Nuoret ja alkoholiasenteet. Raportti nuorten

NUORET JA
ALKOHOLIASENTEET
ALKOHOLIASENTEET
Raportti nuorten alkoholiasenteiden
tutkimuksesta
Virpi Koivisto
Preventiimi
Nuorisoalan ehkäisevän
päihdetyön osaamiskeskus
Humanistinen
Ammattikorkeakoulu
16.04. 2010
Humanistinen ammattikorkeakoulu
Annankatu 12 A 17, 00120 Helsinki
p. 020 762 1390, f. 020 762 1391
www.humak.fi,
fi, humak@humak.fi
Suomen Humanistinen Ammattikorkeakoulu Oy
Y-tunnus 1474763-1
Sisältö
Johdanto ....................................................................................................................................... 3
2. Nuoret, alkoholi ja raittius ........................................................................................................ 5
2.1 Nuoruus............................................................................................................................... 5
2.2. Alkoholi - Suomalaisten suosikkipäihde yhteiskunnallisesti tarkasteltuna........................ 6
2.3 Raittius ................................................................................................................................ 8
2.3.1 Raittiuden tutkimus Suomessa .................................................................................... 8
3. Nuoret ja alkoholi yhteisenä tutkimuskohteena .................................................................... 10
3.1 Nuorten ja päihteiden kvantitatiivinen tutkimus.............................................................. 10
3.2 Kvalitatiivisen tutkimuksen tuoma tieto nuorten alkoholinkäytöstä ............................... 13
3.2.1 Viattomuuden tarinoita ............................................................................................. 13
3.2.2 Juomisen sosiaalisuuden lait ...................................................................................... 14
3.2.3 Juomisen tyyppitilanteet............................................................................................ 15
3.2.4 Nuorten motivaatiotekijät ja tapahtumakulut suhteessa alkoholinkäyttöön ........... 16
3.2.5 Lampaat, elvikset & idiootit ....................................................................................... 18
4. Viimeisimmät opinnäytetyöt ja väitöskirjat tutkimuksen tulevaisuutta luomassa ................ 19
4.1 Nuorten päihteidenkäyttö terveysnäkökulmasta tarkasteltuna ...................................... 20
5. Tutkimussuunnat nyt ja tulevaisuudessa ................................................................................ 22
5.1 Sokea piste raittius tutkimuksen kohteena ...................................................................... 22
5.2 Nuoret ja päihteidenkäyttö............................................................................................... 23
5.3 Eettisyys ja tutkimusmenetelmät ..................................................................................... 24
6. Lopuksi .................................................................................................................................... 28
LÄHTEET ...................................................................................................................................... 29
Johdanto
”Nuo ennustamattomat nuoret” Christoffer Tigerstedt kirjoittaa Neuvoa-antavat
sivuston Poreilua -blogissa 20.01.2010, että viimeisten 20 vuoden ajan nuorten
alkoholinkäyttö on kulkenut omaa ennustamatonta rataansa. Väestötasolla suomalaisten
suhde pulloon on pitkälti voitu selittää hintojen ja ostovoiman muutoksilla, muttei
nuorten osalta. (Tigerstedt, 2010.)
Suomessa tutkittua tietoa nuorten päihteidenkäytöstä on paljon, ja se kuvastaa
päihdekulttuurin tutkimuksellista numerotiedon ylivoimaa. Tutkimustuloksia
tarkasteltaessa saadaan kattavia tuloksia siitä, mitä päihteidenkäyttö tarkoittaa nuorten
eri ikäluokissa, sukupuolieroissa ja koulutustaustojen sekä perherakenteiden valossa.
Tarkastelematta jää, miksi nuori käyttää tai jättää käyttämättä päihteitä.
Nuorten päihdekäyttäytymistä tarkastellaan usein ongelmaperusteisesti. Nuoret ovat
nuoria, ja heitä ajatellaan luonnollisesti kiinnostavan kielletty hedelmä. Nuoruus on
aikaa, jolloin kokeillaan erilaisia asioita ja alkoholinkäyttökokeilut lasketaan kuuluvaksi
nuoruuteen. Huoli kohdistuu koko nuorisokulttuuriin, ja esiin nousevat uutisoinnit
nuorten päihteitä käyttävistä ongelmaisista ryhmistä. Huoli liittyy myös yhtälailla
alkoholinkäytön mukanaan tuomiin muihin ongelmiin kuten väkivaltaan, rikoksiin,
seksuaalisuuteen ja mielenterveyshäiriöihin.
Jenni Simonen on tutkinut nuorten juomisen sosiaalisuutta, joista tuloksena voidaan
nähdä, että juominen nuorten keskuudessa on eriytynyttä. Eriytymisellä Simonen viittaa
kehitykseen, jossa juomistaan vähentävien nuorten joukon rinnalla on edelleen runsaasti
juova nuorten ryhmä. Silti harvoin kysytään, miksi nuorten juominen ylipäänsä eriytyy.
Kysymys tulisi kohdistaa nuorille itselleen: miksi juomisen ja humalajuomisen
käytäntöä arvotetaan nuorten keskuudessa eri tavoin, ja millä tavoin juominen on tai ei
ole osa sitä mitä pidetään tavoiteltavana ja suotavana. (Simonen 2009.)
Nuorten päihteidenkäytön trendien lisäksi tulee huomio kohdistaa trendien positiivisiin
kehityskulkuihin. Mistä ovat raittiit nuoret tehty? Kyselytutkimukset ovat jo vuosia
osoittaneet raittiuden kasvusta. Mitä on raittiuden taustalla ja kuinka juomisesta
pidättäytyvät nuoret itse motivoivat ja perustelevat toimintaansa?
Raportissa tarkastellaan aihetta nuoret ja alkoholiasenteet. Raportissa nostetaan esiin
tutkimuksia, jotka liittyvät aiheeseen nuoret ja alkoholi sekä pohditaan uusia
tutkimussuuntia. Päihteenä alkoholi kaikkien suomalaisten niin nuorten kuin
aikuistenkin pääpäihde, joten raportti on rajattu käsittelemään päihteistä alkoholia,
vaikka raportin olennainen tarkoitus on nostaa esiin uusia tutkimussuuntia nuorten
päihteidenkäyttötrendejä tarkasteltaessa. Raportissa painotetaan kvalitatiivisten
tutkimusten osuutta, jotta nuorten päihteidenkäytön ilmiöiden taustalla olevat syyt ja
kokemukset alkoholista nousevat esiin. Tutkimusten osuutta tarkastellaan nuorten
näkökulmasta ja kohderyhmä rajataan nuorisolain mukaisiin alle 29-vuotiaisiin nuoriin
ja nuoriin aikuisiin.
2. Nuoret, alkoholi ja raittius
2.1 Nuoruus
”Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö” -julkaisussa määritellään nuoruutta, joka on
nyky-yhteiskunnassa melko pitkä elämänvaihe. Nuoruus elämänvaiheena pyritään
mielellään sijoittamaan johonkin tiettyyn ikähaarukkaan, mutta yksilöllisesti kunkin
kehitys- ja elämäntilannetta tarkasteltaessa kaikille sopivia täsmällisiä ikärajoja on
vaikea asettaa. Suomen lainsäädännöstä löytyy useita erilaisia kohtia, joissa
määritellään nuoruutta, ja nuorelle ihmiselle kuuluvia oikeuksia sekä velvoitteita.
Suomessa 18-vuotias on täysi-ikäinen, kun taas lastensuojelun näkökulmasta hänestä
tulee nuori 18-20-vuotiaana. Nuorisolaissa nuorina pidetään kaikkia alle 29-vuotiaita
nuoria. 18 -vuotta täyttäneistä nuorista käytetään termiä nuori aikuinen. Alaikärajaa
nuoruudelle ei kuitenkaan juurikaan missään määritetä. Lainsäädännön näkökulmasta
nuoruutta vähittäisenä siirtymävaiheena aikuisuuteen ei ole olemassakaan, vaan tietyt
oikeudet saavutetaan 18-vuoden ikärajan saavutettaessa, joka on hyvin määräävä
alkoholin ja tupakan saatavuuden osalta. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 1012.)
Yhdistellen eri lakien näkökulmia nuoruuden voidaan katsoa olevan tämän päivän
yhteiskunnassa pitkäkestoinen kehitysvaihe, johon kuitenkin sisältyy tiettyjä ehdottomia
rajapyykkejä. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta täysi-ikäisyyden saavuttaminen on
keskeinen vedenjakaja, joka määrittään työn tekoa ikärajan molemmilla puolilla, mutta
erilaisilla lähestymistavoilla. Alle 18-vuotiaiden parissa tehtävässä työssä joudutaan
korostamaan lakisääteisten ikärajojen merkitystä, mutta täysi-ikäisten parissa
päähuomio usein on vastuullisessa päihteiden käytössä ja päihteiden käytön riskien
tiedostamisessa. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 10-12.)
Tutkimusten mukaan nuorten päihteidenkäyttöä pyritään selvittämään erilaisilla
tekijöillä. Kvantitatiivisissa tutkimuksissa saadaan tilastotietoa nuorten
päihteidenkäytöstä eri ikäryhmissä, sukupuolisten erojen, koulutustaustojen sekä
alueellisten erojen valossa. On kuitenkin ilmeistä, että nuorten ikäluokkia tutkittaessa
vajaan vuodenkin ero voi saada aikaan hyvin erilaisia tuloksia. Alkoholinkäyttötavat
muuttuvat nuoruuden aikana iän myötä nopeasti. (Ahlström, Metso, Tuovinen 2003,
601,, Winter 2004, 38.)
38 Nuoruudessa rajapyykit ikäryhmien
hmien välillä voivat olla suuria ja
jopa ehdottomia, siksi tutkimus tulisi
tulisi kohdentaa tarkasti ikäryhmiin
ikäryhmii
päihdekäyttäytymiseen liittyvässä tutkimuksessa. Mitkä ovat nuoruudessa nuorten
mielestä olevat ehdottomat rajapyykit ajatellen esimerkiksi päihteiden
iden kokeilemisikää,
sosiaalisenpaineen kasvua, tosi humalaan juomista tai säännöllistä päihteidenkäyttöä?
