docSodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan
download 
Report Transcription
Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan
Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Tulikomentoja on vuoden kiltalehti, s. 2 Pirkanmaalle avattiin uusi maanpuolustustukikohta, s. 8 2/2012 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Suomen Tykistömuseo Toimituskunta: Sirkka Ojala, päätoimittaja Toimituskunnan puheenjohtaja sirkka.ojala@tulikomentoja.fi Samuel Fabrin, toimitussihteeri samuel.fabrin@tykistomuseo.fi Lehden postitusrekisteri: tilaajat@tulikomentoja.fi Lauri Haavisto laurihaavisto78@gmail.com Aki Kinnunen akiek@me.com Petri Majuri Sotilasasiantuntija petri.majuri@mil.fi Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija tero.maenpaa@mil.fi Jukka Sippola jukka.sippola@metsanhoitajat.fi Juhani Suni Lehden kiltasivut: kiltasivut@tulikomentoja.fi Vuoden kiltalehti 2011 Tulikomentoja Tulikomentoja -lehtemme valittiin Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n vuoden 2011 kiltalehdeksi. Kunniakirja ja Tapio Wirkkalan palkintolautanen luovutettiin lehdelle ja sen tekijöille Suomen Tykistömuseolla pidetyssä Maanpuolustuskiltojen liiton kevätliittokokouksessa 14. huhtikuuta 2012. Hämeenlinnassa toimiva Kehys- ja taidetarviketukkuliike Raamarit Oy on tukenut meitä kehystämällä palkintolautasen, kunniakirjan sekä palkitun lehden 3/2011 kannen arvokkaaksi kokonaisuudeksi ja palkintotaulu on nyt sijoitettu kaikkien ihailtavaksi Suomen Tykistömuseon ensimmäisen kerroksen aulatilaan. Arvosteluraadin huomiota lehdestämme • Lehti ottaa näkyvästi kantaa ajankohtaisiin asioihin • Hyvä taitto ja paikka paikoin yllätyksellinen, upea kuvitus • Lehden 3/2011 kansikuva on loistava, tilannekuva, jossa on aitoa tunnetta • Jutuissa huokuu historian havina, lukija saa muistoelämyksiä • Miellyttävä lukea, riittävästi väliotsikoita • Tehdään erityisesti killan näkökulmasta unohtamatta nuoria ja Puolustusvoimia • Lehden sivuilta heijastuu tekemisen ilo ja usko omaan alaan • Lisää tällaista, kiitos! Kalevi Virtanen kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi Erkki Wuolijoki erkki.wuolijoki@gmail.com Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja maj-lis@maisanpaja.info Ilmoitusmyynti: Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky olavi.waljakka@virpi.net PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13 100 Hämeenlinna toimitus@tulikomentoja.fi, 050 368 8460 ILMOITUSAINEISTO Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka Käpytie 4 I, 13720 Parola, olavi.waljakka@virpi.net, 040 746 5340 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA kiltasivut@tulikomentoja.fi, (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Tähystystä vihollisen asemiin, Arttu ja Hannu Sodasta rauhaan -elokuvassa. / Sirkka Ojala ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) 3DLQRWXRWH Taustalla: JTR:n 96. perinnepäivä / Sirkka Ojala pääkirjoitus kuva: Hannu Vettenranta TULIKOMENTOJA 2/2012 Tulikomentoja vuoden kiltalehti ...........................2 Pääkirjoitus, Sirkka Ojala .......................................3 Tykkimiesten uusi elokuva on kokonaisesitys viime sodistamme, Jukka Sippola .........................4 Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen..............7 Tapahtui sotilasjunassa, Seppo Pirinen/Seppo Parkkinen..............................7 Pirkanmaalle avattiin uusi maanpuolustustukikohta, Sirkka Ojala.................8 Lääkintämiehen kuulumisia Niinisalosta, Kiltatyö antaa uusia kokemuksia Eetu Välkkynen........................................................9 Muutos on myös mahdollisuus, Harri Kainulainen ..................................................10 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen ................ 11 Suomen Tykistön päivä, Sirkka Ojala .................12 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu, Mikko Kero.............................................................14 Tykkimiehet ry:n uudet kunniajäsenet, Kari Halonen, Veli Kauranen .................................15 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni .......................16 Tykistöprikaati juhli 20-vuotista taivaltaan, Sirkka Ojala ...........................................................22 Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari ..............23 Intrepid Sea, Air and Space Museum, New York, Jyri Vilamo ...........................................24 Museoesineet kertovat, Samuel Fabrin ..............26 Kiltaveteraani Mauno Niemisen muistolle, Jaakko Rytty ..........................................................27 Puolustusvoimauudistus esillä Tykistöprikaatin Killan kevätkokouksessa, Kalevi Virtanen ..........28 Jääkäritykistörykmentti juhli 96. perinnepäiväänsä, Sirkka Ojala .....................29 Pihatalkoissa kakskerrassa, Sirkka Ojala ..........30 Merkkipäivät, Juhani Suni ....................................31 Rakkaudesta ruosteiseen rautaan osa 2, Tapani Piippo .........................................................32 Tykistöprikaatin 20 vuoden taival kansien väliin, Samuel Fabrin .......................................................34 Tykkimies 2012, Samuel Fabrin ...........................34 Maasotakoulun tykkimies Lontoossa, Ilkka Ikonen ...........................................................36 Tykistöprikaatin kiltalaiset Italiassa, Matti Soini ..............................................................38 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 3/12 4/12 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 16.8. 16.10. 38 47 Viime syksynä Niinisalossa viettämästäni sateisesta mutta unohtumattomasta Sodasta rauhaan -elokuvan kuvausviikosta on vierähtänyt yli seitsemän kuukautta. Nyt Tykkimiehet ry:n mittava elokuvatuotos on viimein valmis. Me kiltalaiset, jotka näyttelimme elokuvassa, odotamme malttamattomasti, että näemme valmiin lopputuloksen – sen, millainen dokumenttifilmistä ohjaaja Tuomo Rystin ja tuotantotiimin käsissä on tullut. Vähän myös jännittää, tunnistammeko itsemme valkokankaan elokuvakohtauksista, joissa sekoittuvat Niinisalossa kuvattu materiaali ja autenttiset sodanaikaiset filminpätkät. Jatkosodan alkamisesta on kulunut yli seitsemänkymmentä vuotta mutta yhä sota vaikuttaa monen ihmisen elämään, vaikka veteraanisukupolvemme harveneekin päivä päivältä. Onkin siis tärkeää dokumentoida sota-ajan tapahtumia jälkipolville, sillä veteraanimme eivät ole enää pitkään tarinoitaan meille kertomassa. Itselleni kuvauksissa tuli välillä hyvin todellinen olo ja mieleen hiipi kysymys, miten sodasta oikein selvittiin. Nyt koen myös entistä suurempana menetyksenä sen, että oma talvi- ja jatkosodassa palvellut isäni sekä Salpalinjan rakennustöissä muonittamassa ja kenttäsairaalassa työskennellyt Lotta-tätini eivät ole enää minulle omia tarinoitaan kertomassa. Meille amatöörinäyttelijöille elokuvassa esiintyminen oli antoisaa vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Elokuvantekoon osallistuessamme myös kunnioitimme tavallamme meille vapaan isänmaan lunastaneita veteraaneja ja sankarivainajia, ja ainakin itse opin katsomaan monia asioita uusin silmin. Lisäksi jokainen meistä sai näin jättää myös pienen piirron itsestään historian lehdille. Pitkäjänteinen työmme Tulikomentojen eteen on huomattu Kiltatyö on monin tavoin antoisaa ja palkitsevaa. Iloinen yllätys tuli omalle kohdalleni Tulikomentoja 2/2012 muutama viikko sitten, kun Maanpuolustuskiltojen liitto valitsi vuoden 2011 kiltalehdeksi tämän Tulikomentoja-lehtemme. Palkinto oli todellakin yllätys, vaikka sitä olin hiljaa mielessäni lehdelle toivonut jo jonkin aikaa. Palkitun lehtemme kannessa ollut naurava Uusi-Matti sulatti arvosteluraadin sydämet ja nauroi siis meidät voittoon. Oli myös upeaa noutaa kunniakirja ja arvokas palkintolautanen nimenomaan lehden syntysijoilla Suomen Tykistömuseolla, jonne lehden julkaisuvastuu siirrettiin. Viime vuonna meillä oli hyvä tiimi lehteä tekemässä. Haluankin tässä kiittää lämpimästi kaikkia teitä lehden tekemiseen osallistuneita sekä viime vuonna päätoimittajana toiminutta Lauri Haavistoa. Tästä on hyvä jatkaa, ja toivon palkitsemisen siivittävän työtämme myös jatkossa, koska hyvä lehti syntyy vain tiimityönä. Haluan myös, että tänä vuonna tämä hyvä kiltalehtemme löytyy yhä useamman kirjaston lehtihyllystä. Näin tieto toiminnastamme kantautuu yhä laajemmalle ja sitä kautta voimme saada myös uusia kiltalaisia mukaan joukkoon. Nyt jäämme siis odottelemaan kesäkuun 19. päivää, jolloin Sodasta rauhaan -elokuvan ensiesitys on Suomen Tykistömuseolla. Samaan aikaan museolla avautuu myös kuvausviikolla ottamistani valokuvista koottu pienimuotoinen näyttely. Aurinkoista ja antoisaa kesää kaikille! Sirkka Ojala 3 Tykkimiesten uusi elo kokonaisesitys viime TEKSTI: JUKKA SIPPOLA KUVAT: JUKKA SIPPOLA, KARI HALONEN JA SIRKKA OJALA Sodasta rauhaan -dokumenttielokuva kertoo Suomen raskaasta taipaleesta välirauhasta lopulliseen Pariisin rauhaan vuonna 1947 ja sen ehtojen täyttämisestä. Tykkimiehet ry:n tuottamaa elokuvaa filmattiin viime syksynä Niinisalossa ja täksi kesäksi se saadaan Suomen Tykistömuseon näytäntöihin. Tykkimiehet ry:n uusin dokumenttielokuva on valmis tämän lehden ilmestyessä. Kyseessä on jo seitsemäs osa viime sodistamme kertovassa elokuvasarjassa. Kaikkia elokuvia esitetään Suomen Tykistömuseon vetonauloina vaikuttavalla äänentoistolla varustetussa museon auditoriossa sekä myydään myös DVD-levyinä. Ensimmäiset Tykkimiesten elokuvat keskittyivät kertomaan yksittäisistä taisteluista, kuten sarjan ensimmäinen elokuva, joka kertoo Tali-Ihantalan suurtaistelusta. Sittemmin elokuvissa siirryttiin suurempiin kokonaisuuksiin. Vuonna 2007 valmistui talvisodasta kertova elokuva ja vuonna 2009 elokuva Suomen tie jatkosotaan. Uuden Sodasta rauhaan elokuvan on ohjannut Tuomo Rysti, jonka kädenjälkeä ovat kaikki muutkin Tykkimiehet ry:n Suomen Tykistömuseota varten tehdyt dokumenttielokuvat. Arkojakaan aiheita ei kaihdeta Nyt valmistunut Sodasta rauhaan on jatkoa vuoden 2009 elokuvalle, mutta silti täysin itsenäinen kokonaisuus. Se kattaa kokonaisesityksenä sotavuodet 1941–1945 eli jatkoja Lapin sodan sekä rauhanteon seuraukset sotasyyllisyysoikeudenkäynteineen ja raskaine sotakorvauksineen. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman matkalla Neuvostoliittoon 18.9.1952. Ohjaaja Tuomo Rystillä oli homma hanskassa satoi tai paistoi. 4 okuva on sodistamme Uusi elokuva käsittelee myös yhä edelleen arkoja aiheita, kuten asekätkentää sekä neuvostopartisaanien Lapissa siviilikohteisiin tekemiä julmia iskuja. Suoraan kommunistisen puolueen alla, ei siis Puna-armeijan alaisina, toimineet partisaanit raportoivat tuhonneensa sotilastukikohtia, vaikka heidän jäljiltään suojattomiin Lapin pikkukyliin jäi lähinnä naisten ja lasten ruumiita. ”Partisaani-iskujen tuhoista on olemassa todella järkyttävää valokuvamateriaalia, mutta emme halunneet käyttää sitä filmillä, koska tätä elokuvaa tulee katsomaan myös runsaasti koululaisia ja muita alaikäisiä”, Tuomo Rysti kertoo. Juuri koululaisia ja kaikkia muitakin sotilastermejä tuntemattomia varten Sodasta rauhaan -elokuvassa kerrotaan aina sotilasjoukkojen – esimerkiksi pataljoonan ja divisioonan – miesvahvuudet. ”Tämä auttaa paremmin hahmottomaan, millaisesta porukasta kulloinkin on kyse”, Rysti sanoo. Löydä kiltalainen kypärän alta Reserviläiset eri tykistökilloista ovat jälleen vahvasti mukana elokuvan taistelukohtauksien kuvaamisessa. Tuttujen kiltalaisten bongaaminen on osa elokuvan viehätystä, ja filmiltä voi löytää vaikkapa lehtemme päätoimittajan lottana. Näitä kohtauksia filmattiin viime syksynä Niinisalon Pohjankankaalla Tykistöprikaatin avustuksella. Dramatisoidut jaksot on liitetty saumattomasti alkuperäiseen sodanaikaiseen mustavalkomateriaaliin. Samaa tekniikkaa on ohjaaja Tuomo Rysti käyttänyt menestyksellisesti aiemmissakin Tykkimiesten sotahistoriaelokuvissa. Dramatisoituja taistelujaksoja tarvitaan, koska sota-ajalta ei juuri löydy filmejä eturintaman taisteluista. TK-kuvaajien tuottamaa materiaalia löytyy kyllä runsaasti rauhallisemmista rintamaolosuhteista. Jatkuu sivulle 6 >> Kenraali Jaakko Valtanen kiitteli Tykkimiehet ry:tä jälleen uudesta ansiokkaasta dokumenttielokuvasta. Kuvassa vasemmalta Boris Wilander, Lars Collin, Arto Alasjärvi, Jouko Alasjärvi ja Jarmo Peltola ja Jaakko Valtanen. Tulikomentoja 2/2012 5 >> Jatkoa sivulta 5 ”Sota-aikana sanottiin, että kyllähän meiltä miehiä riittäisi kuvaamaan vaarallisiinkin paikkoihin, mutta ei kameroita”, Tuomo Rysti nauraa. TK-kuvaajien sodassa käyttämä kamerakalusto oli pääosin hankittu Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin, jotka peruuntuivat talvisodan takia. Professori Leskinen asiantuntijana Sodasta rauhaan -elokuvan tärkeänä historia-asiantuntijana toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Jari Leskinen. Jari Leskisellä on keskeinen rooli elokuvassa hänen viedessään sotatapahtumia eteenpäin ”puhuvana päänä”. Hän pyrkii antamaan viimeisimpään tutkimustietoon perustuvan, mahdollisimman realistisen ja propagandasta vapaan kuvan sotatapahtumista. Professori Leskinen myös kommentoi ja avusti eloku- van alkuperäiskäsikirjoituksen muokkaamista, josta vastasi työryhmä Jouko Alasjärvi, Jouko Huhtala, Jorma Keino, Mikko Kero, Tuomo Rysti ja Kari Vilamo. Elokuvan kertojaäänenä kuullaan Lars Svedbergiä. Svedbergin rauhallinen, luotettava ääni kannattelee jo seitsemännen kerran Tykkimiehet ry:n sotahistoriallista elokuvaa. Myös tästä elokuvasta tullaan tekemään eri kieliversioita, ja Sodasta rauhaan nähdään aikanaan myös televisiossa TV2:lla. Nyt katsomaan Tykistömuseoon Ennakkonäytöksessä 7. toukokuuta Helsingissä nähdyn filmiversion pituus oli tunti ja 15 minuuttia. Ennakkonäytöksessä katsottiin vielä hieman viimeistelemätön versio, koska elokuvaa ei ehditty vielä saada aivan valmiiksi. Ohjaa- Tuttujen kiltalaisten bongaaminen on osa elokuvan viehätystä. Filmiltä voi löytää vaikkapa lehtemme päätoimittajan lottana. Tunnistatko nämä viisi taktista merkkiä? 6 1. 3. 4. 5. 