3/2012 - Tulikomentoja

Maavoimille uudistettu taistelutapa, s. 4
Perinnejoukoille muistomerkki Heinuvaaraan, s. 10
Tykistökiltalaiset pohjoisessa, s. 24
Museotoimintaa muutosten keskellä, s. 30
3/2012
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija: Suomen Tykistömuseo
Toimituskunta:
Sirkka Ojala, päätoimittaja
Toimituskunnan puheenjohtaja
sirkka.ojala@tulikomentoja.fi
Samuel Fabrin, toimitussihteeri
samuel.fabrin@tykistomuseo.fi
Lehden postitusrekisteri:
tilaajat@tulikomentoja.fi
Lauri Haavisto
laurihaavisto78@gmail.com
Aki Kinnunen
akiek@me.com
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
petri.majuri@mil.fi
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
tero.maenpaa@mil.fi
Jukka Sippola
jukka.sippola@metsanhoitajat.fi
Juhani Suni
Lehden kiltasivut:
kiltasivut@tulikomentoja.fi
Kalevi Virtanen
kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi
Erkki Wuolijoki
erkki.wuolijoki@gmail.com
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
maj-lis@maisanpaja.info
Ilmoitusmyynti:
Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
olavi.waljakka@virpi.net
PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13 100 Hämeenlinna
toimitus@tulikomentoja.fi, 050 368 8460
ILMOITUSAINEISTO
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka
Käpytie 4 I, 13720 Parola, olavi.waljakka@virpi.net, 040 746 5340
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
kiltasivut@tulikomentoja.fi, (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Samuel Fabrinilta.
3DLQRWXRWH
3 LQR
3D
QR
RWXR
WX WH
Kansi: Matkalla MVH 2012 koulutustarkastusammuntaan / Sirkka Ojala
2
ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833)
Taustalla: Etelä-Pohjalaisten kiltaveljien ammattitaidolla syntyi saunavihta
VEH:in saunojia varten / Sirkka Ojala
pääkirjoitus
Kuva: Raimo Ojala
TULIKOMENTOJA
3/2012
Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . .3
Maavoimien uudistettu taistelutapa,
Petri Majuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .4
Päättäjän piirut, Jussi Niinistö . . . . . . . . . . . 7
Kohti uusia haasteita, Harri Kainulainen . . .8
Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen . . . . .9
Muistomerkki perinnejoukoille
Heinuvaaraan, Jaakko Rytty . . . . . . . . . . . .10
Muutosten
keskellä
Valta vaihtui Jääkäritykistörykmentissä,
Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11
Omaisten- ja kiltapäivän tunnelmia
Niinisalosta, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . .12
Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2012, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . .13
Uusi muotokuva tykistön tarkastajasta
säätiön kokoelmiin, Sirkka Ojala . . . . . . . . .14
JTR:n Killan kiltaveljen evl evp. Mauri
Sallisen muistolle, Sirkka Ojala . . . . . . . . . .15
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . . .16
Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2012,
Tero Mäenpää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
Kiltamatka Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . .24
Tykkimiehet pohjoisessa kesällä 2012,
Seppo Pirinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26
Siviilitykki, Erkki Wuolijoki . . . . . . . . . . . . . .28
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu,
Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30
Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . . . . . . .31
Museoesineet kertovat osa 10,
Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .32
Autonomiasta Atalantaan, Lauri Haavisto .34
Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari . . .35
Kaksi kirjaa Kurskista, Mikko Turunen . . . .36
Rovajärven rakentajat kokoontuivat,
Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37
Tykkimiesten ja jalkaväen partiolle hopeaa
Italiasta, Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
4/12
1/13
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
16.10.
16.1.
47
8
Tulikomentoja 3/2012
Kesäkuussa monet tykistökiltojen jäsenet matkasivat pohjoiseen tutustumaan Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen. Kiltaretkiä Rovajärvelle
onkin tehty varmaan kiltojen perustamisesta lähtien joka vuosi aina uudelleen, ja nähtävää ja koettavaa on
riittänyt. Noista matkoista kerrotaan myös legendaarisia tarinoita. Itse hämmästyin taas kerran myös Lapin Ilmatorjuntarykmentin vieraanvaraisuutta, kun rykmentin varusmiehet olivat pedanneet meille matkalaisille
punkatkin valmiiksi ja tuvat hohtivat puhtauttaan. Tämän lehden sivuilta löydät kuvia ja tunnelmia näiltä pohjoisen kiltaretkiltä. Lehden pääjuttukin kertoo maavoimien
uudesta taistelutavasta. Lehden kansikuvassa
ollaan myös matkalla. Siinä kiltalaiset taivaltavat rinta rinnan puolustusvoimien henkilöstön kanssa kohti vaikuttavaa Rovajärven
harjoituksen loppuammuntaa, joka tosiaan
kannatti käydä katsomassa pitkästä matkasta
huolimatta.
Tulikomentoja-lehden kotikonnuilla Suomen Tykistömuseolla eletään tänä syksynä
suurten muutosten aikaa. Museo siirtyy niin
sanotusti uusiin asemiin heti vuoden 2013
alussa, kun pioneeri- ja viestiaselaji liittyvät
mukaan museon näyttelytoimintaan. Tämä tietää henkilöstölle kiireisiä aikoja, sillä
museon perusnäyttely uudistetaan lähes kokonaan. Jostain on myös luovuttava, muun
muassa museon tutusta nimestä ja joistakin
tykkipihan tykeistä. Muutostöistä huolimatta museo toimii normaalisti, ja vierailijamäärätkin ovat tämän vuoden aikana lisääntyneet tasaiseen tahtiin. Elokuussa Hämeen
Keskiaikamarkkinoiden aikaan museoon kävi tutustumassa peräti 1500 henkilöä. Tuona
viikonloppuna museossa vieraili myös joukko kantahämäläisiä kansanedustajia, joille
annoin matkalukemiseksi – totta kai! – Tulikomentoja-lehtemme, joka ainakin tämän
vuoden on vielä museojulkaisu.
Keskiajalla tykin omistaja
olikin nainen
Keskiaikaviikonloppuna museolla oli jälleen
esiintymässä myös Paksun Katariinan Tykkisisarkunta. Pääsin tutustumaan lähemmin
tuohon keskiaikaiseen bombardiin, Paksuun
Katariinaan, tykkikomentaja Karoliina Salmelaisen tarkassa ohjauksessa. Katariinan kaliiperi on vain 2,65 tuumaa eli 65 mm, mutta ääntä ja savua siitä lähtee pienestä koosta
huolimatta. Keskiajalla ääni olikin tykin suurin pelote, koska sen uskottiin tekevän ihmisen hulluksi. On myös mielenkiintoista, että
keskiajalla tykin omistaja olikin usein nainen.
Ehkä jonakin päivänä pääsen myös ampumaan Paksulla Katariinalla, jos minut joskus
hyväksytään sisarkunnan kannattajajäsenestä
varsinaiseksi jäseneksi.
Tämän lehden ilmestyessä käsillä ovat Lahdessa järjestettävät Turvallisuus ja Puolustus
2012 -messut. Jos vain syksyn almanakka antaa myöden, kannattaa messuvierailuun varata tovi aikaa. Näillä kuudensilla kansainvälisillä erikoismessuilla jokainen vierailija pääsee
testaamaan osaamistaan ja tietämystään sekä
päivittämään tietojaan. Varmasti 160 tietoiskun ja toimintanäytöksen joukosta jokainen
meistä löytää itselleen mielenkiintoista katsottavaa, joten messuilla ehkä tavataan.
Tapahtumarikasta ja turvallista syksyä kaikille!
Sirkka Ojala
3
Maavoimien uudistettu
taistelutapa
TEKSTI: PETRI MAJURI, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT
Maavoimat ottaa lähitulevaisuudessa käyttöönsä
uudistetun tavan taistella. Joukkojen määrän
vähentyessä vanhaa taktiikkaa ei voida enää
käyttää. Uudistettu taistelutapa on joukkojen
kannalta aiempaa vaativampi. Siksi joukkoja
ollaan varustamassa entistä paremmin.
Sodan ja taistelun kehityksen
suunta on ollut melko selvä
1990-luvulta alkaen. Persianlahden sota osoitti vuonna
1991, että joukkojen laatua
ei voi korvata määrällä. Siksi asevoimien kehittämisessä
on lähes kaikkialla panostettu suorituskyvyn parantamiseen. Koska laadukas materiaali on kallista, on joukkojen
määrästä jouduttu tinkimään.
Teknologialla on kuitenkin rajoitteensa, ja siksi perinteisillä
taistelujoukoilla on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa.
Taistelun kuvan muutos
Myös Suomessa ollaan kulkemassa samaan suuntaan. Suu-
ren reserviläisarmeijan ylläpitäminen on ollut mahdollista aikana, jolloin varustuksen
laatu ei ole ollut näin ratkaiseva. Siksi on luonnollista, että
sodan ajan joukkojen määrää
nyt vähennetään. Käynnissä
on määrätietoinen ohjelma,
jolla joukot varustetaan niiden tehtävien edellyttämällä
tavalla.
Suorituskyvyn
kannalta
materiaali on vain yksi kolmesta tärkeästä tekijästä.
Muut kaksi kulmakiveä ovat
henkilöstö ja käyttöperiaatteet. Maavoimien uudistetun
taistelutavan ydin onkin joukkojen käyttöperiaatteissa – eli
taktiikassa.
Kiinteästä
puolustuksesta
liikkuvaan taisteluun
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tekniikan kehitys on vaikuttanut erityisesti
tiedusteluun ja tulenkäyttöön.
Kohteet voidaan havaita aiempaa kauempaa ja niihin voidaan vaikuttaa nopeasti ja tehokkaasti. Siksi jokainen paikalleen ryhmitetty joukko on
löydettävissä ja tuhottavissa.
Pelkillä passiivisen suojan keinoilla väistämätöntä voidaan
ainoastaan viivyttää.
Suomen oloissa hajauttamisella, maastouttamisella ja
linnoittamisella voidaan edelleen saavuttaa hyviä tuloksia. Silti vanhassa taktiikassa
pitäytyminen ei ollut järkevä vaihtoehto. Kun samaan
aikaan joukkojen määrää oli
materiaalikustannusten vuoksi supistettava, piti myös taistelutapaa muuttaa. Paikal-
leen linnoitettujen joukkojen
puolustus olisi edelleen ollut
vahva ja vaikeasti murrettavissa, mutta aiempaa vähemmät
joukot olisivat olleet kierrettävissä. Samalla joukkojen välisistä aukoista syvyyteen tunkeutuva vastustaja olisi kyennyt aivan liian helposti tuhoamaan jalkaväen taistelua tukevat aselajijoukot – mukaan
lukien tykistön.
Uudistetun taistelutavan
luomisen perustana on ollut käsitys vastustajan käyttämästä organisaatiosta, kalustosta ja taktiikasta. Kuten
aikaisemmin todettiin, maailmanlaajuisena trendinä on
jo pitkään ollut joukkojen
liikkuvuuden, tulivoiman ja
tiedustelukyvyn parantaminen. Useimmissa maissa tämä on tarkoittanut joukkojen
mekanisointia ja siirtymistä
pienempiin, joustavampiin
kokoonpanoihin.
Ilmamekanisoinnin suurin aalto on
jo mennyt ohi, mutta silti
suurvalloilla on edelleen asevoimissaan merkittävä kyky
maahanlaskujoukkojen käyttöön. Suomessa varaudutaan
taistelemaan liikkuvaa ja tulivoimaista vastustajaa vastaan.
Puolustuksen perustana on
Johtajien kyvykkyys korostuu
uudistetussa taistelutavassa.
4
Raskailla raketinheittimillä kyetään vaikuttamaan nopeasti ja tarkasti.
edelleen maaston ja olosuhteiden hyväksikäyttö sekä paikallistuntemus.
Sodankäynnin muuttuminen vaikeuttaa taistelun kulun
ennakointia merkittävästi. Siksi myös puolustajan joukkojen
on oltava liikkuvia ja niitä on
voitava käyttää joustavasti.
Paikallaan pysyvien maalien
muodostamista pitää välttää,
ja omaa toimintatapaa on kyettävä koko ajan muuttamaan,
jotta selvästi havaittavaa kaavaa ei muodostu. Sodankäynti
on tulevaisuudessakin toimien
ja vastatoimien taistelua, joka
perustuu vastustajan vahvuuksien väistämiseen ja heikkouksien hyödyntämiseen.
Sodan ajan joukkojen jo
pitkään käytössä ollutta erikoistumista jatketaan edelleen. Puolustuksen runkona
ovat alueelliset joukot ja niihin
kuuluvat jalkaväkiprikaatit sekä taisteluosastot. Taistelun
ratkaisuun pyritään operatiivisilla joukoilla, joihin kuuluvat
muun muassa valmiusprikaatit. Perustamiseen sekä kohteiden suojaamiseen tarvittavat
joukot kuuluvat paikallisjoukkoihin. 2010-luvulla panos-
tetaan erityisesti alueellisten
joukkojen kehittämiseen.
Puolustuksen perusta:
taisteluosasto
Taisteluosastot ovat joukkotyyppinä olleet käytössä jo
pitkään. 1980- ja 1990-luvulla niillä tarkoitettiin joukkoa,
jonka runkona oli jääkäri- tai
jalkaväkipataljoona sekä sille alistettu kenttätykistöpatteristo. Muita aselajijoukkoja
alistettiin tilanteen ja tarpeen
mukaan. 2000-luvulla taisteluosastolle muodostettiin kiinteä kokoonpano, jonka runkona oli edelleen jalkaväkipataljoonan ja kevyen patteriston
yhdistelmä. Taisteluosastoon
kuului lisäksi pioneeri-, viesti-, huolto- ja ilmatorjuntaosien lisäksi panssarintorjuntavoimaa. Vuodesta 2015 alkaen
taisteluosaston kokoonpano
pysyy samansuuntaisena, mutta joukon suorituskyky on aiempaa huomattavasti suurempi. Kranaatinheitinkomppanian raskaiden heittimien määrä
nousee 12:een ja kenttätykistöpatteriston tykkien määrä
18:aan. Patteriston kalustona
on tykistön uskollinen työjuh-
Tykkiryhmän ballistisilla suojalevyillä katettu potero.
ta 122 H 63. Johtamisjärjestelmä uudistetaan täysin ja joukkojen toimintakykyä parannetaan muun muassa pimeänäkölaitteilla.
Jalkaväkiosien kokoonpanoa uudistetaan siten, että organisaatiot muuttuvat pääosin
nelijakoisiksi.
Taisteluosastossa on neljä nelijoukkueista jääkärikomppaniaa. Tämä
lisää joukon taisteluvoimaa ja
taktista joustavuutta. Jääkärijoukkueen kokoonpano tosin säilyy kolmeryhmäisenä
ja ryhmä jakautuu kolmeen
kolmen taistelijan partioon.
Tulevaisuudessa joukot eivät
taistele kiinteissä tukikohdissa
ja puolustuskeskuksissa vaan
tilalle tulevat laajemmat puolustusalueet. Hyökkäys otetaan vastaan ja sidotaan syvällä alueella. Puolustustaistelun
tavoitteena on niin suurien
tappioiden tuottaminen, ettei
vastustaja enää kykene jatkamaan hyökkäystä. Kamppailulajitermein voisi sanoa, että
iskua ei oteta vastaan jännitetyin vatsalihaksin. Sen sijaan
hyökkäys ohjataan sivuun,
väistetään itse sopivaan hyökkäysasemaan ja isketään vastustajan haavoittuviin osiin.
Tätä jatketaan, kunnes vastusSivulle 6 >>
Tulikomentoja 3/2012
5
Joukot ovat toimintakykyisiä kaikissa sää- ja valaistusoloissa.
>> Sivulta 5
taja on toimintakyvytön. Jäntevän ja järkevän moniottelijan ei kannata seistä raskaan
sarjan nyrkkeilijän edessä,
vaikka muutaman ensimmäisen iskun kestäisikin jaloillaan.
Jalkaväkiprikaatilla on kokoonpanossaan puolustavien
taisteluosastojen lisäksi hajautettu pataljoona sekä hyökkäävä taisteluosasto. Hajautettu
pataljoona tuottaa prikaatin
tarvitsemaa tilannekuvaa sekä
hidastaa ja kuluttaa vastustajaa ennen päätaistelualuetta.
Hyökkäävää taisteluosastoa
käytetään taistelun alueelliseen
ratkaisemiseen tai iskuihin vastustajan kriittisiin kohteisiin.
Alivoimainen osapuoli ei voi
antautua kulutussodankäyntiin vastustajan mekanisoidun
jalkaväen tai panssarijoukkojen kanssa. Sen sijaan iskut
on kohdistettava esimerkiksi
komentopaikkoihin, tuliyksiköihin sekä huollon osiin. Siihen suomalainen metsämaasto
antaa hyvät mahdollisuudet.
Tappioita tuotetaan myös tykistön tulenkäytöllä.
Tykistö osana
uudistettua
taistelutapaa
Tykistön rooli säilyy merkittävänä myös tulevaisuudessa.
Organisaatioissa on jatkossakin kevyttä ja raskasta kranaatinheittimistöä, joiden tulel-
uutisia
la tuetaan jalkaväen taistelua.
Kevyen tykistön päätehtävänä
on joukkojen välitön tukeminen ja raskaalla tykistöllä vaikutetaan vastustajan arvokkaisiin maaleihin. Raketinheittimistön tehtäväjako on pääosin
samansuuntainen. Raskaalla
raketinheittimistöllä kyetään
jatkossa tulenkäyttöön syvälle
vastustajan selustaan. Tämä lisää pelotevaikutusta ja pakottaa vastustajan muuttamaan
toimintaansa. Turvallisia alueita ei enää ole, ja puolustajan
epäsuora tuli voi iskeä koska
tahansa. Kun syvälle ulottuva
tulenkäyttö liitetään joukkojen monipuoliseen ja laajaan
käyttöön, vastustajalle syntyy
tappioita jatkuvasti. Lisäksi
hyökkääjän on vaikea muodostaa käsitystä puolustuksen
rakenteesta. Tähän toimintaan
puolustaja voi häivyttää myös
taktisten ja operatiivisten vastahyökkäysten valmistelun. Siten hyökkäyksille saadaan ainakin aluksi yllätysmomentti.
Oheishyötynä on vastustajan
joukkojen sitoutuminen laajalle alueelle kohteiden ja kuljetusten suojaamiseen.
