lehti 2/13 - Tulikomentoja

Transcription

Kiltaväki ”korkkasi”
uuden museon,
s. 6
Musiikkimajuri Riku Huhtasalo
Rakuunasoittokunnan
päälliköksi, s. 11
Maavoimat näytti
iskukykynsä EteläLapin kairassa, s. 10
Tulikomentoja
2/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI
Museo Militaria avattiin
Hämeenlinnassa, s. 4 - 6
uuden museon,
s. 6
Rakuunasoittokunnan
päälliköksi, s. 11
Maavoimat näytti
iskukykynsä EteläLapin kairassa, s. 10
Tulikomentoja
2/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI
Museo Militaria avattiin
Hämeenlinnassa, s. 4-6
TULIKOMENTOJA 2/2013
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija: Tykkimiehet ry
Kannen kuva:
Tulenjohtaja tähystää Lapin kairalla
Puolustusvoimat, Miska Reuhkala 2013
Toimituskunta:
SIRKKA OJALA, päätoimittaja,
toimituskunnan puheenjohtaja
toimitus.tulikomentoja@gmail.com
SAMUEL FABRIN, toimitussihteeri
samuel.fabrin@museomilitaria.fi
LAURI HAAVISTO
laurihaavisto78@gmail.com
VELI KAURANEN
veli.kauranen@pp.armas.fi
AKI KINNUNEN
akiek@me.com
PETRI MAJURI, sotilasasiantuntija
petri.majuri@mil.fi
TERO MÄENPÄÄ, sotilasasiantuntija
tero.maenpaa@mil.fi
JUKKA SIPPOLA,
jukka.sippola@metsanhoitajat.fi
JUHANI SUNI
Lehden kiltasivut: kiltasivut@tulikomentoja.fi
KALEVI VIRTANEN
kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi
ERKKI WUOLIJOKI
erkki.wuolijoki@gmail.com
HANNU VETTENRANTA
Lehden postitusrekisteri: tilaajat@tulikomentoja.fi
TULIKOMENTOJA
2/2013
Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . .3
Museo Militarian avajaiset, Sirkka Ojala . . . . . .4
Kiltaväki ”korkkasi” uuden museon,
Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .6
Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen . . . . .7
Vapaaehtoistoimintaan on vetoa,
Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .8
Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen. . . . . . . .9
Koulutustason mittaus suoritettiin 19. toukokuuta,
Puolustusvoimat, Hanni Huhtamaa . . . . . . . . . . .10
Musiikkimajuri Riku Huhtasalo palasi
Lappeenrantaan, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . .11
Sukellusvene Vesikon kunnostustyöt,
Juha Joutsi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12
Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin,
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . . . . .14
Tulenjohto ja viestitoimintaa harjoiteltiin MPK:n
kurssilla, Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .18
Museoesineet kertovat osa 13, Samuel Fabrin .19
Heitinpatteristo, Veli Kauranen. . . . . . . . . . . . .20
Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari . . . . .21
Kunnon tykkiupseeri Charpentier,
Erkki Wuolijoki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
Merkkipäivät, Juhani Suni. . . . . . . . . . . . . . . . .23
Upea Jääkärien kotiinpaluun
95-vuotismuistojuhla, Sirkka Ojala . . . . . . . . .24
Alikersantti Jami Perälän kotiutushaastattelu,
Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24
Jääkäritykistörykmentti juhlisti 97.
perinnepäiväänsä, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . .26
Riemutykkimiehet ja kronikka,
Pekka Olkku ja H. Laamanen. . . . . . . . . . . . . . .27
Kirjallisuutta, Vierailijana sotamuseoissa,
Olavi Waljakka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28
Kankaanpään sotaveteraanit ”liikekannalla”,
Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .29
Tykistöprikaatin kilta kokousti Porin
raatihuoneella, Hannu Vettenranta . . . . . . . . . .29
Tykistökoululla on tulevaisuudessakin vahva
rooli tykistön koulutuksen sydämenä,
Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30
ULKOASU:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
maj-lis@maisanpaja.info
ILMOITUSMYYNTI:
Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
olavi.waljakka@virpi.net
PAINO:
SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO:
Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere
toimitus.tulikomentoja@gmail.com, 050 368 8460
ILMOITUSAINEISTO:
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka
Käpytie 4 I, 13720 Parola, olavi.waljakka@virpi.net, 040 746 5340
KILTASIVUJEN AINEISTO:
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
kiltasivut@tulikomentoja.fi, (03)6380 138, 0440 478 602
OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Hannu Vettenrannalta.
2
ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833)
3DLQR
3D
QRWXR
QR
XR
X
XRWH
RWH
H
3DLQRWXRWH
Taustalla: Polkupyöräpataljoona 23.6.1941 Joensuu.
Kuva: Puolustusvoimat ,”SA-kuva”.
pääkirjoitus
Puolustusvoimien Kuvakeskus on julkaissut
170 000 SA-valokuvaa internetissä. Etulinjasta
kotirintamalle 1939–1945 -kokoelma löytyy
internetistä osoitteesta SA-kuva.fi. Puolustusvoimat tarjoaa kuvamateriaalin kaikkien suomalaisten käyttöön.
Kesälomaa
odotellessa
SA-kuva.fi -palvelu julkaistiin Kansallisen veteraanipäivän aattona tukemaan sen teemaa
”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”. Palvelulla
Puolustusvoimat haluaa kunnioittaa sotiemme
veteraanien perintöä ja siirtää sitä sukupolvilta
toisille avoimen kuva-arkiston avulla.
Arkiston kuvat ovat valtaosin Päämajan
alaisten tiedotuskomppanioiden TK-kuvaajien
ottamia. Suomalaisen valokuvan historian
asiantuntijat pitävät digitoitujen SA-kuvien
kulttuurihistoriallista arvoa ainutlaatuisena.
Kokoelma sisältää kuvia maa-, meri- ja ilmavoimista sekä kotirintamalta. Kuvat kertovat myös
puhdetöistä ja lottien tehtävistä. Osassa kuvista
käy ilmi sodan raakuus, mikä saattaa järkyttää
herkimpiä katselijoita.
Puolustusvoimien Kuvakeskuksen kuvanegatiivien digitointi vei aikaa 3,5 vuotta ja siihen
käytettiin kymmenen henkilötyövuotta.
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
3/2013
4/2013
Kuva: Hannu Vettenranta
SA-kuvat
internetissä
K
esä on kauneimmillaan, täynnä
tuoksuja, värejä ja auringon lämpöä.
Tämä lukupaketti saapuu juuri juhannukseksi postilaatikkoosi. Luet sitä sitten
vilvoittavien vetten äärellä, kesämökin verannalla tai pihanurmella lekotellen toivon, että
löydät tästä omasta aselajilehdestäsi kiinnostavaa luettavaa.
Tähän lehteen saimme materiaalia sen
verran niukasti, ettemme pystyneet tällä
kertaa kasaamaan paksumpaa lukupakettia.
Muistuttelenkin nyt kiltoja ja teitä kiltalaisia siitä, että kantaisitte edelleen oman kortenne kekoon materiaalin suhteen. Kovin
mielellämme julkaisemme lehdessä mukavia
kiltajuttuja sekä kertomuksia niin menneestä kuin tulevasta toiminnasta. Myös Maavoimien vaikuttamisharjoituksen materiaali jäi melko niukaksi – sitä tosin voitaneen
vielä paikata seuraavassa lehdessä. Kiitokset
kuitenkin Tykistöprikaatille siitä avusta, jota
sain tuon lehdessä olevan materiaalin kasaamiseksi.
Viime lehden ilmestymisen jälkeen minun olisi pitänyt vähän viisastua, sillä maaliskuun ensimmäinen viikkoni vierähti Alueellisella maanpuolustuskurssilla Pirkanmaalla.
Kurssikutsua olin odotellut jo muutamana
vuonna, joten viikko oli mieluisa. Nyt on
ainakin turvallisempi olo, kun tietää, miten
monin tavoin yhteiskuntamme ja sen toimijat varautuvat mahdollisiin kriisitilanteisiin
ja uhkakuviin.
SA-kuva-arkiston avautuminen huhtikuulla kaikelle kansalle oli mieluisa yllätys.
Klikkauksia sivustolle tulikin aluksi niin
runsaasti, että sivut kaatuivat heti alkuunsa. Nyt kuitenkin sivusto kestää jo ahkerankin katselun. Tämän lehden sisäkannen valokuva onkin tällä kertaa SA-kuva, joka on
otettu juhannuksen aikaan 72 vuotta sitten,
kun jatkosota oli juuri alkamassa. Kuvasta
voi aistia kesäkuun tunnelman ja pölyävän
maantien polkupyöräpataljoonan polkiessa
Joensuun seudulla. Kuvaa katsellessani jään
miettimään, millaista tehtävää polkupyöräpataljoonan sotilaat ovat lähteneet suorittamaan ja miten heille mahtoi sodassa lopulta
käydä.
Yksi tämän kesän elokuvista on Tykkimiesten uusin dokumenttielokuva Vaikea
aika, joka kertoo sodan jälkeisistä vuosista
ja siitä, miten raskaat sotakorvausvelvoitteet
saatiin hoidettua. Asekätkentäosiossa vilahtaa myös muutamia tuttuja kiltalaisnäyttelijöitä.
Seuraava lehti ilmestyy syyskuun loppupuolella. Lehti on myös Tykistöprikaatin Killan 50-vuotisjuhlanumero. Lisäksi lehdessä kerrotaan Riihimäen pamauksesta, jonka
muistoksi Riihimäen Seudun Tykistökilta
paljasti keväällä muistolaatan.
Lopuksi onnittelen kaikkia niitä lehden
lukijoita, kiltalaisia ja puolustusvoimissa palvelevia, joille Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6.2013 toi ylennyksen tai huomionosoituksen.
Auringon lämpöä ja kiireettömiä kesähetkiä
teille kaikille!
Sirkka Ojala
päätoimittaja
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
21.8.
5.11.
viikko 38
viikko 50
Tulikomentoja 2/2013
3
Museo Militarian avajaiset
SIRKKA OJALA
Museo Militarian virallisia avajaisia vietettiin kesäisessä säässä Hämeenlinnassa 17. ja 18. toukokuuta. Museon kutsuvierastilaisuuteen saapui noin 240 vierasta ympäri Suomea ja yleisöpäivänä
kävijöitä oli kaksin verroin.
Nauhaa leikkaamassa olivat (vas.) museonjohtaja Jaakko Martikainen, Pääesikunnan päällikkö,
vara-amiraali Juha Rannikko ja Museoyhdistyksen puheenjohtaja eversti Esko Hasila. Nauhaa kannattelivat (vas.) museomestari Ilkka Vahtokari ja markkinointijohtaja Kaarlo Purhonen.
Komea Pääesikunnan
kilpi luovutettiin
museolle.
YLLÄ: Ennen avajaisjuhlaa järjestettiin Museon kantolipun Lipunnaulaus- ja vihkimistilaisuus museon Tykkihallissa. Naulaustilaisuuden
seremoniamestarina toimi Museoyhdistyksen sihteeri Kari Halonen.
VASEMMALLA: Lipun vihki käyttöön Hämeenlinna Vanajan seurakunnan kirkkoherra Timo Kalaja. Lippua kantoi museomestari Ilkka Vahtokari.
4
Naulauksen johti museon tunnuksen ja lipun suunnitellut heraldikko
Juhani Heinemaa. Ensimmäisen naulan lippuun löi vara-amiraali
Juha Rannikko.
Lipunnaulaustilaisuuden vieraita ja naulaajia.
Juhlan tervetulosanat lausui
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseoyhdistyksen puheenjohtaja eversti Esko Hasila.
Juhlapuheen avajaisjuhlassa piti
Pääesikunnan päällikkö varaamiraali Juha Rannikko.
YLLÄ: Juhlassa esiintyivät Panssarisoittokunta johtajanaan musiikkimajuri
Pasi-Heikki Mikkola ja laulusolisti Erkki
Liikanen, joka viihdytti yleisöä hauskoilla tarinoillaan ja mukaansatempaavalla
esiintymisellään.
OIKEALLA: Kutsuvierasavajaisten
juontajaksi saatiin Satakuntalainen viihdyttäjä Olli Mustaniemi alias ”Vääpeli
Karjula”
ALLA VASEMMALLA: Avajaisissa
tarjoiltiin ensimmäistä kertaa Museo
Militarian nimikkoleivoksia. Leivoksilla
voi jatkossa herkutella Lounasravintola
Militariassa.
Kutsuvieraita vastaanottamassa olivat Viestikiltojen liiton puheenjohtaja ja Museoyhdistyksen hallituksen jäsen eversti Jukka Kauppila ja
Museoyhdistyksen varapuheenjohtaja Lasse Otranen puolisoineen.
ALLA OIKEALLA: Tykkimiehet ry:n
uusin elokuva ”Vaikea aika” sai ensiesityksensä avajaispäivänä. Elokuvan
on ohjannut jo tuttuun tapaan elokuvaohjaaja Tuomo Rysti. Elokuva kertoo
vuosista 1944–1948.
Sotamuseo luovutti museonjohtaja Jaakko Martikaiselle standaarinsa.
Sotamuseota edusti avajaisissa museon suunnittelija Lauri Haavisto. Pioneeri- ja suojelutarkastaja eversti Harri Kauppinen luovutti
museonjohtaja Jaakko Martikaiselle kolmen aselajin eteen tehdystä
uurastuksesta kenttälapion mallia 40.
Yleisöpäivänä Etelä-Hämeen Reserviläispiirin jäsenet opastivat
Eko-ammuntarastilla Tykkihallissa.
Yleisöavajaispäivänä lapset pääsivät ratsastamaan poneilla ja me muut
saimme ihailla Hämeen Ratsukillan komeita ratsureita ratsuineen.
5
uuden museon
KALEVI VIRTANEN
Tunnelma uudenkarheassa ilmastoidussa bussissa oli varhaisena
lauantaiaamuna 25.5. samalla kertaa sekä odottava että leppoisa.
Edes se, että retkiporukka suli lopulta vajaaseen 15 osallistujaan, ei
vaikuttanut mielialaan: nyt mentäisiin ”korkkaamaan” uusi museo,
josta tähän mennessä oli saatu vain lukea lehdistä. Porin Seudun
Tykistökilta olisi nimittäin ensimmäinen ”virallinen” kiltaretkiporukka,
jonka kohteena oli tykistö-, viesti- ja pioneerimuseoista fuusion kautta
synnytetty Museo Militaria. Museon juhlavat avajaiset oli pidetty vain
viikkoa aikaisemmin.
Bussimatka kesti kolmisen tuntia. Reitti kulki Porista Luvian,
Rauman ja Euran kautta Hämeenlinnaan – matkan varrelta poimittiin kyytiin kiltaveljiä.
Retkeläisten enemmistö toki
oli tykkimiehiä, mutta kun porukkaan kuuluivat muun muassa sotilasmuusikko ja aseseppä,
ja kun retkibussin kuljettajaksi
osui reserviläinen sinkoryhmän
johtaja, yhteiset puheenaiheet
pitivät huolen siitä, ettei matka
juurikaan tuntunut pitkältä.
Lounaspöytään, Hämeen
historialliseen linnaan päästiin pian puolenpäivän jälkeen.
Ruoka maittoi – edes se yleisesti
tiedossa oleva seikka, että härkä
varsin useasti kokee sukupuolenvaihdoksen teurastamisen
yhteydessä, ei retkiporukan ruokailua häirinnyt. Noutopöydän
mureaksi kypsennetty kokolihahärkä katosi lautasilta nopeasti.
Dokumenttielokuvalla
aloitettiin
Lounaalta ”singahdettiin särmästi” suoraan asiaan. Lin-
nasta oli vain muutaman
kymmenen metrin kävelymatka entisen Suomen Tykistömuseon, nykyisen Museo Militarian pääovelle. Museonjohtaja Jaakko Martikainen otti kiltaretkeläiset
vastaan asiantuntijan ottein.
Aluksi kuultiin lyhyt luento
siitä, millainen savotta uuden museon synnyttämisen
takana oli sekä katsaukset
nykyhetkeen ja museon tulevaisuuden visioihin.
Museon toiminnan päämääränä on tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kulttuuriperinnön
säilyttäminen tuleville sukupolville ja
tehtävänä kyseisten aselajien
kulttuuriperintöä koskevan
tiedon saatavuuden varmistaminen niiden kulttuuriperintöä tallentamalla ja säilyttämällä ja harjoittamalla tutkimusta, opetustoimintaa,
näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä järjestämällä museotapahtumia. Haastetta kerrakseen!
Hieman keskustelua aiheutti Suomenkin ratifioima
henkilömiinojen poistaminen vahvuudesta. Kuvan
keskellä oleva keltaiseksi maalattu esine ei kuitenkaan ole miina vaan viuhkapanos.
6
Museonjohtaja
Jaakko
Martikaisen esitelmän jälkeen
katsottiin Tykkimiehet ry:n
kustantama ja Tuomo Rystin
ohjaama dokumenttielokuva
Vaikea aika. Niin sanottuja
vaaran vuosia, valvontakomission, asekätkentä- ja sotasyyllisoikeudenkäyntien ja sotakorvausvuosien aikaa käsitellyt elokuva puhutteli retkiporukan melkoisen hiljaiseksi.
Dokumentti on ehdottomasti
katsomisen arvoinen: sen välittämään viestiin retkiporukka palasi vielä bussissa kotimatkallakin.
Jotain uutta,
jotain vanhaa…
Museon
elokuvateatterista
siirryttiin vähin äänin kahville
Lounasravintola Militariaan ja
sieltä edelleen museon näyttelytiloihin.
”Paljon on tuttua, mutta
paljon toki uuttakin”, euralainen kiltaveli Ilkka Tupala
summasi näyttelyn antia.
Museo oli Tupalan mielestä muuttunut edukseen vaikka viimeistely oli vielä hieman
kesken. Ja toden totta, näyttelyesineistöstä nousikin väistämättä mieleen häämenoihin
valmistautuvan morsiamen
varustaminen: jotakin uutta,
