Loppuraportti - Kotona Paras

KOTONA PARAS 2008–2011: TOIMEENPANOPROJEKTI MUISTISAIRAIDEN IHMISTEN KOTONA
ASUMISEN TUKEMISEKSI
Kesto: 1.3.2008–31.12.2011
Loppuraportti
31.12.2011
Kirjoittajat: projektijohtaja Maisa Toljamo ja
projektikoordinaattori Elina Koponen,
Suomen muistiasiantuntijat ry
2
Sisällys
Tiivistelmä ............................................................................................................................................ 3
1. Kotona Paras .................................................................................................................................... 4
1.1. Tavoite ja päämäärä .................................................................................................................. 4
1.2. Tausta ........................................................................................................................................ 4
1.3. Kohderyhmä .............................................................................................................................. 5
1.4. Yhteistyökumppanit .................................................................................................................. 6
1.5. Seuranta ja ohjaus..................................................................................................................... 6
1.6. Tiedottaminen ........................................................................................................................... 7
2. Projektin toteuttamistapa ................................................................................................................ 8
3. Päätulokset..................................................................................................................................... 12
3.1. Toimeenpanomalli .................................................................................................................. 12
3.2. Osaavan henkilöstön kriteeristöt ............................................................................................ 12
3.3. Muut tulokset.......................................................................................................................... 13
4. Tulosten arviointi ........................................................................................................................... 15
5. Toteutuksen arviointi ..................................................................................................................... 16
6. Vaikuttavuus................................................................................................................................... 17
3
Tiivistelmä
Toteuttajat: Kotona Paras -projektin toteuttivat Suomen muistiasiantuntijat ry, Espoo ja
Sodankylä vuosina 2008–2011.
Tavoite:
Kotona Paras -projektin tavoitteina oli luoda mukana olevien kuntien kanssa 1)
helposti levitettävä, joustava ja yhteistyötä korostava toimeenpanomalli minkä
tahansa kunnan hyödynnettäväksi sekä 2) osaavan henkilöstön kriteeristö
rekrytoinnin apuvälineeksi. Päämääränä oli muistisairaan ihmisen terveyttä,
hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä kotona asuminen.
Tausta:
Muistikoordinaattoritoiminta on kansallisessa ja kansainvälisessä
interventiotutkimuksessa vaikuttavaksi osoitettua toimintaa, jossa palvelut ja
tuki räätälöidään ja suunnitellaan ammattitaitoisesti yhteistyössä asiakkaiden
kanssa. Muistisairaan ihmisen kotona asuminen edellyttää hyvin järjestettyjä
ja helposti saatavia palveluja ja tukea. Palvelujen olemassaolosta huolimatta
muistisairas ihminen ja hänen omaisensa eivät tutkimusten mukaan koe
saavansa tarvitsemaansa apua. Tämä vaikeuttaa kotona asumista, heikentää
elämänlaatua ja hyvinvointia.
Yhteistyökumppanit:
Yhteistyökumppaneina olivat Vanhustyön keskusliitto ry ja Helsingin yliopiston
Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.
Tulokset:
Päätuloksena on Kotona Paras -toimeenpanomalli, joka opastaa kuntia
muistikoordinaattoritoiminnan käyttöönottamiseen ja juurruttamiseen. Toisena
tuloksena ovat kollegapuheenvuoroina tehdyt osaamiskriteeristöt kotihoidon,
lyhytaikaishoidon ja muistikoordinaattoreiden rekrytointi- ja kehityskeskusteluihin
sekä ammattilaisten omaksi hyödyksi. Lisäksi projekti teki aloitteen ja järjesti kaksi
tapaamista valtakunnallisen muistikoordinaattoriverkoston perustamiseksi.
Arviointi:
Kotona Paras -toimeenpanoprojekti pääsi päätavoitteisiinsa. Kunnissa juurrutettiin
käyttöön otettua muistikoordinaattoritoimintaa ja rakennettiin aiempaa eheämpää
muistisairaan ihmisen palvelukokonaisuutta. Kokemusten pohjalta rakennettiin
toimeenpanomalli. Kunnissa työ tästä eteenpäin jatkuu: monia haasteita jäi edelleen
ratkottavaksi ja uusia tulee jatkuvasti. Projektin aikana kunnat vahvistivat valmiuksia
kohdata uusia haasteita.
4
1. Kotona Paras
1.1. Tavoite ja päämäärä
Kotona Paras -projektin tavoitteina oli luoda mukana olevien kuntien kanssa 1) helposti
levitettävä, joustava ja yhteistyötä korostava toimeenpanomalli minkä tahansa kunnan
hyödynnettäväksi sekä 2) osaavan henkilöstön kriteeristö rekrytoinnin apuvälineeksi. Päämääränä
oli muistisairaan ihmisen terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä kotona asuminen.
Pyrkimys oli saada aikaan pysyviä muutoksia muistisairaiden ihmisten kotona asumisen tueksi.
1.2. Tausta
Muistisairaiden ihmisten palveluiden ja palvelujärjestelmän kehittäminen on ajankohtaista.
Parhaillaan ollaan rakentamassa kansallista muistiohjelmaa. Kehittämislinjauksia on esitetty myös
mm. Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa, Sosiaali- ja terveydenhuollon
kehittämisohjelmassa 2008–2011, Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa ja Hyvinvointi 2015 ohjelmassa. Lisäksi on olemassa tuoreita uusimman tutkimustiedon tiivistäviä kansallisia
muistisairauksien hoidon hoitosuosituksia ja oppaita.
Kaikissa tarkasteluissa todetaan, että palvelujärjestelmien pirstaleisuuden vuoksi kotona asuvat
muistisairaat ihmiset ja heidän omaisensa kokevat jäävänsä ilman apua, vaikka palveluja olisi
olemassa. Ilman hyvin järjestettyjä ja helposti saatavia kotona asumista tukevia palveluja kunnat
ovat yhä suuremmissa vaikeuksissa väestön ikääntyessä. Noin 120 000 suomalaisella on
jonkinasteinen muistisairaus ja vuosittain sairastuu noin 13 000. Muistisairaudet ovat
kustannuksiltaan yksi kalleimpia sairausryhmiä, ja muistisairaiden ihmisten hoitaminen yksi
suurimpia vanhustyön haasteita.
Kotona asuminen on muistisairauden edetessä uhattuna monesta syystä. Dementoivat sairaudet
aiheuttavat kognitiivisten kykyjen heikentymistä, käyttäytymismuutoksia ja psykologisia oireita.
Jopa yhdeksän kymmenestä sairastuneesta kärsii käytösoireista, jotka liittyvät esim.
masennukseen, apatiaan, ahdistuneisuuteen tai levottomuuteen, jossain sairauden vaiheessa.