2.2. Alkoholi - Suomalaisten suosikkipäihde yhteiskunnallisesti
tarkasteltuna
Alkoholi on Suomen yleisin käytetty päihdeaine. Vuoden 2008 tulosten mukaan Suomi
on alkoholinkokonaiskulutuksessa pohjoismaisen tilastojen kärkisijalla. (Nordisk
alkoholstastisk, julkaistu 16.11.2009). Suomalaisten alkoholin kokona
okonaiskulutuksen
ollessa huipussaan, alkoi nuorten raittius puolestaan yleistyä 2000--luvulla. Nuorten
päihteidenkäytön trendit ovat kulkeneet omaa tietänsä yleisiin alkoholinkäyttötrendeihin
verrattuna. Päihdekäyttäytymistä tutkittaessa on nostettu esiin sosiaalisen perimän
vaikutusta päihdekäyttäytymiseen. Sosiaalinen perimä tässä yhteydessä tarkoittaa
ongelmien
gelmien siirtymistä vanhemmilta lapsille. Sosiaalinen perimä voi perustua joko
oppimiseen tai lapsuudessa koettuihin kasvua ja kehitystä haittaaviin kokemuksiin.
Päihderiippuvuudelle ei ole biologisten ja sosiaalisten tekijöiden väliselle suhteelle
suh
saatu lopullista selvyyttä. Biologisten tekijöiden vaikutuksella on oma osuutensa, mutta
ratkaisevia ovat myös ympäristötekijät. (Holmila, Bardy & Kouvonen 2008, 421-423.)
421
Alkoholilaki on säädetty ohjaamaan alkoholin kulutusta. Lailla pyritään ehkäisemään
alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, terveydellisiä ja sosiaalisia
haittoja. Alkoholin markkinointi ja mainonta pois lukien miedot alkoholijuomat ovat
Suomessa kielletty. Alkoholilain mukaan myynti ja välitys sekä anniskelu alle 18vuotiaille on kielletty. Alaikäinen ei saa pitää hallussaan alkoholia. Alkoholilaki siis
puoltaa alle 18-vuotiaiden päihteettömyyttä. Suomen laki kriminalisoi julkisilla
paikoilla juomisen sakon uhalla. Alle 20-vuotias nuori ei saa pitää hallussaan väkeviä
alkoholijuomia, alaikäistä puolestaan sakotetaan alkoholijuomien hallussapidosta sekä
myös alaikäiselle alkoholin hakeminen on rangaistava teko. (Tietoa päihteistä nuorten
parissa tehtävään ehkäisevään päihdetyöhön, Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009,
4-5.)
Raittiustyölaki pyrkii turvaamaan kansalaisten terveyden ohjaamalla kansalaisia mm.
välttämään alkoholinkäyttöä. Raittiustyölaki oikeuttaa järjestöt ja kunnat toimimaan
ehkäisevän päihdetyön edistämiseksi myös nuorten ikäluokkien parissa. Nuorisolaissa
puolestaan tarkastellaan hyvinvointia nuoren turvallisen kasvun näkökulmasta.
Nuorisolaki luo pohjan nuoren kasvun ja itsenäistymisen tukemiselle. Nuorisolaki
edistää nuoren aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuoren
kasvu- ja elinoloja. Lain piiriin kuuluvat kaikki alle 29 -vuotiaat nuoret.
Lastensuojelulaki velvoittaa vahvasti suojelemaan lasta. Laki velvoittaa turvaamaan
lapsen elinympäristön sekä hänen turvallisen kasvun ja kehityksen. Laki edellyttää
puuttumaan riittävän varhain ilmenneisiin ongelmiin. Lastensuojelun
ilmoitusvelvollisuus vuoden 2008 alusta laajennettiin koskemaan myös
nuorisotyöntekijöitä. Lastensuojelunlain näkökulmasta lapsi määritellään alle 18vuotiaaksi ja nuori 18-20 -vuotiaaksi. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 4-5.)
Suomen lain mukaan alle 18-vuotiaat eivät käytä alkoholia, kuitenkin käytännössä
tiedetään ja tuotetaan laaja-alaista tutkimustietoa alaikäisten alkoholinkäytöstä ja
asenteista. Tutkimustulosten mukaan nuorten alkoholikokeilut sijoittuvat usein ennen 14
-vuoden ikää. Jotta päihdekasvatus voitaisiin aloittaa hyvissä ajoin, on myös saatava
tietoa nuorten päihdeilmiöistä ja asenteista. Ottamalla nuoret osalliseksi tiedon
tuottajiksi osaksi päihdekasvatusta tuotetaan myös tietoa, jota Suomen yhteiskunnan
lakien mukaan ei ole olemassa. Miten Suomessa voidaan tutkia etenkin nuorten
alaikäisten alkoholinkäyttöä?
2.3 Raittius
Sulkunen (1979) näkee, että raittiutta voi määritellä kahdesta näkökulmasta joko
subjektiivisesta määritelmästä tai objektiivisesta raittiudesta käsin. Subjektiivisella
raittiudessa alkoholinkäyttäjä itse määrittelee raittiuden oman näkemyksensä mukaan.
Objektiivisessa määrittelyssä puolestaan raittius määritellään alkoholinkäytön
mukaan.(Winter 2004, 16-17.) Subjektiivisessa määrittelyssä raittius voi olla hyvin
monitahoinen käsite, joka jää tulkinnan varaan. Onko raitis henkilö täysin päihteetön
juuri sillä hetkellä vai tarkoitetaanko raittiilla henkilöä, joka ei ole koskaan käyttänyt
alkoholia? Lasketaanko käytöksi maistaminen tai vaikkapa ehtoollisviinin nauttiminen?
(Winter 2004, 16-17.)
Usein raittiutta määriteltäessä nousee esiin täysin päihteetön, joka on rinnastettavissa
absolutisti käsitteen kanssa. Raitis voidaan käsitteenä yhdistää henkilön raittiina
olemiseen tai henkilöön itseensä. Usea nuori voi nuoruuden aikana käyttää alkoholia,
mutta osa nuorista voi jäädä täysin raittiiksi. Nuori voi siis olla raitis, koska ei ole vielä
kokeillut alkoholia, mutta myös nuori, joka ei koskaan tule käyttämään alkoholia.
Käsitteenä raitis saatetaan yhdistää elinikäiseen raittiuteen, mutta nykyajan
tutkimuksissa raittius määritellään siten, ettei henkilö käytä alkoholia viimeisten
edeltävän 12 kuukauden aikana, jotta henkilöä voitaisiin kutsua raittiiksi.(Winter 2004,
16,-19.)
Raittiuden tutkimuksessa voidaan huomata, että alkoholinkäyttöön perustuva raittiuden
määritelmä tuottaa korkeampia raittiusprosentteja kuin tutkittavan omaan käsitykseen
perustuva arvio. Huomioin arvoinen asia tutkimuksellisesti on, että nuorten 15- 16 vuotiaiden iässä alkoholinkäyttö muuttuu hyvin nopeasti. Raittiuden yleisyyden
tutkimustuloksiin vaikuttaa myös ajankohta eli mihin vuodenaikaan tutkimus on tehty.
(Winter 2004, 25-26.)
2.3.1 Raittiuden tutkimus Suomessa
Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan raittius väheni iän karttuessa siten, että 18vuotiaista vain alle 10 % ilmoitti, että ei juo lainkaan alkoholijuomia. 2000-luvulla
raittiiden nuorten osuus oli kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla
suurimmillaan vuonna 2007. Tutkimusjaksolla 2007–2009 raittiiden 14-vuotiaiden
poikienosuus väheni 65 %:sta 56 %:iin ja tytöillä 55 %:sta 51 %:iin. (Rainio, S. Pere, L.
Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. & Rimpilä, A. 2009.)
Winter Torsten on tutkinut nuorten raittiutta ja siihen liittyviä tekijöitä. Winterin
tutkimuksen aineisto pohjautui pitkittäistutkimukseen, jossa käytettiin vuosina 19911998 kerättyä perheaineistoa 16-vuotiaista kaksosista (Finntwin 16). Tutkimuksessa
selvitettiin nuorten raittiuteen liittyviä tekijöitä 1990-luvun Suomessa. Kyselylomakkeet
lähetettiin yli 5000:lle 16 -vuotiaalle kaksoselle ja heidän vanhemmilleen.
Seurantatutkimuksessa nuorille lähetettiin kyselylomakkeet myös 17- ja 18,5 vuotiaana. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään nuorten raittiuden alue-eroja,
perhetekijöiden merkitystä nuorten raittiudelle sekä raittiina pysymiseen ja luopumiseen
liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen erityisenä näkökulmana oli uskonnollisuuden merkitys
poikien ja tyttöjen raittiudelle. (Winter 2004, 59.)
Tutkimuksen päätulokset voidaan nähdä raittiuden selitysten olevan riippuvaisia
alueesta. Etelä-Suomessa korostuvat voimakkaammin yksilötekijät, kun taas muualla
Suomessa perheympäristöllä on voimakkaampi yhteys raittiuteen. Uskonnollisuuden
alueelliset erot selittävät osittain raittiuden alueellista vaihtelua, mutta ne eivät selitä
nuorten raittiuden alueellista vaihtelua kokonaan. Toiseksi vanhempien
uskonnollisuudella on suuri merkitys raittiiksi jäävillä nuorilla toisin kuin raittiudesta
luopuvilla nuorilla. Perheen uskonnollisuus liittyy selvästi raittiina pysymiseen, sillä
enemmistö 18,5-vuotiaana raittiina olevista tuli uskonnollisista perheistä. Molempien
vanhempien piti kuitenkin olla uskonnollisia, jotta perheen lapset olisivat selvästi muita
nuoria useammin raittiita. Vanhempien uskonnollisuudella ei sen sijaan ollut yhteyttä
raittiudesta luopumiseen 16 -18,5-vuoden välillä. Raittiudesta luopujat tunsivat
vähemmän vieraantuneisuutta kuin muut nuoret.(Winter 2004, 60.)
3. Nuoret ja alkoholi yhteisenä tutkimuskohteena
Cristoffer Tigerstedt toimittama kirja ”Nuoret ja Alkoholi” julkaistiin vuonna 2007.
