MATTILAN PILKE KESÄ 2011

MATTILAN PILKE KESÄ 2011
1
TOIMITTAJALTA: HUOLEHTIVAISTEN KYLÄ
Pieni porukka meitä vanhempia asukkaita on kaivellut, mitä onkaan tullut
tehtyä Mattilan kylätoiminnan 30
vuoden aikana. Vaikka mitä! Palataan
aiheeseen juhlassa syyskuun 3. päivä.
Mutta sitä kehun jo nyt, että täällä
hommat on onnistuttu hoitamaan ilman Suurta Johtajaa. Alan kirjoitusten mukaan nimittäin sellainen kuuluu
menestyksekkääseen kylätoimintaan.
En ollenkaan tarkoita, etteikö meillä
olisi ollut erittäin hyviä tyyppejä. Mutta niitä on ollut monta!
Yksi on ottanut huolehtiakseen
kahvinkeitosta ja makkaroista, toinen
hiihtokilpailupalkinnoista, kolmas
kolmiotteluiden tuloskirjauksesta,
neljäs huolehtinut tilit, viides organisoinut rantatalkoot, kuudes käynnistänyt moniosaisen POMO-projektin,
huippuna näkötorni. Seitsemäs ja
kahdeksas tekivät kerran maanmainion pikkujoulun lapsille, yhdeksäs ja
kymmenes ovat ottaneet vastuuta
leikkikentästä, tornin portaista ja
koppityömaasta, yhdestoista lämmittää saunan. Sähköpylväsporukoita on
ollut useampia, tämä Pilke vaatii monta tekijää ja kyläkirjan tekoon aikoinaan osallistui eri tavoin parikym-
mentä henkeä. Entäs sitten peli-iltojen
vetäjät! Tietysti moni on tehnyt useammanlaista hommaa.
Lisäksi tehdään yhteishyväasioita koulun, nuorisoseuran, järviyhdistyksen tai
diakoniapiirin nimissä tai ihan omin päin.
Mieleen muistuu esim. traktorimies, joka
”ohimennen” aurasi lumet myös oman
tonttinsa lähitienoilta, ja iloisesti aina
raitilla juttuun ryhtyvä äiti-ihminen. Jne.
Kaikki tämä tekee elämää ja oloa (itse)
varmemmaksi ja viihtyisämmäksi ja lasten kasvuympäristön onnellisemmaksi.
– Itsevarmemmaksi? Joo, useinhan
sitä muualla Lempäälässä saa kuulla,
että ”ai Mattilasta, tehän ootte niin
aktiivisia ”, tai: ”Sää puhut nyt Mattilasta, siälä se voikin onnistua, muttei
meillä päin”. - No, itse tiedetään myös
kesken ja retuperällä olevia asioita…
Mattilan viirillä kiitetään sopivan
tilaisuuden tullen eniten asioista huolehtineita. Viirejä on 20 vuodessa jaettu 18. Uusi satsi on tilauksessa!
HYVÄ ME!
Leppeää Juhannusta ja kesää kaikille!
T.
Riitta
PS 28.7. Tämä ilmestyykin huomattavasti Juhannuksen jälkeen. Valitan! Taittajaa kaivataan ja ensi vuonna myös uutta toimittajaa. Viimekuista pessimistisempänä RM
Kylälehti MATTILAN PILKE; ilmestyy nykyään 2 krt/v.
Päätoimittaja Riitta Mäkinen (riitta.makinen@utu.fi, 3749 656, 040-5017710), toimituskunnassa Pete ja Katja Korpela, Pirkko Eskola, Päivi Nieminen ja Anu Pisto.
Jaetaan kaikkiin kylän talouksiin, kesänumero myös kesäasukkaille.
Julkaisija Mattilan kyläyhdistys ry pj. Pentti Ilvonen (pena71@luukku.com), sihteeri
Anna Leskinen (@tut.fi) [avioitui lehden ja nettiversion välillä Ylimäeksi, onnea!]
http://lempaalankylat.yhdistysavain.fi Facebookissa Mattilan kyläyhdistys ry
2
KYLÄPÄÄLLIKÖLTÄ:
Kuumat kesäterveiset!
Se on sitten kesä saapunut, ainakin tätä kirjoittaessa lämpöä riittää ja toivotaan
myös loppukesäksi hyviä lomasäitä itse kullekin.
Talvi on ohi ja kyläyhdistys on jälleen yrittänyt olla ja toimia yhteisön hyväksi. Mitään suuria juttuja ei nyt talvella ja kevään aikana ole puuhailtu vaan on enimmäkseen suunniteltu syyskuun alussa olevia kyläyhdistyksen 30-V juhlia, kyllä 30v,kunnioitettava ikä, eikös juu. Paljon on vuosien varrella tapahtunut ja koulu se
edelleen jatkaa toimintaansa, niin koulun pelastushan se oli miksi toiminta alkoi eli
kannatti vai mitä.
Juhlissa paljon lisää esittelyjä ja tarinaa aikaansaannoksista vuosien varrelta, aika
monet asiat Mattilan kylässä on tehty kyläyhdistyksen voimin, joten kaikki mukaan
juhlimaan ja viihtymään!
No, sitten asiasta kolmanteentoista, monet ovat toivottavasti huomanneet asian josta on paljon ollut puhetta ja kirjoituksia eli haja-asutusalueiden rakentamiseen
liittyvä ohjeistus-juttu ja se jos mikä ei ole hyvä juttu. Pointtihan koko jutussa on se
(hieman kärjistetysti), että kaikkien pitää muuttaa nauhataajamiin ja keskustoihin
eli maalta ihmiset pois tai ainakaan ei lisää taloja tänne haja-asutusalueelle. Perusteena käytetään sitä, että hiilijalanjälki on täällä maalla isompi kuin kaupungeissa ja
keskustoissa. No ainoa vika tässä on se että tutkimukset kertoo aivan päinvastaista.
Eli tällainen ohjeistus on juuri menossa kunnan käsittelyyn, jolla rakennuslupien ja
muiden myöntäminen loppuu tänne "syrjäkylille". Pitäkää silmät ja korvat auki
kunnan suuntaan ja vaikuttakaa jos pystytte!
Kaikesta huolimatta loistavaa kesää kaikille ja Pyhällöntien nopeusrajoitus on edelleen 40km/h!!!!!!
terv. PJ-Pentti
p.s. tiesitkö että,mikään ei ole niin tärkeetä kuin puutarhan hoito eikä sekään ole
niin tärkeetä.
KATSO KUTSU NS-KESÄRETKELLE s. 11 JA
30-VUOTISJUHLAAN TAKASIVULTA!
MUISTITHAN JÄSENMAKSUN: 5 e/ 10 e , viite 8002, tili 522803-427155
3
Kylähallituksen kokouspöytäkirjoista keväältä 2011
§ Kyläyhdistyksen syksyisiä 30-vuotisjuhlia ollaan suunniteltu ahkerasti jo koko kevät.
§ Kyläyhdistys muisti yläasteelle siirtyviä kirjalahjalla. Mattilan koulun jätti tänä keväänä neljä poikaa ja kaksi tyttöä.
§ Hulauden uimarantaa pitäisi kunnostaa. Kukin siivoilee omalta osaltaan käydessään.
Janne Ylimäki on lupautunut jonakin iltana raivaamaan kaisloja muutaman kyläläisen kanssa.
§ On keskusteltu meneillään olevasta kyläasiakirjasta, joka koskee haja-asutusalueiden
kaavoitusta ym. Myös lehdissä on kirjoiteltu asiasta useamman kerran. Tällä hetkellä näyttää kokonaisuudessaan melko negatiiviselta muun muassa kyläyhteisöille.
Kunnanhallitus tekee asiasta päätöksen lähiaikoina.
§ Vuoden aikana olleita tapahtumia: hiihtokilpailut vanhempainyhdistyksen ja kyläyhdistyksen yhteistyönä, kevätkokous, 30-vuotisjuhlien järjestelykokouksia monta
kappaletta, pihakirppis koululla ja onkikilpailut Köpin sillalla. Pilkahdus ilmeistyi
kerran 7.4.
§ Kesällä ajatuksena järjestää talkoot, jossa kentällä oleva koppi laitetaan kuntoon ja
kentän leikkimökki maalataan loppuun yms.
§ On ollut puhetta Mattila -tietopaketin kokoamisesta. Kylä- ja yrittäjätietoa yms. Joskus
ollutkin joku vastaava uusille asukkaille.
