SATAKIELI - Vantaan Steinerkoulu

SATAKIELI
Jäsentiedote 2 • 2010
V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U
STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI
lukuvuosi 2009–2010
vantaan seudun steinerkoulu
Paukkeri Pirkko
Rousu Outi
Selvenius Maija (hoitovapaa)
Telsavaara Pauli
Tierala Tekla
Uusimäki Jukka
Vitikka Marja-Leena
Ylimartimo Laura
Kouluyhdistyksen johtokunta 2010
Juulia Salonen, puheenjohtaja
Jaana Palviainen, varapuheenjohtaja
Jyri Anttila
Jukka Jormola
Kirsi Ojala-Kinnunen
Soili Pohjalainen
Rainer Sarström
Maila Tikkanen
Asko Uusimäki
Claire Federer-Rahkonen
Muu opetushenkilöstö
Hirvelä Heidi
Laine-Wager Kirsi
Peltonen Sirppa
Toiviainen Mia
Varajäsenet
Jouni Gustafsson
Juha Hietala
Tuula Lento-Hukkinen
Hannamari Hänninen
Tuuli Pitkänen
Muu henkilökunta
Toimisto
koulusihteeri Seuna Ritva
taloussihteeri Sideri Teija
Luokanopettajat
1. Helenius-Talvitie Mervi
2. Luotonen Mika
3. Mäkinen Esa
4. Numminen Ewy
5. Kaivola-Karvinen Tiina
6. Nieminen Paula
7. Perkiömäki Sirpa
8. Oksanen Tuomo
Kiinteistöt
kouluisäntä Ilkka Hänninen
siivous Kaija Uzun
(Pohj. Rakennushanke & Best Oy)
Keittiö
Kari Hakkarainen
Hannele Kuusisto
Sanna Nuorala
Aineopettajat
Federer-Rahkonen Claire
Hertell Liisa
Honkavirta Kosti
Järvelä Outi
Kaartinen Eveliina
Kannisto Riina
Kautiainen Anne
Kiskola Anu
Koskimies Kai
Koskimies Maija
de Leeuw van Weenen Pia
Lehmus Tiina
Lindström Kirsi
Lukkarila Sinikka
Järvelä Outi
Paalasmaa Jarno
Kouluterveydenhoitaja
Nina Lindholm
Oppilasmäärä
perusopetus 206
lukio 62
yhteensä 268
Oppilaiden kotikunnat
Helsinki 9
Järvenpää 17
Kerava 37
Mäntsälä 4
Nurmijärvi 3
Sipoo 16
Tuusula 42
Vantaa 140
pääkirjoitus
Kaikki yhdessä,
rakensimme suuren perheen,
ompelimme toisillemme siivet selkään,
kannattelimme toisiamme käsivarsillamme
ja vahvistuimme.
Aioimme hypätä pilven reunalta,
jokainen eri suuntiin,
ilmassa erosimme,
sinkoilimme turvallisesta kolosta.
Emme koskaan unohtaneet,
että joskus olimme kuuluneet johonkin,
että jotkut olivat joskus rakastaneet meitä...
Johanna Aho, 9. lk
SISÄLTÖ
Vantaan seudun steinerkoulun henkilökunta ..........................................2
Pääkirjoitus ...................................................................................................3
Muistoa. Naurua. Huutoa. Kyyneliä. Itseänsä etsiviä nuoria ...............4
Vuosikertomus: luokat 1–12 ................................................... ..................5
Lasten ja nuorten päihteidenkäyttö .......................................................18
Hippiäiset rauhankoulussa ......................................................................20
Vanhempainyhdistyksen kouluvuosi .....................................................21
Ajanmukainen yhteistyö opettajan ja vanhempien välillä ..................22
Vantaan seudun steinerkoulu
Satakielentie 5, 01450 Vantaa
Puh. toimisto (09) 8386 480
Puh. opettajat (09) 8386 4818
www.vantaansteinerkoulu.fi
Steinerpäiväkoti Metsätähti
Rasinkatu 13, 01360 Vantaa
Puh. (09) 874 2835
Steinerpäiväkoti Pohjantähti
Kirkkotie 8, 04300 Tuusula
Puh. (09) 273 3290
Kouluun ilmoittautuminen:
Ritva Seuna, puh. (09) 8386 480
Steinerpäiväkoti Pikkukarhu
Osoitteenmuutokset ja
Kukkakatu 6, 04430 Järvenpää
ilmoitusmyynti:
Puh. 050 443 0238
vantaan.steinerkoulu@kolumbus.fi
Taitto: Niina Mälkiä.
Jäsentiedote 2/2010. Toimitus: Esa Mäkinen.
Kannen kuva: Bianca Gauffin. Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy.
lukuvuosi 2009–2010
muistoja. naurua.
huutoa. kyyneliä.
itseänsä etsiviä nuoria.
Yhdeksännessä luokassa kävijöitä on ihastuttanut hieno, koko ajan kasvava valokuvaseinä.
Hienojen kuvien tekijä Bianca Gauffin.
mäkuvaan heitä. Koulussamme on myös erilaisia juhlia ja
tapahtumia. Niissäkin roikkuu
kamera kaulassani. Rakastan kuvaamisessa sitä, että saan vangita
tietyn hetken ja tunteen kuvaksi,
jota voin katsella monien vuosien
jälkeen ja muistella millaista oli
nuoruuteni ja luokkatoverieni
elämä. Elämäni on kuvaamista.
Elämäni on kuva.
Minun intohimoni on valokuvaus.
Olen kuvannut luokkaamme ja
kouluamme keväästä 2009 lähtien
järjestelmäkamerallani. Kannan
kameraani melkein joka ikinen päivä
koulun ja kodin välillä. Muistoja.
Naurua. Huutoa. Kyyneliä. Itseänsä
etsiviä nuoria. He ovat minulle ja
kameralleni elämää.
Luokassa kuvaan yksilöllisesti
luokkatovereitani, mutta myös ryh-
Bianca Gauffin, 9. lk
lukuvuosi 2009–2010
ensimmäinen luokka
Ensimmäisen luokan oppilaat kuulivat
kouluvuotensa aluksi Elsa Beskowin
tarinan Pellen uusista vaatteista. Kirja
kuvailee hauskalla tavalla, kuinka Pelle
joutuu tekemään erilaisia apupojan
töitä saadakseen uudet vaatteet pieneksi
jääneiden tilalle. Villan Pellen vaatteisiin
lahjoittaa lammas. Lampaan villaa karstataan, värjätään, kehrätään ja kudotaan
kankaaksi. Lopuksi räätäli ompelee
kankaasta Pellen uudet vaatteet.
Tämä kertomus mielessään ensimmäisen luokan oppilaat alkoivat suunnitella omaa neulostyötään, pannulappua. Värivaihtoehtoina olivat sininen,
punainen, keltainen ja vihreä. Aluksi
oppilaat piirsivät pannulappusuunnitelmansa paperille. Tämän jälkeen
kerimme kerälle valmiiksi työstetyt
villalangat ja otimme esiin neulepuikot.
Neulepuikot ratsastivatkin rohkeana
ritarina ristiin rastiin rotkossa ja ruman
ryövärin pauloista pelastettiin kaunis
prinsessa. Keväällä, kun valkovuokot
nostivat päätään, luokkamme äidit yllätettiin äitienpäivänä näillä itse neulotuilla
pannulapuilla.
