Lööppi 4-2012

SUOMEN AIKAKAUSLEHDENTOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY
42012
Pääkirjoitus: Vähemmän mutta parempaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
19. vuosikerta
päätoimittaja:
Hanne Aho,
puh. 050 5254345,
hanne.aho@otavamedia.fi
toimitussihteeri: Kaija Plit,
kaija.plit@sal-info.org
taitto: Unto Helo
muu toimituskunta: Pekka
Holmström, Marko Korhonen,
Tiina Laitinen, Tomi Uschanov
SAL ry., Albertinkatu 27 B,
00180 Helsinki,
puh. (09) 611 055
puheenjohtaja: Hanne Aho
asiamies: Kaija Plit
toimistonhoitaja: J­ aana Virtanen,
jaana.virtanen@sal-info.org
ilmoitushankkija: Erkki Hirvonen,
puh. +358 50 5506172,
erkki.hirvonen@jippii.fi
ISSN-L 1455-0032
painopaikka: Oy Fram Ab,
Korsholmanpuistikko 37
65100 Vaasa
Kannen kuva: Outi Kainiemi
Vähemmän
mutta parempaa
Miksi e-kirja ei löytänyt ostajia?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Aarne Aktan: ”Printtilehti on huono bisnes”.. . . . . . . . . . . 10
K
Miinaharava: Huijausotsikot pettävät lukijan.. . . . . . . . . . 12
SAL harrastaa: Rytmi vie mennessään.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
ustantamisen kultaisista vuosista on jo vuosikymmeniä. Lehtien lukijamäärät ovat romahtaneet
siitä mitä ne olivat, ja ilmoittajille on tullut paljon
uusia medioita, joissa mainostaa. Levikkien laskua
ja ilmoitusmyyntitulojen pienenemistä on yritetty
korvata uusien lehtien perustamisilla. On perustettu lehtiä harrasteryhmille ja muille uusille ja yhä
pienemmille kohderyhmille.
Lukijoita on yritetty houkutella myös sisällön kustannuksella, tekemällä
entistä raflaavampia ja järkyttävämipiä juttuja. Ja journalistien arvostus
yhteiskunnassa on laskenut yhdessä levikkien kanssa.
Moka! Virhe! Fiba! Kämmi!.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Syntyneet ja kuolleet lehdet 2012.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Helmijuttu: Eevan toimittaja Pirjo Houni.. . . . . . . . . . . . . . . 22
Hallitus vastaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Juristipalsta: Tainnuta taakka ja vaihda vapaalle!. . . . 26
Kirja-arvostelu: Horisontti meren takana. . . . . . . . . . . . . . . . 29
SAL news.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Sarjakuva: SAL:illa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Vuosikokous 6.3.
SAL:n vuosikokous pidetään 6.3.2013
Hotelli Arthurin juhlasalissa, Vuorikatu 19, Helsinki.
Aloitteita ja esityksiä
Kaikilla SAL:n jäsenillä on oikeus tehdä esityksiä
vuosikokoukselle. Kirjallisesti tehdyt esitykset tulee
toimittaa SAL:n toimistoon joulukuun 10. päivään
mennessä.
Tiedustelut ja esitykset: asiamies Kaija Plit,
puh. 050-4394538 tai kaija.plit@sal-info.org
Salli-palkinto
Sääntömääräisten asioiden lisäksi vuosikokouksessa
jaetaan Salli-journalistipalkinto. Esityksiä palkinnon
saajaksi voit tehdä vuoden loppuun mennessä.
Palkintoesitysten ohjeet löydät tästä lehdestä.
”
Journalistien
arvostus
yhteiskunnassa
on laskenut
yhdessä
levikkien
kanssa.
Kulminaatiopiste saavutettiin jo monta vuotta sitten. Silloin lehtiä oli
liikaa, ja yritysten organisaatiot oli kaikilla tasoilla pöhötetty tukemaan
niin monien lehtien ilmestymistä. Monen lehden talous oli rakennettu
horjuvalle perustalle. Tästä huolimatta uusia tekijöitä palkattiin eikä
luonnollista poistumaa käytetty lehtien talouden tasapainottamiseksi.
Vaikka uusia lehtiä lanseerattiin jo aika harvoin, suhteellisen hyvä taloustilanne ja usko tulevaan saivat mediatalot pitäytymään ideologiassaan:
ilmotusmäärien vähenemistä yritettiin vähentää alekampanjoilla, levikkien laskua kylkiäisillä ja niin edelleen.
Taloustilanteen muuttuminen ja arvonlisävero muuttivat tilanteen.
Lukijat eivät enää halunneet ostaa lehtiä eivätkä ilmoittajat olleet valmiita maksamaan ilmoituksista. Katekäyrät alkoivat sojottaa alaspäin,
paniikki lisääntyi ja jopa kymmeniä vuosia väkisinpuhallettu kupla puhkesi. Lopun me tiedämmekin.
Talentumin toimitusjohtaja Aarne Aktan toteaa tässä Lööpissä, että
printtilehtien tekeminen on huono bisnes. Huonolla bisneksellä hän tarkoittaa faktapohjaisten lehtien tekemistä, elämyksellisyyteen hän jaksaa
kuitenkin vielä uskoa.
Mitkä lehdet sitten ovat hyvää bisnestä ja kannattaako niitä enää
­painaa?
Jos lehtibisnes halutaan säilyttää, lehtitaloissa pitäisi määrän sijasta
panostaa laatuun. Pitäisi lopettaa kannattamattomien lehtien tekohengitys, jotta kaikki eivät kaatuisi. Supistaa liiketoimintaa tietoisesti niin, että
liikevaihdon pieneneminen olisi oma-aloitteista ja hallittua. Ymmärtää,
että markkinaan ei määrällisesti mahdu näin paljon.
Ja ennen kaikkea – tehdä kunnolla ne lehdet, jotka on päätetty
­kustantaa. ■
Hanne Aho
hanne.aho@otavamedia.fi
3 LÖÖPPI 4-2012
2 LÖÖPPI 4-2012
pääkirjoitus
kuva: markus pentikäinen
SUOMEN AIKAKAUSLEHDEN­
TOIMITTAJAIN LIITTO
SAL RY:N JÄSENLEHTI
Kallis, kevyt,
vaikeakäyttöinen
ja mullistava
E
Teksti: Laura Koljonen | Kuvitus: Outi Kainiemi
-kirjan piti pelastaa
kirja.
Hyviä puolia oli
paljon: langattomaan lukulaitteeseen mahtui kymmeniä tuhansia kirjoja. Matkoille ei enää tarvinnut
raahata tiiliskiviä. Myös kirjojen
fyysinen säilytys helpottui.
Vanhuksille ja likinäköisille lukulaitteiden piti olla iloinen uutinen, sillä kirjan fonttikokoa pystyi
muuttamaan haluamakseen.
Mutta kun ensimmäiset
tablettitietokoneet tulivat myyntiin vuonna 2010, sähkökirjojen myynti ei vastannut etukäteishypetystä. Ja edelleen vuonna 2012 digitaalisten julkaisujen
myynti on murto-osa perinteisen
kirjan myynnistä.
Osittain se johtui siitä, etteivät
suomalaiset rynnänneet kauppaan ostamaan kalliita tablettitietokoneita.
TNS Gallupin keväällä 2012 tekemän Mobile Life -kyselyn mukaan suomalaisista 2,4 miljoo-
naa omisti älypuhelimen, mutta tablettitietokone oli vasta 300
000 suomalaisen käytössä. Käytön
arvellaan kuitenkin kaksinkertaistuvan lähiaikoina.
E-kirjan ongelmista ei silti voi
syyttää vain laitteiden vähyyttä.
Kuluttajan ja e-kirjan tutustumista haittasivat – ja haittaavat
edelleen – ainakin korkea hinta, joka ei laske samassa suhteessa kuin paperisen kirjan, salauksen hankaluus ja pakollisuus sekä verkkokauppojen vaikeakäyttöisyys.
>>>
5 LÖÖPPI 4-2012
4 LÖÖPPI 4-2012
Miksi e-kirja ei löytänyt ostajia?
Karppisen mukaan e-kirjat ja ei tietenkään mene, mutta e-kirmuodostavat vain pienen prosen- jalla saattaa olla verkkokuluja.
tin Into Kustannuksen myynnistä. Myyntiä ei ole huomattavasti ”E-kirjasta tulee
vauhdittanut edes se, ettei kustan- merkityksellinen”
tamon e-kirjoissa ole salausta.
Rikosromaaneihin ja -tietoteok– Adoben DRM on hankala siin erikoistunut kustantamo Crikäyttäjälle, sillä ensin pitää hank- meTime perustettiin vuonna 2011.
kia tunnus Adobelta. Salauksen Osuuskuntamuotoisen kustanta”Alalta puuttuu käytäntöjä”
mon käytännön pyörittämisestä
vastaa Pulitzer Oy, jonka toinen
Into Kustannuksen nettisivuilla
omistaja on toimittajataustainen
odottaa yllätys: e-kirjat ovat halvempia kuin perinteiset kirjat!
Jouni Tervo.
– Se oli periaatepäätös, kertoo
CrimeTime eroaa isoista kusInto Kustannuksen verkkojulkaitantamoista paitsi kokonsa, myös
sija Milla Karppinen.
tulonmuodostuksensa puolesta.
Vaikka yrityksen painopiste on
Karppinen sanoo, että kustanedelleen perinteinen kirja, niin
tamossa on pyritty siihen, että eyhä merkittävämpi osa liikevaihkirja olisi matalan kynnyksen osdosta tulee e-kirjoista. Tällä hettos.
kellä luku huitelee 20 prosentissa.
– Meistä se ei toimi, jos e-kirja
CrimeTime myös julkaisee
on kalliimpi kuin tavallinen kirja.
kaikki kustantamansa kirjat enTietenkin muiden kustantamojen
sin sähköisinä, ja vasta sen jälkeen
hinnat vaikuttavat myös meihin,
paperisina.
mutta toisaalta meillä on enemTervo sanoo, että alusta asti
män liikkumavaraa. Olemme riipoli selvää, ettei kustantamo kespumaton kustantamo ja hinnoitkity pelkästään perinteiseen kirtelumme on joustavaa. Tekninen
jaan, vaan satsaa myös e-kirjoitoteutus on myös edullisempaa
hin. Yhteistyökumppaniksi valikuin perinteisessä kirjassa ja meilkoitui Elisa Kirja -palvelu, jonka
lä on siinä osaamista.
kanssa CrimeTime tekee teknistä
Karppinen muistuttaa myös
siitä, että on pelkästään kustanta- voi myös purkaa aika helposti yhteistyötä.
– Faktahan on se, että tällä alalla
jan vastuulla laskea kirjojen hin- netistä löytyvillä ohjeilla. Jos lutoja, kun ne ovat olleet myynnis- keminen on hankalaa, tuskin kir- raha tulee vielä perinteisistä tuotjoja ostetaan paljon.
teista. Ja niin kauan kun raha tulee
sä tarpeeksi kauan.
Karppinen sanoo kuitenkin paperista, kustantamot eivät tee to– Kaupat muistavat laittaa ne
alelaareihin, mutta netissä alen- ymmärtävänsä isojen kustanta- sissaan töitä digitaalisuuden eteen”,
Tervo sanoo. ”Jos kuitenkin katsoo
nukset näyttävät unohtuvan. Alalta mojen logiikkaa.