jotakin vanhaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä. Vai
miten se nyt menikään?
Niin tai näin, retkeilijät
ihastuivat näyttelyn ja suunnitelmallisuuteen ja näyttelyesineitä arvostavaan esillepanoon. Jopa raskaat, monisatakiloiset tykit oli nostettu
10–20 senttiä irti lattiatasos-
Kolmisen vuotta sitten varusmiespalvelunsa suorittaneen Markus Vatkan (kuvassa keskellä) ilme sen
sanoo: ”Tämä ei ole sotilaan punkka vaan pikemminkin sivarin makaus”.
ta omille korokehyllyilleen.
Myös esineiden selitetekstit
oli laadittu siten, että niiden
käyttötarkoitus kävi hyvin
selville. Museonjohtaja Martikainen toimi ryhmän oppaana ja hänen omasta sotilastaustaan johtuen runsaimmin suullista informaatiota
kierroksen aikana kuultiin
pioneeriaselajiin
liittyvistä
museoesineistä.
Eniten niin sanottua ”pulinaa” taisi kuitenkin aiheuttaa varusmiesten kasarmielämää esittelevä punkkakaappi -nurkkaus. Kolmisen
vuotta sitten oman varusmiespalveluksensa suorittanut Markus Vatka ei oikein
tahtonut saada silmiään irti
”totaalisen huonosti” pedatuista sängyistä. Museonjohtaja Martikainen lupasikin
korjata asiantilan pikimmiten – ja tarvittaessa omakätisesti!
Tyytyväinen
retkiseurue
Aikaa on aina liian vähän
minkä hyvänsä museon näyttelyyn tutustumiseen. Museo
Militaria ei ole poikkeus säännöstä: katseltavaa, keskusteltavaa ja kysyttävää olisi riittänyt vielä ainakin päiväksi ellei jopa pariksi. Vaikka näyttelyn rakentaminen oli vielä
hieman ”vaiheessa” etenkin
museon kolmannen kerroksen osalta ja vaikka valmiissa
kerroksissakin joistakin näyttelyesineistä selitetekstit vielä
puuttuivat, kiltaväen retkiseurue oli lauantaipäiväänsä
varsin tyytyväinen. Ainoaksi
miinukseksi koettiin vain se,
että aikaa varsinaiseen näyttelyyn tutustumiseen oli liian
vähän.
Alun perin Satakuntaan,
Kankaanpään
Niinisaloon
tykistövaruskunnan läheisyyteen, vanhaan kansakoulurakennukseen 1977 perustettu
tykistöaselajin erikoismuseo,
Tykistömuseo on pienestä
alusta kasvanut merkittäväksi kansainväliseksi aselajimuseoksi ja samalla tutkimusja matkailukohteeksi. Tykkimies on syystä ylpeä.
”Päätöntä menoa!” Tuon
luonnehdinnan kuulee usein
ja yhä useammin eri työyhteisöissä. Hektinen elämäntahti
ja tehokkuusvaatimukset kaikilla elämänalueilla takaavat
sen, että vauhtia riittää eikä
ole aikaa liiemmin ajatella. On
kuitenkin tehtäviä, joissa tärkein tuotos ovat riittävän tiedon, pohdinnan ja loogisen
ajattelun perusteella syntyvät
johtopäätökset ja ratkaisut.
Aika ajoin on siis itse kunkin
pysähdyttävä hetkeksi ja tuumattava, pitäisikö olla aikaa
ajatella.
Esimerkiksi
tarkastajan
johtoryhmineen on ajoittain
syytä pohtia, mihin tykistöä
ylipäätään tarvitaan. Tykistöjärjestelmän ylläpito ja kehittäminen on resursseja vievää
puuhaa. Nykypäivien niukkuudessa turhat investoinnit
ovat jopa kohtalokkaita. Siispä
kysymys kuuluukin: tarvitaanko maavoimissa nykymuotoista tykistöä?
Tykkimieheltä kysyttäessä vastaus on tietysti: ”Totta
ihmeessä”. Perustelujakin toki tarvitaan, koska epäilyksiä
todellisesta tarpeesta kuulee
aika ajoin esitettävän. Vastaargumentit kiertyvät usein toteamukseen, ettei nykymuotoisissa eikä tulevissakaan konflikteissa käytetä massiivisia
tykistökeskityksiä Tali-ihantalan malliin. Tässä yhteydessä
on muistettava puolustusvoimien, myös maavoimien päätehtävä: Suomen valtion sotilaallinen puolustaminen. Puolustuskyky rakennetaan ja ylläpidetään turvallisuusympäristön vaatimuksia vastaavaksi.
Siis valmistaudutaan pahimmassa tapauksessa torjumaan
hyökkääjä koko valtakunnan
alueella. Tähän tehtävään tarvitaan kaikki käytössä oleva
tulivoima maalta, mereltä ja
ilmastakin.
Suomalainen
tykistöjärjestelmä on luotu ja kehitetty
juuri maavoimajoukkojen tukemiseen. Tykistöjärjestelmän
osilla voidaan myös täydentää
tiedusteluja valvontaverkkoa
ja johtamisjärjestelmän palvelukykyä. Tärkein vaikutus
syntyy kuitenkin erityyppisten
ampumatarvikkeiden tuhovoimasta. Ammuttu kranaatti tai
ammus säästää ääritilanteessa
suomalaisten sotilaiden henkiä. Periaate olkoon: ”Uhraa
kranaatti, älä miestä.”
Tykistöä siis tarvitaan nykymuotoisessa ja tulevaisuudenkin maavoimien taistelussa. Suomalainen järjestelmä
perustuu vahvasti yksinkertaiseen, määrällisesti suhteellisen
vahvaan vedettävään kenttätykistöön. Miksi? Järjestelmä on
edullinen ylläpitää ja käyttää
ja se täyttää tehtävänsä pääosassa uhkamallien vaatimuksia. Kehittämispotentiaalia on
etsittävä suorituskyvyistä, joilla voidaan ratkaista taisteluja.
Erikoissuorituskyvyt ovat aina kalliita hankkia ja ylläpitää, joten niitä on hankittava
viisaasti ja panos-tuotossuhteita huolellisesti puntaroiden.
Juuri näin on suomalaista tykistöjärjestelmää ylläpidetty ja
kehitetty. Esimerkiksi voidaan
ottaa kaukomiinoittamiskyky,
joka on hankittu raskaiden raketinheitinyksiköiden myötä.
Vuoden merkittävin tykistöjärjestelmäharjoitus, Maavoimien vaikuttamisharjoitus
2013 on tätä kirjoitettaessa
kohta käsillä. Harjoitussisältöjä on jälleen kehitetty edellisen harjoituksen kokemuksin.
Puitteet tarjoavat erinomaisen
ympäristön useiden vaikuttamiskeinojen suunnittelun
ja käytön harjoittelulle. On
mieluisaa päästä esittelemään
harjoituskokonaisuutta pohjoismaisille kollegoille vuosittaisessa tarkastajatapaamisessa.
Harjoitusjärjestelmää on edelleen kehitettävä ja muistettava
pitää tässäkin jalat maan kamaralla. On ajoittain otettava
aikaa ajattelulle.
Puolustusvoimauudistus
etenee suunnitelmallisesti kohti vuoden 2015 tavoitetilaa.
Toiveissa on, että uusi järjestelmä vapauttaa aidosti resursseja päätoimintoihin. Materiaalia on kyettävä uusimaan ja
joukkoja on kyettävä harjoittamaan. Kahden vuosittaisen
MVH:n koulutusjärjestelmä
tarvitaan tavoitteiden mukaisesti käyttöön. Toivottavaa on
myös, että tykistöjärjestelmä
säilyttää vetovoimansa henkilöstöresurssien – asevelvollisten
ja palkatun väen – jakautumisessa. Myönteisen tykistöbrändin ylläpidossa ja kehittämisessä on jokaisella tykkimiehellä
roolinsa.
Koska seuraava tarkastajan tervehdys ilmestyy joulukuun numerossa, käytän tässä
tilaisuuden kiittääkseni tykistöyhteisöä saamastani tuesta ja
kannustuksesta tarkastajapestissäni. Kiitos kaikille! Toivon
samanlaisen myönteisen tuen
jatkuvan myös seuraajalleni
eversti Pertti Lahtiselle, kokeneelle ballistalle, joka aloittaa
tehtävässä marraskuun alussa.
Menestystä sinulle, Pertti, arvostetun ja hienon asejärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen
pyörteissä.
Näillä ajatuksilla päättäväisesti eteenpäin! Töitä on
tehtävä päivittäin päämäärä kirkkaana mielessä. Suomi
tarvitsee kattavaa sotilaallista
puolustuskykyä. Maavoimat
tarvitsee vahvan vaikuttajan
ja suorituskykyisen tulivoiman tuottajan: tykistön. Niin
– ”Uhraa kranaatti, älä miestä.”
Toivotan kaikille tykkimiehille – ja heitinmiehillekin
– palveluksessa ja reservissä
menestystä tehtävissä ja ajoittain aikaa ajatella. Käykäähän
myös sankoin joukoin Museo
Militariassa. Se on merkittävä
osa tykistöbrändiä ja sopivasti
Hämeenlinnassa hyvien kulkuyhteyksien äärellä.
Eversti Esko Hartikainen
7
Vapaaehtoistoimintaan on vetoa
Vapaaehtoistyö on merkittävä voimavara yhteiskunnassa.
Se tarjoaa kansalaisille erilaisia
mahdollisuuksia tehdä mielekkäitä asioita monella eri alalla. Vapaaehtoistyöllä voidaan
myös ylläpitää tai täydentää
monia sellaisia toimintoja,
joihin yhteiskunnan resurssit
eivät yksin riitä, ja näin tuottaa yhteiskunnalle merkittäviä
säästöjä. Monet järjestöt tarjoavat vapaaehtoistyömahdollisuuksia myös ulkomailla.
Pari vuotta sitten tehdyn
tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyö on varsin tehokasta.
Tulos perustuu rahalliseen panostukseen suhteessa tehtyihin työtunteihin. Esimerkiksi
terveydenhuollon ja sosiaalitoiminnan alan kustannukset
olivat noin 23 euroa tunnilta,
kun SPR:lle tehdyn vapaaeh-
toistunnin kustannukset olivat
alle kolme euroa. Vapaaehtoistoimijoille ei makseta palkkaa,
mutta heille voidaan korvata matka- ja muita kuluja. Vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Tutkimuksessa selvitettiin Mannerheimin
Lastensuojeluliiton, Suomen
Pelastusalan Keskusjärjestön
(SPEK), Suomen 4H-liiton sekä SPR:n vapaaehtoistyön kansantaloudellisia vaikutuksia.
Mainituissa järjestöissä tehdään vapaaehtoistyötä yhteensä lähes 11 miljoonaa tuntia
vuodessa. Tuntimäärä vastaa
noin 6700 henkilötyövuoden
panosta, minkä kansantaloudellinen arvo on peräti 132
miljoonaa euroa. Ei siis mikään vähäinen summa, ja kyseessä on vain neljän järjestön
jäsenten panos. Ilman vapaaehtoistyöntekijöitä tämä kaikki jäisi yhteiskunnan tehtäväksi. Todennäköisemmin näitä
töitä ei tekisi kukaan tai ainakaan niitä ei tehtäisi nykyisessä laajuudessaan. Onkohan
kukaan laskenut vapaaehtoisen maanpuolustuksen taloudellista arvoa? Todennäköisesti
kyse on merkittävästä panoksesta.
Vapaaehtoistyön tarkkaa
rahallista arvoa on vaikea mi-
tata, sillä kaikkea vapaaehtoistyötä ei tilastoida eikä sitä
voida verrata suoraan palkkatyöhön sen erilaisen luonteen
vuoksi. Lisäksi vapaaehtoistyön vaikutukset ulottuvat
paljon laajemmalle yhteiskuntaan kuin pelkästään kansantalouteen.
Näiden neljän järjestön lisäksi laajaa vapaaehtoistyötä
tehdään muun muassa maanpuolustusjärjestöissä, urheiluja metsästysseuroissa, nais- ja
nuorisojärjestöissä, terveysalan
järjestöissä,
seurakunnissa,
kouluissa, vapaapalokunnissa
ja monissa muissa yhteisöissä. Suomalaiset ovat ahkeria
vapaaehtoistyön tekijöitä, sillä
runsas kolmannes 15–74-vuotiaista harrastaa vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä on
mukana vuosittain 100 000,
SPR:ssä 45 000 ja yli 500 vapaapalokunnassa 15 000 kansalaista.
Mikä sitten motivoi ja innostaa ihmisiä vapaaehtoistyöhön? Halu saada hyvää
mieltä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, saada jotakin konkreettista
ansioluetteloonsa,
saada työkokemusta tai tulla huomioiduksi ovat keskeisimmät motiivit. Esimerkiksi
SPR:n toiminnassa ihmisiä
kiinnostaa halu auttaa muita,
palkitsevat ihmissuhteet sekä
toiminta järjestön ihanteiden
ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Joku on joskus saanut
itse apua ja haluaa vastavuoroisesti auttaa muita. Sosiaalista vastuuta tunteva henkilö
pitää velvollisuutenaan auttaa
itseään huonommassa asemassa olevia ihmisiä.
Vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä mukana olevat
ovat keskimääräistä maanpuolustushenkisempiä miehiä
ja naisia, jotka haluavat kehittää sotilaallisia tietojaan ja
taitojaan muun muassa ammunnassa, kuntoilussa, aselajitaidoissa, arjen turvallisuusasioissa ja erätaidoissa. Myös
veteraani- ja sotilasperinteen
ylläpito sekä vaaliminen ovat
tärkeitä monille kansalaisille.
Reserviläisille motiivina saattavat olla ylennykset, joihin
osaltaan vaikuttavat kertausharjoitusvuorokaudet.
Motiivien kirjo olla mukana vapaaehtoistyössä on hyvin
laaja ja perusteet ovat monenlaisia riippuen vapaaehtoistoiminnasta. Ja mikä tärkeintä:
tekemistä kyllä riittää kaikille
halukkaille.
Harri Kainulainen
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
uutisia
8
Tykistön tarkastaja ja
Tykistöprikaatin komentaja vaihtuu
Suomi mukaan
kyberharjoituskonseptiin
Tykistöprikaatin komentaja
eversti Pertti Lahtinen on
määrätty tykistön tarkastajaksi Maavoimien Esikuntaan Mikkeliin 1.11.2013
lukien.
Uudeksi Tykistöprikaatin komentajaksi on määrätty eversti Mikael Feldt
Puolustusministeri Carl Haglund on hyväksynyt Suomen
osallistumisen Euroopan puolustusviraston (EDA) kybertyötä tukevaan aiesopimukseen. Aiesopimuksen maat sitoutuvat määrittelemään yhdessä yhteiset suorituskykyvaatimukset kyberharjoitusten
ja -koulutuksen alalla.
Käynnistettävä yhteistyö
1.11.2013 alkaen. Eversti
Feldt palvelee tällä hetkellä
Porin prikaatin esikuntapäällikkönä ja hän on toiminut
aiemmin muun muassa puolustusvoimain komentajan adjutanttina sekä Jääkäritykistörykmentin komentajana Panssariprikaatissa.
tähtää tarvittavien suorituskykyjen
harmonisointiin
harjoitusten saralla. Hankkeessa tarjotaan lisäksi asiantuntija-apua harjoitusympäristöjä rakentaville maille.
EDA on valmistellut kybertyötä Viron johdolla vuodesta 2012. Viron ja Suomen
lisäksi hankkeeseen osallistuvat Alankomaat ja Itävalta.
Toivotan aluksi koko lehden
lukijakunnalle hyvää alkanutta kesää. Kirjoittelen tätä
palstakirjoitusta kotini parvekkeella auringon paistaessa,
lintujen visertäessä ja kasvien
siitepölyjen pelmahdellessa
tuulen puuskien ja pienempien henkäysten mukana.
Toivottavasti kirjoitustyökaluna käyttämäni kannettava
tietokone ei ole kovin siitepölyallerginen ja kestää maisemakonttorityöskentelyn rasitukset.
Kevätkauden
tapahtumia perinteiseen
tapaan
Suomen Tykistön päivän juhlallisuuksia vietettiin Helsingissä 6.3.2013. Tykistökenraali Nenosen haudalle laskettiin seppele, yhdistys piti
sääntömääräisen kevätkokouksensa, iltajuhlassa kuultiin
Pekka Vasaran esitelmä tykistökenraali Nenosen viestitoimintaan liittyvästä tutkimuksesta ja kehitystyöstä sekä tykistön tarkastajan, eversti Esko Hartikaisen, esitelmä
tykistön kehitysnäkymistä ja
tulevaisuudesta. Palkitsemiset kuuluivat ohjelmaan tykkimiesillallisen kera.
”Vaikea aika”dokumenttielokuva
valmistui
Dokumenttielokuvatuotanto
on saanut jatkoa. Sodasta Rauhaan dokumenttifilmin II osa,
nimeltään Vaikea aika, käsittelee Suomen vaiheita toisen maailman sodan päättymisen jälkeisenä aikana 1940-luvun loppupuolelta aina 1950-luvulle.
Elokuva julkistettiin virallisesti
Hämeenlinnassa 17.5.2013 pidetyn Museo Militarian avajaisjuhlan yhteydessä. Kuten
aiemmatkin tuotetut dokumenttielokuvat, tämä filmi on
myynnissä Museo Militarian
museomyymälässä ja sitä esitetään museovieraille museon
elokuvasalissa. Filmin esitysoikeudet on myyty Yleisradiolle,
joka tulee esittämään filmin ohjelmistossaan tulevaisuudessa.
Yhdistys toivoo, että jäsenistö
(yhdistyksen ja jäsenyhdistysten
henkilöjäsenet) sekä myös suuri sotahistoriasta kiinnostunut
yleisö hankkisi filmin omiin kotiteattereihinsa.
Yhdistyksen
ylimääräinen kokous
Yhdistyksen ylimääräinen kokous pidettiin Museo Militariassa
Hämeenlinnassa
8.5.2013. Kokous päätti, että Tykkimiehet ry luovuttaa Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys
ry:lle (Museo Militaria) museokäytössä olleen omistamansa irtaimiston, kuva-, esine- ja arkistokokoelmat sekä
kirjaston. Irtaimiston arvoon
tehtiin ennen sen luovuttamista alaskirjaus. Irtaimisto luovutettiin tasearvoltaan
160 247,00 euron suuruisena.
Kuva-, esine- ja arkistokokoelmat sekä kirjasto luovutettiin
ilman tasearvoa.
Vastaavalla tavalla myös
Pioneeriaselajin Liitto ry ja
Viestikiltojen Liitto ry ovat
luovuttaneet omat museokäytössä olleet omaisuuserät
Museo Militarialle.
Museo Militaria
Museo Militarian avajaisia
viettiin Hämeenlinnassa 17.–
18.5.2013. Perjantaina 17.5
järjestettiin museon lipunnaulaustilaisuus lipun vihkimisineen sekä vietettiin runsaslukuisen kutsuvierasyleisön läsnä ollessa Museo Militarian
virallisia avajaisia. Lauantaina
