Kaivostoiminnan edellytysten kehittäminen

Transcription

RAPORTTI
KOKO
11.05.2011
TUNTURI-LAPIN KEHITYS RY
KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYSTEN KEHITTÄMINEN
2
Copyright © Pöyry CM Oy
Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään
muodossa ilman Pöyry CM Oy:n antamaa kirjallista lupaa
3
Tiivistelmä Huhtikuu 2011
Kaivostoiminnan edellytysten kehittäminen
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kuudessa kunnassa on runsaasti toimeliaisuutta kaivannaisten
etsinnässä ja hyödyntämisessä. Tämä selvitys tähtää toiminnan tehostamiseen ja sen taloudellisen
merkityksen vahvistamiseen.
Ensimmäisessä luvussa kuvataan alueen entiset ja nykyiset kaivokset (9), varaukset (11) ja
valtaukset (515) sekä valtaushakemukset (488). Toisessa luvussa käydään läpi hyödyntämisen
tekniikka, rahoitus ja hallinto, joista on myös laadittu liitteet 1 ja 2. Kolmas luku käsittelee malmien
etsintää. Neljännessä luvussa tarkastellaan kaivosten jatko- ja sivutoimintoja ja merkitystä
aluetaloudessa. Suosituksissa ehdotetaan erityisen alueen kaivosklusterin muodostamista ja sen kautta
tapahtuvaa alan edistämistä ja osallistumista sen kehittämiseen. Liitteessä 3 esitellään
selvitysprojektin vaiheet.
Avainsanat: Tunturi-Lappi, Tornionlaakso, kaivokset, rikastus, aluetalous
Lisätietoja
Tunturi-Lapin Kehitys ry
Markku Mäkitalo puh 0400 691 417 e-mail markku.makitalo@kittila.fi
Liisa Mäenpää puh 040 568 95 88 e-mail liisa.maenpaa@tunturilappi.fi
Pöyry CM Oy Pekka Rytilä puh 040 50 38 136 e-mail pekka.rytila@poyry.com
4
Abstract April 2011
Mining Industry Premises Development
Many activities around mining are found in the area of seven municipalities in North West Lapland.
The aim of this study is to boost and coordinate these important activities.
In the first chapter, former and existing mines (9), exploration licenses (11), concessions (515) and
claims (488) are presented, deepened in two annexes nr 1 and 2. In the second chapter, the
technology, financing and management of ores utilization are handled. In the third chapter, the
exploration activities are presented. Chapter four handles the bi-activities and economic importance
of mine cluster. In the conclusions, a special mine cluster launch in the area is proposed with a task to
promote and represent the whole area in mining. In the annex 3, the teams and organisation of the
study during the first half of year 2011 are presented.
Key words: Finnish North West Lapland, Tornio valley, mining, ore beneficiation, regional economy
Contacts
Tunturi-Lapin Kehitys ry Markku Mäkitalo tel +358 400 691 417 e-mail markku.makitalo@kittila.fi
Liisa Mäenpää tel +358 40 568 95 88 e-mail liisa.maenpaa@tunturilappi.fi
Pöyry CM Oy Pekka Rytilä tel +358 40 50 38 136 e-mail pekka.rytila@poyry.com
5
Pöyry CM Oy Huhtikuu 2011
Kaivosteollisuuden edellytysten kehittäminen
6
1
KAIVOSTOIMINNAN NYKYTILA ................................................................................... 9
1.1
Kaivosalan yleisluonne ..................................................................................................... 9
1.2
Kohdealueen kuntakatsaus............................................................................................ 11
Enontekiö....................................................................................................................................... 11
Kittilä .......................................................................................................................................... 11
Kolari .......................................................................................................................................... 12
Muonio .......................................................................................................................................... 12
Ylitornio.......................................................................................................................................... 12
Pello .......................................................................................................................................... 12
1.3
Toiminnassa ja rakenteilla olevat kaivokset ................................................................. 13
Kittilän kultakaivos ........................................................................................................................ 13
Hannukainen, Kolari ..................................................................................................................... 14
Ruonaoja, Kolari ........................................................................................................................... 14
Sinermänpalo ................................................................................................................................ 14
Sodankylän kaivokset................................................................................................................... 14
1.4
Historialliset kaivokset .................................................................................................... 14
Rautuvaara ja Hannukainen ........................................................................................................ 14
Saattopora ja Pahtavuoma .......................................................................................................... 15
Kutuvuoma .................................................................................................................................... 15
Sirkka .......................................................................................................................................... 15
Kesänkitunturi ............................................................................................................................... 15
1.5
Valtaus- ja varaustilanne ................................................................................................ 15
Voimassa olevat valtausvaraukset.............................................................................................. 17
Voimassa olevat valtaukset ......................................................................................................... 17
Haetut valtaukset .......................................................................................................................... 18
1.6
Metallogeeniset alueet.................................................................................................... 19
2
HYÖDYNTÄMISEN MARKKINOINTI ........................................................................... 20
2.1
2.2
2.3
2.4
2.5
2.6
2.7
2.8
2.9
2.10
Kaivoskivennäiset ........................................................................................................... 20
Kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet ........................................................... 20
Kaivostoiminnan lopputuotteet....................................................................................... 21
Esiintymien markkinointi ja myynti................................................................................. 22
Esimerkkitapaus Agnico-Eagle ...................................................................................... 25
Valtion panos hyödyntämisessä .................................................................................... 26
Kaivostoiminnan rahoitukseen liittyvät haasteet .......................................................... 27
Uuden kaivoslain vaikutukset alan toimintaedellytyksiin ............................................. 28
Kaivoksien hyödyntäminen matkailussa ....................................................................... 29
Kullan jatkojalostus hankealueella................................................................................. 29
3
MALMIEN ETSINTÄ....................................................................................................... 31
3.1
3.2
3.3
3.4
Sattumalta löytyminen .................................................................................................... 31
Etsintäkilpailut ja kansannäytteet .................................................................................. 34
Systemaattinen etsintä ................................................................................................... 34
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson malminetsintäyritykset ............................................. 35
7
Agnico-Eagle Finland Oy ............................................................................................................. 35
Northland Mines Oy...................................................................................................................... 35
Anglo American Exploration B.V ................................................................................................. 35
Mawson Energi AB ....................................................................................................................... 36
Polar Mining Oy ............................................................................................................................ 36
Endomines Oy............................................................................................................................... 36
Tailtiu Oy........................................................................................................................................ 36
Lappland Goldminers Oy ............................................................................................................. 36
Akkerman Exploration B.V........................................................................................................... 36
FQM Kevitsa Mining Oy ............................................................................................................... 36
Magnus Minerals Oy..................................................................................................................... 37
Pyhäsalmi Mine Oy....................................................................................................................... 37
Tertiary Minerals Plc..................................................................................................................... 37
Morenia Oy .................................................................................................................................... 37
Geologian tutkimuskeskus ........................................................................................................... 37
Yksityiset henkilöt ......................................................................................................................... 37
4
KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYKSET JA KERRANNAISVAIKUTUKSET .......... 38
4.1. Tekniikkaa ja aluetaloutta ..................................................................................................... 38
4.2. Liikenneolot............................................................................................................................ 40
4.3. Kaivostoiminnan vaikutukset sijaintikunnassa.................................................................... 42
4.4. Esimerkkitapauksia sivuaineiden hyödyntämisestä........................................................... 44
5
SUOSITUKSIA ................................................................................................................ 46
6
LÄHTEITÄ ....................................................................................................................... 47
LIITE 1 PIENI KAIVOSSANASTO JA TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET ....................................... 47
PIENI KAIVOSSANASTO ........................................................................................................... 48
TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET ........................................................................................................ 54
LIITE 2 SUOMEN KAIVOSHALLINTO JA LAINSÄÄDÄNTÖ ................................................ 61
LIITE 3 SELVITYKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA TOIMEENPANO ................................. 64
8
9
1
KAIVOSTOIMINNAN NYKYTILA
Tässä luvussa esitetään aluksi yleistiedot Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kuudesta kunnasta
Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello ja Ylitornio. Olemassa ja rakenteilla olevista ja
suunnitelluista kaivoksista Kittilän Suurikuusikko, Pajalan Kaunisvaara, Kolarin Hannukainen ja
Äkäsjokisuun Ruonaoja esitetään yhteenveto, samoin alueella olemassa ja vireillä olevista
valtauksista, valtausvarauksista ja valtaushakemuksista. Alueella sijainneet historialliset kaivokset
esitellään. Luku antaa kokonaisuutena tiedot alueen tämänhetkisestä ja potentiaalisesta aktiviteetista.
Uudet eri tyyppien metallogeeniset alueet, jotka eivät ole vielä kenenkään hallussa, esitellään
alustavasti. Tämän luvun ovat laatineet Pöyryn tiimin jäsenet Pekka Tuomela ja Taina Eloranta.
1.1
Kaivosalan yleisluonne
Siihen aikaan, kun Suomessa oli vain kotimaisia kaivosyrityksiä (Myllykoski, Outokumpu,
Rautaruukki) eli aina 1980-luvulle saakka, kaivosväki oli saman työnantajan palveluksessa käytyään
kaksivuotisen kaivoskoulun. Ala oli kiinteä ja yhtenäinen, joten kaivosalaa ovat leimanneet
yhteenkuuluvaisuuden ja toverihengen tunnelmat alusta pitäen. Suuri alasajo tehtiin 1980-1990
luvuilla. Toiminta loppui myös Kolarin Rautuvaarassa. Suomeen EU-jäsenyyden myötä alan toimijat
ovat tulleet pääosin ulkomailta. Valtausvarauksia tehtiin lähes koko Suomen alueelle.
Nykymuotoiselle kaivostoiminalle on tyypillistä alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttö sekä
työvoiman pendelöinti etäältä. Kaivoksien ympärille ei enää synny yhdyskuntia, kuten aikaisempina
aikoina.
Kaivostoiminta on teollisuudenala, jossa uuden toimivan kaivoksen syntyminen vaatii pitkäjänteistä
tutkimustoimintaa sekä etenkin toiminnan alkuvaiheessa haastavien rahoituskuvioiden hallintaa.
Toiminnan kannalta keskeistä on, että esiintymän geologia määrää kaivoksen sijaintipaikan ja
menetelmät, joilla esiintymä voidaan hyödyntää: esim. louhintamenetelmä avolouhinta/maanalainen
kaivos sekä käytettävät rikastusmenetelmät. Lainsäädäntö ja muut ympäröivän alueen reunaehdot
(mm. muu maankäyttö) asettavat tietyt reunaehdot, jonka puitteissa kaivostoimintaa kehitetään
geologiasta aiheutuvat seikat huomioiden. Yleensä malmin rikastukseen käytettävä rikastamo
sijaitsee kaivoksen välittömässä läheisyydessä. Rikasteen jatkojalostuslaitokset, kuten metallisulatot
ja terästehtaat sijaitsevat yleensä muualla, useimmiten satamien läheisyydessä (Kemi, Luleå).
Kaivostoiminnan lopputuotteena saatavien rikasteiden maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat ajoittain
voimakkaastikin, mistä johtuen kaivosala on tietyssä määrin suhdanneherkkää. Usein
matalasuhdanteen aikana saatetaan kaivoksia sulkea ja taas avata uudelleen markkinatilanteen
parantuessa. Tämä koskee etenkin matalan pitoisuuden ja/tai vaikeasti rikastettavien malmien
hyödyntämistä ja pieniä toimijoita. Suuret kaivosyritykset eivät ole yhtä herkkiä suhdanteiden
vaihtelulle ja niinpä niiden operoimat kaivokset toimivat pääsääntöisesti myös matalasuhdanteiden
aikana. Suurissa kaivosyhtiöissä investointipäätökset perustetaan pitkäaikaisiin markkinahintojen
keskiarvoihin, eikä suhdannevaihteluilla ole niiden kannalta kovin suurta merkitystä. Luonnollisesti
matalasuhdanteen aikana toiminnan kate on alempi kuin korkeasuhdanteiden aikana, joita yleensä
sattuu kaivoksen elinkaaren aikana ainakin muutamia. Tyypillisesti, kun kaivos kerran saadaan
avattua ja toiminnan aikana jatketaan esiintymän ja lähialueen mahdollisten satelliittimalmien
tutkimuksia, löydetään lisää malmia, mikä jatkaa kaivoksen elinkaarta ja/tai mahdollistaa suuremman
tuotantovolyymin.
10
Kaivos- ja rikastusala käyttää hyväkseen kulloisiakin tekniikan huippusaavutuksia. Koska rikkaimmat
ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat esiintymät on pääosin jo löydetty tai hyödynnetty,
tulevaisuudessa malmien arvioidaan suhteellisesti köyhtyvän ja uusien löytöjen harventuvan. Tämä
edellyttää rikastus- ja jalostustekniikoiden jatkuvaa kehittämistä. Myös koko ketju tiivistyy, ja
puhutaankin jo mineraali- ja materiaklusterista. Kaivos- ja rikastustekniikassa Suomi on merkittävä
globaali toimija useiden huippuyrityksien ansiosta. Kärkiryhmäksi mainitaan Metso, Normet, Outotec
ja Sandvik (ks. luku 4.1).
