50 tonnia/vuosi) ja loput saaliista (<50 tonnia) koostui särjestä, kiiskestä, kuoreesta ja muista vähäarvoisista kaloista. Vuodesta 1990 alkaen muikkusaalis romahti ja vuosittainen saalis on 1990luvulla vaihdellut 50–100 tonnin välillä ja 2000-luvulla n. 200 tonnin tietämillä. Katovuonna 2004 saalis oli vain n. 25 tonnia. Vähäarvoisten kalojen määrä lisääntyi saaliissa voimakkaasti. Kiiskeä saatiin 1990-luvulla 50–100 tonnia/vuosi ja 2000-luvulla muutamasta kymmenestä tonnista jopa 200 tonniin/vuosi. Lisääntynyt kiiskisaalis on kuitenkin seurausta hoitokalastuksen kohdistumisesta juuri kiiskiin ja muihin vähäarvoisempiin kaloihin. Särkisaalis on vaihdellut 1990- ja 2000 luvuilla 10–60 tonnin välillä. Myös ahvensaaliit kasvoivat 1990-luvulla ja vaihtelivat 10–60 tonnin välillä. 2000-luvulla tehostuneen hoitokalastuksen ja voimakkaiden ahvenvuosiluokkien johdosta oli ahvensaalis vuosina 2003 ja 2004 jopa 100 tonnia/vuosi. Kuoreen saalismäärät vaihtelevat Pyhäjärvessä voimakkaasti kuorekannan vahvuuden mukaan. Vuosina 1995, 1996 ja 2003 kuoretta saatiin talvinuotalla 50–100 tonnia/vuosi, kun muina vuosina saalis on ollut muutamia kymmeniä tonneja, tai kuoretta ei ole saatu juuri ollenkaan. Merkittävimpänä syynä muikkukannan romahtamiseen on pidetty hyvin epäedullisia kevään sääolosuhteita kahtena peräkkäisenä vuotena 1990 ja 1991, jotka heikensivät merkittävästi muikunpoikasten eloonjääntiä. Samaan aikaan järvessä oli voimakas ahvenvuosiluokka, jonka saalistuksen on todettu vaikuttavan heikentävästi muikun poikasten määriin, ja myös taimenistutukset olivat voimakkaimmillaan. Myös voimakkaan kalastuspaineen jatkuminen esti muikkukannan palautumisen. Tämä muutaman vuoden taantuma muikun määrissä mahdollisti muiden kalalajien kuten ahvenen, kiisken, särjen ja kuoreen määrien nousun järvessä. Saaliiksi saatiin yhä vähemmän muikkua ja yhä enemmän vähäarvoista kalaa. Vaikka Pyhäjärven ravinnekuormitus oli voimakasta jo 1980-luvulla, pystyttiin suurten muikkuvuosiluokkien pyytämisellä poistamaan ravinteita kalojen kautta. Järven sisäisen kuormituksen määrää 1980luvulla verrattuna nykyiseen on vaikea arvioida. Saalistietojen perusteella voisi otaksua, että sisäinen kuormitus olisi kasvanut juuri pohjaeläimiä syövien kalojen määrien noustessa. Vaikka kiiskeä ei aikaisemmin saaliiksi juuri saatukaan, oli sen kanta kuitenkin jo 1980-luvulla vahva. Kalastajat pystyivät välttämään kiisken osuutta saaliissa virittämällä nuottansa niin, ettei sitä juuri saaliiksi saatu. Ahvenkanta sen sijaan on saattanut kasvaa, vaikka 1980-luvullakin esiintyikin myös vahvoja ahvenvuosiluokkia. Muikku on hyvin voimakas kilpailija ja käyttää hyväkseen koko vesialuetta pinnasta pohjaan. Suuret muikkumäärät pitivät kuoremäärän vähäisenä ja vähensivät myös ahventen osuutta ulapalla alkukesästä. Vähäarvoisten kalalajien määrän nousu lisäsi järven rehevöitymistä ja heikensi muikun valta-asemaa järvessä. Myös petokalojen määrä nousi (lähinnä iso ahven runsastui) ja lisäsi muikkuun kohdistuvaa saalistusta. 12 Viime aikaisten vähäsateisten vuosien sekä tehokkaan hoitokalastuksen ansiosta, on järven tila kohentunut. Kuitenkin vasta vuonna 2006 syntyi todella suuri muikkuvuosiluokka ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun. Tihentyneet lämpimät kesät ovat tuottaneet vahvoja ahvenvuosiluokkia 1988, 1992, 1994, 1997, 1999, 2001 ja 2002, mikä on merkinnyt ankarampaa muikkuun kohdistuvaa saalistusta. Varmaan siksi muikkuvuosiluokat ovat 2000-luvulla pysyneet viime vuotta lukuun ottamatta vain kohtuullisina, vaikka poikasmäärät ovat olleet suurempia kuin ennen. Pyhäjärven pitkäaikaisen seurannan ja tutkimustiedon perusteella tärkein tavoite kalakantojen hoidossa onkin suurten muikkuvuosiluokkien saaminen takaisin. Tähän päästään parhaiten vähentämällä järven ravinnekuormitusta ja poistamalla vähempiarvoista kalaa tehokalastuksella. Kun ravinnemäärät vähentyvät, pystyy muikku voimakkaana kilpailijana pitämään vähäarvoisen kalamäärän kurissa ja vähentämään näin myös sisäistä kuormitusta. Muikku on planktonsyöjä ja heikentää siten myös vedenlaatua. Voimakas ammattikalastus toimii kuitenkin petokalojen tehtävässä. Vähentäessään järven kalaa pienentää se samalla planktonsyöjien määriä ja niiden aiheuttamaa vedenlaadun heikkenemistä. Kalojen mukana poistuu myös merkittävä määrä ravinteita. 4.2. Kalakanta Koekalastuksia Säkylän Pyhäjärvellä on tehty yhteensä neljä kertaa. Ensimmäinen koekalastus tehtiin vuonna 1984 ja kolme seuraavaa vuosina 2000, 2004 ja 2006. Koeverkkokalastuksen lajisuhteet eroavat merkittävästi talvinuotalla saaduista tuloksista. Syynä tähän on se, että koeverkot aliarvioivat (pelagisten) kalojen kuten kuoreen ja muikun osuutta kalastosta ja yliarvioivat ahvenkalojen kuten kiisken ja ahvenen osuutta kalastosta. Talvinuotalla saadut tulokset antavat myös vinoutuneen kuvan kalaston rakenteesta. Vaikka talvinuotta on hyvin valikoimaton pyydys, voidaan pyyntikorkeutta säätää ja näin välttää vähemmän haluttujen kalalajien osuutta saaliista. Paras kuva kalalajien suhteista saadaankin todennäköisesti yhdistelemällä koekalastusten ja talvinuottasaaliiden tuloksia. Esittelen ensiksi kalakantojen suhteet koeverkkokalastuksen perusteella 2000-luvulla ja sitten 2000-luvun hoitokalastusjakson ajalta. Kiiski on ollut lukumäärän osalta runsain kalalaji kaikissa 2000-luvun koekalastuksissa (kuva 4.1) (Sydänoja 2001; Louhesto & Rannikko 2004; Louhesto & Rannikko 2006). Tässä ei siis ole tapahtunut muutosta 1980-lukuun verrattuna (Sarvala ym. 1998a). Seuraavaksi eniten on saatu ahventa, särkikaloja, muikkua ja kuoretta. Biomassan osalta merkittävin laji oli ensin kiiski, mutta ahven on viime vuosina noussut merkittävimmäksi kalalajiksi. Ahvenen määrien nousuun on todennäköisimpinä syinä ahvenelle suotuisten lämpimien kesien yleistyminen (1997, 1999, 2001 ja 2002) ja hoitokalastuksen vaikutukset. Kolmanneksi runsain laji biomassan osalta on ollut särki. Muikun ja kuoreen osuudet ovat olleet sekä kappalemääräisesti että lukumääräisesti vähäiset. Edellä mainittujen kalalajien lisäksi koekalastuksissa on saatu siikaa, haukea, lahnaa ja madetta. Pyhäjärvessä esiintyy myös vähemmässä määrin ruutanaa ja kivisimppua sekä istutusten myötä harvakseen esiintyy järvitaimenta, kuhaa, harjusta ja puronieriää. 13 Osuus koekalastuksesta (%) 100 90 5 80 70 23 60 9 15 9 7 14 7 14 21 9 30 kuore 42 32 50 39 41 salakka särki kiiski 30 40 20 10 muut muikku 50 40 4 35 23 ahven 32 29 04 lkm 06 lkm 21 0 00 massa 04 massa 06 massa 00 lkm Kuva 4.1. Vuosien 2000, 2004 ja 2006 koekalastuksissa saatujen eri kalalajien biomassa- ja lukumääräosuudet. Kuva 4.2. Vuosien 1988-2006 talvinuottasaaliiden lajijakaumat. Kuva Turun Yliopisto, Sarvala 2006. Viime vuosina muikun osuus talvinuottasaaliin massasta on ollut yli 50 %. Poikkeuksena tästä erottuu vuosi 2004, jolloin pyynnissä oli vuonna 2003 syntynyt erittäin heikko muikkuvuosiluokka. 14 Seuraavaksi eniten saaliiksi on saatu kiiskeä, jonka määrät ovat vaihdelleet 2000-luvulla välillä 10– 30 % talvinuottasaaliista. Seuraavaksi eniten on saatu ahventa, siikaa ja särkeä. 4.3. Kalansaaliit ja kalakannat Parantuneen saalikirjanpidon ansiosta Pyhäjärven kalansaaliista, erityisesti talvinuottasaaliista, on saatavilla hyvinkin tarkkaa tietoa. Kotitarve- ja virkistyskalastajien saalimäärät joudutaan kuitenkin vielä arvioimaan, ja sen takia niihin kannattaa suhtautua varauksella. Nuottakalastuksella pyydettyjen muikkujen ja siikojen määrät tiedetään tarkkaan hyvin ylläpidetyn myyntikirjanpidon perusteella. Kalastusalueen edustaja tiedustelee kalastajilta muiden kalalajien osuutta saaliista ja tekee lajikohtaisen arvion saalismääristä. Talvinuottauksen lajisuhteita on myös tutkittu ottamalla kahden viikon välein näytteitä eri nuottakuntien nuotanvedoista ja näin on saatu tutkimukseen perustuva saalisarvio eri lajeille (kuva 4.2). Taulukossa 4.1 on esitetty Pyhäjärven kalastusalueen ilmoittamat kala- ja rapusaalisarviot vuosilta 1990–2006 ja taulukossa 4.2 eri kalalajien kokonaissaalisarviot vuosilta 1990–2000. Taulukko 4.1. Vuosien 1990–2008 kala- ja rapusaaliit. vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 (tilastoinnin muutos) 2007 2008 2009 kalansaalis tn 850 700 830 800 850 850 800 780 830 830 800 800 990 880 654 750 Rapusaalis 1000 kpl 386 393 329 156 434 948 25 100 170 400 169 82 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) 15 Taulukko 4.2. Eri kalalajien kokonaissaalisarviot vuosilta 1990–2008 Vuosi Muikku Siika Ahven Hauki 389 100 1990 205 100 1991 290 100 1992 230 110 1993 210 85 1994 150 100 1995 120 100 1996 150 110 1997 190 130 1998 220 110 1999 250 100 2000 280 90 2001 320 70 2002 240 80 2003 142 60 2004 305 63 2005 150 27 2006 120 17 2007 80 18 2008 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue) 100 130 145 150 180 180 180 200 180 180 150 150 180 150 160 154 82 124 110 90 100 100 105 95 90 95 95 100 105 110 100 80 70 33 38 5 43 58 Särki Kiiski 120 120 130 150 150 120 130 120 120 110 100 90 90 90 91 80 56 60 42 40 40 40 45 80 30 70 70 90 80 70 60 100 150 146 80 53 17 14 Kuore Muut Yht.x1000 2 4 7 15 35 170 70 10 3 