Lue pdf-muodossa

Transcription

Lue pdf-muodossa

Sisältö
2 Hallituksen esitykset 2 Tasavallan Presidentin asetukset 5
Valtioneuvoston asetukset 5 MIETINNÖT YM. 5 ASETETUT TOIMIELIMET 7 OIKEUSTAPAUKSET
Korkein oikeus 9 Korkein hallinto-oikeus 11 Korkeimman oikeuden valitusluvat 15
LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS Vahvistetut lait
Momentti 5_14.fm Page 1 Friday, August 1, 2014 8:10 AM
5/2014
Momentti
Sisältö
LAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS • Vahvistetut lait
• MIETINNÖT YM.
7
2
• Hallituksen esitykset
• OIKEUSTAPAUKSET • Korkein oikeus
• KKO:N VALITUSLUVAT
15
7
4
• Valtioneuvoston asetukset
• Korkein hallinto-oikeus
11
6
Momentti 5/2014
Tämän liitteen ovat tuottaneet yhteistyössä Suomen
Lakimiesliitto ja Suomen Asianajajaliitto. Liitteen on
toimittanut Talentumin Suomen Laki -toimitus.
Momenttiin on koottu yhteenveto tärkeimmistä
lainsäädäntötoimista ja oikeustapauksista.
VAHVISTETUT LAIT
●Laki eläinten lääkitsemisestä,
laki lääkelain eräiden säännösten kumoamisesta ja laki rikoslain 44 luvun 5 §:n 2 momentin
muuttamisesta (387–389/2014)
HE 98/2013 vp
MmVM 3/2014 vp
Lait tulevat voimaan 1.12.2014.
Lailla eläinten lääkitsemisestä säädetään lääkkeiden käytöstä eläimille sekä sen valvonnasta. Lisäksi
lakiin siirretään lääkelain säännökset eläinlääkärin oikeudesta luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintää
varten ja rikoslakiin tehdään tämän muutoksen johdosta tarvittava tarkennus lääkerikoksia koskevaan säännökseen. Lääkkeiden
luovutusta koskevia säännöksiä
muutetaan siten, että eläinlääkärillä on laajempi oikeus luovuttaa
lääkkeitä eläinlääkintähuoltolaissa
määriteltyihin eläinten terveydenhuolto-ohjelmiin liittyneille eläinten omistajille tai haltijoille. Lisäksi
yhtenäistetään terminologiaa
muun lainsäädännön kanssa sekä
tehdään muuttuneen Euroopan
unionin lainsäädännön johdosta
tarvittavat muutokset.
●Laki julkisesta työvoima- ja
yrityspalvelusta annetun lain
muuttamisesta (390/2014)
HE 200/2013 vp
TyVM 1/2014 vp
Laki tuli voimaan 1.6.2014.
Tuotannollisista tai taloudellisista
syistä tehtyjen irtisanomisten ja lomautusten vaikutusta työkokeilun
järjestämiseen ja palkkatuen
myöntämiseen täsmennetään.
Säännöksissä otetaan paremmin
huomioon työnantajan työsopimuslain mukainen velvollisuus
tarjota työtä irtisanomilleen, lomauttamilleen tai palveluksessaan
oleville osa-aikatyöntekijöille.
Palkkatukea voidaan maksaa,
vaikka palkkauskustannukset jäävät alle sen, mitä kuukaudessa
maksetaan palkkatuen perustukena. Tämä mahdollistaa palkkatuen
maksamisen myös sellaiseen työsuhteeseen, jossa työsuhteen tuntimäärät ovat alhaiset, jos palkkatuen myöntäminen on tarkoituksenmukaista henkilön työllistymisen edistämiseksi. Työnhakijan ei
edellytetä uusivan työnhakuaan
pitääkseen sen voimassa. Työnhaun uusimisen sijaan työnhaun
voimassaolo edellyttää, että henkilö asioi työ- ja elinkeinoviranomaisen kanssa viranomaisen asettamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Lakiin lisätään säännös,
jonka mukaan laissa tarkoitettuna
asiantuntija-arviointina voidaan
hankkia kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisia maahanmuuttajan alkukartoituksia.
Maahanmuuttajalle, joka osallistuu asiantuntija-arviointina ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankittavaan alkukartoitukseen, voidaan korvata osallistumisesta aiheutuvat matka- ja yöpymiskustannukset. Eduskunnan lausuma;
Eduskunta edellyttää, että hallitus
selvittää, miten työkokeilua koskevien säännösten muuttaminen vaikuttaa työkokeilun järjestämiseen
kuntatasolla ja erityisesti työpajoissa, sekä antaa asiassa selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
lilain 28 §:n muuttamisesta,
laki rikoslain 2a luvun 9 §:n
muuttamisesta, laki rikesakkorikkomuksista annetun lain
12 §:n muuttamisesta ja laki
vesikulkuneuvorekisteristä
annetun lain 39 ja 40 §:n
muuttamisesta (424–433/
2014)
HE 14/2014 vp
LiVM 4/2014 vp
Lait tulivat voimaan 1.8.2014.
Laki rikesakkorikkomuksista
annetun lain 12 §:n muuttamisesta ja laki vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 39 ja
40 §:n muuttamisesta tulevat
voimaan samana päivänä kuin
rikesakkorikkomuksista annettu
laki (756/2010).
Vesikulkuneuvorekisterin ylläpitäminen siirretään maistraateilta
Liikenteen turvallisuusvirastolle
sekä säädetään niistä menettelytavoista, joilla vesikulkuneuvo ja sen
moottori rekisteröidään vesikulkuneuvorekisteriin. Muihin lakeihin
tehdään vesikulkuneuvorekisteristä annetusta laista johtuvat tekniset muutokset.
● Laki mielenterveyslain muuttamisesta (438/2014)
HE 199/2013 vp
StVM 3/2014 vp
●Laki vesikulkuneuvorekisteristä, laki henkilötietojen
käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain 22 §:n
muuttamisesta, laki yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta
annetun lain 2 §:n muuttamisesta, laki henkilötietojen
käsittelystä poliisitoimessa
annetun lain 13 §:n muuttamisesta, laki öljyvahinkojen torjuntalain 31 §:n muuttamisesta, laki meripelastuslain
14 §:n muuttamisesta, laki tul2
Mielenterveyslakia muutetaan
niin, että myös muu kuin virkasuhteinen julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollossa toimiva laillistettu lääkäri voi laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Muu kuin virkasuhteinen
lääkäri voi ilmoittaa terveyskeskukselle tai muulle kunnalliselle
päivystävälle terveydenhuollon
yksikölle todennäköisesti tahdosta
riippumattoman hoidon tarpeessa
olevasta henkilöstä tutkimuksiin
noutamista tai virka-apupyynnön
tekemistä varten. Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle po-
●Laki valmisteverotuslain muuttamisesta (495/2014)
HE 30/2014 vp
VaVM 3/2014 vp
Lakia muutetaan siten, että veroilmoitus annetaan pääsääntöisesti
sähköisesti. Se voidaan antaa eräissä tapauksissa kuitenkin edelleen
paperilomakkeella. Alkoholin verottoman matkustajatuonnin valvonnan selkeyttämiseksi ja helpottamiseksi otetaan käyttöön näyttöä
varten määrälliset ohjetasot. Valmisteverotuslakiin lisätään myös
kuittausta koskevat säännökset ja
vakuuksia koskevia säännöksiä
selkeytetään. Lisäksi tehdään eräitä teknisiä muutoksia.
●Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta annetun
lain muuttamisesta (496/2014)
HE 73/2014 vp
TaVM 9/2014 vp
Yritysoston määritelmää, asian käsittelyn siirtämistä valtioneuvoston yleisistunnolle ja etukäteen
tehtävää ilmoitusta työ- ja elinkeinoministeriölle muissa kuin puolustussektorin yritysostoissa koskevia säännöksiä muutetaan.
● Laki arvonlisäverolain muuttamisesta (507/2014)
HE 31/2014 vp
VaVM 4/2014 vp
Laki tulee voimaan 1.1.2015.
Arvonlisäverolakia muutetaan siten, että romualalla otetaan käyttöön käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa verovelvollinen on myyjän sijasta ostaja.
●Laki rikoslain 20 luvun muuttamisesta (509/2014)
HE 216/2013 vp
LaVM 4/2014 vp
Laki tulee voimaan 1.9.2014.
Lain säännös pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kumotaan ja teoista, joita on pidettävä raiskauksen
perustekomuotoa lievempinä,
rangaistaan raiskausta koskevan
pykälän mukaisesti. Tekoa ei enää
voida pitää perustekomuotoa lievempänä, jos siinä on käytetty väkivaltaa. Lisäksi rangaistusasteikko on ankarampi kuin pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevan pykälän rangaistusasteikko.
Vähemmän törkeästä raiskauksesta tuomitaan vankeutta neljästä
kuukaudesta neljään vuoteen. Perustekomuodon mukaisen raiskauksen rangaistusasteikko on
edelleen vankeutta yhdestä vuodesta kuuteen vuoteen. Törkeänä
raiskauksena rangaistaan jatkossa
myös teot, joissa kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi. Lukuun lisätään rangaistussäännös seksuaalisesta ahdistelusta. Lisäksi tehdään eräitä muita
muutoksia.
●Ympäristönsuojelulaki, laki
jätelain muuttamisesta, laki
pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta,
laki kaivoslain 3 §:n muuttamisesta, laki vesilain muuttamisesta, laki pelastuslain
48 §:n muuttamisesta, laki
päästökauppalain muuttamisesta, laki jäteverolain 3 §:n
muuttamisesta, laki merenkulun ympäristönsuojelulain
1 luvun 7 § muuttamisesta,
laki ilmailulain 87 §:n muuttamisesta, laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa
annetun lain 1 §:n muuttamisesta, laki patoturvallisuuslain 3 §:n muuttamisesta, laki
huumausainelain 28 §:n muuttamisesta, laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain 14 §:n
muuttamisesta, laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä
eräistä muista ympäristön ja
maaseudun tilan parantami3
seen liittyvistä tuista annetun
lain 5 §:n muuttamisesta, laki
korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenistä
annetun lain 1 §:n muuttamisesta, laki lannoitevalmistelain 3 §:n muuttamisesta, laki
Suomen talousvyöhykkeestä
annetun lain 3 ja 11 §:n muuttamisesta, laki hautaustoimilain 17 §:n muuttamisesta, laki
hallinto-oikeuslain 5 §:n
muuttamisesta, laki maankäyttö- ja rakennuslain
luonnonsuojelulain 53 ja
vesiliikennelain 21 §:n muuttamisesta, laki maastoliikennelain 30 §:n muuttamisesta,
laki geenitekniikkalain 23 §:n
muuttamisesta, laki merensuojelulain 2 §:n muuttamisesta,
laki terveydensuojelulain
muuttamisesta, laki kemikaalilain 5 §:n muuttamisesta, laki
maa-aineslain 5a §:n muuttamisesta, laki eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18
ja 19 §:n muuttamisesta, laki
rikoslain 48 luvun 1 ja 3 §:n
muuttamisesta, laki eräiden
ympäristölle aiheutuneiden
vahinkojen korjaamisesta
annetun lain muuttamisesta,
laki elintarvikelain 71 §:n
muuttamisesta ja laki kuluttajaturvallisuuslain 32 §:n muuttamisesta (527–560/2014)
Momentti
tilaalle on varattava mahdollisuus
saada hoitavan sairaalan ulkopuolisen, riippumattoman lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin
hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Sairaalan on huolehdittava siitä, että ulkopuolinen lääkäri kutsutaan paikalle potilaan tutkimista ja
lausunnon antamista varten. Potilaalle tulee lisäksi antaa mahdollisuus saada hoitonsa jatkamisen
edellytykset arvioitaviksi hoidon
kestäessä.
HE 214/2013 vp
YmVM 3/2014 vp
Lait tulevat voimaan 1.9.2014.
Ympäristönsuojelulain soveltamisala sekä keskeiset periaatteet ja velvollisuudet säilyvät pääosin ennallaan mutta täsmennettyinä. Laissa