– Ymmärrän, että e-kirjojen maailman markkinoita, niin digipuuttuu selvästi vielä käytäntöjä.
Into Kustannus lanseerasi e- hinnat halutaan pitää kalliina, sil- taalinen kustantaminen kasvattaa
lä nehän eivät vielä tuota ja kus- rooliaan koko ajan. Yhdysvalloiskirjat vuonna 2010.
sahan e-kirjaa myydään yhtä palAlussa suurin osa e-kirjoista tannukset ovat kalliita.
Karppinen luettelee, mikä e- jon kuin perinteistä kirjaa.”
oli pamfletteja, nykyään valikoiTervo uskoo, että jossakin vaimissa on myös muita kirjoja ku- kirjassa maksaa: suurimman siiten tietokirjoja ja romaaneja. Tä- vun vievät kirjailijan rojaltit ja heessa e-kirja on myös Suomessa
nä vuonna Into Kustannus on kustannustoimitus. Perässä seu- yhtä merkityksellinen.
Tällä hetkellä CrimeTime myy
kustantanut 70 nimikettä. Tahti raavat myös korkeampi arvonon ollut suunnilleen sama parin lisävero sekä konvertointi eli tait- noin 20 000 sähköistä tuotenimeä
totiedoston tekeminen e-kirja- kuukaudessa. Viime vuoden lokaviime vuoden ajan.
kuusta määrä on kasvanut tasai– Tällä hetkellä meillä on yli 50 muotoon.
– Itse asiassa kaikki maksaa pait- sesti.
e-kirjaa. Ajankohtaisista kirjoista
– Myymme perinteisiä kirjoja
teemme aina e-kirjat, ja tekisim- si printtikulut. Sen sijaan että kirja
me muistakin, jos ne menisivät lähetettäisiin painoon, e-kirja lähe- suunnilleen saman verran kuin
tetään konvertoijalle. Varastokulu- sähkökirjoja. Jotkut kirjat ovat
Suomessa kaupaksi.
Ja koska sähkökirjan logistiikka on vielä sen verran kehittymätöntä, useimmissa kustantamoissa sähkökirjoista ei saa esimerkiksi henkilökunta-alennusta.
Silti moni kirja-alalla uskoo,
että e-kirja edelleen pelastaa kirjan.
Niina Leino vastaa Sanoma
Magazinesin lifestyle- ja perhelehtien toimitusten esimiehenä
muun muassa Gloria-, Meidän
perhe- ja Vauva-lehdistä. Leino
on työskennellyt myös Trendija Olivia-lehtien päätoimittajana sekä Bonnier Publicationsin
julkaisujohtajana.
”
>>>
7 LÖÖPPI 4-2012
6 LÖÖPPI 4-2012
Moni uskoo,
että e-kirja
pelastaa ­
kirja-alan.
GALLUP
Luetko kotimaisia
sähkökirjoja?
1) Juho Salminen, Otavamedia
– Olen lukenut kaksi kotimaista
e-kirjaa. Molemmat olivat ammattikirjallisuutta. Olen ehkä sen
verran pihi, että jos mahdollista,
mieluummin lainaan kuin ostan
kirjan. Lukukokemus tabletilla oli
kuitenkin miellyttävä.
2) Kirsi Saukonsaari, Plaza.fi
– Mitä paksumpi kirja, sen mieluummin luen sen e-kirjana. Ja
lomille lataan mukaan e-kirjoja.
Viimeksi olen lukenut kotimaisista Elisabet Ahon kirjan Sisar
ja Riitta Lindegrenin – Minä,
toimittaja. Lapsenlapsen kanssa
luen tabletilta lasten e-kirjoja,
mieluiten sellaisia, joissa on kuvia
ja jotakin toiminnallisuutta.
3) Jouni Tervo, CrimeTime
– Luen, ja erityisesti tykkään
lukea e-kirjoina sellaisia vanhempia kirjoja, joita ei enää saa
kirjastoista tai divareista. Niiden
painaminen sähköiseen muotoon
on mielestäni kulttuuriteko.
5) Liisa Puurunen, Elisa Kirja -pal­
velu
– Luen viikossa noin kolme kotimaista e-kirjaa. Edellinen kirja oli
jokin Talentumin työkirja. Samaan
aikaan minulla oli luvussa dekkari,
lisäksi kuuntelin äänikirjaa. Kirjastossani yli 70 e-kirjaa.
”
Nykyinen
­salaus on
­liian raskas
ja epäkäytännöllinen.
Suurista kustantamoista ainoastaan Schildts&Söderströmsiltä ei
ole vielä kirjoja myynnissä. Lisäksi Elisa on lähestynyt pienkustantamoita. Toiveitakin on mahdollista esittää.
Puurusen mielestä e-kirjalla
on loistavat mahdollisuudet, vaikka käyttö ei vielä ole niin sujuvaa kuin yrityksessä toivottaisiin.
Asiakkaat ovat kritisoineet muun
muassa salauksesta, jonka takia ekirja on vaikea ottaa käyttöön.
– Kyllähän siihen vesileimaan
pitäisi siirtyä, sitä me olemme lo-
banneet. Kotipiirissä kirjan pystyy lukemaan kuudella eri alustalla, mutta kavereille sitä ei voi lainata. Vesileimaus on tärkeää siksi,
että monimutkaisesta salauksesta päästään. Teknisesti se voitaisiin ottaa käyttöön milloin vain,
mutta se on kustantajien päätettävissä.
Puurusen mielestä ainakin kirjojen elinkaarihinnoittelun pitäisi muuttua.
Myös toiseen suuntaan.
– Toivoisimme vaihtelevampaa
hinnoittelua. Kirjat voisivat mie-
lestäni olla edullisempia kuin ne
nyt ovat, mutta jos uutuus ilmestyy ensin sähköisenä, se voisi aivan hyvin olla vaikka kalliimpi. Ei
se mene niin, että sähköisen kirjan pitäisi aina olla edullisempi.
Esimerkiksi Puurunen nostaa
Steve Jobsin elämänkerran.
– Kuka sitä paperisena luki? Se
olisi voinut maksaa sähköisenä
vaikka mitä, ja silti moni olisi ostanut sen.
Puurunen toivoo isoilta kustantajilta samaa mitä moni muukin: rohkeutta. ■
9 LÖÖPPI 4-2012
8 LÖÖPPI 4-2012
4) Mari Karppinen, Into Kustan­
nus
– En lue, sillä minulla ei ole
lukulaitetta. Mutta jos olisi,
voisin maksaa e-kirjasta 10 euroa
– tietenkin riippuen siitä, mikä
kirja olisi kyseessä. Faktahan on,
että mitä halvempi tuote, sitä
vähemmän ostopäätöstä miettii.
Sen huomaa esimerkiksi iTunesissa, jossa tulee helposti ostettua
parinkymmenen sentin biisejä.
tuplanneet myynnin tai myyvät seään tituleeraavan Elisa Kirja
jopa paremmin e-kirjana, esi- -palvelun e-kirjat ovat selvästi halmerkkinä voisi mainita Jarkko Si- vempia kuin isojen kustantamoipilän kirjat. Tietenkin joku voi sa- den omissa verkkokaupoissa. Esinoa, että tuotto olisi vielä parempi, merkiksi uutuuskirjat irtoavat
jos Takamäki-dekkareita ostettai- Elisa Kirja -palvelun kautta 22,90
siin pelkästään perinteisinä kirjoi- eurolla. Kustantamojen omilla
na, mutta olen eri mieltä. E-kirjo- nettisivuilla kirjat saattavat olla
jen ostajat eivät välttämättä ostaisi samanhintaisia kuin perinteiset
samaa teosta paperisena. Kyse on kirjat eli lähempänä 30 euroa.
valtaosin uudesta lukijakunnasta.
CrimeTimen valikoimissa
on monenhintaisia sähkökirjoja
edullisista yksittäisistä novelleista kalliisiin uutuuksiin ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi CrimeTimellä on 150 backlist-kirjaa, joita on käännetty e-kirjoiksi. Ne
pyritään hinnoittelemaan mahdollisimman halvoiksi, jotta kynnys tutustua digitaalisiin kirjoihin
madaltuisi.
Vanhin e-kirjaksi muunnettu
teos on vuodelta 1964 Eeva Tenhusen Mustat kalat. Se maksaa
sähköisenä 5,90.
E-kirjan yleiseen heikkoon
menekkiin Suomessa Tervo mainitsee muutaman syyn. Konservatiivinen kustannusala ei ole lähtenyt viemään e-kirjaa riittävällä
tarmolla. Myös valmistusprosessi
etsii muotoaan, sillä se vaatii erityisosaamista. Kolmas vaikuttaKaksi vuotta toimineella Elisa
va syy on digitaalisten tuotteiden Kirja -palvelulla on myynnissä yhhintaa nostava arvonlisävero. Ta- teensä 2500 kirjaa, joista 500 on
vallisissa kirjoissa alv:n osuus on äänikirjoja. Valikoimissa on kaiyhdeksän prosenttia, kun e-kir- kenhintaisia opuksia.
joissa se on 23 prosenttia.
Palvelujohtaja Liisa Puurunen
– Meidän hinnoittelussa taval- kertoo myös lokakuussa järjestetliset ja sähköiset kirjat ovat tasa- tyjen Helsingin Kirjamessujen aivertaisia, mutta alv muuttaa hin- kaisesta kokeilusta, jonka aikana
noittelua.
e-kirja maksoi 3,90 euroa.
Yksi asia pitäisi Tervon mieles– Mukaan lähteneet kustantajat
tä muuttaa pikimmiten.
vakuuttuivat siitä, että e-kirjoilla
– Olemme sopineen jakelijam- on kysyntää.
me Elisan kanssa, että siirrymme
Lukuja Puurunen ei anna. Sen
e-kirjojen vesileimaukseen.
sijaan hän käyttää kirjamessujen
Nykyinen salaus on Tervon aikaisesta myynnistä sanaparia
mielestä liian raskas ja epäkäy- ”ilmiselvä piikki”.
tännöllinen.
– Messuilla ihmiset tulivat sa nomaan, että he ostivat kirjan jo”Joskus vaikka kalliimpi”
ka päivä.
Elisa Kirja -palvelu myy kirjo– Suomen suurimmaksi sähköisten kirjojen verkkokaupaksi” it- ja kaikilta isoilta kustantamoilta.
Aarne Aktan SAL:n seminaarissa:
Printtilehti
on huono bisnes
Aarne Aktan puhuu nopeasti ja paljon. Vuosi sitten
Talentumin toimitusjohtajaksi nimitetyn Aktanin, 39, puhe
vilisee englanninkielisiä termejä: paywall, cross media platform,
wash-out, smart media ja kaikille jo tutuksi tulleet brändit
ja onlinet. Mutta kaikista tärkeimpänä: bisnes.
P
Teksti: Jaana Virtanen | Kuva: Kaija Plit
rinttilehtien tekeminen on huono bisnes.
Ja Talentumille se on
erityisen huono näinä aikoina, koska
etenkin Tekniikka &
Talous on rekrytointimedia. Kun
talous hyytyy, ei kukaan palkkaa
uusia ihmisiä, ja työpaikkailmoitukset vähenevät. Liikevaihdon
tuotto laskee. Tämä on Aarne Aktanin mukaan nykytilanne eikä
parempaa ole odotettavissa ainakaan puoleentoista vuoteen.