5 6 7 135 80 9 22 10 0 2 14 16 16 15 15 13 12 17 16 16 18 28 16 17 13 8 3 12 5 855 715 828 820 850 853 777 772 829 826 804 805 991 877 654 750 386 393 329 Vuosilta 1999 ja 2008 on olemassa arviot ammattikalastajien sekä kotitarve- ja virkistyskalastajien saaliista (Ruohonen 2000). Vapaa-ajan kalastajien (pilkkijät, viehekalastajat yms.) saaliin on arvioitu olevan n. 25 000 kg / vuosi. Taulukossa 4.3 on esitetty vuosien 1999 ja 2000 eri kalalajien kokonaissaalisarviot, sekä lupakalastajien (ei talvinuotta) ilmoittamien saaliiden perusteella tehdyt arviot vuotuisesta lupakalastajien kokonaissaaliista. Taulukko 4.3. Arviot vuosien1999 ja 2000 eri kalalajien kokonaissaaliista (kg) 1999 Kokonaissaalis 110500 Ahven 28900 Hauki 200400 Muikku 1300 Taimen 63900 Siika 62700 Särki 78400 Muut Yht. 546100 Lähde: Ruohonen 2000. Arvio lupakalastajien saaliista 49473 21558 52692 1275 22071 31893 32595 211557 2000 Kokonaissaalis 72100 22200 230700 1800 61500 98100 56300 542700 Arvio lupakalastajien saaliista 35260 14855 38543 1829 24362 44205 31285 190339 16 Hoitokalastuksen ansiosta ovat kiiskien osuudet viime vuosina olleet todennäköisesti vuosien 1999 ja 2000 määriä selvästi suuremmat. Pelkästään vuoden 2006 talvinuottauksen perusteella kiiskisaaliin arvioitiin olevan n. 70 000 kg. 4.3.1. Muikku Muikku on sekä taloudellisesti että ekologisesti Pyhäjärven tärkein kalalaji. Pyhäjärven ammattikalastus perustuu suurelta osin muikun pyyntiin ja muikku itse toimii järvessä avainlajina säädellen eläinplanktonin koostumusta, biomassaa ja kokoa ja näin epäsuorasti myös kasviplanktonin ja veden laatua (Sarvala ym 1998a). Voimakkaalla muikkuun kohdistuvalla ammattikalastuksella voidaan myös poistaa merkittäviä määriä järveä rehevöittävistä ravinteista ja näin vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Muikkuun kohdistuva pyynti on Pyhäjärvellä hyvin voimakasta ja kutukanta koostuu yleensä vain yhden vuosiluokan kaloista. Vaikka kutukanta jää voimakkaasta kalastuksesta johtuen yleensä hyvin pieneksi (kuva 4.3), kompensoi kalojen nopea kasvu ja korkea (fekunditeetti) kutevien kalojen vähäistä määrää. Pyhäjärvellä on myös runsaasti muikulle sopivia kutualueita, sillä 40 % järven pinta-alasta voidaan luokitella happipitoisiksi hiekkapohjiksi. Kutualueet ovat kuitenkin vähenemässä pyhäjärven pinnansäännöstelykäytännön (järven ylitäyttö) johdosta, joka näin vaikuttaa suoraan järven kiintoainekuormitukseen. 6 Kutukanta (kg/ha) 5 4 3 2 1 0 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 Vuodet Kuva 4.3. Muikun kutukannan vahvuus Pyhäjärvessä vuosina 1979–2002. Vuoteen 1990 saakka oli muikkukannoissa havaittavissa selvä kahden vuoden sykli. Voimakasta vuosiluokkaa seurasi aina heikompi vuosiluokka. Tämän ilmiön syitä on viime vuosina tutkittu paljon ja pohjimmaisena syynä tähän vaihteluun katsotaan olevan on muikun ikäryhmien välinen ravintokilpailu Muikkukantojen kehitys on kuitenkin ollut jossain määrin poikkeavaa tutkimuksesta - toteutuneeseen tilanteeseen. (Helminen ym 1993; Helminen & Sarvala 1994; Helminen ym 1997). Ensimmäistä kesää elävät muikut ovat etulyöntiasemassa toista vuotta eläviin muikkuihin nähden pienemmän aineenvaihduntavaatimustensa ja tehokkaamman ravinnonkäyttönsä ansiosta. Nuoret muikun kilpailevat voimakkaasti toista vuotta eläneiden muikkujen kanssa ja heikentävät näin merkittävästi näiden lisääntymistuottoa erityisesti heikkolaatuisten mätimunien kautta. 1990-luvun alussa tämä kahden vuoden sykli rikkoontui huonojen sääolosuhteiden, voimakkaan petokalojen aiheuttaman saalistuksen ja ammattikalastusten yhteisvaikutusten vuoksi (Sarvala ym 1998a). Jäidenlähdön jälkeisten sääolosuhteiden on havaittu merkittävästi vaikuttavan 17 muikkuvuosiluokan suuruuteen (Marjomäki ym 2004). Ruskuaispussivaiheen jälkeinen aika on kalanpoikasille hyvin kriittistä aikaa ja jos kylmät säät ovat hidastaneet sopivien ravintokohteiden ilmaantumista, voi poikaskuolleisuus olla hyvinkin suurta. Muikulla ruskuaispussivaiheen päättymisen ei kuitenkaan ole havaittu lisänneen kuolleisuutta (Karjalainen 1991). Muikun poikaset kestävät hyvin nälkiintymistä, eikä poikaskuolleisuus johdu suoraan ravinnon puutteesta. Kuolevuus luonnossa on yleensä saalistuksesta johtuvaa ja siten välillistä seurausta toisaalta ravinnon niukkuudesta johtuvasta kasvun hitaudesta ( pitkä saalistukselle altis kehitysjakso) – mutta alhainen lämpötila hidastaa kasvua suoraan fysiologisten mekanismien kautta, mm. ruoansulatus on tehotonta. Kuolevuus voi johtua yksinomaan siitä, että poikaset ovat pienikokoisia ja niiden uintikyky on kehittymätön, jolloin ne ovat alttiita saalistukselle. Ahventen, erityisesti 2vuotiaiden kalojen saalistuksen, on havaittu vaikuttavan muikkuvuosiluokan kokoon (Huusko & Sutela 1992; Helminen & Sarvala 1994; Valkeajärvi & Marjomäki 2004). Kun peräkkäin sattui kaksi muikun poikasille sääoloiltaan epäedullista kevättä, muikun valta-asema järvessä heikentyi ja kaupallisesti vähäarvoiset kalalajit kuten kiiski, särki, ahven ja kuore pääsivät yleistymään Pyhäjärvessä. Muutokset kalakoostumuksessa lisäsivät järven rehevöitymistä ja näin heikensivät myös muikkukantaa. 2000-luvulla muikkukanta on osittain toipunut ja järven tilaa parantavan tehokalastusjakson jälkeen, Pyhäjärveen syntyi vuonna 2006 jälleen erittäin vahva muikkuvuosiluokka. Tämän vahvan vuosiluokan syntyä edistivät ennen muuta jäidenlähdön jälkeiset suotuisat sääolot ja osaltaan myös vähentynyt saalistuspaine 2-vuotiaiden ahventen osalta. Kookkaita ahvenia järvessä oli kuitenkin edelleen runsaasti Talvinuottatietojen sekä koekalastusten perusteella vuoden 2005 ahvenvuosiluokan suhteellinen koko oli merkittävästi alhaisempi kuin vuonna 2004 ja moninkertaisesti pienempi kuin vuosina 2002 ja 2003. 2000-luvulla muikun kannanvaihtelussa on taas selkeästi palattu vuorovuosirytmiin, joka vallitsi 1970- ja 1980-luvuilla vuoteen 1987 saakka (kuva 4.4). Itse asiassa vuorovuosirytmi on heikkona signaalina nähtävissä läpi 1990-luvunkin, mutta 1987 jälkeen tapahtui rytminvaihdos – ennen vahva vuosiluokka syntyi parittomina vuosina, vuodesta 1988 alkaen parillisina vuosina. Kuva 4.4. Muikun vuosiluokan koko Pyhäjärvessä vuosina 1970-2006. Vuoden 2006 luku on alustava arvio ensimmäisen kesän kasvun perusteella. (Kuva TY/ LOS, Sarvala & Helminen 2007.) 18 Muikkuvuosiluokan koko on viime vuosina pysytellyt keskimäärin n. 10 miljoonan kalan tietämillä. Poikasmäärät ovat kuitenkin olleet 2000-luvulla jopa 1980-lukua suurempia (kuva 4.5). Huimat poikasmäärätkään eivät takaa voimakkaan vuosiluokan syntymistä, kuten vuoden 2002 tilanne osoittaa. Poikasmäärät (Milj. kpl) 700 600 500 400 300 200 100 0 1985 1990 1995 2000 2005 Vuodet Kuva 4.5. Vuosien 1985–2006 keväisten poikaspyyntien perusteella arvioidut muikunpoikasten määrät. (Lähde: Jouko Sarvala, Turun yliopisto.) Vuosiluokka syksylla (milj. kpl) Ensimmäistä vuotta elävien muikkujen kokoon vaikuttaa ravintokilpailu ja tärkein kilpailun voimakkuuteen vaikuttava tekijä on syntyneen muikkuvuosiluokan koko (kuva 4.6). Kohtalaisista muikkuvuosiluokista johtuen ovat 1-kesäiset muikut olleet viime vuosina melko kookkaita ja niiden kaupallinen kysyntä on ollut suurta. Kun Pyhäjärvellä on myös harjoitettu hoitokalastusta on ammattikalastus ollut kannattavaa ja järven muikkukanta on saatu hyvin hyödynnettyä. 40 35 30 25 20 15 2 R = 0.6361 10 5 0 0 5 10 15 20 25 30 35 Nuoren (0+) mukikun keskipaino (g) talven alussa Kuva 4.6. Nuoren muikun koon ja syksyisen vuosiluokan koon välinen riippuvuus. Talvi 2006/2007 oli kuitenkin erityisen lämmin ja ensimmäinen jääkansi muodostui Pyhäjärvelle vasta tammikuun lopussa. Talvikalastuskausi jäi ennätyksellisen lyhyeksi kun aikainen kevät päätti talvinuottakauden jo maaliskuun puolivälissä. Huolenaihetta kalastajille aiheutti myös muikun 19 täysinäiset suolet, mikä johtui talviajan ravinnon runsaasta määrästä. Muikun (ja nuoren siian) talviaikainen kasvu (ja siis aktiivinen syönti) on ollut yleistä etenkin 1990-luvulla kun vuosiluokat olivat pieniä ja ravintokilpailu lievää – myös 1970-luvulla talvikasvua oli joinakin vuosina. Viime vuosien heikon tai kohtalaisen muikkukannan johdosta, on talviravintoa ollut tarjolla paljon ja se on näkynyt muikun suolen täyteisyydessä ja kasvussa. Aikaisemmin, 1980-luvulla, ei muikulla havaittu talvisyöntiä. Tämä johtui siitä, että muikkukannat olivat vahvempia, eikä ravintoa riittänyt talviajalle. Nykyinen tilanne on siinä mielessä uusi, että nyt syöntiä esiintyi vahvan vuosiluokan tilanteessa. Järvi on siis nykyisin rehevämpi kuin ennen ja potentiaali eläinplanktonin määriin talviaikaan suurempi. Sateisella ja tuulisella syksyllä saattaa myös olla osuutta asiaan. Muikun talviajan ravinto koostuu pääosin Cyclopoida-kopepodiiteista ja -aikuisista (Sarvala ja työryhmä 1990) ja pitkä, tuulinen syksy saattaa lisätä näiden osuutta vesikerroksessa. Sateet lisäävät ravinteiden määriä vedessä ja mahdollistavat suuremmat planktontiheydet. Kuvissa 4.7 ja 4.8 on esitetty nuoren (0+) muikun pituuden (mm) ja painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. 1 32 Pituus (mm) 1 30 1 28 1 26 1 24 1 22 1 20 1 18 1 4.