Kouluvuotemme huipentui kevätretkeemme Sotunkiin. Vierailimme
Härmälän kotieläintilalla. Oppilaat
pääsivät tutustumaan maatilan lehmiin,
vuohiin, hevosiin, sikoihin, kanoihin
ja kukkoon. Maatilakierroksen lopuksi
pääsimme karsinaan, jossa suloiset karitsat ja kilit ympäröivät meidät. Karsinan
nurkassa määki lammas, joka muistutti
Pellen lammasta, villalankojemme lahjoittajaa.
Mervi Helenius-Talvitie
toinen luokka
Nähdessäni viime syksyllä omat oppilaani ekaluokkalaisten vierellä jonossa,
havahduin siihen kasvuun ja kehitykseen mikä oli tapahtunut koko edellisenä lukuvuonna. Kesäloman tuoma
etäisyys auttoi näkemään muutokset.
Odotan taas siis innolla tämän lukuvuoden tapahtumien todellista näkemistä
ensi syksynä. Tässä kuitenkin jotain
siitä, miten olemme toisen luokan
aikana astelleet polkuamme eteenpäin.
Kymmenkunta kanoottia laskettiin
kylmänä, aurinkoisena syysaamuna
kaislikon läpi Sipoonjokeen. Jokaiseen
kanoottiin istuutui yksi vanhempi ja yksi
tai kaksi lasta. Alun huojumisen, tutinan
ja pelonkin voittaneina kanoottijono
eteni lopulta varsin vauhdikkaasti pitkin
tyyntä joenpintaa, syksyn väriloistoa
ihaillen. Jokaisen mutkan takaa löytyi
aina jotain uutta ihailtavaa. Erään
mutkan takaa löysimme yllättäen tuttuja
kasvoja ja mehu- ja pullatarjoilun. Siitä
kiitos kuuluu aktiivisille toisen luokan
vanhemmille. Retki päättyi pitkän peltoosuuden ja kevyen vastatuulen jälkeen
Brobölen padolle, jossa vietimme
vanhempien kanssa mukavan hetken
makkaraa paistellen ja jutellen. Retkeä
muistellen laskimme vielä syksyn pimeydessä matematiikan jaksolla kolmen
kertotaulua kanoottien avulla. Myös
toisten kanoottien auttaminen joessa
olevien haasteiden yli heijastui yhteiseen
matkaamme toisen luokan tilanteissa.
Retki oli erittäin mukava ja antoi pontta
syksyn opiskeluihin.
Muina töinä kakkosluokkalaiset ovat
virkanneet huilupusseja, muovailleet
eläinsatuhahmoja, maalanneet, soittaneet
huilujaan, kirjoittaneet tekstaten tarinoita,
laskeneet laskuja, opetelleet olemaan
ystävinä toisilleen, retkeilleet, juhlineet
ja tehneet paljon muuta mukavaa mitä
elämään koulullamme mahtuu. Taidot
ovat kasvaneet monissa asioissa.
Lasten silmissä on jo tarkempi katse
siirtyessämme alaluokkien pesästä ensi
syksynä isoon E-rakennukseen. Penkkileikit ovat taaksejäänyttä elämää, kun
pääsemme 3. luokassa istumaan pöytien
ääreen. Maailma alkaa avautua ensi lukuvuonna taas uudesta näkökulmasta käsin.
Mika Luotonen
lukuvuosi 2009–2010
KOLMAS luokka
Saimme monta uutta opettajaa ja erilaisia uusia välineitä. Muutimme pienten
talosta isoon koulurakennukseen. Meillä
on pöydät ja tuolit, ei enää penkkejä.
Harjoittelija Leilan kanssa saimme
piirtää ja maalata luomiskertomuksia.
Leikkasimme sirpeillä oman pellon
ruista, teimme siitä lyhteitä ja puimme
niistä jyvät irti varstomalla. Lopulta
pääsimme leipomaan itse ruisleipää.
Retki Liesjärvelle ja Torronsuolle oli
paras. Tutustuimme vanhaan metsänvartijan tilaan. Saimme ruokkia eläimiä.
Kiipesimme korkeaan näkötorniin
ja sieltä näki koko valtavan suon yli.
Monet kokeilivat suohon uppoamista.
Paluumatkalla lauloimme bussissa koko
ajan tosi kovaa.
Lukukirjana meillä oli Kultainen
kompassi. Se kertoi Lyra-nimisen tytön
seikkailuista ja monet meistä pitivät sitä
jännittävänä ja hienona kirjana.
Uuras-niminen työhevonen kävi vie-
railulla. Saimme harjata sitä ja valjastaa
sen. Kokeilimme äestämistä ja ajoimme
kärryillä.
Matematiikassa teimme allekkainlaskuja ja tutkimme mittoja sekä suuria
lukuja. Teimme ovat viivaimet. Keväällä
laskimme melkein joka päivä matikkatreeniä: kolmekymmentä laskua ja
kymmenen minuuttia aikaa.
Laskimme muuten, että olemme
nähneet yhteensä kahdeksan näytelmää
tänä vuonna!
neljäs luokka
Vuoden kohokohtia olivat erilaiset
esitykset. Esitelmän pito ja palokunnan
esittäminen olivat kivoja. Matematiikassa
kiinnostavia olivat murtoluvut.
Arne Nuottimäki
Opin laskemaan murtolukuja, sekä supistamaan ja laventamaan niitä. Olen myös
oppinut tekemään ristipistoja ja tiedän,
miten Helsinki perustettiin.
Kasperi Suvanto
Mielestäni neljännellä luokalla kivoimpia
aineita olivat matematiikka ja kotiseutuoppi. Matematiikassa opin paljon uusia
asioita. Minä pidin murtoluvuista. Niistä
oli niin paljon erilaisia laskuja. Pidin
myös sanallisista tehtävistä. Ne olivat
aika vaikeita, mutta kyllä ne sitten älläsi. Kotiseutuoppi oli mukavaa, koska
saimme esittää pienet esitykset vanhasta
ajasta. Se ryhmä, jossa minä olin, esitti
vanhan ajan talon väkeä Helsingissä.
Taloon syttyi tulipalo. Esittäminen oli
mukavaa kirjoittamisen ja piirtämisen
lisäksi.
Ronja Gustafsson
Me olemme opiskelleet matematiikkaa,
kotiseutuoppia ja eläinoppia jaksotunneilla. Matematiikassa olemme
opetelleet paljon murtolukuja, sekalukuja ja jakojäännöstä. Minusta on ollut
hauskinta kotiseutuoppi, koska tiedämme
enemmän Suomesta. Olemme piirtäneet
erilaisia tavaroita esimerkiksi kastelukannuja, tuoleja ja hiihtomonoja. Käsityötunnilla olemme ähertäneet ristipistoja.
Suurin osa meistä on jo tehnyt yhden jos
toisenkin ristipistotyön. Jade Tamminen
Yksi vuoden kohokohtiani oli kalapuikot.
Opin paljon matematiikkaa ja muuta
kivaa. Neljännellä luokalla on ollut mukavaa. Esitin pääroolia Sammon taonta
esityksessä.