− Logistiikka on meille ongelma. Lehden toimittaminen kotiin tulee koko ajan kalliimmaksi. Itellassa on niin pienet palkat,
että niiden on pakko nousta joka
vuosi, lisäksi bensan hinta nousee
koko ajan, Aktan totesi.
Aktanin mielestä ylivoimaisesti
suurin lähivuosien haaste on saada lukijat maksamaan online-tiedosta. Mutta se on välttämätöntä.
Talentum on tieto- ja analyyttispohjainen media eikä tietopohjaisen jutun myyminen verkossa ole
Luoko jokainen siis jatkossa Markkinointi ei auta,
oman lehtensä tabletilleen poi- jos journalismin
mimalla eri lehdistä kiinnostavat sisällöstä tingitään
liikaa, totesi
kokonaisuudet? Tämä on Aktanin Aarne Aktan SAL:n
mukaan mahdollista. Joku voi ha- seminaarissa.
luta tilata tietyn aihealueen juttuja useasta eri lehdestä.
Kuulijoita kiinnosti, miten sisältö pystytään takaamaan, kun
tekijöitä koko ajan vähennetään.
Aktan myönsi, että markkinointi
ei auta, jos journalismin sisällöstä
koko ajan tingitään. Samaan hengenvetoon hän vakuutti, että leikkauksia tehdään vain pakon edessä. Hän ei pitänyt poissuljettuna,
että Talentumissa olisi vielä uudet
yt:t vuoden sisällä. ■
11 LÖÖPPI 4-2012
10 LÖÖPPI 4-2012
Elämykselliset lehdet
pärjäävät
helppoa. Mainosrahoitteisena ei tö perustuu tunteeseen, jossa tärkeitä osatekijöitä ovat kiiltävä pasilti pärjätä.
− Jotta onlinessa voi pärjätä, peri ja hienot kuvat.
− Sisustuslehtiä ei kohtaa sapitää tuottaa nopeaa tietoa, joka
kiinnostaa isoja massoja. Talen- manlainen wash-out kuin faktasisältöisiä lehtiä, Aktan uskoi.
tum ei tähän kykene.
Nopeilla, isojen lukijamäärien
markkinoilla pärjäävät Iltalehti, Sisältö maksaa aina
Ilta-Sanomat ja MTV3. Kuvaava- Analyyttisestä tiedosta ei haluna esimerkkinä Aktan kertoi, että ta enää maksaa painettuna, vaan
Talentumin viime vuoden luetuin tiedot halutaan nopeasti joko iPaverkkouutinen oli juttu uudesta diin tai selaimeen. Siksi kuluttatv-kanavasta, jolta tulee pornoa.
ja on saatava maksamaan mediasAktan ei usko, että printti hä- ta myös verkossa. Miten temppu
viää kokonaan, vaikka tapa kulut- tehdään, kun yleisö on niin pittaa informaatiota on muuttunut kään tottunut ilmaiseen verkkotäysin. Aktanin mielestä hyvä esi- sisältöön? Aktanilla on tähän remerkki meneillään olevasta muu- septi.
toksesta on Suosikin lakkauttami− Tarvitaan kustantajarohkeut­
nen. Se on ollut monelle sukupol- ta: uskoa omaan sisältöön niin
velle keskeinen media, mutta enää paljon, että jonain päivänä kusmaksavaa asiakaspohjaa ei löyty- tantaja sanoo, että nyt ei enää jaenyt tarpeeksi, minkä vuoksi vii- ta ilmaisia juttuja.
meinen Suosikki näkee päivänvaAarne Aktan ei usko, että Talon joulukuussa.
lentumin yksittäisten brändien
− Polarisoitunut ja nopeatem- vetovoima on niin kova, että ihpoinen maailma on tullut jäädäk- miset ovat valmiita maksamaan
seen.
onlinessa pelkästään siitä. MutSilti ihmiset haluavat vielä se- ta useamman brändin sisällöistä
lailla lehtiä. Elämykselliset aika- koottu kokonaisuus voisi olla se,
kauslehdet pärjäävät paremmin mistä ihmiset ovat valmiita makkuin faktapohjaiset: niiden sisäl- samaan.
”
Polarisoitunut
ja nopeatempoinen
maailma on tullut
jäädäkseen.
Johanna Korhonen
kannustaa toimituksia
jättäytymään rohkeasti
pois netin klikkikilvasta ja
panostamaan laatuun. Hän
puhui verkkokirjoittamisesta
sallilaisille Pääpostissa 18.10.
V
Teksti ja kuva: Miina Poikolainen
uosi 1995 oli käännekohta, aloittaa
Johanna Korhonen.
– Olin töissä Helsingin Sanomien
sunnuntaitoimituksessa ja kuullut,
että on olemassa sellainen uusi ja
mielenkiintoinen asia kuin Internet.
Korhonen halusi palavasti tehdä aiheesta jutun,
mutta hänellä oli perustavanlaatuinen ongelma:
mistä löytää haastateltava, jolla on Internet-yhteys?
Lopulta löytyi Hakaniemessä asuva nuori mies,
jolla oli kotonaan puhelinmodeemilla toimiva,
9 600 bittiä sekunnissa nopea nettiyhteys.
– Se oli mullistavaa. Olin tottunut siihen, että
The New York Times oli Hesarin toimitukseen
saapuessaan rispaantunut ja täynnä neljä päivää vanhoja uutisia. Nyt saatoin katsoa heidän
nettisivuiltaan kuinka tuoreet uutiset latautuivat
hitaasti, siis todella hitaasti, ruudulle.
Pakko olla netissä
Paljon on muuttunut vuodesta 1995, eikä toimituksissa enää voida elää ilman internetiä. Sen tulo
on vaikuttanut niin toimittajiin, lukijoihin kuin
kustantajiinkin. Korhonen kertoo, että kun
kustantajat 1990-luvun loppupuolella alkoivat hahmottaa, että internetiin on välineenä todella reagoitava, toimituksissa ilmeni
sekä epäluuloa että innostusta.
– Kustantajat sanoivat, että ”tehkää
jotain, meidän on pakko olla netissä, kun
muutkin ovat”. Siihen ei saanut mennä
rahaa, mutta sen piti tuottaa sitä.
Tilanne on edelleen pitkälti samanlainen.
– Sanomalehdissä ja aikakauslehtitaloissa
mietitään, miten netistä saisi rahaa, ja mitä
sinne laitetaan. Netin ansaintalogiikka ei ole
ensisijaisesti toimitusten ongelma, mutta se
vaikuttaa työhömme.
Korhonen kehottaakin toimituksia
miettimään, minkälaista tietoa ne haluavat
lukijoilleen netissä tarjota: välttämätöntä,
hyödyllistä vai hauskaa?
– Tehkää mitä teette, kunhan teette sen
tietoisesti. Ei ole järkeä täyttää sivuja äänestyksillä ja kyselyillä, joissa udellaanohessa
mitä
epäolennaisimpia asioita kuten ”tykkäätkö
maksalaatikosta rusinoilla vai ilman”. Rohkea
veto olisi laittaa nettisivuille vain toimituksen yhteystiedot, jos sinne ei ole mitään
parempaakaan laitettavaa.
Lukijoita ei pidä pakottaa vuorovaikutukseen toimituksen kanssa tai kuvitella, että
”tykkäämisten” ja ”peukutusten” perusteella
tuntee koko yleisönsä.
– Vain osa lukijoista kaipaa vuorovaikutusta, loput ovat tyytyväisiä osaansa. Riittää,
että tarjoatte mahdollisuuden vuorovaikutukseen, mutta älkää ahdistelko jatkuvilla pyynnöillä.
Huijausotsikot
pettävät lukijan
Pettynyt lukija on riski
-Käytä ainakin viisi minuuttia jutun ja otsikon miettimiseen,
opasti Johanna Korhonen SAL:n koulutus­tilaisuudessa.
Kilpailua klikkauksista
Toimittajan työn arvo riippuu usein nykyään siitä,
miten paljon klikkauksia tämän juttu saa netissä.
– Jos jutun otsikossa on tissit, viinaa tai seksiä,
niin se saa varmasti klikkauksia, mutta onko tässä
mitään järkeä?
Klikkikilpa ohjaa Korhosen mukaan toimituksen
työtä väärään suuntaan, ja vie tolkuttomasti työaikaa.
– Esimiehet istuvat usein maanisina huoneissaan
katsomassa, mitä muut ovat tehneet ja kuinka paljon
klikkauksia mikäkin juttu kerää. Työajan voisi käyttää järkevämminkin.
Korhosen mukaan mainostajat ovat alkaneet
kiinnittää huomiota muuhunkin kuin klikkausten
määrään, mutta vielä pitäisi saada toimitusten
esimiehet rauhoittumaan ja keskittymään määrän
sijasta laatuun.
– Kysyisinkin, onko journalistien pyrkimyksenä
hankkia mahdollisimman paljon klikkauksia vai välittää merkityksellistä sisältöä?
Nettijournalismiin pätevät
Korhosen mukaan pitkälti samat
periaatteet kuin printtiinkin.
– Hyvä nettiotsikko on kädenojennus, joka sisältää jotakin
tuttua, mutta myös uutta ja
kiinnostavaa tietoa. Siinä on
kosketuspinta ja yllätys samassa
paketissa.
Katteettomat, klikkejä keräävät
huijausotsikot eivät toimi kauan,
sillä monen pettymyksen jälkeen
lukija kyynistyy. Se on toimituksille ja journalismille iso riski.
– Älä tee niin, että kun olet
saanut jutun valmiiksi, keksit
nopeasti otsikon ja paiskaat sen
nettiin. Käytä vielä ainakin viisi minuuttia jutun ja
sen otsikon miettimiseen.
Korhonen huomauttaa, että lukijat eivät yleensä
muista otsikoita, vaan jutut, joten samassa jutussa
voi aivan hyvin olla eri otsikko printissä ja netissä.
Niitä voi yhdistää muilla elementeillä.
Korhosen mielestä on yleinen harha, että verkossa pitäisi olla erityisen lyhyitä juttuja.
– Luota siihen, että kun juttu on hyvä ja aihe
kiinnostava, lukija jaksaa lukea sen loppuun.
Netti on myös hyvä julkaisukanava täydentää
printtijuttua esimerkiksi videolla tai ääniklipeillä
haastattelutilanteesta.
– Toimittaja on jo tavannut haastateltavan livenä,
ja netti antaa mahdollisuuden välittää tämän tunteen myös lukijoille. ■
Johanna Korhonen on riippumaton kirjoittaja, journalismin opettaja, kolumnisti ja luennoitsija.
Kirjavinkki: Page One: Inside The New York Times and
the Future of Journalism
13 LÖÖPPI 4-2012
Tällä Miinaharava-palstalla Miina Poikolainen ruotii
kouluttajien ja oppikirjojen journalistisia viisauksia.
”
Hyvä
nettiotsikko
on
kädenojennus.
Tällä palstalla sallilaiset kertovat harrastuksistaan.
Nyt vuorossa on on kustannustoimittaja Johanna Kainu
(kuvassa oikealla). Johannan intohimona on katutanssi.
Rytmi vie
mennessään
14 LÖÖPPI 4-2012
oikin Töölön kisahallin portaat
kaksi askelmaa
kerrallaan. Nyt
voi vielä tehdä
niin. Talvisin
Kisiksen portaat ovat petollisen liukkaat. Moikkaan vahtimestareita kopissaan, haen kaapista kaiuttimet ja suuntaan yläkertaan kohti musiikkia, liikettä,
vapautta.