-1 6 .2 . 2 8 .2 .-1.3 . 1 4.-1 5 .3 . Pvm Kuva 4.7. Nuoren (0+) muikun pituuden (mm) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät esittävät pituuden keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa. 17 Paino (g) 16 15 14 13 12 11 10 14.-16.2. 28.2.-1.3. 14.-15.3. Pvm Kuva 4.8. Nuoren (0+) muikun painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät esittävät painon keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa. 20 Täysinäiset suolet heikensivät kalojen säilyvyyttä ja vähensivät niiden kaupallista kysyntää. Myös muikkujen suuresta määrästä johtuva kalojen pieni koko vähensi kysyntää ja heikensi osaltaan myös niiden säilymistä. Yhdessä lyhyen talvikalastusjakson ja heikon kysynnän vuoksi jäi talvikalastussaalis hyvin pieneksi. Järveen jäi kesäkaudeksi runsaasti planktonsyöjiä, mutta on kuitenkin todettava, että Pyhäjärven tilassa ei kuitenkaan ollut havaittavissa vedenlaadun heikkenemistä. Talvinuottakauden 2006/2007 ongelmat herättivät paljon keskustelua niin kalastajien kuin Pyhäjärven suojelurahaston asiantuntijoiden keskuudessa. Kun selvää on, että leudot ja sateiset talvet tulevat yleistymään ilmaston lämpenemisen johdosta, on tuleviin kalastusolosuhteisiin pyrittävä varautumaan etukäteen, jotta laajamittainen ammattikalastus voisi jatkua Pyhäjärvellä tulevaisuudessakin. Voimakas muikun ammattikalastus on elinehto koko järven kalataloudelle ja hyvinvoinnille. 4.3.2. Siika Siika on muikun ohella Pyhäjärven kaupallisesti tärkein kalalaji. Pyhäjärven siika on muikun tavoin alunperin istukaslaji ja sen kasvu alkoi heikkenemään muikun kotiuttamisen jälkeen. Muikku on saattanut heikentää myös siikakantaa. Päijänteessä muikun on havaittu oleva merkittävä siian rekrytointiin, kasvuun ja kuntoon vaikuttava tekijä (Valkeajärvi ym 2006). Muikun ja siian ravintokilpailua pidetään keskeisimpänä syynä Päijänteen siian heikentyneeseen kasvuun ja kuntoon. Muikun vaikutusmekanismi siian rekrytointiin on kuitenkin epäselvä. Selitys voi löytyä siian heikentyneestä kasvusta ja kunnosta ja sitä kautta heikentyneestä (fekunditeetistä). Pyhäjärveen on alunperin istutettu monia eri siikakantoja (Hirvonen & Helminen 1992), joista nykyisen kaltainen järvisiika syrjäytti 1940-luvulla kokonaan planktonsiian. Pyhäjärven keskimääräinen siivilähampaiden lukumäärä oli vuonna 1983 tehdyn tutkimuksen mukaan 41,2 (vaihteluväli 33–50). Viimeaikaisten havaintojen perusteella lukumäärä on pysynyt samana. Pyhäjärven siian kasvu on ollut järvisiiaksi viime vuosina melko nopeaa (kuva 4.9). Kasvu on kuitenkin hidastunut jonkin verran vuoden 1997 tasosta, jolloin muikkukannan määrä oli selvästi nykyistä alemmalla tasolla ja mahdollisti siialle paremmat ravinto-olosuhteet. Kasvu on kuitenkin ollut parempaa kuin vuonna 1987, jolloin muikkukanta vielä oli voimissaan. Vuoden 2007 talvinuottanäytteiden perusteella vuoden 2006 voimakas muikkuvuosiluokka näyttää vähän heikentäneen siikojen kasvua. Pyhäjärven siika kilpailee ravinnosta muikun kanssa ja sen määrien ja kasvun on havaittu heikkenevän suurien muikkukantojen muodostuessa. Muikku on siikaa tehokkaampi planktoninsyöjä ja voittaa näin siian ravintokilpailussa. Tämän tilanteen kiertämiseksi Pyhäjärven kalastusalueella on käyty keskustelua sellaisen siikamuodon saamisesta järveen, jonka ravinnonkäyttö eroaisi voimakkaasti muikun ravinnosta ja vapauttaisi siian näin kilpailusta. Tämän seurauksena siikakanta voimistuisi ja kasvaisi paremmin. Järveen on mietitty hankittavaksi harvasiivilähampaista pohjasiikaa, joka käyttäisi ravintonaan kaloja. Tämä siikamuoto toimisi samalla petokalana syömällä vähempiarvoista kalaa ja hoitaisi näin järven tilaa. Mitkään tutkimukset eivät ole kuitenkaan pystyneet todistamaan, että mikään siikamuoto käyttäisi kaloja merkittävissä määrin ravinnokseen. Yhdessäkään läpikäymässäni siian ravinnonkäyttötutkimuksessa ei ole edes mainittu siian käyttäneen ravinnokseen kaloja. Tutkimuksissa on seurattu eri kokoisten ja eri siikamuotojen ravinnonkäyttöä vähintään 30–40 cm:n pituuteen asti (Palomäki 1997; Heikinheimo ym 2000; Kahilainen ym 2004). Kookkaatkaan pohjasiiat eivät Inarinjärvellä siirtyneet kalaravinnon käyttöön vaan käyttivät ravinnokseen pääasiassa pohjaeläimiä. Vaikkei tutkimuksissa olekaan löytynyt merkkejä kalojen käytöstä siian ravinnossa, saattavat oikein isot siiat tilaisuuden tullen syödä myös kalaravintoa. Pyhäjärven kohdalla tämä lienee vähäistä, sillä yli 40 cm:n pituisia siikoja ei Pyhäjärveltä juuri saada. 21 400 350 Pituus (mm) 300 250 200 150 100 50 0 0 1 2 3 4 5 6 Ikä (v) Kuva 4.9. Siian kasvu Pyhäjärvessä vuoden 2006 talvinuottanäytteiden perusteella. Tutkimusten perusteella pienten siikojen ravinnonkäyttö on samanlaista kaikilla siikamuodoilla (Heikinheimo ym 2000). Kaikkien siikamuotojen tärkein ravintolähde on eläinplankton ja vedenpinnan hyönteisravinto aina n. 20 cm:n pituuteen asti. Pyhäjärvessä siian poikaset syövät alusta alkaen hieman suurempia ravintokohteita kuin muikut (hankajalkaisten kopepodiittitoukkia ja vesikirppuja)(Sarvala ym 1998b). Myöhemmin ensimmäisenä kesänään siiat syövät ulapalla jokseenkin samaa ravintoa kuin muikku, mutta loppukesällä rantojen lähellä ne pyydystävät jo pohjan pienäyriäisiä, ja toisesta kesästä lähtien siiat ovat ainakin vahvan muikkukannan vallitessa syöneet pääasiassa pohjaeläimiä. Merkittävin ero eri siikamuotojen ravinnonkäytössä tapahtuu pohjasiioilla, kun niiden pituus lähenee 20 cm:ä. Tällöin pohjaeläinten (mm. hyönteisten toukat, simpukat ja kotilot) osuus kasvaa merkittävästi pohjasiikojen ravinnossa. Kun eri siikamuotoja esiintyy samassa järvessä, on niiden havaittu keskittyvän eri osiin järveä. Tiheäsiivilähampaiset siiat oleilevat tällaisessa tilanteessa yleisimmin ulapalla ja harvasiivilähampaiset rantavyöhykkeessä. Myös pohjaeläimiä syövien eri siikamuotojen on havaittu eroavan oleskelusyvyyden perusteella. Vaikka Pyhäjärvessä onkin järvisiikaa, turvautuu se jo hyvin nuorena, varsinkin vahvoina muikkuvuosiluokkina pohjaeläimiin planktonravinnon niukentuessa. Vaikka Pyhäjärveen istutettaisiin harvasiivilähampaista siikamuotoa, joka käyttäisi ravintonaan suuremmassa määrin pohjaeläimiä, ei siian kanta eikä kasvu todennäköisesti paranisi. Se saattaisi jopa heiketä. Pyhäjärven nykyisen siikakannan tiedetään olevan hyvin joustava ravinnonkäytössään ja käyttävän tarpeen tullen ravintonaan myös pohjaeläimiä. Pohjaeläinravintoa pääasiallisesti syövällä muodolla olisi vastassaan myös muita kilpailijoita, sillä pohjaeläinravintoa käyttäviä kaloja on Pyhäjärvessä runsaasti. Näistä merkittävimpiä ovat kiiski (yleensä järven keskialueella), särki (lähinnä rantavyöhykkeessä) ja ahven. Tutkimusten mukaan särkien määrä on muissa suomalaisissa järvissä vaikuttanut negatiivisesti siian istutuksen onnistumiseen ja kasvuun (Raitaniemi ym 1999). Särkien siis tiedetään ainakin kilpailevan ravinnosta siian kanssa. Myös ahventa ja kiiskeä pidetään siian mahdollisina kilpailijoina. Uusien kiiskitutkimusten perusteella kiiskien on laskettu käyttävän Pyhäjärvellä ravinnokseen merkittävän osan koko vuotuisesta pohjaeläintuotannosta ja tämän perusteella kiiskikanta saattaisi vaikuttaa heikentävästi pelkästään pohjaeläimiä syövien siikojen kasvuun (Tarvainen ym käsikirjoitus). Juuri kulloisenkin järven ravintoon, elinympäristöön ja saalistajiin sopeutuneen siikamuodon on havaittu pärjäävän paremmin kuin kaukaa tuodun vieraan siikamuodon (Heikinheimo ym 2000). Järveen ulkopuolelta tuotu uusi siikamuoto eroaisi todennäköisesti myös käyttäytymisen suhteen ja saattaisi joutua näin helpommin petojen saaliiksi. 22 Myös Pyhäjärven oman siikakannan istutusten kannattavuutta on pohdittu. Kuvassa 4.10 on esitetty kevään poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaiset siianpoikasmäärät ja istutuspoikasmäärät vuosina 1985–2006. Kun luontainen poikasmäärä on runsas, ei istutuksilla todennäköisesti ole minkäänlaista merkitystä tulevien vuosien saaliiseen. Istutukset heikkoina poikasvuosina saattavat kuitenkin tasapainottaa tulevien saaliiden heilahduksia. Saksan, Sveitsin ja Itävallan välissä sijaitsevalla Boden-järvellä ei siikaistutusten ole havaittu vaikuttavan voimakkaiden siikavuosiluokkien syntyyn (Straile ym 2007). Istutusten vaikutuksista vuosiluokan vahvuuteen heikkoina poikasvuosina ei tutkimuksessa saatu varmuutta. Tämän vuoksi on nyt aloitettu siian merkitsemisprosessi joka jatkuu vuoteen 2013 asti. Luontaiset Istutetut Poikasten määrä (Milj. kpl) 60 50 40 30 20 10 0 1985 1990 1995 2000 2005 Vuodet Kuva 4.10. Pyhäjärven vuosina 1985–2006 poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaisten siianpoikasten määrät ja vuosina 1990–2006 istutettujen siianpoikasten määrät. Pyhäjärven nykyisen siikakanta saattaa olla myös kärsinyt valikoivasta pyynnistä ja hitaammin kasvavien siikojen osuudet ovat saattaneet lisääntyä kutukannassa. Näin epäillään käyneen myös keskieurooppalaisella Boden-järvellä, jossa valikoivalla siiankalastuksella on pitkät perinteet (Thomas & Eckmann 2007). Pyhäjärvellä pyydetään paljon valikoimattomilla pyydyksillä kuten rysillä ja nuotilla mutta jäljelle jäävää kutukantaa verotetaan verkoilla. Valikoiva verkkokalastus on saattanut vaikuttaa hidaskasvuisempien yksilöiden lisääntymiseen siikakannassa. Kalastusalue pyrkii tulevaisuudessa mädinhankintavaiheessa lypsämään vain isoimpia siikoja, jotta kantaa saataisiin jalostettua ja nopeammin kasvavia siikoja yleistymään järvessä. Ongelmana tämänkaltaisessa jalostuksessa on kuitenkin se, ettei kooltaan isommat siiat välttämättä ole nopeakasvuisempia vaan todennäköisesti vanhempia. Vanhemmat siiat saattavat myös olla hidaskasvuisempia, kun ne ovat pystyneet pidempään välttämään valikoivia pyydyksiä. Mädinjalostuksessa tulisikin selvittää eri ikäryhmien pituusjakaumat ja valita sieltä nopeimmin kasvaneet yksilöt jalostukseen. Kasvu tulisi määrittää suomuista takautuneesti ja näin saataisiin selville, onko vanhemmat yksilöt hidaskasvuisempia kuin nuoremmat. Näin saataisiin selville minkä ikäryhmän kookkaimpia kaloja tulisi käyttää jalostuksessa. 