Akseli Tukiainen
Minun paras tuntini oli käsityö, koska
se oli kivaa ja hauskaa. Minä pidin myös
jaksosta, koska siinä oli paljon aikaa
tehdä kaikenlaisia hauskoja juttuja. Paras
oppiaiheeni oli Kalevala. Kuulin tosi jännittäviä tarinoita Väinämöisestä, Seppo
Ilmarisesta, Lemminkäisestä, Kullervosta
ja Sammon ryöstöstä. Mihael Nyappinen
Neljännellä meidän luokka on käsitellyt
muun muuassa kotiseutuoppia, eläinoppia ja muita kivoja aineita. Myös matematiikassa olemme oppineet murtolukuja,
x-laskuja, murtoluvuista sekaluvuiksi
ja sekaluvuista murtoluvuiksi laskuja.
Hauskoja hetkiä koulussa oli se, kun
olimme Heurekassa, koska liiku ja pelaa
näyttely oli niin kiva! Meidän luokka kävi
myös ilmailumuseossa. Siellä oli monia
lentokoneita ja yhden
lentokoneen sisään pääsi.
Olemme tehneet myös
savitöitä ja se on hauskaa
puuhaa! Krista Tamminen
lukuvuosi 2009–2010
viides luokka
Viidennellä luokalla meillä alkoi ruotsi,
maantieto ja puutyö. Ruotsi on mielestäni mukavin kieli. Olemme jo oppineet
aika paljon. Vaikka usean kielen opiskelu
samaan aikaan tuntuu välillä raskaalta,
siitä ehkä on hyötyä tulevaisuudessa.
Puutyössä olen tehnyt voiveitsen ja
heittokoneen. Heittokone oli helppo
tehdä. Luokan kanssa teimme näytelmän
Fedja-setä, kissa ja koira. Minä esitin
posteljooni Petshkiniä. Niko Heikkilä
Viides kouluvuoteni alkoi melko hyvin.
Meille tuli heti kouluvuoden alussa uusi
aine, ruotsi. Ruotsi on lempiaineeni
kielissä. Meille tuli myös harjoittelija.
Harjoittelijan nimi oli Susanna. Hän oli
meillä joulukuuhun saakka. Susanna oli
oikein mukava. Hän opetti meille uusia
asioita. Marraskuun alussa me esitettiin
näytelmä. Sen nimi oli Fedja-setä, kissa
ja koira. Minä esitin Mustia, eli koiraa.
Minun mielestäni se oli oikein hauska
näytelmä. Lempikohtani oli kun Naakka
sanoo: – Kuka siellä?
Sara Reinilä
Viidennellä luokalla on tapahtunut
paljon. Luokan alussa meillä alkoi ruotsi.
Olimme melko hyviä siinä. Jaksossa
meillä alkoi historia. Se oli kiinnostavaa,
koska se kertoi muinaisista kulttuureista.
Meille tuli myös puutyön ja käsityön
jakotunnit. Käsityössä teimme lapaset.
Musiikissa tuli uusi ope. Kävimme
Suomenlinnassa, siellä katsoimme videon Suomenlinnasta. Meillä oli myös
tavalliseen tapaan Unicef-kävely, jossa
useat kävelivät 13 kilometriä, kuten
minä. Oli myös avoimet ovet tammikuussa ja Keskiaikamarkkinat sun
muuta.
Miko Hietala
Viidennellä luokalla olemme käyneet
monilla erilaisilla luokkaretkillä.
Lisäksi meillä on alkanut paljon erilaisia
aineita, esimerkiksi puutyö ja ruotsi.
Teimme myös perinteisesti viidennellä
luokalla näytelmän. Näytelmän nimi
oli Fedja-setä, kissa ja koira. Uusina
jaksoina meille tuli Kreikan historia,
maantieto ja puutarhaoppi.
Fanny Karlsson
Viides kouluvuosi oli hyvin mukava.
Saimme paljon uusia aineita, mm.
puutyön, ruotsin ja puutarhaopin.
Teimme paljon luokkaretkiä. Kävimme
Kansallisteatterissa ja Suomenlinnassa. Viidennellä luokalla teimme
kirjaesitelmät, jotka olivat kolmannet
esitelmämme. Esitimme näytelmän
Fedja-setä, kissa ja koira, jossa minä
olin Naakan roolissa. Syyslukukaudella
luokassamme oli Susanna-niminen harjoittelija Snellman-korkeakoulusta.
Hannes Lento-Hukkinen
10
KUUDES luokka
Meidän luokkamme on ihan kiva, mutta
joskus jotkut riehuvat vähän liikaa, joka ei
ole oikein mukavaa. Meidän luokkamme
ilmapiiri on parantunut huomattavasti,
pystymme kaikki juttelemaan yhdessä ilman
haukkumista tai muuta kiusaamista.
Leirikoulu paransi huomattavasti tyttöjen
ja poikien keskenäisiä välejä, sen aiheutti
varmaankin yhteiset asuntolat. Kun asuu
yhdessä melkein kaikkien luokkalaistensa
kera oppii vähitellen sietämään ja loppujen
lopuksi tajuamaan, että niitä hyviäkin
puolia löytyy ihan mukavasti. Meidän
luokkamme on siis ihan mukava.
Leirikoulumme
Lähdimme koululta bussilla Hakaniemeen ja sieltä metrolla Herttoniemeen
ja bussilla Jollakseen ja lautalla Villinkiin. Saavuimme sinne noin puoli
kahdentois-ta aikaan. Ensimmäisenä
päivänä menimme Myrskykalliolle, jossa
oli tosi kovat aallot. Illalla menimme
uimaan, merivesi oli aika kylmää,
noin 16–17 astetta. Menimme myös
saunaan ja suihkuun. Saunan jälkeen
grillasimme omia vaahtokarkkeja ja
makkaroita ja sen jälkeen menimme
majoituksiin ja opettaja luki jonkun
tarinan. Aamulla menimme aamupalalle
ja lähdimme sen jälkeen Myrskykallioille
ja piirsimme katajan ja tulimme takaisin
majoituksille ja sitten meillä oli hetken
vapaa aikaa. Kun kello oli 12, menimme
syömään. Illalla menimme taas uimaan.
Seuraavana päivänä kävimme Villingin
stadionilla Kimmon kanssa, joka oli
meidän oppaamme leirillä. Torstaina
pakkasimme, lähdimme lautalla noin
yhdentoista aikaan ja menimme samaa
reittiä koululle ja siitä kävelin kotiin.
Tarmo Vepsäläinen
11
Minä lentoon leijun
pilvien päälle päivän valossa,
lennän kuin kuikka
konsanaan korea.
Laskeudun laiturille
laiturille laholle
joka taholle tasaiselle,
taas lentoon lehahdan.
Kiidän Kiinaan, Koreaan
koreaan Koreaan,
siivet sivaltavat
korvat kohisevat.
Jo viimein väsähdän.
Potkuria polkaisin
moottoria toivoisin
peräpyrstö peräsin
korkeutta keräsin
kohoaa korkeusperäsin.