olevia asetuksenantovaltuuksia
täydennetään ja täsmennetään. Luvanvaraisuus pysyy pääsääntöisesti ennallaan ja luvanvaraisia toimintoja koskevat laitosluettelot
ovat lain liitteessä. Lupaharkintaa
koskevia ympäristönsuojelulain
säännöksiä muutetaan ja täsmennetään. Toiminnan lopettamista ja
tarkkailua koskevia säännöksiä
täydennetään. Eduskunnan lausumat; 1) Eduskunta edellyttää, että
hallitus turvaa ympäristölupien
joutuisaan käsittelyyn riittävät voiMomentti 5/2014
mavarat sekä saattaa kiireellisesti
valmiiksi uudistuksen, jolla ympäristölupamenettelyjä tehostetaan,
kevennetään ja nopeutetaan sekä
ympäristönsuojelulain muutoksenhakujärjestelmää uudistetaan
selvittämällä valitusluvan käyttöönoton mahdollisuus. 2) Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii valvontamaksuista kertyvien
maksutulojen ohjaamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa tosiasiallisesti valvonnan
käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. 3) Eduskunta
edellyttää, että hallitus saattaa
mahdollisimman pian voimaan
asetuksen, jolla säädetään tarkemmin ympäristönsuojelulain
13 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä luonnontilan muutoksesta siten,
että se vastaa valtioneuvoston
30.8.2012 hyväksymän soidensuojelua koskevan periaatepäätöksen
liitteenä olevan luonnontilaisuusasteikon 0–2 luokan soita.
HALLITUKSEN
ESITYKSET
●Hallituksen esitys (HE 65/2014
vp) eduskunnalle laiksi todistajansuojeluohjelmasta ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki todistajansuojeluohjelmasta. Laissa säädettäisiin todistajien ja muiden vakavassa hengen ja terveyden vaarassa olevien
henkilöiden suojelemisesta. Lakia
sovellettaisiin vain, jos muualla
lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet eivät olisi riittäviä. Laissa
säädettäisiin todistajansuojeluohjelman aloittamisen ja päättymisen edellytyksistä, toimivaltaisista
viranomaisista sekä eräistä suojelutoimenpiteistä. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi poliisin hallinnosta annettua lakia, ulkomaalaislakia, viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettua lakia ja oikeudenkäymiskaarta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan
1.1.2015.
vp) eduskunnalle laiksi tuomioistuimen toimivallasta
sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta
siviili- ja kauppaoikeuden
alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen
soveltamisesta
Laissa säädettäisiin muun muassa
toimivaltaisista tuomioistuimista
ja viranomaisista, tuomiosta annetun todistuksen tiedoksiannosta
sekä täytäntöönpanossa ja kieltäytymistä koskevassa oikeudenkäynnissä sovellettavasta menettelystä ja muutoksenhausta. Laki on
tarkoitettu tulemaan voimaan
10.1.2015.
vp) eduskunnalle laiksi Euroopan unionin yhteistä etua koskevien energiahankkeiden
lupamenettelystä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki Euroopan unionin
yhteistä etua koskevien energiahankkeiden lupamenettelystä. Lisäksi esitetään muutettavaksi
Energiavirastosta annettua lakia,
sähkömarkkinalakia, maakaasumarkkinalakia, Suomen talousvyöhykkeestä annettua lakia, vesilakia, ympäristönsuojelulakia,
maankäyttö- ja rakennuslakia, vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden
käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia sekä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia. Esityksen
tavoitteena on nimetä Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen tarkoittama kansallinen toimivaltainen viranomainen ja saattaa
voimaan asetuksen mukaisten lupamenettelyjen edellyttämät lainsäädännön muutokset. Kansalliseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimettäisiin Energiavirasto.
Euroopan unionin yhteistä etua
koskevien energiahankkeiden lupamenettelyyn sovellettaisiin asetuksen mukaista yhteistyöhön perustuvaa mallia.
vp) eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydensuojelulain eräitä
asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveyshaittojen ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen liittyviä säännöksiä. Asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisiä olosuhteita koskevia mit4
tauksia, näytteenottoa, tutkimuksia tai selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevien niin sanottujen ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia täsmennettäisiin. Valvontaan liittyvän
päätöksenteon tueksi terveydensuojeluviranomainen voisi käyttää ulkopuolisen asiantuntijan
tuottamaa tietoa asunnosta tai
muusta oleskelutilasta. Asiantuntijana voisi jatkossa toimia vain
määritellyn koulutuksen suorittanut tai vastaavat tiedot omaava
henkilö. Lisäksi asiantuntijana toimiminen edellyttäisi henkilön sertifiointia valtakunnalliseen järjestelmään nykyisen erillisen kuntakohtaisen hyväksymismenettelyn
sijaan. Kuntien viranomaisilta
poistettaisiin asiantuntijoiden pätevyyden arviointitehtävät. Sertifioidut asiantuntijat merkittäisiin
julkiseen tietojärjestelmään, josta
käy ilmi pätevyyden voimassaolo.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen tai tutkimuksen muu tilaaja, kuten kiinteistön omistaja
tai isännöitsijä, voisi tarvittaessa
varmistaa asiantuntijan pätevyyden tietojärjestelmästä. Jos asiantuntija ei täyttäisi enää edellytettyjä pätevyysvaatimuksia, hänet
voitaisiin poistaa tietojärjestelmästä. Lailla täsmennettäisiin lisäksi kiinteistön omistajan ja
asunnon tai oleskelutilan haltijan
vastuunjakoa terveyshaitan poistamisesta, tarkastuskertomukseen liitettäviä tallenteita, tahdonvastaista asunnon tai muun oleskelutilan tarkastusta sekä kunnan
viranomaisen perimiä maksuja
koskevia säännöksiä.
vp) ilmailulaiksi ja laiksi meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi ilmailulaki. Esityksen
mukaisella uudella ilmailulailla
säänneltäisiin ilmailua Suomessa
ja ilmailua suomalaisella ilmaaluksella Suomen ulkopuolella.
Laissa säädettäisiin muun muassa
ilma-aluksia ja niiden henkilöstöä
samoin kuin ilmailua palvelevaa
maahenkilöstöä koskevista turvallisuusja kelpoisuusvaatimuksista, ilmailun luvista ja rekistereistä,
lentopaikoista ja maalaitteista, lentoasemien maahuolinnasta, siviiliilmailun turvaamisesta, lennon-
vp) eduskunnalle ilmastolaiksi
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ilmastolaki. Ilmastolaki olisi
luonteeltaan valtion viranomaisia
koskeva tavoitteellinen puitelaki,
johon ei sisältyisi eri toimialoja
koskevaa aineellista lainsäädäntöä. Lailla asetettaisiin Suomen
kansainvälisiin sopimuksiin, Euroopan unionin lainsäädäntöön ja
poliittisiin sitoumuksiin perustuva kasvihuonekaasujen pitkän aikavälin päästövähennystavoite. Ilmastolailla turvattaisiin se, että ilmastopolitiikan suunnitelmat perustuisivat laajaan ja monipuoliseen tietopohjaan, eri osapuolille
annettaisiin mahdollisuus esittää
suunnitelmista näkemyksensä ja
että ilmastopolitiikan seuranta olisi kattavaa ja riittävää. Ilmastolailla säädettäisiin ilmastopolitiikan
keskipitkää ja pitkää aikaväliä
koskevista suunnitelmista, joilla
pyrittäisiin lain kattamalta osalta
vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä ja tältä osin hillitsemään ilmastonmuutosta. Lisäksi
laissa säädettäisiin myös ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmasta, jonka avulla pyrittäisiin
vahvistamaan valmiuksia hallita
ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Eduskunnan myötävaikutus
ilmastopolitiikan muotoutumiseen taattaisiin lakisääteisellä
selontekomenettelyllä sekä eduskunnalle toimitettavan ilmastovuosikertomuksen avulla. Suunnitelmien toteutumista eduskunta
seuraisi saadessaan vuosittaisen
kertomuksen päästökehityksestä,
päästövähennystavoitteiden toteutumisesta ja tavoitteiden toteuttamisen mahdollisesti edellyttämistä lisätoimista. Ilmastolaissa
säädettäisiin myös ministeriöiden
ilmastolain mukaisista tehtävistä.
Ilmastopolitiikassa tarvittavan
riippumattoman tieteellisen tiedon turvaamiseksi asetettaisiin
tieteellinen asiantuntijaelin. Laki
on tarkoitettu tulemaan voimaan
seuraavien eduskuntavaalien jälkeen alkavan vaalikauden alusta
tai mahdollisimman pian sen jälkeen.
vp) eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annettua lakia. Yksityisten
elinkeinon- ja ammatinharjoittajien pääsy velkajärjestelyyn helpottuisi ja heidän taloudellisen kokonaistilanteensa korjaaminen tulisi mahdolliseksi velkajärjestelyssä. Velkajärjestelyn edellytyksiä ja
esteitä koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että velkajärjestelyyn pääsy helpottuisi myös eräissä muissa tapauksissa. Muutoksia
ehdotetaan lisäksi muun muassa
lisäsuoritusvelvollisuuteen, velallisen oikeuteen pitää vapaakuukausia ja asunnon säilyttämistä
koskevaan säännökseen. Menettelyä yksinkertaistettaisiin. Talousja velkaneuvonnasta annettua lakia muutettaisiin siten, että talousja velkaneuvonnassa avustettaisiin
yksityisiä elinkeinon- ja ammatinharjoittajia myös heidän elinkeinotoimintaan liittyvien velkojensa
järjestelyssä. Velan vanhentumisesta annettuun lakiin lisättäisiin
säännös velan erääntymisestä laskettavasta lopullisesta vanhentumisesta. Lopullinen vanhentumisaika koskisi vain luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa
velkaa. Säännöstä sovellettaisiin
rajoitetusti myös taannehtivasti.
Ulosottokaareen tehtäisiin säännöksen edellyttämät muutokset.
Esitys liittyy valtion vuoden 2015
talousarvioesitykseen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan
1.1.2015.
5
vp) eduskunnalle isyyslaiksi ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Momentti
varmistuksesta, ilmailuonnettomuuksien tutkinnasta, ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta sekä
seuraamuskäytännöistä. Esityksessä on otettu huomioon ilmailussa ja erityisesti Euroopan unionilainsäädännössä sekä kansainvälisessä sääntelyssä vuoden 2009 ilmailulain säätämisen jälkeen tapahtunut kehitys ja sen asettamat
vaatimukset. Hallituksen esitykseen sisältyy esitys meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta. Lait on
tarkoitettu tulemaan voimaan
mahdollisimman pian eduskunnan hyväksynnän jälkeen, kuitenkin viimeistään 13.11.2014 puolustusvoimauudistusta ja ilmatilauudistusta koskevien muutosten toimeenpanemiseksi.
Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta isyyden tunnustamismenettelyä ehdotetaan ajanmukaistettavaksi siten, että isyyden tunnustaminen ja yhteishuollosta sopiminen on mahdollista