Funkmusiikin tahtiin
Ensikosketuksen katutansseihin sain jo teini-ikäisenä Oulussa 1990-luvun loppupuolella. Lukion syventävään liikunnan kurssiin kuului muutama katutanssitunti paikallisessa tanssikoulussa.
Huomasin pitäväni tanssimisesta, mutta itsetunto ei riittänyt sen
>>>
15 LÖÖPPI 4-2012
L
Teksti ja kuvat: Johanna Kainu
Töölön kisahallilla on tyypillinen arki-ilta.
Telinevoimistelijat kieppuvat
rekkitangoilla valmentajien huudellessa ohjeita. Cheerleaderit harjoittelevat rutiineitaan ja filippiiniläiset maahanmuuttajat pelaavat lentopalloa. Alakerran punttisalilla punaniskaiset äijät ähisevät
ja nostavat rautaa. Yläkerran yhdessä päädyssä nyrkkeillään ja toisessa pelataan pingistä. Joka puolella on jännittyviä lihaksia, keskittyneitä ilmeitä ja otsaan pusertuvia hikikarpaloita.
Kisahallin parvella on väliseinin erotettuja koppeja, joiden seinillä lyhyitä peilin pätkiä. Useimmiten kopeissa treenataan katutanssia. Melkein joka kopissa on
tuttuja kasvoja, ja katutanssilajit
ovat tänäkin iltana hyvin edustettuina: hiphop, house, locking,
popping, breaking, waacking, vogueing, krumping.
Katutanssi (engl. street dance)
on terminä hieman harhaanjohtava. Näitä lajeja tanssittiin kyllä
myös kaduilla, ja tanssitaan edelleen, mutta katutanssi-termillä alleviivataan sitä, että lajit eivät kehittyneet studioissa ja tanssikouluissa, vaan klubeilla ja bileissä.
Katutanssista sanotaan, että siinä pätee vain yksi sääntö: se,
ettei sääntöjä ole. Tämä ei kuitenkaan ole aivan totta: jokaisella katutanssilajilla on omat perusliikkeensä, ja liikekieli, joka tekee lajista tunnistettavan. Katutanssi­lajit
perustuvat improvisaatioon eli ne
ovat freestyle-lajeja. Kun musiikki alkaa soida, tanssija ei tee ennalta opettelemaansa koreografiaa­,
vaan tanssii sen mukaan, miten
musiikki häntä liikuttaa.
Näin hienosti sujuu Point eli
perinteinen locking-liike EteläKorealaisessa tanssikoulussa.
ki epäonnistua on suuri. Muiden
edessä mokaaminen on tanssijana kehittymisen kulmakivi. Ei se
edelleenkään helppoa ole, mutta
ei enää yhtä vaikeaa kuin aluksi.
Tanssi on opettanut tajuamaan,
että kehitystä tapahtuu, vaikka aina ei tunnu siltä. Joskus voi treenata viikkojen, jopa kuukausien
ajan, ilman että huomaa kehittyVapauta mieli
vänsä, kunnes yhtenä päivänä joKorean reissun jälkeen tunsin, kin lukko on auennut, ja aiemmin
että minulla oli jo niin paljon pa- vaikealta tuntunut konsepti, liike
likoita, että saatoin rakentaa niis- tai rytmitys onnistuu kuin itsestä omaa tanssia, ilman tanssitun- tään. Sama pätee muilla elämän
neilla käymistä. Niinpä olen nyt aloilla. Olen oppinut luottamaan
reilun vuoden ajan treenannut siihen, että tehty työ tuottaa hepari kertaa viikossa itsenäisesti, delmää ennemmin tai myöhemjoko yksin tai muutaman kaverin min. Siellä se kehitys kuitenkin
kanssa. Lisäoppia käyn kyllä ha- muhii, pinnan alla. ■
kemassa silloin, kun Suomeen tulee opettamaan joku mielenkiintoinen tanssija ulkomailta. Hyvien tanssityöpajojen jäljiltä aivot ja kroppa tuntuvat jollakin
tapaa uusilta ja hieman vierailta.
Katutanssilajeihin voi
Sitten tulee pakottava tarve liiktutustua menemällä katsomaan
kua. Olen pariin otteeseen herätkatutanssikisoja. Suomessa järjestänyt ratikassa kanssamatkustatetään yleensä vuosittain muutajissa sekä hilpeyttä että epäluuloma iso katutanssikisa, joissa on
ja, kun en ole malttanut istua paiedustettuina monipuolisesti eri
koillani, vaan venkoillut tuolillani
katutanssilajit, mutta tanssikoulut
sinne tänne kuulokkeista tulevan
ja alan harrastajat järjestävät
musiikin tahtiin. Kaikki ratikassa
myös pienempiä kisoja ja jameja
oudosti käyttäytyvät ihmiset eivät
noin kerran kuussa.
siis ole mieleltään järkkyneitä tai
humalaisia.
Varusteet: Jalassa mukavalta
Tanssi on osoittautunut hyväktuntuvat tennarit ovat tärkein
si vastapainoksi kustannustoimithankinta, jos sellaisia ei vielä
tajan työlle, joka vaatii paljon ajaitseltä löydy. Vaatetuksen on hyvä
tustyötä, ihmissuhdetaitoja, paiolla sellainen, missä on hyvä ja
neensietokykyä ja aikatauluissa
itsevarma olo sekä riittävästi tilaa
pysymistä. Tanssiessa voi sen siliikkua.
jaan huoletta päästää kaikki langat käsistään. Työasiat ja muut
Näin aloitat: Monilla kouluilla
mielen päällä olevat asiat unohon lukukauden alussa kokeilutuntuvat nopeasti, ja mieli virkistyy.
teja, joille voi mennä ilmaiseksi
Tanssin avulla pysyn hyvässä kuntai pientä maksua vastaan kokeinossa, ja ryhti on parantunut huolemaan eri lajeja. Koulut tarjoavat
mattavasti. Istumatyön rappeuttausein 10 käyntikerran kortteja,
valle vaikutukselle tanssi on täyjoilla on järkevää aloittaa. Sen
dellinen vastalääke.
jälkeen voi siirtyä lukukausimakTanssi on myös antanut itsesuun. Yksittäiselle tanssitunnille
varmuutta ja rohkeutta kokeilla
tulee silloin hintaa kymmenisen
uusia asioita, silloinkin kun riseuroa.
vanhimmasta päästä tanssitunneilla ja kisoissa. Teinien ja parikymppisten seassa koen itseni joskus vähän noloksi. Tonylla oli onneksi tähänkin viisaus, ja hän kirjoitti minulle jälkeenpäin viestin:
”You can do even more with your
dance when you’re 30. Don’t think
age, think dance.”
Pari vinkkiä
”
16 LÖÖPPI 4-2012
Don’t think
age,
think dance!
la, joilla opettajina toimivat samat
tanssijat, joita olin parin vuoden
ajan ihaillut videolta.
Reissun kohokohtia oli osallistuminen Aasian suurimman
katutanssikisan karsintoihin. En
päässyt karsinnoista läpi, mutta
kokemus oli ikimuistoinen. Yksi kilpailun tuomareista oli Tony
Foster alias Tony Go-Go, lockingtanssin pioneeri, joka aikoinaan
vei tanssin Yhdysvalloista Japaniin. Hän tuli karsintojen jälkeen
luokseni ja kertoi pitäneensä tanssistani paljon. Seuraavana päivänä sain vielä osallistua hänen pitämälleen workshopille. Tämä
kohta 60-vuotias mies tanssi edelleen uskomattoman vikkelästi. Sekä voltit että James Brownin esityksistä tutut puolispagaatit, joista ponnahdetaan saman tien ylös,
kuuluivat yhä hänen repertuaariinsa. Välillä en voi olla miettimättä sitä, että olen lähes aina
17 LÖÖPPI 4-2012
näyttämiseen. Lukioikäisenä epä- missa lajeissa tanssittiin koukuttaonnistumista pahempaa oli onnis- vaan funkmusiikkiin. Olin myyty.
Harjoittelemaan piti päästä myös
tua luokkakavereiden edessä.
Oli vaarallista näyttää, että oli tuntien välillä ja Kisahallista tuli
ylpeä osaamisestaan ja että nautti pian kuin toinen koti. Parhaimjostakin sydämensä pohjasta. Ku- millaan, tai pahimmillaan, saakaan ei halunnut tulla leimatuk- toin tanssia viikossa parikymmentä tuntia.
si leuhkaksi.
Meni kymmenen vuotta ennen kuin seuraavan kerran aste- Oppia ulkomailta
lin tanssisaliin. Aloitin 27-vuo- Aivan oma maailmansa aukesi,
tiaana jazz-tanssilla, mutta pian kun minä ja tanssikaverini näimnäin tanssikoulun toisessa salis- me internetissä videoita ulkomaisa jotain paljon jännittävämpää: sista katutanssikisoista. Taso oli tia, jotka räjäyttivät tajuntamme.
poppingia. Tuijotin lasioven läpi aivan toista kuin Suomessa. Tän- Ja sitten treenasimme lisää.
opettajaa, joka liikkui välillä me- ne katutanssit tulivat paljon myöLopulta tanssi vei minutkin
kaanisesti kuin robotti, välillä sol- hemmin kuin esimerkiksi Keski- ulkomaille, Etelä-Koreaan. Alun
juvasti kuin vesi, vähän väliä tä- Eurooppaan. Aasiassa katutans- perin ajatus oli mennä sinne toiräyttäen lihaksiaan musiikin ryt- sit ovat erittäin suosittuja ja taso sen suomalaisen tanssijan kanssa,
miin.
on todella korkea. Minä ja tans- mutta tämä mursi jalkansa kakJazz jäi ja tilalle tuli popping. sia harrastava kaverini katsoim- si viikkoa ennen reissua. Kävi siis
Yksi tanssitunti viikossa ei enää me tuntikaupalla videoita suo- niin, että kesällä 2011 vietin kolriittänyt. Kahmin useampia tun- sikkitanssijoistamme, analysoim- me viikkoa itsekseni Etelä-Korean­
teja ja uusia tanssilajeja. Poppin- me heidän tyyliään ja kelasimme pääkaupungissa Soulissa. Melgin rinnalle tuli locking. Molem- yhä uudestaan videolta niitä koh- kein joka ilta kävin tanssitunneil-
Moka! Virhe!
Fiba! Kämmi!
Kun teksti oli valmis, savolaiset
kärkinimet olivat tekstin lopussa
sulautuneet yhdeksi: Jorma Kääriäiseksi.
Työkaveri ihmetteli, mitä tämä Agentsien laulaja tekee yhtäkkiä eduskunnassa. Silloin nimi ei
sanonut itselleni mitään.
Valituksia ei tullut, eikä moka johtanut toimenpiteisiin. Voi
olla, että virhe jäi vain huomaamatta.” ■
: hitto joo
, Eeva Vänskä | kuvitus
Teksti : Marko Korhonen
Virolainen kuvaaja
Marko Korhonen
toimitussihteeri
Erä
Suhtaudu
oikein!
Marko
”
…ja sinne meni
myös virolainen
lehtikuvaaja.