Varsinaista operatiivista kaivostoimintaa hallitsee suhteellisen pieni määrä globaalisti toimivia
yrityksiä. Tuotantotoimintaa edeltävää malminetsintää harjoittaa näiden major-yritysten lisäksi suuri
määrä nk. Junior-yrityksiä, joita löytyy koko maailmasta noin 5000. Pieniä ja keskisuuria
tuotantoyrityksiä on maailmanlaajuisesti tuhatkunta, mutta suuria vain noin 150, ja ne hallitsevat
tuotannosta 85 %. Normaali 20/80 sääntö pätee siis hyvin. Kanada on merkittävin kaivosmaa, jonne
on rekisteröity 60 % malminetsintäyrityksistä ja pörssilistauksia tehty noin 1500. Rahoituskierroksista
toteutuu Kanadan pörssien kautta jopa 80 %. Suomesta puuttuvat aloittavien kaivosyhtiöiden
rahoitusmarkkinat, joten uudet toimijat ovat tulleet ulkomailta. Talvivaara on ensimmäinen Helsingin
pörssiin listautunut kaivosyhtiö.
Kolmannella sektorilla on alan merkittävin toimija Toronton PDAC (Prospectors and Developers
Association of Canada), jonka suurtilaisuudet maaliskuussa vetävät jopa lähes 30 000 osanottajaa (ks
www.pdac.ca). Suomessa alan kehityksen kärjessä kulkee Vuorimiesyhdistys ja sen lehti Materia (4
numeroa vuodessa). Päätapahtuma on vuosittainen FinnMateria Jyväskylässä. Sen osanotto on
painottunut alan kotimaisiin toimijoihin (kaivosyhtiöt), sekä kaivostoiminnan tukitoimintojen
yrityksiin (louhinta- ja kunnossapitourakoitsijat sekä laitevalmistajat). Etenkin ulkomaisten
toimijoiden sekä varsinaisten malminetsintäyritysten osalta merkittävin tapahtuma on joka toinen
vuosi järjestettävä FEM-tapahtuma (Fennoscandian Exploration and Mining), joka marraskuussa
2011 järjestetään Kittilän Levillä (ks. http://fem.lappi.fi/en). Mainittava toimija on myös Suomen
Kaivosyrittäjät ry SKY, jonka kesäseminaari pidetään 2011 Kolin kansallismaisemissa.
Kaivoshankkeen elinkaari jakautuu ennen kaivoksen avaamista neljään päävaiheeseen (suluissa
englanninkieliset nimitykset)
1. Malminetsintä (Exploration)
2. Malmiesiintymän löytyminen (Ore deposit discovery)
3. Alustavat tarkastelut (Conceptual studies)
4. Kannattavuusselvitykset (Pre-feasibility/Feasibility Studies).
Löydöstä kaivoksen avaamiseen kuluu usein 15-20 vuotta, joten alkupään rahoitustarve on
merkittävän suuri. Itse kaivostoiminta aloitetaan yleensä avolouhinnasta ja esiintymän geologian niin
edellyttäessä jatketaan maanalaisena kaivoksena. Normaalisti pyritään usean vuosikymmenen
kokonaistoiminta-aikaan (LOM, Life of Mine) ja moitteettomaan jälkihoitoon.
11
Kuva 1. Kaivosprosessin eri vaiheet yksinkertaistettuina kaavioina huomioiden erityisesti kaivoslain
ja muiden toimintaa säätelevien lakien mukaiset lupamenettelyt.
Kaivostekniikassa pyritään täsmätoimintaan, eikä koneiden koon ja tehon odoteta enää kasvavan,
koska isot laitteet haittaavat valikointia. Sille on ominaista malmien tarkka ennakkopaikannus ja
selektiivinen louhinta tarkalla porauksella ja panostuksella. Sivukivi pyritään erottamaan malmista jo
irrotettaessa. Puhtaampi malmi edistää myös rikastusprosessien tarkempaa säätömahdollisuutta.
Toimiva kaivos on kehittynyt myös jatkuvaksi malminetsintä- ja analyysipaikaksi. ”Malmi löytyy
sieltä, mistä sitä on ennenkin löytynyt”, alalla sanotaan.
1.2
Kohdealueen kuntakatsaus
Enontekiö
Enontekiö sijaitsee Käsivarressa Norjan ja Ruotsin rajalla. Enontekiön naapurikunnat Suomen
puolella ovat Inari, Kittilä ja Muonio. Ruotsin puolella naapurikuntia ovat Kiiruna ja Pajala. Norjan
puolella vastaavasti Kautokeino, Storfjord, Kåfjord ja Nordreisa. Enontekiö on pinta-alaltaan
(8 391 km2) Suomen kolmanneksi suurin kunta. Pinta-alasta noin 5 % on vesistöjä. Kunnan alueella
sijaitsee yli 60 % Suomen kaikista tuntureista ja kaikki yli 1000-metriset huiput. Tunnetuimmat niistä
ovat Saana ja Halti. Enontekiö on tunnettu laajoista erämaa-alueista.
Kunnassa asuu 1 879 henkeä. Enontekiön väestötiheys on vain 0,24 asukasta/km2, ja se on Suomen
toiseksi harvimpaan asuttu kunta Savukosken jälkeen. Enontekiön kirkonkylä ja suurin taajama on
nimeltään Hetta, noin 800 asukasta. Muita väestökeskittymiä ovat Kaaresuvanto ja Kilpisjärvi.
Kittilä
Kittilän naapurikunnat ovat Enontekiö, Inari, Kolari, Muonio, Rovaniemi ja Sodankylä. Kittilän
pinta-ala on 8 262 km2, josta vesistöjä on noin 2 %.
12
Kunnassa asuu 6 193 henkeä. Väestötiheys on 0,77 asukasta/km2. Kittilän kunta on ollut jo pitkään
muuttovoittoinen ja taloudeltaan tasapainoinen kunta. Kittilän alueen suurimmat toimialat ovat
matkailu ja kaivosteollisuus. Kittilässä sijaitsevat Suomen suosituin ympärivuotinen vapaaajankeskus Levi ja Euroopan suurimpiin kuuluva kultakaivos.
Kolari
Kolari sijaitsee Ruotsin rajalla, Tornionjoen ja Muonionjoen varrella. Kolarin naapurikunnat ovat
Kittilä, Muonio, Pello ja Rovaniemi ja Ruotsissa Pajala. Kunnan pinta-ala on 2618 km2, josta noin 2
% on vesistöjä. Kunnan länsiosa on melko tasaista ja runsassoista maastoa, itäosissa on korkea
vaarajakso, joka huipentuu kunnan koilliskulmassa Yllästunturiin (718 m).
Kunnassa asuu 3 827 henkeä. Väestötiheys on 1,5 asukasta/km2. Kolari oli aiemmin tunnettu
kaivoksistaan. Äkäsjokisuulla oli kalkkikivilouhos ja sementtitehdas, Rautuvaarassa rautakaivos sekä
Hannukaisen satelliittikaivokset. Nämä molemmat suljettiin 1980-luvulla ja nyt kunnan tärkein
elinkeino on matkailu. Kolarin kunnan alueella on kuitenkin edelleen suuria rautamalmiesiintymiä,
joita Northland Mines Oy kehittää.
Muonio
Muonio rajoittuu pohjoisessa Enontekiöön, idässä Kittilään, etelässä Kolariin ja lännessä Ruotsin
Pajalaan. Kunnan pinta-ala on 2038km2, josta noin 6,5 % on vesistöjä. Kunnan pinta-ala kasvoi noin
7,5 prosenttia, kun Kittilän kuntaan kuulunut Pallastunturin alue liitettiin Muonion kuntaan. Muonio
on Luoteis-Lapin tunturimaata, jonka korkeimmat tunturit ovat Pallastunturin Taivaskero (807 m),
Keimiötunturi (610 m) ja Ruototunturi (572 m). Kunnassa asuu 2399 ihmistä. Väestötiheys on 1,26
asukasta/km2. Matkailu on Muoniolle tärkeä elinkeino.
Ylitornio
Ylitornio sijaitsee Tornionjokilaaksossa. Naapurikuntia ovat Suomen puolella Pello, Rovaniemi,
Tervola ja Tornio sekä Ruotsin puolella Övertorneå. Kunnan pinta-ala on 2213 km2, josta vesistöjä
on 8,3 %. Ylitornio on kuuluisa kauniista maisemistaan. Noin 7 kilometriä kuntakeskuksesta
pohjoiseen sijaitsee 242 metriä korkea vaara, Aavasaksa, joka on yksi Suomen 27 virallisesta
kansallismaisemasta. Maisemaa hallitsevat Torniojoki ja jylhät vaaramaisemat. Kunnassa asuu 4722
henkeä. Väestötiheys on 2,33 asukasta/km2.
Pello
Pello sijaitsee Tornionjokilaaksossa. Naapurikuntia ovat Suomen puolella Kolari, Ylitornio ja
Rovaniemi ja Ruotsin puolella Övertorneå ja Pajala. Kunnan pinta-ala on 1 864 km2, josta vesistöjä
on 6,7 %. Kunnassa asuu 3974 henkeä.
Väestötiheys on 2,29 asukasta/km2.
13
1.3
Toiminnassa ja rakenteilla olevat kaivokset
Kuva 2. Hankealueella nykyisin toimivat kaivokset (hakku ja vasara ylöspäin) ja historialliset
kaivokset (hakku ja vasara alaspäin). Kuvassa on esitetty myös potentiaaliset alueet, joissa
kaivostoimintaa suunnitellaan tai on menneisyydessä suunniteltu.
Kittilän kultakaivos
Agnico-Eagle Finland Oy louhii Kittilän kaivoksessa yhtä Euroopan suurimmista kultaesiintymistä.
Kaivostoiminta aloitettiin vuonna 2008 ja ensimmäinen kultaharkko tuotettiin tammikuussa 2009.
Louhintaa suoritetaan sekä avolouhoksesta että maan alta. Kaivoksen malmivarat ovat tällä hetkellä
26 Mt @ 4,8 g/t kultaa. Kaivoksen on arvioitu tuottavan kultaa vuonna 2011 150 000 unssia. Tämän
jälkeen vuodesta 2012 eteenpäin arvioitu tuotanto on 173 000 unssia vuodessa. Kaivostoiminnan
arvioidaan loppuvan nykyisillä malmivaroilla vuonna 2032. Kaivoksella on 2011 omia työtekijöitä
380 ja lisäksi alihankkijoilla yli 200 henkeä. Kittiläläisiä on työvoimasta 55-57 %, enempää ei ole
saatu paikkakunnalta.
Malmion koko on kasvanut uusien tutkimusten myötä. Tällä hetkellä on käynnissä selvitys tuotannon
lisäämisestä. Malmia louhitaan 3000 tonnia päivässä. Laajennuksen jälkeen malmin louhinta nousisi
vähintään 4500 tonniin päivässä. Tutkimuksia tehdään sopimuksilla maanomistajien kanssa, koska
valtauksien ja kaivospiirien päätöksiä ei ole saatu TEM:sta (Seminaari 20.4.2011).
14
Hannukainen, Kolari
Northland Mines Oy valmistelee Hannukaisen vanhan rautakaivoksen avaamista tuotantoon 20142015. Tutkimustöissä on nykyisin noin 100 henkeä. Reikiä on porattu 485, yhteispituudeltaan 70 km.
Suomen valtio on tullut osakkaaksi Teollisuussijoituksen kautta. Raudan lisäksi kaivoksesta saadaan
myös kuparia ja kultaa. Malmi tullaan rikastamaan todennäköisesti Hannukaisessa ja rikaste
kuljetetaan rautateitse johonkin Perämeren satamaan tai Norjaan Narvikin satamaan kuten Ruotsin
puolelta Kaunisvaarasta. Rikasteen rautaprosentti tule olemaan 69, mikä nostaa hintaa (rajana 64 %).
Kaivospiirejä on haettu muodostettavaksi kolme, Niesa, Rautuvaara ja Hannikainen. Myös
Hannukaisen hyödyntäjäyhtiö valittaa Suomen kaivoshallinnon hitautta erityisesti kaivospiirien
muodostamisessa Northlandilla on hankkeita myös Ruotsin puolella Pajalassa, joista pisimmälle
edistynyt on Kaunisvaara-projekti (Tapulin ja Sahavaaran kaivokset). Tapulissa päätös kaivoksen
avaamisesta on tehty, maarakennustyöt ovat käynnissä ja tuotannon on tarkoitus alkaa vuonna 2012.
Sahavaaran kaivos käynnistyy myöhemmin.
Ruonaoja, Kolari
Äkäsjoensuussa Kolarissa sijaitsevat Partekin vanhat kalkkikivilouhokset: Äkäsjokisuu ja Ruonaoja.
Vuosina 1968-1989 kokonaislouhinta alueelta oli 4,4 milj. tonnia kalkkikiveä. 2011 Nordkalk Oyj
Abp on aloittamassa uudelleen kalkkikiven louhinnan Ruonaojan louhoksesta. Alueella on jo tehty
koelouhintaa ja ympäristölupa louhinnan aloittamiselle annettu.
Sinermänpalo
Sinermänpalon louhos sijaitsee Kittilässä. Kyseessä ei ole malmikaivos, vaan alueelta louhitaan
kromimarmorina tunnettua rakennuskiveä vähäisiä määriä. Louhintaa on suoritettu 70-luvun
puolivälistä alkaen. SAXO Oy louhi marmoria vuosina 1983-1995 yhteensä 34 350 t, josta
rakennuskiveksi kelpaavaa marmoria 3 093 t. Nykyään esiintymä on OK Graniitti Oy:n omistuksessa.
Louhittava kromimarmori tunnetaan nimellä Lappia Green.
Sodankylän kaivokset
Selvitysalueen ulkopuolella Sodankylässä sijaitsevat toiminnassa oleva Pahtavaaran kultakaivos
(Lappland Goldminers Oy) sekä rakenteilla oleva Kevitsan Nikkelikaivos (FQM Kevitsa Mining Oy).
Lisäksi suuri kansainvälinen kaivosyhtiö Anglo American, tutkii Sodankylässä suurta
nikkeliesiintymää.
1.4
Historialliset kaivokset
Rautuvaara ja Hannukainen
Viimeiset rautakaivokset Suomessa olivat Rautuvaara ja Hannukainen. Molemmat kaivokset
sijaitsevat Kolarissa. Rautaruukki Oy lopetti malmin louhinnan näistä kaivoksista 1980-luvun lopulla.
Rautuvaara tuotti toimintansa aikana 5,4 Mt rautaa ja 23 000 t kuparia. Hannukaisen kaivos
(Laurinojan ja Kuervaaran louhokset) tuotti 1,96 Mt rautaa, 40 000 t kuparia ja 4 300 kg kultaa.
Rautaruukin lopetettua kaivostoiminnan Outokumpu Oyj hyödynsi Rautuvaaran rikastamoa omien
satelliittimalmiensa rikastamisessa (mm. Saattopora ja Pahtavuoma) vuosina 1988-1995. Sekä
Rautavaara että Hannukainen ovat nykyään Northland Mines Oy:n hallussa.
15
Saattopora ja Pahtavuoma
Saattoporan ja Pahtavuoman vanhat kaivokset sijaitsevat Kittilässä. Molemmat esiintymät löydettiin
Outokummun toimesta. Saattoporan kultamalmia alettiin louhia vuonna 1988 avolouhintana.
Vuodesta 1992 eteenpäin malmi louhittiin maanalaisesta kaivoksesta, lukuun ottamatta vuonna 1994
tehtyä A-louhoksen länsipään laajennusta. Malmia louhittiin yhteensä 2,12 Mt. Malmi sisälsi kullan
lisäksi myös kuparia. Malmi kuljetettiin Kolariin Rautuvaaran rikastamolle rikastettavaksi. Tuotanto
Saattoporassa päättyi 1995. Kultaa tuotettiin toiminnan aikana yhteensä noin 6 900 kg ja kuparia noin
5 600 t. Pahtavuoman kuparimalmia louhittiin vähäisiä määriä vuosina 1973-1976 (13 000 t) ja 1993
(0,26 Mt) Malmia louhittiin sekä avolouhoksesta että maanalaisesta kaivoksesta. Malmi kuljetettiin
Rautuvaaran rikastamolle. Kuparia tuotettiin yhteensä reilu 3 100 t sekä lisäksi hopeaa noin 5 300 kg.
Esiintymä sisältää myös sinkkiä, lyijyä, kobolttia ja uraania. Saattoporan ja Pahtavuoman kaivospiirit
ovat edelleen Outokumpu Mining Oy:n hallussa.
Kutuvuoma
Kutuvuoman kultakaivos sijaitsee Kittilässä. Kyseessä on pieni avolouhos, jossa on louhittu yhteensä
70 kg kultaa vuosina 1998-2000 Outokumpu Mining Oy:n toimesta. Kaivospiirin omistaa nykyään
Polar Mining Oy.
Sirkka
Sirkan vanha kaivos sijaitsee Kittilässä. Vuoksenniska Oy louhi kaivoksesta maanalaisena louhintana
malmia vuosina 1955-1956. Kaivos tuotti 3 kg kultaa. Sivutuotteena saatiin vähäisiä määriä nikkeliä,
kuparia ja kobolttia. Sirkan kaivos on nykyään Magnus Minerals Oy:n varausalueella.
Kesänkitunturi
Vanha, rauennut Outokummun kaivospiiri, esiintymää ei ole koskaan louhittu. 1970-luvulla
esiintymän tutkimiseksi suunniteltiin tutkimustunnelia. Alue sijaitsee suojelualueella. Malmivarojen
on arvioitu olevan 950 t uraania. Kesänkitunturi ei ole minkään yhtiön hallussa.
1.5
Valtaus- ja varaustilanne
Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää varaus- valtaus- ja kaivospiiritietokantaa, joka päivitetään noin
kuukauden välein. Tähän katsaukseen on käytetty 18.2.2011 tilannetta.
16
Kuva 3. Valtaus ja varaustilanne. Varaus-, valtaus- ja valtaushakemusalueet on väritetty samalla
värillä haltijayhtiön mukaan.
17
Voimassa olevat valtausvaraukset
Yhtiöiden mukaan:
Haltijanimi
Mawson Energi AB
Northland Mines Oy
Polar Mining Oy
Kevitsa Mining AB
Magnus Minerals Oy
Pyhäsalmi Mine Oy
Yksityinen henkilö
Tertiary Gold Limited
Geologian tutkimuskeskus
Kunta
YLITORNIO
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
YLITORNIO
KOLARI
KITTILÄ
KITTILÄ
Pinta-ala km2
418.3
123.9
118.1
97.4
50.2
31.1
17.3
8.1
5.3
Kuntien mukaan:
Kunta
ENONTEKIÖ
KITTILÄ
KOLARI
MUONIO
PELLO
YLITORNIO
Yhteensä
Määrä
0
7
1
0
0
3
11
Pinta-ala
km2
0
402.9
17.3
0
0
449.3
1869,3
Varaus% kunnan pintaalasta
0%
4.9 %
0.7 %
0%
0%
20.3 %
Voimassa olevat valtaukset
Yhtiöiden mukaan:
Haltijanimi
Northland Mines Oy
Agnico-Eagle Finland Oy
Polar Mining Oy
Anglo American Exploration B.V.
Endomines Oy
Lappland Goldminers Oy
Tailtiu Oy
Tertiary Gold Limited
Yksityinen henkilö
Kunta
KOLARI, MUONIO
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
YLITORNIO
Pinta-ala ha
12817
11793
10264
3667
1748
1280
924
909
93
45
18
Kuntien mukaan:
Kunta
ENONTEKIÖ
KITTILÄ
KOLARI
MUONIO
PELLO
YLITORNIO
Yhteensä
Pinta-ala
ha
0
30678
9446
3370
0
45
43539
Määrä
0
344
127
43
0
1
515
Valtaus% kunnan
pinta-alasta
0%
3.71 %
3.61 %
1.65 %
0%
0.02 %
Haetut valtaukset
Kaivosrekisterin tiedoissa ei aina ilmene yhtiötä, joka on hakenut valtausta. Nämä on täydennetty
tietokantaan varausalueiden, läheisten valtausten tai muiden tietojen mukaan.
Yhtiöiden mukaan:
Haltijanimi
Mawson Energi AB
Northland Mines Oy
Tailtiu Oy
Polar Mining Oy
Akkerman Exploration B.V.
Lappland Goldminers
Endomines Oy
Tertiary Minerals Plc
Morenia Oy
Yksityiset henkilöt
Kunta
KITTILÄ
YLITORNIO
KITTILÄ, KOLARI, MUONIO
KITTILÄ
ENONTEKIÖ, KITTILÄ
KITTILÄ, KOLARI
KITTILÄ
KITTILÄ
KITTILÄ
KOLARI
MUONIO
KITTILÄ
Kuntien mukaan:
Kunta
ENONTEKIÖ
KITTILÄ
KOLARI
MUONIO
PELLO
YLITORNIO
Yhteensä
Määrä
8
279
48
18
0
135
488
Pinta-ala ha
795
23853
3939
1124
0
12450
42161
Valtaus% kunnan
pinta-alasta
0.09 %
2.89 %
1.50 %
0.55 %
0.00 %
5.63 %
Pinta-ala ha
15117
12450
9051
1408
795
570
567
399
272
185
32
23
19
Valtaushakemusten osalta huomionarvoista on, että vanhimmat rekisterissä olevat hakemukset ovat
peräisin vuodelta 2007. Useiden vuosien käsittelyaika ei ole valtaushakemusten kohdalla
epätavallista. Tämä on viime vuosina alkanut jo vähentää Suomen kiinnostavuutta kansainvälisten
malminetsintäyhtiöiden silmissä. Kaivannaistoimialan kannalta on siis selvää, että hakemuksia
käsittelevän viranomaisen resursseja tulisi selvästi lisätä nykyisestä. Kaivoslainsäädännön perusteet,
valtaus- ja kaivospiirihakemusten käsittely sekä toimivaltaiset viranomaiset on esitelty liitteessä 2.
Voimassa olevia varauksia, valtauksia ja hakemuksia on kaikkiaan melko tarkkaan tuhat. Kun
kaivoksen avaamiseen johtaa yleensä noin yksi promille hankkeista, niin määrä viittaa siihen, että
ainakin yksi uusi kaivos syntyy alueelle. Suomen mineraalistrategia 2010 visioi sivulla 14, että se
olisi Hannukainen vuoteen 2020 mennessä.
1.6
Metallogeeniset alueet
Varaukset ja valtaukset seurailevat tunnettuja metallogeenisia vyöhykkeitä. Kartalta (kuva s. 5) käy
ilmi metallogeenisten vyöhykkeiden sijoittuminen kunnittain. Malminmuodostukselle suotuisat
vyöhykkeet eivät ole jakautuneet tasaisesti kallioperässä ja tämän vuoksi esim. Pellossa ei ole yhtään
varausta tai valtausta. Enontekiö ei myöskään ole malminetsinnällisesti suotuisaa aluetta,
