docMerimieskirkko Sjömanskyrkan
download 
Report Transcription
Merimieskirkko Sjömanskyrkan
4/2013 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 Merimieskirkko partioleirillä s.13 Kyrktorget turnerar igen s. 28 Kesäjuhlat Pirkkalassa s. 18 Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 44 olevalla tilauskupongilla. Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013 Kaikki parit 45,- Kengissä Merimieskirkon logo! Perus-Reino lämmittää ja pitää varpaat turvassa. Pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Kudottu ruutukuosipäällinen, varressa piilovenyke. Tilava Reino-lesti. 2 Reino, ruskea koot: 39–46 Avo-Reinot niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä". 3 Avo-Reino, ruskea koot: 39–46 2 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 4 Avo-Reino, musta koot: 34–43 Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. Merimieskirkon perinteistä kesäjuhlaa vietettiin tänä vuonna Pirkkalassa 10.– 11.8.2013 teemalla "Aaltoliikkeessä". Tapahtuman suunnitteluryhmän paikallisille jäsenille luovutettiin kiitokseksi ja lämpimin ajatuksin villasukat. Työryhmään kuuluivat (vasemmalta) Juhani Husa, Kari Luotonen, Olli-Pekka Silfverhuth, Outi Lehtipuu, Anita Ranta, Sirkka Nylund ja Hannele Koivisto, joka puuttuu kuvasta. Ryhmässä ideoivat lisäksi tiedottajat Mari Lilja ja Eva-Maria Bogdanoff. Sakari Lehmuskallio Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin. L 18 17 k Hopeinen kaulariipus omat on lusittu ja juhlat juhlittu, on merimieskirkkoväen yhteinen kokemus kesäjuhlien jälkeen. Kesä 2013 jää mieleen lämpimänä ja helteisenä. Hikeä pukkas otsaalle laiskallakin. Kuumia olivat kesän puheenaiheetkin, ja kuumana kävivät niin ikään monet keskustelijat. Suomen hallituksen korvat punehtuivat ja leukaperät tummuivat useampaan kertaan, kun mielestään viisaammat neuvojaan jakelivat. Itänaapurissa peruutettiin monella sektorilla kylmän sodan kaudelle ja paikoin jopa keskiajalle, vaikka kilpeään pääsivätkin kiillottamaan yhden tietovuotajan tapauksessa periaatetaistelussa läntisen suurvallan kanssa. Meillä taas tasa-arvokeskustelu kävi vanhoja uomiaan, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Esiin pullahti myös vanha kuuma peruna eli ns. pakkoruotsi. Ankkalammessa kuohui kuin Talvivaaran sakka-altaassa ikään. Vaikea on ihmisen toista ymmärtää, kun he eivät ymmärrä olla samaa mieltä. Olisi kirveellä töitä. Vai olisiko aika palauttaa aivot lomalta ja tarttua lapioon. Tai edes toisen hihaan ja kysyä, voiko olla avuksi. 2Toimittajalta 4 Pääkirjoitus/ ledare 5 Hartaus. Pilapiirros 6 EU:n meriturvallisuus viraston pääjohtaja Markku Mylly 8Merimieskirkkotyötä Kreikassa 25 vuotta 10 Hannu Vartiainen johtaa Rauman merimuseota 12 Satamakirkko Kalajoelle 13 Merimieskirkko partioleirillä 14 Kirkkolaiva 15 Meritaide. Sarjakuva 16 Naantalin meripelastajat saivat uuden aluksen 22 Kolumni. Kon-Tikin uskomaton merimatka 24 Torpedoitu Petsamo-alus 26 I kyrkans skepp 27Gäddrag-Vålax-Fagerstad sjömansmissionskrets 90 år 29 Borgå sjöräddare fick ny kryssare. Vesikko 80 år 30 Hamnkyrkan i Kalajoki 31 Sommarfesten i Pirkkala 32Perhepiiri 33Merikohtaloita 34Kirjat 36Kesäjuhlat 42Perhepiiri 45Yhteystiedot/ kontaktuppgifter 46Elämän merellä Joni Skiftesvi Sakari Lehmuskallio 30,- 1 sisältö Uolevi Salonen Ohi on toimittajalta Nyt nettipuodista 25 Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 4/2013 131. vuosikerta / 131:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio sakari.lehmuskallio@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri, taitto / Redaktionssekreterare, layout: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz Raahen merimuseossa esillä oleva "Wanha herra" on maailman vanhin sukelluspuku. Sen kopiolla tehdyt koesukellukset todistavat, että puvulla on todella pystytty sukeltamaan. Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 43 Se på s. 43. Vuosikertahinta 6 numeroa / Prenumerationspris 6 tidskrifter: Suomessa/i Finland: 50 € EU-maihin/till EU länder: 50 € Muihin maihin/till andra länder: 55 € Merimieskirkko on saanut kolme uutta merimiespastoria. Kesällä 2013 vihittiin papiksi kolme Merimieskirkon työntekijää, joista tuli samalla merimiespastoreita asemapaikkoihinsa. Kuva Espoosta, jossa Johanna Sternberg (toinen oikealta) sai pappisvihkimyksensä. Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 € + pst. Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Merimieskirkko partioleirillä 2013. Kuva: Sakari Lehmuskallio Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013: 5: 23.9., ilm. 18.10., 6: 11.11., ilm. 9.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 3 pääkirjoitus / ledare hartaus Sakari Lehmuskallio pääsihteeri generalsekreterare Sinä suojelet Merimieskirkon idea nyt ulkomailla, mutta kasvanut Suomessa. Ulkosuomalaisuus on arkipäiväistynyt, mutta muuttunut monimuotoisemmaksi. Kirkon työ arjen keskellä on haastavaa ja kaipaa tuekseen lisää selkeitä jäsennyksiä sille, miten arjessa pyhä on läsnä ja miten pyhässäkin on arki totta. Merimieskirkko on käynnistänyt hankkeen merimieskirkon itseymmärryksen ajantasaistamiseksi, selventämiseksi ja syventämiseksi, myös teologista kieltä käyttäen. Edellisen kerran vastaava hanke toteutettiin miltei 20 vuotta sitten. On erinomaista, että kirkon ulkosuomalaistyö on päättänyt liittyä tähän uuteen hankkeeseen, jonka odotetaan valmistuvan vuoden 2014 päättyessä. Tämä sopii hyvin jatkumoon, jossa Merimieskirkolla ja kirkon ulkosuomalaistyöllä on jo pitkään ollut sopimus yhteistyöstä. Yhteistyö rakentuu sille perusnäkemykselle, H Marko Toljamo alkoi elää 1800-luvun sisälähetysaatteen ja modernin diakonian synnyn mukana. Ajatuksena oli niiden suomalaisten auttaminen ja tavoittaminen, joita kirkko ei muutoin tavoittanut ja joiden elämä oli sosiaalisesti rasitteista. Merimieskirkon toimintatapaan ulkomailla kuuluu omaehtoisen yhteisöllisyyden tukeminen ja suomalaisen identiteetin ylläpitäminen. Siihen sisältyy laaja kirjo erilaisia sosiaali- ja kulttuuripalveluja. Kotimaassa ulkomaalaisia merenkulkijoita palvellaan samoin kuin suomalaisia sadoissa ulkomaisten sisarkirkkojen toimipisteissä, sekä kansainvälisen diakonian että vastavuoroisuuden hengessä. Tällä hetkellä tätä kirkollista työtä tehdään muuttuneessa tilanteessa. Talouden reunaehdot ovat erittäin vaativat. Ihmisten liikkuvuus ja kommunikointi on muuttunut. Merenkulkijoiden ja rekkamiesten parissa tehtävä työ on vähenty- erra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. että kirkkohallituksen alainen ulkosuomalaistyö ja Suomen Merimieskirkko ry palvelevat samassa kirkossa. Tavoitteena on kehittää yhteistyötä, selkeyttää työnjakoa, välttää päällekkäisyyksiä, sopia työnjaosta kummankin vahvuuksia hyödyntäen ja etsiä ajankohtaisia uusia yhteistyöalueita. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Psalmi 23 Sjömanskyrkans idé blev aktuell på 1800-talet vid tillkomsten av meningen med inre mission och den moderna diakonin. Tanken var den, att de finländare skulle få hjälp och nås av gemenskap, vilka kyrkan inte annars kom i beröring med och vilkas liv tyngdes av sociala problem. I Sjömanskyrkans sätt att verka utomlands ingår att självständigt stödja gemenskap och att upprätthålla finländarens identitet. Dit hör också ett brett urval av olika slag av sociala och kulturella tjänster. I hemlandet betjänas utländska sjöfarare på samma sätt som finländare i hundratals arbetsplatser i våra utländska systerkyrkor både enligt internationell diakoni och i en anda av ömsesidighet. För närvarande urförs detta kyrk- 4 liga arbete i en förändrad situation. De marginella villkoren för ekonomin är ytterst krävande. Människors rörlighet och kommunikation har förändrats. Arbetet bland sjöfarare och långtradarchaufförer har minskat utomlands men vuxit i Finland. Det utländska har blivit vardag men förändrats och blivit mångsidigare. Kyrkans arbete mitt i vardagen är utmanande och kräver som stöd en klar disposition för hur det heliga är närvarande i vardagen och hur i vardagen är verklighet det heliga. Sjömanskyrkan har satt i gång ett projekt för att klargöra och fördjupa uppdateringen av Sjömanskyrkans självförståelse, också genom teologiskt språkbruk. Föregående gåmg ett dylikt projekt genomfördes skedde det för nästan tjugo år Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan sedan. Det är utmärkt att kyrkans utlandsarbete har beslutat att delta i detta nya projekt, som förväntas bli klart i slutet av år 2014. Det passar bra i den fortsättning, där Sjömanskyrkan och kyrkans arbete bland utlandsfinländare redan länge har kommit överens om ett samarbete. Samarbetet bygger på den grundsynen, att det kyrkostyrelsen underställda arbetet bland utlandsfinländare och Finlands Sjömanskyrka rf tjänar samma kyrka. Ändamålet är att utveckla samarbetet, klargöra arbetsfördelningen, undvika överlappning, komma överens om arbetsfördelning genom att utnyttja båda parters starka sidor och söka aktuella nya områden för samarbete. "Kun merimies astuu jalkansa maalle, niin on hänen ympärillänsä kuin rautainen rengas, jonka liitteinä ovat boardingmestarit, runnarit, merimiesräätälit, kantajat, ajurit, kapakoitsijat, langenneet naiset, kenkänpuhdistajat ja lukuisat muut. Kaikki nämä katsovat vaan omaan kukkaroonsa ja kaikki hyörivät he yhdessä itsensä ja toistensa hyväksi. Heidän riviänsä on vaikea murtaa." Merimiehen Ystävä 8/1888. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 5 Suomen edustustoverkko maailmalla keväällä 2013. Markku Mylly lomatunnelmissa heinäkuisena lauantaiaamuna Helsingin Vanhankirkon puistossa matkalla mökille Savonlinnaan. apua ja tukea merenkulun turvallisuuskysymyksissä. Virasto valmistelee direktiivejä eli lainsäädäntöohjeita sekä neuvoo ja valvoo, miten jäsenvaltiot toteuttavat niitä omassa lainsäädännössään. Emsan työkenttään kuuluu esimerkiksi Port State Control -järjestelmä, joka velvoittaa valtiot tarkastamaan satamissaan käyvien laivojen kuntoa. Myös alusten tilaa valvovien luokituslaitosten valvonta on tehtävälistalla. Emsan pääkonttorissa Portugalin Lissabonissa tarkkaillaan EU-alueen koko merenkulkua. – Emsa ylläpitää infopalvelua, ja meidän skriineillä (näytöillä) on 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa 17 000–18 000 laivaa, Mylly kertoo. Tiedot saadaan jäsenmaista, ja jos jotakin yllättävää tapahtuu, eivät Emsan valvojat suoraan puutu siihen, vaan vastuu on jäsenmailla. Lisää tavaraa eli 8 000–9 000 alusta tuo Emsan näytöille järjestelmä, joka seuraa EU-lippujen alla purjehtivia aluksia kaikilla maailman merillä. Ne ilmoittavat sijaintinsa vähintään kuuden tunnin välein. Lisäksi tietoa välitetään myös kolmansien Rikki, typpi ja muut päästöt CleanseaNetin käynnistämisen jälkeen vuodesta 2009 laivojen päästöt mereen ovat puolittuneet. vaikka valvonta-alueella liikkuu liki parikymmentätuhatta alusta. Tieto on omiaan hillitsemään halua kipata öljyjätettä mereen. CleanseaNet on Myllyn mukaan jo osoittanut tehonsa. Sen käynnistämisen jälkeen vuodesta 2009 laivojen päästöt mereen ovat puolittuneet. Ja jos öljyä merestä löytyy, Emsa on osaltaan tukemassa puhdistustyötä: se ylläpitää torjuntavalmiutta ja on rahdannut sitä varten 19 laivaa. Suomesta Emsan valmiudessa on jäänmurtaja Kontio. Emsan työkenttään, rooteliin, kuuluu myös merenkulkijoiden koulutuksen valvonta, ja sillä alalla eletään nyt jännittäviä hetkiä. Filippiinit on maailman suurin merimiesten "viejä", ja filippiiniläisiä työskentelee EU-maiden laivoissa yli 75 000. Mylly katsoo, ettei laivaliikenne voi jäädä syrjään kehityksestä, joka on viemässä muita liikennemuotoja ympäristöystävällisempiin ratkaisuihin. Tässä hän näkee yhden merenkulun suurista haasteista. – Miten toteuttaa muutokset kustannustehokkaasti niin, että eurooppalaisen merenkulun kilpailukyky säilyy? Rikki, typpi, kasvihuonekaasut ja painolastivedet, joiden mukana leviää uhkaavia vieraslajeja, Mylly luettelee haasteita. Pakokaasujen rikkipesureihin hän ei ainakaan vielä oikein jaksa uskoa, ja polttoainepuolella varustamoilta vaaditaankin nyt viisautta nähdä ikään kuin kulman taakse: millä laivat tulevaisuudessa kulkevat. Ratkaisu on tärkeä, sillä polttoaine syö merkittävän osan laivan käyttökuluista. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että näin laman aikana varustamojen on vaikea saada rahaa investointeihinsa. Haasteista huolimatta pääjohtajan mielestä lähtökohta on, että eurooppalaista merenkulkua on jatkossakin, mutta se vaatii vahvaa innovaatioiden, uudistusten hyödyntämistä. EU:n meriturvallisuusviraston pääjohtaja Markku Mylly: Merenkulun aika kantaa vastuunsa ympäristöstä Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki Euroopan meriturvallisuusvirasto Emsa tarjoaa EU:n komissiolle ja jäsenvaltioille apua ja tukea merenkulun turvallisuuskysymyksissä. Viraston pääjohtaja on suomalainen merikapteeni Markku Mylly. 6 M erikapteeni Markku Mylly, 61, on suomalaisittain harvinainen tapaus – ei nyt ihan joulupukkiin verrattava, sillä niitähän on oikeasti vain yksi, se Korvatunturin punanuttu. Mylly on toinen niistä suomalaisista, jotka toimivat EU-viraston johdossa. Viime syksystä lähtien hän on ollut Euroopan meriturvallisuusviraston Emsan pääjohtaja; hänen viisivuotiskautensa alkoi syyskuussa. Se toinen pääjohtaja on Euroopan rajaturvallisuusvirastoa Frontexia vetävä Ilkka Laitinen. Mylly on sikäli uranuurtaja, ettei aiemmin yksikään suomalainen ole ollut Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan liikennealan viraston johdossa EU:ssa. Emsan 25 kansallisuuden joukossa on Myllyn lisäksi kaksi muuta suomalaista, ja väkeä virastossa on asiantuntijat mukaan lukien noin 250. Virastoja unionissa on runsaat 30. Direktiivejä ja tarkkailua Emsa (European maritime safety agency) aloitti toimintansa 2003, ja sen taustalla on pari haveria, jotka herättivät suurta huomiota ja aiheuttivat mittavia ympäristövahinkoja: säiliöalukset Erika 1999 ja Prestige 2002. Emsan päätehtävä on Myllyn mukaan tarjota EU:n komissiolle ja jäsenvaltioille maiden laivoista, jotka seilaavat EU:n ve- Ensi syksystä ratkeaa, täyttääkö filippiinisillä. läinen merialan koulutus kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn ja samalla myös EU:n vaateet. Tai ei oikeastaan kouValvonta puree päästöihin lutus, vaan lähinnä sen valvonta. CleanseaNet taas valvoo laivojen ympä– Se on Filippiineille elämän ja kuoristöpäästöjä mereen koko EU:n alueella, leman kysymys, jos merenkulkijoiden ja toiminta on Myllyn mukaan lähes reaa- pätevyyksien hyväksyntä vedetään pois, liaikaista. Valtaosa päästöistä ei suinkaan Mylly sanoo. aiheudu onnettomuuksista, vaan siitä kun Tällöin filippiinot eivät enää voisi työslaivat pumppaavat öljyisiä vesiään lait- kennellä EU-lippujen alla. Ongelmia tomasti mereen. Emsa ostaa vuosittain syntyisi laivoille, varustamoille, merennoin 2 000 satelliittikuvaa, ja eri lähteis- kulkijoille, heidän perheilleen ja suvultä tulevia valvontatietoja yhdistelemällä leen sekä Filippiinien valtiolle, joka saa on mahdollista löytää päästön aiheuttaja merkittävän osan "vientituloistaan" meri"mitä suurimmalla todennäköisyydellä", miehistä. Suomessa on protestoitu uutta direktiiviä vastaan, joka pakottaa laivat käyttämään vähärikkistä polttoainetta Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Sen on arvioitu tuottavan pahimmillaan jopa miljardin euron lisäkulut Suomelle. Myllyn mielestä on selvää, että saastuttavalla jäteöljyllä ajamisen ajat alkavat olla Itämerellä ohi, ja "vastaan raapimisen sijaan Suomen on aktiivisesti löydettävä keinoja, miten asia ratkaistaan". Hän huomauttaa, että Suomi on ainoa maa, joka on budjettiinsa varannut rahaa vanhojen alusten korvausinvestointeihin. www.emsa.europa.eu >> Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 7 Ei tullut kesävänskää Pireuksen–Ateenan merimieskirkko 25 vuotta Diakoniatyö lisääntyy Jotta Merimieskirkko pystyy vastaamaan kasvaviin tarpeisiin Kreikassa, tarvitaan henkilö- ja talousresursseja. Vapaaehtoistyö on tässä avainasemassa. Suomeen. Kirkon työntekijä avusti vaikeuksissa olevia suomalaisia, teki sairaalakäyntejä ja piti yhteyttä suomalaiseen siirtokuntaan Ateenassa ja muuallakin manner-Kreikassa. Vilkas toiminta Tätä kaikkea Merimieskirkko on edelleenkin. Tosin merimiehet eivät käy kirkolla enää, sillä vain harvoin suomalaisia laivoja poikkeaa Pireuksen satamassa. Samoin rekkamiehet ovat poissa, koska lastausterminaalit ovat kaukana kaupungin keskustasta. Mutta kirkko palvelee edelleenkin matkailijoita ja ennen kaikkea Ateenan suomalaisia. Basaari on vuoden ehkä tärkein tapahtuma. Se kokoaa yhdellä kertaa suurimman väkijoukon kirkolle. Merkittäviä tapahtumia ovat myös suomenkieliset jumalanpalvelukset, jotka toimittaa useimmiten Rodoksen turistipappi. Kreikkalaiset tanssit, elokuvaillat ja varsinkin Suomi-koulu tuovat monia äitejä kirkolle, jossa lauantaiaamupäivät ovatkin todella vilkkaita. Kirkko on saavuttanut tärkeän aseman suomalaisten keskuudessa näiden 25-vuoden toimintavuoden aikana. Kreikan talouskriisi viime vuosina on kasvattanut kirkon kävijämäärää ja yhteydenottoja. Avunpyyntöjä on tullut aikaisempaa enemmän. Diakonialle on tarvetta juuri nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jotta Merimieskirkko pystyy vastaamaan tarpeisiin, tarvitaan henkilö- ja talousresursseja. Onneksi meillä Ateenassa on monia aktiivisia vapaaehtoisia. Toiset ovat tehneet yhtä pitkän uran kirkon toiminnassa kuin kirkko Pireuksessa ja Ateenassa. Toiset ovat tulleet mukaan vasta muutama vuosi sitten, mutta he kaikki ovat yhtä tärkeitä kirkolle. 