Tykistön toiminnassa uudistettu taistelutapa näkyy ennen kaikkea hajautettuna tuli-
asematoimintana. Tuliasemaalueet ovat niin laajoja, että
jokainen kohde on vihollisen
kannalta erillinen maali. Tuliasematoiminnassa suojaa haetaan myös liikkuvuudella ja
aseittain suoritettavia asemanvaihtoja on runsaasti aiempaa
enemmän.
Hajautettu tuliasematoiminta on myös haastavaa, sillä joukkojen lähipuolustuksen
ja huollon järjestäminen ei ole
yksinkertaista. Myöskään raskaaseen linnoittamiseen ei ole
mahdollisuuksia. Siksi vastustajan tulivaikutukselta suojaudutaan käyttämällä ballistisia
suojalevyjä, jotka voidaan siirtymisten ajaksi kiinnittää ajoneuvoon. Tuliasemassa levyistä muodostetaan suoja esimerkiksi tykkiryhmälle. Hajautettu toiminta asettaa haasteita
myös johtamiselle ja kaikilta
johtajilta edellytetään vahvaa
päätöksentekokykyä ja ongelmanratkaisutaitoa. Tykistön
johtajien on oman aselajinsa
taitojen lisäksi osattava jalkaväkijohtajan perustaidot ja kyettävä soveltamaan niitä. Siksi
hyväkuntoisten ja henkisesti
vahvojen reserviläisten tarve
säilyy suurena myös tulevaisuudessa.
uutisia
Islannin ilmavalvonta esillä
ministeritapaamisessa
Pohjoismaiden ulko- ja
puolustusministerien syyskuun alussa pidetyssä kokouksessa
keskustelujen
erityisteemoiksi
nousivat
muun muassa talouskriisin
vaikutus puolustushallintoihin, arktisen turvallisuuden
kysymykset, pohjoismainen
puolustusyhteistyö ja tässä
yhteydessä erityisesti Islannin ilmavalvonta ja yhteiset
harjoitukset.
Puolustusministeri Carl
Haglundilla oli myös kahdenvälinen
tapaaminen
Norjan puolustusministerin
Espen Barth Eiden kanssa.
6
Siinä olivat esillä Suomen
puolustusvoimauudistus,
Norjan asevoimien kehittäminen sekä maiden osallistuminen Islannin ilmavalvontaan. Carl Haglundin
mielestä Suomella on paljon
sekä annettavaa että saatavaa pohjoismaisesta yhteistyöstä.”
Haglund osallistui Bodössa Norjassa 2.–3.9.2012
järjestettyyn
pohjoismaiden ulkoasiainministerien
ja puolustusministerien yhteiskokoukseen, johon Suomesta osallistui myös ministeri Erkki Tuomioja.
Eversti Feldt.
Kuva: Puolustusvoimat.
Eversti Lahtinen.
Kuva: Sirkka Ojala.
TYKKIMIESYLENNYKSIÄ 4.6.2012
Everstiksi:
everstiluutnantti Mats Mikael FELDT (PORPR)
everstiluutnantti Pertti Juhani LAHTINEN (TYKPR)
Majuriksi:
kapteeni Pekka Jussi ÄIKÄS (KAIPR)
kapteeni Lasse Juhani VÄYRYNEN (KAIPR)
kapteeni Timo Riku Edvard HESSO (LSSLE)
Suomi ja
Islannin ilmavalvonta
Viime keväänä virinnyt keskustelu Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan on nähty
merkkinä maamme ulkopoliittisen linjan asteittaisesta muuttumisesta: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi harkitsee vakavasti osallistumista
Nato-maan ilmatilan valvontaan.
Asia oli kesäkuussa esillä tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan
kokouksessa. Se päätti käynnistää asiasta selvityksen. Pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti eduskunnalle, että päätös asiassa tehdään todennäköisesti syksyllä, mutta kuten
tuore puolustusministeri Carl
Haglund Ruotsin vierailunsa yhteydessä hiljattain totesi, länsinaapurimme kannanmuodostuksella on Suomen
päätökseen merkitystä. Toisin kuin Suomen hallitukselle
Ruotsille asia on vaikea sen tiiviin Nato-kytköksen takia.
On totta, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa. Satujen saarella ei ole
omaa armeijaa, ja Yhdysvallat
on sulkenut lentotukikohtansa Keflavikissa vuonna 2006.
Suomelle osallistuminen kuitenkin tarkoittaisi sitoutumista Naton projektiin. Hallituksessa tilanne tunnutaan kui-
tenkin näkevän oivana mahdollisuutena vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä, semminkin kun Afganistanin kriisinhallintaoperaatiota
ollaan vähitellen ajamassa alas.
Tässä yhteydessä on muistettava, että vuonna 2009
Suomi tyrmäsi ajatuksen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Tuolloin hanketta
pidettiin kalliina ja poliittisesti arveluttavana. Suomelle on
myös tarjottu mahdollisuutta
osallistua Baltian ilmavalvontaan, mutta nämäkin ehdotukset on johdonmukaisesti
torjuttu.
Nyt Islantiin lähtöä on perusteltu ennen muuta pohjoismaisella yhteistyöllä ja suomalaisten lentäjien saamalla
harjoituksella. Molempia perusteluja on syytä kriittisesti
arvioida. Kokonaisuudessaan
operaatiossa on edelleen paljon avoimia kysymyksiä, joihin eduskunta kaipaa hallitukselta vastauksia.
Pohjoismainen yhteistyö
on luonnollisesti kannatettavaa, mutta Islanti-operaatiota
on vaikea nähdä sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Hornet-lentäjillemme ei
Islannissa ole tarjolla koulutuksellisia haasteita, ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan esimerkiksi ilmatankkausharjoitusta. Maahenkilökunnan tarve huomioiden
operaatio on kallis.
Kustannukset Suomelle
Näillä näkymin Suomi olisi
mukana operaatiossa neljällä Hornetilla kolme viikkoa
vuodessa. Lentotunnit olisivat
pois kotimaan tehtävistä. Rahat nyhdettäisiin Puolustusvoimilta, joka on tällä hetkellä muutenkin erittäin ahtaassa
taloudellisessa raossa. Islanti
tai Nato ei maksaisi Suomelle
ilmavalvonnasta.
Myös operaation kesto
on kysymysmerkki. Hallitus
mahdollisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Käytännössä voi olla vaikea irtautua,
kun kerran on sitoutunut –
vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Entä onko
mahdollista, kuten Islannin
ulkoministeri on todennut, että Islannin ilmapuolustus lo-
pulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle?
Operaation oikeudellinen
perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä
kriisinhallinnasta vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian
ilmavalvonnalle?
Jos Islantiin kuitenkin poliittisista (lue: transatlanttisista) syistä lähdetään, mitä en
osaa pitää sotilaallisesti saati taloudellisesti mielekkäänä,
pitää ilmavoimille antaa siihen
myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu jo ajat sitten.
Jussi Niinistö
Kirjoittaja, filosofian tohtori ja
dosentti Jussi Niinistö on kansanedustaja (ps.) ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.
uutisia
Pekka Särkiöstä uusi kenttäpiispa
Uusiin tehtäviin
Everstiluutnantti
Pertti
Holma on määrätty Tykistökoulun johtajaksi Tykistöprikaatissa. Hän siirtyy
uuteen tehtävään Tykistöprikaatissa Satakunnan
tykistörykmentin komen-
Tulikomentoja 3/2012
tajan tehtävästä. Tykistökoulun nykyinen johtaja, everstiluutnantti Paavo
Keskiruusi ottaa samalla
vastaan Satakunnan tykistörykmentin komentajan
tehtävät.
Tasavallan presidentti nimitti kirkkoherra Pekka Särkiön kenttäpiispan virkaan
1.9.2012. Teologian tohtori Pekka Särkiö on vuodesta
2001 toiminut Keski-Lahden
seurakunnan kirkkoherrana.
Kenttäpiispa johtaa ja valvoo
puolustusvoimien hengellistä
toimintaa sekä sotilaspappien
työtä. Hän on myös kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen jäsen. Kenttäpiispan
virka täytetään nyt ensimmäistä kertaa viiden vuoden
määräajaksi.
7
Kuva. Sirkka Ojala
Kohti uusia
haasteita
Tykkimiehet ry:n toimesta perustettiin monien vaiheiden
jälkeen vuonna 1977 Tykistömuseo Niinisaloon, josta museo siirrettiin Hämeenlinnaan
Linnankasarmin
uusittuihin tiloihin nykyiselle paikalleen avajaisten ollessa vuonna
1997. Museon vaiheista on evl
Jouko Kivimäki kirjoittanut
varsin kattavasti Tykkimiehet
ry:n tutustumisen arvoisessa
40-vuotishistoriikissä.
Suomen
Tykistömuseon
kunniakas aika itsenäisenä tykistömuseona päättyy tämän
vuoden lopussa, kun siihen
integroidaan Pioneerimuseo
Miehikkälästä sekä Viestimuseo Riihimäeltä. Ensi vuoden
alussa Tykistömuseon tiloissa aloittaa toimintansa uusi
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseo, jolle pitää vielä löytää iskevä nimi. Uuden
museon synty on osa puolustusvoimien ja sotilasmuseotoiminnan virtaviivaistamista, ja
museon valmistelutyöt ovat jo
loppusuoralla.
Tykkimiehillä isoin
panos
Tykkimiehillä on uuden museon taustayhteisössä vahva
panos, vastaahan Tykkimiehet
puoleksi uuden museon resursseista pioneerien ja viestimiesten vastatessa yhdessä toisesta puolikkaasta. Uuden aselajimuseon taustalle perustetun Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n
lisäksi suunnitteilla on myös
tukiyhdistyksen perustaminen
uudelle museolle. Parhaillaan
käydään Senaattikiinteistöjen
kanssa neuvotteluja ehdoista,
joilla Tykistömuseon tilat siirtyvät uuden museon käyttöön.
Uuden aselajimuseon naapurissa Linnaniemellä sijaitsee
muitakin museoita: historiallinen Hämeen linna, Vankilamuseo sekä Hämeenlinnan
kaupungin historiallinen museo. Linnanniemi muodostaa
kokonaisuudessaan mielenkiintoisen historiallisen tutustumiskohteen, jonka kaikkiin
museoihin pääsee yhteislipulla. Omat merkittävät roolinsa
Linnanniemen alueen kehittämisessä ovat Hämeenlinnan
kaupungilla, Museovirastolla
ja Sotamuseolla, joille esitän
Tykkimiesten puolesta parhaimmat kiitokset hyvin sujuneesta ja rakentavasta yhteistyöstä.
Kun Suomen Tykistömuseo itsenäisenä aselajimuseona
lakkaa, vaikuttaa se osaltaan
Tykkimiehet ry:n tulevaisuuden toiminnan linjauksiin –
onhan Tykistömuseon ylläpito
ja kehittäminen ollut vuosikymmeniä Tykkimiesten toiminnan keskiössä. Yhdistyksen hallituksessa onkin alustavasti linjattu Tykkimiehet
ry:n tulevaisuuden toiminnan
suuntaviivoja. Toki uusi museo vaatii edelleen Tykkimiehiltä omat talouspanostuksensa, joten yhdistyksen taloudesta on pidettävä hyvää huolta.
Jatkossakin keskeisellä sijalla
Tykkimiehet ry:n toiminnassa on luonnollisesti Suomen
tykistön perinteiden ja tykkimieshengen vaaliminen. Pohdittavaksi jää myös, tuotammeko jatkossa uusia elokuvia. Tähän mennessä olemme
tuottaneet seitsemän elokuvaa
ja kahdeksas, sotiemme jälkeiseen aikaan keskittyvä elokuva
on jo tuotannossa. Löytyykö
vielä uusia sopivia elokuvaaiheita? On myös selvitettävä
mitä annettavaa Tykkimiehillä ja alueellisilla killoilla on
aselajikoulutuksessa vaikkapa
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnassa.
1994 syntynyt ikäluokka, jonka vahvuus on hieman vajaat
34 300.
dollista päästä palvelukseen
kutsuntoja seuraavien kolmen vuoden eli vuosien
2013, 2014 ja 2015 tammikuun tai heinäkuun saapumiserään. Suurin osa määrätään astumaan palvelukseen
6. tammikuuta 2014. Palvelusajan pituus, samoin kuin
tehtävä, johon asevelvollinen koulutetaan, määritetään vasta joukko-osastossa,
ei kutsunnoissa.
Upean museon
päättäjäiset
Tykkimiesten ja kiltojen kannattaisi myös keskustella, onko tarkoituksenmukaista, että
jatkossa Tykkimiehet ry olisi
Maanpuolustuskiltojen Liiton
(MPKL) jäsen ja killat kuuluisivat Tykkimiehet ry:n kautta
MPKL:oon. Saadaanko tällä
järjestelyllä kenties lisähyötyjä
tykkimiesyhteisöön? Pohdittavaa ja uusia haasteita tulevaisuudessa siis riittää.
Hyvät tykkimiehet ja tykistöaselajin ystävät! Tervetuloa
perinteiseen Barbaran päivän
juhlaan joulukuun 4. päivänä Tykistömuseolle. Vietämme
ensin Tykkihallissa itsenäisen
Suomen Tykistömuseon toiminnan päättäjäisjuhlaa, jonka jälkeen siirrymme museon
tiloihin perinteiseen Barbarajuhlaan. Upea museo ansaitsee
arvoisensa päätösjuhlallisuudet!
Harri Kainulainen
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
uutisia
”Syyni” on syksyn merkki
Asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat järjestetään vuosittain 15.8.–15.12. välisenä aikana. Tänä
vuonna aloituspäivä osui keskiviikolle.
Maavoimien 19 aluetoi- valtiolippu ottaa vastaan niin
mistoa toteuttavat kutsun- veteraanit kuin heidän seunat omien kutsuntakuulu- raajansa, syksyn 2012 kutsuntustensa mukaisesti. Erilli- nanalaiset.
siä kutsuntatilaisuuksia on
Kutsunnanalaisia
ovat
yhteensä 561 kaiken kaik- pääasiassa kaikki miespuolikiaan 274 eri paikkakun- set Suomen kansalaiset, jotnalla. Kutsuntapaikan sal- ka täyttävät tänä vuonna 18
koon nostettu kielekkeinen vuotta. Pääosassa on vuonna
8
Suurin osa palvelukseen
tammikuussa 2014
Kutsunnanalaisia ovat myös
ne 19–29-vuotiaat, jotka eivät
ole aikaisemmin kutsuntavelvollisuuttaan hoitaneet tai jotka on määrätty aikaisempien
vuosien kutsunnoilla uudelleen tarkastettavaksi.
Kutsunnanalaisten on mah-
Sotilasmuseotoimintaa Linnankasarmilla
Tykkimiehet ry:n yleisölle näkyvimpänä toiminnan muotona on Hämeenlinnassa sijaitsevan Suomen Tykistömuseon ylläpitäminen ja kehittäminen. Tätä tehtävää Tykkimiehet ry jatkaa aina kuluvan vuoden loppuun saakka.
Vuodesta 2013 alkaen museo
on Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo, jonka toiminnasta vastaavana taustayhteisönä on Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry. Tykkimiehet ry on
mukana Pioneeriaselajin Liitto ry:n ja Viestikiltojen Liitto
ry:n kanssa varsinaisena perustajajäsenenä tässä kolmen aselajin yhdistyksessä.
Uuden museon perusnäyttelyn rakentamistöitä on tehty kiivaasti kesästä alkaen, ja
tämä työ jatkuu vielä vuoden
2013 puolella. Materiaalin
siirrot Pioneerimuseolta Miehikkälästä ja Viestimuseolta
Riihimäeltä Hämeenlinnaan
ovat alkamassa. Puolustusvoimat tukee museoiden yhdistymistä. Materiaalin siirrot
Miehikkälästä ja Riihimäeltä
Hämeenlinnaan tapahtuvat
puolustusvoimien kuljetuksin.
Tämän lisäksi Sotamuseon
kautta yhdistymiseen on saatu 120 000 euron suuruinen
määräraha kattamaan muita
yhdistymisestä aiheutuvia kertaluonteisia kuluja.
Puolustusvoimien sotilasmuseotoiminnasta
keväällä
antamat käskyt ja määräykset
puolestaan vaativat hallinnollisia toimia. Uusi ”integroitunut museo” ei siis synny pelkästään näyttelykäsikirjoituksia laatimalla, näyttelyrakenteita kirvesmiestyönä tehden,
museoesineistöä Miehikkälästä ja Riihimäeltä Hämeenlinnan siirtäen ja näytteille asettaen. Merkittävimpinä hallinnollisina muutoksina ovat yhteistyösopimuksen laatiminen
Sotamuseon kanssa ja uuden
Tulikomentoja 3/2012
museon vastuu käydä vuokraneuvottelut tilat omistavan
Senaatti-kiinteistöjen kanssa.
Yhteistyösopimuksessa Sotamuseon kanssa määritellään
toiminnan muodot ja toiminnan vaikuttavuus. Vaikuttavuudelle asetettujen mittareiden mukaisten kriteerien saavuttaminen on perustana sille,
miten Sotamuseo jatkossa tukee yhteistyömuseoiden toimintaa. Senaatti-kiinteistöjen
kanssa käytävien vuokraneuvotteluiden tulosten perusteella
puolestaan ratkaistaan käytännössä se, onko sotilasmuseotoiminnalle Hämeenlinnan Linnankasarmin alueella jatkossa
taloudellisesti kestävät perusteet. Näissä molemmissa hallinnollisissa asioissa Suomen
Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n on syytä
onnistua kiitettävästi tai vähintäänkin erinomaisen hyvin.
Hämeenlinnan
Linnanniemen
museoiden
yhteistyöhanke etenee
Museoviraston
johtamassa
Museot hyvinvoinnin edistäjänä -hankkeessa suunnitellaan
ja ideoidaan Hämeenlinnan
Linnaniemen alueen toimintoja. Tähän liittyy erityisesti alueella toimivien museoiden tiettyjen toimintojen yhtenäistämistä synergiaetujen saamiseksi. Tällaisia yhteisiä tai yhdessä
tuotettavia asioita voisivat olla
esimerkiksi yhteinen markkinointi, yhteiset opasteet, yhteinen museokauppa ja kahvila- ja ravintolapalvelut sekä
museoiden vaihtuvien näyttelyiden esillepano yhteisten teemojen ja aihepiirien ympärille.
Hämeenlinnan kaupunki on
aktiivisesti mukana tässä hankkeessa. On nähtävissä, että
hanke luo uusia suuntaviivoja
ja tavoitteita museotoimintaan
kaikkia alueen museoita hyödyttävällä tavalla.
