HILJAINEN SEURAKUNTA

SYYSKUU
Hiljainen
S eurak unta
3/2012
Room. 13: 8-10
Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
paitsi että rakastatte toisianne.
Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.
Käskyt »Älä tee aviorikosta», »Älä tapa»,
»Älä varasta», »Älä himoitse», samoin kaikki muutkin,
voidaan koota tähän sanaan:
»Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.»
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Anna meille rohkeutta ja viisautta
Jeesuksen esikuvan mukaan
osoittaa rakkautta ja lempeyttä
kaikille lähimmäisillemme.
Hiljainen Seurakunta
Päätoimittaja: Riitta Kuusi, PL 185, 00161 Helsinki
Toimitus: Kuurojenpapit
Varainhoito ja osoiterekisterit: Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö
PL 185, 00161 Helsinki
Ilmestyminen: Neljä kertaa vuodessa, vuosikerta 10 € .
2
Hiljainen Seurakunta 3/2012
teksti ja kuva Elina Jokipaltio
VIINIPUU
K
Kävelin kesälomamatkalla viinitarhassa. Paikka oli viininviljelyalueella Kaliforniassa. Viiniköynnöksiä oli riveissä vieri vieressä. Rungosta haarautuvat oksat ulottuivat pitkälle. Oksat olivat niin tiukasti kietoutuneet toisiinsa, ettei erottanut mistä ne alkoivat ja mihin päättyivät. Viiniköynnöksissä oli
paljon suuria rypäleterttuja. Huomasin myös, että osa oksista oli tuettu. Niiden oli sillä tavoin helpompi kasvaa ja kantaa hedelmää.
Kulkiessani viiniköynnösten välissä mieleen tuli Jeesuksen sana: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. (Joh. 15:5) Kristus on runko, joka pitää kaiken koossa. Kristitty elää yhteydessä Kristukseen kuten viiniköynnöksen oksa on kiinni rungossa.
Kristityn kasvu on sisäistä kasvua Kristuksen yhteydessä. Se on ihmiseksi kasvamista. Se on tilan antamista omassa elämässä rukoukselle, Jumalan sanalle ja rakkauden teoille.
Myös me kristityt olemme sidoksissa toinen toisiimme viinipuun oksien tavoin. Kristittyinä yhdessä kasvamisen suurin lahja on ystävyys. Yhdessä elämiseen me kristityt tarvitsemme myös kärsivällisyyttä ja tahtoa elää sovussa. Toisiamme tukien silloin kun on vaikeaa. Yhdessä iloiten kun on ilon
aika. Ymmärtäen, että erilaisuudestamme huolimatta olemme kiinni samassa rungossa, Kristuksessa.
Virsi 231
1. Maan sato elonaikaan pelloilta korjataan,
ja jyvät yhteen liittyy, kun leipä leivotaan.
Näin, Herra, yhteen liitä sydämet kaikkien.
Luo kirkkoon yksi sielu ja rauha taivainen.
2.
Syksyllä viinirinteet aurinko kypsyttää,
ja rypäleistä saadaan taas uutta elämää.
Veresi pyhä voima virratkoon meissä niin
ja kootkoon kaikki yhteen hääjuhliin iäisiin.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
3
Viime toukokuussa pääkaupunkiseudun perhekerhon retkelle
Orimattilaan lähdettiin bussilla.
Matkaa tehtiin retkipäivänä myös
hevosella ja polkuautoilla. Välillä
otettiin vauhtia keinuissa ja pomppulinnassa.
Keinumassa Jani ja Jere, Seija antaa vauhtia
Bussikuva, jossa Leppävaaran asemalla
lähdössä: vasemmalta Maryan, Sara
sylissä Faria, Jussi ja Elli rattaissa, toisissa
rattaissa Nolan, seisomassa Matteo, isä
Philippe ja äiti Miia, takana bussikuski.
Polkuautoilla ajavat Matti, Max
ja Maija
4
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Teksti Elina Jokipaltio
Kuvat Salla Koskinen, Seppo Laukkanen ja Elina Jokipaltio
Girl Power – Viittomakielinen
rippikoululeiri Mertiörannassa
S
Sunnuntaina 10.6. Mertiörannan leirikeskukseen Jämijärvelle saapui seitsemän rippikoululaista, yksi isonen ja nuoriso-ohjaaja. Kaksi pappia, diakonissa sekä toinen isonen olivat
saapuneet jo edellisenä päivänä leiriä valmistelemaan. Paikka oli myös meille vetäjille uusi, koska siellä järjestettiin viittomakielinen rippikoululeiri ensimmäistä kertaa. Havaitsimme leiripaikan oikein toimivaksi. Käytössämme oli koko päärakennus, jossa sijaitsivat majoitus-, ruokailu- ja luokkatilat.
Aloitimme leirin kokoamalla puun oksille sellaisia hedelmiä eli asioita, joilla itse kukin haluaa edistää leirin mukavaa sujumista. Leirin säännöt oli laadittu yhdessä jo aikaisemmin
maaliskuussa viikonloppuleirillä eikä niitä tarvinnut edes paljon täydentää.
Leirin yhteisissä työskentelyissä käsiteltiin kristillisen uskon keskeisiä teemoja keskustelun ja yhdessä tekemisen kautta. Opittua sovellettiin iltaisin pohdinta ja piiperrys -tunnilla
eli käytännössä askarrellen. Ensimmäisenä iltana askarreltiin rukoushelminauhat, joita käytettiin joka aamu leirin jumalanpalveluksessa sekä iltahartaudessa. Diakonissa Päivi Lehtinen oli tuonut leirille ison määrän erilaisia askartelutarvikkeita. Oli pyhää tarjottimella. Sai
tehdä käteen sopivan ristin sekä ystävyyden nauhan ranteeseen.
Ihanat isoset ”Ainot” Hakala ja Laiho vastasivat nuoriso-ohjaaja Tero Suomisen kanssa iltaohjelmasta sekä päivän kisojen ohjaamisesta. Heillä riitti joka päivälle liikunnallisia yhteisleikkejä ja hauskoja ideoita iltaohjelmaan. Isoset tekivät myös pieniä näytelmiä iltahar-
Hiljainen Seurakunta 3/2012
5
tauksiin. Silloin kun oli oikein lämmin päivä, niin tehtiin ohjelmanmuutos ja käytiin uimassa
keskellä päivää.
Keskiviikkona järjestettiin tyttöjen ilta. Isoset olivat leikanneet jokaisen leiriläisen nimen
vaaleanpunaisesta pahvista ja koristelleet huoneen. Aluksi tehtiin käsitöitä Päivin johdolla. Sen jälkeen oli mahdollisuus isosten tekemään kasvomaalaukseen ja Elina-papin tekemään minimanikyyriin. Lopuksi kokoonnuimme syömään iltapalaa vaaleanpunaisen kattauksen ääreen. Leirin miehet Seppo-pappi ja Tero toimivat tarjoilijoina ja viihdyttivät meitä
omalla ohjelmallaan.