23 4.3.3. Ahven Ahven nousi 1990-luvulla taloudellisesti tärkeäksi kalalajiksi Pyhäjärvellä. Ensin kysyntää alkoi muodostua fileoidulle isolle ahvenelle ja myöhemmin myös pienemmälle kalalle. Koekalastusten perusteella on ahven viime vuosina ollut biomassan osalta Pyhäjärven merkittävin kalalaji 35–40 % osuudella koko kalastosta. Koska koeverkot aliarvioivat muikun, kuoreen ja siian osuutta kalastosta on ahvenen todellinen osuus kalastosta todennäköisesti jonkin verran alhaisempi. Talvinuottasaaliista ahvenen osuus on parina viime vuonna ollut 10–15 %. Vuonna 2004 ahventen osuus koko talvinuottasaaliista nousi yli 30 %:iin. Ahven on ravinnonkäyttönsä suhteen hyvin merkittävässä asemassa Pyhäjärvellä. Pienten ahventen tärkein ravintokohde on eläinplankton ja kalojen koon myötä pohjaeläinten osuus kasvaa ravinnossa. Kaksivuotiaat ahvenet käyttävät ravinnokseen suuressa määrin jo kalanpoikasia, vaikka eläinplanktonin ja pohjaeläinten osuus ravinnossa onkin vielä merkittävä (Ruohonen 2006). Kasvaessaan ahvenet siirtyvät lähes täysin kalaravinnon käyttöön, vaikka ajankohdasta ja pyyntialueesta riippuen kalaravinnon määrä ravinnosta saattaakin vaihdella. Täplärapujen määrä ahvenen ravinnossa nousee merkittäväksi rantavyöhykkeellä rapujen kuorenvaihdon aikaan. Ahven hyötyy erityisesti lämpimistä kesistä, jolloin niiden vuosiluokat ovat yleensä vahvat ja ne kasvavat hyvin. Koekalastusten ja talvinuotta-aineistojen perusteella erityisen voimakkaat ahvenvuosiluokat syntyivät vuonna 2002 ja 2003. Näiden vuosiluokkien osuudet ovat Pyhäjärven ahvensaaliissa edelleen korkeat ja niiden muihin kaloihin kohdistuva saalisvaikutus merkittävä. Näiden kalojen koko vaihtelee 20 cm molemmin puolin. Koekalastusten perusteella petokaloiksi luokiteltavien yli 15 cm pituisten ahventen osuus koko kalastosta oli 31 %. Vaikka Pyhäjärvellä on tehty paljon tutkimuksia, ei ahvenkannan kokoa ole vielä tieteellisesti määritetty. Jonkinlainen arvio ahvenkannan koosta voidaan kuitenkin muiden kalojen kanta-arvioiden avulla esittää. Vuonna 2002 talvinuottaus keskittyi sekä muikkuun, että vähäarvoisempaan kalaan ja saalisjakauma vastasi todennäköisesti Pyhäjärven kalalajien osuuksia järvessä. Muikun kanta voidaan laskea voimakkaan pyynnin aiheuttaman saaliin vähenemisen perusteella melko tarkkaan ja tämän perusteella voidaan tehdä muiden kalalajien kanta-arvioita. Kiiskelle on laskettu kanta-arvio vuosille 2002–2004 lähtötietoina oletus, että vuoden 2002 talvinuottaus kohdistui tasaisesti kaikkiin kalalajeihin (Tarvainen ym käsikirjoitus). Karkea ahvenen kanta-arvio vuodelle 2004 voidaan laskea vuoden 2004 koekalastusten ja kiiskikannan perusteella, koska koeverkkojen pyytävyys on hyvin samanlainen sekä kiisken että ahvenen suhteen. Tämän perusteella vuonna 2004 ahvenkannan biomassa olisi Pyhäjärvessä ollut 425 000 kg ja lukumäärä 13 700 000 yksilöä. Edellä mainitut luvut ovat karkeita arvioita, mutta antavat todennäköisesti kohtalaisen hyvän kuvan kannan koosta. Ahventen tärkeimpiin kalaravintokohteisiin kuuluvat pienet särjet, salakat, kiisket, ahvenet, kuoreet, ravunpoikaset ja muikku. Ahventen saalistus kohdistuukin pieniin, järven laatua voimakkaimmin heikentäviin kalalajeihin ja suurten ahventen määrä vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Suurten ahvenvuosiluokkien on kuitenkin myös epäilty heikentävän muikkukantaa. Pyhäjärvellä tehdyssä ahvenen ravinnonkäyttötutkimuksessa on arvioitu, että vuoden 2004 ravinnonkäytön perusteella ahvenet kuluttaisivat vuodessa 350 000 kg kalaravintoa, jos ahvenkannan koko olisi 220 000 kg. Aikaisemmin esittämäni karkean arvion perusteella ahvenkanta olisi ollut vuonna 2004 lähes kaksi kertaa tämän suuruinen. Vaikka ahvenkannan koosta ei olekaan kovin tieteellisesti tarkkaa arviota, on selvää, että ahvenen aiheuttama petokalavaikutus on Pyhäjärvellä merkittävä. Pyhäjärven ahven kasvaa kohtalaisen nopeasti, mutta ei mitenkään merkittävästi paremmin kuin muissa vastaavan kokoisissa järvissä (kuva 4.11). Viime vuosikymmeninä tehtyjen iänmääritysten 24 perusteella ahvenen kasvussa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. 2000-luvun lämpimien kesien on kuitenkin havaittu parantaneen ahventen kasvua. Varsinkin vuoden 2002 kasvu oli kaikenikäisillä ahvenilla huomattavan nopeaa (Ruohonen 2006). Vuodesta 1998 alkaen ahventen toisen vuoden kasvu näyttäisi hieman parantuneen Pyhäjärvellä ja tämän syyksi arvellaan hoitokalastuksen aiheuttamia muutoksia kalaston rakenteessa. 300 Pituus (mm) 250 200 150 100 50 0 0 1 2 3 4 5 6 7 I kä (v) Kuva 4.11. Ahventen kasvu vuoden 2006 talvinuotta-aineiston perusteella. 4.3.4. Kiiski Pyhäjärven kiiskikanta on koekalastusten ja talvinuottanäytteiden perusteella hyvin vahva. Koekalastusten perusteella kiiskien osuus koko kalaston biomassasta on n. 30 % ja lukumäärästä n. 40 %. Kiiskien osuus talvinuottasaaliista on vaihdellut viime vuosina 10–30 %:n välillä. Pyhäjärven kiiskikannan koon on arvioitu vaihdelleen vuosina 2002–2004 260–320 tonnin ja 18-38 miljoonan yksilön välillä (Tarvainen ym käsikirjoitus). Kiiski on hyvin erikoistunut ravinnonkäytössään ja syö lähes ainoastaan pohjaeläimiä, erityisesti surviaissääsken toukkia ja muita selkärangattomia. (Tarvainen ym käsikirjoitus). Kiisket saattavatkin vaikuttaa heikentävästi veden laatuun kuljettamalla ravinteita pohjalta muihin vesikerroksiin ja lisäämällä ravinteiden liukenemista veteen pöyhimällä järven pohjaa ravintoa etsiessään (Tarvainen ym 2005). Koska Pyhäjärven kiiskikanta on sangen suuri, saattaa sillä olla merkittävä osavaikutus Pyhäjärven sisäisen kuormituksen ylläpitäjänä. Pyhäjärven kiiskikannan on arvioitu pystyvän kuluttamaan lähes koko Pyhäjärven vuotuisen pohjaeläintuotannon (Tarvainen ym käsikirjoitus) ja saattavan näin vaikuttavaa haitallisesti muiden pohjaeläinravintoa käyttävien kalalajien kasvuun. 4.3.5. Särki 2000-luvulla tehtyjen koekalastusten perusteella särki on Pyhäjärven kalakannan kolmanneksi runsain kalalaji niin biomassan kuin lukumääränkin osalta. Särjen osuus talvinuottasaaliista on jäänyt viime vuosina alle 10 %:n. Vuoden 2004 koekalastusten ja kiisken kanta-arvion perusteella särkikannan koko olisi vuonna 2004 ollut 150 000 kg ja 3 miljoona yksilöä. Luvut ovat todennäköisesti aliarvioita, sillä koeverkkojen pyytävyys särkien suhteen ei ole niin hyvä kuin kiiskien kohdalla. 25 Särkikannan koolla on merkitystä järven tilan kannalta, sillä suuren särkikannan on havaittu heikentävän veden tilaa. Tähän vaikuttaa suuresti särkien ravinnonkäyttö. Köyliönjärvellä tehdyn särkien ravintotutkimuksen mukaan särjet syövät 9 cm:n pituisiksi asti pääosin eläinplanktonia (Tarvainen ym 2002). Pohjaeläinten käyttö eri kokoryhmissä oli vaihteleva, mutta eniten niitä syötiin loppukesästä. Kasvien, veden pinnalla kelluvien hyönteisten ja (detrituksen) merkitys lisääntyi kalojen kasvaessa ja etenkin kasviravinnon osuus nousi syksyä kohti. Isotooppitutkimusten perusteella Pyhäjärven särkien ravinnonkäyttö eroaa todennäköisesti ainakin vanhempana Köyliönjärven särkien ravinnonkäytöstä. Pyhäjärvellä pohjaeläinten osuudet ovat todennäköisesti kookkaimmilla kaloilla merkittävämmässä roolissa. Särjet käyttävät eläinplanktonia hyvin tehokkaasti ravinnokseen ja pystyvät pyydystämään kaikenkokoisia planktoneläimiä.. Tehokas eläinplanktonin käyttö lisää ravinteiden kiertonopeutta pintakerroksessa ja heikentää vedenlaatua. Eläinplanktonin käyttö ainoastaan kierrättää ravinteita pintakerroksessa, muttei lisää ravinteiden kokonaismäärää järvessä. Rantavyöhykkeestä ja pohjasta hankittu ravinto (kasvit, pohjaeläimet tai – sedimentti) taas lisää veteen vapautuvan fosforin määrää. Vanhempien särkien ravinnonkäyttö todennäköisesti lisää ravinteiden määrää järvessä erityisesti pohjasta ja rantavyöhykkeestä tapahtuvalla ravinteiden kuljettamisella ja heikentää näin vedenlaatua. Ravinteiden etsinnän aiheuttamalla pohjan pöllyttämisellä ei kuitenkaan särjen kohdalla liene mainittavaa merkitystä (Horppila 1994). Särkien on havaittu lisääntyvän järven rehevyystason noustessa. Särjet ovat tehokkaita eläinplanktonin käyttäjiä ja pakottavat ahvenet siirtymään aikaisemmin pohjaravinnon käyttöön ja heikentävät näin ahventen kasvua. Särjet ovat myös muihin kalalajeihin nähden ylivoimaisia kasviravinnon hyväksikäytössä, mikä on yksi syy niiden menestymiseen rehevöityneissä järvissä. Särjet pystyvät myös tehokkaasti käyttämään sinileviä ravinnokseen ja säilyttämään kohtalaisen kasvun suurissakin tiheyksissä (Horppila 1994). Juuri sinilevien määrän väheneminen saattaa heikentää merkittävästi särkien määrää (Persson & Greenberg 1990). Runsaan särkikannan tiedetään olevan myös haitallinen siialle, sillä särkien on osoitettu useissa tutkimuksissa kilpailevan ravinnosta siian kanssa. Iänmääritysten perusteella (kuva 4.12) särki kasvaa pyhäjärvellä kohtalaisen nopeasti. 