metallogeenisia vyöhykkeitä on vähän ja kunnassa on paljon laajoja erämaa-alueita, jotka kuuluvat
Natura 2000-verkostoon.
Kittilän kunnan alue on hyvin malmikriittinen. Kunnan alueesta yli puolet kuuluu eri metallogeenisiin
vyöhykkeisiin. Luonnollisesti tämän johdosta Kittilän alueella on eniten valtauksia ja varauksia.
Kolarin pohjoisosa ja Muonion eteläosa kuuluvat vyöhykkeeseen, jossa esiintyy runsaasti
rautamalmeja. Alue tunnetaan nimellä Pajala-Kolari- hiertovyöhyke, jonka Ruotsin puoleisessa
osassa sijaitsevat em. Kaunisvaaran malmiesiintymät. Laajemmassa mittakaavassa vyöhyke ulottuu
aina Malmbergetiin ja Kiirunaan saakka. Alueella sijaitseekin useita jo toimivia rautamalmikaivoksia.
Ylitornion eteläosa kuuluu kuparikriittiseen metallogeeniseen vyöhykkeeseen. Mawson Energi AB
suorittaa malminetsintää tunnetun vyöhykkeen pohjoispuolella ja on löytänyt erittäin lupaavia kultaja uraanipitoisuuksia alueelta. Tunnetut metallogeeniset vyöhykkeet edustavat siis alueita, joiden
kallioperän tiedetään olleen suotuisa malminmuodostukselle ja alueelta on löydetty mineralisaatioita.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei mineralisaatioita/malmeja voi löytyä tunnettujen vyöhykkeiden
ulkopuolelta.
20
2
HYÖDYNTÄMISEN MARKKINOINTI
Tässä luvussa käsitellään kaivoskivennäisten käsite ja mineraalien sekä metallien kauppanimikkeet.
Kaivosten markkinointimallit ja toiminnan rahoitusmallit esitellään. Kaivoksien hyödyntäminen
matkailukohteina käsitellään lyhyesti
Tämän luvun laatimiseen ovat osallistuneet kaikki Pöyryn tiimin jäsenet.
2.1
Kaivoskivennäiset
Etsintää, valtausta ja hyväksikäyttöä säätelee kaivoslaki (503/1965). Pitkään vireillä ollut uusi
kaivoslaki hyväksyttiin eduskunnan täysistunnossa. 15.3.2011. Lain on määrä tulla voimaan
presidentin esittelyn ja vahvistamisen jälkeen 1.1.2012. Kaivoslainsäädäntöä esitellään liitteessä 2.
Kaivoslain (503/1965) 2 § määrittelee kaivoskivennäiset neljän kohdan luettelona, joista
ensimmäisessä on 50 alkuainetta tai alkuaineryhmää ja toisessa 28 mineraalia tai mineraaliryhmää.
Kolmannessa ovat jalokivet yksin ja neljännessä marmori ja vuolukivi. Rajoituksena on, että rautaa,
alumiinia, kvartsia ja maasälpää voidaan etsiä, vallata ja hyväksikäyttää vain niiden esiintyessä
kallioperässä.
Uudessa kaivoslaissa kaivoskivennäiset on vastaavasti esitetty 2 § luettelona kolmessa kohdassa.
Ensimmäinen kohta sisältää 59 alkuainetta tai alkuaineryhmää. Toinen kohta 32 mineraalia tai
mineraaliryhmää sekä jalokivet. Kolmas kohta sisältää kivilajeista marmorin ja vuolukiven.
2.2
Kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet
Yleisesti käytetty kaivannaisteollisuuden tuottamien raaka-aineiden jaottelu on seuraava (Mining
annual review 1999, Puustinen 1995):
A. Metallit
1. Jalometallit (kulta, hopea, platinaryhmän metallit)
2. Perusmetallit (kupari, lyijy, sinkki, tina, alumiini)
3. Terästeollisuuden metallit (rauta, nikkeli, mangaani, kromi, koboltti, molybdeeni, volframi,
titaani, vanadiini, niobi, tantaali)
4. Ydinteollisuuden metallit (uraani, torium)
5. Erikoismetallit (magnesium, cesium, rubidium beryllium, harvinaiset maametallit, zirkonium,
hafnium, skandium, kadmium, gallium, germanium, indium, tallium, renium, seleeni, telluuri,
elohopea)
6. Kemianteollisuuden metallit ja muut materiaalit (litium, rikki, antimoni, arseeni, vismutti)
B. Teollisuusmineraalit
1. Rakennusteollisuuden mineraalit ja kivet (karbonaattikivet, sementti, kipsi)
2. Lannoiteteollisuuden mineraalit (fosfaatit, kali)
3. Täyte- ja päällystysaineiden mineraalit (kaoliini, talkki, kalsiitti, liitu, kalkki, titaanioksidi,
kiille, liuske
21
4. Tulenkestävät ja eristävät mineraalit (kyaniitti, magnesiitti, alumiinioksidi, kvartsi
valuhiekkana, piimaa, vermikuliitti, grafiitti, oliviini, asbesti, savi, tulenkestävät tiilet)
5. Lasi- ja keraamisen teollisuuden mineraalit (kvartsi, maasälpä, kaoliini keraamiseen käyttöön,
nefeliini, wollastoniitti, pyrofylliitti, fluoriitti, boraatit, natriumkarbonaatti)
6. Muut teollisuusmineraalit (bentoniitti, baryytti, granaatti, alumiinioksidi hiontaan,
rautapigmentti, suola, timantit)
C. Rakennuskivet
1.
2.
3.
4.
5.
Kovat rakennuskivet (liuske, graniitti, dioriitti, gabro, diabaasi, kvartsiitti)
Keskikovat rakennuskivet (marmori)
Pehmeät rakennuskivet (vuolukivi)
Muun tyyppiset rakennuskivet (vuorivillakivi)
Pikkukivet (murske, sora)
Kategoriassa C olevista raaka-aineista vain marmorin ja vuolukiven louhinta on kaivoslain mukaista
toimintaa.
2.3
Kaivostoiminnan lopputuotteet
Seuraavassa on esitelty muutamia tyypillisiä kaivostoiminnan lopputuotteita, joita tuotetaan tai
voitaisiin tuottaa myös tämän selvityksen kohdealueella.
Kullan osalta Kittilän kaivoksella tuotetaan ns. raakakultaharkkoja (doré bar), jotka
jatkojalostetaan ulkomailla pankkien ja koruteollisuuden käyttämäksi puhtaaksi kullaksi (.9999 Au).
Kyseiset jatkojalostuslaitokset keräävät raakakultaa useilta tuottajilta ympäri maailman.
Tämäntyyppisiä jatkojalostuslaitoksia ei yleensä kannata perustaa varsinaisen kaivoksen läheisyyteen.
Perusmetallien rikasteet ovat tyypillisesti erilaisia sulfidirikasteita, eli rikasteita, jotka saadaan ns.
sulfidimalmin rikastuksen lopputuotteena. Rikasteeseen konsentroidaan malmin sisältämät sulfidit (=
metallipitoiset rikkimineraalit). Rikasteen arvoaine riippuu malmin laadusta. Esim. Sodankylän
Kevitsan tapauksessa tuotetaan kuparirikastetta (kuparisulfidi Cu 28 %) ja nikkelirikastetta
(nikkelisulfidi Ni 12 %). Rikasteet toimitetaan edelleen sulatoille jatkojalostukseen.
Muutamia metalleja tuotetaan myös ns. oksidimalmeista eli hapen ja metallin yhdisteistä.
Esimerkkinä tällaisista ovat tyypilliset rautarikasteet ja Kemin kromirikaste. Myös titaania,
mangaania, tinaa ja uraania tuotetaan oksidimalmeista.
Rautamalmin rikaste voi yksinkertaisimmillaan olla ns. palamalmi, eli murskattu ja seulottu malmi
sellaisenaan. Tämä edellyttää hyvin korkealaatuista rautamalmia, eikä ainakaan Suomen oloissa tule
yleensä kyseeseen. Pidemmälle jalostettuja lopputuotteita ovat varsinaiset rautarikasteet eli esim.
magnetiitti- tai hematiittirikaste (päämineraalin mukaan nimettynä). Rautarikasteita tuotettaisiin esim.
Hannukaisen rautakaivoksesta. Rikastetta ei voida käyttää sellaisenaan teräksen tekoon vaan se joudutaan
ensin agglomeroimaan. Tähän käytettyjä menetelmiä ovat sintraus ja pelletointi ja saatavat lopputuotteet
vastaavasti sintteri ja pelletti. Pellettejä tuotetaan useita eri tyyppejä terästeollisuuden tarpeiden
mukaisesti. Tämä jatkojalostus tehdään usein jossain muualla kuin varsinaisen kaivoksen vieressä, usein
mm. energia- ja investointikustannusten takia. Kuitenkin LKAB:n Norrbottenin rautakaivoksilla
Malmbergetissä ja Kiirunassa pelletointilaitokset ovat kaivoksen lähimaastossa. Pidemmälle jalostetuista
tuotteista saatava hinta on luonnollisesti korkeampi kuin matalan jalostusasteen rautarikasteilla.
22
Tavanomaisessa uraanikaivoksessa murskattu ja jauhettu malmi rikastetaan liuottamalla siitä uraani,
useimmiten hapon avulla. Uraanista saadaan talteen useimmiten 75-90 %. Happoliuoksesta uraani
rikastetaan uuttamalla erilaisilla liuottimilla, minkä jälkeen uraani saostetaan, sakka erotetaan,
pestään ja kuivataan. Näin saatua tuotetta kutsutaan uraanirikasteeksi, mikä on keltaista, vihertävää
tai harmaata uraanioksidipulveria (yellow cake), joka sellaisenaan ei vielä kelpaa ydinvoimalan
polttoaineeksi. Rikaste pakataan ilmatiiviisiin teräsastioihin kuljetettavaksi kaivokselta
jatkojalostukseen. Koska uraanirikaste on vain heikosti radioaktiivista, kuljetus vaatii vain
vaarallisten aineiden kuljetutukseen soveltuvan kaluston. Mikäli Suomessa tulevaisuudessa toimisi
uraanikaivos jatkojalostus tapahtuisi ulkomailla (TEM).
Teollisuusmineraalit poikkeavat metallisista malmeista sikäli, että niiden jalostusaste on tyypillisesti
alhaisempi ja mineraalia hyödynnetään usein sellaisenaan murskattuna tai jauhettuna. Esimerkkejä
teollisuusmineraalituotteista ovat esim. kalkkikivi (=kalsiitti- ja dolomiittimurskeet ja jauheet) ja
kiilteet. Toisinaan vaaditaan myös pidemmälle menevää prosessointia, esim. erilaisten
talkkituotteiden ja apatiittirikasteen kohdalla.
2.4
Esiintymien markkinointi ja myynti
Kaivosteollisuuden lopputuotteilla, kuten mineraaleilla ja metalleilla on hyvin toimivat globaalit
markkinat ja vakiintuneet myyntikanavat. Hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaisesti ja ne
noteerataan maailman suurilla raaka-ainepörsseillä. Näiden tuotteiden osalta ei liene tarvetta
markkinointiverkostoja muuttaa taikka kehittää, ja olisi vaikeata vaikuttaa nykyisiin
markkinamekanismeihin.
Tuotteiden markkinointi etsintä-, tutkimus- ja jalostusvaiheiden aikana on haasteellisempaa.
Kaivoslain hengen mukaisesti löydöt ovat etsintäluvan omaavan ja löytäjän hallinnassa, joten niiden
oikeuksia myydään. Alan erikoispiirteet aiheuttavat sen, että normaalit markkinamekanismit
tarjonnan ja kysynnän tasapainon muodossa toimivat vasta lopputuotteiden osalta. Kaivostoiminnan
tutkimus- ja selvitysvaiheiden ”tuotteet” ovat vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia sekä määrän että
laadun suhteen, koska kehitysprosessi sisältää mm. suuria aika- ja kustannusriskejä. Löytöjen ja
esiintymien alkuvaiheen markkinointi kohdistuu siitä syystä hyvin suppealle kohderyhmälle, eli niille
joilla on riittävää asiantuntemusta, riskinottokykyä sekä pääomaa löytöjen kaupalliseen
hyödyntämiseen pitkällä tähtäimellä. Hinnan määrittely asettaa oman haasteensa, koska vain
esiintymän
määrälliset
ja
laadulliset
odotusarvot
sekä
aktiivitoiminnan
aikaiset
markkinahintaoletukset muodostavat hinnoitteluperusteet.
Työvoima- ja elinkeinoministeriö järjestää säännöllisesti avoimia tarjouskilpailuita (n.2-4 kpl/v.)
sellaisista esiintymistä, joiden oikeudet ovat valtion omistuksessa (GTK). Tuoreina esimerkkeinä
mainittakoon, että helmikuussa 2011 on pyydetty tarjouksia Kaustisten Leviäkankaan ja Syväjärven
litiumesiintymien hyödyntämisestä. Potentiaalisille tarjoajille esitetään esiintymisten perustiedot
(kairaustiedot, kiven analyysitulokset, geologiset ja geofyysiset lähtökohdat, kartat), ja pyynnöissä
pyydetyt kaupalliset osiot ovat seuraavat:
-
Sitoumus vastaamaan esiintymien jatkotutkimusten ja selvitysten aiheuttamista kustannuksista
Kertakorvaus esiintymien käyttöoikeuksista (lisensseistä)
Vuotuiset korvaukset (royaltit per painoyksikkö), mikäli kaivostoimintaa voidaan kaupallisesti
käynnistää
Tarjoajilta edellytetään riittäviä taloudellisia resursseja sekä näyttöä ja referenssejä aikaisemmin
toteutuneista kaivoshankkeista.
23
Kaikki esiintymät eivät suinkaan käy läpi vastaavaa tarjouspyyntömenettelyä. Useimmissa
tapauksissa
malminetsintäyhtiöt
varaavat/hakevat
valtausoikeutta
suoraan
Työja
elinkeinoministeriöltä perustuen käytettävissä olevaan geologiseen perustietoon (joka sekin on
useimmiten pääosin GTK:n hankkimaa). Toisinaan valtaus-/kaivospiirioikeudet siirtyvät myös
yritysten välisen kaupan seurauksena, toimijoiden yhdistyessä (vrt. Case Riddarhyttan/Agnico) tai
puhtaan myyntiprosessin johdosta.
Kaivosalan erikoispiirteet aiheuttavat sen, että normaalit markkinamekanismit tarjonnan ja kysynnän
tasapainon muodossa toimivat vasta lopputuotteiden osalta. Kaivostoiminnan tutkimus- ja
selvitysvaiheiden ”tuotteet” ovat vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia sekä määrän että laadun
suhteen, koska kehitysprosessi sisältää mm. suuria aika- ja kustannusriskejä. Löytöjen ja esiintymien
alkuvaiheen markkinointi kohdistuu siitä syystä hyvin suppealle kohderyhmälle, eli niille joilla on
riittävää asiantuntemusta, riskinottokykyä sekä pääomaa löytöjen kaupalliseen hyödyntämiseen
pitkällä tähtäimellä. Hinnan määrittely asettaa oman haasteensa, koska vain esiintymän määrälliset ja
laadulliset odotusarvot sekä aktiivitoiminnan aikaiset markkinahintaoletukset muodostavat
hinnoitteluperusteet.
Löytöjen ja esiintymien markkinointimekanismien toimimattomuus korostuu normaalien
epävarmuustekijöiden takia lisäksi myös tilastollisista tosiasioista. Suomessa tehtyjen löytöjen tie
jatkoselvitysten ja mahdollisten myyntiprosessien kautta lopulliseen periaatepäätökseen
kaivostoiminnan kaupalliselle aloittamiselle kestää keskimäärin n. 12 vuotta. Työprosessi
malminetsintävaiheesta varsinaiseen kaivosinvestointiin käsittää karkeasti seuraavat vaiheet:
-
Malmiesiintymän toteaminen
Alustavat tarkastelut
Kannattavuustarkastelut
Tarkemmat kannattavuusselvitykset
Kaikista ilmoitetuista löydöistä vain n. 1 promille päättyy investointivaiheeseen ja sen kautta
kaupalliseen toimintaan. (Krister Söderholm, ent. TEM:n ylitarkastaja).
Esiintymien ja löytöjen markkinointi ja myynti hoidetaan nykyään pääsääntöisesti seuraavin
menetelmin:
a) Kaivosalan sisällä suoraan yhteyksien ja omien kanavien kautta tapahtuva markkinointi.
Koska alan toimijoita on vähän ja sen piirissä toimivien erikoisosaajien määrä on pieni, niin
potentiaaliset kohderyhmät voidaan helposti kartoittaa ja saavuttaa. GTK:n keskeinen rooli
sekä niiden laaja tutkimus- ja selvitystoiminta antaa orastaville projekteille konkreettista
lisäarvoa sekä taustatietoa oikeuksien myyntiprosessiin.
b) Kaivosalan omien esittely- ja myyntitapahtumien kautta tapahtuva markkinointi. Tyypillisiä
ovat seminaarit ja messutilaisuudet, jotka keräävät sekä esiintymien ja löytöjen myyntitahoja
että kehitys- ja jalostushankkeita hakevia ostotahoja. Esimerkkinä mainittakoon Suomessa
FEM-tapahtumat joka toinen vuosi, ja jokavuotiset FinnMateria messut, joissa kaivosalan
sekä sen intressipiiriin kuuluvien yhtiöiden ja tahojen edustajat tapaavat.
Näissä kaivosalan erikoistapahtumissa esitellään lähinnä alan uusinta teknologiaa, uusia menetelmiä
ja viimeisimpiä kone- ja laitemalleja (FinnMateria) sekä uusia ja meneillään olevia projekteja
geologisesta näkökulmasta (FEM). Kannattanee harkita, voisiko näitä ja ulkomaisiakin
suurtapahtumia paremmin hyödyntää markkinoinnissa. Globaalissa mittakaavassa Suomea kuitenkin
24
tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena ja usein jopa osana Skandinaviaa. Yksittäisen osa-alueen kuten
Tunturi-Lapin voi olla vaikeaa erottautua tällaisilla foorumeilla. Mieluiten esiintymisen tulisikin
tapahtua osana laajempaa Suomi-standia.
Ulkomailla, esim. Kanadassa junioriyhtiöt ovat ruvenneet esittämään löytöjään sekä etsintätuloksiaan
eri sosiaalisilla foorumeilla, missä kiinnostuneet ostajatahot voivat tutustua niihin. Tällaiset työkalut
helpottavat tietojen levittämistä samalla kun myyjä- ja ostajatahot helposti löytävät toisensa.
Jo toimivien kaivosyhtiöiden välillä tapahtuu suhteellisen vähän oikeuksien siirtoja ja myyntiä.
Toiminnan uudelleenjärjestelyjen tai tuotannon painopisteiden siirtojen takia voidaan luopua joistakin
tuotteista tai tuoteryhmistä, mutta nämä sisäiset markkinat ovat muihin teollisuusaloihin nähden
varsin stabiilit.
Kuva 4. Kaivosteollisuuden arvoketju ja sen tyypilliset vaiheet. Huomaa, että eri vaiheiden ajallinen
kesto ei ilmene kaaviosta. Projektikehitysvaihe kestää tyypillisesti huomattavan kauan verrattuna
rakentamisvaiheeseen, jopa 10-20 vuotta.
25
Kuva 5. Arvon kehittyminen kaivosprosessin eri vaiheissa. Projektin arvoon vaikuttavat voimakkaasti
hyödykkeen maailmanmarkkinahinnat ja niiden kehittyminen sekä toisaalta mineraalivarannon
suuruus, joka yleensä kasvaa kun tutkimustieto esiintymästä lisääntyy ajan kuluessa.
2.5
Esimerkkitapaus Agnico-Eagle
Kittilän kultakaivoksen operaattori Agnico-Eagle Mines on esitelty casena Invest in Finlandin
kotisivuilla. Tässä esitetään lyhyt tiivistelmä tapauksen tähänastisesta kulusta.
Agnico-Eagle Mines Limited on kanadalainen New Yorkin ja Toronton pörsseissä noteerattu yhtiö.
Sen omistus jakautuu nykyisin siten, että USA:n sijoittajat omistavat yli 50, Kanadan 30 sekä
Euroopan noin 20 %. Agnico-Eagle aloitti toimintansa Quebecin Laronden kaivoksessa 1980-luvun
lopulla. Yhtiöllä on operaatioita myös Meksikossa ja USAssa. Suomeen Agnico-Eagle tuli 2005,
koska maamme on hyvin Kanadan kaltainen. Tuolloin ostettiin 14 % osuus ruotsalaisesta junioryhtiö
Riddarhyttan Resources AB:stä ja tarjouduttiin lunastamaan loputkin. Tämä toteutui 2005, ja 2006
valmistui esitutkimus, joka johti saman tien päätökseen kaivostoiminnan avaamisesta.
Agnico-Eaglen taholta kiitellään Suomen geologisen tutkimuslaitoksen digitaalisia tietokantoja ja
muuta palvelua, joka antaa junior-yhtiöille hyvät toimintamahdollisuudet. Ennen vuotta 1992, jolloin
ala avautui kansainvälisille toimijoille, malmien hyödyntäminen oli enimmäkseen isojen
valtionyhtiöiden kuten Outokummun ja Rautaruukin varassa.