Kirja oli ensimmäinen suomalaisista nuorista ja alkoholi aiheesta kirjoitettu teos, joka
nojasi tutkimuksiin nuorten alkoholinkäytöstä. Juuret nuorisotyön tutkimukseen
ulottuvat 1950-luvulle, josta lähtien tutkimusta on tehty enemmän tai vähemmän
systemaattisesti. Suomalaisten nuorten pääpäihdettä alkoholia puolestaan on tutkittu jo
pitkään ja teemana nuoret ja alkoholi ovat esiintyneet alkoholitutkimuksissa jo vuodelta
1960- 1970. Kvantitatiivinen aineisto antaa tilastollista tietoa ja kertoo asenteista sekä
trendeistä nuorten juomistapoihin liittyen. ( Tigerstedt 2007, 9-18. )
Nuorisotutkimus on keskittynyt tutkimaan nuoria ja nuoruutta sekä nuorisotyötä että
nuorisopolitiikkaa, mutta alkoholin käyttöä osana nuorisokulttuuria on tutkittu vähän.
Alkoholitutkimus puolestaan on kautta ajan keskittynyt ensisijaisesti nuorten terveys- ja
juomatapoihin. Alkoholitutkimus ja nuorisotutkimus ovat tuottaneet omat
tutkimuksensa, joten yhteistä tutkimuspintaa on ollut vähän. Nuoret ja Alkoholi -teos
syntyi nuorisotutkimusverkoston sekä Alkoholi- ja huumetutkijain seuran yhteistyönä
ajatuksena kaataa tutkimuskuntien raja-aitaa. ( Tigerstedt 2007, 9-18. )
3.1 Nuorten ja päihteiden kvantitatiivinen tutkimus
Nuorten alkoholin käyttöä tutkitaan pääosin kvantitatiivisilla tutkimuksilla ja raportointi
nuorten alkoholinkäytöstä pohjautuu tutkittuihin tilastoihin nuorten sukupuolisiin ja
ikäluokkien välisiin eroihin. Tilastot antavat pääsoin mekaanisia vastauksia liittyen
nuorten alkoholinkäytön tiheyteen, käytettävän päihteen määrään ja
humalahakuisuuteen. Kvantitatiivinen alkoholitutkimus on usein toistuvaisluontoista ja
jatkaa tutkimusta yleensä edellisen raportin tulosten pohjalta.
Tunnetuimpia kvantitatiivisia kyselytutkimuksia on nuorten terveystapatutkimus NTTT,
joka käynnistettiin ensimmäisen kerran 1977 ja tutkimuksena se vakiinnutti asemansa jo
1980-luvulla. NTTT tutkimuksena omaa kansanterveysnäkökulmallisen otteen, joka
toteutetaan joka toinen vuosi 12-18 -vuotiaille nuorille. NTTT antaa tietoa peilattaessa
yleistä tietoa nuorten juomisen trendeistä. NTTT kansainvälinen vastine on WHO:n
koululaistutkimus, jossa Suomalaiset nuoret ovat olleet mukana vuodesta 1984.
Tutkimuksen otannat tehdään joka 4. vuosi Eurooppalaisille, Kanadalaisille ja
Yhdysvaltalaisille 11- 13- ja 15-vuotiaille nuorille. Tutkimuksessa selvitetään
koululaisnuorten terveystottumuksia aina tupakoinnista terveyteen ja harrastukseen.
Alkoholinkäyttö on ollut tutkimuksessa esillä 1990-luvulta lähtien. ( Tigerstedt 2007,
15-18. )
Kouluterveyskysely toteutetaan joka vuosi 8-9- luokkalaisille, lukion 1-2- luokkalaisille
nuorille sekä vuodesta 2008 lähtien ammatilliset oppilaitokset huomioiden 1. ja 2.
vuoden opiskelijat. Tutkimuksessa kerätään valtakunnallisesti tietoa yhtenäisellä
menetelmällä nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista,
terveysosaamisesta sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kouluterveyskysely tehdään
samoissa kunnissa joka toinen vuosi siten, että parillisina vuosina kyselyyn osallistuvat
Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnat ja parittomina vuosina LänsiSuomen ja Oulun läänien sekä Ahvenanmaan kunnat. Näin ollen kouluterveyskysely
antaa alueellista tietoa nuorten terveystottumuksista. Lisäksi tutkimuksessa tuotetaan
perustietoa nuorten juomatavoista sekä alkoholijuomien hankinnasta. Tutkimusta on
tehty vuodesta 1996 lähtien.
(http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/perustiedot/index.htm.)
Nuorisobarometri on valtion nuorisoasialain neuvottelukunnan tiedonkeräysväline, joka
on toteutettu vuosittain 15-29 -vuotiaille nuorille vuodesta 1994. Tietoa saadaan nuorten
asenteista ja odotuksista ja se painottuu joka vuosi tiettyihin teemoihin. Pysyvien
perusteemojen, työn ja koulutuksen, lisäksi pitkään seurattuja aiheita ovat olleet
yhteiskunnallinen vaikuttaminen, asuminen, tulevaisuus ja sosiaalinen elämä sekä
tyytyväisyys elämään ja sen eri osa-alueisiin. Vuoden 2009 barometri painottui
taiteeseen ja sai nimekseen taidekohtia. Nuorisobarometrilla on eräänlainen
kertakäyttöluonne, jonka pohjalta aineistot soveltuvat tarkempiin juomatapaanalyyseihin. (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=873 .)
Eurooppalainen koululaistutkimus ESPAD on 1995-vuodesta asti toteutettu
kyselytutkimus, joka painottuu erityisesti nuorten alkoholin- ja huumeidenkäyttöön.
Tutkimusaineisto kerätään neljän vuoden välein 15- 16 -vuotiailta koululaisilta.
Tutkimukseen osallistuu 40 maata, ja näin laaja osallistujamäärä antaa mahdollisuuden
peilata ja vertailla kansallisen nuorison päihdekulttuurin eroja muiden maiden
vastaaviin tapoihin. (Tigerstedt 2007, 15-18.)
Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) julkaisee Terveyden edistämisen barometrin
ohella alkoholin- ja huumeidenkäyttöä sekä päihdepalveluita käsittelevän
Päihdebarometrin joka toinen vuosi. Päihdebarometrissa huomioidaan nuorten
päihdetilanne ja päihdepalvelujen saatavuus. Aineisto barometriin kerätään eri
järjestöjen ja kuntien työntekijöiltä. Päihdebarometrista saa toimijoiden kannalta
näkökulmaa nuorilta saatujen aineistojen tueksi ja näkökulmaksi. Päihdebarometri
tuottaa tietoa ajankohtaisesta päihdetilanteesta ja päihdepalvelujen saatavuudesta.
Päihdebarometri on toteutettu vuodesta 2001 lähtien.
(http://www.health.fi/timage.php?i=100908&f=1&name=Paihdebarometri_2009 . )
Christoffer Tigerstedtin mukaan kouluterveyskysely, nuorten terveystapaustutkimus
(NTTT) ja Eurooppalainen koululaiskysely (ESPAD) kartoittavat kyllä nuorten
juomatapoja kiitettävän yksityiskohtaisesti, mutteivät kerro paljoa trendien taustalla
olevista vaikuttimista. On mentävä tilastojen taakse pohtimaan, mistä mahtaa johtua
nuorten hyvin merkittävä raitistuminen viimeisten 10 vuoden aikana? Nuorten
raitistumisesta kertoo tutkimustulokset, joiden mukaan raittiita 14-vuotiaita poikia oli
36 prosenttia vuonna 1999, mutta peräti 65 prosenttia vuonna 2007; tyttöjen vastaavat
luvut olivat 30 ja 55 prosenttia. (Tigerstedt 2010.)
Kaikkien edellä mainittujen tilastojen tutkimustulokset osoittavat, että nuorten raittiiden
osuus on lisääntynyt vuoden 2000-luvulta alkaen. Nuorten terveystapatutkimuksen
mukaan nuorten raittiuden kehittyminen on kuitenkin nyt pysähtynyt. Nuorten
terveystapatutkimus osoittaa, että jo 2000-luvun alusta jatkunut alkoholia vähintään
kerran kuussa juovien osuuden lasku on pysähtynyt, kun taas alkoholia vähintään kerran
viikossa käyttävien osuus on nousussa. Tutkimuksen mukaan vastaavasti on lisääntynyt
itsensä tosihumalaan vähintään kerran kuussa juovien osuus 16–18-vuotiaista.
Viikoittainen humalajuominen on säilynyt kahden viime vuoden aikana samalla tasolla,
ja jopa vähentynyt 18-vuotiailla pojilla. 12-vuotiaiden alkoholinkäyttö on säilynyt koko
2000-luvun harvinaisena. (Rainio, S. Pere, L. Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. &
Rimpilä, A. 2009, 49.) Vastaavasti taas päihdebarometrissa, joka antaa tietoa nuorten
päihdetilanteesta järjestö- ja kuntatyöntekijöiden näkemyksen kertoo, että huoli nuorten
juomisessa pohjautuu ongelman polaroitumiseen eli nuoret jotka käyttävät alkoholia
käyttävät sitä yhä enemmän, kun taas raittiiden osuus on kasvanut.
Riikka Puustniekka ja Jukka Jokela ovat tarkastelleet nuorten päihdekäyttäytymistä
artikkelissaan riski päihteidenkäyttöön suurempi ammattiin opiskelevilla kuin
lukiolaisilla kouluterveystutkimuksen 2008 aineiston perusteella. Artikkelissa
Puustniekka ja Jokela esittävät, että nuoren perherakenne on yhteydessä nuorten
tupakointiin, humalajuomiseen sekä raittiuteen. Kuitenkin he toteavat että nuorten
päihteidenkäytön taustalla olevat tekijät ovat hyvin moninaisia, ja ne liittyvät vahvasti
perhetaustaan sekä koulutusvalintaan. (2009, 174-184.)