Myös päivittäisessä toimintakyvyssä ja kävelykyvyssä ilmenevät vaikeudet, muistilääkkeen
käyttämättömyys, vaikea-asteinen muistisairaus ja yksin asuminen ovat merkittäviä riskitekijöitä
kotona asumisen jatkumiselle. Omaishoitajan kuormittuneisuus, hoidon sitovuus ja oman
terveydentilan ongelmat heikentävät myös kotona asumisen jatkumista. Tilannetta huonontaa
parisuhteen huono laatu, perheenjäsenten ongelmalliset keskinäiset välit ja muun tukiverkoston
(ystävät, hyvät naapurit jne.) puute. Kotona asumisen päättymistä ennakoivat myös
riittämättömät, perheiden tarpeisiin vastaamattomat ja joustamattomat palvelut. Muistisairaan
ihmisen kunnon romahtaminen lyhytaikaishoitojaksolla kuormittaa myös omaishoitajan
jaksamista.
5
Vaikka muistisairaan ihmisen kotona selviytyminen on uhattuna monesta syystä, niin kotona
asumista voidaan tukea ja kustannuksia vähentää, kun palvelut suunnitellaan yhteistyössä
asiakkaiden kanssa sekä koordinoidaan ja räätälöidään ammattitaitoisesti. Tämä todettiin
Vanhustyön keskusliiton Omaishoito yhteistyönä -tutkimuksessa. Tulokset tukevat aiempia
kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia. Tulosten mukaan kotona asumisen tukemisen ydintoimija
on muistikoordinaattori, jolla on muistisairauksien hoidon erityisosaamista, kokemustietoa ja
tietoa palveluista, jotta palveluiden räätälöinti onnistuu. Tämän lisäksi
muistikoordinaattoritoimintamalliin kuuluu lääkärityöpari, mieluiten geriatri, räätälöidyt
tukitoimet ja tavoitteelliset vertaisryhmät. Toiminnan periaatteet kuvaavat asiakaslähtöistä
toimintatapaa ja koko perheen auttamista. Vahvan tutkimusnäytön vuoksi tulosten juurruttamista
suosittavat myös kaksi tuoretta kansallista suositusta: Muistisairauksien diagnostiikka ja lääkehoito
Käypä hoito -suositus sekä Muistisairauksien hyvät hoitokäytännöt -asiantuntijasuositus.
Kotona Paras -projektissa juurrutettiin tutkittua ja kustannusvaikuttavaksi osoitettua
muistikoordinaattoritoimintaa kunnan hoito- ja palveluketjuun ja kehitettiin koko
palvelukokonaisuutta. Projektissa selvitettiin, miten olemassa olevaa vaikuttavaksi todettua
suositus- ja tutkimustietoa voidaan entistä paremmin hyödyntää muistisairaiden ihmisten kotona
asumisen tukemisessa, hoidossa ja palveluissa. Kotona Paras -projekti oli toimeenpanoprojekti,
joka alkoi 1.3.2008 ja päättyi 31.12.2011. Projektin toteuttivat Suomen muistiasiantuntijat ry,
Espoo ja Sodankylä.
Lue lisää:
Toljamo M, Koponen E, Matero R, Metso K, Mukku I, Niittymäki T, Rantio M, Valvanne J,
Westerholm R. Kotona Paras -projekti palvelee muistisairaiden tarpeita Espoossa ja
Sodankylässä. Sairaanhoitaja 2010;83(9):16-18.
Koponen E, Toljamo M. Asiakasretoriikasta käytännön toimenpiteisiin - miten Kotona Paras
-projektissa kehitetään asiakaslähtöisesti palveluja ja palvelujärjestelmää. Memo 2011;1:17-19.
1.3. Kohderyhmä
Kotona Paras -projektin ensisijaisena kohderyhmänä tulosten hyödyn kannalta olivat kotona
asuvat muistisairaat ihmiset ja omaishoitajat. Projektin päämääränä oli muistisairaan ihmisen
terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä kotona asuminen. Toisena kohderyhmänä olivat
vanhuspalveluista vastaavat ja kaikki muistisairaan ihmisen hoito- ja palveluketjun ammattilaiset.
Projektin päätuotoksena tehty toimeenpanomalli antaa käytännönläheisen välineen kehittää
muistisairaan hoito- ja palvelujärjestelmää. Projektin tulokset hyödyttävät mitä tahansa kuntaa
kehittämään muistisairaan ihmisen kotona asumista.
6
1.4. Yhteistyökumppanit
Pääyhteistyökumppaneina olivat Vanhustyön keskusliitto ja Helsingin yliopiston Koulutus- ja
kehittämiskeskus Palmenia. Vanhustyön keskusliiton edustajat olivat laatimassa
projektisuunnitelmaa, nimettyinä kuntakohtaisiin seurantaryhmiin sekä ohjausryhmään ja toimivat
kouluttajina. Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian edustaja oli
suunnittelemassa muistimentorikoulutusta projektisuunnitelmavaiheessa, käytännön
suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kuntien yksityisiin palvelujen tuottajiin ja järjestöjen edustajiin
oltiin yhteydessä kuntien edustajien kautta ja projektityöntekijöiden toimesta nykytilan
tiedonkeruun yhteydessä. Tämä toimintatapa oli sovittu projektisuunnitelmassa. Mukana olevien
kuntien kunkin osallistujan työpanos projektissa oli omaan työaikaan ja -tehtäviin kuuluvaa
toimintaa. Suomen muistiasiantuntijat ry projektin hallinnoijana nimesi projektijohtajan ja
projektikoordinaattorin.
1.5. Seuranta ja ohjaus
Kotona Paras -projektiin oli nimetty kuntakohtainen seurantaryhmä. Sen puheenjohtajana toimi
vanhustyön johtaja/vanhusten palvelujen johtaja, ja asioiden valmistelijoina ja sihteereinä
projektityöntekijät. Seurantaryhmään kuului kuntien hoito- ja palveluketjun toimijoita sekä perusettä erikoissairaanhoidosta sekä omaisten edustaja. Toisessa seurantaryhmässä oli myös
perusturvajohtaja. Kuntakohtainen seurantaryhmä kokoontui molemmissa kunnissa projektin
aikana yhdeksän kertaa.
Projektiin oli kutsuttu myös valtakunnallinen ohjausryhmä. Sen jäsenet edustivat projektin
toteuttajatahojen lisäksi muistisairauksien hoitoa, tutkimusta ja koulutusta sekä
asiakasnäkökulmaa. Edustajat olivat Espoon vanhusneuvostosta, Helsingin yliopiston Koulutus- ja
kehittämiskeskus Palmeniasta, Kuopion/Itä-Suomen ja Oulun yliopistosta, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitokselta sekä Vanhustyön keskusliitosta. Puheenjohtajana oli professori Arja Isola
Oulun yliopistosta ja sihteerinä projektityöntekijä. Ohjausryhmä kokoontui kuusi kertaa.
