1/2013 - Ruusuristin Veljeskunta AMORC

ROSA ET CRUX
Filosofiaa - Mystiikkaa - Tiedettä - Kulttuuria
Nro 1, maaliskuu 2013, 16. vuosikerta
Ruusuristin Veljeskunta AMORCin jäsenlehti
Ruusuristiläinen henkisen ekologian julistus........................4
Ruusuristiläisyyden historiaa: osa III..................................................7
Heksagrammi eli kuusikanta............................................................21
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja farao Ekhnatonin aika........ ....24
Nicholas Roerich ja Pax Cultura.....................................................30
© Copyright 2013
Ruusuristin Veljeskunta
AMORC-SUOMI
AMORC, PL 8, 33341 TAMPERE
Sähköposti: amorc@amorc.fi
Internet: www.amorc.fi
Kaikki oikeudet pidätetään
Lehden artikkelit eivät välttämättä kuvaa Ruusuristin
Veljeskunta AMORCin kantaa, jolloin niistä vastaa kirjoittaja
1
Maaliskuu 2013
Mikä Ruusuristin Veljeskunta
AMORC on?
Ruusuristin Veljeskunta on kansainvälinen ja yhteisö, johon kuuluu jäseninä
naisia ja miehiä lähes kaikista maista. Veljeskunta on kerännyt ja säilyttänyt
vuosisatojen ajan vanhaa ja ajatonta viisautta. Veljeskunta ei ole uskonnollinen eikä poliittinen. Sen tehtävänä on välittää hallussaan olevaa viisautta. Päämääränä on, että jokainen oppii elämään tasapainossa itsessään olevien luovien ja rakentavien voimien kanssa niin omaksi parhaakseen kuin ihmiskunnankin hyväksi.
HALUATKO LISÄÄ TIETOJA?
Pyydä esitteemme osoitteella:
Ruusuristin Veljeskunta AMORC
PL 8, 33341 TAMPERE
soita iltaisin tai jätä viesti
050-561 1128
yhteys sähköpostitse:
amorc@amorc.fi
www.amorc.fi
2
TOIMITUKSESTA
Kun opit palvelemaan muita, sydämesi avautuu ja pysyy avoimena. Mitä enemmän annat iloiten ja estelemättä, sitä enemmän sinusta lähtee rakkautta ja sitä
enemmän vedät rakkautta itseesi. Tämä on laki. Älä ole tyytymätön, jos
rakkaus ei näy palaavan luoksesi heti. Tiedä vain, että ennemmin tai myöhemmin niin käy, ja anna sen virrata jatkuvasti, sillä rakkaus ei koskaan vastaa ei-sanalla. Rakkaus ei koskaan joudu häviölle. Kun sitä on kohdeltu
huonosti, se kääntää toisen posken ja jatkaa rakastamistaan kuten ennenkin.
Pystytkö tähän? Omin voimin et voi, mutta Minun kanssani voit. Etsi apuani
- Eileen Caddy
- Hyvät ajatukset synnyttävät hyvä tekoja ja
pahat ajatukset synnyttävät pahoja tekoja.
Viha ei sammu koskaan vihaamalla;
viha sammuu rakastamalla.
- Buddha
3
Maaliskuu 2013
“Luontoa voidaan pitää meidän “Jumalaksi”
nimittämämme rajattoman, ikuisen
ja äärettömän olennon kaltaisena.
Siksi se saa aikaan Jumalallisen Ajatuksen.”
François Jollivet-Castelot (1874 -1937)
Kirjailija ja alkemisti
RUUSURISTILÄINEN HENKISEN EKOLOGIAN JULISTUS
AMORC:in portugalinkielisen yksikön suurmestari
Hélio de Moraes E. Marques
Kuten me kaikki tiedämme, planeettamme on vaarassa; se kärsii
erilaisista
saasteista,
sen
ekosysteemi on uhanalainen,
monia kasvi- ja eläinlajeja on kadonnut tai niitä uhkaa häviäminen, ilmasto on muuttumassa
lämpimämmäksi, mikä johtaa
merien ja valtamerien pinnan
nousemiseen jne. Olemme täysin
tietoisia siitä, että ihmiskunta on
suuressa määrin vastuussa tästä
tilanteesta. Jos muutosta ei tapahdu maailmassa laajassa mielessä,
maapalloon vaikuttavat ongelmat lisääntyvät ja laajenevat ja
sen myötä myös ihmiskunta itse
on vaarassa. Neljästä luontokunnasta omamme on särkyvin
ja herkin, sillä sen elossa säilyminen riippuu kolmesta muusta.
Niitä vahingoittamalla ihmiskunta tuomitsee itsensä kärsimyksiin
ja pahimmassa tapauksessa häviämään kokonaan tai osittain.
Maapallo ei ole pelkästään
elinympäristömme. Se on tarkoitettu
myös
henkisen
evoluutiomme puitteiksi, koska se
on ihmiskunnalle varattu paikka,
jotta se vähitellen saavuttaisi tiedon jumalallisesta alkuperästään
ja
löytäisi
sisäisen
täydellisyytensä. Se on kaikille
planeetallemme inkarnoituneille
sieluille annettu temppeli. Tästä
näkökulmasta katsottuna, Maa ja
ihmiskunta ovat osa jumalallista
suunnitelmaa, joka ylittää materiaalisen maailman ja elämän
vaiheet. Jos kaikki ihmiset olisivat
tietoisia tästä, he eivät vain
kunnioittaisi ympäristöä enemmän ja vaan pitäisivät enemmän
veljellistä yhteyttä toisiinsa. He
4
olisivat taipuvaisempia henkisen
etsimisen tielle ja kyselisivät olemassaolon merkitystä. Kun näin
tapahtuu, kolmisuhde JumalaLuonto- Ihminen saavat tarkoituksensa ja arvonsa.
Ruusuristiläisittäin ajateltuna
luonto on kaikkein kaunein temppeli. Todellakin kaikki ihmisten
rakentamat temppelit on tehty
jumalien tai Jumalan kunnioittamiseksi, joihin he uskovat ja joita palvovat evoluutionsa tietyllä
hetkellä. Mitä planeettamme tulee, se on jumalallisten, luonnon,
universaalisten ja henkisen lakien ruumiillistuma. Jokaisen meistä tulisi tunnistaa, että nämä lait
toimivat älykkäästi ja viisaasti
kautta kaikkien luontokuntien.
Tosiasiassa jokainen riittävän
herkkä ja älykäs yksilö voi myöntää, että luonto on kaikkea sitä,
mikä on kaunista esteettisessä ja
filosofisessa mielessä. Sellaisenaan se yhdistää kaikki
kuviteltavissa olevat taiteita aina
ihmistietoisuuden jaloimpiin tunteisiin saakka. Tämä selittää miksi
myös
ateisti
tuntuu
”jumaloivan” sitä.
Tämän 21. vuosisadan ja 3. vuosituhannen alkaessa, aikana, jolloin planeettamme ja sen seu-
rauksena ihmiskunnan elossa
pysyminen on vakavasti uhattuna, uskomme, että on syytä julistaa henkistä ekologiaa tämän vetoomuksen kautta:
- Muistakaamme, että Maa, jossa
elämme on ollut olemassa enemmän
kuin neljä biljoonaa vuotta ja ihmiskunta tietojemme mukaan ilmaantui tänne noin kolme miljoonaa vuotta sitten ja on saattanut Maan vaaran alaiseksi vähemmän kuin sadan vuoden aikana.
- Muistakaamme, että meret ja valtameret peittävät kaksi kolmasosaa
planeetastamme ja että oma kehomme sisältää 75% vettä, jota ilman
emme voi elää.
- Muistakaamme, että metsät ovat
planeettamme keuhkot, sillä ne
tuottavat hengittämäämme happea
ja ilman metsiä ei olisi ilmakehää
eikä myöskään elämää.
- Muistakaamme, että eläimiä eli
planeetallamme miljoonia vuosia
ennen ihmisten ilmaantumista ja
että ihmiskunnan elossa säilyminen
on riippuvaista näistä älykkäistä ja
tuntevista olennoista.
- Muistakaamme, että kaikki eri
luontokunnat ovat riippuvaisia toi5
Maaliskuu 2013
sistaan ja niiden välillä ei ole mitään tilaa tai rajaa ja jokaisella niistä eri tasoillaan ja eri muodoissaan
on tietoisuus.
elääksemme elinaikamme ja se edustaa kalleinta perintöä, jonka
siirrämme tuleville sukupolville.
- Muistakaamme, että meillä ei ole
mitään oikeuksia planeettaamme.
On vain yksinkertaisesti velvollisuus kunnioittaa, säilyttää ja suojella sitä. Yhdellä sanalla, rakastaa
sitä.