Bensamittari nollaa näyttää
parasta on siipiä käyttää.
lukuvuosi 2009–2010
seitsemäs luokka
Vierailimme Heurekassa tähtiopin
jaksolla joulukuussa. Siellä osallistuimme
Tiedettä pallolla näyttelyyn, jossa pallolle heijastettiin eri planeettoja. Kuvat
planeetoista ja auringosta olivat oikeita
satelliittien ottamia kuvia.
Näimme myös avaruudesta otettuja
kuvia Maapallomme vuorokauden- ja
vuodenajoista, lentoliikenteestä, säästä
ja pilvirintamista aivan samaisen päivän
aamuun saakka. Saimme myös nähdä
kuvia jäätiköiden sulamisesta viimeisen
kymmenen vuoden aikana.
Kävimme elokuvissa ”Kosmiset
törmäykset” ja ”Matkalippu maailmankaikkeuteen”. Vapaa-aikana saatoimme
tutustua erilaisiin fysiikkaan liittyviin
kokeisiin.
Heurekassa oli myös pihanäyttely,
johon emme kiinnittäneet juurikaan
huomiota, koska oli talvi ja pihalla oli
erittäin kylmä.
Rasmus Tieaho
Menimme maaliskuussa Heurekan
järjestämään Nano-päivään. Siellä
teimme nanoaiheisia tehtäviä erilaisissa
pajoissa. Ensimmäisessä pajassa
testasimme ”taikahiekkaa”, joka ei
kastunut. Testasimme myös muistimetallia, joka palautui vedessä aina
entiseen muotoonsa, vaikka sen väänsi
mutkalle. Yhdessä vaiheessa mittasimme
kuinka pitkiä olemme nanometreissä ja
tutkimme koeputkien ja mansikkaesanssin avulla kuinka paljon on nano. Myös
kaikki muutkin pajat olivat mielenkiintoisia. Kaikkiaan kokeita oli kahdeksan.
Päivän alkuvaiheessa kuuntelimme
luennon nanosta, josta opimme paljon.
Päivän lopuksi täytimme kyselylomakkeen ja sitä vastaan saimme vapaaliput
näyttelyihin. Päivä oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen.
Sini Laurikainen ja Ronja Karttunen
12
kahdeksas luokka
Pitkän etsinnän jälkeen valitsimme 8.
luokan näytelmäksi Michael Enden
”Momo ja harmaaherrat”. Päätimme
myös jakaa luokan kahteen ryhmään.
Näin alkoi valmistua samasta aiheesta
kaksi erilaista tulkintaa. Ryhmät työskentelivät hyvin itsenäisesti. Vapautta oli
paljon, mutta sen myötä myös vastuuta.
Ryhmät pääsivät lisäksi seuraamaan toistensa harjoittelua, mikä koettiin opettavaiseksi. Kaiken hulinan keskellä oppilaat
kirjoittivat prosessista aineen. Seuraavassa
oppilaiden mietteitä siitä, miltä näytelmän
teko heistä tuntui.
Tuomo Oksanen
Kolme tuntia harjoituksia putkeen ilman
taukoja, siinä on kestämistä! Mutta
näytelmän tekeminen on ollut myös
hauskaa! Tähän kohtaan voisin laittaa
paljon hyviä adjektiiveja, mutta käytänkin
vaihtoehtoisesti ilmaisua ”mukavan uuvuttava”. Näytelmän tekeminen kahdessa
ryhmässä oli hyvä idea, koska näytelmistä
tuli hyvin erilaiset, ja oli helppoa keskittyä
pienessä ryhmässä. Mielestäni jossain
vaiheessa osa ihmisistä otti näytelmän
teon liian kilpailuhenkisenä, mutta siitäkin
päästiin yli kun tajuttiin, että ollaan kaikki
samassa veneessä. Ville Ruokonen
Teimme näytelmää aluksi omassa luokassa
ja musiikkiluokassa, jossa saimme idean,
että lainaisimme koulun sähköpianoa
näytelmäämme. Harjoitteleminen sujui
aluksi ihan hyvin, mutta kun pääsimme
saliin, kaikki alkoi mennä alamäkeen
ja riitelimme paljon. Lopulta näytelmä
rupesi taas sujumaan ja pääsimme yli
erimielisyyksistä. Mielestäni saimme
tehtyä näytelmästä hyvän. Ja vaikka se
13
olikin melko vakava, saimme siihen jotain
huumoria, mikä oli mielestäni hyvä.
Melina Heimsch
Näytelmän tekeminen on ollut todella
hyvää vaihtelua. Myös kahdessa eri
ryhmässä työskentely on ollut toimivaa.
On hyvä, että ryhmissä on saanut tuoda
oman mielipiteensä esille ja että se on
otettu myös huomioon. Mielestäni
molemmat ryhmät ovat tehneet aivan eri
version, ja kummatkin ovat onnistuneet.
Itse olin innostunut, kun näytelmää alettiin työstää. Välillä oli kuitenkin päiviä,
kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja
kaikki olivat väsyneitä, mutta se varmasti
kuuluu asiaan. Suvi Hemmilä
Näytelmän teko oli kuin seikkailu.
Ensiksi piti valita hyvä ja luokallemme
sopiva näytelmä. Tämän jälkeen jaettiin
roolit. Minun piti aluksi olla hauska ja
hiukan valehteleva Gigi, mutta asiat
muuttuivat ja loppujen lopuksi roolihahmoni olivat Nino, Francesca, turisti ja
harmaaherra II. Roolijaon jälkeen alkoi
kova paahtaminen. Viikkojen kuluessa
syntyi hieno ja hauska näytelmä. Ja oli
hienoa, että opettaja antoi meille suhteellisen vapaat kädet. Nyt näytelmä kertoi
enemmän meistä.
Jasmine Forsström
lukuvuosi 2009–2010
yhdeksäs luokka
Kiva vuosi on ollut,
kaikkea vastaan on tullut,
nyt se melkein on loppu,
kaikki pitää hyvästellä,
kohta on jo hoppu.
Veikka Niemi
Meidän luokka on paras. Suurin osa luokastamme on ollut täällä ensimmäisestä
luokasta asti, joten ei ihme, että olemme
kuin veljiä ja siskoja. Muutkin, jotka ovat
tulleet myöhemmin luokallemme, ovat
päässeet osaksi koko porukkaa.
Nyt, yhdeksän vuoden jälkeen, joudumme eroamaan toisistamme ja se masentaa,
ei sen takia, että rakastamme tätä koulua,
ei, vaan sen takia, että olemme myyräpopulaatio, tiivis ja yhtenäinen. Tulen
ikävöimään kaikkia suuresti ja toivon, että
pysyisimme yhteydessä koko elämämme
ajan. Rakastan tätä apinaluokkaa!
Useimmat meistä nähdään toisiamme
koulunkin ulkopuolella. Se tarkoittaa, että
emme ikinä unohda toisiamme. Sitten
vanhainkodissakin selitetään sylki lentäen
tästä luokasta. Olette parhaita!
Iza Haaparinne
Tulin tähän kouluun ensimmäisellä luokalla. Olen aina vihannut kaikkia mahdollisia korvaavia koulupäiviä ja koulumme
juhlia, mutta nyt, kun lähden täältä, niin
ehkä kuitenkin jään hieman kaipaamaan
koulumme hulluja perinteitä. Niitä on
kiva muistella. Kamalaa ajatella, että joudun eroamaan luokastani, luokkalaiseni
ovat kuin veljiä ja siskoja...