Projektiin kutsuttiin myös kolmijäseninen ulkopuolinen arviointiryhmä. Arviointiryhmä edusti
muistisairauksien hoidon, työelämän kehittämisen ja ammatillisen koulutuksen sekä hallinnon ja
johtamisen asiantuntijoita. Arviointiryhmän tehtävänä oli arvioida hankeprosessin kulkua,
tuotettuja tuotoksia ja tuloksia. Tavoitteena on tuottaa painettu loppuarviointi haastatellen
projektissa mukana olleita eri tahoja ja tutustuen tuotettuihin materiaaleihin. Arviointiryhmä teki
väliarvioinnin loppukeväästä 2010 ja antoi tulokset projektin käyttöön. Tulokset tuotiin
seurantaryhmän kokoukseen. Arviointiryhmä tekee loppuarvioinnin tammikuussa 2012 ja
luovuttaa ulkoisen loppuarviointiraportin tammikuun lopussa 2012.
Ryhmien jäsenten nimet ovat liitteessä 1.
7
1.6. Tiedottaminen
Projektin sisäinen tiedonkulku kuntien, järjestön ja yhteistyökumppanien kanssa oli mutkatonta ja
joustavaa. Yhteistyötä tehtiin kasvokkain (kokoukset, työpajat), sähköpostitse (erittäin vilkasta;
sovittiin yhteisiä tapaamisia ja niiden sisältöjä, välitettiin ajankohtaisia asioita, kommentoitiin
menneitä tapahtumia yms.) ja videoneuvotteluteknologian (osa koulutustapahtumista)
välityksellä. Kuntakumppaneille tehtiin uutiskirje projektin tilannekatsauksesta kaksi kertaa
vuodessa. Uutiskirje lähetettiin sähköpostitse yhteyshenkilöille ja laitettiin myös sivustolle.
Sivustolta löytyivät myös kaikki seuranta- ja ohjausryhmän kokousmuistiot. Kuntakohtaisia
työryhmien muistioita sivulle ei laitettu.
Ulkoiseen tiedottamiseen tehtiin ja painettiin projektiesite 500 kpl painoksella. Projektille avattiin
sivusto kotonaparas.fi alkuvuodesta 2009, ja sitä päivitettiin säännöllisesti. Sivuston kävijämäärä
vaihteli useimmin 30–50 kävijää per päivä (eri käyttäjiä), enimmillään lähes 90 eri kävijää per
päivä. Sivustolla oli pyydettynä Suomen muistiasiantuntijat ry:n hallituksen puheenjohtajan blogi.
Blogikirjoituksia ajankohtaisista aiheista oli yhteensä 17. Blogisivustolla ei ollut erillistä
kävijälaskuria. Tiedotusta tehostettiin seminaareissa ja artikkeleilla sekä projektiin liittyvällä
muulla materiaalilla, kuten logomerkein varustetuilla lehtiöillä, kynillä ja paperikasseilla.
8
2. Projektin toteuttamistapa
Kotona Paras -projekti eteni viidessä vaiheessa: I Valmistelu, II Nykytilan analyysi, III
Yhteistyökäytännön rakentaminen, IV Osaamisen vahvistaminen ja V Toimeenpanomallin
rakentaminen.
Keskeiset juurruttamistoimet olivat:
- tiedon levittäminen, mm. aloitusseminaarit, koulutukset ja keskustelut
- nykytilan tiedonkeruu ja analyysi, mm. kuntakohtaiset työraportit ja kehittämiskohteiden valinta
- moniammatilliset työryhmät kehittämiskohteissa
- osaamisen vahvistaminen tarvelähtöisillä koulutuksilla
- osaamisen jakaminen, mm. muistimentorikoulutus ja muistimentoroinnin vakiinnuttaminen
Seuraavassa kuvataan eteneminen lyhyesti vaiheittain.
I Valmistelu
Vuonna 2008 tehtiin kuntien kanssa yhteistyösopimukset, järjestettiin avausseminaarit ja nimettiin
toimijaryhmät. Molemmissa kunnissa oli yhteyshenkilöt. Kunnat nimesivät kuntakohtaiset
seurantaryhmät joulukuussa 2008. Seurantaryhmän puheenjohtajana Espoossa aloitti vanhusten
palvelujen johtaja Jaakko Valvanne (syksystä 2010 alkaen Jukka Louhija) ja Sodankylässä
vanhustyön johtaja Inga Mukku. Projektin ohjausryhmä kutsuttiin joulukuussa 2008.
Ohjausryhmän puheenjohtajaksi pyydettiin professori Arja Isola Oulun yliopistosta.
II Nykytilan analyysi
Nykytilan analyysilla haettiin vastausta kysymykseen ”miten muistisairaiden ihmisten asiat ovat
tällä hetkellä kunnassa”. Nykytilan analyysin suunnittelu aloitettiin loppusyksystä 2008. Nykytilan
analyysi sisälsi tiedonkeruun, raportoinnin ja kehittämiskohteiden päättämisen. Tiedonkeruun
runkona oli Muistisairauksien hyvät hoitokäytännöt -asiantuntijasuositus. Tietoa kerättiin Espoossa
33 sosiaali- ja terveysalan toimijalta (muistipoliklinikalla, kotihoidossa, terveysasemalla,
neurologian poliklinikalla, sairaalassa, pitkäaikaishoidossa, muistiyhdistyksessä) ja omaisten
edustajalta sekä 22 yleiseltä palvelujen tarjoajalta, ja Sodankylässä vastaavasti 32 sosiaali- ja
terveysalan toimijalta (muistineuvolassa, kotihoidossa, terveyskeskuksen vuodeosastolla,
fysioterapiassa, tehostetussa palveluasumisessa, neurologian poliklinikalla, sosiaalityössä,
muistiyhdistyksessä) ja 12 yleiseltä palvelujen tarjoajalta. Yleisiä palvelujen tarjoajia olivat mm.
apteekki, poliisi, pankki, kauppa, yhdistykset, kuljetus- ja siivouspalvelut jne. Kaikista nykytilan
keskusteluista tehtiin kaksi työraporttia molempiin kuntiin.
Nykytilan työraporteista keskusteltiin vilkkaasti molempien kuntien kuntakohtaisissa
seurantaryhmissä ja valtakunnallisessa ohjausryhmässä. Nykytilan analysointivaihe päättyi
9
molemmissa kunnissa marraskuussa 2009 ja alkoi yhteistyökäytäntöjen kehittämisen vaihe.
Nykytilaa uusimpaan tietoon peilaten kunnat päättivät keskeiset kehittämiskohteet, joihin ne
halusivat muutosta projektin aikana.