Väärä kansanedustaja
”
Miia Soininen
toimittaja
Suomen Lääkärilehti
Tein Etelä-Suomen Sanomissa
keväällä 1987 juttua siitä, kuinka kevään 1983 eduskuntavaalien äänestysliput poltettiin Tervasaaren tehtaalla Valkeakoskella.
Hämeen eteläisessä vaalipiirissä ääntenlaskenta oli noissa vaaleissa vaatinut monta tarkistusta,
koska keskustan Hannu Tenhiälän
ja tähän kuvatesti blaa blaa jotain
xxxxxxx sxxkjbfidsjnuvopsfivj
ja kristillisten Jouko Halmeen ää- sivät suurin piirtein kaikki lukinimäärät olivat niin lähellä toisi- jat. Lehden ilmestyttyä sain yhaan. Jutun lähtökohtana oli tämä den virhettä koskevan lukija­soiton.”
tiukka äänitaistelu.
En tuntenut kansanedustajia
nimeltä ja selasin leikearkistoa pit- Teija Horppu
kään varmistuakseni siitä, kumpi viestinnän kehittäjä
ehdokkaista lopulta sai kansan- THOR-Viestintä
edustajan paikan. Arkiston uutisten perusteella paikka oli mennyt
Agentti eduskunnassa
Jouko Halmeelle.
Perustin tähän lähtökohtaan
Lähdin Savon Sanomien kejuttuni, joka täytti kuvineen milsätoimittajana juttukeikaltei yhden kokonaisen sivun. Metle eduskuntaan kymmenisen
sään kuitenkin meni: eduskun- vuotta sitten. Jutussa esiintyi savotaan pääsikin Hannu Tenhiälä.
laisia poliitikkoja, mukana myös
Ei siinä ollut paljon selvittä- Seppo Kääriäinen ja Jorma Huuhmistä, asioiden oikean laidan tie- tanen.
”
• Virheistä voi oppia, ainakin
välttämään samaa virhettä.
• Tunnusta mokasi reilusti, äläkä
vyörytä syytä toisten niskoille.
• Valmistaudu henkisesti
seuraavaan virheeseen, sillä se
tulee kuitenkin.
Teija
• Vanhempana ja viisaampana
oman tietämättömyyden paljastamisesta suorastaan nauttii.
• Harmituksesta pääsee eroon
kysymällä, mitä kamalaa loppujen lopuksi tapahtui. Onko
jonkun elämä ratkaisevasti
huonommin kuin ennen mokaa.
• Omat ajatuksemme ja puheemme ohjaavat elämää. Jos jumitumme epäonnistumisiin, ne
alkavat hallita mieltä ja ohjata
tekemisiä.
Miia
• Moka on lahja, näin pitäisi
ajatella.
• Vanhemmiten osaan nauraa
paremmin omille töppäilyilleni.
Kunhan pysyvät pieninä.
19 LÖÖPPI 4-2012
18 LÖÖPPI 4-2012
”
Olin 1990-luvun lopulla kesätoimitussihteerinä kemiläisessä Pohjolan Sanomat -lehdessä ja valmistautumassa lomalle.
Ilta oli kääntymässä loppusuoralle, kun ryhdyin tekemään lehden
kotimaan sivuja, joille pakattiin
STT:n uutisia, joita kuvitettiin
usein Lehtikuvan kuvilla.
Kuvat tekstitettiin itse ja varustettiin krediiteillä, kuten ”Kuva: Lehtikuva Oy/Matti Makkonen” ja niin edelleen.
Kuvien ja kuvaajien tiedot eivät siirtyneet tuossa vaiheessa automaattisesti kuvatiedostojen mukana eteenpäin, vaan ne oli käytävä erikseen originaalista tarkistamassa. Joskus tiedot lisättiin kuviin vasta taiton jälkeen, kun
tarkistimme työn jälkeä PDF:stä,
joskus ne unohtuivat jopa pois.
Kaukaa viisaasti – tai tyhmästi
– päätin lisätä kuvatekstiin ainakin
osan tiedoista. Lisäsin kuvatekstin
alle krediitin, jossa luki Lehtikuva Oy, mutta en jättänyt kuvaajan
paikkaa kolmen pisteen varaan tai
kokonaan tyhjäksi.
Kuvaajan nimen kohdalle lisäsin alustavasti tekstin ”Vittu
Nääs”. Kalskahti vähän virolaiselta­
­tekijältä.
Kun taittoa tarkistettiin, outoa kuvaajaa ei muistanut tai huomannut kukaan. Ei taittaja itse tai
toimitussihteeri, jonka vastuulla
sivut olivat eli minä. Eikä kukaan
muukaan, vaikka valmiita taittoja
kävi kurkkimassa yleensä useampikin ihminen.
Sivut lähtivät painoon normaalissa järjestyksessä ja sinne
meni myös virolainen lehtikuvaaja. Ja ilmestyi aamulla 30 000:een
ruokapöytään.
Minä en sitä kuitenkaan tiennyt, vaan vietin pitkää kesälomaa
kaukana poissa. Jossain vaiheessa
yksi työkavereistani soitti ja kertoi,
että virolainen oli löydetty lehtikuvasta toimituksen aamupalaverissa. Ja että päätoimittaja ”hieman paheksui”.
Onneksi kukaan lukijoista ei
löytänyt kuvaajaa, joten virolaisen synnyttämät laineet olivat ehtineet hieman laantua, kun palasin toimitukseen. Päätoimittaja
tuli sattumalta ulko-ovella vastaan, pysähtyi kohdalle ja totesi
vain, että ”Korhonen, älä tee tuota toiste”. Pakkohan se oli luvata.
[ IMAGE LINK MISSING. EPIC FAIL ]
kämmi päälle vai läjäyttikö
ö
ik
isk
,
en
he
vir
ö
itk
Te
a?
Tuliko mokattu
e hauskin tai kaamein
ell
ks
itu
im
to
rro
Ke
?
an
sa
ot
elämä fiballa
t mokat ja aloittaa nöyrästi,
ma
aim
rh
pa
ee
ais
lk
ju
pi
öp
törttöilysi. Lö
ituskunnastaan.
mutta rohkeasti omasta toim
Kuolleet 2012
Otavamedia
ent. Yhtyneet
Kuvalehdet,
o.s. Fazer
s. elokuussa 1961 Helsinki
k. joulukuussa 2012 Helsinki
Forever young
I want to be
forever young
Do you really want to live forever
Forever young
(Alphaville)
Iiris s. Naistenpäivänä 8.
maaliskuuta 2012 Sanoma Magazines
Finland Oy
Rakkaamme,
ainoa oikea lehti
aikuiselle naiselle
Sanoma Magazines
s. lokakuussa 2006
k. helmikuussa 2012
Selkääni käännä mä en
Onnestani taistelen enkä pelkää
Toisista huolehtien
Kestämme paineet
Meitä eivät kaada laineet
Tuulilta suojaan sinut vien
Jos viedä saan
(Paula Koivuniemi)
Enää toivon mä yhtä vaan
että päästäis kanteen Suosikin
(Jussi Raittinen)
Monella on ensimmäistä kertaa
elämässään kunnolla omaa
aikaa.
Kristiina
Kaipaamaan jäivät, ehkä
Ville, Elli, Hannu, Tinka, Heidi
ja Maria sekä iso joukko entisiä
työntekijöitä ja avustajia
Siunaus toimitettu
hiljaisuudessa.
Lämmin kiitos
osanotosta.
Rakkaamme,
valtakunnallinen noutopistelehti
BA Capital Management Europe
ent. Janton, ent. Nobiscum,
o.s. Citypress
s. keväällä 1986 | k. syyskuussa 2012
Matkailuautoja ja
-vaunuja, aina ajan
hermolla CAMPER s. 11. tammikuuta 2012 TLH Media Oy
Suuri jo syntyessään 3T Teknologia
Talous Työelämä s. 13. tammikuuta 2012 Sanoma Magazines
Finland Oy
Ihminen autoilijana ja
auto ihmisen elämässä Roiskeläppä s. helmikuussa 2012 Karprint Oy
Ammattilehti
tilaisuuksien järjestäjille Evento s. 6. helmikuuta 2012 Suomen Lehtiyhtymä
Riippumaton
verkkojulkaisu
kaupunkikulttuurin
ystäville Viispistenolla s. maaliskuussa 2012 Onnion Oy
Koitan toipua tästä ja nukun ehkä viikon. Katsotaan sitten uudestaan.
Maria
Kaivaten
entiset vastaavat päätoimittajat ja toimitusjohtajat sekä 279 000 lukijaa
(KMT Lukija Syksy 2011/Kevät 2012)
Rentoa nautiskelua
ja yhdessäoloa
50–64-vuotiaille naisille Ristikoita helposti Lempi-Jymy s. kesäkuussa 2012 Kolmiokirja Oy
Hurja määrä
monipuolista
ratkottavaa Sudoku-Pommi s. kesäkuussa 2012 Kolmiokirja Oy
Keskivaikeita sudokuja.
Painettu Suomessa Sudoku Genius s. kesäkuussa 2012 Tampereen
Paperikonttori Oy
Paljon kryptotehtäviä
yksissä kansissa Krypto Pommi s. heinäkuussa 2012 Onni Kustannus Oy
Sarjakuvia, tehtäviä ja
pelejä 6–9-vuotiaille
seittisankarin ystäville Spider-Man
Juniori s. 5. heinäkuuta 2012 Sanoma Magazines
Finland Oy
Uusi aikakauslehti
jenkkiharrastajille Amerikan Rauta s. 13. syyskuuta 2012 Viipalemediat Oy
Muotilehti
18–29-vuotiaille
fashionistoille, muodin
suurkuluttajille Costume s. 22. elokuuta 2012 Bonnier Publications
A/S
Sähköinen kanava
suurelle yleisölle
verkossa Potilaan
Lääkärilehti s. lokakuussa 2012 Suomen Lääkäriliitto
Asiakaslehti Allegrowwww
junissa matkustaville
Allegro Magazine
s. syyskuussa 2012 VR
Helppoja tai helpohkoja
kryptoja ja oikeat
ratkaisut Onnen
Kryptokirja s. syyskuussa 2012 Onni-Kustannus Oy
Helpohkoja ja
huumorilla höystettyjä
ristikoita Hyvän Tuurin
Extra
s. 4. syyskuuta 2012 Grawiko Oy
Helppoja ja helpohkoja
kuvaristikoita,
huumorilla Timantti Ristikot s. 11. syyskuuta 2012 Onni Kustannus Oy
Kulttuurin ja viihteen
ajankohtaislehti
30–50-vuotiaille Cult24 Magazine s. 5. lokakuuta 2012 Cult24 Media Oy
21 LÖÖPPI 4-2012
20 LÖÖPPI 4-2012
Sillä kun me erottiin / Sä laitoit minut nettiin /
Niin kuin luonto minut tarkoitti / Tätäkö se tarkoitti? /
Kun me erottiin sä laitoit minut nettiin //
(Jenni Vartiainen)
Automaailman todellisia
helmiä jalat maassa Premium
Klassikot s. 12. heinäkuuta 2012 Viipalemediat 2012
Ruudukkoa täytetään
binäärinumeroilla
1 ja 0 Binero
s. huhtikuussa 2012 Tampereen
Paperikonttori Oy
Harjoittelua, kuntoilua,
uutuuksia ja
testituloksia Pyöräily +
Triathlon s. 13. huhtikuuta 2012 Kustannus Oy Juoksija
Syntyneet 2012
Rakkaamme,
nuorten musiikkilehti
Juttu, joka jätti
sieluun jäljet
Minua kiinnostavat
henkilöhaastattelut, joissa
ihmiset kertovat muutoksista.