Mertiörannassa oli samaan aikaan toinenkin leiri: harmonikkaleiri lapsille ja nuorille. Harmonikkaleiriläiset olivat todella kiinnostuneita oppimaan viittomista, joten Aino Hakala kävi opettamassa heille viittomakielellä onnittelulaulun ja muitakin viittomia. Sorminäppärät
harmonikansoittajat oppivat nopeasti käsien kieltä. Sen jälkeen nuoret muusikot opettivat
Ainon pyynnöstä hänelle harmonikan ja viulun oikeat otteet. Yhteisten tilojen käyttö ja yhteistyö harmonikkaleirin kanssa sujui oikein hyvin. Saimme tietenkin myös katsella ja kuunnella harmonikan soittoa. Torstai-iltana meidät kutsuttiin syömään harmonikkaleirin vetäjien paistamia muurinpohjalettuja. Harmonikkaleirillä oli samana iltana disko, jonne myös
meidän leirin tytöt pääsivät tanssimaan. Aikuisilta oli diskoon pääsy kielletty.
Leirin loppupuolella saimme odotetun vieraan. Tarja Sandholm tuli pariksi päiväksi pitämään raamattuopetusta ja kertomaan viittomakielisestä käännöstyöstä.
Kaikki viittomakieliset rippikoululaiset olivat tänä vuonna tyttöjä. Koko leiristä huokui
varsinainen Girl Power. Tytöt näyttivät leirillä olevansa ainutlaatuisia, lahjakkaita, vahvoja
ja viisaita. Tytöt toimivat hienosti ryhmässä toinen toisiaan huomioon ottaen.
Lauantaina 16.6. jätimme hyvästit Mertiörannalle ja suuntasimme Ylöjärven kirkkoon kaksikieliseen konfirmaatiomessuun. Kirkkoon kokoontuneet perheenjäsenet, kummit, sukulaiset ja ystävät katselivat liikuttuneina valkopukuisia nuoria, jotka astelivat kauniisti ristikulkueessa. Nuoret viittoivat konfirmaatiolauluna Martin Luther Kingin laulun isosen Aino
Laihon johdolla. Siunauksen saaneet nuoret lähtivät konfirmaation jälkeen koteihinsa iloiten yhteydestä toisiinsa ja ystävyyden lahjasta.
6
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Haastattelu Riitta Kuusi
Kuva Kari Tanskanen
ERILAISUUSHAN ON RIKKAUTTA –
YHDESSÄ VOIMME SAADA PALJON AIKAAN!
1.Erityisdiakoni Tuula Mertanen Joensuusta,
olet tullut takaisin töihin kesän alussa.
Miltä nyt tuntuu?
Yllättävän mukavalta! Töihin paluun ”tuskaa” helpotti mieheni, joka jäi kotiin hoitamaan lapsia. Se tuntui niin mukavalta ja hienolta, että hän halusi jäädä koti-isäksi syksyyn asti. Minusta kesäkuussa oli
hyvä aika palata töihin, koska saamme koko perhe
olla tavallista enemmän yhdessä kesällä. Kesällä
se on mukavampaa kuin talvella, siksi tämä ratkaisu tuntui oikein hyvältä meidän kaikkien kannalta.
Tunsin itseni kovin tervetulleeksi tullessani töihin,
koska seurakuntalaiset ottivat minut avosyliin vastaan ja iloitsivat paluustani. Siitä tuli kiitollinen olo. Olen töissä edelleen kolme päivää viikossa kuten ennenkin.
2. Miltä seurakuntasi näyttää, kun katselet sitä pienen tauon jälkeen.
Onko muutoksia?
Luulisi 1,5 vuoden olevan lyhyt aika, mutta siinä ehti tapahtua paljonkin! Seurakuntalaisten
ikääntyminen tuo tulleessaan paljon haasteita ja muutoksia. Rahaa ei ole enää yhtä paljon
kuin ennen, joten nykyään on suunniteltava tarkkaan mitä tapahtumia ja toimintoja voin
seurakunnassa järjestää. Koin myös, että ilmapiiri kirkon sisällä on muuttunut. On syntynyt
erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä eri asioista. Hyvän dialogin merkitys ja ekumenian tarve
korostuvat tässä mielessä. Sijaiseni ei ehtinyt tehdä yhtään kotikäyntejä, koska teki minun
työtäni vain viikon kuukaudessa. Nyt kun tapaamme, seurakuntalaiset kertovat innoissaan
kuulumisistaan. Luulen, että jokin on tapahtunut juuri nyt, mutta se voikin olla jo vuoden
vanha asia. Näen, että seurakuntalaisista on hyvin tärkeää päästä kertomaan asioistaan.
3. Millaisin odotuksin/toivein palasit töihin?
Palasin töihin vähän sekavin mielin. – Tämä on onneksi normaalia äideille, jotka palaavat
työelämään oltuaan poissa kauan! – Seurakuntalaisten iloinen vastaanotto helpotti. Aloin
sitten muistella, että miksi teen tätä työtä. Jumala kutsui minut tähän tehtävään. Tätä kutsua noudatan mielelläni. Lasten kannalta minun on helpompaa rajoittaa työni määrää. Ennen olin AINA töissä, mutta osaan nyt lopettaa ajoissa ja mennä kotiin perheen luokse. Arvojärjestys on muuttunut lasten syntymisen ansiosta. Olen huomannut kasvaneeni paljon
verrattuna siihen aikaan, jolloin aloitin työt. Sen takia asennoidun työhön hieman eri tavalla kuin ennen, mutta työni korkein ”pomo” eli Jumala on onneksi sama eilen, tänään sekä huomenna. Häneen voin aina turvautua.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
7
4. Olet äidinkieleltäsi viittomakielinen, mitä se merkitsee sinulle?
On aina suuri ilo nähdä, että viittomakieliset seurakuntalaiset voivat kommunikoida kanssani suoraan omalla äidinkielellään. Se merkitsee heille erittäin paljon. Koen taas itse, että
pystyn viittomakielisyydelläni ”säätämään” sopivaa kommunikaatiotapaa viittomakielisten
kanssa. Joidenkin kanssa pitää viittoa lasten tavoin, asiakkaan muun vamman mukaisesti
sopivalla tasolla tai taktiiliviittomalla. Näkövammaisten kanssa taas on joskus vähän haasteellista kommunikoida, koska eivät pysty näkemään minua, ja jotkut heistä eivät totu tulkin läsnäoloon. Näkövammainen on samassa asemassa, jossa kuuro joutuu kertomaan asioistaan viranomaiselle vastenmielisesti tulkin välityksellä, jossa ei haluaisi tämän ”tietävän”.
Siinä näkökulmassa ymmärrän heitä.
5. Millaisena näet viittovan seurakunnan tällä hetkellä koko kirkossa?
Ikääntyneitä alkaa olla todella paljon ja osa heistä on poistunut/poistumassa lähivuosina
keskuudestamme. Nuoria ei näy kovin paljon. Kuurojenyhdistyksissä on todettu samaa,
joten minusta olisi hyvä miettiä mitä kaikkea voimme tarjota eri-ikäisille viittomakielisille.