Kuntiin liittyvän tiedonkeruun lisäksi nykytilasta kerättiin tietoa laajemmin, koska projektin
tavoitteena oli saada aikaan mitä tahansa kuntaa hyödyttävä lopputulos. Kokosimme 100 kunnan
ikääntymispoliittiset strategiat ja analysoimme ne hakien vastausta siihen, miten strategioissa on
mainittu muistisairaan ihmiseen hoidon kehittäminen. Lisäksi kokosimme yhteen meneillään
olevia samaan aiheeseen liittyviä hankkeita mm. vertailukehittämisen ja -arvioinnin kumppanin
saamiseksi. Näistä kirjoitettiin artikkelit.
Lue lisää:
Koponen E, Toljamo M, Solovieva N. Muistisairaiden kotona asumista tukevat projektit.
Memo2010;2:16-18.
Solovieva N, Toljamo M, Koponen E. Muistisairas ihminen asiakkaana ja palvelujen käyttäjänä.
Memo 2010;2:19-20.
Toljamo M, Solovieva N. Miten kunnat tukevat muistisairaita? 100 kunnan ikäpoliittisen
strategian analyysi. Premissi 2010;5(4):26-28.
III Yhteistyökäytännön rakentaminen
Yhteistyökäytännön kehittäminen tarkoitti kehittämiskohteiden valintaa ja niissä etenemistä.
Kunkin kehittämisasian tiimoilta keskusteltiin ensin siitä, keitä asia koskee ja sitten kutsuttiin
heidät työryhmään. Espoon kehittämiskohteet olivat 1) muistihäiriöisten hoitoketjun
päivittäminen ja 2) muistipalvelukeskustoiminnan kehittäminen. Sodankylän kehittämiskohteet
olivat 1) omaishoitajien tukeminen, 2) yksin asuvan muistisairaan kotona asumisen tukeminen, 3)
erityisryhmänä saamelaisten muistisairaiden tukeminen ja saamelaisvanhustyön kehittäminen
sekä 4) vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin. Kehittämiskohteista keskusteltiin tavoitteellisesti
työpajoissa. Työpajoihin kutsuttiin kunnan vanhus- ja terveyspalvelujen työntekijöitä ja esimiehiä,
omaisten edustaja, asiantuntijoita, kolmannen sektorin toimijoita sekä oppilaitoksen edustaja.
Sodankylä noudatti työpajatyöskentelyssään projektin aikana kehitettyä 10 askeleen mallia ja koki
sen hyödylliseksi työtavaksi. Espoon ja Sodankylän yhteinen työpaja kokoontui kaksi kertaa.
Työpajoissa kunnat esittelivät toisilleen kehittämiskohteensa ja niissä etenemisensä. Nykytilan
analyysissa ja kehittämiskohteissa tunnistettiin osaamisen vahvistamisen tarpeita, josta kerrotaan
seuraavassa vaiheessa.
Lue lisää:
Kotsalo S. Taavinkodin muutosprosessi osastonhoitajan näkökulmasta. Memo 2011;2: 19-21.
Mukku I, Kaisanlahti A, Koponen E, Toljamo M. Kymmenen toimeenpanon ja arvioinnin askelta:
menetelmän kuvaus ja esimerkki sen käytöstä Sodankylän vanhustyössä. Memo 2011;3:18-21.
10
IV Osaamisen vahvistaminen
Kunnissa kartoitettiin koulutustarpeita muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukemiseksi, ja
osaamista vahvistettiin näiden keskustelujen pohjalta tarvelähtöisesti ja täsmäkoulutuksella sekä
mentorikoulutuksella. Nykytilan selvitysten yhteydessä tuli esille koulutustarpeita, jotka
täydentyivät työskentelyn edetessä kunnissa. Koulutusta oli mm. kodin merkityksestä
vanhuudessa, muistisairaan ihmisen käytösoireista ja hyvinvoinnin laaja-alaisesta tukemisesta,
ravitsemuksesta, muistisairauksista, kotona asumisen tukemisesta sekä parisuhteesta ja
seksuaalisuudesta. Koulutus sai hyvää palautetta osuvuudesta. Tarvelähtöisten koulutusten lisäksi
osaamista vahvistaviksi koettiin myös monet muut toimenpiteet, kuten nykytilakeskustelut sekä
yhteistyö ja keskustelut seuranta- ja työryhmissä.
Sodankylässä tärkeäksi nähtiin koulutusten järjestäminen paitsi ammattilaisille, myös
omaishoitajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille kuntalaisille. Espoossa lyhytaikaisyksikön
toiminnan käynnistysvaiheessa työntekijöiden osaamista vahvistettiin prosessinomaisella
koulutuksella tarvelähtöisesti. Työntekijöiltä kerätyistä koulutustoiveista koottiin seuraavat
aihealueet: asiakaslähtöisyyden osaaminen, muistisairauksien ja niiden hoidon osaaminen,
yhteistyöosaaminen ja työyhteisö muutoksessa. Koulutus sisälsi kaksi koko päivän ja viisi puolen
päivän koulutustapahtumaa. Tehdyn palautekyselyn ja yhteisen palautekeskustelun perusteella
työntekijät olivat saaneet uutta tietoa ja näkökulmia, ja koulutuksen koettiin lisänneen
ymmärrystä muistisairaan ihmisen hoidosta. Myös omien toimintatapojen koettiin kehittyneen.
Kotihoidon muistiosaamisen vahvistamiseksi kotihoidon työntekijöille suunniteltiin
koulutusiltapäivä uusimmasta tiedosta muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukemiseksi, ja
tämä toteutettiin samansisältöisenä kaksi kertaa.
Mentorikoulutus oli projektin taloudellisesti arvioiden suurin satsaus. Mentorointi nähdään tässä
yhteydessä osaamisen jakamisen ja työn kehittämisen keinona. Helsingin yliopiston Koulutus- ja
kehittämiskeskus Palmenian kanssa toteutettu mentorikoulutus alkoi huhtikuussa 2009 ja päättyi
lokakuussa 2010. Lähijaksojen välillä osallistujat tekivät välitehtäviä oman mentorointihankkeen
käynnistämiseksi. Hankkeiden tavoitteena oli työkäytäntöjen kehittäminen ja uuden tiedon
juurruttaminen. Mentorikoulutuksen suoritti loppuun 16 motivoitunutta ja innostunutta
muistimentoria: lähihoitajaa, sairaanhoitajaa, muistineuvojaa tai fysioterapeuttia. Molemmissa
kunnissa pohdittiin ja pohditaan edelleen mentoroinnin ja mentoroivan työotteen
vakiinnuttamista ja levittämistä. Espoon muistimentorit ovat olleet vuoden 2011 alusta mukana
kaupungin mentoriverkostossa. Sodankylä eteni mentoroinnin mallintamiseen.