Toivottavasti pystymme pitämään
yhteyttä keskenämme. Vaikka lähdenkin
tästä koulusta, tulen aina olemaan ikuinen
steinerlapsi. Mimosa Lindholm
14
... yhdeksänteen kouluvuoteen mahtui
paljon kaikenlaista: matkat Porvooseen
ja Tampereelle, vierailu Heurekan
Nano-päivään ja kahden viikon pituinen harjoittelu, työelämään tutustuminen (tet) ... Toki yhdeksäs luokka oli
muutakin kuin pelkkiä retkiä, töitä on
pitänyt tehdä paljon enemmän kuin
kahdeksannella luokalla...
Lotta Hyvönen
... yhdeksäs luokka oli opetuksellisesti
mainio, mutta myös haastava. On aina
mukavaa oppia uusia asioita koulussa...
Aleksanteri Gustafsson
... Olimme Pietun kanssa Pyöräkorjaamo Lundbergillä. Pääsimme siellä
huoltamaan, purkamaan ja kasaamaan
pyöriä. Hinnoittelimme myös tavaroita
ja siivosimme myymälää. Tet oli oikein
mukava... Waltteri Rahkonen
...Olin Oopperan puvustamossa.
Ensimmäisenä päivänä, kun menin
puvustamoon, olin hyvin jännittynyt.
Tapasin ensimmäiseksi puvustamon
päällikön, joka oli todella mukava ja
esitteli minulle puvustamon ja muutamia tärkeitä henkilöitä. Loppupäivän
silitin ja rullailin monen metrin pituisia
balettitossujen nauhoja... Riikka Suurla
... Oli hauska tutustua työelämään
kaupassa ja mitä se työ pitää sisällään;
hyllyjen täyttämistä ja järjestelemistä,
kuormien purkamista ja kuormakirjojen täyttämistä. Ensimmäinen viikko
meni siihen, että opetteli, ja toinen
viikko sujui ongelmitta...
Jenna Haukka
kymmenes luokka
10. luokalla on mukavaa. Ollaan vaan
hengailtu koko vuosi. Opiskelu on sujunut hyvin ja se on ollut melko samanlaista
kuin 9. luokalla. Olimme maatalousleirillä
syksyllä lukuvuoden alussa. Tapolassa
saimme lypsää lehmiä ja opimme paljon
maatalousasioita. Se oli ihana leiri ja lehmät söpöjä. Nyt on tulossa maanmittausleiri ja odotamme sitä ennakkoluuloisina.
Mukava vuosi on ollut.
Oli melko rauhallinen vuosi, joka luultavasti johtui luokkamme pienuudesta.
Mieleenpainuvimpana muistona on ollut
maatalousleiri eli kuten me sitä kutsumme
”lehmäleiri”. Leirillä oli hauskaa ja se oli
kokemus jonka voisin elää uudestaan.
Kymmenes luokka on sujunut hyvin ja
nopeasti. Oppilaat kävivät heti alkuvuodesta Maatalousleirillä oppimassa maataloutta ja eläinten hoitamista. Siitä tuntui
jääneen hyvät muistot kaikille. Loppukeväästä pääsemme vielä mittaamaan
erilaisia asioita luonnossa Maanmittausleirillä. Luokan oppilaiden kanssa on ollut
mukavaa ja innoittavaa työskennellä.
Pia de Leeuw van Weenen ja Sinikka Lukkarila
15
lukuvuosi 2009–2010
yhdestoista luokka
Tämä vuosi kului todella nopeasti.
Mieleenpainuvin asia, jonka muistan
oli meidän luokan englanninkielinen
näytelmä Hamlet, joka meni loppujen
lopuksi hyvin.
Tästä vuodesta muita mieleenpainuvia asioita oli kahden viikon mittainen
sosiaalialan yöharjoittelu, joka meni ihan
mukavasti... Mielenkiintoista oli myös
retki Tampereelle, jolloi tutustuimme
Tampereen teknilliseen yliopistoon ja
Tampereen yliopistoon. Noora Juurmaa
Vuosi 2009 ja 2010 pitivät sisällään monenmoista kurssia ja tapahtumaa. Opettavin ja rasittavin oli varmasti sosiaalialan
työharjoittelu, joka kesti kaksi viikkoa.
Yllättävän vähällä työllä on onnistunut
etenemään ihan hyvin, siihen nähden,
että on jo lukion toisella luokalla.
Yhteenvetona koko vuosi on ollut
sivistävä ja nautittava.
Miro Kuusinen
Minusta hauskaa oli Tampereella, kun
käytiin katsomassa ammattikorkeakoulua
ja teknillistä yliopistoa. Tykkäsin myös
työharjoittelusta, jossa sain olla lasten
kanssa. Kouluvuosi on mennyt nopeasti. Jasmin Kallberg
Näytteleminen oli kivaa.
Tiia Sunila
Tästä vuodesta ei jäänyt
mitään mieleen. Kerran
käytiin Tampereella.
Näytelmäkin väsätttiin
johonkin väliin. Iiro Aalto
11. luokan näytelmä – aivan
loistava, varsinkin haamu.
Doris Gauffin
11. luokan näytelmä oli paras. Työharjoittelu oli kiva. Jessica Forsström
11. luokan ehdottomia kohokohtia
olivat näytelmän tekeminen ja jatkoopiskelupaikkaan tutustuminen Tampereella. Heikki Jämsä
Tänä vuonna oli sosiaalialan työharjoittelu, joka oli ihan järkyttävää tuskaa, koska
en voi sietää lapsia.
Heidi Mustonen
Meillä oli tänä vuonna sosiaalialan
työharjoittelu, mikä oli elämäni ihanin
kokemus.. työharjoittelu avasi minulle
uusia tuulia työelämään. Olin harjoittelussa Järvenpään steinerpäiväkoti Pikkukarhussa. Lapset tykkäsivät valtavasti
tekemistäni piirustuksista.
Järjestin lapsille ”kaikki mukaan”
-leikkejä. Tädit Pikkukarhussa kannustivat Snellman-korkeakoulun varhaiskasvattaja-linjalle, työni laatu oli kiitettävää. Kiitos Pikkukarhun väelle! Heikki Vitikka
16
kahdestoista luokka
12. luokan opiskelijat tekivät päättötyön itse valitsemistaan aiheista:
Esa Havu: Flash-animaatio
Aarni Jormola: Korukivien hionta ja tutkielma suomalaisista puolijalokivistä ja jalokivistä
Juulia Lehtinen: Valokuvaus, muotokuvia
Aaro Oikarinen: Sähkökitaran valmistus
Juho Oikarinen: Ruokailuryhmän (pöytä ja penkit) valmistus
Samuli Palonen: Soiva tuoli
Viivi Porthen: Varsan kehitys ja kasvattaminen -käsikirja
Joona Tikkanen: Auton kunnostusta
Antti Toivonen: Laatikkoleijan valmistus
Aleksi Väisänen: Shakkilaudan ja -nappuloiden valmistus
Terhi Väyrynen: My little Pony -kustomointi
Päättötyökurssin tavoitteena on auttaa
opiskelijaa omien kykyjensä löytämisessä. Lopputulos on tärkeä, mutta sitäkin tärkeämpää on työprosessi, itsetuntemuksen kurssi ja kamppailu oman
itsensä kanssa. Koko projektin läpivieminen, esimerkiksi aikataulun sovittaminen
muutenkin vaativaan opiskeluvaiheeseen,
opettaa asioita tulevaisuutta varten.