tehdä ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäyntien yhteydessä.
Isyyden selvittämisen käyttöalaa
ehdotetaan laajennettavaksi. Oikeusgeneettisissä isyystutkimuksissa siirrytään pääsääntöisesti
käyttämään sivelynäytteitä verinäytteiden sijaan. Isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta laajennetaan sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa
asioissa. Avioliiton ulkopuolella
ennen voimassaolevan isyyslain
voimaantuloa syntyneille lapsille
ehdotetaan annettavaksi takautuva kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Takautuvan kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liittyvää perintöoikeutta ei kuitenkaan ole, jos perittävä oli kuollut ennen kuin kanne tuli vireille. Esitys liittyy valtion
vuoden 2015 talousarvioesitykseen.
vp) eduskunnalle laiksi EUympäristömerkistä
Esityksessä ehdotetaan annettavaksi laki EU-ympäristömerkistä.
Samalla kumotaan EU-ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä
annettu laki ja ympäristöministeriön asetus Euroopan yhteisön ympäristömerkkiä koskevista maksuista. Ympäristömerkin soveltamisala sekä keskeiset periaatteet ja
velvollisuudet säilyisivät pääosin
ennallaan, mutta ympäristömerkin
hakemus- ja vuosimaksujen maksuperusteita ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotuksessa määritellään
edelleenkin merkin käyttöoikeutta
hakeville yrityksille hakemusmaksu yrityksen koon ja liikevaihdon
mukaan. Vuosimaksun ehdotetaan
perustuvan EU-ympäristömerkin
saaneen tuotteen myynnin liikevaihtoon unionissa.
Momentti 5/2014
VALTIONEUVOSTON
ASETUKSET
●Valtioneuvoston asetus auktorisoiduista teollisoikeusasiamiehistä (396/2014)
Asetus tuli voimaan 1.7.2014.
Asetuksessa säädetään tarkemmin
teollisoikeusasiamieslautakunnan
järjestämästä asiamiestutkinnosta
ja asiamiestutkinnon hyväksymisen edellytyksistä samoin kuin
asiamiestutkinnosta ja auktorisoinnista annettavista todistuksista. Lisäksi asetus sisältää tarkemmat säännökset asioiden käsittelystä teollisoikeusasiamieslautakunnassa.
●Valtioneuvoston asetus alle
18-vuotiaana vahinkoa kärsineen ansiotulon määrän vahvistamisesta (408/2014)
Asetuksessa vahvistetaan tulonsaajien keskimääräisiin ansiotuloihin
perustuva euromäärä, jota voidaan
käyttää vahinkoa kärsineen oletettuna ansiotulona määrättäessä ansionmenetyskorvausta vahingonkorvauslain nojalla. Asetuksen mukaista ansiotuloa voidaan käyttää
ansionmenetyskorvauksen perustana, kun henkilövahingon johdosta pysyvästi ja täydellisesti työkykynsä menettänyt ei ollut vahingon
tapahtuessa täyttänyt 18 vuotta.
●Valtioneuvoston asetus alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa
tarkoitetuista tukialueista
(445/2014)
Asetus tuli voimaan 1.7.2014 ja
on voimassa 31.12.2020 saakka.
Asetuksella määrätään ensimmäiseen ja toiseen tukialueeseen kuuluvat alueet.
●Valtioneuvoston asetus verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta
(463/2014)
Asetuksen 2 pykälässä säädettyä
verotarkastuksen kuulemismenet-
telyä muutetaan siten, että verotarkastuksen yhteydessä verovelvollista kuullaan lopullisen tarkastuskertomuksen perusteella ja kuulemisen suorittaa verotarkastuksen
suorittanut yksikkö. Maksuunpano- ja verotuspäätökset tekee
edelleen pääsääntöisesti muu Verohallinnon yksikkö kuin verotarkastuksen suorittanut yksikkö. Verovelvollista ei enää kuulla maksuunpanon yhteydessä, ellei kuulemiseen ole erityistä tarvetta.
●Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä
(518/2014)
Sen tuottajavastuuta koskevia
säännöksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1.5.2015 lukien.
Asetus korvaa pakkauksista ja
pakkausjätteistä annetun nykyisen
valtioneuvoston päätöksen. Asetus perustuu suurelta osin nykyiseen päätökseen. Säännökset kuitenkin tarkistetaan vastaamaan
uuden jätelain tuottajavastuuta
koskevaa sääntelyä sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä annettuun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin tehtyjä muutoksia.
Asetuksessa säädetään pakkausten tuottajan velvollisuudesta järjestää käytettyjen pakkausten erilliskeräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu jätehuolto. Asetuksessa
säädetään alueellisten vastaanottopaikkojen määrästä, joka pakkausten tuottajien on vähintään järjestettävä koko maahan palvelutason
varmistamiseksi, sekä vastaanottopaikkojen sijoittelusta. Käytettyjen
pakkausten uudelleenkäyttöä ja
kierrätystä koskevat yleiset tavoitteet tarkistetaan. Lisäksi säädetään
tuottajia sitovat vaatimukset saavutettavasta kierrätysasteesta pakkausmateriaaleittain. Asetuksessa
säädetään lisäksi kaikkien Suomen
markkinoille saatettavien pakkausten ominaisuuksia ja merkitsemistä koskevista vaatimuksista. Näiden säännösten noudattamisen
valvonta säädetään Turvallisuusja kemikaaliviraston tehtäväksi
1.8.2014.
6
●Valtioneuvoston asetus sähköja elektroniikkalaiteromusta
(519/2014)
Asetus tuli voimaan 15.7.2014
siirtymäsäännöksin.
Asetuksella pannaan osaltaan täytäntöön uudelleenlaadittu sähköja elektroniikkalaiteromua koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Asetuksella täydennetään jätelain tuottajavastuuta koskevia säännöksiä sähkö- ja
elektroniikkalaiteromun osalta.
Asetuksessa säädetään nykyistä
tarkemmin käytöstä poistettujen
sähkö- ja elektroniikkalaitteiden
erilliskeräykselle ja vastaanotolle
asetettavista vaatimuksista. Siinä
yksilöidään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ja laiteromun uudelleenkäytön valmistelulle, kierrätykselle ja muulle käsittelylle sekä
siirroille toiseen maahan asetettavat vaatimukset samoin kuin laiteromun keräysasteet ja hyödyntämistavoitteet. Asetuksessa on
myös säännökset tiedottamisesta
käyttäjille ja laitteiden käsittelijöille, laitteiden merkitsemisestä, seurantatietojen ilmoittamisesta ja kokoamisesta sekä tuottajarekisteriin
tehtävän hakemuksen sisällöstä.
Käsitteistöä ja sisältöä on tarkistettu vastaamaan uuden jätelain
säännöksiä.
●Valtioneuvoston asetus paristoista ja akuista (520/2014)
Uusia elohopean ja kadmiumin
rajoituksia koskevia säännöksiä
sovelletaan direktiivissä säädetyn mukaisesti vasta siirtymäajan jälkeen.
Asetus korvaa nykyisen samannimisen valtioneuvoston asetuksen, joka on paristoja ja akkuja koskevan Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin keskeinen
täytäntöönpanosäädös. Asetuksella pannaan myös täytäntöön kyseisen direktiivin vuonna 2013 annetun muutosdirektiivin säännökset
paristojen ja akkujen elohopea- ja
kadmiumpitoisuuksien rajoituksista. Asetuksella täydennetään jätelain tuottajavastuuta koskevia
säännöksiä paristojen ja akkujen
osalta. Asetuksessa säädetään nykyistä tarkemmin käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen erilliskeräykselle ja vastaanotolle asetet-
MIETINNÖT YM.
●Sisäministeriön johtama suunnitteluryhmä sai 6.6.2014 valmiiksi ehdotuksensa siitä,
miten viranomaisten salassapitosäännöksiä tulisi muuttaa,
jotta tiedonkulku vakavien
väkivaltatapausten estämiseksi parantuisi.
Ehdotuksen mukaan viranomaisille ja muille toimijoille säädettäisiin
oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti
poliisille tietonsa, jotta poliisi voisi
tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arvioinnin tai estää uhkaavan teon. Ehdotuksen
mukaan esimerkiksi terveydenhuollon, opetuksen, nuorisotoimen ja sosiaalihuollon viranomaiset voisivat jatkossa ilmoittaa työssään saamia tietoja poliisille, kun
he epäilevät jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Ehdotuksen mukaan muutettaisiin
neljäätoista eri lakia. Ehdotuksen
taustalla on perhe- ja lastensurmia
selvitettäessä havaitut viranomaisten tiedonvaihdon puutteet. Ehdotuksen tavoitteena on lisätä viranomaisten mahdollisuuksia estää
perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa. Viranomaisten ja niihin
rinnastettavien toimijoiden omaaloitteisella tiedonvaihdolla vahvistetaan perheväkivallan ehkäisemiseksi tehtävää poikkihallinnollista yhteistyötä.
●Varatuomari Jukka Ahtela ja
Kelan suunnittelupäällikkö
Essi Rentola luovuttivat
10.6.2014 selvityksensä Suomen asumisperusteisen sosi-
aaliturvan ja EU-lainsäädännön vaatimusten yhteensovittamisesta sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle.
Sosiaaliturvan yhteensovittamista
koskevat EU-tason säädökset jättävät Suomelle hyvin vähän kansallista liikkumavaraa, kun on kyse
EU-maiden välillä liikkuvien ihmisten sosiaaliturvasta. Sen vuoksi
Suomen on otettava aktiivinen ja
aloitteellinen rooli, kun sosiaaliturvan yhteensovittamista uudistetaan EU-tasolla. Erityisen tärkeää
on olla mukana määrittelemässä,
mihin sosiaaliturvaetuuksiin työvoiman ulkopuolella olevilla EUkansalaisilla on oikeus, kun he
muuttavat jäsenmaasta toiseen.
Vaikka selvittäjien mukaan suurin
työ on tehtävä EU-tasolla, myös
kansallisella tasolla lainsäädäntö
vaatii täsmennyksiä ja selkeyttämistä. Järjestelmän perusteiden
suuriin muutoksiin ei kuitenkaan
ole tarvetta, vaan Suomessa asumiseen perustuva sosiaaliturva pystytään jatkossakin sovittamaan
EU-sääntelyn vaatimuksiin. Työvoiman ja yleensäkin ihmisten vapaa liikkuvuus on selvittäjien mukaan Suomen etu, mutta jatkossa
Suomen on pohdittava asumiseen
perustuvien etuuksien rahoitusta.
Selvittäjät pitävät tärkeänä viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon lisäämistä niin Suomen sisällä kuin yli rajojen. Tietojen vertailulla estettäisiin myös
etuuksien väärinkäyttöä. Päätöksenteon ja EU-tason vaikuttamisen
tueksi on kehitettävä tilastointia.
Selvittäjät tekevät raportissaan
myös lukuisia yksityiskohtaisia eri
etuuksia koskevia kehittämisehdotuksia. Selvitys on osoitteessa:
http://www.stm.fi/julkaisut/
nayta/-/_julkaisu/1884921.
lainsäädäntöön sekä nykyisten
säädösten parempaa toimeenpanoa. Tupakkatuotteiden houkuttelevuutta tulisi vähentää yhdenmukaistamalla pakkaukset tuotemerkittömiksi yleispakkauksiksi. Veroa tulisi korottaa säännöllisesti ottaen kuitenkin huomioon matkustajatuonti ja laittomien markkinoiden kehitys. Savuttomien elinympäristöjen laajentamiseksi taloyhtiöiden tulisi voida tietyin edellytyksin päättää tupakoinnin rajoittamisesta tai kieltämisestä asuinkiinteistössä. Tupakointi tulisi
kieltää yksityisautoissa alaikäisten