25-vuotisjuhlallisuus oli hieno tilaisuus muistaa monia ahkeria vapaaehtoistyöntekijöitä ansiomerkein. Merkit ja kunniakirjat luovutti Suomen Merimieskirkon henkilöstöjohtaja Heikki Rantanen ja Ateenan merimieskirkon sosiaalikuraattori Mari Hilonen. ■ 25-vuotisjuhlamessu kokosi kirkkosalin täyteen väkeä. ▲ Suurlähettiläs Pekka Lintu toi juhlaan valtiollisen tervehdyksen. Pastori Heikki Rantanen toimitti juhlamessun. ▲ K esäkuun toisena päivänä juhlittiin Ateenassa Paulusgårdenissa PireuksenAteenan merimieskirkon 25-vuotista taivalta. Kirkkosali oli täynnä Ateenan suomalaisia. Oli mukava huomata, että joukossa oli useiden aktiivikävijöiden lisäksi myös monia uusia kasvoja. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Ateenan Suomen suurlähettiläs Pekka Lintu. Messun toimitti Heikki Rantanen ja musiikista vastasi Pauliina Mäkinen-Loukas. Messun jälkeen juhlat jatkuivat Paulusgårdenin kattoterassilla. Skandinaavisen kirkon monivuotinen apulainen Kirsi Rokosa ja emäntä Birgitta Schönberg vastasivat grillitarjoilusta. Melkoisen voimakas tuuli meinasi lennättää lihavartaat ja pitaleivät taivaan tuuliin, mutta onneksi tuuli tyyntyi auringon laskiessa. Kesäillan lämmössä laulettiin suomalaisia lauluja ja muisteltiin kirkon historiaa 25 vuoden ajalta. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten moni asia oli toisin. Ei ollut internetiä, eikä kännyköitä facebookista puhumattakaan. Kirkolla käytiin lukemassa suomalaisia sanomalehtiä ja naistenlehtiä. Siellä tavattiin muita suomalaisia, vaihdettiin kuulumisia. Kirkon joulubasaarista ostettiin suomalaisia tuotteita, jotta saatiin edes vähän lohdutusta koti-ikävään. Kirkolla poikkesivat merimiehet ja rekkakuskit sekä varsinkin syksyisin reppumatkaajat palatessaan saarilta mantereelle ennen matkaa koti- Tuula Beckas käy merimieskirkolla usein. ▲ eri on Euroopan meriturvallisuusviraston Emsan pääjohtajalle Markku Myllylle vähän kuin veren perintöä. Isoisä työskenteli viisi vuosikymmentä Kemi-yhtiön hinaajalla. Tosin armeija-aikaan oli viittä vaille, ettei Myllystä tullut ammattisotilasta, sillä häntä houkuteltiin jäämään kesävänrikiksi. Kauppoja ei armeijan kanssa tullut, ja 1972 Mylly lähti Helsingin Lauttasaareen merenkulkuoppilaitokseen, "ja sillä tiellä ollaan yhä". Ensimmäinen jopi löytyi Nielsen-varustamolta, "ja totesin, että tää on mukavaa hommaa". Merikapteeniksi Mylly valmistui 1980 Raumalta, ja sen jälkeen hän seilasi pääosin Nielsen-varustamon säiliölaivoissa, sillä yhtiön tyyli oli miehen mieleen. Tornado, Sirocco, Monsun, Tebonia, Tebostar, Tramontana ja viimeisenä poikkeus: Nesteen Jaarli. Kun laivat alkoivat siirtyä mukavuuslippujen alle, filippiiniläiset merimiehetkin tulivat tuiksi. Ja kun suomalainen kappalaivasto vain kutistui ja kurjistui ja ajat alkoivat tuntua epävarmoilta, Mylly siirtyi 1987 luotsiksi ensin Tankkariin ja sitten Utöseen, mutta kumpikin paikka tuntui liian hiljaiselta paikalta. Mylly ryhtyi vetämään Pärnäisten luotsiasemahanketta, joka kesken matkan muuttui maan ensimmäiseksi meriliikenteen ohjauskeskukseksi. Ura merialan virkamiehenä oli topissaan, kun Mylly oli Merenkulkulaitoksen pääjohtaja 2004–2009. Emsan johtoon hän siirtyi Suomen satamaliiton toimitusjohtajan vakanssilta. Merimieskirkot tulivat tutuksi jo nuorelle merenkulkijalle, ja hakurahtiliikenteen väkeä palvelivat suomalaisten lisäksi etenkin pohjoismaiset kirkot, joiden verkosto oli paljon laajempi. "Kirkko oli siihen aikaan hyvä kiintopiste, oli paljon ja aktiivista toimintaa", Mylly muistelee. Ja kun laivat olivat nykyistä pitempään satamassa, kuvioon kuului, että käytiin kirkoilla. ■ Kattoterassi.lla syötiin ja muisteltiin menneitä. ▲ M Laulutuokio sai hymyn kasvoille. ▲ Teksti ja kuvat Mari Hilonen Paavo Tukkimäki 8 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 9 Sakari Lehmuskallio Paavo Tukkimäki Rauman merimuseossa on kattava kokoelma merellistä esineistöä. Merikapteeni Hannu Vartiainen on Rauman merimuseon johtaja. Kipparista tuli museomies Merikapteeni Hannu Vartiaisen mielestä museo ei ole vain esinekokoelma, vaan ennen muuta tiedon tallettaja ja välittäjä. – Tiedossani ei ole yhtään vastaavaa yhdistelmää edes maailmalta. Ahvenanmaalla oli Karl Kåhre, mutta siitä on jo paljon aikaa ja heillä oli periaatteena aina yhdistää nämä ammatit, Vartiainen sanoo. Hän sanoo olleensa meren kanssa tekemisissä jo pienestä pitäen, ja mukana on Teksti Paavo Tukkimäki ollut tiettyä sukurasitusta: isoisä oli ollut merillä. Jannuikäisestä Vartiainen on luannu Vartiainen, 58, on har- kenut kaikkia käsiinsä saamansa merikirvinainen merenelävä: hän on jat. Hän on rakentanut optimistijollan ja merikapteeni ja Rauman me- fillaroinut satamassa laivoja katselemassa. – Ovathan laivat hienoimpia värkkejä, rimuseon johtaja. Vastaava museokapteeni-yhdistelmä on tosi harvi- joita ihmiskunta on rakentanut. naisuus: Tuohon aikaan satamat olivat vielä H 10 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan avoimia, eikä terroristi-iskujen pelosta rakennettuja aitoja ja portteja ollut kuten nyt. Kauas ja pian Vartiainen pääsi Jyväskylän yliopistoon lukemaan taidehistoriaa ja taiteen tutkimusta, mutta päivääkään ei taiteen parissa tullut vietettyä. Sen sijaan lukion jälkeen hän lähti 1973 merille. Laivatöitä oli "hirveän paljon tarjolla", ja tavoite oli selvä: mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pian pois kotinurkilta. Vartiainen tarttui Finnlinesin tarjoukseen, ja cross tradessa eli hakurahtiliikenteessä tuli pyö- rittyä ympäri maailmaa. – Nuoreen mieheen teki valtavan vaikutuksen, kun köydet irrotettiin ja sitten oltiin 45 päivää merellä. Vartiaisen mukaan 1970-luku ja 1980-luvun alku olivat sitä "vanhan ajan" merenkulkua, jossa suomalaisen laivan ja miehistön saattoi löytää melkein mistä maapallon kolkasta tahansa. Merikoulunsa Vartiainen kävi Raumalla ja Turussa, ja sitten iski suuri ulosliputusbuumi: laivat siirrettiin vieraiden lippujen alle ja miehistö vaihtui halvempaan. – Katkera en ehkä ole, mutta homma ei mennyt varustamoilta putkeen eikä se mennyt meiltäkään, kun ei ollut enää töitä. Vartiaisenkin urakierto yliperämiehestä kippariksi katkesi: laivaan tuli uusi porukka, ja suomalaisilta loppuivat työt – ensimmäiseksi juuri cross tradessa. Vartiainen laskee seilanneensa seitsemän lipun alla. Hän työskenteli 1990-luvun taitteessa norjalaisen varustamon edustajana (supercargo) aikarahdatuilla laivoilla ja asui Saksassa, kun hän Suomen-vierailullaan ihan piruuttaan soitteli Silja Lineen ja kysyi töitä. Yllättäen niitä löytyi, ja neljä vuotta meni yhtiössä, jossa oli aivan erilainen maailma. – Ei Siljan maailmassa ollut vikaa, mutta minä olin erilainen siihen maailmaan. Perhe muutti pois Espoosta ja osti valtavan ison omakotitalon Raumalta, ja Vartiainen aloitti aikuiskoulutusjohtajana Rauman merikoulussa. Ihmisten mielestä se oli "eläkevirka", mutta Vartiaista työ nakersi: tuntui vastuuttomalta kouluttaa, kun ala oli koko ajan menossa alaspäin. Pienoismallinäyttelyn kautta löytyi kontakti merimuseota puuhaporukkaa, ja kohta Vartiainen sai kuulla tulleensa valituksi yhdistyksen hallitukseen. Ja kun Hirveän ikävää aikaa Merimuseosäätiötä oltiin perustamassa, – Odottelin töitä, ja se oli hirveän ikävää Vartiaiselta kysyttiin, tuletko säätiön inaikaa soitella ympäri varustamoja, joista tendentiksi. Hän tuli. loukkaavaan tyylin kerrottiin, ettei minua tarvita. Mies koetteli turhaan onneaan myös Tiedon tallentaja Rotterdamissa, kunnes merimieskirkolla "umpimusta" Ranskan merimiespalvelun Rauman merimuseo avattiin 2004 entisen mies tiesi skandinaavisen varustamon, merikoulun tiloissa. joka kaipaili työvoimaa. – Usein ihmiset luulevat, että museo oli– Viikkoa myöhemmin olin jo laivan si MUN aikaansaannokseni, mutta ei. Mipäällä. nulla oli vain lankojen yhteenvetäjän rooli. Merielämästä ei ole ainakaan haittaa museon johtajalle. Mennyttä on oman kokemuksen pohjalta "tavattoman paljon helpompi ymmärtää, sillä nykyajan merenkulunkin toimintatavat ja elementit ovat yhä samat kuin ennen", Vartiainen sanoo. Hän uskoo, että esimerkiksi dokumenttien rivien väleistä pystyy merikokemuksella lukemaan tosi paljon, ihan ulkopuolisena ei niistä saisi yhtä paljon irti. Museon teemaksi johtaja siteeraa kirjailija Joseph Conradin ajatusta, että porukka tekee laivan. Muutettavat muutettuna se merkitsee, etteivät museota tee vanhat esineet, vaan ihmiset esineiden takana. Museon tehtävä ei ole potea esineähkyä eli kerätä vain kauheaa määrää tavaraa, vaan "merimiehen historiaa". Ihmisetkin ovat alkaneet ymmärtää tämän: ei lahjoiteta vain esineitä, vaan tietoa, esimerkiksi kirjeitä. – Olen oikeasti ylpeä, että meillä on täällä monenlaista tietoa. Tavaroita on mukava katsella, mutta tarvitaan muutakin. Ja tuo muu on valtava määrä digitalisoitua tietoa, johon houkutellaan tutustumaan museon tietomajakoissa. Mukana ovat esimerkiksi Rauman merimieshuoneen paperit, 80 000 liuskaa paikallista merenkulkua: "Iso projekti, joka alkaa nyt olla valmis." Vartiainen kiittelee muinaista virkakuntaa, joka tunnollisesti hoiti byrokratiaa. Sitä Vartiainen hyödyntää myös tuoreimmassa projektissaan; hän on aloittanut kaksivuotisen urakan Rauman merenkulun historian kirjoittamiseksi. Vaan se museon tärkein esine? – Kronometri, Vartiainen vastaa. Meille maallikolle se on vain viisarikello. ■ RAUMAN MERIMUSEO RAUMO SJÖFARTSMUSEUM RAUMA MARITIME MUSEUM Kalliokatu 34, 26100 RAUMA Talvikaudella 1.9.2013 – huhtikuu 2014 avoinna sunnuntaisin klo 12-16. Muina aikoina tilauksesta, myös pienille ryhmille. http://www.rmm.fi/ Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 11 Teksti Jaakko Laasio Kuvat Anu-Marja Kangasvieri S uuret pujelaivat vierailivat Helsingissä heinäkuun lopulla. Merimieskirkko oli mukana The Tall Ship Races -tapahtumassa paitsi myyntikojullaan myös hartauksia pitämässä. Tämän vuoden purjelaivakilpailussa sattui merionnettomuus, jossa pelastustehtävissä ollut hollantilainen hukkui. Merimieskirkko järjesti merimiespastori Liinamaria Halénin johdolla suruhartauksen alusten miehistöille Johanneksenkirkossa 17.7.2013. Vanhassa kirkossa 19.7. järjestetty ekumeeniseen iltahartaus oli puolestaan tarkoitettu merimiesten lisäksi myös muulle kaupungissa olevalle seurakunnalle. Marko Toljamo Satamakirkko aloitti Kalajoella The Tall Ships Races Helsingissä Kalajoen seurakunta on yhdessä Kalajoen sataman kanssa aloittanut merimieskirkkotoiminnan Kalajoen satamassa. S 12 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko partioleirillä K ansainvälinen meripartioleiri Satahanka XII pidettiin 29.7.– 5.8.2013 Kustavin Lootholmassa. Satahanka on Suomen Partiolaisten vesi- ja meripartiopainotteinen leiri. Tälle 12. Satahangalle olivat tervetulleita myös muut kuin meripartiolaiset, kuten melontaa, uintia ja pelastustoimintaa vesillä harrastavat lippukunnat. Satahankaleireillä on jo perinteisesti ollut telttamerimieskirkko, joka toimii oikean merimieskirkon tavoin: on kahvia, munkkeja, sanomalehtiä, keskustelua ja yhdessäoloa. Ohjelmaakin oli, lauluhetkiä, hartauksia ja ehtoollisenviettoja. Telttamerimieskirkosta vastasivat Aki Mäkinen ja Antti Pekka Pulli. Satahanka tarkoittaa viikinkien käyttämää pitkävenettä, jossa oli monta airoparia soutajia.Pitkävene kuvaa myös Satahanka-leiriä, koska leirin henki syntyy lippukunnissa. Satahankaleirejä on järjestetty vuodesta 1955. Ensimmäisen kerran telttamerimieskirkko oli 1998 Satahanka IX -leillä Ahvenanmaan Bomarsundissa. Kuvat Sakari Lehmuskallio uomen merimieskirkkosatamien ketjuun on tullut uusi lenkki ja samalla ihan uusi toimija Kalajoen satamaan. Satama on aiemmin tunnettu myös Rahjan satamana sen sijaintipaikan mukaan. Toimintaa pyörittää Kalajoen seurakunnan vapaaehtoisjoukko ja sitä johtaa seurakunnan kappalainen Suvi Lehtimäki. Suvi on itse toiminut vapaaehtoisena Raahen merimieskirkon sen toiminnan alkuaikoina, joten kokemusta riittää myös toiminnan käynnistämisestä. Satamajohtaja Esa Anttio on ollut koko ajan hankkeessa aktiivisesti mukana ja aikanaan itsekin seilanneena tietää tällaisen paikan merPiispa Samuel Salmi pitää Kalajoen satamakirkon siunaustilaisuudessa puhetta. Vasemmalla Kalajoen kirkkoherra Rauli Junttila ja oikealla kapkityksen. palainen Suvi Lehtimäki, joka myös vastaa satamakirkon toiminnasta. Kalajoen satamaan hankittiin vuonna 2011 parakkirakennus, joka peruskorjattiin satamassa toimivien yritysten ja muiden organisaatioiden käytettäväksi. Heti alussa siihen kaavailtiin myös merenkulkijoille tarkoitettua ri loppuvuosi oli satamassa poikkeuksellisen vapaa-ajan viettopaikkaa – merimieskirkkoa vilkas ja kävijöitä kirkolla riitti. Vieraskirjaan tai -klubia. kertyi merkintöjä tiuhaan tahtiin. SatamakirToiminnan pyörittämistä tarjottiin niin Me- kon siunasi käyttöön 26.5.2013 Oulun piispa rimieskirkolle kuin Merimiespalvelutoimistol- Samuel Salmi avustajineen. lekin, yhdessä ja erikseen. Erilaisten vaiheiden Suomessa merimieskirkkoja on tasaisesti jälkeen toimijaksi syntyi Kalajoen seurakun- pitkin rannikkoa. Suomen Merimieskirkko nan yhteydessä toimiva Kalajoen Satama- ry:n toimipaikkojen lisäksi Porin Mäntykirkko (engl. Kalajoki Harbour Mission). Sen luodossa on saksalainen merimieskirkko ja Satamajohtaja Esa Anttio. taustalla ovat Kalajoen seurakunta ja Kalajoen nyt Kalajoella Satamakirkko. Näiden lisäksi Satamakirkon ekumeeninen satama. Suomen Ortodoksinen ja Katolinen kirkko alttari. Toiminta käynnistyi vuoden 2012 lokakuul- ovat mukana toimimassa eri merimieskirkkola, vaikka virallisesti piti aloittaa vasta tam- jen kautta. mikuussa 2013. Kevään ja kesän 2012 aikana Kalajoen Satamakirkko toimii sataman kesoltiin rekrytoitu asiasta kiinnostuneita vapaa- kellä, sopivasti laiturin reunalla. Se on auki ehtoiskoulutukseen niin lehti-ilmoituksin arki-iltoina klo 19–22, jos satamassa on laivokuin ”puskaradiollakin”. Innostuneita löytyi ja. Vapaaehtoiset päivystävät neljässä tiimissä runsaasti, ja syyskuussa pidettiin kahtena vii- aina viikon kerrallaan. Kirkolla on kioski, joskonloppuna koulutus. Kouluttamassa oli Me- ta saa ostaa naposteltavaa ja puhelinkortteja. rimieskirkon väkeä Raahesta, Kokkolasta ja Merenkulkijoiden käytössä on myös tietokokeskustoimistolta. neita, karaoke-laitteet ja biljardi. Kirjastossa Innostus oli niin suurta, että kurssilaiset on erikielisiä kirjoja. Ekumeeninen alttari tarpäättivät aloittaa toiminnan heti syksyllä eikä joaa mahdollisuuden yksityiseen hiljentymivasta vuoden vaihteessa. Hyvä näin, sillä juu- seen tai hartauden viettoon yhdessä. ■ Aki Mäkinen valmistautuu telttamerimieskirkon lauluhetkeen sisupartiolaisten kanssa. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 13 meritaide kirkkolaiva Ludwig Menzel: Menzelbrunnen, Stettin Pommeri 1898. Kuva on lähetetty postikorttina vuonna 1937 Stettinistä Joroisiin johtaja Hjalmar Björnille. Stettinin Sedina Urpo Vuorenoja M Kuutti Lavonen: Simon Kyreneläinen auttaa ristin kantamisessa. Rohkeutta avun pyytämiseen T aiteilija Kuutti Lavonen on maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ristintien, Kristuksen kärsimystien. Yksi ristintien maalauksista on nimeltään Simon Kyreneläinen auttaa ristin kantamisessa. Kuva-aihe kuuluu perinteisesti ristintien asemiin. Maalaus ja sen Raamatusta peräisin oleva aihepiiri ovat vaikuttavia. Simon Kyreneläinen auttaa Jeesusta kantamaan ristiä matkalla Golgatalle. Miellämme Jeesuksen usein meidän ihmisten taakkojen ja ristien kantajaksi, mitä hän toki onkin. Tässä ristintien kuva-aiheessa roolit ovat kuitenkin toisin päin: Simon Kyreneläinen on auttaja ja Jeesus avun tarvitsija. 14 Lähimmäisestä puhuttaessa kehotetaan meitä usein tukemaan, auttamaan ja huomioimaan muita ihmisiä. Tämä näkökulma on tärkeä ja kuuluu olennaisesti kristilliseen uskoon. Joskus on kuitenkin vaikeampaa olla avun pyytäjän kuin antajan roolissa. Aina ei ole helppoa myöntää ettemme pärjää yksin, vaan tarvitsemme toisen ihmisen apua tai tukea. Pyytäessämme toiselta ihmiseltä apua paljastamme samalla myös oman tarvitsevuutemme. Kun ihminen on paljaana toisen ihmisen edessä, hän tuntee helposti olonsa hauraaksi ja haavoittuvaiseksi. Avun pyytäjältä vaaditaan rohkeutta. Häneltä vaaditaan myös viisautta nähdä, että Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan ihminen, johon hän turvautuu on luottamuksen arvoinen. Jeesus tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Hän sai apua ristinsä kantamiseen. Rohkaiskoon Jeesuksen esimerkki meitä myöntämään tarvitsevuutemme. Rohkaiskoon hän meitä myös avun pyytämiseen ja vastaanottamiseen silloin, kun sitä tarvitsemme. Elämässä ei tarvitse pärjätä yksin. eritaidekuviin kuuluvat lukemattomat kansallistuntoa herättäneet, merenkulun vaaroista ja saavutuksista kertovat monumentit. Ne ylistävät ja tallentavat voittoja, taisteluvoimaa ja haaksirikkojakin, mutta aina urhojen uljautta. Stettiniin Oderjoen äärellä Pommerissa pystytettiin vuonna 1898 kuuluisan kuvanveistäjä Ludwig Menzelin (1858– 1936) luoma komeus Menzelbrunnen. Naishahmo Sedina johtaa taistelutahtoisena miehistöä purje kohotettuna olkapäilleen, ankkuri, köydet ja kettingit apunaan tarueläinten suihkuttaessa vettä. Teksti Aira Heinänen Menzel oli maalaisräätälin varaton poika, joka taitavuudellaan ja sitkeydellään pääsi kouluttautumaan Berliinissä kuvanveistäjäksi. Hänen uransa oli komea. Häntä voitaisiin luonnehtia jopa hovitaiteilijaksi. Läheinen ystävyys Keisari Wilhelm II:n kanssa takasi loistotehtäviä; myös natsien hallitessa hän sai taideakatemian professorina tehdäkseen itsensä Göbbelsin pronssimitalin. Sedina muodostui saksalaisen satamakaupunki Stettinin tunnuskuvaksi raatihuoneen aukiolla. Toisen maailmansodan pommituksissa se vaurioitui pahasti. Potsdamin rauhanteossa voittajat sanelivat kaupungin ympäristöineen kuuluvaksi Puolalle, joka tarvitsi sataman. Stettinin vaiheet ovat rajakaupungille tyypilliset: aikoinaan roomalaiset, sitten puolalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset suurvalta-aikaan, hansa-liitto ja preussilaiset hallinnoivat aluetta vuorotellen. 