- Muistakaamme, että Maata ympäröi elektromagneettinen aura,
joka on tulosta sen omista luonnollisista energioista ja tämä aura yhdessä ilmakehän kanssa vastaa elämästä.
Muistakaamme
tämä
ja
muistuttakaamme myös lapsiamme
ja olkoon tunnuslauseemme seuraava:
- Muistakaamme, että planeettamme olemassaolo ei ole minkään sattuman tai ajan ja paikan muutoksen tulosta, vaan se on Jumalaksi
nimittämämme Universaalisen
Älyn toteuttamaa suunnitelmaa.
“Terra humanitasque una sunt”.
(Maa ja ihmiskunta ovat yhtä).
- Muistakaamme, että Maa ei ole
vain pelkästään planeetta, joka sallii ihmisten olevan olemassa, vaan
se on myös ympäristö, jossa sielut
inkarnoituvat edetäkseen henkisen
evoluution tiellä aina sen loppuun
saakka.
- Muistakaamme, että planeettamme on luomisen mestariteos, että
vaikka se ei ole laatuaan ainut universumissa, se on siitä huolimatta
harvinainen ja ihmiskunnalle on
suuri etuoikeus voida elää täällä.
- Muistakaamme, ettei Maa kuulu
meille ja voimme olla täällä
6
Ruusuristiläisyyden historiaa
Kaiverrus Simon Studionin teoksessa Naometria (1604)
( Osa I ilmestynyt Rosa et Crux-lehdessä 2/2008 ja osa II Rosa et Cruxlehdessä 2/2010)
Osa III: Tulen kolminaisuus
Christian Rebisse, FRC
Tutkiessamme
Ruusuristin
Veljeskunnan alkuperää joudumme
perusteellisesti tutustumaan länsimaisen esoterian juuriin. Siksi
tarkastelemme seuraavassa sitä ympäristöä, jossa ristillä oleva ruusu
puhkesi täyteen kukkaansa. Meidän
on hahmoteltava kokonaisvaltainen
kuva aikakaudesta, jossa
ruusuristiläisyys kehittyi, voidaksemme ymmärtää Ruusuristimanifestin
julkaisemisen tuottamaa merkittävää
vaikutusta eurooppalaiseen
sivilisaatioon. 1600-luvun alun Eu-
rooppa oli täysin muuttunut. Tätä tilannetta kuvaamaan on käytetty ilmaisua ”eurooppalaisen tietoisuuden kriisi”. A. Koyréen mukaan ”tällöin tapahtui syvällinen henkinen vallankumous, joka muutti ajattelumme perustaa ja rakennetta”. Kerromme
näistä olosuhteista korostaaksemme
sitä selvää roolia, joka ruusuristifilosofialla oli Euroopan historiassa.
Ruusuristiläisiä kirjoituksia julkaistiin,
jotta voitaisiin tarjota vastauksia tuona aikana vallinneeseen kriisiin.
7
Maaliskuu 2013
Ääretön universumi
Uuden kosmologian kehittyminen oli
täysin sidoksissa 1600-lukua
luonnehtivaan hajaannukseen. Vähän
Nikolaus Kopernikuksen (14731543) keksintöjen jälkeen
astronomiassa
luovuttiin
Ptolemaioksen ajattelusta, joka oli
siihen asti hallinnut tähtitiedettä. Suljetun maailman tilalle tuli kuva
loputtomasta ja äärettömästä maailmankaikkeudesta, jossa maapallo ja
ihminen eivät enää olleet sen keskus.
Kopernikus väitti, että maa kiertää
aurinkoa ja maa pyörii myös
akselinsa ympäri. Lisäksi kumottiin
planeettojen liikkeitä kuvaava
Ptolemaioksen teoria aurinkokunnan
episykleistä. Teoria oli Confessio
Fraternitatiksen 13.luvussa.
Uusi kuva maailmasta sai aikaan toisistaan poikkeavia näkökulmia.
Galileon (1564-1642) maailma perustui uudenlaiselle tieteelliselle asenteelle ja ajattelulle. Hän kannatti
aurinkokeskeistä maailmankuvaa.
Galileo suunnitteli teleskoopin, jossa
hän yhdisti matematiikan ja tähtitaivaan observoinnin. Voimme helposti
kuvitella kirkon asenteen. Se vastusti hänen maailmankatsomustaan, koska se oli täysin ristiriidassa kirkon
käsitysten ja kirjoitusten kanssa.
Vuonna 1616 katolinen kirkko julisti
Kopernikuksen opit pannaan ja Galileo pakotettiin kieltämään teoriansa. Giordano Bruno oli pappi ja filosofi, joka esitti ajatuksen
äärettömästä maailmankaikkeudesta,
jossa lukemattomat planeetat kiersivät monia aurinkoja. Hän joutui myös
Aristoteles, Ptolemaios ja Kopernikus.
Galileon teos: Dialogi kahdesta pääasiallisesta maailmanjärjestelmästä
8
kirkon vihan kohteeksi. Tapahtumat
valaisevat katolisen kirkon ja tieteen
välistä ristiriitaa ja johtivat siihen, että
tieteellinen tutkimus joutui pitkään
alistumaan
dogmaattisille
fanaatikoille.
Johannes Kepler (1571-1630) oli
Galileon aikalainen. Kepler esitteli
Tyko Brahen tuottamaa havaintoaineistoa Rudolf II:n, ”saksalaisen
Hermeksen” kuninkaallisessa hovissa Prahassa. Keplerin näkemys
universumista erosi muista siinä, että
hän yhdisti aurinkokeskeisyyden renessanssin hermetismiin. Kirjassaan
Mysterium cosmographicum
(1596) hän esitti auringon maailmansielun keskuksena, lähteenä, joka liikutti planetaarisia sieluja. (1)
Tämä uusi visio kosmoksesta toi jälleen esiin alun perin Demokritoksen
esittämän käsitteen tyhjyydestä, jossa universumi liikkui. Aristoteleen jälkeen tätä teoriaa ei arvostettu, mutta
1500-luku näki sen toisessa valossa.
Tyhjyyden käsite korostaa Jumalan
kaikkivaltiutta ja se on vielä nykyään
kiistanalainen teoria. Luultavasti juuri tästä syystä Fama Fraternitatis
mainitsee ”tyhjyyden ei olevan olemassa”. Kaikki nämä seikat ja mielipiteet muuttivat siten ihmisten suhteita universumiin, josta tuli suuri koneisto, jota voitiin tutkia järkeä käyttäen ja siltä riisuttiin mystiikka.
Maailmaa koskevat katalogit
Maapalloa koskeva maantiede koki
myös uuden vaiheen, sillä Amerikka
löydettiin vuonna 1492 ja meritie Intiaan 1498. Löytöjen pohjalta laadittiin uusia maailmankarttoja, joista
mainittakoon Sebastian Münsterin
Cosmographia, joka julkaistiin
vuonna 1544 sekä Gerhardus
Mercatorin Atlas. Taito painaa
kaiverrettua materiaalia johti myös
tieteellisen työn nopeaan laajenemiseen. 1500-luvulla julkaistiin ensimmäisiä maailman luonnonrikkauksia
käsitteleviä luetteloita. Näistä esimerkkeinä mainittakoon kasveja
koskevat kirjat, joita julkaisivat
strasburgilainen Otto Brunfels ja
Leonhart Fuchs Tübingenissä. Muista
tekijöistä mainittakoon sveitsiläinen
9
Maaliskuu 2013
Andreas Vesalius (1514-1564) julkaisi Humani Corporis Fabrican,
lääketieteen historiaan olennaisesti
kuuluvan kirjan. Tämä ihmisen anatomiaan keskittyvä teos hyökkäsi
Galenin (noin 131-201) oppeja vastaan, joita oli pitkään pidetty lääketieteen ylimpänä auktoriteettina.
Myös Paracelsuksen kirjoitukset vaikuttivat voimakkaasti lääketieteeseen. Vuodesta 1560 lähtien Johann
Huser alkoi kääntää hänen käsikirjoituksiaan, mikä johti
Paracelsuksen koottujen teosten julkaisemiseen kymmenenä volyyminä
(1589-1591). Zacharias Janssenin
keksimä mikroskooppi liittyi myös
lääketieteeseen.
Hän
oli
middelburgilainen silmälasintekijä,
jonka mikroskooppia joidenkin lähteiden mukaan mainitaan Cornelius
Drebbelion keksinnöksi. Hieman tämän jälkeen ”lääketieteen
Kopernikukseksi” mainittu William
Harvey “(1578-1657) julkaisi De
Motu Cordis et Sanguinis in
Animalibus, jossa hän tuo esiin verenkiertoa koskevat tutkimuksensa.
Nämä kaikki tekijät muovasivat ih-
Konrad von Gesner, italialainen Ulisse
Aldrovandi ja ranskalaiset Guillaume
Rondelet ja Belon.
