puomikäytäväharvennuksen ja valikoivan

 PUOMIKÄYTÄVÄHARVENNUKSEN JA VALIKOIVAN HARVENNUKSEN VERTAILUA NUORISSA TIHEISSÄ MÄNTYLEIMIKOISSA Kun ensiharvennuksilta korjataan energiapuuta, käytetään perinteisiä harvestereita varustettuna keräävällä kaatopäällä (joukkokäsittelykoura), joka on suunniteltu käsittelemään useita pieniä puita jokaisen puomikierroksen aikana. Useimmiten puut kaadetaan kokonaisina ja kasataan ajouran var‐
relle. Sitten ne kuljetetaan tienvarteen tavallisilla kuormatraktoreilla. Kaadon ja kasaamisen tuotta‐
vuus riippuu esim. kaadettavien puiden keskikoosta, leimikon tiheydestä, harvennusvoimakkuudesta ja siitä kuinka usein puita täytyy keräillä. Hakkuun tuottavuus vaihtelee 0,5–4,0 kuiva‐aine tonnin (t KA) välillä per tehotyötunti riippuen metsätyypistä sekä käytetystä hakkuumenetelmästä ja koneista. Koska jäljelle jääviä puita täytyy väistää, kaadetaan valikoivassa harvennuksessa puut yksitellen, mikä johtaa puomin aikaavieviin ja mutkitteleviin liikkeisiin. Keräävän kaatopään kyky kaataa useampia puita kerralla on äärimmäisen tärkeä, jotta voidaan nostaa kaatamisen ja kasaamisen tuottavuutta nuorissa metsiköissä. Nykyään käytettävissä olevien keräävien kaatopäiden käyttö on kuitenkin mah‐
dollista vain sellaisissa leimikoissa, joissa puut kasvavat lähekkäin. Simulaatioiden mukaan kaupallis‐
ten keräävien kaatopäiden käyttö geometrisissä (käytävä)harvennusmenetelmissä vähentää puuta kohden käytettyä aikaa huomattavasti ja nostaa näin kaatamisen ja kasaamisen tuottavuutta jopa
44 %:lla. Nuorten, tiheiden leimikoiden käytäväharvennusjärjestelmiä voitaisiin suunnitella niin, että puut kaadetaan ajourien välistä kapeissa käytävissä, joiden pituus vastaa puomin ulottuvuutta (n. 10 m). Käytävät voisivat olla kohtisuoria ajouraan nähden ja noin 1 m leveitä. Menetelmää kutsutaan puomikäytäväharvennukseksi. Tällaisessa tapauksessa keräävän kaatopään liikutteleminen puomi‐
kierroksen aikana veisi vähemmän aikaa, sillä kaikki puomin suunnassa olevat puut ovat kaadettavia, eikä näin ollen jäljelle jääviä puita tarvitse väistellä sivuittaisilla liikkeillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, millä tavalla nuorten, tiheiden leimikoiden ajourien välisten puiden korjuu puomikäytävissä vaikuttaa tuottavuuteen suhteessa valikoivaan harvennukseen. Käy‐
tössä oli perinteiset korjuulaitteet. Tutkimus tehtiin Västerbottenin läänin Nordmalingin kunnassa. Metsikkö oli noin 30‐vuotiasta ja män‐
tyvaltaista. Tutkimusta varten valittiin 16 koealaa, joissa tiheys vaihteli välillä 4400–18600 runkoa/ha ja rinnankorkeusläpimitat olivat 7,5–10,6 cm (painotettu pohjapinta‐ala). Koe suoritettiin sijoittamalla koealat satunnaisesti ja jokaisella koealalla tehtiin kaksi harvennusta: valikoiva harvennus (kontrolli‐
menetelmä) ja puomikäytäväharvennus. Käytössä ollut harvesteri oli 16,5 tonninen Valmet 911.1 va‐