Suomen
Tykistömuseon
toiminnan päättymistä on tarkoitus juhlistaa joulukuussa
Barbaran päivän juhlatilaisuuden yhteydessä Suomen Tykistömuseolla. Vastaavasti Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon avajaisia on tarkoitus
viettää 17.–18.5.2013. Näistä
tapahtumista ilmoitetaan tarkemmin erikseen, mutta jo
nyt on hyvä laittaa ajankohtia
kalenteriin paikalleen.
Sotilasmuseotoiminnan
operatiivisesta
vastuusta kohti
tulevaisuutta
Museotoiminnan
vastuun
siirtyminen vuodenvaihteessa Tykkimiehet ry:ltä Suomen
Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:lle tarkoittaa käytännössä sitä, että Tykkimiehet ry:n toiminnassa tapahtuu tältä osin muutoksia.
Tietysti Tykkimiehet ry on
kiinteästi mukana sotilasmuseotoiminnassa jatkossakin,
tosin ei siinä määrin etulinjassa kuin aiemmin. Yhdistyksen
on syytä ryhtyä miettimään
niitä tulevaisuuden toiminnan tavoitteita ja käytännön
toimia, joihin se jatkossa panostaa. Hallitus on omalta
osaltaan näitä asioita ryhtynyt
pohtimaan. Dokumenttielokuvatuotannon osalta on päätetty, että yhdistys tuottaa vielä ainakin yhden dokumenttielokuvan, jossa keskitytään
sotien jälkeiseen aikaan. Tältä
osin ollaan vielä aikaisempien vuosien ”perussuunnassa”
kiinni.
Tykistön kulttuuriperinnön säilyttäminen ja kokoaminen, tykkimieshengen sekä
yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen ovat varmasti jatkossakin keskeisiä asioita. Millä
toimintamuodoilla ja -menetelmillä tätä työtä jatkossa tehdään? Entistä kiinteämpi yhteistyö maanpuolustusjärjestö-
jen ja -kiltojen, erityisesti tykkimieskiltojen kanssa on varmaan harkinnan arvoista. Mitä nuo yhteistoimintamuodot
voisivat sitten olla? Yhteisiä
tapahtumia, yhteisen teeman
ympärille järjestettäviä luentosarjoja, yhteisiä retkiä tai kokoontumisia maamme tykistön historian tapahtumien ja
paikkojen ympärille vai jotain
muuta? Olisi hedelmällistä, jos
jäsenkunnalta saataisiin asiaan
liittyen ajatuksia, ehdotuksia,
näkemyksiä ja keskustelua herättäviä kannanottoja.
Yhdistyksen
sääntömääräinen
syyskokous
Yhdistyksen sääntömääräinen
syyskokous lähestyy. Tykkimiehet ry:n hallitus on päättänyt, että yhdistyksen syyskokous pidetään 27.10.2012
klo 14.00 alkaen Syvärannan
Lottamuseolla Tuusulassa. Jäsenten aktivoimiseksi saapumaan paikalle hallitus on lisäksi päättänyt, että kukin jäsen voi tuoda kokoukseen mukaan puolisonsa. Puolisoille
on yhdistyksen syyskokouksen
aikana tarjolla opastettu kierros Lottamuseossa ja mahdollisuus kierroksen jälkeen tehdä
ostoksia museokaupassa. Syyskokouksesta ja sen ohjelmasta
on oma erillinen ilmoituksensa toisaalla tässä lehdessä.
Kuulaita syksyn säitä toivottaen,
Kari Halonen
Tykkimiehet ry toiminnanjohtaja
9
Kilta-aktiivit muistomerkillä.
Muistomerkki
perinnejoukoille
Heinuvaaraan
TEKSTI: JAAKKO RYTTY, KUVAT: ANTTI LAAKKONEN
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta yhdessä
Pohjois-Suomen Tykkimieskillan ja Pohjois-Karjalan
Tykistökillan kanssa paljastivat yhteistyö- ja perinnejoukoilleen omistetun muistomerkin Heinuvaaraan.
Muistomerkki on kunnianosoitus perinnejoukoissa
palvelleen henkilökunnan, varusmiesten ja reserviläisten leirityölle ja uhrauksille Rovajärven 63-vuotiaalla
ampumakenttäalueella.
Ampumaharjoittelu alueella
alkoi perinnejoukkojen sodat
kokeneen veteraanihenkilöstön johdolla vuonna 1949.
Myöhempienkin polvien työtä
tarvittiin puolustuskykymme
uskottavuuden osoittamiseksi
Kiltojen edustajia.
kylmän sodan melskeissä. Sitä
tarvitaan yhä.
Monet leireillä kanssamme harjoitelleista ovat jo poistuneet keskuudestamme, osa
työnsä äärestä Heinun rinteillä
tai läheisillä kentillä.
Juhlava tilaisuus
Kainuun
tykistörykmentin
komentaja everstiluutnantti
Markku Puustinen oli kutsunut kiltojen edustajat rykmentin leirille 19.5. muistomerkkiä paljastamaan. Rykmentin henkilöstö, lippuvartio ja
tykkien jyly juhlistivat tapahtumaa. Puheessaan komentaja kertoi leirialueen kehittämisestä ja tulevasta käytöstä.
Vuosittain toistuvat maavoimien vaikuttamisharjoitukset sekä rykmentin ja muiden
joukkojen harjoitukset.
Puheenjohtaja Jaakko Rytty kiitti komentajaa kutsusta,
rykmenttiä tilaisuuden juhlavista puitteista, muistomerkkialoitteen tehneitä kiltaveljiä,
veljeskiltoja innokkaasta osallistumisesta hankkeeseen sekä
kaikkia eri tavoin asiaa auttaneita. Hän kertoi myös joukkojen yhteisistä vaiheista ja leiriyhteistyöstä.
Veljeskiltojen edustajat, puheenjohtaja Raimo Nurmela
sekä Paloaukean museon perustaja Veijo Wälkky kertoivat omien kiltojensa perinteistä ja niiden vaalimisesta.
Tilaisuuden jälkeen seurasimme kutsuvieraina jälleen
kerran tuttuja kovapanosammuntoja.
Yhteiset vaiheet
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta perustettiin vuoden
2009 alussa Pohjois-Suomen
Tykkimieskillan Kainuun paikallisosastossa Kainuun tykis-
10
törykmentissä ja sen edeltäjäjoukoissa palvelleiden keskuudessa.
Rykmentin edeltäjä, Kainuun Prikaatin Patteristo
muodosti Rovajärven rannalla 1968–1979 Harjoituspatteristo 5:n Pohjois-Karjalan
Patteriston kanssa. Pohjanmaan Tykistörykmentin leirialueena oli Heinuvaara. Sen
ja Pohjois-Karjalan Patteriston yhteiset perinteet sotien ja Ylämyllyn ajoilta saivat
jatkoa Harjoituspatteristo 1:n
leiriharjoituksissa kymmenen
vuoden ajan ennen patteriston lakkauttamista vuonna
1990. Pohjois-Karjalan Patteriston tilalle Heinuun tuli Kainuun Tykistörykmentti. Kun Pohjanmaan Tykistörykmenttikin lakkautettiin
vuonna 1998, alkoi Heinussa
Kainuun Tykistörykmentin ja
Taisteluosasto 1:n kausi.
Talvileireillähän on aina tukeuduttu Heinuun. Kranaatinheittimistö ja raketinheittimistö ovat harjoitellut yhdessä
tykistön kanssa. Myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa on joukkojen
kesken ollut yhteistoimintaa.
Lopulta molemmista lakkautetuista joukoista Kainuun tykistörykmentti sai täydennystä
henkilöstöönsä.
Yhteishengen osoitus
Yhteisten vaiheiden ja yhteenkuuluvuuden
pohjalta
virisi ajatus pystyttää yhteinen muistomerkki. Kiitokset aloitteen tehneille kiltaveli majuri Jukka Laineelle,
muistomerkkitoimikunnan
puheenjohtajalle ja kiltaveli Mauno Juntuselle sekä kaikille lupien myöntämisen ja
muun avun muodossa hanketta auttaneille.
Veljeskiltojen innokas mukaan lähtö osoittaa, että leireillä yhteistyön, harjoittelun ja
ammattitaidon kehittymisen
myötä vahvistunut luja yhteishenki, aselajiylpeys, tykki- ja
heitinmieshenki ovat edelleen
voimissaan. Kannustakoon tämä muistomerkki jälkipolvia
työskentelemään samassa hengessä isänmaamme hyväksi!
Valta vaihtui
Jääkäritykistörykmentissä
Evl Ville-Veikko Vuorio luovutti tehtävänsä evl Mika Holmalle
2. heinäkuuta.
SIRKKA OJALA
”Otan vastaan Jääkäritykistörykmentin komentajan tehtävän”, vastasi everstiluutnantti Mika
Holma everstiluutnantti Ville-Veikko Vuoriolle tämän luovuttaessa Jääkäritykistörykmentin lipun
seuraajalleen 2. heinäkuuta.
Everstiluutnantti Ville-Veikko
Vuorio ehti toimia rykmentin komentajana vuoden 2010
kesästä lähtien. Komentajan
vaihtotilaisuuden puheessaan
Vuorio sanoi, että harvoin komentaja voi olla yhtä ylpeä joukostaan kuin hän on luovuttaessaan tehtävän seuraajalleen.
Vuorio totesikin luovuttavansa
everstiluutnantti Mika Holman käsiin Suomen parhaan
joukkoyksikön. Vuorio osoitti puheessaan kiitoksensa rykmentin päteville kouluttajille,
henkilökunnalle ja varusmiehille, jotka kaikki ovat antaneet
Vuorion mukaan tinkimättömän panoksensa rykmentin yhteisen päämäärän eteen.
Everstiluutnantti Vuorio on
siirtynyt Pääesikuntaan, jossa
hän työskentelee Henkilöstöosaston osastopäällikkönä.
Rykmentin uusi komentaja
everstiluutnantti Mika Holma
otti uuden tehtävänsä vastaan
nöyrin mielin ja vastuunsa
Tulikomentoja 3/2012
tuntien. Hän totesi tehtävän
olevan myös erityisen mieluisa, koska hän sai johtaakseen
rykmentin, jossa aloitti oman
palveluksensa 21 vuotta sitten. JTR:n komentajan tehtävään Holma siirtyi Puolustusvoimien Tiedustelukeskuksen
Esikunnasta, jossa hän toimi
osastopäällikkönä
vuodesta
2010 alkaen
Everstiluutnantti Holma
osoitti tehtävän vastaanottopuheessaan lämpimät kiitoksensa everstiluutnantti Ville-Veikko Vuoriolle, joka on
antanut arvokkaan panoksensa rykmentin kehittämiseksi.
Holma sanoi evl Vuorion kädenjäljen näkyvän tämän päivän JTR:n erinomaisessa koulutustasossa sekä koko henkilöstön hyvässä palvelushengessä ja motivaatiossa.
Everstiluutnantti Mika Holman
haastattelu seuraavassa Tulikomentoja-lehdessä 4/2012
Jääkäritykistön Killan puheenjohtaja Antero Rättö luovutti killan standaarin muistoksi ja kiitokseksi killan varapuheenjohtajana toimineelle
evl Ville-Veikko Vuoriolle.
JTR:n komentajien vaihdon kunniaksi järjestettiin myös ohimarssi.
Marssin vastaanottivat JTR:n kasarmin edessä evl Mika Holma,
evl Ville-Veikko Vuorio ja Antero Rättö.
11
Kiltalaisten viestirastilla oli mukava tunnelma. Rastilla ahkeroivat mm.
Raimo Ojala ja Kari Ketola.
Tykistöprikaatin perinnevaljakko esiintyi jälleen näyttävästi.
Omaisten- ja kiltapäivän
tunnelmia Niinisalosta
KUVAT: VESA NIEMENMAA JA SIRKKA OJALA
Omaisten- ja kiltapäivä järjestettiin jälleen Tykistöprikaatissa 28. heinäkuuta.
Aurinko porotti sateisten
kesäpäivien jälkeen pilvettömältä taivaalta lippukentälle,
kun tuhatpäinen yleisö kuunteli esikuntapäällikkö evl Mikko Viitalan avauspuhetta. Päivän järjestelyihin osallistui
jo perinteiseen tapaan useita
kymmeniä Tykistöprikaatin
Killan jäsenkiltojen kiltalaisia, joista osa kutsuttiin myös
kaksipäiväiseen MPK ry Satakunnan ja Tykistöprikaatin
koordinoimaan VEH-harjoi-
tukseen. VEH-harjoitus huipentui kiltapäivän aattoiltana
järjestettyyn kiltalaisten väliseen ampumakilpailuun. Harjoituksen VEH-vääpelinä toimi Tykistöprikaatin puolelta
kapteeni Riikka Tyrkkö.
Kiltalaisten miehittämillä
toimintarasteilla pääsi lähettämään tekstiviestin viestikalustolla, kokeilemaan ilmakivääri- ja ekoaseammuntaa sekä heittämään käsikranaattia.
Kiltalaiset vastasivat myös vieraiden vatsantäytteestä myymällä keittämäänsä rokkaa ja
kuumia makkaroita.
Lippuaukio täyttyi kuuntelijoista, kun esikuntapäällikkö,
evl Mikko Viitala toivotti vieraat tervetulleiksi.
12
Suojatkaa kuulonne, kohta pamahtaa…
Vammalan Killan kiltasisaret jakoivat rokkaa minkä ehtivät.
Tykistöprikaatin varusmiehet avustivat rokan
valmistuksessa.
Vammalan soppamestarit.
Tykistöprikaatin Killan
RK-ammuntatulokset 2012
Juha Nieminen tutkii olisiko ase jo ampumakunnossa.
SIRKKA OJALA
SARJA Y
1. Jouni Vuorio
2. Yrjö Inkinen
94 + 89 = 183
3. Juha Nieminen
4. Erkki Tuovila
84 + 84 = 168
5. Juho Haveri
6. Janne Kuusinen
87 + 75 = 162
7. Kari Kontiainen
8. Miika Pennanen
77 + 79 = 156
8. Reima Neva
10. Vesa Niemenmaa
11. Antti Kuparinen
49 + 84 = 133
12. Tapio Myllymäki
13. Tuomas Rantala
31 + 78 = 109
95 + 87 = 182
84 + 83 = 167
85 + 76 = 161
Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltalaisten välinen rynnäkkökiväärikilpailu järjestettiin Niinisalossa 27.7.2012 Omaisten- ja
kiltapäivän VEH-harjoituksen yhteydessä.
Ampujia kilpailussa oli yhteensä 27 ja kilpailu suoritettiin
150 m radalla.
3 x 5 kohdistuslaukaussarjan jälkeen siirryttiin 2 x 10 laukauksen kilpailuun. Molemmissa miesten sarjoissa mestaruustittelin haltija vaihtui. Naisten sarjaa hallitsi viime vuosien
tapaan Heli Ketola.
58 + 75 = 133
62 + 66 = 128
64 + 54 = 118
3 + 9 = 12
SARJA NAISET
1. Heli Ketola
79 + 80 = 159
SARJA Y 50 v
1.
Seppo Kuortti
2.
Matti Lappalainen
85 + 88 = 173
3.
Mikko Kärki
85 + 85 = 170
4.
Markku Koskimäki
82 + 86 = 168
87 + 89 = 176
5.
Raimo Ojala
75 + 81 = 156
6.
Pauli Huhtamaa
72 + 77 = 149
7.
Matti Kullas
75 + 73 = 148
8.
Pauli Pitkäkoski
79+ 66 = 145
9.
Eero Haveri
56 + 78 = 134
10.
Tero Lehti
63 + 69 = 132
11.
Kaarlo Karvinen
66 + 37 = 103
12.
Kari Ketola
55 + 33 = 88
13.
Lasse Leppiniemi
34 + 52= 86
Tulikomentoja 3/2012
Yleisen sarjan voittajan Jouni Vuorion
tyylinäyte aseen puhdistuksesta.
Tuloksia laskemassa tauluilta kapt Riikka Tyrkkö Tykistöprikaatista.
13
Uusi muotokuva tykistön
tarkastajasta säätiön kokoelmiin
SIRKKA OJALA
Suomen Kenttätykistön säätiö on hankkinut
uuden muotokuvan kokoelmiinsa, kun tykistön
tarkastajana vuosina 2008–2011 toiminut eversti Aki Sihvonen ikuistettiin kankaalle.
Juhlallista mutta iloista muotokuvan paljastustilaisuutta vietettiin 25. toukokuuta Suomen
Tykistömuseon tykkihallissa.
Tapahtumaa todistamassa oli
pieni mutta arvovaltainen joukko kutsuvieraita joukossaan niin
puolustusvoimien kuin tykistökiltojenkin edustajia.
Eversti Sihvosen muotokuvan maalannut Iittalassa
asuva taiteilija Timo T. Ingman kertoi muotokuvamaalarin työn olevan haastavaa,
mutta mielenkiintoista. Ingman aloitti oman taiteilijauransa aikanaan lintumaalarina, kunnes siirtyi muotokuvien pariin kymmenisen vuotta
sitten. Ingman sanoi muotokuvan maalaamiseen kuluvan
aikaa useita kuukausia. Eversti Sihvosen hän tapasi henkilökohtaisesti, mutta käytti muotokuvaa maalatessaan
apuna myös valokuvaa. Aiemmin hän on ikuistanut Kent-
tätykistön säätiön tilauksesta
kenraali Jukka Haaksialan.
Ingman kertoi, että lähitulevaisuudessa hänellä on suunnitteilla näyttely Mannerheimin ristin ritarien muotokuvista. Ritarien ikuistamiseen
menee kuitenkin vielä tovi, joten näyttelyä saamme odottaa
vielä muutaman vuoden.
Eversti Aki Sihvonen oli
erittäin tyytyväinen Ingmanin
työn tulokseen. Sihvonen totesi puheessaan, että Ingman
oli onnistunut mallista huolimatta tekemään taulun, josta
hän itsensä tunnistaa. Sihvonen myös sanoi, että oli upeaa
nähdä ammattilaisen työskentelevän. Eversti Sihvonen arvostaa taiteilijan työtä ja kiitti
häntä hyvästä yhteistyöstä.