Muistimentorointimallinnus tehtiin yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen
kanssa. Keskusteluissa korostettiin esimiesten ja johdon tuen merkitystä mentoroinnin
vakiintumisessa. Lisäksi todettiin, että tarvitaan konkreettisia välineitä mentoreiden tueksi. Tämän
vuoksi projektissa tehtiin Pieni opas muistimentorille. Mentoroinnista järjestettiin molemmissa
kunnissa myös kaikille avoin tilaisuus, joissa osallistujia oli yhteensä 69. Mentorikoulutuksen kulku
on esitetty liitteessä 3.
11
V Toimeenpanomallin rakentaminen
Viimeisenä vaiheena oli toimeenpanomallin rakentaminen projektissa saatujen kokemusten
pohjalta siten, että mallissa korostuu asiakaslähtöinen muistisairaiden ihmisten hoitaminen ja
koko palvelujärjestelmän kehittäminen kotona asumista tukevaksi. Kokemuksia kerättiin sekä
projektin aikana että projektin päättyessä.
Toimeenpanomallista kerrotaan seuraavassa tarkemmin.
12
3. Päätulokset
3.1. Toimeenpanomalli
Projektin päätulos on Kotona Paras -toimeenpanomalli. Mallin lähtökohta on
muistikoordinaattoritoiminnan käyttöönotto ja sen kirjaaminen strategiaan. Nykyinen
palvelujärjestelmä on pirstaleinen eikä muistisairas ihminen läheisineen löydä tarvitsemiaan
palveluja eikä tule autetuksi. Sen vuoksi koordinaattorimalli on tarpeen. Käyttöönoton jälkeen
alkaa juurruttaminen, jota seuraa nykytilan analyysi. Siinä verrataan omaa nykytilaa vaikuttavaan
tutkimustietoon ja tehdään johtopäätökset keskeisistä kehittämiskohteista. Nykytilan analyysissa
tunnistetaan myös juurruttamisen edellyksiä: yhteistyötä, tietoa ja tukea. Osaamista vahvistetaan
tarvelähtöisesti. Osaamisen jakamisen yksi keino on muistimentorointi. Toimeenpanon tuloksena
on aiempaa eheämpi palvelukokonaisuus. Sen vaikuttavuuden arvioitiin projekti teki ehdotuksen,
joka esitellään toimeenpano-oppaassa.
Lue lisää:
Muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukeminen. Opas toimeenpanijoille. Suomen
muistiasiantuntijat ry, julkaisuja 13, Paintek-Pihlajamäki, Helsinki, 2011.
Pieni opas muistimentorille. Suomen muistiasiantuntijat ry, julkaisuja 12, Paintek-Pihlajamäki,
Helsinki, 2011.
Tilaukset: info@muistiasiantuntijat.fi
3.2. Osaavan henkilöstön kriteeristöt
Toinen tulos on osaamiskriteeristöt kotihoitoon, lyhytaikaishoitoon ja muistikoordinaattoreiden
työhön. Ne ovat kollegapuheenvuoroja ja laadittu käytännön asiantuntijoiden työryhmissä. Niissä
haettiin vastausta siihen, mitä jokaisen työntekijän tulee ainakin osata muistisairaan ihmisen
kohtaamisessa ja hoidossa. Vastauksista muodostettiin erityisosaamistavoitteita, jotka ryhmiteltiin
tietoihin, taitoihin ja asenteisiin sekä edelleen kolmeen osaamisalueeseen: asiakastyöosaaminen,
13
muistisairauksiin liittyvä osaaminen ja yhteistyöosaaminen. Näistä tehtiin matriisit.
Osaamiskriteeristöt tehtiin yhdessä Espoon ja Sodankylän työntekijöiden sekä
muistikoordinaattoriverkoston kanssa.
Lue lisää (matriisit):
Kotihoidon osaamiskriteeristö: Kotihoidon ammattilaisten erityisosaaminen muistisairaan
ihmisen hoidossa.
Lyhytaikaishoidon osaamiskriteeristö: Lyhytaikaishoidon ammattilaisten erityisosaaminen
muistisairaan ihmisen hoidossa.
Muistikoordinaattorin osaamiskriteeristö: Muistikoordinaattoreiden erityisosaaminen
muistisairaan ihmisen hoidossa.
Tilaukset ja palaute: info@muistiasiantuntijat.fi
3.3. Muut tulokset
Muistikoordinaattoriverkosto
Muistikoordinaattori on uudehko toimija Suomessa. Ensimmäiset muistikoordinaattorit aloittivat
neljässä kunnassa vuonna 2007. Muistikoordinaattori tukee muistisairaiden ihmisten kotona
selviytymistä ja elämänlaatua sekä omaisten jaksamista ja räätälöi palvelut asiakkaiden tarpeisiin
yhteistyössä asiakkaiden, lääkärityöparin ja muun palvelujärjestelmän kanssa.
Muistikoordinaattori on etenevien muistisairauksien hoitoon perehtynyt terveydenhuollon ja/tai
sosiaalialan ammattilainen.
Kotona Paras -projektissa muistikoordinaattori oli keskeinen toimija. Valtakunnallisen tilanteen
kartoittamiseksi kokosimme muistikoordinaattoreina toimivien yhteistietoja ja kysyimme tarvetta
verkostoitumiselle. Innostuneen vastaanoton vuoksi järjestimme kaksi verkostotapaamista.
Teimme myös pienimuotoisen kyselyn muistikoordinaattoreille ja heidän esimiehilleen
hollantilaisten tutkijoiden kehittämän kysymyssarjan avulla. Tarkoituksena on yhdessä kehittää
toimintaa, levittää hyviä käytäntöjä ja saada mahdollisuus vertaistukeen vaativassa työssä.
Suomen muistiasiantuntijat ry:n tavoitteena on jatkaa verkoston toimintaa jatkossa.
Lue lisää:
Toljamo M, Koponen E. Muistikoordinaattoritoiminta Suomessa. Memo 2011;3:15-17.
14
Työkalu 10 askelta
Projektissa laadittu 10 askelta -menetelmä koettiin yksinkertaisuudessaan käytännön
innovaatioksi. Menetelmä on yhdistetty sovellus Key Component Profile -menetelmästä (Cousins
ym. 2004), arvioinnin kymmenestä askeleesta (Savolainen ym. 2009) ja Demingin laatuympyrästä.
Menetelmän yksinkertaisuus ja tuttuus on etu kiireisessä kuntatyössä. Menetelmän käyttöönoton
tavoitteena on tukea tavoitteellista ja systemaattista työpaja- tai työryhmätyöskentelyä sekä
yhdistää prosessin kulku saavutettuihin tuloksiin. Sodankylä käytti 10 askeleen menetelmää hyvin
tuloksin ja aikoo hyödyntää sitä myös jatkossa.
Lue lisää:
Mukku I, Kaisanlahti A, Koponen E, Toljamo M. Kymmenen toimeenpanon ja arvioinnin askelta:
menetelmän kuvaus ja esimerkki sen käytöstä Sodankylän vanhustyössä. Memo 2011;3:18-21.