3. Oikeat vastaukset sivulla 19. Sodasta rauhaan -elokuvan keskeisiä tekijöitä olivat Tykkimiehet ry:n käsikirjoittajatiimin lisäksi (vas.) sotahistorian asiantuntija, professori Jari Leskinen, ohjaaja Tuomo Rysti ja kertojaäänenä toiminut Lars Svedberg. ja Tuomo Rystin mukaan valmiin DVD-version pituus voi vielä loppuhionnassa muutaman minuutin muuttua. ”Tykistömuseon näytöksiä varten jaamme Sodasta rauhaan -elokuvan kolmeen tai neljään erilliseen teemaan, joista jokainen jakso toimii itsenäisestikin”, Rysti kertoo. Sodasta rauhaan -elokuvan ennakkonäytöksen kutsuvierasjoukossa oli mukana kenraali Jaakko Valtanen, viimeinen tammenlehvätunnusta kantanut Puolustusvoimain komentaja. Kenraali Valtanen käytti kiitospuheenvuoron kutsuvieraiden puolesta ja totesi Tykkimiehet ry:n ja ohjaaja Tuomo Rystin jälleen onnistuneen luomaan vaikuttavan sotahistoriallisen elokuvan, joka antaa todenmukaista kuvaa vaikeista sota-ajoista nuoremmille polville. Sodasta rauhaan -elokuva on jälleen yksi hyvä syy vierailla ensi kesänä Suomen Tykistömuseossa. Historiallisen laaja puolustusvoimauudistus etenee. Tätä kirjoitettaessa ollaan jo tietoisia ”suurista linjoista”. Muutoksia on odotettavissa sekä poikkeusolojen että normaaliolojen rakenteisiin ja toimintoihin. Peruslinja on selvä. Toiminnat ja rakenteet on sopeutettava resursseihin. Käytännössä tämä tarkoittaa määrällistä laskua monissa mittaluvuissa. Muutos koskettaa koko puolustusvoimia – tykistö mukaan lukien. Tykistön näkyvimmät muutokset ovat rauhan ajan koulutusorganisaatiossa. Tarkastajana pahiten kirpaisee Tykistöprikaatin aseman muuttuminen itsenäisestä aselajijoukko-osastosta valmiusyhtymän osaksi, siis liitettynä hallinnollisesti Porin Prikaatiin. Jos muutoksen näkee hallinnon keventämisenä ja lisäresursointina kouluttajatehtäviin, näkyy tunnelin päässä valoa. Muutos voi olla aina myös mahdollisuus. Uusi, vuoden 2015 alussa aloittava Säkylän ja Niinisalon varuskuntiin toimintansa sijoittava joukko-osasto, voi olla enemmän kuin tämänhetkisten Porin- ja Tykistöprikaa- tien yhteissumma. Niinisalon koulutuskeskuksesta voi tulla tehokas maavoimien kokonaisuus, jossa kyetään harjoittamaan usean aselajin yhteistoimintaa myös tehokkailla kovapanosammunnoilla. Jatkosuunnittelu on käynnistynyt. Niinisalon merkitys aselajin keskeisenä tutkimus- ja koulutuskeskittymänä säilyy. Uskon, että suunnittelu tuottaa hyvän kokonaisuuden, josta hyötyy myös tykistöjärjestelmä. Vuoden 2012 päätapahtuma tykistön kannalta on yhä Rovajärven ampumaharjoitus kesäkuussa, jonka nimeksi on muotoutunut Maavoimien Vaikuttamisen Harjoitus (MVH 2012). Nimensä mukaisesti harjoituksessa toimii maavoimien vaikuttamisen elementtejä yhdessä. Aiempiin vuosiin lisäyksenä on mittava panssarintorjuntaohjusjoukkojen osallistuminen harjoitukseen. Yhteinen vaikuttaminen on eräs harjoituksen teemoista. Tärkeintä on kuitenkin, että palkattu henkilökunta ja asevelvolliset saavat harjoitella johtajina, kouluttajina ja osana joukkoaan erittäin todenmukaisessa toimintaympäristössä. Tämä harjoitus on Tapahtui sotilasjunassa Rovajärveltä kevättalvella 1959 tulleessa sotilasjunassa oli Karjalan Tykistörykmentin ampumaleirillä ollut kalusto ja miehistö. Kalusto oli junan etuosassa avovaunuissa ja miehistö peräpäässä härkävaunuissa. Härkävaunujen molemmissa päissä oli laverit kahdessa kerroksessa ja keskellä vaunua kamiina. Yhdessä vaunussa matkusti taisteluvälinealikersantti Seppo Parkkinen. Mikkelissä juna pysähtyi. Seppo hyppäsi vaunusta ja soitti aseman Tulikomentoja 2/2012 yleisöpuhelimella kotiin. Koti oli Pitkäjärven tasoristeyksen lähellä Mikkelin eteläpuolella. Oli sunnuntai. Isä oli kotona, ja kotona oli myös äidin leipomaa pullaa. Niinpä Seppo pyysi isää tuomaan paketin, jossa olisi ainakin pullaa, Pitkäjärvelle ja heittämään paketin hänelle vaunuun. Juna seisoi Mikkelissä puolisen tuntia. Isä ennätti ajoissa paketin kanssa tasoristeykseen. Mikkelistä lähdettäessä on ylämäkeä, joten junan nopeus ei ollut kovin suuri. Oman pojan etsi- aselajin kannalta ”kruununjalokivi”, jota ei saa hukata vaan jota on yhä jalostettava. Vaikka tulevat muutokset tykistössäkin ovat hieman mollivoittoisia, perusnäkymä ei ole umpisynkkä. Käynnissä olevat hankkeet etenevät ja tuottavat pitkään kaivattua ulottuvuutta tulenkäyttöömme. Patteristomme saavat luotettavat johtamisjärjestelmät, jotka mahdollistavat hajautetun taistelutaktiikan lisäten taistelukestävyyttä. Meillä on varaa katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen uskoen, että uusi puolustusvoimarakenne on tasapainoinen ja mahdollistaa myös resurssien kohdennukset materiaaliseen kehittämiseen tulevinakin vuosikymmeninä. Ja mikä tärkeintä: meillä säilyy yleiseen asevel- vollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, joka takaa sen, että koulutettavat ovat jatkossakin ikäluokkiensa parasta Aryhmää. Kun sitoutuneiden ja ammattiylpeiden kouluttajien määrä saadaan pidettyä tulevaisuudessa riittävänä, ammattitaitoisia tykkimiehiä on jatkossakin käytettävissä maanpuolustuksen tarpeisiin. Näillä ajatuksilla luottavaisena eteenpäin. Kentän tuki on välttämätön hyvinäkin aikoina, mutta erityisesti sitä tarvitaan muutoksessa. Muutos on aina myös mahdollisuus. Toivotan kaikille tykkimiehille – ja heitinmiehillekin – palveluksessa ja reservissä vireää kesän odotusta ja menestystä päivittäisiin ponnistuksiin. minen liikkuvan junan oviaukoista ei ollut helppoa. Niinpä isä heitti paketin avovaunussa MAN-diesel-tykinvetäjän kanssa olleelle alikersantti Hirvikoskelle ja huusi, että se on Parkkiselle. Kohta näkyi omakin poika ohi kiitävän vaunun oviaukossa. Hänelle isä vilkutti. Jonkun ajan kuluttua vaunun, jossa Seppo Parkkinen oli, päädyssä olleeseen metalliluukkuun koputettiin. Sieltä Hirvikoski huusi Parkkiselle: ”Sulle on paketti”. Seppo vastasi: ”Elä lähe, katotaan mi- tä siinä on”. Siinä oli muun muassa pulla, josta Seppo antoi Hirvikoskelle puolet. Vaatii rohkeutta ja taitoa tuoda paketti liikkuvassa junassa useamman tavaravaunun yli, mutta olihan Hirvikoski taitava myös esimerkiksi ilman satulaa ratsastamisessa. Vaikka rikottiin useitakin määräyksiä, Seppo sai pullansa, näki vilaukselta isänsä, ja matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Eversti Esko Hartikainen Seppo Pirinen/Seppo Parkkinen 7 Prikaatikenraali Kyösti Halonen Kiltakolo, maanpuolustustukikohta. Komentaja Matti Eskola Insinöörieversti Mika Hyytiäinen Takamaan Maanpuolustustukikohta antaa uusia mahdollisuuksia reserviläisten koulutukseen SIRKKA OJALA Maanpuolustusjärjestöt ja puolustusvoimat saivat yhteiskäyttöönsä uuden tukikohdan, kun Teknillisen Tutkimuslaitoksen 20 hehtaarin kokoinen Maanpuolustustukikohta avattiin virallisesti 16. huhtikuuta 2012. Tukikohdan suunnittelu Ylöjärvelle alkoi jo vuonna 2008, kun Alakylän huonokuntoinen asuinalue purettiin ja muun muassa vanhan kaivosalueen rikastamomaa peitettiin. Näin saatiin viiden hehtaarin suuruinen rastikoulutuspaikka. Syksyllä 2011 tukikohdan alueen metsiä raivattiin, yli-ikäisiä puita poistettiin ja alueelle rakennettiin 1,6 km pituinen hiekkapäällysteinen ”pururata”, jonka yhteydessä on myös lihaskuntopiste. Lisänä ovat myös tennis- ja lentopallokenttä, monipuoliset rakennukset sekä 10 metrin kolmipaikkainen ilma-aserata. 8 Avajaistilaisuudessa Pirkanmaan aluetoimiston päällikkö komentaja Matti Eskola totesi, että kertausharjoitusten väheneminen pakottaa puolustusvoimat etsimään uusia toimintamalleja reserviläisten kouluttamiseksi. Eskolan mu- kaan jatkossa suuret joukkoharjoitukset korvataan tarkoin rajatuilla tehtäväkohtaisilla kertausharjoituksilla ja MPK: lta tilatuilla kursseilla esimerkiksi Perustamiskeskusten avainupseereille. Eskola sanoi Lakialan maanpuolustustuki- MPTKK:n RAKENNUKSET JA PUITTEET Monitoimitalo • Sauna, kuntosali, ilma-aserata, neuvottelu- ja koulutustiloja. Ruokala • Koulutus- ja ruokailutilat noin 60 henkilölle. Majoitusrakennus (Löpsälä) • Majoitus noin 10 hengelle. Kiltakolo • Koulutustilaa noin 15 henkilölle sekä keittiö. Kunto- ja koulutusrata • 1,6 km ja lihashuoltopaikka • Tukikohdan varauksia koordinoi Pirkanmaan aluetoimisto. Varaukset käytöstä osoitetaan PVTT:n johtajan sihteerille puh. 02 99 550 101. kohdan sopivan sekä näihin tarkoituksiin että esimerkiksi Maakuntakomppanioiden rekrytointitilaisuuksiin ja kuntotestauksiin erinomaisesti. Pirkanmaan MPK:n koulutus- ja tukiyksikkö on testannut Maanpuolustustukikoh- dan tiloja kursseillaan jo useasti kuluneen vuoden aikana, ja Pirkanmaan Tukiyksikön päällikkö majuri Ilkka Tilli on todennut kouluttajineen tilat ja maaston varsin toimiviksi. Tilli kertoikin, että ensi vuonna tukikohdassa järjestetään suurin osa Pirkanmaan kursseista. Näin se tulee suurelta osalta korvaamaan Hallin varuskunnan menettämisen. Myös tukikohdan avannut Tampereen varuskunnan päällikkö ja Maavoimien Materiaalilaitoksen johtaja prikaatikenraali Kyösti Halonen totesi, että vaikka Puolustusvoimista puhuttaessa taivaalla on ollut viime aikoina synkkiä pilviä, on Takamaan tukikohta uusi mahdollisuus, jota kannattaa hyödyntää, käyttää ja yhdessä kehittää entistä paremmaksi. Prikaatikenraali Halonen uskookin, että tukikohdalle löytyy käyttäjiä, sillä Pirkanmaalla asuu noin 150 000 asevelvollista ja maakunnassa toimii lisäksi noin 250 maanpuolustusjärjestöä. Halonen uskoo, että uuden alueen myötä järjestöt voivat paremmin verkottua keskenään ja harjoitella tiiviisti puolustusvoimien kanssa. Tutkimuslaitoksen johtaja insinöörieversti Mika Hyytiäinen korosti alueen monipuolisuutta. Hyytiäinen sanoi, että kerralla ei ole pyrittykään tekemään valmista tukikohtaa, vaan alue muotoutuu ja kehittyy vuosien kuluessa käyttäjiensä toiveiden ja tarpeiden mukaan. Kymmenen vuoden kuluttua varmasti nähdään, millaiseksi alue on muotoutunut. Ylöjärven reservijärjestöt ovat ottaneet tilat jo omikseen, ja esimerkiksi kiltakolo antaa hyvät puitteet kokousten ja juhlatilaisuuksienkin järjestämiselle. Lisäksi ulkoalue urheilupaikkoineen on Takamaan kyläläisten ahkerassa käytössä. Itse uskon, että myös tykistökillat – ainakin Pirkanmaan alueella – voisivat hyödyntää Maanpuolustustukikohdan tarjoamia monipuolisia puitteita omassa toiminnassaan. Kannattaa siis käydä tutustumassa. Tulikomentoja 2/2012 Lääkintämiehen kuulumisia Niinisalosta EETU VÄLKKYNEN Taistelukenttien itsenäinen toimija, joka näkee ja kokee paljon. Tekee yhteistyötä monien tahojen kanssa. Joukon taustavaikuttaja ja huollon tukipilari. Tätä on lääkintämies. Satakunnan Tykistörykmentin 1. patterin huoltojaos kouluttaa lääkintämiehet Niinisalon Tykistöprikaatin tarpeisiin. Yksikkö antaa tiukkaa ja kovatasoista koulutusta, jossa varusmiehiltä ja -naisilta vaaditaan osaamista ja sotilaallista käytöstä. Siirtyminen peruskoulutuskauden aikaisesta yksiköstä tänne kovan tason joukkoon sai minut epäilemään, että olinko tehnyt suuren virheen hakeutuessani lääkintämieheksi. Uusi tupa ja uudet käytännöt kauhistuttivat aluksi jopa enemmän kuin itse varusmiespalvelukseen astuminen. Viisi viikkoa kestäneellä lääkintämieskurssilla tulevat kohtalotoverit tulivat kuitenkin nopeasti hyvin tutuiksi. Tätä edesauttoi todennäköisesti se, että lääkintämieheksi hakeutuneet edustavat hyvin sosiaalisia persoonallisuuksia, sekä tieto siitä, että tulisimme tekemään paljon yhteistyötä seuraavan puolen vuoden aikana. Lääkintämieskurssilla meitä kouluttivat lääkäri, kolme kenttäsairaanhoitajaa, lääkärikokelas sekä viisi lääkintäalikersanttia. Eri osaamisalueisiin erikoistuneet, monipuoliset kouluttajat tarjosivat meille erinomaisen ja kiinnostavan koulutuksen. Ennen armeijaan tuloani en koskaan ollut kovin kiinnostunut terveydenhoitoalasta tai siihen liittyvistä opiskeluaineista, kuten terveystiedosta tai biologiasta. Lähdin kuitenkin motivoituneena ja avoimin mielin suorittamaan lääkintämieskurssia. Hyvin suoritetusta kurssista luvattu kuntoisuusloma kiilui silmissä. Panostus opiskeluun palkittiin ja nousin kurssin priimukseksi. Onnistumisen tunne on motivoinut yrittämään parhaansa myös lääkintämiehenä kentällä: leireillä ja komennuksilla. Yrittäminen on palkittu. Leirillä ollessani komennusesimieheni kehui, ettei ole kolmivuotisen uransa aikana nähnyt vastaavaa lääkintämiestä. Sen lisäksi, että positiivisista sanoista tulee hyvä mieli, se kannustaa myös jatkossa hyviin työsuorituksiin. Tunne siitä, että on onnistunut, tekee varusmiespalveluksen suorittamisesta paljon miellyttävämpää. Tämä taas ruokkii motivaatiota. Näin sen ainakin minä varusmiehenä koen. Lääkintämies työssään Lääkintämies on tunteita herättävä hahmo. Toisissa ”lämäri” saattaa aiheuttaa närkästystä, koska joskus saattaa näyttää siltä, että harjoitusta valvova lääkintämies ei tee mitään. Toiset taas tajuavat, että joukon mukana tulee kulkea aina sen, jolla on valmius toimia hätätilanteissa ja ennaltaehkäistä sairauksien syntyä ja leviämistä joukoissa. Lääkintämiehellä onkin useita tehtäviä leireillä, vaikka sitä ei aina huomata. Lääkintämies huolehtii siitä, että harjoitus voi toimia keskeytyksettä ilman tautiepidemioita. Tämä edellyttää kenttähygieniavalvontaa ja siitä huolehtimista. Lääkintämies on tavallaan eräänlainen ”jos”-mies. Lääkintämiehen toimen merkitys korostuu aina silloin, jos sattuu jotakin. Jos joku satuttaa itseään, pitää lääkintämie- hen laukkuineen olla lähellä. Jos harjoituksessa tapahtuu onnettomuus, tulee evakuointisuunnitelma olla valmiina toteuttamiskelpoisena. Jos sattuu polttoainevuoto, pitää imeytysmaton olla valmiina voimakoneen alla. Välillä joistakin saattaa tuntua, että lämäri on kauhea nipottaja, joka valittaa turhista. Kaikki eivät näe tärkeänä, että ruuan jakajilla tulee olla suojakäsineet ja käsidesin käyttöä vaaditaan. Nämä toimet ovat kuitenkin niitä, joilla turvataan onnistunut harjoitus niin, ettei kenenkään tarvitse pöpöjen iskettyä istua puolta päivää riu’ulla. Ei lääkintämieskään sentään ihan aina vain leireillä ole, sillä tehtäviin kuuluu myös varuskuntasairaalassa päivystäminen ja toimiminen. Täällä me valkotakkiset miehet ja naiset huolehdimme potilaiden vastaanottamisesta ja useista käytännön toiminnoista, kuten osastolla viihtyvien potilaiden perustarpeiden ylläpidosta. Itse en osaa vielä kovin paljoa kertoa kokemuksia työskentelystä veksissä, sillä ensimmäinen päivystysvuoroni siellä koittaa vasta parin päivän päästä tämän jutun kirjoittamisesta. Tätäkin kokemusta odotan jo mielenkiinnolla. Nimi: Eetu Välkkynen Arvo: Tykkimies Tehtävä: Lääkintämies Missä: Niinisalon tykistöprikaati Saapumiserä: 1/12 Palvelusaika: 9.1.-4.10.2012 9 Kuva. Sirkka Ojala Muutos on myös mahdollisuus Puolustusvoimauudistuksen keskeiset päätökset siirtyvät vähitellen käytännön toteutukseen. Perustellusti voidaan kysyä miten uudistus vaikuttaa Suomen puolustuskykyyn. Uudistuskeskusteluja ovat hallinneet pääasiassa kovat asiat, kuten varuskuntien lakkautukset – jopa kielipolitiikka, henkilöstövaikutukset, puolustusteknologia ja -doktriini sekä muut näihin verrattavat asiat. Eivät nämä ole ollenkaan vähäpätöisiä asioita, mutta niistä löytyy vain osatotuus puolustusvoimauudistuksen vaikutuksista. Pidän huolestuttavana, että julkisuudessa ei ole juurikaan puhuttu uudistuksen vaikutuksista kansalaisten maan- puolustustahtoon, vaikka tällä nimenomaan on ratkaiseva merkitys kriisitilanteissa. Jos nyt jopa aktiivisten maanpuolustusihmisten ymmärrys on koetuksella, niin miten vahva on laajojen kansalaispiirien usko isänmaan puolustuskykyyn ja aito halu osallistua maanpuolustamiseen. Kyselemällä ja tutkimalla kansalaisten mielipiteet selviävät. Pelkään, että lähitulevaisuudessa saamme lukea kansalaismielipiteistä, jotka kertovat maanpuolustustahdon alentuneen. Toivottavasti olen tältä osin väärässä. Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä olisi pitänyt sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi korostaa enemmän yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kehittämistä. On tärkeätä kertoa kansalaisille varautumisesta muihin kuin sotilaallisiin kriiseihin ja siitä, miten reserviläisiä ja kansalaisia yleensäkin valmennetaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen sekä avustamaan viranomaisia erilaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa. Tällä sektorilla on lukuisia tehtäviä, joihin yhteiskunnassa voidaan ja pitääkin kouluttaa kansalaisia nykyistä enemmän. Sijoittamattomassa reservissä ja kansalaisissa yleensäkin löytyy paljon henkilöitä, joiden siviiliosaamista voidaan hyödyntää laajasti ylläpidettäessä yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Panostamalla aktiivisesti yhteiskunnan varautumis- ja turvallisuuskoulutukseen voidaan tarjota mielekkäitä tehtäviä sijoittamattomalle reserville, naisille sekä muille osaaville kansalaisille. Pelkkä koulutus ei riitä, vaan yhteiskunnassa on oltava toimivat organisaatiot, joihin koulutetut henkilöt sijoitetaan. Näin voidaan myös ylläpitää ja kehittää maanpuolustustahtoa, kun ihmiset tuntevat itsensä tarpeellisiksi isänmaan kokonaisturvallisuuden ylläpidossa. Tykistömuseolla johtajavaihdos ryn:n hallitus on nimennyt vt. museonjohtajaksi evl Jaakko Martikaisen toukokuun alusta lukien. Jaakko toimii Pioneerimuseon johtajana sekä johtaa uuden, ensi vuoden alusta nykyisen Tykistömuseon tiloissa käynnistyvän Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon yhdistämisprojektin. Uuden museon johtajanhaku käynnistyy lähiaikoina. Museoiden yhdistäminen liittyy osaltaan puolustusvoimauudistuksen yhteydessä tapahtuviin eri toimintojen virtaviivaistamisiin. Tykistömuseolla on viime syksystä asti valmistauduttu museoiden yhdistämiseen hyvässä yhteistyössä tulevien kumppaneiden sekä Sotamuseon kanssa. Uuden museon valmistelutöiden ohella Tykistömuseon henkilöstö on hoitanut normaalit Tykistömuseon toiminnot sekä ollut kehittämässä Linnanniemen museoaluetta. Henkilöstö on venynyt erinomaisesti, mistä kuuluu erinomainen kiitos koko museon henkilökunnalle. Kiitän myös tykkimiesten, pioneerien sekä viestimiesten luottamusja toimihenkilöitä aktiivisesta panoksestanne uuden museon valmistelutyössä. Mikolle toivotan menestystä uusissa haasteissa ja samalla toivotan Jaakon tervetulleeksi luotsaamaan Tykistömuseota sekä museoiden yhdistymishanketta. Runsaat kolme vuotta Suomen Tykistömuseota johtanut FM Mikko Kero on jättänyt tehtävänsä ja Tykkimiehet Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja lisenssit, tietokoneet sekä lähiradiot. Hankinta sisältää myös järjestelmän koulutuksen sekä dokumentaation. Järjestelmän hankinta liittyy myös jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen ja hanke on käynnistynyt vuonna 2009. Puolustusvoimat kilpailutti hankinnan kansainvälisesti. Toisessa vaiheessa hankinta laajennetaan tulenjohto- ja maalipaikannuslaitteisiin erillisen kilpailutuksen pohjalta. Nyt hankittava järjestelmä siirretään kokeiluvaiheen jäl- keen operatiiviseen käyttöön mahdollisesti kansainvälisissä tehtävissä tai kotimaan puolustuksessa käytettäväksi. Testikäyttöön hankittu maalinpaikannusjärjestelmä sijoitetaan Jääkäriprikaatiin. Tulenjohtajan maalinpaikannussensoreita sijoitetaan testikäyttöä varten myös Kainuun Prikaatiin. Järjestelmän koulutus ja testaaminen alkaa vuoden 2013 aikana ja sen käyttöä koulutetaan sekä varusmiehille että henkilökunnalle. Harri Kainulainen uutisia Maavoimille lyhyen kantaman maalinpaikannusjärjestelmä Maavoimat hankkii taistelunjohto- ja maalinpaikannusjärjestelmän (SFO, Short Forward Observation System) israelilaiselta Elbit Systems Land and C4I Ltd:ltä. Hankinnan kokonaiskauppasumma on noin 1,4 miljoonaa euroa. Hankinta rahoitetaan tähän tarkoitukseen suunnitelluilla ja budjetoiduilla puolustusvoimien 10 materiaalihankintoihin tarkoitetuilla varoilla. Hankinta parantaa muun muassa maavoimien uuteen taistelutapaan oleellisesti liittyvää alueiden valvontakykyä, tilannekuvaa sekä maalinpaikannuksen olosuhderiippumattomuutta. Järjestelmähankinta sisältää ensimmäisessä vaiheessa tulenjohtajan maalinpaikannuslaitteen, ohjelmisto- Vilkasta yhdistystoimintaa Vuoden alkupuoli on ollut yhdistystoiminnassa toimeliasta aikaa. Tykkimiehet ry:n kevätkokous sekä Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen perustaminen ovat olleet tässä suhteessa merkittävimmät tapahtumat. Muitakin tapahtumia on alkuvuoteen sattunut, niistä kerrotaan toisaalla tässä lehdessä. Tykkimiehet ry:n hallitus on pitänyt huhtikuun loppuun mennessä kokouksiaan jo kuusi kappaletta kuluvan vuoden aikana. Normaalilla rytmillä kokouksia pidetään yksi kokous per kuukausi. Puuhaa on siis riittänyt eikä toimettomaksi olla loppuvuodeksikaan jäämässä. Suomen Tykistön päivä ja yhdistyksen kevätkokous Suomen Tykistön päivää vietettiin perinteiseen tapaan 6.3.2012. Juhlapäivän tapahtumat ja tilaisuudet noudattivat vakiintunutta ohjelmakaavaa. Kello 12.00 laskettiin seppele Hietaniemen hautausmaalla tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen haudalle. Iltapäivän aikana Tykkimiehet ry:n hallitus piti kokouksensa, ja hallituksen kokouksen perään oli vuorossa yhdistyksen kevätkokous. Kevätkokouksessa puhetta johti Pekka Vasara ja sihteerinä oli Kari Halonen. Kokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen ja Suomen Tykistömuseon vuoden 2011 toimintakertomus, käsiteltiin tilinpäätös ja tase sekä tilintarkastajien kertomus. Kokous myönsi yhdistyksen tilivelvollisille vastuuvapauden vuoden 2011 osalta. Kevätkokouksen muita merkittävimpiä päätöksiä olivat kahden uuden kunniajäsenen kutsuminen. Hallituksen esityksestä yhdistyksen kokous kutsui yksimielisesti yhdistyksen kunniajäseneksi numero 15 prikaatikenraali Jouko Alasjärven ja kunnia- Tulikomentoja 2/2012 jäseneksi numero 16 eversti Jyri Paulaharjun. Jouko Alasjärvi on toiminut vuosina 2004–2011 Tykkimiehet ry:n puheenjohtajana tarmokkaasti ja taidolla. Jouko on tullut puheenjohtajan tehtävien lisäksi tunnetuksi useiden onnistuneiden ja maineikkaiden dokumenttielokuvaprojektien vetäjänä. Jyri Paulaharju on puolestaan pitkäaikainen ja kiistattomasti tunnustetuin Suomen tykistön historian tutkija ja asiantuntija. Paulaharju on toiminut myös Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajana. Todettakoon, että kun kevätkokouksessa tuotiin julki hallituksen esitys näiden kahden herran kutsumisesta yhdistyksen kunniajäseneksi, kokousyleisö puhkesi voimakkaisiin ja pitkiin aplodeihin. Asia oli päätetty. Iltajuhlassa juhlaesitelmän piti tykistön tarkastaja, eversti Esko Hartikainen. Juhlaesitelmässään hän käsitteli niin tykistön ajankohtaisia asioita kuin aselajin tulevaisuuden näkymiin liittyviä aihealueita. Tarkastelun perustana ja näkökulmana oli äskettäin julkaistu ja päätöksen muotoon saatettu ratkaisumalli puolustusvoimien rakenneuudistuksesta. Tykistöprikaatin lakkaaminen itsenäisenä joukko-osastona tietysti kirpaisee kaikkia tykkimiehiä. Tästä huolimatta, kuten tarkastaja esitelmässään totesi, tärkeintä on, että tykistöllinen koulutus ja aselajin joukkojen tuottaminen säilyvät. Niinisalon varuskunta on tässä työssä jatkossakin merkittävä toimija. Juhlan palkitsemisosiossa jaettiin juuri valituille yhdistyksen kunniajäsenille yhdistyksen standaarit luovutuskirjoineen. Tämän lisäksi pitkä rivi ansioituneita henkilöitä sai tykkimiesmitalin rintaansa. Tykkimiesmitaleita kultaisen soljen kera myönnettiin vuonna 2012 mitalitoimikunnan päätöksen mukaisesti yksi kappale. Vuoden vaihteessa tykistön tarkastajan tehtävät seuraajalleen luovuttanut eversti Aki Sihvonen oli tämän huomionosoituksen kohteena. Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen perustamiseen liittyvien asioiden valmistelu on ollut työn alla talven ja kevään aikana. Tuusulassa Suomen Lehtiyhtymän tiloissa 24.4.2012 yhdistyksen perustajajäsenet päättivät lopullisesti yhdistyksen perustamisesta. Perustajäseninä yhdistyksessä ovat Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajin Liitto ry ja Viestikiltojen Liitto ry. Perustamiskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin eversti evp. Esko Hasila. Tykkimiehet ry: n edustajia hallituksen jäsenistä ovat prikaatikenraali Jouko Alasjärvi ja filosofian maisteri Kari Vilamo. Pioneeriaselajin Liitto ry:n jäseniä hallituksessa ovat diplomi-insinööri Aimo Hattula ja eversti evp. Lasse Otranen. Viestikiltojen Liitto ry:n jäseninä ovat everstiluutnantti evp. Risto Mäkelä ja Kaj Kangas. Uudella yhdistyksellä riittää tointa ja työtä. Tärkeimpänä tehtävänä vuoden 2012 aikana on toteuttaa laadittujen suunnitelmien mukaisesti Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoiden yhdistyminen. Käytännön työt ovat alkaneet ja ne konkretisoituvat näkyvästi alkusyksyllä, jolloin museomateriaalin siirrot Hämeenlinnaan alkavat Pioneerimuseolta Miehikkälästä ja Viestimuseolta Riihimäeltä. Tämän lisäksi perustetun yhdistyksen ja sen alaisena 1.1.2013 aloittavan yhdistyneen museon tulevaan toimintaan liittyen on laadittava toiminta- ja taloussuunnitelmat, tehtävä tarvittavat sopimukset viranomaistahojen, yritysten ja yhteistyökumppaneiden kesken sekä järjestettävä muut hallintoon kuuluvat asiat. Perustettu yhdistys pitää ylimääräisen yhdistyksen kokouksen 24.5.2012 Hämeenlinnassa, jossa käsitellään ja päätetään muun muassa edellä mainittuihin kokonaisuuksiin liittyvät asiat tarvittavilta osiltaan. Jäsenasiaa Yhdistyksen jäsenille on tulossa lähiaikoina postissa vuotuinen jäsenkirje. Jäsenkirjeen mukana on vakiintuneen tavan mukaisesti myös tilisiirtolomake, jolla yhdistyksen jäsenmaksun saa maksetuksi. Jäsenmaksuvelvoitteen hoitaneet pääsevät nauttimaan jäseneduista, joihin muun muassa tämä kädessäsi oleva vuoden 2011 kiltalehdeksi valittu Tulikomentoja -lehti sisältyy. Kannattaa seurata postiaan ja laittaa jäsenmaksu maksettavaksi saman tien. Näin asia tulee hoidettua kerralla kuntoon, eikä siihen tarvitse puolin tai toisin palailla. Yhdistyksen sihteerille voi ilmoittaa muuttuneita osoiteja muita yhteystietojaan. Yhteystietojaan voi myös täydentää. Jäsenten puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet ovat erityisesti sellaisia tietoja, jotka olisi hyvä olla yhdistyksen sihteerin tiedossa. Nämä tiedot nopeuttaisivat useasti jäsenasioiden hoitamista. Kari Halonen Kirjoittaja on evl ja Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja 11 Suomen Tykistön päivä SIRKKA OJALA Helsingissä juhlistettiin perinteisesti Suomen Tykistön ja tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen syntymäpäivää 6. maaliskuuta. Aamupäivällä kokoonnuttiin Hietaniemen hautausmaalle ja laskettiin tykistön täsmällisyydellä kello kaksitoista seppele tykistönkenraali Nenosen haudalle. Kunniavartio tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen haudalla. Seppeleenlaskun seremoniamestarina toimi Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja Kari Halonen. Seppeleen laskivat haudalle kenraalimajuri Asko Sivula, Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja Harri Kainulainen ja eversti Esko Hasila. Päivä jatkui Ravintola Tekniskassa Kenttätykistösäätiön valtuuskunnan ja Tykkimiehet ry:n kokouksilla. Kokouksessa päätettiin kutsua yhdistykseen myös kaksi uutta kunniajäsentä prikaatikenraali Jouko Alasjärvi ja yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju. Uudet kunniajäsenet esitellään tämän lehden sivulla 15. Puheenjohtajana toimi Pekka Vasara ja sihteerinä Kari Halonen. Iltajuhlaan paikalle saapui myös uusi tykistön tarkastaja eversti Esko Hartikainen joka piti mielenkiintoisen esitelmän, jossa hän selvitti seikkaperäisesti Puolustusvoimauudistuksen taustoja sekä syitä ja tavoitteita sekä sen mahdollisia vaikutuksia tykistöön. • • • • • • 12 Päivän kruunasi juhla-illallinen mestarin kastiketta Vihreää salaattia ja yrttejä • Paahtopaistia ja cumberTyrnivinegretteä land-kastiketta Metsäsienisalaattia • Pitkään haudutettua härän Aioli-katkarapuja rintaa säräjuureksia Savumuikkuja ja piparjuuja tummaa mustaherukkarismetanaa kastiketta. Graavattua lohta ja hovi- Eversti Hartikainen kertoi myös Puolustusvoimien udesta taistelutavasta, jolla viholliselle pyritään tuottamaan riittävästi kasautuvia tappioita. Uudessa taistelutavassa korostuu oma-aloitteisuus ja ryhmä voi jakautua kolmen miehen partioihin. Sotilaat myös varustetaan nykyaikaisella tekniikalla. Hartikaisen esitelmän kolmas osuus käsitteli tykistön kehittämisen vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Hyvää tykistön päivää! YLLÄ: Tykkimiesmitali kultaisella soljella luovutettiin tykistön tarkastajana vuosina 2008–2011 toimineelle eversti Aki Sihvoselle (kuvassa vasemmalla). Tykkimiesmitalin hopeisella soljella saivat Aki Kinnunen ja Teuvo Mahrberg. Tykkimiesmitali soljella luovutettiin Kaarlo Purhoselle. Tykkimiesmitali Mikko Kero ja tykkimiesmitali hopeisella soljella Harri Kainulainen. Kaikkiaan Tykkimiesmitaleita myönnettiin Tykistön päivänä 65 kpl. Eversti Aki Sihvonen luovutti Rovajärven harjoitusalueen tykistön tarkastajan mökin avaimen seuraajalleen eversti Esko Hartikaiselle. OIKEALLA: Tykkimiehet ry:n kunniajäseniksi kutsutut yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju ja prikaatikenraali Jouko Alasjärvi. Heille luovutettiin Tykkimiehet ry:n standaari. ÄÄRIMMÄISENÄ OIKEALLA: Tykkimies 2012 -kirja ilmestyi Tykistön päivänä. Kirjaa esitteli majuri Tero Mäenpää Maavoimien Esikunnasta. Kirjan esittely sivulla 34. Tulikomentoja 2/2012 13 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Mitä palkintokaappi tekee Tykistömuseossa? Tulin Tykistömuseoon vajaa kolme ja puoli vuotta sitten. Nyt on hyvästijättöjen aika. Vuodet ovat kuluneet vauhdilla. Ensimmäisiä muistikuvat Tykistömuseoon tulosta liittyvät työpaikkahaastatteluun museon Pohjola-salissa. Tiukassa haastattelussa tuli heti kotoisa tunne, kun katse osui takaseinällä olevaan tuttuun yliluutnantti Mauri Penttilän kuvaan ja sen vieressä olevaan palkintokaappiin. Mauri opetti minua 1980-luvulla suunnistamaan ja monet kerrat kävimme yhdessä kisoissa. Oman seurani Hämeenlinnan Suunnistajien standaareja oli kaapissa kaksin kappalein. Tuntui kuin olisin ollut kotikentälläni. Haastattelu meni hyvin ja sain paikan. Maurin mitaleiden määrää mitattiin lopulta kiloina, ei yksittäisinä palkintoina. Palkintokaappi päätyi hänen kuolemansa jälkeen Tykistömuseoon, tosin dekoratiivisistä syistä. Museokokoelmiin mitaleita ei otettu, vaan ne jäivät eräänlaiseen rekvisiittakokoelmaan. Palkintokaappi sopi Pohjola-saliin ja toi tilaan kaivattua arvokkuutta. Vuosien mittaan sain kertoa monelle palkintokaapista kiinnostuneelle Maurin tarinaa. Toisaalta kysyttiin, mitä kaappi teki Tykistömuseossa? Eihän Mauri ollut edes tykistön miehiä. Kaikkein innoikkaimpia palkintokaapin siirtäjiä tuntuivat olevan museon työntekijät. Heille palkintokaapit tuntuivat edustavan jotain vaikeaa, jopa museoon kuulumatonta museaalisuuden lajia. Puolustin parhaani mukaan kaapin paikkaa. Kehotin sanailijoita perehtymään kaapin sisältöön ja tekemään perässä. Näin sain vaimennettua siirtopuheet. TEKSTI: MIKKO KERO, KUVA: SIRKKA OJALA lestäni kuitenkin ollut onnistunut ratkaisu. Harkinta-aika Kulttuuriperintöä vai ei? Jouduin kuitenkin heikoille jäille, kun eräs perikunta halusi lahjoittaa museolle jälleen palkintokaapin. Jouduin miettimään, onko museo sille oikea paikka. Millaista museaalisuutta palkintokaappi edustaa? Väljästi määriteltynä museaalisuudella tarkoitetaan ihmisen arvottavaa suhdetta meneisyyteen yleensä eli kaikille sisäänrakennettua taipumusta asettaa asiat arvojärjestykseen. Siten voisi ajatella, että urheilukilpailujen palkinnot ja niiden eteen tehdyt uhraukset edustaisivat jotain arvokasta ja siten museaalisuuden piiriin luettavaa. Tällaisen arvon Mauri antoi palkinnoilleen. Ne olivat kodin kunniapaikalla. Tällaista palkintokaapin ideaa muistuttivat myös monet ensimmäisistä museoista. Ne olivat hallitsijoiden metsästys- ja sotaretkiltä koottuja ”arvotavarakokoelmia”, joita esiteltiin suurina saavutuksina. Toisaalta tiukemmin määriteltynä museaalisuutta ovat vain ne esineet, jotka on viety museon kokoelmiin. Näin määriteltynä palkintokaapit voisivat lukeutua museaalisuuden piiriin esimerkiksi urheilumuseossa mutta eivät sotahistoriallisessa museossa. Tykistömuseon kokoelmiin voisi tällä perusteella kelpuuttaa esimerkiksi Nenosen tulenavauskilpailun kiertopalkintotykin. Toisaalta Mauri Penttilä oli mukana myös sotilaslajeissa. Olisiko sotilasurheilijoiden mitalien paikka sotahistoriallisissa museossa? Edellä esitetyn pohdinnan pohjalta palkintokaapin museoimiselle ei ole mitään estettä, kun se vain osataan perustella. Palkintokaappi voi olla museoesine siinä missä kunniamerkkiripakin. Näin palkintolahjoitus otettiin jälleen Tykistömuseolla vastaan. Niiden sijoittaminen eräänlaiseen välitilaan dekoraatiokokoelmaan on mie- Palkintokaappimallia voisi soveltaa laajemminkin kokoelmien hallintaan. Museointipäätöksen myötä museo sitoutuu kantamaan vastuun lahjoituksesta. Onko jokainen lahjoitus kuitenkaan museaalisesti niin arvokas, että se kannattaa museoida? Monesti ajallinen etäisyys antaa mahdollisuuden arvioida museoimisen edellytyksiä. Museolle tulisikin varata oikeus päättää esineen ottamisesta museokokoelmiin myöhemmin, eräänlaisen harkinta-ajan jälkeen. Luovuttajan pitäisi voida hyväksyä se, että jokaista lahjoitusta ei tarvitse museoida. Tykistömuseon vaatevarastossa on esimerkiksi yksitoista tykistön everstiluutnantin m/58pukua. Niiden kaikkien museoimiselle ei mielestäni ole järkeviä perusteluita. Ylijäämäuniformut voitaisiin ottaa Penttilän palkintokaapin tapaan museon haltuun, mutta kokoelmien sijaan se sijoitettaisiin rekvisiitta- tai dekoraatiokokoelmiin, jopa museon pukuvuokraamon käyttöön. Liiketoiminta-ajattelulla en kuitenkaan tarkoita sitä, että museon pitäisi alkaa myydä ylijäämäkokoelmiaan rompetorin tyyliin. Tällöin tullaan jälleen jo mainitsemilleni museaalisesti heikoille jäille. Antiikkikaupat ovat erikseen. Kiitokset Lopuksi haluan kiittää kaikkia yhteistoimintakumppaneita, museon työntekijöitä ja ystäviä. Kuluneet vuodet olivat mukavaa aikaa. Pohjola-salin palkintokaapin vaiheilla on hyvä lopettaa. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 14 Kunniajäseniksi kutsutut toimi opetusupseerina Ptri/ RUK:ssa ja patterinpäällikkönä Karjalan Tykistörykmentissä 1962–1963. Tämän jälkeen Paulaharju toimi toimistoupseerina Pääesikunnan koulutusosastossa 1963–1964 ja Pääesikunnan kuvakeskuksen johtajana 1966–1980. Yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju ja prikaatikenraali Jouko Alasjärvi kutsuttiin Tykkimiehet ry:n kunniajäseniksi tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen syntymäpäivänä ja Tykistön päivänä 6.3.2012. Tulikomentoja-lehti onnittelee prikaatikenraali Jouko Alasjärveä ja eversti Jyri Paulaharjua Tykkimiehet ry:n kunniajäsenyydestä. Tykkimiehet ry:n kunniajäsen numero 15 Jouko Alasjärvi: ”Kerran tykkimies, aina tykkimies” Teksti: Kari Halonen Kuva: Sirkka Ojala Prikaatikenraali Jouko Alasjärveä voidaan perustellusti pitää pitkän linjan tykkimiehenä. Palvelusurallaan puolustusvoimissa hän on toiminut eri tasoissa aselajin kouluttaja-, päällikkö- ja kehittämistehtävissä useiden vuosikymmenien ajan. Jouko aloitti tykkimiehen uransa varusmiespalveluksessa vuonna 1966 silloisessa Satakunnan Tykistörykmentissä, josta tuli sittemmin hänen ensimmäinen työpaikkansa puolustusvoimissa. Palkatun henkilökunnan koulutustehtävissä Jouko oli myöhemmällä urallaan Tykistökoulussa sekä Taistelukoulussa. Hän toimi myös Tykistökoulun johtajana. Tykistön tarkastajana Jouko Alasjärvi oli vuosina 1998–2001. Tämän jälkeen hän työskenteli sotavarustepäällikön ja apulaismaavoimapäällikön tehtävissä Maavoimaesikunnassa aina vuoden 2004 lopussa tapahtuneeseen reserviin siirtymiseensä saakka. Tykkimiehet ry:n hallituksen jäsenenä Jouko on ollut vuodesta 1998 lähtien. Yhdistyksen puheenjohtajana hän on toiminut vuosina 2004–2011. Jouko jatkaa edelleen Tykkimiehet ry:n Tulikomentoja 2/2012 hallituksen jäsenenä. Joukon johtamana Tykkimiehet ry:stä tuli tunnettu ja tunnustettu sotahistorian dokumentoija ja sotiemme perintöön liittyvän tiedon tallentaja ja jälkipolville siirtäjä. Joukon johdolla Tykkimiehet ry on julkaissut talvi- ja jatkosodasta kertovia dokumenttielokuvia yhteensä seitsemän kappaletta. Näistä viimeisimmän, ”Sodasta Rauhaan” -dokumenttielokuvan julkistamistilaisuus pidettiin arvovaltaisen kutsuvierasjoukon läsnä ollessa 7.5.2012 Helsingissä. Joukon ammattitaito sekä erinomaiset yhteistyösuhteet ovat mahdollistaneet dokumenttielokuvien tuottamisen. Ilman ulkopuolelta saatuja apurahoja ja lahjoituksia sekä puolustusvoimilta saatua tukea filmien kuvausten järjestelyissä filmiprojektien toteuttaminen olisi ollut mahdotonta. Näissä yhteistyötahojen kanssa käydyissä neuvotteluissa Joukon osuus on ollut merkittävä. Tykkimiehet ry:n lisäksi Jouko on toiminut myös Suomen Kenttätykistön Säätiössä hallituksen jäsenenä vuosina 1998– 2001. Yksi Joukon tunnuslauseista on: ”Kerran tykkimies, aina tykkimies.” Joukoa voidaan pitää tämän tunnuslauseen vertauskuvana ja ilmentymänä. Jouko on varusmiespalvelusajoistaan lähtien ollut koko ajan tykistöaselajin kanssa tekemisissä ja rautaisen ammattitaitonsa lisäksi aina osoittanut suurta mielenkiintoa ja harrastuneisuutta tykistöaselajia kohtaan. On myös todettu: ”Tykistö on elämäntapa.” Kun katsotaan, miten monessa asiassa ja monitahoisesti Jouko Alasjärvi on tykistöaselajiin kytkeytynyt, voidaan todeta sanonnan pitävän hänen kohdallaan täysin paikkansa. Tykkimiehet ry:n kunniajäsen numero 16 Jyri Paulaharju, tykistön oma tietäjä ja historioitsija Teksti: Veli Kauranen Kuva: Sirkka Ojala Jyri Paulaharju syntyi 15.5.1932 Hämeenlinnassa, jossa hänen isänsä, eversti Ahti Paulaharju palveli luutnanttina patterin varapäällikkönä Jääkäritykistörykmenttiin kuuluvassa Mittauspatteristossa. Hän syntyi tutkijoiden ja kirjailijoiden sukuun. Hänen isoisänsä oli professori, kirjailija ja kansatieteilijä Samuli Paulaharju. Eversti Ahti Paulaharju oli tykistönkenraali Nenosen lähimpiä apulaisia kehitettäessä suomalaista sotilastopografiaa ja sotilaskartoitusta. Hän on kirjoittanut monia sotahistoriaa ja kansatiedettä käsitteleviä kirjoja, tutkinut Oulun linnaa ja rakentanut sen pienoismallin. Jyri Paulaharju tutustui jo poikana isänsä mukana tykistöön ja Perkjärven tykistöleiriin, Suomen tykistön kehtoon. Hän kuului Kurikan suojeluskunnan poikaosastoon vuonna 1944 ja osallistui jatkosotaan sotilaspoikana Topografipataljoonan Esikuntakomppaniassa. Varusmiespalveluksen Paulaharju suoritti KTR 2:ssa ja RUK:n kurssin numero 75 hän kävi vuonna 1953. Kadettikoulun 39. kurssin hän suoritti vuosina 1953–1955, Sotakorkeakoulun aseteknillisen linjan 1964–1966 ja maasotalinjan 1968–1969. Hän palveli nuorempana upseerina Psto/1Pr:ssä ja Psto/3Pr: ssä. Vuosina 1957–1962 hän Paulaharju on yleisesikuntaeversti, tiedustelukuvauksen ja kuvaustekniikan kehittäjä, sota- ja asehistorioitsija, tykkimies, tiedemies ja sukututkija. Hän uudisti puolustusvoimien kuvakeskuksen tutkimus- ja palvelulaitokseksi, joka yhdessä eri alojen tutkimuslaitosten kanssa kehitti tiedustelukuvausta ja ilmakuvausta, tutki kuvatun ja arkistoidun kuvamateriaalin säilyvyyttä sekä kokeili High Speed -kuvauksen käyttöä sotilasteknologiassa ja teollisuuden tuotantoprosesseissa. Virkatehtäviensä lisäksi eversti Jyri Paulaharju on toiminut RUK:n oppilaskunnan kannatusyhdistyksen hallituksessa, Kadettipiirin johtokunnassa, Kadettikunnan tiedostusjaostossa, Kylkiraudan toimitusneuvostossa, Sotilasaikakauslehden neuvottelukunnassa sekä Maanpuolustuksen tieteellisessä neuvottelukunnassa. Hän on toiminut myös Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajana. Eversti Paulaharju on tuottelias kirjailija. Hänen kirjansa ovat käsitelleet yleistä historiaa, sota- ja henkilöhistoriaa, tykkejä, tykistöjoukkojen historiaa, tykistötiedustelua, topografiaa, kartoitusta, valokuvausta, tykistön mittaustoimintaa. Hän on myös osallistunut ohjesääntöjen kirjoittamiseen. Paulaharju on kirjoittanut myös lukemattoman määrän artikkeleita eri julkaisuihin. Tulikomentoja-lehdessä on julkaistu hänen pakinoitaan ”Historian tynnyristä”. Hän on ollut myös suosittu luennoitsija. Eversti Jyri Paulaharju on tykistön oma historioitsija ja tietäjä, jolla on myös laaja kirjasto ja runsaat kuvakokoelmat. 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2012 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 3/2012 aineistopäivä on 16.8.2012 ja ilmestymisviikko 38. Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 8/2012 pidetään 19.6.2012 klo 13.00 alkaen Suomen Tykistömuseolla Hämeenlinnassa. NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUSKUTSU Neuvottelukunnan kokous 2/2012 pidetään keskiviikkona 29.8.2012 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 HELSINKI. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille myös henkilökohtaisella kutsulla. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050 62411, harris.kainulainen@gmail.com Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, kari.halonen@kolumbus.fi. Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 040 719 2392, hanninen.janne(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka. vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokolta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti (at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi, jäsensihteeri Ville Tuovinen, Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500 Kajaani, mp 050 4300 508, vtuovi(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.vaisanen(at) upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: 6.3. pidettiin Kiltailta Kymen Paviljongilla Kouvolassa. Poliisin tekniikkakeskuksen johtaja Heikki Riippa esitteli poliisin tekniikkakeskuksen toimintaa. Mielenkiintoinen esitys herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua. Kymen paviljongin johtaja Matti Leskinen kertoi yrityksestä ja sen historiasta sekä valotti tulevaa. Paikalla oli kaksikymmentä aktiivista kiltalaista. 11.4. pidettiin Karjalan tykistökillan kevätkokous perinteisesti Lappeenrannan keskussotilaskodissa. Kokouksen aluksi killan puheenjohtaja Jaakko Janhunen luovutti killan standaarin pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle ja ansioituneelle kilta-aktiiville Olli Krögerille. Olli on toiminut muun muassa killan varapuheenjohtajana ja hän on lisäksi ollut matkanjohtajana useilla kiltamatkoilla vuosien ajan. Jääkäritykistön kilta laski seppeleen Hietaniemen hautausmaalla Tykistön päivänä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin haudalle. Seppelettä olivat laskemassa killan puheenjohtaja Antero Rättö, varapuheenjohtaja Kaarlo Purhonen ja hallituksen jäsen Teuvo Mahrberg. Kuva: Sirkka Ojala. 16 Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Urpo Piispa ja sihteeriksi Juha Tuhkalainen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset kevätkokousasiat vuoden 2011 toimintakertomuksen hyväksyminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille. Killan taloustilanne on pysynyt vakaana. Vuoden 2011 lopussa killan jäsenmäärä oli 447. kroger(at)gmail.com. Matkan maksu killan tilille 575080-44933, viesti: Viro. Matkalle voit ottaa myös puolison tai kaverin. Kokousesitelmän piti Maasotakoulussa työskentelevä kiltaveli majuri Marko Palokangas. Esitelmän aiheena oli Alueellisen puolustuksen monet kasvot – Alueellisen puolustuksen taustaa ja taivalta kylmänsodan aikakaudelta nykyisyyteen. Ansiokas esitys viritti vilkkaan keskustelun aiheesta. Visaisiin kysymyksiin ja kommentteihin Marko vastasi vakuuttavalla asiantuntemuksella. Vielä kerran lausumme kiitokset Markolle erinomaisesta esityksestä. 2.11. pidetään Killan syyskokous Vekaranjärvellä. Samalla kiltalaiset voivat osallistua KarTR:n perinnepäivän viettoon. Usean vuoden ajan killan yleissihteerinä ansiokkaasti toimineen Markus Vertasen seuraajaksi valittiin Sini Timonen. Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. Tulevaa toimintaa: 9.–11.6. kiltaretki Rovajärvelle, jossa tutustutaan tykistön ampumaharjoitukseen. Ilmoittautumiset 20.5. mennessä. 3.–5.8. Kiltaretki Viroon (Tallinna – Narva – Tartto – Tallinna) Reitti Virossa: Tallinna – Narva – Valga – Tartto – Tallinna Bussi: Lappeenranta, Peltolan koulun tilausajopysäkki klo 5.30, Kouvola, matkakeskus klo 6.45, Helsinki Länsisatama klo 9.30. Voit tulla kyytiin matkan varrelta, kunhan ilmoitat paikan. Bussiyhtiö: Kymen Charterline Oy Matkakuvaus: 1. pv Tallinnasta kohti Narvaa, käynti Kohtla-Järvellä Palavan kiven museossa, kahvit, Sinimäen taistelut, Narvan valtaus, majoitus hotelli Inger ja illallinen. 2. pv Narvasta kohti Valgaa, matkalla kenttävälipala, Pajun taistelu ja Valgan valtaus, majoittuminen Tarttossa hotelli Dorpat ja illallinen maineikkaassa ravintola Ruutikellarissa. 3. pv Tutustumista Tarttoon, mahdollisesti vierailu Puolustusvoimien museossa, matka kohti Tallinnaa. Laiva lähtee klo 16.30. Asiantuntijaoppaana evl Vesa Valtonen. Matkan hinta 345 euroa/hlö, sisältää: bussi- ja laivakuljetuksen, majoituksen 2h huoneessa, aamiaiset ja päivälliset sekä kenttävälipalan, opastukset. Lähtijöitä vähintään 24 henkilöä, jotta matka toteutuu. Tiedustelut ja ilmoittautuminen 6.6. mennessä Olli Kröger, 040 5929804, olli. Tulikomentoja 2/2012 1.9. järjestetään kiltaretki Mikkeliin, Mikkelin seudun kenttätykistökillan vieraaksi ja tutustutaan Viestikeskus Lokkiin sekä ruokaillaan Marskin Klubilla. Bussikuljetus Lappeenranta – Kouvola – Mikkeli. 21.11. vieraillaan tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä. Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin Kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D 43, 45100 Kouvola, mp 040 755 0575, yleissihteeri (at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie 6, 15240 Lahti, mp 045 78407299, jimatti(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp. inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola,mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti. korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Tulevaa toimintaa: PUOLUSTUSVOIMAIN LIPPUJUHLAN KUNNIALAUKAUKSET 4.6.2012 klo 9 Killan perinnetykkijaos ampuu kunnialaukaukset Oulun Linnansaaressa. Kunnialaukausten jälkeen on perinteinen kiltalaisten kokoontuminen Tähtitornin kahvilassa. Tervetuloa seuraamaan kunnialaukauksia! Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. 17 com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Kuva tykkimiesten tilaisuudesta Dragsvikin Upseerikerholla 9.3.2012 Nenosen muistoa kunnioittaen. ”Juhlasali odottaa tykkimiehiä daameineen, tykki on jo paikalla!” Tykistöprikaatin Kilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.ki nnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, Tykistöprikaatin Kilta ry:n kevätkokous pidettiin Porissa 21.4.2012 juhlatalo Mekanin tiloissa. Kuva: Hannu Vettenranta. 18 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet. net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 0400-78 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen (at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti. niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri. fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: kotisivu.dnainternet.net/ safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail.com Vammalan Seudun Tykistökilta piti kevätkokouksensa Rautajoen kartanossa 20. huhtikuuta. Kokouksessa palkittiin tykkimiesmitalilla kiltasisar Sirkka Niemi sekä kiltaveli Raimo Ojala. Kuvassa killan sihteeri Jorma Ruuskanen luovuttaa tykkimiesmitalin Sirkka Niemelle. Kuva: Sirkka Ojala. Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 084 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400, veikko_r(at)hotmail.com Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöp- rikaatin Killan sivuilla: www.tykistoprikaa tinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523 9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com. Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi. Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde) Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: www.tykistopri kaatinkilta.fi/mittamies_ja_tiedustelukilta. html Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet. fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi Kankaanpään Seudun Tykistökilta matkasi Arkadianmäelle eduskuntaan killan jäsenen, eduskunnan 2. varapuhemiehen Anssi Joutsenlahden kutsumana. Monelle matka taloon oli ensimmäinen ja jokaiselle varmasti ainutlaatuinen kokemus. Kuvassa kiltalaiset kokoontuneena valtiosaliin. Kuva: Hannu Vettenranta. MERKKIVISAN VASTAUKSET: 1. tulenjohtopaikka, 2. ammukset, 3. tiedustelulennokki, 4. kenttäsairaala, 5. tykistöpatteristo junakuljetuksessa. Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 2/2012 Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 VOITTAMATON Victorinox SwissTool Military 3.0323.3CN SwissTool/ Suomen Puolustusvoimat Victorinox SwissTool 3.0323.3CN on Suomen Puolustusvoimien käyttämä monitoimityökalu. 20 MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE ERIKOISHINTAAN TYKKIMIEHEN LUKIJOILLE. TILAA OMASI ! 3.0323.3CN SwissTool/ Suomen Puolustusvoimat 3.0224.3CCH SwissTool/ Spirit/Sveitsin Armeija 3.0224.L SwissTool/ Original Spirit Tarkista saatavuus ja hintasi suoraan maahantuojalta ville.vatola@mastermarkbrands.fi Tulikomentoja 2/2012 21 MAAHANTUOJA: Mastermark Brands Oy, Ravurinkatu 11, 20380 TURKU, 02 2760 250, www.mastermarkbrands.fi Tykistöprikaati juhli 20-vuotista taivaltaan Satakunnan Sotilassoittokunta viihdytti päiväjuhlan yleisöä ravintola Falkonetissa kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla. SIRKKA OJALA Siniristilippujen hulmutessa 1. maaliskuuta ympäri maata Suomen tasavallan presidentin virkaanastujaisten kunniaksi juhlittiin Niinisalossa itsenäisen Tykistöprikaatin 20vuotista taivalta. Tykistöprikaati syntyi 20 vuotta sitten, kun organisaatiouudistuksen seurauksena Niinisalon varuskunnassa sijainneet Satakunnan Tykistörykmentti, Tykistökoulu, Tiedustelupatteristo, reserviläiskoulutusyksikkö Kankaanpään Patteristo, YK-koulutuskeskus, Satakunnan Sotilassoittokunta sekä huoltojärjestelmä yhdistettiin saman johdon alaisuuteen. Kaksikymmentä pihlajaa ja yhdeksän komentajaa Yksi juhlapäivän kohokohta oli Tykistöprikaatin ja sitä edeltävien joukko-osastojen komentajien puiston vihkiminen. Puistoon on istutettu jokaiselle komentajalle oma nimikkopihlajapuu. Puistossa pihlajia on kaksikymmentä, kuten on ollut komentajiakin. Pihlaja valittiin nimikkopuuksi tykistönpunaisten marjojensa vuoksi sekä siksi, että se on kestävä ja sitkeä puu, joka elää maassa kuin maassa. Puu tuottaa joka syksy paljon tykistön punaisia marjoja, ja aivan samoin varusmiehiä saapuu 22 Niinisaloon koulutettavaksi joka vuosi. Näin jokainen puun marja symboloi yhtä prikaatissa koulutettavaa varusmiestä. Prikaatin aloittaessa toimintansa 1.3.1992 sen ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin aiemmin Satakunnan Tykistörykmentin komentajana toiminut eversti Raimo Kaukonen. Seuraavan komentajan eversti Esa Tarvaisen esityksestä Satakunnan Kenttätykistökillan nimi muutettiin Tykistöprikaatin killaksi ja tavoitteena oli että kilta toimisi niin sanottuna sateenvarjona kaikille niille yhdistyksille, joiden alueelta Tykistöprikaatiin tuli varusmiehiä ja reserviläisiä. Komentajien puiston kiven äärellä ryhmäkuvassa ovat entisistä komentajista (vas.) tykistön tarkastaja, eversti Esko Hartikainen, kenraaliluutnantti Esa Tarvainen ja eversti Olavi Rajala sekä nykyinen komentaja, everstiluutnantti Pertti Lahtinen. Eversti Kauko Kyllösen kaudella elettiin historiallisia hetkiä, kun vuonna 1996 kaksikymmentä nuorta naista aloitti vapaaehtoisen asepalveluksensa Tykistöprikaatin riveissä. Eversti Olavi Rajalan kaudella siirryttiin kahden saapumiserän järjestelmään, jonka seurauksena varusmiesten ja kouluttajien määrä kasvoi. Myös vastuu Pohjankankaan ampuma-alueen kehittämisestä siirrettiin prikaatille. Eversti Raimo Jyväsjärven kaudella prikaatin rakenteita myllättiin toden teolla. Maat siirtyivät metsähallitukselle, kiinteistöt Senaattikiinteistölle ja asunnot Kruunuasunnoille. Maankäyttösopimuksia solmittiin ampuma-alueen lähettyvillä sijaitsevien maanomistajien kanssa, joukkoyksiköiden tehtävänjakoa tarkastettiin ja lentotiedustelujärjestelmä otettiin käyttöön. Kuudennen komentajan eversti Jukka Haaksialan kaudella aloitettiin lamellikasarmin peruskorjaus ja polttoaineen jakopaikka uusittiin. Vuonna 2005 prikaatissa aloitettiin myös uuden tykistöjärjestelmän 155 K 98 kouluttaminen. Eversti Esko Hartikaisen kaudella Muonituskeskukset Läpileikkaus Prikaatin tapahtumista Tasavuosien kunniaksi julkaistiin myös juhlakirja, Tykistöprikaati 20 vuotta Pohjankankaan vartijana. Kirja ei ole prikaatin arkistoihin perustuva tutkimustyö, vaan vuosien kuluessa järjestetyt erilaiset prikaatin tapahtumat on koottu siinä samojen kansien väliin. Kirjan runsas kuvitus elävöittää tekstiä ja kuljettaa lukijaa tapahtumasta toiseen. Lähteinä on käytetty Yhteislaukaus-lehtiä, joiden tietoja on täydennetty esimerkiksi Tykkimies-vuosikirjoista. Historiikin kirjoittajaksi Prikaatin edellinen komentaja eversti Markku Myllykangas ja esikuntapäällikkö everstiluutnantti Mikko Viitala kutsuivat eversti evp. Jouko Kivimäen, joka on toiminut työurallaan muun muassa prikaatin esikuntapäällikkönä. Tulikomentoja 2/2012 Tulikomentojen lukijamatkalla vielä tilaa Tulikomentojen sotahistoriallinen lukijamatka toteutetaan ensi kesänä 3.-5. elokuuta. Matkan teemoina ovat Pietarin alueen ja Inkerinmaan historia sekä Leningradin saarto II maailmansodassa. Kulttuurikohteita ovat upea Katariinan palatsi ja Venäjän vanhin pääkaupunki Staraja Ladoga. Käymme myös monen tykkimiehen toivekohteessa, Pietarin suuressa tykistömuseossa. Lukijamatkan oppaana toimii sotahistorioitsija, FM Juhani Vakkuri. Tarkempi ohjelma löytyy viime Tulikomennoista. Puolihoidon sisältävän matkan hinta on 425 €/henkilö 2-hengen huoneessa. 1-hengen huoneen lisämaksu on 60 €. Hintaan sisältyy viisumin hankinta, mutta ei matkavakuutusta. Laskutuslisä 5 €/lasku. Matkalle on vielä muutamia paikkoja vapaana. Ilmoittautuminen osoitteella: Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki, puh. (09) 444 774 tai sähköpostilla: krista.pihlaja@vihdinliikenne.fi. Jouko Kivimäki Ravintola Falkonetissa järjestetyssä päiväjuhlassa eversti Kivimäki kertoi juhlaesitelmässä prikaatin tapahtumista kahdeksan komentajan ajalta. Esitelmänsä lopuksi Kivimäki totesi prikaatin tämänhetkisestä tilanteesta huolimatta tärkeintä olevan kuitenkin sen, että työ tykistön ja erikoistoimintojen valtakunnallisena keskuksena jatkuu, vaikka elämä itsenäisenä prikaatina päättyykin vuoden 2013 lopulla. Näin yksi taistelu on käyty, mutta sota taitaa jatkua, sanoi Kivimäki. Myös prikaatin nykyinen, yhdeksäs komentaja everstiluutnantti Pertti Lahtinen totesi puheessaan uskovansa vahvasti Niinisalon tulevaisuuteen. Komentajan mukaan joukon olemassaolon oikeutus tulee käsketyistä joukkotuotantotehtävistä, osaavasta henkilöstöstä sekä tarkoituksenmukaisista koulutus- ja harjoitustiloista. Juhlassa kultiin myös Porin Prikaatin komentaja eversti Juha Pyykösen puheenvuoro, jossa hän uskoi vakaasti yhteistyön onnistuvan vuonna 2014. Pyykönen totesikin, että kun kaksi erinomaista laitetaan yhteen, tuloksena on jotain vielä parempaa. Tykistöprikaatin ja sitä edeltävien joukko-osastojen komentajat löydät verkkosivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi. Tykistöprikaatin juhlakirja esitellään tämän lehden sivulla 34. MUSEOMESTARIN KYMPPI ? Kysymykset laati: Suomen Tykistömuseon museomestari Ilkka Vahtokari 1. 1500-luvulla tykit jaettiin ammuksen painon mukaiseen tykkijärjestelmään. Naula oli painon yksikkö. Helvigin tykki vuodelta 1804 oli 6-naulan tykki. Paljonko painoi Helvigin tykin ammus? a) 2,490 kg b) 3,000 kg c) 5,100 kg 2. Montako laukausta tarvittiin yhteen osumaan 1700luvun lopun 12 -naulaisella tykillä ammuttaessa ja ampumaetäisyyden ollessa 1000 metriä? a) 8-11 ls b) 30- 50 ls c) 80- 150 ls 3. Tykistökoulu sijaitsi kansalaissodan jälkeen Tampereella. Mille paikkakunnalle koulu siirrettiin sieltä keväällä 1918? a) Viipuriin b) Imatralle c) Lappeenrantaan 4. Kuka oli ensimmäinen itsenäisen Suomen tykistön tarkastaja? a) EV V.P. Nenonen b) EV Adolf Gustafvon Rehausen c) MAJ Hamilton 5. Minkä kaupungin valtaukseen V.P. Nenonen osallistui kahdella 76 K 02 -tykillä kansalaissodan taistelussa, jossa ammuttiin itsenäisen Suomen ensimmäiset 21 tykinlaukausta? a) Oulu b) Kemi c) Pietarsaari 6. Talvisodassa kenttätykistön tykkikalusto oli hyvin kirjavaa. Kuinka paljon 21.12.1939 tehdyn tilaston mukaan erilaisia tykkimalleja oli? a) 11 b) 18 c) 21 7. Milloin järjestettiin koko kenttätykistöä koskeva ensimmäinen yhteinen kesäleiri Rovajärvellä? a) 1947 b) 1949 c) 1952 8. Niinisalossa olevan Tykistökoulun päärakennuksen edessä on tykkijaos. Mikä on tykkien malli? a) 155 H 17 b) 203 H 17 c) 210 H 17 9. Kuka toimi Tykistömuseon hoitokunnan ensimmäisenä sihteerinä vuonna 1977? a) Kaarlo Vainio b) Kalevi Mäkinen c) Jouko Huhtala 10. Mikä Kenttätykistön joukko-yksikkö viettää perinnepäiväänsä 26.5.? a) SatTR b) KarTR c) JTR 1a 2c 3c 4b 5a 6b 7b 8c 9c 10a siirrettiin Kuopiossa toimivan Puolustusvoimien ruokahuollon johtoon. Varuskuntasairaalan remontti aloitettiin, prikaatin esikunta siirtyi Kansainvälisen Keskuksen tyhjilleen jättämiin tiloihin ja Soittokunta entiseen esikuntarakennukseen. Myös Puolustusvoimien hankkima raskas raketinheitinjärjestelmä päätettiin sijoittaa vuoden 2005 lopulla Tykistöprikaatiin. Prikaatissa aloitettiin myös ISAF-operaation tykistökouluttajien opettaminen Afganistanissa käytössä olevalle tykistökalustolle. Eversti Markku Myllykankaan kaudella tiloja kohennettiin peruskorjaamalla Aliupseerikoulun rakennus ja tekemällä esikuntaan pintaremontti. Myös koiratalo rakennettiin. Prikaatin joukkoyksiköiden koulutusvelvoitteita järjesteltiin uudelleen ja Tykistöprikaatille myönnettiin ISO 14001 ympäristösertifikaatti ensimmäisenä varuskuntana maailmassa. Myös tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili Niinisalossa ja tutustui Maanvyöry 09 harjoitukseen. 23 Intrepid Sea, Air and Space Museum, New York Sotamuseoita maailmalta JYRI VILAMO Lentotukialuksista meillä suomalaisilla on vähän kokemusta. Manhattanin länsirannalta laiturista 86, noin kilometrin päässä Time Squarelta, löytää Intrepid-nimisen aluksen, joka valmistui keskelle toista maailmansotaa vuonna 1943. Nykyään se ja muutama muu kiinnostava kohde toimivat museoina, joihin voi helposti tutustua New Yorkin vierailulla. Lentokansi ulkoa. Yli 270 metriä pitkä Intrepid osallistui taisteluihin Tyynellämerellä ja joutui niin kamikaze-lentäjien kuin torpedoiskujen kohteeksi niistä kuitenkin selviten. Aluksella palveli yhtä aikaa jopa noin 3300 merimiestä! Kun ajattelee, että vajaaseen kolmensataan metriin on ahdettu pienen suomalaisen kunnan verran ihmisiä sekä noin yhdeksänkymmentä lentokonetta, on tilankäyttö ollut todella tehokasta. Lentokannelle on kooottu kattava kokoelma erilaisia suihkuhävittäjiä niin idästä kuin lännestä 1950-luvulta 1980-luvulle. Esillä on myös joukko erilaisia helikoptereita. Aluksessa vierailija pääsee tutustumaan esimerkiksi komentosillalle, majoitus-, ruokailu-, käskynjakotiloihin sekä lentohangaariin. Sieltä löytyvät myös näyttelyt heittoistuimista, aluksen historiasta sekä sen osuudesta avaruuslentoihin. Intrepid toimi tukialuksena helikoptereille, jotka 1960-luvulla noutivat astronautteja mereen laskeutuneista kapseleista. Intrepid modernisoitiin 1950-luvun alussa suihkukoneita varten, ja vuodesta 1954 24 alkaen se partioi esimerkiksi Välimeren maisemissa. Vuosina 1966–1969 Intrepid osallistui myös Vietnamin sotaan. Hävittäjälentokoneet tekivät iskujaan sieltä käsin niin Etelä- kuin Pohjois-Vietnamiin. Aluksen historia sota-aluksena päättyi vuoteen 1974. Museona se avattiin vuonna 1982. WTC-iskujen yhteydessä vuonna 2001 Intrepid astui vielä kerran palvelukseen toimien FBI:n tukikohtana tutkimusten ajan. Samaan museokokonaisuuteen kuuluu kaksi muutakin kohdetta: sukellusvene Growler ja Concorde-yliäänimatkustajakone. Hieman alle sadan metrin pituinen Growler kuului ensimmäisten ohjussukellusveneiden joukkoon. Sen miehistöön kuului 87 henkeä. Aluksen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi. Se aloitti toimintansa vuonna 1958 ja vain kuusi vuotta myöhemmin se poistettiin aktiivipalveluksesta vanhentuneena. Laukaistakseen ohjuksen Growler joutui nousemaan pintaan, jolloin se oli luonnollisesti haavoittuvainen. Regulus-luokan ohjuksia oli mukana neljä. Tekninen kehitys eteni kuitenkin nopeasti, ja pian seuraavan luokan sukellusveneistä ohjukset pystyttiin laukaisemaan veden alta. Growleria oli lopulta ensin tarkoitus käyttää maalialuksena ja sitten romuttaa vuonna 1980. Onnekkaasti se sai armonaikaa ja avattiin yleisölle vuonna 1988 museoksi muutettuna. Growlerin historiasta kertoi veneessä kaksikin opasta, joten innokkailla sukellusvenemiehillä on mahdollisuus tivata tiukkojakin kysymyksiä. Itselläni omakohtaista kokemusta muista sukellusveneistä on vain Suomenlinnan Vesikosta. Siihen verrattuna miehistön tilat olivat kehittyneet neljännesvuosisadassa huomattavasti mukavampaan suuntaan. Ajatus viikkojen palveluksesta sukellusveneessä ei silti näissäkään tiloissa aiheuttanut suurta innostusta. Viimeisenä kulkuneuvona museossa on Concorde, Growler joka edellisistä poiketen ei ole sotilaallinen kohde. Allekirjoittaneen aikataulu ei kuitenkaan mahdollistanut vierailua tähän lentokoneeseen, jossa sisäänpääsystä peritään erillinen pääsymaksu. Intrepid ja muut kohteet tarjoavat mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua meillä harvinaisempaan kalustoon. Keskeinen sijainti helpottaa vierailua muita New Yorkin nähtävyyksiä ihmetellessä. Lisätietoja: www.intrepidmuseum.org Pier 86, W 46th St and 12th Ave, New York Seuraa asuntotilannetta: www.marttilankortteeri.fi Puskantie 31, 60100 Seinäjoki Asuntotoimisto puh. (06) 420 4800 asuntotsto@marttilankortteeri.fi Tulikomentoja 2/2012 25 Museoesineet kertovat, osa 9 Säilykepurkeista Nenon-kameraan – ilmakuvakameran kehitystyötä Suomessa TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA Kartoitustilanne 1920luvulla Lentokoneiden käyttö ilmakuvauksessa kehittyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Enimmäkseen kuvaus oli tiedusteluluontoista, ei kartoitukseen tähtäävää. Tykistöammunnan täydellisen valmistelun keskeinen osatekijä on kuitenkin topografinen valmistelu. Koska Suomen karttatilanne oli 1920-luvun erittäin huono, Nenonen joutui miettimään ratkaisuja myös karttaongelmaan kehittäessään kenttätykistön ampumamenetelmiä. Kartoituksen edistyminen oli hidasta, sillä lentovalokuvaus ei ollut maanmittaushallituksen eikä puolustuslaitoksen topografikunnan käytössä. Kun siviilipuolen toimet ilmakuvakartoituksen suhteen eivät tuntuneet edistyvän, Nenonen tarttui