300 Pituus (mm) 250 200 150 100 50 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Ikä (v) Kuva 4.12. Särjen kasvu Pyhäjärvessä vuoden 2006 talvinuotta-aineiston perusteella. 26 4.3.6. Hauki Hauki on ahvenen ohella Pyhäjärven merkittävin petokala ja tärkeä saaliskala. Haukea saadaan talvinuottauksen ja rysäpyynnin sivusaaliina sekä kotitarve- ja virkistyskalastuksen saaliina. Hauella on Pyhäjärvellä merkittävä rooli järven vähäarvoisten kalalajien poistossa. On laskettu, että 57 000–64 000 kg haukibiomassa kuluttaisi vuodessa 350 000 kg kalaravintoa (Ruohonen 2006). Pyhäjärven vuotuisen haukisaalisarvion perusteella haukibiomassa lienee kaikella todennäköisyydellä jonkin verran edellä esitettyä pienempi ja kulutus jäänee laskettua pienemmäksi. Silti sen vaikutus jää huomattavaksi. Hauen kasvu on Pyhäjärvessä nopeaa ja säilyy lähes lineaarisena ainakin seitsemänteen ikävuoteen asti. Pyhäjärven hauen nopea kasvu perustunee järven runsaaseen ja melko suurikokoiseen kiiskikantaan, jota hauki tehokkaasti hyödyntää (Ruohonen 2006). Pyhäjärvellä tehdyn hauen ravintotutkimuksen perusteella ahventen ja kiiskien osuus vuoden 2002 ravinnosta oli selvästi yli puolet ja vuoden 2004 ravinnosta n. 35 %. Pyhäjärven haukien on havaittu käyttävän särkikaloja ravinnokseen jonkin verran vähemmän kuin muissa Suomessa tehdyissä ravintotutkimuksissa on havaittu. Koska hauet syövät tavallisesti melko valitsemattomasti sitä ravintoa mitä on kulloinkin eniten tarjolla, saattaa särkikalojen vähäisempi osuus ravinnosta selittyä juuri runsaalla kiiski- ja ahvenkannalla. Muikun osuus haukien kesäaikaisessa ravinnossa jäi ennakko-odotusten mukaisesti myös vähäiseksi, sillä ulappa-alueellakin saalistavat hauet näyttävät saalistavan pohjalla tai pohjan läheisyydessä ja nimenomaan melko syvällä, jossa kuoretta ja kiiskeä näyttäisi olevan tarjolla muikkua enemmän. Pyhäjärven haukien ravinnoksi käyttämät kalat olivat lähes pelkästään yli 1vuotiaita. Pyhäjärven merkittävimpien petokalojen, ahvenen ja hauen, yhteenlaskettu vuotuinen kalaravinnonkulutus saattaa olla parhaimmillaan (vuoden 2002 tilanne) jopa lähes kaksinkertainen ihmisen toteuttamaan hoitokalastukseen nähden (Ruohonen 2006). Pääosa ahvenen saalistuksesta kohdistuu huomattavasti pienempiin yksilöihin (alle 80 mm ahven ja kuore) kuin nuotalla toteutettava hoitokalastus. Merkittävä osa hauen saalistuksesta kohdistuu taas varsin kookkaisiin kiiskiin. Petokalojen kyky kontrolloida Pyhäjärven melko suurikokoista särkikantaa saattaa jäädä toisaalta vähäiseksi. 4.3.7. Taimen Taimen ei tiettävästi lisäänny luontaisesti Pyhäjärveen laskevissa joissa ja on tällä hetkellä täysin istutusten varassa. Taimen on hyvin tärkeä virkistyskalastuksen kohde ja sen vuoksi sen istutusten tarpeellisuutta tulisi arvioida. Taimen käyttää kuitenkin ravinnokseen esiintymistiheydestä riippuen lähes yksinomaan muikkua ja kuoretta (Hyvärinen & Huusko 2006) ja suuret taimentiheydet saattaisivatkin vaikuttaa muikun määriin heikentävästi. Käyttäessään ravinnokseen pääasiassa muikkua ei taimenella olisi järveä hoitavaa merkitystä. Pyhäjärveen laskevien jokien huono vedenlaatu ja pohjan maaperäkoostumus ei suosi taimenen kutua, joten luontaisen taimenkannan saaminen Pyhäjärveen on istutuksien avulla epätodennäköistä. Taimenistutusten onnistumiseen on havaittu vaikuttavan voimakkaasti istutusajankohdasta riippuva saatavilla olevan saalisravinnon koko, istutuskalan koko ja istutuskalaa ravinnoksi käyttävien kalojen määrä (Hyvärinen & Huusko 2005). Pyhäjärvellä luulisi olevan runsaasti taimenelle sopivaa kalaravintoa, mutta taimenen suosikkilaji muikku kasvaa nopeasti liian suureksi kelvatakseen istutustaimenten ruuaksi. Niinpä näiden istutuskalojen on havaittu syövän keskikesällä pääasiassa hyönteisruokaa, kuten parveilevia muurahaisia ja näin kasvu on jäänyt sangen heikoksi (Koivurinta ym 2000). Tutkimusvuonna 1995 27 muikun käyttö oli huipussaan heinäkuussa ja laski jyrkästi elokuuhun saavuttaessa. Tällöin kuoreiden osuudet nousivat saaliista merkittävimmäksi. Myös taimenenpoikasia uhkaavien petokalojen kuten haukien ja isojen ahventen määrät ovat olleet viime aikoina huomattavat ja saattavat heikentää istutustuottoa. Jos taimenistutuksia halutaan jatkaa, tulisi niitä tehdessä huomioida käyttö- ja hoitosuunnitelmaosiossa esitettyjä vinkkejä istutusten onnistumisen maksimoimiseksi. 4.3.8. Kuha Pyhäjärvessä on kokeiltu kuhakannan istuttamista järveen, mutta todettiin epäonnistuneeksi kokeiluksi. 4.3.9. Muut lajit Kuorekannalle ovat tyypillisiä voimakkaat kannanheilahtelut usean vuoden välein. 1990-luvun puolivälissä ja 2000-luvun alussa esiintyi vahvat kuorevuosiluokat, mutta ne pystyttiin kalastamaan kahdessa talvessa pois järvestä. Vuoden 2007 talvinuottasaaliissa havaittiin silmämääräisesti hyvin harvakseltaan vain muutamia isoja kuoreita. Kuorekannan tila on tällä hetkellä heikko ja sen kehitys riippuu osaltaan muikkukannan kehityksestä ja omasta kannanvaihtelusyklistään. Kuoreella ei ole tällä hetkellä taloudellista merkitystä, mutta jos markkinat avautuisivat ulkomaille, voisi sen pyynti olla taloudellisesti kannattavaa. Ongelmana ovat kuitenkin Pyhäjärven kuoreen liian suuri koko, vaihteleva saatavuus ja kalliisiin irtopakastuslaitteisiin vaadittavat investoinnit. Lahnakanta on Pyhäjärvellä heikko. Pyhäjärvestä saadaan satunnaisesti isoja, jopa viiden kilon painoisia lahnoja, mutta niiden määrät ovat vähäiset. Vaikka lahna on kookkaana oiva ruokakala, on vähäinen lahnakanta järven etu. Lahnojen on havaittu ravintoa etsiessään möyhentävän järven pohjaa niin, että sinne varastoituneet ravinteet pääsevät takaisin levien käyttöön. Suuri lahnakanta todennäköisesti lisäisi järven sisäistä kuormitusta. Made on herkullinen ruokakala ja se onkin tärkeä saaliskala niin kotitarve- ja virkistyskalastajille kuin osalle ammattikalastajia. Nuoret kalat syövät päivänkorennon toukkia, katkoja sekä simpukoita ja kotiloita (Muus & Dahlstrom 2005). Vanhemmat ovat ahneita petokaloja ja täydentävät ruokavaliotaan ahvenilla, särjillä, kiiskillä ja kuoreilla. Aikuisten mateiden ravinnonkäyttö vaihtelee myös vuodenajoittain. Keski-Suomessa mateiden ravinto koostuu talvella pääasiassa kaloista (kuore, muikku ja kiiski) ja kesäaikaan selkärangattomista (jäännehalkoisjalkainen ja okakatka) (Pääkkönen & Marjomäki 2000). Pyhäjärven kesäaikaisesta ravinnonkäytöstä ei ole tietoa, mutta se eroaa varmasti Keski-Suomen mateen ravinnon käytöstä (Pyhäjärvellä ei esiinny jäännöshalkoisjalkaista eikä okakatkaa). Mateiden muihin kaloihin kohdistuvan saalistuksen merkityksestä ei Pyhäjärvellä ole tutkittua tietoa. Madekannan kannasta ei myöskään ole selkeää kuvaa, mutta todennäköisesti se on kohtalaisen pieni. 28 4.4. Täplärapu Rapuistutukset aloitettiin Pyhäjärvessä jo vuosina 1988–1989, jolloin järveen istutettiin täplärapuemoja ja niiden kesänvanhoja poikasia. Rapuistutukset pysyivät vähäisinä ja epäsäännöllisinä aina 1990-luvun loppuun asti, jolloin rapuistutuksia tehtiin joka vuosi. 2000luvulla rapuistutukset nousivat huippuunsa ja vuosina 2002 ja 2003 niitä istutettiin 60–70 tuhatta kappaletta (kuva 4.13). Kanta olikin voimissaan 2003, jolloin saaliiksi saatiin n. 400 tuhatta yksilöä. Epäonnistunut poikastuotto ja rapujen pyynti ennen niiden lisääntymistä romahdutti kannan ja rapusaalis on viime vuosina ollut 80–170 tuhannen yksilön välissä. Kalastusalue onkin asettanut ravun alamitaksi 10 cm, jotta ravut pyydettäisiin vasta lisääntymisen jälkeen. Pitää kuitenkin varoa ettei kanta pääse kasvamaan niin suureksi, että se kääpiöityy (Ruotsin järviet). Raputautien ehkäisemiseksi kalastusalue suosittaa rapujen sumputtamista muualla kuin vesistössä ja alamittaisten rapujen jättämistä jo pyyntipaikoille. Kuva 4.13. Rapukannan kehitys Pyhäjärvellä vuosina 1998–2008 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue). 1000000 900000 800000 700000 600000 istutus 500000 saalis 400000 300000 200000 100000 0 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Rapujen pyynti sallittiin vasta n.5v istutusten päättymisen jälkeen. 