Jollei henkilö ole saanut yhteyttä seurakuntaan jo pienenä lapsena tai nuorena, tuskinpa
häntä näkee helposti aikuisenakaan seurakunnan toiminnassa. Seurakunta tarvitsee eriikäisiä vapaaehtoisia. Heistä on kova pula paikoittain. Seurakunta ei ole vain työntekijöiden
vastuulla, vaan siihen kuuluu myös luottamushenkilöt, vapaaehtoiset sekä seurakuntalaiset.
Yhdessä voimme saada paljon aikaan! Uskon, että me kuurojentyöntekijät kuuntelemme
mielellämme viittomakielisten seurakuntalaisten ajatuksia, toiveita ja ideoita seurakunnan
toiminnasta tuleviksi vuosiksi.
6. Mitä erilaisilla kieli- ja kulttuuriryhmillä/vähemmistöillä voisi olla annettavana
enemmistölle?
Sanoin juuri toisen lehden haastattelussa, että me täydennämme toisiamme erilaisina ja
palvelemme toisiamme omilla lahjoillamme. Uskon vahvasti tähän. Erilaisuushan on rikkautta. Olen viime vuosina törmännyt ihmisten hämmästelyihin, että Suomessa on kuuroja diakoneja ja kuuro pappi, joka tosin työskentelee tällä hetkellä Jerusalemissa. Signmark
on myös saanut kovasti suosiota. Tästä näkee, että viittomakieliset pystyvät kyllä samaan
kuin kuulevatkin.
7. Millainen olisi unelmiesi kirkko/seurakunta?
Unelmieni seurakunta/kirkko on sellainen paikka, missä jokainen saa olla oma itsensä. Kirkko on avoin kaikille: ovella ei kysytä mihin seurakuntaan kuulut, ei vähätellä toisen uskoa
tai pidetä omaa uskoa parempana. Jumalan armo koskee meitä jokaista. Lähimmäisenrakkautta tulisi myös toteuttaa eri tavoin. Nykyään yhteiskunnassa keskitytään vain omaan itseen. Tämä yksilökeskeisyys on surullista. Tarvitaan enemmän lähimmäisenrakkautta konkreettisellakin tasolla. Ihmiselle on tärkeää saada rakkautta ja tulla hyväksytyksi yhteisössä.
Kirkossa olemme kaikki samaa perhettä, koska uskomme Jeesus Kristukseen. Sitä kukaan/
mikään ei voi viedä.
Haluaisin vielä päättää tämän erääseen Raamatun kohtaan:
Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme
rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr.10:24)
8
Hiljainen Seurakunta 3/2012
MUUTOKSIA TAMPEREELLA
Diakonissa Sirpa Toivo on aloittanut Tampereen
seurakuntayhtymässä kuurojendiakonissana elokuun alussa. Samoihin aikoihin tehtiin myös muuttoa Idesrantaan.
1. Sirpa, olet juuri aloittanut työt Tampereen
srk-yhtymässä kuurojendiakonissana.
Miltä nyt tuntuu?
Jännittää sopivasti ja olo on rauhallisen odottava:
mitä onkaan tulossa!
2. Polkusi kuurojen työssä on melko pitkä.
Mitä olet tehnyt kuurojen seurakunnassa
ja muualla?
Jyväskylässä sain olla ”kerho- ja leirityttönä” Päivi
Lehtisen työssä ja sain huomata, että viittomakieltä voi oppia joka päivä lisää. Vuonna 1992
aloitin Lahdessa kuulovammaistyöntekijänä seurakunnassa.
Vuonna 2003 muutin Tampereelle. Viittomakieli on pysynyt käsissä, kun sitä on tarvinnut ihmisten kohtaamisissa eri työpaikoissa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kuurojen Palvelusäätiö ja Kuurojen Liitto sekä Suomen Kuurosokeat ovat olleet työnantajiani.
Tampereen ev.lut. seurakuntien kuurojentyössäkin ehdin piipahtaa 50%:n sijaisena tovin. Työni on ollut ihmisten kohtaamista kotona, toimistossa ja erilaisissa yleisen palvelujärjestelmän paikoissa, tukena ja apuna. Seurakunnissa työhön on kuulunut myös erilaisia piirejä tai kerhoja sekä jumalanpalveluksia. Joka päivä olen saanut oppia jotakin uutta.
3. Tampereella on tehty viittomakielistä seurakuntatyötä pitkään.
Miten arvioit historian merkitystä?
Tampereella kuurojendiakonissat ovat olleet pitkään työssä. Kun on samalla paikalla
pitkään, ehtii nykyisyyden lisäksi nähdä tulevaisuuteenkin. Tampereen työ on ollut ajassa
mukana olemista. Viittomakielen asema on muuttunut ja tulkkipalvelu kehittynyt. Yhteistyöverkosto on vahva ja selkeä.
4. Myötätuuli on muuttanut. Kuinka tämä vaikuttaa viittomakielisen
seurakunnan toimintaan?
Myötätuuli on muuttanut Iidesrannan seurakuntakotiin lähelle Viinikan liikennejakajaa. Toimistojen lisäksi käytössämme on sali. Tilojen puolesta mahdollisuudet erilaisten ryhmien
kokoontumiseen ovat lisääntyneet. ja tilat ovat esteettömiä, portaita tai korkeita kynnyksiä ei ole ja ovi avautuu automaattisesti.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
9
5. Millaisin ajatuksin lähdet työtäsi rakentamaan?
Työllä Tampereella on vahva pohja, perustuksia ei tarvitse rakentaa. Itse joudun tietenkin
aluksi kartoittamaan mitä on jo olemassa ja odotan myös seurakuntalaisten ajatuksia toiminnasta, mitä haluttaisiin. Kaikki ideat ovat tervetulleita. Yhteistyöllä kaikki sujuu.
6. Mitä toivot/odotat/rukoilet, kun ajattelet seurakuntalaisiasi?
Seurakuntalaisilta odotan avointa mieltä ja rohkeutta uuden työntekijän kohtaamiseen.
Rukoukseni on: Herra, ole meidän kanssamme.
7. Mitä muuta haluat sanoa?
Tässä olen, ota rohkeasti yhteyttä. Teksti-TV s. 558 (ja tästä lehdestä) löytyy yhteystiedot.
10
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Keskiyön aurinkoa
Tromssassa!
Tromssa, norjaksi Tromsø, pohjoissaameksi Romsa, Tromsa on Pohjois-Norjan pääkaupunki. Asukkaita siellä on vajaa 70 000. Tromssa on Norjan 7. suurin kaupunki. Se on
myös Pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki.
Kaupungin keskusta sijaitsee Tromssan saarella, joka on n. 12 km. pitkä ja 2 km leveä.
Tromssa on kalastuksen ja merenkulun keskus. Yliopiston lisäksi kaupungissa toimii
muun muassa Meribiologinen tutkimusasema sekä Revontuliobservatorio.