itse toimeen tykistön tarvitsemien karttojen valmistamiseksi. ”Pyydämme hartaasti herra kenraalia luopumaan ajatuksesta...” Näin vastasi syksyllä 1927 Zeissin edustaja kenraalimajuri Vilho Petter Nenosen tiedusteluun, voisiko yhtiö rakentaa Saksassa Nenosen laatimien ohjeiden mukaisen ilmakuvakameran. Nenonen antoi suunnitelmansa Asevarikko I:n toteutettavaksi, ja ensimmäinen suomalainen horisonttimenetelmään perustuva ilmakuvakamera valmistui talvella 1928. Suomen Tykistömuseon Nenosen huoneessa on kameran vuoden 1929 prototyyppi kertomassa Nenosen panoksesta ilmavalokuvauksen kehitykseen ja käyttöönottoon Suomessa. Prototyypit m/1928 ja m/1929 Epäonnistumisista onnistumiseen Ilmakuvauksen mahdollisuuksia tutkittiin ja ilmakuvauksia tehtiin jo 1920-luvun alkupuolella. Jo vuonna 1919 Suomen ilmailuvoimilla oli käytössään saksalainen kamera kuvauksia varten ja vuonna 1920 Nenonen halusi selvittää ilmakuvien käyttöä tykistön ammunnoissa. Vuonna 1923 fotogrammetria eli kuvamittaus otettiin tarkan tutkimuksen kohteeksi, ja seuraavana kesänä Mittauspatteri teki Perkjärvellä maastomittauksia tulevia ilmakuvauksia silmällä pitäen. Koekuvauksia suoritettiin, mutta edes syksyllä 1926 otetut kuvat eivät vielä tyydyttäneet Nenosta. Lentäjillä oli ollut suuria vaikeuksia pysytellä käsketyssä lentosuunnassa ja -korkeudessa. Kesällä 1927 ulkomaisilla kameroilla tehdyt kuvaukset 26 maanpinnasta myös kahdesta eri suuntien horisonttiviivasta. Horisonttiviivoista ei kuitenkaan saatu tarpeeksi teräviä väärien filmivalintojen vuoksi. Nenonen tarttui toimeen ja rakenteli tarinan mukaan syksyn 1927 aikana Perkjärvellä säilykepurkkien pelleistä uuden kameran mallin. Joka tapauksessa talvella 1928 Asevarikko I: n korjauspajalla rakennettiin ensimmäinen suomalainen ilmakuvakamera m/1928 Tykistön tarkastajan toimistosta toimitettujen piirustusten mukaisesti. vihdoin onnistuivat Nenosen haluamalla tavalla, ja ensimmäinen Suomessa laadittu ilmakuvakartta mittakaavassa 1:20 000 saatiin valmistettua. Kartta kattoi Perkjärven leirialueesta 35 km². Oikaisuongelmat uuden kameran taustalla Vuoden 1927 kartta soveltui hyvin tykistön tarkoituksiin, mutta sen valmistusmenetelmät olivat suuritöisiä eivätkä merkittävästi nopeuttaneet kartoittamista. Ilmakuvien oikaiseminen virheestä, joka johtui kameran asennosta suhteessa maan pintaan, vaati pal- jon maastoon merkittyjä kiintopisteitä. Niiden havaitseminen peitteisessä maastossa oli lisäksi hankalaa. Täysin uuteen kuvausperiaatteeseen perustuvaa kameraa suunniteltaessa lähtökohdaksi otettiinkin, että kameran asento kuvaushetkellä suhteessa maanpintaan tuli pystyä määrittämään suoraan kuvaushetkellä, ei epäsuorilla keinoilla jälkikäteen. Kameroissa olevat vesivaa’at eivät olleet vaihtelevissa lentoolosuhteissa luotettavia. Nenonen perehtyi ongelmaan ja tutustui ilmeisesti myös Hollannissa tehtyihin kokeiluihin, joissa kamera otti kuvat paitsi Laitteen pääkamera kuvasi maanpinnan. Sen päälle oli asennettu horisonttikamerat, joissa käytettiin punaherkkää filmiä ja punasuodinta. Näin saatiin horisontista erittäin selvä kuva. Kamera todettiin kesän 1928 kuvauksissa sinänsä toimivaksi, mutta ongelmiakin ilmeni. Pelkästään kuvausolosuhteet olivat vaativat. Käytössä oli avoimia kaksipaikkaisia lentokoneita. Kuvauskorkeudessa pakkasta oli reilusti, ja tähystäjän oli seistävä paikallaan ja kuroteltava koneen ulkopuolelle kameraa käyttäessään. Laitteet oli tehty mahdollisimman halvalla, mikä näkyi niiden kestävyydessä. Insinöörikapteeni Karl Löfström antaakin eloisan kuvan kesän 1928 ongelmista: ”Levykasetit eivät vaihtaneet levyjä, laakafilmien lipukkeet repesivät tuulessa, kameroiden sulkimet [--] eivät toimineet pakkasessa, laukaisulaitteet vioittuivat, lentokoneen avoin moottori roiskutti öljyä kameran objektiiveihin ja tähystäjän kasvoille [--].” Automatiikkaa kamerassa ei ollut. Kokeilut onnistuivat joka tapauksessa niin hyvin, et- tä syksyllä 1928 Zeissin kanssa saatiin aikaan sopimus kameran rakentamisesta. Keväällä 1929 valmistui kuitenkin vielä kaksi Asevarikon rakentamaa paranneltua ilmakuvauskameraa m/1929, joista toinen on siis esillä Suomen Tykistömuseossa. Kameran rakennetta ja kestävyyttä paranneltiin ja horisonttikameroissa käytettävä filmi muutettuun laakafilmistä kinofilmiksi. Aiemmin ongelmaksi osoittautunut lentokorkeuden tai sen muutosten tarkka määrittäminen ratkesi professori Vilho Väisälän rakennettua uuden nestestatoskoopin. Vaikka laitteet paranivat, kesän 1929 kuvauslennot jäivät sääolosuhteiden vuoksi suunniteltua vähäisemmiksi. Nenon-kamera syntyy Zeissin rakentama puoliautomaattinen, Nenon-kameraksi nimetty laite valmistui lopulta vuonna 1930. Sitä ennen kuvausmenetelmälle oli hankittu patentti insinöörikapteeni Karl Löfströmin ja Tauno Lehtosen nimissä. Zeiss-tehtaan kiinnostuttua kameroiden laajemmasta myynnistä ja keskusteltua asiasta Nenosen kanssa patentin oikeudet luovutettiin lopulta puolustusministeriölle. Keksijät saivat työstään kiitokset ja kertaluontoisen korvauksen. Merkittävästä keksinnöstä ja kehitystyöstä huolimatta suurista korvauksista ei ollut kyse. Löfström muisteli myöhemmin hankkineensa tästä ilmakuvakartoitusta ratkaisevasti parantaneesta keksinnöstä saadulla korvauksella kotiinsa uuden maton. Lähteitä: Alajoki, Matti: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen. Otava 1975. Löfström, Karl: Ilmakuvakartoitus Suomessa. Terra, Suomen Maantieteellisen Seuran aikakauskirja No 3. 1946. Paulaharju, Jyri: Sotilaat kartoittavat – Suomen sotilaskartoituksen historia. Topografikunta 1997. Rainesalo, Aarne: Lentovalokuvien käyttäminen kartoitustöihin Saksassa ja Ranskassa. Maanmittaushallituksen julkaisuja N:o 10. 1927. Tulikomentoja 2/2012 in memoriam Kiltaveteraani Mauno Niemisen muistolle S otilasmestari evp Mauno Nieminen poistui keskuudestamme 19.2.2012. Hän oli syntynyt Aurassa 27.3.1927. Niemisen aseellinen sotilasura alkoi hänen liityttyään suojeluskuntaan sotatalvena 1943. Varusmiespalveluk- sen hän suoritti viiden vuoden kuluttua Turussa I/KTR 2:ssa. Vakinaiseen palvelukseen Nieminen siirtyi II/KTR 2:eenHyrylään. Palveluspaikat vaihtuivat patteriston siirtyessä Niinisaloon ja sieltä Kajaaniin. Palvelusjoukon nimikin vaihteli ensin 3. Prikaatin, sitten Porin Prikaatin ja lopulta Kainuun Prikaatin Patteristoksi, josta hän jäi eläkkeelle elokuun alussa vuonna 1973. Mauno Nieminen toimi lähes koko palvelusaikansa kenttäkouluttajana. Hän oli hyvin ammattitaitoinen ja kunnioitettu tulenjohto- ja mittauskouluttaja. Hän oli tykki- miesveteraani, joka oli ollut jo ensimmäisellä Rovajärven ampumaleirillä. Siitä Nieminen kertoi leirin 60-vuotisjuhlan merkeissä Tulikomentoja-lehdessä. Hän oli kiltamme jäsen aina Kainuun paikallisosaston perustamisesta lähtien. Kunnioituksella muistelemme kiltaveljeä ja palvelustoveriamme, jonka palvelusura kertoo useista puolustusvoimien uudistuksista ja tykistön perinteistä. Jaakko Rytty Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry uutisia Varusteisiin ja varusmieskoulutukseen muutoksia Vaatetuksen ja varusteiden kehitys seuraavat nopeaa kehitystrendiä muiden alojen rinnalla. Myös taistelutavan kehittäminen aiheuttaa muutoksia varustuksessa. Kranaatinheittimistön ja kenttätykistön tuliyksiköitä varustetaan päätelaitteilla, jotka antavat aiempaa paremman suojan ja mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan. Maavoimien materiaalilaitoksen viestintäpäällikön Juhani Kauppisen mukaan 2000luvun uudistukset olivat tarpeellisia, koska esimerkiksi m/62- ja m/91-vaatetusvarusteiden maastokuvionti ei vastannut nykypäivän vaatimuksia. Maastokuvioinnin lisäksi myös vaatetuksen materiaalia on kehitetty. m/05-vaatetuksessa on polyesteria ja puuvillaa yhtä paljon, kun m/91-vaatetuksessa kaksi kolmasosaa on puuvillaa ja loput polyesteria. Kehitysryhmä totesi polyesterin olevan vahvempi materiaali, joten sen määrää lisättiin m/05-puvun kankaaseen. tavassa korostuu aloitteellisuus, aktiivisuus, joustavuus ja liike. Joukot voivat käyttää yhtä aikaa eri taistelulajeja. Organisaatiot ja taistelutapa uudistetaan ensimmäisenä alueellisissa joukoissa. Toisessa vaiheessa vuorossa ovat operatiiviset joukot ja paikallisjoukot, joihin sovelletaan samoja periaatteita. Taistelutapaa muutetaan, koska sodanajan joukot pienenevät, taistelukenttä muuttuu ja materiaali vanhenee. Lisäksi 2000-luvulla tehdyssä maavoimatutkimuksessa havaittiin, että käytössä olleella varustuksella ja taistelutekniikalla ei enää päästy haluttuihin tuloksiin. Taistelutapaakin kehitetään Varusteisiin ja varusmieskoulutukseen muutoksia Maavoimien uudistetussa taistelutavassa keskeinen muutos liittyy joukkojen taistelutapaan. Uudessa taistelu- Taistelutavan muutoksen keskiössä on johtamisjärjestelmä, joka viedään ryhmä- ja raskasasetasolle. Ryhmänjohtajat varuste- Kuva:Sirkka Ojala taan radioilla ja päätelaitteilla, joilla he pystyvät välittämään reaaliaikaista tilannetietoa äänen kantamansa ulkopuolella oleville joukoille. Johtamisjärjestelmien lisäksi esimerkiksi kranaatinheittimistön ja kenttätykistön tuliyksiköitä varustetaan päätelaitteilla, jotka antavat aiempaa paremman suojan ja mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan. Joukkojen suojaa vahvistetaan myös valelaitteilla, suojaelementeillä ja naamioverkoilla. Tiedusteluun hankittavat minilennokit ovat myös suunnitteilla. Huoltojärjestelmää muutetaan joukkojen hajautettua toimintaa varten. Taistelukentän kehittämiselle ei ole kuitenkaan olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Kehityskenttä on avoin. 27 Puolustusvoimauudistus esillä Tykistöprikaatin Killan kevätkokouksessa TEKSTI: KALEVI VIRTANEN, KUVAT: AKI KINNUNEN Puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen, mutta rahoituksen laskun vaikutukset ovat luonteeltaan kielteisiä. Tähän virkkeeseen sisältyy Tykistöprikaatin komentajan, everstiluutnantti Pertti Lahtisen esitelmän ydin. Lahtinen puhui prikaatin nimikkokillan, Tykistöprikaatin Kilta ry:n kevätkokouksessa huhtikuun lopulla Porissa. Materiaalihankintojen supistamisen 2012–2015 yli 20 prosenttia vaikutukset merkitsevät riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa tällä vuosikymmenellä. Everstiluutnantti Pertti Lahtinen siteerasi puheensa aluksi Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen sanomaa, jonka mukaan raha ei riitä nykyisen kokoisten puolustusvoimien ylläpitoon. Siksi kokoa on supistettava. Vaikka rahoitusta suunnattaisiin puolustusvoimien sisällä toisella tavoin, sekään ei pelastaisi koon pienentämiseltä. Oman haasteensa Lahtisen mukaan tuo ikäluokkien pieneneminen: ei ole kovin kustannustehokasta pyörittää puolityhjiä varuskuntia. Varuskuntien yhdistämisillä haetaan nimenomaan säästöjä. Pitää muistaa lakkautettavien joukko-osastojen yhteys puolustusvoimien päätehtävään eli sodan ajan joukkojen tuotantoon ja sen tarkoituksenmukaiseen jär- VAS.: Tykistöprikaatin komentajan, everstiluutnantti Pertti Lahtisen kokousesitelmässä ei jääty tuleen makaamaan vaan katsottiin suoraan eteenpäin. ALLA: Veteraani Heikki Ekonen (kuvassa oikealla) Porin Seudun Tykistökillasta innostui muistelemaan omaa palvelusaikaansa Tykistöprikaatin Killan kokouspaikan isännän Timo Prihtin esittelyn päätteeksi. Kevätkokous pidettiin Porin teollisuushistoriaan kuuluvassa rakennuksessa, ”Mekanissa”. Björneborgs Mekaniska Werkstad -konepajan vuonna 1871 valmistunut, kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on saanut peruskorjauksen myötä uudet, viehättävät ja vanhoja arvoja henkivät kasvot. 28 jestelyyn puolustusvoimien kokonaisedun kannalta. - Jos mitään ei tehdä, vuonna 2015 Puolustusvoimissa olisi 3 000 tyhjää varusmiesten koulutuspaikkaa, Lahtinen kiteyttää. Puolustuskykymme uskottavuus? hallinnollisesti Maasotakoulun johtoon, Porin Prikaatiin perustetaan Turun ja Vaasan aluetoimistot, Satakunnan aluetoimisto lakkautetaan ja Satakunnan Sotilassoittokunta lakkautetaan 31.12.2013, Lahtinen summaa. Niinisalon infrastruktuuri on Lahtisen mukaan puolustusvoimien parhaimmistoa – ellei jopa maavoimien paras. Senaatti on investoinut Niinisaloon viimeisen reilun 10 vuoden aikana yli 30 miljoonaa euroa. Nykyisellään Tykistöprikaati työllistää noin 330 henkilöä. Vuosittainen koulutustuotos on noin 1700 varusmiestä, 600 reserviläistä ja 100 kantahenkilökuntaan kuuluvaa. - Se, mitä muuta muutos mahdollisesti merkitsee käytännön tasolla, nähtäneen viimeistään vuoden-parin kuluessa. Kokonaistulos ratkaisee Entä millainen on sotilaallinen puolustuskykymme tulevaisuudessa? Puolustuskyky ja sen uskottavuus määräytyvät tämän jälkeen ennen muuta sen mukaan, kuinka tyydyttävästi sodan ajan puolustusvoimat kyetään vuosikymmenen puolivälin jälkeen varustamaan. Puolustusvoimauudistuksen tuloksena rakennetaan sellainen rauhan ajan organisaatio, jolla kyetään tuottamaan 230 000 sotilaan sodan ajan joukot taloudellisesti. Tulevat 230 000 sotilaan puolustusvoimatkin eurooppalaisessa vertailussa vielä suuret. Mitä tulee Tykistöprikaatiin, tykkimiehiä koulutetaan Lahtisen mukaan jatkossakin Niinisalossa tosin osana Porin Prikaatia. Tykistöprikaati itsenäisenä joukko-osastona lakkautetaan 31.12.2014 ja sen osat liitetään joukkoyksikkönä osaksi Porin Prikaatia Niinisalossa. - Tykistökoulu jää Niinisaloon, mutta se siirretään Puolustusmateriaalin vanheneminen ja kallistuminen sekä samaan aikaan tapahtuva merkittävä rahoituksen lasku 2012–2015 merkitsevät Lahtisen mukaan selvää riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa tällä vuosikymmenellä. Uudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen: Puolustusvoimien elinkelpoisuuden ja tehtävien toteutus turvataan 2020-luvulle karsimalla päällekkäisiä töitä eri organisaatiotasoilla. Pyrkimyksenä on saavuttaa rahoituksen nykyistä parempi tasapaino henkilöstökulujen, toiminnan ja puolustusmateriaalin kesken. Parannetaan varusmieskoulutuksessa perusyksiköiden toimintaedellytykset ja turvataan asevelvollisten korkeatasoinen koulutus. Lisäksi uudistuksessa palautetaan toiminta (muun muassa maastovuorokaudet ja kertausharjoitukset) vuosien 2012-2015 leikkauksia edeltävälle tasolle. Summat vuoden 2012 hintatasossa 2012 M€ 2013 M€ 2014 M€ 2015 M€ YHT. M€ BUDJETTILEIKKAUS (vertailukohta v. 2011 määrärahakehys) 46 124 180 250 600 Jääkäritykistörykmentti juhli 96. perinnepäiväänsä arvokkaasti SIRKKA OJALA Sumuisena maaliskuun 16. päivänä Jääkäritykistörykmentti vietti pitkän historiansa 96. perinnepäivää Panssariprikaatissa. Aamulla suoritetun juhlavan seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen juhla jatkui kello yksitoista paraatikatselmuksen merkeissä. Paikalla oli Jääkäritykistörykmentin väen lisäksi runsas joukko arvovaltaisia kutsuvieraita: niin sotaveteraaneja kuin Jääkäritykistön killan jäseniäkin. Puheessaan Rykmentin komentaja evl Ville-Veikko Vuorio rohkaisi kouluttajia ja varusmiehiä muistamaan oman arvonsa Prikaatille. Vuorio muistutti myös Kevyen Patteristo I:n, Raskaan Patteristo 12:n ja Panssariviestijoukkojen pitkistä perinteistä. Paraatikatselmuksen jälkeen oli juhlavan ohimarssin vuoro, jossa jokainen yksikkö pääsi vuorollaan tervehtimään prikaatin komentajaa ja ohimarssin vastaanottajia. Kutsuvieraat seurasivat paraatia näköalapaikalta JTR:n rakennuksen rappusilta. Juhla jatkui Rykmentin perinnehuoneessa, jonne kutsuvieraat kokoontuivat todistamaan Rykmentin edellisen komentajan evl Mikael Feltin reliefin