§ Ruhalan Aila teki omatoimirahahakemuksen 4 000€ (leikkikentän kaluja ja nopeusnäyttöä varten) vuodelle 2011 - saatiin 0€. Leikkikentän kunnostus kunnan kunnossapito-ohjelmassa tälle vuodelle. Kunta siis oletettavasti sen hoitaa. Nopeusnäytön
hankintaa kunta ei tue. 2010 vuodelta ylijäänyttä kunnan myöntämää omatoimirahaa on anottu käytettäväksi kyläyhdistyksen 30-vuotisjuhlajärjestelyihin.
Omatoimiraha -järjestelmä saattaa loppua kokonaan. Tätä ihmeteltiin, koska kuntahan
säästää omatoimiraha -systeemillä, kun kyläläiset hoitaa talkoilla hankkeita jotka
periaatteessa kuuluisivat kunnalle.
§ Petri Korpela ilmoitti marraskuun 2010 lopussa tienkäyttäjän linjalle Pyhällöntien
Maasaarenpään kaatuneesta ”tervetuloa kylälle” -kyltistä. Vielä ei ole mitään tapahtunut, josko keväämmällä? VAI ONKO JOTAIN KUULUNUT?
§ Muistutuksena, että kyläyhdistyksellä on kylmä-/ pakasteallas, jota saa vuokrata
omiin tarpeisiin!
Koonnut Mattilan kyläyhdistyksen hallituksen sihteeri Anna Leskinen
4
PERHEUUTISIA:
MUISTAMME KUNNIOITTAEN: Alpo Haapaniemestä, Hulauden Sipilän
isännästä kuultiin suruviesti, pääsiäisen jälkeen. Kaipaamaan jäivät varsinkin Aino Haapaniemi (Sipilän tytär ja kylän vanhimpia kantaasukkaita) sekä tyttäret perheineen.
Alpo oli kotoisin Säijän Haapaniemen talosta ja sinne hän palasi
sodasta muita myöhemmin, sotavankeudesta. 21-vuotiaan oli uskottu
kaatuneen ja hänet oli jo siunattu poissaolevana. Hän eli kuitenkin 88vuotiaaksi. Pitkä suoraryhtinen mies hoiti pitkään itse Sipilän pellot ja
vielä toissatalvena kertoi hyvissä voimissa Pilkkeelle muistoja rintamalta.
SYNTYMÄPÄIVÄSANKAREITA
Pilkkeen tiedossa on, että Hakaman Pirjo, ent. kylä- ja järvipäällikkö, nyt
tamperelainen, on täyttänyt 70, Lehtomäen Jaana (mm. taannoinen huvitoimikunnan vetäjä, myöhemmin kyläyhdistyksen sihteeri) 50 ja nykyinen kyläpäällikkö Pena Ilvonen 40.
VAUVOJA: Maasaaressa Anne ja Jari Pekkolalle syntyi 4.4. tyttövauva. On kuulemma samanlainen mustapäinen peikkotyttö kuin oli isosisko
Pinjakin. Nimi ei tätä kirjoitettaessa vielä ollut julkinen. Viikkoa myöhemmin, 12.4. syntyi Wellamo-Hieperin perheeseen poika. Juhannusaattona
sai Niina Nieminen tytön itävaltalaisisä Philip Mayerin kanssa.
Pariskunta Tihisestä on tullut isovanhempia, heillä on pojantytär.
Isovanhempia on tullut myös Anja ja Raimo Lehtimäestä, sillä Sanna
sai vankan pojan, Topi Johanneksen 18. tammikuuta. Topi, Sanna ja isä
Marko Friimäki asuvat toistaiseksi Peltolammilla, mutta Mattilassa, lähellä isovanhempia, odottaa oma tontti rakennuslupaa.
KOULUNKÄYNEITÄ: Sanna Lehtimäki saanut paitsi vauvan, myös to-
distuksen yhteiskuntatieteiden maisterin pätevyydestä Tampereen yliopistosta. Pyhällönvuoren juurella kasvanut Sanna on suuntautunut sosiaalityöhön. Kyläyhdistyksen sihteeri Kuninkaanmännynkujalta, Anna Leskinen on valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi Vaasan yliopistosta.
Hän opiskelee myös Tampereen teknillisessä yliopistossa. Annukka Rentola (os. Uljas) on valmistunut Kuopion yliopistosta filosifian maisteriksi, pääaineena
biokemia.
Uusia ylioppilaita: Aliisa Olkinuora lakitettiin viime joulukuussa Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Nyt keväällä saivat lakkinsa Milla Koskivainio, Jenny Lehtomäki ja Marjut Uljas Lempäälän lukiosta ja Heidi
Raisanen Tampereen aikuislukiosta. – Heidiä ja perhettä oli haastateltu
Aamulehteen (20.5.); ei ole ihan tavanomaista, että kuuden 3–11 vuotiaan
5
lapsen äiti kirjoittaa ylioppilaaksi, ja vielä hyvin arvosanoin! Ks. myös aukeama Mattilalaisia mediassa.
Oppivelvollisuutensa ovat suorittaneet, siis päässeet Hakkarin yläkoulusta, Teemu Haavisto, Tiina Lehtomäki ja Roosa Sivula. – Teemu
on uudempia mattilalaisia, mutta vanhaa juurta: hän asuu Jaakko-isänsä
lapsuudenkodissa Niementien päässä, on siis Emmin ja Oton pojanpoika.
Vesilahteen muuttanut Krista Tuomola kuuluu myös jengiin.
Mattilan koulun kuudennelta lähtivät Venla Eskola, Miika Ikonen,
Hannes Karppila, Joakim Koivisto, Vera Rautaneva ja Aleksi Suhonen. Aleksi pokkasi kevätjuhlassa vuoden Hymypoikapatsaan. (Hymytyttöä ei jaettu, kun kahdesta olisi ollut vaikea valita ) Muut jatkavat Hakkarissa, mutta Venla Anna tapion koulussa Aitoossa.
ILOISET ONNITTELUT
SANKAREILLE, VAUVOILLE, VANHEMMILLE JA VALMISTUNEILLE!
***************************************
NIMET JA NUMEROT LAATIKOIHIN!
Kun lähes 30 vuotta jaoin postia
Mattilassa, niin vieläkin maailmalla
kulkiessa silmään sattuvat mukavan näköiset postilaatikot. Esimerkiksi Karvian Kantinkylän ohi ajaessa ei voi olla huomaamatta puusta veistettyä kahdella jalalla seisovaa karhua, joka pitää sylissään
postilootaa.
Kylänraittien kaunistuksia
ovat suorat postilaatikkorivit. Mattilan Maasaaressa on näyttävä
ryhmä, jossa on kaksi kerrosta laatikoita. Alakerros on vaki- ja yläkerros kesäasukkaiden, lisäksi on
joka laatikossa numero ja melkein
jokaisessa nimikin. Nimi + numeroyhdistelmä auttaa postiljoonia
pysymään aikataulussaan eikä kesäjakajankaan tarvitse arpoa ja
ihmetellä.
Mattilan raiteilla on myös
muutamia vähemmän kauniita laatikkoryhmiä ilman nimiä ja numeroita. Näiden laatikoiden äärellä on
”kesäposti” ihmeissään. Pulmia on
tullut myös kyläyhdistyksen viestinjakajille, kun joskus pitäisi joku
paperi lykätä vaikka tietyn toimikunnan jäsenille.
Kun nyt kyläyhdistys pitää 30vuotisjuhlia syyskuun ensimmäisenä lauantaina, olisipa hienoa, jos
joka postilaatikosta löytyisi nimi ja
numero. Sisäkannessa olisi hyvä
olla kaikkien perheenjäsenten nimet. Jospa isojen ja pienien ryhmien asukkaat pitäisivät pienet talkoot yhteisen telineen rakentamisessa kesän aikana ennen kyläjuhlia! Postin suosituksen mukaan
kansi saisi olla 1,10 metriä maasta.
Tarranumeroita ja -kirjaimia saa
kirjakaupasta.
1960-luvulla kaikkien kyläläisten osoite oli junakuljetusten
peruja yksi ja sama Mattila pys.,
mutta se oli ”vanhaa hyvää aikaa”.
Hyvää kesää kaikille t. vanha PostiPirkko
6
MENNEEN TALVEN LUMIA
Ennätyksellisen kylmän ja lumisen talven muisteluksi ensin hiihtokilpailuista ja sitten talvehtivan Nokkosperhosen päiväkirja. Se kertoo myös
Mirkku Sivulan uudesta työympäristöstä Saarikunnantiellä!