Tromssan seudulla vallitsee Golfvirran ansiosta leuto rannikkoilmasto. Kesällä lämpötila vaihtelee 5–28°C välillä. Talven pakkasennätys Tromssassa on vain −18°C, keskilämpötila tammikuussa on −4°C. Kaupungin lempinimiä ovat Pohjolan Pariisi ja Jäämeren portti.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
11
V
Vietin juhannusta Tromssassa. Suunnittelimme ensi vuoden kesäkuussa pidettävää pohjoismaista kuurojentyöntekijöiden kokousta. Jäin katsomaan keskiyön aurinkoa, joka näkyikin kirkkaalta taivaalta.
Tromssassa on yksi Norjan kuurojenkirkoista. Kirkollinen työ kuurojen parissa alkoi Norjassa 1890-luvulla ja siitä alkaen ovat kuurojenpapit pyrkineet tapaamaan kuuroja kaikkialla Norjassa.
Kun Tromssan kuurojen kirkko vihittiin vuonna 2006, vanha unelma tuli todeksi. Kirkollinen työ kuurojen parissa alkoi kuurojen omasta
aloitteesta. Vuonna 1905 perustettu Harstadin
kristillinen kuurojenyhdistys oli Pohjois-Norjan
ensimmäinen kuurojenyhdistys. Yhdistys ei ollut kristillinen vain nimeltään, vaan sen tavoitteena oli edistää kristillistä kasvatusta ja elämää.
Tällaisessa ympäristössä kasvoi Bjørn J. Sørensen, joka vihittiin vuonna 1957 pohjoisen alueen ensimmäiseksi kuurojenpapiksi.
Tromsassa oli vahva ja aktiivinen kuurojen yhteisö. Sen johtohahmo Julius Lorentsenn
onnistui saamaan kaupunkiin oman kuurojenpapin. Tromssa on edelleen tärkeä pohjoisnorjalaisille kuuroille. Siellä on mm. kuurosokeiden alueellinen keskus ja peruskoulun oppilaille on viittomakielinen luokka.
Gudrun Boge Karlsen toimi ensimmäisenä kuurojenkatekeettana Tromsassa. Katekeetta
vastaa kristillisestä opetuksesta eri-ikäisten keskuudessa. Hän myös aktiivisesti ajoi oman
kuurojenkirkon saamista kaupunkiin. Siihen saakka kuurot olivat käyttäneet muita kirkkoja mm. Katolista kirkkoa, Metodistikirkkoa, Tromsdalenin kirkkoa, Grønnåsenin kirkkoa sekä kokoontuneet joskus myös papin kotona viettämään jumalanpalvelusta. Toive oman
kirkon saamisesta kasvoi yhä vahvemmaksi.
Vuonna 2004 Jarl Åge Tjørn tuli kuurojenpapiksi. Hän sai vastuulleen kirkkoprojektin
eteenpäin viemisen. Seuraavana vuonna Stortinget (vastaa eduskuntaa) antoi 8 miljoonaa
NOK kuurojenkirkon rakentamiseen Tromssaan.
Kirkkosalissa on nouseva lattia, joten penkeistä on hyvä näkyvyys alttarille. Penkit on asetettu
sivuille oven kahta puolta. Oven vastapäätä ovat
alttari, saarnastuoli ja kastemalja. Alttariseinän
reliefissä on raamatunkertomuksiin pohjautuvia
kivisiä tauluja, niiden keskellä risti. Sininen kesäperhonen symbolisoi ylösnousemusta.
Rakennuksessa on myös seurakuntasali, keittiö ja papin toimisto. Nykyisin Tromsassa toimii
kuurojenpappina Arne Lundqvist. Hänen suomalainen vaimonsa on töissä Kuurosokeiden keskuksessa.
12
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Tromssalaisten vierailu Kittilässä
Nykyisin Tromssan kuurojenpappina toimii Arne Lundqvist. Hän on Norjassa ensimmäinen kuuro, joka on vihitty papiksi.
Arne ja hänen seurakuntalaisensa tekivät
retken Lappiin. Norjalaisia vieraita Kittilän
kirkossa, jossa Arne toimitti viittomakielisen messun.
Arne muistutti, että olemme kirkossa/
seurakunnassa kaikki Kristuksen ruumiin
jäseniä. Jokaisella on omat lahjansa, taitonsa, tietonsa. Yhdessä olemme kokonainen Kristuksen ruumis, kokonainen
Kristuksen kirkko, jossa jokaisella on paikka ja tehtävä.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
13
Teksti Sanna Lehti
Kuvat Kata Laurila, Sanna Lehti
UNOHTUMATON
SÖDERSKÄRIN PÄIVÄRETKI reipasta ulkoilua, hauskaa seuraa,
herkullista ruokaa
P
Palataanpa päivään lauantaihin 4. elokuuta 2012! Sinä päivänä olin lähdössä Vantaan kuurojen seurakunnan järjestämälle päiväretkelle Söderskärin saaristoon, joka on Porvoon edustalla. Mukana oli noin 40 vantaalaista. Matkasimme
vain meidän käyttöömme varatulla m/s Merisaraste-nimisellä aluksella.
Vantaan Kuurot ry. oli ehdottanut tätä retkeä. Lähtö oli aamukymmeneltä Kauppatorilta. Aurinko oli piiloutunut meiltä, mutta se ei meidän menoa juurikaan haitannut. Meillä oli
heti alusta oikein mukavaa! Matkan alussa syötiin ulkokannella lohivoileipää kahvin ja teen kera ja ihailtiin Söderskärin upeata saaristoa.
Parin tunnin venematkan jälkeen näimmekin jo Söderskärin historiallisen majakkasaaren ja sen upean punamultamiljöön. Paikka suorastaan kutsui meidät aikamatkalle lähes
150 vuoden taakse. Oli niin häikäisevän kaunista!
Kamerat olivat monella meistä ahkerassa käytössä. Piti kuvata kukkiakin, jotka olivat erittäin kauniita kallioita vasten. Linnuista en saanut kuvia, olisi ollut hauskaa nähdä lintu nimeltä pilkkasiipi.
Merikin siinä vieressä oli niin mahtava! Mielenrauhan sai heti, ainakin minä! Siellä ollessani halusin niin kovasti halata maailmaa, oli tilaa hengittää ja olla. Päätin heti siltä seiso-
14
Hiljainen Seurakunta 3/2012
malta, että tällainen retki ei jää minulta viimeiseksi. Olin vallan rakastunut tähän saareen, ensisilmäyksellä!
Söderskärin historiallinen majakka oli todellakin upea ja
näkemisen arvoinen. Tämän vuoden aikana se täytti komeat 150 vuotta (rakennettu v. 1862). Se nousee peräti 40 metrin korkeudelle merenpinnasta. Majakkarakennus on saanut
v. 2010 rakennussuojelupäätöksen. Majakka on säilytettävä
mahdollisimman ennallaan.
Majakka on nyt yksityisomistuksessa, matkailukohteena.
Majakanvartijat ovat poistuneet Söderskäriltä vuonna 1957,
jolloin majakka automatisoitiin. Majakka sammutettiin kokonaan vuonna 1989. Näin Wikipediassa.
Majakan kattoterassilla oli hauskaa, kun tuuli kovasti. Takkini muuttui ilmapalloksi, sekös nauratti! Maisemat olivat sieltä katsottuna huikeat!