18.5. avajaistilaisuus jatkui
yleisölle avoimena tapahtumapäivänä. Väkeä oli paikalla
myös lauantaina runsaslukuisesti. Tykkimiesten, pioneerien ja viestimiesten panostukset sekä järjestelyt museon avajaistapahtumaan saivat
hyvän vastaanoton ja kiitosta
monelta taholta.
Museo Militaria, joka esittelee tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien historiaa ja toimintaa, on tutustumisen arvoinen
kohde. Uudistetun museon sisänäyttelytilat alkavat olla tätä
kirjoitettaessa viimeistelyä vaille valmiina. Ulkonäyttelyn rakentaminen jatkuu kesäkaudella 2013. Toivottavasti ennätätte käydä paikan päällä vaikkapa pienen retkiseurueen kera,
tutustumassa uuteen museoon.
Aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä kohtuullisten ja raikastavien sadekuurojen kera teille
kaikille!
Kari Halonen
Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja
uutisia
Suomeen
kriisinhallintaveteraaniohjelma
Tykistön päivänä 6.3.2013 laskettiin seppele Hietaniemen hautausmaalla Tykistökenraali Nenosen haudalle. Kuva: Matti Soini.
Puolustusministeriö on päättänyt kriisinhallintaveteraaniohjelman laatimisesta. Tavoitteena on tehostaa sotilaallisissa
kriisinhallintatehtävissä palvelevien ja palvelleiden tukitoimia. Ohjelmassa korostuu erityisesti kriisinhallintatehtävissä
toimivien psykososiaalinen tuen kehittäminen.
Palveluksen aikaista perheiden ja lähiomaisten vertaistukea kehitetään yhteistyössä
Suomen Rauhanturvaajaliiton
kanssa. Puolustusvoimiin perustetaan myös uusi henkilöstötukikoordinaattorin tehtävä, jonka toimenkuvaan kuulu kansallisesti koordinoida ja
kehittää kriisihallintahenkilöstön tukea.
Kriisinhallintaveteraanien
tukitoimien kehittäminen tehdään muilta osin täysin erillään
sotaveteraanien ja sotainvalidien tuen kehittämisestä.
9
Maavoimat näytti
iskukykynsä Etelä-Lapin kairassa
Maavoimien vaikuttamisharjoitus järjestettiin Rovajärven harjoitusalueella 13.–24.5.2013. MVH2013 oli puolustusvoimien suurin ampumaharjoitus vuonna 2013. Harjoitukseen osallistui joukkoja ilma- ja
merivoimista sekä miltei kaikista maavoimien joukko-osastoista.
Harjoitus muodostui tykistön taisteluosasto- ja järjestelmäharjoituksista, maavoimien panssarintorjunta- ja panssarivaunuharjoituksesta
sekä rajajoukkojen harjoituksesta. MVH2013 oli laaja ja vaativa
usean aselajin sekä järjestelmän yhteistoimintaharjoitus.
Harjoitus toimi myös kesäkuussa kotiutuvien varusmiesten loppusotana. Harjoituksen johtajan Tykistöprikaatin
komentaja eversti Pertti Lahtisen mukaan harjoitus tarjosi asevelvollisten koulutuksen
ohella erinomaiset puitteet
tutkia ja kehittää sotavarustusta sekä harjaannuttaa kantahenkilökuntaa niin kouluttajina kuin sodan ajan joukon
johtajina.
Järjestelmäharjoitusvaiheen johti Tykistökoulun johtaja everstiluutnantti Pertti
Holma. Harjoitus oli jatkoa
vuoden 2012 harjoitukselle,
mutta nyt sen sisältöä oli laajennettu entisestään. Mukana
oli merkittävä pioneeriosuus
linnoittamisen ja suojan tutkimuksen muodossa, ja panssarintorjuntaharjoituksiin oli
lisätty nyt myös panssarivaunujoukkoja.
AMOS -kranaatinheitinjärjestelmä Patria AMV -alustalla.
Kuva: Puolustusvoimat, Miska Reuhkala
Koulutustason mittaus
suoritettiin 19. toukokuuta
Kaikki palkitut.
TEKSTI: PUOLUSTUSVOIMAT, HANNI HUHTAMAA
KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT, MISKA REUHKALA
JA HANNI HUHTAMAA
Rovajärven maastossa otettiin
mittaa taisteluosastoista koulutustason mittauksessa. Taso oli
korkea ja kaikki ylsivät kiitettäviin suorituksiin. Voiton vei tällä kertaa Kainuun prikaati.
Koko päivän kestänyt koulutustason mittaus nosti osastojen
motivaation ja taistelutahdon
aivan uudelle tasolle. Mittaus oli
tasainen ja erot taisteluosastojen
välillä vähäisiä. Tykistön tarkastaja, eversti Esko Hartikainen
oli tyytyväinen jokaisen osaston
tuloksiin. Hänen mukaansa kukaan ei epäonnistunut täysin.
- Tulokset olivat viime vuosiin verraten paremmat. Koulutustason mittauksella on pitkät
perinteet ja se varmasti motivoi.
Toivottavasti hyvä kiertää ja tulevaisuudessa on eri osastojen
vuoro olla kärjessä, kommentoi
Hartikainen.
Taisteluosasto 31:n tulenjohtajan, kokelas Santeri Teinin
10
mukaan mittauksessa sai mennä
ihan tosissaan.
- Kyllä siellä hiki tuli! Kokonaisuus meni täydellisesti, parhaiten onnistuivat mittaamiset.
Myös partio toimi todella hyvin, kehuu Teini.
Myös harjoituksen johtajan
apulaisen, majuri Pauli Pukaralammin mukaan koulutustason mittaus meni kaikin puolin
loistavasti.
- Kaikki joukot onnistuivat
hyvin. Tavoitteena oli, että jokainen saa onnistumisen tunteita ja se tavoite saavutettiin, hän
toteaa.
Koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Pertti Holma oli
puolestaan erityisen tyytyväinen
tulen osuvuuteen.
- Se oli niin hyvä, että kyllä se
selkeästi pistää hymyilyttämään.
Legendaarisen V.P. Nenosen
tykin sai mukaansa 2. Mekanisoitu taisteluosasto.
Koulutustason mittauksen
tulokset MVH2013
TYKISTÖ
2. Mekanisoitu taisteluosasto,
823 pistettä
Taisteluosasto 33, 798 pistettä
KRANAATINHEITIN
2. Mekanisoitu taisteluosasto,
479 pistettä
TAISTELUOSASTOT
Taisteluosasto 31 (KAIPR),
1692 pistettä
2. Mekanisoitu taisteluosasto
(PSPR), 1687 pistettä
Taisteluosasto 33 (KARPR),
1675 pistettä
Taisteluosasto 32 (TYKPR,
PORPR), 1506 pistettä
TAISTELUOSASTO 31:n muodostivat Kainuun prikaatin joukot
ja sen pääkouluttajana toimi rykmentin komentaja everstiluutnantti
Markku Puustinen.
TAISTELUOSASTO 32:n
muodostivat esikunta, jääkärikomppania, raskas patteristo ja
kranaatinheitinkomppania ja sen
pääkouluttajana oli Satakunnan
tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Paavo Keskiruusi.
TAISTELUOSASTO 33:n selkärangan muodostivat Karjalan prikaatin ja Pohjois-Karjalan prikaatin
joukot. Harjoituksen viimeisellä
viikolla osastoa vahvennettiin
Kainuun prikaatilla. Osaston
pääkouluttajana toimi Karjalan
tykistörykmentin komentaja majuri
Juha Tuhkanen.
MEKANISOIDUN TAISTELUOSASTO 2:n muodosti Jääkäritykistörykmentti. Taisteluosaston
komentajana toimi everstiluutnantti Asko Kopra taistelijaparinaan
tulenjohtokomentaja kapteeni Ville
Hukkanen.
Kankaanpään Seudun Tykistökilta muisti Riku Huhtasaloa. Muistamisen luovuttivat
Pekka Termala ja puheenjohtaja Hannu Vettenranta.
Eversti Pertti Lahtinen luovutti Suomen Kenttätykistösäätiön myöntämän vuoden tykkimiesteko -palkinnon.
”Voikohan sillä ampua?” Asiaa tutkivat eversti Pertti
Lahtinen ja musmaj Riku Huhtasalo.
”Kerran rakuuna, aina rakuuna”
palasi Lappeenrantaan
SIRKKA OJALA
Ystävänpäivänä 14. helmikuuta Niinisalon Sotilaskodissa vietettiin iltaa lämpimissä tunnelmissa upean konsertin merkeissä, kun sympaattinen kapellimestari, musiikkimajuri Riku Huhtasalo jätti jäähyväisiään
Satakunnan Sotilassoittokunnalle sekä runsaalle joukolle ystäviään.
Itsellenikin Rikun siirtyminen pois Satakunnan Sotilassoittokunnan
riveistä tuli täytenä yllätyksenä. Asia selvisi vasta, kun löysin postilaatikostani kutsun läksiäiskonserttiin.
Musiikkimajuri Riku Huhtasalo ehti vaikuttaa Pohjanmaan ja Satakunnan alueella
reilun kahdenkymmenenyhden vuoden ajan ja jätti pysyvän jälkensä pohjanmaalaisten, satakuntalaisten ja pirkanmaalaistenkin musiikinystävien sydämiin. Rikulle itselleen
komennus uuteen tehtävään
Rakuunasoittokuntaan ei tullut yllätyksenä, sillä ensimmäinen kutsu Lappeenrantaan
tuli kuulemma jo vuosi sitten.
Rikulle Rakuunasoittokunnan rivit ovatkin entuudestaan
tuttuja. Vuonna 1986 hän astui
varusmiespalvelukseen Uudenmaan Rakuunapataljoonaan
ja varusmiespalveluksen suoritettuaan hän siirtyi Lappeenrannan varuskuntasoittokuntaan. Lappeenrannasta tie kulki vuonna 1991 Pohjanmaalle,
jossa hän vaikutti Pohjanmaan
Sotilassoittokunnassa yhdeksän vuotta suorittaen samalla
loppuun virkauraansa kuuluvat opinnot. Satakunnan Sotilassoittokunnan päällikkyys
tarjoutui Huhtasalolle vuonna
2000. Aika Niinisalossa on ollut levytysten kulta-aikaa: CD
Juhlamarssi ilmestyi heti vuonna 2001, Kirje sieltä jostakin
vuonna 2003 ja Maakuntalauluja tenori Jyrki Anttilan
kanssa vuonna 2006. Viimeisin
levytys on vuonna 2008 Jukka
Kuoppamäen kanssa tehty Sininen ja valkoinen.
limestari musiikkimajuri Huhtasalolle. Palkinto onkin hieno
tunnustus Soittokunnan pitkästä työrupeamasta. Vuoden
2013 loppuun asti Satakunnan
Sotilassoittokunta jatkaa matkaansa täyttä vauhtia apulaiskapellimestarinsa johdolla.
Kuten Osmo Olkkonen
leppoisassa ja viihdyttävässä
konserttijuonnossaan totesi:
”kerran rakuuna, aina rakuuna”. Ympyrä on nyt siis Rikun
osalta sulkeutunut. Me jääm-
me mielenkiinnolla odottamaan, miltä Riku näyttää luurankotakissa ja millaisia hienoja sävellyksiä hän saa aikaan
lappeenrantalaisten musiikkivirtuoosien parissa. Eihän
Riku toki hylkää Satakuntaa,
sillä Osmo Olkkosen sanoja
lainatakseni: ”Viikot kuluvat
nyt siis matkalaukkumiehenä,
työtehtävissä Maasotakoulun
siipien suojassa Saimaan rannalla ja viikonloput – nähtävästi Satakunnassa.”
OIKEALLA: Musiikkimiehen
upea läksiäiskakku oli kaunis
katsella ja makea sisältä.
ALLA: Satakunnan Sotilassoittokunnan ja Pohjanmaan
Sotilassoittokunnan yhteistyö
on hioutunut vuosien kuluessa
saumattomaksi.
Vuoden tykkimiesteko
Satakunnan Sotilassoittokunnalle
Konsertti-ilta sai arvoisensa
kruunun, kun Tykistöprikaatin
komentaja eversti Pertti Lahtinen yllättäen kipusi Sotilaskodin lavalle ja luovutti Suomen
Kenttätykistösäätiön myöntämän Vuoden tykkimiesteko
-palkinnon Satakunnan Sotilassoittokunnalle ja sen kapel-
11
Sukellusvene Vesikon
kunnostustyöt
Suomenlinnakeskuksessa laajempi näyttely
JUHA JOUTSI
Suomenlinnassa olevalle museosukellusvene Vesikolle on kahden vuoden ajan tehty remonttia, joka on nyt valmistunut. Vene
avautui uudessa värityksessä yleisölle 8.5.2013.
Suomen viides ja viimeinen
sukellusvene Vesikko valmistui 1933 Turussa CrichtonVulcanin telakalta. Vene oli
telakan oma hanke, johon valtiolla oli osto-oikeus. Veneen
nimi oli vuoteen 1936 asti sama kuin telakan numero eli
CV 707. Nimen Vesikko vene sai 30.4.1936. Vesikko otti
osaa talvi- ja jatkosotaan. Jatkosodassa heinäkuussa 1941
se torpedoi neuvostoliittolaisen kuljetusalus Vyborgin, mikä jäi sen ainoaksi upotukseksi. Vesikko laski lippunsa viimeisen kerran 15.12.1944.
Rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet, ja muut
neljä venettä myytiin romuksi vuonna 1953. Vesikko pysyi vielä joitakin vuosia säilytyksessä ennen lopullista hylkäystä ja välttyi täpärästi romuttamiselta vuonna 1959.
Veteraanien vaatimuksesta ja
Puolustusvoimien päätöksellä
se siirrettiin Suomenlinnaan
vuonna 1963. Alkoi kymmenvuotinen kunnostustyö, ja
yleisölle vene avattiin Merivoimien vuosipäivänä 9.7.1973.
Kölin alta korroosiota
Veneen ulkosäilytys ja sijainti lähellä vedenpintaa eivät
12
säilytysaikana ennen museointia. Aluksen sisäosien laitteita on nyt osittain palautettu
ja entisöity. Nämä työt, kuten osan kannen metallitöistä,
suoritti Besase Oy. Laitteiden
kunnostukseen kuului muun
muassa syvyysruorien osoittimien kytkentä, eli kävijä
voi syvyysruoria kääntäessään
todeta vastaavan peräsimen
asennon muutoksen. Aluksen
puheputket on myös kunnostettu – kävijät voivat puhua
keskenään veneen keskuksen
ja koneosaston välillä. Aivan
kaikkea ei saatu kunnostettua, mutta kävijää odottaa silti ainutlaatuisen alkuperäinen
1930-luvun sukellusveneen
interiööri.
ole olleet hyväksi säilymisen
kannalta. Köli on ollut niin
matalalla, että korkea vesi on
syksyisin saattanut täyttää sen
osittain, ja veden sisältämä
suola on jäänyt syövyttämään
rakenteita. Säiden armoilla
oleva puukansi on jouduttu
uusimaan pariin kertaan jo ennen 2000-lukua.
Vuonna 2010 käynnistettiin veneen suurin museoaikainen peruskorjaus. Hankkeen tekniseen johtoon saatiin
insinöörikomentaja evp. Erkki Virtanen, jonka laivatekninen asiantuntemus on ollut hankkeessa korvaamaton.
Keskeinen osa projektia on
ollut veneen nostaminen paikoillaan siten, että korkea vesi ei enää yllä alimpiin rakenteisiin. Nosto toteutui eräiden
teknisten ongelmien jälkeen
marraskuussa 2011. Venettä
nostettiin 80 cm ylöspäin, ja
nosto-operaatio kesti noin viikon. Noston suoritti Suomenlinnassa toimiva Alfons Håkans -telakka.
Nyt alkoivat varsinaiset
korjaustyöt. Kölin peitelevyt
jouduttiin uusimaan kokonaan. Keväällä 2012 työt keskeytettiin veneen avoinnapitokauden ajaksi ja ne jatkuivat
taas syksyllä. Poikkeuksellisen
sateinen syksy ja kylmä kevät
vähensivät käytettävissä olleiden työpäivien määrää, mutta
kaikki suunnitellut työt saatiin
kuitenkin tehtyä.
Töiden yhteydessä havaittiin myös vakavia korroosiovaurioita veneen peräosassa
muotorungon ja painerungon
välissä. Nämä saatiin korjattua, mutta jollei mitään olisi
tehty, olisi perä saattanut olla
korjauskelvoton muutaman
vuoden sisällä. Kevään 2013
kuluessa rakennettiin myös
uusi puukansi, jonka teki Oy
Spinkkilä ltd.
Vesikko sai uudet värit
Hankkeen kuluessa tehtiin
aluksen ulkoasua koskevia
päätöksiä. Vesikko on koko
museoaikansa ollut 1930-luvun rauhanaikaisissa väreissä,
ja nyt päätettiin maalauttaa
se vuoden 1943 mustavalkoiseen naamiokaavioon. Toinen
merkittävä muutos on 20 mm
Madsen konetykin asennus
paikoilleen
komentotornin
eteen. Tykki ei ole Vesikon alkuperäinen mutta samaa tyyppiä. Konetykin jalka oli Vesikossa täysin omanlaisensa. Siitä rakennettiinkin kopio Merivoimien Upinniemen korjaamolla.
Aluksesta otettiin tai varastettiin jonkin verran osia sen
Tänä vuonna 80 vuotta täyttävää Vesikkoa esitellään myös
Suomenlinnakeskuksessa 8.5.
avattavassa Sukellusveneet Suomessa -näyttelyssä, jossa esitellään sukellusvenetoimintaa Suomen lähialueilla ensimmäisestä maailmansodasta
2000-luvulle. Näyttelyssä on
esillä osin ennennäkemätöntä
filmi- ja kuvamateriaalia.
Vesikko on Sotamuseon
suosituin yksittäinen käyntikohde. Siihen on vuodesta 1973 alkaen tutustunut jo
noin miljoona kävijää. Nyt
suoritetut kunnostustyöt pelastavat sen vielä seuraavalle
sukupolvelle. Ennemmin tai
myöhemmin alus on kuitenkin saatava sisätilaan, jos sen
halutaan säilyvän.
VESIKKO
Crichton-Vulcan 1933
Uppouma pinnalla: 248 t
Sukelluksissa: 298 t
Pituus: 40,9 m
Leveys: 4,0 m Syväys 4,0 m
Koneet: Diesel 2x350 hv,
Sähkömoottorit: 2x180 hv
Nopeus: pinnalla 13 s,
sukelluksissa 9 s
Aseistus: 3-53 cm torpedoputkea, 20 mm konetykki,
7.62 mm kk
Miehistö: n. 20 henkeä
Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin –
Sotamuseon väliaikainen
perusnäyttely avattu Liisankadulla
TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVAT: SIRKKA OJALA
Talvisotanäyttelyn päätyttyä joulukuun lopussa 2012 aloitettiin Sotamuseossa välittömästi vanhan näyttelyn purkaminen ja uuden rakentaminen. Vajaassa kahdessa
kuukaudessa mittava työ oli saatu päätökseen. Uuden väliaikaisen perusnäyttelyn
Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttelyn avasi 7. maaliskuuta Pääesikunnan
päällikkö vara-amiraali Juha Rannikko.
Museovieraalle on tarjolla läpileikkaus Suomen sotahistoriasta hakkapeliitoista nykypäivään. Näyttely tarjoaa