Hiihtokilpailut
Koulun vanhempainyhdistys järjesti
kyläyhdistyksen kanssa talvitapahtuman koululla la 12.3.Kyläyhdistyksen
perinteiset hiihtokilpailut kisailtiin tällöin. Sää oli loistava, pieni pakkanen ja
luisto kohdillaan. Kilpailijoita oli yhteensä 29,ennätysmäärä muutamaan
edelliseen vuoteen verrattuna. Pienimmät hiihtivät koulun etupihalla
parkkipaikan läheisyydessä kierroksen
tai kaksi ja koululaiset kiersivät koulun
takaa peltolenkin ja isoimmat hiihtivät
tämän lenkin kahteen kertaan. Kaikki
kilpailijat palkittiin mitalilla ja mehulla.
4-5-vuotiaat
Aika
1.Katriina Terävä 3.08
2.Teemu Koivupalo 4.09
3.Nikolas Vellamo 7.52
6-7-vuotiaat
1. Aapo Eskola
1.17
2. Reeta Jokinen
1.40
3. Ronja Korpela
1.46
4. Emma Kaukoranta 1.57
5. Kasper Joensivu
2.13
6. Nelli Korpela
2.25
7. Oskari Hartus
2.45
8. Alexsandra Terävä 2.55
9. Erin Alban
3.07
10.Jetro Koivisto
3.08
11.Johannes Vellamo 6.32
8-9-vuotiaat
1.Justus Koivisto
3.20
2. Inka Joensivu
3.36
3.Nathan Raisanen 3.45
4.Valtteri Kaukoranta 3.55
5.Ella Pisto
4.13
6.Miikka Hartus
4.47
7.Jessika Koivisto
5.18
10-11-vuotiaat
1.Adele Koivisto 7.02
2.Jutta Marjamäki 7.06
3.Enni-Sofia Kaukoranta 7.34
4.Alina Raisanen 7.48
5.Pinja Pisto 7.52
12-13-vuotiaat
1.Mimmu Kokko 6.48
2.Eero Rautaneva 7.05
14-15-vuotiaat
1.Heidi Lindholm 9.58
Liikuntatoimikunnasta
Annika Kaukoranta
Mattilan koulu muutoin kunnostautui
(pitkästä aikaa) koulujenvälisissä, kun
Jussi Eskola voitti 3-luokkalaisten
poikien mestaruuden. Jussi voitti
myös Lempäälän kunnan ja LeKin
mestaruuden ja oli LeKin sarjahiihdoissa jaetulla ekalla sijalla.
Myös Aapo Eskola oli mukana HopeaSompa-viestissä Tammelassa, kun
aamulla lähtiessä oli 32 astetta pakkasta. Jussi hiihti 10-vuotiaitten poikien toisen osuuden todella loistavasti,
joukkueen loppusijoitus oli 11. Aapokin (6 v.) hiihti 8-vuotiaitten sarjassa
osuutensa hyvin ja joukkue oli loppusijoituksessa TOINEN, todella huippu suoritus LeKin 8-vuotiailta pojilta!!!! Joukkueista jäi pois hiihtäjiä sairastelujen takia, jokusessa joukkueessa hiihti jopa varamiehen varamies!!
7
Nokkosperhosen päiväkirja
Viileä hämärä kietoo syleilyynsä nokkosperhosen ateljeen
kattohirsillä. Talvi on pitkä ja kylmä. Syvä horros tuudittaa perhosta kesäisillä niityillä, valon ja auringon
maassa. Hievahtamatta, siivet supussa uinuu pienoinen.
Tuuli vinkuu ja lunta tupruaa hirsien raoista. On tammikuu
ja lumi kietoo vaippaansa koko Pohjolan.
Nokkosperhosen uni alkaa keventyä. Jokin outo ääni,
rätinä ja lämmin tuulahdus herättävät pienoisen. Se ojentelee puutuneita jalkojaan ja hyvin hitaasti avaa ja sulkee siipensä vaipuen uudelleen rauhaisaan uneen.
Lämpötila on kohonnut kattohirsien päällä. Kotoinen
rätinä jatkuu päivittäin ja nokkosperhosen unet ovat tipotiessään. Se kävelee edestakaisin hirttä pitkin ja liikuttelee jäseniään. Nyt on kevätvoimistelun aika, se ajattelee. Jokin tässä on kyllä outoa. On niin pimeää ja kylmyys
puistattaa öisin. Ei kuulu naakkapariskunnan äänekästä
kasvatuskeskusteluakaan.
Perhonen kurkistelee alas ateljeehen. Sen tekee mieli
lentää valkovuokkojen keskelle. Heittäytyen siivilleen se
laskeutuu pöydän kulmalle. Siivet ovat kovin voimattomat.
Vuokot ovat nekin jotenkin erilaisia. Ne ovat kovin pörröisiä ja tuoksuvat lampaille. Laventeli täällä tuoksuu ja
terva, ehkä tyrnikin. Uteliaasti nuuhkien perhonen tutustuu huopasaippuoihin.
Nokkosperhonen lentää ikkunaan; hyi miten jäätävältä
lasi tuntuu pienissä jaloissa. Jalat melkein jäätyvät
kiinni lasiin. Mitä tuo kaikki valkoinen on? Missä on vihreys ja mustarastaan haikea huilun ääni?
Yhtäkkiä taivaalla liitää tuhansia perhosia. Ne kieppuvat villisti vapaina karkeloiden maata kohti. Niillä on
erikoinen tapa lentää ylhäältä alaspäin. Voiko olla noin
paljon kaaliperhosia? Miksi ne jäävät paikoilleen maahan,
ihmettelee utelias nokkosperhonen nenä kiinni ikkunalasissa. Väsyneenä ja ymmällään se lentää takaisin kattohirsien
päälle. Sen pää on pyörällään. Se miettii kuumeisesti
kaikkea kokemaansa. Rätinä tulee takasta, mutta nuo kaaliperhoset, mikä niitä vaivaa? Entä miksi kaikki linnut istuvat äänettöminä paikoillaan kehyksien sisällä. Olenko
sittenkään aivan hereillä? On aivan liian monimutkaista
ajatella. Ehkä Uni rauhoittaa puutuneet ajatukset.
Nokkosperhonen herää tiaisen sirkutukseen. Tsirp tsirp
se sanoo pihavaahterassa. Korppikin narisee ylilennollaan.
Päivä on pitkällä ja nokkosperhosen mielen täyttää ilo.
Siivet ovat notkistuneet. Nyt voi keskittyä oleelliseen,
Voin lentää edestakaisin ja ympäri ateljeeta. Välillä voin
hengähtää värikkäissä ja lämpimissä villahahtuvissa. Mitä
8
siitä, että kaikki on toisin. Kaunista on kuitenkin, hehkuvia värejä, lämpöä ja tilaa lentää. Nyt keskityn oleelliseen; ajattelua vähemmän ja lentämistä enemmän. Tuokion
voin levähtää Enkelin kämmenellä ja sitten taas liidellä.
Viikon verran nokkosperhonen nauttii elämästään ateljeessa. Sitten sattuu onnettomuus; jalka katkeaa. Voi miten herkkä ja haavoittuva olento olenkaan. En jaksa enää
lentää, kuin hetkittäin. Olen myös nälkäinen.
Mirkku nostaa minut
kämmenelleen ja kyselee mitä haluaisin
syödä. Minä en osaa
puhua. Hän tuo hunajavettä. En minä siitä
välitä. Sitten tulee
Eero ja säälii kurjaa
tilaani. Hellästi hän
nostaa minut juomaan,
mutta en enää jaksa
avata suutani. Tuntuu
kuin elämäilo ja voima
olisivat kadonneet kokonaan. Kaipaan vehreää kukkaniittyä, mettä
ja lintujen liverrystä. Hiljaa, niin hiljaa elämä sammuu ja
olen enää kaunis muisto perhosen elämästä.
Mirkku Sivula
Hauskaa hupia yhdessä tehden
Maaliskuussa kevään hitaasti edetessä järjesti Nuorisoseura mahdollisuuden oppia
huovutuksen saloja Ateljee Alla Vaahterassa. Emäntänä toimi tuore galleristi ja vahva
käsityön taitaja Mirkku Sivula, joka on siis tehnyt haaveistaan ja harrastuksistaan
totta ja perustanut rohkeasti oman yrityksen Saarikunnantielle.
Kotoisa remontoitu tila otti meidät vastaan vanhaan navettaan kunnostetussa ateljeessa. Takkatuli sai aikaan lämpimän tunnelman heti alkajaisiksi. Ja pieni jännitys
haihtui epäluuloisen mielestä pikkuhiljaa. Emäntämme oli niin sydämellinen ja kan
nustava että pelko osaamattomuudesta karisi välittömästi. Meitä oli paikalla seitsemän innokasta ja taidoiltaan erilaista naista. Yhteys kuitenkin löytyi heti. Avoimin
mielin uutta kohti.