Oli vaikea ymmärtää, miten aikuiset olivat voineet elää pienten lastensa kanssa siellä saarella. Meri ympäröi saarta ja hukkumisvaara oli suuri! Lapset oppivat nopeasti uimaan. Isoina
voivat uida saaresta toiseen! Lapset kävivät koulua veneillä.
Jos oli myrsky, koulu oli suljettuna. Yhdessä pienessä talossa
asui jopa neljä perhettä!
Saimme herkullisen lounaan veneessä. Sen jälkeen lähdimme takaisinpäin. Aurinko oli tullut esiin ja piristi meitä. Avomerellä vene alkoi keikkua aika
lailla. Mieleen tuli Jumalan kämmenellä -laulu: ”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”
Nauru kelpasi, vaikka monilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä ja auttavia käsiä tarvittiin! Oli
pakko istua penkeillä ja pitää tiukasti kaiteista kiinni. Loppumatkalla tuuli onneksi tyyntyi.
Kahvit ja juustokakku mansikkakastikkeen kera kruunasi meidän unohtumattoman päiväretken! Jokainen lähti kotiin iloisin ja tyytyväisin mielin!
Lämmin kiitos Seija Einolalle tästä retkipäivästä! Lisää tällaisia retkiä!
Hiljainen Seurakunta 3/2012
15
teksti Inkeri Vyyryläinen
kuvat Riitta Kuusi
LÄHETYSTYÖN KONKRETIAA
S
Suomen Lähetysseura vuosijuhlilla Haminassa oli myös Kuurojen Lähetyksen oma kanava ja myynti- ja esittelypöytä.
Toiminnanjohtaja Inkeri Vyyryläinen kertoi havainnollisesti, mihin Kuurojen Lähetyksen
kautta kuurojenkouluille annettava tuki menee.
TANSANIA
NJOMBEN KUUROJEN KOULUT
- ala-asteella oppilaita noin 130
- yläasteella 64 opiskelijaa
Kuurojen Lähetys lähetti vuonna 2011 Njomben kuurojen kouluille 20 000,00 €. Lisäksi se
maksoi osuutensa Elina ja Mika Tikkasen nimikkosopimuksesta.
Rahaa käytettiin esimerkiksi
ala-asteella:
• täysihoitoon (lapset asuvat
koululla; ruoka, vesi, puhtaus)
• opetusmateriaaleihin
• terveydenhuoltoon
• kirjoitustarvikkeisiin
• sähköön
• valmistumisjuhlaan
• koulun auton bensaan ja
korjaukseen
ja yläasteella kustannettiin:
• ruokatarvikkeita
• sähkö- ja vesimaksuja
• opetusmateriaaleja
• kirjoitustarvikkeita
16
Hiljainen Seurakunta 3/2012
MWANGAN KUUROJEN KOULU
- noin 120 oppilasta, joista 8 valittiin valtion yläasteen kouluihin opiskelemaan
ja kaksi ammatilliseen koulutukseen eli kaikki saivat jatkopaikan
Kuurojen Lähetys tukee Mwangan kuurojen koulua yhteistyössä Saksan kanssa. Vuonna
2011 koululle lähetettiin 31 400 dollaria eli noin 23 000,00 €. Rahoja käytetään koululla samoihin tarpeisiin kuin Njomben koululla.
ERITREA
KERENIN KUUROJEN KOULU
- n. 100 oppilasta
ASMARAN KUUROJENKOULU
- n. 60 oppilasta
Koulussa toimii myös saksalaisten ylläpitämä lastentarha, jossa on 12 kuuroa lasta.
Kuurojen Lähetys lähetti vuonna 2011 yhteistyössä Saksan kanssa Eritrean kuurojen kouluille 86 700 dollaria eli noin 62 000,00 €. Viime vuonna Eritreasta pyydettiin lisätukea mm.
kallistuneisiin ruokakustannuksiin.
Kuurojen Lähetyksen Toiminnanjohtaja Inkeri Vyyryläinen
alkaa tehdä 1.9.2012 alkaen työtä osa-aikaisesti eli keskimäärin kaksi työpäivää/viikko.
Inkerin tavoittaa edelleen puhelimella/tekstiviestillä:
045 3186377 tai sähköpostilla: inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi
Asiat pyritään hoitamaan kuten ennenkin.
Vaikka viesteihin ei voida vastata heti, niihin vastataan:-)
Jos on kiireellistä asiaa, voi ottaa yhteyttä puheenjohtaja Riitta Kuuseen,
puhelimella/tekstiviestillä 050 3006353 tai sähköpostilla: riitta.kuusi@evl.fi
Hiljainen Seurakunta 3/2012
17
teksti ja kuvat Inkeri Vyyryläinen
LÄHETYKSEN KIITOSJUHLA
TURUSSA
Lauantaina 11.8. vietettiin Turussa Pallivahan seurakuntakeskuksessa lähetyksen kiitosjuhlaa. Kunniavieraina tilaisuudessa olivat Almaz ja Nabai Kauppinen perheineen. Samalla vietettiin Almazin 50-vuotissyntymäpäiviä. Lähetyssihteeri Lauri Lehtinen kertoi alkupuheessaan, että seurakunnassa on ollut monia lähetysjumalanpalveluksia, koska Kauppisen
perhe oli heidän nimikkolähettejään Tansaniassa. Nabai ja Almaz ovat olleet myös Kuurojen Lähetyksen nimikkolähettejä.
Nabai Kauppinen piti liikuttavan esityksen Almazille. Nabai viittoi useaan kertaan, kuinka paljon hän rakastaa vaimoaan ja kuinka ihana ja kaunis vaimo hänellä on. He ovat olleet yhdessä 26 vuotta. He tapasivat lapsina Kerenin koulussa, Nabai oli kolmannella luokalla ja Almaz tuli kouluun ensimmäiselle luokalle. Koulussa huhuttiin, että ihana, kaunis
tyttö oli tullut ensimmäiselle luokalle. Eivät he silloin vielä rakastuneet toisiinsa, mutta kyllä poikien keskuudessa oli kilpailua Almazista. Kun Eritreaan syntyi sota, vuonna 1976 Nabai ja Anni Kauppinen tulivat Suomeen. Nabai meni opiskelemaan Turun Kristilliselle opistolle. Yhteydet kotimaahan Eritreaan katkesivat miltei kokonaan. Joitakin kirjeitä yritettiin
sinne lähettää, mutta yhteydenpito oli huonoa. Kun Nabai oli asunut 7 vuotta Turussa, kuurojenpappi Eino Savisaari ehdotti, että olisi mukava saada uusi oppilas Eritreasta Suomeen
opiskelemaan. Silloin Almaz tuli Suomeen. Nabai oli silloin jo lähetyskurssilla ja lähdössä
vähän ajan kuluttua Tansaniaan. Kun Almaz saapui Suomeen, Nabai kutsuttiin paikalle, jotta asioita saatiin selvitettyä. Nabai kertoi hyvin voimakkaasti: ”Jumala on johdattanut meidät yhteen. Hän antoi vaimolleen raamatunlauseen: ”Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko,
toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.”