kuvien, tekstien, esineiden ja
multimedioiden avulla läpileikkauksen Suomen sotahistoriasta ja itsenäisen Suomen
Puolustusvoimien historiasta.
Perusnäyttelyn
luonteeseen
kuuluu, että se tarjoaa lyhyen
katsannon kaikkiin merkittäviin Suomen sotahistorian tapahtumiin. Tiedon syvyyttä
voi laajentaa tutustumalla esimerkiksi multimedioihin tai
syventäviin teemateksteihin.
Tarkoituksena on saada kävijälle lyhyt yleiskäsitys Suomen
menneisyydestä ja sen käymistä sodista sekä täydentää ja syventää jo aikaisemmin hankittua tietoutta.
Menneisyyttä esineitten
kautta
Aidot esineet ovat suurelle osalle vierailijoista syy tulla
museoon. Esimerkiksi British
Museumissa vierailun tärkein
syy voi olla nähdä Magna Carta. Teksteihin tutustuminen
saattaa jäädä tuossa massiivisessa museossa vähemmälle.
Sotamuseon näyttelytilat eivät
luonnollisesti ole yhtä massiiviset kuin British Museumilla, mutta mielenkiintoisia esineitä on silti runsaasti esillä.
Yksittäisenä nostona voidaan
ottaa neuvostoliittolaisen puoluepoliitikon Sergei Kirovin
pronssipatsaan pää. Patsas räjäytettiin Itä-Karjalassa 1943,
kun pronssia tarvittiin suomalaisten kenraalien rintapysteihin. Räjäytys toteutettiin siten, että pää säilyi ehjänä, ja taiteilija Sakari Tohkan
pronssisia rintapystejä on nyt
museossa Kirovin pään yhteydessä näytteillä. Esineen tarina kuvaa hyvin sodan aikana
tehtäviä ratkaisuja – vihollisen
taiteella ei paljon arvoa annettu. Merkittävien esineiden lista on pitkä sisältäen materiaalia kaikista merkittävistä käännekohdista Suomen sotahistoriassa.
Koko Maanpuolustuskorkeakoulu näyttelyä
tekemässä
Tämänkaltaista suurta näyttelyä tehtäessä on siihen luonnollisesti sidottu koko Sotamuseon henkilöstö useamman
kuukauden ajaksi. Sotamuseon
kaikki muut toiminnot elivät
hiljaiseloa, kun näyttelyä tehtiin. Maaliin kuitenkin lopulta
päästiin. Tärkeänä apuna ovat
olleet myös MPKK:n muut yksiköt. Esimerkiksi Kuvakeskus
on tehnyt todella suuren työn
kuvataulujen ja Kielikeskus
käännösten suhteen.
Remonttia odotellessa…
Näyttely on väliaikainen ja
päättyy vuoden 2015 lopussa. Väliaikaisuus liittyy Liisankatu 1:n remontin tarpeeseen,
mutta ainakaan tätä kirjoitettaessa ei päätöstä remontin
aloittamisesta ole vielä tehty.
Nyt kuitenkin kävijöille on
mahdollisuus tutustua Sotamuseon kokoelmien helmiin
– tilaisuus kannattaa siis käyttää hyväkseen. Erityisesti Puolustusvoimien henkilökunnan
kannattaa muistaa, että henkilökortilla pääsee ilmaiseksi
näyttelyyn seurueen kanssa.
Myös opastukset ovat ennakkoon varattuna ilmaisia.
SOTAMUSEON KOHTEET
Juhlapyhien osalta tarkista aukioloajat Sotamuseon
nettisivuilta: www.sotamuseo.fi
VÄLIAIKAINEN PERUSNÄYTTELY
Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin
Avoinna ma suljettu, ti-to klo 11–17, pe-su klo 11–17
Liisankatu 1, Helsinki
SUOMENLINNA
Sotamuseon Maneesi
Autonomiasta Atalantaa
Iso-Mustasaari, Suomenlinna
Avoinna joka päivä klo 11–18, 30.9.2013 asti
SUKELLUSVENE VESIKKO
Susisaari, Suomenlinna
Avoinna joka päivä klo 11–18, 31.8.2013 asti
13
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2013 merkkipäivien mahdolliset
muutokset pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite
Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602
tai mpt 040 451 5229
Numeron 3/2013 aineistopäivä on 21.8.2013 ja ilmestymisviikko 38
Tykkimiehet ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050
62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi
Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16
A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575
9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry ja
Uudenmaan
tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312
0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi.
Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)
nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu
12, 33500 Tampere, mp 0503688460
sirkka.ojala(at)gmail.com, jäsensihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at)
jaakaritykistonkilta.fi.
Taloudenhoitaja
Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800
Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400
480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
14
Kainuun Tykistöja Heittimistökilta
Yhteystiedot:
KAINUUN TYKISTÖ- JA HEITTIMISTÖKILTA RY
Viertokatu 19 A, 87150 KAJAANI
kaithkilta(at)gmail.com
http://www.kaithkilta.vuodatus.net
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, mp
0445646667. jrytty(at)gmail.com, sihteeri Antti Laakkonen, mp 0452097505,
antti.laakkonen(at)gmail.com,
jäsensihteeri Ville Tuovinen, mp 050 511 9414,
vtuovi(at)gmail.com.
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Kiltaretki Mikkeliin 9.2.
Kilta järjesti 9.2. vuoden ensimmäisen
retken Mikkeliin yhteistyössä Mikkelin
seudun tykistökillan kanssa. Vierailukohteena oli jatkosodan aikainen päämajan
viestikeskus Lokki, joka sijaitsee Naisvuoren luolassa. Lämpimät kiitokset Mikkelin tykkimiehille hyvästä yhteistyöstä.
Kiltailta Helikopterikillan vieraana Utissa 6.3.
Tutustuimme Utin helikopteritoiminnan
historiaan Helikopterikillan perinnetiloissa Suomen Tykistönpäivänä, tykistökenraali Nenosen syntymäpäivänä, 6.3. klo
18.00. Historian ja toiminnan esittelijänä toimii Helikopterikillan puheenjohtaja
Kari Kinnunen. Killan tiloissa oli erittäin
paljon suomalaisen helikopteritoiminnan
historiaan liittyvää esineistö ja kirjallista
aineistoa.
Karjalan tykistörykmentin komentaja
vaihtui 1.4.
Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Pasi Pasivirta siirtyi
Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitoksen johtajaksi. Rykmentin komentajan tehtävän otti vastaan majuri
Juha Tuhkalainen. Kilta onnittelee nimityksistä ja toivottaa menestystä uusissa
tehtävissä.
Kevätkokous Lappeenrannassa 17.4.
Karjalan tykistökillan kevätkokous pidettiin perinteisesti Lappeenrannassa17.4,
paikkana tällä kerralla Maasotakoulu. Kokouksen puheenjohtajana toimi Seppo
Lahtela ja sihteerinä killan sihteeri Sini
Timonen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset kevätkokousasiat vuoden 2012
toimintakertomuksen hyväksyminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille. Killan taloustilanne on pysynyt edelleen vakaana. Vuoden 2012 lopussa killan jäsenmäärä oli 446.
AMOS-ammuntojen seuraaminen 1.5.
Vapunpäivänä 1.5. kokoonnuttiin Karjalan prikaatin sotilaskodin pysäköintipaikalle klo 9.00. Josta siirryttiin bussikuljetuksella seuraamaan AMOS-ammuntoja
Pahkajärvelle. Tutustuttiin tuliasemiin ja
seurattiin ammuntojen sujumista tulenjohdossa. Osumatarkkuus oli erinomaista
ja toiminta oli jälleen kerran vakuuttavaa.
Vierailun päätteeksi nautittiin lounas Johtolassa ja kuultiin rykmentin komentaja
majuri Juha Tuhkalaisen esitys rykmentin kuulumisista.
Itä-Viron retki 17. – 18.5.
Aurinkoisen ja lämpimänä toukokuun viikonloppuna vierailtiin Virossa reittiä Tallinna –Narva – Valga – Tartto – Tallinna.
Matkanjohtaja toimi perinteiseen tapaan
Olli Kröger ja asiantuntijaoppaana evl
Vesa Valtonen.
Ensimmäisenä matkapäivänä suunnattiin
Tallinnasta kohti Narvaa, käyntiin Kohtla-Järvellä Palavan kiven museossa. Sen
jälkeen saatiin erinomainen kuvaus Sinimäen erittäin ankarista taisteluista tapahtumapaikoilla. Näillä taisteluilla oli vaikutuksensa myös Suomen historiaan. Lisäksi
tutustuttiin myös Narvan valtauksen kulkuun ja paikkoihin. Valgassa perehdyimme Pajun taisteluun ja kävimme muistomerkeillä. Kiitos Ollille hyvistä matkajärjestelyistä ja Vesalle erinomaisesta tietopaketista.
Tulevaa toimintaa:
Kiltaretki Salpalinjalle syyskuussa
Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Seuraa killan ilmoituksia sekä kotisivuja.
SYYSKOKOUS JA
KARTR:N PERINNEPÄIVÄ 1.11.
Killan syyskokous pidetään Vekaranjärvellä perjantaina 1.11. samalla kiltalaiset voivat osallistua KarTR:n perinnepäivän viettoon. Virallinen kokouskutsu seuraavassa Tulikomentoja-lehdessä.
Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen marraskuussa. Tarkempaa tietoa ohjelmasta
syksyn aikana.
Kilta Facebookissa
Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös
Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä
http://www.facebook.com/
KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts
Tietoa tulevista tapahtumista
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja –
lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi
Kiltatuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi
tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja
killan tilaisuuksista.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika. Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, sinitalvikki(at)
gmail.com, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9 G, 45200 Kouvola,
maija.l.leskinen(at)gmail.com.
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta
tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia
käyttäen.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577
269, jorma.sovinen(at)phnet.fi Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)
tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola ,
Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400
494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu
27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)phnet.fi
Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa,
ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177
617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja
6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo
Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)
surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)
gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
KILLAN vuosikokouksessa valittiin killan
uudeksi puheenjohtajaksi Veijo Wälkky,
hallituksen jäseniksi Erkki Pesonen (uusi), Pertti Saarelainen, Jorma Volotinen,
Kari Martikainen ja killan entinen ( 14
vuotta ) puheenjohtaja Pekka T. Hyttinen. Kokouksessa muistettiin killan pöytästandaarein seuraavia jäseniä: Erkki
Hyttinen ja Kari Laaninen Liperi sekä
Raimo Paltakari Joensuu.
KILTA osallistuu ” Rajalla – maanpuolustusta Pohjois – Karjalasssa” – näyttelyyn
Suomen Kivikeskuksessa Juuassa. Killan
hallituksen edustajat ovat osallistuneet
näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen.
Killan hallussa olevaa perinnemateriaalia
on luovutettu näyttelyyn, joka on osittain hajautettu näyttelyn käsikirjoituksen
mukaisesti eri aikakausia kuvaaville osastoille. Osittain killan materiaali on keskitetysti entistä Paloaukean varuskuntaa ja
Pohjois-Karjalan Patteristoa esittelevälle osiolle. Näyttelyssä on esillä ainutlaatuista paikallista, kiltojen, keräilijöiden ja
aseharrastajien sekä museoiden, mm. sotamuseon kokoelmien materiaalia unohtamatta piha-alueella yksityisomistuksessa olevia tykkejä. Näyttelyssä valotetaan
sekä sotaväen historiaa, sotahistoriaa että
rajavartioinnin historiaa. Näyttelyn virallisena suojelijana toimii Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja näyttely on saa-
nut maavoimien tuen mm. näytöksineen,
mitä alueella toteutetaan.
Kilta kutsuu omat jäsenet ja kaikki Tulikomentoja -lehden lukijat tervetulleeksi
näyttelyn vieraiksi. Näyttely on avoinna
4.6. – 30.9.2013 päivittäin (viikonloppuisin 8.-9.6. ja 29.6. -11.8.) Tarkempia
tietoja: www.tulikivi.fi/tulikivi/kivikyla
(ajankohtaista, näyttelyt ).
PALOAUKEA-PÄIVÄÄ vietetään 28.09.
2013 lauantai Ylämyllyn Jyrinkylässä. Ohjelmassa mm. Karjalan Sotilassoittokunnan
(varattu) pienimuotoinen konsertti, jonne
vapaa pääsy myös Jyrinkylän asukkailla sekä Killan jäsenten ja entisen Paloaukeanvaruskunnan henkilöstön tapaaminen ja
yhteinen, osittain omakustanteinen ruokailu ja tapaaminen. Ohjelma suunnitteilla
ja tarkentuu lähiaikoina. Kutsut tulevat killan jäsenille jäsentiedotteen mukana. VARAA aika jo nyt kalenteristasi, lisätiedot ja
tiedustelut Erkki Pesonen, 0400 920240,
s-posti emopesonen(at)gmail.com tai puheenjohtaja.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297,
veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17,
40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
15
Titausrasti oli Museo Militarian avajaisten
yleisöpäivän yksi suosituimmista. Myös Riihimäen Seudun Tykistökiltalaiset verestivät
viestitystaitojaan. Kuva: Sirkka Ojala.
peräntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Tykistöprikaatin Killan
rekisteröidyt jäsenyhdistykset:
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 0092 Helsingfors, tel
050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf
Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600
Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori,
mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi.
Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)
suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Löydät Tykistöprikaatin Killan myös
Facebookista, käy katosmassa ja tykkäämässä
https://www.facebook.com/
p a g e s / Ty k i s t % C 3 % B 6 p r i k a a t i n Kilta/125969320789285?ref=hl
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100
572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.
Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk
(02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri
Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43
B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.
niemenmaa(at)fudoshin.fi.
Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040
7048 230, reino.heininen (at)gmail.com.
Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733,
markku.koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.
fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E,
24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.
pansio(at)suomi24.fi. Jäsenkirjuri Rauno
Salo, Koukkukankareentie 44 as 1, 20320
Turku, mp 040 540 2710, rauno.salo.
ra(at)gmail.com
Killan verkkosivut: www.turunseudun
tykistokilta.com
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431,
matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie
46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144,
mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)
kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, VaununKunniavartio Suomen Tykistön päivänä tykistökenraali Vilho Petter Nenosen haudalla
Hietaniemessä. Kuva: Matti Soini.
16
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021
0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.
com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa
,Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen
Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.
net/safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578
7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29
A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420,
esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)