Tigerstedt, Markkula, Karlsson, Jokela & Pitikäinen ovat analysoineet
kouluterveystutkimusten 1999/2000- 2005/2006 tuloksia artikkelissaan Suomen
ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla – vertailu
suomenkielisiin (2008, 33-34.) Analyysissa tekijät haluavat nostaa esiin, että kieleen
liittyvällä kulttuurisella kontekstilla on merkitystä juomatapoihin. Tulokset antavat
jatkotutkimukseen aihetta tarkastella ruotsinkielisen nuorison kolmen osaväestön
erillisiä juomistapoja kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin keinoin.
3.2 Kvalitatiivisen tutkimuksen tuoma tieto nuorten alkoholinkäytöstä
Nuorten päihteidenkäyttöä kvalitatiivisella tutkimuksella on tarkasteltu 2000-luvulla
jonkin verran. Jaana Jaatinen tuotti STAKESIN raportin ”Viattomuuden tarinoita
Nuoret oman päihdekulttuurinsa tuottajina” 2000-luvulla. Jaatisen tutkimus näkyy
edelleen useissa nuorten päihdeilmiöihin liittyvissä tarkasteluissa. Simonen Jenni nosti
esiin nuorten juomisen eriytymistä sekä juomisen sosiaalisuuden eri lakeja nuorten
päihtymystilanteissa. Myöhemmin 2000-luvulla tutkimusta tehneet Maunu ja Törrönen
ovat syventäneet nuorten päihdeilmiöön liittyvää tutkimusta. Susanna Leimio-Reijonen
ja Jaana Lähteenmaan (2009) kysely tuo tietoisuuteemme tuoreimpia nuorten omia
ajatuksia päihteidenkäytöstä.
3.2.1 Viattomuuden tarinoita
Jaana Jaatinen tutkimuksessaan Viattomuuden tarinoita (2000) käytti
tutkimusmenetelmänä ryhmähaastattelua kohderyhmänä kahden pääkaupunkiseudun
yläasteiden 13-16 -vuotiaat nuoret, jossa merkittävänä osana oli nuorten keskinäinen
vuorovaikutus. Jaatinen nostaa tutkimuksessaan merkitykselliseksi sen, miten nuoret
merkityksellistävät yhdessä asioita. Jaatisen tutkimuksen mukaan päihteidenkäyttöä
leimaa viattomuuden retoriikka, jossa nuoret tuottavat tarinoita päihdekokeilustaan
vapauttaen itsensä vastuusta. Tutkimuksessa tuli esiin myös niin sanottu avuttomuuden
retoriikka, joka kuvastaa sitä että nuoren on ikään kuin mahdotonta kieltäytyä päihteistä.
Mielikuvat siitä että omat ikätoverit juovat on vahva. Nuoret näkevät alkoholin keinoksi
olla aikuisempi ja kuulua vanhempien nuorten joukkoon. Alkoholi avaa myös portit
yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen sekä vapauteen. Jaatisen tutkimuksen mukaan nuoret
sosiaalistuvat suomalaiseen päihdekulttuuriin hyvin varhain ja erillään aikuisista.
Jaatinen keräsi aineiston 1998 ja nosti esiin silloisen ehkäisevän päihdetyön
vaikuttomuuden. Jaatinen näkee tutkimuksensa perusteella olennaiseksi keskittyä
nuorten ryhmien sisäisiin systeemeihin ja lainalaisuuksiin sekä nuorten yhdessä
tuottamiin merkityssysteemeihin. (Jaatinen 2000, 3-4, 126-127.)
3.2.2 Juomisen sosiaalisuuden lait
Nuoret ja alkoholi teoksessa on tuotu esiin muutamia nuorten alkoholinkäyttöön
liittyviä tutkimuksia, joista Jenni Simonen on tehnyt tutkimusta nuorten juomisen
sosiaalisuuksien laista. Useissa tutkimuksissa on todennettu että nuorten
alkoholinkäyttöön liittyy voimakkaasti sosiaalinen ulottuvuus. Nuorten alkoholin
käyttöä tutkinut Simonen lähestyy tutkimuksessaan nuorten alkoholinkäyttöä sosiaalisen
ulottuvuuden kautta sekä juomisen eri variaatioiden kautta. Simonen pyrkii selvittämään
tutkimuksessa onko nuorten alkoholinkäyttö vain yhdenlaista? Tutkimuksessa Simonen
löytää kolmenlaista juomisen sosiaalisuutta, jossa määrittävinä tekijöinä ovat
yhdessäolon piirteet ja logiikat. Simonen on tutkinut juomisen sosiaalisuutta
ryhmähaastattelulla. Tutkimuksen otosryhmä oli 57 henkilöä, joiden ikäjakauma oli 1823. Kohderyhmästä tyttöjä oli 25 ja poikia 32. (Simonen 2007, 33-57.)
Simonen nostaa tutkimuksessaan esiin kolme juomisen sosiaalisuuden lakia;
pidäkkeetön -, tahdikas- ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Simosen mukaan
pidäkkeettömän sosiaalisuuden kollektiivisuuden huipentuma edellyttää vahvaa
kollektiivista sitoutumista, jolloin myös nautitut alkoholimäärät ovat runsaita. Tahdikas
sosiaalisuus kannustaa arkielämän sääntöjen ja normien ylläpitämisen kautta
itseisarvoiseen yhdessä olemiseen. Yksilökeskeisessä sosiaalisuudessa puolestaan
yksilöllisyys korostuu ja etenkin yksilön oma kokemus. Yksilö hakee autenttista
nautintoa, kokemusta tässä juomisen sosiaalisuuden lajissa juomisen säätely on
keskeisesti sillä, sillä yksilöllisyys korostuu mm. juomismäärissä. (Simonen 2007, 3357.)
3.2.3 Juomisen tyyppitilanteet
Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa humala nähdään
hallitsemattomana sekä kontrolloimattomana olotilana, jonka seurauksena usein erilaiset
tapaturmaiset, väkivaltaiset ja häiriökäyttäytymistilanteet syntyvät. Törrönen ja Maunu
lähestyvät artikkelissa ”Miten nuoret aikuiset pohtivat ja säätelevät humalajuomistaan”
(2007, 59) että humala on ilmiö, johon vaikuttaa kulttuurilliset, sosiaaliset ja
tilannekohtaiset tekijät. Törrönen ja Maunu ovat keränneet 60 päiväkirjaa ajalla 20032004, joista 39 naisten ja 21 miesten kirjoittamia. Kohderyhmän ikäjakauma on välillä
23-35. Päiväkirjakertomukset ovat pääkaupunkiseudun alueelta, ja ne ovat koottu
vähintään kaksi kuukautta kestävältä ajanjaksolta. (Tigersteadt (toim.) 2007, 59-63.)
Törrönen ja Maunu nostavat esiin viisi erilaista tyyppitilannetta nuorten juomisesta.
Istuskelu, ruokajuominen, seurallinen bilettäminen, yksilöllinen juominen, karnevaali ja
herooinen juominen. Istuskelu ja ruokajuominen nähdään arkisina ongelmattomina
alkoholin nauttimistilanteina. Herooinen juominen, seurallinen bilettäminen ja
yksilöllinen juominen ovat puolestaan tyyppitilanteita, joissa yhteistä on jokaiselle
tyyppitilanteelle, ovat humalahakuisuus ja arjesta irrottautuminen. Lähestymistapa
toteutetaan yksityisen minän ja julkisen minän kautta. Artikkelissa pohditaan mm. miten
kohderyhmä reflektoi oman toimintansa motiiveja ja valintoja juomisen eri vaiheissa.
Mikä on sisäisten ja mikä taas ulkoisten odotusten ohjaamaa juomistilanteissa. Millä
tavalla julkisen ja yksityisen minän suhde juomistilanteissa vaihtelee? (Tigersteadt
(toim.) 2007, 65-67.)
Herooinen humala on vanhanaikainen kulttuurinen toimintamalli, jota leimaa raskas
humaltuminen. Usein herooinen humala nähdään vahvasti miehisissä juomaringeissä.
Tyyppitilanteena herooinen juominen raju irtiotto, jossa matkataan kulttuurin
tietoisuuden ja kielen tuolle puolen. Tyyppitilanne saattaa saada aikaa karnevaalimaisia
piirteitä, jotka rikkovat jokapäiväisiä arkisia rajoja. Seurallinen juhlinta / bilettäminen
on juomisen tyyppitilanne, joka painottuu herooisen juomisen mukaan viikonloppuihin,
juhlapäiviin tai loma-aikaan. Seurallinen juhliminen jää kuitenkin usein vain yhteen
iltaan/yöhön, kun taas herooinen juominen voi rikkoa vuorokausirajoja. Seurallinen
juominen on nimensä mukaisesti seurassa olemista, joten tyyppitilaa määrittää sama
aaltopituus ryhmän sisällä, joten alkoholilla on selkeästi vähäisempi osa verrattuna
herooisen juomiseen. Ruumiin kontrollin menettäminen merkitsee yhdessä juhlimisen
lopahtamista. Yksilöllinen juominen on henkilökohtaisten etujen ajamista eli yksilö ei
sitoudu tyyppitilanteessa ryhmän tahtoon tai toimintaan. Tyyppitilanteessa korostuu
yksityisen minän reflektiivisyys, jota ohjaavat yksilön omat halut ja pyrkimykset.
(Tigersteadt (toim.) 2007, 67-82.)
3.2.4 Nuorten motivaatiotekijät ja tapahtumakulut suhteessa alkoholinkäyttöön
Törrönen ja Maunu ovat tutkineet alkoholin osuutta nuorten aikuisten ravintolailtaa
kuvaavissa kertomuksissa haastattelemalla 23-35-vuotiaita nuoria aikuisia 2003 ja 2004.
Kertomusten narratiivisessa analyysissä oli erotettavissa että alkoholi latautuu
positiivisesti nuorten aikuisten illan viettoihin, ja alkoholi on harvoin pääobjekti
illanvietossa. Kertomuksissa toistuu kohtuujuomisen toive, joka liittyy niin omaan kuin
toistenkin juomiseen. Juomisen hillintä tuntuu olevan enemmän yksilön kuin
kollektiivisen kontrollin varassa. Nuorten aikuisten juomista säätelevät nimenomaan
sosiaalisuuteen liittyvät arvot, eivät niinkään terveydelliset ihanteet. Törrönen ja
Maunu näkevät nuorten aikuisten juomisen lähinnä instrumentaalisena. (Törrönen,
Maunu 2005, 266-279.)