Saimme valita joko saunatontun tai kaulakorun valmistuksen. Vain kaksi uskalsi
yrittää korua ja muilla oli jonkunmoinen visio siitä omasta tontusta. Apua kyllä löytyi
9
esillä olevista töistä. Toisaalta ne myös lisäsivät paineita. Mutta rohkeasti alkuun. Ei
hän sen niin vaikeaa pitäisi olla, kait? Neulat käteen, alustat alle ja villan kimppuun,
värien ihmeelliseen maailmaan. Ja siitä vaan tökitään, kunnes villa huopuu. No just,
joo. Ei ihan niin. Koruihin palloja täytyi ensin pyöritellä. Tonttuihin täytyi ruveta ra
kentamaan "kroppaa" alle ja sitten vasta tikuttamaan. Neulat suihkivat ja naiset voih
kivat. Välillä näet osui ohi ja verinäytteitä otettiin.
Laastaria tarvittiin ja manaavaa jupinaa kuului. Ja sitten kokeiltiin varressa use
ampaa neulaa, työn jouduttamiseksi muka. Eivät muuten osu niin herkästi sormeen.
Jälkeä alkoi syntyä ja juttukin luisti. Toisten töitä ja taitoja ihasteltiin. Siinä vasta sen
oman kätensä jäljen näki.
Linssiluteinakin saimme olla ja isäntä toi herkulliset kahveet paikalle. Ei vain tahtonut malttaa hommaa keskeyttää. Kolme tuntia oli aivan liian lyhyt aika, jotta olisimme saaneet aikaan tyydyttäviä valmiita tuloksia. Näet aina voi paikata, lisätä villaa
ja värejä mutta myös useampia tikutuksia. Niin se menee periaatteessa. Minä joka
uhrauduin muka siskoni vuoksi kokeilemaan jotain yli hilseen menevää, jäin niin pahasti koukkuun, että varmasti asia ei jää tähän vaan tämä juttu jatkuu viimeistään, kun
uudet syyspimeät koittavat ja on taas aikaa sisähommille. Päässä vain surisee uudet
ideat, toivottavasti myös taidot karttuvat. Ja kärsimättömälle luonteelle tämä todella
on hyvää harjoitusta ja nupin nollaamista muista muka tärkeistäkin asioista. Kiitos
emännällemme Mirkulle ja koko perheelle hienosta kurssista. Uusista aiheistakin oli jo
puhetta.
Kurssilaisten puolesta Raskun Eila
10
Mattilan Nuorisoseura tiedottaa:
Mattilan Nuorisoseura ry:n johtokunnassa vuonna 2011 jatkavat Eeva Järvenpää
(taloudenhoitaja), Kirsi Karppila (sihteeri), Olli (puheenjohtaja) ja Päivi Lehto,
Maili Mustila sekä Aila ja Reijo Ruhala.
Nuorisoseuran soutuveneet ovat tänäkin kesänä kyläläisten ja vierailijoidenkin
lainattavissa. Toinen vene löytyy Hulausjärven uimarannan vierestä ja toinen
Maasaaren korsun rannasta. Halutessasi lainata venettä käy rohkeasti hakemassa
avain joko Järvenpään Eevalta (Pyhällöntie 164, puh 040 7471251), Lehdon Ollilta (Riitiäläntie 413, puh 040 7696033) tai Ruhalan Ailalta (Kyrönpalontie 17,
puh 040 7406122). Tarvitessasi pelastusliivejä saat ne lainaan Lehdoilta.
Adresseja iloon tai suruun voit käydä ostamassa Mustilan Maililta (Elämänlähteentie 10, puh. 03 3749601 ja 03 3750267 ) tai Karppila Kirsiltä (Maasaarentie
13, puh. 03 3749737). Isojen adressien hinta on 12 eur, pienten 7 eur.
Jäsenmaksut ovat ennallaan; 5 euroa / yli 16-vuotias ja 3 euroa / lapsi. Niitä voit
maksaa Kirsille, Mailille, Eevalle tai tilille 115430-105284 viiteno 9988.
Retket ja muukin toimintamme on pääsääntöisesti avointa kaikille. Uudetkin ihmiset ovat erittäin tervetulleita mukaan toimintaan ja tietenkin myös jäseniksi. Yhteisissä puuhissa, kuten kesäretkellä, tullaan tutuiksi!
11
KESÄPÄIVÄ TERVAKOSKELLA tai TUUSULASSA
Tule mukaan Ns:n kesäretkelle lauantaina 13. elokuuta 2011
5 e:lla saat kyydin Tervakoskelle Puuhamaahan, jossa voit viettää ilosesti päivää
klo 10-18 oman huoltajan kaa. Tuusulaan pääsevät aikuiset 30e:lla ja lapset 15e:lla
.
Ohjelmassa on tutustuminen Rantatien taiteilijakoteihin, Lottamuseoon ja
Ilmatorjuntamuseoon sekä ruokailu
8.30 lähtö Mattilan koululta
Tervakoski
12.15 Onnela, Eino Leinon koti
LOUNAS (salaattipöytä, keitto, lämmin ruoka, leipä, juoma, jälkiruoka ja kahvi)
14.00 Lottamuseo, opastus, kahvila
15.15 Pekka Halosen ateljeekoti, jossa esillä myös
Järnefeltin ja Gallen-Kallelan teoksia puutarha ja luonnonsuojelualue
tai 1 5.30-17.00 Ilmatorjuntamuseo, kahvila
Paluu Mattilan koululle noin klo 19.30
Ilmoittautumiset Järvenpään
Eevalle puh. 040-7471251
tai Ruhalan Ailalle puh. 0407406122 heinäkuun aikana
12
Sarjassa Mattilalaisnuoria maailmalla:
Järvenpään Jukka Malesiassa
Opiskelen Tampereen teknillisessä yliopistossa tietojohtamisen koulutuslinjalla
pääaineenani logistiikka. Hakeuduin puoleksi vuodeksi vaihtoon Malesiaan, Penangin saarelle, 150 km päähän Thaimaan rajasta, koska olin kuullut Malesian olevan
lämmin, sijainniltaan keskeinen ja hintatasoltaan alhainen. Vaihtoyliopistoni tuossa
UNESCO:n maailmanperintökohteessa oli Malesian parhaaksi arvioitu yliopisto,
Universiti Sains Malaysia. Reissussa tuli oltua lähes seitsemän kuukautta (kesäkuun
alusta jouluun 2010), josta koulua oli 5 kuukautta. Vapaa-ajan lisäksi aika ennen ja
jälkeen lukukauden tuli käytettyä luonnollisesti matkusteluun.
Opiskelun kannalta vaihtoyliopistolla ei ollut juuri mitään sellaista annettavaa, mitä
ei pystyisi Suomessa opiskelemaan. Tärkein syy vaihtoon niin itselläni, kuin monilla
muillakin on kuitenkin matkailu, kokemusten kartuttaminen ja maailmalla oppiminen.
Malesia on mielenkiintoinen valtio, jonka väestöstä yli puolet on malaijeja eli muslimeja, noin neljännes on etnisiä kiinalaisia ja vajaa 10% etnisiä intialaisia. Eri kulttuurit elävät sekaisin ja saman kadun varrella voikin olla sekä moskeija että buddhaja hindutemppeli. Maassa puhutaan valtakielenä malaijia, mutta kiitos brittien siirtomaahistorian, maassa käytännössä kaikki osaavat jonkinasteista englantia. Eri
kulttuurien seuraaminen oli mielenkiintoista, sillä kaikilla on omat tavat, juhlat ja
matkailijan kannalta mitä parasta, omat ruokaperinteet. Penangia ei turhaan kutsuta Malesian ruokapääkaupungiksi. Hyvä puoli oli vielä se, että aterian sai noin 1-3
eurolla ruokapaikasta riippuen.
13
Hintataso ei siis ollut mitenkään korkea Malesiassa, merkkivaatteita lukuun ottamatta. Tämä takasi sen, että opintotuella ja säästöillä pystyi elämään melko mukavasti ja rahaa jäi vielä matkusteluunkin. Asuin toisen vaihtarin kanssa 21. kerroksessa vuokrakämpässä, jossa oli 3 makuuhuonetta, 2 kph, 2 parveketta ja iso olohuone. Alhaalla oli iso uima-allas, ravintola, mini-market, kuntosali, tennis- ja sulkapallokentät. Vuokra oli silti pienempi kuin Tampereen opiskelija-asunnossa. Ja mikä
parasta lämpötila oli vuoden ympäri 30-33 astetta, joten uima-allaskin tuli kovaan
käyttöön, varsinkin kun jo pelkkä kävely kouluun nostatti hien pintaan.