P
rei
Kuriositeetttikabinetti 1500-luvulta
Tuohon aikaan monet eurooppalaiset kuninkaalliset kiinnostuivat erilaisista luonnon harvinaisuuksista, joita
he kokosivat ns. kuriositeettikabinetteihin. Keisari Rudolf II:n
mielestä
tämänkaltaisten
harvinaisuuksien omistaminen oli samalla niiden maagisten voimien
haltuunottoa.
Jäsentynyt ihminen
Makrokosmoskäsitteen muuttuessa
myös näkemys mikrokosmoksesta
kehittyi. Vuonna 1543 eli samana
vuonna kuin Kopernikuksen teos
aurinkokeskeisestä opista julkaistiin,
10
miskunnan käsitystä universumista.
Ihmiset eivät enää pohtineet maailman
mysteereiden olevan kostonhimoisen
Jumalan heille antamia. Teologiaa ei
enää tarvittu ymmärtämään maailmaa,
ihmiset tutkivat mieluimmin, tarkkailivat, laskivat ja ymmärsivät niitä voimia, jotka johtavat kaikkea luomakuntaa. Ihminen oli saanut luonnon
mestarin ja omistajan roolin.
Reformaatio
Tieteen muuttuessa uskonto joutui
samaan aikaan syvään kriisiin. Kyse
ei ollut mistään uudesta ilmiöstä. Kristinusko oli jakaantunut vuoden 1378
riidassa, jolloin ryhmä kunnianhimoisia kardinaaleja valitsi kaksi paavia,
Clement VII:n Avignoniin ja Urban
VI:n Roomaan. Molemmat julistivat
kilpailijansa pannaan. Tämä surullinen
kahden paavin välinen kiista kesti
vuoteen 1417. Tuohon aikaan keksittiin lisäksi kirjapaino, jolloin ideoiden levittäminen oli aiempaa yksinkertaisempaa ja renessanssihumanismi avasi länsimaailmalle erilaisia henkisiä lähteitä. Nämä aatteet
olivat luultavasti tärkeitä monille uu-
den uskonnon perustajille, jotka
kyseenalaistivat kirkon käyttämän
toimintatavan ja sen maallisiin asioihin puuttumisen
Kirkollinen ykseys murtui vielä kerran uskonnonpuhdistuksen vuoksi,
jonka sanottiin olevan evankeliumin
hengen palaamista. Vuonna 1517
Luther naulasi yhdeksänkymmentäviisi teesiään. Uskonpuhdistajien mukaan pelastuminen on armo, joka lähtee ihmisen uskosta eikä hänen teoistaan. He asettivat Raamatun auktoriteetin ihmisten luomien opinkappaleiden yläpuolelle. Luther syytti
kirkkoa myös siitä, että se pilasi ihmiset taikauskolla. Muutamien vuosien kuluttua Englanti erosi Roomasta Henrik VIII:n (1532) aikana ja
myös pohjoiset maat luopuivat tottelevaisuudesta ja alamaisuudesta
paavia kohtaan.
Mellakoita
Reformaation seurauksena syntyi
monenlaisia mellakoita. Vuosina 1522
ja 1523 saksalaiset aateliset halusivat levittää uutta todellista uskoa ja
11
Maaliskuu 2013
nousivat aseellisiin kapinoihin ylempiä
auktoriteettejaan vastaan. Vuosina
1524-1526 myös Saksan talonpojat
tarttuivat aseisiin. Heidän käsityksensä mukaan tämän maailman prinssit
ja aateliset estivät heidän pääsynsä
evankeliumien luokse. Samoin he
kokivat, että heidän tehtävänsä oli
palauttaa todellinen uskonto ja siksi
he armotta surmasivat ne, jotka asettuivat heitä vastustamaan.
vaitsevaisuuden (Rudolf II) ja katolisen taipumattomuuden (Ferdinand II)
välillä. Tilanne räjähti lopulta vuonna
1618 Prahassa, jolloin protestantit
heittivät keisarin hallintoviranomaiset
alas Hradcanyn linnan ikkunoista.
Tämä tapahtuma veti Saksan kolmekymmenvuotiseen sotaan, jolloin
melkein puolet sen väestöä surmattiin.
Vastauskonpuhdistus
Katolinen kirkko reagoi protestanttien kritiikkiin aloittamalla vastauskonpuhdistuksen, jota Trentin
konsilium (1545-1563) johti. Tälle
kirkolliskokoukselle oli luonteenomaista kurin korostaminen.
Inkvisitio aloitti toimintansa uudelleen
ja luotiin kiellettyjen kirjojen luettelo,
käytäntö, joka päättyi vasta vuonna
1966. Lukemattomat esoteeriset ja
tieteelliset renessanssiajan kirjat joutuivat tälle listalle. Tästä syystä
esoterian harjoittajien oli luotava salaisia seuroja, jotka olivat ulkopuolisilta suljettuja.
Paavi Benedictus XIV:n kiellettyjen
kirjojen luettelon kansi (1700-luku)
Näin ollen uskonpuhdistukseen liittyi
lukemattomia poliittisia ongelmia, jotka uhkasivat Pyhän Roomalaisen Imperiumin tasapainoa. Vuoden 1556
jälkeen hallinneet keisarit
tasapainottelivat uskonnollisen su12
Uskonsodat
Saksassa tehtiin rauhansopimus
vuonna 1554 ja Augsburgin rauha
1555, mutta Ranskassa alkoi
liekehtiä. Vassyn protestanttien
joukkomurhat tapahtuivat 1562 ja
tällöin alkoivat Ranskan uskonsodat.
Pyhän Bartolomeuksen päivän
joukkosurmasta vuonna 1572 tuli
katolisten ja protestanttien välisen
konfliktin käännekohta. Molemmat
joutuivat olemaan puolustuskannalla.
Katoliset loivat Pyhän Liiton taistellakseen kalvinisteja vastaan. Toisaalta
Euroopan katoliset prinssit liittyivät
oppositioon. Ranskassa syntyi lopulta rauha Henrik IV:n aikana. Hänen
nousunsa valtaistuimelle vuonna 1594
synnytti toivoa Euroopassa, koska
monien mielestä nimenomaan hän
pystyi rauhoittamaan koko kristikuntaa. Giordano Bruno matkusti pitkin Eurooppaa ja saarnasi yleisten uudistusten puolesta. Hän oli luottanut
Henrik III:een ja Henrik IV:n hän uskoi voivan vaikuttaa kristikuntaan.
Myös Tommaso Campanella luotti
tähän kuninkaaseen, jotta uudistuksia syntyisi.
Uskonnollisia uudistuksia koskevat
mielipiteet tukeutuivat erääseen Euroopassa tähän aikaan kiertelevään
kirjoitukseen, jossa Henrik IV:ttä
kuvattiin uudeksi Daavidiksi, ikivanhojen profetioiden kuninkaaksi,
jonka oli määrä yhdistää kristinusko
ennen Kristuksen paluuta. Näitä väitteitä tukivat Henrikin yritykset luoda
liitto protestanttisten prinssien kesken.
Tätä varten hän määräsi Saksaan
lähettiläänsä, Guillaume Ancelin. Bruno luultavasti oli mukana. Simon Studion ottaa Naometriassaan (1604)
esiin salaisen kokouksen, jossa vuonna 1586 Lüneburgissa Henrik
Navarralainen (tuleva Henrik IV),
Skotlannin Jaakko VI (Englannin tuleva Jaakko I) ja Württembergin
Fredrik tekivät sopimuksen, jonka
tarkoituksena oli luoda evankelinen
puolustusliitto, Militia Crucifera
Evangelica. Tämän tarkoituksena oli
taistella katolista liittoa vastaan (2).
Vuonna 1610 tapahtunut Henrik IV:n
murha lopetti nämä toiveet. Traino
Boccalinin vuonna 1612 julkaisema
kirja The Advertisement of
Parnassus kertoo Eurooppaa
13
Maaliskuu 2013
tuhoavasta katkeruudesta. Teos oli
katolista herruutta vastaan suunnattu
ja samalla Habsburgien tukema ja siinä Henrik IV kuvataan todelliseksi
sankariksi. Kirjoittaja vaikutti
pettyneen mahdollisuuksiin luoda
yleinen, Eurooppaa koskevaan rauhaan johtava uudistus. Eikä ollut sattumaa, että Boccalinin kirjan koko
maailmaa koskeva yleinen
reformaatiokirjoitus sijoitettiin Fama
Fraternitatiksen monien painosten alkuun.
liike kehittyi Saksassa. Henkisyyden
jalokivi on The Imitation of Christ
-teos, jota 1600-luvun ruusuristifilosofit arvostivat suuresti.