15
4. Tulosten arviointi
Kotona Paras -projekti saavutti asetetut päätavoitteet. Projektissa rakennettiin toimeenpanomalli,
jota mikä tahansa kunta voi halutessaan hyödyntää, ja tehtiin osaamiskriteeristöt.
Toimeenpanomalli sai ohjausryhmässä myönteisen vastaanoton selkeyden vuoksi. Lisäksi
projektissa tehtiin muistimentoreiden tueksi muistimentoriopas. Muistimentoritoiminnan
käytännön organisoiminen on edelleen keskustelun alla kunnissa. Projektissa rakennettiin myös
muistikoordinaattoriverkostoa, joka ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa. Verkoston
perustamiselle nähtiin käytännön tarvetta, koska muistikoordinaattoritoiminta on Suomessa
suhteellisen uutta ja käytännöt sen toteuttamiseksi kirjavia. Muistikoordinaattoriverkoston
toiminta toivottavasti tulee jatkumaan ja verkosto laajenemaan tulevina vuosina Suomen
muistiasiantuntijat ry:n toimesta.
Projektissa tehtiin itsearviointia koko projektin ajan. Koulutuksista kerättiin palautetta osallistujilta
joko suullisesti tai kirjallisesti. Mentorikoulutuksessa kerättin mentoreilta ja aktoreilta sekä alkuettä päätösvaiheen tietoa. Lisäksi projektiin osallistuneilta kerättiin kokemuksia ja näkemyksiä
loppuvaiheen tilanteesta verrattuna alkuvaiheeseen: mitä on tapahtunut sekä mikä on muutosta
estänyt ja mikä edistänyt.
Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttivat hyvä suunnittelu ja projektin kumppanien keskinäinen
yhteisymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä aiotaan saada yhdessä aikaan.
Yhteisymmärrys vallitsi siitä, että toimeenpanoprojekti tukee kuntien työtä, kun kunnat kehittävät
toimintaansa ulkopuolisen toimeenpanon tuella ja sparrauksessa. Varsinaiset toimeenpanijat ja
juurruttajat olivat kunnan toimijat. Kunnat tuottivat kokemuksia toimeenpanosta, ja niitä
hyödynnettiin toimeenpanon mallinnuksessa. Tavoitteiden saavuttamista edistivät myös hyvä
yhteistyö kumppaneiden kesken, innostuneet ja sitoutuneet kuntatoimijat, laaja ammattilaisten
edustus sekä tavoitteellinen ja kurinalainen toimeenpanoon keskittyvä projektityöskentely.
Tavoitteiden saavuttamista saattoi hidastaa ennakoimattomat henkilöstövaihdokset.
16
5. Toteutuksen arviointi
Projekti eteni vaiheittain ja kukin vaihe päättyi yhteenvetoon ennen seuraavaan vaiheeseen
siirtymistä. Tämä kurinalaisuus koettiin hyväksi laajassa projektissa. Projektissa onnistuttiin
kumppanuuden luomisessa toimijoiden kesken. Tämä näkyi vilkkaana ja avoimena keskusteluna.
Välillä asioista keskusteltiin hyvin tunteikkaastikin, koska muistiammattilaiset kokivat muistisairaan
ihmisen hoidon yhdessä kehittämisen hyvin tärkeäksi ja mahdollisuudeksi, jota ei kannattanut
jättää käyttämättä. Spontaanissa palautteessa ja päätösvaiheessa kerätyissä kokemuksissa näistä
oli mainintoja. Keskustelu oli koettu rakentavaksi.
Omaisten/omaishoitajien osallistuminen ja sitoutuminen projektin aikana oli huomattavan vahvaa.
Projektissa nostettiin alkuvaiheesta lähtien esille kysymys, onko asiakkaan ääni riittävästi keskiössä
ja miten asiakkaiden osallisuutta voitaisiin vahvistaa. Miten luoda tilaa asiakaskunnan edustajien
näkemyksille, mahdollistaa luonteva ja tasa-arvoinen osallistuminen ammattilaisten rinnalla?
Molempien kuntien seurantaryhmissä oli yhtenä jäsenenä omaisedustaja. Lisäksi tehtiin
asiakaslähtöinen laadunarviointi BIKVA-menetelmällä ja omaishoitajia oli alustajina koulutuksissa
ja seminaareissa. Omaisedustajilta saadun lämminhenkisen palautteen mukaan asiakkaan ääni
pääsi kuuluville ja kokemus yhteisestä kehittämisestä oli myönteinen.
Projektissa hyödynnettiin koko ajan tutkivaa työotetta. Aloitusseminaareissa ja joulukuussa 2008
sähköpostitse vanhustyön johtajilta kartoitettiin kuntakumppanien projektiin ja sen tavoiteltaviin
tuloksiin kohdistuneita odotuksia. Näin toimimalla vahvistettiin yhteistä ymmärrystä siitä, mitä
ollaan tekemässä. Mentorikoulutuksen aloitus- ja päätösvaiheessa kysyttiin mentoriopiskelijoiden
ja aktoreiden odotuksia ja kokemuksia. Muistikoordinaattoreilta ja heidän esimiehiltään kerättiin
nykytilan tietoja muistikoordinaattoritoiminnasta. Koulutuksissa kysyttiin osallistujien palautetta
joko suullisesti, kirjallisesti tai www-pohjaisella lomakkeella. Jatkuva tiedonkeruu ja palautteen
analysointi piti toimijat valppaina ja muutosherkkinä. Palautetta hyödynnettiin mm. tarvelähtöisen
koulutuksen suunnittelussa. Koulutustilanteet saivat hyvää palautetta osuvuudesta.
Tiedottamista ja projektista viestimistä pyrittiin kehittämään jatkuvasti. Hyvää palautetta tuli
kotisivuista ja siitä, että projektin keskeisistä asioista kirjoitettiin säännöllisesti Suomen
muistiasiantuntijat ry:n jäsenlehteen. Niiden avulla halutessaan saattoi seurata projektin kulkua
koko ajan.
17
6. Vaikuttavuus
Kunnissa tapahtui projektin aikana myönteisiä muutoksia, joilla on todennäköisesti pitkän aikavälin
vaikutuksia muistisairaan ihmisen terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistävään kotona
asumiseen sekä omaishoitajan jaksamiseen. Muistisairaat ihmiset ja heidän omaisensa saavat
tarvitsemaansa palvelua yhteisesti sovittujen toimintatapojen ansiosta. Osaamisen vahvistamisen
myötä henkilökunnan työmotivaatio ja jaksaminen parantuvat. Yhteistyössä tapahtunut uusien
toimintakäytäntöjen toimeenpano on mahdollistanut eräiden käytäntöjen pysyvän juurtumisen.