Näkymä parvekkeelta omalle altaalle
Vaihdon perimmäinen syy oli opiskelu. Tulihan sitäkin kaiken muun ohessa hieman
harrastettua. Otin kursseja muun muassa markkinoinnista, logistiikasta sekä Kaakkois-Aasian ja Malesian taloudesta, politiikasta ja historiasta. Parasta koulua oli kuitenkin erilaisten ihmisten ja paikkojen näkeminen ja kokeminen, ja ennen kaikkea
kaiken sellaisen tekeminen ja kokeileminen, mihin Suomessa ei ole mahdollisuutta.
Niinpä reilun puolen vuoden aikana tuli vierailtua moskeijoissa ja temppeleissä, sukelleltua turkoosin värisissä vesissä Filippiineillä, opeteltua surffausta Balilla, kiivettyä Kota Kinabalu- vuorelle (4095m) Borneolla, katsottua F1-kisaa Singaporessa,
vierailtua Angkor Watin raunioilla Kambodžassa, käytyä oopperatalolla Sydneyssä,
ryömittyä sissien tunneleissa Saigonissa. Moni lentokenttäkin tuli tutuksi ja lentoja
kertyi yhteensä 30.
14
Elämän koulu veikin minua ja kaveriani moneen paikkaan ja maahan (Malesia,
Thaimaa, Myanmar, Laos, Kambodža, Vietnam, HongKong, Macao, Filippiinit, Brunei,
Indonesia, Singapore ja Australia). Joissain paikoissa kävimme isommalla vaihtariporukalla, jolloin matkat olivat entistäkin ikimuistoisempia. Hienointa aikaa matkustelun lisäksi oli ilman muuta ympäri maailmaa tulleiden muiden vaihtareitten
kanssa vietetty aika. Koska noin puolet kaikista vaihtareista asui samoilla kerrostaloilla, oli kanssakäyminen päivittäistä. Vietimme paljon aikaa ja iltoja keskenämme,
joten opimme tuntemaan toisemme hyvin. Myös paikallisiin nuoriin pääsi tutustumaan niin sanottujen buddy-studentien eli tutoreiden avulla. Heidän kanssa vietetty
aika myös opetti paljon malesialaisista tavoista ja kulttuurista. Jälkeenpäin ajateltuna tuo seitsemän kuukautta on ollut elämäni hienoimpia ajanjaksoja ja vielä välillä
tulee haikailtua takaisin tuohon maailman kolkkaan, jossa elämä oli hieman toisenlaista ja kaikkine pienine eroineen ja mukavine ihmisineen todella antoisaa ja mielenkiintoista.
Angkor Wat, Kambodža, muinaisen temppelin raunioilla
15
SARJASSA HYVÄ HARRASTUS: SUUNNISTUS
LEIMAUS-LEIRI 2011 – mukana yhdeksän
mattilalaista
Leimaus-leiri on suunnistusta
harrastavien lasten, nuorten ja
ohjaajien yhteinen tapahtuma
kesäkuun alussa. Leiri kestää
neljä päivää ja sisältää erilaisia
ja eri tasoisia suunnistusharjoituksia 8-16 -vuotiaille lapsille ja
nuorille. Leirin aikana on mahdollista osallistua oman kiinnostuksen mukaan myös monipuolisiin oheisohjelmiin, joita tänä
vuonna oli mm. gladiaattorirata,
Rölli-seikkailu, seinäkiipeily ja
jousiammunta. Leimaus-leiri on
järjestetty vuodesta 1995 alkaen ja se on kerännyt vuosittain
yhteen 700-1100 suunnistajaa.
Tämän vuoden leirille osallistui
ennätysmäärä, yli 1300 harrastajaa.
Kesän 2011 leiri järjestettiin Pohjassa, Fiskarssissa ja
Mattilasta paikalla oli peräti
kuusi lasta, Miikka Hartus, EnniSofia ja Valtteri Kaukoranta,
Helmi ja Mimmu Kokko Tarpian
suunnasta, sekä Inka Joensivu
Valkeakosken Hakasta. Ohjaajista tänä vuonna mukana olivat
allekirjoittaneen lisäksi Tarmo
Kokko ja Janne Joensivu. Osa
lapsista ja ohjaajista oli ensimmäistä kertaa mukana ja jotkut
hakivat vauhtia jo viime vuonna
Kuopiosta. Kaikilla oli kuitenkin
niin hauskaa, että ensi vuonna
suuntana taitaa olla Leimaus
2012 Vuokatissa.
Harjoituksia päivän aikana
oli muutamia ja lisäksi oli mahdollisuus osallistua kisakeskuksen alueella järjestettyyn koodinpurku-tehtävään, joka oli
kaksipäiväinen. Yhtenä iltana oli
lisäksi yösunnistus ja viimeisenä
leiri-iltana perinteinen leiridisco,
joka tänä vuonna kulki leirikarnevaalin nimellä. Oheisohjelmiakin mahtui aikatauluun, taisivat kaikki käydä seinäkiipeilemässä ja Rölli-seikkailussa, röllimobiililla ajelemassa. Sää suosi
koko leirin ajan, kohdalle osui
oikein helleviikko, mutta onneksi harjoitusten ja muiden lomassa ehti pulahtaa uimaankin useamman kerran päivässä.
Suunistus on mukava ja
edullinen harrastus ja sopii monenikäiselle ja -kuntoiselle. Sen
voi aloittaa jo alle kouluikäisenä,
mutta mukaan ehtii vallan hyvin
aikuisiälläkin. Iltarasteja järjestää Pirkanmaan seudulla useampi taho, joten mukaan ehtii
varmasti. Lähialueelta rastit löytyvät ainakin maanantai- ja
torstai-iltaisin, lisätietoja löytyy
Lempäälän-Vesilahden sanomista tai Tarpian suunnan/ Valkeakosken Hakan nettisivuilta.
Pieni karttamaksu peritään,
joten kannattaa varata mukaan
vähän käteistä, sään mukainen
varustus, juomapullo ja iloinen
mieli. Tervetuloa mukaan!
Aurinkoista kesää!
toivotteleepi Tuija
16
Vipinää Niitä näitä Vipinää Niitä näitä Vipinää
RUNOSAUNASSA
Joukko kylän naisia kokoontui toukokuun alussa taas runosaunaan Niemisille. (Kiitos!) Yllättävän paljon sitä saa rohkaisua elämän arkikäänteisiin, jos isompiinkin, kun
muutama tunti istutaan lauteilla ja saunakamarissa. Nyt jäi mieleen ainakin se puheenaihe, kuinka eri tavoin sama asia voidaan kokea. Yhdestä ja samasta koulusta voi
kolme äitiä kertoa, kuin kyse oli kolmesta eri koulusta. Vaihdettiin myös kokemuksia
omasta ja miehen tavasta tulkita asioita eri tavoin. – Päälle päätteeksi nähtii Noora ja
hänen Hilma- vauvansa, jota ei kyllä kukaan voi tulkita muutoin kuin suloiseksi!
LISÄÄ RUNOUTTA
Lempäälän Runomaratonissa – runojenluku-tapahtuma aina huhtikuussa – oli tänä
vuonna omien runojen kilpailu yläkoululaisille. Toisen palkinnon vei joukkue Hakkarista, mukana Tiina Lehtomäki. Runouteen liittyy tavallaan myös jonkun saunakahveilla mainitsema Pauli Uotila, Raine Skipdahl ja bändisoitto. Nimittäin, joskus 70luvulla Ylöjärvellä vaikutti bändi, jossa Paulikin soitti ja joka puolestaan teki Paulista
rokkikappaleen "Olet ruhtinas tuhansien jyvien". Miehet kuulemma soittavat taas.
ISO KALA
Runosaunassa kuultiin myös isosta karpista, jonka Markku Nieminen ja vävypojat
Jaakko Mantere ja Philip Mayer olivat pääsiäisenä nostaneet kotirannan tuntumasta: Otus painoi 8,7 kiloa! – Antakaa kalaväki tietää kesän isoista saaliista JouluPilkkeessä!