Mystiset häät
Tämän uuden, erityisesti protestanttisessa liikkeessä esiintyneen hengellisyyden piiristä mainittakoon kolme
nimeä. Ensimmäinen, Valentin Weigel
(1533-1588) on erityisen kiinnostava, sillä hän pyrki yhdistämään oman
aikansa henkisiä liikkeitä, jotka olivat lähtöisin Eckhartilta ja
Paracelsuksen maagis-alkemistisesta
liikkeestä sekä spiritualisteilta
Schwenckfeldiltä ja Sebastien
Franckilta. Hän puhui sisäisestä uskonnollisesta menetelmästä, joka
keskittyi sisäiseen muutokseen ja
uudelleensyntymiseen. Hän kehitti lisäksi tietoteorian, joka pohjautui ikivanhaan ”Tunne itsesi” -ilmaisuun.
Kristuksen imitaatio
Samaan aikaan Euroopassa oli liikkeitä, jotka jo 1100-luvulta lähtien
pyrkivät luomaan uudenlaista henkisyyttä. Niihin kuuluivat esimerkiksi
Vapaan Hengen veljet, Jumalan ystävät, beguinit ja beghardit. Myös
opettajat kuten mestari Eckhart, Johannes Tauler, Heinrich Suso ja Jan
van Rysbroeck olivat ihmisiä, joissa
yhdistyivät filosofiset pohdiskelut ja
sisäinen hiljaisuus. Devotio Moderna
-liike syntyi Alankomaissa 1300-luvun lopussa ja toinen sisäistä
asketismia ja hurskautta painottava
Philippe Nicolai, (1556-1608) oli
”uuden hurskauden” edelläkävijä.
Edeltäjiensä tavoin hän painotti mystisten
häiden
alaista
uudelleensyntymistapahtumaa. Kir14
jassaan The Mirror of the Joys of
the Eternal Life vuodelta 1599 hän
kuvasi seitsemää uudelleensyntymisen vaihetta. Hänellä oli suuri
vaikutus Johann Valentin Andreaeen.
Kolmas erityisen kiinnostava henkilö
on Johann Arndt (1555-1621), jota
pidetään saksalaisen pietismin edelläkävijänä. Hänen kirjansa Wahres
Christentum saavutti menestystä ja
siitä otettiin 300 uutta painosta. Hän
kommentoi Heinrich Khunrathin
Amphitheatrum
Sapientiae
Aeternae- teosta. Muutamia otteita
hänen Luonnon kirjaa käsittelevästä kirjoituksestaan on melkein sana
sanaltalöydettävissä
Ruusuristimanifestista. Edeltäjiensä tavoin Arndt painotti uudelleensyntymisen mahdollisuutta. Johann
Valentin Andreae piti Johann Arndtia
henkisenä isänään.
1500-luvun uskonnollinen tilanne oli
vaikea. Kolmannen polven protestanttien myötä tilanne kuitenkin tasapainottui. Pyrkiessään puolustamaan
asemaansa protestantit lankesivat
teologisiin liioitteluihin, joissa kaikki
syyt pantiin katolilaisten niskoille.
Uskonpuhdistajat alkoivat nyt pohtia itsekseen toisen reformaation tarvetta. Samalla ja samanaikaisesti
renessanssiesoteria rikasti kristillistä
mystiikkaa.
Pyhän Hengen aikakausi
Tähän aikaan Saksassa raivosivat
kulkutaudit, rutto ja nälänhätä, mikä
johtui erityisen huonoista sääolosuhteista. Vuosina 1604-1605
erään komeetan ilmestyminen herätti
ihmiset ajattelemaan tuhatvuotista
valtakuntaa. Lukemattomia
ennustuksia esitettiin silloisen aikakauden lopusta. Joakim Fiorelaisen
profetiat olivat erityisen suosittuja.
Tämä 1100-luvulla elänyt munkki oli
kehittänyt teorian, jonka mukaan
maailman historia oli kehittynyt kolmen toisiaan seuraavan aikakauden
kuluessa. Ensimmäinen oli Isän aikakausi, joka alkoi Adamista. Sitä seurasi Pojan, Jeesuksen Kristuksen aikakausi ja kolmas oli Pyhän Hengen
aikakausi, jota tuon ajan henki kuvasti. Joakimin mukaan kyseinen ai15
Maaliskuu 2013
kakausi alkoi 1260 ja sitä kuvasti
uuden kirkon synty, jonka piti korvata Pietarin aloittama kirkko. Hänen mielestään tämä uusi uskonto oli
oleva luonteeltaan munkkimainen ja
sitä johti Boni Eremitaesin Veljeskunta.
Naometria
Simon Studion sai noin 2000-sivuisen kirjansa Naometria päätökseen
vuonna 1604. Naometriassa Studion profetoi tulevien tapahtumien
päivämääriä.Simon Studion oli matemaatikko ja astronomi. Hän toisti
Joakim Fiorelaisen käsityksen
neljästäkymmenestäkahdesta sukupolvesta, joista kunkin kesto on kolmekymmentä vuotta ja hän uskoi
näistä viimeisen olevan vuosien 1560
ja 1590 välillä. Tämä aikakausi oli
maailman historian lopullisen ajan
sarastusta, Pyhän Hengen ajan alkua.
Studion ilmoitti, että tietyt valistuneet
miehet suorittavat reformaation.
Hän puhui kolmesta todistajasta, jotka edelsivät Pyhän Hengen tuhatvuotista ajanjaksoa. Ensimmäinen
heistä syntyi vuonna 1483 (Lutherin
synnyinvuosi) ja toinen syntyi 1543.
Mitä tuli kolmanteen, niin Studion
mainitsi, että häntä vielä etsittiin. Hänen kirjansa käsitteli suunnitelmaa,
jossa oli tarkoitus kutsua kokoon uusi
Militiakokous samojen periaatteiden
mukaan kuin mitä tapahtui vuonna
1586 Lüneburgissa. Tässä kokouk-
Brahen komeetta 1577
Vuonna 1215 neljännessä
lateraanikokouksessa paavi
Innocentius III tuomitsi Joakimin ajatukset, siitä huolimatta ajatukset kolmesta aikakaudesta levisivät. 1500luvulla profetia oli jo levinnyt laajalle
ja monet ihmiset uskoivat Pyhä Hengen ajan olevan lähellä. Tätä teoriaa
käsiteltiin Ruusuristimanifestissa.
16
sessa, joka tuli järjestää
C o n s t a n c e s s a
uskonpuhdistusneuvostona, tulisi tehdä suunnitelma vuoden 1621 jumalallista viimeistä tuomiota varten, koska Kristus palaisi silloin.
Simon Studionin Naometria, s.271
The Real History of the Rosicrucian
-kirjassaan (1887) A.E. White kuvaa Ruusuristiveljeskunnan olevan
Militia Crucifera Evangelican jatkoa.
Hän luopui kuitenkin tästä
olettamuksestaan pian. Joidenkin
mukaan näytti siltä, että Naometrian
sivulla 271 oli näkyvissä ruusuristi ja
näin ollen ajateltiin Studion olleen
ruusuristiliikkeen edeltäjä. Tulee kui-
tenkin suhtautua varovaisuudella tähän, koska, jos kuvaa katsoo tarkkaan, voi huomata, että se on
konstruoitu samankeskisistä ympyröistä ja aikaan viittaavista sulkumerkeistä ja lisäksi keskusympyrässä
on pieni risti. Naometria vaikutti
olennaisesti Tübingenin ruusuristiryhmään. Samaan aikaan oli Julius
Sperberin käsikirjoitus De Magia
liikkeellä. Vuonna 1596 kirjoittaja oli
nähnyt unen uudesta aikakaudesta.
Hänen mukaansa Paracelsus, Luther,
Petrus Ramus ja Guillaume Postel
olivat tämän uuden aikakauden alkamisen merkkejä. Sperber otti jälleen
esiin Joakim Fiorelaisen teorian kolmesta aikakaudesta ja korosti Pyhän
Hengen aikakauden lähestyvän ja lisäksi Elia olisi palaava ja julistava
uuden kultaisen aikakauden alkavaksi. Hän lisäksi kertoi keksineensä
kaikkien kielten arkkityypit ja tietävänsä ne oikeat salaisuudet, jotta uusi
maailma voidaan järjestää ja kutsui
kaikki itsensä kutsutuksi tuntevat
luokseen. Viitteitä Sperberin ajattelusta tuli esiin joissakin
Ruusuristimanifestin teemoissa.
17
Maaliskuu 2013
Eliaksen profetiat
K u v a t u n k a l t a i s e t
tuhatvuotiskäsitykset olivat suosittuja erityisesti protestanttien keskuudessa. Vieläpä Luther kirjoitti
Supputatio annorum mundi -teoksessaan (1540) Eliaan profetioista,
joiden alkuperä oli Talmudissa. Ne
olivat tulleet tunnetuiksi renessanssiajan kabbalistien toimesta. Tämän
profetian mukaan universumi oli kestävä 6000 vuotta ja sitä seurasi tuhatvuotinen valtakunta aikojen lopussa. Lutherille vuosi 1532 vastasi vuotta 5640 maailman luomisen jälkeen,
joten maailman loppu oli lähellä.