1800-luvulla saksalainen kaupunki vaurastui ja modernisoitui, Pariisin bulevardien luoja G.E. Hausmann tilattiin Stettinin avaran asemakaavan arkkitehdiksi. Vuonna 1945 nimi puolalaistettiin Szezeciniksi, jossa asukkaita on noin 400 000. Murskautuneen Sedina-suihkukaivon korjaus käynnistyi vasta tällä vuosituhannella tarmokkaan kansalaisaloitteen painostuksesta. Johanna Sternberg merimiespastori, Lontoo Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 15 Naantalin Seudun Meripelastajilla syytä iloon: Uusi pelastusvene Kolmen vuoden prosessi takana, uusi alus nyt käytössä! N aantalin Seudun Meripelastajat ry sai keväällä käyttöönsä uuden aluksen. Alus on PV IV -luokkaan kuuluva nykyaikainen vesisuihkupropulsiota käyttävä pelastusvene. Tämän 13-metrisen veneen maksiminopeudeksi on ilmoitettu 28 solmua, ”mutta yli 30 solmun nopeuksiakin on mitattu,” myhäilee seuran puheenjohtaja, Kalle Hartikainen tyytyväisenä. Hän on ollut toiminnassa mukana yli 30 vuotta ja nähnyt monenlaisia aluksia. Tämä on paras. Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n jäsenistä 20:llä on kipparin paperit. Kaikki toimivat vapaaehtoisina. Kipparilla ja hänen miehistöllään, jota on ainakin kolme henkeä, on aina kerrallaan viikon päivystys vaihdon ollessa maanantai-iltaisin. Viikolla päivystetään puhelimitse aluksen ollessa Naantalin rannassa, viikonloppuna ollaan merellä. Seuralla on oma tukikohta, Riukuluoto, missä miehistö partioajossa ollessaan useimmiten ruokailee ja yöpyy. Riukuluoto sijaitsee keskeisellä paikalla Rymättylän länsipuolella, josta alus pääsee nopeasti siirtymään toiminta-alueelle hälytyksen saatuaan. Merimieskirkko sisämaanmatkalla Teksti ja kuvat Liisa Varho M erimiespastori Taru Savelius-Latvus on aloittanut työnsä Beneluxmaiden merimieskirkon johtajana Jarmo Karjalaisen muutettua Suomeen ja aloitettua työnsä Merimieskirkon diakoniajohtajana. Hälytyksiä aiheuttavat esim. koneviat, hinaus ja karilleajot. Ensisijaisia meripelastajia ovat viranomaiset eli merivartiosto, vapaaehtoiset kuuluvat toissijaiseen pelastussysteemiin. Merivartiosto voi hälyttää myös vapaaehtoisia avuksi. Alus RAY:n tuella Kampanja uuden aluksen hankkimiseksi käynnistyi jo kolme vuotta sitten. Pääasiallinen rahoitus (85 %) tuli Rahaautomaattiyhdistykseltä ja loput noin 100 000 euroa seura hankki mm. lahjoituksina, kerran vuodessa ilmestyvän seuran lehden mainostilamyyntinä sekä kulukorvauksina, jotka laskutetaan palvelujen käyttäjiltä. Naantalin venemessujen yhteydessä uusi alus sai nimen LähiTapiola V-S. Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n puheenjohtaja Kalle Hartikainen. – Tämä kesä menee miehistön kouluttamisessa uuden veneen käyttöön. Sen jälkeen aloitetaan uusien jäsenten värvääminen ja kouluttaminen, kertoo seuran puheenjohtaja Kalle Hartikainen. ripartiolaisen Satahanka-leiri Kustavin Vieraillessani uudella aluksella se oli Lootholmassa. juuri valmistautumassa viikonlopun purjehdukseen, suuntana oli tuhannen me- nsmp.net Naantalin Seudun Meripelastajat ry:n pelastusalus LähiTapiola V-S. Pelastajia parhaimmillaan! Merimiespastori Liinamaria Halén ja vapaaehtoistyöntekijä Elina Kalliovalkama. S uomen hengellisten kesäjuhlien joukossa toiseksi suurimmat juhlat, Herättäjäjuhlat, järjestettiin tänä kesänä Haapajärvellä 5.–7.7.2013. Juhliin osallistui noin 27 000 henkeä. Seurojen lisäksi juhlien ohjelmaan kuuluivat muun muassa konsertit, näytelmät ja eri ammatti- ja ikäryhmien kokoontumiset. Vuosaaren merimieskirkko oli mukana Juhlatorilla yhdistyksen kannatustuotteita myyden ja toiminnasta Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Liinamaria Halén Kolme uutta merimiespastoria Johanna Sternberg 16 kertoen. Vaikka sisämaahan purjehtinutta Merimieskirkkoa saattoi jokunen juhlavieras uudesta aluevaltauksesta hämmästellä, juhlakansa myös kiitteli liikkuvien ihmisten kirkon osallistumista juhlille ja toivotti tervetulleeksi joukkoon. Merimieskirkon tavoin myös herännäisyydessä katto on korkealla ja seinät leveällä, eikä muukalaisuus ja matkalla olokaan vierasta körttipiireissä ole. ■ Sirpa Tolppanen Liinamaria Halén. L ontoon suomalaisen merimieskirkon uudeksi palveluvastaavaksi on valittu Mervi Mattila (41) Lontoosta, missä hän on asunut viimeksi kuluneet 16 vuotta. Hakijoita oli yhteensä 42. Mattila on työskennellyt aiemmin Suomessa terveydenhoitajana ja sairaanhoitajana sekä sittemmin 17 vuotta vaativissa asiakaspalvelutehtävissä ulkomailla mm. lentoemäntänä, vuoropäällikkönä ja varastopäällikkönä. L ähetysjuhlilla Helsingissä 9.6. pidetyssä messussa sai pappisvihkimyksen Vuosaaren merimiespastori Liinamaria Halén. Samaan aikaan Turussa vihittiin papiksi laivakuraattori Sirpa Tolppanen, jonka asemapaikka on Rauma. Viikko aikaisemmin Espoossa vihittiin papiksi merimiespastori Johanna Sternberg Lontoon merimieskirkolle. Onnea ja siunausta uusille merimiespastoreille. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 17 Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Loistavat Taru Nyman ja Kaj Chydenius esiintyivät sekä pääjuhlassa että iltakonsertissa Vanhassa kirkossa. Upea lapsiduo, 10-vuotiaat Rebekka Aaltola ja Lari Juva. Merja Haaviston johtama lasten ja nuorten valloittava tanssiesitys. Alkutahdit pääjuhlalle puhalsi Pirkkalan puhalliorkesteri. Hyväntuulisesti aaltoliikkeessä Teksti Marko Toljamo Kuvat Marko Toljamo ja Uolevi Salonen Kajaanista oli tultu juhlille omalla tilausbussilla kahdenkymmenen hengen voimin. Kajaanin iloinen merimieskirkkopiiri täytti vastikään 80 vuotta. Laivaristeily keräsi paikallishistoriasta ja -tuntemuksesta kiinnostuneet Pyhäjärvelle. P Liisa Tanni lausui kauniisti neljä runoa. irkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth esikuntineen ja vapaaehtoisineen sai aikaan onnistuneet ja hyvätunnelmaiset Merimieskirkon kesäjuhlat 10. – 11.8.2013. Toivo Waltari mainitsee Merimieskirkon 50-vuotishistoriassaan ensimmäiset merimieslähetysjuhlat pidetyn Kokkolassa 7.1.1876. Tampereen tietämillä oltiin taas 115 vuotta ensimmäisestä kerrasta. Lauantaiaamu alkoi kolmen tunnin laivaretkellä Pyhäjärvellä. Retken aikana Hopealinjan laivassa saatiin paikallioppailta ansiokkaita tietoiskuja niin alueen historiasta kuin nykypäivästä. Ennen varsinaista juhlaa seurakuntasalissa oli tarjolla Tiinan kotiruoan valmistava makoisa lohisoppa pullakahveineen. Merimieskirkon ajankohtaiskatsauksen luotsasi puheenjohtaja Timo Lappalainen, joka pohti, mitä väyliä Merimieskirkkolaiva valitsee purjehdittavakseen. Toimintaa Merimieskirkolla on ja olisi yhä enemmän kuin mihin resurssit riittävät. 18 Pääsihteeri Sakari Lehmuskallionkin toteaman mukaan hyviä asioita lähitulevaisuuteen on lastattu paljon: Kari Latvuksen vetämä kirkon ulkosuomalaistyön perusteiden tarkastelu (kirkon ulkoasianosasto osallistuu projektiin myös taloudellisesti), kehittyvä yhteistyö kirkkohallituksen kanssa (Hampuri) sekä uusien (Bryssel, Rauma) ja peruskorjauksessa olevien tilojen (Rotterdam) sisään ajo. Lisäksi laivakuraattorityö täyttää syksyllä 30 vuotta, ja Merimieskirkko isännöi ICMAn Pohjois-Euroopan konferenssia syyskuun lopulla. Pääjuhlan Pirkkalan kirkossa juosivat leppoisaan tapaansa tutkija Outi Lehtipuu ja rovasti Juhani Husa. Lehtipuu myös haastatteli laivakuraattoreita, joihin Pirkkalan entinen kirkkoherra Husakin lukeutuu. Kaksi muuta haastateltavaa olivat nimikkolaivakuraattori Jorma Jussila ja johtava laivakuraattori Jaana Rannikko. Haastattelussa Rannikko sanoi laivakuraattorityön olevan tulevaisuuden työ- Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan muoto, sillä siinä kirkko on jalkautunut sinne, missä ihmiset ovat. Pirkkalan kunnan tervehdyksen juhlaan toi pormestari Helena Rissanen. Hän totesi vuonna 2011 Pirkkalassa rakennetun eniten asuntoja koko maassa tuhatta asukasta kohti. Suur-Tampereeseen liittymiselle Rissanen ei näytä vihreää valoa, vaan uskoo seudullisen yhteistyön kehittämiseen itsenäisten kuntien kesken. Juhlapuheen piti Merimieskirkon hallituksen jäsen, kansanedustaja Ilkka Kantola. Hän totesi merimieskirkkotyön olevan lähimmäisistään välittävien kristittyjen vastaus kansainvälistymiseen ja globalisaatioon: ihmisten liikkumiseen työn perässä oman maansa rajojen ulkopuolelle. – Maailmalla liikkuvat kansalaiset jätetään helposti oman onnensa nojaan. Tämän taustalla olevien asenteiden ja kokemusten todellisuuteen kykenee kuitenkin ihmisten vapaasta innostuksesta muotoutunut järjestö tuomaan rohkeutta ja luottamusta, välittämistä ja huolenpitoa. Järjestönä Merimieskirkko on riittävän ketterä ja nopea ollakseen oikealla tavalla nöyrä nopeiden muutosten edessä, Kantola kuvasi. Musiikkia tapahtumassa esittivät Pirkkalan puhallisorkesteri Jutta Jelyksen johtamana. 50 vuotta toimineen puhallinorkesterin taustaorganisaatioina ovat sekä kunta että seurakunta. Kymmenvuotiaiden Rebekka Aaltolan (viulu) ja Lari Juvan (urut) duetto oli herkistävä ja sai aikaan valtaisat suosionosoitukset. Vaikuttava oli myös Merja Haaviston ohjaama lasten ja nuorten esitys, joka tanssin ja musiikin keinoin tulkitsi Haaviston oman koreografian teemasta "Syvyyksistä kirkkauksiin". Lausuja Liisa Tanni esitti juhlassa neljä eri runoa tulkiten hienosti neljän eri runoilijan tekstejä. Näytteen tulevasta antoivat laulaja Taru Nyman ja säveltäjä, muusikko Kaj Chy- denius, joiden tulkitsemat miettimiseen kehottavat runot saivat jatkoa iltakonsertissa vanhassa kirkossa, joka täyttyi ääriään myöten. Chydenius ja Nyman ovat konsertoineet yhdessä vudesta 2000. Chydeniuksen sävellykset suomalaisten runoilijoiden teksteihin Nymanin laulamana kruunasivat monen vieraan juhlapäivän. Mutta ilta ei loppunut siihen, sillä pappilassa oli vielä nähtävää, kuultavaa, koettavaa ja maisteltavaa. Jäänmurtaja Kontion kokki Taina Ollikainen oli loihtinut erinomaisen lapskoussi-merimiespadan, jota sai ostaa myös mukaansa. Jälkiruoaksi oli tarjolla lettumestari Risto Kivistön paistamia räiskäleitä ja huikopalaksi sai vielä makkaraa joko grillistä tai iltanuotiolta. Solmumestari Kalevi Törnblomin opastuksella pääsi opettelemaan solmujen tekoa Väentuvassa, jossa myös Pirjo Kivelä kertoi pappilan historiasta. Pyhäjärven rannalla sijaitsevaan aluee- seen oli helppo tutustua "merimiespassin" avulla, jota noudattamalla tuli käyneeksi kaikilla tapahtumapaikoilla. Passinsa palauttaneiden kesken arvottiin palkintoja, jotka menivät Hannele Torstille ja Ritva Nurmivuorelle. Lohdutuspalkinnon sai Leen Härmä. Viihdettä ja taidetta iltaan toivat nuorten mainio Nokkossoppa-yhtye, joka esiintyi tällä kertaa duettona. Samaisella lavalla kaunista katseltavaa tarjosi Nina Hannonen latinalaistyyppisellä tanssiesityksellään. Illan hämärtyessä väki kokoontui vielä pastori Petri Koposen pitämään yöhartauteen laavulle. Juhlan toisena päivänä jumalanpalveluksessa saarnasi piispa Matti Repo, joka puhui tekopyhän tutkiskelusta. Kirkkokahveilla kesäjuhlan viestikapulan otti vastaan Kirkkonummen ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra LarsHenrik Höglund. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 19 Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Nina Hannonen esitti upean tanssin, joka oli tätä juhlaa varten tilattu. Solmumestari Kalevi Törnblom opettaa solmujen tekoa ja niiden avaamista Riitta Tunturille. Merimieskirkon olemukseen liittyvä tärkeä tapahtuma oli myös sunnuntain jumalanpalveluksen yhteydessä tapahtunut uusien työntekijöiden siunaaminen. Tampereen piispan Matti Revon johdolla siunattiin Jumalan sanalla ja kätten päälle panemisella seuraavat kollegamme: merimiespastori Jarmo Karjalainen Merimieskirkon diakoniajohtajaksi, merimiespastori Taru Savelius-Latvus Benelux-maiden merimieskirkkotyön johtajaksi, teologian tohtori Kari Latvus merimiespastoriksi projektitehtävään, merkonomi Jouni Rihtniemi kirjanpitäjäksi, merimiespastori Sirpa Tolppanen merimiespastoriksi Rauman merimieskirkolle ja laivakuraattoriksi, tradenomi Sari Pirinen varainhankintapäälliköksi ja diakoni Jaana Rannikko johtavaksi laivakuraattoriksi ja johtavaksi Haminan satamakuraattoriksi. Uusi hallitusjäsen Hallituksen uusi jäsen JuhaPekka Sihvonen on Volkswagenin, Audin ja Seatin maahantuontiyhtiön kenttäjohtaja ja aktiivinen luottamushenkilö Helsingin seurakuntayhtymässä. M erimieskirkon hallituksen jäsenistä joka vuosi on neljä jäsentä erovuorossa. Nyt yksi jäsen, Mari Suomalainen oli ilmoittanut, ettei ole vaalikokouksen jälkeen enää käytettävissä. Niinpä ehdolla oli kolme erovuoroista jäsentä ja sen lisäksi kolme uuttaa kandidaattia. Jännittävän äänestyksen (ero viimeisen paikan kohdalla oli vain yksi ääni!) jälkeen valituiksi tulivat johtava diakoniatyöntekijä Hannele Koivisto, merikapteeni Carolus Ramsay, ulkoasianneuvos Mikko Jokela ja uutena jäsenenä kauppatieteiden maisteri Juha-Pekka Sihvonen (kuvassa). Hallituksessa jatkavat nyt valittujen lisäksi Timo Lappalainen, Paula Raitis, Ilkka Kantola, Jouko Kuivalainen, Tarja Larmasuo, Ilkka Mäkelä, Jarkko Nisula ja Seppo Simola. 20 Mainio Nokkossoppatrio esiintyi tällä kertaa duona yhden jäsenen ollessa armeijassa. Lettumestari Risto Kivistö apureineen valmisti maittavia räiskäleitä. Kesäjuhlilla olivat myös Jorma Mitjonen ja Jaana Theman. Jaana sattui kysymään matkamessuilla vapaaehtoisen paikkoja, jollainen avautuikin piakkoin Lontoossa, ja niinpä edessä oli matkalaukkujen pakkaaminen. Antoisan työrupeaman jälkeen paluu Suomeen tapahtui keväällä 2013. starin e porme e ja u L ! m o Hu puh ys, juhla . s. 36. d h e v r e t lk saarna a piispan Juhlapuheen piti kansaedustaja Ilkka Kantola ja kunnan tevehdyksen juhlaan toi pormestari Helena Rissanen. Laivakuraattorit Jorma Jussila, Jaana Rannikko ja Juhani Husa kertoivat Outi Lehtipuun haastatteleman ajatuksiaan ja kokemuksiaan työstään. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Kesäjuhlan "viestikapulan", Eliksen ja Sirun, vastaanotti kirkkoherra Lars-Henrik Höglund. Ensi kesänä juhlan järjestää Kirkkonummen ruotsinkielinen srk yhdessä suomenkielisen srk:n kanssa. Yöhartaus laavulla pastori Petri Koposen johdolla. Merimiespata lapskoussia sai ostaa mukaansa. Herkulliseen tarjoiukseen tarttuivat mm. Marja-Terttu ja Sakari Kaila Kontiolahdelta. Iltanuotiolla pääsi paistamaan makkaraa ja laulamaan kahden kitaran säestyksellä. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 21 kolumni Tarinaa ja unelmaa V äitetään, että viime kädessä ihmiset seuraavat elämässään kahta asiaa: tarinaa ja unelmaa. Samaan hengenvetoon monet tutkijat väittävät nykyajan ongelman olevan, että suuret tarinat ovat kadonneet. Näyttää siltä, että monet elämää suuremmat kertomukset ovat hävinneet jonnekin sirpaleisen informaatioähkyn taakse. Kirkossakin vältetään lausumasta ääneen sanoja, kuten taivas tai pelastus sen vuoksi, että ne vetoavat ihmisten tunteisiin. Merimieskirkko tarjoaa kuitenkin yhä noita molempia: me kerromme maailman merkittävintä tarinaa ja toteutamme siihen liittyvää unelmaa. Sillä rakastaessamme me toteutamme Jumalan unelmaa tästä maailmasta. Kirkko, jossa uskalletaan unelmoida ja kirkko, jossa odotetaan taivasta ja pelastusta, on kirkko, jossa uskalletaan myös elää jalat maassa tässä hetkessä. Tehdessäni Merimieskirkon työtä ulkomailla havaitsin yhden äärimmäisen tärkeän seikan: ihmiset tarvitsevat sitä kokemusta, että joku on kiinnostunut heistä, heidän elämästään ja elämäntilanteestaan aidosti – ei pelkästään järjen tasolla, vaan myös tunnetasolla. Tämä on yksi Merimieskirkon ydinasia. Kirkon työtä tehdään siellä, missä oikeat ihmiset elävät. Siellä, missä oikeasti eletään. Siellä, missä elämän suurimmat ja merkittävimmät hetket jaetaan. Merimieskirkon työ on prosessi, jossa puheet ja teot tuodaan luentosalien powerpointeista paikkaan, jossa ne oikeasti vaikuttavat ihmisten elämään – ihmisten arkeen, elämään, tarinoihin ja unelmiin. Olennaisimmaksi tässä yhteydessä nousee kysymys: miksi tätä työtä tehdään? Tämä kysymys on äärimmäisen tärkeä? Miksi Merimieskirkko on olemassa? Miksi työntekijämme jaksavat nousta aamuisin intoa puhkuen tekemään työtä, jossa he laittavat itsensä täysillä likoon? Muistatteko tarinan toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta kirkosta, jonka takaseinällä roikkui alttarin yläpuolella krusifiksi, Kristus ristillä? Eräänä päivänä pommikoneiden lentäessä kaupungin yllä ne pommittavat ankarasti lähialueita. Myös kirkko tuhoutui tuossa pommituksessa ja kirkon krusifiksi hautautui rakennusromujen sekaan. Aikanaan sota loppui ja myös kirkkoa päästiin jälleenrakentamaan. Tiilenkappaleiden ja puuroskan seasta löytyi myös krusifiksi. Krusifiksi oli hiiltynyt ja Kristukselta oli katkennut molemmat kädet ja jalat. Tästä huolimatta krusifiksi nostettiin takaisin kirkon alttarin yläpuolelle, seinälle, jossa se oli aikaisemmin ollut. Kädettömän ja jalattoman Kristuksen viereen kirjoitettiin metallilaattaan teksti: Te olette minun käteni ja te olette minun jalkani. Tämä on syy miksi, työntekijämme jaksavat nousta aamuisin. Kirkon on kerta toisensa jälkeen jätettävä paikallaan olonsa ja uskallettava elää siellä, missä sen seurakuntalaiset ovat. Tule sinäkin rakentamaan yhdessä Merimieskirkon tarinaa ja unelmaa, joka muuttaa maailmaa edelleenkin. Jarmo Karjalainen Kirjoittaja toimii nykyisin Merimieskirkon diakoniajohtajana ja vastaa seurakuntayhteyksistä Suomessa sekä ulkomailla tapahtuvasta sosiaalityöstä. Jarmo Karjalaista voi pyytää vierailemaan seurakunnissa eri tilaisuuksissa tai saarnavieraana. 