Naisten ja miesten juomistavat ovat lähentyneet toisiaan. Nuorten naisten suhde
juomiseen on jännitteistä ja virittää enemmän neuvottelua juomisen moraalisuudesta
kuin miesten. Miesten juominen on valmistaa sosiaalisuuteen, kun taas naisten
juominen on osa sosiaalisuutta. Törrösen ja Maunun tutkimuksessa pureudutaan
juomistilanteisiin, joissa selvitetään millaiset tekijät juomistilanteissa ilmentävät
sukupuolieroja tai tekevät juomistilanteista sukupuolittuneita. Millaiset tekijät ja
dynamiikat juomistilanteissa rohkaisevat juomista tai ehkäisevät sitä sekä milloin
juomista ohjaa itsekontrolli, milloin tilannetekijät/ulkoinen ympäristö. (Törrönen,
Maunu 2006, 500-501, 508.)
Päiväkirjoista saadut nuorten aikuisten juomismotiivit on artikkelissa ryhmitelty
seitsemään kategoriaan; kumppanuusriitteihin, irtiottoihin arjesta, oheistoiminnoilla
motivointeihin, siirtymäriitteihin, kalendaaririitteihin, festivaaliriitteihin ja yksilöllisiin
motivointeihin. Kumppanuusriiteissä juominen yhdistyy sosiaalisen verkostojen
vahvistamiseen, ystävyyssuhteisiin tai henkilökohtaisiin siteisiin. Irtiotto arjesta on
kiireettömyyttä ja vastapainoa arjelle. Oheistoiminnalla motivoinnissa on kysymys
juomisen liittämisestä esimerkiksi saunailtaan, ruokailuun, tms. Siirtymäriitti on jonkun
syntymäpäivän, ylenemisen tms. johdosta tapahtuvaa juhlintaa. Kalendaaririitit ja
festivaaliriitit puolestaan ovat pitkäkestoisimpia, karnevalistisia piirteitä saavaa
ryyppäämistä/juhlintaa esim. vappu, juhannus, risteilyt tms. Edellä mainitut riitit
saattavat toteutua myös yhtä aikaa. Yksilöllisessä motivoitumisessa korostuvat
yksilölliset tarkoitukset, kuten seuranhaku tai omien murheiden karkottaminen.
(Törrönen & Maunu 2006, 504.)
Tapahtumakulut juomistilanteissa jakaantuvat Törrösen ja Maunun (2006, 504)
tutkimuksen mukaan viiteen eri tapahtumakulkuun. Pistäytyminen on parilla oluella
käymistä. Ruokailu puolestaan antaa mahdollisuuden alkoholin kytkemiseen
ruokajuomana. Peruskierroksen kuuluu pohjien ottaminen ja juhliminen. Sosiaalinen
kierros sisältää aloittelun, juhlimisen ja paluun/alasajon rytmiikan. Sosiaalinen jatkettu
kierros ylittää vuorokauden rajan ja alasajo muuttuu usein ylösajoksi. Yksilöllisesti
jatketussa kierroksessa juoja irrottautuu kollektiivisesta toiminnasta ja toimii omien
yksilöllisten intressien ohjaamana. Törrösen ja Maunun mukaan on tärkeää tarkastella
juomistilanteiden motiiveja, tapahtumakulkuja ja subjektiivisia siteitä yhdessä.
Törrönen ja Maunu päätyvät analyysissään siihen tulokseen, että mitä ”märemmästä”
juomisesta on kysymys, sitä sukupuolisidonnaisempia jännitteitä ilmenee. (Törrönen &
Maunu 2006, 505-512.)
Istuskelu ja ruokajuominen ovat tilanteina sellaisia, että ne rohkaisevat käyttämään
alkoholia, mutta ei humaltumiseen saakka. Bilettäminen puolesta kutsuu humaltumaan,
mutta säädellysti. Karnevaali puolestaan rohkaisee juomaan runsaasti. Se on tilanne,
jossa ruumiin kontrollin menettäminen hyväksytään. Analyysin lopputuloksena
Törrönen ja Maunu näkevät juomisen olevan vahvasti tilanteisesti säädeltyä kaikissa
muissa juomisen lajityypissä paitsi yksilöllisessä kulussa. Juomistilanteiden lajityypit
luovat ja asettavat juojille selkeitä odotuksia, rajoituksia juomisen syistä ja seurauksista,
kestosta ja tiheydestä, humalan asteesta, krapulan voimakkuudesta, sosiaalisuuden
luonteesta ja arkielämän sääntöjen väliaikaisesta löysäämisestä. (Törrönen & Maunu
2006, 499-512.)
3.2.5 Lampaat, elvikset & idiootit
Terveys ry:lle tekemässä kyselyssä Susanna Leimio-Reijonen ja Tuula Sundman ovat
selvittäneet, mitä nuoret ja nuoret aikuiset ajattelevat nuorten alkoholinkäytöstä. Kysely
toteutettiin verkkokyselynä 1860 vastaajalle, jotka olivat iältään 12-20 -vuotiaita lapsia
ja nuoria. Vastausten mukaan nuoret jaoteltiin alkoholinkäytön suhteen kolmeen
ryhmään eli lampaisiin, elviksiin ja idiootteihin. Lampaat käyttävät vähän alkoholia, ja
he näyttävätkin siltä, etteivät ikinä kokeilisi mitään. Elvikset puolestaan ovat
kohtuukäyttäjiä, jotka rehvastelevat, ylpeilevät kokemuksillaan ja suurentelevat
tarinoitaan. Elvikset juovat pari kertaa kuussa tai juhlapäivinä, ja muistuttavat eniten
alkoholinkäytön suhteen Suomalaista traditionaalista juomiskulttuuria. Idiootit ovat
vastaajien mielestä isoin ja eniten alkoholia käyttävä käyttäjäryhmä. He juovat
holtittomasta ja runsaita määriä, eli alkoholinkäyttö on todella humalahakuista.
Idioottien päihteiden käyttöä kuvaa kännäily, yrjöily ja sammuminen. Kyselyn mukaan
nuorten vastauksissa tulee tärkeimpinä yhteisöllisinä syinä esiin "laumaeläin"käyttäytyminen eli kaveripiirin vaikutukset ja vanhempien malli. Yksilöllisinä syinä
nousevat esiin ja kokeilunhalu, mutta osasyynä nähdään myös kasvatus, näyttämisen
halu sekä erilaiset ongelmat. Usea nuori näkee päihteiden käytön normaalina
viikonloppuun kuuluvana asiana. Myös suurkuluttajien ja alkoholiriippuvaisten nuorten
määrä on kasvanut huolestuttavan paljon. (Eskelinen 2009.)
4. Viimeisimmät opinnäytetyöt ja väitöskirjat tutkimuksen
tulevaisuutta luomassa
Ammattikorkeakoulujenopinnäytetöissä nuoret ja alkoholi teemaa on tutkittu
alaikäisten/kouluikäisten näkökulmasta. ”Ne ei ymmärrä nuoria ” on ylemmän
ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, jonka on tehnyt Päivi Nurmi Laurean
Ammattikorkeakoulusta terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Opinnäytetyössä
hän on pyrkinyt tuomaan esiin päihdehaittoja suojaavia tekijöitä varhaisnuorten
kokemana (2009). Kyseessä on survey-tutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostaa
internetissä toteutettu strukturoitu hyvinvointikysely. Kyselyn toteutusajankohta oli
keväällä 2006. Tutkimusjoukko on Käpylän peruskoulun ja Yhtenäiskoulun
kuudesluokkalaiset oppilaat (N=106), joista tyttöjä 62 ja poikia 44. Nurmi nostaa
pohdinnassaan esiin, että ehkäisevän päihdetyön kehittämisen kannalta olisikin
merkittävää tuottaa tarkempaa tietoa, miten päihdeasenteet yläkouluun siirryttäessä
muuttuvat ja lisääntyvät. Suojaavina tekijöinä ajatellaan olevan säännöllinen harrastus,
joten esimerkiksi nuoren harrastuksista voisi olla tärkeää saada eriteltyä tietoa.
Harrastustoiminta voi olla tietokoneella pelaaminen siinä missä sosiaalisia taitoja
kartuttavan joukkuepelaamisen. (Nurmi 2009, 60- 64.)
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle opinnäytetyönsä tehnyt Indola Jessica on
puolestaan perehtynyt Kokkolalaisten seitsemäsluokkalaisten tyttöjen käsityksiin
hyväksyttävästä alkoholinkäytöstä (2009). Tutkimuksen kohderyhmänä olivat
Kokkolalaiset suomenkieliset seitsemäsluokkalaiset tytöt. Tutkimus toteutettiin
puolistrukturoidulla kyselylomakkeilla. Vastaajia oli yhteensä 71 henkilöä.
Tutkimuksen tuloksena oli, että seitsemäsluokkalaisilla tytöillä on yhä negatiivisempia
asenteita alkoholia kohtaan, ja nuoret ovat keskenään kehittämässä kulttuuria, jossa
juomattomuus on ”in” ja juominen ”out”. Tutkimuksesta kävi ilmi, että nuori saa tukea
juomattomuuteensa ystäväpiiriltään, joka tukee nuoren ajattelua. Nuoren on vaikea
puuttua toisen nuoren alkoholin käyttöön. Tutkimuksen mukaan terveysriskit,
riippuvuusriskit ja krapula olivat selvimpiä haittavaikutuksia tyttöjen mielestä, mutta
moni vastaajista oli myös sitä mieltä, että alkoholi pilaa täysin ihmisen elämän, ja jopa
alkoholia käyttävien läheistenkin elämän. (Indola 2009, 40-42.)
Lahden ammattikorkeakoulusta Lång & Vehviläinen (2009) ovat tarkastelleet nuorten
päihdeasenteita opinnäytetyössään ”Kun mä juon musta tulee batman”. Opinnäytetyö on
toiminnallinen ehkäisevä päihdekasvatus Mäntyharjussa toukokuussa 2008.