YMPÄRISTÖSIHTEERI – PÄÄLLIKKÖ
Lempäälässä pari vuosikymmentä ympäristösihteerinä vaikuttanut Kaija Kuivasniemi päätti tehdä vielä elämänmuutoksen, haki ja sai ympäristövirkamiehen paikan
Vaasasta. Pilkkeen toimittaja oli varajäsenenä kunnan ympäristöjaoston siinä kokouksessa, joka oli Kaijan viimeinen. Vein läksiäislahjaksi vanhan Pilkkeen. Kaija muisteli, että Mattila oli ensimmäinen kyläkunta, jonka kanssa hän oli tekemisissä. (Olisiko
olleet tervahappoaltaat jo silloin?). Yhteydet ovat olleet aina sujuvat. Niinpä hän
muistaa hyvällä ja sanoi laittavansa lehden muistoksi muuttokuormaan.
Kaijan ilmoitettua lähdöstään virka muutettiin ympäristöpäälliköksi. (Hmm)
Virkaan valittiin 66 hakijasta Mattilan tyttö, lakinainen Tiia Levonmaa, nyt Vaasasta! Ilmeisesti vaihtoivat Kaijan kanssa toimistoa päittäin. Onnittelut ja menestystä
Tiia!
Joskus keväällä Kaija lähetti tänne Karhunperälle sähköpostia ja
kyseli paloölyn myynistä Mattilan alueella. Joku ylempi viranomainen
kai kartoitti. Soittelin useammalle vanhalle kyläläiselle ja ilmeni, ettei
täällä mitään tankkia ole ollut, vain lamppuöljyn myyntiä tynnyristä.
17
KÄKI KUKKU
Vuosi sitten ihmettelin käkeä, joka kukkui raumalaisittain, kukku, kukku. Päivystävä
ornitologi Timo Uljas tietää, että niin ne oikeastaan laulavatkin, kaiku vaan saa
kuulostamaan pidemmältä. meidän lähikäki kailottaa erityisen kaiuttomassa kohdassa. Timo kertoi myös, että käet munivat samanlaisen linnun pesään, kuin missä
ovat itse kasvaneet.
Kymmenkunta lajia tulevat kysymykseen. Käenpiika on niistä yksi, mutta ei
yleisin, vaan useimmin käenpojan hautoo leppälintu. Ja munia yhdeltä käkinaaraalta
riittää jopa toistakymmentä, eri pesiin. Sitten kun pesintä alkaa olla valmista, käki
hiljenee. Vanhan kansan mukaan Markus antaa käelle kielen, ohran vihne sen lopettaa. En kyllä varmana ole koskaan kuullut käkeä huhtikuussa, ja Markun päivä on
25.4. Lopetus taas on laskettu siis siihen kohtaan kesää, jolloin ohran tähkässä alkavat vihneet näkyä.
Timo on mökillä onnistunut houkuttelemaan käen vastarannalta lähelleen
kukkumalla itse! Ja sitten mökissä kuultiinkin käkeä liki koko yö.
HULAUDEN VESIALUEEN KUNNOSTUSYHDISTYS
on tehnyt uuden alkusuunnitelman kunnostustoimista. Kantri ry ja sen Akaan seutua edustava sisarjärjestö Pirkan Helmi ry ovat puoltaneet, että 25.000 euron budjetin mukaiset EU-tuet (Leader) myönnettäisiin. Tarkempaan suunnitteluun pitäisi
päästä jo kesän kuluessa. Tuoreessa jäsenkirjeessä luetellaan pitkä lista mahdollisia
toimenpiteitä, kuten ruoppausta ja roskakalojen poistoa.
Yhdistyksen sihteeri on Kaija Joensuu Hulaudentieltä ja muita mattilalaisia
ainakin Janne Ylimäki Kuninkaanmännynkujalta. Eli heiltä tarkempaa tietoa, jos
haaveissasi on sinilevätön Hulausjärvi. Ks myös parin sivun päästä Mattilaa mediassa.
JUHANNUSJUHLAKIN ehti olla sisällön valmistumisen ja lopullisen taittamisen välillä, mutta siitä kertokaa tai kysykään suoraan naapureilta.
Ja kun tälle sivulle jäi tilaa, pahoittelen myöhempien sivujen laatua. Meidän huushollissa ei ole riittäviä vehkeitä ja taitoja sivunvalmistukseen ja muualta ei vaan tällä
kertaa irronnut. Jo ennen kuin aloin tuhertaa, ymmärsin, että joulunumeron jälkeen
Pilkettä saa jatkaa ”joku muu”. Tai ollaan ilman. Kiva joka tapauksessa, että kirjoituksia tuli taas mukavasti.
RM
18
MATTILALAISIA MEDIASSA
-
Elsa Haavisto, murteen kerääjä
Teksti: Päivi Nieminen
Mitä ihmisestä jää, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen, nimi hautakiveen,
valokuvia ehkä kirjeitä. Perälässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneestä Elsa Haavistosta (1888-1985) julkaistiin keväällä Hiidenkivi lehdessä artikkeli, jonka oli laatinut tutkija Anneli Heinonen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Elsa Haaviston kartutti Suomen murteiden sana-arkistoa yli 10 000 sanatiedolla. Hänen harrastustaan kansanperinteen ja murteen kerääjänä arvostetaan edelleen.
Elsa Haaviston äidin suku asui Perälässä, Mattilan talossa (nyk. Mantere).
Elsan nyt jo purettu kotitalo sijaitsi
Perälänraitin varrelle, Kirkkomäen
kupeessa. Elsa kävi kansakoulun ja
kansakoulun lyhyen jatkokurssin. Seminaarihaavet katkaisi perheen taloudellinen tilanne ja lainapyyntöihin
opiskeluja varten oli vastattu toteamalla ”Kukas ne piijan työt silloin
maalla tekkee”. Elämäntyönsä hän teki
hoitajana vanhainkodissa ja sairaalassa.
Elsa Haavisto oli ahkera ja innostunut
kansanperinteen kerääjä vuodesta
1927 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hän kartutti Suomen murteiden
sana-arkistoa yli 10 000 sanatiedolla.
Sana-arkiston materiaalin ovat keränneet osin tarkoitusta varten koulutetut kerääjät osin maallikkoavustajat,
joista yksi oli Elsa Haavisto. Lisäksi
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Kansanrunousarkistoon on tallennettu
valtavan laaja hänen keräämä aineisto.
Tämä aineisto sisältää loruja, lauluja,
sanontoja, sutkauksia, uskomuksia,
taikoja, tarinoita, parannuskeinoja,
aikalaiskuvauksia mm. vuoden 1918
tapahtumista ym. Kun Mattilan kyläkirjaa tehtiin, kävin tutustumassa
Kansanrunousarkistossa Elsa Haaviston aineistoon. Istuin siellä kaksi päivää ja kerkesin käymään läpi vain
murto-osan siellä olevasta materiaalista.
Elsa Haaviston isä on ollut hyvä kertoja. Isä oli nuoresta pojasta alkaen
kuunnellut ihmisten tarinoita ja kertonut niitä sitten lapsilleen. Isän ansiosta mieleen tarttuivat uskomukset,
tavat ja niihin liittyvä sanasto. Elsa oli
pienestä tytöstä alkaen joutunut tekemään monenlaisia töitä. Tavallaan
luontaisetuina, elämää elämällä hän
oppi erilaisten aihepiirien sanastoa.
Mukanaan hänellä oli aina esiliinan
taskussa kynä ja paperia, johon saattoi
merkitä heti tuoreeltaan mieleen
muistuneita sanoja ja sutkautuksia.
Sana-arkistoon tallennetuista, lempääläisistä sanoista ovat esimerkiksi supiinipälsyt, jonkinlainen turkisnahasta
valmistettu varakkaampien ihmisten
käyttämä turkki ja lempääläinen sananparsi: Tulta piijan pohkeissa, kekäleitä kantapäissä.
19
20
21
22
Teemu Pisto kävi kyläseminaarissa 12.4. ja lähetti muistiinpanonsa myös Lempäälän-Vesilahden Sanomille. Tässä juttu suoraan Teemun koneelta.
Kommentti ehdotukseen Seudulliset periaatteet yhdyskuntaraken-
teen hajautumisen ehkäisemiseksi
Mihin kylät ovat unohtuneet? Kyläläisille sanotaan, että puhukaa, mutta
tuntuu, että huuto ei kuulu. Suomalaista elämänmuotoa yritetään muuttaa
rajusti. Voitaisiin puhua tämän ajan
vallitsevasta ismistä. Me kyläläiset
kysymmekin, miten itsenäinen kunta
voi olla alisteinen seutukunnalle? Ei
mitenkään, mutta meidän kyläläisten
pitäisi pysähtyä myös miettimään,
miten meitä yritetään seutukunnasta
ohjailla. Jokainen kylä on erilainen
omine erityispiirteineen, eivätkä mahtikäskyt voi yksinkertaisesti toimia.