Kuntakumppanien erilaisuus koettiin hyvänä ja opettavaisena. Espoossa, asukasmäärältään
Suomen toiseksi suurimmassa kunnassa, on 245000 asukasta. Heistä 10,5 % on yli 65-vuotiaita.
Sodankyläläisiä on noin 8800, ja väkiluvusta jopa 19,4 % on yli 65-vuotiaita. Pinta-alaltaan
Sodankylä on Suomen toiseksi suurin. Kunnissa on omat haasteensa muistisairaiden ihmisten
kotona asumisen tukemiseksi, mutta myös yhteistä: muistisairaus kohtelee ihmistä samalla tavoin,
asuipa missä tahansa, sairastuneiden kasvava määrä ja henkilöstöpula.
Espoossa panostettiin muistikoordinaattoreiden työn kohdentamiseen,
muistikoordinaattoritoiminnan juurruttamiseen koko hoito- ja palveluketjuun sekä koko hoito- ja
palveluketjun toimijoiden keskinäisen yhteistyön vahvistamiseen. Muistikoordinaattoritoiminta
tuli yhä tutummaksi toimijoille. Vahvana juurruttamisen tukena olivat vuonna 2009 julkaistu
Espoon Ikääntymispoliittinen ohjelma, osaavat muistiammattilaiset ja aktiiviset muut toimijat.
Uusina lupaavina toimintamalleina Espoossa ovat mm. tulevat muistipalvelukeskukset sekä
geriatriset asiantuntijatiimit, joiden aloittamista myös Kotona Paras -projektin aikana usein
sivuttiin. Keskeisenä juurruttamishaasteena on organisaation laajuus monine toimijoineen.
Toimeenpanon käynnistysvaihe on aikaa vievää ja ponnistuksia vaativaa suuressa organisaatiossa.
Kunkin kehittämiskohteen avainhenkilöiden saaminen saman pöydän ääreen on suuressa
organisaatiossa sekin saavutus. Tässä onnistuttiin pääosin. Kotona Paras -projektin aikana
Espoossa järjestettiin 75 tapaamista, koulutusta tai vastaavaa tapahtumaa. Niiden yhteinen
osallistujamäärä oli 926.
Sodankylässä panostettiin vuosina 2008–2011 vahvasti yksinasuvien ja omaishoitajien
räätälöityihin palveluihin sekä niiden kehittämiseen. Projektissa tehty nykytilan kartoitus koettiin
hyväksi ja tarpeelliseksi, ja nykytilasta keskusteltiin vilkkaasti. Muistikoordinaattoritoimintaa
juurrutettiin ja toimintaa kehitettiin sinnikkäästi. Keskusteluissa oli uskallusta katsoa peiliin ja
arvioida juurruttamista edistävien tekijöiden lisäksi juurruttamisen estäjiä. Keskeisenä haasteena
kunnassa on vanhussosiaalityön kehittäminen. Kotona Paras -projektin aikana Sodankylässä
järjestettiin 38 tapaamista, koulutusta tai muuta vastaavaa tilannetta. Niiden yhteinen
osallistujamäärä oli 792.
Sodankylän ja Espoon yhteisiä tilaisuuksia oli yhteensä 16. Niitä olivat muistimentorikoulutus ja
yhteiset työpajat. Niissä osallistujia oli yhteensä 222. Kaikkiaan tapaamisia oli yhteensä 160, ja
18
niissä osallistujia 2232. Projektin päätösvaiheessa, syksyllä 2011, järjestettiin kolme Kotona Paras seminaaria: seminaari kotihoidon työntekijöille Kuortaneella yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan
Muistiyhdistyksen TunneElämää -projektin kanssa sekä Espoon ja Sodankylän päätösseminaarit.
Osallistujia niissä oli yhteensä 274. Kuntakumppaneiden päätösseminaareissa useat projektissa
mukana olleet kuntien toimijat pitivät puheenvuoroja siitä, miten asiat muistisairaan ihmisen
kannalta tällä hetkellä kunnassa ovat, mitä sen eteen on tehty ja miten tästä jatketaan eteenpäin.
Kaikkinensa Kotona Paras -projekti järjesti yhteensä 160 yhteistä tapaamista (liite 4), joissa oli
osallistujia yhteensä 2232, tuotti kuntakohtaiset työraportit, kaksi opasta ja 14 artikkelia. Kotona
asuvan muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukeminen sai niiden avulla entistä enemmän
näkyvyyttä ja osaltaan herätti ammattilaisten kiinnostusta alaa kohtaan.
19
Loppuraportin laatiminen
Loppuraportin kirjoittivat projektijohtaja Maisa Toljamo ja projektikoordinaattori Elina Koponen
Suomen muistiasiantuntijat ry:stä. Loppuraportin laadinnassa hyödynnettiin projektin aikana
kerättyjä kyselyaineistoja, muistioita ja muuta materiaalia, jota tuotettiin yhdessä
kuntakumppanien ja muistikoordinaattoriverkoston kanssa. Seurantaryhmien puheenjohtajat
olivat tarkistaneet muistiot. Seurantaryhmien puheenjohtajina projektin päättyessä olivat
vanhustyön johtaja Inga Mukku Sodankylässä ja vanhusten palvelujen johtaja Jukka Louhija
Espoossa.
20
Päälähteet
Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen ML, Pietilä M, Savikko N, Pitkälä K. Omaishoito
yhteistyönä. Iäkkäiden dementiaperheiden tukimallin vaikuttavuus. Tutkimusraportti 14.
Vanhustyön keskusliitto, Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi, 2006.
STM, Suomen kuntaliitto. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön
julkaisuja 3, Helsinki, 2008.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Neurologisen
Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen
asettama työryhmä. Muistisairauksien diagnostiikka ja lääkehoito. Käypä hoito -suositus
13.8.2010.
Suomen Alzheimer-tutkimusseuran kokoama asiantuntijaryhmä. Muistisairauksien hyvät
hoitokäytännöt. Suomalainen asiantuntijasuositus. Suomen Lääkärilehti 2008;63(10):9-22.