29 4.5. Kalastusluvat ja lupa-alueet 4.5.1. Kalastusluvat KALASTUSLUPAMAKSUT v. 2009 Kalastusalue perii kaikilta 7 tai 14 euron hoitomaksun. Paikkakuntalaiset Eura, Säkylä, Yläne (Pöytyä), kalaveden osakkaat ja loma-asunnon omistajat asuinpaikkakunnasta riippumatta maksavat 7 euron hoitomaksun, ulkopaikkakuntalaisille maksu on 14 € ja tämä oikeuttaa ilman eri maksua kalastamaan yhdellä virvelillä tai vetouistimella. Viikkolupa 6 € oikeuttaa kalastamaan yhdellä virvelillä tai vetouistimella. Mikäli olet paikkakuntalainen tai kuulut jäsenenä Eurassa, Säkylässä tai Yläneellä kotipaikan omaavaan vapaa-ajan kalastusjärjestöön ja harjoitat vetouistelua moottoriveneellä useammalla vieheellä maksat 14 euron lupamaksun. Ulkopaikkakuntalainen voi harjoittaa moottoriveneellä vetouistelua useammalla vieheellä, mutta silloin lupamaksu on 70 euroa/vuosi/venekunta tai 11 euroa/vuorokausi/venekunta. Läänikohtaisella viehekalastusluvalla kalastavilta ei peritä virvelöinnistä ja yhdellä vieheellä tapahtuvasta vetouistelusta maksua kalastusalueelle. Alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat eivät virvelöintiin ja yhdellä vieheellä tapahtuvaan vetouisteluun tarvitse läänikohtaista viehelupaa, eikä kalastusalueen lupaa. Vetouistelun kilpailulupa on 4 euroa/venekunta/vuorokausi. Pilkkikilpailulupa on 40 senttiä/ kilpailija. Pienin kilpailumaksu on 10 euroa/kilpailu. Kilpailun järjestäjän ja kaikkien kalastajien on huolehdittava siitä, että kaikki kalat tuodaan pois jäältä. VERKKO-/KATISKAMAKSU VERKKO-/KATISKAKALASTUSOIKEUS Verkko-/katiskamaksu on 2 euroa/verkko/katiska/vuosi. Hoitomaksu 7 tai 14 € mikäli ei ole ennen maksettu. Verkko-/katiskakalastusoikeus myönnetään kaikille luvan lunastaneille. Ulkopaikkakuntalaisille maksimissaan 15 verkkoa. MUUT PYYDYS- JA PYYNTIRAJOITUKSET Verkkojen korkeus on vapaa ja muikkuverkon suurin sallittu solmuväli on 25 mm. Nuottakalastus on kielletty alueella, jonka raja alkaa Säkylän – Yläneen rajasta Nummiojalta ja jatkuu sektorilla Emänkari – Iissalo – Käkiniemen nokka. Nuottakalastuskielto koskee sektorin itäpuolista aluetta ja tämä alue on tarkoitettu verkkokalastusalueeksi talvella. Verkkokalastajia kehotetaan ottamaan yhteyttä nuottakuntiin sellaisten verkkokalastusalueiden löytämiseksi järven selältä, joissa verkkokalastus voisi tapahtua nuottakalastusta häiritsemättä. Samalla on huomioitava, että Säkylän kalastuskunnat ovat 30 vuokranneet rantavetensä (700 m rannasta) ammattikalastajille ja Mannilan kalastuskunta on vuokrannut kalastusoikeuden Honkilahden Kalastus-seura ry:lle. Kiinteiden pyydyksien (esim. verkko) käyttäminen näissä vesissä on mahdollista vain vuokraajan suostumuksella. RAVUSTUS Ravustusta koskevista määräyksistä ja lupaehdoista ilmoitetaan tarkemmin paikallislehdissä ennen ravustuksen alkua. 4.6. Suoritetut hoitotoimet 4.6.1 Istutukset Pyhäjärvellä on istutettu vuosina 1990–2006 taulukon 4.3 mukaiset määrät kalaa ja rapuja. Taulukko 4.3. Pyhäjärveen vuosina 1990–2006 istutetut kala- ja rapumäärät. vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Siika 1000 kpl 10 40 300 700 1650 Muu kala 1000 kpl 35 30 50 50 380 2650 1100 1600 3300 3030 3300 540 2050 1640 3650 4840 2100 1560 2272 270 120 2030 220 350 40 320 290 20 13 3 122 4 16 Rapu 1000 kpl 3 2 10 14 60 70 31 4.7. Kalastusaluetoiminnan rahoitus Kalastuslaissa on kalastusalueiden toimintaan varattu rahaa valtion budjetissa. Näitä kalastuksenhoitomaksuista kertyneitä varoja on tarkoitettu käytettäväksi kalastusalueiden hallintomenoihin ja kalatalouden edistämiseen. TE-keskus jakaa korvaukset ja avustukset alueellaan. Vesialueiden käytöstä ei erikseen makseta vesialueiden omistajille korvausta vaan ne ohjataan koko kalastusalueelle, joka hallinnoin pyhäjärven kalastusta sekä toimintaa selvittelysopimuksiin nojautuen. Kalastuksenhoitomaksuista jaetaan kalastusalueille toiminta-avustusta perusosa sekä RKTL:n määrittämään kalastusrasitukseen perustuva osuus. Kalastusalueella on myös mahdollisuus hakea TE -keskukselta avustusta kalatalouden edistämistä varten. Taulukossa 4.4 on Pyhäjärveltä vuosina 1990–2006 suoritettujen hoitomaksujen määrä. Taulukko 4.4. Pyhäjärvellä vuosina 1990–2006 suoritettujen hoitomaksujen määrä. vuosi Hoitomaksut kpl Hoitomaksut 100mk 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1400 1350 1400 1400 1200 470 150 220 203 360 1040 900 700 630 600 650 600 700 700 739 645 593 678 652 350 330 200 350 340 200 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Hoitomaksut 100 € 45 55 78 48 52 41 59 70 32 B. Käyttö- ja hoitosuunnitelma 1. Tavoitteet Kalastuslain ensimmäisen pykälän mukaan kalavesien hoidossa tulee pyrkiä vesien mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen sekä järkiperäisesti hoitamaan ja lisäämään kalakantojen tilaa. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteena on pyrkiä esittämään konkreettisia keinoja, joilla edellä mainitut vaatimukset saavutettaisiin. Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelman keskeisimmät tavoitteet: 1. Ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vähentäminen. 2. Ammattikalastuksen kannattavuuden turvaaminen. 3. Virkistyskalastusmahdollisuuden lisääminen. 4. Rapukannan turvaaminen ja kannattavuuden lisääminen. 5. Kalavedenvuokrausjärjestelmän yhdenmukaistamien koko järvellä. 6. Saaliskirjanpidon kehittäminen. Pyhäjärven tilan ja kalatalouden ylläpitämisen tärkeimpänä tavoitteena voidaan pitää järven ulkoisen ja sisäisen ravinnekuormituksen vähentämistä. Rehevöityminen lisää järven vähempiarvoisten kalojen määrää kalastossa ja heikentää taloudellisesti tärkeiden kalojen kuten muikun ja siian määriä. Rehevöityminen myös lisää muikun ja siian mahdollisuuksia talvisyöntiin ja heikentää näin näiden säilymistä. Kalastusalueen tärkein vaikutuskeino järven tilan kohentamiseksi olisi juuri sisäisen kuormituksen vähentäminen tukemalla hoitokalastusta ja ammattikalastuksen elinvoimaisuutta. Ammattikalastuksen jatkuminen onkin elinehto Pyhäjärven tilan kannalta. Kalastusalueen tulisi aktiivisesti pyrkiä ratkaisemaan ammattikalastukselle viime vuosina esiin tulleita esteitä. Näitä ovat vähentynyt muikun kysyntä, pienten muikkujen heikko säilyvyys, sääolojen aiheuttama pyyntikauden lyhentyminen ja hoitokalastuksen tuen poistuminen. Taloudellisesti tärkeiden ja vähempiarvoisten kalojen pyynnillä saadaan järvestä vuosittain poistettua runsaasti vesistöissä minimiravinteena olevaa fosforia ja näin pystytään vähentämään järven rehevöitymistä. Tehokkaalla muikunpyynnillä on myös tärkeä järveä hoitava vaikutus. Muikun on todettu toimivan Pyhäjärvessä avainlajina, joka säätelee eläinplanktonin koostumusta, biomassaa ja kokoa ja näin epäsuorasti myös kasviplanktonin ja veden laatua. Voimakkaalla muikkuun kohdistuvalla ammattikalastuksella voidaan vähentää eläinplanktoniin kohdistuvaa saalistusta ja näin vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Ulkoisen kuormituksen vähentämisellä on myös hyvin tärkeä rooli järven kalaston muotoutumisessa. Ulkoisella kuormituksen vähentämisellä järven tila paranee, muikkukanta voimistuu, vähäarvoisten kalalajien määrät heikkenevät ja sisäisen kuormituksen määrä vähenee. 33 Planktonsyöjänä muikku ei itse lisää järven ravinnemääriä vaan vain kierrättää pintakerroksessa olevia ravinteita. Kun merkittävin osa järven ravinteiden kierrosta saadaan muikusta riippuvaiseksi, voidaan sitä kontrolloida taloudellisesti kannattavasti tehokkaalla ammattikalastuksella. Koska ammattikalastuksella on keskeisin rooli järven tilan parantajana, tulisi sen kehittämistä ja turvaamista pitää ensisijaisena tavoitteena kalavesien hoidossa. Kotitarve- ja virkistyskalastajia ei tulisi järveä hoidettaessa kuitenkaan unohtaa, sillä järven tilan parantamista edesauttaa ihmisten kiinnostus järven tilasta ja mahdollisuudesta nauttia puhtaan sekä elinvoimaisen järven annista. Järven virkistyskäytöllä on keskeisin merkitys kiinnostuksen lisäämisessä järven tilaa kohtaan. Mitä suurempi on järven tilasta kiinnostuneiden ihmisten määrä, sitä paremmin saadaan rahoitusta järven hoitotoimia varten. Järven virkistyskäyttö lisää myös matkailua ja työllisyyttä. 2. Kalastuksen järjestäminen 2.1. Kalastus Suosituksia: Muikun kysynnän ja säilyvyyden tehostaminen. Valmistautuminen ilmastonlämpenemisen tuomiin sääolojen muutoksiin. Varojen hankinta hoitokalastuksen jatkamiseksi. Kalavedenvuokrausjärjestelmän yhdenmukaistaminen koko järven alueella. 