Nykyinen tykistön tarkastaja eversti Esko Hartikainen
sanoi tilaisuudessa pitämässään puheessa eversti Sihvosen
olleen
tarkastajakaudellaan
vahvasti mukana kehittämässä tykistöjärjestelmää, vaikka
Eversti Aki Sihvonen oli erittäin tyytyväinen muotokuvaansa. Taulun
oikealla puolella taiteilija Timo T. Ingman.
rajalliset resurssit eivät mahdollistaneetkaan kaikkien hyvien hankkeiden toteutumista,
ainakaan heti. Merkittävimpiä
kehitysaskeleita Sihvosen kaudella on Hartikaisen mukaan
ollut muiden muassa ulottuva
tulenkäyttö raskaan raketinheittimen myötä.
Eversti Sihvonen kertoi puheessaan kautensa tarkastajana
olleen erittäin mielekäs. Oli
hienoa olla perustamassa maavoimia. Aikaa sävyttivät ”kisa”
resursseista ja tiivis yhteistyö
VASEMMALLA: Tykistöprikaatin
aselajien kanssa. Eniten Sihkomentaja ev Pertti Lahtinen luovosta on jäänyt harmittamaan,
vutti Aki Sihvoselle muistoksi
ettei hän kyennyt kiertämään
Tykistöprikaatin puolesta kuparifalkentällä eikä ohjaamaan koukonetin, joka on pienoismalli 1:10
1540-luvun Olavinlinnan linnoitus- lutuksen kehittämistä kuten
tykistä. Taustalla Jääkäritykistön
olisi halunnut. Hänen mielesKillan puheenjohtaja Antero Rättö. tään ”latu on kuitenkin poljettu oikeaan suuntaan” kohti
ALLA: Tilaisuuteen osallistui pieni
mutta arvovaltainen joukko kutsu- modernisoitua ja entistä tevieraita.
14
Kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti
kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti.
hokkaampaa tykistöjärjestelmää. Huolia tarkastajakaudella aiheutti myös jatkuva
koulutusresurssien heikkeneminen. Sihvonen tunteekin
huolta varusmies- ja reserviläiskoulutuksen
rokottamisesta, koska seurannaisvaikutukset näkyvät viiveellä ja
puutteiden korjaaminen voi
valitettavasti olla haasteellista.
Hän toivoo, että tykistön henkilöstövaje, uudet toimintatavat, suuri reservi, teknistyminen ja kansainvälisyys otetaan
huomioon varusmiesainesta ja
henkilökunnan opiskelupaikkoja jaettaessa.
Eversti Sihvonen siirtyi tarkastajan tehtävästä Maavoimien materiaalilaitoksen hallinto-osaston johtajaksi.
Kenttätykistön säätiö säilyttää
tykistön tarkastajien muotokuvia
Tykistökoululla Niinisalossa, jossa
myös Eversti Aki Sihvosen muotokuva on jo arvoisellaan paikalla
ihailtavana. Jo edesmenkaikkien ih
tarkastajien muotokuvat
neitten tark
ovat esillä SSuomen Tykistömuseolla.
in memoriam
Kuva: Puolustusvoimien kuvakeskus
Jääkäritykistön Killan kiltaveljen,
everstiluutnantti evp.
Mauri Esko Sallisen muistolle
E
verstiluutnantti Mauri
Sallinen sai yllättäen
kutsun viimeiseen iltahuutoonsa 22.7.2012, kun
äkillinen keuhkokuume vei
voimat jo väsyneeltä sydämeltä.
Mauri syntyi Heinävedellä
28.11.1927 maanviljelijä Eero ja Aino Sallisen perheeseen.
Talvisodan syttyessä Mauri oli juuri täyttänyt 12 vuotta, ja hän toimi sodan aikana
erilaisissa suojeluskuntatehtävissä. Varusmiespalveluksensa
hän suoritti KTR 1:ssä vuon-
na 1950, jolloin sotilasura oli
jo viitoitettu isänmaallisen
nuoren miehen elämäntehtäväksi. Mauri valmistui reserviupseerikurssilta n:o 66. Hän
kävi kadettikurssin n:o 38 ja
noudatti antamaansa kadettilupausta koko elämänsä ajan
palauttaen tuon lupauksen
tarvittaessa myös upseeritoveriensa mieleen.
Vuosien myötä Sallisen
ura puolustusvoimissa eteni
nousujohteisesti opetusupseerin tehtävistä vänrikkinä aina
esikuntapäällikön
tehtäviin
everstiluutnanttina. Avioliiton Mauri solmi vuonna 1954
Maila Kankaanpään kanssa,
ja palvelustehtävät kuljettivat
Mauria ja hänen perhettään
ympäri Suomea. Tutuiksi tulivat muiden muassa Santaha-
Mauri Sallisen siunauksen toimitti eläkkeellä oleva kirkkoherra Reijo
Toivanen. Arkkuvartijat olivat Tykistöprikaatista ja kirkkoupseerina
toimi ylil Juha Vartiomäki. Kuva: Radio ja Kuva Ky/Pekka Utriainen.
mina, Hämeenlinna, Parolannummi, Oulu ja Niinisalo lähialueineen.
Maurin pitkäaikainen ystävä ja palvelustoveri kapteeni evp. Antero Rättö kuvaili
ystäväänsä muistopuheessaan
seuraavasti: ”Ystävänä ja toverina Mauri oli persoona. Hän
oli hyvä ja luotettava, melko vähäpuheinen, eikä tehnyt
numeroa omista asioistaan tai
ansioistaan. Maurilta sai myös
usein yllättäviä kommentteja
hyvin erilaisista asioista, jotka
jäivät mieleen pyörimään ja
panivat myös ajattelemaan asioiden taustoja”.
Kotiseudullaan Mauri tunnettiin jo nuoruudessaan voimakkaan persoonana, lähisukulaisten mukaan myös ”sinnikkäänä ja jääräpäisenä”.
Se, mitä Mauri oli päättänyt,
myös piti. Mauri oli hyvin
huumorintajuinen, ja hänen
muistinsa pelasi elonpäivien
ehtooseen asti aivan erinomaisesti. Usein Mauri hauskutti
lähipiiriään mukavilla kertomuksilla muun muassa Rovajärven tykistöleireiltä. Suotta
ei hänestä myöskään käytetty
leikillisesti nimitystä ”kävelevä kadettimatrikkeli”. Liikunta ja urheilu liittyivät Maurin
elämään nuoruudesta asti. Esimerkiksi suunnistus, hiihto ja
ampumahiihto olivat Maurin
urheilulajeja. Vuonna 1953
hän saavuttikin puolustusvoimien mestaruuden partio-
suunnistuksessa. Terveet elämäntavat kuuluivat oleellisesti
Maurin elämään ja myös rakkaus kotiseutuun ja sukuun oli
vahva.
Sotilasuransa
viimeiset
vuodet Mauri Sallinen palveli
Satakunnan Tykistörykmentin esikuntapäällikkönä. Tästä tehtävästä hän myös siirtyi eläkkeelle vuonna 1982.
Eläkevuosiaan hän vietti Hämeenlinnassa ja osallistui edelleen aktiivisesti maanpuolustustoimintaan.
Mauri toimi vuosikymmenien ajan eri
yhteisöjen hallintoelimissä ja
myös Jääkäritykistön killan
hallituksessa. Siunaustilaisuuden
kunniamerkkityynyssä
olikin runsaasti Maurin elämän ansioista kertovia mitaleja.
Viimeiselle
matkalleen
Mauri Sallinen saatettiin arvokkaasti
Tykistöprikaatin
järjestäessä
sotilashautajaiset Heinävedellä 11. elokuuta. Saattojoukkoon kuuluivat
muiden muassa tytär Päivi
Sallinen, Jääkäritykistön Killan kiltaveljet sekä Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen.
Jääkäritykistön Kilta muistaa kunnioituksella ja lämmöllä
kiltaveljeään, jonka elämä kertoo suuresta Isänmaan rakkaudesta.
tamalli, jossa sotaveteraaneille
räätälöidään yksilöllinen tukija palvelukokonaisuus. Palvelukokonaisuus koostuu sekä
kunnan palveluista, esimerkiksi ateria- ja kuljetuspalveluista, kotisairaanhoidosta ja
asumispalveluista, että veteraaneille tarkoitetuista lisäpalveluista. Tarvittavien palvelu-
jen varmistamiseksi valtio on
vuodesta 2011 rahoittanut
kuntoutuksen lisäksi myös
veteraaneille annettavia avopalveluja.
”Käytössä ollut malli on
todettu hyväksi”, ministeri
Risikko sanoi. Samat asiat
korostuvat myös veteraanipoliittisessa ohjelmassa.
Sirkka Ojala
Jääkäritykistön Kilta ry
uutisia
Veteraaneille räätälöitävä yksilöllinen
palveluyhdistelmä
”Veteraanit tarvitsevat kotona selviytyäkseen monipuolisia toimintakykyä ylläpitäviä palveluja. Kuntoutus
ei yksin riitä. Paras mahdollinen
palvelukokonaisuus
syntyy yhdistämällä kuntou-
Tulikomentoja 3/2012
tusta ja kunnan palveluja”, sanoi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko Sotaveteraaniliiton XXV liittojuhlassa
7.6. Tampereella.
Vuonna 2011 kunnissa
otettiin käyttöön uusi toimin-
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös alkuvuoden 2013 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229
Numeron 4/2012 aineistopäivä on 16.10.2012 ja ilmestymisviikko 47
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 10/2012 pidetään
25.9.2012 klo 14.00 alkaen Suomen
Tykistömuseolla Hämeenlinnassa. Talousvaliokunta kokoontuu klo 12.00
alkaen.
Hallituksen kokous 11/2012 pidetään
9.10.2012 klo 14.00 alkaen. Kokouspaikka on toistaiseksi avoin. Talousvaliokunta kokoontuu klo 12.00 alkaen.
TYKKIMIEHET RY:N
SYYSKOKOUS
Tykkimiehet ry:n syyskokous pidetään lauantaina 27.10.2012 klo 14.00
alkaen. Kokouspaikkana on Syvärannan Lottamuseo, Rantatie 39, 04310
TUUSULA.
Ennen kokouksen alkua, klo 13.15 alkaen, on tarjolla kokouskahvit pienen
suolapalan kera.
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntöjen 12§ mukaiset asiat sekä yhdistyksen sääntöjen muuttaminen.
Jäsenten puolisoilla on mahdollisuus
tulla mukaan. Puolisoille on järjestetty
kokouksen ajaksi opastettu tutustuminen Lottamuseon näyttelyihin. Opastetun kierroksen jälkeen on mahdollisuus
asioida museokaupassa. Ilmoittautuminen sihteerille viimeistään 18.10.2012
kuluessa. Puhelin 040 5759966 tai sähköpostilla kari.halonen@kolumbus.fi.
Muista ilmoittaa itsesi ja puolisosi kokoukseen mukaan. Näin varmistetaan
kokoustarjoiluiden riittävyys ja riittävä
määrä oppaita puolisoiden opastetulle
museokierrokselle.
Kokouksesta on oma erillinen kokouskutsu tämän lehden sivulla 27.
16
NEUVOTTELUKUNNAN
KOKOUSKUTSU
Neuvottelukunnan kokous 2/2012 pidetään torstaina 1.11.2012 klo 16.00
Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180
HELSINKI.
Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille
myös henkilökohtaisella kutsulla.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050
62411, harri.kainulainen@kartanogolf.fi
Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16
A 3, 02700 KAUNIAINEN,
mp 040 575 9966, kari.halonen@kolumbus.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp
040 719 2392, hanninen.janne(at)
gmail.com. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.
com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)
ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.
merjomaa(at)nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Tulevaa tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Jääkäritykistön Kilta ry.
Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään 12.11.2012 alkaen klo 18 Suomen Tykistömuseossa. Käsitellään sään-
töjen 7§:n määräämät asiat.
Hallitus.
Barbara-juhla 4.12.2012
Perinteinen Barbara-juhla järjestetään
4.12.2012 edellisten vuosien tapaan
Suomen Tykistömuseossa. Tarkempia tietoja antaa Antero Rättö p. 0405021929.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11
13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279
8226, mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi.
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen,
Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp
0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi,
jäsensihteeri Ville Tuovinen, Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500 Kajaani, mp
050 4300 508, vtuovi(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti,
mp 0400218192, tapio.vaisanen(at)upmkymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, ilmoita
asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Syyskokous Vekaranjärvellä 2.11.2012
klo 10.00. Kokouksessa ovat esillä
sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen lounas klo 11.00 ja
KarTR:n perinnepäivän päiväjuhla klo
12.00. Perinnepäivän juhlallisuudet alkavat paraatilla klo 9.00. Kiltalaiset
ovat tervetulleita perinnepäivän tilaisuuksiin. Ilmoittautumiset 26.10.2012
mennessä puh. 0299 431309.Tumma puku ja kunniamerkit. Tervetuloa.
Hallitus.
7.11. vierailu tykistön ja heittimistön
ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen.
Kiltalaisilla on mahdollisuus tutustua
mm. raketinheittimien ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä keskiviikkona 7.11. Kokoontuminen on sotilaskodin pysäköintialueella
klo 10.00, josta bussikuljetus Pahkajärvelle.
Ilmoittautumiset 2.11. mennessä sähköpostitse pj(at)karjalantykistökilta.fi tai pu-
Ennen kotimatkaa Kainuun Tykistö - ja
Heittimistökillan puheenjohtaja Jaakko Rytty
luovutti killan puolesta museomestari Ilkka
Vahtokarille puukon muistoksi kainuulaisten
kiltaveljien vierailusta.
VASEMMALLA: Kainuun Tykistö - ja Heittimistökillan jäsenet tekivät jo killalle perinteeksi tulleen parin päivän talkoovierailun Tykistömuseolle toukokuun alussa. 3. toukokuuta
myös museon kesäkausi avattiin nostamalla
tykkipihan salkoon lippu kainuulaisin kiltavoimin. Kuvat: Sirkka Ojala.
Tulikomentoja 3/2012
helimitse 040 592 4445.
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi.
Kiltatuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi
tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja
killan tilaisuuksista.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen,
Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040
592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi.
Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389
4496, juha.turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D
43, 45100 Kouvola, mp 040 755 0575,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi,
Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1
B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)
karjalantykistokilta.fi.
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie 6, 15240 Lahti, mp 045 78407299,
jimatti(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B
17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.
fi. Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B
9, 15510 Nastola,mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi . Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27,
15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.
korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana
toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177
617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195,
alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1,
50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie
109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342,
haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050
5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762
407, johannes.ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08)
5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www.gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
17
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltajuhla ja
syyskokous pidetään lauantaina
13.10.2012 Niinisalon Varuskuntakerholla.
OHJELMA
11.30 Seppeleenlasku Talvisotaan lähdön muistomerkillä
12.00 Lounas
13.00 Päiväjuhla
15.00 Syyskokous jossa käsitellään
sääntömääräiset syyskokousasiat.
TERVETULOA!
Hallitus
Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori,
mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi.
Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)
suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100
572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.
Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk
(02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri
Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43
B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.
niemenmaa(at)fudoshin.fi.
Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Vara-
18
puheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040
7048 230, reino.heininen (at)gmail.com.
Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733,
markku.koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.
fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E,
24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.
pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut:
www.turunseuduntykistokilta.fi
Vammalan Seudun Tykistökilta
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään
28.9.2012 klo 19.00 Matti Niemellä,
Rautajoentie 65, SASTAMALA
Killan hallitus kokoontuu klo 18.30 samassa paikassa
Tervetuloa!
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi@niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044
021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)
gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki,
Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki
Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)
marttilankortteeri.fi. Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16,
60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931,
mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi.
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Vammalan Seudun Tykistökilta järjesti jäsenilleen vuoden 2012 toimintasuunnitelmaan
sisältyneen ampumaharjoituksen Matinsuon
ampumaradalla kesäkuun puolivälissä. Ammunta toteutettiin lainaksi saaduilla reserviläiskivääreillä. Kauniina kesäiltana paikalle
oli saapunut toistakymmentä killan jäsentä.
Parhaan tuloksen 88 sai Antti Yli-Rämi, mutta
melko hyviä tuloksia ampui koko joukko.
Ammunnan johtajana toiminut Esko Mäkipää
opastaa aseen oikeanlaista käsittelyä.
Kuva: Raimo Ojala
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578
7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29
A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420,
esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kan-
Ryhmä Kankaanpään Seudun Tykistökillan kiltalaisia
vieraili museolla 11.
toukokuuta. Päivän
aikana mm. kaksi
etuvaunua sai uuden
maalipinnan.
Kuva: Sirkka Ojala.
kaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)
gmail.com
Mittamies- ja
Topografikilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701
1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri
Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A
4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400,
veikko_r(at)hotmail.com
Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm
040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com.
Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie
16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364,
peltomak(at)netti.fi.
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde)
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_tiedustelukilta.html
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050
3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko
Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)
horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040
7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi
uutisia
Runsaat 300 kankaanpääläistä pääsi
seuraamaan Tykistöprikaatin järjestämää
iltahartautta Kankaanpäässä tiistaina 28.08.
Yhteislyseon montulla
pidetty hartaus oli osa
Pohjois-Satakunnan
taideviikkoa.
Mittamies- ja Topografikillan
alaosastot:
Kuva: Puolustusvoimat
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523
9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto
18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953,
eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp
Tykistöprikaatin iltahartaus
osa taideviikkoa
Hämäränä elokuun lopun syysiltana
Tykistöprikaatin joukot marssivat jalan Kankaanpään keskustan poikki ja
ryhmittäytyivät montulle kenttähartauteen. Ennen iltahartautta Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti
Lahtinen luki yleisölle tervehdyssanat.
Itse hartauden piti sotilaspastori Juhana Saari ja illan musiikista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta. Sotilaspastori Juhana Saaren pitämän hartauden
näkökohtana oli itsensä tunteminen.
Iltahartautta oli kuulemassa arviolta
reilut 300 henkeä.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 3/2012
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
19
20
Tulikomentoja 3/2012
21
Maavoimien
vaikuttamisharjoitus 2012
TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVAT: PUOLUSVOIMAT JA KARI JOKINEN
Maavoimien vaikuttamisharjoitus järjestettiin
Rovajärven harjoitusalueella
5.–15.6.2012.
Harjoituksen nimi muuttui
tänä vuonna tykistön ampumaharjoituksesta harjoitusta
paremmin kuvaavaksi maavoimien vaikuttamisharjoitukseksi. Maavoimien vaikuttamisharjoitus on kehittynyt valtakunnallisesta tykistön ampumaharjoituksesta. Tänä keväänä harjoitukseen osallistui
joukkoja useista eri aselajeista.