22 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Kon Tiki Norjalainen Thor Heyerdahl miehistöineen purjehti tukkilautalla Tyynenmeren yli todistaakseen Etelämeren saarten asutuksen levinneen sinne Perusta. T hor Heyerdahl oli naisten mies, merien mies ja erityisesti lautturi. Hän oli syntynyt Etelä-Norjan Larvikissa 6.10.1914 ja koulutukseltaan biologi. Vuoden pituinen häämatka Liv-nuorikkonsa kanssa Marquesassaarille mullisti kaiken, mitä tuleman piti. Heyerdahl vaihtoi tutkimuskohteen eläintieteestä alkukantaisiin kulttuureihin. ”Olin joutunut Etelämeren mysteerien lumoihin”, kuului perustelu. Polynesialaiset ovat levittäytyneet Etelämeren saarten alueelle, joka on neljä kertaa Eurooppaa suurempi. Ensi kertaa Polynesiaan tuli asutusta 500 vuotta jKr. ja toistamiseen vuoden 1100 tienoilla. Kun Thor ja Liv olivat matkallaan kuulleet kerrontaa perulaisten inkojen Aurinkokuninkaasta Kon-Tikista eli Aurinko-Tikista, alkoi Thor pohtia Tyynenmeren ylittäneitä kulttuurivaikutuksia. Muinainen lauttatekniikka alkoi kiinnostaa. Niinpä toisen maailmansodan päätyttyä Thor ryhtyi tuon 8 000 kilometrin pituisen ja lautalla tapahtuvan merenylityksen valmisteluun. Thor lähetti viidelle tarkoin valitulle miehelle kutsun: ”Lähden tukkilautalla Tyynenmeren yli saadakseni vahvistuksen teorialle, Merimatka kautta aikojen Artikkeli perustuu Thor Heyerdahlin matkakirjaan Lautalla yli Tyynenmeren. Tammi 1949, 4. p. Suom. Oiva Talvitie. Kuva kirjan kuvitusta. että Etelämeren saaret on kansoitettu Perusta käsin. Lähdetkö mukaan? En takaa muuta kuin ilmaisen matkan Peruun ja sieltä Etelämeren saarille sekä takaisin kotiin. Matkalla voi olla hyötyä teknillisistä tiedoistasi. Vastaa heti.” Ei tarvinnut toistaa kutsua, ja matkaajat olivat koossa. Knut Haugland, Torstein Raaby, Erik Hesselberg, Bengt Danielsson ja Herman Watzinger muodostivat Thorin miehistön. Myös lähtiäislahjaksi saatu vihreä papukaija jäi sinnittelemään Kon-Tikiksi kastetulle lautalle. Lastu laineilla Asiantuntijoiden ja viranomaisten varoittelusta huolimatta Kon-Tiki lähti matkaan Callaon satamakaupungista Perusta huhtikuun 28. päivänä 1947. Lautta oli tarkka jäljennös Perun ja Equadorin vanhoista aluksista. Runko yhdeksästä balsapuutukista, bambukansi ja -maja, jossa palmikkoseinät ja ristikkokatto peitelehtineen, kaksoismasto. Lautan sivumitta oli kymmenen metriä. Kaikki siteet olivat hamppuköyttä. Keula pisti ulos tylppänä aurana. Suorassa perässä oli hankaimet ohjausmelaa varten. Pikkuinen kumivene oli sentään varoiksi mukana. Matkan 101 vuorokauteen mahtui tietysti hurjia tilanteita, karmeita myrskyjä kuin myös tyyntä köllöttelyä. Peräsimessä oltiin kahden tunnin vuoroja. Vaikka aallot nousivat maston huipun tasalle, Kon-Tiki kellui kuin lastu lai- neilla kauniisti kaatumatta. Kokkivuorossa poimittiin aamulla ensin kalat kannelta. Käärmemakrilli ja keltaeväinen tonnikala pitivät nälän hyvin poissa lentokaloista, bonitoista ja haista puhumattakaan. Muu muona- ja vesivarasto oli bambukannen alla. Thor miehistöineen sai iloita papukaijasta kaksi kuukautta, kunnes hyökyaalto imaisi sen mennessään. Tapaus veti miehet hiljaisiksi. Näin voisi käydä heillekin vahtivuorossa otteen lipsuessa. Kun maata sitten alkoi näkyä, tuli jälleen vakava olo. Koralliriutat ovat usein olleet merimiesten surma. Lokikirjaan saattoi joka tapauksessa merkitä 97 meripäivän jälkeen, että Polynesiassa oltiin. Raroian rengasriutta elokuun 7. päivänä oli pahin, mutta yli oli yritettävä. Ensi kertaa pantiin kengät lautalla jalkaan ja korkkiliivit valmiiksi Ankkurin avulla oltiin mahdollisimman pitkään paikoillaan, kunnes viime tingassa katkaistiin köydet, jolloin jättiläishyöky kohotti Kon-Tikin ilmaan. Lautta ratsasti aallon harjalla, yhä hirveämmät merivoimat kiskoivat lauttureita mukaansa, mutta nämä ”miehet olivat rautaa ja laiva puuta”, kuten Suomessa lauletaan. Knut julisti mastosta, että lauttakin kestää, ja niin Kon-Tiki päätyi lopulta kovalle korallipohjalle. Kuusi kukkaseppeltä Kon-Tiki oli tuonut miehet perille hyvissä voimissa. Mikä oli todistettava, oli todistettu. Perusta oltiin tultu lautoilla yli Tyynenmeren Aurinko-Tikin tarinat ainakin tuomisina. Näin oli osoitettu, että ainakin merenkulkuteknisesti oli mahdollista asuttaa nämä saaret EteläAmerikasta lähtöisin. Tahitilla riemuittiin mereltä selviytyneitä tutkimusmatkailijoita. Jokaiselle oli annettu valkoinen kukkaseppele kaulaan. Kun Thor miehistöineen oli astunut norjalaiseen 4000-tonniseen Thor I:een kotimatkalle, kellui laguunin aalloilla kuusi seppeltä. Takaisin lähtiessä seppele heitetään mereen. 33-vuotiaalle Thor Heyerdahlille matka Kon-Tikilla oli tiedemiesuran loistava avaus, josta koko maailma kohisi. Tätä seurasi uusia matkoja merien yli, kuten kaislalaiva Ra II:lla Marokosta Barbadosiin vuonna 1970. Ensimmäinen Ra epäonnistui. Thorilla oli asiaa myös Persianlahdella ja Intian valtamerellä. Mustaltamereltä hän ei enää palannut, kun lopullinen lähtö tuli 18.4.2002. Häntä jäi suremaan suuri perhe. Kolmasti naimisissa ollut Thor oli saanut kuusi lasta. Teneriffalla asuva Thor Heyerdahl jr., Oslon Kon-Tiki museon hallituksen puheenjohtaja, sanoo, että ”isän perintö oli epäillä auktoriteetteja ja vakiintuneita näkökantoja”. Hän luotti enemmän itseensä kuin vastustajiin. Nyt norjalainen Kon-Tiki elokuva (2011) valloittaa maailmaa yhtä lailla kuin itse matka aikanaan. Kon-Tiki museo ja elokuva kuuluvat Unescon maailmanperintörekisteriin. Irmeli Tanttu Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 23 Torpedoitu Petsamo-laiva oli uiva säilyketehdas Loviisalainen laivanvarustaja ja suurliikemies jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordström (1894–1982) oli korostetun isänmaallinen mies. Hän aseisti talvisodan aikana omin varoin Lapin armeijaa ja antoi laivoilleen sellaisia nimiä kuin Viena, Aunus, Syväri ja Petsamo. Iso reki, sanoivat merimiehet 124-metrisestä Petsamolaivasta. Tässä alus kuvattuna Hangossa. S koista mainetta saanut merikapteeni Eric Hjelt. Muuta väkeä oli 37 miestä. Eric Hjelt muistetaan Suomen merihistoriassa ns. veljesten haverista. Hän toimi 1930 matkustajalaiva Arcturuksen päällikkönä sen törmätessä Kattegatissa saman varustamon Oberoniin, jonka päällikkönä oli Ericin veli Ossi Hjelt. Haverissa 43 ihmistä menetti henkensä. Petsamo hiilesti Kap Verdessä ja jatkoi sieltä pohjoiseen liittoutuneiden saattueessa. Euroopan rannan lähestyessä suomalaisalus erkaantui saattueesta ja suuntasi yksin määräsatamaansa. Irlannin majakoiden tullessa 10.7. näköpiiriin laivassa oltiin huojentuneita. Sukellusveneitä, ”harmaita susia”, pelättiin, mutta matkasta oli niin vähän jäljellä, että uskottiin siitä selvittävän. Pahaksi onneksi suomalaislaivan havaitsi kuitenkin lähellä rannikkoa vaaninut saksalainen U 34 -sukellusvene, joka valmistautui upottamaan sen torpedoimalla. Kesäkuun 22. päivänä Wilhelmshavenista lähteneen Wilhelm Rollmanin kipparoiman U 34:n matka oli ollut onnekas, upotuksia oli kertynyt jo neljä. Näistä maukkain saalis oli brittiläinen hävittäjä HMS Whirlwind. Nyt 32-vuotias päällikkö tähysi suurehkoa alusta, josta ei ilmeisestikään ollut havaittu sukellusvenettä. Nuottaveneillä maihin Vei kuutisen tuntia ennen kuin Rollman Petsamo lastasi toukokuussa 1940 mais- pääsi mieleiseensä hyökkäysasemaan ja sia ja vehnää Argentiinassa Irlannin Cor- saattoi klo 14.26 laukaista torpedon, joka kiin vietäväksi. Eurooppaa kohti se lähti osui Petsamon konehuoneeseen räjähtäen Buenos Airesista 6.6. päällikkönään eri- valtaisalla voimalla. Vesi ryöppysi laivaan 24 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan ei bluffaa Raahen museossa nähtävänä oleva Wanhaksi herraksi tituleerattu maailman vanhin sukelluspuku ei ole mikään ”bluffi-puku”, vaan sillä on todella pystytty sukeltamaan. Tähän tulokseen tultiin koesukelluksissa, jotka tehtiin Wanhan herran kopiopuvulla. Puvun konstruktio havaittiin kelvolliseksi sukelluksissa, joista pisin kesti peräti 40 minuuttia! Joni Skiftesvik uomen itäisen käsivarren nimikkolaiva, Glasgow’ssa 1907 veteen laskettu s/s Petsamo oli merimiesten sanoin ”iso reki”. Sillä oli pituutta 124 metriä ja kantavuutta 7 300 tonnia. Laiva sai vesillelaskussa nimen Junin. Nimenä ehti olla myös Cambrian Idylle ennen kuin Ragnar Nordström osti sen 1930 ja alus siirtyi Suomen lipun alle. Pitkäkorsteenisen Petsamon sanottiin olevan maailman suurin ja nopein uiva säilyketehdas. Nordström-varustamon historiikissa nopeudeksi ilmoitetaan 9,5 solmua, mutta todellisuudessa laiva lienee ollut nopeampi, koska se kelpuutettiin mukaan liittoutuneiden 13,5 solmun saattueeseen ennen tuhoutumistaan välirauhan aikana. Kovasti ovat lämmittäjät saaneet lapioida hiiliä uuneihin kattiloiden alle, jotta siihen vauhtiin päästiin. Ragnar Nordström hyödynsi Petsamolaivaansa taitavasti. Hän käytti sitä Islannin vesillä kalastaneiden sillialustensa emälaivana ja matkustajiakin siinä kuljetettiin. Kun kalastuksessa tuli luppoaikaa, Petsamo porhalsi meriä rahtialuksena. Rahtia se kuljetti myös tuhon kohdatessa sitä 10.7.1940. Wanha herra ja miehet hakeutuivat kuka milläkin keinolla täkille ja alkoivat laskea pelastusveneitä. Yksi veneistä oli pudonnut räjähdyksessä mereen. Kaksi sillinpyynnissä käytettyä suurta nuottavenettä oli jäljellä. Niiden lasku onnistui ja miehet pääsivät niihin. Kiire oli kova, sillä torpedon repimä alus teki nopeaa kuolemaa, se näkyi ja kuului. Veneet pyrkivät loitolle uppoavasta aluksesta. Tällöin havaittiin sukellusvene puolen mailin päässä. Pelastusveneissä suoritettu nimenhuuto paljasti neljän miehen olevan kadoksissa. Torpedon pahoin vaurioittama laiva katkesi pian ja kumpikin aluksen puolisko painui veden alle. Veneet palasivat onnettomuuspaikalle etsimään kadonneita miehiä, mutta siellä oli vain hylyn jäänteitä. Pelastusveneet suuntasivat mannerta kohti ja miehet pääsivät vielä samana iltana kuivalle maalle. Kaikki s/s Petsamon torpedoinnissa menehtyneet olivat lämmittäjiä. Hiilenlapioijan työn vaarallisuus sota-aikana tuli jällen kerran toteen näytetyksi. Petsamon upottanut Wilhelm Rollman teki menestyksekkään, mutta lyhyen uran sukellusveneen päällikkönä. Hän upotti 22 rahtialusta ja kolme sota-alusta. Rollman menehtyi marraskuussa 1943 brittiläisen lentokoneen upottaessa hänen tuolloin komentamassa U 848:n. Nordström-varustamolla oli myöhemmin vielä kaksi Petsamo-nimistä laivaa. ■ R aahen museon Kruununmakasiinissa esillä oleva vasikannahkainen sukelluspuku on vanhan merikaupungin tunnetuin nähtävyys. Puvun maine on vuosikymmenten aikana kiirinyt pitkin maailmaa ja se on vieraillut jopa maailmankuulussa Greenwichin National Maritime -museossa Lontoossa 1986. Puku oli nähtävillä myös USA:n Philadelphiassa 1988 sekä Portugalin Lissabonissa Expo98-maailmannäyttelyssä. Sukelluspuvun lahjoitti Raahen museolle1860-luvulla merikapteeni Johan Leufstadius. Puvun alkuperää ei tunneta, mutta Leufstadius lienee hankkinut sen ulkomailta. On tosin näkemyksiä, että pikilangalla ommeltu, tervalla ja sianihralla vesitiiviiksi käsitelty nahkapuku voisi olla supisuomalaista tekoa pieksu- maisten jalkojensa takia. Huppuosassa on sisäpuolella puurimoitus. Puku on todennäköisesti 1700-luvun alkupuolelta. Sukelluspukua on käytetty laivojen vedenalaisten osien tarkastamiseen. Puvun käyttäjä pujottautui rakennelman sisään vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin nahkavyöllä. Ilmaa sukeltajalle pumpattiin palkeilla puu- ja nahkavalmisteisten putkien kautta hupun yläosaan, jossa oli läppäventtiili. Ilma poistui selkäosassa olleesta putkesta. Kyseessä oli eräänlainen sukelluspuvun ja -kellon yhdistelmä. Wanha herra stressaantui Wanha herra oli pitkään näytillä kaupungin vanhimmassa museopisteessä Pakkahuoneella. Hiljattain se siirrettiin sieltä Kruununmakasiiniin väljempiin tiloihin. Sielläkin se kerää väkeä ympärilleen ja siitä on tullut varsinkin lasten suosikki futuristisen, jotenkin hellyttävän ulkonäkönsä takia. Vuonna 1988 museon konservaattori Jouko Turunen teki sukelluspuvusta Nuoreksi herraksi nimetyn kopiopuvun, koska lukuisten ulkomaan matkojen arveltiin rasittavan ylettömästi Wanhaa herraa, ja sen ulkonäön ja kunnon pelättiin kärsivän matkustelusta. Kopiopuvun valmistuttua heräsi ajatus kokeilla käytännössä, onko puvulla voitu todella sukeltaa – epäilijöitäkin kun oli. Kokeissa puvun todettiin olevan toimiva ja pisin tehty sukellus kesti 40 minuuttia. Kesällä 2013 kopiopuvulla tehtiin 25-vuotisjuhlasukellus museorannassa Pekanpäivien aikaan ja Nuoren herran todettiin olevan vetreässä kunnossa. ■ Joni Skiftesvik Hengitysilmaa Wanhalle herralle pumpattiin palkeilla putken välityksellä, joka oli kiinni sukelluspuvun yläosassa. Ilma poistui selkäosan lyhyestä putkesta. Puvun konstruktion mukaisesti ylipaine pitää puvun yläosan kuivana, vaikka alaosa täyttyisi vedestä. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 25 i kyrkans skepp Inför 90-årsfesten: Ordförande för Gäddrag-Vålax-Fagerstad sjömansmissionskrets Dagny Lindholm flankerad av maken Bror t.v. och Svante Grönqvist. Nittio år sjömansmission i Gäddrag-Vålax-Fagerstad Text och foto Thure Malmberg Urpo Vuorenoja S Kuutti Lavonen: Simon av Cyrene hjälper att bära korset. Mod att be om hjälp K onstnären Kuutti Lavonen har i S:t Olofs kyrka i Tyrvis målat korsvägen, Kristi lidandes vägen av bilderna korsvägen har fått namnet Simon av Cyrene hjälper att bära korset. Motivet för bilden är av tradition en av stationerna på korsvägen. Målningen och ämnesområdet taget ur Bibeln är verkningsfullt. Simon av Cyrene hjälper Jesus att bära korset på vägen till Golgata. Vi tänker oss ofta Jesus som bärare av våra mänskliga bördor och kors, vilket han ju verkligen är. Men i motivet för denna bild av korsvägen är rollerna ombytta. Simon av Cyrene är hjälparen och Jesus den som behöver hjälp. 26 På tal om vår nästa uppmanas vi ofta att stödja, hjälpa och ta hänsyn till andra. Detta är en viktig synpunkt och den är en väsentlig del av den kristna tron. Men ibland är det ändå svårare att ha rollen av den som ber om hjälp än rollen som hjälpare. Det är inte alltid lätt att medge, att vi inte klarar oss ensamma utan behöver en annan människas hjälp och stöd. Då vi ber om hjälp av en annan människa visar vi samtidigt också vårt eget behov av hjälp. Då människan står avklädd inför en annan människa, känner hon sig lätt skör och sårbar. Av en som ber om hjälp krävs det mod. Hon behöver Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan också vishet för att se att människan som hon tryggar sig till är värd förtroendet. Jesus kom som en människa bland människor. Han fick hjälp med att bära sitt kors. Må Jesu exempel ge oss mod att erkänna vårt behov av hjälp. Må han uppmuntra oss att också be om och ta emot hjälp då vi behöver det. Man behöver inte klara sig ensam i livet. Johanna Sternberg sjömanspastor, London öndagen den 8 september blir det stor och glad födelsedagsfest på Tallåsa föreningslokal i Gäddrag, Borgå. Förr samlades upp till sjuttiotalet skutskeppare från trakten till möte här för att diskutera sandskeppningarna till Helsingfors. Men nu är det den egna sjömansmissionskretsen som fyller 90 år, och festen inleds med sång av barnen från Grännäs skola under ledning av Krister Henriksson och solosång av Hanna Lönnroos. Hon har anknytning till sjömansyrket: hennes morfar Hans Grönqvist drunknade, när ms Irma gick under 1968. Med elva döda, däribland en tvåårig pojke, var detta den största olycka som genom tiderna drabbat denna trakt. Domkyrkoförsamlingen i Borgå representeras av pastor Marina Smeds, och kretsens gamla vän domprosten Lasse Schmidt – själv gammal sjömanspräst – har lovat komma, liksom missionssekreterare Gun Ekblom. Finlands Sjömanskyrka representeras av Jaakko Laasio, direktör för arbetet bland sjöfarare, som också delar ut förtjänsttecken. Sjömanskyrkans guldmärke går till Ethel Grönqvist för mer än 30 års hängivet arbete i kyrkan. Här i Gäddrag kallas Sjömanskyrkans lokala avdelning fortfarande av tradition "sjömansmissionskrets". När Finlands Sjömanskyrka grundades 1875 handlade det ju ibland om att missionera, men med åren har arbetet fått en i huvudsak praktisk, handgriplig prägel. Att ta hand om människor på resande fot kan fortfarande också innebära kontakt med sjöfarare, men allt oftare är det långtradarchaufförer, studerande och utlandsbosatta som söker sig till sjömanskyrkan. Gäddrag-Vålax-Fagerstad sjömansmissionskrets har ett namn lika långt som sin historia. Det krävs vanligen också östnyländska rötter för att kunna placera de tre bynamnen rätt på kartan. Men söker man sig från Borgå landvägen ut mot skärgården i sydost passeras Gäddrag med den gamla föreningslokalen Tallåsa på vägen till Tirmo och färjan till Pellinge. På ett sjökort ligger Gäddrag mitt på det smala näset mellan Vålaxfjärden och Lill-Pernåvikens utlopp. Här har kretsen ända sedan 1927 ordnat auktion till förmån för Finlands Sjömanskyrka, alltid sista fredagen före påsk. Sedan 1985 är det Svante Grönqvist som svingat klubban, och varje år har ett respektabelt belopp omsorgsfullt sänts till Sjömanskyrkan. Anstånd med