läsnä ollessa sekä leikkipuistoissa,
huvipuistoissa ja uimarannoilla.
Kuntia ja työpaikkoja kannustetaan julistautumaan savuttomiksi.
Näiden lisäksi ohjelmassa esitetään muun muassa tupakoinnin lopettamisen tuen tehostamista terveydenhuollossa, uusien tupakkatuotteiden markkinoille pääsyn estämistä, nikotiinillisten sähkösavukkeiden sääntelyä lääkelaissa
sekä sähkösavukkeiden käytön
kieltämistä samoissa tiloissa, joissa
tupakointi on kielletty. Ohjelma on
osoitteessa http://www.stm.fi/c/
document_library/get_file?folderId=9882186&name=DLFE30913.pdf.
Momentti
tavista vaatimuksista. Siinä yksilöidään käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen keräysasteet
sekä kierrätykselle ja muulle käsittelylle ja siirroille toiseen maahan
asetettavat vaatimukset samoin
kuin käsittelyprosessien kierrätystehokkuutta koskevat vaatimukset. Asetuksessa on myös säännökset tiedottamisesta käyttäjille, paristojen ja akkujen merkitsemisestä, seurantatietojen ilmoittamisesta
ja kokoamisesta sekä tuottajarekisteriin tehtävän hakemuksen sisällöstä. Käsitteistöä ja sisältöä on tarkistettu vastaamaan uuden jätelain
säännöksiä.
KORKEIN OIKEUS
KKO:2014:28
Ulosottokaari - Ulosmittaus Valitusoikeus
Muutoksenhaku - Muutoksenhakuoikeus
Oikeudenkäyntimenettely Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Pääsy tuomioistuimeen
Ohjelma sisältää toimenpiteitä tupakoinnin aloittamisen ehkäisemiseksi ja käytön lopettamiseksi, savuttomien elinympäristöjen laajentamiseksi sekä uusien tuotteiden markkinoille pääsyn estämiseksi. Terveyden edistämisen keinojen lisäksi esitetään muutoksia
Hovioikeus oli jättänyt velallisen
käräjäoikeuden ulosottovalitusasiassa antamaa päätöstä koskeneen valituksen tutkimatta sillä
perusteella, että muutoksenhaun
kohteena olleet ulosmitatut rahavarat oli valituksen ollessa hovioikeudessa vireillä tilitetty velkojille ja varojen tilitys siten saatettu
loppuun. Kysymys siitä, oliko hovioikeuden ratkaisu rajoittanut velallisen pääsyä tuomioistuimeen
siten, että se oli loukannut hänen
oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. (Ään.) Ks.
KKO:2001:50 KKO:2001:71
KKO:2004:62
7
Momentti 5/2014
●Tupakkapoliittisessa toimenpideohjelmassa 27.6.2014 määritellään toimenpiteet, joilla
tavoitellaan tupakkatuotteiden
käytön loppumista Suomessa
vuoteen 2040 mennessä.
KKO:2014:29
man saatuaan hovioikeus ei ollut
myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
Kysymys hovioikeuden menettelystä ja siitä, olisiko hovioikeuden
tullut myöntää jatkokäsittelylupa.
Pakkokeino - Vangitseminen
KKO:2014:32
Ruotsissa vakituisesti asuva Ruotsin kansalainen A vangittiin käräjäoikeudessa todennäköisin syin
epäiltynä laittoman maahantulon
järjestämisestä. Kysymys vangitsemisen edellytyksistä. (Ään.)
Kiskonta - Törkeä kiskonta
Kavallus - Törkeä kavallus
Todistelu
Todistustaakka
UK 11 luku 1 § 2 mom
PL 21 § 1 mom
IhmisoikeusSop 6 art. 1 kohta
KKO:2014:30
Takaus - Takaussitoumuksen
tulkinta
Huoneenvuokra
Oikeustoimi - Oikeustoimen
kohtuullistaminen
A oli vuokrannut asunnon B:ltä
määräaikaisella vuokrasopimuksella. C ja D olivat antaneet yhteisvastuullisen omavelkaisen takauksen vuokrasopimuksen vuokrien
maksamisesta ja muiden vuokraehtojen täyttämisestä. A:n laiminlyötyä vuokranmaksun usealta
kuukaudelta A ja B tekivät sopimuksen vuokrasopimuksen purkamisesta. Tuon sopimuksen ehtojen mukaan A:n tuli maksaa kaikki
erääntyneet ja maksamattomat
vuokrat sekä kertakorvauksena
määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta
neljän kuukauden vuokraa vastaava 3500 euroa. Kertakorvausta
koskevaa ehtoa ei pidetty vuokralaisen kannalta kohtuuttomana.
Takaajien ei katsottu olevan vastuussa erilliseen sopimuksen perustuvan kertakorvauksen maksamisesta. Vrt. KKO:1994:109
AHVL 6 §
KSL 4 luku 1 §
TakausL 4 §
TakausL 8 §
KKO:2014:31
Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste
- Tarkistusperuste
Hovioikeus oli pyytänyt pahoinpitelyä koskevassa asiassa ehdottomaan vankeuteen tuomitulta valittajalta lausuman hänelle aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelun
suorittamiseen liittyvistä seikoista
ja mahdollisesta tuomitsemisesta
valvontarangaistukseen. Lausu-
Kun A:lla oli todettu vakava sairaus, X oli muuttanut hänen luokseen auttamaan häntä. A oli luovuttanut X:lle pankkikorttinsa, jolla X oli nostanut A:n tililtä noin
neljän kuukauden aikana ennen
A:n kuolemaa suuren määrän varoja. X tuomittiin hovioikeudessa
rangaistukseen törkeästä kiskonnasta. Kysymys näytön arvioinnista ja erityisesti siitä, oliko X:lle voitu asettaa näyttötaakka siitä, mihin
rahat oli käytetty. (Ään.)
KKO:2014:33
Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
A oli 1.2.2006 kaatunut jäisellä pihalla siten, että takaraivo oli iskeytynyt maahan. Puhelinkonsultaation perusteella aivotärähdykseksi
arvioitu vamma ei ollut vaatinut
välitöntä lääkärinhoitoa, vaan A
oli päänsärystä huolimatta palannut seuraavana päivänä esimiestason työhönsä jatkaen sitä koko saman vuoden kevään ilman sairauspoissaoloja. Kesäloman jälkeen A
jäi sairauslomalle 7.8.2006 alkaen
ja hänelle myönnettiin sittemmin
pysyvä työkyvyttömyyseläke. A:n
työkyvyttömyyden aiheuttaneita
oireita tutkittiin ensin työuupumuksena ja niitä hoidettiin mielialahäiriöön ja työkuormitukseen
liittyvänä masennuksena, kunnes
aivovammaa alettiin tutkia oireita
selittävänä tekijänä lokakuusta
2007 lähtien. Kysymys siitä, johtuivatko A:n neuropsykologiset oireet ja masennus mainitusta tapaturmasta.
KKO:2014:34
Huumausainerikos - Törkeä
huumausainerikos
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen
Vastaajien syyksi oli luettu, että he
olivat pitäneet hallussaan ja myyneet fentanyyliä sisältäviä lääke8
laastareita. Fentanyyliä pidettiin
erittäin vaarallisena huumausaineena. Kysymys siitä, oliko hallussa pidettyjä määriä pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa
tarkoitettuina suurina määrinä
huumausainetta ja täyttivätkö teot
törkeän huumausainerikoksen
tunnusmerkistön.
Kysymys myös rangaistuksen
mittaamisesta.
RL 50 luku 2 § 1 kohta
KKO:2014:35
Ylimääräinen muutoksenhaku Tuomion purkaminen riitaasiassa - Ihmisoikeusloukkaus
Isyys - Isyyden vahvistaminen
Oikeudenkäyntimenettely Asian lepäämään jättäminen
Ennen isyyslain voimaantuloa
vuonna 1968 avioliiton ulkopuolella syntynyt A oli vaatinut vuonna
2000 nostamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että B oli hänen isänsä. Korkein oikeus oli 17.11.2003
antamallaan tuomiolla (KKO
2003:107) hylännyt kanteen, koska
se oli nostettu vasta isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n
2 momentissa säädetyn, 1.10.1981
päättyneen määräajan jälkeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
oli 6.7.2010 antamassaan tuomiossa katsonut, että A:n yksityiselämän suojaa oli loukattu. A vaati tämän jälkeen Korkeimman oikeuden tuomion purkamista.
Korkein oikeus katsoi, että lainsäädäntötoimet olivat sanotusta
voimaanpanolaista ja sen soveltamisesta aiheutuneiden ongelmien
ensisijainen ratkaisukeino. Vireillä
on isyyslain uudistamista koskeva
lainsäädäntöhanke, jonka tarkoituksena on myös taannehtivin vaikutuksin ratkaista nämä ongelmat.
Korkein oikeus jätti purkuhakemuksen käsittelyn lepäämään,
kunnes lainsäädäntöhanke on ratkennut. (Ään.) Vrt. KKO:2003:107
KKO:2014:36
Maakaari - Erityisen oikeuden
kirjaaminen
Leasing - Sale and lease back
Leasingyhtiö oli niin sanotulla sale
and lease back -leasingsopimuksella ostanut yritykseltä sen omistamalla kiinteistöllä olleet, elinkeinotoiminnassa käytettävät kiinteistön käyttötarkoitusta palvele-
mukaan peri T:n jäämistön, ja vaikka testamentti oli moiteajan umpeuduttua tullut lainvoimaiseksi
testamentin toissijaisen saajan
osalta. Ks. KKO:1994:104
MK 14 luku 4 § 1 mom 1 kohta
KKO:2014:40
KKO:2014:37
Oikeudenkäyntikulut
Muutoksenhaku
Merenkulun ympäristönsuojelulaki - Öljypäästömaksu
Merioikeus - Oikeudenkäynti
merijutussa
Oikeudenkäyntimenettely Prekluusio
Rajavartiolaitos oli määrännyt
aluksen omistajalle öljypäästömaksun. Kysymys siitä, oliko omistaja
osoittanut asemestaan laivanisännän maksuvelvolliseksi merenkulun ympäristönsuojelusta annetun
lain 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jolloin maksua ei
olisi saanut määrätä omistajalle.
Merenkulun ympäristönsuojeluL
3 luku 1 §
KKO:2014:38
Kiinteistönmuodostamislaki Rasite - Kulkuyhteys
Yksityistie - Tieoikeus - Autopaikkaoikeus - Venevalkamaoikeus
Saarikiinteistöjen omistaja vaati,
että kiinteistöjen hyväksi perustetaan kulkuyhteyden järjestämiseksi tie-, autopaikka- ja venevalkamaoikeudet mantereelle. Maaoikeus
määräsi kulkuyhteyden järjestettäväksi asemakaavaan merkityn venevalkama-alueen (LV) kautta. Kysymys siitä, täyttyivätkö oikeuksien perustamisen edellytykset.
KML 156 § 3 mom
YksitTieL 7 § 2 mom
YksitTieL 13 § 2 mom
KKO:2014:39
Perintökaari - Keskinäinen testamentti - Testamentin moite
Oikeussuojan tarve
T oli määrännyt testamentissa
omaisuutensa aviopuolisolleen
E:lle ja tämän jälkeen E:n lapsenlapselle. T:n toissijaisina perillisinä
olleet sukulaiset nostivat testamentin moitekanteen E:tä vastaan.
Heillä katsottiin olleen riittävä oikeudellinen intressi kanteen ajamiseen, vaikka kanne oli nostettu
vain leskeä vastaan, joka lainkin
Hovioikeus ei ollut myöntänyt
A:lle jatkokäsittelylupaa riita-asiassa. A:n valituksesta Korkein oikeus, jossa A ei ollut vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan,
kumosi hovioikeuden päätöksen ja
palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi. A vaati hovioikeudessa,
että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa.
A:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta Korkeimman oikeuden
osalta ei voitu tutkia hovioikeudessa, koska sitä ei ollut tehty ennen asian käsittelyn päättymistä
Korkeimmassa oikeudessa.
OK 21 luku 14 § 1 mom
OK 21 luku 16 § 2 mom
KKO:2014:41
Tuottamus - Törkeä tuottamus
Kuolemantuottamus - Törkeä
kuolemantuottamus
Vaaran aiheuttaminen
A oli luovuttanut opioidiriippuvaisten korvaushoidossa saamaansa metadonia kahdesti huumausaineita käyttämään tottuneelle
B:lle tämän pyynnöstä. Käytettyään aineen B oli ensimmäisellä
kerralla saanut metadonimyrkytyksen ja toisella kerralla kuollut.
A:lle vaadittiin rangaistusta ensimmäisen luovutuksen osalta