Ensimmäisestä luokasta asti harjoitellut taidot ja valmiudet tulevat ehkä
parhaiten näkyviin kun 12-luokkalainen
astuu yleisön eteen ja ottaa vastuun
työstään. Esittelyä oppilaille, opettajille,
vanhemmille ja muille kiinnostuneille voi
pitää kouluvuoden merkittävimpänä tapahtumana. Opiskelijat selostivat työnsä
vaiheita ja vastasivat yleisön esittämiin
kysymyksiin työnsä asiantuntijoina.
Eräänlaisen tasapainottavan vastakohdan päättötyölle muodosti 12. luokan
toinen suuri projekti, näytelmä. Laura
Ylimartimon johdolla ryhmä yhdisti
voimansa yhteiseen ponnistukseen
toteuttamalla Uula Erosen näytelmän
Aaverakastaja.
17
Oman sävynsä kouluvuoteen toi myös
jatkuva taustalla tapahtuva varainkeruu.
Lukuvuosi huipentui kulttuurihistorian
leiriin Barcelonassa. Matkalla muun
muassa syvennettiin arkkitehtuurin ja
historian oppisisältöjä. Jarno Paalasmaa
lasten ja nuorten päihteidenkäyttö
perheen ja koulun merkitys sekä mahdollisuudet
Laura Colliander
Keskiviikkona 7.4., heti pääsiäisloman
jälkeen, vanhempainkunta järjesti koulun
vanhemmille tarkoitetun päihdekasvatusaiheisen luennon. Asiantuntijana kuultiin
Tuuli Pitkästä, joka on A-klinikka-säätiön
vanhempi tutkija Järvenpään Sosiaalisairaalassa. Tuuli on aikaisemmalta koulutukseltaan steinerkoulun liikunnanopettaja.
Hän on myös koulumme vanhempia.
Luento oli täynnä tutkittua tietoa
nuorista ja vanhemmista päihteidenkäyttäjistä. Tämä juttu on vain lyhyt tiivistelmä
joistakin monista esille nousseista asioista
ja teemoista.
Tuuli Pitkänen muistutti, että päihdekasvatus on aloitettava jo lapsuudessa – aloitus murrosiässä on vähän liian myöhäistä.
Vanhempien tehtävä on suojata kehittyvää
lasta, ja murrosiän kausi, jolloin keskushermosto ja aivot kehittyvät nopeasti,
on päihteiden käytön riskiaikaa. Lapsen
biologinen kehitys on altis riippuvuuksien
kehittymiselle ja siksi alkoholin käytön
aloitusikää olisi saatava mahdollisimman
myöhäiseksi. Aikaisin aloitettu käyttö
altistaa myöhemmille päihdeongelmille,
mielenterveysongelmille sekä huonolle
koulumenestykselle.
Vanhempien ei tule ostaa nuorille juotavaa, ei edes paria kaljapulloa, koska tämä
antaa väärän viestin eikä kuitenkaan ole
sanottua, että nuori joisi vain ne pari pulloa
– todennäköisesti hän yrittää muita reittejä
saada lisää. Kaikki nuoret eivät juo, ja tämä
on tärkeä muistaa: ei omankaan lapsen
tarvitse juoda, vaikka hän väittäisi että
”kaikki muutkin”. Vanhemman johdon-
mukaisuus siinä, että alaikäisenä ei juoda,
on tärkeää, samoin sen korostaminen, että
kyse ei ole siitä että haluttaisiin kieltää kiellon vuoksi, vaan lapsen terveen kehityksen
suojelemisesta.
Lapsikeskeinen kasvatusote on suositeltavampi kuin autoritaarinen. On tärkeää,
että lapsen ja aikuisen välillä on hyvä
luottamussuhde, jossa vaikeistakin asioista
voidaan puhua suoraan. Tämän suhteen
rakentaminen ja hoitaminen alkaa lapsen
syntymästä. Jos lapsella on ahdistusta
tai muuta psyykkistä pahoinvointia tai
emotionaalisia ongelmia, siihen on
ehdottomasti syytä tarttua ja etsiä lapselle
oikeaa tukea ja apua, jotta lapsi ei ryhtyisi
etsimään ”lääkettä” päihteistä, jotka pahentavat tilannetta.
Koska yhteiskunnassamme aikuisten
humalahakuinen juominen on yleistä, on
hyvä kiinnittää huomiota omaan esimerkkiinsä ja juomatapoihinsa. Mitkä ovat
omat tavat rentoutua tai pitää hauskaa?
Onko alkoholin oltava siinä mukana?
Tuuli Pitkänen painotti tutkimustuloksia,
että alkoholin ”maistattaminen” kotona
ei ehkäise ongelmakäyttöä kuten joskus
uskotaan, vaan alentaa kynnystä käytön
aloittamiseen.
Päihteistä puhumiseen liittyy monia
haasteita. Tarvitaan asiallista tietoa, ei
pelottelua. Usein myös moralisointi, syyllisyys tai syyllistäminen haittaavat keskustelua. Vanhemmalla voi toisinaan olla omia
päihteisiin liittyviä rankkoja kokemuksia,
pelkoja tai ahdistuksia. Liian rankkoja
asioita ei voi jakaa lapselle, jonka elämän-
18
• lasten bileissä ja juhlissa on aina
aikuinen valvomassa,
• arki-iltoina lasten kotiintuloaika on _,
viikonloppuisin _.
• voimme soittaa toisillemme ja jutella
sekä iloisista että vaikeista asioista,
• emme hyväksy kenenkään kiusaamista
vaan pyrimme selvittämään asian välittömästi,
• emme hanki tai tarjoa lapsille tupakkatuotteita tai päihteitä,
• ilmoitamme toisillemme, jos alamme
epäillä tai tiedämme, että joku lapsistamme käyttää tupakka-tuotteita tai
alkoholia, kokeilee huumeita, väärinkäyttää lääkkeitä, pinnaa koulusta, näpistelee
tai on muuten rikollisilla teillä.
Kirjoita nimi listaan jos olet mukana!
kokemus ei riitä, vaan niistä on keskusteltava muiden aikuisten kanssa.
Oma opettaja on nuorelle ensisijainen
tiedon antaja, ehkä vanhempiakin tärkeämpi. Opettajan sanaan luotetaan ja sillä on
painoarvoa, ja on pidettävä huolta, että
nuori ei jää kavereiden kuulopuheiden
tai netin kautta saatavan disinformaation
varaan muodostaessaan mielipidettään
päihteistä. Opetussuunnitelma, jossa on
asiallinen päihdekasvastussuunnitelma, on
tärkeä tuki opettajalle.
Verkostosopimus avuksi
Tuuli Pitkänen esitteli luennolla käytännön työkalun päihdekasvatuksen tueksi
– verkostosopimuksen. Sopimuksella
yhteisö – esimerkiksi luokka – voi tehdä
kirjallisen sopimuksen, että luokan vanhemmat pitävät huolta siitä, että puuttuvat
päihteiden käytön ilmenemiseen luokassa.