Eloniemi
Muut lähteet löytyvät projektin julkaisuista, jotka mainittu liitteessä 2
21
Liite 1. Kotona Paras -projektin ohjaus-, seuranta- ja arviointiryhmät
Ohjausryhmä
Arja Isola, professori, Oulun yliopisto, puheenjohtaja
Ulla Eloniemi-Sulkava, vanhempi tutkija FT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Reija Heinola, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jukka Louhija, vanhusten palvelujen johtaja, Espoo
Riitta Koivisto, suunnittelija, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Olli Männikkö, kunnallisneuvos, Espoo
Tarja Niittymäki, muistihoitaja, Sodankylä
Sari Rissanen, professori, Itä-Suomen yliopisto
Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija FT, Vanhustyön keskusliitto
Jaakko Valvanne, professori, Tampereen yliopisto
Heli Virtanen, toiminnanjohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry
Maisa Toljamo, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
Espoon seurantaryhmä
Jukka Louhija, vanhusten palvelujen johtaja, puheenjohtaja
Ulla Eloniemi-Sulkava, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Eila Erola, ylilääkäri, terveyspalvelut
Tuula Heinänen, terveyspalvelujen johtaja
Hannele Karlsson, muistineuvoja
Raija Kasanen, kotihoidon päällikkö
Riitta Koivisto, suunnittelija, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Sirpa Kotsalo, osastonhoitaja, Taavinkoti
Tuija Kumpulainen, ylilääkäri, terveyspalvelut
Elsa Pasma, pitkäaikaishoitopäällikkö
Pekka Rantanen, sairaalan päällikkö
Merja Rantio, muistikoordinaattori
Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Rauni Tammekann, omaisten edustaja
Ritva Westerholm, muistikoordinaattori
Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry
Maisa Toljamo, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
Tarvittaessa ryhmään kutsuttiin mukaan vierailevia asiantuntijoita.
22
Sodankylän seurantaryhmä
Inga Mukku, vanhustyön johtaja, puheenjohtaja
Ulla Eloniemi-Sulkava, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Leila Heinonen, tehostetun palveluasumisen osastonhoitaja
Anitta Kaisanlahti, kotihoidon osastonhoitaja
Riitta Koivisto, suunnittelija, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Riitta Matero, geriatri
Tarja Niittymäki, muistihoitaja
Arja Ojuva, Hannuksenkartanon osastonhoitaja
Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Eeva-Liisa Talosela, eläkeläinen
Harri Tiuraniemi, perusturvajohtaja
Pirjo Välimäki, fysioterapeutti
Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry
Maisa Toljamo, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
Tarvittaessa ryhmään kutsuttiin mukaan vierailevia asiantuntijoita.
Ulkopuolinen arviointiryhmä
Sirpa Granö, THM, tt, kehittämisjohtaja, Muistiliitto ry (09/2011 asti)
Johanna Lammintakanen, FT, ma. professori, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen
yliopisto
Pirjo Tiikkainen, TtT, gerontologisen hoitotyön yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
23
Liite 2. Kotona Paras -projektin työraportit, oppaat ja artikkelit 2008–2011
Työraportit
Toljamo M, Vuori U, Solovieva N. Muistisairaiden ihmisten kotona asumisen tukeminen ja
hoito Espoossa/Sodankylässä. Kuntakohtaiset työraportit 28.5.2009 ja 8.10.2009.
Oppaat
1. Toljamo M, Koponen E. Muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukeminen. Opas
toimeenpanijoille. Suomen muistiasiantuntijat ry, julkaisuja 13. Paintek-Pihlajamäki Oy,
Helsinki, 2011.
2. Toljamo M, Koponen E, Koivisto R. Pieni opas muistimentorille. Suomen muistiasiantuntijat
ry, julkaisuja 12. Paintek-Pihlajamäki Oy, Helsinki, 2011.
Artikkelit
1. Karlsson H. Mentorointi on kirkastanut ja selkeyttänyt toimintaa. Memo 2010;4:12-13.
2. Koponen E, Toljamo M, Solovieva N. Muistisairaiden kotona asumista tukevat projektit.
Memo2010;2:16-18.
3. Koponen E, Toljamo M. Asiakasretoriikasta käytännön toimenpiteisiin - miten Kotona Paras
-projektissa kehitetään asiakaslähtöisesti palveluja ja palvelujärjestelmää. Memo
2011;1:17-19.
4. Kotsalo S. Taavinkodin muutosprosessi osastonhoitajan näkökulmasta. Memo 2011;2: 1921.
5. Mukku I, Kaisanlahti A, Koponen E, Toljamo M. Kymmenen toimeenpanon ja arvioinnin
askelta: menetelmän kuvaus ja esimerkki sen käytöstä Sodankylän vanhustyössä. Memo
2011;3:18-21.
6. Solovieva N, Toljamo M, Koponen E. Muistisairas ihminen asiakkaana ja palvelujen
käyttäjänä. Memo 2010;2:19-20.
7. Toljamo M, Koivisto R, Vuori U. Muistimentorointi - vuoropuhelua ja tavoitteellista
toimintaa muistisairaiden ihmisten hoidon kehittämiseksi. Memo 2009;1:30.
24
8. Toljamo M, Vuori U. Kotona Paras 2008-2011: Uutta muistisairaiden ihmisten kotona
asumisen tukemiseen. Memo 2009;1:29.
9. Toljamo M, Koivisto R, Koponen E. Mentorointi avaa silmät muistisairaiden tarpeisiin.
Memo 2010;4:10-12.
10. Toljamo M, Koponen E, Matero R, Metso K, Mukku I, Niittymäki T, Rantio M, Valvanne J,
Westerholm R. Kotona Paras -projekti palvelee muistisairaiden tarpeita Espoossa ja
Sodankylässä. Sairaanhoitaja 2010;83(9):16-18.
11. Toljamo M, Solovieva N. Miten kunnat tukevat muistisairaita? 100 kunnan ikäpoliittisen
strategian analyysi. Premissi 2010;5(4):26-28.
12. Toljamo M, Koponen E. Viriketoiminnan kehittäminen moniammatillisesti Taavinkodissa.
Memo 2011;2:22-23.
13. Toljamo M, Koponen E. Muistikoordinaattoritoiminta Suomessa. Memo 2011;3:15-17.
14. Toljamo M, Koponen E. Kotona Paras 2008-2011: Pirstaleisuudesta kohti eheämpää
palvelukokonaisuutta muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukemiseksi. Memo
2011;4:6-8.
Haastattelut
1. Hyvärinen H. Tärkeintä on kohtaaminen. Muistikoordinaattori Tarja Niittymäen
haastattelu. Sairaanhoitaja 2010;83(9):22-23.
2. Kataja M. Sodankylä tarttui vanhustyöhön. Vanhustyön johtaja Inga Mukun haastattelu.
Premissi 2010;5(4):27.
25
Liite 3. Mentorikoulutuksen kulku
Mentorikoulutus prosessina
Ennakkotehtävä
Lähipäivä
6.4.09
Arviointi syksy 2010
Välitehtävä
Lähipäivä
25.5.10
Lähipäivä
25.5.09
Lähipäivä
29.10.09
Välitehtävä
Välitehtävä
Lähipäivä
30.11.09
Lähipäivä
8.12.09 Oma mentorointihanke
26
Liite 4. Kotona Paras -projektin kaikki tilaisuudet
Paikka
Tilaisuutta lkm
Osallistujia lkm
Espoo
75
926
Sodankylä
38
792
Kuntien yhteiset
16
222
Muut*
31
292
Yhteensä
160
2232
*koulutuksen suunnittelu, projektin esittelyt, ohjausryhmän kokoukset, oppaiden
suunnittelupalaverit