Confessio Fraternitatiksen luvussa IV
viitataan myös tähän profetiaan sanoilla ”seuraava salama kuudennesta kyntteliköstä” viitaten siihen,
että vuosi 6000 lähestyi. Anabaptisti
Melchior Hoffman ennusti lisäksi, että
vuosi 1533 oli tuhatvuotisvallan alku,
joka tekee lopun maailmasta. Guillaume Postel edellisellä vuosisadalla
uskoi, että vuoden 1543 alussa olisi
viimeinen maailman aika lähellä ja
Pico della Mirandola käytti myös Eliaan profetioita, kun hän ilmoitti että
1583 oli pantokraattinen vuosi.
Septentrionin leijona
Vuonna 1614 ilmestyneen Fama
Fraternitatiksen julkaisuun kirjoittajat jäljensivät kirjeen, jonka oli lähettänyt Adam Haselmeyer, arkkiherttua Maxmilianin julkinen sihteeri. Hän
kannatti Paracelsusta ja oli vakuuttunut siitä, että vuosi 1613 merkitsi
ajan loppua ja että viimeinen tuomio
tapahtui vuonna 1614. Meitä kiinnostaa se, että kirjoittaja tässä viittasi
ennustukseen, joka oli aika suosittu
tuon ajan Euroopassa. Kyse oli profetia Septentrinoksen (pohjoinen)
leijonasta. Aihe on virheellisesti liitetty Paracelsukseen, epäilemättä siksi, että nimi “Elias Artista” myös esiintyi hänen De Mineralibus- teoksessaan. Sen alkuperä on tosiasiassa noin
vuodelta 1605.
Tämä ennustus kertoi lähitulevaisuudessa tapahtuvasta sekä uskonnollisesta että poliittisesta mullistuksesta
sen jälkeen kun oli löydetty kolme
suunnatonta aarretta Italiasta,
Baijerista sekä Espanjan ja Ranskan
18
väliseltä alueelta. Heidän, jotka toivat päivänvaloon nämä rikkaudet, tuli
käyttää ne humanitaarisiin tarkoituksiin. Aarteet sisälsivät muun muassa
kirjan, joka sisälsi Paracelsuksen toimiin liittyneen Suuren Työn salaisuuden. Ennustus kehotti taisteluun
antikristusta vastaan, hyökkäsi
sofisteja ja myös Aristotelesta ja
Galenia vastaan, joita kritisoitiin
Fama Fraternitatiksen alkusivuilla. Se
ilmoitti lisäksi Eliaan eli Elias Artistan,
Ars Magnan opettajan palaamisesta.
Epäilemättä tämän profetian suosion
syynä oli, että se ilmoitti aikakauden,
jolloin kultainen leijona tulisi pohjoisesta ja taistelisi kotkan kanssa ennen kuin se saisi aikaan autuuden aikakauden. Tämä profetia voitiin kuitenkin lukea alkemistisenä tekstinä
(leijonaa ja kotkaa käytettiin
alkemistisessa kuvatulkinnassa edustamaan prosessia, jossa rikki ja elohopea yhdistyivät) sekä toisina aikoina poliittisena tulkintana (sota
Habsburgien kotkan ja Fredrik V:n
leijonan välillä). Confessio
Fraterintatiksen luvussa VI esiintyi
viittauksia tähän profetiaan.
Ennustus ruusunvärisestä verestä
On vielä syytä puhua viimeisestä
profetiasta, jonka Paracelsus ilmoitti
teoksessaanAurora
Philosophorum. Tässä kirjassa hän
osoittaa, että kuten Kristus tuli vapauttamaan ihmiskuntaa, niin aikojen
lopussa hyvin puhdas yksilö puhdistaa ja vapauttaa kaiken luodun
vuodattamalla ruusunvärisiä veripisaroita, joiden kautta maailma
lunastetaan lankeemuksestaan.
Tulen kolminaisuus
Vuonna 1603 olivat planeetat Jupiter ja Saturnus trigonissa
(astrologiassa hyvin positiivinen, kahden planeetan välinen 120 asteen aspekti) ja lokalisoituneina tulen
kolminaisuuteen (Oinas, Leijona,
Jousimies). Monet näkivät tässä
enteen tulevista onnellisista ajoista.
Seuraavana vuonna ilmaantui uusi
tähti tai supernova samaan
kolminaisuuteen. Johannes Kepler
19
Maaliskuu 2013
kirjoitti De Stella nova et
coincidente principio Trigoni ignei
-kirjassaan (1606), että tässä
merkissä lähitulevaisuudessa tapahtuisi poliittisia ja uskonnollisia muutoksia. Hän yhdisti tämän uuden tähden ja sen yksilön, jonka tuli perustaa uusi uskonnollinen liike. Tämän
henkilön päämääränä olisi sovittaa
kristinuskoa kohtaan vihamielisesti
suhtautuvat veljet ja saada aikaan
”kohtuullinen reformaatio”.
Confessio Fraternitatis viittasi tähän kehitykseen mainitsemalla, että
Herra Jumala antoi taivaalla siitä nähtävän todisteen, Serpentarius- (Käärme) ja Cygnus- (Joutsen)
konstellatiossa. Myöskään ei sovi
unohtaa, että Isä C.R.C:n hauta löydettiin vuonna 1604.
niistä monista kauhuista, joihin 1500luvun lopun ihmiset joutuivat. Mikä
lupaus näyttäisi vapauttavan heidät
tuosta kuolemantilasta? Tuona ajankohtana
kuului
kaikuja
ruusuristiläisyydestä, kuten kerromme seuraavassa artikkelissa.
Viitteet:
1) Ennen pitkää Kepler muutti käsitystään tästä ja kun tämä työ julkaistiin v. 1606 hän piti riittävänä
korvata sanan ’sielu’ sanalla ’voima’. Tämä asennemuutos johti väittelyyn Robert Fluddin kanssa.
2)Myyttiä vai totta? Voimme tässä
kohdassa muistella liittoa, jonka
Englannin Jaakko I ja Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik V tekivät 1612.
Tämä katsaus viittaa niihin
monimutkaisiintapahtumiin
Ruusuristiveljeskunnan syntymän aikana, jolloin tieteessä tapahtui monia
muutoksia ja uskontojen välillä oli
vihollisuuksia. Aiheet yhdistyvät tuonaikaisen ympäristön eskatologisiin
tapahtumiin ja antavat meille viitteitä
20
Heksagrammi eli kuusikanta
Rafael Kyti, F.R.C.
Heksagrammi on yhtä vanhaa perua
kuin Pentagrammikin. Sillä on monta nimeä, Salomon sinetti, Davidin
tähti, Davidin kilpi. Tämännimisenä
sille tulee ikää 3.000 vuotta (Davidin
ja Salomon elinajat sijoittuvat vuoden
1.000 eaa. molemmin puolin.) Nykyisin, Israelin valtion perustamisen
jälkeen 1948, siitä käytetään myös
nimeä Sionin tähti. Heksagrammi on
vakiintunut juutalaisten ja juutalaisuuden tunnuskuvioksi, vaikka vanhin
juutalaisuuden symboli on liiton arkin
seitsenhaarainen kynttelikkö, hepr.
Menorah. Hyvin suurikokoinen
pronssinen Menorah on Jerusalemissa parlamenttirakennuksen edessä ja
sen istuntosalin käytävät muodostavat niinikään Menorah - kuvion. Juutalaiset eivät käyttäneet kynttilöitä,
vaan öljylamppuja. Virallisena
juutalaisena symbolina Heksagrammi
tuli käyttöön yllättävän myöhään.
Vuonna 1527 Prahassa sitä käytettiin ratsuväen standaarissa ja yleisemmin vasta 1600 - luvulla. Kuitenkin
kuusikanta on löytynyt eräästä
sinetistä Sidonissa, ajoitus n. 600
eaa. ja Kapernaumin synagogasta n.
200 jaa.
Heksagrammi ei kuitenkaan alun perin ole yksinomaan juutalaisten symboli. Heksagrammi löytyy alkukantaisista kulttuureista yhtä hyvin kuin
muinaisegyptiläisistä seinämaalauksista, hindulaisista Shiva - jumalalle
Kuva 1. Heksagrammi
pyhitetyistä temppeleistä, muinaisesta Persiasta, Kreikan Troijasta samoin kuin Amerikan intiaanikulttuureista. Inkoille ja mayoille se
oli auringonjumalan kultainen symboli.
Kultaa heillä oli runsaasti. Tämä
merkitsee, että kuviolle täytyy antaa
ikälisää, ehkä ainakin 1000 vuotta.