Kauppisen perhe
yhteiskuvassa:
Nabai, Anni-äiti,
Almaz sekä lapset.
18
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Myöhemmin Almaz meni myös Tansaniaan ja he menivät vihille Eritreassa. Tie Tansaniasta
toi Suomeen ja Turun Runosmäkeen ja sieltä Norjaan. Norjassa Kauppiset asuvat Bergenissä.
Nuorin lapsista Brigitta asuu vielä heidän kanssaan, pojat ovat muuttaneet jo maailmalle.
Bergen on kuuluisa sateistaan. Alussa oli vaikeaa tottua siihen, että ympäri vuoden aina
sataa. Nabai työskentelee kuurojen tukipalvelukeskuksessa, johon ei ollut helppo päästä,
koska työ on hyvin vaativaa. Keskuksessa käy 30–55-vuotiaita työssäkäyviä kuuroja, jotka
tarvitsevat tukea omaan elämäänsä. Lisäksi Nabai on toiminut 5 vuotta paikallisessa kirkossa vapaaehtoistyöntekijänä lähetystyössä.
Almaz on töissä Signo-kodissa, joka on viittomakielisille tarkoitettu vanhusten palvelutalo. Osa asukkaista on kuurosokeita, jotka eivät osaa viittomakieltä. Almaz on ollut siellä
töissä nyt 2 vuotta. Palvelutalossa on 8 kuuroa työntekijää ja Almaz kertoi, että se on mukava työpaikka.
Juhlassa Esko Päivistö näytti kuvia viime syksyn Tansanian matkaltaan ja kertoi erityisesti Mwangan kuurojen koulusta, jossa Almaz ja Nabai ovat työskennelleet. Anni Kauppinen
kertoi Nabain lapsuudesta sekä omista kokemuksistaan lähetystyöntekijänä. Tilaisuudessa
kerättiin kolehti Tansanian Pohjois-osan Moshin seurakunnan työn tukemiseksi. Siellä toimii Tansanian ensimmäinen kuuro pappi Enoch, joka on Nabain entinen koulutoveri. Enoch johtaa Moshin alueella kuurojen seurakunnan toimintaa.
Inkeri, Almaz,Anni,Nabai: Inkeri Vyyryläinen yhdessä Almazin, Annin ja Nabain kanssa.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
19
Almaz kiittää:
”Tahdon kiittää teitä koko sydämestäni lauantain juhlasta. Kun aloitimme juhlan suunnittelun, minä ajattelin, että siitä tulisi tavallinen ja vaatimaton juhla. Ajattelin, että paikalle saapuu muutamia ihmisiä. Lauantaina tilanne oli kuitenkin toinen. Juhlassa oli paljon valmisteltua hienoa ohjelmaa ja ihmisiä tuli paikalle todella paljon. Juhla oli todella hieno. Sydämellinen
kiitos kaikille, jotka olitte juhlaa suunnittelemassa, toteuttamassa ja niille, jotka tulitte mukaan
juhlaan ja toitte lahjoja.
Tahdon kiittää Maarian ja kuurojen seurakuntaa siitä vahvasta tuesta, jota saamme täältä
kotimaasta. Kotimaan tuki on tärkeä kun lähtee lähetystyöhön. Samalla tavoin kuin puu kuolee
ilman vahvoja juuriaan, myös lähetystyötä ei voi tehdä ilman vahvaa tukea, kotimaata ja juuria.
Toivon, että seurakunnat jatkavat lähetystyön tukemista vielä senkin jälkeen kun lähetystyöntekijä on palannut työstään takaisin. Tuen tarve ei pääty työntekijän palaamiseen. Työn
tekeminen ei ole aina helppoa, joskus se on vaativaa. Toivon, että voimme kuitenkin kaikki yhdessä iloita lähetystyöstä kuten teimme viime viikon juhlan lämpimissä tunnelmissa.
Siunatkoon Jumala lauantaina keräämämme kolehdin ja sen avulla tehtävän työn.”
Almaz, Nabai ja lapset
20
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Sinäkin voit auttaa
– Ota kuurojen lähetyksen kautta
oma kummilapsi Afrikasta
Entinen lähetystyöntekijä Silja Leino kertoo:
Tansaniassa eräs köyhä yksinhuoltaja äiti toi kuuron lapsensa, Paolon, Mwangan
kuurojen kouluun. Syynä oli se, että halusi pääsi pojasta eroon. Kun loma alkoi, koulun henkilökunta alkoi etsiä äitiä, sillä myös Paolon pitäisi päästä kotiin. Äiti löytyi
ja hänelle selvitettiin, että Paolo on oppinut viittomaan ja osasi monia asioita. Äidille kerrottiin myös, että kaukaisesta maasta Suomesta Paolo oli saanut kummin,
joka maksoi hänen kulujaan koulunkäynnin aikana ja äidin ei tarvinnut olla niistä
huolissaan. Äiti ilahtui suuresti ja hämmästyi muutosta, joka hänen lapsessaan oli
tapahtunut ja kuinka paljon Paulo oli kehittynyt. Kiitokseksi äiti toi vähistä varoistaan koululle säkillisen maissia. Äiti alkoi rakastaa lastaan ja käydä koululla häntä
tapaamassa. Kuurojen koulun ja kaukaisen kummin ansiosta äiti löysi yhteyden ja
rakkauden lapseensa.
Sinäkin voit ruveta kummiksi yksin tai kerätä pienen porukan ja tukea yhdessä.
Kysy lisää:
Kuurojen Lähetyksen kummisihteeri
SILJA LEINO
Myrskylinnantie 13
21500 PIIKKIÖ
Gsm 040 752 8010 (tekstiviesti)
silya.leino@gmail.fi
Hiljainen Seurakunta 3/2012
21
”Hyvä Paimen”
Kuurojen Lähetys ry järjestää yhteistyössä
Seinäjoen seurakunnan kanssa teemaviikonlopun Nurmossa
17. –18.11.2012
Paikka: Lankarin leirikeskus, Kourantie 122, 60640 Isokoski
Ilmoittautuminen ja lisätietoja:
Mukaan otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Lankarissa on 52 vuodepaikkaa,
mutta osa niistä on kerrossängyn ylävuoteita.
Ilmoittautumiset lomakkeella viimeistään 5.11.2012 mennessä:
Tanja Salo, diakonissa, 050 570 6152, tanja.salo@evl.fi
Osoite: Seinäjoen seurakunta, Ala-Kuljunkatu 1A, 60100 Seinäjoki
Lisätietoja myös: Inkeri Vyyryläinen, Kuurojen Lähetys ry
045-3186377 inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi
www.kuurojenlahetys.fi
22
Hiljainen Seurakunta 3/2012
ILMOITTAUTUMISLOMAKE
SEINÄJOEN
SEURAKUNTA
”Hyvä Paimen”
Kuurojen Lähetyksen Teemaviikonloppu Nurmossa
17.–18.11.2012
Paikka:
Lankarin leirikeskus, Kourantie 122, 60640 Isokoski
Sukunimi _Etunimet __________________________________________________________
Sähköpostiosoite ___________________________________________________________
Puhelinnumero_____________________________________________________________
Osoite ____________________________________________________________________
Postinumero _ _____________________________________________________________
Postitoimipaikka _ __________________________________________________________
Voin nukkua kerrossängyn yläsängyssä
kyllä ( )
ei ( )
Tarvitsen invahuoneen ( )
Erityisruokavaliot: _ _________________________________________________________
Tarvitsen kuljetuksen Seinäjoelta Lankariin kyllä ( ) ei ( )
Lähtö: Lakeuden Ristin kirkon parkkipaikalta klo 10.45.