Kipeistäkin vaiheista, joiden
kautta he ovat päässeet
elämässään eteenpäin. Liisan ja
Gertsin tapaaminen jätti omaan
sieluuni jäljet ikuisiksi ajoiksi.
I
namionnettomuudessa perheensä.
Espoolainen Liisa miehensä RisHelmi-sarjassa Eevan
toimittaja Pirjo Houni kertoo
ton ja seitsenvuotiaan Tuukan ja
itseään koskettaneesta kohtaamisesta, jossa tunsi olevansa
omine tunteineen paljaana. Houni on aiemmin ollut
viisivuotiaan Tytin. Ahvenanmaatoimittajana Seura-lehdessä ja Ilta-Sanomissa.
lainen Gerts vaimonsa Yvonnen ja
nelivuotiaan Kajsan ja kolmivuotiaan Jesperin.
Minullakaan ei ole kiirettä.
Mitään sen pahempaa en voi
Luen netistä tsunamikokekuvitella kenellekään elämäs- muksistaan kertovien ihmisten Voin odottaa haastattelua kuusään tapahtuvan. Perheen yhdes- haastatteluja, ja huomaan Gertsin kausia, voin odottaa vuoden.
Seuraavana syksynä soitan taas,
sä odottama loma lämmössä ja aa- puhuneen onnettomuudesta paimun hetket hiekkarannalla olivat kallisessa tiedotusvälineessä. Hän mutta tällä kertaa Liisalle. Hän on
muuttuneet muutamassa minuu- on Ahvenanmaalla tunnettu mies, graafikko, ja kulkee Espoon-kotinsa ja Ahvenanmaan väliä. Ajattissa painajaismaisiksi.
koulun rehtori.
Biologinen järjestys oli väärä.
Näppäilen numerot pala kur- telen, että meidän on hyvä saada
Eihän lasten kuulu kuolla ennen kussa. Pyydän haastattelua sel- tuntumaa toisistamme jo puhelivanhempiaan eikä kohtalo saa vie- viytymisestä. Siitä, kuinka iso- messa.
Käytännön asiat hoituvat sähdä ihmiseltä kaikkein rakkaimpia jen menetysten jälkeen on sittenyhdessä silmänräpäyksessä.
kin mahdollista päästä elämässä köpostiviestein, mutta puhelimessa kuulee äänen ja saa kosketukKuulen ystäviltäni senkin, että eteenpäin.
Liisa ja Gerts ovat tavanneet toiGerts on asiallisen kohtelias. sen toisen olemukseen.
Luottamus rakentuu pikkuhilsensa terapiassa.
Hän sanoo keskustelevansa Liisan
En saa pitkään aikaan heidän kanssa. Muutaman päivän kulut- jaa. Ilman luottamusta on vaikea
tehdä haastattelua, jossa ihminen
puhuu henkilökohtaisista asioistaan ja avaa kaikkein kipeimpiä
kokemuksiaan.
S
Teksti: Pirjo Houni
kohtaloaan mielestäni. Ajattelen
sitä aamuisin, kun bussi kaartaa
Helsingin Merihaan harmaiden
tornitalojen ohitse ja pitkin merenrantaa kohti Kulosaarta ja työpaikalleni A-lehtiin. Tuijotan ulos
ikkunasta ja mietin, miten kukaan
on voinut selvitä selväjärkisenä
noin isosta tragediasta.
Syksy on jo pitkällä, kun lopulta päätän soittaa heille. Mutta kummalle?
tua soitan uudelleen. Liisa ei tunne olevansa vielä valmis haastatteluun. Sovimme, että voin palata myöhemmin uudelleen.
Uskon hitaaseen journalismiin uutismaisen, nopean journalismin rinnalla. Uskon siihen,
että monista haastatteluista tulee parempia, kun ihmisten annetaan ensin kypsytellä rauhassa
omia kokemuksiaan ja saada tapahtumiin perspektiiviä.
ovimme haastattelun marraskuun alkuun. Tsunamista on kulunut siinä vaiheessa viisi vuotta.
Lennän valokuvaaja Anna
Huovisen kanssa Ahvenanmaalle. Maarianhamina on erilainen
kuin aurinkoiseen kesäaikaan. Kadut ovat autiot, ja aamuhämärässä katuvalot heijastuvat märkään
asfalttiin. Kylmä viima tunkee takin läpi luihin ja ytimiin.
Liisa ja Gerts avaavat oven viihtyisään kerrostalokotiinsa. He ovat
mutkattomia ja luontevia. Kun on
joutunut läpikäymään elämässään
riittävän isoja asioita, turha koketeeraus ja konstailu jää.
Jännitän, mutten voi olla muuta kuin oma itseni. Ehkä takertelen välillä kysymyksissäni, ehkä
muotoilen huonosti sanani. Uskon haastateltavan silti aina vaistoavan toimittajan aidon kiinnostuksen.
Anna kameroineen on hyvä
työpari. Taitava kuvaaja, joka osaa
/A -l eh de
>>>
23 LÖÖPPI 4-2012
en
ni Hä rk ön
Ku va : To
lmassa oli odotusta. Bruce Springsteen
aloittaisi pian Olympiastadionilla. Ystävien­
luona Töölössä tunnelma oli sitä ennen kepeä ja kupliva. Pientä
syötävää, pari lasillista
juotavaa, puheensorinaa. Latautumista kesän odotetuimpaan konserttiin.
Useimmat paikalla olijoista
olivat tuttuja, mutta Ahvenanmaalta näytti tulleen jokunen vieraampikin. Olin aistivinani sievän,
vaalean­naisen olemuksessa jotain
erilaista. Jotain surumielistä, josta
en oikein saanut kiinni.
Se oli ensimmäinen kerta, kun
tapasin Liisa Suonsivun ja Gerts
Frimanin. Vaihdoimme silloin
vain muutaman sanan, ennen
kuin lähdimme kaikki konserttiin.
Myöhemmin kuulin molempien menettäneen Thaimaan tsu-
t
kohdata ihmiset lempeällä ja ystävällisellä tyylillään. Tiedän, että
toimimme hyvin yhteen, ja haastattelutilanteissa se kantaa.
Tässä sarjassa esitetään kolmelle hallituksen jäsenelle tiukkoja kysymyksiä.
Nyt vastausvuorossa ovat Liisa Kuittinen, Riitta Nikkola ja Mari Rakkolainen.
Haastattelu: Kaija Plit
”
En halua
tehdä juttua,
jossa ei ole
pienintäkään
toivoa.
kautua. Olen omine tunteineni
paljaana. Kirjoitan ja itken Liisan
ja Gertsin menetyksiä.
Mietin haastatteluja tehdessäni jutun punaista lankaa. Yritän
vastata itselleni, miksi teen kyseisen jutun. Mitä haluan rivien välissä viestiä? Mitä arvoja juttu välittää?
Liisan ja Gertsin tarinassa kyse on toivosta. Toivosta ja valosta. Kaikesta voi sittenkin päästä
eteenpäin.
E
nnen tämän jutun kirjoittamista otan Liisaan ja Gertsiin taas yhteyttä. Kerron,
miksi valitsin juuri heidän haastattelunsa omaksi helmekseni. Tapaamisemme jätti sieluuni jäljet
loppuelämäksi.
Kysyn samalla heidän tuoreimpia kuulumisiaan.
– Elellään normaalia arkea, ja
nautitaan kyllä jokaisesta päivästä ja yhdessäolosta. Olemme molemmat onnellisia lisäajasta, jonka saimme, koska molemmilla oli
lähtö lähellä, he vastaavat ja viittaavat Thaimaan-tapahtumiin.
Suunnitelmissa on Milanonmatka, ja jouluksi on tarkoitus
lähteä taas hiihtämään Lappiin
Äkäslompoloon. Siitä on tullut jo
yhteinen perinne.
Kahdeksan vuoden jälkeen
lapset ovat yhä joka päivä mielessä. Merkkipäivät riipaisevat eniten.
Tuukka olisi päässyt kesällä ripille. Liisan ja Gertsin kodeista toinen on Maarianhaminassa, toinen
edelleen Espoossa.
– Jos olemme viikon arkipäivät toisistamme erossa, niin sitten kyllä jo viikonloppuna täytyy
päästä saman katon alle. Olemme todella onnellisia toisistamme ja viihdymme hyvin yhdessä
tekemättä yhtään mitään. Emme
surkuttele kohtaloamme, vaan pidämme oikeasti hauskaa sekä kaksin että ystävien että sukulaisten
kanssa, he kertovat.
Tiedän sen taas entistä selvemmin. En halua tehdä juttua, jossa
ei ole pienintäkään toivoa, vähäisintäkään valonpilkahdusta.
Vaikka menneisyyttä kantaa
mukanaan, niin suurestakin surusta voi päästä eteenpäin. Jopa
sellaisesta, joka on valtameren
kokoinen. ■
Liisa Kuittinen
A-lehdet
Taukojumppa vai liikuntaseteli?
– Taukojumppa tuppaa valitettavasti unohtumaan, mutta
liikuntasetelit kuluvat käytössä
nopeasti. Viimeksi käytin niitä
astangajoogan alkeiskurssin
maksuun.
Postikortti vai sähköposti?
– Haluaisin vastata postikortti,
mutta todellisuudessa postikortteja tulee kirjoitettua ani
harvoin. Sen sijaan sähköposteja kirjoitan ja vastaanotan
päivittäin ihan kyllästymiseen
asti.
Kollegan kehu vai lukijan
kiitos?
– Meillä oli juuri tänä aamuna
lukija-aamiainen, jossa kohtasimme lukijoitamme. Heidän
kiitoksensa kantaa pitkälle ja
auttaa taas muistamaan, miksi
tätä työtä oikein tekeekään.
Riitta Nikkola
Erikoislehdet
Taukojumppa vai liikuntasweteli?
– Taukojumppa, sen kun voi
tehdä koska ja missä vaan eikä
tarvitse työnantajan seteleitä
odotella. Ja monta kertaa
päivässä, mieluusti.
Postikortti vai sähköposti
– Sähköposti, koska se on helppo
ja nopea tapa muistaa. Postikortteja on kiva saada, mutta
laiskalle/kiireiselle ihmiselle
joskus ylitsepääsemätön vaiva.
Kollegan kehu vai lukijan
kiitos?
– Lukijan kiitos, ehdottomasti,
heillehän me kirjoitetaan.
Mieluusti kollegankin kehuja
kuuntelee – ja yrittää niitä
muistaa antaakin.
Hyvä sallilainen! Jos mieleesi tulee kysymyksiä SAL:n hallituksen
jäsenille, älä epäröi lähettää niitä osoitteeseen kaija.plit@sal-info.org
Mari Rakkolainen
Otava
Taukojumppa vai
liikuntaseteli?
– Liikuntaseteli. Nykypäivän
työelämä on mennyt niin
hektiseksi, ettei monikaan
kerkeä irrottautua työn äärestä
taukojumppaan, vaikka se
hyvää tekisikin.
Postikortti vai sähköposti?
– Ehdottomasti postikortti. Se
on niin harvinaista herkkua
nykyään, ja siksi lämmittää
mieltä pitkään.
Kollegan kehu vai lukijan
kiitos?