paljastusta. Malliaan onnistu- neesti kuvaavan reliefin oli työstänyt sotilasmestari Pertti Mäkinen, joka kertoi tämän reliefityön olleen hänelle ensimmäinen. Iltapäivä jatkui maittavan juhlalounaan merkeissä varuskuntaravintola Rubenissa. Tilaisuudessa palkittiin myös Espanjan Armeija on sijoittanut yhden tykistöyksikön varustettuna uusilla 155 mm 52 kaliiperin vedettävillä haupitseilla kiistellylle Melillan alueelle Marokon Välimeren rannikolla. Melilla kuuluu Espanjalle, mutta Marokko vaatii sitä itselleen. Tykit korvaavat vanhat 155 mm 23 kaliiperin putkilla olevat vuoden 1944 tykit. Uusien tykkien tulinopeus on 8 ls/min ja kantama rakettiavusteisella ammuksella 40 km. (Jane´s Defence Weekly 25 January 2012) Ajoneuvotykit Mukavan yllätyksen paraatiin toivat lukuisat panssarivaunut, jotka tervehtivät vieraita jyrinällään savua tupruttaen. monia ansioituneita JTR: n työntekijöitä, varusmiehiä ja kiltalaisia. Juhlava lounas päättyi Panssarisoittokunnan esittämään perinteiseen jääkärimarssiin, joka kuunneltiin arvokkaasti seisten. BAESystems on ilmoittanut 18.1.2012, että se on saanut 313 MUSD sopimuksen M109A6PIMvaunuperheen teknisestä lisäsuunnittelusta, logistisesta kehittämisestä ja testaustuesta tuotantokehityksen loppuunsaattamiseksi. Yhtiö odottaa testauksen jatkuvan täysipainoisesti kesäkuussa. (Jane´s Defence Weekly 25 January 2012) Israelin Puolustusvoimat (IDF) on lykkäämässä ikääntyvien 155 mm M109A2-panssarihaupitsien korvaamista uusilla tykeillä. Syynä lykkäykseen ovat budjettileikkaukset. (Jane´s Defence Weekly 15 February 2012) Tykkien ampumatarvikkeet Sotilasmestari Pertti Mäkinen sai kiitokseksi reliefityöstään komentaja Vuorion luovuttaman JTR:n 90-vuotismitalisarjan. KILTAPÄIVÄ TYKISTÖPRIKAATISSA Tervetuloa Niinisaloon viettämään koko perheen vauhdikasta Maanpuolustuspäivää! Lauantaina 28.7.2012 klo 12.00-15.00 Ohjelmassa klo 12.00 avauslaukaus kenttätykillä ja Tykistöprikaatin komentajan evl Pertti Lahtisen avauspuhe. Päivän aikana esitellään Tykistöprikaatin koulutuskalustoa lippukentän ympäristössä. Tykkejä, raskas raketinheitin, käsiaseita, tiedustelulennokki, ajoneuvoja ym. Taitorata yleisölle. Klo 13.00 alkaen Perinnevaljakon asemaanajo urheilukentällä Moottoroidun kenttätykin asemaanajo urheilukentällä Sotakoira- ja sotilaspoliisinäytös urheilukentällä Mahdollisuus tutustua perusyksiköihin Tykistöprikaatin Kilta ry myy tilaisuudessa hernekeittoa ja makkaraa, Niinisalon sotilaskotiyhdistys mm kahvia, mehua ja munkkeja. TERVETULOA! Tykistöprikaatin Kilta ry ja Tykistöprikaati Tulikomentoja 2/2012 Vedettävät tykit Iran väittää kehittäneensä Basirnimisen 155 mm lasersäteeseen ohjautuvan ampumatarvikkeen. Ammuksen etuosa muistuttaa Krasnopol-M -ammusta, kun taas ohjaussiivekkeet takaosassa ovat samanlaiset kuin ukrainalaisessa Kvitnyk-ammuksessa. Ohjausjärjestelmä on esitteen mukaan samannäköinen kuin venäläinen kolmijalalla käytettävä Malakhit-maalinosoitin. (Jane´s Defence Weekly 8 February 2012) Raketinheittimet Ranskalainen Sagem on voittanut sopimuksen SIGMA 30 -navigointi ja suuntausjärjestelmien toimittamisesta Saksan, Italian ja Ranskan modernisoitaviin MLRS-järjestelmiin. (Military Technology 3/2012) Malilaisen MNLA-organisaation internet-video osoittaa, että sillä on käytössään ainakin viisi 122 mm Grad-raketinheitintä. MNLA lienee saanut ne haltuunsa Libyan konfliktin aikana vuonna 2011. (Jane´s Defence Weekly 15 February 2012) 29 Pihatalkoissa Kakskerrassa SIRKKA OJALA Kuivat tammen lehdet tanssivat lehtipuhaltimen tahtiin aurinkoisessa kevätsäässä, kun reippaat Jääkäritykistön kiltalaiset suorittavat jo perinteeksi tullutta jokakeväistä killan kunniatehtävää, talkoomatkaa Turun Kakskertaan Kenraalintielle edesmenneen kunniajäsenensä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin huvilalle. Jääkäritykistön kilta on luvannut kenraali Ehrnroothille auttaa keväisin hänen vaimoaan kreivitär Karin-Birgitte Ehrnroothia huvilan suuren piha-alueen kunnostamisessa niin kauan kuin Karin apua tarvitsee. Tänä vuonna matkalle osallistui yhdeksän kiltalaista ja kaksi killan toimintaan tutustuvaa nuorta, 16-vuotias Santeri ja 14-vuotias Jenni. Isännän tehtäviä Kakskerrassa oli hoitamassa Puolustusvoimissa palveleva Ehrnroothien poika everstiluutnantti Hans Adolf, jonka ohjauksessa työt sujuivat ri- peään tahtiin. Myös Hans on iloinen killan vuosittaisesta avusta, sillä yhdelle miehelle työtä huvilalla on enemmän kuin riittävästi. Työn lomassa ehdittiin myös nauttia keväisestä päivästä huvilan terassilla eväskoreja tyhjentäen. Iltapäivällä tutustuttiin lisäksi Hansin opastuksella pihapiirissä kasvaviin vähän erikoisempiin kasveihin. Kotimatkalle lähtiessä oli alue aivan toisen näköinen, kun syksyllä pudonneet lehdet oli haravoitu, rannalla kasvanut pajukko raivattu ja polttopuut pinottu liiteriin. Killan puheenjohtaja Antero Rättö ojensi kreivitär Karin-Birgittelle jokakeväiseen tapaan kiltalaisten tuliaisena kimpun samppanjaruusuja. Nuorempaan talkooporukkaan kuuluva Santeri pääsi käyttämään lehtipuhallinta. Emil esittelee hienoa moottorisahaansa. Talkooporukka ja isäntäväki ryhmäkuvassa. Vasemmalla Hans Adolf Ehrnrooth vaimonsa ja poikansa Eemili kanssa. Santeri ja Jenni Salmi, Karin Ehrnrooth, Antero Rättö, Pekka Ahonen, Kalevi Kylänpää,Timo Kautto, Irene ja Heikki Aaltonen, Kaarlo Purhonen ja Jussi Karvinen. 30 Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään huhti- kesäkuussa 2012. Jussin, Kalevin ja Timon aherrus näkyy huvilan halkoliiterissä. Hans Adolfin poika Emil oli ahkera ja iloinen apulainen. 16.6. 2.7. 3.7. 7.7. 8.7. 9.7. 11.7. 12.7. 15.7. 16.7. 17.7. 21.7. 22.7. 25.7. 25.7. 25.7. 25.7. 26.7. 27.7. 28.7. 3.8. 5.8. 7.8. 9.8. 9.8. 13.8. 19.8. 23.8. 25.8. 28.8. 29.8. 29.8. 1.9. 3.9. 4.9. 4.9. 5.9. 11.9. 4.9. 11.9. 12.9. 13.9. 16.9. 17.9. 18.9. 19.9. 20.9. 20.9. 25.9. 29.9. Koskinen Rauni Tuominen Heikki Viitasalo Mikko Mäkinen Erkki Lindfors Teuvo Lehikoinen Urpo Lassila Jouko Hasu Simo Ahonen Auvo Uotinen Jyri Lemola Arto Ala-Hannula Tapio Pälve Pentti Häkkinen Aimo Karhu Sakari Kauppila Jaakko Laine Reijo Axberg Tony Eskola Jorma Hietaniemi Ilkka Seppänen Markku Luoma Tarmo Kangas Aatos Lehtimäki Markku Tiainen Kalevi Vilkko Lauri Kurri Risto Langinkoski Ilari Suurnäkki Teemu Olkku Pekka Leppänen Eero Marttinen Aimo Eteläpää Matti Riutta Salme Kontio Kaarlo Ruokoski Paavo Haikarainen Juha Alppi Matti Salin Matti Walden Harri Vähäuski Unto Purtonen Heikki Ollila Seppo Rantaniemi Veikko Lehtomäki Risto Jantunen Mauri Salminen Arja Tanninen Vilho Langinkoski Ilari Löytökorpi Mikko Raisio Helsinki Helsinki Hämeenlinna Espoo Tampere Ikaalinen Myllykoski Elimäki Lappeenranta Kouvola Sarvela Imatra Mikkeli Turku Hämeenlinna Parainen Raseborg Turku Tampere Järvenpää Espoo Vihteljärvi Merikaarto Hämeenlinna Tuusula Savonlinna Espoo Kouvola Kouvola Forssa Mikkeli Kouvola Sastamala Esspoo Vihteljärvi Juva Kankaanpää Helsinki Helsiki Kuusankoski Mäntyharju Elimäki Tampere Espoo Katinala Kouvola Mikkeli Espoo Kankaanpää 65 v 70 v 70 v 60 v 90 v 60 v 60 v 80 v 50 v 60 v 60 v 60 v 90 v 80 v 80 v matkoilla 75 v 70 v 50 v 70 v 70 v 60 v 60 v 70 v 50 v 60 v 87 v 70 v 75 v 70 v 70 v 84 v 80 v 70 v 75 v 81 v 70 v 60 v 50 v 70 v 50 v 60 v 60 v 60 v 60 v 60 v 85 v 50 v 80 v 75 v 70 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä Jennin ja Pekan haravoidessa tammenlehdet saivat kyytiä. Tulikomentoja 2/2012 Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.8.2012 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 31 Rakkaudesta ruosteiseen rautaan OSA 2 TAPANI PIIPPO ”Tiedettiin, että sotilasajoneuvon pitää olla erilainen kuin siviiliajoneuvo ja että sen pitää olla ruma. Näillä perusteilla muutettiin siviiliautoihin ensin kulmikkaat lokasuojat, jolloin rumuusvaatimus tuli täytettyä.” (Insmaj Viinikan lausuma Mäkipirtin kirjassa Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 s.70) Vuodet vierivät ja aina silloin tällöin ”Jylhän Karjaan kaunottaren” ja minun tieni sivusivat, mutta lähemmin sain uusia tuttavuutemme vuonna 1982 Ruska-harjoituksessa. Hämärtyvänä syysiltana alkoi marssi Kajaanista kohti Sarriojärveä ja edelleen Kittilän Kiistalaan. Kiltamme puheenjohtajan ja minun ”letkaan” kuului kymmenkunta Sisua (A45 numerovälillä 600–611) ja aamun sarastaessa olimme Sarriojärvellä, kiitos Leyland O.401-moottorien. Kohti Ruskaa Marssilevon jälkeen eteneminen jatkui kohti pohjoista. Kaikki mukana olleet muistanevat Mauri-myrskyn, jonka halki ajoimme välillä tietä raivaten. Koko harjoituksen ajan Sisumme toimivat erinomaisesti, toivatpa meidät Rova- 32 järven kovapanosammuntojen jälkeen takaisin Kajaaniinkin. ”Protojen” ja minun tieni erosivat yhtyäkseen taas parikymmentä vuotta myöhemmin. Vihdoinkin Olin jäänyt eläkkeelle ja voin toteuttaa unelmani käydä SAhuutokaupoissa, joista olin kuullut paljon puhuttavan. Muutama Sisu A 45 oli Kalkussa myytävänä, mutta ostaminen ei onnistunut. Sitten vuonna 2005 Tervolassa oli tarjolla yli 70 Protoa. Sinne mennään ja mentiin, tosin ilman rahaa. Väärän tunnusluvun vuoksi pankkiautomaatti nielaisi aamutuimaan korttini ja Tervolan varikon pihalla kierteli itselleen vihainen mies, joka ei suutansa avannut, vaikka kaverit kilvan luottoa tyrkyttivät. Siellä menivät uusille omistajilleen myös kiltamme puheenjohtajan Jaakko Rytyn ja minun Ruska-ajokit. Seuraavana talvena selasin aktiivisesti nettiä ja keväällä 2006 tärppäsi. Tervolassa oli myynnissä Sisu A45, vieläpä eräs varikon huutokaupassa kohtalaiseksi bongaamani. Rekisteröitynä ja katsastettuna! Soitto myyjälle, vaimo autoon ja kohti Tervolaa. Kauppaneuvottelut kestivät kahden kahvikupillisen ajan, ja olin Proton (ex SA 1372) onnellinen omistaja. Työtä vuorotta Viikon kuluttua Sisu oli kotipihallani, ja perusteellisen siivouksen jälkeen aloin laatia entistämis-suunnitelmaa. Lavan puuosat pitää rakentaa kokonaan uudestaan, metalliosat osittain. Epäsiisti ja risainen ohjaamo on kunnostettava. Runko ja akselistot, osin muutakin, on hiekkapuhallettava ja autolle tulee tehdä täydellinen maalaus. Onneksi tekniikka on kohtalainen ja vaatii ainoastaan pieniä korjauksia. Tämän inventoinnin jälkeen olin valmis aloittamaan – tekemään vähintään 12 tunnin työpäiviä; pesemään moskaa, nielemään puhallushiekka- ja maalipölyä, hitsaamaan, verhoilemaan ja uhraamaan euroja. Onneksi kesä 2006 oli lämmin ja aurinkoinen, jopa niin kuuma, että maali tahtoi keskipäivällä kuivua liiankin nopeasti. Erinomaisena apuna oli vaimoni antama tuki. Ainoastaan pari kertaa kolmikuukautisen remonttijakson aikana hän esitti kysymyksen: ”Aiotko rassata koko kesän tuota romua?” Kysymys lienee ollut retorinen, koska hän aina oli valmis tulemaan avuksi työmaalleni. Näin päästiin elokuun loppupuolelle ja oli aika tehdä museoajoneuvotarkastus, johon yhtenä osiona kuuluu ajoneuvon historian toteaminen. Ajoneuvovarikolla Kalkussa työssä olleelta Markku Mäkipirtiltä sain asiasta seik- kaperäisen selvityksen, jonka mukaan Sisuni oli aloittanut työuransa PKarPsto:ssa Ylämyllyllä vuonna 1975. Vuonna 1990 auto oli ollut Kalkussa peruskorjauksessa ja siirretty sitten PohPr:iin Ouluun, josta edelleen KaiPr:iin. Sen 30-vuotinen työura oli lopussa vuonna 2005 ja edessä oli hylkyhäkki sekä Tervolan huutokauppa. Sisun historiikki oli näin kunnossa ja museoajoneuvotarkastajat Aki Tegelberg ja Paavo Puheloinen totesivat myös entistämistyöni kelvolliseksi sekä esittivät Sisun hyväksymistä museoajoneuvoksi. Ensimmäinen kynnys oli ylitetty ja toinenkin, kun Pertti Meriläinen liikennekatsastuksen yhteydessä antoi autolle museostatuksen. Unelmani oli toteutunut. Minulla oli nyt ikioma ”Rumin koskaan Suomessa valmistettu kuorma-auto” rekisteritunnuksella MU-352. Tänään Sisu viettää hallissamme ansaittuja eläkepäiviä muiden ”romujen” joukossa. Silloin tällöin sään suosiessa vanhus herätetään verryttelemään niveliään ja tavallisimmin matka suunnataan kahville lähibaariin, joskus myös vaimoni kuljettamana. Kesän kohokohtia ovat erilaiset museoajoneuvotapahtumat, joista erityisesti vierailu Koljonvirran Perinnekonepäivillä Iisalmessa on tullut traditioksi. Siellä on Sisun luona jatkuvasti ihmisiä katsomassa, kyselemässä ja muistelemassa omia inttiaikojaan. Onpa joku rekvisiittakilvistä SA 1372 ollut tunnistavinaan entisen ajokkinsa. Tapahtumiin olen varannut mukaan myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen esittelyaineistoa tehdäkseni vapaaehtoista maanpuolustussektoria tunnetuksi. Tämäkin osio on herättänyt suurta kiinnostusta. Yksi haave minulla vielä on: saada Proton perään tykki 105 H 37-61. Siinä olisi nostalgiaa niin Sisulle kuin minullekin. t a l h u j Pe r h e - ja s u t u l u o k , t e s k u il la n v ie t o t , k o k o h la t ju s y it r y , t a a n u o l et, c o c k t a i l t il a is u u d Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816 www.marttilankortteeri.fi/talli Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi Tulikomentoja 2/2012 33 KIRJALLISUUTTA Tykistöprikaatin 20 vuoden taival kansien väliin Eversti Jouko Kivimäki on kirjoittanut Tykistöprikaatin 20 vuoden taipaleesta kirjan Tykistöprikaati 20 vuotta Pohjankankaan vartijana. Prikaatin nyt jo toisiin tehtäviin siirtyneen komentajan eversti Markku Myllykankaan ja esikuntapäällikkö everstiluutnantti Mikko Viitalan alulle paneman kirjan tarkoituksena on antaa kokonaiskuva 1.3.1992 toimintansa aloittaneen joukko-osaston elämästä ja esitellä varuskunta-alueen monipuolista toimintaa. Läpileikkaus Tykistöprikaatin historiasta Varsinainen tutkimus teos ei ole, vaan ennen kaikkea kattava koonnos prikaatin eri vaiheisiin liittyneistä tapahtumista. Joukko-osaston historiaa käsitellään komentajakausittain, ja komentaja ovatkin osallistuneet kirjan tekoon kirjoittamalla omakohtaisista kokemuksistaan palveluksesta Tykistöprikaatissa. Kirjan runsas kuvitus kertoo hyvin prikaatin monipuolisesta toiminnasta. Mukana ovat niin varusmieskoulutus kuin alueen muu sotilastoiminta erilaisia juhlatilaisuuksia ja vierailuja unohtamatta. Moni prikaatissa työskennellyt löytäneekin kuvista tuttuja kasvoja. Vaikka kyseessä on Tykistöprikaatin vaiheita käsittelevä teos, aihetta taustoitetaan Niinisalon varuskunta-alueen monipuolisella aikaisemmalla historialla. Tässä tu- keudutaan vahvasti everstiluutnantti Osmo Olkkosen varuskunnan 60-vuotisjuhlalehteen kirjoittamaan katsaukseen. Laajemman historiallisen taustan mukaan ottaminen on perusteltua, sillä alueella on ollut merkittävä asema Suomen puolustusvoimien toiminnassa. Esimerkiksi sotavuosina Niinisalossa sijainneesta Reserviupseerikoulussa koulutettiin yli 16 000 upseeria, joista kaatui lähes 2200 ja haavoittui yli 8700 miestä. Rauhan vuosina Niinisalo on ollut monipuolisen eri aselajien sekä kansainvälisen toiminnan aluetta. Ennen kaikkea sotien jälkeisestä Niinisalosta muotoutui kuitenkin tykistövaruskunta. Viimeinen itsenäinen tykistöjoukko-osasto Nyt tiedetään Tykistöprikaatin taipaleen itsenäisenä joukko-osastona päättyvän puolustusvoimauudistusten myötä. Koska Tykistöprikaati 20 vuotta Pohjankankaan vartijana -teoksen tuli olla valmiina prikaatin 20-vuotispäiväksi 1.3.2012, asian viimeisimmät käänteet eivät valitettavasti ehtineet mukaan. Tällaisenakin teos vie kuitenkin lukijansa kattavalle matkalle Tykistöprikaatin tapahtumarikkaisiin vaiheisiin. Samuel Fabrin KIRJALLISUUTTA Tykkimies 2012 Suomen Kenttätykistön säätiö on julkaissut 29. vuosikirjansa Tykkimies 