Tasapuolisuuden pitää toteutua myös
maanomistajan näkökulmasta. Nyt
naapureita voidaan kohdella täysin eri
tavalla. Ei edes oman talon tytön/pojan välttämättä ole mahdollista
rakentaa omalle kotitilalleen, sillä
määrittely jättää niin paljon tulkinnan
varaa. Kohta 2.2
Emme saa olla liikaa muiden talutusnuorassa. Haja-asutusalueella asuvat
ovat paljon vartijoina! Myös kylillä
asuu viisaus ja luovuus!
Kylien asukkaat eivät aja sen enempää
autolla, kuin kaupunkilaiset, mistä
usein syyllistetään. Yhtä lailla kaupunkialueella asuvat kuskaavat lapsiaan omalla autolla harrastusten pariin
ja aikuiset kulkevat omiin harrastuk-
siinsa. Maalla asuvat rakentavat talonsa ekologisesti puusta ja asuvat puulämmitteisissä taloissa. Uusien tutkimustuloksien valossa tämä asumismuoto on myös ekologisempi vaihtoehto kuin kerrostalossa asuminen.
Kylien ihmiset ovat omatoimisia, eivätkä ole ensimmäisenä avun tarpeessa, jos jotain tapahtuu. Esimerkiksi
viime syksynä puita kaatui tielle Nurmen kylällä. Ennen kuin pelastuslaitos
oli paikalla, oli kylän asukkaat omatoimisesti sahanneet puut ja kiskoneet
pöllit traktorilla tien sivuun. Kaikki
kunnia silti pelastuslaitokselle.
Ehdotuksessa Seudulliset periaatteet
yhdyskuntarakenteen hajautumisen
ehkäisemiseksi on myös paljon hyvääkin. Nykyinen kantatilalaki on ajanut
tilanteeseen, missä monet maanomistajat eivät enää saa myydä enempää
tontteja, vaikka haluaisivatkin. Jotta
kyläkoulut eivät joutuisi lakkautusuhan alaisiksi, osayleiskaava olisi
oikea vastaus ja mahdollistaisi omakotitalorakentamisen kylille myös jatkossa. Koska Tampereen kaupunki ei
kaavoita omakotitalotontteja riittävästi, paine purkautuu nyt lähikuntiin.
Itsenäisen kunnan kannattaakin vaalia
kyliä, joka vahvistaa kunnan identiteettiä myös jatkossa.
23
Mattilan onkitapahtuma
Kesäkuun 9. päivä Köpin sillan rannoilla ongittiin Mattilan onkikisoissa. Hienon kesäillan kruunasi ihan komea kalasaalis, noin 3 kg yhteensä tunnin onginnan tuloksena. Onkia
taisi järvessä olla yhdeksän tai kymmenen, muistelee järjestäjä.
Perhekunnittain suoritetussa “kilpailussa” olivat mukana Koivistot, Ylimäet, Korpelat,
Kaunistot, Hartukset, Jaakkolat ja Hakalat. Kaikki osallistujat (perheet) palkittiin ruokapussilla ja olihan jossain pussissa myös Lelupakinkin sponsoroimia leluja. Onginnan jälkeen syötiin makkaraa ja mehua kyläyhdistyksen myymänä.
Joku taisi sanoa, että oli kesän ensimmäinen onkireissu ja olisko Hakalan Laurille ollut
ihan kokonaan ensimmäinen? Otetaan ensi kesänä uudestaan ja kiitos kaikille osallistujille.
Janne Ylimäki
24
PILKKEEN LEMMIKIT
MUN OMAT KOIRAT
Elikkä minulla on kaksi koiraa. No ei ne nyt niin kirjaimellisesti ole minun vaan meidän
koko perheen. Ne ovat Saana ja Malla, Saana on musta-valkoinen puhdas Jacrusselin
terrieri kun taas Malla on ruskea kääpiöpinserin ja russelin risteytys. Meillä kyllä puhutaan että omistamme russelin ja pinserin.
Eläimet ja etenkin koirat ovat hylkäämättömiä ja hyvin lähellä minun sydäntä ja siksi
koira kuin koira on aina koira ♥
Koira on hyvin monipuolinen lemmikki, jotkut pitävät isoista ja jotkut pienistä. Minä itse
pidän pienistä koirista, koska siinä on iso koira pienessä koossa. Meidän koirat eivät ole
”rottia” vaan koiria, ei se koko ratkaise vaan se mitä sen koiran sisällä on ♥
Monet pikkulapset ovat ihmetelleet tätä kahden koiran ”koirapartiota”.
Venla Eskola
KOULUN SIVUT
Pilke on saanut Mattilan koululta annoksen hengentuotteita, joista kiitos
kaikille, niillekin joiden tuotosta ei nyt julkaista.
Leirikoulu, joka pidettiin 26.-29.4., on yksi kertomus kultakin luokkaasteelta 3-6. (Taittoteknisistä syistä kaksi ekaa kirjoitusta on ”ladottu”
uudelleen.) Lehden lopussa on ristikoita ja muita tehtäviä. Kivat kesärunot eivät enää tunnu mahtuvan.
LEIRIKOULU PIISPALASSA
Aleksi Suhonen 6 lk.:
Pääsiäisen jälkeen tiistaina lähdimme
leirikouluun Piispalaan. Bussi lähti
aamulla kello 9.00. Leirikouluun lähti 3.-6. luokat sekä Erkki ja Salla.
Bussimatka kesti yli kaksi tuntia.
Matka meni hyvin ja saavuimme
Piispalaan vähän kello kahdentoista
jälkeen.
Ensimmäiseksi menimme syömään. Ruoka oli monipuolista mutta
ei aina hyvää. Ruuan jälkeen haimme tavarat ja menimme majoitus25
paikkaan. Siellä jakauduimme huoneisiin jotka oli päätetty jo bussissa.
Olin huoneemme vanhin joten sain
huoneen avaimen. Huoneessa oli
minun lisäksi Samu, Nicholas ja Jussi. Laitoimme sänkymme heti valmiiksi.
Kello 14.20 ohjelmassa oli leirikoulupaidan tekoa. Se oli hauskaa. Tein
paidan johon kirjoitin Z-kirjaimen.
Sen jälkeen kello 16.25 oli ruokailu.
Ruokailun jälkeen uimahalliin uimaan, koska oli paljon vapaa-aikaa.
Uinnin jälkeen oli iltapala jonka jälkeen menimme nukkumaan.
Santeri Borgenström 4 lk
Pääsiäisloman jälkeen tiistaina
lähdemme Piispalaan leirikouluun koululta kello 09.00. Matka
kesti yli kolme tuntia. Perillä
söimme ja sen jälkeen majoittauduimme huoneisiimme. Minun
kanssani samassa huoneessa
olivat Jesse Aronen, Eero Rautaneva ja Joakim Koivisto.
Klo 14.30 teimme leiripaidat, se
oli ainoa tehtävämme sinä päivänä. Sen jälkeen söimme. Illalla
olimme toistemme huoneissa.
Söimme iltapalan ja menimme
nukkumaan klo 22.00.
Keskiviikkoaamuna söimme
aamupalan ja maastoseikkailuun. Minun kanssani samassa
ryhmässä olivat Ville Kemppainen, Samu Aronen, Salla Hela ja
Adele Koivisto. Sen jälkeen menimme jousi- ja ekoaseammuntaan. Sain ekoaseammunnassa
toiseksi parhaan osuman. Niiden
jälkeen oli rantasauna ja takkatupa. Saimme mennä uimaan
järvelle minkä lähellä olimme.
Saimme myös iltapalaksi makka-
Seuraavana aamuna heräsimme
kello 7.00 ja menimme aamupalalle.
Aamupalan jälkeen oli maastoseikkailu. Se oli kiva mutta liian helppo.
Seuraavana oli lounas jonka jälkeen
oli jousi- ja ekoaseammunta. Illalla
oli rantasauna. Kävimme myös uimassa järvessä. Vesi oli todella kylmää. Sitten menimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli keilaus ja
frisbeegolf. Keskipäivällä oli vuolukiviamuletintekoa ja kiipeilytorni.
Kiipeilytorni oli jännittävä. Seuraavana päivänä oli vesiseikkailu ja
lounas ja sitten oli kotiinlähdön aika.
raa. Illalla jouduimme nukkumaan ovet auki.
Torstaiaamuna söimme aamupalan ja lähdimme keilaamaan.