26
2.6
Valtion panos hyödyntämisessä
Kotimaista kaivosrahoitusta pohtinut selvitysmies Tom Niemi esittää, että valtio perustaisi
sijoitusyhtiön, joka sijoittaisi varoja sekä aikaisen vaiheen kaivosalan projekteihin että kypsiin
yrityksiin. Toiminnan riittävyyden kannalta valtion olisi sijoitettava yhtiöön vähintään 100-200
miljoonaa euroa. Niemi toteaa raportissaan että, ”Euroopan raaka-ainehuolto on lähes täysin tuonnin
varassa ja tehdyn raaka-aine aloitteen mukaan Euroopassa tarvitaan voimakkaita panostuksia
monen erilaisen raaka-aineen tuottamiseen kestävällä tavalla Euroopan maissa. Käytännössä tänä
päivänä Euroopan mineraalien ja metallienkaivannaistoiminnan sekä teknologinen osaaminen että
tuotannollinen toiminta rajoittuu Pohjoismaihin (Suomi, Ruotsi ja Norja), Iberian niemimaalle sekä
Balkanille”.
Selvitysmies esittääkin, että Suomi ottaa johtavan aseman Euroopan Vuoriklusterissa mineraali- ja
metalliteollisuuden edelläkävijänä sekä tieteellisesti, koulutuksellisesti, teknologian suhteen sekä
tuotannollisen toiminnan suhteen. Lisäksi hän esittää seuraavia peruslinjoja
-
Suomi Euroopan Vuoriklusterin vetäjäksi
Valtio kaivosyhtiön omistajana
Valtio kaivosteollisuuden rahoittajana (sijoitusyhtiö ja kaivosrahasto)
Geologian tutkimuskeskuksen kehittäminen
Raaka-ainetukilakia muutettava
Hyvä infrastruktuuri on kaivosteollisuuden elinehto
Kaivannaissektorin koulutusta lisättävä välittömästi
On kuitenkin huomattava, että selvitysmies esittää ensisijaisesti valtion sijoitus- ja rahoitusyhtiön
perustamista, eikä siis varsinaisesti kaivostoimintaan aktiivisena operaattorina osallistuvaa uutta
valtionyhtiötä, koska on ensisijaisesti luotettava siihen että markkinat toimivat. Niemen mukaan
alkuvaiheen kaivosprojektit edellyttävät riskinottokykyä ja monipuolista innovatiivisuutta, mitä
yleensä löytyy yrittäjävetoisista tahoista. Valtion omistama kaivosyhtiö voisi tulla kysymykseen
silloin, kun jokin kaivoshanke olisi Suomen huoltovarmuuden kannalta elintärkeä, tai mikäli
oikeuden omistava yhtiö ei merkittävää malmiesiintymää muutoin eri syistä pysty käynnistämään.
Viime kädessä on poliittisista päätöksistä kiinni minkälaiseksi valtion rooli omistajana ja rahoittajana
muodostuu, mutta markkinointimielessä tulee kysynnän pääpaino aina olemaan ei-valtiollisella
puolella. Valtion rooli korostuu esiintymien aktivointi- ja markkinointivaiheessa sekä kaivosten
käynnistysvaiheessa on lähinnä suotuisan infra-rakenteen sekä riskirahoitusmahdollisuuksien luojana.
Teollisuussijoitus Oy on Suomen valtion vuonna 1995 perustettu pääomasijoitusyhtiö, jonka
sijoitukset ovat 2001 yhteensä noin 662 miljoonaa euroa. Teollisuussijoitus tarjoaa osakepääomaa
(enintään puolet omistuksesta) ja lainoja sekä hallitusosaamista, kontakteja ja medianäkyvyyttä.
Teollisuussijoituksen kaivosrahoitusohjelmassa on vuodesta 2006 tehty kahdeksan sijoitusta,
yhteensä 35 miljoonaa. Sillä on nykyisin viisi sijoituskohdetta: australialainen Altona Minig
(Kylylahti, Polvijärvi) 1,4 M€, ruotsalainen Endomines (Pampalo, Ilomantsi) 3,6 M€, norjalainen
Nordic Mining (Länttä, Ullava) 0,7 M€, luxemburgilainen Northland Resources (Pajala-Kolari) 7,5
M€ ja ruotsalainen Sotkamo Silver (Taivaljärvi, Sotkamo) 0.7 M€. Mainittakoon, että kaikki nämä
yhtiöt ovat listattuina vain ulkomaisissa pörsseissä eikä Helsingissä. Tämä osoittaa lähinnä kaksi
asiaa:
-
Suuret etabloituneet kaivosyhtiöt pystyvät kyllä varmistamaan rahoitustarpeitaan käyttämällä
perinteisiä rahoituslähteitä ja kanavia, eli kuten muidenkin alojen suuryhtiöt. Kaivosyhtiön
rahoitusmallit eivät siten poikkea muiden teollisuusyhtiöiden rahoitusjärjestelyistä, joten nämä
27
”going cencern”-yhtiöt eivät välttämättä ole uusista rahoitusmuodoista riippuvaisia (esim.
selvitysmiehen esittämästä valtion omistamasta rahoitusyhtiöstä), ellei sen kautta voida luoda
markkinaehtoisia järjestelyitä selvästi edullisempia ratkaisuja.
-
Suomen osakemarkkinat eivät vielä ole omaksuneet kaivostoimintaa mielenkiintoisena ja
haluttuna sijoituskohteena. Kaivosala on perinteisesti pitkälle ollut valtion omistuksen piirissä,
jolloin ei ole ollut tarvetta hakea rahoitusta pääomamarkkinoilta. Talvivaara Oyj on toiminut
pioneerina ja toistaiseksi ainoana kaivosyrityksenä listautunut Helsingin pörssissä, mitä on
pidettävä mielekkäänä päänavauksena. Piensijoittajien asenteet ovat mahdollisesti
muuttumassa myönteisemmäksi, vaikka osakesijoittaminen varsinkin aloittavaan
kaivosyritykseen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. On toivottavaa, että Talvivaaran
tapaisia pörssilistautumisia tulee lisää.
Teollisuussijoituksen tärkeimpänä antina markkinointimielessä on nimenomaan oikeiden kotimaisten
ja kansainvälisten kontaktien ja yhteistyökumppanien kytkeminen mukaan kehityshankkeisiin.
Oikean yhteistyötahon löytäminen on markkinointistrategian tärkeimpiä ratkaisuja.
Kaivosklusteri kuuluu niihin aloihin, joista Suomen valtio on melko systemaattisesti irtautunut parin
viime vuosikymmenen aikana. Tämä on saattanut olla lyhytnäköistä politiikkaa. Ainakaan TunturiLapin ja Tornionlaakson alueella ei ole paljon kotimaisia toimijoita, paitsi GTK malminetsinnässä
sekä laitevalmistajat ja erikoisyritykset tuotantoprosessia tukemassa.
2.7
Kaivostoiminnan rahoitukseen liittyvät haasteet
Kaivostoiminnan varsinaisen riskirahoituksen päävastuu tulee pitkälle kohdistumaan omistajiin, joiden
täytyy panostaa uuteen toimintaan pääomasijoituksen ja/tai täydennysvakuuksien muodossa.
Kaivostoiminnan erikoisluonteensa takia riskirahoituksen järjestäminen ja kokoaminen on erityisen
haasteellista, mm seuraavista syistä:
-
Malmivarojen käyttäminen vakuusmielessä vaikeata (miten arvostetaan)
Rikasteiden ja lopputuotteiden hintakehityksen arvioiminen hankalaa
Ympäristöön ja infrastruktuurin rakentamiseen liittyvät riskit saattavat nostaa kustannuksia
Aikatauluriskit tavallista suuremmat, koska positiivisen kassavirran luomiseen saattaa mennä
montakin vuotta
Valuuttariskit sekä normaalit kaupalliset riskit, myös poliittiset riskit, koska markkinat ovat
yleensä maailmanlaajuiset
Alkuvaiheen puuttuvaa vakuusmassaa joudutaan usein paikkaamaan taloudellisesti vahvemman
emoyhtiön suoralla rahoituspanostuksella tai erilaisilla takaus- ja vakuusjärjestelyillä. Projektin
varsinaisen alkukehitysvaiheen kustannuksia joudutaan usein kattamaan omalla riskirahoituksella, jotta
saadaan konkreettisia näyttöjä sekä uskottavia perustietoja vieraan pääoman rahoittajille. Vieraan
pääoman saatavuus riittävän ajoissa sekä kohtuullisin ehdoin edellyttää pankki- ja muiden
rahoituslaitosten hyvää kaivosalan tuntemusta sekä kokemusta pitkäaikaisista projektiluontoisista
rahoitusjärjestelyistä.
Kaivostoiminnan rahoituspohjan varmistamiseen sekä taloudellisten edellytysten parantamiseen
tarvittaisiin ainakin seuraavia toimenpiteitä:
-
Lisää yksityisiä sijoittajia sekä enemmän riskivalmiutta (esim. kuten Talvivaaran hankkeessa)
28
-
Lisää alan tuntemusta sekä ammattirahoittajatahojen että ”amatöörisijoittajien” joukossa
Riittävää pitkäjänteisyyttä (vrt. kvartaalitalouden aiheuttamaan tuotto-odotusaikatauluun)
Lisää kaivostoimintaan keskittyviä yhtiöitä pörssiin (saadaan isommat volyymit, eri projektien
rytmitys helpottaa pääoman allokointia sekä riskien tasaamista)
Kaivostoimintaan keskittyviä rahastoja sekä muita vastaavia rahoitusinstrumentteja
Kaivostoimintaan erikoistuneita venture capital-yhtiöitä löytyy maailmalta lukumääräisesti
suhteellisen paljon. Suurin osa toimii Yhdysvalloissa, ja monet ovat erikoistuneet tiettyihin osaalueisiin, kuten koneiden ja kaluston rahoittamiseen, tutkimustoimintaan tai uuden teknologian
tukemiseen jne. PriceWaterhouseCoopersin tekemän selvityksen mukaan tarvittaisiin nimenomaan
kaivosalaa rahoittavia venture capital yhtiöitä huomattavasti enemmän, koska silloin voitaisiin
madaltaa alalle pyrkivien uusien junioryhtiöiden rahoituskynnystä ja samalla monipuolistaa alan
omistuspohjia. Kansainvälisten venture capital-rahoitusmahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää
kuitenkin huolellista valmistelua ja ammattimaista lähestymistä. Yhteyksien avaaminen onnistuu
parhaiten oman liikepankin tai erikoisrahoituslaitoksen kautta (esim. Finnvera tai Teollisuussijoitus
Oy) kautta, jotka samalla voivat toimia hakuprosessin neuvoa-antavana asiantuntijana. Olisi myös
syytä harkita, voisiko kohdassa 2.4. b esitetyn markkinointi-tahon toimintaan myös liittää
rahoitusneuvontaa ja asiantuntijapalveluita esim. rahoituskysymysten valmistelussa ja yhteyksien
luomisessa.
2.8
Uuden kaivoslain vaikutukset alan toimintaedellytyksiin
Suomen edellinen kaivoslaki säädettiin 1960-luvulla, joten sen määräykset ovat monelta osin
vanhentuneet. Uutta kaivoslakia ruvettiin valmistelemaan 1990-luvun lopulla. 2008 saatiin
ensimmäinen luonnos hallituksen esitykseksi. Lain poliittinen käsittely eteni Eduskuntaan vuoden
2011 alussa. Eduskunnan talousvaliokunta esitti vielä helmikuussa joitakin tarkennuksia ennen lain
lopullista hyväksymistä maaliskuussa. Lain on määrä astua voimaan vuoden 2012 alusta.
Uudella kaivoslailla pyritään paremmin varmistamaan maanomistajien oikeusturvaa sekä taloudellisia
etuja. Yhtenä päätavoitteena on myös korostaa kaivostoiminnan ympäristövastuuta ottamalla
huomioon ympäristösuojelullisia näkökohtia jo lupahankintavaiheesta aina kaupallisen toiminnan
käynnistämiseen saakka. Paikallisviranomaisten eli kuntien päätösvaltaa lupakäsittelyprosessissa sekä
toiminnan seurannassa ja valvonnassa kasvaa.
Kaivostoiminnan toimintaedellytysten näkökulmasta uuden kaivoslain määräykset tulevat
aiheuttamaan valmistelu- ja käsittelymielessä ajallisesti pitempiä sekä kalliimpia lupaprosesseja. On
arvioitu, että lupakäsittely valmisteluineen saattaa venyä kahteen vuoteen hallinnollisista
lisäresursseista huolimatta. Alan asiantuntijat pitävät tätä kohtuuttoman pitkänä aikana, verrattuna
vastaaviin käsittelyaikoihin esim. Ruotsissa ja Norjassa. Pitkä etsintäluvan odottaminen saattaa jopa
vähentää kansainvälisten toimijoiden kiinnostusta uusia kaivosprojekteja kohtaan. Samalla pelätään,
että uudet korvausperiaatteet tulevat malminetsintäyhtiöille kalliiksi, koska kustannusten nousun
mukaan vain suurimmat ja riskikantokykyiset yritykset voivat ryhtyä laajamittaiseen ja
järjestelmälliseen etsintätoimintaan.
Monessa tapauksessa tarvittavan malminetsintäluvan lunastaminen aiheuttaa vielä lisäkustannuksia.
Kaivosalan edunvalvojana toimiva Kaivannaisteollisuus onkin esittänyt, että malminetsintätoiminnan
edellytysten helpottamiseksi sekä sen kautta myös jatkojalostamisen sekä viime kädessä
aktiivituotannon tehostamiseksi pitäisi alkuvaiheen etsintätyön kustannuksia karsia. Osa
kustannuksista voitaisiin esim.
29
siirtää kehitysprosessin seuraaviin vaiheisiin, kun varmempia tietoja on saatavilla löydön
lopputuloksesta, koska yleensä suuremmat ja rahoituksellisesti vahvemmat yritykset tulevat mukaan
kehitysprosessin tutkimus- ja jalostusvaiheessa sekä varsinkin tuotantovaiheessa.
Kuntien roolia etsintälupien myöntämisessä pidetään ongelmallisena niissä tapauksissa joissa
potentiaaliset löydöt sijaitsevat usean kunnan alueella, koska etsintäluvat on hankittava
kuntakohtaisesti, vaikka luonnolliset etsintäalueet eivät seuraa kuntarajoja.
2.9
Kaivoksien hyödyntäminen matkailussa
Erikoisesti kulta kiinnostaa suurta yleisöä, kuten käsite Lapin kulta eri yhteyksissä (laulut,
tuotemerkit) osoittaa. Niinpä tätä kiinnostusta kannattaa käyttää aktiivisesti matkailun edistämisessä.
Agnico-Eagle Finlandin toimitusjohtaja Ingmar Haga toteaa Materia-lehdessä 2/2009 (s.37), että
”Mäki näkyy meille ja Levin huipulta näkyy vastaavasti meidän alueemme. Matkailuyrityksetkin ovat
olleet meihin rakentavassa mielessä yhteyksissä. Suurikuusikon läheltä kulkee kelkkasafarireittejä, ja
meiltä on kysytty, voisiko kaivosalueelle poiketa. Työturvallisuussyistä emme kuitenkaan voi sitä
sallia. Sen sijaan lähdemme mielellämme mukaan Kittilään suunnitteilla olevaan kaivosnäyttelyyn,
jos hanke toteutuu”.
Esimerkkinä mainittakoon, että Paraisilla on matkailijoille järjestettyihin kiertoajeluihin liitetty
käynnit suuren avokalkkilouhoksen reunoille ja jopa sen pohjalle. Samalla on pienen kaivosmuseon
avulla esitetty paikallisen kaivostoiminnan historiaa. Myös nykypäivän louhinta- ja kaivostoiminnasta
kerrotaan, ja sillä tavalla jaetaan merkittävillekin kohderyhmille alaa valaisevaa tietoa jännittävän
kaivoskäynnin yhteydessä. Avolouhos tarjoaa myös mahtavat puitteet joka kesä järjestettävien
konserttien areenana. Myös Ruotsissa on useiden vanhojen ja toimivienkin kaivosten alueella (esim.
Kiirunassa) merkittävää matkailuliiketoimintaa.
Matkailun aihepiiri ei kuulu tähän selitykseen, mutta on epäilemättä jatkokehittelyn arvoinen.
Kaivosnäyttelyn mallina voitaisiin pitää Kolarin Ylläksellä sijaitsevaa Kellokas Luontokeskusta,
jossa on jo nyt kaivosaihepiirinkin aineistoa.
2.10 Kullan jatkojalostus hankealueella
Kittilän kaivoksella tuotetaan ns. raakakultaharkkoja, joiden kultapitoisuus on noin 94 %.
Raakakultaharkot toimitetaan ulkomaiseen jatkojalostuslaitokseen, joka edelleen rikastaa kullan
puhtaammaksi pankkien, koruteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden vaatimalle tasolle. Tällaisia
jalostuslaitoksia maailmalla sijaitsee useita. Kittilän puhdistettu kulta toimitetaan
jatkojalostuslaitokselta edelleen loppuasiakkaalle, eli kansainvälisille pankeille. Pankit välittävät
kullan edelleen markkinoille mutta Agnico-Eaglen osalta prosessi päättyy siihen, kun kulta
toimitetaan pankkiin.
Viime vuosina on kultamarkkinoilla virinnyt kiinnostus ns. vastuullisen kullan osalta. Tällä
ymmärretään kultaa, jonka toimitusketju (chain-of-custody) on dokumentoitu ja voidaan näin ollen
todentaa kullan alkuperä ja sen tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Vastuullinen kuluttaja
voisi näin ollen käyttää tätä yhtenä ostopäätöksen perusteena, esim. korua valitessaan. Kts. esim.
www.responsiblegold.org.
Luonnontieteellisessä mielessä kullan alkuperää ei voida analyysein jäljittää, kuten esimerkiksi
timanttien osalta. Toimitusketjun hallinta perustuu siten asianmukaiseen sertifioitujen
laatujärjestelmien mukaiseen dokumentointiin ja auditointeihin. Em. toimitusketjun mahdollisesta
30
todentamisesta ja ”vastuullisen kullan tuotanto” käsitteestä on keskusteltu myös Kittilän kaivoksen
kanssa (keskustelut I.Hagan ja H.Alaniskan kanssa 15.4.2011). Asia ei kuitenkaan ole yhtiölle tällä
hetkellä ajankohtainen.
Hankealueella ja laajemminkin Suomessa on aika ajoin ollut keskustelua Kittilän kaivoksen
tuottaman kullan jatkojalostuksesta alueella, kuten Taigakoru Oy tekee Sodankylässä ja Rovaniemellä
Lapin pienkaivajien tuottaman hippukullan osalta. Tämäntyyppinen jatkojalostustoiminta ei ole
kaivosyhtiön ydinliiketoimintaa. Jatkojalostus vaatisi ulkopuolisen toimijan ja edellä mainitun
tyyppiset toimitusketjudokumentoinnit.
31
3
MALMIEN ETSINTÄ
Tässä luvussa esitellään nykyaikaisen malminetsinnän pitkäjänteinen ja kustannuksiltaan kallis
kokonaisuus. Käsitellään esimerkein sattumalta löytyminen ja kansannäytteet sekä GTK:n
toimintatapa. Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella toimivat etsintäyritykset esitellään.
Tämän luvun ovat laatineet Taina Eloranta, Pekka Tuomela ja Pekka Rytilä.
3.1
Sattumalta löytyminen
Sattumalta löytymisellä ymmärretään tapahtumaa, jossa kaivoksen tai esiintymän löytymisen
alkusysäys saadaan malminetsinnästä riippumattomalla tavalla. Usein esimerkiksi tietyömaiden tai
muiden maanrakennukseen liittyvien työmaiden oheistuotteena löytyy mielenkiintoisia kivi- tai
kalliolöydöksiä, jotka asiantuntevan arvion seurauksena saattavat johtaa alueen jatkotutkimuksiin ja
toisinaan edelleen varsinaisen mineraaliesiintymän löytymiseen. Useat kaivostoimintaan johtaneet
esiintymät on aikanaan löydetty tällä tavoin. Esimerkkeinä Outokummun ja Kittilän kaivokset:
Outokummun tarina on tyypillinen esimerkki kaivoksen löytymisestä ja kehittymisestä. Se on sikäli
tärkeä, että Outokumpu aloitti varsinaisen kaivosteollisuuden maassamme. Outokummun malmio
löytyi sattuman ja tieteellisen geologian yhteistuloksena. Malmion etsintä käynnistyi kevättalvella
1908, kun Outokummusta 60 km kaakkoon, Rääkkylän Kivisalmessa laivareittiä syventäneen
ruoppaajan kauha iskeytyi valtavaan, viiden kuutiometrin suuruiseen siirtolohkareeseen.
Kanavanruoppaajat arvelivat ihmeellisen näköisen kiven palasia katsellessaan kiven olevan taivaalta
tippuneen meteoriitin kappaleen.
Ruoppaustyön päälliköt lähettivät kivestä näytteen geologiselle toimistolle Helsinkiin. Näyte jäi