betalning Folket här i Gäddrag, Vålax och Fagerstad lever med och av havet. Havet ger och havet tar, brukar man säga. För skutskeppare kunde utkomsten bli nog så säsongbunden. Om det vittnar de prydligt ifyllda kassahäften kretsordförande Dagny Lindholm omsorgsfullt sparat. I häftet från 1937 fascinerar auktionsresultaten: 1 äpple 3:50, 1 apelsin 3 mark, står det i den första kolumnen. En näsduk auktionerades också ut, och det dyraste inropet var ett förkläde för 17 mark. Den kolumnen följs av en annan med namnet på den som ropat in frukterna. Och så, i en tredje kolumn: "Anstånd till 1 augusti." Därpå följer en sista kolumn med datum när köpesumman betalts och kvitterats. – Så var det förr. Alla ville vara med och stödja sjömansmissionen, men på våren och försommaren hade ingen pengar här, säger Svante Grönqvist. – Först när seglationen kommit i gång och man fått in frakter fanns det pengar i byarna. Själv minns jag att anstånd brukade ges till midsommar, men 1937 behövdes synbarligen ännu längre betalningstid, säger han. Att auktionen förr också behövde två Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 27 auktionsmäklare visar hur stor och betydelsefull den varit. Då höll man kaffepaus efter den första timmen för att sedan fortsätta med ny mäklare och nya krafter tills allt var sålt. Att köpa äpplen och apelsiner styckevis säger också något om de kärva förhållandena förr. Samtidigt var auktionen strax före påsk en av årets höjdpunkter, något man inte ville gå miste om. – Fortfarande är auktionen viktig och fyller vanligen hela salen på Tallåsa, säger Dagny Lindholm. – En skillnad mot förr är att de första bänkarna inte längre är fulla med barn och ungdomar. De har fått andra intressen, men ännu för fem–sex år sedan var det massor med barn här. – Vi har cirka 40 medlemmar, av vilka cirka 15 aktivt ställer upp på månadsmötena hemma hos oss. Vi kvinnor samlas i matsalen och ibland sätter jag mig vid harmoniet och spelar något. De tre–fyra herrar som är med brukar sätta sig i ett mindre rum där de får prata båtar och sjöfartsminnen i fred. För 90 år sedan kunde karlfolket slöjda medan damerna skötte kaffeserveringen. – Under de 90 åren har kretsens underlag växlat. Allt började här i Gäddrag när predikanten Lejonmark från Sjömanskyrkan 1923 talade om syföreningarnas stora betydelse för kyrkans ekonomi. Då grundades omedelbart en syförening i Gäddrag, och så har det fortsatt sedan dess. De första medlemmarna kom ända från Kardrag i sydost till Vålax i väster. Nu börjar åldern ta ut sin rätt lite överallt, men än är vi aktiva, säger Dagny Lindholm. Från sandskutor till Atlanten Hennes man Bror hör till de herrar som regelbundet ställer upp. Han är sjökapten och en verklig djuphavsseglare, en tid även styrman i legendariska FÅA. – Jag var tio år när jag började till sjöss. Det var på olika småskutor från bygden jag började som sjöman. På vårarna fick jag sluta skolan lite tidigare än de andra eleverna, och på hösten återvände jag senare än de andra, säger han. – Ombord på tvåmastade Sirkka, byggd i Björkö, hade man en 30 häst- 28 krafters motor. Det var stora grejor på den tiden, och här blev jag också intresserad av maskiner fast jag sedan kom att vara navigatör hela mitt liv till sjöss, säger han. Svante Grönqvist hade 55 års sjömansliv bakom sig när han för fem år sedan gick i land för gott från vår handelsflotta. Befälskompetensen har han kvar, och fortfarande tar han ut Vålaxbornas egen Alexandra på turer i den östnyländska skärgården. – Jag började till sjöss på Karin, en av de första järnbåtarna i Vålax. Vi körde sand till Helsingfors, men var också med och byggde bl.a. Norra Gloppstens fyr utanför Vasa 1956. Ombord hade vi sand och cement, som mixades i en stor blandare. Dessutom körde vi sågade varor till Sverige. – Första gången jag kom i kontakt med sjömanskyrkan var som 18-åring i Rotterdam. Vi var ett gäng som rest ned för att ta över Turrets tankfartyg Presto, på den tiden Finlands största. Vi var 45 gubbar ombord, medan vi på sandskutorna varit högst 3 man. – I Rotterdam bodde vi på norska sjömanskyrkan, men eftersom vi låg två veckor i hamn besökte vi också gärna finska sjömanskyrkan. Det kunde bli en kort andakt i kyrkan innan vi sökte oss ut till krogarna i närheten. – Jag har alltid haft en skyddsängel med mig. Så här efteråt sett var det t.ex. inte helt riskfritt att dumpa överskottsammunition från Dragsvik i en djupgrav vid Irland på 1970-talet. Vi gick ut via Skagen, för Kielkanalen hade inte velat ha något att göra med en sådan last. Sedan lossade vi ammunitionen för hand i sjögång. Förutom Ethel Grönqvist som tilldelas Sjömanskyrkans förtjänsttecken i guld får Anita Hedberg, Regina Holmberg, Anne Vihinen, Monica Sällström-Grönqvist och Marita Michelsson Sjömanskyrkans förtjänsttecken i brons. ■ Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Kyrktorget turnerar igen Borgå sjöräddare fick ny kryssare Nydöpta RV Aktia Porvoo lämnar åkajen efter dopet 16 juni. H östen i Borgå stift startar med kyrktorget-turnén. Den ordnas av KCSA (Kyrkans central för det svenska arbetet) och medverkande är dess avdelningar samt en rad kyrkliga organisationer, läroverk och andra aktörer son t.ex förlag. Sjömanskyrkan är med för fjärde gången på hela evenemanget. Kyrktorget stanna prosterivis så, att först ställer man upp i Österbotten, sedan står Nyland (Östra, huvudstad och Västra) i tur och avslutningen är i Åboland och på Åland. Man bjuder in församlingsanställda, förtroendevalda och frivilligmedarbetare. Naturligtvis är torget öppet för allmänheten. Sjömanskyrkans ”kyrktorgteam” i år är Sakari Lehmuskallio (Österbotten), Liinamaria Halén (Österbotten, Åboland-Åland)) och Jaakko Laasio (Nyland). Vi vill gärna berätta om möjligheten att använda sig av sjömanskyrkans tjänster både som resande och församling. Mer info hittar du pä sacrista.evl.fi/kyrktorget. Jaakko Laasio Merimieskirkko palvelee internetissä M erimieskirkon internet-sivusto löytyy osoitteesta www.merimieskirkko.fi. Sivustolta löydät tietoa toiminnastamme, eri toimipaikostavalokuvia jne. Merimieskirkon Facebook kertoo tuoreimmat uutiset ja tapahtumat. Käy tykkäämässä, niin pysyt ajan hermoilla: facebook.com/merimieskirkko. Oletko jo löytänyt Merimieskirkon blogin, kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista lukea säännöllisesti: http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/. Merimiespappi netissä palvelee kaikkia ulkosuomalaisia osoitteessa merimieskirkko.fi/nettipappi. Saat tilattua Viikon Sanan suoraan sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi -sivuston etusivulta. E n ny rib båt tillverkad för krävande förhållanden av Boomerang Boats i Lovisa döptes kort före midsommar i Borgå. Båten har byggts med Aktiastif- telsen i Borgå som huvudsaklig sponsor och kommer liksom Borgå Sjöräddares övriga båtar att ha Tolkis som hemhamn. Tidigare har även Aktiastiftelsen i Kyrk- slätt stött bygget av en liknande båt. Gudmor för PV Aktia Porvoo är den lokala Aktiastiftelsens ordförande Ullrike Hjelt-Hansson, som betonade sjösäkerhetens betydelse i en stor skärgårdskommun som Borgå. Borgå Sjöräddare är en medlemsförening i Finlands Sjöräddningssällskap. Av föreningens 370 medlemmar deltar 50 aktivt i det frivilliga räddningsarbetet. Under år 2012 assisterades 37 nödställda och 22 båtar av Borgå Sjöräddare. Den nya sjöräddningskryssaren har beteckningen PV 315 och drivs av två dieslar med en sammanlagd effekt av 552 kW kopplade till vattenjetaggregat. Topphastigheten är 35 knop och aktionsradien 150 nautiska mil. Text och foto Thure Malmberg Sista ubåten fyller 80 år M useiubåten Vesikko fyller 80 år i år. Jubileet till ära har ubåten målats i enligt uppgift ursprunglig färgsättning från den 10 maj 1933, när hon som CV-707 i tysthet sjösattes vid byggvarvet Crichton Vulcan i Åbo. Ubåten var byggd för tysk räkning och provkördes även 1933–34 med tysk besättning, men övertogs därpå av finska staten för att 1936 inlösas för 19 miljoner mark. Därpå införlivades hon under namnet Vesikko (Illern) med Finlands ubåtsflottilj, som kom att bestå av totalt fem ubåtar. Av dessa såldes fyra efter fredsslutet 1944 till skrot i Belgien. Även Vesikko skulle skrotas, men överlämnades 1960 till Krigsmuseet. Tretton år senare, 1973, öppnades Vesikko som museum vid Artilleriviken på Vargön, Sveaborg. I början av fortsättningskriget torpederade Vesikko 3.7.1941 den sovjetiska lastångaren Vyborg (ca 4000 dwt) på 700 meters avstånd söder om Hogland. Efter anfallet utsattes hon för en hård attack med sjunkbomber från sovjetiska eskortfartyg, men klarade sig genom att ligga stilla på bottnen. Vesikko som är 40,9 m lång, bemanna- hon också kunde göra 13 knop mot bara des av 17 man och 3 officerare. Bestyck- 8 knop i undervattensläge. ningen bestod av tre torpedtuber men inga Dagens kamouflagemålning följer enminor samt en 20 mm luftvärnskanon. ligt tidskriften Laiva mönstret från 1943. Deplacementet var 250 ton i ytläge, då Text och foto Thure Malmberg Vesikko kan sommartid besökas på Sveaborg. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 29 Hamnkyrkan kom i gång i Kalajoki Text Jaakko Laasio Bildet Anu-Marja Kangasvieri T 30 sommarfest Text Marko Toljamo Bildet Marko Toljamo och Uolevi Salonen Biskop Samuel Salmi håller tal vid invigningen av hamnkyrkan. T.v. kyrkoherden i Kalajoki församling, Rauli Junttila och t.h. kaplanen Suvi Lehtimäki, som också ansvarar för verksamheten i hamnkyrkan. folk från Brahestad, Karleby och från centralexpeditionen. Entusiasmen var så stor, att kursdeltagarna beslöt att inleda verksamheten genast på hösten och inte först vid årsskiftet. Det var likaså bra, då det just i slutet av året var exceptionellt livligt i hamnen och kyrkan var väl besökt. I gästboken samlades det i rask takt tätt med namnteckningar. Hamnkyrkan invigdes 26.5.2013 av biskopen i Uleåborg Samuel Salmi jämte assistenter. I Finland finns det sjömanskyrkor jämnt fördelade längs kusten. Utöver Finlands Sjömanskyrkas arbetsenheter finns det i Mäntyluoto i Björneborg en tysk sjömanskyrka och nu Kalajoki hamnkyrka. Jämte dessa är Finlands Ortodoxa kyrka och Katolska kyrkan med i verksamheten genom olika sjömanskyrkor. Kalajoki hamnkyrka verkar mitt i hamnen lämpligt vid sidan av kajen. Den är öppen vardagskvällar kl. 19–22, om det finns fartyg i hamnen. De frivilliga, fördelade på fyra team har jour en vecka i Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan taget. På kyrkan finns en kiosk, där man kan köpa något att äts och telefonkort. Det finns också datorer som står till sjöfararnas förfogande, karaokedon och biljard. I biblioteket finns det böcker på olika språk. Det ekumeniska altaret erbjuder möjlighet till enskild stillhet eller till gemensam andakt. ■ Hamnkyrkans ekumeniska altare. i Pirkkala K Kalajoki församling har tillsammans med Kalajoki hamn inlett sjömanskyrkoverksamhet i hamnen i Kalajoki. ill kedjan av sjömanskyrkorna i Finland har en ny länk tillkommit och samtidigt en helt ny aktör i Kalajoki hamn. Hamnen är också tidigare känd som Rahja hamn enligt var den är belägen. Som ledare för verksamheten fungerar Suvi Lehtimäki. Suvi har själv arbetat som frivillig i sjömanskyrkan i Brahestad under den första tiden då den ikom i gång med sin verksamhet, och därav har hon också tillräckligt med erfarenhet att här sätta arbetet i gång. Hamndirektör Esa Anttio har hela tiden varit aktivt med i projektet, och då han själv arbetat på sjön, vet han vad en sådan plats betyder. År 2011 anskaffades till Kalajoki hamn en barackbyggnad som renoverades för att stå till förfogade för de företag och organisationer som var verksamm i hamnen. Genast från början planerade man ett utrymme där sjöfararna kunde tillbringa sin fririd – en sjömanskyrka eller – klubb. Ansvaret för verksamheten erbjöds både åt Sjömanskyrkan och åt Sjömansservicebyrån tillsammans eller åt dem var för sig. Efter olika skeden grundades i samarbete med Kalajoki församling Kalajoki hamnkyrka (eng. Kalajoki Harbour Mission). Bakgrund är Kalajoki församling och Kalajoki hamn. Verksamheten kom i gång år 2012 i oktober, även om det officiellt var meningen att det skulle ske i januari 2013. Under våren och sommaren 2012 hade man rekryterat av saken intresserade till en utbildning av frivilliga både genom tidningsannonser och genom ”bushradion”. Det fanns gott om ivriga, och i september höll man under två veckoslut kiser. För utbildningen ansvarade Sjömanskyrkans Sjömanskyrkans yrkoherden i Pirkkala Olli-Pekka Silfverhuth jämte stab och frivilliga fick till stånd en lyckad och stämningsfull sjömanskyrkofest 10. – 11.8.2013. Toivo Waltari nämner i sin 50-årshitorik av Sjömamskyrkan, att den första sjömansmissionsfesten hölls i Gamlakarleby 7.1.1976. I trakten av Tammerfors var man för första gången 115 år senare. Av Sjömanskyrkans styrelsemedlemmar är varje år fyra i tur att avgå. Nu hade en av dem Mari Suomalainen meddelat, att hon inte längre efter valmötet står till förfogande. Således var det tre medlemmar i tur att avgå och därtill tre nya kandidater. Efter en spännande omröstning (skillnaden om den sista platsen var endast en röst!) valdes ledande diakoniarbetaren Hannele Koivisto, sjökapten Carolus Ramsay, utrikesrådet Mikko Jokela och som ny medlem ekonomie magister Juha-Pekka Sihvonen. Juha-Peka Sihvonen är fältchef för Audi och Seats importbolag och aktiv förtroendevald i Helsingfors kyrliga samfällighet. En viktig begivenhet i linje med Sjömanskyrkans karaktär var också välsignelsen av de nya medarbetarna i söndagens högmässa. Under ledning av biskopen i Tammerfors, Matti Repo, välsignades med Guds ord och handpåläggning följande av våra kolleger: sjömanspastor Jarmo Karjalainen till diakonichef för Sjömanskyrkan, sjömanspastor Taru Savelius-Latvus till chef för sjömanskyrkans arbete i Benelux-länderna, teologie doktor Kari Latvus till sjömanspastor för en projektoruppgift, merkonom Jouni Rihtniemi till bokförare, sjömanspastor Sirpa Tolppanen till sjömanspastor för sjömanskyrkans i Raumo, och till skeppskurator, tradenom Sari Pirinen till medelinsamlare och diakon Jaana Rannikko till ledande skeppskurator och ledande hamnkurator för Fredrikshamn. Välsignelsen är i fortsättningen i Guds hand, på eget ansvar är förmåga och hängivrnhet. Tur behöver man också den gynnar den dristige. ■ Kyrkslätts svenska församling arrangerar sommarfesten i nästa sommaren med finska församling. Kyrkoherde i Lars-Henrik Höglund tog Elis och Siru till Kyrkslätt. Kyrkoherden i Pirkkala Olli-Pekka Silfverhuth (3. t.v.) och stab fick till stånd en lyckad och stämningsfull sjömanskyrkofest. Biskopen i Tammerfors, Matti Repo, välsignades våra kolleger. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 31 Olisko ihmisessä semmonenkin ku merigeeni? Rakennamme hyvää yhteistyöpohjaa Saksan merimieslähetyksen ja suomalaisen merimieskirkon välille. Katharina Bretschneider (edessä 3. vas.sosiaalikuraattori Noora Alimattilan edessä) kävi vapaaehtoisjoukon kanssa vierailulla Lyypekin merimieskirkon SuomiKodilla. Esittelimme työtämme, tutustuimme toisiimme ja sovimme syksyisestä vierailusta Hampurin kirkolle. Aloitimme vierailut viime vuonna tutustumalla Lyypekin Lehmannkain toimipisteeseen koko merimieskirkkomme henkilökunnan voimin. Satu Oldendorff. Vuosaaren merimieskirkon vapaaehtoinen Vesa Vepsä (keskellä) täytti 50 vuotta The Tall Ships Races -tapahtuman aikaan 20.7.2013. Tapahtumassa Nerivoimien yhdysupseerina puolaisella laivalla työskennellyt Vesa poikkesi myös Merimieskirkon osastolla, jossa tapasi mm. satamakuraattori Heikki Huttusen (vas.) ja isänsä Esko Vepsän. Kuva Marko Toljamo. Suomen Merimieskirkon keskustoimiston vapaaehtoistyöntekijä Eeva Blumenthal sai elokuun puolivälissä 2013 pronssisen ansiomerkin 10 vuoden työstään. Syksyllä Eeva ahertaa Pohjois-Saksan merimieskirkolla. Kuva Marko Toljamo. Liberian lipun alla seilaava bulkkialus Emma Schulte vieraili Kokkolan satamassa heinäkuun lopulla. Alus vei Kokkolasta Kostamuksen rautapellettiä Turkkiin. 254 metriä pitkän ja 43 metriä leveän aluksen miehistössä oli viittä eri kansallisuutta. Filippiiniläismiehistö ehti viettää aikaa merimieskirkolla ja käydä kaupungissa ostoksilla. Anu-Marja Kangasvieri. Purjelaivan miehistö oli jaettu kahteen vahtiin. Moshulun paapuurin eli vasemman puolen vahti, Matti Lappalainen äärimmäisenä vasemmalla. Iso kuva: Matti Lappalainen kipparin uniformussa. R Hampurin merimieskirkko haki remonttiin menneeltä Rotterdamin kirkolta tuoleja. Tuolit kannettiin ja lastattiin Timon, Vilman, Eeva-Marian ja Sini-Tuulin voimin hyvässä yhteistyöhengessä autoon. Rotterdamin sosiaalikuraattori Eeva-Maria Rannalle lausumme sydämelliset kiitokset merimieskirkkomaisesta vieraanvaraisuudesta. Sini-tuuli Saaristo ja Satu Oldendorff, Pohjois-Saksa. Kuivalahdella 26.5. pidetyssä perinteisessä Merimieskirkon kevätjuhlassa ansiomerkin saivat Marja-Liisa Sillanpää, Eeva Nuurma ja Anna Liipola. Kuvassa mukana kaksi ensin mainittua. Kuva: Sanna Siivonen. Luumäen Martat ovat neuloneet Merimieskirkon hyväksi villasukkia, joita kuvassa esittelevät Maj-Britt Puranen ja Marja-Liisa Ovaska. Merimieskirkon edustaja Sari Pirinen kävi elokuussa kiittämässä Luumäen Marttojen ja Luumäen seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa sukkien neulojia ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä. Kuva: Luumäen Lehti. Suomen Merimieskirkko kiittää lämpimästi kaikkia Pirkkalan kesäjuhlilla olleita ja sen onnistumiseen vaikuttaneita. Tapaamisiin ensi kesänä Kirkkonummella! Nauru raikasi Lontoon merimieskirkon juhannusjuhlissa, kun Martti Suosalo, Mikko Kivinen ja Otto Kanerva orkestereineen viihdyttivät yleisöä Naurua kolmannella -iltamien merkeissä. Saunat lämpenivät, grilliherkut maistuivat, koivut tuoksuivat ja ihmiset viihtyivät. Vain kokko ja hyttyset puuttuivat. Kuva: Andrew Perrin. 