2.1.1. Muikku Pyhäjärvellä toimivien neljän nuottakunnan muikun hyödyntämisaste on ollut viime vuosina hyvä, eikä tarvetta kalastuspaineen lisäämiseksi ole nähtävissä. Ongelmaksi nousi kuitenkin viime talvena muikkujen heikko kysyntä, joka heikensi tehokkaan ammattikalastuksen toimintaa. Heikon kysynnän aiheuttivat kuluvana vuonna pikkumuikkujen pienentynyt koko muikkukannan elvyttyä ja täysinäisten suolien aiheuttama pienten muikkujen heikko säilyvyys. Suurten muikkukantojen elpyminen on järven tilan kannalta elintärkeä asia, joten muikun koon kasvattaminen heikentämällä vahvojen muikkuvuosiluokkien syntymistä ei ole suositeltavaa. Kysynnän parantamisessa tulisi keskittyä tuotteen laadun ja maineen parantamiseen ja laajojen jakelukanavien varmistamiseen. Ongelmana tuotteen laadun parantamisessa on sen hintavuus. Pienten muikkujen perkaaminen ei ole tällä hetkellä taloudellisesti kannattavaa, mutta pitkällä tähtäimellä se on ainoa tapa tehokkaasti lisätä kalojen säilyvyysaikaa. Kalojen sumputtaminen suolien tyhjentämiseksi lisää myös työn määrää ja heikentää tehokasta kalastusta. Kalojen tainnuttamisella on pystytty lisäämään kalojen säilymistä, mutta parempia keinoja säilymiselle kaivattaisiin. Vaikka peratusta muikusta saataisiin riittävä hinta, ei sillä ole havaittu vielä olevan suurta menekkiä siihen liittyvien ennakkokäsitysten vuoksi. Peratun muikun hyvien puolien esiintuomisella ja tuotteistamisella voitaisiin kysyntää kasvattaa ja päästä näin eroon säilyvyysongelmasta. Perattu muikku säilyy hyvinkin viikon jäitettynä. Jos hintatehokasta keinoa kalojen säilyvyyden parantamiseen ei keksitä, tulisi kalastusalueen pohtia mahdollisten tukien etsimistä laadun parantamisen takaamiseksi. Ilmastonmuutoksen myötä leutojen ja sateisten talvien on ennustettu yleistyvän ja sen vuoksi talven 2007 esiin tuomiin ongelmiin tulisi pyrkiä löytämään ratkaisut mahdollisimman nopeasti. Lyhentynyttä talvinuottausaikaa voidaan korvata avovesiajankalastuksella, mutta ongelmaksi jää edelleen kalojen säilyvyys ja kysyntä. Jos kysyntää ei ole, ei kalastajilla ole mahdollisuutta 34 investoida avovesiajan kalastusvälineisiin. Avovesiajannuottausta on Pyhäjärvellä jo kokeiltu, mutta sen on havaittu olevan hyvin hankalaa laajan järvenselän ja virtausten vuoksi. Ulappa-alueiden rysäkalastusta on esitetty yhdeksi vaihtoehdoksi ja sen käytännöllisyyttä tulisi selvittää. Lyhyellä aikavälillä on muikun kysynnän ja säilyvyyden parantaminen kuitenkin Pyhäjärven kalastusalueen keskeisin tavoite, jotta ammattikalastus säilyisi elinvoimaisena Pyhäjärvellä vielä tulevaisuudessakin. Sellaisina vuosina, jolloin muikkuvuosiluokka on heikko ja muikun koko suuri, on vaarana, että voimakkaalla ammattikalastuksella saatetaan vaarantaa muikkukannan uusiutuvuus. Tällaisesta tapahtumakulusta on esimerkkejä Pyhäjärveltä 1990-luvun alkupuolelta. Muikun kalastuksen suunnittelussa olisikin mielekästä selvittää kalastuksen piiriin astuvien muikkujen koko syksyn rysäkalastuksen yhteydessä ja näin saataisiin selville arvio muikkuvuosiluokan koosta. Jos muikut ovat pieniä, tiedetään kaloja olevan kappalemääräisesti runsaasti, mutta voidaan varautua siihen, että kysynnän kanssa saattaa olla ongelmia. Jos muikut ovat kookkaita, tiedetään muikkuja oleva kappalemääräisesti vähemmän, mutta kysyntä ja säilyvyys ovat todennäköisesti hyviä. Nykytietämyksen mukaan voidaan muikun vuosiluokan koko laskea riittävän tarkasti muikun syksyn koon perusteella ja tätä tietoa tulisi ehdottomasti käyttää ammattikalastuksen parhaaksi. 2.1.2. Siika Pyhäjärvellä suuret muikkuvuosiluokat heikentävät siikakannan kokoa ja kasvua. Myös muut Pyhäjärven kalalajit (särki, kiiski ja ahven) saattavat heikentää siian kasvua. Kalastuksen ohjauksella ja hoidolla voidaan siian kohdalla vaikuttaa ainoastaan siian pyyntikokoon. Suurin osa siioista pyydetään ennen neljättä ikävuottaan ja kalojen yksilöpaino jää näin 100–200 gramman välille. Jos siiat pyydettäisiin 4–5-vuotiaina nousisi pyyntipaino 300–400 grammaan. Ammattikalastuksen perustuessa voimakkaasti valikoimattomiin pyyntivälineisiin kuten talvinuottaan ja rysiin, on siian pyyntikokoa vaikea muuttaa. Järven omaa siikakannan istuttamista jatketaan ja pyritään jalostamaan siitä nopeakasvuisempaa. Istutusten tuloksellisuutta seurataan merkintätutkimuksilla. 2.1.3. Ahven Pyhäjärvessä on tällä hetkellä voimakas ahvenkanta, eikä sen pyyntiä tulisi rajoittaa. Vaikka suuret ahvenet syövätkin kalaravintoa ja toimivat kalaveden hoidossa poistaen pientä vähempiarvoista kalaa, on ahvenkannan uusiutuminen Pyhäjärvessä niin voimakasta, ettei voimakkaaseen pyyntiin ole esteitä. Koska ahven on Pyhäjärvessä ammattikalastuksellisesti tärkeä kalalaji, voidaan sen pyyntiä jopa lisätä. Pienet ahvenet harventavat muikkukantaa niiden kriittisessä poikasvaiheessa. 35 2.1.4. Hoitokalastus Hoitokalastuksen jatkuminen on Pyhäjärven tilan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kiisken, särjen, kuoreen ja pikkuahventen poistaminen parantaa järven tilaa ja vahvistaa taloudellisesti arvokkaimpien kalalajien kantoja. Hoitokalastuksiin kohdistuneiden EU-tukien loppuminen vaikeuttaa tämän tärkeän järveä parantavan toimenpiteen jatkumista. Rahoitus on ollut tärkeä tuki kalastajien tuloille, sillä vuosina 1995–2006 pelkästään kalastajille kohdistunut hoitokalastusrahoitus oli 1 300 000 euroa. Pyhäjärven eri toimijoiden tulisi aktiivisesti etsiä mahdollisia hoitokalastuksen rahoittajia. Hoitokalastuksen jatkuminen takaa myös ammattimaisen kalastuksen pysymisen elinvoimaisena Pyhäjärvellä. 2.2. Kotitarve- ja virkistyskalastus Suosituksia: Virkistyskalastusmahdollisuuden lisääminen. Tiedustelut virkistyskalastajien toiveista. Vaikka Pyhäjärvellä on runsaasti houkuttelevia kalalajeja, puuttuu sieltä kuitenkin vahva vetouistelijoita houkutteleva, isokokoinen kalakanta. Tämä on selvä seuraus ankarasta kalastuspaineesta. Virkistyskalastuksen houkuttelevuuden lisäämisellä onkin haittapuolensa – jos sitä kyetään lisäämään, se merkitsee lisää kalastajia ja lisää kalastuspainetta – ja entistä pienempiä kaloja. Tämän estämiseksi tulisikin pyydettäville kaloille säätää riittävän suuret alamitat. Haukikanta on Pyhäjärvessä vahva, ja suurten haukien osuus on Merkittävä. Pyhäjärvi on erittäin houkutteleva talvivirkistyskalastuskohde ahventen, siikojen ja mateen pilkkijöille. Parempi kesäaikainen houkuttelevuus lisäisi varmasti kalastajien määriä sekä matkailua. Pyhäjärvellä on hyvin hoidetulla kalavesien hoidolla annettu mahdollisuus tarjota ison kalan metsästäjille unohtumattomia kalastuskokemuksia. Tietoa virkistyskalastuksen kehittämiseksi saataisiin kuitenkin parhaiten virkistyskalastajille tehdyillä kyselyillä. Selvitys voitaisiin parhaiten tehdä liittämällä kyselykaavake luvanoston yhteyteen. 2.2.1. Muikku, siika ja ahven Koska kotitarve- ja virkistyskalastuksen osuus muikun, siian ja ahvenen pyynnissä on niiden kantoihin nähden melko vähäinen, ei näiden kalojen pyyntiä ole tarvetta rajoittaa pyyntivälineen solmuväli- tai määrärajoituksin. 36 2.2.1. Hauki Pyhäjärven haukikanta vaikuttaa viimeaikaisten saaliiden perusteella vahvalta, eikä istutuksiin näin ollen ole tarvetta. Haukikannan kokoa tulisi kuitenkin seurata ja vahvistaa tarvittaessa istutuksilla. Hauen osuus vähäarvoisten kalalajien kuten kiisken, pikkuahvenen ja särjen poistossa on merkittävä. Suurten haukien määrä lisää myös virkistyskalastuksen houkuttavuutta. Muikun osuus hauen ravinnonkäytössä on Pyhäjärvellä havaittu myös ennakoitua alhaisemmaksi. Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi runsaan haukikannan säilyttäminen on kaikkien järveä käyttäjäryhmien yhteinen etu. 2.2.2. Taimen Jos Pyhäjärven virkistyskalastuksellista vetovoimaa halutaan lisätä taimenistutuksilla, tulisi taimenistutuksien tuloksellisuutta selvittäneiden tutkimusten tuloksia käyttää lähtökohtana istutuksille. Erityisen tärkeänä istutusten onnistumiseksi on havaittu oikean kokoisen ravinnon saatavuus istutusjärvessä. Oikeankokoinen ravinto on suuresti riippuvainen istutuskalan koosta, sillä suuremmilla kaloilla on enemmän ravinnonkäyttömahdollisuuksia. Taimenia suositellaankin istutettavaksi yli 200 g painoisina (Hyvärinen & Huusko 2005). Pyhäjärvessä ongelmana on kuitenkin muikun nopea kasvu ja 200 grammaisten taimenistukkaiden kasvu saattaa kärsiä sopivankokoisen saalisravinnon puuttumisesta. Pyhäjärven taimenistutuksissa olisikin toivottavaa istuttaa kalat mahdollisimman suurina. Taimenen tärkein ravintokohde Pyhäjärvessä on muikku ja muikun kasvunopeudesta riippuen taimenten sopiva istutusajankohta olisi kesäkuun puolen välin ja heinäkuun alun välissä. Taimenistutusten onnistumista silmällä pitäen on myös huomioitavaa, että petokalojen (esim. hauki) suuri määrä saattaa heikentää istutustuloksia. Myös taimenen vapapyynnille tulisi määrätä riittävän korkea alamitta. Sopivaa istutustiheyttä mietittäessä tulisi pohtia taimenen mahdollisia muikkukantaa heikentäviä vaikutuksia. 2.3. Ravustus Suositus: Alamitan pitäminen vähintään 10 cm:ssä Sumputtamista ei suositella tehtäväksi järvessä Rapujen alamitta on10 cm, jotta rapujen lisääntyminen voitaisiin turvata ja estää rapukannan romahtaminen. Sumputtamista ei suositella tehtäväksi järvessä tautivaaran ehkäisemiseksi. 2.4. Osakaskuntien järjestäytyminen Pyhäjärven kalastusalueella ovat kaikki osakaskunnat järjestäytyneet selvittelysopimuksen mukaisesti. 37 2.5. Rauhoitusalueet ja -ajat Pyhäjärvellä on yksi kalastukselta rauhoitettu alue ja se on pyhäjoen suualue. Ainoa rauhoitusaika on syksyllä 15.10.–10.11, jolloin siian verkkokalastus on kielletty. 2.6. Valvonta Pyhäjärven kalastuksenvalvontaa tehdään satunnaisesti, sekä sovittuina valvontapäivinä jolloin ollaan useampina venekuntina liikkeellä. 