21
Maaliskuu 2013
Primitiivisissä kulttuureissa kuusikantaa käytettiin kaulakoruna suojaamaan kantajaansa demonien ja
muiden pahojen henkien voimia vastaan. Jätämme kuitenkin magian ja
siirrymme tarkastelemaan kuviota
pythagoralaista sekä juutalais- kristillistä taustaa vasten. Tulkinnallisia
näkemyksiä on useita. Tähden kuusi
sakaraa kuvaavat viikon arkipäiviä ja
keskuskuvio symbolisoi lepopäivää,
sapattia. Heksagrammi muodostuu
kahdesta päällekkäisestä tasasivuisesta kolmiosta. Kolmio kärki
alaspäin kuvaa jumalallista taivaallista voimaa ja siunausta ja kolmio kärki ylöspäin ihmisen rukousta.
Päällekkäiset kolmiot muodostavat
dualistisen kokonaisuuden kuvaten
Jumalan luomaa maailman harmonista
järjestystä. Alkemistiset elementit
löytyvät tästäkin kuviosta, kuten
Pentagrammistakin. Kolmio kärki
alaspäin kuvaa vettä, kärki ylöspäin
tulta. Toisiaan leikkaavien kolmioiden
sivut jakavat kolmiot vastaavasti: maa
(kärki alaspäin) ja ilma (kärki ylöspäin). Kristillinen tulkinta kolmioille
on
kolminaisuus,
mutta
kolminaisuustulkinta löytyy
hindulaisuudessakin: Betlehemin tähti
Brahma, Vishnu ja Shiva (jumaluuden luova, ylläpitävä ja hävittävä
voima). Betlehemin tähti kuvataan
aina Heksagrammina ja se on muutenkin käytössä kirkollisessa taiteessa.
Heksagrammi ruusuristiläisenä
symbolina
Myös ruusuristiläisessä filosofiassa
sanotaan,
että
kolmioon
perustuneista symboleista on Salomon sinetti eli Davidin tähti täydellisin.
Se edustaa materiaalisen ja henkisen
maailman yhdistymistä, toisin sanoen
kaikkea luomista. Pääpaino
opetuksessamme on kuitenkin tasasivuisen kolmion symboliikassa.
Heksagrammi on toisen temppeliasteen tunnuskuviossa ja muutamassa opintokirjeessä. Ruotsinkielisessä RC-käsikirjassa (n. 200 sivua) se
esiintyy viidessä kuviossa yhdellä sivulla, suomenkielisessä RCsanastossa ei lainkaan. Mutta kolmion ja ristin - varsinkin ruusuristin symboliikkaa opetetaan sitäkin
enemmän.
Kolmio on ruusuristifilosofien mielestä
kaikkein tärkein geometrinen symboli,
koska se edustaa yleismaailmallisesti
sovellettavaa lakia. Tämän lain mukaan mitään täydellistä ilmentymistä
ei voi syntyä ilman kahden vastak22
kaisen polariteetin yhdistymistä.
Tämä opetetaan jo neofyyttiasteissa.
Ensimmäisessä atriumasteessa selitetään esimerkkinä, että jokainen lapsi
on miehen siittiösolun ja naisen munasolun yhteinen tulos. Muistamme
lisäksi, että sähköinen ilmiö syntyy
atomien positiivisten ja negatiivisten
varausten yhdistymisestä. Näissä tapauksissa manifestoituu kolmas, joka
on erilainen kuin kaksi muuta ja samalla näiden kummankin ominaisuuksien yhdiste.
Kun kolmion lakia sovelletaan materiaaliseen maailmaan, silloin kolmio
kuvataan kärki ylöspäin. Tässä tapauksessa sen ensimmäinen piste on
kolmion oikea alakulma ja vastaa negatiivista tilaa. Henkiseen maailmaan
sovellettuna kolmio esitetään kärki
alaspäin. Sen ensimmäinen piste on
tällöin oikea yläkulma ja se vastaa
positiivista tilaa. Päällekkäin
asetettuina ne muodostavat
heksagrammin (ks. kuvaa), jossa
vastakkaisten polariteettien
yhdistyessä manifestoituvat sekä maa
että taivas (”Alussa Jumala loi taivaan
ja maan”, 1 Moos.1). Kuva esittää
luomistapahtumaa RC-filosofian mukaisesti kuvattuna. Kuvan keskellä
oleva piste kuvaa luomisen,
manifestoitumisen alkuhetkeä (”Tulkoon valkeus!”)ja ympyrä kuvaa
äärettömyyttä, kaikkeutta, ikuisuutta.
Kirjallisuutta:
HansBiedermann: Symbollexikonet.
Borås 1992. ISBN 91-37-10046-7.
Frithiof Dahlby: De heliga tecknens
hemlighet. Symboler och attribut.
Berlings, Sweden 1963.
Codex Leningradensis vuodelta
1008.
Kuva: Wikipedia
23
Maaliskuu 2013
” Minä, Sinuhe, Senmutin ja vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan
jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden tämän kirjoitan.”
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja farao Ekhnatonin aika
Adjutrix SRC
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen - teosta pidetään suomalaisten
rakkaimpana romaanina. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna
1945 ja se on käännetty 40 kielelle.
Waltari kirjoitti 450-sivuisen kirjansa kesän 1945 aikana. Kirjan juonta
ja sisältöä inspiroi Egyptin 12. dynastian aikaisen farao Amenemhet I:n
(hallitsi 1985-1956 eaa.) kaudelta
oleva hieroglyfein kirjoitettu Sinuhen
tarina, jota säilytetään nykyisin Berliinin museossa.
Waltarin Sinuhen tapahtumat liittyvät
farao Ekhnatonin aikakauteen, noin
1352-1336 eaa. Sinuhen oma tarina
liittyy faraon tarinaan. Farao
Ekhnaton
loi
maahan
yksijumalaisuuden, Atonin,
aurinkojumalan, jolloin maassa tapahtui sisäinen muutos. Ammon- ja
Aton- jumalien eli näitä jumalia kannattavien voimien kannattajien kesken syntyi vallankumous, sotatilanne
ja koko maata koskevia rajuja ristiriitoja. Ihanteet ja todellisuus törmäsivät vastakkain rajusti, mistä seurasi
taisteluja, köyhyyttä, nälänhätää, kurjuutta. Muutokset kohtasivat suurta
vastustusta ja Atonia palvottiinkin
korkeintaan siellä missä vanhojen jumalten kannatus oli vahvaa. Osittain
tästä syystä Ekhnaton rakennutti uuden pääkaupungin Akhetatenin, josta tuli myös Atonin kulttikeskus.
Farao ei kuunnellut neuvonantajiensa
ääntä ja maa ajautui perikadon partaalle. Kurjuudessa elävä kansa pal-
Kirjan kertoja on Sinuhe, ”Hän, joka
on yksinäinen” ja siinä kuvataan hänen elämäänsä muinaisessa Egyptissä eli Kemin maassa. Sinuhe löydettiin lapsena virrassa ajelehtineesta
kaislaveneestä ja hänestä tuli monien
värikkäiden vaiheiden jälkeen faraon
henkilääkäri, kallonporaaja. Sinuhen
elämänvaiheet olivat uskomattoman
moninaiset. Hän eli ja vaikutti Egyptissä, Egyptin naapurimaissa, Syyriassa, Babyloniassa ja heettien keskuudessa. Teoksessa Sinuhe kertoo
elämästään Egyptistä karkotetuksi
jouduttuaan ja analysoi surujaan,
pettymyksiään ja onnen tuokioitaan.
24
voi ja ikävöi Ammonia ja lopulta pappi Eje ja sotapäällikkö Horemheb
päättivät surmata Ekhnatonin, jolloin
Ejestä tuli uusi faarao. Faraon lääkärinä Sinuhe joutui tarjoilemaan
myrkyllisen juoman ystävälleen
Ekhnatonille, jotta hänen liberaalisten
ajatustensa aiheuttama hävitys saataisiin pysähtymään. Sotapäällikkö
Horemheb karkotti ystävänsä Sinuhen pois Egyptin maasta.
Ammon ja Aton
Egyptin monia jumalia edustava pääjumala Ammon oli muinainen, suurta
suosiota nauttinut auringonjumala,
jonka palvonta keskittyi pääasiallisesti Thebaan, mutta myös muualle maahan. Ammonin temppeli ja papisto
omistivat valtavat määrät arvometalleja, karjaa, maata ja muuta
omaisuutta. Waltarin Sinuhessa
Ammonia kuvataan seuraavasti:
”Ammonin hallussa oli vähintään
viidesosa Egyptin maasta ja siten
myös kaupasta ja pappien vaikutusvalta kaikilla elämän alueilla oli
suuri….”Ammonin temppelin
Elämäntaloon ”saapuivat kaikki
kansanluokat, kaikki kielet ja
ihonvärit
kunnioittamaan
Ammonia, rukoilemaan menestystä itselleen, yrityksilleen ja omai-
silleen tai tuomaan Ammonille lahjoja, jotka Ammon oli ansainnut
suojelemalla liikeyrityksiä, terveyttä ja kaupallisia juonia”.