32 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan auman viimeinen kaphoornari, merikapteeni Matti Lappalainen, lähti merille 1938 ahvenanmaalaisen Gustav Erikssonin Moshulussa. Se oli lajissaan kaikkien aikojen laiva eli suurin Suomen lipun alla purjehtinut parkki. Kuopiolaiselle Lappalaiselle oli jo varhain selvää, että hän lähtee merille. Merenkulku oli sukuvika äidin puolella: "Ne oli kaikki laivureita niin ku sanottu ja ei yksin niistä pojista ollut kaikki laivureita mut kaikki ne Uosikkiset oli laivureita". Myöhemmin Lappalainen jopa epäili, että on olemassa jonkinlainen merigeeni: "Niin minä oon sitä nyt jälkeenpäin ajatellut, kun geeneistä puhutaan niin, että olisko tuota olisko semmonenkin geeni ihmisessä". Matti Lappalainen pääsi kesäisin ukkinsa eli äidin isän mukana hinaajalle, ja matkat veivät nuorta miestä muun muassa Saimaan kanavalle ja Viipurin ulkosatamaan Uuraaseen. Kun hän siellä näki suuria laivoja, "niin se vielä sitten löi niin kun sen viimesen niitin siihen, että 'jaha, tästä se sit alkaa'. Ja heti kun vaa sitte keskikoulu oli käyt, niin vanhemmat pisti vähän hanttiin, mut eihän siihen mikään auta silloin, kun se tauti iskee niin". Lappalainen kirjoitutti Kuopiosta ruotsinkielisen kirjeen Erikssonille ja kysyy oppilaan eli prentiksen eli pröntin paikkaa, mutta ensi kerta toi vesiperän: viestiin ei tullut vastausta. Hän ei luovuttanut, vaan kirjoitti uudestaan – ja nyt tärppäsi. Varustamosta tuli orderi olla Uuraassa silloin ja silloin sekä laivan nimi Moshulu. Lappalainen oli silloisen mittapuun mukaan jo laajasti maailmaa nähnyt nuorukainen, sillä hän oli voimisteluhommissa kiertänyt Eurooppaa käymällä Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Silti matka Uuraaseen ja nousu laivaan vähän jännittivät. "No lastaus oli käynnissä, ja minä menin ja tuota nousin, laiva oli vielä melkein tyhjä, mahottoman pitkät oli minun mielest. Portaat laivan sivulla, kun minä kattelin siinä ja semmonen mahtava riki, kun ei ikänä nähny sitä paljon, minä vähän kattelin ja että vähän semmonen jännittynyt olo oli." Kutsussa ei ollut ohjeita, mitä piti ottaman mukaan. Niinpä Lappalaiselle oli yllätys, ettei talon puolesta ollut tarjona juuri muuta kuin sänky, sekin tyystin ilman tykötarpeita. Niinpä oppilaan oli pyydettävä perämieheltä lupaa päästä Uuraaseen ostoksille: oli hankittava työvaatteet, patja ja viltti "ja tuota sit jotakin semmosta pari lakanantapaista värillistä kyllä". Lappalaisen ensimmäinen tehtävä oli maalata Moshulun keulaa. Ja siitä se alkoi, se meriura, joka päättyi kipparina eläkepäiviin 1977. Ensi reissullaan Lappalainen kiersi myös Etelä-Amerikan eteläkärjen Cap Hornin. Hän kuoli 93-vuotiaana Raumalla 2010. Moshulu palvelee yhä, ei tosin enää merenkulkua, vaan ravintolana Philadelfiassa USA:ssa. (Tarina perustuu Matti Lappalaisen haastatteluun, jonka teki Rauman merimuseon johtaja Hannu Vartiainen.) Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 33 merikohtaloita perhepiiriuutisia Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. kirjat / böcker U-veneiden lokikirjat Jak P. Mallman Showell: Harmaat sudet. Atlantin taistelu sukellusvenemiesten silmin. Koala 2012. P aiheetonta satikutia parhaansa yritettyään. Metsästysonni ja uhkarohkeus toivat halutun rautaristin rintaan – tai haudalle. Maailman kuuluisin ja paras sukellusveneelokuva, saksalaiseen Das Boot -romaaniin pohjautuva U-96 kertoo yhden veneen sotaretkestä. Harmaat sudet -kirja kuvaa dokumentein, kuinka tuon sukellusveneen filmille ikuistettu retki todellisuudessa sujui. Lokikirja todistaa, että retki oli juuri niin piinaava alukselle ja miehistölle kuin elokuva kertoo, vaikka tapahtumat eivät ole kirjailija, sotakirjeenvaihtaja Lothar-Gunther Buchheimin kynästä täysin dokumentaarisina romaaniin ja elokuvaan tallentuneetkaan. Erikoinen, jopa huvittava merenkulullinen nyanssi paljastuu kirjasta: ankarissa olosuhteissa aluksiaan taitavasti valtamerillä käsitelleet sukellusvenekipparit olivat toisinaan poropeukaloita manöveeratessaan aluksiaan satamissa ja kolhivat niitä töijauksissa. No, ei ole kuin parikymmentä vuotta aikaa, kun eläköitynyt portmouthilainen ydinsukellusveneen kapteeni haki Portsmouhin ja Gosportin välisen lossin kuljettajan virkaa Englannissa ja jobi jäi saamatta. Valitsijat totesivat, ettei hakijalla ollut todistusta, eikä niin muodoin pätevyyttä pienaluksen käsittelyssä. itää kiittää Koala-kustantamoa, joka tarjoaa sukellusvenefriikeille kiinnostavia lukuhetkiä tiheään markkinoille putkahtelevien sukellusvenekirjojen muodossa. Riskitöntä niiden kustantaminen ei ole. Myyntimäärät eivät liene kovin suuria. Kirjakauppojen kiinnostus U-venekirjojen esillepanossa ja markkinoinnissa on laimeaa. Partaiset sukellusvenemiehet ja heistä kirjoittavat kirjailijat eivät koreile naisten lehdissä. Miehisten miesten Joni Skiftesvik merikirjat löytyvät usein kaupoista vain kyselemällä ja erikseen tilaamalla. Harmaat sudet ei ole erityisen hyvä kirja. Se on kuitenkin kiinnostava puisevasta ja kankeahkosta tekstistään huolimatta. Koalan U-venekirjojen suomentaja näyttää olevan jälleen hieman ulkona merenkulun terminologiasta ja viljelee omituisia, osin jopa hoopolle vaikuttavia ilmaisuja. "Laiva kääntyi kannoillaan", virolaisalus kuljetti "pönkkälastia", ja alusten painot ja vetoisuudet menevät toistuvasti sekaisin. Lausekonstruktiot ovat toisinaan niin kommervärkkisiä, ettei viesti kulje, mikä on kirjassa se pahin mahdollinen virhe. Harmaat sudet pohjautuu saksalaisten sukellusveneiden lokikirjatietoihin. U-veneiden lokikirjat joutuivat jokaisen tehdyn sotaretken jälkeen esikunnan tarkkaan syyniin, ja kehuja Mikko Uola: Petsamo 1939–1944. Minerva ja nuhteita jaettiin kippareille tekemisistä ja te- 2012. kemättä jättämisistä. Dokumentteihin perustuva kirja ei kerro ohtori Mikko Uola on kirjoittanut erittäin iloisista asioista; se kertoo nuorten merimieskiinnostavan kirjan Suomen itäisestä käten kuolemista, kauppa-alusten tuhoista ja sak- sivarresta Petsamosta, jonka venäläisen tulsalaisten lähes itsemurhahyökkäyksistä liittou- kinnan mukaan ”Lenin antoi Suomelle, mutta tuneiden vahvasti suojattuja saattueita vastaan Stalin otti pois, koska Suomi hyökkäili sieltä hitailla ja haavoittuvilla sukellusveneillä. jatkuvasti Neuvostoliittoon”. Hämmästyttävää on huomata, kuinka paljon Uolan tuhti kirja rajautuu talvi- ja jatkosodan täysin tuloksettomia retkiä U-veneet tekivät. aikaan, mutta laajenee monien aihepiirien osalta Ne turhauttivat miehistöä ja osoittivat, kuin- myös sotaa edeltäviin vuosiin. Kirja kertaa vanka nopeasti natsi-Saksa sodan alkuvaiheiden hoja ja vatvottuja asioita, mutta sisältää myös jälkeen kulki tuhoaan kohti merellä. Taiste- verestä tietoa Jäämeren rannan maasuikaleesta, luretkien jälkeen veneen päällikkö sai usein joka oli koko Suomen-aikansa suurvaltojen sil- Englanti kuritti Suomea T 34 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan mätikkuna ja mielihalujen kohteena geopoliittisen asemansa ja nikkelivarojensa takia. Nikkeli saakin kirjassa pääosan, jonka ympärillä asiat ja eri armeijoiden sotakoneet pyörivät, sotilassaappaat narskuvat ja miestä kaatuu. Jatkosodan loimuihin ja kauheuksiin johtaneen tapahtumaketjun takaa pilkistelee toistuvasti nikkeli, sodan metalli, jopa enemmän kuin vallitsevana käsityksenä tähän asti on ollut. Yllättäen Iso-Britannia saa opuksessa pahiksen roolin. Uolan mukaan britit vaikeuttivat suomalaista elinkeinoelämää ja elintarviketilannetta heinäkuusta 1940 lähtien rajoittamalla Suomen ainoan käytössä olevan sataman Liinahamarin meriliikennettä. Laivoja pidätetään, pakotetaan englantilaisiin satamiin, lastiasiakirjoja syynätään ja suomalaista tonnistoa vaaditaan Englannin käyttöön. Britannian sanelupolitiikka kuristaa meriliikenteen välirauhan aikana lopulta lähes kuoliaaksi. Pahimmillaan suomalaiset kauppalaivat ovat 1941 sekä brittien että Suomen tulevan aseveljen Saksan lentokoneiden ja sukellusveneiden maaleina. Suomi menettää kymmenkunta alusta. Irvokkain menetys on Nordström-varustamon Oscar Midling, joka pelastaa hyisestä Pohjanmerestä saksalaisten upottaman brittialuksen miehistön, mutta joutuu myöhemmin englantilaisen sukellusveneen upottamaksi. 25 ihmistä menettää henkensä. Huomasin lukevani ensimmäistä kertaa Liinahamarista vahvasti linnoitettuna satamana. Saksalaisten etenemisen Murmanskia kohti tyssättyä ja voimien hiipuessa saksalaiset varustautuivat pitämään Liinahamarin hallussaan niin maalta kuin mereltä tulevalta hyökkäykseltä. Rannikkolinnakkeita ja betonikorsuja rakennettiin, ilmatorjuntaa tehostettiin. Petsamo oli käytännössä 1943 suuri siiliasema. Partisaanit tekivät tihujaan Petsamossa ja aseveljet kaivelivat perunoita siviilien pelloista. Koltista ja kirkoista kiinnostunut Heinrich Himmler teki pikavierailun. Itävallasta tuotiin ilmarata ja sen avulla pystytettiin ruokkimaan Litsan rintamaa ruoalla ja miehillä. Parkkinan sotilashautausmaata laajennettiin yötä päivää. Kaatuneiden lukumäärää ei kukaan tiedä. Vähemmän tunnettua ovat englantilaiskoneiden Petsamoon tekemät iskut jatkosodan aikana. Eräissä teoksissa mainitaan yksi ilmahyökkäys, mutta Uolan mukaan niitä oli useita. Erikoisin on brittien Petsamoon 30.7.1941 tekemä matalapommitus, jossa norjalainen laiva upposi ja satamarakennuksia vaurioitui. Koneet tulittivat konekivääreillä tykistöasemia ja taloja. Neljän ihmisen, joista kaksi suomalaista, ilmoitettiin kuolleen. Englanti ei ollut tuolloin vielä virallisesti sodassa Suomen kanssa, se julisti sodan vasta 6.12.1941. Kyseessä oli Churchillin Stalinille lupaama rintaman ”kevennyshyökkäys”, joka miehensä ja susimies. ’Syyskuu’ on 12-vuotias kohdistui Petsamon lisäksi myös Kirkkonie- tyttö ja koko Satumaa-seikkailun päähenkilö. meen. Englantilaiskoneet, 6 hävittäjää ja 18 Muista vielä mainittakoon malliksi ’Välke’ eli pommikonetta, nousivat ilmaan brittien Jää- lamppu, ’Hannibal’ eli kenkäpari. merelle siirtämiltä kahdelta lentotukialukselta. Jutun juoni lähtee liikkeelle siitä, että kesSaksan propagandakoneisto otti hyökkäyk- ken tavallisen arjen Syyskuu kohtaa vihreätaksestä irti kaiken mahdollisen. Itse propaganda- kisen herrasmiehen eli Vihreän tuulen. Tämä ministeri Joseph Goebbels intoutui antamaan houkuttelee tytön seikkailuun noutamaan lausunnon ”plutokraattien tikariniskusta pie- Satumaan metsästä talismaanin, mitä sanaa nen, vapautensa puolesta taistelevan kansan kirjassa mieluusti käytetään taikaesineen siselkään”. Brittilehdistö uutisoi hyökkäyksestä jasta. Se joutuisi muuten pahalle hallitsijalle, ”natsismin takaporttia vastaan”. 12-vuotiaalle Markiisittarelle. Arvata saattaa, että superkuvitteelliset ystäBrittien lentoase operoi Petsamossa ainakin pari kertaa vielä Liinahamarin pommituksen vät ja olennot eivät lopu Syyskuun tieltä. Vasjälkeen. Uolan mukaan 28.9.1941 Petsamojoen taan tulee muun muassa sir Kartta, jonka kartsuuri maanvyörymä aiheutui kahdeksan britti- tapukua viivoineen ja kirjoituksineen Syyskuu pommittajan hyökkäyksestä. Koneet tukeutui- kehuu. ”Maailma on enimmäkseen vettä, napit vihreitä saaria ja vyönsolki on jalokivi”, mies vat Neuvostoliiton pohjoisiin lentokenttiin. Uusi Petsamo-kirja on kuvitettu näyttävästi. luettelee ja siemaisee kuumaa brandyä. Kun Syyskuukin ottaa estoitta huikat, alkaa Tekijä on onnistunut saamaan teokseen runsaasti ennen julkaisematonta laadukasta kuva- nuortenkirjan lukijaa oudoksuttaa. Lopulta Satumaa häämöttää, mutta uimalla materiaalia. ei sinne pääse, virta vie toisaalle. JalokiviranJoni Skiftesvik nasta tyttö löytää safiirilla koristellun hopeaseipään, josta taian voimalla sukeutuu monta tukevaa valtikkaa. Ne hän sitoo hiuksillaan yhteen lautaksi, noidan kauha mastoksi ja oma mekko purjeeksi. ”Minä tein sen”, hän huudahtaa ja lopulta Satumaa pääsee pahan pauloista. Tutkija Mervi Polvisen mukaan Valenten tekstin voima piilee kielessä sekä hahmojen ja niihin ladattujen merkitysten kerroksisuudessa. Perinteistä maailmankuvaa ei fantasiaSatumaassa voikaan olla. Kirjan otsikkoa on sanottu nimihirviöksi. Koska suomen versio on suora käännös, Valente halunnee epäotsikollakin korostaa muunlaisen tradition vastaisuutta. Satumaan purjehdus Irmeli Tanttu Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. Gummerus 2013. Mainingit korkeina J os mielii heittäytyä mielikuvituksen viidakkoon, niin tarjolla on kirja nimeltä ’Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla’ Sen on pari vuotta sitten julkaissut runsaasti palkittu amerikkalainen Catherynne M. Valente (s. 1979), surrealistisen fantasia- ja tieteiskirjallisuuden edustaja. Nuorille kaavaillun teoksen suomentajaa Sarianna Silvosta sopii kiittää. Hänellä on varmaan ollut pitelemistä käännösurakassa, kun tässä jo pelkkä luku-urakka otti koville. Yli 300-sivuisen kirjan ensi aukeamalla luetellaan tarinan toimijat. Esimerkiksi ’Päivää’ on noita, ’Näkemiin’ on Päivään noitasisar, ’Kiitospaljon’ on heidän yhteinen noita-avio- Gavin Pretor-Pinney: Aallontarkkailijan opas. Atena 2011. O lipas kiva tietää, että ukkosenjyrähdys on iskuaallon eräs muoto. Ja että Lontoon Millennium-silta oli yllättäen suljettava heti vuoden 2000 avajaisten jälkeen. Syypää löytyi kävelysillan kulkijoista. Askelten kaikupohja, resonanssi, synnytti sillan rakenteisiin heilahtelua ja värähtelyä, vaarallisia seisovia aaltoja. Muun muassa tällaisia tiedonsiruja on poimittavissa kirjasta Aallontarkkailijan opas, mutta kokonaisuudessaan siinä on kaikki ja rapiat tämän maailman aalloista. Asialla on tunnettu britti Gavin Pretor-Pinney, myös Pilvibongarin taskuoppaan (Atena 2010) tekijä. Ilmestymisvuonna se oli meillä ostetuin tietokirja. Aalto-kirjastakin on tullut menestys. Unohtuu helposti, että aaltoja on kaikkialla ympärillämme muodossa tai toisessa, toteaa Pretor-Pinney. Niitä on muun muassa mikroaaltouunissa, sateenkaaressa ja aivoissa. ADHD-lapsilla ilmenee ongelmia juuri aivoaalloissa, theta- ja beta-taajuuksien määrissä. Kuitenkin useimmille meistä aaltoilu tiivistyy merenaaltojen kokoon, muotoon ja liikkeeseen. Aallon korkeus on kansantajuisesti laskettuna sen pohjan ja huipun välinen erotus. Aallon pituus kuvaa huipun etäisyyttä seuraavasta aallonharjanteesta. Silti on kyse aina yhtä matkaa etenevistä aalloista, aallokosta, joka on läpikotaisin tuulen aiheuttamaa liikettä. Vähätuulisinta on 30–35 leveysasteiden välissä pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Aluetta alettiin nimittää hepoasteiksi, kun 1700-luvulla espanjalaiset laivat joutuivat vesipulaan ja heittämään lastina olleet hevoset yli laidan. Jos aallot ovat viisimetrisiä, kaikkialla on jo valkean pintakuohun peittämiä vaahtopäitä, myös ’kipparin tyttäriksi’ tai ’valkeiksi hevosiksi’ kutsuttuja. Ne syntyvät aallon taittuessa syvässä vedessä ja voivat murtua kohtalokkaasti laivan kannelle. Aaltokirjaa tehdessään Pretor-Pinney sai kerrankin tilaisuuden kokea kunnon hiivarin, jossa 15 metriä korkeiden aaltojen pituus oli 250 metriä. Korkeuteen vaikuttivat tuulen ’pyyhkäisymatka’ ja kestoaika, hän tarkentaa. Myrskyssä aallot ovat ’pakotettuja’, kunnes tuulen laantuessa ne muuttuvat ’vapaiksi’ mainingeiksi, sillä ne eivät enää tarvitse ilmaa työntövoimakseen. Veden vihdoin paiskautuessa vaikka kivikkoon, muuttuu osa aaltoenergiasta ääneksi eli ääniaalloiksi. Sellaisista on kyse myös musiikissa. Tulee mieleen Sam Sihvon ”Elon mainingit korkeina käyvät…” (1921). Aallontarkkailijan opas soveltuu jokaiselle luontoihmiselle ja varsinkin sinulle, joka hurmioidut meren aalloista. Irmeli Tanttu Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 35 Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Kunnan tervehdys, pormestari Helena Rissanen Arvoisat merimieskirkon juhlavieraat Pirkkalan kunnan puolesta minulle on suotu mieluisa tehtävä esittää kunnan tervehdys täällä merimieskirkon pääjuhlassa. Pirkkalalla on pitkä ja arvostettu historia Hämeen emäpitäjänä. Viime vuonna juhlimme kuntamme 90-vuotiasta taivalta ja pitäjänä 775 -vuotistaivalta Suomen hiippakunta laajeni 1209-1229 voimakkaasti Hämeen sydämeen. Pirkkalan kirkkopitäjän katsotaan muodostuneen Hämeen kapinaan mennessä vuonna 1237. Pitäjän ikä on tapana ollut määritellä kristillisen seurakunnan perustamisen mukaan. Sen mukaan Pirkkalan pitäjä on ollut varmasti olemassa vuonna 1237 ja niinpä sitten pitäjänä olemme olleet 775 vuotta. Vanha Suur-Pirkkala käsitti yli puolet nykyisestä Pirkanmaasta, alueen jolla asuu nykyisin noin 380.000 asukasta. Suur Pirkkala alkoi jakautua jo varhain, kun uusia seurakuntia ja myöhemmin sen kuntia erotettiin alueesta. Jo 1346 Vesilahti erosi Pirkkalasta ja pian sen jälkeen Lempäälä sekä Kangasalan suurpitäjä. Jäljellä olevasta Pirkkalan seurakunnasta muodostettiin ensin 1919 Etelä-Pirkkalan ja Pohjois- Pirkkalan seurakunnat ja vastaava kuntajako tehtiin 1922 eli 90 vuotta sitten. Vuonna 1938 Pohjois-Pirkkalan nimi muutettiin Nokian kauppalaksi ja Etelä Pirkkala sai käyttöönsä vanhan historiallisen nimensä Pirkkala. 36 Kunnan asukasluvun kasvu on ollut nopeaa verrattuna historian aikaan. Kaksituhatta luvulla meille on muuttanut 6.000 asukasta, eli yksi kolmasosa nykyisestä asukasluvustamme joka on n. 18.300. 