vaaran aiheuttamisesta ja toisen
luovutuksen osalta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Kysymys
siitä, oliko A menetellyt syytteissä
tarkoitetuin tavoin huolimattomasti huomioon ottaen sen, että B
oli menettelyllään itse myötävaikuttanut henkensä ja terveytensä
vaarantumiseen. Kysymys myös
siitä, sisältyikö vaaran aiheuttaminen A:n syyksi luettuun törkeään
huumausainerikokseen.
simmäisen perusteella poliisimies
oli määrännyt hänet väliaikaiseen
ajokieltoon. Rikokset käsiteltiin samassa oikeudenkäynnissä. Ajokiellon keston tuli olla käräjäoikeuden
tuomiosta laskettuna vähintään
vuosi, eikä ajokiellon kestosta määrättäessä tullut ottaa huomioon sitä,
että poliisimies olisi voinut määrätä
A:n ajokieltoon myös jälkimmäisen
teon perusteella. (Ään.) Ks.
KKO:2006:101 KKO:2007:98
AjokorttiL 66 §
KKO:2014:43
Ajokielto
Momentti
vat koneet ja laitteet ja vuokrannut
ne samana päivänä takaisin yritykselle. Leasingsopimukseen perustuva oikeus ei ollut kirjaamiskelpoinen. (Ään.)
A oli jo aiemmin menettänyt ajooikeutensa ja ollut törkeään rattijuopumukseen syyllistyessään lisäksi tuomioistuimen määräämässä ajokiellossa. Koska A:lla kuitenkin oli voimassa oleva ajokortti,
hän oli ajokorttilain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu ajo-oikeuden haltija.
Sen vuoksi poliisimies oli voinut
ajokorttilain 70 §:n nojalla määrätä
hänet väliaikaiseen ajokieltoon,
joka tuli ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla ottaa vähennyksenä
huomioon määrättäessä ajokiellon
kestosta tuomioistuimessa.
Ajokorttilaki 3 § 1 kohta
Ajokorttilaki 66 §
Ajokorttilaki 70 §
KKO:2014:44
Työturvallisuus - Epäasiallinen
kohtelu
Vahingonkorvaus
K oli kokenut, että häneen oli kohdistettu työssään epäasiallista kohtelua lähiesimiehensä taholta. K oli
jäänyt työstään ensin sairauslomalle ja sittemmin irtisanoutunut. K on
vaatinut työnantajaltaan työturvallisuuslain perusteella vahingonkorvausta.
Kysymys siitä, oliko K:ta kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä
tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti,
sekä mainittuun lakiin perustetun
vahingonkorvausvelvollisuuden
edellytyksistä. (Ään.)
TyöturvallisuusL 28 §
KKO:2014:45
KKO:2014:42
Ajokielto
Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa
A oli syyllistynyt kahteen törkeään
rattijuopumukseen, joista vain en-
A ja B olivat kanteessaan vaatineet
valtiolta vahingonkorvausta ai-
9
Momentti 5/2014
heettomista ja lainvastaisista esitutkintatoimenpiteistä ja esitutkintaan liittyvien salassa pidettävien
tietojen antamisesta viranomaisten
toimesta ulkopuolisille. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen katsoen
muun ohella, että tuomiossa selostettu valtion näkemystä tukeva
näyttö oli laajempaa ja uskottavampaa kuin A:n ja B:n näkemystä
tukeva näyttö. A ja B olivat valituksessaan hovioikeudelle vedonneet siihen, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön asiassa väärin ja
että keskeisen todistajan kertomus
oli paikkansa pitämätön ja ristiriidassa muun todistusaineiston
kanssa. Lisäksi A ja B olivat kyseenlaistaneet käräjäoikeuden tuomion perusteena olevan oikeudenkäyntiaineiston luotettavuuden ja
nimenneet tästä kysymyksestä
henkilötodistelua. Hovioikeus hylkäsi A:n ja B:n pyynnön pääkäsittelyn järjestämisestä katsoen, että
näytön arvioinnin oikeellisuudesta
ei jäänyt varteenotettavaa epäilystä, eikä pääkäsittelyn toimittamiselle ollut muutakaan perustetta.
Kun käräjäoikeuden tuomion
perusteluista ei ilmennyt, millä perusteella valtion näkemystä tukeva
näyttö oli uskottavampaa ja miten
esitetyn näytön laajuus tuki tätä
johtopäätöstä eikä selostettua laajaa näyttöä muutoinkaan ollut juurikaan analysoitu, ei käräjäoikeuden tuomion perusteella voinut
luotettavasti arvioida näytön arvioinnin oikeellisuutta. Pääkäsittelyn toimittaminen ei myöskään ollut selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asia palautettiin hovioikeuteen pääkäsittelyn pitämistä
varten.
OK 26 luku 14 §
OK 26 luku 15 §
KKO:2014:46
Veropetos - Törkeä veropetos
Lainvoima - Osittainen lainvoima
Muutoksenhaku
Oikeudenkäyntimenettely Jutun palauttaminen
Syytteen mukaan rakennustöitä
tehneet henkilöt A–D (useita kymmeniä henkilöitä) ja neljän osakeyhtiön toiminnasta vastanneet
henkilöt X–Z (useita henkilöitä)
olivat sopineet siitä, että rakennustyöt oli tehty yhtiöiden nimissä ja
laskutettu yhtiöiden toimesta. Ra-
kennustöistä yhtiöiden tileille
maksetut rahasuoritukset oli nostettu tileiltä käteisenä ja rahavarat
oli suoritettu A–D:lle siten, että
suorituksista oli vähennetty X–
Z:lle prosenttimääräiset palkkiot.
Syyttäjä oli katsonut, että myös A–
D olivat tosiasiassa vastanneet yhtiöiden toiminnasta siltä osin kuin
kysymys oli ollut heidän rakennustoiminnastaan, ja vaatinut kaikkien
mainittujen henkilöiden tuomitsemista rangaistukseen yhtiöiden verotuksessa tehdyistä veropetoksista, koska yhtiöiden toiminnassa oli
laiminlyöty toimittaa ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan
sosiaaliturvamaksuja sekä arvonlisäverojen tilittäminen. Syytteessä
mainittuja veroja ja maksuja koskevat laiminlyönnit oli katsottu yhdeksi veropetokseksi.
Käräjäoikeus oli lukenut menettelyn X–Z:n syyksi veropetoksena
ennakonpidätysten, työnantajan
sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisen osalta,
mutta oli katsonut A–D:n syyllistyneen veropetokseen vain siltä osin
kuin he olivat laiminlyöneet niiden
veromäärien maksamisen, jotka
olivat vastanneet heille maksettujen palkkojen ennakonpidätysmääriä. Syyttäjä haki hovioikeudessa muutosta A–D:n osalta siltä
osin kuin syyte työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisestä oli hylätty. Osa
vastaajista A–D ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus
katsoi ensin syyttäjän avanneen
valituksellaan hovioikeuden tutkittavaksi sen kysymyksen, olivatko väitetyt veropetokset tapahtuneet asianomaisten yhtiöiden toiminnassa myös niiden vastaajien
osalta, jotka eivät olleet itse valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta.
Tätä kysymystä arvioidessaan hovioikeus katsoi, ettei syytteessä kuvattu menettely ollut tapahtunut
yhtiöiden toiminnassa siten, että
menettelyyn osalliset A–D sekä X–
Z olisivat välttäneet ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen suorittamisen syytteessä väitetyllä tavalla, ja hylkäsi syytteen tällä perusteella.
Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, ettei hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän valituksen perusteella tutkittavaksi kysymystä
siitä, olivatko A–D sekä X–Z syyl10
listyneet käräjäoikeuden heidän
syykseen lukemaan veropetokseen
ennakonpidätysten osalta. Korkein
oikeus katsoi edelleen, että syytteessä tarkoitettu menettely voi
kaikkien menettelyyn osallisten
osalta täyttää yhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten,
työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen.
Koska hovioikeus ei ollut arvioinut
asian tosiseikastoa tältä pohjalta,
asia palautettiin hovioikeuteen.
KKO:2014:47
Työsopimus - Syrjintä
Työnantaja oli osana muutosturvaohjelmaa sitoutunut maksamaan
irtisanotuille tukea työllistymistä
tai toimeentuloa varten. P, joka oli
oikeutettu ansiosidonnaisen päivärahan lisäpäiviin 65 vuoden
ikään saakka, ei ollut saanut tukea.
Työnantajan mukaan tuki oli tarkoitettu vain kaikkein heikoimpaan asemaan joutuville irtisanotuille työntekijöille ja tuen kohdentaminen heille oli toteuttanut irtisanottujen tosiasiallista yhdenvertaisuutta.
Työnantajan katsottiin asettaneen P:n tuen saamisen ehtojen
kannalta hänen ikänsä perusteella
muita epäsuotuisampaan asemaan,
mutta tälle menettelylle oli yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin
3 kohdassa tarkoitettu objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu
oikeutettu tavoite. Työnantaja ei siten ollut menetellyt työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjintäkiellon
vastaisesti, eikä P sen vuoksi ollut
oikeutettu vahingonkorvaukseen
tuen epäämisen perusteella.
TSL 2 luku 2 §
YhdenvertaisuusL 6 § 2 mom
YhdenvertaisuusL 7 § 1 mom
KKO:2014:48
Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Törkeä
lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Oikeudenkäyntimenettely Todistelu - Näytön arviointi
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen
Isälle vaadittiin rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli kosketellut seksuaalisesti olennaisella
RL 20 luku 7 § 1 mom (563/1998)
KKO:2014:49
Huoneenvuokra - Asuinhuoneiston vuokraus - Asuinhuoneiston
luovutus väliaikaisesti toisen
käytettäväksi
Oikeudenkäyntimenettely - Valituksen tutkiminen
Oikeussuojan tarve
Vuokralaisella oli asuinhuoneiston
vuokrauksesta annetun lain 18 §:n
1 momentin nojalla oikeus luovuttaa asuinhuoneisto väliaikaisesti
toisen käytettäväksi, kun hän oli
itse estynyt käyttämästä huoneistoa ollessaan vankilassa, ja vaikka
vankila sijaitsi samalla paikkakunnalla kuin asuinhuoneisto.
Kysymys myös valituksen tutkimisen edellytyksistä, kun määräaika, joksi asuinhuoneisto oli tarkoitus luovuttaa toiselle, oli kulunut
umpeen oikeudenkäynnin aikana.
L asuinhuoneiston vuokrauksesta
18 § 1 mom
KKO:2014:50
Työsopimus - Kilpailukielto
Robotteihin perustuvia automaatiojärjestelmiä toimittavan yrityksen
palveluksessa olleen robottien ohjelmointitehtävässä toimineen insinöörin työsopimuksessa oli ollut
kilpailukieltoehto, joka rajoitti hänen oikeuttaan neljän kuukauden
aikana työsuhteen päättymisestä
tehdä työsopimus kilpailevaa toimintaa harjoittavan yrityksen
kanssa. Kysymys siitä, oliko kilpailukieltosopimuksen solmimiseen
ollut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n
1 momentissa tarkoitettu erityisen
painava syy. (Ään.)
TSL 3 luku 5 §
KKO:2014:51
Veropetos - Törkeä veropetos
Salakuljetus
Ne bis in idem
A ja B olivat tuoneet Suomeen suuria määriä nuuskaa, minkä johdosta heille vaadittiin rangaistusta salakuljetuksesta. A:lle ja B:lle oli
määrätty samoihin nuuskaeriin
liittyen veronkorotuksia, koska he
olivat laiminlyöneet täyttää nuuskan kaupallisesta maahantuonnista seuraavan valmisteverotusta
koskevan ilmoitusvelvollisuuden.
Korkeimman oikeuden tuomiosta
ilmenevillä perusteilla veronkorotusten katsottiin koskevan samaa