gmail.com
Mittamies- ja
Topografikilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi
Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044
701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18
A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400,
veikko_r(at)hotmail.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1,
21100 Naantali, mp 040 5108499, mika.
aarnio(at)utu.fi
Mittamies- ja Topografikillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040
7558554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.fi
Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu
6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282,
pertti.poso(at)luukku.com
Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525
6953, eija(at)satakuulo.fi
Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580
2400, veikko_r(at)hotmail.com
Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie
16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364,
peltomak(at)netti.fi
Joukkoyksikkö:
Tiedustelupatteristo,
PL5, 38841 Niinisalo, p. 0299 800 (vaihde)
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.html
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050
3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko
Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)
horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040
7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi
uutisia
Harri Kainulaiselle SPR:n
kultainen ansiomitali ja paloristi
Ministeri Päivi Räsänen sekä pelastusylijohtaja
Pentti Partanen toivottivat ristin saajat tervetulleiksi
valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan. Harri
Kainulaisen takana Porin apulaiskaupunginjohtaja
Kari Hannus ja pelastusopiston entinen rehtori
Reijo Tolppi. Kuvat: Perttu Vepsäläinen.
Tasavallan Presidentin myöntämä
SPR:n kultainen ansiomitali luovutettiin 14.4. SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja Harri
Kainulaiselle piirin vuosikokouksessa
Helsingissä. Kainulainen on toiminut
aktiivisesti yli 50 vuoden ajan eri puolilla Suomea SPR:n luottamustehtävissä osasto-, piiri ja järjestötasoilla. Kultainen ansiomitali on uusi huomionosoitus, joka myönnettiin tänä vuonna
67 ansioituneelle ”ristiläiselle”.
Sisäministeri Päivi Räsänen myönsi 26.4. vakuutusneuvos Harri Kainulaiselle paloristin ansioista palo- ja pe-
Jäseneksi ilmoittautuminen
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
lastusalan hyväksi tehdystä työstä. Kainulainen toimi 2000–2005 Suomen
Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK)
puheenjohtajana. Toimiessaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK)
puheenjohtajana hän oli kehittämässä
SPR:n, SPEK:n ja MPK:n keskinäistä yhteistoimintaa varautumisen koulutuksessa sekä vapaaehtoisjärjestöjen
roolia viranomaisten tukena sisäisen
turvallisuuden ohjelmassa. Paloristi on
varsin harvinainen huomionosoitus, joka on perustettu 1942 ja jaettu kaikkiaan 212 henkilölle. Tällä kertaa ristin
sai 16 henkilöä.
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
17
Tulenjohto- ja viestitoimintaa
harjoiteltiin MPK:n kurssilla
RAIMO OJALA
Tulenjohto- ja viestikurssi järjestettiin maaliskuussa Niinisalossa. Kurssi oli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
(MPK) Satakunnan KOTUyksikön järjestämä ja toteutettiin Tykistöprikaatiin tukeutuen. Keskeisenä tavoitteena
oli harjoitella toimimista tulenjohtoryhmän eri rooleissa.
Kurssin aluksi kapteeni Marko Laine piti havainnollisen esitelmän maavoimien uudistetun
taistelutavan käyttöönoton vaikutuksista erityisesti tykistölle. Maavoimien taistelutapaa ja
joukkoja uudistetaan niin, että puolustus voidaan toteuttaa
pienemmällä joukkomäärällä.
Alueellisen puolustuksen perusperiaatteet säilyvät, ja yleinen
asevelvollisuus tarvitaan myös
tulevaisuudessa. Uudistukset on
jo otettu koulutuskäyttöön varusmiehille.
Uudistetussa taistelutavassa
korostuvat aktiivisuus, aloitteellisuus, liike ja joustavuus.
Joukot voivat käyttää samanaikaisesti eri taistelulajeja. Taistelutilan valmisteluun kuuluvat keskeisesti suluttaminen,
linnoittaminen ja oman toiminnan suojaaminen. Tulenkäytöllä ja yllättävillä iskuilla
tuotetaan vastustajalle tappioita. Toiminta tapahtuu samanaikaisesti koko vastuualueen
syvyydessä. Hyökkääjän sitoutuessa taisteluun syvällä alueella sen voima ehtyy ja sitoutuu
oman toiminnan ja yhteyksien
suojaamiseen. Lopulta hyökkääjän liike pysähtyy.
Uusi tapa taistella nojaa
vahvasti tekniikkaan, jolloin
laitteisto tulee muuttumaan
ja johtamisesta tulee teknisempää. Johtajat voivat nähdä näytöltä omien ja vihollisjoukkojen toiminnan. Johtamisjärjestelmä mahdollistaa
tilannekuvan ja käskytyksen
ryhmätasolle asti.
Tykistön tehtävät siirtyvät
enemmän operatiivinen tulenkäytön alueelle. Uuden tais-
18
telutavan myötä ryhmitysalueet tulevat olemaan laajempia
kuin aikaisemmin. Käyttöönotto merkitsee tietysti myös
kalusto- ja ohjelmistohankintoja. Uudistus etenee vaiheittain ja hallitusti, koska kyse
on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti varsin mittavasta hankkeesta. Taisteluosaston
käytössä olevat epäsuoran tulen yksiköt varustetaan 122 H
63 -tykeillä ja 120KRH sekä
81KRH -kranaatinheittimillä.
Viikonlopun
mittaisen
kurssin pääpaino oli tulenjohtoryhmän ja -partion tehtävien
opiskelussa ja harjoittamisessa.
Lauantaina harjoitukset toteutettiin simulaattorilla. Sunnuntaipäivä käytettiin lähes
kokonaan tulenjohtotoiminnan käytännön harjoitteluun
maastossa. Aurinkoinen kevätpäivä pienestä pakkasesta huolimatta mahdollisti hyvät olosuhteet toimintaan. Erityisesti
harjoiteltiin maalin paikannusta, tulenjohtoryhmän toimintaa sekä erilaisia tulikomentoja.
Maalin määrittelyä harjoiteltiin
perinteisellä tulenjohtotasolla,
SANLAlla sekä tietokoneella
ohjelmallisesti.
Viestivälineistä käsiteltiin
SANLAn lisäksi uudempia
digitaalisia LV 241 ja LV 141
-kenttäradioita.
Viikonlopun opetuspaketti oli tiivis ja ajankäyttö hyvin optimoitu. Yliluutnantti
Sami Järvinen vastasi Tykis-
Kurssilaiset harjoittelevat tulikomentojen antamista
maastossa.
Maali on tuossa
suunnassa.
töprikaatin osalta käytännön
järjestelyistä sekä opetuksesta
kokonaisuutena. Tavoite oli
antaa kurssista paras mahdollinen hyöty kaikille osallistujille
riippumatta kunkin aiemmasta osaamistasosta.
Kurssin päättyessä osallistujilta saatiin koulutuksen annista tyytyväisiä kommentteja
sekä toiveita jatkosta ja mahdollisista aihealueista. Kurssin johtajana toiminut Ari
Knuutila kertoi loppupuheenvuorossaan että seuraava
mahdollisuus tulenjohtotaitojen harjoitteluun maastoharjoituksessa on Niinisalossa
Satakunnan KOTU-yksikön
lokakuussa 2013 järjestämällä
kurssilla.
Etäisyyden mittaus.
Museoesineet kertovat, osa 13
75 K 11 – Italian lahja Suomen tykistölle
TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA
Museo Militarian tykkihallissa on esillä varsin omalaatuisen näköinen tykki – ainoa Suomessa oleva kyseisen
tykkimallin edustaja. Kyseessä on italialainen 75 mm:n kanuuna vuodelta 1911 eli 75 K 11.
75 mm:n kanuuna
vuodelta 1911 on
ranskalaisen eversti Albert Deportin
(1846–1926) suunnittelema tykki. Deport tunnetaan myös
ensimmäisen hyvin
toimivan modernin
joustolavettisen tykin, 75 mm kanuunan vuodelta 1897
(75 K 97) suunnittelijana. Myös tämä
tykki on nähtävillä
museon tykkihallissa.
75 K 11 suunniteltiin ratsastavan tykistön käyttöön, joten sen tuliasema- ja marssipaino oli melko kevyt, 1076 kg.
Tykin rakenne oli omalaatuinen. Sen kannuslevyillä varustettu haaralavetti oli ensimmäisiä käyttöön otettuja moderneja haaralavetteja. Suurin erikoisuus oli kuitenkin joustolaite,
joka pysyi putkea suunnattaessa paikallaan. Tämä mahdollisti kenttäkanuunalle erittäin
suuren, 65 asteen korotuksen.
Italialaiset käyttivätkin tykkiä
myös ilmatorjunnassa. 75 K 11
oli Italiassa käytössä vielä toisen
maailmansodan aikana.
75 K 11:n kantama oli
enimmillään noin 10 kilometriä. Tykissä on teräsvanteiset
puupyörät ja mekaaninen pyöräjarru. Suuren korotuskulman
mahdollistamiseksi kilpi on
jaettu kahteen osaan. Kilven
keskellä oleva putkeen kiinnitetty levyrakenne, joka suojasi
myös suurilla korotuksilla ammuttaessa, teki kanuunasta ulkonäöltään helposti muista tykeistä erottuvan.
Suomessa vain
koeammunnoissa
Italialaisen kanuuna Suomeen
päätymisen taustalla oli kenraali V. P. Nenonen, joka halusi kenttätykistön käyttöön uu-
Koeammuntojen
perusteella kenraali
Nenonen esitti vuonna 1929 tykkimallin
hankkimista Suomen
kenttätykistön käyttöön. Hankintojen
puolesta
puhuivat
tykin ampumaominaisuudet, edullinen
hinta sekä keveys.
Hallitus kuitenkin
hylkäsi esityksen.
Lahjoitustykki
den kevyen kanuunakaluston.
Ulkomailla tapahtuvaa tykkien kehitystyötä seurattiin Suomessa tarkasti. Erityisesti kiinnitettiin huomiota 105 mm:n
haupitseihin sekä 75 ja 76
mm:n kanuunoihin. Kaliiperikysymyksestä todettakoon, että venäläisen Suomeen jääneen
tykkikaluston peruna suurin
osa Suomen kevyistä kenttäkanuunoista oli kaliiperiltaan
76 millimetrisiä. Myöhemmin
1930-luvulla suunniteltiin suurimman osan Suomessa jo olevien venäläisten 76 mm:n tykkien putkittamista 75 mm:iin.
Yleiseurooppalaiseen kaliiperijärjestelmään siirtymisen taustalla oli ajatus ampumatarvikehuollon varmistamisesta mahdollisena kriisiaikana. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet.
Uusia
tykkihankintoja
suunniteltaessa Italiassa käytössä olevaa 75 mm:n kanuunaa pidettiin tutustumisen arvoisena. Vuonna 1925 yksi 75
K 11 -tykki tilattiin Suomeen
koeammuntoja varten. Kokonaisuutena tykki arvioitiin varsin kelvolliseksi. Hakkapeliittalehdessä tykistä jopa todettiin:
”Rakenteellisesti tykki on täydellisimpiä, mitä yleensä voi
vaatia ja eräissä suhteissa edeltäjä alallaan.”
Suomen tekemän hylkäyspäätöksen seurauksena Italian hallitus päätti lahjoittaa koeammunnoissa olleen 75 K 11
-tykin jäljellä olleine ammuksineen Suomelle. Helsingin Katajanokallla 12.4.1929 pidetty
luovutustilaisuus oli lahjoituksen kokoon nähden varsin mahtipontinen – liekö tarkoituksena
ollut hieman piikitellä Suomen
hallituksen tekemää ratkaisua.
Tykkiin kiinnitettiin tilaisuudessa myös laatta, jossa lukee: ”Tämän tykin on lahjoittanut Italian hallitus pvm 12.4.29 Suomen
puolustuslaitokselle.”
Kevyt kenttäkanuuna 75
K 11 jäi siis todelliseksi harvinaisuudeksi Suomessa. Ainoa
Suomeen saatu tykki pidettiin
poikkeuksellisesti tykistön tarkastajan listoilla. Muu tykkikalusto oli puolustusministeriön
taisteluvälineosaston kirjanpidossa. Nykyisin tähän Italian
lahjoituksen Suomen kenttätykistölle pääsee siis tutustumaan
Museo Militariassa.
Lähteitä:
Partanen, Unto: Tykistömuseon 78
tykkiä. Tykkimiehet ry 1988.
Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen
kenttätykit 1918–1995. Sotamuseo
1996.
Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia. I osa. Suomen
Kenttätykistön Säätiö 1989.
Vedettävät tykit
Ranskalainen Nexter on vahvistanut, että se on saanut valmiiksi kaksi
155 mm 52-kaliiperista Trajan-tykkiä.
Tykki on kehitetty erityisesti vientimarkkinoita varten, ja ensimmäinen
tavoiteltu asiakas on Intia. Tykeissä
on diesel-polttoaineella toimiva apumoottori. Toinen tykeistä lähetetään
Intiaan testattavaksi. Suuntauskoneisto ja latausjärjestelmä on otettu
CAESAR-ajoneuvotykistä. (Jane´s
Defence Weekly 27 February 2013)
Tykkien ampumatarvikkeet
Yhdysvaltain armeija odottaa ATKyhtiön tykistökranaateille suunnitellun
XM1156-täsmäohjauspaketin
tulevan kenttäkäyttöön joukoille vuoden 2013 puolivälistä alkaen. Paketti
on sytytin, jossa on GPS-vastaanotin
ja ohjausjärjestelmä, jolla kranaatti
saadaan osumaan tarkemmin maalipisteen läheisyyteen. Vähintään
puolet laukauksista tulee osumaan
alle 50 m etäisyydelle maalipisteestä. Yhden XM1156:n hinta tulee olemaan noin 13 500 USD. Sytytin sopii
ainakin 155 mm M549A1 ja M795ammuksiin. Näitä ammuksia voidaan
ampua mm. M109A6-panssarihaupitsilla ja M777-haupitsilla. (International Defence Review February
2013)
Sudanilainen MIC-yhtiö valmistaa
ampumatarvikkeita mm. 122 mm
D-30-tykille sekä 130 mm M-46-kanuunalle. (IDR April 2013) Samoin
se valmistaa 107 mm ja 122 mm
raketteja sekä yksittäisen 122 mm
raketin laukaisuun tarkoitettuja Taka3-laukaisualustoja. (Jane´s Defence
Weekly 27 February 2013)
MCL-raketinheitin
Qatar valmistelee HIMARS-raketinheittimien hankintaa. Kauppa sisältäisi 7 HIMARS-heitintä ammunnanhallintajärjestelmineen, 60 kpl M57
ATACMS-ohjuksia ja niitä varten 6
laukaisukasettia sekä 360 kpl M31A1
GMLRS-raketteja ja niihin 60 laukaisukasettia. Kaupan arvioitu kokonaishinta olisi 406 MUSD. (Jane´s
Defence Weekly 9 January 2013)
Ensimmäinen patteri 300 mm
Smerch-raketinheittimiä on otettu
käyttöön Venezuelan Asevoimissa.
Yhteensä Venezuelaan on tilattu 12
Smerch- heitintä, 24 122 mm Gradheitintä, 48 kpl 152 mm MSTA-S –
panssarihaupitseja sekä 13 kpl 120
mm BTR-80 –alustaisia 2S9 NonaSVK -heitinhaupitseja. (Jane´s Defence Weekly 10 April 2013)
19
Heitinpatteristo
VELI KAURANEN
Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 Kannaksen suurmotista
vallattiin suuri määrä neuvostoliittolaisia 120 mm:n raskaita heittimiä mallia 1939. Myös ampumatarvikkeita heittimeen saatiin
runsaasti.
Elokuun 20. päivänä 1941
Simpeleen Änkilässä perustettiin sotasaaliskalustosta Kranaatinheitinpatteristo 1, joka
oli aluksi 6-putkinen mutta
täydennettiin pian 12-putkiseksi. Joukko organisoitiin
kenttätykistön tavoin kolmipatteriseksi, ja komentajaksi määrättiin kapteeni Aarne Pönkänen. Perustaminen
tapahtui tykistön tarkastajan
luvalla. Uusi patteristo alistettiin II Armeijakunnalle, jonka
lohkolle Maaselän kannakselle
yksikkö siirtyi. Patteristo alistettiin edelleen Tykistöryhmä
Hilkemaalle (III/KTR 15).
Lokakuussa KrhPsto 1 siirrettiin Maaselän suuntaan, jossa
se 4. Divisioonan joukkona
ampui tehokkaasti Karhumäen valtausoperaatiossa. Asemasodan alkuvaiheessa patteristo
oli Vansjärvellä komentajana
kapteeni Erkki Sävy.
Maaselän kannaksella tehtiin esitys päämajalle, että heitinpatteristo virallistettaisiin
ja sille laadittaisiin määrävahvuus. Maaselän rintamakomentajat puolsivat voimakkaasti Patteriston olemassaoloa ja katsoivat vastaavien
uusien yksiköiden perustamisen olevan suotavaa. Päämaja
ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä perustellen ratkaisuaan
sillä, ettei 120 mm:n kranaatPuolitelavetäjä White.
20
teja ollut tarpeeksi. Jälkeenpäin on selvinnyt, että peruste ei täysin pitänyt paikkaansa.
Tosiasiassa taustalla oli aselajiristiriita. Patteristo lakkautettiin 29.4.1942. Viimeinen
sotapäiväkirjamerkintä tehtiin
29.4.1942 Lumbusissa. Henkilöstö siirtyi kenttätykistöjoukkoihin sekä Maaselän linnoitustykistöön.
Sodan jälkeen
Jatkosodan päättyessä vuonna
1945 siirryttiin vähitellen rauhanaikaiseen kokoonpanoon
ja joukko-osastot muodostuivat. Eräänä kantajoukkona oli