Vuorottelimme niin että puolet
olivat keilaamassa ja toiset frisbeegolfissa. Sen jälkeen menimme vuolukiviamuletin tekoon.
Minä tein Z-kirjaimen. Sen jälkeen lähdimme kiipeilytorniin.
Minä kävin kaksi kertaa ylhäällä.
Iltapalan jälkeen oli leiridisko.
Siellä ei soitettu hyviä musiikkeja.
Perjantaiaamuna söimme taas
kerran ja menimme uimahalliin
uimaan. Tein ensimmäisen takaperin volttini ponnahduslaudalta.
Sen jälkeen lähdimme kotiin.
Matka kesti yli neljä tuntia.
26
VOI ITKU!!! Mimmun ja Enni-Sofian kivat käsinkirjoitetut leirikoulutarinat ovat hävinneet
toimitusvaiheessa. Toimitus pahoittelee (28.7.) Mutta nyt lisätty nettiversioon
27
28
Millaista koulutusta mattilalaisille oppilaille tarjotaan?
Lempäälän kunnassa tehdään nyt koulutuspoliittista ohjelmaa vuosiksi 2011-2016. Koulutuspoliittisen
ohjelman tekemistä ohjaavassa työryhmässä on opettajien edustaja, rehtoreita, sivistystoimen henkilöstöä,
sivistyslautakunnan ja kunnanhallituksen edustajia ja myös muutama meitä koulujen johtokuntien edustajia eli koululaisten vanhempia.
Minun korviini termi ”koulutuspoliittinen ohjelma” kuulostaa kyllä äärimmäisen kuivalta, mutta jutun
ideana on miettiä, miten Lempäälän kunta tulevaisuudessa järjestää koulujen ja oppilaiden asiat. Pitkältihän kouluja säätelevät valtion taholta tulevat määräykset, joten työryhmässä mietitään, miten valtion ohjauksen rajoissa voidaan tehdä Lempäälälle sopivaa, paikallista koulutuspolitiikkaa. Käytännössä ohjaustyöryhmässä on mietitty mm vieraiden kielten opetustarjontaa, koulujen aluehallintoa ja kunnan mahdollisuuksia kaavoitusasioiden kautta vaikuttaa koulujen elämään.
Yhtenä, meille mattilalaisillekin tärkeää teemana, on käsitelty kyläkouluasiaa. Kunnanvaltuustohan teki
lokakuussa, palveluverkkoselvityksen liittyen, linjauksen, että kyläkouluissa täytyisi olla vähintään kolme
opettajaa / 45-50 oppilasta. Lempäälässä halutaan säilyttää kyläkoulut ja nyt koulutuspoliittisen ohjelman
ohjaustyöryhmässä on mietitty mm. miten kaavoitusta kehittämällä tai muuttamalla koulu tarvittaessa monipalvelukeskukseksi, jossa voisi olla myös muita toimintoja (vaikka päivähoitoa), voitaisiin varmistaa kyläkoulujen säilyminen elinvoimaisena.
Itse suhtaudun tällä hetkellä luottavaisin mielin Lempäälän kyläkoulujen tulevaisuuteen. Koulun johtokunnassa meillä oppilaiden vanhemmillakin on tilaisuus vaikuttaa lastemme koulun asioihin. Toukokuun
lopussa teimme itsearviointia Mattilan koulun johtokunnan toiminnasta. Kehittämistä meillä johtokuntana
olisi mm. tavoissa, joilla kartoitamme muidenkin huoltajien näkemyksiä johtokunnassa käsiteltävistä asi-
oista. Ajattelen itse niin, että yksi kyläkoulujen vahvuuksista on yhdessä tekemisen meininki, ”meidän koulu”-henki – silloinkin, kun koulun ei ole lakkautusuhan alla. Niinpä yritämme koulun johtokunnassa ensi
syksynä keksiä uusia tapoja, joilla saisimme mahdollisimman monen huoltajan mielipiteet meitä ohjaamaan, kun teemme koulua koskevia päätöksiä.
Lämpimin terveisin
Kirsi Karppila, Mattilan koulun johtokunnan pj,
jolle voi lähettää kommentteja osoitteella kirsi_karppila@hotmail.com
29
30
31
32
KANSALAISOPISTON KANTELERYHMÄ MATTILAAN!
Mattilassa koululla alkaa syksyllä kansalaisopiston viikottainen kanteleryhmä, torstaisin
15.30–17.00 ajalla 8.9. – 1.12 ja 12.1. -19.4. Ryhmäopetuksen vuoksi tämä on edullinen tapa
päästä kiinni soittoharrastukseen.
Pilke kysyi lisätietoja Outi Sanélta, joka tähän asti on opettanut kanteleensoittoa Kuljussa
– mattilalaisina harrastajina mm. Jyrkisen perhekuntaa.
Keille kanteleryhmä sopii, lapsille vai myös aikuisille? Sopiva ala- ja yläikäraja?
Kanteleryhmä sopii kaikille soittajille, niin aikuisille kuin lapsillekin! Viime vuonna nuorimmat
aloittajat olivat 5-vuotiaita ja vanhin eläkkeellä. Jaan ryhmän todennäköisesti kahteen osaan,
jolloin nuorimmat valloittavat ensimmäisen 45 minuutin ryhmän ja vanhemmat toiset 45 minuuttia.
Pitää varmaan olla oma kannel, mitä se maksaa ja mistä niitä saa?
Kantele olisi hyvä olla olemassa. Monella lapsella sellainen on hankittu muskariin. Kouluilta
voisi kysyä lainaan soittimia. Samoin nyt kannattaa kysellä kavereilta, sukulaisilta jne löytyykö aloitussoitinta. Olemme yhdessä tehneet aina syksyisin ja keväisin kimppatilauksen. 5kielisten hinnat alkavat vähän yli 100 eurosta. Jos aiotte ostaa soittimen, ottakaa opettajaan
yhteyttä ennen ostoa! :)
Entäs nuotit ja pitääkö omistaa kansallispuku?
Tärkein avu kanteleensoiton alkamiseen on reilu riemumieli! Nuotit tulevat tunnilla opettajan
mukana. Niistä saatetaan periä maksimissaan parin euron kulut. Kansallispuku tai feresi jos
löytyy kaapista, niin se on kiva lisä. Puvuille ei ole kuitenkaan alussa tarvetta! Me aloitamme
soitonopiskelun ja soittaminen on se tärkein asia. Pukeutuminen tulee myöhemmin.
Kuinka pian vasta-alkaja saa irti jonkun oikean sävelmän ja mimmoisia kappaleita soitetaan?
Sävelmä ekalla tunnilla! Tai syön hattuni. (Sikäli mikäli omistan syksyllä hattua...) Opettelemme mm. lastenlauluja, piirileikkejä, kansanlauluja, kantelesävellyksiä ja kaikkea sellaista
ehkä perinteisempää, mitä 5-kielisellä kanteleella soitetaan.
Kuuluuko kurssiin esiintymisiä?
Saatamme esiintyä. Esiintymisissä on se kiva puoli, että siinä kasvaa soittajana metrin! Monta kertaa ujutan uusia soittajia toisen jo kauemmin soittaneen ryhmän kanssa yhteen.
Silloin jo pidempään soittaneet tukevat uusia ja voi suoraan sanottuna pitää lavalla hauskaa.
Tärkeintä kuitenkin on se, että meillä on soittamisessa kiva meininki, ryhmä tukee toisiaan,
opimme kuuntelemaan toisiamme ja omat taitomme vankistuvat.
Kanteleensoitto on todella hauskaa. Tervetuloa mukaan, vaikka suoraan ekalle tunnille! Pirteätä mieltä säkkiin mukaan, hymy kasvoille ja soittamaan! :)
Halutessanne ottakaa yhteyttä opettajaan: Outi Sane, 040-9625097 outi.sane@senfi.com
33
MATTILAN KYLÄTOIMINTA 30 VUOTTA –
JUHLA JA TUTTUJENTAPAAMIS-ILTAPÄIVÄ
Lauantaina 3. 9. 2011 kello 12
Mattilan koulussa ja pihalla
12.00 Ohjelmaosuus juhlasalissa
n. 13.15
kakkukahvit ruokalassa
Juhlasalissa näyttely ja vanhoja videoita
= Löydä entinen itsesi, omat lapset ja naapaurin kakarat söpöinä!
Pihalla vapaata seurustelua, lomassa pelejä ym. lapsille ja aikuisille, makkaraa, orjahuutokauppa…
Vinkkaa myös poismuuttaneille tutuille!
34