3. Seuranta ja selvitykset Suosituksia: Ammattikalastuksen rysä- ja verkkokalastussaalisseurannan kehittäminen. Kotitarve- ja virkistyskalastuksen saalisseurannan kehittäminen. Lypsettävien siikojen kasvunopeuden selvittäminen. Vaikka ammattikalastuksen pyytämä kalansaalis on talvinuottauksen osalta melko hyvin tiedossa, ovat tiedot varsinkin rysä- ja verkkokalastussaaliista melko epävarmalla pohjalla. Myös arviot kotitarve- ja virkistyskalastajien saaliista ovat hyvin karkeita. Tarkat saalistiedot varsinkin ammattikalastajien osalta auttaisivat vesialueen päättäjiä seuraamaan kalakantojen ja järven tilaa. Tarkempien saalistietojen saaminen auttaisi Pyhäjärven hoitoa ja tähän kalastusalueen tulisi lähivuosina panostaa. Pyhäjärveen on istutettu viime vuosina miljoonia siianpoikasia, joihin käytetty rahasumma on ollut vuosittain kymmeniä tuhansia euroja. Siika lisääntyy kuitenkin luontaisesti Pyhäjärvessä eikä istutuksien onnistumisia ole selvitetty. Hyvinä poikasvuosina luontaisten siianpoikasten määrät ovat monikymmenkertaiset istutuspoikasmääriin verrattuna. Heikkoina poikasvuosina istutuspoikastenmäärät lähenevät luontaisten poikasten määriä. Merkintätutkimuksella selvitetään onko siikaistutuksista hyötyä saaliin lisäyksessä erityisesti huonoina poikasvuosina. Pyhäjärven kalastusalue pyrkii jatkossa jalostamaan istutettavien siikojen kokoa lypsämällä vain isojen siikojen mätiä. Jotta jalostuksesta saataisiin vastaavaa hyötyä, tulisi siikojen kasvunopeuksia selvittää takautuvasti. Isot siiat saattavat olla vanhoja ja hidaskasvuisia ja näin hidaskasvuisempaa kantaa vain lisättäisiin järvessä. Kiitokset Kiitän erityisesti Jouko Sarvalaa asiatiedon ja sisällön tarkastamisesta sekä rakentavista kommenteista. Kiitän myös seuraavia suunnitelman tekemisessä avustaneita: Leena Rannikko, Esa Eela, Marjo Tarvainen, Harri Helminen, Matti Jaakkola, Seppo Luoto ja Anne-Mari Ventelä. 38 Kirjallisuusluettelo Havia P & Salomaa E (2004) Kannattava ja kestävä kalatalous Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi-instituutti, 8 s. Hirvonen A & Helminen H (1992) Pyhäjärven kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. 41 s. Helminen H & Marjomäki T (1995) Onnistuisiko kuhan kotiuttaminen hoitokalaksi Säkylän Pyhäjärveen. -Suomen Kalastuslehti 102, 24-26. Helminen H & Sarvala J (1994) Population regulation of vendace (Coregonus albula) in Lake Pyhäjärvi, southwest Finland. Journal of Fish Biology 45, 384–400. Helminen ., Sarvala J & Karjalainen J (1997) Patterns in vendace recruitment in Lake Pyhäjärvi south-west Finland. Journal of Fish Biology 51, 303-316. Helminen H, Auvinen H, Hirvonen A, Sarvala J & Toivonen J (1993) Year-class fluctuations of vendace (Coregonus albula) in Lake Pyhäjärvi, SW Finland, in 1971–1990. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 50, 925–931. Heikinheimo O, Miinalainen M & Peltonen H (2000) Diet, growth and competitive abilities of sympatric whitefish forms in a dense introduced population: results of a stocking experiment. Journal of Fish Biology 57, 808–827. Huusko A & Sutela T (1992) Fish predation on vendace (Coregonus albula L.) larvae in Lake Lentua, Northern Finland. Polskie Archiwum Hydrobiology 39, 381–391. Horppila J (1994) Interactions between roach (Rutilus rutilus (L.)) stock and water quality in Lake Vesijärvi (southern Finland). Väitöskirja. Yliopistopaino, Helsinki. Hyvärinen P & Huusko A (2005) Long-term variation in brown trout, Salmo trutta L., stocking success in a large lake: interplay between availability of suitable prey and size at release. Ecology of Freshwater Fish 14, 303–310. Hyvärinen P & Huusko A (2006) Diet of brown trout in relation to variation in abundance and size of pelagic fish prey. Journal of Fish Biology 68, 87–98. Kahilainen K, Malinen T, Tuomaala A & Lehtonen H (2004) Diel and seasonal habitat and food segregation of three sympatric Coregonus lavaretus forms in a subarctic lake, Journal of Fish Biology 64, 418–434. Karjalainen J (1991) Survival, growth and feeding of vendace (Coregonus albula L.) larvae in net enclosures. Journal of Fish Biology 38, 905-919. Keskinen T & Marjomäki T J (2003) Growth of pikeperch in relation to lake characteristics: total phosphorus, water colour, lake area and depth. Journal of Fish Biology 63, 1274-1282. Keskinen T & Marjomäki T J (2004) Diet and prey size spectrum of pikeperch in lakes in central Finland. Journal of Fish Biology 65, 1147–1153. 39 Koivurinta M, Sydänoja A, Marjomäki T, Helminen H & Valkeajärvi P. (2000) Taimenen ja järvilohen ravinto ja kasvu Puulassa, Päijänteessä, Konnevedessä ja Säkylän Pyhäjärvessä vuosina 1995–1996. Kalatutkimuksia – Fiskundersökningar nro 164, 32 s. Lappalainen J (2001) Effects of environmental factors, especially temperature, on the population dynamics of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)). Väitöskirja. Yliopistopaino, Helsinki. Louhesto P & Rannikko P (2004) Säkylän Pyhäjärven vuoden 2004 koekalastus. Varsinais-Suomen Kalavesien hoito Oy. Louhesto P & Rannikko P (2006) Säkylän Pyhäjärven vuoden 2006 koekalastus. Varsinais-Suomen Kalavesien hoito Oy. Marjomäki T J, Auvinen H, Helminen H, Huusko A, Sarvala J, Valkeajärvi P, Viljanen M & Karjalainen J (2004) Spatial synchrony in the inter-annual population variation of vendace (Coregonus albula (L.)) in Finnish lakes. Annales Zoologici Fennici 41, 225– 240. Muus B J & Dahlstrom P (2005) Suomen ja Euroopan sisävesikalat. 224 s. Gummerus. Palomäki R (1997) Inarijärven kalakantojen ravintoekologia, vuorovaikutussuhteet ja hoito. Lapin ympäristökeskuksen moniste 3. 29 s. Persson, L & L A Greenberg (1990) Juvenile competitive bottlenecks: the perch (Perca fluviatilis)roach (Rutilus rutilus) interaction. Ecology 71, 44-56. Pyhäjärvi-instituutti (2007a) Hoitokalastus kestävän kalatalouden turvaajana. Loppuraportti, 100 s. Pyhäjärvi-instituutti (2007b) Pyhäjärven suojeluohjelma 2007–2013. Pyhäjärven suojelurahasto III toimikausi. 20 s. Pääkkönen J-P & Marjomäki T J (2000) Feeding of burbot, Lota lota, at different temperatures. Environmental Biology of Fishes 58, 109–112. Raitaniemi J, Malinen T, Nyberg K & Rask M (1999) The growth of whitefish in relation to water quality and fish species composition. Journal of Fish Biology 54, 741–756. Ruohonen T (2000) Säkylän Pyhäjärven saalisraportti. Pyhäjärvi-instituutti, 15 s. Ruohonen T (2006) Ahvenen ja hauen kasvu, ravinto ja ravinnonkulutuksen arviointi Säkylän Pyhäjärvessä vuosina 2002 ja 2004. Loppuraportti. Pyhäjärvi-instituutti, 38 s. Ruuhijärvi J, Salminen M & Nurmio T (1996) Releases of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)) fingerlings on a lake with no established pikeperch stock. Annales Zoologici Fennici 33, 553–567. Ruuhijärvi J, Salminen M & Nurmio T (2003) Kuhakannat tuottaviksi. Teoksessa: Leskelä A (toim.): Kalavesien hoidon uudet tuulet, kalantutkimuspäivät 2003. Kala- ja riistaraportteja nro 291. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 40 Sarvala ja työryhmä (1990) Kalojen ja eläinplanktonin vuorovaikutussuhteet. Loppuraportti, 40 s. Sarvala J, Helminen H & Auvinen H (1998a) Portrait of a flourishing freshwater fishery: Pyhäjärvi, a lake in SW-Finland. Boreal Environmental Research 3: 329–345. Sarvala J, Hirvonen A, Helminen H & Sydänoja A (1998b) Pyhäjärven talvinuottasaalis ja muikun kannan tila vuosina 1996–1997. Turun yliopiston Biologian laitoksen Julkaisuja n:o 19, 30s. Straile D, Eckmann R, Jüngling T, Thomas G & Löffler H (2006) Influence of climate variability on whitefish (Coregonus lavaretus) year-class strength in a deep, warm monomictic lake. Oecologia 151, 521–529. Sydänoja, A (2001) Säkylän Pyhäjärven koekalastus vuonna 2000. Ekologian osasto, Biologian laitos, 20014 Turun yliopisto. SYKE (2005) Pintavesienlaatu 2000–2003 -esite. Yleinen käyttökelpoisuus luokitus. Helsinki. Tarvainen M, Sarvala J & Helminen H (2002) The role of phosphorus release by roach [Rutilus rutilus (L.)] in the water quality changes of a biomanipulated lake. Freshwater Biology 47, 2325–2336. Tarvainen M, Ventelä A-M, Helminen H & Sarvala J (2005) Nutrient release and resuspension generated by ruffe (Gymnocephalus cernuus) and chironomids. Freshwater Biology 50, 447–458. Tarvainen M, Anttalainen A, Helminen H, Keskinen T, Sarvala J, Vaahto I & Karjalainen J (Käsikirjoitus) A validated bioenergetics model for ruffe (Gymnocephalus cernuus) and an application to a northern lake. Thomas G & Eckmann R (2007) The influence of eutrophication and population biomass on common whitefish (Coregonus lavaretus) growth – the Lake Constance example revisited. Can J Fish Aquat Sci 64, 402-410. Toivonen A-L (2006) Suomi kalastaa 2005 – Kalastusrasitus kalastusalueilla. Kala- ja riistaraportteja 390. 51 s. + 4 liitettä. Helsinki. Valkeajärvi P & Marjomäki T (2004) Perch (Perca fluviatilis) as a factor in recruitment variations of vendace (Coregonus albula) in lake Konnevesi, Finland. Annales Zoologici Fennici 41, 329–338. Valkeajärvi P, Marjomäki T & Heikinheimo O (2006). Muikku siikakannan säätelijänä Päijänteessä / Vendace (Coregonus albula) regulates population dynamics of European whitefish (Coregonus lavaretus wartmanni) in Lake Päijänne. In Simola, H. toim. Suurjärviseminaari 2006, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja / University of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 145, 216-217. Ventelä A-M, Tarvainen M, Helminen H & Sarvala J (painossa) Long-term management of Pyhäjärvi (SW Finland): eutrophication, restoration – recovery? Lake and Reservoir Management. – 41