Kohderyhmänä oli 9 yläasteikäistä nuorta, 5 poikaa ja 4 tyttöä. Pohdinnassaan tekijät
tuovat esiin, että olisi ollut mielenkiintoista syventyä enemmän syihin, miksi nuoret
juovat alkoholia. Pohdinnassa tekijät esittävät ajatuksiaan tekijöistä, jotka saattaisivat
vaikuttaa nuorten juomiseen. Esille he nostavat mm. vanhempien kiireen, nuorten
lisääntyneet, mutta kontrolloimattomat rahavarat, nuorten pako todellisuudesta
päihteiden avulla jne. Tekijät pohtivat työssään opinnäytetyölle antamaansa nimeä. Eräs
nuori sanoi päihdekasvatustilanteessa ”kun mä juon musta tulee batman.” ( Lång &
Vehviläinen 2009, 41, 56.) Mitä merkityksiä nuori liittää lauseeseensa? Tutkimuksessa
tämä ei tule ilmi, mutta on yksi juuri niitä kysymyksiä ja nuorten alkoholinkäyttöön
vaikuttavia ilmiöitä, joita olisi hyvä tutkia. Miten nuori arvottaa alkoholin käyttöä,
mitkä ovat ilmiön taustalla olevat vaikuttimet?
4.1 Nuorten päihteidenkäyttö terveysnäkökulmasta tarkasteltuna
Terveysnäkökulmasta tarkasteltuna nuorten päihteidenkäyttöön liittyy useita eri
tekijöitä. Esille on nostettu mielenterveysongelmien ja päihteidenkäytön yhteneväinen
problematiikka. Elina Sihvola (2010) Helsingin yliopistosta on tutkinut väitöskirjassaan
nuorten masennusoireita ja päihteidenkäyttöä. Sihvola nostaa tärkeäksi masennuksen ja
muiden varhain alkavien tai kehityksellisien mielenterveyshäiriöiden paremmin
tunnistamisen, jotta mahdollinen päihteidenkäyttö voitaisiin estää hoitamalla diagnoosia
eikä oiretta. Toiminnallista haittaa aiheuttavat lievemmät masennustilat altistavat mm.
päihteidenkäytön merkittävälle lisääntymiselle, ja niillä saattaa korkeamman
esiintyvyytensä vuoksi olla huomattava kansanterveydellinen merkitys. Sihvolan
tutkimuksen mukaan tyttöjen ja poikien alttiudessa päihteidenkäytön kehittymiselle
saattaa olla eroja, joita tulisi päihteidenkäytön ehkäisyä ajatellen tutkia lisää. Sihvola
toteaa tutkimuksessa nähtävän etenkin tyttöjen mielenterveysongelmilla ja
päihteidenkäytöllä selkeän yhteyden verrattuna poikiin. Psykiatrisen hoidon ja
päihdehoidon yhteistyötä ja tutkimusta nuorilla tulee kehittää. (Sihvola 2010, 7-9, 6264.)
Lång & Vehviläinen pohtivat opinnäytetyönsä pohdinnassa nuorten alkoholinkäytön
vaikutuksia terveyteen. Heidän mielestään nuorten mieliala- ja käytöshäiriöt saattavat
johtaa myös päihteidenkäyttöön ja itselääkintäyrityksiin. Mielenterveysnäkökulmasta
nuoren masennus voi johtaa päihteiden käyttöön, ja päihteidenkäyttö puolestaan voi
lisätä nuoren riskiä sairastua masennukseen. Nuorena aloitettu päihteidenkäyttö saattaa
lisätä riskiä tulevaisuudessa sairastua mielialahäiriöihin. Ongelmaksi saattaa muodostua
diagnoosin tekeminen, koska ei ole tiedossa kumpaa tulisi ensisijaisesti hoitaa päihdeongelmaa vai mielenterveyttä. (Lång & Vehviläinen 2009, 56.)
5. Tutkimussuunnat nyt ja tulevaisuudessa
5.1 Sokea piste raittius tutkimuksen kohteena
Raittiisiin nuoriin ei ole juuri kiinnitetty huomiota Suomalaisessa päihteisiin liittyvässä
tutkimuksessa tai julkisessa keskustelussa. Nuorten juomista koskevat
kyselytutkimukset ovat osoittaneet etenkin 2000-luvulla tasaisesta raittiuden kasvusta.
Viimeisten tutkimustulosten mukaan raittiiden osuuden kasvu on nyt pysähtynyt. Mitä
lisääntyvä raittius kertoo nuorisokulttuurimme nykytilasta? Entä mitä on tämän toivotun
kehityksen taustalla, ja kuinka juomisesta pidättäytyvät nuoret itse motivoivat ja
perustelevat toimintaansa? (Simonen 2010, Winter 2004.)
Miten nuoret määrittelevät raittiuden? Jaana Lähteenmaa selvitti Innosta Innostu –
hankkeessa olleiden nuorten käsityksiä (syksyllä 2007) päihteettömyydestä ja
raittiudesta pienellä kyselyllä. Kyselyn mukaan ”päihteetön” tai ”raitis” tarkoitti
valtaosan mielestä sellaista, joka ei polta tupakkaa, käytä huumeita tai juo alkoholia,
joko lainkaan tai ainakaan liikaa.”Raittius” on leimautunut edustamaan suomalaisessa
ehkäisevän päihdetyön kentässä nimenomaan täysraittiutta. (Lähteenmaa 2009, 4.)
Miten nuori määrittää/ymmärtää käsitteen raitis ja miten käsitetään päihteettömyys?
Mistä oikeasti on kysymys nuorten raittiuden lisääntymisessä? Mitä asenteita ja mistä
lähtökohdista sosiaalisista, terveydellisistä vai nuorisokulttuurin alkoholiasenteista käsin
nuoret tarkastelevat raittiutta? Mitkä ovat nuoren raittiuden taustalla olevat arvot ja
normit? Miten nuoren käsitys tai asenne raittiudesta/päihteettömyydestä muuttuu nuoren
kasvaessa täysi-ikäiseksi? Aikuisellekin voi olla vaikeaa kieltäytyä alkoholista
sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkkinä tipaton tammikuu- kampanja antaa hyvän
perusteen kieltäytyä alkoholista. Miten raittiina olevat nuoret motivoituvat itse ja
toimivat sosiaalisissa tilanteissa liittyen päihteisiin ja päihteistä kieltäytymiseen?
Suojaavat tekijät nähdään tärkeänä osana nuorten ehkäisevässä päihdetyössä. Mitkä ovat
nuorten omat näkemykset päihdehaitoilta suojaavista tekijöistä? Nuoren säännöllisen
harrastustoiminnan katsotaan olevan suojaava tekijä; onko nuorisolla uusia harrastuksia,
joihin päihteidenkäyttö ei kuulu? Onko esimerkiksi nuorten harrastustoiminnan
sisällöllä vaikutusta ja onko säännöllinen harrastus ylipäätään nuorten mielestä suojaava
tekijä? Korvaavatko he alkoholikeskeisiä harrastuksia alkoholia hyljeksivillä
harrastuksilla? Mitä nämä harrastukset ja ajanvietteet ovat? Korvaako nuoriso
alkoholijuomia muilla juomilla, kuten virvoitusjuomilla, energiajuomilla,
kahvisekoituksilla tai vesillä? Liittyykö tähän samalla muutoksia nuorten sosiaalisen
yhdessäolon dynamiikassa siinä, että alkoholi on tietyissä porukoissa yksinkertaisesti
"out"? (Tigerstedt 2010.)
5.2 Nuoret ja päihteidenkäyttö
Kouluterveyskysely 2009 mukaan tosihumalassa kerran kuukaudessa olevien
lukiolaisten /1.-2-luokat) sekä peruskoululaisten (8. ja 9.-luokkalaiset) määrät ovat
laskeneet vuodesta 2004/2005. Tosi humalassa kerran kuukaudessa 8. ja 9-luokkalaiset
17 % vuodesta 2004 yli 20 %. Vuosien 2005–2007 välinen kuukausittaisen
alkoholinkäytön laskusuunta pysähtyi vuoteen 2009 kaikilla ikäryhmillä 12-vuotiaita
lukuun ottamatta. Kun vuonna 2007 14–18-vuotiaista pojista 43 % ilmoitti juovansa
alkoholia kerran kuukaudessa tai useammin, vuonna 2009 vastaava osuus oli 46 %.
Tyttöjen vastaavat osuudet olivat 46 % ja 48 %. (THL Raportti 05.01.2010, NTTT 3742.)
Trendinä nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt, taas alkoholia vähintään
kerran viikossa käyttävien osuus on tutkimusten mukaan nousussa. Onko kerran
viikossa alkoholia käyttävien osuus noussut, koska sitä pidetään hyväksyttävämpänä
kuin tosihumalaan juomista? Voisiko tämä kertoa Suomalaisesta perinteisestä
juomiskulttuurista? Onko Susanna Leimio-Reijosen tutkimuksen tuloksena tullut jako
lampaisiin idiootteihin ja elviksiin näyttäytymässä nuorten maailmassa siltä, että
elvikset ovat päihteidenkäyttöryhmänä suosituin? Onko elviksenä oleminen haluttu tai
tavoiteltava tila?
Miten alaikäisten nuorten alkoholinkäyttö eroaa nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä?
Päteekö juomisen eriytyminen ja esimerkiksi juomisen sosiaalisuuden lait myös
alaikäisten alkoholinkäytössä? Pohdittavaksi nousee, mikä on alaikäisten nuorten
käsitys tosi humalasta, ja onko siihen tavoiteltavaa pyrkiä? Vai onko tosihumala tila,
johon on vastentahtoisesti ja kokemattomuuden vuoksi ajauduttu? Mitkä alaikäisen
humaltumiseen ajautumisen taustalla vaikuttavat sosiaaliset, tilannetekijät vai
motivaatiotekijät? Mitä roolia tosihumala näyttelee nuorten aikuisten maailmassa?