lojumaan toimiston nurkkaan kunnes Orijärveltä palanut vuori-insinööri Otto Trüstedt kiinnostui
kivestä. Trüsdedt nimitettiin johtamaan siirtolohkareen emäkallion etsintätyötä. Apunaan hänellä oli
Pohjois-Karjalasta kymmenen vuotta aiemmin laadittu geologinen kartoitusaineisto sekä tuoreet
näkemykset viimeisimmän jääkauden aikaisista jään kulkusuunnista. Usean vuoden määrätietoisen
tutkimustyön tuloksena malmi löydettiin silloisen Kuusjärven kunnan alueelta (nykyinen
Outokummun kaupunki). (www.scda.com)
Yhtiö perustettiin Hackmanin ja Suomen valtion kesken 1914, vuokrattiin norjalaiselle Hybinette
yhtiölle 1917 ja ostettiin takaisin 1921. Valtio lunasti Hackmanin osuuden 1924 ja syntyi liikelaitos
Outokummun kaivos, josta tuli osakeyhtiö 1932. Nykyinen Outokumpu käsittää Suomessa
kromikaivoksen Kemissä ja Tornio Worksin jaloterästehtaan Torniossa. Laitekehittäjä Outokumpu
Technology on nykyisin Outotec (ks Talouselämä 9/2011 s. 35).
32
Kuva 6. Outokummun jäljille päästiin Rääkkylän Kivisalmen ruoppauksissa. Kuva vuodelta 1908
teoksesta Läpi harmaan kiven 1982 SKS.
Kuva 7. Outokumpu luonnontilassa 1890-luvulla. Malmi löytyi 1910.
33
Kuva 8. Outokumpu 1935
Suurikuusikon kultakaivos Kittilässä sai alkunsa tielinjan oikaisusta Kiistalan Vuomajärvellä 1986.
GTK:n asiantuntijat löysivät tieleikkauksesta kvartsi-karbonaattijuonen, joka sisälsi näkyvää kultaa
mm. arseenikiisun yhteydessä. Löydöstä alkaneet laajamittaiset jatkotutkimukset johtivat aikanaan
suuren esiintymän löytymiseen. Kaivoksen rakentamispäätös tehtiin 2006 ja kultaharkkoja alkoi
valmistua 2009.
Kuva 9. Kiistalan tietyömaan leikkaus, josta tehty kultalöytö aikanaan johti Kittilän kaivoksen
perustamiseen. Kuvassa GTK:n Jorma Valkama, Olavi Auranen, Ilkka Härkönen ja Veikko Keinänen.
(Geologi-lehti 58, 2006)
34
3.2
Etsintäkilpailut ja kansannäytteet
Noin puolet metallikaivoksista on saanut alkunsa kansannäytteiden perusteella. Suomessa tyypillisiä
ovat lohkarenäytteet, joita jääkausi on aikoinaan kuljettanut. Seuraamalla ns. lohkareviuhkaa voidaan
suotuisassa tapauksessa päätellä lohkareen emäkallio (ja mahdollinen mineralisaatio). Lapissa
tällaisista ovat esimerkkejä Kolarin Hannukainen ja Kemin kromikaivos. Kemin kaivoksen löysi
sukeltaja voimalaitoksen jäähdytyskanavan rakennustöiden yhteydessä. Hän lähetti GTK:n
kiinnostuksen herättäneet näytteet Tavallaan se oli kansannäyte.
Tunturi-Lappi on viimeksi järjestänyt malmietsintäkilpailun Northland Resources 2010 keväästä
syksyyn. Siihen liittyi kuusi etsintäkurssia Kolarissa ja Muoniossa. Vuoden 2010 kilpailu tuotti 118
näytettä 25:ssä eri lähetyksessä. Voittaja oli lähettänyt magnetiittinäytteen Kolarin Saarenputaalta.
Toisen palkinnon sai niin ikään Saarenputaalta tullut porakaivonäyte, jossa oli magnetiitin lisäksi
magneetti-, rikki- ja kuparikiisua. Järjestäjät perustelivat lyhyttä kilpailuaikaa väen aktivoinnilla ja
toivottivat näytteet tervetulleiksi jatkossakin
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) vuoden 2009 valtakunnallisessa kansannäytekilpailussa
palkittiin lohkareet Kullaan kultapotentiaalisesta vyöhykkeestä ja Kittilän kulta-kuparirautalohkareesta, joka löytyi vesijohtoa kaivettaessa 2008. Kittilän lohkareen on todettu irronneen
läheisestä kiintokalliosta ja se sisältää kultaa 8,5 g/t, kuparia 1,5 % ja rautaa 25,7 %. GTK on tehnyt
varauksen mainitulle Kittilän alueelle ja tarkemmat tutkimukset ovat jo käynnissä. GTK sai 2009
kaikkiaan lähes 6700 näytettä, jotka tutkitaan Itä-Suomen yksikössä Kuopiossa. Kansannäytetoiminta
on virkeätä.
3.3
Systemaattinen etsintä
Jatkuvaa etsintää ja tutkimusta varten Suomessa toimii 125-vuotias Geologian tutkimuskeskus
(GTK), jolla on pääkonttori Espoossa ja alueyksiköt Kuopiossa (Itä-Suomi), Kokkolassa (LänsiSuomi) ja Rovaniemellä (Pohjois-Suomi). GTK:n tehtävänä on tuottaa elinkeinoelämän ja
yhteiskunnan tarvitsemaa geologista tietoa, jolla edistetään maankamaran ja sen luonnonvarojen
hallittua ja kestävää käyttöä. GTK toimii kansallisena geotietokeskuksena ja aktiivisena osaajana
kansainvälisessä tutkimus- ja projektitoiminnassa. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM)
alainen asiantuntijaorganisaatio, joka on perustettu 1885. GTK:n Pohjois-Suomen yksikkö on
profiloitunut kaivosteollisuutta palvelevaan toimintaan.
GTK vastaa maa- ja kallioperän perustutkimuksesta Suomessa. Aiemmin kuvatun mukaisesti GTK
raportoi parhaat löydöksensä TEM:ölle, joka järjestää potentiaalisimmista kohteista kansainvälisen
huutokaupan. GTK:n perinteinen rooli operatiivisena malminetsijänä alkoi muuttua jo 1990-luvulla
mutta tulevaisuudessakin GTK:n tehtävänä on tuottaa em. konkreettisia aiheita, joita yksityissektori
kehittää edelleen. Tulevaisuuden GTK tarjoaa yrityksille erityisosaamista vaativia palveluja sekä
etsintään että kohteiden jatkotutkimuksiin.
GTK toimii myös kansallisena geotietokeskuksena, josta erilaiset geotietoaineistot ovat kansalaisten,
julkisyhteisöjen ja yritystoimijoidenkin hyödynnettävissä. GTK:n hallinnoima geotietoaineisto on
kansainvälisessäkin mitassa erittäin laadukasta ja monipuolista, mikä edistää merkittävässä määrin
kansainvälisten malminetsintäyritysten mielenkiintoa Suomea kohtaan. GTK tuottaa ja tarjoaa
käyttöön sen geologisen, geofysikaalisen ja geokemiallisen perustiedon, johon menestyksekäs
malminetsintätoiminta Suomessa perustuu. Toisaalta GTK kokoaa yhteen ja jalostaa edelleen sitä
tietoa, jota yksityisten toimijoiden tutkimukset tuottavat. (Ikuisesti nuori, GTK:n 125vuotishistoriikki)
35
Tässä tyypillinen GTK:n uutinen kevättalvelta 2011.
Kuva 10. Geologian tutkimuskeskus GTK tekee 2011 kallioperän rakenteen kartoitukseen liittyviä
painovoimamittauksia Muoniossa. Mittaukset ovat osa alueellista painovoimakartoitusta, jota GTK
on tehnyt vuodesta 1972 lähtien.
GTK kehittää jatkuvasti menetelmiään tehokkaammiksi. Mainittakoon esimerkkeinä GTK-FrEM eli
Reiska ja EMRE, joilla etsitään syvämalmioita (Tekniikka ja Talous 4.3.2011 s. 16-19).
3.4
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson malminetsintäyritykset
Agnico-Eagle Finland Oy on kanadalaisen Agnico-Eagle Mines Ltd:n suomalainen tytäryhtiö.
Emoyhtiöllä on Kittilän Suurikuusikon lisäksi 5 kaivosta Kanadassa ja Meksikossa.
Agnico-Eagle Finland Oy louhii Kittilän Suurikuusikon kaivoksessa yhtä Euroopan suurimmista
kultaesiintymistä. Yhtiö on panostanut malminetsintään kaivoksen lähiympäristössä; alueella on
runsaasti valtauksia ja valtaushakemuksia.
Northland Mines Oy
Northland Mines Oy on luxemburgilaisen Northland Resources S.A.:n suomalainen tytäryhtiö.
Northland Mines Oy on tutkinut usean vuoden ajan Kolarin ja Muonion alueen rauta–kupari–kultaesiintymiä, ns. IOCG-malmeja. Suomessa pisimmälle edennyt projekti on Hannukaisen
rautakaivoshanke. Lukuisat valtaukset seurailevat malmikriittisiä jaksoja. Kaivospiirihakemus
Hannukaisen rautakaivoshankkeesta on jätetty vuoden 2010 lopulla. Ruotsissa Pajalan alueella
Northland Mines AB:n Tapulin kaivosta rakennetaan parhaillaan ja Sahavaaran kaivoksen
ympäristölupaprosessi on vireillä. Northlandin uusin aluevaltaus on Kittilän alueen kultakohteet.
Yhtiö on vallannut ja varannut laajoja alueita tiedossa olevien kultakriittisten alueiden kohdalta.
Anglo American Exploration B.V
Anglo American Exploration B.V. on suuri kansainvälinen kaivosyhtiö. Suomessa yhtiöllä on lukuisia
valtauksia, suurimmat alueet yhtiö on vallannut Sodankylän kunnan alueella.
36
Kittilässä Anglo American Explorationilla on valtauskeskittymä, josta yhtiö etsii nikkeliä ja kuparia.
Valtaukset sijaitsevat Polar Mining Oy:n Kutuvuoman kaivospiirin tuntumassa. Valtausalueelle osuu
tunnettu Tepsan kuparimineralisaatio. Alue on lisäksi tunnettu hyvin kulta-kuparikriittisenä vyöhykkeenä.
Mawson Energi AB
Mawson Energi AB on kanadalaisen Mawson Resources Ltd.:n tytäryhtiö. Yhtiöllä on
malminetsintäprojekteja Suomen lisäksi Ruotsissa ja Perussa. Mawson Energi AB:n varausalueet ja
valtaushakemukset keskittyvät Ylitornion kunnan alueelle. Yhtiö etsii Rompaksen alueelta uraania ja
kultaa. Yhtiö on raportoinut lupaavia kultaja uraanipitoisuuksia kyseiseltä alueelta.
Polar Mining Oy
Polar Mining Oy on australialaisen Dragon Mining Ltd.:n suomalainen tytäryhtiö. Dragon Mining
osti vuonna 2003 Outokumpu Mining Oy:n jalometallikohteet, kun Outokumpu päätti luopua
malminetsinnästään. Polar Mining Oy:llä on kultakaivokset Orivedellä ja Jokisivulla. Lisäksi
ruotsalaisella tytäryhtiöllä on Ruotsissa kultakaivos (Svartliden). Polar Mining Oy:llä on TunturiLapissa monta malminetsintäkohdetta. Hanhimaan kultakohde Kittilässä on näistä merkittävin.
Kittilässä on lisäksi Tepaston molybdeeni-kuparikohde ja Suksettoman kulta-kuparikohde, sekä suuri
varausalue Hanhimaan pohjoispuolella. Yhtiö on myös ainoa, jolla on malminetsintätoimia
Enontekiön alueella. Enontekiöllä on muutama valtaushakemus nikkelin ja kuparin etsintää varten.
Endomines Oy
Endomines Oy on ruotsalaisen Endomines AB.n tytäryhtiö. Yhtiöllä on hallussaan Pampalon
kultakaivos Ilomantsissa, jossa tuotantoa ollaan juuri aloittamassa. Lisäksi yhtiöllä on useita
malminetsintäkohteita. Tunturi-Lapin alueelle osuu Porkosen kultakohde, joka sijaitsee Kittilässä.
Tailtiu Oy
Tailtiu Oy on kanadalaisen Taranis Resources Inc.:in tytäryhtiö. Yhtiö harjoittaa malminetsintää
Kanadassa ja Suomessa. Suomessa olevat malminetsintäkohteet ovat Kittilän alueella
(Kettukuusikko, Naakenavaara, Marskinkuusikko ja Riikonkoski). Yhtiö etsii lähinnä kultaa.
Lappland Goldminers Oy
Lappland Goldminers Oy on ruotsalaisen Lappland Goldminers AB:n tytäryhtiö. Yhtiö omistaa
Suomessa Pahtavaaran kultakaivoksen. Lappland Goldminers Oy:llä on muutamia valtauksia Kittilän
kultakriittisillä vyöhykkeillä.
Akkerman Exploration B.V.
Akkerman Exploration B.V. on alankomaalainen yhtiö, jolla on useita valtauksia Suomen alueella.
Tunturi-Lapin alueella yhtiö hakee valtauksia Kolarin/Kittilän alueella sijaitsevalle vanadiini-rautatitaanikohteelle.
FQM Kevitsa Mining Oy
37
FQM Kevitsa Mining Oy on kanadalaisen First Quantum Minerals Ltd:n suomalainen tytäryhtiö, joka
on tällä hetkellä rakentamassa Sodankylään Kevitsan nikkeli-kupari –kaivosta. Yhtiöllä on Kittilässä
yksi varausalue.
Magnus Minerals Oy
Magnus Minerals Oy on suomalainen malminetsintäyhtiö. Yhtiöllä on Suomessa useita
malminetsintäkohteita. Tunturi-Lapin alueella yhtiöllä on muutama varausalue. Varausalueilla
sijaitsevat mm. Sirkan vanha kultakaivos ja Loukisen kulta–nikkeli-esiintymä.
Pyhäsalmi Mine Oy
Pyhäsalmi Mine Oy on kanadalaisen Inmet Mining Corporationin suomalainen tytäryhtiö. Yhtiö
omistaa Pyhäsalmen kaivoksen. Yhtiö tutkii myös Peräpohjolan liuskevyöhykkeen malmipotentiaalia,
Ylitornion kunnan alueella on yhtiön yksi varausalue.
Tertiary Minerals Plc
Tertiary Minerals Plc on isobritannialainen malminetsintäyhtiö. Yhtiöllä on projekteja pohjoismaissa
ja Saudi-Arabiassa. Tunturi-Lapin alueella yhtiöllä on valtaukset Kolarissa Sivakkalehdon alueella
(rautamalmi) ja Kittilässä Kiekerömaalla (kultamalmi).
Morenia Oy
Morenia Oy on Metsähallitus- konserniin kuuluva tytäryhtiö. Morenia Oy:n toimialana on jalostaa ja
myydä maa- ja kallioperän aineksia ja niistä valmistettuja tuotteita. Yhtiöllä on Kolarissa yksi
valtaushakemus kaoliinin etsintää varten.
Geologian tutkimuskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön alainen organisaatio, joka suorittaa
malminetsintää, mutta ei kaivostoimintaa. Lupaavat kohteet myydään yhtiöille tarjouskilpailun
perusteella.
Yksityiset henkilöt
Muutamilla yksityisillä henkilöillä on varauksia/valtauksia Tunturi-Lapin alueella. Näitä ei käsitellä
tarkemmin tässä katsauksessa.
38
4
KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYKSET JA KERRANNAISVAIKUTUKSET
Tässä luvussa esitellään kaivostoiminnan prosessivaiheita. Kaivostoimintaa käsitellään myös
tarvittavien liikenne- ja yhdyskuntaedellytysten sekä aluetalouden kannalta. Luvussa hahmotetaan
Tunturi-Lapin tulevan kaivosklusterin päärakennetta, koska alalle syntynee samanlainen
tuotantoyhtiöiden ja alihankintayrityksien verkosto, joka tunnetaan monilla muilla aloilla.
Tämän luvun laatimiseen ovat osallistuneet kaikki Pöyryn tiimin jäsenet.
4.1. Tekniikkaa ja aluetaloutta
Rikastuksen monitahoinen prosessi- ja konekanta esitellään liitteessä 1 pienen kaivossanaston ohella.
Niiden alalla toimii Suomessa useita merkittäviä yrityksiä, joista mainittakoon luettelon omaisesti
Sandvik (porakalusto), Arctic Drilling (poraus), Normet (kuljetuskalusto), Paakkola (kuljettimet),
Tamrock (porakoneet), Metso Minerals (prosessikoneet) ja Outotec, entinen Outokumpu Technology.
Outotecista kertoo tarkemmin Talouselämä 9/2011 s. 35, että se on nopeasti kasvava, nykyisin
liikevaihdoltaan miljardin euron luokkaa oleva yhtiö, jolla on asiakkaita kaikkialla maailmassa.
Painopistemaita ovat Kiina, Chile, Brasilia ja Lähi-idän maat. Menestystekijöitä on kolme:
-
Koneet ovat energiatehokkaita (EU Best Practice ympäristöarvio)
Referenssejä on kertynyt kaikkialta maailmasta (sulattoja, sintrauslaitoksia, pasuttoja,
sakeuttimia, vaahdottimia)
Outotec on sopivan neutraali toimija alalla, joita leimaavat nationalismi, korruptio ja eliitin
hämärä voittojen kahminta. Outotecin tekniikkaa on vaikea kopioida, koska vain firman oma
väki osaa virittää ja hienosäätää laitteistot paikallisiin olosuhteisiin. Yli 3100:n hengen
työväestä on nykyisin kolmannes Suomessa. Liitteenä 1 on pieni kaivossanasto sekä kuvia
koneista ja laitteista. Osa termeistä on satoja vuosia vanhoja. Esimerkiksi malmeihin liittyvät
termit kiisu ja välke ovat olleet käytössä jo hyvin kauan, eikä niiden tarkkaa ikää tunnetakaan.
Kun kaivosklusterin syntyä hankealueelle ajatellaan aluetaloudellisesta näkökulmasta, on selvää, että
keskeinen huomio tulee kohdentaa malminetsintä- ja kaivostoiminnan tukipalveluiden
toimintaedellytysten lisäämiseen. Näin on etenkin, kun huomioidaan ne seikat joihin potentiaalisesti
voidaan vaikuttaa hankealueen taustatoimijoiden toimesta (kunnat, elinkeinoyhtiö). Kansainvälisiin
malminetsinnän ja kaivostoiminnan rahoitusmekanismeihin on hankealueen taustatoimijoiden
käytännössä mahdoton vaikuttaa. Sama koskee hieman rajatummassa määrin kansallisessa
määräysvallassa olevia rahoitusmekanismeja kuten Teollisuussijoitusta.
Herää kysymys, voisiko kunta osallistua Teollisuussijoituksen kautta jonkin hankkeen rahoitukseen
vai onko esim. kaavoituksen tai malminetsinnän/kaivostoiminnan vaatiman infran tukeminen tai
kehittäminen lähempänä kunnan toimialaa. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä uuden kaivoslain myötä
kaavoituksen
merkitys
edelleen
korostuu
aiempaan
verrattuna.
Tässä
kunnan
kaavoitusasiantuntemuksen merkitys korostuu, koska malminetsintäyritysten osaaminen ja resurssit
tässä suhteessa ovat varsin vähäisiä. Tarvittavat kaavoitustoimenpiteet voidaan integroida esim.
YVA-menettelyn yhteyteen, joka useimmissa kaivoshankkeissa joka tapauksessa tarvitaan.
Alueen kiinnostavuus kansainvälisten toiminnanharjoittajien silmissä määräytyy hyvin pitkälle mm.
(1) alueen mineraalipotentiaalin ja (2) saatavilla olevan geologisen perustiedon sekä (3) valtakunnan
tason toimintaedellytysten kautta (esim. kaivoslain ja ympäristölainsäädännön mukaiset
luvitusprosessit).
Alueen mineraalipotentiaali on geologian määräämää mutta potentiaalin ”löytyminen” perustuu hyvin
pitkälle riittävään tutkimustoimintaan ja helposti saatavilla olevaan geologiseen tietoon. Siten edellä
mainittuun ensimmäiseen tekijään ei voida vaikuttaa muutoin kuin keskimmäisen tekijän avulla. GTK
39
hoitaa käytössään olevat resurssit huomioiden varsin ansiokkaasti geologisen perustiedon hankintaa.
Valtionhallinnon tuottavuusohjelma vähentää myös GTK:n resursseja. Sama resurssivaje hankaloittaa
myös mm. valtaus- ja kaivospiirihakemuksia käsittelevän viranomaisen työtä.
Mainittuun resurssivajeen paikkaamiseen ei liene olemassa konkreettisia suunnitelmia. Ajatuksen
tasolla voidaan esittää kysymys, voisivatko esim. hankealueen kunnat osallistua jollain tavalla
rahoittamaan pätevän henkilöstön rekrytointia mainittuihin organisaatioihin (vrt. korkeakoulujen
lahjaprofessuurit). Mikäli tämä olisi mahdollista ja siihen ryhdyttäisiin, voisivat nämä henkilöt
kohdentaa työpanoksensa kyseisen alueen hankkeisiin. Tällä tavoin voitaisiin merkittävästi parantaa
malminetsintä- ja kaivostoiminnan toimintaedellytyksiä kohtien 2 ja 3 osalta. Kohdan 2 osalta
tietämystä voidaan tehokkaasti lisätä myös entistä paremmin toimivan kansannäytetoiminnan avulla.
Kuten aiemmin on todettu, useat Suomen kaivokset ovat saaneet alkunsa kansannäytteestä aloitetun