– Alalla, jossa tavoitellaan täydellisyyttä, kollegan kehu on niin
harvinaislaatuista, että tiukan
pohdinnan jälkeen käännyn sen
kannalle. Muistakaa kiitellä ja
kehua työtovereitanne! ■
25 LÖÖPPI 4-2012
4-2011
24 LÖÖPPI 4-2012
H
aastattelussa Liisa ja Gerts
palaavat jouluun 2004 ja
Khao Lakin valkohiekkaisille rannoille. Aamuun, joka
muutti kaiken. Fyysisiin vammoihin, joita molemmat saivat
joutuessaan romun ja rojun sekaan aaltoihin. Yksinäiseen kotimatkaan ja kuukausiin, jolloin
sekä odotti että pelkäsi Thaimaasta kantautuvia tietoja kadonneista
omaisista. Suomen Punaisen Ristin järjestämään vertaistukitapaamiseen, johon kokoontuivat koko
perheensä menettäneet.
Olohuoneessa on lipasto, ja
sen päällä neljä valokuvaa. Tyttöjen kuvissa kehykset ovat valkoiset, poikien siniset.
Liisa sanoo, että lapsia ajattelee
joka päivä. Miettii, minkä ikäisiä
he olisivat nyt, mitä he tekisivät ja
miltä näyttäisivät.
– He ovat mielessä ihan jokaisena päivänä, Gerts lisää.
Toimittajan roolin ulkopuolella huomaan vaistomaisesti pitäväni Liisasta ja Gertsistä. Ajattelen, että voisimme olla ystäviä.
Olen silti tapaamisessa toimittajana, ja toimittajan rooli suojelee minua isommalta liikutukselta. Välillä kyyneleet valuvat, mutta
olisi vielä kummallisempaa, jollen
näyttäisi inhimillisyyttäni.
Kun haastattelu on pääosiltaan tehty, on Annan vuoro kuvata. Gerts lähtee käymään työpaikallaan koululla. Sovimme, että käymme illalla yhdessä syömässä ja jatkamme vielä juttelua.
Kun eroamme, Gerts sanoo lopuksi ”tee valoisa juttu”.
Juttua kirjoittaessani olen tavallista keskittyneempi. Omissa
maailmoissani. Kun haastattelutilanteessa yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja viileänä,
kirjoitusvaiheessa mitkään roolit
eivät suojele. Jännitys alkaa pur-
Tainnuta taakka
ja vaihda vapaalle!
Onko mittasi täysi? Mielitkö vapaalle?
Mutta mille vapaalle sinulla on oikeus
päästä? Työelämän irtiottokysymyksiin
vastaa tällä kertaa Journalistiliiton
työehtoasiamies Jussi Salokangas.
Teksti ja kuva: Kaija Plit
Kuka opintorahan maksaa?
pinto- ja vuorotteluvapaat
sekä osa-aikalisäjärjestelmä antavat työntekijöille
mahdollisuuden parantaa työssä jaksamista, jakaa työtä työttömän kanssa tai ryhtyä opiskelemaan palvelussuhteen aikana.
– Opintovapaa ei ole palkallista
vapaata. Työelämässä yli kahdeksan
vuotta olleet työntekijät ja yrittäjät
voivat hakea aikuiskoulutustukea
koulutusrahastolta kun palvelussuhde on kestänyt yli vuoden.
O
Miten tukea maksetaan?
– Tukea voi saada vain kerran,
enintään 18 kuukauden ajan. Tuen piiriin kuuluvat myös freelancerit, joilla on voimassaoleva yrittäjän eläkevakuutus. Jos aikuiskoulutustuen edellytykset eivät
täyty, työntekijä voi hakea opintotukea Kelalta.
– Kyllä silloin, kun päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt vähintään
yhden vuoden.
Opintovapaata voi pyytää jul- Mitä työsuhde-etuja työntekijä
kisen valvonnan alaiseen kou- menettää?
lutukseen, kuten yliopisto- tai
– Opintovapaan ajalta kertyy
ammattikorkeakoulututkin- vuosilomaa enintään 30 päivää,
toon, enintään kahdeksi vuodek- jos työntekijä palaa välittömästi
si. Opintovapaa voidaan myöntää töihin opintovapaan jälkeen.
myös osissa: antamalla osia työMuiden taloudellisten etuuksipäivästä vapaaksi tai muodostaa en ansaintaan vaikuttaa sovelletuseasta vapaajaksosta, joiden vä- tava työehtosopimus. Ja paremlillä työntekijä on työssä.
mista työsopimuksen ehdoista
voi työntekijä aina sopia työnanVoiko työnantaja evätä oikeu- tajan kanssa.
den?
– Työnantaja voi siirtää opinto- Vuorotteluvapaa
vapaata pakottavista syistä enin- edistää työllisyyttä
tään kuusi kuukautta, mutta ei voi Vuorotteluvapaan tarkoitus on
evätä sitä kokonaan.
edistää työssä olevan jaksamista.
Pääsevätkö kaikki halutessaan
vuorotteluvapaalle?
– Vuorotteluvapaa perustuu
vapaaehtoisuuteen eli työntekijän ja työnantajan väliseen sopimukseen. Se ei siis ole ehdoton
oikeus. Yhdenvertaisuuslaki kuitenkin edellyttää, että työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti.
Niinpä työnantaja ei voi myöntää vuorotteluvapaata pärstäkertoimen mukaan.
>>>
Opintovapaa
• työnantaja ei voi estää, kun työsuhde kestänyt vähintään vuoden
• työnantaja voi siirtää enintään 6
kk, jos tuntuvaa haittaa toiminnalle
• työsuhde: ei katkea
• kerryttää vuosilomaa enintään 30
päivältä lomanmääräytymisvuodessa
• kesto: viiden vuoden aikana
enintään kaksi vuotta, yhdessä
tai useammassa jaksossa
• käyttö: opintoihin hyväksytyissä
oppilaitoksissa
Vuorotteluvapaa
• kun 10 vuotta työhistoriaa takana
• ei automaatti: perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen
sopimukseen
• kesto: vähintään 90 ja enintään
359 kalenteripäivää
• käyttö: vapaan saa käyttää haluamallaan tavalla
• lisätietoja: http://www.mol.fi
27 LÖÖPPI 4-2012
26 LÖÖPPI 4-2012
Opintovapaalaki takaa työntekijälle oikeuden saada vapaata
työstä opiskelua tai muuta koulutusta varten. Onko kaikilla sama oikeus?
Jussi Salokangas on
Journalistiliiton uusi
työehtoasiamies.
”
Paremmista
ehdoista voi
aina sopia.
Jos työntekijä on ollut työelämässä yli 10 vuotta, on hänellä mahdollisuus saada vuorottelukorvausta. Korvauksen saamisen edellytyksenä on se, että työnantaja
palkkaa sijaiseksi työttömän työnhakijan ja siten siis edistää työttömien työllistämistä.
>>>
– Jos koet tulleesi kohdelluksi epätasa-arvoisesti, kannattaa
ottaa yhteys ensisijaisesti luottamusmieheen. Myös Journalistiliiton työehtopäivystys auttaa epätasa-arvoisesti kohdeltua työntekijää.
Kuka korvauksen maksaa?
– Vuorottelukorvausta haetaan työttömyyskassalta. Vuorottelukorvauksen täysi määrä on 70
prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi oikeus työttömäksi jäätyään. Tuloina otetaan huomioon edeltäneen
52 viikon ajalta saadut palkkatulot. Vuorotteluvapaan aikana ansaitut palkkatulot vähentävät vuorottelukorvauksen määrää.
Mitä työsuhde-etuja vuorottelu­
vapaalainen menettää?
– Vuosilomien ja muiden
etuuksien kertymisestä voidaan
sopia erikseen työ- tai työehtosopimuksessa. Lehdistön työehtosopimuksen mukaan vuorotteluvapaa ei kerrytä lomaa eikä palvelusvuosilisiä. ■
Paljonko 2 000 euron
kuukausipalkkalainen saa?
Kadonnut ranta -novellikokoelma ei rajoitu
Opintovapaalla
Aikuiskoulutustuen perusosa on 674,24 euroa kuukaudessa. Lisäksi ansio-osa, joka on 45 prosenttia 12 kuukauden
palkan ja perusosan erotuksesta.
2 000 euron kuukausipalkalla aikuiskoulutustuki on
1 235,37 euroa kuukaudessa.
Vuorotteluvapaalla
Vuorottelukorvauksen täysi määrä on 70 prosenttia siitä
työttömyyspäivärahasta , johon henkilöllä olisi oikeus
työttömäksi jäädessään. Korvaukseen ei sisälly eikä sitä
laskettaessa oteta huomioon lapsikorotuksia.
Korvauksen määrä 2 000 euron kuukausituloilla on
864,73 euroa.
Vuorottelukorvausta maksetaan korotettuna, jos vuorottelijalla on vähintään 25 vuotta eläkkeeseen oikeuttavaa
työhistoriaa ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tällöin
korvauksen määrä on 80 prosenttia työttömyyspäivärahasta.
Korotetun korvauksen määrä 2 000 euron kuukausituloilla
on 988,35 euroa.
”
Vuorotteluvapaalla saatu
palkkatulo vähentää
vuorottelukorvauksen
määrää.
Myös osa-aikatyö auttaa ikääntyviä
Korvaus
Työnantaja maksaa osa-aikatyöstä
palkan vain työtuntien perusteella.
Työvoimatoimisto voi harkintansa
mukaan myöntää osa-aikalisää
kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön
siirtyvälle, jos työnantaja palkkaa
tilalle työttömän työnhakijan.
Joissain työvoimatoimistoissa
määrärahat ovat loppuneet kesken,
joten osa-aikatyötä harkitsevan
kannattaa ensiksi kysyä asiaa paikallisesta työvoimatoimistosta.
Osa-aikalisän enimmäismäärä
on 50 prosenttia kokoaika- ja
osa-aikatyön palkan erotuksesta,
kuitenkin enintään 1011,36 euroa.
Työvoimatoimistojen niukkojen
määrärahojen vuoksi korvauksen
määrä on yleensä tätä alempi.
Ehdot
Osa-aikalisään oikeuttavan
työajan tulee olla noin 40–60
% nykyisestä työajasta. Osaaikalisää maksetaan enintään 12
kuukaudelta. Työntekijä ansaitsee
osa-aikatyössä vuosilomat samalla
tavalla, kunhan kalenterikuukaudessa on vähintään 35 työtuntia.
finnjäveleiden kokemusten kuvaamiseen. Sivuilta
tulevat vastaan muun muassa juuri vihityn
vaimonsa lomamatkalla kadottanut mies ja
Beirutista Legolandin lähelle päätynyt pizzerianpitäjä. Kaikkia yhdistää kaipaus. Toisinaan sillä
on tarkka kohde. Toisinaan se on epämääräisen
ikävää ja irrallista.
”Jos Dana sijaisi hänen vuoteensa. Jos Dana.
Jos Dana seisoisi keittiössä auringonvalossa ja
kuorisi appelsiinia. Jos he kävelisivät yhdessä
Cornichella ja katsoisivat pilvien muotoja, ja
aaltoja, kun ne osuvat satama-altaaseen. Jos
he ostaisivat torilta tuoretta minttua, suurina,
mehevinä kimppuina. Jos he olisivat kotona ja
katsoisivat televisiota.”