Viikonlopun hinta:
Osallistumismaksu: majoitus + ruokailut koko ajalta 30,00€
Kuljetus Seinäjoelta Lankariin meno-paluu 5,00€
✂
Ilmoittautuneet saavat etukäteen kotiin kirjeen,
jossa ohjelma ja viikonlopun maksulomake.
Ohjelma alkaa lauantaina klo 11.00 ja päättyy sunnuntaina klo 14.00.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
23
MUISTOKIRJOITUS
Raimo Tapio Blom
10.12.1954 – 7.5.2012
Raimo Blom oli viiden kuukauden ikäinen, kun hänet otettiin huostaan yksinhuoltajaäidin ”ansiotyön ja aistiviallisuuden” takia. Raimo ilmaisikin ytimekkäästi
eläneensä Lastensuojelulain varjossa.
Kovien kokemusten keskellä hän sai kuitenkin kokea: rakkaat eivät hylkää! Äiti
piti yhteyttä ja taisteli oikeudestaan saada lapsensa huoltajuus. Raimo kotiutettiin lopulta 3.9.1960.
Vaikka Raimo kärsi lapsuudessaan myös vaikeasta ihottumasta ja myöhemmin hänelle puhkesi sekä Chronin että Parkinsonin tauti, hän säilytti positiivisen elämänasenteensa ja omintakeiseksi parkkiintuneen huumorinsa loppuun asti. Vertaistuen tärkeyden kokeneena Raimo piti kansalaisaktiivisuutta
tärkeänä. Hän oli perustamassa Chronin tautia sairastavien yhdistystä ja toimi aktiivisesti sekä Parkinson-yhdistyksessä että Seta ry:n auttavassa puhelimessa. Raimo Blom koki erittäin tärkeäksi edistää myös viittomakielisten kuulevien oikeuksia ja oli mukana coda-toiminnassa elämänsä loppuun saakka.
Työelämässä Raimon merkittävimmäksi ansioksi voidaan eittämättä katsoa 1980-luvun alussa Espooseen vastaanotettujen vietnamilaisten kuurojen pakolaisten kotouttamistyö. Hän suunnitteli projektin sosiaalitoimen tilauksesta ja jatkoi sen toteuttamista työskennellessään kahteen otteeseen
Espoon seurakunnassa kuurojentyötä tekevien diakonien viransijaisena 80ja 90-luvuilla. Raimo kykeni ymmärtämään näitä pakolaisia tavalla, joka teki
vaikutuksen moniin. Ihailua herätti myös hänen pitkäjänteisyytensä ja päämäärätietoisuutensa tuossa työssä. Raimon elämässä vaikeudet jalostuivat
heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi.
Raimo opiskeli vielä sosionomiksi 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa,
mutta joutui sitten siirtymään sairaseläkkeelle. Aktiivinen elämänasenne
jatkui kuitenkin aivan loppuun asti.
Ahti Tenhunen
24
Hiljainen Seurakunta 3/2012
Kirkolliset
Kastettuja
Frans Henrik Viitanen vanhemmat Heidi-Maria ja Markus Viitanen
s. 5.5. 2012, kastettu 7.7.2012 Ylöjärvi
Aaro Oskari Kungas vanhemmat Antti ja Anne Kungas
s. 31.5.2012 Tampere, kastettu 28.7.2012
Rukouksin,
siunauksin
saatamme lapsemme matkaan.
Jumalan perheeseen,
Jeesuksen yhteyteen
lapsi näin kasteessa liittyä saa.
Kuolleita
Maire Toini Leikas o.s. Vanhanen
s. 11.1.1922 Muolaa, k. 19.6.2012 Lahti
Raimo Tapio Blom
s. 10.12.1954 Helsinki, k. 7.5.2012 Helsinki
Kiitos, Herra, matkasta!
Ole tienä, valona.
Näytä meille määränpäämme,
käsiisi me täällä jäämme.
Hiljainen Seurakunta 3/2012
25
Seurakuntien diakoniatyöntekijöitä
Espoo
Kouvola
Kirkkokatu 1, 02770 Espoo
puh.
09-8050 2339
matkapuh.
040-5311 002
fax
09 8050 2345
sähköposti
helena.rakemaa@evl.fi
Kirkkokatu 1, 1. krs, Espoo
Savonkatu 40, 45100 KOUVOLA
matkapuh.
040-7463 444
sähköposti
ulla.torniainen@evl.fi
HELENA RAKEMAA
Helsinki
PÄIVI KORHONEN
Kolmas linja 22 B, 00530 Helsinki
puh.
09-2340 2544
tekstipuh.
09-7539 760
matkapuh.
050 3019 619
fax
09-2340 2525
sähköposti
paivi.korhonen@evl.fi
myös webkamera
Vastaanotto ajanvarauksella.
Hämeenlinna
REIJA AHOLA
Diakoniakeskus
Birger Jaarlinkatu 3, 13100 Hämeenlinna
puh.
03-6264 256
matkapuh.
050-5054 520
fax
03-6264 259
sähköposti
reija.ahola@evl.fi
ULLA TORNIAINEN
Kuopio
ANNA-SOFIA OLKKOLA
Diakoniakeskus
Suokatu 31, 70110 Kuopio
matkapuh.
040-4848 467
fax
017-158 299
sähköposti
anna-sofia.olkkola@evl.fi
päivystys:
ma, ke klo 10.00-12.00
Lahti
PÄIVI RASK
Vammaistyön vastaava työntekijä,
kuulovammaistyö
Diakoniakeskus Maria
Mariankatu 16 15110 Lahti
puh.
03 - 891 264
matkapuh.
044-7191 264
sähköposti
paivi.rask@evl.fi
päivystys:
ke klo 9.00 -12.00
Lappeenranta
HANNA KORKALAINEN
Iisalmi Koulukatu 10 B, PL 45, 53101 Lappeenranta
matkapuh.
040 3126 322
sähköposti
hanna.korkalainen@evl.fi
Ilvolankatu 14, 74100 Iisalmi
matkapuh.
044-7335 224
sähköposti
raija.autio@evl.fi
Mikkelin rovastikunta
RAIJA AUTIO
Joensuu
TUULA MERTANEN
Kirkkokatu 28, 80100 Joensuu
matkapuh. 050 366 0892 (vain tekstiviestit)
sähköposti tuula.mertanen@evl.fi
Jyväskylä
PÄIVI LEHTINEN
PL 103,
käyntios. Cygnaeuksenkatu 8, 40100 Jyväskylä
matkapuh.