sodan aikainen Kaasusuojelukoulutuskeskus, joka muutettiin 4.12.1944 Kaasusuojelukouluksi ja alistettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan
kaasusuojeluosaston päällikölle. Tämä ala oli ollut päämajan kaasusuojelukomentajan,
eversti Uolevi Poppiuksen
johdossa.
Varsinaisten alan erikoiskurssien toteuttaminen edellytti heittimien käyttöä savuammuntoihin. Koulutuskokoonpanoon siirtyneessä Kaasusuojelukoulussa oli erityinen
koulutuspatteri, johon kuului
savuammuntoja varten myös
heitinpatteri.
Koulun aseistukseen kuuluivat kevyet kranaatinheitti-
Heitinpatteriston portti kesällä 1955.
met, saksalaiset raketinheittimet (Nebelwerfer eli sumunheitin) sekä kotimaisen raketinheittimen kaksi mallikappaletta (yksi- ja neliputkinen).
Toiminta oli organisoitu kenttätykistön tavoin pattereihin.
Niinisaloon sijoitettu Kaasusuojelukoulu oli perustettu jo
vuonna 1934.
Kaasusuojelukoulun vastaista kohtaloa pohdittiin pääesikunnassa, ja huhtikuussa
1949 tykistön johto esitti painokkaasti Kaasusuojelukoulun muodostamista tykistön
periaatteiden mukaan organisoiduksi heitinpatteristoksi.
Pääosa kantahenkilökunnasta oli jo tällöin kenttätykistön
koulutuksen saaneita. Koulun
kokoonpano käsitti johtajan ja
esikunnan ohella kurssit, kaksi
koulutuspatteria ja kaasusuojelukoeaseman. 1. Patterissa
annettiin tulenjohto-, mittaus- ja viestikoulutus. Varsinainen heitinkoulutus tapahtui 2.
Patterissa. Patteristoa ei koulusta kuitenkaan vielä tehty.
Koulun johtajaksi siirtyi
kokenut ja taitava tykistöup-
seeri, everstiluutnantti Erkki
Hallakorpi. Koulun tehtäväksi määrättiin kaasusuojelukoulutuksen ohella tykistöllisen
koulutuksen antaminen sekä
heitinpatteriston muodostaminen tykistöjoukko-osastojen rinnalle.
Kenttätykistörykmentin
heitinpatteristona
Uusi Kenttätykistörykmentti
muodostettiin siirtämällä Oulusta Niinisaloon Kenttätykistörykmentti 1:n esikunta, joka
muuttui KTR 2:n esikunnaksi. KTR 1:n I Patteristo kuljetettiin Niinisaloon KTR 2:n
I Patteristoksi. Ajatus raskaan
kranaatinheittimistön yleisestä
kytkemisestä tykistöön ei toteutunut sellaisenaan. Kaikesta huolimatta tuumaa ei kokonaan haudattu, sillä Kenttätykistörykmentin II Patteristo
kehitettiin raskaaksi heitinpatteristoksi lakkauttamalla Kaasusuojelukoulu ja täydentämällä sen patterit tykistöllisiksi yksiköiksi.
Tälläkin toteutuksella oli
omat vastustajansa, jotka pi-
kenttätykistön perusopetusta.
Vain eräissä ampumateknillisissä seikoissa oli eroavuuksia, mutta ne olivat nopeasti
omaksuttavissa.
Heitinpatteriston heittimien vetäjinä olivat White-puolitela-autot. Voimaa niissä riitti,
mutta kumitelat pyrkivät katkeilemaan Rovajärven louhikkoisessa maastossa. Heitinpatteriston tuli oli tarkkaa: kerran
patteristo voitti Rovajärvellä
tykistön arvokkaimman palkinnon, Nenosen tykin.
Heittimet vaihtuivat
tykkeihin
Heitinpatteristo eli II/ KTR
2 tuli tiensä päähän vuonna
1960, jolloin heittimet lähetettiin varikolle ja tilalle tulivat kenttätykit. Näytti siltä,
että raskaan heittimen tykistöllinen tarina oli päättynyt.
Satakunnan Tykistörykmentin heitinpatteristo eli II Patteristo muutettiin tavalliseksi
moottoroiduksi kenttätykistöpatteristoksi.
Muutoksen
yhteydessä jaettiin heitinpatteriston yhdistetty tiedusteluja viestipatteri kahtia. Näin
tykistörykmentin perusyksiköiden määrä kasvoi kuudesta
seitsemään. Syynä heitinpatteriston kalustotarkistukseen
oli raskaan heittimen lyhyt
kantama, joka aiheutti tiettyjä hankaluuksia tykistön käytön suunnittelussa. Samalla
katsottiin raskaan heittimen
olevan jalkaväen oma, välitön
tulitukiase.
Jatkosodan aikainen Kranaatinheitinpatteristo 1 ja
myöhempi Heitinpatteristo
ampuivat tykistöllisin menetelmin. Erona oli se, että aseet
eivät olleet tykkejä vaan raskaita kranaatinheittimiä.
Lähteet:
Jyri Paulaharju: Suomen kenttätykistön historia, III osa
Jyri Paulaharju: Kranaatinheittimen tarina katapultista AMOKseen
Jyri Paulaharju: Kadetista
heitinpatteristoon, Tulikomentoja
3/2010
Kalle Kuosa: Satakunnan Tykistörykmentti
uutisia
Maavoimat osallistuu
yhteisharjoitukseen Liettuassa
Kansainvälinen Saber Strike
2013 -harjoitus järjestetään
Virossa, Latviassa ja Liettuassa 3.-14.6. Harjoitus on
Liettuan isännöimä ja se toteutetaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.
Saber Strike (sapelin isku)
2013 -harjoituksen tavoitteena on kehittää monikansallisten joukkojen yhteistoimintaja suorituskykyä sekä harjoittaa suunnittelu-, valmistelu- ja
johtamisprosesseja monikansallisessa ja usean puolustus-
haaran toimintaa sisältävässä
operaatiossa.
Harjoitukseen
osallistuu yhteensä n. 2000 sotilasta 14 eri maasta. Suomesta
harjoitukseen osallistuu 50 esikuntaupseeria.
Suomalaisten tavoite harjoituksessa on saada kokemusta
kriisinhallintaan liittyvästä esikuntatyöskentelystä sekä johtamisesta kansainvälisessä yhteisoperaatiossa. Harjoitus on
Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa tapahtuvaa
toimintaa.
MUSEOMESTARIN
KYMPPI
Kysymykset on laatinut
Ilkka Vahtokari, joka toimii
museomestarina Museo
Militariassa.
?
1. Missä kaupungissa solmittiin Suomen sodan (1808–1809)
rauha 17.9.1809?
a) Porvoossa b) Pietarsaaressa c) Haminassa
2. 17.3.1916 perustettiin Saksassa Jääkäripataljoona 27:n
tykkijaos. Mitä kaliiperia jaoksen tykit olivat?
a) 76 mm b) 87 mm c) 105 mm
3. Kuinka monta tykkiä oli suojeluskuntajoukoilla sisällissodan alkaessa?
a) n. 20 b) n.50 c) ei lainkaan
4. Montako tuliyksikköä (patteria) koulutettiin Pietarsaaren
Tykistökoulussa 8.2–7.4 1918?
a) 11 b) 19 c) 24
5. Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen syntyi 6.3.1883
Kuopiossa. Minä vuonna hän aloitti tykistöopinnot
Mihailovin tykistökoulussa Pietarissa?
a) 1901 b) 1903 c) 1905
6. Kuka keksi jatkosodassa käyttöönotetun korjausmuuntimen?
a) tykistönkenraali Nenonen b) kapteeni Petäjä
c) majuri Honko
7. 7I/KTR 5 sai tykkitäydennystä talvisodassa helmikuussa
1940. Mitä tykkejä yksikkö sai muodostaen niistä toimivan
patterin?
a) 76 K 02 b) 122 H 10–30 c) 90 K 77
8. Millä tykkimallilla jatkosodassa ammuskulutus oli suurin?
a) 122 H (eri mallit) b) 76 K 02 c) 150 H 40
9. Minne tykkimiehet rakensivat tykistökenraali Nenoselle
60-vuotislahjaksi talon, jossa hän vietti eläkepäiviään?
a) Helsingin Kulosaareen b) Helsingin Lauttasaareen
c) Kuopion Vasaniemeen
10. Kenttätykistö tarkastaja vaihtuu syksyllä 2013. Kuka seuraa eversti Esko Hartikaista tykistön tarkastajana?
a) EV Markku Myllykangas b) EVL Pertti Holma
c) EV Pertti Lahtinen
Vastaukset: 1c, 2c 3c, 4b, 5a, 6b, 7c, 8b, 9a, 10c
tivät tuolloisen raskaan heittimen kantamaa aivan liian
lyhyenä kenttätykistön tarkoituksiin. Vuosien kuluessa
osoittautui, että epäilijät olivat
tietyllä tavalla aivan oikeassa. Tehtyyn ratkaisuun vaikutti eniten silloisen tykistön
tarkastajan Uolevi Poppiuksen kiinnostus heittimistöön.
Toisaalta koko raskaan tulen
koulutuksellinen ja taktillinen kytkentä keskitetympään
malliin olisi ollut lopulta paljon mittavamman selvityksen
arvoinen kuin mitä todella tapahtui. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että aselajikohtaiset, osin tunnepohjaiset näkemykset tykistön ja jalkaväen
taholta saivat tuolloin vallan
taistelussa raskaan tulen kokonaisarvoa punnitessa.
Helmikuussa 1948 Kaasusuojelukoulun palvelukseen
astuneet alokkaat nimitettiin
alokaskauden päätteeksi tykkimiehiksi. Koulussa oli kaksi koulutuspatteria. Tästä oli
vain askel uuteen tykistölliseen patteristokokoonpanoon.
Vuonna 1949 raskailla, neuvostovalmisteisilla 120 mm:n
heittimillä vuosimallia 1938
varustettu
Heitinpatteristo
esiintyi ensimmäisen kerran
Niinisalon varuskunnan sotaharjoituksessa yhtenä tykistöryhmän osana ja saman vuoden kesällä Rovajärven tykistöleirillä tykistön tuliyksikkönä – tosin nyt vain kaksi tulipatteria käsittävänä.
Kaasusuojelukoulu
lakkautettiin Puolustusvoimain
uudelleen järjestelyjen yhteydessä. Koulun viimeisessä
päiväkäskyssä todetaan: ”Kaasusuojelukoulu
muodostaa
1.12.1952 alkaen heitinpatteriston, joka tästä päivämäärästä alkaen siirtyy KTR2:n alaiseksi II/KTR2:n nimellä.”
Kokemusten mukaan raskas heitin on todellinen tykistöllinen ase, hyvin tarkka ja
suomalaiseen maastoon sopiva. 120 Krh 38:n kantama on
vain kovin lyhyt, 5-6 kilometriä, mikä rajoittaa jossain määrin tulitehtäviä. Patteriston
miehet olivat nimikkeiltään
tykkimiehiä, ja koulutus oli
21
Kunnon tykkiupseeri Charpentier
ERKKI WUOLIJOKI
Suomen sota vuosina 1808–1809 ratkaisi monella tavalla Suomen
kohtalon pitkäksi ajaksi eteenpäin. Sodan lopputuloksena oli, että
Ruotsin aika Suomessa päättyi ja suuriruhtinaskunta- aika Venäjän
yhteydessä alkoi.
Monet ovat muodostaneet käsityksensä Suomen sodasta Vänrikki
Stoolin tarinoiden perusteella, mutta tämä Johan Ludvig Runebergin
kertomus on reilusti romantisoitu. Todellinen sota oli kaukana romantiikasta. Yksi sodan todellisista vaikuttajista, joita Runeberg ei lainkaan mainitse, oli hauholainen tykistöluutnantti Robert Charpentier.
Charpentier-suvun kantaisä Suomessa oli Ranskasta hugenottina
30-vuotisen sodan (1618–1648)
aikana Ruotsiin paennut Toussaint Charpentier (1611–
1683). Hän ryhtyi sotilaaksi, yleni everstiluutnantiksi ja sai läänitykseksi nykyisessä Hämeenlinnassa sijaitsevan Hauhon Hahkialan kartanon.
Charpentier oli tyypillinen
sotilassuku. 1800-luvulle asti
Hahkialan isännät palvelivat
upseereina ja sen jälkeen valtion korkeina virkamiehinä.
Robert Charpentier (1662–
1710) ei ollut poikkeus. Kun
venäläiset tulivat Suomen sodassa Pohjanmaalla ruotsalaisten joukkojen perässä pohjoiseen kohti Oulua ja Torniota,
erottuivat sotilaidenkin joukossa jyvät akanoista.
Ruotsin kenraalit
välttelivät taistelua
Ruotsin armeijan suomalaiset sotilaat olivat menestyksekkäästi torjuneet venäläisten etenemistä tammikuusta
1808 koko kevään ajan samalla, kun ruotsalainen johto, ennen kaikkea kenraali Wilhelm
Mauritz Klingspor (1744–
1814), oli vaatinut armeijaa
perääntymään huolimatta hyvästä materiaalitilanteesta ja
erinomaisesta puolustushengestä sekä osoitetusta tuloksellisuudesta.
Hyvin varustetut ja vahvat
Suomenlinna ja Hämeen linna
luovutettiin laivoineen ja tykkeineen lähes ilman taisteluja, ja
perääntyminen jatkui Klingsporin määräyksestä Pohjanmaata
kohti niin ripeästi, että venäläisetkin ajoittain yllättyivät.
22
Kohtalonkynnyksenä
Ruonan kylä
Ruotsalais-suomalaiset joukot
olivat elokuun lopussa 1808
perääntymässä pohjoista kohti Alavudelta Kuortaneelle,
kun venäläiset joukot saapuivat heidän majoitusalueelleen.
Tämä aiheutti perääntymisen
edelleen Ruonan kylään. Matkalla poltettiin Ruonan Nisosjoen ylityssilta. Venäläiset
etenivät kenraali Kamenskin
(1776–1811) johdolla edelleen noin 8000 miehen vahvuudella kohti Ruonan kylää
ja pyrkivät Ruonan joen yli ja
Nisosjärven ympäri.
Suomalaiset olivat ehtineet
varustaa puolustusasemansa
useita viikkoja etukäteen varsin hyvin. Asialla oli ollut kenraalimajuri Hans Henrik Gripenberg (1754–1813). Suomalaisia johti everstiluutnantti Otto Fredrik Wetterhoff
(1755–1808). Puolustusjoukkojen vahvuus alkutilanteessa
oli kaikkiaan noin 5000 miestä. Tykistöä oli suomalaisilla
kapteeni Kurténin haupitsit,
majuri Sunnin raskaat kuuden naulan Helvig-kanuunat
sekä luutnantti Charpentierin kevyemmät kolmenaulaiset
kenttäkanuunat.
Taistelualueena oli noin
300 metrin levyinen aukea,
jonka keskellä virtasi kymmenen metriä leveä Ruonan joki.
Aukean keskellä oli kaadetuista puista tehty murros. Tykkejä
oli yhteensä noin 22 kappaletta. Ruonan poltetun sillan etumaastoon oli sijoitettuna kuusi
raskasta helvigiä ja etelämmäksi
neljä kolmenaulaista.
Robert Charpentier
Jakov Kulnev
Venäläiset olivat syyskuun
1. päivän vastaisena yönä ajaneet kaksi raskasta 12 naulan
tykkiään asemiin viistosti sillan
ja ylityspaikan toiselle puolelle,
joten syyskuun ensimmäisenä
alkoi raivokas tykistötaistelu. Se
ei kuitenkaan johtanut läpimurtoon, jolloin venäläiset keksivät
ryhtyä kiertämään paikkaa Nisosjärven pohjoispuolitse Herojan kylän kautta sekä sillan
eteläpuolelta luutnantti Charpentierin vastuualueen kautta.
Herojassa kapteeni Aminoffin
savolaiset karkottivat vihollisen
käymällä herhiläisten tavoin
heidän kimppuunsa ensin laukauksin ja sitten pistimin.
Kahden päivän tulituksen
jälkeen venäläiset olivat niin
väsyneitä, että koko hyökkäys
jäi silleen. Kenraali Kamenski
komensi joukkonsa perääntymään. Myös suomalaisten puolella oli ollut takaiskuja ja suruja. Kunnon eversti Wetterhoff
oli haavoittunut 2.9. ja kuoli
myöhemmin lavantautiin.
Charpentierin sulkutuli
– loistavaa tykkitaitoa
Myös poltetun sillan eteläpuolelta, luutnantti Charpentierin
vastuualueelta, yritettiin ylitystä. Tällöin yhdestä venäläisten viistosta laukauksesta
vallitusten ohi kaatui 22 Hämeenlinnan rykmentin miestä, jotka olivat Charperntierin
kolmen naulan kanuunoiden
suojajoukkona. Nyt Charpentierin tykkimiehet käynnistivät neljällä kenttäkanuunalla
niin nopeatahtisen sulkutulen
raehauleilla, että venäläisten
ylitysyritys kilpistyi. Charpentierin taktiikkana lienee ollut
päästää hyökkääjät ensin etenemään aukealla olevaan murrokseen ja sitten aloittaa katkeamaton sulkutuli.
Kun ajatellaan, että mustaruutitykin lataamiseen ja laukaisuun tarvitaan koko joukko erillisiä osatehtäviä, on ammunnan täytynyt sujua kuin
nykypäivän renkaanvaihto.
Omaa peräytymistä
torjuntavoiton jälkeen
Kun Klingspor oli samaan aikaan ryhtynyt ajattelemaan, että
venäläiset pyrkivät kiertämään
Ruonan kylän ja saartamaan
suomalaiset, antoi hän käskyn
irtautua asemasta huolimatta
menestyksekkäästä torjunnasta. Joukot vetäytyivät yöllä 2.9.
kaikessa hiljaisuudessa Ruonasta Lapuan suunnalle. Eversti Jakov Kulnev (1764–1812)
oli kuitenkin vielä hiljaisuuden
jälkeen lähtenyt ratsain kiertämään rintamalinjaa ja hämmästyi, kun suomalaisten puolelta ei
kuulut mitään ääniä. Lähempi
tarkastelu paljasti, että suomalaisten asemat olivat tyhjillään.
Pian hän tiedotti asiasta kenraali
Kamenskille. Venäläiset peruuttivat peräytymiskäskynsä ja jäivät viikoksi asemiin Ruonaan
nuolemaan haavojaan.
Ruonan kylän tappioiksi
arvioitiin suomalaisten puolella 170 kaatunutta, 400 haavoittunutta ja 110 kadonnutta, yhteensä 680 miestä. Venäläisiä kaatui 128 ja haavoittui 648. Myöhemmin Kulnev
tunnusti kenraali Magnus
Björnstjernalle (1779–1847),
ettei hän koskaan elämässään
ollut niin tulisessa taistelussa
kuin Ruonassa.
Alkutuloksena katkera
pala, lopputuloksena
oma valtio
Ruotsin armeijan vetäytyminen kohti Torniota ja siirtyminen Ruotsin puolelle oli
suomalaisille pettymys. Koko
kevään 1808 olivat miesten
mieliala, yhteishenki ja taistelutahto olleet hyvällä mallilla, eikä periksi ollut annettu.
Nyt täytyi maa jättää vanhan
vihollisen hallittavaksi, vaikka
puolustusvoimaa olisi riittänyt.
Charpentierien, Wetterhoffien,
Aminoffien ja tuhansien muiden suomalaisten sotilaiden
ponnistelut olivat valuneet ainakin näennäisesti hukkaan.
Mutta mikä oli pitkän
aikavälin seuraus?
- Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf (1778–1837)
syöstiin vallasta, tilalle tuli marsalkka Bernadotte eli
Kaarle XIV Juhana (1763–
1844).
- Suomi sai autonomisena
suuriruhtinaskuntana säilyttää kielensä, rahansa ja
lakinsa.
- Pian keisari myönsi Suomen
kielelle tasavertaisen aseman
Venäjän ja Ruotsin kielten
rinnalla.
- Myöhemmin Venäjän väliaikainen hallitus myönsi
Suomelle itsenäisyyden.
Lähdeteokset:
Björlin, G.: Finska kriget 1808
och 1809. Nordstedts, Stockholm
1883.
Blomstedt, K. (et al, toim.):
Kansallinen elämäkerrasto. WSOY
Porvoo 1927.
Carpelan, T. (toim.): Finlands
ridderskaps och adels kalender.
Frenckell, Helsinki 1944.
Danielson, J.R.: Suomen sota ja
Suomen sotilaat. WSOY Helsinki
1896.
Mäkelä-Alitalo, A. (toim.):
Hauhon historia II. Hauho-Seura,
Bookwell, Porvoo 2009.
Schulman, H.: Striden om Finland
1808 1809. WSOY Porvoo 1909.
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Tarjoamme kaikille aselajikilloille
mahdollisuuden retkiensä yhteydessä
edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet
ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään heinäsyyskuussa 2013.
1.7.
3.7.
4.7.
4.7.
9.7.
9.7.
13.7.
14.7.
14.7.
16.7.
18.7.
19.7.
26.7.
27.7.
27.7.
29.7.
31.7.
3.8.
4.8.
5.8.
5.8.
9.8.
10.8.
11.8.
12.8.
13.8.
15.8.
15.8.
16.8.
20.8.
23.8.
26.8.
26.8.
27.8.
29.8.
30.8.
30.8.
31.8.
3.9.
4.9.
4.9.
6.9.
12.9.
13.9.
14.9.
14.9.
15.9.
17.9.
17.9.
19.9.
20.9.
21.9.
21.9.
23.9.
23.9.
24.9.
25.9.
26.9.
26.9.
29.9.
Oikarinen Reijo
KAITHK
Oja Arto
Mäntsälä
Kyröläinen Mauri
Otava
Liuksiala Pertti
Hämeenlinna
Husari Esa
Ikaalinen
Korpi Kimmo
Tampere
Naumanen-Haataja Katriina KAITHK
Eskelinen Eelis
Lappeenranta
Salo Rauno
Turku
Uotinen Reino
Korpikoski
Inkinen Jorma
Tampere
Lappalainen Matti
Poitsila
Väisänen Tapio
KAITHK
Knuuttila Seppo
Puumala
Purhonen Hannu
Kouvola
Vainikka Pertti
Vainikkala
Palosaari Jouko
Hämeenlinna
Toivola Tarja
KAITHK
Kestilä Pekka
Helsinki
Ala-Nikkola Jussi
Hämeenlinna
Rantanen Timo
Vammala
Ketola Aarne
Kauhajoki
Liskola Juha
Kuusankoski
Erkki Virpi
Mynämäki
Savolainen Erkki
KAITHK
Riikonen Raimo
Lappeenranta
Ojala Tapani
Ilmajoki
Venäläinen Jarmo
Virrat
Härmä Risto
Kuopio
Kontinen Kaarlo
Hurissalo
Rajala Seppo
KAITHK
Koukku Merja
Vammala
Väisänen Reino
Hämeenlinna
Ouramo Matti
Raahe
Leppänen Eero
Forssa
Lyytikäinen Markku Rantasalmi
Rummukainen Juha Lassila
Aaltonen Osmo
Lieto
Hänninen Esko
Mikkeli
Sippola Erkki
Hämeenlinna
Välitalo Antero
Rovaniemi
Haaksiala Jukka
Oulu
Hämäläinen Jyrki
Lappeenranta
Rytty Jaakko
KAITHK
Mäkipää Esa
Vammala
Mölsä Eero
Tampere
Salo Reino
Littoinen
Joutsenlahti Anssi Kankaanpää
Törnblom Nils-Erik Helsinki
Mertjärvi Matti
Helsinki
Mäki Erkki
Kankaanpää
Lahtela Matti
Raisio
Pietilä Harri
Parola
Kalliokoski Ahti
Kankaanpää
Olander Henry
Helsinki
Mäkinen Kalevi
Kankaanpää
Jokiranta Veijo
Lohja
Rankila Pasi
Parola
Suomalainen Seppo Lappeenranta
Virtanen Raimo
Otava
60 v
60
70 v
60 v
60 v
60 v
50 v
60 v
75 v
75 v
75 v
80 v
60 v
70 v
70 v
80 v
70 v
50 v
90 v
80 v
85 v
70 v
50 v
70 v
60 v
70 v
70 v
50 v
90 v
80 v
60 v
65 v
70 v
70 v
85 v
50 v
50 v
80 v
85 v
85 v
70 v
60 v
50 v
70 v
60 v
75 v
70 v
70 v
85 v
65
70 v
75 v
60 v
70 v
75
85 v
50 v
50 v
60 v
70 v
ei vastaanottoa
ei vastaanottoa
ei vastaanottoa
Liedon Korsutupa
ei vastaanottoa
perhepiirissä
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään
viettäneitä ja viettäviä.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 21.8.2013 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
23
Uusi Jääkärilippu odottaa naulaajiaan. Lippu siunataan ensi kesäkuussa nykyisen Latvian Kuurinmaalla, Liepajan Pyhän Kolminaisuuden
kirkossa, jossa on aikoinaan siunattu myös alkuperäinen jääkärilippu.
Puolustusministeri Carl Haglund toi puheessaan esiin jääkärien
merkittävän roolin Suomen itsenäisyydelle.
Upea jääkärien kotiinpaluun
95-vuotismuistojuhla
järjestettiin Hämeenlinnassa
SIRKKA OJALA
Lippu luovutettiin säilytykseen perinnejoukolle Hämeen Panssaripataljoonalle. Lipun luovutti komentaja everstiluutnantti Riku Suikkaselle
Jääkärisäätiön puheenjohtaja prikaatikenraali Asko Kilpinen.
Jääkärien kotiinpaluun 95-vuotismuistojuhlaa vietettiin Hämeenlinnassa 26. helmikuuta.
Paikalle päivää todistamaan
saapui runsas joukko jääkäriperinteen vaalijoita, maanpuolustusväkeä sekä puolustusvoimien, valtiovallan ja kaupungin
edustajia.
Päivä alkoi Hämeenlinnan
Verkatehtaalla uuden jääkärilipun juhlallisella naulaamisella.
Lippuun naulattiin kaikkiaan
27 naulaa ja naulattu lippu
luovutettiin säilytettäväksi perinnejoukolle, Hämeen Panssaripataljoonalle.
Jääkärilippuun ensimmäisen naulan lyöneen puolustusvoimien komentaja kenraali
Ari Puheloisen mukaan lippu
symboloi ennen muuta jatkuvuutta ja se kytkee nykypäivän
puolustusvoimat
juuriinsa.
Alikersantti Jami Perälän
kotiutushaastattelu
Asuinpaikka: Pori
Palvelusaika : 347
Palveluspaikka: AUK Porin Prikaatissa, mutta P-, E- ja J-kausi
Tykistöprikaatissa
Linja: Viestilinja, viestimestari
Yksikkö: 3 Patteri
Haastattelija: alikersantti Kiho
Mitkä ovat fiilikset palveluksen loppuvaiheessa?
Ihan kiva päästä reserviin
ja tekemään töitä, mutta kyllä
se vuosi täälläkin on ollut hieno kokemus. Kotiutuminen
on niin vaikea käsittää, koska
tuntuu siltä, että on vasta astunut palvelukseen
Mitä aiot varusmiespalveluksen jälkeen?
Opiskelemaan. Jos en saa
24
koulupaikkaa niin menen töihin ja haen uudestaan.
Mikä on hienointa kotiutumisessa?
Ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, on se, että
pääsee juhlimaan. Hienoa on
myös että pääsee takaisin arkielämään tekemään ”normaalien” ihmisten juttuja.
Miltä reservi tällä hetkellä
tuntuu?
Kyllä se varmasti vaatii totuttelemista. Ensimmäiset viikot saattavat olla vaikeita, koska ei ole rutiinia, mutta uskon,
että rytmiin pääsee nopeasti
mukaan
Oletko saanut armeijasta
elinikäisiä ystäviä?
Kyllä olen!
Miltä vuoden varusmiespalvelus tuntuu?
Hyvältä, vaikka moni vieroksuukin vuoden palvelusta. Kun oikein miettii niin on
se ollut pitkä aika, mutta aika
on mennyt tosi nopeasti. On
vastannut odotuksia, joskus
enemmän ja joskus vähän vähemmän.
Varusmiespalveluksen paras
asia/hetki?
Varmaan se, että on päässyt
näkemään kaksi eri varuskun-
taa, koska näki erilaisia toimintatapoja ja erilaisia koulutushaaroja.
Mikä oli varusmiespalveluksen ikävin hetki?
Ehkä se, kun sain ylimääräistä
palvelusta myöhästymisen takia.
Miksi valitsit vuoden palveluksen?
En tiedä. Ennen varusmiespalvelusta olin päättänyt olevani vuoden. Myös se vaikutti, että minulla ei ollut koulupaikkaa vielä palvelukseen astuessani.
Miksi kannattaa valita vuoden palvelus?
Kun ei esimerkiksi ole
opiskelupaikkaa, vuoden palvelus on hyvä ratkaisu. Se
myös tarjoaa enemmän kokemuksia kuin puolenvuoden
palvelus.
Kenraali Puheloisen mukaan puolustusvoimat ei monista uudistuksistaan
huolimatta luovu perinteiden ylläpitämisestä ja puolustusvoimat toteuttaa jääkärien perinteitä ja arvoja sekä pitää huolta jääkärilipusta, lupasi
kenraali Puheloinen.
Jääkärien sotilaskoulutus alkoi
Saksassa Lockstedtin leirillä syksyllä 1915 ja jatkui aina helmikuulle 1918. Koulutusaikanaan jääkärit osallistuivat myös keisarillisen
Saksan sotatoimiin. Jääkärit loivat
puolustusvoimiemme selkärangan
ja heitä palveli sotiemme aikana
keskeisissä sotilastehtävissä. Jääkärit toivat myös mukanaan Saksasta Suomeen Sotilaskotiaatteen. Jo
vuonna 1918 Suomessa toimi 16
samantyyppistä sotilaskotia kuin
Lockstedtin leirillä jääkäreitä palvellut sotilaskoti.
Uusi jääkärilippu tulee liehumaan
seuraavat noin 40 vuotta puolustusvoimien valtakunnallisissa lippujuhlapäivien ja itsenäisyyspäivien paraateissa heti valtiollisen kielekelipun jäljessä. Uuteen lippuun ei valittu materiaaliksi silkkikangasta kuten alkuperäisessä lipussa, vaan kestävyyden vuoksi
uusi lippu tehtiin nykyaikaisesta lippukankaasta.
Ajoneuvotykit
Qatar on tilannut 24 kpl saksalaisia 155 mm
PzH 2000 -panssarihaupitseja. KMW-yhtiöltä.
Toimitusten odotetaan alkavan vuoden 2014
lopussa tai vuoden 2015 alussa. Hankittavalla
kalustolla korvataan vanhat ranskalaiset 155
mm F3-panssarihaupitsit. Uudet PzH 2000
-panssarihaupitsit rakennetaan toimimaan
korkeissa lämpötiloissa ja niihin sisällytetään
kyky ampua merimaaleja. (Jane´s Defence
Weekly 24 April 2013)
MCL-raketinheitin
Ensimmäinen patteri 300 mm Smerch-raketinheittimiä on otettu käyttöön Venezuelan
Asevoimissa. Yhteensä Venezuelaan on tilattu 12 Smerch- heitintä, 24 122 mm Grad-
heitintä, 48 kpl 152 mm MSTA-S –panssarihaupitseja sekä 13 kpl 120 mm BTR-80
–alustaisia 2S9 Nona-SVK -heitinhaupitseja.
(Jane´s Defence Weekly 10 April 2013)
Kamputsea on ilmoittanut merkittävästä ampumaharjoituksesta, johon osallistuvat myös
122 mm BM-21 Grad –raketinheittimet. Edellisen kerran heittimillä ammuttiin vuonna 2010.
(Jane´s Defence Weekly 3 April 2013)
Tulenjohtovälineet
Saksalainen Jenoptik AG on saanut Yhdysvaltain Merijalkaväeltä tuotekehitystilauksen
tähystys- ja maalinpaikannuslaitteiston kehittämisestä. Sopimuksen arvo on 1,3 MUSD.
Tuotekehityksen aika on 19 kuukautta. Tuotteella on voitava tähystää valoisalla ja pimeällä ja sillä on kyettävä paikantamaan maali.
(Military Technology 2/2013)
uutisia
Hornetit harjoittelivat
ilmatankkausta
Ilmavoimat järjesti 13.–17.5.
ilmatankkausharjoituksen, jonka päätukikohtana toimi Satakunnan lennosto Pirkkalassa.
Harjoitukseen osallistui USAFE
100th AAR WING:in tukikohdasta Britanniasta saapunut KC135 -ilmatankkauskone.
Suomesta harjoitukseen osallistuivat Hornet-hävittäjät operoivat kotitukikohdistaan Pirkkalasta, Rissalasta, Rovaniemeltä
ja Hallista käsin.
Ilmavoimat on toteuttanut
2000-luvulla Suomessa useita
vastaavia harjoituksia. Ilmatankkausta on harjoiteltu myös kansainvälisten harjoitusten yhteydessä ulkomailla. Vuodesta 2009
alkaen ilmatankkauspalvelut on
ostettu Yhdysvaltain Euroopan
ilmavoimilta.
Paikallisesti palvelee: Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna
25
Jääkäritykistörykmentti juhlisti
97. perinnepäiväänsä
Perinnepäivänä (oik.) evl Mika Holman vieraiksi saapui peräti kahdeksan Jääkäritykistörykmentin entistä komentajaa. (Vas.) Evl Ville-Veikko Vuorio,
Ev Pertti Lahtinen, Kenr.maj. Jarmo Peltola, Evl evp Tauno Aaltonen, Kenrl Ilkka Ranta, Ev evp Jouko Huhtala, Evl evp Raimo Koskela ja Ev Mikael Feldt.
SIRKKA OJALA
Jääkäritykistörykmentin historia alkoi, kun Kuninkaallisen Preussin
Jääkäripataljoona 27:n yhteyteen perustettiin haupitsijaos 97 vuotta sitten. Haupitsijaokseen kuului kaksi 105 mm:n tykkiä. Vuonna
1916 tämä joukko sai tulikasteensa Saksan itärintamalla.
Jääkärit palasivat Suomeen
helmikuussa 1918. Jääkäritykkimiehet ilmoittautuivat
palvelukseen Pietarsaaren tykistökouluun, jossa ryhdyttiin
perustamaan Suomen ensimmäisiä jääkäritykistöpattereita.
Tykkikaluston saavuttua Saksasta
Jääkäritykistöpatteristo vannoi sotilasvalan Pietarsaaren torilla 12. maaliskuuta
1918, jonka jälkeen jääkäritykkimiehet lähtivät vapaussodan taisteluihin.
Jääkäritykistörykmentti
vaalii jääkäriperinteiden lisäksi
sodissamme taistelleiden Kevyt Patteristo 11:n ja Raskas
Patteristo 14:n, Jääkäripataljoona 4:n taistelua tukeneen
kranaatinheitinkomppanian
sekä Panssaridivisioonan viestijoukoista muodostetun 4.
Erillisen Viestikomppanian
perinteitä.
15. maaliskuuta perinnepäivää juhlistettiin Panssariprikaatissa juhlallisesti paraatikatselmuksen, ohimarssin ja
päiväjuhlan merkeissä. Ennen
päiväjuhlaa paljastettiin myös
26
rykmentin edellisen komentajan evl Ville-Veikko Vuorion
reliefi rykmentin perinnehuoneessa.
Rykmentti on maavoimien iskukykyisimmän
joukon olennainen osa
Varuskuntaravintola Rubenissa järjestetyssä päiväjuhlassa rykmentin komentaja evl
Mika Holma kertoi puheessaan, miten Jääkäritykistörykmentti on ollut voimakkaan
kehityksen kohteena jo useamman vuoden ajan. Monipuolisten joukkotuotantotehtävien lisäksi rykmentti osallistuu myös mekanisoitujen
taisteluosastojen johtamis- ja
tulenkäyttöjärjestelmän kehittämiseen. Jääkäritykistörykmentissä saatiin muun muassa tänä talvena kirjoitettua
mekanisoidun
taisteluosaston tulenkäytön käsikirja, joka päivittää panssaritykistön
tuliasema- ja panssaritulenjohtotoiminnan oppaat. Oppaan luonnos on otettu koulutuskäyttöön rykmentissä
Evl Ville-Veikko Vuorion reliefin on toteuttanut sotilasmestari res.
Pertti Mäkinen. Kuvassa vas. Jääkäritykistörykmentin komentaja evl
Mika Holma, evl Ville-Veikko Vuorio ja Pertti Mäkinen.
tämän vuoden saapumiserästä alkaen.
Evl Holma kertoi, että puolustusvoimauudistukseen liittyen Jääkäritykistörykmentti
saa jatkaa nykyisellä rauhan
ajan kokoonpanolla, mutta joukkotuotantotehtäviä lisätään kuitenkin esikunta ja
viestikomppanian osalta. Rykmentti valmistautuu muun
muassa tulevaisuudessa kouluttamaan mini UAV -lentotiedustelujärjestelmän ryhmiä
sodan ajan taisteluosastoihin.
Puheessaan evl Holma sanoi Rykmentin vahvuuksina olevan ammattitaitoinen
henkilökunta, sotakelpoinen
kalusto ja selkeät joukkotuotantotehtävät. Komentaja uskookin, että vaikka kalusto ja
järjestelmien huima teknistyminen vaatii resursseja tutkimusja kehittämistoimintaan
sekä henkilöstön ammattitaidon ylläpitämiseen, on Jääkäritykistörykmentti henkilöstöineen myös jatkossa valmis
ottamaan haasteet vastaan.
Päiväjuhlassa
rykmentin
vuoden kouluttajana palkittiin
ylikersantti Ville-Veikko Falin
panssariviestikomppaniasta.
Lisää kuvia perinnepäivästä
löydät osoitteesta:
http://sikkura.kuvat.fi/
Riemutykkimiehet
PEKKA OLKKU, YLILUUTNATTI (RES)
1962 RIEMUTYKKIMIEHIÄ
Yliopistojen maisteripromootioissa esiintyy aina riemumaisteri, joka on 50 vuotta aiemmin maisteriksi vihitty ja ansioitunut kansalainen. Kun yli-
oppilasluokkamme Kouvolan
Lyseosta valmisteli 50-vuotisluokkakokoustaan, päättelimme, että kaikki olemme ansioituneita ja kuulutimme kokoon
riemuylioppilaita. Ei siis liene
ihan väärin, jos viisikymmentä vuotta sitten eli 15.10.1962
Karjalan Tykistörykmenttiin
Lappeenrannassa alokkaiksi il-
moittautuneita tänä syksynä
riemutykkimiehiksi kutsuttaisiin. Tällaista joukkoa KarTr:n
5. patterin tuvassa 3 tuolloin
asusti:
KarTR, 5. patteri, tupa 3. KRONIKKA 1962
KIRJOITTANUT H. LAAMANEN
On kolmostupa patterin tuvista parhain.
On siellä miehet hereillä joka aamu varhain.
Ei puutu huumori sieltä koskaan,
vaik’ punkat on sekaisin ja lattialla roskaa.
On suurin miehistä Luukkosen Heikki,
jos hän suuttuu, niin tulee siitä varmaan
ankara leikki.
On eräille tullut kohta kämpän muutto
ja varusteiksi tulee kenttäpuku ja masimiehen puukko.
Näin alkaa se ihana opiskelun hetki,
on edessä päin vielä moni jotos ja retki.
Kun he joskus taas koulusta patteriin palaa,
on ruokana kastia, perunoita ja myöskin
kalaa.
On hauska kaveri myös Merikosken Mikko,
vaik’ vähän väliä armeijan lakia rikko.
Aina hän tekee omapäistä työtä,
jos ei muuta niin munkkeja syöpi keskellä
yötä.
On Laamasten punkissa aina jotain vikaa,