malminetsintätyön tuloksena. Lapin alueella kansannäytetoiminta on vireää mutta vastaavantyyppiset
malminetsintäkilpailut mitä Northland Resources-yhtiö viime vuonna järjesti, mitä todennäköisimmin
lisäisivät kiinnostusta edelleen. Harkittavaksi voitaisiin esimerkiksi ottaa hankealueen oma vuotuinen
malminetsintäkilpailu. Mikäli järjestäjätahona toimisi esim. kunta tai alueellinen kehitysyhtiö näytteet
voitaisiin edelleen toimittaa GTK:n kansannäytetoimintaohjelmaan.
Alueen tunnettuutta voidaan ehkä jossain määrin nostaa erilaisin markkinointikeinoin (esim.
kansainvälisten alan tapahtumien yhteydessä) mutta tällöinkin lienee syytä olettaa, että markkinoinnin
pitäisi tapahtua osana isompaa kokonaisuutta, esim. Suomi-osaston yhteydessä.
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella tapahtuva malminetsintätoiminta on verrattain laajamittaista
(luku 3), mutta varsinaista tuotannollista toimintaa harjoitetaan toistaiseksi vain Kittilän kaivoksella.
Malminetsintävaiheessa ei harjoiteta tuottavaa liiketoimintaa vaan lähinnä kulutetaan erilaisia
malminetsinnän ja hankekehityksen vaatimia palveluita. Näitä ovat mm:
-
Kairauspalvelut
Mittauspalvelut mukaan lukien geofysikaaliset mittaukset
Laboratoriopalvelut
Geologiset ja ympäristökonsultointipalvelut
Tekniset suunnittelupalvelut
Lainopilliset palvelut
Kun huomioidaan malminetsintävaiheen mittakaava ja ajallinen kesto, on luonnollista, että mikäli
nämä tukipalvelut tuotetaan paikallisten yhtiöiden toimesta, on aluetaloudellinen hyöty huomattavasti
suurempi kuin alueen ulkopuolisten yritysten tuottamana. Kaivoksen rakentaminen kestää 1-2 vuotta,
minkä jälkeen tuotantotoiminta jatkuu usein jopa kymmeniä vuosia riippuen malmiesiintymän
suuruudesta.
Kaivoksen rakentamis- ja toimintavaiheessa edellä mainittujen tukipalveluiden tarve säilyy edelleen
mutta lisäksi tarvitaan monenlaisia muita tukipalveluita, kuten maanrakennus- ja louhintapalveluita,
rakentamisen palveluita jne. Näissäkin vaiheissa on alueen näkökulmasta paikallisten yritysten laaja
osallistuminen mitä toivottavinta.
Seuraavaan taulukkoon on koottu esimerkinomaisesti hankealueella toimivia (rekisteröidyn
kotipaikan mukaan) alan yrityksiä. Tiedot on saatu Taloussanomien yrityshakupalvelusta ja yritysten
kotisivuilta. Taulukon lukuja tarkasteltaessa on huomioitava, että yritysten pääasialliset toimipisteet
ja henkilöstö voivat sijaita muualla kuin kotipaikassa (esim. Tapojärvi Oy). Kotipaikalla on kuitenkin
merkitystä mm. yhteisöverotuksen kannalta.
40
Esimerkiksi kairausyrityksiä ajatellen hankealuetta voidaan mm. logistiselta kannalta ajatellen pitää
varsin keskeisenä toiminta-alueena Suomessa. Alan suurimpien Suomalaisten toimijoiden Drillcon
SMOY:n ja Oy Kati Ab:n liikevaihto on luokkaa 10 milj. € vuodessa ja työntekijöitä yrityksissä 60130 henkeä. Jo pelkästään kairausalalla on siten aluetaloudellisesti merkittävää potentiaalia. Alueella
on jo nykyisellään merkittäviä kaivannaisklusterin piiriin kuuluvia yrityksiä mutta mahdollisuuksia
klusterin laajentamiseen varmasti löytyy, kun esim. yritysten toimintaedellytyksiin kiinnitetään
riittävää huomiota.
Toimiala
Yritys
Kotipaikka
Kairauspalvelut
Mittaus- ja
konsultointi-palvelut
Konsultointi- ja
suunnittelupalvelut
Maarakennuspalvelut
Maarakennuspalvelut
Styrud Boreal Oy
Ylitornio
Liikevaihto
milj. €
5,0 (2010)
Astrock Oy
Sodankylä
0,6 (2009)
< 10
Ahma-Insinöörit Oy
Kittilä
5,2 (2009)
> 50
Maansiirto Vainio Oy
Maanrakennus Rousu Oy
Maanrakennus Kantmark
Oy
Kittilä
Kittilä
3,3 (2010)
1,6 (2010)
> 20
< 10
Pello
2,7 (2010)
> 20
Tapojärvi Oy
Kolari
25,5 (2010)
n. 200
43,9
> 300
Maarakennuspalvelut
Urakointi- ja
teollisuus-palvelut
Yhteensä
Henkilöstö
n. 20
Yritysten toimintaedellytysten lisäksi keskeistä on kiinnittää huomiota myös niiden henkilökunnan
asuinmahdollisuuksiin ja kotipaikkaan. Malminetsintä- ja kaivosalalle on tyypillistä, että suuri osa
henkilöstöstä on ns. reissutyössä. Tällä on tietysti huomattavia vaikutuksia esim. kunnallisverotuksen
kannalta. Asuintarpeisiin alueen kunnilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa esim. kaavoituksen ja
houkuttelevien kuntapalveluiden avulla.
4.2. Liikenneolot
1975-1988 toiminut Kolarin Rautuvaaran kaivos oli ensimmäinen Suomessa, jossa kunta tietoisesti
pyrki pitämään yhdyskuntarakenteen koossa eikä alkanut kehittää uutta kaivoskylää. Kasvu ohjattiin
Kolarin kirkonkylään, jonne mm kaivosyhtiö Rautaruukki rakensi asuntoja ja luovutti edullisesti
omakotitontteja kaivosten työntekijöille. Kunnan pääkeskus siirtyi Sieppijärveltä kirkonkylään 1980luvun alussa, jolloin sinne valmistui uusi kunnanvirasto. Tämä perusmalli on sittemmin muodostunut
itsestään selvyydeksi, koska suuren tuotantolaitoksen työntekijät tulevat paikalle vuoroilleen hyvinkin
pitkien matkojen, jopa sadan kilometrien päästä vakinaisista asuinpaikoistaan. Se taas määräytyy
koko perheen koulu- ja työpaikkojen ja lähipiirin mukaan. Merkittävä osa työntekijöistä on myös ns.
keikkaväkeä, eli he asuvat viikot kaivospaikkakunnalla (esim. Kittilässä) mutta varsinainen koti
sijaitsee toisaalla (Rovaniemi, Oulu jne.).
Työpendelöinti asettaa vaatimuksia autoteiden laadulle, kuten myös kumipyörälogistiikka. Tiestön
uusia kehittämisaskeleita ei voida enää mitoittaa pelkästään paikallisväestön, matkailun ja vapaa-ajan
tarpeiden mukaan, josta Ylläksen maisematie on sinänsä erinomainen esimerkki. Lapin tieverkossa on
perustavaa laatua olevia ongelmia sekä kaivosteollisuuden että matkailun kannalta. Kaivosalan
emämaiden kuten Kanadan ja Australian oloihin verrattuna Lapin tiestö on kattava ja hyvä, kertovat
yhtiöiden edustajat. Mutta tiet on mitoitettu raskaan liikenteen kannalta liian vaatimattomaksi,
yleensä vain 6-8 metrin levyiseksi. Jopa kansanvälinen päätie E 8 on välillä Pello-Tornio edelleen 8
41
metrinen, vaikka se esiintyy jo vuoden 1965 tieverkkosuunnitelmassa kymmenmetrisenä (1,5 metrin
pientareilla varustettuna) päätienä. Itse asiassa kuorma-autot tarvitsevat oikeastaan 5 metrin levyisiä
kaistoja, joita yleisesti käytetäänkin suljetuilla tuotantoalueilla ja isoissa kiertoliittymissä. Tien
käytännön minimileveys olisi siis 10 metriä. Leveydellä on suora vaikutus kantavuuteen ja
murtumien syntymiseen. Tiegeometriakin voisi olla vähemmän kiharaista kuin Lapissa on tapana.
Matkailu käyttää kaikenlaista pikkutiestöäkin. Sille on tärkeä laatu- ja turvallisuustekijä, että autot
pysyvät jotenkin puhtaina. Kestopäällysteitä tullaan siis yhä enemmän edellyttämään myös
pikkuteiltä. Sekä raskaan että kevyen autoliikenteen perusvaatimukset osoittavat, että Tunturi-Lapin
tieverkko odottaa suurremonttia.
Myös rautatieyhteyksien kehittämisote vaatii uutta ajattelua. Nykyisestä otettakoon kaksi esimerkkiä
Liikenneviraston julkaisusta Tulevaisuuden näkymät 1/2011 (s.1).
”Ennusteen lähtökohtina ovat (kaivosteollisuuden osalta) seuraavat oletukset:
-
-
Kolarin Hannukaisen kaivosta ei avata lainkaan tai mikäli kaivos avataan, kuljetetaan rikasteet
Narvikin sataman kautta.
Outokummun ferrokromituotannon laajennus kaksinkertaistaa Elijärven kaivoksen kuljetukset
1,2 miljoonaan tonniin. Nykyisin kaivoksen kuljetukset hoidetaan kuorma-autoilla. Ennusten
mukaan kuljetukset siirtyisivät rautateille.”
Kun vertaa tätä kannanottoa äskettäin valmistuneeseen Tunturi-Lapin Kehityksen
esiselvitykseen Keski-Lapin poikittaisrata, huomaa nopeasti niiden olevan eri planeetoilta,
kun vielä muistetaan paine jatkaa Lapin rataverkkoa Norjan Kirkenesiin ja Skiboteniin.
Kaivosyhtiöiden taholta korostetaan, että jos logistiikan toiminnasta ei ole varmuutta, kaivos
ei voi aloittaa. Esimerkiksi Hannukaisen rautakaivoksesta lähtisi jo muutaman vuoden
kuluttua päivittäin kaksi 55:n vaunun rikastejunaa etelän tai lännen satamiin. Etusijalla ovat
Suomen Perämerenkaaren satamat, joista valitaan kaivoksen kumppani jo 2011.
Kuva 11. Neljän kiskon raide Torniosta Haaparantaan. Vaihde vasemmalle vie Tornion satamaan ja
terästehtaaseen
42
Keski-Lapin poikittaisrataselvityksen mukaan 2010 -luvun tärkein hanke on rautatieyhteyden
aikaansaaminen Ruotsin Svappavaarasta Pajalan ja Kolarin kautta Kittilään. Paitsi että se yhdistäisi
alueen kaivokset satamiin, se avaisi myös henkilöliikenneyhteyksiä matkailun tarpeita varten sekä
Suomesta että Ruotsin kautta Euroopasta. Suomen puolella tämä rata olisi toteutettava
nelikiskotekniikalla, jotta läntisen Euroopan kalusto voisi liikkua radalla. Aloitus voisi pitkäänkin
toimia dieselvedolla, ja sähköistys voisi tulla myöhemmin, kuten myös yhteydet Jäämeren satamiin
Norjassa. Dieselvedon osuus on raideliikenteessä kasvussa, etenkin rahtipuolella. ”Diesel pyörittää
maailmaa”,
sanotaan,
ja
saimme
hyvää
havainto-opetusta
Japanin
Fukushiman
ydinvoimalaonnettomuudesta 2011, kun dieselgeneraattorit valjastettiin pelastamaan tuhoutuneita
hätäsysteemejä.
Kuva 12. Aavahelukka on hyväkuntoinen kenttä kangasmaastossa, helppo kehittää.
Lentoliikenneyhteyksien kehittämisote ei myöskään saa pysähtyä. Kittilän lentoaseman kehitys
metsänlannoituskentästä kansainväliseksi keskukseksi on vakuuttava osoitus tämän alan
merkityksestä, joka tulevaisuudessa kasvaa myös rahtipuolella etenkin kulutus- ja varaosien
kiiretoimituksissa. Enontekiössä ja Pajalassa on Kittilän tasoiset lentoasemat, ja Pajala palvelee myös
Kolaria, käyttäen jopa nimeä Pajala-Ylläs Airport. Kolarissa on Aavahelukan yleisilmailukenttä,
johon ei ole reittiliikennettä.
4.3. Kaivostoiminnan vaikutukset sijaintikunnassa
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti julkaisi 2009 Hannu Törmän ja Kaarina Reinin raportin
Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Siinä olivat
mukana myös Suurikuusikon ja Pajalan-Kolarin kaivokset. Näistä tapauksista on kertynyt myös
käytännön kokemuksia muutamilta vuosilta (ks seminaariaineisto 20.4.2011 www.tunturilappi.fi)
43
Kaivoksen rakentamisvaihe on kiihkeä, mutta suhteellisen lyhytaikainen, vain pari vuotta.
Toimintavaihe on vakaa ja pitkäaikainen riippuen metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksestä.
Pajalan-Kolarin tapauksessa vaiheet ovat limittäisiä, mikä on aluetalouden kannalta parempi
vaihtoehto. Rakentaminen ja tuotanto luovat työllisyyttä ja kulutusta yhtä aikaa, joten
aluetaloudellinen vaikutus muodostuu suuremmaksi. Toimintavaiheen työtulot jäävät joka
tapauksessa aina omalle alueelle.
Kaivokset luovat huomattavan määrän uusia työmahdollisuuksia.
Kittilän kultakaivoksen
kokonaisvaikutus työpaikkojen määrän kasvuun arvioidaan vuoteen 2014 mennessä kaikkiaan 800:ksi
(Törmä & Reini 2009)
Tutkimus toteaa kaivostoiminnan vaikutuksista eri toimialoihin seuraavaa:
-
Palvelualoista vahvistuvat koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut.
Suora ja suuri vaikutus mineraalien kaivuun.
Erittäin merkittävä mutta väliaikainen vaikutus rakentamiseen.
Tuotannon kasvua ei-metallisissa mineraalituotteissa, koneiden ja laitteiden valmistuksessa,
kuljetuksissa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä.
Tästä hahmottuu kaivosklusterin päärakenteeksi
1. Itse tuotantoyhtiö, jossa laajalta alueelta tuleva usean sadan hengen työväki, osaksi jatkuvassa
monivuorotyössä.
2. Tuotantoa välittömästi palvelevat kuljetus- ja käsittelyalan yritykset sekä tuotannossa mukana
olevat alihankkijat (louhinta, lastaus, sisäiset siirrot).
3. Tukipalvelut kuten ravintolatoimi, työturvallisuus ja työterveydenhuolto sekä
henkilöstöhallinto.
4. Toiminnan tarvitsemien kulutustarvikkeiden ja osien valmistus ja hankinta.
5. Teollisuus ja liikekiinteistöjen hoito ja uusien tilojen rakentaminen.
Paikallisten vaikutusten kannalta kaivostoimintaa liittyy joukko myönteisiä odotuksia. Näitä ovat
muuttovoitto, työpaikat, palvelujen parantuminen ja talouden kohentuminen, sanalla sanoen
elinvoima. Odotukset ovat toteutuneet esimerkiksi Sotkamossa ja Kittilässä. Kaivos tuo väestökasvua,
elinkeinojen monipuolistumista, osaamispääomaa, kunnan verotulojen kasvua, näkyvyyttä ja
myönteistä kiinnostusta.
Toisaalta on joukko kielteisiä pelkoja ja odotuksia, kuten ympäristöongelmat liikenteen ja melun
lisääntyessä ja maisemien muuttuessa. Lapissa myös porotalous kärsii. Kaivostoimintaa
valmisteltaessa onkin toimitettava huolelliset ennakkoarvioinnit vaikutuksista sekä ympäristöön että
yhteisöön. Viimemainittuja sosiaalisia vaikutuksia ovat muutokset elinoloissa, viihtyvyydessä,
kulttuurissa ja jopa politiikassa. On merkillepantavaa, että kansainväliselle rahoittajille eivät riitä
Suomen lainsäädännön mukaiset YVA-selvitykset vaan edellytetään huomattavasti perusteellisempia
ns equator-prinsiipin mukaisia selvityksiä , ks www.equator-principles.com.
Kokemuksen perusteella on alettu korostaa kaivoksen tuloa paikkakunnan ja alueen mahdollisuutena
eikä minään pelastavana ihmelääkkeenä. Onnistuminen riippuu siitä, miten aktiivisen otteen
kaivoskunta ja sen yrittäjät kykenevät pitämän uuteen vaiheeseen. Jos paikalliset yritykset, joita
esimerkiksi Kittilässä on noin 600, eivät ole aktiivisia ja verkotu tehokkaasti, tulee kaivokseen
helposti ulkopuolinen erikois-alihankkija. Mahdollisuuksien hyväksikäytöstä on klassisena
44
esimerkkinä Kalifornian kultakuumeen vaikutukset muihin aloihin, esimerkiksi Levi Strauss
farkkumerkin syntyminen San Franciscossa aluksi mainarien tarpeisiin.
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella muodostavat matkailu ja kaivostoiminta kahden
pääelinkeinon tärkeän yhdistelmän. Ne ovat paremmin yhteensopivia, kuin ensi alkuun voisi arvella.
Perheet löytävät helpommin työtä molemmille puolisoille ja siirtymiset alalta toiselle ovat
mahdollisia, koska sovellettavissa tekniikoissakin on samankaltaisuuksia, esimerkiksi lasketteluhissit
ja kaivoslaitteet. Kolarista on kokemuksia, että Rautuvaaran kaivoksen ansiosta saatiin aikanaan
rautatie, josta tuli myös merkittävä autojunien kulkulaitos, ja paikalliset tiet ja jalkakäytävät
kohentuivat myös turistien iloksi.
4.4. Esimerkkitapauksia sivuaineiden hyödyntämisestä
Sivukiveä ja prosessijätettä kertyy kaivostuotannossa usein jopa 70 % louhinnasta rautakaivoksissa ja
lähes 100 % kultakaivoksissa. Tässä esitellään malliksi Kuersoran ja Morenian
hyödyntämistoimintaa.
Kuva 12. Kuersora murskaa ja toimittaa käyttöön Hannukaisen sivukivivarastoa Kolarissa. Vaikka se
on aikanaan läjitetty ilman merkittävää lajittelua, kasasta löytyy tasalaatuista ainesta. Kiveä
murskataan mobiililaitteilla ja toimitetaan maarakennukseen. Kaikkiin käyttöihin se ei sovi, koska
kiven rikki rapauttaa esim. teräsbetonia. Osittain kiviaineksen laatu asettaa rajoituksia
hyödyntämiselle. Mikäli Hannukaisen kaivos avautuu uudelleen, tultaneen sivukiven selektiiviseen
läjittämiseen kiinnittämään huomiota, mikä mahdollistaisi sivukiven mahdollisimman laajamittaisen
hyödyntämisen mm. Ylläksen alueen tarpeisiin.
45
Kemi-Tornion teräksen valmistuksen ohessa tuotettavia Morenian OKTO kiviaineksia
(ferrokromikuona) käytetään teiden ja rakennusten pohjien eristyskerroksena ja asfaltin runkoaineena
sekä uunien valmistuksessa. Roudan haittavaikutuksia torjuttaessa OKTO-rakennustuotteiden
menekki on vähäisempää, sillä niiden eristävyys on hiekkaa ja soraa parempi. Pienet
liukenemisominaisuudet varmistetaan tuotannon ohjaamisella niin, että sulan kemiallinen koostumus
edistää spinellin muodostusta (kiderakenne).
Morenia on tehnyt yhteistyötä Outokumpu Tornio Worksin kanssa vuodesta 2006. Mittavan
tuotekehitystyön ja Tornion tehtaiden laajennusinvestointien myötä OKTO-tuotteiden saatavuus
paranee niin, että tuotteita voidaan jatkossa tarjota laajemmille markkinoille, Suomen, Ruotsin ja
Baltian rakentamisen tarpeisiin. Tyypillisesti nämä ovat ulkoistettuja toimintoja, sillä ala ei ole
teräsbisneksen ydinosaamista.
Morenia Oy on maan kattava maa-ainestoimittaja. Kokonaispalveluun kuuluvat kaikki hiekan, soran,
murskeen ja teollisuusmineraalien tuotanto ja toimitus. Morenia Oy on Metsähallitus-konsernin
tytäryhtiö kotipaikkanaan Oulu. http://www.morenia.fi
Kuvatun kaltaista kuonanjalostusta ei hankealueella toimivilla tai suunnitteilla olevilla kaivoksilla
tulla tekemään, mikäli alueelle ei synny jatkojalostustoimintaa malmin rikastuksen lisäksi. Esimerkki
kuitenkin osoittaa, miten merkittävää liiketoimintaa voi syntyä varsinaisen jatkojalostuksen
sivutuotteena.
Luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta on varsin kannatettavaa, että kaivosten sivutuotteita mm.
sivukiveä hyödynnettäisiin mahdollisimman laajamittaisesti kaivoksen lähialueella. Sivukiven
tekninen laatu ja ympäristökelpoisuus voivat osaltaan rajoittaa hyödyntämismahdollisuuksia,
logistiikan ohella. Etäisyys rakennuskohteisiin hankaloittaa teknistaloudellista hyödyntämistä. Uusien