2011 vuonna meillä rakennettiin eniten koko maassa asuntoja tuhatta asukasta kohti. Meidän tavoitteena on tarjota monipuolisia asumisen mahdollisuuksia elämän eri tilanteisiin. Meillä on tavoitteena kantaa vastuuta viheralueiden riittävyydestä ja luonnon moninaisuudesta kuntalaisten elämisen edellytysten parantamiseksi. Kehitämme kaikkia palveluita asukaslähtöisesti, soveltaen jatkuvan parantamisen periaatetta. Huolehdimme asukkaidemme hyvinvoinnista ja toteutamme kestävän kehityksen periaatteita. Kuulemme kuntalaisia ja kehitämme erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Meidän pormestarimallin avulla vahvistamme myös hyvää poliittista yhteistyötä. Tampereen kaupunkiseutu on ollut koko maan toiseksi paras kasvukeskus. Valitettavasti päivittäiset uutiset irtisanomisista ovat koko maamme kasvun ja kehittämisen kannalta huolestuttavia. Tampereen seudulle ja meille Pirkkalaan on tullut useita pienempiä yrityksiä. Ne tuovat työllisyyden ja muunkin toimeliaisuuden mukanaan parempia mahdollisuuksia koko seudun kehittämiselle. Elinkeinotoimintaa kehitämme monipuolisesti huomioiden erilaisten yritysten tarpeet. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Kymmenien vuosien ajan aina tulee esille Pirkkalan liittäminen Tampereeseen. Niinpä taas nytkin maan hallitus on esittänyt rakennelain kriteereitä Suur Tampereen perustamiseen. Koko seudun vahva näkemys on seudullisen yhteistyön kehittäminen itsenäisten kuntien kesken. Tampereen talousalueen kehittymisen esteenä ei ole kuntarajat. Hyvien yhteistyösuhteiden ansiosta pystymme viemään eteenpäin yhteiskunnallista kehittämistä koko talousalueen kannalta parhaiten. Meillä on hyvin tulevaisuuteen suunnattu strategia ja visio: Olemme elinvoimainen ja voimakkaasti verkottuva kunta, kehitämme aktiivisesti asukkaiden ja elinympäristön hyvinvointia itsenäisenä kuntana. Olemme myös edelläkävijä ja rohkea toimintatapojemme uudistaja. Olemme aktiivinen toimija kaupunkiseudun kuntien ja eri toimijoiden kanssa kehittämässä koko talousaluetta. Rakennetaan Tampereen seutua yhdessä niin kuin kotiamme, jossa meillä kaikilla on turvallista ja hyvä elää elämäämme ja luoda myös mahdollisuudet tuleville sukupolville niin kuin meidän esi-isät ovat rakentaneet yhteiskuntaamme meille. Toivotan näillä sanoilla teille oikein hyvää Merimieskirkon juhlapäivää Pirkkalan kunnan puolesta. ■ Juhlapuhe, kansanedustaja Ilkka Kantola Arvoisat juhlavieraat, hyvät merimies- ikävä muodostivat yhdessä melkoisen kirkon ystävät! henkisen painolastin jo ennestään väsyneen merimiehen harteille. Jeesus, kulttuuri ja arjen elämän karheus. Merimiesten henkisen kuorman haElämän herkkä kauneus ja arjen vaativa vaitsivat ensimmäisenä merimiehet itse. paino. Nämä kaikki ovat keskeistä Meri- Historiikissaan professori Pentti Lempiäimieskirkon työssä ja nämä ovat olleet läs- nen kertoo, että apua tilanteeseen lähtivät nä myös tämän viikonlopun kesäjuhlien järjestämään herätyksen kokeneet miehet, ohjelmassa eri tavoin. joiden joukossa oli myös entisiä merenMerimieskirkkotyö on lähimmäisistään kulkijoita. Hengellinen toiminta laivoilla välittävien kristittyjen vastaus kansain- pidettyjen tilaisuuksien muotoisena käynvälistymiseen ja globalisaatioon. Siihen, nistyi Lontoossa 1800-luvun alkupuolella. että ihmiset liikkuvat työn perässä oman Suomalainen työ käynnistyi vuosisadan maansa rajojen ulkopuolelle. loppupuolella 1875 kun Suomen MeriMerenkulku - matkustaminen ja ta- mieslähetysseura perustettiin. Ratkaivaroiden kuljettaminen suurten vesien sevaa oli toisten pohjoismaiden antama toiselle puolelle - on vanhin yritys ottaa esimerkki ja kannustus ja se, etteivät ne maapallo haltuun. Merenkulku on varhai- voineet palvella kohtaamiaan suomenkiesin merkittävä globalisaation, maapallois- lisiä merimiehiä. tumisen askel. Alusten rakentamisen ja Merimieslähetysseuran perustamisessa muiden merenkulun taitojen myötä suu- ratkaiseva rooli oli kirkon papeilla. Tämä rista vesistä tuli ihmisiä yhdistävä tekijä ei tarkoittanut sitä, että kirkko organisaakun ne ennen olivat erottaneet maanosat tiona olisi ottanut merimieslähetystyön ja niillä asuvat ihmiset toisistaan. Maapal- omaksi tehtäväkseen. Kuten aiemmin lon pieneneminen käynnistyi sitä mukaan käynnistynyt sisälähetystoiminta ja pakun merenkulku kehittyi. kanalähetys sai merimieslähetystyökin Moderni, kansainvälinen kauppame- rakentaa organisaationsa ja rahoituksenrenkulku kehittyi voimakkaasti 1800 sa tyhjästä luoden. Vahvan näkemyksen, luvulla. Laivojen koko kasvoi ja niillä innostuksen ja kutsumuksen varaan ratyöskentelevien merimiesten määrä mo- kentuva kivijalka vahvistui sitä mukaan ninkertaistui. Työolot eivät olleet häävit. kun kokemuksia ja havaintoja käytännön Merimatkat olivat pitkiä ja elämä oli pa- työstä ja työn tarpeellisuudesta kertyi. kostakin yksitoikkoista. Satamassa käynMaailmalla liikkuvat kansalaiset jänit toivat vaihtelua yksitoikkoisuuteen, tetään helposti oman onnensa nojaan. mutta toisaalta altistivat myös muille Asenteet kotimaahan jäävillä voivat olla sosiaalisille ongelmille. Erilaiset tavat ja sellaiset jota kuvataan laulun sanoissa toisenlainen kulttuuri, vieras kieli ja koti- "raukat vain menkööt merten taa.". Toi- saalta ajatellaan, että kotimaansa jättävä kansalainen lähtee onneaan koettelemaan ja saakin sitten olla omillaan. Lähtijälle nämä asenteet merkitsevät kovaa haastetta osoittaa pärjäävänsä ulkomailla. Vastaavasti epäonnistumisen tuottama häpeän tunne voi olla traumaattinen jos syntyy kokemus että joutuu palaamaan kotimaahan "häntä koipien välissä." Näiden asenteiden ja kokemusten todellisuuteen kykenee ihmisten vapaasta innostuksesta muotoutunut järjestö tuomaan rohkeutta ja luottamusta, välittämistä ja huolenpitoa. Yksittäisten ihmisten spontaanista innosta nouseva toiminta ei ole sidottu alueellisiin hallintorajoihin. Toiminnan perustana ei ole hallitsijan käsitys vallassaan olevan alueen maantieteellisistä rajoista. Perustana ei ole säännöstö alueella asuvien ihmisten oikeuksista ja julkisen vallan velvollisuuksista. Järjestön toiminta lähtee sen jäsenistön tekemistä havainnoista ja niiden pohjalta tuotetuista analyyseistä, joiden kohteena ovat kotimaansa rajojen ulkopuolella asuvat ja liikkuvat ihmiset. Järjestö toimii eri lähtökohdista kuin julkinen valta, kunta tai valtio. Tähän perustuu Merimieskirkon toiminnan omaperäisyys. Järjestönä se on riittävän ketterä ja nopea ollakseen oikealla tavalla nöyrä nopeiden muutosten edessä. Järjestönä se pystyy muodostamaan pelastavia rakenteita kaaokseen ja antamaan välineitä epävarmuuden keskellä elävien Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan >> 37 Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Juhlajumalanpalveluksen saarna, piispa Matti Repo arkeen. Järjestönä sen on oltava tasavertaisessa vuorovaikutuksessa jäsenistönsä kanssa, jonka vapaaehtoisen sitoutumisen ja tuen määrä asettaa rajat organisaation toiminnan mahdollisuuksille. Järjestönä Merimieskirkko tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuden mielekkääseen mukana oloon käytännön toiminnan kautta. Merimieskirkon toiminnan kehitys on samalla kansainvälistymisen ja globalisaation historiaa. Kotimaastaan maailmalle lähtee työhön tai muusta syystä yhä enemmän muitakin kuin merenkulkijoita. Opiskelu, liike-elämä, yhteiskunnalliset tehtävät ja monet kansainväliset organisaatiot kutsuvat myös suomalaisia ihmisiä eri puolille maailmaa. Työn perässä kokonaiset perheet liikkuvat eri puolille maailmaa. Raskaan liikenteen kuljettajat ovat osa kansainvälistä kauppaa. He ovat monessa mielessä tämän ajan merenkulkijoita, jotka joutuvat jättämään perheensä, jotta erinäiset tavarat maiden ja merten takaa kulkeutuisivat Suomeen. Yksinäisyys, yksitoikkoisuus, erilaisten kielten ja kulttuurien kanssa selviäminen ovat todellisia haasteita niin rahtareilla kuin merenkulkijoillakin. Tämänvuotisten kesäjuhlien teema on "aaltoliikkeessä". Opin kuluneen kesän purjehdusretkillämme, että aaltoliikkeessä olemisen tila on tarkka ja vaativa paikka. Merellä aaltoliike ei ole tasaista siniaaltoa, joka tuottaisi säännönmukaisen keinunnan veneeseen. Aallot ovat yksilöllisiä. Jokainen aalto on erilainen ja heittää venettä uudella tavalla. Purjepaatissa aallot ja voimakas tuuli muodostavat vaativan yhdistelmän, jota voisi verrata villihevosen kesyttämisyritykseen. Matkallamme Kökarista kohti Turkua aallokko ja tuuli heittelivät paattiamme niin, että matkan jälkeen toinen meistä kävi laitattamassa tikit leukaan kun ote keikkuvasta paatista hetkeksi herpaantui. Onneksi ei käynyt pahemmin. Tulkitsen niin, että "Aaltoliikkeessä" Merimieskirkon kesäjuhlien teemana kuvaa sitä, että järjestömmekin on tarkan ja vaativan paikan kohdalla. Kirkko on merellä, kuten se on aina ollut. Joskus aallokko on suurempaa, joskus pienempää. Toisinaan ollaan aallon 38 harjalla, toisinaan pohjalla. Aallonharjallakin oltaessa on yritettävä navigoida niin että seuraavalta aallonpohjalta on mahdollisuus nousta. Merimieskirkon toimintaympäristö on koko maailma. Toimintaympäristön muutoksista keskeinen on kansainvälistymisen ja globalisaation jatkuminen. Lähiympäristössä Suomessa ja Euroopassa yleinen taloustilanne tarkoittaa sitä, että julkinen valta joutuu etsimään säästöjä. Merimieskirkon kumppanuuksien kannalta merkittävää on että Ulkoministeriö joutuu vähentämään ulkomaan edustustojensa määrää. Julkisen vallan mahdollisuudet palvella ulkomailla oleskelevia tai liikkuvia suomalaisia heikkenevät. Merimieskirkko on pidetty tietoisena tulevista muutoksista ja yhteistyötä rakennetaan mahdollisuuksien mukaan. Kansainvälistyminen ja globalisaatio merkitsevät sitä, että Merimieskirkolla on työmahdollisuuksia tarjolla vaikka kuinka paljon. Avustusten ja vapaaehtoisen tuen varassa elävän järjestön talous on sekin altis aaltoliikkeelle. Toistaiseksi aallokko on ollut loivaa. Joka tapauksessa talous asettaa rajat toiminnan määrälle. Tämä on ollut järjestön todellisuutta sen koko historian ajan. Matkalla olijoiden yhteisönä Merimieskirkko on itsekin jatkuvasti matkalla, jotenkin muukalainen ja sen varassa että tukijat suhtautuvat siihen suopeasti. Järjestöluonteensa takia Merimieskirkko saa työntekijöikseen innokasta ja kutsumustietoista väkeä. On tärkeätä, että järjestö huolehtii hyvästä johtamisesta, selkeästä organisaatiosta ja työntekijöidensä jatkuvasta koulutuksesta. Ja tämän jälkeenkin ja ohella on tärkeätä, että työssä jaksamista ja työhyvinvointia seurataan säännöllisesti. Sama seuranta ja huolenpito koskee myös kaikkea vapaaehtoisväkeä. Työn raskaus on tietysti aaltoliikkeessä sekin, mutta on välttämätöntä, että työntekijä johdetaan välillä myös tyveneen, jossa voi oikeasti pysähtyä ja levähtää. Hallituksen kertomuksessa todetaan että "jo nyt Merimieskirkolla on toimintaa enemmän kuin mihin resurssit riittävät." On selvää, että tällainen tilanne ei voi pidemmän päälle olla kestävä. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Tästä tietoisena hallitus on valinnut harkitun elvytyksen politiikan jolla hyvää toimintaa kannatellaan uskoen siihen, että yleisen taloustilanteen parantuessa myös seuran talous kehittyy myönteisesti. Aallokossa ohjaaminen on taitolaji. Purjehtija tietää, että liian tiukaan vastatuuleen yrittäminen tappaa vauhdin kokonaan. Mitä isompi aallokko, sitä enemmän on varottava liian tiukkaa kurssia. Merimieskirkon rahoitus ei perustu lakiin vaan järjestön nauttimaan luottamukseen rahoittajien taholla. Luottamus on strategisesti tärkein pääoma mitä järjestöllämme on. Luottamus on saavutettu ja se on ylläpidettävissä uskottavalla strategialla, toiminnan korkealla laadulla sekä organisaation läpinäkyvyydellä. Julkiset rahoittajat, kuten valtio ja kirkko, edellyttävät selkeää raportointia ja auttavat näin toiminnan kehittämisessä. Jatkuva yhteydenpito seurakuntiin ja yksityisiin tukijoihin ja yhteistyökumppaneihin kuljettaa viestit oikeanmuotoisina ja ajantasaisina, niin että myönteinen kuva Merimieskirkosta säilyy ja vahvistuu. Viestinnän merkitys tullee edelleen kasvamaan eikä markkinointi sanaakaan ole pakko vierastaa. Tärkeätä on muistaa että teot ja toiminnan jälki ovat vaikuttavin viesti. Kiitän Merimieskirkon entistä ja nykyistä henkilöstöä visionäärisyydestä ja sitoutuneisuudesta joka näkyy asiakkaille järjestön tekemän työn laadukkuutena ja tukijoille järjestömme luotettavuutena. Lopuksi haluan kiittää kaikkia Merimieskirkon ystäviä ja tukijoita, niitä jotka antavat taloudellista tukea, niitä jotka antavat taitojaan ja ponnistelujaan kirkon eri toimintojen mahdollistamiseksi. Erityinen kiitos Pirkkalan seurakunnalle näiden juhlienjohdosta. Teidän tukenne varassa tämä Merimieskirkkomme purjehtii tässä ajassa rohkeana kohti tulevaisuutta. Avoimena, vieraanvaraisena ja luotettavana. ■ Tekopyhän tutkiskelu Evankeliumi Luuk. 18: 9-14 vieraisiin. Kaikkihan ovat kirkkovieraita, ja samaan aikaan myös tuttuja; kirkkoon tullessaan ikään kuin omaan huoneeseensa tulleita. Onhan tämä pyhäkkö yhteinen jumalanpalvelushuone kaikille, jotka ovesta sisään astuvat. Heitä voi kaikkia pitää Jumalan kutsumina, oli heidän saapumisensa välitön syy mikä tahansa. Merimieskirkolla on myös ovet avoinna monilla paikkakunnilla, perinteisesti satamakaupungeissa. Nykyään kirkoilla kävijät ovat paljolti muitakin kuin merimiehiä; he ovat maassa asuvia perheen perustaneita suomalaisia, he ovat rekkakuskeja, au-pair-tyttöjä, väliaikaisella komennuksella työtä tekeviä jne. – mutta yhtä kaikki, he ovat keskenään erilaisia. Heillä voi olla omat syynsä avata kirkon ovi, mutta he ovat kaikki tervetulleita. Ihan yhtä hyvin kuin tänä aamuna Pirkkalan kirkkoon saapuneet. Äsken luetussa evankeliumissa Jeesus Rakkaat seurakuntalaiset, pirkkalalaiset ja Merimieskirkon juhlille kokoontuneet. kertoi Jerusalemin temppeliin saapuneisTänään on kirkossa monenlaisia ihmisiä. ta kahdesta ihmisestä. Heillä oli vaikeat Ei voisi tehdä jakoa vain paikallisiin ja raamatulliset tittelit, fariseus ja publikaaMuutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan." Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.» ni. Fariseus oli arvostettu uskonnollisen puolueen edustaja, joka halusi tarkoin noudattaa Jumalan lakia. Publikaani taas oli halveksittu valtion virkamies, joka keräsi tullimaksuja ja eroja joskus omiinkin taskuihinsa. Edellisiä pidettiin pyhinä, jälkimmäisiä syntisinä. Kertomuksemme miehillä oli varmasti monia muitakin eroja, mutta tässä kohtaa kiinnostaa vain yksi. Mikä se oli? Pyydän sinua hetkisen miettimään sitä ja kertomaan sitten vierustoverillesi, mikä sinun nähdäksesi oli fariseuksen ja publikaanin ero. Nyt sinä olet tehnyt merkittävän työn, olet osallistunut saarnaamiseen. Olet selittänyt Raamattua toiselle ihmiselle. Se saattoi tuntua vaikealta tai helpolta. Mutta nyt teen toisen kysymyksen, eikä se ole aivan helppo. Kerro vierustoverillesi, kumman kaltainen tämän kertomuksen henkilöistä sinä itse mielestäsi olet, fariseuksen vai publikaanin? >> Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 39 Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa Ei ollut helppo sanoa ääneen, eihän? Ehkä ei ollut ihan helppoa valita, kumpaan samaistuu. Mielessään näkisi itsensä kernaasti nöyränä publikaanina, joka ei pidä itseään toista parempana vaan tunnistaa oman heikkoutensa ja vajavaisuutensa. Sellaisen itsensä tutkimisen tuloksena tuntee myös rehellisesti, että voi vain rukoilla Jumalalta omien syntiensä anteeksiantamusta. Mutta jos rohkenee näin itsestään ajatella tai sellaista vieläpä ääneen lausua, kuva alkaakin muuttua. Ei enää olekaan helppo pitää rehellisesti itseään nöyränä. Mieleen hiipii kiusallinen ajatus: mikä minä olen pitämään itseäni tämän kertomuksen sankarina? Eikö sellainen päinvastoin kerro omasta ylpeydestäni? Eihän nöyryydellä voi ylpeillä tuhoamatta sitä. Eikö omalla syntisyydellä kehuskelu osoita, että tosiasiassa onkin fariseuksen kaltainen? Vertailen itseäni muihin ja pidän itseäni edes sen verran parempana, etten kuvittele itsestäni liikoja. Olenhan realisti ja tiedän tarvitsevani armoa, toisin kuin tekopyhät, jotka luottavat itseensä. Voi itseään tutkivaa ihmistä! Mieli tekisi ajatella, että on rehellinen ja nöyrä publikaani eikä tietenkään itserakas ja tekopyhä fariseus. Mutta ehkä onkin vain sokea omalle ylemmyydentunteelleen? Fariseuksen ja publikaanin hahmot kietoutuvat toisiinsa. Ne ovat kuin yhden ja saman ihmisen kaksi eri puolta. Niiden valossa itseään arvioiva liukuu toisesta toiseen. Jos niistä joutuu valitsemaan, ajautuu pian retoriseen ansaan. Ihminen, joka ryhtyy itseään tutkimaan, huomaa pian olevansa sekä fariseus että publikaani. Heti, kun identifioi itsensä toiseen, onkin jo toista. Joko pitää itseään publikaanin tapaan toista nöyrempänä ja onkin ylenkatseinen fariseus, tai myöntää olevansa itseään muita parempana pitävä fariseus ja onkin rehellinen kuin syntinsä tunnustava publikaani. Merimieskirkon päivien teema on "aaltoliikkeessä". Täällä sisävesillä aallot ovat matalia. Katselen niitä usein Pyhäjärven toiselta rannalta. Joskus katselen vedenpintaa myös pienemmän järven rannalla kesämökin laitu- 40 rin päästä. Tyynellä ja kirkkaalla näen oman kuvani, mutta jos pinta väreilee, huomioni voi kiinnittyä siihen, mitä on pinnan alla. Näin on myös itsensä tutkimisen laita. Pinnalta asia näyttää harmoniselta; ensivaikutelma omasta itsestä on helppo arvella. Mutta jos pienikin itsekritiikki hämmentää pintaa, kuva särkyy ja vedenalainen maailma alkaa häämöttää. Mitä syvemmälle katsoo, sitä enemmän