Sopimuksessa mukana olevat voivat esimerkiksi ilmoittaa toisilleen, jos näkevät
toisen lapsen vaikkapa tupakoimassa tai
ostamassa alkoholia väärillä papereilla.
Sopimuksessa myös sovitaan kotibileiden
säännöistä luokan kesken ja sitoudutaan
päihteettömyyteen. Sopimuksen tekeminen madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ja
keskustella asioista. Se helpottaa yhteisön
sisäistä yhteydenpitoa ja luo yhteistä
arvopohjaa.
Mukaan tulevat allekirjoittavat paperin ja
laittavat siihen myös puhelinnumeronsa.
Paperi kopioidaan kaikille sopimuksen
tekijöille. Sopimusta voidaan muokata
ja siihen voidaan lisätä asioita yhteisen
periaatekeskustelun perusteella. On
tärkeää, että kaikki mukaan tulevat ovat
sen takana.
Tähän mennessä ainakin yksi luokka
koulussamme on ajatellut ottaa verkostosopimuksen käyttöön. Ehkä teidänkin
luokassanne olisi kiinnostusta? Ottakaa
asia puheeksi vanhempainillassa, opettajan kanssa jutellessa tai muita vanhempia
tavatessa. ”Lapsen kasvattamiseen
tarvitaan koko kylä!”
Lisätietoa aiheesta ja verkostosopimuksesta:
tuuli.pitkanen@a-klinikka.fi
Esimerkki verkostosopimuksen sisällöstä:
Yhdessä sovimme, että
• lasten yövierailuista kaverien luona sovitaan myös vanhempien kesken,
19
hippiäiset rauhankoulussa
Laura Colliander
Iltapäiväkerho Hippiänen kävi maaliskuussa Pasilan Rauhanasemalla osallistumassa rauhan ja kehityksen toimintapäivään Rauhankouluun. Iloiselle
joukolle retki oli jännittävä ja hauska
tapahtuma.
Pasilan Rauhanasema toimii Pasilan
entisen rautatieaseman rakennuksessa
aivan nykyisen rautatieaseman lähellä,
keskellä korkeita kerrostaloja. Rakennuksessa on usean rauhanjärjestön toimitiloja, muun muassa Aseistakieltäytyjäliiton
ja Rauhanliiton toimistot. Toimistot ovat
yläkerrassa ja alakerrassa on avaraa tilaa
toimintapäiville.
Rauhankouluohjaajat Anna Saxman ja
Julia Dahlberg veivät lapset draamatarinamatkalle pienen Mohammed-pojan
elämään. Tarinassa käytiin läpi sudanilai-
sen Mohammedin elämän käännekohdat:
sisällissodan syttyminen, joutuminen sissien vangiksi, pakeneminen pakolaisleirille. Elämä leirillä oli erilaista kuin mitä
se oli ollut kotona ennen sotaa. Lapset
eläytyivät hyvin tarinaan. Monelle jäi vahvasti mieleen pakeneminen sissien luota.
Tarinan jälkeen keskusteltiin aiheesta,
niin Mohammedista kuin siitäkin, mitä
ihminen tarvitsee elääkseen rauhassa.
Rauhankoulupäivät ovat kaksiosaisia
– ensimmäisen ja toisen kerran välillä
on yleensä vähintään viikko, ja välissä
on välitehtävä. Toinen kerta voidaan
pitää lasten omassa koulussa, jos siihen
on tilat. Hippiäiset saivat kuitenkin nyt
yhden pitkän iltapäivän.
Rauhankoulun taustalla ovat Rauhanliitto ja Rauhankasvatusinstituutti.
Kokemukselliset rauhankasvatuspäivät
on suunnattu peruskouluille ja lukioille,
mutta miksei myös steinerkoululaisille.
Draamatarinoita on hyvin monenlaisia,
muitakin kuin tarina Mohammedista, ja
niitä voidaan muokata ryhmän tarpeiden,
iän ja koon mukaan. Ihmisenä kasvaminen, kansainvälisyys, osallistava kansalaisuus ja vastuu kestävästä tulevaisuudesta
ovat joitakin aiheita, joita Rauhankoulussa voi käsitellä innostavasti ja hauskasti.
Toimintapäivät ovat kouluille maksuttomia, sillä Rauhankoulu saa rahoituksensa
tällä hetkellä Ulkoministeriöltä.
Lisätietoja: rauhankoulu@rauhanliitto.fi
www.rauhankoulu.fi
20
vanhempainkunnan kouluvuosi
Kun syksy koittaa niin vanhemmatkin rehkii
miten kaikki valmiiksi markkinoille ehtii?
On tehtävä niin paljon uutta
julistetta, kylttiä ja viiriä kuutta!
Entä kuka hoitaa kahvilan,
kuka paistaa makkaran?
Pidetään palaveria, hääritään ja hyöritään
keskiaikaan yhdessä touhuten pyöritään.
Marraskuuksi päivä kun painuu
juhlasalista kahvin tuoksun vainuu
– siellä juhlitaan koulun 25 vuotta
ihastuksen kohteena kokemusten nuotta
kaadetaan kahvia, teetäkin riittää
vanhemmat näin koulua kiittää.
Tammikuussa kun lauantaina kouluun tullaan
silloin ovet auki jää ja vieraita rullaa
tunteja kuunnellaan ja kysyä saa
– mikä tulijaa kiinnostaa?
Myös vanhempien kirpputori väkeä kerää
täällä moni antoisa keskustelu herää.
Mietitään kevääksi jotain erityistä hyvää
tekisi mieli uutta tiedonjyvää
kutsutaan meille puhujia kaksi
tekemään vanhemmat viisammaksi!
Huh niin sulaa lumet ja kevät jo entää
ajatukset syksyn markkinoihin lentää...
Suunnitelmat alulle kuin taikina pullaan
syksyllä taas yhteen tullaan!
Tervetuloa taas syksyllä vanhempainkuntaan uudet ja vanhat vanhemmat!
Vanhempainkunta on avoin toimintaryhmä, jonka tärkeimmät työt kuluneena
lukuvuotena olivat Keskiaikamarkkinat ja ABC-oppaan valmistaminen
(http://vantaansteinerkoulu.fi/vsshome/omatsivut_files/ABCweb.pdf)
21
ajanmukainen yhteistyö opettajan
ja vanhempien välillä
Esa Mäkinen ja Anita Ollonberg
Toimiva ja tasapainoinen kasvatuskumppanuus edellyttää taitoja ja ymmärrystä sekä
opettajilta että vanhemmilta. Perinteiset, usein yksipuolisesti kasvatuksen ammattilaisten
valta-asemaan perustuvat tavat ovat nykytilanteessa vanhentuneita.
Steinerkasvatuksen perustana on Rudolf
Steinerin toiminta Stuttgartin Waldorfkoulun perustamisen ja alkuvuosien yhteydessä (1919-1924). Hän esitti selkeät ja
perustellut lähtökohdat kodin ja koulun
yhteistyölle. Voi sanoa, että ne ovat yhtä
aikaa järkeenkäypiä ja idealistisia, kuten
niin moni muukin hänen esittämänsä.