ja toimivienkin kaivosten osalta tulisi sivutuotteiden hyötykäyttöön kiinnittää riittävästi huomiota ja
tarkastella potentiaalisia hyödyntämismahdollisuuksia. Osaltaan kaivosalueen ulkopuolista
hyötykäyttöä ovat voineet rajoittaa tietyt ristiriidat maa-aineslain ja kaivoslain välillä. Uusi kaivoslaki
kuitenkin selkeyttänee myös tätä tilannetta.
46
5
SUOSITUKSIA
Selvityksen pohjalta nousee seuraavia suosituksia jatkotoimista:
1. Kaivosklusteri tiedon ylläpitoon ja alan edunvalvontaan
Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kannattaisi perustaa oma erityinen kaivosklusteri* (ehkä
yhdistysmuotoisena) hieman samaan tapaan kuin Pohjois-Karjalassa toimiva ProKaivos
(http://www.prokaivos.fi/). Alan tietojen ajan tasalla pito ja julkaiseminen luo vähitellen yleistä
tietoisuutta ja tiedostamista. Pysyvän kaivosnäyttelyn ja siellä säännöllisesti pidettävien tapahtumien
aikaansaaminen yhteistyössä esim. Metsähallituksen ja paikallisten alan yritysten kanssa tehostaisi
tuntuvasti
taustatoimintaa.
Tähän
liittyen
voitaisiin
harkita
yleisen
jokavuotisen
malminetsintäkilpailun järjestämistä toiminta-alueella. Tämäntyyppiset kilpailut ovat omiaan
lisäämään yleisön kiinnostusta aihepiiriin ja saattavat johtaa merkittävienkin uusien esiintymien
löytymiseen.
Kaivosklusterin erityiseksi tehtäväksi tulisi uusien toimijoiden vetäminen alueelle sekä alueen
edustautuminen alan tapahtumissa. Edunvalvonta valtiovallan suuntaan on myös välttämätöntä. Nyt
alan yleistä kehitystä hidastaa erikoisesti valtaushakemusten käsittely ja kaivospiirien
muodostaminen. Tämän osalta voitaisiin tarkemmin selvittää kohdassa 4.1 mainittujen toimien
toteutuskelpoisuutta. Kaivosklusteri ja alan paikalliset yritykset voisivat sijoittua näkyvästi esim.
lentoasema-alueelle tai muuhun keskeiseen paikkaan Airport City- periaatteella. Parhaimman
sijaintipaikan määrittäminen vaatisi jatkoselvittelyjä asiasta.
Kuten edellä on useaan otteeseen mainittu, aluetalouden kannalta erityisen merkittävää on
malminetsinnän ja kaivostoiminnan tukipalveluiden liiketoimintaedellytysten parantaminen. Alueella
toimii jo useita kaivosklusteriin luettavissa olevia yrityksiä mutta potentiaalia uusille yrityksille tai
nykyisten yritysten toiminnan laajentamiseen on olemassa runsaasti.
*Klusteri on yritysten ja yhteisöjen muodostama toimialan maantieteellinen keskittymä.
2. Liikennejärjestelmän kehittäminen
Liikenneviraston ja ELY-keskuksen syvällinen informointi alueen todellisista tie- ja ratatarpeista
voisi synnyttää erikoisohjelman liikennejärjestelmän kehittämiseksi. Ensisijaisena kohteena voisi olla
rata Svappavaara-Pajala-Kolari-Kittilä sekä kaivosten että matkailun tarpeisiin, Suomen puolella
nelikiskoisena. Tieverkossa on puutteita sekä kokonaisrakenteessa että linkkien teknisessä
standardissa. Nopeasti kehittyvä lentoliikenne vaatii kokonaisselvitystä. Suunnittelu ja hankkeiden
valmistelu edellyttää yhteistyötä Ruotsin kanssa. Infran kehittäminen vaatinee myös uusia
rahoituslähteitä.
3. Osallistuminen etsintään ja infran tai toiminnan rahoitukseen
Monien edellä esitettyjen tarpeiden vuoksi Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kunnat voisivat harkita
erityisen rahoitusinstrumentin perustamista. Myös muu pääoma toivotettaisiin tervetulleeksi,
mieluummin kuitenkin esimerkiksi osuuskunta- tai säätiömallilla kuin pörssiyhtiönä. Lienee
kuitenkin selvää, että uusien hankkeiden ja varsinaisen malminetsinnän rahoitus on ensisijaisesti
muiden toimijoiden vastuulla.
Alueen kuntien ja elinkeinoyhtiöiden pääasialliset
vaikutusmahdollisuudet liittyvät kohdassa 1 mainittuihin tekijöihin. Tarpeen mukaan voitaisiin
kuitenkin harkita esim. junioriyhtiöiden tukemista jossain muodossa vaikkapa mainitun
rahoitusinstrumentin välityksellä. Eräs tällainen alkuvaiheen tukimuoto voisi olla esim. ensivaiheen
toimitilojen tarjoaminen toiminnanharjoittajalle. Tämäntyyppistä toimintaa tehtiin Sotkamossa
47
Talvivaara-hankkeen aloitellessa toimintaansa. Toiminnan alkuvaiheessa, kun rahoitus on tiukkaa,
pienetkin tukimuodot voivat olla yllättävän merkityksellisiä. Tällaiset yrityshautomo-tyyppiset
toimitilat voisivat sijaita esim. edellä mainitun kaivosklusterin yhteydessä.
6
LÄHTEITÄ
1. Geologian tutkimuskeskuksen tietoaineistot www.gtk.fi
2. Kaivos- ja louhintatekniikka 2011. 2. painos Toimittaneet Antero Hakapää ja Pekka Lappalainen
3. Kaivossanasto ks http://tekno.teknologiateollisuus.fi/minisites/Sanasto/index.htm
4. Kauranne, Kalevi 2011. Ikuisesti nuori. GTK:n 125-vuotishistoriikki.
5. Keski-Lapin poikittaisrata. Esiselvitys huhtikuu 2011. Tendon Oy.
6. Kolarin ja Soklin kaivoshankkeiden liikennehankkeiden arviointi 2009. Liikenne- ja
viestintäministeriön julkaisu 29/2009
7. Lapin läänin päätieverkko 1965. Lapin seutusuunnittelun kuntainlitto.
8. Läpi harmaan kiven 1982. Kaivosperinnettä –kuvia ja kuvauksia. SKS
9. Materia. Vuorimiesyhdistyksen ammattilehti, 4 numeroa vuodessa.
10. Puustinen, K. 2003. Suomen kaivosteollisuus ja mineraalisten raaka-aineiden tuotanto vuosina
1530-2001. Geologian tutkimuskeskus M 10.
11. Suomen mineraalistrategia 2010. TEM/GTK ym.
12. Törmä, Hannu & Reini, Kaarina 2009. Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset
elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Ruralia-instituutti Seinäjoki. Raportteja 37
11. Viertola, Kimmo 2011. Oman pääoman ehtoinen rahoitus. Esitelmä 15.2.2011. Teollisuussijoitus
Oy
12. Ylläs Saagan iltapäiväseminaari 20.4.2011 Kivi- ja kaivostoiminta Tunturi-Lapin ja
Tornionlaakson kivijalkana.http://www.tunturilappi.fi/index.php?content=blog/new_blogs
LIITE 1 PIENI KAIVOSSANASTO JA TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET
Tässä liitteessä esitellään kaivos- ja rikastustoiminnan termejä ja yksikköprosesseja. Päälähteinä ovat
Kaivannaisteollisuus ry:n Kaivossanasto 2002 sekä Teknologiateollisuus ry:n julkaisu Malmien
louhinta ja rikastus.
48
Kaivoksen yleiskuva
Malmikivi irrotetaan yleensä aluksi avolouhoksesta ja toiminnan kehittyessä maanalaisena
välitasolouhintana. Maan alla louhittu malmi siirretään vaakatunnelissa kuormaajilla ja kippivaunuilla
kaatokuiluihin ja edelleen karkeamurskaimiin ja nostetaan malmihissillä maan pinnalle rikastamoon.
Pieni kaivossanasto
Kaivos- ja rikastustermejä englanninkielisen vastinein suomeksi selitettyinä.
Lähde: Kaivannaisteollisuus Kaivossanasto 2001.
Agglomeraatio, Agglomeration
Tapahtuma, jossa rikaste muuttuu kappalemuotoon. Menetelmiä ovat sintraus ja pelletointi.
49
Ajaa kuilua, Sink a shaft
Kuilun ajamisella tarkoitetaan pystyn tai miltei pystyn kuilun syventämistä louhimalla kalliota ja
nostamalla louhe maanpinnalle sekä tukemalla tarpeen mukaan kuilun seinämät. Suomessa käytetään
ilmaisua kuilun syventäminen, kun jo käytössä olevaa kuilua ryhdytään jatkamaan.
Ampu, Blast, shot
Porareikään sijoitetun panoksen sytyttämisestä aiheutuva räjähdys, jolla porareiän ympärillä oleva
kivi rikotaan sopivan kokoisiksi kappaleiksi lastausta varten.
ANO, ANFO, A.N./Fuel oil explosive
Räjähdysaine, joka on valmistettu rakeistetusta (prillatusta) ammoniumnitraatista imeyttämällä siihen
esimerkiksi kaasuöljyä.
Avolouhos, Open cut mine, open pit, quarry
Maan pintaan kaivettu kuoppa, josta louhitaan malmia. Näin voidaan louhia esiintymiä, jotka
puhkeavat kallion pintaan ja joiden pinta-ala ja volyymi on riittävän suuri.
Bioliuotus, Bio-leaching
Metallin erotus sulfidisesta malmista bakteereja käyttäen. Bioliuotuksella saadaan talteen kultaa.
kuparia. sinkkiä ja nikkeliä. Ympäristöystävällinen menetelmä, koska lämpötila on normaalisti 22-39
astetta, tosin happamuusarvo pH 1,5-2,5.
Jalometalli, Noble metal, precision metal
Kaikki metallit, jotka ovat metallien jännitesarjassa vedyn jälkeen. Liukenevat esimerkiksi
typpihappoon.
Jälkihoito, After-care, reclamation, rehabilitation
Ympäristöluvassa määrätyt toimet sulkemisen jälkeisestä maisemoinnista ja päästöjen hallinnasta.
Kaatokuilu, Shoot, ore pabs
Kuilu, johon malmia kaadetaan eli pudotetaan, ja jonka kautta malmi saadaan alemmalle tasolle.
Kaivospiiri, Patented claim, mining concession
Kaivostoiminnan aluetarpeita varten muodostettu alue, jonka muodostamistoimitusta haetaan työ- ja
elinkeinoministeriöltä. Kaivospiiriä haettaessa hakijalla tulee olla aluetta koskeva voimassaoleva
valtaus tai kaivospiiriä haetaan samanaikaisesti valtaushakemuksen kanssa. Mikäli
kaivospiirihakemus täyttää laissa säädetyt edellytykset, työ- ja elinkeinoministeriön on annettava
päätös kaivospiirin määräämisestä. Päätös toimitetaan asianomaiselle maanmittaustoimistolle, jonka
50
on viipymättä annettava toimitusmääräys kaivospiiritoimituksen
kaivoslaissa käsitteestä käytetään nimeä kaivoslupa ja kaivostoimitus.
suorittamiseksi.
Uudessa
Kannattavuusselvitys, Feasibility study, bankable feasibility study
Valmisteluvaihe,
jossa
hanke
suunnitellaan
teknisesti
riittävällä
tarkkuustasolla
toteuttamismahdollisuuden ja kustannusten määrittämiseksi, arvioidaan saatavat hyödyt ja verrataan
kustannuksia hyötyihin (cost/benefit –analyysi) sekä tehdään johtopäätökset hankkeen
kannattavuudesta ja rahoituskelpoisuudesta. Positiivisen kannattavuusselvityksen myötä ja hankkeen
rahoituksen varmistuessa voidaan tehdä ns. investointipäätös ja käynnistää hankkeen toteutus.
Kestävä kehitys, Sustainable development
Toimintatapa, jossa nykyiset tarpeet tyydytetään ilman että jälkipolvilta viedään mahdollisuuksia
tyydyttää omiaan.
Kierrätys, Recycling
Jätteiden ohjaaminen hyötykäyttöön.
Kitamurskain, Single toggle crusher
Karkeamurskain, jota käytetään yleisesti kaivoksissa ja louhoksissa primaarimurskaimena, koska se
pystyy ottamaan kitaansa suuria lohkareita kitansa täyteen eikä tukehdu.
Komujen karistus, rusnaus, Scaling
Louhostilan kattoon tai seinämiin ammunnan jälkeen ilmaantuvien melko löysästi kiinni pysyvien
kivien pudottaminen erityistä komukankea apuna käyttäen.
Kuona, Slag, cinder
Jäte tai sivutuote, joka syntyy malmien ja metallien käsittelyn (sulatus, rikastus) yhteydessä, mutta
myös koksin ja kivihiilin palamisjätteenä. Jähmeänä lasimainen tai huokoinen, sisältää pääasiassa
oksideja ja silikaatteja. Kuonalla voidaan mm poistaa epäpuhtauksia ja suojella hapettumiselta ja sitä
voidaan käyttää lämpöeristeenä. Voi olla emäksistä tai hapanta.
Liete, soija, Mud, sludge
Vesi tai neste, jossa pieniä kiinteitä ainehiukkasia. Hiukkaset eivät vajoa pohjaan, eivätkä nouse
pintaan nopeasti, mikä aiheuttaa lietteen sameuden.
Louhinta, Stoping
Käsittää kaikki malmin irrottamiseen tarvittavat toiminnat. Mineraalin tai metallin kaivaminen.
Louhiminen voidaan suorittaa maan päällä kuopassa (avolouhos) tai kaivoksessa maanalaisissa
tunneleissa. Murske, joka louhinnassa saadaan, rikastetaan useimmiten ennen jatkokäyttöä.
51
Maanalainen louhinta, Underground mining
Maanalaisessa louhinnassa on tarkkaan huomioitava malmin ja sivukiven omaisuudet louhostiloja
mitoitettaessa. Kallion lujuus- ym ominaisuuksien mukaan voidaan käyttää joko louhintamenetelmää
ilman täyttöä, täyttölouhintaa tai sorroslouhintaa.
Magnetiitti, Magnetite
Rautamineraali Fe3O4, joka sisältää 72 % puhdasta rautaa. Voimakkaasti magneettinen
Malmiesiintymä, Ore deposit, orebody
Kallioperässä esiintyvä mineralisaatio, josta on mahdollista teknisesti ja taloudellisesti louhia ja
rikastaa kaivoskivennäisiä. Malmiesiintymä on muuttuva käsite ja riippuu mm. raaka-aineiden
hintakehityksestä sekä mm. teknisistä seikoista aiheutuvista tuotantokustannuksista ja niiden
mahdollisista muutoksista.
Malmikuilu, Ore shift
Louhitun malmimurskan kuljettamiseen käytetty kuilu, esimerkiksi kuilu, jonka kautta yksinomaan
nostetaan malmia. Vrt kaatokuilu.
Malmivarat, Ore reserves
Malmivarat käsittävät luotettavasti tunnetut malmiesiintymän osat, jotka on taloudellisin perustein
arvioitu kannattavasti hyödynnettäviksi. Malmivarat muodostavat mineraalivarannon sen osan, joka
voidaan hyödyntää vallitsevissa suhdanteissa ja olemassa olevalla teknologialla. Malmivarojen
arviointiin on käytössä erilaisia standardeja niiden johdonmukaiseksi arvioinniksi. Esimerkiksi
Canadian Securities Administrators (CSA) mukainen NI 43-101 arviointijärjestelmä.
Masuuni, Blast furnace
20.30 metriä korkea tornimainen tiilellä vuorattu uuni. Siihen panostetaan rautamalmia/sintteriä,
koksia ja joskus myös kalkkikiveä. Pelkistysreaktioiden kautta saadaan raakarautaa.
Murskaus, Crushing
Vaiheittainen prosessi, jossa lohkareista saadaan seulottua mursketta jatkojalostusta varten. Usein
jaetaan karkea- ja hienomurskaukseen.
Nallitus, Crimping
Nallin tai muun sytytyspatruunan sijoittaminen räjähteeseen.
Palamalmi, Pebble
Kaivoksesta suoraan sulatukseen ilman rikastusta ja sintrausta ja/tai pelletointia ohjattava malmi.
52
Panostaminen, Charging
Räjähdysaineen sijoittaminen ja tiivistäminen porareikään.
PDAC, Prospectors and Developers Association of Canada
Kanadalainen malminetsintä- ja kaivosalan järjestö, joka järjestää vuosittain kaivosalan
maailmanlaajuisesti suurimmat messut Torontossa (PDAC-tapahtuma). Esimerkiksi vuoden 2011
tapahtumaan osallistui lähes 28 000 vierasta yli 120 maasta.
Pelletointi, Pelletizing
Menetelmä, jolla rikaste saatetaan kappalemuotoon (agglomerointi). Rikaste sekoitetaan veden ja
sideaineiden kanssa, rullataan, kuivataan ja kuumennetaan, jolloin se sintraantuu sekä lopuksi
jäähdytetään.
Poraus, Drilling
Reikien teko kallioon käsin tai koneellisesti ohjatuilla laitteilla. Porauskaavio määrittelee reikien
määrän, aseman, syvyyden ja suunnan. Porausvaunut kulkevat kiskoilla, kumipyörillä tai telaketjuilla,
ja niissä on yksi tai useampi puomilaite syöttö- ja porakoneineen.
Porausjumbo, Drilling jumbo
Kiskoilla, kumipyörillä tai telaketjuilla liikkuva vaunu, johon on asennettu esim. yksi tai useampi
puomilaite syöttölaitteineen ja porakoneineen.
Porausvaunu, porausjumbo
Raakku, Gangue, waste rock, dead rock
Raakku eli sivukivi Arvoaineita sisältämätön kivi, jota kaivoksessa käsitellään valmistelun ja
louhinnan yhteydessä. Raakku yleensä läjitetään sivukiven läjitysalueelle (avolouhinta) tai
hyödynnetään kaivostäytöissä (maanalainen louhinta). Syntyvä sivukiven määrä riippuu malmin
geologiasta ja louhintamenetelmästä.
Rakennuskivi, Building stone
Rakennukivien päälajeja ovat kovat (graniitti, gabro), keskikovat (marmori) ja pehmeät (vuolukivi).
Rautasulfidi, Iron sulphide
Rikkiyhdisteitä ja rautaa ja/tai muita metalleja sisältävä mineraali. Esimerkiksi rikkikiisu eli pyriitti
(FeS2).
Rikastus, Ore dressing, beneficiation
Arvomineraalien erottaminen sivukivestä tai toisistaan muuttamatta varsinaista mineraalien
rakennetta. Käsittää yleensä ainakin murskauksen ja jauhatuksen, usein myös vaahdotuksen sekä
muita prosessivaiheita.
53
Räjäytys, Blasting
Räjäytyksen päävaiheet ovat valmistelu, panostus, kenttien peittäminen, sytyttäminen,
räjähtämättömien panosten vaarattomaksi tekeminen sekä tarvikkeiden kuljetus ja käsittely.
Sintraus, Sintering
Menetelmä, jolla esim. Fe-rikaste saatetaan kappalemuotoon (agglomerointi). Rikasteeseen lisätään
vettä, koksi/hiilimursketta, kalkkia ja lisäaineita. Sintteriseos levitetään arinalle, sytytetään ja sen läpi
imetään ilmavirtaa. Hiilen palaessa seos sulaa osittain ja sintraantuu kiinteäksi.
Sivukivi, Country rock, surrounding rock, waste rock
Kts. raakku
Sivutuote, By-product
Tuote, joka syntyy päätuotteen valmistusprosessin ohessa, esim. kuonagranulit raakaraudan
valmistuksessa.
Sula, Cast, melt
Kuumentamalla sulaan tilaan saatu aine. Atomit tai molekyylit erkanevat toisistaan voimistuvan
lämpöliikkeen seurauksena, jolloin aine muuttuu nestemäiseksi.
Tarkkuuslouhinta, Prcesion stoping, cautious blasting
Kalliotilan louhinta
esirakoammunta.
tietyn
toleranssin
tarkkuudella.
Menetelmiä
mm.
siloammunta
ja
Teollisuusmineraali, Industrial mineral
Mineraaliaines tai muu luonnossa mineraalien tapaan esiintyvä aines, jolla on teollista käyttöä
sellaisenaan. Esimerkiksi talkki, jota käytetään mm. paperiteollisuudessa.
Vaahdotus, Flotation
Rikastusmenetelmä, jossa jauhettu malmi sekoitetaan veteen lisäaineiden kanssa. Kullekin malmille
on oma lisäaineensa, johon se tarttuu, kun alhaalta puhalletaan ilmaa. Malmi nousee pintaan, josta se
voidaan kuoria erilleen.
Valtaus, Mining claim, concession
Suomessa kaivoslakiin perustuva oikeudellinen menettely. jonka avulla valtaaja voi valtausalueella
suorittaa tutkimus- ja koerikastustoimintaa (yleensä vaatii vielä erillisen koelouhintaluvan). Uudessa
kaivoslaissa valtauksesta käytetään nimeä malminetsintälupa.
54
Varaus, Exploration license
Suomessa kaivoslakiin perustuva oikeudellinen menettely, jossa varauksen tekijä varaa itselleen