Vaikuttavin novelli on Jänis, kertomus
surevan ihmisen pohjimmaisesta yksinäisyydestä.
Se voitti toisen palkinnon Ruotsin suurimmassa
novellikilpailussa keväällä 2011.
Selkeät novellit liittyvät modernismin perin-
teeseen. Mutkattomaan ja toteavaan kerrontaan
tuovat vaihtelua näkökulman vaihdokset ja
Teksti: Sinikka Pihlamaa
takaumat.
Kokoelman mottona on lainaus Tove Jansso­
ovellikokoelman 14 tarinaa kertoo ihminin Muumilaakson marraskuusta:
sistä välitilassa, etsimässä horisonttia
”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät,/
meren takaa, kiintopistettä elämälleen.
niin on ollut aina./ Kukin saa valita itse, mutta
He ovat lähteneet juuriltaan, irti ihmissuhteista
tai jääneet paikkaan, jota eivät tunne omakseen. on valittava ajoissa,/ eikä koskaan saa antaa
periksi.”
Tiina Laitila Kälvemark tuntee kuvaamiensa
Sitaatti on asetettu kuin rohkaisuksi kokoelhenkilöiden tilanteen. Hän toimii Tukholman
Sisu­radion uutis- ja ajankohtaisohjelmien tuotta- man kuvaamille henkilöille. Jokaisen on etsittävä
sisältään voimavarat murtautuakjana. Laitila Kälvemark on kotoisin
seen irti fyysisestä ja henkisestä
Kärsämäeltä Pohjois-Pohjanmaalta.
vieraudesta sekä siirtolaisen
Tukholmaan hän päätyi vuonna
asemasta. Usein toisen ihmisen
1997 kierrettyään sitä ennen Pariiantama tuki on lopullinen kimmosissa, Tampereella, Amsterdamissa
ke voimien löytymiseen.
ja Uppsalassa.
Kirjailijan työtä Laitila KäveTekijä käyttää omaa taustaansa
mark kuvaa kokoelman viimeisessä
tekstissä näinkin suoraan:
novellissa, jonka päähenkilö on
”Kärsämäkisyys ei kulu ihmisestä
kirjallisuuden opiskelija. Sitaatti
koskaan. Hän saa sahata Suomen
laajenee kuvaamaan myös suhdetta
ja Ruotsin väliä elämänsä loppuun
elämään: ei saa antaa periksi.
asti. Käyttää kaikki lomapäivät ja
”Hän lukee tähän saakka kirjoitvapaapäivät ja komppipäivät tässä
tamansa tekstin, korjattavaa on
saatanan paatissa keikkumiseen.
vielä mutta hyvä siitä tulee. Loppu
Muovikuoripatonkien murenteluun
Tiina Laitila Kälvemark:
puuttuu, mutta hän tietää jo milABC-asemilla. Tankkaamiseen ja
Kadonnut ranta.
lainen sen kuuluu olla.” ■
pakkaamiseen ja purkamiseen.”
WSOY 2012
N
29 LÖÖPPI 4-2012
28 LÖÖPPI 4-2012
J
os opinto- tai vuorotteluvapaa ei tunnu itselle
sopivilta vaihtoehdolta, voi
työntekijä siirtyä vapaaehtoisesti
kokoaikatyöstä määräajaksi osaaikatyöhön. Tällöin työsuhteen on
pitänyt kestää samaan työnantajaan vähintään yhden vuoden.
Kyseessä ei myöskään ole ehdoton
oikeus, vaan työntekijän on sovittava osa-aikatyöstä työnantajan
kanssa.
Horisontti
meren takana
KUVA: Pertti Nisonen
Entä jos työkaverisi pääsee vuo­
rotteluvapaalle, mutta sinä et?
Tiina Laitila Kälvemark
(s. 1970) on Sisuradion uutisja ajankohtaisohjelmien tuottaja.
Jäitkö paitsi journalismista?
Demin päätoimittaja Anni Lintula (kuvassa
vasemmalla), Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro
ja toimittaja-kirjailija Hanna Nikkanen keskustelivat SAL:n tuottamassa ohjelmaosuudessa aiheesta
”Amatöörit vs. journalistit -sosiaalinen media vallan
välineenä.”
SAL oli järjestämässä muiden pääkaupunkiseudun
journalistiyhdistysten kanssa Etelä-Suomen journalismipäivää 12.10.2012.
Jos et päässyt paikalle, niin vielä ehdit! Nimittäin
päivän alustusten videoklipit ovat nyt verkko-osoitteessa: http://www.rttl.fi/journalismin-paiva/.
Ne leikkasi Anna Karatvuo. Valokuvia tapahtumasta
löytyy osoitteesta http://www.rttl.fi/. Valokuvaaja
on Ville Männikkö. ■
Teksti ja kuva: Kaija Plit
Palkinto jaetaan SAL:n vuosikokouksessa
maaliskuussa­.
Toimi näin:
Ilmianna taidokas
sallilainen
– ehdota Salli-palkinnolle 2013 saajaa!
SAL jakaa vuosikokouksessaan 6. maaliskuuta
Salli-journalistipalkinnon, jonka tarkoitus on nostaa
alan arvostusta ja jäsenten ammatillista identiteettiä.
Palkinnon suuruus on 1 500 euroa. SAL:n jäsenenä
voit ilmiantaa sallilaisen työkaverisi, itsesi tai työryhmän, joka on palkitsemisen arvoinen.
Lähetä ehdotuksesi vuoden 2013 Salli-journalistipalkinnon saajaksi 31.12.2012 mennessä. Ehdotuksensa
voivat tehdä SAL:n yksittäiset jäsenet, työporukat
tai toimitusosastot.
Palkinto voidaan myöntää merkittävästä, mieleenpainuneesta tai keskustelua herättäneestä alan
teosta, kuten jutusta tai juttusarjasta, kuvasta, kuvituksesta tai kuvasarjasta tai kirjasta tai kirjasarjasta.
Teko voi olla myös esimerkiksi lehti- tai konseptiuudistus tai innovatiivisen nettisovelluksen toteutus.
Huomaathan, että palkinto voidaan myöntää vain
SAL:n jäsenelle tai työryhmälle, jonka enemmistö on
SAL:n jäseniä.
Lähetä kirjallinen ehdotuksesi perusteluineen ja
työnäytteineen neljänä kappaleena.
Kirjoita kuoreen: Liisa Kuittinen, Voi hyvin -lehti,
00081 A-lehdet
Ehdotuksen tulee olla perillä joulukuun loppuun
mennessä.
Heidät on jo palkittu
• Tiede-lehden toimituspäällikkö Annikka Mutanen
(2012)
• Viva-lehden toimituspäällikkö Veli-Matti Jusi
(2011)
• Voima-lehden vastamainostyöryhmä (2010)
• Voltti-lehden toimitus (2009)
• Aikakauslehtityön professori Maija Töyry (2008)
• Talouselämä-lehden toimittaja Esko Rantanen
(2007)
• Shakespeare-projektin kustannustoimittajien
työryhmä (2006)
• Taide-lehden päätoimittaja Otso Kantokorpi
(2005)
Lisää tietoa palkinnosta
Palkintotyöryhmän puheenjohtaja Liisa Kuittinen;
liisa.kuittinen@a-lehdet.fi
SAL:n asiamies Kaija Plit; kaija.plit@sal-info.org
tai puh. 050 439 4538 ■
Teksti: Liisa Kuittinen
SAL muuttaa toistamiseen
Joulukuun loppupuolella SAL:n toimisto muuttaa Albertinkadun toimistohotellista Hakaniemeen. Uudet tilat sijaitsevat osoitteessa: Siltasaarenkatu
16, 7. kerros, 00530 Helsinki.
Pressikortti uudistetaan ensi vuoden alussa. Tammikuussa kaikille jäsenille lähetetään kuvaton kortti,
joka on voimassa kaksi vuotta. Kortin kääntöpuolelle
on painettu Matkahuollon ja vakuutusyhtiö Turvan
tunnukset. Erillistä vakuutusyhtiön korttia ei siis jatkossa enää tarvita. Matkahuolto on vahvistanut, että
linja-autojen journalistialennus säilyy ennallaan.
Kuvatonta korttia käytettäessä henkilöllisyyden voi
varmistaa esimerkiksi ajokortilla tai muulla virallisella henkilötodistuksella.
Uudet kortit lähetetään jäsenille tammikuun
puolivälissä. Lähetyksessä on kortin lisäksi ohjeet
kuvallisen kortin tilaamisesta sekä Turvan vakuutustiedote.
Kuvallinen kortti
Kuvallista pressikorttia ei ole pakko tilata, jos ei sitä
tarvitse. Erikseen tilattavaan kuvalliseen korttiin
tulee IFJ:n tunnus ja se korvaa nykyisen, Brysselistä myönnettävän kansainvälisen pressikortin. Uusi
kuvallinen kortti on voimassa ainoastaan yhdessä
kuvattoman kortin kanssa. Kortin 2D-viivakoodista
aukeaa kuva, jossa on kortin haltijan kuva, nimitiedot sekä teksti, jossa muistutetaan kortin voimassaolosta.
Uuden kuvallisen eli kansainvälisen pressikortin
tilaamista ja maksamista varten Journalistiliitto
perustaa nettisivun, jonka kautta jäsen voi tilata kortin, ladata siihen sähköisen kuvan ja myös
maksaa tilauksen verkkopankkitunnuksilla. Kortin
tilaajatunnuksena toimii jäsennumero, joka löytyy
jokaiselle jäsenelle lähetettävästä kuvattomasta kortista. Korttiliikenne siis ulkoistetaan Journalistiliiton
Uusi kotimainen pressikortti on kuvaton. Kuvallista kvkorttia tulee käyttää kotimaisen kortin kanssa.
toimistosta. Korttien teknisestä toteutuksesta vastaa
ID-Control Oy.
Säästöä syntyy
Uusi kuvallinen kortti maksaa jäsenille vain 20 euroa,
kun aikaisempi Brysselistä tilattavan kv-kortin hinta
on ollut 50 euroa.
Myös Journalistiliitto säästää: kuvallisen kotimaisen pressikortin uudistus maksaisi vähintään
120 000 euroa, kun nyt valittu kuvaton vaihtoehto
nielee vain 20 000 euroa. Jatkossa Journalistiliitto
joutuu maksamaan kahden vuoden välein kansainväliselle journalistiliitolle IFJ:lle oikeudesta IFJ:n
logon käyttöön. Ensimmäisen sopimuskauden hinta
on 3 200 euroa. Korttikuluja pienentää myös se, että
Vakuutusyhtiö Turva osallistuu kortin kustannuksiin vuosittain 5 000 eurolla, koska pressikortti on
jatkossa myös vakuutuskortti. ■
Teksti: Marja Palmunen
31 LÖÖPPI 4-2012
30 LÖÖPPI 4-2012
Puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet:
Asiamies Kaija Plit, puh. 050 4394538,
kaija.plit@sal-info.org
Toimistonhoitaja Jaana Virtanen,
puh. 050 5183353; jaana.virtanen@sal-info.org
Opintosihteeri Miina Poikolainen, puh. (koulutuspäivinä); 0440 334065; koulutus@sal-info.org ■
Teksti: Kaija Plit
Pressikortti uudistuu
SAL:illa
Piirros Reetta Laitinen, käsikirjoitus Vesa Kataisto ja Ismo Lehtonen.