Vanhentuneiksi niitä ei voi väittää.
Vanhempien tuki voimaannuttaa opettajaa
Steiner edellytti, että koulun on hankittava ”vipuvoimaa” kasvatusnäkemyksensä ideaalien ymmärtämiseen siten, että
näytetään, miten kaikki toiminta on
vankasti tärkeimpiin kulttuurisiin ja
ajanmukaisiin vaatimuksiin vastaavaa.
Tämä herättää vanhemmissa ymmärrystä, kiinnostusta ja luottamusta koulua
kohtaan. Tämä vanhempien kiinnostus,
tuki ja luottamus vahvana mielentilana
on sellainen voimanlähde, joka parhaimmillaan voi voimaannuttaa opettajaakin.
Tämän tuen voi Steinerin mukaan
kokea, kun opettaja vanhempainillassa
kuvailee luokan elämää ja tavoitteitaan ja
vanhemmista huokuu vastaan voimakas
myötäeläminen lapsia kohtaan sekä arvostus opettajan ja koulun työtä kohtaan.
Näinkö Steiner heti aluksi esitti erittäin
suuren vaatimuksen vanhemmille? Ei,
vaan nimenomaan koululle. On toimittava niin, että tällainen luottamus ja tuki
voi syntyä. On oltava sen arvoinen, sillä
22
vanhempien oletus on, että he voivat
arvostaa ja luottaa lastensa kouluun.
Myöhemmin eräässä luennossaan
Steiner esittää, että voimaannuttava
vanhempien tuki opettajalle olisi jopa
tärkein tai yksinäänkin riittävä vanhempainiltojen tarkoitus. Vanhempienkin
intressissä on pitää opettaja työssään
kaikin puolin ja etenkin sielullisesti
hyvävoimaisena.
Seuraavaksi Steiner edellyttää – mitä
ilmeisimmin nimenomaan opettajilta
– että viestinnän on oltava selkeää ja
ymmärrettävää. On vältettävä vaikeaselkoisuutta, turhaa korkealentoisuutta
ja oltava suorapuheisia. Jälleen hän korostaa, miten tärkeätä on, että vanhempien, jotka ”lastensa kautta tuntevat tiettyä rakkautta Waldorf-koulua (steinerkoulua) kohtaan” on pystyttävä saamaan
ote niistä ajatuksista, tuntemuksista ja
tahdon impulsseista, jotka inspiroivat ja
kantavat koulua.
Oppilaan kodin kunnioittaminen
Seuraavaksi tulee esiin jotain hyvin
radikaalia, ottaen huomioon, että nyt
ollaan vuoden 1923 saksalaisessa yhteiskunnassa: ”Tämä koulu ei tahdo, että
opettajan ja vanhempien välinen suhde
perustuisi johonkin uskon tapaiseen
auktoriteettiperiaatteeseen.”
Samana vuonna Englannissa Ilkleyssä
pitämillään luennoilla kasvattajille hän
palasi aiheeseen ja korosti kodin kunnioittamisen tärkeyttä. Hän otti selvää
etäisyyttä sen ajan monista kasvatuksen
ja psykologian virtauksista, jotka olivat
kriittisiä kotikasvatusta ja vanhemmuutta kohtaan. Steinerin lähtökohta on
pragmaattinen, käytännöllinen todellisuus määrää toimintaa. Kotitilanne,
vanhemmat ja perhesuhteet ovat ilmiselvä tosiasia lapsen elämässä ja perheen
jäsenet ja heidän suhteensa ovat kutoutuneet sellaisiksi kuin ovat jo aikoja
sitten ennen lapsen kouluun tuloa. Aivan
suorin sanoin hän tahtoo kieltää opettajilta lapsen perhesuhteiden ja -olojen
repostelun, epäasiallisen ja turhan arvostelun, sillä lapsi tarvitsee alakouluiässä
kokemusta läheisestä ja rakastettavasta
auktoriteetista. Kasvava lapsi kokee
lapsenomaista kunnioitusta ja rakkautta
kasvattajaa kohtaan ja nimenomaan
tarvitsee siinä iässä juuri tätä ”oloa”.
Vanhempien tehtävä Steinerin mukaan
on vaalia lapsen mahdollisuutta tähän
tunteeseen. Steiner esittää vanhemmille,
että he toivottavasti ymmärtävät tämän
periaatteen nimenomaan lapsensa kautta
ja pidättäytyvät arvostelemasta opettajaa
lapsen kuullen, ettei mahdollisuus tähän
turvallisuuteen katoaisi. Ja jälleen hän
kehottaa opettajia toimimaan siten, että
vanhemmat voivat arvostavasti ja rehellisesti tällaiseen tukeen sitoutua.
”Tullessani minäksi, sanon Sinä”
Viimeisenä, ympyrän sulkevana hyvän
yhteistyön kriteerinä Steiner esitti
toivomuksen, että opettajan ja vanhempien väliset suhteet olisivat aitoja
”sydämestä sydämeen” -tason ihmissuhteita. Tähän pääsemiseksi vuorovaikutuksen tilanteissa on oltava myös
välitöntä ja epämuodollista kohtaamista.
Esitelmätyyppiset vanhempainillat,
23
jossa huolellisesti säilytetään lasiseinä
luennoivan ammattipedagogin ja hiljaa
kuuntelevan vanhempien joukon välillä
eivät voi riittää. Asetelmaa täytyy rikkoa
ja koska kyse on syvälle iskostuneista,
suorastaan ritualistisista mielenkaavoista
tämä voi vaatia rohkeutta ja vaivannäköä melko paljonkin molemmilta
osapuolilta. Pienen lapsen näkökulmasta kaikki häntä ympäröivät aikuiset ovat
hyviä ja luotettavia ja samalla puolella,
hänen tukenaan. Tämä lapsen oletus
on syytä muistaa ja ymmärtää kun
lähestymme toisiamme ja toimimme
opettajina ja vanhempina.
Steinerkasvatuksessa ydinprosessi
on kasvattajan ja kasvatettavan dialogi,
opettajan ja lapsen välinen Minä–Sinä
-suhde (Martin Buberin dialogifilosofian mukaan). Koulun ydintä eli sisintä
tarkoituksen toteutumisen piiriä eivät
siis ole opettajakokous, hallintomalli,
opetussuunnitelma, luokka eikä edes
opetus, steinerpedagogiset ideat tai
antroposofia. Ne ovat kaikki ydinprosessia ympäröiviä tukiprosesseja.
Tukiprosessit määrittelevät, jäsentävät ja
ihan konkreettisestikin luovat mahdollisuuksia ydinprosessien moninaisuuden
toteutumiselle. Nimenomaan vanhempien ja opettajan välinen yhteistyö
on tällainen tärkeä tukiprosessi.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Fredrikakoulun lehdessä.
Kevään 2010 ylioppilaat
Blom Pirre
Hertell Hanna
Kallio Susanna
Kuutti Topi
Salmi Eetu
Tirkkonen Olli-Pekka
Tonttila Tommi
Keskiaikamarkkinat
sadonkorjuuaikaan 25.9.2010
Vantaan seudun steinerkoulu,
satakielentie 5, 01450 Vantaa
24