asiaa, josta salakuljetuksessa oli
kyse. Veronkorotuspäätökset estivät siksi salakuljetusta koskevan
syytteen tutkimisen. Veropetossyytteen osalta ks. KKO:2013:78.
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
Yleishallintoasiat
KHO:2014:83
Asiakirjajulkisuus – Julkisuuslain soveltamisala – Julkinen
tehtävä – Julkinen valta –
Vakuutusyhtiö – Lakisääteinen
vakuutus – Asiantuntijalääkäri –
Palvelussuhde – Toimeksiantosuhde – Salassa pidettävä tieto –
Liikesalaisuus – Ammattisalaisuus – Henkilökohtaisia oloja
kuvaava tieto – Henkilöllisyys
Yksityinen vakuutusyhtiö hoiti julkista tehtävää ja käytti julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Yhtiön toimintaan sovellettiin
tältä osin julkisuuslakia sen 4 §:n
2 momentin perusteella.
Näiden vakuutusyhtiölle kuuluvien julkisen vallan käyttöä sisältävien lakisääteisten tehtävien
hoitamiseen ja päätöksentekoon
osallistui asiantuntijalääkäreitä.
Tiedot heidän henkilöllisyydestään eivät jääneet julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että he olivat työsopimussuhteessa vakuutusyhtiöön tai
antoivat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella.
Tiedon saaminen siitä, ketkä
käyttivät julkista valtaa, kuului julkisuuslain 1 §:n 1 momentista ilmenevän julkisuusperiaatteen
ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koski paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen
tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään
organisaatioon päätöksentekoon
osallistuvana.
11
Lakisääteisiä vakuutuksia käsittelevän vakuutusyhtiön asiakirjoihin sisältynyt tieto asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä tai
heidän palvelus- tai toimeksiantosuhteensa olemassaolosta, ottaen
myös huomioon heidän osallistumisensa julkisen vallan käyttämiseen, ei ollut julkisuuslain 24 §:n
1 momentin 17 tai 20 kohdassa tarkoitettu liike- tai ammattisalaisuus
tai muu vastaava salassa pidettävä
liike- tai elinkeinotoimintaa koskeva seikka. Tiedot heidän henkilöllisyydestään tai erikoisaloistaan tai
erityispätevyyksistään eivät liioin
olleet mainitun pykälän 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia oloja kuvaavia salassa pidettäviä tietoja. Tiedot eivät
muillakaan perusteilla olleet salassa pidettäviä.
Asiassa ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ollut kysymys siitä,
oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot
asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n
3 momentin mukaisilla tavoilla eli
kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa.
Momentti
tavalla tekoaikana 1–3-vuotiasta
tytärtään ja saanut tämän koskettelemaan häntä. Kysymys näytön arvioinnista.
Kysymys myös rangaistuksen
mittaamisesta.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 1 § 1 momentti, 4 § 2 momentti sekä 24 § 1
momentti 17, 20 ja 32 kohta
KHO:2014:86
Ennakkoratkaisupyyntö unionin
tuomioistuimelle – Kansaneläkelaitoksen ja taksialan välinen
sopimusjärjestely – Kansaneläkelaitoksen korvattavaksi kuuluvat matkakustannukset –
Tilausvälityskeskustoiminta –
Suorakorvaus kuljetuksen suorittaneelle taksiyrittäjälle –
Sopimusjärjestelyn tulkinta –
Palveluja koskeva käyttöoikeussopimus – Julkinen hankinta
Kansaneläkelaitos maksaa vakuutetuille sairausvakuutuslain ja
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain nojalla matkakustannusten korvausta vakuutetun omavastuuosuuden ylittävältä
osin. Kuljetusten järjestäminen ei
kuitenkaan kuulu Kansaneläkelaitoksen vastuulle.
Kansaneläkelaitos oli allekirjoittanut Suomen Taksiliitto ry:n
kanssa runkosopimuksen, jossa oli
sovittu sairausvakuutuslain sekä
Momentti 5/2014
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain perusteella
myönnettävien matkakustannusten korvausten maksamisesta suorakorvausmenettelyllä kuljetuksen suorittaneille taksiyrittäjille.
Runkosopimuksen mukaan Kansaneläkelaitoksen ja taksialan
määrittelemillä alueellisilla taksiyhtiöillä oli oikeus liittyä runkosopimukseen tekemällä sopimus
sähköisestä suorakorvausmenettelystä Kansaneläkelaitoksen asianomaisen vakuutuspiirin kanssa
siten, että kunkin vakuutuspiirin
alueen tilausvälityskeskustoiminnasta vastaa yksi taksiyhtiö. Kansaneläkelaitoksen seitsemän vakuutuspiiriä olivat allekirjoittaneet erikseen sopimukset sähköisestä suorakorvausmenettelystä
määriteltyjen alueellisten taksiyhtiöiden kanssa.
Sopimusten sisältämistä järjestelyistä ja suorakorvausmenettelystä ei ollut järjestetty tarjouskilpailua. Kansaneläkelaitos on sinänsä julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007, hankintalaki) tarkoitettu hankintayksikkö.
Markkinaoikeus oli katsonut,
että Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Taksiliitto ry:n välinen runkosopimus ja sen perusteella tehdyt
alueelliset suorakorvaussopimukset muodostivat yhdessä sopimuskokonaisuuden, jota oli pidettävä
hankintalain 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna palveluja koskevana
käyttöoikeussopimuksena.
Asiassa oli arvioitava, onko Kansaneläkelaitoksen ja taksialan välillä sovittuun suorakorvausjärjestelyyn sovellettava unionin oikeudesta johtuvia käyttöoikeussopimuksia koskevia oikeusohjeita ja sitä
myöten hankintalain säännöksiä.
Korkein hallinto-oikeus päätti
esittää unionin tuomioistuimelle
seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:
1. Onko unionin tuomioistuimen palvelukonsessiota koskevaa
oikeuskäytäntöä tulkittava siten,
että sen ulkopuolelle jää kokonaisjärjestely, johon osaltaan sisältyy
viranomaisen järjestämisvastuulle
kuuluvien korvausten maksatus
suorakorvausjärjestelynä ja samalla kuljetusten tilausjärjestely, joka
ei kuulu viranomaisen vastuulle?
2. Mikä merkitys on annettava
järjestelystä johtuvalle välilliselle
seuraukselle, että tilausten järjeste-
lyn tarkoituksena on vähentää
Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi julkisista varoista tulevia
kuljetuskustannuksia?
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007) 5 § 1 momentti 6 kohta, 6 §
1 momentti 4 kohta, 15 § 1 kohta ja
21 § 2 momentti
Sairausvakuutuslaki (1224/2004)
2 luku 1 §, 4 luku 7 § 1 momentti ja
15 luku 9 §
Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) 15 § 1 momentti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY julkisia
rakennusurakoita ja julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien
sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (hankintadirektiivi) 1 artikla 4 kohta
KHO:2014:102
Asiakasmaksu – Pitkäaikainen
laitoshoito – Maksun perusteet –
Laskennallinen metsätulo –
Vähimmäiskäyttövara – Päätöksen purkaminen
Ratkaistavana asiassa oli pitkäaikaista laitoshoitoa saavan henkilön
asiakasmaksun määräytyminen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annetun lain
(asiakasmaksulaki) mukaan maksu määräytyy maksukyvyn mukaan. Maksu ei voi ylittää laissa
määrättyä prosenttiosuutta hoidossa olevan asiakasmaksulaissa
tarkoitetusta kuukausitulosta.
Maksu voidaan määrätä enintään
sen suuruiseksi, että hoitoa saavan
henkilökohtaiseen käyttöön jää
kuukausittain vähintään laissa
säädetty euromäärä (vähimmäiskäyttövara).
Asiakasmaksulain mukaan kuukausituloina otetaan huomioon
muun ohessa eläkkeet. Metsätulo
otetaan huomioon metsän laskennallisen tuoton perusteella (laskennallinen metsätulo).
Hallinto-oikeus oli katsonut,
että hoidettavalle tuli asiakasmaksun jälkeen jäädä muista maksun
määräämisen perusteena olevista
tuloista kuin laskennallisesta metsätulosta (tässä tapauksessa eläkkeestä) henkilökohtaiseen käyttöönsä vähimmäiskäyttövara.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että kun hoidettavan saaman eläkkeen ja metsätulon perusteella laskettiin asiakasmaksu prosentti12
osuuden perusteella, hänen käyttövaransa muodostui suuremmaksi kuin vähimmäiskäyttövara. Tällöin vähimmäiskäyttövaraa koskeva asiakasmaksulain säännös ei
tullut sovellettavaksi.
Hallinto-oikeuden päätös perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja se purettiin.
Äänestys 4–3 ja esittelijän eriävä
mielipide.
Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 ja
2 momentti
Hallintolaki 6 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista 1 §, 7c § 1 momentti (221/2003 ja 1217/2007),
10a § 2 momentti (1134/1996 ja
1217/2007), 10b § 1, 2 ja 3 momentti
KHO:2014:104
Pysäköintivirhemaksu – Autovuokraamo – Kuljettajan vastuu
– Omistajan vastuu
Autovuokraamon omistamalle autolle oli määrätty pysäköintivirhemaksu auton ollessa vuokrasopimuksen perusteella auton vuokranneen ulkomaalaisen henkilön
käytössä. Pysäköintivirhemaksu
määrättiin autovuokraamon maksettavaksi. Kun autovuokraamo oli
osoittanut, että auto oli ollut vuokrattuna ja vuokralaisen käytössä
pysäköintivirheen sattuessa, pysäköintivirhemaksua ei voitu määrätä autovuokraamon maksettavaksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
kaupungin pysäköinninvalvojan
valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla maksuunpano oli
kumottu.
Äänestys 4–1.
Laki pysäköinninvalvonnasta 9 §
KHO:2014:109
Kunnallisasia – Maankäyttösopimus – Esteellisyys – Lahjusrikkomus – Virkamies – Läsnäolo
Kaupungin teknisen toimen johtaja oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön
johtohenkilö. Johtohenkilö puolisoineen oli myös itse osallistunut
matkoille. Teknisen toimen johtaja
oli sittemmin saanut muun ohella
näihin matkoihin vuosien 2005–
2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta.
viimeinen noin 4,5 vuotta ennen
nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö
oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007,
eikä asiassa ollut selvitetty, että
ammatillisista yhteyksistä toisensa
tunteneet henkilöt olisivat tämän
jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin päätellä tulleen
todennäköisesti ilmi vasta vuoden
2007 jälkeen.
että lahjusrikkomuksena teknisen
toimen johtajan syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta
turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon
vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen
johtajan puolueettomuuden ei voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011
käsiteltäessä katsoa vaarantuneen
tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa
tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa
käsiteltäessä.