Aton oli jo muinaisessa Egyptissä
palvottu auringonjumala. Ammonin
pappien sotkeuduttua politiikkaan,
alettiin Atonia nostaa tärkeämpään
asemaan. Jo Ekhnatonin isoisä palvoi Atonia. Kun Amenhotep III kuoli, hänen poikansa Ekhnaton sulki
ensitöikseen Theban Karnakin suuren Ammon –temppelin, kielsi
Ammonin palvonnan kokonaan ja
nosti Atonin ainoaksi jumalaksi Erityisesti Ammonin pappien hallussa
ollut Theba vastusti Atoniin siirtymistä.
Ekhnaton
Sinuhe egyptiläinen- teoksessa on
Sinuhen silminnäkijäkuvaus nuoresta
vallanperijästä Amenhotepista, joka
muutti nimensä Ekhnatoniksi
jumalansa Atonin kunniaksi. Sinuhen
mukaan Ekhnaton sairasti ”pyhää tautia”.
Erämaassa Ekhnaton kohotti kasvonsa itään vuoria kohden. ”Jumala tulee!” hän sanoi hiljaa ja hänen kasvonsa leimusivat hartaina
ja sairaina. “Jumala tulee!” hän
25
Maaliskuu 2013
huusi erämaahan ja valo kirkastui ympärillämme ja vuoret
edessämmeleimahtivat
kullankarvaisiksi ja aurinko nousi. ”Minä näin”, hän sanoi, ”Hetki oli kuin vuosisata, minulla ei
ollut ikää ja hän ojensi tuhat
siunaavaa kättä pääni ylle ja jokainen käsi ojensi minulle ikuisen
elämän merkin. Enkö siis uskoisi?”.... ”Kaikki kansat ovat hänen
lapsiaan, kaikki kielet ja värit,
musta maa ja punainen maa”, sanoi vallanperijä ja tuijotti aurinkoon. ....”Hänen temppelinsä minä
pystytän kaikkiin maihin ja lähetän niiden ruhtinaille elämän merkin, sillä minä näin hänet, hänestä
olen syntynyt ja häneen palaan.”
Ammonia palvelevat kansajoukot
valvoivat yöllä Ammonin temppelin
pihoissa pappien uhratessa kaikilla
alttareilla ja papit jakoivat uhrilihaa,
viiniä ja leipää kansalle. Farao saapui
kantotulissaan temppelin eteen ja
faraon kuuluttajat lukivat faraon
kirjeen, jonka mukaan Ammon
julistettiin vääräksi jumalaksi ja kaikki
Ammonin omaisuus lankesi faraon ja
hänen jumalansa omistukseen ja
farao lupasi avata temppelinsä
kansalle ja puutarhat ja pyhät järvet
julkisiksi paikoiksi, joissa köyhät
saivat olla. ”Silloin kansa liikahti ja
huusi kumeasti valittaen:
”Ammon, Ammon, anna meille
takaisin Ammon, kaikkien
jumalien kuningas.” Ja vielä he
huusivat: ”Mene pois, väärä
farao, mene pois! Thebaan sinulla
ei ole asiaa.” Seurauksena oli
Ammonin temppelin hävitus ja
verenvuodastus, joka salattiin
Ekhnatonilta.
Ekhnaton hylkäsi Egyptin vanhat
jumalat ja perusti uuden
yksijumalaisen uskonnon. Aton oli
ainoa jumala ja farao hänen
poikansa, jumalan edustaja maan
päällä. Ekhnatonin opin mukaan
kaikki ihmiset olivat tasa-arvoisia,
eikä uudessa maailmanjärjestyksessä
tullut enää olla orjia ja herroja.
Ekhnaton määräsi Theban Ammonin
temppelin muutettavaksi Atonin
temppeliksi ja Ammon julistettiin
vääräksi jumalaksi. Tätä muutosta
seurasi kansan kapina.
Atonin uusi temppeli oli noussut aiemman Ammonin temppelin viereen.
” ….suuren temppelin viereen oli
kasvanut uusi temppeli, kooltaan
mahtava ja rakenteeltaan niin
outo, etten sellaista ollut nähnyt
aikaisemmin. Sen ympärillä ei ollut lainkaan muureja ja astuessani
26
sisään näin, että pylväiköt ympäröivät avointa pihaa, jonka
alttareille oli uhreina ladottu viljaa, kukkia ja hedelmiä. Suuressa
korkokuvassa ojensi pyöreä Aton
lukemattomia säteitään uhraavan
faraon ylle ja jokainen säde päättyi siunaavaan käteen ja jokaisessa kädessä oli elämän risti. “
Atonin papit kertoivat Sinuhelle:
”Aton on ainoa jumala. Hän on
luonut maan ja virran, ihmiset ja
eläimet ja jokaisen, mikä maan
päällä on ja liikkuu. Hän on aina
ollut ja ihmiset ovat palvelleet
häntähänenvarhaisissa
ilmestymismuodoissaan Raana,
mutta meidän aikanamme hän on
Atonina ilmestynyt pojalleen
faraolle, joka elää vain totuudesta. Tämän jälkeen hän on ainoa
jumala ja kaikki muut ovat vääriä jumalia. Hän ei hylkää ketään,
joka hänen puoleensa kääntyy, ja
rikas ja köyhä ovat samanarvoisia Atonin edessä ja joka aamu
t e r v e h d i m m e h ä n t ä
auringonkehränä, joka siunaa
säteillään maata, niin hyviä kuin
pahojakin, ojentaen jokaiselle elämän ristin. Jos otat sen vastaan,
olet hänen palvelijansa, sillä hä-
nen olemuksensa on rakkaus ja
hän on ikuinen ja häviämätön ja
kaikkialla läsnä oleva, niin ettei
mikään tapahdu ilman hänen tahtoaan.”
Sinuhen mukaan Akhenatonin persoonallisuus oli erilainen ja outo eikä
hän pystynyt olemaan yhteydessä
oman aikansa maailman kanssa. Eje,
pappi, josta sittemmin tuli faarao, oli
yksi Akhenatonin tärkeimmistä virkamiehistä. Hän sai hoitaa käytännön
hallitustoimet, jotka Akhenaton näytti
jättäneen kohtalon huomaan.
Hämmentävän ristiriitaisuuden keskellä Sinuhe pohtii: ”Hänen
hulluutensa on suuri ja johtuu
epäilemättä hänen sairaudestaan,
mutta samalla hänen hulluutensa
on suloinen ja tartuttava ja toivoisin, että hänen näkynsä voisi toteutua, vaikka järkeni sanoo, ettei sellaista maailmaa voi rakentaa muualle kuin lännen maahan.
Mutta sydämeni huutaa ja sanoo,
että hänen totuutensa on suurempi kaikkia muita totuuksia, jotka
ennen häntä on sanottu, ja sydämeni sanoo, ettei suurempaa totuutta tulla lausumaan enää hänen jälkeensä, vaikka tiedän, että
veri ja tuho versoo hänen
askeleistaan ja että hän on
27
Maaliskuu 2013
hukuttava suuren valtakunnan, jos
saa elää kyllin kauan.”
Egyptin historiassa. Tämä koskee
yhteiskunnan useimpia osa-alueita:
uskonnollista kulttia, taiteiden muutosta, hallitustoimia, ulkopolitiikkaa,
minkä myös historialliset tutkimukset
ovat todistaneet. Sinuhe egyptiläinenkirja käsittelee myös tieteen ja uskonnon yhtymäkohtia sekä ihmisten välistä, meistä räikeältä tuntuvaa eriarvoisuutta, orjuutta sekä faraon
jumalallisuutta. Se kuvaa myös tuon
ajan ihmisten elämää, tapoja ja
ammattejamerimiehistä,
ruumiinpesijöistä, kauppiaista,
haudanryöstäjistä aina pappeihin,
kuvanveistäjiin ja lääkäreihin saakka.
Romaani pohtii maailman monia suuria ja pieniä tapahtumia ja ajatuksia
sekä muinaisesta että ajattomasta näkökulmasta. Kirja on ajaton, sen
esiintuomat ilmiöt ja ajatukset voidaan
siirtää hyvin nykypäiväänkin. Romaanissa käsitellään ihmisten syvimpiä
ajatuksia ja tekoja, joita Sinuhe yli
kolmetuhatta vuotta sitten pohti ja
joita nykyajankin ihminen pohtii. Me
kaikki voimme lukea Sinuhen kukin
omalla tavallamme.