rustettuna 11 metrin Cranab CRH 16 nosturilla ja Bracke C16.a keräävällä kaatopäällä. Leimikoille oli tarkoitus jättää puustoa noin 1500 runkoa/ha, jonka rinnankorkeusläpimitta oli ≥ 4 cm. Puomikäytä‐
vämenetelmää käytettäessä ajourien väliset puut kaadettiin kapeassa, 1 metrin levyisessä puomikäy‐
tävässä, joka oli niin lähellä kohtisuoraa ajouraan nähden kuin mahdollista. Harvennustavat erosivat vain ajourien välisessä korjuussa (ks. kuva). Tulokset osoittavat, että harvennusmenetelmien välillä ei ollut merkittäviä eroja hakkuukertymässä ja jäljellejäävässä puustossa. Valikoivan harvennuksen ja puomikäytäväharvennuksen intensiteetit olivat keskimäärin 30 ja 33 % hehtaarikohtaisesta runkoluvusta, 36,0 ja 36,4 % pohjapinta‐alasta ja 34,0 ja 34,8 % mitattuna hehtaarikohtaisesta biomassasta (t KA). Kasaa kohden kaadettujen puiden määrä oli 9,7 valikoivassa harvennuksessa ja 10,5 puomikäytäväharvennuksessa. Kasojen biomassat olivat vas‐
taavasti 84 ja 90 kg KA. Hakkuukonetta tutkittiin yhteensä 9,66 tuntia, josta 8,3 % oli keskeytyksiä, jotka on tästä eteenpäin jätetty pois analyysista. Molemmissa tavoissa kaikista aikaa vievin työvaihe oli “asettuminen ja kaa‐
tosahaus”, joka vei lähes kolmanneksen tehotyöajasta. Molemmissa tavoissa yhdistetyt työvaiheet “hakkuukoneen liikkuminen, puomi sisään ja kasaus” veivät noin yhden kolmanneksen tuottavasta työajasta. Yhden puomikierroksen aikana kaadettiin valikoivassa harvennuksessa 3,4 puuta ja puomi‐
käytäväharvennuksessa 3,7 puuta. Puomikäytäväharvennuksessa työvaihe “puomin siirtely puiden välissä” vei 16,7 % vähemmän aikaa; ero oli merkittävä 99 % tasolla. Puomikäytävähar‐
vennuksessa tuottavuus (t KA / tehotyö‐
tunti) oli keskimäärin 16 % suurempi ja tämä ero oli merkittävä. Kuvassa on esitet‐
ty eri harvennustapojen tuottavuus suh‐
teessa korjattujen puiden kokoon. Puomi‐
käytäväharvennus esitetään ympyröinä ja valikoiva harvennus kolmioina. JOHTOPÄÄTÖKSET • Tutkimus osoitti, että vaihtamalla korjuutapa valikoivasta harvennuksesta puomikäytäväharven‐
nukseen saavutettiin 16 % suurempi tuottavuus. • Tuottavuutta pystyttiin parantamaan, vaikka tapa oli käyttäjälle uusi ja käytetty teknologia ei ollut suunniteltu puomikäytäväharvennukseen. • Uusien korjuulaitteiden ja korjuutekniikoiden kehittely on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan saa‐
vuttaa vielä merkittävästi suurempi tehokkuus kaato‐ ja kasausvaiheissa. KIRJALLISUUTTA Bergström, D., Bergsten, U. & Nordfjell, T. 2010. Comparison of boom‐corridor thinning and thinning from below harvesting methods in young dense Scots pine stands. Silva Fennica 44(4): 669‐679. [Ladattavissa osoitteesta: http://www.metla.fi/silvafennica/full/sf44/sf444669.pdf] KIRJOITTAJA Dan Bergström Institutionen för skoglig resurshushållning dan.bergstrom@slu.se 17.10.2011 Euroopan unioni
Euroopan aluekehitysrahasto
Meret, vuoret ja rajat ylittävä yhteistyö