Äänestys 6–3 (koko jaoston istunto)
Viestintävirasto oli päätöksellään
antanut yhtiölle televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/
1998) mukaisen huomautuksen ja
velvoittanut yhtiötä jatkossa korjaamaan laiminlyöntinsä siitä
syystä, että yhtiön mainosten välissä esittämät katkotunnukset eivät olleet lainmukaisia ja että yhtiö
oli ylittänyt laissa säädetyn mainosajan enimmäiskeston.
Viestintävirasto oli päätöksessään katsonut, että yhtiön käyttämät menupohjat, joissa esitellään
tulevia ohjelmia, eivät ole katkotunnuksia, koska niitä ei käytetty
katkotunnusten paikalla vaan jaetussa kuvatilassa ohjelman lopputekstien aikana. Katsoessaan yhtiön ylittäneen laissa säädetyn
mainosajan enimmäiskeston Viestintävirasto oli lukenut mukaan
mainosaikaan kuuluviksi muun
kuin sponsoroidun ohjelman esittämisen yhteydessä esitetyt sponsoriyhtiön tuotteen logoa kuvaavat sponsoritunnukset sekä mainosspottien väliset ja mainoskatkoa seuraavat "mustat sekunnit".
"Mustilla sekunneilla" tarkoitetaan
ohjelmien, mainoskatkojen ja yksittäisten televisiomainosten välissä olevia mustia kuvia, joiden tarkoituksena on erottaa mainitut eri
sisällöt toisistaan.
Korkein hallinto-oikeus päätti
esittää unionin tuomioistuimelle
seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:
1) Onko audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin
2010/13/EU 19 artiklan 1 kohtaa
tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten,
että se on esteenä kansallisen lainsäädännön tulkinnalle, jonka mukaan kuvatilan jakamista ei pidetä
audiovisuaalista ohjelmaa televisiomainoksista erottavana katkotunnuksena, mikäli osa kuvatilasta
on varattu ohjelman lopputeksteihin ja osa kuvatilasta yhtiön kanavan tulevien ohjelmien esittelyyn
menupohjalla eikä jaettuun kuvatilaan sisälly tai sen jälkeen esitetä
nimenomaista mainosjakson alkamista merkitsevää ääni- tai kuvatunnusta?
2) Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin
23 artiklan 2 kohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa
olosuhteissa siten, että se on esteenä sille, että muiden kuin sponsoroitujen ohjelmien yhteydessä esitettyjä sponsoritunnuksia pidetään
direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuina "mainospaloina",
jotka on luettava osaksi mainosajan enimmäiskestoa?
3) Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin
23 artiklan 1 kohdan mukaista
"mainospalojen" käsitettä suhteessa mainosajan enimmäiskestoa kuvaavaan ilmaisuun "osuus yhtä tasatuntien välistä tuntia kohti ei saa
13
Momentti 5/2014
Kuntalaki 52 § 2 momentti ja 90 §
Hallintolaki 27 § 1 momentti ja 28 §
1 momentti 7 kohta
KHO:2014:116
Televisiotoiminta – Katkotunnus
– Jaettu kuvatila – Mainos – Mainosaika – Sponsoritunnus –
Mustat sekunnit – Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle
Momentti
Teknisen toimen johtaja oli
vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä maankäyttösopimukseen perustuvan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen osapuolena oli kuolinpesä, jonka kolmesta
osakkaasta yksi oli edellä mainitun
kiinteistöalan yhtiön johtohenkilön puoliso.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä,
oliko teknisen toimen johtaja esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti
7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä.
Esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen
syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten
olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen
vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin
hänen osallistuessaan esimerkiksi
sellaisen asian käsittelyyn, jossa
hänen läheisensä on asianosainen
taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle
on odotettavissa erityistä hyötyä
tai vahinkoa.
Vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä
synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Ne eivät kuitenkaan
sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli
näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut.
Virkamiehen lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa käsiteltävään asiaan,
saattoi sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden
perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka
tuomioon olivat johtaneet.
Teknisen toimen johtajan tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja
olla yli 20 prosenttia" tulkittava
pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on
esteenä sille, että eri mainosten välissä ja mainoskatkon lopuksi tulevat "mustat sekunnit" luetaan
osaksi mainosaikaa?
Laki televisio- ja radiotoiminnasta
(744/1998) 2 § 2, 13, 14 ja 16 kohta,
21 § 1 momentti, 22 § 1 momentti,
26 § 2 momentti, 29 §, 35 § 1 momentti ja 36 § 1 momentti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden
tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (kodifioitu toisinto) 1 artikla 1 kohta h, i
ja k alakohta, 4 artikla 1 ja 6 kohta,
10 artikla 1 kohta, 19 artikla 1 kohta,
23 artikla 1 kohta ja 26 artikla
Verotusasiat
KHO:2014:82
Perintöverotus – Kahden vuoden
kuluessa saatu lahja – Kaksi
kuolemantapausta
A oli saanut isältään lahjakirjalla
7.12.2006 neljä kiinteistöä. Isä oli
kuollut 20.8.2007. Isän jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa A:n
lahjaksi saamat kiinteistöt oli perintö- ja lahjaverolain 16 §:n nojalla
lisätty A:n perintöosuuteen ja perintöverosta oli vähennetty kiinteistölahjasta aikaisemmin määrätty lahjavero.
A itse oli kuollut 18.9.2007. A:n
jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa kiinteistöt oli luettu A:n
jäämistöön ja perintövero oli määrätty hänen perillisilleen.
Koska A:n kiinteistölahjasta johtuva korotettu perintövero oli
määrätty A:lle isän jälkeen tulleesta perinnöstä eikä A:n aikaisemmin saamasta kiinteistölahjasta ja
koska kysymyksessä olevat kiinteistöt olivat olleet perintöverotuksen kohteena vain kerran eli A:n
jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa, asiassa ei voitu soveltaa
perintö- ja lahjaverolain 17 §:ää.
Perintö- ja lahjaverolaki 17 §
KHO:2014:90
Verotusmenettely – Veronkorotus – Oikeudenkäynti kohtuulli-
sen ajan kuluessa – Asian
käsittelyn viivästyminen – Lainvoimainen veronkorotusta koskeva päätös – Viivästyksen
hyvittäminen
Tulli oli vuonna 2002 tekemänsä
tarkastuksen perusteella määrännyt A:n maksettavaksi A:n käytettynä vuonna 2000 maahantuomasta autosta autoveron jälkiveroa ja
veronkorotusta. Korkein hallintooikeus oli vuonna 2008 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen veronkorotuksen perusteen
ja prosenttimäärän osalta mutta
palauttanut asian verotusarvon
osalta Tullin käsiteltäväksi. A valitti Tullin muutospäätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati muun ohella veronkorotuksen poistamista
vedoten hallintolainkäyttölain
53a §:n säännökseen taloudellisen
seuraamuksen alentamisesta tai
poistamisesta asian käsittelyn viivästymisen johdosta. Hallinto-oikeus jätti vuonna 2011 antamassaan päätöksessä A:n vaatimuksen
veronkorotuksen poistamisen
osalta tutkimatta, koska veronkorotus oli sekä perusteen että määrän osalta tullut lainvoimaiseksi
korkeimman hallinto-oikeuden
vuonna 2008 antaman päätöksen
johdosta. Hallinto-oikeus alensi
A:n valituksen johdosta auton verotusarvoa ja veroprosenttia.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että pääasian ollessa edelleen vireillä korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin antama päätös, johon
sisältyi myös kannanotto veronkorotuksesta, ei estänyt hallintolainkäyttölain 53a §:n soveltamista
asiaa uudelleen käsiteltäessä. Asian
käsittelyn katsottiin viivästyneen
mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla eikä viivästyksen katsottu aiheutuneen A:n toiminnasta. A:lle määrätty 2013,55 euron
suuruinen veronkorotus poistettiin kokonaan.
Vuonna 2002 toimitettu autoveron jälkiverotus
Hallintolainkäyttölaki 53a §
Ympäristöasiat
KHO:2014:80
Maankäyttö ja rakentaminen –
Rakennuslupa – Asemakaavamääräys – Käyttötarkoitus –
Sosiaalitointa palveleva rakentaminen – Asuntola – Vanhusten
14
palvelutalo – Ryhmäkoti – Hoitopalvelujen tarjoaminen – Kerrosala
Rakennuslupa oli myönnetty kerrosalaltaan 571 neliömetrin suuruiselle 9 asuntoa käsittävälle ryhmäkodille. Samalle tontille oli aikaisemmin rakennettu kerrosalaltaan
658 neliömetrin suuruinen 12 asuntoa käsittävä vanhusten palvelutalo. Rakennuspaikka sijaitsi maankäyttö- ja rakennuslain 213 §:n
1 momentin nojalla asemakaavana
voimassa olevassa 1.12.1992 vahvistetussa rakennuskaavassa osoitetulla rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialueella (AR). Asemakaavamääräysten mukaan merkintä (AR) tarkoitti rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialuetta. Asemakaavassa oli tontin
kohdalla merkintä e=0.3 so50%.
Kaavamääräysten mukaan puolet
rakennusoikeudesta saatiin käyttää sosiaalitointa palvelevien tiloja
varten. Tämän katsottiin tarkoittavan sitä, että sosiaalitointa palvelevan rakentamisen osuus ei saanut
ylittää 50 prosenttia rakennusten
kokonaiskerrosalasta.
Rakennushankeilmoituksen
mukaan ryhmäkodin huoneistoala
oli yhteensä 508 neliömetriä, ja
asuntotilojen pinta-ala yhteensä
232 neliömetriä. Asiakirjoista ilmeni, että sekä vanhustentalo että
ryhmäkoti käsittävät pääasiassa itsenäiseen asumiseen tarkoitettuja
vuokra-asuntoja. Ryhmäkodin
asukkaiden tueksi asuntoryhmän
yhteyteen oli suunniteltu yhteis- ja
palvelutiloja, joissa asumispalveluhenkilöstö oli paikalla ympärivuorokautisesti. Suunnitellussa
hankkeessa oli siten osaksi kysymys sosiaalitointa palvelevasta rakentamisesta. Alueen asemakaavassa oli erikseen sallittu myös sosiaalitointa palvelevien tilojen rakentaminen. Kun otettiin myös
huomioon selvitys tontille aikaisemmin rakennetun kerrosalaltaan
658 neliömetrin suuruisen vanhusten palvelutalon ja valituksenalaisen kerrosalaltaan 571 neliömetrin
suuruisen ryhmäkodin asuintilojen laajuudesta ja asumisen itsenäisyydestä, rakennusten yhteenlaskettua kerrosalaa ei voitu niin suurelta osin laskea asemakaavamääräyksen tarkoittamaksi sosiaalitoimen tiloiksi, että asemakaavassa
määrätystä 1 425 kerrosalaneliömetrin suuruisesta rakennusoikeu-
Maankäyttö- ja rakennuslaki 50 §,
58 § 1 momentti ja 138 § 1 momentti
1 kohta
Ks. myös KHO 2014:42 ja KHO
2014:43
KHO:2014:93