etuoikeuden vallata toisen alueelta tai omaltaan esiintymän, joka sisältää laissa määriteltyjä
kaivoskivennäisiä. Uudessa kaivoslaissa tunnetaan vastaava käsite.
Välitasolouhinta, Sub-level stoping, sub-level benching
Menetelmä, jossa tasoperien väliin ajetaan ns. välitasoperät, joista käsin suoritetaan louhintaporaus.
Pitkiä louhintareikiä käyttäen välitasoperien väli saadaan suureksi.
Ympäristöauditointi, Environmental audit
Toiminta, jolla todennetaan onko organisaation ympäristöön kohdistuva toiminta asetettujen
kriteerien mukaista.
Ympäristölupa, Environmental permit
Ympäristöviranomaisen (Aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen) myöntämä lupa, joka
sisältää määräyksiä mm pölypäästöistä, melusta, jätteiden käsittelystä, läjityksestä, jälkihoidosta ja
tarkkailusta.
Tekniikan pääpiirteet
Avolouhos, Kittilän Suurikuusikko.
55
Avolouhos. Kemi
Murskausta jatketaan niin pitkälle, että malmikivi ja sivukivi rakeet ovat erillisiä.. Sivukivi pyritään
ohjaamaan hyötykäyttöön, malmimineraali rikastukseen.
56
Kolmipuominen tunnelinporauslaitteisto
Kuormaaja työssä
Murskausasema, siirrettävä malli
57
Tankomylly
Ennen rikastusta malmimineraali vielä jauhetaan tanko- tai kuulamyllyssä kuivana tai märkänä
jatkomenetelmästä riippuen. Metallin erottaminen malmista tapahtuu magneettisuuteen, tiheyteen,
sähköisiin ominaisuuksiin, liuotukseen tai vaahdotukseen perustuen. Näistä vaiheista kertyy edelleen
myös sivukiveä, lietettä tai kuonaa.
Painovoimamenetelmät perustuvat mineraalien välisiin tiheyseroihin. Klassinen esimerkki
painovoimamenetelmistä on käsikäyttöinen vaskooli. Raskasta väliainetta voidaan käyttää myös
painovoimarikastukseen: kevyempi sivukivi nousee kellumaan väliaineen (esimerkiksi kvartsihiekkaCopyright © Pöyry CM Oy
58
vesiliete) pinnalle, kun painavammat malminkappaleet painuvat väliaineen pohjalle.
Painovoimamenetelmiä käytetään esimerkiksi metallisen kullan ja kromimalmin rikastukseen.
Spiraalimenetelmä
Vaahdotus perustuu mineraalien fysikaalisiin ominaisuuksiin ja pinta-aktiivisuuteen. Tietyillä
mineraaleilla on taipumus hylkiä vettä ja sitoutua öljyihin, toiset taas viihtyvät paremmin veden
seurassa. Vaahdotuksessa tätä hyödynnetään siten, että rikastettavan aineen ja veden seokseen
puhalletaan ilmakuplia, joihin rikastettavat mineraalit tarttuvat, ja kuplien noustessa pintaan
kehkeytyy vaahdotusastian pintaan mineraalipitoinen vaahto, joka kuoritaan talteen ja kuivataan.
Käänteisessä vaahdotuksessa talteen otetaan vaahdotusastian pohjalle kertyvä sakka. Vaahdottumisen
tehostamiseksi voidaan käyttää erilaisia vaahdotuskemikaaleja. Vaahdotus on suosittu
59
rikastusmenetelmä muun muassa sulfidimalmeille. Käänteistä vaahdotusta käytetään esimerkiksi
kalkkikiven rikastuksessa.
Rautamalmeja voidaan rikastaa magneeteilla. Pigmenttimineraalien tuotannossa magneettiset
harmemineraalit taas voidaan poistaa magneetin avulla tuotteesta. Liuotusmenetelmässä malmi
liuotetaan happoon. Liuotusmenetelmiin kuuluu myös bakteeriliuotus, jossa metallit irrotetaan
kallioperässä luonnostaan esiintyvien rikillä elävien bakteerien avulla liuokseen, josta ne sittemmin
erotetaan. Esimerkiksi Talvivaara käyttää biokasaliuotusta, jossa malmin viipymäaika on noin 1,5
vuotta.
Sotkamon Talvivaaran kaivoksen prosessikokonaisuus
60
Kittilän kultakaivoksen prosessi
Kittilän valvomo toimii samalla Outotecin referenssinä
61
LIITE 2 SUOMEN KAIVOSHALLINTO JA LAINSÄÄDÄNTÖ
Kaivoslaki nro 503/179.1965
Laissa on 79 pykälää. Lakia on vuosien varrella muutettu useampaan otteeseen. Kaivoslain
kokonaisuudistus on vireillä (ks. kohta: Esitys uudeksi kaivoslaiksi). Esiintymän etsintä, valtaus ja
hyväksikäyttöoikeus on luonnollisilla henkilöillä, yhteisöillä ja säätiöillä, jolla on asuin- tai
kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. TEM voi myöntää oikeuden muillekin.
Valtauksen vahvistaa TEM. Laissa on rajoituksia valtauksen koosta ja sijainnista suhteessa muihin
toimintoihin. Valtaus ja kaivosoikeus ovat siirtokelpoisia.
Viranomaistehtävä
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) toimii kaivoslain mukaisena lupa- ja
valvontaviranomaisena. Ministeriössä tehtäviä hoitaa mineraalipolitiikan ryhmä. TEM ratkaisee
kaivoslain mukaisia oikeuksia koskevat hakemukset sekä ylläpitää kaivosrekisteriä. Ministeriö valvoo
toimintaa kaivoslain mukaisen raportoinnin kautta, tietokyselyillä, valvontakäynneillä sekä eri
osapuolten tekemien aloitteiden perusteella. Kaivoslainsäädännön lisäksi noudatettavaksi tulee muu
voimassa oleva lainsäädäntö, mm. hallintolaki ja luonnonsuojelulaki. Muita valvontaviranomaisia
ovat TUKES (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä
työsuojelupiirit.
Politiikkatehtävä
Työ- ja elinkeinoministeriö edistää mineraalisten luonnonvarojen hyödyntämistä turvaamalla
mineraalien etsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset. Luonnonvarojen hyödyntämisessä tulee ottaa
huomioon kansalaisten asema, kuntien maankäytölliset tehtävät ja hyväksytyt ympäristön- ja
luonnonsuojelun periaatteet.
Ministeriö toteuttaa politiikkatehtäväänsä kehittämällä eri toimijoiden yhteistyötä, luomalla
edellytyksiä yritystoiminnan kehittymiselle sekä kehittämällä hallinnonalansa laitosten ja
viranomaisten toimintaa.
Lainsäädäntötehtävä
Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kaivoslainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä.
Kaivoslain kokonaisuudistus on vireillä. Uudistuksen tavoitteena on korvata vanhentunut
kaivoslainsäädäntö ajanmukaisella lainsäädännöllä, jossa on toisaalta otettu huomioon
ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien
vaikuttamismahdollisuudet sekä toisaalta varmistettu malminetsinnän ja kaivostoiminnan
edellytykset.
Esitys uudeksi kaivoslaiksi
Valtioneuvosto antoi 22.12.2009 eduskunnalle hallituksen esityksen (HE273/2009) kaivoslaiksi, joka
korvaisi vuonna 1965 säädetyn kaivoslain. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen
täysistunnossaan 15.3.2011. Laki tulee voimaan presidentin vahvistettua sen. Uudessa laissa otetaan
huomioon sekä malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytysten varmistaminen että
62
ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien
vaikuttamismahdollisuudet. Lisäksi sovitetaan yhteen erilaiset yleiset ja yksityiset edut niin, että laki
kokonaisuudessaan turvaisi mahdollisimman hyvin kilpailevien etujen samanaikaisen toteutumisen.
Kaivoslaissa säädetään malminetsintää, kaivostoimintaa ja kullanhuuhdontaa harjoittavien
oikeuksista ja velvollisuuksista toiminnan aikana sekä toiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteistä.
Oikeus malminetsintään, kaivostoimintaan ja kullanhuuhdontaan
Malminetsintää on mahdollista tehdä etsintätyönä, joka muistuttaa jokamiehenoikeuksia.
Malminetsintä edellyttää malminetsintälupaa (vanhan kaivoslain mukainen valtausoikeus), jos
toiminnasta voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai muulle
elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojelu-arvojen heikentymistä. Uraanin
etsintään vaaditaan aina malminetsintälupa.
Malminetsintälupaan on mahdollista varata etuoikeus nykyistä vastaavalla tavalla.
Malminetsintäluvalla saa etuoikeuden kaivoslupaan (vanhan kaivoslain mukainen kaivoskirja ja
siihen liittyvä kaivospiiri), johon perustuu esiintymän hyödyntämisoikeus. Maaperässä esiintyvän
kullan hyödyntäminen huuhtomalla valtion omistamalla alueella edellyttää kullanhuuhdontalupaa.
Lupaharkinta perustuu kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Huomioon otetaan toisaalta malminetsinnän
ja kaivostoiminnan tarpeet ja toisaalta muun muassa kiinteistöjen omistajien ja yksityisten
haitankärsijöiden asema, toiminnan vaikutukset ympäristöön, maisemaan, maankäyttöön ja
turvallisuuteen, luonnonvarojen säästävä käyttö ja luonnonsuojelu, säteilyturvallisuus sekä erilaisten
alueiden käyttötarpeiden yhteensovittaminen.
Luvassa annettavilla määräyksillä voidaan vähentää ja rajoittaa toiminnasta aiheutuvia haittoja
yleiselle ja yksityiselle edulle. Lupaan perustuvaa toimintaa ei saa aloittaa, ennen kuin lupa on
lainvoimainen ja vaadittu vakuus asetettu.
Malminetsintälupa ja kullanhuuhdontalupa ovat määräaikaisia. Määräajoin uudistettava
malminetsintälupa voi olla voimassa nykyistä huomattavasti kauemmin, jopa 15 vuotta.
Määräajoin uudistettavan kullanhuuhdontaluvan enimmäisvoimassaoloa ei enää rajoiteta. Kaivoslupa
on pääsääntöisesti voimassa toistaiseksi. Luvat ovat siirrettävissä ja malminetsintälupaan sekä
kaivoslupaan perustuva oikeudet on mahdollista pantata.
Valtioneuvosto voi myöntää luvan käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kaivostoimintaa varten, jos
kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima. Kaivostoimituksessa lunastetaan kaivosluvan haltijalle
tulevat käyttö- ja muut oikeudet alueisiin, määrätään korvaukset ja tehdään tarvittavat
kiinteistötekniset toimenpiteet.
Korvaukset maanomistajalle
Malminetsintäluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan haltija on nykyiseen tapaan velvollinen
korvaamaan aiheuttamansa vahingot ja haitat täysimääräisesti. Lisäksi luvanhaltija maksaa edelleen
malminetsintäalueeseen, kaivosalueeseen ja kullanhuuhdonta-alueeseen kuuluvien kiinteistöjen
omistajille vuotuisen korvauksen, jonka tasoa tarkistettaisiin.
63
Malminetsintäkorvaus on ensimmäiseltä neljältä vuodelta 20 euroa hehtaarilta vuodessa, ja se nousee
neljännen vuoden jälkeen porrastetusti. Kullanhuuhdontakorvaus on 50 euroa hehtaarilta vuodessa.
Valtiolle maksetusta valtausmaksusta (6,75 euroa/ha) luovuttaisiin.
Kaivosluvan haltijan on maksettava kiinteistön omistajalle vuosittainen louhintakorvaus, joka olisi 50
euroa hehtaarilta. Lisäksi louhintakorvauksena maksetaan 0,15 % vuoden aikana louhitun ja
hyödynnetyn kaivosmineraalien arvosta.
Turvatekniikan keskuksesta kaivosviranomainen ja lupakäsittelijä
Turvatekniikan keskus (Tukes) toimii kaivosviranomaisena, joka ratkaisee lupa-asiat ja valvoo lain
noudattamista. Viranomaisella on käytössään valvontaan tarvittavat valtuudet ja hallintopakot.
Kaivosasioista vastaava Tukes-osasto alueellistetaan Rovaniemelle vuoden 2011 aikana. Keväällä
2011 valittiin uuden osaston johtajaksi (kaivosyli-insinööri) DI Terho Liikamaa, joka aloittaa
virassaan 1.6.2011.
Esityksessä on otettu huomioon malminetsintään ja kaivostoimintaan sovellettava muu keskeinen
lainsäädäntö, kuten ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki, erämaalaki, maankäyttö- ja
rakennuslaki, työturvallisuuslaki sekä saamelaisten kotiseutualuetta, koltta-aluetta ja
poronhoitoaluetta koskeva lainsäädäntö. Kaivoslaki on pyritty sovittamaan yhteen muun
lainsäädännön kanssa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.
Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi ydinenergialain muuttamisesta sekä lähinnä teknisinä pidettäviä
muutoksia eräisiin muihin lakeihin. Ydinenergialain ja kaivoslain mukainen uraanikaivosta koskeva
lupahakemus käsiteltäisiin yhdessä ja ratkaistaisiin samalla päätöksellä valtioneuvostossa. Luvan
myöntäminen edellyttäisi muun muassa, että kaivoshanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen,
asianomainen kunta on antanut suostumuksensa ja turvallisuusvaatimukset on täytetty.
Aiemmin kullanhuuhdontaan myönnetyt kaivosoikeudet lakkaavat siirtymäajan jälkeen. Oikeuksien
haltijoilla on etuoikeus hakea uuden lain mukaista kullanhuuhdontalupaa vastaavalle alueelle.
Siirtymäkauden jälkeen Lemmenjoen kansallispuistossa kullanhuuhdontaa olisi mahdollista harjoittaa
perinteisin menetelmin.
www.tem.fi/kaivoslakiuudistus.
64
LIITE 3 SELVITYKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA TOIMEENPANO
Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO
KOKO on alueiden omaehtoisen kehittämisen ohjelma. Sillä tuetaan paikallistason strategista
kehittämistyötä ja parannetaan alueen kehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. KOKO on
alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009) 24 § mukainen erityisohjelma. Valtioneuvosto
hyväksyi 19.11.2009 KOKO:n ohjelma-asiakirjan, ohjelma-alueet ja verkostot. Ohjelma käynnistyi
vuoden 2010 alussa ja se jatkuu vuoden 2013 loppuun. KOKO rahoitetaan maakunnan
kehittämisrahalla, osana ohjelmiin sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa. Maakunnan
kehittämisrahan osuus on yleisesti 50 %. Kunnat vastaavat lopusta rahoituksesta. KOKO:n
vuosittainen budjetti on noin 20 miljoonaa euroa.
KOKO:n tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn parantaminen. Painotus on elinkeino- ja
innovaatiopolitiikan valintojen lisäksi laaja-alaisessa asuinympäristön ja yritysten toimintaympäristön
kehittämisessä. Ohjelmalla parannetaan alueiden kehitysedellytyksiä ja käynnistetään strategisesti
merkittäviä hankkeita. KOKO:lla kehitetään alueellisen kehittämistyön toimintatapoja, tiivistetään
alueiden välistä yhteistyötä, verkotetaan alueita sekä vauhditetaan tiedon ja kokemusten vaihtoa.
KOKO on osa maakunnallista suunnittelu- ja aluekehittämisjärjestelmää. Kansallisella tasolla
kehitetään eri ministeriöiden välisen yhteistyön toimintatapoja.
KOKO:lla rakennetaan jokaiselle ohjelmassa mukana olevalle alueelle sen omiin lähtökohtiin ja
mahdollisuuksiin perustuva alueellisen kehittämisen ohjelma, jolla koordinoidaan paikallista
elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa. Ohjelmalla kehitetään ensisijaisesti yhteistyön toimintatapoja sekä
koordinoidaan kehittämistyötä ja käynnistetään prosesseja esimerkiksi esiselvitysten ja
pilottiprojektien avulla. Ohjelmaan kuuluu yli 200 toimenpidekokonaisuutta.
Tunturi-Lapin & Tornionlaakson KOKO
Tunturi-Lapin alue on seudun voimakkaimmin kehittyvä matkailualue. Alueen toinen merkittävä
toimiala on kaivostoiminta. KOKO on seutukuntien strategisen kehittämisen ja yhteistyön johtamisen
työkalu ja sateenvarjo. Periaatteena on tarttua ajan haasteisiin, uudistaa toimintatapoja ja kannustaa
kummankin seutukunnan alueen kehittämistä niiden vahvuuksien pohjalta.
Kaivostoiminnassa ovat tärkeimpiä tavoitteita alihankintaverkostojen luominen ja ammattitaitoisen
työvoiman saannin turvaaminen. Painopiste on kaivannaisteollisuuden toimintaedellytysten
kehittämisessä alueella. Lisäksi kiinnitetään huomiota alihankintatoiminnan tarpeiden ja edellytysten
selvittämiseen ja toimintaa palvelevan yritystoimintaverkoston luomiseen alueelle.
Tunturi-Lapin Kehitys ry on neljän kunnan seutukuntaorganisaatio. Siihen kuuluvat Enontekiön,
Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnat. Tunturi-Lapin kuntien maa-ala on 20.548 km², mikä on runsas
viidennes Lapin läänistä. Asukkaita Tunturi-Lapissa on runsas 14 000 eli alle 1 asukasta
neliökilometriä kohti. Väkiluku on lievässä kasvussa. Maantieteellisesti Tunturi-Lappi sijaitsee
Pohjoiskalotin keskipisteessä. Pohjoisessa alue rajoittuu EU:n ulkopuolella olevaan Norjaan ja
lännessä Ruotsiin.
Tunturi-Lapin alue tunnetaan erittäin malmikriittisenä alueena. Alueella on jo käynnistynyt Agnico
Eaglen Kittilän kaivos, joka on Euroopan suurin kultakaivos.
65
Selvityksen organisaatio
Valvoja Tunturi-Lapin Kehitys ry. Kivi ja kaivannaistyöryhmä
Jäsenet
Katariina Kinnunen, elinkeinojohtaja, Kittilän kunta, puheenjohtaja
Timo Sirkkala, toimitusjohtaja, Tornionlaakson Yrityspalvelu Oy
Maija Uusisuo, kaivos- ja kivialan toimialapäällikkö, Lapin Liitto
Risto Pietilä, aluejohtaja, Geologian tutkimuskeskus
Jukka Jokela, maajohtaja Northland Resources Oy
Heino Alaniska, erityisasiantuntija Agnico Eagle Oy
Heino Vasara, johtaja TE-toimisto Tunturi-Lappi
Markku Norrena, yritysneuvoja, Ylitornion kunta
Tapio Niittyranta, elinkeinoasiamies, Kolarin kunta
Petri Muje, Tunturi-Lapin kehitys ry/ Ruralpolis
Markku Mäkitalo, Tunturi-Lapin Kehitys ry
Liisa Mäenpää, Tunturi-Lapin Kehitys ry/KOKO, sihteeri
Laatija Pöyry CM OY
Tiimin jäsenet
Pekka Rytilä, TkL erityisasiantuntija projektipäällikkö
Göran Eriksson KTM, ins.
Pekka Tuomela FM geologi
Taina Eloranta FM, geologi
Laatimisaika
Helmi-huhtikuu 2011

Kaivostoiminnan edellytysten kehittäminen

Transcription

Similar documents

Linnankiinteistö, Turku Kiinteistön käyttötarkoituksen muutos

Suunnittelu-, konsultointi- ja projektinjohtopalvelut

LEED - Pöyry

Talonrakentamisen projektinjohtopalvelu (PJP)

Sirpa Glad-Staf: Kalastusmatkailun kansainvälistyminen

Lasse Karjalainen

Kaivossanomat 1/2012 - Agnico Eagle Finland

kittilän kaivos - Arctic Business Forum

Eerola, T. 2014. Kaivostoiminnan vastuullisuuden ja - GTK

SOI Consulting lyhyesti

Selvitys purkupaikoista_koko raportti

Päiväretkiä Kittilässä

Päätös 1 (5) KaivNro 22.1.2015 9142 Annettu julkipanon

pdf-tiedostona - Mikroliitti Oy