2012. Ensimmäinen Tykkimies-kirja julkaistiin jo vuonna 1958. Jo perinteiseksi muodostuneen kaavan mukaan kirja koostuu tykistökatsauksista, ajankohtaisista tiedotuksista sekä tykistöjoukkojen ja kiltojen kuulumisista. Haastavasta aikataulusta huolimatta päätoimittajana toimineen majuri Petri Lehtisalon johdolla on saatu aikaan vuosikirja, joka pyrkimyksensä mukaisesti onnistuu kertomaan laajasti tykistöaselajin viime vuosista, nykyisyydestä ja tulevasta kehityksestä. Tykistön tarkastaja vaihtui vuoden 2012 alussa, ja kirjassa onkin sekä muihin tehtäviin siirtyneen eversti Aki Sihvosen että uuden tarkastajan eversti Esko Hartikaisen tervehdykset. Sihvonen nostaa esille tykistönkin kohdalla vallitsevan tilanteen, jossa resurssien ja koulutusvaatimusten välillä on ristiriita. Ampumapäiviä tyk- 34 kimiehille kertyy tällä hetkellä liian vähän. Vähemmällä on siis saatava aikaan enemmän, kuten Hartikainen toteaa. Hänen mukaansa tilanne on haastava mutta ei kuitenkaan mahdoton. Osaratkaisuna tähän on vapaaehtoiset koulutustapahtumat, joista kirjassa onkin reservin yliluutnantti Mikko Hörkön kirjoittama juttu. Myös eri kiltojen kuulumiset antavat uskoa siihen, että ainakin tykkimiesten maanpuolustushenki on kunnossa. Kirjan tykistökatsaukset: ATK-erikoissuunnittelija Keijo Kostiainen: Tykistön kehittymisestä 2010-2011 Everstiluutnantti Pekka Purtonen: Maanpuolustuksen vaikuttamisen johtaminen Majuri Jukka Saarela: Tykistötutkimus osana maavoimien taktisen tason tutkimustoimintaa Majuri Marko Leppänen: Ajatuksia ja käsitteitä kaukovaikuttamisen ja operatiivisen tulenkäytön kriittisistä maaleista Majuri Petri Majuri: Sensorien käyttö nykyaikaisessa taistelussa Majuri Tero Mäenpää: Hanketoiminta ja sen toteutumi- nen raskaassa raketinheitinhankkeessa Kadettialikersantti Elina Turunen ja kadetti Juho Siikilä: Opiskelu Tykistökoululla Reservin Yliluutnantti Mikko Hörkkö: Tykistön aselajikoulutus reservissä Samuel Fabrin KIRJAN KILTAKUULUMISET: Tykkimiehet ry Jääkäritykistön Kilta ry Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Karjalan Tykistökilta ry Lahden Seudun Tykistökilta ry Mikkelin Seudun Tykistökilta ry Riihimäen Seudun Tykistökilta ry Gillesartilleristerna inom Nylans Brigads Gille Tykistöprikaatin Kilta ry Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Kenttätykistökerho ry Aina edullinen liittymä! 76003_SL_kannatus_Tulikomentoja_5_12.indd 1 27.4.2012 9.35 lounaat, kahviopalvelut, tilaustarjoilut häät, syntymäpäivät, yritysjuhlat FRAMI D, Tiedekatu 2, Seinäjoki puh. (06) 420 4860 www.ravintolafiini.fi Tulikomentoja 2/2012 Avoinna ark. 8-15 (muina aikoina tilauksesta) 35 Opiskelijoiden kanssa viettämässä taukoa. Päivä oli saanut yllättävän ylimääräisen tauon, kun automaattinen palohälytys keskeytti luennon. Hälytys osoittautui kuitenkin aiheettomaksi Maasotakoulun tykkimies Lontoossa Matka kohti Lontoota ILKKA IKONEN Kesän 2011 kohokohta perhe Ikosella oli viikon kestänyt englannin kielikurssi Lontoossa. Isäntä sai mahdollisuuden viettää viikon opiskellen kieltä ja perhe sai tutustua Lontoon nähtävyyksiin. Miten tämä kaikki oli mahdollista? Kaikki sai alkunsa syksyllä 2010, kun Maanpuolustuskorkeakoulu ilmoitti, että koululla oli haettavissa henkilökunnan kielistipendejä. Koska samaan aikaan nimeni oli vuoden 2011 kansainvälisten tehtävien suunnitelluissa tehtävissä, oli helppo löytää yhtymäkohta kielistipendin ja kansainvälisen tehtävän väliltä. Kirjoitin hakemuksen, jossa painavimpana perusteena oli kielitaidon tarve monikansallisessa esikuntaympäristössä. Helmikuussa 2011 sain ilmoituksen 2000 euron kielistipendistä. Käytännön järjestelyt Ilmoituksen jälkeen alkoi kielikurssin valmistelu. Stipen- 36 tivat sijainti, hinta ja yleinen käsitys koulun laadusta. Koulu järjestää kielikursseja aloittelijatasolta erikoiskursseihin sekä tutkintoihin valmistavaa koulutusta. Kurssien viikkotuntimäärä oli 15 tuntia, jonka lisäksi saattoi valita 5 tuntia ”kommunikointia” tai ATKtaitoja. Kokonaistuntimääräni koostui yleisestä englannista ja kommunikointitunneista. Kurssille ilmoittautumisen jälkeen Eden House College lähetti sähköpostitse ennakkotehtäviä, joilla pyrittiin arvioimaan opiskelijan kielitaidon taso. di käsitti vain rahasumman. Kaikki järjestelyt jäivät omaksi työksi. Alusta alkaen lähtökohtana oli se, että koko perhe lähtee matkaan. Perheen yhteinen aika oli viimeisen vuoden aikana jäänyt vähiin johtuen harjoituksista ja virkakursseista. Kun tähän vielä yhdistettiin tuleva kansainvälinen tehtävä, oli päätös selvä: perhe mukaan. Kurssin ajankohdaksi valikoitui kesäkuun ensimmäinen viikko. Perheen mukaantulo aiheutti järjestelyille haasteen, koska kahden aikuisen ja 7-, 4- ja 2-vuotiaiden tyttöjen majoitus samaan huoneeseen ei joka hotellissa onnistu. Internet auttoi jälleen kerran ongelmien ratkaisuissa. Inter- home on sivusto, joka välittää huoneistoja ympäri maailmaa. Huoneistojen oivana etuna varsinkin lapsiperheelle on niihin sisältyvä keittiö. Kodiksi perheemme löysi huoneistohotellin, joka sijaitsi noin 200 metriä Trafalgar Squereltä Thames-joen suuntaan. Sijainti oli todella keskeinen jopa Lontoon mittapuun mukaan. Lentoyhtiöksi valikoitui Finnair. Se tarjosi matkan ilman välilaskuja ja inhimilliset lentoajat, joita varsinkin lapsiperhe osaa arvostaa. Suurin työ oli löytää sopiva koulu. Kielikoulun valinnassa käytettiin hyväksi internetin hakupalveluja, ja järjestäväksi kouluksi valikoitui Eden House College. Valintaan vaikut- Kielikurssi alkoi 3.6.2011 matkalla Helsinkiin. Yövyimme appivanhempien luona ja lentoa edeltävänä iltana kävimme viemässä laukut lentoasemalle. Lauantaina 4.6. lensimme Lontooseen Heathrown lentokentälle. Passien tarkastuksessa keskimmäinen tyttömme oli niin pelästyneen näköinen, että passintarkastaja rupesi tarkemmin utelemaan ja tarkastamaan passejamme. No, tästäkin selvittiin. Syy tytön arkaan ulkomuotoon oli vain uusi tilanne, vieras kieli ja ympäristö. Lentokentältä otimme metron kohti keskustaa. Tästäkin matkasta muotoutui pieni seikkailu. Matkatavaroiden kanto jakaantui siten, että isällä oli reppu ja kaksi matkalaukkua, äidin vastuulla olivat rattaat ja toinen reppu. Vanhimmat tytöt kulkivat jalan, nuorin matkusti matkarattaissa. Lentokentällä liikkumista vaikeutti se, että hissit eivät ol- leet käytössä. Koko metroasema oli remontin alla. Pienen ihmettelyn jälkeen paikallinen työntekijä kuljetti perheemme tavarahissien kautta lähtöraiteelle. Lontoon keskustassa nousimme parlamentin vieressä olevalta asemalta katutasoon. Matka huoneistohotellille kesti noin 60 minuuttia. Huoneisto sisälsi makuuhuoneen, vessan, kylpyhuoneen, olohuoneen ja keittokomeron – juuri sopivan kokoinen perheellemme. Illalla kävimme vielä tutustumassa Nelsonin patsaaseen sekä paikalliseen ruokakioskiin. Sunnuntai 5.6. oli ainoa päivä, jonka aikana koko perhe saattoi keskittyä vain kaupunkiin tutustumiseen. Päätimme käydä Lontoon eläintarhassa. Matka alkoi bussilla Camden Towniin, josta kävelimme vielä noin puoli tuntia perille. Lontoon eläintarhan historia ulottuu 1800-luvulle ja osaltaan se myös näkyi esimerkiksi rakennuskannassa. Osa tiloista on alkuperäisissä rakennuksissa, jotka eivät välttämättä nykymittapuun mukaan ole kovinkaan viehättäviä. Tarhan gorillat ja kirahvit olivat lapsien mieleen. Tosin gorillat olivat ilmeisen laitostuneita, koska ne olivat kaiken aikaa selkä päin ihmisiä. Tämä oli ainakin perheen aikuisille surullinen näky. Matkan ensimmäiset Fish and Chipsit syötiin myös eläintarhassa. Jalkaisin tehdyllä paluumatkalla kuljimme Regent Parkin läpi. Puisto oli varsin miellyttävä kokemus hienoine kukka-asetuksineen. Loppumatkan kävelimme pitkin Regent Road -ostoskatua, jolla vietettiin espanjalaista viikkoa. Ihmisiä täynnä olevalla kadulla oli kymmeniä erilaisia tapahtumia aina hiekkarannoista sian paistamiseen vartaassa. parempi kuin etukäteen tehty testi oli antanut ymmärtää. Kieliryhmän vaihdolla viikon koulutuksesta saatiin kaikki mahdollinen hyöty irti. Kielikurssien koko oli 5–9 oppilasta, jotka olivat iältään 24–35vuotiaita. Eden House College osoittautui hyväksi valinnaksi. Tunneilla käsiteltiin kielioppia, kirjoitettiin esseitä, puhuttiin paljon ja tehtiin kielioppiharjoituksia. Kommunikointitunneilla keskityttiin päivittäiseen kielenkäyttöön ja harjoitukset pyrittiin tekemään pareittain. Opettajien taso oli hyvä ja he pystyivät tehokkaasti ohjaamaan opiskelijoiden oppimista. Kurssi vas- Tulikomentoja 2/2012 Paluu arkeen Kielikurssin viimeisenä päivänä saimme vielä seikkailla lasten ja matkalaukkujen kanssa Lontoon keskustasta lentokentälle. Osa metrolinjoista oli suljettu, joten suunnitellun 40 minuutin sijasta matkaan kului kaksi tuntia. Kokonaisuudessaan kielikurssi perheen kanssa oli onnistunut elämys sekä perheelle että itselle. Perhe sai yhteistä aikaa erilaisessa ympäristössä, ja samalla tuli kielitaidon paranemisen kautta saavutettua jotain hyödyllistä. Suosittelen kaikille perheellisille kielikurssin ja perheen yhdessäolon yhdistämistä. Timantit ovat ikuisia. Palvelu on ainutlaatuista! — Yli 90 % asiakkaista suosittelee Kopijyvän painopalveluita. — !— —UNuyttmtyaös t alvelu painop offset ijyvältä. p o K PIIRUSTUKSET TTEET | TEKNISET LVELUT RKUVA JA MESSUTUO SUU | T T | LOGISTIIKKAPA TEE MÄ UOT TEL NOT PAI AUSJÄRJES NUS | SÄHKÖISET TIL LEN TAL NEN ALI ITA MIKROKUVAUS JA DIG Koulu alkaa Maanantaina 6.6. alkoi kielikoulu. Tunnit olivat päivittäin kello 12–16. Ensimmäisenä päivänä vaihdoin kieliryhmää Upper Intermediasta FCE:een, koska kielitaitoni oli tasi asetettuihin tavoitteisiin. Puhutun englannin taito kehittyi paljon, samoin kielioppi sekä kirjoittaminen. Myös ymmärrys englantilaisesta kulttuurista kasvoi. Aamupäivisin pyrimme käymään jossakin perhekohteessa. Kohteina olivat muun muassa London Eye, British Museum, Science Museum, Hyde Park ja Tower. Parhaina kohteina perheelliselle oli Hyde Park, jossa erityisesti prinsessa Dianan muistopuisto lastentarhoineen oli kokemisen arvoinen. Science Museum lastenhuoneineen oli myös lapsille kiinnostavaa tutustumista tieteeseen. Asiantuntijoiden ja myynnin yhteystiedot www.kopijyva.fi Kopijyvä on paino- ja tulostusalan palveluyritys, jolla on ensiluokkaiset ratkaisut aineistonhallintaan ja suoramarkkinointiin. Testaa ainutlaatuiset palvelumme yhdeksällä paikkakunnalla Suomessa. ESPOO | JOENSUU | JYVÄSKYLÄ | KOUVOLA | KUOPIO | MIKKELI | TA M P E R E | VA R K A U S | HÄMEENLINNA 37 Tykistöprikaatin kiltalaiset Italiassa TEKSTI: MATTI SOINI KUVAT: SIRKKA JÄRVENPÄÄ-SOINI JA MATTI SOINI Tykistöprikaatin Kilta ry:n lähes perinteiseksi tullut kiltamatka suuntautui tänä vuonna Napoliin. Matkalaiset yhteiskuvassa: Jouko Järvensivu, Sirkka ja Matti Soini, Sampo Ahto, Esa Tarvainen, Anneli Toivonen, Ritva Tarvainen, Jorma Toivonen, Paula ja Raimo Soininen, Seppo ja Anneli Kananen, Orvo Haavisto, Marja ja Kalle Koukku, takana Sinikka Kinnari, Pertti ja Marja Nieppola, takana Olavi Jaskara, Kalervo Kinnari, Tuulikki Pietikäinen, mahtava ja ammattitaitoinen oppaamme Maria Granqvist, Matti Pietikäinen ja Veikko Rantaniemi. Tykistöprikaatin Kilta ry:n lähes perinteiseksi tullut kiltamatka suuntautui tänä vuonna Napoliin, jossa vietimme pääsiäisen jälkeisen viikon. Oppaana toimi eversti Sampo Ahto, joka legendaarisella otteellaan saatteli meitä 24 matkalaista niin Anzio-Nettunon maihinnousun tapahtumiin kuin Salernon ja Monte Cassinon taisteluiden melskeeseen. Sampon yksityiskohtaiset taistelu- ja tilannekuvaukset saivat toisen maailmansodan tuntumaan vieläkin typerämmältä kuin perinteinen historiankirjoitus antaa ymmärtää. Totuttuun tapaan saimme kuulla aimo annoksen myös antiikin Kreikan ja Rooman historiaa sekä Molempain Sisiliain Kuningaskunnan, Viktor 38 Emmanuel II:n, Garibaldin ja Mussolinin aikojen tapahtumakuvauksia. Oman erinomaisen sävyn matkaamme antoivat mukana olleet ”paikkakuntalaiset” oppaamme Piia Suominen Roomasta ja Maria Granqvist Sorrentosta. Molemmat kertoivat varsinaisen kohde- ja historiaopastuksen lisäksi elävästi elämänmenosta tämän päivän Italiassa. Koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, rikollisuus ja turvallisuus sekä tietenkin politiikka yleisesti saivat tyttöjen kertomana uudenlaista sisältöä. Piia huolehti meistä koko matkan ajan ja Maria antoi huippuluokan ammattitaitonsa käyttöömme tutustuessam- me Napolin historialliseen keskustaan ja Pompeijin rauniokaupunkiin. Kokemus oli myös Na- polin kaaosmainen liikenne. Paikkakuntalaiset näyttivät selviävän siinä yllättävän hyvin. Liikennevalot tuntuivat saavan siinä hullunmyllyssä hieman vähemmän arvoa kuin joulukoristeet. Serpentiiniteitä Napolista Salernoon Upea kokemus oli myös matka Napolista Salernoon kapeaa ja osittain yksisuuntaista tietä pitkin, joka kiemurteli serpentiinin tavoin jyrkkiä Tyrrhenan meren rantoja Positanosta Amalfin kautta Salernoon ja edelleen Paestumin kreikkalaiskaupunkiin. Tien yksisuuntaisuus koski pääosin raskaita ajoneuvoja. Välillä niitäkin tuli vastaan ja silloin taitavampi tai se, jolla oli heikompitehoinen äänitorvi, peruutti ja antoi tietä. Paestumin kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat kolme doorilaista temppe- liä. Ne on omistettu Heralle, Apollonille ja Athenelle, vaikka Apollonin temppeliä kutsutaan yleisesti myös Neptunuksen temppeliksi. Kaupungin muurit muodostavat neliön, jonka sivu on noin viisi kilometriä. 28 vartiotornin jäänteet ovat edelleen nähtävissä. PANSSARIMUSEO Hattulantie 334, Parola, 040 5681 186 Sotahistoriaa parhaimmillaan -tule ja tutustu! Vuoden 2013 kiltamatka suuntautuu Baijeriin Paluupäivän käytimme tutustumiseen Monte Cassinon tapahtumiin keväällä 1944. Lähtiessämme paluulennolle Leonardo da Vincin kentältä päätimme jo vuoden 2013 kiltamatkasta. Se toteutetaan 13.–18. toukokuuta ja kohteena on Baijeri. Oppaaksi lupautui jälleen Sampo Ahto. Matkalaiset kiittävät oppaita ja Ikaalisten Matkatoimistoa onnistuneesta retkestä. Lisää matkakuvia löydät sivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi www.panssarimuseo.fi To 28.6. Panssaridivisioona 70 v ja Panssariprikaati 60 v - juhlapäivä Parolannummella Klo 9 alk. kalustoesittely, ohimarssi (mukana museovaunuja) ja taistelunäytös. Iltapäivällä taistelunäytöksen jälkeen ilmaiset nonstop-kuljetukset museolle: 400 ensimmäiselle pääsylipun ostajalle hernerokkaa kenttäkeittimestä. HUOM! liput myydään nonstop-kuljetuksen yhteydessä. La 7.7. PERHEPÄIVÄ ja SOTILASAJONEUVOJEN kokoontumisajot, toimintanäytöksiä, re-enactment harrastajia ja ohjelmaa lapsille. Aluelippu La 4.8. Jyrinää Panssarimuseolla: militariaharrastuksia Erikoisnäyttelyt: MARSKIN NYRKKI- PSD:n perustamisesta 70v PANSSARI-lehti 60 v ja Panssarihuumoria RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: Kuningattaren makuuhuoneen kattomaalaus. - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. Tänne jäi yli 4000 puolalaista taistelijaa. Kova kohtalo. Neuvostoliitto puhdisti joukkoa teloittamalla talvella 1940 kymmeniä tuhansia upseereita Katynissa. Sitten oltiin niin venäläisten kuin natsienkin jaloissa, kunnes lopulta puolalaiset sotilaat siirrettiin Irakin kautta Englantiin koulutukseen ja he pääsivät osallistumaan Italian valtaukseen. Tulikomentoja 2/2012 RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi 39 Tiedätkö, miten paljon tulet saamaan eläkettä? Uusi verkkopalvelumme kertoo sen ja paljon muuta hyödyllistä osoitteessa www.varma.fi. Hyvää työtä.