Harjoitus muodostui tykistön
taisteluosasto- ja järjestelmäharjoituksista,
maavoimien
panssarintorjuntaharjoituksesta, joka nyt ensimmäistä kertaa järjestettiin tykistön ampumaharjoituksen yhteydessä,
sekä rajajoukkojen tiedusteluharjoituksesta. MVH2012 on
puolustusvoimien suurin ampumaharjoitus vuonna 2012.
MVH 2012 -harjoituksen
johti Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen.
Järjestelmäharjoitusvaiheen
johti Tykistökoulun johtaja
everstiluutnantti Paavo Keskiruusi, maavoimien panssarintorjuntaharjoituksen (PST)
everstiluutnantti Harri Savolainen ja panssaritorjuntaharjoitukseen liittyvän taisteluharjoituksen everstiluutnantti
22
Aki Sund. Lapin Rajavartiosto toteutti oman tiedusteluharjoituksen majuri Kaarlo
Suoniemen johtamana.
Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen osallistui varusmiehiä ja palkattuun henkilökuntaan kuuluvia yhteensä 26:sta Puolustusvoimien
joukko-osastosta, laitoksesta
ja esikunnasta. Harjoitusjoukkoihin kuului noin 4100 varusmiestä ja henkilökuntaan
kuuluvaa sekä noin 1000 ajoneuvoa. Pääosat harjoitusjoukoista muodostuivat Tykistöprikaatin, Kainuun Prikaatin,
Karjalan Prikaatin, PohjoisKarjalan Prikaatin, Panssariprikaatin, Porin Prikaatin, Jääkäriprikaatin, Hämeen Rykmentin, Utin Jääkärirykmentin, Lapin Ilmatorjuntarykmentin ja Uudenmaan Prikaatin joukoista.
Harjoituksen ensimmäisellä viikolla joukot suorittivat valmistavat kovapanosammunnat ja harjoittelivat toimintaa taisteluosaston tasolla
sekä yhteistoimintaa kaukovaikuttamisessa. Tämän harjoitusvaiheen jälkeen joukkojen on osattava pataljoonan
tulenkäyttö, pataljoonan komentopaikan toiminta sekä
kranaatinheitinkomppanian ja
patteriston tilanteenmukainen
toiminta. Harjoituksen toisella viikolla harjoiteltiin sotilasalueen tulenkäyttöä, jota tuetaan ylemmän johtoportaan
toimenpitein. Panssarintorjuntaharjoituksen osalta harjoiteltiin taisteluosaston hyökkäyksen tulenkäyttöä ja aktiivista sekä liikkuvaa panssarintorjuntataistelua.
Harjoitus oli samalla aselajien yhteistoimintaharjoitus viesti- ja huoltotoiminnan
osalta. Harjoitusvaiheen lopussa harjoitusjoukkojen on
osattava useamman tuliyksikön tulenkäyttö niin tulenjohtotoiminnassa kuin ammunnanhallinnassa, liittyminen yhtymän viestiverkkoon
ja johtoportaiden johtamistoiminta eri komentopaikoilla.
Huipennuksena koulutustarkastusammunta
Harjoitus huipentui koulutustarkastusammuntaan, jossa
ammuttiin perinteisesti tykistö- ja kranaatinheitinyksiköillä sekä myös panssarintorjuntajoukkojen eri aseistuksella.
Ammunnassa keskitettiin yhteensä 38 tykin, 19 kranaatinheittimen, kolmen rynnäk-
köpanssarivaunun ja kahden
panssarintorjuntaohjusjoukkueen tuli. Koulutustarkastusammuntaa oli seuraamassa
noin 300 hengen joukko varusmiehiä, henkilökuntaa sekä vierailijoita. Ammunnan
päätteeksi Tykistön tarkastaja
eversti Esko Hartikainen totesi koulutustavoitteet harjoitusjoukon osalta saavutetuiksi.
Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2012 näkyi myös
perinteisesti internetissä puolustusvoimien sivustolla sekä
ensimmäistä kertaa myös facebookissa. Sivustoilta löytyy
tietoa harjoituksesta, päivittäisiä uutisia, valokuvia, kalustotietoa sekä myös perinteinen
Lavetti-lehti, numeroltaan jo
muuten 102.
Sivusto on edelleen luettavissa
osoitteessa http://www.
puolustusvoimat.fi/wcm/
Erikoissivustot/mvh2012/
Suomeksi/
Koulutustason mittaus
Sunnuntaina 10.6. järjestettiin perinteinen koulutustason mittaus (Nenosen tulenavauskilpailu), jossa taisteluosastojen välistä paremmuutta yhä mitataan. Mittauksen
tavoitteena on lisätä koulutuksen tavoitteellisuutta ja
antaa palautetta joukon kou-
Puolustusvoimain komentaja
kenraali Ari Puheloinen ja maavoimien komentaja kenraaliluutnantti
Raimo Jyväsjärvi.
lutustasosta arviointihetkellä
sekä koulutuksen onnistumisesta.
Koulutustason mittaus alkaa tehtävänannolla, jonka
taisteluosastojen komentajat
saavat vuorollaan kilpailun
järjestäjältä. Käskystä selviää tilanne, jääkäripataljoonan
ja patteriston tehtävät sekä
muut tarvittavat tiedot kuten
sääsanoma. Taisteluosastoille annettuihin tehtäviin kuuluu ryhmittyminen taisteluasemiin, johtamisyhteyksien
muodostaminen, etäisyyksien
mittaukset, ampumavalmiuden saavuttaminen sekä ampumatehtävän toteuttaminen.
Käskyn jälkeen taisteluosaston
hyökkäyksen täytyy vaikuttaa
yhdeksänkymmenen minuutin sisällä. Heti komentajan
käskynannon jälkeen lähtevät
tiedustelu- ja valmisteluosat
liikkeelle. Tuliyksiköt siirtyvät
kärjessä ryhmittyvän pataljoonan jälkeen. Lopputulokseen
vaikuttavat suoritusaika, maalin tarkkuus metreinä ja tulen
osuvuus maaleihin sekä tilanteenmukainen toiminta.
Tänä vuonna perinteikkään
kilpailun kiertopalkinnon, tykistökenraali Nenosen tykin,
sai haltuunsa Karjalan Tykistörykmentti.
Karjalan Prikaatin perustama TSTOS33 voitti taisteluosastojen välisen kilpailun,
jonka johdosta taisteluosasto-
Tulikomentoja 3/2012
jen kiertopalkinto luovutettiin
prikaatin haltuun.
Kranaatinheitinkomppanioista voiton vei tänä vuonna
Kainuun prikaatin perustama
komppania.
Vierailuja
Puolustusvoimain komentaja
kenraali Ari Puheloinen tarkasti yhdessä maavoimien komentajan
kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärven kanssa
maavoimien vaikuttamisharjoituksen. Komentajien ohjelmaan kuului muun muassa
alueellisen tykistöpatteriston
tarkastus sekä panssarintorjunta-ammuntojen seuraaminen.
Lisäksi komentajat tapasivat
median edustajia harjoituksen
mediapäivän yhteydessä.
Kenraali Puheloisen mukaan Maavoimien vaikuttamisharjoitus on hyvä kokonaisuus, jossa harjoitellaan eri
aselajien kuten tykistön sekä
kranaatinheitin- ja panssarintorjuntajoukkojen yhteistoimintaa. Rovajärven ampumaaluetta komentaja pitää tärkeänä Puolustusvoimille, sillä
alue on ainoa paikka Suomessa, jossa voidaan harjoitella
pitkän kantaman aseilla.
Kenraali Puheloinen piti
joukkojen toimintaa harjoituksessa erinomaisena. Erityisesti
hän kiinnitti huomiota joukkojen erittäin hyvään asenteeseen ja motivaatioon.
Tuloslistaus:
Patteristot:
PSTO/TSTOS33 (KARPR) .................595 pistettä
PSTO/TSTOS32 (TYKPR) .................517 pistettä
PSTO/2MEKTSTOS...........................416 pistettä
PSTO/TSTOS31 (KAIPR) ..................315 pistettä.
Kranaatinheitinkomppaniat:
TSTOS31 (KAIPR) .............................418 pistettä
TSTOS33 (PKARPR) ..........................369 pistettä
2MEKTSTOS (PSPR) .........................353 pistettä
TSTOS32 (UUDPR) ...........................285 pistettä
Taisteluosastot:
TSTOS33 (KARPR+PKARPR) ...........1308 pistettä
2MEKTSTOS (PSPR ) ........................1114 pistettä
TSTOS32 (TYKPR+UUDPR) ............1077 pistettä
TSTOS31 (KAIPR) .............................1043 pistettä.
Uusi koulutuskalusto
Uutena koulutuskalustona on nykyään käytössä 130 K
54 kenttäkanuuna, aiemmin käytössä ollut 152 H 55
poistui koulutuskäytöstä viime vuonna.
Yleistä
130 mm:n kanuuna mallia M-46 (130 K 54) on
suunniteltu toisen maailmansodan jälkeen ja se on otettu
palveluskäyttöön vuonna 1954 Neuvostoliitossa. 130 K
54 -aseita on hankittu Suomeen 1960-luvulla Neuvostoliitosta ja 1990-luvulla Saksasta.
Ominaisuudet
Kaliiperi 130 mm
Kantama 25,5 km
Tulinopeus 4 ls/min
Tykin paino 8 450 kg
Ammuksen paino 33 kg
Kranaatin lähtönopeus suurimmalla panoksella 930 m/s
23
Vaikuttava loppuammunta kannatti tulla
katsomaan, tuumivat (oik.) Kaarlo Purhonen,
(keskellä) Veikko Rantaniemi ja Rauno Salo.
Saksalaisten hautausmaalla on kookas teräksinen risti, jonka juurella olevassa muistotaulussa on
teksti: ”Kunnioituksemme kaikille niille sotilashaudoille, jotka ovat rakkautemme tavoittamattomissa ja siunaamme ne Jumalan rauhaan”.
Saksalaisten sotilaiden hautamausoleumi Norvajärvellä oli vaikuttava.
Kiltamatka Maavoimien
vaikuttamisharjoitukseen
SIRKKA OJALA
Jääkäritykistön Kilta järjesti kiltaretken 12.–14. kesäkuuta Rovaniemelle ja Maavoimien vaikuttamisharjoituksen 2012 loppuammuntoihin
Rovajärvelle.
Matkan johtajana toimi Jääkäritykistön Killan puheenjohtaja
Antero Rättö. Retkelle osallistui
Jääkäritykistön Killan jäsenten lisäksi myös runsas joukko Tykistöprikaatin Killan jäsenkiltojen
kiltalaisia.
Lapin Ilmatorjuntarykment-
Ounasvaaralta oli huikeat näkymät.
24
ti Rovaniemen Someronharjulla
tarjosi ylil Matti Kurttilan johdolla perinteiseen tapaan vieraanvaraisen majoituksen matkalaisille. Retken aikana tutustuttiin moniin mielenkiintoisiin
kohteisiin kuten Norvajärvellä
luonnonkauniissa niemessä sijaitsevaan Saksalaisten sotilaiden
hautamausoleumiin, jonne on
haudattu yli 2500 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista.
Kiltalaiset ryhmäkuvassa evl Ville-Veikko Vuorion kanssa
Rovahovin pihapiirin tykkien vierellä.
Osalle ryhmästä perinteinen poronkäristysateria maistui Rovaniemen
Pohjanhovissa, ja napanteritkin kuuluivat asiaan. Maljoja kohottavat
(vas.) Antero Rättö ja Kari Jokinen (oik.) Kaarlo Purhonen ja Pekka
Ahonen.
”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston.” Matkalla saksalaisten hautausmaalle.
Antero Rättö luovutti kiitokseksi ylil Matti Kurttilalle Tykkimiehet ry:n
elokuvan.
Heinuvaaran Sotilaskodissa poikettiin munkkikahveilla.
Jääkäritykistörykmentin komentaja evl Ville-Veikko Vuorio toimi
kiltalaisten isäntänä Rovajärvellä. Loppuammuntapaikkaa tutkitaan kartalta, Ville-Veikon vierellä Hannu Vettenranta ja Matti
Teelmäki.
Rovahoviin tultaessa kiltalaiset tapasivat myös tykistön tarkastaja ev
Esko Hartikaisen.
Muistolaatta Rovahovin pihapiirissä muistona ampuma-alueen
rakentamisesta Rovajärvelle 1949–1956.
Ilmatorjuntarykmentin varusmiehet olivat pedanneet punkatkin valmiiksi, ja siistit tuvat odottivat pitkän matkan tehneitä kiltalaisia.
Tulikomentoja 3/2012
25
Tykkimiehet pohjoisessa
kesällä 2012
Kiltalaisia turvaistuimissa
TEKSTI: SEPPO PIRINEN
KUVAT: OLLI KRÖGER JA SEPPO PIRINEN
Kouvolan, Lappeenrannan ja Mikkelin seuduilta tehtiin 9.–11.6. kiltamatka Rovajärvelle.
Tarkoituksena oli tutustua vuoden 2012
Maavoimien Vaikuttamisharjoitukseen.
Linja-autollinen tykistöhenkisiä miehiä pysähtyi matkalla
pohjoiseen Kontiomäen Shellillä. Siellä oli luonnollista kokoa olevat kuvat Suomen suurimmasta tykkimiehestä Väinö Myllyrinteestä. 248 cm
pituisen Myllyrinteen kengännumero oli 58.
Välietappina
Raatteentien muse
Seuraava välietappi oli Raatteentien museo ja muistomerkki Suomussalmella. Todentuntuinen kuva taisteluista
saatiin multivideoesityksestä.
Museon johtaja esitteli esineistöä, karttoja ja pienoismallia Raatteentiestä. Olosuhteet
Raatteentien taistelussa olivat
etenkin hyökkääjällä huonot.
Pakkasta oli noin 40 astetta ja
talvinen päivä lyhimmillään.
Hyökkääjät olivat kotoisin
Ukrainasta, tulleet korpien läpi autoilla, hevosilla ja kävellen Vienan Kemistä. Vaatetuksessa oli pahoja puutteita.
Taistelujen jälkeen suomalaisilla oli valtava saalis kalustoa
26
koko Raatteentien matkalla.
Pääkohteeseen Rovajärven
harjoitusalueelle saavuimme
yli puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen. Meidät
otti vastaan luutnantti Ilkka
Paavola Sarriojärven alueella.
Ruokailun jälkeen siirryimme
lähietäisyydellä olevalle majoitusalueelle. Suuri osa porukastamme majoittui rakennukseen, jonka viitassa luki sairaala. Huolto oli hyvin järjestetty.
Kesän tulo oli vasta alussa, sillä
pihoilla oli vielä isoja lumikasoja.
Seuraavana
aamuna
KARTR:n komentaja everstiluutnantti Pasi Pasivirta kertoi harjoituksesta. Alueella
oli muun muassa noin 4000
miestä ja noin 1000 ajoneuvoa. Seurasimme joukkojen
taisteluryhmitykseen lähtöä.
Meille aivan uutta olivat tulenjohtopaikalle siirtymiseen
käytettyjen kuorma-autojen
lavojen metalliset turvaistuimet. Niissä istuttiin kylki menosuuntaan nelipisteturvavöillä paikalleen sidottuna. Lavalla
oli lisäksi hälytin merkinantoa
varten ajoneuvon hyttiin.
Välimatkat Rovajärvellä
ovat pitkiä
Ei olisi uskonut, että Rovajärven
alueella voi olla niin pitkä matka Sarriojärveltä Palo-Viisaan.
Tulenjohtopaikalla oli vieraille nauhalla merkitty aitio, josta tulenjohtopartiot toimivat
noin 30 metrin päässä. Maalit
oli merkitty suurilla värillisillä muoveilla. Kyseessä oli koulutustason mittaus. Maaleihin
ammuttiin tykeillä ja kranaatinheittimillä. Sekä meidän että
paikalla olleiden asiantuntijoiden mielestä tuli saatiin nopeasti ja tarkasti maaliin. Tullessa
ajoimme maalialueen läpi. Siellä
oli etupäässä vanhoja kranaattikuoppia
noin 10 metrin välein.
Seuraavana päivänä seurasimme
tuliaseman
valmistelua ja patteriston
komentopaikan toimintaa.
Toiminta on hajautettu erittäin laajalle, jopa useiden
kilometrien
alueelle. Entiseen verrattuna uutta oli-
Koppelo ja krh.
vat parikaapeleita täydentävät
monipuoliset viestiyhteydet.
Tulikomentoja ei myöskään
tarvinnut huutaa. Patteriston komentopaikalla esiteltiin
myös arvokasta pienoistykkiä.
Tykki oli kenraali Nenosen
tulenavauskilpailun palkinto
edellisen päivän suorituksesta. Voittajien, KARTR:n, mielestä palkinto oli nyt oikeassa
paikassa.
Tämän hienon Karjalan
Tykistökillan matkan matkanjohtajana toimi Olli Kröger.
Kuljetuksesta huolehti kuorma-automatkaa lukuun ottamatta Kymen Charterline Oy
pääkuljettajanaan Matti Lappi ja toisena kuljettajana Ilpo
Kolhonen.
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n
sääntömääräinen syyskokous
pidetään lauantaina
27.10.2012 klo 14.00 alkaen.
Kokouspaikkana on Syvärannan Lottamuseo,
Rantatie 39, 04310 Tuusula
Voitettu palkinto, kiltalaisia taustalla.
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat
(mm toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2013 sekä henkilövalinnat).
Lisäksi kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen muuttaminen. Yhdistyksen sääntömuutostarpeet perustuvat pääosin Suomen Tykistömuseon
toiminnan lakkaamiseen vuoden 2012 lopussa ja Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon toiminnan aloittamiseen vuoden 2013 alusta lukien.
Tervetuloa!
Hallitus
Ennen kokouksen alkua, klo 13.15 alkaen,
on kahvitarjoilu pienen suolapalan kera.
Ota puolisosi mukaan kokoukseen.
Puolisoille on järjestetty kokouksen aikana opastettu kierros
Lottamuseon näyttelyissä. Opastetun kierroksen jälkeen
heillä on mahdollisuus tutustua näyttelyyn tarkemmin sekä
tehdä ostoksia museomyymälässä.
Kiltalaisia.