Vesihuolto – Liittämisvelvollisuus – Vapautus liittämisvelvollisuudesta – Kiinteistö –
Kiinteistökohtaisuus – Rakennuskohtaisuus
Kunnan ympäristöjaosto oli päätöksellään jättänyt aiheettomana
käsittelemättä X:n hakemuksen liike- ja asuinrakennuksen vapauttamiseksi liittämisvelvollisuudesta
vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Ympäristöjaosto perusteli
päätöstään sillä, että mainittu kiinteistö oli jo liitetty vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkostoon,
joten yksittäistä rakennusta koskevaa vapautushakemusta ei ollut
tarpeen käsitellä.
Hallinto-oikeus oli päätöksellään X:n valituksesta kumonnut
ympäristöjaoston päätöksen ja palauttanut asian ympäristöjaostolle
uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
ympäristöjaoston valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä. Vesihuoltolain 10–12 §:n perusteella
liittämisvelvollisuutta ja vapauttamista siitä arvioidaan lähtökohtaisesti säännösten sanamuodon mukaisesti kiinteistökohtaisesti. Päätöksestä ilmenevissä oloissa ja siitä
ilmenevin perustein liittämisvelvollisuudesta vapauttamista oli
kuitenkin voitava arvioida tapauskohtaisesti erikseen kiinteistön eri
osien tai eri rakennusten osalta.
Vesihuoltolaki 1 §, 3 § 1 kohta, 10 §
1 momentti ja 11 §
KHO:2014:115
Ympäristönsuojelulaki – Ympäristölupa – Lupaharkinta – Liikenne – Pilaantumisen vaaraa
aiheuttava toiminta – Betoniasema
Ympäristölautakunta oli myöntänyt ympäristöluvan betoniasemalle, joka sijoittui asemakaavassa
teollisuus- ja varastorakennusten
korttelialueeksi (TTV-7) merkitylle
alueelle. Betoniaseman toimintapaikalle kuljettiin katua, joka rajoittui toiselta puolen osin toimintaalueeseen ja teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeseen ja
toiselta puolen asemakaavassa ympäristöhäiriötä aiheuttamattomien
teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TY-5) merkittyyn kortteliin, johon voidaan sijoittaa toimintaa varten tarpeellisia asuntoja.
Asiassa oli kysymys betoniaseman ympäristöluvan myöntämisen edellytysten harkinnasta ja siitä, missä määrin toimintaan liittyvän liikenteen haitat tuli ottaa huomioon lupaharkinnassa.
että ympäristölupaharkintaan ei
lähtökohtaisesti kuulu liikenteen
yleisten ympäristöhaittojen huomioon ottaminen alueella, joka ei
kuulu suoranaisesti toiminnanharjoittajan vastuulle ja joka on osoitettu yleiseen liikenteeseen. Luvan
myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on varmistauduttava siitä,
ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa laissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Tällöin harkinnassa on otettava huomioon myös
alueen taustamelu sekä muun
ohella liikenteestä johtuva melu.
Kun liikenne yleisellä tiellä aiheutuu suurelta osin vain luvanvaraisesta toiminnasta, on lupaharkinnassa liikenne otettava tapauskohtaisesti huomioon varsinaisen toiminnan lähialueella. Asemakaavaalueella tien pölyäminen kuuluu
kadun pitäjän vastuulle, jonka on
varmistuttava siitä, että kadun rakenne ja kunnossapito vastaavat
sen käyttöä. Liikenteen huomioon
ottaminen ympäristölupaharkinnassa on mahdollista vain siltä
osin kuin kysymys on ylipäätään
liikenteestä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Teiden ja katujen käyttäjien liikenneturvallisuus ei liity toiminnasta aiheutuvaan ympäristön pilaantumiseen,
eikä liikenneturvallisuutta voida
tämän vuoksi ottaa huomioon lupaharkinnassa.
Betoniaseman toiminta lisäsi liikennemääriä ja liikenteestä aiheutuvia haittoja alueella. Kun otettiin
huomioon lupahakemukseen sisältynyt liikennearvio, alueen kaavoitus sekä melutasoraja-arvoja
koskeva lupamääräys, liikenteen
lisääntymisestä ja tästä aiheutuvasta melutason mahdollisesta
noususta ei näissä oloissa voitu
katsoa aiheutuvan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
15
Momentti 5/2014
Momentti
desta tulisi ryhmäkodin rakentamisen jälkeen käytetyksi yli puolet.
Suunniteltu rakentaminen ei näin
ollen ollut asemakaavan vastaista.
Ympäristönsuojelulaki 2 § 1 momentti, 3 § 1 momentti, 6 §, 28 §
1 momentti, 41 §, 42 §, 43 §
Eräistä naapuruussuhteista annettu laki 17 §
KKO:N
VALITUSLUVAT
VL:2014-45
Liikennerikos - Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Kuolemantuottamus
A oli lähestynyt risteystä kuljettaen ajoneuvoyhdistelmää yli 80
kilometrin tuntinopeudella alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus
oli ollut 60 kilometriä tunnissa. A
oli törmännyt risteystä ylittämään
lähteneeseen väistämisvelvollisuutta osoittavan merkin takaa tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon seurauksin, että B ja viisi
kyydissä ollutta henkilöä olivat
kuolleet. A:n syyksi oli luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt myös kuuteen kuolemantuottamukseen.
VL:2014-46
Arvopaperi - Markkinointi
Vahingonkorvaus
A oli sijoittanut 500 000 euroa suuren kansainvälisen rahoitusyhtiön
liikkeelle laskemaan obligaatioon,
jota oli markkinoitu pääomaturvattuna B Oy:n järjestämässä tilaisuudessa. Markkinointiesitteessä
ei ollut mainintaa liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyteen liittyvästä ns. liikkeeseenlaskijariskistä,
mutta siinä todettiin, ettei obligaatioon tullut sijoittaa tutustumatta
tuotteen arvopaperimarkkinalain
mukaiseen esitteeseen, josta sanottu riski ilmeni. Liikkeeseenlaskija
meni konkurssiin, ja A menetti
osan sijoittamastaan pääomasta.
Kanteessaan A katsoi, että markkinointi oli ollut virheellistä ja harhaanjohtavaa. A vaati, että B Oy
velvoitetaan korvaamaan hänelle
hänen obligaatioon sijoittamansa
määrä. Kysymys B Oy:n korvausvastuusta.
VL:2014-47
Kiinteistön kauppa - Kaupan
purkaminen - Laatuvirhe
Maakaari
Ostaja vaati kanteessaan kiinteistön kaupan purkamista omakotitalossa havaittujen kosteusvaurioiden perusteella. Kysymys sanotun
laatuvirheen olennaisuudesta kaupan purkamisen edellytyksenä.
VL:2014-50
Seksuaalirikos - Törkeä lapsen
seksuaalinen hyväksikäyttö
Laillisuusperiaate
K oli neljässä eri tilaisuudessa ottanut 13–14-vuotiaan asianomistajan
peniksen suuhunsa ja hyväillyt sitä
siten, että tämä oli saanut siemensyöksyn K:n suuhun. Kysymys siitä, oliko K ollut RL 20 luvun 10 §:n
1 momentissa tarkoitetussa sukupuoliyhteydessä asianomistajan
kanssa.
VL:2014-51
tujen B:n ja tämän vanhempien
kertomusten perusteella ei voitu
syrjäyttää asumisoikeussopimuksen merkintää asumisoikeuden
haltijoista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua katsoen perusteluissaan, että B:n vanhempien antamassa lainassa oli
saattanut olla kysymys nimenomaan A:n ja B:n perheelle eikä yksin B:lle annetusta rahoituksesta
sekä että väite siitä, että A ja B eivät
olisi ymmärtäneet asumisoikeussopimuksen sisältöä, ei ollut uskottava. Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut omasta aloitteestaan
toimittaa pääkäsittely.
VL:2014-48
Työsopimus - Lomauttaminen Irtisanomisajan palkka
VL:2014-53
Lähestymiskielto - Lähestymiskiellon uudistaminen
Työntekijä lomautettiin heinäkuussa 2009 osa-aikaisesti. Marraskuussa 2009 lomautus muuttui kokoaikaiseksi. Työntekijä irtisanoi
työsopimuksensa toukokuussa
2010 ja vaati irtisanomisajan palkkaansa, koska hän oli ollut yhdenjaksoisesti lomautettuna yli 200
päivän ajan. Kysymys siitä, otetaanko osa-aikainen lomautus
huomioon laskettaessa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua vähintään 200 päivän yhdenjaksoisen lomautuksen
kestoa.
Työsopimus - Määräaikainen
työsopimus
Kysymys lähestymiskiellon uudistamisen edellytyksistä.
VL:2014-49
Työaika - Työaikalain soveltamisala
A, B, C ja D olivat työskennelleet
perheenomaista huoltoa ja hoitoa
järjestävän työnantajan palveluksessa olevien sijaisvanhempien sijaisina näiden vuosilomien aikana
ja muina vapaapäivinä. Sijaisten
työaika oli työsopimuksissa määritetty kokonaisina vuorokausina ja
sijaistus oli tapahtunut yleensä
useamman vuorokauden pituisina
jaksoina työnantajan vahvistaman
työvuorolistan mukaisena ajankohtana. Sijaiset olivat asuneet
työvuoronsa ajan sijaisvanhempien ja lasten kodissa ja päättäneet
itsenäisesti käytännön työtehtäviensä järjestämisestä. Kysymys
siitä, kuuluiko työ työaikalain soveltamisalaan.
VL:2014-52
Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa
Ulosottovalitus - Sivullisen
oikeus
A:n veloista oli ulosmitattu puolisosuus asumisoikeussopimukseen
perustuvasta asumisoikeusmaksusta. A:n puoliso B valitti ulosmittauksesta katsoen koko asumisoikeusmaksun kuuluvan hänelle,
koska hänen vanhempansa olivat
lainanneet hänelle mainitut varat.
Käräjäoikeus hylkäsi valituksen todeten, että käräjäoikeudessa kuul-
Toimitus: Henna Tolvanen
Talentum Media Oy
www.talentumshop.fi
www.suomenlaki.com
J oli työskennellyt ajalla 18.8.2005–
19.9.2010 ensin Kuusankosken ja
sitten yhdistyneen uuden Kouvolan kaupungin palveluksessa lähes
yhtäjaksoisesti yhteensä 22 määräaikaisessa työsuhteessa ruokalapalvelutyöntekijänä samassa toimipisteessä. Ensimmäistä, työllistämistuella tehtyä työjaksoa ja
kahta viimeistä, toimintatapatarkastuksen keskeneräisyydellä perusteltua määräaikaista työsopimusta lukuun ottamatta kaikkien
määräaikaisten työsopimusten perusteeksi oli ilmoitettu nimetyn
henkilön sijaisuus. Kaupunki oli
samaan aikaan ylläpitänyt sijaislistaa tarvittavien sijaisten saamiseksi ruokapalvelun eri toimipisteisiin. Kysymys siitä, oliko työnantajalla ollut perusteltu syy solmia
määräaikaisia työsopimuksia.
VL:2014-54
Laillinen este
Kysymys siitä, oliko valittaja voinut ajoissa ilmoittaa laillisesta esteestään saapua hovioikeuden
pääkäsittelyyn.

Lue pdf-muodossa

Transcription

Similar documents

STS03: Voiman momentti tasossa

Lue pdf-muodossa

Momentti 5_13.fm - LakimiesUutiset

RATKAISUT: 8. Momentti ja tasapaino

Momentti 4_13.fm - LakimiesUutiset

Susanna Siitonen, Työ- ja elinkeinoministeriö

Akselikytkimet & Kiinnitysholkit

Momentti 8_13.fm - LakimiesUutiset

Momentti 3_13.fm - LakimiesUutiset

oa`asq 10 m u morsaa~Ymunmua7am4 #ssfiasasaapaqBmAd uua

Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa ja asianajajan työ ssä

anton hansen tammsaare

Rikosoikeus oikeudenalojen perusteet 4.2.2015 VASTAUSTEN

Avaa tiedosto

TERVETULOA Naantalin seurakunnan RIPPIKOULUUN 2015

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa

file - Helda

Lexin kirjasto