näkee. Pinta ei olekaan koko totuus. Kun vesi käy aaltoliikkeeseen, syvyydet voivat paljastua. Kuva laajentuu sitä mukaa, mitä enemmän kestää nähdä. Jotka katsovat itseään pitkään ja tarkoin silmin, näkevät pohjaan saakka. Eikä heille enää sen jälkeen jää muuta mahdollisuutta kuin publikaanin tavoin pitää katseensa painettuna ja rukoilla armoa. Joka kiinnittää huomionsa vain pintaan, sen on helppo fariseuksen tavoin ajatella olevansa itse muiden synneistä vapaa. Mutta voidakseen tulla publikaaniksi täytyy ensin olla fariseus. Tarkoitan, että ihminen ei rukoile armoa omista synneistään ellei hän ensin havahdu vastuuseen Jumalan edessä. Se puolestaan saa hänet kiinnittämään huomiota omiin tekoihinsa. Kun ihminen ymmärtää, että hänen tehtävänsä on noudattaa elämässään Jumalan tahtoa, hän yrittää pärjätä parhaansa mukaan. Hän toteuttaa oikeutta ja hyvyyttä, ottaa toisia huomioon, ei tee rikoksia ja välttää karkeita syntejä erottautuakseen sellaisista, jotka niitä tekevät. Mikä hänet erottaa fariseuksesta, joka tarjoilee omia avujaan rukouksessa Jumalalle? Mutta tullessaan näkemään, että hänen omat osaamisensa ja jaksamisensa, hänen oma Jumalan tahdon noudattamisensa on yhtä itsekeskeistä ja tekopyhää kuin fariseuksen, hän putoaa omatekoiselta korokkeeltaan. Hän putoaa pyhästä syntiseksi. Hän lakkaa vertailemasta itseään muihin ja näkee oman tilansa. Itsensä tutkiminen on vaikeaa. Helpompi on tutkia toisia kuin itseään. Helpompi on tunnistaa toisten syntejä kuin omia. Mutta vaikka toisen syntejä voi tunnistaa, tunnustaa voi vain omiaan. Ellei puolestaan omiaan tunnista ja tunnusta, ei toistenkaan syntien Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Kesäjuhlat 2013 Pirkkalassa osoittelu ole muuta kuin tekopyhyyttä, annettiin sille sitten mikä nimi hyvänsä tai pidettiin sitä miten oikeutettuna arviona hyvänsä. Toisten syntien osoittaminen ja tunnustaminen vaikuttaa tekopyhältä hurskastelulta. Se voi myös saada suoranaisen "jeesustelun" piirteitä: ollaan kovin varmoja siitä, että Jeesus on juuri minun kanssani samaa mieltä. Kirkollisessa keskustelussa isketään helposti ikään kuin oma tarra Jeesukseen; Hän on minun, minä varasin hänet ensin, minun asiani on hänen asiansa. Jeesus on "meidän miehiä". Sitä mitä minä kannatan, sitä "Jeesuskin suosittelee" ja muiden tulisi se pikaisesti ymmärtää. Mutta Jeesus ei antaudu tällaiseen hengelliseen hyväksikäyttöön. Hän päinvastoin osoittaa fariseuksen ja publikaanin esimerkillään, että itseään tutkiva ihminen ei voi esiintyä jumalisena, ei tarjoilla Jumalalle mitään eikä yrittää kaapata Jumalaa haltuunsa. Hänen ainoa mahdollisuutensa on turvautua Jumalan armoon ja avata samaa armoa toisille. Tässä messussa siunataan Merimieskirkolle uusia työntekijöitä. Teillä työhön lähtevillä on eri kohteissa moninaisia tehtäviä. Niissä teidän kutsumuksenne on avata erilaisia ovia, mennä itse luokse laivalle tai päästää tulijoita sisälle kirkolle. Te tapaatte monenlaisia ihmisiä. Heitä ei voi luokitella, eikä ainakaan pidä täältä käsin sellaista yrittää. Ehkä joku vaikuttaa olevan täynnä omaa itseään, joku taas oman itsensä toivottomasti hukannut. Heissä kaikissa on piirteitä, jotka sopivat sekä fariseukseen että publikaaniin. Mutta niin on meissä muissakin. Teidän tehtävänne on omalla tavallanne auttaa heitä kokemaan Jumalan rakkautta ja armollisuutta. Siinä te saatte olla rohkeita ja rakastavia, pitkämielisiä ja armahtavia. Tarvitsette herkkyyttä kuulla ihmisten erilaisia tarpeita ja voimaa niihin vastata. Tarvitsette Jumalan viisautta ja siunausta. Sitä käymme nyt teille rukoilemaan. ■ Yllä Pirkkalan uusi kirkko . Vasemmalla Mauno Kiviojan tekemä Kärsimyskruunu kirkon aulassa. Alla: Taru Nymanin ja Kaj Chydeniuksen konsertti täytti Vanhan kirkon. Alimmaisena: Piispa Matti Repo ja piispatar Päivi Repo saivat kiitoslahjat Merimieskirkolta. Iltatilaisuus järjestettiin Vanhassa pappilassa. Lämpimät kiitokset kaikille kesäjuhlassa mukana olleille. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 41 Pappilan ikkunasta... Kuollut perhepiiri Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. 90 vuotta Paula Kesseli, 2.10. Ent. Kemin merimieskirkon asemanhoitaja 70 vuotta Kauko Paananen, 30.8. Lontoon merimieskirkon talonmies-vahtimestari 1974–76 50 vuotta Aija Valtonen, 2.10. SMK:n keskustoimiston emäntä 1988–90 Palstan kirjoittaja Anna Hälli Lontoon merimieskirkon lähiasemalla. Parhaat tarinat jäävät aina kertomatta 42 ”Merimieskirkko auttaa elämän kriiseissä” on tylsä lause, mutta kätkee sisäänsä monenlaisia elämän kohtaloita. Ihmisellä on oikeus omaan tarinaansa. Ihmisen kunnioittaminen tarkoittaa myös hänen yksityisyytensä kunnioittamista. Vanha neuvo siitä, kuinka meidän tulisi tehdä lähimmäisellemme niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän, sopii myös niihin tilanteisiin, kun on ratkaistava, mitä aikoo toisen ihmisen asioista kertoa ja mihin sävyyn. Onneksi monet hauskat tarinat jäävät jäljelle, vaikka luottamuksesta pidetäänkin kiinni. Elämä merimieskirkolla on kuitenkin useammin tavallisen arjen jakamista kuin kulkemista legendaarisesta kriisistä toiseen. Sankaritarinoitakin varmasti riittää kerrottavaksi ilman, että ketään loukataan. Siitä pitää huolen yhdistyksen pitkä ja värikäs historia. Anna Hälli Pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta Merimieskirkon kunniajäsen Hannu Laasio ja aktiivinen vapaaehtoinen rouvansa Irja Laasio kutsuivat hääpäivänään 7.8. laajan ystäväjoukon juhlistamaan kummankin 70 vuoden iän paalua. "Hän, jonka sydän iloitsee, viettää ikuista juhlaa" Sananl. 15:15. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan itkäaikainen Jyväskylän merimieskirkkopiirin jäsen Valter Kauvanto sai iäisyyskutsun 18.3.2013. Siunaustilaisuus pidettiin Jyväskylässä, jossa Valter asui. Muistotilaisuudessa häntä muisteltiin pitkän linjan merenkulkijana, joka teki vahvan uran merellä. Valter ja hänen edesmennyt puolisonsa olivat molemmat aktiivisia merimieskirkkopiiriläisiä. Valter kertoili useasti piirissä matkoistaan ja seikkailuistaan. Hänen kokemuksensa ja ihana tapansa kertoa tarinoita sai kuulijan hiljentymään tarinan pariin. Jyväskylän merimieskirkkopiiri muistaa lämmöllä entistä jäsentään. Tero Reingoldt Jyväskylän merimieskirkkopiiri Leif Giggeson Strandvik K olmanneksi viimeinen Kap Hornin kiertäjien yhdistyksen elossa ollut jäsen kuoli kesäkuun alussa 2013 paria kuukautta vaille 95 vuoden ikäisenä. Leif Strandvik kiersi Kap Hornin kahdesti nelimastoparkki Passatilla vuosina 1938 ja 1939. Hän suoritti merikapteenintutkinnon Turussa 1948. Hän palveli merellä Nordströmin, Boren, Siljan ja Etelä-Suomen Laiva OY:n aluksilla eläkkeelle siirtymiseensä 1978 asti. Sota-aikana hän palveli tykkiveneillä ja miinanraivaustoiminnassa. Hän palveli aikanaan Kap Hornin kiertäjien yhdistyksen ja Suomen Laivapäällikköyhdistyksen hallitusten jäsenenä. Suomen Merimieskirkko kunnioittaa kiitollisuudella Leif Strandvikin muistoa. Sakari Lehmuskallio Merimieskirkon jäsenedut: Rakas merimieskirkkoväki, sydämelliset kiitokset kaikista onnitteluista ja ihastuttavista muistamisista täyttäessäni pyöreitä vuosia. Ilahdutti minua kovasti! Uusi vuosikymmen on alkanut hyvissä merkeissä! Satu Oldendorff. Sakari Lehmuskallio M erimieskirkon sanotaan olevan tarinoiden kirkko. Itsekin olen kuullut monta lennokasta ja koskettavaa merimieskirkkotarinaa. Merimieskirkon lähes 140-vuotiseen historiaan mahtuu monta merkityksellistä kohtaamista, hurjaa seikkailua ja humoristista sattumusta, joita on hauska jakaa illanistujaisissa. Tarinat rakentavat yhteisöä. Merimieskirkon on tärkeää kertoa tarinoita toiminnastaan myös sen takia, että tukijat tietäisivät siitä hyvästä työstä, jota eri merimieskirkoilla tänäkin päivänä tehdään. Jokaisen merimieskirkkotarinoiden kertojan on kuitenkin hyvä pitää mielessään yksi asia: on tiedettävä, mitkä tarinat on tarkoitettu jaettaviksi ja mitkä vaiettaviksi. Pienissä yhteisöissä on nimittäin helppo tunnistaa ihmisiä tarinoiden takana. Kukapa haluaisi päätyä elämän kriisissään jutuksi pubi-iltaan tai tapauskertomukseksi toimintakertomukseen. Luottamuksen säilyttäminen on tärkeämpää kuin koskettavan tarinan kertominen. Siksi toimintakertomuksesta ei voi lukea sankarillisia tarinoita hädässä olevien ihmisten yksityiselämän käänteistä. P Valter Kauvanto • Matkapalvelut Suomen Matkatoimistosta, p. 010 826 2310 • Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines, Eckerö Line) • Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän (Sokos Hotellit, Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa. • Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista • Ilmainen alkuneuvottelu (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n alennus asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy:n hinnaston mukaisesta veloituksesta • Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista, p. 02 259 0222 (Turku) ja 02 488 6529 (Lieto) • Alennus Maaseutuhotelli Eevantalossa (Syväniemi), yöpyminen -10 %, p. 017 384 1470 • Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana • Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa • Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kirkoillamme. Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Lähiosoite____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. Suomen Merimieskirkko ry UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Finlands Sjömanskyrka rf. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 43 Anna lahjaksi lämmin joulumieli Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland TUE JA LAHJOITA BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475 728 680, (NL) +31 653 883 641 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina hamina@merimieskirkko.fi puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles brysseI@merimieskirkko.fi puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist MERIMIESKIRKKOTYÖLLE Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Merimieskirkko tarjoa teille tänäkin vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille. M erimieskirkon kautta on jo 138 vuoden ajan välitetty joululahjoja ”tuntemattomille merenkulkijoille”. Tämä joululahjatraditio elää yhä vahvana. Suomen Merimieskirkon toimipisteet kotimaamme rannikkokaupungeissa sekä Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Saksassa välittävät kotoisen joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä. Tarjoamme tänäkin vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille. Lahjat voi toimittaa lokakuun 2013 puoliväliin mennessä osoitteella Vuosaaren meri- mieskirkolle (Provianttikatu 4, 00980 Helsinki) tai lähimmälle merimieskirkolle. Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi villasukat, makeiset (ei suklaa), kirjat sekä musiikkilevyt. Merimieskirkon nettipuodin tuotevalikoimasta löytyy myös monia mukavia lahjaideoita. Paketin sijaan voi antaa myös rahalahjoituksen. Kertyneillä varoilla teemme merimieskirkoilla vastaavia joulupaketteja merenkulkijoille. Yhden paketin hinta on tällöin 15 euroa. Rahalahjan voi lähettää Suomen Merimieskirkon tilille FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH. Merkitse viittenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto ”Joululahja merenkulkijalle.” Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013–2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. Lämmin kiitos kaikille merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville! Tuotteen nimi Väri Koko Kpl Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) tai 10E TUKI (10 e) numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki Tuotenro Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! € kpl € yht. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Olen jäsen En ole jäsen Merimieskirkko 4/2013 Yht.: Sukunimi__________________________________________________________________________ Etunimi____________________________________________________________________________ Lähiosoite_________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________ Puhelin____________________________________________________________________________ Sähköposti_________________________________________________________________________ Allekirjoitus________________________________________________________________________ 44 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan (Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo @merimieskirkko.fi Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen antwerpen@merimieskirkko.fi puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk ‘s-GravendijkwaI 64 NL-3014 EG Rotterdam rotterdam@merimieskirkko.fi puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen Luxemburg luxemburg@merimieskirkko.fi mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ Iontoo@merimieskirkko.fi puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Mervi Mattila Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen ateena@merimieskirkko.fi puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg hampuri@merimieskirkko.fi puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck lyypekki@merimieskirkko.fi puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Noora Alimattila MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland varsova@merimieskirkko.fi mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien heikki.rantanen@merimieskirkko.fi mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089 Liikkuva merimieskirkko NAVICAR navicar@merimieskirkko.fi puh. 0400 445 444 Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 info@merimieskirkko.fi henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi www.merimieskirkko.fi Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki vuosaari@merimieskirkko.fi puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733 Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi kemi@merimieskirkko.fi fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola kokkoIa@merimieskirkko.fi puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu ouIu@merimieskirkko.fi p. 040 746 1383 jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto raahe@merimieskirkko.fi p. ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma rauma@merimieskirkko.fi p. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku turku@merimieskirkko.fi p. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534, 040 715 4089 Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Diakoniajohtaja / Diakonidirektör Jarmo Karjalainen, 0400 522 971 Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524, 040 417 4862 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator Jaana Rannikko, p. 040 5398 142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare Kati Broström, p. (09) 6962 4526 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526 040 700 3366 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan 45 45 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. Sakari Lehmuskallio elämän merellä 46 Jumala auta! ”H uomautus merenkulkijoille…" ja "kovantuulenvaroitus " ovat säätiedotuksen avauksia, jotka saavat purjehtijan tarkkaavaiseksi. Koskevatko ne minua? Olenko juuri niillä merialueilla? Tänä kesänä on aika ajoin tuullut kovaa, ja onkin ollut mukavampaa jäädä odottamaan parempaa säätä. Muutaman kerran tuuli yltyi kesken matkaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sopeutua olosuhteisiin. Oli reivattava eli purjeita piti pienentää. Mitä kovemmin tuulee, sitä pienemmät purjeet. Elleivät tuulen voima ja kölin vastavoima vastaa toisiaan, vene kallistuu liikaa, peräsin nousee pintaan ja purjehtija menettää otteensa. Vene riistäytyy käsistä, sitä ei voi enää ohjata ja se ajautuu tuuleen. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Elämän merikin on joskus rajusti vaahtopäillä. Myrskyssä, suurten aaltojen paiskatessa vettä veneeseen, ukkosen jylistessä, näkyväisyyden kadotessa oma pienuus ja mahdollisuuksien rajallisuus, avuttomuus, nostavat mieleen kysymyksiä. Miten tässä käy? Selviydynkö? Pystynkö väistämään karit? Kauanko tätä kestää? Moni elämänsä myrskyjen keskellä ponnisteleva huokaa epätoivoisena: Miksi Jumalakaan ei auta? "Herra, auta me hukumme!" huusivat Jeesuksen opetuslapset kerran myrskyn keskellä Galilean merellä. Kauhu valtasi kokenei- Merimieskirkko 4/2013 Sjömanskyrkan den kalastajien mielet. Me hukumme! Elämä myrskyää osaksi siksi, että olen itsekäs ja ristiriitainen. Unohdan muut ihmiset, jopa kaikkein lähimmät. Ajattelen vain omaa parastani. Raamatun sanoin: olen syntiin langennut ihminen. Mutta Jumalan ajatus minusta on muutakin. Olen lunastettu. Tämä kiteytyy sanoiksi "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Tätä Johanneksen evankeliumin kohtaa sanotaankin pienoisevankeliumiksi. Siinä on oleellisin, Jumalan tahdon ydin, sanoma armosta. Minut armahdetaan, minulle annetaan anteeksi, minut pelastetaan. "Herra, auta me hukumme!" -huuto kuului samassa veneessä nukkuvan Jeesuksen korviin. Hän tyynnytti myrskyn ja opetuslapset ihmettelivät: kuka on tämä jota aallotkin tottelevat? Tämä ihme on minuakin varten. On niitäkin myrskyjä, joille en voi mitään, kuten sairaudet, onnettomuudet tai kärsimykset, joita muut aiheuttavat. Silloinkin elämäni purtta voi pitää pystyssä luottamus Jumalan rakkauteen minua kohtaan. Hän pitää minusta huolen, kävi miten kävi. Purjeveneen köli ei näy veden alta, mutta tiedän ja tunnen sen voiman. Sama koskee Jumalan rakkautta. Uskon, että Jumala auttaa. Auttaa minut kerran perille asti.