Ilmoittautuminen kokoukseen sihteerille
viimeistään 18.10.2012 kuluessa
puh. 040 5759966 tai sp. kari.halonen@kolumbus.fi
Muista ilmoittaa itsesi ja puolisosi jos hän tulee mukaan tapahtumaan. Näin varmistamme sen, että kokoustarjoilut riittävät
ja puolisoille tarkoitetulla opastetulla kierroksella on riittävä määrä oppaita.
Marssikäsky on saatu.
Maalipanssari.
Tulikomentoja 3/2012
27
Siviilitykki
TEKSTI: ERKKI WUOLIJOKI
KUVAT: ERKKI WUOLIJOKI JA SIRKKA OJALA
Opiskeluaikanani 1960-luvun lopulla oli tapanani käydä joskus jänisjahdissa Hauholla teekkaritoverini Max Honkasen kanssa. Maxilla
oli mäyräkoira, joka oli hyvä jahtikoira muuten, mutta ongelmana
oli, että se jahtasi kaikkea, missä oli karvoja. Toinen ongelma oli, että
jänikset olivat huomattavasti nopeampia kuin tuo koira.
Kun pari jänistä jälleen kerran
loikki leikiten koiran edellä ja
katosi sitten jonnekin, Max
totesi: ”Sinulla, Erkki, kun on
maatila, niin kyllä sinulla täytyy
olla täällä tykki jäniksiä varten”.
No, asia unohtui, kunnes
muutaman viikon kuluttua
Max soitti ja kertoi, että nyt
olisi tykki saatavilla: vanhan
lentokentän tien varressa oli
isohko romuliike, jossa oli parisen kymmentä puolustusvoimilta poistettua tykkiä romutettavina. Romuraudan kilohinta ei ollut tuolloin korkea.
Ajoimme tietenkin paikalle tutustumaan tarkemmin
kalustoon. Liikkeen omistaja ilmoitti, että he todellakin
voivat myydä niitä pihakoristeiksi, olihan ne tehty toimintakelvottomiksi poistamalla
iskurit ja glyseriinit. Monien
28
puupyörät olivat lisäksi lahonneet ja lukot jumittuneet. Ne
olivat selvästikin saaneet olla
ulkosalla vuosikausia.
Aikamme tykkejä koluttuamme päädyimme parhaaseen
yksilöön. Sen lukko aukesi
puoliksi, ja pyörät olivat parhaassa kunnossa. Eikä se ollut
tykeistä niitä suurimpia.
Rykmentinkanuuna
76 RK 27
Löytömme oli venäläisvalmisteinen lyhytputkinen 76 mm
rykmentinkanuuna vuodelta
1927. Tykki painoi 780 kiloa
ja oli varustettu kumipäällysteisin puupyörin.
Teoreettinen kantama oli
noin kahdeksan kilometriä,
joten mikään lelu se ei ollut
ollut. Venäläisessä organisaatiossa
jalkaväkirykmenttiin
kuului kolme kahden tykin
jaosta. Yhdellä rykmentillä oli
siis kuusi tykkiä, joita ilmeisesti käytettiin etupäässä suorasuuntaustykkeinä.
Tykistömuseolla on näitä
tykkejä näytteillä kaksi kappaletta, toinen puupyörillä ja toinen, uudempi, kumipyörillä.
Sotasaaliina lähes 250
kappaletta
Rykmentinkanuunoita saatiin talvisodassa sotasaaliiksi
46 kappaletta ja vuonna 1941
noin 200 kappaletta lisää. Jos
lasketaan, että yhdessä venäläisessä rykmentissä oli kuusi
tykkiä, niin sotasaalistuksen
kohteena olisi ollut noin 40
rykmenttiä!
Talvisodassa näitä sotasaalistykkejä käytettiin ainakin Kuhmossa ja Viipurinlahdella, jat-
kosodassa ne olivat monen kevyen patteriston sekä Petsamon
ja Ratsastavan patterin käytössä.
Tykki oli varsin käyttökelpoinen myös suora-ammunnassa
panssaritorjunnassa. Monet sotiemme veteraanihevosista ovat
näitä tykkejä siis vetäneet. Vielä vuonna 1960 Karjalan tykistörykmentti ampui Rovajärvellä
rykmentinkanuunoilla.
Uusi elämä
opinkappaleena
Juttu ei kuitenkaan pääty tähän, sillä tykkimme sai uuden
elämän. Isäni työskenteli Teknillisessä korkeakoulussa, ja
tykki hinattiin korkeakoulun
kellariin. Korkeakoulun koneenrakennuksen opiskelijat
saivat tykistä havaintoesineen:
tykin korkeasuuntauslaite perustui hammaskaareen ja sivusuuntauslaite kaarevan akselin
alapinnan hammastukseen.
Eräissä tykeissä matkakaari
kallistui vinosti vasemmalle ja
huomioi näin kiertopoikkeaman. Teekkariopiskelijat saivat omakohtaisesti käydä piirtämässä näiden mekanismien
projektioita.
Tykin erikoisuus oli myös
sisäkkäisen putken liittäminen
toiminnalliseksi kokonaisuu-
deksi lämpölaajennukseen perustuvalla menetelmällä. Koneistuksen liitosvaiheessa päällimmäistä putkea oli kuumennettu, jolloin se voitiin viedä
sisäputken päälle. Jäähtyessään
se oli kutistunut lujaksi, yhtenäiseksi ja tykin putkeksi tarpeeksi kestäväksi kappaleeksi.
Opiskelijoille annettiin laskutehtäviksi selvittää tarvittavien materiaalien ominaisuuksia
riittävän lujuuden aikaansaamiseksi.
Korotusta riittävästi.
Hiekkapaperia,
panssarimaalia ja
heinäseipäitä
Kanuunamme oli tietenkin
umpiruosteessa. Siihen aikaan
ei ollut joka kodin hiomakoneita, joten hioimme Maxin
kanssa tykkiä hiekkapaperilla koko talven. Keväällä tykki
oli kuin uudelleen syntynyt.
Kuskasimme sen sitten maalle Hauholle pihakoristukseksi.
Max kuitenkin totesi, että kun
meillä kerran oli hieno tykki,
täytyi sillä myös välttämättä
ampua!
Elettiin vanhoja aikoja, emmekä me 20-vuotiaat innokkaat ja yritteliäät pojat olleet
kovin tiedostavia kaikista lakien ja asetusten yksityiskohdista. Periaatteesta kyllä arvelin,
että sellaista ei pitäisi tehdä,
mutta kiusaus oli aika kova.
Hylsyjä oli kyllä saatavilla,
ja ruutiakin sai Skoha-nimisestä liikkeestä pellonraivaustarkoituksiin. Mutta mistä iskuri ja nalli? Entä ammus?
Max porasi hylsyn nallinpaikan kuusimilliseksi ja asensi siihen pienoiskiväärin penniläisen. Iskutapin hän sorvasi korkeakoulun konepajalla.
Minä puolestani tein kuivista
heinäseipäistä parinkymmenen sentin pituisia kalikoita, ja
niin oli ammus valmis.
Tulta!
Veimme tykkimme vanhalla
Fordsonilla ison pellon laitaan,
penniläinen paikalleen, kahvikupillinen ruutia hylsyyn,
heinäseipään kalikka päälle ja
lukko kiinni. Sitten Max iski
vasaralla iskutappiin. Kuului
mahtava huokaus, ja suuri sa-
Tulikomentoja 3/2012
Kupillinen kiviruutia hylsyyn.
vupilvi peitti hehtaarin peltoa.
Mitään lentävää halkoa ei sinisen savun keskeltä näkynyt.
Suuri hetki poikien elämässä!
Ymmärsimme, että eihän mitään voinut näkyä, sillä tähystäjänä seisoin tykin vieressä.
Toinen laukaus osattiin paremmin. Minä siirryin sadan
metrin päähän sivummalle
tuulen yläpuolelle tarkkailemaan ammuksen lentorataa.
Max laittoi hylsyyn uuden
penniläisen ja uuden desilitran
ruutia. Vasaralla kevyt napaus, kuului jälleen suuri huokaus, ja näin todellakin halon
poistuvan tykiltä. Se tosin hajosi pirstaleiksi jo heti putken
ulkopuolella ja levisi sadan
metrin säteelle pellolle. Sillä kertaa lopetimme ammuntamme, koska pelkäsimme,
että vanhempani tulevat maalle. Emme olleet liiemmin mainostelleet hankettamme.
Emme kuitenkaan olleet
tyytyväisiä tulokseen. Halon
hajoaminen putkessa täytyi
voida estää. Muuten ei päästäisi ballistisiin kokeisiin.
Ratkaisu oli selvä: välitulppa puuttui! Kun sitten olimme taas kaksistaan jänisjahdis-
sa maalla, sai Fordson puuhaa.
Tykki kiskottiin pihalle, korot
säädettiin yläkulmille, vanhat
kalsarini tuupattiin välitulpaksi ja minä siirryin sivulle tähystämään, kuinka halko lentää. Tulta!
Kuului jälleen suuri huokaus, tuli savupilvi, ja pilven takaa lensi halko kahdessa osassa hurjasti kieppuen taivaalle.
Perässä lensivät kalsarini, jotka
jumittuivat pihapiirin vanhan
pihtakuusen latvaan! Homma
ei mennyt niin kuin oli toivottu. Lopetimme jälleen kokeilun siihen, sillä meille tuli
epävarma olo toimintamme
hyväksyttävyydestä.
Myöhemmin empimistäni lisäsi se, että isäni kysäisi
kerran ikään kuin ohimennen, kuinka olimme muuten
saaneet kalsarit puun latvaan.
Selitin jotakin myrskyisestä ilmasta mutta luulen, ettei selitys koskaan mennyt läpi…
Puhelin soi
Eräänä päivänä sain puhelun
Hämeenlinnan Jääkäripatteristosta. Soittaja oli kiinnostunut vanhoista tykeistä ja ilmoitti, että tahtoisi nähdä hie-
non tykkimme. Olin tietysti
ilahtunut, kun joku oli kiinnostunut harrastuksestamme,
ja sovin tapaamisen parin viikon päähän.
Paikalle tulikin kaksi ystävällistä mutta tiukanoloista
sotilashenkilöä, joille näytin
ladossa asustelevan tykkimme. He tutkivat tarkoin tykin
sarjanumerot, palautusjärjestelmän ja rihlatkin. Kyselivät
tietysti, kuinka vehje toimii.
Kerroin kaiken avoimesti, ja
miehiä rupesi naurattamaan.
Mitään ”oikeaa” ampumistahan ei ollut tehty. Sitten sain
kuitenkin kuulla perusteellisen saarnan, että homma oli
heti lopetettava. Muutoin joutuisimme oikeuteen.
Joku kyläläisistä oli kannellut harrastuksestamme ja
antanut vihjeen jollekin puolustusvoimien henkilökuntaan
kuuluvalle. Jätimme tietenkin
ammuskelun siihen. Muutaman vuoden kuluttua Max
muutti rivitaloon ja tahtoi tykin sinne, joten myin osuuteni
täysin palvelleesta vanhuksesta
hänelle sadalla markalla. Siellä
tykki seisoo vieläkin katsellen
vuosien kulkua.
29
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Museotoimintaa
rakennustöiden keskellä
Uuden näyttelyn käsikirjoitustyö sekä rakennustöiden suunnittelu ja valmistelu alkoivat
jo syksyllä 2011. Kesän 2012
aikana aloitettiin varsinaiset
rakennustyöt jo aikaisemmin
tehtyjen koerakenteiden mukaisina. Paljon rakennetaan
täysin uutta, mutta myös museoiden vanhoja rakenteita
hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Nekin kuitenkin
kunnostetaan ja uudistetaan
vastaamaan museon uutta ilmettä. Myös esimerkiksi valaistusta mietitään uudestaan.
Lisäksi erilaiset säilytystilat on
täytynyt järjestellä yhdistetyn
museon tarpeita vastaaviksi.
Museo pidetään yleisölle avoinna myös rakennustöiden aikana, mikä luo omat
haasteensa museotoiminnalle.
Rakennustöissä edetään osastoittain, ja vanha näyttelymateriaali – kuvat, tekstit ja esineet – pyritään pitämään esillä
TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVAT: SIRKKA OJALA
Suomen Tykistömuseon elämää värittävät kesällä
alkaneet ja koko syksyn jatkuvat rakennustyöt. Tykistö-,
pioneeri- ja viestiaselajien museoiden yhdistymisestä
johtuen koko perusnäyttely rakennetaan uudestaan.
Museomestari Ilkka Vahtokari ja Eino Luototie työn touhussa.
hieman uudelleen sijoiteltuina
mahdollisimman pitkään. Rakennusvaiheessakin kaikki aiemmin esillä ollut on siis pääosin museovieraiden nähtävillä.
Yhdistetty museo –
yhdistetty näyttely
Kolmesta aselajista kertovassa näyttelyssä aselajien vaiheita kuljetetaan rinnakkain Suomen ja yleisen historian tapahVASEMMALLA: Museon
vahtimestari Kai Venho löysi
heinäkuussa museon sisätiloista
tämän piikikkään museovieraan,
jolla ei ollut pääsylippua.
ALLA: Paksun Katariinan Tykkisisarkunta vieraili jo kolmatta
kertaa Tykistömuseolla Keskiaikamarkkinoiden yhteydessä.
30
tumiin sitoen. Aselajeja ei siis
eroteta toisistaan esimerkiksi
omiin kerroksiinsa. Toki jokaisella aselajilla on tulevassa
museossa myös omia kokonaisuuksiaan. Kenraali Nenosen
huone säilyy entisellään ja pioneerien suojelutoiminta ja viestiaselajin salaustoiminta saavat
oman huoneensa. Tykkimiesten ei tarvitse olla huolissaan
aselajinsa näkyvyydestä: kaikki aikaisempi tykistöön liittyvä
tieto on muodossa tai toisessa
nähtävillä myös jatkossa. Jo kokonsa puolesta tykit edustavat
edelleen perusnäyttelyn näyttävintä esineistöä.
Uuden perusnäyttelyn ajallinen jaottelu noudattaa kerrosten osalta pääosin vanhaa
näyttelyä: ensimmäisessä kerroksessa käsitellään aikaa keskiajalta itsenäisyytemme alkuaikoihin, toisessa kerroksessa 1920- ja 1930-lukuja sekä
sotien aikaa ja kolmannessa
sotien jälkeistä aikaa aina nykypäivään asti. Käsikirjoitustyöryhmään kuuluu edustaja
jokaisesta aselajista, ja tulokset
yhdistetään lopullisiksi näyttelyteksteiksi Tykistömuseolla.
Vaikka Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseo aloittaakin toimintansa vuoden
2013 alusta, kolmas kerros on
silloin vielä rakennusvaiheessa.
Kahdessa ensimmäisessäkin kerroksessa riittää kuitenkin nähtävää ja koettavaa. Perusnäyttelyn
sisätilojen valmistuttua vuorossa
on vielä tykkipihan uudelleenjärjestely, joka ajoittuu vuoden
2013 sulan maan aikaan.
Tykistömuseo toimii
normaalisti
Yhdistetyn museon rakentamiseen liittyvät toimen vievät
suuren osan museon työntekijöiden ajasta, mutta Tykistömuseon perinteinen toiminta
jatkuu vuoden loppuun asti.
Opastetut kierrokset jatkuvat,
syyskuussa on korsulauluilta ja
samassa kuussa alkavat myös
syksyn yleisöluennot. Tykistömuseo on mukana myös Hämeenlinnan seudun koulujen
museokerhohankkeessa, joka
tuo koululaisia museoon lokakuussa.
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään loka-joulukuussa 2012.
Arvokas Tykistömuseon risti luovutettiin museolla järjestetyn Sodasta
rauhaan -elokuvan julkistamistilaisuuden yhteydessä 19. kesäkuuta (vas.)
elokuvaohjaaja Tuomo Rystille, Sotavahinkosäätiön puheenjohtaja vakuutusneuvos Peter Küttnerille, Tykistömuseon johtajana Niinisalossa toimineelle Pekka Termalalle, Kankaanpään Seudun Tykistökillan puheenjohtaja
Hannu Vettenrannalle ja Tulikomentoja-lehden entiselle päätoimittajalle
Kalevi Virtaselle.
Suomen
Tykistömuseon
päättäjäistilaisuus
Suomen Tykistömuseo
lopettaa toimintansa 31.12.2012
ja museosta tulee Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseo
1.1.2013 alkaen.
Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus
järjestetään museolla kutsuvieraille
ja museon ystäville
tiistaina 4.12.2012 klo 16.00.
Olet lämpimästi tervetullut.
Tykkimiehet ry
Bussikuljetus pääkaupunkiseudulta
Helsingistä lähtee tilaisuuteen bussikuljetus Mikonkadun turistubussipysäkiltä 4.12.2012 klo 14.15. Paluukuljetus Suomen Tykistömuseolta lähtee Barbarajuhlan jälkeen klo 21.30. Mikäli osallistut vain Suomen Tykistömuseon päättäjäisjuhlatilaisuuteen etkä
jää viettämään museolle Pyhän Barbaran iltaa ja haluat
palata pääkaupunkiseudulle, pyydämme Sinua käyttämään paluumatkalla julkisia kulkuvälineitä. Hämeenlinnassa on järjestetty bussikuljetus Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuuden jälkeen sekä Hämeenlinnan linja-autoasemalle että rautatieasemalle klo 17.40.
Sitovat ilmoittautumiset päättäjäistilaisuuteen ja bussikuljetukseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja Kari
Haloselle viimeistään 23.11.2012 mennessä
ensisijaisesti kari.halonen@kolumbus.fi tai
toissijaisesti 040 5759966.
Tulikomentoja 3/2012
3.10.
6.10.
6.10
7.10.
8.10.
9.10
10.10.
11.10.
11.10.
13.10.
16.10.
23.10.
31.10.
1.11.
5.11
7.11.
8.11.
8.11.
9.11.
14.11.
17.11.
20.11.
20.11.
23.11.
27.11.
27.11.
8.12.
8.12.
8.12.
9.12.
9.12.
13.12
14.12.
17.12.
24.12.
27.12.
28.12.
29.12.
30.12.
31.12.