Ote farao Ekhnatonin hymnistä
Atonille.
Sinuhe kertoo sotapäällikkö
Horemhebille Atonista: ”Hän on
suurempi
jumala
kuin
luulet…”Kenties hän on myös sinussa, tietosi ulkopuolella, ja
minussakin, tietoni ulkopuolella.
Jos ihmiset ymmärtäisivät häntä,
hän voisi vapauttaa kaikki kansat
pelon ja pimeyden vallasta. Mutta
on mahdollista, että monen täytyy
kuolla hänen tähtensä, kuten sanoit, sillä sen, mikä on ikuista, voi
vain väkivalloin pakottaa tavalliselle kansalle.”
”Minä, Sinuhe, muukalainen maan
päällä, koin sen (valon) kerran
Atonin temppelissä aavistaen, mitä
farao oli nähnyt sairautensa silmin.
Aavistin sen ihmetellen ja ihastuen
hänen tähtensä, mutta tiesin samalla, ettei hänen koskaan olisi
pitänyt olla farao, sillä valta on
vaarallinen näkijälle, jonka näyt
eivät ole tästä maailmasta.”
Lopuksi
Waltarin Sinuhe egyptiläisen kuvaama Ekhnatonin aika oli hyvin poikkeuksellinen ja monimutkainen kausi
-”Kaunis olet sinä noustessasi
taivaanrannasta,
28
sinä elävä Aton, elävistä ensimmäinen!
Noustessasi idän taivaalle
täytät
jokaisen
maan
ihanuudellasi,
sillä kaunis olet, suuri ja hehkuva,
korkealla maan yllä.
Säteesi syleilevät kaikkia maita,
jotka olet luonut
ja joita sidot rakkautesi sätein,
vaikka olet kaukainen, ovat
säteesi maan pinnalla,
vaikka olet ylhäinen, koskevat
jalkapohjasi multaa.”
--Niin moninaiset ovat tekosi, jotka
tapahtuvat salassa meiltä,
oi, ainoa jumala, jonka valtaa ei
ole kenelläkään muulla
jumalalla.”
--Yksin sinä loit maan halusi mukaan,
ihmiset ja karjan ja suuret ja pienet eläimet,
kaiken mikä maan päällä on ja
kävelee jaloillaan,
kainen mikä ilmassa on ja
siivillään lentää. Syyrian ja Nubian
maat
ja Egyptin maan.
--Sinä yksin olet sydämessäni
eikä sinua tunne kukaan toinen
kuin poikasi, kuningas.
Sinä vihit hänet suunnitelmiisi ja
voimallasi hänet vihit...”
Lähteet:
Carl Grimberg: Kansojen historia 1. Porvoo 1980
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen. WSOY
Porvoo 1990 . (Artikkelin lainaukset mainitusta teoksesta)
29
Maaliskuu 2013
Nicholas Roerich ja Pax
Cultura
loin Venäjän hallitukseen, jotta näitä
menneisyyden arvokkaita jäänteitä
säilytettäisiin ja entisöitäisiin.
L. Mitchell SRC
Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen tuhot kannustivat Roerichia ja hän totesi, että
jokaisen kansan kulttuuriperintö itse
asiassa sisältyy koko maailmaa käsittävän kulttuurin olemukseen. Tämä
kulttuuriperintöajatus laajentui, jolloin
se sisälsi aiempien kulttuurien fyysisten jäänteiden lisäksi esimerkiksi
rakennukset ja luovat taiteet, yliopistot, kirjastot, sairaalat, konserttihallit
ja teatterit. Kaikkia tulee suojella
sodilta ja välinpitämättömyydeltä, sillä
ilman niitä maan päällä olisi vain raakaa ja tietämätöntä aikaa.
Nicholas Roerich (1874–1947) oli
taidemaalari, rauhanystävä ja tämän
päivän rauhanliikkeen esikuva. Hän
loi Pax Cultura- eli Kulttuurirauha
-liikkeen taiteen suojelemiseksi sodilta
ja konflikteilta. Pax Cultura-liikkeen
ansiosta Roerich oli kahdesti ehdolla
Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi
vuosina 1929 ja 1935.
Nicholas Roerich toimi koko elämänsä ajan kulttuurin säilymiseen liittyvien ongelmien parissa. Hän harrasti
arkeologiaa jo varhaisvuosinaan Pohjois-Venäjällä kaivaen esiin kauniita
ja harvinaisia muinaisesineitä. Tuolloin
hän havaitsi, että ihmiskunnan luovan
nerokkuuden parhaimmat tuotteet
olivat melkein aina jääneet huomiotta tai ihmiskunta itse oli hävittänyt ne.
1900-luvun alkuvuosien aikana
Roerich matkusti Pohjois-Venäjän
historiallisten kaupunkien halki ja hän
maalasi niiden murtuneita muureja ja
sortuvia rakennuksia. Hän vetosi tuol-
Roerchin taiteiden suojeluvetoomusta
kannattava liike kasvoi nopeasti
1930-luvulla monissa maissa. Liikkeen tiimoilta järjestettiin Bruggessa
(Belgia), Montevideossa (Uruguay)
ja Washington D.C.:ssä kansainväliset konferenssit. Vetoomus painotti
maailman kulttuurituotteiden ja -toiminnan suojelua sekä sodan että rau30
han aikoina ja lisäksi julisti, että kaikki
kulttuuritoimintaan liittyvät paikat olisivat neutraaleja ja suojeltuja samalla tavoin kuin Punainen Risti ja sen
sairaalatoiminta. Roerichin liikettä on
usein nimitetty Kulttuurin Punaiseksi
Ristiksi. Kuten Punaista Ristiä symboloi sitä suojeleva merkki ja lippu,
samalla tavoin Roerichin liikettä symboloi kolme ympyrän sisällä olevaa
palloa. Tämä symboli tunnetaan Rauhan lippuna (Banner of Peace).
Tämä lippu ollessaan kaikilla kulttuuria ja historiallista arvoa omaavilla paikoilla julistaa ne neutraaleiksi ja riippumattomiksi taistelevista voimista.
Rauhan lippusymbolilla on muinainen
alkuperä. Luultavasti varhaisin tunnettu esimerkki siitä on kivikautisissa
amuleteissa, joissa on kolme palloa,
mutta ei niitä ympäröivää piiriä.
Roerich löysi lukuisia myöhempiä
esimerkkejä siitä eri puolilta maailmaa
ja tiesi sen edustavan syvää ja hienostunutta
olemassaolon
kolmenlaisen luonnon tajuamista,
ruusuristiläisen filosofian olennaista
elementtiä. Rauhan lipun ja kulttuurisuojeluliikkeen tarkoituksia varten
Roerich kuvasi ympyrän esittävän
kulttuurin kokonaisuutta ja keskellä
olevan kolmen pallon kuvaavan taidetta, tiedettä ja uskontoa, ihmiskunnan kulttuuritoiminnan kolmea keskeisinä osaa. Lisäksi hän kertoi ympyrän kuvaavan elämän ikuisuutta,
johon sisältyy menneisyys, nykyisyys
ja tulevaisuus. Tämän symbolin kaikkiin uskontoihin liittyvät
kolminaisuudet eli symbolin pyhät
alkukuviot ovat nykyään keskeisiä
suojeluliikkeen ja Rauhan lipun
merkitykselle.
Rauhan lippu
Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti 15. huhtikuuta 1935
Roerichin julistuksen Pan-Amerikan
liiton kaikkien jäsenten ollessa läsnä.
Amerikan kaksikymmentäyksi kansallisuutta hyväksyi myös sen. Vuon31
Maaliskuu 2013
na 2010 Roerichin julistus täytti 75
vuotta. Kansainvälisten tapahtumien
historia osoittaa, kuinka monet sen
ohjelmasuunnitelmista olivat sopivia
omana aikanaan, mutta osa jäi merkitystä vaille. Kuitenkin Roerichin julistus sisimmältään ja merkitykseltään
liittyy nykyisen kaoottisen maailman
tarpeisiin aivan yhtä paljon kuin aiemminkin.
Näemme kulttuuriarvojen monissa
maissa heikentyneen, jolloin ei välttämättä hyväksytä kulttuuriarvojen ja
niiden jatkuvan olemassaolon oikeutta, suojelua ja vapautta. Näemme
tuhottavan elämää, omaisuutta ja kansojen luovia neroja. Voimme vain toivoa, että inhimillinen kulttuuritietoisuus kasvaisi, sillä kansalla ei ole
mitään suurempaa arvoa kuin sen
kulttuurinen menneisyys, nykyisyys ja
tulevaisuus.
Nicholas Roerich
Kuva: Wikipedia
Rauhaa voidaan ymmärtää ainoastaan sovellettaessa rauhanomaisia
keinoja ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.
- Yrjö Kallinen
32