050-5497 012
sähköposti ja webkamera:
paivi.lehtinen@evl.fi
päivystys:
ti klo 9.00-12.00
ke klo 9.00-11.00
(puh. ja kamera-aika 11-12)
to klo 16-17 (ei kesällä)
26
Hiljainen Seurakunta 3/2012
ANNE PÖYRY
matkapuh.
sähköposti
0400 143 419
anne.poyry@evl.fi
Oulu
ANNE-MARI KYLLÖNEN, vs.
Diakoniakeskus
Kirkkokatu 5, 90100 Oulu
matkapuh.
040-591 2657
sähköposti
anne-mari.kyllonen@evl.fi
päivystys
ti ja to klo 9-11
Pori
MINNA ARO
Palvelukeskus
Eteläpuisto 10, 28100 Pori
puh.
02-6238 761
matkapuh.
0400-309 761
sähköposti
minna.aro@evl.fi
päivystys:
ma ja ke klo 9.00-12.00
Porvoo
Turku
Lundinkatu 5, 06100 Porvoo
matkapuh.
040-5500 946
sähköposti
anu.peltomaki@evl.fi
matkapuh.
fax
sähköposti
päivystys:
ANU PELTOMÄKI
Rauma
LEENA SUOMINEN
Kirkkokatu 2, 26100 Rauma
puh.
02-5341 238
matkapuh.
0440-341 238
sähköposti
leena.k.suominen@evl.fi
Riihimäki
ANNE IMMONEN
Temppelikatu 9 C, 11100 Riihimäki
puh.
019-748 258
matkapuh.
050-3237 965
sähköposti
anne.immonen@evl.fi
Savonlinnan rovastikunta
JUKKA RAHIKAINEN
matkapuh.
sähköposti
044-776 8011
jukka.rahikainen@evl.fi
Seinäjoki
TANJA SALO
Ala-Kuljunkatu 1 A, 60100 Seinäjoki
puh.
06 4184 272
matkapuh.
050 570 6152
sähköposti
tanja.salo@evl.fi
KRISTIINA WALLENIUS
040-3417 279
02-2617 212
kristiina.wallenius@evl.fi
ti klo 11-13, to klo 13 - 16
Vaasa
JOHANNA BÅTMAN vs.
PL 78, Vaasanpuistikko 3 E, 2. krs, 65101 Vaasa
puh.
06-3261 265
matkapuh.
044 4808 265
fax
06-3261 449
sähköposti
johanna.batman@evl.fi
päivystys: Vaasanpuistikko 3 E, ti klo 9 - 11 ja
Kuurojen talolla joka toinen ke
(parilliset viikot) klo 18.30 - 20
Vantaa
SEIJA EINOLA
PL 56, 01301 Vantaa
puh.
09-8306 280
matkapuh.
050-3386 212
fax
09-8361 099
sähköposti
seija.einola@evl.fi
päivystys: ti klo 14-16 Myyrmäki
ke klo 9-11 Tikkurila
Tampere
SIRPA TOIVO
Myötätuuli/yhteinen vammaistyö,
Iidesranta 5, 33100 Tampere
matkapuh.
050-561 1025
sähköposti
sirpa.toivo@evl.fi
päivystys:
ti klo 10.00-12.00 Myötätuuli, Ilmarinkatu 10
ke klo 15.00-16.00 Iidesranta 5
Tornio
TOINI PIESKÄ
Vammaistyön toimisto, Kirkkokatu 13, 95400 Tornio
puh.
016-430 198
matkapuh.
040-5930 760
fax
016-482 231
sähköposti
toini.pieska@evl.fi
päivystys:
ma ja ti klo 9.00-11.00
Kirkkohallitus, viittomakielen kääntäjät
TOMAS UUSIMÄKI
tekstiviestit. sähköposti:
050 4634 612
tomas.uusimaki@evl.fi
TARJA SANDHOLM
tekstiviestit
040-1424 819
sähköposti: tarja.sandholm@evl.fi
Satamakatu 9 A, PL 185, 00161 HKI
Kuurojen Lähetys ry.
INKERI VYYRYLÄINEN
Läntinen Pitkäkatu 22 A 3, 20100 Turku
matkapuh.
045-318 6377
sähköposti
inkeri.vyyrylainen@kuurojenlahetys.fi
pankkiyhteys Sampo 800015-285 359
Hiljainen Seurakunta 3/2012
27
OSOITTEENMUUTOS
Jos osoitteesi muuttuu leikkaa ylläoleva osoiteliuska kokonaan irti ja kirjoita uusi osoitteesi tyhjään tilaan. Lähetä liuska osoitteella Eila Karkkunen, Pl 185, 00161 Helsinki.
Voit myös ilmoittaa muutoksen sähköpostitse eila.karkkunen@evl.fi.
Kuurojenpapit
Helsingin piiri
Oulun piiri
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
PL 142, 00121 Helsinki
Käyntiosoite: Bulevardi 16 B, 5. krs
sähköposti
elina.jokipaltio@evl.fi
gsm. +358400605129,
(myös tekstiviestit ja
3G videopuhelut)
skype
kuurojenpappihelsinki
Facebook
Viittova seurakunta
Ojakatu 1, 90100 Oulu
matkapuh.
044 755 5554
sähköposti
urpo.luokkala@evl.fi
ELINA JOKIPALTIO
URPO LUOKKALA
Porvoon piiri
MARIA LINDBERG, vt.
Kirkon ruotsinkielisen työn keskus
Satamakatu 9, PL 185, 00161 Helsinki
puh.
09-1802 552
sähköposti
maria.lindberg@evl.fi
Lapuan piiri
MARJA SAUKKONEN
Turun piiri
Hiippakunnan toimisto
Kauppakatu 19 C, 3. krs., 40100 Jyväskylä
puh.
0400-241401 (myös tekstiviestit
ja videopuhelut)
fax 014-211421
sähköposti marja.saukkonen@evl.fi
Facebook Marja Kuurojenpappi
PETRI MAJATIE
Hämeenkatu 13, 20500 Turku
puh.
02-2797 041
matkapuh.
0400-824 039
fax
02-2797 001
sähköposti
petri.majatie@evl.fi
päivystys:
tiistaisin klo 10.00-12.00
Vastaanotto toimistolla sopimuksen mukaan.
Kirkkohallitus
Mikkelin piiri
KDY, Satamakatu 11, PL 185, 00161 Helsinki
puh. 09-1802 269
matkapuh.
050-3006 353
fax
09-1802 426
skype
riittakuusi
sähköposti
riitta.kuusi@evl.fi
SEPPO LAUKKANEN
Kirkkokatu 10, PL 122, 50101 Mikkeli
puh.
015-321 6013
matkapuh.
050-3559 819
fax
015-3216 016
sähköposti
seppo.laukkanen@evl.fi
RIITTA KUUSI
Taitto ja paino: OffsetKolmio, Hämeenlinna.
Aineisto seuraavaan lehteen toimitettava 10.11.2012 mennessä Riitta Kuuselle.
(tekstit mielellään sähköpostissa, kuvat liitetiedostoina)