Terveydellinen näkökulma alkoholinkäyttöön on nuoren alkoholinkäytön
polarisoituminen, mistä nuorten päihteidenkäytössä on kyse? Nuoren ongelmalliseksi
muodostuneeseen juomiseen liittyy usein monia tekijöitä. Yksi tärkeä tutkimuksellinen
lähtökohta on masennuksen ja muiden varhain alkavien tai kehityksellisien
mielenterveyden häiriöiden paremmin tunnistaminen, jotta mahdollinen
päihteidenkäyttö voitaisiin estää hoitamalla diagnoosia eikä oiretta.
5.3 Eettisyys ja tutkimusmenetelmät
Eettisesti tarkasteltuna tutkimuksen tulee kunnioittaa ihmisiä ja heidän persooniaan
kaikenpuolisesti. Tutkimuksen eettinen linjaus on, että se tuottaa hyvää/hyötyä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei tutkimuksella vahingoiteta ketään, ja
tutkimuksessa maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat sekä vahingot. Eettisen
toiminnan kannalta tutkimuksesta saadut hyödyt pitää jakaa oikeudenmukaisesti ja
vertaisia tulee kohdella tasa-arvoisesti.(Mäkinen 2006, 23.)
Keinot eettisyyden turvaamiseksi on ensisijaisesti se, että koehenkilö on suostunut
tutkimukseen, hänelle on annettu riittävä tietoa tutkimuksesta, hän on ymmärtänyt
tiedon sekä osallistuminen on vapaaehtoista. Tutkimuksen oleellinen tieto on käytävä
huolellisesti läpi ja arvioida tutkimukseen liittyvät todennäköiset ja vakavat riskit.
Koehenkilöiden valinnassa tulee huomioida, että jos tutkimuksen koehenkilöt edustavat
niin sanottua suojattomia ja heikompia sosiaalisia ryhmiä, tulee tutkimuksen kartoittaa
heidän elinolojaan. Koehenkilöt tulee olla ensisijaisesti aikuisia lasten sijaan. Tutkija ei
saa henkilökohtaisella tasolla tarjota hoitoon liittyvää tutkimusta vain kohdetyhmälle,
joka tutkija/tutkimusryhmä suhtautuu suopeasti. (Mäkinen 2006, 23-24.)
Nuoret ja lapset etenkin alle 18-vuotiaat kuuluvat kiistanalaiseen alueeseen /
erityisryhmään tutkimuseettisesti tarkasteltuna. Ryhmänä he asettavat tutkimukselle
suuria haasteita, mutta toisaalta heitä ei saa sulkea tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ongelmakohtia ja saada aikaan korjauksia.
Eettisesti tarkasteltu nuorten ja lasten ryhmä, joka ei välttämättä osaa huolehtia
oikeuksistaan, joten se vastuu ja tehtävä jäävät jonkun muun tehtäväksi. Vastuu
tutkimuksesta on tutkijalla, ja lasten ollessa kohderyhmänä on huoltajan suostumus
tutkimukseen hankittava. Luvan hankinnan perusta löytyy Kuulan (2006, 174)
oletuksesta, jonka mukaan lapsella tai vajaakykyisellä ei ole täyttä kompetenssia tehdä
informoitua suostumusta. Lapsella ei myöskään ole itsemääräämisoikeutta. (Mäkinen
2006, 49, 64.)
Luvan saaminen huoltajalta tai vastaavalta ei kuitenkaan riitä, vaan lapsen/nuoren on
myös itse suostuttava tutkimukseen. Suomessa 15-vuotiaalla on oikeus tehdä oma
päätös osallistumisesta terveydellistä hyötyä tuottavaan lääketieteelliseen tutkimukseen.
12-vuotiaan lapsen mielipidettä on lastensuojelulain mukaan kuultava. Ikärajat ovat
kuitenkin viitteellisiä johtuen lasten yksilöllisestä kehitys ja kypsyystasosta. Lapsia ja
alaikäisiä koskeva tutkimus on kuitenkin tärkeää, jotta saadaan tarpeeksi tietoa heidän
elinoloistaan. Koululaiset ja lapset nähdään erityisen suojattomina, koska heidän on
vaikea ilmaista omaa tahtoaan. Alaikäisten kohdalla on oltava erityisen tarkka siitä, että
heille välittyy myös tieto osallistuminen vapaaehtoisuudesta(Mäkinen 2006, 64-66, 88.)
Lähteenmaa nostaa esiin raportissaan ”Innosta Innostu, että alkoholista keskusteleminen
on vaikeaa, etenkin alle 18-vuotiaiden nuorten kanssa ehkäisevän päihdetyön
hankkeessa, kun kukaan ei oikein tiedä oikeata ”koodia” siitä puhumiseen. Lähteenmaa
kysyy pitäisikö alkoholi tuomita, myös aikuisten käyttämänä? Vai pitäisikö puhua
kohtuukäytön puolesta – mutta rajaten kohtuusiemailu kuitenkin vain yli 18-vuotiaille,
ainakin mielipiteissään? Kun tehdään ehkäisevää päihdetyötä yleisesti, alle 18vuotiaiden voi olla vaikeata hahmottaa, mitä mieltä ylipäätään saa” sen ikäisenä olla,
varsinkin alkoholista. (Lähteenmaa 2009, 12.) Tällaisten ristiriitojen ehkäisemisessä
tieto nuorten omasta juomiseensa liittämästä kokemis- ja merkitysmaailmasta on
avainasemassa. Laadulliset tutkimukset ovat oiva keino lisätä ymmärrystä nuorten
alkoholikulttuurista, tuoda nuoren ääni kuuluviin ja lisätä tietoa niistä tekijöistä, joita
nuorten juomisen alenevien tai kasvien käyrien taustalla kulloinkin on. (Simonen 2010.)
Kvantitatiivinen tutkimus tuo tietoa juomisen tyypillisten tilanteiden yleisyydestä eri
ikäluokkien, ammattiryhmien ja sukupuolten juomiskerroissa. Tutkimuksessa ei
kuitenkaan päästä pintaa syvemmälle eli pureutumaan juomistilanteiden sisäiseen
dynamiikkaan, kuten miten juomistilanteet muotoutuvat sekä millaisia ehtoja tilanteiden
oma logiikka luo. Tilanteet tyypitellään ja tunnistetaan juomisen ehdoilla, eikä
juomistilanteiden edeltävät tai seuraavat tapahtumaprosessit tule näkyviksi. Yksilöitä
tarkastellaan usein atomistisesti sosiaalisesta ja materiaalisesta ympäristöstä irrallaan.
(Törrönen & Maunu 2006, 501.)
Kiistatta kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus ovat molemmat tarpeen päihdetyön
ja asenteiden tutkimuksen kentässä. Mahdollisuuksia olisi vielä enemmän käyttää
kvantitatiivisen tutkimuksen tuomaa ajanmukaista, yksityiskohtaista ja alueellista tietoa,
ja jalostaa tiedoista kohdennettua kvalitatiivista tutkimusta. Kvalitatiivisessa
tutkimuksessa etnografinen tutkimusmenetelmä mahdollistaisi tutkimuksen nuorten
omassa aidossa ympäristössä, jossa kuvattaisiin heidän sosiaalista tilannetta.
Etnografisessa tutkimuksessa käytetään osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja
muita tiedonkeruutapoja. Etnografinen tutkimus kuvaisi ryhmän toimintaa ja tilannetta;
ryhmän tarpeita, käytäntöjä ja sosiaalisia prosesseja. Etnografinen tutkimusmenetelmä
voisi tuoda tutkimuksen luonteeseen objektiivisuutta ja näköalaa ryhmän sosiaalisen
rakenteen tutkimukseen, jota ei taas yksilön omakohtaisesta kokemuksesta ole
saatavissa.
Viitanen Reijo toteaa artikkelissaan ”Pedagogiikka- Nuorten päihdevalistuksen sokeat
pisteet ja päihdekasvatuksen mahdollisuudet. ”, että erilaisten päihteidenkäyttöön ja
päihdekäyttäytymiseen liittyvien sosiaalisten rakenteiden tarkasteleminen voisi avata
ammatillisia portteja nuorten lähestymiseen sekä nuorten päihdeasenteiden avaamiseen.
Viitanen näkee, että nuorten lähestyminen päihteidenkäyttötilanteissa ei ole välttämättä
etenkään alaikäisten kohdalla tarkoituksenmukaista, mutta tilanteissa tapahtuvia
kokemuksia voitaisiin käsitellä muussa yhteydessä. Törrönen ja Maunu totesivat omassa
tutkimuksessaan, että nuorten aikuisten juomista säätelevät nimenomaan sosiaalisuuteen
liittyvät arvot, eivät niinkään terveydelliset ihanteet. Törrönen ja Maunu näkevät
nuorten aikuisten juomisen lähinnä instrumentaalisena. (Kylmäkoski, Pylkkänen,
Viitanen 2010, 56-59, Törrönen & Maunu 2005, 266-279.)
Viitasen mukaan sosiaalisiin tilanteisiin liittyy voimakkaasti myös ryhmien sosiaaliset
rakenteet. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että nuoret hakevat tukea
ystäväpiiristään. Ryhmässä on yleensä aina jokin rakenne tai hierarkia, jossa joku
ryhmän yksilöistä ohjaa/ vaikuttaa ryhmän muihin jäseniin. Jos ehkäisevä päihdetyö
pystyttäisiin kohdentamaan näihin yksilöihin, se voisi olla erittäin palkitsevaa sekä
nuorten ryhmän sisäisestä dynamiikasta saataisiin lisää tietoa. ( Kylmäkoski, Pylkkänen,
Reijonen 2010, 57-59.)
Törrönen on käyttänyt artikkelissaan ”Nuorten aikuisten humalakokemukset” aineistona
60 nuorten aikuisten tuottamaa ravintolapäiväkirjaa. Päiväkirjojen käyttäminen
aineistona tarjoaa hyvin rikkaan kuvan eri juomistavoista. Kirjoittajalle päiväkirjan
kirjoittaminen voi olla turvallinen tapa/tila käsitellä omaa käyttäytymistä reflektiivisesti
suhteessa toisiin. Päiväkirjat luovat aineistona kokonaiskuvaa erilaisten
juomistilanteiden keskinäisistä suhteista, yhteyksistä ja merkityksistä. (Törrönen 2005,
489-493.) Ryhmähaastattelut voisivat myös palvella ajatusta nuorten sosiaalisten
rakenteiden tarkastelun kautta. Ryhmähaastattelussa saataisiin tietoa ryhmää liittyvien
rakenteiden merkityksistä sekä ryhmän kanssa voisi olla mahdollisuutta elää
juomistilanteeseen vaikuttavien asioiden läpikäymistä.