kun niitä katselee, niin tulee mieleen kaksi
possusikaa.
Ehkä heillekin koittaa kerran vapauden kesä,
vaikka punkat ovatkin kuin muurahaispesä.
On Leväsestä hauskinta siivoustyö,
ja käy joskus pitkäksi armeejan yö,
kun yöstä nyt puutuu se ruokatunti,
näin ajattelee joskus Joroisten kundi.
Ain Olkun Pekka tekee tunnollista työtä,
nukkuu rauhassa kaiken yötä.
Esimiesten käskyt hän reipppaasti täyttää
ja toisille hyvän esimerkin näyttää.
Kronikan on laatinut runoilijan lahjoja omannut tykkimiesveljemme Hannu Laamanen pian sotilasvalan jälkeen, kun alkuperäinen joukko oli hajaantumassa. Osa komennettiin aliupseerikouluun
ja osa jatkoi sieltä vielä RUK:n
kurssille 112.
Todisteena
ansiokkaasta
varusmiespalvelusta ja siis oikeutuksesta riemutykkimies-
On Niemisen Eero yks aika pelle,
kepposia tekee vaikka kelle.
Ain punkan hän parhaaksi tuvassa laittaa
ja huovat ja peitteet niin siististi taittaa
ja jos tupaan tulet sa aamuin tai illoin,
on piilossa Eero punkan takana silloin.
Närhen Raimo aina marsseilla näyttää,
kuka kovinta vauhtia lenkillä käyttää.
Viime marssillakin hän toiseksi tuli,
mut ei ihme että hikipisarat Raimollekin esiin
suli.
Ei Kyöstiäkään huvita enää armeejan karja,
on jäänyt jo syrjään suka ja harja.
Saavat armeejan konit nyt rauhassa olla,
koska Kyöstikin marssii koulun permannolla.
Ei Lakion Hannulle kamppeet satu,
alkaa jo tympäistä Lappeen katu.
Pitkä ja likainen on päällystakki,
housut on rikki ja huono on lakki.
On punkan teossakin ollut työtä,
on tuonut mieleen se monta siviiliyötä.
Oli vartiossa viimeiksi Laitisen Ahti
hyvin hän armeijan omaisuutta vahti.
On hänelläkin koittamassa kohta jo joulu,
kaukana on siviili mut lähellä on koulu.
On oppilaaksi muuttunut varkaitten vahti,
näin reilu kaveri on myös Laitisen Ahti.
On Natusella mielessä ain koiruus ja pila,
vaikea on tutkia hänen mielensä tila.
On hänelläkin mielessä varmaan jokainen
lenkki
ja haaveena rantapuiston penkki.
Siellä hän Lappeen tyttöjä innolla halaa
ja aamuyöstä joskus patteriin takaisin palaa.
nimitykseen olkoon vielä ote
kirjeestä, joka on lähetetty
Rovajärven
ampumaleiriltä
14.8.1963. Taisi mennä alikersantti Jouko Nousiaiselle, joka silloin oli Lappeenrannassa
uusia alokkaita talon tavoille
opettamassa. Siis:
”Muuten ystävämme Kosti
Nurro sai kunnian ampua aivan ekana koko Harj.Psto 3:sta,
eikä huonosti ampunutkaan”.
Mattilan Seppo suurimman kiusan täällä
vain näkee,
on vamman saanut hänen vasempaan
käteen.
Kaikki kaveritkun hänelle suutaan soittaa,
sehän se Seppo pojan hermoja koittaa.
Mutta eiköhän se Mattilan mielikin muutu,
hyvä kaveri kun ymmärtää leikin, ei suutu.
Ei syrjään voi jäädä Mökkösen Unto,
sillä onhan hänelläkin tallella omatunto.
Joskus häntäkin pattiin ottaa,
oikein vihloo aivokoppaa.
Nyt on jo vuorossa Nikusen Martti,
on hänellä aina kunnossa startti.
Hän valppaana komentoja kuuntelee aina,
vaik olisi saunassa perjantaina,
olipa komento asento taikka lepo,
on rehellisyydessäänkin hän myös yliveto.
On viimeisin siellä Montosen Pekka ja
Nurron Kosti
on heille tulossa taas siviiliposti.
Huvittaa poikia joskus armeijan touhut,
kun on yölläkin sarkahousut.
Näin on ohitse alokaspäivät
ja suharit patteriin jäljelle jäivät.
Menee parhaat miehet rukkiin saakka,
on heillä harteilla kova taakka.
On monilla varmaan yöllä rumat unet,
ovat mieleensä saaneet jo siviililumet.
Näin loppuu kronikka
kun sanat loppu
ja runoilijan päässä palo roppu.
Ampui siis patteristolla, ei
millään käsitussarilla. Tuon
todistuksen mukaan ampui
myös hyvin, kunnon tulenjohtajan arvolle sopivasti.
Suomi on säästynyt sodilta jo 67 vuotta. Uskaltaisin
väittää, että meillä riemutykkimiehilläkin on siinä ainakin pienen pieni ansio. Kun
maalla on suhteellisen suuri,
hyvin koulutettu ja varustettu
reservi ja vielä selkänojana talvi- ja jatkosodan veteraanien
mahtava maine taistelijoina,
harkitsee vahvempikin valtio
ennen kuin tosissaan keljuilemaan ryhtyy.
Maanpuolustuskyvystä ja
-tahdosta huolehtiminen on
vakuutusmaksu, joka kannattaa maksaa.
27
KIRJALLISUUTTA
Vierailijana
sotamuseoissa
Kariston Kirjapaino Oy
Eversti Jyri Paulaharjun ja sotakamreeri Teuvo Mahrbergin
yhteistyön tuloksena syntynyt
kirja Vierailijana sotamuseoissa
on mielenkiintoinen ja aiheeseensa paneutuva teos. Kirjassa vieraillaan eräissä keskeisissä
sotamuseoissa. Eurooppalaisten ja kotimaisten sotamuseoiden lisäksi lukija pääsee tutustumaan myös valtamerien
takaisiin kohteisiin USA:ssa ja
Australiassa.
Kirja on 230-sivuinen ja
runsaasti kuvitettu. Teos onkin
melkoinen hakuteos ja hyvä
matkaopas eri maiden sotamuseoihin. Mutta kuten Paulaharju itse toteaa, ”kyseessä on vain
pintaraapaisu, sillä esimerkiksi
pelkästään Englannissa on 351
erilaista asemuseota tai vastaavaa perinnetilaa”.
Kirjassa ei kerrota pelkästään museon tai museopaikkakunnan historiasta ja kokoelmista, vaan tekstiin sisältyy
myös teräviä huomioita ja kutkuttavia havaintoja kyseisen
museon arjesta ja ihmisistä.
Esimerkkinä tästä voisi mainita australialaisen, Melbournessa sijaitsevan suuren sotamuseon, josta kirjoittaja toteaa: ”Pinnalta katsoen vaikuttaa
siltä, että kyseessä olisi pikemminkin romuttamo kuin virallinen sotamuseo.” Todellisuus
TI–PE 10-17, LA 10–14
Vaihtuva valikoima mm. vaatteita, nahkasaappaita,
varsikenkiä, työkaluja, hylsyjä, asealan materiaalia,
polkupyöriä, suksia ja paljon muuta!
28
oli kuitenkin toinen. Tukholman Armemuseumin yhteydessä toimivasta kahvilasta
Paulaharju kertoo, ettei ravintola Druvaan ole satunnaisella
kävijällä asiaa lounastunnin aikana, koska paikat on täytetty
museokorttelin henkilöstöllä.
Kirjassa ei ole vierailtu pelkästään ulkomaisissa asemuseoissa,
sillä kirjassa esitellään myös kuusi Suomen suurinta ”sotamuseota”. Näiden lisäksi Suomessa on
paljon pieniä ja merkittäviä museoita, jotka eivät ole mahtuneet
tähän teokseen. Jospa Jyri Paulaharju ja Teuvo Mahrberg ehtivät
vielä joskus tämän puutteen korjata…
Mielenkiintoinen luku on
Suomen Tykistömuseon perustaminen ja siihen liittyvät
vaiheet. Museon perustamista
suunniteltiin pitkään ja paikaksi valittiin lopulta Niinisalo.
Avajaiset pidettiin 2.7.1977.
Niinisalosta museo siirtyi Hämeenlinnaan, ja uusitun Tykistömuseon avajaisia juhlittiin
Linnan kasarmilla 12.5.1997.
Uusien järjestelyjen takia Suomen Tykistömuseon päättäjäi-
siä vietettiin 4.12.2012. Nykyään Tykistömuseo on yksi niistä kolmesta aselajimuseoista,
jotka muodostavat Museo Militarian. Uusi museo aloitti toimintansa tämän vuoden alussa,
ja sen avajaisia vietettiin Linnan kasarmilla 17.5.2013
Kuten alussa totesin, kirjassa on paljon aiheeseen liittyviä valokuvia. Liian moni kuva
on jäänyt – ikävä kyllä – ilman
kuvatekstiä. Itse jäin tekstejä
kaipaamaan muistaen vanhan
opetuksen: hyvä kuva ja kuvateksti kertovat enemmän kuin
tuhat sanaa!
Teoksen tekijät ovat monille tuttuja henkilöitä ja kirjoittajia. Yleisesikuntaeversti Jyri
Paulaharju on koulutukseltaan
kenttätykistöupseeri ja sotahistorioitsija. Hän oli Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajana
vuosina 2003–2008. Sotakamreeri Teuvo Mahrbergillä on
vankka kokemus museoalalta.
Hän on toiminut muun muassa
Suomen Tykistömuseon johtajana vuosina 2003–2008.
Olavi Waljakka
Kankaanpään sotaveteraanit
”liikekannalla” talvisodan
päättymispäivänä
Tykistöprikaatin Kilta
kokousti
Porin Raatihuoneella
HANNU VETTENRANTA
HANNU VETTENRANTA
100-vuotias kankaanpääläinen Vihtori Siivo
muisteli omia sotakokemuksiaan, joita varsinkin varusmiehet tarkkana kuuntelivat.
Maaliskuun 13. päivänä tuli kuluneeksi
73 vuotta siitä, kun talvisota päättyi. Kankaanpään sotaveteraanit ovat perinteisesti
käyneet laskemassa seppeleen talvisotaan
lähteneiden muistomerkille Niinisalossa
– niin tänäkin vuonna. Seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen kokoonnuttiin sotilaskotiin munkkikahville tapaamaan tuttuja, muistelemaan menneitä ja viettämään
mukavaa talvipäivää.
Tykistöprikaatin Kilta kokoontui tänä keväänä varsin erikoiseen paikkaan kevätkokoukseensa. Saimme nähdä C. L. Engelin
piirtämän Porin Raatihuoneen, jota useat meistä olivat aiemmin vain ulkoapäin
ihailleet. Koko kiltaväki saapui tykistön
täsmällisyydellä Raatihuoneen kellariin
lounastamaan ja ihastelemaan “kellaritunnelmaa”. Porin kaupungin opas Ritva
Lehtonen kierrätti meitä ja asiantuntemuksella kertoi talon historiasta, toiminnasta ja hienosta taiteesta. Silmät ymmyrkäisinä ja korvat höröllä kuuntelimme,
miksi raatihuone rakennettiin juuri tälle
paikalle ja kuinka kuulu könniläinen tornikello pysähtyi, kun kellon punttien kuiluun oli kasattu roskia!
Ennen kokousta kokoonnuttiin pienimuotoiseen juhlatilaisuuteen yläkerran
juhlahuoneistoon, jonne killan puheenjohtaja Kalervo Salonen toivotti osanottajat tervetulleiksi. Tykkimiehistä koottu
varusmiesbändi viihdytti, kuultiin ajankohtaista asiaa ja lopuksi kajautimme yhteisesti Satakunnan laulun.
Ennen kevätkokousta lounastettiin Raatihuoneen tunnelmallisessa kellarissa.
Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen toivotti
kiltalaiset tervetulleiksi pienimuotoiseen
juhlatilaisuuteen.
Varsinainen kokous sujui rutiinilla Orvo Haaviston johtaessa puhetta ja
Hannu Vettenrannan toimiessa sihteerinä. Kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin
toimintakertomus ja tilinpäätös edelliseltä kalenterivuodelta. Myös tuleva killan
50-vuotisjuhla puhutti kokousväkeä kuten ensi elokuussa järjestettävä omaistenja kiltapäiväkin.
Hyvän Työn Puu
Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän
työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet.
Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä
hyvään tarkoitukseen.
K\YDDW\RWDÀ.
Hyvää työtä.
29
Tykistökoululla on tulevaisuudessakin
vahva rooli tykistöaselajin
koulutuksen sydämenä
SIRKKA OJALA
Itsenäisen Suomen Tykistökoulu sai alkunsa, kun evl Vilho Petter Nenonen sai 5.2.1918
ylipäälliköltä käskyn perustaa Tykistökoulu Pietarsaareen. 7.2.1918 julkaistiin yleinen
kehotus ylioppilaille ja teknisen sivistyksen saaneille henkilöille ilmoittautua tykistöön.
Tästä sai alkunsa Tykistökoulun perinnepäivä. Vapaussodan aikana Tykistökoulu siirtyi nopeasti paikasta toiseen. Ennen Niinisaloon sijoittumistaan koulu on toiminut Tampereella,
Lappeenrannassa, Tuusulassa, Katajanokalla, Hyrylässä ja Santahaminassa sekä jatkosodan aikana myös Suomen rajojen ulkopuolella, Suvi-Kumsan alueella. 15.9.1969 koulu
siirrettiin Niinisaloon, jossa sen toiminta jatkuu tulevaisuudessakin.
95-vuotispäiväänsä Tykistökoulu vietti
iloisissa tunnelmissa. Koulutus ei jäänyt
väliin juhlapäivänäkään, sillä kadetit kävivät kalustoammunnoissa ampumassa 155
K 98 -tykillä. Koulun vt. johtaja maj Pauli
Pukaralammi esitteli kutsuvieraille varsin
kattavasti Tykistökoulun toimintaa ja kertoi tulevaisuuden visioista. Juhlassa kuultiin myös Tutkimus- ja kehittämisosaston
johtajan maj Petri Majurin esitelmä Maavoimien uudistetusta taistelutavasta, mikä
onkin tykistöaselajille isoin muutos sen tähänastisessa historiassa.
Vuoden 2015 alusta Tykistökoulu toimii Porin prikaatin alaisuudessa, mutta
siirtyy hallinnollisesti Maasotakoulun johtoon. Muutoksessa pääosa Tykistökoulun
tehtävistä säilyy kuitenkin Niinisalossa.
Vain muutaman palvelevan upseerin tehtävä siirretään Haminaan.
Maj Pauli Pukaralammi toi esiin puheessaan, että on hienoa olla tekemässä
uutta Maasotakoulua. Hän näkeekin tulevan organisaatiouudistuksen positiivisena muutoksena täynnä mahdollisuuksia.
Pukaralammin mukaan aselajien yhteistoiminta tulee tiivistymään merkittävästi,
kun ollaan saman johdon alaisuudessa. Samalla päällekkäinen työ katoaa ja opitaan
entistä enemmän yhdessä.
Yhdeksi Tykistökoulun vahvuudeksi maj Pukaralammi mainitsi kustannustehokkaan toimintatavan, jossa pienellä
henkilöstöllä viedään läpi isojakin valtakunnallisia hankkeita. Henkilöstöllä on-
30
kin meneillään varsin tiivistahtinen vaihe.
Tykistökoulu on monessa mukana. Vuoden alussa on toteutettu OMLT-koulutus britannialaisille ja yhdysvaltalaisille.
Koulun henkilöstö suunnittelee ja johtaa muun muassa seuraavat harjoitukset:
MVH 2013, TAH 2013 Länsi, Tykistökoulun ampumaharjoitukset 1/13 ja 2/13,
MAT (Military Advisor Training) 1 ja 2
sekä NAX 2013. Tämän lisäksi opetus sekä kehittämis- ja tutkimustoiminta on
tiivistä. Työntekijöitä on mukana samanaikaisesti 22 eri kehittämishankkeessa, ja
kolmesta viiteen päivää kestäviä kenttäkokeita tehdään vuodessa kymmenkunta.
Tekeillä on myös tuliasema- ja tulenjohtokäsikirja, niin sanottu tykkimiesten ”raamattu” eli ampumaoppi sekä tykistön erotuomariohje.
Reserviläisten koulutus on tiivistä, sillä
Tykistökoululla järjestetään lähes joka viikonloppu MPK:n Satakunnan ja Pirkanmaan kursseja, joiden tukitoimista vastaa
koulun henkilöstö. Tykistökoululla on tulevan uuden Maasotakoulun hienoimmat
ja toimivimmat koulutus- ja majoitustilat.
Kurssilaisilta saatu palaute on positiivista.
Palautteiden keskiarvo asteikolla 1-5 on
keskimäärin 4,5, ulkomaalaisilta sotilailta
saatu palaute jopa 4,8.
Maj Pukaralammi totesi koulun henkilöstön selvinneen vaativista haasteista erinomaisesti. Henkilöstön jaksamista edesauttaa myös uusi hieno kuntosali,
joka on aktiivisessa käytössä. Henkilö-
Majuri Pauli Pukaralammi Tykistökoululle
lahjoitetun uuden museoesineen vierellä.
Koulussa piirtäjänä toiminut Anne Kortetmäki
lahjoitti talteen ottamansa Jupiter 2 -merkkisen
kynänteroittimen koulun kokoelmiin. Teroitin
on lähes yhtä vanha kuin Tykistökoulukin.
Etelä-Pohjanmaan killan muistolautanen luovutettiin vuoden 2012 kouluttajaksi valitulle
kapteeni Riikka Tyrkölle.
kunnassa onkin erittäin kilpailuhenkisiä
työntekijöitä, sillä vuoden aikana on ollut
käynnissä penkkipunnerruskisa, leuanvetokisa ja suurin pudottaja -kilpailu. Koulun työilmapiiri on hyvä ja innostava. Tykistöaselajia kehitetään tiiviisti jopa kahvipöytäkeskusteluissa. Yksi merkittävistä
hankkeista onkin alueellisen tykistön kehittäminen. Jatkossa myös ilmatulenjohtajien koulutus tulee tykistökoulun vastuulle, ja minilennokkeja nähdään Niinisalon taivaalla jo ensi vuoden alussa.
Tällä hetkellä koulun johtajana toimii
evl Pertti Holma, joka palasi maaliskuussa kansainvälisistä tehtävistä takaisin Tykistökoululle.
t
a
l
h
u
j
e
h
Pe r
ja
s
u
t
u
l
u
o
k
,
t
e
s
k
u
il la n v ie t o t , k o k o
h la t
ju
s
y
it
r
y
,
t
a
a
n
u
o
et, l
c o c k t a i l t il a is u u d
Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816
www.marttilankortteeri.fi/talli
31

lehti 2/13 - Tulikomentoja

Transcription

Similar documents

tukom 3/2011 - Tulikomentoja

Tulikomentoja - Tykkimiehet ry

lehti 1/2013 - Tulikomentoja

Toiminnallinen näyttely Tykistömuseoon, s. 4

Varusmiehen arkea, s. 4-6

Vekaranjärvellä käymässä, s.4

Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan

3/2013 - Tulikomentoja

TULIKOMENTOJA! - Tykkimiehet ry

maanpuolustuskorkeakoulu suomen sodissa 1939–1945