Mikkola Ari
Lahtinen Pertti
Niemistö Kari
Olkkonen Osmo
Konsti Esko
Lahtinen Aatos
Ek Tony
Koivisto Aulis
Mäkitalo Aulis
Jeskanen Otto
Aumo Matti
Mönkkönen Toivo
Eskelinen Jari
Ojala Mikko
Koskimaa Matti
Pukaralammi Pauli
Julin Matti
Nieminen Sirpa
Päivike Pekka
Bachman Heikki
Kuitunen Markku
Hämäläinen Juha
Virta Armas
Heinilä Erkki
Källvik Rainer
Uutaniemi Tuomo
Colonius Martti
Kotilainen Vesa
Luukkonen Heikki
Lausmaa Lauri
Syrjäläinen Risto
Raatikainen Matti
Koskipää Kyösti
Kuitunen Seppo
Rosma Erkki
Rossi Hannu
Ruuskanen Jorma
Niemi Kalle
Tervaportti Kari
Laitinen Ahti
Oravala
Katinala
Helsinki
Tampere
Savonlinna
Helsinki
Kalvitsa
Niinisalo
Helsinki
Helsinki
Iittala
Lappeenranta
Kuopio
Helsinki
Espoo
Kankaanpää
Sivikkala
Sastamala
Kankaanpää
Helsinki
Mikkeli
Valkeala
Noormarkku
Lappeenranta
Vantaa
Pomarkku
Helsinki
Vantaa
Puumala
Helsinki
Mikkeli
Jyväskylä
Espoo
Mikkeli
Espoo
Imatra
Sastamala
Kankaanpää
Sastamala
Hurissalo
60 v
50 v
50 v
70 v matkoilla
80 v
70 v
50 v
75 v
81 v
80 v
60 v
90 v
50 v
60 v
80 v
50 v
75 v
65 v
50 v
82 v
60 v
60 v
70 v
70 v
70 v
75 v
70 v
80 v
70 v
87 v
60 v
80 v
70 v
70 v
93 v
70 v
70 v
70 v
60 v
70 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.10.2012 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
31
Museoesineet kertovat, osa 10
Suojeluskuntien käytöstä meren pohjaan –
75 mm:n japanilainen vuorikanuuna vuodelta 1898
Vuorikanuunan tausta on Japanin ja Kiinan välillä vuosina
1894–1895 käydyssä sodassa,
joka päättyi Japanin voittoon.
Voiton taustalla olivat paremmin koulutettu ja johdettu
armeija sekä uudenaikaisempi aseistus. Italialaistyyppiset
vuorikanuunansa japanilaiset
huomasivat sotakokemusten
perusteella kuitenkin liian raskaiksi. Uuden tykkimallin saamiseksi Japani pyysi viideltä
Euroopan asetehtaalta tarjoukset uudesta kevyestä vuorikanuunasta. Tehtaat lähettivätkin tykit sekä 200 ammusta Japaniin kokeiltaviksi. Eurooppalaisten tykkien sijaan
tuotantoon valittiin kuitenkin
lopulta japanilainen tykkimalli. Käyttöön hyväksyttiin
everstien Arisaka ja Akimoto sekä kapteeni Kourijaman
suunnittelema 75 mm:n Meiji
31 -vuorikanuuna. Rakenteeltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaa
se oli eräänlainen pienennös
lähes kolme kertaa raskaammasta 75 mm:n Meiji 31 -kanuunasta.
Pieni muttei pippurinen
75 VK 98 on huomiota herättävän matala ja kapea tykki,
sillä alle metrin pituinen putki on sijoitettu akselitasoon,
noin puolen metrin korkeudelle maasta. Tuliasemapaino
oli vain 327 kg, ja tykki oli
purettavissa esimerkiksi hevosen kannettaviin osiin. Tykki
oli kuitenkin varsin tehoton.
Ammuksen lähtönopeus oli
vain 263 m/s, kantama sentään yli 4 km.
Tykin joustojärjestelmä on
varsin omalaatuinen. Lavettiin
asennettuun voimakkaaseen
jouseen kiinnitetyt vaijerit
kiertyvät akselin uralaippoihin
ja siitä edelleen jarrukengillä
varustettujen pyörien kehiin.
Tykin peräytyessä ja pyörien
pyöriessä taaksepäin vaijerit
akselin uriin kiertyessään kiris-
32
TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVAT: SIRKKA OJALA
Suomen Tykistömuseon toisessa kerroksessa on
esillä museon muiden tykkien joukosta varsin
selkeästi erottuva pieni, matalarakenteinen tykki.
Kyseessä on 75 mm:n japanilainen vuorikanuuna
vuodelta 1898 eli 75 VK 98.
tyvät, ja jousi jännittyy. Liikkeen lakattua jousi palauttaa
pyörät takaisin alkuasentoon.
Putki on kiinnitetty olkatappien varassa suoraan lavettiin eli
lavettirakenne on puolijäykkä.
Tykin kierrelukossa on vasaraiskuri. Ammuksina käytettiin 6,5 kg painoista patruunalaukausta.
Suojeluskuntien
käytössä
Japanilaisia vuorikanuunoita
oli Suomeen sijoitettujen venäläisten joukkojen ja keväällä 1918 siten myös punaisten
käytössä. Valkoinen armeija sai sotasaaliiksi kaikkiaan
44 vuorikanuunaa. Tehottomuutensa sekä käytön monimutkaisuuden vuoksi niitä ei
kuitenkaan otettu puolustuslaitoksen käyttöön. Sen sijaan
kanuunat päätyivät suojeluskunnille.
75 VK 98 oli suojeluskuntatykistön
pääkalustoa
1930-luvulle asti. Ampumatarvikkeita kyseisille tykeille
oli Suomessa yli 30 000 laukausta, ja nekin luovutettiin suojeluskuntain käyttöön. Suojeluskuntatykistöllä oli näin
mahdollisuus järjestää myös
kovapanosammuntoja. Suojeluskuntien Yliesikunnan tykistöosaston mielestä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty
tarpeeksi hyväksi. Yliesikunta kiinnittikin asiaan vakavaa
huomiota kehottaen tykistöä
ampumaan enemmän. Mitä
tahansa ammuskelua ei ohjeistuksessa kuitenkaan hyväksytty: ”Ammunnat on suoritettava epäsuoraa
suuntausmenetelmää
käyttäen ja sotaväen
tykistön ampumaohjesääntöjä seuraten. [-] Useampaa ammuntaa ei saa suorittaa samasta tuliasemasta samaan maaliin.” Ampumakertomuksista
tuli toimittaa jäljennös suojeluskuntain
yliesikunnalle.
Heikko ja vanhentunut kalusto heikensi alkuinnostuksen
jälkeen suojeluskuntien
tykkimiehien
motivaatiota. Kalus-
Samuel Fabrin ja 75 mm:n
japanilainen vuorikanuuna
vuodelta 1898 eli 75 VK 98.
toa pyrittiin kuitenkin myös
kehittämään
valmistamalla
vuoritykeille edeltäjät eli etuvaunut. Niihin liittyen yliesikunta oli pyytänyt ehdotuksia
kaluston kiinnittämistavasta
etuvaunuun ja saanut vastauksen vain yhdeltä suojeluskunnalta. Tykistökäskyssä asiaan
kiinnitettiin huomiota: ”Tästä ainoasta seikasta huomaa,
että innostus sk.pattereissa
on laimenemassa. – olisi voinut osottaa [sic], että kuitenkin pari miestä joka patterista olisi kiinnittänyt huomiota
tähän tehtävään. Vai johtuuko
huono tulos siitä, ettei Tykistökäskyä edes luettu pattereille?” Pian moitteiden jälkeen
suojeluskunnilta tulikin parikymmentä uutta ehdotusta,
joiden pohjalta kehitystyötä
jatkettiin.
Lopullinen kohtalo
meren pohjassa
Vuonna 1934 käyttöön otetun
aluejärjestelmän myötä suojeluskuntien rooli liikekannallepanossa nousi merkittäväksi.
Myös suojeluskuntatykistön
merkitys kasvoi, kun armeijan
tykistöjoukko-osastoja supistettiin. Japanilaiset vuorikanuunat kerättiin pois ja suojeluskuntapatterit saivat uudempaa ja paremmin puolustuslaitoksen kanssa yhtenevää
kalustoa. 1930-luvun loppupuolella suojeluskuntatykistön
pääkalustona olikin 76 K 02.
Puolustusministeriö oli selvittänyt jo vuonna 1928 tehtyjen asevarikkojen tarkastusten
jälkeen käyttökelvottomiksi
tai sopimattomiksi todettujen tykkien ja ampumatarvikkeiden myymistä ulkomaille.
Prosessin seurauksena myös
japanilaiset
vuorikanuunat
myytiin lähes 28 000 ammuksen kanssa vuonna 1936 kansainväliselle Transbaltic Oy
-asevälitysliikkeelle.
Kaupat aiheuttivat Suomessa vilkasta keskustelua eduskunnassa asti. Puolustusministeri Juho Niukkanen vastasi
vuonna 1937 kansanedustajien kysymykseen, kenen käsiin myydyt tykit lopulta päätyvät. Tykit oli tarkoitus viedä
Jemeniin, ja lähinnä huolena
oli laivakuljetuksille vaaraa aiheuttava Espanjan sisällissota. Vastauksessaan Niukkanen
kertoi, että tykkien lukot oli
jätetty Suomeen odottamaan
varmistusta siitä, että kalusto
on saapunut oikeaan määräpaikkaan. Varmistusta ei ikinä
tullut. Kuljetusalus torpedoitiin, ja suojeluskuntatykistön
kautta oman osansa Suomen
kenttätykistön historiassa esittäneet japanilaiset 75 mm:n
vuorikanuunat päätyivät – tosin ilman lukkojaan – Biskajanlahden pohjaan.
uutisia
Ensimmäinen nainen sotatieteiden tohtoriksi
Entinen vihreiden kansanedustaja, valtiotieteiden maisteri Ulla Anttila väitteli sotatieteistä Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingissä 31.
elokuuta. Väitöstutkimuksen
aihe oli turvallisuuden parantaminen kansainvälisen kriisinhallinnan keinoin sekä kriisinhallintaoperaatiossa esiintyvät oppimisen haasteet ja
mahdollisuudet.
Ulla Anttila on ensimmäinen sotatieteiden tohtoriksi
väittelevä nainen ja myös ensimmäinen, jolla ei ole sotilaskoulutusta. Paraikaa hän työs-
kentelee
Kansalaisjärjestöjen
ihmisoikeussäätiön (KIOS) toiminnanjohtajan sijaisena.
Anttilan tutkimuksen mukaan kriisinhallintahenkilöstön
vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehittäminen on
olennainen osa kestävän ja konfliktialueen väestön mukaanottavan rauhanprosessin tavoittelua.
Väitöstutkimuksen pohjana
ovat 27 Kosovossa palvelleen
kriisinhallintahenkilön haastattelut sekä asiantuntijoille suunnattu tulevaisuuspaneeli. Vuorovaikutus- ja kommunikaatio-
taidot ovat keskeisiä kriisinhallinnassa, sillä tutkimuksessa haastatellut olivat mm. joutuneet ratkomaan ongelmia
paikallisten ja kriisinhallintahenkilöstön välillä. Lisäksi havaittiin, että kriisinhallinnassa
vaaditaan selvää työnjakoa eri
toimijoiden kesken.
Väitöstutkimuksen tulokset kannustavat tutkimaan
kriisinhallintaa oppimisen näkökulmasta. Anttilan mukaan
koko kriisinhallintaoperaation
on tarvittaessa saatava myös
kriittistä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista.
Lähteitä:
Partanen, Unto: Tykistömuseon 78
tykkiä. Tykkimiehet ry 1988.
Paulaharju, Jyri: Itsenäisen
Suomen kenttätykit 1918–1995.
Sotamuseo 1996.
(Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia. I osa. Suomen
Kenttätykistön Säätiö 1989.)
Sinerma, Martti: Lauri Malmberg
ja suojeluskunnat. Otava 1995.
Voutilainen, Mikko: Suojeluskuntatykistö Suomessa. Maanpuolustuskorkeakoulun pro gradu
-tutkielma 2011.
Tulikomentoja 3/2012
33
Autonomiasta Atalantaan
– Näyttely Suomen sotahistoriasta Suomenlinnassa
TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVA: SOTAMUSEO
Sotamuseon uusimmassa näyttelyssä Suomenlinnassa pääsee
tutustumaan läpileikkaukseen Suomen sotahistoriasta. Tykistöllä
on näyttelyssä sen ansaitsema suuri painoarvo, ja näytteillä on
myös legendaarinen Järisevän tykki.
Maanpuolustuskorkeakoulun
alaisen Sotamuseon tärkein
tehtävä on tallentaa Suomen
sotahistorian ja puolustusvoimien esineellistä perintöä tuleville sukupolville. Näyttelyjen
kautta suurelle yleisölle välittyy tietoa tallennustyön tuloksista, ja tässä myös esimerkiksi
Tykistömuseoon deponoidut
tykit ovat suuressa roolissa.
Sotamuseo ei pystyisikään pelkästään omissa näyttelyissään
esittelemään kaikkea raskasta
materiaalia, jota sillä on kokoelmissaan.
sidentti Mauno Koiviston pikakivääri. Näyttelyssä ei myöskään ole unohdettu kävijöiden
mahdollisuutta elämykselliseen kokemukseen. Vierailla
onkin mahdollisuus koittaa
ylleen uusinta M/05-univormua ja vanhempia, aina toisen
maailmansodan aikaisia varusteita, testata täyspakatun repun painoa, verestää punkantekotaitojaan sekä istua puolustusvoimille
koekäyttöön
hankitun mönkijän selkään.
Monipuolinen kattaus
Yhtenä tärkeänä elementtinä
näyttelyssä on pukuvitriinissä
esillä olevat 17 eri aikakausien sotilasta aseineen ja varusteineen vanhasta väestä aina
2000-luvun sotilaisiin saakka unohtamatta toisen maailmansodan saksalaista ja neuvostoliittolaista sotilasta. Univormujen lisäksi on esillä aika-
Näyttely tarjoaa kävijälle mahdollisuuden tutustua tuhannen neliön näyttelyhallissa
Suomen sotahistoriaan kuvien
ja tekstien, kaluston ja univormujen, aseiden ja muun materiaalin kautta. Uniikkeja esineitä ovat esimerkiksi Lauri
Törnin kunniamerkit ja pre-
34
Kaksikymmenmetrinen
pukuvitriini
kausille tyypillistä materiaalia
Sotamuseon kokoelmista. Vitriinistä löytyy myös esimerkiksi ensimmäisen kaatuneen jääkärin Alfred Hyytisen hautaristi, Saksan konsulaatin kyltti toisesta maailmansodasta ja
useita alkuperäisiä julisteita,
jotka heijastavat hyvin eri aikakausia.
Tekstit neljällä kielellä
Yleistekstit ovat asiakkaiden
luettavissa käännettävissä tauluissa, joista teksti löytyy suomeksi, ruotsiksi, englanniksi
ja venäjäksi. Historia on tii-
vistetty sellaiseksi, että kävijä
jaksaa museoon tutustuessaan
lukea tarjolla olevan tekstimäärän. Lisäksi kuvataulujen
kääntöpuolilta löytyvät kartat
eri aikakausilta. Kävijä voi siis
myös kontrolloida, miten paljon tietoa hän haluaa näyttelystä omaksua.
Materiaalia Atalantaoperaatiosta
Miinalaiva Pohjanmaan osallistuminen merireittien turvaamiseen Somalian rannikolla toi materiaalia myös Sotamuseon näyttelyyn. Nähtävillä on merirosvouksesta
epäiltyjen somalialaisten aseistusta Kalashnikoveista RPGsinkoihin sekä yksi heidän veneistään. Sotahistoriallisissa
museoissa unohdetaan usein
Näyttely avoinna lokakuun loppuun
Autonomiasta Atalantaan – Näyttely Suomen sotahistoriasta on
avoinna Sotamuseon Maneesissa Suomenlinnassa päivittäin kello
11–18 lokakuun loppuu asti.
Iso Mustasaari, 00190 Helsinki. Aukioloaikoina p. 0299 530 261
Kruununhaassa Sotamuseon Talvisotanäyttely ja sen yhteydessä
oleva Jatkosota TK-piirtäjien silmin.
Liisankatu 1, Kruununhaka, avoinna 31.12.2012 saakka
ti-to 11–17, pe-su 11–16.
Järisevän tykki
Tykistö on näyttävästi esillä näyttelyssä. Näytteillä ovat
1500- ja 1600-luvuilla Ruotsissa valmistetut pronssitykit,
76K02 eli Suomen armeijan
perustyökalu vuosikymmenien
ajalta, Saksalalainen 88 ItK 37
RMB -ilmatorjuntatykki sekä
– jos tykistön käsitystä hieman
venytetään – MTO-66 mereltä
merelle -ohjus.
Edellä mainittujen lisäksi
löytyy näyttelystä legendaarinen Järisevän tykki, jota vie-
railijat usein kyselevät. Kyseinen 120/41 Armstrong valmistettiin Japanissa lisenssillä
1900-luvun alussa keisarillisen Venäjän tarvitessa nopeasti lisää tykkejä. Suomen itsenäistyessä tykki jäi venäläisiltä
Suomenlinnaan, ja talvisodan
hirvittävässä tykkipulassa se
saavutti legendaarisen maineensa Järisevän linnakkeessa Taipaleella. Rauhan tultua
kuuluisa tykki evakuoitiin rintamalta Suomenlinnaan ensin
hevosella ja sitten kuorma-autolla, jossa oli Suomen lippu ja
kunniavartio. Museon kokoelmatyön onnistumista kuvaa
hyvin se, että tällainen historiallinen esine on säilynyt näytteillä näihin päiviin saakka.
Suora lainaus Järisevän tykissä
olevasta muistolaatasta:
”Talvisodan toisena päivänä alkoi tämä putki ulvahdella
ja 6.12.1939 se ampui 162 laukausta torjuen vihollisen
hyökkäyksen Vuoksen yli. Samana päivänä alkoi patteriin
kohdistua vihollisen terässade, mikä jatkui sodan loppuun
asti. Patteria vastaan ammuttiin yli 100000 laukasta ja
tykistötulen kiivaus kohosi ajoittain 100 laukkaukseen
minuutissa.
Helmikuun 1940 ankarissa torjuntataisteluissa tykki sai
useita osumia, se hautautui soraan suuntaus- ja lukkolaitteiden vaurioituessa. Silti se osallistui helmikuun 19 päivänä jäätaisteluun, jolloin sen putkeen ilmestyi halkeama.
Tästä huolimatta ammuntaa jatkettiin ilman suuntauslaitteita putkea pitkin tähdäten, laukaisemisen tapahtuessa
vasaralla iskien. Täysosuma vihollisen hyökkäysvaunuun
muutti hyökkäyksen lopulliseksi paoksi.