Lampaat, elvikset ja idiootit kyselyssä aineisto kerättiin 12- 20 -vuotiailta nuorilta
verkkokyselynä, jolloin saatiin koottua värikästä tietoa nuorten päihdeasenteista sekä
vastaajat jakoivat nuorten päihteidenkäyttäjät kolmeen alkoholinkäyttäjätyyppiin.
Nuorten voi olla helpompi tarkastella päihteidenkäyttöä objektiivisesti kohdistamalla
tutkimuksen nuorten ryhmään tai toisiin nuoriin yleensä. Aikuisen voi olla vaikea puhua
alkoholinkäytöstä alaikäiselle, mutta tilanne on varmasti nuoren kannalta yhtä
kiusallinen - kuinka keskustella asiasta, joka on lailla kielletty.
Kyselyssä nostettiin esiin päihteidenkäyttöryhmiä, mutta raittiita henkilöitä artikkelissa
ei ollut nähtävissä, vaikka haastateltavien joukossa, johtuen vastaajien iästä sekä
tutkimustulosten valossa tarkasteltuna, raittiita nuoria kyselyyn osallistuneiden joukossa
oli. Raittiit saattoivat kuulua myös ryhmään lampaat, jotka eivät välttämättä kokeile
lainkaan tai kokeilu jää kertaluontoiseksi maistamiseksi. Nuorisokulttuurin näkemys
raittiista nuoresta tai nuorisoryhmästä, joka poikkeaa valtaväestön käyttäytymisestä ja
asenteista eli pysyy raittiina kuuluisi tyyppiryhmään lammas. Onko kyseessä vääristymä
vain mielletäänkö nuorten kulttuurissa raitis todella ”lammasmaiseksi” tyypiksi? Vai
onko raitis sanalla huono imago? Sosiaalisten rakenteiden kannalta voisi olla herkullista
tarkastella nuorten ryhmien koostumusta eli mistä ryhmät koostuvat? Pari lammasta,
useampi idiootti ja muutama elvis vai rakentuvatko ryhmät omiksi kuppikunnikseen?
Kuinka monta idioottia mahtuu ryhmään hajottamatta sen rakennetta?
6. Lopuksi
Näkökulmaa sosiaalisten ja ryhmän sisäisen rakenteen huomion suuntaaminen on
varmasti vaikuttavaa, koska usein nuorena samaistutaan ryhmään, johon tunnetaan
kuuluvan. Julkaisussa ”Yhteisöllisiä näkökulmia nuorten ehkäisevään päihdetyöhön”
pohditaan yhteisöllisyyden nykytilaa. Jokainen meistä kuuluu johonkin yhteisöön,
laumaan ja nuorelle usein tärkeä lauma on kaveripiiri. Laumassa on jäsenellä oma
roolinsa, ja usein laumaa ohjaa joku ryhmän voimakkaimmista jäsenistä. Nuoren ollessa
osa tätä ryhmään, hän saattaa valita käyttäytymismallikseen lauman valitseman suunnan
esimerkiksi päihdekäyttäytymisessä. Laumassa olevat sosiaaliset rakenteet saattavat
mahdollistaa päihdekokeilun ja/tai lauman kohtaamat sosiaaliset tilanteet voivat tehdä
päihteidenkäytön korostuneemmaksi kuin se on. Tutkimuksissa on tullut esiin, että
nuorten on vaikea puuttua toistensa päihteidenkäyttöön. Tästä syystä tutkimuksen tulisi
kohdistua yhä enemmän ryhmän sosiaaliseen rakenteeseen.
Nuorten päihteidenkäyttöön liittyvien asenteiden ja trendien tiedostamiseksi on mentävä
numerotiedon yli ja lähestyttävä nuoria itseään. On otettava nuori osalliseksi
päihdekasvatusta, jossa nuori on ennen kaikkea tiedon tuottaja. Tiedon tuottajan roolista
käsin voidaan myös ottaa huomioon nuorten ikätason mukainen kehitystaso, joka
muutoin yleisesti kohdistetussa päihdevalistuksessa on vaikeaa. Tutkimustietoa
tarvitaan siitä, mitkä ovat nuorten vaikuttimet päihteiden käyttöön. Kysyttäessä asiaa
nuorilta itseltään ottaen heidät huomioon tiedon tuottajina, voitaisiin mahdollisesti
päästä pohtimaan Christoffer Tigerstedtin blogi- otsikkoa mukaillen ”Nuo nuoret, oman
tulevaisuutensa ennustajat. ”
LÄHTEET
Eskelinen, T. Lampaat, elvikset ja idiootit. Kouvolan sanomat 27.3.2009.
Holmila, M.Bardy, M. & Kouvonen, P. 2008. Lapsuus päihdeperheessä ja kielteisen
sosiaalisen perimän voittaminen. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008):4.s. 421-423.
Indola, J. 2009. Kokkolalaisten seitsemäsluokkalaisten tyttöjen käsityksiä
hyväksyttävästä alkoholinkäytöstä. Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulu.
Jaatinen, J. 2000. Viattomuuden tarinoita. Nuoret oman päihdekulttuurinsa kuvaajina.
Saarijärvi: Gummerus kirjapaino oy.
Järvinen, A. Jokinen, N. Ketonen, T. Laari, L. Opari, P. & Varamäki, R. 2009.
Päihdebarometi 2009. Kuntien ja järjestöjen näkemyksiä päihdetilanteesta.
http://www.sosa.fi/upload/p%C3%A4ihdebarometri09.pdf
Kouluterveyskysely 2009. Viitattu 15.01.10.
http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/perustiedot/index.htm.
Kylmäkoski, M .Pylkkänen, S. & Viitanen, R.(toim.) 2010. Yhteisöllisiä näkökulmia
nuorten ehkäisevään päihdetyöhön. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino oy.
Lähteenmaa, J. 2009. Ulkoinen arviointi ”INNOSTU! INNOSTA!” –hankkeesta
vuosilta 2007 ja 2008, Nuorisotutkimusverkosto ja Tampereen yliopiston sosiaalityön
tutkimuksen laitos
Lång, M. & Vehviläinen,N. 2009. Kun mä juon musta tulee batman. Lahden
ammattikorkeakoulu
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2493/Lang_Miia.pdf?sequence=1
Mäkinen, O. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino oy.
Nuorisotutkimusseura. Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri mittaa suomalaisten
nuorten arvoja ja asenteita. Viitattu 29.01.2010.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=873
Nurmi, P. 2009 ” Ne ei ymmärrä nuoria” Päihdehaitoilta suojaavat tekijät
varhaisnuorten kokemana. Laurea Ammattikorkeakoulu.
Puustniekka, R. & Jokela, J. 2009. Riskipäihteidenkäyttöön suurempi ammattiin
opiskelevilla kuin lukiolaisilla. Yhteiskuntapolitiikka. 74 (2009):2, 174-184.
Pylkkänen, S. Viitanen, R. & Vuohelainen, E. 2009. Mitä on nuorisoalan ehkäisevä
päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali. Humanistinen
ammattikorkeakoulu sarja C. Oppimateriaaleja
Rainio, S. Pere, L. Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. & Rimpilä, A. 2009. Nuorten
terveystapatutkimus 2009, Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteidenkäyttö 1977- 2009.
Sosiaali- ja terveysminiteriön selvityksiä 2009:47.
Sihvola, E. 2009. Early-Onset Depressive Disorders, Related Mental Health Disorders
and
Substance Use-A Prospective, Longitudinal, Study of Finnish Twins Born 1983–1987.
Helsinki: Departments of Public Health and Psychiatry, University of Helsinki and
National Institute for Health and Welfare
Simonen, J. 2009. Pysyvä huoli, laskeva trendi – kaksi eri todellisuutta nuorten
juomisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Poreilua –blogi.
http://community.stakes.fi/blogs/neuvoa-antavat/archive/2009/12/02/JenniSimonen_3A00_-Pysyv_E400_-huoli_2C00_-laskeva-trendi-_1320_-kaksi-eritodellisuutta-nuorten-juomisessa.aspx. Luettu 20.12.2009
Tigerstedt, C.(toim.) 2007. Nuoret ja alkoholi. Helsinki
Tigerstedt, C. 2010. Nuo ennustamattomat nuoret, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.
Poreilua -blogi, http://community.stakes.fi/blogs/neuvoaantavat/archive/2010/01/20/Christoffer-Tigerstedt_3A00_-Nuo-ennustamattomatnuoret.aspx .Luettu 20.01.2010
Tigerstedt, C. Markkula, J. Karlsson, T. Jokela, J. & Pietikäinen, M. 2008. Suomen
ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla – vertailu
suomenkielisiin. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008. 9 .1. s. 32-34.)
Tietoa päihteistä nuorten parissa tehtävään ehkäisevään päihdetyöhön. Preventiimi
verkkojulkaisu.
http://www.preventiimi.fi/sites/preventiimi.juhaniemidesign.com/files/resurssipankki/Pä
ihdepaketti_päivitetty_versio_lopullinen.pdf. Luettu 12.01.2010.
Törrönen, J. & Maunu, A. 2006. Pihvin pariin punaviini, raju ryyppäys risteilyllä.
Juomistilanteiden lajityypit ja sukupuolisidonnainen säätely päiväkirjoissa.
Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006):5.
Törrönen, J. & Maunu, A. 2005. Kevyet irtiotot ja raskas sosiaalisuus. Alkoholi nuorten
aikuisten ravintola iltaa kuvaavissa kertomuksissa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):3.
266-282.
Törrönen, J. 2005. Nuorten aikuisten humalakokemukset. Analyysi juomatapojen
dynamiikasta ravintola- ja juomispäiväkirjoissa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):5.
Winter, T. 2004. Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät. Kansaterveyslaitoksen
julkaisuja M 182:2004.