Tässä taistelussa tykki ampui viimeisen 648 laukauksensa joka räjähti putken suussa. Taistelujen tauottua otettiin
tämä tykki mukaan todisteeksi siitä sitkeydestä, millä
kaikki aselajit Taipaletta puolustivat. Vasta rauha luovutti
Taipaleen viholliselle.”
Tulikomentoja 3/2012
MUSEOMESTARIN
KYMPPI
Kysymykset laati:
Suomen Tykistömuseon
museomestari Ilkka Vahtokari
?
1. Kuka toimi Suomen sodassa 1808–1809 Suomeen
sijoitettujen joukkojen ylipäällikkönä?
a) kenraali Wilhelm Klingspor b) vara-amiraali Carl Cronstedt c) eversti Johan Sandels
2. Suojeluskuntapattereilla, joita oli vuonna 1938
51 kappaletta, oli hallussaan erimallisia tykkejä yhteensä 150 kpl. Mikä oli yleisin tykkimalli?
a) 76 LK/13 b) 87 K/95 c) 76 K/02
3. Milloin patteristoa alettiin käyttää tykistön tuliyksikkönä aikaisemmin käytetyn patterin sijaan?
a) 1920 b) 1926 c) 1935
4. Kenttätykkejä oli talvisodan alkaessa 491 kpl. Kalusto
oli hyvin kirjavaa. Montako eri tykkimallia nuo vajaa
500 tykkiä sisälsivät?
a) 12 b) 15 c) 18
5. Mannerheim-ristejä myönnettiin 191 numeroitua kappaletta. Minkä numeroinen on tykistönkenraali
V.P. Nenosen saama risti?
a) 24 b) 94 c) 184
6. Päämajan kirjelmällä n:o 324/Koul.1/11 sal/2.2.1943
käskettiin perustaa Tykistön ampumakoulu. Koulun
tehtävänä oli henkilökunnan kouluttaminen. Minne
tämä koulu perustettiin?
a) Lappeenrantaan b) Suvi-Kumsaan c) Riihimäelle
7. Suomen Kenttätykistön Säätiön perustava kokous
pidettiin 18.12.1942 Helsingissä. Kuka valittiin Säätiön
hallintoneuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi?
a) kenraalimajuri Väinö Svanström b) eversti Eino Honko c) eversti Erik Ulfsson
8. Mikä kenttätykistön joukkoyksikkö/-osasto juhlii
100-vuotisia perinteitään vuonna 1916?
a) Kainuun Tykistörykmentti b) Tykistöprikaati c) Jääkäritykistörykmentti
9. Suomen Tykistömuseon yhteyteen liitetään kaksi
muuta aselajimuseota vuoden 2012 aikana ja uuden
museon perusnäyttelyn avajaiset ovat keväällä 2013.
Mitkä ovat nämä kaksi muuta aselajimuseota, jotka
siirtyvät Hämeenlinnaan?
a) viesti- ja it-museot b) pioneeri- ja jalkaväkimuseot
c) pioneeri- ja viestimuseot
10. Koska juhlitaan tykistön suojeluspyhimystä Pyhää
Barbaraa?
a) joulukuussa b) lokakuussa c) maaliskuussa
Vastaukset: 1a, 2c, 3b, 4c, 5c, 6b, 7a, 8c, 9c, 10a
kansainvälinen toiminta ja
sen tärkeys puolustusvoimille.
Tätä aukkoa paikkaamassa on
nyt Atalanta-operaatiosta saatu materiaali ja videokuva.
35
KIRJALLISUUTTA
Kursk, N. Cornish, (Grange Books, 2002)
Kurskin taistelu, Frankson
& N. Zetterling, (WSOY, 2003)
Kaksi kirjaa Kurskista
Kurskin taistelu (operatio Zitadelle) kesällä 1943 on ainakin pääpiirteissään monille tuttu, vaikka erityistä sotahistorian harrastusta ei olisikaan. Molempien kirjojen kannessa on täkynä maininta
toisen maailmansodan suurimmasta panssaritaistelusta. Teokset
ovat kuitenkin varsin erilaiset ja täydentävät hyvin toisiaan rinnakkain luettuna. Kiinnostusta lisää, että saman vuonna (2002)
julkaistut teokset käyttävät eri lähteitä ja ovat rakenteeltaan ja
lähestymistavaltaan omilla linjoillaan.
Franksonin ja Zetterlingin
Kurskin taistelu on selkeästi
tutkimustyyppinen runsaine
lähteineen ja analyyseineen,
Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja selkeästi laajalle yleisölle suunnattu. Lähestymista-
36
pa on hieman samantapainen
kuin Anthony Beevorin kirjoissa, joissa historian tapahtumia kirjoitetaan osallistujien
näkökulmasta ikään kuin romaanin tapaan. Aineistolähteet (useimmiten Freiburgin
sota-arkistosta) on upotettu
luontevasti osaksi kerrontaa
ja esittelyä. Kirjoittajien aiempi teos Kursk 1943 – A Statistical Analysis (2000) edustaa tarkempaa yksityiskohdista tehtävää synteesiä – toinen
tekijöistä on sotakorkeakoulun tutkijana Ruotsissa. Kartat ovat mainioita, mutta suppea kuvaliite on koostettu vain
ruotsalaisista arkistoista tai
lehtiarkistoista (Krigsarkivet,
Pressens Bild ym.). Tuttuja jo
muualla nähtyjä kuvia tuleekin vastaan melkoisesti.
Cornishin Kursk-teoksessa
kuvat ovat hallitsevassa asemassa ja teksti etenee rinnalla. Analyysia on vähänlaisesti,
mutta tapahtumien eteneminen on selkeää: molempien
osapuolien ratkaisuja pyritään
valottamaan. Taistelun vaiheisiin uppoaminen on yksityiskohtaista, mutta välillä kaipaisi etäännytettyä perspektiiviä,
jotta tilanteita voisi suhteuttaa
kokonaiskuvaan. Lupaavalta
kuulostava viimeinen luku jälkipelistä on pettymys: kovin
syvälle ei katsanto ulotu eikä
erityisen laajoja kaaria tapahtuman merkityksestä piirretä.
Kuvissa neuvostonäkökulma hallitsee, sillä lähteinä on
käytetty asevoimien museoita esimerkiksi Moskovassa ja
Krasnogorskissa sekä Stavkan
arkistoja. Saksalaiskuvat ovat
pääosin Robert Hunt -kirjaston kokoelmista. Tämä pääosin aiemmin julkaisematon
kuvamateriaali nousee kirjan
vahvuudeksi, sillä tekstiosa
jää melko yleisluontoiseksi –
tosin ilmavoimien osuuden
laajahko käsittely on tarpeellinen näkökulma. Ilahduttavasti mukana on kuvia alueen
siviiliväestön tilanteesta sekä
esimerkiksi venäläisten saamista lend-lease-ajoneuvoista: länsikalusto itäisillä aroilla
kiinnittää huomion. Kuitenkin syyllistytään perisyntiin,
jossa kuva-aines menee kalustoesittelyn puolelle. Lienee
myös niin, että venäläiset arkistot ovat joko keränneet tai
antaneet kirjaan valikoituja
kuvia: neuvostosotilaat kiikaroivat ja tutkivat karttoja tai
rynnistävät kalustoineen, saksalaisvaunut taas esiintyvät
pääosin tuhoutuneina. Ruumiskuviakin nähdään.
Molemmissa teoksissa on
sekä itse Kurskin taistelua laajempi taustoitus ja liiteosio.
Cornishin teoksen johdattelu
on yleisluonteisempi, mutta se
keskittyy kiinnostavasti molempien osapuolien valmisteluihin ja tiedusteluun ennen
offensiivia. Myös taisteluiden
ensimmäisen päivän tapahtumat ja niiden merkitys myöhemmille käänteille tulee hyvin
esiin.
Fransonin ja Zetterlingin
kirjassa lähdetään Barbarossan alkuvaiheista, tarkastellaan
rintaman arkea ja operatiivisia
syitä, miksi Kurskin taisteluun
päädyttiin. Teos myös jatkaa
tarkastelua Harkovan taisteluihin ja linjaa lyhyesti sodan
päättymisen. Ylipäätään tapahtumat kehystetään laajasti, ja monenlaiset sotatalouden, mielialojen ja esikuntatyön ulottuvuudet lomittuvat
yksityiskohtaisesti esitettyihin
taistelutapahtumiin. Kirjan
vahvuus onkin siinä, että se
antaa runsaasti tietoa itärintaman kokonaisuudesta.
Liitteinä on molemmissa kirjoissa taistelun osapuolten joukkojen muodostelmat,
joskin Kurskin taistelu on tarkempi ja täsmällisempi. Kurskin taistelussa on esittely taisteluun osallistuneista vaunuista,
kun taas Cornishin kirja esittelee kolme saksalaista panssariässää: Michael Wittmannin, Manfred von Ribbentopin (tunnetun ulkoministerin
poika) ja Franz Staudeggerin.
Rinnakkain kirjat antavat
monipuolisen kuvan Kurskin
tapahtumista. Kolmanneksi
joukkoon sopisi molemmissa
kirjoissa kehuttu David Glanzin teos The Battle of Kursk
(1999), joka lähestyy aihetta
Neuvostojoukkojen esikuntien näkökulmasta.
Mikko Turunen, FT
Vedettävät tykit
Intia on poistanut huhtikuussa 2012
lainsäädännölliset esteet, jotka
ovat hidastaneet M777-haupitsien
hankintaa Yhdysvalloista. Hankintasopimus allekirjoitettaneen vuoden
2012 aikana. (JDW 25 April 2012)
Intian viranomaiset ovat asettaneet
komitean nopeuttamaan hankinnan
toteuttamista. (JDW 2May 2012)
Intian viranomaiset ovat saattaneet
jo allekirjoittaa 660 miljoonan USD:n
arvoisen hankintasopimuksen 145
tykin hankinnasta. (RIA Novosti, May
11 2012)
Ajoneuvotykit
Illanviettoa Rovajärven maisemissa, edessä Taisto Tuomikoski.
Rovajärven rakentajat
kokoontuivat
HANNU VETTENRANTA
Kokoontuminen järjestettiin heinäkuussa nyt toista
kertaa Lapissa. Kaksikymmentä ”vanhaa väärtiä” saapui
majoitusalueelle vanhan Raajärven kaivoskylän maisemiin.
Kaivoskylässä riitti ihmettelemistä ammattitaitoisen oppaan opastuksella. Kylä oli
vielä 1960-luvulla erittäin vilkas asuntoineen, kauppoineen
ja mainareineen väkiluvun ollessa parhaimmillaan noin 500
henkeä. Koulukuljetuksissakin
lähti joka aamu kouluun kolme bussilastillista lapsia!
Rautamalmin maailmanmarkkinahinnan
laskiessa
louhinta Raajärvellä hiipui.
Muutaman vuoden ajan kylässä oli raskasta konepajateollisuutta, jossa tehtiin junan-
vaunuja
Neuvostoliittoon,
kunnes tuotanto siirrettiin
Otanmäkeen.
Taisto Tuomikoski Puolustusministeriön rakennuslaitoksen Rovaniemen piiristä
kertoi Rovajärven leirialueen
kehittämisestä. Hän toi muun
muassa esille, että Senaattikiinteistöt on käyttänyt noin
20 miljoonaa euroa alueen ja
tiestön rakentamiseen. Niitä
rakennuksia, joita juuri meidän joukkomme on ollut aikanaan rakentamassa, on paljon
purettu, osa poltettukin.
Rakentajat ryhmäkuvassa Heinuvaaran alueella.
Muistot palautuivat mieliimme, kun yhdessä kiertelimme vanhoilla ”omilla” alueillamme. Haikeuttakin oli
ilmassa, kun huomasimme
vanhan majoituspaikkamme
hävinneen.
Saimme viettää kauniissa
Lapin maisemissa ikimuistettavat päivät, joita sääkin suosi.
Tyytyväisinä matkaamme saunoimme lopuksi Rovajärven
rannalla muistellen menneitä,
suunnitellen seuraavia tapaamisia ja nauttien ihanasta kesäillasta.
Saudi-Arabia on tilannut lisää 155
mm CAESAR-ajoneuvotykkejä
32 kpl. Tilaus on ilmeisesti tehty
jo syyskuussa 2011. Toimitusten uskotaan toteutuvan vuosina
2013–2014. Samalla hankitaan
Nexterin ampumatarvikkeita ja
Nexterin viimeisimpiä BACARA-ammunnanhallintajärjestelmiä. Aiemmin
samoja aseita on toimitettu 100 kpl.
Aseet on varustettu Thalesin ATLASjohtamisjärjestelmällä, Sagemin
Sigma 30 -paikantamisjärjestelmällä,
SINCGARS-radioilla, voimakoneella
ja Zodiacin ROB4-Mk3 -lähtönopeustutkalla. Aseet on asennettu Unimog
U5000 6x6 -maastokuorma-auton
alustoille. (Jane´s Defence Weekly, 2
May 2012, 13 June 2012)
Singaporelainen STK tutkii uuden
155 mm ajoneuvotykin kehittämistä.
Kyseessä on 8-pyöräinen AMGStykki, jonka paino olisi 28 tonnia.
Kolmihenkinen miehistö on sijoitettu
ajoneuvon etuosassa olevaan hyttiin,
ja itse ase on kauko-ohjattu. Ase on
155 mm 52-kaliiperinen tykki, joka
ajon aikana on lukittu hytin päälle ja
jonka suurin korotus on 70 astetta ja
sivusuuntausala +30 astetta. Aseen
mukaan kulkee 26 laukausyhdistelmää. (International Defence Review,
July 2012)
Australia on peruuttanut 155 mm
ajoneuvotykkihankinnan. (Jane´s
Defence Weekly, 9 May 2012)
Kiinalainen Poly Technologies -yhtiö
on julkaissut uuden kuorma-autoalustaisen 105 mm ajoneuvotykin. Alustana oleva ajoneuvo on kolmiakselinen
ja painaa 11,5 tonnia. Miehistöä on
viisi ja aseen suuntaaminen tapahtuu
manuaalisesti 70 asteen yläkorolle ja
sivusuunnassa +30 astetta. Aseella
voidaan ampua NATOn standardoimia 105 mm ammuksia, joita aseen
mukana voidaan kuljettaa 40 kpl.
(International Defence Review, June
2012)
Tulikomentoja 3/2012
37
45 kilometriä pitkän kilpailureitin maasto oli vaihtelevaa, ja sääolosuhteetkin
muuttuivat kilpailun aikana.
Tykkimiesten ja jalkaväen
partiolle hopeaa Italiasta
TEKSTI: JYRI VILAMO, KUVAT: HEIKKI ONNELA
Helsingin reserviupseeri- ja reserviläispiirin jäsenistä koostunut nelihenkinen
partio sijoittui Lombardia 2012 -sotilastaitokilpailun reserviläissarjassa toiseksi.
Kilpailu järjestettiin 25.–27.6.2012 Ternatessa, Italiassa. Siihen osallistui kaikkiaan 54 partiota 11 eri maasta. Tykkimiehiä osallitui tähän vuosittain järjesteetävään tapahtumaan jo neljättä kertaa. Kilpailu on tarkoitettu niin ammattisotilaille, sotilasoppilaitoksille kuin reserviläisille.
Kehystarina, jonka ympärille
tehtävät rakentuivat, oli rajavalvonta ja partiointi kahden
kuvitteelisen valtion (Orangeja Brownland) välillä. Orangelandin vallasta syöstyn diktaattorin joukot tekivät iskuja kotimaahansa Brownlandin maaperältä käsin. Kilpailijapartiot toimivat Nato-joukkoina
Orangelandissa. Tehtävänä oli
löytää ja tuhota NBC-asekätköt, suojata siviilien kuljetuksia, sekä tarvittaessa tuhota vihollisen partiot.
Kilpailussa oli yhteensä
21 eri tehtävää, joilla mitattiin monipuolisesti eri sotilas-
38
taitoja. Reitin pituus oli noin
45km, joka suoritettiin vaihtelevassa maastossa ja säässä.
Kilpailun alkaessa lauantain
vastaisena yönä jylisi ukkonen
ja satoi vettä. Yön kääntyessä päiväksi saivat osallistujat
nauttia myös auingon paisteesta. Suomalaiset olivat kahden partion voimin matkassa,
ja mukana olleista kahdeksasta
kilpailijasta peräti viisi oli ensikertalaisia.
Millä eväillä kilpailussa
pärjätään? Ideaalipartio koostuu eri aselajitaustaisista jäsenistä. Kilpailussa paremmin
pärjäännen partion jäsenistä
kaksi tuli Kenttätykistökerhosta ja kaksi muuta edustivat
Sissejä. Aivan kuten tositilanteessakin eri aselajien yhteistyössä on voimaa! Kilpailun
tehtävät on laadittu siten, että
melkein kaikkia maavoimien
aselajioppeja on hyvä tunteä
tavalla tai toisella. Oman haasteensa tuo myös se, että kaikki
on Nato-järjestelmien mukaista. Yleisesti ottaen suomalaisten vahvuuksia ovat suunnistus ja tasainen suoriutuminen
eri tehtävissä.
Parannettavaa löytyy myös.
Osittain kielimuurin takia on
rasteilla keskityttävä ylikoros-
tuneesti siihen, mitä rastilla pitää oikeasti tehdä. Osin
omaan ja osin järjestäjien
piikkiin meni muutama epäselvyys, joka pudotti ykköspartion aivan yleiskilpailun
kärkikahinoista. Pienellä tarkkuudella paikka kymmenen
joukossa olisi ollut varma ja
mitalisija yleiskilpailussa myös
mahdollinen. Syy hätäilyyn ja
epätarkkuuksiin on selvä: kiire, väsymys ja kilpailupaine.
Jälkiviisastelu on tosin helppoa, tulos on hyvä näinkin.
Tulokset:
Partio 1 (Vilamo kapt res, Mäkirinta ylil res, Saariluoma ylil
res, Onnela vänr res) yleiskilpailun 13, reserviläissarjan 2.
Partio 2 (Heimala ylil res, Honkanen kers res, Koskipahta vänr
res, Kumlin alik res) yleiskilpailun 42, reserviläissarjan 9.
Kilpailun voitti edellisvuoden tapaan Sveitsiläinen, aktiiviupseereista koostunut ’Assu
Lugano Hellvetics’ -partio.
Lisätietoja kilpailusta löytyy verkosta osoitteesta: www.
italianraidcommando.it
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi
Tulikomentoja 3/2012
39